Vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportti - Ehdotukset toimenpiteiksi vesihuollon varautumisen kehittämiseksi

Abstract

Suomi on arvioitu maailman parhaaksi maaksi, kun kriteerinä ovat uusiutuvien vesivarojen määrä suhteutettuna kulutustarpeisiin sekä toisaalta vesivarojen käytön ja suojelun hallinnointiin liittyvät eri tekijät. Suomessa käytettävissä olevista uusiutuvista vesivaroista (vuosittainen virtaama mereen) käytetään eri tarkoituksiin reilu 3 % ja tästä käyttömäärästä edelleen noin 18 % yhdyskuntien vedenhankintaan. Näin ollen yhdyskuntien vesihuolto käyttää noin puoli prosenttia uusiutuvista vesivaroista. Tällaisen erinomaisen yleistilanteen vallitessa on ehkä hieman yllättävää, että yhdyskuntien vedenhankintaa ei kaikissa tapauksissa ole riittävästi varmistettu. Vaikka tilanne on viime vuosina huomattavasti parantunut, puutteita esiintyy vielä useilla paikkakunnilla. Puutteita on sekä nykyisten vedenottolähteiden sekä niiden valuma-alueiden suojaamisessa että vaihtoehtoisten vedenottolähteiden riittävyydessä. Vesihuolto nähdään nykyisin pikemminkin välttämättömyyspalveluna kuin kunnallistekniikkana. Vesihuollon toimivuus on välttämätöntä yhteiskunnan perustoimintojen ylläpitämiseksi. Vesihuoltolaitokset toimivat toiminta-alueillaan määräävässä markkina-asemassa olevina luonnollisina monopoleina, mink ä vuoksi niiden toimintaan liittyy joukko lakisääteisiä velvollisuuksia. Puhtaan talousveden saatavuuden ja asianmukaisen hule- ja jätevesiviemäröinnin ja käymäläjätehuollon turvaamiseksi kaikissa tilanteissa tarvitaan sekä varautumista ja valmiussuunnittelua että pitkäjänteisiä investointeja. Vesihuollosta vastuussa olevan henkilöstön hyvä ammattitaito ja vesihuoltojärjestelmien suunnitelmallinen ylläpito ovat edellytyksiä vesihuollon toimivuuden turvaamiseksi erityistilanteessa. Varautumisen parantamiseksi tarvitaan myös kokonaistilanteen arviointia ja sen pohjalta laadittavia yleisiä linjauksia. Edellisen kerran vesihuollon erityistilanteisiin varautumista selvitettiin 1980-luvun lopulla maa- ja metsätalousministeriön asettamassa vesihuollon erityistilannetyöryhmässä (Maa- ja metsätalousministeriö 1990). Tämän jälkeen varautuminen yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuviin uhkiin on tehostunut sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Yhtenä syynä tähän on varautuminen terrorismin uhkaan, mutta valmiussuunnittelussa on pyritty ottamaan huomioon myös luonnononnettomuuksiin ja tekniseen toimintaympäristöön ja sen muutoksiin liittyvät uhkat. Poikkeukselliset sääolot, Suomessa vuosina 2002-2003 vallinnut kuivuus ja kesän 2004 tulvat sekä myrskyjen aiheuttamat sähkökatkokset ovat tuoneet esiin vesihuollon haavoittuvuuden ja tästä aiheutuvat varautumistarpeet. Myös vesivälitteisiä epidemioita esiintyy vuosittain. Erityisesti pohjaveden pilaantumistapaukset ovat aiheuttaneet vaikeuksia vedenhankinnalle. Taajamien ja viemäriverkostojen tulvat ovat jokavuotinen ilmiö Suomessa, vaikka ne yksittäisellä paikkakunnalla saattavat olla harvinaisia. Tulevaisuudessa on odotettavissa kuntien palvelurakenteen uudelleen järjestelyjä ja kuntien välisen yhteistoiminnan lisääntymistä. Myös vesihuollossa kehitys on kohti suurempia laitosyksiköitä. Samalla laitoskenttä monipuolistuu ja erilaiset kumppanuudet myös yksityisen sektorin kanssa lisääntyvät. Vesihuoltopalveluista tulee suurissa ja keskisuurissa taajamissa entistä selkeämmin kannattavaa liiketoimintaa, joka tarvitsee sekä julkisuus- että mahdollisesti myös 9 viranomaisvalvontaa. Myös laitosten palvelutaso tulee määritellä entistä paremmin niin normaali- kuin erityistilanteissakin. Toimintaympäristön muutokset ja teknologian kehitys ovat luoneet joukon uusia uhkatekijöitä kuten tietojärjestelmien haavoittuvuus, ympäristöön kohdistuvat riskit sekä suunnitelmallinen vahingonteko ja ilkivalta. Vesihuoltoalan osaamisen turvaaminen erityisesti vesihuoltolaitoksilla on suuri haaste, kun kilpailu osaavasta työvoimasta kiristyy. Vesihuoltolain mukaan vesihuollolla tarkoitetaan vedenhankintaa eli veden johtamista, käsittelyä ja toimittamista talousvetenä käytettäväksi sekä viemäröintiä eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista ja käsittelyä. Tässä raportissa teollisuuden ja muun elinkeinotoiminnan vesihuolto on tarkastelun piirissä siltä osin, kun se on liittynyt yhdyskuntien vesihuoltolaitoksiin tai on hajaasutusalueilla asutukseen rinnastuvaa toimintaa. Vesihuoltoa on käsitelty kokonaisuutena, jossa viemäröinnille ja jätevesien käsittelylle aiheutuvat ongelmat ovat tarkasteluissa mukana. Näitä ei ole juuri käsitelty aikaisemmissa vesihuollon erityistilanteita käsitelleissä mietinnöissä. Työryhmä ei ole tarkastellut näin rajatun vesihuoltokäsitteen ulkopuolelle jäävää osaa vesihuollosta eli käytännössä lähinnä teollisuuslaitosten omia erillisiä vesihuoltoratkaisuja. Vesihuollon erityistilannetyöryhmä päätyi käsittelemään turvallisuustilanteita kattavasti "putkirikoista terrori- iskuihin". Tässä suhteessa työ poikkeaa useista aikaisemmista mietinnöistä ja valmiussuunnitteluohjeista, joiden lähtökohtana on ollut varautuminen erityisesti valmiuslain tarkoittamiin poikkeusoloihin. Erityistilanteet ovat yllätyksellisiä, mutta myös hitaasti kehittyviin prosesseihin kuten pohjaveden pilaantumiseen tulisi varautua erityistilanteena. Työssä on korostettu erityisesti riskien ehkäisyä ja ennalta varautumista. Vesihuolto- ja valmiusasioiden parissa toimivien tahojen välinen yhteistyö vesihuollon erityistilanteisiin varautumisen parantamiseksi aloitettiin säännöllisillä kokoontumisilla loppuvuodesta 2001. Taustalla olivat mm. New Yorkin terrori-iskut 11.9.2001. Tämän yhteistyön puitteissa laadittiin esiselvitys vesihuollon erityistilanteisiin varautumisesta (Miettinen ja Vahala 2002) ja selvitys vesihuollon riskeistä (Hannu Vikman Consulting 2004). Yhteistyötahot pitivät tarpeellisena jatkaa tätä työtä kattavammalla ja syvällisemmällä tarkastelulla, jossa tehdyt selvitykset toimisivat hyödyllisenä taustamateriaalina. Vesihuollon erityistilannetyöryhmän työ käynnistyi keväällä 2004. Tässä työryhmän loppuraportissa on esitetty keskeisimmät keinot vesihuollon erityistilanteisiin varautumisen parantamiseksi ja tarvittavien toimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavat tahot. Toimenpiteille on asetettu tavoitteellinen aikataulu ja niiden toteuttamiseksi tarvittavat voimavarat on arvioitu, jos se on ollut mahdollista. Vesihuollon erityistilannetyöryhmän erityisenä tavoitteena on ollut ohjata viranomaisille ja vesihuoltolaitoksille laadittavan oppaan laatimista. Tämän oppaan vesihuollon erityistilanteisiin varautumisesta on laatinut Hannu Vikman Consulting. Oppaassa esitellään erilaisia vaaroja ja uhkatekijöitä ja niistä mahdollisesti 10 vesihuollolle aiheutuvia erityistilanteita ja niiden seurauksia, erilaisia vaihtoehtoisia ja toisiaan täydentäviä toimia uhkien ja vaarojen toteutumisen ehkäisemiseksi sekä opastetaan toimimaan määrätietoisesti ja tehokkaasti erityistilanteissa, kun niiden ehkäiseminen ei ole onnistunut. Opas ehdotetaan julkaistavaksi maa- ja metsätalousministeriön julkaisusarjassa. Oppaan keskeistä sisältöä ehdotetaan lisäksi sisällytettäväksi soveltuvin osin eri toimijoiden www-sivuille.