Yleisten tuomioistuinten työmäärän mittaaminen. Lausuntotiivistelmä
Huovinen, Jennimari (2012-02-10)
Huovinen, Jennimari
oikeusministeriö
10.02.2012
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 5/2012This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-183-8Tiivistelmä
Oikeusministeriö asetti 21.12.2007 työryhmän, jonka tehtävänä oli suunnitella yleisten tuomioistuinten asianhallintajärjestelmien kehittämisen suuntaviivat ja luoda yleisille tuomioistuimille mittarit työmäärän mittaamiseksi.
Työryhmä on luovuttanut mietintönsä (Mietintöjä ja lausuntoja 29/2010) oikeusministeriölle 23.3.2010. Työryhmä on työmäärän mittaamisen osalta ehdottanut, että työmäärän mittaaminen perustuisi saapuvien asioiden asianimikkeisiin. Työryhmä on ehdottanut, että työmäärää mitattaisiin käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa painokerroinjärjestelmällä, joka perustuu asianimikkeittäin jakautuvaan vaativuusluokitukseen. Painokertoimien perustana on ehdotuksessa ollut Tarmo-työajanseurantajärjestelmällä saatujen tietojen perusteella laskettu asian käsittelyn vaatima keskimääräinen työaika. Työryhmä on ehdottanut huomioon otettavaksi painokerrointa korottavina seikkoina pääkäsittelyn pitkä kesto ja asian käsittely tavanomaista laajemmassa kokoonpanossa. Lisäksi asioiden käsittely muualla kuin tuomioistuimen kansliapaikkakunnalla on ehdotettu otettavaksi huomioon kuormittavuutta lisäävänä tekijänä.
Mietinnön työmäärän mittaamista koskevasta osiosta pyydettiin lausuntoa hovioikeuksilta ja käräjäoikeuksilta. Oikeusministeriöön toimitettiin yhteensä 27 lausuntoa.
Valtaosa lausunnonantajista on kannattanut työryhmän ehdotuksia ja arvioinut esitetyn vaativuusluokkiin jakautuvan painokerroinjärjestelmän olevan järkevä perusta työmäärän arvioinnille. Objektiivista mittaustapaa, jota sovelletaan yhteneväisesti yksiköiden välillä, on pidetty oikeudenmukaisena ja hyödyllisenä välineenä voimavarojen jakamisessa. Eniten kritiikkiä on kohdistettu Tarmo-järjestelmän käyttöön työajan seurannassa. Koska seurantajärjestelmään tehtävien kirjausten tekeminen ja tarkkuus vaihtelevat, Tarmon perusteella saatavia tietoja on pidetty epäluotettavina. Tähän liittyen lausunnonantajien keskuudessa on ollut erimielisyyttä siitä, onko Tarmo-järjestelmän seurantatietoihin perustuva mittaristo riittävän yksityiskohtainen käytettäväksi tuomioistuinten resurssienjaossa.
Työryhmä on luovuttanut mietintönsä (Mietintöjä ja lausuntoja 29/2010) oikeusministeriölle 23.3.2010. Työryhmä on työmäärän mittaamisen osalta ehdottanut, että työmäärän mittaaminen perustuisi saapuvien asioiden asianimikkeisiin. Työryhmä on ehdottanut, että työmäärää mitattaisiin käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa painokerroinjärjestelmällä, joka perustuu asianimikkeittäin jakautuvaan vaativuusluokitukseen. Painokertoimien perustana on ehdotuksessa ollut Tarmo-työajanseurantajärjestelmällä saatujen tietojen perusteella laskettu asian käsittelyn vaatima keskimääräinen työaika. Työryhmä on ehdottanut huomioon otettavaksi painokerrointa korottavina seikkoina pääkäsittelyn pitkä kesto ja asian käsittely tavanomaista laajemmassa kokoonpanossa. Lisäksi asioiden käsittely muualla kuin tuomioistuimen kansliapaikkakunnalla on ehdotettu otettavaksi huomioon kuormittavuutta lisäävänä tekijänä.
Mietinnön työmäärän mittaamista koskevasta osiosta pyydettiin lausuntoa hovioikeuksilta ja käräjäoikeuksilta. Oikeusministeriöön toimitettiin yhteensä 27 lausuntoa.
Valtaosa lausunnonantajista on kannattanut työryhmän ehdotuksia ja arvioinut esitetyn vaativuusluokkiin jakautuvan painokerroinjärjestelmän olevan järkevä perusta työmäärän arvioinnille. Objektiivista mittaustapaa, jota sovelletaan yhteneväisesti yksiköiden välillä, on pidetty oikeudenmukaisena ja hyödyllisenä välineenä voimavarojen jakamisessa. Eniten kritiikkiä on kohdistettu Tarmo-järjestelmän käyttöön työajan seurannassa. Koska seurantajärjestelmään tehtävien kirjausten tekeminen ja tarkkuus vaihtelevat, Tarmon perusteella saatavia tietoja on pidetty epäluotettavina. Tähän liittyen lausunnonantajien keskuudessa on ollut erimielisyyttä siitä, onko Tarmo-järjestelmän seurantatietoihin perustuva mittaristo riittävän yksityiskohtainen käytettäväksi tuomioistuinten resurssienjaossa.