Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta
opetus- ja kulttuuriministeriö
04.09.2007
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-422-1Tiivistelmä
Työryhmän tehtävänä on ollut laatia ehdotus siitä, miten sosiaalialan koulutusta ja tutkimusta on tarkoituksenmukaista järjestää ja kehittää yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa vuoteen 2012 mennessä ja miten se tulisi mitoittaa ottaen huomioon työelämän ja tutkimuksen tarpeet. Sosiaaliala on kasvava yhteiskunnallinen ala. Sosiaalialan korkeakoulutuksen riittävyys ja laatu suhteessa yhteiskunnan ja työelämän muutoksiin samoin kuin alan kehittämistä tukeva tutkimus ja tiedonmuodostus ovat keskeisiä sosiaalialan tulevaisuuden haasteita.
Sosiaalialan koulutusta tulee kehittää korkeakoulutuksen duaalimallin pohjalta niin, että ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutus ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sisältö ja työelämävastaavuus eroavat yliopistoissa annettavasta sosiaalityön koulutuksesta. Näin vastataan sosiaalialan laajoihin osaamistarpeisiin.
Sosiaalityön yliopisto-opetusta antavien yksikköjen lukumäärään ei esitetä muutoksia. Sen sijaan sosiaalityön yliopistotasoisen koulutuksen volyymia tulee laajentaa aloituspaikkoja lisäämällä (noin 100 aloituspaikan lisäystarve). Ruotsinkielisen yliopistokoulutuksen volyymi on riittävä. Sosiaalityön opetusta ja tutkimusta on vahvistettava yliopistojen keskinäistä valtakunnallista yhteistyötä (sosiaalityön valtakunnallinen yliopistokonsortio) sekä yksiköiden työelämä- ja ammattikorkeakouluyhteyksiä lisäämällä. Kertaluonteisista maisteriohjelmista ja koulutusta antavista sivupisteistä tulee luopua. Avoimen yliopiston opiskelumahdollisuutta on tuettava, jotta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla on mahdollisuus hankkia sosiaalityöntekijän kelpoisuuteen vaadittavat sosiaalityön yliopistolliset opinnot.
Ammattikorkeakouluissa annettavaa opetusta on edelleen kehitettävä niin, että se vastaa sosiaalialan moninaisiin tarpeisiin. Vanhustyön teema on yksi keskeinen tulevaisuuden haaste ammattikorkeakoulutukselle. Työelämätarpeiden tulee ohjata sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittämistä. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen mitoituksen tulee perustua Koulutus ja tutkimus 2007–2012 -työryhmän laatimiin väestökehityksestä ja työvoimatarpeesta nouseviin tarvelaskelmiin. Ammattikorkeakoulujen tulee käynnistää suunnittelutyö valtakunnallisen aloituspaikkatavoitteen saavuttamiseksi kaikissa sosiaalialan koulutusta antavissa yksiköissä, missä tavoite ei vielä toteudu. Aikuiskoulutusta tulee lisätä ja sen mitoitus on tarpeen arvioida aloituspaikkojen suuntaamista varten. Ruotsinkielisen ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkoja tulee lisätä, erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Sosiaalialan koulutus edellyttää yliopistokoulutuksen yhteyteen perustettavia opetus- ja tutkimusklinikoita. Käytäntöön kiinnittyvät klinikat toimivat koulutuksen, tutkimuksen, alan työkäytäntöjen kehittämisen areenoina. Niillä on myös jatko- ja täydennyskoulutustehtäviä. Klinikat kokoavat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita ja opettajia käytännön opetukseen ja harjoitteluun. Niiden toiminta edellyttää terveydenhuollon vastaavaan toimintaan myönnettävää erityisvaltionosuutta. Ammattikorkeakoulujen perustamia ja perusteilla olevia hyvinvointialan kehittämisyksiköitä ja työelämän oppimisympäristöjä on tarpeen edistää.
Sosiaalialan koulutuksen strategista kehittämistä varten tarvitaan molemmista korkeakoulusektoreista ja sosiaalialan työelämän edustajista koottu valtakunnallinen yhteistyöelin. Lisäksi työryhmä esittää sosiaalialan ammattikorkeakoulujen ja sosiaalityön yliopistoyksiköiden verkostojen välistä yhteistyötä vahvistettavaksi.
Työryhmä esittää sosiaalityön ammatillisen tohtoritutkinnon valmistelun käynnistämistä jatkotutkintoväyläksi molemmille korkeakoulusektoreille. Sosiaalialalla tarvittava tutkimus, tutkijakoulutus ja käytäntöön liittyvä tiedonmuodostus on turvattava.
Sosiaalialan koulutusta tulee kehittää korkeakoulutuksen duaalimallin pohjalta niin, että ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutus ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sisältö ja työelämävastaavuus eroavat yliopistoissa annettavasta sosiaalityön koulutuksesta. Näin vastataan sosiaalialan laajoihin osaamistarpeisiin.
Sosiaalityön yliopisto-opetusta antavien yksikköjen lukumäärään ei esitetä muutoksia. Sen sijaan sosiaalityön yliopistotasoisen koulutuksen volyymia tulee laajentaa aloituspaikkoja lisäämällä (noin 100 aloituspaikan lisäystarve). Ruotsinkielisen yliopistokoulutuksen volyymi on riittävä. Sosiaalityön opetusta ja tutkimusta on vahvistettava yliopistojen keskinäistä valtakunnallista yhteistyötä (sosiaalityön valtakunnallinen yliopistokonsortio) sekä yksiköiden työelämä- ja ammattikorkeakouluyhteyksiä lisäämällä. Kertaluonteisista maisteriohjelmista ja koulutusta antavista sivupisteistä tulee luopua. Avoimen yliopiston opiskelumahdollisuutta on tuettava, jotta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla on mahdollisuus hankkia sosiaalityöntekijän kelpoisuuteen vaadittavat sosiaalityön yliopistolliset opinnot.
Ammattikorkeakouluissa annettavaa opetusta on edelleen kehitettävä niin, että se vastaa sosiaalialan moninaisiin tarpeisiin. Vanhustyön teema on yksi keskeinen tulevaisuuden haaste ammattikorkeakoulutukselle. Työelämätarpeiden tulee ohjata sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittämistä. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen mitoituksen tulee perustua Koulutus ja tutkimus 2007–2012 -työryhmän laatimiin väestökehityksestä ja työvoimatarpeesta nouseviin tarvelaskelmiin. Ammattikorkeakoulujen tulee käynnistää suunnittelutyö valtakunnallisen aloituspaikkatavoitteen saavuttamiseksi kaikissa sosiaalialan koulutusta antavissa yksiköissä, missä tavoite ei vielä toteudu. Aikuiskoulutusta tulee lisätä ja sen mitoitus on tarpeen arvioida aloituspaikkojen suuntaamista varten. Ruotsinkielisen ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkoja tulee lisätä, erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Sosiaalialan koulutus edellyttää yliopistokoulutuksen yhteyteen perustettavia opetus- ja tutkimusklinikoita. Käytäntöön kiinnittyvät klinikat toimivat koulutuksen, tutkimuksen, alan työkäytäntöjen kehittämisen areenoina. Niillä on myös jatko- ja täydennyskoulutustehtäviä. Klinikat kokoavat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita ja opettajia käytännön opetukseen ja harjoitteluun. Niiden toiminta edellyttää terveydenhuollon vastaavaan toimintaan myönnettävää erityisvaltionosuutta. Ammattikorkeakoulujen perustamia ja perusteilla olevia hyvinvointialan kehittämisyksiköitä ja työelämän oppimisympäristöjä on tarpeen edistää.
Sosiaalialan koulutuksen strategista kehittämistä varten tarvitaan molemmista korkeakoulusektoreista ja sosiaalialan työelämän edustajista koottu valtakunnallinen yhteistyöelin. Lisäksi työryhmä esittää sosiaalialan ammattikorkeakoulujen ja sosiaalityön yliopistoyksiköiden verkostojen välistä yhteistyötä vahvistettavaksi.
Työryhmä esittää sosiaalityön ammatillisen tohtoritutkinnon valmistelun käynnistämistä jatkotutkintoväyläksi molemmille korkeakoulusektoreille. Sosiaalialalla tarvittava tutkimus, tutkijakoulutus ja käytäntöön liittyvä tiedonmuodostus on turvattava.