Kansallinen rapustrategia 2013-2022
maa- ja metsätalousministeriö
14.12.2012
Julkaisusarja:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 10/2012This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-749-0Tiivistelmä
Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä on valmistellut ehdotuksen kansalliseksi rapustrategiaksi vuoteen 2022. Strategian uudistus on ollut tarpeen raputalouden toimintaympäristön merkittävien muutosten vuoksi.
Suomen vesiluonto tarjoaa erinomaiset edellytykset raputalouden kehittämiselle. Jo 1800 -luvun lopulla alkanut toistuvien rapuruttotuhojen kierre on kuitenkin romahduttanut jokiravun tuotannon, ja kantojen palauttaminen on osoittautunut valtaosassa suuria reittivesiämme mahdottomaksi. Maahamme kotiutettu täplärapu on menestynyt vesissämme hyvin ja sen saalis on jo nyt moninkertainen alkuperäisen jokirapumme nykyiseen saaliiseen verrattuna.
Rapuruton ja täpläravun yhdessä aiheuttama jokiravun elinalueiden supistuminen on yksi raputalouden suurimmista haasteista. Maamme luonnonsuhteet näyttävät kuitenkin mahdollistavan jokiravun säilyttämisen ja hyödyntämisen sekä täpläraputuotannon kasvattamisen hallitulla tavalla. Raputalouden merkitys ja arvo Suomen sisävesien kalataloudessa on jo nyt huomattavan suuri, ja tarjoaa tulevaisuudessa monia uusia mahdollisuuksia myös yritystoiminnalle.
Strategian visio on, että Suomessa on elinvoimaiset rapukannat, vahva ja vastuullinen ravustuskulttuuri sekä monipuolinen kaupallinen raputalous. Strategiset tavoitteet ovat:
- Maamme alkuperäinen jokirapu säilytetään hyödynnettävänä lajina, ja sen elinympäristöjä ja kantoja suojellaan, hoidetaan ja elvytetään koko sen levinneisyysalueella
- Täpläravun kotiutus ohjataan hallitusti vesistöihin, joissa se on tuottoisa eikä vaaranna jokirapukantoja
- Rapuruton leviämistä ehkäistään uusin diagnoosi-, torjunta, seuranta- ja viestintäkeinoin
- Rapukantojen käyttö ja hoito on suunnitelmallista ja molempia rapulajeja hyödynnetään ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästi
- Kaupallisella ravustuksella on edellytykset toimia ammattimaisesti ja taloudellisesti kannattavasti
- Ravustusmahdollisuudet ovat hyvät ja ravustuskulttuuri laajalle levinnyt
- Rapujen kulutus kasvaa ja kotimaisten rapujen käyttö elintarvikkeena on monipuolista
- Rapukantojen seuranta ja tutkimus tukevat kantojen hoitoa ja kestävää hyödyntämistä
- Yhteistyö rapukantojen käytössä ja hoidossa sekä sitoutuminen kansalliseen strategiaan vahvistuu
Tavoitteiden saavuttamiseksi on ehdotettu 32 toimenpidettä. Jokiravun säilyttämiseksi on määritelty suoja-alueet, jonne täplärapua ei saa istuttaa. Muilla vesialueilla täpläravun hallittua kotiuttamista voidaan jatkaa, mutta myös näiden alueiden jokirapukantoja pyritään suojelemaan ja vahvistamaan. Työryhmä ehdottaa myös useita toimenpiteitä rapuruton torjunnan tehostamiseksi.
Rapustrategia korostaa paikallisen osallistumisen ja päätöksenteon merkitystä. Kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat ovat keskeisessä asemassa määriteltäessä rapukantojen kestävän hoidon ja hyödyntämisen tavoitteita ja käytännön keinoja.
Kaupallista ravustusta, ravunviljelyä, tuotekehitystä, jalostusta ja rapujen kulutusta tulee tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoituksella Myös matkailussa rapusaaliiden kasvu voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Ravustuskulttuurin vastuullisuudesta on tärkeää huolehtia tehostamalla neuvontaa.
Rapukantojen seurantaa ja tutkimusta esitetään kohdennettavaksi strategian kannalta keskeisiin teemoihin. Koska viestinnän onnistumisella on ratkaiseva merkitys kansallisen rapustrategian toteutumisen kannalta, tulee rapustrategian jalkauttamiseksi laatia erillinen viestintäsuunnitelma.
Suomen vesiluonto tarjoaa erinomaiset edellytykset raputalouden kehittämiselle. Jo 1800 -luvun lopulla alkanut toistuvien rapuruttotuhojen kierre on kuitenkin romahduttanut jokiravun tuotannon, ja kantojen palauttaminen on osoittautunut valtaosassa suuria reittivesiämme mahdottomaksi. Maahamme kotiutettu täplärapu on menestynyt vesissämme hyvin ja sen saalis on jo nyt moninkertainen alkuperäisen jokirapumme nykyiseen saaliiseen verrattuna.
Rapuruton ja täpläravun yhdessä aiheuttama jokiravun elinalueiden supistuminen on yksi raputalouden suurimmista haasteista. Maamme luonnonsuhteet näyttävät kuitenkin mahdollistavan jokiravun säilyttämisen ja hyödyntämisen sekä täpläraputuotannon kasvattamisen hallitulla tavalla. Raputalouden merkitys ja arvo Suomen sisävesien kalataloudessa on jo nyt huomattavan suuri, ja tarjoaa tulevaisuudessa monia uusia mahdollisuuksia myös yritystoiminnalle.
Strategian visio on, että Suomessa on elinvoimaiset rapukannat, vahva ja vastuullinen ravustuskulttuuri sekä monipuolinen kaupallinen raputalous. Strategiset tavoitteet ovat:
- Maamme alkuperäinen jokirapu säilytetään hyödynnettävänä lajina, ja sen elinympäristöjä ja kantoja suojellaan, hoidetaan ja elvytetään koko sen levinneisyysalueella
- Täpläravun kotiutus ohjataan hallitusti vesistöihin, joissa se on tuottoisa eikä vaaranna jokirapukantoja
- Rapuruton leviämistä ehkäistään uusin diagnoosi-, torjunta, seuranta- ja viestintäkeinoin
- Rapukantojen käyttö ja hoito on suunnitelmallista ja molempia rapulajeja hyödynnetään ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästi
- Kaupallisella ravustuksella on edellytykset toimia ammattimaisesti ja taloudellisesti kannattavasti
- Ravustusmahdollisuudet ovat hyvät ja ravustuskulttuuri laajalle levinnyt
- Rapujen kulutus kasvaa ja kotimaisten rapujen käyttö elintarvikkeena on monipuolista
- Rapukantojen seuranta ja tutkimus tukevat kantojen hoitoa ja kestävää hyödyntämistä
- Yhteistyö rapukantojen käytössä ja hoidossa sekä sitoutuminen kansalliseen strategiaan vahvistuu
Tavoitteiden saavuttamiseksi on ehdotettu 32 toimenpidettä. Jokiravun säilyttämiseksi on määritelty suoja-alueet, jonne täplärapua ei saa istuttaa. Muilla vesialueilla täpläravun hallittua kotiuttamista voidaan jatkaa, mutta myös näiden alueiden jokirapukantoja pyritään suojelemaan ja vahvistamaan. Työryhmä ehdottaa myös useita toimenpiteitä rapuruton torjunnan tehostamiseksi.
Rapustrategia korostaa paikallisen osallistumisen ja päätöksenteon merkitystä. Kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat ovat keskeisessä asemassa määriteltäessä rapukantojen kestävän hoidon ja hyödyntämisen tavoitteita ja käytännön keinoja.
Kaupallista ravustusta, ravunviljelyä, tuotekehitystä, jalostusta ja rapujen kulutusta tulee tukea Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoituksella Myös matkailussa rapusaaliiden kasvu voidaan hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Ravustuskulttuurin vastuullisuudesta on tärkeää huolehtia tehostamalla neuvontaa.
Rapukantojen seurantaa ja tutkimusta esitetään kohdennettavaksi strategian kannalta keskeisiin teemoihin. Koska viestinnän onnistumisella on ratkaiseva merkitys kansallisen rapustrategian toteutumisen kannalta, tulee rapustrategian jalkauttamiseksi laatia erillinen viestintäsuunnitelma.