Kuvataiteen koulutus ja tutkimus Suomessa
opetus- ja kulttuuriministeriö
19.03.2008
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:11This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-492-4Tiivistelmä
Selvitysryhmän tehtävänä oli tarkastella kuvataidealan koulutusta ja tutkimusta Suomen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ja laatia ehdotukset siitä, miten alan koulutus ja tutkimus on tarkoituksenmukaista järjestää vuoteen 2012 mennessä ja miten koulutus tulisi mitoittaa ottaen huomioon työelämän ja alan kehittämisen tarpeet.
Kuvataidealan tutkintoon johtava koulutustarjonta on korkeakouluissa riittävää. Erityistä huomiota on kiinnitettävä valmistuneiden työllistymiseen ja toimeentuloon alalla. Voimavaroja tulee ohjata koulutuksen laadun vahvistamiseen koulutusmäärien lisäämisen sijasta. Koulutuksen tason vahvistaminen edellyttää riittävän suuria koulutusyksiköitä. Ammattikorkeakoulujen opiskelija- ja hakijamääriltään pienten yksiköiden ei tulisi jatkaa nykyisillä toimintaperiaatteilla. Yliopistollisen kuvataiteenalan koulutusvastuun on edelleen perusteltua olla Kuvataideakatemialla. Kuvataideakatemian on tärkeä verkottua ja hakea yhteistyökumppaneita erityisesti kansainväliseltä kuvataiteen kentältä, jotta opiskelijoiden kansainvälinen osaaminen ja kansainväliset yhteydet vahvistuvat opintojen alusta lähtien.
Kuvataideakatemiasta ja ammattikorkeakouluista valmistuu kuvataiteilijoita samalle työllistymiskentälle. Kuvataideakatemian ja ammattikorkeakoulujen koulutuksessa on kuitenkin löydettävissä työnjakoa. Ammattikorkeakoulujen kuvataiteen opetukselle on ominaista perusosaamisen laajuus, sillä koulutus antaa pohjan toimia moninaisissa kuvataideosaamista hyödyntävissä ammateissa. Kuvataideakatemian koulutuksessa painottuu kuvataiteen käytännöllinen ja teoreettinen asiantuntemus.
Kuvataiteen koulutukseen tulisi sisällyttää taiteelliseen työhön tähtäävien opintojen lisäksi myöhempää työllistymistä edistäviä muita opintoja. Myös kykyyn ja mahdollisuuksiin toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Valmistuneiden kuvataiteilijoiden työllistymistä tulee seurata ja tilastoida.
Kuvataiteilijoiden työllistymistä edistää pidempi, useammassa oppilaitoksessa hankittu koulutus. Taideyliopistojen maisteriohjelmat ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat tarpeen täydentämään kuvataitelijan ammattiin valmentavaa koulutusta ja nämä koulutusväylät lisäävät valmistuvien taiteilijoiden mahdollisuuksia menestyä taiteilijanuralla ja työmarkkinoilla. Ammattikorkeakoulujen kuvataiteen yksiköiden rakenteellisen kehittämisen kautta vapautuvat voimavarat tulisi ohjata ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen kehittämiseen. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen edellytyksenä tulee olla koulutuksen, ohjauksen ja tilojen riittävä resurssointi. Kuvataideakatemian tutkimusohjelmia tulisi jatkossa edelleen kehittää yhteistyössä ulkomaisten taideyliopistojen jatkotutkinto-osastojen kanssa. Myös taiteellisen tutkimuksen post-doc toimintaa tulee kehittää ja organisoida kansainvälisenä yhteistyönä.
Aikuis- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen ammattikorkeakoulujen ja Kuvataideakatemian yhteistyönä tulisi selvittää. Taideyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyömahdollisuudet tulisi kartoittaa nykyistä paremmin ja korkeakouluja tulisi rohkaista aikaisempaa laajempaan yhteistyöhön esimerkiksi kansainvälisessä verkottumisessa.
Kuvataidealan tutkintoon johtava koulutustarjonta on korkeakouluissa riittävää. Erityistä huomiota on kiinnitettävä valmistuneiden työllistymiseen ja toimeentuloon alalla. Voimavaroja tulee ohjata koulutuksen laadun vahvistamiseen koulutusmäärien lisäämisen sijasta. Koulutuksen tason vahvistaminen edellyttää riittävän suuria koulutusyksiköitä. Ammattikorkeakoulujen opiskelija- ja hakijamääriltään pienten yksiköiden ei tulisi jatkaa nykyisillä toimintaperiaatteilla. Yliopistollisen kuvataiteenalan koulutusvastuun on edelleen perusteltua olla Kuvataideakatemialla. Kuvataideakatemian on tärkeä verkottua ja hakea yhteistyökumppaneita erityisesti kansainväliseltä kuvataiteen kentältä, jotta opiskelijoiden kansainvälinen osaaminen ja kansainväliset yhteydet vahvistuvat opintojen alusta lähtien.
Kuvataideakatemiasta ja ammattikorkeakouluista valmistuu kuvataiteilijoita samalle työllistymiskentälle. Kuvataideakatemian ja ammattikorkeakoulujen koulutuksessa on kuitenkin löydettävissä työnjakoa. Ammattikorkeakoulujen kuvataiteen opetukselle on ominaista perusosaamisen laajuus, sillä koulutus antaa pohjan toimia moninaisissa kuvataideosaamista hyödyntävissä ammateissa. Kuvataideakatemian koulutuksessa painottuu kuvataiteen käytännöllinen ja teoreettinen asiantuntemus.
Kuvataiteen koulutukseen tulisi sisällyttää taiteelliseen työhön tähtäävien opintojen lisäksi myöhempää työllistymistä edistäviä muita opintoja. Myös kykyyn ja mahdollisuuksiin toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Valmistuneiden kuvataiteilijoiden työllistymistä tulee seurata ja tilastoida.
Kuvataiteilijoiden työllistymistä edistää pidempi, useammassa oppilaitoksessa hankittu koulutus. Taideyliopistojen maisteriohjelmat ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat tarpeen täydentämään kuvataitelijan ammattiin valmentavaa koulutusta ja nämä koulutusväylät lisäävät valmistuvien taiteilijoiden mahdollisuuksia menestyä taiteilijanuralla ja työmarkkinoilla. Ammattikorkeakoulujen kuvataiteen yksiköiden rakenteellisen kehittämisen kautta vapautuvat voimavarat tulisi ohjata ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen kehittämiseen. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen edellytyksenä tulee olla koulutuksen, ohjauksen ja tilojen riittävä resurssointi. Kuvataideakatemian tutkimusohjelmia tulisi jatkossa edelleen kehittää yhteistyössä ulkomaisten taideyliopistojen jatkotutkinto-osastojen kanssa. Myös taiteellisen tutkimuksen post-doc toimintaa tulee kehittää ja organisoida kansainvälisenä yhteistyönä.
Aikuis- ja täydennyskoulutuksen järjestäminen ammattikorkeakoulujen ja Kuvataideakatemian yhteistyönä tulisi selvittää. Taideyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyömahdollisuudet tulisi kartoittaa nykyistä paremmin ja korkeakouluja tulisi rohkaista aikaisempaa laajempaan yhteistyöhön esimerkiksi kansainvälisessä verkottumisessa.