Väylämaksun alentaminen ja tavaraliikenteen rataveron poistaminen. Seuranta 2015–2016
Tervonen, Juha; Suvanto, Tuomo (2017-02-28)
Tervonen, Juha
Suvanto, Tuomo
Liikenne- ja viestintäministeriö
28.02.2017
Julkaisusarja:
Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 3/2017This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-494-4Tiivistelmä
Vuosille 2015–2018 päätettyjen rikkidirektiivin kompensaatiotoimenpiteiden kokonaisarvoksi muodostuu arviolta 336 milj. euroa. Kolme neljäsosaa siitä muodostuu kuljetuskustannuksia alentavista toimenpiteistä; väylämaksun puolittaminen, tavaraliikenteen rataveron poistaminen, alusten investointituet ja alueellinen kuljetustuki. Kyseessä on valtiolta saamatta jäävä tulo, joka korvataan väylänpidon ja radanpidon talousarviorahoituksessa yleisistä verovaroista. Yksi neljäsosa kompensaation arvosta on LNG-terminaalien rakentamisen tukea. Rikki- ja pienhiukkaspäästöt ovat vähentyneet Itämerellä ja muualla SECA-alueella voimakkaasti rikkidirektiivin voimaan tulon jälkeen. Suomen kauppamerenkulun aluskanta on mukautunut rikkisääntelyyn pääasiassa vähärikkiseen polttoaineeseen siirtymällä. Pakokaasun puhdistustekniikoita on otettu käyttöön vain muutamissa aluksissa. Teknisistä ongelmista tai polttoaineen saatavuusongelmasta ei ole havaintoja. Rikkidirektiivi ei ole nostanut kauppamerenkulun toimintakustannuksia vuosina 2015–2016 edellisiin vuosiin verrattuna. Polttoaineiden hinnan voimakas aleneminen ehkäisi rikkiohjauksen ennalta odotetun polttoainekustannusten nousun. Tästä syystä väylämaksualennus käytännössä kompensoi SECA-alueella käytettävän vähärikkisen polttoaineen ja muualla käytettävän runsasrikkisen polttoaineen hintaeroa. Rikkidirektiivi ei nostanut rahtihintoja aiempiin vuosiin verrattuna. Suomalaiset varustamot tekivät vuonna 2015 hyvää taloudellista tulosta, suomalainen aluskanta lisääntyi ja suomalainen merityö säilytti asemansa alusten miehityksessä. Rikkidirektiivin todellinen kustannusvaikutus muodostuu vähärikkisen polttoaineen käytöstä runsasrikkiseen verrattuna vuosina 2015–2019 maksettavasta lisähinnasta. Sen arvo on noin 1,5 mrd. euroa. Väylämaksualennus kompensoi siitä yli 10 prosenttia. Koko kompensaatiopaketin arvon jälkeen rikkisääntelyn nettomääräiset lisäkustannukset ovat noin 1,2 mrd. euroa. Vuonna 2019 polttoainekustannusten eroa ei enää kompensoida. IMO:n globaalin sääntelyn alkaessa vuonna 2020 vallitseva polttoainelaatujen (enintään 0,1 % S ja enintään 0,5 % S) hintaero tulee olemaan vähäinen. Rataveron poistaminen alensi rautatiekuljetusten kustannuksia 5–10 prosenttia. Alennus on suurempi dieselvetoisille kuljetuksille kuin sähkövetoisille kuljetuksille. Rataveron poistaminen on alentanut rautatiekuljetusten hintaa koko arvollaan. Rataveron poissaolo saattaa edistää rautateiden tavarakuljetusten kilpailun lisääntymistä. Rataveron poissaolo parantaa joka tapauksessa rautatiekuljetusten kilpailukykyä tiekuljetuksiin nähden. Eräisiin kansainvälisiin rautatiekuljetuksiin liittyi rikkidirektiivistä johtuvia epävarmuuksia ja keskeytyksiä