Olli Sipilä, Satu Lyyra, Nikita Semkin, Jenni Patronen, Eeva Kaura, Esa Sipilä, Jukka Kopra, Veli-Pekka Tynkkynen, Katri Pynnöniemi ja Sakari Höysniemi Energia, huoltovarmuus ja geopoliittiset siirtymät Joulukuu 2017 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 79/2017 KUVAILULEHTI Julkaisija ja julkaisuaika Valtioneuvoston kanslia, 15.12.2017 Tekijät Olli Sipilä, Satu Lyyra, Nikita Semkin, Jenni Patronen, Eeva Kaura, Esa Sipilä, Jukka Kopra, Veli-Pekka Tynkkynen, Katri Pynnöniemi ja Sakari Höysniemi Julkaisun nimi Energia, huoltovarmuus ja geopoliittiset siirtymät Julkaisusarjan nimi ja numero Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 79/2017 Asiasanat Geopolitiikka, strateginen siirtymä, energiamarkkinat, turvallisuuspoli- tiikka, Venäjä, huoltovarmuus Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot 14/2017; Policy brief: Global energy sector transitions will have an impact on geopolitics 19/2017; Policy brief: Global energy transitions and Russia’s energy influence in Finland Julkaisuaika Joulukuu, 2017 Sivuja 183 Kieli suomen kieli Tiivistelmä Hanke on toteutettu Pöyryn ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin yhteistyöhankkeena, ja se käsittelee energiasektorin muutostrendien vaikutusta geopolitiikkaan ja huoltovarmuuteen. Työn tavoit- teena on ollut kehittää strategisiin energiasiirtymiin liittyvien poliittisten riskien ja epävarmuustekijöiden ennakointia kolmen Pöyryn valitseman energiaskenaarion (hitaan kehityksen skenaario, perusskenaario ja nopean kehityksen skenaario) kautta vuoteen 2040 saakka. Raportti antaa kokonaiskuvan tulevai- suuden energiantuotantorakenteesta keskittyen erityisesti hiilivetyjen kysynnän kehittymiseen ja uusiin teknologioihin. Lopputuloksena on arvioitu muutoksen merkitystä Venäjälle ja edelleen sen vaikutusta Suomen huoltovarmuuteen ja turvallisuuspolitiikkaan. Tulevaisuuden kehitys vastaa todennäköisesti perus- ja nopean kehityksen skenaarion välimuotoa, ja etenkin nopean kehityksen skenaario voi johtaa globaalisti merkittävään hiilivetyjen ylitarjontatilanteeseen. Energian ja sähkön kysyntä kasvaa, ja hiilive- tyjen kysyntä laskee globaalisti ja alueellisesti molemmissa skenaarioissa. Suomen huoltovarmuuden kannalta tilanne paranee tuontipolttoaineiden osuuden vähenemisen myötä, taloudellinen riippuvuus Venäjästä vähenee ja Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta laskee. Venäjä käyttää todennäköisesti vähemmän suoria vaikutuskeinoja mutta epäsuorien keinojen käyttö on mahdollista. Kriittisimmäksi tekijäksi Suomen huoltovarmuuden kannalta nousee polttoaineiden logistiikan turvaaminen (lämmön- tuotannossa biopolttoaineet ja liikenteessä öljytuotteet ja nestemäiset biopolttoaineet) ja sähköverkon toimivuus etenkin tilanteissa, joissa Suomessa sijaitsevan tuotantokapasiteetin ja huippukulutuksen erotus on suuri. Jotta Venäjän mahdollisiin epäsuoriin vaikutuskeinoihin voidaan varautua myös tulevai- suudessa, viranomaisten, ministeriöiden ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on olennaista erilaisten epävarmuustekijöiden ja riskien ennakoimisessa sekä politiikkavalmistelussa. Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2017 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. PRESENTATIONSBLAD Utgivare & utgivningsdatum Statsrådets kansli, 15.12.2017 Författare Olli Sipilä, Satu Lyyra, Nikita Semkin, Jenni Patronen, Eeva Kaura, Esa Sipilä, Jukka Kopra, Veli-Pekka Tynkkynen, Katri Pynnöniemi ja Sakari Höysniemi Publikationens namn Energi, försörjningsberedskapen och geopolitisk övergång Publikationsseriens namn och nummer Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 79/2017 Nyckelord Geopolitik, strategisk övergång, energimarknader, säkerhetspolitik, Ryssland, försörjningsberedskap Publikationens delar /andra producerade versioner 14/2017; Policy brief: Global energy sector transitions will have an impact on geopolitics 19/2017; Policy brief: Global energy transitions and Russia’s energy influence in Finland Utgivningsdatum December, 2017 Sidantal 183 Språk Finska Sammandrag Projektet har genomförts som ett samarbete mellan Pöyry och Alexanderinstitutet från Helsingfors Uni- versitet, och behandlar effekterna av förändringar inom energisektorn på geopolitiken och försörjnings- beredskapen. Syftet med arbetet är att utveckla förutseendet av politiska risker och osäkerheter inom strategiska energiförskjutningar genom tre olika av Pöyry valda energiscenarier (långsiktigt utvecklings- scenario, basscenario och snabbutvecklingsscenario) fram till 2040. Rapporten ger en övergripande bild av den framtida energiproduktionsstrukturen, med särskild betoning på utvecklingen av efterfrågan på kolväten och ny teknik. Slutresultatet är bedömningen av utvecklingens betydelse för Ryssland och dess inverkan på Finlands försörjningsberedskap- och säkerhetspolitik. Framtidens utveckling kommer sannolikt att vara emellan basscenarion och snabbutvecklingsscenarion. Särskilt snabbutvecklingssce- nariot kan leda till en globalt betydande överkapacitet i kolväten. Efterfrågan på energi och el växer och efterfrågan på kolväten minskar globalt och regionalt i båda scenarierna. När det gäller Finlands försörj- ningsberedskap, kommer tryggheten att förbättras med minskningen av andelen importerade bränslen, samtidigt som det ekonomiska beroendet av Ryssland minskar och Rysslands förmåga att påverka genom energin minskar. Ryssland kommer sannolikt att använda mindre direkt inflytande men använd- ning av indirekta inflytanden är möjligt. Den mest kritiska faktorn för Finlands försörjningsberedskap blir att trygga bränslelogistiken (av biobränslen i värmeproduktion, och av oljeprodukter och flytande biobränslen i trafik) och elnätets funktion, särskilt i situationer där skillnaden i produktionskapacitet och toppförbrukning i Finland är stor. För att kunna förbereda sig på framtidens möjliga indirekta påverk- ningar från ryskt håll, är samarbetet mellan myndigheter, ministerier och den privata sektorn avgörande, för att bättre kunna förutse olika osäkerhetsfaktorer och risker, samt i utarbetning av politik. Den här publikationen är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan för 2017 (tietokayttoon.fi/sv). De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt DESCRIPTION Publisher and release date Prime Minister´s Office, 15.12.2017 Authors Olli Sipilä, Satu Lyyra, Nikita Semkin, Jenni Patronen, Eeva Kaura, Esa Sipilä, Jukka Kopra, Veli-Pekka Tynkkynen, Katri Pynnöniemi ja Sakari Höysniemi Title of publication Energy, security of supply and geopolitical transitions Name of series and number of publication Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 79/2017 Keywords Geopolitics, strategic transition, energy markets, security policy, Rus- sia, security of supply Other parts of publication/ other produced versions 14/2017; Policy brief: Global energy sector transitions will have an impact on geopolitics 19/2017; Policy brief: Global energy transitions and Russia’s energy influence in Finland Release date December, 2017 Pages 183 Language Finnish Abstract This project was done in co-operation between Pöyry and the Aleksanteri Institute from University of Helsinki, and deals with the impact of changes in the energy sector on geopolitics and security of sup- ply. The aim is to develop a rationale for anticipation of the political risks and uncertainties related to strategic energy shifts. Three energy scenarios were selected by Pöyry (slow development scenario, base scenario and rapid development scenario) up to 2040. The report provides an overall picture of the future energy production structure, focusing in particular on the development of hydrocarbon demand and new technologies. The end result is the assessment of the significance of change for Russia and its impact on Finland's security of supply and security policy. The development of the future is likely to be between the baseline and rapid development scenarios. It was found that the rapid development sce- nario can lead to a significant overcapacity in hydrocarbons globally. Demand for energy and electricity is growing, and demand for hydrocarbons is declining globally and regionally in both scenarios. With regard to Finland's security of supply, the situation will improve with the decline in the share of imported fuels, economic dependence on Russia will decrease and Russia's ability to influence through energy will decrease. Russia is likely to use less direct means of action but the use of indirect means is possi- ble. The most critical factor for Finland's security of supply is the safeguarding of fuel logistics (biofuels in heat production and oil products and liquid biofuels in transport sector) and the functioning of the electricity grid, especially in situations where the difference in production capacity and peak consump- tion in Finland is large. To anticipate possible indirect impacts of Russia in the future, cooperation be- tween authorities, ministries and the private sector is essential in anticipating various uncertainties and risks as well as in policy drafting. This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research for 2017 (tietokayttoon.fi/en). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily repre- sent the view of the Government. SISÄLLYSLUETTELO 1 Työn tausta ..................................................................................................... 3 1.1 Analyysin lähtökohdat ja tavoitteet ............................................................. 3 1.2 Työvaiheet ja tutkimusmenetelmät............................................................. 5 2 Tiivistelmä ....................................................................................................... 7 2.1 Globaalit energiasektorin siirtymät geopoliittisesta näkökulmasta .............. 7 2.2 Siirtymien turvallisuuspoliittisten vaikutusten arviointi .............................. 12 2.3 Vaikutukset Suomen huoltovarmuuteen ja sen tuleva kehitys .................. 13 2.4 Energiamurroksen merkitys Venäjälle ja vaikutuspyrkimykset Suomen kannalta ................................................................................................... 17 I. GLOBAALIT ENERGIASEKTORIN SIIRTYMÄT GEOPOLIITTISESTA NÄKÖKULMASTA ......................................................................................... 19 3 Energiapolitiikkojen trendit ja vaikutukset ................................................. 20 3.1 Johdanto ................................................................................................. 20 3.2 Kansainvälinen ilmastopolitiikka .............................................................. 21 3.3 EU:n politiikka .......................................................................................... 22 3.4 Yhdysvaltojen ilmastopolitiikka ................................................................ 25 3.5 Aasian maiden ilmastopolitiikkoja ............................................................ 25 3.6 Venäjän ilmastopolitiikka ......................................................................... 26 3.7 Pohjoismainen yhteistyö energiapolitiikassa ............................................ 26 3.8 Suomen kansallinen ilmastopolitiikka ....................................................... 27 3.9 Öljyn tuotannon rajoittaminen OPEC-maissa ........................................... 28 3.10 Yhteenveto .............................................................................................. 29 4 Energiaskenaariot vuoteen 2040 ................................................................. 30 4.1 Johdanto ................................................................................................. 30 4.2 Energiaskenaariot ja niiden lähtöoletukset ............................................... 31 4.3 Skenaariotarkastelun epävarmuustekijät ................................................. 45 4.4 Yhteenveto .............................................................................................. 50 5 Teknologioiden ja energialähteiden kehitystrendit ja potentiaali .............. 53 5.1 Johdanto ................................................................................................. 53 5.2 Maakaasun kulutus ja kehitysnäkymät ..................................................... 53 5.3 Öljyn kulutus ja kehitysnäkymät ............................................................... 58 5.4 Hiilivoima ja CCS ..................................................................................... 62 5.5 Uusiutuvat energianlähteet ...................................................................... 64 5.6 Ydinvoima................................................................................................ 68 5.7 Muut teknologiat ...................................................................................... 71 5.8 Yhteenveto .............................................................................................. 76 6 Johtopäätökset ............................................................................................. 78 6.1 Vaikutukset energian kysyntään ja geopoliittiseen tasapainoon maailmanlaajuisesti vuonna 2040 ............................................................ 78 II. SIIRTYMIEN TURVALLISUUSPOLIITTISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI .. 86 7 Venäjän energiapoliittiset valinnat .............................................................. 87 7.1 Johdanto ................................................................................................. 87 7.2 Venäjän energiapoliittiset valinnat ........................................................... 88 7.3 Hiilivedyt .................................................................................................. 90 7.4 Kivihiili .................................................................................................... 92 7.5 Ydinvoima................................................................................................ 92 7.6 Uusiutuva energia .................................................................................... 93 7.7 Ilmastonmuutoksen vaikutukset Venäjän energiajärjestelmään ............... 94 7.8 Venäjän energiamurroksen poliittiset reunaehdot .................................... 94 8 Energiamurroksen vaikutukset Venäjän valintoihin ................................... 97 8.1 Johdanto ................................................................................................. 97 8.2 Perusskenaario........................................................................................ 97 8.3 Nopean kehityksen skenaario ................................................................ 100 8.4 Hitaan kehityksen skenaario .................................................................. 102 9 Venäjän turvallisuuspoliittinen keinovalikoima energiamurroksen eri vaiheissa ..................................................................................................... 105 9.1 Johdanto ............................................................................................... 105 9.2 Energian turvallisuuspoliittisen merkityksen analyysimalli ...................... 107 9.3 Strategisten energiaresurssien kontrolli Venäjällä .................................. 110 9.4 Energiaresurssien käytön turvallisuuspoliittiset päämäärät .................... 114 III. VAIKUTUKSET SUOMEN HUOLTOVARMUUTEEN JA TULEVAISUUDEN KEHITYS ...................................................................................................... 126 10 Huoltovarmuus ja Suomen nykyinen energiajärjestelmä ........................ 127 10.1 Johdanto ............................................................................................... 127 10.2 Huoltovarmuuden määritelmä ................................................................ 127 10.3 Huoltovarmuusmääräykset .................................................................... 128 10.4 Suomen energiajärjestelmä ................................................................... 129 10.5 Yhteenveto ............................................................................................ 136 11 Taloudellinen riippuvuus Venäjän energiavirroista .................................. 139 11.1 Johdanto ............................................................................................... 139 11.2 Taloudellinen riippuvuus nykytilanteessa ............................................... 139 11.3 Taloudellinen riippuvuus tulevaisuudessa .............................................. 143 12 Suomen energiasektorin tulevaisuuden kehitys ...................................... 144 12.1 Johdanto ............................................................................................... 144 12.2 Suomen tulevaisuuden energiapaletti .................................................... 144 13 Suomen energiapolitiikkaan kohdistuvat epäsuorat vaikutuskeinot ...... 158 13.1 Johdanto ............................................................................................... 158 13.2 Energiasektorin valinnat ja vaikuttaminen .............................................. 159 13.3 Esimerkkejä vaikutuskeinoista ............................................................... 160 14 Johtopäätökset ja suositukset ................................................................... 162 14.1 Muutokset Suomen energiasektorilla ..................................................... 162 14.2 Energiamurroksen merkitys Venäjälle ja epäsuorat turvallisuuspoliittiset vaikutukset ............................................................................................ 164 14.3 Yhteenveto skenaariotarkastelusta ........................................................ 167 14.4 Suositukset ............................................................................................ 168 15 Lähteitä ja tausta-aineistoja ....................................................................... 170 1SANALUETTELO JA LYHENTEET BKT Bruttokansantuote BP Lontoossa pääkonttoriaan pitävä kansainvälinen energia-alanyritys (aiempi nimi mm. British Petroleum) Brent-laatu Pohjanmeren raakaöljy C2ES Center for Climate and Energy Solutions; Yhdysvaltalainen ym-päristöjärjestö CCS Carbon Capture and Storage; Hiilidioksidin talteenotto Clean Power Plan Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman ja U.S. Environmental Protection Agencyn (EPA:n) 3.8.2015 julkistama suunnitelma voimalaitosten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sisäl- täen standardit uusille ja uusittaville voimalaitoksille. Cleantech Tuotteet, palvelut, prosessit ja teknologiat, jotka edistävät luon- nonvarojen kestävää käyttöä ja ehkäisevät tai vähentävät liike- toiminnan kielteisiä ympäristövaikutuksia COP21 YK:n Pariisissa joulukuussa 2015 pidetty 21. ilmastonmuutoskon-ferenssi Energiewende (Saksan) energiakäänne EU Euroopan unioni Eurostat Euroopan komission alainen yksikkö, jonka tehtävänä on tuottaatilastotietoa Euroopan unionin käyttöön Gazprom Venäläinen maakaasu- ja öljykonserni Gazprom Neft Osa Gazprom-konsernia oleva öljy-yhtiö Geoekonomia Taloudellisen vallan käyttö osana strategisen tason vaikuttamista Geopolitiikka Valtioiden maantieteellisen aseman ja turvallisuuspoliittisten ta-voitteiden välinen riippuvuussuhde GIPL Gas Interconnection Poland-Lithuania; Puolan ja Liettuan välinensiirtokaasuputki HELE High efficiency low emissions; sisältää suuren määrän erilaisia hiilen polton tekniikoita, joiden tavoitteena on myös pienempi hiilen kulutus IEA International Energy Agency IMF International Monetary Fund; Kansainvälinen valuuttarahasto IRENA International Renewable Energy Agency; Kansainvälinen uusiu-tuvan energian järjestö LNG Liquified Natural Gas; Nesteytetty maakaasu Lukoil Yksityisomisteinen venäläinen öljy-yhtiö Nord Pool Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Liettuan kantaverk-koyhtiöiden yhdessä omistama sähköpörssi Nordic Energy Re- search Pohjoismaiden ministerineuvoston hallinnoima energia-alan tut- kimusta edistävä elin NordREG Pohjoismaiden energiaregulaattoreiden järjestö 2Nord Stream 2 Itämeren kautta Venäjältä Saksaan kulkeva kaasuputkihanke Novatek Venäjän toiseksi suurin maakaasun tuotantoyhtiö OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OPEC Organization of the Petroleum Exporting Countries; Öljynviejämaiden järjestö Pyrolyysi Kuivatislaus RAO Nordic Venäjän sähkön viennistä vastaava yhtiö Rosatom Venäjän valtion ydinenergian ja –aseiden tuotannosta, säteilytur-vallisuudesta ja tutkimuksesta vastaava korporaatio Rosneft Venäjän valtion enimmäisomistuksessa oleva öljy-yhtiö SMR Small modular reactor; Yhteistermi pienille (alle 300 MWe) modu-laarisesti rakennettaville ja siirrettäville ydinreaktoreille Surgutneftegaz Osittain valtio-omisteinen venäläinen öljy- ja kaasuyhtiö SVOP Sovet po Vneshnej i Oboronnoj Politike; Ulko- ja turvallisuuspoli-tiikan neuvosto Tatneft Venäläinen öljy- ja kaasuyhtiö Torrefiointi Paahtaminen TVEL Venäjän valtion ydinpolttoaineen tuotannosta vastaava yritys UNFCCC United Nations Framework Convention on Climate Change, YK:nilmastonmuutoskonventti Urals-laatu Useista venäläisistä raakaöljyistä sekoitettu viitelaatu WTO World Trade Organization, Maailman kauppajärjestö YK Yhdistyneet Kansakunnat 31 TYÖN TAUSTA 1.1 Analyysin lähtökohdat ja tavoitteet Energia on aina ollut oleellinen osa valtioiden välistä valtapolitiikkaa. Kyse on viime kädessä geopolitiikasta, eli valtioiden maantieteellisen aseman ja turvallisuuspoliit- tisten tavoitteiden välisestä riippuvuussuhteesta. Energiaresurssien hallinnan geo- politiikalla1 tarkoitetaan kilpailua valta-asemasta, jonka reunaehdot muodostuvat energiaresurssien maantieteellisen sijainnin, energiansiirtoon tarvittavan infrastruk- tuurin sekä energiateknologian kehityksen kautta. Selvityksen lähtökohtana on, että energiamarkkinoiden kehitys ja uusien teknologi- oiden käyttöönotto muuttavat merkittävästi valtiollisten toimijoiden sekä suuryritys- ten geopoliittista ja geoekonomista toimintaympäristöä. Useat tekijät tulevat johta- maan hiilivetyjen käytön vähenemiseen pitkällä tähtäimellä. Muutos ei ole suoravii- vainen ja vaikutukset vaihtelevat eri aikoina. Esimerkiksi pyrittäessä eroon fossiili- sista energialähteistä, maakaasulla voi olla merkittävä rooli osana järjestelmää, mutta pidemmällä aikavälillä myös fossiilisesta maakaasusta olisi luovuttava. Säh- köautojen yleistyminen taas voi vähentää tiettyjen öljyjakeiden käyttöä, mutta ke- mianteollisuus ei välttämättä pysty korvaamaan muiden jakeiden käyttöä samalla tahdilla. Energiateknologian nopea kehittyminen, ilmastonmuutoksen kiihtyminen sekä soti- laalliset konfliktit globaalin energiahuollon kannalta keskeisillä alueilla voivat yhdes- sä tai erikseen johtaa strategisiin siirtymiin alueellisella tai globaalilla tasolla. 2010- luvun alkupuolelle tultaessa energia- ja geopolitiikan suhteessa tapahtui lähihistori- an merkittävin strateginen siirtymä, kun Yhdysvaltain tuontiriippuvuus öljystä väheni nopeasti kasvaneen kotimaisen liuskeöljy- ja kaasutuotannon myötä. Tämä muutos on osaltaan vaikuttanut maakaasun hintakehitykseen Euroopassa ja osittain myös eri maiden tarpeeseen neuvotella uudelleen olemassa olevia tuontisopimuksia Ve- näjältä. Toinen merkittävä strateginen siirtymä liittyy ilmastonmuutokseen, jonka torjumi- seen tähtäävät toimenpiteet tulevat toteutuessaan ohjaamaan eri maiden energia- poliittisia ratkaisuja. Uusiutuvaa energiaa, erityisesti tuuli- ja aurinkoenergiaa on tuettu merkittävästi niiden käytön lisäämiseksi, minkä seurauksena uusiutuvan energian investoinnit ovat kasvaneet nopeasti. Investoinnit ovat johtaneet nopeaan teknologiakehitykseen ja kustannusten laskuun, minkä johdosta teknologia on saa- vuttamassa kilpailukyvyn markkinoilla myös ilman tukia. Kehitykseen liittyy kuitenkin vielä ratkaisemattomia ongelmia erityisesti energian varastoinnissa. Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutos on kolmas, eri maiden energia- ja turvallisuuspoliittisiin valintoihin vaikuttava strateginen siirtymä. Esimerkiksi 1970- ja 1 Geopolitiikka tutkii vuorovaikutusta poliittisten toimijoiden välillä ja politiikan riippuvuutta maantieteellisistä tekijöistä (esim. Scholten & Bosman, 2016). Uusimmassa tutkimuskirjallisuudessa tehdään ero geopolitiikan ja geoekonomian välillä. Geoekonomialla tarkoitetaan taloudellisen vallan käyttöä osana strategisen tason vaikuttamista (Vihma & Wigell, 2016; kts. myös Sattich, 2016). 41980-luvun öljykriisit punoivat valtioiden energia- ja muita politiikkoja tiukemmin osaksi turvallisuuspolitiikkaa. Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa johti päinvastaiseen kehityskulkuun: liikenne- ja energiainfrastruktuurin kehittäminen nostettiin yhdeksi keskeiseksi Venäjän ja Euroopan välisen yhteistyön osa-alueeksi. Energiapoliittisen ja yleensä taloudellisen keskinäisriippuvuuden oletettiin tasaavan Venäjän ja Euroopan unionin jäsenmaiden välisiä kehityseroja ja vähentävän stra- tegisia ristiriitoja ja siten eri maiden välistä konfliktipotentiaalia. (Martikainen ym, 2016) Keskinäisriippuvuuden merkitys Venäjän politiikassa on kuitenkin osoittautunut ole- tettua vaatimattomammaksi. Venäjän turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on pyrki- mys vahvistaa maan suurvalta-asemaa ja moninapaista maailmanjärjestystä. Ener- giapolitiikka on yksi keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Suuntaviivat energia- politiikan käytölle osana Venäjän geoekonomista (Vihma ja Wigell, 2016) vaikutta- mista on määritelty Venäjän energiastrategiassa ja kansallisen turvallisuuden stra- tegiassa. (Strategia 2009; Venäjän energiaministeriö 2009, 2017; Strategia 2015) Kaasuntoimitusten katkaiseminen Ukrainaan vuosina 2006 ja 2009 ovat esimerkke- jä ns. ”energia-aseen” käytöstä osana Venäjän ulkopolitiikkaa. Venäjän toimilla on ollut sen kannalta myös ei-toivottuja seurauksia. Euroopan unionin jäsenmaat ovat ryhtyneet aiempaa ponnekkaammin vähentämään riippuvuutta Venäjältä tuodusta energiasta. Vuodesta 2014 jatkunut Ukrainan konflikti on vahvistanut tätä kehityslin- jaa, vaikka EU-maat eivät ole kohdistaneet taloudellisia pakotteita varsinaiseen energiakauppaan.2 Tämän selvityksen tavoitteena on kehittää strategisiin siirtymiin liittyvien poliittisten riskien ja epävarmuustekijöiden ennakointia. Tämä on tärkeää, koska energiasekto- rin maailmanlaajuisia muutostrendejä koskevat analyysit eivät riittävässä määrin huomioi energiamarkkinoiden ja energiamurroksen turvallisuuspoliittisia tai ylei- semmin valtapoliittisia vaikutuksia ja niihin liittyviä poliittisia riskejä yksittäisten mai- den näkökulmasta. Suomen energiajärjestelmään sisäänrakennettujen riskitekijöi- den ymmärtämiseksi selvitystyössä analysoidaan energian roolia osana Venäjän turvallisuuspolitiikkaa. Tulevaisuudessa Suomelle merkittäviä Venäjältä tuotavia polttoaineita ovat öljyn, kaasun ja hiilen lisäksi ainakin uraani ja mahdollisesti myös biomassa. Tutkimusanalyysin tehtävänä on avata Suomen huoltovarmuuteen liitty- viä epävarmuus- ja riskitekijöitä edellä kuvattujen strategisten siirtymien näkökul- masta. 2 Yhdysvaltojen määräämät talouspakotteet ovat sen sijaan vaikuttaneet myös energiainvestointeihin. Yhdysvaltojen kongressin heinäkuussa 2017 hyväksymä pakotelaki asettaa rajoituksia myös yksittäisiin projekteihin, kuten North Stream II hankkeeseen. Pakotteet vaikeuttavat hankkeen rahoitusta ja sitä kautta hidastavat sen etenemistä. (Rettman, 2017) 51.2 Työvaiheet ja tutkimusmenetelmät Työn ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin energiasektorin maailmanlaajuisia muutostrendejä ja muodostettiin analyysin pohjalta kolme energiasektorin strategi- sia siirtymiä kuvaavaa skenaarioita vuoteen 2040. Tarkastelun pohjana hyödynnettiin Pöyryn tietokantojen ja ennusteiden lisäksi ole- massa olevaa tutkimus- ja selvitysaineistoa keskittyen niiden analyysiin ja johtopää- töksien tekoon tämän selvityksen näkökulmasta. Useat tahot ovat tehneet tulevai- suuden energiaskenaarioita, muutamana esimerkkinä BP:n Energy Outlook, IEA:n World Energy Outlook ja World Energy Council. Aikaisempien selvitysten perusteel- la työssä arvioitiin yhteneviä näkemyksiä keskeisistä trendeistä ja epävarmuuksista, sekä eroavia näkemyksiä ja näkökulmia. Painopisteenä kriittisimpien ja vaikutta- vuudeltaan suurimpien trendien tunnistamisessa olivat etenkin uusiutuvat energian- lähteet, sähköautot, ydinvoima, maakaasu, öljy, hiilivoima jne. Energiajärjestelmien muutosten hitauden vuoksi nykyisten teknologioiden painoarvo tulee olemaan suuri pitkälle tulevaisuuteen, vaikka uusia energiantuotantomuotoja kehitetään. Selvitystyön ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin kokonaiskuva tulevaisuuden energiantuotantoteknologioista ja energiantuotannon rakenteesta maanosatasolla ja globaalisti. Tavoitteena oli arvioida yksittäisten trendien leviämistä ja vaikutuksen suuruutta sekä niiden keskinäistä riippuvuutta. Esimerkiksi aurinko- ja tuulivoima ovat selkeästi yleistymässä merkittävästi, mutta lopullinen taso riippuu teknologian kehityksestä, vallitsevasta energiapolitiikasta sekä sähköjärjestelmän kyvystä ottaa vastaan vaihtelevaa tuotantoa (esim. varastointiteknologiat, sähköautojen yleisty- minen). Aurinko- ja tuulivoiman kehitys voi myös johtaa uudenlaiseen energiantuo- tannon alueelliseen tasapainoon, mikäli tuotanto keskittyy maapallon aurinkoisim- mille alueille. Toisaalta tuotanto hajautuu yhä lähemmäs kuluttajia ja aurinkosähköä voidaan tuottaa kannattavasti myös esimerkiksi Suomen olosuhteissa. Energiantuotantorakenteen kehitystä arvioitiin maanosatasolla keskittyen erityisesti öljyn, maakaasun ja kivihiilen tarpeen kehitykseen. Teknologiatrendien ja energian- tuotantorakenteen kehittymisen analyysin pohjalta tehtiin vaikutusarvio globaalista geopoliittisesta kehityksestä ja strategisista siirtymistä. Strategisella siirtymällä tar- koitetaan tilannetta, jossa energiamarkkinoiden muutoksella on geopoliittisia seura- uksia. Energiantuotannon mahdollistavat teknologiat ja tuotantorakenteet määrittä- vät osaltaan eri valtioiden geopoliittista ja geoekonomista kilpailuasetelmaa. Tuo- tantorakenteen muutos ja uusien teknologioiden käyttöönotto vaikuttavat energian hintaan ja välillisesti tai suoraan siihen mitkä valtiot ja maanosat tulevat hyötymään tai häviämään. Joidenkin teknologioiden kehitys puolestaan edesauttaa etenkin vahvan teknologiatuotannon omaavia maita ja saattaa muuttaa maiden välisiä riip- puvuussuhteita. Analyysissä hyödynnettiin kuvassa 1-1 esiteltyä yhdysvaltalaisen Columbian yli- opiston Globaalin energiapolitiikan laitoksella kehitettyä ”kuuden säännön”- viitekehystä. Sen avulla voidaan arvioida miten eri energiaan liittyvissä geopoliitti- sissa siirtymissä eri valtiot voivat käyttää tai olla kohteena energian kautta tapahtu- valle poliittiselle vaikuttamiselle. 6Kuva 1-1 ”Kuuden säännön”-viitekehys energiasta johtuvien geopoliittisten siirtymien arviointiin. Selvitystyön toisessa vaiheessa analysoitiin ensimmäisen vaiheen analyysin pohjal- ta strategisten siirtymien merkitystä Venäjälle. Analyysin lähtökohtana on näkemys, että maailmanlaajuinen energiamurros (siirtyminen hiilivedyistä uusiutuvien ener- giamuotojen käyttöön) on keskeinen Venäjän energiariippuvaisen talouden ja sitä kautta poliittisen järjestelmän tasapainoon vaikuttavista tekijöistä. Analyysissä esite- tään arvio miten strategiset siirtymät (kolme skenaariota) muuttavat Venäjän ener- gia- ja turvallisuuspolitiikan reunaehtoja. Selvitystyön toisessa vaiheessa on kuvattu sitä, miten energia on osa Venäjän turvallisuuspolitiikkaa ja esitetään arvio energian kautta tapahtuvan vaikuttamisen suuntaviivoista. Toisen vaiheen lopuksi on arvioitu, millaisia vaikuttamiskeinoja Venäjällä on eri skenaarioissa ja mitä se tarkoittaa Suomen kannalta. Työn kolmannessa vaiheessa on arvioitu energiasektorin maailmanlaajuisten muu- tostrendien (kolme skenaariota) ja Venäjän turvallisuuspolitiikan keinovalikoiman yhteisvaikutusta Suomen huoltovarmuuteen. Analyysissa huomiota on kiinnitetty erityisesti siihen, miten Suomen energiapaletti kehittyy huoltovarmuuden näkökul- masta tässä ympäristössä, mitä kehitysnäkökulmia siihen mahdollisesti liittyy ja kuinka siirtymien ennakointia tulisi huomioida muun muassa turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Selvityksen lopputuloksena esitetään konkreettisia havaintoja ener- giamurroksen vaikutuksista, Venäjän talouden kyvystä kohdata murros laskeneiden hiilivetyjen vientitulojen johdosta sekä johtopäätöksiä siitä, miten tämä uusi tilanne vaikuttaa Suomen energiatilanteeseen ja huoltovarmuuteen. Työ tehtiin Pöyryn ja Aleksanteri-instituutin yhteistyönä. Pöyry on vastannut osa- alueista I ja III ja Aleksanteri-instituutti osa-alueesta II. Raportin sisältämät tulkinnat ja johtopäätökset perustuvat osittain tekijöiden kolmansilta osapuolilta tai ulkopuoli- sista lähteistä saamiin tietoihin. Tekijät eivät ole erikseen tarkistaneet kaikkea kol- mansilta osapuolilta tai ulkopuolisista lähteistä saadun tiedon oikeellisuutta tai täy- dellisyyttä eivätkä siten voi taata tiedon oikeellisuutta. Tekijät eivät vastaa kolman- nelle osapuolelle tämän raportin käyttämisen tai siihen luottamisen perusteella ai- heutuneesta haitasta tai vahingosta. 72 TIIVISTELMÄ 2.1 Globaalit energiasektorin siirtymät geopoliittisesta näkökulmasta Raportin ensimmäisessä osassa käsitellään energiasektorin globaaleita muutos- trendejä. Poliittiset päätökset (esim. kansainväliset ilmastosopimukset, kansalliset ilmastostrategiat ja uusiutuviin energiantuotantomuotoihin kohdistuva tukipolitiikka) muodostavat keskeisen muutosvoiman, joka vaikuttaa merkittävästi eri tasoilla. Toi- nen keskeinen alue on uusien ja konventionaalisten energiamuotojen nykytilanne ja ennustetut kehityskaaret. Näiden muuttujien perusteella Pöyry on muodostanut kolme skenaariota (perusskenaario, nopean kehityksen skenaario ja hitaan kehityk- sen skenaario) yhdistellen useita kansainvälisiä selvityksiä ja omaa jatkuvaa ana- lyysityötä energiamarkkinoista. Eri skenaarioiden tarkemmat lähtöoletukset on ku- vattu raportin luvussa 4.2. Perusskenaario ei välttämättä johda radikaaleihin geopoliittisiin vaikutuksiin, ts. alueiden, markkinoiden, valtioiden ja instituutioiden väliset valtasuhteet eivät vält- tämättä muutu vuoteen 2040 mennessä. Perus-, kuten myös nopean kehityksen skenaariossa, hiilivetyjen käytön määrä kuitenkin vähenee OECD-maissa, kuten EU-alueella. Pöyry on koostanut selvityksen useiden globaalisti arvostettujen taho- jen näkökulmista keskittyen niiden pääviestien tulkintaan. Nopeaa murrosta, ts. Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten tavoitteiden täyttymis- tä, kuvataan erityisesti IEA:n 450-skenaariossa, jota on käytetty pohjana tässä sel- vityksessä kuvaamaan nopeaa kehitystä kohti uusiutuvia energialähteitä nopean energiatehokkuuden kehityksen ja vankan poliittisesti suosiollisen ilmapiirin tuke- mana maailmanlaajuisesti. Nopean kehityksen maailmassa hiilivetyjen tarjonta ylit- tää kysynnän ja johtaa mataliin hintatasoihin sekä eri tuottaja-alueiden keskinäiseen kilpailuun. Se voi johtaa muun muassa Venäjän näkökulmasta tavoitetasoa selke- ästi pienempiin vientituloihin öljystä ja maakaasusta. Tutkijoiden mielestä todennä- köisin kehityskulku on perusskenaarion ja nopean kehityksen skenaarion välissä. Hitaan kehityksen skenaariossa nykyinen kehitys jatkuu samansuuntaisena, ja historia toistaa itseään. Skenaario on luotu kuvaamaan mahdollista kasvavaa poliit- tista epävarmuutta, ja siinä murros hidastuu jopa nykytasoltaan. Hitaan kehityksen skenaariota voisi kuvata Trumpin politiikan toteutumisella (ts. Pariisin ilmastosopi- muksesta pois jättäytyminen) myös muissa suurissa saastuttaja- ja/tai rahoittaja- maissa. Skenaarion toteutuminen etenkään kehittyneissä maissa ei ole kovin to- dennäköistä, sillä jo tällä hetkellä käytössä olevat poliittiset ohjauskeinot tukevat perusskenaarion tai nopean kehityksen skenaarion mukaista kehitystä, ja sen vuoksi hitaan kehityksen skenaario toimii lähinnä vertailukohtana. Maailman energian kokonaiskysyntä kasvaa arviolta 32 % vuoteen 2040 mennessä (Kuva 2-1). Kasvu tapahtuu kehittyvillä markkinoilla. OECD-maissa kasvu on verrat- tain pientä mutta OECD:n ulkopuolella merkittävää skenaarioista riippumatta. 8Kuva 2-1 Energian kokonaiskysyntä Energiasektorin muutoksella voi olla merkittävä vaikutus hiilivetyjen kysyntään ja sen maantieteelliseen jakaumaan, jos Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet täytty- vät (Kuva 2-2). Tällöin on kuitenkin tapahduttava myös nopeita muutoksia teknolo- gioiden kilpailukyvyssä ja rahoituksessa. Aurinko- ja tuulivoima ovat kehittyneet ja kehittyvät vielä nopeaa vauhtia. Sen sijaan sähkön varastoinnin ja esimerkiksi pie- nen kokoluokan ydinvoiman ja hiilidioksidin talteenoton kehittymiseen kustannuskil- pailukykyiseksi liittyy vielä suuria teknologisia haasteita. Vaikka ne saataisiin rat- kaistua, on murros kansantaloudellisesti ja rahoitustarpeiden näkökulmasta merkit- tävä. Epävarmuus toimintaympäristön kehityksestä luo hitautta murroksessa, sillä energiainvestointien rahoitus vaatii tasapainoisen ja/tai varman toimintaympäristön. Kansantalouksien poliittinen ympäristö esimerkiksi Kiinassa, Yhdysvalloissa, Venä- jällä ja EU:ssa voi hidastaa tavoitellun kehitysuran toteutumista. Suurista hiilivetyjen käyttäjistä Yhdysvallat kykenee vähentämään tuontiriippuvuut- taan pienentyneen hiilivetyjen käytön ja lisääntyneiden omien varantojen käytön johdosta. Sama tapahtunee Australiassa. Muualla OECD-maissa uusiutuvien ener- gianlähteiden käytön lisäyksestä johtuva vähentyvä hiilivetyjen käyttö heikentää myös geopoliittisia riippuvuussuhteita. Aasia ja erityisesti Kiina ja Intia ovat avain- asemassa. Niiden talouskasvua on edesauttanut hiileen perustuva edullinen ener- gian tuotanto. Alueen talouskasvu johtaa edelleen energian kysynnän kasvuun. Samalla ilmastopolitiikka aiheuttaa paineita vähentää hiilestä johtuvia päästöjä eri keinoin. Maakaasu tullee olemaan tässä erittäin keskeisessä roolissa. Aasian käyt- täjillä tulee olemaan useita eri mahdollisia kanavia saada maakaasua: joko putkea pitkin Venäjältä ja Keski-Aasiasta tai LNG:tä Lähi-idästä, Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta, Venäjältä ja mahdollisesti jopa Pohjois-Amerikasta. 0 50 100 150 200 250 300 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 10 00 TW h Historia Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 9Kuva 2-2 Hiilivetyjen kokonaiskysyntä globaalisti vuosina 2015 ja 2040 pe- russkenaarion mukaisesti (%-osuus hiilivetyjen kokonaiskysynnästä) Mikäli energiamurros tapahtuu perusskenaarion mukaisesti, voi maakaasuun ja öljyyn liittyvä maantieteellinen tasapaino säilyä lähellä nykyisen kaltaista tasapainoa maailmanlaajuisesti (Kuva 2-3). Tällöin Venäjä kykenee korvaamaan EU:n vähen- tyneen kysyntävolyymin siirtämällä vientiä kohti Aasiaa ja erityisesti Kiinaa. Venäjä pyrkineekin rakentamaan kilpailutilannetta EU:n ja Aasian välille myös jatkossa. Mihin tasapaino lopulta asettuu, on riippuvainen myös siitä mihin, milloin ja kenen toimesta tarvittavaa infrastruktuuria rakennetaan, ja ovatko kiinalaiset valmiita pro- jektien rahoittamiseen. Uusiutuvan energian teknologioista sähköä tuottavat aurinko- ja tuulivoima kasva- vat erittäin voimakkaasti maailmanlaajuisesti ja lisäksi ydinvoima on selkeä voittaja- teknologia kehittyvissä maissa vuoteen 2040 saakka. Sähkön osuus maailman ko- konaisenergian kulutuksesta oli noin 15 % vuonna 2015, ja sen vuoksi energiasek- torin murros ei sähkön tuotannossa ja käytössä nosta sen osuutta kuin noin 18 - 20 %:iin kokonaisenergian käytöstä vuoteen 2040 mennessä. Suurin haaste on siis liikenteen, teollisuuden ja rakennuskannan energian käytön murros. Se vaatii käyt- tövoimamuutoksia esimerkiksi korvaamalla polttoaineena tai raaka-aineena käytet- tävää fossiilista öljyä joko biopolttoaineella tai sähköllä. 10 Kuva 2-3 Perusskenaarion mukaiset energiasektorin murroksen painopiste- alueet vuoteen 2040 mennessä Nopean kehityksen skenaario voi johtaa globaalisti merkittävään hiilivetyjen ylitar- jontatilanteeseen, ja geopoliittiset siirtymät ovat mahdollisia. Tämä lisää painetta matalaan hintatasoon sekä öljyssä että maakaasussa vaikuttaen merkittävästi Ve- näjän talouteen ja sitä kautta maan politiikkavaihtoehtoihin, joita tarkastellaan tar- kemmin osiossa II. Energiasektorin murros voi näin ollen nopeimmillaan johtaa ma- talien öljy- ja maakaasun vientitulojen aikaan etenkin vuoden 2030 jälkeen. Nopea murros on kuitenkin epävarma johtuen sen vaatimasta investointeja tukevasta poliit- tisesta ympäristöstä ja muutoksen rahoituksesta. Nopean kehityksen skenaariossa Aasia kykenee irrottautumaan historiallisesta öljyn ja hiilen käytön trendistä ja niiden käyttö voi vähentyä kolmanneksella. Tämä määrä korvautuu ensisijaisesti maakaasulla, jonka käyttö kasvaa merkittävästi kaikissa skenaarioissa. Jotta nopea kehitys on mahdollista, on sekä uusiutuvien energialäh- teiden teknologiakehityksen, sähkön varastoinnin, ydinvoiman kilpailukykyisyyden, liikenteen sähköistymisen, energiatehokkuuden – ja ehkä myös hiilidioksidin tal- teenoton - kehityttävä suotuisasti (Kuva 2-4). Samalla sähkön käytön osuuden ko- konaisenergiasta pitäisi nousta huomattavasti korvaten polttoaineiden käyttöä esi- merkiksi lämmityksessä ja liikenteessä. Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen 11 lienee haasteellisinta teollisuudessa ja liikenteessä johtuen joko niiden raaka- aineominaisuuksista tai hintakilpailukyvystä. Kuva 2-4 Nopean kehityksen skenaarion mukaiset energiasektorin murroksen painopistealueet vuoteen 2040 mennessä EU:n tarve öljylle ja kaasulle vähenee erityisesti nopean kehityksen skenaariossa vuoden 2030 jälkeen. Mikäli LNG:tä on Aasiassa tarjolla kilpailukykyisellä hinnalla suhteessa putkikaasuun, voivat vaikutukset Venäjään olla merkittävät. EU:n suh- teen Venäjä pyrkinee pitämään korvaavat lähteet (LNG- ja muut projektit) hitaan kehityksen tiellä. Tätä vahvistetaan lisäämällä siirtoyhteyksiä, joista syntyy mahdol- lisuus vaikuttaa hinnanmuodostukseen. EU on energiastrategiansa mukaisesti lähtenyt vähentämään riippuvuutta tuon- tienergiasta, ja sillä on koko ajan paranevat mahdollisuudet riippuvuuden vähentä- miseen uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien teknologioiden kehityksen myötä. EU tuo tällä hetkellä 90 % raakaöljystä ja 66 % maakaasusta. Venäjältä raakaöljys- tä tulee noin 28 % ja maakaasusta noin 40 %. EU:n kysyntä onkin noin 2/3 osaa 12 Venäjän hiilivetyjen viennistä. EU:n öljyn käyttö voi vähentyä 15 - 50 % perus- ja nopean kehityksen skenaarioissa vuoteen 2040 mennessä. EU:n maakaasun käyt- tö vastaavissa skenaarioissa voi joko kasvaa hieman nykytasoltaan tai vähentyä 25 %. Hiilivetyjen kysynnän muutos on keskeistä, kun EU:n, Venäjän, Kiinan ja USA:n tilannetta tarkastellaan energia-geopolitiikan kuuden perustekijän suhteen. Geopo- liittisesta näkökulmasta EU:n asema on haastava, sillä mikään merkittävä maa tai alue ei ole riippuvainen siitä energiantuojana. Venäjä puolestaan säilyy luonnonva- rojen nettoviejänä. Koska luonnonvarojen kysyntä ja merkitys vähenevät, vähenee Venäjän kyky vaikuttaa energiamarkkinoihin. Venäjän mittavat luonnonvarat antavat sille kuitenkin jonkin verran pelivaraa, ja merkittävät varat harvinaisia metalleja voi- vat jossain määrin kompensoida menetettyä vaikutusvaltaa. Valtavan talouden ja laajan öljyn ja kaasun kysynnän vuoksi (huolimatta öljyn kokonaiskysynnän vähe- nemisestä) Kiina on vahvassa asemassa käyttämään energiadiplomatian keinoja. Mikäli tuleva kehitys on perusskenaarion mukaista tai hitaampaa, voitaneen mur- roksen arvioida olevan niin hidasta, ettei geopoliittisia siirtymiä synny merkittävästi. Jos kehitys on nopean skenaarion mukaista, energiasektorin murroksen vaikutus on merkittävä. Todennäköisin kehityssuunta on perusskenaarion ja nopean kehityk- sen skenaarion välissä, sillä jo tällä hetkellä käytössä olevat poliittiset ohjauskeinot tukevat perusskenaarion tai nopean kehityksen skenaarion mukaista kehitystä. No- pean kehityksen skenaarion toteutumista edesauttavat vakaat kansantaloudet ja vakaa toimintaympäristö sekä nopea muutos teknologioiden kilpailukyvyssä ja ra- hoituksen saatavuus uusien teknologioiden investoinneille. 2.2 Siirtymien turvallisuuspoliittisten vaikutusten arviointi Maailmanlaajuiset strategiset siirtymät energiasektorilla tulevat vaikuttamaan Venä- jän energiapolitiikan lähtökohtiin – esimerkiksi siihen, miten energiavirtojen kontrolli yhtenä Venäjän vallankäytön välineenä muuttuu fossiilisista uusiutuviin energialäh- teisiin siirryttäessä. Perusskenaariossa Venäjä pyrkii siirtämään tuotantoaan ja rakentamaan energian- vientikapasiteettiaan enemmän kohti Aasian markkinoita, samalla säilyttäen vaiku- tusvaltansa ja vaikuttamiskeinonsa perinteisellä markkina-alueellaan Euroopassa. Jos katsoo energiamarkkinoita business-as-usual, eli perusskenaarion maailmasta käsin, Venäjällä on siinäkin suuria haasteita säilyttää markkina-asemiaan ja energi- an kautta vaikuttamistaan. Hitaan kehityksen skenaariossa Venäjä joutuisi teke- mään vähiten tasapainottavia päätöksiä, eikä sisäistä tai ulkoista painetta nostaa uusiutuvan energia tavoitteitaan syntyisi. Se voisi kasvavan fossiilisen energia ky- synnän myötä päästä lähelle Energiastrategiassaan linjaamaansa 2-3% bruttokan- santuotteen kasvua, ja siten jatkaa nykyisen energiapolitiikan harjoittamista. Venäjän kannalta nopean kehityksen skenaario on suurin uhka sen kansalliselle turvallisuudelle, mutta myös nykyhallinnon linjaamalle politiikalle, sillä maan valmiu- det hyödyntää erityisesti uusiutuvaa energiaa ovat rajalliset, mutta myös koska sa- 13 manaikainen siirtymä maakaasumarkkinoilla kohti globaaleja markkinoita tulee las- kemaan hintoja (Simola & Solanko, 2017). Tässä skenaariossa Venäjän toimintaky- ky olisi eniten uhattuna, sillä energiamurros ei pelkästään vähennä kysyntää fossii- lisille energiamuodoille, mutta myös ydinvoimalle, jonka tuotannon ja viennin lisää- miselle on asetettu korkeat tavoitteet. Todennäköistä kuitenkin on, että kovan (pakottavan) ”energia-aseen” käyttö Ukrai- nan kontekstin tapaan jää historiaan, kun taas epäsuoran (suostuttelevan) energia- diplomatian käyttö ulkopoliittisena työkaluna vahvistuu. Samalla on huomioitava, että Venäjän geoekonomiseen toimintaympäristöön vaikuttaa olennaisesti alueelli- nen eriytymiskehitys: Euroopan energiamarkkinoiden sijaan uutta infrastruktuuria rakennetaan erityisesti Kiinan energiamarkkinoiden tarpeisiin. Kaiken venäläisen energian korvaaminen ei ole käytännössä mahdollista taloudellisista ja sisäpoliitti- sista syistä johtuen – ei Suomessa eikä koko EU-alueellakaan. EU-maiden liikku- mavara ja valinnat ovat siten monessa mielessä rajatumpia kuin toisenlaisessa, hajautetummassa energianhankintaskenaariossa. Se, mitä tämä tarkasti ottaen merkitsee Suomen talous-, energia-, ympäristö- ja ulkopoliittisten päätösten valin- nanvapauden kannalta – mitä päätöksiä on tehty tai jätetty tekemättä näiden riippu- vuuksien takia – on luonnollisesti äärimmäisen vaikea osoittaa. 2.3 Vaikutukset Suomen huoltovarmuuteen ja sen tuleva kehitys Suomen energiapaletti on jo nykyisellään monipuolinen, ja energiahuoltovarmuutta ylläpitävät tällä hetkellä lait, asetukset ja huoltovarmuusmääräykset. Energiasiirty- mät ja hiilivetyjen kysynnän laskusta aiheutuva energiatulojen väheneminen Venä- jällä sekä teknologinen kehitys asettaa kuitenkin myös Suomen energiajärjestelmän uuteen tilanteeseen vuoteen 2040 mennessä. Tällä hetkellä suurin osa (71 %) energian kokonaistuonnista (sähkö, lämpö ja lii- kenne) tuodaan Venäjältä (Kuva 2-5). Suomen hallituksen tavoitteet energiaomava- raisuuden nostamisesta 55 %:iin vuoteen 2030 mennessä ja uusiutuvan energian- tuotannon lisääminen fossiilisten polttoaineiden kustannuksella ja uusiutuvan ener- gian osuus liikenteessä heijastuvat myös perus- ja nopean kehityksen skenaarioi- hin. Lyhyisiin tuontipolttoaineiden toimituskatkoksiin (noin puolen vuoden aikajänne) on Suomessa varauduttu hyvin. Valtion varmuusvarastojen, yritysten velvoitevarasto- jen sekä öljyn kaupallisten varastojen johdosta ei merkittäviä varsinaisia riskejä ole odotettavissa. Pitkäaikaisia poikkeustilanteita (esim. sotatilanne) ei ole tarkasteltu. 14 Kuva 2-5 Suomen energiajärjestelmä ja energian tuonti Suomeen 15 Perusskenaariossa tuontipolttoaineiden osuuden arvioidaan vähenevän hieman yli neljänneksen vuoteen 2040 mennessä nykytilanteeseen verrattuna (olettaen koko- naisenergiankysynnän säilyvän jotakuinkin nykytasolla). Nopean kehityksen ske- naariossa tuontipolttoaineiden osuuden arvioidaan vähenevän perusskenaariota enemmän, mikä parantaa lähtökohtaisesti huoltovarmuutta. Tämän johdosta Venä- jän kyky vaikuttaa energian kautta Suomeen vähenee merkittävästi. Hiilivedyistä syntyvä taloudellinen ”riippuvuus” (eli Venäjältä energiajakeiden tuon- nista syntyvä taloudellinen hyöty vs. vaihtoehdot) laskee kaikissa skenaarioissa, koska kysyntä laskee. Perusskenaariossa taloudellinen riippuvuus vähenee 270 – 450 miljoona euroa. Muutos on suurin nopean kehityksen skenaariossa, jossa kar- keasti arvioituna (olettaen, että hintaero pysyy samankaltaisena) taloudellinen riip- puvuus laskee nykyisestä yhteensä 560 – 940 miljoonasta eurosta noin 200 – 370 miljoonaan euroon tuontipolttoaineiden kysynnän laskun seurauksena. Kaasun kysynnän osalta suurimmat muutokset tapahtuvat perusskenaariossa ja nopean kehityksen skenaariossa, kun taas hitaan kehityksen skenaariossa kaasun kysyntä säilyy nykyisen kaltaisena. Skenaarioista riippumatta Euroopan ja Suomen kaasumarkkinoilla tapahtuu merkittäviä muutoksia. Balticconnectorin ja mahdollisen Puola-Liettua (GIPL) -yhteyden myötä Suomi yhdistyy Euroopan kaasumarkkinoi- den kanssa. Tämä ei välttämättä vähennä venäläisen kaasun käyttöä, sillä on epä- todennäköistä, että Euroopasta tuotava kaasu tulisi olemaan merkittävästi halvem- paa. Putkihankkeet lisäävät kuitenkin kilpailua, mikä johtaa siihen että hintaerot pienenevät. Sähkön kysyntä kasvaa kaikissa skenaarioissa, mutta sähkön kysynnän osuus energian kokonaiskysynnästä kasvaa merkittävimmin nopean kehityksen skenaa- riossa ja perusskenaariossa, ja kysynnän osalta tilanne huoltovarmuuden kannalta muuttuu merkittävästi (Kuva 2-6). Sähkön huippukysyntää pyritään vähentämään kysyntäjouston avulla, mikä tasapainottaa sähköjärjestelmää. Sähkön osalta fyysi- nen riippuvuus sähkön tuonnista Venäjältä laskee merkittävästi Suomeen rakennet- tavan uuden sähköntuotantokapasiteetin myötä, mutta samalla riippuvuus pohjois- maisista sähkömarkkinoista, eli ennen kaikkea Ruotsista ja Norjasta voi kasvaa. Uudet ydinvoimahankkeet kasvattavat sähköntuotannon kapasiteettia Suomen si- sällä vaikka Suomesta poistuukin jonkun verran lauhde- ja CHP-kapasiteettia. Sähköverkon toimivuus on oleellinen osa huoltovarmuutta, kun sääriippuvaista ja hajautetumpaa tuotantoa, eli aurinko- ja tuulivoimaa tulee verkkoon huomattavasti enemmän. Toisaalta Fingrid on tekemässä satojen miljoonien investoinnit kanta- verkkoon lähivuosien aikana, jotta joustamattomaan tuotantoon voidaan varautua. Samanaikaisesti Suomen ja muiden Pohjoismaiden välisiä rajasiirtoyhteyksiä vah- vistetaan ja Suomi integroituu vahvemmin osaksi Pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Taloudellinen riippuvuus sähkön osalta ei kuitenkaan todennäköisesti merkittävästi muutu, ellei sähkön hinta Venäjällä nouse huomattavasti. Myös kyberturvallisuuteen eli sähköverkkojen suojaukseen tulee kiinnittää huomiota, sillä älykkyys sähköver- kossa lisääntyy ja sähköverkko on haavoittuvampi ulkoisia uhkia kohtaan. Näitä ovat ulkoiset tietokonevirukset, joiden avulla sähköverkon toiminta on mahdollista lamauttaa. Sama koskee myös koko energiajärjestelmää. 16 Kuva 2-6 Sähköntuotannon ja tuonnin nettokapasiteetti (GW) vuonna 2016 sekä perus- ja nopean kehityksen skenaarioissa vuonna 2040 Riippuvuus uraanista kasvaa keskipitkällä aikavälillä, sillä Fennovoima on sitoutu- nut hankkimaan polttoainetta Hanhikivi 1 voimalaitokseen ainakin ensimmäisen kymmenen toimintavuoden ajan Venäjältä. Laitos tosin kykenee käyttämään myös muualla tuotettua polttoainetta, eivätkä ydinpolttoaineen kohdalla taloudelliset riip- puvuussuhteet ole yksiselitteisiä. Biopohjaisten polttoaineiden kasvava määrä lämmöntuotannossa vähentää tuonti- polttoaineiden käyttöä ja lisää huoltovarmuutta. Fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna biomassa on huomattavasti heikommin varastoitavaa, minkä vuoksi biopolttoainei- den logistiikasta tulee huoltovarmuuden näkökulmasta tärkeä kysymys käytön kas- vaessa. Liikenteen fossiilisten ja nestemäisten biopolttoaineiden osalta raaka-aineiden ja lopputuotteiden saatavuus ja kuljetusyhteydet Itämeren alueella ovat merkittävin huoltovarmuuteen vaikuttava asia. Huoltovarmuuden kannalta kriittiseksi tekijäksi nousee Itämeren meriliikenteen turvallisuus ja satamien toimintojen häiriöttömyys. Laajempi Itämeren turvallisuustilanteen huonontuminen ja merenkulun häiriöt vai- kuttaisivatkin liikenteen polttoainehuoltoon nopeasti, jolloin nykyisten varmuusva- rastojen ja muun terminaalikapasiteetin määrä aiheuttaisi ongelmia joidenkin kuu- kausien jälkeen kriisin alkamisesta. Koska on hyvin epätodennäköistä, että hitaan kehityksen skenaario sellaisenaan toteutuu, ei sen toteutumisen vaikutusta huoltovarmuuteen ole tarkasteltu. Hitaan kehityksen skenaariossa nykyisen kaltainen fossiilisiin polttoaineisiin nojaava huol- tovarmuussuunnitelma on realistinen, eikä bioenergian osuus ja sähkön kysyntä kasva yhtä voimakkaasti kuin muissa skenaarioissa. Taloudellinen riippuvuus Venä- jästä pysyy hitaan kehityksen skenaariossa nykyisenkaltaisena. 5 10 15 20 25 30 2016 2040 Perusskenaario 2040 Nopea kehitys Sähköntuonti, Venäjä Sähköntuonti, Muut Aurinkovoima Kivihiili Kaasu Kotimaiset kiinteät polttoaineet Tuulivoima Ydinvoima Vesivoima 17 2.4 Energiamurroksen merkitys Venäjälle ja vaikutuspyrkimykset Suomen kannalta Venäjän näkökulmasta maailmanlaajuinen energiamurros ja EU-markkinoiden kehi- tys ovat aivan keskeisiä haasteita paitsi talouskehitykselle, myös maan poliittisen järjestelmän vakaudelle. Venäjän kannalta on olennaista, kykeneekö maa siirtä- mään investointeja konventionaalisista energiamuodoista uuteen teknologiaan, ja tapahtuuko tämä siirtymä Venäjällä eritahtisesti muun maailman kanssa. Tarkastel- taessa tilannetta skenaariokohtaisesti perus- ja hitaan kehityksen skenaariossa Venäjä kykenee jotakuinkin säilyttämään nykytilanteen ja rahoittamaan tarvittavia investointeja, vaikka EU:n alueella Venäjältä tuotavien energiatuotteiden kysyntä lähtisikin laskuun. Nopean kehityksen skenaarion mukainen muutos on huomattavasti haastavampi Venäjän taloudelle, sillä nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa Venäjä ei tule toteuttamaan tarvittavia rakenteellisia muutoksia menestyäkseen nopean kehityk- sen skenaarion maailmassa. Energiatulojen supistuminen tapahtuu kuitenkin verrat- tain hitaasti, eikä siten pakota Venäjän valtionjohtoa äkkinäisiin ja vaikeasti enna- koitaviin päätöksiin. Myös nopean kehityksen skenaariossa Venäjän valtionjohto pyrkii ensisijaisesti välttämään päätöksentekoa ja ohjaamaan kansalaisten huomion pois ristiriidoista ja jännitteistä, jotka koskevat niukkojen resurssien (uudelleen) kohdentamista (katso myös Helm, 2017). Energiamurroksen seurauksena Venäjän energiavienti Suomeen ja EU-maihin tulee siis hyvin todennäköisesti laskemaan. Ainoastaan hitaan kehityksen skenaariossa kaasun kysyntä EU:ssa kasvaa. Suomessa kaasun kysyntä tulee säilymään jota- kuinkin nykyisellä tasolla ja muiden hiilivetyjen kysyntä laskee kaikissa skenaariois- sa. Huolimatta pitkän aikavälin kuluessa tapahtuvasta energiavirtojen suunnanmuutok- sesta Venäjä haluaa säilyttää vaikutusvaltansa ja vaikuttamiskeinonsa perinteisellä markkina-alueellaan Euroopassa. Kyse voi olla venäläisten energia-alan suuryritys- ten etujen varmistamisesta EU:n alueella tai yksittäisessä EU:n jäsenmaassa, tai laajamittaisemmin, energiamurroksen hidastamisesta Euroopassa. Venäjä on käyt- tänyt sekä suoria (öljy- tai kaasuputken sulkeminen tai räjäyttäminen) sekä epäsuo- ria (vaihtoehtoisten putkilinjojen rakentaminen, vientipakotteet) keinoja kohdemaan energiapolitiikkaan vaikuttamiseksi. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että kovien keinojen sijaan Venäjä pyrkii vaikuttamaan epäsuorasti, ns. pehmeitä vaikutusme- netelmiä käyttäen. Keskeinen vaikutuskanava on vetoaminen energiaprojektien kautta saavutettaviin (molemminpuolisiin) taloudellisiin hyötyihin ja projektien kautta luotavaan poliittiseen ’hyvään tahtoon’ kohdemaan ja Venäjän välillä. Vaikutuspyr- kimyksiä, keinoja ja kohteita on kuvattu taulukossa alla (Taulukko 2-1). 18 Taulukko 2-1 Energiasektorin vaikutuspyrkimykset Suomen tuleekin tunnistaa Venäjän epäsuoria vaikutuskeinoja ja varautua niihin. Epäsuoria vaikutuskeinoja on niiden luonteen vuoksi vaikea havaita, mutta niiden vaikutuksia voidaan vähentää varautumalla. Aikaisemman tutkimuksen (mm. Chiv- vis, 2017) ja Suomen toteuttaman kokonaisturvallisuusajattelun perusteella voidaan eritellä muutamia selkeitä varautumisen perusperiaatteita. Ensinnäkin, yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisestä infrastruktuurista vas- taavien viranomaisten, ministeriöiden ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on olennainen osa erilaisten epävarmuustekijöiden ja riskien ennakoimista. Kriittisen infrastruktuurin (esim. voimalaitokset, tietoliikennesolmut) ylläpidon ja häiriötilantei- siin varautumisen ohella varautuminen edellyttää erilaisten turvallisuuspoliittisten riskien arviointia. Toiseksi, erilaisten riskien ennakointityö edellyttää riittäviä resursseja ja työkaluja tiedusteluun ja tiedon analysointiin. Esimerkiksi informaatiovaikuttamisen kohdalla jatkuva tilanteen seuranta muodostaa perustan oikea-aikaiselle viranomaistoimin- nalle. Kolmanneksi, avoimen, demokraattisen yhteiskunnan yksi perusedellytys on kyky käydä laaja-alaista yhteiskunnallista keskustelua. Tämä edellyttää kansalaisten medialukutaidon ja viranomaisviestinnän kehittämistä sekä muita toimia, joilla voi- daan vahvistaa oikea-aikaisen tiedon levittämistä ja vähentää valeuutisten vaikutta- vuutta sekä normaalioloissa, että kriisiaikana. Ilmastonmuutoksen torjuntaa vahvistavat toimenpiteet ja politiikkasuositukset ener- giasektorilla (nopean energiamurroksen edellytysten tukeminen) on lisäksi yksi kes- keisistä keinoista vähentää riippuvuutta Venäjän energiaviennistä ja siten vahvistaa Suomen huoltovarmuutta. Hidastaa transitioita kohti fossiilisista polttoaineista vapaata ener- giajärjestelmää Korvata väheneviä energia- ja raaka- ainevirtoja muilla tuloa tuotta- villa ja kontrolloitavilla Vaikutuskeinot: Disinformaatio, rahoittaminen, omistaminen, … Vaikutuskohteet: Yritykset, järjestöt, yhteiskunta, päätöksenteko, … 19 I. GLOBAALIT ENERGIASEKTORIN SIIRTYMÄT GEOPOLIITTISESTA NÄKÖKULMASTA 20 3 ENERGIAPOLITIIKKOJEN TRENDIT JA VAIKU- TUKSET 3.1 Johdanto Kansalliset ja kansainvälisen tason ohjauskeinot ohjaavat tällä hetkellä voimak- kaasti kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Valtioiden ohjauskeinoilla on suuri merkitys muutoksen suuruuteen, kuten investointien ja teknologiakehityksen kohdentumi- seen haluttuihin painopistealueisiin, sekä edelleen kuluttajahintojen muutokseen. Kansainvälinen ilmastopolitiikka luo raamit EU:n tason ja kansallisille energia- ja ilmastotavoitteille, vaikka päästötavoitteet sovitaan alueellisesti tai kansallisesti (Kuva 3-1). Ilmastosopimusten tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja siten fossiilisten polttoaineiden (erityisesti kivihiilen mutta myös öljyn ja maakaa- sun) käytön rajoittaminen ja uusiutuvien energialähteiden (kuten tuuli ja aurinko) voimakas lisääminen. Yli 150 maata on ottanut käyttöön poliittisia ohjauskeinoja uusiutuvien sähköntuotantomuotojen tukemiseksi, noin 75 maata uusiutuvien läm- möntuotantomuotojen tukemiseksi ja yli 70 maata liikenteen uusiutuvien energian- tuotantomuotojen tukemiseksi (IEA, 2016a). Kuva 3-1 Kansainvälisten sopimusten ohjaava vaikutus Seuraavassa on kuvattu tarkemmin kansainvälisiä, Aasian, Venäjän, Yhdysvaltojen, EU:n ja Suomen poliittisia päätöksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja huoltovar- muuden lisäämiseksi. Päätöksillä on merkittävä vaikutus uusiutuvien energiantuo- tantomuotojen hyödyntämisen lisäämiselle sekä hiilivetyjen ja erityisesti hiilen käy- töstä luopumiselle. 21 3.2 Kansainvälinen ilmastopolitiikka Kansainvälisellä tasolla Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on tärkein foorumi, jolla il- mastopolitiikan tavoitteita määritellään. Rio de Janeirossa vuonna 1992 järjestetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin yhteydessä päätettiin YK:n ilmastonmuutos- ta koskevasta puitesopimuksesta, eli YK:n ilmastosopimuksesta (United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC). Sopimus tuli voimaan vuonna 1994, jolloin myös Suomi ratifioi eli vahvisti sopimuksen. Sen on ratifioinut kaikkiaan 197 osapuolta (UNFCCC, 2014). Sopimuksen tavoitteena on saada ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet vaarat- tomalle tasolle. Puitesopimus ei sisällä määrällisiä velvoitteita. Teollisuusmaat si- toutuivat vähentämään hiilidioksidipäästöjään YK:n puitesopimusta tarkentavassa Kioton pöytäkirjassa, joka hyväksyttiin vuonna 1997 ja se astui voimaan vuonna 2005. Kioton pöytäkirja on ensimmäinen oikeudellisesti sitova sopimus, jonka avulla on vähennetty päästöjä kansainvälisesti. Kioton ensimmäinen velvoitekausi kattoi vuodet 2008–2012 ja Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi kattaa vuodet 2013– 2020. Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan yhdessä muiden Euroopan unionin jäsenval- tioiden kanssa vuonna 2002 (TEM, 2017a). Pariisin sopimus, joka astui voimaan 4.11.2016, vahvistaa maailmanlaajuisia ilmas- totoimia ja koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Sopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 144 osapuolta (197 osapuolesta) (UNFCCC, 2017), mutta Yhdysvallat ilmoitti 1.6.2017 päätöksestään irtautua sopimuksesta. Pariisin sopimuksen tavoit- teena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan, pyrkien rajoittamaan nousu 1,5 °C:een. Lisäksi sopimuksen tavoitteena on vahvistaa valtioiden sopeutumiskykyä ilmastonmuutokseen sekä suunnata rahoitusvirrat kohti vähähiilistä ja ilmastokestävää kehitystä. Tavoitteen saavuttamiseksi maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt tulee kääntää laskuun mahdollisimman pian ja päästöjä vähentää siten, että ihmisen aiheuttamat kasvi- huonekaasupäästöt ja nielut ovat tasapainossa tämän vuosisadan jälkipuoliskolla (TEM, 2017a). Pariisin sopimus ei velvoita valtioita tiettyihin päästötavoitteisiin, vaan valtiot sitou- tuvat sopimuksessa valmistelemaan, tiedottamaan, ylläpitämään sekä saavutta- maan itse asettamansa tavoitteet (eli ns. kansalliset panokset). Kansalliset panok- set ulottuvat pääsääntöisesti vuoteen 2025 tai 2030; uudet tai päivitetyt panokset ilmoitetaan vuoteen 2020 mennessä ja tämän jälkeen viiden vuoden välein (TEM, 2017a). Maailmanlaajuisissa tilannekatsauksissa arvioidaan etenemistä kohti Pariisin sopi- muksen tavoitteita viiden vuoden välein. Ensimmäinen tilannekatsaus pidetään vuonna 2023, ja välitarkastelu vuonna 2018. Tarkoitus on, että uusissa kansallisis- sa panoksissa huomioidaan tilannekatsauksen tulokset. Valtioiden tähän mennessä ilmoittamat tavoitteet rajoittavat lämpötilan nousun 2,7–3 °C:een esiteolliseen ai- kaan verrattuna. Ne eivät siis ole Pariisin sopimuksen tavoitteiden suhteen riittäviä, vaikka ovatkin merkittävä parannus aiempaan kehityspolkuun verrattuna (TEM, 2017a). 22 3.3 EU:n politiikka Euroopan unionin energiapolitiikkaa ohjaa kolme päätavoitetta: • Energiahuoltovarmuuden turvaaminen: EU tuo tällä hetkellä yli puolet ener- giastaan, ja on siten riippuvainen tuontienergiasta • Varmistaa, että energian hinnat eivät vahingoita EU:n kilpailukykyä: maail- manlaajuinen energian kysynnän kasvu ja polttoaineniukkuus, kuten öljyn saatavuus, nostavat osaltaan energian hintoja • Ympäristön suojeleminen ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen: fossii- listen polttoaineiden käyttö Euroopassa aiheuttaa ilmaston lämpenemistä ja tuottaa ilmaan epäpuhtauksia. EU-maat saavat vapaasti kehittää energialähteitään, mutta niiden on otettava huo- mioon Euroopan uusiutuvan energian tavoitteet. EU on laatinut tavoitteita vuosille 2020, 2030 ja 2050 ohjatakseen EU:ta kohti energiapoliittisia päätavoitteitaan (Eu- roopan komissio, 2017). Lisäksi tavoitteiden mukaisia toimia linjataan myös mm. Energiaunionipaketissa ja Euroopan energiavarmuusstrategiassa. 3.3.1 EU:n 2020, 2030 ja 2050 ilmasto- ja energiapolitiikkatavoitteet EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia alle vuoden 1990 tason vuoteen 2050 mennessä osana kaikilta teollisuusmailta edelly- tettäviä vähennyksiä (Eurooppa-neuvosto, lokakuu 2009). EU:n vuosien 2020 ja 2030 ilmasto- ja energiatavoitteet ovat linjassa tämän tavoitteen kanssa. EU:n 2020 ilmasto- ja energiapaketista sovittiin vuonna 2007 ja komissio antoi sii- hen liittyvät säädösehdotukset vuonna 2008 (COM(2008) 30 lopullinen). Koska nyt ollaan lähestymässä 2020-tavoitekauden loppua, EU on viime vuosina käynnistänyt 2020-tavoitteiden jälkeisten politiikkatavoitteiden ja -toimien määrittämisen. Osana tätä, komissio ehdotti vuonna 2014 uudessa 2030 ilmasto- ja energiapaketissa jat- koa vuoden 2020 ilmasto- ja energiatavoitteille (Eurooppa-neuvosto, 24.10.2014). Näitä tavoitteita täydennettiin vuonna 2016 ns. kesä- ja talvipaketeissa, joissa jul- kaistiin useita direktiiviehdotuksia. Lisäksi Euroopan komissio julkaisi vuonna 2015 energiaunionipaketin (COM(2015) 80 final), jonka tarkoituksena on tarjota EU-kansalaisille kohtuuhintaista, varmaa ja kestävää energiaa. Energiaunioni on yksi keino 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi. Energiaunionipaketin toimenpiteitä sovelletaan avainaloilla, joita ovat energiaturvallisuuden lisääminen, energian sisämarkkinoiden syventäminen, energiatehokkuuden parantaminen, vähähiiliseen talouteen siirtyminen sekä tutki- muksen, innovoinnin ja kilpailukyvyn tukeminen. EU:n 2020, 2030 ja 2050 ilmasto- ja energiapolitiikkatavoitteiden pääasiallinen si- sältö ja Suomelle niissä asetetut tavoitteet on tiivistetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 3-1). 23 Taulukko 3-1 EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet vuosina 2020, 2030 ja 2050 ja Suomen kansalliset tavoitteet osana näitä tavoitteita Lähteet: 2020 politiikka: KOM(2008) 30 lopullinen, 406/2009/EY, 2009/28/EY, Eurooppa-neuvosto 24.10.2014; 2030 politiikka: Eurooppa-neuvosto 24.10.2014, COM/2016/0482 final - 2016/0231 (COD), COM/2016/0860 final; 2050 politiikka: KOM(2011) 112 lopullinen, Eurooppa-neuvosto, lokakuu 2009, KOM/2011/0885 lopullinen. Suomen omat tavoitteet 2030 ja 2050: TEM (2014); TEM, (2017a). 3.3.2 EU:n päästökauppajärjestelmä EU:n päästökauppajärjestelmä (2003/87/EY) on ollut toiminnassa vuodesta 2005 alkaen. Päästökauppaan kuuluvat EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Islanti, Liechtenstein ja Norja. Päästökauppa on ollut, ja tulee kaavailujen mukaan jatkossa olemaan yksi pääasiallisista EU-tason ohjauskeinoista päästövähennystavoitteiden saavuttami- sessa. Päästökauppajärjestelmä kattaa vähän alle puolet unionin hiilidioksidipääs- töistä ja sen soveltamisalaan kuuluvat suuret teollisuuslaitokset sekä yli 20 MW:n energiantuotantolaitokset. Lentoliikenne on kuulunut järjestelmään vuodesta 2012 alkaen. 24 Lisäksi EU:n päästövähennystavoitteita ohjataan päästökaupan ulkopuolella erillisil- lä maatason tavoitteilla. Keskeisiä päästökaupan ulkopuolisia sektoreita ovat liiken- ne, rakennusten erillislämmitys, maatalous, jätehuolto sekä teollisuuskaasut. Komissio julkaisi vuonna 2015 ehdotuksen EU:n päästökauppadirektiivin uudista- misesta (COM(2015) 337 final). Direktiivin muutokset koskevat pääasiassa päästö- kaupan neljännen kauden (2021–2030) järjestelyitä ja tukevat siten EU:n 2030 il- masto- ja energiapolitiikkaa. Ehdotukset käsittelevät erityisesti päästöoikeuksien kokonaismäärää (päästökatto), päästöoikeuksien ilmaisjakoa ja hiilivuodon torjun- taa. Lisäksi päästökauppajärjestelmään sisältyvät rahoitusmekanismit uudistuvat ja selkiintyvät. 3.3.3 Euroopan energiavarmuusstrategia Euroopan energiavarmuusstrategia (COM/2014/0330 final) julkaistiin vuonna 2014 ja se on komission mukaan osa vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita. Strategiassa esitetään energiavarmuuteen liittyvät toimenpidetarpeet lyhy- ellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Siinä esitetään toimia, jotka tukevat tiiviim- pää yhteistyötä jäsenvaltioiden edun mukaisesti kansallisia energiavalintoja kunni- oittaen. Toimet pohjautuvat yhteisvastuun periaatteelle. Tällä hetkellä EU tuo 53 % kuluttamastaan energiasta. Tuontiriippuvuus on erityisen suurta raakaöljyssä (lähes 90 %), maakaasussa (66 %), sekä merkittävä myös kiin- teissä polttoaineissa (42 %) ja ydinpolttoaineissa (40 %). Energian toimitusvarmuus koskettaa kaikkia jäsenvaltioita, mutta jotkin alueet, kuten Baltian maat ja Itä- Eurooppa, ovat muita heikommassa asemassa. Strategiassa tuodaan esiin erityisesti huoli siitä, että osalla jäsenmaista on voima- kas riippuvuus yhdestä ainoasta ulkopuolisesta toimittajasta. Kuudessa jäsenvalti- ossa ainoa ulkopuolinen kaasuntoimittaja on Venäjä, ja kolmessa näistä maakaasu tyydyttää yli neljäsosan koko energiantarpeesta. Vuonna 2013 Venäjän osuus EU:n maakaasun tuonnista oli noin 40 % ja kulutuksesta 27 %. Venäjä vei 71 % tuotta- mastaan kaasusta Eurooppaan, eniten Saksaan ja Italiaan. Sähkön osalta kolme jäsenvaltiota (Viro, Latvia ja Liettua) ovat riippuvaisia yhdestä ulkopuolisesta ver- konhaltijasta, joka vastaa niiden sähkön siirtoverkon toiminnasta ja tasapainottami- sesta. Lisäksi strategiassa painotetaan energian tuonnin kustannuksia EU:lle. Vuonna 2013 energiantuonti maksoi EU:lle yhteensä noin 400 miljardia euroa, mikä on yli viidesosa EU:n kokonaistuonnista. EU tuo pelkästään raakaöljyä ja öljytuotteita yli 300 miljardin euron edestä. Kolmasosa tästä tulee Venäjältä. Strategiassa koroste- taan myös, että EU:n energiavarmuus on nähtävä suhteessa maailmanlaajuisesti kasvavaan energiankysyntään. Pitkällä aikavälillä unionin energiavarmuuden näh- dään liittyvän tarpeeseen siirtyä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen, joka vä- hentää fossiilisten polttoaineiden tuontitarvetta ja tukee merkittävällä tavalla ener- giavarmuutta. 25 3.4 Yhdysvaltojen ilmastopolitiikka Yhdysvallat on allekirjoittanut ja ratifioinut Pariisin ilmastosopimuksen, mutta se ilmoitti kesäkuun alussa 2017 irtautuvansa Pariisin sopimuksesta. Yhdysvallat oli asettanut tavoitteekseen päästöjen vähentämisen 26–28 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2025 (Vine, 2016; C2ES, 2017). Tämä olisi edellyttänyt Clean Po- wer Planin3 ja Obaman hallinnon ilmastoa koskevan toimintasuunnitelman toteut- tamista. Nykyisten ilmastopolitiikkojen toteuttaminen, mukaan lukien Clean Power Plan, vä- hentäisivät päästöjä 10 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2025 mennessä. Jos Clean Power Plan nyt pysähtyy, ovat päästöt vuonna 2025 todennäköisesti vain 7 % alhaisemmat vuoden 2005 tasoon verrattuna. Tämä pysäyttäisi viime vuosi- kymmenen laskusuuntauksen hiilidioksidipäästöissä (Climate action tracker, 2017a). Toisaalta Trumpin nykyinen neljän vuoden kausi kestää vuoteen 2021 saakka, ja sen jälkeen tilanne saattaa muuttua. Myös useat osavaltiot (esim. Kali- fornia) ovat jo nykyisellään johtavia maita uusiutuvan energian hyödyntämisessä sähköntuotannossa, ja tuuli- ja aurinkosähkö ovat jo kilpailukykyisiä muihin energia- lähteisiin verrattuna. Joidenkin osavaltioiden tasolla myönteinen kehitys siis toden- näköisesti jatkuu. 3.5 Aasian maiden ilmastopolitiikkoja Kiina on Aasian johtava maa sähköntuotantokapasiteetin lisäämisessä uusiutuvilla energiantuotantolähteillä ja saman kehityksen oletetaan jatkuvan. Kiinalla ja Japa- nilla on käytössä poliittisia ohjauskeinoja uusiutuvan energian käytön tukemisesi sähkön-, lämmön ja jäähdytyksen tuotannossa, ja Intialla tämän lisäksi liikennesek- torille. Kiinan COP21-tavoitteena on, että tuulivoimakapasiteetin osuus nostetaan 200 GW:iin ja aurinkovoiman 100 GW:iin vuoteen 2020 mennessä. Myös Japanilla on pyrkimys uusiutuvien energiantuotantolähteiden käytön lisäämi- seen. Japani muutti syöttötariffisysteemin ehtoja toukokuussa 2016 tavoitteena au- rinkosähköprojektien tukeminen 100 GW:iin saakka syöttötariffin avulla (EIA, 2016a). Intialla on myös käytössä tariffijärjestelmä, ja maa asetti helmikuussa 2016 uusiutu- van energian tavoitteet vuoteen 2022 (EIA, 2016a). Ns. Renewable Purchase Obli- gation tarkoittaa, että alueellisten verkkoyhtiöiden energiasta minimissään 8 % on oltava aurinkosähköä vuoteen 2022 mennessä. Maanlaajuisesti tavoite on 17 % vuoteen 2022 mennessä (Tripathy, 2016). Tavoitteena vuoteen 2022 on yhteensä 175 GW uusiutuvaa energiaa, eli 60 GW tuulivoimaa, 100 GW aurinkovoimaa, 10 GW bioenergiaa ja 5 GW pienvesivoimaa. Intia on kuitenkin tavoitteestaan jäljessä, mikä voi vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2022 mennessä (Pancha- buta, 2017). 3 https://19january2017snapshot.epa.gov/cleanpowerplan/fact-sheet-overview-clean-power-plan_.html 26 3.6 Venäjän ilmastopolitiikka Venäjä on tällä hetkellä maailman viidenneksi suurin kasvihuonekaasujen päästäjä Kiinan, Yhdysvaltain, EU:n ja Intian jälkeen. Venäjä on monia muita jäljessä kasvi- huonekaasupäästöjen rajoittamisessa ja uusiutuvien energiantuotantolähteiden käytössä. Venäjä on allekirjoittanut, mutta ei ole ratifioinut Pariisin ilmastosopimus- ta. Venäjän tavoitteena on pienentää ilmastopäästöjään 25–30 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa päästöjen pi- tämistä nykytasolla, sillä Venäjän päästöt ovat edelleen noin 30 prosenttia pienem- mät kuin vuonna 1990 (Climate action tracker, 2017b; C2ES, 2017). Vuonna 2015 uusiutuvan energian kokonaiskapasiteetti Venäjällä oli 53,5 GW (20 % Venäjän kokonaiskapasiteetista 253 GW), ja siitä pääosa oli vesivoimaa. Vuonna 2015 aurinkosähkökapasiteetti oli 460 MW ja tuulivoimakapasiteetti 111 MW. Venäjän tavoitteena on energiastrategian luonnoksen (Venäjän energiaminis- teriö, 2017) mukaan uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin kasvattaminen tasol- le 5,9 GW vuoteen 2024 sisältäen aurinkosähkön, tuulivoiman ja geotermisen ener- gian (IRENA, 2017). Uusiutuvan energian potentiaalia on käsitelty tarkemmin lu- vussa 5.5 ja uusiutuvan energian roolia Venäjän energiastrategian luonnoksessa (Venäjän energiaministeriö, 2009; 2017) luvussa 7. Tämänhetkinen yleinen ilmapiiri ei edesauta ilmastomuutoksen vastaisten toimien kehittämistä (Tynkkynen & Tynkkynen, 2018). Putin on presidenttinä näillä näkymin vuoteen 2024 saakka. Sen jälkeen jää nähtäväksi mihin suuntaan ilmastotoimet kehittyvät uuden presidentin myötä. Venäjän hallitus on kehittänyt tukijärjestelmän tukkumarkkinoille sähkön tuottamiseksi aurinko-, tuuli-, ja pienvesivoimalla (IEA, 2014a), ja kansallinen, hiilidioksidipäästöjä rajoittava järjestelmä on kehitteillä. Päästöjärjestelmän pohjaksi maassa valmistellaan parhaillaan lainsäädäntöä, joka velvoittaa yritykset tarkkailemaan päästöjään ja raportoimaan niistä viranomaisille (Mikkonen, 2015). 3.7 Pohjoismainen yhteistyö energiapolitiikassa Pohjoismaisen hallitustenvälisen energiayhteistyön koordinointi tapahtuu energia- tutkimuksen ja politiikkayhteistyön osalta pitkälti Pohjoismaisen ministeriöneuvoston alaisen Nordic Energy Research–organisaation kautta. Pohjoismaiden ministeri- neuvosto on Pohjoismaiden hallitusten virallinen yhteistyöelin, joka pyrkii yhteispoh- joismaisiin ratkaisuihin, joilla on selkeitä myönteisiä vaikutuksia maiden kansalaisille (Norden, 2017). Sähkömarkkinoiden osalta viranomaisyhteistyötä koordinoidaan pitkälti NordREG–organisaation avulla. NordREG on pohjoismaisten energiaregulaattorien organisaatio, jonka tehtävä on aktiivisesti edistää lainsäädännöllisiä ja institutionaalisia olosuhteita pohjoismaisten ja eurooppalaisten sähkömarkkinoiden kehittämiseksi. NordREG:n strategisia priori- teetteja ovat (NordREG, 2017): · Yhteinen pohjoismainen sähkön vähittäismarkkina, jossa sähköntoimittajan valinta on vapaata 27 · Hyvin toimiva pohjoismainen sähkön tukkumarkkina kilpailukykyisin hinnoin · Sähkön toimitusvarmuus · Kantaverkkoyhtiöiden tehokas sääntely Pohjoismaissa on kunnianhimoiset tavoitteet vähentää hiilidioksidipäästöjä ja riip- puvuutta fossiilisista polttoaineista, ja samalla luoda uusia vihreään teknologiaan perustuvia kasvualoja. Pohjoismainen energiantutkimus rahoittaa ja hallinnoi yh- teispohjoismaisten etua ajavaa energiatutkimusta, joka tukee näitä tavoitteita. Nor- dic Energy Research fasilitoi ministeritason työryhmiä, jotka antavat panoksensa energiapolitiikan päätöksentekoon Pohjoismaissa, ja sen hallitukseen kuuluu ener- giatutkimuksen rahoituksesta vastaavia viranomaisia ja ministeriöiden edustajia viidestä Pohjoismaasta. Suurin osa organisaation rahoituksesta tulee viideltä jä- senmaalta (Nordic Energy Research, 2017). 3.8 Suomen kansallinen ilmastopolitiikka 3.8.1 Kansallinen energia- ja ilmastostrategian mukaiset toimet 2030 men- nessä Suomen kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (TEM, 2017a) linjataan toi- mia, joilla Suomi saavuttaa hallitusohjelmassa sekä EU:ssa sovitut energia- ja il- mastotavoitteet vuoteen 2030 mennessä, ja etenee kohti kasvihuonekaasupäästö- jen vähentämistä 80−95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä Energia- ja ilmasto- tiekartan 2050 (TEM, 2014) linjausten mukaisesti. Osana kansallisen energia- ja ilmastostrategian (TEM, 2017a) tavoitteita Suomi tavoittelee kivihiilen energiakäytöstä luopumista pienin poikkeuksin vuoteen 2030 mennessä. Liikenteen biopolttoaineiden osuus pyritään nostamaan 30 prosenttiin, ja tavoitteena on ottaa käyttöön 10 prosentin bionesteen sekoitusvelvoite työko- neissa ja lämmityksessä käytettävään kevyeen polttoöljyyn. Tavoitteena on lisäksi, että Suomessa olisi vuonna 2030 yhteensä vähintään 250 000 sähkökäyttöistä au- toa ja vähintään 50 000 kaasukäyttöistä autoa. Sähkömarkkinoita kehitetään alueel- lisella ja eurooppalaisella tasolla, ja sähkön kysynnän ja tarjonnan joustavuutta se- kä järjestelmätason energiatehokkuutta lisätään. Valtioneuvosto lähetti 9.11.2017 eduskunnan käsittelyyn hallituksen esityksen, jo- hon sisältyy ehdotus uusiutuvan energian tarjouskilpailuun perustuvasta pree- miojärjestelmästä. Esityksen mukaan uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettuun lakiin lisätään tarjouskilpailuun perustuvaa, teknolo- gianeutraalia preemiojärjestelmää koskevat säännökset. Lisäksi tuulivoiman kom- pensaatioalueista annettuun lakiin lisätään viittaus preemion mukaiseen tukeen (HE, 175/2017). Järjestelmän avulla edistetään uusiutuvien energialähteiden osuu- den lisäämistä vuoteen 2030 kansallisesti ja Suomelle EU:ssa asetettujen tavoittei- den mukaisesti sekä kansallisten pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisesti. Päätös ja sen käsittely kuitenkin siirrettiin seuraavalle keväälle, sillä eduskunnan talousvaliokunta jätti päättämättä asiasta 28.11.2017. 28 Osana kansallisen energia- ja ilmastostrategian (TEM, 2017a) tavoitteita uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta yltäisi noin 50 prosenttiin ja energian hankinnan omavaraisuus 55 prosenttiin vuonna 2030. Lisäksi tavoitellaan, että uusiutuvan energian osuus liikenteessä ylittäisi selvästi hallitusohjelman tavoitteen. Tuontiöljyn kotimainen käyttö puolittuisi 2020-luvun aikana verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja liikennesektorin toimet vähentäisivät eniten päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästöjä pohjustaen vuoden 2017 keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitel- maa. Yllä olevilla poliittisilla toimilla voidaan merkittävästi vaikuttaa Suomen riippu- vuuteen Venäjän tuonnista. Vuonna 2016 lähes 70 % sähkön ja polttoaineiden tuonnista tuli Venäjältä (Huoltovarmuuskeskus, 2017a). 3.8.2 Energia- ja ilmastotiekartta 2050 Vuoteen 2050 ulottuvassa energia- ja ilmastotiekartassa (TEM, 2014) arvioidaan keinot vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseksi ja Suomen kasvihuonekaasupääs- töjen vähentämiseksi 80−95 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 men- nessä. Siinä käsitellään energian tuotantoa ja energiajärjestelmiä, energian käyttöä, maa- ja metsätaloussektoria ja hiilinieluja, jätesektoria sekä useita sektoreita kos- kevia poikkileikkaavia toimia. Toimet, jotka Suomen on tehtävä kasvihuonekaasu- päästöjen vähentämiseksi 80−95 prosentilla liittyvät uusiutuvaan energiaan, ener- giatehokkuuteen ja cleantech-ratkaisuihin. Tiekartan mukaan hiilineutraaliin yhteis- kuntaan siirtymisessä tärkeitä ovat energian toimitusvarmuudesta huolehtiminen, metsäbiomassan kannattavuus ja nollapäästöisyys, hiilinielujen laskentasäännöt ja liikenteen fossiilisten polttoaineiden korvaaminen biopohjaisilla polttoaineilla sekä kilpailukyvystä huolehtiminen. Kasvihuonekaasuja on pyrittävä vähentämään kaikil- la sektoreilla, tosin sektoreiden potentiaalit vähentää päästöjä ovat erilaiset. 3.9 Öljyn tuotannon rajoittaminen OPEC-maissa Öljynviejämaiden järjestö OPEC säätelee öljyn tuotantoa 16 järjestön jäsenvaltiossa (Algeria, Angola, Ecuador, Gabon, Indonesia, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qa- tar, Saudi Arabia, UAE ja Venezuela, joista Indonesia on keskeyttänyt jäsenyyten- sä, koska ei päässyt sopuun öljyntuotannon leikkauksista). OPEC:in tavoitteena on säädellä öljyn tuotantoa jäsenvaltioidensa etujen edistämiseksi. OPEC solmi 28.9.2016 sopimuksen öljyntuotannon rajoittamisesta sen yhdessätois- ta jäsenvaltiossa. Iranin tuotantomäärä nousi hieman mutta muiden maiden tuotan- tomääriä vähennettiin referenssitasoon, eli loka- tai syyskuun 2016 tuotantomää- rään nähden. Sopimuksen mukaan öljyn pumppaamista rajoitetaan OPEC-maissa 32,5 miljoonaan barreliin päivässä. Sopimus astui voimaan 1.1.2017 (OPEC, 2016). Liuskeöljyn maailmanlaajuiset varannot ovat vähentäneet valtioiden riippuvuutta öljyntuottajamaista ja siten poistanut poliittisia jännitteitä globaalisti. Mm. tästä syys- tä myös OPEC:in valta on heikentynyt. OPEC:in heikentyminen voi myös toisaalta aiheuttaa muita poliittisia jännitteitä Lähi-Itään kohdistuvien muutosten vuoksi. On arvioitu, että OPEC:in heikentyminen ja tulojen supistuminen kohdistuisi eniten Saudi-Arabiaan (Hallman, 2016). 29 3.10 Yhteenveto Kansainvälinen ilmastopolitiikka luo raamit EU:n tason ja kansallisille energia- ja ilmastotavoitteille, vaikka päästötavoitteet sovitaan alueellisesti tai kansallisesti. Aasiassa (esim. Kiina, Japani, Intia) energiapolitiikka ohjaa valtioita lisäämään uu- siutuvien käyttöä, ja siten pienentämään ilmastopäästöjä. Venäjällä sen sijaan au- rinko- ja tuulivoiman hyödyntäminen on marginaalista. Yhdysvalloissa Trumpin hal- linto muuttaa aiemmin tehtyjen ilmastomyönteisten poliittisten päätösten suuntaa, mutta osavaltiotasolla uusiutuvan energian hyödyntäminen on jo pitkällä. Euroopan unionin energiapolitiikkaa ohjaa kolme päätavoitetta, jotka ovat energia- huoltovarmuuden turvaaminen, ympäristön suojeleminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen sekä sen varmistaminen, että energian hinnat eivät vahingoita EU:n kil- pailukykyä. Pitkällä aikavälillä unionin energiavarmuuden nähdään liittyvän tarpee- seen siirtyä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen, joka vähentää fossiilisten polttoaineiden tuontitarvetta ja tukee merkittävällä tavalla energiavarmuutta. EU:ssa sovitut ilmasto- ja energiapolitiikan linjaukset ohjaavat Suomen ilmasto- ja energiapolitiikkaa voimakkaasti. Tavoitteena on kivihiilen energiakäytöstä luopumis- ta pienin poikkeuksin, uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen, energian han- kinnan omavaraisuuden nostaminen ja tuontiöljyn kotimaisen käytön puolittaminen 2020-luvun aikana verrattuna vuoden 2005 tasoon. Nämä toimenpiteet vähentäisi- vät hiilivetyjen kysyntää Suomessa ja siten myös Suomen tuontiriippuvuutta fossii- listen polttoaineiden osalta Venäjästä. Öljynviejämaiden järjestö OPEC säätelee öljyn tuotantoa sen jäsenvaltiossa. Lius- keöljyn maailmanlaajuiset varannot ovat vähentäneet valtioiden riippuvuutta öljyn- tuottajamaista ja myös OPEC:in valta on heikentynyt. 30 4 ENERGIASKENAARIOT VUOTEEN 2040 4.1 Johdanto Energiasektorilla on käynnissä energiamurros kohti hiilivapaata ja vähäpäästöistä energiajärjestelmää. Useat muutostekijät vaikuttavat energiasektoriin, ja niistä mer- kittävimpiä ovat resurssien ja erityisesti hiilivetyjen saatavuus, teknologiakehitys, energian kysynnän kehittyminen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävät toimet (Kuva 4-1). Kuva 4-1 Energiasektorin globaalit makrotrendit Resurssit Öljyn merkitys globaalissa energiajärjestelmässä säilyy Kysynnän kasvun hidastumisesta huolimatta öljy säilyy oleellisena osana globaalia energiajärjestelmää etenkin liikennekäytössä Kaasun merkitys kasvaa eniten nykyisistä fossiilista polttoaineista Puhtaan energian tavoitteiden myötä kaasun kysyntä kasvaa huomattavasti muita fossiilisia polttoaineita enemmän ja se ohittaa hiilen kulutuksen vuoden 2030 tie- noilla. LNG:n kehitys synnyttää globaalit kaasumarkkinat Hiilen merkitys laskee Hiilen kysyntä saavuttaa huipun ja kääntyy vähitellen laskuun, kun teollistuneet valtiot, mukaan lukien Kiina siirtyvät puhtaampiin energiantuotantoteknologioihin Teknologia Uusiutuvien energialähteiden voimakas kasvu jatkuu Teknologian ja kustannusten kehittymisen kautta uusiutuvista energialähteistä tulee ilman tukiakin kilpailukykyisiä suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin Teknologian kehitys mullistaa liikenteen energiakäyttöä Liikenteen sähköistyminen, autonomiset ajoneuvot sekä mobiiliteknologian kehit- tyminen mullistavat globaalia liikennettä ja vähentävät päästöjä Energian kysyntä Sähkön kulutus kasvaa merkittävästi kaikkialla Globaali keskiluokkaistuminen, liikenteen sähköistyminen sekä yleinen teknologian kehitys kasvattavat sähkön kulutusta huomattavasti vuoteen 2040 asti Energian kokonaiskysynnän kasvu hidastuu nykyisestä Energiatehokkuuden kehityksen myötä kokonaiskysynnän kasvu hidastuu OECD:n ulkopuolisissa maissa, erityisenä painopisteenä Aasia Ympäristö Ilmastonmuutoksen haaste säilyy Uusiutuvien energialähteiden voimakkaasta kasvusta ja öljyn sekä hiilen vähene- västä merkityksestä huolimatta COP21 päästötavoitteisiin pääseminen vaatii valta- via ponnistuksia Globaalit yhteiskunnalliset muutokset · Geopoliittinen ja taloudellinen painopiste siirtyy Aasiaan · Työikäisen väestön kasvu hidastuu merkittävästi sekä kehittyneissä maissa että Kiinassa · Öljyn merkitys globaalissa energiajärjestelmässä säilyy 31 4.2 Energiaskenaariot ja niiden lähtöoletukset Yllä oleviin globaaleihin makrotrendeihin perustuen Pöyry on koostanut kolme eri energiaskenaariota energiamarkkinoiden kehittymisestä, polttoaineiden kysynnästä ja globaaleista muutoksista vuoteen 2040. Ne kuvaavat mahdollisen muutoksen suuruutta, mikäli tietyt reunaehdot toteutuvat (Taulukko 4-1). Skenaariot on listattu alla: · Perusskenaario: Synteesi eri tahojen selvitysten perusskenaarioista ja tule- vaisuuden kehittymisestä vuoteen 2040 mennessä. · Nopean kehityksen skenaario: Tavoitetasona skenaariossa on maailman keskilämpötilan nousun rajaaminen 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrat- tuna vuoteen 2100 asti. Skenaario edustaa ilmastonmuutoksen torjumisen ja uusiutuvien energiantuotantomuotojen yleistymisen kannalta nopeinta kehi- tystä. · Hitaan kehityksen skenaario: Skenaario kuvaa maailmaa, jossa ilmaston- muutoksen torjunta hidastuu rajusti ja poliittinen ilmapiiri kääntyy, eikä uusia politiikkatoimia aloiteta. 32 Taulukko 4-1 Pöyryn valitsemat skenaariot vuoteen 2040 Skenaario 1 Nopea kehitys Skenaario 2 Perusskenaario Skenaario 3 Hidas kehitys O le tu ks et • Vastaa IEA:n 450 skenaario- ta • Tavoitetasona skenaariossa on maailman keskilämpötilan nousun rajaaminen 2 astee- seen esiteolliseen aikaan ver- rattuna vuoteen 2100 asti • Synteesi viidestä skenaarios- ta (IEA, WEC, BP, McK, US Energy) vuoteen 2040 asti • Vuoteen 2035 päättyviä ske- naarioita on jatkettu vuoteen 2040 olettamalla, että 2030 – 2035 trendi jatkuu • BKT ja maantieteelliset jaot- telut on korjattu yhdenmukai- siksi • Hitaan kehityksen skenaario edustaa edellisten vuosien mukaisen kehityksen jatku- mista vuoteen 2040 asti glo- baalisti U us iu tu va te ne rg ia lä ht ee t* • Uusiutuvan energian osuus sähkön tuotannossa kasvaa • Uusiutuvilla energiantuotan- tomuodoilla tuotettu sähkö on selvästi halvempaa kuin fos- siilisilla polttoaineilla tuotettu sähkö • Bioenergian tuotanto kasvaa noin 2 % ja aurinko- ja tuu- lienergian tuotanto noin 9 % vuodessa globaalisti • Energiamurros etenee kuten tähän saakka • Uusiutuvan energian osuus sähkön tuotannossa jatkaa kasvuaan, mikä vaikuttaa hintoihin etenkin 2030 jäl- keen • Siihen saakka sähkön tuotan- to fossiilisilla polttoaineilla on halvempaa • Bioenergian tuotanto kasvaa globaalisti noin 1,2 % vuo- dessa ja aurinko- ja tuulivoi- man tuotanto noin 7,5 % vuodessa • Energiamurros ei etene odo- tetun mukaisesti • Uusiutuvan energian osuus sähkön tuotannossa kasvaa nykyisestä mutta hitaammin kuin kahdessa ensimmäises- sä skenaariossa • Uusiutuvilla energiantuotan- tomuodoilla tuotettu sähkö on kalliimpaa kuin fossiilisilla polttoaineilla tuotettu sähkö H iil i, ka as u • Kaasusähkön kysyntä kasvaa globaalisti mutta vuonna 2030 kasvu tasaantuu. Yh- teensä kysyntä kasvaa noin 0,5 % vuodessa vuoteen 2040 asti • Hiilen kysynnässä on laskeva trendi vuoteen 2040, kysyntä laskee noin 2,6 % vuodessa • Kaasusähkön kysyntä vähe- nee kehittyneissä maissa mutta kehittyvissä maissa kasvaa. Kokonaisuudessaan kysyntä kasvaa noin 1,6 % vuodessa • Hiilen kysyntä on suhteellisen tasaista globaalisti, kysynnän huippu saavutetaan noin vuonna 2025 • Kaasusähkön kysyntä kasvaa kaikilla alueilla, noin 2,4 % vuodessa • Hiilen kysyntä kasvaa noin 1,8 % vuodessa globaalisti Li ik en ne • Polttoainekäyttöiset autot korvataan sähköautoilla, ve- tyautoilla ja biopolttoaineilla, mikä pienentää selvästi öljyn kulutusta noin -1 % vuodessa • Polttoainekäyttöiset autot korvataan sähköautoilla, ve- tyautoilla ja biopolttoaineilla mutta maltillisemmin kuin no- peassa skenaariossa. • Ei merkittävää vaikutusta öljyn kulutukseen, kulutus kasvaa noin 0,6 % vuodessa • Sähköautot, vetyautot ja bio- polttonesteiden kehitys jää marginaaliseksi liiketoimin- naksi, ja öljyn kysyntä kasvaa noin 1,4 % vuodessa R eg ul aa tio • Poliittinen tahtotila ja regulaa-tio tukevat nopeaa transfor- maatiota • Poliittinen tahtotila ja regulaa- tio tukevat uusiutuvien ener- giantuotantomuotojen selvää lisäämistä kehittyneissä maissa • Poliittinen tahtotila ja regulaa- tio eivät tue nopeaa trans- formaatiota In ve st oi nn it • Sähkön varastointiteknologiat kehittyvät ja hinta laskee • Investoinnit sähköverkkoin- frastruktuuriin lisääntyvät • Teknologiakehitys on voima- kasta ja aurinko- ja tuulisäh- kön investointikustannukset laskevat • Sähkön varastointiteknologiat kehittyvät hitaasti • Teknologiakehitys jatkuu ja uusiutuvat teknologiat saa- vuttavat kilpailukykyisen hin- tatason suhteessa muihin tuotantoteknologioihin • Sähkön varastointiteknologiat eivät kehity, ja sen vuoksi ne jäävät marginaalisiksi • Sähköverkkoinfrastruktuuriin ei investoida *Tuuli- ja aurinkosähkö, bioenergia 33 4.2.1 Perusskenaario Perusskenaario on rakennettu viiden eri tahon tekemästä energiamarkkinoiden skenaariosta vuoteen 2035 - 2040 asti perustuen eri skenaarioiden keskiarvon mu- kaiseen kehitykseen. Näin rakennettu skenaario edustaa hyvin eri tahojen yleistä näkemystä energiasektorin kehittymisestä ja soveltuu pohjaksi myöhemmille tarkas- teluille raportissa. Skenaarion lähteet on valittu siten, että erityyppiset tahot ovat edustettuina (Taulukko 4-2). Taulukko 4-2 Viisi eri tahoa, joiden rakentamia skenaarioita on käytetty Pöy- ryn perusskenaarion lähteenä WEC WEC (World Energy Council) on kansainvälinen organisaatio (92 valtiota), jonka tavoitteena on edistää kustannustehokasta, vakaata ja ympäristön huomioonottavaa energiajärjestelmää sekä luoda tietoa energiasektorin päättäjille. WEC järjestää tapahtumia, julkaisee selvi- tyksiä sekä ylläpitää maailmanlaajuista dialogia energiapolitiikasta. Organisaatio on perustettu vuonna 1923. IEA IEA (International Energy Agency) on kansainvälinen järjestö (29 val- tiota, jäseneksi pääsemiselle kriteerit), jonka tavoitteena on taata luo- tettavan, edullisen sekä ympäristöystävällisen energian käyttö sen jäsenvaltioille sekä muille tahoille. Järjestö perustettiin vuonna 1974 vastauksena öljykriisiin. EIA EIA (Energy Information Administration) on Yhdysvaltojen energiati- lastojen ylläpidosta sekä tiedon ja skenaarioiden luomisesta vastaava virasto. EIA on lain mukaan eriytetty poliittisesta päätöksenteosta ja se on riippumaton taho. McKinsey McKinsey on vuonna 1923 perustettu kansainvälinen konsultointiyri- tys, joka toimii kaikilla sektoreilla. McKinseyllä on “McKinsey Global Institute”-osasto, joka tuottaa sektorispesifistä tie- toa ja analyyseja. BP BP on yksi maailman suurimmista yksityissomisteisista öljy- ja kaasu- alan yrityksistä. BP tuottaa myös tilastoja ja tulevaisuusskenaarioita kaikista energiaan liittyvistä sektoreista. Eri tahojen skenaarioista analyysiin on valittu perusskenaariot (Taulukko 4-3). Täs- sä selvityksessä käytettävä perusskenaario on rakennettu pääsääntöisesti laske- malla suora keskiarvo edellä esitettyjen viiden eri tahon kehitysennusteista. McKin- seyn skenaarioita (kaksi skenaariota) on korjattu hieman ylöspäin sen muita alhai- semman BKT-kasvuennusteen vuoksi. Tällä on pyritty siihen, että eri tahojen ske- naarioiden erot johtuvat pääsääntöisesti ainoastaan eri teknologioiden kehitys- ja adaptaatioennusteista sekä eri näkemyksistä globaalin ympäristö- ja ilmastopolitii- kan kehittymisestä. Vuoteen 2035 päättyviä skenaarioita on jatkettu vuoteen 2040 olettamalla, että 2030 – 2035 trendi jatkuu. Eri tahojen vaihtelevia maantieteellisiä 34 jaotteluita (tässä raportissa jaotteluna on Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, EU, Lähi-itä, Afrikka, Venäjä sekä Aasia, johon on luettu mukaan Tyynenmeren valtiot) on korjattu vertailemalla sekä historiallista että muiden skenaarioiden ennustamaa maanosien suhteellista kehittymistä. Taulukossa 4-3 on esitetty eri tahojen peruss- kenaarioiden ennusteet eri energialajeille. Taulukko 4-3 Energiaskenaariot vuosille 2025 - 2040 IEA BP McKinsey EIA WEC Ö ljy Perusskenaariossa kysyntä kasvaa, mutta hitaammin kuin historiallisesti Kysyntä kasvaa, mutta kasvu hidas- tuu huomattavasti. Suhteellinen osuus primäärienergiasta laskee Hidastuvaa kysyn- nän kasvua, opti- misessa skenaa- riossa kysyntä- huippu 2025, jonka jälkeen kysyntä laskee Tasainen kysyn- nän kasvu vuoteen 2040. (1,0 % p.a.) Ei -OECD-maissa kasvu keskimärin 1.9 p.a. Kysyntä kasvaa vuoteen 2030 saavuttaen kysyn- tähuipun, minkä jälkeen kysyntä alkaa laskea kiih- tyvästi M aa ka as u Kysynnän kasvu jatkuu suhteellisen voimakkaana (1,5 % p.a.) vuoteen 2040 Kokonaiskulutuk- sen kasvu jatkuu historiallisen tren- din mukaisena ja voimakkaana Perusskenaariossa kasvua (39 % vuoteen 2035), optimistises- sa skenaariossa kysyntähuippu 2025 Voimakasta ky- synnän kasvua (1,9 % p.a.), joka hieman hidastuu vuoden 2025 jäl- keen. Kysyntä kasvaa voimakkaasti vuo- teen 2040 asti. (1,4 % p.a.) H iil i Perusskenaariossa kysynnän kasvu jatkuu hitaana (0,25 % p.a.) vuo- teen 2040 asti Kysyntä kasvaa vuoteen 2025 asti hieman, jonka jälkeen laskee hitaasti Perusskenaariossa hiilen kysyntä kasvaa hitaasti. Kysyntähuippu saavutetaan vuon- na 2025, ja se laskee nykytasolle vuoteen 2035 mennessä Kysyntä kasvaa hitaasti vuoteen 2040 asti (0,6 % p.a.) Kysyntä laskee kiihtyvästi vuoteen 2040 asti K ok on ai se ne rg ia n ky sy nt ä Kysyntä kasvaa noin 1 % p.a. vuo- teen 2040 asti Hidastuvaa kasvua maailmanlaajui- sesti, kehittyneissä maissa ja Kiinassa kasvu tasaantuu vuoteen 2035 mennessä 1,1 % p.a. kasvua vuoteen 2025 asti ja 0,6 % p.a. siitä eteenpäin. Sähkön kulutus kasvaa kaikissa skenaa- rioissa Tasainen kysyn- nän kasvu vuoteen 2040 asti (1,4 % p.a.) Kysyntä kasvaa 1,0 % p.a. vuoteen 2030 ja 0,4 % p.a. siitä eteenpäin U us iu tu va t Voimakasta kas- vua. Uusiutuvien osuus 15 % pri- määrienergiasta vuonna 2040 Voimakasta kas- vua, osuus energi- an tuotannosta noin 18 % ja pri- määrienergiasta 10 % vuonna 2035 Aurinkosähkön ja tuulivoiman osuus 35 % sähköntuo- tannosta vuonna 2035, ja niiden yhteenlaskettu osuus ylittää hiilen ja kaasun osuuden Voimakasta kas- vua vuoteen 2040 asti. Uusiutuvien osuus 16 % pri- määrienergiasta vuonna 2040 Aurinko, tuuli ja geoterminen ener- gia kasvavat 5,1% p.a. vuoteen 2060 asti Taulukon lähteet: IEA, 2016a; BP, 2016b, McKinsey, 2017; WEC, 2016; EIA, 2016b 35 4.2.2 Nopean kehityksen skenaario Nopean kehityksen skenaario vastaa IEA:n 450 skenaariota, joka on rakennettu asettamalla enimmillään kahden asteen ilmaston lämpenemisen tavoitetaso. Se tarkoittaa, että maailman keskilämpötilan nousu on rajattu 2 asteeseen esiteollises- ta ajasta vuoteen 2100 saakka. Skenaario edustaa ilmastonmuutoksen torjumisen ja uusiutuvien energiamuotojen yleistymisen kannalta ideaalista tilannetta, jolloin globaalin energiajärjestelmän tulisi kehittyä siten, että tavoitteeseen päästään. Ske- naariota kutsutaan tässä raportissa nimellä nopean kehityksen skenaario ja se vaa- tisi toteutuakseen huomattavaa teknologista kehitystä sekä poliittista tahtoa perus- skenaarioon verrattuna. 4.2.3 Hitaan kehityksen skenaario Hitaan kehityksen skenaario edustaa edellisten vuosien globaalin kehityksen jatku- mista samankaltaisena tulevaisuuteen. Skenaariossa on heijastettu vuosien 2000 - 2015 globaalia energiasektorin kehitystä vuoteen 2040 asti. Skenaario kuvaa maa- ilmaa, jossa ilmastonmuutoksen torjunta hidastuu rajusti ja poliittinen ilmapiiri kään- tyy, eikä uusia politiikkatoimia oteta käyttöön. Kehittyneissä maissa, kuten EU:ssa ja Yhdysvalloissa jo saavutettujen kehityssuuntien ei oleteta merkittävästi muuttu- van, ja esimerkiksi hiilen käytön vähenemisen odotetaan jatkuvan EU-alueella, tosin huomattavasti perusskenaariota hitaammin. Hitaan kehityksen skenaariolla on val- tava merkitys myös OECD:n ulkopuolisille maille, joissa tässä skenaariossa ei odo- teta tapahtuvan ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tärkeitä poliittisia muutok- sia. Näiden maiden talous- ja väestönkasvu jatkuu energiaintensiivisesti sekä fossii- lisia polttoaineita suosivasti. 4.2.4 Skenaarioiden tulokset 4.2.4.1 Energiamurroksen vaikutus globaalisti Globaalista primäärienergian kokonaiskäytöstä vuonna 2015 (noin 150 000 TWh) sähkön tuotannon osuus oli 15 %, teollisuuden osuus 21 % (lämpö- ja muu käyttö), rakennuskannan osuus 22 % (lähinnä lämmityskäyttö) ja liikenteen osuus 19 %. Loput 23 % sisältää muun energiakäytön sekä muun käytön. Maailman energian kokonaiskysyntä kasvaa kaikissa skenaarioissa. Perusskenaa- riossa kokonaisenergian kysyntä kasvaa 32 % vuoteen 2040 mennessä. Kokonais- energialla tarkoitetaan tässä energiasektorin, teollisuuden, liikenteen sekä raken- nusten kuluttamaa kokonaisenergiaa (sähkö ja lämpö). Energian kokonaiskysynnän kasvu tarkastelujakson aikana on suurempaa kehittyvissä OECD:n ulkopuolisissa maissa. Niissä kysyntä kasvaa vuoteen 2040 mennessä 54 % verrattuna vuoteen 2015. OECD-maissa vastaava kasvu on 2 %. Näin suuri ero kasvussa johtuu osal- taan OECD-maiden pidemmälle kehittyneistä poliittisista ohjauskeinoista sekä tek- nologiakehityksestä energiatehokkuuden parantamiseksi. Ennen kaikkea ero johtuu kasvukeskittymien siirtymisestä OECD-maista etenkin Aasiaan. Energian kokonais- kysynnän kehitys on kuvattu kuvassa 4-2 ja sähkön kysyntä kuvassa 4-3. 36 Kuva 4-2 Energian kokonaiskysyntä Kuva 4-3 Sähkön kokonaiskysyntä Tuuli- ja aurinkovoiman ennustetaan kasvavan merkittävästi perusskenaarios- sa ja nopean kehityksen skenaariossa (Kuva 4-4). Perusskenaariossa tuuli- ja aurinkovoiman osuus on arviolta noin viidennes sähkön kokoiskysynnästä ja nopean kehityksen skenaariossa osuus on lähes kolmannes. 0 50 100 150 200 250 300 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 10 00 TW h Historia Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 10 00 TW h Historia Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 37 Kuva 4-4 Tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto Sähkön kysyntä kasvaa myös kaikissa skenaarioissa vuoteen 2040 asti, mutta huomattavasti energian kokonaiskysyntää nopeammin. Sähkön osuus maailman energian kokonaiskysynnästä nousee perusskenaariossa yli 3 % seuraavan 25 vuoden aikana eli 15,1 %:sta vuonna 2015 18,4 %:iin vuonna 2040. Selkeä kasvu johtuu pitkälti maailman kasvavasta sähköistymisestä, ja erityisesti kehittyvien mai- den liikenteen sähköistymisestä ja lisääntyneestä muusta sähkön käytöstä esim. elektroniikan käytöstä johtuen. Maailman sähköistymistä ja sen syitä on kuvattu tarkemmin kappaleessa 5.7. Sähkön kysynnän kasvun jakautumisessa on nähtävissä samankaltaisia trendejä kuin energian kokonaiskysynnän kasvussa, eli OECD:n ulkopuolisissa maissa säh- kön kysyntä kasvaa voimakkaimmin. Niiden osuus maailman sähkön kulutuksesta nousee noin 55 %:sta vuonna 2015 68 %:iin vuonna 2040. On kuitenkin huomatta- va, että sähkön kysyntä kasvaa selkeästi myös OECD-maissa, noin 16 %, vaikka kokonaisenergian kysynnän kasvu on niissä lähes olematonta, keskimäärin vain 0,06 % vuodessa. Sähkön kysynnän kasvu johtuu OECD-maissa pääasiassa liiken- teen sähköistymisestä ja yleisestä sähkön kysynnän kasvusta, kun taas OECD:n ulkopuolisissa maissa tärkeimpänä ajurina on keskiluokkaistuminen. Sähkön kulu- tuksen kehitys OECD-maissa ja OECD:n ulkopuolisissa maissa on esitetty alla ku- vassa (Kuva 4-5). 0 2 4 6 8 10 12 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 10 00 TW h Historia Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 38 Kuva 4-5 Sähkön kulutuksen kehitys eri skenaarioissa OECD-maissa ja ei- OECD-maissa OECD Ei-OECD 10 00 TW h Uusiutuvien energiantuotantolähteiden (aurinko, tuuli, bioenergia, muut uusiutuvat pois lukien vesivoiman) kysynnän kasvu jatkuu voimakkaana sekä OECD-maissa (2,3 % vuodessa) että OECD:n ulkopuolisissa maissa (1,9 % vuodessa) (Kuva 4-6). Kasvu on kuitenkin OECD-maissa nopeampaa, mikä johtuu pitkälti vahvemmasta poliittisesta tahdosta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tässä on huomioitava, että vesivoima sisältyy ’muihin energiantuotantolähteisiin’, koska vesivoiman kysyntä ei kasva merkittävästi vuoteen 2040 mennessä. Nopean kehityksen skenaariossa uusiutuvien energialähteiden kysyntä kasvaa huomattavasti enemmän kuin perusskenaariossa, eli 3,7 % vuodessa verrattuna perusskenaarion 2 %:n kasvuun vuodessa keskimäärin. Tämä yhdessä kokonais- kysynnän huomattavasti perusskenaariota hitaamman kasvun kanssa tarkoittaa, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii vielä huomattavia ponnisteluja. Kuva 4-6 Uusiutuvat (ilman vesivoimaa) eri skenaarioissa OECD Ei-OECD 10 00 TW h 0 2 4 6 8 10 12 14 2015 2020 2025 2030 2035 2040 0 5 10 15 20 25 30 35 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 0 2 4 6 8 2015 2020 2025 2030 2035 2040 0 5 10 15 20 25 30 35 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 39 Tuuli ja aurinkoenergian kysynnän kasvu jatkuu voimakkaana kaikkialla maailmas- sa, etenkin ei-OECD-maissa, joissa 8,9 %:n vuotuinen kasvunopeus ylittää OECD- maiden kasvunopeuden 6,1 % vuodessa perusskenaariossa (Kuva 4-7). Kokonai- suudessaan uusiutuvien energialähteiden osuus maailman sähköntuotannosta yli kolminkertaistuu, perusskenaariossa noin 4,9 %:sta vuonna 2015 noin 17,1 %:iin vuonna 2040. Kuva 4-7 Tuuli- ja aurinkovoima eri skenaarioissa OECD Ei-OECD 10 00 TW h 4.2.4.2 Hiilivetyjen globaalin kysynnän kehitys Hiilivetyjen globaalin kysynnän kehitystä vuoteen 2040 on seuraavaksi tarkasteltu tarkemmin maantieteellisesti. Globaali kysyntä Perusskenaariossa hiilivetyjen globaali kysyntä (sisältää energia-, liikenne-, teolli- suus- ja rakennusten suoran energiakäytön) öljyn ja kaasun osalta jatkaa kasvu- aan. Hiilen kysyntä saavuttaa perusskenaariossa huipun globaalisti vuoden 2025 tienoilla, ja sen jälkeen kysyntä alkaa laskea hitaasti ja lähes saavuttaa vuonna 2040 vuoden 2015 tason. Öljyn ja etenkin kaasun kysyntä jatkaa kasvua koko tar- kastelujakson aikana. Öljyn kysyntä kasvaa perusskenaariossa historiallista kasvua hitaammin, mutta sen merkitys globaalille energiajärjestelmälle ei merkittävästi las- ke vuoteen 2040 asti (Kuva 4-8). Öljyn kasvun hidastumisen taustalla on sekä vä- henevä käyttö lämmön ja sähkön tuotannossa, että sähköautojen yleistyminen maailmassa. Etenkin liikennekäytössä öljy säilyy silti merkittävänä energialähteenä, sillä sähköautojen ei odoteta yleistyvän riittävällä nopeudella. Sähköautoteknologi- an tulevaisuuden näkymiä on tarkemmin kuvattu kappaleessa 5.7.2. Kaasun kysyn- tä nousee huomattavasti perusskenaariossa mm. energiantuotannossa, kun kaasul- la korvataan hiiltä ja öljyä, joiden poltosta syntyy kaasun polttoa enemmän hiilidiok- sidipäästöjä. 0 1 2 3 4 5 2015 2020 2025 2030 2035 2040 0 1 2 3 4 5 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 40 Kuva 4-8 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys globaalisti eri skenaariois- sa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h EU-maiden kysyntä EU:ssa poliittiset toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja fossiilisten polttoainei- den käytön vähentämiseksi näkyvät myös hiilivetyjen kysynnässä. Sekä öljyn että hiilen kysyntä jatkavat voimakasta laskua EU-maissa (Kuva 4-9). Hiilen käyttö vä- henee rajuimmin, eli noin 62 % vuoteen 2040 mennessä perusskenaariossa. Öljyn käyttö vähenee myös huomattavasti, eli noin 24 % vuoteen 2040 asti, mutta huo- mattavasti hitaammalla vauhdilla, mikä johtuu öljyn korvaamisen vaikeudesta. Sa- manaikaisesti kaasun kysyntä lisääntyy, kun sillä korvataan poistuvaa hiilivoiman- tuotantoa. Ilmastotavoitteiden kannalta hyvästä kehityksestä huolimatta perusske- naariossa jäädään Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista. Kuva 4-9 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys EU-maissa eri skenaariois- sa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h 0 20 40 60 80 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 20 40 60 80 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 20 40 60 80 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 0 2 4 6 8 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 2 4 6 8 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 1 2 3 4 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 41 Kysynnän kehitys Suomessa Hiiltä käytetään Suomessa lähes yksinomaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Kaa- sun käyttö jakautuu puoliksi energiantuotantolaitosten käytön ja teollisuuskäytön välillä, kun taas öljyn kulutuksesta noin 50 % on liikennekäyttöä, 8 % energiakäyt- töä ja loput muuta käyttöä, kuten teollisuuden käyttöä (mm. lämmöntuotantoa ja metallin valmistusta). Suomessa kysynnän kehittymisen suhteen seurataan pitkälti samoja trendejä kuin EU:ssa, mutta perusskenaariossa myös kaasun käytön odote- taan lähtevän laskuun (Kuva 4-10). Suomessa lisäksi laskevat trendit ovat jyrkem- piä kuin EU:ssa. Suomi on historiallisesti vähentänyt fossiilisten polttoaineiden käyt- töä EU:ta nopeammin, mm. kasvattamalla bioenergian käyttöä ja tämän trendin oletetaan jatkuvan. Kokonaisuudessaan öljyn kysynnän odotetaan laskevan 43 %, kaasun kysynnän 9 % ja hiilen kysynnän jopa 72 % vuoteen 2040 mennessä verrat- tuna vuoden 2015 tasoon. Suomikaan ei silti perusskenaariossa saavuta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. Kuva 4-10 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Suomessa eri skenaa- rioissa Öljy Kaasu Hiili TW h Venäjän kysyntä Noin kaksi kolmasosaa Venäjän kaasuntuotannosta käytetään kotimaassa lähinnä lämmöntuotantoon (40 %) ja sähköntuotantoon (15 %). Teollisuuden kysynnän osuus on noin 20 % ja kotitalouksien osuus on noin 10 % kokonaiskysynnästä. Maakaasun putkiverkostoa on laajennettu, ja se kattaa nykyisellään noin 70 % kai- kista kaupungeista ja lähes 60 % taajamista. Verkoston laajentamista on jatkettu ei niinkään taloudellisista, mutta poliittista syistä. Se ei ole kuitenkaan lisännyt merkit- tävästi kokonaiskulutusta. Venäjän oma kaasunkulutus voi tulevaisuudessa nousta öljyn-, kivihiilen ja biomassan kustannuksella (ei huomioitu tässä skenaariossa), sillä maanlaajuinen kaasuohjelma tähtää kaasun laajamittaiseen käyttöön myös liikennepolttoaineena, maaseudun ja Venäjän Kaukoidän (nyt kivihiiliriippuvainen) kaasuverkkoon liittämisen lisäksi (Simola ja Solanko, 2017; Tynkkynen, 2016). 0 20 40 60 80 100 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 5 10 15 20 25 30 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 5 10 15 20 25 30 35 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 42 Venäjällä fossiilisten polttoaineiden kulutuksen ei odoteta käytännössä muuttuvan merkittävästi vuoteen 2040 asti perusskenaariossa (Kuva 4-11). Venäjän oman energiastrategian luonnoksessa on esitetty kaksi skenaariota: konservatiivisen ske- naarion mukaan hiilen ja öljyn kysyntä laskee hieman nykytasoon verrattuna ja vas- taavasti kaasun kysyntä nousee hieman. Optimistisen kehityksen skenaariossa kaikkien fossiilisten raaka-aineiden kulutus nousee nykyisestä tasosta (kts. myös luku 9). Kuva 4-11 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Venäjällä eri skenaariois- sa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h Pohjois-Amerikan kysyntä Öljyn ja hiilen kysyntä laskee myös Pohjois-Amerikassa (Kuva 4-12). Öljyn kysyntä laskee 11 % ja hiilen 52 % 2015 tasosta vuoteen 2040 mennessä samanaikaisesti, kun kaasun kulutus kasvaa 29 %. Viimeaikaiset poliittiset muutokset asettavat fos- siiliset polttoaineet uuteen tilanteeseen, mutta etenkin hiilen kysynnän kohdalla tus- kin tapahtuu merkittävää muutosta, vaikka kysynnän lasku saattaakin hidastua. Tämä johtuu siitä, että hiilen alasajo on jo pitkään jatkunut trendi. Hiilen käytön kas- vu vaatisi merkittäviä uusia investointeja energiantuotannossa, ja investoinnit kilpai- levat mm. kaasu- ja uusiutuvan energian investointien kanssa. Kaasuinvestoinnit ovat kilpailukykyisiä johtuen Yhdysvaltojen suhteellisen suurista liuskekaasuvaran- noista. Lisäksi monissa osavaltioissa uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö on jo nykyhetkellä fossiilisilla energialähteillä tuotettua sähköä kilpailukykyisempää, ja uusiutuvien energialähteiden kilpailukyky paranee jatkuvasti. 0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 2 4 6 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0 1.2 1.4 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 43 Kuva 4-12 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Pohjois-Amerikassa eri skenaarioissa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h Etelä-Amerikan kysyntä Etelä-Amerikassa öljyn ja kaasun kysyntä jatkaa kasvua. Öljyn kysyntä kasvaa noin 15 % ja kaasun kysyntä noin 61 % vuoteen 2040 mennessä (Kuva 4-13). Hiilen kysyntä puolestaan jää lähes nykytasolle perusskenaariossa. Kuva 4-13 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Etelä-Amerikassa eri ske- naarioissa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h Aasian kysyntä Aasiassa kaikkien fossiilisten polttoaineiden kysyntä kasvaa vuoteen 2040 men- nessä (Kuva 4-14). Hiilen kysyntä saavuttaa huipun vuoden 2030 tienoilla, jonka jälkeen se laskee vuoteen 2040 mennessä hitaasti tasolle, joka on 12 % vuoden 2015 kulutusta suurempi. Öljyn ja etenkin kaasun kysyntä jatkaa vahvaa kasvua. Öljyn kysyntä kasvaa 44 % ja kaasun kysyntä 117 % vuoteen 2040 mennessä pe- russkenaariossa. Vahva kysynnän kasvu johtuu talouden ja väestön kasvusta. Hii- 0 2 4 6 8 10 12 14 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 4 8 12 16 20 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 1 2 3 4 5 6 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 0.0 2.0 4.0 6.0 8.0 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5 3.0 3.5 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 44 len kysynnän kasvu kuitenkin taittuu alueella aktiivisemman ympäristöpolitiikan seu- rauksena etenkin Kiinassa. Kuva 4-14 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Aasiassa eri skenaariois- sa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h Lähi-idän kysyntä Lähi-idässä öljyn ja kaasun kysyntä jatkaa kasvua (Kuva 4-15). Öljyn kysyntä kas- vaa noin 40 % ja kaasun kysyntä noin 68 % vuoteen 2040 mennessä perusskenaa- riossa. Hiilen kysyntä kasvaa 40 % vuoteen 2030 asti, jonka jälkeen kysynnän kas- vu laantuu. Hiilen kysyntä kokonaisuudessaan on Lähi-idässä hyvin pientä, eikä sillä tule olemaan merkitystä globaalilla mittakaavalla. Kaasun ja öljyn kysyntää alueella kasvattaa osaltaan yleinen talous- ja väestönkasvu, mutta myös kyseisten resurssien helppo saatavuus. Kuva 4-15 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Lähi-Idässä eri skenaa- rioissa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h 0 5 10 15 20 25 30 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 5 10 15 20 25 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 10 20 30 40 50 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 0 1 2 3 4 5 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 2 4 6 8 10 12 14 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0.0 0.1 0.2 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 45 Afrikan kysyntä Kaikkien hiilivetyjen (öljy, kaasu, hiili) kysyntä kasvaa Afrikassa (Kuva 4-16). Öljyn kysyntä kasvaa 65 %, kaasun kysyntä kasvaa 109 % ja hiilen kysyntä kasvaa 29 % vuoteen 2040 mennessä verrattuna vuoteen 2015. Afrikan hiilivetyjen kulutuksen kasvua edesauttaa nopea talouden kehitys ja muuta maailmaa monesti kevyempi ilmastopolitiikka. Esimerkiksi aurinkovoiman potentiaali on Afrikassa huomattava olosuhteiden vuoksi. Kuva 4-16 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Afrikassa eri skenaariois- sa Öljy Kaasu Hiili 10 00 TW h 4.3 Skenaariotarkastelun epävarmuustekijät Skenaariot edustavat tiettyä, taustaoletuksista riippuvaista kehityskulkua, ja ne on tässä työssä arvioitu pääsääntöisesti lineaarisiksi. Skenaariotarkasteluun liittyy aina epävarmuustekijöitä, sillä ne rakennetaan tiettyjen olettamuksien pohjalta. Seuraa- vassa taulukossa (Taulukko 4-4) on esitetty keskeisimmät tässä raportissa esitet- tyihin skenaarioihin ja johtopäätöksiin vaikuttavat epävarmuustekijät, jotka on jaettu kolmeen kategoriaan: 1) Politiikka, 2) Teknologia ja 3) Talous. Todellisuudessa mo- net näistä tekijöistä ovat toisistaan riippuvia ja esimerkiksi talouskasvun hidastumi- nen voi vaikuttaa valtiotasolla ympäristöpolitiikasta vetäytymiseen, mikä puolestaan saattaa hidastaa teknologista kehitystä. 0 1 2 3 4 5 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 1 2 3 4 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0.0 0.4 0.8 1.2 1.6 2.0 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 46 Taulukko 4-4 Skenaarioiden keskeisimmät epävarmuustekijät Politiikka Teknologia Talous • Valtiotason vetäy- tyminen ympäristö- politiikasta • Intensiiviset ener- giatransitiot suur- valtatasolla • EU:n ja muiden yhteistyöliittojen hajoaminen • Laajamittaiset kon- fliktit (esim. aseelli- set konfliktit Lähi- idässä) • Nopea uusiutuvan energian ja säh- könvarastointitek- nologian kehitys • Nopeampi liiken- teen murros • CCS:n tai vastaa- van teknologian läpimurto • Maailmanlaajuiset talouskriisit • Talouskasvun äkillinen hidastu- minen tai kiihty- minen • Investointiympä- ristön kehitys 4.3.1 Valtiotason vetäytyminen ympäristöpolitiikasta Valtioiden, etenkin suurten valtioiden vetäytyminen ympäristöpolitiikasta vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti energiasektoriin ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Suora vaikutus on valtion omien päästöjen kasvu tai ainakin päästöjen laskun hi- dastuminen. Epäsuora vaikutus voi olla yksittäisten valtioiden vetäytymisestä johtu- va esimerkki, jonka seurauksena myös muut maat vetäytyvät ympäristöpolitiikasta ilman pelkoa kansainvälisestä vastareaktiosta. Valtiotason vetäytymisestä on lähihistorian esimerkkejä. Trumpin hallinnon johdolla Yhdysvaltojen energiapolitiikassa on tapahtunut täyskäännös, kun Yhdysvallat ve- täytyi Pariisin ilmastosopimuksesta kesäkuun alussa 2017. Obaman hallinnon ym- päristönsuojeluun tähtääviä lakeja peruttiin ja energiaministeriksi asetettiin ilmas- tonmuutoksen kiistävä henkilö. Pariisin ilmastosopimuksesta vetäytymisellä on kak- si suoraa vaikutusta: 1) Yhdysvallat luopui sille asetetuista päästötavoitteistaan sekä 2) Yhdysvallat ei osallistu rahoittajana kehittyvien maiden ilmastonmuutoksen torjuntaan tarkoitettuihin ohjelmiin. Tämänkaltaiset täyskäännökset ilmastopolitii- kassa ovat suhteellisen harvinaisia, mutta myös Australiassa vuonna 2013 päämi- nisteriksi astunut Tony Abbott on kutsunut tiedettä ihmisten aiheuttamasta ilmas- tonmuutoksesta roskaksi, ja poistanut hiiliteollisuudelle asetettuja veroja ja vähen- tänyt panostusta uusiutuvaan energiaan. Venäjällä ilmastopolitiikka puolestaan on ulkopolitiikan väline siinä missä kauppapo- litiikka ja energia tai sotilaalliset väliintulot. Kansainvälisillä ilmastopoliittisilla aree- noilla Venäjä on ollut mukana kaikissa keskeisissä sopimuksissa (Kioto ja Pariisi), mutta vaatinut myönnytyksiä muilla sektoreilla ilmastotalkoisiin mukaan lähtemisen ehtona. Sen lisäksi Venäjän päästövähennyssitoumukset ovat olleet sellaisia, ettei konkreettisia toimia päästöjen vähentämiseksi ole tarvinnut tehdä. Kansainvälises- sä ilmastopolitiikassa Venäjä on ollut mukana ulkopoliittisista syistä sitoutumatta 47 käytännön ympäristörajoituksiin. Sisäisesti Venäjän ilmastokeskustelu Putinin hal- linnon hallitsemassa mediassa puolestaan vertautuu yhdysvaltalaisten oikeisto- konservatiivien kielteiseen ilmastokantaan. Tässä asiassa Trumpin ja Putinin hallin- not ovat siis samanmielisiä. Ei ole varmaa lähteekö Venäjä Kiinan ja EU:n ajamaan ilmastovastuullisempaan suuntaan vai kääntyykö se Trumpin Yhdysvaltojen politii- kan suuntaan (Tynkkynen & Tynkkynen, 2018). Yhdysvaltojen vetäytymisellä Pariisin sopimuksesta ei todennäköisesti tule olemaan valtavaa vaikutusta maailman ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun (Nature, 2017), ja useiden arvioiden mukaan se ei tule luultavasti kääntämään hiilidioksidi- päästöjen laskevaa trendiä edes Yhdysvalloissa, sillä valtaosa yrityksistä ja osaval- tioista ovat jo vahvasti polulla kohti uusiutuviin perustuvaa energiajärjestelmää. Joissain osavaltioissa uusiutuvat energialähteet ovat jo kilpailukykyisiä verrattuna fossiilisiin energialähteisiin (AEE Institute, 2017). Toisaalta pessimistisimmät tahot arvioivat, että myönteinen päästökehitys Yhdysvalloissa loppuu (Climate action tracker, 2017a), ja päästöt kasvavat. Suuremman vaikutuksen aikaansaaminen vaatisi kuitenkin vielä räikeämpiä poliittisia toimia, kuten hiilivoiman tukemista, ja Trumpin politiikan jatkumisen seuraavalle neljävuotiskaudelle. Yhdysvaltojen vetäytymisellä Pariisin sopimuksesta saattaa olla suurempia vaiku- tuksia muualla kuin kotimaassa. Kuten yllä on todettu, Yhdysvallat lopettaa rahoi- tuksen kehittyvien maiden ilmastotalkoisiin, mikä tekee niiden siirtymisen vähäpääs- töiseen energiajärjestelmään vaikeammaksi. Valtiotason ympäristöpolitiikasta ve- täytymisellä saattaakin olla suurempi merkitys, jos se tapahtuu kehittyvissä valtiois- sa, sillä ne eivät ole vielä asettuneet ympäristöystävällisen kehityksen polulle. Toisen suuren valtion, esimerkiksi Kiinan, vetäytyminen ilmastopolitiikasta aiheut- taisi todennäköisesti jo suurempaa vahinkoa ilmastonmuutoksen vastaiselle taiste- lulle. Se ei ole kuitenkaan tällä hetkellä todennäköistä, sillä Kiina on saamassa joh- tavan maan aseman ilmastonmuutoksen torjunnassa. Globaalin mittakaavan muu- tokset vaativat yhteystyötä ja johtajuutta. Teknologian kehitys vähentää tämän kaltaisten muutosten vaikuttavuutta, koska kustannusten laskiessa uusiutuvan energian investointeja tullaan tekemään ilman erillistä tukea valtioilta. Tuuli ja aurinkovoima ovat jo joissain maissa saavuttaneet kilpailukykyisen hintatason ilman erillisiä tukimekanismeja ja kustannuskehityksen kautta kilpailukyky tullaan saavuttamaan kaikkialla. Esimerkiksi Pöyryn tekemien arvioiden mukaan (Pöyry 2014, 2016) aurinkovoiman kustannus tulee saavutta- maan sähkön tukkumarkkinahinnan ainakin Euroopassa ja Aasiassa 2020-luvulla. 4.3.2 Tietyn energiantuotantoteknologian alasajo kansallisesti Poliittisella tasolla tehdyt päätökset tiettyjen energiateknologioiden alasajosta voivat vaikuttaa hyvin nopeasti kyseisen teknologian kehityssuuntaan. Esimerkiksi Saksan valtio käynnisti ns. Energiewende-ohjelman osittain vastauksena Fukushiman ydin- voimaonnettomuudelle. Ohjelman tavoitteena on kasvattaa vahvasti uusiutuvien osuutta sähkön tuotannosta sekä luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Vielä vuonna 2011 ydinvoimalla tuotettiin noin neljäsosa Saksan sähkön kulutuk- 48 sesta (World Nuclear Association, 2017). Energiewende aiheuttaa Saksassa muu- toksen energiasektorilla, jota ei olisi muuten todennäköisesti tapahtunut, ja kehitys- polku on muuttunut. Myös esimerkiksi Ruotsissa hallitus on tehnyt päätöksiä ydin- voiman nopeasta alasajosta, tosin päätöksiä on sittemmin peruutettu ja jopa myön- netty lupia vanhojen laitosten uusimiseksi. Vastaavanlaiset äkilliset teknologian alasajot ja/tai samanaikaiset erittäin suuret panostukset uusiutuvaan energiaan voivat tapahtua muissakin valtioissa ja siten voimakkaasti vaikuttaa energiajärjes- telmän kehityssuuntaan tai hiilivetyjen käyttöön. Olemassa olevista teknologioista suurin riski kohdistuu todennäköisesti hiili- ja ydinvoimaan. Useissa valtioissa on tehty periaatepäätöksiä näistä tuotantomuodois- ta luopumiseksi, ja nämä päätökset voivat vaikuttaa vahvasti energiasektoriin ja energiapalettiin. Esimerkiksi uudet suuren mittakaavan ydinvoimaonnettomuudet saattavat ohjata muutkin valtiot ydinvoiman alasajoon, mutta myös yleinen poliitti- nen ilmapiiri voi ajaa poliittisia päätöksentekijöitä suhteellisen rajuihin energiasekto- ria koskeviin päätöksiin. Poistuvat energialähteet on korvattava muilla tuotantotek- nologioilla eikä teknologiakehitys ole vielä riittävän pitkällä, jotta perinteinen tekno- logia voitaisiin korvata pelkästään tuuli- ja aurinkovoimalla. Sen vuoksi korvaavina teknologioina voivat olla myös fossiiliset polttoaineet ja mahdollisesti biopolttoai- neet. Saksassa ydinvoiman alasajo on johtanut hiilivoimakapasiteetin kasvattami- seen viime vuosina, mikä toimii yleisiä ilmastotavoitteita vastaan. 4.3.3 EU:n ja muiden yhteistyöliittojen hajoaminen Yhteistyöliitoilla on vahva vaikutus energiasektoriin globaalisti. Energianäkökulmas- ta merkittävimmät yhteistyöliitot ovat EU ja OPEC, ja molemmilla on huomattavaa vaikutusvaltaa energiasektorin kehitykseen. EU on globaalisti merkittävä uusiutuviin energialäheisiin pohjautuvan energiajärjestelmän puolestapuhuja ja sillä on ollut suuri rooli ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa. EU:lla on yhtenäisenä insti- tuutiona huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa kuin sen yksittäisillä jäsenmailla ja siten EU:n hajoaminen, ja esimerkiksi merkittävien valtioiden ero EU:sta Britannian lisäksi, vaikuttaisi haitallisesti pyrkimyksiin saada valtiot sitoutumaan ilmastotalkoi- siin. OPEC puolestaan vaikuttaa suoraan öljyn maailmanmarkkinahintaan. OPEC:in vaikutusvalta öljyn hintaan on vähentynyt viime vuosina pitkälti OPEC:in ulkopuoli- sen öljyntuotannon kasvun vuoksi, esimerkkinä Yhdysvaltojen liuskeöljyntuotanto (Reuters, 2017), mutta se on silti kykenevä vaikuttamaan öljyn hintaan jäsenvaltioi- densa ja yhteistyötahojen avulla. Esimerkkinä tästä on maaliskuun 2017 sopimus, jossa OPEC:in jäsenvaltiot sopivat tuotannon laskusta hintojen korottamiseksi. OPEC:in osittainen tai kokonainen hajoaminen tarkoittaisi öljyntuotannon vapautu- mista, sillä ilman OPEC:in kaltaista järjestöä tuotantorajoituksista sopiminen on vaikeaa. Tämä johtaisi kasvavaan kilpailuun öljymarkkinoilla ja todennäköisesti hin- tojen ja siten öljyntuottajien tulojen laskuun. Laskevat tulot voivat lisätä niistä vah- vasti riippuvaisissa maissa epästabiilisuutta, konfliktiherkkyyttä sekä vähentää in- sentiivejä öljyn käytön rajoittamiseksi. 49 4.3.4 Laajamittaiset konfliktit Laajamittaiset alueelliset konfliktit vaikuttavat tyypillisesti lyhyellä ajanjaksolla, sillä esimerkiksi tiettyjen raaka-aineiden saatavuus saattaa muuttua rajalliseksi nostaen niiden hintaa. Konflikteilla saattaa olla myös pidempiaikaisia seurauksia, jos lyhytai- kaiset vaikutukset ovat riittävän rajuja. Esimerkiksi vuoden 1973 jom kippur -sodan vuoksi syntynyt öljykriisi mm. pakotti maita arvioimaan uudelleen öljyriippuvuutta ja monet maat alkoivat panostaa hiilen, kaasun ja öljyn tuotantoon kansallisesti. 4.3.5 Huomattavan nopea uusiutuvan energian ja akkuteknologian kehitys Uusiutuvan energian ja akkuteknologian kehityksellä on suuri vaikutus siihen, kuin- ka paljon lähempänä todellinen kehitys tulee olemaan tässä raportissa esitettyä nopean kehityksen skenaariota verrattuna perusskenaarioon. Näiden teknologioi- den nopeampi kehitys edesauttaa huomattavasti uusiutuvien energialähteiden käyt- töönottoa. Joidenkin teknologioiden läpimurrot voivat tarkoittaa, että todellinen kehi- tys tulee uusiutuvien osalta olemaan vielä nopeampaa kuin nopean kehityksen skenaariossa on esitetty. Tämän kaltaiset teknologiset läpimurrot muuttaisivat myös kehityksen luonnetta. Muutos voisi tapahtua täysin markkinaehtoisesti, eikä nopean kehityksen skenaariossa esitettyjä poliittisia tukitoimenpiteitä tarvittaisi. 4.3.6 Nopeampi liikenteen murros Perusskenaarion mukaan liikenteen energiakäytössä tapahtuu suhteellisen vähän muutoksia vuoteen 2040 mennessä: Vaikka sähköautojen käyttö moninkertaistuu ja paikallisesti kehitys saattaa olla huomattavan nopeaa, globaalisti vaikutus pysyy pienenä, eikä sähköautojen yleistymisellä ole suurta vaikutusta öljyn kysyntään. Digitalisaatio, akkuteknologian kehitys ja globaali poliittisen tahtotilan muutos voivat joko yhdessä tai erikseen aikaansaada suuremman murroksen liikenteessä kuin skenaarioissa esitetään. Digitalisaatio saattaa synnyttää täysin uusia omistamisen ja liikkumisen muotoja, joissa ajoneuvojen käyttöaste ja henkilömäärä kuljettua ki- lometriä kohden kasvaa dramaattisesti vähentäen samalla öljyn kulutusta. Läpimur- rot akkuteknologiassa voivat laskea sähköautojen hintaa merkittävästi niin, että sähköautojen käyttö ja niiden vaatima infrastruktuuri kehittyvät markkinaehtoisesti nopeammin kuin on ennakoitu. Globaali poliittinen tahtotila voi kääntyä perinteisten polttoaineautojen vastaiseksi esimerkiksi vastareaktiona öljyn hinnan äkilliselle ja pitkäkestoiselle nousulle, ja sen seurauksena sähköautoilun tukeminen poliittisin keinoin yleistyy maailmalla. Kaikilla näillä kehityskuluilla olisi laskeva vaikutus öljyn kysyntään. 4.3.7 CCS-teknologian läpimurto Hiilidioksidin talteenoton eli CCS;n (Carbon Capture and Storage) teknologia mah- dollistaa palamisesta syntyvän hiilidioksidin talteenoton ja perinteisten fossiilisia polttoaineita polttavien laitosten muuttamisen lähes nollapäästöisiksi (katso kappale 5.4). Nollapäästöisyys tarkoittaa, että polttoaineiden käyttö voisi olla mahdollista 50 ilman päästövaikutuksia, eikä tällöin esim. hiilivoimaa tarvitsisi ajaa alas vaan se voisi jatkossakin olla tärkeä osa energiajärjestelmää. 4.3.8 Talouskasvun äkilliset muutokset ja maailmanlaajuiset talouskriisit Muutokset maailman taloudessa vaikuttavat suoraan energiasektoriin. Talouskas- vun hidastuminen esimerkiksi talouskriisin seurauksena laskee sekä kokonaisener- gian kysynnän kasvua että investointihalukkuutta, mikä suoraan hidastaa energian- tuotantokapasiteetin uusiutumista ja siten uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Talouskriisit ja hidas kasvu voivat myös vaikuttaa negatiivisesti poliittiseen tahtoti- laan tukea uusiutuvia energialähteitä. Vastaavasti nopeampi talouskasvu kasvattaa sekä kokonaisenergian kysyntää että investointihalukkuutta, mikä johtaa nopeam- paan uusien teknologioiden käyttöönottoon. Uudet investoinnit energiasektoriin ei- vät välttämättä kohdistu uusiutuviin energialähteisiin ja voivatkin kasvattaa fossiilis- ten polttoaineiden käyttöä. 4.3.9 Investointiympäristö Investointiympäristöllä on suora vaikutus energiasektorin kehitykseen. Yleisesti ottaen epävakaudet sektorilla ja epävarmat tulevaisuuden näkymät vähentävät uu- sia investointeja, sillä niihin liittyvät riskit ja samalla tuotto-odotukset ja lainarahoi- tuksen kustannukset kasvavat huomattavasti. Maat ovat hyvin eriarvoisessa ase- massa investointiympäristön suhteen. Epävakautta ja epävarmoja näkymiä aiheut- tavat esimerkiksi: · Epävarma ja vaihteleva sähkön hinnan kehitys · Tuki- ja energiapolitiikan arvaamattomuus · Polttoaineiden saatavuus ja markkinahinnan kehitys Vakaa investointiympäristö edesauttaa investointien toteutumista ja siten energia- sektorin kehitystä. Huono investointiympäristö voi tarkoittaa sitä, että vanhoista tuo- tantolaitoksista pidetään kiinni, eikä niiden korvaaminen uudella ympäristöystävälli- semmällä tekniikalla toteudu. Investointeja saattaa myös rajoittaa suhtautuminen tiettyihin teknologioihin. Esimerkiksi ydinvoimaan liittyy nykyään monessa maassa huomattavaa poliittista riskiä, mikä voi estää tai hidastaa uusien investointien toteu- tumista. 4.4 Yhteenveto Fossiilisten polttoaineiden (öljyn, maakaasun ja kivihiilen) osuus maailman primää- rienergian kulutuksesta on tällä hetkellä noin 80 %. Maailman laajuisesti sähkön tuotannosta (TWh) 41 % tuotettiin hiilivoimalla, 22 % kaasulla, 4 % öljyllä, 11 % ydinvoimalla, 16 % vesivoimalla ja 6 % muilla uusiutuvilla energiantuotantomuodoil- la vuonna 2014 (IEA, 2016a). 51 Suhteellisesti eniten energian kysyntä vuonna 2040 kasvaa aurinko-, tuuli- sekä ydinvoiman osalta, joka sisältyy kohtaan muut energiantuotantolähteet (Kuva 4-17). Sen sijaan hiilivedyistä ainoastaan maakaasun osuus kasvaa vuoteen 2040 men- nessä. Kuva 4-17 Energian kokonaiskysynnän kehitys globaalisti vuoteen 2040 pe- russkenaarion mukaisesti Vuonna 2040 hiilivetyjen kysynnän kasvu siirtyy vielä vahvemmin Aasiaan (mukaan lukien Australia) kuin vuonna 2015 ja maakaasun osuus kasvaa selvästi enemmän verrattuna kivihiilen ja öljyn kysyntään vuonna 2040 perusskenaarion mukaisesti (Kuva 4-18). 0 50 100 150 200 250 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 20 21 20 22 20 23 20 24 20 25 20 26 20 27 20 28 20 29 20 30 20 31 20 32 20 33 20 34 20 35 20 36 20 37 20 38 20 39 20 40 1000 TWh Muut Muut uusiutuvat Tuuli ja aurinko Hiili Kaasu Öljy Muut: 1/3 vesivoimaa, 2/3 ydinvoimaa Muut uusiutuvat: Bioenergia, geoterminen energia, aaltovoima 52 Kuva 4-18 Hiilivetyjen kokonaiskysynnän kehitys globaalisti vuodesta 2015 vuoteen 2040 perusskenaarion mukaisesti (%-osuus hiilivetyjen kokonaisky- synnästä) Mikäli tuleva kehitys on perusskenaarion mukaista tai hitaampaa, voitaneen mur- roksen arvioida olevan niin hidasta, ettei geopoliittisia siirtymiä synny merkittävästi. Mutta jos kehitys on nopean skenaarion mukaista, mahdollisuus murrokselle on merkittävä. Kun tarkastellaan Kiinaa geopoliittisen viitekehyksen läpi, huomataan sen suuri maakaasun tarve erityisesti hiilestä syntyvien ilmansaasteiden vähentä- miseksi. Maailmassa, jossa hiilivetyjen käyttö vähenee merkittävästi, on ostajan markkinat, kun öljy- ja kaasuvarantoja on vielä jäljellä ainakin 50-100 vuodeksi jo nykyisen tasoisella käytöllä. Tässä tilanteessa Kiinan on mahdollista saada geopo- liittista vaikuttavuutta esim. liittoutumien muodossa Venäjän, Lähi-idän tai Kaakkois- Aasian suuntaan. 53 5 TEKNOLOGIOIDEN JA ENERGIALÄHTEIDEN KEHITYSTRENDIT JA POTENTIAALI 5.1 Johdanto Edellä kuvattuihin ylätason skenaarioihin perustuen, tässä luvussa on keskitytty analysoimaan tarkemmin eri energialähteiden kysynnän ja tarjonnan markkinamuu- toksia, sekä hiilivetyjen resurssien ja kauppavirtojen nykytilannetta ja mahdollisia muutoksia tietyillä maantieteellisillä alueilla. Pääfokuksessa ovat Aasia, EU, Venäjä ja Suomi, sillä Aasian ja EU:n alueilla ta- pahtuvat muutokset vaikuttavat potentiaalisesti eniten Venäjän ja Suomen tilantee- seen. Nopean tai hitaan kehityksen skenaarioiden vaikutuksia on tarkasteltu, mikäli muutos kyseisen energiantuotantomuodon tai teknologian kohdalla on merkittävä. Tarkkoja vaikutuksia Suomeen on tarkasteltu selvityksen kolmannessa osassa. 5.2 Maakaasun kulutus ja kehitysnäkymät 5.2.1 Nykytilanne Noin 24 % maailman primäärienergian käytöstä on tällä hetkellä tuotettu maakaa- sulla (2015). Maakaasua käytetään eniten Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa, Iranissa, Japanissa, ja Saudi-Arabiassa ja näiden maiden osuus maakaasun koko- naiskäytöstä (miljardi kuutiometriä) oli yli 50 % vuonna 2015. Lähi-idässä ja Venäjällä on maailman suurimmat maakaasuvarannot ja liuskekaa- suesiintymien vuoksi kaasuvarannot eivät tule ehtymään tarkastelujakson aikana (BP, 2016a) (Kuva 5-1). 54 Kuva 5-1 Todennetut maakaasuvarannot maailmassa (BP, 2016a; Pöyry) Maailman suurimmat maakaasun tuottajamaat ovat Yhdysvallat, Venäjä, Iran, Qa- tar, Kanada ja Kiina. Qatar oli selvästi suurin LNG:n tuottaja 30 %:n osuudella vuonna 2015 (BP, 2016a). Euroopan suurimmat maakaasuvarannot sijaitsevat Nor- jassa. Venäjä on merkittävä maakaasun viejä Eurooppaan. Suomessa käytettävästä put- kimaakaasusta 100 % tuodaan Venäjältä (Kuva 5-2). Keski- ja Etelä-Eurooppaan kaasua tuodaan lisäksi Norjasta, Keski-Aasiasta, Pohjois-Afrikasta (putkea pitkin) ja nesteytettyä maakaasua (LNG) meriteitse. Maailmanlaajuisesti putkimaakaasun osuus kokonaisviennistä (miljardi kuutiometriä) oli noin 2/3 ja LNG:n osuus noin 1/3 (BP, 2016a). 55 Kuva 5-2 Merkittävimmät maakaasun kauppavirrat vuonna 2015 (miljardi kuu- tiometriä) maailmassa (putkikaasu ja LNG) (BP, 2016a) 5.2.2 Maakaasun kysynnän kehitys Perusskenaarion ennusteen mukaan maakaasun kysyntä kasvaa globaalisti vuo- teen 2040 mennessä lähes 35 % verrattuna vuoteen 2015 (Kuva 5-3). Aasian, Poh- jois-Amerikan ja Lähi-idän maakaasun kysyntä kasvaa edelleen selvästi. Aasian kysyntä yli kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä, ja on arvioitu, että kysyntä ylittää tarjonnan. Euroopan Unionin ja Venäjän kysyntä kasvaa hieman tai pysyy samalla tasolla. On arvioitu, että maakaasun kokonaiskysyntä Euroopassa kasvaa maltillisemmin kuin muilla alueilla vuoteen 2040 saakka, mutta LNG tulee merkittä- västi korvaamaan putkikaasua, mikä osaltaan vähentää riippuvuutta Venäjästä. Euroopan primäärienergian kysynnän kasvu katetaan osaltaan energiatehokkuuden parantumisella, mutta myös lisäämällä voimakkaasti sähköntuotannossa tuuli- ja aurinkoenergian määrää ja sähkön- ja lämmöntuotannossa bioenergian käyttöä (etenkin Suomessa). 56 Kuva 5-3 Maakaasun kysynnän kehitys (perusskenaario) Venäjän tämän hetkinen kaasuputkisto suuntautuu länteen, lounaaseen ja luotee- seen eikä tällä hetkellä Aasian markkinoille ole rakennettu yhtään kaasuputkea. Venäjä ja Kiina ovat sopineet Siperian voima -kaasuputkihankkeesta, jonka raken- taminen on jo alkanut ja tarkoituksena on aloittaa kaasun toimitukset Aasiaan vuo- den 2019 aikana. Venäjän tarkoituksena on kasvattaa Aasian osuutta viennistä, ja päästä mahdollisimman lähelle ostajia ilman kauttakulkumaita (mm. Simola ja So- lanko, 2017). Kiinan kysynnän maantieteellisestä sijainnista riippuu kannattaako Kiinan investoida putkiyhteyksiin vai onko LNG-mahdollisuus kannattavampaa. On arvioitu, että putkikaasu on LNG:tä kannattavampaa noin 3000 kilometrin etäisyy- delle asti, mutta kun etäisyys tästä kasvaa, LNG:n kuljettaminen on kilpailukykyi- sempää. EU:lla on vahva intressi kehittää energiaverkkoja ja sisämarkkinoita sekä poistaa erillisiä energiasaarekkeita. EU:n energiantuotantoon liittyvät ohjauskeinot johtavat tulevaisuudessa myös sähköntuotannon säätövoiman tarpeen kasvuun. Uusiutuvan energian tavoitteet lisäävät tuulivoiman tuotantoa merkittävästi Pohjoismaissa ja tuulivoima tarvitsee rinnalleen säätövoimaa kompensoimaan tuulisuuden vaihtelui- ta. Säätövoimalle on siis tarvetta ja maakaasu soveltuu siihen hyvin mm. nopean säädettävyyden, edullisemman investoinnin ja alhaisempien päästöjen vuoksi. Nesteytetyn maakaasun (LNG) maailmanmarkkinoilla on viime vuosina tapahtunut voimakas muutos maakaasun tarjonnassa. LNG:n etuja ovat sen mm. varastoita- vuus ja mahdollisuus hyödyntää kaasuesiintymiä, jonne ei ole järkevää rakentaa putkea. Varastointiominaisuuksien vuoksi LNG soveltuu mm. laivojen polttoaineeksi ja säätövoimalaitoksien polttoaineeksi, sillä se ei ole yhtä voimakkaasti sidoksissa fyysisen siirtoputkiston ja hankintasopimusten rajoituksiin. Vuonna 2014 Euroopan maakaasun tuonnista karkeasti ottaen noin viidesosa oli LNG:tä ja IEA arvioi, että osuus kasvaa noin kolmannekseen vuoteen 2040 men- nessä. Nesteytetystä maakaasusta onkin tullut Euroopassa vaihtoehto venäläiselle 0 2,000 4,000 6,000 8,000 10,000 12,000 14,000 16,000 Afrikka Aasia Euroopan Unioni Venäjä Lähi- Itä Pohjois- Amerikka Etelä- Amerikka TWh 0 10,000 20,000 30,000 40,000 50,000 60,000 Maailma TWh 2015 2020 2025 2030 2035 2040 57 putkikaasulle vaikka Venäjä tulee pysymään myös vuonna 2040 merkittävänä put- kikaasun tuojana sekä myös vähemmässä määrin LNG:n tuojana. (IEA, 2016a) LNG:n osuus kansainvälisistä kaasumarkkinoista tulee edelleen kasvamaan tule- vaisuudessa, kun siirrytään hyödyntämään entistä vaikeampia ja syrjäisempiä kaa- suesiintymiä. LNG:n tuotanto kasvaa huomattavasti putkikaasun tuotantoa nope- ammin ja BP:n arvioiden mukaan LNG:n osuus maailman kaasukaupasta nousee nykyisestä 32 % noin 50 %:iin vuoteen 2035 mennessä (BP, 2016a). Kaasulle on muodostumassa alueellinen maailmanmarkkinahinta nykyisten alueellisten markki- noiden sijasta. Markkinahinta pohjautuu enemmän kysynnän ja tarjonnan tasapai- noon, kuin öljyn hintakehitykseen, johon maakaasun hinta on perinteisesti ollut linki- tetty. LNG:n hankintamahdollisuus varmistaa, että kaasun hinta ei nouse öljyn hin- taheilahtelujen myötä kestämättömälle tasolle. LNG:n hinta on riippuvainen volyy- meistä, eli suuremmat volyymit mahdollistavat kilpailukykyisen hinnan. LNG-mahdollisuus on keskeinen tekijä neuvotteluissa putkikaasun hinnasta venä- läisen Gazpromin kanssa. Venäjä pyrkii kuitenkin pysyttäytymään kaasun öl- jysidonnaisuudessa. Se johtuu EU:n riippuvuudesta Venäjän kaasusta, kaasun tär- keydestä Venäjän taloudelle ja Venäjän maakaasutuotannon kasvavista kustan- nuksista. Putkimaakaasun osuus maahantuodusta kaasusta on suurin Baltian maissa, Valko-Venäjällä ja Unkarissa (Kuva 5-4). Ukrainan kautta tapahtuvan kaa- sun vienti on laskenut merkittävästi ja enää alle puolet Euroopan viennistä kulkee Ukrainan kautta. Nord Stream 2 –putkihanke Venäjältä Eurooppaan on suunnitteilla ja mikäli se otetaan käyttöön 2019, jää Ukrainan kautta kuljetettavan kaasun osuus marginaaliseksi (Simola ja Solanko, 2017) Kuva 5-4 Venäjältä tuodun putkimaakaasun osuus Euroopassa (BP, 2015) Suomen maakaasumarkkinat on tarkoitus avata kilpailulle vuoden 2020 alusta läh- tien Euroopan unionin maakaasun sisämarkkinoita koskevien säännösten mukai- sesti. Markkinoiden avaaminen mahdollistaisi maakaasun tarjonnan monipuolistu- misen, kun vaihtoehtoisina lähteinä venäläiselle putkikaasulle biokaasun ja nes- teytetyn maakaasun ohella olisi maakaasun hankinta Baltiasta ja mahdollisen Liet- tuan-Puolan yhdysputken valmistumisen jälkeen Keski-Euroopasta (TEM 2017b, c). Myös biokaasun syöttö maakaasuverkkoon on alkanut ja sen odotetaan lisääntyvän 58 tulevaisuudessa. Suomessa on arvion mukaan noin 1,3 TWh kaupallisesti hyödyn- nettävissä olevaa biokaasua (Pöyry, 2017). Kaasun hintaan vaikuttavat useat globaalit ja paikalliset tekijät (mm. sääolosuhteet, öljyn hinta, taloudellinen tilanne, markkinoiden vapautuminen ym.). Maakaasun hinnoittelu myös vaihtelee maailmanlaajuisesti (perustuu esim. öljy-indeksointiin, pitkäaikaisiin sopimuksiin tai muihin kauppasääntöihin esim. take-or-pay ehdot) IEA:n arvion mukaan putkikaasun hinta nousee noin puolitoistakertaiseksi vuoteen 2040 mennessä (IEA, 2016a). Tämän seurauksena maakaasua hyödyntävän ener- giantuotannon tuotantokustannuksen (kombivoimalaitos sisältäen investointikus- tannukset) on arvioitu kasvavan ja asettuvan tasolle 100 EUR/MWh vuonna 2030 Euroopan alueella. Suurimmat haasteet liittyvät teknologioiden kilpailukykyyn ja rahoitukseen. Tällä hetkellä kaasun hinta on alhainen mikä asettaa haasteita uusien investointien to- teuttamiseen. Toisaalta uusia nesteytetyn maakaasun terminaaleja ja siirtoyhteyk- siä tarvitaan edelleen. Maakaasuinvestointien oikea-aikaisuus kysynnän ja tarjon- nan näkökulmasta voi olla haastavaa, koska investoinnit pitää suunnitella etukä- teen. Maakaasun hankinnassa teknologiakehitys liittyy lähinnä maakaasun poraustekno- logioiden kehittymiseen, jolla on vaikutusta hintakehitykseen laskevasti. Käyttökoh- teissa teknologiakehitys liittyy mm. maakaasukäyttöisiin polttokennoihin sekä maa- kaasun polton hiilidioksidipäästöjen puhdistamiseen CCS-tekniikalla. 5.3 Öljyn kulutus ja kehitysnäkymät 5.3.1 Nykytilanne Öljy vastasi vuonna 2015 noin 33 % maailman kokonaisenergiankysynnästä ja tär- keimmät tuottajamaat vuonna 2015 olivat Yhdysvallat (13 % osuus), Saudi-Arabia (13 % osuus) sekä Venäjä (12 % osuus). Suurin öljyn käyttäjä vuonna 2015 oli yli- voimaisesti Yhdysvallat 20 % osuudella kokonaiskulutuksesta. Painopiste on vielä vahvasti OECD-maissa, joiden kulutus vastasi 48 % kokonaiskulutuksesta (BP, 2016a). Kuvassa (Kuva 5-5) on esitetty öljyvarantojen jakautuminen maailmalla. Kuvassa riittävyys kertoo kuinka moneksi vuodeksi öljyvarantoja riittää nykyisellä tuotanto- tahdilla. Suurimmat todennetut öljyvarannot sijaitsevat Lähi-idässä, seuraavaksi suurimmat Etelä- ja Pohjois-Amerikassa ja neljänneksi suurimmat varannot sijaitse- vat Venäjällä. Etelä-Amerikan varannot ovat keskittyneet lähes yksinomaan Vene- zuelaan, ja ne vastaavat yli 90 % kaikista Etelä-Amerikan varannoista. Öljyvarannot eivät tule olemaan rajoittava tekijä tämän raportin tarkastelujakson aikana, erityises- ti ottaen huomioon, että teknologian kehittyminen voi kasvattaa todennettujen va- rantojen kokoja (Kuva 5-5). 59 Kuva 5-5 Todennetut öljyvarannot maailmassa ja varantojen riittävyys (vuosia nykyisellä tuotantomäärällä) (BP, 2016a; Pöyry) Kuvassa (Kuva 5-6) on esitetty suurimmat öljyn kauppavirrat vuonna 2015 (BP, 2016a). OPEC-maiden tuotannon osuus vuonna 2015 oli 42 % (pääasiallisesti raa- kaöljy). Lähi-idän maat ovat kasvattaneet osuuttaan viimeisen viidentoista vuoden aikana (erityisesti Qatar, Irak, Saudi-Arabia ja UAE), kun taas muiden OPEC- maiden osuus on pienentynyt (Indonesia, Libya ja Venezuela) (IEA, 2016a). Kuva 5-6 Öljyn kauppavirrat vuonna 2015 (miljoonaa tonnia; BP 2016) 60 Venäjän raakaöljystä hieman yli puolet menee kotimaiseen jalostukseen ja loput vientiin (kts. myös luvut 7.3 ja 9.3). Bensiinin tuotanto menee sen sijaan lähes täy- sin kotimaiseen kulutukseen. Suurin osa Venäjän viennistä suuntautuu EU:n alueel- le (yli 60 %) (Kuva 5-7). Venäjän raakaöljyn ja öljytuotteiden (mm. bensiini) viennis- sä on tapahtunut muutoksia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vienti EU:n alu- eelle on vähentynyt ja Aasian osuus on nelinkertaistunut vuonna 2015 (erityisesti raakaöljyn osuus). Venäjä ja Kiina ovat jo nykyisin kauppakumppaneita (noin 15 % raakaöljyn viennistä suuntautuu Venäjältä Kiinaan) ja kauppa on kasvanut huomat- tavasti viime vuosikymmeninä uusien esiintymien käyttöönoton ja Itä-Siperiasta Tyynellemerelle sijoittuvan ESPO-öljyputken rakentamisen myötä. Myös putkikulje- tuskapasiteetin kasvattamista suunnitellaan (Simola ja Solanko, 2017). Kuva 5-7 Venäjän raakaöljyn ja jalosteiden vienti globaalisti, 2015 (EIA, 2016a) 5.3.2 Öljyn kysynnän kehitys Perusskenaarion mukaan öljyn kysyntä tulee nousemaan globaalilla tasolla vielä huomattavasti vuoteen 2040 mennessä (Kuva 5-8). Pohjois-Amerikkaa, EU:ta sekä Venäjää lukuun ottamatta kysyntä kasvaa kaikkialla maailmassa. Kasvun painopis- teenä on Aasia (erityisesti Kiina), jossa vahva talouskasvu sekä suurten massojen keskiluokkaistuminen ajavat öljyn kysyntää ylöspäin. Myös Venäjän uudet öljyntuo- tantoalueet sijaitsevat pääosin Itä-Siperiassa ja Venäjän Kaukoidässä, joten kulje- tus on huomattavasti edullisempaa Aasiaan kuin Euroopan markkinoille (Simola ja Solanko, 2017). Aasia & Oseania 1416 Ei-OECD Eurooppa & Euraasia 794 Yhdysvallat 36 OECD Eurooppa 2719 Muut; 32 Kiina 852 Japani 288 Etelä-Korea 167 Muu Aasia 110 Valko-Venäjä 460 Liettua 147 Bulgaria 101 Muut ei-OECD Eurooppa & Euraasia maat 85 Saksa 589 Alankomaat 488 Puola 438 Suomi 181 Ruotsi 168 Italia 157 Slovakia 118 Ranska 99 Unkari 98 Muut OECD Eurooppa maat 383 tuhatta barrelia päivässä 61 Ilmastopoliittisista tavoitteista huolimatta öljyn kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti, mikä osittain johtuu sen vaikeasta korvattavuudesta liikennekäytössä (noin 57 % öljyn kokonaiskulutuksesta vuonna 2014). Sähkön ja lämmön tuotannon osuus ko- konaiskulutuksesta on pieni, vain noin 5 %. Kuva 5-8 Öljyn kysynnän kehitys (perusskenaario) Aasian riippuvuus öljyn tuonnista tulee kasvamaan huomattavasti nykyisestä vuo- teen 2040 mennessä, kun Aasian kasvava öljyn kysyntä ja suhteellisen pienet öljy- varannot huomioidaan. Samanaikaisesti Yhdysvaltojen laskeva öljyn käyttö ja po- tentiaali kasvattaa tuotantoa tarkoittavat, että siitä voi tulla öljyn suhteen omavarai- nen. OPEC-maiden tuotannon (miljoona barrelia/päivä) oletetaan kasvavan vuoteen 2040 saakka vaikka öljyn hinnan lasku yhä kuormittaa öljymaiden taloutta (esim. Saudi-Arabia). On arvioitu, että vuoteen 2040 Saudi-Arabia pysyy kuitenkin merkit- tävimpänä öljyntuottajamaana ja osuuttaan kasvattavat erityisesti Irak, mutta myös Iran pakotteiden purkamisen seurauksena. Iranissa on kuitenkin öljyn alhaisen hin- nan vuoksi vaikeuksia investointien toteuttamisessa, mikä voi siirtää painopistealu- eita Pohjois-, Väli- ja Etelä-Amerikan suuntiin Iranin poliittisen epävarmuuden vuok- si. Myös Libyan osuuden arvioidaan tarkastelujaksolla vuoteen 2015 verrattuna kasvavan 5 % (suurin suhteellinen muutos) (IEA, 2016a). OPEC:in ulkopuolisissa maissa tuotannon ei oleteta kasvavan tarkastelujaksolla. Öljyn osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta oli 24 % vuonna 2015 (Tilas- tokeskus, 2016). Vuonna 2015 yli 80 % raakaöljystä ja 30 % öljytuotteista tuotiin Suomeen Venäjältä (Huoltovarmuuskeskus, 2017a). Kokonaisuudessaan öljyn ky- synnän odotetaan laskevan 43 % vuoteen 2040 mennessä perusskenaariossa ja riippuvuuden Venäjän tuonnista laskevan. Raakaöljyn hinta tulee todennäköisesti nousemaan nykytasolta vuoteen 2040 men- nessä. Hinnan nousua aiheuttaa pitkälti kysynnän nousu, sillä nykykapasiteetti ei 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 Afrikka Aasia Euroopan Unioni Venäjä Lähi- Itä Pohjois- Amerikka Etelä- Amerikka TWh 0 10,000 20,000 30,000 40,000 50,000 60,000 70,000 Maailma TWh 2015 2020 2025 2030 2035 2040 62 riitä kattamaan nousevaa kulutusta ja tarvitaan uusia investointeja. Lisäksi öljyn tuotannon kasvattamisen marginaalihinta kasvaa, sillä öljyn tuottajat joutuvat käyt- tämään jatkuvasti haastavimmissa paikoissa olevia esiintymiä. Markkinadynamiikka ei sen sijaan tule todennäköisesti muuttumaan merkittävästi nykyisestä. Raakaöljyn hinta on vaihdellut kolmen viime vuoden aikana ja hinta (Brent) oli vuonna 2017 yli 50 $/barreli (IHS Chemical, 2017). 5.4 Hiilivoima ja CCS Noin 29 % maailman primäärienergian käytöstä on tällä hetkellä tuotettu kivihiilellä (2015). Kiivihiilen käytöstä suurin osuus koostuu sähkön- ja lämmöntuotannosta (61 %), ja loput teollisuuskäytöstä (mm. terästeollisuus, sementtiteollisuus, kemian- teollisuus ym.). Hiilen käyttö energiantuotannossa on suurinta Kiinassa, USA:ssa ja Intiassa, ja se kattaa yli 50 % maailman kivihiilen kulutuksesta (BP, 2016a). Suurimmat kivihiilivarannot sijaitsevat USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa, Australiassa ja Intiassa. Afrikan hiilivarannot ovat alle 4 % koko maailman hiiliresursseista, ja suu- rimmat Afrikan hiilivarannot sijaitsevat Etelä-Afrikassa (BP, 2016a) (Kuva 5-9). Kuva 5-9 Todennetut hiilivarannot maailmassa (BP, 2016a) Suurimmat tuottajamaat ovat Kiina, USA, Intia, Australia, Indonesia ja Venäjä. Mer- kittävimmät tuottajat Euroopassa ovat Puola ja Saksa, joka on merkittävin ruskohii- len tuottaja (BP 2016; World Coal Association, 2017). Venäjä pystyi tuottamaan edullista kivihiiltä markkinoille vuonna 2014. Sen kilpailukyky on kuitenkin heikenty- nyt, sillä hiilen kauppa on siirtymässä Euroopasta, Kiinasta, Japanista ja Koreasta Intian ja Kaakkois-Aasian kasvukeskuksiin, jotka sijaitsevat kauempana Venäjää ja lisäävät näin ollen vientikustannuksia (IEA, 2016a). Hiilen kysynnän arvioidaan ensin kasvavan vuoteen 2030 saakka ja sen jälkeen kääntyvän laskuun vuonna 2040 saavuttaen vuoden 2015 tason perusskenaariossa 63 (Kuva 5-10). Hiilen kysynnän arvioidaan laskevan kaikkein eniten fossiilisista polt- toaineista. Hiilen osalta painopiste pysyy Aasiassa ja kehittyneissä maissa kysyntä laskee merkittävästi (joissain maissa lähelle nollatasoa). Hiili korvautuu aurinko- ja tuuli- voimalla sähköntuotannossa, ja muilla fossiilisilla polttoaineilla ja biomassalla eten- kin lämmön tuotannossa. Kuva 5-10 Hiilivoiman kysynnän kehitys (perusskenaario) EU:n alueella kivihiilen kysyntä laskee voimakkaasti 1200 TWh:iin perusskenaa- riossa ja alle 1000 TWh:iin nopean kehityksen skenaariossa. Suomen kivihiilen käy- töstä energiantuotannossa on tarkoitus luopua vuoteen 2030 pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kivihiilen polton teknologiakehitys on keskittynyt polton tehokkuuden lisäämiseen ja päästöjen vähentämiseen. Ns. HELE (high efficiency low emissions) tekniikat sisäl- tävät suuren määrän erilaisia teknologioita, joiden tavoitteena on myös pienempi hiilen kulutus. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on teknologia, jonka avulla hiilidioksi- dista (CO2) voidaan ottaa jopa 90 % talteen fossiilisilla polttoaineilla tuotetun säh- kön tuotannossa. Talteen otettu hiilidioksidi kuljetetaan joko putkea pitkin tai laivalla pysyvään maanalaiseen varastoon, ja siten estetään hiilidioksidin pääsy ilmake- hään. Petra Novan hiilivoimalaitos Texasissa ja SaskPowerin hiilivoimalaitos Kana- dassa Saskatchewanissa ovat esimerkkejä maailmalla olevista hiilivoimalaitoksista, joissa hiilen talteenotto on kaupallisessa mittakaavassa toiminnassa (IEA and IRE- NA, 2017; SaskPower, 2017), ja muita laitoksia on suunnitteilla. Hiilen uusilla teknologioilla saattaa olla kysyntää Pohjois-Amerikassa, jonka hiili- kaivoksilla on merkittävä työllistävä vaikutus. Tällä hetkellä kuitenkin mm. yleinen 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 Afrikka Aasia Euroopan Unioni Venäjä Lähi- Itä Pohjois- Amerikka Etelä- Amerikka TWh 0 5,000 10,000 15,000 20,000 25,000 30,000 35,000 40,000 45,000 50,000 Maailma TWh 2015 2020 2025 2030 2035 2040 64 kehitys ja CCS:n korkea hinta hidastavat maailmanlaajuisesti sen laajamittaista käyttöä. Hiilen tulevaisuus riippuukin paljon teknologiakehityksestä, mutta on mah- dollista, ettei CCS tule koskaan kehittymään kilpailukykyiseksi, sillä hiilen alasajo on alkanut. Yhdysvalloissa Trumpin politiikan myötä suunta saattaa kuitenkin muuttua hitaan kehityksen skenaarion suuntaan. Hiiltä käyttävän energiantuotannon tuotantokustannuksiin vaikuttaa merkittävästi hiilidioksidin hinta. Mikäli hiilidioksiditonnin hinta nousee, on kivihiiltä käyttävän säh- kön tuotantokustannuksen (sis. investoinnin) arvioitu kasvavan tasolle 130 EUR/MWh Euroopan alueella vuonna 2030 (ilman CCS-teknologiaa). 5.5 Uusiutuvat energianlähteet 5.5.1 Tuulivoiman kehitys Tuulivoima kattoi 3 % globaalista sähkön tuotannosta vuonna 2014 ja kapasiteetin on ennustettu kasvavan merkittävästi tulevaisuudessa (IEA, 2016a). Tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli maailmanlaajuisesti 433 GW vuonna 2015 (GWEC, 2016). Perusskenaarion mukaan suurinta kasvua on arvioitu tapahtuvan Aasiassa, sekä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Perusskenaarion mukaisen sähkön kysynnän kasvun perusteella, tuulivoima tulisi kattamaan 12 % sähkön kysynnästä vuonna 2040. Maailmanlaajuisesti tuulivoimatuotannon odotetaan kasvavan noin 800 TWh:sta vuonna 2015 4600 TWh:iin vuonna 2040. Tästä kasvusta noin 35 % ta- pahtuu Aasiassa. Euroopassa tuulivoimantuotanto kasvaa tasaisesti ja se pysyy yhtenä suurimpana tuulivoima-alueena myös tulevaisuudessa. Kolmanneksi suurin tuulivoiman tuotanto on arvioitu olevan Pohjois-Amerikassa, joka vastaa noin vii- denneksestä maailman tuotannosta vuonna 2040 (Kuva 5-11). Kuva 5-11 Tuulivoiman tuotannon kehitys vuoteen 2040 (perusskenaario) 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800 Afrikka Aasia Euroopan Unioni Venäjä Lähi- itä Pohjois- Amerikka Etelä- Amerikka TWh 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 4500 5000 Maailma TWh 2015 2020 2025 2030 2035 2040 65 Venäjällä tuulivoiman osuus on marginaalista, ja sen ennustetaan kasvavan hitaasti vuoteen 2040 mennessä (kts. myös luku 7.6). Venäjän tuulivoiman potentiaali on arvioiden mukaan maailman suurin, ja tällä hetkellä kehitteillä olevat projektit sijait- sevat maan eteläosassa, vaikka alueet eivät ole tuuliresursseiltaan optimaalisimmat (Kuva 5-12). Venäjän pohjoisosat (sisältäen läntiset ja itäiset alueet), ja lounaisosat ovat tuulisuudeltaan parhaimmat ja tuotto voi parhaimmillaan yltää jopa 12 GWh:iin sähköä vuodessa (IRENA, 2017). Kuva 5-12 Kehitteillä olevat tuulivoimahankkeet Venäjällä (IRENA, 2017) Maa- sekä merituulivoiman hinta on laskenut paljon teknologian kehityksen myötä ja sen odotetaan vielä laskevan. Hinnan lasku perustuu tekniikan kehitykseen, muun muassa kestävämpien ja kevyempien materiaalien tuotantoon, suurtuotannon tuomiin etuihin sekä sähköntuotantotehokkuuden (kapasiteettikerroin) parannuk- seen. Huolto- ja kunnossapidon kustannuksien odotetaan laskevan myös juuri tek- niikan kehityksen myötä. Globaali painotettu keskiarvo maatuulivoimalla tuotetun sähkön kustannukselle (sisältäen investoinnin) vuonna 2015 oli noin 66 €/MWh. Vuonna 2025 sen on ennustettu olevan 52 €/MWh IRENA:n ennusteiden mukaan, mutta maailmalla on jo yksittäisiä hankkeita, joissa on päästy alle tason 30 €/MWh. Merituulivoimalla hintaa lisää muun muassa rakentamisen, asennuksen sekä huol- lon ja kunnossapidon haasteellisemmat olosuhteet. Globaali painotettu keskiarvo merituulivoimalla tuotetulle sähkölle vuonna 2015 oli noin 160 €/MWh, mutta kilpai- lukykyisimmissä hankkeissa on päästy tasolle 55 €/MWh. IRENA:n ennusteiden mukaan merituulivoiman tuotantokustannuksen on ennustettu olevan 104 €/MWh vuonna 2025 (IRENA, 2016a). 66 5.5.2 Aurinkosähkön kehitys Vuonna 2016 aurinkosähkökapasiteetti oli 176 GW, eli noin 2 % maailman sähkön- tuotannosta (IRENA, 2016b). Aurinkoenergian käyttö sähköntuotannossa on kasvanut runsaasti viime vuosien aikana ja aurinkosähköntuotanto noin kymmenkertaistuu vuodesta 2015 vuoteen 2040 mennessä. Vuonna 2015 tuotanto oli noin 260 TWh ja vuonna 2040 sen en- nustetaan olevan yli 2500 TWh perusskenaarion mukaisesti. Suurinta kasvu on Aasiassa, joka kattaa yli puolet kapasiteetin kasvusta (EIA, 2016a). Pohjois- Amerikassa ja Euroopassa aurinkosähkökapasiteetti myös kasvaa, mutta Aasia on selvästi kehityksen painopistealue (Kuva 5-13). Vuonna 2040 aurinkosähkö kattaisi perusskenaarion mukaan noin 7 % maailman sähkön kysynnästä. Kuva 5-13 Aurinkosähkön tuotannon kehitys vuoteen 2040 (perusskenaario) Aasiassa on otolliset olosuhteet aurinkovoimalle ja Kiinan aurinkopaneelien tuotan- to on maailman suurinta (CSTEP, 2015). EU:n päästökauppa ja uusiutuvan energi- an tavoitteet tukevat aurinkovoiman lisäämistä vuoteen 2040. Venäjällä aurinkosähkön osuus sähkön kokonaistuotannosta on marginaalista, vaikka Venäjän aurinkosähköpotentiaali on valtava (kts. myös luku 7.6). Arvioidaan, että etenkin Venäjän eteläosissa potentiaali voi olla jopa 1,5 MWh vuodessa, mikä on yli 50 % korkeampi kuin aurinkosähköpotentiaali Saksassa (IRENA, 2017). Aurinkovoiman kasvua edistää aurinkovoiman kustannusten lasku, jonka on ennus- tettu jatkuvan. Aurinkovoiman kustannukset voidaan jakaa PV-moduulin, invertterin ja systeemin tasapainottamiseen liittyviin kustannuksiin. Systeemin tasapainottami- sen kustannukset koostuvat asennuksesta, ja järjestelmän muista komponenteista, kuten johdoista ja kaapeleista sekä rahoituksen ja luvanhankinnoista koostuvista kustannuksista. Näissä kaikissa kategorioissa on odotettavissa kustannusten las- 0 200 400 600 800 1000 1200 Afrikka Aasia Euroopan Unioni Venäjä Lähi- itä Pohjois- Amerikka Etelä- Amerikka TWh 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 Maailma TWh 2015 2020 2025 2030 2035 2040 67 kua. Merkittävin kustannusten lasku on ennustettu tapahtuvan systeemin tasapai- nottamisen kustannuksissa, kun oppimiskäyrän mukaisesti esimerkiksi asennusra- kenteita osataan mitoittaa paremmin (IRENA, 2016a). Vuonna 2015 aurinkovoimalaitoksen sähköntuotantokustannukset olivat tasolla 55– 95 €/MWh Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Intiassa. Perussa ja Meksikos- sa kustannukset olivat alimmillaan noin 45 €/MWh. Globaali painotettu keskiarvo- hinta oli 122 €/MWh. IRENA ennustaa, että globaali painotettu keskiarvohinta laski- si merkittävästi ja olisi 52 €/MWh vuonna 2025 (IRENA, 2016a). Yksittäisissä pro- jekteissa on päästy tasolle 30 €/MWh jo nykyhetkellä. 5.5.3 Bioenergian kehitys Bioenergia kattaa tällä hetkellä noin 10 % globaalista primäärienergian tarjonnasta (13 400 TWh) ja sillä on vielä potentiaalia kasvaa (Kuva 5-14). Tästä valtaosa (noin 7500 TWh) on kehittyvissä maissa perinteisissä puu-uuneissa huonolla hyötysuh- teella tapahtuvaa polttoa (IRENA, 2014). Bioenergiaa käytetään sähkön- ja läm- möntuotannossa sekä liikenteen polttoaineena. Bioenergian käsite on hyvin laaja ja siihen sisältyviä raaka-aineita saadaan puun eri jakeista, maataloudesta sekä jätteistä. Bioenergian käyttö on keskittynyt maantie- teellisesti tietyille alueille, mm. Suomessa sitä käytetään verrattain paljon mm. lämmitykseen mutta esim. Venäjällä ja Lähi-idässä bioenergian kulutus on margi- naalista hiilivetyjen tarjonnan vuoksi. Bioenergian kysyntä jakaantuu tasaisesti ympäri maailmaa Venäjää ja Lähi-itää lukuun ottamatta. Painopistealueina ovat Afrikka ja Aasia. Aasiassa kysyntä laskee selvästi vuonna 2040. Bioenergiaa käytetään Afrikassa lähinnä ruoantuotantoon ja Aasiassa muun muassa lämmitykseen. Myös Euroopassa ja Amerikoissa bioener- gian kysynnän ennustetaan kasvavan noin 30 – 35 % vuoteen 2040 mennessä ver- rattuna vuoteen 2015 (IEA, 2016). Kuva 5-14 Bioenergian kysynnän kehitys (WEC, 2016) 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 Maailma TWh 2015 2020 2025 2030 2035 2040 68 Bioenergiaan pohjautuvan sähköntuotantokapasiteetin arvioidaan kasvavan eniten Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa. Maailmanlaajuisesti bioenergiapohjainen säh- köntuotantokapasiteetti yli kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä. Bioenergian kapasiteetin kehitys sähkön tuotannossa on kuitenkin verrattain marginaalinen esim. tuulivoimaan ja aurinkosähköön verrattuna. Venäjän bioenergiakapasiteetti vuonna 2015 oli 1,4 GW (39 laitosta) sisältäen biokaasun (IRENA, 2017). Venäjällä on valtavat bioenergiaresurssit, sillä Venäjä omistaa viidesosan maailman metsäalueista. Venäjästä on tullut maailman viidenneksi suurin pelletin tuottaja,, ja kolmanneksi suurin pelletin viejä EU:n alueelle (Kanadan ja USA:n jälkeen) (kts. myös luku 7.6). Vuonna 2013 Venäjän pellettien tuotanto kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna. Pellettien hinnat ovat laskeneet, mikä mahdollistaa Venäjälle kasvavat markkinat, kun kuljetuskustannuksista on tullut määräävämpi tekijä hin- nassa. Venäjä hyötyy lyhyestä välimatkasta USA:han ja Kanadaan nähden, kun bioenergia kuljetetaan EU:n alueelle (IRENA, 2017). Bioenergiaa tuodaan myös muina jakeina kuin pelletteinä EU:n alueelle. Biomassan jalostustekniikoita kehitetään jatkuvasti. Muun muassa pelletointi (tiivis- tys), torrefiointi (paahtaminen) ja pyrolyysi (kuivatislaus) lisäävät bioenergian käyt- tömahdollisuuksia, sekä käsittely ja kuljetusmahdollisuuksia. Varsinaista teknolo- giamurrosta ei ole kuitenkaan odotettavissa. 5.6 Ydinvoima Maailmalla on tällä hetkellä lähes 450 ydinvoimalaitosta 30 maassa. Ydinvoiman sähköntuotantokapasiteetti on yhteensä noin 390 GW käsittäen 11 % maailman sähköntuotannosta (World Nuclear Association 2017) (Kuva 5-15). Primäärienergi- an käytöstä ydinvoiman osuus on 4 % (BP, 2016a). Uraanikaivoksia on noin kahdessakymmenessä maassa ja noin puolet maailman tuotannosta saadaan kymmenestä kaivoksesta, jotka sijaitsevat Kanadassa, Aust- raliassa, Nigeriassa, Kazakstanissa, Venäjällä ja Namibiassa (World Nuclear Asso- ciation 2017). 69 Kuva 5-15 Maailman ydinvoiman sähköntuotantokapasiteetti maittain (GW). Luku ei sisällä tällä hetkellä rakenteilla olevia laitoksia (World Nuclear Asso- ciation 2017, tilanne 04/2017) Tämän selvityksen perusskenaariossa ydinvoiman osuutta ei ole eroteltu, vaan se sisältyy kohtaan muut energiantuotantomuodot. Sen sijaan World Nuclear Asso- ciation ja IEA ennustavat, että ydinvoimakapasiteetti kasvaa nykyisestä ja on kes- kimäärin 30 % korkeampi kuin nykypäivänä vuonna 2030 (IEA, 2016a; World Nu- clear Association, 2017) ja noin 40 % korkeampi vuonna 2040 (IEA, 2016a). Lisäksi on ennustettu, että vuonna 2050 noin 25 % sähköstä tuotettaisiin ydinvoimalla (World Nuclear Association, 2017). IEA:n ja BP:n perusskenaarioiden mukaan (sisältyy Pöyryn perusskenaarioon) suu- rinta kasvua ydinvoimantuotannossa on ennustettavissa Aasiassa, jossa tuotanto tulee vuonna 2040 olemaan noin kuusinkertainen verrattuna vuoteen 2015. Muualla maailmassa kasvu on maltillisempaa ja Euroopassa selvästi laskevaa (IEA, 2016a; BP, 2016) (Kuva 5-16). Ydinvoima pysyy siis ainakin välivaiheen energiantuotantomuotona niissä maissa, joissa se on hyväksyttävää. Myös uusia reaktorityyppejä on kehitteillä. Noin 60 lai- tosta on maailmanlaajuisesti tällä hetkellä rakenteilla (tilanne 4/2017). Pääosa ydin- voimalaitoksista on suunnitteilla Kiinaan, Intiaan, Venäjälle ja Yhdysvaltoihin, ja Venäjä on suurin ydinvoimalaitosten viejä, rakentaja ja rahoittaja maailmassa. Eu- roopassa ydinvoimalla on tärkeä rooli tulevaisuudessa ainakin Suomessa, Rans- kassa, Iso-Britanniassa ja monissa Itä-Euroopan maissa (Helynen ja Kara, 2017). Toisaalta moni ydinvoimalaitos tulee käyttöikänsä päähän, ja maailmalla ollaan sul- kemassa tällä hetkellä 160 reaktoria, joista valtaosa on USA:ssa (34), Iso- Britanniassa (30), Saksassa (28), Japanissa (17) ja Ranskassa (12) (World Nuclear Association, 2017). 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Yh dy sv al la t Ra ns ka Ja pa ni Ki in a Ve nä jä Ko re a Ka na da Uk ra in a Sa ks a Ru ot si UK Es pa nj a In tia Be lg ia Ts ek in m aa Sv ei ts i Su om i Bu lg ar ia Un ka ri Br as ili a Et el ä- Af rik ka Sl ov ak ia Ar ge nt iin a M ek sik o Ro m an ia Pa ki st an Ira n Sl ov en ia Al an ko m aa t Ar m en ia GW 70 Kuva 5-16 Ydinvoimatuotannon kehitys (arvioitu, BP, 2016) Ydinvoimateknologia kehittyy jatkuvasti. Ns. neljännen sukupolven reaktorit ovat tutkimuksen alla, ja kaupallisessa käytössä oletettavasti aikaisintaan vuoden 2030 jälkeen. Pisimmällä ollaan nopean hyötöreaktorin kehityksessä, sillä niitä on ollut sähköntuotantokäytössä muun muassa Japanissa, Ranskassa ja Venäjällä tälläkin hetkellä. Hyötöreaktorin suurin etu on se, että reaktori voi tuottaa toisesta halvasta, yleisestä ja muuten ydinreaktioon sopimattomasta aineesta ydinreaktioon sopivaa polttoainetta. Pienten, modulaarisesti rakennettavien ydinreaktorien (SMR alle 300 MWe) kehitys jatkuu useassa maassa. Niiden etuna on lyhyempi pystytys ja käyttöönottoaika, sillä ne voidaan koota jo tehtaassa. Kehitys on pitkällä mm. USA:ssa, Venäjällä, Kiinas- sa ja Argentiinassa, ja kehitysvaiheessa on hieman alle 50 reaktorityyppiä. USA ja Iso-Britannia arvioivat kaupallistavansa SMR-laitokset 2020-luvun loppuun men- nessä. Teholtaan 50 - 150 MW SMR-yksiköt tulevat sarjatuotantona edullisiksi ja ne voidaan sijoittaa osaksi yhdyskuntien tai teollisuuden lämmöntuotantoa (Helynen ja Kara, 2017). IAEA:n mukaan SMR-markkinat olisivat potentiaaliset erityisesti Saudi- Arabiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa (IAEA, 2015). Fuusioreaktori on ydinreaktori, jossa tapahtuu ydinfuusio. Tavallisimmassa fuusio- reaktorityypissä vetyä yhdistetään heliumiksi, jolloin vapautuu energiaa. Ydinfuusio tuottaa suuria energiamääriä fuusioituvaa ainekiloa kohden, ja fuusioituva aine vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Koereaktori (ns. ITER-hanke) on raken- teilla Ranskaan. Fuusioreaktoreiden ei ennusteta olevan kaupallisessa käytössä ennen vuotta 2050. Fuusioreaktoria kehitetään EU:n ja mm. USA:n, Japanin, Venä- jän, Intian, Kiinan ja Etelä-Korean yhteistyönä. Suomi osallistuu ITER-projektiin plasma- ja materiaalifysiikan tutkimuksella. Kuten edellä on mainittu, vuoteen 2040 mennessä ydinvoiman painopistealue siir- tyy selvästi Pohjois-Amerikasta erityisesti Kiinaan, jossa kysyntä kasvaa lähes puo- 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 Afrikka Aasia Euroopan Unioni Venäjä Lähi- Itä Pohjois- Amerikka Etelä- Amerikka TWh 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 Maailma TWh 2015 2020 2025 2030 2035 2040 71 let edelliseen viisivuotiskauteen verrattuna (Kuva 5-17). Myös Venäjällä, Lähi- idässä ja muualla Aasiassa rakennetaan lisää ydinvoimaa, mutta kehitys on maltilli- sempaa kuin Kiinassa. Kuva 5-17 Ydinvoimakehityksen alueelliset painopistealueet vuoteen 2040 Ydinsähkön tuotantohinta vaihtelee voimakkaasti. Maailmalla toteutettujen hankkei- den perusteella tuotantokustannukset (sisältäen investointikustannuksen) ovat vaihdelleet välillä 50 - 120 EUR/MWh. 5.7 Muut teknologiat 5.7.1 Älyverkot ja sähkön varastointi Älyverkosta on useita erilaisia määritelmiä. Työ- ja elinkeinoministeriön määritelmän mukaan ”älyverkko, eli älykäs sähköjärjestelmä tarkkailee sähkön virtaamista ja optimoi jatkuvasti sähkön kulutusta ja tuotantoa.” Älyverkko on yhdistelmä älykkäis- tä sähkömittareista sekä ICT-teknologioista, jotka mahdollistavat huomattavasti reaaliaikaisemman ja joustavamman käytön ja ohjaamisen sähköverkoissa. Tämä puolestaan edesauttaa uusiutuvan ja hajautetun tuotannon lisäämistä sähköverk- koon kustannustehokkaasti niin, että toimitusvarmuus ei kärsi. Älyverkko toimii pi- kemminkin alustana ja mahdollistajana erilaisille teknologioille. Se mahdollistaa myös uusia palveluja ja toimijoita sähkömarkkinoilla ja esimerkiksi kuluttajat voisivat älyverkon välityksellä osallistua tehokkaammin sähkömarkkinoille. Sähköntutkimus- poolin näkemys Suomen energiajärjestelmästä vuonna 2035 on esitetty seuraavas- sa kuvassa (Kuva 5-18), ja sen pohjana on älyverkko. 72 Kuva 5-18 Visio Suomen sähköjärjestelmästä vuonna 2035 Älyverkot ovat vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa kehitystä, mutta niihin liitty- vää tutkimusta on paljon. Monilla valtioilla on omia älyverkkovisioita, joissa on ku- vattu mihin suuntaan älykkäiden sähköjärjestelmien tulisi kehittyä. Siirtyminen näi- hin järjestelmiin tulee olemaan suhteellisen hidasta. Suomessa tavoite älykkäälle sähköjärjestelmälle on asetettu vuoden 2030 tienoille. Myös Yhdysvaltojen energia- virasto on asettanut tavoitteeksi täysin toimivan älyverkon vuonna 2035 (MIT Tech- nology Review, 2015). Älyverkkoon siirtyminen tulee tapahtumaan asteittain sitä ennen, ja älyverkot toimivat muiden teknologioiden mahdollistajina. Hiilivetyjen ky- synnän kannalta älyverkkoteknologialla ei itsessään tule todennäköisesti olemaan suoraa vaikutusta vuoteen 2040 asti. Älyverkkojen ja yleisesti ottaen sähköverkkojen rooli eri tuotantoteknologioiden mahdollistajana on tärkeä. Etenkin uusiutuvien ja hajautettujen uusiutuvien energia- lähteiden käyttöönotto sähköntuotannossa voi vaatia laajoja verkkoinvestointeja. Heikot verkot saattavatkin joissain tapauksissa toimia hidastajana esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman käyttöönotolle. Myös sähkön varastointiteknologiat toimivat vaihtelevan uusiutuvan energiatuotan- non mahdollistajina tasaamalla tuuli- ja aurinkovoiman tuotantoa. Seuraavassa ku- vassa (Kuva 5-19) on esitetty markkinoilla olevat teknologiat teho - purkausaika akselilla. Erilaisia sähkön varastointiteknologioita on huomattava määrä ja käyttö- kohteet ovat vahvasti riippuvaisia eri teknologioiden ominaisuuksista. Tuuli- ja au- rinkovoiman kannalta oleellisinta kehitys on tunteja kestävässä varastoinnissa, ja etenkin aurinkovoiman tuotanto on hyvin aikariippuvaista päivän sisällä. 73 Kuva 5-19 Sähkön varastointiteknologiat teho - purkausaika akseleilla Tällä hetkellä sähkönvarastointikapasiteetti on 3 % globaalista sähköntuotantoka- pasiteetista (150 GW), ja sitä dominoi pumpattava vesivoima (Kuva 5-20). Uutta pumpattavaa vesivoimaa arvioidaan tulevan verkkoon 27 GW seuraavan 10 vuoden aikana (pääasiallisesti Kiinassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa). Muut sähkönvaras- toinnin muodot käsittävät vain 5 GW kapasiteetista, mutta akkuteknologiamarkkinat, erityisesti litium-ioni akut, kasvavat voimakkaasti (litium-ioni akkujen kapasiteetti kaksinkertaistui alle kolmessa vuodessa) (EIA, 2016a). Akuilla on merkittävä rooli vaihtelevan uusiutuvan tuotannon tasapainottajana etenkin nopean kehityksen ske- naariossa, jossa maakaasun kysyntä laskee lähes kaikilla maantieteellisillä alueilla Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa lukuun ottamatta vähentäen kaasun käyttöä tuotannon tasaajana. Flow-akku Tu nt ej a Liquid Air Storage Lämpövarasto Natrium rikki akku Korkeaenergiset superkondensaattorit Li-Ion Akku Lyijyakku NiCd Akku NiMH Akku Vauhtipyörä Korkean kapasiteetin super- kondensaattorit SMES CAES Pumppuvoima Natrium nikkeli kloridi akku Kehittynyt lyijyakku Pu rk au sa ik a ni m el lis ka pa si te et ill a Energiavaraston teho Se ku nt ej a M in uu tte ja 1 kW 10 kW 100 kW 1 MW 10 MW 100 MW 1 GW 74 Kuva 5-20 Verkkoon kytketyt sähkövarastot maailmassa (IEA, 2014b) Varastointiteknologian kehityksellä voi olla geopoliittisia vaikutuksia, etenkin jos akkuteknologian kehitys kiihtyy nykyisestä. Esimerkiksi litium-varannot ovat jakau- tuneet tietyille alueille (Kuva 5-21) ja litium-ioniakkujen kehittyminen voi synnyttää selkeitä voittajavaltioita ja tuontiriippuvuussuhteita etenkin nopean kehityksen ske- naariossa. Alla oleva kuva perustuu USGS:n arvioon, eikä sisällä kaikkia tunnistet- tuja resursseja, joita on merkittävissä määrin lisää mm. Yhdysvalloissa, Boliviassa, Chilessä, Kiinassa, Argentiinassa ja Australiassa. Kuva 5-21 Todennetut litium-varannot maailmassa (1000 t, lähde: USGS, 2016) 5.7.2 Sähköautot Maailmassa oli vuonna 2015 yhteensä 1,26 miljoonaa sähköautoa (IEA, 2016b) ja sähköinen liikenne vastasi noin 1 % kaikesta liikenteen energiankäytöstä vuonna 2014 (WEC) kun mukaan luetaan lentoliikenne. Sähköautojen yleistyminen on ha- janaista ja hyvin maakohtaista. Vuonna 2015 vain seitsemässä maassa sähköautot saavuttivat 1 %:n tai korkeamman markkinaosuuden. Norjassa sähköautot saavutti- vat 23 % osuuden ja Alankomaissa 10 % osuuden. Sekä Norjassa että Alanko- Pumppuvoima 140000 Ilma- kompressointi 440 Natrium- sulfaatti 304 Litium-ioni 100 Lyijy 70 Nikkeli-kadmium 27 Muut 35Muut976 23 38 48 60 1500 2000 3200 7500 0 2000 4000 6000 8000 Zimbabwe Yhdysvallat Brasilia Portugali Australia Argentiina Kiina Chile 75 maissa sähköautojen yleistyminen on saavutettu erilaisilla vahvoilla tukimekanis- meilla, kuten verohelpotuksilla, sekä vahvalla panostuksella sähköautojen infra- struktuurin kehittämiseen. Kuva 5-22 Sähköautojen markkinaosuus vuonna 2015 sisältäen sekä täyssähköautot että plug-in hybridiautot (IEA, 2016b) IEA:n, EIA:n ja WEC:in skenaariot (kappale 4.2.4) ennustavat sähkön käytön li- sääntyvän keskimäärin noin 5 % vuodessa vuoteen 2040 asti, mikä tarkoittaisi lii- kenteen kokonaissähkönkulutuksen yli kolminkertaistumista noin 300 TWh:sta vuonna 2015 1000 TWh:iin vuonna 2040 (Kuva 5-23). Samanaikaisesti liikenteen kokonaisenergian kulutuksen odotetaan näissä samoissa skenaarioissa kasvavan noin 1 % vuodessa, mikä tarkoittaa, että sähkön osuus liikenteen kokonaisenergias- ta kasvaa noin 1 %:sta noin 2,4 %:iin. Liikenteen sähköistymisellä tulee näin ollen olemaan perusskenaarioiden mukaan suhteellisen pieni vaikutus globaaliin liiken- teen energiankäyttöön. (IEA 2016a; WEC 2016; EIA 2016b) Kuva 5-23 Liikenteen kokonaissähkön kulutus Sähköautojen yleistyminen vaatii poliittisia tukitoimia. Akkuteknologian kehitys tulee laskemaan itse autojen hintaa, mutta riittävän laajan infrastruktuurin kehittäminen 0% 5% 10% 15% 20% 25% 0 200 400 600 800 1,000 1,200 2015 2020 2030 2040 TW h 76 tulee todennäköisesti vielä pitkään vaatimaan poliittisia tukitoimia. Siksi sähköauto- jen yleistyminen keskittyy jatkossakin todennäköisesti vahvasti valikoituihin maihin ja urbaaneihin keskittymiin. Seuraavassa kuvassa (Kuva 5-24) on esitetty maita, jotka ovat asettaneet numeerisia tavoitteita sähköautojen yleistymiselle. Tavoittei- den täyttyminen vaatisi 60 % vuosittaista kasvua sähköautojen määrässä ja tarkoit- taisi ainakin 12,9 miljoonaa sähköajoneuvoa vuonna 2020. Tämä vastaa noin 3 % kuvassa listattujen maiden ajoneuvokannasta. Verrokkilukuna maailman nykyinen ajoneuvokanta on 1,2 miljardia (Statista, 2017). Kuva 5-24 Tavoitteet sähköautojen osuudelle ajoneuvojen määrästä vuonna 2020 (IEA 2016b) Globaalilla tasolla sähköautojen vaikutus energiajärjestelmään jää siis tarkastelu- ajanjakson aikana suhteellisen pieneksi perusskenaariossa. Sähköautojen kehitty- miseen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä, kuten kustannusten kehittyminen suhteessa polttomoottoriautoihin ja latausinfrastruktuurin kehittyminen maailman- laajuisesti. Nopean kehityksen skenaariossa sähköautojen yleistyminen on riittävän nopeaa, jotta niillä olisi merkittävää vaikutusta fossiilisten polttoaineiden kulutuk- seen liikenteessä. 5.8 Yhteenveto Hiilivetyjen osuus energian kokonaiskysynnästä on lähes 80 % ja niihin liittyy eniten poliittisia jännitteitä. Energian kysynnän kasvu on suurinta maakaasun, uusiutuvien energialähteiden ja muiden energialähteiden (sisältää ydinvoiman) osalta vuonna 2040 vuoteen 2015 verrattuna (Kuva 5-25). 0% 2% 4% 6% 8% 10% 77 Kuva 5-25 Kokonaisenergian kysyntä ja kehitys maantieteellisillä alueilla vuo- sina 2015 ja 2040 perusskenaariossa (%-osuus kokonaiskysynnästä) Teknologiakehitys on nopeinta tuulivoiman ja aurinkovoiman osalta perusskenaa- riossa ja vielä nopeampaa nopean kehityksen skenaariossa, mutta niiden osuus oli vuonna 2015 vain noin 5 % maailman sähköntuotannosta. Tuulivoiman ja aurinko- voiman osuuden koko maailman sähkön tuotannosta oletetaan olevan noin 19 % perusskenaariossa ja 26 % nopean kehityksen skenaariossa vuonna 2040. Tämä on seurausta näiden teknologioiden merkittävästä kustannusten laskusta ja kilpailu- kyvyn parantumisesta. Suurimmat teknologiset haasteet siirtyvät kuitenkin kohti sähkön varastointia ja esimerkiksi pienen kokoluokan ydinvoiman ja hiilidioksidin talteenoton kehittämistä kustannuskilpailukykyiseksi. Hiilen kysyntä väistämättä laskee ja ydinvoima tulee pysymään välivaiheen energi- antuotantomuotona, joten ne ovat myös tärkeä osa kokonaiskuvaa. Muut teknologi- at ovat suhteellisen marginaalisia mutta paikallisesti niillä voi olla suurikin merkitys (esim. sähköautot Norjassa). 12 % 12 % 36 % 31 % 49 % 37 % 17 % 8 % 10 % 15 % 29 % 35 % 1 % 3 % 4 % 28 % 34 % 17 % 22 % 67 99 32 33 18 17 9 16 9 14 8 8 7 10 20 40 60 80 100 120 2015 2040 2015 2040 2015 2040 2015 2040 2015 2040 2015 2040 2015 2040 Aasia Pohjois- Amerikka EU Afrikka Lähi- itä Venäjä Etelä- Amerikka 10 00 TW h Öljy Hiili Maakaasu Tuuli & Aurinko Muut 32 % 27 % 22 % 20 % 47 % 39 % 21 % 21 % 44 % 36 % 17 % 7 % 14 % 10 % 15 % 14 % 4 % 3 % 25 % 32 % 14 % 16 % 51 % 50 % 54 % 51 % 22 % 25 % 2 % 10 % 3 % 2 % 2 % 2 % 3 % 24 % 24 % 50 % 51 % 8 % 10 % 13 % 29 % 33 % 4 8 12 16 20 2015 2040 2015 2040 2015 2040 2015 2040 2015 2040 EU Afrikka Lähi- itä Venäjä Etelä- Amerikka 78 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 6.1 Vaikutukset energian kysyntään ja geopoliittiseen tasapainoon maail- manlaajuisesti vuonna 2040 6.1.1 Perusskenaario Perusskenaariossa kokonaisenergian kysyntä kasvaa 32 % maailmanlaajuisesti vuoteen 2040 mennessä ja erityisesti kehittyvissä maissa. Kasvukeskittymät siirty- vät erityisesti Aasiaan. Energiantuotantomuodoista aurinko- ja tuulivoima globaalisti ja ydinvoima kehittyvissä maissa ovat selkeästi voittajateknologioita vuoden 2040 tasolle (Kuva 6-1). Kuva 6-1 Perusskenaarion mukaiset energiasektorin murroksen painopiste- alueet vuoteen 2040 mennessä Aurinko- ja tuulivoiman voimakas kasvu skenaarioiden tarkastelujaksolla ei näytä johtavan siihen, että muut teknologia syrjäytyisivät merkittävästi muualla kuin mah- 79 dollisesti EU:ssa ja Pohjois-Amerikassa. Tämä johtuu siitä, että kokonaisenergian kysynnän kasvun vuoksi myös muita teknologioita tarvitaan aurinko- ja tuulivoiman rinnalla kehittyvissä maissa. Sen lisäksi varastointiteknologian kehitys ei vaikuta olevan niin nopeaa, että lähivuosina voitaisiin siirtyä hyvin vahvasti aurinko- ja tuu- lienergiaan pohjautuvaan energiajärjestelmään. Tarve uusiutuvien energiantuotan- tomuotojen murrokselle ei vaikuta olevan vielä riittävän suurta, ja kehitystä hidastaa mm. poliittisen ohjauksen epävarmuus globaalisti. Hiilivoima on häviäjien joukossa teknologiakehityksestä huolimatta, sillä hiilivoiman alasajo kehittyneissä maissa on jo alkanut. Kun uusiutuvien kilpailukyky paranee huomattavasti muihin energiantuotantomuotoihin verrattuna, on hiilivoima suurin kärsijä. Hiilen globaalin kysynnän oletetaan kasvavan vuoteen 2025 saakka ja läh- tevän sitten loivaan laskuun. Kysyntä päätyisi tarkastellussa perusskenaariossa vuonna 2040 samalle tasolle kuin vuonna 2015. Öljyn ja maakaasun globaali kysyntä jatkaa kasvuaan koko tarkastelujakson ajan, mikä todennäköisesti nostaa niiden hintaa, kun varannot vähenevät ja vaikeammin hyödynnettäviä esiintymiä otetaan käyttöön. Öljyn kysyntä muodostui vuonna 2015 yli 50 %:sti liikenteen käytöstä ja sen vuoksi sen kysyntään ei oleteta tulevan suurta muutosta. Maakaasun hinnan on arvioitu kasvavan ja asettuvan puolitoistakertaisel- le tasolle nykyiseen verrattuna. LNG:n hinnan arvioidaan kasvavan noin 15 % vii- den vuoden tarkastelujaksolla (2020 - 2025). Maakaasu pysyy energiapaletissa ainakin vuoteen 2040, sillä sitä tarvitaan säätövoimana ja se on puhtain fossiilisista polttoaineista. Aasiassa maakaasun kysyntä kasvaa kaksinkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä eikä Aasian oma tuotanto riitä kattamaan kysyntää. Aasia siirtyy tuomaan kaasua muualta joko putkia pitkin tai enenevässä määrin LNG:llä. Tuontivaihtoehtoina ovat mm. Venäjä, Australia ja Yhdysvallat, joiden oma tarjonta ylittää kysynnän. Tällä voi olla positiivinen vaikutus Venäjän maakaasutuloihin. Euroopassa maakaasun kysyntä nousee hieman, mutta Suomessa kysyntä laskee, sillä Suomessa panostetaan bioenergian hyödyntämiseen. LNG-markkinoiden kas- vu vähentää edelleen riippuvuussuhteita ja energiapoliittisia jännitteitä. Riippuvuus Venäjän tuonnista vähenee ja toisaalta Venäjän näkökulmasta riippuvuus Euroo- pasta myös vähenee. LNG:n tuotannon, liuskeöljy- ja liuskekaasuesiintymien hyö- dyntäminen ja uusiutuvien energiantuotantolähteiden nousu johtavat siihen, että omavaraisuus lisääntyy ja poliittinen riippuvuus energiasta vähenee myös maail- manlaajuisesti. Esimerkiksi Venäjästä ja Saudi-Arabiasta tulee tulevaisuudessa enemmän energian myyjiä muiden maiden joukossa, ja niiden asema energiasu- pervaltoina heikkenee. Hiilen ja öljyn voimakas kysynnän lasku Euroopassa vuoden 2030 jälkeen vähentää myös Euroopan riippuvuutta Venäjästä. Tällä hetkellä noin puolet raakaöljystä ja öljyjalosteista tuodaan Venäjältä Eurooppaan. Yleisesti ottaen energiasopimusten merkitys joidenkin valtioiden vallan ylläpitäjänä vähenee. Kaasun osalta yksittäisten EU:n jäsenmaiden ja Venäjän välillä epäsym- metriset riippuvuussuhteet voivat kuitenkin säilyä. Sen sijaan Yhdysvaltojen ase- 80 man heikkeneminen hyödyttää eniten Kiinaa, joka on kehittymässä maailman suu- rimmaksi talousmahdiksi. Kiinan odotetaankin ottavan aktiivisemman roolin ulkopolitiikassa. Tuontiriippuvuus Aasiassa kasvaa kysynnän kasvaessa, mutta riippuvuus Venäjästä ei välttämättä lisäänny. Sen sijaan Venäjän riippuvuus Kiinasta kasvaa, sitoen Venäjän vahvem- min Kiinan vaikutuspiiriin. 6.1.2 Nopean kehityksen skenaario Nopean kehityksen skenaariossa energiamurros tulee olemaan huomattavasti sy- vempi kuin perusskenaariossa ja geopoliittiset siirtymät ovat mahdollisia. Uusiutuvi- en energialähteiden kysyntä tulee nousemaan 2,5-kertaiseksi vuonna 2040 vuoteen 2015 verrattuna ja erityisesti sähkön kysyntä nousee energian kokonaiskysyntää enemmän. Sähkövarastoilla voi olla merkitystä vaihtelevan tuotannon tasapainotta- jana. Yhteenveto eri alueiden kehityksestä on esitetty alla kuvassa (Kuva 6-2). Uusiutuvien energialähteiden käytöstä hyötyvät kahdentyyppiset valtiot: ne maat, joilla on teknologiaosaamista sekä ne, joilla on teknologioiden valmistamiseen tar- vittavia raaka-aineita. EU, Yhdysvallat ja Kiina ovat kaikki panostaneet uusiutuvien energiateknologioiden toimialojen synnyttämiseen ja nämä maat/alueet tulevat ole- maan hyvässä asemassa hyötyäkseen uusiutuvien laajamittaisesta käyttöönotosta. Raaka-aine-varannoista hyötyviä maita ovat mm. Kiina, Venäjä, Kongo, Bolivia ja Argentiina. Kasvava sähkön kysyntä puolestaan tekee sähköverkkoinfrastruktuurista entistä tärkeämpää. Sähköverkkoja tullaan tarvitsemaan myös liikenteen ylläpitoon ja maa- ilmassa tullaan mahdollisesti näkemään valtavia ”superverkkoja”, joilla siirretään ja tasapainotetaan suuria määriä uusiutuvaa tuotantoa suurilta alueilta. Vastaavasti voi syntyä myös huomattava määrä mikroverkkoja alueille, joilla ei ole helppoa pää- syä osaksi suurempaa sähköverkkoinfrastruktuuria. Suurimmat maantieteelliset muutokset hiilivetyjen kysyntään nähden tapahtuvat EU:n alueella, Pohjois-Amerikassa, Venäjällä ja Aasiassa. Erityisesti öljy ja hiili me- nettävät osuuttaan, mutta myös kaasun merkitys vähenee vuoden 2030 jälkeen. Nopean kehityksen skenaariossa Venäjän tulot fossiilisten polttoaineiden myynnistä supistuvat merkittävästi. Aasiassa kaasun kysyntä kuitenkin lähes kaksinkertaistuu ja erityisesti Kiinassa kaasun kysyntä ylittää tarjonnan. 81 Kuva 6-2 Nopean kehityksen skenaarion mukaiset energiasektorin murroksen painopistealueet vuoteen 2040 mennessä. OPEC-maiden öljyn tuotanto kasvaa vuoteen 2020 ja tasaantuu sen jälkeen. OPEC:in heikentyminen, öljyn hinnan voimakas lasku ja sitä kautta öljytulojen su- pistuminen voivat aiheuttaa poliittisia jännitteitä Lähi-itään kohdistuvien muutosten vuoksi. On arvioitu, että OPEC:in heikentyminen ja tulojen supistuminen voisi aihe- uttaa Saudi-Arabian ja muiden Lähi-idän öljymaiden romahtamisen ja näin vaikuttaa terrorismin ja pakolaiskriisin jatkumiseen ja laajenemiseen Euroopassa. Nopean kehityksen skenaarion toteutumista hidastavana tekijänä toimii mm. ener- giajärjestelmän jäykkyys (esimerkiksi sähköverkkoinfrastruktuuri). Tästä esimerkki- nä mm. Tanska, joka on 1980-luvulta saakka panostanut uusiutuviin energiantuo- tantomuotoihin. Nykyisen uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvan energiantuotan- torakenteen saavuttaminen on kestänyt yli 30 vuotta. Mittavien investointitarpeiden vuoksi uusiutuvan energian ratkaisuihin voidaan monin paikoin investoida vasta, kun nykyinen tuotantokapasiteetti (hiilivoima, ydinvoima ym.) tulevat käyttöikänsä päähän. Kehityksen nopeuden määritteleekin pitkälti energiantuotantomuotojen 82 kilpailukyky. Lisäksi sähkön varastoinnin on oltava kilpailukykyistä, jotta nopean kehityksen skenaario voi toteutua. 6.1.3 Toimenpidevalikoima uusiutuvan energian maailmassa Arvioitaessa EU:ta, Venäjää, Kiinaa ja USA:ta ‘Kuuden säännön’ -viitekehyksen avulla niiden asema toisiinsa nähden näyttäytyy hyvin erilaisena (Taulukko 6-1). EU:lla on hyvin rajalliset mahdollisuudet energiadiplomatiaan raaka-aineiden maa- hantuojana, joka vie vain teknologiaa ja jonka hiilivetytarve vähenee entisestään. Harvoja jäljelle jääviä keinoja ovat esim. uusiutuvan teknologian ylituotanto markki- noille käyttäen hyväksi taloudellisia tukia. Tämä edellyttäisi että EU pystyisi leik- kaamaan teknologian kustannuksia huomattavasti, ja tarvittavan tuen määrän vuoksi keino vaikuttaa epärealistiselta. Venäjä puolestaan säilyy luonnonvarojen nettoviejänä. Koska luonnonvarojen ky- syntä ja merkitys vähenevät, vähenee Venäjän kyky vaikuttaa energiamarkkinoihin. Samalla kun kaasun kysyntä kasvaa jossain päin maailmaa, kysyntä Euroopassa venäläisen kaasun päämarkkinoilla laskee. Globaalien LNG-markkinoiden kehitys rajoittaa edelleen Venäjän kykyä vaikuttaa markkinoihin. Venäjän mittavat luonnon- varat antavat sille kuitenkin jonkin verran pelivaraa: Venäjällä on mahdollisuus esi- merkiksi heikentää muiden maiden toimenpiteitä lisäämällä omaa vientiään kohtei- na oleviin maihin. Tämän tekee mahdolliseksi se, että Venäjän oma tuotantokapasi- teetti ei tule olemaan kokonaan käytössä tilanteessa, jossa hiilivetyjen kysyntä on laskenut maailmanlaajuisesti. Venäjällä on merkittävät varat harvinaisia metalleja, jotka voivat jossain määrin kompensoida menetettyä vaikutusvaltaa. Vähenevä öljyn kysyntä saattaa ajaa USA:n jälleen öljyn nettotuojaksi, koska kal- leimmat öljyvarat, joihin USA:n liuskeöljy perinteisesti kuuluu, tulevat ensimmäiseksi syrjäytetyksi markkinoilta. Mittavat kotimaiset öljy- ja kaasuvarat yhdessä korkean kysynnän kanssa antavat edelleen USA:lle vaikutusvaltaa käyttää energiadiploma- tian keinoja. Sekä USA:n että EU:n vaikutus hiipuu Kiinan kasvavan merkityksen vuoksi. Nopean kehityksen skenaarion toteutuessa Yhdysvalloilla (ja EU:lla) tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa esim. asettaa pakotteita ilman Kiinan tukea (esimerkkinä viimeaikaisista pakotteista ovat mm. EU:n ja USA:n asettamat pakot- teet Iranille). Kiina on hiilivetyjen nettotuoja, mutta myös monien uusiutuvan energia- ja akkutek- nologioiden valmistamiseen tarvittavien materiaalien nettoviejä sekä itse kyseisten teknologioiden viejä. Valtavan talouden ja laajan öljyn ja kaasun kysynnän vuoksi (huolimatta öljyn kokonaiskysynnän vähenemisestä) Kiina on vahvassa asemassa käyttämään energiadiplomatian keinoja. Se voi esimerkiksi estää tuonnin joistain maista, täyttää markkinat uusiutuvalla teknologialla, köyhdyttää markkinat uusiutu- van energiateknologian tuotantoon tarvittavista materiaaleista, ja vaikuttaa taloudel- lisesti tuotantokapasiteettiin ja polttoainevalikoimaan kohdemaissa. Kiina on esi- merkiksi vaikuttanut teräsmarkkinoihin täyttämällä ne omalla subventoidulla tuotan- nollaan. 83 Eri maiden ja alueiden interventiot energiamarkkinoilla muuttavat yleisesti ottaen luonnettaan. Hiilivetyjen vähenevän kysynnän vuoksi käytettävissä olevat keinot ovat yhä useammin teknologiaan ja rahoituskykyyn liittyviä, jälkimmäiseen koska uusiutuvan energian teknologiat ovat tyypillisesti pääomaintensiivisiä. On huomat- tava, että menetelmät ja työkalut eri toimenpiteille on tässä esitelty yleisellä tasolla, ilman yksityiskohtaista selvitystä niiden ankaruudesta tai toteutuskeinoista. Esimer- kiksi rahoitukseen liittyvät interventiot ovat todennäköisesti kovia keinoja puuttua vakavampiin tilanteisiin, kun taas teknologiset interventiot voivat olla pehmeämpiä ja luonteeltaan ohjaavampia. Energian viejämaiden toimenpidevalikoima todennäköisesti pienenee, mutta vähen- tynyt öljyn kysyntä saattaa myös keskittää jäljellä olevan tuotannon ja vaikutukset muutamiin valittuihin maihin. Muiden maiden viennin estäminen tulee helpommaksi, koska vaikutuksen symmetria muuttuu suurten maahantuojien eduksi. Symmetrialla tarkoitetaan tässä sitä, että yhden maan tuotantokapasiteetin poistaminen markki- noilta nostaa hintoja, jolloin viennin estäjät myös kärsivät. Nopeutetussa skenaa- riossa viejämaiden tuotanto on globaalia potentiaalia huomattavasti alhaisempi, minkä takia muut valtiot voivat korvata poistuvaa tuotantoa, joskin viiveellä. Lisäksi tuotujen raaka-aineiden merkitys tuontivaltioissa laskee. Energiamarkkinoihin vai- kuttavat myös Kiinan ja koko Aasian kasvu yleisesti ottaen, ja tämä tarkoittaa, että niiden on entistä vaikeampaa vaikuttaa energiamarkkinoihin ilman muiden valtioi- den apua. 84 Taulukko 6-1 Valittujen maiden/alueiden mahdollisuudet vaikuttaa muihin maihin “Kuuden säännön“ -viitekehyksen avulla tarkasteltuna (Pascual, 2015) (matala, keskitaso, korkea) EU Venäjä Kiina USA Viennin estäminen Yritetään estää toisen maan vientiä ja tuloja Matala – Vähenevä kysyntä tarkoittaa, että on entistä vaikeampaa vaikuttaa viejiin pelkäs- tään omalla tuonnilla. Oman tuotannon puute tarkoittaa, että EU on itse altis vienti-interventioille. Matala – Vaikea estää omalla kysynnällä, eikä kontrolloi pääomavirtoja. Nettoviejänä Venäjä on itse alttiina toisten sen omaan vientiin kohdistuvil- le toimenpiteille. Korkea – Suuri kysyntä tarkoittaa, että Kiina voi vaikuttaa pelkästään oman kysyntänsä avulla. Kiinalla on omia reservejä, mikä mahdollisesti vähentää sille itselleen aiheutuvaa vahinkoa. Keskitaso – Suhteellisen hyvässä asemassa vähentyneestä kysynnästä huolimatta. USA:lla on omia resursseja, mikä vähentää mahdollisten interventioiden symmetriaa. Tuotanto- kapasiteetin rajoittaminen Rajoitetaan jonkun maan tuotantoa Matala – Vähenevä energiakauppa ja kansain- välinen painoarvo tekevät tästä vaikeampaa. Matala – Vaikeaa, koska perinteisesti Venäjä on ollut energian viejämaa. Öljytulojen väheneminen rajoittaa myös taloudellista painoarvoa globaalilla tasolla. Keskitaso – Välineet tähän korkean investoin- tiasteen ja muiden maiden kanssa käytävän kaupan ansiosta. Keskitaso – Riittävät taloudelliset resurssit ja kauppasuhteet. Kansain- välisen painoarvon väheneminen tekevät tästä vaikeampaa. Ylituottami- nen markki- noille Ylituotetaan markkinoille ja näin kasvate- taan markkina- osuutta tai ajetaan kilpaili- jat markkinoilta Matala – Vähäiset omat resurssit tekevät tästä vaikeaa. Voi mahdollisesti tehdä tämän teknologian avulla, mutta olisi vaikeaa. Keskitaso – Mahdollista öljyllä ja kaasulla, erityises- ti jos onnistuu rakenta- maan LNG-kapasiteettia. Voi olla mahdollista tietyillä harvinaisilla metalleilla. Oma talous voisi kärsiä, joka tekee tästä vaikeam- paa. Korkea – Hyvä potentiaali tiettyjen harvinaisten metallien osalta. Mahdollis- ta uusiutuvan energiatek- nologian avulla. Keskitaso – Omia kaasu- ja öljyvaroja tämän toteuttamiseen. Oman öljyn korkean hintatason vuoksi tulisi kalliiksi. Voi mahdollisesti toteuttaa tämän uusiutuvan teknolo- gian avulla, mutta olisi vaikeaa. Markkinoiden kuihduttami- nen Hallitseva toimittaja yrittää manipuloida markkinaa vähentämällä tuottoa Matala – Ei mahdollista, koska on energiapolttoai- neiden nettotuoja. Vaikeaa teknologian osalta koska on olemassa muita viejiä, jollei EU onnistu lisäämään osuuttaan maailmanlaajui- sesta tuotannosta. Keskitaso – Jossain määrin mahdollista öljyn ja kaasun avulla, erityisesti alueilla joihin kaasuputket kulkevat. Kasvavat LNG- markkinat ja vähenevä öljyn kysyntä tekevät tämän vaikeammaksi kuin tällä hetkellä. Voi yrittää toteuttaa tätä myös joidenkin harvinaisten metallien avulla. Korkea – Hyvät mahdolli- suudet tiettyjen harvinais- ten metallien avulla. Voi tehdä tämän myös uusiutuvalla teknologialla olettaen, että säilyttää globaalin tuotanto-osuuden lähellä nykyistä tasoa. Matala – Öljyn korkea hintataso tarkoittaa, että tämä ei ole tehokasta. Jonkinlaiset mahdollisuu- det köyhdyttää markkinoita LNG:n avulla. USA on samanlaisessa tilanteessa EU:n kanssa teknologian suhteen. Liittoutumis- kyky Auttaa kohde- maata esim. viemällä sinne raaka-aineita tai teknologiaa alhaisemmalla kustannuksella Matala – Voi auttaa teknologian ja rahoituksen avulla. Keskitaso – Voi auttaa mittavilla resursseillaan. Keskitaso – Voi auttaa teknologian, rahoituksen ja resurssien avulla. Korkea – Voi auttaa teknologian, rahoituksen tai jopa resurssien avulla. Energiapaletin muuttaminen Yritetään saada muita maita muuttamaan polttoainevali- koimaansa Keskitaso – Vaikeaa, mutta EU:lla on diplomaat- tista kokemusta, taloudelli- set edellytykset sekä tarvittava teknologia. Matala – Erittäin vaikeaa, koska taloudelliset edellytykset ovat pienenty- neet (johtuen vähentyneis- tä energian vientituloista) ja Venäjän asema resurssien viejänä. Keskitaso – Vaikeaa, mutta Kiinalla on diplo- maattista kokemusta, taloudelliset edellytykset ja tarvittava teknologia. Keskitaso – Vaikeaa, mutta USA:lla on diplo- maattista kokemusta, taloudelliset edellytykset ja tarvittava teknologia. 85 6.1.4 Hitaan kehityksen skenaario Hitaan kehityksen skenaariossa nykyinen kehitys jatkuu samansuuntaisena, ja his- toria toistaa itseään. Skenaarion toteutuminen etenkään kehittyneissä maissa ei ole kovin todennäköistä, sillä jo tällä hetkellä käytössä olevat poliittiset ohjauskeinot tukevat perusskenaarion tai nopean kehityksen skenaarion mukaista kehitystä. Merkkejä myönteisen kehityksen kääntymisestä on kuitenkin nähtävissä. Hitaan kehityksen skenaario voisi toteutua, jos populismi lisääntyy, valtioiden kunnianhimo ilmastokysymyksissä vähenee, ja myös muut suuret saastuttaja- ja/tai rahoittaja- maat tai yhteisöt (esim. Kiina, Intia, EU) kuin USA vetäytyvät Pariisin sopimuksesta. USA:n vetäytyminen ei vaikuta ainoastaan USA:han, vaan sillä saattaa olla vaiku- tusta kehitysmaiden kehitykseen, kun USA:n sitoutuminen ilmastotalkoisiin 3 miljar- din dollarin edestä vuoteen 2020 jää saamatta. Toisaalta kehittyvien maiden osuus päästöistä on suhteellisen pieni suuriin teollisuusmaihin verrattuna, ja investointira- haa saattaa olla saatavilla muuta kautta. Hitaan kehityksen skenaario voisi toteutua, jos tietyt luvussa 4.3 esitetyt epävar- muustekijät toteutuvat. Näitä ovat valtioiden tahotilan puuttumisen lisäksi laajamit- taiset konfliktit ja talouskasvun äkillinen hidastuminen esim. Euroopassa. Tämän seurauksena rahoitusta uusiutuviin energiantuotantomuotoihin ei olisi saatavilla ja sillä voisi olla myös merkittäviä vaikutuksia EU:n alueen investointeihin, ja jo alka- neen positiivisen kehityksen suuntaan. 86 II. SIIRTYMIEN TURVALLISUUS- POLIITTISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 87 7 VENÄJÄN ENERGIAPOLIITTISET VALINNAT 7.1 Johdanto Selvitystyön ensimmäisessä osassa on analysoitu maailmanlaajuisten energia- markkinoiden muutosdynamiikkaa ja siihen liittyviä epävarmuustekijöitä. Tutkimus- analyysin pohjalta on muodostettu kolme skenaariota, jotka kuvaavat energiamur- roksen aikaansaamia strategisia siirtymiä. Selvitystyön toisessa osassa tarkastel- laan maailmanlaajuisten energiamarkkinoiden muutosta Venäjän viitekehyksessä. Tässä osassa arvioidaan millaisia jännitteitä ja mahdollisuuksia maailmanlaajuinen energiamurros synnyttää energiatuloista riippuvaiselle Venäjän taloudelle ja poliitti- selle järjestelmälle. Selvitystyö ei tuota kokonaisvaltaista kuvausta tämän muutos- prosessin merkityksestä Venäjälle. Sen sijaan, analyysi pyrkii avaamaan Venäjän energiapoliittisten valintojen taustaoletuksia ja tavoitteita. Tätä kautta voidaan avata myös energian turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Käynnissä oleva strateginen siirtymä hiilivedyistä uusiutuvien energiamuotojen käyttöön ja kohti energiatehokkaampaa sekä älyjärjestelmiin pohjautuvaan energia- järjestelmää on yksi keskeisistä Venäjän energiariippuvaiseen talouteen ja sitä kautta poliittisen järjestelmän tasapainoon vaikuttavista tekijöistä. Energia tulee kuitenkin säilyttämään asemansa Venäjän keskeisenä vientisektorina myös tulevai- suudessa. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että vuosikymmenien aikana rakennettu energiansiirtokapasiteetti ylläpitää Venäjän keskeisten kauppakumppanimaiden riippuvuutta Venäjän tuontienergiasta. Venäjän ja Euroopan unionin välien heikke- neminen Ukrainan konfliktin seurauksena on edesauttanut vaihtoehtoisten energi- anvienti- ja tuontikanavien rakentamista niin Venäjällä kuin Euroopan unionin jä- senmaissa. Samalla tämä kehitys on tehnyt näkyvämmäksi sen, miten eri tavoin energia on osa Venäjän turvallisuuspolitiikkaa. Vastaavasti Venäjän sisäiset markkinat ovat eräänlainen hybridi (Korppoo & Spen- cer, 2012; Martikainen ym, 2016): yhtäältä tavoitteena on markkinoiden vapautta- minen (tehokkuuden parantaminen, sijoitusten houkutteleminen, pääoman moder- nisoiminen); toisaalta valtio haluaa hallita strategisia energiavirtoja ja pitää yllä ny- kyisestä järjestelmästä hyötyvien valta-asemaa, joka on rajoittava tekijä Venäjän sisäiselle energiamurrokselle (Tynkkynen, 2016a; 2016d). Hiilivedyistä öljy tuottaa Venäjälle erityisesti vienti- ja verotuloja, kun taas kaasu on merkittävämpi kotimark- kinoilla. Yhdessä nämä kaksi raaka-ainetta vastaavat noin kolmannesta valtion tu- loista ja noin puolta vientituloista (Simola & Solanko, 2017). Tulevaisuudessa ydin- voimasta pyritään rakentamaan kolmatta energiamuotoa, josta Venäjä voisi saada vientituloja, ja joka korvaisi myös kaasua kotimarkkinoilla (Oxenstierna, 2014; De Clerq ym, 2016). Seuraavassa kappaleessa kuvataan lyhyesti sitä, miten Venäjän energiastrategia arvioi maailmanlaajuisten energiamarkkinoiden kehitystä ja sen merkitystä Venäjän kannalta. Tämän jälkeen selvitetään, millaisten poliittisten reunaehtojen puitteissa energiapolitiikkaa Venäjällä tehdään. Tätä taustaa vasten voidaan esittää arvio sii- 88 tä, millaisia vaihtoehtoja Venäjällä on ensimmäisessä osassa kuvattujen energia- skenaarioiden olosuhteissa. Selvitystyön toisen osan lopuksi analysoidaan Venäjän energiapolitiikan ja turvallisuuspolitiikan vuorovaikutusta ja energiadiplomatian kei- novalikoimaa. Tässä toisessa vaiheessa huomio on siis Venäjän näkökulmissa ja kehityksessä. Toisen vaiheen analyysi muodostaa puolestaan pohjan selvitystyön kolmannelle osalle, jossa arvioidaan Suomen huoltovarmuuden kehitystä ja siihen liittyviä epävarmuustekijöitä. 7.2 Venäjän energiapoliittiset valinnat Venäjän hallitus on parhaillaan valmistelemassa vuoteen 2035 ulottuvaa Energia- strategiaa.4 Vuoden 2017 alussa julkaistu luonnos (Venäjän energiaministeriö, 2017) sisältää arvion maailmanlaajuisen energiamurroksen suuntaviivoista ja merki- tyksestä Venäjälle. Venäjän energiaministeriön laatima ennuste Venäjän energia- sektorin tieteellis-teknologisesta kehityksestä vuoteen 2035 mennessä (Venäjän energiaministeriö, 2016) täydentää vielä luonnosvaiheessa olevan energiastrategi- an näköalaa energiasektorin kehitykseen. Hallinnollisesti Energiaministeriön lisäksi Taloudellisen kehityksen ministeriö, Luonnonvaraministeriö sekä johtavat valtio- omisteiset ja yksityiset energiayhtiöt ovat keskeisiä toimijoita puhtaasti energiaky- symyksissä. Energiapoliittisten valintojen turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden selvit- täminen edellyttää myös Venäjän ulkoministeriön ja puolustusministeriön johdolla laadittujen strategioiden ja kannanottojen huomioimista analyysissä. Tämän selvi- tystyön kannalta kiinnostavaa on erityisesti se, millaisena energiamurroksen nyky- vaihe nähdään Venäjän kannalta ja millaisia muutostavoitteita näissä strategisen tason dokumenteissa asetetaan. Vertailemalla vielä luonnosvaiheessa olevaa Energiastrategiaa sen edeltäjään, vuonna 2009 hyväksyttyyn ja vuoteen 2030 ulottuvaan strategiaan, voidaan todeta, että suuret linjat eivät ole muuttuneet. (Venäjän energiaministeriö, 2009) Luonnok- sessa maailmanlaajuista energiamurrosta tarkastellaan pääosin Venäjän rajojen ulkopuolelta tulevana trendinä. Ehkä tästä johtuen uusiutuvan energian roolia osa- na Venäjän energiajärjestelmää on käsitelty vähän. Vuotta aiemmin julkaistuissa Venäjän energiasektorin teknologiakehitystä arvioivassa raportissa (Venäjän ener- giaministeriö, 2016) ”energiavallankumous” nostetaan esiin yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona. Sen tiellä olevat ongelmat nähdään hyvin samalla tavalla kuin kan- sainvälisissäkin arvioissa (uusiutuvan energian saatavuuden heilahtelut ja energi- antuotannon taloudellinen tehokkuus). Raportissa kuitenkin arvioidaan, että venä- läiset energia-alan suuryritykset ottavat suuren riskin, jos ne eivät panosta uuteen teknologiaan vaan jatkavat perinteisten, hiilivetyjen hyödyntämiseen keskittyvien suurprojektien parissa. Riski liittyy mahdollisuuteen, että öljyn ja kaasun alhaisesta maailmanmarkkinahinnasta johtuen yhtiöt eivät kykene tuottamaan jatkossa voittoa. Energiastrategian luonnoksessa todetaan, ettei Venäjä ole kyennyt kovin hyvin kyt- kemään ilmastopolitiikkaa ja uusiutuvan energian lisäämistä edistävää politiikkaa toisiinsa. Pikemminkin strategia keskittyy fossiilisen energian markkinoiden muut- tumisen sekä sisäisten uudistusten rahoittamisen problematiikkaan. Ylipäätään uu- 4 Tämän tutkimuksen ensimmäisessä osiossa tarkasteltiin maailmanlaajuista energiavirtojen ja -politiikan kehitystä, ja Venäjän roolia tässä kontekstissa. Tässä osiossa puolestaan katsotaan Venäjän omia tulkintoja maan energiasektorien kehityksestä. 89 siutuvan energian tavoitteet tulivat mukaan Energiastrategiaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 2009. Tässä strategiassa asetettiin tavoite 4,5% uusiutuvan energian osuudesta sähköntuotannossa (Smeets, 2017). Olennaista muutosta aikaisempaan energiapolitiikkaan ei nykyisen strategialuonnoksen pohjalta ole nähtävissä tai muu- tokset vaatisivat suorastaan yllättäviä shokkeja. Energiastrategian luonnoksessa (Venäjän energiaministeriö, 2017) arvioidaan kan- sainvälisten energiamarkkinoiden muutosta seuraavasti: · Talouskasvu on epävakaata, verrattain hidasta ja epätasaista · Geopoliittinen kilpailu kasvaa, joka johtaa väistämättä uusiin taloudellisiin kriiseihin5 · Teknologinen kehitys nopeutuu ja johtavat teollisuusmaat siirtyvät suurella todennäköisyydellä uudelle teknologiselle tasolle · Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset yhteiskunnan elintärkeään inf- rastruktuuriin ovat kasvussa ja sitä kautta globaali ilmastopolitiikka tiuken- tuu. Muutamiin strategialuonnoksessa esitettyihin väitteisiin on syytä kiinnittää huomio- ta. Strategiassa ennakoidaan globaalin kilpailun kiristymistä energiamarkkinoilla. Siinä ei kuitenkaan toisteta Venäjän kansallisen turvallisuuden (Venäjän federaatio, 2015, art. 13) strategian arviota, jonka mukaan kamppailu luonnonvararesursseista on yksi maailmanlaajuisia ja alueellisia konflikteja syventävistä tekijöistä. Kiinnosta- vaa on, että edellä mainitussa Venäjän energiaministeriön laatimassa arviossa energiasektorin tieteellis-teknisen kehityksen suuntaviivoista sivutaan myös geopo- litiikkaa. Vuonna 2016 julkaistu raportti on edellä mainitun turvallisuusstrategian linjoilla. Sen mukaan Yhdysvallat ja EU-maat yhdessä tukijoidensa kanssa käyvät uudentyyppistä sotaa Venäjää vastaan. Tässä kontekstissa energiainfrastruktuuri nähdään yhtenä poliittisen vaikuttamisen ja kontrollin välineenä. Raportissa viita- taan myös ”tulevaisuudenkuvien politisoitumiseen”, eli ympäristönsuojelua koskevi- en normien ja ympäristöteknologian kysynnän kasvuun maailmanlaajuisen ilmasto- politiikan vaikutuksen myötä. Yhteenvetona todetaan, että geopoliittiset jännitteet voivat johtaa negatiivisiin seuraamuksiin, esimerkiksi yhteisten investointiprojektien kariutumiseen ja tieteellisen yhteistyön sekä teknologiasiirron vaikeutumiseen. (Ve- näjän energiaministeriö 2016) Energiastrategian ”kansainvälisiä suhteita” käsittelevässä osuudessa ei sen sijaan viitata näihin oletuksiin, vaan arvioidaan, että Venäjän nykyisen aseman säilyttämi- nen maailmanmarkkinoilla edellyttää paitsi vientimahdollisuuksien hajaannuttamis- ta, myös aktiivista otetta kansainvälisissä neuvotteluissa esimerkiksi EU-maiden suuntaan ja Euraasian talousunionin puitteissa (Venäjän energiaministeriö 2017). Maailmanlaajuisten energiamarkkinoiden osalta strategia näkee kehityksen etene- vän seuraavasti: · Maat pyrkivät tulevaisuudessa monipuolistamaan energiajärjestelmiään koh- ti uusiutuvaan ja paikalliseen energiatuotantoon pohjaavaa järjestelmää se- kä monipuolistamaan fossiilisten energiamuotojen saatavuutta 5 Mahdollisten kriisien luonnetta ei ole tarkemmin arvioitu. 90 · Energiamarkkinoiden sääntely ja sopimusehdot muuttuvat enemmän ener- gian kuluttajia suosivaksi · Kysyntä vähentyy energiatehokkuuden ja uusien energiamuotojen vuoksi · Uusiutuvan energian kilpailukyky vahvistuu · Uusien energiatuottajamaiden tulo markkinoille (Persianlahdella, Latinalai- sessa Amerikassa, Aasiassa) · Venäjän kannalta keskeisillä markkinoilla, eli Euroopassa kysyntä tasaan- tuu, ellei jopa laske energiatehokkuuden kasvun ja energiantuonnin moni- puolistumisen johdosta · Energiaresurssien kysyntä kasvaa Aasiassa ja Afrikassa Strategialuonnoksessa energiajärjestelmän kokonaiskuvaa arvioidaan optimistisen ja konservatiivisen skenaarion kautta. Molemmissa skenaarioissa painotus on fos- siilisessa energiassa ja suhteellisen optimistisessa joko kahden tai kolmen prosen- tin bruttokansantuotteen kasvussa6. Energiastrategian konservatiivisen skenaarion mukaan energiatuotannon kasvu pysähtyy vuoteen 2030 mennessä, jonka jälkeen painopiste siirtyy energiajärjestelmän tehokkuuden parantamiseen. Optimistisen skenaarion mukaan energiahankkeet Jamalilla ja Länsi-Siperiassa sekä Kau- koidässä saavat lisärahoitusta, joka mahdollistaa viennin lisäämisen ja kansallisen tuotannon tehostamisen. Näihin hankkeisiin liittyy kuitenkin taloudellisia, ympäristö- ja geopoliittisia riskejä, joiden yhteisvaikutusta on vaikea arvioida. (Sidortsov ym, 2016) Yleisesti Venäjän tavoitteena on monipuolistaa tuotantoa eri energiamuotojen suh- teen sekä parantaa tuotannon alueellista jakautumista vuoteen 2022 mennessä. Toinen etappi vuoteen 2035 mennessä on asteittainen siirtymä uuden sukupolven teknologiaan (fossiiliseen tai uusiutuvaan). Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti stra- tegialuonnoksessa esitettyjä arvioita energiasektorin kehityksestä Venäjällä. 7.3 Hiilivedyt Öljysektorin osalta muutosprosessi on jo käynnissä. Vuosina 2005-2015 EU- maiden öljynkysyntä on vähentynyt vuositasolla 500 miljoonasta tonnista reiluun 400 miljoonaan tonniin (Eurostat, 2017), mutta Aasian ja Tyynenmeren osalta ky- syntä on kolminkertaistunut. Huolimatta vaikeutuneesta hinnoitteluympäristöstä ja kasvaneesta huolesta investointien saamiseksi Venäjä on onnistunut lisäämään öljyn tuotantoa: öljyn tuotanto kasvoi Venäjällä vuosittaisesta 500 miljoonan öljyton- nin tuotannosta 550 miljoonaan vuonna 2016 (kts. Kuva 7-1). Nykyisentasoisen öljyntuotannon ylläpitäminen edellyttää kuitenkin lisäinvestointeja ja tuotannon laa- jentamista vaikeampipääsyisille kentille Itä-Siperiassa ja arktisella alueella. Tältä osin kriittinen ajankohta on keskipitkällä aikavälillä, eli tapahtumat vuoden 2025 jälkeen. Aasian roolin kasvattaminen fossiilisen energian kaupassa on huomioitu Venäjän energiastrategioissa jo viime vuosikymmeneltä lähtien. (Simola & Solanko, 2017) 6 IMF (2017) arvioi Venäjän talouden kasvavan 1,8 % vuonna 2017. 91 Käytännössä siirtymä Aasiaan on ollut hidasta. Venäjä on joutunut muun muassa laskemaan myymänsä kaasun hintaa, jotta putkihankkeet Kiinan kanssa saatiin edistymään. Aasian markkinoiden kysyntään vastaaminen vaatii suuria investointe- ja ja niiden rahoittaminen puolestaan vaatii fossiilisen energian hintojen nousua. Näin ollen lähitulevaisuudessa EU:n markkinat tarjoavat helpoimman vaihtoehdon Venäjälle. Kuva 7-1 Venäjän energiastrategian luonnoksen arvio öljyn tuotannosta ja viennistä 2035 asti (Venäjän energiaministeriö, 2017) Yhtenäisten, maanlaajuisten kaasumarkkinoiden luominen on Venäjälle strateginen kysymys. Venäjän eri alueiden liittäminen kaasuverkkoon jatkuu ja kaasuntuotan- non painopistettä ollaan siirtämässä itään. Samanaikaisesti Venäjä on vähitellen karsimassa kaasun tuotannon ja jakelun tukia. Toistaiseksi valtion tukitoimia on vähennetty teollisuudelle myytävän kaasun osalta, mutta yksityiset ja kunnalliset kuluttajat nauttivat edelleen verrattain halvasta kaasusta. Ennen vuoden 2008 ta- louskriisiä huolena oli erityisesti kaasun riittävyys vientiin ja ongelman vaikutus maailmanmarkkinoihin, jota kuitenkin Bovanenkon kentän tuotannon kasvu Jamalil- la on tasapainottanut (vrt. Kuva 7-2). Lisäksi Gazpromin dominoimalle markkinalle on tullut kilpailijoita teollisuuden tarvitseman kaasun osalta. Tämä muutos rajoittaa Gazpromin monopolistista roolia sisämarkkinoilla. (Korppoo & Spencer, 2012). 92 Kuva 7-2 Venäjän energiastrategian luonnoksen arvio kaasun tuotannosta ja viennistä 2035 asti (Venäjän energiaministeriö, 2017) 7.4 Kivihiili Hiilen globaali kysyntä laskee, mikä mahdollistaa sen, että Venäjä voisi lisätä hiilen käyttöä kansallisesti ja vastaavasti myydä enemmän kaasua ulkomaille. Näin Venä- jä voisi pitää yllä markkina-asemaansa ja energiadiplomatian keinovalikoimaa kaa- sun avulla. Venäjän energiapaletissa ja -politiikassa kivihiilellä on tärkeä rooli eten- kin Keski-Siperian ja Venäjän Kaukoidän alueilla. Näillä alueilla kivihiiliteollisuus ja poliittinen valta kulkevat käsi kädessä. Valtion energiapolitiikka antaa myös hyvin ristiriitaisia signaaleja, sillä toisaalta maan itäiset osat halutaan kansallisen kaasu- verkon piiriin mm. sisä- ja turvallisuuspoliittisista syistä (Moskovan kontrollissa), mutta toisaalta alueen kivihiiliteollisuutta halutaan tukea talous- ja sosiaalipoliittisis- ta syistä johtuen. 7.5 Ydinvoima Energiastrategian luonnoksessa ydinvoima nähdään yhtenä keskeisenä Venäjän vientisektorina. Venäjällä on vahvaa osaamista ydinvoiman saralla pitkän ydinvoi- matutkimuksen perinteen vuoksi. Maahan ei ole myöskään syntynyt vahvaa ydin- voiman vastaista liikettä, joka tekisi ydinvoiman lisäämisestä sisäpoliittisen kysy- myksen. Venäjän valtiollinen ydinvoimayhtiö Rosatom on asettanut tavoitteekseen ydinvoimakapasiteetin kaksinkertaistamisen vuoteen 2030 mennessä. Kyse on stra- tegisesta muutoksesta. Ydinvoiman odotetaan tulevaisuudessa korvaavan kaasun- tuotantoa Venäjän sisämarkkinoilla ja muodostuvan merkittäväksi vientituotteeksi. Ydinvoiman lisääminen vaatii merkittävää teknologiaosaamista ja se vastaa myös strategiseen haasteeseen modernisoida Venäjän teollisuutta kohti korkeampaan teknologiseen osaamiseen perustuvaa taloutta. 2030 ydinvoima saattaakin kattaa jopa 20 prosenttia Venäjän sähköntuotannosta (tällä hetkellä noin 15 %). On kui- tenkin huomioitava, että Venäjällä ydinvoima on viettänyt kaksikymmentä vuotta hiljaiseloa ja em. tavoitteeseen pääseminen vaatisi merkittävää teknisen kapasitee- tin sekä osaavan työvoiman kasvua ja siksi ulkomaisten hankkeiden saaminen on tärkeää (Oxenstierna, 2014). Lisäksi ydinvoimateollisuus linkittyy elimellisesti mm. uraanikaivosten ja käytetyn ydinpolttoaineen ketjujen kautta Venäjän ydinasepelot- 93 teeseen, keskeiseen turvallisuuspoliittiseen vipuvarteen. On myös siten todennä- köistä, että sektori on Venäjän agendalla korkealla. 7.6 Uusiutuva energia Venäjän uusiutuvan energian tuotanto koostuu pääosin vesivoimasta (70 %) ja bio- energiasta (30 %) (IRENA, 2017). IRENA:n Venäjän uusiutuvien potentiaalia luo- taavan raportin mukaan uusiutuvan energian suhteen pääprioriteetit Venäjällä ovat taloudellisen toiminnan lisääminen ja työpaikkojen luominen, tieteelliset ja tekniset innovaatiot, energian toimitus eristäytyneille alueille ja ympäristön tilan parantami- nen. Erityisesti Luoteis-Venäjä on potentiaalinen uusiutuvan energian tuotantoalue (Boute & Willems, 2012). Kaasun subventoidut virrat ja polkuriippuvuutta synnyttä- vä kaasuinfrastruktuuri rajoittavat kuitenkin uusiutuvan energian käytön kasvua (Tynkkynen, 2014). Vaikka aiemmin tässä raportissa todetun luvun 5 mukaisesti Venäjällä on hyvin potentiaaliset olosuhteet laajamittaiseen uusiutuvan energian hyödyntämiseen, on epätodennäköistä, että tämä sektori kasvaisi merkittävästi ny- kyisissä poliittisissa olosuhteissa. Gazprom toimii ja laajentaa kaasuinfrastruktuuria Venäjällä myös niillä alueilla, jois- sa olisi muuten potentiaalia uusiutuvalle energialle, ja tätä vahvistaa edelleen tuki- järjestelmä. Vastaavasti uusiutuva energia nähdään Venäjän energiastrategian (Venäjän energiaministeriö 2017) linjauksissa vain alueellisena energianlähteenä vuonna 2040, vaikkakin sen kasvu on merkittävintä kaikista energiamuodoista. Uu- siutuvan energian tuotantoa Venäjällä voisi kuitenkin edistää sekä uusiutuvien pri- määrienergialähteiden, kuten bioenergian, kysynnän maailmanlaajuinen kasvu, että fossiilisen energian saatavuusongelmat tai hintojen voimakas nousu. Biomassan osalta sen käyttö Venäjällä saattaa tuplaantua vuosien 2010-2030 välil- lä 32 miljoonasta 75 miljoonaan kuutioon, mutta kulutuksen uskotaan koostuvan pääosin venäläisistä kuluttajista. Viennin osalta mahdollisuuksia on vain niillä alueil- la, joilla on soveltuvat olosuhteet taloudellisesti ja logistisesti. Tällä hetkellä esimer- kiksi puupelletin viennissä Luoteis-Venäjän alueet, Karjalan tasavalta, Leningradin, Vologdan ja Arkangelin alueet ovat hyvin edustettuina, sillä pääasiallinen vienti- markkina, Pohjoismaat ja muu EU-alue, on logistisesti lähellä. Venäjän oma bio- energian kulutus tulee tapahtumaan niillä alueilla, joissa on eniten metsää, fossiilis- ten polttoaineiden saatavuus hankalaa tai alueilla, jotka tarvitsevat energiaa kausit- taisesti (IRENA, 2017). Luoteis-Venäjän lisäksi näitä alueita ovat Keski-Siperia Bai- kal-järven ympäristössä sekä Venäjän Kaukoitä Habarovskista Vladivostokiin eli alueet, missä metsäteollisuudella on perinteisesti ollut vankka jalansija Venäjällä. Tämä kytkös metsäteollisuuteen on myös avain bioenergia-alan kehitykseen, sillä tältä sektorilta löytyy institutionaalista vipuvartta vaikuttaa Venäjän energiapolitiikan valintoihin. Tämä sektori olisi myös luontainen yhteistyökumppani, kun pohditaan suomalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa Venäjän energiasektorin vihertymiseen ja siten taloudellisen toiminnan laajempaan yhteiskuntavastuuseen (vrt. Tynkkynen, 2014). Bioenergian ohella Venäjällä on merkittävä potentiaali etenkin tuuli- ja aurinkoener- giaa. Tuulivoimakapasiteetti on tällä hetkellä vain muutamia megawatteja ja, kuten kuva 5-12 osoittaa Venäjän lähivuosien tuulivoimahankkeetkin ovat yhteiskapasi- 94 teetiltaan vain reilu 1 GW. Toteutuessaankin tämä on esimerkiksi alle tuhannesosa Kiinassa jo käytössä olevasta tuulivoimakapasiteetista. Aurinkoenergian osalta Ve- näjällä on myös potentiaalia, sillä verrattain eteläisen väestön keskipisteen ja man- tereisen ilmaston (pitkiä aurinkojaksoja niin kesällä kuin talvellakin) vuoksi inves- tointien kannattavuus on hyvä. Kuten bioenergiankin tapauksessa merkittävin este näiden alojen kehittymiselle on fossiilisen energiateollisuuden dominoiva rooli Ve- näjän talous- ja aluepolitiikassa sekä kaasulla tuotetun sähkön ja lämmön merkittä- vä taloudellinen tukeminen. 7.7 Ilmastonmuutoksen vaikutukset Venäjän energiajärjestelmään Edellä mainitussa Venäjän energiasektorin kehitystä arvioivassa raportissa (Venä- jän energiaministeriö, 2016) todetaan, että ilmastonmuutoksen seurauksena kriitti- sen infrastruktuurin suojaus nousee entistä keskeisempään asemaan. Ilmaston- muutos vaikuttaa energiasektoriin myös välillisesti (vakuutusmaksujen nousu ja ilmastopolitiikka). Viimeaikaisessa tutkimuksessa ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan suuria vaikutuksia energiajärjestelmään7 (McCollum ym, 2014; Schaeffer ym 2012). Ilmastonmuutoksen vaikutukset Venäjällä vaihtelevat hyvin paljon eri alueiden välil- lä, positiivisista erittäin haitallisiin. Keskilämpötilan noustessa myös lämmitykseen tarvittavan energian määrä vähenee. Arktisella alueella muutos tapahtuu jopa kak- sinkertaisella nopeudella lauhkeaan vyöhykkeeseen verrattuna. Tällä muutoksella on arvioitu olevan positiivisia vaikutuksia Venäjän talouteen lyhyellä aikavälillä (Leppänen ym, 2017). Toisaalta pidemmällä aikavälillä (2030 eteenpäin) lisääntyvi- en myrsky-, tulva- ja kuivuustuhojen kautta ilmastonmuutoksen vaikutukset Venäjäl- lä ovat erittäin negatiiviset. Venäjän erityisriskin muodostaa ikirouta-alueet, jotka kattavat 60 prosenttia Venä- jän pinta-alasta (Länsi-, Keski- ja Itä-Siperia). Näiden alueiden teollisuus-, liikenne- ja asutusinfrastruktuuri on alttiina ikiroudan sulamisen negatiivisille vaikutuksille. Sulava ikiroudan pintakerros tuottaa vettyneitä maita sekä eroosiota, jolloin infra- struktuurikustannukset kasvavat. Venäjän fossiilinen energiapotentiaali on suurim- malta osin juuri ikirouta-alueilla, joten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan näiden energiahankkeiden kannattavuuteen ja sitä kautta Venäjän energianvientikykyyn tulevaisuudessa. 7.8 Venäjän energiamurroksen poliittiset reunaehdot Edellä on tarkasteltu lyhyesti Venäjän energiastrategioiden taustaoletuksia ja näkö- aloja. Näitä huomioita hyödynnetään seuraavassa kappaleessa, jossa tarkastellaan Venäjän kehitystä kolmen energiaskenaarion pohjalta. Sitä ennen on kuitenkin syy- tä hyvin lyhyesti kuvata, millaisessa poliittisessa ympäristössä energiapolitiikkaa Venäjällä tehdään. 7 Ilmastonmuutoksen vaikutuksia energiajärjestelmiin on tarkasteltu laajemmin osiossa 1. 95 Energian maailmanmarkkinahintojen myönteinen kehitys 2000-luvun alussa loi edellytykset Venäjän talouskasvulle ja yhdessä keskusvallan vahvistumisen kanssa johti energiaresurssien hallinnan ja tulovirtojen uudelleenjakoon. (Gustafson 2012; Helm 2017) Venäjän poliittista järjestelmää on luonnehdittu autoritaariseksi tai eri- laisten epävirallisten ja virallisten verkostojen kautta toimivaksi ”virtuaalipolitiikaksi, jossa muodollisesti vapaata ja demokraattista yhteiskuntaa ohjataan ’poliittisen tek- nologian’ keinoin voimakkaasti ylhäältä käsin”. (Martikainen ym, 2016, 19; Wilson, 2005; Gelman, 2016; Ledeneva, 2013; Laine ym, 2015) Viimeisten viidentoista vuoden kuluessa strategiset resurssit mediasta talouteen on keskitetty Kremlin käsiohjaukseen. Tämä ei ole kuitenkaan edesauttanut rakenteel- listen uudistusten läpivientiä, päinvastoin. Kremlin politiikka on osoittautunut popu- listiseksi ja reaktiiviseksi. Tilanteen ongelmallisuus on hyvin tiedossa. Esimerkiksi Venäjän talouspolitiikan keskeisissä ohjausasiakirjoissa todetaan, että Venäjän talouden rakenteellisten heikkouksien kannalta olennaista on maan poliittisen jär- jestelmän uudistaminen. Tutkijat ovat varoitelleet jo vuosia, että nykyinen järjestel- mä on kestämättömällä pohjalla. Välttämättömien rakenteellisten uudistusten lyk- käämisen seuraukset voivat olla arvaamattomia. (Gaidar, 2003; Baev, 2002). Presidentti Putinin vuonna 2012 alkaneen kolmannen kauden aikana mahdollisuu- det uudistusten läpiviemiseksi ovat entisestään kaventuneet. Venäjän poliittisen järjestelmän legitimiteetti nojaa aiempaa vahvemmin mielikuvaan Putinista vahvana johtajana. Tilannetta kuvaa se, että talouden modernisaation suuntaviivat määritel- tiin presidentin käskyillä jo ennen uuden hallituksen muodostamista keväällä 2012. Samalla talouden modernisaation veturiksi nostettiin Venäjän puolustusteollisuus ja tavoitteeksi asetettiin Venäjän suurvalta-aseman vahvistaminen. Ukrainan sodan myötä julkinen keskustelu näiden tavoitteiden toteutumisesta ja ylipäänsä mielek- kyydestä on jäänyt taka-alalle. Uusimmat mielipidemittaukset kuitenkin osoittavat, että ihmiset odottavat muutosta. Putinin kolmannen kauden sisäpolitiikkaa leiman- neelle ”pysähtyneisyydelle” etsitään vaihtoehtoja. (Volkov, 2017) Venäjän poliittiseen järjestelmään sisäänrakennetuista heikkouksista huolimatta on paikallaan olettaa, että Kremlin ote strategisista resursseista pitää ja sen myötä järjestelmän nykyinen tasapaino säilyy. Varmuuden vakuudeksi Venäjä on viime vuosina kohdentanut resursseja maan sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen. Tämä kehitys on linjassa aikaisemman tutkimustuloksen kanssa, jonka mukaan resurssi- riippuvaiset valtiot ovat taipuvaisia kohdentamaan varoja turvallisuuselimiin ja kan- san kontrolloimiseen etenkin tilanteessa, jossa tulot luonnonvaroista laskevat (vrt. Knyazeva, 2013). Kansalliskaartin perustamisella ja sosiaalisen median valvonnan kiristämisellä Venäjän valtionjohto varautuu tilanteeseen, jossa yleinen tyytymättö- myys kanavoituu protesteina ja väkivaltaisuuksina, jotka puolestaan murentaisivat Kremlin legitimiteetin kannalta keskeistä mielikuvaa Putinista vahvana johtajana. Keskeinen kysymys on, miten energian rooli osana Venäjän turvallisuuspolitiikkaa muuttuu tulevaisuudessa? Millaisia riskejä ja mahdollisuuksia strategisiin siirtymiin (kolme skenaariota) liittyy Venäjän poliittisen järjestelmän ja talouskehityksen kan- nalta? Entä miten nämä muutokset vaikuttavat Venäjän toteuttamaan ulkopolitiik- kaan ja turvallisuuspoliittiseen ajatteluun? Seuraavassa kappaleessa pohditaan 96 selvitystyön ensimmäisessä osassa kuvatun kolmen skenaarion mukaisesti ener- giamurroksen vaikutuksia Venäjällä. Tämän jälkeen esitellään analyysimalli, jonka avulla voidaan analysoida energian geopoliittista ja geoekonomista merkitystä osa- na Venäjän turvallisuuspolitiikkaa. 97 8 ENERGIAMURROKSEN VAIKUTUKSET VENÄ- JÄN VALINTOIHIN 8.1 Johdanto Ennen skenaariokohtaista tarkastelua on hyvä todeta, että riippumatta energiamur- roksen nopeudesta, Venäjän kannalta olennaista on, miten maailmanlaajuisten energiamarkkinoiden kehitys vaikuttaa Venäjän ja EU:n väliseen energiakauppaan. Toisaalta, yllättävät tapahtuvat, esimerkiksi Ukrainan konflikti, voivat nopeastikin muuttaa energiakaupan riskiarvioita. (Goldthau, 2016; Stern, 2017) Toinen keskei- nen tekijä on se, mitä tapahtuu Venäjän sisämarkkinoilla. Toisin sanoen, miten ve- näläiset energiayhtiöt pääsevät osalliseksi käynnissä olevasta energiamurroksesta esimerkiksi teknologisten innovaatioiden ja omistusrakenteen muutosten kautta. Nesteytetyn ja liuskekaasun tulo Euroopan energiamarkkinoille on osaltaan lisännyt kilpailua, monipuolistanut saatavuutta ja lyhentänyt sopimusten pituutta ja tätä kaut- ta heikentänyt hintakytköstä öljyn ja kaasun välillä (Bridge & Bradshaw, 2017; Chy- ong, 2015; Stern, 2017). Energiatuotannon monipuolistuminen ja uusiutuvan ener- gian tuotannon määrän kasvu vähentävät Venäjän energian kysynnän kasvua. Tä- mä kehitys yhdessä energian alhaisen hinnan kanssa heikentää Venäjän kykyä rahoittaa investointeja, joita tarvitaan energiajärjestelmän modernisoimiseen (Oxenstierna & Tynkkynen, 2014; Chyong, 2015) ja energiasiirtokapasiteetin raken- tamiseen uusille markkinoille erityisesti Aasiaan (Henderson & Mitrova, 2016; Va- tansever, 2017) mutta myös Eurooppaan (Goldthau, 2016). EU:n energiamarkkinoiden säätelyyn liittyvät muutokset sekä Venäjän WTO:n jäse- nyys nostaa esiin myös kysymyksen yksityisen ja julkisen omistuksen suhteesta. Tämän kehityksen myötä ulkomaisilla tai venäläisillä yrityksillä on jossain määrin mahdollisuus haastaa Gazpromin valta-asemaa, mikä voi myös lisätä painetta vä- hentää sääntelyä Venäjän kaasumarkkinoilla (Henderson & Mitrova, 2016). Energiamurros vaikuttaa merkittävästi Venäjän sisäisen energiapolitiikan ja jopa aluepolitiikan valintoihin, mutta etenkin Venäjän keinovalikoimaan sen pyrkiessä edistämään geoekonomisia ja -poliittisia päämääriään energiakaupan kautta. Alla analysoimme kolmen jo aiemmin esitellyn skenaarion valossa Venäjän valintoja. 8.2 Perusskenaario Perusskenaariossa Venäjä pyrkii siirtämään tuotantoaan Kaukoitään ja rakenta- maan energianvientikapasiteettiaan Aasian markkinoita varten. Samanaikaisesti Venäjä haluaa säilyttää vaikutusvaltansa ja vaikuttamiskeinonsa perinteisellä mark- kina-alueellaan Euroopassa. Näiden tavoitteiden toteutuminen sisältää lukuisia haasteita. Venäjän energiatuotannon arvioidaan (kts. esim. Djomina, 2012) laske- van, samalla kun tuotannon alueellinen painopiste siirtyy Kaukoitään. Vaikeammis- sa luonnonolosuhteissa sijaitsevien kenttien käyttöönotto edellyttää markkinatilan- netta, jossa hiilivedyillä on korkea hinta. Venäjän edelliseen energiastrategiaan si- 98 sältyvää yritysten rahoittamaa investointistrategiaa pidetään epärealistisena, koska siihen ei ole kytketty keinoja ulkomaisten sijoitusten houkuttelemiseksi (Korppoo ja Spencer 2012). Ulkomaisen omistuksen ja siten investointien rajoitukset strategi- seksi määritellyssä hiilivetyteollisuudessa rajoittavat, EU:n ja Yhdysvaltojen liitto- laisineen vuodesta 2014 Venäjälle asettamien finanssi- ja teknologiapakotteiden lisäksi, Venäjän sietokykyä globaalien energiamarkkinoiden heilahteluille skenaa- riosta riippumatta. Primääri syy haavoittuvuudelle on kuitenkin Venäjän vaihtoehdo- ton politiikka, jonka puitteissa ei ole löydetty ulospääsyä talouden ja yhteiskunnan merkittävästä riippuvuudesta fossiilisesta energiasta. Peruskenaarion maailmassa keskeistä on Gazpromin roolin mahdollinen muutos Euroopan energiamarkkinoilla. Kyse on siitä, onnistuuko EU luomaan sellaiset kaa- sumarkkinat, jotka pakottavat Gazpromin tasapainottamaan maakohtaisia kaasuso- pimusten hintaeroja. Erityisesti Gazpromin rooli on olennainen sen keskeisen mark- kina-aseman vuoksi. Yhtiö on kaasun suurin tuottaja globaalisti ja Euroopan osalta se toimittaa kolmanneksen kaasusta, ja siksi muutokset yrityksen markkina- asemassa voivat aiheuttaa laajoja seurauksia niin Euroopan markkinoille kuin Ve- näjän turvallisuudelle (Chyong, 2015). Gazpromin putkikaasu on historiallisesti ollut halvempaa verrattuna muihin kaasu- kauppiaisiin kuten Qatariin, Algeriaan, Australiaan tai Yhdysvaltoihin (Goldthau & Sitter, 2015; Stern, 2017). LNG:n laajempi saatavuus on kuitenkin haastanut Gazp- romin myös hinnoittelun saralla, ja se on menettämässä asemansa hinnan määrää- jänä Euroopassa. Riippumatta skenaarioista Gazprom pyrkinee kilpailemaan LNG- toimittajien kanssa edullisemmalla hinnalla, ja siten vähentää eurooppalaisten kulut- tajien innostusta hankkia kaasua Venäjän ulkopuolelta. Venäjän fossiilisen energiatuotannon siirtyminen Itä-Siperiaan voisi tulevaisuudessa vähentää Luoteis-Venäjän (Karjalan, Vologdan, Arkangelin, Komin alueiden) riippu- vuutta fossiilisesta energiasta. Tämä voisi mahdollistaa myös esimerkiksi Suomen ja Pohjoismaiden kanssa käytävän bioenergiakaupan lisäämisen, sillä Luoteis- Venäjän ja Uralin talousalueilla on paljon bioenergian potentiaalia, mutta myös met- säteollisuusyrityksiä, joiden intressissä on laajentaa bioenergian tuotantoa. Peruss- kenaarion tilanteessakin tämä sektori tulee laajenemaan, kuten kehitys esimerkiksi Arkangelin alueella antaa viitteitä. Perusskenaario tuo siis myös haasteita, mutta yleisesti ottaen se mahdollistaa Ve- näjän nykyisen aseman ylläpitämisen ja nykyisen energiapolitiikan jatkamisen, etenkin kaasun osalta. Jos kehitys etenee nykyiseen tahtiin, LNG:n ja uusiutuvan energian kapasiteetin kasvu sekä EU:n hidas talouskasvu vievät Gazpromilta ky- syntää. Tähän liittyen Helmin (2017) ennuste on, että Gazpromin ja Venäjän on käytettävä Saudi-Arabian öljytaktiikkaa, eli otettava entistä enemmän mukaan hin- takilpailua. Toinen keino on panostaa kaasuntuotantoon arktisella alueella keskit- tymällä nesteytetyn kaasun kuljetuskapasiteetin kehittämiseen Jäämerellä. Näin venäläinen kaasu sekä valtiovetoisesti Gazpromin että yksityisten yritysten, kuten Novatekin, välityksellä kilpailisi Euroopan markkinoilla niin putki- kuin laivakuljetus- tenkin kautta. Venäjän arktiset kaasuvarannot ovat merkittävät, mutta nykyisten hinta- ja pakoteolosuhteiden vallitessa, yhdistettynä Venäjän öljysektorin haastei- siin, ne eivät mahdollista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä riittävien tulojen ylläpitä- mistä (Helm, 2017). 99 Perusskenaarion maailmassa Venäjän valtiontalouden riippuvuus hiilivedyistä saa- tavista tuloista säilyy. Venäjä perusti vuonna 2004 ns. puskurirahaston vahvista- maan federaation budjettia öljyn ja muiden raaka-aineiden hintojen heilahtelujen tasapainottamiseksi. Vuonna 2008 rahasto jaettiin reservirahastoon (varat 15,61 miljardia euroa 1.8.2016) ja Kansallisen hyvinvoinnin rahastoon (varat 20,76 miljar- dia euroa 1.8.2016) (Venäjän valtiovarainministeriö, 2017). Niiden avulla Venäjän valtio pyrkii tasapainottamaan energiamarkkinoiden heilahtelujen vaikutuksia kan- santalouteen. Energiastrategiassa ja muissa vastaavissa asiakirjoissa energiasektori nähdään yhtenä niistä aloista, joiden teknologisella modernisaatiolla on positiivinen vaikutus paitsi talouskasvuun myös Venäjän mahdollisuuksiin kuroa välimatkaa teknolo- giakehityksen kärkimaihin. Venäjä on Ukrainan konfliktin aikana ryhtynyt toteutta- maan omaa tuonninkorvausohjelmaa, jonka tarkoituksena on edistää kotimaisen korkeanteknologian (ja mm. ruuan) tuotannon omavaraisuutta. Läntisen teknologian vientirajoituksilla on kuitenkin suuri merkitys Venäjän energiasektorin kehityksen kannalta. Länsimaisen teknologian avulla Venäjä on onnistunut tehostamaan öljyntuotanto- aan ns. vanhoilla kentillä. Uusien kenttien käyttöönotto esimerkiksi arktisella alueel- la on kuitenkin välttämätöntä öljyn tuotannon ylläpitämiseksi tulevaisuudessa. Arkti- sella alueella tapahtuvaan energiantuotantoon vaadittavaa teknologista osaamista on kuitenkin vain muutamilla länsiyrityksillä. Ukrainan konfliktin johdosta Venäjälle asetettuja pakotteita ei todennäköisesti pureta lähitulevaisuudessa, mikä puoles- taan vaikuttaa pitkällä tähtäimellä Venäjän öljyntuotannon kehitykseen. On arvioitu, että läntisen teknologiaviennin keskeytyminen voi johtaa tilanteeseen, jossa Venä- jän kyky viedä öljyä voi romahtaa äkistikin (Kullas, 2017). Aalto ja Forsberg (2016) arvioivat, että ilman pakotteita Venäjän öljyhankkeet olisivat edenneet arktisella ja muilla öljyntuotannollisesti hankalilla alueilla ja tukeneet näin Venäjän taloudelle riittävän öljyntuotantokapasiteetin, hintojen ja alueellisen kehityksen ylläpitämisen. Pakotteet ovat siitä huolimatta olleet taloudellisilta vaikutuksiltaan lieviä. Niiden vai- kutus on pitkällä tähtäimellä merkittävämpi kaasuntuotannolle (Aalto & Forsberg, 2016). Ne myös osaltaan ohjaavat Gazpromin asiakkaita hankkimaan maakaasun nestemäisessä muodossa tai korvaamaan kaasun jollakin muulla energiamuodolla. · Perusskenaarion oletetut vaikutukset: o Energiatulot säilyvät ennallaan, koska keskeisten vientimarkkina- alueiden fossiiliseen energiaan kohdistuva kysyntä pysyy ennallaan. o Aasia kasvattaa kysyntää ja Euroopan kysyntä hieman laskee; o Venäjän talous kasvaa hitaasti, mutta mahdollistaa strategisten prio- risointienkin takia sotilaallisen varustautumisen nykytason ylläpitämi- sen; o Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta pysyy ennallaan tai hieman laskee, ja Venäjä panostaa epäsuoriin keinoihin (vrt. Luku 9); 100 o Venäjän agenda talouden ja energiasektorin osalta vähähiiliseen yh- teiskuntaan siirtymiseksi on olemassa, mutta se on huomattavasti kehittyneitä maita jäljessä. 8.3 Nopean kehityksen skenaario Venäjän kannalta nopean kehityksen skenaario toisi mukanaan merkittäviä haastei- ta, jopa uhkia kansalliselle turvallisuudelle. Nämä uhkat liittyvät ensinnäkin nopean energiamurroksen mukanaan tuomaan Venäjän energiariippuvaisen talouden tulo- jen pienenemiseen, joka puolestaan vaikuttaa suoraan Venäjän hallituksen kykyyn ylläpitää yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, mukaan lukien poliittisen järjestelmän vakautta. Venäjän valmiudet hypätä mukaan energiamurrokseen, hyödyntää uusiutuvaa energiaa ja hyötyä siitä laajassa mitassa taloudellisesti ovat rajalliset. Samanaikai- nen siirtymä maakaasun saralla kohti globaaleja markkinoita tulee laskemaan hinto- ja, ja haastaa Venäjän hintakilpaan entistä voimallisemmin (Simola & Solanko, 2017). Tässä skenaariossa Venäjän toimintakyky olisi eniten alttiina, sillä energia- murros ei pelkästään vähennä kysyntää fossiilisille energiamuodoille, mutta on myös lisäydinvoiman rakentamisen kannalta haastavampi tilanne kuin perusske- naarion maailmassa. Ydinvoimateknologian viennin lisäämiselle on asetettu korkeat tavoitteet Venäjällä. Ydinvoiman osalta kuitenkin markkinoiden arvioidaan kasvavan globaalisti (katso raportin osa 1, luku 5.6), sillä suuren kulutuksen maiden kuten Kiinan on todella vaikea siirtyä päästöttömään järjestelmään ilman ydinvoimaa, vaikka Euroopan osalta kysyntä ei kasva nopean kehityksen skenaariossa samassa suhteessa. Nopean kehityksen skenaarion maailmassa sähkömarkkinoiden muotoutumiseen vaikuttaa eri maiden sitoutuminen hiilineutraaliin energiatuotantoon. Tästä näkö- kulmasta Venäjän sähköntuotantojärjestelmän pitäisi muuttua merkittävästi, jotta se voisi kilpailla pohjoismaisen sähkön kanssa. Venäjän sähkömarkkinat on pääosin yksityistetty, joten potentiaali tähän muutokseen on olemassa. Venäjältä tuodaan Suomeen nykyisen 1400 MW rajayhteyden kautta sähköä (kts. Fingrid, 2017a), jota Venäjä tuottaa tällä hetkellä esimerkiksi vesivoimalla, vaikkakin merkittävin osa sähköstä on fossiilista alkuperää8. Venäjän sähköntuotantojärjestelmän moderni- sointi hiilineutraaliksi ja esimerkiksi sähkön sertifiointi voisi tulevaisuudessa lisätä merkittävästi Venäjän vientipotentiaalia, mutta se vaatisi joko päästökaupan, erillis- veron tai ympäristösertifikaattien ulottamisen tuntisähkön kauppaan. Venäjän siirto- yhteys osallistuu nykyään Nord Poolin sähkömarkkinoille kuten mikä tahansa muu toimija (RAO Nordicin kautta), ja tuonnin määrään vaikuttaa yksiselitteisesti hinta. Sähkön tuonnin korvamerkintä esimerkiksi ympäristösertifikaateilla ei nykyisen markkinajärjestelmän olosuhteissa ole todennäköistä, vaan tarvitsisi edistyäkseen poliittisia päätöksiä. Energiakaupan ollessa korkealla poliittisella agendalla, tällaisel- la muutoksella olisi siten myös ulkopoliittinen ulottuvuutensa. Energian kautta vaikuttaminen on helpompaa fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoi- man kautta jo siksi, että Venäjän tuotantoketjut on optimoitu näille energiamuodoil- 8 Venäjällä sähköstä tuotettiin 65% fossiilisella energialla, 18% ydinvoimalla ja 17% vesivoimalla vuonna 2016 (Finmarket, 2017). 101 le. Uusiutuva energia on luonteeltaan paikallista ja tuotanto tapahtuu laajalla alueel- la, jolloin valtion kontrollin ja vallan ulottaminen sen välityksellä niin maan sisä- kuin ulkopuolella (kuten nyt öljyn ja kaasun sekä ydinvoiman kautta) on erittäin vaikeaa. Nopean kehityksen skenaariossa Venäjän kyky vaikuttaa energiavirtojen ja - infrastruktuurin kautta on merkittävästi heikompi, kuin kahdessa muussa skenaa- riossa. Suomen kannalta olennaisimmat energiamuodot tässä kontekstissa ovat siten öljy, kaasu, ydinvoima ja bioenergia. Muiden uusiutuvien energiantuotanto- muotojen osalta on vaikea nähdä sellaisia ulottuvuuksia, joilla Venäjä voisi käyttää epäsuoraa (suostuttelevaa) tai suoraa (”hanat kiinni”) energia-asetta. Bioenergiaan kannattaa kiinnittää tässä skenaariossa erityisesti huomiota, sillä sen roolia halutaan strategisesti vahvistaa Suomen energia- ja ilmastostrategiassa (TEM, 2017). Venäjällä olisi IRENA:n (2017) arvion mukaan uusiutuvan energian tuotannon suhteen potentiaalista kasvua eniten bioenergialle. Tämä voisi luoda pohjaa myös Suomen ja Venäjän välisen kaupan kasvulle hyödyttäen molempia osapuolia. Rajat ylittävän Luoteis-Venäjän ja Pohjoismaat yhdistävän bioener- giakeskittymän kautta on mahdollista edistää alueen vakautta ja luoda pohjaa Ve- näjän pohjoisten alueiden teollisuuden modernisaatiolle ja elinkeinojen monipuolis- tumiselle, lisäten työllisyyttä rajan molemmin puolin. Bioenergian ympärille voisi muodostua talousalue, jossa teknologia siirtyy ja luonnonvaroja kuljetetaan opti- maalisesti. Tämä olisi myös Suomen etu niin talouden kuin kokonaisturvallisuuden- kin kannalta. Bioenergiakaupan positiivinen piirre on myös siinä, että se on käytän- nössä jäänyt politisoinnin ulkopuolelle, vaikkakin sen käytön lisäämistä on tarkastel- tava kriittisesti ottaen huomion erityisesti sosiaaliset ja ympäristövaikutukset (Men- dez Souza ym, 2017; Tynkkynen, 2014). Venäjän kannalta on olennaista, kykeneekö maa siirtämään investointeja konven- tionaalisista energiamuodoista uuteen teknologiaan, ja tapahtuuko tämä siirtymä Venäjällä eritahtisesti muun maailman kanssa. Venäjän nykyisen poliittisen järjes- telmän puitteissa Venäjältä ei löydy riittävää poliittista tahtoa nopean kehityksen skenaarion vaatimien rakenteellisten uudistusten läpiviemiseksi. Tämän vuoksi on oletettavaa, että Venäjän energiatulot supistuvat merkittävästi tässä skenaariossa. Energiatulojen supistuminen tapahtuu kuitenkin verrattain hitaasti, eikä siten pakota Venäjän valtionjohtoa äkkinäisiin ja vaikeasti ennakoitaviin päätöksiin. Tämän pe- rusteella oletetaan, että myös nopean kehityksen skenaariossa Venäjän valtionjoh- to pyrkii ensisijaisesti välttämään päätöksentekoa ja ohjaamaan kansalaisten huo- mion pois ristiriidoista ja jännitteistä, jotka koskevat niukkojen resurssien (uudel- leen) kohdentamista (kts. myös Helm, 2017). Päätöksenteon välttäminen tarkoittaa talouden rakenneuudistusten lykkäämistä edelleen. Tämä yhdessä läntisen teknologiasiirron vaikeutumisen (pakotteet) kans- sa, heikentää Venäjän kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. Toisaalta, niukkojen investointien suuntaaminen puolustusteollisuuteen edesauttaa Venäjän kykyä säi- lyttää maan asema sen perinteisillä vientimarkkinoilla. Poliittinen tahto asevoimien varusteluohjelman toteuttamiseen on ollut vahva, vaikka resurssien supistuminen on johtanut joidenkin asejärjestelmien osalta viivästyksiin. (Persson toim., 2016) Yhteiskunnallisten mielialojen ohjailu median ja muiden virallisten kanavien kautta on yksi keino hallita Venäjän poliittisen järjestelmän tasapainoa. Voidaankin kysyä, 102 onko taloudellisten resurssien supistuminen Kremlin legitimiteetin kannalta ylipään- sä yhtä riskialtista kuin aikaisemmin? Kysymyksen taustalla on edellä mainittu ole- tus siitä, että Kremlin legitimiteetti nojaa ennen kaikkea Putinin vahvan johtajan imagoon, eikä kuten aikaisemmin, talouskasvuun ja kansalaisten elintason nou- suun. · Nopean kehityksen skenaarion oletetut vaikutukset: o Energiatulojen väheneminen markkinahintojen putoamisen ja kes- keisten vientimarkkina-alueiden fossiiliseen energiaan kohdistuvan laskevan kysynnän takia vaikuttaa negatiivisesti Venäjän talouteen ja siten kykyyn varustautua sotilaallisesti; o Aasian ja etenkin Kiinan kysyntä Venäjän maakaasulle kasvaa, mut- ta kysynnän lasku päätulolähteen, öljyn osalta sekä hintakilpailu kaasusektorilla ei käännä kokonaisuutta Venäjän nykypolitiikan kan- nalta positiiviseksi; o Vähenevien energiatulojen olosuhteissa voi toistua Venäjän lähihis- toriassa koettu toimintatapa: kurjistuviin sosioekonomisiin oloihin val- tiovalta vastaa tiukentamalla kontrollia ja rajoittamalla yhteiskunnal- lista ilmaisunvapautta; o Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta vähenee merkittävästi (vrt. Luku 9); o Venäjän talouden ja poliittisen järjestelmän riippuvuus hiilivetyihin perustuvasta energiantuotannosta hidastaa siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan ja Venäjä jää energiamurroksesta jälkeen. 8.4 Hitaan kehityksen skenaario Kuten tämän selvityksen ensimmäisessä osassa todettiin (kts. 4.2 ja 6.1.4), tämä on skenaarioista epätodennäköisin ottaen huomioon tämän hetken trendit teknolo- giainnovaatioissa ja eri energiamuotojen hinnoissa. Samanaikaisesti on muistetta- va, että on olemassa myös epävarmuustekijöitä (kts.4.3), jotka voivat muuttaa tilan- netta ja vaikuttaa epälineaarisesti kehitykseen. Hitaan kehityksen skenaariossa Venäjä joutuisi tekemään vähiten tasapainottavia päätöksiä, eikä sisäistä tai ulkoista painetta nostaa uusiutuvan energian tavoitteita syntyisi. Se voisi kasvavan fossiilisen energia kysynnän myötä päästä lähelle ener- giastrategian linjaamaa 2-3 % bruttokansantuotteen kasvua, ja siten jatkaa nykyi- sen energiapolitiikan harjoittamista. Venäjän talouden rakenteet muuttuvat hitaasti ja tutkimukset Venäjän omasta ener- giamurroksesta antavat aihetta olettaa, että painetta Venäjän energiapaletin muut- tamiseksi kohti hiilineutraaliutta ei varsinaisesti ole olemassa. Edistystä on silti ta- pahtunut esimerkiksi 2013 käyttöön otetun uusiutuvan energian tukijärjestelmän muodossa (Smeets, 2017). Venäjän nykyiselle, hiilivetyjen rahavirroista ja niiden 103 kautta ylläpidettävästä vallasta riippuvaiselle hallinnolle hitaan kehityksen skenaario sopisi siten mitä parhaimmin. Venäjän nykyhallinnon toimet(tomuus) sekä valtioval- lan totuuden määrittely valtion kontrolloimassa mediassa energia- ja ilmastopoliitti- sissa kysymyksissä on tästä hyvä esimerkki. Tässä skenaariossa Venäjällä olisi eniten keinoja vaikuttaa Suomeen. Tässä tapa- uksessa korostuisivat erityisesti fossiiliset energiamuodot ja ydinvoima, eli Suomi joutuisi fossiilisen energiakulutuksen lisääntyessä pitämään yllä kaasuriippuvuutta, mutta myös mahdollisesti harkitsemaan ydinvoiman lisäämistä energiapaletissa, jos energiamurros, mukaan lukien energiatehokkuuden edistäminen, ei etene odotetul- la tavalla. Kuitenkin jo tämänhetkisessä tilanteessa (perusskenaariossa) uudesta ydinvoimasta käytäisiin kova väittely, sillä sen kilpailukyky nykyisillä markkinahin- noilla on lähellä uusiutuvan energian hintaa. · Hitaan kehityksen skenaarion oletetut vaikutukset: o Energiatulot säilyvät ennallaan tai jopa kasvavat, koska keskeisten vientimarkkina-alueiden fossiiliseen energiaan kohdistuva kysyntä pysyy ennallaan (EU) tai kasvaa (Kiina), joten Venäjän talous vahvis- tuu ja kyky varustautua sotilaallisesti paranee; o Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta kasvaa, ja Venäjä panostaa sekä koviin että pehmeisiin menetelmiin (vrt. Luku 9); o Venäjän agenda talouden ja energiasektorin osalta vähähiiliseen yh- teiskuntaan siirtymiseksi jää nykyistäkin enemmän marginaaliin. Kaikki kuvitellut energiaskenaariot vaikuttavat Venäjälle merkittävällä tavalla. Venä- jän pääsy korkean kasvun uralle on hyvin haastava tavoite erityisesti ”nopean kehi- tyksen skenaarion” ja ”perusskenaarion” maailmassa. Ainoastaan ”hitaan kehityk- sen” skenaario voisi mahdollistaa Venäjälle helpohkon mahdollisuuden päästä 2-3 % talouskasvuun. Venäjän nykyhallinnon kannalta perusskenaario, mutta etenkin hitaan kehityksen skenaario ovat toivottavia tulevaisuudenkuvia. Niissä kuvatuissa olosuhteissa Venäjän kyky käyttää jo tällä hetkellä käytössä olevia ja nykyhallinnon kuvittelemia vaikutusmahdollisuuksia kasvaa. Venäjän nykyisen poliittisen järjes- telmän vakaus säilynee näiden skenaarioiden olosuhteissa, koska merkittävää stra- tegista siirtymää energiavirtojen kontrollin osalta ei tapahdu. Nopea uusiutuvaan energiaan siirtyvä maailmantalous näyttäytyy Venäjän nykypoli- tiikan ja Putinin hallinnon asettamien tavoitteiden kannalta katsottuna vältettävältä tulevaisuuskuvalta. Se on sitä siksi, että siinä Venäjän mahdollisuudet vaikuttaa niin energiavirtojen kautta kuin kasvattaa sotilaallista voimaansa energiatuloilla ovat eniten rajatut. Tässä skenaariossa myös Venäjän jättäytyminen jälkeen uusiutuvan energian murroksesta korostuu, koska lähtökohta kohdata tuo murros on aivan eri kuin muilla teollistuneilla mailla, jotka jo vievät sitä eteenpäin. Venäjän nykypolitii- kan toiminnan ja puheen valossa näyttää siltä, että Venäjä kuitenkin pyrkii diploma- tiallaan vaikuttamaan kansainväliseen energia- ja ilmastopolitiikkaan tavalla, joka ei ruoki tätä vaadittavaa muutosta. Venäjä on mukana kansainvälisessä ilmastopolitii- kassa, mutta käytännössä ei toimi sen edistämiseksi. Yksi keskeinen syy toimetto- muuteen on se, että Putinin hallinnon valta, joka epävirallisten, strategioihin listaa- 104 mattomien prioriteettien kautta määrittää koko Venäjän suunnan, perustuu uusiu- tumattoman energian virtojen kontrolliin, ja näistä virroista ammennettavien tulojen käyttöön tuon vallan mahdollistajana ja ylläpitäjänä. 105 9 VENÄJÄN TURVALLISUUSPOLIITTINEN KEINO- VALIKOIMA ENERGIAMURROKSEN ERI VAI- HEISSA 9.1 Johdanto Edellä on tarkasteltu maailmanlaajuisen energiamurroksen vaikutuksia Venäjän talouden ja politiikan kontekstissa. Seuraavassa luvussa vaihdetaan näkökulmaa ja analysoidaan energiamurroksen turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoit- teet ovat suhteellisen pysyviä, mutta keinovalikoima tavoitteiden saavuttamiseksi heijastelee ehkä muita maita herkemmin maan sisäistä kehitystä ja järjestelmän luonnetta (kts. Martikainen ym, 2016). Valtioneuvoston turvallisuuspoliittisessa se- lonteossa arvioidaan, että Venäjä on haluton edistämään yhteistyövaraisen turvalli- suuden ylläpitämistä Euroopassa (Valtioneuvoston kanslia, 2016) ja sen sijaan pyr- kii vahvistamaan maan suurvalta-asemaa kansainvälisesti. Venäjän esittämä tulkin- ta Euroopan turvallisuusjärjestelmää horjuttavista tekijöistä ja vakauden palauttami- seen vaadittavista toimista eroaa merkittävästi läntisestä näkemyksestä. Venäjän näkökulmasta maailmanlaajuinen murros ja valtioiden ja alueiden välisen jännityksen lisääntyminen ovat seurausta eri arvomaailmojen ja kehitysmallien väli- sestä kilpailusta. Venäjä asettuu käynnissä olevan strategisen siirtymän johtopaikal- le ja pyrkii hyötymään vallan uusjaosta ”uusien taloudellisen kasvun ja poliittisen vetovoiman keskusten hyväksi” (Doktriini, 2014). Venäjän lähtökohtana on, että nykyinen kansainvälinen järjestelmä on epäonnistunut alueellisten konfliktien hallin- nassa. (Pynnöniemi & Mashiri, 2015) Venäjän kansallisen turvallisuuden strategia luettelee joukon syitä tähän epäonnis- tumiseen. Tärkeimpänä niistä on Yhdysvaltojen globaali johtajuus ja pyrkimys rajoit- taa tai jopa estää Venäjän nousu kansainvälisten pulmakysymysten ratkaisijaksi. (Strategia 2015, artikla 12 ja 13.) Yhdysvaltojen tavoitteena on Venäjän mukaan, maan syrjäyttäminen sen perinteisiltä intressialueilta ja entisen Neuvostoliiton mai- den luonnonvararesurssien hyödyntäminen. (Mikkola & Pynnöniemi, 2016) Kansal- lisen turvallisuuden strategia nostaa yhdeksi globaalin ja alueellisen epätasapainon syyksi kamppailun luonnonvaroista, markkinoillepääsystä ja liikenneväylien hallin- nasta. (Strategia 2015, artikla 13) Venäläisten analyysin taustalla vaikuttaa näkemys kansainvälisten suhteiden anar- kistisesta luonteesta. Valtiot kamppailevat elintilasta ja resursseista ensi sijaisesti voimapolitiikan keinoin. (SVOP, 2016; Doktriini, 2014) Globaalin taloudellisen kilpai- lukyvyn ja ns. pehmeän tai epäsuoran vallan kasvava merkitys on kuitenkin huomi- oitu myös venäläisissä arvioissa. Viralliset strategiat kytkevät venäläiset arvot ja historiapoliittiset tulkinnat puolustamiseen aikaisempaa selvemmin osaksi maan ulko- ja turvallisuuspoliittista agendaa. (Strategia 2015, artikla 11; Lavrov, 2016) 106 Kaikissa edellä mainituissa strategioissa lähdetään siitä, että Venäjän suurvalta- asema on viime vuosina vahvistunut. Venäjän sotilaallinen toimintakyky on merkit- tävästi kohonnut asevoimien uudistusohjelman ja varustautumisohjelman myötä (Persson toim, 2016). Tällä hetkellä puolustusteollisuuden tuotanto pohjautuu neu- vostoaikaisiin malleihin, eikä siirtymistä ’venäläisiin’ asejärjestelmiin ole tapahtunut. Sanktiot ja Venäjän oma tuonninkorvaamisohjelma vaikeuttavat tiettyjen kriittisten teknologioiden siirtoa Venäjälle. Jos Venäjä ei kykene siirtymään uudelle teknologi- an tasolle (innovaatiotalous edellyttäisi poliittisen järjestelmän muutosta), on toden- näköistä, että se pyrkii hyödyntämään entistä tehokkaammin erilaisia ei-sotilaallisia aggression muotoja kompensoidessaan länsimaiden (ja Kiinan) teknologista etu- matkaa. Tämä lähtökohta on kirjattu Venäjän kansallisen turvallisuuden strategiaan. Siinä todetaan, että poliittisia, finanssi-taloudellisia ja informaatiokeinoja hyödynnetään suoraan ja epäsuorasti valtapoliittisessa kamppailussa. (Strategia, 2015, artikla 6 ja 13) Strategia linjaa, että Venäjä tulee kehittämään ja hyödyntämään poliittisia, soti- laallisia, sotilas-teknisiä, diplomaattisia, taloudellisia, informaatio- ja muita keinoja ”strategisen pelotteen” varmistamiseksi ja aseellisten konfliktien estämiseksi. (Stra- tegia, 2015, artikla 36) Venäjä siis pyrkii neutraloimaan kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat ennakolta ja on valmis käyttämään tässä laajaa keinovalikoimaa. Ukrainan konfliktin myötä tästä kokonaisuudesta on ryhdytty puhumaan “hybridivai- kuttamisena”. Siinä on kyse strategisen tason toiminnasta, jossa hyödynnetään keskinäisriippuvuuden luomia katvealueita ja kohdemaan sisäisiä heikkouksia. Edellä mainitut strategiat eivät avaa sitä miten eri vaikuttamiskeinot ovat yhteydes- sä toisiinsa. Venäjän toimien ja toimintatapojen analyysin pohjalta on kuitenkin ra- kennettu erilaisia analyyttisia malleja. Niiden yhteinen piirre on käsitys siitä, että hybridivaikuttaminen on toimintaa, jossa eri vaikuttamiskeinoja (poliittinen, taloudel- linen, sotilaallinen, diplomaattinen ja informaatio) käytetään koordinoidusti. (Cullen & Reichborn-Kjennerud, 2017) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkea toimin- taa johdettaisiin yhdestä pisteestä. Päinvastoin, ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaiku- tuskeinot määräytyvät tilannekohtaisesti – tähän vaikuttaa niin kohdemaan suhde Venäjään, eri venäläistoimijoiden keskinäiset kilpailuasetelmat kuin arviot toimin- taan liittyvistä poliittisista riskeistä. (Galeotti, 2017) Olennaista on ymmärtää, että Venäjän näkökulmasta kyseessä on koko yhteiskuntaa koskeva toiminta, toisin sa- noen, yhteiskunnallisten toimijoiden yksittäisistä kansalaisista valtion yhtiöihin olete- taan osallistuvan operaatioihin, joilla turvataan Venäjän edut. 9 (Chernenko, 2012) 9 Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat voivat määritelmän mukaisesti olla suoria tai epäsuoria ja kohdistuvat Venäjän ”kansallisiin intresseihin”. Tähän kuuluu olennaisesti se, että Venäjän sisäisten uhkien uskotaan olevan lähtöisin ulkoisista toimijois- ta (Doktriini 2014; Strategia 2015) Lisäksi nykyinen sotilasdoktriini määrittelee ulkoiseksi sotilaalliseksi vaaraksi ”hallinnot, joiden politiikka uhkaa Venäjän etuja”, mukaan lukien ”hallinnot, jotka on perustettu laillisen valtiovallan kukistamisen seurauksena. (Dokt- riini 2014, artikla 12m) 107 9.2 Energian turvallisuuspoliittisen merkityksen analyysimalli Arviot energiaresurssien merkityksestä osana turvallisuuspolitiikkaa ovat vaihdelleet Venäjän ja Euroopan unionin suhteiden muuttuessa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ja EU:n välinen energia- ja liikenneinfrastruktuuri nähtiin tärkeänä elementtinä taloudellisen integraation ja keskinäisriippuvuuden edistämisessä. (Aal- to & Forsberg, 2016) EU:n ja Venäjän välinen niin sanottu energiadialogi toimi poliit- tisena viitekehyksenä keskusteluille energia-alan yhteistyöstä ja pelisäännöistä. (Euroopan komissio, 2013) Samanaikaisesti Venäjä ryhtyi toteuttamaan liikenne- ja energiastrategian mukaisia investointeja, joiden tavoitteena oli vähentää Venäjän riippuvuutta ulkomaisesta kuljetusinfrastruktuurista, erityisesti Baltian satamista. Venäjän liikennestrategioissa kansainvälisiä liikenneväyliä tarkasteltiin lähinnä val- tion omaisuutena ja yhtenä poliittisen kontrollin välineenä. (Pynnöniemi, 2008) Vuonna 2003 hyväksytyssä energiastrategiassa Venäjä puolestaan linjasi, että energiaresurssit ja energiavirtojen kontrolli olivat yksi ”geopoliittisista työkaluista”. Vuosien 2006 ja 2009 kaasukiistojen jälkeen hyväksytyssä energiastrategiassa ei kuitenkaan viitata geopoliittiseen vaikuttamiseen tai Venäjään ”energiasuurvaltana”. Tämä muotoilu oli linjassa presidentti Dmitry Medvedevin kaudella vuonna 2009 hyväksytyn kansallisen turvallisuuden strategian kanssa, jossa korostui kokonais- turvallisuusajattelu perinteisen suurvaltapolitiikan sijaan. Kuten aikaisemmassa lu- vussa (7.2) on todettu, näistä painotuksista on sittemmin luovuttu. Yleisessä Venäjän energia- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa energiakaup- paa ja yleensä energiasektorin kehitystä tarkastellaan ”energiasuurvalta”-kehyksen kautta (Bouzarovski & Bassin, 2011; Rutland, 2014; Smith Stegen, 2011). Tässä tulkintakehyksessä Venäjällä on määräävä asema suhteessa eurooppalaisiin kumppanimaihin ja maa esiintyy ’hyväntekijänä’ suhteessa lähinaapureihin, esimer- kiksi Ukrainaan. Venäjän näkökulmasta maa on vuosien ajan tukenut Ukrainan ja muiden entisten Neuvostoliiton maiden taloutta edullisen energianhinnan muodos- sa. Samalla Venäjän valtionjohto on energiasektorin hintaneuvotteluihin liittyvien epäselvyyksien ja suoranaisten väärinkäytösten kautta sitonut kohdemaan päätök- sentekijät tiukemmin Kremlin vaikutuspiiriin tai suoranaiseen ohjaukseen (vrt. Bal- maceda, 2013). Vastaavanlaiselta riskiltä itsensä suojaamiseksi, Venäjän nykyinen kansallisen tur- vallisuuden strategia linjaa, että korruption ja rikollisuuden kitkemisen ohella on vahvistettava toimia, joilla taataan valtion tuki puolustusteollisuuden, ruoantuotan- non, informaatio- ja energiaturvallisuuden sektoreilla toimiville venäläisyrityksille. (Strategia, 2015, artikla 58; kts. myös Chernenko, 2012) Samantapaiseen johtopää- tökseen on päädytty myös EU:n tasolla, tosin eri näkövinkkelistä. Komissaari Julian King painotti Euroopan unionin hybridiuhkien osaamiskeskuksen avajaisissa syys- kuussa 2017 pitämässään puheessa, että ”energia-, liikenne- ja informaatiojärjes- telmien” toimintakykyä on tarkasteltava jatkossa hybridivaikuttamisen näkökulmas- ta. (King, 2017) Kuten edellä on todettu, hybridivaikuttaminen on strategisen tason toimintaa, jossa erilaisia vaikuttamiskeinoja käytetään enemmän tai vähemmän koordinoidusti. Toi- minnan tavoitteet ja skaala vaihtelevat kohdemaan mukaan – Venäjän kannalta 108 epäedullisten päätösten tai toimintojen häirinnästä aina kohdemaan poliittisen jär- jestelmän haltuunottoon. (Galeotti, 2017, 7; kts. myös Martikainen, Pynnöniemi & Saari, 2016) Energiasektori on houkutteleva kanava vaikuttamiselle Venäjän lähi- alueilla ja EU-maissa yleensä. Tämä on seurausta vuosikymmenten aikana raken- netuista riippuvuussuhteista, valtion keskeisestä roolista Venäjän energiasektorilla, sekä energiasektorin keskeisestä asemasta modernien yhteiskuntien huoltovar- muudelle. Tämän vuoksi analyysissa on osittain historiallinen ote, sillä sen tyyppi- nen tarkastelu auttaa ymmärtämään myös tulevaisuuden toimintaa ja keinoja. Näiden yleisten huomioiden rinnalle kaivataan kuitenkin tarkempaa analyysia ener- giasektorin turvallisuuspoliittisista ulottuvuuksista ja vaikutusmekanismeista. Tätä tarkoitusta varten tutkimusanalyysissa sovelletaan Karen Smith Stegenin luomaa ”energia-aseen” analyysimallia. (Smith Stegen, 2011) Analyysimalli erottelee turval- lisuuspoliittisen vaikuttamisen neljään eri vaiheeseen tai elementtiin oheisen kuvan mukaisesti (Kuva 9-1). Kuva 9-1 Energia-ase analyysimalli Malli pyrkii laajentamaan tarkastelun mihin tahansa tapaukseen, jossa energianvie- jämaa pyrkii hallinnoimiensa varantojen kautta vaikuttamaan energiahankkijamaan poliittiseen käytökseen. Esimerkiksi Øverland ja Orttung (2011) ovat listanneet 31 tällaista tapausta. Vaikutuskeinoina ovat olleet energian myyminen alennettuun hintaan, öljy- tai kaasuputken sulkeminen, putken räjäyttäminen, vaihtoehtoisten putkilinjojen rakentaminen tai epäsuorat vaikuttamiskeinot.10 Tämän tutkimuksen ensimmäisen osan energian geopoliittisessa mallissa käsiteltiin myös Venäjän ky- kyä vaikuttaa globaalilla tasolla omistussuhteiden ja energiavirtojen kautta muihin toimijoihin. (Kuuden säännön viitekehys, kts. kuva 1-1; luku 1.2. Tässä luvussa käy- 10 Øverlandin ja Orttungin (2011, 80) mukaan epäsuoria keinoja voivat olla uhkaavan retoriikan käyttö, vientipakotteet ei-energiatuotteille, kyberhyökkäyk- set, henkilökohtaisten suhteiden kautta vaikuttaminen, PR-kampanjat, oikeustapaukset ja sotilaallisella voimankäytöllä uhkaaminen. He eivät ole kuiten- kaan tarkastelleet näitä keinoja tutkimuksessaan. Energiaresurssit tuottajavaltiossa Energiaresurssit poliittisena vipuvartena 1. Valtion kontrolli energiasta 2. Valtion kontrolli kuljetusreiteistä 3. Energiaresurssien käyttö poliittisiin tavoitteisiin suorin tai epäsuorin keinoin 4. Kohteena olevan valtion reaktiot em. keinoihin Analyysi omistuksista Analyysin päähuomio Analyysi Suomen reaktioista 109 tetty energia-aseen analyysimalli puolestaan sopii hyvin mittakaavaltaan rajatum- man energiakaupan riippuvuuksien ja vaikuttavuuksien analyysissa. Malli myös mahdollistaa yksityiskohtaisemman, energiasektoreiden taloudellisten, institutionaa- listen ja infrastruktuuriin liittyvien erityispiirteiden analysoinnin. Käsite ”energia-ase” on kuitenkin harhaanjohtava ja on vältettävä yksinkertaistuksia vuorovaikutuksen motiiveista tai toimijoista (vrt. Aalto, 2014; Judge ym, 2016). Tä- mä koskee etenkin Länsi-Euroopan ja Suomen tilannetta koskevia analyysejä, sillä Venäjä ei ole käyttänyt suoria vaikutuskeinoja tässä kontekstissa. Tällöin on kyse ns. epäsuorasta11 energia-aseesta, eli positiivisen kautta rakennetusta vaikuttavuu- desta, joka on kaukana aseesta. Tätä Venäjä on taitavasti käyttänyt Länsi- Euroopan ja EU:n suunnalla (vrt. Högselius, 2013). Myös Suomen näkökulmasta tämä on keskeinen energian kautta vaikuttamisen keino. Suomen kannalta energian kautta vaikuttamisen keskeiset kysymykset koskevat riippuvuuttamme venäläisistä hiilivedyistä ja ydinvoimateknologiasta sekä ydinpolt- toaineesta. Suomessa kulutetusta energiasta 45 prosenttia on venäläistä alkupe- rää, ja 71 prosenttia tuontienergiastamme on Venäjältä. Vaikka siis uusiutuvan energian osuus energiapaletissamme on lähes 40 prosenttia, ja siten omavaraisuu- temme on eurooppalaisittain korkea, lähes kaikki fossiilinen ja ydinpolttoaine tulee Venäjältä (kts. taulukko alla). Taulukko 9-1 Suomen riippuvuus Venäjästä energiamuodoittain (Tilastokes- kus, 2017a) Energiamuoto Venäjältä tuotu osuus koko- naistuonnista Määrä Osuus Venäjän energiamuoto- kohtaisesta viennistä Kivihiili 88 % 2,5 milj. t. 3 % Öljy 89 % 11 milj. t 4 % Öljyjalosteet 80 % 3 milj. t. n.a. Maakaasu 100 % 2400 milj. m3 2,5 % Uraani 71 % 38 t. n.a. Biomassa 70 % 127000 t n.a. Sähkö 7 % 5 TWh n. 80 % Euroopassa energiariippuvuus on nähty symmetrisenä, jossa EU on yhtä riippuvai- nen Venäjän raaka-aineista kuin Venäjä EU:n markkinoista (kts. esim. Goldthau & Sitter, 2015). Maakohtaisessa tai yrityskohtaisessa tarkastelussa tilanne on erilai- nen, ja siten todellinen vaikuttavuus syntyy bilateraalisten kansallisvaltioiden välis- ten suhteiden ja (valtiollisten) energiayritysten kaupan kautta. 11 Tutkimuskirjallisuudessa käytetään myös termiä ”pehmeä energia-ase” (kts. esim. Högselius 2013). 110 Suomen ja Venäjän energiasuhdetta voi siten kuvata epäsymmetriseksi: Venäjälle tämän kaupan korvaaminen ei ole ylivoimaista, mutta Suomelle tästä koituisi suuria kustannuksia. Kuitenkin kauppasuhteet ovat historiallisesti olleet Suomen ja Venä- jän välillä suhteellisen hyvät ja siksi energiamurroksen voisi myös nähdä mahdolli- suutena hankkia Venäjältä uusiutuvaa energiaa ja myös viedä suomalaista osaa- mista, ja täten muuttaa epäsymmetristä suhdetta energiakaupassa sekä myös vah- vistaa koko EU-alueen ”soft poweria” (Krushcheva & Maltby, 2016). Tämä vaatisi kuitenkin energiamuotojen välisten valtasuhteiden muutosta Venäjällä, sillä erityi- sesti energiainfrastruktuurin kehittämisessä painopiste on vahvasti kaasussa. Kaa- sua tuetaan edelleen merkittävästi ja se johtaa myös sähkön halpaan hintaan. 2007 käynnistetty Gazifikatsija-ohjelma myös lisää riippuvuutta fossiilisesta energiasta, vaikkei kaasuinfrastruktuurin laajentaminen pieniin asutuskeskuksiin niin lämpövoi- maloiden kuin yksityistalouksien käyttöön tuo yhtiöille juurikaan lisätuloja (Simola & Solanko, 2017; Tynkkynen, 2014; 2016a; 2016d). 9.3 Strategisten energiaresurssien kontrolli Venäjällä 9.3.1 Vaihe 1: Venäjän valtion kontrolli omistuksista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen myös venäläisiä energiayhtiöitä yksityistettiin, mutta erityisesti Vladimir Putinin kaudella keskusjohtoisuuden vahvistuessa ener- giayhtiöitä on pyritty ottamaan enemmän valtion ja Putinin lähipiirin kontrolliin. Eri energiamuotojen välillä on kuitenkin eroja niiden tuotantotapojen ja -ketjujen välillä ja näin ollen myös turvallisuuspoliittisilla vaikutuksilla. Kuten aiemmin todettiin, pe- rinteisen öljyn ja kaasun lisäksi ydinvoima on noussut kolmanneksi energiamuo- doksi, jota voi käyttää poliittisena vipuvartena. Omistussuhteiden osalta ainoastaan uusiutuva energia ei ole Kremlin otteessa, mikä johtuu sen paikallisesta luonteesta. 9.3.1.1 Kaasu Kaasu on monimutkainen tekijä Venäjällä, sillä sitä tarvitaan runsaasti sekä sisä- markkinoille, mutta myös vientiin. Yhtäältä on paine pitää yksityistalouksien kaasu- hinnat kurissa kansalaisten hyväksynnän ylläpitämiseksi ja toisaalta kaasulle on löydettävä uusia markkinoita yleisen taloudellisen huoltotaseen ylläpitämiseksi. Gazprom on perinteisesti nauttinut monopoliasemasta Venäjän lain puitteissa ja se on vastannut kaasun tuotannosta noin 74 % (Sabonis-Helf, 2015). Gazpromin roolia pyritään kuitenkin vähentämään, sillä esimerkiksi LNG:n osalta Venäjä asetti lain, joka poisti yhtiöltä monopoliaseman ja suosii Novatekia ja Rosneftia (valtion öljy- yhtiö). Gazprom vastaa myös Venäjän sähkön tuotannosta isolta osalta, mutta pa- remman hinnan vuoksi se on pyrkinyt myymään kaasun pääosin ulkomaille. Nova- tek on merkittävin yksityinen kaasuyhtiö Venäjällä. Sen kaasuvarat ovat listatuista yhtiöistä maailman kolmanneksi suurimmat ja kaasun myynti listatuista yhtiöistä kuudenneksi suurin. Sen merkittäviä omistaja venäläisen pääoman lisäksi ovat ranskalainen Total, ja Kiinan valtionyhtiö CNPC on myös sijoittanut merkittäviä summia Novatekin kaasuntuotantoinfrastruktuuriin. 111 9.3.1.2 Öljy Öljyn osalta suurin yhtiö on Rosneft, joka on valtion enimmäisomistuksessa ja jonka osuus öljyn tuotannosta on lähes puolet. Lisäksi keskeisiä yhtiöitä ovat Lukoil (omistaa Suomessa Teboil-huoltoasemaketjun), Surgutneftegaz, Tatneft, sekä Gazpromin sisaryritys Gazprom Neft. Yritysten kasvunäkymät ovat perinteisten esiintymien kohdalta kohtalaiset ja tuotantoa arvioidaan olevan mahdollista tehos- taa. Tämä vaatii aiempaa kalliimpia ja vaikeampia keinoja ja siksi lisäinvestointien tarve on ilmeinen. Vastaavasti uudempien suurten esiintymien osalta tuotannon arvioidaan olevan jo huipputasolla. Lisäksi täysin uusia otetaan jatkuvasti tuotan- toon, mutta sama investointitarve on olennainen kysymys. Investoinneille keskei- simmät esteet ovat olleet matala öljyn hinta, rahoituksen heikentynyt saatavuus sekä talouspakotteet, jotka rajoittavat teknologiatuontia ulkomailta. (Simola & So- lanko, 2017) 9.3.1.3 Ydinvoima Ydinvoiman osalta kaikki omistus on venäläisen valtionyhtiön Rosatomin hallussa, joka vastaa käytännössä kaikesta ydinvoimaan liittyvästä: ydinvoimapolitiikasta, voimaloiden hallinnasta, radioaktiivisten jätteiden kuljetuksesta, säteilyturvallisuu- desta sekä ydinasekomplekseista (Dobrev, 2016). Tästä syystä ydinvoimasektoris- sa yhdistyvät puhtaammin Venäjän strategiset tavoitteet taloudellisesta ja ulkopoliit- tisesta vaikuttamisesta. Tämä saattaa myös selittää sen, miksi lännen Ukrainan sodan johdosta asettamia pakotteita ei ole kohdistettu Venäjän ydinvoimasektoriin. Ydinvoimateknologiaosaamisen suhteen Venäjä on pitkälti omavarainen, ja Rosa- tom on onnistunut kasvattamaan ydinvoimaportfoliotaan 60 prosentilla vuodesta 2011 lähtien. Se on tällä hetkellä yksi suurimmista alan yrityksistä ydinpoltto- ainemarkkinoilla 17 prosentin osuudella (Dobrev, 2016). Taustalla ovat luonnollises- ti taloudelliset edut, mutta ydinvoimalan rakentaminen ja omistaminen mahdollista- vat myös geopoliittisten tavoitteiden edistämisen sinetöimällä läsnäolon yli 60 vuo- deksi. (tarkempi kuvaus kappaleessa 9.4) Rosatomin pyrkimys ottaa uusiutuva energia palettiinsa, kuten investointinsa tuuli- voimaan Venäjällä, voi nähdä osittain vastaamisena energiamarkkinoiden muutok- seen, mutta myös pyrkimyksenä vaikuttaa uusiutuvan energian kehitykseen niin, ettei se syö ydinvoimarakentamisen edellytyksiä. Rosatomin apulaisjohtaja Vyac- heslav Pershukov arvioi, että 2020-2025 asti yhtiön nykyisille tuotteille löytyy vielä kysyntää, mutta sen jälkeen markkinat tulevat heikkenemään. Tämän vuoksi yritys aikoo panostaa mm. pienvesivoimaan ja tuulivoimaan sekä muihin energiamuotoi- hin kytkeytyviin teknologioihin (Gordeev, 2017). 9.3.1.4 Bioenergia Metsät ovat Venäjällä valtio-omisteisia ja metsiä vuokrataan yritysten käyttöön, mi- kä tekee valtion hallinnan omistuksista haastavan. Puu on perinteisesti ollut keskei- nen energiamuoto Venäjän maaseudulla, pienkaupungeissa ja metsäteollisuudes- sa, joka sijoittuu Luoteis-Venäjälle ja Etelä-Siperiaan. Sen jälkeen, kun Venäjä nosti raakapuun vientitulleja 2008, venäläinen bioenergian tuotanto on kasvanut merkit- tävästi, mutta kotimainen kulutus vähemmän. Hakkeen ja pellettien vientitulleja ei 112 nostettu, ja niiden osalta vienti Venäjältä muuttui entistä houkuttelevammaksi. Myös rakentaminen on kasvanut Venäjällä merkittävästi, ja se on tehnyt venäläisille ja kansainvälisille metsäalan yrityksille bioenergiatuotantoon investoimisen mielenkiin- toiseksi mahdollisuudeksi. Jos lämpösektorin uudistus onnistuu eli, jos lämmöntuo- tannon tuista eli keinotekoisen alhaisista hinnoista luovutaan, voi se tehdä uusiutu- van energian tuotannon aiempaa kannattavammaksi (Tynkkynen, 2014). Tämän hetken tilanteessa bioenergia vastaa 30 % uusiutuvan energian tuotannosta Venäjällä ja sitä käytetään erityisesti lämmityksessä ja teollisuudessa. Puun pien- poltto on merkittävä energialähde maaseudulla, eikä Venäjän sisäisillä markkinoilla muilla puuenergiajakeilla ole metsäteollisuuden energiatarpeen lisäksi juuri kysyn- tää. Hakkeen merkitys korostuu etenkin Suomeen suuntautuvassa bioenergiakau- passa, tosin merkittävä osa tästä tuonnista menee kemiallisen metsäteollisuuden tarpeisiin. Pellettien osalta Venäjä on jo viidenneksi suurin tuottaja globaalisti ja esimerkiksi 2013 maa tuplasi tuotannon aikaisempaan vuoteen verrattuna (IRENA, 2017). Joidenkin arvioiden mukaan Venäjä voisi tulevaisuudessa vastata 25 % Eu- roopan pellettien kulutuksesta. Ala on tällä hetkellä muutoksessa, jonka seuraukse- na noin 170-180 toimijaa ovat fuusioitumassa suuremmiksi yrityksiksi (Tynkkynen, 2014). Alan toimijoiden osalta valtiollisia yhtiöitä ei ole mukana, mutta jos ala kas- vaa merkittävästi, valtion kiinnostus sen hallitsemiseen voi luonnollisesti herätä. 9.3.2 Vaihe 2: Venäjän kontrolli kuljetusreiteistä 9.3.2.1 Kaasu Kaasun osalta infrastruktuuri on erittäin keskeisessä roolissa riippuvuuden ylläpitä- jänä ja hallinnan välineenä: kaasuputket ovat kalliita ja ne ovat joustamattomuudes- saan jo itsessään pitämässä yllä aineellista riippuvuutta (kts. myös luku 5.2.2 maa- kaasun kysynnän kehitys). Esimerkiksi Bouzarovski ym. (2015) toteavat energiainf- rastruktuurin mahdollistavan riippuvuuksien ja geopoliittisen tilan luomisen ja ylläpi- tämisen. Venäjän kaasunvienti ulkomaille on edelleen sidottu putkikaasuinfrastruk- tuuriin, jota hallinnoi valtio-omisteinen Gazprom. Nyt valtion monopoli (mutta ei kui- tenkaan kontrolli kaasukuljetuksista) on murtumassa kahdesta syystä. Kaasun kul- jetukset Jäämeren kautta lisääntyvät merkittävästi. Kuljetukset Jäämerellä ja Poh- jois-Venäjällä olevista esiintymistä ovat LNG-muodossa laivoilla edullisempia ja kuljetuskalusto kehittyy nopeasti. Putkikuljetusinfrastruktuurin rakentaminen puoles- taan on kallista ja vanhojen putkilinjojen ylläpito kallistuu edelleen ikiroudan sulami- sen takia. LNG:n osalta vientimonopolia on siis jo raotettu ja Novatek rakentaakin Jamalille nesteytetyn kaasun vientisatamaa. Eurooppalaisen kaasuriippuvuuden kannalta keskeinen Gazpromin putkikaasu on kuitenkin edelleen valtion strategi- sessa ohjauksessa, eikä tähän intressiin ole nähtävissä muutosta. Nord Stream II - hankkeen toteutuessa, kontrolli kuljetusreitistä Eurooppaan on vankemmin Venäjän valtion käsissä kuin nyt. Samalla Venäjän ja Gazpromin riippuvuus kauttakulku- maista vähenee. On siten erittäin todennäköistä, että Ukrainan sekä Valko-Venäjän, Tshekin, Slovakian ja Puolan rooli kaasun kauttakulkumaana vähenee Nord Stream II:n valmistuttua. Myös Suomeen Venäjältä putkea pitkin tuleva kaasu, noin 2,5 mrd kuutiota vuosittain, on Gazpromin eli siten Venäjän valtion kontrollissa. 113 9.3.2.2 Öljy Transneft on Venäjän öljynviennin valtionmonopoli, mutta luonteeltaan hyvin erilai- nen kuin Gazprom. Transneft on puhtaasti öljyn kuljetus- ja vientiyritys, jolla ei ole tuotantotoimintaa. Transneft vie noin 85 % Venäjällä tuotetusta öljystä sekä noin kolmanneksen Venäjän tuottamista öljytuotteista. Kaasun tavoin öljyn vienti on siten pitkälle Venäjän valtion kontrollissa. Öljyputkiverkoston ja Venäjän omien satamien käyttöä on edistetty siten, että rautatietariffeja nostettiin oleellisesti niiden reittien osalta, joiden kuljetukset vientiin suuntautuvat ulkomaiden satamien kautta. 9.3.2.3 Ydinvoima Ydinvoiman osalta kontrollia kuljetusreiteistä tulee tarkastella sekä uraanivirtojen että ydinvoimalateknologian viennin ja uraanisopimusten kautta. Rosatom -konserni vastasi 17 prosenttia maailmanlaajuisista uraanipolttoaineen markkinoista vuonna 2016 (Rosatom, 2017), joten sen kontrolli kuljetusreiteistä on teknisesti samankal- tainen kaikissa konteksteissa: vienti on yrityksen monopoli. Kuitenkin niissä tapauk- sissa, joissa Rosatom toimittaa uraania sen itsensä rakentamille ja omistamille voi- maloille, kontrolli kuljetusreiteistä on vahvempi ja tämän kontrollin merkitys suurem- pi. Esimerkiksi Fennovoiman rakennuttaman Hanhikivi I -voimalan tapauksessa Rosatom toimittaa ensimmäiset 10 vuotta myös laitoksen tarvitseman uraanin, kuin myös suurella todennäköisyydellä tämän jälkeenkin. Tällaisessa tapauksessa kont- rolli kuljetusreiteistä voidaan lukita pitkälle tulevaisuuteen, ja näin osaltaan lisätä energiariippuvuuksien vaikuttavuutta. Pitää myös muistaa uraanisopimuksista pu- huttaessa, että valtionyhtiö Rosatomilla ei ole ydinvoimaliiketoiminnalle asetetuista taloudellisista tavoitteista huolimatta Venäjän lainsäädännön silmissä velvollisuutta tuottaa voittoa. Tämä luonnollisesti mahdollistaa huomattavasti paremmin kontrollin säilyttämisen kuljetusreiteistä ’vapaan’ kilpailunkin olosuhteissa, ts. em. sopimuksiin kirjattujen siirtymäaikojen jälkeen. 9.3.2.4 Bioenergia Bioenergian kuljetukset on toteutettu hajautetusti rekoilla, laivoilla ja junakuljetuksin niin Suomeen kuin koko EU:n alueelle. Kuitenkin vienti toteutetaan vain muutaman rajanylityspaikan kautta ja näin ollen valtio pystyy jossain määrin hallitsemaan kulje- tusreittejä. Tässä mielessä etenkin kaasuun ja uraaniin, mutta myös öljyyn verrattu- na puupohjaisen energian kuljetusten logistinen monipuolisuus (meritiet, maantiet, rautatiet) asettaa kuitenkin rajoitteita näiden virtojen keskitetylle kontrollille, koska eri tason yksityisiä ja viranomaistoimijoita on huomattavasti enemmän rajat ylittä- vissä energiavirroissa kiinni kuin em. sektoreilla. Suomen näkökulmasta hake on pyöreän puun ohella keskeisessä asemassa bioenergian tuonnissa Venäjältä. Suomi tuo vuosittain 180 tuhatta tonnia puupohjaista raaka-ainetta Venäjältä, mikä käsittää 70 prosenttia tämän segmentin kokonaistuonnista. Myös pellettien hinta on laskenut merkittävästi Euroopassa ja voi antaa Venäjälle mahdollisuuden lisätä kauppaa, sillä Venäjä on lähempänä kuin esimerkiksi alalla kilpailevat pohjoisame- rikkalaiset toimijat. Korkeamman pellettihinnan olosuhteissa venäläisen pelletin suhteellinen etu kanadalaiseen ja yhdysvaltalaiseen pellettiin verrattuna pienenee, koska korkean hinnan olosuhteissa kuljetuskustannusten osuus on pienempi. Riip- puu siten hyvin paljon hintakehityksestä ja logistisen ketjun tehokkuudesta (erit. 114 metsästä pellettitehtaalle), kuinka Venäjä voi lunastaa potentiaalia tällä sektorilla (IRENA, 2017; Sikkema ym, 2014). 9.4 Energiaresurssien käytön turvallisuuspoliittiset päämäärät 9.4.1 Vaihe 3: Energiaresurssien käyttö poliittisiin tavoitteisiin Arvio Venäjän kyvystä vaikuttaa energiapolitiikan kautta negatiivisilla (”keppi”) tai positiivisilla (”porkkana”) keinovalikoimilla Suomeen on luontevinta keskittää sekto- reille, joissa Suomen riippuvuus Venäjästä jatkuu keskipitkällä aikavälillä ja, jotka on nostettu esiin Venäjän energiastrategiassa (Venäjän energiaministeriö, 2017). Näin analyysin keskiöön nousee öljy ja maakaasu sekä ydinvoima ja biopolttoai- neet. Hiili (kts. vaihe I, 5.4) on luontevaa rajata pois tarkastelusta, sillä esimerkkejä sen muodostumisesta poliittiseksi kysymykseksi ei juurikaan ole, ja koska sen merkitys globaalissa energiajärjestelmässä tulee kaikissa skenaarioissa vähenemään, vaik- kakin sen varastoimisen helppouden vuoksi se pysynee osana Suomen huoltovar- muusvarastoja (TEM, 2016). Selvitystyön loppuvaiheen kokonaistarkastelussa ve- näläisen kivihiilen osuudella Suomen kivihiilen käytössä on kuitenkin merkitystä. Se alleviivaa sitä tosiasiaa, että kaikkien uusiutumattomien energiamuotojen (fossiiliset ja uraani) osalta Suomi on merkittävällä tavalla riippuvainen ja kiinni venäläisessä energiassa ja sen infrastruktuureissa. Bioenergia on luonteva ottaa mukaan tarkasteluun, sillä se on esillä vahvasti myös Suomen energia- ja ilmastostrategiassa (TEM, 2016) ja vastaavasti Venäjän ener- giastrategian luonnoksessa (Venäjän Energiaministeriö, 2017) sillä nähdään eniten potentiaalia uusiutuvista suuren mittakaavan vesivoiman jälkeen. Venäjä ei kykene tällä hetkellä kilpailemaan muiden uusiutuvan energiamuotojen kanssa ja se ei ole myöskään ottanut niiden lisäämistä keskeiseksi strategiseksi päämääräksi, vaikka siihen on suuri potentiaali (IRENA, 2017). Sähkön osalta EU:ssa tapahtuva sähköistymiskehitys voi tuoda painetta myös hankkia lisää sähköä Venäjältä, vaikka energiansäästötoimet voivat tästä tarpeesta leikata merkittävän osan pois. Se vaatisi kuitenkin Venäjällä lisäinvestointeja sellai- seen sähköön, joka olisi hintansa tai ympäristöystävällisyytensä puolesta halutta- vaa. Tähän mennessä ei ole nähty Suomessa tai muualla Euroopassa merkkejä siitä, että sähkön tuonnissa huomioitaisiin ympäristöystävällisyyttä, mutta tiukkene- van ilmastopolitiikan oloissa on oletettavaa, että myös sähkön tuonnin ympäristö- ja ilmastojalanjälkeä pyritään vähentämään. Lisäksi monet sähkön vähittäismyyntiyh- tiöt hakevat markkinaosuuksia Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ympäristövastuun avulla ja uusiutuvan energian käytön lisäämisellä. Venäjän sähköä Pohjoismaiden markkinoille emoyhtiöltään ostava ja sen edelleen myyvä RAO Nordic (2017) hyödyntää myös vihreän sähkön kuvastoa markkinoin- nissaan, vaikka ei mainitse portfoliossaan olevan uusiutuvaa energiaa. Panostuksia uusiutuvaan sähköön on kuitenkin vaikea kustantaa nykyisillä sähkön hinnoilla. Li- säksi sähkön hankinta Venäjältä on nousseiden hintojen takia vähentynyt. Tämä 115 taas on seurausta Venäjän sähkösektorin vuoden 2008 uudistuksesta, jonka kapa- siteettimaksut sekä sähkökaupan siirtyminen venäläisten toimijoiden käsiin tyreh- dyttivät Suomen viennin vuodesta 2012 (Fingrid, 2017a). Viime vuosina vaihtelua tuonnin määrissä on ollut paljon12, ja tarjonnan pitäisi joko huomattavasti vähentyä Nord Poolissa tai Venäjän olisi onnistuttava pudottamaan sähkön hinta alle Nord Poolin hinnan. Jos siis oletetaan, että Venäjän sähkön hinnat kapasiteettimaksui- neen pysyvät ennallaan ja sähköntuotantokapasiteetti kasvaa Pohjoismaissa vähin- tään nykyistä tahtia, sähkökaupan kasvu Venäjältä on hyvin epätodennäköistä min- kään skenaarion tilanteessa. Kuitenkin Venäjän tuonnilla on ollut ääritilanteissa tärkeä merkitys. Tällainen koettiin tammikuussa vuonna 2016, jolloin Suomi toi sähköä kaikkialta lähes täydellä kapa- siteetilla. Venäjä kykeni vastaamaan kysyntään, koska ortodoksisen joulun ansiosta sen omat sähköä kuluttavat tuotantolaitokset seisoivat ja sähköä riitti myytäväksi. EU:ssa etenevä yhteisiin markkinoihin perustuva järjestelmä (sähkön ja kaasun osalta) (Szulecki ym, 2016) heikentänee mahdollisuuksia käyttää energiasopimuk- sia poliittisiin käyttötarkoituksiin, vaikkakin uusiutuva energia itsessään ei estä esi- merkiksi uusien monopolien tai dominoivasti markkina-asemaa käyttävien yritysten syntymistä (Scholten & Bosman, 2016). Vastaavasti kuitenkin erityisesti ydinvoima institutionalisoi valtaa pitkäaikaisella infrastruktuurilla (Oxenstierna, 2014). Kaasun osalta Suomi on lähes täysin riippuvainen venäläisestä kaasusta, mutta sen kysyntä on vuoteen 2010 verrattuna laskenut alle puoleen. Vuonna 2015 ky- syntä oli vähäisempää kuin hiilen ja öljyn (hieman yli 20 TWh) (kts. luku 4.2.4). Suomalainen Gasum on maksanut pitkään kaasusta halvempaa hintaa kuin esi- merkiksi monet Itä-Euroopan maat, vaikka Suomi on pieni markkina, mutta viime aikoina tämä tilanne on muuttunut. Toisaalta samalla, kun Suomen valtio osti Gazp- romin neljänneksen omistusosuuden yhtiöstä, kaasusta maksettua hintaa onnistut- tiin jälleen laskemaan. Saksan alhaisempi hinta selittyy suurilla, kilpailluilla markki- noilla ja volyymeillä, mutta Suomen suhteellisen alhainen hinta putkikaasusta on ollut viime vuosiin saakka selvä poikkeus. Esimerkiksi Puola on maksanut venäläis- kaasusta korkeampaa hintaa kuin Suomi, vaikka on Suomea suurempi markkina ja samalla tavalla putkikuljetusten varassa (Bochkarev, 2017). Koko kaasukaupan 40-vuotisen historian ajalta ei ole tiedossa yhtäkään tapausta, jolloin kaasun virta Neuvostoliitosta ja Venäjältä Suomeen olisi katkennut. Päinvas- toin Gazpromin verrattain huokea hinta on toiminut ”porkkanana”, mikä on osaltaan hillinnyt strategisen siirtymän syntymistä Venäjälle turvallisuuspoliittisesti merkittä- vällä suunnalla. Toisaalta vaikka Gazpromin kaasu on Suomessa edelleen halvem- paa kuin monissa vertailumaissa, vähenee sen käyttö meillä nopeasti. Tämä johtuu huonosta kilpailukyvystä voimantuotannossa. Tämä on venäläisille kannustin pitää hinta alhaalla. Poikkeavia hintoja voidaan toki perustella markkinaosuuksien säilyttämisellä tai suomalaisen energiakentän erityisvaatimuksilla (esim. lämmön ja sähkön yhteistuo- 12 Sähkön tuonti on kokonaisuudessaan kasvanut, mutta Venäjän osalta sähkön tuonti oli vuonna 2016 puolet vuoden 2011 luvuista (Energiateollisuus 2017) 116 tannolla), jotta suomalaiset yritykset eivät investoisi korvaaviin energialähteisiin. Tarve edistää Balticconnector -kaasuputkihanketta Euroopan energiaunionin raa- meissa energiajakeiden kuljetuksen, integroidumpien markkinoiden ja energiatur- vallisuuden näkökulmasta (katso 3.3.1) kuitenkin puhuvat sen puolesta, että riippu- mattomuus yhtä reittiä pitkin saapuvasta venäläisestä kaasusta on merkittävämpää kuin Gazpromin tarjoaman suhteellisen alhaisen kaasun hinnan hyödyt. Balticcon- nector -hankkeella on siten energiaturvallisuuden kannalta positiivisia vaikutuksia, sen vähentäessä riippuvuutta venäläisen putkikaasun saatavuudesta. Monopoliti- lanteessa se, että katkoja ei ole ollut 40 vuoteen ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi missään tilanteessa myöskään tulevaisuudessa. Suomen maakaasumarkkinauudistuksen virallisena tavoitteena ei ole päästä eroon venäläisestä kaasusta, eikä siten Suomen valintoja haluta rinnastaa Baltian maiden ja Puolan politiikkaan. Balticconnector -hanketta perustellaan sillä, että se tuo vaih- toehtoja kaasunhankintaan, kilpailua kaasumarkkinoille ja sitä kautta lisää kaasun kilpailukykyä energiamarkkinoilla. EU:n komissio on myös kilpailututkinnallaan saamassa muutoksen Gazpromin selektiiviseen hinnoitteluun. Gazprom on tämän seurauksena tarjonnut maaliskuussa 2017 komissiolle sitoumuksia, joiden perus- teella Itä-Euroopan ja Baltian maat saavat kaasusopimuksiinsa hinnoittelulausek- keet, joissa hintareferenssi tulee Saksan ja Keski-Euroopan kaasuhubien hinnoista. Myös Suomessa halutaan päästä hyödyntämään näitä uusia ehtoja. Venäjän kyky vaikuttaa Suomeen kaasuvirtojen kautta on siten pienentymässä. Esimerkiksi Porin ja Tornion LNG-terminaalien kapasiteetti on rajallinen ja se riittäisi vain pienelle määrälle nykyisistä käyttäjistä siinä tapauksessa, että putkikaasun tulo Venäjältä estyisi. Tällainen toimi olisi kuitenkin kallis operaatio. LNG:n lisäksi Suo- men kaasua käyttävät energia- ja teollisuuslaitokset voivat kaasun tulon estyessä siirtyä käyttämään kevyttä polttoöljyä. Riippuvuus venäläisestä kaasusta on merkit- tävästi vähentynyt myös teollisuus- ja energialaitosten siirryttyä käyttämään kaasun sijasta edullisempia biopolttoaineita viime vuosina. Tämä on myös ollut yksi syy siihen, miksi Gazprom on alentanut kaasun hintaa. Yhtiö on halunnut pysyä mark- kinoilla mukana. Riippuvuutta vähentävänä tekijänä on pidettävä myös sitä, että Gasum ostettiin kokonaan valtion haltuun Gazpromilta, E.ON:lta sekä Fortumilta sekä sitä, että maakaasumarkkinalaki erottaa kaasun siirron ja kaasun myynnistä vuodesta 2020 eteenpäin. Kaasunsiirtoputkisto tulee tällöin kaikkien halukkaiden markkinaosapuolien käyttöön. Haminan Energia ja virolainen Alexela rakennuttane- vat sijaintinsa vuoksi kaasuputkeen liitettävissä olevan terminaalin Haminaan, millä on myös vaikutuksensa Suomen energiaturvallisuuteen. Tätä merkittävämpi on kuitenkin em. Balticconnector, jota kautta Suomelle tulee pääsy Liettuan LNG- terminaaliin sekä Latvian kaasuvarastoon. Lisäksi Puolasta on tarkoitus rakentaa yhdysputki Liettuaan, joka mahdollistaisi Baltian ja Suomen kaasuverkkojen yhdis- tämisen Keski-Euroopan kaasuverkkoihin. 9.4.2 Öljy Pohdittaessa Venäjän vaikutuskeinoja öljysektorilla on luontevaa huomioida Nes- teen rooli Suomen ja Venäjän energiamarkkinoilla. Kylmän sodan aikana Neste, kuten muutkin suuryhtiöt, joutui tasapainottelemaan lännen ja idän välillä (vrt. Kuisma, 1997). Myöhemmässä historiantutkimuksessa Neste ja erityisesti Porvoon 117 jalostamo on nostettu esiin yhtenä strategisena kohteena. Nesteen historiikin kirjoit- taneen Markku Kuisman mukaan "suomalaista öljynjalostusta ei olisi syntynyt lain- kaan, jos se olisi riippunut Washingtonin, Lontoon tai Moskovan tahdosta." (Kuisma, 2016) USA ja Iso-Britannia uhkasivat Suomea kauppasuhteiden katkeamisella ja vastaavasti Neuvostoliitto pelkäsi, että Leningradin (Pietarin) kupeeseen tullut öljy- jalostamo oli ”Naton salajuoni”. Lännessä pelättiin, että Suomi ajautuisi liian riippu- vaiseksi Neuvostoliitosta. Vaikka öljymarkkinat ovat tämän jälkeen muuttuneet markkina- ja sijoittajavetoisimmiksi ja tätä kautta tietyllä tavalla epäpolitisoituneet, historialliset kytkökset esimerkiksi infrastruktuurin osalta eivät ole kadonneet min- nekään (Kuisma, 1997; 2016). Energiajärjestelmän kehittymisen ja monipuolistumisen ja öljyn saatavuuden helpot- tumisen myötä Suomen riippuvuus venäläisestä öljystä olisi siis voinut vähentyä. Kuitenkin käytännössä, johtuen pitkälle sekä raaka-aineen edullisesta hinnasta että öljynjalostusinfrastruktuurista ja -kemiasta, suurin osa Nesteen käyttämästä öljystä on edelleen venäläistä Urals-laatua (noin 75 – 90 prosenttia, vuodesta riippuen), ja loppuosa tuodaan etupäässä Norjasta. Öljykaupan roolia strategisena välineenä on täsmällisesti vaikea arvioida, sillä kyse on liikesalaisuuksista. Yhdenlainen merkki riippuvuuden voimasta on se, että toisin kuin kaasun osalta, emme ole nähneet öljyn ostamisen osalta hajauttamispyrkimyksiä pois venäläisen öljyn dominoivasta roolista viime vuosina. Vaakakupissa painanee se seikka, että Nesteen jalostamot ovat löytäneet oman ”ekologisen lokeronsa”, taloudellisen menestymisen keinonsa, juurikin runsasrikkisen venäläisen öljyn jalostamisesta korkealuokkaisiksi öljyjalos- teiksi, joiden markkina-alueena on koko maailma. Nesteen rooli öljy- ja kaasuvirto- jen menestyksekkäänä hyödyntäjänä korostuu, kun katsoo Suomeen tuodun öljyn matkaa jalostuksen jälkeen: Suomeen tuodusta raakaöljystä (vuonna 2014 14,2 milj. tonnia) vain kolmannes (noin 5 miljoonaa tonnia) jää Suomen markkinoille, ja vientiin menee kaksi kolmannesta (noin 14 miljoonaa tonnia) (Venäläinen, 2015). Venäläisten öljyvirtojen tuottamia riippuvuuksia ei kuitenkaan voida tarkastella yk- sin, vaan niitä tulee katsoa energiapolitiikan realiteettien ja teknisten, infrastruktuurit yhteen liittävien prosessien kautta. Öljy ja kaasuvirrat yhtyvät juurikin Nesteen toi- minnassa strategisessa mielessä: verrattain huokea kaasu, jota Neste käyttää öl- jynjalostusprosesseissaan, ja runsasrikkinen, hieman halvempi Urals-öljy tekevät Nesteestä ja tätä kautta Suomen valtiosta keskeisen vallitsevista energiavirroista taloudellisesti hyötyvän tahon. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Venäjän intres- seissä on ylläpitää näitä virtoja ja infrastruktuureja, eikä missään nimessä uhata niitä tyrehtymisellä, kuten keskisen Itä-Euroopan maiden tapauksissa on historialli- sesti tapahtunut. Taloudellinen ja sitä kautta poliittinen vaikuttavuus syntyy siis siitä, että virrat säilyvät, mutta luonnollisesti virtojen katkeamisesta koituisi Nesteelle eli siten Suomelle taloudellisia menetyksiä. 9.4.3 Ydinvoima Suomessa on tällä hetkellä neljä käytössä olevaa ydinreaktoria, joista kaksi on al- kuperältään venäläistä teknologiaa. Ydinpolttoaine näihin reaktoreihin hankitaan Venäjältä, mutta se on hankittavissa myös muualta maailmanmarkkinoilta, kuten vuosia hankittiinkin Englannista ja Espanjasta. Ydinvoimasektorilla keskeinen Fen- novoima-hanke käynnistyi saksalaisen E.On-konsernin ja suomalaisten teollisuus- 118 ja energiayhtiöiden projektina, jolle Suomen valtio myönsi periaatepäätöksen vuon- na 2010. E.On:in ja muutaman muun alkuvaiheen osakkaan vetäydyttyä syntyi ti- lanne, jossa hankkeeseen tarvittiin mukaan uusi tekniset ja taloudelliset resurssit omaava toimija. Tällöin hankkeen suomalaiset osakkaat ilmeisesti näkivät Rosato- min tarjoaman ratkaisun parhaaksi projektin toteuttamiseksi. Huoltovarmuuskeskus on puoltanut Hanhikiven ydinvoimalan rakentamista Suomen sähköntuotantokapasiteetin alhaisen tason ja näköpiirissä olevan poistuman, ts. sähköhuoltovarmuuden turvaamiseen liittyvien ongelmien takia (Valtanen, 2015). Kun Loviisan reaktoreiden polttoaine tuodaan Venäjältä ja TVO puolestaan tuo lai- toksiinsa polttoaineen muualta, polttoaineen tuontia on hajautettu energiaturvalli- suutta lisäten. Käytännössä laitoksilla on oltava polttoainetta kahteen lataukseen, joten riippuvuus tuonnista on aikaskaalalla mitattuna aivan toista luokkaa (kuukau- sissa) kuin sähkön tai kaasun osalta (minuuteissa, päivissä). Vaikka Hanhikiven hankkeen jälkeen Suomen riippuvuus venäläisestä uraanista kasvaa, voimalaitok- sessa käytetään sellaista käytetystä polttoaineesta jalostettua ydinpolttoainetta, jota on saatavissa myös muista lähteistä kuin Venäjältä. Kaupallinen sopimus polttoai- neesta on kuitenkin tehty 10 vuodeksi Rosatomin kanssa. Fennovoiman ja Rosatomin välinen sopimus mahdollistaa Venäjälle tärkeän refe- renssin ja tuo Venäjälle mahdollisesti myös energiatuloja. Voimalaitos rahoitetaan ensi sijassa Venäjän kansallisen hyvinvointirahaston varoin, ja hankkeen kustan- nusarvio on erittäin kilpailukykyinen verrattuna muihin ydinvoimatoimittajiin. Valtion- yritys-Rosatomille, jolla ei ole lain silmissä velvollisuutta tuottaa voittoa, ainoastaan edistää Venäjän etua, on siten mahdollista tarjota Suomelle merkittävästi halvempi ydinvoimalaitos. Suomi saa merkittävän sähkön perustuotantoa ylläpitävän, ilmas- ton kannalta vähäpäästöisen voimalaitoksen, joka lisää myös Suomessa tuotetun sähkön osuutta sähköjärjestelmässä. Hanhikiven yksikkö siis vahvistaa sähkön osalta energiaturvallisuutta pitkällä aikavälillä, vaikka lisää Suomen kokonaisriippu- vuutta venäläisestä energiasta kasvavan ydinpolttoainehankinnan kautta. Laitoksen omistajat saavat sähköä omistusosuutensa suhteessa omakustannehintaan. Oma- kustannushinta sisältää laitoksen kaikki kustannukset, ml. rahoituskustannukset. Rakentamislupahakemuksen mukaan Rosatom on taannut, että omankustannehin- ta on alkuvuosina 50 €/MWh. Osakkaiden näkökulmasta takuuhinta on hintasuojaus sähkön hankinnalle, ja siten edullinen Fennovoiman osakkaille korkean sähkönhin- nan (yli 50 € / MWh) tilanteessa. Toisaalta takuuhintaan liittyy myös riski. Jos säh- kön markkinahinta laskee tai jää pysyvästi nykytasolleen, suomalaiset osakkaat joutuvat nykyisellä sopimuksella hankkimaan energiaa hinnalla, joka ei ole kustan- nustehokas. Hintariskin toteutuessa tämä on yksi komponentti muiden joukossa, joka saattaa aiheuttaa kitkaa venäläisten ja suomalaisten toimijoiden välillä, ja siten voimistaa energian politisoitumista. Rosatom eli Venäjän valtio voi esimerkiksi ottaa itselleen suuremman taakan kannettavaksi matalan sähkönhinnan tilanteessa, ja siten tukea suomalaisia omistajia. Fennovoima – Rosatom – Fortum -neuvotteluiden kulku vuodesta 2014 eteenpäin kuvaa hyvin energiankaupan, etenkin ydinvoimaloiden kaltaisten suurhankkeiden moniulotteista luonnetta, jossa yhdistyvät talous-, energia-, ympäristö- sekä sisä- ja ulkopolitiikka. Se, että ydinvoimalan päätöksentekoprosessissa joustettiin luvatuista aikarajoituksista, ja valtiovalta oli tiiviisti mukana prosessin joka vaiheessa (vaikka 119 kyse on yksityisestä yrityksestä, Fennovoimasta), sekä Fortumin lähteminen osak- kaaksi hankkeeseen kertoo venäläis-suomalaisen ydinvoimayhteistyön ja - liiketoiminnan vahvoista ulkopoliittisista kytköksistä. Suomen hallitus oli asettanut Eduskunnalle kesälle 2015 takarajan, jonka puitteissa päätös hankkeesta olisi teh- tävä (Tikkala, 2015) ja 60 prosentin kotimaisuusaste omistuksen suhteen olisi saa- tava. Venäläiseksi, Venäjän valtion rahoittamaksi bulvaaniksi osoittautuneen Kroa- tiaan rekisteröityneen pienyrityksen avulla Rosatomin kuitenkin onnistui siirtää tuota takarajaa (vrt. Nikkanen, 2015). Vasta Fortumin lupaamalla investointiosuudella kotimaisuusaste saavutettiin. Fortumin toimitusjohtaja totesi lausunnossaan, että ”Osallistuminen hankkeeseen ei ollut Fortumin tavoite, mutta se mahdollistaa Fen- novoiman hankkeen etenemisen siinä aikataulussa, jonka Suomen hallitus on sille asettanut” (Fortum, 2015). Tämä kuvaa erinomaisesti sitä valtio- ja ministeriötason painetta, jota tämä Suomen valtion enemmistöomisteinen pörssiyritys sai osakseen Moskovassa käytyjen neuvotteluiden aikana ja jälkeen (Hakala, 2015). On merkkejä siitä, että Venäjän näkökulmasta ydinvoimayhteistyö on yksi Suomen ja Venäjän suhteiden ykkösprioriteetti. Tätä indikoi presidentti Putinin puhe Savon- linnassa kesällä 2017, jossa tämä korosti Venäjän hyvinvointirahaston ja Rosatomin investoinnin kokoluokan suuruutta (Venäjän presidentti, 2017). Kuten muissakin vastaavissa kohteissa, Rosatom on yhdessä Venäjän ulkoministeriön kanssa aloit- tanut ”humanitaarisen ohjelman” toteuttamisen osana Fennovoima-hanketta. Oh- jelman tavoitteena on tuottaa positiivista maakuvaa Venäjästä, lujittaa ”maiden vä- listä solidaarisuutta ja yhteistyötä” ja kasvattaa uusi ydinvoima-sukupolvi ”mahdolli- simman yhtenäisen koulutuksellisen ja eettisen mallin mukaisesti”. (Ria Novosti, 2016; Rosatom, 2017) Näin Fennovoima-hanke on tullut osaksi venäläistä koulu- tusvientiä, johon liittyvät mahdolliset poliittiset riskit edellyttäisivät erillistä tarkaste- lua. Fennovoima-hankkeeseen liittyviä poliittisia riskejä on prosessin aikana arvioitu esimerkiksi Ulkoministeriön taholta. Ulkoministeriön lausunto toteaa, että ”Fenno- voima Oy:n hanke on ja tulee jatkuessaan pysymään hankkeen taloudellisen, ja Venäjälle sen poliittisen merkittävyyden vuoksi Suomen ja Venäjän välisellä poliitti- sella agendalla. Jos hanke etenee ongelmitta, hankkeella on myönteinen vaikutus Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Hankkeeseen sisältyy kuitenkin riskejä, jotka voivat hankkeen kautta laajemmin heijastua ongelmina myös Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin.” (UM, 2016) Kuten Ulkoministeriön lausunto linjaa, hanke ja ydinvoimayhteistyö ylipäätään ovat osa Suomen ja Venäjän välisten hyvien suhteiden edistämistä, jos hanke etenee ongelmitta. Kansainvälisten, Venäjän ydinenergiasektoria koskevien pakotteiden mahdollinen asettaminen, hankkeen mahdollisesta viivästymisestä Venäjälle koitu- vat taloudelliset ja symboliset menetykset sekä teknologiaan ja rahoitukseen poten- tiaalisesti liittyvät ongelmat voivat heijastua myös Suomen ja Venäjän välisiin suh- teisiin ja sitä kautta esimerkiksi suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin toimia Ve- näjällä. 120 Maria Kopsakangas-Savolainen13 on analysoinut sähköntuotannon taloudellisuutta mallilla, jossa tuulivoiman osuuden sähköntuotannossa on oletettu olevan 20 % (nyt 4 %) koko sähkön tuotannosta vuonna 2035, ja ydinvoiman oletetuksi kapasiteetiksi on arvioitu 4500 MW (mukaan lukien Olkiluoto 3 ja Hanhikivi 1). Tuulivoiman 20 % osuus sähkön tuotannosta vastaisi Suomen kulutuksella yli 7 GW:n tuulivoimaka- pasiteettia, mikä suunnilleen vastaa tämän selvityksen nopean kehityksen skenaa- rion tuulivoimakapasiteettia Suomessa vuonna 2040 (kts. myös luku 5.5.1). Malli ennustaa, että tässä tilanteessa joustamaton tarjonta, eli käytännössä ydinsähkön tuotanto ylittää kysynnän (vrt. Huuki ym, 2017; Kopsakangas-Savolainen & Svento, 2013). Mallissa ydinsähkön huippukapasiteetin on arvioitu olevan 5500 MW vuosina 2024-27, jolloin Loviisan molemmat yksiköt ovat vielä toiminnassa. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että Fennovoiman hanke ja sen synnyttämä polkuriippuvuus voisi- vat osaltaan myötävaikuttaa siihen, että laajamittainen siirtyminen uusiutuvaan energiaan sähköntuotannossa ei onnistu. Hanhikivi 2:n rakentaminen, joka on jo Venäjän ulkopoliittisella agendalla, estäisi vaihtelevaan tuotantoon (tuuli- ja aurin- kovoima) perustuvan uusiutuvan sähköntuotannon kasvattamisen, koska lisäänty- vät erittäin halvat sähköntuotantotunnit söisivät ydinvoiman kannattavuutta. Sähkö- järjestelmässä on kuitenkin mekanismeja, joilla joustamattomaan tuotantoon voi- daan varautua, eikä tällainen tilanne ole ainakaan lähitulevaisuudessa kovin toden- näköinen. Kun sähköjärjestelmän joustavuus vähenee perinteisesti säätyvän tuo- tantokapasiteetin osuuden vähentyessä, tulee kysyntäjoustomekanismeja kehittää, jotta sähkön ylitarjonnan vaikutusta sähkön hinnassa voidaan tasoittaa. Muiksi vaih- toehdoiksi jää sähkön myyminen Suomen rajojen ulkopuolelle tai ydinvoimalaitok- sen tehon säätäminen, mutta silloin myös ydinvoimalaitoksen kannattavuus alenee. 9.4.3.1 Bioenergia Vuonna 2008 Venäjällä astuivat voimaan puuraaka-aineita koskevat vientitullit (Eu- roopan komissio, 2008; Jutila ym, 2010). Ne asetettiin virallisen argumentaation mukaan siksi, että venäläinen korkeateknologinen puunjalostusteollisuus menestyi- si ja hankkisi investointeja Venäjälle. Liki vuosikymmen myöhemmin on vain vähän näyttöä, että tässä tavoitteessa olisi edistytty. Pyöreän tukkitavaran ja raakapuun tullit kohosivat voimakkaasti, jolloin (laillinen) vienti esimerkiksi Suomeen ja Kiinaan väheni. Veromuutos kuitenkin paransi venäläisen bioenergiaviennin kannattavuutta, koska hake ja puupelletti jäivät veronkorotuksen ulkopuolelle. Tämän vuoksi venä- läisen puuraaka-aineen tuonti Suomeen putosi 50 prosentilla, 15:a seitsemään mil- joonaan kuutioon vuodessa vuosien 2007-2010 välillä, hakkeen ja pelletin osuuksi- en kasvaessa voimakkaasti. Muutos kuitenkin heikensi pohjoismaisen, erityisesti suomalaisen metsäteollisuuden kannattavuutta, ja oli yksi merkittävä syy digitali- saation ohella, joka johti suomalaisten metsäteollisuuden tuotantolaitosten sulkemi- seen sen hetken vaikeassa markkina- ja taloustilanteessa (Jutila ym, 2010; Tynk- kynen, 2014). Samaan aikaan, kun uudet tullitasot asetettiin, käytiin neuvotteluja Venäjän WTO- jäsenyyden ehdoista. Päätös vaikutti merkittävästi Suomelle tärkeään metsäteolli- suuteen, ja heikensi myös metsäosaamisen ylläpitämistä Venäjällä (Jutila ym. 13 Maria Kopsakangas-Savolainen: Esitys "Demand response with large scale intermittent production" Suomen Tuulivoimayhdistyksen vuosiseminaari 26.10.2017, Espoo) 121 2010). Suomi tuki Venäjän WTO-jäsenyyttä, mutta asetti puutullien poistamisen Venäjän jäsenyyden tukemisen ehdoksi. Venäjä ajoi erittäin voimakkaasti itselleen siirtymäaikoja WTO-säädösten täytäntöön panemiseksi teollisuutensa suojelemi- seksi kilpailulta. Venäjästä tuli WTO:n jäsen, hyvin pitkien siirtymäaikasäännösten saattelemana, vuonna 2012 (WTO, 2012), jolloin myös puutulleja laskettiin merkit- tävästi, mikä paransi Suomen tuonnin kannattavuutta (Metsäteollisuus, 2012). Puu- tulliasia oli Suomelle merkittävä aihe, eikä siten voida sulkea pois sitä mahdollisuut- ta, että Venäjä, asettamalla neuvottelujen alla puutullit, paransi asetelmiaan neuvo- tella muilla WTO:n kauppasektoreilla itselleen parempia ehtoja kuin ilman puutul- liepisodia (vrt. Tynkkynen, 2014). Puutullitapaus onkin hyvä esimerkki siitä, miten luonnonvarojen virtojen kautta voidaan vaikuttaa monilla, pintavilkaisulla toisiinsa liittymättömillä poliittisilla areenoilla, vaikkei voidakaan aukottomasti osoittaa oliko päätöksellä tarkoitus vaikuttaa Suomeen. 9.5. Johtopäätökset 9.5.1. Vaihe 4: Kohteena olevan valtion reaktiot Edellä kuvatun analyysimallin viimeisessä vaiheessa pohditaan vaikuttamisen koh- teena olevan valtion tai yhteisön reaktioita vaikuttamiseen. Kyse on siitä, miten energiakaupan käytänteet, virrat ja politiikat ovat vaikuttaneet Suomen toimiin ener- giapolitiikan kentällä ja kuinka käsityksemme energiaturvallisuudesta rakentuu. Yleisesti Suomessa tiedostetaan energiariippuvuus Venäjästä, mutta sitä pidetään helposti hallittavana – tuontipolttoaineita ja -sähköä saadaan talven kysyntähuipuis- sa ja yleisissä poikkeustilanteissa. Huoltovarmuusajattelu Suomessa nojaa siten putket ja kaapelit poikki -skenaarioon, joka on yleinen, joskin riittämätön lähestymis- tapa energiaturvallisuuteen. Tämän lisäksi Suomessa, kuten EU:ssa laajemmin, maailma nähdään edelleen hyvin pitkälti liberaaleille arvoille ja rauhaan, demokrati- aan ja vapaakauppaan perustuvalle järjestykselle pohjautuvana, johon olennaisena osana kuuluu ajatus kansainvälisen kaupan positiivisista vaikutuksista kaikille osa- puolille. Viime aikojen kehityskulut, kuten Kiinan ja Venäjän vahvistuminen osoittavat maa- ilman kehittyneen suuntaan, jossa valtiot tavoittelevat sotilaallista valtaa ja turvalli- suutta, ja jossa talous on vain yksi monista elementeistä geopoliittisissa valtape- leissä (Goldthau & Sitter, 2015; Wigell & Vihma, 2016). Keskeistä on siis tiedostaa, että talous ja kauppa ovat entistä enemmän alistettu erilaisten (ulko)poliittisten päämäärien tavoitteluun. Kaupan ja hyödykkeiden virtojen kautta tuotettu vaikutus- valta perustuu näiden virtojen ylläpidon kautta muodostuviin riippuvuussuhteisiin, taloudellisiin hyötyihin ja poliittiseen ”hyvään tahtoon” (good will), ja mikä tärkeintä, uhkaan sen puuttumisesta. Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa, että Suomessa Fennovoima on pyritty esittä- mään valtiovallan ja monien yritysten taholta yksinomaan talous-, ympäristö- ja energiapoliittisena kysymyksenä. Samoin toimittiin Nord Stream II -hankkeen koh- dalla, joka ei liity suoraan Suomen energiapalettiin, mutta joka liittyy Fortumin po- tentiaalisen Uniper-kaupan kautta Fortumin sekä Suomen valtion intresseihin. Sy- vällisempiä ulko- tai turvallisuuspoliittisia arvioita ei ole katsottu tarpeellisiksi. Mo- 122 lemmat tapaukset kertovat virallisen Suomen suhtautumisesta energiakauppaan ja sen puitteissa toteutettaviin suurhankkeisiin. Suomi haluaa korostetusti määritellä energiakaupan ulko- ja etenkin turvallisuuspolitiikan kenttien ulkopuolelle. Tämä siitä huolimatta, että kaikille prosessia seuranneille on selvää, että hanke kytkeytyy keskeisellä tavalla Venäjän ja Suomen välisiin suhteisiin (vrt. UM, 2016; Venäjän Presidentti, 2017). Bioenergian saralla Suomen reaktioita on vaikea arvioida. Bioenergia kuitenkin kyt- keytyy osaksi laajempaa teollisuuspoliittista kysymystä ja Suomen ja Venäjän suh- teita edellä käsitellyn puutullikysymyksen kaltaisten prosessien kautta. Vaikka Ve- näjä on metsäteollisuuden raaka-ainevirtoja säätelemällä tehnyt puutuotteiden kaut- ta ulkopoliittista vaikuttamistyötä, on itse bioenergiakauppa joko tiedostaen tai tie- dostamatta jäänyt tämän politisoinnin ulkopuolelle. Tämä jopa siinä määrin, että puutulleja muuttamalla todennäköisesti tahattomasti käynnistettiin bioenergian tuo- tantopotentiaalin kasvu venäläisillä sahoilla ja muissa metsäteollisuusyrityksissä, ja siten bioenergian viennin kasvu Suomeen ja Euroopan Unioniin. Suomen reaktioita ja reaktioiden puutetta ei kuitenkaan tulisi tarkastella pelkästään yksittäisten sektoreiden (öljy, kaasu, uraani/ydinvoima, kivihiili, puu) rajojen sisällä, mikäli tavoitteena on ymmärtää Venäjän energiadiplomatian vaikuttavuutta. Venä- jän päättäjät tarkastelevat kauppakumppaneitaan strategisesta, geoekonomisesta näkökulmasta: kauppapolitiikkaa toteutetaan kokonaisuutena valtion tarpeista kä- sin. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Gazprom käy kaasuntoimitusneuvottelunsa vain Gasumin kanssa tai Rosneft sopii öljynkaupoista vain Nesteen kanssa, emme voi tietää miten näiden sektoreiden puitteissa Venäjällä tehdyt valinnat heijastuvat esimerkiksi ydinvoimasektorilla tehtyihin valintoihin, koska Venäjän strategisten asiakirjojen ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajattelun (kts. luvut 7 ja 8) näkökulmas- ta suhteita rakennetaan kokonaisvaltaisen strategisen toiminnan näkökulmasta, ei sektoreittain. Näyttääkin siltä, että Suomessa tiedostaen tai tiedostamatta halutaan unohtaa tämä seikka, ja siten tietyllä tavalla myös sälyttää määrittelyvastuu energiaturvallisuudes- tamme yritysmaailmalle. Suomen merkittävää energiariippuvuutta Venäjästä (70 % energiantuonnista) perustellaan joko taloudellisella kannattavuudella, pureskele- matta tarkemmin mitä alhaisen hinnan tai suotuisten ehtojen vastalahjana meiltä mahdollisesti odotetaan. Tällä viitataan siihen, että Suomessa halutaan korostetusti määritellä energian kautta synnytetyt ja ylläpidetyt riippuvuudet yksityisen taloudel- lisen intressin kautta. Kuitenkin Suomen valtio monin eri kytköksin (vrt. Neste öljyn ja kaasun osalta ja Fortum ydinvoiman, kaasun ja Nord Stream II –hankkeen osal- ta) on kiinni näissä taloudellisissa riippuvuuksissa. Kuten ulkoministeriön lausunto Fennovoima – Rosatom -hankkeesta hyvin kuvaa, energiakauppa on tärkeä osa Venäjän ja Suomen välisiä hyviä suhteita. Jos Suomi saa energiansa ja energiantuotantoinfrastruktuurinsa verrattain halvalla hinnalla, on paikallaan pohtia mitä tästä voi seurata. Esimerkiksi Fennovoima-hankkeen vaiku- tus Suomen linjaan Venäjälle asetettujen pakotteiden näkökulmasta on olennainen kysymys. Ydinvoiman porkkanahankkeet ovat osaltaan voineet vaikuttaa Venäjälle asetettujen pakotteiden fokukseen. On erikoista, että ydinvoimasektori ja Rosatom on jätetty tyystin pakotteiden ulkopuolelle, vaikka esimerkiksi uudet öljyalan projektit 123 kuuluvat pakotteiden piiriin. Rosatomilla on Fennovoima-hankkeen lisäksi vireillä kaksi ydinvoimalahanketta Unkarissa (Aalto ym, 2017). Suomalaisessa energiaturvallisuuskeskustelussa viitataan usein siihen, että kaikki Venäjältä tuotavat energiavirrat ovat reaalisesti korvattavissa. Käytännössä tämä on mahdollista häiriö- tai kriisitilanteessa mutta normaalioloissa vain hypoteettisesti. Normaalioloissa hinta ja muut energiakaupan lainalaisuudet rajaavat yritysten vaih- toehtoja, kuten em. Nesteen tapauksella voidaan osoittaa. Venäjän nykyhallinto kuitenkin tietää sen, ettei kaiken venäläisen energian korvaaminen ole käytännössä mahdollista taloudellisista ja sisäpoliittisista syistä johtuen – ei Suomessa eikä koko EU-alueellakaan – joten liikkumavaramme ja valintamme ovat siten monessa mie- lessä rajatumpia kuin toisenlaisessa, fossiilisen ja uusiutumattoman energian osalta hajautetummassa energianhankintaskenaariossa. Normaalioloissa Venäjän tuonnin korvaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Suomen tai koko EU alueen päätös tuoda hiilivetyjä, kivihiiltä ja uraania muualta kuin Venäjältä, johtaisi hintojen nousuun ja siten yritysten voittomarginaalien supis- tumiseen. Se, mitä tämä tarkasti ottaen merkitsee Suomen tai EU:n talous-, ener- gia-, ympäristö- ja ulkopoliittisten päätösten valinnanvapauden kannalta – mitä pää- töksiä on tehty tai jätetty tekemättä näiden riippuvuuksien takia – on luonnollisesti äärimmäisen vaikea osoittaa. Edellä on tarkasteltu Suomen ja Venäjän välisen energiakaupan prosesseja poliit- tis-taloudellisten vipuvarsien ja riippuvuuksien kautta. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 9-2) on koottu yhteen niitä tekijöitä, jotka kullakin energiasektorilla näyt- täytyvät yksityiskohtaisen ja konkreettisiin tapauksiin nojaavan analyysimme näkö- kulmasta keskeisiltä. Taulukon lopussa on myös tärkeä tiivistys kokonaisriippuvuu- temme merkityksistä ja logiikasta, jonka varassa suomalais-venäläinen energiayh- teistyö ja ymmärryksemme energiaturvallisuudesta on kehittynyt. 124 Taulukko 9-2 Energia-ase –analyysimallin yhteenveto polttoaineittain, eli Ve- näjän turvallisuuspoliittisen vaikuttamisen keinot Suomen energiapolitiikkaan Vaihe 1 Vaihe 2 Vaihe 3 Vaihe 4 K aa su Venäjän valtio kont- rollissa Gazpromin omistuksen kautta Vienti Gazpromin hallinnassa Alhaisella hinnoittelul- la on ylläpidetty asi- akkuutta ja ”good williä” Kaasun osuutta vä- hennetty energiapale- tissa ja uusi kaasuin- fra tähtää hajauttami- seen, mutta Neste Oy:n virrat säilyneet muuttumattomina Ö ljy Venäjän valtio omis- taa 2/3 öljyntuotan- nosta Valtion Transneft vie 85 % öljystä Öljynvienti Suomeen on säilynyt korkeana ensisijaisesti geoeko- nomisista syistä Öljyntuonti Venäjältä säilynyt korkeana (80- 90 %) hinnan ja jalos- tusinfrastruktuurin inertian takia, jotka estäneet hajauttamis- suunnitelmat Yd in vo im a Valtionyhtiö Rosatom omistaa koko ketjun Valtionyhtiö Rosatom kontrolloi koko ketjua Venäläisen uraanin osuus on säilynyt korkeana hinnoittelun ja historiallisen, ydin- voimaloihin liittyvän asiakkuuden takia; Fennovoimalle ydin- voimala alhaisella rakennushinnalla ja sähköä takuuhinnalla Ilmeisistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kytköksistä huolimatta ydinvoimayhteistyö ja -kauppa määritelty talouden käsittein; merkittävä kriisi EU:n ja Venäjän suhteissa ei muuttanut Suomen kantaa venäläiseen ydinvoimaan B io en er gi a Venäjän bioener- giasektori yksityisissä käsissä; suuri määrä toimijoita Bioenergian ja puun- vienti valtion kontrol- lissa, mutta toimijat lukuisat ja yksityisiä Bioenergian kauppa epäsuorasti politisoi- tunut puun vientipoli- tiikan takia; bioener- gia irti suorista Venä- jän valtiollisista vaiku- tusintresseistä Bioenergiaan suoraan liittyviä reaktioita ei tunnistettavissa; po- tentiaalisesti halutto- muus lisätä tuontia Suomen oman met- säsektorin intressien takia K ok on ai sr iip pu vu ud en yh te is va ik ut us Suurin osa Venäjä – Suomi - energiakaupan venä- läisistä toimijoista valtiollisia Suurin osa Venäjä – Suomi energiakaupan virroista Venäjän val- tion kontrollissa Hinnoittelulla, hyvillä ehdoilla ja poliittisuu- den minimoinnilla taataan jatkuvuus Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kannalta tärkeässä energiakaupassa Suomella tarve määri- tellä energiayhteistyö Venäjän kanssa ta- louden käsittein, alle- viivaten tämän merki- tystä hyville suhteille, jolloin 70 % tuontiriip- puvuutta ei nähdä ongelmana, vaan luottamuksen osoi- tuksena Seuraavassa taulukossa (Taulukko 9-3) puolestaan on vedetty yhteen maailman- laajuisten energiasiirtymien metatason vaikutukset Venäjän toimijuuteen ja toiminta- tapoihin eri skenaarioiden valossa. 125 Taulukko 9-3 Yhteenveto skenaariotarkastelusta Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys Venäjän ener- giatulot Energiatulot ennallaan; vientimarkkinoiden fossii- lienergian kysyntä säilyy Energiatulot vähenevät hintojen putoamisen ja fossiiliseen energian laskevan kysynnän takia Energiatulot säilyvät tai kasvavat vientimarkki- noiden fossiilienergian kysyntä pysyy ennallaan (EU) tai kasvaa (Kiina) Geopoliittiset siirtymät Aasia / Kiina kasvattaa kysyntää ja vaikutusval- taa; Euroopan kysyntä ja vaikutus hieman laskee Aasian / Kiinan kysyntä kaasulle kasvaa, mutta öljyn kysynnän lasku ja kilpailu kaasusektorilla kääntää kokonaisuuden Venäjän nykyisen agen- dan kannalta negatiivi- seksi Aasian / Kiinan merkitys Venäjälle korostuu; Ve- näjä on vahvemmassa asemassa EU:iin näh- den; Venäjän vähähiili- nen agenda jää margi- naaliin Venäjän toimin- tatapa Venäjän talous kasvaa hitaasti mahdollistaen sotilaallisen varustautu- misen nykytasolla; Venä- jän agenda vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymi- seksi olemassa, mutta muita jäljessä Negatiivinen vaikutus varustautumiseen; kurjis- tuviin sosioekonomisiin oloihin voidaan vastata tiukentamalla sisäistä kontrollia; riippuvuus hiilivedyistä hidastaa energiamurrosta Venäjän talouden vahvis- tumisesta merkittävä lisä Venäjän kykyyn varus- tautua sotilaallisesti; osa tuloista yhteiskuntasopi- muksen mukaisesti sosi- aalisiin teemoihin ylläpi- täen autoritääristä järjes- telmää Venäjän vaiku- tuskeinot Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta pysyy ennallaan tai hieman laskee; panostaa peh- meisiin keinoihin Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta vähenee merkittävästi Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta kasvaa; Venäjä panostaa koviin ja pehmeisiin menetel- miin 126 III. VAIKUTUKSET SUOMEN HUOL- TOVARMUUTEEN JA TULEVAI- SUUDEN KEHITYS 127 10 HUOLTOVARMUUS JA SUOMEN NYKYINEN ENERGIAJÄRJESTELMÄ 10.1 Johdanto Suomen energiahuollon turvaamisen perustana on hajautettu, useisiin polttoainei- siin ja hankintalähteisiin perustuva energiantuotanto sekä riittävä kotimaisuusaste, joka on tällä hetkellä noin 35 % (Tilastokeskus, 2017b). Edellä raportissa kuvatut energiasiirtymät ja hiilivetyjen kysynnän laskusta aiheutuva energiatulojen vähene- minen Venäjällä sekä teknologinen kehitys asettaa kuitenkin myös Suomen ener- giajärjestelmän uuteen tilanteeseen tulevaisuudessa. Suomen riippuvuus hiilive- dyistä, uraanista ja tuontisähköstä altistaa Suomen interventioille sekä erinäisille ulkoisille poliittisille vaikutuksille energiavirtojen kautta. Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta pysyy ennallaan tai hieman laskee perus- skenaariossa, jolloin Venäjä panostaa ns. epäsuoriin turvallisuuspoliittisiin vaikutus- keinoihin. Nopean kehityksen skenaariossa energiatulojen väheneminen vaikuttaa negatiivisesti varustautumiseen ja Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta vähenee merkittävästi. Hitaan kehityksen skenaariossa Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta sen sijaan kasvaa. Tämän kolmannen osion tavoitteena on kuvata Suomen huoltovarmuuteen liittyviä epävarmuus- ja riskitekijöitä edellä kuvattujen strategisten siirtymien näkökulmasta, ja erityisesti keskittyä niihin tekijöihin, jotka ovat seurausta Suomen riippuvuudesta Venäjän energiavirroista. Analyysissa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, miten Suomen energiapaletti kehittyy huoltovarmuuden näkökulmasta tässä ympäristös- sä, mitä kehitysnäkökulmia siihen mahdollisesti liittyy ja kuinka siirtymien ennakoin- tia tulisi huomioida muun muassa energiapoliittisesta näkökulmasta. Selvityksen lopputuloksena on tehty havaintoja energiamurroksen vaikutuksista, sekä johtopää- töksiä siitä, miten tämä uusi tilanne vaikuttaa Suomen energiatilanteeseen ja huol- tovarmuuteen. 10.2 Huoltovarmuuden määritelmä Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perus- toimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, maan talouselämän, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolus- tuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeus- oloissa. Valtioneuvosto antaa noin viiden vuoden välein päätöksen huoltovarmuu- den tavoitteista. Viimeisin päätös on annettu 5.12.2013 (857/2013). Energiahuollon toimivuus on välttämätöntä kaikkien yhteiskunnan toimintojen tur- vaamiseksi. Sen perustana Suomessa on hajautettu, useisiin polttoaineisiin ja han- kintalähteisiin perustuva energiantuotanto sekä riittävä kotimaisuusaste, ja kotimai- sen energian tuotantoa ja käyttöä on pyritty kehittämään ja edistämään. Energia- 128 huoltovarmuuden lähtökohtina ovat toimivat energiamarkkinat, pitkäjänteinen ja selkeä tarvittaviin investointeihin kannustava energiapolitiikka sekä energiatehok- kuus. Uusiutuvan energian käytön lisääminen lähtökohtaisesti monipuolistaa han- kintalähteitä ja vähentää riippuvuutta tuoduista fossiilisista polttoaineista. Energialähteiden ja tuotannon lisäksi huoltovarmuuden kannalta kriittistä on energi- an toimitus loppukäyttäjille. Tähän tarvitaan toimivat siirto- ja jakeluverkostot sekä erilaisia varastointi- ja kuljetusjärjestelmiä, joiden ylläpidon varmistamiseksi on luotu varautumis- ja valmiussuunnitelmia. Suomi on riippuvainen energiantuonnista, joten varmistaakseen tuonnin onnistumisen eri logistiikkaterminaalien toiminta tulee var- mistaa kaikissa tilanteissa (katso luku 10.4). 10.3 Huoltovarmuusmääräykset Energiahuoltovarmuutta ylläpidetään tällä hetkellä perustuen määräyksiin ja erityis- lakeihin, joista keskeisimpiä ovat Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoit- teista (857/2013), turpeen turvavarastointi (321/2007) sekä polttoainehuollon tur- vaamiseksi tehdyt kansainväliset sopimusjärjestelyt (IEA, EU). Sähkömarkkinalakiin (588/2013) ja maakaasumarkkinalakiin (508/2000) liittyy myös energiahuoltoa oh- jaavia ja sääteleviä huoltovarmuusvelvoitteita. EU on määrittänyt maakaasun toi- mintavarmuusasetuksen (994/2010), jonka toimivaltaisena viranomaisena Suomes- sa toimii Huoltovarmuuskeskus (Huoltovarmuuskeskus, 2017b). Huoltovarmuus- keskus vastaa, että maakaasun toimintahäiriötilanteisiin on varauduttu. Tuontiin perustuvan energian saantihäiriön varalta ja kansainvälisten sopimusvel- voitteiden täyttämiseksi varmuusvarastoissa pidetään tuontipolttoaineita siten, että käytössä on keskimäärin viiden kuukauden normaalikulutusta vastaavat tuontipolt- toainevarastot. Tuontipolttoaineiden velvoitevarastoista enintään viidesosa voi sijai- ta Suomen ulkopuolella. (539/2008) Ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin tulee kattaa kulutus kaikissa tilanteissa, myös sähköntuonnin ollessa estyneenä. Strategiassa on myös tavoitteena kasvattaa energian hankinnan omavaraisuutta yli 55 prosenttiin (sisältäen turpeen) vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite saavute- taan muun muassa uusiutuvan energian lisäämisen myötä. (TEM, 2017a) Polttoaineiden velvoitevarastointi koskee kivihiiltä, raakaöljyä ja muita öljynjalostuk- sessa käytettäviä syöttöaineita, keskeisiä öljytuotteita sekä maakaasua. Näiden polttoaineiden varmuusvarastointi perustuu Valtioneuvoston päätöksen huoltovar- muuden tavoitteista (539/2008). Polttoaineiden maahantuojille sekä käyttäjille on erikseen säädetty velvoitteita, jotka niiden tulee täyttää. Turpeella ei ole samalla tavalla varmuus- tai velvoitevarastointia kuin tuontipolttoaineilla, mutta turpeelle ylläpidetään turvavarastoja lain 321/2007 mukaan. 129 10.4 Suomen energiajärjestelmä Suomen huoltovarmuuden kannalta keskeistä on energiajärjestelmän toimivuus ja riittävä kotimaisuusaste. Raportin luvussa 5 on kuvattu energialähteiden kehitys- trendejä ja potentiaalia maailmanlaajuisesti. Tässä luvussa on keskitytty Suomen energiajärjestelmään energialähteittäin ja kuvattu lyhyesti Suomen energiajärjes- telmän tämänhetkinen tilanne ja energian tuonti Suomeen (Kuva 10-1). Primäärienergiasta yli puolet (65 %) tuodaan Suomen rajojen ulkopuolelta. Polttoai- neiden ja sähkön tuonnista euromääräisesti valtaosa (63 %) tulee Venäjältä, ja seu- raavaksi eniten Pohjoismaista (18 % Ruotsista ja 4 % Norjasta). Polttoaineista eni- ten tuodaan öljyä (lähes 190 TWh) ja seuraavaksi eniten ydinpolttoaineita (63 TWh). Biomassan tuonti Venäjältä on tällä hetkellä marginaalista. 130 Kuva 10-1 Suomen energiajärjestelmä ja energian tuonti Suomeen 131 10.4.1 Raakaöljy ja öljytuotteet Öljyn osuus Suomen energiantarpeesta on lähes neljännes, ja se on toiseksi suurin energiajae Suomessa (Tilastokeskus, 2017b). Suomessa toimii kaksi öljynjalosta- moa Porvoossa ja Naantalissa, joihin suurin osa raakaöljystä tulee Venäjän Pri- morskin öljyterminaalista säiliöaluksilla (Öljy- ja biopolttoaineala, 2017). Öljyn jalos- tus Suomessa on Euroopan suurimpia. Runsas kolmannes (5 miljoonaa tonnia) kotimaisesta öljynjalostuksesta päätyy kotimaisille markkinoille ja loput vientiin (10,6 miljoonaa tonnia vuonna 2016) (Kuva 10-2). Suomeen tuodaan öljytuotteita noin kolme miljoonaa tonnia pääosin Venäjältä sekä Yhdysvalloista ja Pohjoismaista. Kuva 10-2 Öljyjalosteiden tuonti ja jalosteiden valmistus Suomessa (miljoo- naa tonnia) Öljyn hinta määräytyy globaaleilla markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tar- jonta on kuitenkin keskeisessä asemassa öljyntuottajamaiden pienestä määrästä johtuen. (Öljy- ja biopolttoaineala, 2017) Raakaöljyn ja öljytuotteiden osalta Suomella on käytössä hyvät öljynvarastointi- mahdollisuudet, jotka ovat helposti logistisesti saavutettavissa ja niiden käyttökulut ovat alhaiset. Varastoissa voidaan varastoida myös muiden valtioiden öljyä ja öljy- tuotteita. Öljyssä kriittistä on tuonnin jatkuva toiminta. Huoltovarmuuskeskus ja Il- marinen omistavat viisi tankkeria, joista neljä on öljytuotetankkereita. Näillä turva- taan öljykuljetukset Suomen satamiin myös häiriötilanteissa, kunhan meriliikenne Itämerellä toimii. Tankkerit on tarkoitettu erilaisten jalostettujen polttoaineiden kulje- tuksiin. (mm. Huoltovarmuuskeskus) Jos raakaöljyn tuonti Venäjältä estyy, öljynja- lostus voi jatkua raakaöljyn varmuusvarastojen ja muualta tuonnin ansiosta. Tarvit- taessa Suomeen voidaan tuoda myös öljytuotteita. 132 10.4.2 Maakaasu Maakaasu vastaa Suomessa 6 % primäärienergian kulutuksesta (Tilastokeskus, 2017b), ja maakaasun maahantuonnista, siirrosta ja tukkumyynnistä Suomessa vastaa Gasum Oy. Maakaasun osalta Suomi on tällä hetkellä täysin Venäjän varas- sa, sillä 100 % putkimaakaasusta tuodaan Venäjältä. Liityntäputki on Imatralla. Suomen maakaasumarkkinat on tarkoitus avata kilpailulle vuoden 2020 alusta läh- tien Euroopan unionin maakaasun sisämarkkinoita koskevien säännösten mukai- sesti. Markkinoiden avaaminen mahdollistaisi maakaasun tarjonnan monipuolistu- misen, kun vaihtoehtoisina lähteinä venäläiselle putkikaasulle biokaasun ja nes- teytetyn maakaasun ohella olisi maakaasun hankinta Baltiasta ja Liettuan-Puolan- yhdysputken valmistumisen jälkeen Keski-Euroopasta (TEM 2017b, c). Vaikka Balticconnectorin tuontipotentiaali vastaa kokonaismäärältään Suomen vuo- den 2016 kysyntää (Tilastokeskus, 2017b), Venäjä-yhteyden merkitys säilyy tär- keänä. Tehona laskettuna korkean käytön aikaan Suomen kaasun kysyntä on ny- kypäivänä luokkaa 4500 – 5000 MW (Pöyryn arvio, huippukäyttö vielä suurempaa), kun taas Balticconnector voi siirtää noin 3000 MW tehoa. Balticconnector ei myös- kään välttämättä vähennä venäläisen kaasun tuontia, sillä tällä hetkellä Baltian maiden putkimaakaasu tulee 100 % Venäjältä. Puolan ja Liettuan välille suunnitel- lun kaasuputken (GIPL-hanke) vaikutus riippuisi vahvasti siirtopotentiaalista, jonka on ensi vaiheessa suunniteltu vastaavan noin 26 TWh:ta. Vertailun vuoksi Baltian maiden kaasun kokonaiskysyntä vuonna 2016 oli noin 45 TWh, mikä tarkoittaa, että GIPL-putken kautta tuleva kaasu ei voi kattaa kaikkea sen päässä olevaa kysyntää (Latvijas Gaze, 2017). Myös biokaasun syöttö maakaasuverkkoon on alkanut ja sen odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Suomessa on yhden arvion mukaan noin 1,3 TWh kaupallisesti hyödynnettävissä olevaa biokaasua, joskin vain osa siitä maakaasuverkon ulottu- vissa (Pöyry, 2017). Vertailun vuoksi maakaasun kokonaiskysyntä Suomessa vuonna 2016 oli noin 24 TWh. Maakaasun ominaisuuksien vuoksi sitä on teknisesti helpointa siirtää putkea pitkin. Kaasu voidaan myös nesteyttää (LNG), jolloin se voidaan kuljettaa esimerkiksi lai- voilla tai säiliöautoilla ja vastaanottaa LNG-terminaaleissa. Suomessa on tällä het- kellä kaksi toimivaa LNG-terminaalia, toinen Porissa ja toinen Torniossa. Lisäksi kaksi muuta terminaalia on suunnitteilla (Kuva 10-1). Nesteytetyn maakaasun markkinat ovat globaalit ja sitä käytetään tällä hetkellä pääosin teollisuudessa sekä meriliikenteen polttoaineena. Vuonna 2016 Suomen maakaasun kulutus oli 2380 Mm3 (noin 24 TWh), ja LNG:n suunniteltujen yhteenlaskettujen varastojen koko 0,15 Mm3 (Energiavirasto, 2015), joten LNG:n osuus on murto-osa kokonaiskäyttöön verrattuna. Vain yksi suunnitel- luista LNG-terminaaleista sijaitsisi nykyisen kaasuputken varrella ja pystyisi näin syöttämään kaasua verkkoon. Muut LNG-terminaalit perustuvat kaasun käyttöön lähinnä verkon ulkopuolisissa kohteissa. 133 Maakaasun osalta huoltovarmuusvelvoite on kohdistettu maakaasua käyttävälle tai sitä jälleenmyyvälle taholle sekä maakaasun maahantuojalle. Suomessa ei ole pit- käaikaisia maakaasuvarastoja, joten maakaasun suurien määrien varastointi ei tek- nisesti onnistu. Tämän takia varastointivelvollisuus toteutetaan korvaavalla polttoai- neella, käytännössä kevyenä tai raskaana polttoöljynä. LNG:tä voidaan hyödyntää myös maakaasua käyttävissä laitteissa höyrystämällä nesteytetty kaasu. Biokaasua voidaan myös käyttää jalostamalla sen koostumus vastaamaan vaatimuksia. Biokaasulle ei ole huoltovarmuusvelvoitteita. Biokaasun tuotanto ja käyttö on tyypil- lisesti hyvin paikallista, esimerkiksi maatilojen yhteydessä syntyvistä jätteistä tuote- taan kaasua, jota käytetään maatilan lämmitykseen. Biokaasun tuotantomäärät ovat pieniä verrattuna maakaasun kokonaiskäyttöön, joten huoltovarmuuden kan- nalta sen merkitys on tällä hetkellä pientä. Kuitenkin potentiaali on kohtuullinen, ja biokaasulla kyetään korvaamaan osin tuontipolttoaineita, kasvattaen siten huolto- varmuutta. 10.4.3 Kivihiili Kivihiili vastaa noin 9 % Suomen primäärienergian tarpeesta vuonna 2016 (Tilasto- keskus, 2017b). Kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaan hiilen käytöstä luovutaan energian käytössä vuoteen 2030 mennessä (TEM, 2017a). Suomeen hiiltä tuodaan pääasiassa Venäjältä sekä Australiasta, Etelä-Afrikasta, Indonesias- ta, Yhdysvalloista ym. Hiili kuljetetaan pääosin meriteitse hiililaivoilla, jotka purkavat lastinsa suoraan käyttäjien varastoihin tai satamiin, joista se kuljetetaan rekoilla loppukäyttöön. Hiili on globaali markkinatuote, jonka hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kivihiiltä on velvollinen varastoimaan sitä käyttävä laitos ja kivihiilen maahantuoja, jonka velvoitteista vähennetään sen toimitukset niille laitoksille, joille määräytyy oma varastointivelvoite. Velvoite vastaa kolmen kuukauden keskimääräistä kulutus- ta ja tuontia. Kivihiililaitoksen osalta keskimääräinen kuukausikulutus lasketaan kolmen edeltävän vuoden kulutuksesta ja maahantuojalle edellisen vuoden maa- hantuonnin perusteella. Kivihiilen varastoiminen on teknisesti yksinkertaista. 10.4.4 Biomassa Biomassa vastaa noin 26 % (Tilastokeskus, 2017b) Suomen primäärienergian tar- peesta ja sen osuuden odotetaan energiasektorilla ja teollisuudessa kasvavan. Biomassa on vahvasti kotimainen polttoaine, jonka tuonti on vähäistä. Biomassaa ei ole taloudellisesti kannattavaa kuljettaa pitkän matkan päähän sen pienen lämpöar- von takia. Biomassa kattaa monia eri polttoainejakeita (kuten hake, pelletti, pelto- biomassa, sahanpuru) ja se on huoltovarmuuden kannalta hyvä polttoaine, sillä sitä tuotetaan ympäri Suomea, mutta varastoinnin rajoitteet on huomioitava. Biomassan osalta ei ole asetettu huoltovarmuusvelvoitteita. Biomassan lisääminen energiantuotannossa lisää lähtökohtaisesti huoltovarmuutta syrjäyttämällä tuonti- polttoaineita sähkön- ja lämmöntuotannossa. Moni biomassan jakeista on metsäte- ollisuudesta riippuvaisia, joten suuremmassa häiriötilanteessa voi sillä olla vaikutus- 134 ta biomassan saatavuuteen. Biomassan verrattain pienellä lämpöarvolla on vaiku- tus varastointiin ja logistiikkaan. Varastojen tulee olla tarpeeksi isoja sekä biones- teiden tapauksessa haponkestävää materiaalia, jotta merkittävä määrä polttoainetta saadaan varastoitua. Biomassan varastoissa riskeinä ovat palovaara, sekä biomas- san lämpöarvon heikkeneminen. Esimerkiksi kivihiileen verrattuna biomassan va- rastointi onkin vaikea toteuttaa samalla huoltovarmuuden tasolla. Bioenergian sisällyttäminen huoltovarmuusmääräysten piiriin turvaisi biopolttoainei- den saannin kriisitilanteissa. Normaaliolosuhteissa on hyvin epätodennäköistä, että biomassan saatavuus nousisi ongelmaksi samalla tavalla kuin esimerkiksi turpeen saatavuus (esim. huonon tuotantovuoden vuoksi), mutta bioenergiaosuuden kasva- essa olisi hyvä taata myös sen saatavuus vakavassa kriisitilanteessa. Biomassan logistiikkaan ja tuotantoon liittyy viiveitä etenkin niillä laitoksilla, jotka käyttävät kuivaa puuta. Tällöin tuoreet hakkuujätteet ja muu metsäenergia on jätet- tävä noin vuodeksi kuivumaan ennen kuin se kelpaa energiakäyttöön. Kuivatus tapahtuu pääsääntöisesti lähellä hakkuupaikkoja, koska märän puun liikuttamiseen liittyy sen suuren painon vuoksi enemmän logistiikkakustannuksia. Mahdollisia rat- kaisukeinoja voisi olla esimerkiksi varastointiin hieman paremmin sopivien jakeiden ”juokseva” varastointi niin, että turpeen tavoin ylläpidetään tietty määrä varmuusva- rastoa, mutta varastoitavaa jaetta ei varastoida pitkiä aikoa. Tämän kaltaisia jakeita ovat mm. sahateollisuuden tuottamat sivuvirrat, kuten kuori ja sahanpuru. Tällöin kysymykseksi muodostuu jakeiden logistiikka, sillä tämän kaltaisia sivuvirto- ja muodostuu pääsääntöisesti alueilla, joilla ei ole merkittävästi kulutusta, kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tässä tapauksessa vakaviin kriisitilanteisiin varautumisessa polttoainejakeet on säilytettävä lähellä kulutuspisteitä, sillä kriisitilanteessa logistii- kan kuormitusaste on todennäköisesti muutoinkin korkea. Savukaasupesureilla varustetut laitokset tulevat vaatimaan erilaista lähestymista- paa. Kyseisellä teknologialla varustetut laitokset voivat polttaa kosteusprosentiltaan korkeampaa puuta ja näin ollen polttoainelogistiikka toimii eri periaatteella. Mahdol- lisien biomassan huoltovarmuuskriteerien tulisi ottaa huomioon myös tämä teknolo- gia. 10.4.5 Turve Turve vastasi noin 4 % kokonaisenergiankulutuksesta ja noin 10 % sähkön ja läm- mön tuotannosta Suomessa vuonna 2016 (Tilastokeskus, 2017b). Turve on täysin kotimainen polttoaine, jota tuotetaan soilla ympäri Suomea. Turvetta käytetään pääasiallisesti energian tuotantoon. Turvetta ei luokitella uusiutuvaksi energialäh- teeksi ja sen käytön ominaispäästöt ovat kivihiilen päästöjä hieman suuremmat, minkä vuoksi sen käyttö tulee todennäköisesti laskemaan Suomessa. Turpeella ei ole samalla tavalla varmuus- tai velvoitevarastointia kuin tuontipolttoai- neilla, mutta turpeelle ylläpidetään turvavarastoja lain 321/2007 mukaan. Turvava- rastoinnin tavoitteena on vähentää turvetuotannon sääriskiä, mikä realisoitui mm. vuonna 2004. Tällöin huono tuotantokesä johti lämmityskaudella poikkeustoimituk- 135 siin ja erityisjärjestelyihin, mikä johti myös turpeen turvavarastoinnin lain luomiseen. (VTT, 2010a) 10.4.6 Ydinvoima Ydinvoima vastaa noin 19 % Suomen primäärienergian hankinnasta ja sitä tuote- taan tällä hetkellä Olkiluodossa sekä Loviisassa ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös Pyhäjoella. Ydinpolttoainetta tuodaan Loviisaan ja tulevaisuudessa Pyhäjoelle Venäjältä. Olkiluotoon ydinpolttoainetta tuodaan useista maista, pääosin Kazaks- tanista ja Australiasta. Olkiluodon polttoaine-elementit kootaan Ruotsissa. Kuten raportin toisessa osassa on tarkasteltu, Suomen suhde Venäjään ydinvoiman ja uraanin suhteen on myös merkittävä (luku 9.4). Fennovoiman hanke Hanhikivi 1 on Rosatomin toimittama laitos, johon Fennovoima on solminut Rosatomin tytäryh- tiön TVELin kanssa sopimuksen polttoaineen toimituksesta ensimmäisten kymme- nen vuoden ajaksi. (Fennovoima, 2017) Laitoksessa voi kuitenkin käyttää myös muiden toimijoiden toimittamaa ydinpolttoainetta, joten teknisesti riippuvuutta venä- läiseen tai muista maista tuotavaan polttoaineeseen ei ole olemassa. 10.4.7 Sähkö Sähkön huoltovarmuuden ylläpitäminen pitää sisällään suunnitelmat siirto- ja jake- luverkostojen ylläpitämisestä sekä tuotannon turvaamisesta. Täysin häiriötöntä sähköverkkoa ei Suomen metsäisissä olosuhteissa voida taloudellisesti saavuttaa. Sähkön siirron ja jakelun osalta on varauduttu korjaamaan sääoloista aiheutuvia häiriöitä ympäri vuorokauden. Suurhäiriöiden varalta verkkoyhtiöt ovat laatineet varautumissuunnitelmat. Suomi on osa Pohjoismaisia sähkömarkkinoita ja siten voi tukeutua sähkön saantiin myös muista Pohjoismaista. Sähköverkossa kulutuksen ja tuotannon tulee vastata toisiaan, jotta verkko toimii. Verkon normaalissa toiminnassa sähkömarkkinat ohjaavat tuotantoa. Tilanteisiin, joissa sähkön markkinaehtoinen tarjonta ei riitä kattamaan sähkönkulutusta, on luotu tehoreservijärjestelmä turvaamaan sähkön toimitusvarmuus. Energiavirasto määrittää järjestelmän suuruuden sekä valvoo järjestelmän toimintaa. Fingrid hal- linnoi järjestelmää sekä päättää laitosten käynnistämisestä. Tehoreservijärjestel- mään kuuluvat laitokset eivät voi osallistua sähkömarkkinoille vaan toimivat vain reservijärjestelmän ehdoilla. Suomessa on järjestetty yrityskohtaisia valmiussuunnitelmia, jotka ovat keskittyneet alan toiminnan kannalta huoltovarmuuskriittisiin voimahuoltoyrityksiin. Valmius- suunnittelun piirissä on noin kolmesataa sähkön jakeluverkon haltijana toimivaa yritystä ja kaukolämpöyritystä. Poikkeusolojen aikana pyritään kiintiösäännöstelyllä ylläpitämään normaalioloja alhaisempaa, mutta kuitenkin huoltovarmuuden turvaa- vaa kulutus- ja tuotantotasoa toimialalla. Säännöstelypäätöstä edeltävät ministeriön energian säästösuositukset ja valtioneuvoston energiansäästöpäätökset. Suomi ei ole sähkön suhteen omavarainen, etenkään huippukulutushetkinä. Tämä tuli ilmi mm. 7.1.2016, jolloin Suomessa sähköntuotanto oli noin 11 GW ja kysyntä suurimmillaan noin 15 GW. Sähköä tuotiin noin 4 GW. Fingridin häiriöreserviä ei 136 tosin hyödynnetty eikä sähkön hinta noussut ennätyksellisen korkealle, sähkön markkinahinta oli hieman alle 100 €/MWh (Jääskeläinen ym, 2017). Sähkön omava- raisuus kasvaa Olkiluodon uuden ydinvoimalaitoksen valmistuttua arvioituna vuon- na 2019 sekä Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalaitoksen myötä (sähköntuotanto alkaa arviolta vuonna 2024). Tulevaisuudessa on nähtävissä sähkön kulutuksen kasvaminen yhteiskunnan säh- köistyessä. Sähkön tuotannossa omavaraisuus ja huoltovarmuus poikkeavat toisis- taan. Suomi on osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita ja hyvien siirtoyhteyksien ansi- osta muista naapurimaista tuodaan tarvittaessa sähköä Suomeen. Huoltovarmuutta tukee myös laajeneva eurooppalainen sähkömarkkina sekä lisääntyvät kansainväli- set siirtoyhteydet esimerkiksi Viroon ja Venäjälle. 10.5 Yhteenveto Seuraavassa taulukossa on esitetty polttoaineittain huoltovarmuuden kannalta kriit- tiset tekijät koko arvoketjun osalta (käyttö, tuotanto, kuljetus ja varastoitavuus) ny- kyhetkellä. Koska tässä tarkastelussa kriittiseksi katsotaan noin puolen vuoden häi- riötilannetta (varmuusvarastot viiden kuukauden ajanjaksolle), on ne merkitty oranssilla värillä. Lyhyihin polttoaineiden toimituskatkoksiin on Suomessa varaudut- tu hyvin, eikä merkittäviä varsinaisia riskejä ole odotettavissa. Pitkäaikaisia poikke- ustilanteita (esim. sotatilanne) ei ole tarkasteltu tässä selvityksessä. 137 Taulukko 10-1 Huoltovarmuuden kannalta kriittiset tekijät polttoaineittain ko- ko arvoketjun osalta Käyttö Tuotanto Kuljetus/jakelu Varastoitavuus R aa ka öl jy ja öl jy tu ot te et Sähkön ja lämmön tuotannossa huippu- ja reservikäytössä (23 %* primäärienergiasta 3 % sähkön ja läm- möntuotannosta**, 2016). Liikenteessä pääpolttoaine, joka on hyvin vaikea korvata pitkässä häiriötilan- teessa (yli puoli vuotta). Tuontipolttoaine mutta koska globaa- lit markkinat huolto- varmuuden kannalta ei kriittinen (paitsi joidenkin öljytuottei- den osalta). Tuo- daan pääosin Venä- jältä, mutta pieni osa Norjasta sekä muista maista. Öljyn jalostusta on myös Suomessa. Polttoaine tuodaan satamiin meriteitse ja jakelu sisämaas- sa rekoilla. Tuonti- terminaalien toimi- minen on kriittisessä asemassa. Helposti varastoitavaa. Tuontipolttoaineen 5 kk:n varastointi (var- muusvarastot + yritys- ten velvoitevarastot). Tämän lisäksi merkittä- vää kaupallista varas- tointia. Varastoitavuus ei kriittinen lyhyellä aikavä- lillä. joten ei kriittinen lyhyellä aikajaksolla. K iv ih iil i Sähkön ja lämmön- tuotannossa tärkeä polttoaine (9 % primäärienergiasta, 15 % sähkön ja lämmöntuotannos- ta** vuonna 2016). Kivihiili on periaat- teessa korvattavissa lämmön ja sähkön tuotannossa. Tuontipolttoaine. Noin puolet tulee Venäjältä, muita tuojia ovat Australia, Etelä-Afrikka, Indo- nesia, Kiina ja Yh- dysvallat. Globaalit markkinat, joten helposti korvattavis- sa. Kivihiili tuodaan meriteitse satamiin ja laitoksille monista eri lähteistä. Kivihiili kuljetetaan sisä- maan käyttökohtei- siin rekoilla satamis- ta, joten kuljetus ei ole kriittistä. Helposti varastoitavaa. Tuontipolttoaineen vii- den kuukauden varas- tointivelvollisuus. joka sisältää varmuusvaras- tot + velvoitevarastot. Laitos ja maahantuoja, jonka velvoitteesta vä- hennetään sen toimituk- set niille laitoksille, joille määräytyy oma varas- tointivelvoite, ovat vel- vollisia varastoimaan kolmen kuukauden kes- kimääräistä tuon- tia/kulutusta vastaavan määrän kivihiiltä. Varas- toitavuus ei kriittinen lyhyellä aikavälillä. M aa ka as u Sähkön ja lämmön- tuotannossa tärkeä polttoaine (6 % primäärienergiasta, 10 % sähkön ja lämmöntuotannos- ta** vuonna 2016) Pitkän häiriötilan- teen aikana (yli puoli vuotta) vaike- asti korvattavissa. Tuontipolttoaine Venäjältä, ja hyvin pieni osa kaasusta LNG:tä. Balticconnector (arvioitu 2020) yh- distäisi Suomen ja Viron maakaasu- verkot mahdollista- en yhdistymisen Baltian markkinoi- hin, jolloin huolto- varmuustilanne paranee. Tuontipolttoaine Venäjältä. Jakelu yhtä kaasuputkea pitkin. Liityntäputki sijaitsee Imatralla, ja vaikea kuljettaa ilman putkea. LNG-terminaaleja on suunnitteilla rannikkokaupunkei- hin, joihin kaasu tuodaan laivoilla. Putkea ei voida kuitenkaan korvata terminaaleilla, eikä biokaasun tuotan- nolla täysin, ja tä- män vuoksi jakelu kriittistä, jos se Ve- näjältä estyy. Huonosti varastoituva. Varastointivelvollisuus tuontipolttoaineiden viiden kuukauden kes- kimääräiselle kulutuksel- le voidaan toteuttaa korvaavalla polttoaineel- la (kevyt tai raskas polt- toöljy). Varastoitavuus ei kriittinen lyhyellä aikavä- lillä. 138 Käyttö Tuotanto Kuljetus/jakelu Varastoitavuus B io m as sa Sähkön ja lämmön- tuotannossa pää- polttoaine. (26 % primäärienergiasta, 51 % sähkön ja lämmöntuotannos- ta** vuonna 2016). Biomassajakeita voidaan periaat- teessa korvata muil- la polttoaineilla säh- kön- ja lämmöntuo- tannossa. Tuotetaan pääosin Suomessa monesta eri lähteestä, joten ei kriittistä. Kuljetus rekoilla ja junilla, joten logistii- kan toimivuus polt- toaineiden saata- vuuden kannalta oleellista. Pitkäaikaisessa varas- toinnissa ongelmia muun muassa polttoai- neen laadun heikenty- misessä. Biomassalla on tyypillisesti pieni ener- giatiheys, joten varas- tointi vie paljon tilaa. Haasteitta aiheuttaa myös biomassan koos- tumus, joka vaatii varas- tojen olevan haponkes- tävää materiaalia (bio- nesteille). Koska bio- massaa ei voida varas- toida pitkiä aikoja, on se kriittistä huoltovarmuu- den kannalta pitkän aikavälin häiriötilantees- sa. Tu rv e Sähkön ja lämmön- tuotannossa tärkeä polttoaine (noin 10 % sähkön ja läm- möntuotannosta** 2016). Tuotetaan täysin Suomen soilla. Tuo- tanto sää- ja vuo- denaikariippuvaista, talvella ei voida tuottaa. Kuljetus rekoilla, joten logistiikan toimivuus polttoai- neiden saatavuuden kannalta oleellista. Suhteellisen hyvä varas- toitavuus. Suomessa ylläpidetään turve varas- toja tuotanto- olosuhteiden vaihtelujen varalta lain 312/2007 nojalla. U ra an i Sähkön pääpoltto- aine (18 % primää- rienergiasta, 27 % sähköntuotannosta vuonna 2016). Yk- sittäiset laitokset suuria, joten pitkän aikavälin toiminta- häiriö aiheuttaa vajeen sähköntuo- tannossa, ja se pitää korvata vaih- toehtoisilla sähkön- tuotantolähteillä tai varavoimalaitoksilla Tätä varten Fingrid ylläpitää erilaisia reservejä, kuten nopeaa häiriöreser- viä (Fingrid, 2017c). Globaalit markkinat. Olkiluotoon uraani tuodaan pääosin Kazakstanista, Ka- nadasta ja Australi- asta ja polttoaine- elementit kootaan Saksassa ja Ruot- sissa. Loviisaan sekä Hanhikiven tulevaan laitokseen polttoaine tulee Venäjältä. Teknises- ti korvattavissa, joten ei kriittistä. Polttoaine toimite- taan Loviisaan Ve- näjältä rautateitse tai laivakuljetuksin. Satamasta kuljetus edelleen loppukäyt- tökohteeseen ta- pahtuu maateitse. Kuljetus Olkiluotoon laivalla Rauman satamaan ja siitä rekoilla Olkiluodon ydinvoimalaitoksel- le. Helposti varastoitavaa. Laitoksilla ei varmuusva- rastointivelvoitetta, mut- ta varastoivat tyypillisesti yhden tai kahden vuo- den kulutusta vastaavan määrän, joten varastointi ei kriittistä. Lähteet: Fennovoima (2017), Fortum (2008), Fortum (2016), Hiilitieto (2017), Huoltovarmuuskeskus (2017b), Tilas- tokeskus (2016), Tilastokeskus (2017b), TVO, TVO (2007), Öljy- & biopolttoaineala ry (2017), * Suuri osuus primäärienergiasta selittyy liikenteen energiankäytön suurella osuudella kokonaisenergiankäytöstä. * Sähkön- ja lämmöntuotannolla tarkoitetaan sähkön, kaukolämmön ja teollisuuslämmön tuotannon summaa. 139 11 TALOUDELLINEN RIIPPUVUUS VENÄJÄN ENERGIAVIRROISTA 11.1 Johdanto Suomi on tuontienergian osalta vahvasti riippuvainen Venäjästä ja Venäjän kanssa käytävästä energiakaupasta (katso mm. kappale 9). Tuontiriippuvuuden taustalla on sekä maantieteellinen läheisyys että myös edulliset tuontihinnat, joiden yhteistulok- sena tuonti Venäjältä on suomalaisille yrityksille houkutteleva vaihtoehto. Tässä kappaleessa on pyritty arviomaan tuonnista koituvaa taloudellista hyötyä ja pohtia millä tavalla se voisi muuttua tulevaisuudessa. 11.2 Taloudellinen riippuvuus nykytilanteessa Venäjän energiavirtojen suuri osuus Suomen kokonaistuonnista johtuu pitkälti histo- riasta ja taloudellisista syistä, sillä Venäjältä hankitut energialähteet ovat tyypillisesti kilpailijoiden hintoja halvemmat (Taulukko 11-1). Syynä edullisempaan hintaan on sekä maantieteellinen läheisyys eli kuljetusmatkat ovat lyhyempiä, mutta myös ylei- sesti pienemmät raaka-ainekustannukset. Mm. Venäjältä tuotava Urals-öljylaatu on tyypillisesti halvempaa kuin Brent-laatu, jota mm. Norja tuottaa (Kuva 11-1). Urals- öljyn edullisuus selittyy pitkälti sen suuremmalla rikkipitoisuudella. 140 Taulukko 11-1 Valikoitujen energiavirtojen tuontihinnat Suomeen lähdemait- tain, edullisin on korostettu (tammikuu - kesäkuu 2017) Tuotu energia Lähdemaa Hinta Yksikkö Bituminen hiili Venäjä 78.7 EUR/t, cif*Kazakstan 84.5 Puola 83.3 Raakaöljy Venäjä 338.7 EUR/t, cifNorja 406.6 Saksa 604.1 Kevyt polt- toöljy Ruotsi 586.3 EUR,t cifVenäjä 481.7 Alankomaat 862.4 Sähkö** Ruotsi 33.5 EUR/MWh Venäjä 24.5 Viro 33.3 Norja 32.3 Uraani*** Venäjä 1650 EUR/kg, valmista polttoainettaSaksa 1550 Ruotsi 1440 * Cif: Cost, incurance and fright; ** Venäjältä tuodun sähkön matalaa hintaa selittää osittain sen tuon- nin ajoittuminen yöaikaan; *** 2014 vuoden tiedot, tilastokeskuksessa tuoreemmat tiedot puutteellisia Lähde: Tilastokeskus ja tullitilasto Kuva 11-1 Urals – Brent hintaero (Neste, 2017) Venäjän edullisten energiavirtojen taloudellista vaikutusta on vaikea arvioida tarkas- ti, mutta arvioita voidaan esittää vertaamalla nykytilannetta hypoteettiseen tilantee- seen, jossa kaikki Venäjältä tuotavat energiavirrat hankittaisiin muualta (Taulukko 11-2). Taulukossa on esitetty tuonnin kokonaiskustannusten nousu, jos energiavir- -5 -4 -3 -2 -1 0 1 marras 12 heinä 13 maalis 14 marras 14 heinä 15 maalis 16 marras 16 heinä 17 U SD /b bl 141 rat tulisivat muualta kuin Venäjältä vuoden 2016 tuontimäärillä. Hintaero vaihtoeh- toisiin lähdemaihin on arvioitu pääsääntöisesti useamman edellisen vuoden ajalta. Taulukko 11-2 Venäjän tuonnin hintavaikutus energialähteittäin Energiamuoto Taloudellinen riippuvuus vuo- dessa Kommentti Kivihiili* 11 – 12 MEUR • Vuoden 2016 Venäjän tuontihintaa on korjattu kes- kimääräisellä Venäjän ja Puolan tuonnin hintaerolla vuosilta 2013 – 2017 Öljy* 160 – 450 MEUR • Vuoden 2016 Venäjän tuontihintaa on korjattu Ve- näjän ja kahden seuraavan halvimman sekä Venä- jän ja kaikkien muiden vaihtoehtojen keskiarvoisella hintaerolla vuosilta 2013 – 2017 Öljyjalosteet* 190 MEUR • Vuoden 2016 Venäjän tuontihintaa on korjattu Ve- näjän ja kaikkien muiden vaihtoehtojen keskimää- räisellä hintaerolla vuosilta 2013-2017 Maakaasu >210 MEUR • Todellisuudessa tuonnin korvaaminen nykyään lähinnä teoreettista • Vertailuna vuoden 2016 kaasun tuonnin arvo Venä- jältä oli noin 380 MEUR • Arvio perustuu Saksan tuontihinnan ja Suomen tuontihinnan erotukseen sekä kaasun siirtokustan- nuksiin § Siirtokustannukset on arvioitu Puolan läpi pai- kallisen siirtoyhtiön tariffeilla § Siirtokustannukset Puolasta Suomeen on ar- vioitu laskemalla keskimääräinen tariffi, joilla Balticconnector ja GILP -hankkeet ovat kan- nattavia, jos siirto on kokonaan varattu Suo- men kaasun siirrolle (~0.7 EUR/MWh) § Mukaan ei ole laskettu todennäköisesti tarvit- tavia lisäinvestointeja • Lopputulos ei ole sinänsä vielä täysin Venäjän kaasusta ”riippumaton”, sillä Venäjän kaasun hinta vaikuttaa merkittävästi Saksan maksamaan keski- määräiseen tuontihintaan Uraani – • 2011 – 2015 välillä Saksasta ja Ruotsista tuotu uraanipolttoaine on ollut noin 26 % edullisempaa. Todellista tilannetta vaikea arvioida, sillä hintaan vaikuttaa huomattavasti myös tietyn voimalaitoksen standardien mukainen valmistus Biomassa – • Ei taloudellista riippuvuutta tuonnista. Hinta mää- räytyy paikallisesti. Sähkö 70 – 80 MEUR • Perustuu Pöyryn arvioon Spot-hintavaikutuksesta,jos tuontia ei olisi * Vertailtu cif hintoja. Lähteet: Tilastokeskus, tullitilastot, Pöyry, Reuters, CEF Energy, Gaz System Kriittisimmät polttoaineet taloudelliselta kannalta ovat öljy ja kaasu. Öljytuotteet ovat kriittisiä, koska tuonti Venäjältä on taloudellisempaa. Kaasun korvaaminen sen si- jaan ei ole edes teoreettisesti mahdollista. Vastaavasti etenkin hiilen ja uraanin mut- ta myös biopolttoaineiden Venäjän tuonnin taloudellinen hyöty on minimaalinen. Sähkön hankintaan, saatavuuteen ja hintaan vaikuttavat saatavilla oleva kapasiteet- ti Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. 142 Yllä oleva laskenta on tehty olettaen, että Suomen kaltaisen valtion energiaraaka- aineiden kokonaiskulutus on suhteellisen pientä vaihtoehtoisten tuottajamaiden tuotantoon, eikä saatavuus tule olemaan raaka-ainevirtojen muuttamisen esteenä. Hypoteettisen tilanteen ei myöskään ajatella vaikuttavan raaka-ainehintoihin vaihto- ehtoisissa lähdemaissa Suomen pienen kysynnän ja raaka-aineiden maailman- markkinaluonteen vuoksi. Maakaasun, biomassan ja sähkön kohdalla vaikutustapa on kuitenkin erilainen. Biomassa on hyvin paikallinen raaka-aine, jonka hintaan kul- jetuskustannukset vaikuttavat valtavasti. Biomassan hinta on myös paikallista. Öljyn ja hiilen osalta yllä oleva analyysi on tehty vertaamalla historiallisia cif-hintoja (cost, insurance and freight), eli hintoja, jotka sisältävät kuljetuksen satamaan asti. Energiavirrat kulkeutuvat Suomeen pääsääntöisesti meriteitse, pois lukien osa hii- len tuonnista ja biomassasta. Hiilen ja öljyn kohdalla raaka-ainevirtojen vaihtaminen on suoraviivaista, sillä molemmat ovat maailmanmarkkinatuotteita, joilla käydään aktiivisesti kauppaa. Vaihtamiseen liittyy viiveitä logistiikan uudelleen järjestämisen vuoksi. Yllä olevassa analyysissa ei ole huomioitu polttoaineiden laatueroja ja vaihdosta aiheutuvia kertakustannuksia. Todellisuudessa polttoaineiden laatu (esim. kivihiilen kosteusprosentti ja tuhkapitoisuus) vaikuttaa siihen kuinka helposti ne ovat korvat- tavissa. Uraanin korvaaminen on hieman monimutkaisempaa, sillä ydinvoimageneraattorit on tyypillisesti suunniteltu käyttämään vain tietyntyyppisiä polttoainesauvoja. Vaikka taloudellisesti uraanin hankkiminen Saksasta ja Ruotsista on edullisempaa, ei se välttämättä ole teknisesti mahdollista. Hankintalähteen vaihtaminen vaatii erilliset luvitusprosessit ja uusien sauvojen suunnittelu ja valmistaminen tiukkojen standar- dien mukaan voi kestää yli vuoden, mikä tuo myös mukanaan kustannuksia. Pitkä viive ei todellisuudessa aiheuta ongelmia polttoainesauvojen hyvän varastoitavuu- den vuoksi. Kaasun hankinta muista lähteistä on nykyisellään lähinnä teoreettista, mutta tilanne tulee paranemaan vuonna 2020 Balticconnectorin myötä. Suomeen ollaan myös rakennettu ja edelleen rakentamassa lisää LNG-terminaaleja (Kuva 10-1), mutta kaasuputken varrelle on suunniteltu ainoastaan yhtä terminaalia, jonka kapasiteetti ei tule olemaan riittävä korvatakseen maakaasun käyttöä. Sähkön korvaavuutta ja riippuvuutta voidaan tarkastella lähinnä sähkön hintavaiku- tuksen (Taulukko 11-2) ja toimitusvarmuuden näkökulmasta. InterRAO vastaa raja- siirtoyhteyden sähkön myynnistä tytäryhtiön RAO Nordicin kautta (katso kappale 8) ja tarjoaa sähköä suoraan Nord Pool -sähköpörssiin ja mahdollisesti myy myös suo- raan kuluttajille. Normaalitilanteissa hintavaikutus jää suhteellisen pieneksi, sillä kapasiteettimaksut nostavat venäläisen sähkön hintaa huomattavasti vuorokauden huippukulutustunteina ja sähkön ostaminen Venäjältä tapahtuu pääsääntöisesti yöaikaan. Tämän vuoksi Venäjän siirtoyhteys ei myöskään normaalikäytössä osal- listu sähköjärjestelmän tuotannon tasapainottamiseen merkittävästi. Yhteydellä on kuitenkin merkitystä poikkeuksellisina huipputunteina ja rajasiirtoyhteyttä voidaan käyttää ja on käytetty sähkötehon takaamiseksi kysyntäpiikeissä. 143 11.3 Taloudellinen riippuvuus tulevaisuudessa Koska hiilivetyjen kysyntä kaasua lukuun ottamatta laskee Suomessa kaikissa ske- naarioissa, niistä syntyvä taloudellinen ”riippuvuus” Venäjästä laskee kaikissa ske- naarioissa. Myös kaasun kysyntä laskee kaikissa muissa skenaarioissa kuin hitaan kehityksen skenaariossa, jossa kysyntä säilyy nykytasolla. Muutos on suurinta no- pean kehityksen skenaariossa, jossa karkeasti arvioituna (olettaen, että hintaero pysyy samankaltaisena) taloudellinen riippuvuus Venäjästä laskee nykyisestä yh- teensä 560 – 940 miljoonasta eurosta noin 200 – 370 miljoonaan euroon. Kaasun osalta muutokset ovat suurimpia. Balticconnectorin ja mahdollisen Liettua- Puola -yhteyden myötä Suomi yhdistyy Euroopan kaasumarkkinoiden kanssa. Tä- mä ei välttämättä vähennä venäläisen kaasun käyttöä sellaisenaan, sillä on epäto- dennäköistä, että Euroopasta tuotava kaasu tulisi olemaan merkittävästi halvem- paa. Putkihankkeet kasvattavat kuitenkin kilpailua, mikä lisää kaasun hintojen yhte- näisyyttä Suomen ja muun Euroopan välillä. Sähkön osalta fyysinen riippuvuus laskee merkittävästi Suomeen rakennettavan uuden kapasiteetin myötä. Uudet ydinvoimahankkeet kasvattavat sähköntuotannon kapasiteettia Suomen sisällä, vaikka Suomesta poistuukin jonkun verran lauhde- ja CHP-kapasiteettia. Samanaikaisesti Suomen ja muiden Pohjoismaiden välisiä raja- siirtoyhteyksiä vahvistetaan ja Suomi integroituu vahvemmin osaksi Pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Taloudellinen riippuvuus ei todennäköisesti merkittävästi muutu, ellei sähkön hinta Venäjällä nouse huomattavasti. Riippuvuus uraanista kasvaa keskipitkällä aikavälillä, sillä Fennovoima on sitoutu- nut hankkimaan polttoainetta Hanhikivi 1-voimalaitokseen ainakin ensimmäisen kymmenen toimintavuoden ajan Venäjältä. Laitos tosin kykenee käyttämään myös muualla tuotettua polttoainetta, ja kuten aikaisemmin todettiin, ydinpolttoaineen kohdalla taloudelliset riippuvuussuhteet eivät ole yksiselitteisiä. Biomassan kohdalla taloudellinen riippuvuus voi kasvaa nykyisestä, etenkin jos biopolttoaineiden käyttö liikenteessä kasvaa merkittävästi. Tällöin energiakäytön jakeiden hinta nousee ja tuonti voi tulla kannattavaksi vaihtoehdoksi. 144 12 SUOMEN ENERGIASEKTORIN TULEVAISUU- DEN KEHITYS 12.1 Johdanto Huoltovarmuus on toimivan yhteiskunnan kannalta kriittistä ja sillä vastataan myös kovien energia-aseiden vaikutuksiin. Tässä luvussa on tarkastelu energiasektorin tulevaisuuden kehitystä huoltovarmuuden kannalta. Tarkastelussa on mukana koko energiasektori (lämmitys, sähkö ja liikenne). Energia- ja ilmastostrategian perusskenaario toimii työn lähtökohtana huomioiden myös ensimmäisessä vaiheessa tehdyt skenaariot. Tässä osiossa on keskitytty vain perus- ja nopean kehityksen skenaarion aiheuttamiin muutoksiin. Hitaan kehityksen skenaario edustaa historiallisen trendin jatkumista, eli käytännössä nykytilanteen jatkumista vuoteen 2040 asti mikä tarkoittaa, että huoltovarmuusnäkökulmasta se ei synnytä uusia kysymyksiä tai tilanteita. Lisäksi on esitetty vain vuoden 2040 tilanne, sillä muutokset välivuosina ovat suhteellisen samankaltaisia. 12.2 Suomen tulevaisuuden energiapaletti 12.2.1 Vaiheen I energiaskenaariot Ensimmäisen vaiheen energiaskenaarioiden perusteella (perusskenaario, nopean kehityksen skenaario ja hitaan kehityksen skenaario) hiilivetyjen kysyntä laskee Suomessa merkittävästi (lukuun ottamatta maakaasun kysyntää hitaan kehityksen skenaariossa) (Kuva 12-1). Hiiltä käytetään Suomessa lähes yksinomaan sähkön ja lämmön tuotantoon, kaasun käyttö jakautuu puoliksi energialaitosten käytön ja teol- lisuuskäytön välillä, kun taas öljyn kulutuksesta noin 50 % on liikennekäyttöä, 8 % energiakäyttöä ja loput muuta käyttöä, kuten teollisuuden käyttöä. Suomi on histori- allisesti vähentänyt fossiilisten polttoaineiden käyttöä EU:ta nopeammin, mm. kas- vattamalla bioenergian tuotantoa ja tämän trendin oletetaan jatkuvan. Kokonaisuu- dessaan öljyn kysynnän odotetaan laskevan 43 %, kaasun 9 % ja hiilen 72 % vuonna 2040 vuoteen 2015 verrattuna. 145 Kuva 12-1 Öljyn, kaasun ja hiilen kysynnän kehitys Suomessa eri skenaa- rioissa Öljy Kaasu Hiili TW h 12.2.2 Sähkön tuotanto ja kysyntä Suomessa 12.2.2.1 Sähköntuotannon nettokapasiteetti Alla olevassa kuvassa (Kuva 12-2) on esitetty Suomen sähkön tuotannon nettoka- pasiteetti vuosina 2016 ja 2040 perus- ja nopean kehityksen skenaariossa. Netto- kapasiteetilla tarkoitetaan tässä kaikkea asennettua kapasiteettia, mikä antaa todel- lisuutta paremman kuvan. Todellisuudessa huipputuotantoon käytettävissä oleva kapasiteetti on huomattavasti pienempi mm. eri teknologioiden vaihtelevan käytet- tävyyden vuoksi (tämä tarkastelu näytetty edempänä). Polttoaineiden kysyntä eroaa eri skenaarioissa, mutta sähköntuotannon nettokapa- siteetti ei skenaarioiden välillä eroa kovin merkittävästi. Perusskenaariossa netto- kapasiteetti on noin 27.5 GW ja nopean kehityksen skenaariossa noin 29 GW. Tuu- livoiman nettokapasiteetti kattaa 27 % koko nettokapasiteetista. Näin suuri osuus sääriippuvaista tuotantoa vaikuttaa koko verkon toimintaan, joka tulee ottaa huomi- oon tulevaisuuden ratkaisuissa. Perusskenaariossa kapasiteetin lisäys vuoteen 2016 verrattuna on yli 5 GW ja nopean kehityksen skenaariossa 7,5 GW. Myös aurinkovoiman kapasiteetti kasvaa. Pöyryn arvion mukaan perusskenaariossa sen kokonaiskapasiteetti on noin 1 GW ja nopean kehityksen skenaariossa noin 1,5 GW vuonna 2040. Kasvun oletetaan tapahtuvan pääasiallisesti paikallisesti esimerkiksi rakennusten kattopinnoilla. Hitaan kehityksen skenaariossa aurinko- ja tuulivoiman osuus jää alhaiseksi, eikä sitä ole esitetty seuraavassa kuvassa. Merkittävimmät muutokset nykytilanteeseen verrattuna ovat tuuli- ja aurinkovoiman lisäksi kotimaisten kiinteiden polttoaineiden (biomassa, jätepolttoaine, turve ja teol- lisuudet jätevirrat) osuuden kasvu sekä sähköntuontikapasiteetin kasvu. 0 20 40 60 80 100 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 5 10 15 20 25 30 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 0 5 10 15 20 25 30 35 20 15 20 20 20 25 20 30 20 35 20 40 Perusskenaario Nopea kehitys Hidas kehitys 146 Kuva 12-2 Sähköntuotannon nettokapasiteetti (GW) nykypäivänä sekä perus- ja nopean kehityksen skenaarioissa vuonna 2040 12.2.2.2 Sähköntuotantokapasiteetti huippukysynnän aikaan Huippukulutustilanteessa käytettävissä oleva sähkön tuotantokapasiteetti peruss- kenaariossa ja nopean kehityksen skenaariossa vuonna 2040 on esitetty seuraa- vassa kuvassa (Kuva 12-3). Kapasiteetti on muodostettu arvioimalla vuoden 2040 kulutushuippua eri skenaarioissa ja eri tuotantoteknologioiden potentiaalista kehi- tystä. Vuoden 2016 kapasiteetti on arvioitu tilastokeskuksen tietojen perustella. Ar- viossa voi esiintyä epätarkkuutta, sillä mm. monipolttoainekattilat vaikeuttavat kate- gorisointia. Kapasiteettiennusteet edustavat sellaista kehitystä, jolla Suomen sähkön huolto- varmuus saadaan taattua. Perusskenaariossa sähköntuotannon kokonaiskapasi- teetti huippukysyntätilanteessa kasvaa noin 2.4 GW ja nopean kehityksen skenaa- riossa 1.4 GW vuonna 2040 vuoteen 2016 verrattuna. Sähkön käytön huippukysynnän aikana tuulivoimatuotantoa on perusskenaariossa arvioitu olevan noin 300 MW ja nopean kehityksen skenaariossa noin 450 MW. Tuulivoiman huipun aikainen kapasiteetti on laskettu käyttäen 6 %:n oletusta suh- teessa kokonaiskapasiteettiin (eurooppalaisen kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjes- tön EntsoE:n yleisesti käyttämä oletus). 5 10 15 20 25 30 2016 2040 Perusskenaario 2040 Nopea kehitys Sähköntuonti, Venäjä Sähköntuonti, Muut Aurinkovoima Kivihiili Kaasu Kotimaiset kiinteät polttoaineet Tuulivoima Ydinvoima Vesivoima 147 Kuva 12-3 Sähköntuotantokapasiteetti (GW) tuotantomuodoittain vuosina 2016 ja 2040 perus- ja nopean kehityksen skenaarioissa huippukysyntätilan- teessa Sähkön tuonnin on oletettu kasvavan nykyisestä hieman. Venäjän sähköntuonti on esitetty kuvassa erikseen, sillä kapasiteettimaksujen takia ei voida olettaa, että siir- toyhteys olisi saatavilla huippukäytön aikana ja se vaatii erillistarkastelua. Kivihiilen energiakäytön oletetaan loppuvan kokonaan ja kaasun käytön vähenevän. Kuvassa on myös erikseen esitetty järjestelmäreservit: Fingridin ylläpitämä nopea häiriöreservi, jonka määrän on arvioitu olevan 1200 MW molemmissa skenaarioissa (sama kuin vuonna 2017) (Fingrid, 2017b) ja tehoreservi jonka on arvioitu olevan 300 MW (sama kuin kaudella 2015–2017) (Energiavirasto, 2017a). Fingridin nope- an häiriöreservin tehtävänä on ennen kaikkea varmistaa järjestelmän toimivuus tilanteessa jossa jokin tuotantolaitos kaatuu. Tehoreservi on energiaviraston järjes- tämä strateginen reservi, jonka tehtävänä on varmistaa tehon riittävyys kriittisissä tilanteissa. Nämä reservit eivät osallistu sähkömarkkinoille kaupallisina toimijoina ja niitä käytetään vain poikkeustilanteissa. Reserveihin kuuluu muun muassa öljyä sekä kaasua, joita ei oleteta käytettävän kaupalliseen käyttöön. Tehoreservin on oletettu olevan pienempi kuin kuluvalla kaudella 2017 – 2020. Kuluvan kauden reservi on korkeampi kuin aikaisemmin osit- tain turvaamassa sähköntuotannon kapasiteettia ennen Olkiluoto 3 käyttöönottoa (Energiavirasto, 2017b), eikä tälle ole samanlaista tarvetta tulevaisuudessa. Taus- taoletuksena on, että kapasiteettia rakennetaan riittävästi kaupallisin ehdoin. Jos tämä ei toteudu, tullaan jatkossakin tarvitsemaan markkinoiden ulkopuolisia keinoja sähkön toimitusvarmuuden takaamiseksi. Ydinvoiman osalta on oletettu, että nykyiset laitosinvestoinnit ovat toiminnassa (Ol- kiluoto 3, Hanhikivi 1) ja että nyt jo rakennetut ydinvoimalaitokset poistuvat käytöstä niiden käyttöiän päätyttyä. Vesivoimalla tuotetun sähköntuotantokapasiteetin olete- taan pysyvän samana kuin nykyään. Huippukysynnän tilanteessa oletetaan, että 0 3 6 9 12 15 18 21 2016 2040 Perusskenaario 2040 Nopea kehitys G W Järjestelmäreservit Sähköntuonti, Venäjä Kaasu Sähköntuonti, Muut Kivihiili Kotimaiset kiinteät polttoaineet Tuulivoima Ydinvoima Vesivoima 148 aurinkovoima ei tuota kuin hyvin pienen osan ja paikallisesti, joten siksi sen osuutta ei näy oheisessa kuvassa. Jotta sähkön kysynnän huipputilannetta voidaan arvioida, on seuraavassa kuvassa esitetty sähköntuotantokapasiteetti sekä kysyntä huipputilanteessa rinnakkain nyky- tilanteessa ja vuonna 2040. Kuvasta näkyy, että kysyntäjoustolla ja sähköautoilla voidaan vastata mahdollisiin häiriötilanteisiin. Muu kysyntä pitää sisällään sähkö- lämmityksen, teollisuuden sekä muun sähkönkäytön. Kuva 12-4 Sähköntuotantokapasiteetti sekä kysyntä vuonna 2016, perus- sekä nopean kehityksen skenaariossa huippukysyntätilanteessa vuonna 2040 Perusskenaariossa sähköautojen määrän odotetaan kasvavan 500 000 kappalee- seen vuonna 2040 (taustaoletuksena on hyödynnetty mm. TEMin selontekoa ener- gia- ja ilmastostrategiasta, TEM, 2017a). Nopean kehityksen skenaariossa sähkö- autojen määrän oletetaan olevan huomattavasti enemmän eli noin 800 000 autoa. Älykkäillä latausjärjestelmillä sekä latauksen ajoittumisella pääosin yöaikaan saa- daan minimoitua sähköautojen verkoille ja kysynnän vaihtelulle aiheuttamat lisätar- peet. Sähköautojen oletetaan toimivan niin sanotuilla älykkäillä latausjärjestelmillä, jolloin autoja voidaan ladata muulloin kuin huippukulutuksen aikaan (VTT, 2010b). Sähköautojen tehontarpeen huipputilanteissa arvioidaan olevan perusskenaariossa noin 125 MW ja nopean kehityksen skenaariossa noin 200 MW. Korkein tehontar- ve, jonka sähköautot tarvitsevat on perusskenaariossa noin 630 MW ja nopean kehityksen skenaariossa noin 1000 MW Pöyryn arvion mukaisesti. Älykkään lataus- järjestelmän ansiosta tämä kuorma kyetään siirtämään pois huipputilanteista, jolloin verkko ei rasitu vaan tehontarve jakaantuu tasaisemmin ympäri vuorokauden. Sähköautojen latauksen älykäs ohjaaminen vaatii toteutuakseen uudenlaisia mark- kina- tai ohjausmekanismeja, joilla varmistetaan sähköautojen reagointi oikealla tavalla huippukysyntähetkiin. Sähköautot voivat silti muodostua ongelmaksi, sillä vaikka niiden kysyntää voidaan siirtää hetkellisistä kysyntäpiikeistä tai tarjontavaja- 2016 2040 Perusskenaario 2040 Nopea kehitys 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 TuotantoKysyntä TuotantoKysyntä TuotantoKysyntä G W Sähköautot Kysyntäjousto Muu kysyntä Järjestelmäreservit Sähköntuonti, Venäjä Kaasu Sähköntuonti, Muut Kivihiili Kotimaiset kiinteät polttoaineet Tuulivoima Ydinvoima Vesivoima 149 uksista, pidempiaikaisissa häiriötilanteissa näin ei voida tehdä, vaan myös sähkö- autojen latausta varten täytyy varata kapasiteettia. Kysyntäjousto helpottaa vuonna 2040 sähköjärjestelmän hallintaa huomattavasti molemmissa skenaarioissa, mutta markkinamekanismeja on tarkistettava, jotta ky- syntäjousto voisi tehokkaasti osallistua markkinoille ja olisi saatavilla voimajärjes- telmän tasapainottamiseen myös häiriötilanteissa. Kysyntäjouston ajatellaan tässä tapauksessa sisältävän myös potentiaaliset akkuratkaisut. Sähkön hankinnan osalta suurimpien muutosten arvioidaan vuoteen 2040 mennes- sä tapahtuvan ydinvoiman, sähkön tuonnin ja kotimaisten kiinteiden polttoaineiden (eli käytännössä CHP, sekä teollisuuden että yhdyskuntien energiantuotanto) koh- dalla. Kaikkien näiden oletetaan kasvavan. Sähkön hankinnan kasvu uusien yhte- yksien kautta sitoo Suomen tiukemmin osaksi pohjoismaisia sähkömarkkinoita, mi- kä samalla myös tarkoittaa, että riippuvuus niistä hieman kasvaa. Perusskenaariossa ja nopean kehityksen skenaariossa kotimaisten kiinteiden polt- toaineiden CHP-kapasiteetti (polttoaineina biomassa, jätevirrat ja mahdollisesti vielä turve) kasvaa. Kasvun taustalla on lämmön kysynnän kasvu perusskenaariossa (nopeassa skenaariossa kasvu on lähes olematonta) ja hiili- ja kaasukapasiteetin korvautuminen kotimaisia polttoaineita käyttävällä kapasiteetilla. Vertaamalla nettokapasiteettia ja huippukapasiteettia (Kuva 12-3 ja Kuva 12-4) huomataan, että vuonna 2040 tarvitaan huomattavasti enemmän ”seisovaa” kapasi- teettia verrattuna vuoteen 2016. Tällä tarkoitetaan kapasiteettia, jonka käyttöaste on suhteellisen matala. Tämän kaltaisen kapasiteetin rahoittaminen tulee vaati- maan joko korkeampia sähkön markkinahintoja tai vaihtoehtoisesti jonkinlaisia tu- ki/markkinamekanismeja, jotka palkitsevat kapasiteetin olemassa olosta pelkän energian myynnin sijaan. Perusskenaarion mukaisessa kehityksessä polttoaineiden hinnat voivat kasvaa globaalisti (katso osa 1). Polttoaineiden hinnat heijastuvat sähkön hintaan, jolloin kuvatun kaltainen CHP-kapasiteetin kehitys on mahdollista ja investoinnit kotimaisia polttoaineita käyttäviin CHP-laitoksiin voivat olla kannattavia. Nopean kehityksen skenaario voi olla haastavampi, sillä fossiilisten polttoaineiden kysynnän laskiessa sähkön hinta saattaa pysyä liian alhaisena markkinaehtoisille CHP-investoinneille. Taustaoletuksena on, että sähkön hinnan määräävä marginaalituotantomuoto tulee olemaan pääsääntöisesti maakaasu Keski-Euroopan sähkömarkkinoiden kautta. Tämän kaltaisissa markkinaolosuhteissa ei oleteta myöskään nykyisen tai uuden lauhdekapasiteetin olevan kannattavaa, sillä sen marginaalituotantokustannus on CHP-tuotantoa korkeampi. 12.2.3 Sähköverkon toimivuus Sekä perusskenaariossa että etenkin nopean kehityksen skenaariossa yhteiskunta sähköistyy enenevissä määrin vuoteen 2040 mennessä. Suomessa on arvioitu ole- van noin 800 000 henkilösähköautoa (noin 30 % koko henkilöautokannasta, 2040 henkilöautokanta energia- ja ilmastostrategian taustaskenaariosta, TEM 2017d), 150 joukkoliikennevälineitä ja mahdollisesti myös raskasta liikennettä nopean kehityk- sen skenaariossa vuonna 2040. Lämpöpumpuilla tuotetaan lämpöä 12 TWh, mikä vastaa 800 000 omakotitalon lämmön kulutusta (62 % kaikista omakotitaloista). Samanaikaisesti yhä suurempi osuus sähköstä tuotetaan vaihtelevalla tuotannolla – tuulivoimalla ja aurinkovoimalla. Näistä jälkimmäisen kapasiteetista suuri osa on kuluttajapäässä, kuten kotien ja toimistojen katoilla. Tämä kehitys synnyttää kaksi haastetta, joita ovat 1) sähköverkon kasvava huolto- varmuuskriittisyys ja 2) siirtokapasiteetin riittävyys. Haasteisiin vastataan valtavilla verkkoinvestoinneilla. Mm. Fingrid on ilmoittanut tekevänsä satojen miljoonien in- vestoinnit kantaverkkoon lähivuosien aikana, jotta joustamattomaan tuotantoon voidaan varautua. Samanaikaisesti Suomen ja Ruotsin kantaverkkoyhtiöt ovat aloit- taneet uuden Merenkurkun tasasähköyhteyden suunnittelun. Sähkön käyttötapojen muutosten seurauksena sähkön jakelun toimitusvarmuudella on entistä kriittisempi vaikutus. Sähkökatkokset aiheuttavat enemmän vahinkoa, sillä sähkön saatavuus vaikuttaa yhä enemmän kotien lämmitykseen ja ihmisten liikkumiseen. Suomessa meneillään oleva jakeluverkkojen säävarmuuteen tähtäävä maakaapelointi pienentää huomattavasti sähkökatkojen todennäköisyyttä, mutta katkojen vaikutukset voivat olla suurempia, minkä vuoksi häiriöreaktiomekanismeja tulisi tarkistaa. Sähkön jakeluverkon kapasiteetin riittävyys voi nousta ongelmaksi etenkin haja- asutusalueilla. Nopean kehityksen skenaariossa sähköautot ja lämmitykseen (esim. lämpöpumppuihin) käytettävä sähkö voivat aiheuttaa yhä isompia kulutuspiikkejä, vaikka suoran sähkölämmityksen osuus pienenee. Esimerkiksi Norjassa sähköauto- jen suuri määrä on jo aiheuttanut jonkin verran ongelmia jakeluverkoille: häiriöiden määrä on kasvanut ja sähkön laatu paikoin heikentynyt (Tekniikka ja talous, 2017). Ongelma on suurempi nimenomaan haja-asutusalueilla, koska pienempi käyttäjä- määrä tarkoittaa että skaalaetuja ja automaattista kompensointia ei synny. Ongelmaan on kaksi ratkaisua: 1) joko sähköverkon vahvistaminen näillä alueilla tai 2) älykkäiden ratkaisujen toteuttaminen esim. akkuteknologioilla tai yhdistelmä näis- tä kahdesta. Molempien ratkaisujen myötä investointitarve kasvaa, mikä taas tar- koittaa kustannusten nousua haja-asutusalueilla ja herättää kysymyksen kustan- nusten jakamisesta. Sähköverkkojen ongelma voi olla merkittävä todennäköisesti vain nopean kehityk- sen skenaariossa. Suomen sähköverkko on pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja kykenee vastaanottamaan huomattavan suuren määrän sähköautoja jo nykyisel- läänkin (Rautiainen, 2015). Lämpöpumput puolestaan korvatessaan suoraa sähkö- lämmitystä pienentävät kysyntäpiikkiä lämpöpumppujen tehokkuuden vuoksi ja siksi kysyntäpiikit nousevat nykyisestä vain suuren ja myös muita kuin suoraa sähkö- lämmitystä korvaavan käytön myötä. 151 12.2.4 Lämmön kysyntä Suomessa Lämmön kysynnän oletetaan Suomessa hieman kasvavan vuoteen 2040 mennessä perusskenaariossa, kun taas nopean kehityksen skenaariossa lämmön kysyntä ei kasva (Kuva 12-5). Kummassakin skenaariossa teollisuuden lämmön kysynnän oletetaan kasvavan, muiden rakennusten (asuin-, toimisto-, liikerakennukset jne.) lämmön kysynnän oletetaan laskevan energiatehokkuuden vuoksi vaikka raken- nuskanta kasvaakin. Kuva 12-5 Teollisuuden ja muiden rakennusten lämmön kysyntä perus- ja no- pean kehityksen skenaarioissa vuonna 2040 Suomessa suuri osa kiinteistöistä lämmitetään taajama-alueilla kaukolämmöllä. Muita lämmitysmuotoja ovat puu-, öljy-, suora sähkölämmitys tai lämpöpumput. Lämmityksen huoltovarmuuden kannalta kriittisintä on polttoaineiden saanti ja säh- kölämmityksen osalta sähkön saatavuus. Kaukolämpöä tuotetaan pääosin fossiilisil- la polttoaineilla (kivihiili, maakaasu, öljy), ja näille polttoaineille on erikseen määritel- lyt varmuusvarastot. Kaukolämpöä tuotetaan myös biopolttoaineilla, jotka ovat pää- osin kotimaisia. Fossiilisia polttoaineita voidaan korvata biomassalla tietyissä laitos- tyypeissä, mutta kokonaisuudessaan korvaaminen ei ole mahdollista. Kotitaloja lämmitetään yleisesti myös suoralla sähkölämmityksellä tai maa- tai ilma- lämpöpumpuilla. Lämmityksen takaaminen häiriötilanteissa on täysin riippuvainen sähköverkon toiminnasta. Öljylämmitteisissä taloissa öljyä on vaikea korvata muilla polttoaineilla ilman teknillisiä muutoksia talon lämmitysjärjestelmään. Tulevaisuudessa lämpöpumppujen osuus tulee edelleen kasvamaan erityisesti sähkölämmitetyissä kiinteistöissä, mikä vähentää sähkön kulutusta. Jos lämpö- pumpuilla korvataan taas muita lämmitysmuotoja kuten öljylämmitystä, sähkön ku- lutus kasvaa. Toisaalta samalla huoltovarmuus lisääntyy, kun tuontipolttoainepoh- jaista lämmitystä korvataan. 0 20 40 60 80 100 120 140 2016 2040 Perusskenaario 2040 Nopea kehitys TW h Teollisuus Muut rakennukset 152 Seuraavassa kuvassa (Kuva 12-6) on arvioitu yhdyskuntien ja teollisuuden läm- möntuotannon kehitystä polttoaineittain. Kokonaistuotanto on mallinnettu siten, että se vastaa arvioitua kokonaiskysyntää. Maakaasun määrän on arvioitu kehittyvän samalla tavalla kuin maakaasun kokonaiskulutus. Öljyn käyttö lämmityksessä kor- vautuu Pöyryn arvion mukaan muilla lämmitysmuodoilla siten, että kokonaismäärä on perusskenaariossa 2 TWh ja nopean kehityksen skenaariossa öljyn käyttö on korvattu täysin uusiutuvilla polttoaineilla. Kivihiilen käytön oletetaan loppuvan mo- lemmissa skenaarioissa. Metsäteollisuuden jäteliemien kulutukseen odotetaan kasvavan pääasiassa uusien sellutehtaiden vuoksi (Äänekoski, Finnpulp, Kemijärvi). Näiden myötä myös puu- polttoaineiden käyttö kasvaa. Puupolttoaineilla korvataan fossiilisia polttoaineita lämmöntuotannossa. Kotimaiset polttoaineet (pääsääntöisesti puupohjaisia poltto- aineita) vastaavat kokonaislämmöntuotannosta perusskenaariossa 47 % ja nopean kehityksen skenaariossa 48 %. Suoran sähkölämmityksen oletetaan vähenevän ja lämpöpumppujen käytön lisään- tyvän niin maalämmön kuin ilmalämpöpumppujen osalta. Lämpöpumpuilla tuotettu energia on perusskenaariossa noin 9 TWh ja nopean kehityksen skenaariossa noin 12 TWh. Muut -kategoria pitää sisällään muun muassa jätettä sekä teollisuuden masuunikaasuja ja biokaasua, joiden määrä pysyy noin 5 TWh:ssa molemmissa skenaarioissa. Sekä nopean kehityksen skenaariossa että perusskenaariossa biomassan käyttö kasvaa huomattavasti nykytasosta vuoteen 2040 mennessä. Tämä voi potentiaali- sesti aiheuttaa ongelmia, jos liikenteen biopolttoainetuotanto kasvaa merkittävästi, sillä suora energiakäyttö kilpailee liikennebiopolttoainetuotannon kanssa. Tämä voi johtaa siihen, että polttoainehinta kasvaa paikoittain ja polttoainetta joudutaan tuo- maan enemmän ulkomailta, ennen kaikkea Venäjältä. 153 Kuva 12-6 Lämmöntuotanto (TWh) vuonna 2040 perus- ja nopean kehityksen skenaarioissa Tuontipolttoaineiden käytön väheneminen lämmöntuotannossa lisää huoltovarmuut- ta jo itsessään. Biopohjaisten polttoaineiden kasvava määrä lämmöntuotannossa kasvattaa polttoaineen kysyntää kotimaassa, mutta voi myös lisätä tuontia ulkomail- ta. Esimerkiksi Itä-Suomessa voi olla kustannustehokkainta tuoda biomassaa Venä- jältä. Tämä voi tehdä Venäjän tuonnin logistiikasta kriittistä huoltovarmuuden kan- nalta. Ylipäätään biopolttoaineiden käytön kasvaessa logistiikasta tulee huoltovar- muuden näkökulmasta tärkeä kysymys biomassan fossiilisia polttoaineita huomat- tavasti heikomman varastoitavuuden vuoksi. Lämpöpumppujen kasvava osuus vähentää kokonaisuudessaan sähkön käyttöä lämmityksessä, mutta lämpöpumput myös muuttavat lämmityksen sähkönkulutus- profiilia: Lämpöpumppujen tyypillisen mitoituksen ja etenkin ilmalämpöpumppujen suorituskyvyn ulkolämpötilariippuvuuden vuoksi lämmönkysynnän huippuhetkistä aiheutuu jatkossakin huomattava kuorma sähköverkolle. 12.2.5 Liikenne Suomen liikenteen energiakulutus on pysytellyt viimeisen kymmenen vuoden ajan 4,6–4,9 Mtoe:n tasolla ja sen osuus koko energiankulutuksesta oli vuonna 2015 17 %. Liikenteen energiankulutuksesta tieliikenteen osuus on selvästi suurin, vasta- ten yli 80 % energiankulutuksesta (Kuva 12-7). Kansainvälinen lentoliikenne vastaa 13 % ja raide- ja kotimainen vesiliikenne liikenne 3 % koko liikenteen energiankulu- tuksesta. 0 20 40 60 80 100 120 140 2016 2040 Perusskenaario 2040 Nopea kehitys TW h Muut Lämpöpumput Sähkö Muut kotimaiset polttoaineet Metsäteollisuuden jäteliemet Kivihiili Maakaasu Öljy 154 Tieliikenteen osalta dieselin osuus liikenteen energiankulutuksesta oli 53 % vuonna 2015. Dieselin kulutus on laskenut noin 7 % kolmen edellisen vuoden aikana bio- polttoaineiden osuuden kasvun myötä. Biopolttoaineiden kulutus on kasvanut Suo- messa noin 13 %:iin vuonna 2015 ollen yhteensä lähes 0,5 Mtoe. Uusiutuvan die- selin osuus oli Suomessa lähes 90 % Suomessa kulutetuista biopolttoaineista. Vahvana ajurina kehityksessä ovat Nesteen ja UPM:n investoinnit uusiutuvan die- selin valmistukseen. Kuva 12-7 Suomen tieliikenteen energiankulutus vuonna 2015 energialähteit- täin sekä ajoneuvotyypeittäin (Eurostat ja VTT LIPASTO) Tieliikenteen energiankulutuksesta henkilöautojen osuus oli 56 % vuonna 2015. Loppuosa koostui kuorma-, linja- ja pakettiautoista, joille diesel on pääpolttoaine. Myös henkilöautokannasta merkittävä osuus koostuu dieselkäyttöisistä ajoneuvois- ta. Liikenteen huoltovarmuuden osalta fossiilisten polttoaineiden saatavuus ja toimitus- varmuus tulevat edelleen pysymään merkittävimpänä tekijänä pitkälle 2030-luvulle ja sen jälkeenkin, vaikka etenkin nopean kehityksen mutta myös perusskenaarion mukaan öljyn käyttö vähenee vuosiin 2030 ja 2040 mennessä. Nopean kehityksen skenaariossa sähköautojen määrä lisääntyy noin miljoonaan autoon vuoteen 2030 mennessä, mutta myös biopolttoaineiden rooli vuoteen 2030 mennessä pysyy mer- kittävänä. Suomen jalostuskapasiteetti perustuu pitkälti venäläisen korkearikkisen raakaöljyn hyödyntämiseen. Tämä, ja öljyn ja bionesteiden valmistuksessa tarvittavan vedyn tuotannon maakaasupohjaisuus ylläpitävät Suomen liikennepolttoaineiden tuotan- non Venäjä-riippuvuutta yllä tulevaisuudessakin. Kuten edellä on todettu, öljynjalos- tuksessa ei kuitenkaan olla täysin riippuvaisia Venäjältä tulevien polttoaineiden saa- tavuudesta, sillä jalostamoilla on myös mahdollista jalostaa muita raakaöljylaatuja sekä käyttää vaihtoehtoisia polttoaineita vedyn tuotannossa, kuten öljyjalosteita ja jalostuksen sivuvirtoja. Nykyiset huoltovarmuussäännökset toimivat hyvänä pohjana 34 % 53 % 2 % 11 % Bensiini Diesel Maakaasu Biokaasu Etanoli Biodiesel Sähkö 56 % 9 % 4 % 30 % 1 % Henkilöautot Pakettiautot Linja-autot Kuorma-autot Moottorip. + mopedit 155 öljytuotteiden toimitusvarmuuden takaamiseksi, eivätkä uudet liikenteen päästövä- hennystavoitteet muuta merkittävästi liikenteen huoltovarmuutta. Nestemäisten biopolttoaineiden tuotanto Suomessa perustuu tällä hetkellä pitkälti jäterasvojen ja öljyjen vetykäsittelyllä tuotettuihin uusiutuviin dieseltuotteisiin. Diese- lin sivutuotteena syntyy myös naftajae, jota voidaan käyttää bensiinin sekä petro- kemian tuotteiden raaka-aineena. Vuoteen 2030 tähtäävän energia- ja ilmastostra- tegian taustaoletuksissa kotimaisten biopolttoaineiden tuotannon tavoitellaan kas- vavan nykyisestä noin 500 000 tonnista noin 1,1 miljoonaan tonniin pitkälti kotimai- siin raaka-aineisiin pohjautuen. Lisätuotannon osalta strategiassa lähdetään siitä, että suuri osa lisätuotannosta pohjautuisi kotimaisiin biomassa- ja jäteresursseihin, jolloin tuotanto ei olisi niin riippuvaista raaka-aineiden tuonnista ja toisaalta loisi merkittäviä kansantaloudellisia hyötyjä toimitusketjuihin. Kotimainen puuraaka-aineeseen perustuva biopolttoaineiden valmistus voisi perus- tua suurehkoihin kaasutusteknologiaan perustuviin laitoksiin sekä pienempiin bio- öljyyn ja sen jatkojalostukseen perustuviin laitoksiin. Kaasutusteknologiaan tukeu- tuvia hankkeita on Suomessa ollut suunnitteilla vajaan vuosikymmenen aikana jo useita. Toistaiseksi investoinnit ovat jääneet toteutumatta politiikan ja taloudellisuu- den epävarmuuksien takia. Pyrolyysiteknologiaan perustuvat tuotantomuodot voivat myös olla vaihtoehto kaasutukselle vuoden 2020 jälkeen, mutta pyrolyysillä tuotetun bio-öljyn laatu ei vastaa liikenteen tai kotitalouksien polttoöljyjen laatua ja vaatii siksi merkittäviä jatkojalostusprosesseja esimerkiksi öljynjalostamoilla. Vuoden 2020 jälkeinen biopolttoainepolitiikka on vielä Suomen ja EU:n osalta val- misteluvaiheessa, joten tarkempia suunnitelmia ohjauskeinoista tai tuotannosta ei vielä ole valmisteltu strategian toimeenpanemiseksi. Niin fossiilisten kuin neste- mäisten biopolttoaineiden osalta raaka-aineiden ja lopputuotteiden saatavuus ja kuljetusyhteydet Itämeren alueella ovat merkittävin huoltovarmuuteen vaikuttava asia. Suomessa ja Pohjoismaissa on merkittävää öljynjalostuskapasiteettia, joka perus- tuu laajaan raaka-öljypohjaan ja tarjoaa siten toimitusvarmuutta lyhytaikaisille kriisi- tilanteille. Myös Itämerenalueen terminaaliverkosto mahdollistaa luotettavan jake- luinfrastruktuurin Suomessa ja lähialueilla, jos jalostamoiden tuotantokyvyssä sat- tuisi merkittäviä häiriöitä (Kuva 12-8). Huoltovarmuuden kannalta kriittiseksi tekijäk- si nousee siis Itämeren meriliikenteen turvallisuus ja satamien toimintojen häiriöt- tömyys. Laajempi Itämeren turvallisuustilanteen huonontuminen ja merenkulun häi- riöt vaikuttaisivatkin liikenteen polttoainehuoltoon nopeasti, jolloin nykyisten var- muusvarastojen ja muun terminaalikapasiteetin määrä aiheuttaisi ongelmia kuukau- sien jälkeen kriisin alkamisesta. 156 Kuva 12-8 Itämeren alueen öljyn jalostus- ja terminaaliverkosto Biopolttoaineiden tuotanto tulee perustumaan vielä vuosia pitkälti tuontiraaka- aineiden käyttöön. Raaka-aineita tuodaan pääosin laivoilla Itämeren merireittejä pitkin. UPM:n 100 000 tonnin biodiesellaitos Lappeenrannassa käyttää raaka- aineenaan sulfaattisellun valmistuksen sivutuotteena syntyvää raakamäntyöljyä, jota Suomessa syntyy sellun nykytuotannosta noin 250 000 tonnia. Suuri osa koti- maisesta raakamäntyöljystä jalostetaan tällä hetkellä kemian teollisuuden raaka- aineiksi, jolloin mäntyöljyn tuotanto vaati jonkin verran myös tuontiraaka-ainetta. Uudet kiinteään biomassaan, ja erityisesti puun sivujakeisiin, perustuvat biopoltto- ainelaitokset nähdään pääreittinä kotimaisen tuotannon kasvulle. Niiden raaka- ainehuolto perustuu pitkälti metsäteollisuuden hankintaketjuihin ja tuotannon sivu- virtoihin, kuten sahanpuruun ja kuoreen. Näiden laitosten toimintaan ulkoisilla lyhyt- aikaisilla kriiseillä ei ole suurta vaikutusta, elleivät esimerkiksi vientisatamien toi- minnan häiriöt pysäytä suurta osaa metsäteollisuuden primäärituotannosta. Puu- raaka-aineen hankintaketjuissa on tosin jonkin verran luontaista varastointikapasi- teettia, ja täten raaka-aineen toimitukset voisivat jatkua vielä joitain viikkoja häiriön alkamisesta. Nykyiset kotimaiset biopolttoaineet ovat sellaisenaan sekoitettavissa myytäviin die- sel- ja bensiinilaatuihin, joten biopolttoaineiden huoltovarmuusvarastointia ei tarvit- Öljynjalostamo Öljyterminaali Lähteet: NEOT, Neste, St1, Interterminals, 2017; suuntaa-antava kuva (merkittävimmät öljyterminaalit esitetty) 157 se erikseen säännöstellä. Kasviöljypohjaisten estereiden käyttö dieselin bio- osuutena on Suomessa ollut viimevuosina vähäistä, vaikkakin esterit ovat tällä het- kellä Euroopan käytetyin biopolttoaine. Esteröityjen biodieselien pitkäaikaisvaras- tointi ei ole järkevää, sillä polttoaineen varastokestävyys ei ole samaa luokkaa kuin fossiilisilla polttoaineilla. Sama koskee myös bensiinin ja etanolin seospolttoaineita, mutta etanolin varastointi erillisenä ennen sekoitusta on mahdollista nykyisissä va- rastoissa ja jalostamoiden yhteydessä. Liikenteen sähköistymistä on käsitelty edellä kappaleessa 5.7.2. Liikenteen sähkön- tarpeen huoltovarmuus on sidoksissa täysin sähköverkkojen yleiseen toimintavar- muuteen huomioiden kuitenkin sähköautojen lataamisen vaikutus kysynnän hetkel- lisiin tehontarpeisiin. Älykäillä latausjärjestelmillä sekä latauksen ajoittumisella pää- osin yöaikaan saadaan minimoitua sähköautojen verkoille ja kysynnän vaihtelulle aiheuttamat lisätarpeet. Kaasun käyttö liikenteessä on lisääntynyt viime vuosina, mutta sen osuus on yhä alle prosentin liikenteen energiankäytöstä. Hallituksen strategiassa on asetettu ta- voite laajentaa kaasun jakeluverkkoa lähinnä markkinaehtoisesti, mutta määrällisiä tavoitteita ei kaasuautoille ole asetettu. Vuonna 2015 biokaasun osuus oli noin 40 % liikenteen kaasunkäytöstä, ja hallitus näkeekin biokaasun olevan merkittävä tekijä liikenteen päästöjen vähentämisessä. Suurin osa olemassa olevasta kaasun jakeluinfrastruktuurista on nykyisen kaasun siirtoverkon alueella, mutta biokaasun ja LNG:n avulla jakeluverkostoa voidaan myös kasvattaa muualle Suomeen. Liiken- teen kaasun saatavuuden ei nähdä muodostuvan merkittäväksi huoltovarmuusky- symykseksi, sillä biokaasun yleistyminen sekä LNG:n käyttö toimitusvarmuuden takaamiseksi riittää nykyarvioiden mukaan hyvin 2030-luvulle saakka. 158 13 SUOMEN ENERGIAPOLITIIKKAAN KOHDISTU- VAT EPÄSUORAT VAIKUTUSKEINOT 13.1 Johdanto Tämän selvitystyön lähtöoletuksena on ollut, että energiamarkkinoiden kehitys ja uusien teknologioiden käyttöönotto muuttavat merkittävästi valtiollisten toimijoiden sekä suuryritysten geopoliittista ja geoekonomista toimintaympäristöä. Useat tekijät tulevat johtamaan hiilivetyjen käytön vähenemiseen pitkällä aikavälillä. Muutos ei ole suoraviivainen ja vaikutukset vaihtelevat eri aikoina. Tämän vuoksi markkinave- toisen analyysin rinnalle tarvitaan analyysiä, jossa huomioidaan energiamurrokseen sisäänrakennetut epävarmuustekijät ja niihin mahdollisesti liittyvät poliittiset ja ta- loudelliset riskit. Tässä selvityksessä on hyödynnetty ”kuuden säännön” viitekehystä (Kuva 1-1) se- kä energia-aseen analyysimallia (Kuva 9-1) havainnollistamaan sitä, millaisten suo- rien tai epäsuorien vaikutuskeinojen kautta kohdemaan energiapolitiikkaan vaikute- taan. Analyysissa on tarkasteltu energiamurroksen vaikutuksia Venäjän energiapoli- tiikkaan ja tätä kautta maan ulkopoliittiseen keinovalikoimaan. Tässä kappaleessa pohditaan yhteenvetona sitä, miksi Venäjä turvautuu epäsuoriin vaikutuskeinoihin ja millaisia konkreettisia keinoja Venäjällä on käytössään. Kuten edellä on todettu (kappale 8), nopean kehityksen skenaariossa Venäjän mahdollisuudet vaikuttaa energiapolitiikan kautta ovat rajallisemmat kuin perusske- naariossa tai hitaan kehityksen skenaariossa. Laajamittainen energiamurros kohti uusiutuvia energiamuotoja vähentää Venäjän hiilivetyresurssien kysyntää ja on sen vuoksi haaste paitsi maan energiapolitiikalle, mutta myös poliittisen järjestelmän tasapainolle. Tämän skenaarion haasteellisuus on huomioitu esimerkiksi Venäjän vielä luonnosvaiheessa olevassa energiastrategiassa. Venäjällä luotetaan kuitenkin siihen, että energiamurroksesta huolimatta Venäjän energiaviennin kannalta kes- keiset markkinat säilyvät. Esimerkiksi Presidentti Vladimir Putin korosti Moskovan energiaviikoilla syksyllä 2017 pitämässään puheessa, että hiilivetyjen ja uusiutuvien suhde tulee säilymään entisellään seuraavat 30 vuotta. Ottamalla huomioon energiasektorin strategisen tärkeyden Venäjälle on realistista olettaa, että erilaisia epäsuoria vaikutuskeinoja voidaan käyttää energiatulojen ja vaikutusvallan turvaamiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, miten Ve- näjä on pyrkinyt vaikuttamaan kohdemaan energiapolitiikkaan sekä kovien (putken sulkeminen), että pehmeiden (energian myyminen alennettuun hintaan) keinojen avulla. (Øverland ja Orttung, 2011) Ukrainan konfliktin yhteydessä Venäjä on osoit- tanut merkittävää kykyä vaikuttaa kohdemaahan yhdistämällä taloudellisia, infor- maatio- ja sotilaallisia vaikutuskeinoja. Venäjän kyvyistä ei siis ole epäselvyyttä, kyse on enemmänkin siitä, millaisia epäsuoria vaikutuskeinoja maa eri tapauksissa 159 tullaan näkemään. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin Venäjän mahdollisia tavoit- teita ja vaikutuskeinoja. 13.2 Energiasektorin valinnat ja vaikuttaminen Mahdollista energiasektorivaikuttamista tarkastellaan alla esitetyn kehikon kautta (Taulukko 13-1). Taulukossa on esitetty kaksi tavoitetta, joihin Venäjän valtio to- dennäköisesti pyrkii vastatessaan nopean kehityksen skenaarioon ja sen aiheutta- maan tulojen laskuun. Taulukko 13-1 Energiasektorin vaikutuspyrkimykset Muutoksen hidastaminen tarkoittaa sitä, että Venäjä pyrkisi esim. rajoittamaan muiden maiden, etenkin Venäjälle tärkeiden kauppakumppanien, siirtymään uusiu- tuviin, tai ylipäätänsä ei Venäjältä tuotuihin energialähteisiin. Tämä koskisi toden- näköisimmin öljyä ja kaasua, sillä niillä on suurin vaikutus vientituloihin. Epäilyjä tämän kaltaisesta toiminnasta on esitetty esimerkiksi Bulgariassa ja Romaniassa, missä amerikkalaisen yrityksen kokeilut aloittaa kaasun tuotanto vesisärötys- tekniikalla kaatuivat suuriin mielenosoituksiin. Kummassakin tapauksessa on he- rännyt vahvoja epäilyksiä, että Gazprom ja Venäjä ovat osaltaan osallistuneet mie- lenosoitusten järjestämiseen ja rahoittamiseen, tavoitteenaan kaataa hankkeet ja ylläpitää valtioiden riippuvuutta Venäläisestä kaasusta. (New York Times 2014; Financial Times 2014). Liettuassa on puolestaan aloitettu prosessi, jonka tavoitteena on avata poliitikkojen yhteyksiä energiasektorin strategisiin hankkeisiin. Taustalla on Liettuan parlamentin kesällä 2017 tekemä päätös aloittaa maanpetosoikeudenkäynti johtavan sosiaali- demokraattisen puolueen kansanedustajaa vastaan. Häntä epäillään toimimisesta Venäjän valtionyhtiön Rosatomin intressien mukaisesti Kaliningradin ydinvoimala- hankkeen yhteydessä. (ELTA 2017a; ELTA 2017b; BNSNews 2017) Energia- ja raaka-ainevirtoja korvaamalla pyrittäisiin korvaamaan menetettyjä tuloja etenkin öljyn kohdalla. Realistisimmat vaihtoehdot ovat ydinvoima sekä kaa- su, joista jälkimmäiseen liittyy myös vahvasti edellä mainittu muutoksen hidastumi- nen. Kuten selvityksen toisessa osassa todettiin, ydinvoimateknologian vienti on Venäjälle tärkeä strateginen tavoite, minkä lisäksi on viitteitä siitä, että ydinvoimayh- teistyö on Suomen ja Venäjän suhteiden ykkösprioriteetti. Rosatom on mm. aloitta- Hidastaa transitioita kohti fossiilisista polttoaineista vapaata ener- giajärjestelmää Korvata väheneviä energia- ja raaka- ainevirtoja muilla tuloa tuotta- villa ja kontrolloitavilla Vaikutuskeinot: Disinformaatio, rahoittaminen, omistaminen, … Vaikutuskohteet: Yritykset, järjestöt, yhteiskunta, päätöksenteko, … 160 nut ohjelman, jonka tavoitteena on luoda positiivista kuvaa sekä ydinvoimasta, että Venäjästä ylipäätänsä. Suomen tulevaisuuden ydinvoimapäätökset ovat tämän no- jalla luonnollinen kohde Venäjän valtion vaikutuspyrkimyksille, joilla pyrittäisiin esi- merkiksi luomaan mahdollisuudet uusille ydinvoimaluville Suomessa ja/tai vaikut- tamaan vanhenevien ydinvoimaloiden jatkolupakäsittelyihin. 13.3 Esimerkkejä vaikutuskeinoista Tässä luvussa kuvataan esimerkkejä vaikutuskeinoista hypoteettisten case- esimerkkien kautta tunnistamalla mahdollisia riskejä, jotka energiasektoriin liittyy. Eri tasoiset ns. disinformaatiokampanjat ovat olleet vahvasti esillä viime aikoina. Niissä Venäjä on ennen kaikkea eri mediakanavia pitkin pyrkinyt vaikuttamaan yh- teiskunnalliseen keskusteluun. Vastaavanlaisia kampanjoita voisi esiintyä ener- gianaiheiden kuten ilmastonmuutoksen ja ydinvoiman ympärillä. Ilmastonmuutosta koskeva keskustelu on esimerkki teemasta, johon Venäjällä voisi olla intressi vaikuttaa, huomioiden nopean energiamuutoksen muodostamat haas- teet Venäjälle. Suomessa ilmastonmuutokseen on perinteisesti suhtauduttu vaka- vasti. Kuitenkin 22 % väestöstä on jokseenkin samaa mieltä tai täysin samaa mieltä väittämän ”puhe ilmastonmuutoksesta on vahvasti liioittelua” kanssa ja 40 % pitää suomalaisten työpaikkoja ilmasto- ja ympäristötavoitteiden toteuttamista tärkeämpi- nä (Pitkänen & Westinen, 2017). Ilmastonmuutoksen, tai sen vastaisten toimien mielekkyyden, esim. niiden kustannusten vuoksi, kyseenalaistava viestintä saisi oletettavasti vahvaa vastakaikua näiltä väestön osilta. Toimien kyseenalaistaminen voi liittyä myös nykyisiin keinoihin hillitä ilmastonmuu- tosta. Suomen energia- ja ilmastostrategia nojaa vahvasti bioenergian käyttöön, jonka ympäristöystävällisyydestä keskustellaan EU-tasolla sekä kansallisestikin. Informaatiokampanja voisi näin ollen pyrkiä herättämään keskustelua biotalouden ympäristöystävällisyydestä ja ilmastovaikutuksista, ja näin pyrkiä hidastamaan sii- hen siirtymistä. Vaihtoehtoisia energiavirtoja, eli ennen kaikkea ydinvoimaa ja kaasua voidaan pyr- kiä esittämään paremmassa valossa esimerkiksi painottamalla niiden ympäristöys- tävällisyyttä ja muita positiivia puolia verrattuna muihin energiantuotantovaihtoeh- toihin. Tämän kaltaista toimintaa jo tehdään, eikä se poikkea merkittävästi normaa- lista promootiosta ja mainonnasta. Rahoittaminen on mahdollinen epäsuora vaikuttamisen menetelmä ja on epäilyksiä, että Venäjä on käyttänyt tätä metodia energiasektorilla jo aiemmin (katso kappale 8). Tämä keino voisi mm. kohdistua agendaltaan ja vaikutusvallaltaan soveltuviin suomalaisiin järjestöihin, jotka omaa agendaa toteuttamalla edesauttaisivat Venäjän valtion tavoitteita. Tämän kaltaisia energia-alan järjestöjä voivat olla mm. erilaiset tietyn energialähteen ympärille muodostuneet etujärjestöt tai ajatushautomot, joita Suomessa on huomattava määrä. 161 Yritysten omistusosuuksien hankkiminen on yksi potentiaalinen vaikutuskeino, sillä määräävällä omistusosuudella voi vaikuttaa suoraan yrityksen johdon tekemiin pää- töksiin. Tämän kaltaisia yrityksiä voisi olla esimerkiksi Neste, joka edustaa huomat- tavaa osaa kaikesta Suomen läpi kulkevasta raakaöljyvirrasta ja joka on etenevissä määrin pyrkinyt muuttamaan toimintaansa ympäristöystävälliseksi. Valtion tavoit- teena on vähentää omistusosuutta Nesteestä, mikä mahdollistaa määräysvallan siirtymisen ulkopuolisille sijoittajille. Muita vaikutuskeinoja voisivat olla esimerkiksi houkuttelevat polttoainetoimitusten pitkäaikaissopimukset, joilla pyritään sitomaan yrityksiä tiukemmin venäläisiin fossii- lisiin polttoaineisiin ja vähentämään kilpailevien vaihtoehtojen houkuttelevuutta. 162 14 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 14.1 Muutokset Suomen energiasektorilla Suomen energiapaletti on jo nykyisellään monipuolinen, ja energiahuoltovarmuutta ylläpitävät tällä hetkellä lait, asetukset ja huoltovarmuusmääräykset. Energiasiirty- mät ja hiilivetyjen kysynnän laskusta aiheutuva energiatulojen väheneminen Venä- jällä sekä teknologinen kehitys asettaa kuitenkin myös Suomen energiajärjestelmän uuteen tilanteeseen vuoteen 2040 mennessä. Tällä hetkellä suurin osa (71 %) energian kokonaistuonnista (sähkö, lämpö ja lii- kenne) tuodaan Venäjältä. Suomen hallituksen tavoitteet energiaomavaraisuuden nostamisesta yli 55 %:iin vuoteen 2030 mennessä, uusiutuvan energiantuotannon lisääminen fossiilisten polttoaineiden kustannuksella ja uusiutuvan energian osuu- den nostaminen liikenteessä heijastuvat myös perus- ja nopean kehityksen skenaa- rioihin. Lyhyisiin tuontipolttoaineiden toimituskatkoksiin (noin puolen vuoden aikajänne) on Suomessa varauduttu hyvin. Valtion varmuusvarastojen, yritysten velvoitevarasto- jen ja lisäksi öljyn osalta kaupallisten varastojen johdosta ei merkittäviä varsinaisia riskejä ole odotettavissa. Pitkäaikaisia poikkeustilanteita (esim. sotatilanne) ei ole tarkasteltu. Perusskenaariossa tuontipolttoaineiden osuuden arvioidaan vähenevän hieman yli neljänneksen vuoteen 2040 mennessä nykytilanteeseen verrattuna (olettaen koko- naisenergiankysynnän säilyvän jotakuinkin nykytasolla). Nopean kehityksen ske- naariossa tuontipolttoaineiden osuuden arvioidaan vähenevän perusskenaariota enemmän, mikä parantaa lähtökohtaisesti huoltovarmuutta. Tämän johdosta Venä- jän kyky vaikuttaa energian kautta Suomeen vähenee merkittävästi. Hiilivedyistä syntyvä taloudellinen ”riippuvuus” (eli Venäjältä energiajakeiden tuon- nista syntyvä taloudellinen hyöty vs. vaihtoehdot) laskee kaikissa skenaarioissa, koska kysyntä laskee. Perusskenaariossa taloudellinen riippuvuus vähenee 270 – 450 miljoona euroa. Muutos on suurin nopean kehityksen skenaariossa, jossa kar- keasti arvioituna (olettaen, että hintaero pysyy samankaltaisena) taloudellinen riip- puvuus laskee nykyisestä yhteensä 560 – 940 miljoonasta eurosta noin 200 – 370 miljoonaan euroon tuontipolttoaineiden kysynnän laskun seurauksena. Kaasun kysynnän osalta suurimmat muutokset tapahtuvat perusskenaariossa ja nopean kehityksen skenaariossa, kun taas hitaan kehityksen skenaariossa kaasun kysyntä säilyy nykyisen kaltaisena. Skenaarioista riippumatta Euroopan ja Suomen kaasumarkkinoilla tapahtuu merkittäviä muutoksia. Balticconnectorin ja mahdollisen Puola-Liettua (GIPL) -yhteyden myötä Suomi yhdistyy Euroopan kaasumarkkinoi- den kanssa. Tämä ei välttämättä vähennä venäläisen kaasun käyttöä, sillä on epä- todennäköistä, että Euroopasta tuotava kaasu tulisi olemaan merkittävästi halvem- 163 paa. Putkihankkeet lisäävät kuitenkin kilpailua, mikä johtaa siihen että hintaerot pienenevät. Sähkön kysyntä kasvaa kaikissa skenaarioissa, mutta sähkön kysynnän osuus energian kokonaiskysynnästä kasvaa merkittävimmin nopean kehityksen skenaa- riossa ja perusskenaariossa, ja tilanne huoltovarmuuden kannalta muuttuu merkit- tävästi. Sähkön huippukysyntää pyritään vähentämään kysyntäjouston avulla, mikä tasapainottaa sähköjärjestelmää. Kysyntäjouston tehokasta hyödyntämistä varten tarvitaan toimivat markkinamekanismit. Hetkelliset kysyntäpiikit voidaan todennä- köisesti välttää tai hoitaa tehokkaasti kysyntäjouston ja sähköautojen lataamisen optimoinnin avulla, mutta haasteellisia ovat pitkäaikaiset häiriötilanteet (tässä tapa- uksessa yli useamman tunnin kestävä häiriötilanne voi olla pitkä tilanteesta riippu- en), sillä kysyntää ei voida määrättömästi kysyntäjoustolla siirtää. Etenkin nopean kehityksen skenaariossa liikenteen ja sähköriippuvaisen lämmityksen kasvu tarkoit- taa sitä, että pitkäaikaiset häiriötilanteet vaikuttavat useampaan yhteiskunnan osa- alueeseen. Sähkön osalta fyysinen riippuvuus sähkön tuonnista Venäjältä laskee merkittävästi Suomeen rakennettavan uuden sähköntuotantokapasiteetin myötä, mutta samalla riippuvuus pohjoismaisista sähkömarkkinoista, eli ennen kaikkea Ruotsista ja Nor- jasta voi kasvaa. Uudet ydinvoimahankkeet kasvattavat sähköntuotannon kapasi- teettia Suomessa vaikka Suomesta poistuukin jonkun verran lauhde- ja CHP- kapasiteettia. Huippukysynnän takaamiseksi tarvittava määrä joustavaa tuotantoa (lauhde- tai CHP-tuotantoa) todennäköisesti laskee hieman nykytasolta ydinvoimainvestointien ja uuden siirtokapasiteetin myötä, mutta sitä tullaan silti tarvitsemaan. Perusske- naarion maailmassa polttoaineiden hinnat voivat ylläpitää riittävän korkeaa sähkön hintaa niin, että tämä kapasiteetti rakentuisi markkinaehtoisesti, mutta tilanne ei ole yhtä yksiselitteinen nopean kehityksen skenaariossa. Laskeva polttoaineiden ky- syntä ja huomattava aurinko- ja tuulivoiman käyttö voivat laskea sähkön hintaa, jolloin riittävän sähköntuotantokapasiteetin varmistaminen voi vaatia tukimekanis- meja tai markkinamekanismien muutosta. Sähköverkon toimivuus on oleellinen osa huoltovarmuutta, kun sääriippuvaista ja hajautetumpaa tuotantoa, eli aurinko- ja tuulivoimaa tulee verkkoon huomattavasti enemmän. Toisaalta Fingrid on tekemässä satojen miljoonien investoinnit kanta- verkkoon lähivuosien aikana, jotta joustamattomaan tuotantoon voidaan varautua. Samanaikaisesti Suomen ja muiden Pohjoismaiden välisiä rajasiirtoyhteyksiä vah- vistetaan ja Suomi integroituu vahvemmin osaksi Pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Taloudellinen riippuvuus sähkön osalta Venäjästä ei kuitenkaan todennäköisesti merkittävästi muutu, ellei sähkön hinta Venäjällä nouse huomattavasti. Myös kyber- turvallisuuteen eli sähköverkkojen suojaukseen tulee kiinnittää huomiota, sillä älyk- kyys sähköverkossa lisääntyy ja sähköverkko on haavoittuvampi ulkoisia uhkia koh- taan. Näitä ovat ulkoiset tietokonevirukset, joiden avulla sähköverkon toiminta on mahdollista lamauttaa. Sama koskee myös koko energiajärjestelmää. 164 Riippuvuus uraanista kasvaa keskipitkällä aikavälillä, sillä Fennovoima on sitoutu- nut hankkimaan polttoainetta Hanhikivi 1 voimalaitokseen ainakin ensimmäisen kymmenen toimintavuoden ajan Venäjältä. Laitos tosin kykenee käyttämään myös muualla tuotettua polttoainetta, eivätkä ydinpolttoaineen kohdalla taloudelliset riip- puvuussuhteet ole yksiselitteisiä. Biopohjaisten polttoaineiden kasvava määrä lämmöntuotannossa vähentää tuonti- polttoaineiden käyttöä ja lisää huoltovarmuutta. Fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna biomassa on huomattavasti heikommin varastoitavaa, minkä vuoksi biopolttoainei- den logistiikasta tulee huoltovarmuuden näkökulmasta tärkeä kysymys käytön kas- vaessa. Liikenteen fossiilisten ja nestemäisten biopolttoaineiden osalta raaka-aineiden ja lopputuotteiden saatavuus ja kuljetusyhteydet Itämeren alueella ovat merkittävin huoltovarmuuteen vaikuttava asia. Huoltovarmuuden kannalta kriittiseksi tekijäksi nousee Itämeren meriliikenteen turvallisuus ja satamien toimintojen häiriöttömyys. Laajempi Itämeren turvallisuustilanteen huonontuminen ja merenkulun häiriöt vai- kuttaisivatkin liikenteen polttoainehuoltoon nopeasti, jolloin nykyisten varmuusva- rastojen ja muun terminaalikapasiteetin määrä aiheuttaisi ongelmia joidenkin kuu- kausien jälkeen kriisin alkamisesta. Koska on hyvin epätodennäköistä, että hitaan kehityksen skenaario sellaisenaan toteutuu, ei sen toteutumisen vaikutusta huoltovarmuuteen ole tarkasteltu. Hitaan kehityksen skenaariossa nykyisen kaltainen fossiilisiin polttoaineisiin nojaava huol- tovarmuussuunnitelma on realistinen, eikä bioenergian osuus ja sähkön kysyntä kasva yhtä voimakkaasti kuin muissa skenaarioissa. Taloudellinen riippuvuus Venä- jästä pysyy hitaan kehityksen skenaariossa nykyisenkaltaisena. 14.2 Energiamurroksen merkitys Venäjälle ja epäsuorat turvallisuuspoliittiset vaikutukset Energiamurroksen merkitystä Venäjälle on käsitelty raportin toisessa osassa. Venä- jän kannalta keskeisiä muuttujia ovat energiamurroksen nopeus ja maailmanlaajuis- ten energiamarkkinoiden vaikutus Venäjän ja EU:n väliseen energiakauppaan. Teknologisen kehityksen ja maailmanlaajuisten energiamarkkinoiden muutoksen lisäksi analyysissa on huomioitava myös energiakaupan poliittiset reunaehdot. Täs- sä suhteessa olennaista on, että energia-alan yhteistyö on nähty yhtenä Venäjän ja EU:n integraatiota syventävänä muutostekijänä. (Aalto, 2016) Vuodesta 2000 lähtien toteutettu EU:n ja Venäjän ”Energiadialogi” on toiminut poliit- tisena viitekehyksenä keskusteluille energiatehokkuuden parantamisesta, infra- struktuuri-investoinneista ja tuottajien ja kuluttajien välisistä suhteista. Maaliskuussa 2013 julkaistu EU:n ja Venäjän energiayhteistyön tiekartta määritteli strategisen kumppanuuden päämääräksi pan-eurooppalaisen energiakauppa-alueen muodos- tamisen vuoteen 2050 mennessä. (Euroopan komissio, 2013) Tämä EU:n komissi- on ja Venäjän energiaministeriön allekirjoittama visio huomioi EU:n kaasumarkki- noihin liittyvät poliittiset epävarmuustekijät (nopean skenaarion mukaisesti). Se ei 165 kuitenkaan valmistanut EU:ta Ukrainan konfliktin tapaiseen nopeaan poliittiseen muutokseen. Ukrainan konfliktin myötä EU:n energiapolitiikassa on vahvistunut turvallisuusnäkö- kulma. Sen yhtenä ilmentymänä on, että energiasektorin toimintakykyä tarkastel- laan myös hybridivaikuttamisen viitekehyksessä. (King, 2017) Tämän lisäksi vuo- den 2017 lopulla voimaan astuvat määräykset velvoittavat EU:n jäsenmaita arvioi- maan kaasutoimituksiin kohdistuvat riskit ja auttamaan toisia jäsenmaita mahdolli- sissa häiriötilanteissa. Tämän lisäksi kaasuyhtiöt velvoitetaan ilmoittamaan viran- omaisille energiaturvallisuuden kannalta merkittävistä kauppasopimuksista. (Euro- pean Commission, 2017). Parhaillaan on käynnissä myös prosessi, jossa Euroopan Unionin komissio pyrkii saamaan äänensä kuuluviin Itämeren kaasuputkea (Nord Stream II) koskevissa neuvotteluissa. Nämä esimerkit, yhdessä Yhdysvaltojen ja EU:n Venäjälle asettamien finanssi- ja teknologiapakotteiden kanssa, kertovat EU:n ja Venäjän välisten energiakaupan poliittisten reunaehtojen muutoksesta, jolla on merkitystä niin yksittäisen EU:n jäsenmaan kuin Venäjänkin kannalta. Venäjän näkökulmasta maailmanlaajuinen energiamurros ja EU-markkinoiden kehi- tys ovat aivan keskeisiä haasteita, paitsi talouskehitykselle mutta myös maan poliit- tisen järjestelmän vakaudelle. Venäjän kannalta on olennaista, kykeneekö maa siirtämään investointeja konventionaalisista energiamuodoista uuteen teknologiaan, ja tapahtuuko tämä siirtymä Venäjällä eritahtisesti muun maailman kanssa. Tarkas- teltaessa tilannetta skenaariokohtaisesti perus- ja hitaan kehityksen skenaariossa Venäjä kykenee säilyttämään nykytilanteen jotakuinkin ja rahoittamaan tarvittavia investointeja, vaikka EU:n alueella kysyntä lähtisikin laskuun. Nopean kehityksen skenaarion mukainen muutos on huomattavasti haastavampi Venäjän taloudelle, sillä nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa Venäjä ei tule toteuttamaan tarvitta- via rakenteellisia muutoksia menestyäkseen nopean kehityksen skenaarion maail- massa. Energiatulojen supistuminen tapahtuu kuitenkin verrattain hitaasti, eikä si- ten pakota Venäjän valtionjohtoa äkkinäisiin ja vaikeasti ennakoitaviin päätöksiin. Myös nopean kehityksen skenaariossa Venäjän valtionjohto pyrkii ensisijaisesti välttämään päätöksentekoa ja ohjaamaan kansalaisten huomion pois ristiriidoista ja jännitteistä, jotka koskevat niukkojen resurssien (uudelleen) kohdentamista (katso myös Helm, 2017). Energiamurroksen seurauksena Venäjän energiavienti Suomeen ja EU-maihin tulee siis hyvin todennäköisesti laskemaan, ainoastaan hitaan kehityksen skenaariossa kaasun kysyntä EU:ssa kasvaa. Suomessa kaasun kysyntä tulee säilymään jota- kuinkin nykyisellä tasolla ja muiden hiilivetyjen kysyntä laskee kaikissa skenaariois- sa. Vastatakseen energiamurroksen mukanaan tuomiin haasteisiin Venäjä pyrkii ensi sijassa siirtämään tuotantoaan Keski- ja Itä-Siperiaan ja rakentamaan energi- anvientikapasiteettiaan Aasian markkinoita varten. Venäjän energiatuotannon arvi- oidaan (Djomina, 2012) kokonaisuudessa laskevan, samalla kun tuotannon alueel- linen painopiste siirtyy Itä-Siperiaan. Vaikeammissa luonnonolosuhteissa sijaitsevi- en kenttien käyttöönotto edellyttää markkinatilannetta, jossa hiilivedyillä on korkea hinta. Uudet investoinnit ovat ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä rahoitettava Venäjän sisäisesti, koska valtio ei ole kehittänyt keinoja ulkomaisten investointien 166 houkuttelemiseksi ja on rajoittanut ulkomaalaisten sijoittajien roolia strategisilla sek- toreilla. Huolimatta pitkän aikavälin kuluessa tapahtuvasta energiavirtojen suunnanmuutok- sesta Venäjä haluaa säilyttää vaikutusvaltansa ja vaikuttamiskeinonsa perinteisellä markkina-alueellaan Euroopassa. Kyse voi olla venäläisten energia-alan suuryritys- ten etujen varmistamisesta EU:n alueella tai yksittäisessä EU:n jäsenmaassa, tai laajamittaisemmin, energiamurroksen hidastamisesta Euroopassa. Venäjä on käyt- tänyt sekä suoria (öljy- tai kaasuputken sulkeminen tai räjäyttäminen) sekä epäsuo- ria (vaihtoehtoisten putkilinjojen rakentaminen, vientipakotteet) keinoja kohdemaan energiapolitiikkaan vaikuttamiseksi. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että kovien keinojen sijaan, Venäjä pyrkii vaikuttamaan epäsuorasti, ns. pehmeitä vaikutusme- netelmiä käyttäen. Keskeinen vaikutuskanava on vetoaminen energiaprojektien kautta saavutettaviin (molemminpuolisiin) taloudellisiin hyötyihin ja projektien kautta luotavaan poliittiseen ’hyvään tahtoon’ kohdemaan ja Venäjän välillä. 167 14.3 Yhteenveto skenaariotarkastelusta Yhteenveto skenaariotarkastelusta on esitetty alla olevassa taulukossa. Taulukko 14-1 Yhteenveto skenaariotarkastelusta Suomen kannalta Nopea kehitys Perusskenaario Hidas kehitys Hiilivetyjen kysyntä Hiilivetyjen kysyntä las- kee. Öljyn ja hiilen kysyntä laskee. Kaasun kysyntä laskee maltillisemmin. Öljyn ja hiilen kysyntä laskee. Kaasun kysyntä pysyy samansuuruisena. Tuontipoltto- aineiden osuus Tuontipolttoaineiden osuus vähenee. Tuontipolttoaineiden osuus vähenee mutta ei niin paljon kuin nopean kehityksen skenaariossa. Tuontipolttoaineiden osuus pysyy nykyisen kaltaisena. Polttoaineja- kauma Kotimaisten kiinteiden polttoaineiden osuus sähkön- ja lämmöntuo- tannossa ja aurinko- ja tuulivoiman osuudet kas- vavat. Kotimaisten kiinteiden polttoaineiden osuus sähkön- ja lämmöntuo- tannossa ja aurinko- ja tuulivoiman osuudet kas- vavat mutta ei niin paljon kuin nopean kehityksen skenaariossa. Polttoainejakauma on nykyisen kaltainen. Ydin- voiman ja kotimaisten kiinteiden polttoaineiden osuus on sähköntuotan- non nettokapasiteetin osalta samansuuruinen. Sähkön kysyntä Sähkön kysynnän osuus kokonaisenergian kysyn- nästä kasvaa eniten mui- hin skenaarioihin verrat- tuna. Sähkön kysynnän osuus kokonaisenergian kysyn- nästä kasvaa mutta ei yhtä paljon kuin nopean kehityksen skenaariossa. Sähkön kysynnän kasvu seuraa kokonaisenergian kysynnän kasvua. Taloudellinen riippuvuus Taloudellinen riippuvuus Venäjästä vähenee. Taloudellinen riippuvuus Venäjästä vähenee mutta ei niin paljon kuin nopean kehityksen skenaariossa. Taloudellinen riippuvuus Venäjästä pysyy nykyisen kaltaisena. Huoltovar- muusvaati- mukset Bioenergian sisällyttä- minen huoltovarmuus- määräysten piiriin. Bioenergian sisällyttä- minen huoltovarmuus- määräysten piiriin. Nykyinen varautumis- suunnitelma. Venäjän vaiku- tus- keinot Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta vähenee merkittävästi. Pehmeiden vaikutuskeinojen käyttö on mahdollinen. Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta pysyy ennallaan tai hieman laskee, Venäjä panostaa pehmeisiin vaikutuskei- noihin. Venäjän kyky vaikuttaa energian kautta kasvaa, Venäjä panostaa sekä koviin että pehmeisiin vaikutuskeinoihin. 168 14.4 Suositukset 14.4.1 Varautuminen energiasektorilla Tulevaisuuden energiapaletissa polttoaineiden kotimaisuus kasvaa (bioenergia, tuuli- ja aurinkovoima), ja tuontipolttoaineiden määrä vähenee, joten riippuvuus muista valtioista vähenee. Kriittisimmäksi tekijäksi nousevatkin polttoaineiden logis- tiikan turvaaminen (lämmöntuotannossa biopolttoaineet ja liikenteessä öljytuotteet ja nestemäiset biopolttoaineet) ja sähköverkon toimivuus sekä Suomen sisällä että Nordpool-alueella. Kriittistä on varmistaa energian toimitusvarmuus joka hetki Suo- messa. Toimitusvarmuuden oletetaan parantuvan perus- ja nopean kehityksen skenaarioissa. Analyysin perusteella voidaankin todeta, että huoltovarmuuden kannalta merkittä- vimmät riskit polttoainekohtaisesti liittyvät maakaasuun ja öljyyn, sillä maakaasun jakelu on toistaiseksi yhtä putkea pitkin ja se on vaikeasti korvattavissa energian- tuotannossa pitkän häiriötilanteen tapauksessa. Öljy on puolestaan vaikeasti kor- vattavissa liikenteessä, mutta samanaikaisesti kasvavan bioenergian käytön vuoksi siitä tulee huoltovarmuuden kannalta kriittinen häiriötilanteissa. Myös taloudellisesti Venäjän maakaasun ja öljyn tuonnilla on merkitystä, vaikka maakaasun tuonnin korvaaminen muualta kuin Venäjältä on toistaiseksi vain teoreettista. Suomen ja Venäjän energiasuhdetta voi kuvata epäsymmetriseksi: Venäjälle kaupan korvaa- minen ei ole ylivoimaista, mutta Suomelle siitä koituisi suuria kustannuksia. Bioenergian sisällyttäminen huoltovarmuusmääräysten piiriin turvaisi biopolttoainei- den saannin kriisitilanteissa. Normaaliolosuhteissa on hyvin epätodennäköistä, että biomassan saatavuus nousisi ongelmaksi samalla tavalla kuin esimerkiksi turpeen saatavuus (esim. huonon tuotantovuoden vuoksi), mutta bioenergiaosuuden kasva- essa olisi hyvä taata myös sen saatavuus vakavassa kriisitilanteessa. 14.4.2 Varautuminen poliittisiin riskeihin Jos kehitys etenee perusskenaarion ja nopean kehityksen skenaarion suuntaan tulevaisuudessa, merkitsee se haasteita Venäjän energiasektorille. Venäjän kyky vastata näihin haasteisiin on sen kilpailijamaita alhaisempi, ainakin nykyisen poliitti- sen järjestelmän olosuhteissa. Energian maailmanmarkkinahintojen alentuminen vaikuttaa myös suoraan Venäjän valtion tuloihin. Kuten edellä on kuvattu, Venäjä todennäköisesti pyrkii hidastamaan muutosta sekä korvaamaan supistuvia markki- naosuuksia muilla energiavientituotteilla. Suomen tuleekin tunnistaa ja varautua epäsuoriin vaikutuskeinoihin. Epäsuoria vai- kutuskeinoja on niiden luonteen vuoksi vaikea havaita, mutta niiden vaikutusta voi- daan alentaa varautumalla. Aikaisemman tutkimuksen (mm. Chivvis, 2017) ja Suo- men toteuttaman kokonaisturvallisuusajattelun perusteella voidaan eritellä muuta- mia selkeitä varautumisen perusperiaatteita. Ensinnäkin, yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisestä infrastruktuurista vas- taavien viranomaisten, ministeriöiden ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on 169 olennainen osa erilaisten epävarmuustekijöiden ja riskien ennakoimisessa. Kriitti- sen infrastruktuurin (esim. voimalaitokset, tietoliikennesolmut) ylläpidon ja häiriöti- lanteisiin varautumisen ohella, varautuminen edellyttää erilaisten turvallisuuspoliit- tisten riskien arviointia. Näitä toimia tarvitaan, jotta voidaan jatkuvasti arvioida esi- merkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Millaisissa tilanteissa Venäjä voisi käyttää suoria, Suomen energia- tai turvallisuuspolitiikkaan kohdistuvia vaikuttamiskeinoja? Millaisia riskejä mahdollinen nopea muutos Venäjän sisäpolitiikassa luo suomalaisil- le energia-alan investoinneille Venäjällä? Millaisia heijastusvaikutuksia mahdollisel- la Nord Stream II kaasuputken valmistumisella on Itämeren alueen turvallisuuteen? Toiseksi, erilaisten riskien ennakointityö edellyttää riittäviä resursseja ja työkaluja tiedusteluun ja tiedon analysointiin. Esimerkiksi informaatiovaikuttamisen kohdalla jatkuva tilanteen seuranta muodostaa perustan oikea-aikaiselle viranomaistoimin- nalle. Kolmanneksi, avoimen, demokraattisen yhteiskunnan yksi perusedellytys on kyky käydä laaja-alaista yhteiskunnallista keskustelua. Tämä edellyttää kansalaisten medialukutaidon ja viranomaisviestinnän kehittämistä sekä muita toimia, joilla voi- daan vahvistaa oikea-aikaisen tiedon levittämistä ja vähentää valeuutisten vaikutta- vuutta sekä normaalioloissa että kriisiaikana. Ilmastonmuutoksen torjuntaa vahvistavat toimenpiteet ja politiikkasuositukset ener- giasektorilla (nopean energiamurroksen edellytysten tukeminen) on lisäksi yksi kes- keisistä keinoista vähentää riippuvuutta Venäjän energiaviennistä ja siten vahvistaa Suomen huoltovarmuutta. 170 15 LÄHTEITÄ JA TAUSTA-AINEISTOJA 2003/87/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestel- män toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:02003L0087-20140430&from=EN 508/31.5.2000. Maakaasumarkkinalaki, Tämä laki on kumottu L:lla 25.8.2017/587, joka on voimassa 1.1.2018 alkaen. Lain 2 luvun 3 ja 3 a §, 3 luvun 2 b § ja 6 luvun 3 § jäävät voimaan 31.12.2019 saakka. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000508 321/2007. Laki polttoturpeen turvavarastoista. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070321 588/9.7.2013. Sähkömarkkinalaki, Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130588 857/2013. Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130857 406/2009/EY.Decision No 406/2009/EC of the European parliament and of the Council of 23 April 2009 on the effort of Member States to reduce their greenhouse gas emissions to meet the Community’s greenhouse gas emission reduction commitments up to 2020. Available at: http://eur- lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2009:140:0136:0148:EN:PDF 2009/28/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myö- hemmästä kumoamisesta. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32009L0028&from=FI 994/2009. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 994/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja neuvoston direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/?uri=CELEX:32010R0994 Aalto, P (2014). Institutions in European and Asian energy markets: A methodologi- cal overview. Energy Policy, 74: 4-15. Aalto, P & Forsberg, T (2016). The structuration of Russia’s geo-economy under economic sanctions. Asia-Europe Journal, 14:221–237. Aalto, P, Nyyssönen, H, Kojo, M, Pal, P (2017). Russian nuclear energy diplomacy in Finland and Hungary. Eurasian Geography and Economics, 2017: 1-32. AEE Institute (2017). Competitiveness of renewable Energy and Energy Efficiency in U.S. Markets. June 2015 Baev, P (2002). Russia in 2015. Could the Former Super-Power Turn into a Battle- Ground? Norwegian Institute for Defence Studies, IFS info 3. Balmaceda, M (2013). The Politics of Energy Dependency. Ukraine, Belarus, and Lithuania Between Domestic Oligarchs and Russian Pressure. University of Toronto Press. BNSNews (2017). Uutisartikkeli. Lithuanian panel chief calls for scrutiny of politi- cians’ ties, influence on energy. Baltic News Service, 17 July 2017. 171 Bochkarev, D (2017). Uutisartikkeli. Gazprom plays ball: the depoliticization of the European gas market. Energy Post. Saatavissa: http://energypost.eu/depoliticization-european-gas-market/ Boute, A & Willems, P (2012). RUSTEC: Greening Europe’s energy supply by de- veloping Russia’s renewable energy potential. Energy Policy, 51: 618–629. Bouzarovski, S & Bassin, M (2011). Energy and Identity: Imagining Russia as a Hydrocarbon Superpower. Annals of the Association of American Geographers, 101(4): 783-794. Bouzarovski, S, Bradshaw, M & Wochnik, A (2015). Making territory through infra- structure: The governance of natural gas transit in Europe. Geoforum, 64: 217–228. BP (2016a). BP statistical review of world energy, June 2016. https://www.bp.com/content/dam/bp/pdf/energy-economics/statistical-review- 2016/bp-statistical-review-of-world-energy-2016-full-report.pdf BP (2016b). BP Energy Outlook 2017. Bridge, G & Bradshaw, M (2017). Making a Global Gas Market: Territoriality and Production Networks in Liquefied Natural Gas. Economic Geography, 93(3): 215- 240. C2ES (2017). Submitted intended nationally determined contributions (INDCS). Center for climate and energy solutions. https://www.c2es.org/international/2015- agreement/indcs Chyong, C.-K (2015). Markets and long-term contracts: The case of Russian gas supplies to Europe. EPRG Working Paper 1524. Saatavissa: http://www.eprg.group.cam.ac.uk/eprg-working-paper-1524/ Chernenko, E.F (2012). Power Component of Russian policy in the Mirror of Geoe- conomics, Vestnik RUDN, International Relations, 4: 57-69. Chivvis C.S (2017). Understanding Russian “Hybrid Warfare” And What Can Be Done About it. RAND Corporation. Climate action tracker (2017a). Climate action tracker, USA. Last updated 2.6.2017. Saatavissa: http://climateactiontracker.org/countries/usa.html Climate action tracker (2017b). Climate action tracker, Russian Federation. Last updated 11.5.2017. Saatavissa: Fingrid. 2017. Rajakapasiteetit ja -siirrot -Venäjä. http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/rajakapasiteetit/Sivut/venaja.aspx COM/2014/0330 final. KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Euroopan energiavarmuusstrategia. Saatavissa: http://eur- lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52014DC0330&from=EN COM(2015) 337 final. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. direk- tiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vä- hähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi. Saatavissa: http://eur- lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52015PC0337 COM/2016/0860 final. COMMUNICATION FROM THE COMMISSION. Clean En- ergy For All Europeans. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal- content/EN/TXT/?qid=1481278671064&uri=CELEX:52016DC0860 COM(2015) 80 final. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointi- pankille. Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuu- tospolitiikkaa koskeva puitestrategia. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52015DC0080&from=en 172 COM/2016/0482 final - 2016/0231 (COD). Ehdotus Euroopan parlamentin ja neu- voston asetus sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jä- senvaltioissa vuosina 2021–2030 joustavaa energiaunionia varten ja Pariisin sopi- muksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal- content/EN/TXT/?uri=CELEX:52016PC0482 Cullen, P & Reichborn-Kjennerud, E (2017). Understanding Hybrid Warfare. MSDC Countering Hybrid War Project, MCDC, January 2017. CSTEP (2015). How Did China become the largest Solar PV Manufacturing Coun- try, Saatavissa: http://www.cstep.in/uploads/default/files/publications/stuff/CSTEP_ Solar_PV_Working_Series_2015.pdf De Clercq, G, Burmistova, S, Stubbs, J (2016). Uutisartikkeli. Rosatom's global nu- clear ambition cramped by Kremlin politics. http://www.reuters.com/article/us- russia-nuclear-rosatom-idUSKCN0ZC0QZ Djomina, O.V (2012). Energetika Dalnego Vostoka Rossii v Perspektive do 2050 g.: Tehnologisheskij aspekt. Prostranstevennaja Ekonomika, 2: 67-88. Dobrev, B. 2016. Uutisartikkeli. Rosatom & Russia’s Nuclear Diplomacy. https://www.geopoliticalmonitor.com/rosatom-russias-nuclear-diplomacy/ Doktriini (2014). Venäjän federaation sotilasdoktriini. Hyväksytty presidentin käskyl- lä No. 2976N, 25.12.2014 [Voennaja Doktrina Rossijskoj federatsii]. Julkaistu 26.12.2014, Saatavissa: http://news.kremlin.ru/media/events/files/41d527556bec8deb3530.pdf. Energiateollisuus ry (2017). Energiavuosi 2016 SÄHKÖ: Sähkönkäyttö kääntyi nou- suun. Saatavissa: https://energia.fi/files/1407/Energiavuosi_2016_-_Sahko.ppt Energiavirasto (2015). Kertomus maakaasun toimitusvarmuudesta 2015. Saatavis- sa: https://www.energiavirasto.fi/documents/10191/0/Kertomus+maakaasun+toimitusva rmuudesta+2015.pdf/b54544fd-6f8e-4c1d-a665-e1913b483917 Energiavirasto (2017a). Tehoreservijärjestelmä. Saatavissa: https://www.energiavirasto.fi/tehoreservijarjestelma Energiavirasto (2017b). Tehoreservin tarpeen määrittäminen. Päätös. Saatavil- la:https://www.energiavirasto.fi/documents/10191/0/P%C3%A4%C3%A4t%C3%B6 s_Tehoreservin+tarpeen+m%C3%A4%C3%A4ritt%C3%A4minen+2016-11- 01+1502SS.pdf/c5184bae-cec7-4288-ad60-8f511a38d438 EIA (2016a). Country analysis Brief: Russia. U.S. Energy Information Administra- tion. Last updated October 25, 2016. EIA (2016b). International Energy Outlook 2016. U.S. Energy Information Admin- istration. EIA (2017). International energy statistics, Saatavissa: https://www.eia.gov/beta/ international/data/browser/ Elta (2017a). Uutisartikkeli. Parliamentary committee finds that MP Bastys acted against Lithuania, posed national security threats. Lithuanian News Agency, 12 April 2017. Elta (2017b). Uutisartikkeli. Constitutional court to decide if MP Bastys violated Constitution. Lithuanian News Agency, 6 June 2017. 173 Eurooppa-neuvosto (2014). Päätelmät – 23. ja 24. lokakuuta 2014. Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet 2030. Saatavissa: http://www.consilium.europa.eu/uedocs/ cms_data/docs/pressdata/fi/ec/145409.pdf Euroopan komissio (2013). Roadmap. EU-Russia Energy Cooperation until 2050. Saatavissa: https://ec.europa.eu/info/news/securing-europes-gas-supply-new- regulation-comes-force-2017-oct-27_en. Euroopan komissio (2017). Securing Europe’s gas supply: new regulation comes into force. Saatavissa: https://ec.europa.eu/info/news/securing-europes-gas-supply- new-regulation-comes-force-2017-oct-27_en. Euroopan komissio (2008). EU response to increase in Russian export duties for timber. Bryssel, 1.4.2008. Saatavissa: http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2008/april/tradoc_138481.pdf Euroopan komissio (2017). Energy Strategy and Energy Union. Saatavissa: https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-strategy-and-energy-union Eurostat (2017). Complete energy balances - annual data (nrg_110a). Saatavissa: http://data.europa.eu/euodp/fi/data/dataset/jV3229rh80h6OZ9OYE0AWA Fennovoima (2017). Ydinpolttoaineen toimittaa TVEL. Saatavissa: http://www.fennovoima.fi/fennovoima/ydinvoima/ydinpolttoaine Financial Times. (2014). Uutisartikkeli. Bulgarians see russian hand in anti-shale protests. Saatavissa: https://www.ft.com/content/e011d3f6-6507-11e4-ab2d- 00144feabdc0?mhq5j=e6 Fingrid (2013). Kysyntäjouston luomat mahdollisuudet sähkömarkkinoille. Jonne Jäppinen. Saatavissa: http://www.fingrid.fi/fi/asiakkaat/asiakasliitteet/Markkinatoimikunta/2013/Kysyntajous ton_luomat_mahdollisuudet_sahkomarkkinoille.pdf Fingrid (2017a). Rajakapasiteetit ja -siirrot - Venäjä. Saatavissa: http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/rajakapasiteetit/Sivut/venaja.aspxa Fingrid (2017b). Fingrid verkkosivu. Saatavilla: http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/reservit/reservien_hankinta/Nopea_hairiorese rvi/Sivut/default.aspx Fingrid (2017c). Nopea häiriöreservi. Saatavissa: http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/reservit/reservien_hankinta/Nopea_hairiorese rvi/Sivut/default.aspx Finmarket (2017). Proizvodstvo elektroenergii v RF v 2016 godu uvelishilos na 2% [Sähkön tuotanto kasvoi Venäjällä 2% vuonna 2016]. Saatavissa: http://www.finmarket.ru/news/4455534 Fortum (2008). Ympäristövaikutusten arviointiselostus, Loviisan ydinvoimalaitoksen laajentaminen kolmannella ydinvoimalaitoksella. Fortum (2015). Lehdistötiedote. Fortum to participate in the Fennovoima project with 6.6 per cent share – TGC-1 restructuring negotiations in Russia still not con- cluded. Fortum.com, 5.8.2015. Saatavissa: http://www.fortum.com/en/mediaroom/ Fortum (2016). Uraani polttoaineena. Saatavissa: https://www.fortum.com/fi/energiantuotanto/ydinvoima/ydinvoima/polttoaine/pages/d efault.aspx Galeotti, M (2017). Controlling chaos: how Russia manages its political war in Eu- rope, Policy Brief, European Council on Foreign Relations, Saatavissa: http://www.ecfr.eu/publications/summary/controlling_chaos_how_russia_manages_i ts_political_war_in_europe 174 Gaidar, Y (2003). State and Evolution. Russia’s Search for a Free Market. Seattle and Lontoo: University of Washington Press. Goldthau, A & Sitter, N (2015). A Liberal Actor in a Realist World: The European Union Regulatory State and the Global Political Economy of Energy. Oxford Univer- sity Press. Goldthau, A (2016). Assessing Nord Stream 2: regulation, geopolitics & energy se- curity in the EU, Central Eastern Europe & the UK. The European Centre for Ener- gy and Resource Security. Saatavissa: https://www.kcl.ac.uk/sspp/departments/warstudies/research/groups/eucers/pubs/st rategy-paper-10.pdf Gordeev, D (2017). Uutisartikkeli. Rosatom ilmoitti ydinenergiarakennushankkeiden kysynnän jyrkästä romahduksesta. [V ”Rosatome” zajavili o rezkom shlopyvanii rynka stroitelstva AES v mire]. Saatavissa: http://www.rbc.ru/business/21/06/2017/5949f3109a794744052bb41b Gustafson, T (2012). Wheel of Fortune. The Battle for Oil and Power in Russia. NY: Harvard. GWEC (2014). Global Wind Energy outlook 2014, Available at: http://www.gwec.net/wp-content/uploads/2014/10/GWEO2014_WEB.pdf Hakala, P (2015). Uutisartikkeli. Rehn Moskovassa: Fennovoiman kohtalo selviää lähipäivinä. Helsingin Sanomat 23.7.2015. Harala, S (2015). Uutisartikkeli. Fortum osallistuu Fennovoima-hankkeeseen. Saa- tavissa: https://yle.fi/uutiset/3-8203845 Hallman, K (2016). Energiavallankumous käynnissä: OPEC tuhoutuu, kuluttajasta tulee kuningas. Kauppalehti. Saatavissa: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/energia- vallankumous-kaynnissa-opec-tuhoutuu--kuluttajasta-tulee-kuningas/XtmgapXT HE 175/2017. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain ja tuulivoiman kompensaatioalueista annetun lain 6 §:n muuttamisesta. Helm, D (2017). Burn Out: The Endgame for Fossil Fuels. New Haven ja Lontoo: Yale University Press. Helsingin Sanomat (2013). Uutisartikkeli. Neste Oil luopuu laivoistaan. Saatavissa: https://www.hs.fi/talous/art-2000002675395.html Helynen, S. ja Kara, M (2017). Asiantuntijat: Nämä reaktorit ovat ydinenergian seu- raava askel. Talouselämä 26.2.2017. http://www.talouselama.fi/uutiset/asiantuntijat- nama-reaktorit-ovat-ydinenergian-seuraava-askel-6627428 Henderson, J & Mitrova, T (2016). Energy Relations between Russia and China: Playing Chess with the Dragon. OIES Paper: WPM 67. Oxford Institute for Energy Studies. Saatavissa: https://www.oxfordenergy.org/wpcms/wp- content/uploads/2016/08/Energy-Relations-between-Russia-and-China-Playing- Chess-with-the-Dragon-WPM-67.pdf Hiilitieto (2017). Hiili Suomessa. Saatavissa: https://hiilitieto.fi/hiilitietoa/hiili- suomessa/ Huoltovarmuuskeskus, (2017a). Energia-alan huoltovarmuus – varautuminen ja kehitysnäkymät. Juha Vahlsten; Energiahuolto-osasto, esitys 2017. Huoltovarmuuskeskus, (2017b). Erityislainsäädäntö, Saatavissa: https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/toimialat/energiahuolto/erityislainsaadanto/ 175 Huuki, H, Karhinen, S, Kopsakangas-Savolainen, M & Svento, R (2017). Flexible Demand and Flexible Supply as Enablers of Variable Energy Integration (May 10, 2017). Available at SSRN: http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.2966053 Högselius, P (2013). Red Gas. Russia and the Origins of European Energy De- pendence. Lontoo: Palgrave. IAEA (2015). Small modular reactors offer option for near-term nuclear power de- ployment. https://www.iaea.org/newscenter/news/small-modular-reactors-offer- option-near-term-nuclear-power-deployment IEA (2014a). Russia 2014 - Energy Policies Beyond IEA Countries. Saatavissa: https://www.iea.org/publications/freepublications/publication/Russia_2014.pdf IEA (2014b). Technology Roadmap – Energy Storage. Saatavissa: https://www.iea.org/publications/freepublications/publication/technology-roadmap- energy-storage-.html IEA (2016a). World Energy Outlook 2016, Saatavissa: http://www.worldenergyoutlook.org/publications/weo-2016/ IEA (2016b). Global EV Outlook 2016 Beyond One Million Electric Cars IEA and IRENA (2017). Perspectives for the energy transition. Investment needs for a low-carbon energy system. IHS Chemical (2017). Economy and energy overview. Issue 188. 1.5.2017. IMF (2017). World Economic Outlook, October 2017. Saatavissa: https://www.imf.org/en/Publications/WEO/Issues/2017/09/19/world-economic- outlook-october-2017 IRENA (2014). Global Bioenergy – Supply and Demand Projections, Saatavissa: https://www.irena.org/remap/IRENA_REmap_2030_Biomass_paper_2014.pdf IRENA (2016a). The Power to Change: Solar and Wind Cost Reduction Potential to 2025, Saatavissa: http://www.irena.org/DocumentDownloads/Publications/IRENA_Power_to_Change_ 2016.pdf IRENA (2016b). Letting in the Light: How solar PV will revolutionise the electricity system, Saatavissa: https://www.irena.org/DocumentDownloads/Publications /IRENA_Letting_in_the_Light_2016.pdf IRENA (2017). REmap 2030. Renewable energy prospects for the Russian Federa- tion. April 2017. Working paper. Saatavissa: http://www.irena.org/Document Down- loads/Publications/IRENA_REmap_Russia_paper_2017.pdf Judge, A, Maltby, T & Sharples, J.D (2016). Challenging Reductionism in Analyses of EU-Russia Energy Relations, Geopolitics, 21:4, 751-762. Jutila, L, Karvinen, S, Leinonen, T & Välkky, E (2010). Venäjän tullipolitiikan vaiku- tuksista Suomen ja Venäjän väliseen metsäsektorin kauppaan. Metlan työraportte- ja. Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp155.pdf Jääskeläinen, J, Zakeri, B, Syri, S (2017). Adequacy of Power Capacity during Win- ter Peaks in Finland. 14th International Conference on the European Energy Market (EEM). King, J (2017): Puhe eurooppalaisen hybridiuhkien osaamiskeskuksen avajaisissa, 6.9.2017, https://ec.europa.eu/commission/commissioners/2014- 2019/king/announcements/commissioner-kings-remarks-high-level-seminar-hybrid- challenge-2017-helsinki_en Knyazeva, O (2013). Opposition and dissent in petro-states: international oil mar- kets and political mobilization in Russia. Academic dissertation, University of British 176 Columbia. Saatavissa: https://open.library.ubc.ca/cIRcle/collections/ubctheses/24/items/1.0073712 Koljonen ym. (2017). Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetora- portti. VTT. KOM/2011/0885 lopullinen. Komission tiedonanto Euroopan Parlamentille, Neuvos- tolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. Energia-alan etenemissuunnitelma 2050. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52011DC0885&from=EN KOM (2011) 112 lopullinen. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvos- tolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Etenemissuunni- telma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 Saata- vissa: http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0112:FIN:FI:PDF KOM(2008) 30 lopullinen. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostol- le, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle. Saatavissa: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52008DC0030 Kopsakangas-Savolainen, M & Svento, R (2012). Modern Energy Markets: Real- time Pricing, Renewable Resources and Efficient Distribution. Springer. Kopsakangas-Savolainen, M & Svento, R (2013). Economic Value Approach to Intermittent Power Generation in the Nordic Power Markets. Energy and Environ- ment Research, 3(2): 139-155. Korppoo, A & Spencer, T (2012). Russia's Energy Security and Emissions Trends: Synergies and Contradictions. Teoksessa: Anceshi, L & Symons, J (toim.). Energy Security in the Era of Climate Change. The Asia-Pacific Experience. Lontoo: Pal- grave. Krushcheva, O. & Maltby, T. (2016). The Future of EU-Russia Energy Relations in the Context of Decarbonisation. Geopolitics, 21(4): 799–830. Kuisma, M (1997). Kylmä sota, kuuma öljy: Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa. Por- voo. WSOY. Kuisma, M (2016). Valtion yhtiöt: Nousu ja tuho. Helsinki: Siltala. Kullas, E (2017). Uutisartikkeli. ”Venäjän kyky viedä öljyä voi romahtaa”, arvioi tutki- ja Pekka Sutela ja pohtii pakotteiden vaikutuksia Suomelle. Talouselämä 5.8.2017. Saatavissa: http://www.talouselama.fi/uutiset/venajan-kyky-vieda-oljya-voi- romahtaa-arvioi-tutkija-pekka-sutela-ja-pohtii-pakotteiden-vaikutuksia-suomelle- 6666466 Laine, V, Martikainen, T, Pynnöniemi, K & Saari, S (2015): Zugzwang in slow mo- tion? The implications of Russia’s system-level crisis. FIIA Analysis 6, Ulkopoliitti- nen instituutti. Saatavissa: http://www.fiia.fi/fi/publication/554/zugzwang_in_slow_motion/. Latvijas Gaze (2017). Energy market development in Latvia and the Baltic States. J. Savickis. Presentation. Lavrov, S (2016). Russia’s foreign policy: historical background. Russia in Global Affairs. Saatavissa: http://eng.globalaffairs.ru/number/Russias-Foreign-Policy-in-a- Historical-Perspective-18067 Ledeneva, Alena V (2013). Can Russia Modernise? Sistema, Power Networks and Informal Governance. Cambridge University Press, Cambridge. 177 Leppänen, S, Solanko, L & Kosonen, R (2017). The Impact Of Climate Change On Regional Government Expenditures: Evidence From Russia. Environmental And Resource Economics, 67, 1: 67–92. Levada (2016). Obchshestvennoe Mnenie-2016, Analytical Center Juriya Levady [Public opinion-2016] URL: https://www.levada.ru/cp/wp- content/uploads/2017/02/OM-2016.pdf. Martikainen, T, Pynnöniemi, K & Saari, S (2016): Neighbouring an Unpredictable Russia: Implications for Finland”, Finnish Foreign Policy Papers, no. 5, October 2016. Saatavissa: http://www.fiia.fi/fi/publication/629/neighbouring_an_unpredictable_russia/ McCollum, D, Bauer, N, Calvin, K, Kitous, A & Riahi, K (2014). Fossil resource and energy security dynamics in conventional and carbon-constrained worlds. Cli-matic Change, 123:413–426 McKinsey (2017). McKinsey Global Institute – Beyond the supercycle: How tech- nology is reshaping resources. Mendes Souza, G ym. (2017). The role of bioenergy in a climate-changing world. Environmental Development, 23: 57-64. Metsäteollisuus ry (2012). Russia’s WTO membership opens fresh oppurtunities for the forest industry of Finland. Saatavissa: https://www.forestindustries.fi/releases/russias-wto-membership-opens-fresh- opportunities-for-the-forest-industry-of-finland/ Mikkola, O-M & Pynnöniemi, K (2016). Venäjän nollasummapelin valtapolitiikka. Teoksessa Blombergs, F. (toim.): Suomen Turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Maan- puolustuskorkeakoulu. Mikkonen, E (2015). Uutisartikkeli. Venäjällä ilmaston lämpeneminen ei ole kata- strofi. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-8486304. MIT Technology Review (2015). When Will We Get Smart Grids. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://www.technologyreview.com/s/537046/when-will-we-get-smart- grids/ Nature (2017). Uutisartikkeli. Trump pulls United States out of Paris climate agree- ment. Saatavissa: https://www.nature.com/articles/n-12333274 Neste (2017). Urals-Brent-hintaero. Verkkosivu. Saatavilla: https://www.neste.com/fi/fi/konserni/sijoittajat/markkinatietoa/urals-brent-hintaero New York Times (2014). Russian Money Suspected Behind Fracking Protests. Saa- tavilla: https://www.nytimes.com/2014/12/01/world/russian-money-suspected- behind-fracking-protests.html Nikkanen, H (2015). Uutisartikkeli. Fennomania. Long Play, LP33. 14.10.2015. Saa- tavissa: https://longplay.fi/fi/single/fennomania Norden (2017). Pohjoismaiden ministerineuvosto. Saatavissa: http://www.norden.org/fi/pohjoismaiden-ministerineuvosto Nordic Energy Research (2017). About us, Nordic Energy Research. Saatavissa: http://www.nordicenergy.org/about-us/ NordREG (2017). About NordREG. Saatavissa: https://www.nordicenergyregulators.org/ Nuclear World Association (2017). Country Profiles. http://www.world- nuclear.org/information-library/country-profiles.aspx Opec (2016). Opec 171st meeting concludes. OPEC Agreement. http://www.opec.org/opec_web/en/press_room/3912.htm 178 Oxenstierna, S & Tynkkynen, V-P (toim.) (2014). Russian Energy and Security up to 2030. Lontoo Routledge. Oxenstierna, S (2014). Nuclear Power in Russia's energy policies. Teoksessa: Ox- enstierna, S & Tynkkynen, V-P (toim.) (2014). Russian Energy and Security up to 2030. Lontoo: Routledge Panchabuta (2017). Failure by states to pay for renewable power may trip 2022 target. Panchabuta, Renewable Energy and Cleantech India. 6.7.2017. Saatavissa: http://panchabuta.com/2017/05/23/failure-by-states-to-pay-for-renewable-power- may-trip-2022-target/ Pascual, C (2015). The new geopolitics of energy. Columbia University in the city of New York. Center on global energy policy. Persson, G (toim.) (2016). Russian Military Capability in a Ten-Year Perspective – 2016, FOI. Pirinen ym. (2014). Ilmastonmuutos ja lämmitystarveluku paikkatietoarvioina Suo- messa. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135722/2014nro3.pdf?sequence=1 Pitkänen V & Westinen J (2017). Suomalaisten asenteet ja aktiivisuus Energia asi- oissa. Energiateollisuus. Plester, J (2017). Uutisartikkeli. All hell breaks loose as the tundra thaws. https://www.theguardian.com/environment/2017/jul/20/hell-breaks-loose-tundra- thaws-weatherwatch [Viitattu 22.7.2017] Pynnöniemi, K (2008). New Road, New Life, New Russia: International transport corridors at the conjunction of geography and politics in Russia. Acta Universitatis Tamperensis; 1314. Tampere University Press. Saatavissa: https://tampub.uta.fi/handle/10024/67855. Pynnöniemi, K & Mashiri, J (2015). Venäjän sotilasdoktriinit vertailussa: Nykyinen versio viritettiin kriisiajan taajuudelle, FIIA Report No. 42, The Finnish Institute of International Affairs. Saatavissa: http://www.fiia.fi/fi/publication/507/venajan_sotilasdoktriinit_vertailussa/. Pöyry (2014). Pöyry Point of View – Is the end in sight for renewable subsidies? Pöyry (2016). Pöyry Point of View – How competitive is solar PV in South-East Asia? Pöyry (2017). Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potentiaali, kannattavuus ja tulevaisuuden näkymät Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimin- nan julkaisusarja 5/2017 RAO Nordic (2017). Etusivu. Saatavissa: http://www.raonordic.com/ Rautiainen, A. (2015). Aspects of Electric Vehicles and Demand Response in Elec- tricity Grids Rettman (2017). Uutisartikkeli. Markets shun Nord Stream 2 amid US threat. Saa- tavissa: https://euobserver.com/energy/139007 Reuters (2017). Uutisartikkeli. OPEC sees more oil supply outside the group, coun- tering its cuts. Saatavissa: http://uk.reuters.com/article/us-opec-oil-idUKKBN1871JV Ria Novosti (2016). Uutisartikkeli. V Rossotrudnishestve rasskazali o rabote s Ro- satomom po projektu AES Akkuju [Rossotrudnishestvossa kerrottiin Rosatomin voimalahankkeesta Akkuyussa]. 12.12.2016. https://ria.ru/atomtec/20161212/1483378789.html Rosatom (2017). About Us. Saatavissa: http://www.rosatom.ru/en/about-us/ 179 Rutland, P (2014). Petronation? Oil, gas, and national identity in Russia. Post- Soviet Affairs, 31(1): 66–89. Riiheläinen, J (2017). #Turpo: Turvallisuuspolitiikan tunteet ja järki. Jyväskylä: Do- cendo. Sattich, T (2016). Energy imports, Geoeconomics, and Regional Coordination: The case of Germany and Poland in the Baltic Energy System – Close Neighbours, Close(r) Cooperation? International Journal of Energy Economics and Policy, Vol 6 No 4, 789-800. Sabonis-Helf, T (2015). Russia and Energy Markets. Teoksessa: Deni, J (toim.), 2015. New Realities: Energy Security in the 2010s and Implications for the U.S. Military. Statista (2017). Number of passenger cars and commercial vehicles in use world- wide from 2006 to 2015 in (1,000 units). Statistics portal. Verkkosivu. Saatavilla. https://www.statista.com/statistics/281134/number-of-vehicles-in-use-worldwide/ Strategia (2015). Venäjän federaation kansallisen turvallisuuden strategia. Hyväk- sytty presidentin käskyllä No. 683, 31.12.2015, [O strategii natsionalnoj bezopas- nosti Rossijskoj federatsii] Saatavissa: http://static.kremlin.ru/media/acts/files/0001201512310038.pdf. Strategia (2009). Venäjän federaation kansallisen turvallisuuden strategia. Hyväk- sytty presidentin käskyllä, No. 537, 12.5. 2009. [O strategii natsionalnoj bezopas- nosti Rossijskoj federatsii] Saatavissa: https://rg.ru/2009/05/19/strategia-dok.html. SaskPower (2017). Boundary Dam Carbon Capture Project. http://www.saskpower.com/our-power-future/carbon-capture-and-storage/boundary- dam-carbon-capture-project/ Schaeffer, R ym. (2014). Energy sector vulnerability to climate change: A review. Energy, 38: 1-12. Scholten, D & Bosman, R (2016). The geopolitics of renewables; exploring the polit- ical implications of renewable energy systems. Technological Forecasting & Social Change, 103: 273-283. Smeets, N (2017). Similar goals, divergent motives. The enabling and constraining factors of Russia's capacity-based renewable energy support scheme. Energy Poli- cy,101: 138–149. Smith Stegen, K (2011). Deconstructing the ‘‘energy weapon’’: Russia’s threat to Europe as case study. Energy Policy, 39: 6505–6513. Sidortsov, R, Ivanova, A, Stammler, F (2016). Localizing governance of systemic risks: A case study of the Power of Siberia pipeline in Russia. Energy Research & Social Science, 16: 54-68. Sikkema, R ym. (2014). Mobilization of biomass for energy from boreal forests in Finland & Russia under present sustainable forest management certification and new sustainability requirements for solid biofuels. Biomass and bioenergy, 71: 23- 36. Simola, H & Solanko, L (2017). Katsaus Venäjän öljy- ja kaasusektoriin. BOFIT Policy Brief 2017 No. 3. Suomen Pankki, BOFIT Siirtymätalouksien tutkimuslaitos. Stern, J (2017). The Future of Gas in Decarbonising European Energy Markets: the need for a new approach. OIES Paper: NG 116. Oxford Institute for Energy Studies. Saatavissa: http://www.oxfordenergy.org/wpcms/wp-content/uploads/2017/01/The- Future-of-Gas-in-Decarbonising-European-Energy-Markets-the-need-for-a-new- approach-NG-116.pdf 180 Suomen kaasuyhdistys (2017). Kaasutilastot. Saatavissa: http://www.kaasuyhdistys.fi/sisalto/kaasutilastot SVOP (2016): Strategiya dlja Rossii. Rossiiskaja Vneshnaja Politika: konets 2010 – natsalo 2020-godov. URL: http://svop.ru/%D0%BF%D1%80%D0%BE%D0%B5%D0%BA%D1%82%D1%8B/s trategy-xxi/9997/. Szulecki, K ym. (2016). Shaping the ‘Energy Union': between national positions and governance innovation in EU energy and climate policy, Climate Policy, 16(5): 548- 567. Tekniikka ja talous (2017). Uutisartikkeli. Raju tulos koko maan kattavasta laborato- riokokeesta: Sähköautot rasittavat Norjan sähköverkkoa. Verkkolehti. Saatavissa: http://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/liikenne/raju-tulos-koko-maan- kattavasta-laboratoriokokeesta-sahkoautot-rasittavat-norjan-sahkoverkkoa-6681222 TEM (2014). Energia- ja ilmastotiekartta 2050. Parlamentaarisen energia- ja ilmas- tokomitean mietintö 16. päivänä lokakuuta 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkai- suja. Energia ja ilmasto. 31/2014. Saatavissa: https://tem.fi/documents/1410877/ 2628105/Energia-+ja+ilmastotiekartta+2050.pdf/1584025f-c5c7-456c-a912- aba0ee3e5052 TEM (2017a). Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategi- asta vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. 4/2017. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79189 TEM (2017b). Hallituksen esitys eduskunnalle maakaasumarkkinalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE MML lisälausuntokierros 9.3.2017. Saatavissa: http://tem.fi/documents/1410877/2132292/he-mml-lisalausuntokierros-08032017- clean.pdf/7684e185-e4f5-444e-aadb-47fd30979d17 TEM (2017c). Lakiesitys: maakaasumarkkinat avataan kilpailulle vuonna 2020. Tie- dote 11.5.2017. Saatavissa: http://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lakiesitys- maakaasumarkkinat-avataan-kilpailulle-vuonna-2020 TEM (2017d). Taustaraportti kansalliselle energia- ja ilmastostrategialle vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriö. The Guardian (2016). Uutisartikkeli. What we know about Russia's interference in the US election. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.theguardian.com/us- news/2016/dec/16/qa-russian-hackers-vladimir-putin-donald-trump-us-presidential- election Tikkala, H (2015). Uutisartikkeli. Fennovoima laskemassa rimaa – nyt riittää 60 pro- sentin eurooppalainen omistus. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-8067857 Tilastokeskus (2016). Polttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta 2015 ja 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.4.2017. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehk/2016/04/ehk_2016_04_2017-03-23_kuv_007_fi.html Tilastokeskus (2016). Polttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta 2015 ja 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.4.2017. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehk/2016/04/ehk_2016_04_2017-03-23_kuv_007_fi.html Tilastokeskus (2017a). Energian tuonti alkuperämaittain 2016. Saatavissa: http://pxhopea2.stat.fi/sahkoiset_julkaisut/energia2016/data/t11_03.xls Tilastokeskus (2017b). Sähkön ja lämmön tuotanto. Liitetaulukko 1 Sähkön ja läm- mön tuotanto tuotantomuodoittain ja polttoaineittain vuonna 2016. Helsinki. Tilasto- keskus Saatavissa: http://www.stat.fi/til/salatuo/2016/salatuo_2016_2017-11- 02_tau_001_fi.html Tripathy, U (2016). Renewable energy provisions in the revised tariff policy - re- quest to develop action plan to achieve renewable purchase obligation (RPO) tar- 181 gets upto the year 2022. Secretary government of India, Ministry of new and re- newable energy. 11.2.2016. Saatavissa: http://www.firstgreen.co/wp- content/uploads/2016/02/New-Policy-RPO-Targets-upto-2022-3.pdf TVO (2007). Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laajentaminen neljännellä laitosyksiköllä. TVO (2017). Uraanin hankinta. Saatavissa: http://www.tvo.fi/uraaninhankinta Tynkkynen, V-P (2014). Russia's bioenergy and the EU's renewable energy goals: Perspectives of security. Teoksessa: Oxenstierna, S. & Tynkkynen, V-P. (toim.) (2014). Russian Energy and Security up to 2030. Lontoo: Routledge. Tynkkynen, V.-P (2016a). Energy as Power—Gazprom, Gas Infrastructure, and Geo-Governmentality in Putin’s Russia, Slavic Review, 75, 2: 374-395 Tynkkynen, V-P (2016b). Poliittinen riski ja geopolitiikka Suomen ja Venäjän ener- giakaupassa – tapaus Fennovoima, Vesitalous, 27, 4: 37-38. Tynkkynen, V-P (2016c). Russia’s Nuclear Power and Finland’s Foreign Policy. Russian Analytical Digest, 11, 193: 2-5. Tynkkynen, V-P (2016d). Sports fields and corporate governmentality: Gazprom’s all-Russian gas program as energopower. Teoksessa: Koch, N (toim.). Critical ge- ographies of sport, Routledge. Tynkkynen, V-P (2017). Energiantuotanto kaipaa lisää yhteiskuntavastuuta. Vieras- kynä, Helsingin Sanomat, 28.4.2017. Tynkkynen, V.-P & Tynkkynen, N (tulossa 2018). Climate Denial revisited: (Re)contextualising Russian Public Discourse on Climate Change during Putin 2.0, Europe-Asia Studies. UM, Ulkoministeriö (2016). Lausunto, Ulkoministeriö 21.6.2016. Saatavissa: http://tem.fi/documents/1410877/2616019/Ulkoministeri%C3%B6n+lausunto.pdf United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC (2014). Sta- tus of Ratification of the Convention. http://unfccc.int/essential_background/convention/status_of_ratification/items/2631. php United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC (2017). Paris agreement. http://unfccc.int/paris_agreement/items/9485.php USDA Foreign Agricultural Service, (2016). Russia: Biofuels Annual. Saatavissa: https://gain.fas.usda.gov/Recent%20GAIN%20Publications/Biofuels%20Annual_Mo scow_Russian%20Federation_6-23-2016.pdf [viitattu 11.8.2017] USGS (2016). Mineral commodity summaries 2016.U:S: Department of the Interior and U.S. Geological Survey Valtanen, T (2015). Uutisartikkeli. Suomi Euroopan heikoimpien joukossa – "Suo- mella tulisi olla sähkömarkkinoiden ulkopuolella joku ylimääräinen reservi". Saata- vissa: https://yle.fi/uutiset/3-8126320 Valtioneuvoston kanslia (2016). Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen se- lonteko. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 7/2016. Http://urn.fi/URN:ISBN:978- 952-287-267-8, 10.4.2017. Valtioneuvoston kanslia (2017). Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potenti- aali, kannattavuus ja tulevaisuuden näkymät Suomessa, Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2017, Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=16603 Vatansever, A (2017). Is Russia building too many pipelines? Explaining Russia's oil and gas export strategy. Energy Policy 108: 1–11. 182 Venäjän energiaministeriö (2009). Venäjän energiastrategia vuoteen 2030 asti [Energetisheskaja Strategia Rossii na Period do 2030 Goda]. Saatavissa: https://minenergo.gov.ru/node/1026 Venäjän energiaministeriö (2016). Ennuste Venäjän energiasektorin kehityksestä vuoteen 2035 asti [Prognoz nautshno-tehnologisheskogo razvitija otraslej toplivo- energetisheskogo kompleksa Rossii na period do 2035 goda]. Saatavissa: https://minenergo.gov.ru/node/6365 Venäjän energiaministeriö (2017). Luonnos Venäjän energiastrategiasta vuoteen 2035 asti [Projekt Energostrategii Rossijskoij Federatsii na Period do 2035 Goda]. Saatavissa: https://minenergo.gov.ru/node/1920 Venäjän presidentti (2017). Yhteinen lehdistötilaisuus presidentti Sauli Niinistön kanssa [Sovmestnaja press-konferentsija s Prezidentom Finlandii Sauli Niinistö], 27.7.2017. Saatavissa: http://kremlin.ru/events/president/news/55175 Venäjän valtiovarainministeriö (2017). Tiedote: Reservirahaston ja Kansallisen hy- vinvoinnin rahaston sijoittamisesta. [Informatsionnoe soobshenie: O rezultatah raz- meshenija sredstv Rezervnogo fonda i fonda natsionalnogo blagosostojanija] Saa- tavissa: http://minfin.ru/ru/press-center/id_4=34511&area_id=4&page_id=2119 Venäläinen, J (2015). Nestemäisten polttoaineiden sekä maakaasun energiahuollon varmistaminen häiriötilanteissa. Julkaisematon seminaariesitys. Öljypooli. Vine, D (2016). Achieving the United States’ intended nationally determined contri- bution. C2ES. Center for climate and energy solutions. U.S Policy. November 2016. 7 pages. Volkov, D (2017). Posle Stabilnost. Moskova: Carnegie Endowment. Saatavissa: http://carnegie.ru/commentary/72820 VTT (2010a). Turpeen tuotanto ja käyttö – Yhteenveto selvityksistä. VTT TIEDOT- TEITA 2550. VTT (2010b). Sähköautojen laajan käyttöönoton skenaarioita ja vaikutuksia sähkö- järjestelmään. ISBN 978-951-38-7499-5. Saatavissa: http://sgemfinalreport.fi/files/VTT%20Working%20paper%20-W155.pdf VTT (2017), Tieliikenteen 40%:n hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vuoteen 2030: Vuoden 2016 päivitys. VTT-R-00741-17 VTT LIPASTO, http://lipasto.vtt.fi/liisa/aikasarja.htm WEC (2016). World Energy Council. World Energy Scenarios 2016 Wigell, M & Vihma, A (2016). Geopolitics versus geoeconomics: The Case of Rus- sia’s Geostrategy and Its Effects on the EU. International Affairs, 92(3): 605-627. Wilson, A (2005). Virtual Politics: Faking Democracy in the Post-Soviet World. New Haven: Yale University Press. World Coal Association (2017). https://www.worldcoal.org/ World Nuclear Association (2017) www.world-nuclear.org World Trade Organization (2012). Russian Federation. Saatavissa: https://www.wto.org/english/thewto_e/acc_e/a1_russie_e.htm Ylitalo, E (2017). Tuontipuu energiatuotannossa. Luke. Metsätilastojen asiakastilai- suus. Helsinki: Säätytalo 27.1.2017. Öljy ja biopolttoaineala ry (2017a) 3.2. Raakaöljyn ja öljytuotteiden tuonti. Saatavis- sa: http://www.oil.fi/fi/tilastot-3-suomen-oljymarkkinat/32-raakaoljyn-ja- oljytuotteiden-tuonti 183 Öljy ja biopolttoaineala ry (2017b). Öljy Suomen kansantaloudessa. Saatavissa: http://www.oil.fi/fi/tietoa-oljysta/oljy-suomen-kansantaloudessa Øverland, I & Orttung, R (2011). A limited toolbox: Explaining the constraints on Russia’s foreign energy policy. Journal of Eurasian Studies, 2(1): 74 – 85. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMIN- TA tietokayttoon.fi ISSN 342-6799 ISBN 978-952-287-488-7 (nid.) ISBN 978-952-287-489-4 (pdf)