Sosiaalisen luototuksen kehittäminen
Rissanen , Kirsti (2015)
Rissanen , Kirsti
sosiaali- ja terveysministeriö
2015
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:15This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3572-3Tiivistelmä
Hallituksen esityksessä sosiaalihuoltolaiksi (HE 164/2014 vp) kuvataan osuvasti sosiaalista luottoa siten, että se on sekä sosiaalityön työmenetelmä että toiminto, jolla ehkäistään sosiaalihuollon ja varsinaisen sosiaalityön tarvetta. Henkilöt, joille sosiaalista luottoa käytännössä myönnetään, ovat motivoituneita omatoimiseen taloudenhoitoon ja haluavat maksaa ne velat ja laskut, jotka ovat häntä kohdanneen sosiaalisen suoritusesteen vuoksi jääneet hoitamatta. Sosiaalisesta luototuksesta runsaan kymmenen vuoden aikana saadut kokemukset osoittavat, että toiminnan vaikuttavuus on hyvä. Kun otetaan huomioon pienituloisten ja vähävaraisten henkilöiden velkavaikeuksien yleisyys ja niistä johtuvat terveysriskit ja sosiaaliset ongelmat, lisääntyy tarve varmistaa sosiaalisen luototuksen asema sosiaalihuollossa ja saada luotto käyttöön kattavasti koko maassa. Sosiaalisessa luototuksessa voidaan erottaa toisistaan kaksi työvaihetta, toisaalta sosiaalityön selvittelyn, neuvonnan ja luoton suunnittelun vaihe ja toisaalta luottosopimuksen, luoton nostamisen ja luoton takaisin maksamisen vaihe. Ensimmäinen vaihe on vaativaa henkilökohtaista asiakastyötä joko kunnan sosiaalitoimessa tai talous- ja velkaneuvonnassa. Se edellyttää yleensä, että asiakasta tavataan useammin kuin kerran. Asiakkaiden elämäntilanteen, elinolosuhteiden ja velkojen selvittely, selviytymiskeinojen etsiminen sekä ohjaus ja neuvonta ovat muutenkin aikuissosiaalityössä aina tarpeen. Esitän, että sosiaalisen luototuksen kehittämisen lähtökohdaksi otetaan asiakastyön ja rahaliikenteen käsittelyn tarkasteleminen toisistaan erillään. Sosiaalihuoltoon kuuluva asiakastyö on tarkoituksenmukaista tehdä entiseen tapaan osana joko aikuissosiaalityötä tai talous- ja velkaneuvontaa ja rahoittaa entiseen tapaan siten, että kunnat saavat toimintamenoihin peruspalvelujen valtionosuutta. Sosiaalisen luoton rahaliikenteen käsittelyn järjestäminen kuntia suurempiin yksiköihin tai valtakunnallisesti lienee edellytys sille, että luototus saadaan käyttöön koko maassa.