YMPÄRISTÖN- SUOJELU SUOMEN YMPÄRISTÖ 3 | 2018 Selvitys orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksista Marja-Riitta Korhonen, Kati Pitkänen ja Johanna Niemistö YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Selvitys orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksista Marja-Riitta Korhonen, Kati Pitkänen ja Johanna Niemistö Ympäristöministeriö, Helsinki 2018 Suomen ympäristö 3/2018 Ympäristöministeriö ISBN: 978-952-11-4800-2 (PDF) Kannen kuva: Johanna Niemistö Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto, Teija Metsänperä Helsinki 2018 Kuvailulehti Julkaisija Ympäristöministeriö 29.6.2018 Tekijät Marja-Riitta Korhonen, Kati Pitkänen ja Johanna Niemistö Julkaisun nimi Selvitys orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksista Julkaisusarjan nimi ja numero Suomen ympäristö 3/2018 Diaari/hankenumero YM111/481/2017 Teema ympäristönsuojelu ISBN PDF 978-952-11-4800-2 ISSN PDF 1796-1637 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4800-2 Sivumäärä 108 Kieli suomi Asiasanat orgaaninen jäte, kaatopaikat, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), vaikutukset Tiivistelmä Tämän hallituksen kärkihankkeen tavoitteena oli laatia selvitys orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon toimeenpanon vaikutuksista, edelleen kaatopaikalle sijoitettavista jätejakeista sekä tarpeesta säätää kierrätyskelpoiselle jätteelle kaatopaikkakielto 2025 lähtien. Taustalla on kaatopaikka-asetuksen (331/2013) mukainen orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoittamista koskeva rajoitus, jolla pyritään ohjaamaan biohajoava tai muuta orgaanista ainesta sisältävä jäte pois kaatopaikoilta materiaalina tai energiana hyödynnettäväksi sekä vähentämään jätehuollosta aiheutuvia haittoja ympäristölle. Selvityksen tulosten perusteella kielto on osoittautunut myönteiseksi jätehuollon kehittymisen kannalta; aiemmin kaatopaikoille sijoitettu orgaaninen jäte on kiellon jälkeen pääsääntöisesti ohjautunut joko materiaalina tai energiana hyödynnettäväksi. Kaatopaikoille sijoitetaan lähinnä mineraalisia materiaaleja ja kierrätyskelvotonta jätettä. Yhdyskuntajätteestä kaatopaikoille sijoitetaan enää 3%. Kierrätyskelpoisen jätteen kaatopaikkakielto on orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon myötä toteutunut. Kielto on myös edistänyt uusien jätteenkäsittelytoimintojen kehittymistä, mutta samalla luonut tiettyjen tuotannon jätteiden osalta haasteita, koska kaikille materiaalina hyödyntämiskelvottomille jätteille ei löydy riittävästi energiahyödyntämis- tai jatkokäsittelykapasiteettia. Tämä taas on lisännyt jätteiden varastointitarvetta. Näihin haasteisiin ympäristöministeriö on selvityksen tuloksiin perustuen vastannut päivittämällä kaatopaikkakiellon soveltamista koskevaa ohjeistusta erityisesti poikkeusmahdollisuuksien osalta. Kustantaja Ympäristöministeriö Julkaisun jakaja/myynti Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Miljöministeriet 29.6.2018 Författare Marja-Riitta Korhonen, Kati Pitkänen och Johanna Niemistö Publikationens titel Utredning om konsekvenserna av förbudet mot att deponera organiskt avfall på avstjälpningsplatser Publikationsseriens namn och nummer Miljön i Finland 3/2018 Diarie-/ projektnummer YM111/481/2017 Tema miljövård ISBN PDF 978-952-11-4800-2 ISSN PDF 1796-1637 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4800-2 Sidantal 108 Språk finska Nyckelord organiskt avfall, avstjälpningsplatser, totalt organiskt kol (TOC), konsekvenser Referat Målet med regeringens spetsprojekt var att göra en utredning om vilka konsekvenser verkställandet av förbudet mot att deponera organiskt avfall på avstjälpningsplatser har, om de avfallsfraktioner som fortfarande får deponeras på avstjälpningsplatser och om behovet att utfärda ett förbud mot att deponera återvinningsbart avfall på avstjälpningsplatser från och med 2025. Bakgrunden till detta är den begränsning av deponering av organiskt avfall på avstjälpningsplatser som anges i förordningen om avstjälpningsplatser (331/2013) och med vilken man vill se till att biologiskt nedbrytbart avfall eller annat avfall som innehåller organiskt material inte förs till avstjälpningsplatser utan till material- eller energiåtervinning och att de olägenheter som avfallshanteringen orsakar miljön minskas. Om man ser till resultaten av utredningen har förbudet visat sig vara verkningsfullt med tanke på hur avfallshanteringen utvecklats – det organiska avfall som tidigare deponerades på avstjälpningsplatser har i regel nu börjat föras till material- eller energiåtervinning. På avstjälpningsplatser deponeras främst mineralhaltiga material och avfall som inte kan återvinnas. Andelen kommunalt avfall som deponeras utgör nuförtiden endast 3 %. Förbudet mot att deponera återvinningsbart avfall på avstjälpningsplatser har i och med förbudet mot att deponera organiskt avfall på avstjälpningsplatser verkställts. Förbudet har också bidragit till utvecklandet av nya avfallsbehandlingsfunktioner, men samtidigt också medfört utmaningar i fråga om vissa avfall från produktionen, eftersom det inte finns tillräckligt med kapacitet för energiåtervinning eller fortsatt behandling av alla de avfall som inte kan återvinnas som material. Detta har å sin sida lett till ett ökat behov av att lagra avfall. Miljöministeriet har med stöd av utredningens resultat svarat på dessa utmaningar genom att uppdatera sina anvisningar om tillämpning av deponeringsförbudet, i synnerhet när det gäller möjligheterna till undantag. Förläggare Miljöministeriet Distribution/ beställningar Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Ministry of the Environment 29.6.2018 Authors Marja-Riitta Korhonen, Kati Pitkänen and Johanna Niemistö Title of publication Impacts of the ban on landfilling organic waste Series and publication number The Finnish Environment 3/2018 Register number YM111/481/2017 Subject Environmental protection ISBN PDF 978-952-11-4800-2 ISSN (PDF) 1796-1637 Website address (URN) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4800-2 Pages 108 Language Finnish Keywords organic waste, landfill, total organic carbon (TOC), impacts Abstract The objective of this Government’s key project was to draw up a report on the impacts of the implementation of the ban on landfilling organic waste, waste fractions that continue to be deposited in landfill, and the need to impose a ban on landfilling recyclable waste as from 2025. This is based on the restriction on landfilling organic material under the Government Decree on Landfills (331/2013) that aims to steer biodegradable waste or other waste containing organic material away from landfills to be used as material or energy and to reduce the adverse impacts of waste management to the environment. Based on the results, the ban has proven relevant in terms of the development of waste management: organic waste that used to be deposited in landfills has as a rule been steered for use as material or energy. Now mainly mineral materials and unrecyclable waste is deposited in landfills, as well as only 3% of municipal waste. The ban on landfilling organic waste has in practice implemented the ban on landfilling recyclable material. The ban has also promoted the development of waste management operations. However, challenges have also been created in terms of certain types of waste because the capacity for utilisation as energy or further processing is insufficient relative to all wastes that cannot be utilised as material. This, in turn, has increased the need for waste storage. To respond to these challenges the Ministry of the Environment has made use of the results to update the guidelines concerning the application of the ban on landfilling especially with regard to the derogations allowed. Publisher Ministry of the Environment Distributed by/ publication sales Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö 1 Johdanto .................................................................................................................................................................... 9 1.1 Työn tausta ............................................................................................................................................................................. 9 1.2 Työn tavoitteet .................................................................................................................................................................... 9 1.3 Työn toteutus ...................................................................................................................................................................... 10 I Nykytilaselvitys .................................................................................................................................................... 13 2 Lainsäädäntö .............................................................................................................................................................. 13 2.1 Yleistä jätelainsäädännöstä ................................................................................................................................... 13 2.2 Kaatopaikka-asetus (331/2013) ......................................................................................................................... 14 2.3 Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto – kokemuksia muista maista .......................... 16 2.4 Lainsäädännön muutokset .................................................................................................................................... 18 3 Tavanomaisen jätteen kaatopaikat ja niille vuosina 2015–2017 sijoitetut jätteet ................................................................................................................................................... 20 4 Poikkeuslupapäätökset .................................................................................................................................... 28 4.1 Poikkeuslupapäätökset 2015–2017 .............................................................................................................. 29 4.2 Poikkeuslupahakemuksissa mainitut jätteet ....................................................................................... 31 4.3 Lupahakemusten ratkaisut ..................................................................................................................................... 37 4.4 Hakemusten ja päätösten perustelut .......................................................................................................... 39 5 Kaatopaikkakiellon myötä haasteellisiksi osoittautuneet orgaaniset jätteet ......... 45 5.1 Valtakunnallisesti haasteelliset jätteet ....................................................................................................... 48 5.2 Alueellisesti haasteelliset jätteet ...................................................................................................................... 54 6 Jätteiden käsittelyvaihtoehdot ............................................................................................................... 58 6.1 Esikäsittely ............................................................................................................................................................................... 58 6.2 Energiahyödyntäminen ............................................................................................................................................. 59 6.3 Hyödyntäminen kaatopaikoilla ......................................................................................................................... 63 6.4 Jätteiden vienti ................................................................................................................................................................... 64 II Kaatopaikkatoimijoiden ja viranomaisten näkemyksiä kaatopaikkakiellosta ...................................................................................................................................... 67 7 Kaatopaikkakiellon vaikutukset ............................................................................................................... 68 7.1 Positiiviset vaikutukset .............................................................................................................................................. 68 7.2 Haasteet ..................................................................................................................................................................................... 70 8 Kaatopaikkakieltoon ja poikkeuslupamenettelyyn liittyvät haasteet ................. 71 8.1 Kaatopaikkatoimijoiden näkökulma ............................................................................................................ 71 8.2 Luvittajien ja valvojien näkökulma ................................................................................................................ 72 9 Sääntelyn kehittäminen ................................................................................................................................. 73 9.1 Kaatopaikkatoimijoiden näkemyksiä ......................................................................................................... 73 9.2 Luvittajien ja valvojien näkemyksiä ............................................................................................................. 74 III Ehdotukset toimenpiteiksi ..................................................................................................................... 75 10 Jätekohtainen analyysi ja ehdotukset ............................................................................................... 76 11 Sääntelyn muutokset ja lisäsääntelyn tarve ....................................................................................................... 79 12 Muutoksia poikkeuslupakäytäntöihin ................................................................................................ 81 13 Muut ohjauskeinot ................................................................................................................................................ 83 IV Johtopäätökset ....................................................................................................................................................... 86 Kirjallisuus .................................................................................................................................................................... 88 Liitteet .................................................................................................................................................................... 103 9SELVITYS ORGAANISEN JÄTTEEN KAATOPAIKKAKIELLON VAIKUTUKSISTA 1 Johdanto 1.1 Työn tausta Kaatopaikoista annettu valtioneuvoston asetus (331/2013, kaatopaikka-asetus) tu- li voimaan 1.6.2013. Asetus korvasi kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997). Asetuksella on rajoitettu vuoden 2016 alusta biohajoavan ja muuta orgaanista ainesta sisältävän tavanomaisen jätteen hyväksymistä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Rajoituksen (käytetään myöhemmin myös ilmaisua orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto) tavoitteena on ollut ohjata biohajoava tai muuta orgaanista ainesta sisältävä jäte pois kaa- topaikoilta materiaalina tai energiana hyödynnettäväksi ja näin lisätä kierrätystä ja uusien jätteenkäsittelymenetelmien kehittämistä sekä vähentää jätehuollosta aiheutuvia kasvi- huonekaasupäästöjä sekä haitallisten aineiden kulkeutumista ympäristöön. Asetuksen mukaan kaatopaikalle sijoitettavan jätteen orgaanisen aineksen pitoisuus orgaanisen hii- len kokonaismääränä (total organic carbon, TOC) tai hehkutushäviönä (loss of ignition, LOI) saa olla enintään 10 %. Rakennus- ja purkujätteiden osalta säännöksiä sovelletaan täysi- määräisesti vasta 1.1.2020, eli vuoden 2019 loppuun asti näiden jätteiden osalta kaatopai- kalle sijoitettavan orgaanisen aineksen raja on 15 %. Asetuksen mukaisesti lupaviranomai- nen voi tietyissä tilanteissa myöntää kaatopaikan pitäjille poikkeuksia orgaanista ainesta koskevasta rajoituksesta joko jätteen ominaisuuksiin tai kapasiteettipulaan perustuen. 1.2 Työn tavoitteet Tämä selvityshanke on osa hallitusohjelman Kiertotalouden läpimurto, vesistöt kuntoon -kärkihankkeen toimenpidettä ”valmistellaan kierrätystä edistävää sääntelyä ja ratkaisuja”. Hallitusohjelman toimintasuunnitelman mukaisesti tämän hankkeen tavoitteena on laatia selvitys orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon toimeenpanon vaikutuksista ja edelleen kaatopaikalle sijoitettavista jätteistä. Lisäksi tavoitteena on arvioida lisäsääntelyn tarvetta kierrätyskelpoisen jätteen kaatopaikkakiellon säätämiseksi vuodesta 2025 lähtien. 10 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Hankkeessa selvitetään, mitä jätteitä edelleen sijoitetaan tavanomaisen jätteen kaatopai- kalle sekä nostetaan esiin haasteellisia orgaanista ainesta sisältäviä jätteitä, joiden käsitte- lyyn ei jätteiden ominaisuuksien vuoksi tällä hetkellä ole saatavilla kaatopaikkasijoitusta korvaavia käsittelymenetelmiä tai joiden käsittelyyn ei ole tarjolla riittävästi käsittelyka- pasiteettia, mukaan lukien polttokapasiteetti. Lisäksi selvitetään paitsi kaatopaikkakiellon positiivisia vaikutuksia, myös sen luomia haasteita. Tulosten perusteella arvioidaan säänte- lyn muuttamisen sekä mahdollisen lisäsääntelyn tarvetta sekä tehdään ehdotuksia toi- menpiteiksi, joilla selvityksessä esille nousseisiin ongelmakohtiin voitaisiin vastata. 1.3 Työn toteutus Hankkeessa hyödynnettiin monipuolisesti erilaisia asiakirja-, tilasto- ja rekisteriaineistoja, minkä ohella toteutettiin haastatteluja ja kaksi kyselyä. Työn tukena on hyödynnetty myös aiempia aiheesta laadittuja raportteja (katso lähdeluettelo) sekä hankkeen kanssa saman- aikaisesti käynnissä olleen Teknologian tutkimuskeskus (VTT Oy) selvityshankkeen tulok- sia. VTT:n selvityksessä on tarkasteltu eräiden jätteiden ja rejektien käsittelykapasiteetin sekä muutamien jäteperäisten materiaalien markkinoiden tilannetta Suomessa (VTT Oy 2018). Lisäksi hankkeessa on hyödynnetty selvityksen kanssa samanaikaisesti ympäristö- ministeriössä päivitettyä muistiota orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon soveltamisesta (Ympäristöministeriö 2018b). Jätteitä koskevat aineistot ja tilastot Työ käynnistettiin kartoittamalla olemassa olevista ympäristöhallinnon tietolähteistä saa- tavan tiedon soveltuvuus hankkeen tarpeisiin. Tilasto- ja rekisteriaineistoista käyttökel- poiseksi osoittautuivat erityisesti Verohallinnon tilastot, joista saatiin tietoa kaatopaikoille sijoitettujen sekä kaatopaikoilla hyödynnettyjen jätteiden määristä luokittain. Jätteet on luokiteltu jäteasetuksen (Valtioneuvoston asetus jätteistä 179/2012) liitteenä 4 olevassa jäteluettelossa. Luettelo koostuu kuusinumeroisilla tunnusnumeroilla varustetuista jäteni- mikkeistä sekä kaksi- ja nelinumeroisilla tunnusnumeroilla varustetuista nimikeryhmäotsi- koista. Jätteen perässä oleva *-merkki tarkoittaa, että kyseessä on vaarallinen jäte. Jätteiden viennin osalta hyödynnettiin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ylläpitämää re- kisteriä jätteiden siirroista. Lisäksi hankkeessa höydynnettiin VAHTI-tietojärjestelmää, joka on osa ympäristönsuojelulain (YSL 27 §) edellyttämää ja ympäristöhallinnon ylläpitämää Ympä- ristönsuojelun tietojärjestelmää. VAHTI-järjestelmä on vuoden 2018 alusta sulautettu osaksi uutta ympäristönsuojelun valvonnan sähköistä asiointijärjestelmää eli YLVAa. Verohallinnon tilastoja ja VAHTI-järjestelmän tietoja on tässä raportissa hyödynnetty erityisesti tuottamaan yleiskuva toimijoiden raportoimista kaatopaikoille päätyvien jätteiden määristä. 11 SELVITYS ORGAANISEN JÄTTEEN KAATOPAIKKAKIELLON VAIKUTUKSISTA Keskeiseksi hankkeen tietolähteeksi muodostuivat kaatopaikka-asetuksen kaatopaikkasi- joittamiseen edellyttämät poikkeuslupahakemukset ja aluehallintovirastojen (AVIen) näi- hin antamat ratkaisut. Tätä selvitystä varten koottiin kaatopaikka-asetuksen 35 §:n nojalla vuosina 2015–2017 annetut ratkaisut sekä näihin liittyvät poikkeuslupahakemukset. Lista selvityksessä hyödynnetyistä, päätöksen saaneista poikkeuslupahakemuksista on esitetty raportin liitteenä 1. Hakemuksista ja päätöksistä koottiin tiedot jätenimikkeistä, joille poik- keuslupaa kaatopaikka-asetuksen mukaisesta orgaanisen aineksen rajoituksesta oli haet- tu. Poikkeuslupahakemuksista analysoitiin hakukohteena olevat jätteet, lupahakemusten perustelut, AVIen päätökset sekä niiden perustelut. Poikkeuslupahakemusten ja -ratkai- sujen sisältöä on tässä raportissa hyödynnetty tuottamaan käsitys kaatopaikka-asetuksen kannalta haasteellisista jätteistä. Poikkeuslupahakemusten ohella hankkeessa tarkasteltiin kielteisistä poikkeuslupahake- muksista tehtyjä valituksia Vaasan hallinto-oikeuteen (HaO) sekä hallinto-oikeuden vali- tuksista antamia ratkaisuja vuosina syksyn 2017 ja kevään 2018 aikana. Lista selvityksessä hyödynnetyistä päätöksistä on esitetty raportin lähdeluettelossa. Sidosryhmille osoitetut ryhmähaastattelut ja kyselyt Keskeisten sidosryhmien, eli kaatopaikkatoimijoiden sekä lupa- ja valvontaviranomaisten, näkemyksiä kaatopaikkakiellosta selvitettiin ryhmähaastatteluilla sekä kyselyillä. Lisäksi selvitystyön aikana vierailtiin kahdessa eri jätteenkäsittelylaitoksessa. Hankkeessa järjes- tettiin kolme ryhmähaastattelua, jotka kohdistuivat Suomen Kiertovoima ry:n (KIVO) jä- senyrityksille (julkisen sektorin kaatopaikkatoimijat), Ympäristöteollisuus- ja palvelut ry:n (YTP) jäsenyrityksille (yksityisen sektorin kaatopaikkatoimijat) sekä AVIen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) jätteistä vastaaville virkamiehille (kaatopaikkatoi- minnan luvittajat ja valvojat). Kuhunkin ryhmähaastatteluun osallistui 4–6 henkilöä. Tämän lisäksi lisätietoa kerättiin järjestämällä tapaaminen Kuntaliiton ja Vesilaitosyhdistyksen kanssa. Alueellisen näkökulman vahvistamiseksi hanketta varten haastateltiin Pohjois-Kar- jalan ELY-keskuksen jätteistä vastaavaa valvontaviranomaista. Ryhmähaastatteluja sekä keskustelutilaisuuksia hyödynnettiin tarkentamaan ja muotoilemaan kysymyksiä laajem- mille kohdejoukoille toteutettuihin kyselyihin. Ryhmähaastattelujen pohjalta laadittiin kyselyt julkisille ja yksityisille kaatopaikkatoimijoil- le sekä lupa- ja valvontaviranomaisille. Kyselylomakkeet on esitetty liitteissä 2 ja 3. Kyselyt toteutettiin internet-pohjaisina loka-joulukuun 2017 aikana. Kyselyissä kartoitettiin muun muassa toimijoiden näkemyksiä kiellon kannalta haasteellisista jätteistä, kokemuksia poik- keuslupamenettelystä, kieltoon liittyvistä ongelmista sekä sääntelyn kehittämistarpeista. Kyselyiden tulokset ovat toimineet keskeisenä aineistona analysoitaessa niin nykytilaa kuin sääntelyyn liittyviä ongelmakohtia. 12 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kyselyistä ensimmäinen suunnattiin kunnallisille ja yksityisille jätelaitoksille ja -yhtiöille ja siihen saatiin yhteensä 30 vastausta. Pääosa vastaajista (21 kpl) oli kunnallisia jätelaitoksia tai -yhtiöitä. Loput vastaajista olivat yksityisiä jätteiden käsittelyyn, kierrätykseen ja kulje- tukseen tai jätehuollon konsultointiin erikoistuneita yrityksiä. Vastauksia saatiin kattavas- ti eri puolilta Suomea (kuvio 1). Vastaajista 24 kaatopaikkatoimijalla on käytössään oma tavanomaisen jätteen kaatopaikkaa ja nämä toimijat ovat myös hakeneet poikkeuslupaa orgaanista jätettä sisältävien jätteiden sijoittamiseksi kaatopaikalle. Kuvio 1. Kyselyyn osallistuneiden jätelaitosten ja -yhtiöiden pääasialliset toimialueet (yhteensä 30 vastaajaa, joista osa toimii usealla alueella). Toinen kysely toteutettiin aluehallintovirastojen lupaviranomaisille sekä ELY-keskusten ja kuntien valvontaviranomaisille. Kyselyyn saatiin 18 vastausta. Puolet vastaajista oli ELY-kes- kuksista, kuusi kunnista ja kolme aluehallintovirastosta. Vastauksia saatiin erityisesti Länsi- ja Sisä-Suomesta sekä Etelä-Suomesta (kuvio 2). Kyselyä täydennettiin toteuttamalla yksi haastattelu Itä-Suomen alueella. Kuvio 2. Kyselyyn vastanneiden virkamiesten pääasiallinen toiminta-alue. 14 9 9 6 5 4 0 5 10 15 Etelä-Suomi Länsi- ja Sisä-Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi Lounais-Suomi Lappi 7 6 2 1 1 0 0 2 4 6 8 Länsi- ja Sisä-Suomi Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Itä-Suomi Lounais-Suomi Lappi 13 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 I Nykytilaselvitys 2 Lainsäädäntö 2.1 Yleistä jätelainsäädännöstä Jätelainsäädännön yleisenä tavoitteena on ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle, vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, edis- tää luonnonvarojen kestävää käyttöä, varmistaa toimiva jätehuolto, ehkäistä roskaantumis- ta sekä edistää jätehierarkian käytäntöön soveltamista. Suomen jätelainsäädäntö noudat- taa pääosin Euroopan unionin lainsäädäntöä, jota parhaillaan uudistetaan muun muassa jäte- ja kaatopaikkadirektiivien osalta. Tässä luvussa esitellään voimassaolevaa lainsäädän- töä sekä tulevia direktiivimuutoksia ja niiden vaikutuksia orgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoittamiseen. Kansallisessa lainsäädännössä kaatopaikkasijoittamisesta säädetään yksi- tyiskohtaisesti valtioneuvoston asetuksessa kaatopaikoista (kaatopaikka-asetus). Suomessa biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta rajoitettiin ensimmäisen kerran kaatopaikoista annetulla valtioneuvoston päätöksellä (861/1997) vuonna 1997. Kyseinen päätös valmisteltiin kaatopaikkoja koskevan komission direktiiviehdotuksen perusteel- la ennakoiden tulevaa direktiiviä. Kaatopaikoista annettu neuvoston direktiivi (1999/31/ EY), jäljempänä kaatopaikkadirektiivi, pantiin täytäntöön jäsenmaissa vuonna 2001. Myö- hemmin annettiin kaatopaikkadirektiiviin liittyvä neuvoston päätös 2003/33/EY jätteiden kaatopaikkakelpoisuusmenettelystä ja kelpoisuuskriteereistä. Vuonna 2003 kaatopaikka- direktiiviin tehdyillä muutoksilla rajoitettiin muun muassa kaatopaikoille sijoitettavan vaa- rallisen jätteen orgaanisen hiilen määrää, jätteiden liukoisuusominaisuuksia ja kipsijätteen kanssa yhteen sijoitettavan muun jätteen orgaanisen hiilen määrää. Vuonna 2015 Euroopan komissio antoi ehdotuksen kuuden jätteisiin liittyvän direktiivin muutoksesta osana kiertotalouspakettia (Ympäristöministeriö 2018a). Kaatopaikkadirektiivi (1999/31/EY) oli yksi uudistettavista direktiiveistä. Jätesäädöspaketti hyväksyttiin virallises- ti toukokuussa 2018 ja direktiivit tulevat voimaan heinäkuussa 2018. Direktiivimuutokset (2018/849–2018/852) on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä viimeistään 5.7.2020. Kaatopaikkadirektiivin sekä jätedirektiivin aiheuttamia muutoksia kaatopaikoille sijoitettaviin jätteisiin arvioidaan luvussa 2.4. 14 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 2.2 Kaatopaikka-asetus (331/2013) Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013), kaatopaikka-asetus, säädettiin vuonna 2013. Asetuksella kumottiin samanniminen valtioneuvoston päätös. Kaatopaikka-asetuk- sella haluttiin selventää velvoitteita koskien orgaanista ainesta sisältävän jätteen sijoitta- mista tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle hyväksyttä- välle jätteelle asetettiin rajat orgaanisen hiilen määrälle ja asetuksen soveltamisala sää- dettiin koskemaan biohajoavan jätteen sijaan myös muuta orgaanista ainesta sisältävää jätettä. Biohajoavien ja muiden orgaanisten jätteiden kaatopaikoille sijoittamista koskevat rajoitukset on todettu kustannustehokkaiksi toimiksi kasvihuonekaasujen vähentämiseksi sekä samalla pystyttäisiin vähentämään kaatopaikan suotovesien kuormitusta. (Ympäris- töministeriö 2013) Asetuksen tavoitteena on, että orgaanisen jätteen sijoittamisesta tavanomaisen jätteen kaa- topaikalle pääosin luovutaan. Pääsääntöisesti orgaanista ainesta sisältävä jäte olisi toimitetta- va kaatopaikan sijaan joko materiaalina uudelleenkäytettäväksi tai hyödynnettäväksi ja vasta sen jälkeen energiana hyödynnettäväksi tai kaatopaikalle sijoitettavaksi. Kaatopaikalle hyväk- syttävä jäte on esikäsiteltävä ennen kaatopaikalle sijoittamista, sekalaista käsittelemätöntä jä- tettä hyväksytään kaatopaikoille vain poikkeustapauksissa. Seuraavalla sivulla on tarkemmin nostettu esiin tämän selvityksen kannalta oleelliset asetuksen pykälät 28 ja 35. Biohajoavan ja orgaanisen jätteen sijoittamista kaatopaikalle koskevat rajoitukset tulivat sovellettavaksi 1.1.2016. Asetuksen 28 §:n mukaan jätteen orgaanisen aineksen pitoisuus hiilen kokonaismääränä (TOC) tai hehkutushäviönä (LOI) määriteltynä saa olla enintään 10 prosenttia. Tämä rajoitus ei koske tiettyjä asetuksessa mainittuja jätteitä. Rakennus- ja purkujätteiden osalta säännöksiä sovelletaan täysimääräisesti kuitenkin vasta 1.1.2020 lähtien. Rakennus- ja purkujätteen lajittelussa syntyvän kaatopaikalle sijoitetta- van jätteen orgaanisen aineksen enimmäispitoisuus saa olla 15 prosenttia vuoden 2019 loppuun saakka. Orgaanisen aineksen määrää koskevat rajoitukset ovat aiemmin olleet voimassa kaatopaikkadirektiivin vaatimusten mukaisesti vaarallisen jätteen ja pysyvän jät- teen kaatopaikoille sijoitettaville jätteille sekä tiettyyn kaatopaikan osaan tavanomaisen jätteen kaatopaikalla sijoitettaville jätteille. Lupaviranomainen, joka tässä tapauksessa on aluehallintovirasto, voi tietyissä tilanteissa myöntää poikkeuksen asetuksen 28 §:n mukaisista rajoituksista. Jätteet on tällaisissakin ta- pauksissa pääsääntöisesti aina esikäsiteltävä ennen sijoittamista kaatopaikalle. Näitä poik- keuksia käsitellään tämän raportin luvuissa 4 ja 5. 15 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 28 § Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle hyväksyttävän tavanomaisen jätteen yleiset kelpoisuusvaatimukset Tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksen alla olevaan jätetäyttöön tai rakenteeseen hyväksytään vain sellaista tavanomaista jätettä, jonka biohajoavan ja muun orgaanisen aineksen pitoisuus määritettynä orgaanisen hiilen kokonaismääränä tai hehku- tushäviönä on enintään 10 prosenttia. Tämä ei koske seuraavia jätteitä: 1. energiantuotannossa tai jätteen polttamisessa syntyvä lento- tai pohjatuhka, jos sen liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuus on alle 800 milligrammaa kilogrammassa määritettynä nesteen ja kiin- teän aineen suhteessa 10 litraa kilogrammaa kuiva-ainetta kohden joko jätteen omassa pH:ssa tai pH:ssa 7,5–8; 2. pilaantunut maa-ainesjäte, pilaantunut ruoppausjäte tai asbesti- jäte, jos se sijoitetaan erillään muista jätteistä; 3. jätelain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetussa sivutuote- asetuksessa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet, jos asetuksessa tai sen täytäntöönpanosäännöksissä hyväksytään niiden hautaaminen maahan, tai muutkin jätteet erityistilanteessa, jos niiden sijoittaminen kaatopaikalle on välttämätöntä eläintau- tien torjumiseksi; 4. metsäteollisuudessa massan valmistuksessa syntyvä soodasakka tai keräyspaperin siistauksessa syntyvä liete; 5. 29–31 §:ssä tarkoitettu jäte. 35 § Poikkeuksen myöntäminen eräissä tapauksissa Lupaviranomainen voi päättää, että biohajoavaa ja muuta orgaanis- ta ainesta sisältävän jätteen sijoittamista koskevaa 28 §:n mukaista rajoitusta ei sovelleta 15 §:n mukaisesti esikäsiteltyyn jätteeseen, jos luotettavasti osoitetaan, että jäte ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu käsiteltäväksi muulla tavoin kuin sijoittamalla kaatopaikalle. Lupavi- ranomainen voi myös myöntää rajoituksesta poikkeuksen määräajaksi enintään vuodeksi kerrallaan, jos luotettavasti osoitetaan, että korvaa- va käsittely kapasiteetti saadaan käyttöön asetettavassa määräajassa. 16 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 2.3 Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto – kokemuksia muista maista Taulukkoon 1 on koottu tietoa Euroopan ympäristökeskuksen (European Environment Agency, EEA) vuonna 2016 julkaisemista maakohtaisista raporteista koskien kaatopaikoille tai jätteenkäsittelylle annettuja rajoituksia ja veroja. Jätteen käsittelyn tiedot ovat vuodelta 2014, uusi päivitys raporteista on tulossa vuoden 2018 lopulla. Suomen osalta käsittely on muuttunut merkittävästi viime vuosina, sillä vuonna 2016 kaatopaikoille sijoitettiin enää noin 3 % yhdyskuntajätteistä, jätteenpolton osuuden ollessa noin 55 % ja materiaalina kierrätyksen noin 42 % (Tilastokeskus 2018). 17 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Taulukko 1. Yhteenveto Euroopan maiden rajoituksista tavanomaisen jätteen kaatopaikoille sijoitettavista jätteistä ja jätteen käsittelystä vuonna 2014. (Lähde: European Enviroment Agency 2016). Maa Kaatopaikkakieltoa koskevat jätteet ja kiellon aloitusvuosi TOC-raja Kaatopaikkasijoituksen ja jätteenpolton verotus Jätteen käsittely vuonna 2014 Suomi Esikäsittelemätön, biohajoava yhdyskuntajäte (2005), orgaaninen jäte (2016) TOC-pitoisuus alle 10 %, (rakennus- ja purkujätteel- lä 15 % 31.12.2019 saakka) Jätevero vuodesta 1996 alkaen, nyt 70 €/t, Jätteenpoltolla ei veroa. Kaatopaikkasijoitus 17 %, Jätteenpoltto 50 %, Kierrätys 33 % Ruotsi Polttokelpoinen, lajiteltu jäte (2002), orgaaninen jäte (2005) Ei TOC-rajoituksia. Jätevero (2000), nyt 500 SEK/t (noin 49 €/t) Jätteenpoltolle vero 2006, mutta peruttiin vuonna 2010. Kaatopaikkasijoitus 0,6 %, Jätteenpoltto yli 49 %, Kierrätys yli 49 % Norja Biohajoava jäte (2009) TOC-pitoisuus alle 10 % (2009). Kaatopaikkasijoitukselle ja poltolle asetettiin verot vuonna 1999, mutta verot kumottiin polton osalta 2010 ja kaatopaikkavero 2015. Kaatopaikkasijoitus 3 % Jätteenpoltto 53 % Kierrätys 42 % Lajittelun hävikki n. 2 % Tanska Polttokelpoinen jäte, mukaan lukien biohajoava jäte (1997) Ei TOC-rajoituksia seka- jätteen kaato-paikoille. Mineraalisen jätteen kaato- paikalla TOC-raja 5 % 1). Jätevero vuodesta 1987 alkaen, nyt 475 DKK (noin 64 €/t). Jätteenpolton vero (59,8 DKK/GJ (noin 0,14 €/GJ), sis. CO2-veron). Kaatopaikkasijoitus 1,3 % Jätteenpoltto 54 %, Kierrätys noin 44 % Viro Käsittelemätön jäte (2004) Ei TOC-rajoituksia. Päästömaksu/vero jätteenkäsittelylle vuodesta 1990, nyt 30 €/t. Kaatopaikkasijoitus 6,4 % Jätteenpoltto 47 % Kierrätys 31 % Belgia Rajoitukset vaihtelevat alueittain: Flanderiin kaato- paikkakieltoja 2001 ja 2006, Valloniaan 2004, 2007, 2008, 20102). Ei TOC-rajoituksia. Vero Flandersissa vuodesta 2001 alkaen, Walloniassa 2007 alkaen, veron määrä vaihtelee alueittain, jätteenpolton vero 1–30 €/t riippuen jätteestä ja energian talteenotosta Kaatopaikkasijoitus 1 %, Jätteenpoltto 45 %, Kierrätys 55 % Saksa Esikäsittelemätön jäte (täysin implementoitu 2005) TOC max. 5 % mekaanises- ti/biologisesti käsitellyl- le jätteelle TOC-raja 18 % (täysivoimaisesti implementoitu 2005) Ei veroja. Kaatopaikkasijoitus 1 %, Jätteenpoltto 35 %, Kierrätys 64 % Itävalta Reaktiivisen jätteen kaatopaikkakielto (2004), biohajoavan jätteen kaato- paikkakielto (2009) TOC-raja 5 % (2009), mekaanisbiologisesti käsitellyllä jätteellä korkeampi raja. Kaatopaikkavero vuodesta 1989 alkaen, nyt vero 29,8 €/t. Polton verotus vuodesta 2006, 8 €/t. Kaatopaikkasijoitus 4 % Jätteenpoltto 37 % Kierrätys 56 % 1) Lähde Wahlström ym. 2012. 2) Flanderin kaatopaikkakielto (2006) palavalle jätteelle, Vallonian kaatopaikkakielto (2004) koskien kotitalousjätettä, lietteitä, pohjatuhkia korkean biohajoavan osuuden sisältäviä jätteitä (Pöyry 2015). Kiellot ja verot ovat vähentäneet kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrää voimakkaas- ti ja lisänneet jätteiden hyödyntämistä sekä energiana että materiaalina. Useiden maiden kohdalla kaatopaikalle sijoitetaan enää alle 1 % yhdyskuntajätteestä. 18 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 2.4 Lainsäädännön muutokset Kaatopaikkadirektiivin muutos Kesällä 2018 tulee voimaan kaatopaikkadirektiivin muutosdirektiivi (2018/850/EY), joka tu- lee saattaa kansalliseen lainsäädäntöön viimeistään heinäkuussa 2020. Kaatopaikkadirek- tiiviin tehtävillä muutoksilla pyritään edistämään Euroopan unionin siirtymistä kiertotalo- uteen muun muassa minimoimalla kaatopaikalle sijoitettavan vaarattoman jätteen määrä. Direktiivillä edistetään jätehierarkian toteutumista, pyritään lisäämään kierrätystä ja uusio- käyttöä sekä pyritään estämään siirtyminen kaatopaikalle sijoittamisesta jätteenpolttoon. Kaatopaikalle sijoittamista koskevia rajoituksia sovelletaan kaikkiin jätteisiin, jotka sovel- tuvat kierrätykseen tai muuhun materiaalien tai energian hyödyntämiseen. Rajoituksia ei kuitenkaan pidä soveltaa, jos voidaan osoittaa, että jäte ei sovellu kierrätykseen tai muu- hun hyödyntämiseen ja että kaatopaikalle sijoittaminen johtaisi ympäristön kannalta par- haaseen mahdolliseen kokonaistulokseen. Keskeisin lisäys direktiiviin on se, että vuodesta 2030 kaatopaikalle ei tulisi sijoittaa mitään kierrätykseen tai muuhun hyödyntämiseen soveltuvaa jätettä etenkään yhdyskuntajätteen mukana, paitsi jos kaatopaikkasijoitus on paras vaihtoehto ympäristön kannalta. Lisäksi vuonna 2035 kaatopaikoille voi sijoittaa enintään 10 % syntyvästä yhdyskuntajätteestä. Direktiiviin lisättiin myös maininta, että kaatopaikoille ei saa sijoittaa jätettä, joka on eril- liskerätty uudelleenkäytön valmistelua tai kierrätystä varten, paitsi jos jäte syntyy myö- hemmästä käsittelystä ja kaatopaikkasijoitus on ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Komissiolle annettiin velvoite kehittää standardit näytteidenottoon jätteistä, mutta niiden hyväksymiseen saakka käytetään kansallisia standardeja ja menetelmiä. Suomi on käytännössä jo saavuttanut edellä mainitun 10 % vähentämistavoitteen, sillä vuonna 2016 kaatopaikoille sijoitettiin enää noin 3 % yhdyskuntajätteestä. Orgaanisen jät- teen kaatopaikkakielto on ohjannut suuren osan aiemmin kaatopaikalle sijoitetusta orgaa- nisesta jätteestä muuhun käsittelyyn, ja näin ollen hyödyntämiskelpoista jätettä päätyy kaatopaikoille enää vähän. Jätedirektiivin muutos Kaatopaikkadirektiivin kanssa yhtäaikaisesti tulee voimaan jätedirektiivin muutosdirektiivi (2018/851/EY), jonka mukaan rakennusten purkukohteissa on edistettävä valikoivaa purka- mista, jotta voidaan mahdollistaa vaarallisten aineiden poistaminen ja turvallinen käsittely ja helpottaa uudelleenkäyttöä ja laadukasta kierrätystä materiaalien valikoivalla poistami- sella. Direktiivin mukaan lajitteluvelvoite koskee ainakin puuta, mineraalifraktioita (betoni, tiilet, laatat ja keramiikka), metallia, lasia, muovia ja kipsiä. Tämä uudistus ei sinällään tuo merkittäviä muutoksia Suomen tilanteeseen, sillä nykyinen valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) sisältää jo velvoitteen kahdeksan eri jätteen erilliskeräykselle rakennus- ja pur- 19 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 kujätteestä. Uudella kaatopaikkadirektiivillä eikä muilla uudistetuilla jätealan direktiiveillä tule olemaan olennaisia suoria vaikutuksia jätteen sijoittamiseen kaatopaikoille eikä kaato- paikoille sijoitettavan jätteen koostumukseen Suomessa nykytilanteeseen verrattuna. Jätteidenkäsittelyn BAT-päätelmät tulossa Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla (BAT) tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusme- netelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito-, käyttö- sekä lopettamistapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Jätteenkäsittelylle on valmisteltu BAT-päätelmät, jotka tullaan nähtävästi jul- kaisemaan vuoden 2018 aikana. BAT-päätelmät koskevat teollisuuspäästödirektiivin alaisia laitoksia ja ne ovat sitovia. BAT-päätelmät tulevat koskemaan tavanomaisten jätteiden osal- ta sellaisia laitoksia, jossa jätteiden hyödyntämisen tai hyödyntämisen ja loppukäsittelyn yhdistämisen kapasiteetti on yli 75 tonnia päivässä. Tällaisia laitoksia Suomessa arvioitiin olevan vuonna 2013 noin 90 kpl. Kaatopaikkasijoitus ei sisälly jätteenkäsittelyn BAT-päätel- miin, mutta jätteiden mekaaninen käsittely, pilaantuneen maa-aineksen käsittely sekä jät- teiden varastointi sisältyvät. BAT-päätelmissä esitetään sitovat päästörajat tietyille jätteen- käsittelytoimille, mutta keinot rajojen saavuttamiseen on laitoksen vapaasti valittavissa. BAT-päätelmien julkistaminen voi direktiivilaitosten osalta johtaa ympäristöluvan tarkista- misen tarpeeseen. BAT-päätelmien vaikutuksia jätteiden käsittely- sekä esikäsittelymenetel- mien kehittymiseen tai tekniikoiden kehittymisen vaikutuksia kaatopaikalle sijoitettavien jätteiden laatuun ei pystytä arvioimaan vielä tässä vaiheessa. Tarkempaa tietoa BAT-pää- telmien vaikutuksista tullaan saamaan vielä vuonna 2018, kun kansallinen soveltamisohje julkaistaan sekä saadaan tietoa niistä laitoksista, joille BAT-päätelmiä tulee soveltaa. 20 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 3 Tavanomaisen jätteen kaatopaikat ja niille vuosina 2015–2017 sijoitetut jätteet Kaatopaikat Suomessa Valtakunnallisen jätesuunnitelman taustaraportin mukaan vuonna 2016 Suomessa oli 350 toiminnassa olevaa kaatopaikkaa (Laaksonen ym. 2017). Näistä 113 oli tavanomaisen jät- teen kaatopaikkoja (julkisia 47 kpl; yksityisiä 66 kpl), 53 vaarallisen jätteen kaatopaikkaa ja 36 pysyvän jätteen kaatopaikkaa. Loput olivat maankaatopaikkoja (kuvio 3). Kaatopaikko- jen ylläpitäjätahot olivat seuraavat: kunta tai kuntayhtymä 129 kpl; kunnallinen jäteyhtiö 42 kpl; muu julkinen 7 kpl; teollisuus 115 kpl; muu yksityinen 115 kpl. Lopetettuja kaa- topaikkoja Suomessa on jo yli 2000 kappaletta, ja kaatopaikkojen määrä tullee tulevina vuosina vähenemään entisestään, kun nykyään käytössä olevia kaatopaikkoja lopetetaan kaatopaikkasijoittamisen tarpeen vähentyessä. 21 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 3. Toiminnassa olleet kaatopaikat vuonna 2016. (Lähde: Laaksonen ym. 2017) Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitetut jätteet vuosina 2015–2017 Tässä selvityksessä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitetun jätteen määrää on arvioi- tu sekä ympäristöhallinnon VAHTI-tietokantaan raportoitujen tietojen perusteella että ve- rohallinnolta saatujen jäteverolakiin liittyvien tilastotietojen avulla (Verohallinto 2018). Jät- teiden osalta verohallinnon tilastoista on saatavissa tietoa verollisille kaatopaikoille toimi- tetuista jäteverolain soveltamisalaan kuuluvista jätteistä eli jäteverotaulukossa mainituista jätteistä (jäteverotilastot) sekä jäteverolain mukaisella tilastoilmoituksella ilmoitettavista jätteistä, joita ei ole mainittu verotaulukossa. Raportin kirjoitushetkellä VAHTI-tietokannas- ta oli saatavissa tiedot vain vuosilta 2015 ja 2016. Verohallinnolta saatiin tilastot vuosilta 2015–2017. Näitä eri lähteistä poimittuja tietoja ei voi suoraan verrata toisiinsa, sillä ne si- sältävät eri tavoin määriteltyjä lähtötietoja. Esimerkiksi VAHTIsta poimitut tiedot sisältävät vain loppusijoitetut jätteet, kun taas verohallinnon tilastoista on saatavilla jäteverotaulu- kossa mainittujen jätteiden hyödyntämismäärät. Jäteverolain ulkopuolelle jäävät jätteet, eli ns. tilastoilmoitetut jätteet, taas sisältävät sekä hyödynnetyt että loppusijoitetut jätteet, mutta hyödynnettyjen ja loppusijoitettujen jätteiden määriä ei ole raportoitu erikseen. 22 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Jätteet luokitellaan jäteasetuksen (Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012, muutettu 86/2015)) liitteenä 4 olevan jäteluettelon mukaisesti. Luettelo koostuu kuusinumeroisilla tunnusnumeroilla varustetuista jätenimikkeistä sekä kaksi- ja nelinumeroisilla tunnusnu- meroilla varustetuista nimikeryhmäotsikoista. Jätteen perässä oleva *-merkki tarkoittaa, että kyseessä on vaarallinen jäte. VAHTI-tietokannassa jätteet luokitellaan samalla tavalla kuin jäteluettelossa. VAHTI-tietokanta Taulukossa 2 on esitetty VAHTIsta saatu tavanomaisen jätteen kaatopaikalle loppusijoitet- tujen (D01) jätteiden kokonaismäärä vuosina 2015 ja 2016. Vuoden 2017 tietoja järjestel- mästä ei ollut raporttiin saatavilla. Taulukkoon pyrittiin poimimaan muun muassa sellaisia jätelajeja, joita orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon myötä ei enää voida sijoittaa kaato- paikalle, mutta niiden hyödyntämismahdollisuudetkin ovat vähäiset (katso luku 5 haas- teellisista jätteistä). Näiden lisäksi taulukossa esitetään yhdyskuntajäte, läjitetty sivukivi ja kipsisakka. Läjitetty sivukivi ja kipsisakka ovat Vahti-tietokannan mukaan kaksi suurinta kaatopaikalle sijoitettua jätevirtaa. Taulukossa esitetyt tiedot ovat suuntaa-antavia, sillä tietokantaan syötetyissä tiedoissa voi olla puutteita ja virheitä. Jätteet on voitu esimerkiksi raportoida väärälle koodille (D01 loppusijoitus-koodille on voitu kirjata hyödynnettyä jä- tettä). Kaatopaikan luokitustieto on tietoja syötettäessä myös voinut olla virheellinen tai se on puuttunut kokonaan, eli tiedot eivät kirjaudu tavanomaisen jätteen kaatopaikan tietoi- hin. Myös syötetty jätekoodi ja jätteen sanallinen selitys saattavat poiketa toisistaan ja näin ollen tietty jäte saatetaan laskea toisen jätteen määrätietoihin. Taulukon tiedot perustuvat 31.10.2017 vallinneeseen tilanteeseen, sillä kyseisen päivän jälkeen VAHTI-tietoja ei enää ole päivitetty uuden tietokannan (YLVA) käyttöönotosta johtuen. Taulukko 2. Tavanomaisen jätteen kaatopaikoille loppusijoitetut (D01) jätteet vuosina 2015–2016 (Lähde: VAHTI-tietokanta) Jätelaji (VAHTIin merkityt koodit) Jätteen kuvaus 2015 2016 01 01 01 läjitetty sivukivi 630 000 705 000 06 05 03 kipsisakka 120 000 130 000 17 05 04 pilaantuneet maa-ainekset 60 000 73 000 17 06 04, 17 09 04 eristevillat 3 700 5 000 17 09 04 rakennusjäte 78 000 33 000 19 12 12 ylite, rejekti 61 000 29 000 19 08 01 välppäyksessä ja siivilöinnissä syntyvät jätteet 3 800 1 000 20 03 01 yhdyskuntajäte, sekajäte 286 000 66 000 (Tilastokeskus: 76 100 t) Muut 763 500 494 000 Yhteensä 1 720 000 t 1 470 000 t 23 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 VAHTI-tietojen mukaan vuonna 2016 tavanomaisen jätteen kaatopaikoille sijoitettiin noin 15 % vähemmän jätettä kuin vuotta aikaisemmin. Sekalaisen yhdyskuntajätteen sijoittami- nen kaatopaikalle väheni vuodesta 2015 vuoteen 2016 noin 75 %, jätteenkäsittelyn rejek- tien sijoittaminen kaatopaikalle väheni yli 50 % ja rakennusjätteen sijoittaminen kaatopai- koille väheni lähes 60 % osaltaan johtuen orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellosta. Vuonna 2016 enää noin 3 % yhdyskuntajätteestä sijoitettiin kaatopaikalle (Tilastokeskus 2018). Jäteverolakiin liittyvä tilastotieto Verohallinnon jäteverotilastoista on saatavissa kaatopaikalle toimitetun jäteverolain piiriin kuu- luvien verollisten jätteiden määrä eli jäteverolain (1126/2010) liitteenä olevassa taulukossa lue- tellut jätteet, ja jäteverolain piiriin kuuluvien verottomien jätteiden määrä eli jäteverolain 6 §:n mukaisesti kaatopaikalla hyödynnettävät jätteet. Näiden lisäksi tilastoidaan jäteverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät jätteet, jotka eivät ole veronalaisia (Verohallinto 2018). Näitä ns. tilastoilmoituksella ilmoitettavia jätteitä ei siis ole määrätty jäteverolaissa verolli- siksi ja ne voivat sisältää sekä tavanomaisia että vaarallisia jätteitä. Kyseisille jätteille ei ole kaatopaikkaa korvaavaa teknistä hyödyntämis- tai käsittelyvaihtoehtoa tai niiden hyödyn- tämisestä aiheutuva haitta voi olla hyötyä suurempi. Näihin jätteisiin kuuluu muun muassa mineraalijätteitä, epäorgaanisissa kemian prosesseissa syntyviä jätteitä ja maa-aineksia. (HE 159/2010 vp) Verohallinnon tilastot sisältävät jäteverolaissa tarkoitetut sekä kunnallisten että yksityisten kaatopaikat. Tilastot ovat salassa pidettävää tietoa, mutta Verohallinto voi antaa tie- dot tieteellistä tutkimusta varten käytettäväksi voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti1 . Kuviossa 4 on esitetty jäteverolain piiriin kuuluvien tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettujen verollisten jätteiden määrät sekä kaatopaikoilla hyödynnettyjen verottomien jätteiden määrät. Kuvion 4 tiedot eivät sisällä tilastoilmoitettuja jätteitä. Kuvion 4 mukaan kaatopaikoille sijoitettiin reilut 170 000 tonnia jätettä vuonna 2017, mikä on enää noin 25 % vuoden 2015 loppusijoitetusta määrästä. Suurin vähennys on tapahtunut sekalaisen yhdyskuntajätteen sijoituksessa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 vain 3 % seka- laisesta yhdyskuntajätteestä sijoitettiin kaatopaikalle. Jäteverotilastojen mukaan vuonna 2017 tuo määrä on pienentynyt edelleen. Lähes kaikkien muidenkin jätteiden sijoitus kaa- topaikalle on vähentynyt vuosien 2015–2017 aikana. Ainoastaan seuraavien jäteluokkien kaatopaikkasijoitus on noussut: rauta- ja terästeollisuudessa syntyvät jätteet (10 02), kuu- maupotuksessa syntyvät jätteet (11 05), romuajoneuvot eri liikennemuodoista ja romuajo- neuvojen purkamisessa ja ajoneuvojen huollossa syntyvät jätteet (16 01) sekä stabiloidut ja kiinteytetyt jätteet (19 03). Jätteiden hyödyntäminen kaatopaikoilla on vähentynyt noin 1 Valmisteverotuslain edeltäjän, lain (1469/1994) kumoamisen yhteydessä voimaan jäivät kuitenkin edelleen lain (1469/1994) 66 § ja 67 § Ko. lain 66 § 2 momentin mukaan Tullihallitus (nykyisin Verohallinto) voi asettamillaan eh- doilla määrätä asiakirjat (siis valmisteverotusta varten annetut tai esitetyt tiedot ja asiakirjat) annettavaksi tilastollis- ta tai muuta tieteellistä tutkimusta varten tällaista tutkimusta suorittavan henkilön tai viranomaisen käytettäväksi. 24 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 30 % vuodesta 2015 vuoteen 2017. Jäteverotilastoissa jätteet luokitellaan nelinumeroisella nimikeryhmäotsikkotasolla, joten tarkempaa tietoa siitä, mitä edellä mainitut jätteet pitä- vät sisällään, ei ole saatavilla. Kuvio 4. Jäteverolain piiriin kuuluvien tavanomaisille kaatopaikoille sijoitettujen jätteiden sekä tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla hyödynnettyjen jätteiden määrät vuosina 2015–2017. (Lähde: Verohallinto 2018) Seuraavana tarkastellaan tarkemmin tiettyjen jätteiden sijoittamista sekä hyödyntämistä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Tarkasteluun valittiin muun muassa sellaisia jätteitä, jotka tässä selvityksessä tunnistettiin haasteellisiksi poikkeuslupapäätösten tarkastelujen, sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelujen sekä kyselyiden tulosten perusteella. Kyseiset jätteet ovat haasteellisia, sillä niiden ominaisuudet rajoittavat niiden materiaalina tai ener- giana hyödyntämistä, tai niille ei tällä hetkellä ole muuta käsittelykapasiteettia saatavilla. Tarkempaa tietoa näistä kaatopaikkakiellon myötä haasteellisiksi muodostuneista jätteistä löytyy raportin luvusta 5. Tässä tarkastelussa on huomioitu vain jäteverolain piiriin kuu- luvat verolliset ja verottomat jätteet. Tarkastelussa käytetään jäteluettelon jätenimikkeitä nelinumeroisella nimikeryhmäotsikkotasolla. Kuvia tulkitessa tuleekin huomioida, että ne- linumeroinen nimikeryhmäotsikko sisältää kyseisen otsikon alle sijoittuvat kaikki jätevero- lain piiriin kuuluvat kuusinumeroiset jätenimikkeet, joten kuvissa esitetyt määrät voivat sisältää muitakin kuin kaatopaikkakiellon myötä haasteellisiksi tunnistettuja jätteitä. Kuviossa 5 on esitetty joidenkin tässä selvityksessä haasteellisiksi tunnistettujen jätteiden sekä yhdyskuntajätteen kaatopaikoille sijoitetut määrät vuosina 2015–2017. Kaikkien näi- den jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle on vähentynyt huomattavasti orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon astuttua voimaan. Määrällisesti eniten on vähentynyt yhdyskuntajät- teen, rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteiden sekä jätteen mekaanisen käsitte- lyn rejektien sijoittaminen kaatopaikalle. 0 200 000 400 000 600 000 800 000 1 000 000 1 200 000 2015 2016 2017 t/v Sijoitettu kaatopaikalle Hyödynnetty kaatopaikalla 25 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 X-akselin selitykset: 07 02 muovien, kumin ja synteettisten kuitujen valmistuksessa, sekoituksessa, jakelussa ja käytössä syntyvät jätteet (voi sisältää PVC-muovia) 17 02 puu, lasi ja muovit (voi sisältää PVC-muovia) 17 09 muut rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet 18 01 synnytyslaitoksissa, taudinmäärityksessä, sairaanhoidossa tai sairauksien ennaltaehkäisyssä syntyvät jätteet 19 08 jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet, joita ei ole mainittu muualla (muilla koodeilla) 19 12 jätteiden mekaanisessa käsittelyssä (kuten lajittelussa, murskaamisessa, paalauksessa ja pelletoinnissa) syntyvät jätteet 20 01 yksilöidyt jätelajit (lukuun ottamatta nimikeryhmää 15 01) (voi sisältää PVC-muovia) 20 03 muut yhdyskuntajätteet (esimerkiksi sekalaiset yhdyskuntajätteet, katujen tai viemäreiden puhdistuksessa syntyvät jätteet, sakokaivolietteet ja suurikokoiset esineet) Kuvio 5. Jäteverolain piiriin kuuluvien tiettyjen verollisten jätteiden sijoittaminen tavanomaisen jätteen kaatopaikoille vuosina 2015–2017. (Lähde: Verohallinto 2018) Kuviossa 6 esitetään kaatopaikoilla hyödynnettyjen jätteiden määriä. Ainoastaan jätteen mekaanisen käsittelyn rejektin hyödyntäminen kaatopaikalla on lisääntynyt vuonna 2017, muiden kuviossa esitettyjen jätteiden hyödyntäminen on vähentynyt. 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 300 000 350 000 t/v 2015 2016 2017 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 07 02 17 02 18 01 19 08 t/v 2015 2016 2017 17 09 19 12 20 01 20 03 26 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 6. Jäteverolain piiriin kuuluvien tiettyjen verottomien jätteiden hyödyntäminen tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla vuosina 2015–2017. Katso x-akselin selitykset kuviossa 5. (Lähde: Verohallinto 2018) Kuviossa 7 on esitetty jäteverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien verollisille kaato- paikoille toimitettujen tavanomaisten jätteiden määrät. Vuonna 2017 näitä ns. tilastoil- moitettavia jätteitä toimitettiin kaatopaikoille yhteensä noin 890 000 tonnia. Suurimpana jätevirtana voidaan mainita maa- ja kiviainekset mukaan lukien pilaantuneet maa-ainekset (jätenimike 17 05 04), joita toimitettiin kaatopaikoille noin 533 000 tonnia vuonna 2017. Seuraavaksi eniten kaatopaikoille toimitettiin massan, paperin ja kartongin valmistuksessa syntyvää soodasakkaa (03 03 02), noin 100 000 tonnia, rauta- ja terästeollisuudessa kaasu- jen käsittelyssä syntyviä lietteitä (10 02 14), noin 90 000 tonnia, ja epäorgaanisissa kemian prosesseissa syntyvien jätevesien käsittelyssä syntyviä lietteitä (06 05 03) noin 54 000 ton- nia. Verohallinnon tilastoista ei käy ilmi, onko nämä jätteet loppusijoitettu vai hyödynnetty kaatopaikoilla. 0 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 140 000 160 000 180 000 200 000 17 02 17 09 19 08 19 12 20 01 20 03 t/v 2015 2016 2017 27 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 03 puun käsittelyssä sekä levyjen ja huonekalujen, massan, paperin ja kartongin valmistuksessa syntyvät jätteet 06 epäorgaanisissa kemian prosesseissa syntyvät jätteet 10 termisissä prosesseissa syntyvät jätteet 17 rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet (pilaantuneilta alueilta kaivetut maa-ainekset mukaan luettuina) Kuvio 7. Jäteverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät verolliselle tavanomaisen jätteen kaatopaikoille toimitettujen tiettyjen jätteiden määrät vuosina 2015–2017 (tilastoilmoitetut jätteet). (Lähde: Verohallinto 2018) Kun jäteveron piiriin kuuluvat verolliset ja verottomat sekä tilastoitavat kaatopaikalle toi- mitettavat muut jätteet lasketaan yhteen, saadaan jäteverolaissa tarkoitetuille kaatopai- koille sijoitettujen jätteiden yhteismäärä (taulukko 3). Kaatopaikalle toimitetun jätteen määrä on vähentynyt vajaalla kolmanneksella vuoden 2015 ja 2017 välillä. Suurin vähen- nys on tapahtunut kaatopaikoille sijoitetussa määrässä. Taulukko 3. Kaatopaikoille toimitetut jätteet vuosina 2015–2017 (tonnia/vuosi). (Lähde: Verohallinto 2018) 2015 2016 2017 Jäteveron piiriin kuuluvat jätteet - sijoitettu kaatopaikoille 709 000 307 000 173 000 - hyödynnetty kaatopaikoilla 1 010 000 804 000 714 000 Muut tilastoitavat jätteet 1 304 000 1 394 000 1 289 000 - josta tavanomaista 798 000 984 000 888 000 - josta vaarallista 506 000 410 000 401 000 Yhteensä 3 023 000 2 505 000 2 176 000 2015 2016 2017 0 100 000 200 000 300 000 400 000 500 000 600 000 03 06 10 17 muut t/v 28 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 4 Poikkeuslupapäätökset Orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon voimaantultua 1.1.2016 kaatopaikalle ei ole sallit- tua sijoittaa jätettä, jonka orgaanisen aineksen pitoisuus orgaanisen hiilen kokonaismäärä- nä (TOC) tai hehkutushäviönä (LOI) on yli 10 %. Tämän johdosta monet kaatopaikanpitäjät, joita voivat olla esimerkiksi julkiset tai yksityiset jätelaitokset ja -yhtiöt tai omaa kaatopaik- kaa hallitsevat teollisuusyritykset, ovat joutuneet hakemaan poikkeuslupaa aluehallintovi- rastolta. Kaatopaikka-asetuksen 35 §:n nojalla aluehallintovirastolla on mahdollisuus myöntää poikkeuslupa orgaanista ainesta sisältävän jätteen sijoittamiseen kaatopaikalle tietyin perustein. Lupa voidaan myöntää korvaavan käsittelykapasiteetin käyttöönottamiseksi, kuitenkin enintään vuodeksi kerrallaan. Lisäksi poikkeuslupaa voidaan hakea esikäsitellylle jätteelle, joka ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu käsiteltäväksi muulla tavoin. Useat julkiset ja yksityiset kaatopaikkatoimijat ovat hakeneet poikkeuslupaa kaatopaik- ka-asetuksen mukaisesta orgaanisen aineksen rajoituksesta oman alueensa AVIsta. Lupia on haettu yhdyskuntajätteille sekä yritysten ja teollisuuden jätteille, joita on aiemmin sijoi- tettu kaatopaikoille, ja joiden orgaanisen aineksen pitoisuus ylittää asetuksen salliman ra- jan. Tässä luvussa käsitellään tarkemmin poikkeuslupahakemuksien sisältöä ja AVIen niihin antamia ratkaisuja. Luvun aluksi esitetään yhteenveto vuosina 2015–2017 AVI:en tekemistä poikkeuslupapää- töksistä. Tämän jälkeen tarkastellaan mille jätteille lupia on haettu ja myönnetty, miten tarvetta kaatopaikkasijoitukseen on hakemuksissa perusteltu ja miten AVIt ovat perustel- leet myönteisiä ja kielteisiä ratkaisujaan. Muutamista kielteisistä poikkeuslupapäätöksistä poikkeusluvan hakija on valittanut Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätös- ten perusteluja käydään läpi luvun lopussa. 29 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 4.1 Poikkeuslupapäätökset 2015–2017 Tätä kaatopaikkakiellon vaikutuksia koskevaa selvitystä varten analysoitiin kaikkiaan 49 poikkeuslupahakemusta, joista aluehallintovirasto oli antanut päätöksen vuosina 2015–2017. Hakemukset on analysoitu AVIn päätöksen päivämäärän mukaan vuosittain. Poikkeus lupahakemus on usein voitu jättää käsiteltäväksi huomattavasti aiemmin, mah- dollisesti jo edellisen vuoden puolella. Ensimmäiset päätökset poikkeuslupahakemuksiin annettiin marras-joulukuussa 2015, viimeinen tässä selvityksessä analysoitu päätös on an- nettu marraskuussa 2017. Hakemuksista 39 oli kunnallisten jäteyhtiöiden jättämiä ja loput yksityisten jäteyhtiöiden tai kaatopaikkoja ylläpitävien teollisuusyritysten jättämiä. Hakemuksista 22 oli ns. jatkoha- kemuksia, toisin sanoen hakemusta on edeltänyt aiempi AVIn päätös vastaavaa orgaanista ainesta sisältävän jätteen sijoittamisesta kaatopaikalle. Kaikkiaan 17 hakemukseen annet- tiin myönteinen päätös ja 12 kielteinen. 20 tapauksessa päätös oli osalle hakemuksessa haetuista jätteistä myönteinen ja osalle kielteinen. Päätöksessä sallittiin tällöin sijoittami- nen pienemmälle määrälle tai lyhyemmän ajanjakson aikana kuin hakija oli esittänyt, tai hakemus hylättiin jonkin jätteen osalta tarpeettomana (kuvissa kategoria muu*). Eniten hakemuksia on käsitelty Etelä-Suomen AVIssa (22 kpl), jonka jälkeen Länsi- ja Sisä-Suomessa (14 kpl), Itä-Suomessa (10 kpl) ja vähiten Pohjois-Suomessa (3 kpl). Kuvios- sa 8 on esitetty tarkemmin päätösten jakautuminen vuosittain ja kuviossa 9 päätösten ja- kautuminen alueellisesti. Kuvio 8. Poikkeuslupahakemukset (kpl) vuosittain päätösten mukaan. *Muu = lupa myönnetty vain osalle haetuista jätteistä, vähemmälle määrälle kuin haettu ja/tai hakemus hylätty osalle jätteistä tarpeettomana. 8 8 1 1 6 5 10 10 0 5 10 15 20 25 2015 2016 2017 Muu* Kielteinen Myönteinen 30 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 9. Poikkeuslupahakemukset (kpl) alueittain ja päätösten mukaan. *Muu = lupa myönnetty vain osalle haetuista jätteistä, vähemmälle määrälle kuin haettu ja/tai hakemus hylätty osalle jätteistä tarpeettomana. Lupahakemusten mukaan vuosina 2015–2017 haettiin poikkeuslupaa kaatopaikka-asetuk- sen mukaisen orgaanisen aineksen rajoituksesta yhteensä noin 561 600 tonnille jätteitä. Vuosittain tarkasteltuna yhteismäärä oli suurin vuonna 2016 ja pienin 2015. Suhteutettuna hakemusten lukumääriin poikkeuksia haettiin kuitenkin määrällisesti eniten ensimmäisenä poikkeusten hakuvuonna 2015, jolloin hakemuskohtaiset jätemäärät olivat suuria. Las- kennallisesti keskimääräinen jätemäärä hakemusta kohden oli noin 11 500 tonnia, mutta käytännössä vaihtelu hakemusten välillä on suurta. Enimmillään yhdessä hakemuksessa poikkeuslupaa on haettu yhteensä 41 900 tonnille ja vähimmillään 90 tonnille jätettä. Kuviossa 10 on eritelty haetut ja myönnetyt määrät vuosittain, niin että kaikkien hakemus- ten jätemäärät on laskettu yhteen. Lupa sijoittamiseen kaatopaikalle myönnettiin haettua huomattavasti pienemmälle määrälle, yhteensä noin 302 000 tonnille. Myönnetyt mää- rät vähenivät erityisesti vuodesta 2016 vuoteen 2017. Keskimäärin myönteisen päätöksen saaneissa hakemuksissa poikkeus myönnettiin noin 8 400 tonnille, mutta vaihteluväli oli tässäkin tapauksessa suuri. Pienimmillään myönteinen lupa saatiin yhdelle tonnille ja suu- rimmillaan noin 41 000 tonnille jätettä. Muu* Kielteinen Myönteinen 9 3 5 3 5 2 2 10 6 3 1 0 5 10 15 20 25 Etelä-Suomi Länsi- ja Sisä- Suomi Itä-Suomi Pohjois-Suomi 31 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 10. Yhteenlasketut jätemäärät, joille haettu ja myönnetty poikkeuslupa vuosittain. 4.2 Poikkeuslupahakemuksissa mainitut jätteet Hakemuksista kirjattiin samanlaiset jätteet yhteen poikkeuslupahakemuksissa ilmoitettu- jen jätenimikkeiden ja sanallisten kuvausten perusteella. Jätteiden vertailu hakemusten välillä ei ollut aina johdonmukaisesti mahdollista. Joissakin poikkeuslupahakemuksissa jätenimikkeitä ei ilmoitettu lainkaan, ja osassa hakemuksista samalle jätteelle oli ilmoitettu samanaikaisesti useita jätenimikkeitä. Liitteissä 4 ja 5 on esitetty tarkemmat yhteenvedot poikkeuslupahakemuksissa mainituista jätteistä ja niille ilmoitetuista jätenimikkeistä. Ku- viossa 11 on esitetty hakemuksissa useimmin mainitut yksittäiset jätteet. Lukumääräisesti useimmin poikkeuslupahakemuksissa mainittiin jätevedenpuhdistamois- sa syntyvät jätteet (37 hakemuksessa) ja mekaanisen käsittelyn rejekti (33 hakemuksessa). Hyvin monessa hakemuksessa poikkeusta haettiin pienille määrille terveydenhoidossa syntyvää jätettä (24 kpl). Muita useissa hakemuksissa esille nousseita jätteitä olivat raken- nussekajäte (20 kpl), pilaantuneet maa-ainekset (16 kpl), tulipalo- ja vahinkojäte (16 kpl), PVC-, lasikuitu- ja/tai lujitemuovijäte (15 kpl), eläinten kasvatuksen ja viljelyn jätteet (14 kpl), sekalainen yhdyskuntajäte (11 kpl), maali- ja/tai liimajäte (11 kpl) ja muovin, ku- min tai synteettisten kuitujen valmistuksen jäte (10 kpl). 0 50 000 100 000 150 000 200 000 250 000 2015 2016 2017 Myönnetty Haettu t/v 32 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 11. Hakemuksissa useimmin mainitut jätteet joille on haettu poikkeusta. Luvut kuvaavat kuinka monessa hakemuksessa ko. jäte on mainittu. Analysoituja hakemuksia oli yhteensä 49 (katso liite 1). Kuviossa 12 on eritelty neljä jäteluettelon mukaista nimikeryhmää, joihin kuuluville jätteille on haettu tonnimääräisesti eniten poikkeuslupia kaatopaikkasijoittamiselle. Määrällisesti eniten vuosina 2015–2017 poikkeuslupia haettiin jätelaitoksissa ja jäteveden puhdistukses- sa syntyvälle jätteelle (nimikeryhmä 19), yhteensä 204 620 tonnia. Toiseksi eniten lupia ha- ettiin yhdyskuntajätteille (nimikeryhmä 20), yhteensä 176 620 tonnia, ja kolmanneksi eni- ten rakentamisessa ja purkamisessa syntyville jätteille (nimikeryhmä 17), 120 690 tonnia. Kolmen edellä mainitun nimikeryhmän osalta vaihtelu eri vuosien välillä on suurta. Jättei- den käsittelyssä syntyvän jätteen osalta poikkeuslupia haettiin määrällisesti eniten vuonna 2016 käsitellyissä hakemuksissa, kun taas yhdyskuntajätteelle haettiin määrällisesti eniten poikkeuksia vuonna 2015 käsitellyissä hakemuksissa. Rakennus- ja purkujätteelle haetut määrät ovat kasvaneet joka vuosi. Näitä kolmea pääluokkaa eritellään tarkemmin myö- hemmin tässä luvussa. Lisäksi hakemuksista kirjattiin ylös yhteensä noin 30 000 tonnia tarkemmin erittelemättömiä jätteitä, joille haettiin lupaa kaatopaikkasijoitukseen. Tällaisia jätteitä oli hakemuksissa saatettu kuvata esimerkiksi ”polttoon kelpaamattomat jätteet”, ”orgaaniset jätteet” tai ”muu”. Hakemuksia, joissa jätteitä oli kuvattu epämääräisesti tai puutteellisesti, on käsitelty aluehallintovirastoissa erityisesti vuonna 2015. Tämän jälkeen hakemukset ovat olleet jäsentyneempiä. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet (19) Mekaanisen käsittelyn rejekti (19) Terveydenhoidon jäte (18) Rakennussekajäte (17) Pilantuneet maat, jätettä sisältävät maa-ainekset (17) Tulipalo- ja vahinkojäte (17) PVC, lasikuitu ja lujitemuovit (17) Eläinten kasvatuksen ja viljelyn jätteet (02) Muovin, kumin ja synteettisten kuitujen valmistus ja käyttö (07) Maali-, liima-, tiivistysmassa ym. jätteet (08) Sekalainen yhdyskuntajäte (20) Eristevillat, mineraali- ja selluvillajäte (17) Yhdyskuntajäte, jolle ei mainittu jätenimikettä Veden valmistuksen jäte (19) Epäkurantit valmistuserät ja valvotusti tuhottava materiaali (16) Kiinteiden aineiden aerobisessa käsittelyssä syntyvät jätteet (19) Ajoneuvojen romutuksen jäte, mm. PVC- ja lujitemuovit, lasikuitu (16) Viemäreiden puhdistusjäte (20) Yhdyskuntajäte, jolle ei mainittu jätenimikettä Pölyävät jätteet (17) Voima- ja polttolaitoksissa syntyvät jätteet (10) Sellun, paperin ja kartongin valmistuksessa syntyvät jätteet (03) 33 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 12. Nimikeryhmien 19, 20 ja 17 jätteet, joille on haettu poikkeuslupaa vuosina 2015–2017. Jätemäärät on laskettu vuosittain ja nimikeryhmittäin yhteen. Muihin nimikeryhmiin kuuluville jätteille poikkeuslupaa haettiin huomattavasti vähäisem- mille määrille (kuvio 13). Liitteessä 4 on esitetty yhteenveto vuosina 2015–2017 haetuista määristä ja siitä, kuinka monessa hakemuksessa kukin jäte on mainittu. Muihin pääluok- kiin kuuluvia jätteitä on mainittu erityisesti 2017 käsitellyissä hakemuksissa. Tämä kertoo siitä, että poikkeuslupahakemukset ovat tarkasteluvälillä tarkentuneet ja muuttuneet en- tistä yksityiskohtaisemmiksi. Tonnimäärällisesti muista jätteistä merkittävin ryhmä on ollut massojen, paperin ja kartongin käsittelyssä syntyvät jätteet (03 03 -nimikeryhmän jätteet). Useimmin muihin nimikeryhmiin kuuluvista jätteistä hakemuksissa puolestaan mainittiin terveydenhoidossa syntynyt jäte, joille haettiin lupaa 24 hakemuksessa. 27 700 100 200 3 900 20 600 111 100 34 700 53 500 4 800 65 800 41 700 63 300 4 600 0 40 000 80 000 120 000 Jätehuoltolaitoksissa ja jätevedenpuhdistuksessa syntyvä jäte (19) Yhdyskuntajäte (20) Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvä jäte (17) yhteensä Muut (ei mahdollista jakaa jätenimikeryhmiin) t/v 2015 2016 2017 34 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 13. Muut jätteet, joille on haettu poikkeuslupaa vuosina 2015–2017. Jätemäärät on laskettu vuosittain ja nimikeryhmittäin yhteen. Jätelaitoksissa ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä jäte (nimikeryhmä 19) Poikkeuslupia on haettu määrällisesti eniten jätteiden käsittelystä syntyville jätteille tai käsittelyn jälkeisille rejekteille. Näitä ovat erityisesti rakennus- ja purkujätteen ja yhdys- kuntajätteen mekaanisen käsittelyn rejektit sekä autopurkamoiden metallipitoisen jät- teen murskauksessa syntyvä kevytjae (shredder light fraction, SLF-hienoaines eli fluff ) (kuvio 14). Mekaanisen käsittelyn rejektejä muodostuu jätteiden lajittelun, murskaami- sen, paalauksen ja pelletoinnin yhteydessä. Mekaanisen käsittelyn rejektistä suurin osa on rakennusjätteen käsittelyn rejektiä. Jätteiden mekaanisen käsittelyn rejekti oli yksi hake- muksissa useimmin toistuneista jätteistä. Tälle jätteelle haettiin poikkeusta orgaanisen ai- neksen kaatopaikkarajoituksesta 33 hakemuksessa. Määrällisesti mekaanisen käsittelyn re- jektille haettiin poikkeuslupia vuonna 2016 yli 99 700 tonnille ja vuonna 2017 noin 53 000 tonnille (kuvio 14). Kaikkein useimmin, kaikkiaan 37 hakemuksessa, mainittiin jätevedenpuhdistamoissa syn- tyvät jätteet. Jätevedenpuhdistamoissa syntyviä jätteitä ovat muun muassa välppäyksessä sekä hiekan- ja rasvanerotuksessa syntyvät jätteet sekä puhdistamolietteet. Yhteensä näil- 2 000 400 400 3 300 2 500 3 400 4 000 40 3 200 1 500 700 800 200 8 700 5 000 3 100 450 700 3 560 3 100 2 400 1 300 1 250 400 600 150 10 Sellun, paperin ja kartongin valmistuksessa syntyvät jätteet (03) Jätteet, joita ei mainittu muualla (16) Eläinperäisten elintarvikkeiden valmistus, rasvanerotus (02) Muovin, kumin ja synt. kuitujen valmistus ja käyttö (07) Metallien muovaus ja pintakäsittely (12) Epäkurantit valmistuserät ja käyttämättömät tuotteet (16) SER ja muiden laitteiden jätteet (16) Valimopöly (10) Terveydenhoidon jäte(18) Voima- ja polttolaitosjäte (10) Erityiskäsiteltävä jäte (16) Eläinten kasvatuksen ja viljelyn jätteet (02) Pinnoitteiden, liimojen yms. valmistus (08) Pakkausjätteet, absorboimisaineet jne. (15) Epäorgaanisen kemian prosessit (06) 2015 2016 2017 0 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 35 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 le jätteille haettiin lupia reilulle 18 500 tonnille, josta runsaat 10 000 tonnia haettiin vuon- na 2017 käsittelyissä hakemuksissa. Kuvio 14. Jätelaitoksissa ja jätevedenpuhdistuksessa syntyvät jätteet (nimikeryhmä 19), joille on haettu poikkeuslupaa vuosina 2015–2017. Jätemäärät on laskettu vuosittain ja nimikeryhmittäin yhteen. Yhdyskuntajäte (nimikeryhmä 20) Yhdyskuntajätteen osalta lupia haettiin eniten tarkemmin määrittelemättömälle tai seka- laiselle yhdyskuntajätteelle (jätenimike 20 03 01 tai jätenimikettä ei erikseen määritelty). Kaikkiaan sekalainen yhdyskuntajäte oli mainittu 16 hakemuksessa. Näistä suuri osa on Itä-Suomen AVIlle osoitettuja hakemuksia, joissa poikkeusta yhdyskuntajätteelle on haet- tu perusteluna valmistumassa olevan Riikinvoiman ekovoimalaitoksen käynnistymisen viivästyminen. Ekovoimalaitos otettiin käyttöön syksyllä 2016, minkä vuoksi määrällisesti poikkeuksia on haettu erityisen paljon vuonna 2015 käsitellyissä hakemuksissa. Kaikkiaan sekalaiselle yhdyskuntajätteelle on haettu lupaa noin 166 000 tonnille (kuvio 15). Muita yhdyskuntajätteiksi merkittyjä jätteitä analysoiduissa hakemuksissa olivat erityisesti puu- tarha- ja puistojätteet, puutarha ja piha-alueiden hoidosta syntyvät maa- ja kiviainekset, viemäreiden puhdistusjäte, sekä suurikokoiset esineet. 2015 2016 2017 25 000 220 2 500 99 700 800 3 400 2 53 000 10 400 900 1 030 0 50 000 100 000 Mekaanisen käsittelyn rejekti SLF-hienoaines (0–9 mm) Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet Kompostoinnin jätteet Jätehuoltolaitoksissa ja jätevedenpuhdistuksessa syntyvä jäte, jolle ei mainittu jätenimikettä Veden valmistuksen jäte, aktiivihiili ja inoninvaihtohartsit t/v 36 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 15. Yhdyskuntajätteet (nimikeryhmä 20), joille on haettu poikkeuslupaa vuosina 2015–2017. Jätemäärät on laskettu vuosittain ja nimikeryhmittäin yhteen. Rakennus- ja purkujäte (nimikeryhmä 17) Rakennusjätteen osalta poikkeuslupaa haettiin 20 hakemuksessa sekalaiselle rakennus- jätteelle (merkitty useimmiten jätenimikkeellä 17 09 04), yhteensä noin 55 000 tonnille. Rakennussekajätteelle on haettu poikkeuslupia orgaanisen aineksen kaatopaikkakiellosta määrällisesti enemmän vuonna 2017 kuin sitä edeltävinä vuosina 2015 ja 2016 (kuvio 16). Myös eristevilloille sekä mineraali- ja selluvillajätteelle, tulipalo- ja vahinkojätteelle sekä PVC-, lasikuitu- ja lujitemuovijätteelle sekä kattohuovalle ja isoille bitumikappaleille haet- tiin vuonna 2017 aiempia vuosia enemmän poikkeuslupia kaatopaikkasijoitukselle. Edellä mainitut jätteet mainittiin useissa poikkeuslupahakemuksissa (kuvio 11). 2015 2016 2017 30 500 2 500 40 1 550 70 35 200 1 000 2 300 540 1 020 1 010 0 25 000 50 000 75 000 100 000 Sekalainen yhdyskuntajäte Puutarha- ja puistojätteet, biohajovat ja maa- ja kiviainekset Viemäreiden puhdistusjäte Katujen puhdistusjätteet Yhdyskuntajätteet, joita ei ole mainittu muualla Muut yhdyskuntajätteet; suurikokoiset esineet t/v 102 000 37 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 16. Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet (nimikeryhmä 17), joille haettu poikkeuslupaa vuosina 2015–2017. Jätemäärät on laskettu vuosittain ja nimikeryhmittäin yhteen. 4.3 Lupahakemusten ratkaisut Jätemäärien ohella poikkeuslupahakemuksista ja niitä koskevista päätöksistä koottiin tässä selvityksessä yhteenveto siitä, kuinka paljon myönteisiä ja kielteisiä päätöksiä alue- hallintovirastot ovat antaneet vuosina 2015–2017. Hakemusten ja päätösten tarkastelun yhteydessä havaittiin, että myönteisten ja kielteisten päätösten lisäksi joissain tapauksissa päätöksessä sallittiin sijoittaminen pienemmälle määrälle tiettyä jätettä tai lyhyemmälle kestolle kuin hakija oli esittänyt, tai hakemus hylättiin tietyn jätteen osalta tarpeettomana. Kuvioissa 17 ja 18 nämä tapaukset on merkitty kategoriaan muu*. Muutamissa päätöksis- sä tarpeettomana oli pidetty muun muassa poikkeusluvan hakemista pilaantuneille maille ja maa- ja kiviaineksisille, sillä kaatopaikka-asetuksen orgaanisen aineksen rajoitus-asetus ei koske maa-ainesjätteitä, jos maa-ainesjätteet hyödynnetään ympäristöluvan mukaisesti kaatopaikan rakenteissa ja sijoitetaan erilleen muista jätteistä. Suurimmalle osalle jätteistä aluehallintovirastot ovat hylänneet poikkeuslupahakemuk- sen (kuvio 17). Kielteisten päätösten määrä on noussut erityisesti kun tarkastellaan hake- musten ratkaisuja vuosien 2016 ja 2017 välillä (kuvio 18). Kun vuonna 2016 poikkeuksia on myönnetty vielä suhteellisen runsaasti muun muassa jätevedenpuhdistamojen jätteille ja mekaanisen käsittelyn rejekteille, vuonna 2017 lupia on myönnetty huomattavasti sup- peammalle määrälle jätteitä. Kun vuonna 2016 suurimmalle osalle tulipalo- ja vahinkojä- tettä poikkeusta hakeneista myönnettiin lupa, ei vuonna 2017 lupia tulipalojätteen loppu- sijoitukseen myönnetty enää lainkaan. Vuonna 2017 lupia on myönnetty lähinnä erityista- 2015 2016 2017 1 400 2 500 19 800 22 000 6 000 1 600 1 850 600 30 34 300 13 800 4 000 3 200 2 700 3 200 1 030 0 10 000 20 000 30 000 40 000 Rakennussekajäte Pilantuneet maat, jätettä sisältävät maa-ainekset Pölyävät jätteet Eristevillat, mineraali - ja selluvillajäte Tulipalo- ja vahinkojäte PVC, lasikuitu ja lujitemuovit Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvä jäte, jolle ei mainittu jätenimikettä Kattohuopa (isot bitumihuopakappaleet) t/v 38 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 pauksiin, kuten tietyn teollisuuslaitoksen jätteiden tai jätteiden käsittelyn lopputuotteiden sijoittamiseen (lasikuitujäte, lujitemuovijäte, alumiinitölkkitehtaan jätevesien käsittelyre- jekti, kumitelajäte, hiilikuitujäte, valimopöly). Kuvio 17. Useimmin hakemuksissa toistuvat jätteet ratkaisujen mukaan eriteltynä. Muu*=lupa myönnetty pienemmälle määrälle kuin hakemuksessa esitetty tai hakemus hylätty ko. jätteen osalta tarpeettomana. Myönnetty Hylätty Muu* 14 10 7 8 2 4 2 3 4 5 8 16 17 15 9 10 11 10 9 3 4 3 7 6 2 3 4 1 2 3 4 2 1 0 10 20 30 40 Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet (19) Mekaanisen käsittelyn rejekti (19) Terveydenhoidon jäte (18) Rakennussekajäte (17) Pilantuneet maat, jätettä sisältävät maa-ainekset (17) Tulipalo- ja vahinkojäte (17) Eläinten kasvatuksen ja viljelyn jätteet (02) PVC, lasikuitu ja lujitemuovit (17) Sekalainen yhdyskuntajäte (20) Maali-, liima-, tiivistysmassa ym. jätteet (08) Muovin, kumin, synt. kuitujen jäte (07) Hakemusten lkm 39 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kuvio 18. Useimmin hakemuksissa toistuvat jätteet 2016 ja 2017 ratkaisujen mukaan eriteltynä. Muu*=lupa myönnetty pienemmälle määrälle kuin hakemuksessa esitetty tai hakemus hylätty ko. jätteen osalta tarpeettomana. 4.4 Hakemusten ja päätösten perustelut Hakemusten perusteluja Jätelain 35 §:n mukaan lupaviranomainen voi myöntää poikkeuksen biohajoavaa ja muuta orgaanista ainesta sisältävän jätteen sijoittamiseen, jos luotettavasti osoitetaan, että jäte ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu käsiteltäväksi muulla tavoin kuin sijoittamalla kaatopai- kalle. Rajoituksesta voidaan myöntää poikkeus myös määräajaksi (enintään vuodeksi ker- rallaan), jos luotettavasti osoitetaan, että korvaava käsittelykapasiteetti saadaan käyttöön asetettavassa määräajassa. Toisin sanoen jätelain mukaan poikkeus voidaan myöntää vain ns. suppeisiin poikkeamisperusteisiin, eli jätteiden ominaisuuteen tai käsittelykapasiteet- tiin liittyviin syihin vedoten. Hakemuksissa tarvetta poikkeukseen perusteltiin yleisimmin jätteen ominaisuuksiin liit- tyvillä syillä. Jätteen ominaisuuksiin vedottiin erityisesti toteamalla, että jäte ei sovellu polttoon tai energiahyödyntämiseen energialaitoksessa. Usein polttoon soveltumatto- muutta ei perusteltu tarkemmin, vaan perusteluina on käytetty esimerkiksi ilmaisuja: ”ei sovellu polttoon” tai ”ei voi polttaa”. Osassa hakemuksista polttoon soveltumattomuutta perusteltiin jätteiden huonolla energiasisällöllä ja sillä, että poltossa lämpösisältö tulisi 2016 myönnetty 2016 hylätty 2016 muu* 11 10 7 7 2 4 1 3 2 3 7 3 5 3 2 2 3 5 2 1 1 4 5 1 1 2 1 1 3 2 1 0 5 10 15 20 Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet (19) Mekaanisen käsittelyn rejekti (19) Terveydenhoidon jäte (18) Rakennussekajäte (17) Pilantuneet maat, jätettä sisältävät maa-ainekset (17) Tulipalo- ja vahinkojäte (17) Eläinten kasvatuksen ja viljelyn jätteet (02) PVC, lasikuitu ja lujitemuovit (17) Sekalainen yhdyskuntajäte (20) Maali-, liima-, tiivistysmassa ym. jätteet (08) Muovin, kumin, synt. kuitujen jäte (07) Hakemusten lkm 2016 1 1 2 13 12 12 7 8 8 5 7 2 4 2 3 1 1 2 2 1 3 1 0 5 10 15 20 Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet (19) Mekaanisen käsittelyn rejekti (19) Terveydenhoidon jäte (18) Rakennussekajäte (17) Pilantuneet maat, jätettä sisältävät maa-ainekset (17) Tulipalo- ja vahinkojäte (17) Eläinten kasvatuksen ja viljelyn jätteet (02) PVC, lasikuitu ja lujitemuovit (17) Sekalainen yhdyskuntajäte (20) Maali-, liima-, tiivistysmassa ym. jätteet Muovin, kumin, synt. kuitujen jäte (07) Hakemusten lkm 2017 2017 myönnetty 2017 hylätty 2017 muu* 40 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 käytännössä kokonaan tukipolttoaineesta (vähän orgaanista ja palavaa ainesta sisältävät jätteet, esimerkiksi pilaantuneet maa-ainekset). Lisäksi perusteluksi esitettiin, että käytössä oleva polttolaitos ei voi tai ei ole halukas ottamaan vastaan tiettyjä jätteitä. PVC:n yhtey- dessä perusteltiin usein, että jätteen sisältämä kloori vaurioittaa kattilaa. Lisäksi tiettyjen jätteiden, kuten pölyävien jätteiden ja ammusten hylsyjätteiden, esitettiin aiheuttavan räjähdysvaaran, ja sairaalajätteen käsittelyn polttolaitoksissa muodostavan hygienia- ja terveysriskin. Polttoon soveltumattomuutta perusteltiin myös sillä, että jäte on märkää (kasvualustat, välppäjäte), liian kookasta (suurikokoiset kappaleet, kattohuopa, lujitemuo- vi, tiivistemassatynnyrit) tai jäte pitäisi pakata tai muuten käsitellä erikseen polttoa varten, mikä on vaikeaa tai jopa mahdotonta (sairaalajäte). Polton ohella ominaisuuksilla perusteltiin myös jätteiden soveltumattomuutta materiaali- hyötykäyttöön tai kompostointiin. Yleensä materiaalihyödyntämismahdollisuuksien puut- tumattomuutta ei tarkemmin perusteltu. Tarvetta loppusijoitukselle perusteltiin usein myös niin, että jäte jolle lupaa loppusijoitukselle haettiin, oli esikäsitelty niin pitkälle kuin olemassa olevin menetelmin oli mahdollista eikä tiedossa ollut enää muita käsittelymah- dollisuuksia. Sairaala- ja terveydenhoidon jätteiden sekä vedenpuhdistuksen jätteiden osalta vedottiin usein hygienian ja työturvallisuuden vaarantumiseen tai tartuntavaaraan jätteitä käsiteltäessä, minkä vuoksi kaatopaikkasijoitusta perusteltiin turvallisimpana vaih- toehtona. Vastaavasti tullin tai poliisin takavarikoimien tai tietoturvallisuuteen liittyvien jätteiden osalta vedottiin usein tietoturvan vaarantumiseen muussa jätteiden käsittelyssä kuin kaatopaikalle hautaamisessa. Kapasiteettiin vedottiin hakemuksissa seuraavaksi eniten. Erityisesti vuonna 2015 ja 2016 poikkeuslupia haettiin Itä-Suomessa vedoten valmisteilla olevaan Leppävirran Riikinvoi- man ekovoimalaitokseen ja myöhemmin myös voimalan viivästymiseen ja käynnistämis- vaikeuksiin vedoten. Polttolaitoskapasiteetin riittämättömyyteen viitattiin hakemuksissa myös muiden alueiden osalta, vedoten muun muassa siihen, ettei oman alueen polttolai- tos suostu tai voi ottaa vastaan tiettyjä jätteitä, eikä sopimusta muiden voimaloiden kans- sa ole onnistuttu solmimaan. Kapasiteettiin liittyen poikkeusta haettiin väliaikaisesti myös tapauksissa, joissa oli testattavana, rakenteilla ja/tai suunnitteilla uusia käsittelylaitoksia tai menetelmiä, joilla jätteet jatkossa pystyttäisiin käsittelemään kaatopaikkakelpoiseksi tai ai- nakin vähentämään kaatopaikalle sijoitetavan jätteen määrää. Muutamissa hakemuksissa käsittelymahdollisuuksia tai jätteen ominaisuuksia ilmoitettiin parhaillaan selvitettävän tai käynnissä oli neuvottelut jätteen saamiseksi käsittelyyn muualle (mukaan luettuna kan- sainväliset viennit). Yhdessä tapauksessa vedottiin siihen, että ongelmallista jätettä tuotta- va tehdas oli lopettamassa toimintaansa, jolloin tulevaisuudessa jätettä ei enää tuoteta. Edellä mainittujen perusteiden ohella hakemuksissa vedottiin usein teknis-taloudelli- siin syihin, erityisesti kustannustehokkaiden hyödyntämis- tai käsittelymahdollisuuksien puuttumiseen. Hakemuksissa esitettiin muun muassa varastoinnin, kuljetusten tai polton 41 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 kustannusten muodostuvan kohtuuttomiksi. Lisäksi todettiin investoinnin uusiin käsitte- lymenetelmiin olevan taloudellisesti kannattamatonta joko omalle toiminnalle tai jätteitä käsitteleville yrityksille. Muutamassa tapauksessa hakija ei ollut saanut yhtään tarjousta jätteiden vastaanottamisesta. Samoin vedottiin pitkiin kuljetusmatkoihin jätteiden toi- mituksessa tai käsittelymahdollisuuksien puuttumiseen kokonaan Suomesta. Perusteluksi poikkeusten tarpeelle esitettiin myös sitä, että kyseessä oli vain pieniä määriä ja jäte-eriä suhteessa koko alueella vastaanotettavan jätteen määrään. Lisäksi ongelmallisia jätteitä todettiin muodostuvan vain satunnaisesti tai lupaa haettiin käsittely- tai polttolaitosten häiriöiden ajaksi poikkeustapauksiin. Muutamissa hakemuksissa vedottiin myös siihen, että vastaaville jätteille oli myönnetty poikkeuslupa muualla Suomessa. Muutamat ha- kijat vetosivat loppusijoittamisen kaatopaikalle aiheuttavan vähemmän haittaa ympäris- tölle kuin jätteiden kuljetuksen käsittelyyn tai varastoimisen. Aluehallintovirastojen päätösten perusteluja AVIen ratkaisuissa jätteen ominaisuuksiin liittyvät syyt olivat myöntämisperuste 14 ratkai- sussa, mutta 22 ratkaisussa todettiin, että hakijan jätteen ominaisuuksiin esittämät perus- teet eivät olleet riittävät poikkeuksen myöntämiselle. Jätteen ominaisuuksiin perustuvia myönteisiä päätöksiä annettiin erityisesti vuosina 2015–2016. Vuonna 2017 poikkeuksia myönnettiin tapauksissa, joissa hakija on esittänyt luotettavasti, että jätteen ominaisuuk- sia ja käsittelyvaihtoehtoja on selvitetty ja että jätteiden tuottajat ja kaatopaikkatoimijat ovat aktiivisesti pyrkineet löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Suuressa osassa hakemuksia poikkeuksia ei ole kuitenkaan myönnetty ominaisuuksien perusteella. Polttokelpoisuuden osalta on todettu, että vähäinen lämpöarvo, klooripitoisuus tai se, että jäte on vaikeasti pol- tettavaa, eivät ole riittäviä poikkeusluvan perusteita. Useissa ratkaisuissa on lisäksi esitetty AVIn eriävä mielipide sijoitettavien jätteiden käsittelymahdollisuuksista toteamalla jättei- den soveltuvan riittävästi esikäsiteltyinä poltettavaksi, sijoitettavaksi kaatopaikalle tai kier- rätysmateriaaliksi, ja että muuttamalla toimintatapoja jätteen syntypaikalla ja parantamalla jätteiden esikäsittelyä voidaan niiden soveltuvuutta jatkokäsittelyyn parantaa. AVIen ratkaisuissa kapasiteettisyyt olivat merkittävin peruste myönteisissä päätöksissä: kaikkiaan 27 ratkaisussa myönnettiin lupa jonkin jätteen sijoittamiseen kapasiteettiin pe- rustuen. Polttolaitoksen rakenteilla olo hyväksyttiin perusteeksi poikkeusluville, vaikkakin yhdessä ratkaisussa todettiin, ettei myönteistä päätöstä voida antaa, koska hakijalla ei ole sopimuksia jätteen toimittamisesta valmisteilla olevaan laitokseen. Vuoden 2015 ja 2016 al- kuvuoden päätöksissä joitain lupia myönnettiin myös määräajaksi korvaavan käsittelyn ke- hittämiselle ja käyttöön saamiselle. Myöhemmin lupia on myönnetty vähemmän ja useissa päätöksissä on todettu, ettei hakemuksessa ole riittävällä tavalla esitetty, miten korvaava kapasiteetti saataisiin käyttöön, jolloin määräaikaisen luvan myöntämiselle ei ole perustei- ta. Vuonna 2017 lupa myönnettiin kapasiteettiin perustuen esimerkiksi tapauksessa, jossa hakijalla on todistettavasti kehitteillä menetelmä, jolla jätteestä saadaan polttokelpoista. 42 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kaatopaikka-asetuksen suppeat päätösperusteet näkyivät selvästi AVIen päätösten taus- talla ja myönteisiä päätöksiä annettiin harvoin muihin kuin kapasiteettiin ja ominaisuuk- siin liittyviin syihin perustuen. Päätöksissä on todettu että teknis-taloudelliset syyt, kä- sittelytavan kustannustehokkuus ja jätteen määrän vähäisyys eivät ole päteviä perus- teita poikkeuksen myöntämiseen. Hyväksyttävänä syynä ei myöskään ole pidetty kuljetus- matkan pituutta ja käsittelyvaihtoehtojen puuttumista, vaan AVIen mukaan tarkoitukseen soveltuva laitos voi sijaita myös Suomen rajojen ulkopuolella. Käsittely- tai polttolaitosten häiriöiden osalta useassa päätöksessä on todettu, että vuosihuollot eivät ole poikkeuksel- lisia tilanteita, vaan normaaleja laitoksen kunnossapitoon liittyviä huoltoja, joihin on voita- va varautua. Lisäksi jätteitä on mahdollista varastoida väliaikaisesti esimerkiksi konteissa. Seitsemässä hakemuksessa myönteistä päätöstä perusteltiin ympäristöön liittyvillä syillä. Neljässä päätöksessä sijoittamisen todettiin olevan parempi ratkaisu, sillä ”vähemmän ym- päristöhaittoja aiheuttavaa käsittelymahdollisuutta ei ole riittävän lähellä”. Vastaavasti kol- messa ratkaisussa todettiin, että ”joissain tapauksissa vähäenergisen jätteen loppukäsitte- ly polttamalla voi ilmastonmuutoksen suhteen olla vähintään yhtä haitallista kuin jätteen loppukäsittely kaatopaikkasijoittamisellakin”. Hallinto-oikeuden päätösten perusteluja Muutamissa tapauksissa aluehallintovirastojen poikkeuslupapäätöksistä on valitettu Vaa- san hallinto-oikeuteen (HaO) ja valituksia on käsiteltävänä myös korkeimmassa hallin- to-oikeudessa (KHO). Hallinto-oikeus ei ole päätöksissään muuttanut AVIen alkuperäistä kielteistä ratkaisua (Vaasan HaO 24.10.2017, 17/0289/3, 17/0459/3, 17/0460/3, 17/0461/3, 17/0462/3, Vaasan HaO 15.2.2018 18/0030/2, 18/0027/2, Vaasan HaO 27.2.2018, 18/0061/3 sekä Vaasan HAO 4.5.2018, 18/0183/3, 18/0182/3). Yhdessä tapauksessa poikkeuslu- pahakemus on palautettu aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi (Vaasan HaO 18.4.2018, 18/0144/3). Hallinto-oikeus on päätöksissään linjannut poikkeuslupahakemuk- sen sisältövaatimuksista, että ”hakemuksen tueksi esitettävien selvitysten on oltava riittä- vän yksityiskohtaiset, jotta niiden perusteella voidaan varmistua siitä, että poikkeusluvan myöntämisen edellytykseksi määritetyt kriteerit täyttyvät”. Hallinto-oikeus on linjannut, että hakemuksissa tulisi selvittää muun muassa kuinka paljon jätettä on aiempina vuosi- na sijoitettu kaatopaikalle ja mikä on jätteen laatu ja kaatopaikkakelpoisuus. Lisäksi tulisi selvittää jätteen esikäsittelymahdollisuudet ja voitaisiinko esikäsittelyllä vähentää jätteen orgaanisen aineksen pitoisuutta ja/tai sijoitettavaksi tulevaa jätemäärää. Erityisesti mikäli poikkeuslupa kohdistuu jätteisiin, joiden jätehuollosta vastaa jätelain mukaan jätteen hal- tija, hallinto-oikeus on päätöksissään esittänyt, että poikkeuslupaa hakeneen kaatopaikan pitäjän tulisi yhdessä jätteen tuottajan/haltijan kanssa selvittää jätteen määrä, laatu, muut mahdolliset käsittelytavat, esikäsittelyvaihtoehdot ja mahdollisuus käsitellä jäte kelpoi- suusvaatimusten täyttämiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksissä esitetyt poikkeuslupahake- muksen sisältövaatimukset oikeudellisine perusteineen on listattu seuraavalla sivulla. 43 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Poikkeuslupahakemuksen sisältövaatimukset hallinto-oikeuden päätösten perusteella: − tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista (kaatopaikka-asetus 52 §, ympä- ristönsuojelulaki 39 § ja 58 §) − tiedot kaatopaikalle sijoitettavaksi suunnitellun jätteen määrästä ja lajista (ympäristönsuojeluasetus 6 § ja 16 §) − jos hakemus koskee muuta kuin kunnan velvollisuuteen kuuluvaa jätettä: jätteen tuottajan tai muun haltijan antama tieto/selvitys (jätelaki 12 §, 32 §, kaatopaikka-asetus 15 §, 38 §) − jätteen syntypaikasta, jätteen määrästä, lajista, laadusta, jäte- huollon järjestämiselle merkittävistä ominaisuuksista − esikäsittelystä tai siitä, miksi esikäsittelyä ei pidetä mahdolli- sena tai tarpeellisena sekä selvitys jätteen kierrätys- tai muista hyödyntämismahdollisuuksista − jos hakemus koskee kaatopaikalle aikaisemmin sijoitettuja jätteitä: kaatopaikkakelpoisuuden arviointia koskevat tiedot, muun muas- sa jätteen perusmäärittelystä, jätteen laatuominaisuuksista, arviot jätteen kelpoisuusvaatimusten täyttymisestä ja esikäsittely- ja hyödyntämismahdollisuuksista (kaatopaikka-asetus 16–18 §, 27 §) − kunkin jätelajin osalta jätteen eri käsittelyvaihtoehdot ja niiden vaikutukset jätehuollon etusijaperiaatteen mukaisen ja jätelain tarkoituksen kannalta parhaan tuloksen saavuttamiseksi (jätelaki 8 §, kaatopaikka-asetus 14, 15, 28 ja 35 §) − selvitys esikäsittelystä ja sen vaikutuksista sekä mahdollisuuksista esikäsittelyä tehostamalla vähentää kaatopaikalle sijoitettavan jät- teen määrää tai haitallisuutta (kaatopaikka-asetus 15 §) − selvitys toiminnan keskeisistä ympäristövaikutuksista ja poikkeuslu- van myöntämisen vaikutuksista niihin (ympäristönsuojelulaki 48 §) Vastaavasti hallinto-oikeus on ratkaisussaan painottanut, että poikkeusluvan myöntämi- sen kannalta vain kaatopaikka-asetuksen 35 §:n perusteet ovat ratkaisevia, eikä esimerkik- si jätteiden kuljetus- ja käsittelykustannuksilla tai muun käsittelyn aiheuttamilla ympäristö- vaikutuksilla ole ratkaisevaa merkitystä. Hallinto-oikeus on myös todennut, että jätelain 19 §:ssä säädettyä omavaraisuus- ja läheisyysperiaatetta ei tule tulkita niin, että ”jätteen sijoit- taminen kaatopaikalle olisi hyväksyttyä asetetuista kelpoisuusvaatimuksista huolimatta sil- lä perusteella, että muunlaista käsittelyä ei ole lähialueella järjestetty kaatopaikan pitäjän tai muun jätehuollon toimijan toimesta”. Poikkeuksellisissa tilanteissa syntyvien jätteiden 44 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 osalta hallinto-oikeus on todennut, että ”niissä tapauksissa, joissa kyse on ympäristönsuo- jelulain 123 §:n tarkoittamasta tilanteesta, valvontaviranomainen voi toiminnasta vastaa- van tai jätteen haltijan ilmoituksesta päättää jätehuollossa tarvittavista toimista”. Toisin sanoen, mahdollisuus hakea poikkeuslupaa kaatopaikka-asetuksen mukaisesta orgaanisen aineksen rajoituksesta on tarkoitettu normaalitilanteiden jätehuoltoon. Tarkastelun kohteena olevista poikkeuslupahakemuksista analysoitiin hakuperusteet sekä päätösperusteet ja näitä verrattiin hallinto-oikeuden edellä esitettyihin linjauksiin. Perus- telut niin hakemuksissa kuin päätöksissäkin ovat vuosien 2015–2017 välillä muuttuneet ja kehittyneet: hakemuksissa esitetyt selvitykset ovat muuttuneet entistä yksityiskohtaisem- miksi. Hallinto-oikeuden linjauksia noudattaen erityisesti vuoden 2017 hakemuksissa on paremmin esitetty tiedot poikkeusta koskevista jätteistä ja niiden ominaisuuksista, joiden vuoksi kaatopaikkakäsittely on katsottu ainoaksi soveltuvaksi käsittelyksi. Lisäksi hake- muksissa on aiempia vuosia paremmin perusteltu, miksi muut käsittelymenetelmät eivät ole jätteille soveltuneet tai käsittelykapasiteettia ei ole ollut saatavilla. Samalla hakemuk- set ja päätökset eri alueiden välillä ovat yhdenmukaistuneet. 45 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 5 Kaatopaikkakiellon myötä haasteellisiksi osoittautuneet orgaaniset jätteet Tässä selvityksessä esille nousi tiettyjä orgaanista ainesta sisältäviä jätteitä, joiden ominai- suudet rajoittavat niiden materiaalina tai energiana hyödyntämistä, tai niille ei tällä hetkellä ole käsittelykapasiteettia saatavilla. Nämä jätteet osoittautuivat haasteellisiksi tilastoaineis- tojen, poikkeuslupapäätösten, kaatopaikkatoimijoille ja viranomaisille osoitettujen kyse- lyiden sekä kaatopaikkatoimijoiden haastattelujen analysoinnin perusteella. Poikkeuslupa- päätösten sekä tilasto- aineistojen analysoinnin perusteella tunnistettiin määrällisesti haas- teellisiksi jätteiksi rakennusjätteen mekaanisen käsittelyn rejektit sekä syntypaikkalajiteltu ja esikäsitelty sekalainen rakennus- ja purkujäte. Näille jätteille poikkeuslupia oli haettu tonnimääräisesti eniten, mutta myös hakemusten määrä oli suuri. Tilastotietojen mukaan ainakin vielä vuonna 2016 näitä jätteitä sijoitettiin kaatopaikalle suhteellisen suuria määriä. Edellä mainittujen lisäksi valtakunnallisesti haasteellisiksi jätteiksi tunnistettiin veden- ja jätevedenpuhdistuksessa syntyvä jäte (välppäjäte ja hiekanerotusjäte), PVC-muovi, lujite- muovi- ja lasikuitujäte, eristevillat, sekä terveydenhoidossa syntyvä jäte (viiltävät ja pis- tävät jätteet, biologiset jätteet). Näille jätteille poikkeuslupahakemuksia oli määrällisesti eniten, joten niidenkin voidaan todeta olevan haasteellisia koko maan tasolla. Haastatte- luiden ja kyselyiden perusteella haasteellisiksi jätteiksi nousivat samat jätteet kuin poikke- uslupapäätösten perusteellakin, haasteellisimmiksi vastaajat kokivat jätteen mekaanisen käsittelyn rejektit, PVC-muovin ja eristevillat. Näiden edellä mainittujen jätteiden lisäksi alueellisesti ja paikallisesti haasteellisiksi nousivat muun muassa tulipalo- ja vahinkosa- neerausjäte, kasvihuoneviljelmillä käytetty mineraalipohjainen vesiviljelyn kasvualusta eli kasvialustajäte ja teollisuuden pienet jätevirrat. Suuri osa haasteellisiksi koetuista jätteistä on yritystoiminnan jätettä. Taulukkoon 4 on kerätty tietoa haasteellisiksi koettujen jätteiden aluehallintovirastojen an- tamista poikkeuslupapäätöksistä vuodelta 2017. Arvio jätteiden kaatopaikkasijoittamisen sekä -hyödyntämisen määristä sekä kyselyiden perusteella saatua yksityiskohtaisempaa tietoa jätteiden laboratoriossa tai aistinvaraisesti määritetyistä orgaanisen aineksen mää- ristä löytyy liitteestä 5. 46 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Taulukko 4. Yhteenveto orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon kannalta haasteellisiksi muodostuneista jätteistä. Tiedot koottu vuonna 2017 tehdyistä poikkeuslupapäätöksistä. Jäte Poikkeusluvilla haettu määrä (2017) Poikkeuksille myön- netty määrä (2017) TOC- pitoisuudet Poikkeusluvan hylkäys-/ hyväksy- misperuste Sekalainen rakennusjä- te (17 09 04) 31 335 t, josta jätettä sisältäviä maita ra- kennus- ja purkutyö- mailta 2 000 t 2 000 t, josta jätettä sisältävät maat 1 000 t 8–20 % - Rakennusjäte voidaan hyödyn- tää lajittelua tehostamalla sekä ra- kennustyömaiden ja purkukohtei- den toimintatapoja muuttamalla. Vasta riittävästi esikäsiteltynä näi- tä jätteitä voidaan loppukäsitellä polttamalla tai sijoittamalla kaa- topaikalle jos orgaanisen aineksen pitoisuusraja (15 %) ei ylity. - Rakennus- ja purkujätteen erillis- keräysvelvoitteet tulisi täyttää. Rakennusjätteen me- kaanisen käsittelyn re- jekti (19 12 12) 32 475 t 3 510 t (voi sisältää myös rejektiä seka- laisen yhdyskuntajät- teen käsittelystä) yleisimmin min-max 5–20 % - Jätteiden lajittelurejektit voi- daan hyödyntää esimerkiksi kaato- paikan pintarakenteessa tiivistys- kerroksen päällä tai muussa sovel- tuvassa paikassa. - Poikkeushakuprosessi tarpeeton, mikäli jätteiden TOC-pitoisuus alit- taa annetut rajat ja jäte on muuten ominaisuuksiltaan kaatopaikka- kelpoista. Jätevedenkäsittelyssä syntyvät jätteet: mm. välppäjäte (19 08 01), hiekanerotusjäte (19 08 02) välppäjäte 2 900 t, hiekanerotusjäte 3 060 t 0 t Välppä: 30– 50 % Hiekanerotus- jäte 6–11 % - Jätevedenpuhdistamojen jät- teet kuten välppäjäte ja katujen puhdistusjätteet ovat esikäsitel- tävissä. Eroteltu hyödynnettä- vä jäte voidaan tällöin kierrättää materiaalina, polttokelpoinen jäte toimittaa jätteenpolttoon ja kaa- topaikkakelpoinen jäte puolestaan sijoittaa kaatopaikalle tai sen ra- kenteisiin. - Välppäjäte on esikäsittelyn jäl- keen lähes kiinteää ja helposti kä- siteltävää ainesta, joka soveltuu polttoon. PVC, lasikuitu ja luji- temuovijäte (07 02 99, 16 03 04, 16 03 06, 20 03 01) 3 191 t 150 t lujite-muovijä- tettä, 500 t PVC- va- paata tuotantojätettä 11–40 % - Jätteen ominaisuuksia ei ole selvitetty ja perusteltu niin, että poikkeuslupa olisi myönnettävissä. - Hylkäysperusteissa myös linjat- tiin, että PVC-jätettä voidaan polt- taa pieniä määriä jätevoimalassa muiden jätteiden seassa ja myös lujitemuovi on esikäsiteltynä polt- tokelpoista. 47 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Likaantunut eriste-, mineraali- ja selluvilla- jäte (17 06 14) 3 220 t 0 t Selluvilla ja hartsipitoiset eristevillat yli 10 %, Muut (la- si-, mineraali- ja eristevillat) alle 10 % - Mineraalipohjaisissa eristevillois- sa orgaanisen aineksen määrän todettiin olevan alle 10 %, jolloin niiden sijoittaminen kaatopaikalle ei edellytä poikkeuslupaa. - Orgaaniset eristevillat voidaan myös polttaa. Terveydenhoidossa syntyvä jäte (18 01 01; 18 01 02; 18 01 04) 856 t 0 t 50–90 % - Terveydenhuollon erityisjättei- den toimittaminen soveltuvaan jätteenpolttolaitokseen. Tulipalo- ja vahinkosa- neeraus-jäte 2 701 t 1 000 t asbestia sisäl- tävää tulipalojätettä 20–50 % - Tulipalojätteille on muita vaihto- ehtoisia käsittelyjä. Tulipalojätteet on esikäsiteltävä riittävästi, jonka jälkeen polttokelpoinen jäte sovel- tuu jätteenpolttoon ja mineraali- nen jäte kaatopaikalle. Kasvihuoneviljelmillä käytetty mineraalipoh- jainen vesiviljelyn kas- vualusta eli kasvialus- tajäte (02 01 99) 300 t 0 t 6–12 % - Mahdollisen käsittelykapasitee- tin käyttöönotosta ei oltu annettu hakemuksessa riittävästi tietoa. Mikäli käsittelykapasiteettia kos- kevat tiedot tarkentuvat, voi ha- kija laittaa uuden hakemuksen vireille. Pölyävät jätteet 4 000 t 1 000 t 3–30 % - Hylkäys: Jätteen ominaisuuksia ei ole perusteltu niin, että selviäisi miksi ne eivät soveltuisi käsiteltä- väksi muulla tavoin kuin loppukä- sittelemällä kaatopaikalla. Hakijan olisi tullut selvittää tarkemmin myös muut vaihtoehtoiset käsitte- lymenetelmät. - Hyväksymisperusteena muun vaihtoehtoisen käsittelyn puuttu- minen tällä hetkellä. Poikkeuslupapäätösten ratkaisut osoittavat, että vain harvalle jätteelle on enää vuonna 2017 myönnetty poikkeuslupaa kaatopaikkasijoittamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä jätteet eivät enää olisi haasteellisia poikkeuslupia hakeneille. Osa näistä jät- teistä soveltuisi energiahyödyntämiseen, mutta energiahyödyntämiskapasiteetista on tällä hetkellä pulaa ja näin ollen jätteitä on jouduttu varastoimaan. Päätösten perusteista myös huomaa sen, että osa hakemuksista on ollut puutteellisia ja osa jopa turhia. Taulukosta on myös havaittavissa jätteitä, joiden kaatopaikkasijoittamiseen vain osalle hakemuksista on poikkeuslupa myönnetty. Useat haasteellisiksi osoittautuneista jätteistä ovat samoja jät- teitä, jotka nostettiin kaatopaikkakiellon vaikutuksia arvioineessa taustaraportissa vuonna 2012 esiin jätteinä, joiden käsittelyyn orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ja 10 % TOC-ra- ja erityisesti tulisivat vaikuttamaan (Wahlström ym. 2012). Tuolloin tulevan orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon oletettiin vaikuttavan seuraaviin jätteisiin: yhdyskuntajäte ja rakennusjäte sekä niiden käsittelyn rejektit, puhdistamolietteet, sekalaiset muovi- ja puu- 48 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 jätteet, elintarviketeollisuuden jätteet, metsäteollisuuden jätteet, humuspitoiset pilaan- tuneet maa-ainesjätteet, autopaloittamojätteet ja kompostoinnin seulan ylitteet. Vuonna 2012 tunnistettujen jätteiden kaatopaikkasijoittaminen onkin vähentynyt tuntuvasti kiel- lon myötä. Kaatopaikkakiellon myötä haasteellisiksi osoittautuneiden jätteiden lisäksi tässä selvityk- sessä tarkasteltiin pilaantuneita maa-aineksia. Pilaantuneet maa-ainekset eivät ole haas- teellisia jätteitä kaatopaikkakiellon suhteen, sillä kielto ei niitä koske. Pilaantuneiden mai- den osalta pyrittiin selvittämään muun muassa, olisiko niitä mahdollista ohjata muualle hyödynnettäväksi kaatopaikalle sijoittamisen sijaan. Seuraavassa tarkastellaan tämän selvityksen perusteella haasteellisiksi osoittautuneita jätteitä yksityiskohtaisemmin. Jätteet on jaoteltu sekä valtakunnallisesti että alueellisesti haasteellisiin jätteisiin. Pilaantuneiden maa-ainesten tarkastelu on sijoitettu valtakunnalli- sesti haasteellisten jätteiden tarkastelun jälkeen. 5.1 Valtakunnallisesti haasteelliset jätteet Rakennus- ja purkujäte Sekalaista rakennus- ja purkujätettä syntyy työmailla rakennus-, kunnostus- ja purkutöi- den yhteydessä eikä sen tulisi sisältää jäteasetuksessa erilliskerättäväksi velvoitettuja jät- teitä eikä vaarallista jätettä. Jäteasetuksen (Vna 179/2012) mukaan erilliskerättäviä ovat seuraavat kahdeksan jätelajia: betoni-, tiili-, kivennäislaatta- ja keramiikkajätteet, kipsipoh- jaiset jätteet, kyllästämättömät puujätteet, metalli-, lasi-, muovi-, paperi- ja kartonkijätteet sekä maa- ja kiviainesjätteet. Lisäksi vaaralliset jätteet (esimerkiksi asbestijäte) tulee kerätä ja toimittaa asianmukaiseen vastaanottopaikkaan erillään muista rakennus- ja purkujät- teistä. Sekalaisen rakennus- ja purkujätteen ei siis tulisi sisältää edellä mainittuja jättei- tä, jos syntypaikkalajittelu toimii hyvin. Sekalainen rakennus- ja purkujäte sisältää useita erilaisia jätemateriaaleja muun muassa eristelevyjä, kattohuopaa, kalusteita, PVC-muovia, peilejä, villoja sekä erilaisia likaisia rakennusmateriaaleja. Erityisesti purkujäte sisältää kaik- kia rakennuksissa ja niiden rakenteissa esiintyviä materiaaleja. Rakennussekajätteelle poikkeuslupahakemuksissa haettu tonnimäärä on kasvanut vuo- desta 2015 vuoteen 2017, vuonna 2017 poikkeusta haettiin yli 30 000 tonnille. Hakemus- ten perusteella sekalainen rakennusjäte sisältää muun muassa syntypaikalla lajiteltua sekalaista rakennusjätettä, rakennus- ja purkutoiminnan siivouksessa syntyvää jätettä, kuivaimuautoilla tuotavia eristejätteitä, maa-ainesta sisältävää rakennusjätettä, jätettä sisältäviä maa-aineksia, ikkunoita sekä polttoon kelpaamatonta rakennus- ja purkujätet- tä. Sekalainen rakennus- ja purkujäte, jolle poikkeuksia on haettu, on ollut syntypaikalla 49 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 lajiteltua. Lisäksi jätettä on mahdollisuuksien mukaan esikäsitelty rakennusjätteen käsitte- lylaitoksella. Kaikkien jätteiden osalta käsittely ei kuitenkaan ole mahdollista. Esimerkiksi kuivaimuautokuormien koneellinen lajittelu ei onnistu ja tiettyjen rakennus- ja purkujä- tettä sisältävien maa-ainesten seulominen on vaikeaa. Haasteellisena käsitellä on mainittu myös kokonaiset ikkunat. Poikkeuslupahakemusten mukaan esikäsitellyn sekalaisen rakennusjätteen orgaanisen ai- neksen määrä (TOC-pitoisuus) on keskimäärin 10–20 % ja polttoarvo on alhainen (arviolta 5 MJ/kg). Poltettaessa rakennusjätteiden tuhkapitoisuus on suuri (40–60 %), ja rakennus- jätteen sisältämä sulfaatti (muun muassa kipsistä) ja kloori (muun muassa PVC-muovis- ta) hankaloittavat energiahyödyntämistä ja heikentävät tuhkan hyötykäyttöedellytyksiä. Rakennus- ja purkujätteen ongelmana on yleisesti jätteiden heterogeenisyys: eri materiaa- lien erottelu muun jätteen joukosta tai seosmateriaaleina toisistaan voi olla teknisesti tai ainakin teknis-taloudellisesti mahdotonta. Muun muassa PVC on hankala erotella muun jätteen joukosta, kun taas mineraalipitoiset materiaalit sekä hienojakoiset jätteet kuten puru, muovisilppu ja pienet puunpalat ovat usein liian pieniä seulottavaksi. Rakennussekajätettä ei kuitenkaan tulisi sijoittaa kaatopaikalle, vaan syntypaikkalajittelua ja jätteen mekaanista käsittelyä tulisi tehostaa ja parantaa edelleen. Näin eri materiaalit saataisiin eroteltua ja hyödyntämiskelpoiset jätteet voitaisiin hyödyntää joko materiaalina tai energiana. Vuonna 2014 rakennus- ja purkujätteen kierrätysasteen arvioitiin Suomessa olevan noin 26 %, EU:n keskiarvon ollessa tuolloin 47 %. Tilastotietojen perusteella rakennus- ja purku- jätettä sijoitettiin kaatopaikalle vuonna 2017 noin 21 000 tonnia. Loppusijoitettu määrä on vähentynyt vuodesta 2015 vuoteen 2017 noin 75 % ja kaatopaikalla hyödynnetyn jätteen määrä on myös laskenut noin 55 %. Rakennusjätteen mekaanisen käsittelyn rejektit Jätteen mekaanisen käsittelyn rejektiä syntyy muun muassa rakennusjätteen ja yhdyskunta- jätteen käsittelystä. Yhdyskuntajätettä käsitellään mekaanisesti kolmessa laitoksessa Suo- messa, mutta niissä syntyvien rejektien määrä on suhteessa huomattavasti pienempi kuin rakennusjätteen käsittelyssä syntyvä rejektien määrä. Poikkeuslupahakemusten ja kyselyiden perusteella rakennusjätteen mekaanisen käsittelyn rejekti koettiin valtakunnallisesti haasteel- liseksi ja näin ollen tässä keskitytään rakennusjätteen mekaanisen käsittelyn rejektiin. Jätteen mekaanisessa käsittelyssä jäte yleensä ensin murskataan ja sen jälkeen käytetään erilaisia mekaanisia erotustekniikoita erottamaan eri jätteet toisistaan. Käytettyjä teknii- koita ovat muun muassa seulonta, tuulierottimet ja metallien erotus magneeteilla. Mekaa- nisen käsittelyn tarkoituksena on erotella materiaalihyödyntämiskelpoiset jätteet muun 50 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 muassa metalli-, muovi-, kuitu-, ja mineraalipitoiset jätteet ja samalla valmistaa polttoon kelpaavaa kierrätyspolttoainetta. Hyödynnettävien jätteiden lisäksi prosessista muodostuu materiaali- ja energiahyötykäyttöön kelpaamattomia rejektejä, seulan ylitettä sekä alitetta. Rakennusjätteen mekaanisen käsittelyn rejekti sisältää muun muassa kipsilevymurua, la- sinpaloja, PVC-muovia, lujitemuovia, pölyä, purua, metallia, hiekkaa ja muuta hienoaines- ta. Myös erilaisia optisia tekniikoita ja märkäerottelua voidaan hyödyntää mekaanisessa käsittelyssä. Rakennusjätteen mekaanisessa käsittelyssä rejektiä voi enimmillään syntyä jo- pa 40 % prosessiin syötetystä määrästä. Yleensä käsittelyä ja syntypaikkalajittelua tehosta- malla myös rejektin määrää saadaan vähennettyä ja laatua parannettua. Rejektissä orgaanisen aineksen määrä vaihtelee yleisimmin 5–20 % välillä. Vaihtelu johtuu muun muassa syntypaikkalajittelun tehokkuudesta sekä käytetystä käsittelyprosessista. Orgaanista ainesta rejektiin tulee muun muassa prosessissa hienontuneesta puusta ja kui- dusta sekä kipsilevyjen taustapaperista. Orgaanisen aineksen lisäksi rejektissä ongelmia aiheuttaa siihen murskauksessa hienontunut kipsijäte. Kipsijätteestä voi kaatopaikkaolo- suhteissa liueta sulfaattia ja se voi aiheuttaa kaatopaikkaoloissa rikkiyhdisteiden muodos- tumista. Orgaanisen aineksen sekä kipsijätteen määrää rejektissä olisi mahdollista saada matalammaksi syntypaikkalajittelua ja prosessia tehostamalla, jonka jälkeen kaatopaikka- kelpoisuusvaatimusten täyttyessä rejekti olisi mahdollista sijoittaa kaatopaikalle. Vuonna 2017 jätteen mekaanisen käsittelyn rejektejä (19 12 -nimikeryhmän jätteitä) hyö- dynnettiin kaatopaikoilla yhteensä yli 185 000 tonnia. Kaatopaikkojen sulkemisen myötä rejektien hyödyntämismahdollisuus kaatopaikan rakenteissa ja peitossa vähenee. Tulevai- suudessa näille jätteille tarvitaan ja tulisi kehittää uusia vaihtoehtoisia hyödyntämismene- telmiä. Eriste-, mineraali- ja selluvillajäte Palo-, vahinkosaneeraus- ja purkukohteissa syntynyt villajäte on hankalasti hyödynnettä- vää, etenkin jos villajäte on kastunutta, nokeentunutta tai muilla orgaanista ainesta sisältä- villä ainesosilla likaantunutta. Puhtaat eristevillajätteet ovat pääsääntöisesti mineraalisia ja niiden orgaanisen aineksen määrä on alle 10 %. Tietyissä eristevilloissa sideaineena käytet- tävät hartsit voivat toisinaan aiheuttaa sen, että villajätteissä orgaanisen aineksen määrä voi olla kaatopaikkarajoitusta korkeampi. Haasteellisen näistä eristevillajätteistä tekee se, että ne saattavat välivarastoinnin aikana kastua ja sekalaisen rakennus- ja purkujätteen kasoissa likaantua muilla jätemateriaaleilla siten, että ne eivät enää kelpaa hyödynnettä- väksi. Kaatopaikkasijoituksen kannalta esteenä on likaantumisesta aiheutuva orgaanisen aineksen määrä, joka ylittää orgaaniselle ainekselle asetetun rajan. Villojen energiahyödyn- tämistä rajoittaa niiden märkyys, korkea mineraalisen aineksen osuus, huono lämpöarvo, niiden mahdollisesti sisältämät palonestoaineet ja korkea tuhkapitoisuus. Eristevillajätteet voivat aiheuttaa myös teknisiä vikoja polttolaitosten sähkösuotimiin. Eriste-, mineraali- ja 51 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 SELVITYS ORGAANISEN JÄTTEEN KAATOPAIKKAKIELLON VAIKUTUKSISTA selluvillajätteelle poikkeuslupahakemuksissa haettu tonnimäärä on kasvanut vuodesta 2015 vuoteen 2017, mutta poikkeuslupia niille ei ole myönnetty. Myös selvityksessä tehty- jen kyselyjen ja haastattelujen perusteella likaiset villat koettiin haasteellisiksi jätteiksi, sillä materiaali- ja energiahyödyntäminen ei niille ole mahdollista. Veden- ja jätevedenpuhdistuksessa syntyvä jäte (mm. välppäjäte, hiekanerotusjäte) Jätevedenpuhdistus on mekaanis-biologis-kemiallinen prosessi, jossa jätevedestä pois- tetaan epäpuhtaudet ja vesi saadaan ominaisuuksiltaan ympäristölle sopivaan muotoon. Mekaanisen puhdistusvaiheen välppäyksessä poistetaan karkeat, kuitumaiset ja muoviset epäpuhtaudet. Välppäjäte koostuukin pääosin hygieniatuotteista esimerkiksi vanupuikois- ta, hammasharjoista ja vaipoista. Välppäyksen jälkeen hiekanerotuksessa vedestä erote- taan jäte, joka sisältää pääosin hiekkaa, orgaanista ainesta sekä metallia ja lasia. Jäteve- denpuhdistamoiden hiekanerotusjätteeseen voidaan rinnastaa myös sadevesi- ja hiekane- rotuskaivojäte, joka on kaivoista imuautoilla poistettavaa jätettä. Jätevedenpuhdistukses- sa syntyy myös muita jätteitä, kuten viemäreiden ja jätevedenpumppaamoiden pesuista ja huollosta syntyvää rasvapitoista jätettä sekä erilaisia altaiden ja vesienkäsittelyn sakkoja. Välppäjätteen orgaanisen aineksen määrä vaihtelee 30–50 % välillä, joten sitä ei voi sijoit- taa kaatopaikalle. Sille ei myöskään ole materiaalihyödyntämismahdollisuuksia olemassa. Välppäjätteen käsittelyä ja hyödyntämistä rajoittavat siihen liittyvät hygienia- ja tautiriskit. Nämä samat ominaisuudet osaltaan myös estävät jätteen siirtokuormausta ja varastointia. Hiekanerotusjätteen orgaanisen aineksen määrä vaihtelee 6–11 % välillä, joten orgaanisen aineksen määrä ei estä kaatopaikalle sijoittamista. Jätevedenpuhdistuksessa syntyville jät- teille poikkeuslupia haettiin lukumäärällisesti eniten, poikkeusta haettiin 37 hakemukses- sa, kun hakemuksia oli kaikkiaan 49. Yksittäisissä hakemuksissa jäte-erät olivat suhteellisen vähäisiä (2–3500 t/v, mediaani 300 t/v). Haettu kokonaistonnimäärä on kuitenkin noussut vuosittain. Vuonna 2017 haettiin poikkeuslupaa yli 10 00 tonnin kaatopaikkasijoitukseen, joten edelleen moni jätteentuottaja kokee kyseiset jätteet haasteellisiksi. PVC- ja lujitemuovijätteet ja lasikuitupitoiset jätteet PVC-jätettä syntyy sekä teollisuudessa tuotantohylkynä että osana rakennus- ja purkujä- tettä (muun muassa putket, letkut). Lisäksi PVC-muovijätettä esiintyy teollisuus- ja ku- luttajatuotteissa ja näin ollen sitä päätyy myös yhdyskuntajätteeseen. PVC:tä on kahden tyyppistä, pehmeää ja kovaa PVC:tä. Pehmeä PVC sisältää haitallisia muovinpehmentimiä (ftalaatteja), joiden vuoksi niiden materiaalikierrätystä ei suositella. Lasikuitu on erittäin kapeista lasisäikeistä tehty materiaali, jota käytetään lujitemuovien, tekstiilien ja eristeiden valmistuksessa. Lasikuitu- ja lujitemuovijätettä syntyy pääosin teollisuudessa tuotannon jätteinä sekä tuotejätteinä (muun muassa veneet, valokuitukaapelit, tuulimyllyt). Lisäksi niitä on myös rakennusjätteen seassa. 52 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 PVC, lasikuidut ja lujitemuovit ovat mekaanisesti ja kemiallisesti kestäviä, jolloin etenkin kovat, suuret ja/tai hankalan muotoiset materiaalikappaleet ovat haasteellisia käsiteltä- viä lajittelussa, murskauslaitoksissa ja jätteenpolttolaitoksissa. Tiettyjä puhtaita PVC- ja lujitemuovijätteitä voidaan hyödyntää materiaalina, mutta likainen ja sekalainen jäte ei ole hyödyntämiskelpoista. Jätteeseen on usein kiinnittynyt myös muita materiaaleja esim. PVC-putkiin eristevilloja, joten materiaalien erottaminen toisista on hankalaa. Lisäksi niiden sisältämät täyte- ja sideaineet aiheuttavat ongelmia kierrätyksessä ja hyödyntä- misessä. Pieninä erinä PVC-muovijäte soveltuu poltettavaksi sekajätteen mukana. Isojen PVC-muovierien polttaminen aiheuttaa polttoprosesseissa ongelmia muun muassa kor- kean klooripitoisuutensa vuoksi. Lasikuitumateriaalit sisältävät paljon palamatonta mate- riaalia, ja se lisää polttoprosessissa syntyvän tuhkan ja kuonan määrää. Edellä mainittujen jätteiden orgaanisen aineksen määrä ylittää kaatopaikka-asetuksen raja-arvon, jolloin niitä ei myöskään muun hyödyntämisen tai kierrätysmahdollisuuksien puuttuessa voi sijoittaa kaatopaikalle ilman poikkeusluvan saamista. PVC-, lasikuitu- ja lujitemuovijätteelle ei ole vielä toimivaa kierrätysjärjestelmää Suomessa. Euroopassa puhtaalle PVC-jätteelle on kierrätysmahdollisuuksia, mutta pienten jätemää- rien kuljettaminen hyödynnettäväksi ulkomaille kalliiseen käsittelyyn ei ole houkuttelevaa jätteentuottajien näkökulmasta. Näiden jätteiden esikäsittelymenetelmiä tulisi kehittää, jotta esimerkiksi isot kappaleet pystyttäisiin pilkkomaan pienemmiksi. Materiaali- ja ener- giahyödyntämiseen sopimattomien ominaisuuksien vuoksi nämä jätteet ovat olleet sekä jätteen tuottajille että kaatopaikanpitäjille haasteellisia ja niille onkin haettu poikkeuslupia kaatopaikkasijoittamiseen vuosina 2015–2017 enenevässä määrin. Terveydenhoidossa syntyvä jäte Terveydenhoidossa syntyy pistäviä ja viiltäviä jätteitä, eritteillä kontaminoituneita tekstii- lejä ja muita materiaaleja, sekä biologisia (eettisiä) jätteitä kuten elimiä ja kudoksia. Neulat sekä muut viiltävät ja pistävät jätteet pakataan yleensä jo syntypaikallaan erilleen muovi- siin säiliöihin. Terveydenhoidon jätteitä ei voida hygieniasyistä varastoida ja niiden käsitte- ly voi aiheuttaa työturvallisuusriskin. Myös erityiskäsittelyn tarve, jätteenkäsittelyn korkeat hinnat sekä pitkät kuljetusmatkat aiheuttavat haasteita sekä lisäkustannuksia näiden jät- teiden käsittelyyn liittyen. Terveydenhoidossa syntyvän jätteen orgaanisen aineksen pitoisuus vaihtelee 50–90 % välillä, eli kaatopaikalle sijoittaminen ei ole mahdollista. Terveydenhuollon jätettä syntyy kauttaaltaan koko Suomen alueella, ja poikkeuslupia näille jätteille on haettu paljon. Jä- temäärät yksittäisissä hakemuksissa ovat kuitenkin olleet usein melko pieniä (6–1 000 t/v, mediaani 50 t/v). Poikkeuslupia on perusteltu paitsi työturvallisuus- ja kustannustekijöiden kautta, myös tietosuojasyistä, sillä osa terveydenhoidossa syntyvästä jätteestä sisältää ni- miä ja henkilötunnuksia. 53 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Pilaantuneet maa-ainekset Pilaantuneet maa-ainekset on rajattu kaatopaikkakiellon ulkopuolelle, joten kielto ei ole aiheuttanut haasteita niiden suhteen. Tässä selvityksessä pilaantuneita maa-aineksia tar- kasteltiin, sillä haluttiin selvittää olisivatko ne kierrätyskelpoisia ja olisiko niitä mahdollista ohjata muualle hyödynnettäväksi kaatopaikalle sijoittamisen sijaan. Pilaantuneet maa-ainekset sisältävät haitallisia aineita, jotka ovat vaarallisia ihmisten ter- veydelle tai ympäristölle. Maat voivat olla pilaantuneita joko orgaanisilla tai epäorgaani- silla haitta-aineilla. Orgaanisia haitta-aineita ovat muun muassa öljyt, hiilivedyt, öljyhii- livedyt, PAH- ja POP-yhdisteet, PCB, fenolit, dioksiinit, torjunta-aineet ja VOC-yhdisteet. Pilaantuneiden maa-ainesten vastaanottajia on Suomessa noin 70 ja vastaanotettujen PIMA-maiden määrä on yhteensä noin 1–1,5 miljoonaa tonnia. Kaatopaikka-asetuksen mukaan pilaantuneet maa-ainekset voidaan sijoittaa kaatopaikalle, jos ne sijoitetaan erillään muusta jätteestä. Kaatopaikkatoimijoille osoitetun kyselyn mukaan kaatopaikoille sijoitetaankin edelleen hyödyntämiskelpoisia tai sellaisiksi käsiteltäviä orgaa- nisilla haitta-aineilla pilaantuneita maa-ainesjätteitä, joita kaatopaikkakielto ei tällä hetkellä koske. Kaatopaikkasijoituksen lisäksi pilaantuneita maa-aineksia hyödynnetään kaatopaikko- jen rakenteissa tai suljettujen kaatopaikkojen peittämisessä. Suurin osa pilaantuneista maista käsitellään eri tekniikoin (muun muassa kiinteytys, huokos-ilmakäsittely, kompostointi ja ter- minen käsittely) ennen kaatopaikalla hyödyntämistä tai sijoittamista. Pieni osa pilaantunees- ta maa-ainesjätteestä loppusijoitetaan kaatopaikalle ilman käsittelyä. Vahti-tietokannan mukaan vuonna 2016 tavanomaisen jätteen kaatopaikalle loppusijoitet- tiin noin 70 000 tonnia pilaantuneita maa-aineksia. Verohallinnon tilastotietojen mukaan maa- ja kiviaineksia (jotka sisältävät pilaantuneet maa-ainekset) kaatopaikoilla hyödynnet- tiin sekä loppusijoitettiin yhteensä noin 533 000 tonnia. Tilastojen valossa kaatopaikalle ohjautuu edelleen pilaantuneita maa-aineksia, jotka tulisi ensisijaisesti saada käsittelyn ja tarvittaessa jalostuksen kautta hyötykäyttöön muun muassa maarakentamiseen. Hyöty- käytön esteeksi on kuitenkin muodostunut muun muassa puhdistettujen maiden vähäi- nen kysyntä ja kaatopaikkasijoituksen edullisuus verrattuna muihin käsittelymenetelmiin. Orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneen maa-aineksen hyödyntämistä voitaisiin tehostaa muun muassa mobiilien käsittelylaitteistojen käytöllä, in situ -menetelmillä (käsittely kun- nostettavalla alueella maa-aineksia kaivamatta) tai on site -käsittelyillä (käsitellään kaivettu maa-aines kunnostuskohteessa). 54 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 5.2 Alueellisesti haasteelliset jätteet Tulipalo- ja vahinkosaneerausjäte Tulipalojäte on tulipaloissa jäljelle jäänyttä, kokonaan tai osittain palanutta jätettä. Vahin- kosaneerausjäte on kiinteistön vahinkosaneeraus- ja korjausrakentamistilanteissa muo- dostuvaa jätettä. Tulipalo- ja vahinkosaneerausjäte sisältää muun muassa palaneita raken- teita, puukappaleita, muovia, metallia, lasia, betonia, keraamisia kappaleita, maa-aineksia ja tuhkaa. Jätteen orgaanisen aineksen pitoisuus vaihtelee 20–50 % välillä. Tulipalojätteessä on paljon hiiltynyttä materiaalia, maa-aineksia ja tuhkaa, jotka eivät yleensä sovellu kierrätykseen tai polttoon. Polttoa rajoittaa se, että tuhkapitoisuus nousee suureksi, jopa 50–70 prosenttiin. Tulipalojätteet ovat usein märkiä ja materiaalien silmä- määräinen tunnistaminen on haasteellista materiaalien yhteen sulamisen, nokeentumisen ja tuhkan sintraantumisen vuoksi. Jäte voi sisältää myös teräviä ja viiltäviä lasin ja metallin kappaleita hankaloittaen esikäsittelyä. Lajittelua tehdään yleensä mahdollisuuksien mu- kaan, muun muassa vaaralliset jätteet, sähkö- ja elektroniikkalaitteet ja metallit pyritään erottelemaan. Tulipalojätettä voidaan joutua etenkin Pohjois-Suomessa kuljettamaan pit- kiä matkoja käsittelyä varten. Tulipalojätteen syntyminen ei ole ennakoitavissa ja sen takia tulipalojäte on kaatopaikanpitäjille haasteellinen jäte-erä. Tulipalojätteille ei vuonna 2017 ole myönnetty poikkeuslupia kaatopaikkasijoitukseen. Kasvualustajäte Kasvualustajäte on kasvihuoneviljelmillä käytetty mineraalipohjainen vesiviljelyn kas- vualusta. Kasvualustajäte sisältää muovikalvon sisällä olevia kasvien juuria ja juuriston tu- kiaineena olevaa mineraalivillaa. Materiaalien erottelu toisistaan on vaikeaa ja kierrätyksen esteenä ovat materiaalin sopimattomuus hyödyntämiseen (esimerkiksi märkyys, huono lämpöarvo ja korkea tuhkapitoisuus poltossa), epäpuhtaudet ja kasvitautiriskit (kompos- tointi ja käyttö maanparannuksessa). Orgaanisen aineksen määrät analyysitulosten perus- teella vaihtelivat 6–12 % välillä, eli niiden perusteella sekä muiden kaatopaikkakelpoisuus- kriteereiden täyttyessä, jäte voitaisiin sijoittaa kaatopaikalle. Kasvialustajätteen haasteena on, että sen esikäsittely ja orgaanisen aineksen erottaminen ennen kaatopaikalle toimitta- mista on vaikeaa. Suurin osa Suomessa syntyvästä kasvialustajätteestä syntyy Pohjanmaal- la ja tällä hetkellä kasvialustajäte on varastoituna kasvihuoneyrittäjien tiloilla odottamassa hyödyntämismahdollisuutta. Pohjanmaalla toimii ympäristöluvan mukainen yksityinen yri- tys, joka ottaa vastaan kasvualustajätettä ja käyttää sitä murskattuna maarakentamisessa. Toimintaa on tarkoitus laajentaa, käsittelykapasiteetin noususta ei kuitenkaan ole tarkem- paa tietoa saatavilla. Hollannissa on olemassa käsittelylaitos, missä kasvualustajätteet laji- tellaan eri jätteisiin: muovijäte, kasvijäännökset ja kivivillan mineraalijae. Materiaalit kierrä- tetään muun muassa tiilen ja sementin valmistukseen ja maaparannukseen (Grodan 2018). 55 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Pölyävät jätteet Pölyävät jätteet sisältävät muun muassa rakennus- ja purkutyömailla syntyviä hiontapöly- jä, sahanpurua, eristeitä, styroksia, maa-aineksia, betoni- ja kipsipölyä tai tuhkaa. Pölyäviä jätteitä imetään muun muassa suoraan rakennusten välipohjista ja niitä kuljetetaan usein kuivaimuautolla, joskus myös lavoilla. Orgaanisen aineksen määrä vaihtelee välillä 3–30 %. Poikkeuslupahakemuksia pölyävien jätteiden osalta on jätetty Länsi- ja Sisä-Suomen AVI:n sekä Etelä-Suomen AVI:n alueilla, mutta näitä jätteitä voidaan olettaa syntyvän myös muil- la alueilla, sillä poikkeuslupia pölyäville jätteille on mahdollisesti haettu myös sekalaisen rakennusjätteen alla. Vain kompostoituvat orgaanisia materiaaleja sisältävät jäte-erät kä- sitellään kompostoimalla. Usein kaatopaikoille tulevien jäte-erien sisältö on sekalainen ja mukana on kompostointiin soveltumattomia hienoja jätteitä, joita ei pystytä seulomaan erilleen. Koneellinen lajittelu sekä siirtokuormaus ovat ongelmallista pölyävän jätteen mahdollisen ympäristöön leviämisen vuoksi. Pölyävät jätteet eivät sovellu sellaisenaan polttoon, sillä ne voivat aiheuttaa räjähdysvaaran. Pölyräjähdysvaaran vuoksi kuivaimuau- tojen kuormia ei voi kipata suoraan polttolaitoksille. Suurin osa jätteistä soveltuisi kuiten- kin energiakäyttöön, mikäli jäte olisi pienempiin eriin pakattuna. Materiaalihyödyntämis- mahdollisuutta pölyäville jätteille ei ole. Teollisuuden yksittäiset jätevirrat Teollisuuden yksittäisillä jätevirroilla tarkoitetaan yksittäisten (tai muutaman) teollisuuslaitos- ten tuottamia orgaanista ainesta sisältäviä jätteitä, joiden materiaali- ja energiahyödyntämi- nen on osoittautunut haasteelliseksi. Taulukossa 5 esitetään yhteenveto näiden yksittäisten paikallisesti haasteellisiksi koettujen jätteiden poikkeuslupapäätöksistä vuodelta 2017. 56 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Taulukko 5. Yhteenveto teollisuuden yksittäisten jätteiden poikkeuslupapäätöksistä vuonna 2017. Jäte Poikkeusluvissa myön- netty määrä (2017) AVI Poikkeusluvan hylkäys-/ hyväksymisperuste Eläinperäinen sulatejäte 2 500 t (1 v poikkeuslupa) Etelä-Suomi Poikkeus myönnetty jätteenkäsittelyvaihtoehtojen tutkimisen ja testaamisen mahdollistamiseksi Valimopöly 0 t Etelä-Suomi Ympäristöhallinnon VAHTI -tietojärjestelmän perus- teella pölyä on toimitettu aiemmin materiaalihyö- dyntämiseen ja polttoon. Valimopöly 1 550 t (noin 3 v poikkeus, jota edeltänyt aiempi 1 v poikkeuslupa) Etelä-Suomi On luotettavasti osoitettu, että tällä hetkellä jätteel- le ei ole tiedossa muuta korvaavaa käsittelyä. Lupa annettu 3 v määräajaksi perustuen YM3/401/2017 (15.3.2017) muistioon kaatopaikkakiellon sovelta- misesta. Tiivistemassajäte 0 t Etelä-Suomi Jäte soveltuu polttoon, mikäli se pakataan sopivan kokoisiin astioihin Valvonnasta vapautettu ei-radioaktiivinen ydinvoi- ma-alueen huoltojäte 1 000 t (5 v poikkeuslupa) Etelä-Suomi Riittävät perusteet STUKin valvonnasta vapautet- tavan huoltojätteen sijoittamiseksi kaatopaikalle. Vuosiraportoinnin yhteydessä kolmen vuoden välein selvitettävä mahdollisuuksia vähentää syntyvän jät- teen määrää. (Lisäksi erilliset seuranta- ja tarkkailu- suunnitelmat.) Alumiinitehtaan jäteve- denpuhdistamon liete 200 t Etelä-Suomi On luotettavasti osoitettu, ettei jätteille ole muuta korvaavaa käsittelyä. Lattianpäällyste- valmistuksen PVC-pitoinen sekä PVC-vapaa tuotan- tojäte 500 t PVC-vapaa jäte 0 t PVC-pitoinen jäte Länsi- ja Sisä- Suomi Riittävästi tietoja PVC-vapaan tuotantojätteen osalta ja sen käsittelyn riittämättömästä laitoskapasiteetis- ta. Hylkäysperusteena (ml. PVC-pitoinen jäte) se, että hakija ei ole selvittänyt polttamisen lisäksi muita vaihtoehtoisia käsittelymenetelmiä tarkemmin. Vulkanoimaton kumijäte 200 t Länsi- ja Sisä- Suomi Riittävät perusteet jätteen ominaisuuksista ja siitä, että (esi)käsittelymenetelmiä ei ole löydetty jätteen tuottajan aktiivisuudesta huolimatta ja kaatopaik- kasijoittaminen tällä hetkellä ainoa vaihtoehto. Kaatopaikan pitäjän tulee lisäksi pyytää ko. jätettä tuottavilta yrityksiltä selvitys jätteen org. aineksen pitoisuudesta (TOC tai LOI-määritys) poikkeusluvan voimassaoloaikana. Metallin kiillotusjäte ate- rintehtaalta (vahaa sisäl- tävä kiillotusainejäte, tart- tuvaa, TOC 20–25 %) 0 t Itä-Suomi Teollisuusjätteisiin sovelletaan samaa orgaanisen aineksen pitoisuusrajaa kuin yhdyskuntajätteeseen. Jätteet on esikäsiteltävä riittävästi. Hiilikuitukomposiittijäte 420 t (3 v 4 kk poikkeuslupa) Itä-Suomi Poikkeus myönnetään kunnes korvaava käsittelyka- pasiteetti on käytössä (enintään v. 2020 loppuun). Toiminnanharjoittajan tulee omalta osaltaan pyrkiä kehittämään esikäsittelymenetelmiä mahdollista- maan jätteen toimittaminen polttoon tai muualle hyötykäyttöön. Teollisuuden kaasujen kä- sittelyssä käytettyjen esi- kuivaustornien ja pesurei- den muoviset täytekappa- leet (sis. elohopeaa ja TOC noin 80 %) 0 t Itä-Suomi Teollisuusjätteisiin sovelletaan samaa orgaanisen aineksen pitoisuusrajaa kuin yhdyskuntajätteeseen. Jätteet on esikäsiteltävä riittävästi. 57 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Vain osalle edellä olevassa taulukossa esitetyille jätteille on myönnetty poikkeus kaato- paikkasijoitukseen. Moni hylkäävän päätöksen saaneista jätteistä soveltuisi energiahyö- dyntämiseen. Teollisuuslaitosten tulisikin enemmän panostaa tuotannon suunnitteluun sekä tuotantoprosessien kehitykseen, jotta jätemäärät vähenisivät sekä jäte olisi laadul- taan hyödynnettäväksi soveltuvaa. Muita yksittäisiä jäte-eriä Aiemmin mainittujen jätteiden lisäksi poikkeusluvissa ja kyselyssä mainittiin muutamia yksittäisiä hyödyntämisen ja kaatopaikkakiellon takia haasteellisiksi koettuja jäte-eriä. Yleisesti ottaen näitä jätteitä syntyy melko vähäisiä määriä, mutta ne vaativat joko ominai- suuksiensa tai muun lainsäädännön vuoksi erityiskäsittelyä. Näiden jätteiden syntymistä ei myöskään yleensä voida ennakoida, sillä niitä syntyy satunnaisesti. Tällaisia ovat esimer- kiksi viranomaisen takavarikoimat materiaalit, jotka voivat olla elintarvikkeita tai muita tuotteita. Valvotusti tuhottavat jätteet ovat muun muassa Tullin, poliisin, puolustusvoi- mien tai muun vastaavan tahon takavarikoimia jätteitä, jotka tulee tuhota viranomaisen tai jätteen tuottajan valvonnassa. Jätteitä ei voi sijoittaa muualle hyötykäyttöön toimi- tettavien jätteiden joukkoon. Lisäksi esiin nousi riskijätettä sisältävä sekalainen asuin- kiinteistöjen irtaimisto ja purkujäte, jonka käsittely on työturvallisuusriski. Jäte saattaa sisältää pistävää ja viiltävää jätettä kuten huumeneuloja. Myös epäkurantit tuotteiden valmistuserät ja käyttämättömät tuotteet lasi- ja metallipakkauksissa koettiin haas- teellisiksi. Näitä jätteitä tulee kauppa- ja tukkuliikkeiltä joko hylättyinä tuote-erinä, van- hentuneina tai muuten pilaantuneina tuotteina, esimerkiksi nestemäiset äidinmaitokorvik- keet metallipurkeissa sekä erilaiset poistettavat eläinten ruokaerät pakkauksineen. Tällai- set yksittäiset jäte-erät soveltuvat useimmiten energiahyödyntämiseen, pois lukien lasi- ja metallipakkauksissa olevat jätteet, jotka aiheuttavat ongelmia polttokattiloissa. 58 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 6 Jätteiden käsittelyvaihtoehdot Tässä luvussa käydään läpi jätteiden käsittelyvaihtoehtoja yleisellä tasolla. Jätekohtaisia, tarkempia käsittelyvaihtoehtoja ja -kapasiteetteja tässä selvityksessä haasteellisiksi tunnis- tetuille jätteille ei tämän hankkeen puitteissa kartoitettu. Lisätietoa eri jätteiden käsittely- menetelmistä ja kapasiteeteista tullaan saamaan vielä vuonna 2018, kun VTT:n käynnissä oleva selvitys eräiden jätteiden ja rejektien käsittelykapasiteeteista sekä muutaman jäte- peräisen materiaalin markkinatilanteesta Suomessa valmistuu (VTT Oy 2018). 6.1 Esikäsittely Kaatopaikka-asetuksen 15 §:n mukaan jäte on eräin asetuksessa säädetyin poikkeuksin aina esikäsiteltävä ennen sen sijoittamista kaatopaikalle. Esikäsittelyvaatimus ei koske sellaista pysyvää jätettä, jota ei voida esikäsitellä teknisesti käyttökelpoisella tavalla eikä muutakaan jätettä, jos esikäsittely ei edistä kaatopaikka-asetuksen tarkoituksen saavutta- mista vähentämällä jätteen määrää tai haitallisuutta taikka jätehuollosta aiheutuvaa vaa- raa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tällaisia esikäsittelyä rajoittavia tekijöitä voivat olla jätteen ominaisuuksista aiheutuvat fysikaaliset, kemialliset tai biologiset vaaratekijät. Jätteiden esikäsittely tarkoittaa yleisesti jätteen lajittelua tai muuta fysikaalista, kemiallis- ta, biologista tai termistä menetelmää, jonka avulla muutetaan jätteen ominaisuuksia sen määrän tai haitallisuuden vähentämiseksi taikka jätteen loppukäsittelyn helpottamiseksi tai hyödyntämisen tehostamiseksi. Esikäsittelyllä voidaan siis esimerkiksi parantaa jättei- den sijoituksen kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia, kuten poistaa orgaanista ainesta, parantaa jätteen liukoisuusominaisuuksia tai kuivata jätettä. Yhdyskuntajätteen osalta esikäsittelyvelvoite merkitsee esimerkiksi jätteen riittävää lajitte- lua, erilliskerättyjen jätteiden kierrätystä tai jätteiden laitosmaista käsittelyä. Teollisuusjät- teiden osalta vaatimus tarkoittaa esimerkiksi jätteiden kuivaamista tai lujittamista taikka orgaanisen aineksen poistamista tai vähentämistä. Jätteen tuottajan tulee osaltaan huo- lehtia jätteen esikäsittelystä. Jäte on pääsääntöisesti toimitettava esikäsittelyyn ennen kaa- topaikalle sijoittamista. 59 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Käytännössä kaatopaikoille tulevia jätteitä muun muassa lajitellaan koneellisesti ja/tai käsin sekä seulotaan, jotta saadaan mahdollisimman suuri osa hyödynnettävissä olevista materiaaleista erilleen. Erityisesti suurikokoisia rakennus- ja muovijätteitä voidaan lisäksi murskata, purkaa tai pilkkoa pienempiin osiin. Tällöin lajittelu ja hyötykäyttö tehostuvat, kun saadaan materiaali hyödynnettäväksi kelpaamaan muotoon ja palakokoon sekä pys- tytään paremmin erottelemaan halutut tai ei-toivotut jätteet muusta jätteestä. Käsittelyä edeltävinä vaiheina tarvitaan usein jätteiden pakkaamista ja siirtokuormausta muualle käsiteltäväksi kuljettamista varten, tai jätteiden varastointia odottamaan. Tämän hetkisen käsittelykapasiteetin puutteen vuoksi orgaanista ainesta sisältäviä jätteitä on jouduttu vä- livarastoimaan muun muassa jätteen tuottajien omilla toimipaikoilla sekä kaatopaikoilla. Jätteiden esikäsittelyä tarvitaan myös ennen niiden toimittamista muuhun käsittelyyn, kuten energiahyödyntämiseen. Jätteiden hyödyntämistapa määrää osaltaan esikäsittelyä. Esimerkiksi hiekanerotuskaivojen orgaanista ainesta sisältämää hiekkaa voidaan käsitellä pesemällä ja orgaanista ainesta sisältäviä pilaantuneita maita kompostoimalla, jonka jäl- keen näitä jätteitä voidaan hyödyntää materiaalina. Myös polttolaitoksissa hyödyntämis- tä varten jätteitä saatetaan joutua esimerkiksi murskaamaan tai pilkkomaan pienempään kokoon, kuivaamaan vesipitoisuuden alentamiseksi tai estämään syötettävän jätteen pö- lyäminen. Esikäsittelyvaatimukset voivat vaihdella tapauskohtaisesti jätteen ominaisuuk- sista riippuen sekä alueittain, sillä kaikilla polttolaitoksilla ei ole mahdollisuutta esikäsi- tellä jätteitä ja tällöin esikäsittelyn on tapahduttava ennen kuljettamista polttolaitokselle. Polttokelpoista jätettä on myös sekoitettu yhdyskuntajätteen sekaan pieninä määrinä, jos suuremmat erät aiheuttavat haittaa polttoprosessissa. Tällaisista jätteistä esimerkkejä ovat korkean klooripitoisuutensa takia polttoprosessissa teknisiä ongelmia aiheuttavat PVC-pi- toiset muovijätteet. Näin ollen jätteiden tuottajien tulisikin ensin etsiä jätteelleen sovel- tuva esikäsittely, jonka jälkeen poltto on helpompaa ja teknisesti toteutettavissa. Tietyt jätteet (esimerkiksi terveydenhuollon jätteet) voivat lisäksi vaatia erityiskäsittelyä, kuten erityisiä pakkaustapoja ja erillisiä kuljetuksia. 6.2 Energiahyödyntäminen Jätteenpolttolaitokset Suomessa on tällä hetkellä toiminnassa yhdeksän jätteenpolttolaitosta, joista ensimmäinen otettiin käyttöön vuonna 2007 (kuvio 19). Laitokset on ensisijaisesti rakennettu hyödyntä- mään energiana kotitalouksista erilliskerättyä sekalaista yhdyskuntajätettä kaatopaikkasi- joituksen sijaan, mutta niissä poltetaan myös muun muassa kaupan ja teollisuuden yh- dyskuntajätteitä, rakentamisen jätteitä sekä yksittäisiä terveydenhuollon tai teollisuuden tuotantojätteitä sekä muuta yritysjätettä. Jätevoimaloiden yhteenlaskettu jätteenpoltto- kapasiteetti on ympäristölupien mukaan noin 1,6 miljoonaa tonnia, josta arviolta 1,1 mil- 60 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 joonaa tonnia (n. 70 %) olisi yhdyskuntien sekajätteelle. Uuden kunnallisen jätevoimalan rakentamishanke Saloon on huhtikuussa 2018 saatujen tietoihin perustuen etenemässä. Jätevoimala pyritään saamaan käyttöön vuoden 2020 lopulla. Jätteenpolttolaitosten lisäksi Suomessa toimii rinnakkaispolttolaitoksia, joissa pääpolttoaineen lisäksi poltetaan jätteestä valmistettuja kiinteitä jätepolttoaineita (SRF, REF, RDF)2. Rinnakkaispolttolaitosten jätteen­ polttokapasiteetti on noin 300 000–400 000 tonnia. (Hämäläinen 2017). Näiden lisäksi Suo­ messa toimii kaksi sementtiuunia, joissa voidaan polttaa jäteperäisiä polttoaineita. Kuvio 19. Vuonna 2016 toiminnassa olleet jätettä polttavat laitokset ja niiden ympäristöluvan mukaiset kapasiteetit (Lähde: Laaksonen ym. 2017). 2 RDF (Refuse Derived Fuel) sekajätteestä valmistettu kierrätyspolttoaine REF (Recovered Fuel) kierrätyspoltto­ aine, joka valmistetaan yleensä kaupan tai teollisuuden tasalaatuisesta energiajätteestä SRF (Solid Recovered Fuel) kiinteä jätepolttoaine, joka valmistetaan yhdyskuntien, yritysten tai teollisuuden kuivista jätteistä (REF, RDF) (Laaksonen ym. 2017) 61 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Pääpolttoaineenaan syntypaikkalajiteltua sekalaista yhdyskuntajätettä polttavien jätevoima- loiden tekninen ratkaisu on useimmiten arinapoltto. Arinatekniikka sopii monenlaisen jätteen polttoon ja tavanomaista syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä ei tarvitse esikäsitellä en- nen polttoa. Arinatekniikka soveltuu myös muiden polttoaineiden, kuten turpeen ja puun polttoon. Suomessa toimivista jätteenpolttolaitoksista seitsemän on arinapolttolaitoksia. Riikinvoima Oy:n Ekovoimalaitoksella Leppävirralla on käytössä kiertopetikattila. Kiertopeti- tekniikkaa käytettäessä jäte on ensin murskattava sopivaan palakokoon, jonka jälkeen metal- likappaleet poistetaan jätevirrasta. Lahden Kymijärvi II kaasutusvoimalaitoksella jäteperäinen polttoaine (korkealaatuinen REF) kaasutetaan ja kaasu poltetaan. Fortum Waste Solution Oy:n Riihimäen laitoksella on käytössä korkealämpötilapolttouuni vaarallisen jätteen polttamiseksi. Polttokapasiteetista Raportin liitteessä 6 on esitetty jätteenpolttolaitosten ympäristöluvissa sallitut poltettavat jätteet sekä laitosten kapasiteetit. Jätteenpolttolaitosten yhteenlaskettu ympäristölupien mukainen tekninen polttokapasiteetti on noin 1,6 miljoonaa tonnia. Todellinen jätteen- polttokapasiteetti on usein kuitenkin jonkin verran ympäristöluvissa määriteltyä pienempi, sillä vasta toiminnassa laitokset pystyvät määrittelemään optimaalisen jätteensyöttömää- rän prosessiin. Lisäksi toteutuneeseen polttomäärään vaikuttaa muun muassa poltettavan jätteen laatu ja polttoprosessin huolto- ja kunnossapito. Tilastokeskuksen (2016) mukaan vuonna 2015 syntypaikkalajiteltua sekalaista yhdyskuntajätettä Suomessa syntyi 1,267 milj. tonnia, josta noin 77 % hyödynnettiin energiana ja loput sijoitettiin kaatopaikalle. Vuon- na 2016 samaista jätettä syntyi 1,219 milj. tonnia, josta jo 93 % hyödynnettiin energiana. Tämän hetkinen jätteenpolttokapasiteetti (varsinaiset jätteenpolttolaitokset ja rinnakkais- polttolaitokset) riittäisi laskennallisesti kaiken Suomessa syntyvän syntypaikkalajitellun sekalaisen yhdyskuntajätteen polttamiseen. Kuitenkin tällä hetkellä vain varsinaisten jät- teenpolttolaitosten luvituksen mukainen kapasiteetti on täydessä käytössä (VTT Oy 2018). Jätteenpolttolaitokset polttavat yhdyskuntajätteiden lisäksi myös muita jätteitä, esimer- kiksi jätteiden käsittelyn rejektejä, joten syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä joudutaan kotimaisen jätteenpolttokapasiteetin puutteen vuoksi viemään myös ulkomaille energia- na hyödynnettäväksi. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on lisännyt yhdyskuntajätteen ohella myös muun poltettavan jätteen määrää. Jos jätteen vientiä ulkomaille halutaan vält- tää, niin Suomessa olisi vähintään yhden jätteenpolttolaitoksen rakentamistarve. Kunnat, kunnalliset jäteyhtiöt ja kuntayhtymät eivät omista suoraan yhtään jätteenpolt- tolaitosta. Jätteenpolttolaitokset ovat 1) yksityisessä, 2) energiayhtiöiden, 3) kunnallisten jäteyhtiöiden ja kunnallisten energiayhtiöiden yhteisessä tai 4) kunnallisten jäteyhtiöiden yhteisyrityksen omistuksessa. Suurin osa jätteenpolttolaitoksista on rakennettu kuntien jätelaitosten tarpeita varten, joten näiden polttolaitosten jätteenpolttokapasiteetti on sopimuksin sidottu kunnallisten jätehuollon toimijoiden jätteille. Sopimukset energian- hyötykäyttöpalveluista kunnallisten jätehuollon toimijoiden sekä jätteenpolttolaitoksia 62 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 hallinnoivien yhtiöiden välillä on todennäköisesti laadittu noin 15–20 vuodeksi. (Pohjo- nen 2017) Eli käytännössä näiden laitosten kapasiteetti on sopimusten perusteella pääosin varattu kunnallisten jätehuoltotoimijoiden käyttöön seuraavaksi 10–15 vuodeksi. Näissä jätteenpolttolaitoksissa ylimääräinen kapasiteetti voidaan myydä ulkopuolelle. Esimerkik- si Vantaan jätevoimalan toiminnan alkuvuosien ylimääräistä kapasiteettia myymään on perustettu yritys Uudenmaan Woima Oy, joka vuonna 2016 myi polttokapasiteettia 80 000 tonnia. (HSY 2016) Kuntien jätelaitosten tarpeita varten rakennettujen jätteenpolttolai- tosten lisäksi Suomessa on Fortum Waste Solution Oy:n jätteenpolttolaitokset Riihimäellä, joiden polttokapasiteetin yritys myy markkinaehtoisesti. Kaatopaikkakiellon myötä haasteellisiksi osoittautuneiden orgaanisten jätteiden poltto Laitosten ympäristöluvissa on myös tarkasti määritelty mitä jätteitä laitoksissa saa polttaa. Raportin liitteessä 6 on esitetty vuonna 2018 toiminnassa olevien jätteenpolttolaitosten sallitut poltettavat jätteet. Käytännössä kaikkia tässä selvityksessä esiin tulleita haasteelli- sia jätteitä voisi ympäristölupien puitteissa polttaa tietyissä jätteenpolttolaitoksissa, mutta niille ei pitkien sopimusten takia ole polttokapasiteettia vapaana tai kyseiset jätteet eivät ole haluttua polttoainetta laitoksiin esimerkiksi polttoteknisistä syistä. Useimpien jätteen- polttolaitosten polttokapasiteetti on käytännössä varattu pitkälle seuraavalle vuosikym- menelle. Jätteen energiahyödyntämistä voi lisäksi rajoittaa muun muassa materiaalin huo- no lämpöarvo, jätteen suuri vesipitoisuus, pölyävän jätteen räjähdysvaara, polttoteknisesti haitalliset ominaisuudet kuten polttolaitteiden korroosiota aiheuttavat jätteen ominaisuu- det, esimerkiksi korkea klooripitoisuus ja metallisuolojen määrä, sekä tukkeutumisia ai- heuttavat fysikaaliset ominaisuudet, kuten metalliesineet ja suuri palakoko. Jätteenpolton korkea hinta voi myös erityisesti pienille toimijoille olla esteenä jätteen polttamiselle. Yleisesti ei-haluttuja jätteitä jätteenpolttolaitoksiin ovat muun muassa: − PVC-muovit (kloori -> kattiloiden korroosio, voi muodostua POP-yhdisteitä), − isot komposiitti- ja lasikuitukappaleet (hankalia esikäsitellä, huonosti palavia -> laitteistovikoja, lisää kuonan ja tuhkan määrää), − lasivillaa sisältävät jätteet (boorihappo -> ongelmia polttolaitoksen sähkösuotimiin), − kipsilevyt (savukaasujen rikkidioksidipitoisuus kasvaa -> lisää savukaasujen puhdistuskemikaalien käyttöä), − alumiinipitoiset materiaalit (sulaminen -> teknisiä vikoja) − SLF-hienoaines eli fluff (syöttörajoite 20–30 %), − pölyävät jätteet (räjähdysvaara) ja − lietteet (korkea vesipitoisuus -> huono lämpöarvo). Monet näistä jätteistä ovat yrityssektorin tuotannon tai jätteiden käsittelyn jätteitä, eikä niille niiden ominaisuuksien vuoksi välttämättä ole muita käsittelyvaihtoehtoja. 63 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 6.3 Hyödyntäminen kaatopaikoilla Erilaisia jätteitä hyödynnetään kaatopaikoilla muun muassa pohja-, pinta- ja tukirakenteis- sa, kaatopaikan muotoilussa, esi- ja välipeitossa ja penkkateissä sekä kaatopaikan sulke- misessa. Hyödynnettäviä jätteitä ovat muun muassa (lievästi) pilaantuneet maa-ainekset, erilaiset tuhkat, kuonat, rejektit ja lietteet. Taulukossa 6 on esitetty kaatopaikkatoimijoiden vastauksia jätemateriaalien hyödyntämisestä kaatopaikoilla. Suurin osa kaatopaikoilla hyö- dynnettävästä jätteestä on maa-aineksia. Verohallinnon tilastojen mukaan jätteiden hyö- dyntäminen kaatopaikoilla on vähentynyt hieman viime vuosien aikana. Poikkeuksena täs- tä on jätteen mekaanisen käsittelyn rejekti, jonka hyödyntäminen on lisääntynyt vuodesta 2015 vuoteen 2017, samalla kun sen sijoittaminen kaatopaikalle on vähentynyt. Mekaani- sen käsittelyn rejektin hyödyntäminen kaatopaikalla on lisääntynyt, sillä rakentaminen on viime vuosina vilkastunut ja näin ollen rakennusjätteen rejektiä syntyy myös enemmän. Taulukko 6. Jätemateriaalien hyödyntäminen kaatopaikoilla. Materiaali Hyödyntäminen (Lievästi) pilaantuneet maa-ainekset Penkkatiet, välipeitto, kaatopaikan muotoilu, pintarakenteet Öljyllä pilaantuneet maa-ainekset, biojäte, risu- ja haravointijäte Kompostointi ja kaatopaikan rakenteet, loppusijoitusalueen reunamuotoilu, peitemaana, vanhan rakennusjätealueen esipeitto- ja muotoilukerroksessa Tuhkat (lentotuhka, ekovoimalaitoksen pohjatuhka eli kuona, puun polton tuhka) Kaatopaikan muotoilu, pintarakenteet, tiet ja tukirakenteet, kaatopaikan sulkemisessa kasvukerroksessa Asfaltti-, betoni- ja tiilijätteet, valuhiekka, puhallushiekka, kuitusavi, rakennusjätteen murskauksen rejekti, lietteet, sekalainen purkukiviaines Kaatopaikan rakenteet (pohja-, pinta- ja tukirakenteet, kaatopaikan muotoilu, esi- ja välipeittokerros) Rengasmurska, teollisuuden vedenpuhdistussakka Kaatopaikan sulkeminen Jätemateriaaleja voidaan hyödyntää kaatopaikoilla niiden sulkemiseen saakka sekä itse sulkemisvaiheessa. Tulevaisuudessa kaatopaikkojen sulkemisen jälkeen jätemateriaalien hyödyntämismahdollisuus kaatopaikoilla tullee vähenemään. Kaatopaikkatoimijoiden ar- vion mukaan jätteitä on mahdollista hyödyntää kaatopaikoilla keskimäärin vuoteen 2027 saakka (vaihteluvälinä vuodet 2020–2037). Joidenkin toimijoiden osalta jätteiden kaato- paikalla hyödyntäminen kaatopaikan sulkemisen vuoksi tulee loppumaan jo muutaman vuoden kuluessa, jonka jälkeen kaatopaikalla hyödynnetyille jätteille on löydettävä vaih- toehtoinen hyödyntämistapa. Kaatopaikkojen sulkeminen tuleekin luomaan uusia inno- vatiivisia liiketoimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vuoden 2018 alussa astui voimaan valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa eli niin sanottu MARA-asetus (843/2017). Asetus mahdollistaa tiettyjen jätteiden hyödyntämisen ilmoitusmenettelyllä seuraavissa maarakennuskohteissa: väylät, kentät, vallit ja näiden rakennekerrokset sekä teollisuus- ja varastorakennusten pohjarakenteet. Hyödynnettäviä 64 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 jätteitä käyttökohteesta riippuen ovat mm. betoni- ja tiilimurske, asfalttimurske- ja rouhe, valimohiekka, käsitelty jätteenpolton kuona, kivihiilen polton lento- ja pohjatuhka sekä kokonaiset renkaat ja rengasrouhe. MARA-asetus tulee tulevaisuudessa vähentämään kaa- topaikoilla hyödynnettävää jätemäärää, mutta lisäämään jätteiden hyödyntämistä muissa kohteissa. MARA-asetuksen lisäksi jätteiden hyödyntämistä pyritään lisäämään ns. MA- SA-asetuksella, joka koskee maa-ainesjätteiden hyödyntämistä. MASA-asetuksen valmiste- lu on käynnissä ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alussa. 6.4 Jätteiden vienti Jätteiden viennin edellytykset Jätteitä viedään Suomesta sekä hyödynnettäväksi että loppukäsiteltäväksi ulkomaille. Jät- teitä viedään pääasiallisesti sen takia, että Suomessa ei ole tarvittavia jätteiden hyödyntä- mislaitoksia tai jätteenkäsittelykapasiteettia ei ole riittävästi saatavilla. Käsittely ulkomail- la voi myös olla halvempaa kuin Suomessa. Kansainvälisissä jätesiirroissa toimivaltainen viranomainen on Suomen ympäristökeskus, joka muun muassa käsittelee jätesiirtolupa- hakemukset. Jätesiirtolupa tarvitaan vaarallisten jätteiden siirtoon sekä tiettyjen luokit- telemattomien jätteiden kuten yhdyskuntajätteen ja sekalaisen rakennusjätteen siirtoon. Vaarattoman ns. vihreän jätteen3 kuten metalliromun, ja keräyspaperin vientiin ei tarvitse hakea jätesiirtolupaa vaan yritykset hoitavat nämä siirrot keskenään tietyin menettelyin. Vihreitä siirtoja ei tilastoida, mutta yritysten tulee kuitenkin raportoida vuosittaiset jäte- viennit VAHTI-järjestelmään (vuodesta 2018 lähtien YLVA). Raportointi on kuitenkin puut- teellista, joten vihreiden siirtojen määrästä ei ole tarkkaa tietoa saatavilla. Jätteiden vienti ulkomaille on mahdollista tietyin reunaehdoin. Jätesiirtoja säännellään EU:n jätteensiirtoasetuksella (EY) N:o 1013/2006 ja lisäksi jätelaissa on täydentäviä säännöksiä. Jos jäte viedään loppukäsittelyyn ulkomaille, hyväksynnän siirrolle voi saada, jos jätesiirto- asetuksen ehdot täyttyvät. Lisäksi jonkin jätelain 109 §:ssä esitetyistä ehdoista tulee täyt- tyä. Luvan jätteen viemiseksi loppukäsittelyyn ulkomaille voi saada muun muassa silloin, jos jäte käsitellään ympäristönsuojelun kannalta Suomessa hyväksyttävällä tavalla ja joka on kokonaiskustannuksiltaan olennaisesti edullisempi kuin käsittely Suomessa. Toisin sa- noen, jätettä ei voi viedä ulkomaille sellaiseen käsittelyyn, joka ei ole Suomessa hyväksyttyä. Tässä selvityksessä haasteellisiksi tunnistettuja jätteitä on periaatteessa mahdollista viedä Suomesta ulkomaille jätesiirtoluvalla joko hyödynnettäväksi (EU-, ETA- ja OECD-maihin) tai loppukäsiteltäväksi (EU- ja ETA-maihin), jos jätteelle löytyy ympäristöluvallinen hyödyntä- 3 Vihreät jätteet on lueteltu Jätteensiirtoasetuksen 1013/2006 liitteissä III, IIIA ja IIIB. 65 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 mis- tai käsittelylaitos. Myös vihreiden siirtojen menettely hyödynnettäväksi vietävälle jät- teelle voi tulla tietyissä jätteissä kysymykseen. Jätteenpoltto voidaan katsoa joko loppukä- sittelyksi tai hyödyntämiseksi riippuen siitä, onko polton ensisijaisena tarkoituksena tehdä jätteestä vaaraton vai onko pääasiallinen tarkoitus energian tuottaminen. Jäteluokittelun eroavaisuudet eri maiden kesken tulee huomioida jätteitä vietäessä. Esimer- kiksi lääkejäte (18 01 09*, 18 02 08*, 21 01 32*) on Suomessa vaarallista jätettä, vaikka jätteen- siirtoasetuksessa (EY no 1013/2006) ja suurimmassa osassa Euroopan maista se luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi. Vastaavasti metallin murskauksessa syntyvä kevytjae (metallinöyh- tä, fluff ) on tähän saakka luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi (19 10 03*) Suomessa, mutta esimer- kiksi Ruotsissa se on luokiteltu tavanomaiseksi jätteeksi. Näin ollen kyseisen kevytjakeen vien- ti on vaatinut, että vastaanottava laitos on ympäristöluvassa määritelty vaarallisen jätteen polttolaitokseksi, ja lisäksi viejän on tullut esittää perustelut jätteen vientiin loppukäsitte- lyyn. Kevytjakeen osalta jätteen luokittelu on muuttumassa, sillä on pystytty osoittamaan kyseisen jätteen vaarattomuus ympäristölle. Ensimmäinen ympäristöluvan muutoshakemus kevytjakeen luokittelun osalta on hyväksytty Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimesta ja uusia luokittelun muutoshakemuksia voidaan olettaa tulevan vireille. Kaatopaikkakiellon vaikutukset jätteiden vientiin Kaatopaikkakielto ei ainakaan vielä ole vaikuttanut jätteiden vientiin merkittävästi. Suo- ranaisesti kaatopaikkakiellosta johtuvia jätesiirtolupahakemuksia ei ole toukokuun 2018 mennessä tullut vireille Suomen ympäristökeskukseen, joka on toimivaltainen viranomai- nen kansainvälisissä jätesiirroissa. Yksittäisiä kyselyitä liittyen jätteiden mahdolliseen vien- tiin on tullut, mutta virallisesti hakemuksia ei ole jätetty. Vuonna 2016 jätesiirtoluvalla vietiin jätteitä noin 260 000 tonnia Suomesta ulkomaille (Suomen ympäristökeskus 2018). Tästä määrästä noin 50 000 tonnia oli sekalaista yhdys- kuntajätettä, jota vietiin energiahyödynnettäväksi sekä Ruotsiin että Viroon. Sekalaista yhdyskuntajätettä vietiin polttokapasiteettipulan vuoksi jo ennen kaatopaikkakiellon voi- maantuloa vuosina 2014 ja 2015 suunnilleen sama määrä kuin vuonna 2016. Kaikki yh- dyskuntajäte ei edelleenkään mahdu poltettavaksi Suomen jätteenpolttolaitoksissa, joten edelleen vuonna 2018 sekalaista yhdyskuntajätettä viedään ulkomaille poltettavaksi. Sekalaisen rakennusjätteen vienti Viroon alkoi vuonna 2013, jonka jälkeen vientimäärät ovat olleet jatkuvassa kasvussa aina vuoteen 2016 saakka. Vuonna 2016 sekalaista raken- nusjätettä vietiin Viroon lajiteltavaksi noin 60 000 tonnia. Viennin lisääntymisen syynä voidaan ensisijaisesti pitää käsittelykustannusten edullisuutta Virossa verrattuna Suomen vastaaviin kustannuksiin. Rakennusjätettä viedään Suomesta Viroon ensin esikäsiteltäväk- si lajittelemalla. Tämän jälkeen lajitellut jätteet toimitetaan edelleen varsinaiseen hyödyn- tämistoimeen. Kuitenkin suuri osa Viroon viedystä sekalaisesta rakennusjätteestä lopulta 66 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 päätyy materiaalihyödyntämisen sijaan energiahyödyntämiseen. Tämä on aiheuttanut Virossa ongelmia, sillä Suomesta tuotu sekalainen rakennus- ja purkujäte vie polttokapasi- teettia Virossa syntyvältä polttokelpoiselta jätteeltä ja näin ollen Virosta joudutaan vastaa- vasti viemään jätettä muualle ulkomaille poltettavaksi. Tässä selvityksessä tarkoitettua rakennusjätteen mekaanisen käsittelyn rejektiä ei ole SY- KEn tietojen mukaan viety ulkomaille hyödynnettäväksi eikä loppukäsiteltäväksi. Yksittäi- sissä rakennus- ja purkujätteen vienti-ilmoituksissa on myös ilmoitettu jätenimikkeillä 19 12 10 ja 19 12 12. Nämä viennit ovat kuitenkin pääosin olleet sekalaista rakennusjätettä (17 09 04) eikä rejektiä. Osa jätteistä (esimerkiksi PVC-muovijätteet) luokitellaan vihreän listan jätteeksi, eli sen vientiin ulkomaille ei tarvitse jätesiirtolupaa. Yritysten tulee kuitenkin raportoida vuosit- taiset jäteviennit VAHTI-sovellukseen (vuodesta 2018 lähtien YLVA). Muovijätteen vientejä Vahtiin on raportoitu, mutta yhtään PVC-muoviksi nimettyä vientiä ei ole tapahtunut vuo- sina 2015–2016. SYKEn tietojen mukaan veden- ja jätevedenpuhdistuksen jätteitä eikä tu- lipalojätteitä ole viime vuosien aikana Suomesta viety ulkomaille. Eristevilloja ei myöskään ole viety erikseen, mutta niitä viedään vähäisiä määriä sekalaisen rakennus- ja purkujät- teen seassa. Terveydenhoidossa syntyviä viiltäviä, pistäviä eikä tartuntavaarallisia jätteitä ole myöskään viety Suomesta ulkomaille. Jätteen vienti ulkomaille voi olla perusteltu ratkaisu muun muassa silloin, jos Suomesta ei löydy kyseessä olevalle jätteelle käsittelymahdollisuutta tai -kapasiteettia. Jätteen vienti soveltuu paremmin isommille jätemäärille, sillä pienten yksittäisten erien kohdalla mahdol- linen jätesiirtoluvan hakuprosessi voi tuntua turhan haastavalta. Tässä selvityksessä haas- teellisiksi tunnistettujen jätteiden käsittelymahdollisuuksia ulkomailla tulisikin selvittää. 67 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 II Kaatopaikkatoimijoiden ja viranomaisten näkemyksiä kaatopaikkakiellosta Seuraavissa kappaleissa esitetään yhteenveto julkisen ja yksityisen sektorin kaatopaikka- toimijoiden sekä lupa- ja valvontaviranomaisten näkemyksistä siitä, mitä positiivisia vaiku- tuksia orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellolla on ollut ja millaisia haasteita siitä on mah- dollisesti seurannut. Lisäksi analysoidaan kyselyn vastaajien näkemyksiä poikkeuslupakäy- tännöistä ja siitä, miten sääntelyä tulisi kehittää. 68 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 7 Kaatopaikkakiellon vaikutukset 7.1 Positiiviset vaikutukset Kaatopaikkatoimijoilta kysyttiin missä määrin kaatopaikkakielto on heidän mielestään lisännyt jätteiden kierrätystä (kuvio 20). Suurin osa vastaajista valitsi vaihtoehdon ”vain vähän” tai ”jonkin verran”. Kolme toimijaa oli sitä mieltä, että jätteiden kierrätys on lisäänty- nyt erittäin paljon, kaksi vastaajista puolestaan koki, ettei vaikutusta ole ollut lainkaan. Kuvio 20. Kaatopaikkatoimijoiden näkemys kuinka paljon kaatopaikkakielto on lisännyt jätteiden kierrätystä. Jätteen käsittelyn kehittyminen nousi esille kaatopaikkakiellon keskeisimmäksi positiivi- seksi vaikutukseksi sekä kaatopaikkatoimijoiden että viranomaisten avoimissa vastauksis- sa. Molempien vastaajaryhmien mukaan uusien orgaanisen jätteiden käsittelymenetelmi- en kehittämiseen on kaatopaikkakiellon myötä investoitu. Uusia käsittelyjä on syntynyt muun muassa rakennusjätteelle, biojätteille sekä jäteveden puhdistuksen jätteille, minkä ohella myös syntypaikkalajittelun koettiin tehostuneen. Kyselyn vastauksissa esiin tulleita uusia orgaanisille jätteille soveltuvia käsittelymenetelmiä on esitetty taulukossa 7. 2 4 6 8 10 12 14 16 Erittäin paljon Jonkin verran Vain vähän Ei ollenkaan En osaa sanoa 69 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Taulukko 7. Käsittely- ja esikäsittelyratkaisuja tai toimenpiteitä, joita kaatopaikkatoimijoiden ja viranomaisten mukaan on otettu käyttöön kaatopaikkakiellon vuoksi. Lajittelumenetelmien kehittäminen Tarkempi lajittelu, otetaan talteen useampia jätejakeita ja määrälliset tavoitteet suuremmat Mekaanisen lajittelun kehittäminen Uudet lajittelumenetelmät ja -laitteet Uudet lajittelulaitokset Uudet lajitteluhallit ja -kentät Asiakkaiden ohjaaminen tarkempaan lajitteluun jäteasemilla, sorttiasemilla ja syntypaikoilla lisäämällä lavoja, neuvontaa ja korottamalla jätemaksuja Erilliskeräyksen ja kerättävien jätelajien lisääminen Energiahyödyntäminen Polttolaitokset ja osakkuudet polttolaitoksissa Pyritään saamaan mahdollisimman paljon polttokelpoista jätettä (esimerkiksi sekoitetaan polttoon kelpaamatonta poltettavaan) Biokaasulaitokset biojätteen käsittelyyn Murskaus Murskauslaitteistojen ja menetelmien kehittäminen Varastointi ja siirtokuormaus Sekajätteen siirtokuormaus polttolaitoksiin Uudet lajittelu- ja varastointialueet, uudet siirtokuormausalueet Varastointi kaatopaikan ulkopuolella Muita Viedään muiden toimijoiden käsiteltäväksi muualle, mukaan lukien jätteiden vienti Uusien hyötykäyttömahdollisuuksien selvittäminen Ei oteta vastaan tiettyjä jätteitä Sekä kaatopaikkatoimijat että viranomaiset näkivät positiivisena myös kaatopaikalle sijoi- tettavan jätteen määrän vähenemisen ja erityisesti hyödyntämiskelpoisen jätteen ohjau- tumisen muualle kuin kaatopaikkasijoitukseen. Positiivisena pidettiin myös energiahyö- dyntämisen lisääntymistä ja etenkin sekalaisen yhdyskuntajätteen ohjautumista kaatopai- kalta energiana hyödynnettäväksi. Kaatopaikalle päätyvän orgaanista ainesta sisältävien jätteiden määrän vähenemisen nähtiin vaikuttavan myönteisesti ympäristöön esimerkiksi metaani- ja muiden kaatopaikkapäästöjen, lintujen ja hajuhaittojen vähenemisen myötä. Molemmat vastaajaryhmät näkivät kaatopaikkakiellolla olevan niin ikään positiivisia vai- kutuksia liiketoimintaan ja sen nähtiin johtaneen uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja markkinoiden kehittymiseen. Kiellon kerrottiin tehostaneen jäteyhtiöiden omaa toimintaa lajittelun tehostumisen ja lajittelulaitoksiin ohjautuvien jätevirtojen kasvun myötä. Monil- la alueilla on otettu käyttöön uusia laitoksia tai tehty muita toimenpiteitä jätteenkäsitte- lyn tehostamiseksi. Kiellolla nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia myös jätteen tuottajien tuotantoprosessien kehittymiseen, kun materiaalien uudelleenkäyttöä edistetään, hävikin syntymistä pyritään vähentämään entistä tarkemmin ja uusien tuotteiden suunnittelussa otetaan aiempaa paremmin huomioon kierrätettävyys. Kaatopaikkakielto on vaikuttanut myönteisesti myös kehitys- ja tutkimustoimintaan. Kyse- lyyn vastanneista kaatopaikkatoimijoista noin 60 prosentilla oli suunnitelmia ottaa käyt- töön uusia jätteenkäsittelymenetelmiä tai oli jo käynnissä olevaa kehitys- ja tutkimustyötä aiheeseen liittyen. 70 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 7.2 Haasteet Sekä kaatopaikkatoimijat että viranomaiset näkivät suurimpana kaatopaikkakieltoon liitty- vänä mahdollisena haasteena jätteiden hallitsemattoman hävittämisen ja käsittelyn. Tiet- tyjä jäte-eriä oli käännytetty kaatopaikan porteilta, minkä nähtiin johtavan epävarmuu- teen siitä, minne jätteet lopulta päätyvät. Osa vastaajista epäili luvattomien kaatopaikko- jen yleistyvän tai jätteen päätyvän maastoon. Molemmat vastaajaryhmät nostivat jätteiden luvattoman sijoittamisen ja hallitsematto- man käsittelyn ohella usein esille jätteiden varastoinnin kasvaneen tarpeen ja siihen liitty- vät ongelmat. Jätteitä kerrottiin varastoitavan odottamassa käsittelyjä niin kaatopaikoilla kuin kaatopaikkojen ulkopuolella. Tämän arvioitiin johtavan roskaantumiseen, haittaeläi- mien lisääntymiseen sekä tulipaloihin. Esille nostettiin myös mahdolliset veroseuraamuk- set, jos varastointiaika venyy kaatopaikaksi luvitetuilla varastointialueilla yli ympäristölu- vissa sallitun kolmen vuoden varastointiajan. Ongelmaksi koettiin myös, että tietyille jätteille on vaikeaa löytää vaihtoehtoisia käsitte- lyjä. Erityisesti mainittiin pilaantuneet maa-ainekset ja rakennus- ja purkujätteet sekä vai- keus varautua yllättäviin tilanteisiin kuten polttolaitosten häiriötilanteisiin. Niin kaatopaik- katoimijoiden kuin viranomaisten vastauksista nousi esille huoli pienten yritysten talou- dellisesta kapasiteetista selvittää vaihtoehtoisia käsittelymenetelmiä ja toimittaa jätteitä käsittelyyn. Kaatopaikkatoimijat korostivat myös jätteiden polttoon liittyviä ongelmia, kuten polttokapasiteetin riittämättömyyttä, polttolaitosten haluttomuutta polttaa tiettyjä jätteitä sekä ei-polttokelpoisen jätteen aiheuttamia ongelmia polttolaitoksissa. Sekä kaatopaikkatoimijat että viranomaiset katsoivat, että puutteellinen kapasiteetti on johtanut jätteiden kuljetusmatkojen pitenemiseen ja kansainvälisiin jätteensiirtoihin. Jät- teiden kuljettamista pitkiä matkoja käsiteltäväksi kritisoitiin muun muassa korkeisiin kus- tannuksiin ja kuljetuksesta syntyviin ympäristöhaittoihin vedoten. Kyselyissä nousi esille sekä kaatopaikkatoimijoiden että lupaviranomaisten huoli siitä, mitkä ovat eri käsittely- vaihtoehtojen kokonaisvaikutukset ympäristölle. Erityisesti valvontaviranomaiset nostivat usein esille lupakäytäntöihin ja tulkintoihin liit- tyvät epävarmuudet ja näiden seuraukset. Jätteiden tuottajien ja kaatopaikanpitäjien kes- kuudessa katsottiin vallitsevan epätietoisuus siitä, mitä kaatopaikalle saa sijoittaa. Haastei- ta nähtiin liittyvän myös kaatopaikkakelpoisuuden toteamiseen liittyvään näytteenottoon ja näytteiden analysointiin. Kaatopaikkakiellon koettiin myös teettäneen valvojilla lisätöitä. 71 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 8 Kaatopaikkakieltoon ja poikkeuslupamenettelyyn liittyvät haasteet 8.1 Kaatopaikkatoimijoiden näkökulma Kaatopaikkatoimijoille suunnatun kyselyn vastaajista suurimmalla osalla oli omakohtaista kokemusta poikkeuslupaprosessista hakijana. 30 vastaajasta 24 ilmoitti hakeneensa poik- keuslupaa orgaanista ainesta sisältävien jätteiden sijoittamiseksi kaatopaikalle. Kyselyssä pyydettiin vastaajia kuvaamaan omia kokemuksiaan poikkeusluvista ja siitä mitä hyötyä ja haittaa niistä on ollut. Poikkeuslupien suhteen suurimmaksi ongelmaksi nousi lupakäytäntöjen koettu epäoi- keudenmukaisuus. Viranomaisten koettiin noudattavan päätöksissä liian tiukkaa linjaa ja kieltävän sijoituksen huolimatta perusteluista. Vastaajat katsoivat lainsäädännön sallivan viranomaisille myös harkinnanvaltaa, jota päätöksissä ei kuitenkaan käytetty. Vastaajat ko- kivat, että päätöksissä ei ole huomioitu ympäristönsuojelulain ja jätelain muita säännöksiä, eikä turvallisen jätehuollon turvaamista tai tilanteen taloudellista kohtuuttomuutta kaato- paikkatoimijoille sekä jätteen tuottajille. Epäoikeudenmukaisena pidettiin myös sitä, että päätökset poikkeavat vuosittain sekä eri alueiden ja toimijoiden välillä. Ihmetystä herätti, että ensimmäiseen hakemukseen lupa oli myönnetty, mutta myöhemmin ei enää. Useat toimijat nostivat esille alueiden väliset erot lupakäytännöissä. Toimijoiden näkökulmasta erikoiselta tuntui, että samoin perustein oli saatettu joillain alueilla myöntää lupa tietyn jätteen sijoittamiseen ja toisilla alueilla ei. Vastaavanlaisia epäoikeudenmukaisena koettuja eroja oli havaittu myös yksityisten ja kun- nallisten toimijoiden hakemusten välillä. Ratkaisuksi epäoikeudenmukaiseen kohteluun ehdotettiin lupakäytäntöjen yhdenmukaistamista valtakunnallisesti. 72 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kaatopaikkatoimijat valittivat myös lupaprosessin kankeudesta ja byrokraattisuudesta. Lupien hakemisen, määrien seurannan ja raportoinnin koettiin teettävän paljon työtä. Pit- kien käsittelyaikojen ja määräaikaisten lupien vuoksi toimijat joutuvat käytännössä hake- maan lupia jatkuvasti. 8.2 Luvittajien ja valvojien näkökulma AVIen lupaviranomaisten sekä ELY-keskusten ja kuntien valvontaviranomaisten näkökul- masta merkittävimpänä ongelmana pidettiin sitä, että lupaviranomaisilla ei ole kattavaa tietoa olemassa olevista käsittelymenetelmistä, käsittelykapasiteetista ja käsittelyvaihto- ehtojen sijainnista. Lupaviranomaisten mukaan on välillä mahdotonta todentaa lupaha- kemuksissa esitettyjä väitteitä käsittelymahdollisuuksista tai kapasiteetin riittävyydestä tai opastaa hakijoita. Lupaviranomaiset kokivat, että kaatopaikka-asetus ja sen perustelut on kirjoitettu niin tiukasti, että niiden puitteissa poikkeuslupien myöntäminen on vaikeaa. Lu- vittamista on hankaloittanut niin ikään epätietoisuus perustelujen riittävyydestä, mikä on vaikeuttanut hakijoiden opastamista. Vaasan hallinto-oikeuden päätösten nähtiin kuiten- kin helpottaneen tilannetta. Lupaviranomaiset näkivät ongelmia myös poikkeuslupahakemusten laadussa. Hakemus- ten on havaittu olevan hyvin eritasoisia sekä laajoja, kattaen varsin suuren joukon erilaisia jätteitä, mikä on hidastanut hakemusten käsittelyä. Hakijoiden koettiin hakeneen poikke- uslupia myös tarpeettoman suurelle määrälle tai sellaisille jätteitä, joita ei ole tarve ottaa vastaan tai joiden sijoittaminen on mahdollista muutenkin. Erityisesti kommentointiin perustelujen puutteellisuutta niin suhteessa jätteiden ominaisuuksiin kuin käsittelykapasi- teettiin. Valvontaviranomaiset vastaavasti kokivat haastavana erityisesti tiettyjen ongelmallisten jäte-erien sijoittamisen ja valvonnan. Valvontaviranomaisiin oli vastausten mukaan par- haimmillaan otettu yhteyttä kuukausittain niin kaatopaikanpitäjien kuin yritysten toimes- ta ja kysytty neuvoa. Useat vastaajat kertoivat jääneensä neuvottomaksi tilanteessa, jossa ongelmallinen jäte-erä oli käännytetty jätekeskuksen portilta tai jätekeskus oli kieltäyty- nyt ottamasta vastaan, kun kellään ei oikein ole ollut tietoa siitä missä jätettä voisi käsi- tellä. Myös käännytettävien kuormien valvonnan koettiin olevan vaikeaa. Valvojat näkivät ongelmia niin ikään jäte-erien näytteidenotossa ja tutkimuksessa. Vastauksissa nostettiin esille, että jätteitä yritetään tuoda kaatopaikolle ilman tutkimustuloksia eikä jätteen tuot- tajilla ole riittävää osaamista siitä, mitä tietoja jätteistä vaaditaan kaatopaikkakelpoisuu- den toteamiseksi. 73 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 9 Sääntelyn kehittäminen 9.1 Kaatopaikkatoimijoiden näkemyksiä Kaatopaikkatoimijat kaipasivat muutoksia poikkeuslupakäytäntöihin. Viranomaisilta toivot- tiin ymmärrystä ja joustavuutta, yhdenmukaista kohtelua eri alueiden ja toimijoiden välillä sekä kieltojen sijaan neuvontaa. Vastaajat peräänkuuluttivat poikkeuslupakäytäntöjen yhtenäistämistä nykyisten alueellisten erojen sijaan. Toisaalta muutamassa vastauksessa toivottiin paikallisten olosuhteiden kuten pitkien kuljetusmatkojen huomioimista kaato- paikkasijoittamista ratkaistaessa. Useassa vastauksessa mainittiin erityisesti lupaprosessien hitaus: luvituksen toivottiin olevan sujuvampaa ja myös neuvonnan toivottiin nopeutuvan. Valvoville viranomaisille toivottiin harkinnanvaraa yksittäisten tapausten kanssa. Säänte- lyn kehittämisen osalta toivottiin pidempiä siirtymäaikoja esimerkiksi rakennusjätteelle ja sääntelyn muuttamista siten ettei yritysten liiketoimintamahdollisuudet vaikeudu kohtuut- tomasti. Myös pidempiä määräaikaisia poikkeuslupia (esimerkiksi 5 vuodeksi) toivottiin. Uuden sääntelyn osalta vastaajat pitivät tärkeänä erityisesti uusien tuotteiden valmistuk- seen kohdistuvia velvoitteita, jotka parantaisivat tuotteiden kierrätysmahdollisuuksia sekä toisaalta sen, että lainsäädännöllä turvattaisiin erilaisten kierrätysmateriaalien käyttömah- dollisuudet. Lisäksi toivottiin selvityksiä lainsäädännön esteistä suhteessa käsittelymene- telmien kehittämiseen. Kaatopaikkatoimijoiden mielestä sääntelyn kehittämisessä tulisi huomioida nykyistä paremmin liiketoiminnalliset ja taloudelliset perusteet. EU-säädöksiä tiukempia kansallisia säädöksiä toivottiin purettavaksi, mikäli ne haittaavat merkittävästi markkinoita. Kaatopaikkasijoittamisen sallimista pidettiin tarpeellisena tietyille jätteille. Erityisesti pienten jäte-erien pakollista käsittelyä ei pidetty järkevänä, vaan jätteiden ominaisuudet, kuten energiapitoisuus ja se onko jäte kaatopaikkaoloissa biohajoavaa, tulisi huomioida si- joittamisesta päätettäessä. Yleisesti ottaen kaatopaikkakieltoon kaivattiin tarkoituksenmu- kaisuutta niin, että lajiteltaville materiaaleille tulisi olla järkevää käyttöä. Lisäksi säädöksen soveltamisessa toivottiin laajempaa ympäristönäkökulman huomioimista. Jos jätteiden käsittelyllä ei saavuteta ympäristöhyötyjä, tulisi sen sijoittaminen kaatopaikalle sallia. 74 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Sääntelyn kehittämisen ohella kaatopaikkatoimijat kaipasivat valtakunnallista tietoa liittyen olemassa oleviin käsittelyvaihtoehtoihin, -kapasiteettiin ja -paikkoihin, jonne haasteellisia jätteitä olisi mahdollista ohjata. Tietoa kaivattiin myös Suomessa käynnissä olevista kehitys- hankkeista ja uusista jätteiden käsittelyn teknologioista. Lisäksi mainittiin tarve saada tietoa ulkomailta, joissa vastaavat teknologiat voivat olla jo arkipäivää. Tietoja ja ohjeistusta tarvit- taisiin toimijoiden mukaan myös kaatopaikkakelpoisuuden testaamiseen niin, että kaatopai- kalle sijoitettavan jätteen laatu voitaisiin määritellä riittävän nopeasti ja taloudellisesti. 9.2 Luvittajien ja valvojien näkemyksiä Viranomaisten vastauksissa korostui kaatopaikkatoimijoiden tapaan tarve valtakunnalli- siin linjauksiin, ohjeistukseen ja sääntelyn kehittämiseen. Viranomaiset kokivat kiusalliseksi antaa asetuksen vastaisia päätöksiä ja tukea tulkintaan kaivattiin valtakunnallisella tasolla. Tarkemmin määriteltyjen kriteerien ja tulkintaohjeiden avulla lupakäsittely nopeutuisi ja alueelliset erot olisivat pienempiä. Lisäksi valtakunnallisia linjauksia toivottiin liittyen sii- hen, millaisia jätteitä kannattaa viedä ulkomaille. Mahdollisuuksia käydä valtakunnallisella tasolla keskustelua ja vaihtaa kokemuksia viranomaisten välillä pidettiin tärkeänä. Myös viranomaiset nostivat esille tarpeen saada puolueetonta tietoa olemassa olevasta käsitte- lykapasiteetista ja kapasiteetin kehityksestä tulevaisuudessa. Valvonta- ja lupaviranomaiset näkivät täyskiellon ongelmallisena ja kaipasivat enemmän joustavuutta. Valvontaviranomaisilla toivottiin olevan mahdollisuus tapauskohtaiseen harkintaan. Sääntelyn lähtökohdiksi ehdotettiin ominaisuus- ja kapasiteetti-perusteiden ohella läheisyysperiaatteen noudattamista ja taloudellisen ohjauksen kehittämistä. Poik- keuslupia tulisi myöntää helpommin ja kokonaisvaikutukset huomioiden. Esimerkkeinä mainittiin muun muassa tilanteet, joissa jätteen määrä on pieni ja käsittelypaikka on kau- kana, jolloin voisi ympäristösuojelullisin perustein hyväksyä kaatopaikkasijoituksen, mikäli perusteena olisi laskelma vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Tietyille jätteille ehdotet- tiin myös pidempää (3–5 vuoden) poikkeusta, jos käsittelykapasiteettia on tulossa ja aika- taulut ovat tiedossa. Sääntelyn kehittämisen lisäksi kaatopaikkatoimijoilta sekä lupa- ja valvontaviranomaisil- ta tiedusteltiin kyselyissä muita edistämiskeinoja käsittelymenetelmien kehittämiseen ja kaatopaikkakiellon myötä ongelmallisten orgaanisten jätteiden kierrätyksen edistämiseen. Esille nousi ideoita liittyen erityisesti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, kierrätyk- sen ohjauskeinoihin, yhteistyön kehittämiseen toimijoiden välillä sekä vastuunjakoon kun- nallisten ja yksityisten kaatopaikkatoimijoiden välillä. Näitä ideoita on esitetty liitteessä 7. 75 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 III Ehdotukset toimenpiteiksi Seuraavissa luvuissa esitetään ehdotuksia toimenpiteiksi selvityksessä esille nousseisiin ongelmakohtiin vastaamiseksi sekä sääntelyn kehittämiseksi. Luvussa 10 esitetään jäte- kohtaiset toimenpide-ehdotukset niille jätteille, jotka on selvityksen perusteella koettu orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon suhteen haasteellisiksi. Lisäksi esitetään ehdotukset pilaantuneille maa-aineksille. Luvussa 11 tarkastellaan selvityksen tuloksia suhteessa kaa- topaikka-asetuksen pykäliin 28 ja 35. Luvussa 12 esitetään ehdotukset poikkeuslupakäy- täntöjen ja tähän liittyvän ohjeistuksen kehittämiseksi. Luvussa 13 nostetaan esille muihin ohjauskeinoihin liittyviä kehittämisehdotuksia. 76 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 10 Jätekohtainen analyysi ja ehdotukset Rakennus- ja purkujäte Rakennus- ja purkujätteen osalta tärkeää on syntypaikkalajittelun kehittäminen. Toiminta- tapoja muuttamalla lajittelua tulisi tehostaa ja parantaa sekä rakennustyömailla että pur- kukohteissa. Syntypaikkalajittelun tehostaminen vaatii muun muassa neuvontaa, koulu- tusta ja mahdollisesti sekajäteastian poistamisen työmaalta. Ennen purkutöiden aloitusta suoritettava purkukatselmuksien käyttöönotto tullee parantamaan syntypaikkalajittelua purkukohteissa (päivitetty purkutyöt-ohje on tekeillä ja julkaistaan ympäristöministeriön julkaisusarjassa). Tällä hetkellä rakennusjätteen syntypaikkalajittelu toimii vain välttäväs- ti, sillä sekalaista rakennusjätettä syntyy edelleen paljon. Erityisesti kipsijäte tulisi saada lajiteltua erilleen jo syntypaikalla, jotta se ei mekaanisessa käsittelyssä murskautuisi ja päätyisi poltettavaan tai kaatopaikalle sijoitettavaan rejektiin. Rakennus- ja purkujätteen yhtenä ongelmana on sen heterogeenisyys. Tietyt jätteet voidaan esikäsittelyn jälkeen ohjata polttoon ja osa voidaan sijoittaa kaatopaikalle, jos ne täyttävät kaatopaikkakelpoi- suusvaatimukset. Rakennus- ja purkujätteen osalta orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon säännöksiä orgaanisen hiilen määrän osalta sovelletaan täysimääräisesti (TOC 10 %) vasta 1.1.2020. Siirtymäaikaa ei tule jatkaa myöhemmäksi, sillä toimijoilla on ollut jo useita vuo- sia aikaa kehittää rakennus- ja purkujätteelle käsittelymenetelmiä sekä parantaa lajittelua. Mekaanisen käsittelyn rejekti Suurin osa Suomessa syntyvästä mekaanisen käsittelyn rejektistä syntyy rakennusjätteen käsittelystä. Tällä hetkellä rakennusjätteen käsittelyn seula-alite hyödynnetään pääosin kaatopaikan rakenteissa. Jätteen syntypaikkalajittelua sekä mekaanista käsittelyä tulisi te- hostaa edelleen siten, että rejektin määrä saataisiin vähenemään ja rejektin laatu parane- maan. Syntypaikkalajittelulla ja käsittelytekniikoita kehittämällä tarkoituksenmukaista olisi pyrkiä vähentämään rejektin orgaanisen aineksen määrää ja rejektistä liukenevan orgaani- sen hiilen ja sulfaatin liukoisuutta siten, että se täyttäisi kaatopaikkakelpoisuudelle asete- tut kriteerit. Kipsijäte tulisi saada rakennusjätteestä pois jo syntypaikkalajitteluvaiheessa, 77 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 sillä rejektin sisältämästä kipsipohjaisesta materiaalista voi kaatopaikkaolosuhteissa liueta sulfaattia, joka voi aiheuttaa kaatopaikkaoloissa rikkiyhdisteiden muodostumista. Rejekti on mahdollista myös polttaa, vaikka korkea sulfaattipitoisuus sekä korkea mineraaliainek- sen pitoisuus vaikeuttavat sen polttamista. Välppäjäte Välppäyksessä syntyvää jätettä ei voida hyödyntää materiaalina. Hygienia- ja tautiriskit hankaloittavat välppäjätteen siirtokuormausta ja varastointia, eikä välppäjäte ole polttolai- toksille haluttua polttoainetta muun muassa märkyyden takia. Välppäjätettä on mahdollis- ta kuitenkin polttaa useissa jätteenpolttolaitoksissa Suomessa (katso liite 6). PVC-muovi, lujitemuovi ja lasikuitu PVC, lujitemuovi ja lasikuidut ovat materiaalina mekaanisesti ja kemiallisesti kestäviä, jol- loin etenkin kovat, suuret ja/tai hankalan muotoiset materiaalikappaleet ovat haasteellisia käsiteltäviä lajittelussa, murskauslaitoksissa ja kattiloissa. Tiettyjä puhtaita PVC- ja lujite- muovijätteitä voidaan hyödyntää materiaalina, mutta likainen ja sekalainen jäte ei ole hyö- dyntämiskelpoista. PVC:n sisältämien tiettyjen haitallisten muovinpehmentimien (ftalaat- tien) vuoksi pehmeän PVC-muovin materiaalikierrätys ei ole suositeltavaa. Tällä hetkellä pieniä määriä PVC:tä päätyy polttoon sekajätteen seassa, eikä se aiheuta ongelmia poltto- laitoksilla. Suurempien kerralla poltettavien erien polttoa rajoittaa korkea klooripitoisuus. PVC:tä, kuten myös lasikutua ja lujitemuovia, olisi mahdollista polttaa pienissä erissä, jos materiaali saataisiin esikäsiteltyä polttoon sopivaksi. PVC ei ole biohajoavaa ja nykytietä- myksen mukaan se ei aiheuta ongelmia kaatopaikkasijoituksessa pois lukien mahdolliset kaatopaikkapalot, joissa voi vapautua myrkyllisiä kaasuja (Costner 2005). Kertaluonteiset isommat PVC-, lasikuitu- ja lujitemuovierät voitaisiin hyväksyä kaatopaikalle, sillä niiden polttaminen on haasteellista. Terveydenhoidossa syntyvä jäte/sairaalajäte Terveydenhoidossa syntyvä jäte (viiltävät ja pistävät jätteet, biologinen jäte) soveltuu käsi- teltäväksi jätteenpolttolaitoksissa, joiden ympäristölupa sallii kyseisen jätteen polton (kat- so liite 6). Terveydenhoidon jätteet tulee pakata erittäin hyvin, jotta työturvallisuus- ja hy- gieniariskiä ei aiheudu ja jotta jätteenpolttolaitokset voisivat ottaa jätteen suoraan vastaan ilman erityisiä käsittelytarpeita. Lisätietoa terveydenhuollon jätteiden käsittelystä saadaan vuoden 2018 lopulla, kun Suomen ympäristökeskuksen valmistelema sosiaali- ja terveys- ministeriön sekä ympäristöministeriön rahoittama terveydenhuollon jäteopas valmistuu. 78 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Tulipalo- ja vahinkojäte ja muu poikkeustilanteiden jäte Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisuperusteiden mukaan tulipalojätteeseen sekä poikkeusti- lanteissa (esimerkiksi ennakoimaton tuotantohäiriö) syntyneisiin jätteisiin voidaan sovel- taa poikkeuksellisten tilanteiden lainsäädäntöä (YSL 123 §), jossa valvontaviranomainen voi toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoituksen perusteella päättää jätehuollosta tarvittavista toimista lupaviranomaisen sijasta. Tämä koskee kuitenkin vain esimerkiksi on- nettomuuksia, ennakoimattomia tuotantohäiriöitä, rakennelman tai laitteen purkamiseen tai muuhun vastaavaan toiminnasta riippumattomaan yllättävään tai poikkeukselliseen tilanteeseen rinnastettavia tapahtumia. Normaaliin toimintaan kuuluvat eli esimerkiksi suunnitelmallisista huoltotoimenpiteistä johtuvat seisokit tai muun käsittelykapasiteetin riittämättömyys eivät ole tällaisia poikkeuksellisia tilanteita, vaan jätehuolto on järjestettä- vä ennakkosuunnittelulla. Pilaantuneet maa-ainekset Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ei koske pilaantuneita maa-aineksia, jos ne sijoite- taan erilleen muusta jätteestä. Pilaantuneet maa-ainekset eivät näin ollen ole kaatopaik- kakiellon suhteen haasteellisia jätteitä kuten edellä esitetyt jätteet. Tässä selvityksessä käytettyjen tilastoaineistoihin perustuen voidaan todeta, että suurin osa (arviolta 80–90%) kaatopaikalle päätyvästä pilaantuneesta maa-aineksesta hyödynnetään kaatopaikoilla ja loput sijoitetaan kaatopaikalle. Suurin osa pilaantuneesta maa-aineksesta käsitellään en- nen kaatopaikkahyödyntämistä tai -sijoittamista. Kyselyaineiston perusteella kaatopaikal- le kuitenkin edelleen sijoitetaan vähäisissä määrin orgaanisilla haitta-aineilla (esimerkiksi öljyt, öljyhiilivedyt, hiilivedyt, PAH) pilaantuneita maa-aineksia, joille olisi mahdollista ke- hittää hyötykäyttöä. Loppusijoituksen houkuttelevuus tulisikin saada pienemmäksi, jotta hyötykäytön kehittäminen etenisi ja kaatopaikoille loppusijoitukseen päätyvä pilaantunei- den maa-ainesten määrä saataisiin edelleen pienemmäksi. Hyötykäyttöä voitaisiin edistää muun muassa taajamien läheisyyteen sijoitettavilla käsittelyalueilla sekä kehittämällä on site (kaivamalla ja käsittelemällä maa paikanpäällä) ja in situ (käsittely maa-aineksia kai- vamatta) käsittelymenetelmiä. Tällaisia terminaaleja on jo alkanut syntyä markkinoiden painostuksesta. Lainsäädännön asettamien reunaehtojen ohella muiden ohjauskeinojen käyttöä pilaantuneiden maa-ainesten poissaamista kaatopaikkasijoituksesta muuhun hyö- dyntämiseen pitäisi selvittää. 79 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 11 Sääntelyn muutokset ja lisäsääntelyn tarve Tässä selvityksessä on tunnistettu tiettyjä jätteitä, jotka ovat osoittautuneet erityisen haasteellisiksi korkean orgaanisen hiilen kokonaismäärän, mutta vähäisten materiaali- ja energiahyödyntämismahdollisuuksien vuoksi. Kaatopaikka-asetuksen 28 §:ssä rajataan kiellon ulkopuolelle tiettyjä jätteitä, esimerkiksi pilaantuneet maa-ainekset. Uusien jättei- den rajaamista orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon ulkopuolelle ei voida pitää tulosten perusteella välttämättömänä. Jo nyt haasteellisiksi tunnistetuille jätteille on kehittynyt esikäsittely- ja käsittelymenetelmiä. Mikäli uusia jätteitä rajattaisiin kiellon ulkopuolelle, tä- mä todennäköisesti vähentäisi kiinnostusta uusien käsittelyjen tai materiaalihyödyntämis- mahdollisuuksien kehittämiseen ja voisi heijastua myös toimenpiteisiin, joilla ehkäistään jätteensyntyä. Kaatopaikoista annettu valtioneuvoston asetus (331/2013, kaatopaikka-asetus) tuli voi- maan 1.6.2013 ja orgaanista jätettä käsittelevät säännökset tulivat sovellettaviksi 1.1.2016. Rakennus- ja purkujätteelle on 28 §:ssä asetettu siirtymäaika 2019 vuoden loppuun, jonka aikana kaatopaikoille voidaan hyväksyä poikkeuksellisesti 15 % orgaanista ainesta sisältä- vää esikäsiteltyä rakennus- ja purkujätettä. Hankkeen aikana nousi esille ehdotus siirtymä- ajan pidentämisestä, jotta rakennusjätteen esikäsittelyä ja kierrätystä voitaisiin kehittää. Siirtymäajan pidentämistä ei kuitenkaan selvityksen perusteella pidetä perusteltuna. Toi- mijoilla on ollut useita vuosia aikaa varautua asetuksen täysimääräiseen voimaantuloon. Kaatopaikka-asetuksen 35 §:n perusteella aluehallintovirasto voi tietyissä tilanteissa myön- tää poikkeuksen asetuksen 28 §:n rajoituksista. Asetuksessa on määritelty, että poikkeus- lupa voidaan myöntää vain jätteiden ominaisuuksiin tai käsittelykapasiteettiin liittyviin syihin vedoten. Selvityksessä tarkasteltujen poikkeuslupahakemusten ja niiden ratkaisu- jen perusteella kävi ilmi, että hakijat vetosivat usein esimerkiksi jätteen käsittelyyn liitty- viin teknis-taloudellisiin syihin, jätteenkuljetuksen pitkiin välimatkoihin, ongelmallisten jäte-erien pieneen määrään, poikkeaviin tilanteisiin sekä yleisellä tasolla kaatopaikkasijoi- tukselle vaihtoehtoisten menetelmien ympäristölle aiheuttamaan haittaan. Selvityksen perusteella poikkeuslupaperusteiden laajentamista toimijoiden edellä mainit- semien syiden perusteella ei kuitenkaan pidetä suositeltavana, sillä tämä monimutkaistaisi 80 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 hakemusten käsittelyä (ja laatimista) sekä todennäköisesti pidentäisi käsittelyaikoja entises- tään. Teknis-taloudellisten syiden osalta olisi vaikea määritellä, mikä olisi taloudellisesti hy- väksyttävä peruste poikkeusluvan myöntämiselle ja miten tämän voisi luotettavasti osoittaa. Pitkien välimatkojen ja pienten erien suhteen poikkeuslupaperusteiden laajentamisen sijaan tarkoituksenmukaisempaa on lupa- ja valvontaviranomaisten harkintavallan hyödyntäminen. Teknis-taloudellisten syiden tapaan ympäristövaikutuksiin suhteuttaminen vaatisi päätöksiä ja kriteereitä siitä, miten vaihtoehtoisten käsittelyjen ympäristövaikutuksia määritetään, ja mitkä olisivat riittävät perusteet kaatopaikkasijoituksen hyväksymiseksi. Poikkeuslupahakemusten sisällöstä ei ole tarkemmin säädetty kaatopaikka-asetuksen 35 §:ssä, mutta Vaasan hallinto-oikeus on selventänyt päätöksissään hakemuksen sisältövaa- timuksia olemassa olevaan lainsäädäntöön perustuen (katso luku 4.4). Nykyistä lainsää- däntöä voidaan pitää tämän osalta riittävänä, eikä uusien sisältövaatimusten kirjaamista kaatopaikka-asetukseen pidetä tämän selvityksen pohjalta tarpeellisena. Poikkeuslupien ratkaisuiden osalta kaatopaikka-asetuksen 35 §:ssä on sanottu että kapa- siteettisyistä lupaviranomainen voi myöntää poikkeuksen enintään vuodeksi kerrallaan. Jätteiden ominaisuuksien perusteella myönnetylle poikkeuksille ei pykälässä ole annettu määräaikaa. Poikkeuslupien pituus onkin aiheuttanut epäselvyyttä ja asetusta on tältä osin tulkittu osin eri tavalla eri puolilla maata. Selvityksen perusteella sekä kaatopaikkatoimijat että viranomaiset katsoivat, että kapasiteettisyistä myönnetty vuoden määräaika on liian lyhyt ja johtanut hakemustulvaan sekä hakemusten käsittelyaikojen pitenemiseen. Vuo- den määräaikaa on niin ikään kritisoitu liian lyhyeksi uusien käsittelyjen kehittämiselle. Toi- saalta nykymuodossaan asetus mahdollistaa periaatteessa pysyvän poikkeusluvan myön- tämisen ominaisuussyihin vedoten. Tätä on kritisoitu liian laveaksi muotoiluksi erityisesti nykytilanteessa, jossa jätteenkäsittely on jatkuvasti kehittymässä. Tämän selvityksen perusteella kaatopaikka-asetukseen ei ehdoteta tehtävän muutoksia. Tällä hetkellä lisäsääntelyn tarvetta kierrätyskelpoisen jätteen poissaamiseksi kaatopai- koilta ei nähdä tarpeellisena, koska orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on jo toteut- tanut tämän tavoitteen. Kaatopaikkakiellolla on myös saavutettu kaatopaikkadirektiivin tulevat velvoitteet, eli yhdyskuntajätettä ja kierrätyskelpoista jätettä ei enää käytännössä mene kaatopaikoille. Kaatopaikka-asetuksen muutostarve tulee arvioitavaksi uudestaan, kun kaatopaikkadirektiivin tulevat muutokset toimeenpannaan kesään 2020 mennessä. Selvityksen perusteella esiin kuitenkin nousi keskeisesti tarve lisätä ohjeistusta orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon soveltamisesta. Ympäristöministeriö onkin päivittänyt muistion kaatopaikkakiellon soveltamisesta, joka selventää sekä poikkeusten myöntämisedellytyk- siä että hakemusten sisältövaatimuksia (Ympäristöministeriö 2018b). Muistion sisältöä kä- sitellään tarkemmin seuraavassa luvussa (luku 12). 81 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 12 Muutoksia poikkeuslupakäytäntöihin Poikkeuslupakäytäntöjen yhdenmukaistaminen – tarve ohjeistukselle Kaatopaikka-asetuksen muuttamisen sijaan kaatopaikkatoimijoiden sekä lupa- ja valvon- taviranomaisten mahdollisuuksia vastata kaatopaikkakieltoon voidaan parantaa poikke- uslupakäytäntöjä kehittämällä. Keskeisintä käytäntöjen osalta olisi käytäntöjen yhtenäis- täminen eri lupaviranomaisten ja alueiden välillä. Selvityksen perusteella käytännöt ovat vuosien 2015–2017 aikana yhdenmukaistuneet jo merkittävästi, mutta valtakunnallinen ohjeistus parantaisi tilannetta entisestään. Ohjeita ja suuntaviivoja kaivataan muun muas- sa siitä, mille jätteille kaatopaikkasijoituksen voisi sallia ja miten pitkiä poikkeuslupia voi- daan myöntää, millaiset lupahakemukset ja niissä esitetyt perusteet ovat riittäviä ja missä tapauksissa kansainväliset jätteensiirrot olisivat suositeltava käsittelymenetelmä. Valtakunnallisesti yhdenmukaisen linjan noudattaminen vaatii säännöllistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa eri alueiden virkamiesten välillä. Viranomaiset tekevät jo nyt yhteistyötä ja esimerkiksi AVIen ja ELYjen virkamiehille tarkoitettua ympäristöministeriön ylläpitämää kaatopaikkatyöryhmää on pidetty hyvänä foorumina kokemusten vaihtoon. Vastaavanlais- ten keskustelufoorumien ja säännöllisen yhteistyön kehittäminen on suositeltavaa. Tässä selvityksessä kävi ilmi, että alueiden välillä oli eroja suhteessa siihen millaisia käsittelyme- netelmiä erilaisille jätteille oli tunnistettu. Valtakunnallinen tieto olemassa olevista jätteen- käsittelymenetelmistä sekä esimerkiksi mahdollisuus kokemusten vaihtoon tilanteessa, jossa lupaa haetaan jätteelle, josta alueella ei ole aiempaa kokemusta, helpottaisivat pää- töksentekoa ja valvontaa. Ohjeistusta ja yhdenmukaistamista kaivataan myös kaatopaikka- kelpoisuuden testaamiseen ja näytteenottoon, joihin liittyy tällä hetkellä monenlaisia epä- varmuuksia ja käytännöt eroavat toimijoiden välillä. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden toteamisesta on laadittu edelleen käyttökelpoinen opas jo aiemmin (Wahlström ym. 2006). Vaikka poikkeuslupakäytänteitä yhdenmukaistetaan, lupa- ja valvontaviranomaisten tulisi käyttää nykyistä joustavammin omaa alueellista asiantuntemustaan ja harkintavaltaansa ratkaisuissa. Alueellisilla viranomaisilla on harkintavaltaa liittyen niin kaatopaikkakelpoi- suuden testaamiseen, jätteiden vastaanottoon kaatopaikoilla kuin poikkeuslupien myön- tämiseenkin. Selvityksestä kävi ilmi, että harkintavaltaa kaatopaikkakiellon suhteen on käytetty melko vähän. 82 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Ympäristöministeriön päivitetty muistio orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon soveltamisesta Tässä selvityksessä on tunnistettu tiettyjä jätteitä, joille tällä hetkellä ei löydy riittävästi energiahyödyntämis- tai jatkokäsittelykapasiteettia ja joiden tietyt ominaisuudet estä- vät näiden jätteiden materiaalina hyödyntämisen tai polttamisen. Lisäksi on tunnistettu jätteenkäsittelyn kapasiteettipula, erityisesti energiahyödyntämiskapasiteetista on tällä hetkellä puutetta. Selvityksestä ilmeni myös, että merkittävä osa vuosien 2015–2017 aika- na tehdyistä poikkeuslupahakemuksista oli sisällöltään puutteellisia, mikä on hidastanut ja vaikeuttanut hakemusten käsittelyä sekä johtanut hakemusten hylkäämiseen. Kyselyissä ja haastatteluissa nousi sekä lupa- ja valvontaviranomaisilta että poikkeuslupia hakeneilta jätealan toimijoilta voimakkaasti esiin tarve saada valtakunnallista ohjeistusta orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon soveltamiseen. Ympäristöministeriö on vastannut edellä mainittuihin haasteisiin päivittämällä tämän sel- vityksen kanssa samanaikaisesti olemassa olevan muistion orgaanisen jätteen kaatopaik- kakiellon soveltamisesta. Muistiossa ympäristöministeriö ehdottaa tietyille jätteille mah- dollisuutta viranomaisen tapauskohtaisen harkinnan perusteella sallia poikkeus orgaani- sen jätteen rajoituksesta määräaikaisena (maksimissaan 5 vuotta), kuitenkin siten, että ta- pauksia voidaan arvioida uudestaan jätteiden ominaisuuksien, käsittelymahdollisuuksien tai muiden olosuhteiden muuttuessa. Lisäohjeistuksella pyritään lisäksi tukemaan jätteen tuottajia paremmin perusteltujen poikkeuslupahakemusten laatimisessa, jotta lupaviran- omaisilla olisi riittävät edellytykset harkita täyttyvätkö poikkeuksen myöntämisen edel- lytykset. Päivitetty muistio on katsottu riittäväksi eikä säädösmuutoksiin muutoin nähdä tarvetta. (Ympäristöministeriö 2018b) 83 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 13 Muut ohjauskeinot Jätteenpolttolaitoksiin liittyvät haasteet Hankkeen aikana nousi esille, että varsin suuri osa nyt kaatopaikkakiellon kannalta haas- teelliseksi tunnistetuista jätteistä olisi mahdollista ohjata energiahyödyntämiseen/polt- toon. Tällä hetkellä polttokapasiteetista on kuitenkin pulaa, jotkut laitokset toimivat kapa- siteettinsa äärirajoilla ja osa on joutunut hakemaan myös luvan muutosta kapasiteettinsa lisäämiseksi. Suomessa on tällä hetkellä yhdeksän toiminnassa olevaa jätteenpolttolai- tosta, joista yksi on yksityisessä omistuksessa. Kunnat, kunnalliset jäteyhtiöt ja kuntayh- tymät eivät omista suoraan yhtään polttolaitosta, vaan niiden omistus voi olla yhtiöitetty ja polttokapasiteetti on sopimuksin sidottu kunnallisten jätehuollon toimijoiden jätteille. Tämä järjestely takaa, että kunnalliset jäteyhtiöt kykenevät asianmukaisesti käsittelemään vastuullaan olevan kierrätyskelvottoman jätteen. Polttolaitoksissa on tyypillisesti vain vä- hän ylimääräistä kapasiteettia, jota voidaan myydä ulkopuolisille. Polttolaitosten ympä- ristöluvassa on määritelty mitä jätteitä laitoksella on lupa ottaa vastaan. Laitokset ottavat ensisijaisesti vastaan kotitalouksien yhdyskuntajätettä ja ovat hakeneet vaihtelevasti lupia muiden jätteiden polttamiseen. Polttoon voi olla vaikea saada jätteitä, joiden energiasisältö on vähäinen tai joiden poltta- minen on teknisesti hankalaa aiheuttaen esimerkiksi polttolaitteistojen tukoksia, vaurioita tai muita teknisiä ongelmia polttoprosessissa. Koska yhdyskuntajätteitä ja muita parem- min poltettavia jätteitä ohjautuu polttoon riittävästi, ei polttolaitoksilla välttämättä ole tarvetta hakea polttolupia vaikeammin käsiteltäville jätteille. Puutteellisen kapasiteetin vuoksi laitoksilla on myös käytännössä harvoin mahdollisuus vastaanottaa jätteitä ulko- puolisilta toimijoilta. Suomessa tällä hetkellä vain Fortum Waste Solutions Oy voi tarjota Riihimäen jätteenpolttolaitoksensa koko polttokapasiteettia markkinaehtoisesti, mutta käytännössä myös Riihimäen laitoksen kapasiteetti on erilaisilla sopimuksilla sidottu. Riihi- mäen laitoksella on kattava lupa polttaa erilaisia jätteitä, joten se voi kapasiteettinsa puit- teissa ottaa vastaan monia tässä selvityksessä haasteellisiksi todettuja jätteitä. 84 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Verotuskäytännöt Kaatopaikoille ohjautuvan jätteen määrää olisi mahdollista vähentää myös kehittämällä verotuskäytäntöjä. Jäteverolla tarkoitetaan kaatopaikkasijoituksesta maksettavaa veroa, sen sijaan jätteen hyödyntäminen kaatopaikalla on verotonta. Kohdistamalla vero kaato- paikoille toimitettaviin jätteisiin pyritään ensisijaisesti tehostamaan jätteiden hyötykäyttöä ja kierrätystä. Jätevero koskee lähtökohtaisesti niitä kaatopaikalle toimitettavia jätteitä, joi- den hyötykäyttö on sekä teknisesti että ympäristöperusteisesti mahdollista eli ympäristö- hyötyjen tulee olla haittoja suuremmat. Jäteverolaissa (1126/2010) on lueteltu veron piiriin kuuluvat jätteet, jäteveroa ei kanneta vaarallisista jätteistä eikä esimerkiksi vaarattomista maa- ja kiviaineksista. Jätevero on ns. kannustintyyppinen ympäristövero, jonka tavoittee- na on jätteiden hyötykäytön lisääminen ja jätteiden kaatopaikkakäsittelyn väheneminen. Jätevero on suuruudeltaan 70 € jätetonnia kohden, mikä yhdessä kaatopaikkakäsittelys- tä maksettavan hinnan kanssa on huomattavasti vähemmän kuin monen vaihtoehtoisen käsittelyn hinta. Kaatopaikkasijoitus näyttäytyy siten usein kannattavampana vaihtoehto- na kuin muut käsittelyt ja siksi vaihtoehtoisen käsittelyn sijaan saatetaankin hakea poikke- uslupaa kaatopaikkasijoitukseen. Jäteveron nosto voisi tehdä vaihtoehtoisista käsittelyistä kilpailukykyisempiä ja kannustaa toimijoita kehittämään uusia käsittelymenetelmiä. Jätevero voi ohjata myös hyödyntämään jätteitä kaatopaikoilla, sillä hyödyntäminen on verotonta. Tässä selvityksessä esille nousseista jätteistä erityisesti rakennus- ja purkujät- teen rejektiä hyödynnetään yleisesti kaatopaikkojen peittoaineena. Toimijat arvioivat kaa- topaikkahyödyntämisen kapasiteetin riittävän vielä ainakin kymmeneksi vuodeksi. Mikäli rejektin hyödyntäminen kuuluisi jäteveron piiriin, voisi tämä kannustaa osaltaan rakennus- jätteen parempaan lajitteluun ja tehokkaampaan hyödyntämiseen, jolloin rejektiäkin syn- tyisi vähemmän. Jäteverolla voitaisiin ohjata myös pilaantuneita maa-aineksia hyötykäyt- töön esimerkiksi verottamalla kaatopaikalle sijoitettavaa pilaantunutta maa-ainesta, jota ei ole esikäsitelty. Puolueeton tietopankki ja markkinapaikka Tarve saada koko maan kattavaa tietoa olemassa olevista käsittelymahdollisuuksista, -ka- pasiteetistä ja -paikoista erilaisille ongelmalliseksi koetuille jätteille nousi selvityksessä esille yhtenä keskeisimmistä toiveista niin kaatopaikkatoimijoiden kuin viranomaisten ta- holta. Tällä hetkellä tilanne on käytännössä se, että vaikka tiedonvaihtoa toimijoiden välillä tapahtuukin, useat eri toimijat voivat samanaikaisesti selvitellä käsittelymahdollisuuksia eri puolilla maata. Mikäli tieto erilaisista mahdollisuuksista olisi helposti saatavilla, vähen- täisi tämä päällekkäisten selvitysten tarvetta. Selvityksessä niin kaatopaikkatoimijat kuin lupa- ja valvontaviranomaisetkin ehdottivat eräänlaisen valtakunnallisen ”puolueettoman tietopankin” perustamista. Tietopankkiin koottaisiin ja päivitettäisiin tietoa olemassa ole- vista käsittelymahdollisuuksista ja toimijoista, tehdyistä selvityksistä ja käynnissä olevista 85 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 tutkimuksista. Tietopankin avulla olisi mahdollista saada ajantasaista tietoa ongelmallisten jätteiden käsittelymahdollisuuksista ja jätteen tuottajat ja käsittelijät voisivat paremmin kohdata toisensa. Ympäristöministeriön vetämässä hankkeessa selvitetään parhaillaan jätteiden ja sivuvir- tojen sähköisen tietoalustan (markkinapaikan) perustamista. Markkinapaikka tulee tarjo- amaan tietoa markkinoilla olevista jätteistä ja sivuvirroista sekä jätepalveluista. Siellä voisi ilmoittaa ja etsiä tarjolla olevia ja tarvittavia jätteitä, tuotannon sivuvirtoja sekä näille tar- jottavia palveluita. Markkinapaikan tavoitteena on erityisesti kuntien toissijaisella vastuulla olevan jätehuollon palvelutarjonnan puutteen arviointi (esimerkiksi yritysten jätteet). Osa- na markkinapaikan kehittämistä voisi selvittää missä määrin sen tuottama tieto voisi vasta- ta tässä hankkeessa esille nousseisiin tietotarpeisiin. Markkinapaikka voisi parhaimmillaan kannustaa jätteen käsittelyn palveluiden kehittämiseen ja synnyttää uutta kiertotalouteen liittyvää liiketoimintaa. Käsittelymenetelmien ohella merkittävää on että kierrätetyille ma- teriaaleille olisi myös kysyntää. Julkisella sektorilla on merkittävä rooli jäteperäisten mate- riaalien kysynnän luomisella. Julkisissa hankinnoissa tulisikin suosia kierrätys- ja jäteperäi- siä materiaaleja. Materiaalien kierrätettävyyden lisääminen Etusijaperiaatteen mukaisesti sääntelyä tulisi kohdistaa tehokkaammin jätteen synnyn eh- käisyyn. Tässä selvityksissä haasteellisina jätteinä nousivat esille erilaiset materiaalit, joiden koostumusta oli vaikea selvittää tai jotka ominaisuuksiensa vuoksi olivat vaikeasti kierrä- tettäviä ja/tai materiaalina tai energiana hyödynnettäviä. Tällaisten materiaalien kierrätystä on vaikea edistää jätehierarkian loppupäässä, minkä sijaan huomiota tulisi kiinnittää ny- kyistä enemmän tuotesuunnitteluun ja siihen, että tuotteet ja materiaalit olisivat kierrätet- täviä. Kierrätettävyyttä voisi edistää muun muassa tuotesuunnitteluun tai tuotantolaitos- ten lupaprosesseihin liittyvällä sääntelyllä. 86 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 IV Johtopäätökset Orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon tavoitteena on pääosin luopua orgaanisen jätteen sijoittamisesta tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Tämän hankkeen tavoitteena oli selvit- tää orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon toimeenpanon vaikutukset sekä arvioida, onko tarpeen säätää kierrätyskelpoiselle jätteelle kaatopaikkakielto vuoteen 2025 mennessä. Tulokset osoittavat, että orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on tuntuvasti vähentänyt kaatopaikoille sijoitetun orgaanisen jätteen määrää vuosien 2015–2017 aikana. Kaatopaik- kakiellon seurauksena sekalainen yhdyskuntajäte on saatu kaatopaikoilta lähes kokonaan energiahyödyntämiseen, vuonna 2016 enää vain 3 % (76 100 t) syntyneestä sekalaises- ta yhdyskuntajätteestä sijoitettiin kaatopaikoille. Tällä hetkellä kaatopaikoille sijoitetaan enää lähinnä mineraalisia materiaaleja ja kierrätyskelvotonta joko likaisuutensa tai muiden ympäristölle tai terveydelle haitallisten ominaisuuksiensa vuoksi hyödyntämiskelvotonta jätettä. Tyypillisimmät kaatopaikalle sijoitettavia tai kaatopaikalla hyödynnettäviä jätteitä ovat mineraaliset jätteen käsittelyn rejektit, tuhkat, kuonat ja maa-ainesjätteet. Kaatopaikkakiellon tavoitteena on osaltaan tukea tuotantomenetelmien kehittymistä sel- laiseen suuntaan, että tuotannosta syntyvät jätteet ja tuotteista muodostuvat jätteet ovat käsiteltävissä etusijajärjestyksen mukaisesti. Jätteen tuottajan velvollisuutena on kehittää toimintaansa siten, että tuotannon jätteiden käsittelyssä voidaan noudattaa jätehuollon etusijajärjestystä. Kaatopaikkakiellon seurauksena jätteiden käsittely- ja lajittelumenetel- mät ovat kehittyneet ja uusia käsittelymenetelmiä on otettu käyttöön. Kaatopaikkakielto on myös ohjannut jätealan toimijoita tehostamaan nykyistä käsittelyä, jotta jäte voitaisiin toimittaa muuhun jatkokäsittelyyn tai, että se täyttäisi kaatopaikkasijoittamisen edelly- tykset. Lisäkehitystä käsittelymenetelmiin kuitenkin tarvitaan edelleen, esimerkiksi raken- nusjätteen syntypaikkalajittelua tulisi vielä kehittää ja tehostaa huomattavasti. Kiellolla on ollut myönteinen vaikutus myös ympäristöön muun muassa kaatopaikoilta aiheutuvien haitallisten päästöjen, lintujen ja hajuhaittojen vähenemisen myötä. Kaatopaikkakiellon myötä on noussut esiin orgaanista ainesta sisältäviä jätteitä, joiden käsittelyyn ei jätteiden tiettyjen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vuoksi tällä hetkellä ole kaatopaikkasijoitusta korvaavia käsittelymenetelmiä saatavilla tai niille ei tällä hetkellä löydy riittävästi energiahyödyntämis- tai jatkokäsittelykapasiteettia. Selvityksessä esiin nousseet haasteellisimmat jätteet ovat lähinnä tuotannon ja yritysten jätteitä, muun muassa rakennusjätteen mekaanisen käsittelyn rejektit, rakennus- ja etenkin purkutoi- minnasta syntyvät jätteet (esimerkiksi märät ja likaantumisesta johtuen orgaanista ainesta 87 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 sisältävät villat), PVC-muovijäte sekä lasikuitu- ja lujitemuovijätteet. Lisäksi jätevedenkä- sittelystä muodostuu orgaanista ainesta sisältäviä jätteitä, joiden esikäsittely hygienia- ja tautiriskien vuoksi tai orgaanisen aineksen poistaminen muuten pääasiassa mineraalises- ta jätteestä voi olla hankalaa. Edellä mainituista syistä johtuen kiellosta on käytännössä haasteeksi muodostunut lisääntynyt jätteiden varastoinnin tarve sekä valvontatoimien lisääntyminen. Kaatopaikkakielto on ohjannut kaatopaikkakiellon piirissä olevaa orgaanista jätettä ener- giahyödyntämiseen, koska kaikille jätteille ei ole kierrätys- tai materiaalihyödyntämis- mahdollisuutta olemassa. Jätteenpolttokapasiteetti on Suomessa kuitenkin tällä hetkellä täysimääräisesti käytössä, joten polttoteknisesti tai lämpöarvollisesti huonompilaatuisen jätteen saaminen energiahyödyntämiseen on osoittautunut haasteelliseksi. Jätteenpoltto ei kuitenkaan aina ole paras käsittelyvaihtoehto, joten tietyissä tapauksissa poikkeuslupien myöntäminen on edelleen perusteltua. Kyselyjen perusteella lupakäytännöissä on havaittu epävarmuutta ja sekä viranomaisten että poikkeuslupien hakijoiden puolelta on toivottu lisäohjeistusta orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon soveltamiseen. Näihin käytännön haasteisiin vastaamiseksi ympäristöministeriö on päivittänyt muistion kaatopaikkakiellon soveltamisesta, jossa ehdottaa tietyille jätteille mahdollisuutta viran- omaisen tapauskohtaisen harkinnan perusteella sallia poikkeus orgaanisen jätteen rajoi- tuksesta määräaikaisena (maksimissaan 5 vuotta). Poikkeuksen myöntämisen edellytykse- nä kuitenkin on, että tapauksia voidaan arvioida uudestaan jätteiden ominaisuuksien, kä- sittelymahdollisuuksien tai muiden olosuhteiden muuttuessa. Päivitetyssä muistiossa an- netulla lisäohjeistuksella on pyritty lisäksi tukemaan jätteen tuottajia laatimaan paremmin perusteltuja poikkeuslupahakemuksia, jotta lupaviranomaisilla olisi riittävät edellytykset harkita täyttyvätkö poikkeuksen myöntämisen edellytykset. (Ympäristöministeriö 2018b) Tämä selvitys on osoittanut, että orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on toiminut tavoit- teen mukaisesti ja ohjannut orgaanisen jätteen kaatopaikoilta muuhun käsittelyyn. Jätea- lan toimijoilla on ollut myös reilusti aikaa sopeutua orgaanista jätettä koskeviin rajoituk- siin. Kaatopaikka-asetuksen rajoitteiden löysentämistä ei nähdä järkevänä, jotta saavutettu hyvä kehitys ei pysähtyisi. Ympäristöministeriön päivitetty ohje antaa tarvittavan ohjeis- tuksen orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon soveltamiseen, eikä kaatopaikka-asetuksen muuttamiseen näin ollen nähdä tarvetta. Myöskään lisäsääntelyn tarvetta kierrätyskelpoi- sen jätteen poissaamiseksi kaatopaikoilta ei nähdä tarpeellisena, koska orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on jo toteuttanut tavoitteen. Kiellolla on myös saavutettu kaatopaikka- direktiivin tulevat velvoitteet, eli yhdyskuntajätettä ja kierrätyskelpoista jätettä ei käytän- nössä enää mene kaatopaikoille. 88 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 K I R J A L L I S U U S Costner, P. 2005. "Estimating Releases and Prioritizing Sources in the Context of the Stockholm Convention", International POPs Elimination Network, Mexico; US EPA. 2007 European Environment Agency 2016. Municipal waste management. Country fact sheets. http://wmge.eionet.europa.eu/Muncipal. Viitattu 7.6.2018. Grodan 2018. http://www.grodan.com/about-grodan/sustainability/. Viitattu 7.6.2018. HSY 2016 (Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä). HSY:n jätehuollon vuositilasto 2016. Hämäläinen, T. 2017. KIVO. Kirjallinen tiedonanto 29.9.2017. Laaksonen, J., Pietarinen, A., Salmenperä, H. & Merilehto, K. 2017. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023; Taustaraportti. Suomen ympäristö 3/2017. Pohjonen, M. 2017. Kunnallisen jätteenkäsittelyinfran avaaminen yksityisille toimijoille. Selvitys toteuttamis- vaihtoehdoista ja lainsäädännöllisistä reunaehdoista. 21.9.2017 Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy. Pöyry 2015 (Pöyry Management Consulting Oy). Jätteiden energiahyödyntäminen Suomessa. Loppuraportti 16.10.2015. Suomen ympäristökeskus 2018. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Jatetilastot/Jatteen_vienti_ ja_tuontimaarat .Viitattu 17.1.2018. Tilastokeskus 2018. Suomen virallinen tilasto (SVT): Jätetilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-3339. Yhdyskuntajätteet 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 30.1.2018]. Wahlström, M., Laine-Ylijoki, J. & Jermakka, J. 2012. Taustamuistio kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamista varten. Ympäristöministeriön raportteja 11/2012. Wahlström, M., Laine-Ylijoki, J., Vestola, E., Vaajasaari, K. & Joutti, A. 2006. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden toteaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2006. Verohallinto 2018. Kirjallinen tiedonanto 6.2.2018. Ympäristöministeriö 2013. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi kaatopaikoista. Muistio 23.4.2013. http://www.ym.fi/download/noname/%7B33E9F7B1-C452-4B39-A596-4D5077E8B13E%7D/39736. Viitattu 17.1.2018. Ympäristöministeriö 2018a. Kansainvälinen yhteistyö ja EU-asiat – jätteet. http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/ Jatteet/Kansainvalinen_yhteistyo_ja_EUasiat/Kansainvalinen_yhteistyo_ja_EUasiat__jat(1747). Viitattu 1.6.2018. Ympäristöministeriö 2018b. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon soveltaminen. Päivitetty muistio 25.6.2018. Jäteluettelo. Valtioneuvoston jäteasetuksen liite 4. https://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/6094.pdf. VTT Oy 2018. (Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy). Selvitys eräiden jätteiden ja rejektien käsittelykapasitee- tin sekä muutaman jäteperäisen materiaalin markkinatilanteesta Suomessa. Luonnos 1.0 (15.05.2018). Lainsäädäntö Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1013/2006, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, jätteiden siirrosta. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32006R1013 Neuvoston direktiivi 1993/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A31999L0031 Neuvoston päätös 2003/33/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2002, direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32003D0033&from=EN Valtioneuvoston asetus 331/2013. Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista. http://www.finlex.fi/fi/laki/al-kup/2013/20130331#Pidp457393856 Valtioneuvoston asetus jätteistä 19.4.2012/179. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120179 Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista 861/1997. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1997/19970861 Ympäristönsuojelulaki 527/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140527 HE 159/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle jäteverolaiksi. https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100159 89 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Hallinto-oikeuden päätöksiä: Vaasan HaO 24.10.2017, 17/0289/3 (Dnro 00008/16/5107). Vaasan HaO 24.10.2017, 17/0459/3 (Dnro 01000/16/5107). Vaasan HaO 24.10.2017, 17/0460/3 (Dnro 01013/16/5107). Vaasan HaO 24.10.2017, 17/0461/3 (Dnro 01015/16/5107). Vaasan HaO 24.10.2017, 17/0462/3 (Dnro 01021/16/5107). Vaasan HaO 15.2.2018, 18/0030/2 (Dnro 01530/16/5107). Vaasan HaO 15.2.2018, 18/0027/2 (Dnro 01531/16/5107) Vaasan HaO 27.2.2018, 18/0061/3 (Dnro 00119/17/5107). Vaasan HaO 18.4.2018, 18/0144/3 (Dnro 00172/17/5107). Vaasan HaO 4.5.2018, 18/0183/3 (Dnro 00464/17/5107). Vaasan HaO 4.5.2018, 18/0182/3 (Dnro 00748/17/5107). 90 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Liite 1. Selvityksessä hyödynnetyt poikkeuslupapäätökset vuosilta 2015–2017 (49 kpl) Diaarinro Päätöspvm Hakija ja hakemusta koskevaan toimintaan liittyvä paikkakunta ISAVI/1623/2015 6.11.2015 Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy, Savonlinna ISAVI/1643/2015 20.11.2015 Keski-Savon Jätehuolto liikelaitoskuntayhtymä, Leppävirta ISAVI/2554/2015 1.12.2015 Puhas Oy, Joensuu ISAVI/1640/2015 2.12.2015 Metsäsairila Oy, Mikkeli ISAVI/2671/2015 17.12.2015 Ylä-Savon Jätehuolto Oy, Iisalmi ESAVI/2113/2015 23.12.2015 Kymenlaakson Jäte Oy, Kouvola ESAVI/6606/2015 28.12.2015 Lassila & Tikanoja Oyj, Uusikaupunki ESAVI/6744/2015 28.12.2015 Stena Recycling Oy, Pori ESAVI/1783/2015 30.12.2015 Kymenlaakson Jäte Oy, Kouvola ESAVI/4872/2015 21.1.2016 Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Lahti ESAVI/7132/2015 27.1.2016 Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy, Lappeenranta ESAVI/6323/2015 ja ESAVI/10893/2015 28.1.2016 Kymenlaakson Jäte Oy, Kouvola LSSAVI/5063/2015 3.2.2016 Teollisuuden Voima Oyj, Eurajoki ESAVI/6587/2015 4.2.2016 Itä-Uudenmaan Jätehuolto Oy, Porvoo PSAVI/2334/2015 10.2.2016 Kainuun jätehuollon kuntayhtymä, Kajaani ESAVI/8554/2015 26.2.2016 Mustankorkea Oy, Jyväskylä ESAVI/6831/2015 24.3.2016 Rosk'n Roll Oy Ab, Lohja LSSAVI/3037/2015 27.4.2016 Lakeuden Etappi Oy, Ilmajoki ESAVI/5917/2015 29.4.2016 Loimi-Hämeen jätehuolto Oy, Forssa LSSAVI/5855/2015 16.5.2016 Oy Botniarosk Ab, Teuva LSSAVI/6422/2015 15.6.2016 Ab Ekorosk Oy, Kokkola LSSAVI/632/2016 29.6.2016 Pirkanmaan Jätehuolto Oy, Tampere LSSAVI/1792/2016 29.6.2016 Pirkanmaan Jätehuolto Oy, Nokia ESAVI/10555/2015 1.7.2016 HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, Espoo ja Kirkkonummi ESAVI/2599/2016 11.11.2016 Lassila&Tikanoja Oyj, Kotka LSSAVI/5636/2015 2.12.2016 Metsä Fibre Oy, Kaskinen LSSAVI/5669/2015 2.12.2016 Metsä Tissue Oyj, Keuruu LSSAVI/5671/2015 2.12.2016 Metsä Fibre Oy, Äänekoski ESAVI/5966/2016 21.12.2016 Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Lahti LSSAVI/2724/2016 22.12.2016 Sammakkokangas Oy, Saarijärvi ESAVI/6272/2016 22.12.2016 Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy, Lappeenranta ESAVI/2470/2016 27.12.2016 Kymenlaakson Jäte Oy, Kouvola PSAVI/161/04.08/2012 30.12.2016 Kanteleen Voima Oy, Haapavesi ISAVI/2443/2016 8.2.2017 Ylä-Savon Jätehuolto Oy, Iisalmi ESAVI/2598/2016 14.2.2017 Lassila & Tikanoja Oyj, Uusikaupunki ISAVI/1960/2016 20.3.2017 Keski-Savon Jätehuolto liikelaitoskuntayhtymä, Leppävirta ISAVI/1857/2016 6.4.2017 Stora Enso Oyj, Varkaus 91 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Diaarinro Päätöspvm Hakija ja hakemusta koskevaan toimintaan liittyvä paikkakunta LSSAVI/6153/2016 4.5.2017 Lakeuden Etappi Oy, Ilmajoki PSAVI/2656/2016 5.5.2017 Kainuun jätehuollon kuntayhtymä/Ekokymppi, Kajaani ISAVI/1365/2016 6.6.2017 Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy, Savonlinna LSSAVI/5886/2016 13.6.2017 Oy Botniarosk Ab, Teuva ESAVI/4350/2017 6.7.2017 Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy, Lahti LSSAVI/1058/2017 10.7.2017 Mustankorkea Oy, Jyväskylä ESAVI/8027/2016 14.7.2017 Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, Forssa ESAVI/10459/2016 27.7.2017 Kiertokapula Oy, Hämeenlinna ISAVI/1685/2016 16.8.2017 Puhas Oy, Joensuu LSSAVI/2124/2017 1.11.2017 Pirkanmaan Jätehuolto Oy, Nokia LSSAVI/2125/2017 1.11.2017 Pirkanmaan Jätehuolto Oy, Tampere ESAVI/7980/2017 10.11.2017 Lassila & Tikanoja Oyj, Kotka 92 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Liite 2. Selvityksessä toteutettu kysely julkisille ja yksityisille kaatopaikkatoimijoille Kysely orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksista Taustatiedot Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti eikä vastaajan tietoja yhdistetä raportoitavaan tuloksiin. Vastaajan tiedot jäävät vain SYKEn tutkijoiden tietoon. 1. Yrityksenne toimiala o Kunnallinen jätelaitos- tai yhtiö o Yksityinen jätelaitos- tai yhtiö o Muu, mikä? 2. Mikä on yrityksenne pääasiallinen toiminta-alue? Valitkaa seuraavista AVI-toiminta-alueista sopivat. o Lappi o Lounais-Suomi o Pohjois-Suomi o Länsi- ja Sisä-Suomi o Itä-Suomi o Etelä-Suomi 3. Vastaajan yhteystiedot Nimi Sähköposti Yritys / Organisaatio Nykytila Kysymykset 4–10: Mitkä ovat kaatopaikkakiellon osalta teille ongelmalliset jätejakeet? Täydentäkää ongelmalliset jätejakeet seuraavien EWC-pääluokkien alle (kysymykset 1–7). Mikäli teillä ei ole ko. pääluokkaan kuuluvia ongelmallisia jätejakeita, jättäkää kohta tyhjäksi. Voitte liittää kyselyn loppuun tarkempia dokumentteja liittyen esimerkiksi kaatopaikkakelpoi- suuslausuntoihin ja testituloksiin tai poikkeuslupahakemuksiin. 93 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 4. Yhdyskuntajäte Lyhyt sanallinen kuvaus jätejakeesta ja käyttämänne EWC-koodi. Kuinka paljon näitä jätejakeita teillä syntyy tai vastaanotatte vuosittain (t/v)? Mikä on jätejakeiden TOC-pitoisuus (merkitse vaihteluväli min-max, mikäli mitattu)? Miksi kyseessä olevat jätejakeet ovat ongelmallisia? Miten käsittelette/hyödynnätte näitä jätejakeita? 5. Rakennus- ja purkujäte Lyhyt sanallinen kuvaus jätejakeesta ja käyttämänne EWC-koodi. Kuinka paljon näitä jätejakeita teillä syntyy tai vastaanotatte vuosittain (t/v)? Mikä on jätejakeiden TOC-pitoisuus (mikäli mitattu)? Miksi kyseessä olevat jätejakeet ovat ongelmallisia? Miten käsittelette/hyödynnätte näitä jätejakeita? 6. Jätehuoltolaitoksissa syntyvä jäte Lyhyt sanallinen kuvaus jätejakeesta ja käyttämänne EWC-koodi. Kuinka paljon näitä jätejakeita teillä syntyy tai vastaanotatte vuosittain (t/v)? Mikä on jätejakeiden TOC-pitoisuus (mikäli mitattu)? Miksi kyseessä olevat jätejakeet ovat ongelmallisia? Miten käsittelette/hyödynnätte näitä jätejakeita? 7. Veden ja jätevedenpuhdistuksessa syntyvä jäte Lyhyt sanallinen kuvaus jätejakeesta ja käyttämänne EWC-koodi. Kuinka paljon näitä jätejakeita teillä syntyy tai vastaanotatte vuosittain (t/v)? Mikä on jätejakeiden TOC-pitoisuus (mikäli mitattu)? Miksi kyseessä olevat jätejakeet ovat ongelmallisia? Miten käsittelette/hyödynnätte näitä jätejakeita? 8. Terveydenhoidossa syntyvä jäte, ihmis- ja eläinperäinen jäte Lyhyt sanallinen kuvaus jätejakeesta ja käyttämänne EWC-koodi. Kuinka paljon näitä jätejakeita teillä syntyy tai vastaanotatte vuosittain (t/v)? Mikä on jätejakeiden TOC-pitoisuus (mikäli mitattu)? Miksi kyseessä olevat jätejakeet ovat ongelmallisia? Miten käsittelette/hyödynnätte näitä jätejakeita? 9. Muut orgaanista ainesta sisältävät jätejakeet Lyhyt sanallinen kuvaus jätejakeesta ja käyttämänne EWC-koodi. Kuinka paljon näitä jätejakeita teillä syntyy tai vastaanotatte vuosittain (t/v)? Mikä on jätejakeiden TOC-pitoisuus (mikäli mitattu)? Miksi kyseessä olevat jätejakeet ovat ongelmallisia? Miten käsittelette/hyödynnätte näitä jätejakeita? 94 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 10. Millaisia käsittely-/esikäsittelyratkaisuja teillä oli ennen kaatopaikkakieltoa? 11. Millaisia käsittely-/esikäsittelyratkaisuja olette ottaneet käyttöön kiellon vuoksi? 12. Onko teillä käytössä omaa tavanomaisen jätteen kaatopaikkaa? o Kyllä o Ei 13. Oletteko hakeneet poikkeuslupaa orgaanista ainetta sisältävien jätteiden sijoittamiseksi kaatopaikalle? o Kyllä o Ei 14. Mikä on kokemuksenne poikkeusluvista, mitä hyötyä/haittaa niistä on ollut? 15. Jätteiden hyödyntäminen kaatopaikalla Mitä jätettä ja kuinka paljon (t/v) hyödynnätte vuosittain kaatopaikallanne? Jos hyödynnätte jätteitä kaatopaikan pintarakenteissa, kuinka kauan arvioisitte tälle olevan kysyntää (esimerkiksi mihin vuoteen saakka)? Tulevaisuuden näkymät ja sääntelyn muutostarpeet 16. Kokemukset kaatopaikkakiellosta Mikä on suurin kaatopaikkakieltoon liittyvä ongelma tällä hetkellä ja millaisia ongelmia kiellosta voi seurata tulevaisuudessa? Mitä hyvää kaatopaikkakiellosta on seurannut ja/tai voi seurata? 17. Missä määrin kaatopaikkakielto on mielestänne lisännyt jätteiden kierrätystä? Valitkaa sopiva vaihtoehto: Erittäin paljon/ Jonkin verran/ Vain vähän/ Ei ollenkaan/ En osaa sanoa 18. Onko teillä suunnitelmia ottaa käyttöön uusia käsittelymenetelmiä lähi- tulevaisuudessa tai onko käynnissä aiheeseen liittyvää kehitys- tai tutkimustyötä? o Kyllä o Ei 19. Mikäli vastasitte kyllä, tarkentakaa mille jätejakeille ja millaisia menetelmiä. Jos teillä on tehty selvityksiä uusista käsittelymenetelmistä, voitte halutessanne liittää ne kyselyn loppuun. 95 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 20. Miten voitaisiin edistää käsittelymenetelmien kehittämistä ja kierrätystä ongelmallisten jätejakeiden osalta? 21. Miten kaatopaikalle sijoitettavaa jätettä koskevaa sääntelyä tulisi kehittää? 22. Millaista tukea toimijat tarvitsevat kaatopaikka-asetukseen vastaamiseksi ja käsittelymenetelmien ja kierrätyksen kehittämiseksi? Seuraavien sivujen kysymykset käsittelevät orgaanisilla haitta-aineksilla pilaantu- neita maa-ainesjätteitä. Mikäli toimintaanne ei liity maa-ainesjätteitä, voitte ohittaa kysymykset valitsemalla alla vaihtoehdon ei. 23. Liittyykö toimintaanne maa-ainesjätteitä? o Kyllä, vastaan maa-ainesjätteisiin liittyviin kysymyksiin o Ei, haluan ohittaa maa-ainesjätteisiin liittyvät kysymykset Pilaantuneet maa-ainekset Kaatopaikoille sijoitetaan paljon hyödyntämiskelpoisia tai sellaisiksi käsiteltäviä orgaani- silla haitta-aineilla pilaantuneita maa-ainesjätteitä, joita kaatopaikkakielto ei tällä hetkellä koske. Seuraavissa kysymyksissä selvitetään lisäsäätelyn tarvetta myös maa-ainesjättei- den osalta niiden käsittelyn ja hyödyntämisen edistämiseksi. Mikäli toimintaanne ei liity maa-ainesjätteitä voitte jättää vastaamatta kysymyksiin. 24. Vastaanotetun pilaantuneen maa-ainesjätteen määrät Kuinka paljon pilaantunutta maa-ainesjätettä vastaanotatte vuosittain yhteensä? Merkitse t/v. Kuinka suuri osa tästä on orgaanisilla haitta-aineilla pilaantunutta (sis. sekapilaantuneet)? Merkitse t/v 25. Millä orgaanisilla haitta-aineilla pilaantunutta maa-ainesjätettä otatte vastaan? 26. Luparajat koskien haitta-aineiden pitoisuuksia Mihin pitoisuustasoihin asti otatte vastaan orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneita maa-aineksia? Mihin pitoisuustasoihin asti käsitteleltte orgaanisilla haitta-aineilla tai öljyhiilivedyillä pi- laantuneita maa-aineksia ennen loppusijoitusta tai höydyntämistä? 27. Millaisia käsittelymenetelmiä teillä on käytössä orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneelle maa-ainesjätteelle? o Kompostointi o Stabilointi/kiinteytys o Huokosilmakäsittely 96 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 o Terminen käsittely o Pesu o Välivarastointi o Loppusijoitus (ei käsittelyä) o Hyödyntäminen (ei käsittelyä) o Muu, mikä? 28. Kuinka suuri osa orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneesta maa-ainesjätteestä (t/v): käsitellään ja viedään hyödynnettäväksi kaatopaikan ulkopuolelle: käsitellään ja hyödynnetään kaatopaikalla: loppusijoitetaan kaatopaikalle käsiteltynä: loppusijoitetaan kaatopaikalle käsittelemättä: 29. Kuinka kauan arvioitte kaatopaikkanne kapasiteetin riittävän pilaantuneet maa-ainesjätteen vastaanottamisen osalta? (mihin vuoteen saakka) Orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneen maa-ainesjätteen hyödyntäminen Yhtenä ratkaisuna orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneen maa-ainesjätteen hyödyntämisen tehostamiseen on harkittu kaatopaikkakieltoa sopivin reunaehdoin. 30. Olisiko tiellä mahdollista käsitellä enemmän orgaanisilla haitta-aineilla pilaan- tunutta maa-ainesjätettä nykyisen kaatopaikka-/ympäristölupanne puitteissa? o Kyllä o Ei 31. Olisiko käsittelemillänne orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneilla maa- ainesjätteillä järkeviä hyötykäyttömahdollisuuksia (muita kuin kaatopaikalla hyödyntäminen)? o Kyllä o Ei 32. Tarkentakaa edellisen kysymyksen vastausta Jos kyllä, millaisia hyötykäyttömahdollisuuksia? Jos ei, miksi ette näe käsitellyillä pilaantuneilla maa-ainesjätteillä olevan järkeviä hyötykäyttömahdollisuuksia? 33. Miten mielestänne orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneen maa-ainesjätteen käsittelyä ja hyödyntämistä saataisiin tehostettua parhaiten? 34. Jättäkää alle mahdolliset muut aiheeseen liittyvät kommentit. Lähettäkää kysely painamalla lopuksi lähetä-painiketta. 97 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Liite 3. Selvityksessä toteutettu kysely lupa- ja valvontaviranomaisille Kysely orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksista Tällä kyselyllä selvitetään orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksia Suomessa. Kaatopaikkakiellolla tarkoitetaan kaatopaikka-asetuksen 28§:ää, jolla rajoitettiin vuoden 2016 alusta biohajoavan ja muun orgaanisen jätteen hyväksymistä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Asetuksen mukaan kaatopaikalle läjitettävän jätteen orgaanisen aineksen pitoisuus saa olla enintään 10 % (rakennus- ja purkujätteelle 15 % vuoden 2019 loppuun saakka). Kaikki tiedot tullaan käsittelemään luottamuksellisesti. Yksityiskohtaisia tietoja ei julkaista, vaan vastauksia käytetään vain kokonaistilanteen kartoittamiseen. Kyselyssä kaatopaikalla tarkoitetaan tavanomaisen jätteen kaatopaikkaa. Voit halutessasi keskeyttää kyselyn täyt- tämisen ja jatkaa myöhemmin painamalla sivun alareunasta löytyvää "keskeytä" painiket- ta. Tämän jälkeen avautuu ikkuna, josta voit tallentaa kyselyn linkin itsellesi tai lähettää sen omaan sähköpostiisi. Taustatiedot Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti eikä vastaajan tietoja yhdistetä raportoitavaan tuloksiin. Vastaajan tiedot jäävät vain SYKEn tutkijoiden tietoon. 1. Vastaajan rooli o Lupaviranomainen (AVI) o ELY-keskuksen valvontaviranomainen o Kunnan valvontaviranomainen 2. Mille AVI-alueelle toimintanne sijoittuu? o Lappi o Lounais-Suomi o Pohjois-Suomi o Länsi- ja Sisä-Suomi o Itä-Suomi o Etelä-Suomi 98 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 3. Vastaajan yhteystiedot Nimi Sähköposti Organisaatio 4. Mitkä ovat kaatopaikkakiellon osalta ongelmalliset jätejakeet alueellanne? Lyhyt sanallinen kuvaus jätejakeista ja käytetyt EWC-koodit Mitkä em. jätejakeista ovat määrällisesti merkittävimmät? Miksi em. jätejakeet ovat ongelmallisia? Mille jätejakeille on alueellanne myönnetty poikkeuslupia kaatopaikkasijoitukseen? Miten tilanne on poikkeuslupien tai ongelmallisten jätejakeiden osalta muuttunut vuosien 2016–2017 aikana? 5. Poikkeuslupamenettelyn ongelmat ja haasteet? Tämä kysymys on tarkoitettu lupaviranomaisille (AVI), muussa tapauksessa voitte siirtyä kysymykseen 6. Millaisiin ongelmiin olette törmänneet poikkeuslupahakemusten käsittelyssä? Millainen on ollut hakemusten laatu ja taso, millaisia puutteita olette havainneet? 6. Valvonnan ongelmat? Tämä kysymys on tarkoitettu valvontaviranomaisille (ELY, kunnat), muussa tapauksessa voitte siirtyä kysymykseen 7. Millaisiin ongelmiin olette törmänneet kaatopaikkakiellon valvonnassa? Miten usein ja millaisia yhteydenottoja olette saaneet toimijoilta kaatopaikkakieltoon liittyen? Oletteko sallineet pienten erien kaatopaikalle sijoittamisen ilman analyysituloksia? 7. Mitä ongelmia kielteisistä poikkeuslupapäätöksistä on seurannut alueellanne? 8. Miten kaatopaikalle sijoitettavaa jätettä koskevaa sääntelyä tulisi kehittää? 9. Millaista tukea viranomaiset tarvitsevat kaatopaikka-asetukseen vastaamiseksi? 10. Mikä on suurin kaatopaikkakieltoon liittyvä ongelma tällä hetkellä ja millaisia haasteita/ongelmia kiellosta voidaan ennakoida seuraavan tulevaisuudessa? 11. Mitä hyvää kaatopaikkakiellosta on seurannut? 12. Miten voitaisiin edistää käsittelymenetelmien kehittämistä ja kierrätystä ongelmallisten jätejakeiden osalta? 13. Jättäkää alle mahdolliset muut aiheeseen liittyvät kommentit. Lähettäkää kysely painamalla lopuksi lähetä-painiketta. 99 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Liite 4. Yhteenveto vuosina 2015–2017 aluehallintovirastoissa käsitellyistä orgaanisen aineen kaatopaikkasijoittamisen poikkeuslupahakemuksista Jäte Esimerkki jätemateriaaleista tai jätenimikkeistä Haettu määrä tonnia yht. Haettu määrä vähimmillään ja enimmillään Monessako poikkeus- lupahakemuksessa mainittu Mekaanisen käsittelyn rejekti 19 12 12 152 700 1–21 300 33 Autojen romutuksessa syntyvä SLF-hienoaines 19 10 03*, 19 10 04 25 000 25 000 1 Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet 19 08 ja alaluokat (muun muassa välppäyksessä sekä hiekan- ja rasvanerotuk- sessa syntyvät jätteet sekä puhdistamolietteet 18 562 2–3 500 37 Kompostoinnissa syntyvät jätteet komposti, joka ei täytä laa- tuvaatimuksia, eläin- ja kas- vijätteiden kompostoima- ton osa 19 05 02, 19 05 03 4 300 300–1 300 6 Veden valmistuksessa syntyvät jätteet 19 19 ja alaluokat, ml. aktii- vihiili ja ioninvaihtohartsit 1 032 2–500 8 Jätekeskuksen jätevesien tasausaltaan pohjasakat 19 07 03 500 500 1 Biokaasulaitoksen rejektit 19 06 99 35 35 1 Sekalainen yhdyskuntajäte 20 03 01 165 900 200–37 700 16 Puutarha- ja puistojätteet 20 02 01, 20 02 02 3 500 500–1 000 4 Viemäreiden puhdistusjätteet 20 03 06 2 382 30–2 000 5 Katujen puhdistusjätteet 20 03 03 2 091 1–500 5 Suurikokoiset esineet 20 03 07 1 010 10–1 000 2 Kierrätykseen soveltumaton lasi 20 01 02, 10 11 12 200 200 1 Rasvanerotuskaivojäte 20 01 25, 19 08 09 152 2–150 2 Tietoturvajäte 20 01 99 150 50–100 2 Kansainvälisen liikenteen jäte 20 03 01, 20 01 08 100 50 2 Sakokaivolietteet tai ulostetta sisältävät lietteet 20 03 04, 19 08 99, 20 03 99 41 10–20 3 Sekalainen rakennusjäte useimmiten 17 09 04 55 445 70–18 000 20 Pilaantuneet maa-ainekset erityisesti 17 05 04 35 825 25–10 000 16 Pölyävät jätteet 17 05 04, 17 02 01, 17 06 04, 17 09 04 10 000 500–4 000 5 Eristevillat, mineraali- ja selluvillajäte 17 06 04, 10 11 03, 10 11 99, 16 03 06 4 860 40–1 000 10 Tulipalo- ja vahinkojäte useimmiten 17 09 04 4 551 10–1 000 16 100 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Jäte Esimerkki jätemateriaaleista tai jätenimikkeistä Haettu määrä tonnia yht. Haettu määrä vähimmillään ja enimmillään Monessako poikkeus- lupahakemuksessa mainittu PVC, lasikuitu ja lujitemuovit yleensä 17 02 03, 17 02 04, mutta myös 20 01 39, 07 02 13 4 771 3–800 15 Kattohuopa ja isot bitumikappaleet 17 03 02, 17 09 04 1 060 30–500 4 Kipsipohjaiset rakennusaineet 17 08 02 500 500 1 Asbestia sisältävät eristysaineet 17 06 01 500 500 1 Imuautojen kuormat 17 09 04 400 500 1 Kokonaiset ikkunat 17 09 04 75 500 1 Massojen, paperin ja kartongin valmis- tuksessa syntyvät jätteet 03 03 -alkuiset 9 100 100–8 500 5 Eläinperäisten elintarvikkeiden valmis- tuksen jätteet, mukana rasvanerotus 02 02 -alkuiset 5 600 600–2 500 3 Muovin, kumin ja synteettisten kuitu- jen valmistuksessa ja käytössä syntyvät jätteet PVC- ja lujitemuovit, lasikui- tujäte, isot esineet (07 02 13) 5 873 4–2 000 12 Metallien muovauksessa sekä fysikaali- sessa ja mekaanisessa pintakäsittelyssä syntyvät jätteet 12 01 99 5 110 60–1 500 4 Valimopöly 10 09 12 4 600 1 500–1 550 4 Epäkurantit valmistuserät ja käyttämät- tömät tuotteet, ml. valvotusti tuhottava materiaali Hiilikuitu- tai komposiitit, valvotusti tuhottava materi- aali 16 03 04, 16 03 06 3 600 40–2 400 8 SER- ja muiden laitteiden jätteet 16 02 16 3 200 200–3 000 2 Terveydenhoidossa syntynyt jäte, ihmis- ja eläinperäinen jäte (18) viiltävät ja pistävät jätteet, sairaalajäte, riskijäte 3 081 6–1 000 24 Voima- ja polttolaitosjäte Pohja- ja lentotuhka, liet- teet ja kuonat (10 01-) 1 328 3–1 000 8 Erityiskäsiteltävä jäte 16 07 99 1 250 250–1 000 2 Eläinten kasvatuksen ja viljelyn jätteet 02 01 -alkuiset 1 234 1–300 14 Maali-, liima-, tiivistysmassa ym. jätteet (08) 08 01 12, 08 01 18, 08 02 01, 08 02 99, 08 03 13, 08 04 10, 08 04 14, 08 04 12, 08 04 99 810 10–250 11 Romuajoneuvojen purkamisen ja huol- lon jäte (16) muun muassa pvc- ja lujite- muovit, lasikuitu 16 01 19, 16 01 99 290 90–100 6 Muut kuin nimikkeessä 15 02 02 maini- tut absorboimisaineet (15) 15 02 03 150 150 1 Pölyävä materiaali (02) 02 03 04, 02 06 01, 03 01 05, 16 07 99, 20 03 99 100 100 1 Epäorgaanisissa kemian prosesseissa syntyvät jätteet (06) käsisammutinjätejauhe (06 03 99) 10 10 1 101 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Liite 5. Tarkempi yhteenveto muutamien jätelajien kohdalla käytetyistä jätenimikkeistä, TOC-pitoisuuksista sekä vuoden 2017 sijoittumisesta ja poikkeuslupapäätöksistä Jäte (jätenimike) Muut käytetyt jä- tenimikkeet (kyse- ly ja poikkeuslupa- hakemukset) TOC-pitoisuudet (kysely ja poikkeuslupa- hakemukset) Kaatopaikalle sijoitettu määrä (2017) Kaatopaikalla hyödynnetty määrä (2017) Poikkeus- luvilla haettu määrä (2017) Poikkeus- luvissa myönnetty määrä (2017) Mekaanisen käsittelyn rejektit (pää- osin 19 12 12) 03 03 07, 13 12 12, 16 01 xx, 16 02 xx, 16 02 16, 17 02 03, 17 09 04, 19 01 02, 19 01 12, 19 02 06, 19 05 02, 19 07 03, 19 12 01, 19 12 02, 19 12 04, 19 12 07, 19 12 09, 19 12 10, 19 12 11, 19 12 12, 20 01 39, 20 01 99, 20 02 02, 20 03 03, 20 03 99 Rakennusjätteen lajittelun rejekti (esimerkiksi 19 12 12, 19 12 09): 0–8 %; 9,1 %; 9 %, 10 %; erästä riippuen 4–yli 10 %; vaihtelee, analyysitu- lokset 0,2 % ja 8,9 %; noin 15 %; välillä alle ja välillä yli 10 %; 11–19 %; max 30 %; karkea arvio materiaalista riippuen 5–50 %; 10–20 % (orgaaninen aines 15–20 %) Hyötyjäte- ja käsittelykent- tien kunnossapidon jätteet: 6,5 %, Seulaylite ja -alite maa-ainesten seulonnasta (kiviä yli 70 %): 0–30 % PVC-pitoiset rejektit: 30 % 25 600 t (19 12 -luok- ka kokonai- suudessaan eli sisältää muutakin kuin 19 12 12 -jätettä) 186 000 t (19 12 -luok- ka kokonai- suudessaan eli sisältää muutakin kuin 19 12 12 -jätettä) 52 976 t (josta 19 12 12 -nimikkeen alla haettu 32 475 t) 4 215 t Sekalainen rakennus jäte (esim. 17 09 04) 02 03 04, 03 01 05, 07 02 13, 10 01 99, 10 11 99, 10 11 03, 12 01 05, 14 09 04, 15 01 02, 16 01 06, 16 01 19, 16 01 99, 16 03 06, 17 01 07, 17 02 01, 17 02 03, 17 02 04, 17 02 13, 17 03 02, 17 05 04, 17 05 08, 17 06 01, 17 06 04, 17 08 02, 17 09 04, 17 09 44, 19 05 03, 19 10 06, 19 12 04, 19 12 12, 20 03 01, 20 01 39, 20 03 99 Sekalainen rakennus- jäte: 10–50 %; 8–16 %, Rakennusjäte 14 %; 15 %; 10–20 %, Kipsijäte 5–15 %; Villa ja kipsi sekaisin ja seulan alite: alle 15 %; Lasivilla 2,8 %; Selluvilla >10 %; Mineraalivilla 2,3– 5,6; Eristevilla 0,5–3,2 %; Hartsipitoiset eristevillat >10 % Seula-alite ja mineraa- li-eristeet: 15–25 %, 19 12 12, 17 06 04: 10–50 %; välil- lä alle 15 %, välillä yli Lujitemuovi (lasikuitu): 10–30 % Lasikuitu, PVC: 4–62 %; Bitumihuopa 51–60 % PVC, pölyävät, bitumihuopa, maamassat: 16–60 % 21 000 t 70 300 t 45 766 t (josta mm. rakennus- sekajäte 31 335 t; eriste-, mi- neraali- ja selluvillajäte 3 220 t; PVC, lasikuitu ja lujitemuovi- jäte 3 191 t; pölyävät jät- teet 4 000 t; bitumihuopa 1 030 t) 4 500 t (asbestia si- sältävää ra- kennus- ja purkujätet- tä, pölyä- vää polttoon kelpaama- tonta jätettä, bitumihuopa- jätettä) 102 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Jäte (jätenimike) Muut käytetyt jä- tenimikkeet (kyse- ly ja poikkeuslupa- hakemukset) TOC-pitoisuudet (kysely ja poikkeuslupa- hakemukset) Kaatopaikalle sijoitettu määrä (2017) Kaatopaikalla hyödynnetty määrä (2017) Poikkeus- luvilla haettu määrä (2017) Poikkeus- luvissa myönnetty määrä (2017) välppäjäte 19 08 01, hieka- nerotusjäte 19 08 02, käytetty aktiivihiili 19 09 04, kyllästyneet ja käytetyt io- ninvaihtohartsit 19 09 05 02 05 99, 13 05 01, 13 05 08, 15 02 03, 19 03 07, 19 06 04, 19 08 01, 19 08 02, 19 08 05, 19 08 09, 19 08 10, 19 08 14, 19 08 99, 19 09 01, 19 09 04, 19 09 05, 19 19 01, 19 19 04, 19 19 05, 20 01 25, 20 03 01, 20 03 04, 20 03 06, 20 03 99 Altaiden ja vesienkäsit- telyn sakat: 10–20 %, Hiekanerotuksessa syntyvät jätteet: 5,8–10,9 %; 11 %, Välppäyksessä ja siivilöinnis- sä syntyvät jätteet (19 08 01): 30 %; 47 %, 50 %; 51 % Tasausaltaan kiintoaine: < 10 %, Metsäteollisuuden lietteet/teollisuuden veden- käsittelyn lietteet/puhtaan veden valmistuksen lietteet: vaihtelee noin 2–50 % Sadevesi- ja hiekanero- tusjäte: pääosin alle 10 %, Pakkaamaton, käytetty aktii- vihiili: 10–30 %, Kyllästyneet tai käytetyt ioninvaihtohart- sit: 10–34 %; 50 % 1 570 t (19 08 -luokka kokonaisuu- dessaan, sis. muutakin kuin 19 08 01 jätettä) 50 t (19 09 -luokka ko- konaisuu- dessaan, sis. muutakin kuin 19 09 04 ja 19 09 05 jätteitä) 1 170 t (19 08 -luokka kokonaisuu- dessaan, sis. muutakin kuin 19 08 01 jätettä) 0 t (19 09 -luokka) 11 920 t (jos- ta välppäjäte 2 900 t ja hie- kanerotusjäte 3 060 t) 7 625 t (josta suurin osa puhdista- mo-lietettä) Tulipalo- ja vahinko- saneerausjäte 17 01 07, 17 02 01, 17 05 04, 17 05 06, 17 05 08, 17 08 04, 17 09 04, 20 03 01, 20 03 99 Tulipalojäte: yli 10 %; pää- sääntöiseksi 20–50 %, mutta joissakin erissä (esi- merkiksi lujitemuovit kuten lasi-, hiili- ja aramidikui- dut) TOC voi olla jopa 90 %, Runsaasti palamattomia ai- neita sisältävät tuhkat: 10– 20 %, Tuhkat ja kuonat: yli 10 % (DOC yli 800 mg/kg) Ei tietoa Ei tietoa 2 701 t 1 000 t (asbestia sisältävä tulipalojäte) PVC-muovi, lujitemuovi ja lasikuitu 07 02 99, 16 03 04, 16 03 06, 20 03 01 Lujitemuovijäte (lasikuitu); 11–17 %, lasikuituelemen- tit 62 %; erään lasikuitu- komposiitin hiontapölyn pitoisuus 25 %, PVC- ja luji- temuovijäte 33 %, PVC-jäte noin 30–40 % Ei tietoa Ei tietoa 3 191 t 650 t 18 01 01 viiltävät ja pistävät jätteet, 18 01 02 ruumiin- osat, elimet ja verivalmisteet, 18 01 03 tar- tuntavaaralliset jätteet, 18 01 04 ei-tartuntavaa- ralliset jätteet, 18 02 -luokka eläin- tautienhoidossa tutkimuksessa ja syntyvät jätteet 18 01 01, 18 01 02, 18 01 03, 18 01 04, 18 01 07, 18 02 01, 18 02 02, 18 02 03, 02 01 02, 20 03 01 Viiltävät ja pistävät jätteet: noin 50 prosenttia (pääosin muovia), 18 01 01, 18 01 04: 60–90 %, biologinen jäte: yli 10 %, kuolleet eläimet (02 01 02): arvio 50 % 310 t (18 01 -luokka kokonaisuu- dessaan) 0 t (18 02 -luokka) 0 t (18 01 -luokka) 0 t (18 02 -luokka) 2 356 t (josta 18 01-alkuisia 856 t) 0 t 103 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Liite 6. Vuonna 2018 toiminnassa olleet jätteenpolttolaitokset ja sallitut poltettavat jätteet (Lähde: Laitosten ympäristöluvat) Vuonna 2018 toiminnassa olleet jätteenpolttolaitokset Kunta Nimi, laitos Jätteenpolttoasetuksessa 362/2003 tarkoitetut jätteet (nelinumerota- solla ilmoitetut nimikeryhmäotsikot voivat sisältää useita 6-numeroisilla tunnusnumeroilla varustettuja jätenimikkeitä, esimerkiksi ”03 01, 03 03 -luokista” voi sisältää muun muassa 03 01 05 ja 03 01 99 jätteitä) Kapasiteetti t/v (ympäristö- luvasta) Kotka Kotkan Energia Oy, Korkeakosken hyötyvoimala, arinakattila (36 MW) Yhdyskuntajätteet (sis. 20 03 07 suurikokoiset esineet); Maatalouden muovit; Puun, massojen ja kartongin käsittelyn jätteet; Tekstiiliteollisuuden jätteet; Muovien, kumin ja synteettisten kuitujen valmistuksessa, sekoituksessa, jakelussa ja käytössä syntyvät jätteet; Maalien ja lakkojen valmistuksessa, sekoituksessa, jakelussa, käy- tössä ja poistossa syntyvät jätteet; Metallien ja muovien muovauk- sessa sekä fysikaalisessa ja mekaanisessa pintakäsittelyssä syntyvät jätteet; Pakkausjätteet; Ajoneuvojen purkamisessa syntynyt muovi; Rakennusten purkujätteet (sis. 17 09 04); Jätehuoltolaitoksissa, erillisis- sä jätevedenpuhdistamoissa sekä ihmisten käyttöön tai teollisuus-käyt- töön tarkoitetun veden valmistuksessa syntyvät jätteet (sis. 19 08 01, 19 12 10, 19 12 12) Hyötyjätevoimalaitoksessa ei saa polttaa vaarallisiksi luokiteltuja jäte- jakeita eikä materiaalikierrätykseen tai uusiokäyttöön kerättyjä jätteitä. 100 000 Lahti Lahti Energia Oy, Kymijärvi II kaasu- tuslaitos, kierrätet- tyä jätettä käyttävä vastapainevoima- laitos Esikäsiteltyä REF 1 + REF 2 + REF 3 ja RDF -kierrätyspolttoaine [jäteluo- kat: kuori- ja korkkijätteet; muut kuin vaarallisia aineita sisältävät saha- jauho, lastut, palaset, puu ja puupohjaiset levyt kuten lastulevy ja vane- ri; kuori- ja puujätteet; paperi- ja kartonkipakkaukset; muovipakkauk- set; puupakkaukset; sekalaiset pakkaukset; tekstiilipakkaukset; puu; pa- peri ja kartonki; vaatteet; tekstiilit; muu kuin vaarallisia aineita sisältävä puu; muovi; sekalaiset yhdyskuntajätteet; yhdyskuntajätteet, joita ei ole mainittu muualla] sekä rakennus-, purku- ja teollisuuden puujätettä. 300 000 Leppävirta Riikinvoima Oy, Riikinnevan ekovoimalaitos, Kierto- petikattila Pääluokat: 20 yhdyskuntajätteet, erilliskerätyt jakeet mukaan lukien (20 01 01, 20 01 08, 20 01 10, 20 01 11, 20 01 25, 20 01 38, 20 01 39, 20 01 99, 20 02 01, 20 02 03, 20 03 01, 20 03 02, 20 03 07, 20 03 99). 02, 03, 04, 07, 08, 09, 12, 15 ja 16 –pääluokkien alla useita 6-numeroisia jätenimik- keitä. 17 Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet (17 02 01, 17 02 03, 17 09 04) 19 Jätehuoltolaitoksissa, erillisissä jäte- vedenpuhdistamoissa sekä ihmisten käyttöön tai teollisuus-käyttöön tarkoitetun veden valmistuksessa syntyvät jätteet (19 02 03, 19 02 10, 19 02 99, 19 05 01, 19 05 02, 19 05 03, 19 05 99, 19 06 99, 19 08 01, 19 08 09, 19 08 99, 19 09 01, 19 09 04, 19 09 99, 19 12 01, 19 12 04, 19 12 07, 19 12 08, 19 12 10, 19 12 12). Lisäksi enintään 30 000 t seuraavia vaarallisia jätteitä: 03 01 04*, 15 02 02*, 13 08 99*, 15 02 02*, 17 02 04*, 17 09 03*, 19 02 06*, 20 01 37* Laitoksella voidaan polttaa sivutuoteasetuksen (EY N:o 1069/2009) mukaisia jätteitä 1603 epäkurantit tuotteiden valmistuserät ja käyttä- mättömät tuotteet vuosittain enintään 20 000 tonnia. 170 000 104 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kunta Nimi, laitos Jätteenpolttoasetuksessa 362/2003 tarkoitetut jätteet (nelinumerota- solla ilmoitetut nimikeryhmäotsikot voivat sisältää useita 6-numeroisilla tunnusnumeroilla varustettuja jätenimikkeitä, esimerkiksi ”03 01, 03 03 -luokista” voi sisältää muun muassa 03 01 05 ja 03 01 99 jätteitä) Kapasiteetti t/v (ympäristö- luvasta) Musta- saari Westenergy Oy Ab, jätevoimala, arina- kattila Yhdyskuntajätteitä (20 01-, 20 02- ja 20 03 –luokista). Maataloudessa, puutarhataloudessa, vesiviljelyssä, metsätaloudessa, metsätaloudessa, metsästyksessä, kalastuksessa sekä elintarvikkeiden valmistuksessa ja jalostuksessa syntyviä jätteitä 02 01, 02 02, 02 03, 02 05, 02 06, 02 07 – luokista. Puun käsittelyssä, levyjen ja huonekalujen valmistuksessa se- kä massojen, paperin ja kartongin valmistuksessa ja jalostuksessa synty- vät jätteet (03 01, 03 03 –luokista). Nahka- ja turkisteollisuuden jätteet sekä tekstiiliteollisuuden jätteet (04 01, 04 02 –luokista). Metallien ja muovien muovauksessa sekä fysikaalisessa ja mekaanisessa pintakäsit- telyssä syntyvät jätteet (12 01 –luokasta). Pakkaukset (15 01 –luokasta), Epäkurantit tuotteiden valmistuserät ja käyttämättömät tuotteet (16 03 –luokasta). Puu, lasi ja muovit (17 02 –luokasta). Muut rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet (17 09 04 sis. imuautojen kuormat (ylä- ja alapohjan eristeet (puupohjaisia)). Synnytyslaitoksissa, taudin-mää- rityksessä, sairaanhoidossa tai sairauksien ennaltaehkäisyssä syntyvät jätteet (18 01 04), Eläinten tautien tutkimuksessa, taudinmääritykses- sä sekä tautien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä syntyvät jätteet (18 02 03). Kiinteiden jätteiden aerobisessa käsittelyssä syntyvät jätteet (19 05 –luokasta). Jätteiden anaerobisessa käsittelyssä syntyvät jätteet (19 06 99). Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet, joita ei ole mainittu muualla (19 08 01; 19 08 05, 19 08 09). Ihmisten käyttöön tai teollisuus- käyttöön tarkoitetun veden valmistuksessa syntyvät jätteet (19 09 01). Jätteiden mekaanisessa käsittelyssä syntyvät jätteet (muun muassa 19 12 10, 19 12 12) 200 000 Oulu Oulun Energia liikelaitos, Laanilan ekovoimalaitos, jät- teenpolttolaitos, arinapolttokattila (53 MW) Lajiteltu yhdyskunta- ja teollisuusjäte (20 03 01), kierrätyspuu (17 02 01), lajitellut puhtaat jäteöljyt (13 01 - 13 07) Parhaillaan on haussa jätevesilietteen (19 08 01) kuivauksen ja kuivatun lietteen polton lisäämistä ekovoimalaitoksen ympäristölupaan. 130 000 Riihimäki Ekokem Oy Ab, Riihimäen tuotan- tolaitos, polttolinja 1, korkealämpötila- poltto Jätteitä ja ongelmajätteitä (01 01 01… 20 03 99) 75 000 Riihimäki Ekokem Oyj, jätevoi- mala 1, arinakattila (55 MW) Syntypaikkalajiteltu yhdyskuntajäte, teollisuusjäte, painekyllästetty puu/puujäte, kiinteät ongelmajätteet, puhdistamoliete ja eläinperäinen jäte, muut jätteet kuten rakennusjäte, nesteet/jätevesi. 150 000 Riihimäki Ekokem Oyj, jätevoimala 2, arinakattila (35 MW) Yhdyskuntajäte (20 01 01,20 03 99), erilliskerätty energiajäte. Rakennus- ja teollisuusjäte sekä kaupan jäte (muun muassa 17 01 01 … 17 09 04), jätteiden käsittelystä tulevat rejektit (191210, 191212). Asumajätevesilietteet, teollisuuslietteet (19 08 01, 19 08 05, 19 08 12, 19 08 14). Ongelmajätteet: Autohajottamojen ja metallien talteenotossa syntyvien jätteiden kuten fluffien muovi- ja kumijätteet (16 01 03, 16 01 19, 16 01 22, 16 01 99, 19 10 03), kyllästetty puu ja puujäte, kiinteät ja nestemäi- set ongelmajätteet 120 000 105 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kunta Nimi, laitos Jätteenpolttoasetuksessa 362/2003 tarkoitetut jätteet (nelinumerota- solla ilmoitetut nimikeryhmäotsikot voivat sisältää useita 6-numeroisilla tunnusnumeroilla varustettuja jätenimikkeitä, esimerkiksi ”03 01, 03 03 -luokista” voi sisältää muun muassa 03 01 05 ja 03 01 99 jätteitä) Kapasiteetti t/v (ympäristö- luvasta) Tampere Tammervoima Oy Hyötyvoimalaitos, arinakattila Yhdyskuntajätteitä (20 01, 20 02, 20 03 -luokista). Maataloudessa, puutarhataloudessa, vesiviljelyssä, metsätaloudessa, metsätaloudessa, metsästyksessä, kalastuksessa sekä elintarvikkeiden valmistuksessa ja jalostuksessa syntyviä jätteitä 02 01, 02 02, 02 03, 02 05, 02 06, 02 07 –luokista. Puun käsittelyssä, levyjen ja huonekalujen valmistuksessa sekä massojen, paperin ja kartongin valmistuksessa ja jalostuksessa syntyvät jätteet (03 01, 03 03 –luokista). Nahka- ja turkis- teollisuuden jätteet sekä tekstiiliteollisuuden jätteet (04 01, 04 02 –luo- kista). Orgaanisissa kemian prosesseissa syntyvät jätteet (07 02, 07 05, 07 06 –luokista). Pinnoitteiden, liimojen, tiivistysmassojen sekä paino- värien valmistuksessa, sekoituksessa, jakelussa ja käytössä syntyvät jät- teet (08 01 –luokasta). Valokuvateollisuuden jätteet (09 01 -luokasta). Metallien ja muovien muovauksessa sekä fysikaalisessa ja mekaanisessa pintakäsittelyssä syntyvät jätteet (12 01 -luokasta). Pakkausjätteet, ab- sorboimisaineet, puhdistusliinat, suodatinmateriaalit ja suojavaatteet, joita ei ole mainittu muualla (15 01, 15 02 -luokista). Jätteet, joita ei ole mainittu muualla luettelossa (16 01 03, 16 01 19, 16 01 99, 16 03 06). Rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet (17 02 01, 17 02 03, 17 09 04). Synnytyslaitoksissa, taudin-määrityksessä, sairaanhoidossa tai sairauksien ennaltaehkäisyssä syntyvät jätteet (18 01 01,18 01 02, 18 01 04), Eläinten tautien tutkimuksessa, taudinmäärityksessä sekä tau- tien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä syntyvät jätteet (18 02 01, 18 02 03). Jätteiden fysikaalis-kemiallisessa käsittelyssä syntyvät jätteet (19 02 10; 19 02 99). Kiinteiden jätteiden aerobisessa käsittelyssä syntyvät jätteet (19 05 01 – 19 05 03, 19 05 99). Jätteiden anaerobisessa käsittelyssä syn- tyvät jätteet (19 06 99). Jätevedenpuhdistamoissa syntyvät jätteet, joita ei ole mainittu muualla (19 08 01, 19 08 09, 19 08 99). Ihmisten käyttöön tai teollisuuskäyttöön tarkoitetun veden valmistuksessa syntyvät jätteet (19 09 04 – 19 09 05, 19 09 99). Metallinöyhtä (fluff) – kevytjae ja pöly (19 10 04). Jätteiden mekaanisessa käsittelyssä syntyvät jätteet (19 12 01, 19 12 04, 19 12 07, 19 12 08, 19 12 10, 19 12 12). Lisäksi: Terveydenhuollon erityisjäte: 18 01 03* ja 18 02 02* Jätteet, joiden keräykselle ja käsittelylle asetetaan erityisiä vaatimuksia tartun- tavaaran vuoksi. Lisäksi: vaarallisia jätteitä: Liimoja, lakkoja, maaleja sisältävät levy- tai palamuotoiset jätteet, muovit, suola- tai kreosoottikyllästetty puu. Öljyllä ja vaarallisilla aineilla nuhraantuneet kiinteät jätteet, jotka eivät sisällä suuria pitoisuuksia vaarallisia aineita. Ei öljyä valuvia kiinteitä jätteitä. Lisäksi sivutuoteasetuksen (EY N:o 1069/2009) mukaisia jätteitä enin- tään 10 000 t/v: Lihan, kalan ja muiden eläinperäisten elintarvikkeiden valmistuksessa ja jalostuksessa syntyvät jätteet (02 02 01–02 02 99; 16 03 06) ja epäkurantit tuotteidenc valmistuserät (16 03 06). 180 000 106 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Kunta Nimi, laitos Jätteenpolttoasetuksessa 362/2003 tarkoitetut jätteet (nelinumerota- solla ilmoitetut nimikeryhmäotsikot voivat sisältää useita 6-numeroisilla tunnusnumeroilla varustettuja jätenimikkeitä, esimerkiksi ”03 01, 03 03 -luokista” voi sisältää muun muassa 03 01 05 ja 03 01 99 jätteitä) Kapasiteetti t/v (ympäristö- luvasta) Vantaa Vantaan Energia Oy, Långmosse- bergenin jäte- voimala, jätteenpoltto- kattilat 1 (58 MW) ja 2 (58 MW) Syntypaikkalajiteltu yhdyskuntajäte (20 01, 20 02, 20 03-luokista). Puujäte (03 01, 03 03, 17 02 –luokista). Sairaalajätteet ( 18 01 01, 18 01 02, 18 01 04, 18 01 07, 18 02 01, 18 02 03, 18 02 06). Maataloudessa, puutarhata- loudessa, vesiviljelyssä, metsätaloudessa, metsästyksessä, kalastukses- sa sekä elintarvikkeiden valmistuksessa ja jalostuksessa syntyvät jätteet (02 01, 02 02, 02 03, 02 05, 02 06, 02 07 -luokista). Muut teollisuusjätteet (Nahka-, turkis- ja tekstiiliteollisuuden jätteet, öljynjalostuksessa, maa- kaasun puhdistuksessa ja hiilen pyrolyyttisessä käsittelyssä syntyvät jätteet, orgaanisissa kemian prosesseissa syntyvät jätteet, pinnoittei- den, liimojen, tiivistysmassojen sekä painovärien valmistuksessa, se- koituksessa, jakelussa ja käytössä syntyvät jätteet, valokuvateollisuuden jätteet, metallien ja muovien muovauksessa sekä fysikaalisessa ja mekaa- nisessa pintakäsittelyssä syntyvät jätteet, pakkausjätteet, orgaanisten liuottimien, jäähdytysaineiden ja ponnekaasujen jätteet, pakkausjätteet, absorboimisaineet, puhdistusliinat, suodatinmateriaalit ja suojavaatteet, rakentamisessa ja purkamisessa syntyvät jätteet (17 06 04, 17 09 04), jotka eivät sisällä vaaralliseksi luokiteltuja jätteitä. Jätteenkäsittelyssä syntyvät jätteet (esimerkiksi biojätteen käsittelys- sä syntyvät rejektit, jätevesien käsittelyssä syntyvät jätteet (pois lukien lietteet) sekä rakennusjätteen käsittelylaitosten ja muiden vastaavien laitosten rejektit) (muun muassa 19 08 01; 19 08 02, 19 08 09, 19 08 99, 19 12 12). Sivutuoteasetuksen luokkien 1–3 jätteet. Erikoisjäte-erät (esimerkiksi viranomaisen määräyksellä taikka tuot- teen/jätteen haltijan pyynnöstä polttamalla hävitettäväksi toimitet- tavat tuote- tai jäte-erät, jotka ominaisuuksiensa ja koostumuksensa puolesta soveltuvat hävittäväksi yhdyskuntajätteen polttolaitoksessa (kuten tullin hävitettäväksi määräävät tuoteväärennökset tai kauppojen hävitettävät tuotteet)). 340 000 107 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 Liite 7. Viranomaisten sekä kaatopaikkatoimijoiden ideoita käsittelymenetelmien kehittämiseen ja kierrätyksen edistämiseen Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta Tuki tutkimukselle ja kehitykselle Kierrätystuotteiden valmistuksen kehittäminen Jätelaitosten oman tutkimuksen tukeminen Kipsille tutkimusrahoitusta Kierrätyskokeilut Syntypaikkalajittelun kehittäminen Rahallista tukea uusille menetelmille Pienimittakaavaisten jätteiden käsittely- ja polttolaitosten kehittäminen Kehitystyön ohjaaminen niin että ratkaisuja syntyy merkittävien jätevirtojen käsittelyyn Kierrätysmateriaalien markkinoiden tukeminen Kierrätysmateriaaleille toimivat markkinat Neitseellisten raaka-aineiden kalliimpi hinnoittelu että kierrätysraaka-aineiden hyödyntäminen ja materiaalien erotus olisi kannattavampaa Hyödynnettävän jätteen kierrätysarvon nostaminen Kiertotalouden tavoitteiden huomioiminen kulutustuotteiden tuote- ja prosessisuunnittelussa sekä tuotantolaitosten lupaprosessin aikana Laaja-alainen ohjaus kierrätykseen, ml. tuotesuunnittelu, että jakeille syntyisi kysyntää Enemmän painetta tuotteen valmistajille ja myyjille kierrätyksen huomioimiseen Ennakoitava ja pitkäjänteinen loppusijoituslupapolitiikka Jätehuollon keskittäminen että saadaan laskettua investointikustannuksia, käsiteltävät jäte-erät ovat suurempia ja turvataan osaavan henkilökunnan saatavuus Uusia toimijoita käsittelemään hankalia jäte-eriä (vrt. kattohuopa) End of Waste -statuksen hyödyntäminen (EOW) Yhteistyön kehittäminen Toimijoiden välinen laaja yhteistyö ja yhteisten ratkaisujen löytäminen Uusien ratkaisujen kehittäminen yhteistyössä Yhteisiä kehityshankkeita Valtakunnallinen "kierrätyspankki", jossa tarjottavat palvelut olisivat kaikkien tiedossa Valtakunnallisesti tietoa olemassa olevista parhaista mahdollista käsittelymenetelmistä (ml. käsittelymahdollisuudet ulkomailla) Helppoja kanavia jätekuormien kuljetusten yhdistämiseen, yhteisiä kuormia Yhteinen keskustelufoorumi viranomaisille ja jätealan yrityksille Teollisuuden, tuote- ja prosessikehityksen rahoituksen, koulutuksen ja materiaalin hyödyntäjien yhteistyö Kunnallisten ja yksityis- ten toimijoiden välinen vastuunjako Varmistettava että yritysten ongelmallisille jätteille löytyy vastaanottaja ja vastuunottaja Aiemmin kaatopaikoille sijoitettu jäte avoimempaan kilpailuun (nyt käytännössä kunnallisten yhtiöiden hallussa) Hankintalain esteet: kunnallisten jätelaitosten mahdollisuudet ottaa vastaan markkinaehtoisia jätteitä rajoittavat käsittelymenetelmien kehittämistä ja uusien käsittelylaitosten toimintaa 108 SUOMEN YMPÄRISTÖ 3/2018 YMPÄRISTÖN- SUOJELU S E LV IT Y S O R G A A N IS E N JÄ T T E E N K A A T O P A IK K A K IE L L O N V A IK U T U K S IS T A SUOMEN YMPÄRISTÖ 3 | 2018 Selvitys orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon vaikutuksista Marja-Riitta Korhonen, Kati Pitkänen ja Johanna Niemistö YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Tämä on selvitys orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon toimeenpanon vaikutuksista, edelleen kaatopaikalle sijoitettavista jätejakeista sekä tarpeesta säätää kierrätyskelpoiselle jätteelle kaatopaikkakielto 2025 lähtien. Taustalla on kaatopaikka-asetuksen (331/2013) mukainen orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoittamista koskeva rajoitus, jolla pyri- tään ohjaamaan biohajoava tai muuta orgaanista ainesta sisältävä jäte pois kaatopaikoilta materiaalina tai energiana hyödynnettäväksi sekä vähentämään jätehuollosta aiheutuvia haittoja ympäristölle. ISBN 978-952-11-4800-2 (PDF) ISSN 1796-1637 (PDF) S U O M E N Y M P Ä R IS T Ö 3 | 2 0 1 8