Opintolainavähennyksen arviointi
opetus- ja kulttuuriministeriö
02.11.2012
Julkaisusarja:
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:24This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-184-8Tiivistelmä
Työryhmän tehtävänä oli
1. koota ja analysoida tilasto- ja rekisteritietoa opintolainavähennyksestä ja siihen oikeutetuista opiskelijoista ja heidän opinnoistaan,
2. arvioida järjestelmää tehokkaan tutkinnon suorittamisen ja opintotuen kannustavuuden kannalta sekä
3. tehdä järjestelmän toimeenpanoa ja lainsäädäntöä parantavia kehittämisehdotuksia.
Tilastoselvityksen mukaan vuonna 2005 opintonsa aloittaneista ja viimeistään 2011 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista opiskelijoista noin 30 % ja ammattikorkeakoulussa vuosina 2005–2 007opintonsa aloittaneista ja viimeistään vuonna 2011 tutkinnon suorittaneista noin 26 % oli oikeutettuja opintolainavähennykseen. Opiskeluaikaprofiilit ja mediaaniopiskeluajat ovat lähes samat vähennykseen oikeutetuilla ja muilla tutkinnon suorittaneilla. Korkeakoulututkinnon suorittaneista vajaa 40 % käyttää opintolainaa ja lainan käyttöaste vastaa vuoden 2004 tasoa. Korkeakouluopiskelijan keskimääräinen lainamäärä oli 4 843 euroa vuonna 2004 ja lukuvuonna 2011/12 yli 6 000 euroa. Keskimääräinen lainamäärä on siis kasvanut, mutta kasvua selittää osittain lainatakauksen enimmäismäärän nostaminen. Tilastotietojen perusteella vaikuttaa siltä, että opintolainan käyttö on lisääntynyt keskimääräisen lainan nousun myötä, mutta opintolainavähennysjärjestelmän käyttöönotto ei ole merkittävästi lisännyt opintolainaa käyttävien opiskelijoiden osuutta eikä lyhentänyt opiskeluaikoja.
Työryhmän johtopäätöksenä on, että opintolainavähennysjärjestelmä on opiskelijalle vaikeasti ymmärrettävä ja useita vuosia tutkinnon suorittamisen jälkeen verotuksen kautta realisoituvaa etuutta ei mielletä riittäväksi kannusteeksi opintojen aikaisen toimeentulon turvaamiseen opintolainaa käyttämällä. Työryhmän ehdotuksen lähtökohtia ovat olleet:
1. Etuuden tulee kannustaa valmistumaan tavoiteajassa ja olla siten myös työurien pidentämistä edistävä.
2. Etuuden tulee parantaa lainan käyttökelpoisuutta opiskeluaikana ja turvata velallisen tilannetta lainan takaisinmaksun alkaessa.
3. Etuuden tulee olla selkeä ja ymmärrettävä.
Työryhmä ehdottaa, että opintolainavähennys korvattaisiin valtion varoista suoraan pankille opintolainan lyhennyksenä maksettavalla opintolainahyvityksellä. Opintolainahyvitykseen olisi oikeus määräajassa korkeakoulututkinnon suorittaneella opintolainaa käyttäneellä opiskelijalla. Tutkinnon suoritusaikavaatimus olisi tiukempi kuin opintolainavähennyksen myöntämisperusteena oleva suorittamisaika, mutta suorittamisaikaa pidennettäisiin samoilla pidennysperusteilla (varusmiespalvelus, oma sairaus, vanhempainvapaat). Alempi ja ylempi korkeakoulututkinto tulisi suorittaa yhtä lukuvuotta tutkinnon tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa, pelkkä alempi tai erillinen ylempi korkeakoulututkinto sekä ammattikorkeakoulututkinto enintään yhtä lukukautta tutkinnon laajuutta vastaavaa aikaa pidemmässä ajassa. Lainahyvityksen määrä olisi 40 prosenttia 2 500 euroa ylittävästä lainapääomasta eli lainahyvitys olisi euromääräisesti suurempi kuin opintolainavähennys.
1. koota ja analysoida tilasto- ja rekisteritietoa opintolainavähennyksestä ja siihen oikeutetuista opiskelijoista ja heidän opinnoistaan,
2. arvioida järjestelmää tehokkaan tutkinnon suorittamisen ja opintotuen kannustavuuden kannalta sekä
3. tehdä järjestelmän toimeenpanoa ja lainsäädäntöä parantavia kehittämisehdotuksia.
Tilastoselvityksen mukaan vuonna 2005 opintonsa aloittaneista ja viimeistään 2011 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista opiskelijoista noin 30 % ja ammattikorkeakoulussa vuosina 2005–2 007opintonsa aloittaneista ja viimeistään vuonna 2011 tutkinnon suorittaneista noin 26 % oli oikeutettuja opintolainavähennykseen. Opiskeluaikaprofiilit ja mediaaniopiskeluajat ovat lähes samat vähennykseen oikeutetuilla ja muilla tutkinnon suorittaneilla. Korkeakoulututkinnon suorittaneista vajaa 40 % käyttää opintolainaa ja lainan käyttöaste vastaa vuoden 2004 tasoa. Korkeakouluopiskelijan keskimääräinen lainamäärä oli 4 843 euroa vuonna 2004 ja lukuvuonna 2011/12 yli 6 000 euroa. Keskimääräinen lainamäärä on siis kasvanut, mutta kasvua selittää osittain lainatakauksen enimmäismäärän nostaminen. Tilastotietojen perusteella vaikuttaa siltä, että opintolainan käyttö on lisääntynyt keskimääräisen lainan nousun myötä, mutta opintolainavähennysjärjestelmän käyttöönotto ei ole merkittävästi lisännyt opintolainaa käyttävien opiskelijoiden osuutta eikä lyhentänyt opiskeluaikoja.
Työryhmän johtopäätöksenä on, että opintolainavähennysjärjestelmä on opiskelijalle vaikeasti ymmärrettävä ja useita vuosia tutkinnon suorittamisen jälkeen verotuksen kautta realisoituvaa etuutta ei mielletä riittäväksi kannusteeksi opintojen aikaisen toimeentulon turvaamiseen opintolainaa käyttämällä. Työryhmän ehdotuksen lähtökohtia ovat olleet:
1. Etuuden tulee kannustaa valmistumaan tavoiteajassa ja olla siten myös työurien pidentämistä edistävä.
2. Etuuden tulee parantaa lainan käyttökelpoisuutta opiskeluaikana ja turvata velallisen tilannetta lainan takaisinmaksun alkaessa.
3. Etuuden tulee olla selkeä ja ymmärrettävä.
Työryhmä ehdottaa, että opintolainavähennys korvattaisiin valtion varoista suoraan pankille opintolainan lyhennyksenä maksettavalla opintolainahyvityksellä. Opintolainahyvitykseen olisi oikeus määräajassa korkeakoulututkinnon suorittaneella opintolainaa käyttäneellä opiskelijalla. Tutkinnon suoritusaikavaatimus olisi tiukempi kuin opintolainavähennyksen myöntämisperusteena oleva suorittamisaika, mutta suorittamisaikaa pidennettäisiin samoilla pidennysperusteilla (varusmiespalvelus, oma sairaus, vanhempainvapaat). Alempi ja ylempi korkeakoulututkinto tulisi suorittaa yhtä lukuvuotta tutkinnon tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa, pelkkä alempi tai erillinen ylempi korkeakoulututkinto sekä ammattikorkeakoulututkinto enintään yhtä lukukautta tutkinnon laajuutta vastaavaa aikaa pidemmässä ajassa. Lainahyvityksen määrä olisi 40 prosenttia 2 500 euroa ylittävästä lainapääomasta eli lainahyvitys olisi euromääräisesti suurempi kuin opintolainavähennys.