Selvitys Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittäminen terveydenhuollossa SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 32/2018 Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018 Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittäminen terveydenhuollossa Selvitys lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta Sosiaali- ja terveysministeriö ISBN PDF: 978-952-00-3986-8 Kannen kuvat: Tuula Holopainen, Irmeli Huhtala, Kuvatoimisto Rodeo, Shutterstock Helsinki 2018 Kuvailulehti Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö 11.9.2018 Tekijät Essi Julin YTM Julkaisun nimi Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittäminen terveydenhuollossa Selvitys Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta Julkaisusarjan nimi ja numero Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 32/2018 ISBN PDF 978-952-00-3986-8 ISSN PDF 2242-0037 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3986-8 Sivumäärä 67 Kieli suomi Asiasanat lapset, nuoret, erikoissairaanhoito, lapsen oikeudet, seksuaalirikokset, väkivaltarikokset Tiivistelmä Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämistä koskeva laki tuli voimaan vuoden 2009 alussa. Sen tavoitteena oli parantaa seksuaalirikoksen kohteena olleen lapsen asemaa keskittäen erityisasiantuntemusta vaativat palvelut viiteen yliopistolliseen sairaalaan. Vuonna 2013 laki uudistettiin koskemaan myös pahoinpitelyrikoksia. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt raportoivat vuosittain toiminnastaan sosiaali- ja terveysministeriölle. Tässä selvityksessä on tarkasteltu lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta vuosilta 2009–2015 raportoitujen tietojen ja tehtyjen haastattelujen valossa. Selvityksen perusteella todetaan, että yksiköissä tehtyjen selvitysten määrä on kasvanut erityisesti vuoden 2013 lakimuutoksen jälkeen, ja valtionkorvausosuudet ovat lähes kaksinkertaistuneet. Viranomaisyhteistyö poliisin, syyttäjän, lastensuojelun ja lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden välillä on kehittynyt merkittävästi ja toiminta lasten oikeuspsykiatrisissa yksiköissä yhdenmukaistunut monin tavoin toiminnan keskittämisen myötä. Kehittämishaasteita on kuitenkin edelleen oikeuspsykologian ja lastenpsykiatrian käsitteiden määrittelyssä sekä väkivaltarikosten tutkimusten yhdenmukaistamisessa. Selvitystä voidaan käyttää pohjana lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosepäilyjen selvittämisen järjestämisessä osana lapsi- ja perhepalveluiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rakennemuutosta. Kustantaja Sosiaali- ja terveysministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet 11.9.2018 Författare Essi Julin SVM Publikationens titel Utredningar inom hälsovården av våldsbrott mot barn En studie av verksamheten vid enheterna för rättspsykiatri för barn Publikationsseriens namn och nummer Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 32/2018 ISBN PDF 978-952-00-3986-8 ISSN PDF 2242-0037 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3986-8 Sidantal 67 Språk finska Nyckelord barn, unga, specialiserad sjukvård, barnets rättigheter, sexualbrott, våldsbrott Referat Lagen om utredningar av sexual- och misshandelsbrott mot barn trädde i kraft i början av 2009. Syftet med lagen är att förbättra ställningen för barn som blivit offer för sexualbrott genom att man koncentrerar sådana tjänster som kräver specialsakkunskap inom området till fem universitetssjukhus. Lagen uppdaterades 2013 till att omfatta även misshandelsbrott. De enheter som arbetar med rättspsykiatri för barn lämnar årligen en rapport om sin verksamhet till social - och hälsovårdsministeriet. I denna studie granskas verksamheten vid enheterna för rättspsykiatri för barn utifrån uppgifter rapporterade och intervjuer utförda åren 2009–2015. Enligt studien har antalet utredningar vid enheterna stigit särskilt sedan lagändringen 2013, och statens ersättningar för utredningarna har nästan fördubblats. Myndighetssamarbetet mellan polisen, åklagaren, barnskyddet och enheterna för rättspsykiatri för barn har utvecklats avsevärt. Samtidigt har verksamheten vid enheterna för rättspsykiatri för barn på många olika sätt harmoniserats tack vare koncentrationen av verksamheten. Än återstår likväl vissa utmaningar för att utveckla definitionen av begreppen inom rättspsykologi och barnpsykiatri och för att förenhetliga undersökningarna i samband med våldsbrott. Studien kan användas som grund för ordnandet av utredningar av misstänkta våldsbrott mot barn som en del av den strukturreform som gäller tjänster för barn och familjer och social- och hälsovårdstjänster. Förläggare Social- och hälsovårdsministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Ministry of Social Affairs and Health 11.9.2018 Authors Essi Julin, MSSc Title of publication Health services' investigations of violent crimes against children Report on activities of forensic child psychiatry units in Finland Series and publication number Reports and Memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health 32/2018 ISBN PDF 978-952-00-3986-8 ISSN PDF 2242-0037 Website address (URN) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3986-8 Pages 67 Language Finnish Keywords children, specialised medical care, children’s rights, sexual crimes, violent crimes Abstract An act on investigating sexual crimes against children entered into force in the beginning of 2009. The act aimed at improving the position of child victims of sexual crimes by centralising specialised expert services to five university hospitals. In 2013, the act was reformed and extended to include assaults. Units for forensic child psychiatry report on their activities to the Ministry of Social Affairs and Health annually. This report describes the activities of the forensic child psychiatry units in Finland, based on data reported and interviews carried out between 2009 and 2015. The report reveals that the number of investigations carried out by the units has increased, particularly after the legislative amendments in 2013, and that the central government’s share of financing compensations has nearly doubled. Inter-authority collaboration between the police, prosecutor, child protection services and the forensic child psychiatry units has developed significantly and the activities of forensic child psychiatry units have become more harmonised after the activities were centralised. However, there is still need to define the concepts of forensic psychology and child psychiatry more closely and to further harmonise the investigation of violent crimes. This report may be used as a basis for organising the investigation of suspected violent crimes against children, which is part of the structural change of services for children and families. Publisher Ministry of Social Affairs and Health Publication sales/ Distributed by Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö Lukijalle ................................................................................................................. 8 1 Toimeksiannon tehtävä ja raportin rakenne .............................................. 9 2 Laki lapseen kohdistuvan seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä .................................................................... 11 2.1 Lain tausta ....................................................................................................................... 11 2.2 Laki ja sen sisällöt ............................................................................................................ 11 2.3 Lain soveltamisalan laajentaminen .................................................................................. 13 3 Lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvittäminen Suomessa .................................................................................................... 14 3.1 Tausta .............................................................................................................................. 14 3.2 Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt ...................................................................................... 15 3.3 Yksiköiden työskentelykäytännöt ..................................................................................... 19 3.4 Nykytilanne ...................................................................................................................... 21 4 Yksiköiden toiminta seurantatietojen valossa ......................................... 25 4.1 Henkilökuntarakenne ....................................................................................................... 25 4.2 Tehtyihin tutkimuksiin liittyvät seurantatiedot ................................................................... 29 5 Selvityksen aikana esiin tulleita kehittämistarpeita ja -ehdotuksia .................................................................................................. 39 5.1 Lain soveltamisala: kohderyhmä ...................................................................................... 39 5.2 Lain soveltamisala: Hoito ja haitan arviot ......................................................................... 41 5.3 Sijaintiorganisaatio ja henkilökuntarakenne ..................................................................... 43 5.4 Valvonta ja rahoitus ......................................................................................................... 45 5.5 Lausunto- ja asiakirjakäytännöt ....................................................................................... 46 5.6 Somaattinen tutkimus ...................................................................................................... 47 5.7 Muut asiat ........................................................................................................................ 49 6 Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät ..................................................... 50 7 Kuviot ja taulukot ........................................................................................ 56 Liite 1 Laki 19.12.2008/1009 ............................................................................... 58 Liite 2 Valtionkorvausselvitys ........................................................................... 62 Lähteet ................................................................................................................. 66 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 8 Lukijal le Kiitos aktiivisille Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden työntekijöille ja selvitystyön taus- taryhmän jäsenille osallistumisesta selvitystyöhön ja kommentointiin sekä selvitystyön aikana että raportin kirjoitusvaiheessa. Kiitos myös Tampereen yliopiston Yhteiskunta- tieteiden tutkijatohtori Raili Salmelinille raportin sekä sen taulukoiden ja kuvioiden muokkaus ja viimeistelytyöstä. Essi Julin YTM, Väitöskirjatutkija, Sosiaalityöntekijä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto/ PSHP, Tays, Lasten oikeuspsykiatrian työryhmä SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 9 1 Toimeksiannon tehtävä ja raportin rakenne Laki lapseen kohdistuvan seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämi- sestä säätää, miten poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä terveydenhuol- lossa tehtävä tutkimus järjestetään epäillyn lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pa- hoinpitelyrikoksen selvittämiseksi ja haitan arvioimiseksi (Liite 1). Näitä lain mukaista tehtävää toteuttavia tutkimusyksiköitä on Suomessa viisi. Yliopistosairaaloissa toimi- via yksiköitä kutsutaan tässä raportissa yhtenäisyyden vuoksi Lasten oikeuspsykiat- rian yksiköiksi. Lisäksi tutkimuksia tehdään Vaasan lastenpsykiatrian yksikössä, jonka tutkimustoiminta kuuluu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin koordinaatiovastuulle. Tämän toimeksiannon tehtävänä on ollut tehdä yhteenveto yliopistollisten sairaanhoi- topiirien Sosiaali- ja terveysministeriölle vuosittain toimittamista seurantatiedoista kos- kien toteutunutta lasten oikeuspsykiatrista toimintaa vuosilta 2009–2015 ja arvioida toimintaa näiden tietojen perusteella. Tehtävänä on ollut lisäksi toteuttaa haastattelu- käynti jokaisen yliopistosairaalan lasten oikeuspsykiatrian yksikköön. Haastattelu- käyntien sisältönä on ollut neuvotella toteutuneen toiminnan arvioista kertyneiden seurantatietojen valossa ja arvioida toiminnan kehittymistä, nykytilannetta ja kehittä- mistarpeita. Tehtävänä on ollut tehdä ehdotuksia yhdessä lasten oikeuspsykiatrian yk- siköiden kanssa toiminnan, rahoituksen ja lakien kehittämiseksi. Erityisesti tehtä- vänantoon on kuulunut ehdotusten tekeminen rahanjakojärjestelmän paremmasta toi- mivuudesta tarkoitukseensa nähden, lainsäädännön korjaamis- ja selkiyttämistarpei- den arviointi sekä sellainen muun toiminnan kehittämisen arviointi, johon voidaan vai- kuttaa Sosiaali- ja terveysministeriön keinoin. Haastattelukäynnit on toteutettu kussakin yksikössä paikan päällä vaihtelevin kokoon- panoin. Kaikki yksiköissä työskentelevät ammattiryhmät ovat olleet edustettuina ta- paamisissa, eivät tosin kaikissa yksiköissä. Tapaamiset on toteutettu loppuvuodesta 2016, Kuopiossa 24.11. ja Tampereella 25.11. sekä Helsingissä 30.11. ja Turussa 1.12. Viimeinen tapaaminen on ollut Oulussa 19.12.2016. Tämän lisäksi keskustelua on jatkettu yksiköiden kanssa raportin kirjoitusvaiheessa sähköpostitse. Yksiköt ovat saaneet raporttiluonnoksen luettavakseen ja kommentoitavakseen ennen sen julkai- sua. Tämän selvitystyön ja sen pohjalta kirjoitetun raportin taustaryhmässä ovat olleet eri- tyisasiantuntija Pälvi Kaukonen ja hallitusneuvos Anne Koskela Sosiaali- ja terveysmi- nisteriöstä, lastenpsykiatrian ylilääkäri Pirkko Koivu Turun yliopistollisesta keskussai- raalasta ja lastenpsykiatrian ylilääkäri Ilona Luoma Tampereen yliopistollisesta sairaa- lasta. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 10 Raportin aluksi kuvataan kontekstia, johon selvitys asettuu. Toisessa luvussa avataan lainsäädäntöä, joka säätelee lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toimintaa. Tämän jälkeen kolmannessa luvussa kuvataan Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden historiaa sekä tämänhetkistä toimintaa. Neljännessä luvussa käydään läpi havaintoja yksiköi- den vuosittaisista seurantatiedoista ja pohditaan niihin vaikuttaneita tekijöitä. Viiden- nessä luvussa kuvataan selvityksen aikana esiin nousseita kehittämistarpeita ja -eh- dotuksia, jotka perustuvat pääasiassa selvityksen aikana yksiköissä käytyihin keskus- teluihin. Kuudennessa luvussa käydään läpi tämänhetkistä tilannetta laajemmin sekä tuotetaan tulevaisuuden visioita. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 11 2 Laki lapseen kohdistuvan seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä 2.1 Lain tausta Vuonna 2008 on laadittu hallituksen esitys laiksi lapseen kohdistuneen seksuaalirikok- sen selvittämisen järjestämisestä. Laki on tullut voimaan 1.1.2009. Vuoden 2008 halli- tuksen esityksessä todetaan, että 23.2.2007 on tullut voimaan laki kunta- ja palvelura- kenneuudistuksesta (169/2007). Sen kahdeksannen pykälän mukaan kustannukset, jotka aiheutuvat lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvityksistä sekä oikeuspsykiatri- sista selvityksistä, siirretään kunnilta valtion rahoitettavaksi viimeistään 1.1.2009 al- kaen. Tämä on toiminut taustana uuden lain säätämiselle. Hallituksen esityksessä on avattu yksityiskohtaisemmin lain pykälien sisältöjä. Lain laatimisen tavoitteena on ollut parantaa asiantuntijapalveluiden saantia ja laatua sekä tehostaa alueellista koordinaatiota lapsen aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi oikeusprosessissa ja esitutkinnassa. Suunnitelmana on ollut, että selvittämistyössä vaativa asiantuntijuus ja palvelut kootaan erikoistuneisiin yksiköihin. Muutoksen myötä on ajateltu, että lapsen aseman parantamista tukee paitsi esitutkinnan laadukas suo- rittaminen myös seksuaalisesta hyväksikäytöstä aiheutuneen haitan arviointi ja lasten ohjaaminen tarvittaviin hoito- ja terapiapalveluihin. 2.2 Laki ja sen sisällöt Lain ensimmäinen pykälä määrittää lain soveltamisalaksi alle 16-vuotiaat ja erityista- pauksissa myös alle 18-vuotiaat lapset. Lapseen kohdistuneen seksuaalirikosepäilyn selvittämisen ja haitan arvioinnin kustannukset määritellään valtion maksettavaksi, kun selvitys tehdään poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä. Hallituksen esi- tyksessä tehtäviksi tutkimuksiksi määritellään lapsen haastattelu, tarvittavat psykologi- set, somaattiset ja muut lääketieteelliset tutkimukset sekä tutkimukseen perustuva lausunto. Lisäksi tutkimukseen kuuluviksi toimenpiteiksi luetaan vanhempien/sijais- vanhempien haastattelut. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 12 Lain toisen pykälän mukaan yliopistollinen sairaanhoitopiiri on järjestämisvastuussa selvityksistä, mutta kaikkea toimintaa ei tarvitse tuottaa itse. Tutkimuksia tekevällä yk- siköllä on oltava tarvittava henkilöstö sekä tarvittavat tilat ja laitteet. Henkilöstöllä on oltava tehtävän asianmukaiseksi hoitamiseksi tarvittava koulutus, ammattitaito ja ko- kemus. Tätä edellytystä sovelletaan myös terveydenhuollon ammattihenkilöihin, jotka tekevät somaattisia tutkimuksia. Tarkemmin hallituksen esityksessä määritellään, että lasten haastattelujen tekijöiltä vaaditaan lääketieteen lisensiaatin tai psykologin tut- kinto tai muu soveltuva tutkinto. Lain kolmas pykälä määrittelee melko yksityiskohtaisesti tutkimusyksikön toimintata- vat tilanteessa, jossa tutkimuksen tekoa joudutaan siirtämään tai se joudutaan kes- keyttämään lapsen terveydentilan vuoksi. Tässä tilanteessa laki määrittelee yksikön velvollisuudeksi laatia asiasta kirjallinen ilmoitus tutkimusta pyytäneelle taholle. Halli- tuksen esityksessä mainitaan tutkimusten tavoitekestoksi kaksi kuukautta ja koroste- taan tutkimusten tekemistä yhtäjaksoisesti, jos lapsen psykiatrinen hoito on keskey- tetty tutkimusten ajaksi. Lain neljännessä pykälässä säädetään tutkimusyksikön oikeudesta saada ja antaa muiden viranomaisten tietoja. Lain mukaan näitä tietoja on säilytettävä 12 vuotta sen jälkeen, kun tutkittava on tullut täysi-ikäiseksi. Tietojen säilytysaika määrittyy lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen vanhenemisajan kautta. Hallituksen esityksessä mää- ritetään yksikön oikeudeksi saada välttämättömät tiedot lapsesta, ei esimerkiksi muista läheisistä. Sekä lausuntopyynnön mukana tuleva materiaali että yksikön hank- kima materiaali ovat poliisin asiakirjoja, mutta yksiköllä on loppulausunnon antamis- mahdollisuus lapsen terveydentilan niin vaatiessa esitutkinnan tilanteesta huolimatta. Viidennen pykälän mukaan lääninhallitus (vuoden 2010 alusta aluehallintovirasto) ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tekevät sopimuksen tutkimusten suorittamisesta. So- vittavia asioita ovat tutkimusten järjestämistapa, henkilöstön määrä ja kelpoisuus, käy- tettävät tilat ja laitteet, tutkimusten tavoiteaikataulut, käytettävä tutkimusohjelma sekä tutkimusten tekijöiden täydennyskoulutus ja työnohjaus. Hallituksen esitys tarkentaa sovittaviksi asioiksi myös sen, miltä osin toiminta on yliopistosairaalan tuottamaa ja miltä osin sitä hankitaan muualta ja jos, niin mistä. Sovittava on myös menettelyt liit- tyen lausunnon pyytämiseen ja tutkimusten suorittamiseen, toiminnan organisointi ja vastuu sekä viranomaisyhteistyö. Käytettävän tutkimusohjelman on vastattava annet- tuja ohjeita ja suosituksia kuten Käypä hoito -suositusta. Myös paikallista poliisia ja syyttäjälaitosta on kuultava sopimusta valmisteltaessa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 13 Kuudes pykälä määrittelee tutkimusten tekemisestä aiheutuvat kulut valtion korvatta- vaksi ja seitsemännessä pykälässä määritellään tarkempi maksukäytäntö. Sen mu- kaan valtio maksaa yksiköille vuosittaisen laskennallisen korvauksen ja yksikkö toimit- taa selvityksen todellisista kustannuksista. Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa ja siten myös ohjaa sekä valvoo toimintaa. Järjestämisvastuussa ovat yliopistollista sai- raalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit, jotka tekevät sopimuksen maksatusviranomaisena toimivien lääninhallitusten/aluehallintovirastojen kanssa ministeriön laatimaa malliso- pimusta noudattaen. 2.3 Lain soveltamisalan laajentaminen Hallituksen esitys vuodelta 2013 ehdotti edellä kuvatun lain soveltamisalan laajenta- mista siten, että se koskisi myös lapseen kohdistuneita pahoinpitelyrikoksia. Jo vuo- den 2008 hallituksen esityksessä todettiin, että lain valmisteluvaiheessa monet tahot kokivat ongelmalliseksi sen, että laki ei koskenut fyysisen väkivallan tutkimuksia. Muu- toksen tarkoituksena on ollut entisestään yhtenäistää lasten oikeuspsykiatristen tutki- musten toteutumista, yhdenvertaistaa tutkimuspalveluiden saatavuutta ja laatua sekä korjata pahoinpitelyrikoksen uhriksi joutuneiden lasten epätasa-arvoista asemaa tutki- muksiin pääsyssä. Ehdotuksen pohjalta lain soveltamisalaa on laajennettu koskemaan myös pahoinpite- lyepäilyjä. Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä on tullut voimaan 1.1.2014. Lain myötä siis valtion korvaus koskee myös pahoinpitelyepäilyjen selvittämistä, muutoin lain sisältö säilyi ennallaan. Sosi- aali- ja terveysministeriön kirjeessä todetaan, että pahoinpitelyepäilyihin liittyy erilaisia tarpeita kuin seksuaalirikostutkintaan somaattisten tutkimusten osalta ja yliopistosai- raaloiden lastentautien klinikoita on kehotettu aloittamaan työ toimintamallien luo- miseksi myös esitutkintaviranomaisten kanssa. Muutoin on ajateltu, että tutkimuksia tehdessä noudatetaan samoja periaatteita kuin seksuaalirikosepäilyjä tutkittaessa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 14 3 Lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvittäminen Suomessa 3.1 Tausta Lastensuojelulain (417/2007) mukaan terveyskeskuksilla ja sairaanhoitopiireillä on velvollisuus antaa lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa järjestää lapselle tutkimus-, hoito- ja terapiapalveluita. Lisäksi lastensuo- jelulain 15§ määrittelee lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittä- miseen liittyvät palvelut järjestettäväksi kiireellisenä. Täten lapsiin kohdistuneiden vä- kivaltarikosepäilyjen selvittämiseen liittyviä tutkimuksia on tehty sairaaloissa sekä kas- vatus- ja perheneuvoloissa. Vuodesta 2001 lähtien tutkimuksia on tehty myös tätä tar- koitusta varten yliopistosairaaloihin perustetuissa lasten oikeuspsykiatrian yksiköissä. Tutkimusten tekemistä ovat ohjanneet vuodelta 2003 peräisin oleva ja vuonna 2008 päivitetty Stakesin suositus lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvit- tämisestä (Taskinen 2003; 2008) sekä Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdis- tyksen työryhmän vuonna 2006 laatima ja 2013 päivittämä Käypä hoito -suositus lap- sen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkimisesta. Islannin lastenasiaintalossa käytetystä oikeuspsykologisen haastattelun haastattelurungosta on otettu mallia tutki- musten tekemiseksi. Suomen käytäntö on poikkeuksellinen moniin muihin maihin ver- rattuna juuri sen osalta, että lasten haastatteluja toteuttavat tarvittaessa lasten kehi- tyksen asiantuntijat, ei ainoastaan poliisi. Vuonna 2006 on laadittu myös ohje lapsen kohtaamisesta poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa, tätä ohjetta on päivitetty vuonna 2013 (Paatero & Lausmaa 2013). Poliisiammattikorkeakoulussa on alettu järjestää kursseja liittyen lapseen seksuaalirikoksen kohteena. Vuonna 2013 on julkaistu poliisi- ammattikorkeakoulun oppikirja (Ellonen 2013), jossa tutkintaa ohjeistetaan poliisityön näkökulmasta. Oppikirja on päivitetty vuonna 2016 (Ellonen & Rantaeskola 2016). Kehittyvästä ohjeistuksesta huolimatta Suomessa nousi esiin tarve valtakunnallisesti yhdenmukaistaa ja selkiyttää terveydenhuollon tehtävät esitutkinnassa. Väkivaltari- kosepäilyihin liittyvien tutkimusten tarve oli lisääntynyt ja tutkimusten laadussa sekä laajuudessa oli vaihtelua. Vaikka yhteiset ohjeistukset olivat yhdenmukaistaneet toi- mintaa, kaikki lasten oikeuspsykiatrian yksiköt eivät olleet ottaneet esimerkiksi Käypä hoito -suositusta käyttöön. Yksiköiden toiminnan epävarma rahoituspohja oli luonut haasteita henkilöstön saamiseen ja toiminnan kehittämiseen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 15 Sekä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön että pahoinpitelyn tutkimuksia tehtiin yliopis- tosairaaloissa vuonna 2007 yhteensä 253: Helsingissä 36, Kuopiossa 62, Tampe- reella 80, Turussa 57 ja Oulussa 18. Kaiken kaikkiaan tutkimuksia oli tehty yhteensä 19 sairaanhoitopiirissä, joissakin sairaanhoitopiireissä tutkimuksia on ollut vain muu- tama. Yhteensä vuonna 2007 sosiaaliviranomaisten tietoon tuli noin 2000 ja poliisin noin tuhat lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä. Poliisi sai erikoissairaanhoi- dolta asiantuntijalausunnon rikoksen todennäköisyydestä sekä arvion mahdollisesta lapselle aiheutuneesta haitasta 40 prosentissa esitutkintaan päätyneistä tapauksista. Jonkin verran lasten oikeuspsykiatrian yksiköt ovat toimintavuosiensa aikana vastan- neet myös muihin kuin lain soveltamisalan mukaisiin pyyntöihin. Ennen lapseen koh- distuneiden seksuaalirikosten selvittämisen järjestämistä koskevan lain voimaantuloa lasten oikeuspsykiatrian yksiköissä selvitettiin lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikos- epäilyjen lisäksi myös huoltoriita-asioita sosiaalitoimen pyynnöstä. Lapsiin kohdistu- neiden pahoinpitelyepäilyjen tutkimuksia tehtiin yksiköissä ennen lain voimaan tuloa ja niiden tekemistä jatkettiin myös 2009–2013 normaalin kuntalaskutuskäytännön mukai- sesti, koska laki määritteli aluksi valtion korvattavaksi ainoastaan lapseen kohdistu- neet seksuaalirikosepäilyt. Myös kehitysvammaisia aikuisia on kuultu yksiköissä polii- sin pyynnöstä ja tätä tapahtuu satunnaisesti edelleen kuntien vastatessa kustannuk- sista. Lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosepäilyjen tutkimukset keskitettiin tervey- denhuollossa oikeuspsykologisen haastattelututkimuksen osalta lain myötä vuodesta 2009 lähtien ainoastaan lasten oikeuspsykiatrian yksiköihin. 3.2 Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt sijaitsevat yliopistosairaaloiden yhteydessä ja palve- levat siten oman erityisvastuualueensa sairaanhoitopiirejä (kuvio 1). Fyysisesti osa yksiköistä sijaitsee sairaala-alueella kun taas osalla yksiköistä on omat tilat erillään muusta sairaalan toiminnasta. Hallinnollisesti yksiköt kuuluvat oman sairaalansa las- tenpsykiatrian klinikkaan. Yksiköt ovat toimintavuosiensa aikana muodostuneet pää- osin samankaltaisiksi, mutta tietyt alueelliset ja organisaatiokulttuuriset erityispiirteet ovat nähtävillä yksiköiden painopistealueissa sekä konkreettisesti esimerkiksi yksiköi- den henkilökuntarakenteessa. Kuten taulukosta 1 ilmenee, kullakin yksiköllä on myös oma nimeämistapansa: nimien sisällöt vaihtelevat oikeuspsykiatriasta oikeuspsykolo- giaan, lapsista lapsiin ja nuoriin sekä (tutkimus)yksiköstä työryhmään. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 16 Kuvio 1. Sairaanhoitopiirit ja erityisvastuualueet sekä niissä toimineet Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt sel- vitysjakson aikana. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 17 Taulukko 1. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt. * Päijät-Häme on kuulunut vuoden 2018 alusta lähtien Hyksin erityisvastuualueelle Tyksin erityisvastuualueella Vaasan keskussairaalassa toimii yksikkö, joka palvelee Vaasan sairaanhoitopiirin aluetta. Vuoteen 2012 saakka Vaasan yksikkö toimi Taysin alaisuudessa, koska Vaasan sairaanhoitopiiri kuului siihen saakka Tampereen yliopis- tollisen sairaalan erityisvastuualueeseen. Ahvenanmaalla on erillissopimus Tyksin Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön kanssa. Lisäksi Oulun yliopistolli- sen sairaalan vastuualueella Kokkolassa on tehty yksittäisiä tutkimuksia, mutta tämä toiminta on päättynyt vuonna 2016. Ensimmäisenä lapseen kohdistuvien väkivaltarikosepäilyjen tutkintaan erikoistuneista yksiköistä on perustettu Tampereen yliopistollisen sairaalan yksikkö. Sen toiminta al- koi projektina valtion erityismäärärahoilla syksyllä 2001 ja vakiintui Taysin lastenpsyki- atrian klinikan omaksi toiminnaksi vuoden 2004 alusta. Muista yksiköistä poiketen osana Taysin yksikköä ovat haastattelututkimusta tekevien työntekijöiden lisäksi olleet tyttöihin kohdistuneiden seksuaalirikosten somaattisiin tutkimuksiin perehtyneet gyne- kologit ja myöhemmin myös somaattinen sairaanhoitaja. Sairaalan lyhenne Sairaalan nimi Sairaanhoitopiirit Lasten oikeuspsykiatrian yksikkö Hyks Helsingin yliopistollinen keskus- sairaala Helsinki Uusimaa Etelä-Karjala Kymenlaakso Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yk- sikkö (ent. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatri- nen osaamiskeskus) Kys Kuopion yliopistollinen sairaala Pohjois-Savo Etelä-Savo Itä-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tut- kimusyksikkö Oys Oulun yliopistollinen sairaala Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Kainuu Länsi-Pohja Lappi Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yk- sikkö Tays Tampereen yliopistollinen sai- raala Pirkanmaa Kanta-Häme Päijät-Häme* Etelä-Pohjanmaa Lasten oikeuspsykiatrian työryhmä Tyks Turun yliopistollinen sairaala Varsinais-Suomi Satakunta Vaasa Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tut- kimusyksikkö / Lasten oikeuspsykiatrinen työryhmä (Vaasa) SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 18 Muut yksiköt ovat aloittaneet toimintansa vuosien 2005–2006 aikana. Kuopion yksikkö perustettiin 2005 ja se palveli aluksi Pohjois-Savon, Keski-Suomen sekä Itä- ja Etelä- Savon sairaanhoitopiirejä. Vuodesta 2009 lähtien myös Pohjois-Karjalan alueelta tut- kimukset on keskitetty Kuopion yksikköön. Yksikkö aloitti toimintansa kolmen työnteki- jän voimin. Oulussa on lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyyn liittyviä tutkimuk- sia tehty ennen vuotta 2005 lastenpsykiatrian poliklinikalla muun työn ohella. Vuonna 2005 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkimukset on aloitettu projektina lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa työryhmässä, johon kuului osa-aikainen lää- käri, osa-aikainen psykologi ja kokoaikainen sosiaalityöntekijä. Alkuvuodesta 2007 työryhmän toiminta vakiintui, työryhmässä oli tuolloin kokoaikainen lääkäri, sosiaali- työntekijä ja osa-aikainen psykologi. Helsingissä ja Turussa toiminta on alkanut vuonna 2006. Turussa lasten ja nuorten oi- keuspsykiatrian yksikkö on toiminut vuosina 2006–2008 omana työryhmänään osana Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikkaa erillismäärärahan turvin. Syksyllä 2008 yksi- kössä työskenteli osastonylilääkäri, erikoistuva lääkäri, kolme psykologia, sosiaali- työntekijä, kaksi sairaanhoitajaa ja osastonsihteeri. Yksikkö perustettiin nykyisessä muodossaan 1.1.2009 ja yksikköön perustettiin osastonylilääkärin, erikoistuvan lääkä- rin, kuuden erikoistutkijan ja osastonsihteerin virat/toimet. Myöhemmin erikoistutkijan toimet jaettiin vielä psykologi-erikoistutkijoiden ja erikoistutkijoiden toimiksi. Helsin- gissä toiminta on aloitettu seitsemällä työntekijällä. Heistä kaksi on ollut lääkäreitä, kaksi psykologeja, kaksi sosiaalityöntekijöitä ja yksi sihteeri. Yksiköiden alkuajoista lähtien on niiden kesken ollut myös yhteistoimintaa, esimerkiksi vuosittaiset valtakunnalliset lasten oikeuspsykiatrian neuvottelupäivät on järjestetty jo ennen yksiköiden toimintaa määrittelevän lain voimaantuloa 2009. Toimintavuosien aikana yhteistyö on lisääntynyt. Edelleen järjestetään vuosittain kaksipäiväiset neuvot- telupäivät, joiden järjestämisvastuu kiertää yksiköittäin. Jo usean vuoden ajan näiden päivien yhteydessä on järjestetty valtakunnallinen yhteistyöpäivä erikoissyyttäjien ja poliisiviranomaisten kanssa. Tämän lisäksi osaksi yhteistoimintaa ovat muodostuneet erilliset ammattikuntakohtaiset tapaamiset yhteisen kehittämisen ja kouluttautumisen merkeissä. Yksiköissä toimitaan paljon oman alueen yhteistyöverkostoissa muun mu- assa kouluttaen viranomaisia ja kehittäen viranomaisyhteistyötä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 19 3.3 Yksiköiden työskentelykäytännöt Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten epäilyjen selvittäminen edellyttää viranomaisyhteistyötä erityisesti poliisin, sosiaaliviranomaisten ja terveydenhuollon, mahdollisesti myös koulun ja päivähoidon kesken. Myös poliisin ja syyttäjän välinen yhteistyö on tärkeää. Uusimmassa ohjeistuksessa poliiseja kehotetaan pyytämään virka-apua lasten oikeuspsykiatrian yksiköiltä esimerkiksi lapsen kuulemiseksi esitut- kintaa varten tai sen arvioimiseksi, onko tiedossa olevien asioiden valossa ylipäänsä syytä epäillä rikosta. Myös kevyempiä yhteistyön muotoja kuten asiantuntijoiden kon- sultaatiota ja työparina toimimista kehotetaan harkitsemaan samoin kuin mahdollisen lausunnon tarvetta ja laajuutta, jotta esitutkinta ei virka-apupyynnön pyytämisen myötä pitkittyisi. Lapsen kuulemista voidaan pyytää esimerkiksi, kun kyseessä on pieni lapsi, hänellä on kehitysviiveitä tai hän on traumatisoitunut tai voi muutoin huo- nosti. Lisäksi yksiköissä tehdään luotettavuuden arvioita poliisien suorittamista lasten haastatteluista. (Ellonen & Rantaeskola 2016, 23; 37-38; 98-100.) Sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa mallisopimuksessa todetaan, että tarvitta- van henkilöstön määrä riippuu tehtävien tutkimusten määrästä ja että tutkimuksia te- kevän työryhmän tulee olla moniammatillinen. Työntekijöiden kelpoisuusvaati- mukseksi määritellään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 559/1994 mukainen lääkärin, psykologin tai sairaanhoitajan laillistus tai sosiaalihuollon ammatil- lisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 272/2005 mukainen sosiaali- työntekijän kelpoisuus. Lisäksi todetaan, että työryhmän käytössä tulee olla lapsen seksuaalirikosten selvittämiseen liittyviä somaattisia tutkimuksia tekevä lääkäri sekä tarpeelliset tulkki-, toimisto- ja muut tukipalvelut. Hallituksen esityksessä vuodelta 2008 määritellään, että lasten haastattelujen tekijöiltä vaaditaan lääketieteen lisensi- aatin tai psykologin tutkinto tai muu soveltuva tutkinto. Lääkäri (lastenpsykiatrian erikoislääkäri tai muun soveltuvan erikoisalan lääkäri) toimii yksikön esimiehenä ja huolehtii tutkittavana olleen lapsen jatkohoitoarviosta sekä tar- vittaessa jatkohoitolähetteen tekemisestä. Pääosin lääkärit toteuttavat myös haitan ar- viot, mikäli sitä on virka-apupyynnössä pyydetty. Tässä on yksikkökohtaisia eroja. Tut- kimuksista laaditaan lääkärinlausunto. Yleensä lausunnon allekirjoittavat lääkärin li- säksi myös muut tutkimuksen tekoon osallistuneet työntekijät. Somaattisia tutkimuksia suorittavat lastentautien, kirurgian, naistentautien sekä muiden soveltuvien erikoisalo- jen erikoislääkärit. Tarvittaessa lapsille tehdään laboratorio- sekä kuvantamistutkimuk- sia. Psykologit tekevät lasten haastattelut ja toimivat muissa oikeuspsykologista osaa- mista vaativissa tehtävissä. Lapselle läheisten aikuisten haastatteluista ja yhteydenpi- dosta huolehtivat pääasiassa sosiaalityöntekijät ja psykiatriset sairaanhoitajat. Lisäksi yksiköissä työskentelee sihteereitä, jotka hoitavat välillisiä tehtäviä ja he osin myös aukikirjoittavat yksiköissä tehtäviä lasten haastatteluja. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 20 Yksikön henkilöstörakenteesta, yksilöiden osaamis- ja koulutustaustasta sekä muuttu- vista työmuodoista johtuen työnjaot eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä ja täysin sa- manlaisia kaikissa yksiköissä. Erityisesti uusia kevyemmän mallin työmuotoja toteute- taan eri yksiköissä hyvin erilaisilla työnjaoilla ja kokoonpanoilla. Sosiaali- ja terveysministeriön mallisopimuksessa määritellään tutkimukseen kuuluvan virka-apupyynnön saapuminen, tutkimuksen suunnitteluvaihe, tutkimusvaihe, lausunto sekä palaute ja lähetteet sekä mahdolliset oikeudenkäynnit. Sopimuspohjassa tode- taan kuitenkin vaiheiden yksilöllisen suunnittelun tarve. Perinteisesti yksikössä tapahtuva tutkimusprosessi on noudattanut mallisopimuksen vaiheita. Tutkimus on käynnistynyt virka-apupyynnön saapumisen jälkeen viranomais- neuvottelulla, jossa yksikön työntekijät, asiaa tutkiva poliisi sekä lastensuojelun sosi- aalityöntekijä ja mahdollisesti myös syyttäjä kokoontuvat käymään läpi asiaan liittyviä tietoja ja tekemään yhteistä suunnitelmaa tutkintatoimien etenemisestä. Sen jälkeen yksikössä on tehty tarvittavat toimet kuten haastateltu lapselle läheisiä aikuisia ja lasta. Myös somaattinen tutkimus tehdään tarvittaessa. Tämän jälkeen viranomaiset ovat saattaneet kokoontua uudelleen toiseen viranomaisneuvotteluun käymään läpi tutkinnassa esiin tulleita seikkoja. Poliisi on jatkanut tämän jälkeen esitutkintatoimia kuten epäillyn kuulustelua näyttäen lapsen haastattelutallenteet epäillylle. Epäillyllä on mahdollisuus esittää lapselle lisäkysymyksiä, ja ne toteutetaan myös lasten oikeus- psykiatrian yksikössä, mikäli ne arvioidaan sellaisiksi, että ne lapselle esitetään. Tar- vittaessa yksikkö kirjoittaa tutkimuksista lausunnon esitutkintaa varten. Tutkintatoi- mien aikana lapsen tilanteesta kerätystä tiedosta muodostetaan yksikössä kokonais- kuva ja tarvittaessa tehdään jatkohoitolähete ja annetaan palaute perheenjäsenille. Jonkin verran työtavoissa on ollut vaihtelua yksiköittäin. Esimerkiksi Kuopion yksi- kössä on tehty toiminnan alkuvuosina psykologiset tutkimukset kaikille tutkimuksiin tulleille lapsille, mutta enää viime vuosina niitä ei ole rutiininomaisesti tehty, koska nii- den ei ole tulkittu kuuluvan osaksi rikosepäilyn selvittämistä. Lapsen jatkohoidon tar- peen arvioinnin tukena käytetään esimerkiksi lastenpsykiatrian yhtenäisiä hoidon pe- rusteita (ns. hoitoindikaatiopisteytystä) ja lasten läheisten täyttämiä oirekartoituslo- makkeita. Somaattisen tutkimuksen osuus toteutuu useimmissa yksiköissä muusta prosessista erillisenä, mutta yhteistyötä pyritään tekemään mahdollisuuksien mukaan. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 21 3.4 Nykytilanne Huhtikuussa 2015 voimaan tullut lastensuojelulain 25§:n muutos uudisti viranomais- ten ilmoitusvelvollisuutta. Tuosta eteenpäin lastensuojelulain mukaisilla ilmoitusvelvol- lisilla on ollut velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojelun lisäksi suoraan poliisille, kun on syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain 21 luvun mukaista henkeen ja tervey- teen kohdistuvaa rikosta, jonka enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta van- keutta. Käytännössä tämä pitää sisällään lapseen kohdistuneet pahoinpitelyepäilyt. Jo aikaisemmin kyseistä lain kohtaa on muutettu vuoden 2012 alusta koskemaan suoraa ilmoitusvelvollisuutta poliisille lapsiin kohdistuneissa rikoslain 20 luvun mukaisissa seksuaalirikosepäilyissä. Muutokset ovat madaltaneet viranomaisten ilmoituskynnystä ja viimeisin muutos on tuonut poliisille entistä enemmän arvioitavaksi myös lapsen pa- hoinpitelyn epäilyjä. Erityisesti niin kutsutut perheen sisäiset kuritusväkivaltatilanteet päätyvät tämän lakimuutoksen myötä entistä useammin rikostutkinnallisin keinoin sel- vitettäväksi tai vähintäänkin poliisin arvioitavaksi, kun niiden selvittäminen on aikai- semmin ollut pääasiassa lastensuojelun tehtävä. Tämän voidaan ajatella näkyvän yk- siköissäkin kasvavina virka-apupyyntölukuina. Lisäksi perheen sisäiset väkivaltaepäi- lyt ovat luonteeltaan erilaisia kuin muut. Tuolloin lapsi saattaa todennäköisemmin asua ja elää häneen kohdistuvasta rikoksesta epäillyn kanssa. Tällöin on mietittävä eri tavoin ja lapsikohtaisesti arvioiden tutkinnan edellyttämät periaatteet ja niiden käy- tännön toteuttaminen, esimerkiksi lapsen saattaminen tutkintaan liittyville käynneille. Nämä tilanteet korostavat monialaisen arvion ja yhteistyön tärkeyttä. Edellä mainittujen muutosten myötä tapahtunut kasvu yksiköihin saapuvien virka-apu- pyyntöjen määrässä sekä virka-apupyyntöjen sisällöllinen monimuotoistuminen ovat tuottaneet tarpeen muokata ja kehittää yksiköiden toimintakäytäntöjä. Kuten päivite- tyssä ohjeistuksessa (Ellonen ja Rantaeskola 2016) poliiseja kehotetaankin, on yksi- költä mahdollista pyytää myös kevyempiä yhteistyön muotoja kuten konsultaatiota tai työparina toimimista haastattelun suunnitteluun ja/tai toteuttamiseen. Parin viimeisen vuoden aikana nämä työmuodot ovat enenevissä määrin vallanneet alaa yksiköiden toiminnassa. Yhteistyö toisiin viranomaisiin on tiivistynyt eri hallinnonalojen välisten kynnysten madaltumisen myötä. Toiminnan tavoitteena on, että entistä useamman lapsen asia saisi yksikön kautta monialaisen ja moniammatillisen arvion. Uutena toimintamuotona yksiköissä on otettu käyttöön niin kutsutut seulapalaverit. Toiminnan tavat ja muodot vaihtelevat jonkin verran yksiköittäin ja alueittain, mutta perusajatus on sama. Yksikön työntekijät ja poliisi käyvät läpi poliisille tulleita ilmoituk- sia yhden palaverin aikana ja ilmoitusten kohdalla tehdään suunnitelma etenemisestä. Myös syyttäjät ovat mukana toiminnassa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 22 Pääosin yksiköiden toimintatavat jakaantuvat joko virka-apupyynnöstä tehtävään seu- latyöskentelyyn tai matalamman kynnyksen toimintaan, jossa seulapalaverissa käsi- teltyjen lasten asioista ei tule etukäteen tietoa yksiköille, eikä niistä täten ole virka- apupyyntöä. Seulatyöskentelyn raportoinnista ja tilastoinnista on olemassa useampia erilaisia käytäntöjä yksiköiden välillä. Helsingissä seulatyöskentelyä tehdään erillisillä seulavirka-apupyynnöillä. Helsingissä toiminta on säännöllisempää pääkaupunkiseudun poliisien kanssa ja poliisien tarve seulatyöskentelyyn myös vaihtelee eri aikoina. Oulussa ja Tampereella seulatoimintaa toteutetaan virka-apupyynnöstä. Psykologityöparit ovat työskennelleet Oulun poliisilai- toksella purkaen seulatyöskentelymallilla poliisin pitkiä jonoja erityisesti perheen sisäi- siin pahoinpitelyepäilyihin liittyen. Tampereella toiminta on säännöllistä paikallisen po- liisin kanssa ja hieman epäsäännöllisempää muiden alueen poliisilaitosten kanssa. Turussa ja Kuopiossa seulatoimintaa tehdään matalalla kynnyksellä ilman virka-apu- pyyntöjä. Turussa toiminta on säännöllisintä Turun poliisin kanssa, mutta myös mui- den alueen poliisilaitosten kanssa toimintaa on käynnistelty. Kuopiossa seulatoiminta on säännöllistä ja se on käynnissä lähes kaikkien alueen poliisilaitosten kanssa. Käy- tännössä viranomaiset ovat sopineet etukäteen seulapalaveriajat ja niihin osallistu- taan vaihtelevilla kokoonpanoilla. Erityisesti niissä yksiköissä, joissa tehdään etukäteen selvitystyötä ennen seulapala- veriin osallistumista, tämä työmuoto vie paljon työntekijöiden aikaa ja resursseja. Yk- siköissä, joissa seulatoiminta on ainakin joidenkin poliisilaitosten kanssa epäsäännölli- sempää tai poliisilaitosten kanssa toiminnassa on ollut käynnistymisvaikeuksia, arvioi- daan, että esteenä on ennemminkin poliisien resurssien vähyys: poliisit eivät muun työn ohessa pysty kokoamaan heille tulleita ilmoituksia seulatyöskentelyä varten. Seulapalavereissa läpikäytyjen ilmoitusten sisällöissä on eroavaisuuksia yksiköiden välillä. Esimerkiksi Oulussa poliisille tulleiden ilmoitusten jonoa purkaneet psykologit ovat havainneet jonoon jääneiden epäilyjen olevan pääasiallisesti perheen sisäisiä pahoinpitelyepäilyjä. Turussa seulontaa on tehty poliisissa jo ennen seulapalaveria: yksikön konsultaatioonkin päätyneet epäilyt ovat olleet luonteeltaan perheen sisäisiä väkivaltaepäilyjä monimuotoisempia ja jo melko vahvalla pohjalla, kun taas muissa yk- siköissä konsultaatiota annetaan paljon myös epäselvemmissä epäilytapauksissa. Lastensuojelun osallistuminen ja rooli seulatyöskentelyssä vaihtelee yksiköittäin. Kuo- piossa poliisilaitoksella työskentelevä sosiaalityöntekijä selvittää esitietoja lastensuo- jeluasiakirjoista seulatyöskentelyn tueksi. Tampereella ja Helsingissä lasten oikeus- psykiatrian yksikön työntekijät pyrkivät kokoamaan tietoja ennen seulapalaveriin osal- listumista. Turussa tavoitteena on saada sosiaalitoimen sosiaalityöntekijä osallistu- maan seulatyöskentelyyn tarvittaessa videon välityksellä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 23 Oulussa poliisilaitoksella työskentelevä psykologi-työpari on käynyt puhelimitse kes- kustelua lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa. Seulatyöskentelyn lisäksi muita matalan kynnyksen työmuotoja ovat muun muassa Helsingissä toteutettu yksikön psykologin ja sosiaalityöntekijän työparina tekemä konkreettinen työskentely poliisilaitoksella kuuden viikon jaksoissa. Myös poliisin läs- näoloa yksikössä on kokeiltu. Nämä työtavat ovat Helsingin yksikön työntekijöiden ko- kemusten mukaan madaltaneet entisestään kynnystä yksikön ja poliisilaitoksen yhtey- denpidossa ja näin tuottaneet hyvää viranomaisyhteistyötä. Yksiköistä tarjotaan polii- seille mahdollisuutta käyttää yksiköiden eri työntekijäryhmien osaamista myös anta- malla konsultaatiota sekä yleisemmin että yksittäisten lasten asioissa. Esimerkiksi psykologi voi toimia poliisin työparina lapsen haastattelussa ja/tai suunnitella haastat- telua yhdessä poliisin kanssa. Jonkin verran yksiköistä jalkaudutaan tekemään tutkintaan liittyviä toimenpiteitä eri poliisilaitoksille, lasten haastatteluja voidaan toteuttaa myös esimerkiksi päiväko- deissa. Varsinkin Kuopion ja Oulun yksiköiden erityisyytenä ovat pitkät välimatkat niin virka-apua pyytäviin poliisilaitoksiin kuin lapsiin ja perheisiinkin. Oulun yksikköön suu- rin osa virka-apupyynnöistä tulee kuitenkin Oulun poliisin alueelta. Kuopiossa virka- apupyynnöt jakautuvat tasaisemmin kaikkien erityisvastuualueen poliisilaitosten kes- ken. Viime vuosien aikana toiminta on erityisesti Kuopiossa ollut enemmän jalkautu- vaa. Yksikön ulkopuolelle on lähdetty entistä enemmän sekä poliisilaitoksille tutkin- taan kuuluvien käyntien toteuttamiseksi että esimerkiksi keskussairaaloihin tai muihin jatkohoitotahoihin palauteneuvottelujen pitämiseksi. Suurin osa viranomaisneuvotte- luista pidetään videoteitse ja tutkimusjakson päättävät viranomaisneuvottelut ovat kor- vautuneet muulla tavoin toteutettavalla yhteydenpidolla. Poliisilaitoksille jalkautumisen myötä Kuopion työntekijät ovat havainneet, että kaikilla poliisilaitoksilla tilat eivät ole lasten ja perheiden kohtaamiseen soveltuvia. Myös muutoin poliisin resurssit ja erilai- set työotteet eri poliisilaitoksilla näyttäytyvät selkeästi. Samankaltaisia havaintoja on myös muissa yksiköissä alueiden poliisilaitosten tiloista ja toiminnasta. Esitutkintalain kolmannen luvun kolmannessa pykälässä todetaan, että Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perus- teella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. Ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä 1 momentissa tarkoitettuun rikos- epäilyyn liittyvät seikat erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan ja että asian sitä edellyttäessä voidaan tehdä 9 §:n 1 momentissa tai 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu ratkaisu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 24 Tämä on aiheuttanut sen, että poliisi saattaa varsinkin epämääräisempien epäilyjen kohdalla ensin tehdä selvitystoimia niin, että asiasta ei ole kirjattu rikosilmoitusta, vaan niin kutsuttu S-ilmoitus (sekalainen ilmoitus). Tämä on haastanut lasten oikeus- psykiatrian yksiköitä pohtimaan, kattaako laki lapseen kohdistuvan seksuaali- ja pa- hoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä myös tämän kaltaisten ilmoitusten selvittämisen poliisin virka-apupyynnöstä. Laissa sanamuotona on rikoksen selvittämi- nen, jolloin tulkinnallista on ollut, kuuluvatko esiselvitystoimet jo rikoksen selvittämis- toimiin. Käytännössä yksiköt ovat antaneet poliisille virka-apua myös sekalaisten il- moitusten kohdalla ja osin uudet matalamman kynnyksen toimintakäytännöt vastaavat juuri tähän tarpeeseen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 25 4 Yksiköiden toiminta seurantatietojen valossa Sosiaali- ja terveysministeriö on 30.1.2009 laatinut tarkemmat ohjeet (STM 492/2009) ja mallisopimuksen lain viidennessä pykälässä mainitun sopimuksen laatimiseksi. Mallilomake (Liite 2) raportointitietojen ilmoittamiseksi on toimitettu 11.1.2010 saate- kirjeen kera sairaanhoitopiireihin, joissa sijaitsee yliopistollinen sairaala sekä aluehal- lintovirastoihin, jotka ovat alkaneet hoitaa vuoden 2010 alusta aiemmin lääninhallituk- sille kuuluneita asioita. Tämä mallilomake on ollut käytössä vuosien 2009–2015 rapor- toinneissa, joihin tämä selvitystyö ja raportti perustuvat. Sosiaali- ja terveysministeriön laatima mallilomake sisältää tulo- ja menotietojen sekä valtionkorvauksen lisäksi kertomustietoja. Lomakkeen tavoitteena on ollut yksiköiden yhdenmukainen ja vertailukelpoinen tilastointi. Tietojen keruu on tarkoitettu sopimuk- sen noudattamisen valvontaan sekä toiminnan ohjaukseen ja kehittämiseen. Kukin yk- sikkö on käynyt keskusteluja omalla alueellaan ja yhteisesti toimintaa on käyty läpi ku- vailevalla tasolla valtakunnallisilla yksiköiden neuvottelupäivillä, mutta varsinaista val- takunnallista vertailua yksiköiden toiminnasta ei ole tehty ennen tätä selvitystä. Yleisesti toimintalukuihin vaikuttavat esimerkiksi yksiköiden käytössä olevat resurssit ja toiminnan organisointi sekä erilaiset ajan saatossa kehittyvät ja muuttuvat työmuo- dot. Myös muiden viranomaisten toiminnalla on vaikutusta yksiköiden toimintaan mo- nissa kohdin tiiviin viranomaisyhteistyön vuoksi. Laajemmin taas viranomaisten toi- mintaan vaikuttavat muutokset lainsäädännössä sekä muutosten tulkinnat ja niiden myötä laaditut ohjeistukset. 4.1 Henkilökuntarakenne Yksiköt raportoivat tutkimuksiin osallistuneen henkilöstön määrän ja kelpoisuuden sekä tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden täydennyskoulutuspäivien ja henkilöstön saaman työnohjauksen määrän. Tarkasteluajanjaksolla kaikkien yksiköiden henkilöstömäärä henkilötyövuosina mitat- tuna on kasvanut (kuvio 2). Esimerkiksi Turussa yksikön koko on kolminkertaistunut ja Kuopiossa kaksinkertaistunut tarkasteluajanjaksolla. Nämä yksiköt ovat keskenään saman suuruiset henkilötyövuosiltaan vuonna 2015, vaikka yksiköiden virka-apupyyn- töluvuissa on suuret erot (kuvio 5). SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 26 Kuvio 2. Henkilötyövuosien kehitys yksiköittäin. Ainoastaan Oulussa on ollut henkilöstöä vähemmän käytettävissä vuonna 2015 (8,5) kuin huippuvuonna 2013. Muutoin muut yliopistosairaaloiden yksiköt ovat kooltaan melko samansuuruisia tarkastelujakson lopussa vuonna 2015, vaihteluväli on 12,3– 14,2 henkilötyövuotta. Helsingin vuosien 2010 ja 2015 luvut eivät ole saatavilla. Vaa- san yksikössä on henkilöstöä ollut käytettävissä vuodesta 2010 eteenpäin tutkimuk- siin noin kaksi henkilötyövuotta, mutta nämä henkilöt tekevät tutkimuksia muiden työ- tehtävien ohella. Työskentely yksiköissä on luonteeltaan asiantuntijatyötä ja se vaatii tiivistä keskinäistä moniammatillista yhteistyötä. Selvityksen perusteella yksiköissä ei ole koettu suuria ongelmia rekrytoinnissa. Kuitenkin joissakin yksiköissä työntekijöiden vaihtuvuus on aiheuttanut aika ajoin haasteita, sillä työhön perehtyminen vie aikaa eikä työpanos ole korvattavissa akuuteilla sijaisjärjestelyillä. Täten henkilötyövuodetkaan eivät aina ku- vaa juuri sillä hetkellä aktiivista työvoimaa. Yksiköiden työntekijöiden työsuhteisiin liit- tyy usein osa-aikaisuus: työntekijöillä on myös muita intressejä kuten tutkimus- ja te- rapiatyötä. Työntekijöiden koulutus- ja työnohjauspäivien määrät vaihtelevat melko paljon vuosit- tain ja yksiköittäin (kuvio 3). Turussa on melko suuret työnohjausmäärät kuten myös Kuopiossa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 27 Suurimmat koulutusmäärät asettuvat erityisesti Oulussa ja Kuopiossa vuosille 2010– 2011 ja Helsingissäkin vuodelle 2011, mitä voi selittää esimerkiksi useampien uusien työntekijöiden rekrytointi ja kouluttaminen yksiköiden toiminnan kehittymisen alkuvuo- sina. Lain voimaan tultua vuonna 2009 aloitettiin Poliisihallituksen ylläpitämä vuosittai- nen koulutus ensisijaisesti poliiseille ja yksiköiden työntekijöille erityisesti lapsen haas- tattelusta rikostutkinnassa. 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 Ko ul ut us pä ivä t 0 20 40 60 80 100 120 140 160 HUS KYS OYS TAYS TYKS Vaasa Kuvio 3. Täydennyskoulutuspäivien määrän kehitys yksiköittäin. Tällä hetkellä monet yksiköiden tutkintaan osallistuvista työntekijöistä ovat käyneet ky- seisen koulutuksen riippumatta siitä, haastattelevatko he lapsia vai eivät. Muuta kou- lutusta ei aiheeseen liittyen ole Suomessa systemaattisesti tarjolla. Sosiaali- ja ter- veysministeriön mallisopimus määrittelee sairaanhoitopiirin velvollisuudeksi tarjota tut- kimuksiin osallistuville työntekijöille mahdollisuus ammattitaitoa kehittävään täyden- nyskoulutukseen ja työnohjaukseen. Työntekijöiden kouluttautuminen on paljon kiinni omasta aktiivisuudesta. Yksikön sisäisessä suunnitelmallisuudessa koulutus- ja työn- ohjausasioissa sekä koulutustilaisuuksiin ja kansainvälisiin konferensseihin osallistu- mismahdollisuuksissa on sairaanhoitopiirien välisiä eroja (kuvio 4). SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 28 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 Ty ön oh ja us ke rra t 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 HUS KYS OYS TAYS TYKS Vaasa Kuvio 4. Työnohjauskertojen määrän kehitys yksiköittäin. Liitetaulukossa 1 on nähtävillä tarkat yksiköiden raportoimat ammattiryhmien henkilö- työvuodet vuosittain ja yksiköittäin. Eri ammattiryhmien henkilötyövuosia tarkastelta- essa voi havaita, että moniammatillisuus toteutuu pääosin hyvin. Erikoislääkäreitä, psykologeja ja sihteereitä on yksiköiden käytettävissä aina. Eniten vaihtelua on sosi- aalityöntekijöiden ja sairaanhoitajien resursseissa. Sairaanhoitajien osalta pelkät hen- kilötyövuodet eivät erittele somaattista tutkimusta haastattelututkimuksesta. Ensim- mäisenä perustetussa Tampereen yksikössä työskentelyn ovat aloittaneet lastenpsy- kiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Lisäksi somaattinen tutkimus tyttöjen seksuaalirikosepäilyjen tutkinnan osalta on muodostunut kiinteäksi osaksi yksikön toimintaa. Myös Turun yksikössä on sairaanhoitajia, jotka työskentele- vät erikoistutkija-nimikkeellä. Oulussa on toiminnan alkuvuosina työskennellyt sai- raanhoitaja, mutta tällä hetkellä sekä Oulun, Helsingin että Kuopion perhetutkijat/van- hempien haastattelijat ovat kaikki sosiaalityöntekijöitä. Oulussa moniammatillisuus toteutuu hyvin, ainoastaan sairaanhoitajia ei ole ollut vuonna 2015 yhtään. Kuopiossa tilanne on samankaltainen tästä näkökulmasta, lähes kaikkina vuosina on taulukoihin merkitty myös pieni, mahdollisesti somaattisen sai- raanhoitajan työpanos. Tampereella kaikki ammattiryhmät ovat edustettuna ja osin lu- kuihin sisältyvät myös somaattisia tutkimuksia tekevät työntekijät. Turussa on vuonna 2009 ollut muiden ammattiryhmien työpanoksen lisäksi pieni osuus sosiaalityöntekijän työpanosta, joka on jäänyt puuttumaan vuosina 2010–2014. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 29 Työryhmän koon kasvaessa painopiste on selkeästi ollut psykologien rekrytoinnissa. Helsingissä sairaanhoitajia ei ole lainkaan yksikön resurssina. Jonkin verran muuksi resurssiksi on eri yksiköiden raportointitaulukoissa merkitty esimerkiksi erikoistuvan lääkärin ja psykologiharjoittelijan resursseja. 4.2 Tehtyihin tutkimuksiin liittyvät seurantatiedot Henkilökuntaan liittyvien seurantatietojen lisäksi raportointilomakkeeseen seurantatie- doiksi on valittu saapuneiden virka-apupyyntöjen, tehtyjen tutkimusten, tutkittavien lasten sekä annettujen lausuntojen määrä, tutkimuksen käynnistämiseen kulunut aika sekä tutkimuksen kesto, lausunnon valmistumiseen kulunut aika, lasten sekä vanhem- pien, omaisten tai muiden läheisten kuulemisten määrä, pidettyjen verkostoneuvotte- lujen ja oikeudenkäynteihin osallistumisen määrä sekä se, liittyikö tutkimukseen so- maattinen tutkimus. Sosiaali- ja terveysministeriön mallisopimuksen mukaan muita raportoitavia tietoja ovat tutkittavan ikä ja sukupuoli, käytetyt tutkimuspaikat sekä tutkimusten lopputulos ja näytön luonne. Tutkittavien ikä ja sukupuoli käyvät ilmi erillisestä lapsikohtaisesta taulukosta, johon ministeriö on myös laatinut mallin. Kaikista yksiköistä ei ollut saata- villa näitä lapsikohtaisia taulukoita tätä selvitystyötä varten. Tarkat tutkimuspaikat sekä tutkimuksen lopputulos ja näytön luonne eivät ole kuitenkaan sisältyneet seuran- tatietolomakkeeseen. Yksiköistä on lomakkeen tietojen lisäksi raportoitu vaihtelevasti myös muusta yksikön toiminnasta tarkemmin. Osasta yksiköitä on saatavilla esimer- kiksi vuosikertomukset, johon on avattu tarkemmin yksikön toimintaa ja siihen vaikut- tavia tekijöitä. Koska samankaltaista tietoa ei ole saatavilla kaikista yksiköistä eikä kaikilta toimintavuosilta, on yksiköiden vertailu täten mahdotonta näiltä osin. Jotkin lo- makkeessa esiintyvät numerotiedot ovat vertailukelpoisempia kuin toiset. Mallilomak- keista ja yleisestä tutkimusten tekoa koskevasta ohjeistuksesta huolimatta yksiköt ovat raportoineet seurantatietoja hieman eri tavoin. Myös uudet työmuodot ovat tuo- neet tullessaan uusia haasteita seurantatietojen raportoinnille, minkä vuoksi raportoin- tilomaketta on tarpeen uudistaa. Lukumäärät Konkreettisimman muutoksen yksiköiden raportoimiin lukuihin on tuonut vuoden 2014 alusta voimaan tullut soveltamisalan laajennus lapseen kohdistuvan seksuaali- ja pa- hoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 30 Vuodesta 2014 lähtien raportoinnissa näkyvät siis myös yksiköissä tutkitut pahoinpite- lyepäilyt, kun aikaisempien vuosien osalta luvut koskettavat vain seksuaalirikosepäi- lyjä, vaikkakin yksiköissä on vaihtelevasti tutkittu pahoinpitelyepäilyjä myös tuolloin. Näiltä osin esimerkiksi yksiköiden resurssien vertailua ei voi suoranaisesti tehdä aino- astaan näiden lukujen valossa. Koska tutkimusyksiköiden työssä tarvitaan erityisosaa- mista ja perehtymistä, henkilöstön lisääminen vaatii aikaa ja suunnitelmallisuutta. Hal- lituksen esityksessä vuodelta 2013 lain soveltamisalan laajentamiseen liittyen todettiin pahoinpitelyepäilyihin liittyvien virka-apupyyntöjen määrän ennustamisen olevan vai- keaa. Vuoden 2013 ennusteen mukaan pahoinpitelyepäilytutkimusten määrän epäiltiin kasvavan ja saattavan nousta jopa seksuaalirikostutkimusten määrää suuremmiksi. 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 Vi rk a- ap up yy nt öj en lu ku m ää rä 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 220 240 HUS KYS OYS TAYS TYKS Vaasa Kuvio 5. Saapuneiden virka-apupyyntöjen lukumäärän kehitys yksiköittäin. Virka-apupyyntöjen määrä on yksi toimintaa parhaiten kuvaavista numerotiedoista ja sen voidaan ainakin toiminnan alkuvuosien osalta ajatella olevan myös melko vertailu- kelpoinen yksiköiden kesken. Vuosien saatossa virka-apupyyntöjen lukumäärä on ol- lut melko tasainen, Helsingissä määrät ovat olleet tasaisessa kasvussa. Kuviosta 5 havaitaan, että suurimmat virka-apupyyntömäärät sijoittuvat vuotta 2009 lukuun otta- matta Helsingin yksikköön ja toiseksi eniten pyyntöjä tulee Kuopion yksikköön. Vuosit- taiset vaihtelut selittynevät sillä, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen lu- kumäärät myös poliisissa vaihtelevat vuosittain, ja niiden kokonaismäärä on melko pieni verrattuna moniin muihin rikosnimikkeisiin. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 31 Tarkasteluajanjaksolla vaihtelua on Helsingin vuoden 2015 246 virka-apupyynnöstä Vaasan kuuteen (2009 ja 2013). Virka-apupyyntöjen määrällinen kasvu on huomat- tava siirryttäessä vuodesta 2013 vuoteen 2014, joten lain soveltamisalan laajentami- sen yhteydessä arvioitu kasvu on näkyvissä heti lakimuutoksen tultua voimaan. Kuvio 6. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköihin saapuneiden virka-apupyyntöjen määrän suhde kaikkiin polii- sille tulleisiin ilmoituksiin seksuaalirikosten osalta 2010–2013. Verrattaessa yksiköihin tulleiden lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä koske- vien virka-apupyyntöjen määrää Tilastokeskuksen tilastoon poliisin tietoon tulleista lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen määristä vuosilta 2010–2013 havaitaan, että yksikössä on noina vuosina annettu virka-apua noin 15–25 prosentissa kaikista epäilyistä (kuvio 6). Täysin yksi yhteen luvut eivät ole, sillä virka-apupyyntöä ei välttä- mättä tehdä heti asian tultua poliisin tietoon, mutta karkeasti tällaista arviota voidaan tehdä yleiskuvan saamiseksi. Vaikka pahoinpitelyepäilyjen raportointi kasvatti yksiköi- den virka-apupyyntöjen määrää huomattavasti, ovat myös poliisin tietoon tulleiden il- moitusten määrät huomattavasti suurempia. Todennäköistä on, että ainakin aluksi yk- siköt eivät prosentuaalisesti ole mukana selvittämässä yhtä suurta osaa kaikista lap- siin kohdistuneista väkivaltarikosepäilyistä kuin aiemmin. Kuitenkin uusien työmuoto- jen myötä myös yksiköiden arvion piiriin tulevien lasten määrä on noussut huomatta- vasti toiminnan alkuvuosista, joten kyseinen vertailu pitäisi tehdä uudelleen vuoden 2016 seurantatiedoista eteenpäin. Kuten aiemmin on kuvattu, Kuopion ja Turun yksi- köissä seulatoimintaan ei edes edellytetä virka-apupyyntöä ja Helsingin yksikössä seulatoiminta tilastoidaan muista virka-apupyynnöistä erillisenä, joten virka-apupyyn- töjen lukumäärät eivät enää kuvaa toimintaa yhtä hyvin kuin aiemmin. Hallituksen vuoden 2013 esityksessä tuodaan esiin, että pahoinpitelyrikoksen uhreina on enemmän poikia kuin tyttöjä, kun taas seksuaalirikoksissa tyttöjen osuus on noin 2/3 epäilyistä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 32 Koska lapsikohtaisia taulukoita ei ollut kaikkien yksiköiden ja kaikkien vuosien osalta saatavilla, esimerkinomaisesti voidaan tarkastella Taysin yksikössä tutkittavana ollei- den lasten ikä- ja sukupuolijakaumia tarkasteluajanjaksolta. Vuosina 2009–2014 tyttö- jen osuus tutkittavista on vaihdellut 65 prosentista 77 prosenttiin. Vuonna 2014, jolloin on ensimmäisen kerran raportoitu erikseen seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyt, on 58% epäilyistä ollut seksuaalisen hyväksikäytön ja 42% pahoinpitelyn epäilyjä. Jo vuonna 2015 suurempi osa (63%) tutkituista on ollut pahoinpitelyn epäilyjä. Tuolloin myös tyttöjen ja poikien määrä on ollut lähes tasan, tyttöjä 51% ja poikia 49%. Nuo- rimmat lapset, joista virka-apupyyntö on saapunut, ovat olleet 2–3-vuotiaita. Ikähaaru- kan toisessa päässä ovat 14–17-vuotiaat vuodesta riippuen. Lasten ikävuosien kes- kiarvo on useana vuonna vaihdellut 6–7-ikävuoden välillä. Pääosin lapsia kuullaan useamman kerran yhden tutkimuksen aikana. Tässä on vaih- telua riippuen esimerkiksi lapsen iästä, epäilyn luonteesta ja mahdollisesta pitkästä välimatkasta, joka lapsella ja perheellä on tutkimusyksikköön/haastattelupaikkaan. Lasten kuulemiskertojen lukumäärä on Tampereella laskenut ollen matalimmillaan vuosina 2013 ja 2014 lähtien nousten taas vuonna 2015 aikaisempien vuosien tasoon (55–129). Muiden yksiköiden kehityskaari on samankaltainen laskien alkuvuosilta ja nousten aikaisempia korkeammaksi joko vuonna 2014 tai viimeistään 2015. Helsin- gissä määrät ovat melko tasaisia, mutta pahoinpitelyepäilyjen tultua mukaan rapor- tointiin luvut ovat kasvaneet huomattavasti vaihteluvälin ollessa 35–206. Oulussa vaihteluväli on 66–111, Kuopiossa 41–144 ja Turussa 17–105. Vaasassa määrällinen huippuvuosi on ollut 2012, josta on pudottu alimmalle tasolle vuonna 2013. Pahoinpi- telyepäilyjen tultua mukaan luvut eivät ole Vaasassa kasvaneet aikaisempaa suurem- maksi, vaihteluväli on 7–42. Vanhempien kuulemisten lukumäärä on ollut Tampereella melko tasaisessa laskussa nousten ainoastaan virka-apupyyntöjen määrän noustessa vuonna 2015. Helsingissä määrät ovat ensin kasvaneet ja sitten laskeneet noustakseen uudelleen viimeisimpinä vuosina. Aikaisempina vuosina vanhempia on kuultu lähes joka vuonna enemmän kuin mitä virka-apupyyntöjä on ollut, mutta 2014–2015 kuulemisia on lukumääräisesti huomattavasti vähemmän kuin virka-apupyyntöjä. Kuopiossa ja Turussa vanhempien kuulemisten lukumäärän kehitys on hyvin samankaltainen kuin Helsingissä. Oulussa määrät ovat vaihtelevammat ollen suurimmillaan vuonna 2010 ja pienimmillään 2015. Vaasassa lukumäärät ovat nousseet vuoteen 2011 saakka laskien siitä eteenpäin. Vaasassa määrän kehitys ei ole yhtä radikaalissa muutoksessa virka-apupyyntöjen määrään verrattuna kuin isommissa yksiköissä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 33 Muutos esitutkintalaissa ja sen tulkinnassa selittää ainakin osin vanhempien kuule- misten määrän suhteellista vähenemistä virka-apupyyntöjen lukumäärään verrattuna. Niin kutsutun itsekriminointisuojan myötä (esitutkintalain 4. luku, 3§) poliisissa on lin- jattu, että poliisiviranomaisen on oltava ensin yhteydessä lapsesta huolta pitäviin hen- kilöihin informoidakseen heidän oikeudellisesta asemastaan esitutkinnassa. Näin var- mistetaan se, että epäilty saa informaation oikeudestaan olla myötävaikuttamatta omaan syyllisyyteensä, eikä tämä muotoseikka vaaranna yksikössä tehtyjen tutkimus- ten käytettävyyttä myöhemmin prosessin edetessä (Paatero & Lausmaa 2013). Aikai- semmin lasten läheisiä saatettiin haastatella yksiköissä myös ennen poliisikontaktia epäilyyn liittyvien esitietojen keräämiseksi. Itsekriminointisuojaan liittyvä linjaus lisäsi poliisin tarvetta kuulustella lapselle läheisiä aikuisia rikostutkinnassa tarvittavien tieto- jen saamiseksi ja täten yksiköissä tehtävät vanhempien haastattelut vähenivät. Toi- saalta erityisesti tutkittavien rikosepäilyjen luonne (perheen sisäiset pahoinpitelyepäi- lyt) on tuonut tarpeen kohdata vanhempia yksikössä tiedon jakamiseksi muun muassa rikostutkinnan etenemisestä. Yksiköt ovat toteuttaneet vanhempien tapaamisia tämän muutoksen jälkeen hieman vaihtelevin toimintatavoin ja eri painopistein. Somaattisten tutkimusten osalta tehtyjen tutkimusten lukumäärätiedot ovat saatavilla pääosin kaikkien yksiköiden raportoinnista. Muutoin somaattisiin tutkimuksiin liittyvää toimintaa on raportoitu systemaattisemmin ainoastaan Tampereen yksikössä, jossa osa somaattisesta toiminnasta tapahtuu yksikön sisällä. Tampereella somaattisten tutkimusten lukumäärä on ollut vuosien aikana tasaisessa kasvussa lukuun ottamatta vuotta 2013, joka on muutoinkin ollut yksikössä hiljaisempi vuosi lukumäärällisesti mi- tattuna. Helsingissä luvut ovat vaihdelleet suurestikin vuosittain, eikä vuoden 2015 tie- toa ole saatavilla taulukosta. Oulussa lukumäärät ovat kasvaneet (ei saatavilla lukua vuodelta 2012). Kuopiossa lukumäärät vaihtelevat vuosittain hiljaisimman vuoden osuessa vuoteen 2013, suurimmillaan määrä on vuonna 2015. Turussa vaihtelua on myös paljon ja hiljaisin vuosi on vuosi 2015. Vaasan osalta somaattisten tutkimusten lukumäärä on saatavilla vain vuoden 2009 raportoinnissa. Lausuntojen lukumäärän kehitys on yksiköissä samansuuntainen virka-apupyyntöjen määrän kehityksen kanssa (kuvio 7). Viimeisimmiltä vuosilta on havaittavissa, että virka-apupyyntömäärien kasvaessa lausuntojen määrä ei kasva samaa tahtia. Sel- keimmin tämä näkyy Helsingin, Tampereen ja Turun yksiköiden luvuissa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 34 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 La us un to je n lu ku m ää rä 0 20 40 60 80 100 120 140 160 HUS KYS OYS TAYS TYKS Vaasa Kuvio 7. Lausuntojen lukumäärien kehitys yksiköittäin. Aika Tutkimuksen käynnistymisajoissa havaitaan vuosittaista vaihtelua yksiköittäin (kuvio 8). Pääsääntöisesti käynnistymisajalla kuvataan sitä aikaa, mikä kuluu yksiköissä virka-apupyynnön vastaanottamisesta ensimmäiseen viranomaisneuvotteluun tai muuhun konkreettiseen lapsen tai hänen perheenjäsenensä tapaamiseen. Valtakun- nallisesti vaihtelua käynnistymisaikojen keskiarvoissa on Vaasan kolmesta vuorokau- desta Helsingin 28 vuorokauteen. Pisimmät odotusajat sijoittuvat tarkastelujakson al- kupuolelle, viime vuosina odotusajan keskiarvo asettuu suurelta osin viikon ja kolmen viikon välille. Keskiarvolla aikaa mitattaessa on haasteensa. Vaihteluväli saattaa olla päivistä useampiin viikkoihin, riippuen esimerkiksi epäilyn luonteesta. Kiireellisissä ti- lanteissa tutkimus saattaa alkaa samana päivänä lapsen kuulemisella. Suunnitelmalli- semmin tehtävien tutkimusten käynnistymisaikaan vaikuttavat useammat seikat kuten sekä yksiköiden työntekijöiden aikataulut että muiden viranomaisten toiminta, loma- ajat ja aikataulut. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 35 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 Ke sk im ää rä in en k äy nn is ty m is ai ka (v k) 0 1 2 3 4 5 6 7 HUS KYS OYS TAYS TYKS Vaasa Kuvio 8. Tutkimusten käynnistymiseen kuluneen keskiarvoajan vaihtelu viikoissa yksiköittäin. Tutkimukseen käytetty aika on haastavin vertailtava, sillä eri yksiköissä on tulkittu ja merkitty tutkimusten päättymisajankohdaksi vaihtelevia asioita. Tutkimuksen päätty- miseksi tulkitaan yleisimmin joko lapsen tai jonkun muun perheenjäsenen konkreetti- nen, tutkintaan liittyvä käynti, mutta myös esimerkiksi toinen viranomaisneuvottelu voi olla käytetty kriteeri. Täten aikahaarukat vaihtelevat eri yksiköissä noin puolestatoista kuukaudesta reiluun kolmeen kuukauteen, pisimmillään jopa puoleen vuoteen yksiköi- den toiminnan alkuaikoina. Lain tausta-aineistossa asetetaan tutkimuksen keston ta- voiteajaksi kaksi kuukautta. Tuota tavoitetta on lähestytty toiminnan kehityttyä sekä resurssien kasvettua ja osin tavoitteeseen on myös päästy. Lausuntojen valmistumisen keskiarvoajat ovat yksikkökohtaisesti melko yhtäläisiä (ku- vio 9). Valmistumisajalla kuvataan ajanjaksoa, joka kuluu yksikössä virka-apupyynnön saapumisesta lausunnon valmistumiseen ja toimittamiseen eteenpäin sitä pyytäneelle taholle. Tampereen yksikössä lausuntojen valmistumisajat ovat tarkastelujakson alku- puolella olleet pitkiä ja vasta viimeisimpinä vuosina keskiarvo on tullut samaan mui- den yksiköiden kanssa. Myös Oulun yksikön lausuntojen valmistumisaika on ollut viime vuosia lukuun ottamatta pitkä. Siitä huolimatta, että erityisesti Kuopiossa lau- sunto on aikaisemmin kirjoitettu lähes kaikkien saapuneiden virka-apupyyntöjen koh- dalla, yksikön lausuntojen valmistumisajat ovat olleet vertailtaessa lyhimpien jou- kossa. Turussa on hiljattain yksikön sekä poliisin ja syyttäjän kesken sovittu, että lau- suntoa ei kirjoiteta, jos rikosnimikkeenä on lievä pahoinpitely. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 36 Tampereella on uutena toimintatapana alettu kehittää oikeuspsykologisen tutkimuk- sen ja somaattisen tutkimuksen yhdistävää lausuntoa, jonka on ajateltu voivan selkiyt- tää rikosprosessia poliisissa, syyttäjällä sekä tuomioistuimissa, kun samassa lausun- nossa pohditaan haastattelun ja fyysisten löydösten yhtäläisyyksiä tai ristiriitoja. 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 20 09 20 11 20 13 20 15 La us un no n va lm is tu m is ai ka (v k) 0 4 8 12 16 20 24 28 32 36 40 44 48 HUS KYS OYS TAYS TYKS Vaasa Kuvio 9. Lausuntojen valmistumiseen kuluneen keskiarvoajan vaihtelu viikoissa yksiköittäin. Poliisihallituksen ohjeessa liittyen lapseen asianomistajana tai todistajana poliisitoi- minnassa ja esitutkinnassa todetaan, että kun lapsi on asianomistajana rikosasiassa, on esitutkintatoimenpiteet käynnistettävä välittömästi. Lapsiin kohdistuneiden väki- valta- ja seksuaalirikosten todetaan olevan vaativaa esitutkintaa ja tutkinta on suoritet- tava tiiminä tai parityöskentelynä. Ohjeessa todetaan myös, että lapsiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tehtävään perehtyneiden tutkijoiden suoritettavaksi. (Paatero & Lausmaa 2013.) Muun muassa poliisin resur- soinnin ja priorisoinnin tarpeen vuoksi edellä mainitut seikat eivät läheskään aina to- teudu varsinkaan lievempien väkivaltaepäilyjen kohdalla. Epäilyjen tutkinnan aloitus saattaa viivästyä ja useasti pahoinpitelyepäilyjä tutkitaan poliisin perustutkinnassa yh- tenä monista, luonteeltaan hyvinkin toisenlaisista rikosnimikkeistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun poliisi pyytää yksiköltä virka-apua, epäillystä ta- pahtumasta saattaa olla jo pitkä aika, jolloin epäilyn selvittäminen luotettavasti ei vält- tämättä enää ole mahdollista. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 37 Moninaiset muista viranomaisista johtuvat tekijät vaikuttavat siis myös yksikön toimin- talukuihin. Esimerkiksi tutkimusten aloittaminen on riippuvainen yhtä lailla poliisin ja lastensuojelun aikatauluista, ei ainoastaan yksikön omista. Poliisin aikataulujen mu- kaan toteutettu kontradiktorisuuden periaate, epäillyn oikeus esittää vastakysymyksiä, saattaa myös pidentää tutkimuksiin käytettyä kokonaisaikaa huomattavastikin. Lau- suntojen osalta poliisiakin kehotetaan uusimmassa ohjeistuksessa harkitsemaan lau- sunnon tarvetta tapauskohtaisesti, jotta esitutkinta ei hidastuisi tarpeettomasti. Lau- sunto on kirjoitettu ja osin edelleen kirjoitetaan eri yksiköissä hieman eri perusteilla. Myös lausuntojen laajuudessa on eroja. Kustannukset Sosiaali- ja terveysministeriön mallisopimus esittää raportoitaviksi asioiksi tutkimuk- sen kokonaiskustannukset ja tutkimuspäivän hinnan. Mallilomakkeen kertomustie- doissa nämä tiedot ovat tiivistyneet tiedoksi yhden tutkimuksen keskihinnasta. Yhden tutkimuksen keskihintaa laskettaessa on eri yksiköissä käytetty hieman erilai- sia kriteerejä. Lähtökohtaisesti laskentatapana on yksikön toiminnan kokonaiskustan- nusten jakaminen tehdyillä tutkimuksilla/saapuneilla virka-apupyynnöillä. Tulkintaa on lähinnä siinä, mikä toiminta lasketaan tehdyiksi tutkimuksiksi erityisesti monimuotois- tuneiden virka-apupyyntöjen myötä. Kustannukset eivät siis ole keskenään täysin ver- tailukelpoisia, mutta yleisesti ottaen tutkimusten keskihinta on alentunut toiminnan al- kuvuosista tarkasteluajanjakson viimeisiin vuosiin kasvaneiden virka-apupyyntömää- rien ja uudenlaisten, kevyempien työmuotojen myötä. Keskihinta on Vaasaa lukuun ottamatta alle 10 000€ kaikissa yksiköissä vuonna 2015, kun se vielä aikaisemmin on ollut yli, suurimmillaan yksittäistapauksessa jopa lähemmäs 40 000€. Vuoden 2013 hallituksen esityksessä on todettu, että vuonna 2012 seksuaalirikostutkimusten keski- hinta oli 15 200€. Huomioitavaa on, että yksiköissä tehdään paljon myös muuta työtä kuin virka-apupyynnöllä tehtäviä tutkimuksia, kuten muille tahoille annettava konsul- taatio ja koulutus sekä erilaiset yhteistyöneuvottelut, jolloin kaikki taloudelliset kulut ei- vät ole suoranaisesti yksittäisten lasten tutkimusten tekemisestä johtuvia. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 38 Valtionkorvausten kokonaissummia tarkasteltaessa havaitaan, että tarkastelujakson aikana menot ovat kasvaneet melko tasaisesti, yksittäisiä yksikkökohtaisia vaihteluita on eri vuosien välillä (kuvio 10). Turussa ja Kuopiossa vuoden 2009 korvaussummat ovat suurempia kuin vuosien 2010–2011 summat. Vuodesta 2009 vuoteen 2015 valti- onkorvausosuudet ovat kaikissa yksiköissä karkeasti arvioiden kaksinkertaistuneet. Kokonaiskustannukset ovat vuonna 2009 olleet noin 3,37 miljoonaa euroa, kun vuonna 2015 menot ovat noin 6,41 miljoonaa euroa. Täten kustannusten kasvua on tapahtunut arvion mukaisesti, mutta samalla yksiköiden toiminta on monimuotoistunut alentaen tutkimusten keskihintaa. Hallituksen esityksessä vuodelta 2013 arvioitiinkin, että toiminnan kokonaiskustannukset kasvavat asteittain tulevien vuosien aikana. Kuvio 10. Valtion maksamat korvaussummat vuosittain koko maassa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 39 5 Selvityksen aikana esiin tulleita kehittämistarpeita ja -ehdotuksia Selvityksen aikana lasten oikeuspsykiatrian yksiköt ovat nostaneet esiin lukuisia kehit- tämistarpeita ja ehdotuksia, joita käsitellään tässä raportissa yksiköiden toimintaa määrittelevän lain kautta. 5.1 Lain soveltamisala: kohderyhmä Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämi- sestä määrittelee lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnan reunaehdot melko selkeästi. Lain mukaan valtio korvaa virka-apupyynnöstä tehdyt lapsiin kohdistuvien seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten epäilyjen selvitykset sekä haitan arviot. Lain sovel- tamisala itsessään antaa mahdollisuuden järjestää näissä yksiköissä kaikkien alle 18- vuotiaisiin kohdistuneiden väkivaltarikosepäilyjen selvittämisen. Näin on konkreetti- sesti tapahtunutkin, joskin tarkasteluajanjaksolla painopistealueena ovat vahvasti ol- leet alle kouluikäiset lapset. Yksiköissä yhteistä huolta herättää muiden kuin yksikön arvioinnin piiriin tulevien epäillyn rikoksen kohteeksi joutuneiden lasten tilanne. Myös muussa kuin asianomistaja-asemassa olevat alaikäiset nähdään mahdolliseksi yksi- kön kohderyhmäksi, esimerkiksi todistajat sekä rikoksentekijät, sillä heidän tilannet- taan ei juuri lainsäädännössä määritellä. Yksiköissä on toimintavuosien aikana jonkin verran vastattu myös muihin kuin lain määrittämiin pyyntöihin, jolloin kustannukset on useimmiten katettu laskuttamalla kun- taa. Esimerkiksi aikuisia kehitysvammaisia on jonkin verran kuultu yksiköissä. Myös muissa rikosnimikkeissä, joissa epäillyn rikoksen kohteena on ollut lapsi, yksiköiltä on pyydetty apua. Pääosin virka-apua pyytävät tahot tuntevat lain lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä, joten muut virka-apu- pyynnöt eivät vaikuttaisi johtuvan esimerkiksi esitutkintaviranomaisten epätietoisuu- desta. Lähinnä yksiköiden osaamista on koettu tarpeelliseksi hyödyntää muissakin kuin lain määrittämissä rikosepäilyissä. Aikuisten kehitysvammaisten osalta mielipiteet jakautuvat yksiköissä. Heidän oikeus- turvansa ja haavoittuvuutensa tunnistetaan ja heihin kohdistuneiden epäiltyjen rikos- ten tutkinnan ajatellaan vaativan erityisosaamista. Yhtäältä ajatellaan, että yksiköiden oikeuspsykologista osaamista voisi käyttää myös esimerkiksi kehitysvammaisten ai- kuisten rikostutkinnassa, toisaalta koetaan, että sen kaltainen osaaminen on erilaista ja vaatisi ennemminkin organisoitumista aikuis-/ kehitysvammapalveluihin. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 40 Vuoden 2013 hallituksen esityksessä nostettiin esiin pahoinpitelyrikoksen selvittämi- seen liittyvien käytäntöjen epätasa-arvoisuus seksuaalirikoksiin nähden lasten oikeus- psykiatrian työryhmien tietojensaantioikeuden, tietojen luovuttamisen, tutkimusaineis- tojen arkistoinnin ja osin myös palvelun saatavuuden näkökulmasta. Koska yksikkö ei voinut soveltaa lakia suorasta tietojensaannista pahoinpitelyepäilyissä, tarvittiin huol- tajan lupa esimerkiksi tietojen hankkimiseen toisilta viranomaisilta. Käytännön haas- teita tämä aiheutti erityisesti perheen sisäisissä rikosepäilyissä. Lakiesitys eliminoi huoltajan mahdollisuuden vaikuttaa tutkimusten kulkuun sekä mahdollisti yksikön tie- tojen saannin ja loppulausunnon toimittamisen nopeammin. Nämä olivat käytännön haasteita, joita yksiköissä kohdattiin ennen lain soveltamisalan muutosta. Muutos poisti nämä konkreettiset ongelmat. Lain soveltamisalaa laajennettaessa koskemaan myös pahoinpitelyepäilyjä ajateltiin seksuaalirikosepäilyjen selvittämisessä sovellet- tuja periaatteiden olevan käyttökelpoisia myös pahoinpitelyepäilyiden selvittämisen yhteydessä. Laajentaminen on kuitenkin lisännyt ja monimuotoistanut yksiköihin tule- via virka-apupyyntöjä. Tämä on luonut tarpeen kehittää uusia toimintamuotoja kuten seulatyöskentely, joten perinteiset periaatteet eivät yksinään enää riitä määrittele- mään ja linjaamaan toimintaa. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden näkemyksen mukaan myös muiden viranomais- ten toimintaa olisi tarpeen säädellä nykyistä tarkemmin lailla lapsiin kohdistuvassa vä- kivaltarikostutkinnassa lasten oikeuspsykiatrisen toiminnan tapaan. Poliisitoiminnan olisi hyvä organisoitua niin, että kaikkea lapsiin kohdistuvaa väkivaltarikostutkintaa hoitaisivat keskitetysti asiaan lisäkoulutusta saaneet poliisit. Lainsäädäntöön olisi hyvä asettaa aikarajoja esimerkiksi tutkinnan suorittamiselle ja syyttämiselle. Tutkin- taa tekevillä poliiseilla voisi olla velvoite kouluttautua ja ottaa vastaan työnohjausta. Sekä poliisilla että sosiaaliviranomaisella olisi hyvä olla velvoite ja oikeus koota mo- nialainen arviointiryhmä lapseen kohdistuvien väkivaltarikosepäilyjen pohtimiseksi. Näin varmistettaisiin, että yksittäisen työntekijän tekemä harkinta ei määritä lapsen ti- lanteen selvittämistä. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköissä tehtävä seulatyöskentely on askel tähän suuntaan ja sen valtakunnallinen yhtenäistäminen vaatii kehittämistyötä sekä linjauksia. Kehittämistyön tueksi olisi syytä käydä läpi lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden vuo- sien 2016 ja 2017 toimintaa kuvaavat seurantatiedot. Virka-apupyyntöjen määrän vii- meaikainen kehitys ja erityisesti seulatyöskentelyn osuus näyttäytyvät näissä selke- ämmin. Tätä raporttia varten läpikäytyjen seurantatietojen osalta seulatyöskentely oli monissa yksiköissä vasta juuri alkanut tai alkamassa, joten sen tämänhetkisistä luku- määristä ei ole tämän selvityksen pohjalta mahdollista saada numerotietoja. Koska kaikissa yksiköissä seulatyöskentelyä ei tehdä virka-apupyynnöstä, ei pelkkiä virka- apupyyntölukuja seuraamalla saada kuvaa yksikön koko toiminnasta eikä siitä, kuinka monen lapsen asiaa yksiköissä on käsitelty. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 41 5.2 Lain soveltamisala: Hoito ja haitan arviot Lain soveltamisalaan kuuluu myös kysymys kriisihoidon tarjoamisesta rikosepäilyn kohteeksi joutuneelle lapselle ja koko perheelle. Tällä hetkellä laki määrittelee haitan arvioinnin kuuluvan valtion korvausten piiriin, mutta hoitotoimenpiteet eivät siihen si- sälly. Yksiköiden näkemykset tulevaisuudesta eroavat erityisesti hoitoon liittyvissä asi- oissa. Eroavia näkemyksiä on sekä eri yksiköiden välillä että niiden sisällä. Osassa yksiköitä on työntekijöitä, joilla on koulutus traumafokusoituun kognitiivis-behavioraali- seen terapiaan ja tätä työtä myös tehdään osana yksikön toimintaa. Perheenjäsenten alkuvaiheen tuki ja kannattelu koetaan työksi, johon yksikössä on osaamista ja se voisi olla osa yksiköiden toimintaa. Toinen näkemys on, että kaikenlaiset hoitoon liitty- vät toimenpiteet pitäisi erottaa tutkinnasta, joka on säädetty yksiköiden toiminnaksi. Myös voimassa oleva Käypä hoito -suositus lapseen kohdistuneen seksuaalirikos- epäilyn tutkinnasta korostaa tutkinnan pitämistä erillään hoidosta. Tampereen yksikössä näkyy todennäköisesti historiallisesta kehityksestä ja henkilö- kuntarakenteesta johtuva hieman kaksijakoinen ajattelu yksikön tehtävistä ja kehittä- missuunnista. Yhtäältä nähdään tarve korostaa oikeuspsykologista osaamista ja eriyt- tää se sairaalaorganisaatiosta ja perheen tuki- ja hoitotoimista, toisaalta koetaan tar- vetta monialaiselle ”lastenasiantalolle”, jossa somaattinen ja oikeuspsykologinen tut- kinta toteutuvat saman katon alla. Erityisesti somaattisen tutkimuksen rooli tiiviisti osana yksikköä näyttäytyy vahvasti Tampereen yksikön näkemyksissä verrattuna mui- hin yksiköihin. Turussa ollaan kiinnostuneita kriisihoitotyön kehittämisestä osana yk- sikköä. Helsingin yksikön toiminta ja kehittämisajatukset painottuvat vahvasti oikeuspsykolo- gisen osaamisen ympärille. Tämä näkyy konkreettisesti jo siinä, että yksikkö on muut- tanut nimensä lasten ja nuorten oikeuspsykologiseksi yksiköksi. Hoidon ja tutkinnan erillisyyttä korostetaan yksikössä vahvasti. Oulussa edustetaan enemmän tutkinnan ja hoidon eriyttämistä, mutta yksikön sijaintiorganisaatiosta on monia eriäviä mielipiteitä. Kuopiossa arvioidaan, että yksikön sijainti lastenpsykiatrian klinikan yhteydessä on erityisesti jatkohoito-ohjauksen kannalta toimiva. Myös yliopistosairaalan yhteys yli- opistoon ja sitä kautta tieteellisen tutkimukseen koetaan hyväksi ja toimintaa tuke- vaksi tekijäksi. Laki lapseen kohdistuvan seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämi- sestä ei mainitse hoitoonohjausta saati hoitoa yksiköiden tehtäväksi. Hallituksen esi- tyksessä vuodelta 2008 tuodaan esiin, että lain säätämisen taustalla on lapsen edun mukaisen toiminnan toteutuminen, johon kuuluu myös hoitoonohjaus. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 42 Lain neljännessä pykälässä mainitaan mahdollisuus toimittaa tutkimuksen päätyttyä lapsen terveydentilaa koskeva loppulausunto lapsen psyykkisestä hoidosta vastaa- vaan terveydenhuollon toimintayksikköön, jos se on välttämätöntä lapsen tarvitseman hoidon järjestämiseksi. Lapsen kokonaistilanteen ja jatkohoitotarpeen arvioinnin käy- tännöt ovat todennäköisesti muotoutuneet sen myötä, että yksiköt ovat sijoittuneet eri- koissairaanhoitoon ja ovat olleet lastenpsykiatrijohtoisia. Haitan arviointeja tehdään yksiköissä joitakin vuosittain. Erityisesti vuoden 2014 jäl- keen, jolloin myös pahoinpitelyepäilyt tulivat lain mukaan valtion korvattaviksi ja yksi- köissä tehtäväksi, on mahdollinen kohderyhmä laajentunut merkittävästi. Pahoinpite- lyrikosepäilyissä haitan arviointi tehdään yksilökohtaisesti ja se vaatii lapsen lasten- psykiatrisen tutkimuksen. Seksuaalirikoksissa haitan arviot ovat usein yleisen tason haitan arvioita, lakitermein ”on omiaan aiheuttamaan” -arvioita. Yleisen tason, kirjalli- suuteen perustuva haitan arvio toimii oikeudessa kärsimyskorvausten määrittämisen tukena. Henkilökohtainen haitan arvio tehdään tilapäistä tai pysyvää haittaa silmälläpi- täen, ja usein tutkimusjaksolla ei voida lausua pysyvästä haitasta vielä selkeästi vaan tarvitaan hoitavan yksikön seurantatietoja esimerkiksi vuoden ajalta. Toistaiseksi pa- hoinpitelyepäilyjen haitan arvioita ei ole lukumäärällisesti tehty kovin paljon yksi- köissä, mutta mikäli poliisit tai syyttäjät alkavat pyytää niitä aktiivisemmin, tämän het- kiset resurssit eivät mahdollista kaikkien arviointien tekemistä kohtuullisessa ajassa. Somaattiseen lausuntoon olisi sisällytettävä fyysisen haitan arvio aina, kun se on mahdollista sillä hetkellä lausua. Selvityksen pohjalta voi todeta, että kriisihoidon ja hoitoon ohjauksen kysymyksiä olisi hyvä ratkoa ja kehittää yhteistyössä oikeuspsykologisen haastattelututkimuksen kanssa eri ammattiryhmien ja osaamisalueiden välisen ymmärryksen monialaiseksi jakamiseksi. Haitan arviointien tekeminen vaatii oman kehittämistyönsä. Yksiköiden uudet, kevyemmät työskentelymallit kuten seulatyöskentely tuovat haasteensa lasten jatkotuen ja -hoidon ohjaukseen, sillä tilanteen arviointi tehdään asiakirjojen ja viran- omaiskeskustelujen pohjalta pienemmällä työntekijäpanoksella. Samalla kun tämän kaltainen työskentely mahdollistaa useamman lapsen asian käsittelyn monialaisesti ja moniammatillisesti on hyvä huolehtia, että työskentelyssä ei painotu ainoastaan tut- kintaan liittyvä (oikeuspsykologinen) arviointi, vaan monialaisella arviointityöllä varmis- tetaan myös lapsen ja perheen tutkinnan aikaisen ja sen jälkeisen tuen ja hoidon to- teutuminen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 43 5.3 Sijaintiorganisaatio ja henkilökuntarakenne Alun perin virka-avun antaminen lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittämisessä on päätynyt terveydenhuollossa tehtäväksi lastensuojelulain velvoittamana. Laki lap- seen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä määrittelee toi- sessa pykälässä yliopistollisen sairaanhoitopiirin olevan järjestämisvastuussa selvityk- sistä, mutta kaikkea toimintaa ei tarvitse tuottaa itse. Toisenlaisia näkökulmia on tuotu esiin jo lakia valmisteltaessa. Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2008 sekä Suo- men Psykologiliitto että Lastensuojelun keskusliitto ovat tuoneet esiin näkökulman, että yksiköt voisivat sijaita poliisiorganisaation yhteydessä. Tämän selvityksen aikana tehdyillä haastattelukäynneillä on käyty keskustelua siitä, mihin organisaatioon lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminta parhaiten sopisi ja tästä on useita erilaisia näke- myksiä sekä yksiköiden välillä että niiden sisällä. Lähtökohtaisesti yksiköissä tehtävä työ on luonteeltaan erilaista kuin sairaalassa tehtävä hoitotyö. Toisaalta esimerkiksi hoitoon ohjaamisen käytäntö sekä somaattisen tutkimuksen läheisyys koetaan positii- visiksi seikoiksi sairaalaorganisaatiossa. Hallituksen esityksessä vuodelta 2008 määritellään, että lasten haastattelujen teki- jöiltä vaaditaan lääketieteen lisensiaatin tai psykologin tutkinto tai muu soveltuva tut- kinto. Käytännössä pääosan lasten haastatteluista tekevät psykologit, mutta myös lääkäri on voinut haastatella lasta. Tätä on tapahtunut useasti toiminnan alkuaikoina. Muut ammattikunnat eivät ainakaan tällä hetkellä haastatteluja toteuta. Vaikka lapsen haastattelu ja siihen liittyvä oikeuspsykologinen osaaminen ovat edelleen olennaisim- pia yksikön osaamis- ja asiantuntija-alueita, on uusien työmuotojen myötä tarpeen tar- kastella resursointia myös muunlaisen osaamistarpeen näkökulmasta. Selvityksen aikana on tuotu esiin, että tutkimusten tekemisessä vaaditaan laaja- alaista osaamista ja ymmärrystä muun muassa muiden viranomaisten toiminnasta, heidän asiakirjojensa tulkinnasta ja synteesin rakentamisesta sekä hypoteesityösken- telystä ja lausunnon kirjoittamisesta. Tutkimusten tekemisessä tärkeää on myös oman osaamisen ylläpitäminen tieteellisen tiedon hankkimisen muodossa. Selvityksen ai- kana yhtenä ehdotuksena on esitetty, että rikostutkinnan oikeuspsykologiseen tutki- musprosessiin ja lausunnon kirjoittamiseen osallistuvien työntekijöiden koulutusvaati- mukset tarkennettaisiin siten, että vaatimuksena olisi akateeminen korkeakoulutut- kinto ja että he yhtenäisyyden vuoksi työskentelisivät omilla ammattinimikkeillään. Kahdessa yksikössä, Turussa ja Tampereella, työntekijöinä on myös psykiatrisia sai- raanhoitajia osana moniammatillista työryhmää. Osin näissä yksiköissä sairaanhoita- jien osaamisen liittyen perheenjäsenten kohtaamiseen sekä lasten ja perheiden mie- lenterveystyön verkoston tuntemukseen arvioidaan puoltavan myös sairaanhoitajien työskentelyä yksiköissä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 44 Muissa yksiköissä nämä perheenjäsenten kohtaamiseen liittyvät tehtävät kuuluvat yh- tenä osa-alueena sosiaalityöntekijöiden työnkuvaan. Moniammatillisen hypoteesityös- kentelyotteen tuntemusta on pyritty vahvistamaan sillä, että monet yksiköiden työnte- kijät ovat käyneet Poliisihallituksen haastattelukoulutuksen. Yhtenä ehdotuksena on tuotu selvityksen aikana esiin, että tutkintaan osallistuvilta psykologeilta olisi jatkossa vaadittava oikeuspsykologian erikoistumiskoulutus. Ensim- mäinen tällainen koulutusjakso on alkanut vuoden 2017 aikana. Lapsen haastattelun arviointiin pohjaavasta lausunnosta toivottiin yhtenäistä linjausta, onko kyseessä lää- kärin- vai psykologin lausunto ja millä kriteereillä psykologi olisi riittävän kokenut alle- kirjoittamaan lausunnon. Selvityksen aikana on ehdotettu, että itsenäiseen lausunnon allekirjoitukseen vaadittaisiin vähintään kymmenen haastattelun ja lausunnon teke- mistä työnohjauksen alaisuudessa tai edellä mainittua oikeuspsykologin erityispäte- vyyttä. Tämä kysymys liittyy suuremmin myös yksikön mahdollisen sijaintiorganisaa- tion ja vastuun kysymyksiin. Mikäli psykologi ottaisi lääkärin sijasta vastuun tutkimuk- sista annettavasta lausunnosta, vaatisi se koko prosessin ja tutkimukseen osallistu- vien henkilöiden osaamis- ja koulutustarpeen uudelleen arviointia. Kuten yksiköiden henkilökuntarakennetta kuvattaessa tulee esiin, yksiköissä työsken- telee henkilökuntaa vaihtelevalla pohja- ja täydennyskoulutuksella ja he myös työs- kentelevät osin eri nimikkeillä. Koska yksiköt sijoittuvat sairaalaorganisaatioon, yksi- köiden sihteerien ja osin myös sairaanhoitajien lähiesimiehet sijoittuvat yksikön ulko- puolelle. Yksiköiden sihteerien näkökulma on jäänyt selvitystä tehtäessä melko vä- häiseksi. Työntekijöiden palkkaus on vaihtelevaa sekä yksiköiden välillä että saman ammattikunnan sisällä muun muassa eri nimikkeistä johtuen. Selvityksen aikana on ehdotettu yksiköiden työntekijöiden palkkauksen valtakunnallista yhtenäistämistä. Kokemukset koulutusmahdollisuuksista ja osaamisen ylläpitoon liittyvistä kysymyk- sistä tulevat eri yksiköissä esiin vaihtelevina. Esimerkiksi Helsingissä on koettu, että yleisemmät lastenpsykiatrian klinikan linjaukset ovat estäneet muun muassa yksikön toiminnalle välttämättömiä materiaalihankintoja, ja tämä on yksi syistä, joiden vuoksi yksikön irrottautumista sairaalaorganisaatiosta pidetään vahvana vaihtoehtona. Vas- taavia kokemuksia ei samassa mittakaavassa tuoda esiin muista yksiköistä ja esimer- kiksi Oulusta tuodaan esiin, että sairaalaorganisaation sisällä koulutusmahdollisuudet ja palkkaus ovat todennäköisesti paremmat kuin mitä ne olisivat vaikkapa poliisiorga- nisaatiossa. Tämän kaltaiset erilaiset käytännöt ja kokemukset eri sairaanhoitopiirien välillä ylläpitävät epäselvyyttä ja tunnetta epätasa-arvosta sekä yksiköiden sisällä että niiden välillä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 45 5.4 Valvonta ja rahoitus Lain viides pykälä määrittelee aluehallintoviraston ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tekemään sopimuksen tutkimusten suorittamisesta. Sopimuksessa määritellään tar- kemmin lain toisen pykälän edellyttämien asioiden sisältöä. Kuudes pykälä määritte- lee tutkimusten tekemisestä aiheutuvat kulut valtion korvattavaksi ja seitsemännessä pykälässä määritellään tarkempi maksukäytäntö. Sen mukaan valtio maksaa yksiköille vuosittaisen laskennallisen korvauksen ja yksikkö toimittaa selvityksen todellisista kustannuksista. Lisäksi aluehallintovirasto määritellään maksatusviranomaiseksi. Valtakunnallisia ohjeistuksia lapsiin kohdistuvasta seksuaalirikostutkinnasta pidettiin pääosin hyvinä. Kuitenkaan lain soveltamisalan laajentuessa koskemaan myös pa- hoinpitelyepäilyjä ei esimerkiksi Käypä hoito -suositusta ole päivitetty koskemaan myös pahoinpitelyepäilyiden tutkimista. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköissä ollaan tie- toisia olemassa olevista ohjeistuksista ja niitä myös noudatetaan. Tutkimusten toteut- tamiskäytäntöjen ja sisällöllisen laadun valvonta ei kuitenkaan ole systemaattista. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toimintaa valvovat eri alueiden aluehallintoviras- tot, joissa ei ole substanssiosaamista tutkimuksista. Kuten tässä raportissa on ku- vattu, yksiköiden vuosittain toimittamien seurantalukujen takana on useita eri tekijöitä. Ainoastaan lukujen seuranta alueellisesti ei anna riittävää kuvaa kunkin yksikön toi- minnasta, jos lukujen taustalla olevia tekijöitä ei pohdita ja vertailla valtakunnallisesti. Selvityksen aikana on nostettu esiin tarve yksiköiden tekemien tutkimusten tasalaatui- suuden ja tasa-arvoisuuden varmistamiselle. Koetaan, että järjestelmä, jossa jokainen yliopistollinen sairaanhoitopiiri ja aluehallintovirasto määrittelevät oman alueensa yksi- kön toiminnan yksityiskohdat, jättää liikaa tilaa toiminnan alueelliselle monimuotoisuu- delle tutkimusten laadun näkökulmasta. On ehdotettu, että kaikkien yksiköiden toimin- nan laatua seuraisi ja kehittäisi yksi taho, jolla olisi riittävä substanssiosaaminen tutki- musten tekemisestä. Ehdotuksen mukaan tällainen taho voitaisiin koota esimerkiksi valtakunnallisesti kaikkien yksiköiden työntekijöistä siten, että kaikista tutkintaa teke- vistä ammattikunnista olisi edustus. Myös sekä kansallisen että kansainvälisen monia- laisen tutkimustiedon ja osaamisen tuomista osaksi tätä seurantatahoa pidettiin suosi- teltavana. Tämä taho seuraisi tutkimusten laatua ja tuottaisi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa uutta tietoa yksiköiden saataville kehittäen toimintaa entistäkin yhdenmu- kaisempaan suuntaan. Laadun seuranta edellyttäisi tarkempien laatukriteerien määrit- telemistä. Tämän kaltaista toimintaa on yksiköissä jo toimintavuosien aikana tehty. Erityisesti lausuntojen osalta yksiköt ovat antaneet keskinäiseen arviointiin perustuvaa pa- lautetta lausuntojen laadusta. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 46 Muutoinkin käytännöistä käydään keskustelua yksiköiden välillä. Yhteisten arviointien ja keskustelujen lopputuloksena ei kuitenkaan ole yhdenmukaista näkemystä oikeasta toimintatavasta tai käytännöstä eikä yksiköiden työkäytäntöjen välinen yhtenäisyys tä- ten toistaiseksi toteudu. 5.5 Lausunto- ja asiakirjakäytännöt Lain kolmas pykälä määrittelee yksikön velvollisuudeksi kirjoittaa lausunto, mikäli tut- kimus keskeytetään tai siirretään lapsen terveydentilan perusteella. Muutoin laki ei määrittele tarkempia linjauksia lausuntojen kirjoittamiselle, vaan siihen liittyvistä käy- tännöistä pitäisi sopia sairaanhoitopiirien ja aluehallintovirastojen välisissä sopimuk- sissa. Käytännössä kirjallisten lausuntojen antamisessa on paljon vaihtelua ja asiasta sovitaan tapauskohtaisesti poliisin, syyttäjän ja tutkimusyksikön kesken. Tapaus- ja tilannekohtaista on, minkälaisissa tilanteissa milloinkin eri puolella Suomea tarvitaan kirjallista lausuntoa ja milloin asioista sovitaan suullisesti. Yksiköissä myös tehdään priorisointia saapuneiden virka-apu- ja lausuntopyyntöjen suhteen. Jonkin verran yksi- köissä on vuosien aikana kirjoitettu ja osin kirjoitetaan edelleen erillisiä lausuntoja myös lastensuojelun tarpeisiin esitutkintalausunnon lisäksi. Lain neljäs, tietojen saantia ja antamista määrittelevä pykälä ja taustaohjeistus määrit- televät, että tietoja voidaan pyytää ainoastaan lapsesta. Tätä kohtaa on joskus tulkittu toisinkin. Esimerkiksi vanhempien terveystietojen saanti on voitu kokea osaksi rikos- epäilyn selvittämistä. Tietojen arkistointi ja säilyttämisaika perustuvat seksuaalirikos- ten vanhenemisaikaan. Sama aika koskee myös pahoinpitelyepäilyjä, vaikka pahoin- pitelyrikosten vanhenemisaika on seksuaalirikoksia huomattavasti lyhyempi. Koska asiakirjat ovat poliisin asiakirjoja, eivät potilasasiakirjoja, nousi esiin myös kysymys, onko asiakirjoja syytä arkistoida sairaaloissa. Nykyistä selkeämpiä valtakunnallisia linjauksia kaivataan tietojärjestelmiin ja asiakirjo- jen hallintaan sekä kirjaamiskäytäntöihin liittyviin seikkoihin. Tutkimuksista potilastieto- järjestelmään tehtävät kirjaukset vaihtelevat yksiköittäin. Potilastietojen siirtymisen Kansalliseen Terveysarkistoon (Kanta) nähtiin voivan vaarantaa myös sekä lapsen turvallisuuden että esitutkinnan onnistumisen, jos esimerkiksi lapseen kohdistunee- seen rikokseen epäiltynä olevat vanhemmat voivat tarkastella lapsensa tietoja. Tämän myötä tutkimusjaksoista tehtävät potilaskirjaukset ovat entisestäänkin niukkene- massa, mikä taas tuo haasteita erityisesti hoitoon ohjaamiseen. Muutoin yksikön tar- kemmat kirjaukset tehdään potilasasiakirjoista erilliseen arkistoon. Yksiköissä on poh- dittu valtakunnallisesti yhtenäisen tietojärjestelmän luomista. Tämä voisi yhtenäistää kirjaamiskäytäntöjä ja käytettäviä asiakirjapohjia. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 47 Selvityksen aikana on esitetty, että yksiköiden työntekijöillä voisi olla oikeudet lasten- suojelun asiakirjojen saamiseen suoraan tietojärjestelmästä. Myös poliisin tietojen suoraa saatavuutta toivottiin voitavan selvittää. Tällä hetkellä yksikön työntekijöillä on yksikön sijaintiorganisaation kautta pääsy sairaalan potilastietoihin. Suora tietojen saanti tietojärjestelmästä nopeuttaisi tietojen keruuta epäilyn selvittämiseksi. Se tosin edellyttäisi yksiköiden työntekijöiltä osaamista kyseisten asiakirjojen tulkintaan, eikä sillä saisi poistaa viranomaisyhteistyön konkreettista tekemistä. Yksiköissä on vaihtelevia tapoja asiakirjapyyntöjen toteuttamisessa, esimerkiksi siinä, kuka asiakirjapyyntöjä tekee ja millä perustein. Asiakirjojen pyytämiseen ja käyttöön pitäisi yksiköissä luoda selkeämmät toimintamallit. Eri viranomaisilta pyydetään yhden lapsen asiassa asiakirjoja niin poliisista, yksiköstä kuin somaattiseen tutkimukseen liit- tyen. Näin tapahtuu myös silloin, kun somaattinen tutkimustyöryhmä on virallinen osa yksikköä. Tämä on turhaa ja päällekkäistä työtä, joka kuormittaa useita jo ennestään- kin resursseiltaan niukkoja viranomaistahoja. Koska rikostutkinta on monialaista, pi- täisi selvittää nykyistä nopeampia tapoja ja väyliä tiedon siirtoon eri viranomaisten vä- lillä. 5.6 Somaattinen tutkimus Seksuaalirikosepäilyissä somaattiset tutkimukset pyritään keskittämään yliopistosai- raaloihin riittävän osaamisen turvaamiseksi ja laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten selvittämisen järjestämisestä koskee myös näitä tutkimuksia. Pa- hoinpitelyepäilyjen kohdalla tutkimusten tekemispaikka ei ole yhtä selkeä, pääosin ne tehdään lastentautien poliklinikoilla. (Ellonen & Rantaeskola 2016, 132.) Ellosen ja Rantaeskolan (emt. 135-137) mukaan lähtökohtana on, että pahoinpitelyepäilyn koh- teeksi joutunut lapsi pitäisi aina tutkia myös somaattisesti, vaikka mahdollisten todis- teiden saaminen on epätodennäköisempää, jos epäillystä tilanteesta on kulunut pitkä aika. Myös seksuaalirikosepäilyjen osalta kansainvälisesti suositetaan somaattisen tutkimuksen tekemistä kaikille epäilyn kohteeksi joutuneille lapsille. Tutkimus voi pal- vella lapsen tilannetta laaja-alaisemmin, vaikka todisteita ei saataisikaan. Käytän- nössä somaattisen tutkimuksen pyytäminen edellyttää poliisilta ja syyttäjältä tapaus- kohtaista harkintaa tutkimuksen hyötyjen ja haittojen suhteesta ja konsultaation pyytä- mistä asiaa tuntevilta lääkäreiltä. Usein myös somaattinen kontrollitutkimus viikon tai kahden sisään tapahtumasta tai primaaritutkimuksesta on tarpeen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 48 Kuten aikaisemmin tässä raportissa on jo käynyt ilmi, yksiköt eroavat suuresti somaat- tisten tutkimusten toteuttamisen osalta. Tampereella osa somaattisia tutkimuksia te- kevistä lääkäreistä kuuluu virallisesti yksikköön, ja yksikön kehitys on edennyt tiiviissä yhteistyössä somaattisen tutkimuksen ja oikeuspsykologisen haastattelututkimuksen kesken yksikön alkuajoilta saakka. Muissa yksiköissä somaattiset tutkimukset eivät ole sisäänrakennettuna yksikön toimintaan, ja yhteistyötä tehdään vaihtelevasti. Tällä hetkellä Kuopiossa ja Oulussa pääosin pahoinpitelyepäilyjä tutkivalle lastenlääkärille on osoitettu tietty määrä työaikaa somaattisten tutkimusten tekemiseksi. Haasteellisin tilanne on Turussa, jossa erilaiset yhteistyön tavat ja muodot vasta hakevat muoto- aan. Yksiköiden välillä on eroavaisuuksia myös siinä, millaiseksi osaksi somaattinen tutkimus nähdään kokonaisuudessa. Tampereella somaattisia tutkimuksia suositel- laan tehtäväksi myös varhaisen intervention näkökulmasta, mitä taas kritisoidaan jois- takin yksiköistä jopa liialliseksi lapsen tutkimiseksi. Kuitenkin suosituksena on lähtö- kohtaisesti kaikkien epäilyjen kohteeksi joutuneiden lasten ja nuorten tutkiminen myös somaattisesti (Ellonen & Rantaeskola 2016), mutta kontrollitutkimuksen tarpeellisuus vaatii tapauskohtaista harkintaa. Lain soveltamisalan laajentamisen yhteydessä annetussa Sosiaali- ja terveysministe- riön tiedotteessa tuotiin esiin somaattisten tutkimusten erityisyys pahoinpitelyepäilyi- den kohdalla. Sairaaloissa on kehitetty omia käytäntöjä pahoinpitelyepäilyjen somaat- tiselle tutkinnalle, mutta käytännössä asiaa ei kuitenkaan valtakunnallisella tasolla koordinoidusti ohjeisteta tai valvota. Esimerkiksi Käypä hoito -suositusta ei ole päivi- tetty koskemaan myös pahoinpitelyepäilyjen selvittämistä. Somaattisessa tutkimuk- sessa tarvittavan osaamisen keskittäminen on haastavaa pahoinpitelytutkinnan osalta, koska lukumäärällisesti epäilyjä on enemmän kuin seksuaalirikosepäilyjä. Myös lasten ja perheiden näkökulmasta tilanne ei ole yksiselitteinen. Yhtäältä osaami- sen keskittämisellä pyritään turvaamaan tutkimuksen laatu, toisaalta keskittämisen myötä välimatkat voivat olla pitkiäkin, mikä voi kuormittaa jo muutenkin vaikeassa ti- lanteessa olevaa perhettä. Somaattiseen tutkimukseen liittyy joitakin käytännön vaati- muksia esimerkiksi lapsen ruokailun ja virtsaamisen suhteen, ja näitä voi olla hankala toteuttaa, jos matka tutkimuksiin on pitkä. Somaattisissa tutkimuksissa otettujen oikeuslääketieteellisten näytteiden säilyttämistä pidettiin myös ohjausta tarvitsevana seikkana silloin kun poliisi ei nouda otettuja näyt- teitä laboratorioon tutkittavaksi, vaan näytteitä säilytetään näytteet ottaneen yksikön tiloissa. Näytteenottoketjun on oltava todistettavasti aukoton, jotta biologista näytettä voidaan käyttää pitävänä todisteena oikeudenkäynnissä. Tutkimustilojen ja kulunval- vonnan osalta olisi myös tarpeita valtakunnalliselle ohjaukselle. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 49 Päivystykselliset somaattiset tutkimukset ovat valtion korvausten kannalta haasteelli- sia. Toisinaan päivystystilanteessa saadaan poliisilta suullinen virka-apupyyntö, johon liittyen myöhemmin toimitetaan kirjallinen virka-apupyyntö. Joskus tutkimus on teh- tävä ilman poliisin virka-apupyyntöä, mutta jos tutkimuksessa selviää asioita, joiden vuoksi ei ole syytä aloittaa rikostutkintaa, ei virka-apupyyntöä koskaan tehdä. Tällöin kustannukset eivät ole valtion korvauksen piirissä. Lähtötilanteessa kyseessä on kui- tenkin ollut pahoinpitelyepäily, jonka perusteella somaattinen tutkimus on aiheellista suorittaa ja näissäkin tapauksissa virka-apupyyntö olisi perusteltu toiminnan seuran- nan ja kustannusten kohdistamisen vuoksi. Somaattisten tutkimusten yhtenäistämisen osalta tarvitaan valtakunnallista kehittämistyötä yhdessä lasten oikeuspsykiatrian yksi- köiden kanssa. 5.7 Muut asiat Yhtenä selvityksen aikana esiin nousseista asioista on tarve linjauksille tai lainsää- dännöllisille lisäyksille koskien lasten kuljetusten järjestämistä tutkintaan liittyville käynneille sekä kustannusten kuten kuljetusten ja mahdollisten ansionmenetysten korvaamista lasten huoltajille. Tällä hetkellä kustannuksia ja kuljetusten järjestämistä ei ole suoraan määritelty lainsäädännössä minkään tahon vastuulle. Tämän hetkiset käytännöt ovat epäselviä ja epätasa-arvoisia sekä perheille että viran- omaisille. Vanhempien mahdollisuus saada korvauksia vaihtelee, koska esitutkintaan liittyvät käynnit eivät ole sairauden hoitoa, toisin kuin muut sairaalakäynnit. Haastavia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa toista vanhempaa epäillään lapseen kohdistuneesta teosta. Tällöin yleensä toinen vanhempi/huoltaja on vastuussa käyntien toteutumisen mahdollistamisesta. Toisaalta taas joillakin alueilla esimerkiksi poliisi on ottanut hoi- taakseen esitutkintaan liittyvien käyntien kuljetukset. Tämä käytäntö kuormittaa poliisi- työn resursseja eikä se ole yksiselitteisesti paras ratkaisu lapsen ja perheen kannalta kaikissa tilanteissa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 50 6 Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät Lakia lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä säädettä- essä vuonna 2008 kehittämiskohteeksi on asetettu erityisesti poliisin, syyttäjän, las- tensuojelun ja terveydenhuollon kesken tehtävä viranomaisyhteistyö. Niin ikään kehit- tämiskohteeksi on asetettu oikeuspsykologian ja lastenpsykiatrian käsitteet ja menet- telytavat. Lakiesityksessä on todettu myös, että poliisin osaamista on ylläpidettävä ja lisättävä lapsen kohtaamiseen rikostutkinnassa. Tehdyn selvityksen perusteella voidaan todeta, että lain tavoitteet ovat toteutuneet monelta osin. Viranomaisyhteistyö lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosten selvittämi- sessä on kehittynyt vuosien aikana paljon ja monia hyviä niin paikallisia kuin valtakun- nallisia käytäntöjä poliisin, syyttäjän, lastensuojelun ja lasten oikeuspsykiatrian yksi- köiden kesken on luotu asiaan liittyen. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminta on muokkautunut ja kehittynyt toimintavuosien aikana yhdenmukaisempaan suuntaan. Poliisien osaamista on ylläpidetty esimerkiksi vuosittain toteutettavalla valtakunnalli- sella koulutuksella ja ohjeistusten päivittämisellä. Monet poliisilaitokset ovat myös luo- neet omia käytäntöjään sekä osaamisen keskittämiseksi että viranomaisyhteistyön pa- rantamiseksi. Asiantuntijuus on keskittynyt lapsiin kohdistuneiden seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten selvittämiseen erikoistuneisiin yksiköihin. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden vahvaa osaamisaluetta ovat virka-avun antaminen esitutkintaan, haitan arviointi sekä ohjaa- minen hoito- ja terapiapalveluihin. Oikeuspsykologinen osaaminen on lisääntynyt ja näkemykset lapsen kokonaistilanteen arviointiin sekä hoitomenetelmiin liittyen ovat yhdenmukaistuneet valtakunnallisesti toiminnan keskittämisen myötä. Myös somaatti- sen tutkimuksen kehittämistyö on käynnissä. Jo lain säätövaiheessa kehittämiskohdaksi nostettu oikeuspsykologian ja lastenpsyki- atrian käsitteiden ja menettelytapojen määrittely näyttäytyy kuitenkin edelleen tärkeim- pänä ja akuuteimpana kehittämistä vaativana asiana toiminnan valtakunnalliseksi yh- denmukaistamiseksi. Myös somaattisen tutkimuksen osuus liittyy kiinteästi tähän ko- konaisuuteen. Jokaisella yksiköllä on hieman erilainen näkemys yksikön toiminnan painopisteistä ja sen tulevaisuuden suunnasta. Kaikissa yksiköissä näkemys ei ole välttämättä yhdenmukainen edes yksikön sisällä. Selvityksen myötä on yksiköistä tuotu esiin monenlaisia kehittämisehdotuksia. Niiden toteuttamiskelpoisuus ja suunta riippuvat ennen kaikkea siitä, miten koko lapsiin kohdistuva väkivaltarikosepäilyjen selvittäminen jatkossa valtakunnallisesti aiotaan järjestää. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 51 Tämän selvitystyön aikana esiin nousseet kehittämisehdotukset ovat jopa ristiriitaisia keskenään, joten koko työskentelyn näkökulmat ja painopisteet olisi tarpeen määri- tellä valtakunnallisesti. Yksiköissä on jo vuosien ajan kehitetty toimintaa aktiivisesti varmistamaan lasten oi- keutta korkeatasoisiin tutkimuksiin ja vastaamaan vallitsevia yhteiskunnan ja erityi- sesti toisten viranomaisten tarpeita. Kehittämistyö on monelta osin kulkenut edellä ja lainsäädäntö on tullut perässä, kun lakiin on kirjattu jo olemassa olevia käytäntöjä. Nyt kun sekä lapsi- ja perhepalveluiden että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden uu- distukset ovat meneillään, on mahdollista tarkastella ja kehittää myös lapsiin kohdistu- vien väkivaltarikosepäilyjen selvittämisen järjestämistä osana näitä laajoja uudistuk- sia. Lastenasiantalo-hanke ja valtakunnalliset uudistukset Suomessa on 8.5.2008 hyväksytty sisäisen turvallisuuden ohjelma, jonka mukaan lap- siin ja nuoriin kohdistunutta väkivaltaa vähennetään kehittämällä Lastentalo-mallia. Mallin tavoitteena on varmistaa erityinen osaaminen lapsen kanssa työskentelyssä niin rikostutkinnan, oikeusprosessin kuin hoito- ja tukitoimien osalta. Lakia lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä laaditta- essa on todettu lain mahdollistaman osaamisen ja rakenteiden vahvistamisen tukevan sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteiden toteutumista. Vuoden 2008 hallituksen esityksessä vaihtoehtoina lasten oikeuspsykiatrian yksiköi- den tulevaisuuden suunnalle nähtiin toiminnan kehittäminen joko osana yliopistollisen sairaalan sairaanhoitopiirin toimintaa tai Lastentalo-toimintamallia. Lain valmisteluvai- heessa erityisesti Stakes (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja Suomen Psy- kologiliitto ovat korostaneet tarvetta kehittää toimintaa Lastentalo-mallin mukaisesti. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt olivat kuitenkin jo aloittaneet toimintansa ja työn ke- hittäminen yhteistyössä poliisin ja syyttäjänviraston kanssa oli käynnistynyt yliopistolli- sissa sairaanhoitopiireissä. Hallituksen esityksessä lain soveltamisalan laajentami- sesta vuodelta 2013 todettiin edelleen, että lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen toi- minta voisi tulevaisuudessa asettua osaksi lastenasiaintalotoimintaa, jos kehittämistyö ja pilotointi tukevat sitä. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminta on lainsäädännön määrittämänä asettu- nut yliopistosairaaloihin ja kehittäminen on tapahtunut sairaalaorganisaation mahdol- listamissa puitteissa. Lastenasiaintalo-mallia on kehitetty vuosina 2014–2016 Varsi- nais-Suomen sairaanhoitopiirissä Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamana ja Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimana hankkeena (LASTA-hanke). Kehittä- mistyö on toteutunut lasten oikeuspsykiatrian yksiköistä erillisenä toimintana. Lasta- hankkeen raportti on julkaistu toukokuussa 2017. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 52 Hankkeessa kehitetty Lasta-malli on yhteistyömalli, jossa varmistetaan tiedon jakami- nen ja monialainen yhteistyö tilanteissa, joissa lapsen epäillään joutuneen seksuaali- sen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn kohteeksi. Hankkeella on haettu tapaa parantaa ja systematisoida viranomaisten toimintaa. Lisäksi somaattisten tutkimusten mallia ja lasten ja perheiden auttamisen tapoja on pyritty kehittämään. Lasta-mallissa on kaksi vaihetta. Ensin kerätään olennaista tietoa esitutkinnan ja lastensuojelun selvityksen tueksi. Tässä apuna on hankkeessa kehitetty taustatietolomake. Toisessa vaiheessa viranomaiset kokoontuvat monialaisesti pohtimaan lapsen tilannetta. (Sinkkonen & Mäkelä 2017.) Hankkeen aikana kehitetyssä Lasta-mallissa on paljon samankaltaisuutta ja jopa pääl- lekkäisyyttä lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden työn kanssa. Lasten oikeuspsykiat- rian yksiköiden seulatyöskentelymalli vastaa ainakin osin sitä, mitä myös Lasta-mal- lissa tehdään: käydään läpi monialaisesti ja kootusti poliisille tulleita ilmoituksia sekä tehdään yhteinen suunnitelma lapsen asian etenemisestä. Haasteena ja kehittämis- kohtana on lähinnä valtakunnallinen yhdenmukaisuus, sillä seulatyöskentelyä tehdään tällä hetkellä eri yksiköissä eri tavoilla. Toisaalta Lasta-mallia kuvaavassa raportissa (Sinkkonen & Mäkelä 2017) nostetaan esiin jatkokehittämistä vaativia asioita ja tule- vaisuuden visioita, joissa on paljon samankaltaisuutta lasten oikeuspsykiatrian yksi- köiden esiin nostamien kehittämistarpeiden kanssa. Selvityksen aikana kaikista lasten oikeuspsykiatrian yksiköistä on korostettu, että Lasta-mallin mukaista toimintaa ei voi pitää erillään yksiköiden toiminnasta ja niiden kehittämisestä. Toiveena esitettiin, että kehittämistä jatketaan keräämällä enemmän tietoa ja kokemusta siten, että yksiköt olisivat keskeisessä roolissa kehittämistyötä tehtäessä. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnan kehittäminen tulevaisuu- dessa on oltava kiinteästi sidottuna muihin meneillään oleviin valtakunnallisiin uudis- tuksiin. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE, 2016–2018) uudistaa valta- kunnallisesti hallinnonrajat ylittäen lasten, nuorten ja perheiden palveluita sekä vah- vistaa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaa toimintakulttuuria päätöksenteossa ja palveluissa. Muutosohjelma painottaa lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyk- sen palveluiden monipuolista kehittämistä ja uudistamista, mutta kohdentuu myös eri- tyistason ja vaativiin palveluihin. Vaativinta erityisosaamista ja erikoistumista edellyttä- vät palvelut kootaan yhteistyöalueille perustettaviin viiteen osaamis- ja tukikeskuk- seen näiden palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden ja laadun varmistamiseksi. Las- ten oikeuspsykiatrian yksiköiden on suunniteltu kuuluvan vaativaa erityisosaamista edellyttävien palveluiden tuottajina näihin keskuksiin ja niiden verkostorakenteeseen. Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosepäilyjen selvittämisen käytäntöihin vaikuttavat myös meneillään olevat sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus sekä maakuntauudis- tus. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 53 Valtakunnallisten kehittämishankkeiden ollessa monella tavoin kesken oli yksiköiden vaikea konkretisoida lasten oikeuspsykiatrian asettumista tulevaan toimintakenttään. Pääosin yksiköiden näkemys on, että kuluneiden toimintavuosien aikana yksiköiden, poliisien, syyttäjien ja lastensuojelun yhteistyötä on kehitetty ansiokkaasti alueelliset erovaisuudet huomioiden. Mikäli Lasta-mallin mukaista toimintaa päätetään tuottaa maakuntatasolla, on nyt monilla alueilla jo varsin toimivaksi hioutunut yhteistyö polii- sien ja lastensuojelun kanssa rakennettava uudestaan. Tällöin vaarana on, että polii- situtkinnan käynnistyminen viivästyy uusien toimintamallien opettelun myötä ja että Lasta-mallin mukaiset maakunnissa työskentelevät koordinaattorit toisivat vain yhden lisäportaan viranomaisyhteistyöhön. Jatkossa onkin syytä pysähtyä sekä tämän selvi- tystyön että Lasta-hankkeen raportin esiin nostamien kehittämiskysymysten äärelle, jotta vuoden 2018 aikana on mahdollista laatia yksi yhteinen suunnitelma lapsiin koh- distuvan väkivallan selvittämisen ja hoidon järjestämisen kysymyksiin tulevaa lapsi- ja perhepalveluiden muutosta ajatellen. Molempien raporttien esiin tuomien näkökulmien valossa monia asioita voidaan yhdistää ja toisaalta joihinkin asioihin tulisi löytää yhtei- set linjaukset toiminnan valtakunnalliseksi yhdenmukaistamiseksi. Keskeisessä roolissa lapsiin kohdistuvan väkivallan selvittämiseen liittyvässä kehittä- mistyössä on myös poliisiviranomaisen toiminnan organisointi ja tuki, koska Suo- messa on valittu rikostutkinnallinen lähestymistapa lapsiin kohdistuvan fyysisen väki- vallan epäilyiden selvittämiseen säätämällä viranomaisten ilmoitusvelvollisuuskynnys suoraan poliisille lailla matalaksi. Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittäminen vaatii monialaista yhteistyötä ja sen kehittämistyötä olisi tehtävä monialaisesti myös kansallisella ja ministeriöiden tasolla. Kuvio 11. Tulevaisuus. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 54 Yhteenveto kehittämisehdotuksista 1. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköihin keskittyneen moniammatillisen osaamisen hyödyntäminen mahdollisimman laaja-alaisesti. Laajentamismahdollisuuksina esimerkiksi • Monialaisen arvion tekeminen poliisin, syyttäjän ja lastensuojelun kanssa kaikkien alaikäisiin kohdistuneiden väkivaltarikosepäilyjen kohdalla • Muussa kuin uhrin/asianomistajan asemassa olevien lasten tilan- teiden selvittely (lapsi todistajana tai rikoksentekijänä) • Muiden kuin alaikäisten, haavoittuvassa asemassa olevien, esi- merkiksi kehitysvammaisten henkilöiden tilanteiden selvittely 2. Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden ja Lastenasiaintalon kehittämistyön yhdistäminen hyödyntämällä jo olemassa olevia rakenteita ja osaamista. Oikeuspsykologisen osaamisen, somaattisen tutkimuksen ja hoidon, haitan arvion sekä lapsen kokonaistilanteen arvioinnin, hoitoon ohjaamisen käytäntö- jen sekä kriisihoidon yhdistäminen. Lastenasiantalo mahdollisena toiminnan yläkäsitteenä, koska nykyiset käytössä olevat nimeämisvaihtoehdot ovat liian kapeita eivätkä tarpeeksi kuvaavia kaikkien edellä mainittujen osa-alueiden yhdistämiselle. Erityisesti • Somaattisen tutkimuksen kehittäminen • Seksuaalisen hyväksikäytön tutkimusta koskevan Käypä hoito – suosituksen laajentaminen sisältämään myös pahoinpitelyepäily- jen tutkinnan • Haitan arvioinnin kehittäminen • (Kriisi)hoidon kehittäminen SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 55 3. Toimintojen sijaintiorganisaation ja tason määrittely. Sen ratkaiseminen, mikä toiminto keskitetään lasten, nuorten ja perheiden vaativimpien palvelui- den osaamis- ja tukikeskuksiin ja mikä on maakuntatason työskentelyä sekä mihin organisaatioihin eri toiminnot asettuvat. 4. Työntekijöiden osaamisen, koulutustaustan ja täydennyskoulutustar- peen tarkempi määrittely työtehtävän mukaan. 5. Moniammatillisuuden käsitteen määrittely tutkimusten tekemisessä. Mikä toiminta määritellään tutkimukseksi ja milloin annettu virka-apu täyttää moniammatillisuuden kriteerit? Miten konsultaatiot ja seulatyöskentely asettu- vat tähän? 6. Tutkimuskäynneistä perheille aiheutuneiden kustannusten ja kuljetusten osalta vastuutahon määrittely. 7. Asiakirjakäytäntöjen, kirjaamisen ja arkistoinnin tarkempi määrittely val- takunnallisen yhdenmukaisuuden takaamiseksi. Erityisesti matalan kyn- nyksen tietojen vaihdon mahdollisuuksien selvittäminen eri viranomaisten vä- lillä 8. Valtakunnallinen toiminnan sisällöllistä laatua seuraavan tahon perusta- minen laadukkaan toiminnan sekä sen yhdenmukaisuuden ja tasa-arvoi- suuden varmistamiseksi. Yksiköiden seurantatietojen valtakunnallinen jat- kuva arviointi ja seurantaraportoinnin tarkemmat ohjeistukset yksiköille, erityi- sesti seulatyöskentelyn osalta. 9. Aikarajojen määrittely lapseen kohdistuneen rikoksen epäilyn tutkintaan poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle sekä näiden viranomaisten riittävien re- surssien varmistaminen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 56 7 Kuviot ja taulukot Taulukko 1: Lasten oikeuspsykiatrian yksiköt. 17 Kuvio 1: Sairaanhoitopiirit ja erityisvastuualueet sekä niissä toimineet Lasten oikeus- psykiatrian yksiköt selvitysjakson aikana. 16 Kuvio 2: Henkilötyövuosien kehitys yksiköittäin. 26 Kuvio 3: Täydennyskoulutuspäivien määrän kehitys yksiköittäin. 27 Kuvio 4: Työnohjauskertojen määrän kehitys yksiköittäin. 28 Kuvio 5: Saapuneiden virka-apupyyntöjen lukumäärän kehitys yksiköittäin. 30 Kuvio 6: Lasten oikeuspsykiatrian yksiköihin saapuneiden virka-apupyyntöjen määrän suhde kaikkiin poliisille tulleisiin ilmoituksiin seksuaalirikosten osalta 2010–2013. 31 Kuvio 7: Lausuntojen lukumäärien kehitys yksiköittäin. 34 Kuvio 8: Tutkimusten käynnistymiseen kuluneen keskiarvoajan vaihtelu viikoissa yksi- köittäin. 35 Kuvio 9: Lausuntojen valmistumiseen kuluneen keskiarvoajan vaihtelu viikoissa yksi- köittäin. 36 Kuvio 10: Valtion maksamat korvaussummat vuosittain koko maassa. 38 Kuvio 11: Tulevaisuus. 53 Liitetaulukko 1: Ammattiryhmien henkilötyövuodet yksiköittäin ja vuosittain. 57 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 57 Liitetaulukko 1. Ammattiryhmien henkilötyövuodet yksiköittäin ja vuosittain. Yksikkö Ammatti 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Hus Erikoislääkäri 1,4 1,809 1,6 1,6 1,6 Psykologi 1,8 5,0 4,1 4,6 4,1 Sosiaalityöntekijä 1,2 4,209 3,2 4 3,2 Sairaanhoitaja - 0,009 - - - Sihteeri 2,4 0,804 0,8 0,8 1,6 Muu - 0,9 0,8 0,8 - Kys Erikoislääkäri 1,1 1,5 1,2 1,2 1,3 2,0 2,0 Psykologi 2,2 4,0 3,5 4,5 4,5 5,0 5,0 Sosiaalityöntekijä 2,0 3,3 3,0 3,5 4,0 4,5 5,2 Sairaanhoitaja 0,08 0,08 0,08 - - - - Sihteeri 1,5 2,0 2,0 2,0 2,0 2,0 2,0 Muu - - - - - 0,33 - Oys Erikoislääkäri 1,5 1,8 1,2 1,1 0,5 0,5 0,9 Psykologi 0,6 2,1 2,0 2,7 3,8 3,8 3,3 Sosiaalityöntekijä 0,8 1,4 1,5 1,95 2,3 2,9 2,3 Sairaanhoitaja 0,1 1,0 0,7 0,13 0,9 0,3 - Sihteeri 1,3 1,0 1,0 1,33 1,7 1,0 1,0 Muu - - - 1,1 1,0 0,6 0,8 Tays Erikoislääkäri 2,2 1,9 2,4 2,2 2,2 2,3 2,6 Psykologi 1,7 2,6 2,8 3,4 2,6 3,0 3,0 Sosiaalityöntekijä 1,5 1,5 1,5 1,6 1,4 1,5 1,4 Sairaanhoitaja 1,2 1,6 1,5 1,5 1,9 2,2 2,2 Sihteeri 0,8 1,5 1,5 1,7 1,8 2,5 2,3 Muu 0,6 0,6 0,3 0,3 - - 0,8 Tyks Erikoislääkäri 0,28 0,65 0,8 0,23 0,6 0,9 1,1 Psykologi 1,84 1,84 2,7 3,29 3,2 3,07 6,1 Sosiaalityöntekijä 0,09 - - - - - 1,0 Sairaanhoitaja 1,61 1,83 2,8 2,96 3 1,68 2,5 Sihteeri 0,66 0,67 1,5 1,89 2 1,66 2,5 Muu 0,66 0,56 0,3 0,76 0,8 0,17 1,0 Vaasa Erikoislääkäri 0,1 0,25 0,3 0,3 0,3 0,35 0,3 Psykologi 0,1 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 Sosiaalityöntekijä - - * * * * * Sairaanhoitaja 0,05 0,1 - - 0,5 0,5 0,5 Sihteeri 0,05 0,3 0,2 0,5 0,5 0,5 0,5 Muu - - - - - - - * ostopalvelu SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 58 Liite 1 Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen jär- jestämisestä (19.12.2008/1009) Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 § Soveltamisala Tässä laissa säädetään siitä, miten järjestetään poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä terveydenhuollossa tehtävä tutkimus epäillyn lapseen kohdistuneen seksu- aali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämiseksi ja haitan arvioimiseksi. (8.11.2013/793) Tätä lakia sovelletaan lapseen, joka on tutkimuksen käynnistyessä alle 16-vuotias tai, jos siihen on erityistä perustetta lapsen terveydentila ja kehitys huomioon ottaen, alle 18-vuotias. 2 § Tutkimusten tekeminen Erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 24 §:ssä tarkoitetun sairaanhoitopiirin kuntayhty- män on huolehdittava tämän lain 1 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen järjestämisestä. Tutkimusyksiköllä on oltava käytettävissään tutkimuksissa tarvittava henkilöstö sekä tarvittavat tilat ja laitteet. Henkilöllä, joka tekee 1 §:ssä tarkoitettuja tutkimuksia on ol- tava tehtävän asianmukaiseen hoitamiseen tarvittava koulutus, ammattitaito ja koke- mus. 3 § Tutkimuksen käynnistäminen ja keskeyttäminen Tutkimus on käynnistettävä ja tehtävä ilman aiheetonta viivästystä. Jos lapsen psyki- atrinen hoito on jouduttu keskeyttämään tai siirtämään tutkimuksen ajaksi, tutkimus on tehtävä yhtäjaksoisena ellei erityisestä syystä muuta johdu. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 59 Jos tutkimuksen käynnistämisen tai jatkamisen todetaan vaarantavan lapsen tervey- den, tutkimusta on siirrettävä tai tutkimus on keskeytettävä. Tutkimusyksikön on tehtävä ilmoitus tutkimuksen aloituksen siirtymisestä ja tutkimuk- sen keskeyttämisestä ja sen syystä lausunnon pyytäneelle poliisille, syyttäjälle tai tuo- mioistuimelle. Kun tutkimus keskeytetään, tutkimusyksikön on laadittava yhteenveto jo tehdyistä tutkimuksista ja saaduista selvityksistä sekä liitettävä se ilmoituksen yhtey- teen. 4 § Tutkimusyksikön oikeus saada ja antaa tietoja Tutkimusyksiköllä on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada poliisilta, syyttä- jältä ja tuomioistuimelta kyseiseen tapaukseen liittyvät asiakirjat siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä tutkimuksen tekemiseksi. Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, tervey- den- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittava yhteisö ja toimintayksikkö sekä terveyden- huollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan tutkimusyksikön pyynnöstä mak- sutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat lasta koskevat tiedot ja selvitykset, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa tarkoitetun tutkimuksen tekemiseksi. Tutkimusyksikkö voi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tutkimuksen aikana kertyneet tiedot tutkimuksen pyytäneelle poliisille, syyttäjälle tai tuomioistuimelle. Li- säksi tutkimusyksikkö voi salassapitosäännösten estämättä toimittaa tutkimuksen päätyttyä lapsen terveydentilaa koskevan loppulausunnon lapsen psyykkisestä hoi- dosta vastaavaan terveydenhuollon toimintayksikköön, jos se on välttämätöntä lapsen tarvitseman hoidon järjestämiseksi. Tässä laissa tarkoitetut tiedot on säilytettävä kaksitoista vuotta siitä, kun tutkittava on tullut täysi-ikäiseksi, ellei tietojen säilyttämiselle ole muualla laissa säädetty tätä pi- tempää aikaa. Muilta osin tietojen käsittelystä on voimassa, mitä henkilötietolaissa (523/1999) ja vi- ranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 60 5 § Sopimus palvelujen tuottamisesta Aluehallintovirasto ja 2 §:ssä tarkoitetun sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tekevät sopi- muksen tässä laissa tarkoitettujen tutkimusten suorittamisesta. Sopimuksessa sovi- taan: 1) palvelun järjestämistavasta; 2) tutkimusten tekoon osallistuvan ja tutkimuksissa avustavan henkilöstön määrästä ja kelpoisuudesta sekä käytettävissä olevista tiloista ja laitteista; 3) tutkimusten tavoiteaikataulusta mukaan lukien tutkimukseen pääsyyn ja lausunnon valmistumiseen kuluva aika; 4) käytettävästä tutkimusohjelmasta; sekä 5) tutkimuksen tekoon osallistuvalle järjestettävästä täydennyskoulutuksesta ja työn- ohjauksesta. (22.12.2009/1570) Sopimuksen valmistelun yhteydessä on alueen erityistarpeiden huomioon ottamiseksi kuultava poliisin ja syyttäjälaitoksen edustajia. Sopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. 6 § Kustannusten korvaaminen Valtion varoista korvataan 2 §:ssä tarkoitetulle sairaanhoitopiirille tämän lain mukai- sista tutkimuksista aiheutuvat, toiminnan asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeel- lisina pidettävät kustannukset. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 61 7 § (22.12.2009/1570) Korvausten maksaminen Aluehallintoviraston on maksettava 2 §:ssä tarkoitetulle sairaanhoitopiirille huhtikuun loppuun mennessä kunakin varainhoitovuotena laskennallinen korvaus. Korvauksen suuruus määräytyy sairaanhoitopiirin alueella asuvien alle 16-vuotiaiden lasten mää- rän ja edellisen vuoden toiminnasta aiheutuneiden kustannusten perusteella. Lopullisten kustannusten suorittamiseksi sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on toimitet- tava aluehallintovirastolle selvitys 5 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen perustuvista to- teutuneista kustannuksista viimeistään varainhoitovuotta seuraavan vuoden maalis- kuun loppuun mennessä. Sairaanhoitopiirille suoritettava korvauksen loppuerä maksetaan viimeistään kuukau- den kuluttua selvityksen saapumisesta. Sairaanhoitopiirin liikaa saama korvaus peri- tään takaisin valtiolle vähentämällä se sairaanhoitopiirille maksettavasta seuraavasta ennakosta. 8 § Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpi- teisiin. Lain 5 §:ssä tarkoitettu sopimus on tehtävä viimeistään 15 päivänä helmikuuta 2009. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 62 Liite 2 Valtionkorvausselvitys Vastaanottaja: ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO ITÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO LOUNAIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO POHJOIS-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO Lapseen kohdis- tuneen seksuaali- rikoksen selvittä- misen järjestämi- nen Selvitys valtionkorvauksen määrittämiseksi (Laki lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä 1009/2008, 7 § 2 mom. ). Selvitys 1.1. - 31.12. aikana aiheutuneista menoista ja tuloista Kuntayhtymän tiedot Kuntayhtymän nimi Pankki ja tilinumero Osoite Postinumero ja postitoimipaikka Puhelin Fax S-posti Yhteys- henkilön tiedot Nimi Virkanimike Osoite Postinumero ja postitoimipaikka Puhelin Fax S-posti Liitteet Liite 1, Selvitys kustannuksista Liite 2, Kertomustiedot Liite 3, Tutkimuskohtaiset tiedot taulukko Allekirjoitettu kirjanpito-ote SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 63 MENOT JA TULOT SEKÄ VALTIONKORVAUS Valtionkorvaus-selvitys Toteutuma 1.1. – 31.12.______ euroa Sopimukseen perustuvat, tutkimusten suorittamisesta aiheutuneet menot (Laki lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä 5 § ja 6 § ) Ko. toimintaan kohdistuvat tulot Valtionkorvaukseen oikeuttavat kustannukset Maksettu ennakko Loppuerä/Aluehallintovirasto maksaa lisää Palautus/Kuntayhtymä palauttaa Lomakkeen täyttöohjeet Vastaanottaja Selvitys toimitetaan aluehallintovirastoon. - Selvitys on annettava aluehallintovirastolle viimeistään varainhoitovuotta seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivänä. Kuntayhtymä Selvityksen antaa se kuntayhtymä, jonka kanssa sopimus on tehty. Yhteyshenkilö Henkilö, jonka kautta on tarvittaessa saatavissa lisätietoa. Liitteet Selvitykseen tulee liittää mukaan liite 1 (Kustannusselvitys), liite 2 (Kertomustiedot) , liite 3 (tutkimuskohtaiset tiedot -taulukko) sekä kirjanpito-ote, joka on allekirjoitettu ja johon on liitetty allekirjoittajan virka-asemaa koskevat tiedot sekä nimenselvennys. Valtionkorvaukseen oikeuttavat kustannukset Valtionkorvauksen perusteena oleviin kustannuksiin sisältyy arvonlisäveron osuus. Valtionkorvausta koskeviin tietoihin ei tule sisällyttää muita kuin ko. laissa ja sopimuksessa määriteltyjä menoja eikä tuloja. Paikka ja aika sekä allekirjoitus Selvityksen tulee olla päivätty ja toimivaltaisen viranhaltijan allekirjoittama. Aluehallintovirastojen yhteystiedot ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLLINTOVIRASTO Hämeenlinnan päätoimipaikka Postiosoite: PL 150 Käyntiosoite: Birger Jaarlin katu 15 13101 Hämeenlinna Puhelin: 020 636 1040 Sähköposti: kirjaamo.etela@avi.fi ITÄ-SUOMEN ALUEHALLLINTOVI- RASTO Mikkelin päätoimipaikka Postiosoite: PL 50, Käyntiosoite: Maaherrankatu 16 50101 Mikkeli Puhelin: 020 636 1030 Sähköposti: kirjaamo.ita@avi.fi LOUNAIS-SUOMEN ALUEHALLLINTOVIRASTO Turun päätoimipaikka Postiosoite: PL 22 Käyntiosoite: Itsenäisyydenaukio 2 20801 TURKU Puhelin: 020 636 1050 Sähköposti: kirjaamo.lounais@avi.fi LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUE- HALLLINTOVIRASTO Vaasan päätoimipaikka Postiosoite: PL 200 Käyntiosoite: Wolffintie 35 65101 Vaasa Puhelin: 020 6361 060 Sähköposti: kirjaamo.lansi@avi.fi POHJOIS-SUOMEN ALUEHALLLINTOVIRASTO Postiosoite: PL 293 Käyntiosoite: Linnankatu 1-3 90101 Oulu Puhelin: 020 636 1020 Sähköposti: kirjaamo.pohjois@avi.fi SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 64 Liite 1 LAPSEEN KOHDISTUNEEN SEKSUAALIRIKOKSEN SELVITTÄMISEN MENOT JA TU- LOT SEKÄ VALTIONKORVAUS TOTEUTUNEET KUSTANNUKSET MENOT Sopimuksen mukaiset menot € Toteutuneet menot € Henkilöstömenot Palvelujen ostot, josta Toimisto-, pankki- ja asiantuntijapalvelut Painatukset ja ilmoitukset Majoitus- ja ravitsemuspalvelut Matkustus- ja kuljetuspalvelut Koulutus- ja kulttuuripalvelut Muut palvelujen ostot Aineet, tarvikkeet ja tavarat, josta Kalusto- ja laitehankinnat Muut aineet, tarvikkeet ja tavarat Vuokrat Muut menot MENOT YHTEENSÄ TULOT Toimintatuotot (Kela, muut kuntayhtymät ym.) Muut tulot TULOT YHTEENSÄ Vakuutan, että menot sekä tulot ovat lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä annetun lain (1009/2008) mukaisista tutkimuksista aiheutuvia, toiminnan asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeellisina pidettäviä kustannuk- sia. PAIKKA JA AIKA ALLEKIRJOITUS JA VIRKA-ASEMA __________________________________ ____________________________ ___________________________________ Nimenselvennys ___________________________________ Virka-asema SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 65 Liite 2 KERTOMUSTIEDOT HENKILÖSTÖ (henkilötyövuosina) Erikoislääkäri (htv) Oikeuspsykiatriaan perehtynyt psykologi (htv) Sosiaalityöntekijä (htv) Sairaanhoitaja (htv) Osastonsihteeri /toimistosihteeri (htv) Muu henkilö (htv) Henkilöstö yhteensä (htv) HENKILÖSTÖN KOULUTUS 1.1. -31.12. Täydennyskoulutus (päivät yhteensä) Työnohjaus (ohjauskerrat yhteensä) TUTKITTUJEN MÄÄRÄ Tutkittujen määrä yhteensä 1.1.-31.12. TUTKIMUKSET 1.1.- 31.12. Virka-apupyynnöt, yhteensä Tehdyt tutkimukset, yhteensä Annetut lausunnot, yhteensä TOIMENPITEET 1.1. - 31.12 Somaattiset tutkimukset, kpl yhteensä Lasten kuulemiset, kpl yhteensä Vanhempien, omaisten ja muiden läheisten kuulemiset, yhteensä, kpl yhteensä Verkostoneuvottelut, kpl yhteensä Oikeudenkäynteihin osallistumiset, kerrat yhteensä TUTKIMUSTEN KESTO (ajat ilmoitettuna virka-apupyynnön saapumisesta) Tutkimusten käynnistymiseen kulunut aika (keskiarvo, virka-apu- pyynnön saapumisesta ensimmäiseen viranomaisneuvotteluun) Tutkimuksiin käytetty aika (keskiarvo virka-apu pyynnön saapumi- sesta tutkimuksen päättymiseen) Lausunnon valmistumiseen käytetty aika (keskiarvo, virka-apupyyn- nön saapumisesta) KUSTANNUKSET Tutkimuksen keskihinta (valtionkorvaukseen oikeuttavat kustannuk- set/tehdyt tutkimukset) SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 66 Lähteet Ellonen Noora & Rantaeskola Satu (toim.) (2016) Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 24. Ellonen Noora (toim.) (2013) Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaa- lirikoksissa. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 20. Esitutkintalaki (22.7.2011/805) Käypä hoito -suositus: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen. Duo- decim. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi34040. Haettu 6.2.2017. Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämi- sestä (19.12.2008/1009) Lastensuojelulaki (13.4.2007/417) Paatero, Mikko & Lausmaa, Heikki (2013) Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisi- toiminnassa ja esitutkinnassa. Poliisihallitus: Ohje. Rikoslaki (19.12.1889/39) Sinkkonen Minna & Mäkelä Jukka (toim.) (2017) LASTA-hanke: Kokemuksia viran- omaisten yhteistyön ja tietojenvaihdon koordinoinnista lapseen kohdistuneissa pa- hoinpitely- tai seksuaalirikoksen epäilytilanteissa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 2/2017. Suomen virallinen tilasto (SVT): Rikos- ja pakkokeinotilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=2342-9151. Viranomaisten tietoon tullut rikollisuus 2014, Liitetaulukko 1. Eräi- den rikostyyppien kehitys 2010 - 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.1.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rpk/2014/13/rpk_2014_13_2015-03- 31_tau_001_fi.htm Taskinen Sirpa (toim.) (2008) Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilös- tölle. Helsinki: Stakes, oppaita 55. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 32/2018 67 Taskinen Sirpa (toim.) (2003) Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen: Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilös- tölle. Helsinki: Stakes, oppaita 55. Sosiaali- ja terveysministeriön materiaalit Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvit- tämisen järjestämisestä (HE 126/2008 vp) Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvit- tämisen järjestämisestä annetun lain muuttamisesta (HE 127/2013 vp) Kirje 2013: Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämi- sen järjestämisestä Kustannuslomake: lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittäminen Mallisopimus: Sopimus lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämistä koske- vien palvelujen järjestämisestä Ohjeet lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestämisestä Saatekirje 2010: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen liittyvien tietojen ilmoittaminen Taulukko: Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittäminen. Tutkimuskohtaiset tiedot. Valtionkorvausselvitys JULKAISUJEN LATAAMINEN: julkaisut.valtioneuvosto. ISSN 2242-0037 (PDF) ISBN 978-952-00-3986-8 (PDF)