Lapsiasiavaltuutetun toimintakertomus vuodelta 2006
Sosiaali- ja terveysministeriö
2007
Julkaisusarja:
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä = Social- och hälsovårdsministeriets rapporter = Reports of the Ministry of Social Affairs and Health 2007:33This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:978-952-00-2375-1Tiivistelmä
Lapsiasiavaltuutetun tulee lain mukaan antaa vuosittain valtioneuvostolle kertomus toimialaltaan. Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna on toiminut valtiotieteen lisensiaatti Maria Kaisa Aula syyskuusta 2005 lähtien.
Vuoden 2 006 toimintakertomuksen ensimmäisessä osassa raportoidaan lapsiasiavaltuutetun toimiston ensimmäisestä kokonaisesta toimintavuodesta. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa. Lapsiasiavaltuutetun työ on otettu eri puolilla niin hallinnossa kuin järjestöjen ja kansalaistenkin parissa hyvin vastaan. Toimintaa hankaloittaa kuitenkin henkilöstövoimavarojen vähäisyys.
Vaikuttamistyön painopisteenä oli vuonna 2006 lapsinäkökulman vahvistaminen seuraavan hallituksen ohjelmassa. Tärkein yksittäinen lainsäädäntöhanke lapsiasiavaltuutetun työn kannalta oli lastensuojelulain kokonaisuudistus. Muutoin korostui alkoholipolitiikkaan vaikuttaminen sekä tuki valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman käynnistämiselle. Eniten julkista keskustelua herättivät kannanotot iltapäivälehtien myyntijulisteista. Vuonna 2006 aloitettiin lasten omien mielipiteiden kerääminen oppilaskuntien kautta.
Lapsiasiavaltuutetun toimistoon tulleiden asiakasyhteydenottojen yleisimmät aihepiirit olivat 1) media, viihde, kulutus ja mainonta, 2) lasten huolto- ja tapaamisoikeusasiat, 3) lastensuojelun avo- ja sijaishuolto sekä 4) kouluun liittyvät asiat. Näihin liittyen kertomus sisältää ehdotuksia lainsäädännön muutostarpeista ja käytäntöjen uudistamisesta.
Toimintakertomuksen toisessa osassa kuvataan lasten hyvinvoinnin kehitystä ja lasten oikeuksien tilaa Suomessa kymmenen asiantuntija-artikkelin kautta. Artikkelit syventävät vuoden 2005 toimintakertomuksessa esitettyä arviota lasten hyvin- ja pahoinvoinnista sekä lasten elinolojen seurannan tietopohjan puutteista. Suurin osa lapsista voi Suomessa kohtuullisen hyvin. Pienelle osalle lapsia ja nuoria keskittyy kuitenkin entistä vaikeampia ongelmia. Tämä tarkoittaa lasten hyvinvoinnin eriarvoistumista. Lasten hyvinvointia parantaisi ehkäisevien palveluiden vahvistaminen sekä aikuisten tiiviimpi läsnäolo niin palveluissa kuin kotonakin.
Artikkelien aiheina ovat lasten perus- ja ihmisoikeudet, lasten sivistykselliset oikeudet, lapsiin kohdistuva väkivalta, seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset, lasten ja nuorten itsemurhat, lasten näkemykset arkiympäristöstään, koululaisten terveys, pohjoismainen vertaileva tutkimus lasten hyvinvoinnista sekä pienet lapset ja televisio.
Oppilaskunnille tehdyn kyselyn mukaan lapset haluavat vaikuttaa enemmän koulun arkeen eli tilojen viihtyisyyteen, ruokailuun sekä koulupäivän rakenteeseen. Lapset toivovat esimerkiksi kiireetöntä ruokailua sekä mukavampia pihoja. Kouluviihtyvyyden lisäämiseksi tulee kohentaa koulun fyysistä ympäristöä sekä vähentää kiusaamista. Yli puolessa vastauksista oltiin sitä mieltä, että opettajilla ei ole riittävästi aikaa kuunnella oppilaita koulussa. Tämän katsottiin johtuvan kiireestä ja suurista opetusryhmistä. Kunnan tärkeimpiä palveluja lasten mielestä olivat liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut sekä kirjasto.
Lapsiasiavaltuutetun mielestä koulua tulee kehittää lasten kokonaishyvinvointia tukevaksi. Siihen liittyen harrastusmahdollisuuksia on tarpeen tuoda koulun yhteyteen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus korostaa lapsen oikeutta leikkiin, lepoon ja virkistykseen sekä tutustumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Osaamista ja koulutusta korostavassa Suomessa ei pidä unohtaa luovuutta ja leikkiä lapsen mielenterveyden suojana ja itsetunnon vahvistajana.
Vuoden 2 006 toimintakertomuksen ensimmäisessä osassa raportoidaan lapsiasiavaltuutetun toimiston ensimmäisestä kokonaisesta toimintavuodesta. Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa. Lapsiasiavaltuutetun työ on otettu eri puolilla niin hallinnossa kuin järjestöjen ja kansalaistenkin parissa hyvin vastaan. Toimintaa hankaloittaa kuitenkin henkilöstövoimavarojen vähäisyys.
Vaikuttamistyön painopisteenä oli vuonna 2006 lapsinäkökulman vahvistaminen seuraavan hallituksen ohjelmassa. Tärkein yksittäinen lainsäädäntöhanke lapsiasiavaltuutetun työn kannalta oli lastensuojelulain kokonaisuudistus. Muutoin korostui alkoholipolitiikkaan vaikuttaminen sekä tuki valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman käynnistämiselle. Eniten julkista keskustelua herättivät kannanotot iltapäivälehtien myyntijulisteista. Vuonna 2006 aloitettiin lasten omien mielipiteiden kerääminen oppilaskuntien kautta.
Lapsiasiavaltuutetun toimistoon tulleiden asiakasyhteydenottojen yleisimmät aihepiirit olivat 1) media, viihde, kulutus ja mainonta, 2) lasten huolto- ja tapaamisoikeusasiat, 3) lastensuojelun avo- ja sijaishuolto sekä 4) kouluun liittyvät asiat. Näihin liittyen kertomus sisältää ehdotuksia lainsäädännön muutostarpeista ja käytäntöjen uudistamisesta.
Toimintakertomuksen toisessa osassa kuvataan lasten hyvinvoinnin kehitystä ja lasten oikeuksien tilaa Suomessa kymmenen asiantuntija-artikkelin kautta. Artikkelit syventävät vuoden 2005 toimintakertomuksessa esitettyä arviota lasten hyvin- ja pahoinvoinnista sekä lasten elinolojen seurannan tietopohjan puutteista. Suurin osa lapsista voi Suomessa kohtuullisen hyvin. Pienelle osalle lapsia ja nuoria keskittyy kuitenkin entistä vaikeampia ongelmia. Tämä tarkoittaa lasten hyvinvoinnin eriarvoistumista. Lasten hyvinvointia parantaisi ehkäisevien palveluiden vahvistaminen sekä aikuisten tiiviimpi läsnäolo niin palveluissa kuin kotonakin.
Artikkelien aiheina ovat lasten perus- ja ihmisoikeudet, lasten sivistykselliset oikeudet, lapsiin kohdistuva väkivalta, seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset, lasten ja nuorten itsemurhat, lasten näkemykset arkiympäristöstään, koululaisten terveys, pohjoismainen vertaileva tutkimus lasten hyvinvoinnista sekä pienet lapset ja televisio.
Oppilaskunnille tehdyn kyselyn mukaan lapset haluavat vaikuttaa enemmän koulun arkeen eli tilojen viihtyisyyteen, ruokailuun sekä koulupäivän rakenteeseen. Lapset toivovat esimerkiksi kiireetöntä ruokailua sekä mukavampia pihoja. Kouluviihtyvyyden lisäämiseksi tulee kohentaa koulun fyysistä ympäristöä sekä vähentää kiusaamista. Yli puolessa vastauksista oltiin sitä mieltä, että opettajilla ei ole riittävästi aikaa kuunnella oppilaita koulussa. Tämän katsottiin johtuvan kiireestä ja suurista opetusryhmistä. Kunnan tärkeimpiä palveluja lasten mielestä olivat liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut sekä kirjasto.
Lapsiasiavaltuutetun mielestä koulua tulee kehittää lasten kokonaishyvinvointia tukevaksi. Siihen liittyen harrastusmahdollisuuksia on tarpeen tuoda koulun yhteyteen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus korostaa lapsen oikeutta leikkiin, lepoon ja virkistykseen sekä tutustumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Osaamista ja koulutusta korostavassa Suomessa ei pidä unohtaa luovuutta ja leikkiä lapsen mielenterveyden suojana ja itsetunnon vahvistajana.