Työelämän ohjausryhmän loppuraportti
Opetus- ja kulttuuriministeriö
13.08.2018
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:28This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-578-5Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 15.4.2015 työelämän ohjausryhmän ammatillisen tutkintorakenteen uudistamiseksi. Ohjausryhmä jätti 9.8.2016 väliraporttinsa, johon sisältyi ohjausryhmän ehdotus ammatillisesta tutkintorakenteesta sekä osaamispisteiden käyttöönotosta näyttötutkinnoissa. Loppuraportissa esitetään yhteenveto väliraportin ehdotusten toteutumisesta säädöksissä ja tutkintojen perusteissa. Lisäksi loppuraportissa kuvataan ohjausryhmän näkemys erikoisammattitutkintojen ja korkeakoulututkintojen ja korkeakoulujen erikoistumiskoulutusten suhteesta ja tehdään ehdotukset kehittämistoimenpiteiksi. Ohjausryhmä ehdottaa, että koulutusjärjestelmässä ei ole tiukkoja eri koulutusasteiden välisiä raja-aitoja, vaan koulutusjärjestelmässä tulisi olla mahdollista liikkua eri suuntiin. Jatkossakin tulisi mahdollistaa se, että eri koulutustaustoilta tulevat henkilöt voivat kouluttautua joustavasti osaamistarpeidensa mukaisesti. Jatkuvan oppimisen toteutumista tulisi tukea asiakas- ja työelämälähtöisesti, ei järjestelmäkeskeisesti. Ohjausryhmän näkemyksen mukaan tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamiseksi yksilön liikkumista koulutusjärjestelmässä tulee edelleen joustavoittaa ja mahdollistaa nykyistä laajempi eri koulutusasteilta olevan osaamisen yhdistäminen. Joustavien opintopolkujen mahdollistaminen edellyttää koko koulutusjärjestelmän tarkastelua kokonaisuutena ja sitä, että tehdään koko koulutusjärjestelmän kattavaa strategia- ja visiotyötä. Osana tätä työtä tulisi linjata, miten koulutukseen suunnatut yhteiskunnan rajalliset resurssit jaetaan ja mikä on yksilön, mikä yhteiskunnan ja mikä työnantajien vastuu jatkuvan oppimisen rahoittamisessa. Ohjausryhmä ehdottaa lisäksi, että erikoisammattitutkintojen ja korkeakoulujen erikoistumiskoulutusten välistä eroa tulisi arvioida tarkemmin ja tarvittaessa selkeyttää niin, että uusia erikoisammattitutkintoja ja uusia korkeakoulutettujen erikoistumiskoulutuksia luotaessa tai olemassa olevia uudistettaessa näiden lähtökohtaiset tavoitteet toteutuisivat. Erikoisammattitutkinnoissa tulisi painottaa syvällistä tai monialaista ammatillista osaamista ja korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksissa puolestaan huolehdittaisiin siitä, että niissä toteutuvat niille asetuksissa (794/2004 ja 1129/2014) säädetyt tavoitteet.