Kuntien rahoitusperiaate
Ilmakunnas, Pekka; Malmi, Teemu; Riipinen, Toni; Vainio, Arttu (2020-02-03)
Ilmakunnas, Pekka
Malmi, Teemu
Riipinen, Toni
Vainio, Arttu
valtioneuvoston kanslia
03.02.2020
Julkaisusarja:
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:5This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-825-0Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu kuntien itsehallinnon varmistamiseksi Suomessa noudatettavaa ns. rahoitusperiaatetta. Tutkimuksen tavoitteena on rahoitusperiaatteen arviointimenetelmän toimivuuden arviointi sekä suositusten tuottaminen mahdollisista vaihtoehtoisista arviointimenetelmistä tai -malleista.
Suuri kuva Suomen kuntatalouden kehityksestä on sama riippumatta siitä, tarkastellaanko sitä koko maan tasolla, kokoluokittain vai alueittain. Sekä tulot että menot ovat nousseet vahvasti 2002-2018. Kuntatalouden tasapaino on säilynyt vuosikatteella mitattuna, mutta suuri osa kunnista ei ole kyennyt rahoittamaan investointeja tuloillaan, vaan kassavirta on jäänyt negatiiviseksi. Menojen kasvun taustalla ei ole jokin tietty tehtäväluokka, vaan lähes kaikkien tehtäväluokkien menot ovat kasvaneet. Kuntien tehtäviä on runsaslukuinen määrä (yksinomaan lakisääteisiä tehtäviä on arvioitu olevan noin 600), mutta valtaosa kuntien kustannuksista voidaan liittää muutamaan tehtäväluokkaan.
Ehdotamme, että rahoitusperiaatteessa omaksutaan seuraavat määritelmät ja nykyään käytössä olevaa arviointimallia täsmennetään niin, että rahoitusperiaate jaetaan käsitteellisesti kahteen osaan: a) Nykyisten tehtävien kustannuksiin sekä b) tulevaisuudessa mahdollisesti säädettävien uusien tehtävien tai poistettavien tehtävien kustannuksiin. Nykyisten tehtävien osalta ehdotamme, että rahoitusperiaatteen toteutumisen arviointi nojautuu kuntien ja valtion välisen rahoitusosuuden kehittymiseen, kuntien vuosikatteeseen sekä valtiovarainministeriön laskemaan kustannusmuutoksista seuraavaan veropaineeseen. Nykyisten tehtävien osalta lähtökohtana pidetään melko vakiintunutta valtion ja kuntien välistä jakoa kuntien menojen rahoittamisessa. Uusien lainsäädännössä säädettävien tehtävien tai tehtävämuutosten osalta lähtökohtana pidetään 100 % valtion rahoitusta (tai rahoituksen muutosta). Merkittävistä tehtävämuutoksista tehdään etukäteisarvio, jossa lasketaan säädettävästä tehtävästä aiheutuvat kustannukset ja kuvataan mekanismi, jolla valtio kompensoi tämän kunnille. Ehdotamme lisäksi, että arviointimallia sovelletaan koko kuntasektorin tasolla sekä lisäksi kokoluokittain ja maakunnittain.
Näin arvioituna rahoitusperiaate näyttää toteutuneen osittain, mutta ei välttämättä täydellisesti 2002-2018 sillä varaumalla, että investointimenoja ei ole tutkimuksessa kyetty yhdistämään kunnille lainsäädännössä annettuihin tehtäviin.
Suuri kuva Suomen kuntatalouden kehityksestä on sama riippumatta siitä, tarkastellaanko sitä koko maan tasolla, kokoluokittain vai alueittain. Sekä tulot että menot ovat nousseet vahvasti 2002-2018. Kuntatalouden tasapaino on säilynyt vuosikatteella mitattuna, mutta suuri osa kunnista ei ole kyennyt rahoittamaan investointeja tuloillaan, vaan kassavirta on jäänyt negatiiviseksi. Menojen kasvun taustalla ei ole jokin tietty tehtäväluokka, vaan lähes kaikkien tehtäväluokkien menot ovat kasvaneet. Kuntien tehtäviä on runsaslukuinen määrä (yksinomaan lakisääteisiä tehtäviä on arvioitu olevan noin 600), mutta valtaosa kuntien kustannuksista voidaan liittää muutamaan tehtäväluokkaan.
Ehdotamme, että rahoitusperiaatteessa omaksutaan seuraavat määritelmät ja nykyään käytössä olevaa arviointimallia täsmennetään niin, että rahoitusperiaate jaetaan käsitteellisesti kahteen osaan: a) Nykyisten tehtävien kustannuksiin sekä b) tulevaisuudessa mahdollisesti säädettävien uusien tehtävien tai poistettavien tehtävien kustannuksiin. Nykyisten tehtävien osalta ehdotamme, että rahoitusperiaatteen toteutumisen arviointi nojautuu kuntien ja valtion välisen rahoitusosuuden kehittymiseen, kuntien vuosikatteeseen sekä valtiovarainministeriön laskemaan kustannusmuutoksista seuraavaan veropaineeseen. Nykyisten tehtävien osalta lähtökohtana pidetään melko vakiintunutta valtion ja kuntien välistä jakoa kuntien menojen rahoittamisessa. Uusien lainsäädännössä säädettävien tehtävien tai tehtävämuutosten osalta lähtökohtana pidetään 100 % valtion rahoitusta (tai rahoituksen muutosta). Merkittävistä tehtävämuutoksista tehdään etukäteisarvio, jossa lasketaan säädettävästä tehtävästä aiheutuvat kustannukset ja kuvataan mekanismi, jolla valtio kompensoi tämän kunnille. Ehdotamme lisäksi, että arviointimallia sovelletaan koko kuntasektorin tasolla sekä lisäksi kokoluokittain ja maakunnittain.
Näin arvioituna rahoitusperiaate näyttää toteutuneen osittain, mutta ei välttämättä täydellisesti 2002-2018 sillä varaumalla, että investointimenoja ei ole tutkimuksessa kyetty yhdistämään kunnille lainsäädännössä annettuihin tehtäviin.