ETA-alueen ulkopuolelta tulevien lääkäreiden ammatinharjoittamisoikeudet ja työllistyminen
opetus- ja kulttuuriministeriö
18.03.2002
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmien muistioita 2002:8This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-442-413-4Tiivistelmä
Vuodesta 1995 lähtien noin 300 ETA-alueen ulkopuolisissa maissa lääkärintutkinnon suorittanutta on osallistunut Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan järjestämään kuulusteluun. Heistä 180 on saanut ammatinharjoittamisoikeudet. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan asuvan yli 200 ETA-alueen ulkopuolisista maista tullutta lääkäriä, joilla ei ole em. oikeuksia. Määrän arvioidaan kasvavan.
Vaikeudet saada lääkäreitä julkisen terveydenhuoltojärjestelmän tehtäviin ovat kasvaneet 1990-luvun lopulta lähtien. Esimerkiksi syksyllä 2001 terveyskeskuksissa oli täyttämättä yli 550 lääkärivirkaa. Toimivat järjestelyt ulkomailla tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden ammatinharjoittamisoikeuksien saamiseksi ovat nousseet esille yhtenä keinona lääkäripulan helpottamiseen.
Työryhmän tehtävänä oli laatia selvitykset ja ehdotukset ETA-alueen ulkopuolella lääkärin ammattiin vaadittavan tutkinnon suorittaneiden lääkäreiden suomalaiseen toimintaympäristöön perehdyttävästä ja ammatinharjoittamisoikeuksien saamista tukevasta toimintakokonaisuudesta.
Työryhmä korostaa, että eri maista Suomeen muuttavien lääkäreiden työpanos on tärkeä kasvavan lääkäripulan lievittämiseksi, mutta myös toisenlaisten kulttuurien ja niiden tuntemuksen yhteiskuntaa rikastuttavan vaikutuksen vuoksi. ETA-alueen ulkopuolelta tulevien lääkäreiden kielitaitoa sekä kliinistä, terveydenhuollon hallintoa ja potilastyötä koskevat kokeet ja kuulustelut ovat vaativia. Tiedotus-, koulutus- ja muilla toimilla tulee nopeuttaa ja tukea näiden lääkäreiden ammatinharjoittamisoikeuksien saamista ja työllistymistä. Tämä helpottaa myös yleistä integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Työryhmä katsoo, että prosessiin hakeutumista ja oikeuksien saamista voidaan edistää
- helpottamalla ja varmistamalla tiedonsaantia tarvittavista toimenpiteistä
- kehittämällä harjoitteluvaiheen ohjaus- ja muita käytäntöjä
- tukemalla koulutus- ja muilla toimenpiteillä kuulusteluissa onnistumista
- uudistamalla kuulustelukäytäntöä toimivammaksi
- turvaamalla kuulusteluun valmentavan, Suomessa toimivan lääkärien kliinisen ja hallinnon tuntemukseen liittyvän koulutuksen järjestämisedellytykset sekä koulutus- ja muiden toimien jatkuva kehittäminen koulutusta toteuttavissa terveydenhuollon ja opetustoiminnan yksiköissä
Työryhmä ei esitä muutoksia työnjakoon eri ministeriöiden kesken.
- Työministeriö vastaisi pääosin maahanmuuttajien kieli- ja kulttuurikoulutuksesta sekä kuulusteluihin valmentavan kliinis-hallinnollisen täydennyskoulutuksen hankinnasta ja rahoituksesta. Mahdolliset muutokset työnjakoon selvitetään osana parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän (OPM 3:2002) ehdotusten jatkotoimia.
- Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi koulutussairaaloiden ja terveyskeskusten amanuenssuuripaikoista ja niiden rahoituksesta. Lääkärin tulee edelleen etsiä harjoittelupaikka itse, mutta tiedotusta ja laatua varmistavia tukitoimia esitetään kehitettäväksi.
- Opetusministeriö vastaisi yhdessä yliopistojen kanssa kuulustelujen toimeenpanosta. Tällä hetkellä kuulustelut toteutetaan Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan toimesta. Lähtökohtana on, että kuulusteluista perittävät maksut kattavat kustannukset. Mikäli näin ei voida menetellä, Tampereen yliopisto ja opetusministeriö neuvottelevat tarvittavista resurssijärjestelyistä. Opetusministeriö antaisi kuulustelumaksuja koskevan erillisen päätöksen.
- Opetusministeriö voisi tulosneuvotteluissa sopia tarvittaessa myös kuulusteluihin valmentavaa kliinis-hallinnollista täydennyskoulutusta tukevista opetus- ja muista resursseista Tampereen yliopiston kanssa sekä osoittaa Oulun ja Kuopion yliopistoille hankerahaa Pohjois- ja Itä-Suomen alueella toteutettavan vastaavan koulutuksen ja sen tukitoimien kehittämiseen.
- Terveydenhuollon oikeusturvakeskus huolehtisi ammatinharjoittamisoikeuksien myöntämisestä ja valvonnasta niihin kuuluvine toimenpiteineen sekä toimisi toisen vaiheen koordinaatiokeskuksena.
Vaikeudet saada lääkäreitä julkisen terveydenhuoltojärjestelmän tehtäviin ovat kasvaneet 1990-luvun lopulta lähtien. Esimerkiksi syksyllä 2001 terveyskeskuksissa oli täyttämättä yli 550 lääkärivirkaa. Toimivat järjestelyt ulkomailla tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden ammatinharjoittamisoikeuksien saamiseksi ovat nousseet esille yhtenä keinona lääkäripulan helpottamiseen.
Työryhmän tehtävänä oli laatia selvitykset ja ehdotukset ETA-alueen ulkopuolella lääkärin ammattiin vaadittavan tutkinnon suorittaneiden lääkäreiden suomalaiseen toimintaympäristöön perehdyttävästä ja ammatinharjoittamisoikeuksien saamista tukevasta toimintakokonaisuudesta.
Työryhmä korostaa, että eri maista Suomeen muuttavien lääkäreiden työpanos on tärkeä kasvavan lääkäripulan lievittämiseksi, mutta myös toisenlaisten kulttuurien ja niiden tuntemuksen yhteiskuntaa rikastuttavan vaikutuksen vuoksi. ETA-alueen ulkopuolelta tulevien lääkäreiden kielitaitoa sekä kliinistä, terveydenhuollon hallintoa ja potilastyötä koskevat kokeet ja kuulustelut ovat vaativia. Tiedotus-, koulutus- ja muilla toimilla tulee nopeuttaa ja tukea näiden lääkäreiden ammatinharjoittamisoikeuksien saamista ja työllistymistä. Tämä helpottaa myös yleistä integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Työryhmä katsoo, että prosessiin hakeutumista ja oikeuksien saamista voidaan edistää
- helpottamalla ja varmistamalla tiedonsaantia tarvittavista toimenpiteistä
- kehittämällä harjoitteluvaiheen ohjaus- ja muita käytäntöjä
- tukemalla koulutus- ja muilla toimenpiteillä kuulusteluissa onnistumista
- uudistamalla kuulustelukäytäntöä toimivammaksi
- turvaamalla kuulusteluun valmentavan, Suomessa toimivan lääkärien kliinisen ja hallinnon tuntemukseen liittyvän koulutuksen järjestämisedellytykset sekä koulutus- ja muiden toimien jatkuva kehittäminen koulutusta toteuttavissa terveydenhuollon ja opetustoiminnan yksiköissä
Työryhmä ei esitä muutoksia työnjakoon eri ministeriöiden kesken.
- Työministeriö vastaisi pääosin maahanmuuttajien kieli- ja kulttuurikoulutuksesta sekä kuulusteluihin valmentavan kliinis-hallinnollisen täydennyskoulutuksen hankinnasta ja rahoituksesta. Mahdolliset muutokset työnjakoon selvitetään osana parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän (OPM 3:2002) ehdotusten jatkotoimia.
- Sosiaali- ja terveysministeriö vastaisi koulutussairaaloiden ja terveyskeskusten amanuenssuuripaikoista ja niiden rahoituksesta. Lääkärin tulee edelleen etsiä harjoittelupaikka itse, mutta tiedotusta ja laatua varmistavia tukitoimia esitetään kehitettäväksi.
- Opetusministeriö vastaisi yhdessä yliopistojen kanssa kuulustelujen toimeenpanosta. Tällä hetkellä kuulustelut toteutetaan Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan toimesta. Lähtökohtana on, että kuulusteluista perittävät maksut kattavat kustannukset. Mikäli näin ei voida menetellä, Tampereen yliopisto ja opetusministeriö neuvottelevat tarvittavista resurssijärjestelyistä. Opetusministeriö antaisi kuulustelumaksuja koskevan erillisen päätöksen.
- Opetusministeriö voisi tulosneuvotteluissa sopia tarvittaessa myös kuulusteluihin valmentavaa kliinis-hallinnollista täydennyskoulutusta tukevista opetus- ja muista resursseista Tampereen yliopiston kanssa sekä osoittaa Oulun ja Kuopion yliopistoille hankerahaa Pohjois- ja Itä-Suomen alueella toteutettavan vastaavan koulutuksen ja sen tukitoimien kehittämiseen.
- Terveydenhuollon oikeusturvakeskus huolehtisi ammatinharjoittamisoikeuksien myöntämisestä ja valvonnasta niihin kuuluvine toimenpiteineen sekä toimisi toisen vaiheen koordinaatiokeskuksena.