Ammattikorkeakoulutuksen asema eurooppalaisella korkeakoulutusalueella
Liljander, Juha-Pekka (2004-03-09)
Liljander, Juha-Pekka
opetus- ja kulttuuriministeriö
09.03.2004
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:10This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-442-730-3Tiivistelmä
Selvityksessä tarkastellaan ammattikorkeakoulujen asemaa eurooppalaisella korkeakoulutusalueella. Eurooppalainen korkeakoulutusalue on saamassa hahmonsa Bolognan prosessin ohjaamana. Yhteiskunnallisten muutostekijöiden voimasta korkeakoulutus on pitkään erilaistunut ja kuva eurooppalaisesta korkeakoulutuksesta on pirstaloitunut. Korkeakoulurakenteita yhtenäistävä Bolognan prosessi on vastareaktio erilaistumiselle: yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue nähdään menestystekijänä korkeakoulutuksen globaaleilla maailmanmarkkinoilla ja sellaisena monien mahdollisuuksien avaajana kansallisille korkeakoululaitoksille.
Bolognan prosessin tavoitteisto ja aikataulutus täsmentyivät Berliinin ministerikokouksessa syksyllä 2003. Prosessiin sitoutuneissa valtioissa tulee vuoteen 2005 mennessä olla käytössä eurooppalaisittain uskottavan laadunarviointijärjestelmän lisäksi yhteinen opintojen mitoitus- ja siirtojärjestelmä (ECTS-pisteytys), tutkintotodistuksen liite (Diploma Supplement) sekä bachelor- ja master-tasosta rakentuva kahden syklin tutkintojärjestelmä.
Valtiot Euroopassa suhtautuvat kansainvälistymisen haasteeseen vakavasti ja esteitä kansainvälistymisen ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen toimintaan osallistumisen tieltä on purettu määrätietoisesti. Toimia viitoittavat Bolognan prosessissa konkretisoituneet tavoitteet ja korkeakoulujärjestelmä koko laajuudessaan, sekä tiede- että työelämäperustainen korkeakoulutus, pyritään hyödyntämään kilpailussa ulkomaalaisista osaajista.
Myös Suomessa eurooppalaisen korkeakoulutusalueen avaamat mahdollisuudet tiedostetaan, mutta käytännössä ammattikorkeakoulujen osallistumiselle alueen toimintaan on vielä esteitä. Tutkintotodistuksen liitteen käyttöönotto ei tuottane ammattikorkeakouluille vaikeuksia. ECTS-pisteytykseen siirtyminen näin lyhyellä aikavälillä sen sijaan on suuri haaste ja edellyttää pikaisia toimenpiteitä. Haasteista suurin on kuitenkin kahden syklin tutkintojärjestelmään siirtyminen: sen osalta tilanne on vielä ammattikorkeakoulujen osalta auki odottaen pikaista ratkaisemistaan.
Jotta suomalainen korkeakoulutus voisi koko laajuudessaan osallistua kansainvälisille korkeakoulumarkkinoille, kahden syklin tutkintorakenne tulee Suomessakin ulottaa yliopistosektorin lisäksi myös ammattikorkeakoulusektorille. Sen lisäksi, että kaksisyklisyyteen siirryttäessä ammattikorkeakoulujen perustutkinnon asemaa selkeytetään sen tuottama jatko-opintokelpoisuus määrittelemällä, ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto on vakinaistettava sekä asemoitava ja nimettävä korkeakoulututkintojen järjestelmässä eurooppalaisittain selkeästi toisen syklin ylemmäksi maisteri-tason korkeakoulututkinnoksi.
Kahden syklin tutkintojärjestelmään siirryttäessä ammattikorkeakoulujen perustutkintojen nykyisiä laajuuksia ei tule supistaa ja siten laskea niiden eurooppalaisittain korkeaa laatua. Jatkotutkintoja tulee jatkossa kehittää ottaen huomioon niiden luonne tasollisesti ja sisällöllisesti eurooppalaisittain vertautuvina master-tason tutkintoina. Myös niiden soveltuvuuteen ulkomaalaisille opiskelijoille on kiinnitettävä huomiota.
Välttämättömien rakenteellisten toimintaedellytysten turvaaminen ei automaattisesti takaa sitä, että kansainvälistymiselle asetetut tavoitteet korkeakoulusektorin osalta saavutetaan. Myös ammattikorkeakoulujen on ponnisteltava kansainvälisen näkyvyytensä lisäämiseksi verkottumalla aktiivisesti, tehostamalla toimintaansa kansainvälisesti uskottavien, kilpailukykyisten ja vetovoimaisten koulutus- ja tutkimuskeskittymien luomiseksi sekä kansainvälisyysstrategioidensa terävöittämiseksi ja niiden jalkauttamiseksi siten, että ulkomaalaisten opiskelijoiden kiinnittyminen korkeakouluyhteisöön helpottuu ja opiskeluedellytykset paranevat.
Opiskelun Suomessa tulee jatkossakin olla maksutonta myös ulkomaalaisille opiskelijoille. Sen lisäksi, että opetusministeriö kohdentaa ammattikorkeakoulujen kansainväliseen toimintaan varoja, ammattikorkeakoulujen on omassa sisäisessä resursoinnissaan otettava huomioon kansainvälistymisestä koituvat kulut.
Bolognan prosessin tavoitteisto ja aikataulutus täsmentyivät Berliinin ministerikokouksessa syksyllä 2003. Prosessiin sitoutuneissa valtioissa tulee vuoteen 2005 mennessä olla käytössä eurooppalaisittain uskottavan laadunarviointijärjestelmän lisäksi yhteinen opintojen mitoitus- ja siirtojärjestelmä (ECTS-pisteytys), tutkintotodistuksen liite (Diploma Supplement) sekä bachelor- ja master-tasosta rakentuva kahden syklin tutkintojärjestelmä.
Valtiot Euroopassa suhtautuvat kansainvälistymisen haasteeseen vakavasti ja esteitä kansainvälistymisen ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen toimintaan osallistumisen tieltä on purettu määrätietoisesti. Toimia viitoittavat Bolognan prosessissa konkretisoituneet tavoitteet ja korkeakoulujärjestelmä koko laajuudessaan, sekä tiede- että työelämäperustainen korkeakoulutus, pyritään hyödyntämään kilpailussa ulkomaalaisista osaajista.
Myös Suomessa eurooppalaisen korkeakoulutusalueen avaamat mahdollisuudet tiedostetaan, mutta käytännössä ammattikorkeakoulujen osallistumiselle alueen toimintaan on vielä esteitä. Tutkintotodistuksen liitteen käyttöönotto ei tuottane ammattikorkeakouluille vaikeuksia. ECTS-pisteytykseen siirtyminen näin lyhyellä aikavälillä sen sijaan on suuri haaste ja edellyttää pikaisia toimenpiteitä. Haasteista suurin on kuitenkin kahden syklin tutkintojärjestelmään siirtyminen: sen osalta tilanne on vielä ammattikorkeakoulujen osalta auki odottaen pikaista ratkaisemistaan.
Jotta suomalainen korkeakoulutus voisi koko laajuudessaan osallistua kansainvälisille korkeakoulumarkkinoille, kahden syklin tutkintorakenne tulee Suomessakin ulottaa yliopistosektorin lisäksi myös ammattikorkeakoulusektorille. Sen lisäksi, että kaksisyklisyyteen siirryttäessä ammattikorkeakoulujen perustutkinnon asemaa selkeytetään sen tuottama jatko-opintokelpoisuus määrittelemällä, ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto on vakinaistettava sekä asemoitava ja nimettävä korkeakoulututkintojen järjestelmässä eurooppalaisittain selkeästi toisen syklin ylemmäksi maisteri-tason korkeakoulututkinnoksi.
Kahden syklin tutkintojärjestelmään siirryttäessä ammattikorkeakoulujen perustutkintojen nykyisiä laajuuksia ei tule supistaa ja siten laskea niiden eurooppalaisittain korkeaa laatua. Jatkotutkintoja tulee jatkossa kehittää ottaen huomioon niiden luonne tasollisesti ja sisällöllisesti eurooppalaisittain vertautuvina master-tason tutkintoina. Myös niiden soveltuvuuteen ulkomaalaisille opiskelijoille on kiinnitettävä huomiota.
Välttämättömien rakenteellisten toimintaedellytysten turvaaminen ei automaattisesti takaa sitä, että kansainvälistymiselle asetetut tavoitteet korkeakoulusektorin osalta saavutetaan. Myös ammattikorkeakoulujen on ponnisteltava kansainvälisen näkyvyytensä lisäämiseksi verkottumalla aktiivisesti, tehostamalla toimintaansa kansainvälisesti uskottavien, kilpailukykyisten ja vetovoimaisten koulutus- ja tutkimuskeskittymien luomiseksi sekä kansainvälisyysstrategioidensa terävöittämiseksi ja niiden jalkauttamiseksi siten, että ulkomaalaisten opiskelijoiden kiinnittyminen korkeakouluyhteisöön helpottuu ja opiskeluedellytykset paranevat.
Opiskelun Suomessa tulee jatkossakin olla maksutonta myös ulkomaalaisille opiskelijoille. Sen lisäksi, että opetusministeriö kohdentaa ammattikorkeakoulujen kansainväliseen toimintaan varoja, ammattikorkeakoulujen on omassa sisäisessä resursoinnissaan otettava huomioon kansainvälistymisestä koituvat kulut.