Suomessa kansalaisten oma-aloitteisella toiminnalla ja yhteistyöhön perustuvalla aktiivisuudella on ollut ja on merkittävä roolinsa. Suomalaista yhteiskuntaa ovat pitkään olleet rakentamassa myös liikunta- ja urheiluseurat. Vuoden 1990 jälkeen lähes joka neljäs Suomessa perustettu yhdistys toimii liikunnan alalla. Seurat ovat keskeisessä asemassa suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Liikuntakulttuurin moninaistumisesta huolimatta seurat ovat organi- soidun liikunta- ja urheilutoiminnan ydinyksiköitä. Niiden merkitys niin huippu- ja kilpaurheilun kuin harrasteliikunnankin näkökulmasta on suuri. Ennen kaikkea lasten ja nuorten liikuttajina ja liikuntaan sosiaa- listajina seurojen rooli on nykytilanteessa jokseenkin korvaamaton. Suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat − tilanne, muutokset ja tulevaisuus Pasi Koski ja Pasi Mäenpää Keskimäärin suomalaisissa seuroissa on 359 jäsentä. Puolessa seu- roista on enintään 165 jäsentä. Pienien seurojen osuus on suuri. Enintään sadan jäsenen seuroja on 39 prosenttia. Keskikokoisia yli sadan mutta enintään 500 jäsenen seuroja on 43 prosenttia. Suu- ria yli 500 jäsenen seuroja on vähän alle viidennes (18 %). Kuvio 2. Seurojen jakauma jäsenmäärän mukaan (%). Lapsista yhdeksän kymmenestä vähintäänkin kokeilee seuratoi- minnassa mukanaoloa. Noin 60 prosenttia 9–15-vuotiaista suo- malaislapsesta on mukana seuratoiminnassa. Aikuisista seurojen jäseniä on 13 prosenttia. Seuran vuoSitulot Seurat keräävät vuosittain taloudellisia resursseja toimintaansa 126 000 euroa seuraa kohden. Vuositulot jäävät alle 50 000 euron kahdessa seurassa kolmesta (64 %), yli tuon summan mutta enin- tään puoleen miljoonaan ne asettuvat 30 prosentissa seuroja ja yli puolen miljoonan lukema vuosituloissa on kuudella prosentilla. Talousluvuiltaan suurimman kuuden prosentin seurojen tulot kattaa yli puolet kaikkien seurojen tuloista. PäätoimiSet ja oSa-aiKaiSet työnteKijät • Viidesosassa (21 %) seuroja on päätoiminen työntekijä, yhteensä noin 5 100 työntekijää. • Kolmasosassa (35 %) seuroja on osa-aikainen työntekijä, yhteensä noin 28 500 työntekijää. • Päätoimiset ja osa-aikaiset työntekijät tekevät vuosittain seuroissa noin 10 000 henkilötyövuoden työt. oloSuhteet Suurin osa seuratoiminnasta toteutetaan edelleen kunnallisissa liikuntatiloissa. Omia tiloja on käytössä 20 prosentilla seuroista. Yksityisiä tiloja vuokraa 44 prosenttia seuroista. Reilulla kolmanneksella seuroista päätarkoituksena on kunto- ja harrasteliikunnan edistäminen, vajaa kolmannes keskittyy ennen kaikkea kilpaurheiluun ja loput pyrkii huolehtimaan näistä kum- mastakin osa-alueesta tasapuolisesti. Kuvio 1. Seuran toiminnan päätarkoitus (%). Valtaosa (70 %) seuroista on yhden lajin erikoisseuroja. Kahden lajin seuroja on 11 prosenttia. Vähintään kolme lajia löytyy 15 pro- sentin toimintaohjelmasta. Neljä prosenttia seuroista ilmoittaa, ettei heidän toimintansa ole lajikeskeistä. Seuramääriltään isoimpia lajeja ovat: • jalkapallo (930 seuraa) • salibandy (850) • yleisurheilu (630) • ratsastus (512) • hiihto (500) • voimistelu (374) 1. Liikunta- ja urheilu- seuratoiminta pähkinänkuoressa Tarkkaa tietoa maassa aktiivisesti toimivien seurojen määrästä ei ole. Suomessa on perustettu historian aikana noin 30 000 liikunta- ja urheiluseuraa. Yhdistysrekisterin mukaan tällä hetkellä toimivia on noin 14 000. Kuntien tietojen mukaan toimivien seurojen määrä on 9 000−11 000. 70 % seuroista on yhden lajin erikoisseuroja 0 10 20 30 40 50 Pienet jäseniä 1–100 KesKisuuret jäseniä 101–500 suuret jäseniä yli 500 39 % 43 % 18 % 0 10 20 30 40 Liikunnan harrastus ilman saavutus- tavoitteita Kilpaurheilussa vähintään maakunnalliseen tasoon pyrkivät sekä kilpa, että harraste nuorisokasvatus 38 % 31 % 29 % 2 % 2. Seurojen ja seuratoiminnan oleellisimpia muutoksia KaSvua ja KehityStä • Edeltäneen kymmenen vuoden aikana noin puolessa seuroista jäsenmäärä on kasvanut, viidenneksessä se on pysynyt ennal- laan ja neljänneksessä jäsenmäärä on vähentynyt. • Seurat ovat aiempaa suurempia talouden toimijoita, suoraan ja välillisesti. Kuvio 3. Seuran vuositulojen keskiarvon kehitys (€). • Suotuisa kehitys on jatkunut ja kokemukset viime vuosi- kymmenen kehityksestä seuroissa ovat pääosin positiivisia. • Liikunnan toimiala on entistä suurempi ja vahvempi osa kolmannen sektorin kokonaisuutta. moniarvoiStumiSta ja monimuotoiStumiSta – PolariSaatio liSääntynyt • Lapset tulevat seuratoimintaan mukaan yhä nuorempina. Lähes 60 prosenttia on mukana seuratoiminnassa ennen kouluun menoa. Seurojen toiminnallinen tarjonta eri ryhmille on monipuolistunut. Esimerkiksi ikääntyneille vähintään kah- desti kuukaudessa liikuntaa tarjoaa jo kolmasosa seuroista. • Seurakentän polarisaatio on vahvistunut. Yhtäältä pienten ja toisaalta suurten seurojen suhteellinen osuus on kasvanut. • Erot kasvukeskusten ja haja-asutusalueiden seurojen toiminta- ympäristöissä ja -edellytyksissä ovat suurentuneet. • Liikuntamuotojen ja organisoitumisen kirjo entistä moninai- sempaa (oy-seurat, ”konserniseurat”, fuusioseurat, alueelliset seurat, tallit/teamit, autonomiset ”kevytseurat”, jne). ammattimaiSuuS liSääntynyt – vaPaaehtoiSuuS muuttunut • Odotukset ja vaatimukset seurojen toiminnalta ja sen laadulta ovat kasvaneet. Toiminnan laatu ja toimijoiden asiantuntemus on kohentunut. Päätoimisten palkattujen työntekijöiden määrä seuroissa on lähes kaksinkertaistunut edeltäneen kymmenen vuoden aikana. Ammattimainen ote tekemisessä on vahvis- tunut, eikä ammattimaisuus ole enää vain suurten kilpaseu- rojen piirre. • Seuraa kohden aktiivisia vapaaehtoistoimijoita on enemmän kuin aiemmin, mutta tekijöiden tarve laajentuneessa toimin- nassa on jatkuvaa. Vapaaehtoisten sitoutuminen on lyhytjän- nitteistä ja uusien löytäminen koetaan vaikeaksi. toimintaKulttuuri ja toimintaedellytyKSet muuttuneet • Seuroissa toiminta ja sen organisointi ovat keskittyneet entistä enemmän ryhmien ja joukkueiden tasolle. • Liikuntapaikkojen maksullisuus on yleistynyt. Olosuhdeasiat työllistävät enemmän ja kustannukset ovat nousseet. • Kuntarajojen merkitys on vähentynyt. Osallistujat tulevat yhä laajemmalta alueelta ja osa seuroista järjestää toimintaa jo useamman kunnan alueella. • Naisten rooli ja toimintamahdollisuudet seuroissa ovat van- kistuneet ja laajentuneet – jäsenistä naisia on 43 %, toimi- kuntien jäsenistä 44 %, hallituksen jäsenistä 40 % ja puheen- johtajista 26 %. Naisten rooli on vahvistunut 0 40 000 80 000 120 000 1986 1996 2006 2016 46 000 € 41 000 € 66 000 € 126 000 € 0 10 20 30 13 % 17 % 20 % 26 % 1986 1996 2006 2016 Kuvio 4. naispuheenjohtajien osuuden kehitys seuroissa (%). yleiSymPäriStö muuttuu edelleen Työelämän vaatimustason nousu on uhka vapaaeh- toistoiminnalle. Istuvan elämäntavan yleistyminen lisää liikuntatoiminnan vastuuta ja kysyntää. Väestön varallisuuden kasvu ja toisaalta kasvava taloudellinen eriarvoisuus johtavat erilaisiin odotuksiin ja tarpeisiin seuratoiminnalta. Kasvaneen koulutustason myötä yhä moninaisempaa osaamista riittää seuroihinkin. Kansainvälistyminen ja teknologian kehitys luovat seuratoiminnan kehittämiselle monia mahdolli- suuksia. Kuntakentän muutokset ja kuntatalouden haasteet muuttavat kuntien roolia laajenevan seura- toiminnan tukena. jatKuuKo eriKoiStuminen ja eriytyminen? • Jatkuuko suurten ja ammattimaisten seurojen määrän kasvu? Väheneekö keskikokoisten seuro- jen osuus? Entä kääntyykö seurojen kokonais- määrä laskuun, kuten on muutamassa Pohjois- Euroopan maassa tapahtunut? • Jatkuuko pienten seurojen määrän kasvu? Kuinka tätä kirjavaa kansalaisaktiivisuuden muotoa tue- taan suurten ja perinteisten seurojen rinnalla? • Kasvavatko erot kasvukeskusten ja haja-asutus- alueiden seuratoiminnassa edelleen? • Missä kulkee liikunta- ja urheiluseuratoiminnan rajat? Tarvitaanko liikunta- ja urheiluseuran tar- kempaa vai väljempää määrittelyä? Onko mah- dollista tukea kaikkia uusia ja pieniä erikoislajien seuroja? • Voidaanko 2020-luvulla monimuotoista seuratoi- mintaa enää ymmärtää ja hallinnoida vain yhdellä perinteisellä ”kansallisromanttisella” ajattelutavalla? jatKuuKo laatuvaatimuSten nouSu ja Seura- toiminnan ammattimaiStuminen? • Kuinka paljon paremmasta laadusta ollaan valmiita maksamaan? Kuinka kalliiksi seuraurheilu voi tulla? Syntyykö kalliin seuratoiminnan rinnalle halvem- paa kilpailevaa toimintaa? • Kuinka kaukaa liikkuja tai urheilija on valmis hake- maan sopivaa seuraa, parempia olosuhteita ja oman tasoisia kilpailuja? Lisääntyvätkö seuravaih- dot ja seuratoimintaan liittyvä matkustaminen edelleen? • Miten ammattimaistuminen ja päätoimisuus ke- hittyvät 2020-luvulla? Maksetaanko jatkossa seu- 3. Tulevaisuus? Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat myös seuroihin ja koko seurakenttään. Nuorten määrä on laskussa, mutta ikäänty- neiden yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa. Edelleen jatkuva kaupungistumiskehitys merkitsee seurojen kannalta yhtäältä kasvavia paineita kasvukeskuksissa ja vastaavasti hiipuvia resursseja muuttoliikkeessä menettävillä paikka- kunnilla. roissa palkkaa yhä useammalle – urheilijoille, valmentajille, ohjaajille, seurahallinnolle, tuoma- reille …mutta myös tapahtumajärjestäjille, toimit- sijoille, joukkueenjohtajille? KuinKa Seurojen toimintalogiiKKa muuttuu? • Korostuuko ammattimaisuus ja markkinalogiikka seurajohtajien ajattelussa vahvemmin? Jääkö tilaa perinteiselle ajatukselle seurasta yhdessä tekemi- sen yhteisönä? • Pitäisikö jatkossa seuroissa vaalia enemmän vapaaehtoisuutta vai edistää ammattimaistumista? Kuinka vapaaehtoisuutta kunnioittavaa ammatti- maisuutta tulisi rakentaa? • Onko vapaaehtoistyö enää vapaaehtoista? Ovat- ko kaikille mukanaolijoille kuuluvat ”velvoitetal- koot” lisääntymässä? • Tuleeko joukkueiden ja ryhmien autonomiasta toimintaa vahvistava rikkaus vai seuran yhteisölli- syyttä ja yhtenäisyyttä hajottava tekijä? • Miten järjestödemokratiaa tulisi uudistaa? Kuinka puheenjohtajuutta, hallitustyötä ja vuosikokouksia voisi uudistaa nuorempia sukupolvia kiinnostaviksi? • Voiko seuratoiminnan laatu parantua ja toiminta laajentua ilman seuran panostusta olosuhteisiin? miten Seuratoiminnan arvoStuS ja toiminta- edellytyKSet Kehittyvät? • Mikä on seurojen rooli huippu-urheilussa 2020- luvulla? Jääkö seuroille roolia lajiliittojen, Olympiakomitean, akatemioiden, urheiluopisto- jen, urheiluoppilaitosten, yritysten sekä valmen- nus- ja manageritallien rinnalla? • Pystyvätkö seurat vastaamaan kasvavaan harraste- liikunnan ja -urheilun kysyntään? • Kuinka paljon kunnat pystyvät laajentunutta ja monimuotoistunutta seuratoimintaa vielä tuke- maan ja luomaan uusia olosuhteita? Onko seu- roilla halua luoda omia olosuhteita ja olla kunnalle entistä vaikuttavampi kumppani? • Miten lainsäädäntö ja verottajan linjaukset mää- rittävät 2020-luvun seuratoimintaa? Kuinka yh- distys- ja yritystoimintaa määritetään ja arvote- taan tässä kokonaisuudessa? • Rakentuuko suomalainen yhteiskunta jatkossakin julkishallinnon, liiketoiminnan ja kansalaistoimin- nan tasapainoiselle yhteistyölle? lähteet european Commission 2018b. special eurobarometer 472 report. sport and physical activity. ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopi- nion/index.cfm/resultDoc/download/.../82432 (viitattu 8.5. 2018) Koski, P. 2013. Liikunta- ja urheiluseuroja koskeva tietopohja ja sen kehittäminen. teoksessa Liikunnan kansalaistoiminnan tietopohja. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:6. Helsinki: Valtion liikunta- neuvosto. 18−42. Koski, P. & Mäenpää, P. (2018) suomalaiset liikunta- ja urheiluseurat muutoksessa 1986−2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:25. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. raportin voit ladata ja lukea osoitteessa https://minedu.fi/julkaisu?pubid=urn:isBn:978-952-263-575-4 turun ylioPiSto suomalaiset liikuntaja urheiluseurat − tilanne, muutokset ja tulevaisuus. raporttitiivistelmä. isBn:978-952-263-593-8 Ulkoasu ja taitto: Graafinen suunnittelu Pirjo uusitalo-Aura Kuvat: Antero Aaltonen / Leonatan Oy (kuvat 1,3,4) Juha tuomi / Kuvatoimisto rodeo (kuva 2)