Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020: Ehdotus lasten ja nuorten tiedekasvatuksen kehittämiseksi
opetus- ja kulttuuriministeriö
27.05.2014
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:17This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-289-0Tiivistelmä
Työryhmän tavoitteena oli tarkastella suomalaisen tiedekasvatuskentän kokonaisuutta, laatia näkemys sen tulevaisuudesta ja tehdä kehitysehdotus tiedekasvatuksen edistämisestä Suomessa ottaen huomioon kansainvälisen kehityksen. Tavoitteena oli lisätä lasten ja nuorten kiinnostusta tieteeseen ja tutkimukseen ja siten varmistaa tutkijanuran houkuttelevuus sekä jokaisen kansalaisen osaamisen kannalta tärkeä kyky ymmärtää tieteen ja tutkimuksen prosesseja ja niistä saatavia tuloksia. Työryhmän tuli työssään huomioida tiedeyhteisö laaja-alaisesti, tieteenalat kattavasti sekä ottaa huomioon sukupuolinäkökulma ja alueellinen tasapaino.
Työryhmän tehtävänä oli 1) Kartoittaa tiedekasvatuksen nykytila (toimijat, toimet, rahoitus, kattavuus) Suomessa, 2) Laatia linjaukset tiedekasvatuskulttuurin kehittämiselle tulevaisuudessa ja 3) Laatia ehdotukset erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön toimiksi tiedekasvatuksen edistämisessä.
Työryhmä määritteli tiedekasvatuksen työssään seuraavasti: Tiedekasvatus on tiedeosaamisen vahvistamista. Tiedeosaaminen on koulutuksen avulla hankittua tiedollista ja taidollista perusosaamista. Se on myös kykyä ja kiinnostusta hankkia, käsitellä sekä arvioida uutta tietoa ja seurata tieteellistä kehitystä. Keskeistä on tieteenaloihin liittyvä tietämys sekä ajattelun ja oppimisen taidot. Tiedekasvatuksen avulla varmistetaan väestön osaamisen kannalta tärkeä kyky ymmärtää tieteen ja tutkimuksen prosesseja ja niistä saatavia tuloksia. Tiedekasvatus käsittää kaikki tieteenalat. Kaikkien lasten ja nuorten innostaminen tieteeseen on oleellista niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Tiedekasvatuksella tuetaan myös elinikäisen oppimisen taitoja ja tavoitteita.
Työryhmä määritteli tiedekasvatuksen tahtotilan Suomessa vuodelle 2020: Suomi on tiedekasvatuksessa maailman kärjessä vuonna 2020. Tiedekasvatus on luonteva osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin kouluissa kuin koulun ulkopuolellakin edistäen merkittävästi luovaa ongelmanratkaisukykyä, mahdollisuutta ymmärtää ja seurata tieteen kehitystä ja tukea Suomen osaamisperusteista kasvua.
Työryhmä ehdottaa toimenpiteitä viidelle tunnistamalleen teema-alueelle: 1) Tiedekasvatus osana opetussuunnitelman mukaista koulutyötä, 2) Tiedekasvatus opettajan koulutuksessa, 3) Tiedekilpailut, -kerhot ja -tapahtumat, 4) Tiedekasvatus koulun ulkopuolella sekä 5) Tiedekasvatus ja viestintä. Pääkohdat työryhmän ehdotuksista: Työryhmä ehdottaa opetussuunnitelmien perusteiden uudistamista siten, että niissä nostettaisiin yhteisölliset ja ajattelun taidot keskiöön, samoin kuin tutkivaa oppimista ehdotetaan sisällytettäväksi kaikkiin opetussuunnitelmiin ja tutkintojen perusteisiin. Tieto- ja viestintäteknologiaa ehdotetaan hyödynnettäväksi nykyistä suunnitelmallisemmin. Opettajankoulutuksen osalta työryhmä ehdottaa tiedonalalähtöisyyden ja ajattelutaitojen kehittämistä, kansainvälisyyden lisäämistä sekä luontokasvatuksen syventämistä. Tiedekilpailujen ja -kerhojen osalta työryhmä ehdottaa yhteistyön ja avoimuuden lisäämistä sekä ohjaajien koulutuksen kehittämistä. Tiedekasvatus tulisi ryhmän ehdotusten mukaan nykyistä paremmin huomioida osana korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tiede pitäisi myös nykyistä paremmin huomioida osana työelämään tutustumisjaksoja. Tiedeviestintää ehdotetaan myös kehitettäväksi mm. tutkijoiden ja toimittajien yhteistyötä syventämällä.
Työryhmän tehtävänä oli 1) Kartoittaa tiedekasvatuksen nykytila (toimijat, toimet, rahoitus, kattavuus) Suomessa, 2) Laatia linjaukset tiedekasvatuskulttuurin kehittämiselle tulevaisuudessa ja 3) Laatia ehdotukset erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön toimiksi tiedekasvatuksen edistämisessä.
Työryhmä määritteli tiedekasvatuksen työssään seuraavasti: Tiedekasvatus on tiedeosaamisen vahvistamista. Tiedeosaaminen on koulutuksen avulla hankittua tiedollista ja taidollista perusosaamista. Se on myös kykyä ja kiinnostusta hankkia, käsitellä sekä arvioida uutta tietoa ja seurata tieteellistä kehitystä. Keskeistä on tieteenaloihin liittyvä tietämys sekä ajattelun ja oppimisen taidot. Tiedekasvatuksen avulla varmistetaan väestön osaamisen kannalta tärkeä kyky ymmärtää tieteen ja tutkimuksen prosesseja ja niistä saatavia tuloksia. Tiedekasvatus käsittää kaikki tieteenalat. Kaikkien lasten ja nuorten innostaminen tieteeseen on oleellista niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Tiedekasvatuksella tuetaan myös elinikäisen oppimisen taitoja ja tavoitteita.
Työryhmä määritteli tiedekasvatuksen tahtotilan Suomessa vuodelle 2020: Suomi on tiedekasvatuksessa maailman kärjessä vuonna 2020. Tiedekasvatus on luonteva osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin kouluissa kuin koulun ulkopuolellakin edistäen merkittävästi luovaa ongelmanratkaisukykyä, mahdollisuutta ymmärtää ja seurata tieteen kehitystä ja tukea Suomen osaamisperusteista kasvua.
Työryhmä ehdottaa toimenpiteitä viidelle tunnistamalleen teema-alueelle: 1) Tiedekasvatus osana opetussuunnitelman mukaista koulutyötä, 2) Tiedekasvatus opettajan koulutuksessa, 3) Tiedekilpailut, -kerhot ja -tapahtumat, 4) Tiedekasvatus koulun ulkopuolella sekä 5) Tiedekasvatus ja viestintä. Pääkohdat työryhmän ehdotuksista: Työryhmä ehdottaa opetussuunnitelmien perusteiden uudistamista siten, että niissä nostettaisiin yhteisölliset ja ajattelun taidot keskiöön, samoin kuin tutkivaa oppimista ehdotetaan sisällytettäväksi kaikkiin opetussuunnitelmiin ja tutkintojen perusteisiin. Tieto- ja viestintäteknologiaa ehdotetaan hyödynnettäväksi nykyistä suunnitelmallisemmin. Opettajankoulutuksen osalta työryhmä ehdottaa tiedonalalähtöisyyden ja ajattelutaitojen kehittämistä, kansainvälisyyden lisäämistä sekä luontokasvatuksen syventämistä. Tiedekilpailujen ja -kerhojen osalta työryhmä ehdottaa yhteistyön ja avoimuuden lisäämistä sekä ohjaajien koulutuksen kehittämistä. Tiedekasvatus tulisi ryhmän ehdotusten mukaan nykyistä paremmin huomioida osana korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tiede pitäisi myös nykyistä paremmin huomioida osana työelämään tutustumisjaksoja. Tiedeviestintää ehdotetaan myös kehitettäväksi mm. tutkijoiden ja toimittajien yhteistyötä syventämällä.