Kuulonhuollon keskiössä: Audionomikoulutuksen kehittäminen
opetus- ja kulttuuriministeriö
11.12.2013
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:12This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-244-9Tiivistelmä
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 7.10.2013 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen audionomikoulutuksen kehittämiseksi. Työryhmän oli määrä saada työnsä valmiiksi 30.11.2013 mennessä. Työryhmän tehtävänä oli tehdä arvio audionomien määrällisestä koulutustarpeesta ja alan koulutuksen kehittämishaasteista suhteessa koulutustarjontaan. Lisäksi työryhmän tuli tehdä esitys, miten audionomikoulutus on syytä järjestää ottaen huomioon koulutuspoliittiset kehittämistavoitteet ammattikorkeakoulututkintojen, ylempien ammattikorkeakoulututkintojen ja korkeakoulutettujen aikuiskoulutuksen osalta, sekä terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön ja potilasturvallisuuden kannalta. Työryhmän tuli ottaa kantaa myös tarvittaviin säädösmuutoksiin, tehdä arvio kustannusvaikutuksista sekä esittää eri rahoitusvaihtoehtoja.
Työryhmä piti tärkeänä lähtökohtana, että audionomit ovat jatkossakin laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Työryhmä pohti mahdollisuuksia luoda uusi ammattikorkeakoulututkinto audionomikoulutukseen niin, että siihen hakeuduttaisiin suoraan toisen asteen koulutuksesta. Työryhmä joutui kuitenkin toteamaan, että se ei pidä tarkoituksen mukaisena luoda uutta ammattikorkeakoulututkintoa audionomikoulutukseen. Työryhmä otti esityksessään huomioon hallituksen rakennepoliittiset linjaukset, EU:n ammattipätevyysdirektiiviin liittyvän säänneltyjen ammattien tarkastelun prosessin, terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin ja ammattihenkilöiden valvontaan liittyvät näkökohdat, työnantajien näkökulman terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeuksien ja työvoiman liikkuvuuden merkityksestä sekä tarpeen järjestää koulutus riittävällä sisäänotolla ja valtakunnallisesti kattavasti säännöllisin väliajoin. Työryhmä ei pidä mahdollisena luoda uutta tutkintoa ilman, että sen pohjalta voisi hakea terveydenhuollon ammattihenkilön oikeuksia. Kansainvälisen vertailun pohjalta työryhmä myös totesi, että eri maissa ei ole yksittäistä ja yleispätevää mallia järjestää audionomikoulutus.
Näistä syistä työryhmä esittää kolmiosaista koulutusmallia audionomeille, jolla pyritään vastaamaan riittävään osaamistasoon valtakunnallisesti ja alan jatkokoulutustarpeisiin. Ehdotetun mallin kaikki osat keskitettäisiin korkeintaan niihin kolmeen ammattikorkeakouluun, jotka tälläkin hetkellä järjestävät alan koulutusta. Ammattikorkeakoulut sopivat tarjonnasta keskenään työryhmän ehdotusten pohjalta, ja opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa koulutuksen riittävyyden seurannasta. Koulutusmallin ensimmäinen osa olisi järjestetty niin, että kuulontutkimukseen olisi mahdollista suunnata jo ammattikorkeakoulututkintoon johtavan aikana. Toinen osa olisi audionomeille rakennettava oma laaja erikoistumiskoulutus. Kolmas edellisiä täydentävä osa olisi kliinisen asiantuntijan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen hyödyntäminen kuulontutkimuksessa.
Työryhmä piti tärkeänä lähtökohtana, että audionomit ovat jatkossakin laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Työryhmä pohti mahdollisuuksia luoda uusi ammattikorkeakoulututkinto audionomikoulutukseen niin, että siihen hakeuduttaisiin suoraan toisen asteen koulutuksesta. Työryhmä joutui kuitenkin toteamaan, että se ei pidä tarkoituksen mukaisena luoda uutta ammattikorkeakoulututkintoa audionomikoulutukseen. Työryhmä otti esityksessään huomioon hallituksen rakennepoliittiset linjaukset, EU:n ammattipätevyysdirektiiviin liittyvän säänneltyjen ammattien tarkastelun prosessin, terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin ja ammattihenkilöiden valvontaan liittyvät näkökohdat, työnantajien näkökulman terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeuksien ja työvoiman liikkuvuuden merkityksestä sekä tarpeen järjestää koulutus riittävällä sisäänotolla ja valtakunnallisesti kattavasti säännöllisin väliajoin. Työryhmä ei pidä mahdollisena luoda uutta tutkintoa ilman, että sen pohjalta voisi hakea terveydenhuollon ammattihenkilön oikeuksia. Kansainvälisen vertailun pohjalta työryhmä myös totesi, että eri maissa ei ole yksittäistä ja yleispätevää mallia järjestää audionomikoulutus.
Näistä syistä työryhmä esittää kolmiosaista koulutusmallia audionomeille, jolla pyritään vastaamaan riittävään osaamistasoon valtakunnallisesti ja alan jatkokoulutustarpeisiin. Ehdotetun mallin kaikki osat keskitettäisiin korkeintaan niihin kolmeen ammattikorkeakouluun, jotka tälläkin hetkellä järjestävät alan koulutusta. Ammattikorkeakoulut sopivat tarjonnasta keskenään työryhmän ehdotusten pohjalta, ja opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa koulutuksen riittävyyden seurannasta. Koulutusmallin ensimmäinen osa olisi järjestetty niin, että kuulontutkimukseen olisi mahdollista suunnata jo ammattikorkeakoulututkintoon johtavan aikana. Toinen osa olisi audionomeille rakennettava oma laaja erikoistumiskoulutus. Kolmas edellisiä täydentävä osa olisi kliinisen asiantuntijan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen hyödyntäminen kuulontutkimuksessa.