Vesilain käyttöoikeussääntelyn uudistaminen
oikeusministeriö
03.03.2016
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 8/2016This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-498-3Tiivistelmä
Oikeusministeriö asetti 30.4.2015 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen vesilain (587/2011) käyttöoikeussääntelyn uudistamiseksi (OM 5/41/2015). Työryhmän toimikausi oli 1.5.2015-31.1.2016. Työryhmän puheenjohtajana toimi hallintoneuvos Kari Kuusiniemi korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja jäseninä lainsäädäntöneuvos Jari Salila oikeusministeriöstä, aluksi lainsäädäntöneuvos Eriika Melkas ja hänen jälkeensä lainsäädäntöneuvos Antti Belinskij maa- ja metsätalousministeriöstä, hallitussihteeri Erja Werdi ympäristöministeriöstä ja ympäristöneuvos Jukka Leinonen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Työryhmän sihteerinä toimi lainsäädäntöneuvos Jari Salila.
Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus vesilainsäädännön kiinteän omaisuuden lunastamista ja käyttöoikeuksien perustamista koskevan sääntelyn tarkistamiseksi siten, että säännökset ovat sopusoinnussa perustuslain 2 luvun säännösten kanssa. Työryhmän tuli laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon.
Työryhmä esittää perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi pakkolunastukseksi katsottavan, vesilain omaksi lunastamista ja siihen rinnastettavaa käyttöoikeuden perustamista koskevan sääntelyn eriyttämistä muusta käyttöoikeuden perustamista koskevasta sääntelystä. Oikeus omaksi lunastamiseen ja siihen rinnastuvan käyttöoikeuden perustamiseen voitaisiin antaa, jos hanke olisi yleisen tarpeen vaatima. Yleisen tarpeen edellytyksen tulisi nykyisen vesilain tapaan täyttyä myös tilanteessa, jossa hakija hallitsee alle puolta tarvittavasta alueesta eikä kyse ole vähäisen käyttöoikeuden myöntämisestä, vaikkei käyttöoikeuden perustaminen rinnastuisi vaikutuksiltaan valtiosääntöoikeudelliseen pakkolunastukseen. Ehdotettujen muutosten myötä niin sanottu valtuuslaki (266/1961) voitaisiin kumota. Muutoksilla saattaa olla vaikutusta eräisiin keskivedenkorkeuden nostamishankkeisiin ja vesivoimalaitosten rakentamishankkeisiin.
Lisäksi työryhmä ehdottaa väylänalitusten luvanvaraisuutta koskevaa sääntelyä tarkistettavaksi siten, että vesi-, viemäri- voima- ja muun johdon tekemistä valtaväylän alitse tarkoittavan hankkeen luvanvaraisuus määräytyisi jatkossa hankkeen vaikutusten perusteella. Johtojen sijoittaminen järvi- ja merialueille kulkuväylän ja vesilain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun kapeikon alitse säilyisi edelleen luvanvaraisena hankkeen vaikutuksista riippumatta.
Lupamenettelyn ulkopuolelle rajautuvasta väylänalituksesta tulisi tehdä ilmoitus vesilain valvontaviranomaiselle. Lakiin esitetään sisällytettäväksi valtioneuvostolle osoitettu asetuksenantovaltuus, jonka nojalla annettaisiin tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvalle valtaväylän alitushankkeelle asetettavista vaatimuksista
Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus vesilainsäädännön kiinteän omaisuuden lunastamista ja käyttöoikeuksien perustamista koskevan sääntelyn tarkistamiseksi siten, että säännökset ovat sopusoinnussa perustuslain 2 luvun säännösten kanssa. Työryhmän tuli laatia ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon.
Työryhmä esittää perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi pakkolunastukseksi katsottavan, vesilain omaksi lunastamista ja siihen rinnastettavaa käyttöoikeuden perustamista koskevan sääntelyn eriyttämistä muusta käyttöoikeuden perustamista koskevasta sääntelystä. Oikeus omaksi lunastamiseen ja siihen rinnastuvan käyttöoikeuden perustamiseen voitaisiin antaa, jos hanke olisi yleisen tarpeen vaatima. Yleisen tarpeen edellytyksen tulisi nykyisen vesilain tapaan täyttyä myös tilanteessa, jossa hakija hallitsee alle puolta tarvittavasta alueesta eikä kyse ole vähäisen käyttöoikeuden myöntämisestä, vaikkei käyttöoikeuden perustaminen rinnastuisi vaikutuksiltaan valtiosääntöoikeudelliseen pakkolunastukseen. Ehdotettujen muutosten myötä niin sanottu valtuuslaki (266/1961) voitaisiin kumota. Muutoksilla saattaa olla vaikutusta eräisiin keskivedenkorkeuden nostamishankkeisiin ja vesivoimalaitosten rakentamishankkeisiin.
Lisäksi työryhmä ehdottaa väylänalitusten luvanvaraisuutta koskevaa sääntelyä tarkistettavaksi siten, että vesi-, viemäri- voima- ja muun johdon tekemistä valtaväylän alitse tarkoittavan hankkeen luvanvaraisuus määräytyisi jatkossa hankkeen vaikutusten perusteella. Johtojen sijoittaminen järvi- ja merialueille kulkuväylän ja vesilain 1 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun kapeikon alitse säilyisi edelleen luvanvaraisena hankkeen vaikutuksista riippumatta.
Lupamenettelyn ulkopuolelle rajautuvasta väylänalituksesta tulisi tehdä ilmoitus vesilain valvontaviranomaiselle. Lakiin esitetään sisällytettäväksi valtioneuvostolle osoitettu asetuksenantovaltuus, jonka nojalla annettaisiin tarkempia säännöksiä ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvalle valtaväylän alitushankkeelle asetettavista vaatimuksista