Selvitys hallituksen samapalkkaisuusohjelman rakentamisen edellytyksistä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa : Selvityshenkilön raportti
Petäjäniemi, Tuulikki (2004)
Petäjäniemi, Tuulikki
sosiaali- ja terveysministeriö
2004
Julkaisusarja:
Työryhmämuistioita 2004:13This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201603148756Tiivistelmä
Selvitys osoittaa, että hallituksen samapalkkaisuusohjelma on tarpeellinen perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi sekä naisia ja miehiä tasapuolisesti kohtelevan palkkauksen edistämiseksi. Selvityshenkilö pitää mahdollisena, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat samapalkkaisuusohjelman laatimiseen yhteistyössä hallituksen kanssa.
Työmarkkinaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että samapalkkaisuus tarkoittaa samaa palkkaa samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan palveluksessa. Selvityksessä määritellään perusteettomat ja selittymättömät palkkaerot ja tarkastellaan erilaisia palkkaerotutkimuksia. Yleisesti käytetty 20 prosentin palkkaero kuvaa säännöllisen työajan keskimääräisten kuukausiansioiden eroa työmarkkinoilla naisten ja miesten välillä. Sitä voidaan pitää yleisenä tasa-arvoindikaattorina, mutta se ei ole samapalkkaisuusmääritelmän mukainen palkkaeroindikaattori. Samanlaisissa tehtävissä samalla toimialalla palkkaerot ovat merkittävästi pienemmät.
Selvitys osoittaa, että toimenpiteet samapalkkaisuuden edistämiseksi on aloitettava työpaikoilta. Tärkeää on, että kaikki palkanosat, työ- ja tehtäväkohtainen osa, henkilökohtaiseen suorituksen ja pätevyyden arviointiin perustuva osa sekä tulosperusteiset palkanosat, kohtelevat naisia ja miehiä tasapuolisesti. Eduskunnalle syksyllä 2004 annettavan tasa-arvolain uusiin säännöksiin on tarkoitus sisällyttää täsmennetyt säännökset tasa-arvosuunnitelmasta ja työnantajakohtainen palkkakartoitus. Uudet säännökset tulevat todennäköisesti vaikuttamaan samapalkkaisuutta edistävästi, mutta ne eivät yleisesti vaikuta yritysten ja organisaatioiden tai toimialojen välisiin palkkaeroihin naisten ja miesten välillä. Näihin voidaan osin vaikuttaa purkamalla työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolen mukaan muun muassa vaikuttamalla nuorten koulutus- ja ammatinvalintoihin, mutta myös yritysten ja organisaatioiden toimenpitein. Segregaation purkaminen ei kuitenkaan poista naisten ja miesten töiden erilaista arvostusta eikä eri sektoreiden ja toimialojen erilaista palkanmaksukykyä ja rahoituspohjaa, jotka näkyvät siinä, että naisvaltaisilla aloilla maksetaan miesvaltaisiin aloihin verrattuna alhaisempaa palkkaa.
Samapalkkaisuusohjelmassa hallituksen erityishaaste on tasa-arvolain muutos, siitä tiedottaminen ja sen toteutumisen sekä vaikutusten seuranta ja arviointi. Täsmennetyn tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen käyttöönotto edellyttää ohjeistusta ja koulutusta, joka parhaimmillaan on yhteistä. Työmarkkinoilla palkanmuodostukseen liittyviä ohjelmakohtia voisivat olla työn vaativuuden arvioinnin lisääminen, muutoksen hallinta tiedotuksen, koulutuksen ja esimiesvalmennuksen keinoin uusia palkkausjärjestelmiä, muun muassa henkilökohtaisen suorituksen arviointia käyttöön otettaessa, tulospalkkauksen tasapuolisuuden varmistaminen ja laajempi käyttöönotto kaikilla sektoreilla sekä yksilöllisten sopimuspalkkojen osalta tiedottaminen ja naisten valmentaminen palkkausneuvottelujen käymiseen. Tilastojen ja tilastoyhteistyön kehittämistä tulisi jatkaa. Ehdotuksina työmarkkinajärjestöjen yhteisiksi toimenpiteiksi selvityksessä nousivat esiin yhteiset työryhmät palkkausjärjestelmien kehittämiseksi, työehtosopimusten sukupuolivaikutusten arviointi, tasa-arvoa lisäävät kirjaukset työehtosopimuksissa, laaja-alaisempien sopimuskokonaisuuksien muodostaminen, yhteiset tutkimus- ja kehittämishankkeet sekä nais- ja matalapalkkaerät eli tasa-arvoerät. Näiden toimenpiteiden tarpeellisuudesta työmarkkinaosapuolten näkemykset vaihtelevat.
Työmarkkinaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että samapalkkaisuus tarkoittaa samaa palkkaa samasta ja samanarvoisesta työstä saman työnantajan palveluksessa. Selvityksessä määritellään perusteettomat ja selittymättömät palkkaerot ja tarkastellaan erilaisia palkkaerotutkimuksia. Yleisesti käytetty 20 prosentin palkkaero kuvaa säännöllisen työajan keskimääräisten kuukausiansioiden eroa työmarkkinoilla naisten ja miesten välillä. Sitä voidaan pitää yleisenä tasa-arvoindikaattorina, mutta se ei ole samapalkkaisuusmääritelmän mukainen palkkaeroindikaattori. Samanlaisissa tehtävissä samalla toimialalla palkkaerot ovat merkittävästi pienemmät.
Selvitys osoittaa, että toimenpiteet samapalkkaisuuden edistämiseksi on aloitettava työpaikoilta. Tärkeää on, että kaikki palkanosat, työ- ja tehtäväkohtainen osa, henkilökohtaiseen suorituksen ja pätevyyden arviointiin perustuva osa sekä tulosperusteiset palkanosat, kohtelevat naisia ja miehiä tasapuolisesti. Eduskunnalle syksyllä 2004 annettavan tasa-arvolain uusiin säännöksiin on tarkoitus sisällyttää täsmennetyt säännökset tasa-arvosuunnitelmasta ja työnantajakohtainen palkkakartoitus. Uudet säännökset tulevat todennäköisesti vaikuttamaan samapalkkaisuutta edistävästi, mutta ne eivät yleisesti vaikuta yritysten ja organisaatioiden tai toimialojen välisiin palkkaeroihin naisten ja miesten välillä. Näihin voidaan osin vaikuttaa purkamalla työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolen mukaan muun muassa vaikuttamalla nuorten koulutus- ja ammatinvalintoihin, mutta myös yritysten ja organisaatioiden toimenpitein. Segregaation purkaminen ei kuitenkaan poista naisten ja miesten töiden erilaista arvostusta eikä eri sektoreiden ja toimialojen erilaista palkanmaksukykyä ja rahoituspohjaa, jotka näkyvät siinä, että naisvaltaisilla aloilla maksetaan miesvaltaisiin aloihin verrattuna alhaisempaa palkkaa.
Samapalkkaisuusohjelmassa hallituksen erityishaaste on tasa-arvolain muutos, siitä tiedottaminen ja sen toteutumisen sekä vaikutusten seuranta ja arviointi. Täsmennetyn tasa-arvosuunnitelman ja palkkakartoituksen käyttöönotto edellyttää ohjeistusta ja koulutusta, joka parhaimmillaan on yhteistä. Työmarkkinoilla palkanmuodostukseen liittyviä ohjelmakohtia voisivat olla työn vaativuuden arvioinnin lisääminen, muutoksen hallinta tiedotuksen, koulutuksen ja esimiesvalmennuksen keinoin uusia palkkausjärjestelmiä, muun muassa henkilökohtaisen suorituksen arviointia käyttöön otettaessa, tulospalkkauksen tasapuolisuuden varmistaminen ja laajempi käyttöönotto kaikilla sektoreilla sekä yksilöllisten sopimuspalkkojen osalta tiedottaminen ja naisten valmentaminen palkkausneuvottelujen käymiseen. Tilastojen ja tilastoyhteistyön kehittämistä tulisi jatkaa. Ehdotuksina työmarkkinajärjestöjen yhteisiksi toimenpiteiksi selvityksessä nousivat esiin yhteiset työryhmät palkkausjärjestelmien kehittämiseksi, työehtosopimusten sukupuolivaikutusten arviointi, tasa-arvoa lisäävät kirjaukset työehtosopimuksissa, laaja-alaisempien sopimuskokonaisuuksien muodostaminen, yhteiset tutkimus- ja kehittämishankkeet sekä nais- ja matalapalkkaerät eli tasa-arvoerät. Näiden toimenpiteiden tarpeellisuudesta työmarkkinaosapuolten näkemykset vaihtelevat.