Tuomioistuinten hallintohenkilöstön toimenkuvien kehittämistarpeet : Lausuntotiivistelmä
Pääkkönen, Tuula (2017-05-05)
Lataukset:
Pääkkönen, Tuula
Oikeusministeriö
05.05.2017
Julkaisusarja:
Oikeusministeriön julkaisu 26/2017This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-590-4Tiivistelmä
Oikeusministeriö asettama työryhmä on laatinut selvityksen tuomioistuinten hallinto- ja kansliapäällikköjen ja muun hallintohenkilöstön toimenkuvien kehittämistarpeista (Oikeusministeriön julkaisu 11/2017). Työryhmän arviomuistiossa tarkasteltavina olivat kansliapäällikön, hallintopäällikön ja hallintosihteerin nimikkeet ja niihin kuuluvat tehtävät. Oikeusministeriö pyysi työryhmän laatimasta arviomuistiosta lausuntoa muun muassa yleisiltä tuomioistuimilta, hallintotuomioistuimilta ja erityistuomioistuimilta sekä henkilöstöjärjestöiltä.
Lausunnon antaneet tahot pitivät arviomuistiota pääosin onnistuneena ja hyvänä pohjana jatkovalmistelulle. Tuomioistuinten toiminnan sujuvuuden kannalta todettiin olevan olennaista, että johdon tuki on ammattimaista. Tällöin päällikkötuomari voi keskittyä strategiseen johtamiseen, toiminnan kehittämiseen ja lainkäyttöön. Hallinnollisten tehtävien ammattitaitoinen hoitaminen edistää näin myös tuomioistuinten ydintehtävää eli lainkäytön tehokasta ja tuloksellista onnistumista.
Suurimmassa osassa lausuntoja kannatettiin arviomuiston mukaista ehdotusta hallintotehtäviä hoitavien virkamiesten virkanimikkeiden osalta. Työryhmän näkemystä siitä, että suuressa yksikössä hallintoasioista vastaa hallintojohtaja, keskisuuressa hallintopäällikkö ja pienessä yksikössä hallintosihteeri, kannatettiin pääosin. Toisaalta kiinnitettiin myös huomiota siihen, ettei pelkkä viraston henkilötyövuosien lukumäärä kerro siitä, miten vaativia hallintotehtäviä virastossa on, ja että yksiköiden tulisi olla tasavertaisia koostaan riippumatta.
Päällikkötuomarin tulisi lausuntojen mukaan voida delegoida hallintohenkilökunnalle mahdollisimman paljon yleishallintotehtäviä. Toimivallan jaon tulisi perustua tuomioistuinlakiin ja yksikön työjärjestykseen ja olla mahdollisimman selkeä. Mahdollisesti keskitettävinä hallinnollisina tehtävinä pidettiin muun muassa erilaisten suunnitelmien laatimista ja päivittämistä, hankintojen kilpailutuksia ja rutiiniluontoisten sopimusten tekemistä. Kuitenkin todettiin, ettei keskittämisen tule olla itseisarvo vaan sen pitäisi tulla kysymykseen vain silloin kun siitä on saatavissa konkreettista hyötyä
Lausunnon antaneet tahot pitivät arviomuistiota pääosin onnistuneena ja hyvänä pohjana jatkovalmistelulle. Tuomioistuinten toiminnan sujuvuuden kannalta todettiin olevan olennaista, että johdon tuki on ammattimaista. Tällöin päällikkötuomari voi keskittyä strategiseen johtamiseen, toiminnan kehittämiseen ja lainkäyttöön. Hallinnollisten tehtävien ammattitaitoinen hoitaminen edistää näin myös tuomioistuinten ydintehtävää eli lainkäytön tehokasta ja tuloksellista onnistumista.
Suurimmassa osassa lausuntoja kannatettiin arviomuiston mukaista ehdotusta hallintotehtäviä hoitavien virkamiesten virkanimikkeiden osalta. Työryhmän näkemystä siitä, että suuressa yksikössä hallintoasioista vastaa hallintojohtaja, keskisuuressa hallintopäällikkö ja pienessä yksikössä hallintosihteeri, kannatettiin pääosin. Toisaalta kiinnitettiin myös huomiota siihen, ettei pelkkä viraston henkilötyövuosien lukumäärä kerro siitä, miten vaativia hallintotehtäviä virastossa on, ja että yksiköiden tulisi olla tasavertaisia koostaan riippumatta.
Päällikkötuomarin tulisi lausuntojen mukaan voida delegoida hallintohenkilökunnalle mahdollisimman paljon yleishallintotehtäviä. Toimivallan jaon tulisi perustua tuomioistuinlakiin ja yksikön työjärjestykseen ja olla mahdollisimman selkeä. Mahdollisesti keskitettävinä hallinnollisina tehtävinä pidettiin muun muassa erilaisten suunnitelmien laatimista ja päivittämistä, hankintojen kilpailutuksia ja rutiiniluontoisten sopimusten tekemistä. Kuitenkin todettiin, ettei keskittämisen tule olla itseisarvo vaan sen pitäisi tulla kysymykseen vain silloin kun siitä on saatavissa konkreettista hyötyä