Ammatillisten tutkintojen asemointiryhmän muistio
opetus- ja kulttuuriministeriö
07.10.2005
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:28This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-018-4Tiivistelmä
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003–2008 mukaan suunnitelmakaudella laaditaan periaatteet, joiden mukaisesti ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja kehitetään ja asema koulutusjärjestelmässä selkiytetään. Opetusministeriön asettaman ammatillisten tutkintojen asemointiryhmän tehtävänä oli esittää arvio ammatillisen tutkintojärjestelmän nykytilasta. Arvionsa pohjaksi ryhmä laati kuvaukset ammatillisen tutkintojärjestelmän keskeisistä piirteistä ja kartoitti koulutustoimikuntien ja tutkintotoimikuntien näkemyksiä siitä, millaisia muutoksia työelämän kehitys näyttäisi olevan tuomassa niiden toimialaan kuuluviin tutkintoihin.
Ryhmä on kiteyttänyt arvionsa ehdotuksiin periaatteista, joiden mukaisesti ammatillista tutkintojärjestelmää tulisi kehittää, jotta se voi jatkossakin tarkoituksenmukaisella tavalla vastata kansalaisten ja muuttuvan työelämän tarpeisiin. Ehdotukset kohdistuvat ammatillisen tutkintojärjestelmän rakenteeseen sekä ammatillisten tutkintojen asemaan kansallisessa tutkintojärjestelmässä, ammatillisiin tutkintoihin ja ammatinharjoittamisoikeuksiin sekä ammatillisten tutkintojen asemaan eurooppalaisessa kehyksessä. Ryhmän asettamiskirjeen mukaan opetusministeriö päättää tarvittavasta jatkovalmistelusta ryhmän työn valmistumisen jälkeen erikseen.
Ryhmä ei ollut yksimielinen siitä, miten ammatillisen tutkintojärjestelmän rakennetta ja asemaa kansallisessa tutkintojärjestelmässä tulisi kehittää. Sen vuoksi se esitti kolme vaihtoehtoa.
Vaihtoehto 1:n mukaan ammatilliset perustutkinnot jaettaisiin kahteen ryhmään siten, että nykyisten nuorille ja aikuisille tarkoitettujen ammatillisten perustutkintojen rinnalle muodostettaisiin vain aikuisille tarkoitettuja ammatillisia perustutkintoja. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluisivat muun muassa sellaiset nykyiset alalletulotutkinnoiksi luokiteltavat ammattitutkinnot, joiden ei katsota täyttävän ammattitutkinnon tasovaatimuksia. Muutoin ammatillinen tutkintojärjestelmä pidettäisiin ennallaan. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintoja ja yliopistojen erikoistumisopintoja kehitettäisiin paitsi osana kunkin koulutusasteen kokonaisuutta niin myös osana ammatillista osaamista syventävien tutkintojen koulutusasteiden rajat ylittävää kokonaisuutta, jota tulisi jatkossa käsitellä olennaisena osana kansallista koulutus- ja tutkintojärjestelmää. Ammatillisten tutkintojen jatko-opintokelpoisuuksista tulisi muodostaa johdonmukainen kokonaisuus. Yhtenä vaihtoehtona tulisi tutkia, voitaisiinko kaikille ammatillisille tutkinnoille määritellä yleinen jatko-opintokelpoisuus korkea-asteen koulutukseen.
Vaihtoehto 2:n mukaan sellaiset ammattitutkinnot, joiden alaa perustutkinnot eivät kata, liitettäisiin perustutkintojen osiksi. Niitä ja muita sellaisia perustutkintojen osia, jotka tuottavat ammattipätevyyden rajatulle työelämän alueelle, voitaisiin suorittaa itsenäisinä, jolloin suorittaja saisi erillisen todistuksen saavutetusta ammattipätevyydestä. Halutessaan hän voisi jatkaa tutkintoon. Ammatilliset jatkotutkinnot – ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot – muodostettaisiin niistä nykyisistä ammattitutkinnoista, jotka muodostavat jatkumon perustutkintojen kanssa, sekä nykyisistä erikoisammattitutkinnoista. Niiden jatko-opintokelpoisuus korkea-asteelle tulisi määritellä selkeästi ottaen huomioon tutkintojen laajuus ja tutkintoihin sisältyvien yleissivistävien opintojen laajuus. Sellaisia ammatillisten perustutkintojen osia, jotka tuottavat jollakin alueella ammattitutkintotasoa vastaavan osaamisen, voitaisiin hyödyntää ammattitutkintoina tai niiden osina. Vastaavasti voitaisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osia hyödyntää perustutkintoja suoritettaessa.
Vaihtoehto 3:n mukaan nykyisistä ammatillisista perustutkinnoista ja niistä nykyisistä ammattitutkinnoista, joiden alaa perustutkinnot eivät kata, muodostettaisiin ammattitutkintoja. Uudet ammattitutkinnot jaettaisiin kahteen ryhmään, laajoihin ja rajattuihin. Laajat ammattitutkinnot vastaisivat nykyisiä ammatillisia perustutkintoja. Rajattu ammattitutkinto olisi integroitu osa laajaa ammattitutkintoa ja sen suorittaminen itsenäisenä tuottaisi työelämässä tarvittavan rajatumman ammattipätevyyden ilman laajan ammattitutkinnon suorittamista. Ammatilliset jatkotutkinnot, joiden nimike olisi erikoisammattitutkinto, muodostettaisiin niistä nykyisistä ammattitutkinnoista, joita ei siirrettäisi uusiksi rajatuiksi ammattitutkinnoiksi, sekä nykyisistä erikoisammattitutkinnoista. Jatkotutkinnot olisivat eri laajuisia työelämän tarpeen mukaan. Yhtenä muotona tulisi kehittää projektinhallinnan, työnjohtotehtävien sekä tuotannon- ja laadunohjauksen tutkintoja. Osan näiden tutkintojen opinnoista tulisi olla sellaisia, jotka luettaisiin hyväksi ammattikorkeakoulussa. Laajan ammattitutkinnon suorittaminen tai sen edellyttämän osaamisen osoittaminen osana jatkotutkintoa tuottaisi yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkea-asteelle. Rajattujen ammattitutkintojen ja muunlaisten jatkotutkintojen jatko-opintokelpoisuuden määrittelyn tulisi olla pääsääntöisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtävä.
Ryhmä esittää, että ammatinharjoittamissäädöksissä määritellyt osaamisvaatimukset tulisi jatkossa pääsääntöisesti rakentaa osaksi ammatillisia tutkintoja ja että ammatinharjoittamissäädösten valmistelussa tulee tiivistää ammatinharjoittamisoikeuksista vastaavien hallinnonalojen ja opetushallinnon yhteistyötä.
Ryhmä esittää, että ammatillisten tutkintojen sijoittuminen EU:n ammattipätevyysdirektiivin pätevyystasoille tulee selkiyttää ja että Suomen tulee osallistua aktiivisesti eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kehittämistyöhön.
Ryhmä on kiteyttänyt arvionsa ehdotuksiin periaatteista, joiden mukaisesti ammatillista tutkintojärjestelmää tulisi kehittää, jotta se voi jatkossakin tarkoituksenmukaisella tavalla vastata kansalaisten ja muuttuvan työelämän tarpeisiin. Ehdotukset kohdistuvat ammatillisen tutkintojärjestelmän rakenteeseen sekä ammatillisten tutkintojen asemaan kansallisessa tutkintojärjestelmässä, ammatillisiin tutkintoihin ja ammatinharjoittamisoikeuksiin sekä ammatillisten tutkintojen asemaan eurooppalaisessa kehyksessä. Ryhmän asettamiskirjeen mukaan opetusministeriö päättää tarvittavasta jatkovalmistelusta ryhmän työn valmistumisen jälkeen erikseen.
Ryhmä ei ollut yksimielinen siitä, miten ammatillisen tutkintojärjestelmän rakennetta ja asemaa kansallisessa tutkintojärjestelmässä tulisi kehittää. Sen vuoksi se esitti kolme vaihtoehtoa.
Vaihtoehto 1:n mukaan ammatilliset perustutkinnot jaettaisiin kahteen ryhmään siten, että nykyisten nuorille ja aikuisille tarkoitettujen ammatillisten perustutkintojen rinnalle muodostettaisiin vain aikuisille tarkoitettuja ammatillisia perustutkintoja. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluisivat muun muassa sellaiset nykyiset alalletulotutkinnoiksi luokiteltavat ammattitutkinnot, joiden ei katsota täyttävän ammattitutkinnon tasovaatimuksia. Muutoin ammatillinen tutkintojärjestelmä pidettäisiin ennallaan. Ammatti- ja erikoisammattitutkintoja, ammattikorkeakoulujen erikoistumisopintoja ja yliopistojen erikoistumisopintoja kehitettäisiin paitsi osana kunkin koulutusasteen kokonaisuutta niin myös osana ammatillista osaamista syventävien tutkintojen koulutusasteiden rajat ylittävää kokonaisuutta, jota tulisi jatkossa käsitellä olennaisena osana kansallista koulutus- ja tutkintojärjestelmää. Ammatillisten tutkintojen jatko-opintokelpoisuuksista tulisi muodostaa johdonmukainen kokonaisuus. Yhtenä vaihtoehtona tulisi tutkia, voitaisiinko kaikille ammatillisille tutkinnoille määritellä yleinen jatko-opintokelpoisuus korkea-asteen koulutukseen.
Vaihtoehto 2:n mukaan sellaiset ammattitutkinnot, joiden alaa perustutkinnot eivät kata, liitettäisiin perustutkintojen osiksi. Niitä ja muita sellaisia perustutkintojen osia, jotka tuottavat ammattipätevyyden rajatulle työelämän alueelle, voitaisiin suorittaa itsenäisinä, jolloin suorittaja saisi erillisen todistuksen saavutetusta ammattipätevyydestä. Halutessaan hän voisi jatkaa tutkintoon. Ammatilliset jatkotutkinnot – ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot – muodostettaisiin niistä nykyisistä ammattitutkinnoista, jotka muodostavat jatkumon perustutkintojen kanssa, sekä nykyisistä erikoisammattitutkinnoista. Niiden jatko-opintokelpoisuus korkea-asteelle tulisi määritellä selkeästi ottaen huomioon tutkintojen laajuus ja tutkintoihin sisältyvien yleissivistävien opintojen laajuus. Sellaisia ammatillisten perustutkintojen osia, jotka tuottavat jollakin alueella ammattitutkintotasoa vastaavan osaamisen, voitaisiin hyödyntää ammattitutkintoina tai niiden osina. Vastaavasti voitaisiin ammatti- ja erikoisammattitutkintojen osia hyödyntää perustutkintoja suoritettaessa.
Vaihtoehto 3:n mukaan nykyisistä ammatillisista perustutkinnoista ja niistä nykyisistä ammattitutkinnoista, joiden alaa perustutkinnot eivät kata, muodostettaisiin ammattitutkintoja. Uudet ammattitutkinnot jaettaisiin kahteen ryhmään, laajoihin ja rajattuihin. Laajat ammattitutkinnot vastaisivat nykyisiä ammatillisia perustutkintoja. Rajattu ammattitutkinto olisi integroitu osa laajaa ammattitutkintoa ja sen suorittaminen itsenäisenä tuottaisi työelämässä tarvittavan rajatumman ammattipätevyyden ilman laajan ammattitutkinnon suorittamista. Ammatilliset jatkotutkinnot, joiden nimike olisi erikoisammattitutkinto, muodostettaisiin niistä nykyisistä ammattitutkinnoista, joita ei siirrettäisi uusiksi rajatuiksi ammattitutkinnoiksi, sekä nykyisistä erikoisammattitutkinnoista. Jatkotutkinnot olisivat eri laajuisia työelämän tarpeen mukaan. Yhtenä muotona tulisi kehittää projektinhallinnan, työnjohtotehtävien sekä tuotannon- ja laadunohjauksen tutkintoja. Osan näiden tutkintojen opinnoista tulisi olla sellaisia, jotka luettaisiin hyväksi ammattikorkeakoulussa. Laajan ammattitutkinnon suorittaminen tai sen edellyttämän osaamisen osoittaminen osana jatkotutkintoa tuottaisi yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkea-asteelle. Rajattujen ammattitutkintojen ja muunlaisten jatkotutkintojen jatko-opintokelpoisuuden määrittelyn tulisi olla pääsääntöisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtävä.
Ryhmä esittää, että ammatinharjoittamissäädöksissä määritellyt osaamisvaatimukset tulisi jatkossa pääsääntöisesti rakentaa osaksi ammatillisia tutkintoja ja että ammatinharjoittamissäädösten valmistelussa tulee tiivistää ammatinharjoittamisoikeuksista vastaavien hallinnonalojen ja opetushallinnon yhteistyötä.
Ryhmä esittää, että ammatillisten tutkintojen sijoittuminen EU:n ammattipätevyysdirektiivin pätevyystasoille tulee selkiyttää ja että Suomen tulee osallistua aktiivisesti eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kehittämistyöhön.