Musiikkialan ammatillisen koulutuksen työryhmän muistio
opetus- ja kulttuuriministeriö
28.10.2002
Julkaisusarja:
Opetusministeriön työryhmien muistioita 2002:38This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:952-442-162-3Tiivistelmä
Työryhmän tehtävänä oli selvittää ja arvioida musiikkialan ammatillisen koulutuksen mitoitukseen liittyviä määrällisiä ja laadullisia kysymyksiä sekä työssäoppimisen ja harjoittelun käytännön toteuttamisen malleja musiikkialan ammatillisessa koulutuksessa. Opetuksen nykytilaa, koulutustarpeita sekä työssäoppimisen ja harjoittelun järjestämistä selvitettiin koulutuksen järjestäjille, musiikkioppilaitoksille, Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n jäsenorkestereille sekä muusikkoja välittäville ohjelmatoimistoille tehtyjen kyselyjen avulla.
Koulutusjärjestelmässä tapahtuneiden muutosten seurauksena musiikkialan ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten määrä yli kaksinkertaistui 12:sta 26:een vuosina 1995-2002. Konservatorioiden opistoasteen koulutustehtävä siirtyi ammattikorkeakouluille, ja samaan aikaan opiskelijamäärät kasvoivat ammatillisessa peruskoulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa. Työryhmän arvion mukaan musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen koulutusyksiköitä ja opiskelijoita on nykyisin liikaa. Vuonna 2001 aloitti klassisen musiikin opinnot 70 %, pop- ja jazzmusiikin opinnot 27 % ja kansanmusiikin opinnot 3 % kaikista musiikkialan ammatillisen koulutuksen opiskelijoista. Työryhmän arvion mukaan koulutuksen jakautuminen eri musiikin lajeihin eri koulutusasteilla ei kaikilta osin vastaa työelämän tarpeita.
Alan tutkinnon suorittanut työvoima on keskimääräistä nuorempaa, ja koulutetun työvoiman poistuminen työmarkkinoilta on siksi verrattain pientä. Uutta koulutettua työvoimaa valmistuu alalle huomattavasti enemmän kuin mitä alalta poistuu vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Työllisyys on ollut alalla tähän asti keskimääräistä parempi. Koulutustarjonnan kasvun takia koulutetun työvoiman työttömyyden arvioidaan kuitenkin lähivuosina kasvavan. Lisäksi musiikkialan ammatillisen tutkinnon suorittaneilla on usein ongelmana vajaatyöllisyys, mikä ei näy tilastoissa.
Työryhmä ehdottaa, että musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen opiskelijoiden ja aloituspaikkojen määrää vähennetään, kuitenkin siten, että koulutustarjonnan monimuotoisuus säilyy. Vähentämisessä otetaan huomioon kielelliset ja alueelliset koulutustarpeet. Musiikkialan ammatillinen perustutkinto tulee välittömästi sisällyttää rajoitettavien koulutuksien joukkoon.
Työryhmä ehdottaa, että opetusministeriö toimeenpanee viimeistään vuonna 2006 musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen kokonaisarvioinnin. Samalla tulee myös erikseen arvioida kunkin oppilaitoksen opetuksen tuloksellisuus. Arvioinnin perusteella musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjien ja ammattikorkeakoulujen musiikin yksiköiden tai koulutusohjelmien määrää vähennetään, jos koulutustarjonta tuolloinkin merkittävästi poikkeaa alan koulutus- ja työvoimatarpeesta. Koulutuksen tehtäviä, työnjakoa ja erikoistumista tulee selkiyttää ja kehittää yhteistyössä eri koulutusasteiden ja koulutuksen järjestäjien kesken.
Työssäoppiminen ja harjoittelu tulee järjestää siten, että ne eivät vaikuta haitallisesti muusikkojen työmarkkinoihin. Muista aloista poiketen musiikkialalla on perusteltua järjestää merkittävä osa työssäoppimisesta ja harjoittelusta oppilaitoksissa.
Koulutusjärjestelmässä tapahtuneiden muutosten seurauksena musiikkialan ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten määrä yli kaksinkertaistui 12:sta 26:een vuosina 1995-2002. Konservatorioiden opistoasteen koulutustehtävä siirtyi ammattikorkeakouluille, ja samaan aikaan opiskelijamäärät kasvoivat ammatillisessa peruskoulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa. Työryhmän arvion mukaan musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen koulutusyksiköitä ja opiskelijoita on nykyisin liikaa. Vuonna 2001 aloitti klassisen musiikin opinnot 70 %, pop- ja jazzmusiikin opinnot 27 % ja kansanmusiikin opinnot 3 % kaikista musiikkialan ammatillisen koulutuksen opiskelijoista. Työryhmän arvion mukaan koulutuksen jakautuminen eri musiikin lajeihin eri koulutusasteilla ei kaikilta osin vastaa työelämän tarpeita.
Alan tutkinnon suorittanut työvoima on keskimääräistä nuorempaa, ja koulutetun työvoiman poistuminen työmarkkinoilta on siksi verrattain pientä. Uutta koulutettua työvoimaa valmistuu alalle huomattavasti enemmän kuin mitä alalta poistuu vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Työllisyys on ollut alalla tähän asti keskimääräistä parempi. Koulutustarjonnan kasvun takia koulutetun työvoiman työttömyyden arvioidaan kuitenkin lähivuosina kasvavan. Lisäksi musiikkialan ammatillisen tutkinnon suorittaneilla on usein ongelmana vajaatyöllisyys, mikä ei näy tilastoissa.
Työryhmä ehdottaa, että musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen opiskelijoiden ja aloituspaikkojen määrää vähennetään, kuitenkin siten, että koulutustarjonnan monimuotoisuus säilyy. Vähentämisessä otetaan huomioon kielelliset ja alueelliset koulutustarpeet. Musiikkialan ammatillinen perustutkinto tulee välittömästi sisällyttää rajoitettavien koulutuksien joukkoon.
Työryhmä ehdottaa, että opetusministeriö toimeenpanee viimeistään vuonna 2006 musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen kokonaisarvioinnin. Samalla tulee myös erikseen arvioida kunkin oppilaitoksen opetuksen tuloksellisuus. Arvioinnin perusteella musiikkialan ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjien ja ammattikorkeakoulujen musiikin yksiköiden tai koulutusohjelmien määrää vähennetään, jos koulutustarjonta tuolloinkin merkittävästi poikkeaa alan koulutus- ja työvoimatarpeesta. Koulutuksen tehtäviä, työnjakoa ja erikoistumista tulee selkiyttää ja kehittää yhteistyössä eri koulutusasteiden ja koulutuksen järjestäjien kesken.
Työssäoppiminen ja harjoittelu tulee järjestää siten, että ne eivät vaikuta haitallisesti muusikkojen työmarkkinoihin. Muista aloista poiketen musiikkialalla on perusteltua järjestää merkittävä osa työssäoppimisesta ja harjoittelusta oppilaitoksissa.