Paluumuuttajien toimeentuloturvatyöryhmän muistio
Sosiaali- ja terveysministeriö
2001
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita - Social- och hälsovårdsministeriets promemorior - Working group memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health 2001:14This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504223080Tiivistelmä
Työryhmän tehtävänä oli selvittää paluumuuttajien toimeentuloturvaa vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalle sekä tehdä tarpeelliset ehdotukset kyseisen toimeentuloturvan järjestämiseksi.
Työryhmän ehdotukset perustuvat hallituksen ja eduskunnan kannanottoihin inkerinsuomalaisten eläkeläisten toimeen tulon turvaamisesta. Työryhmän saaman käsityksen mukaan perustuslain yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosäännökset eivät kuitenkaan mahdollista yksinomaan inkerinsuomalaisille paluumuuttajille tarkoitettua toimeentuloturvajärjestelmää. Tämän vuoksi työryhmän ehdotukset koskevat vanhuus- ja työkyvyttömyysturvaa kaikille sellaisille maahanmuuttajille, joilta puuttuu riittävä toimeentulo.
Työryhmä ehdottaa, että ikääntyneiden ja työkyvyttömien maahanmuuttajien toimeentuloturvan järjestämisestä säädettäisiin erillislaki, laki maahanmuuttajan erityistuesta. Työryhmän ehdottama erityistuki olisi sosiaaliavustuksen tyyppinen, yksilökohtainen etuus. Etuuden määrä olisi täysimääräisen kansaneläkkeen suuruinen. Koska etuus olisi sosiaaliavustuksen luonteinen, sitä ei voitaisi maksaa ulkomaille. Erityistuessa olisi myös tiukahko tulo- ja varallisuusharkinta. Etuuden saamisedellytyksenä olisi vähintään 65 vuoden ikä tai työkyvyttömyys, jonka määritelmä olisi sama kuin kansaneläkkeessä. Lisäksi edellytyksenä olisi vähintään viiden vuoden asumisaika Suomessa.
Työryhmä esittää, että erityistuen myöntämisestä ja maksamisesta huolehtisi kansaneläkelaitos. Etuus rahoitettaisiin valtion varoista. Erityistuen kustannukset vuonna 2002 ja 2003 olisivat alustavan arvion mukaan vuositasolla yhteensä noin 105 milj. markkaa. Kuntien toimeentulotukimenot vähenisivät uudistuksen johdosta vuositasolla noin 82 milj. markkaa. Työryhmä esittää, että tämä kustannussäästö vähennettäisiin kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista ja käytettäisiin uudistuksen osittaisrahoitukseen. Tämän perusteella valtion menojen nettolisäys olisi vuositasolla noin 23 milj. markkaa. Työryhmä esittää, että uudistus tulisi voimaan 1.10.2002. Erityistuen saajien määräksi arvioidaan vuonna 2002 noin 3 700 henkilöä.
Työryhmän ehdotukset perustuvat hallituksen ja eduskunnan kannanottoihin inkerinsuomalaisten eläkeläisten toimeen tulon turvaamisesta. Työryhmän saaman käsityksen mukaan perustuslain yhdenvertaisuus- ja syrjintäkieltosäännökset eivät kuitenkaan mahdollista yksinomaan inkerinsuomalaisille paluumuuttajille tarkoitettua toimeentuloturvajärjestelmää. Tämän vuoksi työryhmän ehdotukset koskevat vanhuus- ja työkyvyttömyysturvaa kaikille sellaisille maahanmuuttajille, joilta puuttuu riittävä toimeentulo.
Työryhmä ehdottaa, että ikääntyneiden ja työkyvyttömien maahanmuuttajien toimeentuloturvan järjestämisestä säädettäisiin erillislaki, laki maahanmuuttajan erityistuesta. Työryhmän ehdottama erityistuki olisi sosiaaliavustuksen tyyppinen, yksilökohtainen etuus. Etuuden määrä olisi täysimääräisen kansaneläkkeen suuruinen. Koska etuus olisi sosiaaliavustuksen luonteinen, sitä ei voitaisi maksaa ulkomaille. Erityistuessa olisi myös tiukahko tulo- ja varallisuusharkinta. Etuuden saamisedellytyksenä olisi vähintään 65 vuoden ikä tai työkyvyttömyys, jonka määritelmä olisi sama kuin kansaneläkkeessä. Lisäksi edellytyksenä olisi vähintään viiden vuoden asumisaika Suomessa.
Työryhmä esittää, että erityistuen myöntämisestä ja maksamisesta huolehtisi kansaneläkelaitos. Etuus rahoitettaisiin valtion varoista. Erityistuen kustannukset vuonna 2002 ja 2003 olisivat alustavan arvion mukaan vuositasolla yhteensä noin 105 milj. markkaa. Kuntien toimeentulotukimenot vähenisivät uudistuksen johdosta vuositasolla noin 82 milj. markkaa. Työryhmä esittää, että tämä kustannussäästö vähennettäisiin kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista ja käytettäisiin uudistuksen osittaisrahoitukseen. Tämän perusteella valtion menojen nettolisäys olisi vuositasolla noin 23 milj. markkaa. Työryhmä esittää, että uudistus tulisi voimaan 1.10.2002. Erityistuen saajien määräksi arvioidaan vuonna 2002 noin 3 700 henkilöä.