Sakon muuntorangaistuksen järjestäminen. Selvitysmiesten ehdotus
Haavisto, Kari; Kuivajärvi, Kirsti (2003-05-15)
Haavisto, Kari
Kuivajärvi, Kirsti
oikeusministeriö
15.05.2003
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 2003:11This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-466-101-2Tiivistelmä
Selvitysmiehet esittävät pääehdotuksenaan, että maksamatta olevaa sakkoa ei muunneta vankeudeksi niissä tapauksissa, joissa sakotettu on ulosotossa todettu tosiasiallisesti varattomaksi eikä yleinen etu erityisesti vaadi muuntamista. Alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista saatuja sakkoja ei muunneta vankeudeksi. Varattomuustapauksissa täytäntöönpanosta luovutaan jo ennen haastamista oikeuteen ja tuomioistuinkäsittelyä. Päätöksen toimenpiteistä luopumisesta varattomuustapauksissa tekee ulosottomies, jolla on parhaiten tiedossa sakotetun edellytykset sakon maksamiseen.
Tämän lisäksi ehdotetaan, että sakkovankien määrän vähentämiseksi päiväsakkojen muuntosuhde vankeuspäiviksi muutetaan siten, että kolme päiväsakkoa vastaa yhtä päivää vankeutta. Uhkasakon muuntosuhde muutetaan siten, että 30 euron rahamäärä vastaa muunnettuna yhden päivän vankeutta. Muuntorangaistuksen vähimmäispituudeksi säädetään 10 päivää ja enimmäispituudeksi 60 päivää. Usean muuntorangaistuksen täytäntöönpanon enimmäispituudeksi säädetään 90 päivää. Uhkasakon muuntorangaistuksen enimmäispituus on 20 päivää.
Edelleen ehdotetaan, että sakkovankien määrän vähentämiseksi vankiloissa ja muuntorangaistuksen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi päihdeongelmaiset muuntorangaistukseen tuomitut suorittavat pääosan rangaistuksestaan päihdehuollon palveluissa. Rangaistuksen täytäntöönpanon viisi ensimmäistä arkipäivää suoritetaan vankilassa, jossa on riittävästi terveydenhuoltohenkilökuntaa. Tänä aikana valmistellaan sijoitussopimus päihdehoitoon.
Ehdotettua uudistusta perustellaan muun muassa nykytilanteen epäkohtiin liittyvillä seikoilla, tarkoituksenmukaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvillä syillä, yleisestävyyden ja erityisestävyyden sekä sakkotulojen kertymisen kannalta.
Nykyisin muuntomenettelyyn käytännössä päädytään vain yhteiskunnan syrjäytyneimpien ja köyhimpien henkilöiden kohdalla. Sakko on varallisuusrangaistus ja se on vankeutta lievempi seuraamus. Ehdotetulla uudistuksella tuetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, kun sakotettuja kansalaisia ei enää kohdeltaisi eriarvoisesti riippuen siitä, onko henkilöllä varallisuutta vai ei.
Tämän lisäksi ehdotetaan, että sakkovankien määrän vähentämiseksi päiväsakkojen muuntosuhde vankeuspäiviksi muutetaan siten, että kolme päiväsakkoa vastaa yhtä päivää vankeutta. Uhkasakon muuntosuhde muutetaan siten, että 30 euron rahamäärä vastaa muunnettuna yhden päivän vankeutta. Muuntorangaistuksen vähimmäispituudeksi säädetään 10 päivää ja enimmäispituudeksi 60 päivää. Usean muuntorangaistuksen täytäntöönpanon enimmäispituudeksi säädetään 90 päivää. Uhkasakon muuntorangaistuksen enimmäispituus on 20 päivää.
Edelleen ehdotetaan, että sakkovankien määrän vähentämiseksi vankiloissa ja muuntorangaistuksen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi päihdeongelmaiset muuntorangaistukseen tuomitut suorittavat pääosan rangaistuksestaan päihdehuollon palveluissa. Rangaistuksen täytäntöönpanon viisi ensimmäistä arkipäivää suoritetaan vankilassa, jossa on riittävästi terveydenhuoltohenkilökuntaa. Tänä aikana valmistellaan sijoitussopimus päihdehoitoon.
Ehdotettua uudistusta perustellaan muun muassa nykytilanteen epäkohtiin liittyvillä seikoilla, tarkoituksenmukaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvillä syillä, yleisestävyyden ja erityisestävyyden sekä sakkotulojen kertymisen kannalta.
Nykyisin muuntomenettelyyn käytännössä päädytään vain yhteiskunnan syrjäytyneimpien ja köyhimpien henkilöiden kohdalla. Sakko on varallisuusrangaistus ja se on vankeutta lievempi seuraamus. Ehdotetulla uudistuksella tuetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, kun sakotettuja kansalaisia ei enää kohdeltaisi eriarvoisesti riippuen siitä, onko henkilöllä varallisuutta vai ei.