Terveystieteelliseen tutkimukseen käytettävä valtionosuus. Käyttökohteiden arviointi ja ehdotuksia ohjausjärjestelmäksi. Selvityshenkilöraportti

Abstract

Yliopistotasoinen terveystieteellinen tutkimustyö ja terveydenhuoltohenkilökunnan koulutus aiheuttavat terveyspalvelujärjestelmässä kustannuksia, jotka on korvattu yliopistollista sairaalaa pitävälle kuntayhtymälle ja eräille muille palveluntuottajille jälkikäteisenä laskennallisena valtionosuutena. Terveydenhuollon muuttuva toimintaympäristö, ennen muuta suhteellisesti pahentuva ekonominen niukkuus korostaa terveydenhuollon koko palvelutoiminnan vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden arviointi voi puolestaan pohjautua luotettavaan tieteellisesti kerättyyn ja käsiteltyyn tietoon. Voidakseen arvioida, käytetäänkö näitä määrärahoja säännösten perusteluissa tarkoitetuilla tavoilla sosiaali- ja terveysministeriö asetti tehtävään 24.10.2000 tekemällään päätöksellä STM0678:00/19/03/2000 selvitysmieheksi hallintoylilääkäri Martti Kekomäen. Selvitysmiehen tuli myös tehdä ehdotus mahdollisesti tarvittavista jakoperusteiden tarkistuksista. Selvitysmiehen tueksi tähän tehtävään sosiaali- ja terveysministeriö kutsui asiantuntijaryhmän. Tähän ryhmään kuuluivat puheenjohtajana ylijohtaja Jussi Huttunen sosiaali- ja terveysministeriöstä ja jäseninä hallintolääkäri Irma Jousela Suomen Kuntaliitosta, ylitarkastaja Tuula Karhu sosiaali- ja terveysministeriöstä, pääsihteeri Sakari Karjalainen Suomen Akatemiasta, hallitussihteeri Arja Myllynpää sosiaali- ja terveysministeriöstä, ylilääkäri Leena Niinistö Vantaan terveyskeskuksesta, johtajaylilääkäri Lauri Nuutinen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä, dekaani Amos Pasternack Tampereen yliopistosta, lääkintöneuvos Martti Rissanen sosiaali- ja terveysministeriöstä, tulosaluejohtaja Juha Teperi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta, johtajaylilääkäri Tapio Tervo Keski-Suomen sairaanhoitopiiristä ja ylitarkastaja Marjukka Vallimies-Patomäki sosiaali- ja terveysministeriöstä. Selvitysmiehen tuli antaa raporttinsa 28.2.2001 mennessä.

Raporttinsa ensimmäisessä osassa selvitysmies erittelee ne osittain terveyspalvelusektorin ulkopuoliset tekijät, jotka on otettava huomioon tieteellistä tutkimusta kohdennettaessa. Raportin toisessa osassa selvitysmies esittelee suppean, yliopistollisille sairaaloille osoitetun kyselyn tulokset, joiden perusteella selvitysmies päätyy pitämään näiden sairaaloiden tutkimusprofiileja keskenään lähes samanlaisina. Samoista tuloksista käy ilmi, että ns. impaktipisteistä johdettuja EVO-pisteitäkin käytettäessä kannusteet ns. perustutkimuksen tekemiseen ovat suhteellisesti vahvemmat kuin kliiniseen saati järjestelmän toimivuuteen kohdistuvan tutkimuksen tekemiseen.

Raportin viimeisessä osassa selvitysmies esittää terveystieteellisen tutkimuksen erityisvaltionosuudella tehtävän tutkimuksen ohjausotteen voimistamista sosiaali- ja terveysministeriössä. Selvitysmies esittää asetettavaksi useita tieteenaloja edustavan lautakunnan ministeriön alaiseen ohjausvastuuseen. Lautakunnan tehtäväksi tulisi tutkimusstrategian laatiminen viisivuotiskaudekseen, toimintayksiköiden tekemän tutkimustyön arviointi, voima-varojen käytön valvonta ja tutkimustyön myöhäisvaikutusten seuranta. Sama lautakunta erottelisi tehdystä tutkimustyöstä sen osuuden, jonka se katsoo tuottaneen nimenomaan palvelujärjestelmän kehittämiseen tarvittavaa tietoa ja painottaisi tätä tietoa muuta tutkimustietoa enemmän valtionosuutta jakaessaan. Tämän lisäksi selvitysmies esittää, että enintään kymmenesosa koko valtionosuudesta kohdennettaisiin nimenomaan palvelujär-jestelmän toiminnan kehittämistä tukeviin tieteellisiin hankkeisiin ja kilpailutettaisiin apurahaluontoisesti kaikkien yliopistollista sairaalaa ylläpitävien kuntayhtymien kesken. Näin valtionosuuden suuntaaminen ja seuranta tekevät siitä maan terveyspalveluiden strategisen kehittämisvälineen, minkä takia selvitysmies ehdottaa valtionosuudelle vakautta ja ennustettavuutta budjettikäsittelyssä.