SELVITYKSIÄ JA OHJEITA UTREDNINGAR OCH ANVISNINGAR 6 2018 Kuntademokratiaindikaattorit 2017 Oikeusministeriö 2018 ISBN PDF 978-952-259-680-2 Taitto: Josefina Sipinen Kuntademokratiaindikaattorit 2017 Elina Kestilä-Kekkonen, Josefina Sipinen, Sami Borg, Aino Tiihonen ja Hanna Wass Selvityksiä ja ohjeita 6/2018 Kuvailulehti 22.2.2018 Julkaisija Oikeusministeriö Julkaisun nimi Kuntademokratiaindikaattorit 2017 Tekijät Elina Kestilä-Kekkonen, Josefina Sipinen, Sami Borg, Aino Tiihonen ja Hanna Wass Sarjan nimi ja numero Oikeusministeriön julkaisu Selvityksiä ja ohjeita 6/2018 Diaari/hankenumero OM 5/51/2018 ISBN PDF 978-952-259-680-2 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-680-2 Kieli suomi Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Asiasanat demokratia, indikaattorit, kuntavaalit, poliittinen osallistuminen, kuntademokratia, kuntavaaliehdokkaat, ulkomaalaistaustaiset äänestäjät ja ehdokkaat Kustantaja Oikeusministeriö Tiivistelmä Kuntademokratiaindikaattorit 2017 -raportti laajentaa oikeusministeriön vuosina 2006–2015 julkaisemaa kolmea demokratiaindikaattoriraporttia. Se tarkastelee tilastollisesti kuntalaisten kiinnittymistä kuntapolitiikkaan sekä kuntavaaliehdokkaiden resursseja ja motiiveja. Lisäksi ra- portissa verrataan suomalais- ja ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita ja valitsijoita keskeisten indi- kaattoreiden suhteen. Indikaattorit perustuvat Kuntavaalitutkimus 2017 (N=1726) ja Kuntavaaliehdokkaat 2017 (N=1214) -kyselytutkimusaineistoihin. Ulkomaalaistaustaisen väestön äänestysaktiivisuutta ana- lysoidaan oikeusministeriön ylläpitämän sähköisen äänioikeusrekisterin tiedoilla, joita on täyden- netty Tilastokeskuksen tuottamilla tilastotiedoilla (N=1 377 311). Kuntalaiset katsovat demokratian toimivan kunnissa kohtalaisen hyvin ja selvästi useimmat ko- kevat voivansa vaikuttaa kunnalliseen päätöksentekoon. Päätöksenteon keskittyminen nähdään toisinaan ongelmallisena ja vuorovaikutusta päätöksentekijöiden ja kuntalaisten välillä voisi pa- rantaa. Kuntavaaliehdokkaiksi kuntalaiset lähtevät hyvin erilaisilla taustoilla, mutta ehdokkuuden motiivit ovat yleensä verrattain samankaltaiset. Ulkomaalaistaustaiset asettuvat ehdolle osuuteen- sa nähden huomattavasti harvemmin, ja heidän äänestysprosenttinsa on kantaväestöä matalampi. Presentationsblad 22.2.2018 Utgivare Justitieministeriet Julkaisun nimi Kuntademokratiaindikaattorit 2017 [Kommundemokratiindikatorerna 2017] Författare Elina Kestilä-Kekkonen, Josefina Sipinen, Sami Borg, Aino Tiihonen och Hanna Wass Publikationsseriens namn Justitieministeriets publikation och nummer Utredningar och anvisningar 6/2018 Diarie-/projektnummer OM 5/51/2018 ISBN PDF 978-952-259-680-2 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-680-2 Språk finska Beställningar/distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Nyckelord demokrati, indikatorer, kommunalval, politiskt deltagande, kommundemokrati, kommunalvalskandidaterna, väljare och kandidater med utländsk bakgrund Förläggare Justitieministeriet Referat Kommundemokratiindikatorerna 2017-rapporten är en utökning av de tre demokratiindikator- rapporterna som utgetts av justitieministeriet mellan åren 2006-2015. Den granskar statistiskt kommuninvånarnas och kommunalvalskandidaternas resurser och motiv. Därtill jämförs kandi- dater och väljare med finsk och utländsk bakgrund med avseende på centrala indikatorer. Indikatorerna grundar sig på enkätdata från Kommunalvalsundersökningen 2017 (N=1726) och Kommunalvalskandidaterna 2017 (N=1214). Valdeltagandet hos befolkningen med utländsk bak- grund analyseras med hjälp av uppgifter från det elektroniska rösträttsregistret som upprätthålls av justitieministeriet. Registret har kompletterats med statistik som producerats av Statistikcen- tralen (N=1 377 311). Kommuninvånarna anser att demokratin i kommunerna fungerar förhållandevis bra, och en klar majoritet upplever att de kan påverka den kommunala beslutsfattningen. Beslutsfattningens cen- tralisering ses dock ibland som problematisk, och växelverkan mellan beslutsfattarna och kom- muninvånarna kunde förbättras. Kommuninvånarna ställer upp som kommunalvalskandidater med mycket olika bakgrund, men kandidaturens motiv är vanligen ganska likadana. Invånare med utländsk bakgrund ställer upp betydligt mer sällan med tanke på deras andel av befolkningen, och deras valdeltagande är lägre än hos majoritetsbefolkningen. Description sheet 22.2.2018 Published by Ministry of Justice Title of publication Kuntademokratiaindikaattorit 2017 [Municipal Democracy Indicators 2017] Authors Elina Kestilä-Kekkonen, Josefina Sipinen, Sami Borg, Aino Tiihonen and Hanna Wass Series and publication Publication of the Ministry of Justice number Reports and guidelines 6/2018 Register number OM 5/51/2018 ISBN PDF 978-952-259-680-2 Website address (URN) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-680-2 Language Finnish Publication sales/ Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Distributed by Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Keywords democracy, indicators, municipal election, political participation, municipal democracy, municipal election candidates, foreign-origin voters and candidates Publisher Ministry of Justice Abstract The Municipal Democracy Indicators 2017 report expands on the series of three previous reports on democracy indicators published by the Ministry of Justice in 2006-2015. The report provides a statistical view on resident engagement in municipal politics as well as the resources and motives of candidates in the municipal elections. The report additionally compares the key indicators be- tween candidates and voters born in and outside of Finland. The indicators are based on survey research data from Municipal Election Study 2017 (N=1726) and Municipal Election 2017 Candidate Survey (N=1214). The voter turnout for foreign-born populations is analysed through the Ministry of Justice’s electronic voter registry and comple- mented with statistical data from Statistics Finland (N=1 377 311). Residents feel that democracy functions relatively well in the municipalities, and a clear majority feels that they can influence municipal decision-making. The centralization of decision-making is sometimes seen as a problem. Interaction between decision-makers and residents could be im- proved. Residents that decide to run as candidates in the municipal elections have very diverse backgrounds, but the motives for candidacy were found to be relatively similar. Residents born outside of Finland stand as candidates for elections considerably less than their share of the popu- lation overall would suggest. Their voter turnout is also lower than that of the native-born Finns. Sisällysluettelo Kirjoittajat ........................................................................................................................ i Esipuhe ............................................................................................................................. ii Osallistuminen ja vaikuttaminen kuntademokratiaan ................ 1 Johdanto ........................................................................................................................... 1 Osallistuminen ja vaikuttaminen .................................................................................... 2 Kuntaosallistumisindeksit .............................................................................................. 9 Mielipiteet vaikuttamismahdollisuuksista ja kuntademokratian toimivuudesta .......... 15 Lopuksi ............................................................................................................................. 17 Ehdokkaiden motiivit ja voimavarat ................................................. 20 Johdanto ........................................................................................................................... 20 Ehdokkaiden sosiodemografinen profiili ........................................................................ 21 Ehdokkaat puolueen, sukupuolen ja iän mukaan ................................................................ 21 Ehdokkaiden koulutustaso ja ammatillinen asema .............................................................. 24 Ehdokkaiden asenteet kuntademokratiaa kohtaan .............................................................. 24 Ehdolle asettumisen motiivit ja edustamiskäsitykset ..................................................... 26 Ehdokkuusmotivaatio ............................................................................................................... 26 Edustamiskäsitykset .................................................................................................................. 30 Ehdokkaiden voimavarat ................................................................................................. 31 Kampanjointiresurssit: budjetti, tukiryhmä ja kampanjointiin käytetty aika .................... 31 Aiempi kokemus kuntapolitiikasta ......................................................................................... 35 Aiempi kokemus kunnanvaltuustosta ............................................................................. 36 Kokemus muista kunnallisista luottamustehtävistä ....................................................... 37 Aiemmat vaaliehdokkuudet ............................................................................................ 38 Luottamustehtävien hoitamiseen käytetty aika .............................................................. 40 Puoluejäsenyys ........................................................................................................................... 42 Kokemus järjestötoiminnasta ................................................................................................. 44 Lopuksi ............................................................................................................................. 47 Ulkomaalaistaustaiset äänestäjät ja ehdokkaat ......................... 50 Johdanto ........................................................................................................................... 50 Ulkomaalaistaustaiset äänestäjät ..................................................................................... 51 Ulkomaalaistaustaisen väestön poliittinen edustus kunnissa ......................................... 57 Ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden sosiodemografinen tausta ja yhteiskunnallinen asema .................................................................................................. 59 Äidinkieli .................................................................................................................................... 59 Alueellinen jakautuminen ........................................................................................................ 60 Sukupuoli, ikä ja asuinkunnan koko ....................................................................................... 62 Koulutus, ammattiasema ja työnantajasektori ....................................................................... 64 Puoluetausta ja -jäsenyys .......................................................................................................... 67 Päätös ehdolle asettumisesta ............................................................................................ 68 Ehdokkuusmotivaatio ............................................................................................................... 68 Lähiverkostojen kannustus ....................................................................................................... 71 Resurssit ........................................................................................................................... 72 Aiempi kokemus kunnallisista luottamustehtävistä.............................................................. 72 Järjestöaktiivisuus ...................................................................................................................... 72 Vaalikampanja: budjetti, tukiryhmä ja kampanjointiin käytetty aika ................................ 76 Kielitaito ...................................................................................................................................... 78 Lopuksi ............................................................................................................................. 80 Tiivistelmä tuloksista ........................................................................... 82 Lähteet ....................................................................................................... 86 Liite 1. Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineiston kuvaus ................... 93 iKirjoittajat Professori (vt.) Elina Kestilä-Kekkonen toimii yleisen valtio-opin vt. professorina Turun yliopistossa ja Suomen Akatemian ra- hoittaman CONTRE-tutkimuskonsortion johtajana. Hänen tutkimusalojansa ovat poliit- tinen käyttäytyminen, poliittiset arvot ja asenteet, poliittinen luottamus ja vaalitutkimus. Väitöskirjatutkija Josefina Sipinen tekee valtio-opin alan väitöskirjaa Tampereen yliopistossa. Väitöskirjassaan hän tutkii ul- komaalaistaustaisten kuntavaaliehdokkaiden poliittista rekrytoitumista Suomessa. Dosentti Sami Borg toimii nykyisin valtio-opin ma. yliopistonlehtorina Tampereen yliopiston Johtamiskor- keakoulussa. Hän on ollut keskeisesti mukana kehittämässä suomalaisia demokratiaindi- kaattoreita 2000-luvulta alkaen. Väitöskirjatutkija Aino Tiihonen tekee valtio-opin alan väitöskirjaa Tampereen yliopistossa. Hän tutkii väitöskirjassaan suomalaisen työväenluokan äänestyskäyttäytymisen muutosta 2000-luvulla. Akatemiatutkija, yliopistonlehtori Hanna Wass on akatemiatutkija ja yliopistonlehtori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekun- nassa. Hän on tutkinut laajasti poliittista osallisuutta ja on mukana ”Kansalaisuuden kui- lut ja kuplat (BIBU)” ja ”Elections Go! (EGO)” -tutkimushankkeissa. Hän on Suomen vaalitutkimuskonsortion johtoryhmän jäsen ja Politiikka-lehden toinen päätoimittaja. Kirjoittajat haluavat esittää kiitoksensa opiskelijoille ja kollegoille, jotka ovat antaneet tärkeän panoksensa tälle tutkimukselle. Kiitos yhteiskuntatieteiden maisteri Anna-Riikka Aarniolle, joka oli keskeisesti mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa ehdokasaineiston keruuta. Kiitos myös yhteiskuntatieteiden kandidaatti Laura Mattilalle, joka vastasi raportin oikoluvusta. Kiitos myös niille kaikille Tampereen yliopiston val- tio-opin opiskelijoille, jotka olivat talkoovoimin mukana postittamassa kyselyn saatekirjettä kuntavaalieh- dokkaille maaliskuussa 2017. ii Esipuhe Kuntademokratiaindikaattorit 2017 -raportti laajentaa oikeusministeriön vuosina 2006– 2015 julkaisemaa kolmea demokratiaindikaattoriraporttia (Borg 2006 toim., 2013 toim; Borg ym. 2015). Tällä kertaa mielenkiinto kohdistuu kuntademokratiaan ja kuntavaalei- hin niin kuntalaisten kuin kuntavaaliehdokkaidenkin näkökulmasta. Vuoden 2017 kuntavaalit olivat poikkeukselliset. Vaalien jälkeen kunnan merkittävä ja myös resursseiltaan suurin vastuualue, sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottaminen, on siirtymässä kunnilta maakuntien tehtäväksi. Kuntien päätehtäviksi jäävät varhaiskasvatus ja koulutus, liikuntamahdollisuudet, ruoka- ja kulttuuripalvelut, kaavoitus ja liikennejär- jestelyt. Näistä teemoista erityisesti varhaiskasvatus ja koulutus olivat puolueiden kunta- vaalikampanjoissa näkyvästi esillä, vaikka sote-uudistus hallitsi vaalikeskusteluja. Erityi- sesti Helsingissä ja Tampereella myös pormestarikamppailu herätti mielenkiintoa. Kuntien vallan heikkenemisestä huolimatta kuntavaalien äänestysprosentti pysyi vuoden 2012 vaalien tasolla eli kohosi yli 58 prosentin. Kuntavaalien äänestysaktiivisuus on ma- tala verrattuna eduskuntavaaleihin, joissa 70 prosenttia kotimaan äänioikeutetuista käy äänestämässä. Kuten eduskuntavaaleissa, myös kuntavaaleissa äänestysprosentit ovat ma- talimpia nuorimmissa ikäryhmissä. Vaalien suurin voittaja oli vihreät, joka onnistui kas- vattamaan kannatustaan valtakunnallisesti peräti neljä prosenttiyksikköä edellisiin kunta- vaaleihin verrattuna. Kokoomus oli vaalien suurin puolue 20,7 prosentin kannatuksellaan. Näistä lähtökohdista luomme tässä raportissa katsauksen kuntademokratian tilaan Suo- messa. Ensimmäisessä osassa tarkastelemme kuntalaisten kiinnittymistä kuntaan ja kun- tapolitiikkaan. Analyysit perustuvat vuoden 2017 maalis-huhtikuussa kerättyyn Kun- tavaalitutkimus 2017 -hankkeen kyselyaineistoon, johon vastasi 1726 äänioikeutettua. Tutkimus osoittaa, että vaikka vastaajat kokevat vallan jonkin verran keskittyneen ja vuo- rovaikutuksen kuntalaisten ja päättäjien välillä toimivan toisinaan puutteellisesti, suurin osa aikuisikäisistä kuntalaisista katsoo demokratian toimivan kohtalaisen hyvin. Selvästi useimmat katsovat voivansa vaikuttaa päätöksentekoon. Sen sijaan vaalien osallistumisas- te on edelleen voimakkaasti eriytynyt esimerkiksi koulutuksen mukaan. Raportin toisessa osassa tarkastelemme niitä kuntalaisia, jotka ovat päättäneet asettua eh- dolle kuntavaaleissa ja tavoitella valtuustopaikkaa. Analyysi perustuu Kuntavaaliehdok- kaat 2017 -aineistoon, joka kerättiin huhtikuun 2017 alussa ennen kuntavaalien virallista äänestyspäivää. Kyselyyn vastasi 1214 ehdolla ollutta kuntalaista. Vuoden 2017 vaaleissa puolueilla oli merkittäviä vaikeuksia rekrytoida ehdokkaita listoilleen, ja ainoastaan vih- reät ja kristillisdemokraatit onnistuivat kasvattamaan ehdokasmääräänsä edellisiin kunta- vaaleihin verrattuna. Laskeva trendi ehdokasmäärissä näkyy 1990-luvulta alkaen, lukuun ottamatta vuotta 2004. Yhdeksi syyksi tähän on arveltu sitä, että kansalaiset ovat etäänty- neet puolueiden järjestötoiminnasta, joka on aiemmin toiminut luontevimpana alustana uusien ehdokkaiden rekrytoinnille (Borg & Pikkala 2017). Samoin valtuustopaikkojen vä- heneminen kuntaliitosten myötä, lautakuntapaikkojen vähentyminen ja kunnan tehtävien kaventuminen saattavat olla osin erityisesti viime vaalien rekrytointivaikeuksien taustalla. iii Ehdokkaiden suhteen mielenkiinto kohdistuukin raportissa heidän motiiveihinsa lähteä mukaan kuntapolitiikkaan ja niihin osallistumisen voimavaroihin, joita heillä on käytös- sään. Tutkimus osoittaa, että ehdokkaaksi lähdetään hyvin erilaisilla taustoilla ja resurs- seilla, mutta ehdokkaiden motivaatiotekijät ovat taustasta riippumatta hyvin samankaltai- sia: päällimmäisinä ovat halu vaikuttaa kunnan asioihin ja auttaa kanssakuntalaisia. Syntyperältään suomalaistaustaisten ehdokkaiden lisäksi raportissa tarkastellaan eri- tyisesti ulkomaalaistaustaisia kuntalaisia ja ehdokkaita. Ulkomaalaistaustaisen väestön poliittisen integraation kehitystä on tärkeää seurata, sillä se on olennainen osa heidän kotoutumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Ulkomaalaistaustaisten poliittisesta osal- listumisesta Suomessa on kuitenkin tarjolla vain vähän tutkittua tietoa, minkä vuoksi tarkastelemme raportin loppupuolella ensin ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen ää- nestysaktiivisuutta kevään 2017 kuntavaaleissa, ja tämän jälkeen ulkomaalaistaustaisten kuntavaaliehdokkaiden ehdokkuusmotiiveja ja voimavaroja. Ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen äänestysaktiivisuutta koskeva tarkastelu pe- rustuu aineistoon, jonka pohjana on oikeusministeriön ylläpitämä sähköinen äänioi- keusrekisteri. Sähköiseen rekisteriin on äänestyspaikalla merkitty tieto äänioikeuden käyttämisestä. Äänioikeusrekisterin tietoja on täydennetty Tilastokeskuksen tuottamilla yksilötason rekisteritiedoilla, kuten tiedolla äänioikeutettujen synnyinvaltiosta, entisestä kotimaasta ja kansalaisuudesta. Vuoden 2017 kuntavaaleissa sähköiseen rekisteriin sisäl- tyi yhteensä 1 377 311 äänioikeutettua 116 kunnasta. Ulkomaalaistaustaisia kuntavaalieh- dokkaita käsittelevä analyysi puolestaan perustuu edellä kuvattuun Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineistoon, johon vastasi 204 vieraskielistä ehdokasta. Suomen poliittinen järjestelmä takaa ulkomaalaistaustaisille eli maahanmuuttaneille ja heidän jälkeläisilleen hyvät mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen paikallisella tasol- la. Siitä huolimatta ulkomaalaistaustaiset sekä äänestävät että asettuvat ehdolle suomalais- taustaisia selvästi harvemmin. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että poliittinen osallistu- minen edellyttää resursseja, joiden hankkiminen on ulkomaalaistaustaisille työläämpää kuin niille, jotka ovat syntyneet ja varttuneet Suomessa. Perustavanlaatuinen resurssi po- liittisen osallistumisen näkökulmasta on riittävä suomen tai ruotsin kielen osaaminen. Kiinnittyminen politiikkaan Suomessa edellyttää myös kiinnostusta ja tietämystä maan poliittisesta järjestelmästä, minkä vuoksi yhteiskunnan on tarjottava tietoa äänestäjille helposti tavoitettavassa muodossa. Taloudellisten resurssien puute heijastuu poliittiseen osallistumiseen, ja siten eroja poliittisessa osallisuudessa on mahdollista lievittää tukemal- la koulutusta ja työelämää. Elina Kestilä-Kekkonen Josefina Sipinen Professori (vt.) Väitöskirjatutkija Turun yliopisto Tampereen yliopisto 1Osallistuminen ja vaikuttaminen kuntademokratiaan SAMI BORG Johdanto Ihmiset voivat osallistua ja vaikuttaa kunnalliseen päätöksentekoon monin eri tavoin. Lu- kuisten lakisääteisten ja lakien tunnistamien vaikuttamismahdollisuuksien rinnalla yk- sittäiset kuntalaiset ovat aina osanneet käyttää myös epävirallisia ja jopa epätavanomai- sia vaikuttamiskeinoja paikallisiin asioihin, aina laittomaan kansalaistoimintaan saakka. Tämä artikkeli analysoi määrällisesti sitä, millä tavoin ja kuinka paljon kansalaiset ovat viime vuosina tarttuneet joihinkin tyypillisimpiin kunnallisiin vaikuttamis- ja osallistu- miskeinoihin. Yksittäisten keinojen perustavan analyysin ja keinojen keskinäisen vertailun jälkeen osal- listumistavoista muodostetaan kuntaosallistumisen määrää yleisesti kuvaava indeksi. Sen avulla analysoidaan tiiviisti kuntaosallistumisen keskeisten taustatekijöiden suhdetta osal- listumiseen. Suppeamman, oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen indeksin pohjalta tutki- taan lisäksi sitä, millaiset väestöryhmät pyrkivät muita väestöryhmiä todennäköisemmin vaikuttamaan oma-aloitteisesti kunnallisiin asioihin. Indeksitarkastelut antavat lisäksi viitteitä siitä, kuinka hajautunutta tai aktiivihenkilöille kasaantunutta osallistuminen on. Osallistumis- ja vaikuttamisanalyysin jälkeen esillä ovat kansalaisten mielipiteet kuntavai- kuttamisesta ja kuntademokratian toimivuudesta. Lopuksi tehdään päätelmiä osallistumi- sen, vaikuttamiskäsitysten sekä kuntademokratian toimivuuden keskinäisistä yhteyksistä. Analyysi perustuu tekijän Kuntavaalitutkimus 2017 -hankkeen valtakunnalliseen kysely- aineistoon. Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittaman hankkeen pääportti julkaistaan alkuvuodesta 2018. Pääraportti tulee keskittymään vuoden 2017 kuntavaaleihin, kunta- vaalien äänestysvalintoihin ja niiden perusteluihin. Nyt käytössä ovat tutkimusaineiston taustoittavat osat. Kuntaosallistumis- ja kuntademokratiakysymysten tarkempi analysoin- ti soveltuvat hyvin tähän yhteyteen avaamaan kuntademokratiaindikaattoreiden ajanta- saista tilannekuvaa. Kuntavaalit 2017 -hankkeen kysely kohdistettiin vaalien jälkeen huhti–toukokuussa 2017 satunnaisesti valituille äänioikeutetuille. Aineiston vastaajat edustavat tasapainoisesti Manner-Suomen aikuisväestöä. Kyselyaineiston rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö ja sen kokosi Kantar TNS. Kuntavaalitutkimus 2017 -hankkeen päätyttyä tutkimusaineisto on saatavilla Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta avoimeen tutkimus-, opetus- ja opis- kelukäyttöön. 2Kyselyn vastaajat rekrytoitiin puhelimitse ja he vastasivat tutkimuslomakkeeseen oman valintansa mukaan joko postitse tai verkossa. Yhteensä kyselyyn vastasi 1726 äänioikeu- tettua, joista 76 eli kolme prosenttia ei kuitenkaan vastannut kaikkiin tutkimuskysymyk- siin. Tässä artikkelissa esiteltävät tulokset perustuvat tutkimusdatan painotettuun analyy- siin, jossa aineiston lievät sosiodemografiset vinoutumat on korjattu ns. aineistopainolla. Sosiodemografisiin tekijöihin liittyvän tasapainottamisen jälkeen aineistoon jää vielä muita vaalitutkimusaineistoille tyypillisiä edustavuuspuutteita. Tutkimukseen osallistui keskivertoväestöön verrattuna jonkin verran enemmän sellaisia henkilöitä, jotka ovat keskimääräistä aktiivisempia ja kiinnostuneita yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Tämä seikka on otettava huomioon tulosten tulkinnassa. Osallistuminen ja vaikuttaminen Yleiseltä merkitykseltään keskeisin kunnallinen päätöksenteko toteutuu edustuksellisen demokratian puitteissa. Valtuuston, kunnan- tai kaupunginhallituksen jäsenet sekä kun- nan johtavat viranhaltijat sijoittuvat sekä pienissä että suurissa kunnissa kunnallisten val- lankäyttäjien pienimmän kehän sisään. Siihen kuuluu kunnan koosta riippuen vaikuttajia parista kymmenestä yli sataan. Jokaisessa kunnassa ydinvaikuttajien määrä on tätä huomattavasti pienempi, jälleen kun- nan koosta riippuen vain muutamista joihinkin kymmeniin henkilöihin. Kun vallankäyt- täjien määrä suhteutetaan kunnan asukasmäärään, vallankäytön ytimessä lienee pienissä- kin kunnissa korkeintaan joitakin promilleja kunnan asukkaista. Suurissa kaupungeissa suhdeluku on vielä huomattavasti pienempi. Kunnan keskeiset viranhaltijat valitsee valtuusto, jonka valitsevat puolestaan kuntalaiset kuntavaaleissa. Kuntavaalien kaikki äänioikeutetut ovat lähtökohtaisesti vaalidemokratian tasaveroisia vallankäyttäjiä. Vuoden 2017 kuntavaaleissa oli lähes 4,4 miljoonaa äänioike- utettua, mutta läheskään kaikki äänioikeutetut eivät osallistuneet valtuustojen valintaan. Kun vuoden kuntavaalien äänestysvilkkaus jäi 58,9 prosenttiin, vähän useampi kuin kaksi viidestä äänioikeutetusta jätti äänestämättä. Yhteensä äänestämättä jättäneitä oli vähän yli 1,8 miljoonaa. Kuten eduskuntavaaleissa, myös kuntavaaleissa vallitsee huomattavan suuria äänestysaktiivisuuden eroja esimerkiksi eri-ikäisten ja eritasoisesti koulutettujen kuntalaisten välillä. Nuorimmat ja vähiten koulutetut äänioikeutetut jättävät todennäköi- simmin äänestämättä (ks. Wass & Borg 2016, 184; Borg & Pikkala 2017, 16). Myös kunnan koko (asukasmäärä) on yhteydessä äänestysaktiivisuuteen siten, että suu- rimmat kuntakohtaiset äänestysprosentit löytyvät kuntavaaleissa lähes poikkeuksetta pienimmistä kunnista (ks. Pikkala 2015, 52–55). Tähän on olemassa useita syitä, joihin palataan jäljempänä tarkasteltaessa osallistumista erilaisiin kunta-aktiviteetteihin myös kuntakoon mukaan. 3Kuntavaalit 2017 -tutkimuksen kyselyaineisto sisältää 20-kohtaisen kysymysosion kunta- vaikuttamisen ja osallistumisen erilaisista keinoista. Kysymyspatteriston osallistumista- vat ovat peräisin KuntaSuomi 2004 -hankkeen ja Kuntaliiton ARTTU-tutkimushankkeen kuntalaiskyselyissä käytetystä kysymysosiosta, jonka tuloksia Marianne Pekola-Sjöblom on raportoinut useissa julkaisuissaan (Pekola-Sjöblom 2011, 2013 ja 2015). Kysymyspatte- riston trenditietoja on raportoitu myös demokratiaindikaattoriraporttien yhteydessä (ks. Pikkala ym. 2013). Koska kysymysosion vastausvaihtoehtoja muokattiin jonkin verran vuoden 2017 vaalitut- kimuksen tarpeisiin sopivaksi, tässä yhteydessä ei ole mahdollista verrata prosentuaalisia tuloksia aiempiin tutkimuksiin. Vaikuttamistapojen suosiossa tapahtuneita muutoksia voidaan kuitenkin arvioida karkeammin siltä pohjalta, miten eri keinojen suosituim- muusjärjestys on muuttunut. Kuvio 1 osoittaa aluksi kysymysosion kaikkiin kysymyksiin saadut vastausjakaumat. En- nen jakaumien laskemista vastauksista on poistettiin kaikki ”en osaa sanoa” -vastaukset. Tuloksista havaitaan, että muutamat tiedustellut osallistumistavat olivat selvästi yleisim- piä. Palautetta joistakin kunnan palveluista oli antanut viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana – eli keväästä 2013 kevääseen 2017 välisenä aikana – noin kolme viidestä (62 %) kyselyn vastaajasta. Suurin piirtein yhtä moni oli vastannut johonkin kunnan toimintaan liittyvään asiakas- tai käyttäjäkyselyyn. Kaksi viidestä vastaajasta (40 %) ilmoitti osallistuneensa viimeksi kuluneiden neljän vuo- den aikana talkootyöhön. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että pää- kysymys koski nimenomaan sitä, mitä luetelluista asioista vastaaja oli tehnyt viimeksi ku- luneiden neljän vuoden aikana vaikuttaakseen oman kuntansa asioihin. Vähän useampi kuin joka kolmas vastaaja (35 %) sanoi allekirjoittaneensa vetoomuksen viimeisten neljän vuoden aikana vaikuttaakseen kuntansa asioihin. Myös yhteydenotto kunnan viranhalijaan keräsi noin kolmanneksen vastauksisista kohtaan ”tehnyt viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana”. Päiväkodin, koulun tai muun vastaavan vanhempainil- taan sanoi osallistuneensa 29 prosenttia vastaajista. Neljä seuraavaksi suosituinta osallistumistapaa kokosivat kukin suunnilleen neljänneksen sellaisia vastaajia, jotka sanoivat osallistuneensa kunnan asioihin vaikuttamiseen kuva- tulla tavalla viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana. Keinot olivat yhdistyksen kaut- ta osallistuminen, kunnanosa- tai kylätoimintaan osallistuminen, yhteydenotto kunnan luottamushenkilöön sekä kunnan järjestämään keskustelutilaisuuteen osallistuminen. Yleisyydeltään neljänteen osallistumistaparyppääseen kuuluivat rahananto paikalliseen kysymykseen liittyvään kampanjaan, sosiaalisen median kautta vaikuttaminen sekä kaa- voitukseen liittyvien osallistumiskeinojen käyttö. Näihin oli osallistunut kevään 2013 jäl- keen 10–16 prosenttia vastaajista. 40 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Osallist. kuntavaaleihin ehdokkaana Rahan lahjoitt. ehdokaskampanj. 2017 Kuntalaisaloitteen tekeminen Osallist. ehdokkaan tukiryhmään 2017 Valituksen, oikaisuvaatim. tekeminen Yleisönosastokirjoituksen kirjoittaminen Puoluetoimintaan osallistuminen Kaavoitukseen liitt. osall.keinojen käyttö Sosiaalisen median kautta vaikutt. Rahananto paikall. kysym. liitt. kamp. Kunnan järj. keskustelutil. osallist. Yhteydenotto kunnan luott.henkilöön Kunnanosa- tai kylätoimintaan osall. Yhdistyksen kautta osallistuminen Päiväkodin, koulun tms. vanh.ilt. osall. Yhteydenotto kunnan viranhaltijaan Vetoomuksen allekirjoittaminen Talkootyöhön osallistuminen Asiakas- tai käyttäjäkyselyyn vastaam. Palautteen antaminen palveluista 62 19 19 61 23 16 62 19 19 35 18 47 35 21 44 29 33 38 3 7 90 3 3 94 3 4 93 5 4 91 7 10 83 7 12 81 9 13 78 10 15 75 14 6 80 16 21 64 22 24 54 22 17 61 25 26 50 26 19 56 Tehnyt viim. 4 v. aikana Tehnyt aikaisemmin Ei ole tehnyt koskaan * ”En osaa sanoa” -vastausten osuus oli kysymyksittäin 2–6 prosenttia. EOS-vastaukset poistettiin analyysista ennen lopullisten prosenttiosuuksien laskemista. (n pienimmillään=1600) KUVIO 1. ”Mitä seuraavista olet tehnyt viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana (eli huhtikuusta 2013 alkaen) vaikuttaaksesi oman kuntasi asioihin?” (Kuntavaalitutkimus 2017, %) * 5Näiden jälkeen suosiolistalle sijoittuivat puoluetoimintaan osallistuminen, yleisönosasto- kirjoituksen kirjoittaminen sekä valituksen tai oikaisuvaatimuksen tekeminen. Näitä oli käyttänyt neljän viime vuoden aikana seitsemästä yhdeksään prosenttia vastaajista. Vaaleihin liittyvää aktiiviosallistumista löytyi muutamalta prosentilta vastaajista. Tähän kategoriaan kuuluivat seuraavat tiedustellut osallistumistavat: osallistuminen kuntavaa- leihin ehdokkaana, rahan lahjoittaminen vuoden 2017 ehdokaskampanjaan sekä toiminta ehdokkaan tukiryhmässä vuoden 2017 kuntavaaleissa. Myös kuntalaisaloitteen sanoi teh- neensä muutama prosentti vastaajista. Pari vähiten suosittua osallistumiskeinoa muistuttavat siitä, että monien osallistumiskei- nojen tarkka mittaaminen on haastavaa. Kuten edellä todettiin, aktiivikansalaiset ovat jonkin verran yliedustettuina koko tutkimusaineistossa, koska he osallistuvat myös tut- kimuksiin muita hanakammin. Lisäksi joidenkin kysymysten kohdalla osa vastaajista on saattanut ajatella kysymystä tarkoitettua laajemmin. Kuntavaaliehdokkuutta koskevassa kysymyksessä monet ovat vastausskaalasta huolimatta saattaneet ottaa huomioon myös vuotta 2017 aikaisempia ehdokkuuksia kohdassa ”tehnyt viimeisten neljän vuoden aika- na”. Lisäksi esimerkiksi kuntalaisaloitetta koskevan kysymyksen oli tarkoitus kartoittaa nimenomaan lain tarkoittamaa kuntalaisaloitetta. Kolme prosenttia vastaajista tarkoittai- si kuitenkin vuositasolla valtakunnallisesti yli 30000 kuntalaisaloitetta, mikä ei voi pitää paikkansa. Todennäköisesti moni vastaaja on tässä ajatellut yleisemmin jonkin aloitteen tai ehdotuksen tekoa kuntalaisena. Entä ovatko jotkin osallistumiskeinot vahvistaneet suosiotaan viime vuosina? Muutamaa kuntavaalikysymystä lukuun ottamatta sama kysymyssarja esitettiin vastaajille vuoden 2011 ARTTU-kuntalaiskyselyssä. Seuraavalla sivulla on listaus vaikuttamis- ja osallistu- mistapojen suosiovertailusta järjestysnumeroin vuosina 2011 ja 2017: 6Vertailusta havaitaan muutamia kiinnostavia muutoksia, vaikka vuosien 2011 ja 2017 tulokset ovat enimmäkseen melko yhteneviä. Listan selvimmät nousijat ovat palautteen antaminen palveluista sekä vetoomusten allekirjoittaminen. On mahdollista, että palaut- teenannon suosion yleistyminen liittyy vahvistuvaan ”asiakas on kuningas” -ajatteluun kuntalaisten keskuudessa: palveluista maksavien on oikeus myös vaatia palvelua ja antaa sen mukaista palautetta. Myös viestintävälineiden kehitys ja palautekanavien monipuolis- tuminen ja laajentuminen sosiaaliseen mediaan ovat luultavasti vaikuttaneet asiaan. Vetoomusten allekirjoittamista koskeva muutos saattaa liittyä vetoomusten tekemisen siirtymiseen myös internetiin. Asiaan on voinut vaikuttaa myös kansalaisaloitejärjestel- män käyttöönotto vasta vuoden 2011 mittauksen jälkeen. Verkossa helposti esillä olevat kansalaisaloitteet miellettäneen nekin vetoomuksiksi ja vaikka ne on ensisijaisesti tarkoi- tettu valtakunnallisiin asioihin vaikuttamiseen, monet kansalaisaloitteet ovat vaikutuk- siltaan merkittäviä myös kuntaosallistumisen näkökulmasta. Tällaisia ovat esimerkiksi liikenteeseen ja ympäristöön liittyvät aloitteet. Taulukko 1 jatkaa samojen osallistumis- ja vaikuttamistapojen analysointia. Se tarkastelee keinoja viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana käyttäneiden prosenttiosuuksia vastaa- jien kotikunnan asukasluvun mukaisissa ryhmissä. Päähavainto on, että kunnan koko ei yleensä vaikuta kovinkaan paljon osallistumistapojen käytön yleisyyteen. Kunnallisten vaikuttamis- ja osallistumiskeinojen käyttö vuosina 2011 ja 2017 (1. käytetyin, …, 17. = vähiten käytetyin) 2017 2011 Palautteen antaminen palveluista 1. 6. Asiakas- tai käyttäjäkyselyyn vastaam. 2. 1. Talkootyöhön osallistuminen 3. 3. Vetoomuksen allekirjoittaminen 4. 7. Yhteydenotto kunnan viranhaltijaan 5. 4. Päiväkodin, koulun tms. vanh.ilt. osall. 6. 2. Yhdistyksen kautta osallistuminen 7. 5. Kunnanosa- tai kylätoimintaan osall. 8. 10. Yhteydenotto kunnan luott.henkilöön 9. 8. Kunnan järj. keskustelutil. osallist. 10. 9. Rahananto paikall. kysym. liitt. kamp. 11. 11. Sosiaalisen median kautta vaikutt. 12. 14. Kaavoitukseen liitt. osall.keinojen käyttö 13. 12. Puoluetoimintaan osallistuminen 14. 16. Yleisönosastokirjoituksen kirjoittaminen 15. 13. Valituksen, oikaisuvaatim. tekeminen 16. 15. Kuntalaisaloitteen tekeminen 17. 17. Lähteet: Vuoden 2011 osalta ARTTU-kuntalaiskysely, ks. Pikkala ym 2013, 134. Vuoden 2017 osalta tekijän Kuntavaalitutkimus 2017 –aineisto. Vuoden 2011 tieto perustuu ARTTU-hankkeen tutkimuskuntien vastaajien vastauksiin (% käyttänyt). Vuoden 2017 tieto koskee käyttöä viimeksi kuluneiden neljän vuoden ajalta. 7Taulukko 1. ”Mitä seuraavista olet tehnyt viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana (eli huhtikuusta 2013 alkaen) vaikuttaaksesi oman kuntasi asioihin?” (Kuntavaalitutkimus 2017. Niiden %-osuus, jotka olivat tehneet viim. 4 vuoden aikana. Tulokset ryhmiteltynä vastaajan kotikunnan asukasluvun mukaan.)* 1000– 5000 5001– 10 000 10 001– 20 000 20 001– 50 000 50 001– 100 000 Yli 100 000 Kaikki Palautteen antaminen palveluista 58 52 53 61 60 69 62 Asiakas- tai käyttäjäkyselyyn vastaam. 62 58 57 55 64 64 61 Talkootyöhön osallistuminen 45 45 46 37 40 36 40 Vetoomuksen allekirjoittaminen 24 34 30 32 36 41 35 Yhteydenotto kunnan viranhaltijaan 52 45 38 40 35 25 34 Päiväkodin, koulun tms. vanh.ilt. osall. 32 26 31 31 30 28 29 Yhdistyksen kautta osallistuminen 36 36 30 25 30 18 26 Kunnanosa- tai kylätoimintaan osall. 37 34 26 26 24 19 25 Kunnan järj. keskustelutil. osallist. 37 31 21 21 24 18 22 Yhteydenotto kunnan luott.henkilöön 38 37 27 25 24 13 22 Rahananto paikall. kysym. liitt. kamp. 25 16 19 15 14 13 16 Sosiaalisen median kautta vaikutt. 15 15 10 15 13 14 14 Kaavoitukseen liitt. osall.keinojen käyttö 9 10 9 9 8 12 10 Puoluetoimintaan osallistuminen 18 9 12 8 8 7 9 Yleisönosastokirjoituksen kirjoittaminen 7 5 8 9 11 6 7 Valituksen, oikaisuvaatim. tekeminen 8 9 5 6 8 7 7 Osallist. ehdokkaan tukiryhmään 2017 6 6 4 4 7 4 5 Kuntalaisaloitteen tekeminen 8 6 3 2 1 3 3 Rahan lahjoitt. ehdokaskampanj. 2017 4 2 3 3 5 3 3 Osallist. kuntavaaleihin ehdokkaana 5 4 4 3 1 2 3 Vastaajamäärä pienimmillään (115) (159) (185) (294) (198) (617) (1568) * Kussakin kysymyksessä vastausvaihtoehdot olivat ”olen tehnyt viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana”, ”olen tehnyt aiemmin”, ”en ole tehnyt koskaan” ja ”en osaa/en halua sanoa”. EOS-vastausten osuus oli kysymyk- sittäin 2–6 prosenttia. EOS-vastaukset poistettiin analyysista ennen lopullisten prosenttiosuuksien laskemista. 8Joitakin poikkeuksia kuitenkin on, ja ne ovat yleensä sunnaltaan sellaisia, että pienim- missä kunnissa osallistumiskeinot ovat yleisempiä kuin suurissa kunnissa. Tällaisia melko selväpiirteisiä eroja on havaittavissa joka toisessa osallistumis- tai vaikuttamiskeinossa. Pääsääntöisesti yleisempää, mitä pienemmästä kunnasta on kyse: • talkootyöhön osallistuminen • kunnan viranhaltijoihin kohdistuvat yhteydenotot • yhdistysosallistuminen (varsinkin verrattuna suurimpiin kaupunkeihin) • kunnanosa- ja kylätoimintaan osallistuminen • kunnan järjestämiin keskustelutilaisuuksiin osallistuminen • yhteydenotot luottamushenkilöihin • rahananto paikallisiin kampanjoihin • puoluetoimintaan osallistuminen • kuntalaisaloitteen tekeminen • kuntavaaliehdokkuus Kunnan koko näyttää vaikuttavan päinvastaiseen suuntaan vain hyvin harvoin. Ainoas- taan vetoomuksen allekirjoittaneiden osuus näyttää kasvavan sen mukaan, mitä väkirik- kaammasta kunnasta on kyse. Kaikkiaan kuntakoon mukainen vertailu osoittaa siis kiis- tattomasti, että pienen kunnan ominaisuudet ja toimintaympäristö ovat monella tavalla suotuisammat aktiiviselle kuntaosallistumiselle kuin olosuhteet suuremmissa kunnissa ja varsinkin suurissa kaupungeissa. Pienissä kunnissa on suhteellisesti enemmän kotitalouk- sia, joihin kuuluvilla – tai heidän sukulaisillaan ja muilla läheisillä – on joko omakohtaista kokemusta kunnallisesta päätöksenteosta ja vaikuttamisesta tai ainakin läheinen suhde henkilöihin, joiden kautta asioihin voi yrittää vaikuttaa. Järjestö- ja muuhun yhteisötoi- mintaan osallistuminen sekä näistä kertyvä sosiaalinen pääoma tukevat pienissä kunnissa suuria kuntia enemmän osallistumista ja vaikuttamista oman kunnan asioihin. 9Kuntaosallistumisindeksit Monilukuisten osallistumistapojen yhteyksiä osallistumisen taustatekijöihin ei ole tutki- musekonomisesti järkevää analysoida yksittäisten keinojen osalta. Siksi osallistumis- ja vaikuttamismuodoista luotiin kaksi rakenteeltaan samanlaista summamuuttujaa, joiden laskennassa kukin kysymys sai pistearvokseen jonkin arvon nolla (ei ole tehnyt koskaan), yksi (on tehnyt aikaisemmin) tai kaksi (on tehnyt viimeisten neljän vuoden aikana). Ensimmäiseen summamuuttujaan koottiin tietoja kaikista 20 osallistumis- ja vaikuttamis- muodosta. Kuntaosallistumisindeksiksi nimetyn summamuuttujan rakenne ja pisteytys on selostettu tarkemmin taulukon 2 selitteessä. Nyt on oleellista huomata, että indeksin teoreettinen vaihteluväli sijoittuu välille 0–40, ja että indeksipisteet laskettiin vain sellai- sille vastaajille, joiden vastaukset eivät sisältäneet yhdessäkään kysymyksessä ”en osaa sa- noa”-vastauksia. Kaikkien tällaisten vastaajien indeksikeskiarvoksi saatiin 11,9 pistettä. Analyysin koko vastaajajoukossa kuntaosallistumisindeksin keskihajonta oli 7,5. Toinen indeksi vastaa rakenteeltaan kuntaosallistumisindeksiä. Siihen otettiin mukaan viisi sellaista osallistumistapaa, jotka kuvaavat parhaiten oma-aloitteista kuntavaikutta- mista. Tältä pohjalta oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen indeksiin sisällytettiin seuraavat kysymysosiot: yhteydenotto kunnan viranhaltijaan, yhteydenotto kunnan luottamushen- kilöön, yleisönosastokirjoituksen kirjoittaminen, valituksen tai oikaisuvaatimuksen teke- minen sekä kuntalaisaloitteen tekeminen. Tämän summamuuttujan vaihteluväli on 0–10. Keskiarvoksi koko vastaajajoukossa saatiin 2,11 ja keskihajonnaksi 2,20. Indeksipisteet kertovat tietenkin vain suuntaa antavasti yksittäisten vastaajien osallistu- misaktiivisuudesta. Katsontakannasta riippuen kuntaosallistumisindeksin noin 12 pisteen keskiarvoa voi pitää korkeana, mutta välttämättä se ei sitä ole. On oleellista huomata, että keskivertokansalainen voi yltää keskivertopisteisiin eri tavoin. Yksi voi saavuttaa sen an- tamalla vain kerran neljässä vuodessa kunnalle palautetta jostakin asiasta, osallistumalla samalla aikavälillä vain kerran lapsensa päiväkodin tai koulun vanhempainiltaan, osal- listumalla kerran esimerkiksi urheiluseuran kenttäprojektin kautta kuntansa toimintaan yhdistystoiminnan ja talkootyön kautta, vastaamalla yhteen kunnan käyttäjäkyselyyn sekä kommentoimalla kerran neljässä vuodessa sosiaalisessa mediassa jotakin kunnallista kiis- takysymystä. Toisaalta vain näitä samoja osallistumiskeinoja käyttävä kuntalainen voi käyttää monia niistä vuosittain useita kertoja ja päätyä samaan indeksipisteytykseen. Suuressa tilastol- lisessa data-aineistossa tällaiset ääriesimerkit eivät kuitenkaan ole hallitsevia. Siksi nyt rakennetuilla indekseillä on mahdollista tutkia varsin luotettavasti sekä väestöryhmien keskimääräisen osallistumisaktiivisuuden eroja että osallistumisen ja sen taustatekijöiden välisiä tilastollisia yhteyksiä. 10 Taulukossa 2 ja kuviossa 2 tarkastellaan aluksi eri-ikäisten kuntalaisten keskiarvoja mo- lemmilla indekseillä. Iän elinkaarivaikutusten tunnistamiseksi tulokset laskettiin erikseen viisivuotisikäryhmille, kaikkein nuorimpien ja vanhimpien vastaajien laajempia ikäryh- miä lukuun ottamatta. Kuntaosallistumisindeksin muutamat päätulokset eivät ole kovin yllättäviä. Ne varmentavat varhaisia, eri maissa toteutettujen osallistumistutkimusten ha- vaintoja kansalaisten poliittisen osallistumisen ns. U-käyrästä (ks. esim. Milbrath & Goel 1977). Osallistumisen U-käyräteorian mukaan keski-ikäiset osallistuvat politiikkaan eni- ten ja nuorimmat sekä kaikkein vanhimmat kansalaiset vähiten. Ikäryhmien väliset erot eivät ole kuntaosallistumisindeksipisteissä aivan niin voimakkaita kuin kuntavaalien äänestysprosenteissa. Vuoden 2012 kuntavaaleissa alle 25-vuotiaiden äänestysprosentti oli 30 ja 55–69-vuotiaiden 72 prosenttia (Hanna Wassin teettämä ai- neisto sähköisestä äänioikeusrekisteristä; ks. Borg & Pikkala 2017, 18). Äänestysvilkkau- den osalta keski-ikäisten osallistumisaktiivisuus oli siis lähes 2,5 kertaa suurempi. Kun- taosallistumisindeksissä aktiivisin ikäryhmä on 50–54-vuotiaat, joiden indeksipisteiden keskiarvo (14,52) on lähes kaksinkertainen kahden nuorimman ikäryhmän pisteisiin ver- rattuna. Oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen indeksissä alle kahden pisteen ikäryhmäkeskiarvo kertoo, että suurin osa ikäryhmään kuuluvista ei ollut tehnyt mitään indeksin viidestä toiminnosta viimeisten neljän vuoden aikana. Aktiivikansalaisuuden näkökulmasta kaik- kien ikäryhmien keskiarvot ovat oikeastaan verraten matalia. 0 3 6 9 12 15 80– 75–79 70–74 65–69 60–64 55–59 50–54 45–49 40–44 35–39 30–34 25–29 18–24 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 KUNTAOSALLISTUMIS- INDEKSI (0–40) OMA-ALOITTEISEN KUNTAVAIKUTTAMISEN INDEKSI (0–10) KUVIO 2. Kuntaosallistumisen ja oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen indeksikeskiarvot viisivuotisikäryhmittäin (Kuntavaalitutkimus 2017, aritmeettinen keskiarvo). 11 Taulukko 2. Kuntaosallistumisen ja oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen indeksikeskiarvot viisivuotisikäryhmittäin (Kuntavaalitutkimus 2017, aritmeettinen keskiarvo). Ikäryhmä Kuntaosallistumi-sindeksi (0–40)* Oma-aloitteisen kun- tavaikuttamisen in- deksi (0–10)* Vastaajamäärä pienimmillään 18–24 8,47 0,63 (71) 25–29 7,86 0,72 (103) 30–34 10,69 1,34 (83) 35–39 11,42 1,55 (92) 40–44 14,69 2,36 (104) 45–49 12,70 1,99 (86) 50–54 14,52 2,74 (128) 55–59 12,07 2,41 (152) 60–64 12,10 2,59 (134) 65–69 12,14 2,59 (171) 70–74 13,09 2,85 (108) 75–79 11,58 2,43 (70) 80– 10,39 2,28 (32) Kaikki 11,93 2,12 (1335) *Kuntaosallistumisindeksiin otettiin mukaan kaikki 20 osallistumis- ja vaikuttamismuotoa. Muuttujat koodat- tiin seuraavasti: 0=”ei ole tehnyt koskaan”, 1=”on tehnyt aikaisemmin”, 2=”on tehnyt viimeisten neljän vuoden aikana”. Summamuuttujaan otettiin vain sellaiset vastaajat, joilla ei ollut yhdessäkään osallistumismuuttujas- sa EOS-vastauksia tai muuta puuttuvaa tietoa. Vaihteluväli 0–40, vastaajamäärät ovat pyöristettyjä lukuja painotetusta analyysista. Oma-aloitteisen vaikuttamisen indeksiin otettiin mukaan seuraavat viisi muuttu- jaa: yhteydenotto kunnan viranhaltijaan; yhteydenotto kunnan luottamushenkilöön; yleisönosastokirjoituksen kirjoittaminen, valituksen tai oikaisuvaatimuksen tekeminen sekä kuntalaisaloitteen tekeminen. Muuttujan vaihteluväli on 0–10. Oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen ikäryhmäkohtaiset erot ovat puolestaan selvästi voi- makkaampia kuin kuntaosallistumisindeksissä. Varsinkaan nuoret eivät näytä osallistu- van kuntavaikuttamiseen oma-aloitteisesti. Sekä kuntaosallistumisindeksissä että oma-aloitteisen vaikuttamisen indeksipisteissä ta- pahtuu merkittävin hyppäys siirryttäessä alle 30-vuotiaiden ikäryhmistä 30–34-vuotiai- siin. Tämä selittynee perheistymisellä ja 30 vuotta täyttäneiden ikäryhmälle tyypillisellä perhekoon kasvulla. Perheistymisen vaikutus kuntaosallistumisindeksiin voi kulkea aina- kin päiväkoti- ja koulutapaamisten kautta, ja tuolloin kuntaosallistuminen yleistyy mui- denkin kuntapalveluiden lisääntyneen käytön myötä. 12 Kuvio 3 tarkastelee lisäksi sukupuolten välisiä eroja kuntaosallistumisen indeksipisteissä. Pyramidikuvio kuvaa molempien sukupuolten osalta vastaajien lukumäärää (vaaka-ak- seli) kullakin indeksipisteellä (pystyakseli). Miesten ja naisten erot eivät ole tasaisia läpi pisteskaalan vaan ne ovat erisuuntaisia eri ikäryhmissä. 60 50 40 30 20 10 0 10 20 30 40 50 60 0 5 10 15 20 25 30 35 40 Miehet Naiset KUVIO 3. Kuntaosallistumisindeksin pistemääriin perustuva vastaajajoukkopyramidi vastaajien sukupuolen mukaan (indeksi 0–40, vastaajien lkm, miehiä analyysissa mukana 651 ja naisia 689). Aivan ilmeistä on, että täysi osallistumattomuus kuntavaikuttamiseen vaivaa osaa mie- histä. Hieman keskimäärää aktiivisimpien osallistujien ryhmissä (noin 17–22 pistettä) on sitä vastoin naisia selvästi enemmän kuin miehiä. Koko aineistossakin naisia on toki jon- kin verran enemmän. Kuntaosallistumiseltaan lähellä 30 pistettä olevien ja sen ylittävien joukossa on taas pääsääntöisesti enemmän miehiä. Kahden indeksin yhteydet keskeisiin sosiodemografisiin sekä poliittisen kiinnittymisen taustatekijöihin on esitetty taulukossa 3 korrelaatiokertoimin. Ne osoittavat tekijöiden vä- lisen tilastollisen riippuvuuden voimakkuutta. Korrelaatiokertoimen arvo vaihtelee mii- nus yhdestä plus yhteen. Tekijöiden välinen riippuvuus on sitä voimakkaampaa, mitä suu- remman arvon korrelaatiokerroin saa. Kun korrelaatio on nolla, tekijät ovat tilastollisesti riippumattomia. 13 Taulukko 3. Kuntaosallistumisindeksin ja oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen indeksin kahdenväliset yhteydet joihinkin sosiodemografisiin sekä poliittiseen kiinnittymiseen liittyviin taustatekijöihin (Kuntavaalitutkimus 2017, korrelaatio, Kendallin tau b). Taustatekijä (vaihteluväli) Kuntaosallistu-mis-indeksi (0–40)* Oma-aloitteisen kun- tavaikuttamisen in- deksi (0–10)* Sukupuoli (1=mies, 2=nainen) .051 -.053 Ikäryhmä (1–5; nuorin–vanhin) .077 .234 Kuntakokoryhmä (1–6; pieni–suuri) -.087 -.163 Ammatillinen koulutustaso (1–5; matala–korkea) .114 .071 Poliittinen kiinnostus (1–4; pientä–suurta) .227 .238 Sisäinen kansalaispätevyys (1–4; pientä–suurta) .161 .172 Puolueläheisyys (1–4; pientä–suurta) .194 .171 * Kaikki korrelaatiot ovat tilastollisesti merkitsevästi nollasta poikkeavia yhden prosentin riskitasolla. Sukupuolten edellä todettu ei-suoraviivainen yhteys kuntaosallistumisindeksiin näkyy siinä, että näiden tekijöiden kahdenvälinen tilastollinen riippuvuus jää melko vaatimatto- maksi. Miesten yliedustus kaikkein aktiivisimmissa osallistujissa näkyy puolestaan siinä, että yhteys oma-aloitteiseen vaikuttamiseen on negatiivinen. Toisin sanoen miehet vai- kuttavat hieman useammin oma-aloitteisen osallistumisen indeksiin kuuluvilla tavoilla. Iän ja osallistumisen välisen yhteyden U-käyrämäisyys näkyy kuntaosallistumisindeksin korreloitumisessa. Sen yhteys ikään jää melko heikoksi. Vanhemmat osallistuvat kuiten- kin jonkin verran nuoria enemmän. Oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen indeksin yhteys ikään on paljon selvemmin positii- vinen: nuoret osallistuvat vähiten ja pääsääntöisesti oma-aloitteinen vaikuttaminen yleis- tyy ikääntymisen myötä. Tulos on odotettu, koska iän myötä yhteydenottojen kannalta oi- keiden henkilöiden tuntemus vahvistuu. Yleensä myös osallistumiseen tarvittavat tiedot, taidot ja muut resurssit lisääntyvät iän karttuessa. Vastaajien kotikunnan asukasmääräkin vaikuttaa osallistumista lisäävästi. Negatiiviset korrelaatiokertoimet tarkoittavat nyt sitä, että tekijöiden tilastollista yhteyttä tarkastel- taessa osallistuminen on hieman sitä yleisempää, mitä pienemmästä kunnasta on kyse. Tällainen yhteys on jonkin verran voimakkaampi oma-aloitteisen kuntavaikuttamisen kohdalla. Myös ammatillisen koulutuksen tasoa osoittava viisiluokkainen muuttuja (1=ei amma- tillista koulutusta, …, 5=yliopistotason tutkinto) korreloi positiivisesti, joskaan ei kovin voimakkaasti osallistumisindeksien kanssa. Yllättävää on, että korrelaatio on heikompi oma-aloitteisen vaikuttamisen indeksiin, koska koulutuksen mukanaan tuomien taitojen voisi olettaa vahvistavan osallistumisessa tarvittavia resursseja. Näin luultavasti onkin, 14 mutta hyvät osallistumisvalmiudet eivät aina välttämättä johda aktiiviseen osallistumi- seen. Osallistuminen vaatii myös kiinnostusta ja halua vaikuttaa. Sitä paitsi osallistumisen tasa-arvonäkökohtien kannalta on myönteistä, että oma-aloitteinen kuntavaikuttaminen ei näytä riippuvan kovinkaan paljon osallistujan koulutustasosta. Analysoiduista sosiodemografisista taustatekijöistä ainoastaan ikä ja kuntakoko vaikut- tavat melko vahvasti kuntaosallistumiseen, ja nekin erityisesti oma-aloitteiseen kuntavai- kuttamiseen. Tähän verrattuna tutkituilla kolmella poliittisen kiinnittymisen mittarilla on kullakin varsin selvä positiivinen yhteys osallistumisindekseihin (taulukko 3). Kansalaisten kiinnostusta politiikkaa kohtaan mitataan poliittisen osallistumisen tutki- muksissa vakiintuneesti kysymyksellä, jonka neliportainen vastausasteikko vaihtelee ”ei lainkaan kiinnostuneesta” ”hyvin kiinnostuneeseen”. Itse kysymys koskee sitä, kuinka kiinnostunut kyselyvastaaja katsoo olevansa politiikasta. Tämän mittarin yhteys kunta- osallistumiseen on suhteellisen vahva, koska yksilötason kyselytutkimusaineistoissa mieli- pidemuuttujiin liittyvät tilastolliset riippuvuudet kohoavat harvoin erittäin voimakkaiksi. Vastaajien sisäistä kansalaispätevyyttä mitattiin aineistossa useilla kysymyksillä. Tähän korrelaatiotarkasteluun otettiin mukaan pelkästään yksi mielipideväittämä: ”Joskus poli- tiikka vaikuttaa niin monimutkaiselta, että en oikein ymmärrä mitä on tekeillä”. Sen vas- tausvaihtoehdot vaihtelivat ”täysin samaa mieltä” olemisesta ”täysin eri mieltä” olemiseen. Kyse on samasta sisäisen kansalaispätevyyden mittarista kuin aiemmassa, kansalaisten po- liittista luottamusta kuvanneessa demokratiaindikaattoriartikkelissa (Kestilä-Kekkonen 2015). Lyhyesti sanottuna sisäistä kansalaispätevyyttä tuntevat ihmiset kokevat osaavansa vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja itselleen tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Siksi ei ole yllättävää, että mittari korreloi positiivisesti molempien osallistumisindeksien kanssa. Taulukon 3 kolmas poliittisen kiinnittymisen mittari koskee vastaajien puolueläheisyyt- tä. Mittari rakennettiin kahdesta Kuntavaalitutkimus 2017 -aineiston kysymyksestä, jotka koskivat puoluekiinnittymistä. Ensimmäinen kysymys kuului: ”Katsotko yleensä olevasi lähellä jotakin poliittista puoluetta?” Tähän kysymykseen kielteisesti vastanneet tai ”en osaa sanoa” -vastauksen antaneet koodattiin puolueläheisyysmuuttujaan ykkösiksi. Kysy- mykseen myönteisesti vastanneille esitettiin lisäkysymys siitä, kuinka läheiseksi he koke- vat sen puolueen, jota lähellä he ovat. Tämän kysymyksen vastausvaihtoehdot koodattiin puolueläheisyysmuuttujaan seuraavasti: 2=”ei kovinkaan läheiseksi”, 3=”melko läheiseksi” ja 4=”erittäin läheiseksi”. Neliluokkaisen puolueläheisyysmuuttujan yhteydet kuntaosal- listumisindekseihin olivat suurin piirtein samat kuin sisäisellä kansalaispätevyydellä. 15 Mielipiteet vaikuttamismahdollisuuksista ja kuntademokratian toimivuudesta Kuntavaalit 2017 -kysely sisälsi lisäksi osion väittämiä, jotka koskivat vaikutusmahdolli- suuksia kuntapolitiikkaan sekä käsityksiä kuntademokratian toimivuudesta. Tiedustellut väitteet, niiden vastausvaihtoehdot sekä väittämiin saadut vastaukset ilmenevät kuviosta 4. Huomautettakoon, että väittämät ovat erisuuntaisia – joko kielteisiä tai myönteisiä – ja siksi niiden tuloksia pitää osata lukea ”oikein päin”. Eri mieltä oleminen kielteisestä väittämästä osoittaa kuntademokratian toimivuutta, samoin kuin samaa mieltä oleminen demokratian toimivuuden kannalta myönteisestä väittämästä. Kiinnitän seuraavassa sys- temaattisesti huomiota väittämiin saatujen äärivastausten määrään, jonka rinnalla arvioin jakaumia myös kokonaisvaltaisemmin. Kuvion 4 kolme ylintä väitettä kuvaavat eri kanteilta vastaajien kansalaispätevyyttä: kaksi ensimmäistä kuvaavat sisäistä pätevyyttä ja kolmas ns. ulkoista kansalaispätevyyttä. Sisäi- nen kansalaispätevyys viittaa yksikön käsityksiin hänen omista vaikuttamismahdollisuuk- sistaan. Ulkoinen pätevyys liittyy muun muassa käsityksiin siitä, miten kansalaismielipi- teen koetaan tulevan kuulluksi ja huomioon otetuksi puolueiden välityksellä. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Täysin samaa mieltäJokseenkin samaa mieltäEOSJokseenkin eri mieltäTäysin eri mieltä Kuntademokratia toimii omassa kunnassani hyvin Pol. päätösvalta on kotikunnassani keskittynyt aivan liian harvoille henkilöille Kunnan-/kaupunginvaltuutetut menettävät yleensä pian valituksi tultuaan kosketuksen äänestäjiin Kotikuntani kunnallispoliitikkoihin voi yleensä ottaen luottaa Kuntavaalien tuloksilla ei ole nykyään paljonkaan merkitystä kunnassani harjoitettavan politiikan kannalta Kuntavaalit eivät ole yhtä tärkeät vaalit kuin eduskuntavaalit Voin vaikuttaa oman kuntani asioihin äänestämällä kuntavaaleissa On ainakin yksi puolue, joka ajaa minun etuani kunnallispolitiikassa Minulla ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä kunnan-/kaupunginhall. ja valtuusto päättävät Mielestäni ymmärrän melko hyvin tärkeitä kunnallispoliittisia kysymyksiä 5 22 20 47 6 4 30 14 36 16 5 32 12 39 12 4 17 18 54 7 11 43 14 27 5 22 41 5 24 8 3 13 3 51 30 6 18 13 44 19 9 40 3 34 14 3 16 5 62 14 KUVIO 4. Valitsijoiden mielipiteitä kuntademokratiaa ja sen toimivuutta koskevista väitteistä (Kuntavaalitutkimus 2017, %) 16 Vahvinta sisäistä kansalaispätevyyttä tuntee noin 10–15 prosenttia äänioikeutetuista kan- salaisista. Hyvin matalaa kansalaispätevyyttä tuntee kysymyksestä riippuen noin 5–15 prosenttia vastaajista. Näiden mielipidejakauman ääripäiden väliin jää noin kaksi kolmes- ta tai jopa kolme neljästä vastaajasta. Seuraavat kolme väittämää (kuvio 4) koskivat kuntavaaleja yleensä, eivät pelkästään vuo- den 2017 kuntavaaleja. Vajaa kolmannes vastaajista oli täysin samaa mieltä siitä, että ää- nestämällä kuntavaaleissa voi vaikuttaa oman kuntansa asioihin. Kun joukkoon lisätään asiasta ”jokseenkin samaa mieltä” olleiden osuus, nousee vaalivaikuttamiseen uskovien määrää neljään viidestä vastaajasta. Osuus on linjassa vaalituloksen merkitystä koskevasta väittämästä saatujen tulosten kans- sa. Vain viisi prosenttia vastaajista oli ”täysin samaa mieltä” siitä, että ”kuntavaalien tulok- silla ei ole nykyään paljonkaan merkitystä kunnassani harjoitettavan politiikan kannalta”. Lähes kaksi kolmesta vastaajasta oli lisäksi sitä mieltä, että kuntavaalit ovat kutakuinkin yhtä tärkeät vaalit kuin eduskuntavaalit. Kunnallispoliitikkoihin luottamista koskevaan väittämän tuloksissa näkyy puolestaan ter- ve kriittisyys poliittisia luottamushenkilöitä kohtaan. Vain seitsemän prosenttia vastaajista oli ”täysin samaa mieltä” väitteestä ”kotikuntani kunnallispoliitikkoihin voi yleensä ottaen luottaa”. Kuitenkin selvä enemmistö vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että oman kunnan kunnallispoliitikkoihin voi yleensä luottaa. Kriittisyys valtuutettujen kuntalaisvuorovaikutusta kohtaan oli silti melko yleistä. Niukka enemmistö vastaajista oli samaa mieltä siitä, että ”kunnan-/kaupunginvaltuutetut menettävät yleensä pian valituksi tultuaan kosketuksen äänestäjiin”. Melko yleinen kriittisyys kuntapäättäjiä kohtaan näkyy myös siinä, kuinka monet vastaa- jat katsoivat poliittisen päätösvallan keskittyneen omassa kunnassaan liian harvoille hen- kilöille. Tätä koskevasta väittämästä oli samaa mieltä noin joka toinen kyselyn vastaaja. Täysin samaa mieltä väitteestä oli joka seitsemäs vastaaja (16 %). Kaikkiaan äänioikeutettujen kuntalaisten yleiset mielipiteet oman kunnan kuntademo- kratian toimivuudesta osoittavat, että kunnallinen kansanvalta toimii Suomessa ainakin kohtuullisen hyvin. Vastaajien enemmistö (54 %) oli samaa mieltä väittämästä ”kuntade- mokratia toimii omassa kunnassani hyvin” ja runsas neljännes (27 %) vastaajista oli siitä eri mieltä. Huomattavan suuri osa vastaajista (20 %) ei kuitenkaan osannut tai halunnut ottaa kantaa tähän yleiseen kuntademokratian toimivuusarvioon. Tutkimusaineistosta etsittiin syitä näin yleiseen kantaaottamattomuuteen. Merkittävä osa ”en osaa sanoa” -vastauksista se- littynee tiedonpuutteella, koska kotikunnassaan pitkään tai melko vähän aikaa asuneiden EOS-vastausten osuudet olivat hyvin erilaiset. Vähintään 80 prosenttia elämästään nykyi- sessä kotikunnassaan asuneiden joukossa oman kunnan kuntademokratian toimivuutta osasi arvioida 84 prosenttia vastaajista. Korkeintaan 20 prosenttia elämästään nykyisessä kotikunnassaan asuneiden joukossa vastaava osuus oli vain 71 prosenttia. 17 Taulukkotarkastelujen ulkopuolella analysoitiin lopuksi myös kuvion 4 viimeisen väittä- män eli kuntademokratian toimivuusarvion yhteyksiä osallistumisindekseihin, poliitti- seen pätevyyteen liittyviin vaikuttamiskäsityksiin, poliittisen kiinnittymisen perusmuut- tujiin sekä perustaviin sosiodemografisiin muuttujiin. Toimivuusarvion kahdenväliset korrelaatiot taustatekijöihin olivat kauttaaltaan positiivi- sia, mutta ne jäivät pääsääntöisesti voimakkuudeltaan melko mataliksi. Korkein korrelaa- tio havaittiin puolueläheisyyteen (r = .22). Myönteinen arvio kuntademokratian toimi- vuudesta korreloitui heikommin molempiin osallistumisindekseihin (.07 < r < .09 ). Tästä voidaan päätellä, että paikallinen osallistuminen ja vaikuttaminen eivät juurikaan lisää, joskaan eivät myöskään juuri vähennä, yleistä tyytyväisyyttä oman kunnan kuntademo- kratian toimivuuteen. Lopuksi Tässä artikkelissa käsiteltiin tuoreella tutkimusaineistolla suomalaisen kuntavaikuttami- sen tilaa ja käsityksiä kuntademokratiasta. Aihetta on käsitelty aiemmin laajemmin useis- sa tutkimuksissa (esim. Piipponen ja Pekola-Sjöblom toim. 2013; Christensen ym. 2016). Nyt analyysin päätavoitteena oli päivittää osallistumistietoja ja avata aiempaa tarkemmin joitakin kuntavaikuttamisen piirteitä ja taustatekijöitä. Kuntademokratian osallistumis- ja vaikuttamismuotojen suosiota tarkasteltiin kysymys- patteristolla, jota on käytetty suurin piirtein samanlaisena Kuntaliiton KuntaSuomi 2004 - ja Arttu-tutkimusohjelmissa. Mittaristo on laaja, mutta se ei tarkoituksellisesti ole kaiken kattava. Siihen sisältyy monia sellaisia arkisia vaikuttamismahdollisuuksia, joita moni ei ensikädeltä ehkä edes miellä kunnan asioihin vaikuttamiseksi. Päiväkotien ja koulujen vanhempainiltoihin ja -tapaamisiin osallistuminen tai muunlainen palautteen antaminen kunnan palveluista ovat juuri niitä tavallisimpia ja itse asiassa myös varsin täsmällisiä vai- kuttamiskeinoja, joiden tulee ehdottomasti kuulua laaja-alaisen vaikuttamismonitoroin- nin piiriin. Vuoden 2017 huhti–toukokuussa kerätty, kuntavaalien äänioikeutettuja valtakunnallisesti edustava kyselyaineisto osoitti, että noin 60 prosentin vastaajista oli antanut palautetta kunnan palveluista. Kysymyksessä mitattiin käyttöaktiivisuutta viimeksi kuluneiden nel- jän vuoden aikana. Yhtä suuri osuus oli vastannut kunnan palveluun liittyvään asiakas- tai käyttäjäkyselyyn. Nämä suurimmat osuudet ovat yllättävän lähellä vuoden 2017 kunta- vaalien äänestysprosenttia (59 %). Toisaalta jotkut eivät osallistu lainkaan: joko asia ei koske itseä tai sitten osallistuminen ei vain kiinnosta. Noin 15–20 prosenttia vastaajista ei ollut koskaan antanut palautetta kun- nan palveluista tai vastannut johonkin kunnan käyttäjäkyselyyn. Useimmissa 20 tiedustel- lussa osallistumismuodossa ehdottomana enemmistönä (> 50 %) olivat sellaiset vastaajat, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet osallistumiskanavaa. 18 Tulosten vertailu Kuntaliiton aikaisempiin tutkimuksiin osoitti, että jotkin osallistumis- tavat ovat nostaneet sijoitustaan tärkeimpien keinojen listalla 2010-luvun kuluessa. Sekä palautteen antaminen palveluista että vetoomusten allekirjoittaminen ovat nykyisin suosi- tumpia osallistumistapoja kuin 2010-luvun alussa. Asian taustalla lienevät verkko-osallis- tumisen tarjonnan yleistyminen ja osallistumisen helpottuminen sekä päätökset joidenkin uusien osallistumismuotojen käyttöönotosta. Esimerkiksi valtakunnallisen kansalaisaloit- teen mahdollistuminen ja sen vahva verkkopohjaisuus ovat saattaneet myötävaikuttaa muunlaisen verkko-osallistuminen suosion kasvuun kunnissa. Tiedustelluista osallistumistavoista muodostettiin kaksi indeksiä. Kuntaosallistumisin- deksiin otettiin mukaan kaikki 20 vaikuttamiskeinoa ja oma-aloitteisen kuntavaikutta- misen indeksiin viisi kysymystä. Indeksien avulla tutkittiin sosiodemografisten ja poliit- tiseen kiinnittymiseen liittyvien taustatekijöiden yhteyksiä kuntaosallistumisen määrään. Tulokset olivat pääsääntöisesti odotetun suuntaisia. Kunnan asukasmäärään liittyvä kun- nan yleinen toimintaympäristö vaikutti laaja-alaisesti kunta-osallistumiseen. Pienissä kunnissa kynnys ottaa yhteyttä kunnan luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin oli sel- västi matalampi kuin suurissa kaupungeissa. Pienissä kunnissa myös kiinnittyminen puo- lueisiin ja muihin järjestöihin sekä yleensä paikallisyhteisöön oli vahvempaa kuin suu- remmissa kunnissa, mikä edesauttaa erilaisiin osallistumiskeinoihin tarttumista. Kuntalaisten ikä ei vaikuttanut osallistumiseen suoraviivaisesti vaan laaja-alainen osallis- tuminen oli yleensä korkeimmillaan keski-iässä. Oma-aloitteisesta kuntavaikuttamisesta tosin havaittiin, että se yleistyi merkittävästi vasta 50 vuotta täyttäneiden joukossa, ja oli vahvaa vielä yli 70-vuotiaidenkin joukossa. Myöskään vastaajien sukupuolen tilastollinen yhteys heidän kuntaosallistumisensa mää- rään ei ollut suoraviivainen. Miesten joukossa oli naisia useammin sekä hyvin passiivi- sia että hyvin aktiivisia osallistujia. Iän ja sukupuolen tavoin myöskään vastaajien am- matillisen koulutuksen taso ei korreloitunut voimakkaasti osallistumisindeksien kanssa. Riippuvuudet olivat positiivisia, mutta ilmeisesti muun muassa kuntakokoon ja eritoten pienten kuntien suotuisaan toimintaympäristöön liittyvät tekijät heikentävät koulutusta- son tilastollista yhteyttä osallistumisen määrään. Korkea ammatillinen koulutustaso ei siis ole, eikä sen tule olla aktiivisen kuntaosallistumisen välttämätön edellytys. Poliittisen kiinnittymisen taustatekijöiden vaikutusta osallistumisaktiivisuuteen tutkittiin subjektiivisen poliittisen kiinnostuksen, koetun sisäisen kansalaispätevyyden sekä puo- lueläheisyyden osalta. Kaikilla kolmella oli odotetusti positiivinen yhteys kuntaosallistu- miseen, vahvimmin yleisellä kiinnostuksella politiikkaa kohtaan. Kukin näistä taustate- kijöistä korreloitui melko samansuuruisena sekä laajaan kuntaosallistumisindeksiin että suppeampaan, oma-aloitteista kuntavaikuttamista mittavaan indeksiin. Molempien indeksien tilastolliset yhteydet kuntademokratian toimivuutta koskeviin arvi- oihin jäivät melko heikoiksi. Tämä havainto viittaa siihen, että kuntatason osallistumisen 19 ja demokratian toimivuusarvioiden väliset mahdolliset vaikutussuhteet ovat monimutkai- sia. Osallistuminen tai osallistumattomuus voi johtua tyytyväisyydestä vallitsevaan asian- tilaan tai vaikutusmahdollisuuksiin, ja myös tyytymättömyys demokratian toimivuuteen voi joko aktivoida tai passivoida. Aina ei tarvitse huolestua siitä, jos useimmat eivät osal- listu. Osallistumisen motiivit ja tavoitteet ovat myös erilaisia riippuen siitä, millaisesta osallis- tumis- tai vaikuttamistavasta on kyse. Melko tavanomaisen palautteen antajat ja ”hiljaiset” osallistujat eivät välttämättä pyri vaikuttamaan vahvasti johonkin omalla osallistumisel- laan. Joissakin tapauksissa joku taas kokee oikeuksiaan loukatun, ja saattaa käyttää yhdes- sä riita-asiassa kaikkia mahdollisia vaikuttamiskanavia. Kuntademokratian tilaa ja toimivuutta koskeviin väitteisiin saadut vastaukset osoitti- vat, että suurin osa aikuisikäisestä kuntalaisista katsoo kunnallisen kansanvallan toimi- van omassa kunnassaan ainakin kohtuullisen hyvin. Selvästi useimmat katsovat voivansa vaikuttaa äänestämällä ja he löytävät kunnastaan puolueen, joka ajaa heidän asioitaan. Useimmat ovat myös sitä mieltä, että kuntavaalien tuloksilla on merkitystä oman kunnan politiikan suuntaan. Suurin osa myös luottaa riittävässä määrin poliitikkoihin, joskin po- liittisia päätöksentekijöitä kohtaan esiintyy myös tervettä kriittisyyttä. Selvimmin kuntalaiset moittivat vallan keskittymistä sekä kuntalaisten ja päättäjien väli- sen vuorovaikutuksen toimivuutta kuntavaalien jälkeen. Kuntaosallistumisen suurimmat nykyhaasteet liittyvätkin nimenomaan edustuksellisen demokratian toimivuuteen. Mo- nien etääntyminen puoluetoiminnasta ja kuntavaalien matalahkot äänestysprosentit to- distavat, että kuntademokratian elävöitymiselle ja uudistumiselle on aina tilaa. 20 Ehdokkaiden motiivit ja voimavarat ELINA KESTILÄ-KEKKONEN, JOSEFINA SIPINEN JA AINO TIIHONEN Johdanto Toimivan kuntademokratian edellytys on riittävä määrä kuntalaisia, jotka ovat valmiita osallistumaan yhteisten asioiden hoitoon vaikuttamalla kunnallisissa luottamustehtävis- sä. Vuoden 2017 kuntavaaleissa puolueet onnistuivat rekrytoimaan ehdokkaita huomat- tavasti vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin: ainoastaan vihreät ja kristillisdemokraatit onnistuivat kasvattamaan ehdokasmääräänsä. Näyttääkin siltä, että kansalaisten kiinnos- tus kunnan luottamustehtäviä kohtaan on laskenut. Yhdeksi syyksi tähän on arveltu sitä, että kansalaiset ovat etääntyneet puolueiden järjestötoiminnasta, joka on aiemmin toimi- nut luontevimpana alustana uusien ehdokkaiden rekrytoinnille (Borg & Pikkala 2017, 7). Rekrytointivaikeudet voivat osittain juontaa juurensa myös kunnan tehtävien merkittä- vään kaventumiseen: vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannosta siirtyy maakun- nille seuraavan vaalikauden aikana ja kunnat keskittyvät jatkossa etenkin varhaiskasva- tukseen, koulutukseen, kaavoitukseen ja liikennejärjestelyihin. Vuoden 2017 vaaleissa oli ehdolla yli 33 000 kuntalaista eri puolilla Suomea. Puolueil- la on keskeinen rooli luottamushenkilöiden rekrytoimisessa, minkä lisäksi kansalaisten oma elämäntilanne ja henkilökohtaiset resurssit vaikuttavat kiinnostukseen tavoitella paikkaa kunnanvaltuustossa. Suomalainen vaalijärjestelmä painottaa yksittäisen ehdok- kaan henkilökohtaisia voimavaroja äänestäjien tavoittamisessa ja tarvittavan äänimäärän hankkimisessa. Ehdokkaat sijoitetaan puolueiden tai valitsijayhdistysten listoille yleensä aakkosjärjestyksessä. Äänestäjät osoittavat äänensä suoraan haluamalleen ehdokkaalle sen sijaan, että puolueen tulevat valtuutetut päätettäisiin puolueen sisällä, kuten esimer- kiksi on tapana niin kutsuttuun suljettuun listavaaliin perustuvissa järjestelmissä. Tämä tarkoittaa, että vaaleissa ehdokkaat kilpailevat äänistä myös saman puolueen sisällä. Eh- dokkaiden henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja voimavaroilla on merkitystä paitsi vaa- leissa, myös niiden ehdokasasettelussa. Puolueet pyrkivät hankkimaan listoilleen sellaisia ehdokkaita, joilla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kerätä kannatusta itselleen ja puolueelleen (Helander 2003; Kuitunen 2000). Keskeisimpiä yksilötason resursseja, joilla on merkitystä ehdokkaaksi lähtemisessä ja val- tuutetuksi valikoitumisessa, ovat käytettävissä oleva aika, aiempi poliittinen ja yhteiskun- nallinen kokemus, sekä mahdollisesti myös varallisuus. Viimeksi mainittu määrittää sitä, kuinka paljon rahaa yksilöllä on panostaa vaalikampanjointiin (ks. esim. Verba ym. 1995). Se, miten laajaa tai ammattimaista vaalikampanjaa pääsy kunnanvaltuustoon edellyttää, vaihtelee kunnittain. Suurimmissa kunnissa kilpailu valtuustopaikoista on huomattavasti kovempaa, ja riittävän äänimäärän tavoittaminen vaatii enemmän resursseja kuin pienem- missä kunnissa. Esimerkiksi Helsingissä vuoden 2017 kuntavaaleissa yhtä valtuutettua kohden oli noin 7500 asukasta, siinä missä asukasmäärältään pienimmissä kunnissa yhtä 21 valtuutettua kohden saattoi olla vain viitisenkymmentä asukasta (Borg & Pikkala 2017, 9). Siinä missä Helsingissä kuntavaalit voivat joidenkin ehdokkaiden osalta vastata vaaleihin käytettävän ajallisen ja rahallisen panostuksen suhteen kampanjointia eduskuntavaaleis- sa, pienissä kunnissa suurimpienkin puolueiden ehdokaslistat voivat jäädä vajaiksi. Kun- tavaalit ovat siten luonteeltaan täysin erilaiset pienimmissä ja suurimmissa kunnissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan kevään 2017 kuntavaaleissa ehdolle lähteneiden yksilöta- son resursseja sekä niitä eri motivaatiotekijöitä, jotka ovat toimineet kimmokkeena eh- dokkaaksi asettumiselle. Tarkastelu pohjautuu juuri ennen vaaleja kuntavaaliehdokkaille tehtyyn laajaan kyselyyn, johon vastasi yli tuhat ehdokasta Manner-Suomen eri kunnista (ks. tarkempi aineistonkuvaus liitteessä 1). Lisäksi artikkelissa hyödynnetään Tilastokes- kuksen kuntavaaleista ja kuntavaalien ehdokasasettelusta tekemiä kattavia analyysejä, sekä aiempaa tutkimustietoa. Kuntavaalien ehdokasasettelua on tarkasteltu aiemmin esi- merkiksi Sami Borgin (1998), Soile Kuitusen (1999e; 2000) ja Voitto Helanderin (2003) tutkimuksissa, mutta kaikki mainitut analyysit ovat jo lähes kahden vuosikymmenen ta- kaa. Tutkimuksen tarkoituksena onkin rakentaa tiivis kuva siitä, mitkä eri tekijät määrit- tävät ehdolle asettumista ja valtuustoon valikoitumista 2010-luvun Suomessa. Ehdokkaiden sosiodemografinen profiili Ehdokkaat puolueen, sukupuolen ja iän mukaan Kuntavaaleissa ehdokkaita saavat asettaa rekisteröidyt puolueet ja äänioikeutettujen pe- rustamat valitsijayhdistykset. Kullakin puolueella on mahdollisuus asettaa ehdokkaita enintään puolitoistakertainen määrä suhteessa kunnassa valittavien valtuutettujen mää- rään. Puolueet voivat muodostaa keskenään vaaliliittoja ja valitsijayhdistykset yhteislisto- ja, mutta näidenkään listojen ehdokasmäärä ei saa ylittää valittavien valtuutettujen puo- litoistakertaista määrää. Vuoden 2017 kuntavaaleihin asetettiin 33 618 ehdokasta, mikä oli 3 500 ehdokasta vähemmän kuin vuonna 2012 ja 6 100 vähemmän kuin vuoden 2000 vaaleissa (kuvio 1). 39 744 39 906 38 509 37 124 33 618 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 45000 2000 2004 2008 2012 2016 KUVIO 1. Kuntavaalien ehdokasmäärät 2000-luvun kuntavaaleissa (Tilastokeskus 2017a). 22 Ehdokkaita asetti 15 rekisteröityä puoluetta Manner-Suomen 295 kunnassa. Valitsijayh- distysten asettamia ehdokkaita oli yhteensä 805. 97,6 prosenttia kaikista ehdokkaista oli puolueiden listoilla, ja osuus oli lähes sama kun tarkastellaan valituksi tulleita. Valitsijayh- distysten listoilla ehdokkaista ja valituista valtuutetuista oli noin 2,5 prosenttia. Puolueista eniten ehdokkaita asetti Suomen Keskusta (7 461 ehdokasta) ja vähiten Suomen eläinoi- keuspuolue (15 ehdokasta) (kuvio 2). Ehdokkaista miehiä oli 20 207 (60,1 %) ja naisia 13 411 (39,9 %). Vuoden 2017 vaaleissa ehdokkaiden sukupuolijakauma ei juuri poikennut aikaisempien vuosien sukupuolija- kaumasta, sillä enemmistö ehdokkaista on aina ollut miehiä. Ehdokkaiden sukupuolija- kauma kuitenkin vaihtelee merkittävästi puolueittain. Eduskuntapuolueista suhteellisesti eniten naisehdokkaita asettivat vihreät (57,9 %) ja vähiten perussuomalaiset (25,2 %) (ku- vio 3). 0 5 10 15 20 25 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 Kok SDP Kesk PS Vihr Vas RKP KD Muut Eh do kk ai de n lk m % KUVIO 2. Ehdokasmäärät puolueittain (Tilastokeskus 2017a, lkm, %). 5 739 6 132 7 461 3 831 2 600 3 203 1 324 1 971 1 357 31 40 ,9 39 ,7 25 ,2 57 ,9 39 ,8 43 ,7 46 ,7 33 ,8 61 59 ,1 60 ,3 74 ,8 42 ,1 60 ,2 56 ,3 53 ,3 66 ,2 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Kok SDP Kesk PS Vihr Vas RKP KD Muut Naiset Miehet KUVIO 3. Ehdokkaiden sukupuolijakauma puolueittain (Tilastokeskus 2017a, %). 23 Kaikkien ehdokkaiden keski-ikä oli 49,5 vuotta. Miesehdokkailla se oli hieman korkeam- pi, 50,7 vuotta ja naisehdokkailla hieman tätä matalampi, 47,8 vuotta. Enemmistö (63 %) ehdokkaista oli 45 vuotta täyttäneitä. 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien osuus oli 16,5 pro- senttia. Ehdokkaiden ikätrendin voidaan katsoa pysyneen samankaltaisena aikaisempiin kuntavaaleihin verrattuna. Ehdokkaiden keski-ikä on tyypillisesti noussut noin vuodella vaalivuosittain. Miesehdokkaat olivat myös vuonna 2012 keskimäärin noin kaksi vuotta naisehdokkaita vanhempia; tuolloin kuntavaaliehdokkaina olleiden miesten keski-ikä oli 49,8 vuotta ja naisten 47,0 vuotta. Ehdokkaista alle 25-vuotiaita oli vain 4,2 prosenttia. (Tilastokeskus 2017a.) Ehdokkaiden keski-ikä puolueittain on esitetty kuviossa 4. Se osoittaa keskimääräistä nuorempien ehdokkaiden tulleen vihreiltä, kun taas kristillisdemokraattien ehdokkaat olivat keski-iältään vanhimpia. Kuvion ulkopuolelta voidaan todeta, että nuorimpaan ikä- luokkaan kuuluvia ehdokkaita oli eduskuntapuolueista suhteellisesti eniten RKP:n riveis- sä, missä alle 25-vuotiaiden osuus oli 7,8 prosenttia. Sen sijaan vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvia eli 65 vuotta täyttäneitä ja sitä vanhempia ehdokkaita oli suhteellisesti eniten kristillisdemokraateilla (22,6 %), joilla myös oli vähiten alle 25-vuotiaita ehdokkaita (2,5 %) (Tilastokeskus 2017a). Istuvia kunnanvaltuutettuja ehdokkaista oli 6 669 eli noin joka viidennes. Suhteellisesti eniten heitä oli keskustalla, jonka ehdokkaista 28,1 prosenttia oli istuvia kunnanvaltuu- tettuja. Suhteellisesti vähiten istuvia kunnanvaltuutettuja oli vihreiden ehdokkaissa, joista ainoastaan 8,8 prosenttia oli nykyisiä valtuutettuja. Istuvia kansanedustajia ehdokkaiden joukossa oli 162 ja europarlamentaarikkoja neljä. 49 51,4 49,5 49,8 43,8 50,4 47,9 52,2 48,9 0 10 20 30 40 50 60 Kok SDP Kesk PS Vihr Vas RKP KD Muut Keskiarvo 49,5 KUVIO 4. Ehdokkaiden keski-ikä puolueittain (Tilastokeskus 2017a). 24 Ehdokkaiden koulutustaso ja ammatillinen asema Ehdokkaat olivat äänioikeutettuja huomattavasti korkeammin koulutettuja; lähes 90 pro- sentilla ehdokkaista oli jokin perusasteen jälkeinen tutkinto, kun vastaava osuus äänioi- keutetuista oli 73 prosenttia. Korkeimman koulutusasteen suorittaneiden osuus oli suurin vihreiden ehdokkaissa, joista yli puolella oli korkea-asteen tutkinto. Kaikista ehdokkaista korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut noin kolmannes ja äänioikeutetuista noin viiden- nes. Ehdokkaiden keskimääräistä koulutustasoa korkeammin koulutettuja ehdokkaita oli vihreiden lisäksi myös RKP:llä, kristillisdemokraateilla ja kokoomuksella (Tilastokeskus 2017a). Työssäkäyviä ehdokkaista oli kaikkiaan hieman vajaa 70 prosenttia, kun vastaava osuus kaikista äänioikeutetuista oli noin 50 prosenttia. Tämä selittyy pitkälti ikärakenteellisilla eroilla. Eläkkeellä olevia ehdokkaista oli huomattavasti vähemmän kuin äänioikeutetuista; ehdokkaista 17 prosenttia ja äänioikeutetuista noin 30 prosenttia oli eläkeläisiä. Ehdokkaat olivat äänioikeutettuja paremmassa työmarkkina-asemassa myös työllisyysasteella mitat- tuna. Työllisyysaste lasketaan työllisten osuutena työikäisestä, 18–64-vuotiaasta väestöstä. Ehdokkaiden työllisyysaste oli 78 prosenttia, mikä on lähes kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin äänioikeutettujen (Tilastokeskus 2017a). Suuri osa ehdokkaista (31 %) työskenteli kuntasektorilla, mikä on selkeästi enemmän kuin vastaava osuus äänioikeutetuista (23 %). Ehdokkaissa oli äänioikeutettuihin verrattuna suhteellisesti enemmän myös yrittäjiä (ehdokkaista 16,5 % ja äänioikeutetuista 10,5 %). Keskustan ehdokkaista reilu 30 prosenttia oli yrittäjiä, joista valtaosa oli maa- ja metsäta- lousyrittäjiä. Myös kokoomuksen ehdokkaissa yrittäjiä oli keskivertoa enemmän, noin 20 prosenttia (Tilastokeskus 2017a). Erot koulutus- ja työllisyysasteissa heijastuivat myös tulotasoon; korkeampi koulutus ja työllisyysaste näkyivät ehdokkaiden korkeampana tulotasona äänioikeutettuihin verrattu- na. Ehdokkaiden keskimääräisessä tulotasossa oli puoluekohtaista vaihtelua. Kokoomuk- sen ehdokkailla käytettävän rahatulon mediaani oli korkein, 31 200 euroa, ja perussuo- malaisten ehdokkailla matalin, 22 200 euroa. Kaikkien ehdokkaiden keskiarvo oli 26 100 euroa ja kaikilla äänioikeutetuilla vastaavasti 20 900 euroa (Tilastokeskus 2017a). Ehdokkaiden asenteet kuntademokratiaa kohtaan Poliittinen luottamus määritellään usein siten, miten kansalaisten normatiiviset odotukset toteutuvat poliittisessa järjestelmässä (Stokes 1962; Hetherington 1998; Miller 1974). Ar- vioidessaan luottamustaan poliittisia instituutioita kohtaan kansalainen voi tarkastella po- liittisia toimijoita, instituutioita ja poliittisten päätösten täytäntöönpanoa – sitä, mitä ta- pahtuu tässä hetkessä ja kuinka paljon hän nykyisiin toimijoihin luottaa. Toisaalta hän voi myös arvioida pysyvämpiä instituutioita siitä näkökulmasta, mitä ne edustavat, eli pohtia yleistettyä luottamustaan poliittista järjestelmää kohtaan (ks. esim. Bäck ym. 2016). Tyy- tyväisyys demokratiaan on poliittisen luottamuksen rinnakkaiskäsite. Sillä voidaan vii- tata joko tyytyväisyyteen vallanpitäjiä kohtaan, siihen miten reiluiksi poliittiset prosessit 25 koetaan tai näkemykseen demokraattisen hallintomuodon periaatteiden toteutumisesta (Fuchs & Klingemann 1995; Waldron-Moore 1999). Suomalaisten tyytyväisyys demokratiaan on perinteisesti ollut kansainvälisessäkin ver- tailussa vahvaa (Kestilä-Kekkonen 2015). Myös kevään 2017 kuntavaaliehdokkaat olivat tyytyväisiä paitsi demokratian toimivuuteen yleisesti (yli 60 prosenttia melko tai erittäin tyytyväisiä), myös oman kunnan demokratiaan. Sekä naisista että miehistä lähes 60 pro- senttia oli vähintään melko tyytyväinen demokratian toimivuuteen kotikunnassa. Samoin oli eri ikäryhmien välillä; noin 60 prosenttia oli vähintään melko tyytyväinen, ja erittäin tyytymättömiä oli alle seitsemän prosenttia kaikissa ikäryhmissä. Myöskään kuntakoon suhteen ei juuri syntynyt merkittäviä eroja. Kuitenkin Helsingissä ( > 500 000 as.) kuilu oli suurempi: runsas neljännes oli vähintään melko tyytymätön demokratian toimivuuteen kotikunnassa, mutta toisaalta vähintään melko tyytyväisiä oli 73 prosenttia (taulukko 1). Taulukko 1. ”Kuinka tyytyväinen tai tyytymätön olet yleensä ottaen demokratian toimivuuteen kotikunnassasi?” (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Erittäin tyytymätön Melko tyytymätön En tyytymätön enkä tyytyväinen Melko tyytyväinen Erittäin tyytyväinen Yht. Vastaaja- määrä Kaikki 6 23 16 50 6 100 (1011) Sukupuoli Mies 7 24 15 48 7 100 (551) Nainen 4 22 17 53 4 100 (460) Ikäryhmä 18–24 5 21 19 53 2 100 (43) 25–34 5 30 13 50 3 100 (105) 35–44 8 26 15 44 7 100 (163) 45–54 4 22 18 51 5 100 (220) 55–64 5 24 15 50 6 100 (261) yli 64 6 17 16 53 7 100 (219) Kuntakoko 5000 tai alle 6 22 14 51 7 100 (159) 5001–20 000 5 23 16 49 7 100 (337) 20 001–50 000 3 26 20 46 4 100 (227) 50 001–100 000 7 18 19 53 3 100 (117) 100 001–250 000 5 26 12 53 4 100 (118) 250 001–500 000 15 26 0 52 7 100 (27) yli 500 000 15 12 0 69 4 100 (26) Kuntavaaliehdokkaat ovat yleisesti ottaen keskimääräistä kansalaista aktiivisempia osal- listujia yhteiskunnassa. Ottaen huomioon poliittisen luottamuksen ja osallistumisen po- sitiivisen yhteyden (Bäck & Kestilä-Kekkonen 2013), voisi olettaa, että myös heidän luot- 26 tamuksensa olisi korkeampaa. Näin ei kuitenkaan ole. Ehdokkaiden luottamus poliittisiin instituutioihin oli pääosin linjassa kansalaisten keskimääräisten asenteiden kanssa, mutta kansalaisten keskimääräinen luottamus hallitukseen (valtioneuvostoon) oli jopa korkeam- paa kuin ehdokkaiden. Ehdokkaiden luottamus oman kotikunnan korkeimpaan johtoon ja viranhaltijoihin oli kuitenkin kohtalaisen korkealla tasolla (6,5). Ehdokkaat luottivat kohtalaisesti myös kotikuntansa valtuustoon ja poliittisiin puolueisiin (taulukko 2). Taulukko 2. ”Missä määrin luotat tai et luota seuraaviin tahoihin?” (0 = en luota ollenkaan, 10 = luotan täysin). Keskiarvot. (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely; kansalaisten vertailuluku: Eduskuntavaalitutkimus 2015, Grönlund & Kestilä-Kekkonen 2015). Ehdokkaat Kansalaiset Muut ihmiset* 7,1 7,6 Oman kotikuntani korkein johto 6,5 - Kotikuntani palveluista vastaavat viranhaltijat 6,5 - Muut kotikuntani johtavat viranhaltijat 6,5 - Nykyiset kunnanvaltuutetut ja varavaltuutetut 6,2 - Poliittiset puolueet 5,5 5,7 Tiedotusvälineet 5,2 5,6 Suomen hallitus 4,8 6,1 * Voiko mielestäsi ihmisiin luottaa, vai onko niin, että ihmisten suhteen ei voi olla liian varovainen? Ehdolle asettumisen motiivit ja edustamiskäsitykset Ehdokkuusmotivaatio Kuntavaaliehdokkaiden rekrytointi on jo pitkään ollut tahmeaa. Ehdokasmäärä on laske- nut vuoden 1980 jälkeen kaikissa kuntavaaleissa lukuun ottamatta vuotta 2004, ja suurim- mat pudotukset ovat tapahtuneet 1990-luvun kuntavaaleissa (Borg & Pikkala 2017). Myös ehdokkaille suunnattu kysely osoittaa, että suurimmalle osalle ehdokkuus on vaatinut kannustusta ulkopuolisilta tahoilta, eikä osallistuminen ole ollut ainoastaan itseohjautu- vaa. Kysynnän ylittäessä tarjonnan puolueet eivät pääse tekemään karsintaa ehdokkaaksi haluavien kesken, vaan päinvastoin ne joutuvat aktiivisesti houkuttelemaan kuntalaisia asettumaan ehdolle. Näin ollen monen kohdalla ehdolle asettuminen ei välttämättä ole seurausta aktiivisesta omaehtoisesta pyrkimyksestä lähteä mukaan politiikkaan, vaan pi- kemminkin puolueen tai ryhmän suostuttelun tulos. Noin nelisenkymmentä prosenttia ehdokkaista kertoi, että ajatus ehdokkaaksi asettumi- sesta oli lähtenyt ennen kaikkea heistä itsestään, kun taas 46 prosenttia sanoi aloitteen tulleen pääosin ulkopuolelta. Naisia oli houkuteltu selvästi enemmän ehdokkaiksi, sillä yli 60 prosenttia vastasi muun tahon kannustaneen ehdokkaaksi. Miesten kohdalla vastaa- va osuus oli noin 45 prosenttia. Samoin nuorille ehdokkaille (18–24-vuotiaat) kimmoke 27 ehdokkuuteen oli tullut ulkopuolelta hieman useammin (60 %) kuin muille ikäryhmille, vaikkakaan erot eivät ole niin selkeät kuin sukupuolen kohdalla. Eduskuntapuolueiden osalta erottuvat selvimmin kristillisdemokraatit ja keskusta, joiden ehdokkaista yli 60 prosenttia oli lähtenyt ehdokkaaksi ulkoisen kannustuksen tukema- na. Sosialidemokraattien ehdokkaista sen sijaan yli 55 prosenttia oli tehnyt aloitteen itse. Vuoden 2017 vaaleissa ainoastaan vihreät ja kristillisdemokraatit asettivat ehdokkaita enemmän kuin viisi vuotta aiemmin. Eniten ehdokkaita oli keskustalla, vaikka myös ky- seisen puolueen ehdokasmäärä on ollut pienentymään päin. Valtuustossa toimiminen tarkoittaa erilaisten kuntalaisia koskettavien ristiriitojen ratko- mista, mikä voi aika ajoin vaatia kovaakin henkistä kestokykyä. Poliitikoksi pyrkiminen ja pääseminen edellyttävätkin usein lähiverkostojen tarjoamaa tukea ja kannustusta. Ehdok- kaat saivat kannustusta ehdolle asettumiseen monelta taholta, joista keskeisin oli puolue: yli puolet vastaajista katsoi, että puolueen kunnallistason johto tai sen jäsenet olivat kan- nustaneet ehdokkuuteen melko paljon tai hyvin paljon (taulukko 3). Tärkeitä olivat myös ystävät ja tuttavat (yli 40 prosenttia) ja oma avo- tai aviopuoliso (neljännes). Tulokset ovat kuitenkin erityisen kiinnostavia verrattaessa niitä vuonna 1996 tehdyn ehdokaskyselyn tuloksiin (ks. Kuitunen 1999 ja 2000). Parikymmentä vuotta sitten puolue ja lähipiiri olivat samalla tapaa keskeisessä roolissa tukemassa ehdokkuutta, mutta jopa viidennes mainitsi tuolloin myös ammattijärjestön keskeisenä kannustajana, nyt enää vain kahdeksan pro- senttia. Samoin erilaiset vapaa-ajan harrastusryhmät olivat huomattavasti suuremmassa roolissa vuoden 1996 vaaleissa, jolloin niiltä sai tukea noin viidennes. Taulukko 3. ”Missä määrin seuraavat tahot kannustivat sinua asettumaan ehdokkaaksi näissä vaaleissa?” (melko tai hyvin paljon, %). (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely; Vuoden 1996 vertailuluku: Kuitunen 2000, 107). 2017 1996 Puolueen jäsen/jäsenet 57 69 Puolueen kunnallistason johto 53 70 Ystävät, tuttavat 42 63 Avo/aviopuoliso 25 35 Muut perheenjäsenet 18 27 Puolueen nuoriso-, nais- tai seniorijärjestöt 16 – Muut sukulaiset 15 21 Vapaa-ajan harrastusryhmät 9 18 Ammattijärjestö 8 20 Muut järjestöt 5 13 Elinkeinoelämän järjestöt tai yrittäjäjärjestöt 5 8 Oma työnantaja 3 6 28 Ehdokkuuden motiivien tärkeysjärjestyksessä ei näytä tapahtuneen paljoakaan muutosta verrattaessa tuloksia kahdenkymmenen vuoden takaisiin tuloksiin. Halu auttaa ihmisiä, halu viedä eteenpäin ehdokkaan edustaman yhteiskuntaryhmän tavoitteita sekä halu vai- kuttaa useiden asioiden ratkaisuun kunnassa olivat hyvin tai melko tärkeitä päämääriä noin 80 prosentille ehdokkaista. Yli puolet vastaajista molempina vertailuajankohtina koki ehdokkuuden myös kansalaisvelvollisuutena. Vuoden 2017 kyselyssä 45 prosenttia katsoi lautakuntapaikan tai muun luottamustehtävän saamisen motivoineen ehdokkuu- teen, kun vastaava luku oli parikymmentä vuotta sitten vain kolmannes. Tämä on hieman yllättävää siksi, että lautakuntapaikat ovat vähentyneet merkittävästi kuntaliitosten myötä. Ehdokkaaksi oli kuitenkin lähdetty usein myös velvollisuudesta puoluetta kohtaan. Noin kolmannes ehdokkaista kertoi lähteneensä liikkeelle auttaakseen puolueen ehdokaslistan täyttämisessä. Vastaava luku vuoden 1996 vaaleissa tämän kertoi motiivikseen vain 17 prosenttia. On yleisesti tiedossa, etteivät kaikki ehdokkaat tavoittele valtuustopaikkaa. Osaa ehdokkaista voikin kutsua niin sanotuiksi ”täyte-ehdokkaiksi”, jotka ovat lähteneet ehdolle kerätäkseen ääniä kannattamalleen puolueelle tai ryhmälle ilman todellista tavoi- tetta tulla itse valituksi. Osalle ehdokkaista ensisijainen tavoite voi myös olla pääsy muihin kunnallisiin luottamustehtäviin kuin valtuustoon, sillä monissa puolueissa luottamusteh- tävät jaetaan niille, jotka ovat osallistuneet sen toimintaan aktiivisesti – esimerkiksi kerää- mällä puolueelle kannatusta vaaliehdokkaina. Taulukko 4. ”Miten arvioit seuraavien tekijöiden merkitystä sille, että päätit asettua ehdolle näissä kuntavaaleissa?” (melko tai hyvin tärkeää, %). (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely; Vuoden 1996 vertailuluku: Kuitunen 1999a, 64.) 2017 1996 Halu vaikuttaa useiden asioiden ratkaisuun kunnassa 85 82 Halu auttaa ihmisiä 82 81 Halu viedä eteenpäin edustamani yhteiskuntaryhmän tavoitteita 79 76 Puolueen tai ryhmän vaalimenestys näissä kuntavaaleissa 75 – Puolueen tai ryhmän poliittisten arvojen toteuttaminen 59 29 Halu tehdä työtä puolueeni/valitsijayhdistykseni puolesta 55 48 Kansalaisvelvollisuuden täyttäminen 50 51 Halu vaikuttaa jonkin yksittäisen asian ratkaisuun kunnassa 49 53 Lautakuntapaikan tai muun luottamustehtävän saaminen 45 29 Halu saada puolueen ehdokaslista täyteen 30 17 Työelämässä tarvittavien taitojen ja/tai kokemuksen hankkiminen 22 – Kouliintuminen vaativampiin poliittisiin tehtäviin 22 20 Oma läpimeno ei kuitenkaan näytä motivoineen suurinta osaa vastaajista ehdokkuuteen: ehdokkaista vain 36 prosenttia oli melko tai lähes varma siitä, että tulee valituksi valtuus- toon. Naisissa oli läpimenostaan epävarmoja enemmän, sillä jopa 70 prosenttia oli melko tai lähes varma siitä, että ei tule valituksi. Ikäryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja. Kai- 29 kissa ikäryhmissä mahdollisuuksiaan piti heikkoina noin kuutisenkymmentä prosenttia vastaajista (taulukko 5). Toki luvut ovat suuria siihen nähden, että todellisuudessa kunta- vaaleissa 26,8 prosenttia ehdolla olleista päätyi valtuutetuiksi, miehistä 27,1 prosenttia ja naisista 26,2 prosenttia (Oikeusministeriö 2017). Sen sijaan kuntakoko vaikutti oletetusti ehdokkaiden uskomuksiin läpimenomahdolli- suuksista. Onhan tilastojenkin valossa selvää, että pienimmissä kunnissa jopa alle 20 ään- tä saattaa riittää läpimenoon (756 asukkaan Luhangassa 13 ääntä riitti läpimenoon), kun taas Helsingissä valituksi tuleminen edellytti vähintään 457 ääntä vuoden 2017 kuntavaa- leissa (Oikeusministeriö 2017). Alle viidentuhannen asukkaan kunnissa noin puolet (49 %) oli melko tai lähes varma siitä, että tulee valituksi valtuutetuksi. Yli 50 000 asukkaan kunnissa näin uskoi noin neljännes, ja yli 100 000 asukkaan kunnissa vain viidennes. Hel- singissä 37 prosenttia oli lähes varma, ettei tule valituksi (taulukko 5). Tilastojen valossa tämä on ymmärrettävää: helsinkiläisistä ehdokkaista vain 7,8 prosenttia sai valtuustopai- kan (Oikeusministeriö 2017). Taulukko 5. ”Mitä ajattelet läpimenostasi näissä kuntavaaleissa?” Sukupuoli, ikä ja kuntakoko. (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Olen lä- hes varma, että tulen valituksi Olen mel- ko varma, että tulen valituksi Olen mel- ko varma, että en tule valituksi Olen lä- hes varma, että en tule valituksi Yhteensä Vastaaja-määrä Kaikki 5 31 46 18 100 (1019) Sukupuoli Mies 7 36 43 15 100 (556) Nainen 3 26 49 21 100 (463) Ikäryhmä 18–24 5 28 58 9 100 (43) 25–34 3 21 57 20 100 (106) 35–44 7 31 48 14 100 (163) 45–54 5 34 49 13 100 (220) 55–64 5 30 41 24 100 (263) yli 64 4 37 39 20 100 (224) Kuntakoko 5000 tai alle 10 39 40 11 100 (162) 5001–20 000 4 39 44 12 100 (336) 20 001–50 000 4 30 49 17 100 (230) 50 001–100 000 5 20 49 26 100 (119) 100 001–250 000 3 19 47 31 100 (118) 250 001–500 000 0 15 56 30 100 (27) yli 500 000 0 19 44 37 100 (27) 30 Suomessa on yhä 110 korkeintaan 25 valtuutetun kuntaa, ja näissä kunnissa asuu vähän yli viisi prosenttia suomalaisista. Kuitenkin näiden asukasmäärältään pienten kuntien valtuutettujen osuus kaikista maan valtuutetuista on lähes neljännes. Yleisemminkin asukasluvultaan pienimmissä ja pienehköissä kunnissa toimii yli 62 prosenttia kaikista Manner-Suomen valtuutetuista (Borg & Pikkala 2017). Tämä vaikuttaa ratkaisevasti paitsi ehdokkaan läpimenomahdollisuuksiin, myös niihin resursseihin, joita hänen tulee käyt- tää tullakseen valituksi kotikuntansa valtuustoon. Tarkasteltaessa kuntakoon vaikutusta ehdokkaiden arvioon omista läpimenomahdollisuuksista on muistettava, että alle 5000 asukkaan kunnissa keskusta asettaa jopa 40 prosenttia ehdokkaista ja valtuustopaikoista puolet menee pienissä kunnissa keskustalle (Tilastokeskus 2017a). Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa myös näkemyksiin läpimenosta vahvan puoluekilpailun puuttuessa. Edustamiskäsitykset Kuntalaisilla on erilaisia motiiveja lähteä ehdokkaaksi, mutta heidän ajatuksensa siitä, kei- tä he kunnanvaltuutettuina edustaisivat, poikkeavat hyvin vähän toisistaan. Sukupuolten välillä ei juurikaan ollut eroa edustamiskäsitysten suhteen (taulukko 6). Noin kymmenes- osa sekä naisista että miehistä katsoi edustavansa omia äänestäjiään kunnassa, tai oman puolueen tai ryhmittymän äänestäjiä. Kuitenkin lähes kolme neljästä vastaajasta koki, että valtuutettuna hän edustaisi oman kuntansa kaikkia asukkaita, ja vain murto-osa katsoi edustavansa tietyn väestöryhmän jäseniä. Tarkasteltaessa ehdokkaita ikäryhmittäin syntyy pieniä eroja edustamiskäsityksissä, vaikkakin 60–80 prosenttia ehdokkaista kaikissa ikäryhmissä koki edustavansa kunnan kaikkia asukkaita. Nuorimmasta ikäryhmästä eli 18–24-vuotiaista lähes viidennes kokisi edustavansa valtuustossa omia äänestäjiään vastaavan luvun ollessa vanhimmassa ikäryh- mässä (yli 64-vuotiaat) vain kahdeksan prosenttia. Sen sijaan vain viisi prosenttia nuorista koki edustavansa puoluetta tai ryhmittymää, jonka listalla oli ehdolla vaaleissa. 31 Taulukko 6. ”On erilaisia näkemyksiä siitä, keitä valtuutetun ensisijaisesti tulisi edustaa. Keitä itse katsot ensisijaisesti edustavasi?” Sukupuoli ja ikäryhmä (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Omia ää- nestäjiäni kunnassa Puoluee- ni tai ryh- mittymä- ni äänestäjiä kunnassa Kotikunta- ni kaikkia asukkaita Tietyn väes- töryhmän jäseniä Yhteensä Vastaaja-määrä Kaikki 12 11 73 4 100 (1030) Sukupuoli Mies 13 10 72 4 100 (563) Nainen 11 11 75 3 100 (467) Ikäryhmä 18–24 23 5 58 14 100 (43) 25–34 15 13 62 9 100 (106) 35–44 13 12 72 2 100 (166) 45–54 13 10 75 1 100 (222) 55–64 12 11 74 3 100 (266) yli 64 8 10 79 3 100 (227) Ehdokkaiden voimavarat Kampanjointiresurssit: budjetti, tukiryhmä ja kampanjointiin käytetty aika Suurimmissa kaupungeissa valtuustoon pääsy edellyttää vähintään jonkinasteista vaali- kampanjointia, jonka tavoitteena on saavuttaa äänestäjien huomio nostamalla esiin eh- dokkaan ajamia teemoja. Pienemmissä kunnissa ovet valtuustoon voivat avautua ilman erillistä kampanjaakin, kun ehdokas on monille kunnan asukkaille henkilökohtaisesti tuttu ja valituksi tuloon riittää pienempikin äänimäärä. Siten on luonnollista, että kam- panjabudjettien suuruus vaihtelee merkittävästi kunnittain. Budjettien suuruus vaihtelee paljon myös ehdokkaittain (ks. myös Venho 2015). Toiset panostavat kampanjointiin toi- sia enemmän siitä syystä, että heillä on käytettävissään enemmän omaa ja/tai tukijoiden rahaa, tai vaihtoehtoisesti siksi, että tahto päästä valtuustoon on voimakkaampi. Paljon vaikutusta kampanjoinnin kustannuksiin on myös sillä, kuinka paljon kampanjoinnin kannalta olennaista, eri alojen osaamista ehdokkaat saavat käyttöönsä lähiverkostojen kautta. Ystävät ja tuttavat voivat tarjota apuaan esimerkiksi vaaliesitteiden ja verkkosivu- jen suunnitteluun myös ilmaiseksi. Kyselyn perusteella kuntavaaliehdokkaiden vaalibudjetit eivät ole erityisen suuret: jopa 63 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä kampanjaan alle 200 euroa. Toisaalta miehet vaikuttavat käyttäneen kampanjointiin hieman enemmän varoja (39 % yli 200 euroa, nais- ten vastaava osuus 34 %). Ikäryhmien väliltä löytyi eroja ehdokaskampanjaan käytettyjen varojen suhteen. Nuorimmasta ikäryhmästä (18–24-vuotiaista) jopa 72 prosenttia kertoi 32 käyttävänsä kampanjointiin enintään sata euroa kun vastaava luku yli 64-vuotiaissa oli 44 prosenttia ja 45–54-vuotiaissa noin puolet. 25 vuotta täyttäneistä ja sitä vanhemmista noin kymmenes kertoi käyttävänsä kampanjointiin yli 800 euroa (taulukko 7). Kuntien välillä oli kuitenkin suuria eroja keskimääräiseen kampanjointiin käytettyjen va- rojen suhteen, ja yhteys on selvä läpimenomahdollisuuksiin suhteutettuna: siellä missä lä- pimenomahdollisuudet olivat pienemmät, varoja käytettiin enemmän. Helsingissä puolet ehdokkaista käytti yli 800 euroa kampanjointiin, kun taas alle 50 000 asukkaan kunnissa vastaava osuus oli kahdesta seitsemään prosenttia. Alle 5000 asukkaan kunnissa jopa 66 prosenttia kertoi käyttävänsä kampanjointiin alle 100 euroa (taulukko 7). Taulukko 7. ”Mikä on paras arviosi oman ehdokaskampanjasi budjetin suuruudesta? Arvioi oman ehdokaskampanjasi kuluja siten, että et laske mukaan puolueen perimää ehdokasmaksua.” Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (% vastaajista). 0 e 1–50 e 51– 100 e 101– 200 e 201– 500 e 501– 800 e Yli 800 e Yht. Vast. määr. Kaikki 16 18 16 13 22 6 9 100 (1029) Sukupuoli Mies 15 17 16 14 24 5 10 100 (564) Nainen 19 20 16 12 20 7 7 100 (465) Ikäryhmä 18–24 33 30 9 2 16 5 5 100 (43) 25–34 18 17 22 13 17 6 8 100 (106) 35–44 18 18 16 11 23 6 9 100 (166) 45–54 15 19 18 16 16 8 9 100 (221) 55–64 18 20 11 11 26 5 9 100 (267) yli 64 12 14 18 15 27 5 10 100 (226) Kuntakoko 5000 tai alle 25 20 21 19 12 2 2 100 (163) 5001–20 000 18 19 18 12 23 5 5 100 (342) 20 001–50 000 13 18 14 14 28 6 7 100 (233) 50 001–100 000 12 20 12 9 24 11 13 100 (119) 100 001–250 000 15 17 12 10 22 6 18 100 (119) 250 001–500 000 19 19 7 7 19 11 19 100 (27) yli 500 000 4 0 4 8 27 8 50 100 (26) 33 Yli 60 prosenttia ehdokkaista kertoi, että yli puolet rahoituksesta on heidän omia varojaan. Joka viidennen budjetista yli puolet tuli puolueelta. Tämä on sinänsä odotettu tulos, sillä ehdokasbudjettien ollessa hyvin pieniä vaatimattomampikin panostus puolueelta nostaa sen osuutta kokonaisrahoituksesta. Vain seitsemällä prosentilla yli puolet rahoituksesta tuli muilta tukijoilta. 80 prosenttia ehdokkaista ei saanut omien varojen tai puolueen tuen lisäksi muualta rahoitusta. Toisaalta yli puolet vastasi, että ei saanut puolueelta lainkaan rahallista tukea (taulukko 8). Taulukko 8. ”Mikä osuus oman ehdokaskampanjasi kuluista tulee puolueeltasi, muilta tukijoilta, ja omasta rahoituksestasi?” (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Oma rahoitus Puolueen osuus Muiden tukijoiden osuus 0 % 8 52 80 1–10 % 11 8 4 11–20 % 6 6 3 21–30 % 4 4 2 31–40 % 1 2 1 41–50 % 9 8 3 yli 50 % 61 20 7 Yhteensä 100 100 100 Vastaajamäärä (831) (831) (831) Myös muita resursseja käytettiin suurissa kunnissa pieniä enemmän. 27 prosenttia Hel- singin ehdokkaista käytti kampajointiin 21–40 tuntia viikossa viimeisinä neljänä viikkona ennen vaaleja. Alle 5000 asukkaan kunnissa lähes 90 prosenttia puolestaan käytti kam- panjointiin alle kymmenen tuntia viikossa. Suurin osa ehdokkaista (67–80 % molemmista sukupuolista ja kaikista ikäryhmistä) omisti ajastaan 1–10 viikkotuntia vaalikampanjalle. Yli neljäkymmentä tuntia kampanjaan käytti erittäin harva ehdokas (taulukko 9). 34 Taulukko 9. ”Kuinka monta tuntia keskimäärin käytät tai aiot käyttää viikossa vaalikampanjointiin viimeisten neljän kampanjaviikon aikana?” Sukupuoli, ikä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). 0 h 1–10 h 11–20 h 21–40 h yli 40 h Yhteensä Vastaaja-määrä Kaikki 3 76 13 6 1 100 (924) Sukupuoli Mies 3 73 16 7 1 100 (488) Nainen 3 80 10 6 1 100 (436) Ikäryhmä 18–24 8 74 15 3 0 100 (39) 25–34 4 67 21 7 0 100 (94) 35–44 5 73 11 9 3 100 (153) 45–54 2 80 12 5 1 100 (207) 55–64 3 80 13 4 0 100 (232) yli 64 2 75 13 9 2 100 (199) Kuntakoko 5000 tai alle 7 82 8 3 1 100 (146) 5001–20 000 3 84 9 4 1 100 (304) 20 001–50 000 2 75 16 7 0 100 (216) 50 001–100 000 4 71 18 5 2 100 (105) 100 001–250 000 4 65 17 12 2 100 (106) 250 001–500 000 0 68 12 12 8 100 (25) yli 500 000 0 41 32 27 0 100 (22) Valtakunnallisten vaalien kampanjoinnissa erilaisilla tukiryhmillä ja vaalitiimeillä on kes- keinen merkitys. Tukiryhmiin kuuluu usein puolueiden jäsenten lisäksi ulkopuolisia va- paaehtoisia, jotka osallistuvat kampanjatyöhön esimerkiksi keräämällä rahaa ja jakamalla vaalimateriaalia tai lisäämällä muulla keinoin tukemansa ehdokkaan ja tämän edustaman puolueen tai ryhmän tunnettuutta. Sen sijaan kuntavaaliehdokkaista verraten pieni osa lähtee vaaleihin virallisten vaalitiimien tukemana. Tukiryhmien koko on kuntavaaleissa myös tavallisesti pienempi kuin esimerkiksi eduskuntavaaleissa. Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kyselyn ja KuntaSuomi2004-tutkimushankkeen yhteydes- sä kerättyjen aineistojen perusteella tukiryhmien käyttö ei ole yleistynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Siinä missä vuoden 1996 kuntavaalien ehdokkaista 19 prosentilla oli tu- kiryhmä, vuonna 2017 vastaava osuus oli kyselyn perusteella 15 prosenttia (KuntaSuo- mi2004-hankkeen tuloksista ks. Kuitunen 1999b, 92–94; taulukko 10). Nuorilla ehdokkailla tukiryhmät olivat huomattavasti yleisempiä. 18–24-vuotiaista noin neljänneksellä ja 35–44-vuotiaistakin viidenneksellä oli taustajoukkoja. Tukiryhmät olivat selvästi yleisempiä suuremmissa kunnissa: helsinkiläisistä ehdokkaista jopa 33 prosentilla oli tukiryhmä, kun alle 5000 asukkaan kunnissa sellainen oli noin kymmeneksellä (tau- 35 lukko 10). Tukiryhmissä oli keskimäärin kuusi henkilöä, mutta määrä vaihteli yhdestä kahdeksaankymmeneen henkilöön. Taulukko 10. ”Onko sinulla oma henkilökohtainen tukiryhmä vaalikampanjaasi varten?” Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Kyllä Ei Yhteensä Vastaajamäärä Kaikki 15 85 100 (1031) Sukupuoli Mies 14 86 100 (564) Nainen 15 85 100 (467) Ikäryhmä 18–24 26 74 100 (43) 25–34 19 81 100 (106) 35–44 18 82 100 (167) 45–54 10 90 100 (222) 55–64 14 86 100 (266) yli 64 13 87 100 (227) Kuntakoko 5000 tai alle 9 91 100 (164) 5001–20 000 14 86 100 (342) 20 001–50 000 13 87 100 (233) 50 001–100 000 16 84 100 (119) 100 001–250 000 19 81 100 (119) 250 001–500 000 22 78 100 (27) yli 500 000 33 67 100 (27) Aiempi kokemus kuntapolitiikasta Aiemmissa tutkimuksissa on johdonmukaisesti todennettu, että istuvilla valtuutetuilla on selkeästi korkeampi todennäköisyys tulla valituksi valtuustoon kuin niillä, jotka ei- vät ole aiemmin onnistuneet ylittämään tätä valintakynnystä. Myös kokemus erilaisista luottamustehtävistä niin kuntapolitiikassa kuin järjestökentällä lisää valituksi tulemisen todennäköisyyttä (ks. esim. Kuitunen 2000). Aiempaa kunnallispoliittista kokemusta voi- daankin pitää merkittävänä voimavarana sekä kuntavaaliehdokkaaksi asettumisen että valituksi tulemisen näkökulmista. Kokemus erilaisten luottamustehtävien hoidosta kertoo ennen kaikkea siitä, että ehdokkaalle on kertynyt näiden tehtävien hoitamiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Omaa ehdokasta valitessaan kuntalaiset usein arvostavat sitä, että eh- dokkaalla on vankka kokemus yhteisten asioiden hoitamisesta. Valtuustotyöskentely tuo ehdokkaalle myös paikallista näkyvyyttä, josta on apua tulevissa vaalikampanjoissa. 36 Eteneminen vaativampiin poliittisiin tehtäviin on perinteisesti edellyttänyt harjaantumis- ta useissa eri luottamustehtävissä myös kunnallisella tasolla. 2000-luvulle tultaessa on to- sin tullut yhä tavanomaisemmaksi, että suppeammankin kokemuksen turvin on mahdol- lisuus edetä kuntapolitiikan ylempiin tehtäviin. Puolueet eivät ole enää selkeästi ainoita yksikköjä, joiden kautta kuntapolitiikan asiat kulkevat ja tulevat hoidetuiksi, vaan yhtä lailla kokemus puoluetoiminnan ulkopuolella, kuten kolmannen sektorin järjestöissä, on merkittävä voimavara kunnallispolitiikassa (Helander 2003, 38). Ehdokkaiden aiempaa kokemusta kuntapolitiikasta tutkitaan tässä yhteydessä tarkaste- lemalla eri taustamuuttujien osalta ensinnäkin sitä, kuinka monella ehdokkaista on taka- naan kausia joko istuvana kunnanvaltuutettuna tai varavaltuutettuna, ja toiseksi, ovatko he toimineet muissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Niitä ehdokkaita, jotka kertoivat kyselyssä toimivansa parhaillaan kunnallisissa luottamustehtävissä, pyydettiin myös arvi- oimaan, kuinka paljon aikaa he käyttävät viikoittain näiden luottamustehtävien hoitoon. Ehdokkaan poliittisesta kokemuksesta kertovat myös hänen aiemmat ehdokkuutensa paitsi kuntavaaleissa, myös eduskunta- ja seurakuntavaaleissa. Aiempi kokemus kunnanvaltuustosta Kaikista kyselyyn vastanneista ehdokkaista vajaalla puolella oli kokemusta kunnanval- tuustossa toimimisesta joko varavaltuutettuna tai varsinaisena valtuutettuna. Sukupuolten välillä ei ollut suuria eroavaisuuksia, vaikka miesehdokkailla oli hieman keskimääräis- tä enemmän kokemusta valtuustosta kuin naisehdokkailla. Iän ja valtuustokokemuksen suhde ehdokkaiden keskuudessa oli lineaarinen siten, että vanhemmilla ehdokkailla oli nuorempia ehdokkaita useammin aikaisempaa valtuustokokemusta. Erot ikäryhmien vä- lillä olivat verrattain suuria erityisesti 35 ja 65 ikävuoden kohdalla. 18–34-vuotiaista eh- dokkaista vain noin 15 prosentilla oli valtuustokokemusta, 35–64-vuotiaista ehdokkaista puolestaan jo 35–45 prosentilla, ja 65 vuotta täyttäneistä lähes kaksi kolmesta ilmoitti toi- mineensa aikaisemmin valtuustossa. Pienissä, alle 20 000 asukkaan kunnissa yli puolella ehdokkaista oli aiempaa valtuustokokemusta. Vastaavasti isoimpien, yli 100 000 asukkaan kuntien, ehdokkaista vain noin kaksi kymmenestä kertoi toimineensa aikaisemmin val- tuustossa (taulukko 11). 37 Taulukko 11. Ehdokkaiden aikaisempi valtuustokokemus. Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Toiminut aiemmin valtuustossa varsinaisena valtuutettuna tai varavaltuutettuna Ei lainkaan kokemusta Yhteensä Vastaajamäärä Kaikki 43 57 100 (1037) Sukupuoli Mies 46 54 100 (566) Nainen 39 61 100 (471) Ikä 18–24 14 86 100 (43) 25–34 15 85 100 (105) 35–44 35 65 100 (172) 45–54 40 60 100 (224) 55–64 45 55 100 (264) Yli 64 65 35 100 (229) Kuntakoko 5000 tai alle 66 44 100 (167) 5001–20 000 52 48 100 (340) 20 001–50 000 41 59 100 (237) 50 001–100 000 34 66 100 (119) 100 001–250 000 21 79 100 (120) 250 001–500 000 12 88 100 (26) yli 500 000 14 86 100 (28) Kokemus muista kunnallisista luottamustehtävistä Useimmilla ehdokkailla oli kokemusta lautakuntatyöskentelystä: kaikista vastanneista 57 prosenttia toimi kyselyhetkellä tai oli toiminut joskus aiemmin lautakunnan jäsenenä tai varajäsenenä. Vähiten kokemusta ehdokkailla oli kunnanhallituksesta, jossa oli toiminut 23 prosenttia ehdokaskyselyn vastaajista. Johtokuntien jäsenenä tai varajäsenenä toimi tai oli joskus toiminut noin kolmannes. Sukupuolten välillä ei juuri ollut eroavaisuuksia luot- tamustehtävien suhteen (taulukko 12). Kunnallisten johto- ja viranhaltijatehtävien mies- voittoisuudesta huolimatta naisten osuus kunnallisissa luottamuselimissä onkin lisäänty- nyt tasaisesti 1990-luvulta lähtien (Pikkala 2005; Leväsvirta 1999). Ehdokkaiden välillä oli kuitenkin havaittavissa selkeitä eroja iän osalta. Nuorempien ikä- luokkien ehdokkaat olivat toimineet kunnallisissa luottamustehtävissä selvästi vanhempia ikäluokkia harvemmin, mikä on toki luonnollista. 65 vuotta täyttäneiden osalta aktiivi- suus luottamustehtävissä puolestaan oli selkeästi muita ikäluokkia korkeampaa. Tämän vanhimman ikäluokan ehdokkaista jopa 80 prosentilla oli kokemusta lautakuntatyösken- telystä (taulukko 12). Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu samansuuntaisia 38 trendejä tarkasteltaessa luottamushenkilöiden ikäjakaumaa (Pikkala 2005). Kuntakoon suhteen havaitaan kiinnostavia eroja ehdokkaiden välillä; mitä suuremmasta kunnasta oli kyse, sitä vähemmän aiempaa kokemusta eri luottamustehtävistä ehdokkailla oli (tauluk- ko 12). Taulukko 12. Ehdokkaiden aiempi kokemus muista kunnallisista luottamustehtävistä. Taulukossa esitetty niiden vastaajien osuudet, jotka kertoivat toimineensa kyseisissä luottamustehtävissä tällä hetkellä tai toimineensa aiemmin. Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Kunnan hallitus jäsen/ varajäsen Lautakunta jäsen/ varajäsen Johtokunta/ -kuntien jäsen/ varajäsen Muu kunnalli- nen luotta- mustehtävä* Vastaaja- määrä pienim- millään Kaikki 23 57 30 45 (973) Sukupuoli Mies 24 58 31 47 (524) Nainen 23 57 29 43 (449) Ikä 18–24 2 33 7 35 (43) 25–34 6 24 7 22 (105) 35–44 16 43 20 34 (166) 45–54 20 56 30 41 (217) 55–64 25 65 33 52 (244) Yli 64 42 80 52 64 (195) Kuntakoko 5000 tai alle 38 72 33 48 (153) 5001–20 000 29 64 30 47 (317) 20 001–50 000 22 56 27 49 (220) 50 001–100 000 11 53 33 43 (114) 100 001–250 000 8 39 28 38 (116) 250 001–500 000 4 27 35 35 (25) yli 500 000 4 30 30 22 (27) *toiminut kuntayhtymän jäsenenä tai varajäsenenä ja/tai kunnan yhtiön tai liikelaitoksen jäsenenä tai vara- jäsenenä ja/tai muussa kunnallisessa luottamustehtävässä Aiemmat vaaliehdokkuudet Aikaisemmin ehdolla kuntavaaleissa kertoi olleensa lähes kaksi kolmasosaa vastaajista. Heistä selvä enemmistö (40 %) oli ollut aiemmin ehdolla useammin kuin vain kerran. En- sikertalaisia ehdokkaista oli lähes yhtä paljon (38 %). Miesehdokkailla oli enemmän ehdo- kaskokemusta kuin naisilla. Naisehdokkaista 43 prosenttia oli ensimmäistä kertaa ehdolla siinä missä miehistä vastaava osuus oli 35 prosenttia. Iän ja ehdokaskokemuksen suhde 39 oli verrattain suoraviivainen; mitä nuoremmasta ehdokkaasta oli kyse, sitä todennäköi- semmin hän oli ehdolla ensimmäistä kertaa kevään 2017 kuntavaaleissa. Asukasluvultaan suuremmissa kunnissa ensi kertaa ehdolla olleiden osuus oli huomattavasti suurempi ver- rattuna pienempiin ja keskisuuriin kuntiin. Siinä missä yli 100 000 asukkaan kunnissa keskimäärin yli puolet (49–69 %) ehdokkaista oli ensikertalaisia, vastaava luku alle 20 000 asukkaan kunnissa oli vain noin kolmannes (29–36 %) (taulukko 13). Taulukko 13. Ehdokkaiden aikaisempien kuntavaaliehdokkuuksien määrä. Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Ei yhtään Yksi Kaksi tai enemmän Yhteensä Vastaaja- määrä Kaikki 38 22 40 100 (1013) Sukupuoli Mies 35 22 43 100 (556) Nainen 43 22 35 100 (457) Ikä 18–24 81 19 0 100 (43) 25–34 69 23 9 100 (106) 35–44 52 25 24 100 (166) 45–54 42 21 37 100 (215) 55–64 28 27 45 100 (260) Yli 64 14 16 70 100 (223) Kuntakoko 5000 tai alle 29 34 38 100 (164) 5001–20 000 36 18 47 100 (338) 20 001–50 000 39 21 40 100 (229) 50 001–100 000 37 25 38 100 (118) 100 001–250 000 49 21 30 100 (112) 250 001–500 000 62 23 15 100 (26) yli 500 000 69 19 12 100 (26) Ehdokkaiden kokemusta vaaleista tarkasteltiin kuntavaalien lisäksi myös eduskunta- ja seurakuntakuntavaalien osalta. Vastanneista noin joka kymmenes oli ollut kerran tai useammin ehdolla eduskuntavaaleissa ja noin neljännes seurakuntavaaleissa. Kuten kun- tavaalien osalta, ikä oli selkeästi yhteydessä kokemukseen myös muista vaaleista. Mitä enemmän ikävuosia ehdokkaalla oli takanaan, sitä todennäköisemmin hän oli ollut eh- dolla eri vaaleissa. Vanhimpaan ikäryhmään eli yli 64-vuotiaisiin lukeutuvista ehdok- kaista puolet oli ollut aiemmin ehdolla seurakuntavaaleissa. Heidän joukossaan oli myös ikäryhmistä suhteellisesti eniten eduskuntavaaleissa ehdokaskokemustaan kartuttaneita. (taulukko 13). Asukasluvultaan erikokoisissa kunnissa ehdolla olleiden kesken oli havaittavissa eroja aiemmista vaaleista kertyneen kokemuksen suhteen. Suuremman kokoluokan kunnissa 40 ehdokkailla oli jonkin verran useammin kokemusta myös eduskuntavaaleista kuin pie- nempien kuntien ehdokkailla. Asukasluvultaan pienemmissä ja keskisuurissa kunnissa kuntavaaliehdokkaat puolestaan olivat olleet isojen kuntien ehdokkaita useammin ehdol- la myös seurakuntavaaleissa (taulukko 14). Taulukko 14. Kuntavaaliehdokkaiden aikaisempi kokemus eduskunta- ja seurakuntavaaleista. Taulukossa esitetty aikaisemmin kyseisissä vaaleissa ehdolla olleiden osuudet. Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Eduskuntavaalit Seurakuntavaalit Vastaajamäärä pie-nimmillään Kaikki 10 25 (961) Sukupuoli Mies 11 24 (522) Nainen 8 27 (439) Ikä 18–24 0 7 (42) 25–34 9 7 (106) 35–44 8 15 (162) 45–54 9 19 (212) 55–64 9 28 (239) Yli 64 16 50 (195) Kuntakoko 5000 tai alle 6 24 (151) 5001–20 000 9 27 (314) 20 001–50 000 9 26 (217) 50 001–100 000 11 31 (113) 100 001–250 000 14 18 (110) 250 000–500 000 15 19 (27) yli 500 000 22 8 (25) Luottamustehtävien hoitamiseen käytetty aika Valtaosa kuntien luottamushenkilöistä hoitaa luottamustehtäviään oman työn tai muun toiminnan ohella. Ennen ehdolle asettumistaan yksittäiset kuntalaiset joutuvatkin pohti- maan tarkoin sitä, onko luottamushenkilötyö yhdistettävissä työ- ja perhe-elämän kanssa. Viime vuosikymmeninä työelämän vaatimukset ovat koventuneet, ja samalla niiden kun- talaisten joukko, joka käsittää kunnalliset luottamustehtävät kansalaisvelvoitteena ja kun- niatehtävänä, on tullut yhä harvalukuisemmaksi. Tämä selittää pitkälti sitä, miksi luotta- mushenkilöiden rekrytointi on viime vuosina vaikeutunut (Pikkala, ym. 2013). 41 Kuntaliiton koordinoimassa ARTTU2-tutkimusohjelmassa tehdyn selvityksen mukaan kunnanvaltuutetut käyttivät vuonna 2015 keskimäärin 8,5 viikkotuntia luottamustehtä- viensä hoitamiseen. Luottamushenkilötyöhön käytetty keskimääräinen aika kuitenkin vaihteli sen mukaan, mistä luottamustehtävästä oli kyse. Kunnanhallituksessa toimiminen vei eniten, valtuustotyö toiseksi eniten ja lautakuntatyö kolmanneksi eniten aikaa viikko- kohtaisesti tarkasteltuna. Luottamushenkilötyöhön käytetty aika oli kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana: valtuusto- ja hallitustyö vei vuonna 2015 noin 2,5 viik- kotuntia enemmän kuin vuonna 1995. Lautakuntatyöhön käytetty keskimääräinen aika oli vastaavana aikana kasvanut noin tunnilla. Luottamushenkilötyön ajankäyttövaatimuk- set olivat kasvaneet eniten suurissa kaupungeissa (Sandberg 2016). Niitä kuntavaalien 2017 ehdokkaita, jotka kertoivat toimivansa yhdessä tai useammassa kunnallisessa luottamustehtävässä, pyydettiin kyselyssä arvioimaan, kuinka paljon aikaa he käyttävät viikkotasolla omien kunnallisten luottamustehtäviensä hoitamiseen. Arvio pyydettiin antamaan tunteina. Karkeasti voidaan ajatella, että mitä enemmän aikaa luot- tamustehtävien hoitoon yksittäinen ehdokas käytti, sitä sitoutuneempi ja luultavasti myös motivoituneempi ehdokas oli kyseessä. Kyselyyn vastanneista ehdokkaista noin puolet (52 %) kertoi toimineensa kyselyhetkellä jossakin kunnallisessa luottamustehtävässä. Näiden ehdokkaiden keskuudessa luottamus- tehtävien hoitoon käytetty aika oli keskimäärin 4,3 tuntia viikossa, ja neljä viidestä ilmoitti käyttävänsä luottamustehtävien hoitoon korkeintaan kuusi tuntia viikossa. Miehet käyttivät kunnallisten luottamustehtävien hoitoon keskimäärin 4,9 tuntia viikossa, mikä on yli tunnin enemmän kuin naiset (3,7 h/vko). Ero selittynee sillä, että miehillä oli hieman naisia enemmän luottamustehtäviä. Toisaalta ero voi liittyä myös siihen, että nai- set käyttävät keskimäärin miehiä enemmän aikaansa arjessa myös kotitalouden hoitoon (Tilastokeskus 2009). Kuitenkaan kysyttäessä, miten helpoksi tai vaikeaksi luottamusteh- tävissä toimineet ehdokkaat kokivat oman perhe-elämän, työn tai vapaa-ajan ja luotta- mustehtävien yhteensovittamisen, sukupuolten välillä ei ollut juuri lainkaan eroja. Kun luottamustehtävien hoitamiseen käytettyä aikaa tarkastellaan ikäryhmittäin, huomio kiinnittyy kolmen tunnin eroon nuorimman (18–24-vuotiaiden) ja vanhimman ikäryh- män (yli 64-vuotiaiden) välillä. 25–64-vuotiaissa ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja (taulukko 15). ARTTU2-tutkimusohjelman tulokset toivat esille merkittäviä eroja kunnanvaltuutettujen ajankäytössä kuntakoon perusteella. Keskimääräinen ero asukasluvultaan alle 5000 asuk- kaan kuntien ja yli 50 000 asukkaan kuntien valtuutettujen välillä oli vuonna 2015 noin seitsemän tuntia (Sandberg 2016, 5). Ehdokaskyselyn perusteella kuntavaaliehdokkaiden luottamushenkilötyöhön käyttämässä ajassa ei kuitenkaan havaittu samansuuntaisia eroja erikokoisissa kunnissa ehdolla olleiden välillä. Helsingin ehdokkaat käyttivät vastausten perusteella selkeästi eniten aikaa (6,1 h/vko) luottamustehtävien hoitamiseen (taulukko 15). 42 Taulukko 15. Ehdokkaiden luottamustehtävien hoitoon käyttämä keskimääräinen aika tunteina. Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely). Tuntia viikossa Vastaajamäärä Kaikki 4,3 (511) Sukupuoli Mies 4,9 (281) Nainen 3,7 (230) Ikä 18–24 2,7 (17) 25–34 4,1 (25) 35–44 3,6 (71) 45–54 3,9 (104) 55–64 3,8 (145) Yli 64 5,7 (149) Kuntakoko 5000 tai alle 4,1 (99) 5001–20 000 4,5 (188) 20 001–50 000 4,6 (111) 50 001–100 000 3,8 (49) 100 001–250 000 3,7 (46) 250 000–500 000 3,4 (9) yli 500 000 6,1 (9) Puoluejäsenyys Ehdolle asettuminen kuntavaaleissa ei välttämättä edellytä puolueen jäsenkirjaa. Sen li- säksi, että kuntavaaleissa voi asettua ehdolle valitsijayhdistyksen listalla, myös puolueet hyväksyvät listoilleen ehdokkaita, jotka eivät ole puolueen jäseniä. Puoluejäsenyys on kui- tenkin hyvin yleistä puolueen listalla ehdokkaina olevien kesken. Ehdokaskyselyn vas- taajista noin 80 prosenttia kertoi olevansa sen puolueen jäsen, jonka ehdokkaana hän oli kevään 2017 kuntavaaleissa. Ei-jäsenten osuus on siten yksi viidestä (taulukko 16). Kuntavaaliehdokkaiden puoluejäsenyydestä on saatavilla tietoja myös vuosien 1996 ja 2000 osalta. Vuoden 1996 kuntavaaleja tarkastelleiden ehdokaskyselyiden perusteella puolueiden listoilla ehdolla olevien ei-jäsenten osuudeksi on arvioitu sekä 18 prosenttia (Kuitunen 1999c, 36) että 27 prosenttia (Borg 1998, 119). Vuoden 2000 kuntavaaleja tar- kastelleen tutkimuksen mukaan 15 prosenttia ehdokkaista ei kuulunut jäsenenä siihen puolueeseen, jonka ehdokaslistalla hän oli (Helander 2003, 42). Onkin vaikea arvioida, missä määrin kyselytutkimukset heijastavat täsmällisesti ehdokkaiden todellisia jakaumia puoluejäsenyyden suhteen. On hyvin todennäköistä, että kyselyihin ovat vastanneet ak- tiivisemmin ne ehdokkaat, jotka ovat puolueiden jäseniä. Virallista tietoa ehdokkaiden puoluejäsenyydestä ei kuitenkaan ole julkisesti saatavilla. 43 Kysyttäessä, ovatko muut tahot pyytäneet vastaajaa ehdokkaakseen kevään 2017 kunta- vaaleissa, 14 prosenttia vastaajista kertoi näin tapahtuneen. Eri tahojen rekrytointiyri- tykset olivat yleisempiä valitsijayhdistysten ehdokkaiden keskuudessa; heistä lähes 39 prosenttia ilmoitti, että jokin muu taho oli pyytänyt ehdokkaakseen, siinä missä vastaava osuus puolueen ehdokkaista oli 13 prosenttia. Vastaavasti puolueiden listalla ehdokkaana olleiden suhteen muiden tahojen rekrytointiyritykset olivat yleisempiä ei-jäsenten kes- kuudessa. Heistä joka viides raportoi muiden tahojen rekrytointiyrityksistä, kun vastaava osuus puoluejäsenten keskuudessa oli 11 prosenttia. Iältään nuorimpaan ikäryhmään eli 18–24-vuotiaisiin kuuluneiden ehdokkaiden keskuu- dessa oli eniten ei-jäseniä (taulukko 16). Tulos ei ole yllättävä, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka puoluejäsenten keski-ikä oli vuonna 2017 yli 50 vuotta kaikkien eduskuntapuolueiden paitsi vihreiden osalta (Koiranen ym. 2017). Yli 64-vuotiaiden kes- kuudessa puoluejäsenyys oli selkeästi yleisintä (taulukko 16). Iän lisäksi ammatillinen asema olivat yhteydessä puoluejäsenyyteen. Useimmin edusta- mansa puolueen jäseniä olivat maatalousyrittäjät (89 %). Samansuuntainen tulos maatalo- usyrittäjien puoluejäsenyydestä on saatu myös vuoden 2000 kuntavaaliehdokkaiden osalta (Helander 2003, 42). Maatalousyrittäjät muodostavat tunnetusti keskustan ydinkannatta- jaryhmän, eikä siten ole yllättävää, että tätä ammattikuntaa edustavista ehdokkaista suu- rin osa oli ehdolla keskustan listalla. Puoluejäsenyys oli yleisempää myös yrittäjien, joh- tavassa asemassa olevien, sekä ylempien ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa. Sitä vastoin työntekijöiden, opiskelijoiden, työttömien tai lomautettujen, sekä kotona lapsia, omaisia tai kotia hoitavien ehdokkaiden keskuudessa puolueeseen kuulumattomien osuus oli noin neljännes (taulukko 16). Puoluejäsenyys oli tavanomaisempaa asukasluvultaan isompien kuntien ehdokkaiden keskuudessa. Korkeintaan 5000 asukkaan kunnissa 73 prosenttia ehdokkaista oli puolu- een jäsen. Yli 20 000 asukkaan kunnissa ehdokkaista noin 85 prosenttia ilmoitti olevansa puolueen jäsen. Helsingissä puoluejäsenten osuus oli jopa 96,3 prosenttia (taulukko 16). 44 Taulukko 16. Ehdokkaiden puoluejäsenyys. Sukupuoli, ikä- ja ammattiryhmä sekä kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Jäsen Ei-jäsen Yhteensä Vastaajamäärä Kaikki 82 18 100 (978) Sukupuoli Mies 83 17 100 (530) Nainen 80 20 100 (448) Ikä 18–24 72 28 100 (43) 25–34 80 20 100 (105) 35–44 82 18 100 (160) 45–54 77 23 100 (209) 55–64 81 19 100 (248) Yli 64 89 11 100 (213) Ammattiryhmä Johtava asema 84 16 100 (45) Ylempi toimihenkilö 82 18 100 (117) Alempi toimihenkilö 88 12 100 (64) Työntekijä 76 24 100 (214) Yrittäjä 82 18 100 (99) Maatalousyrittäjä 89 11 100 (26) Opiskelija 76 24 100 (66) Hoitaa lapsia/kotia/omaisia 75 25 100 (4) Työtön/lomautettu 74 26 100 (46) Eläkeläinen 86 14 100 (258) Muu 79 21 100 (28) Kuntakoko 5000 tai alle 73 27 100 (149) 5001–20 000 79 21 100 (326) 20 001–50 000 86 14 100 (224) 50 001–100 000 84 16 100 (109) 100 001–250 000 85 15 100 (116) 250 001–500 000 85 15 100 (27) yli 500 000 96 4 100 (27) Kokemus järjestötoiminnasta Kokemus paitsi kunnallisista myös muista yhteiskunnallisista luottamustehtävistä kerryt- tää politiikassa tarvittavaa tietopohjaa ja vuorovaikutustaitoja ja luo siten pohjaa uralle kunnanvaltuutettuna. Ehdokkaat voivat hyödyntää järjestökenttää tunnettuutensa kas- vattamisessa, ja aktiivisuus eri organisaatioissa on myös osoitus henkilön osaamisesta ja 45 sopivuudesta edustamaan kuntalaisia valtuustossa. Paitsi että järjestöosallistumisesta on hyötyä yksittäiselle ehdokkaalle, siitä on hyötyä myös järjestöille, joiden jäseniä valitaan kunnallisiin luottamustehtäviin, ja jotka voivat siten edistää kyseisen järjestön asiaa kun- nan päätöksenteossa. Järjestöt ovat myös väyliä poliittiselle rekrytoitumiselle, sillä aloi- te ehdolle lähtemisestä voi syntyä järjestön tarpeista tai kannustuksesta (Helander 2003, 44–49; Kuitunen 1999d). Perinteisesti suomalaiset ovat kuuluneet aktiivisimmin ammattiyhdistyksiin, kulttuuri- ja harrastusyhdistyksiin sekä liikuntaseuroihin. On arvioitu, että 75 prosenttia suomalaisista kuuluu jäsenenä johonkin järjestöön elämänsä aikana (Siisiäinen 1996, 41–43; Siisiäinen & Kankainen 2009, 106). Järjestötoimintaan osallistumisen on korostettu useissa tutki- muksissa luovan tärkeitä sosiaalisia verkostoja, jotka vuorostaan tukevat yksilön poliittista osallistumista ja vaikuttamismahdollisuuksia. Aktiivisen järjestöosallistumisen on katsot- tu luovan perustan niin kutsutun sosiaalisen pääoman karttumiselle ja tuottamiselle (ks. esim. Putnam 2000; Siisiäinen 2000; Zuckerman 2005). Järjestötoimintaan osallistumalla aktiiviset, poliittiselle uralle pyrkivät kansalaiset muodostavat tärkeitä verkostoja, joista on apua ehdokkaaksi asettumisessa ja valituksi tulemisessa. Sosiaaliset verkostot tarjoavat ehdokkaille tukea ja kannustusta, mutta myös konkreettisia resursseja, joista voi olla apua esimerkiksi vaalikampanjoinnissa. Tarkasteltaessa ehdokkaiden aktiivisuutta erilaisissa yhteiskunnallisissa järjestöissä havai- taan, että yleisintä oli toimiminen poliittisessa järjestössä tai puolueessa, jossa oli toiminut lähes 70 prosenttia vastaajista. Noin puolet ehdokkaista kertoi toimivansa tai toimineensa ammattiyhdistyksessä ja liikunta-/urheiluseurassa. Reilu kolmannes toimi tai oli joskus toiminut nuoriso- tai opiskelijajärjestössä. Vajaalla kolmanneksella oli kokemusta kult- tuurijärjestössä, vanhempainyhdistyksessä, hyväntekeväisyysjärjestössä ja kylä- tai kau- punginosayhdistyksessä toimimisesta. Alle viidennes toimi tai oli toiminut yrittäjäjärjes- tössä tai uskonnollisessa järjestössä (taulukko 17). 46 Taulukko 17. Kuntavaaliehdokkaiden aiempi järjestökokemus. Taulukossa esitetty niiden osuus vastaajista, jotka ilmoittivat toimivansa tai toimineensa aiemmin ko. järjestössä/yhdistyksessä (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Toimii tai on toiminut Vastaajamäärä Poliittinen järjestö tai puolue 69 (1011) Ammattiyhdistys tai -järjestö 48 (1007) Liikunta- tai urheiluseura/-järjestö 46 (1001) Nuoriso- tai opiskelijajärjestö 35 (997) Kulttuurijärjestö 31 (999) Vanhempainyhdistys (koulu, päiväkoti tms.) 30 (993) Hyväntekeväisyysjärjestö 28 (1000) Kylä- tai kaupunginosayhdistys 28 (1004) Uskonnollinen järjestö 18 (993) Tuottaja- tai yrittäjäjärjestö 18 (999) Asukasyhdistys 17 (994) Eläkeläisjärjestö 14 (1007) Maanpuolustusjärjestö 13 (996) Ympäristöjärjestö 10 (998) Maahanmuuttajajärjestö 5 (987) Sosiaalisten verkostojen monipuolisuus on politiikassa menestymisen kannalta tärkeä voimavara, ja siten toimiminen erilaisissa järjestöissä ja tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja yhteiskunnallisiin ryhmiin voi olla ehdokkaan kannalta erityisen hedelmällistä. Taulu- kossa 18 on esitetty keskiarvo ehdokkaiden järjestöaktiivisuudesta siten, että aktiivisuus kussakin taulukossa 17 mainitussa järjestössä on laskettu yhdeksi pisteeksi. Kukin vastaa- jista on siten voinut saada tällä järjestöaktiivisuuden mittarilla arvon välillä 0–15, jossa nolla viittaa siihen, ettei kyseinen vastaaja ole toiminut yhdessäkään listalla mainitussa järjestössä, ja 15 siihen, että vastaaja toimii tai on toiminut aiemmin kaikissa listalla mai- nituissa järjestöissä. Taulukosta 18 havaitaan, että ehdokkailla oli keskimäärin kokemusta noin neljässä eri järjestössä toimimisesta. Sukupuolten välillä ei ollut juuri lainkaan eroja, mutta ikäluok- kien välillä havaitaan tavanomainen kokemuslisä – mitä vanhemmasta ehdokkaasta oli kyse, sitä kattavammin hänelle oli kertynyt kokemusta eri järjestöistä. Kuntakoon suhteen ehdokkaiden välillä oli vain hyvin pieniä eroja lukuun ottamatta sitä, että kahden suu- rimman kokoluokan kunnissa eli Espoossa ja Helsingissä ehdokkaiden järjestökokemus näyttäisi olleen keskimääräistä suppeampaa. 47 Taulukko 18. Ehdokkaiden keskimääräinen järjestöaktiivisuus. Taulukossa esitetty keskiarvo siitä, kuinka monessa eri yhdistyksessä vastaaja ilmoitti toimivansa tai toimineensa aiemmin. Sukupuoli, ikäryhmä ja kuntakoko (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely). Keskiarvo Vastaajamäärä Kaikki 3,9 (921) Sukupuoli Mies 4,0 (495) Nainen 3,9 (426) Ikä 18–24 2,5 (41) 25–34 2,3 (103) 35–44 3,2 (159) 45–54 3,9 (208) 55–64 4,3 (231) Yli 64 5,3 (179) Kuntakoko 5000 tai alle 4,0 (144) 5001–20 000 3,8 (304) 20 001–50 000 4,2 (206) 50 001–100 000 3,8 (110) 100 001–250 000 3,9 (107) 250 000–500 000 3,6 (25) yli 500 000 3,4 (25) Lopuksi Kuntavaaliehdokkaiden enemmistö (60 %) oli vuoden 2017 vaaleissa miehiä, kuten aiem- missakin kuntavaaleissa. Puolueiden välillä oli ehdokasasettelun sukupuolijakauman suh- teen kuitenkin merkittäviä eroja: eduskuntapuolueista suhteellisesti eniten naisehdokkaita asettivat vihreät ja vähiten perussuomalaiset. Ehdokkaat olivat keski-iältään noin 50-vuo- tiaita, keskimäärin korkeammin koulutettuja kuin suomalainen aikuisväestö ja useammin myös työelämässä. Suurin osa ehdokkaista oli ehdokkaana puolueiden listoilla, ja vain pieni osa oli lähte- nyt ehdolle valitsijayhdistysten kautta. Neljä viidestä ehdokkaasta oli sen puolueen jäsen, jonka listalla oli ehdokkaana. Joka seitsemäs ehdokas (14 %) kertoi myös muiden tahojen pyytäneen heitä ehdolle listalleen. Muiden kuntalaisten tavoin lähes kaksi kolmasosaa kuntavaaliehdokkaista oli tyytyväisiä oman kunnan demokratian toimivuuteen, eikä sukupuolten, ikäryhmien tai erikokoisten kuntien välillä ollut tämän suhteen merkittäviä eroja. 48 Lähes puolet ehdokkaista kertoi asettuneensa ehdolle ulkopuolisen tahon kannustama- na. Erityisesti naisia oli houkuteltu ehdolle viime vaaleissa. Yleisimmin ehdokkaat olivat saaneet kannustusta puolueen kunnallistason johdolta tai puolueen jäseniltä, mutta myös ystävien, tuttavien ja puolisoiden kannustus oli merkittävässä asemassa. Ehdokkuuden motiiveja kysyttäessä noin neljä viidestä vastaajasta piti tärkeänä mahdol- lisuutta vaikuttaa useiden asioiden ratkaisuun kunnassa, auttaa ihmisiä sekä mahdolli- suutta edistää oman yhteiskuntaryhmän tavoitteita. Myös velvollisuudentunne omaa puo- luetta kohtaan motivoi useita ehdokkaita. Sitä vastoin usko omaan läpimenoon ei ollut keskeisin syy lähteä ehdolle. Jopa noin 40 prosenttia oli melko tai lähes varma siitä, ettei tulisi valituksi valtuustoon, naiset enemmistönä. Vaikka puolueen tai ryhmän poliittisten arvojen ajaminen oli tärkeää jopa kolmelle neljäs- tä ehdokkaasta, vain joka kymmenes koki edustavansa valtuutettuna ensisijaisesti oman puolueensa tai ryhmänsä äänestäjiä. Sen sijaan valtaosa katsoi, että edustaisi valtuutettu- na ensisijaisesti kunnan kaikkia asukkaita. Toisaalta alle 25-vuotiaista ehdokkaista lähes neljännes ilmoitti, että edustaisi valtuutettuna ennen kaikkea omia äänestäjiään ja 14 pro- senttia tietyn väestöryhmän edustajia. Kuntavaalien ehdokasbudjetit olivat verrattain pieniä. Jopa kaksi kolmasosaa ehdokkaista käytti oman ilmoituksensa mukaan kampanjointiin vain alle 200 euroa. Suurin osa mak- soi kampanjakulunsa itse tai sai puolueeltaan jonkin verran tukea. Vaalibudjetit kuitenkin vaihtelivat kuntakoon mukaan, ja esimerkiksi Helsingissä yli 40 prosenttia ehdokkaista kertoi käyttävänsä yli 800 euroa kampanjointiin. Pienemmissä, alle 5000 asukkaan kun- nissa kampanjointiin kului useimmiten vain alle 100 euroa. Tukiryhmiä hyödynnettiin kuntavaalikampanjoissa edelleen melko vähän. Keskimäärin vain 15 prosentilla ehdokkaista oli tukiryhmä ja mikäli sellainen oli, siinä oli keskimäärin kuusi henkilöä. Tukiryhmät olivat jonkin verran yleisempiä suuremmissa kaupungeissa, joissa niitä oli noin viidenneksellä ehdokkaista. Helsingissä tukiryhmä oli joka kolman- nella ehdokkaalla. Aiemmalla kokemuksella kuntapolitiikasta on merkitystä valituksi tulemisen kannalta. Kyselyyn vastanneista ehdokkaista vajaa puolet oli toiminut aiemmin kunnanvaltuustossa joko varsinaisena tai varavaltuutettuna. Lisäksi lähes neljäkymmentä prosenttia oli toimi- nut tai toimi kyselyhetkellä lautakunnan jäsenenä tai varajäsenenä. Lähes kaksi kolmesta ehdokkaasta oli myös ollut aiemmin kuntavaaliehdokkaana. Ensikertalaisia oli erityisen paljon suurissa kaupungeissa. Monet olivat olleet ehdolla myös muissa vaaleissa. Vastan- neista joka kymmenes oli ollut aiemmin ehdolla eduskuntavaaleissa ja neljännes seura- kuntavaaleissa. Lisäksi ehdokkaille oli kertynyt kokemusta keskimäärin noin neljässä eri vapaaehtoisjärjestössä toimimisesta. Tutkimus osoittaa, että ehdokkaaksi lähdetään hyvin erilaisilla taustoilla ja resursseilla, mutta ehdokkaiden motivaatiotekijät ovat iästä, sukupuolesta tai kuntakoosta riippumatta hyvin samankaltaisia. Päällimmäisinä ovat halu vaikuttaa kunnan asioihin ja auttaa kans- 49 sakuntalaisia. Toisaalta moni ehdokas lähtee niin sanottuna täyte-ehdokkaana vaaleihin melko varmana tappiostaan. Siksi ryhmäetujen merkitystä kuntavaaleissakaan ei voi vä- hätellä. Niin sanotuksi täyte-ehdokkaaksi ryhtyminen osoittaa, että puolueiden näkyvyys kunnassa ja velvollisuus puoluetta kohtaan ovat monelle ehdokkaalle tärkeä arvo, vaikka ei valtuustopaikkaa aktiivisesti tavoittelisikaan. Toisaalta aktiivisestikin valtuustoon pyr- kivät tekevät kampanjaa hyvin pienillä resursseilla: kaikkein suurimpia kuntia lukuun ot- tamatta kampanjoihin käytetyt varat ovat lähes olemattomia. Erityisesti pienissä kunnissa tunnettuus kantaa pitkälle. 50 Ulkomaalaistaustaiset äänestäjät ja ehdokkaat JOSEFINA SIPINEN JA HANNA WASS Johdanto Ulkomaalaistaustaisen väestön poliittisesta kiinnittymisestä Suomessa, eli politiikkaan kohdistetuista arvoista, asenteista ja mielipiteistä sekä poliittisesta osallistumisesta, on saatavilla verrattain vähän tutkittua tietoa. Ulkomaalaistaustaisista vaaliehdokkaista tie- toa on käsillä vielä vähemmän (ks. kuitenkin Weide 2009 ja 2011; Weide & Saukkonen 2013). Tätä selittää pitkälti se, että ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on Suomessa kääntynyt kasvuun vasta viime vuosikymmeninä. Heidän osuutensa maan väestöstä on yhä pieni verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin, ollen 6,5 prosenttia vuoden 2016 lopussa (Tilastokeskus 2017a). Norjassa maahanmuuttaneiden ja heidän jälkeläistensä osuus maan väestöstä on noin 16,8 prosenttia (Statistics Norway 2017) ja Tanskassa 12,9 prosenttia (Statistics Denmark 2017). Ruotsissa ulkomaalaistaustaisen väestön osuus oli vuoden 2016 lopussa 17,9 prosenttia (Statistics Sweden 2017). Ulkomaalaistaustaisen väestön osuuden kasvaessa kiinnostus ryhmän kotoutumista ja elinoloja kohtaan lisääntyy, minkä vuoksi näistä asioista kaivataan lisää tutkimukseen perustuvaa tietoa.1 Tässä luvussa tarkastellaan sekä ulkomaalaistaustaisia äänestäjiä että ehdokkaita kevään 2017 kuntavaaleissa. Ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä tarkoitetaan muita kuin Suomen kansalaisia sekä heitä, joiden Suomen väestötietojärjestelmään rekis- teröity äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Täsmällisyyden vuoksi tässä puhutaan ulkomaalaistaustaisten lisäksi myös vieraskielisistä silloin kun viitataan aineis- toon, jossa ulkomaalaistaustan määrittely perustuu nimenomaan yksilön äidinkieleen.2 Käsitettä ulkomaalaistaustainen käytetään myös silloin, kun puhutaan henkilöistä, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Täs- sä esitetty käsitemäärittely vastaa siten Tilastokeskuksen (2017f) käyttämää määritelmää. Maahanmuuttajatutkimukseen liittyvät käsitteet ovat usein lähtökohtaisesti ongelmallisia, 1 Euroopan unioniin kuuluvien maiden kesken on esimerkiksi sovittu niin kutsutuista Zaragoza-indi- kaattoreista, joiden avulla ulkomaalaistaustaisen väestön kotoutumisen kehitystä unionin jäsenmaissa on mahdollista seurata. Toinen ulkomaalaistaustaisen väestön integroitumista kuvaava indikaattoritarkastelu MIPEX eli Migrant Integration Policy Index (www.mipex.eu), joka on syntynyt useiden eri tutkimuslaitos- ten ja viranomaistahojen yhteistyönä, sisältää tietoa myös EU:n ulkopuolisista maista. 2 Nykyisin ulkomaalaistaustan määrittely äidinkielen perusteella tuottaa melko lailla saman tuloksen kuin määrittely henkilön oman ja vanhempien syntymämaan perusteella. Tulevaisuudessa, kun Suomessa varttuu maahanmuuttajavanhempien lapsia ja heidän lapsiaan, ulkomaalaistaustan määrittely äidinkielen perusteella ei enää toimi samalla tavoin. On myös huomattava, että väestörekisterin tieto äidinkielestä, sa- moin kuin esimerkiksi ennen Suomeen muuttoa hankitusta koulutuksesta, perustuu henkilön omaan ilmoi- tukseen. Tätä on pidetty ongelmallisena, sillä ihmiset voivat eri syistä – kuten syrjinnän pelossa – ilmoittaa äidinkielekseen jonkin muun kielen kuin parhaiten osaamansa tai ensiksi oppimansa kielen (Saukkonen 2014). 51 koska ne kategorisoivat ihmisiä ”meihin” ja toisaalta ”muihin” tai ”vieraisiin”. Ilman joita- kin kategorisoivia käsitteitä näiden ryhmien tutkiminen olisi kuitenkin hankalaa. Analyysi etenee siten, että aluksi tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen äänestämistä vuoden 2017 kunnallisvaaleissa Tilastokeskuksen tuottaman yksilötason re- kisteriaineiston pohjalta. Aineisto on koottu samalla tavalla kuin aiemmassa ulkomaalais- taustaisten äänioikeutettujen osallistumista kartoittaneessa tutkimuksessa (Wass & Weide 2015). Aineiston pohjana on oikeusministeriön ylläpitämä sähköinen äänioikeusrekisteri, joka on ollut käytössä vuoden 2012 presidentinvaaleista lähtien. Rekisteriin sisältyvät sa- mat tiedot kuin perinteisiin, paperisiin vaalilistoihin, ja siihen merkitään äänestyspaikalla tieto äänioikeuden käyttämisestä. Sähköisen äänioikeusrekisterin käyttäminen on kun- nille vapaaehtoista. Vuoden 2017 kunnallisvaaleissa se oli käytössä 116 kunnassa, joista 59 kunnassa siihen kuuluivat kaikki ja 57 kunnassa vain osa äänestysalueista. Sähköinen äänioikeusrekisteri sisälsi vuoden 2017 vaaleissa 1 377 686 äänioikeutettua, mikä on 31,4 prosenttia kaikista äänioikeutetuista. Sähköisen äänioikeusrekisterin pohjalta laskettu äänestysprosentti (57,6 %) on 1,3 prosenttiyksikköä pienempi koko maahan verrattuna. Tämä johtuu pitkälti siitä, että sähköiseen äänioikeusrekisteriin kuuluvilla alueilla koulu- tus- ja tulotaso ovat hieman koko maata matalampia (Tilastokeskus 2017e). Toisena painopisteenä ovat ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat, joista kuitenkin pääosin pu- hutaan vieraskielisinä ehdokkaina sen vuoksi, että ulkomaalaistaustan määrittely perustuu ehdokkaan äidinkieleen. Tarkastelussa ovat vieraskielisten ehdokkaiden sosiodemografi- nen tausta, puoluetausta ja -jäsenyys, aiemmat poliittiset luottamustehtävät, järjestöosal- listuminen, vaalikampanja sekä ne eri motivaatiotekijät, joiden vuoksi he ovat päättäneet asettua ehdolle. Keskiössä ovat erityisesti ehdokkaiden resurssit yksilötasolla, ja tarkastelu tapahtuu pääosin vertaamalla vieraskielisiä ehdokkaita äidinkielenään kotimaisia kieliä puhuviin ehdokkaisiin. Tarkastelu perustuu oikeusministeriön vaalien tulos- ja tietopal- velun avoimeen, kaikki vuoden 2017 kuntavaaliehdokkaat kattavaan ehdokastiedostoon, sekä vaalien alla kerättyyn Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kyselyaineistoon (ks. tarkempi ai- neistonkuvaus liitteessä 1). Ehdokkaille suunnatulla Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kyselyllä haluttiin selvittää erityisesti ehdokkaiksi lähteneiden henkilökohtaisia resursseja ja perus- teluja sille, miksi he ovat päättäneet asettua ehdolle kuntavaaleissa. Tässä esitettyjä havain- toja syvennetään väitöstutkimuksessa (Sipinen 2019), joka käsittelee ulkomaalaistaustais- ten kuntavaaliehdokkaiden politiikkaan kiinnittymistä ja ehdolle asettumista Suomessa. Ulkomaalaistaustaiset äänestäjät Suomessa kaikki maassa pysyvästi asuvat Pohjoismaiden kansalaiset ovat saaneet äänestää kuntavaaleissa vuoden 1976 vaaleista lähtien (L 355/1976). Muilla ulkomaiden kansalai- silla on ollut äänioikeus kuntavaaleissa vuodesta 1992 lähtien (L 1718/1991). Ulkomaa- laistaustaisten äänestäjien osuus on Suomessa yhä erittäin pieni, mutta nopeasti kasva- massa. Kun vuoden 1996 kuntavaaleissa äänioikeutettuja ulkomaiden kansalaisia oli 44 569, vuoden 2017 vaaleissa vastaava luku oli 176 661 eli neljä prosenttia kaikista äänioike- 52 utetuista (Tilastokeskus 2017g). Tämä on lähes prosenttiyksikön enemmän vuoden 2012 vaaleihin verrattuna. Ulkomaalaistaustaisen väestön äänestystodennäköisyyttä lisäävät korkeamman sosioeko- nomisen aseman ohella muut sosiaalisen integroitumisen muodot, kuten osallistuminen kansalaisjärjestöihin ja yhdistyksiin, kansalaisuuden saaminen, avioliitto syntyperäisen suomalaisen kanssa sekä suurperheen vanhemmuus (Pirkkalainen ym. 2016; Wass & Weide 2015). Vastaavasti poliittisen osallisuuden muodostumista heikentävät ongelmat taloudellisessa integraatiossa, mikä näkyy ennen kaikkea vaikeutena työllistyä. Myös ul- komaalaistaustaisen henkilön synnyinmaan demokratisoitumisen asteella on havaittu olevan vaikutusta poliittiseen osallistumiseen Suomessa, sillä vastaavanlaisen poliittisen järjestelmän ja kulttuurin piirissä kasvaneiden on helpompi siirtää aiempi kokemuksensa poliittisen järjestelmän käytännöistä uuteen kontekstiin (Wass & Weide 2015; Wass ym. 2015). Ulkomaalaisista äänioikeutetuista enemmistö (54 %) tulee Pohjoismaiden ja muiden EU-maiden ulkopuolelta (mt.). Taulukosta 1 nähdään, että äänioikeutettujen ulkomaiden kansalaisten osuuden ja sitä kautta poliittisen painoarvon kasvu ei heijastu heidän osallis- tumisasteeseensa, joka on vaihdellut vuosien 1996–2017 kunnallisvaaleissa 20 prosentin tuntumassa. Taulukko 1. Äänestysaktiivisuus kansalaisuuden mukaan Suomen kuntavaaleissa vuosina 1996–2017 (Tilastokeskus 2017g, %). 1996 2000 2004 2008 2012 2017 Suomen kansalaiset 61,8 56,4 59,4 62,2 59,5 60,5 Muiden EU-maiden sekä Islannin ja Norjan kansalaiset 32,0 30,4 17,9 20,9 19,1 17,8 Muiden maiden kansalaiset 16,7 17,7 13,5 18,6 20,0 20,0 Ulkomaiden kansalaiset yhteensä 20,7 20,8 15,3 19,6 19,6 19,0 Kaikki äänioikeutetut yhteensä 61,3 55,9 58,6 61,2 58,3 58,9 Ulkomaalaiset äänioikeutetut ovat varsin heterogeeninen ryhmä, mikä näkyy myös äänes- tysaktiivisuuden sisäisenä vaihteluna. Tietosuojasyistä Tilastokeskuksen tutkijoille luo- vuttamassa aineistossa oli eritelty ainoastaan neljä suurinta Suomessa asuvaa vähemmis- töä: ruotsalaiset, venäläiset, virolaiset ja somalialaiset. Muiden maiden kohdalla käytettiin luokkaa ”muu”. Tilastokeskus on kuitenkin itse julkaissut myös kieliryhmän mukaisia äänestystietoja (kuvio 1), joista käy hyvin ilmi ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen moninaisuus niin etnisyyden kuin vaaliosallistumisen osalta. 53 4,5 6,0 6,4 5,9 13,7 9,0 13,5 12,6 8,7 21,2 9,9 16,9 40,8 26,7 27,7 27,2 11,1 16,4 19,7 20,1 24,8 28,5 28,6 29,6 31,3 31,4 32,8 50,0 53,0 57,6 58,9 70,9 0 10 20 30 40 50 60 70 80 eesti/viro vietnam venäjä kiina albania thai arabia persia espanja kurdi englanti saksa somali yhteensä suomi, saame ruotsi sähköisen äänioikeusrekisterin piirissä olevat äänioikeutetut ennakkoon äänestäneet KUVIO 1. Äänestysaktiivisuus vuoden 2017 kunnallisvaaleissa kieliryhmän mukaan (Tilastokeskus 2017e, %). Taulukossa 2 on tarkasteltu äänestysaktiivisuutta kansalaisuuden mukaan, mikä havaittiin vuoden 2012 aineiston pohjalta synnyinmaan ohella mielekkäimmäksi tavaksi jäsennellä ulkomaalaistaustaisten äänestäjien osallistumista (Wass & Weide 2015, 43). Päällimmäi- simmät havainnot eivät vuoden 2017 kuntavaalien osalta ole juurikaan muuttuneet 4,5 vuoden takaisesta tilanteesta: keskimäärin ulkomaalaistaustaisten äänestäjien osallistumi- nen on selvästi suomalaisia matalampaa, sisäinen vaihtelu on huomattavaa ja naiset ovat kaikissa mukana olevissa ryhmissä nykyisin miehiä aktiivisempia. Merkillepantavin havainto koskee äänestysaktiivisuuden jyrkkää nousua somalialaisten keskuudessa. Osallistumisen taso on noussut yhteensä 17 ja naisilla peräti 22 prosent- tiyksikköä. Tämä on huomattava muutos ottaen huomioon, että niin muiden kansalai- suuksien kuin keskimääräisen äänestysaktiivisuuden tasossa ei juurikaan ole tapahtunut muutoksia. Aiemmassa tutkimuksessa (Pirkkalainen ym. 2016) on jo kiinnitetty huomio- ta somalien osallistumispotentiaaliin paitsi äänestäjinä myös yhdistysaktiiveina. Tämä näkyy myös kuviossa 1, jossa somalit ovat muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien keskuudessa aktiivisimmin äänestävä ryhmä. Taloudelliset vaikeudet kaven- 54 tavat kuitenkin usein mahdollisuuksia ja motivaatiota poliittiseen osallistumiseen. Kun koulutus, ammattiluokka, tulot ja asunnon omistaminen otettiin huomioon analyysissä, somalien todennäköisyys äänestää jopa ylitti syntyperäisten suomalaisten osallistumista- son vuoden 2012 kunnallisvaaleissa (mt). Taulukko 2. Äänestysaktiivisuus vuosien 2012 ja 2017 kunnallisvaaleissa kansalaisuuden ja sukupuolen mukaan (%) sekä äänioikeutettujen lukumäärä aineistossa vuonna 2017 (vuoden 2017 tiedot: Sähköinen äänioikeusrekisteri -aineisto; vuoden 2012 tiedot: Wass ja Weide 2015, 39). Miehet 2012 2017 Naiset 2012 2017 Yhteensä 2012 2017 Äänioikeutettujen lukumäärä aineistossa 2017 Suomi 57 57 60 61 58 59 1 326 703 Ruotsi 35 36 38 36 36 36 1853 Venäjä 10 11 20 16 16 14 6469 Viro 8 6 16 12 12 9 13 189 Somalia 40 56 37 59 39 57 849 Muu 23 24 25 25 24 25 28 623 Yhteensä 56 56 59 59 57 58 1 377 686 Somalien aktiivisuustason voimakas nousu saattaa olla osoitus poliittisen osallisuuden ja laajemman yhteiskunnallisen kiinnittymisen yhteen kietoutumisesta, jossa molemmat vahvistavat toisiaan (Pirkkalainen ym. 2016, 76). Tämä vaatii kuitenkin vielä tarkempia yksilötason analyyseja, jotta voidaan nähdä, miten esimerkiksi työllistyminen vuosien 2012 ja 2017 vaalien välillä vaikuttaa äänestämistodennäköisyyteen. Toinen mahdollinen selitystekijä liittyy havaintoon siitä, että äänioikeutettujen somalien lukumäärä on yli kak- sinkertaistunut vuoden 2012 aineistoon verrattuna (n=355, ks. Wass & Weide 2015, 39). Tämä heijastaa osin myös yleistä kehitystä, joskin somalitaustaisen väestön kasvuvauh- ti on koko väestön tasolla ollut huomattavasti maltillisempaa. Joka tapauksessa voidaan olettaa, että somaliyhteisön laajentuminen ja jatkuvasti karttuva kokemus suomalaisesta yhteiskunnasta on voimistanut myös poliittista identiteettiä ja vaikuttamishalua. Kuviossa 2 esitettyä koulutuksen mukaista tarkastelua varten aineisto jaettiin ensin viiteen ryhmään yhdistämällä tieto äänioikeutetun nykyisestä kansalaisuudesta ja synnyinmaas- ta: 1) syntyperäiset Suomen kansalaiset, 2) Ruotsissa syntyneet Suomen kansalaiset, 3) muualla kuin Suomessa tai Ruotsissa syntyneet Suomen kansalaiset, 4) Ruotsin kansalai- set ja 5) muut kuin Suomen tai Ruotsin kansalaiset. Näistä ryhmistä Ruotsissa syntyneet Suomen kansalaiset ja Ruotsin kansalaiset jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, minkä seu- rauksena analyyseistä jäi pois yhteensä 10 246 havaintoa. Kyse on hyvin erityisestä ryh- mästä, jota ei tässä olisi ollut mielekästä sisällyttää analyysiin (ks. Wass & Weide 2015, 35). Syntyperäiset kansalaiset Kansalaistetut Ulkomaiden kansalaiset 0 .1 .2 .3 .4 .5 .6 .7 .8 .9 1 Pe ru sa st e Ke sk ia st e A lin k or ke a- as te Ko rk ea ko ul ut ut ki nt o Pe ru sa st e Ke sk ia st e A lin k or ke a- as te K or ke ak ou lu tu tk in to P er us as te Ke sk ia st e A lin k or ke a- as te Ko rk ea ko ul ut ut ki nt o KUVIO 2. Arvioitu äänestystodennäköisyys vuoden 2017 kuntavaaleissa kansalaisuus- ryhmittelyn ja koulutuksen mukaan (95 %:n luottamusvälit). Äänestystodennäköisyydet on laskettu logistisen regressioanalyysimallin pohjalta. Mallissa ovat mukana sukupuoli, ikä, iän neliö, koulutus, kansalaisuusryhmä sekä sukupuolen, iän, iän neliön ja koulu- tuksen interaktio kansalaisuusryhmän kanssa (Sähköinen äänioikeusrekisteri -aineisto). 55 tavat kuitenkin usein mahdollisuuksia ja motivaatiota poliittiseen osallistumiseen. Kun koulutus, ammattiluokka, tulot ja asunnon omistaminen otettiin huomioon analyysissä, somalien todennäköisyys äänestää jopa ylitti syntyperäisten suomalaisten osallistumista- son vuoden 2012 kunnallisvaaleissa (mt). Taulukko 2. Äänestysaktiivisuus vuosien 2012 ja 2017 kunnallisvaaleissa kansalaisuuden ja sukupuolen mukaan (%) sekä äänioikeutettujen lukumäärä aineistossa vuonna 2017 (vuoden 2017 tiedot: Sähköinen äänioikeusrekisteri -aineisto; vuoden 2012 tiedot: Wass ja Weide 2015, 39). Miehet 2012 2017 Naiset 2012 2017 Yhteensä 2012 2017 Äänioikeutettujen lukumäärä aineistossa 2017 Suomi 57 57 60 61 58 59 1 326 703 Ruotsi 35 36 38 36 36 36 1853 Venäjä 10 11 20 16 16 14 6469 Viro 8 6 16 12 12 9 13 189 Somalia 40 56 37 59 39 57 849 Muu 23 24 25 25 24 25 28 623 Yhteensä 56 56 59 59 57 58 1 377 686 Somalien aktiivisuustason voimakas nousu saattaa olla osoitus poliittisen osallisuuden ja laajemman yhteiskunnallisen kiinnittymisen yhteen kietoutumisesta, jossa molemmat vahvistavat toisiaan (Pirkkalainen ym. 2016, 76). Tämä vaatii kuitenkin vielä tarkempia yksilötason analyyseja, jotta voidaan nähdä, miten esimerkiksi työllistyminen vuosien 2012 ja 2017 vaalien välillä vaikuttaa äänestämistodennäköisyyteen. Toinen mahdollinen selitystekijä liittyy havaintoon siitä, että äänioikeutettujen somalien lukumäärä on yli kak- sinkertaistunut vuoden 2012 aineistoon verrattuna (n=355, ks. Wass & Weide 2015, 39). Tämä heijastaa osin myös yleistä kehitystä, joskin somalitaustaisen väestön kasvuvauh- ti on koko väestön tasolla ollut huomattavasti maltillisempaa. Joka tapauksessa voidaan olettaa, että somaliyhteisön laajentuminen ja jatkuvasti karttuva kokemus suomalaisesta yhteiskunnasta on voimistanut myös poliittista identiteettiä ja vaikuttamishalua. Kuviossa 2 esitettyä koulutuksen mukaista tarkastelua varten aineisto jaettiin ensin viiteen ryhmään yhdistämällä tieto äänioikeutetun nykyisestä kansalaisuudesta ja synnyinmaas- ta: 1) syntyperäiset Suomen kansalaiset, 2) Ruotsissa syntyneet Suomen kansalaiset, 3) muualla kuin Suomessa tai Ruotsissa syntyneet Suomen kansalaiset, 4) Ruotsin kansalai- set ja 5) muut kuin Suomen tai Ruotsin kansalaiset. Näistä ryhmistä Ruotsissa syntyneet Suomen kansalaiset ja Ruotsin kansalaiset jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, minkä seu- rauksena analyyseistä jäi pois yhteensä 10 246 havaintoa. Kyse on hyvin erityisestä ryh- mästä, jota ei tässä olisi ollut mielekästä sisällyttää analyysiin (ks. Wass & Weide 2015, 35). Syntyperäiset kansalaiset Kansalaistetut Ulkomaiden kansalaiset 0 .1 .2 .3 .4 .5 .6 .7 .8 .9 1 Pe ru sa st e Ke sk ia st e A lin k or ke a- as te Ko rk ea ko ul ut ut ki nt o Pe ru sa st e Ke sk ia st e A lin k or ke a- as te K or ke ak ou lu tu tk in to P er us as te Ke sk ia st e A lin k or ke a- as te Ko rk ea ko ul ut ut ki nt o KUVIO 2. Arvioitu äänestystodennäköisyys vuoden 2017 kuntavaaleissa kansalaisuus- ryhmittelyn ja koulutuksen mukaan (95 %:n luottamusvälit). Äänestystodennäköisyydet on laskettu logistisen regressioanalyysimallin pohjalta. Mallissa ovat mukana sukupuoli, ikä, iän neliö, koulutus, kansalaisuusryhmä sekä sukupuolen, iän, iän neliön ja koulu- tuksen interaktio kansalaisuusryhmän kanssa (Sähköinen äänioikeusrekisteri -aineisto). Kuviosta on nähtävillä jo aiemmassa tutkimuksessa tehty havainto koulutuksen vähäi- semmästä aktivoimisvaikutuksesta ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen kohdalla (Wass & Weide 2015, 47). Kuviota tulkitessa kutakin koulutusluokkaa verrataan aina pe- rusasteen koulutuksen saaneiden ryhmään, jota on käytetty analyysissa vertailuluokkana. Vaikka korkeimmin koulutetut ovatkin kansalaisuusstatuksesta riippumatta aktiivisimpia äänestäjiä, ero matalimmin ja korkeimmin koulutettujen välillä on huomattavasti suu- rempi syntyperäisten kansalaisten (29,9 prosenttiyksikköä) kohdalla kuin kansalaistettu- jen (9,7 prosenttiyksikköä) ja ulkomaiden kansalaisten (10,6 prosenttiyksikköä) ryhmissä. Positiivisesta näkökulmasta tämän voi tulkita merkitsevän sitä, että osallistuminen on ul- komaalaistaustaisten kohdalla vähemmän eriytynyttä kuin syntyperäisillä suomalaisilla, joilla etenkin nuorten ikäryhmissä koulutusluokkien väliset aktiivisuuserot ovat jyrkkiä (Lahtinen ym. 2017). Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että koulutukseen yleensä liitetyt aktivoivat mekanismit, kuten sosiaalisten verkostojen luonne ja niissä vallitseva äänestys- normi, ovat vähemmän tehokkaita ulkomaalaistaustaisilla äänestäjillä. Kun koulutuksesta työmarkkinoilla saatu vaste on ulkomaalaistaustaisilla syntyperäistä väestöä heikompi, työn kautta muodostuvat sosiaaliset verkostot ovat erilaisia kuin saman koulutuksen saa- neilla kantaväestöön kuuluvilla. Taulukossa 3 on tarkasteltu äänestysaktiivisuutta syntyperän mukaan, mitä ei aikaisem- missa tutkimuksissa ole tehty. Syntyperäluokituksen, joka on käytössä myös muissa Poh- joismaissa, pohjalta on mahdollista eritellä ulkomailla syntyneet (ns. ensimmäisen polven) ja Suomessa syntyneet (ns. toisen polven) ulkomaalaistaustaiset henkilöt (Tilastokeskus 56 2017h). Luokituksessa henkilön syntyperä ja taustamaa määräytyvät hänen vanhempien syntymävaltiotiedon perusteella. Suomalaistaustaisiksi lasketaan kaikki ne, joilla vähin- tään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Ulkomaalaistaustaisiksi luokitetuilla molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Mikäli henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, taustamaa on ensisijaisesti biologisen äidin syntymävaltio. Taulukko 3. Suomessa ja ulkomailla syntyneiden äänioikeutettujen äänestysaktiivisuus vuoden 2017 kuntavaaleissa syntyperän ja iän mukaan (Sähköinen äänioikeusrekisteri -aineisto, %). Suomalaistaus- tainen, syntynyt Suomessa Suomalaistaus- tainen, syntynyt ulkomailla Ulkomaalaistaus- tainen, syntynyt Suomessa Ulkomaalaistaus- tainen, syntynyt ulkomailla 18–24 36,0 34,2 25,8 15,7 25–34 42,8 31,6 21,7 18,5 35–54 59,7 50,8 61,9 25,3 55– 68,6 69,4 64,4 33,0 Yhteensä 59,6 47,5 35,6 24,6 Lukumäärä (1 291 374) (11 958) (2488) (71 628) Vertailu ensimmäisen ja toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisten välillä on erityisen kiinnostavaa siitä syystä, että ei ole yksiselitteistä kumman ryhmistä voisi olettaa olevan poliittisesti aktiivisempi. Yhtäältä ensimmäisen sukupolven edustajat kohtaavat erilaisia kielellisiä ja kulttuurisia esteitä, jotka vaikeuttavat äänestämistä uudessa kotimaassa sa- malla kun heidän siteensä entisen kotimaan poliittiseen elämään ovat seuraavaa sukupol- vea kiinteämpiä (Ramakrishnan & Espenshade 2001, 876). Toisaalta on huomautettu, että oletus ensimmäisen sukupolven passiivisuudesta perustuu näkemykseen, että maahan- muuttaneet tuntevat heikosti uuden kotimaansa poliittista järjestelmää ja että lisääntynyt kokemus lisäisi aktiivisuutta (Barreto 2005, 80). Taulukossa 3 raportoidut äänestystiedot näyttävät antavan tukea hypoteesille toisen suku- polven ulkomaalaistaustaisten suuremmasta aktiivisuudesta. Ero ulkomailla syntyneisiin ensimmäisen polven edustajiin on selvä iästä riippumatta. Erityisen huomionarvoista on, että vanhemmissa ikäryhmissä toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisten osallistumisaste ei juurikaan poikkea suomalaistaustaisista Suomessa syntyneistä. Havainto on yksi selkeä osoitus siitä, miten yhteiskuntaan juurtuminen heijastuu poliittiseen osallistumiseen jopa siinä määrin, että voidaan pohtia koko toisen sukupolven ulkomaalaistaustaisen käsitteen mielekkyyttä tässä yhteydessä. Osallistumisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta toisen sukupolven edustajien aktiivisuus on rohkaisevaa: vaikka vanhempien omalla äänestys- taustalla on huomattava vaikutus aikuisten lasten osallistumiseen (Lahtinen ym. 2017), muilla sosialisaatioagenteilla, kuten koululla ja sosiaalisilla verkostoilla vaikuttaisi myös olevan merkitystä. 57 Ulkomaalaistaustaisen väestön poliittinen edustus kunnissa Suomen poliittinen järjestelmä takaa ulkomaalaistaustaisille verrattain hyvät mahdolli- suudet poliittiseen osallistumiseen paikallisella tasolla. Pohjoismaiden ja EU-maiden kan- salaisilla on kuntavaaleissa samat osallistumisoikeudet kuin Suomen kansalaisilla. Mui- den kuin edellä mainittujen maiden kansalaisille ehdolle asettuminen kuntavaaleissa tulee mahdolliseksi siinä vaiheessa, kun he ovat asuneet Suomessa kaksi vuotta ja 51 päivää ennen varsinaista vaalipäivää. Kevään 2017 kuntavaaleihin asetettiin yhteensä 33 618 ehdokasta, joista 729 oli ilmoitta- nut väestötietojärjestelmään äidinkielekseen muun kielen kuin suomen, ruotsin tai saa- men. Vieraskielisiä ehdokkaita oli siten 2,2 prosenttia kaikista kuntavaaliehdokkaista.3 Sekä vieraskielisten ehdokkaiden absoluuttinen että suhteellinen määrä on ollut nousu- johteinen viimeisimmissä kuntavaaleissa (kuvio 3). Vuoden 2012 vaaleissa vieraskielisiä ehdokkaita oli 1,8 prosenttia kaikista ehdokkaista, ja vuonna 2008 vastaava osuus oli 1,5 prosenttia. Vieraskielisten suhteellinen osuus kuntavaaliehdokkaista ei kuitenkaan vastaa heidän suhteellista osuuttaan äänioikeutetuista, sillä vuonna 2017 yhteensä 5,7 prosenttia kuntavaalien äänioikeutetuista oli vieraskielisiä. Tämä tarkoittaa, että vieraskielinen väes- tö on muuhun väestöön verrattuna aliedustettuna kuntavaalien ehdokaslistoilla. 3 Tiedot peräisin Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kyselyn yhteydessä väestötietojärjestelmästä tehdystä poi- minnasta. Tilastokeskuksen (2017a) katsauksessa vieraskielisten ehdokkaiden määräksi ilmoitetaan 727. Erot vieraskielisten ehdokkaiden lukumäärissä liittyvät todennäköisimmin siihen, mistä ehdokkaiden kieli- tiedot on poimittu, samoin kuin aineistojen poiminta-aikaan. 0,5 1,9 4,2 6,5 3,2 4,1 5,7 1,5 1,8 2,2 0,3 0,4 0,7 0 1 2 3 4 5 6 7 19 90 19 91 19 92 19 93 19 94 19 95 19 96 19 97 19 98 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 Vieraskielisen väestön osuus Suomen väestöstä, % Vieraskielisten äänioikeutettujen osuus kaikista äänioikeutetuista, % Vieraskielisten kuntavaaliehdokkaiden osuus kaikista ehdokkaista, % Vieraskielisten valtuutettujen osuus kaikista valtuutetuista, % KUVIO 3. Vieraskielisten osuus Suomen väestöstä vuosina 1990–2016, sekä osuus ääni- oikeutetuista, ehdokkaista ja valtuutetuista vuosien 2008, 2012 ja 2017 kuntavaaleissa (Tilastokeskus 2008; 2012; 2017a; 2017b, %). 58 Tarkasteltaessa vieraskielisten osuutta valituista kunnanvaltuutetuista, aliedustus on vielä merkittävämpää. Kevään 2017 vaaleissa valitusta 8999 valtuutetusta 66 eli 0,7 prosenttia on vieraskielisiä. Vieraskielisten valtuutettujen osuus on kuitenkin noussut, sillä vuoden 2012 kuntavaaleissa valituista 0,4 prosenttia oli vieraskielisiä ja vuonna 2008 puolestaan 0,3 prosenttia (kuvio 3). Ulkomaalaistaustaisen väestön poliittisen integraation kehitystä on tärkeää seurata, sillä se on olennainen osa heidän laajempaa integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Samoin kuin muiden yhteiskunnallisten ryhmien, ulkomaalaistaustaisen väestön poliitti- sella osallistumisella on merkitystä paitsi käytännössä, myös symbolisesti, sillä yhdenver- taisten osallistumismahdollisuuksien toteutuminen on keskeistä tasa-arvoisen, kaikki yh- teiskunnan jäsenet mukaan ottavan poliittisen järjestelmän näkökulmasta. On toki selvää, ettei ulkomaalaistaustaisten luottamushenkilöiden läsnäolo kunnallisissa päätöksentekoe- limissä yksistään takaa maahanmuuttajia tai etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjä kosket- tavien huolenaiheiden näkymistä tehdyissä päätöksissä. Voidaan kuitenkin perustellusti olettaa, että ulkomaalaistaustaisen väestön tasavertaiset mahdollisuudet päästä mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vahvistavat heidän kokemuksiaan osallisuudesta ja suomalaiseen yhteiskuntaan kuulumisesta. Erityisesti Suomessa syntyneille ulkomaalaistaustaisille eli maahanmuuton toiselle suku- polvelle kokemukset osallistumisen esteistä ja syrjinnästä voivat heijastua kielteisinä kä- sityksinä maan poliittista järjestelmää kohtaan. Päinvastoin kuin vanhempansa, toinen sukupolvi on yhdessä muun väestön kanssa syntynyt ja kasvanut saman poliittisen järjes- telmän piirissä, ja heidän odotuksensa poliittista järjestelmää kohtaan ovat siten tältä osin samat kuin muulla väestöllä (Maxwell 2010). Onkin huolestuttavaa, mikäli he kokevat etnisen taustan olevan este täysimääräiselle poliittiselle osallistumiselle. Tasa-arvoisen de- mokratian näkökulmasta koko yhteiskunnan kannalta parasta politiikkaa myös tehdään silloin, kun kaikkien väestönryhmien ääni on edustettuna päätöksenteossa, eikä mikään ryhmä jää poliittiseen paitsioon (ks. esim. Young 2000). Ulkomaalaistaustaisen väestön aliedustus ehdokkaissa ja valtuutetuissa on havaittu niin Suomessa kuin muualla Euroopassa (ks. esim. Bloemraad & Schöwälder 2013; Weide 2011). Näin on huolimatta esimerkiksi siitä, että ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on tietyissä Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Alanko- maissa, ollut kasvussa jo useampia vuosikymmeniä aikaisemmin kuin Suomessa. Ehdokkaaksi valikoitumiseen vaikuttavat sekä yksilö- että ympäristötason tekijät. Yksilöä ympäröivä poliittinen järjestelmä ja siinä toimivat poliittiset instituutiot – tärkeimpänä poliittiset puolueet – muodostavat niin kutsutun poliittisen mahdollisuusrakenteen, jonka puitteissa yksittäisistä kuntalaisista tulee ehdokkaita ja ehdokkaista valtuutettuja (ks. esim. Bird ym. 2011; Kuitunen 2000; Norris & Lovenduski 1995). Vähemmistöehdokkaiden nä- kökulmasta positiivista suomalaisessa vaalijärjestelmässä on se, että Suomessa on käytössä avoin listavaali. Maissa, joissa on käytössä suljettuihin listoihin perustuva vaalijärjestel- mä, sijoitus ehdokaslistalla määrittää ehdokkaiden läpimenojärjestyksen. Tutkimuksissa 59 on havaittu, että etnisiin vähemmistöihin lukeutuvilla ehdokkailla on suljetuissa listavaa- leissa muita ehdokkaita suurempi riski tulla sijoitetuiksi listan loppupäähän, mikä vai- keuttaa heidän läpipääsyään. Esimerkiksi Ruotsissa ehdokaskandidaattien epävirallisilla sosiaalisilla verkostoilla on suuri painoarvo siinä, kuka valitaan ehdokaslistalle ja mikä on ehdokkaan sijoitus kyseisellä listalla, eikä ulkomaalaistaustaisilla ehdokaskandidaateilla usein ole yhtä vahvoja suhteita puolueiden ehdokasvalinnasta vastaaviin tahoihin, koska he edustavat vähemmistöä (Soininen & Etzler 2006; Soininen 2011). Suomessa ehdokkaat puolestaan sijoitetaan puolueen tai valitsijayhdistyksen listalle aak- kosjärjestyksessä, ja äänestäjät pääsevät äänestämään suoraan haluamaansa ehdokasta sen sijaan, että puolueen tulevat valtuutetut päätettäisiin puolueen sisällä. Toisaalta suoma- lainen järjestelmä ei myöskään anna puolueille mahdollisuutta varta vasten muodostaa ehdokaslistaa siten, että ulkomaalaistaustainen ehdokas tulisi varmuudella valituksi. Mah- dollisuus äänestää puolueen lisäksi suoraan yksittäistä ehdokasta on otollista etnisten vä- hemmistöjen valituksi tulemisen kannalta erityisesti siitä syystä, että suuren äänimäärän saaneilla puolueilla viimeinen läpimennyt ehdokas tarvitsee vain vähän henkilökohtaisia ääniä. Vähemmistöä edustavan ehdokkaan mahdollisuudet tulla valituksi ovat jokseenkin korkeat, mikäli hän kykenee keräämään kollektiivisesti edustamansa ryhmän äänet (To- geby 1999). Ulkomaalaistaustaisilla ehdokkailla on merkitystä ulkomaalaistaustaisen väestön poliit- tisen mobilisaation kannalta. Esimerkiksi Tanskassa osa ulkomaalaistaustaisista ehdok- kaista saa suuren osan äänistään alueilta, joilla asuu samaan etniseen ryhmään kuuluvia äänestäjiä (Togeby 2008). Ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden rekrytoiminen puolueen ehdokaslistalle voi siten olla puolueen näkökulmasta strateginen valinta vaalimenestyk- sen kannalta. Samalla se toki on myös keino osoittaa, että puolue ottaa toiminnassaan huomioon kaikki väestöryhmät. Suomessa vieraskielisen väestön äänestysprosentti kun- tavaaleissa on kuitenkin tähän mennessä ollut selkeästi matalampi kuin muulla väestöllä. Vuoden 2017 kuntavaaleissa vieraskielisistä äänioikeutetuista 23,9 prosenttia käytti ääni- oikeuttaan siinä missä kaikkien äänioikeutettujen keskuudessa äänestysprosentti oli 57,5 (Tilastokeskus 2017e). Suurin osa Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä myös asuu lähinnä pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. Nämä kaksi tekijää huo- mioon ottaen ulkomaalaistaustaiset äänioikeutetut muodostavat tällä hetkellä vaikuttavan osan äänioikeutetuista vain harvoissa Suomen kunnissa. Tulevaisuudessa tilanne kuiten- kin luultavasti tulee muuttumaan. Ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden sosiodemografinen tausta ja yhteiskunnallinen asema Äidinkieli Vuoden 2016 lopussa Suomessa asui lähes 354 000 muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvaa henkilöä, mikä oli 6,4 prosenttia koko väestöstä. Kaksi suurin- 60 ta ulkomaalaistaustaista ryhmää äidinkielen perusteella tarkasteltuna olivat venäjän- ja vironkieliset. Venäjänkielisiä oli kaikista vieraskielisistä 21,3 prosenttia ja koko Suomen väestöstä 1,4 prosenttia. Venäjänkieliset olivat ainoa vieraskielisten ryhmä, jonka suhteel- linen osuus väestöstä ylitti yhden prosentin. Vironkielisiä oli kaikista vieraskielisistä noin 14 prosenttia, ja koko maan väestöstä 0,9 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat ryhmät äi- dinkielen perusteella olivat arabiaa, somaliaa ja englantia puhuvat (Tilastokeskus 2016). Tällä hetkellä suurin osa Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä kuuluu niin kutsut- tuun ensimmäiseen maahanmuuttaneiden sukupolveen eli on itse syntynyt ulkomailla. Maassamme on kuitenkin pian aikuistumassa suuri joukko ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaneiden Suomessa syntyneitä jälkeläisiä. Tähän niin kutsuttuun toiseen su- kupolveen lukeutuu tällä hetkellä noin 58 000 henkilöä, joista 84 prosenttia on vielä alle 18-vuotiaita (Tilastokeskus 2017d). Kevään 2017 kuntavaaleissa vieraskielisistä ehdokkaista venäjänkielisiä oli noin joka vii- des (22,6 %), vironkielisiä joka kymmenes (9,9 %) ja arabiankielisiä noin kuusi prosenttia. Tarkasteltaessa eri kieliryhmien osuutta äänioikeutetuista ja ehdokkaista havaitaan, että suurimmat vieraskielisten äänioikeutettujen ryhmät olivat aliedustettuina ehdokaslistoilla verrattuna kotimaisia kieliä puhuviin äänioikeutettuihin. Kuitenkin esimerkiksi bosniaa, hollantia ja turkkia puhuvien ehdokkaiden osuus näitä kieliä puhuvista äänioikeutetuista oli suurempi, yhtä suuri tai lähes yhtä suuri kuin suomea puhuvien ehdokkaiden osuus suomenkielisistä äänioikeutetuista. Vironkielisten ehdokkaiden osuus vironkielisistä ää- nioikeutetuista oli suurimmista kieliryhmistä kaikkein matalin (taulukko 4). Vironkielis- ten muita kieliryhmiä matalampaa kiinnostusta politiikkaa kohtaan Suomessa voi selittää esimerkiksi se, että osa Suomen virolaistaustaisesta väestöstä elää arkeaan osin toisessa kotimaassaan, eikä heistä moni hae Suomen kansalaisuutta, koska EU-kansalaisina se ei tuota heille paljoakaan lisäarvoa (ks. esim. Lagerspetz 2011, 4). Alueellinen jakautuminen Vieraskielisiä ehdokkaita oli prosentuaalisesti eniten kaikista ehdokkaista Pohjanmaalla (3,9 %), Uudellamaalla (3,8 %) ja Uudeltamaalta eritoten pääkaupunkiseudulla (5,5 %). Kuten taulukosta 2 havaitaan, Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun osalta vieraskielisten äänioikeutettujen ja ehdokkaiden suhteellisen osuuden erotus on kuitenkin muuta maata korkeampi. Vieraskielisiä ehdokkaita valittiin valtuustoihin eniten pääkaupunkiseudulla eli Helsin- gissä, Espoossa ja Vantaalla, missä uusien valtuustojen jäsenistä viisi prosenttia on vie- raskielisiä. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että pääkaupunkiseudulla vieraskielisten äänioikeutettujen suhteellinen osuus kaikista äänioikeutetuista oli maan suurin (13,5 %), valtuustoihin valittujen vieraskielisten valtuutettujen osuus ei ollut erityisen korkea. Ete- lä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun kunnissa valtuustoihin ei tullut valituksi yhtään vieraskielistä valtuutettua (taulukko 5). 61 Taulukko 4. Äänioikeutetut ja ehdokkaat äidinkielen mukaan, suurimmat kieliryhmät eriteltyinä, kuntavaaleissa 2017 (Tilastokeskus 2017a, %). Äänioike- utettujen lukumää- rä Osuus kaikista äänioikeu- tetuista Osuus vieras- kielisistä äänioikeu- tetuista Ehdokkai- den luku- määrä Osuus kaikista ehdok- kaista Osuus vie- raskielisis- tä ehdok- kaista Ehdokkai- den osuus saman- kielisistä äänioikeu- tetuista Kaikki kielet yhteensä (4 390 971) 100,00 (33 607) 100,00 0,77 suomi (3 930 811) 89,52 (30 965) 92,14 0,79 ruotsi (208 424) 4,75 (1 877) 5,59 0,90 saame (1458) 0,03 (36) 0,11 2,47 Muut kuin kotimaiset kielet yhteensä (250 278) 5,70 100,00 (727) 2,16 100,00 0,29 venäjä (57 531) 1,31 22,99 (164) 0,49 22,56 0,29 eesti, viro (39 122) 0,89 15,63 (72) 0,21 9,90 0,18 englanti (14 058) 0,32 5,62 (40) 0,12 5,50 0,28 arabia (10 489) 0,24 4,19 (44) 0,13 6,05 0,42 somali (10 199) 0,23 4,08 (31) 0,09 4,26 0,30 kurdi (8057) 0,18 3,22 (40) 0,12 5,50 0,50 persia (6267) 0,14 2,50 (22) 0,07 3,03 0,35 ranska (6013) 0,14 2,40 (12) 0,04 1,65 0,20 espanja (5969) 0,14 2,38 (21) 0,06 2,89 0,35 saksa (5425) 0,12 2,17 (21) 0,06 2,89 0,39 turkki (5380) 0,12 2,15 (39) 0,12 5,36 0,72 albania (3228) 0,07 1,29 (14) 0,04 1,93 0,43 unkari (2 383) 0,05 0,95 (12) 0,04 1,65 0,50 portugali (1907) 0,04 0,76 (11) 0,03 1,51 0,58 bosnia (1476) 0,03 0,59 (16) 0,05 2,20 1,08 hollanti (1442) 0,03 0,58 (12) 0,04 1,65 0,83 Taulukon luvut ovat suuntaa-antavia. Lähteenä käytetyssä Tilastokeskuksen laatimassa katsauksessa on eh- dokkaiden äidinkieltä kuvaavan taulukon yhteydessä ilmoitettu ehdokkaiden lukumääräksi 33 607, mikä eroaa ehdokkaiden virallisesta lukumäärästä (33 618). Tiedot ehdokkaiden äidinkielestä myös hieman vaihte- levat riippuen siitä, mistä tietojärjestelmästä tieto henkilön äidinkielestä on otettu. 62 Taulukko 5. Vieraskielisten äänioikeutettujen ja ehdokkaiden osuus kaikista äänioikeutetuista ja ehdokkaista maakunnittain kuntavaaleissa 2017 (Tilastokeskus 2017a, %). Vi er as ki el ise t ä ä- ni oi ke ut et ut (% ) Vi er as ki el ise t e h- do kk aa t (% ) Vi er as ki el ist en eh do k- ka id en ja ää ni oi ke u- te ttu je n er ot us (p ro - se nt tiy ks ik kö ä) Vi er as ki el ise t v al - tu ut et ut (% ) Vi er as ki el ist en va lit tu je n ja ää ni oi ke ut et tu je n er o- tu s ( pr os en tti yk sik kö ä) MANNER-SUOMI 5,7 2,2 3,5 0,7 5,0 Uusimaa 10,9 3,8 7,1 2,0 8,9 - Pääkaupunkiseutu 13,5 5,5 8,0 5,0 8,5 Varsinais-Suomi 5,7 2,0 3,7 0,7 5,0 Satakunta 2,7 1,2 1,5 0,4 2,3 Kanta-Häme 3,4 0,9 2,5 0,3 3,1 Pirkanmaa 4,0 1,6 2,4 0,4 3,6 Päijät-Häme 4,1 1,5 2,6 0,7 3,4 Kymenlaakso 5,0 3,0 2,0 0,4 4,6 Etelä-Karjala 5,0 3,3 1,7 0,0 5,0 Etelä-Savo 2,6 2,0 0,6 0,8 1,8 Pohjois-Savo 2,4 1,8 0,6 0,2 2,2 Pohjois-Karjala 3,1 1,9 1,2 0,8 2,3 Keski-Suomi 2,7 1,9 0,8 1,0 1,7 Etelä-Pohjanmaa 1,9 1,6 0,3 0,0 1,9 Pohjanmaa 5,1 3,9 1,2 1,7 3,4 Keski-Pohjanmaa 2,3 1,5 0,8 0,0 2,3 Pohjois-Pohjanmaa 2,2 1,1 1,1 0,7 1,5 Kainuu 2,2 1,9 0,3 0,0 2,2 Lappi 2,2 1,4 0,8 0,4 1,8 Sukupuoli, ikä ja asuinkunnan koko Vieraskielisten ehdokkaiden sukupuolijakauma oli tasaisempi kuin kotimaankielisten eh- dokkaiden: heistä naisia oli 43,4 prosenttia ja miehiä 56,6 prosenttia. Suhde on lähes sama tarkasteltaessa valittuja valtuutettuja. Kotimaankielisissä ehdokkaissa ja valtuutetuissa naisia oli suhteellisesti vähemmän kuin vieraskielisissä ehdokkaissa (taulukko 6). Vieraskieliset ehdokkaat olivat kotimaankielisiin ehdokkaisiin verrattuna keskimäärin nuorempia. Vieraskielisten naisehdokkaiden keskimääräinen ikä oli 44,1 vuotta, mikä on 6,3 vuotta vähemmän kuin kotimaankielisten naisehdokkaiden keski-ikä (50,4 vuot- ta). Keskimääräiseltä iältään 44,9-vuotiaat vieraskieliset miesehdokkaat puolestaan olivat 63 keskimäärin 8,5 vuotta nuorempia kuin kotimaankieliset miesehdokkaat (keski-ikä 53,4 vuotta). Vieraskielisistä ehdokkaista vain noin kolme prosenttia oli yli 64-vuotiaita, kun vastaava osuus kotimaankielisistä ehdokkaista oli lähes 17 prosenttia. Valituista vieraskielisistä val- tuutetuista vain noin 14 prosenttia oli täyttänyt 55 vuotta, kun kotimaankielisistä vastaa- van iän ylittäneiden osuus oli yli 40 prosenttia (taulukko 6). Vieraskielisistä ehdokkaista puolet oli ehdolla yli 50 000 asukkaan kunnissa, mikä on sel- keästi enemmän kuin vastaava osuus kotimaankielisistä ehdokkaista, joista selkeästi suu- rin osa oli ehdokkaana alle 50 000 asukkaan kunnissa (taulukko 6). Ehdokaskyselyn perusteella vieraskieliset ehdokkaat olivat asuneet nykyisessä asuinkun- nassaan keskimäärin 15 vuotta, ja kotimaankieliset ehdokkaat keskimäärin puolet tätä enemmän eli 31 vuotta. Taulukko 6. Vieraskieliset ja kotimaankieliset ehdokkaat sukupuolen, iän ja kunnan koon mukaan (Oikeusministeriön ehdokastiedosto, %). Vieraskieli- set ehdokkaat Kotimaankieli- set ehdokkaat Vieraskieli- set valtuutetut Kotimaankieli- set valtuutetut Lukumäärä (729) (32 889) (66) (8933) Sukupuoli Nainen 43,4 39,8 43,9 39,0 Mies 56,6 60,2 56,1 61,0 Ikä 18–24 6,0 4,2 3,0 2,3 25–34 22,1 12,0 28,8 10,4 35–44 29,2 20,4 30,3 22,2 45–54 26,1 23,5 24,2 24,4 55–64 13,9 23,2 12,1 25,3 yli 64 2,7 16,8 1,5 15,4 Kunnan asukasluku 5000 tai alle 9,2 16,1 13,6 25,6 5001–20 000 21,5 35,2 25,8 43,3 20 001–50 000 18,7 19,9 16,7 17,4 50 001–100 000 17,0 11,6 7,6 7,2 100 001–250 001 19,9 11,9 25,8 4,9 250 001–500 000 5,9 2,1 4,6 0,8 yli 500 000 7,8 3,1 6,1 0,9 64 Koulutus, ammattiasema ja työnantajasektori Koulutustason selvittämiseksi ehdokkaita pyydettiin kyselyssä kertomaan, mikä on hei- dän korkein suorittamansa kouluaste tai tutkinto. Peruskoululuokat 1–9 samoin kuin kan- sa- ja keskikoulu on luokiteltu perusasteen koulutukseksi. Lyhyt ammatillinen koulutus (kuten ammattikoulu tai -kurssi), opistotason ammatillinen tutkinto, ja ylioppilastutkinto on luokiteltu keskiasteen koulutukseksi. Korkea-asteen koulutus puolestaan viittaa am- mattikorkeakoulututkintoon, yliopistotutkintoon ja/tai tieteelliseen jatkotutkintoon. Niiltä vieraskielisiltä ehdokkailta, jotka kyselyssä kertoivat käyneensä koulunsa pääosin muussa maassa kuin Suomessa, ei kysytty korkeinta suoritettua kouluastetta tai tutkintoa, vaan sen sijaan heitä pyydettiin arvioimaan, kuinka monta vuotta he ovat käyneet kouluja tai opiskelleet kaiken kaikkiaan. Yhdestä yhdeksään vuotta kouluja käyneet on luokiteltu perusasteen, 10–12 vuotta kouluja käyneet keskiasteen ja yli 12 vuotta kouluja käyneet korkea-asteen koulutuksen suorittaneisiin. Luokittelu on kuitenkin osin ongelmallinen, sillä ilmoitettujen opiskeluvuosien määrä ei sellaisenaan vastaa eksaktisti vastaajan suo- rittamaa tutkintoa – voihan olla, että osalla vastaajista on kulunut vuosina mitattuna pi- dempi tai lyhempi aika sisällöltään vastaavan tutkinnon suorittamiseen. Lisäksi on syytä muistaa, että eri maiden koulujärjestelmät eroavat toisistaan. Kun koulutusta paremman mittarin puutteessa tarkastellaan tällä tavoin, vieraskielisistä ehdokkaista 68 prosenttia luokitellaan korkeasti koulutetuiksi. Vastaava osuus kotimaan- kielisistä ehdokkaista oli 42 prosenttia. Perusasteen koulutuksen suorittaneiden osuus oli molemmissa ryhmissä lähes yhtä suuri. Kotimaankielisten ehdokkaiden keskuudessa keskiasteen koulutus sen sijaan oli puolet useammalla kuin vieraskielisissä ehdokkaissa (taulukko 7). Suomessa asuvan ulkomaalaistaustaisen väestön koulutusrakenteesta on saatu jokseenkin luotettavaa tietoa vasta hiljattain, kun Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos toteuttivat vuosina 2014–2015 ulkomaista syntyperää olevien työ ja hy- vinvointitutkimuksen (UTH). Tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisesta 15–64-vuo- tiaasta väestöstä lähes joka neljännellä (24 %) oli korkeintaan ylempi perusasteen tutkinto (peruskoulu tai sitä vastaavat opinnot kotimaassaan) vuonna 2014, kun vastaava osuus suomalaistaustaisista oli 17 prosenttia. Toisen asteen tutkintoja ulkomaalaistaustaisilla oli vastaavasti hieman harvemmin (42 %) kuin suomalaistaustaisilla (49 %). Korkea-asteen tutkintojen osuus oli lähes sama molemmissa ryhmissä, reilu kolmannes. Ulkomaalais- taustaisten joukossa oli kuitenkin myös kohtuullisen suuri joukko henkilöitä, joiden kou- lutustaso ei yltänyt suomalaista peruskoulua vastaavalle tasolle (Sutela & Larja 2015). Vaikka koulutustasosta ei ole saatavissa täysin vertailukelpoista tietoa vieraskielisten ääni- oikeutettujen ja ehdokkaiden osalta, käytettävissä olevat tiedot viittaavat siihen, että kor- kea-asteen koulutuksen suorittaneet olivat vielä voimakkaammin yliedustettuina vieras- kielisissä ehdokkaissa kuin kotimaankielisissä ehdokkaissa. Tätä voi selittää esimerkiksi se, että korkeampi koulutus on usein yhteydessä parempaan suomen- tai ruotsinkielen 65 taitoon, mikä puolestaan on hyvin tärkeä resurssi ulkomaalaistaustaisten poliittiselle osal- listumiselle Suomessa. Ehdokkaiden ammattiasemaa on tarkasteltu taulukossa 7 työikäisten eli alle 65-vuotiai- den ehdokkaiden osalta. Keskeisin ero ryhmien välillä on se, että vieraskielisistä lähes 40 prosenttia oli työntekijöitä, kun vastaava osuus kotimaankielisistä ehdokkaista oli vain reilu neljännes. Työnantajasektoria tarkasteltaessa ryhmien jakaumat olivat hyvin saman- kaltaiset; noin puolet työskenteli yksityisellä sektorilla, vajaa kolmannes kuntien ja kun- tayhtymien palveluksessa, viidestä seitsemään prosenttia valtiolla ja noin seitsemän pro- senttia kolmannella eli vapaaehtoissektorilla. Työttömiä oli työikäisten ehdokkaiden osalta molemmissa ryhmissä kuusi prosenttia, mikä oli vähemmän kuin väestössä yleensä, sillä kyselyn keruuhetkellä huhtikuussa 2017 Suomen työttömyysaste oli 10,2 prosenttia (Tilastokeskus 2017c). Erityisesti vieraskieli- sissä ehdokkaissa työttömiä oli selvästi vähemmän kuin ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa keskimäärin. UTH-tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyysaste oli vuonna 2014 noin kymmenen prosenttiyksikköä heikompi kuin suoma- laistaustaisilla, mikä johtui suurelta osin ulkomaalaistaustaisten naisten sijoittumisesta työmarkkinoiden ulkopuolelle perheenäideiksi ja muuten huonosta työllistymisestä (Lar- ja & Sutela 2015, 72–74). Tällä perusteella voidaan olettaa, että ulkomaalaistaustaisen vä- estön työttömyysprosentti on keskimäärin korkeampi kuin muun väestön. Yhteenvetona voidaan todeta, että koulutusta ja ammattiasemaa koskevasta tarkastelus- ta ilmenee, kuinka ehdokkaat poikkeavat äänioikeutetuista yhteiskunnallisen asemansa osalta. Poikkeama on tulosten perusteella voimakkaampaa vieraskielisten ehdokkaiden ja äänioikeutettujen suhteen. Vieraskielisistä ehdokkaista reippaasti yli puolet oli korkeasti koulutettuja, mikä ei UTH-tutkimukseen pohjautuvien arvioiden perusteella vastannut korkeasti koulutettujen osuutta vieraskielisistä äänioikeutetuista. Tässä esitetyt havainnot ovat kuitenkin ennen kaikkea suuntaa-antavia. 66 Taulukko 7. Vieraskielisten ja kotimaankielisten ehdokkaiden koulutustaso, ammattiasema ja työnantajasektori (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kysely, %). Vieraskieliset ehdokkaat Kotimaankieliset ehdokkaat Koulutus Perusaste 6 6 Keskiaste 27 52 Korkea-aste 68 42 Yhteensä 100 100 Vastaajamäärä (201) (1009) Ammattiasema* Johtava asema 6 6 Ylempi toimihenkilö 7 15 Alempi toimihenkilö 10 9 Työntekijä 39 27 Yrittäjä 8 12 Maatalousyrittäjä 0 3 Opiskelija 9 8 Hoidan lapsia/kotia/omaisia 2 1 Työtön/lomautettu 6 6 Eläkeläinen 2 11 Muu 10 3 Yhteensä 100 100 Vastaajamäärä (192) (783) Työnantajasektori** Valtio 6 7 Kunta tai kuntayhtymä 27 27 Seurakunta 1 2 Yksityinen yritys 51 49 Yritys, jossa kunnalla tai valtiolla on merkittävä omistusosuus 6 6 Kolmas sektori 7 7 Ei ole ollut työelämässä 3 1 Yhteensä 100 100 Vastaajamäärä (202) (1007) * alle 65-vuotiaiden osalta; **nykyinen tai viimeisin ennen eläköitymistä 67 Puoluetausta ja -jäsenyys Poliittisilla puolueilla on keskeinen rooli ehdokasasettelussa, sillä suurin osa kunnanval- tuutetuista valitaan puolueiden asettamilta ehdokaslistoilta. Puolueet ovat siten tärkein väylä kunnallisiin luottamustehtäviin, minkä vuoksi ne ovat myös keskeisiä toimijoita po- liittisen integraation edistämisessä. Olennaista on, miten ja kuinka paljon puolueet pyrki- vät aktivoimaan ulkomaalaistaustaista väestöä, ja missä määrin puolueet tarjoavat heille mahdollisuuksia tulla poliittisesti edustetuiksi Suomessa. Vieraskielisistä ehdokkaista suurin osa (17,1 %) oli ehdolla SDP:n listalla. Toiseksi suu- rin osa oli vihreiden (14,8 %) ja kolmanneksi suurin osa kokoomuksen (14,3 %) listoilla. RKP:n listalla vieraskielisiä oli määrällisesti vähiten, yhteensä kuusi prosenttia kaikista vieraskielisistä ehdokkaista (kuvio 4). Koska puolueiden ehdokasmäärät kuitenkin erosivat merkittävästi – keskustan 7461:stä RKP:n 1324:ään – valaisevampaa on tarkastella vieraskielisten ehdokkaiden suhteellista osuutta puolueiden kokonaisehdokasmäärästä. Aktiivisimmin vieraskielisiä ehdokkaita suhteessa puolueen kaikkiin ehdokkaisiin rekrytoinut puolue oli vihreät (4,2 %). Toiseksi eniten vieraskielisiä ehdokkaita suhteessa puolueen ehdokasmäärään oli kristillisdemo- kraateilla (3,4 %) ja kolmanneksi RKP:llä (3,3 %). Vähiten heitä puolestaan oli keskustan ehdokaslistoilla (1,3 %) (kuvio 5). Ehdolle asettuminen puolueen listalla ei edellytä puolueen jäsenyyttä. Kun Kuntavaalieh- dokkaat 2017 -kyselyn vastaajilta kysyttiin, ovatko he jäseniä puolueessa, jonka listalla he ovat ehdokkaana, kysymykseen vastanneesta 190 vieraskielisestä ehdokkaasta 28 pro- senttia ilmoitti, ettei ole jäsen. Kotimaankielisten ehdokkaiden osalta ei-jäsenten osuus 954 vastaajasta oli 18 prosenttia, mikä on kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän kuin vastaava osuus vieraskielisistä ehdokkaista. Kuten tämän raportin luvussa 2 (s. 42) huo- mautetaan, kyselytutkimukset tuskin heijastavat täsmällisesti ehdokkaiden todellisia ja- kaumia puoluejäsenyyden suhteen, sillä kyselyihin ovat luultavasti vastanneet aktiivisem- min ne ehdokkaat, jotka ovat puolueiden jäseniä. Tässä yhteydessä kiinnostavin tulos on kuitenkin se, että vieraskielisistä ehdokkaista ei-jäseniksi ilmoittautui kyselyssä selkeästi suurempi osa kuin kotimaankielisistä. Kysyttäessä, olivatko muut tahot pyytäneet vastaajaa ehdokkaakseen kevään 2017 kunta- vaaleissa, 200 vieraskielisestä vastaajasta 18,5 prosenttia ilmoitti näin tapahtuneen. Vas- taava osuus kotimaankielisistä ehdokkaista oli selkeästi pienempi – 13,2 prosenttia 987 vastaajasta. Yhdessä puoluejäsenyyttä koskevan tuloksen kanssa tämä tulos viittaa siihen, että vieraskielisten ehdokkaiden joukossa oli enemmän sellaisia henkilöitä, joiden puo- luesitoutuneisuus oli heikompaa, ja jotka useampi puolue tai ryhmä oli samanaikaisesti voinut nähdä potentiaalisina ehdokkaina. 68 Päätös ehdolle asettumisesta Ehdokkuusmotivaatio Monen ehdokkaan osalta ehdolle asettuminen ei ollut seurausta aktiivisesta omaehtoises- ta pyrkimyksestä lähteä mukaan politiikkaan, vaan pikemminkin puolueen tai ryhmän suostuttelun tulos. Ulkopuolelta tulevalla kannustuksella oli suurempi merkitys vieraskie- listen ehdokkaiden ehdolle asettumisessa kuin kotimaankielisten. Kyselyyn vastanneista vieraskielisistä ehdokkaista 62 prosenttia ilmoitti asettuneensa ehdolle toisen henkilön tai ryhmän kannustamana, siinä missä kotimaankielisistä ehdokkaista vastaava osuus oli noin puolet (51 %). Loput olivat asettuneet ehdolle ensisijaisesti omasta aloitteestaan. Ehdokkaiden motivaatiotasoa tarkasteltiin kyselyssä tiedustelemalla, mitä he ajattelivat omista läpimenomahdollisuuksistaan. Kysymykseen vastanneista vieraskielisistä ehdok- kaista noin neljä kymmenestä (42 %) piti melko tai lähes varmana omaa valituksi tuloaan. Kotimaankielisistä ehdokkaista vastaava osuus oli 37 prosenttia. Joukkoon mahtui mo- lempien ryhmien osalta hieman alle viidesosa niitä, jotka olivat lähes varmoja siitä, ettei- vät tulisi valituiksi (taulukko 8). Mukana oli siten paljon ehdokkaita, joille valtuustopai- kan tavoittelu ei ainakaan näissä vaaleissa tuntunut realistiselta, mutta siitä huolimatta he olivat päättäneet lähteä ehdolle. Taulukko 8. ”Mitä ajattelet läpimenostasi näissä kuntavaaleissa?” (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). Vieraskieliset ehdokkaat Erotus kotimaankieli- siin ehdokkaisiin (prosenttiyksikköä)* Olen lähes varma, että tulen valituksi 8 3 Olen melko varma, että tulen valituksi 34 2 Olen melko varma, että en tule valituksi 39 -7 Olen lähes varma, että en tule valituksi 19 2 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (201) *erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta Ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden kohdalla herää helposti kysymys, missä määrin ko- kemus maahanmuutosta tai samastumisesta vähemmistöryhmään vaikuttaa heidän po- liittiseen työhönsä ja edustamiskäsityksiinsä. Haastattelemalla kahtatoista syksyn 2004 vaaleissa valittua ulkomaalaistaustaista kunnanvaltuutettua ja yhtä varavaltuutettua Mar- jukka Weide (2009) havaitsi, ettei vähemmistöryhmän etujen ajaminen suinkaan aina ollut kimmoke näiden valtuutettujen poliittiselle uralle. Weide onkin tuonut esille, ettei maa- hanmuuttaneelta voi maahanmuuttotaustan vuoksi odottaa tiettyä painotusta edustajuu- dessa tai toimijuudessa. Ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden ja valtuutettujen kohdalla 69 voi kuitenkin heidän omista mielipiteistään riippumatta olla muita ehdokkaita todennä- köisempää, että puolue esittää toiveita siitä, että he ottaisivat roolin maahanmuuttaneiden integraatioon ja kotoutumiseen liittyvissä kysymyksissä (mt.). Weiden haastattelemista ulkomaalaistaustaisista valtuutetuista osa piti tärkeänä maahan- muuttaneille tärkeiden asioiden esillä pitämistä, siinä missä osa halusi ottaa etäisyyttä maahanmuuttajapoliitikon roolista. Useimpien haastateltujen kohdalla maahanmuut- taneiden etujen ajajaksi ryhtyminen ei olisi ollut mielekästä huomioiden kotikunnan maahanmuuttaneiden vähäisen määrän. Weiden haastattelemien ulkomaalaistaustaisten valtuutettujen puoluepolitiikkaan lähtemisen syyt olivat samansuuntaisia syntyperäisiä suomalaisia koskevien tutkimustulosten kanssa. Tärkeimpänä haastatellut pitivät mah- dollisuutta päästä vaikuttamaan tärkeiksi koettuihin asioihin omassa kunnassaan ja laa- jemmin koko yhteiskunnassa. Samalla esille nousi myös politiikan sosiaalinen ulottuvuus, sillä kuntapolitiikka näyttäytyi tapana kiinnittyä kuntayhteisöön sekä julkisesti että hen- kilökohtaisella tasolla. Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kyselyssä selvitettiin ehdokkaiden edustamiskäsityksiä tie- dustelemalla, keitä ehdokkaat itse katsoivat ensisijaisesti edustavansa; omia äänestäjiään, heidän edustamansa puolueen tai ryhmän äänestäjiä, kotikunnan kaikkia asukkaita, vai tietyn väestöryhmän jäseniä. Kysymykseen vastanneista vieraskielisistä ehdokkaista 78 prosenttia koki edustavansa kunnan kaikkia asukkaita, siinä missä vastaava osuus ko- timaankielisistä oli 73 prosenttia. Omia äänestäjiään, omaa puoluettaan tai ryhmäänsä katsoi edustavansa hieman alle viidennes (18 %) vieraskielisistä, ja hieman alle neljännes (23 %) kotimaankielisistä. Tiettyä väestöryhmää sen sijaan katsoi edustavansa vain viisi prosenttia vieraskielisistä ja neljä prosenttia kotimaankielisistä. Kyselyssä myös listattiin eri motivaatiotekijöitä, joiden tärkeyttä mitattiin kysymyksellä, jonka viisiportainen vastausasteikko vaihteli ”ei lainkaan tärkeästä” ”hyvin tärkeään”. Tau- lukossa 9 on yhdistetty näistä kaksi laitimmaista luokkaa ”melko tai hyvin tärkeää”. Vieras- kieliset ehdokkaat pitivät kautta linjan lähes kaikkia motivaatiotekijöitä tärkeämpinä kuin kotimaankieliset ehdokkaat. Kotimaankieliset ehdokkaat pitivät vieraskielisiä ehdokkaita tärkeämpinä motivaation lähteinä ainoastaan kolmea seikkaa: haluaan viedä eteenpäin edustamansa yhteiskuntaryhmän tavoitteita, puolueensa tai ryhmänsä vaalimenestystä kuntavaaleissa, sekä haluaan tehdä työtä puolueensa tai ryhmänsä puolesta. Erot ryh- mien välillä ovat näidenkin seikkojen suhteen kuitenkin pienet, sillä samat tekijät koettiin tärkeinä myös vieraskielisten ehdokkaiden keskuudessa. Se, miksi nämä tekijät kuiten- kin korostuivat kotimaankielisten ehdokkaiden keskuudessa, johtunee siitä, että heidän joukostaan löytyy pidemmän linjan puolueaktiiveja. Siinä missä vieraskieliset ehdokkaat olivat olleet edustamansa puolueen jäseniä keskimäärin 5,4 vuotta, kotimaankielisten eh- dokkaiden osalta vastaava keskiarvo oli 14,2 vuotta. Merkille pantavaa on myös se, että työikäisistä (alle 65-vuotiaista) vieraskielisistä ehdok- kaista yli puolet (53 %) pitää melko tai hyvin tärkeänä motivaation lähteenä työelämässä tarvittavien tietojen ja/tai taitojen hankkimista. Kotimaankielisistä ehdokkaista vain noin viidennes (24 %) pitää tätä seikkaa melko tai hyvin tärkeänä. Tulos antaa viitteitä siitä, että 70 ehdolle lähtemistä voi ulkomaalaistaustaisen henkilön kohdalla motivoida mahdollisuus kerryttää muualla suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavia tietoja, taitoja ja verkostoja. Kolmas huomionarvoinen seikka on se, että kotimaankielisiin ehdokkaisiin verrattuna suurempi osa vieraskielisistä ehdokkaista näki kuntavaaliehdokkuuden tärkeänä vaiheena poliittisella urallaan. Heistä 43,5 prosenttia piti melko tai hyvin tärkeänä sitä, että ehdol- le asettuminen vuoden 2017 kuntavaaleissa oli keino kouliintua vaativampiin poliittisiin tehtäviin. Neljäs tarkasteltavia ryhmiä selkeästi erottava motivaatiotekijä oli kansalaisvel- vollisuuden täyttäminen. Siinä missä kotimaankielisistä ehdokkaista tätä seikkaa piti mel- ko tai erittäin tärkeänä noin puolet, vieraskielisistä ehdokkaista seitsemän kymmenestä antoi kansalaisvelvollisuuden täyttämiselle merkittävän painoarvon. Taulukko 9. Eri motivaatiotekijöiden tärkeys vieraskielisten ehdokkaiden ehdokkaaksi asettumiselle. Taulukossa yhdistetty viidestä vastausvaihtoehdosta asteikolla ”ei lainkaan tärkeää–hyvin tärkeää” melko ja hyvin tärkeää vastanneiden osuudet (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). Melko tai hyvin tärkeää Vastaaja- määrä Erotus koti- maankielisiin ehdokkaisiin (prosenttiyk- sikköä)** Halu auttaa ihmisiä 91 (200) 9 Halu vaikuttaa useiden asioiden ratkaisuun kunnassa 88 (199) 3 Halu viedä eteenpäin edustamani yhteiskuntaryhmän tavoitteita 79 (202) 0 Kansalaisvelvollisuuden täyttäminen 72 (198) 23 Puolueen tai ryhmän vaalimenestys näissä kuntavaaleissa 71 (197) -4 Halu vaikuttaa jonkin yksittäisen asian ratkaisuun kunnassa 64 (196) 15 Puolueen tai ryhmän poliittisten arvojen toteuttaminen 56 (197) -2 Halu tehdä työtä puolueeni/valitsijayhdistykseni puolesta 53 (195) -2 Työelämässä tarvittavien taitojen ja/tai kokemuksen hankkiminen* 53 (193) 28 Lautakuntapaikan tai muun luottamustehtävän saaminen 50 (198) 4 Kouliintuminen vaativampiin poliittisiin tehtäviin 44 (193) 23 Halu saada puolueen ehdokaslista täyteen 33 (197) 2 * jakaumat alle 65-vuotiaiden vastaajien osalta **erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta 71 Lähiverkostojen kannustus Kyselyn perusteella sekä vieraskieliset että kotimaankieliset ehdokkaat kokivat tärkeim- mäksi kannustusta tarjonneeksi tahoksi puolueen jäsenet. Kotimaankieliset ehdokkaat nostivat toiseksi tärkeimmäksi tahoksi puolueen kunnallistason johdon, siinä missä vie- raskieliset ehdokkaat painottivat hieman enemmän ystäviltä ja tuttavilta saatua tukea. Puolisoiltaan ja muilta perheenjäseniltään vieraskieliset ehdokkaat kokivat saaneensa sel- keästi enemmän tukea kuin mitä kotimaankieliset ehdokkaat omiltaan. Mikäli puolueen kunnallistason johdolta saatua kannustusta ei oteta huomioon, vieraskieliset ehdokkaat kokivat muita ehdokkaita useammin saaneensa melko tai hyvin paljon kannustusta kaikil- ta kyselyssä mainituilta tahoilta (taulukko 10). Tulosten valossa vaikuttaisi siltä, että vie- raskieliset ehdokkaat joko saivat enemmän kannustusta tai heidän ehdolle lähtemisekseen tarvittiin enemmän kannustusta kuin kotimaankielisten ehdokkaiden kohdalla. Taulukko 10. Vieraskielisten ehdokkaiden eri tahoilta saama kannustus ehdokkaaksi asettumiselle. Taulukossa yhdistetty viidestä vastausvaihtoehdosta asteikolla ”ei lainkaan–hyvin paljon” melko ja hyvin paljon vastanneiden osuudet (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). Melko tai hyvin paljon Vastaaja- määrä Erotus kotimaankie- lisiin ehdokkaisiin (prosenttiyksikköä)* Puolueen jäsen/jäsenet 58 (189) 1 Ystävät, tuttavat 48 (195) 7 Puolueen kunnallistason johto 47 (183) -6 Avo/aviopuoliso 36 (177) 11 Muut perheenjäsenet 28 (183) 11 Puolueen nuoriso-, nais- tai seniorijärjestöt 20 (177) 5 Muut sukulaiset 19 (177) 4 Vapaa-ajan harrastusryhmät 12 (179) 3 Muut järjestöt 10 (179) 4 Ammattijärjestö 8 (179) 1 Oma työnantaja 8 (178) 6 Elinkeinoelämän järjestöt tai yrittäjäjärjestöt 5 (174) 0 *erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta 72 Resurssit Aiempi kokemus kunnallisista luottamustehtävistä Oikeusministeriön ehdokasaineistosta ilmenee, että 729 vieraskielisestä ehdokkaasta 30 eli 4,1 prosenttia oli kevään 2017 vaalien aikaan istuvia kunnanvaltuutettuja. Näistä 30:sta yhteensä 22 valittiin uudelleen valtuutetuiksi ja kuusi varavaltuutetuiksi. Vain kaksi heis- tä ei onnistunut uusimaan mandaattiaan. Myös aiemmat tutkimukset osoittavat kiistatta sen, että istuvalla kunnanvaltuutetulla on huomattavasti korkeampi todennäköisyys tulla valituksi kuin ehdokkaalla, jolla valtuustokokemusta ei vielä ole. Myös muissa kunnal- lisissa luottamustehtävissä, kuten lautakunnissa, toimiminen lisää tutkimusten mukaan todennäköisyyttä tulla valituksi valtuustoon (Kuitunen 2000, 145). Ehdokaskyselyn kotimaankielisistä vastaajista 38 prosenttia kertoi olleensa ehdolla kun- tavaaleissa ensimmäistä kertaa. Vieraskielisten ehdokkaiden keskuudessa ensikertalaisten osuus oli huomattavasti suurempi, yhteensä 60 prosenttia. Tämän lisäksi vieraskielisillä ehdokkailla oli kotimaankielisiä ehdokkaita vähemmän kokemusta kunnallisista luot- tamustehtävistä; heistä 64 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ollut kokemusta yhdestäkään kunnallisesta luottamustehtävästä. Kotimaankielisten ehdokkaiden osalta tulos oli täysin päinvastainen, sillä heistä 65 prosentilla oli kokemusta vähintään yhdestä kunnallisesta luottamustehtävästä. Taulukossa 11 esitetty tarkempi erittely vieraskielisten ehdokkaiden aiemmasta kokemuk- sesta kunnallisissa luottamustehtävissä osoittaa, kuinka he ovat kautta linjan muita ehdok- kaita vähemmän kokeneita kyseisissä tehtävissä. Ehdokkaaksi pääseminen ei siten näytä edellyttävän aiempaa kokemusta kunnallisista luottamustehtävistä. Kuitenkin kun tarkas- tellaan valituksi tulleita ja valitsematta jääneitä havaitaan, että yli 70 prosentilla valituista, sekä vieraskielisistä että kotimaankielisistä, oli kokemusta kunnallisista luottamustehtä- vistä. Aiempi kokemus lisää siten valituksi tulemisen todennäköisyyttä. Järjestöaktiivisuus Yhdistys- ja järjestöaktiivisuuden osalta havaitaan selviä eroja vieraskielisten ja kotimaan- kielisten ehdokkaiden välillä. Kotimaankielisillä ehdokkailla oli vieraskielisiä ehdokkaita monipuolisempaa kokemusta toimimisesta erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Vieras- kielisistä 16,8 prosenttia kertoi, ettei toiminut tai ollut toiminut aiemmin missään yhdis- tyksessä tai järjestössä. Kotimaankielisistä ehdokkaista vastaava osuus oli vain 6,5 pro- senttia. Lähes 70 prosentilla kotimaankielisistä ehdokkaista oli kokemusta useammasta kuin kolmesta eri yhdistyksestä tai järjestöstä – lähes 40 prosentilla jopa useammasta kuin viidestä (taulukko 12). 73 Taulukko 11. Vieraskielisten ehdokkaiden aiempi kokemus kunnallisista luottamustehtävistä (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). To im ii tä llä h et ke llä Er ot us k ot im aa nk ie li- sii n eh do kk ai sii n (p ro - se nt tiy ks ik kö ä) * O n to im in ut , m ut ta ei to im i t äl lä h et ke llä Er ot us k ot im aa nk ie li- sii n eh do kk ai sii n (p ro - se nt tiy ks ik kö ä) * Ei o le k os ka an to im in ut Er ot us k ot im aa nk ie li- sii n eh do kk ai sii n (p ro - se nt tiy ks ik kö ä) * Yh te en sä Va st aa ja m ää rä Kunnan- valtuutettuna tai varajäsenenä 12 -20 5 -7 83 26 100 (198) Kunnanhallituksen jäsenenä tai varajäsenenä 5 -7 2 -10 93 17 100 (197) Lautakunnan/ lautakuntien jäsenenä tai varajäsenenä 24 -10 6 -18 70 28 100 (203) Johtokunnan/ johtokuntien jäsenenä tai varajäsenenä 7 -7 4 -13 90 21 100 (198) Kuntayhtymän jäsenenä tai varajäsenenä 5 -6 3 -9 92 15 100 (194) Kunnan yhtiön/ liikelaitoksen hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä 4 -7 1 -6 95 13 100 (195) Muussa kunnallisessa luottamustehtävässä 10 -11 6 -11 84 22 100 (198) *erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta 74 Taulukko 12. Vieraskielisten ehdokkaiden yhdistys- ja järjestöaktiivisuus: Kuinka monessa taulukossa 11 mainitussa yhdistyksessä tai järjestössä yhteensä toimii tällä hetkellä tai on toiminut aiemmin (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). Toimii tällä hetkellä tai on toiminut aiemmin Erotus kotimaankielisiin ehdokkaisiin (prosenttiyksikköä)* Ei yhdessäkään 17 10 1–2 30 5 3–4 31 0 5–6 11 -10 7 tai useammassa 11 -6 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (179) *erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta Taulukossa 13 on listattu järjestyksessä ne järjestö- ja yhdistystyypit, joissa toimiminen oli vieraskielisten ehdokkaiden keskuudessa yleisintä. Ensimmäisenä listalla on poliittinen järjestö tai puolue, jossa 41 prosenttia vieraskielisistä ehdokkaista kertoi toimivansa tai toimineensa aiemmin. Kotimaankielisten ehdokkaiden keskuudessa tällainen järjestöak- tiivisuus oli selkeästi yleisempää: vastaava osuus oli 70 prosenttia. Myös ammattiyhdistyk- sessä tai -järjestössä toimiminen oli harvinaisempaa vieraskielisten ehdokkaiden keskuu- dessa kuin kotimaankielisten. Toiseksi aktiivisimmin vieraskieliset ehdokkaat ilmoittivat toimivansa tai toimineensa kulttuurijärjestössä (37 %) ja kolmanneksi aktiivisimmin maahanmuuttajajärjestössä (34 %). Tämän jälkeen tulevat nuoriso- tai opiskelijajärjestöt sekä liikunta- tai urheiluseurat. Maanpuolustus- ja ympäristöjärjestöissä toimiminen oli harvinaisinta. Eläkeläisjärjestöissä toimimisen vähyyttä verrattuna kotimaankielisiin eh- dokkaisiin tosin selittää vieraskielisten osalta varmasti myös se, että heistä harva on vielä eläkeiässä. Aktiivisuuden yhdistysten perustamisessa ja niissä toimimisessa on havaittu vaihtelevan eri maahanmuuttajaryhmien kesken. Keskeinen tähän liittyvä tekijä on ollut Suomeen muuton syy: yhdistysten perustaminen on ollut selvästi yleisempää pakolaisina Suomeen tulleiden ja siten usein heikommasta työmarkkina-asemasta kärsineiden keskuudessa kuin niiden, jotka ovat muuttaneet Suomeen työperusteisesti. Yhdistykset ovat toimineet väylänä yhteiskuntaan kiinnittymiselle tilanteessa, jossa suomalainen yhteiskunta on tun- tunut vieraalta tai ei ole toivottanut tervetulleeksi. (Pyykkönen 2007, 72.) 75 Taulukko 13. Vieraskielisten ehdokkaiden yhdistys- ja järjestöaktiivisuus (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). Toimii tällä het- kellä tai on toi- minut aiemmin Vastaaja- määrä Erotus kotimaankielisiin ehdokkaisiin (prosentti- yksikköä)* Poliittinen järjestö tai puolue 41 (196) -29 Kulttuurijärjestö 37 (199) 6 Maahanmuuttajajärjestö 34 (194) 29 Nuoriso- tai opiskelijajärjestö 30 (195) -5 Liikunta- tai urheiluseura/-järjestö 27 (197) -19 Vanhempainyhdistys 26 (193) -4 Hyväntekeväisyysjärjestö 26 (194) -3 Ammattiyhdistys tai -järjestö 24 (194) -25 Uskonnollinen järjestö 20 (193) 2 Asukasyhdistys 19 (195) 2 Tuottaja- tai yrittäjäjärjestö 18 (195) 0 Kylä- tai kaupunginosayhdistys 13 (192) -15 Ympäristöjärjestö 5 (194) -5 Eläkeläisjärjestö 5 (193) -10 Maanpuolustusjärjestö 4 (194) -10 *erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta Kyselyyn vastanneesta 204 vieraskielisestä ehdokkaasta kahdeksan oli kertomansa mu- kaan syntynyt Suomessa ja 196 muussa maassa. Muualla syntyneiden syy Suomeen muu- tolle liittyi perhesyihin (41 %), pakolaisuuteen (16 %), työhön (15 %) ja opiskeluun (7 %). Muusta kuin edellä mainituista syistä Suomeen oli muuttanut 19 prosenttia vastaajis- ta. Kolme vastaajaa ei halunnut kertoa syytä Suomeen muutolle. Kyselystä ilmenee, että maahanmuuttajajärjestössä toimiminen oli yleisintä niiden keskuudessa, jotka mainitsivat Suomeen muuton syyksi pakolaisuuden. Heistä noin puolet kertoi toimivansa tai toimi- neensa maahanmuuttajajärjestössä, mikä on selkeästi suurempi osuus kuin muusta syystä Suomeen muuttaneiden keskuudessa (taulukko 14). Taulukko 14. Vieraskielisten ehdokkaiden toimiminen maahanmuuttajajärjestössä (Kuntavaaliehdokkaat 2017 –aineisto, %). Työ Perhe Opiskelu Pakolaisuus Muu syy Ei halua sanoa Ei ole koskaan toiminut 70 72 62 52 61 67 Toimii tällä hetkellä tai on toiminut aiemmin 30 28 38 48 39 33 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 Vastaajamäärä (30) (75) (13) (29) (36) (3) 76 Vaalikampanja: budjetti, tukiryhmä ja kampanjointiin käytetty aika Vieraskielisten ja kotimaankielisten ehdokkaiden välillä ei ole havaittavissa merkittäviä eroja verrattaessa vaalikampanjointiin käytettyjä euroja. Vieraskielisistä ehdokkaista 19 prosenttia ja kotimaankielisistä ehdokkaista 17 prosenttia ei käyttänyt kampanjointiin lainkaan rahaa. Molemmissa ryhmissä noin puolet ehdokkaista käytti henkilökohtaiseen ehdokaskampanjaansa 1–200 euroa. Reilu viidennes molemmissa ryhmissä käytti kam- panjointiin yli 200 mutta enintään 500 euroa. Tätä enemmän rahaa kampanjointiin kertoi käyttäneensä 15 prosenttia ehdokkaista (taulukko 15). Taulukko 15. Vieraskielisten ehdokkaiden oma arvio ehdokaskampanjan suuruudesta lukuun ottamatta puolueen perimää ehdokasmaksua (Kuntavaaliehdokkaat 2017 –aineisto, %). % Erotus kotimaankielisiin ehdokkaisiin (prosenttiyksikköä) 0 euroa 19 2 1–50 euroa 22 4 51–100 euroa 14 -1 101–200 euroa 15 2 201–500 euroa 22 -1 501–800 euroa 6 0 yli 800 euroa 9 0 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (204) Kysyttäessä, mihin ehdokkaat käyttivät rahaa ehdokaskampanjassaan, yleisin vastaus oli vaalilehtien- ja esitteiden painattaminen: 54 prosenttia kysymykseen vastanneista vieras- kielisistä ja 55 prosenttia kotimaankielisistä ehdokkaista oli käyttänyt tähän rahaa. Yli puolet niistä kotimaankielisistä ehdokkaista, jotka olivat laittaneet rahaa kampanjaansa, oli panostanut aktiivisesti myös vaalimainontaan printtilehdissä. Vieraskielisistä näin il- moitti tehneensä 41 prosenttia. Vieraskieliset ehdokkaat puolestaan käyttivät rahaa vaa- limainontaan kotisivuilla tai blogissa jonkin verran useammin kuin kotimaankieliset eh- dokkaat. Vaalimainonta radiossa ja televisiossa oli lähes olematonta (taulukko 16). Vieraskielisistä ehdokkaista tukiryhmä oli vajaalla 23 prosentilla ja kotimaankielisistä eh- dokkaista 14 prosentilla. Kotimaankielisillä ehdokkailla tukiryhmän koko tosin oli kes- kimäärin suurempi, sillä heistä yli 40 prosentilla tukiryhmään kuului viisi tai useampia henkilöitä. Sen sijaan niistä vieraskielisistä ehdokkaista, jotka ilmoittivat lähteneensä vaa- leihin tukiryhmän avustamina, useimmilla tukiryhmään kuului kolmesta neljään henki- löä (taulukko 17). 77 Taulukko 16. ”Mihin seuraavista käytät rahaa omassa ehdokaskampanjassasi?” Taulukossa esitetty niiden vieraskielisten ehdokkaiden osuus, jotka ilmoittivat käyttäneensä rahaa mainittuihin kulukohteisiin, sekä erotus kotimaankielisiin ehdokkaisiin (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). Vieraskieliset ehdokkaat Erotus kotimaankielisiin ehdokkaisiin (pro- senttiyksikköä)* Vaalilehtien, esitteiden ja/tai muun materiaalin painaminen 54 1 Vaalimainonta sosiaalisessa mediassa 42 2 Vaalimainonta sanoma-, ilmaisjakelu- ja/tai aikakauslehdissä 41 -13 Vaalitilaisuudet 38 -3 Vaalimainonta omilla kotisivuilla tai blogissa 21 6 Ulkomainonta (mainoskyltit, siltabanderollit tms.) 18 0 Ulkopuolinen mainonnan suunnittelu 7 3 Oman vaalivideon tekeminen 5 -2 Vaalimainonta radiossa 1 1 Vaalimainonta televisiossa 0 0 Vastaajamäärä (159) *erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta Taulukko 17. Tukiryhmän koko niiden vieraskielisten ehdokkaiden osalta, joilla oli oma henkilökohtainen tukiryhmä (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). Vieraskieliset ehdokkaat Erotus kotimaankielisiin ehdokkaisiin (presenttiyksikköä)* 1–2 hlöä 27 6 3–4 hlöä 42 6 5 hlöä tai enemmän 31 -12 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (45) *erotus laskettu vähentämällä kotimaankielisten osuus vieraskielisten osuudesta Vieraskielisten ja kotimaankielisten ehdokkaiden välillä oli havaittavissa pieniä eroja sen suhteen, kuinka monta tuntia viikossa kukin ehdokkaista oli käyttänyt tai aikoi keskimää- rin käyttää vaalikampanjointiin viimeisten neljän kampanjaviikon aikana. Vieraskielisten osalta kampanjointiin käytettyjen viikkotuntien mediaani pyöristyy seitsemään ja koti- maankielisten viiteen. Yli kymmenen viikkotuntia kampanjointiin käytti noin neljäsosa vieraskielisistä ja noin viidesosa kotimaankielisistä. 78 Kielitaito Vasta aikuisiällä opitun kielen käyttäminen poliittista järjestelmää koskevan tiedon omak- sumiseen ja siinä vaikuttamiseen on monille ulkomaalaistaustaisille haastavaa (Ahokas ym. 2011, 33). Ehdokkaan näkökulmasta kielivaikeudet voivat hankaloittaa omista mieli- piteistä ja tavoitteista kertomista äänestäjäkunnalle, mikä puolestaan voi vaikuttaa vaali- menestykseen. Valtuutettuna kielivaikeudet voivat olla haaste päätöksenteossa tarvittavan tiedon omaksumiselle. Kunnanvaltuustot päättävät kunnan toiminnasta ja sen tavoitteis- ta, ja kunnanvaltuutettujen on perehdyttävä lukuisiin kunnan asioita koskeviin kokous- aineistoihin ja viranomaisselvityksiin. Valtuutettujen on myös perusteltava ja esiteltävä kunnassa tehtyjä päätöksiä kuntalaisille ja vastaavasti vietävä kuntalaisten näkemyksiä tiedoksi muille luottamushenkilöille ja kunnan viranomaisille. Luottamustehtävien hoita- minen edellyttää siten riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa, mikä jo lähtökohtaisesti rajaa osan ulkomaalaistaustaisesta väestöstä päätöksenteon ulkopuolelle. Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kyselyssä tiedusteltiin vieraskielisten ehdokkaiden omaa ar- viota heidän kielitaidostaan joko suomen tai ruotsin kielen osalta riippuen siitä, kumpaa vastaaja ilmoitti käyttävänsä toisena pääasiallisena kielenään Suomessa. Vaikka kaikkien vieraskielisiksi luettujen ehdokkaiden äidinkieleksi oli väestötietojärjestelmässä rekiste- röity muu kieli kuin suomi, ruotsi tai saame, 204:stä kyselyyn vastanneesta vieraskielisestä ehdokkaasta 20 ilmoitti äidinkielekseen suomen ja yksi ruotsin. Siten 182 vastaajaa ilmoit- ti äidinkielekseen muun kielen, ja näistä vastaajista 165 ilmoitti käyttävänsä Suomessa toisena pääasiallisena kielenä suomea ja 16 ruotsia. Kysyttäessä, miten hyvin muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat vastaajat ymmärtävät puhuttua suomea tai ruotsia, 77 prosenttia kysymykseen vastanneista ilmoitti ymmärtävänsä vähintään melkein kaiken, mitä heille sanotaan, vaikka puhe olisi nopeaa. 17 prosenttia ilmoitti ymmärtävänsä melkein kaiken keskustellessaan tutuista aiheista, mutta kokevansa vaikeuksia jos puhe on liian nopeaa. Kuusi prosenttia ilmoitti ymmärtä- vänsä suomeksi tai ruotsiksi ainoastaan hidasta ja selkeää puhetta (taulukko 18). Taulukossa 18 on eritelty ehdokkaiden kuullun ymmärtämisen lisäksi heidän arvioi- taan omista kyvyistään tuottaa puhetta, lukea ja kirjoittaa suomeksi tai ruotsiksi. Puheen tuottamisen ja luetun ymmärtämisen osalta seitsemän kymmenestä arvioi suomen- tai ruotsinkielen taitonsa sujuviksi. Neljännes selviytyy näillä kielillä hyvin arkipäiväisissä ti- lanteissa. Viitisen prosenttia piti kielitaitoaan näiltä osin verrattain rajallisena. Neljästä tarkastellusta kielitaidon osa-alueesta tekstin tuottaminen näyttäisi siten tuottavan vas- taajille eniten haasteita. Noin puolet arvioi pystyvänsä viestimään sujuvasti kirjoittaessaan suomeksi tai ruotsiksi, neljä kymmenestä kertoi pystyvänsä kirjoittamaan suomeksi tai ruotsiksi yksinkertaisia tekstejä tavallisista aiheista, ja joka kymmenes vain hyvin lyhyitä tekstejä. 43 prosenttia vastaajista arvioi kielitaitonsa sujuvaksi kullakin neljällä edellä mai- nitulla osa-alueella. 79 Taulukko 18. Vieraskielisten ehdokkaiden arvio omasta kielitaidostaan Suomessa käyttämänsä toisen pääasiallisen kielen osalta. Kielitaidon arvioinnissa käytetyt kuvaukset perustuvat yleiseurooppalaisen Europass-kielipassin taitotasoasteikkoon (Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineisto, %). KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärrän melkein kaiken mitä minulle sanotaan suomeksi/ruotsiksi, vaikka puhe olisi nopeaa. 77 Ymmärrän melkein kaiken mitä minulle sanotaan suomeksi/ruotsiksi silloin, kun keskustelen minulle tutuista aiheista. Minun on vaikea ymmärtää liian nopeaa puhetta suomeksi/ruotsiksi. 17 Ymmärrän hidasta ja selkeää puhetta suomeksi/ruotsiksi. 6 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (176) PUHEEN TUOTTAMINEN % Puhun suomea/ruotsia sujuvasti kaikissa erilaisissa tilanteissa. Osaan muodostaa myös vaikeita lauseita. 70 Selviän tavallisista käytännön tilanteista, joissa minun täytyy puhua suomea/ ruotsia. 26 Puhun suomea/ruotsia hyvin hitaasti, ja unohdan usein tarvitsemiani sanoja. 4 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (178) LUETUN YMMÄRTÄMINEN % Ymmärrän helposti kaikenlaisia suomen-/ruotsinkielisiä tekstejä. 69 Ymmärrän tavallisia jokapäiväisen elämän tekstejä suomeksi/ruotsiksi. Minun on vaikea ymmärtää tekstejä, joiden aihe ei ole minulle tuttu. 26 Ymmärrän suomeksi/ruotsiksi ainoastaan helppoja ja lyhyitä tekstejä. 5 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (180) TEKSTIN TUOTTAMINEN Pystyn kirjoittamaan sujuvasti erilaisia tekstejä suomeksi/ruotsiksi. 49 Pystyn kirjoittamaan suomeksi/ruotsiksi yksinkertaisia tekstejä tavallisista aiheista. 40 Pystyn kirjoittamaan suomeksi/ruotsiksi vain hyvin lyhyitä tekstejä. Kirjoittamissani teksteissä on paljon kielioppivirheitä. 11 Yhteensä 100 Vastaajamäärä (180) 80 Lopuksi Raportin tässä osiossa on tarkasteltu eri indikaattorien valossa niin kevään 2017 kuntavaa- lien ulkomaalaistaustaisia äänestäjiä kuin vaaleissa ehdolle asettuneita ulkomaalaistaustai- sia ehdokkaita. Silloin kun tarkastelun kohdejoukko on määritelty ulkomaalaistaustaisiksi heidän äidinkielensä perusteella, artikkelissa on käytetty käsitettä vieraskielinen. Äänestäminen vuoden 2017 kuntavaalien osalta ei juuri tuonut muutosta edellisten, vuonna 2012 järjestettyjen kuntavaalien tilanteeseen: keskimäärin ulkomaalaistaustaisten äänestäjien osallistuminen oli selvästi suomalaistaustaisia matalampaa, sisäinen vaihtelu eri taustamaista tulleiden keskuudessa oli huomattavaa, ja naiset olivat kaikissa muka- na olleissa ryhmissä miehiä aktiivisempia. Somalialaistaustaiset muodostivat kuitenkin poikkeuksen, sillä heidän keskuudessaan äänestysaktiivisuus nousi merkittävästi. Osal- listumisen taso nousi yhteensä 17 ja naisilla peräti 22 prosenttiyksikköä edellisvaaleihin verrattuna. Toinen tärkeä havainto liittyi Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osallistumisasteeseen, joka oli paitsi selvästi ensimmäisen sukupolven edustajia korkeam- paa myös lähellä suomalaistaustaisista Suomessa syntyneitä. Ehdokkaiden osalta on tarkasteltu sosiodemografista taustaa, kuntavaaleissa tarvittavia voimavaroja sekä ehdolle lähtemiseen liittyneitä motiiveja. Tutkimuksessa havaittiin, että vieraskieliset ehdokkaat erosivat sosiodemografisen taustan osalta kotimaankielisistä si- ten, että he olivat keskimäärin nuorempia ja korkeammin koulutettuja. Havainto vieras- kielisten ehdokkaiden korkeasta koulutustasosta on entistä kiinnostavampi kun sitä verra- taan ulkomaalaistaustaisen väestön keskimääräiseen koulutustasoon. Tämän suhteen ero kunnanvaltuutetun paikkaa havittelevien ja tavallisten kuntalaisten välillä on vielä merkit- tävämpi. Voidaankin kysyä, vaaditaanko ulkomaalaistaustaiselta väestöltä enemmän re- sursseja saman tavoitteen saavuttamiseksi kuin suomalaista syntyperää olevalta väestöltä – edellyttääkö ulkomaalaistaustaisen ehdokkaaksi rekrytoituminen ja vaaleissa menesty- minen nk. ”ylipätevyyttä” esimerkiksi korkeamman koulutuksen muodossa? Kyselyyn vastanneet vieraskieliset ehdokkaat olivat saaneet kotimaankielisiä ehdokkaita enemmän ehdolle lähtemiseen liittyvää kannustusta lähiverkostoiltaan, kuten perheeltään ja ystäviltään, minkä lisäksi he pitivät lukuisia ehdolle asettumiseen kytkeytyviä motiiveja tärkeämpinä kuin kotimaankieliset ehdokkaat. Vieraskielisten ehdokkaiden side puolueeseen tai ryhmään, jonka ehdokkaita he olivat, vaikuttaisi olleen keskimäärin hieman löyhempi kuin kotimaankielisten. Tämä näkyi konkreettisimmin siinä, että vieraskielisistä ehdokkaista kotimaankielisiä harvempi oli puolueen jäsen. Myös edustamiskäsityksiä ja ehdokkuusmotiiveja käsitelleet tarkastelut osoittivat, että ehdokkuuteen kannustaneista tekijöistä puolueen tai ryhmän edun ajami- nen, samoin kuin rajatusti vain puolueen tai ryhmän äänestäjien edustaminen oli vähem- män tärkeää vieraskielisille kuin kotimaankielisille ehdokkaille. Puoluekiinnittymiseen liittyy myös havainto siitä, että vieraskieliset kokivat saaneensa omalta puolueeltaan vä- hemmän kannustusta ehdokkuudelleen kuin kotimaankieliset. 81 Mitä tulee vaalikampanjaan tarvittaviin resursseihin, kuten aikaan, rahaan ja tukiryhmien käyttöön, vieraskielisten ja kotimaankielisten ehdokkaiden välillä ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja. Oletettavaa onkin, että ehdokkaiksi ovat seuloutuneet ne, joilla on eh- dolle lähtemiseen vaadittavat resurssit käytettävissään. Ne kuntalaiset, joiden kiinnostus politiikkaa kohtaan on matalampi tai joilla ei ole aikaa tai rahaa pyrkiä kunnanvaltuustoon, eivät ole osa tässä tarkasteltua ehdokasjoukkoa. Vieraskielisillä ehdokkailla oli kuitenkin kotimaankielisiä ehdokkaita vähemmän kokemusta kunnallisista luottamustehtävistä ja järjestötoiminnasta, mikä voi olla merkittävä valtuustoon pääsyä rajoittava seikka ottaen huomioon, että valtuutetuiksi valitut eroavat ehdokkaista ennen kaikkea laajemman po- liittis-yhteiskunnallisen kokemuksen osalta. Tässä yhteydessä on tarkasteltu niin kutsuttuja tarjontatekijöitä eli ehdokkaiden henkilö- kohtaisia ominaisuuksia ja resursseja. Tulevaisuudessa on tärkeä selvittää laajemmin esi- merkiksi sitä, millä tavoin poliittiset puolueet houkuttelevat ulkomaalaistaustaista väestöä mukaan toimintaansa ja millä perusteilla puolueet rekrytoivat heitä ehdokkaiksi vaaleissa. Missä vaiheessa ulkomaalaistaustainen väestö muodostaa paikallisella tasolla niin mer- kittävän osan äänioikeutetuista, että puolueet pitävät tärkeänä ryhmän poliittista mobili- soimista? Entä millaiset institutionaaliset tekijät edistävät ulkomaalaistaustaisen väestön poliittista osallistumista kunnissa? Onko esimerkiksi kuntien maahanmuuttoneuvostoilla tai paikallisilla maahanmuuttajajärjestöillä tässä keskeinen rooli? Entä mitä seurauksia maahanmuuttovastaisella tai vastaavasti maahanmuuttomyönteisellä liikehdinnällä on ulkomaalaistaustaisten poliittiselle osallistumiselle? Useimmiten ulkomaalaistaustaisen väestön yhteiskuntaan integroitumisen eli suomalai- sittain sanottuna kotoutumisen yhteydessä puhutaan taloudellisesta ja sosiaalisesta inte- graatiosta, kuten työpaikan löytymisestä ja suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisesta. On kuitenkin syytä muistaa, että keskeinen osa kotoutumisprosessia on myös poliittinen inte- graatio eli aito mahdollisuus päästä mukaan vaikuttamaan oman paikallisyhteisöön ja sitä kautta laajemmin suomalaisen yhteiskunnan rakentumiseen tulevaisuudessa. Kuten Pirkkalainen ym. (2016, 75) huomauttavat, poliittisen osallisuuden ja laajemman yhteiskunnallisen kiinnittymisen välillä on selvä positiivinen yhteys, jossa molemmat tu- kevat toisiaan. Yhteiskunnallinen aktiivisuus ilman työllistymismahdollisuuksia ei riitä yhdenvertaisen poliittisen kansalaisuuden toteutumiseen. Koska taloudellisten resurssien puute heijastuu monesti äänestämiseen, eroja poliittisessa osallisuudessa on mahdollista lievittää tukemalla koulutusta ja työelämää. Vastaavasti rekrytointi- ja palkkauskäytän- nöillä, syrjimättömyydellä sekä julkisessa keskustelussa käytetyillä puhetavoilla voi olla olennainen merkitys poliittiseen osallistumiseen motivoinnin kannalta. 82 Tiivistelmä tuloksista Kuntademokratia toimii, mutta vuorovaikutuksessa parannettavaa Kuntalaiset osallistuvat kunnan kehittämiseen verraten aktiivisesti. Lähes kaksi kolman- nesta on joko antanut palautetta kunnan palveluista tai osallistunut kunnan palveluun liittyvään asiakas- tai käyttäjäkyselyyn. Palautteen antamisen lisäksi suosittu osallistumis- tapa on ollut vetoomusten allekirjoittaminen. Näiden osallistumistapojen kasvavaa suo- siota selittänee osin verkkopalvelujen kehittyminen ja myös kuntatasolla implementoidut demokratiainnovaatiot, kuten kuntalaisaloitepalvelu. Osallistuminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Osallistuminen painottuu vanhempiin ikäryhmiin. Yli 50 vuotta täyttäneet ovat kaikkein aktiivisimpia kuntavaikuttajia. Lähes viidennes kuntalaisista ei ole koskaan antanut kunnan palveluista palautetta. Pienissä kunnissa osallistumisen kynnys on huomattavasti suuria kuntia matalampi. Kuntakoko myös osin tasaa koulutuksen vaikutusta kuntaosallistumiseen, eikä ammatillisen koulu- tuksen ryhmissä ole juuri eroja osallistumisen suhteen. Kuntalaisen osallistumiseen vai- kuttavat positiivisesti poliittinen kiinnostuneisuus, sisäinen kansalaispätevyys sekä lähei- syys johonkin puolueeseen. On kuitenkin huomattava, että osallistumisella ei kuitenkaan ollut vahvaa yhteyttä siihen, miten kuntalainen arvioi kuntademokratian toimivuutta. Yleisesti kuntademokratian kat- sotaan toimivan hyvin ja selvästi useimmat katsovat voivansa vaikuttaa päätöksentekoon. Toisaalta vastaajat kokevat vallan jonkin verran keskittyneen ja vuorovaikutuksen kunta- laisten ja päättäjien välillä toimivan toisinaan puutteellisesti. Poliittisten arvojen toteuttamista kaikkien kuntalaisten hyväksi Kuntavaaliehdokkaiden enemmistö (60 %) oli vuoden 2017 vaaleissa miehiä, kuten aiemmissakin kuntavaaleissa, vaikka puolueiden välillä oli ehdokasasettelun sukupuo- lijakauman suhteen merkittäviä eroja. Keskimäärin ehdokkaat olivat noin 50-vuotiaita, korkeammin koulutettuja kuin suomalainen aikuisväestö keskimäärin ja useammin myös työelämässä. Muiden kuntalaisten tavoin lähes kaksi kolmasosaa kuntavaaliehdokkaista oli tyytyväisiä oman kunnan demokratian toimivuuteen, eikä sukupuolten, ikäryhmien tai eri kokoisten kuntien välillä ollut tämän suhteen juuri merkittäviä eroja. Ehdolle asettuminen tapahtui lähes puolella ehdokkaista ulkopuolisen tahon kannusta- mana. Erityisesti naisia oli houkuteltu ehdolle viime vaaleissa. Yleensä kannustus ehdok- 83 kuuteen tulee puolueen kunnallistason johdolta tai puolueen jäseniltä, mutta toisaalta myös ystävien, tuttavien ja puolisoiden kannustus on merkittävässä asemassa. Ehdokkuuden motiiveja kysyttäessä noin neljä viidestä vastaajasta piti halua vaikuttaa useiden asioiden ratkaisuun kunnassa, halua auttaa ihmisiä sekä halua viedä eteenpäin oman yhteiskuntaryhmän tavoitteita keskeisinä ehdokkuuden vaikuttiminaan. Kuitenkin usein ehdolle lähdettiin myös velvollisuudesta omaan puoluetta kohtaan. Oma läpimeno sen sijaan ei motivoi, sillä jopa noin 40 prosenttia oli melko tai lähes varma siitä, että ei tulisi valituksi valtuustoon, naiset enemmistönä. Huolimatta siitä, että puolueen tai ryhmän poliittisten arvojen toteuttaminen oli tärkeää jopa kolmelle neljästä ehdokkaasta, vain noin kymmenesosa koki edustavansa valtuutet- tuna oman puolueensa tai ryhmän äänestäjiä. Sen sijaan valtaosa katsoi, että valtuutettuna he edustaisivat kunnan kaikkia asukkaita. Toisaalta nuorista jopa viidennes koki edusta- vansa ennen kaikkea omia äänestäjiään. Kampanjaa pienillä resursseilla Kuntavaalien ehdokasbudjetit olivat pieniä. Jopa kaksi kolmasosaa ehdokkaista käytti oman ilmoituksensa mukaan kampanjointiin vain alle 200 euroa, ja suurin osa maksoi kampanjansa itse tai sai puolueelta jonkin verran tukea. Kuntakoko vaikuttaa kuitenkin merkittävästi budjettiin, sillä esimerkiksi Helsingissä yli 40 prosenttia ehdokkaista käytti yli 800 euroa kampanjointiin. Pienemmissä, alle 5000 asukkaan kunnissa kampanjointiin kului useimmiten vain alle 100 euroa. Tukiryhmiä hyödynnetään resurssina kuntavaaleissa edelleen melko vähän. Vain 16 pro- sentilla ehdokkaista oli kampanjassa tukiryhmä ja mikäli sellainen oli, siinä oli keskimää- rin kuusi henkilöä. Suuremmissa kaupungeissa tukiryhmät olivat selvästi yleisempiä ja niitä on noin 40 prosentilla ehdokkaista. Aiempi poliittinen kokemus tärkeää valituksi tulemisen kannalta Vajaa puolet kyselyyn vastanneista ehdokkaista oli toiminut aiemmin kunnanvaltuustossa joko varsinaisena valtuutettuna tai varavaltuutettuna. Lisäksi lähes 40 prosenttia oli toimi- nut tai toimi kyselyhetkellä lautakunnan jäsenenä tai varajäsenenä. Lähes kaksi kolmesta ehdokkaasta oli myös ollut kuntavaaliehdokkaana aiemmin. Neljä viidestä ehdokkaasta oli sen puolueen jäsen, jonka listalla oli ehdokkaana. Tosin 14 prosenttia ehdokkaista kertoi myös muiden tahojen pyytäneen heitä ehdolle listalleen. Ensi kertaa ehdolla olleita oli erityisen paljon suurissa kaupungeissa. Vastanneista mo- net olivat olleet ehdolla myös muissa vaaleissa: joka kymmenes oli ollut aiemmin ehdolla 84 eduskuntavaaleissa ja neljännes seurakuntavaaleissa. Lisäksi ehdokkaille oli kertynyt ko- kemusta keskimäärin noin neljässä eri vapaaehtoisjärjestössä toimimisesta. Tutkimus vahvisti sitä aiemmassakin tutkimuksessa havaittua seikkaa, että aiemmalla kokemuksella kuntapolitiikasta on merkitystä valituksi tulemisen kannalta, sillä valituksi tulleilla oli valitsematta jääneitä enemmän aiempaa poliittista kokemusta. Somalialaistaustaisten äänestysaktiivisuus nousi edellisistä kuntavaaleista Ulkomaalaistaustaisten äänestäjien osallistuminen kevään 2017 kuntavaaleissa oli selvästi suomalaistaustaisia matalampaa. Äänestysaktiivisuus kuitenkin vaihteli huomattavasti eri taustamaista Suomeen asettuneiden välillä, ja erityisesti somalialaistaustaisten keskuudes- sa äänestysaktiivisuus nousi merkittävästi verrattuna aiempiin kuntavaaleihin. Suomalaistaustaisia äänestäjiä koskeva havainto naisten korkeammasta osallistumisas- teesta pitää paikkansa myös ulkomaalaistaustaisten äänestäjien keskuudessa: ulkomaalais- taustaiset naiset olivat ulkomaalaistaustaisia miehiä aktiivisempia äänestäjiä. Äänestysaktiivisuus oli selvästi vilkkaampaa Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustais- ten keskuudessa kuin ulkomailla syntyneiden ulkomaalaistaustaisten keskuudessa. Suo- messa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osallistumisaste lähestyi suomalaistaustaisten osallistumisastetta. Tulos osoittaakin, että Suomessa syntyneiden erottelu sukujuurten mukaan ei tässä yhteydessä ole mielekäs. Ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat keskimäärin suomalaistaustaisia korkeammin kou- lutettuja ja löyhemmin sitoutuneita puolueisiin Kuntavaalien ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat olivat keskimäärin suomalaistaustaisia eh- dokkaita nuorempia ja korkeammin koulutettuja. Ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat olivat saaneet suomalaistaustaisia ehdokkaita enemmän kannustusta lähteä ehdolle lähiverkostoiltaan, kuten perheeltään ja ystäviltään. He kuiten- kin kokivat saaneensa puolueen taholta vähemmän kannustusta kuin suomalaista synty- perää olevat ehdokkaat. Ulkopuolelta tulevalla kannustuksella oli suurempi merkitys ulkomaalaistaustaisten eh- dokkaiden ehdolle asettumisessa kuin suomalaistaustaisten: heistä yli 60 prosenttia oli lähtenyt ehdokkaaksi ulkopuolisen suostuttelun kannustamana siinä missä suomalais- taustaisten ehdokkaiden osalta vastaava osuus oli noin 50 prosenttia. 60 prosenttia ul- komaalaistaustaisista ehdokkaista oli ehdolla kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa. Suoma- laista syntyperää olevista ehdokkaista ensikertalaisia oli huomattavasti harvempi eli 38 prosenttia. 85 Edustamiskäsityksiä ja ehdokkuusmotiiveja käsitelleet tarkastelut osoittivat, kuinka puo- lueen tai ryhmän edun ajaminen, samoin kuin rajatusti vain puolueen tai ryhmän äänestä- jien edustaminen oli vähemmän tärkeää ulkomaalaistaustaisille kuin suomalaistaustaisille ehdokkaille. Ulkomaalaistaustaisista ehdokkaista suomalaistaustaisia hieman harvempi myös ilmoitti olevansa jäsen puolueessa, jonka listalla oli ehdokkaana. Siinä missä kampanjabudjettien ja tukiryhmien osalta ulkomaalais- ja suomalaistaustais- ten ehdokkaiden välillä ei ollut merkittäviä eroja, ulkomaalaistaustaisilla ehdokkailla oli kuitenkin keskimäärin vähemmän poliittis-yhteiskunnallista kokemusta kunnallisista luottamustehtävistä ja järjestötoiminnasta kuin suomalaistaustaisilla ehdokkailla. 86 Lähteet Ahokas, Laura, Marjukka Weide & Niklas Wilhelmsson (2011): Maahanmuuttajien yhteis- kunnallisen osallistumisen tukeminen julkishallinnossa ja puolueissa. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 9/2011. Helsinki: Oikeusministeriö. Barreto, Matt A. (2005): Latino Immigrants at the polls: Foreign-Born Voter Turnout in the 2002 Election. Political Research Quarterly 58 (1): 79–86. Bird, Karen, Thomas Saalfeld & Andreas Wüst (2011): Ethnic Diversity, Political Parti- cipation and Representation: A Theoretical Framework. Teoksessa Karen Bird, Thomas Saalfeld & Andreas Wüst (toim.), The Political Representation of Immigrants and Minori- ties: Voters, Parties and Parliaments in Liberal Democracies. New York: Routledge, 1–21. Bloemraad, Irene & Karen Schöwälder (2013): Immigrant and Ethnic Minority Repre- sentation in Europe: Conceptual Challenges and Theoretical Approaches. West European Politics 36 (3): 564–579. Borg, Sami (1998): Puolueet ja edustuksellinen kunnallisdemokratia: Tutkimus poliittisesta edustautumisesta ja legitimiteetistä. Tampere: Tampereen yliopisto. Borg, Sami (toim.) (2006): Suomen demokratiaindikaattorit. Oikeusministeriön julkaisu 1/2006. Helsinki: Oikeusministeriö. Borg, Sami (toim.) (2013): Demokratiaindikaattorit 2013. Selvityksiä ja ohjeita 52/2013. Helsinki: Oikeusministeriö. Borg, Sami & Sari Pikkala (2017): Kuntavaalitrendit. Helsinki: Kunnallisalan kehittämis- säätiö. Bäck, Maria & Elina Kestilä-Kekkonen (2013): Sosiaalinen pääoma ja poliittinen osallis- tuminen Suomessa. Politiikka 55 (2): 59–72. Bäck, Maria, Elina Kestilä-Kekkonen & Peter Söderlund (2016): Suomalaisten poliitti- nen luottamus ja siihen vaikuttavat tekijät. Teoksessa Kimmo Grönlund & Hanna Wass (toim.), Poliittisen osallistumisen eriytyminen - Eduskuntavaalitutkimus 2015. Helsinki: Oikeusministeriö. Christensen, Henrik S., Maija Jäske, Maija Setälä & Elias Laitinen (2016): Demokraatti- set innovaatiot Suomessa: käyttö ja vaikutukset paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 56/2016. Helsinki: VNK. Fuchs, Dieter. & Hans-Dieter Klingemann (1995): Citizens and the State: A Relationship Transformed. Teoksessa Hans-Dieter Klingeman & Dieter Fuchs (toim.), Citizens and the State. Oxford: Oxford University Press, 419−443. 87 Grönlund, Kimmo & Elina Kestilä-Kekkonen (2015): Eduskuntavaalitutkimus 2015 [säh- köinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2016-06-13). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jaka- ja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3067 Helander, Voitto (2003): Vallantavoittelijan muotokuva. Analyysi vuoden 2000 kunnallis- vaalien ehdokkaista. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia nro 40. Acta nro 157. Helsinki: Suo- men kuntaliitto. Hetherington, Marc (1998): The political relevance of political trust. American Political Science Review 92 (4): 791–808. Kestilä-Kekkonen, Elina (2015): Suomalaisten poliittinen kiinnittyminen. Teoksessa Sami Borg, Elina Kestilä-Kekkonen & Jussi Westinen (toim.), Demokratiaindikaattorit 2015. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 56/2015, 52–63. Koiranen, Ilkka, Aki Koivula, Arttu Saarinen & Pekka Räsänen (2017): Puolueiden raken- teet ja jäsenistön verkostot. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Kuitunen, Soile (1999a): Uratavoitteista kuntalaisten palveluun: Mikä motivoi suomalaisia vaaliehdokkaiksi? Teoksessa Soile Kuitunen (toim.), Vaalit, puolueet ja ehdokkaat. Tutki- mus vuoden 1996 kunnallisvaaleista ja niiden ehdokasasetteluista. KuntaSuomi 2004 -tut- kimuksia nro 15. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, 61–79. Kuitunen, Soile (1999b): Ehdokkaiden nimeämisprosessi. Teoksessa Soile Kuitunen (toim.), Vaalit, puolueet ja ehdokkaat. Tutkimus vuoden 1996 kunnallisvaaleista ja niiden ehdokasasetteluista. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia nro 15. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, 80–97. Kuitunen, Soile (1999c): Vaaliehdokkaat pienoiskuvassa. Teoksessa Soile Kuitunen (toim.), Vaalit, puolueet ja ehdokkaat. Tutkimus vuoden 1996 kunnallisvaaleista ja niiden ehdokas- asetteluista. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia nro 15. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, 19–47. Kuitunen, Soile (1999d): Ehdokkaiden poliittinen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus. Teok- sessa Soile Kuitunen (toim.), Vaalit, puolueet ja ehdokkaat. Tutkimus vuoden 1996 kunnal- lisvaaleista ja niiden ehdokasasetteluista. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia nro 15. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, 48–60. Kuitunen, Soile (1999e): Vaalit, puolueet ja ehdokkaat: Tutkimus vuoden 1996 kunnallis- vaaleista ja niiden ehdokasasetteluista. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia nro 15. Helsinki: Suomen Kuntaliitto Kuitunen, Soile (2000): Kuntalaisesta ehdokkaaksi, ehdokkaasta valtuutetuksi: Poliittinen rekrytointi vuoden 1996 kunnallisvaaleissa ja niiden ehdokasasetteluissa. Turku: Turun yli- opisto. Lagerspetz, Mikko (2011): Vironkielisten maahanmuuttajien osallistuminen kulttuuri- ja yhdistyselämään. Helsinki: Tuglas-seura & Åbo Akademi. 88 Lahtinen, Hannu, Hanna Wass & Jani Erola (2017): Periytyvää eriytymistä – vanhemmilla selvä vaikutus nuorten äänestämiseen. Tieto & trendit 2017: 15–20. Larja, Liisa & Hanna Sutela (2015): Työllisyys. Teoksessa Tarja Nieminen, Hanna Sutela & Ulla Hannula (toim.), Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Helsinki: Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos & Tilastokeskus. Leväsvirta, Leena (1999): Kuntien hallinto muuttuvassa toimintaympäristössä. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Maxwell, Rahsaan (2010): Evaluating Migrant Integration: Political Attitudes Across Ge- nerations in Europe. International Migration Review 44 (1): 25–52. Milbrath, Lester W. & Madan L. Goel (1977): Political Participation. How And Why Do People Get Involved In Politics? Second Edition. Lanham: University Press Of America. Miller, Arthur (1974): Rejoinder to ’Comment’ by Jack Citrin: Political Discontent or Ri- tualism? The American Political Science Review 68 (3): 989–1001. Norris, Pippa & Joni Lovenduski (1995): Political Recruitment. Gender, Race and Class in the British Parliament. Cambridge: Cambridge University Press. Oikeusministeriö (2017): Kuntavaalit 2017 ehdokastiedosto. http://tulospalvelu.vaalit.fi/ KV-2017/fi/ladattavat_tiedostot_ehd.html (haettu 30.6.2017). Pekola-Sjöblom, Marianne (2011): Kuntalaiset uudistuvissa kunnissa. Paras-ARTTU-oh- jelman tutkimuksia nro 9, Acta nro 229. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Pekola-Sjöblom, Marianne (2013): Kunnan tarjoamat osallistumis-, vaikuttamis- ja palau- tekanavat. Teoksessa Sirkka-Liisa Piipponen & Marianne Pekola-Sjöblom (toim.), Kunta- demokratian ja johtamisen tila valtuustokaudella 2009–2012. Helsinki: Suomen Kuntaliit- to. Pekola-Sjöblom, Marianne (2015): Kuntalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen 2015. ARTTU2-tutkimusohjelman julkaisusarja 1/2916. Helsinki: Kuntaliitto Piipponen, Sirkka-Liisa & Marianne Pekola-Sjöblom (2013): Kuntademokratian ja johta- misen tila valtuustokaudella 2009–2012. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Pikkala, Sari, Marianne Pekola-Sjöblom & Sirkka-Liisa Piipponen (2013): Kuntademo- kratian tila ja trendit. Teoksessa Sami Borg (toim.), Demokratiaindikaattorit 2013. Selvi- tyksiä ja ohjeita 52/2013. Helsinki: Oikeusministeriö. Pikkala, Sari (2005): Kunta päättäjän perspektiivistä. Tutkimus kuntien luottamushenki- löistä ja viranhaltijoista 1995–2003. KuntaSuomi 2004 -tutkimuksia nro 54. Acta nro 176. Åbo Akademi & Suomen Kuntaliitto. Pikkala, Sari (2015): Kuntavaalit ja kuntarakenteen muutos. Paras-ARTTU-ohjelman tut- kimuksia nro 32. Acta 259. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. 89 Pirkkalainen, Päivi, Hanna Wass & Marjukka Weide (2016): Suomen somalit osallistuvina kansalaisina. Yhteiskuntapolitiikka 81 (1): 69–77. Putnam, Robert D. (2000): Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Commu- nity. New York: Simon & Schuster. Pyykkönen, Miikka (2007): Järjestäytyvät diasporat: Etnisyys, kansalaisuus, integraatio ja hallinta maahanmuuttajien yhdistystoiminnassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Ramakrishnan, S. Karthick & Thomas J. Espenshade (2001): Immigrant Incorporation and Political Participation in the United States. International Migration Review 35 (3): 870–909. Sandberg, Siv (2016): Kunnallisten luottamushenkilöiden ajankäyttö vuosina 1995–2015. ARTTU2-tutkimusohjelman julkaisusarja nro 5/2016. Helsinki: Suomen kuntaliitto. Saukkonen, Pasi (2014): Nationalismista monikulttuurisuuden tunnustamiseen – etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden tilastointi. Hyvinvointikatsaus 2/2017: 36–41. Siisiäinen (1996): Suomalaisen yhdistyselämän kehitys. Teoksessa Virve Riikonen & Mart- ti Siisiäinen (toim.), Yhdistys 2000. Helsinki: Opintotoiminnan Keskusliitto. Siisiäinen, Martti & Kankainen, Tomi (2009): Järjestötoiminnan kehitys ja tulevaisuu- dennäkymät Suomessa. Teoksessa Tomi Kankainen, Heli Pessala, Martti Siisiäinen, Han- na Wass, Niklas Wilhelmsson & Leo Stranius (toim.), Suomalaiset osallistujina: katsaus suomalaisen kansalaisvaikuttamisen tilaan ja tutkimukseen. Helsinki: Oikeusministeriö, 90–137. Siisiäinen, Martti (2000): Järjestöllinen pääoma Suomessa. Teoksessa Kaj Ilmonen (toim.), Sosiaalinen pääoma ja luottamus. SoPhi 42. Jyväskylä. Soininen, Maritta & Nils Etzler (2006): Partierna nominerar. Exkluderingens mekanismer – etnicitet och representation. Tukholma: Statens offentliga utredningar. Soininen, Maritta (2011): Ethnic Inclusion or Exclusion in Representation? Local Can- didate Selection in Sweden. Teoksessa Karen Bird, Thomas Saalfeld & Andreas Wüst (toim.),The Political Representation of Immigrants and Minorities: Voters, Parties and Par- liaments in Liberal Democracies. Lontoo: Routledge, 145–163. Statistics Denmark (2017): Statistical Yearbook 2017. Kööpenhamina: Statistics Denmark. http://www.dst.dk/Site/Dst/Udgivelser/GetPubFile.aspx?id=22257&sid=pop (haettu 18.1.2018). Statistics Norway (2017): Immigrants and Norwegian-born to immigrant parents. Oslo: Statistics Norway. https://www.ssb.no/en/innvbef (haettu 18.1.2018). 90 Statistics Sweden 2017: Summary of Population Statistics 1960–2016. Tukholma: Statis- tics Sweden. http://www.scb.se/en/finding-statistics/statistics-by-subject-area/populati- on/population-composition/population-statistics/pong/tables-and-graphs/yearly-statis- tics--the-whole-country/summary-of-population-statistics/ (haettu 18.1.2018). Stokes, Donald E. (1962): Popular Evaluations of Government: An Empirical Assessment. Teoksessa Harlan Cleveland & Harold Dwight Lasswell (toim.), Ethics and Bigness: Scien- tific, Academic, Religious, Political, and Military. New York: Harper and Brothers, 61–72. Sutela, Hanna & Liisa Larja (2015): Ulkomaalaistaustaisessa väestössä paljon korkeasti ja paljon matalasti koulutettuja. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/maahan- muutto/art_2015-11-02_002.html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2008): Kunnallisvaalit 2008 - millaisia ehdokkaita - millaisia valittuja? Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/kvaa/2008/kvaa_2008_2009-12-03_ kat_001.html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2009): Ajankäyttötutkimus [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus http://www.stat.fi/til/akay/2009/05/akay_2009_05_2011-12-15_tie_001_fi.html (haettu 3.11.2017). Tilastokeskus (2012): Ehdokkaiden tausta-analyysi kunnallisvaaleissa 2012. Helsin- ki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/kvaa/2012/01/kvaa_2012_01_2012-10-18_ kat_001_fi.html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2016): Maahanmuuttajat ja kotoutuminen: Vieraskieliset. Helsinki: Tilasto- keskus. http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/vieraskieliset. html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2017a): Ehdokkaiden ja valittujen tausta-analyysi kuntavaaleissa 2017. Helsinki: Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/kvaa/2017/04/kvaa_2017_04_2017-04- 27_kat_001_fi.html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2017b): Väestörakenne. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.tilastokeskus. fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2017c): Huhtikuun työttömyysaste 10,2 prosenttia (Työvoimatutkimus 2017). Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/tyti/2017/04/tyti_2017_04_2017-05- 24_tie_001_fi.html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2017d): Syntyperä, taustamaa ja kieli iän ja sukupuolen mukaan 1990– 2016. Helsinki: Tilastokeskus. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_013.px#_ga=2.208052114.1054326538.1516280350- 594620812.1516117644 (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2017e): Äänestäneet kuntavaaleissa 2017. Helsinki: Tilastokeskus. http:// www.stat.fi/til/kvaa/2017/05/kvaa_2017_05_2017-05-05_kat_001_fi.html (haettu 18.1.2018). 91 Tilastokeskus (2017f): Käsitteet: Ulkomaalaistaustainen. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavis- sa: http://www.stat.fi/meta/kas/ulkomaalaistaus.html (haettu 20.10.2017). Tilastokeskus (2017g): Ehdokkaiden ja valittujen tausta-analyysi 2017, Liitetaulukko 4. Ää- nioikeutetut ja äänestäneet kansalaisuuden mukaan kuntavaaleissa 1996–2017. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/kvaa/2017/05/kvaa_2017_05_2017-05-05_tau_004_ fi.html (haettu 18.1.2018). Tilastokeskus (2017h): Ulkomaalaistaustaiset. Helsinki: Tilastokeskus. https://www.stat. fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa/ulkomaalaistaustaiset.html (haettu 18.1.2018). Togeby, Lise (1999): Migrants at the polls: An analysis of immigrant and refugee partici- pation in Danish local elections. Journal of Ethnic and Migration Studies 25 (4): 665–684. Togeby, Lise (2008): The political representation of ethnic minorities: Denmark as a de- viant case. Party Politics 14 (3): 325–343. Waldron-Moore, Pamela (1999): Eastern Europe at the Crossroads of Democratic Tran- sition: Evaluating Support for Democratic Institutions, Satisfaction with Democratic Go- vernment and Consolidation of Democratic Regime. Comparative Political Studies 32 (1): 32–62. Wass, Hanna, André Blais, Alexandre Morin-Chassé & Marjukka Weide (2015): Engaging immigrants? Examining the correlates of electoral participation among voters with migra- tion background. Journal of Elections, Public Opinion and Parties 25 (4): 407–424. Wass, Hanna & Marjukka Weide (2015): Äänestäminen osana poliittista kansalaisuutta. Maahanmuuttotaustaisten äänioikeutettujen osallistuminen vuoden 2012 kunnallisvaaleis- sa. Selvityksiä ja ohjeita 26:2015. Helsinki: Oikeusministeriö. Wass, Hanna & Sami Borg (2016): Yhdenvertaisuus äänestyskopissa: äänestysaktiivisuus vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Teoksessa Kimmo Grönlund ja Hanna Wass (toim.) Po- liittisen osallistumisen eriytyminen. Eduskuntavaalitutkimus 2015. Selvityksiä ja ohjeita. Helsinki: Oikeusministeriö, 177–199. Weide, Marjukka (2009): Ulkomailla syntyneenä suomalaisessa kunnallispolitiikassa. Maa- hanmuuttotaustaisten kunnanvaltuutettujen edustajuuskäsitykset, motivaatio sekä suhde maahanmuutto- ja kulttuuritaustaansa puheessa politiikassa toimimisesta. Acta nro 214. Helsinki: Helsingin yliopisto & Suomen Kuntaliitto. Weide, Marjukka (2011): Maahanmuuttaneet vaaleissa. Politiikka 53 (1): 55–62. Venho, Tomi (2015): Rahastaa, ei rahasta, rahastaa – suomalaisen vaalirahoituksen seu- rantatutkimus. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Verba, Sidney, Kay Lehman Schlozman & Henry Brady (1995): Voice and Equality: Civic Voluntarism in American Politics. Cambridge: Harvard University Press. 92 Young, Iris Marion (2000): Inclusion and Democracy. Oxford: Oxford University Press. Zuckerman, Alan S. (2005): The Social Logic of Politics. Personal Networks as Contexts for Political Behavior. Philadelphia: Temple University Press. 93 Liite 1. Kuntavaaliehdokkaat 2017 -aineiston kuvaus Kuntavaaliehdokkaat 2017 -kyselyllä haluttiin selvittää vuoden 2017 kuntavaaleissa eh- dolla olleiden yhteiskunnallista taustaa, yhteiskunnallisia asenteita, ehdolle asettumisen syitä sekä ehdolle lähtemisen ja valituksi tulemisen kannalta tärkeitä voimavaroja. Kyselyn yhtenä tavoitteena oli saada edustava aineisto ulkomaalaistaustaisista ehdokkais- ta, sillä aiemmissa kuntavaaliehdokkaille suunnatuissa kyselytutkimuksissa (esim. Kun- taSuomi 2004) ulkomaalaistaustaisten osuus vastaajista on ollut liian pieni tutkimustar- koituksiin. Ylipäätään ulkomaalaistaustaisten vastaajien osuus poliittista käyttäytymistä kartoittavissa kansallisissa ja kansainvälisissä kyselytutkimuksissa on pieni koko väestöä tarkasteltaessa (ks. kansalliset eduskuntavaalitutkimukset ja European Social Survey). Kysely toteutettiin siten, että kuntavaalien ehdokasasettelun vahvistuttua oikeusminis- teriö luovutti Väestörekisterikeskukselle (VRK) ehdokastietojärjestelmästä ehdokkaiden henkilötunnukset. Henkilötunnusten perusteella VRK poimi ehdokkaiden joukosta a) kaikki vieraskieliset ehdokkaat sekä b) 3000 henkilön otoksen suomen-, ruotsin- ja saa- menkielisten ehdokkaiden joukosta. Näin muodostui yhteensä 3729 ehdokkaan joukko, joille toimitettiin kotiin postitse saatekirje, joka sisälsi linkin sähköiseen kyselyyn joko suomeksi tai ruotsiksi, sekä vieraskielisten ehdokkaiden tapauksessa myös englanniksi. Kyselylomakkeet kotimaankielisille ja vieraskielisille ehdokkaille erosivat toisistaan hie- man, sillä vieraskielisille tarkoitettu lomake sisälsi kysymyksiä omaan tai vanhempien en- tiseen asuinmaahan liittyen. Ehdokkaille lähetettiin muistutuskirje viikko ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Niille ehdokkaille, jotka eivät halunneet täyttää sähköistä kyselyä, toimitettiin erillisestä pyynnöstä paperilomake ja vastauskuori. Ehdokaskyselyyn vastasi 1010 suomen- ja ruotsinkielistä ehdokasta ja 204 vieraskielistä ehdokasta. Siten vastausprosentti kotimaankielisten ehdokkaiden osalta oli 33,7 prosent- tia ja vieraskielisten ehdokkaiden osalta 28 prosenttia. Näin muodostui kaksi aineistoa, joita on verrattu keskenään ulkomaalaistaustaisia kuntavaaliehdokkaita käsittelevässä lu- vussa. Kaikkia ehdokkaita käsittelevää lukua varten kahdesta aineistosta muodostettiin yksi aineisto siten, että vieraskielisiä ehdokkaita poimittiin satunnaisesti mukaan samassa suhteessa kun heitä oli kaikissa ehdokkaissa. Taulukko 1 sisältää tämän aineiston edusta- vuustarkastelun. Taulukossa 2 puolestaan on esitetty vieraskieliset ehdokkaat käsittävän erillisen ehdokasaineiston edustavuustarkastelu. 94 Taulukosta 1 havaitaan, että vaikka yhdistetty ehdokasaineisto on verrattain edustava, se sisältää joitakin vinoumia. Kyselyyn vastasi suhteessa enemmän naisehdokkaita kuin mikä heidän osuutensa on kaikkien ehdokkaiden osalta. 35–54-vuotiaita ehdokkaita on vastanneiden joukossa jonkin verran vähemmän kuin perusjoukossa, ja tätä vanhempia ehdokkaita puolestaan suhteellisesti perusjoukkoa enemmän. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten ehdokkaita on vastaajien joukossa suhteessa vähemmän kuin perus- joukossa ja muiden puolueiden ehdokkaita suhteellisesti enemmän. Kunnan asukasluvun suhteen mainittavia vinoumia ei juuri ole. Taulukko 2 vastaavasti osoittaa, että vieraskieliset ehdokkaat käsittävässä aineistossa vi- noumia on jonkin verran enemmän. Kahteen nuorimpaan ikäluokkaan lukeutuvia vas- taajia on aineistossa selkeästi vähemmän kuin perusjoukossa, ja ero on huomattava (6,4 prosenttiyksikköä) erityisesti 25–34-vuotiaiden osalta. Puoluetaustan osalta havaitaan, kuinka ehdokaskyselyyn vastasi perusjoukkoon verrattuna suhteellisesti enemmän (3,8 prosenttiyksikköä) vihreiden ehdokkaita. Kuntakoon mukainen tarkastelu osoittaa, että 5001–20 000 asukkaan kunnissa ehdolla olleita vieraskielisiä ehdokkaita on aineistossa suhteellisesti vähemmän kuin perusjoukossa, ja 50 001–250 000 asukkaan kunnissa eh- dolla olleita enemmän. Tutkimusaineisto tallennetaan Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon, mistä se on tule- vaisuudessa ladattavissa tutkimus-, opiskelu- ja opetuskäyttöön. 95 Taulukko 1. Yhdistetyn ehdokasaineiston edustavuustarkastelu. Kaikki ehdokkaat Lukumäärä % Ehdokasaineisto Lukumäärä % Kaikki 33 618 100,0 1034 100,0 Valintatieto Valittu 8 999 26,8 280 27,1 Varasijalla 8 533 25,4 267 25,8 Ei valittu 16 086 47,8 487 47,1 Sukupuoli Nainen 13 411 39,9 468 45,3 Mies 20 207 60,1 566 54,7 Ikä 18–24 1428 4,2 43 4,2 25–34 4093 12,2 106 10,3 35–44 6923 20,6 167 16,2 45–54 7916 23,5 222 21,5 55–64 7718 23,0 267 25,8 yli 64 5540 16,5 229 22,1 Puolue Kokoomus 5739 17,1 150 14,5 SDP 6132 18,2 211 20,4 Keskusta 7461 22,2 214 20,7 Vihreät 2600 7,7 88 8,5 PS 3831 11,4 98 9,5 Vasemmistoliitto 3203 9,5 115 11,1 RKP 1324 3,9 45 4,4 KD 1971 5,9 66 6,4 Muu puolue 552 1,6 18 1,7 Valitsijayhdistys 805 2,4 29 2,8 Kunnan asukasluku 5000 tai alle 5 371 16,0 165 16 5001–20 000 11 740 34,9 344 33,3 20 001–50 000 6 692 19,9 233 22,5 50 001–100 000 3 954 11,8 119 11,5 100 001–250 000 4 045 12,0 119 11,5 250 001–500 000 732 2,2 27 2,6 yli 500 000 1 084 3,2 27 2,6 96 Taulukko 2. Vieraskieliset ehdokkaat käsittävän ehdokasaineiston edustavuustarkastelu. Kaikki vieraskieliset ehdokkaat Lukumäärä % Ehdokasaineisto Lukumäärä % Kaikki 729 100 204 100 Valintatieto Valittu 66 9,1 15 7,4 Varasijalla 137 18,8 38 18,6 Ei valittu 526 72,2 151 74,0 Sukupuoli Nainen 316 43,3 85 41,7 Mies 413 56,7 119 58,3 Ikä 18–24 44 6,0 9 4,4 25–34 161 22,1 32 15,7 35–44 213 29,2 62 30,4 45–54 190 26,1 61 29,9 55–64 101 13,9 29 14,2 yli 64 20 2,7 11 5,4 Puolue Kokoomus 104 14,3 30 14,7 SDP 125 17,1 31 15,2 Keskusta 96 13,2 25 12,3 Vihreät 108 14,8 38 18,6 PS 69 9,5 14 6,9 Vasemmistoliitto 87 11,9 24 11,8 RKP 44 6,0 13 6,4 KD 67 9,2 21 10,3 Muu puolue 13 1,8 5 2,5 Valitsijayhdistys 16 2,2 3 1,5 Kunnan asukasluku 5000 tai alle 67 9,2 21 10,3 5001–20 000 157 21,5 55 27,0 20 001–50 000 136 18,7 39 19,1 50 001–100 000 124 17,0 30 14,7 100 001–250 000 145 19,9 34 16,7 250 001–500 000 43 5,9 11 5,4 yli 500 000 57 7,8 14 6,9 Oikeusministeriö PL 25 00023 Valtioneuvosto www.oikeusministerio.fi Justitieministeriet PB 25 00023 Statsrådet www.justitieministeriet.fi ISSN 1798-7067 (PDF) ISBN 978-952-259-680-2 (PDF)