Oppisopimuskoulutus työllistymisen ja ammatillisen kehittymisen tukena
opetus- ja kulttuuriministeriö
02.04.2004
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:15This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-442-752-4Tiivistelmä
Opetusministeriö asetti 10.4.2002 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää ja laatia toimenpidesuunnitelma yhteistyön kehittämiseksi opetushallinnon, työministeriön ja työelämän edustajien välillä työmarkkinoilta syrjäytymässä olevien työttömien peruskoulutuksen järjestämiksi oppisopimuskoulutuksena. Työryhmän tehtävänä oli lisäksi selvittää oppisopimuskoulutuksena järjestettävän ammatillisen lisäkoulutuksen vuotuisen enimmäismäärän jakojärjestelmän toimivuutta ja kehittää sitä vastaamaan työelämän tarpeita.
Oppisopimuskoulutuksen käyttäminen nykyistä laajemmin työttömien sekä muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevin ammatillisen osaamisen kehittämisen ja työmarkkinoille sijoittamisen tukimuotona edellyttää, että siihen voidaan kytkeä koordinoidusti ja joustavasti julkisia työvoimapalveluita, joilla parannetaan opiskeluvalmiuksia ja alennetaan oppisopimuskoulutukseen osallistumisen kynnystä. Palvelukokonaisuuksien sisällöt ja laajuus vaihtelevat opiskelijoiden ja työnantajien tarpeiden mukaan.
Koulutusta edeltävien tukitoimien ohella on parannettava myös oppisopimuskoulutuksen laatua ja vaikuttavuutta, jotta opiskelijan oppimista ja ammattitaidon kehittymistä voidaan tukea riittävästi tutkintotavoitteisen koulutuksen loppuunsaattamiseksi. Kehittämisen keskeisiä painopisteitä ovat henkilökohtaisten opiskeluohjelmien kehittäminen, työpaikalla tapahtuvan opiskelun ohjaus ja tukeminen, tietopuoleisen koulutuksen ja näyttöjen sekä työpaikalla tapahtuvan koulutuksen yhteensovittaminen sekä muut opiskeluvalmiuksia parantavat toimet.
Koulutukseen osallistumiskynnystä madaltavien toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen sekä koulutusprosessin kehittäminen edellyttävät monien toimijoiden panosta ja yhteistyötä. Tästä syystä ensisijaisen tärkeää on kehittää työhallinnon, opetushallinnon ja muiden työttömien henkilöiden työmarkkinavalmiuksien parantamiseen liittyvien sidosryhmien välistä yhteistyötä. Lähtökohtana tulee olla paikallisten toimijoiden yhteistyössä rakentamat yksilöllisiin koulutuspolkuihin perustuvat palvelukokonaisuudet.
Oppisopimusmuotoisen lisäkoulutuksen nykyisen sääntelyjärjestelmän puitteissa on pääsääntöisesti voitu ottaa huomioon koulutustarpeeseen vaikuttavia tekijöitä eri alueilla ja suunnata koulutustarjontaa tasapuolisesti eri alueiden kysyntätilanteen mukaisesti. Oppisopimusten vuotuista enimmäismäärää tulee kuitenkin edelleen kasvattaa työelämän kysynnän mukaisesti. Tämän lisäksi jakomenettelyssä tulee ottaa aikaisempaa paremmin huomioon koulutuksen laatuun ja tuloksellisuuteen vaikuttavia tekijöitä paikkojen jakamisen kriteereinä.
Oppisopimuskoulutuksen käyttäminen nykyistä laajemmin työttömien sekä muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevin ammatillisen osaamisen kehittämisen ja työmarkkinoille sijoittamisen tukimuotona edellyttää, että siihen voidaan kytkeä koordinoidusti ja joustavasti julkisia työvoimapalveluita, joilla parannetaan opiskeluvalmiuksia ja alennetaan oppisopimuskoulutukseen osallistumisen kynnystä. Palvelukokonaisuuksien sisällöt ja laajuus vaihtelevat opiskelijoiden ja työnantajien tarpeiden mukaan.
Koulutusta edeltävien tukitoimien ohella on parannettava myös oppisopimuskoulutuksen laatua ja vaikuttavuutta, jotta opiskelijan oppimista ja ammattitaidon kehittymistä voidaan tukea riittävästi tutkintotavoitteisen koulutuksen loppuunsaattamiseksi. Kehittämisen keskeisiä painopisteitä ovat henkilökohtaisten opiskeluohjelmien kehittäminen, työpaikalla tapahtuvan opiskelun ohjaus ja tukeminen, tietopuoleisen koulutuksen ja näyttöjen sekä työpaikalla tapahtuvan koulutuksen yhteensovittaminen sekä muut opiskeluvalmiuksia parantavat toimet.
Koulutukseen osallistumiskynnystä madaltavien toimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen sekä koulutusprosessin kehittäminen edellyttävät monien toimijoiden panosta ja yhteistyötä. Tästä syystä ensisijaisen tärkeää on kehittää työhallinnon, opetushallinnon ja muiden työttömien henkilöiden työmarkkinavalmiuksien parantamiseen liittyvien sidosryhmien välistä yhteistyötä. Lähtökohtana tulee olla paikallisten toimijoiden yhteistyössä rakentamat yksilöllisiin koulutuspolkuihin perustuvat palvelukokonaisuudet.
Oppisopimusmuotoisen lisäkoulutuksen nykyisen sääntelyjärjestelmän puitteissa on pääsääntöisesti voitu ottaa huomioon koulutustarpeeseen vaikuttavia tekijöitä eri alueilla ja suunnata koulutustarjontaa tasapuolisesti eri alueiden kysyntätilanteen mukaisesti. Oppisopimusten vuotuista enimmäismäärää tulee kuitenkin edelleen kasvattaa työelämän kysynnän mukaisesti. Tämän lisäksi jakomenettelyssä tulee ottaa aikaisempaa paremmin huomioon koulutuksen laatuun ja tuloksellisuuteen vaikuttavia tekijöitä paikkojen jakamisen kriteereinä.