Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma
maa- ja metsätalousministeriö
12.07.2007
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 9/2007This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-343-0Tiivistelmä
Metsäpeura on Suomessa riistaeläinlaji, ja vastuu metsäpeurakannan hoidosta ja säilyttämisestä kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Maakuntatasolla riistaeläinkantojen hoidosta vastaavat riistanhoitopiirit, jotka ovat suomalaisen riistahallinnon ja samalla lakisääteisen metsästäjäorganisaation aluetason hallinnollisia yksiköitä. Metsäpeurakannan kasvu Suomenselällä ja taantuma Kainuussa sekä metsäpeurojen levittäytyminen uusille alueille ja rotupuhtauden turvaaminen ovat tuoneet Suomessa viime vuosina esiin metsäpeurakannan hoitoon liittyvät haasteet. Vaikka metsäpeuraan suhtaudutaan pääasiassa myönteisesti, niin metsäpeurakannan hoitoon liittyy ristiriitaista tavoitteenasettelua sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma laadittiin siten, että Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet metsäpeurakannan hoitamisesta toteutuvat. Hoitosuunnitelman laadinnassa kuultiin laajasti alueellisia ja valtakunnallisia toimijoita.
Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle metsäpeurapolitiikalle. Siinä kuvataan metsäpeuran biologiaa ja metsäpeurakannan tilaa ajantasaiseen suomalaiseen tutkimukseen perustuen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään mm. metsäpeurakannan taloudellista ja sosiaalista merkitystä nyky-yhteiskunnassa, kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita, tutkimustoimintaa, kannanhoidon aiempia tavoitteita sekä viime aikoina toteutettua kannanhoitoa. Hoitosuunnitelman toisessa osassa esitellään sekä metsäpeuran biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa kehittyvän metsäpeurakantansa suunnitelmallista hoitoa, jotta voidaan varmistaa metsäpeuran säilyminen pysyvänä osana Suomen luonnon monimuotoisuutta.
Tavoite toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta metsäpeurakannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, metsästyksestä, metsäpeurakannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta, eri tahojen välisestä yhteistyöstä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelman toteuttamista seurataan ja tarvittaessa suunnitelmaa tullaan kehittämään.
Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle metsäpeurapolitiikalle. Siinä kuvataan metsäpeuran biologiaa ja metsäpeurakannan tilaa ajantasaiseen suomalaiseen tutkimukseen perustuen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään mm. metsäpeurakannan taloudellista ja sosiaalista merkitystä nyky-yhteiskunnassa, kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita, tutkimustoimintaa, kannanhoidon aiempia tavoitteita sekä viime aikoina toteutettua kannanhoitoa. Hoitosuunnitelman toisessa osassa esitellään sekä metsäpeuran biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla Suomi jatkaa kehittyvän metsäpeurakantansa suunnitelmallista hoitoa, jotta voidaan varmistaa metsäpeuran säilyminen pysyvänä osana Suomen luonnon monimuotoisuutta.
Tavoite toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta metsäpeurakannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, metsästyksestä, metsäpeurakannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, koulutuksesta, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta, eri tahojen välisestä yhteistyöstä ja kannanhoidon vastuista. Toteutettavilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Suunnitelman toteuttamista seurataan ja tarvittaessa suunnitelmaa tullaan kehittämään.