Työolobarometri. Ennakkotiedot, syksy 2015
Lyly-Yrjänäinen, Maija (2016-02-18)
Lyly-Yrjänäinen, Maija
Työ- ja elinkeinoministeriö
18.02.2016
Julkaisusarja:
Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 3:2016This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-081-7Tiivistelmä
Työolobarometrissa on vuodesta 1992 lähtien seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinhaastatteluina ja tiedot voidaan yleistää koskemaan työssä olevia palkansaajia Suomessa. Vuoden 2015 barometria varten haastateltiin 1741 palkansaajaa. Vastausosuus oli 84 prosenttia netto-otoksesta. Näkemykset työllisyystilanteen ja oman työpaikan talouden muutoksista ovat olleet pessimistisiä vuodesta 2010 lähtien. Vuonna 2015 irtisanomista piti mahdollisena noin joka kymmenes palkansaaja. Viidennes miehistä ja 13 prosenttia naisista uskoi, että lomautus voi osua kohdalle seuraavan vuoden aikana. Miltei kolme neljästä arvioi, että löytäisi omaa ammattia ja työkokemusta vastaavan työn, jos jäisi työttömäksi. Työpaikkojen uudistumisvauhti on ollut viime vuosina ripeä. Vuonna 2015 noin puolet palkansaajista kertoi, että omalla työpaikalla oli vuoden aikana järjestelty tehtäviä uudelleen ja otettu käyttöön uusia työmenetelmiä tai tietojärjestelmiä. Muutokset olivat vaikuttaneet omaan työhön noin kolmanneksella. Sekä töiden organisoinnin muutokset että niiden vaikutukset palkansaajiin koskevat eniten julkisen sektorin työntekijöitä ja isoissa organisaatioissa työskenteleviä. Toimintatapoja ja prosesseja oli kehittänyt omassa työssään noin 60 prosenttia palkansaajista. Tuotteiden ja palveluiden kehittäminen oli harvinaisempaa ja edellisvuoteen verrattuna hieman aiempaa harvempi kertoi tästä. Työntekijöiden mahdollisuudet osallistua työpaikan toiminnan kehittämiseen ovat selvästi kohentuneet vuodesta 2006, mutta parin viime vuoden aikana kasvu on pysähtynyt. Vuonna 2015 hyvät osallistumismahdollisuudet oli alle puolella palkansaajista ja mahdollisuudet olivat heikot vajaalla viidenneksellä. Projekti- tai työryhmissä työskentely, joissa on osallistujia eri yrityksistä tai organisaatioista, oli selvästi yleisempää kuin kolme vuotta sitten. Vuosina 2014 ja 2015 miltei 40 prosenttia palkansaajista työskenteli organisaatiorajat ylittävissä tiimeissä. Suurin osa palkansaajista, 70 prosenttia, työskenteli kuitenkin pääosin omassa työorganisaatioissa olevien kollegoiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa. Jopa liki puolet palkansaajista käytti työssään sähköisiä työtiloja tai pikaviestintävälineitä, joten yhteistyötä tehdään usein virtuaalisesti. Vuonna 2015 joka viides palkansaaja käytti työssään sosiaalista mediaa. Mahdollisuudet oppia ja kehittyä työssä ovat 2000-luvulla hitaasti parantuneet, joskin aivan viime vuosina myönteinen kehitys on tasaantunut. Lisäksi sosioekonomisen aseman tuomat erot ovat suuria. Ylemmillä toimihenkilöillä mahdollisuudet ovat selvästi parhaat ja työntekijäasemassa olevilla heikoimmat. Sama ryhmien välinen ero pätee myös mahdollisuuksiin vaikuttaa työtahtiin, työtehtäviin, työnjakoon ja työnteon paikkoihin. Toisin kuin työssä oppimisessa ja osallistumisessa, vaikutusmahdollisuuksissa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia viimeisen 15 vuoden aikana. Muita hyvinvointia tukevia tekijöitä ovat muun muassa työn palkitsevuus ja joustavat työajat. Palkkauksen kannustavuudesta on kysytty barometrissa vuodesta 2005 saakka. Vuodesta 2008 lähtien aiempaa suurempi osuus, hieman yli puolet palkansaajista, arvioi, että palkkaus on erittäin tai melko kannustava. Miesten ja naisten arviot poikkeavat huomattavasti toisistaan, miehet ovat palkkaukseensa naisia tyytyväisempiä. Joustavien työaikojen järjestelmät yleistyivät 2000-luvun puolivälistä viime vuosiin saakka, mutta kasvu on nyt tasaantunut. Vuonna 2015 kahdella kolmesta palkansaajasta oli järjestelmä käytössään: 56 prosentilla oli järjestelmän puitteissa mahdollisuus sekä päivittäisiin joustoihin että kokonaisiin vapaapäiviin ja joka kymmenennellä oli mahdollisuus ainoastaan päivittäisiin joustoihin. Suurimmalla osalla palkansaajista työkyky oli erittäin tai melko hyvä, vuonna 2015 noin 90 prosenttia arvioi näin fyysisten ja henkisten vaatimuksien kohdalla. Arviot työkyvystä suhteessa työn henkisiin vaatimuksiin ovat viime vuosina olleet myönteisempiä kuin 2000-luvun alkupuolella, siitä huolimatta, että palkansaajien joukko on reilun 15 vuoden aikana harmaantunut. Työkykyyn vaikuttavat työn fyysinen rasittavuus ja työolot, mutta myös psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät. Fyysisistä haittatekijöistä barometri ei kerro. Psyykkistä kuormitusta aiheuttavat muun muassa muutokset työssä sekä epävarmuuden kokemukset työn jatkumisesta. Myös kiire ja aikapaineet rasittavat. Viime vuosina noin puolet palkansaajista on arvioinut, että omalla työpaikalla on töitä enemmän kuin tekijöitä. Vuonna 2015 palkansaajista liki joka kolmas teki töitä tiukkojen aikataulujen mukaan tai hyvin nopealla tahdilla hyvin usein ja miltei 40 prosenttia melko usein. Sosiaalisista kuormitustekijöistä vakavimpia ovat eriarvoinen kohtelu ja syrjintä sekä kiusaaminen ja väkivalta. Barometrissa kysytyistä syrjintäperusteista määräaikaisiin kohdistuva eriarvoinen kohtelu tai syrjintä oli yleisintä. Jopa 15 prosenttia palkansaajista sanoi vuonna 2015, että sitä esiintyy omassa organisaatiossa. Lisäksi joka kymmenes palkansaaja oli havainnut työpaikallaan korkeaan ikään tai terveydentilaan perustuvaa syrjintää. Suurin osa niistä, jotka arvioivat, että työpaikalla on ollut kiusaamista, sanovat sitä esiintyvän joskus. 35 prosenttia arvioi vuonna 2015, että työtoverien taholta tulevaa kiusaamista esiintyy työpaikalla joskus ja kolme prosenttia sanoi sitä esiintyvän jatkuvasti. Viidennes palkansaajista oli havainnut ja kahdeksan prosenttia oli itse kokenut asiakkaiden taholta tulevaa väkivaltaa tai sen uhkaa.