MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA BETÄNKANDEN OCH UTLÅTANDEN Lapsiin kohdistuvat törkeät seksuaalirikokset Lausuntotiivistelmä 40 2018 Mietintöjä ja lausuntoja 40 /2018 Lapsiin kohdistuvat törkeät seksuaalirikokset Lausuntotiivistelmä Oikeusministeriö Helsinki 2018 Oikeusministeriö ISBN PDF: 978-952-259-719-9 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, julkaisutuotanto Helsinki 2018 Kuvailulehti Julkaisija Oikeusministeriö 25.10.2018 Tekijät Ville Hinkkanen Julkaisun nimi Lapsiin kohdistuvat törkeät seksuaalirikokset Lausuntotiivistelmä Julkaisusarjan nimi ja numero Oikeusministeriön julkaisu 40/2018 Diaari/hankenumero VN/4346/2018 Teema Mietintöjä ja lausuntoja ISBN PDF 978-952-259-719-9 ISSN PDF 1798-7105 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-719-9 Sivumäärä 84 Kieli suomi Asiasanat rikosoikeus, seksuaalirikokset, rangaistukset Tiivistelmä Lausuntopyynnön kohteena olleessa luonnoksessa hallituksen esitykseksi ehdotetaan, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettaisiin 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta ja että säädettäisiin erillinen rangaistussäännös (törkeä lapsenraiskaus, 4–12 vuotta vankeutta) tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan samanaikaisesti törkeää raiskausta ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä. Oikeusministeriö pyysi luonnoksesta lausunnon 48 viranomaiselta, organisaatiolta, järjestöltä ja asiantuntijalta. Pyydettyjä lausuntoja saapui 32. Lisäksi lausunnon antoi 7 yksityishenkilöä. Lausunnonantajat pitivät ehdotuksen tavoitteita kannatettavina. Näkemykset yksityiskohtaisesta toteutuksesta kuitenkin jakautuivat. Lähes kolme neljännestä kantansa ilmaisseista pyydetyistä lausunnonantajista ilmoitti kannattavansa esitystä kokonaisuutena tai osittain. Huomattava osa lausunnonantajista katsoi, että uudistus tulisi toteuttaa osana laajempaa rikoslain 20 lukua koskevaa kokonaisuudistusta. Lausunnonantajat kiinnittivät huomiota erityisesti siihen, etteivät kaikki pieniin lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet täytä raiskausrikoksen tunnusmerkistöä, eikä esitys toisi tähän ongelmaan korjausta. Esitysluonnoksen mukaan raiskausrikosten sääntelytekniikkaan liittyviä kysymyksiä (kokonaisuudistus) arvioidaan oikeusministeriössä erikseen. Kustantaja Oikeusministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Justitieministeriet 25.10.2018 Författare Ville Hinkkanen Publikationens titel Grova sexualbrott mot barn. Remissammandrag Publikationsseriens namn och nummer Justitieministeriets publikation 40/2018 Diarie- /projektnummer VN/4346/2018 Tema Betänkanden och utlåtanden ISBN PDF 978-952-259-719-9 ISSN PDF 1798-7105 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-719-9 Sidantal 84 Språk finska Nyckelord straffrätt, sexualbrott, straff Referat I utkastet till regeringens proposition som skickades på remiss föreslås att maximistraffet för sexuellt utnyttjande av barn ska höjas från fyra till sex år i fängelse och att det ska utfärdas en särskild straffbestämmelse (grov våldtäkt av barn, straffskala fängelse i 4–12 år) för sådana fall, där man i dagens läge samtidigt tillämpar bestämmelserna om grov våldtäkt och bestämmelserna om sexuellt utnyttjande av barn . Justitieministeriet sände utkastet på remiss till 48 myndigheter, organisationer, sammanslutningar och sakkunniga. Av dessa instanser inkom 32 utlåtanden. Dessutom lämnade 7 privatpersoner ett yttrande om propositionsutkastet. Remissinstanserna understödde förslagen i propositionsutkastet. Åsikterna om detaljerna för genomförandet var dock delade. Nästan tre fjärdedelar av de instanser av vilka utlåtande begärts och som uttryckt sin åsikt om saken ansåg att propositionen kan understödas som helhet eller delvis. En betydande del av remissinstanserna ansåg att reformen bör genomföras i samband med en mer omfattande översyn av 20 kap. i strafflagen. Remissinstanserna påpekade särskilt att alla samlag med små barn inte uppfyller rekvisitet för våldtäktsbrott och att propositionen inte skulle åtgärda detta problem. Enligt propositionsutkastet ska regleringstekniska frågor i anslutning till våldtäktsbrott (total översyn) bedömas skilt vid justitieministeriet. Förläggare Justitieministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö 1 Johdanto ...................................................................................................... 6 1.1 Lausuntopyyntö ............................................................................................................. 7 1.2 Lausunnot ..................................................................................................................... 8 2 Yleisesti lausunnoista ................................................................................ 9 2.1 Lausunnonantajien yleiset huomiot ............................................................................. 11 3 Seksuaalirikoksia koskeva kokonaisuudistus ....................................... 21 4 Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus .................. 31 5 Törkeä lapsenraiskaus ............................................................................. 43 6 Esityksen vaikutukset .............................................................................. 68 7 Säätämisjärjestys ja valtiosääntöoikeus ................................................ 76 8 Muut huomiot ............................................................................................ 77 8.1 Ennaltaehkäisy, kuntoutus ja uhrien tuki ..................................................................... 77 8.2 Prosessuaaliset seikat ja vanhentuminen ................................................................... 81 8.3 Vahingonkorvaukset .................................................................................................... 82 8.4 Seuraamusten täytäntöönpano ................................................................................... 83 8.5 Kuvatallenteita koskeva sääntely ................................................................................ 83 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 6 1 Johdanto Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategisen ohjelman (29.5.2015) mukaan oi- keuspolitiikan eräänä tavoitteena on, että rangaistukset vastaavat yleistä oikeustajua (s. 36). Ohjelman mukaan varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa tarkistetaan. Oikeusministeriössä laadittiin syksyllä 2017 ja alkuvuonna 2018 arviomuistio, jossa tarkasteltiin rangaistusten oikeasuhtaisuutta eräissä rikoslajeissa sekä eräitä tähän liittyviä seuraamusjärjestelmää ja tunnusmerkistöjä koskevia muita kysymyksiä. Ri- koslajeista tarkastelun kohteena olivat eräät seksuaali-, väkivalta-, talous- ja ratti- juopumusrikokset. Muistiossa ehdotettiin useita toimenpiteitä, joiden toteuttamismah- dollisuuksia ja vaikutuksia voitaisiin arvioida erillisissä lainvalmisteluhankkeissa. Seksuaalirikosten rangaistusten osalta arviomuistiossa ehdotettiin, että ensisijaisena toimenpiteenä selvitettäisiin vuosien 2011 ja 2014 lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö rikostilastoista ilmeneviä lukumäärätietoja laajemmin. Toissijaisesti ehdotettiin, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettaisiin 4 vuodesta 6 vuoteen vankeutta ja että säädettäisiin erillinen rangaistussäännös (tör- keä lapsenraiskaus, rangaistusasteikko 4–12 vuotta vankeutta) tapauksiin, joissa ny- kyisin sovelletaan samanaikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä. Valtioneuvosto linjasi asian jatkovalmistelusta kehysriihessä. Valtioneuvosto hyväksyi 13.4.2018 julkisen talouden suunnitelman vuosille 2019–2022. Suunnitelmassa osoi- tettiin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustason tarkistamisesta aiheutu- viin menoihin 0,435 miljoonaa euroa resursseja vuodelle 2020 ja 0,87 miljoonaa euroa vuosille 2021 ja 2022. Oikeusministeriössä valmisteltiin linjauksen mukaisesti virkatyönä luonnos hallituksen esitykseksi, jolla toteutettaisiin arviomuistion toissijaiset ehdotukset. Luonnos on julkaistu Lausuntopalvelu.fi-palvelun verkkosivuilla osoitteessa https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=d8b41f56-c70c- 42e4-853d-7276aca9739b. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 7 1.1 Lausuntopyyntö Oikeusministeriö pyysi HE-luonnoksesta lausunnon seuraavilta viranomaisilta, organi- saatioilta ja asiantuntijoilta (lausunnon toimittaneet tahot on merkitty tähdellä *): • sisäministeriö* • valtiovarainministeriö • sosiaali- ja terveysministeriö • valtioneuvoston oikeuskansleri* • eduskunnan oikeusasiamies (ilmoitti, ettei anna lausuntoa) • korkein oikeus (varattiin tilaisuus antaa lausunto) • Helsingin hovioikeus* • Itä-Suomen hovioikeus* • Helsingin käräjäoikeus* • Pirkanmaan käräjäoikeus* • Oulun käräjäoikeus* • Valtakunnansyyttäjänvirasto* • Helsingin syyttäjänvirasto • Länsi-Suomen syyttäjänvirasto* • Rikosseuraamuslaitos* • Poliisihallitus* • Keskusrikospoliisi (antoi lausunnon Poliisihallitukselle) • Helsingin poliisilaitos* • Sisä-Suomen poliisilaitos* • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos • Lapsiasiavaltuutettu* • Helsingin yliopisto / Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti • Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund ry* • Suomen Syyttäjäyhdistys ry* • Suomen Asianajajaliitto* • Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry* • Auktorisoidut Lakimiehet – Auktoriserade Jurister ry • Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry – Finlands Polisorganisationers För- bund rf* • Vankilavirkailijain Liitto VVL ry* OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 8 • Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe ry • Oikeuspoliittinen yhdistys – Rättspolitiska föreningen Demla ry* • Suomen Kriminalistiyhdistys – Kriminalistföreningen i Finland r.y. • rikosoikeuden ja kriminologian professori Tapio Lappi-Seppälä • rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio* • rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki* • prosessioikeuden professori Johanna Niemi • rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen* • Amnesty International Suomen osasto ry, Amnesty International Fin- ländska sektionen rf* • Kriminaalihuollon tukisäätiö sr* • Lasten perusoikeudet – Children's Fundamental Rights ry* • Lastensuojelun Keskusliitto ry* • Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Mannerheims Barnskyddsförbund rf* • Pelastakaa Lapset ry* • Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry* • Rikosuhripäivystys • Sexpo-säätiö sr • Setlementti Tampere ry / Välitä-hanke* • SERITA-hanke. 1.2 Lausunnot Lausunto pyydettiin 48 taholta ja näiltä vastauksia lausuntopyyntöön saatiin 32. Li- säksi lausunnon antoi seitsemän yksityishenkilöä. Tämä lausuntotiivistelmä sisältää teemoittaisen koosteen lausuntojen sisällöstä. Kysy- myksessä on tiivistelmä eikä lausuntojen koko sisältöä ole välttämättä toistettu yksi- tyiskohtaisesti. Lausumia on tiivistelmää varten lyhennetty, ryhmitelty uudestaan ja nii- den kieliasua on yhtenäistetty. Lauseita on myös siirretty eri otsikoiden alle siten, että kutakin teemaa koskevat lausumat on pyritty kokoamaan saman otsikon sisään. Alle- viivaukset ovat tiivistelmän toimittajan lisäämiä. Alkuperäiset lausunnot ovat kokonaisuudessaan saatavissa Valtioneuvoston hankere- kisteristä osoitteesta https://oikeusministerio.fi/hanke/-/hankesivu/hanke?tun- nus=OM025%3A00%2F2018. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 9 2 Yleisesti lausunnoista Lausunnonantajat pitävät ehdotuksen tavoitteita pääsääntöisesti kannatettavina, mutta näkemykset yksityiskohtaisesti toteutuksesta jakautuvat. Lausuntopyynnön jakelulistalla olleista tahoista 28 ilmoitti yleisen esitystä koskevan kantansa joko nimenomaisesti tätä koskevassa kysymyksessä tai lausunnon teks- tissä. Pyydetyistä lausunnonantajista esitystä kokonaisuutena ilmoittivat kannattavansa pääosin tai kokonaan seuraavat tahot (11 kpl; 39 % kantansa ilmoittaneista pyyde- tyistä lausunnonantajista): sisäministeriö, Itä-Suomen hovioikeus, Oulun käräjäoikeus, Poliisihallitus, Sisä-Suomen poliisilaitos, Lapsiasiavaltuutettu, Vankilavirkailijain Liitto VVL ry, Lasten perusoikeudet ry, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Mannerheimin Las- tensuojeluliitto ry sekä rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Esitystä ilmoittivat kannattavansa osittain (9 kpl; 32 % kantansa ilmoittaneista pyyde- tyistä lausunnonantajista) Helsingin käräjäoikeus, VKSV, Länsi-Suomen syyttäjänvi- rasto, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Suomen Lakimiesliitto, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, Pelastakaa Lapset ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry ja Setlementti Tampere ry. Lausunnoista ilmenee, että esitystä vastustavat (8 kpl; 29 %) Helsingin hovioikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Suomen tuomariliitto ry, Suomen Asianajajaliitto, rikosoi- keuden professori Kimmo Nuotio, rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki, Am- nesty International Suomen osasto ry ja Kriminaalihuollon tukisäätiö sr. Merkittävin kritiikin aihe on muutoksen toteuttaminen osittaisuudistuksena. Huomat- tava osa lausunnonantajista katsoo, että uudistus tulisi toteuttaa osana lapsiin kohdis- tuvia seksuaalirikoksia tai koko rikoslain 20 lukua koskevaa kokonaisuudistusta tai että nyt muutettavaksi ehdotettua sääntelyä tulisi arvioida yhdessä raiskausrikoksia koskevan sääntelyn kanssa (mm. Helsingin hovioikeus, Helsingin käräjäoikeus, Pir- kanmaan käräjäoikeus, VKSV, Länsi-Suomen syyttäjänvirasto, Suomen tuomariliitto ry, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Amnesty International Suomen osasto ry, Pelastakaa Lapset ry, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry, Setlementti Tampere ry, rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki) taikka että ehdotetun uudistuksen sijaan tulisi toteuttaa seksuaalirikoksia koskevia muita muutoksia (mm. Helsingin käräjäoikeus, rikosoikeu- den professori Kimmo Nuotio). Monet lausunnonantajat (muun muassa Helsingin poliisilaitos, Suomen Lakimiesliitto ry, Suomen Asianajajaliitto sekä rikosoikeuden professorit Kimmo Nuotio ja Minna OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 10 Kimpimäki) pitävät rangaistustason asemesta keskeisimpänä ongelmana sitä, etteivät kaikki lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet täytä raiskausrikoksen tunnusmerkistöä eikä esitys toisi tähän ongelmaan korjausta. Lisäksi lausunnoissa tuodaan esille muun muassa tarve muuttaa raiskausrikoksia koskeva sääntely suostumusperusteiseksi ja siirtää lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä kuvatallenteita koskeva sääntely rikoslain 20 lukuun. Osa lausunnonantajista viittaa siihen, ettei esityksen vaikutukset jäisivät vähäisiksi (mm. Helsingin käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Suomen Asianajajaliitto, Suo- men Lakimiesliitto ry, Suomen tuomariliitto ry, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, Amnesty International Suomen osasto ry, Setlementti Tampere ry, rikosoikeuden pro- fessori Minna Kimpimäki). Eräät lausunnonantajat katsovat lisäksi, että enimmäisran- gaistuksen korottamisen sijaan tai asemesta tulisi tai olisi vaikuttavampaa korottaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta tai olisi aihetta harkita sen korottamista (esimerkiksi Valtakunnansyyttäjänvirasto, Länsi-Suomen syyttäjänvi- rasto, Poliisihallitus, Helsingin poliisilaitos, Suomen Syyttäjäyhdistys ry, Suomen Laki- miesliitto ry, Lasten perusoikeudet ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Setlementti Tampere ry, rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki). Toi- saalta osa ilmoittaa nimenomaisesti vastustavansa vähimmäisrangaistuksen korotta- mista (Oulun käräjäoikeus). Kritiikissä viitataan myös siihen arviomuistiossakin esiin tuotuun seikkaan, että ennen lainsäädännön uudistamista tulisi selvittää aikaisempien uudistusten vaikutukset (mm. Valtakunnansyyttäjänvirasto, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, Suomen tuomari- liitto ry, Suomen Lakimiesliitto ry, Kriminaalihuollon tukisäätiö sr, Lastensuojelun Kes- kusliitto ry). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 11 2.1 Lausunnonantajien yleiset huomiot • ehdotuksen tavoitteet ovat kannatettavia (useat lausunnonantajat) • keskeisin ongelma on, etteivät kaikki lapsiin kohdistuvat sukupuo- liyhteydet täytä raiskausrikoksen tunnusmerkistöä eikä esitys toisi tähän ongelmaan korjausta (mm. Helsingin poliisilaitos, Suomen Lakimiesliitto ry, Suomen Asianajajaliitto sekä rikosoikeuden pro- fessorit Kimmo Nuotio ja Minna Kimpimäki) • tulisi selvittää aikaisempien uudistusten vaikutukset (Valtakunnan- syyttäjänvirasto, Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, Suomen tuo- mariliitto ry, Suomen Lakimiesliitto ry, Kriminaalihuollon tukisäätiö sr, Lastensuojelun Keskusliitto ry) • kustannus–hyöty-analyysit ovat ongelmallisia (Suomen Lakimies- liitto ry, Suomen tuomariliitto ry, rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki) • rikosten ehkäiseminen rangaistusten avulla on suhteettoman kal- lista (Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry, rikosoikeuden profes- sori Kimmo Nuotio) • ehdotettu lainsäädäntö panee toimeen muun muassa Lanzaroten sopimukseen ja Istanbulin sopimukseen liityviä kansainvälisiä vel- voitteita (Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry) Sisäministeriö Esitysluonnoksessa mainitun mukaisesti rikoslain (39/1889) 20 lukua on uudistettu kattavasti. Siihen nähden lapsia koskevien seksuaalirikossäännösten uudistaminen on perusteltua, jotta rikoslain 20 luku pysyy johdonmukaisena kokonaisuutena. Ehdo- tetut rangaistussäännökset olisivat oikeudenmukaisessa suhteessa tekojen vahingolli- suuteen ja moitittavuuteen. Rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan a–c alakohtien esitöiden määrittelyt ovat edelleen sisällöltään ajankohtaisia huomioiden lainkohdilla suojeltavien oikeushy- vien painoarvo. Rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohdan tarkoitta- masta luottamusaseman määritelmästä todetaan erikseen, että sen on perusteltua olla laaja. Tämä sen vuoksi, että luottamusasemassa olevalla aikuisella on edellytyk- set itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja päätöksentekoon. Näin ollen on johdonmu- kaista, että luottamusasemasta seuraa korotettu vastuu ja viime kädessä korotettu rangaistusuhka. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 12 Kokonaisrikollisuutta koskevien tietojen perusteella lapsen seksuaalisen hyväksikäy- tön kiinnijäämisriskin on todettu olevan korkea. Kiinnijäämisriskin lisääminen ja sitä myötä lapsen ruumiillisen koskemattomuuden sekä oikeuksien suojaaminen lainsää- däntötoimilla on perusteltu toimenpide. Poliisiosasto kannattaa kokonaisuudessaan luonnosta hallituksen esitykseksi. Poliisihallitus Lakiluonnos on erittäin hyvin ja huolellisesti valmisteltu. Ehdotukset ja valitut toimenpi- teet on perusteltu huolellisesti ja perusteluissa on hyödynnetty rikollisuuden tutkimi- sesta syntynyttä tutkimusaineistoa. Luonnosta on arvioitu lisäksi valtiosääntöoikeudel- liselta kannalta unohtamatta kriminalisointiperiaatteiden punnintaa. Yleisesti ottaen voidaankin todeta, että ehdotetuille säännöksille on olemassa oikeasuhtaiset perus- teet. Luonnoksessa tuodaan esiin, että nykyisen hallituksen strategisen ohjelman mukaan oikeuspolitiikan eräänä tavoitteena on, että rangaistukset vastaavat yleistä oikeusta- jua. Tämä on myös seikka, joka näkyy raadollisesti poliisin työssä. Poliisi joutuu päivit- täin kohtaamaan rikosten uhreja ja heidän omaisiaan, jotka kokevat rangaistusten jää- vän yksittäisissä rikosasioissa liian pieniksi rikoksen aiheuttamiin haittoihin nähden. Poliisilla on luonnollisesti esitutkinnassa ja rikosprosessissa oma roolinsa, mutta po- liisi myös tunnistaa työssään esille tulevan sekä julkisen keskustelun kautta sen, että väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistukset koetaan riittämättömiksi suhteessa teon moitittavuuteen – asia korostuu lapsen ollessa rikoksen uhri. Vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 134 alle 15-vuotiaisiin kohdistunutta epäiltyä rais- kausrikosta. 15–17-vuotiaisiin kohdistuneita tekoja oli 271. Alle 15-vuotiaisiin kohdis- tuneista teoista törkeitä raiskauksia oli 40 ja 15–17-vuotiaisiin kohdistuneista törkeitä raiskauksia 48. Lapsiin kohdistuneet teot muodostavat kaikista raiskausrikoksista noin kolmanneksen ja yhteensä epäiltyjä raiskausrikoksia tuli poliisin tietoon 1358. Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinta on poliisille tärkeimpiä prioriteetteja. Tutkinta on lisäksi erittäin vaativaa ja sensitiivistä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 13 Helsingin poliisilaitos Poliisilaitoksen näkemyksen mukaan esityksessä mainitut uudistukset tehostavat osaltaan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellista suojaa erityisesti yleisprevention näkökulmasta. Esitetyt muutokset osoittavat edellä mainitun lisäksi myös lainsäätäjän entistä ankarampaa suhtautumista lapsiin kohdistuviin seksuaaliri- koksiin. Lapsiasiavaltuutettu Esitysluonnos on pääasiallisesti hyvin valmisteltu ja perusteltu. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotettuja muutoksia ja pitää niitä perusteltuina sekä lapsen oikeuksia vahvistavina. Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että lapsi tunnistetaan eri- tyistä suojelua tarvitsevana henkilönä. Lapsiin kohdistuvat rikokset ovat aina vahingol- lisia lapselle ja, siksi on tärkeää arvioida jatkuvasti, ovatko tuomitut rangaistukset oi- keassa suhteessa teon vahingollisuuteen. Suomen Syyttäjäyhdistys ry Aluksi on todettava, että sinällään esityksen tavoite on kannatettava ja perusteltu. Sen sijaan jo tähänastinen sääntely on lukuisten yksittäin tehtyjen uudistusten myötä muo- dostunut sirpaleiseksi ja vaikeasti hallittavaksi ja lain soveltajan kannalta haastavaksi ja tämä linja on jatkumassa, jos nyt jälleen uudistetaan vain yksittäisiä asioita tarkas- telematta kokonaisuutta eli koko rikoslain seksuaalirikoksia koskevaa 20 lukua. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry Lakimiesliitto pitää esityksen tavoitteita lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vähen- tämisestä ja rikoksista aiheutuvien terveyshaittojen ja kärsimyksen ehkäisemistä tär- keinä ja kannatettavina. Lakimiesliitto on jo lausunnossaan 27.4.2018 rangaistusten oikeasuhtaisuudesta to- dennut, että erillisen rangaistussäännöksen säätäminen törkeästä lapsen raiskauk- sesta sekä lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöä koskevan enimmäisrangaistuksen ko- rottaminen ovat lähtökohtaisesti kannatettavia, mikäli ne jatkovalmistelussa katsotaan perustellusti tarpeellisiksi uudistuksiksi. Esityksellä on useampia lisäperusteluja vaativia kohtia. Esityksen kansainvälisestä vertailuosiosta on havaittavissa, että rangaistuskäytäntö Suomessa on ankara verrattuna esityksen verrokkimaihin ja että rangaistuskäytäntö OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 14 on ankaroitunut viime vuosikymmenen aikaan. Myöskään rikollisuustilanne Suomessa ei viittaa tarpeeseen ankaroittaa rangaistuskäytäntöä yleisesti. Esityksen mukaisilla uudistuksilla ei näytä olevan yleisestävää vaikutusta seksuaaliri- kollisuuteen. Lakimiesliitto pitää lähtökohtaisesti hyvänä sitä, että lainvalmistelussa on otettu huo- mioon ehdotetun lainsäädännön taloudelliset vaikutukset mahdollisimman kattavasti. On kuitenkin todettava, että taloudellisen arvioinnin hyöty–haitta-analyysit ovat ongel- mallisia, koska niihin sisältyy paljon epävarmuutta sekä arvovalintoja. Esityksen mu- kainen taloudellinen arviointi soveltuu erityisen huonosti nyt kysymyksessä olevan kal- taiseen rikollisuuteen. Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry SPJL ei katso aiheelliseksi lausua luonnoksesta lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevaksi hallituksen esitykseksi siltä osin, kun kyse on lapsiin kohdistuvien törkei- den seksuaalirikosten rangaistustason tarkastuksista ja uudesta rangaistussäännök- sestä. Esitetyt uudistukset vastaavat lähtökohtaisesti siihen oikeuspoliittiseen tavoit- teeseen, jolla pyritään saattamaan rangaistukset vastaamaan yleistä oikeustajua. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry Luonnoksessa hallituksen esitykseksi oli mukana oikeusvertaileva osuus, jonka kautta lukija löytää Suomen rikoslainsäädännön paikan eurooppalaisessa ja pohjoismai- sessa viitekehyksessä. Esityksessä on myös tarkasteltu ehdotettuja säännösmuutok- sia sekä ultima ratio -periaatteen että hyöty/haitta -punninnan kautta. Taloudellisia vai- kutuksia koskevassa osiossa lukijan huomio kiinnittyi siihen, kuinka paljon yhden ’tör- keän lapsenraiskauksen’ tässä luonnoksessa oletetaan maksavan. Yhdistys ei epäile, etteikö lukuja olisi rakennettu kriittisillä laskennallisilla menetelmillä, mutta yhden nyt tarkoitetun rikoksen ehkäisemisen hinta – noin 1,7 miljoonaa euroa – kuulostaa jok- seenkin suhteettomalta (s. 28). Koska esityksessä arvioidaan, että törkeää lapsenrais- kausta koskeva säännös ehkäisi yhden rikoksen joka kuudes vuosi, niin säännöksen yleisestäviä vaikutuksia ei voine pitää häikäisevinä. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että tämän esityksen rikollisuusvaikutusten arviointi on vaikeaa ja siihen liittyy merkit- tävää epävarmuutta (s. 30). Esityksessä viitataan OPTL:n tutkimustiedonantoon (Hinkkanen 2009), jonka mukaan seksuaalirikosten uusimisriski on muita rikoksia pienempi, eli esityksen erityisestäviltä vaikutuksilta ei voitane odottaa paljoakaan (s. 27). Esityksessä rikostorjunnan näkö- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 15 kulma uhkaa jäädä vajavaiseksi, sillä esityksessä ei juurikaan pohdita, millaisin kei- noin lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset olisivat ennalta estettävissä kriminologisen tiedon valossa (ks. esim. Kivivuori ym. Kriminologia – rikollisuus ja kontrolli muuttu- vassa yhteiskunnassa, Gaudeamus 2018, s. 242, 349–362). Luonnosta tulisi täyden- tää tältä osin. rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Esitysluonnos perustuu korostetun vahvasti poliittiseen ohjaukseen. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite ankaroittaa lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangais- tustasoa. Samalla toteutettaisiin niin ikään hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta var- mistaa, että rikoksista tuomittavat rangaistukset vastaavat niiden moitittavuutta ja si- ten yleistä oikeustajua. Valtioneuvosto on jo kehysriihessä varannut rahoitusta tämän kaavaillun lainuudistuksen kustannuksiin. Pidän etenemisjärjestystä jossain määrin ongelmallisena. Rikoslain uudistamisessa olisi tarpeen valmistella uudistukset huolel- lisesti ja varmistaa se, ettei poliittinen ohjaus korostu liikaa. Olen ns. arviomuistiosta keväällä 2018 antamassani lausunnossa käsitellyt jonkin ver- ran sitä, mikä rooli yleiselle oikeustajulle on annettava toteuttaessa rikoslakiin muutok- sia. Käsitykseni mukaan yleiseen oikeustajuun perustuvan argumentin asema ratio- naalisuuteen pyrkivässä kriminaalipolitiikassa jää vähäiseksi. Rikosoikeuden laaja ja vahva hyväksyttävyys on tärkeä voimavara, kun ajatellaan lain kunnioitusta ja lain asemaa sosiaalisten normien luojana ja vahvistajana. Lainsäätäjän tulee reagoida yh- teiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Parasta on kuitenkin, jos lain ja yleisen oikeusta- jun vastaavuus ymmärretään toteutuvaksi jossain mielessä systeemitasolla. Rikosoi- keuden vaikutustavan kannalta on tärkeää, että rikosoikeus muodostaa systeemin, jossa rikoksia määritellään johdonmukaisesti ja jossa rikostunnusmerkistöihin liitetyt rangaistusasteikot ilmentävät niiden piiriin kuuluvien eri tekomuotojen yleistä moititta- vuutta. Eri rikosten välisiin ankaruusvertailun tasapainoihin voidaan tehdä muutoksia, mutta ne on syytä tehdä hyvin harkitusti ja ottaen huomioon pitkän linjan kehitystren- dit. Pistemäisiä uudistuksia kannattaa pikemmin välttää. Rikoslain 20 luvun monet jo toteutetu ja vielä vaikutuksiltaan osin selvittämättömät uudistukset korostavat sitä, että uudet pienet uudistukset tulee toteuttaa erityisen harkiten ja perusteltujen selvitysten pohjalta. Käsitykseni mukaan uudistustarpeita olisi ollut tarpeen arvioida yksinkertaisesti siltä pohjalta, että sukupuoliyhteys lapsen kanssa toteuttaisi raiskauksen (ja siten yleensä myös törkeän raiskauksen). Tekoon sovelletaisiin myös törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa rangaistussäännöstä. Näin toteutettu uudistus rakentuisi olemassaolevan sääntelyn varaan ja olisi toteutettavissa samssa yhteydessä kun rais- kausrikoksen määritelmää muutoinkin Istanbulin sopimuksen velvoitteiden toteutta- miseksi avarretaan. Uudistus olisi vaikutuksiltaan merkittävämpi kuin se, mitä HE- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 16 luonnos toteutuessaan merkitsisi. Myös esittämäni ratkaisuvaihtoehto tarvitsee vielä tuekseen selvitystä uudistuksen vaikutuksista ja kustannuksista. Vasta tämän jälkeen on arvioitavissa, ovatko kriminaalipoliittiset perusteet uudistuksen toteuttamiseksi riit- tävät. rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki Ennen lainmuutoksiin ryhtymistä olisi perusteltua selvittää aikaisempien lainsäädäntö- muutosten vaikutukset. rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Hallituksen esityksen luonnos on perusteellisesti valmisteltu ja antaa hyvän pohjan lausunnon kirjoittamiseen. Esitys on hyvin linjassa niiden jo toteutettujen ja annettujen esitysten kanssa, joilla on pyritty tehostamaan rangaistusjärjestelmää (esimerkkinä yhdistelmävankeus vaaralli- sille rikoksenuusijoille, raiskaussäännösten tarkistaminen mahdollisesti enemmän uh- rin tahtoa korostavaksi sekä ehdonalaisen vapauden ja ehdollisen vankeusrangaistuk- sen valvonnan tehostaminen). Vaikka en kannata yleistä rangaistustason nostoa kai- kissa rikostyypeissä, pidän perusteltuna ankaroittaa järjestelmää, kun on kyse teoista, jotka loukkaavat ihmisen perustavanlaatuisimpia oikeushyviä. Amnesty International Suomen osasto ry Amnesty pitää tervetulleina pyrkimyksiä parantaa lasten seksuaalisen itsemääräämis- oikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa. Kriminaalihuollon tukisäätiö sr Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää tärkeänä lapsen suojelemista seksuaaliselta väkival- lalta. Rangaistusten koventaminen ei kuitenkaan ole ensisijainen ja vaikuttavin keino seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn, eikä sitä ole tarpeen ylikorostaa. Lastensuojelun Keskusliitto ry Lastensuojelun Keskusliitto kannattaa hallituksen esityksen muutoksia rikoslakiin. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat äärimmäisen tuomittavia ja näistä rikok- sista annettavien tuomioiden tulee heijastaa sekä rikosten aiheuttamaa haittaa että OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 17 paheksuttavuutta. Useissa tutkimuksissa on havaittu seksuaalisen väkivallan haitalli- suus lapsen kehitykselle ja terveydelle. Väkivallan haittavaikutukset heijastuvat usein pitkälle aikuisuuteen. Yleisesti Keskusliitto haluaa huomioitavan, että nyt esitettävät muutokset eivät pohjaa järjestelmälliseen edellisten lapsiin kohistavia seksuaalirikoksia koskevien rikoslain osien muutosten seurantaan. Tämä ei ole hyvän lainsäädäntötavan mukaista ja erit- täin toivottavaa olisi, että ensin arvioidaan tehtyjen muutoksien vaikutuksia ja niiden perusteella tarvittaessa tehdään uusia muutoksia. Keväällä 2018 oikeusministeriön ar- viomuistiossa rangaistusten oikeasuhtaisuudesta suositeltiin aiempien rangaistusta- soon tehtyjen muutosten vaikutuksen arviointia ja Lastensuojelun Keskusliitto kannatti lausunnossaan tätä ehdotuksta. Erityisen tärkeää huolellinen arviointi on lapsiin liittyvässä lainsäädännössä. Lapsivai- kutuksia arvioimalla voidaan tehdä lasten ja nuorten elämän kannalta hyviä, kestäviä sekä lasten edun ja oikeudet täysimääräisesti huomioivia päätöksiä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Mannerheimin Lastensuojeluliitto kannattaa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotet- tuja muutoksia, joilla korotettaisiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisran- gaistusta neljästä kuuteen vuoteen vankeutta ja lisättäisiin törkeää lapsenraiskausta koskeva uusi rangaistussäännös rikoslakiin. Lapsen seksuaalinen riisto ja hyväksikäyttö ovat vakavia loukkauksia lapsen ruumiil- lista koskemattomuutta, hyvinvointia ja kehitystä kohtaan. On tärkeää, että lapsen seksuaalisen riistosta ja hyväksikäytöstä annettavien rikosten enimmäisrangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa näiden tekojen vakavuuteen. Kuten hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tekotapojen kirjo on laaja. Tämä edellyttää myös, että myös rangaistusasteikko on laaja ja että törkeimmistä teoista voidaan antaa tekojen vakavuuteen nähden riittävän ankaria rangaistuksia. Lapsen oikeus tulla suojelluksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä on kirjattu sekä YK:n että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksiin. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleessa edellytetään, että sopi- musvaltio ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättö- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 18 mältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksi- käyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa. Lapsen oikeuksien sopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltio sitoutuu suojele- maan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituk- sessa sopimusvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen: a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin; b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa; c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa. Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksu- aalista hyväksikäyttöä vastaan (Lanzaroten sopimus) asettaa laaja-alaiset velvoitteet sopimusvaltiolle a) ehkäistä ja torjua lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväk- sikäyttöä; b) suojella seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden lapsiuhrien oikeuksia ja c) edistää kansallista ja kansainvälistä yhteistoi- mintaa lasten seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Lanzaroten sopimus edellyttää kaikkien lapsiin kohdistuvien seksuaalisen hyväksikäytön muoto- jen kriminalisoimista, ennaltaehkäiseviin toimiin sitoutumista ja lapsiuhrien suojele- mista. Lanzaroten sopimuksen 27 artiklan 1 kappaleessa edellytetään, että sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Lanzaroten sopimuksen perusteella kriminalisoidut rikokset voidaan rangaista tehok- kain, suhteellisin ja varoittavin rangaistuksin ottaen huomioon niiden vakavuus. Näi- den rangaistusten tulee sisältää vapausrangaistuksia, jotka voivat johtaa rikoksenteki- jän luovuttamiseen. Lapsen seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemisessä näiden tekojen krimi- nalisointi ja riittävän ankara rangaistustaso sekä riittävän matala kiinnijäämisen riski ovat tärkeitä tekijöitä. Pelastakaa Lapset ry Viittaamme lausuntoomme, jonka annoimme arviomuistiosta koskien rangaistusten oi- keasuhtaisuutta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 19 Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry Raiskauskriisikeskus Tukinainen pitää hyvänä asiana, että hallitus ja oikeusministeriö ovat ottaneet esille tarpeen uudistaa seksuaalirikoslainsäädäntöä ja erityisesti lapsiin kohdistuvia seksuaalirikospykäliä. Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/Välitä! Lakimuutos selkeyttää törkeimpien tekojen käsittelyä, ja rangaistusasteikkojen korotus lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikosnimikkeissä saa ne vastaamaan paremmin yleistä oikeustajua suhteessa muihin rikostyyppeihin. Kilpeläinen Katariina (yksityishenkilö) Lakiesitys on oikeansuuntainen, mutta on vielä riittämätön kitkemään lapsiin kohdistu- vaa seksuaalirikollisuutta. Lehtonen Timo (yksityishenkilö) Kaiken kaikkiaan lausuttavana oleva luonnos on kirjoitettu asiantuntevasti ja kiihkotto- masti. Samaa ei aina voi sanoa näiden asioiden käsittelystä mediassa ja sosiaali- sessa mediassa. Internet on varsin uusi asia ja se tarjoaa ennen kokemattoman mah- dollisuuden laajaan kansalaiskeskusteluun ja -kommentointiin myös eri rikoksista ja niistä tuomittavista rangaistuksista. On sinänsä ymmärrettävää, että voimakkaasti tun- teita herättävät rikokset saavat tällöin (yli?)korostuneen aseman. Kirjoittelun taso ja asiantuntemus on kirjavaa eikä aina pystytä menemään rikosnimikkeen luomia mieli- kuvia syvemmälle. Myös uutismediassa seksuaalirikokset ja niistä annettavat tuomiot saavat laajasti ti- laa. Jutut ovat aikaisempaa kantaa ottavampia. Toisinaan näkee jo otsikon tasolla provosointia, ilmeisesti jotta saataisiin enemmän lukijoita. Seksuaalirikoksia koskevia rikoslain säännöksiä on muutettu vuosina 1999, 2011 ja 2014. Rikoslain on muodostettava selkeä ja mahdollisimman helposti hahmotettava kokonaisuus. Rikoslaista ei saa muodostua (yhteiskunta)poliittisten viestien tilkkutäk- kiä. Seksuaalirikoksista tuomittavien rangaistusten tulee myös olla oikeudenmukai- sessa suhteessa muista vakavista henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista tuo- mittavien rangaistusten kanssa. Rikostunnusmerkistöjä, rikosnimikkeitä ja rangaistus- asteikkoja ei pidä muuttaa pelkästään mediakohun innoittamana. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 20 Torikka Minna (yksityishenkilö) Rangaistuksissa ylärajan kovennuksen lisäksi olisi myös tärkeää, että rangaistuksissa ei olisi mahdollisuutta ehdollisiin rangaistuksiin, vaan kaikki lapsiin kohdistuvat seksu- aalirikokset tulisi mielestäni tuomita ehdottomina vankeusrangaistuksina sisältäen aina tekijälle jonkinlaisen terapiajakson, jonka aikana arvioitaisiin tekijän kykyä ym- märtää tekojensa seurauksia uhrin näkökulmasta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 21 3 Seksuaalirikoksia koskeva kokonaisuudistus • uudistus tulisi toteuttaa osana rikoslain 20 luvun kokonaisuudis- tusta tai sääntelyä tulisi arvioida yhdessä raiskausrikoksia koske- van sääntelyn kanssa (lukuisat lausunnonantajat) Lausuntopyynnön kohteena ollut luonnos hallituksen esitykseksi ei sisältänyt ehdo- tusta seksuaalirikoksia koskevaksi kokonaisuudistukseksi. Sitä vastoin luonnoksessa todettiin, että seksuaalirikoksia koskevaa sääntelytekniikkaa on tarkoitus arvioida oi- keusministeriössä myöhemmin erikseen ja että nyt käsillä oleva esitys koskee vain törkeimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustasoa (s. 24–25). Tästä huolimatta useat lausunnonantajat kiinnittivät huomiota tarpeeseen valmistella laajempi kokonaisuudistus tai että ehdotettu uudistus tulisi toteuttaa tällaisen koko- naisuudistuksen osana. Kokonaisuudistusta koskevat huomiot on pyritty kokoamaan seuraavaan. Valtioneuvoston oikeuskansleri Seksuaalirikoksia koskevaa rikoslain 20 lukua on uudistettu useasti sen vuonna 1999 tapahtuneen voimaantulon jälkeen. Esitysluonnoksesta ilmenee, että sikäli kun nyt kä- sittelyssä oleva uudistus toteutetaan, on rikoslain 20 luku uudistettu kokonaan siten, että mikään säännöksistä ei ole enää alkuperäisessä muodossaan. Rikoslain 20 luvun johdonmukaisuus, toimivuus ja ymmärrettävyys saattaisi edellyt- tää, että teot, jotka käsittävät sukupuoliyhteyden lapsen kanssa ja niitä koskevat ran- gaistussäännösten muutostarpeet tulisi arvioida ja suhteuttaa samassa yhteydessä, kun raiskaussäännösten muuttamista tullaan arvioimaan kokonaisuudessaan (kuten hanke raiskausrikosten tunnusmerkistön muuttamisesta suostumuspohjaiseksi). Totean yleisellä tasolla, että rikoslain tulisi muodostaa selkeä ja mahdollisimman hel- posti hahmotettava kokonaisuus. Seksuaalirikoksista tuomittavien rangaistusseuraa- musten tulisi olla linjassa paitsi keskenään, myös johdonmukaisessa suhteessa erityi- sesti muista henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista tuomittaviin rangaistuksiin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 22 Yksittäisten rikosnimikkeiden, tunnusmerkistöjen ja rangaistusasteikkojen muuttami- nen ei luone em. tavoitteelle parhaita mahdollisia toteutumisedellytyksiä ja olisikin tar- koituksenmukaisempaa, että muutokset tehtäisiin laajempina kokonaisuuksina. Tältä osin viittaan jo aiemmassa lausumassa esittämääni pohdinnan tarpeeseen koskien ri- kosoikeudellisen järjestelmän hajautumisilmiön käsittelyä kansallisella tasolla. Koska rikoslain 20 lukua on viime vuosina muutettu useaan otteeseen, on sen sovel- taminen käytännössä aiheuttanut soveltajilleen hankaliakin tilanteita valittaessa kulloi- seenkin rikokseen tai rikoskokonaisuuteen sovellettavaa lakia. Monimutkaisimmillaan yhteen tekokokonaisuuteen, jos sen ajallinen kesto on ollut esimerkiksi vuosia tai jos sen paljastuminen on tapahtunut viiveellä, on jouduttu soveltamaan useampaa eri ai- koina voimassaollutta tunnusmerkistöä. Helsingin hovioikeus Ensinnäkin on syytä todeta, että erityisesti törkeän lapsenraiskauksen soveltamis- alaan vaikuttaa olennaisesti se, miten yleinen raiskausta koskeva rangaistussäännös (RL 20 luku 1 §) muotoillaan. Oikeusministeriössä näet laaditaan arviomuistiota siitä, tulisiko raiskausta koskeva sääntely muuttaa suostumuksen puuttumiseen perustu- vaksi. Tällä muutoksella voi olla merkitystä myös sen arvioinnissa, mitä tekoja arvioi- daan raiskauksina sukupuoliyhteyden kohdistuessa alle 16-vuotiaaseen lapseen. Tör- keän lapsenraiskauksen sääntelyn tarpeellisuus ja tarkempi sisältö tulisi arvioida vasta, kun tiedetään, miten raiskaussäännöksen mahdolliset muutokset vaikuttavat lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten muutostarpeisiin. Itä-Suomen hovioikeus Rikoslain 20 lukua on viime vuosina muutettu useaan eri otteeseen. Jatkuvat yksittäi- set muutokset aiheuttavat ongelmia lainkäytössä rikokseen sen tekohetkellä voimassa olevan lain valinnassa. Tarkoituksenmukaisempana hovioikeus pitää, että muutokset tehtäisiin laajempina kokonaisuuksina ja muutosten jälkeen seurattaisiin niiden vaiku- tuksia tarpeeksi pitkään. Helsingin käräjäoikeus Seksuaalirikoksista annettavat ratkaisut herättävät yleisössä paljon mielenkiintoa ja keskustelua. Ajoittain keskustelun on katsottu tarkoittavan, että seksuaalirikoksia kos- kevat säännökset ja niiden tulkinta eivät vastaa yleistä käsitystä asiasta. Osin tästä syystä seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä onkin uudistettu monta kertaa viimeisen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 23 vuonna 1998 toteutetun kokonaisuudistuksen jälkeen. Säännöksiä koskevia muutok- sia on kuvattu erityisesti hallituksen esityksen kohdassa 2.1.1. Seksuaalirikoksia kos- kevan lainsäädännön kehitys. Käräjäoikeus kiinnittää huomiota lakivaliokunnan mietinnössä 4/2014 vp. s. 3 todettui- hin useiden osittaisuudistusten aiheuttamiin ongelmiin (esitys s. 4). Mietinnössä todet- tuun nähden käräjäoikeus pitää ongelmallisena sitä, että myös tällä hallituskaudella ollaan esittämässä kahta rikoslain 20 luvun osittaisuudistusta. Molemmat uudistuseh- dotukset ovat myös sisällöltään merkittäviä. Käräjäoikeus katsoo, että lähtökohtaisesti sirpaleisten osittaisuudistusten sijaan lain- säädännön tulisi olla pitkäjänteisempää. Kun laajaa uudistuspainetta on, tulisi koko ri- kostyyppiä – eli tässä yhteydessä rikoslain 20 luvun 1–7 a §:ää – tarkastella kokonai- suutena. Jatkuvat osittaisuudistukset johtavat väistämättä säännösten monimutkaistu- miseen, mikä heikentää niiden ymmärrettävyyttä. Vaikka lainkäyttäjä osaa soveltaa monimutkaisiakin säännöksiä, on tuomioiden perusteleminen selkeästi ja ymmärrettä- västi entistä vaikeampaa. Muun muassa edellä todetuilla perusteilla käräjäoikeus pitää tärkeänä, että jatkoval- mistelussa samalla tarkastellaan, onko tarvetta uudistaa rikoslain 20 luvun säännök- siä laajemminkin, etenkin luvun 1–7 a §:n osalta tai ainakin lapsiin kohdistuvien sek- suaalirikosten osalta. Pirkanmaan käräjäoikeus Arviomuistiossa rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista (OMML 7/2018, s. 91) on esitetty ensisijaisena toimenpiteenä aikaisempien vuosien 2011 ja 2014 lainsäädäntömuutosten vaikutusten ja oikeuskäytännön selvittämistä tut- kimuksin, koska tiedonpuute vaikeuttaa tilanteen arviointia ja mahdollisten lainsää- däntömuutosten oikeaa kohdentamista. Lisäksi eduskunnan käsiteltävänä on lakialoite LA 4/2018 vp, jossa naisiin kohdistu- van väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista koskevan ns. Istanbulin sopimuksen mukaisesti on ehdotettu raiskausrikoksen tunnusmerkistöä rikoslaissa muutettavaksi siten, että seksuaalista väkivaltaa määrittelee uhrin suostumuksen puute eikä tekijän käyttämä fyysinen väkivalta. Perusteltua ei ole uudistaa rikoslain 20 luvun säännöksiä osissa, vaan perustellumpaa on harkita sen kokonaisuudistusta rikosten tunnusmerkistöjen ja rangaistuskäytäntö- jen nykytilan puutteiden ja ongelmien selvittämisen ja analysoinnin jälkeen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 24 Seksuaalirikosten oikeudenhoidossa on tärkeää, että käytössä on ajantasaiset rikos- tunnusmerkistöt ja riittävän laaja rangaistusasteikko ja lajivalikoima keskenään hyvin erilaisten tekojen arvioimiseksi. Lakiuudistuksen toteuttaminen ehdotetulla tavalla ei ole tarkoituksenmukaista pääasiassa rangaistuskäytäntöjen ankaroittamiseksi ilman rikoslain 20 luvun nykytilan rangaistuskäytäntöjen ja tunnusmerkistöjen kattavaa tar- kastelua. Huomioon tulee ottaa myös mahdolliset rikoslainsäädäntöön liittyvät kan- sainväliset muutostarpeet ja kehityssuunnat. Oulun käräjäoikeus Jälleen kerran ollaan uudistamassa rikoslain 20 luvusta yksittäisiä pykäliä. Toivotta- vaa olisi ollut, että rikoslain 20 lukua uudistettaisiin kokonaisuutena eikä pala palalta, kun on tapahtunut koko 2000 -luvun ajan. Suomen Asianajajaliitto Lainsäädännön ja tuomitsemiskäytännön selkeys vaatii rikoslain 20 luvussa kriminali- soitujen tekojen kokonaistarkastelua ja -uudistusta sen turvaamiseksi, että eri rikosten välinen soveltamisala pysyy selkeänä ja eri rikoksista seuraavat rangaistukset pysyvät oikeudenmukaisessa suhteessa keskenään. Asianajajaliitto on tyytyväinen hallituksen aktiivisuuteen hallituksen ryhtyessä selvittä- mään tarvetta lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden parantamiseksi. Asianaja- jaliitto toivoo hallituksen jatkavan työtään lasten oikeusturvan parantamiseksi. Tilastot osoittavat, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat vuosien myötä yleistyneet ja yksi keino tilanteen parantamiseksi on lainsäädännön muuttaminen. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry Lakimiesliitto haluaa korostaa sen välttämättömyyttä, että riippumatta tämän hallituk- sen esityksen kohtalosta, oikeusministeriössä tulee mahdollisimman pian aloittaa ri- koslain seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun kokonaisuudistuksen valmistelu edellä mainituin perusteluin. Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund ry Luonnos hallituksen esitykseksi (jäljempänä esitysluonnos) perustuu oikeusministe- riön aikaisempaan arviomuistioon rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista (OMML 7/2018). Tuomariliitto viittaa tuosta arviomuistiosta 17.5.2018 antamassaan lausunnossa esittämäänsä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 25 Arviomuistiossa on (s. 91) ensisijaisena toimenpiteenä esitetty aikaisempien (vuosien 2011 ja 2014) lainsäädäntömuutosten vaikutusten ja oikeudenkäytännön selvittämistä tutkimuksin, koska tiedonpuute vaikeuttaa merkittävästi tilanteen arviointia ja sen poh- jalta mahdollisten lainsäädäntömuutosten oikeaa kohdentamista. Kuten esitysluonnoksesta (s. 5) käy ilmi, vuoden 1999 kokonaisuudistuksen jälkeen rikoslain 20 luvun pykäliä on muutettu useaan otteeseen niin, ettei mikään niistä ole enää alkuperäisessä muodossaan. Lukuun on myös lisätty säännöksiä ja osa sään- nöksistä on kumottu. Nyt valmisteltu esitysluonnos osoittaa, että kysymys rikoslain 20 luvun säännösten uudistamisesta on edelleen ajankohtainen. Lisäksi eduskunnan käsittelyssä on la- kialoite laiksi rikoslain 20 luvun 1 §:n muuttamisesta (LA 4/2018 vp). Aloitteen mukaan ”Raiskauksen tunnusmerkistöä on rikoslaissa muutettava niin, että se perustuu Istan- bulin sopimuksen velvoittamalla tavalla suostumuksen puutteeseen.” Aloitteen mukai- sella muutoksella olisi jo itsessään suuri merkitys seksuaalirikosten systematiikkaan, mikä osaltaan puoltaisi kokonaisuudistuksen tekemistä. Samasta asiasta on myös kansalaisaloite, jolla on jo yli 30.000 kannattajaa (https://www.kansalais- aloite.fi/fi/aloite/3209). Kuten Tuomariliitto on jo edellä mainitusta arviomuistiosta antamassaan lausunnossa (s. 3) esittänyt, rikoslain 20 lukuun tehtävien pistemäisten osittaisuudistusten ase- mesta tulisi käynnistää hanke sanotun luvun ja siihen liittyvien muissa rikoslain lu- vuissa käsiteltyjä rikoksia koskevien rangaistussäännösten (erityisesti rikoslain 17 lu- vun 18, 18 a ja 19 §:t) kokonaisvaltaiseksi uudistamiseksi. Tällainen uudistustyö edel- lyttää luonnollisesti perusteellista aikaisempien lainsäädäntömuutosten vaikutusten ja oikeuskäytännön selvittämistä. Kokonaisuudistuksessa tulisi pyrkiä siihen, että sen jälkeen seksuaalirikosten ja muiden niihin liittyvien rikosten rangaistussäännöksiin ei enää tähänastiseen tapaan tehtäisi muutoksia muutaman vuoden välein, vaan sään- nökset voisivat pysyä muuttamattomina voimassa pitkähkön ajan ennen mahdollista uutta kokonaisuudistusta. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry Lakimiesliitto on lausunnossaan 27.4.2018 rangaistusten oikeasuhtaisuudesta esittä- nyt kysymyksen siitä, onko seksuaalirikosten jatkuva sirpalemainen uudistaminen tar- koituksenmukaista. Rikoslain 20 lukuun on viimeisten vuosien aikana tehty jo useam- pia muutoksia ilman, että näiden uudistusten vaikutusten arviointia rangaistuskäytän- töön on tehty. Säännösten toistuva muuttaminen on ongelmallista myös siinä suh- teessa, että se aiheuttaa käytännön soveltamisessa haasteita muun muassa säädös- ten ajallisen soveltamisen suhteen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 26 Lakimiesliiton käsityksen mukaan oikeusministeriön tulisi käynnistää koko 20 luvun seksuaalirikosten järjestelmällinen uudelleen arviointi, jossa käytäisiin systemaatti- sesti läpi kaikkiin seksuaalirikoksiin liittyvät uudistus- ja muutostarpeet. Tällöin myös nyt kysymyksessä olevat lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ja niihin liittyvät muu- tostarpeet tulisivat automaattisesti tarkastelun kohteeksi. Koska seksuaalirikoksia kos- kevaa rangaistuskäytäntöä ei ole tutkittu vuoden 2009 jälkeen, rangaistuskäytännöstä tulisi tehdä välittömästi uusi selvitys. Vasta kerrotun selvityksen jälkeen mahdolliset muutostarpeet rikosten minimi- tai enimmäisrangaistusten korottamisessa ovat tehtä- vissä. Tämän hallituksen esityksen yhteydessä olisi ollut mahdollista myös arvioida eräitä yleisiä raiskausrikosten tunnusmerkistöihin liittyviä tekijöitä, kuten raiskauksen tunnus- merkistön muuttamista suostumuslähtöiseksi (vrt. Ruotsi ja Justitieutskottets betän- kande 2017/18:JuU29 ’En ny sexualbrottslagstiftning byggd på frivillighet’)). Myös tuottamuksellisen raiskauksen säätämistä rangaistavaksi olisi voitu esittää, mutta on hyvä, että seikastoon kiinnitetään huomiota edes oikeusvertailun tasolla (s. 19). rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Yleinen oikeustaju, jos termistä yleensä voidaan puhua, tunnistaa ongelmia ja vää- ryyksiä pikemmin kuin antaa tarkan mittapuun sille, mitä pidetään hyväksyttävänä. Oi- keuden järjestelmäluonne merkitsee sitä, että järjestelmän eri osaset asettuvat kes- kinäissuhteeseen. Mitä lapseen kohdistuvaan sukupuoliyhteyteen tulee, julkisessa keskustelussa on koettu ongelmaksi se, ettei pienen lapsen kanssa toteutettu suku- puoliyhteys automaattisesti täytä raiskauksen tunnusmerkistöä. Vaikka törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidaan tuomita huomatta- van ankara rangaistus, yleisen oikeustajun näkökulmasta tämä voi näyttäytyä puut- teena: pienen lapsen ei voi edellyttää vastustelevan aikuista sellaisella tavalla, jota nykyinen säännös edellyttäisi. Lapsi ei voi myöskään antaa tekoon pätevästi suostu- mustaan. On tulkinnanvaraista, voisiko raiskaustunnusmerkistön 2 momentti kuitenkin soveltua pieneen lapseen kohdistuvassa sukupuoliyhteydessä. Mahdollisesti ongelma olisi kor- jattavissa pienellä täsmennyksellä tähän RL 20:1.2:n säännökseen, joka kuvaa sen tilanteen, jossa uhri on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai il- maisemaan tahtoaan. Tämähän sinänsä pätee juuri pienen lapsen tilanteessa. Rikoslain 20 luvun sääntelyyn on toteutettu jo tähän mennessä merkittäviä uudistuk- sia, jotka ovat merkinneet seksuaalirikosoikeuden merkittävää ankaroitumista. Tämä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 27 koskee erityisesti myös lapsiin kohdistuvia hyväksikäyttörikoksia. Suomen lainsää- däntö ja oikeuskäytäntö "vaikuttavat olevan ankarampia kuin Ruotsissa" (HE-luonnos, s. 21). Tällä hetkellä nähdäkseni merkittävin RL 20 luvun sääntelyyn liittyvä uudistustarve liit- tyy raiskausrikoksen määritelmän uudelleenarviointiin erityisesti ns. Istanbulin sopi- muksen pohjalta. Siinä on kyseessä raiskauksen alan laajentaminen edelleen siihen suuntaan, että vastoin toisen tahtoa toteutuva sukupuoliyhteys tulisi raiskaussäännök- sen mukaan katetuksi. Edellisessä lainmuutoksessa jo edettiin siihen suuntaan, mutta nähdäkseni vieläkin olisi edettävä. Olisi järkevää kytkeä nämä kaksi asiaa samaan yh- teyteen, sillä raiskauksen perustunnusmerkistön ja lapsen raiskauksen säntelyn välillä on ilmeinen yhteys. Erityisesti jos rikoslain raiskaussääntely uudistettaisiin suostu- mukseen perustuvaksi, lapseen kohdistuvan raiskauksen problematiikka tulisi joka ta- pauksessa siinä yhteydessä uudestaan esille. Katsoisin, että kyseinen ongelma on helpoimmin korjattavissa joko selventämällä RL 20:1.2:n säännöstä tai sitten lisäämällä raiskaussäännökseen asiasta oma moment- tinsa, jossa sukupuoliyhteys lapsen kanssa yksinkertaisesti määritellään rais- kaukseksi. Kumpikin vaihtoehto merkitsisi sitä, että tekoon voidaan soveltaa sekä raiskausta että törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa rangaistussään- nöstä, mikä mahdollistaa RL 7 luvun periaatteet huomioon ottaen peräti 13 vuoden enimmäisrangaistuksen. Alaikäiseen kohdistuva raiskaus on jo nykyisin kirjattu anka- roittamisperusteeksi, minkä vuoksi, jos raiskaussäännöstä sovelletaan, kyse on useimmiten vieläpä törkeästä raiskauksesta. Samalla on selvää, että tämä muutos olisi ehkäpä merkittävämpi kuin se, mitä HE-luonnos toteutuessaan merkitsisi. Lain- valmistelussa tulisi selvittää muutoksen vaikutukset, minkä jälkeen olisi arvioitava se, onko muutos syytä toteuttaa. On nimittäin huomattava, että nykytilan kanssakin pysty- tään elämään, kunhan ymmärretään, että törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on hyvin vakava rikos, johon syyllistyneelle voidaan tuomita ja myös käytännössä tuo- mitaan hyvin ankara rangaistus. Ja vastaavasti lapseen kohdistuvassa sukupuoliyh- teydessä voidaan myös laintulkinnan keinoin pyrkiä selventämään oikeustilaa. Mah- dollisesti tätä tietä voidaan päästä käytännössä siihen, että RL 20:1.2 soveltuisi. Kumpikin esittämäni ratkaisuvaihtoehto olisi luonteva tapa ankaroittaa rangaistusta, koska se seuraisi suoraan rikoslain laadintaperiaatteista ja rangaistuksen määräämi- sen periaatteista. Esittämäni ratkaisu korjaisi ongelman ilman, että se olisi keinotekoi- nen ad hoc -ratkaisu. Tämä olisi kriminaalipoliittisesti selvästi terveempi ratkaisu kuin erityistilanteeseen luotu yliankara säännös, jonka sovittaminen yhteen muun säänte- lyn kanssa toisi ongelmia. Ajattelen myös sitä, että oikeuskäytännössä sellainen lap- senraiskaussäännös, joka perustuisi jo vakiintuneille periaatteille, ei tuottaisi ongel- mia. Rangaistuskäytännön voisi olettaa myös ankaroituvan tämän muutoksen myötä. Yleisen oikeustajun vaatimus tulisi samalla otetuksi huomioon tyylikkäällä tavalla sen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 28 sijaan, että reagoidaan poliittisesti varsin pieneen ja käytännössä suhteellisen harvi- naiseen tilanteeseen luomalla erityissääntelyä. Katsoisin, että yleinen oikeustaju ei anna riittäviä perusteita uuden erilliskriminalisoin- nin luomiselle, etenkin kun on käytettävissä tavanomaisempi vaihtoehto. Esittämäni vaihtoehto tyydyttää täysin kansan yleisen oikeustajun vaatimuksen ja merkitsee sa- malla hallitusohjelmakirjausten toteutumista. HE-luonnoksessa s. 33 esitetään, että uudistuksen kustannukset olisivat noin 900 000 euroa vuodessa, kuitenkin vasta noin 2020 lukien. Pidän hyvin kyseenalaisena, onko edes tältä kannalta mieltä toteuttaa sanottua uudistusta. Olisi ollut tarpeellista selvit- tää ja arvioida vaihtoehtoisia keinoja ehkäistä tätä rikollisuutta. rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki Kuten esitysluonnoksestakin käy ilmi, seksuaalirikossääntelyä on uudistettu useaan otteeseen tällä vuosituhannella. Sääntely on näiden lukuisten uudistusten myötä muo- dostunut sirpaleiseksi ja vaikeasti hallittavaksi. Etenkin raiskaussäännös on myös jää- mässä jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Mietinnössä esitettyjen yksittäisten uu- distusten sijaan olisikin perusteltua tehdä rikoslain 20 luvun kokonaisuudistus. Joka tapauksessa tässä esitysluonnoksessa esitetyn kaltaisen uudistuksen yhteydessä tu- lisi vähintäänkin tarkastella yhdessä raiskaus- ja hyväksikäyttösäännöksiä. Nyt ehdo- tettu lainmuutos ei ratkaisisi keskeisimpiä raiskaus- ja hyväksikäyttösääntelyn yhteen- sovittamiseen liittyviä ongelmia. Amnesty International Suomen osasto ry Amnesty pitää välttämättömänä seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta, yk- sittäisten muutosten sijaan. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Mannerheimin Lastensuojeluliitto pitää tärkeänä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan neuvoston Lanzaroten sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa. Lapsen seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemisessä on tärkeää, että näistä rikok- sista voidaan rangaista tehokkain, suhteellisin ja varoittavin rangaistuksin ottaen huo- mioon niiden vakavuus. Liitto pitää myös tärkeänä seksuaalirikosten yleisesti ja lap- seen kohdistuvien rikosten kokonaistarkastelun jatkamista ja sen arvioimista, mitä nyt esitettyjä muutoksia laajempia muutoksia lainsäädäntöön tulisi tehdä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 29 Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry Raiskauskriisikeskus Tukinainen pitää hyvänä asiana, että hallitus on nostanut esille seksuaalirikosten uudistamiseen liittyviä kysymyksiä ja erityisesti lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Esityksellä on merkitystä yleiseen mielipiteeseen ja julkisuudessa käytävään keskusteluun. Rikoslain 20 luku vaatii kuitenkin kokonaisuudistuksen, jonka valmistelu edellyttäisi komiteatyyppistä valmistelua. Nyt esitetyillä yksittäisillä uudistuksilla on erittäin vähän merkitystä ilman huolellista valmistelua, johon on aivan pakollista ottaa mukaan koko rikoslain 20 luvun uudista- minen. Emme kannata osittaisia pykäläuudistuksia, joita on tehty lukuisia viimeisen kymmenenkin vuoden aikana. Asiaa pitää jo katsoa myös muun muassa oikeusvar- muus- ja uhrien yhdenvertaisuusnäkökulmasta. Luonnoksessa ei ole huomioitu esimerkiksi rikosoikeudellista tuottamusvastuuta sek- suaalirikosten yhteydessä. Vain minimirangaistuksen korottamisella on käytännön merkitystä suomalaisessa lain- käytössä vapausrangaistuksen aikaan. Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/Välitä! Hyväksikäyttö- ja raiskausnimikkeitä pitäisi selkeyttää jatkossa vastaavalla tavalla pe- rusmuotoisissa ja lievissä tekomuodoissa, jotta olisi selvää, kummalla nimikkeistöllä mennään silloin kun molempien tunnusmerkistö täyttyy. Seksuaalirikosnimikkeistö kai- paisi siis laajempaa kokonaisuudistusta yksittäisten nimikkeiden korjaamisen tai lisää- misen sijaan. Ristolainen Seija (yksityishenkilö) Toivoisin että koko lapsiin kohdistuvaa lakia tarkasteltaisiin ja muutettaisiin kokonai- suudessaan. Tähän tarvittaisiin huolellista tutkimusta lapseen kohdistuvista seksuaali- rikoksista ilmiönä ja rikoksien vaikutuksista lapsen elämään ja hoidon tarpeeseen. Nä- kemykseni asiaan perehtyneenä on että on olemassa kahdenlaista hyväksikäyttöä. Joillain on pedofiliataipumus ja joillakin on väkivaltaisuuten ja alistamiseen taipumus, joka tulee esiin myös lapseen kohdistuvana seksuaalisena väkivaltana. Näitä rikollisia tulisi myös hoitaa vankeusrangaistuksen aikana, joka olisi ennaltaehkäisevää. Uhrien terapiakulut vähenisivät. Tämä on myös lastensuojelun ja mielenterveyspuolen asia vahvasti, joiden toteutumi- seen voi myös lainsäädännöllä vaikuttaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 30 Syrjäniemi Outi (yksityishenkilö) Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikoksien lainsäädäntö tulisi kauttaaltaan uudistaa. Ehdotukset: − Oikeusministeriö kantaisi omalta osaltaan vastuun siitä, että hyväksi- käyttäjien tekojen jatkuminen vuosikymmenestä toiseen ei olisi mahdol- lista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 31 4 Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus • enimmäisrangaistuksen korottamisen sijaan tai asemesta tulisi tai olisi vaikuttavampaa korottaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta tai olisi aihetta harkita sen korottamista (useat lausunnonantajat) • sukupuoliyhteyden käsittävä teko on jo lähtökohtaisesti törkeä lap- sen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jos teko ei kokonaisuutena ar- vostellen ole törkeä, tekoon liittyy yleensä piirteitä, jotka tekevät siitä muutoinkin poikkeuksellisen; perusteluja tulisi tarkentaa (Hel- singin hovioikeus, Lapsiasiavaltuutettu, Suomen tuomariliitto ry) sisäministeriö Rikoslain 20 luvun 6 §:n enimmäisrangaistuksen ehdotettu korottaminen kahdella vuo- della on verraten maltillinen lainsäädäntöratkaisu. Arvioitaessa seksuaalirikosten ran- gaistusasteikkojen yleis- ja erityisestävyyttä, seksuaalirikosten tekijöiden uusimisris- kiä, rangaistusjoustoa sekä hyötyjen ja haittojen vertailua kokonaisuutena ehdotettu enimmäisrangaistuksen korottaminen näyttäytyy perusteltuna. Poliisiosaston näkemyksen mukaan enimmäisrangaistuksen ehdotettu korottaminen pienentäisi nykyisten rikoslain 20 luvun 6 §:n ja 7 §:n enimmäisrangaistusten välistä porrastusta. Ehdotettu korottaminen toisi soveltamismahdollisuuden tapauksiin, joissa rikollisen teon moitittavuus ylittäisi nykyisen rikoslain 20 luvun 6 §:n soveltamisalan, muttei kuitenkaan täyttäisi rikoslain 20 luvun 7 §:n soveltamisen edellytyksiä. Lapsiin kohdistuvien rikosten euromääräisistä hyötyjen ja haittojen vertailusta poliisi- osasto toteaa, että vaikka niitä voidaan pitää havainnollistamista edesauttavina väli- neinä, niille ei tulisi antaa ratkaisevaa painoarvoa. Lapsiin kohdistuvien vakavimpien rikosten aiheuttamat haitat lapsen kehitykselle, kerrannaisvaikutukset esimerkiksi lap- sen vanhemmille sekä muille läheisille ja yhteiskunnan korostunut suojeluvelvollisuus tulisi pitää ensisijaisina lähtökohtina. Edellä mainituilla perusteilla poliisiosasto kannattaa lapsen seksuaalisen hyväksikäy- tön enimmäisrangaistuksen korottamista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 32 valtioneuvoston oikeuskansleri Lähtökohtaisesti en ota kantaa enimmäisrangaistuksen korottamiseen mutta totean, että rikostyypin sisältäessä vakavuusasteeltaan toisistaan poikkeavia menettelyjä, mahdollistaa rangaistusasteikon laajentaminen lain soveltajalle paremmat mahdolli- suudet huomioida kulloinkin arvioitavana olevan teon tai tekokokonaisuuden laadun ja vakavuusasteen rangaistusta määrättäessä. Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistava menettely sisältää laajan kirjon erilaisia tekotapoja. Helsingin hovioikeus Enimmäisrangaistuksen korottamista perustellaan erityisesti sillä, että lapsiin kohdis- tuvissa seksuaalirikoksissa on tarpeen olla mahdollisimman laaja rangaistusasteikko, koska teot voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia. Selvää on, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten luonne ja vakavuus vaihtelevat ja tämä puoltaa laajaa rangaistusas- teikkoa. Lisäksi hovioikeus toteaa, että myös törkeässä lapsen seksuaalisessa hyväk- sikäytössä on laaja rangaistusasteikko (1–10 vuotta). Tämä puoltaa sitä, että myös perustekomuodossa rangaistusasteikko on laaja ja jopa nykyistä asteikkoa laajempi. Luonnoksen mukaan rangaistusasteikon yläpäähän sijoittuisi esimerkiksi sukupuoliyh- teyden käsittäviä tekoja, jotka eivät kuitenkaan täyttäisi törkeää tekomuotoa (luonnos s. 26). Hovioikeus toteaa, että sukupuoliyhteyden käsittävä teko on jo lähtökohtaisesti törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja jos sukupuoliyhteyden käsittävä teko ei jostain syystä ole kokonaisuutena arvostellen törkeä, yleensä tekoon liittyy sellaisia piirteitä, jotka tekevät teosta muutoinkin poikkeuksellisen eikä teko sijoitu tällöin yleensä myöskään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikon yläpäähän. Luonnoksessa mainittu esimerkki ei siten ole erityisen onnistuneesti valittu. Kaikkiaan eri rikosten rangaistusasteikkojen tulee olla oikeudenmukaisessa ja johdon- mukaisessa suhteessa toisiinsa. Eri oikeushyvien vertailu toisiinsa voi olla jossain ti- lanteissa vaikeaa, mutta seksuaalirikoksissa vertailu tulee tehdä ainakin väkivaltari- kosten rangaistusasteikkoihin. Esimerkiksi pahoinpitelyn asteikko on sakko ja enin- tään kaksi vuotta vankeutta. Törkeän pahoinpitelyn asteikko on puolestaan vankeutta 1–10 vuotta. Lasten fyysisen kaltoinkohtelun paheksuttavuus tilanteissa, joissa pa- hoinpitely ei raakuudeltaan yllä törkeään pahonpitelyyn, on siis ehdotetun muutoksen jälkeen huomattavasti vähäisempää kuin seksuaalisen teon kohdistaminen lapseen. Ero tulee selvästi esille tilanteissa, joissa lasta on saman tekijän toimesta kohdeltu fyysisesti tai henkisesti kaltoin pitkän aikaa, jolloin tekoa pidetään rikosoikeudellisesti mahdollisesti yhtenä pahoinpitelynä enimmäisrangaistuksen ollessa kaksi vuotta. Te- kojen vahingollisuudessa ja vaarallisuudessa tai tekijän syyllisyydessä ei välttämättä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 33 ole niin merkittäviä eroja kuin rangaistusasteikkojen perusteella näyttäisi olevan. Pe- rusteltuna ei voida pitää, että paheksuttavuudeltaan toisiaan lähellä olevista teoista käytettävissä olevat rangaistusasteikot poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Ehdotettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korottaminen on kriminaalipoliittista harkintaa. Harkinnassa tulisi kuitenkin tarkkaan arvioida erilais- ten rikosten suhdetta toisiinsa erityisesti silloin, kun erilaiset rikokset kohdistuvat lap- siin. Hovioikeuden arvion mukaan oikeuskäytännössä esiintyy tilanteita, joissa lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ja toisaalta lapsiin kohdistuvissa pahoinpitelyrikok- sissa sovellettavat rangaistusasteikot eivät välttämättä ole oikeassa suhteessa toi- siinsa. Tämä epäsuhta uhkaa edelleen kasvaa nyt ehdotetun muutoksen jälkeen. Uu- distuksen perusteluissa (s. 22–23) ei ole kuitenkaan avoimesti eikä myöskään riittä- västi pohdittu lapsiin kohdistuvien muiden erilaisten rikosten rangaistusarvoa ja sitä, miten perusteltuna nyt ehdotettua muutosta voidaan kaikkiaan pitää. Helsingin käräjäoikeus Raiskauksessa (RL 20:1) keskeinen tunnusmerkistötekijä on sukupuoliyhteys. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sisältää myös muita seksuaalisia tekoja kuin sukupuoliyh- teyden, mutta yhtenä tekomuotona on sukupuoliyhteys. Kuten aikuisten välisten sek- suaalirikosten, myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla sukupuoliyhtey- den on katsottu olevan eri tekotavoista vahingollisin lapsen kehityksen (ja usein myös terveyden) kannalta. Tähän nähden käräjäoikeus pitää perusteltuna, että myös lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidaan tuomita sama enimmäisrangaistus (6 vuotta) kuin raiskausrikoksesta. Yleisesti lapsen seksuaalinen hyväksikäyttötekojen kirjo on laaja. Tähän nähden on perusteltua, että myös rangaistusasteikkoa laajennetaan. Tällöin on paremmat mah- dollisuudet tuomita oikeudenmukainen rangaistus suhteessa teon vakavuuteen. Käräjäoikeus pitää kuitenkin tärkeänä, että jatkovalmistelussa samalla tarkastellaan, onko tarvetta uudistaa rikoslain 20 luvun säännöksiä laajemminkin, etenkin luvun 1– 7a §:n osalta. Eräänä lähtökohtana lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten arvioinnissa voisi olla se, tulisiko lapsiin kohdistuneet sukupuoliyhteydet säätää erillisiksi rikoksiksi kuten aikuisten välisten seksuaalirikosten kohdalla on asian laita. Pirkanmaan käräjäoikeus Rikoslain 20 luvun 6 §:n mukaisesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan pääosin ehdollisia vankeusrangaistuksia ja näiden rangaistusten keskipituus on ollut vuonna 2016 noin kahdeksan kuukautta. Lakimuutos koskisi siten todennäköisesti OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 34 varsin pientä joukkoa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista rikoksista. Vaikka rangaistusasteikon muuttamisen jälkeen olisi mahdollista arvioida nykyistä an- karammin lapsen seksuaalisten hyväksikäyttöjen törkeimpiä tekoja, on oletettavaa, että mainitut teot tulevat nykyisellään tavallisesti tuomituiksi törkeinä lapsen seksuaali- sina hyväksikäyttöinä. Toisaalta rangaistuksia tuomitaan käytännössä harvoin läheltä rangaistusasteikkojen maksimeja. Oletettavaa on, että lakimuutoksen konkreettiset vaikutukset rangaistuksiin jäisivät vähäisiksi. Tiedossa ei ole myöskään kattavaa tutki- muksellista näyttöä siitä, onko rangaistuskäytäntöä lapsen seksuaalisten hyväksikäyt- töjen törkeimpien tekomuotojen osalta käytännössä tarvetta tiukentaa itsessään arvi- oituna ja suhteessa muuhun rikoslain 20 lukuun perustuvaan rangaistuskäytäntöön. Yhdymme muutoin esitysluonnoksen mukaisesti siihen, että rangaistuksen määräämi- sen kannalta vähimmäisrangaistus on enimmäisrangaistusta merkityksellisempi ja että rangaistusten asemaa seksuaalirikosten estämisessä ei tule ylikorostaa. Oulun käräjäoikeus Kannatamme rangaistusmaksimin nostamista 4 vuodesta 6 vuoteen esityksessä mai- nituista syistä. Emme myöskään näe syytä nostaa rangaistusminimiä 4 kuukaudesta esityksessä mainituista syistä (eli erilaisten tekotapojen laaja kirjo). Valtakunnansyyttäjänvirasto Perusmuotoista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa rangaistuskäytäntöä tu- lisi ankaroittaa, vaikka rangaistuskäytännön arviointia vaikeuttaa jossain määrin teko- tapojen vaihtelevuus. Esitysluonnoksen mukaan perustunnusmerkistön mukaisista rangaistuksista vuonna 2016 vain 8 % oli ehdottomia. Kolme neljäsosaa kyseisenä vuonna tuomitusta rangaistuksista oli ehdollisia keskipituuden ollessa noin 8 kuu- kautta. Tähän nähden maksimin korotus olisi viesti lainsäätäjältä rangaistuskäytännön ankaroittamiseksi. Valtakunnansyyttäjänvirasto katsoo kuitenkin, että vähimmäisran- gaistuksen korottaminen olisi enimmäisrangaistuksen korottamista tehokkaampi tapa ankaroittaa perusmuotoisen lapsen hyväksikäyttörikoksen rangaistuskäytäntöä. Maksimin korotus tuskin ankaroittaisi rangaistuskäytäntöä huomioon ottaen, että teot jotka ansaitsisivat tulla rangaistaviksi yli neljän vuoden, olisivat varmasti jo törkeitä seksuaalisia hyväksikäyttörikoksia. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 35 Länsi-Suomen syyttäjänvirasto Länsi-Suomen syyttäjänvirasto katsoo, että vähimmäisrangaistuksen korottaminen olisi enimmäisrangaistuksen korottamista tehokkaampi tapa ankaroittaa perusmuotoi- sen lapsen hyväksikäyttörikoksen rangaistuskäytäntöä. Poliisihallitus Poliisihallituksen näkemyksen mukaan rangaistusasteikon korottamisella on nähtä- vissä kaksi myönteistä tavoitetta. Ensimmäinen on rangaistuksen ankaruuden korotta- minen, jonka vuoksi yleisestävyyteen kuuluvan sanktioankaruuden vaikutus teoreetti- sesti kasvaa. Ankaran rangaistuksen vuoksi tavoitetila luonnollisesti on se, että rikok- sentekijä pyrkii pidättäytymään rikosten tekemisestä. Toiseksi kyse on siitä, että rangaistusasteikon yläpään kasvattaminen mahdollistaa erilaisten tekotapojen rangaistusarvon arvottamisen huomattavasti laajemmin kuin ny- kyisin. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön erilaisia tekotapoja on käsitelty luonnok- sessa, joista kaikki eivät voi olla yhtä moitittavia. Siksi on hyvä, että erilaisia tekota- poja varten on valittavissa rangaistus rikoslain 6 luvun rangaistuksen mittaamisperi- aatteiden mukaisesti. Poliisihallitus toteaa kuitenkin, että puhuttaessa yleisestä oikeustajusta, tulisi myös pohtia eri rikosten rangaistusten alarajaa. Vaikka enimmäisrangaistus kertookin lain- säätäjän pääviestin teon moitittavuudesta, on myös rangaistuksen alarajalla sama funktio. Lisäksi vähimmäisrangaistuksella on vaikutusta poliisin pakkokeinojen käyt- töön, ja varsinkin vapauteen kohdistuvissa pakkokeinoissa. Myös Helsingin poliisilai- tos on kiinnittänyt tähän huomiota. Helsingin poliisilaitos Poliisilaitos kiinnittää huomiota siihen, että lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäy- tön minimirangaistus on tällä hetkellä vuosi vankeutta, mikä osaltaan tarkoittaa sitä, että vangitsemisen edellytykset ovat korkeat ja vangitsemisen yleisten edellytysten li- säksi tarvitaan myös erityisten edellytysten olemassaoloa. Kahden vuoden minimiran- gaistus mahdollistaisi epäillyn vangitsemisen ilman erityisiä edellytyksiä, mikä olisi osaltaan omiaan turvaamaan ja nopeuttamaan paitsi esitutkintaa, myös koko oikeus- prosessia. Mikäli minimirangaistus edellä mainitun mukaisesti nostettaisiin kahteen vuoteen, se olisi tuolloin myös yhdenmukainen törkeän raiskauksen rangaistusas- teikon kanssa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 36 Sisä-Suomen poliisilaitos Rikosten esitutkintaan em. enimmäisrangaistuksen nostaminen ei tuo käytännössä uusia keinoja (mm. pakkokeinoja) epäillyn rikoksen selvittämiseen. Toki nykyisenkin voimassaolevan lainsäädännön mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkin- nassa on laaja ja riittävä pakkokeinojen käyttömahdollisuus. Lapsiasiavaltuutettu Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että pelkästään enimmäisrangaistuksen korottami- nen ei riitä turvaamaan esitysluonnoksen tavoitetta lapsen ruumiillisesta koskematto- muudesta. Esitysluonnoksen mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomi- taan pääasiassa ehdollista vankeutta. Tilastokeskuksen taulukkojen perusteella voi- daan arvioida, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä hyväksikäy- töstä tuomitut rangaistukset sijoittuvat keskimäärin rangaistusasteikon alapäähän. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lapseen kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomitut rangaistukset ovat käytännössäkin oikeassa suhteessa rikoksen vahingolli- suuteen ja vaarallisuuteen. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että esitysluonnoksessa tarkennetaan yksityiskohtaisia perusteluita sen osalta, milloin rangaistus tulisi mitata rangaistusasteikon yläpäästä. Lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistustason arviointia on pidetty vai- keana, koska rikokset vaihtelevat tekotavoiltaan (HE 282/2010 vp s. 11). On tärkeää varmistaa ehdotetun muutoksen vaikutus oikeuskäytäntöön. Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund ry Tuomariliiton näkemyksen mukaan enimmäisrangaistuksen korottaminen olisi vaiku- tuksiltaan vähäinen. Sen voidaan ennakoida jäädä soveltamisalaltaan suppeaksi, koska lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on jo säädetty törkeä tekomuoto. Nykyinen rangaistusasteikko kattaa hyvin ne yksittäiset teot, jotka tulevat rangaista- viksi perusmuotoista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rikoslain 20 luvun 6 §:n nojalla. Esitysluonnoksessa ei ole edes esimerkinomaisesti tuotu esille, mitä oli- sivat ne perusmuotoiseen tunnusmerkistöön kuuluvat vakavammat tekomuodot, joissa ei olisi kysymys törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja joissa enimmäis- rangaistuksen korottaminen kuitenkin voisi tulla sovellettavaksi. On syytä huomata, että sukupuoliyhteyden alle 16-vuotiaan lapsen kanssa käsittävät teot arvioidaan läh- tökohtaisesti törkeinä lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöinä (rangaistusasteikko 1–10 vuotta vankeutta) ja perusmuotoinen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulee noissa tapauksissa kysymykseen vain, jos rikos ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 37 Tuomariliitto toteaa lisäksi, että ehdotus perusmuotoisen rikoksen enimmäisrangais- tuksen korottamisesta on osin ristiriidassa esitysluonnoksen kohdan 3.3 perustelujen kanssa. Sivulla 28 todetaan, että rangaistuksen määräämisen kannalta vähimmäis- rangaistus on enimmäisrangaistusta merkityksellisempi. Sivulla 27 todetaan lisäksi, että rangaistusten asemaa seksuaalirikosten estämisessä ei ole syytä ylikorostaa. Seksuaalirikokset eivät välttämättä ole luonteeltaan sellaisia rikoksia, joiden tekijät te- koon ryhtymistä edeltävässä vaiheessa kiinnittävät merkittävästi huomiota rikoksesta seuraavaan rangaistukseen tai sen ankaruuteen sikäli kuin heillä edes on niistä käsi- tystä tai tietoa. Mahdollinen rangaistusasteikon muutos olisi Tuomariliiton käsityksen mukaan perus- tellumpaa tehdä rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen yhteydessä. Suomen Syyttäjäyhdistys ry Tavoite on hyväksyttävä. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa rangaistus- käytäntöä tulisi ankaroittaa, vaikka rangaistuskäytännön arviointia vaikeuttaa tekota- pojen vaihtelevuus. Kyseenalaista on, johtaako maksimirangaistuksen korottaminen toivottuun tulokseen. Asiaa on arvioitava myös siitä näkökulmasta, että on mietittävä johtaako muutos sii- hen, että nykyisellään vakiintuneesti törkeänä tekomuotona syyksiluetut teot alettai- siinkin arvioida perusmuotoisena. Edelleen olisi harkittava pitäisikö pikemminkin törkeää lapsen seksuaalista hyväksi- käyttöä koskevan säännöksen vähimmäisrangaistusta korottaa. Suomen Asianajajaliitto Asianajajaliitto ei kannata esitystä. Nykyisen rangaistusasteikon maksimi, 4 vuotta, on riittävä rangaistus teoille, jotka tu- levat rangaistaviksi perusmuotoisena lapsen hyväksikäyttönä. Asteikko on riittävän laaja ja mahdollistaa erilaisten tekomuotojen oikeudenmukaisen käsittelyn. Kun lap- sen seksuaalisen hyväksikäytön osalta on erilliset säännökset toisaalta perusmuotoi- sesta hyväksikäytöstä ja toisaalta törkeästä tekomuodosta, tulee näiden rikosten ran- gaistusasteikot olla oikeudenmukaisessa suhteessa keskenään. Mikäli perusmuotoi- sen rikoksen rangaistusmaksimi korotetaan 6 vuodeksi, on näiden kahden rikoksen osalta rangaistuksen päällekkäisyyttä aikaväli 1–6 vuotta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 38 Asianajajaliitto yhtyy näkemykseen siitä, että hyväksikäyttörikosten tekotapojen kirjo on suuri ja se edellyttää riittävää väljyyttä rangaistusasteikolta. Rangaistuasteikon liian suuri vaihteluväli on riski oikeuskäytännön epäyhtenäisyyden lisääntymisestä. Perusmuotoisen teon rangaistusmaksimin korotus aiheuttaa paineita törkeän teko- muodon rangaistusasteikon muuttamiseen, ainakin minimirangaistuksen osalta, oikeu- denmukaisen suhteen säilymiseksi. Tavoite rangaistuskäytännön ankaroitumisesta on Asianajajaliiton hyväksymä erityi- sesti törkeimpien tekojen osalta, mutta tavoitteen toteutus ei edellytä perusmuotoisen teon rangaistusmaksimin korotusta. Voimassa oleva rangaistusasteikko mahdollistaa nykyistä selvästi ankarampien rangaistusten käytön. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan rangaistusmaksimin korotus ei käytännössä tu- lisi vaikuttamaan oikeuskäytäntöön. Yleisesti on tiedossa, että rangaistuskäytäntöön vaikuttaa tehokkaimmin ja nopeimmin minimi-, ei maksimirangaistuksen korotus. Sek- suaalirikokset eivät tässä suhteessa ole poikkeus. Muiden maiden lainsäädännöstä ei myöskään saada tukea muutostarpeelle. Eri maissa seksuaalirikosten määrittelyt, ikärajat mukaan lukien, vaihtelevat eikä yhte- näistä linjaa ole. Paineita rangaistusasteikon korottamiseen ainakaan perusmuotoisen teon osalta ei ole. Rangaistusmaksimin käyttö laajentaisi viranomaisten oikeutta pakkokeinojen käyt- töön. Tämän rikosnimikkeen soveltamisalaan sisältyy suhteellisen lieviäkin tekoja ja massiivisten pakkokeinojen käytön mahdollisuus vaarantaisi ainakin lievempiin teko- muotoihin syylliseksi epäiltyjen oikeusturvaa. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry Lakimiesliitto pitää tavoitetta rangaistuskäytännön ohjaamisesta ankarampaan suun- taan lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sinänsä kannatettavana. Lakimiesliitto toteaa, että yksittäisten rangaistusasteikkojen muutosten tulee olla myös yhdensuun- taisia yleisen kriminaalipoliittisen linjan kanssa. Rikosoikeusjärjestelmää tulisi lähtö- kohtaisesti kehittää muulla tavoin kuin yksittäisten rikosten rangaistusasteikkoa muut- tamalla. Lakimiesliiton käsityksen mukaan pelkkä enimmäisrangaistuksen korottaminen ei johda toivottuun lopputulokseen. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rikok- sen tunnusmerkistö on hyvin laaja, josta syystä myös rangaistuskäytäntöä vaihtelee huomattavasti. Koska oikeuskäytännössä rangaistusasteikon yläpää on yleisesti va- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 39 rattu erityisen vakaville rikoksille, on mahdollista, että enimmäisrangaistuksen korotta- minen johtaisi muutoin kvalifioituna tekomuotona tuomittavan teon tuomitsemiseen perusmuotoisena lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Ylipäätänsä voidaan todeta, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat rikokset, joista tulisi tuomittavaksi yli neljän vuoden pituinen vankeusrangaistus, eivät enää lähtökohtaisesti ole perusmuo- toisena tekona tuomittavia rikoksia, vaan törkeänä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevina rikoksina. Lakimiesliitto kyseenalaistaa lisäksi sen, mikä vaikutus rangaistuskäytäntöön ylipää- tänsä on rikosten enimmäisrangaistusten korottamisella. Mikäli tavoitteena on vaikut- taa rangaistuskäytäntöön yleisemmin, Lakimiesliitto pitää tehokkaampana keinona vä- himmäisrangaistuksen korottamista. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry Yhdistys katsoo, että enimmäisrangaistuksen korottaminen neljästä vuodesta kuuteen vuoteen on tarkoituksenmukainen ja hyväksyttävä. Se antaa tuomioistuimille lisää marginaalia rangaistuksen mittaamiseen erityisesti kaikkein moitittavimpien tekomuo- tojen kohdalla. rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio On kiinnostava kysymys, tarvitaanko lapsen seksuaalisen hyväksikäytön perustunnus- merkistöön kuuluvan rangaistusasteikon ylärajan nostamista neljästä kuuteen vuo- teen. Tätä perustellaan luonnoksesa tarpeella reagoida hyväksikäyttötilanteiden moni- naisuuteen erityisesti siten, että ankarimpia perustunnusmerkistön nojalla tuomittavia rangaistuksia voidaan koventaa. Tässä ajattelutavassa on tiettyä uskottavuutta, mutta toisaalta on vaikea nähdä, etteikö nykyinen rangaistusasteikko olisi kuitenkin riittävä. Kiinnitän huomiota myös siihen, että luonnoksessa esitetyt laskelmat yksittäisen eh- käistyn rikoksen hinnasta osoittavat, ettei tässä ole saatavissa mitään helppoja hyö- tyjä: yhden ennaltaehkäistyn rikoksen hinnaksi tulee 70 000 euroa. Laskelma on hyvin epävarma. Voi hyvin olla, että panostamalla muihin toimenpiteisiin kuin rangaistuskäy- tännön ankaroittamiseen voitaisiin jo selvästi alemmilla kustannuksilla saada vaikutta- vampia tuloksia. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 40 rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki Esitysluonnoksessa esitetään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus nostettavaksi nykyisestä neljästä vuodesta kuuteen vuoteen. En kannata tätä esitystä, koska en pidä sitä tehokkaana tai oikein kohdennettuna muutoksena. Tällä muutok- sella olisi todennäköisesti käytännössä varsin rajatut vaikutukset ensinnäkin siksi, että rangaistuksia harvoin määrätään asteikon yläpäästä, ja toisaalta siksi, että lähtökoh- taisesti vakavimpien sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen tulisi tulla tuomituiksi tör- keänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä eikä lapsen seksuaalisena hyväksikäyt- tönä. Muutoksen mahdollinen rangaistustasoa koventava vaikutus ei siten kohdistuisi vakavimpiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tapauksiin. Esitetty muutos ei myös- kään vaikuttaisi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä määrättyjen ehdol- listen vankeusrangaistusten määrään, mikä on varsin keskeinen kysymys pohditta- essa rangaistuskäytäntöä yleisen oikeustajun näkökulmasta. Tässä suhteessa merkit- tävämpi muutos olisi törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännök- sen vähimmäisrangaistuksen korottaminen. rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Tämä tunnusmerkistö kattaa laajan kirjon eri tekomuotoja, lievimpinä seksuaalisvärit- teiset viestit lapselle ja ankarimpina rikoksen törkeää tekomuotoa (sukupuoliyhteyttä) lähestyvän koskettelun. Tästä näkulmasta on perusteltua korottaa enimmäisrangais- tusta. Se voi parhaimmillaan korottaa erityisesti rikoksen vakavista tekomuodoista tuomittavia rangaistuksia. Korkein oikeus on useissa ennakkoratkaisuissaan korosta- nut lapsen seksuaalisen hyväksikäytön moitittavuutta. Lain muuttamisesta aiheutuisi varsin vähän kustannuksia, koska ehdottomien vankeusrangaistusten määrä ei lisään- tyisi merkittävästi. Maksimin korottamista ei näytä voitavan perustella rikosten vähen- tämisellä, koska vaikutus uusien tekojen ehkäisyssä näyttäisi esitysluonnoksen perus- teella aika marginaaliselta. Maksimin korottaminen kuitenkin korostaa tekojen moititta- vuutta ja voi muuttaa ylipäätään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön suhtautumista ankarampaan suuntaan, mikä puolestaan olisi toivottavaa sen kannalta, missä määrin ihmiset kokevat rikosoikeudellisen järjestelmän suojelevan oikeudenmukaisesti ni- menomaan yhteiskunnan haavoittuvimpia jäseniä, lapsia. Seksuaalisen hyväksikäytön lapselle tuottamia usein elinikäisiä vahinkoja ei voi liikaa korostaa lain muuttamista harkittaessa. Rangaistuksia koventavaan suuntaan kulkeva kehitys on hyvin perus- teltu. Kriminaalihuollon tukisäätiö sr Viime vuosien lakiuudistusten vaikuttavuudesta ei myöskään ole vielä olemassa riittä- västi tietoa, jotta voisi arvioida käsillä olevan uudistuksen tarpeellisuutta. Osittaisten uudistusten jatkaminen ei auta selkeyttämään lainsäädäntöä ja sen soveltamista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 41 Lasten perusoikeudet ry Lasten perusoikeudet ry on lausunnossaan 30.4.2018 esittänyt, että myös lapsen sek- suaalisen hyväksikäytön törkeän tekomuodon RL 20:7:n minimirangaistus nostettaisiin 2 vuoteen vankeutta vastaamaan vuoden 1971 lain vastaavaa lainkohtaa. Lainsään- nöksen minimirangaistus alennettiin 1 vuoteen vankeutta lailla 563/1998, joka tuli voi- maan 1.1.1999. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry MLL kannattaa esitystä. On tärkeää, että rikosten rangaistukset ovat oikeudenmukai- sessa suhteessa näiden tekojen vakavuuteen. Kuten hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsen törkeän seksuaalisen hyväksi- käytön tekotapojen kirjo on laaja. Tämä edellyttää myös, että myös rangaistusasteikko on laaja ja että teoista voidaan antaa niiden vakavuuteen nähden suhteutettuja ran- gaistuksia. MLL esittää samalla harkittavaksi, että lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön (ri- koslain 20 luvun 7 §) vähimmäisrangaistusta nostettaisiin nykyisestä yhdestä vuo- desta vankeutta kahteen vuoteen vankeutta. Pelastakaa Lapset ry Tuomiot lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ovat usein ehdollisia. Tähän vaikut- taa erityisesti se, että rangaistus tuomitaan rikosnimikkeestä ja teon luonteesta riippu- matta usein miten ehdollisena, jos henkilö tuomitaan ensimmäistä kertaa enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Ongelmana on, että suurin osa seksuaaliri- koksista tuomittavista rangaistuksista sijoittuu asteikon alapuolelle, vaikka asteikot an- taisivat mahdollisuuden kovempienkin rangaistusten tuomitsemiseen. Esimerkiksi lap- sen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistus on 1 vuosi vankeutta ja jos tekijä on ensikertalainen, on tuomio usein ehdollinen. Rangaistusasteikon minimin ko- rottamisella 2 vuoteen olisi tässä tapauksessa todennäköisesti enemmän vaikutusta oikeuskäytäntöön kuin ehdotuksella lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistus- maksimin korottamisella 4 vuodesta 6 vuoteen. Jos lapsen seksuaalisesta hyväksi- käytöstä oltaisiin tuomitsemassa yli neljän vuoden rangaistus, onko silloin jo kyseessä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö? Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry Tukinainen ry kannattaa rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta, ei yksittäisten pykälien uudistamista. Osittaisuudistuksia on tehty jo tähän mennessä liian monta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 42 Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/Välitä! Enimmäisrangaistuksen korottaminen antaa oikeanlaisen viestin rikoksen vakavuu- desta, mutta vasta oikeuskäytännön ankaroituminen ratkaisee, onko tällä toivottuja vaikutuksia. Rangaistusminimin korotuksella olisi ollut suorempi ja varmempi vaikutus rangaistusten kovenemiseen. Aho Antti (yksityishenkilö) Rangaistusasteikko on aivan liian lievä. Minusta oikea rangaistus olisi 15–25 vuotta ehdotonta vankeutta, koska kuolemantuomio ei liene tässä asiayhteydessä mahdolli- nen. Kilpeläinen Katariina (yksityishenkilö) Muutos on oikeansuuntainen, koska se kiristää rangaistusmenettelyä. Lehtonen Timo (yksityishenkilö) Ennen puuttumista rangaistusasteikkoihin pitäisi selkiyttää lapsen seksuaalisen hy- väksikäyttörikoksen ja raiskausrikoksen välinen suhde. Ristolainen Seija (yksityishenkilö) Ehdottomasti tarpeellinen korotus, rikoksen vakavuuteen nähden. Torikka Minna (yksityishenkilö) Enimmäisrangaistuksia on ehdottoman tärkeää korottaa, jotta rangaistukset toimivat edes jonkunlaisena pelotteena tekijöille. Tämän hetkinen käytäntö ei vastaa yleistä oi- keuskäsitystä eikä huomioi uhrien pitkäkestoista kärsimystä tekojen seurauksena. Rangaistukset tuntuvat lähinnä naurettavilta vitseiltä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 43 5 Törkeä lapsenraiskaus • tunnusmerkistö on vaikeaselkoinen, monimutkainen ja systematii- kaltaan poikkeava; lainkäyttäjä osaa soveltaa monimutkaisiakin säännöksiä, mutta perusteleminen yleisölle on vaikeaa (Helsingin käräjäoikeus) • uusi säännös ei ole vaihtoehtoisten syytteiden osalta ongelma, koska syyte kattaa kaikki lievemmät hyväksikäytön ja raiskausten muodot (Oulun käräjäoikeus) • pitkäkestoisiin tekoihin joudutaan soveltamaan useampaa eri ai- koina voimassa ollutta tunnusmerkistöä (valtioneuvoston oikeus- kansleri) • konkurrenssi- ja yksiköintikysymykset monimutkaistavat ainakin aluksi soveltamista ja oikeuskäytäntöä; kiinnitettävä vielä huo- miota johdonmukaisuuteen sekä säännösten sovellettavuuteen ja ymmärrettävyyten (valtioneuvoston oikeuskansleri) • vaatimus ideaalikonkurrenssista saattaa aiheuttaa tulkintaongel- mia (Suomen tuomariliitto ry) • mikä erillinen merkitys on sillä, että itsenäistä kokonaisarvostelua ei edellytetä? (Helsingin käräjäoikeus) • kokonaistörkeysarvostelu saa törkeässä lapsenraiskauksessa ko- rostuneen aseman ja jokseenkin sattumanvaraiset syyt voivat vai- kuttaa siihen, milloin teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja milloin ei; soveltamisalaan uhkaa kuulua tekoja, joita uudistuksella ei ole välttämättä tavoiteltu (Helsingin hovioikeus) • se, ettei yritystä säädetä itsessään rangaistavaksi, on systematii- kan kannalta vierasta (Pirkanmaan käräjäoikeus) • lapsen fyysinen kaltoinkohtelu (pahoinpitelyn perustunnusmer- kistö) arvioitaisiin uudistuksen jälkeen selvästi lievemmin kuin seksuaalisen teon kohdistaminen lapseen (Helsingin hovioikeus) • enimmäisrangaistus laskee (Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry) • yhdyssana 'lapsenraiskaus' on keinotekoinen (Setlementti Tam- pere ry) • säännöksessä tulisi viitata raiskauksen perustunnusmerkistöön (Setlementti Tampere ry) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 44 sisäministeriö Poliisiosasto viittaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korot- tamisesta lausuttuun. Erikseen todetaan, että rikoslain 20 luvun 7 b §:n luonne poikkeussäännöksenä ja eh- dotettu sääntelytekniikka viittauksilla rikoslain 20 luvun 2 §:n ja 7 §:n 1 momentin tun- nusmerkistöihin sekä soveltaminen edellä mainittujen tunnusmerkistöjen yhtymisen tilanteissa vaikuttavat sääntelyteknisesti perustelluilta ratkaisuilta. Poliisiosasto kannattaa törkeän lapsenraiskauksen rangaistussäännöksen säätämistä. valtioneuvoston oikeuskansleri Lähtökohtaisesti en kannata tai ole kannattamatta uuden rangaistussäännöksen sää- tämistä. Esitysluonnoksessakin esiintuodut konkurrenssi- ja yksiköintikysymykset monimut- kaistaisivat ainakin aluksi lain soveltamista ja soveltamiskäytäntöä. Konkurrenssiopin johdonmukaisuuteen sekä säännösten sovellettavuuden ja ymmärrettävyyden arvioin- tiin lainsoveltajien kannalta sekä myös esityksen vaikutuksiin yleisprevention kannalta olisi vielä tarve kiinnittää huomiota ehdotuksen jatkovalmistelussa. Helsingin hovioikeus Törkeä lapsenraiskaus olisi uusi rikos, joka tulisi sovellettavaksi tekoon, jossa kysy- mys on sukupuoliyhteydestä, ja teko samalla täyttää sekä lapsen törkeän seksuaali- sen hyväksikäytön että törkeän raiskauksen. Edellä todetuin tavoin oikeusministeriössä on parhaillaan harkittavana raiskaussään- nöksen uudistamistarpeet ja raiskausta koskevalla lainsäädäntöratkaisulla on merki- tystä myös siihen, minkälaiset teot lapsiin kohdistuvina täyttävät raiskauksen tunnus- merkistön. Törkeän lapsenraiskauksen tarve ja lainsäädäntöratkaisu tulisi arvioida näin ollen samassa yhteydessä, kun tiedetään mahdolliset muutokset raiskausta kos- kevaan sääntelyyn. Törkeä lapsenraiskaus edellyttäisi siis sitä, etä teko täyttäisi lapsen törkeän seksuaali- sen hyväksikäytön ja törkeän raiskauksen tunnusmerkistöt, jonka jälkeen tekoon tulisi sovellettavaksi törkeää lapsenraiskausta koskeva rangaistussäännös. Ehdotettu ran- gaistusasteikko olisi 4–12 vuotta. Ehdotetun muutoksen jälkeen sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa voi tulla arvioitavaksi seuraavilla eri tavoilla: OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 45 − RL 20 luku 7 a § soveltuu; ei rikosta − RL 20 luku 7 a § ei aivan sovellu ja arvioidaan RL 20 luvun 6 §:n mukai- sena lapsen seksualisena hyväksikäyttönä (4 kk–4 (6) vuotta) − törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (1–10 vuotta) − törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus (1–13 vuotta) − lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus (1–9 vuotta) − lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä raiskaus (2–13 vuotta) − törkeä lapsenraiskaus (4–12 vuotta). Törkeän lapsenraiskauksen soveltamisen esikysymyksenä on, täyttääkö teko lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön ja törkerän raiskauksen. Eräs käytännössä esiin- tynyt tilanne on esimerkiksi se, että alle 16-vuotias on päihtymyksen vuoksi tiedoton ja tekijä tunkeutuu sormellaan uhrin sukuelimeen. Teko täyttää lähtökohtaisesti lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön ja myös törkerän raiskauksen tunnusmerkistön ja jatkossa myös törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön. Jat- kossa näistä tuomittaisiin vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Jommankum- man teon arvioinnin jäädessä perustekomuodon mukaiseen tekoon törkeä lapsenrais- kaus ei tule sovellettavaksi ja teon vähimmäisrangaistus on tyypillisesti kaksi tai kolme vuotta alhaisempi. Teon kokonaistörkeysarvostelu saa törkeän lapsenraiskauksen kohdalla korostuneen ja rangaistuksen kannalta keskeisen merkityksen ja jokseenkin sattumanvaraiset syyt voivat vaikutaa siihen, milloin teko on kokonaisuutena arvostel- len törkeä ja milloin taas ei. Uudistuksen tavoitteena olisi rangaista erityisen ankarasti kaikista moitittavimpia lapsiin kohdistuvia tekoja. Uudistuksen tavoite on perusteltu, mutta rangaistussäännöksen soveltamisalaan uhkaa kuulua myös sellaisia tekoja, joita uudistuksella ei ole välttämättä tavoiteltu. Seksuaalirikosten rangaistussäännöksiä on uudistettu viime vuosina useita kertoja. Lukuisat uudistukset aiheuttavat lainkäytössä vaikeita soveltamisongelmia lievemmän lain periaatekin huomioon ottaen. Sovellettavan lain valintaa koskeva ratkaisu ei vält- tämättä ole helppo tilanteissa, joissa tekoajat ovat pitkiä. Myös lopputuloksen sattu- manvaraisuus voi olla mahdollsita, kuten edellä on todettu. Nyt ehdotetulle uudistuk- selle ei ole välttämätöntä tarvetta ja joka tapauksessa arvio uuden rangaistussään- nöksen tarpeesta tulisi tehdä samassa yhteydessä raiskaussäännöksen uudistamista koskevan arvioinnin kanssa. Helsingin käräjäoikeus Uuden säännöksen tarpeellisuus tulisi arvioida osana kokonaisuudistusta Yleisesti uudistustarpeeseen liittyen käräjäoikeus viittaa kannanottoonsa oikeusminis- teriölle 31.8.2018 koskien raiskauksen tunnusmerkistöä ja suostumusta: OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 46 Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten oikeushyvä on ensisijaisesti lapsen kehityksen ja terveyden suojeleminen aikuisten lapseen kohdistamalta seksuaalisilta teoilta ja hy- väksikäytöltä. Siksi seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja siihen liittyvä suostumus ja vapaaehtoi- suus ei lähtökohtaisesti voi olla lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tarkastelun läh- tökohta toisin kuin aikuisten välisissä seksuaalirikoksissa. Pienten lasten kehitystaso on sellainen, että he eivät pysty vapaasta tahdostaan suostumaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toisaalta tämä ero lähtökohdissa ja suojeltavassa oikeushyvässä on selvästi ollut vai- keasti ymmärrettävä yleisölle ja tiedotusvälineissä, minkä johdosta joitakin tuomiois- tuinten ratkaisuja on julkisuudessa pidetty käsittämättöminä. Selvää on, että tuomioi- den perusteluissa asiaa voidaan selventää, mutta tästäkin huolimatta on ilmeistä, että sääntelyssä on epäkohtia. Näistä syistä käräjäoikeus pitää perusteltuna sitä, että myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten sääntelyä tarkastellaan. Kuten aikuisten välisten seksuaalirikosten, myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikos- ten kohdalla sukupuoliyhteyden on katsottu olevan eri tekotavoista vahingollisin lap- sen kehityksen (ja myös terveyden) kannalta. Tästä lähtökohdasta tarkastellen voisi olla perusteltua säätää lapsen raiskaus -niminen teko (kuten Ruotsissa) erillisenä ri- koksena. Tämä voisi olisi terminologialtaan ja systematiikaltaan ymmärrettävämpi myös laajemmin. Edellä lausutun perusteella käräjäoikeus kannattaa edelleen sitä, että lapsen seksu- aalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä tulisi arvioida ja mahdollisesti uudistaa. Tämän tulisi kuitenkin tapahtua siten, että lapseen kohdistuvia seksuaalirikoksia arvi- oidaan kokonaisuutena. Esityksessä todetaan, että säännöksen toisena tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa (s. 28). Käräjäoikeuden käsitys kuitenkin on, että ehdotettu uusi rikosnimike "törkeä lapsen raiskaus" ei osittaisena uudistuksena muuta sääntelyä siten, että uuden sään- nöksen johdosta lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten arviointi olisi selkeämpää ja helpommin ymmärrettävissä. Perustelut tälle käsitykselle on esitetty jäljempänä. Siksi käräjäoikeus katsoo ensisijaisesti, että tarkastelu tulisi toteuttaa osana laajem- paa seksuaalirikoksia koskevaa tarkastelua. Käräjäoikeus on siten samalla kannalla kuin useat lausunnonantajat ovat olleet lausunnoissaan oikeusministeriön arviomuisti- osta (7/2018) (esityksen s. 33). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 47 Näkemys ehdotetusta säännöksestä ”Törkeä lapsen raiskaus” Käräjäoikeus ei pidä ehdotettua säännöstä törkeästä lapsen raiskauksesta onnistu- neena seuraavin perustein: 1. Esityksen tavoitteet Esityksen mukaan tavoitteena on ennen kaikkea ankaroittaa lapsiin kohdistuvien sek- suaalirikosten rangaistuksia (s. 28). Tarkoituksena on päästä tavoitteeseen korotta- malla törkeimpien tekomuotojen vähimmäisrangaistusta kahdesta vuodesta neljään vuoteen. Tavoitteeseen pyritään säätämällä pelkästään uudesta rikosnimikkeestä. Tarkoituk- sena ei ole laajentaa rangaistavan menettelyn alaa. Ehdotetussa säännöksessä ran- gaistava menettely tyhjentyy jo voimassa oleviin kahteen uudessa säännöksessä vii- tattuun säännökseen (RL 20:2 ja 7). Käräjäoikeus arvioi, että jo tämä seikka herättää kysymyksen uuden säännöksen tarpeellisuudesta. Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että jo nykyisten säännösten perusteella voidaan teosta tuomita ankara 13 vuoden pituinen yhteinen vankeusrangaistus. Oikeuskäytännössä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittavien rangaistusten keskipituus on esityksen mukaan ollut 3 vuotta. Näissä teoissa on kysy- mys myös teoista, joihin sisältyy sukupuoliyhteys lapsen kanssa (s. 14–15). Myös tör- keistä raiskauksista tuomitaan lähes yksinomaan ankaria ehdottomia vankeusrangais- tuksia: vuosina 2010–2015 rangaistusten vuosittainen keskipituus on ollut 3 vuotta 5 kuukauden ja 5 vuotta 8 kuukauden välillä (s. 17). Ottaen huomioon että rangaistusten keskipituudet ovat jo tällä hetkellä oikeuskäytän- nössä edellä todetun pituiset ja että ehdotetun säännöksen on tarkoitus koskea tör- keimpiä tekoja, joissa molemmat törkeät rikokset ovat kohdistuneet lapseen ja täytty- neet, käräjäoikeus pitää epätodennäköisenä, että nyt voimassa olevien säännösten perusteella ei tuomittaisi vähintään ehdotetun säännöksen mukaista vähimmäisran- gaistusta eli 4 vuotta vankeutta. Tällä perusteella käräjäoikeus ei pidä perusteltuna kysymyksessä olevan uuden ran- gaistussäännöksen lisäämistä rikoslakiin pelkästään siitä syystä, että törkeimpien lap- siin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustasoa ankaroitettaisiin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 48 Käräjäoikeus katsoo, että tärkeämpi tavoite on selkeyttää lapsiin kohdistuvien seksu- aalirikosten tunnusmerkistöjä ja sitä kautta tehdä ymmärrettävämmäksi, millaisia te- koja pidetään moitittavimpina, sekä selkeyttämisen jälkeen ankaroittaa rangaistusta- soa halutulla tavalla. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sisäl- tävät hyvin laajan kirjon tekoja, joiden vakavuus vaihtelee merkittävästi. Siten myös rangaistusten ankaruus vaihtelee. Edellä todetut seikat heikentävät teon laadun ja tuomitun rangaistuksen välisen suhteen läpinäkyvyyttä ja siten myös annettujen tuo- mioiden ja rangaistusten ymmärrettävyyttä. Edellä todetusti törkeimpiin tekomuotoihin sisältyy lapsiin kohdistuvissa hyväksikäyttö- rikoksissa tunnusmerkistötekijänä lähes aina sukupuoliyhteys, kuten aina aikuisten välisissä seksuaalirikoksissa. Tämä on todettu myös ehdotuksen perusteluissa. Käräjäoikeus katsoo, että myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla suku- puoliyhteys voisi olla eri rikoksia erottava tunnusmerkistötekijä. Tästä lähtökohdasta käsin voidaan vakavimmat teot eli lapsiin kohdistuneet sukupuoliyhteydet säätää erik- seen rangaistaviksi esimerkiksi lapsiin kohdistuvina raiskauksina ja törkeänä lapsen raiskauksena, sekä säätää rangaistusasteikko tavoitellun mukaisesti. Lapsen seksu- aalinen hyväksikäyttö sisältäisi muunlaiset lapsiin kohdistuneet seksuaaliset teot. Rajoitussäännöksen RL 20:7a perusteella muun muassa nuorten välinen molemmin- puolinen vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen olisi edelleen sallittua. Lisäksi joitakin seksuaalirikostuomioita on ollut vaikea ymmärtää siksi, että aikuisten välisten ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten suojeltava oikeushyvä ja arvioinnin lähtökohta poikkeavat osin toisistaan. Väärinymmärrystä aiheutuu usein siitä, että lap- siin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla seksuaalinen itsemääräämisoikeus (ja jatkossa ehdotettu suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen) ei useinkaan voi olla arvioinnin lähtökohtana. Ehdotetun sisältöinen uusi rangaistussäännös, jossa kah- desta nykyisin voimassa olevan lain mukaan eri rikoksesta tehdään yksi rikos, ei sel- keytä oikeustilaa tältäkään osin. Lisäksi kun törkeä lapsen raiskaus edellyttää kahden törkeän rikoksen täyttymistä, uu- den rikosnimikkeen soveltamisala jäänee melko suppeaksi ja melko harvinaiseksi. Li- säksi jos toinen viitatuista rikoksista jää yritykseksi, ei kysymys ole törkeästä lapsen raiskauksesta. Tähän nähden on todennäköistä, että ihmetystä tulee herättämään jat- kossa se, miksei tekoa ole katsottu törkeäksi lapsen raiskaukseksi, vaikka yleisön kä- sityksen mukaan sukupuoliyhteys lapsen kanssa on ollut törkeää. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 49 Edellä lausutun perusteella käräjäoikeus pitää hyvin tärkeänä, että esityksen tavoit- teet – eli oikeustilan selkeyttäminen ja lapsiin kohdistuvien törkeimpien rikosten ran- gaistusten ankaroittaminen – tulisi toteuttaa arvioimalla RL 20 luvun seksuaalirikoksia kokonaisuutena tai ainakin lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia kokonaisuutena. Käräjäoikeus katsoo, että esityksessä todettuihin tavoitteisiin ei tulisi pyrkiä säätä- mällä uudesta jo olemassa oleviin rikoksiin tyhjenevästä rikosnimikkeestä, jonka si- sältö on alla todetuin perustein monimutkainen säädösteknisesti ja vaikeaselkoinen myös sisällöltään. 2. Lainsäädäntötekninen toteuttaminen Käräjäoikeus katsoo, että nyt ehdotettu viittaustekniikalla toteutettu törkeä lapsen rais- kaus on sisällöltään vaikeaselkoinen, monimutkainen ja systematiikaltaan poikkeava. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että uuden rikosnimikkeen säätämisen tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa (s. 28). Se, että vastaavaa viittaustekniikkaa käytetään myös muualla rikoslaissa (s. 29), ei tarkoita, että sääntely olisi selkeä ja tavoiteltava. Käräjäoikeus painottaa sitä, että monimutkainen sääntelytapa heikentää säännösten ymmärrettävyyttä yleisesti. Vaikka lainkäyttäjä osaa soveltaa monimutkaisiakin sään- nöksiä, on tuomioiden perusteleminen selkeästi ja ymmärrettävästi vaikeaa, jos sään- nökset eivät ole helposti ymmärrettäviä. Tuomioiden selkeys ja ymmärrettävyys on tärkeää myös koko oikeusjärjestelmän hyväksyttävyyden näkökulmasta. Ottaen huomioon, että seksuaalirikokset herättävät erityistä mielenkiintoa yleisössä ja mediassa, tulisi erityisesti seksuaalirikosten kohdalla sääntelyn olla mahdollisimman selkeää. Nyt ehdotettu sääntelytapa ei sitä ole. 3. Säännöksen tulkintaan liittyviä mahdollisia ongelmakohtia Uusi rangaistussäännös ei sisällä uusia tunnusmerkistötekijöitä, joten nimikkeen so- veltamiseen ei liittyne itsenäisiä uusia tulkintakysymyksiä. Käräjäoikeus kuitenkin toteaa, että sekä törkeä raiskaus että törkeä lapsen seksuaali- nen hyväksikäyttö ovat tunnusmerkistöltään melko laajoja. Tähän nähden, kun uusi rikosnimike sisältää kaksi eri rikosta, saattavat syytteen teonkuvaukset muodostua pit- kiksi ja monimutkaisiksi, mikä saattaa vaikeuttaa asian ymmärrettävyyttä asianosai- sille ja myös käsittelyä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 50 Käräjäoikeus kiinnittää huomiota siihen, että esityksen perusteluissa todetaan, että uutta säännöstä sovellettaessa ei ole tarpeen arvioida erikseen, onko törkeän lapsen raiskauksen tunnusmerkistön täyttänyt teko myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ehdotetun säännöksen soveltaminen edellyttää kuitenkin, että ehdotetussa säännök- sessä viitattujen tekojen tunnusmerkistöjen tulee täyttyä. Toisin sanoen ehdotettua säännöstä sovellettaessa tulee arvioida, onko teko myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Käräjäoikeudelle jää epäselväksi, mikä erillinen merkitys on sillä, että itsenäistä koko- naisarvostelua ei edellytetä, jos törkeä lapsen raiskaus nimike täyttyy. Pirkanmaan käräjäoikeus Pidämme törkeää lapsen raiskausta koskevan säännöksen lisäämistä rikoslakiin pe- rusteltuna säännöksen suojelutavoitteiden ja oikeustilan selkeyttämisen kannalta niin, että jatkossa henkilön syyllistyessä samalla teolla törkeän lapsen seksuaaliseen hy- väksikäytön ja törkeän raiskauksen tunnusmerkistöt käsittävästä rikoksesta voitaisiin tuomita vain yhdestä rikoksesta. Lakimuutoksen lainsäädäntötekniseksi vaihtoehdoksi on esitetty ns. viittaussäännöstä, jolloin törkeää lapsen raiskausta koskeva rikosni- mike saisi tunnusmerkistönsä törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää raiskausta koskevista säännöksistä. Törkeää lapsen raiskausta koskevan nimikkeen lisääminen lakiin ei poistaisi edellä mainittujen tunnusmerkistöjen soveltamiseen ny- kyisellään liittyviä ongelmia. Näkemyksemme mukaan viittaussäännöstä ei myöskään voida pitää lainsäädännön selkeyden ja sen yleistajuisuuden kannalta soveliaimpana vaihtoehtona. Myös ideaalikonkurrenssiin liittyvään vaatimukseen voi käytännössä liit- tyä tulkintaongelmia, kun molempiin rikoksiin liittyvien kvalifiointiperusteiden tulee täyt- tyä teossa samanaikaisesti. Seksuaalirikoksille on tyypillistä, että niistä tehdään rikosilmoituksia pitkienkin aikojen kuluttua. Tällöin pirstalemaisesti osissa tehdyt lakimuutokset voivat aiheuttaa lisätyötä ja tulkintaongelmia rikoslain ajallisen soveltamisen kannalta. Ehdotettua lainsäädäntö- teknistä sääntelytapaa on perusteltu sillä, että viittaustekniikkaa käytetään rikoslaissa muualla, kuten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten kohdalla. Seksuaaliri- koksia käsitellään viranomaisissa kuitenkin vuositasolla sellaisia määriä, että lainsää- dännön käytettävyyteen ja selkeyteen on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Myös se seikka, että törkeän lapsenraiskauksen yritystä ei säädettäisi lapsenraiskausta koske- vassa säännöksessä itsessään rangaistavaksi, on vierasta säännöksen käsittävän ri- koksen vakavuuden ja rikoslain muun systematiikan kannalta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 51 Oulun käräjäoikeus Motiivi uudelle törkeää lapsenraiskausta koskevalle säännökselle löytyy otsikon 2.4.3 alta sivulta 24. Motiivi on sama kuin Ruotsissa eli saada aikaan yhden yksittäisen säännöksen malli tilanteessa, jossa teko sisältää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä sekä raiskauksen. Lainsäätäjä epäilee perusteluissaan sitä, että lainsoveltajat eivät tunnista kyseisiä tilanteita. Tämä voinee pitää paikkansa. Se, selkeyttääkö tämä oi- keuskäytäntöä jää nähtäväksi, koska lakiesityksen esiin nostamat hankalahkot kon- kurrenssi- ja rikosten yksiköintikysymykset (sivulla 38) tulevat joka tapauksessa ai- heuttamaan päänvaivaa soveltamisvaiheessa. Sinänsä motiivi säännöksen säätämi- selle on kuitenkin mielestämme hyväksyttävä. Ideaalikonkurrenssikysymysten vuoksi näemme, että vaihtoehtoisten syytteiden esittä- minen ei tule jatkossa ole olemaan ongelma lainsoveltajalle, koska uusi säännös an- karimpana sisältää kaikki lievemmät hyväksikäytön ja raiskausten muodot. Emme siis näe vaaraa siitä, että jokin teko ”jäisi syyttämättä” uuden säännöksen vuoksi. Tämä seikka palvelee myös koko säännöksen säätämisen edellä jo mainittua tarkoitusta. Sen sijaan konkurrenssi- ja rikosten yksiköintikysymykset tulevat – ainakin aluksi – ai- heuttamaan päänvaivaa lain soveltajalle. Pidämme erittäin hyvänä, että lainsäätäjä on yksityiskohtaisissa perusteluissa avannut näitä kysymyksiä. Niihin tullaan jatkossa viit- taamaan tuomioistuinten ratkaisuissa. Valtakunnansyyttäjänvirasto Rangaistussäännöksen sääntelytavoite on sinänsä perusteltu. Myös ehdotettu ran- gaistusasteikko on oikeassa suhteessa ehdotetussa rangaistussäännöksessä tarkoi- tettuihin tekoihin. Rangaistussäännös kattaisi teot, jotka nykyisin tuomitaan sekä tör- keänä raiskauksena että törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Esitysluon- noksesta käy kuitenkin ilmi, että käytettävissä ei ole riittävästi tietoa kyseisten "ylitör- keiden" tekojen rangaistuskäytännöstä. Pidämme aiheellisena, että rangaistuskäytän- töä selvitetään tarkemmin. Raiskausrikoksen tunnusmerkistön muuttaminen suostumuspohjaiseksi on tällä het- kellä vireillä ja pohdittavana laajassa oikeusministeriön koolle kutsumassa asiantunti- jafoorumissa. Jäseniltä on pyydetty vastauksia muun ohessa kysymykseen, edellyttäi- sikö raiskausrikoksen muuttaminen suostumuspohjaiseksi muutoksia lapsia koskevien seksuaalirikosten (RL 20:6 ja 20:7) sääntelyyn. Vastausaika päättyi 31.8.2018. Oi- keusministeriön esitysluonnoksessa lähdetään kuitenkin siitä, että lapsen törkeää sek- suaalista hyväksikäyttöä koskeva rangaistussäännös säilyy ennallaan ja että siinä tar- koitettu säännösmuutos toteutetaan erillisenä ja raiskaussäännöksen muutoshank- keesta riippumatta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 52 Valtakunnansyyttäjänvirasto katsoo, että sukupuoliyhteyden lapsen kanssa käsittävät teot ja niitä koskevien rangaistussäännösten muutostarpeet tulisi arvioida kokonaisuu- dessaan samassa yhteydessä kun raiskaussäännösten muuttamista arvioidaan. Esi- tyksen toteuttaminen erillisenä ja suhteuttamatta sitä muihin rikoslain 20 luvun ran- gaistussäännösten mahdollisiin muutoksiin ei ole järkevää. Vaarana on, että seksuaa- lirikoksia koskeva sääntely muodostuu sekavaksi, epäloogiseksi ja vaikeasti sovellet- tavaksi. Tiheään tahtiin toteutettavat muutokset aiheuttavat muun ohessa sen, että lainsoveltaja joutuu toistuvasti huomiomaan lievemmän lain periaatteen. Tämän vuoksi emme ota tarkemmin kantaa säännöksen sisältöön emmekä sen lainsäädäntö- tekniseen muotoiluun. Länsi-Suomen syyttäjänvirasto Länsi-Suomen syyttäjänvirasto katsoo, että sukupuoliyhteyden lapsen kanssa käsittä- vät teot ja niitä koskevien rangaistussäännösten muutostarpeet tulisi arvioida kokonai- suudessaan samassa yhteydessä, kun raiskaussäännösten muuttamista arvioidaan. Poliisihallitus Poliisihallitus katsoo, että uusi rikostunnusmerkistö selkeyttäisi lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten asiakokonaisuutta. Hallituksen esitysluonnoksessa on punnittu erilaisia toteutusvaihtoehtoja uuden rikos- tunnusmerkistön osalta. Nyt valittu lainsäädäntötapa on Poliisihallituksen mielestä lainsäädäntöteknisesti onnistunut. Säännöksen rakenteesta käy hyvin selväksi se, että törkeän lapsenraiskauksen rikostunnusmerkistöä sovelletaan silloin, kun törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on tehty samalla teolla ideaali- konkurrenssin mukaisesti. Lain soveltamisen kannalta keskusrikospoliisi on esittänyt omana näkemyksenään epäilyn, jonka mukaan säännöksen soveltamiskynnys voi mahdollisesti nousta liian korkeaksi. Poliisihallitus ei näe asiaa vastaavalla tavalla, koska esitysluonnoksessa uuden rikostunnusmerkistön soveltamiseen liittyviä yksityiskohtia on käsitelty poik- keuksellisen tarkasti. Poliisihallitus pitääkin todella hyvänä esitettyä lain perustelujen kirjoitustapaa, jossa rikosten yksiköinti ja muiden yleisten oppien soveltaminen tuo- daan yksityiskohtaisen tarkasti esille. Poliisihallitus toteaa, että soveltamiskäytäntö tulee olemaan ratkaisevassa roolissa, kun uuden rikostunnusmerkistön tarkoituksen ja tavoitteen toteutumista arvioidaan. Myös keskusrikospoliisi on kiinnittänyt tähän huomiota. Törkeä lapsenraiskaus tulee selkeyttämään lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kokonaisuutta, parantamaan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 53 osaltaan rikosoikeuden yleisestävää vaikutusta ja siten ehkäisemään rikollisuutta – siitäkin huolimatta, että seksuaalirikosten tekijöiden vaikuttimiin on pystyttävä vaikutta- man usealla eri tavalla. Helsingin poliisilaitos Ehdotettu muutos ei tuo uusia tekoja rikostunnusmerkistön piiriin eikä sinänsä tuolloin vaikuta muutoin kuin rangaistuskäytäntöä ankaroittavasti. Ehdotuksen mukainen muu- tos kattaisi ne teot, jotka jo nyt katsotaan törkeäksi raiskaukseksi ja törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Ongelmallista on, että ehdotetun rangaistussäännöksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää väkivallan käyttöä tai väkivallan uhkaa tai nykyisen RL 20 luvun 1 § 2 mo- mentin mukaista kyvyttömyyttä puolustautua tai ilmaista tahtoaan. Edellä mainitusta syystä törkeän lapsenraiskauksen rangaistussäännöstä ei voitaisi soveltaa tilanteisiin, joissa lapseen kohdistuu sukupuoliyhteys ilman siihen liittyvää pakottamista. Ongel- mallisuus liittyy näkemykseen, ettei lapselta voida missään olosuhteissa odottaa kan- nanottoa seksuaaliseen kanssakäymisen osalta. Sisä-Suomen poliisilaitos Rikosten esitutkintaan uusi rikosnimike ja rangaistussäännös ei tuo uusia tutkintakei- noja (mm. uusien pakkokeinoja) rikosten selvittämiseen. Se toki saattaa tunnusmer- kistön ja siihen liittyvän konkurrenssisäännöksen osalta selkiyttää asiaa esitutkin- nassa. Lapsiasiavaltuutettu Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että jatkossa arvioidaan raiskauksen tunnusmer- kistön kehittämistä lapsen oikeuksien suojelemisen näkökulmasta. Lapsen kohdalla ikä ja alisteinen asema aikuiseen verrattuna yleensä muodostavat sellaisen avutto- man tilan, jossa lapsi ei tosiasiassa kykene ilmaisemaan tahtoaan tai vastustamaan tekoa. Tällaisessa tilanteessa on viime kädessä lainsäätäjän vastuulla varmistaa, että lapsen oikeus koskemattomuuteen toteutuu. Lapsen edun mukaista on ottaa huomi- oon hänen asemansa erityistä suojelua tarvitsevana sekä varmistaa, että hän pääsee kehittymään mahdollisimman täysimääräisesti myös siltä osin, kun on kyse lapsen seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 54 Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund ry Erillisen törkeää lapsenraiskausta koskevan säännöksen säätäminen poikkeaa rikos- lain muusta systematiikasta. Säännöksen tarpeellisuutta voidaan toki harkita edellä ehdotetun, muun muassa perusteellista tähänastisen rangaistuskäytännön selvittä- mistä edellyttävän kokonaisuudistuksen yhteydessä. Nyt esitetyin tavoin osittaisuudis- tuksena sitä ei kuitenkaan ole syytä toteuttaa. Esitysluonnoksen sivulla 24 esitetystä poiketen yhden yksittäisen säännöksen malli ei helpota tuomioistuinten rangaistuksen mittaamista koskevaa harkintaa eikä edistä rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä. Tuomariliitto toteaa, että rangaistus on myös ny- kyisin (puheena olevan menettelyn täyttäessä kaksi eri rikosta) mitattava rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingol- lisuuteen ja vaarallisuuteen, tekojen vaikuttimiin ja rikoksista ilmenevään muuhun teki- jän syyllisyyteen. Tämä harkinta suoritetaan kokonaisuutena siitä riippumatta, täyt- tääkö menettely yhden vai kaksi rikosta. Kuten esitysluonnoksen samalta sivulta käy ilmi, lainsäädännön lähtökohtana on jo nyt, että alle 16-vuotias lapsi ei voi antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen tai muuhunkaan seksuaaliseen tekoon aikuisen kanssa ja sukupuoliyhteyksiin lapsen kanssa sovelletaan törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa säännöstä riippumatta siitä, onko teko tapahtunut yhteisymmärryksessä lapsen kanssa vai ei. Samalta sivulta käy myös ilmi, että rangaistusta voidaan edelleen ankaroittaa, jos lap- seen kohdistuva teko täyttää lisäksi jonkin raiskausta koskevassa säännöksessä mai- nitun tunnusmerkin. Esitysluonnoksen taustalla olevasta arviomuistiosta (s. 71–72) käy ilmi, että tilasto- keskuksen tietojen mukaan aikaisemman uudistuksen jälkeen lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat painottuneet sen törkeisiin tekomuotoihin, mikä on jo osaltaan vaikuttanut rangaistusten ankaroitumiseen. Tilastokeskuksen tiedoista ilmenee myös, että törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva rangaistuskäytäntö on anka- roitunut sekä niin, että ehdottomia vankeusrangaistuksia tuomitaan aiempaa merkittä- västi useammin, että sillä tavoin, että ehdollisia vankeusrangaistuksia tehostetaan aiempaa enemmän yhdyskuntapalvelulla. Lisäksi on huomattava, että kun ehdotettu säännös edellyttäisi lapsen törkeän seksu- aalisen hyväksikäytön lisäksi törkeän raiskauksen tunnusmerkistön täyttymistä, ran- gaistus ei normaaliasteikkoja sovellettaessa tosiasiassa voi nykytilanteessakaan olla muu kuin ehdoton, yli kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 55 Tuomariliitto kiinnittää vielä huomiota siihen, että esitysluonnoksen sivulla 36 esitetty vaatimus ideaalikonkurrenssista saattaa aiheuttaa tulkintaongelmia, eikä ole omiaan johtamaan oikeuskäytännön selkiytymiseen. Suomen Syyttäjäyhdistys ry Rangaistussäännöksen sääntelytavoite on sinänsä perusteltu ja oikeasuuntainen. Myös nimike on kuvaava ja hyvä. Ehdotettu rangaistusasteikko on oikeassa suh- teessa ehdotetussa rangaistussäännöksessä tarkoitettuihin tekoihin. Rangaistussään- nös kattaisi teot, jotka nykyisin tuomitaan sekä törkeänä raiskauksena että törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Nyt ehdotetut muutokset tulisi kuitenkin arvioida kokonaisuudessaan samassa yhtey- dessä kun raiskaussäännösten muuttamista arvioidaan. Raiskausrikoksen tunnusmer- kistön muuttaminen suostumuspohjaiseksi on tällä hetkellä vireillä ja pohdittavana laa- jassa oikeusministeriön koolle kutsumassa asiantuntijafoorumissa. Jäseniltä on pyy- detty vastauksia muun ohessa tähän esitykseen liittyen eli tarvitaanko muutoksia myös lapsia koskeviin seksuaalirikospykäliin eli edellyttäisikö raiskausrikoksen muut- taminen suostumuspohjaiseksi muutoksia lapsia koskevien seksuaalirikosten; RL 20:6 ja 20:7, sääntelyyn. Vastausaika on päättynyt 31.8.2018. Nyt käsillä olevan esityksen toteuttaminen erillisenä ja suhteuttamatta sitä muihin rikoslain 20 luvun rangaistus- säännösten mahdollisiin muutoksiin ei ole järkevää. Jo tällä hetkellä rikoslain 20 luvun soveltaminen on lainsoveltajan näkökulmasta haastavaa, koska eri pykäliä koskevat muutokset omine erillisine voimaantuloaikoineen (esim. 1.6.2011, 1.9.2014) ovat pää- soin tehty pykälä kerrallaan. Tiheään tahtiin toteutunet muutokset aiheuttavat esimer- kiksi sen, että lainsoveltaja joutuu toistuvasti huomiomaan lievemmän lain periaatteen ja asettaa haasteita myös säädösten ajallisen soveltamisen suhteen. Seksuaalirikok- set; eritoten lapsiin kohdistuvat, ovat tyypillisesti rikoksia, jotka tulevat ilmi jälkijättöi- sesti ja ovat tekoajaltaan suht pitkiä, jolloin samaan tekokokonaisuuteen jo tällä het- kellä on sovellettava useita eri aikaan erisisältöisenä voimassaolleita tunnusmerkis- töjä. Ehdotettu muutos toisi jälleen tältä osin lisää soveltamishaasteita. Tarpeelliseksi koetut muutokset rikoslain 20 lukuun tulisi tehdä kerralla. Suomen Asianajajaliitto Asianajajaliitto ei kannata esitystä. Asianajajaliitto pitää sinällään hyvänä ehdotuksen mukaista teknistä ratkaisua, joka johtaisi tuomitsemiseen yhdestä rikoksesta nykyisen kahden rikoksen asemasta. Ny- kykäytäntö on tältä osin sekava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 56 Asianajajaliitto pitää tärkeänä sitä, että sukupuoliyhteys lapsen kanssa katsotaan aina raiskausrikokseksi. Ehdotus on parannus nykytilanteeseen, mutta ei ole Asianajajalii- ton näkemyksen mukaan riittävä eikä oikea tapa nykytilanteen korjaamiseksi. Ehdotus ei paranna kaikkein nuorimpien ja voimakkainta suojaa tarvitsevien lasten asemaa ti- lanteissa, jossa he joutuvat sukupuoliyhteyden kohteeksi. Asianajajaliiton näkemyk- sen mukaan kiireisin uudistuksen tarve koskee heitä. RL 20 luku on vuosien ja lukuisten uudistusten myötä muotoutunut kokonaisuudeksi, jossa kullakin yksittäisellä kriminalisoinnilla on oma asemansa suhteessa muihin teko- muotoihin. Uuden rikosnimikkeen lisääminen käytössä olevaan kokonaisuuteen on omiaan aiheuttamaan epätietoisuutta eri kriminalisointien keskinäisestä soveltami- sesta ja asemasta suhteessa muihin tekoihin. Yhden uuden rikosnimikkeen lisääminen voimassa olevaan kokonaisuuteen lisää muutospaineita myös muiden rikosten rangaistusasteikkoihin ja soveltamisalaan. Uu- den rikosnimikkeen lisääminen tulee toteuttaa tarkastelemalla yhtäaikaisesti kaikkia samoja tunnusmerkistötekijöitä sisältäviä rikoksia, niiden soveltamisalaa ja rangais- tusasteikkoa. Uuden tekomuodon lisääminen ilman laajempaa tarkastelua on vaa- rassa johtaa oikeuskäytännön vaihteluun ja hallitsemattomaan rangaistusasteikkojen muuttumiseen myös muiden tekomuotojen osalta. Teknisen toteutuksen osalta ehdotettu kriminalisointi on poikkeus yleiseen lainsää- däntötekniikkaan. Ehdotuksella halutaan lisätä rangaistavaksi uusi kvalifioitu rikos, törkeä lapsenraiskaus – lainsäädäntöön ei kuitenkaan sisälly perusmuotoista tekoa, lapsenraiskaus. Lainsäädännön ja tuomitsemiskäytännön selkeys vaatii RL 20 lu- vussa kriminalisoitujen tekojen kokonaistarkastelua ja -uudistusta sen turvaamiseksi, että eri rikosten välinen soveltamisala pysyy selkeänä ja eri rikoksista seuraavat ran- gaistukset pysyvät oikeudenmukaisessa suhteessa keskenään. Koska jo nyt on näh- tävissä tarve tarkastella uudelleen ainakin kaikkein pienimpiin lapsiin kohdistuvan su- kupuoliyhteyden rikosnimikettä, tulee kaikkia muutostarpeita tarkastella yhtäaikaisesti selkeän ja oikeudenmukaisen kokonaisuuden varmistamiseksi. Asianajajaliitto korostaa, että lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ehdoton turvaaminen on tärkeä hyve, mutta ehdotetulla muutoksella Asianajajaliitto ei katso olevan vaikutusta tämän tavoitteen saavuttamiseen. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry Lakimiesliitto kannattaa lähtökohtaisesti uuden rikosnimikkeen ja rangaistussäännök- sen ottamista rikoslain 20 lukuun, ja pitää nimikettä ”törkeä lapsenraiskaus” hyvin te- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 57 koa kuvaavana. Uusi rikosnimeke tulisi käsittämään teot, jotka nykyisin tulevat tuomit- tavaksi sekä törkeänä raiskauksena että törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyt- tönä. Esityksen tavoite tältä osin – yrittää saada aikaan rikosnimike, joka kattaa mo- lemmat edellä yksilöidyt teot – on kannatettava. Koska esitys ei kuitenkaan muuta raiskauksen tunnusmerkistötekijöitä tai niiden soveltamisperiaatteita, sitä ei voida pi- tää myöskään ratkaisuna paljon julkisuutta saaneisiin oikeustapauksiin ja niissä lap- seen kohdistuvien seksuaalirikosten tunnusmerkistötekijöissä havaittuihin ongelmiin. Esityksessä on jo otettu kantaa uudistuksen mahdollisiin konkurrenssi- ja rikosten yk- silöintikysymyksiin, jotka käytännössä tulevat vaikeuttamaan käytännön soveltamis- työtä joutuessaan arvioimaan lievemmän lain periaatteen. Edellä kerrottujen seikkojen johdosta Lakimiesliitto ei ota kantaa törkeää lapsen rais- kausta koskevan rikoksen tunnusmerkistötekijöiden tarkempaan lainsäädäntötekni- seen muotoiluun. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry Yhdistys katsoo, että oikeustilaa voidaan varmasti selkiyttää nyt ministeriön ehdotta- malla tavalla, ja lopputuloksena voi olla ihan hyvä laki. Luonnoksesta hallituksen esi- tykseksi ei kuitenkaan käy ilmi, minkä vuoksi erityinen ’törkeä lapsenraiskaus’-nimisen uuden rikosnimikkeen säätäminen parantaa rikoslainkäyttöä nyt vallalla olevaan tilan- teeseen nähden, jolloin törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen syyllistyneelle vastaajalle voidaan tuomita yhteinen rangaistus. Jos esi- merkiksi törkeän raiskauksen maksimirangaistusta korotettaisiin kymmenestä vuo- desta kahteentoista vuoteen, yhteisen rangaistuksen tuomitsemalla voitaisiin päästä erittäin ankaraan rikoslainkäyttöön niissä tilanteissa, joissa teko osoittaa suurta poik- keuksellisen suurta syyllisyyttä tai on muuten ylitörkeä. Tällaisen sääntelyratkaisun yhdistys katsoisi olevan ihan hyvin sopusoinnussa luonnoksen rikosoikeuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Valitettavasti tätä vaihtoehtoa ei yhdistyksen mukaan pohdita tai arvioida luonnoksessa riittävästi. rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Käsitykseni on, ettei erillistä esitetynlaista lapsenraiskauskriminalisointia tarvita. Koko tematiikka on noussut esille sen vuoksi, että on ollut joitakin suurta huomiota saaneita tapauksia, joiden osalta on julkisessa keskustelussa pidetty ongelmana sitä, ettei lap- sen kanssa sukupuoliyhteydessä ollutta tekijää ole voitu tuomita lapsen törkeän sek- suaalisen hyväksikäytön ohella raiskauksesta. Itsekin katsoisin, että tässä on tietynlai- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 58 nen rangaistavuusaukko, vaikka lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön rangais- tusasteikko sinänsä ulottuu riittävän korkealle ja teon moitittavuus tulee olennaisilta osin katetuksi tällä yhdellä säännöksellä. Pidän HE-luonnoksessa omaksuttua ajattelumallia ongelmallisena, koska se ei nimit- täin tuo ratkaisua siihen ongelmaan, joka asiassa on keskeisin: raiskauksen perustun- nusmerkistö ei ainakaan nimenomaisesti kata lapseen kohdistuvaa raiskausta, joten samasta syystä esitetty törkeä lapsenraiskauskin jää liian kapeaksi. Tämän vuoksi sellaisia tilanteita, joita suuri yleisö yleisen oikeustajun nimissä pitäisi raiskaukseen verrattavalla tavalla moitittavina, voi jäädä edelleen lapsenraiskaussäännöksen ulko- puolelle. Raiskaussäännös tunnistaa nykyisin lapsen raiskauksen puutteellisesti, ja tämä tulisi vaivaamaan myös lapsenraiskausta koskevaa säännöstä. HE-luonnoksessa esitetään tietoja rangaistuskäytännöstä silloin, kun tekijä on tuo- mittu yhdellä teolla tehdystä törkeästä raiskauksesat ja törkeästä lapsen seksuaali- sesta hyväksikäytöstä. Rangaistukset ovat jo nyt hyvin ankaria. Vuoden 2009 lukujen mukaan on tällöin tuomittu keskimäärin 5 vuoden 11 kuukauden ehdoton vankeus. Tämän jälkeen lainkohdat ovat merkittävästi muuttuneet. En näe, että olisi rikosten ennaltaehkäisyn näkökulmasta merkittävää tarvetta ohjata rangaistuskäytäntöä näissä suhteellisen harvinaisissa tilanteissa ankarampaan suuntaan, eikä luonnokseen sisäl- tyvä asteikko sitä edes automaattisesti merkitsisi, olettaen että rangaistuksia jatkossa- kin mitattaisiin myös asteikon alaosasta. Kaksi säännöstä – raiskaus, lapsen raiskaukseen ulotettuna, ja lapsen törkeä seksu- aalinen hyväksikäyttö – suojaavat tietyllä tapaa pitkälle samaa oikeushyvää eli sään- nösten suojelutavoitteet ovat tältä osin yhteneviä. Sinänsä olisi ajateltavissa, että rais- kaussäännös määriteltäisiin siten, että se syrjäyttää lapsen seksuaalista hyväksikäyt- töä koskevan säännöksen. Nykyiselläänkin törkeään raiskaukseen liitetty rangaistus- asteikko on riittävä ankara rangaistuksen määräämisen näkökulmasta. Mutta, kuten sanottua, pidän luontevana, että jo vakiintunutta periaateta, että tilanteessa sovelle- taan kumpaakin säännöstä, edelleen noudatettaisiin. HE-luonnoksen perusteluissa uutta lapsenraiskaussäännöstä perustellaan lähinnä sillä, että näin tunnistettaisiin paremmin tilanteet, joissa kyse on nykyisin sekä rais- kauksesta että törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöästä. Samalla varmistet- taisiin se, että teosta tuomitaan oikeuskäytännön mukainen ja teon vakavuutta ilmen- tävä, oikeasuhtainen vankeusrangaistus. Muutoksen odotetaan myös selkeyttävän oi- keuskäytäntöä ja yksinkertaistavan syyttämistä (HE-luonnos, s. 24). Vaikka näissä perusteluissa on tiettyä perää, ne eivät silti täysin vakuuta. Saattaa olla, että useassa tilanteessa tekijää ei ole syytetty raiskausrikoksesta, vaan ainoastaan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 59 törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Oikeustila on jossain määrin epä- selvä sen suhteen, miten raiskaussäännöstä sovelletaan pieneen lapseen kohdistu- vissa sukupuoliyhteyden sisältävissä seksuaalirikoksissa. Uusi säännös ei tilannetta selkeytä eikä korjaa. Kuten HE-luonnoksen s. 13 selviää, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat ri- kokset eivät ole lisääntyneet eivätkä lisääntymässä. Kiinnijäämisriski on korkea. Näyt- tää siltä, että yhteiskunta on herännyt näihin asioihin ja että epäiltyihin rikoksiin osa- taan puuttua. Pidän selvänä, ettei yhteiskunnassa esiinny mitään sellaista näiden ti- lanteiden vähättelyä, joka voisi luoda epätietoisuutta sen suhteen, että kyse on ran- gaistavasta teosta. Positiivisen yleisprevention näkökulmasta ainoa epäkohta nykyti- lanteessa on se, että sukupuoliyhteys lapsen kanssa ei toteuta meillä yleensä rais- kausta. Tämä epäkohta on helposti korjattavissa. Oikeuskäytäntöä selvitetään HE:n luonnoksessa. On tärkeä linjanveto, että KKO ko- vensi merkittävästi tekijän rangaistusta, kun tämä oli ollut sukupuoliyhteydessä tie- tensä alle 14-vuotiaan lapsen kanssa (KKO 2018:35). Lähtisin siitä, että jo tämän en- nakkopäätöksen vuoksi sukupuoliyhteyden sisältävissä törkeissä lapsen seksuaali- sissa hyväksikäytöissä tullaan tuomitsemaan säännönmukaisesti ehdotonta van- keutta. Aivan erityisesti tämä koskee niitä tilanteita, joissa uhri on sanottua nuorempi (tässä oli iältään 13 v 10 kk). HE-luonnoksen s. 22 mukaan voi arvioida, että tälläkin hetkellä sukupuoliyhteyden sisältävistä lapsen törkeistä hyväksikäytöistä tuomitaan noin kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus. HE-luonnoksesta ilmenee muutoinkin, että seksuaalirikoksissa rangaistuskäytäntö on viime vuosina merkittävästi kiristynyt. Lisäksi pitäisin selvänä, että KKO:lla on edel- leen valmius ohjata rangaistuksen määräämistä lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikok- sissa. Korkein oikeus on viime vuosina ottanut yleisemminkin aikaisempaa merkittä- vämmän roolin rangaistuskäytännön ohjaamisessa. Huumerikoksissa linja on lieventy- nyt, seksuaalirikoksissa kiristynyt. Pidän tätä kehitystä perusteltuna. Nähdäkseni juuri tällä ei ole sellaista ongelmaa, että lainsäätäjän tulisi vielä erityisesti korjata rangais- tuskäytännön tasoa ylöspäin. HE-luonnos s. 21: "Rikollisuustilanne ei viittaa tarpee- seen ankaroittaa rangaistuskäytäntöä yleisesti. Sitä vastoin myös uhritutkimuksissa korostuu tekojen erilaisuus. Tämä viittaa rangaistusasteikkojen osalta siihen, että as- teikkojen tulee olla riittävän laajoja." Luonnoksessa esitetään laskelmia lapsenraiskauksen ehkäisyn kustannuksista rikos- oikeudellista sääntelyä kiristämällä. Yhden rikoksen ennaltaehkäisyn kustannus olisi arvion mukaan vähintään 1,7 miljoonaa euroa. Vaikka lapsenraiskaus on mitä moitit- tavin rikos, on selvää, ettei yhteiskunnan ole hyöty–haitta-vertailun näkökulmasta mie- lekästä priorisoida rikosoikeuden ankaroittamista muihin, vaikuttavampiin ja selvästi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 60 edullisempiin keinoihin nähden. Viittasin jo edellä siihen, ettei Suomessa ole epäsel- vyyttä siitä, että lapseen kohdistuva sukupuoliyhteys on väärin ja ansaitsee tulla ran- gaistuksi siten, että rangaistus on tuntuva. HE:n tietojen mukaan tilanne on käytän- nössä jo nyt tämä. rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki En kannata säännöksen omaksumista esitysluonnoksessa esitetyssä muodossa. Eri- tyinen lapsenraiskausta tai törkeää lapsenraiskausta koskeva säännös on yksi mah- dollinen vaihtoehto selkiyttää raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koske- vien säännösten keskinäistä suhdetta. Tällaisen sääntelyn omaksuminen edellyttäisi kuitenkin muutoksia myös raiskaussääntelyyn. Jos raiskaussäännöstä ei lainmuutok- sen yhteydessä muutettaisi, siirtyisi raiskaussäännöksen soveltamiseen liittyvä han- kala ja paljon kritisoitu pohdinta siitä, onko lapsi raiskaussäännöksessä tarkoitetun pelkotilan tai muun avuttoman tilan vuoksi ollut kykenemätön puolustamaan itseään taikka kykenemätön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, uuden säännöksen so- veltamisen yhteyteen. Ehdotettu lainmuutos ei näin ollen ratkaisisi keskeisintä rais- kaus- ja hyväksikäyttösääntelyn yhteensovittamiseen liittyvää ongelmaa. Ruotsin mal- lin mukainen itsenäinen tunnusmerkistö olisikin todennäköisesti helpommin sovelletta- vissa kuin esitetty epäitsenäinen säännös. Törkeää lapsenraiskausta koskevalle säännökselle esitetty neljän vuoden minimiran- gaistus voi johtaa merkittäväänkin rangaistustason ankaroitumiseen. Törkeää lapsen- raiskausta käsittelevän säännöksen vaikutuksia rangaistustasoon on kuitenkin vaikea arvioida kovin täsmällisesti, koska vuoden 2014 lainuudistuksen (L 509/2014) jälkei- sestä oikeuskäytännöstä ei ole olemassa kattavaa tutkittua tietoa. Oikeuskäytännössä on varsin tyypillinen tapaus, jossa 14–15-vuotias asianomistaja on pakotettu vaginaa- liseen, oraaliseen, anaaliseen tai sormin tunkeutumalla toteutettuun sukupuoliyhtey- teen varsin vähäistä väkivaltaa – esimerkiksi työntämistä, kädestä vetämistä, paina- mista, kiinni pitämistä tai tönimistä – käyttäen. Ainakin ennen vuoden 2014 lainuudis- tusta tehdyistä tämän tyyppisistä teoista on käsitykseni mukaan tuomittu lievempiä rangaistuksia kuin lausuntoesityksessä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2009 tekemään tutkimukseen perustuen esitetty arvio (5 vuotta ja 11 kuukautta). Kes- kimääräinen rangaistus ei kerro rangaistustasosta kovin paljoa tai tarkasti, sillä syyksi luetut tekokokonaisuudet ovat hyvin erilaisia. Esitetyn kaltainen törkeää lapsen rais- kausta koskeva säännös voikin johtaa luonnoksessa arvoitua mittavampaan rangais- tusten ankaroitumiseen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 61 rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Kannatan tätäkin esitystä, vaikka ensi alkuun olin epäilevällä kannalla, kun törkeästä raiskauksesta ja lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittavan ran- gaistuksen enimmäismäärä laskee 13 vuodesta 12 vuoteen. Olennaista näyttää kui- tenkin olevan vähimmäisrangaistuksen korottaminen, jonka voi perustellusti olettaa korottavan rangaistustasoa näiden rikosten yhdistyessä. Ehdollinen vankeusrangais- tus ei olisi täysi-ikäiselle edes teoriassa mahdollinen, kun yli kahden vuoden vankeus- rangaistus on aina tuomittava ehdottomana. Rangaistustason korottaminen on erityi- sen perusteltua juuri kaikkein törkeimmissä tekomuodoissa, jota nyt ehdotettu kombi- naatio edustaa. Esitys on lakiteknisesti toteutettavissa ehdotetulla tavalla. Esityksessä on otettu selkeästi ja perustellusti kantaa tunnusmerkistön ja rikoskonkurrenssin suh- teeseen (noudatetaan raiskauslinjaa eli lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön ja usean törkeän raiskauksen tilanteissa tuomitatisiin useasta törkeästä lapsenraiskauk- sesta). Esitetty uusi tunnusmerksitö ottaisi hyvin huomioon tunnusmerkistön taustalla olevat oikeushyvät: lapsen terveyden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden. Yritys- tilanteiden sääntely on esityksessä perusteltu. Amnesty International Suomen osasto ry Oikeusministeriössä kartoitetaan vaihtoehtoja suostumusperustaiseen raiskauksen määritelmään siirtymiseksi. Tällainen uudistus johtaisi toteutuessaan siihen, että nyt ehdotettua uutta säännöstä törkeästä lapsenraiskauksesta jouduttaisiin pohtimaan uu- delleen ja todennäköisesti muuttamaan. Kansainvälisen oikeuden normien sekä Amnestyn näkemyksen mukaan sukupuoliyh- teys ilman suostumusta on raiskaus. Jos lapsi ei kykene ymmärtämään, mitä hänelle ollaan tekemässä, hän ei voi antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen. Tällai- sen tapauksen tulisi aina olla raiskaus. Esitysluonnos jättää kuitenkin raiskauksen määritelmän ennalleen, jolloin lapseen kohdistuvaa sukupuoliyhteyttä olisi edelleen arvioitava joko väkivallan käytön tai lapsen pelkotilan tai muun avuttoman tilan perus- teella. Lakiesityksen mukaisen lainsäädännön nojalla esimerkiksi Turun hovioikeu- dessa 17.11.2017 ratkaistu 10-vuotiaan tytön tapaus (THO tuomio 17/146095) ei edelleenkään täyttäisi raiskauksen (tai uuden törkeän lapsenraiskauksen) tunnusmer- kistöä, koska syyttäjä ja asianomistaja eivät pystyneet esittämään riittävää näyttöä vä- kivallasta tai lapsen pelkotilasta. Törkeän lapsenraiskauksen lisääminen rikoslakiin ei siten itsessään parantaisi lasten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tai henkilökoh- taisen koskemattomuuden suojaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 62 Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry MLL kannattaa lapsenraiskausta koskevaa uutta rangaistussäännöstä. Uutta sään- nöstä sovellettaisiin tilanteissa, joissa teko sisältää samanaikaisesti törkeän raiskauk- sen ja lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön. Törkeän lapsenraiskauksen seu- raamukseksi esitetään hallituksen esitysluonnoksessa vankeutta vähintään neljä ja enintään 12 vuotta. Törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä määrä- tään voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti rikoslain 7 luvun nojalla yhteinen rangaistus, jonka asteikko on 2–13 vuotta vankeutta. Esitysluonnoksessa ehdotettu muutos merkitsisi siten vähimmäisrangaistuksen ankaroitumista kahdesta vuodesta neljään vuoteen vankeutta ja enimmäisrangaistuksen laskua 13 vuodesta 12 vuoteen. MLL kannattaa vähimmäisrangaistuksen nostamista kahdesta neljään vuoteen. Sen sijaan MLL ei pidä perusteltuna enimmäisrangaistuksen laskemista 13 vuodesta 12 vuoteen. MLL pitää tärkeänä, että törkeän lapsenraiskauksen enimmäisrangaistuksen taso pidetään vähintään nykyistä lakia vastaavalla tasolla. Pelastakaa Lapset ry Mielestämme on tärkeää kiinnittää huomiota usean lausunnon antajan näkemykseen siitä, että rikoslain 20 luku tulisi uudistaa kokonaisuudessaan. Toisaalta samanaikaisesti ja pikaisesti tarvitsisimme muutosta tilanteeseen siten, että tekijä voidaan tuomita törkeästä lapsen raiskauksesta ja rangaistuksen mittaamisessa on käytettävissä teon vakavuutta ilmentävä rangaistusasteikko. Nyt ehdotettu asteikko on oikeansuuntainen. Sääntelyn tulee ilmentää rikoksen vakavuutta ja vahingolli- suutta. Säännöksen lisäämistä rikoslakiin voidaan pitää perusteltuna säännöksen suojelutavoitteiden ja oikeustilan selkeyttämisen kannalta niin, että jatkossa, henkilön syyllistyessä samalla teolla lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän raiskauksen tunnusmerkistöt käsittävään rikokseen, voitaisiin tuomita vain yhdestä ri- koksesta. Sääntelyn ja säännösten soveltamisen tavoitteena tulee lapsen etua silmällä pitäen olla se, että sukupuoliyhteys lapsen (alle 16 v ja tietyissä tilanteissa 16–17 v) kanssa on aina väkivallan käyttöä lasta kohtaan ja hän on tällaisen rikoksen uhrina aina avut- tomassa tilassa. Lapsi ei myöskään koskaan voi antaa pätevää suostumusta tällai- seen tekoon. Pelastakaa Lapset katsoo myös, että teknologian kehitys ja sen myötä digitaalisen median jatkuva muutos asettaa haasteen lainsäädäntöön. Lapsen törkeä raiskaus on OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 63 mahdollista toteuttaa myös digitaalisessa ympäristössä uhkaamista ja kiristämistä käyttäen. Teknologian kehityksen osalta olemme nyt tilanteessa, missä tulee huomi- oida lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekotapojen osalta rikosnimikkeet raiskaus, törkeä raiskaus vaikka teko on toteutettu verkon välityksellä. (Ruotsissa ennakkota- paus 2017). Lisäksi haluamme tuoda esiin teon erityisen vahingollisuuden tilanteissa, joissa lap- seen kohdistuva seksuaalirikos sisältää ehdotetussa 7 b §:ssä (Törkeä lapsenrais- kaus) määritellyt teot (törkeän hyväksikäytön ja lapsen törkeän raiskauksen) ja missä teko on kuvattu tallenteelle ja jaettu digitaalisessa mediassa. Pelastakaa Lapset ry:n vihjepalvelun yli 15 vuoden kokemus kansainvälisestä IN- HOPE vihjepalvelujen verkostosta ja viranomaisyhteistyöstä Europol- ja Interpol-polii- sijärjestöjen kanssa osoittavat selkeästi, että alle 13-vuotiaiden lasten törkeää rais- kausta todistavan kuvamateriaalin määrät ovat verkossa lisääntyneet. Lisäksi teknolo- gian kehitys vaikeuttaa laittoman kuvamateriaalin poistamista verkosta. Tämä johtaa pahimmillaan tilanteeseen, missä lapsesta seksuaalirikoksen yhteydessä otettu kuva- materiaali kiertää verkossa vuodesta toiseen, estäen lapsen toipumisprosessin. Pe- lastakaa Lapset saa usein myös vihjeitä, jotka sisältävät laitonta lapsen seksuaaliväki- valtaa todistavaa kuvamateriaalia, jonka kuvaamisajankohta arvioidaan olleen aiem- milta vuosikymmeniltä. Digitaalisten ympäristöjen tuoma lisävahinko laittoman kuvamateriaalin osalta ja sen pitkäaikaiset haitat uhrin toipumiselle tulee ottaa huomioon rangaistuksia ja korvauk- sia tuomittaessa. Yhteiskunnan tulee välittää vahva viesti lapsiuhrille, että hänen pit- kittynyt kärsimyksensä huomioidaan. Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry Lainsäädäntöä ei voida tällaisilla kysymystenasetteluilla uudistaa. Uudistuksen lainvalmistelussa täytyy myös kiinnittää aivan erityistä huomiota esimerk- keihin ja käsitteiden sisältöön (esim. avuton tila), jotta tuomioistuimet voivat tehdä hy- vin perusteltuja tuomioita. Suomessa törkeiden rikosten 'kokonaisuusarvostelu' poik- keaa myös esimerkiksi ruotsin lainsäädännöstä, joten törkeä lapsen raiskaus rikok- sena vaatisi lainvalmistelulta Suomessa todella tarkkoja huomioita lain esitöihin. Pel- kästään rangaistusasteikkojen korotukset eivät takaa muutoksia oikeuskäytäntöön. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 64 Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/Välitä! Pidämme lainmuutoksen tavoitteita (seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeu- dellisena suojan tehostaminen ja lasten suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä sekä siten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennalta ehkäisy) hyvinä, ja kat- somme, että ehdotettu uusi rikosnimike sekä rangaistusminimien korotus tukevat näitä tavoitteita. Kannatamme siksi tämän uuden rikosnimikkeen lisäämistä lakiin. Uusi nimike "Törkeä lapsenraiskaus" yhteen kirjoitettuna on kuitenkin nimikkeenä mie- lestämme huono kahdesta syystä. Ensinnäkin yhdyssana on keinotekoinen ja huonoa suomea, ja se eroaa muista seksuaalirikosnimikkeistä, joissa sanat on kirjoitettu erik- seen, esim. "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö". Toiseksi yhdyssanana nimike kään- tyy helposti muotoon ”lapsenraiskaaja”, jolla voidaan leimata ja syyllistää näihin tekoi- hin syyllistyneitä henkilöitä väärällä tavalla (vrt. pedofiili-sanan käyttäminen haukku- masanana). Leimaavat nimet lisää tekijöiden häpeää, mikä saa heidät salaamaan teot ja eristäytymään muista, sekä estää heitä hakemasta apua ja lisää näin heidän riski- ään uusia näitä tekoja. Ehdotammekin nimikkeen muuttamista neutraalimpaan ja oi- keakielisempään muotoon ”Törkeä lapsen raiskaus”. Rangaistusasteikkoa pidämme oikeana suhteessa muihin seksuaalirikosnimikkeisiin. Kannatamme nimikkeen tunnusmerkistössä viittausta törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään raiskaukseen sen sijaan, että luotaisiin oma tunnusmer- kistö näille rikoksille. Tämän nimikkeen alle tulevien tekojen osalta pitäisi kuitenkin riit- tää, että teossa täyttyvät törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus, eikä välttämättä törkeän raiskauksen. Koska lapsen kohdalla mikä tahansa tunkeutuminen kehoon tulkitaan jo nykyisellään törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, pi- täisi raiskauksen tunnusmerkistön täyttävä teko olla automaattisesti törkeä lapsen raiskaus. Väkivallan tai sen uhan käyttö lapseen (tai tiedottomana olevaan lapseen tunkeutuminen) pitäisi olla aina törkeää, ilman että teon pitäisi täyttää myös törkeän raiskauksen tunnusmerkistö aikuisten tapaan. Tämä olisi johdonmukaista aiemman uudistuksen kanssa, jossa jo pelkkä yhdyntä aikuisen ja alaikäisen kanssa tekee lap- sen seksuaalisesta hyvääksikäytöstä automaattisesti törkeän. Jos molemmista tun- nusmerkistöistä vaaditaan törkeä tekomuoto, vaarana on, että tätä uutta rikosnimi- kettä sovelletaan vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa, eikä se ratkaise nykyään vallitsevaa kahden nimikkeen ongelmaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 65 Aho Antti (yksityishenkilö) Rangaistusasteikko on aivan liian lievä. Minusta oikea rangaistus olisi 15–25 vuotta ehdotonta vankeutta, koska kuolemantuomio ei liene tässä asiayhteydessä mahdolli- nen. Kilpeläinen Katariina (yksityishenkilö) Tämäkin ehdotus on oikeansuuntainen, koska se antaa oikeamman kuvan siitä, millai- sia rikoksia lapset voivat joutua kokemaan. Lehtonen Timo (yksityishenkilö) Samojen raiskausta koskevien tunnusmerkistötekijöiden soveltaminen sekä lapsiin että aikuisiin on ongelmallista ottaen huomioon, että laissa on myös säännös törke- ästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ongelmallisuus on vain kasvanut, kun raiskauksen tunnusmerkistö on alati laajentunut. Kaikkein ongelmallisin tässä suh- teessa on ollut 1.6.2011 voimaan tullut muutos, jossa sukupuoliyhteyden harjoittami- nen puolustuskyvyttömän henkilön kanssa arvioidaan raiskaukseksi riippumatta siitä, onko rikoksentekijä aikaansaanut puolustuskyvyttömyyden vai ei. Edellä tarkoitettu ongelmallisuus on mielestäni jäänyt liian vähälle huomiolle lainvalmistelussa. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen ottaminen lakiin on käsittääkseni perustunut myös siihen, että lapsi jo luontaisesti on aikuista kykenemättömämpi puolustamaan itseään ja kykene- mätön muodostamaan tahtoaan tällaisissa asioissa. Tämä lapsen luontainen "avuton tila" ja raiskausrikoksessa kuvattu avuton tila menevät helposti sekaisin. Jos katso- taan, että lapsen kohdalla jo hänen luontainen avuttomuutensa voi samalla täyttää myös raiskausrikoksessa tarkoitetun avuttoman tilan tunnusmerkistön, ollaan jo kak- soisrangaistavuuden äärellä, eli sama asia säädetään rangaistavaksi kahteen ker- taan. Lienee niin, että lapsenkin kohdalla raiskausrikoksen tarkoittamalla avuttomalla tilalla tarkoitetaan jotain erityistä tilaa eikä lapsen luontaista avuttomuutta. Tällöin syntyy ky- symys siitä, voidaanko aina erottaa lapsen luontaista avuttomuutta jostain erityisestä tilasta. Selvää on, että lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa kohdataan usein vaikeita näyttökysymyksiä sen suhteen, mitä asiassa on tapahtunut. Tämänkin vuoksi rikoksen tunnusmerkistöissä pitäisi pyrkiä välttämään "joko-tai" tyyppisiä vaikeisiin tul- kintatilanteisiin johtavia säännöksiä ja laittaa ne mieluummin mittaamisperusteiksi. Tulkinta voi päihteidenkäytön osalta johtaa siihen, että päihtynyt lapsi saa parempaa OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 66 rikosoikeudellista suojaa kuin selvin päin oleva lapsi. Pelkotilaan liittyen taas aikuis- tenkaan kohdalla reagointi tällaisissa tilanteissa ei aina ole ennakoitavaa ja rationaa- lista. Lapsen kohdalla vielä vähemmän. Arvioidaanko tällaisen lamauttavan pelkotilan syntymisen mahdollisuutta aikuisen mittapuun mukaan vai lapsia koskevan mittapuun mukaan. Lapsen kohdalla pelkotila voi syntyä mitä erilaisimmista syistä ja riippua myös iästä. Myös väkivallan käytön suhteen voi syntyä vaikeita tulkintaongelmia, kun uhrina on lapsi. Vakiintuneestihan on katsottu, että väkivallan käytön osalta raiskauksen tunnus- merkistön täyttymisen kannalta on riittävää sellainen väkivalta, joka riittää murtamaan toisen tahdon. Etenkin pienten lasten kohdalla voidaan tällaista uhrin tahdosta lähte- vää kriteeriä pitää jo lähtökohtaisesti epäonnistuneena. Voitaneen myös katsoa, että jo hyvin vähäinenkin kiinnipitäminen voi riittää murtamaan lapsen "tahdon", jolloin raiskauksen tunnusmerkistö lähes aina samalla täyttyy. Mediassa on ollut virheellistä tietoa siitä, että voimassa olevassa laissa olisi jokin mer- kittävä ja pikaista korjausta vaatia oikeusaukko tilanteissa, joissa voi täyttyä sekä lap- sen seksuaalisen hyväksikäytön että raiskauksen tunnusmerkistö. Näinhän asia ei ole, kuten luonnoksestakin ilmenee. Tähänkin asti on voinut tuomita sekä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä että törkeästä raiskauksesta, jos on riittävästi näyttöä tunnusmerkistötekijöiden täyttymisestä. Kuten luonnoksesta ilmenee, tällai- sissa tilanteissa on jo nykyään voitu tuomita ankaria vankeusrangaistuksia. Edelleen kuten luonnoksessa todetaan, Suomen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö jo nykyisellään vaikuttavat olevan ankarampia kuin Ruotsissa. Edellä kuvattu tulkinnanvaraisuus lapsen seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen ja rais- kausrikoksen välillä on siis ollut olemassa jo aikaisemmin eikä ole syntynyt vasta nyt, kun ehdotetaan uutta säännöstä törkeästä lapsenraiskauksesta, jota siis sovellettai- siin, kun sekä lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön että törkeän raiskauksen tunnusmerkistöt täyttyvät. Tähän asti edellä mainittu tulkinnanvaraisuus on voitu "hu- kuttaa" mittaamisratkaisuun. Nyt asia nostetaan tavallaan jalustalle, kun säädetään 4 vuoden minimirangaistus tällaisia tilanteita varten. Oikeuden istunnossa saatetaan tuntikausia vääntää jonkin rikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä. Vastaava asia mittaamisperusteena saatetaan sivuuttaa muutamalla virkkeellä loppulausunnossa. Pitäisikin olla niin, että rikostyypeissä, joissa voi olla va- kavuusasteeltaan paljon toisistaan poikkeavia tekoja, asia hoidetaan joustavasti mit- taamisperusteilla eikä luomalla erillisillä tunnusmerkistöillä jyrkkiä portaita ja hyppäyk- siä rangaistuksen määräämiseen. Liikaa ei voida laskea sen varaan, että törkeän te- komuodon säännöksiin tyypillisesti sisältyvällä "myös kokonaisuutena arvioiden"-kri- teerillä voitaisiin riittävästi torjua teon ajautumista "väärän" tunnusmerkistön alle. Tör- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 67 keää lapsenraiskausta koskevassa säännöksessä minimirangaistus olisi 4 vuotta van- keutta, joka olisi hieman korkeampi, kuin esim. tapon yrityksistä keskimäärin tuomit- tava rangaistus. On pidettävä huolta siitä, ettei säännöksen soveltamisalaan päädy sellaisia tekoja, jotka eivät vakavuutensa puolesta sinne kuulu. Edellä mainituilla perusteilla en voi olla luonnoksen kanssa samaa mieltä siitä, että ehdotettuja säännöksiä voidaan pitää riittävän tarkkarajaisina ja täsmällisinä. Luon- noksessakin korostetaan, että mitä törkeämpi rikos, sitä vähemmän harkintaa tunnus- merkistön tulisi edellyttää. Ruotsissa valittu sääntelytapa, tuomitaan vain yhdestä ri- koksesta, on mielestäni tässä suhteessa selkeämpi ratkaisu. Suomen rikoslaissa on tyypillisesti perusmuotoinen teko ja lisäksi törkeä tekomuoto (esim. varkaus-törkeä varkaus). Nyt säädettäisiin pelkästään törkeästä lapsenrais- kauksesta ilman perusmuotoista lapsen raiskausta koskevaa säännöstä. Rikosnimik- keisiin ei ole ollut tapana ottaa mitään ylimääräisiä teon paheksuttavuutta kuvaavia il- maisuja. Toki, jos törkeä lapsenraiskaus kerran koostuu kahdesta törkeän tekomuo- don rikoksesta, niin kai senkin sitten pitää sisältää törkeä-sana. Ristolainen Seija (yksityishenkilö) Ehdottomasti tarpeellinen korotus, rikoksen vahingollisuuteen nähden. Torikka Minna (yksityishenkilö) Lapsen raiskaus on terminä hyväksikäyttöä huomattavasti voimallisempi ja kuvaa- vampi. Törkeään lapsenraiskaukseen tulisi tuomita aina pienen lapsen ollessa ky- seessä, vaikka teossa ei olisi käytetty muuta kuin psyykkistä uhkaa ja vaikka lapsen keho olisi ollut teossa mukana ja lapsi "jäätynyt" pystymättä osoittamaan minkään- laista vastarintaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 68 6 Esityksen vaikutukset • vaikutukset jäisivät vähäisiksi (useat lausunnonantajat, huomioita myös aiemmissa osioissa) • poliisin koulutuskustannukset ovat vähintään 226 000 euroa (Polii- sihallitus) • tuliis tehdä tarkempi arviointi vaikutuksista alaikäisiin (mitä pidet- tävä lapsen etuna ja millä perustein, kuinka lapsen etua punnittu suhteessa muihin päätökseen vaikuttaviin seikkoihin; Lapsiasia- valtuutettu) • massiivisten pakkokeinojen käytön mahdollisuus vaarantaisi lie- vempiin tekomuotoihin syylliseksi epäiltyjen oikeusturvaa (Suo- men Asianajajaliitto) Valtakunnansyyttäjänvirasto Ehdotetuilla muutoksilla voidaan olettaa olevan yleisestävää vaikutusta esitysluonnok- sessa todetuin tavoin (s. 30). Tärkeä yleisestävä vaikutus on myös rangaistuskäytän- nön ankaruudella eikä pelkästään lainsäädännöllisillä asteikkomuutoksilla. Mikäli tör- keän lapsenraiskauksen soveltamispiiriin kuuluvien tekojen osalta rangaistusten voi- daan todeta jo nykyisellään olevan riittävän ankaria, rangaistuskäytännön yleisestävä vaikutus saavutetaan ilman ehdotettua uutta rangaistussäännöstäkin. Esitysluonnok- sen perusteella tieto nykyisestä rangaistuskäytännöstä on kuitenkin puutteellinen ja sen tarkempi selvittäminen tarpeen. Rikosseuraamuslaitos Kustannus- ja määrävaikutukset ovat aina hankalia estimoida. Tältä osin lausunnon luku 4 oli huolellisesti tehty ja läpinäkyvä; tähän ei lisättävää. Määräestimaatteja on tässä tapauksessa hankala tehdä Rikosseuraamuslaitoksessa sen takia, että tietojärjestelmistä ei sinänsä ole erotettavissa yksittäisiä rikosnimik- keitä. Luvut perustuvat yleensä päärikokseen, jossa yksittäiset rikosnimikkeet usein katoavat. Esimerkiksi usein vangille tulee päärikokseksi väkivaltarikos, jos tuomiossa on sekä seksuaalirikoksia että väkivaltarikoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen yk- sittäinen (tekstimuotoinen) rikosnimike on ”luettava” tietojärjestelmästä jokaisen van- gin osalta erikseen ja tämän jälkeen konstruoitua tarvittavaan tietotarpeeseen. Rikos- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 69 seuraamuslaitos on kuitenkin tuottanut ko. laskentoja muiden lainmuutosten valmiste- luissa, esimerkkinä hallituksen esitys (119/2018 vp) eduskunnalle laeiksi yhdyskunta- seuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 70 §:n ja Vankiterveydenhuollon yksi- köstä annetun lain 6 ja 7 §:n muuttamisesta, joka on parhaillaan eduskuntakäsitte- lyssä (ns. MiniVakava). Estimaatit perustuvat siis lähinnä tuomioihin ja yksilötasoiset vaikutukset ja määrät ovat toinen asia. Henkilö saattaa suorittaa saman vankilakauden aikana useampia tuomioita, joissa on useita seksuaalirikoksia. Näistä rikoksista osa on tehty vankein- hoidollisesti katsottuna rikoksen uusijana, osa taas ei. Rikosseuraamuslaitoksen vankivirtaumaan tai vangeille tarjottavan toiminnan kohden- tamiseen suhteutettuna kiinnostavaa on etenkin seksuaalirikosten uusiminen. Ryhmä- tasolla seksuaalirikollisten uusiminen on pienintä verrattaessa muunlaisiin rikoksiin syyllistyneisiin vankeihin. Toisaalta uusimisriski kasvaa huomattavasti, jos henkilö syyllistyy vapautumisensa jälkeen uusiin seksuaalirikoksiin ja tämän vuoksi palaa van- kilaan. Aiemmin seksuaalirikoksista vankeusrangaistuksen suorittaneiden syyllistymi- nen uudestaan seksuaalirikokseen on matalaa eli noin 6 % yli viiden vuoden seu- ranta-aikana (esim. Laaksonen & Tyni 2015). Lukumääräisesti tämä uusijoiden henki- löjoukko on pieni. Tutkimustulosten mukaan siis seksuaalirikoksista vapautuneet van- git uusivat selvästi muita päärikosryhmiä vähemmän. Seksuaalirikokset muistuttavat matalan uusimisriskin lisäksi vakavia henkirikoksia siinä, että toistuvat seksuaalirikok- set lisäävät riskiä syyllistyä uusiin seksuaalirikoksiin. Poliisihallitus Esityksestä käy ilmi, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustason tar- kistamisesta aiheutuviin menoihin osoitetaan 0,435 miljoonaa euroa resursseja vuo- delle 2020 ja 0,87 miljoonaa euroa vuosille 2021 ja 2022. Luonnoksessa olevien kus- tannusvaikutusten lisäksi tulee huomioida myös poliisin toiminnalliset ja koulutukselli- set tarpeet, jotka sitovat resursseja. Lakiluonnoksella on vaikutuksia erityisesti niiden poliisien työskentelyyn, joiden vastuulle kuuluvat lapsiin kohdistuneiden seksuaaliri- kosten tutkinta. Poliisihallituksen arvion mukaan lakimuutoksella on vaikutuksia poliisin koulutuskus- tannuksiin. Vaikka kyse on uusien aineellisten rikossäännösten soveltamisesta, edel- lyttää säännösten soveltaminen poliisin henkilöstön kouluttamista. Poliisihallitus arvioi, että lakimuutoksen edellyttämä koulutus kattaisi kaikkien poliisilaitosten ja muiden po- liisiyksiköiden henkilöstöä noin 1 600 henkilöä (noin 16 % koko henkilöstöstä) ja kou- lutus kestäisi neljä tuntia. Tästä kertyisi koulutuskustannusten kokonaisvaikutukseksi noin neljä henkilötyövuotta (1600 x 4 / 1640 = 3,9) eli noin 226 000 euroa OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 70 (3,9 x 58 000 euroa = 226 200 euroa). Koulutusten lisäksi kuluja tulisi koulutuksen jär- jestämiseen liittyvistä oheistoiminnoista, joita ovat koulutuksen valmistelu, tilojen jär- jestäminen sekä muun muassa matkustaminen. Taloudellisten vaikutusten osalta tulisi vielä erikseen miettiä sitä, tulisiko kaikkien polii- sin henkilöstöön kuuluvien saada lakimuutoksesta tarpeellinen peruskoulutus, jonka laajuus ja pituus eivät olisi edellä mainitun neljän tunnin mittaisia. Voi kuitenkin olla, että koulutustarve koskettaa ainoastaan lapseen kohdistuneiden seksuaalirikosten tut- kijoita. Tässä yhteydessä lieneekin syytä mainita, että vastaavanlaisia kustannuskysy- myksiä on pohdittu myös oikeusministeriön lapsidirektiivityöryhmän (OMML 22/2018, lapsidirektiivin täytäntöönpano) mietinnössä. Työryhmämietinnön täytäntöönpanoon liittyvällä mahdollisella lakiehdotuksella on vaikutuksia myös nyt käsillä olevaan luon- nokseen, koska mietinnössä ehdotetaan erilaisten lapseen liittyvien prosessisäännös- ten uudelleen tarkastelua. Kustannusten osalta kyseessä on koko henkilöstöön ja eri- tyisesti lapsia käsittelevien poliisien kohdistuva koulutustarve, mutta myös säilytystilo- jen henkilöstön koulutustarve. Helsingin poliisilaitos Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korottamisella 4 vuo- desta 6 vuoteen ei sinällään olisi merkittäviä vaikutuksia poliisitoiminnan tai esitutkin- nan toimittamisen näkökulmasta. Sisä-Suomen poliisilaitos Poliisin toimintaan esityksellä ei tule olemaan olennaista merkitystä. Lapsiasiavaltuutettu Luonnosesitys sisältää arvion yhteiskunnallisista vaikutuksista, vaikutuksista viran- omaisten toimintaan sekä taloudellisista vaikutuksista. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että esitysluonnokseen lisätään tarkempi arviointi muu- tosehdotuksen vaikutuksista alaikäisiin. Lapsivaikutusten arviointi perustuu lapsen oi- keuksien sopimuksen vaatimukseen asettaa lapsen etu ensisijaiseksi harkintaperus- teeksi kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Arvioinnissa on nimenomaisesti otettava huomioon lapsen etu. Arvioinnissa on selostettava, mitä on pidetty lapsen etuna ja millä perustein, sekä kuinka lapsen etua on punnittu suhteessa muihin pää- tökseen vaikuttaviin seikkoihin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 71 Esitysluonnoksessa on molempien muutosehdotusten kohdalla tehty hyöty–haitta- punninta. Hyöty–haitta-punninta sisältää arvion siitä, mikä yhden rikoksen ehkäisemi- sen hinnaksi muodostuisi. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että asiaa täytyy punnita myös lapsen oikeuksien kannalta. Vaikutusarvioinnissa olisi tärkeää ottaa huomioon kustannukset, jotka syntyvät, kun rikoksen uhriksi joutunut lapsi tarvitsee hoitoa ja tu- kea, mahdollisesti pitkälle aikuisikään asti. Suomen tuomariliitto – Finlands domareförbund ry Tuomariliitto yhtyy esitysluonnoksen sivulla 30 esitettyyn siitä, että esityksen rikolli- suusvaikutusten määrällinen arviointi on vaikeaa ja siihen liittyy merkittävää epävar- muutta. Tuomariliiton näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa käytetty hyötyjä ja haittoja ver- taileva malli ei sellaisenaan sovellu kovinkaan hyvin lapsiin kohdistuvien seksuaaliri- kosten arviointiin. Tuomariliitto toteaa, että arviomuistiossa on monissa kohdissa esitetty merkittäviä li- sämäärärahatarpeita aiheuttavia toimenpiteitä. Näin ollen täytäntöönpanokustannus- ten lisääntyminen esimerkiksi vankeusrangaistusten pitenemisen vuoksi aiheuttaa li- säpaineita muun muassa oikeusministeriön hallinnonalan muun toiminnan rahoituksen kannalta. Suomen Asianajajaliitto Asianajajaliiton näkemyksen mukaan rangaistusmaksimin korotus ei käytännössä tu- lisi vaikuttamaan oikeuskäytäntöön. Yleisesti on tiedossa, että rangaistuskäytäntöön vaikuttaa tehokkaimmin ja nopeimmin minimi-, ei maksimirangaistuksen korotus. Sek- suaalirikokset eivät tässä suhteessa ole poikkeus. Asianajajaliitto korostaa, että lapsen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ehdoton turvaaminen on tärkeä hyve, mutta ehdotetuilla muutoksilla Asianajajaliitto ei katso olevan vaikutusta tämän tavoitteen saavuttamiseen. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry Luonnoksessa todetaan (s. 16), että lapsiin kohdistuneiden raiskausrikosten rangais- tuskäytännöstä ei ole käytettävissä ajantasaisia tietoja. Tällaisen selvityksen hankki- minen olisi ollut omiaan parantamaan hallituksen esityksen valmistelua, ja yhdistys katsoo, että luonnosta olisi syytä täydentää tältä osin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 72 rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki Esitysluonnoksessa esitetään arvioita esitettyjen muutosten taloudellisista vaikutuk- sista. Näkemykseni mukaan tällainen puhtaasti taloudellisiin lukemiin perustuva malli ei kovin hyvin sovellu vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten tai seksu- aalirikosten yhteydessä käytettäväksi. Vakavimmat henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset ja seksuaalirikokset on hyödyllistä ja tarpeellista kriminalisoida riittävän anka- rin rangaistusuhin, vaikka kriminalisoinnista ja rangaistusten täytäntöönpanosta aiheu- tuisi merkittäviäkin taloudellisia kustannuksia. Tätä edellyttää jo valtioiden positiivinen ihmisoikeusvelvoite turvata ihmisoikeuksia tarvittaessa myös tehokkain rikosoikeudel- lisin keinoin. Esitetyn kaltaisiin laskelmiin liittyy myös huomattavia epävarmuusteki- jöitä, sillä näennäisen tarkat laskelmat perustuvat epävarmoille olettamille. rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Kustannusvaikutukset ovat vähäisiä eivätkä muutokset näyttäisi vaikuttavan sanotta- vasti myöskään rikoksia vähentävästi, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Esitetyt muutokset kuitenkin korostaisivat seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja lapsen suojan merki- tystä. Lainmuutokset vastaavat hyvin yleisesessä yhteiskunnallisessa keskustelussa esiin tulleeseen piirteeseen pitää kaikenlaista toisen seksuaalisen itsemääräämisoi- keuden loukkaamista erittyisen sopimattomana. Näiden oikeushyvien painoarvo on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi, oikeastaan kautta koko oikeushyviä arvossa pitävän oikeusyhteisön. Merkittävin odotettavissa oleva vaikutus on siten moraalinen: tekojen erityisen moitittavuuden korostaminen ja sitä kautta ihmisten luottamuksen yl- läpitäminen sen suhteen, että valtio haluaa ja kykenee suojaamaan ihmisten perusta- vanlaatuisimpia oikeuksia myös tekoja rangaistavaksi säätämällä ja konkreettisissa tilanteissa rankaisemalla. Selvää on, ettei vankeusrangaistus ketään paranna, mutta siitä ei olekaan kysymys vaan kysymys on ennen kaikkea myös prevention huomioon ottavan sovitusajatuksen toteuttamisesta rikoslainsäädännössä. Aho Antti (yksityishenkilö) Tiedostan, että vankeinhoidon tarkoituksena on parantaa ja auttaa vapausrangaistuk- seen tuomittuja henkilöitä. Kuitenkin osa vangeista on sellaisia henkilöitä, joita ei voida perinteisin menetelmin saattaa yhteiskuntakelpoisiksi ja siksi näiden henkilöiden ainoa oikea paikka on sijoittaa heidät valvottuihin olosuhteisiin, eli tässä asiayhtey- dessä vankilaan. Osa rikoksista, joihin ihminen kykenee ovat niin vakavia, että ko. ri- koksiin syyllistyvät henkilöt tulisi sulkea valvonnan alle eliniäksi. Näihin henkilöihin luen mukaankuuluviksi mm. pedofiilit. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 73 Kilpeläinen Katariina (yksityishenkilö) Hyvään suuntaan ollaan menossa ehdotuksen myötä. Silti haluaisin kiinnittää huo- mion siihen, että vieläkin monipolvisemman ongelman kanssa ollaan tekemisissä. Lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin pitäisi puuttua ehdotettua kattavammin ja vas- tuullisemmin. Syrjäniemi Outi (yksityishenkilö) Suunta on oikea. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteutuu uudistuksen myötä vain osittain. Lausunto on laadittu neljän eri vertaisverkoston jäsenyyden perusteella: #metoo (15 000 henkilöä, mukana eri ikäisenä hyväksikäytetyt/raiskatut ja myös seks. härin- tää kokeneet), #dissosiatiivisten oireiden vakauttamisryhmässä (yleensä lapsuuden hyväksikäytön uhreja, n. 450 ihmistä, trauman vakauttamisvaiheessa olevien ryhmä), #syvällesukeltajissa (jäseniä muutama kymmen, lapsena tai nuorena raiskatut/hyväk- sikäytetyt, pääosin vakavasti traumatisoituneet) ja #korpivaellus, (lestadiolaisessa yh- teisössä eläneiden, lapsena tai nuorena raiskattujen/hyväksikäytettyien naisten ver- kosto, jäseniä muutama kymmen, lisääntyy koko ajan). Ammattiauttajat ovat toden- neet vertaisverkostot hyväksi tueksi traumasta toipumisessa. Verkostot mahdollistavat paremman ymmärryksen trauman oireista ja hyväksikäytöstä yhteiskunnallisena il- miönä. Seuraavassa on verkostojen aktiivijäsenien subjektiivisia arvioita hyväksikäy- töstä. Millainen on hyväksikäytön uhri: − Arviolta naisia 70 %, miehiä 30 % – arvio perustuu vertaisverkostojäse- nyyksien antamaan kuvaan. − Usein pitkäaikaisen ammattiavun tarpeessa, suurentunut riski työkyvyt- tömyyteen, haasteita vuorovaikutuksen kanssa. − Miehillä ja naisilla traumat ovat yhtä vakavia, mutta miehien hyväksikäyt- tötraumojen hoitaminen on vaikeampaa kuin naisten – kulttuurisista syistä. − Traumasta tulee hoitamattomana helposti ylisukupolvinen, ei välttämättä jatku hyväksikäyttönä, vaan voi tulla esim. masennusta, elämänhallinnan pulmia tms. − Ilmiön piirissä on arviolta 15–20 % kansalaisista (uhreina, tekijöinä tai lähipiirissä), kun arvioi asiaa vertaisverkostoissa mukana olleena. Mitä enemmän asiasta puhutaan, sitä vähemmän tulee uusia uhreja – tehdyn tutkimuksen mukaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 74 Millainen rikollisuuden laji on lapsen raiskaus/hyväksikäyttö: − Usein raaempi kuin voisi kuvitellakaan o raskauksia ja niiden keskeytyksiä o sadismia (ihon polttamista, hakkaamista, kahlehtimista ja näiden jälkeen raiskaamista) o repeämiä emättimessä, (terveydenhuollon ammattilaiset esim. abortoineet kotioloissa) − Voi olla myös lempeämpää kuin edellä mainittu, mutta silti rikkoo rajat ja aiheuttaa dissosiaation (kts. seuraava kohta). − Uhri joutuu helposti vääristyneen kohtelun, kieltämisen ja vähättelyn kohteeksi kaikilla elämänalueilla – kunnes traumat on hoidettu. Mikä on dissosiaatio? − Muistin pirstoutuminen. − Kun kokemus on lapselle ylivoimaisen tuskallinen, muisto siirtyy aivojen takaosaan ja koteloituu tai siirtyy tiedostamattomalle tasolle: mieli pyrkii unohtamaan ahdistavan kokemuksen. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa ou- toja pelkotiloja, muistin menetyksiä, hajamielisyyttä yms. arkea haittaa- via asioita. Alkuperäistä kokemusta muistuttavat asiat, hajut, äänet tms. voivat laukaista syvän ahdistuksen ja pelon ilman, että henkilö tajuaa mistä reaktio tuli. − Kokemukset palautuvat usein mieleen, kun elämä on tasapainossa ja niille on tilaa (ei ole enää opiskelupaineita tai perhe on perustettu ja lap- set kasvatettu) tai kun aivojen fysiologinen rakenne muuttuu 40 ikävuo- den jälkeen => Arviolta 90 % verkostojen jäsenistä jää rikosoikeuden ul- kopuolelle vanhentumissäännöksen vuoksi. − Muistot aktivoituvat turvallisessa ympäristössä joskus nuorenakin => Ar- violta 10 % verkostojen jäsenistä on rikosoikeuden piirissä. − Koteloitunut muisto oireilee keho- ja tunnetasolla, mutta kognitiivisella tasolla vasta muistamisen jälkeen (selittämättömät ihottumat, kiputilat mm). Millainen on hyväksikäyttäjä? − Hyväksikäyttäjistä arviolta 80 % on miehiä, 20% on naisia. Hyväksikäy- tön edistäjinä naisilla on roolia arviolta 80 % tapauksista vertaisverkosto- jen tietojen pohjalta tehdyn arvion perusteella. − Pedofiileja arviolta 40 %, sadisteja 60 %. Pedofiilit lempeämpiä, sadistit ovat joskus erittäin väkivaltaisia. − Yhdellä hyväksikäyttäjällä voi olla paljon uhreja. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 75 − Monesti hyväksikäyttäjä uhkaa tappaa pitääkseen uhrin hiljaisena, uh- kaa tehdä joukkoitsemurhan tai muuta yhtä brutaalia. − Hyväksikäyttäjällä on monesti muitakin kuin seksuaalirikoksia kontollaan (esim. talousrikoksia). − Hyväksikäyttäjä voi pääsääntöisesti jatkaa toimintaansa vanhentumis- säädöksen johdosta edellä ilmenneistä syistä. Millainen on hyväksikäyttö yhteiskunnallisena ilmiönä? − Hyväksikäytön ylläpitäjät tekevät useimmissa tapauksissa yhteistyötä keskenään ja soluttautuvat mielellään organisaatioihin. Erityisesti lapsi- rikkaat yhteisöt kiinnostavat heitä. − Hyväksikäyttäjät ovat taitavia, rakastettavia manipuloijia, joiden ikävät puolet näyttäytyvät monesti vain uhreille. Hyväksikäyttäjät käyttävät val- taa sairaalloisesti. − Hyväksikäyttäjät pelaavat vanhentumisajoilla, piilottelevat uhrejaan ja jatkavat hyväksikäyttöä usein erittäin piittaamattomasti. − Poliisi ja oikeusistuin ovat tehneet useita räikeitä laiminlyöntejä selvittä- essään ja tuomitessaan hyväksikäyttörikoksia. Torikka Minna (yksityishenkilö) Esitys ohjaa ajattelua hieman oikeaan suuntaan. Sekä kertoo uhreille yhteiskunnan lisääntyvästä ymmärryksestä heidän kärsimystään kohtaan ja antaa viestiä tekijöille, että tämänlainen käytös ei ole meidän yhteiskunnassa sallittua vaan lapsen kehityk- sen turvaamista puolustetaan ja siitä halutaan huolehtia entistä paremmin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 76 7 Säätämisjärjestys ja valtiosääntöoikeus • esityksestä tulisi pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto (Oi- keuspoliittinen yhdistys Demla ry) • valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa ei ole huomioitu, että lap- sen fyysinen kaltoinkohtelu (pahoinpitelyn perustunnusmerkistö) arvioitaisiin uudistuksen jälkeen selvästi lievemmin kuin seksuaa- lisen teon kohdistaminen lapseen (Helsingin hovioikeus) Helsingin hovioikeus Hovioikeuden arvion mukaan oikeuskäytännössä esiintyy tilanteita, joissa lapsiin koh- distuvissa seksuaalirikoksissa ja toisaalta lapsiin kohdistuvissa pahoinpitelyrikoksissa sovellettavat rangaistusasteikot eivät välttämättä ole oikeassa suhteessa toisiinsa. Tämä epäsuhta uhkaa edelleen kasvaa nyt ehdotetun muutoksen jälkeen. Sääntelyn perustuslainmukaisuutta koskevassa arviossa (s. 41–44) ei ole arvioitu muutosta nyt esille nostetun näkökohdan kannalta. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry Mitä esityksen perus- ja ihmisoikeuksia koskeviin vaikutuksiin tulee, Yhdistys katsoo, että esityksessä määritellyt lait olisivat säädettävissä tavallisessa lainsäätämisjärjes- tyksessä. Koska rikoslainsäädäntö on erittäin perusoikeusherkkää juridiikkaa, perus- tuslakivaliokunnalta on tarkoituksenmukaista pyytää lausunto, jos esitys päätyy edus- kuntakäsittelyyn saakka. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 77 8 Muut huomiot 8.1 Ennaltaehkäisy, kuntoutus ja uhrien tuki Poliisihallitus Uudistuksen tavoitteena on lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vähentäminen. Sa- malla tulisi myös huomioida laajasti (mm. mahdollisen uudistuksen koulutuksissa) eri viranomaisten ja myös vapaaehtoisjärjestöjen asiakokonaisuuteen liittyvää ennalta estävää toimintaa sekä uusintarikollisuuden estämisen toimenpiteitä. Luonnoksessa onkin todettu, että rikosten ehkäiseminen vähentää rikoksista aiheutuvia terveyshait- toja ja kärsimystä. Samalla voitaisiin edistää myös uhrin asemaa ja tämän oikeuksien toteutumista. Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry Luonnoksen mukaan esityksen tavoitteeksi todetaan seksuaalisen itsemääräämisoi- keuden rikosoikeudellisen suojan tehostaminen ja lasten suojelu seksuaaliselta hy- väksikäytöltä sekä siten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikoksien ennalta ehkäisy. Kuten esityksessä todetaan, rikosten ennaltaehkäisyä on mahdollista tavoitella monin eri keinoin. Tältä osin SPJL haluaa korostaa, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikos- ten luonteen vuoksi rikosoikeudellisen arvioinnin lisäksi tulisi ehdottomasti tehostaa myös muita tähän rikollisuuteen vaikuttavia toimia. SPJL katsoo, että ratkaisevaa esityksen tavoitteiden saavuttamisessa on varmistaa lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan tehokkuus ja vaikuttavuus. Haasteen tässä luo: • lapsiin kohdistuva väkivalta- ja seksuaalirikokset ilmiönä, • lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikostutkijoiden sekä tutkinta- sihteerien osaaminen, kuormittuminen ja työssä jaksaminen, • poliisitoiminnan resurssien puute. Kriminaalihuollon tukisäätiö sr Kriminaalihuollon tukisäätiö näkee keskeisenä, että rangaistuksen koventamista harki- tessa mietitään yhtäaikaisesti myös kuntoutusmahdollisuuksien parantamista. Seksu- aalirikoksista tuomitut uusivat tekonsa suhteellisen harvoin, jolloin seksuaalirikosten ennaltaehkäisevän työn merkitys on ilmeinen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 78 Lain soveltamisessa on tälläkin hetkellä mahdollista tuomita nykyistä ankarampia ran- gaistuksia. Mikäli rangaistuksia kovennetaan, tulee lisätä tuomitun mahdollisuuksia osallistua seuraamusten yhteydessä tarjolla oleviin kuntoutusmuotoihin. Kuntoutusmahdolli- suuksia tulee olla saatavilla valtakunnallisesti paitsi läpi koko rikosprosessin, myös va- pautumisen jälkeen kuntoutusjatkumona. Ennaltaehkäisyn pääpainon tulee olla rikosseuraamusten ulkopuolella tarjottavissa ennaltaehkäisevissä ja kuntouttavissa palveluissa, kuten Oikeusministeriön arviomuis- tiossa rangaistusten oikeasuhtaisuudesta todettiin. Tietoa ja osaamista lapsiin kohdis- tuvasta seksuaalisesta kiinnostuksesta tulisi olla kaikkialla, jossa potentiaalinen tekijä voidaan saada ohjattua tuen piiriin. Tämä edellyttää siis myös Rikosseuraamuslaitok- sen henkilöstön koulutukseen resurssointia. Kustannuksia arvioitaessa tulisi huomioida myös, että rikosten tekijöihin kohdentuvat interventiot osaltaan vähentävät rikosten käsittelystä ja uhrien auttamisesta aiheutuvia kustannuksia. Kriminaalihuollon tukisäätiö ehdottaa, että perustettaisiin vähintään yksi seksuaaliri- kollisten hoitoa ja kuntoutusta sekä koulutusta antava osaamiskeskus, jonka avulla turvattaisiin koko maan kattava terapeuttien verkosto. Lastensuojelun Keskusliitto ry Seksuaalirikosten ennaltaehkäisyn ja oikeasuhtaisten rangaistusten ohella lasten oi- keuksien toteutumisen kannalta keskeistä ovat väkivallan uhriksi joutuneiden lasten hoidon saatavuus ja laatu. Suomessa ei ole yhtenäistä ohjeistusta siitä, miten väkival- lan uhreiksi joutuneita lapsia hoidetaan. Suuri osa lapsiuhreista on tilanteessa, ettei kukaan kanna kokonaisvastuuta hänen tuestaan. Pahimmillaan on tilanteita, joissa seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuneille lapsille ei ole suuressakaan tarpeessa min- käänlaista erikoistunutta hoitoa tai tukea. Monin paikoin Suomea ei ole rakennetta hoidon ja tuen arviointiin. Lisäksi vain har- voin hoidossa käytetään parhaita näyttöön perustuvia menetelmiä. Yli 16-vuotiaille seksuaalisen väkivallan uhreille on Helsinkiin perustettu Seri-tukikeskus. Keskus toi- mii yhden luukun periaatteella niin, että rikosten uhrit saavat tarvitsemansa lyhyen ai- kavälin tuen ja arvion pitkäaikaisen hoidon tarpeesta yhdestä paikasta. Lisäksi sinne keskittyy ammattitaitoa seksuaalisen väkivallan kohtaamiseen ja hoitoon. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 79 Seksuaalisen väkivallan lapsiuhreille tulee perustaa vastaavia Seri-tukikeskuksia, niin että osaaminen kattaa kaikki Suomen alueet. Lisäksi on velvoitettava, että paikallisesti on kaikkialla Suomessa olemassa ohjeistus siitä, miten lapsia ja perheitä tuetaan ri- kostutkinnan aikana ja sen jälkeen. On myös laadittava tutkimusnäyttöön pohjautuen suositus siitä, millaista hoitoa väkivallan uhreiksi joutuneille lapsille annetaan. Näiden toimenpiteiden toteutumisen varmistamiseksi, tulee niille määrätä suora valtion rahoi- tus samaan tapaan kuin lapsiin kohdistuvien seksuaali- ja pahoinpitelyrikosten selvit- tämisessä. Lasten kannalta keskeisintä on se, että seksuaalista väkivaltaa pystytään ehkäise- mään ennalta. Tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että rangaistustaso ei juurikaan vai- kuta seksuaalirikosten määrään. Keskusliitto kannattaa merkittäviä panostuksia sek- suaalirikoksia ennaltaehkäiseviin palveluihin rangaistusjärjestelmän ulkopuolella. Suurimmalla osalla hyväksikäyttörikoksiin syyllistyneistä ei ole pedofiilisia taipumuk- sia, vaan ne kohdistuvat pääasiassa jo murrosikäisiin nuoriin. Kuitenkin vakavien, pie- niin lapsiin kohdistuvien, hyväksikäyttörikosten ennaltaehkäisyn kannalta olisi erittäin tärkeää, että pedofiliaan olisi tarjolla laadukasta hoitoa mahdollisimman matalalla kyn- nyksellä rangaistusjärjestelmän ulkopuolella. Ankarampaan rangaistuskäytäntöön joh- tavilla lainsäädäntömuutoksilla ei välttämättä mainittavasti estetä uusien seksuaaliri- kosten tekemistä, vaan seksuaalirikosten ennaltaehkäisyssä pääpaino tulee olla hoi- tojärjestelmien kehittämisessä. Merkittävä seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus on myös onnistuneella seksu- aalikasvatuksella. Seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisystä puhuttaessa lapsille ja nuorille on annettava asiallista ja ajanmukaista tietoa sekä monitasoista turvataitokas- vatusta, jossa huomioidaan myös erilaiset oppijat. On tärkeää huomioida pakolais- ja turvapaikanhakijataustaiset lapset ja nuoret seksuaalikasvatuksen erityisryhmänä. Olisi siis tärkeää, että seksuaalirikosten ennaltaehkäisyä käsiteltäisiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan näkökulmasta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Kriminalisoinnin, riittävän ankaran rangaistustason sekä riittävän matalan kiinnijäämi- sen riskin lisäksi tarvitaan paljon muita toimenpiteitä, kuten Lanzaroten sopimuksessa edellytetään. MLL korostaa näiden Lanzaroten sopimuksessa edellytettyjen ennaltaehkäisevien toi- mien suurta merkitystä: OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 80 − Lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rekrytointi, koulutus ja tietoi- suuden herättäminen − Lasten koulutus, mm. lasten oikeuksien koulutus ja turvataitokasvatus − Ennaltaehkäisevät interventio-ohjelmat ja toimenpiteet − Suurelle yleisölle tarkoitetut toimenpiteet − Lasten, yksityisen sektorin, tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Tämän lisäksi erityisen tärkeää on huolehtia lapsiuhrien auttamisesta, tukemisesta, suojaamisesta ja tarvittavista sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluista. Tätä edellyt- tää niin lapsen oikeuksien sopimus kuin Lanzaroten sopimus. MLL korostaa, että lainsäädäntömuutosten lisäksi tarvitaan monia muita toimenpiteitä näiden rikosten estämiseksi, kuten koulutusta, tiedotusta, valistusta, toimivia palve- luita, ilmoitusmenettelyjä, rikostaustan selvittämistä ja interventio-ohjelmia. MLL ko- rostaa myös riittävien tuki-, hoito- ja kuntoutustoimien toteuttamista lapsiuhreille sekä lastenasiaintalo-mallin mukaisesti toteutettuja palvelukokonaisuuksia lapseen kohdis- tuneen fyysisen tai seksuaalisen väkivallan epäilyn tutkintaan. Sekä lapsen oikeuk- sien sopimuksessa että Lanzaroten sopimuksessa nämä molemmat kokonaisuudet ovat keskeisellä sijalla. Julkisessa keskustelussa ennalta ehkäisevien toimenpiteiden laaja kirjo ja lapsiuhrien auttaminen jäävät usein rangaistusten ankaruutta koskevan keskustelun varjoon, vaikka niiden kokonaismerkitys on suurempi. MLL toteaa lopuksi, että Lanzaroten sopimus on sisällöllisesti yksityiskohtainen lap- sen ihmisoikeuksia koskeva teemasopimus, joka tarjoaa erinomaisen perustan lapsen seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön vastaiselle työlle. Setlementti Tampere ry, Väkivalta- ja kriisityön yksikkö/Välitä! Tekojen ennalta ehkäisemisessä ankarammat rangaistukset kuitenkaan riitä, jos ran- gaistuksiin (ehdollisiin ja ehdottomiin) ei kytketä nykyistä vahvemmin tekijöiden hoito- ohjelmia, ja varmisteta myös riittävillä resursseilla hoitoa tarjoavien tahojen työ sekä julkisella että kolmannella sektorilla. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 81 8.2 Prosessuaaliset seikat ja vanhentuminen Lasten perusoikeudet ry Lasten perusoikeudet ry esittää, että oikeusministeriö ryhtyisi mahdollisimman kiireel- lisesti lainsäädäntötoimiin lapselle apua bona fide hakevan henkilön suojaamiseksi immuniteettisäännöksellä. Viittaamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamiin langettaviin tuomioihin EIT 02.12.2008 Juppala v. Finland ja EIT 15.12.2016 M.P. v. Finland. Syyttömiä henkilöitä ei saa tuomita eikä varsinkaan siitä, että pyytä- vät lainmukaisella tavalla viranomaisia auttamaan ja suojelemaan lasta, joka on kerto- nut itseensä kohdistuneista loukkauksista. Lasten perusoikeudet ry:n tiedossa on vali- tettavan monta tällaista tapausta. rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Viime aikoina on huomiota herättänyt eräillä tahoilla esitetty ajatus siitä, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia voisi sovitella. Vastustan tällaista trendiä, ehdottomasti. Lapseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikättö ei ole sovitteluun soveltuva konflikti vaan yksipuolinen ja häikäilemätön suojattoman lapsen oikeuksien loukkaaminen ta- valla, josta voi olla hyvin pitäaikaisia haitallisia seurauksia lapsen kehitykselle. Kilpeläinen Katariina (yksityishenkilö) Iso yhteiskunnallinen ongelma ovat suvut, jossa ilmenee sukupolvesta toiseen jatku- nutta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä – jota pääosin vanhenemisajat ylläpitävät. Yhdellä tekijällä saattaa olla paljon uhreja, esim. yhdessä tapauksessa epäillyllä hy- väksikäyttäjällä on 13 tiedossa olevaa uhria ja toisella vastaavasti 7 jne. Hyväksikäyt- täjällä voi olla satoja uhreja, ei pelkästään sukulaisia; esim. BBC:n toimittajalla todet- tiin olleen 329 uhria hänen kuolemansa jälkeen. On normaalia, että lapsiuhri unohtaa hyväksikäytön (dissosiaatio) ja muistaa sen vasta silloin, kun rikos on vanhentunut. Tai sitten voi olla niin, että viranomaisilmoituk- set eivät ole johtaneet puuttumiseen ajoissa. Tällöin niissä tapauksissa, joissa yhdellä hyväksikäyttäjällä on kaksi tai useampia uhreja ja hän ei ole saanut niistä tuomiota, niin pitäisi olla kuulemismenettely tuomioistuimessa myös vanhenemisaikojen jälkeen. Erityisesti menettelyä tulisi käyttää, mikäli hyväksikäyttöjen jatkumisesta ollaan epä- varmoja. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 82 Edellä mainituissa tapauksissa myös terapeuttien korkeaa ammattitaitoa tulisi arvos- taa aiempaa enemmän ja kuunnella heidän kantojaan. Traumaterapeuttien ja oikeus- laitoksen tulisi tehdä enemmän yhteistyötä. Hyväksikäyttötrauma on suhteellisen helppo tunnistaa ammattitaitoisessa terapiassa. Ehdottaisin lisättäväksi lakiin edellä mainitun kaltaisen kuulemismenettelyn, jos hyväk- sikäyttötrauma on aiheutettu vähintään kahdelle uhrille saman tekijän toimesta ja vaikka yksittäisinä tekoina hyväksikäytöt/raiskaukset olisivat vanhentuneet. Syrjäniemi Outi (yksityishenkilö) Isoin ongelma lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa on vanhentumisajat. Ehdotus: Vanhenemisajat muutettaisiin niin, että lapsenraiskaus/seksuaalinen hyväksikäyttö ei vanhenisi ollenkaan tai vasta 60 vuodessa. 8.3 Vahingonkorvaukset Ristolainen Seija (yksityishenkilö) Samalla olisi syytä tarkastella korvauksia. Lapsi tarvitsee hyvää, pysyvää terapiaa pit- kään. Nykyiset korvaukset ovat terapiakuluihin nähden liian alhaiset. Lapsena hyväk- sikäytetyn hoito on liian pitkälti kiinni kunnista ja taso vaihtelee. Syrjäniemi Outi (yksityishenkilö) Isoin ongelma lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ovat riittämättömät korvaus- velvoitteet. Ehdotukset: − Tuomioissa otettaisiin huomioon terapiakulut todenmukaisina. Nykyiset korvaukset eivät riitä pitkään jatkuneen hyväksikäytön seurausten hoi- toon, varsinkaan jos tekijöinä on omat vanhemmat. − Hyväksikäyttäjien rangaistuksissa määriteltäisiin korvaukset myös ansi- onmenetyksistä, keskiarvo / uhri (perustuu laskelmaan, jossa 400 000 euroa on arvioitu keskimääräinen työkyvyttömyysaika ja keskiansiot). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 83 8.4 Seuraamusten täytäntöönpano Aho Antti (yksityishenkilö) Niin kutsutut lisko-osastot, eli pelkääjävangeille tarkoitetut vapaaehtoisuuteen perus- tuvat eristykset tulee lakkauttaa. Syrjäniemi Outi (yksityishenkilö) Ehdotus: ensikertalaisten tuomion puolittaminen poistettaisiin lasten hyväksikäyttöta- pauksissa. 8.5 Kuvatallenteita koskeva sääntely Pelastakaa Lapset ry Lainsäädännön uudistamistarpeita silmällä pitäen: Toteamme tässä yhteydessä myös tarpeen uudistaa lainsäädännössä ja muualla käy- tettävää terminologiaa. Viittaamme näiltä osin myös liitteenä olevaan lausuntoomme arviomuistiosta koskien rangaistusten oikeasuhtaisuutta. Pelastakaa Lapset katsoo, että koska laiton lapsen seksuaaliväkivaltaa todistava ku- vamateriaali sisältää pääasiassa (n. 80 %) alle 13 vuotta nuorempaan lapseen koh- distettua törkeää ja julmaa seksuaaliväkivaltaa ja koska tekoihin kuuluu myös ehdote- tussa 7 b §:ssä (Törkeä lapsenraiskaus) määriteltyjä tekoja, tekojen tallenteiden kut- suminen ”lapsipornografiaksi” tai ”sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaksi” (Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenval- tioiden välillä luku 1 § 3) tai tämänkaltaista raakaa väkivaltaa sisältävien sivujen kut- suminen ”lapsipornosivuiksi” (Estolaki: lapsipornosivustolla lasta esittävän sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä internetin kautta”) on vastoin lapsen oi- keuksien sopimusta. Törkeää lapsenraiskausta todistavaa kuvamateriaalia tulee Pe- lastakaa Lasten mukaan kutsua sen oikealla nimellä. Kyse ei ole pornografiasta eikä yksikään lapsi, johon kohdistuva seksuaalirikos, esimerkiksi raiskaus, on kuvattu ja le- vitetty verkossa, koe olleensa näyttelijä. Lapsipornografia-termi loukkaa lapsen oi- keuksia ja pahimmillaan trivialisoi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja riistoa. Järjestö esittää selvitettäväksi voitaisiinko nk. ”lapsipornografiapykälät” Rikoslain 17 luvusta siirtää rikoslain 20 luvun alle. Kyseiset rikokset tulee nähdä seksuaalirikoksina OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 40/2018 84 lapsia kohtaan, sillä ne edustavat vakavaa lapsen henkilökohtaisen ja seksuaalisen koskemattomuuden loukkausta. Materiaaleissa lapset ovat vakavien rikoksien uh- reina. Ilmoitukset näistä rikoksista ovat lisääntyneet samalla, kun lapsen seksuaalista kaltoinkohtelua esittävän materiaalin tuotanto ja saatavuus ovat lisääntyneet ja mate- riaali on raaistunut koskien entistä pienempiä lapsia. Viittamme tässä yhteydessä liit- teenä olevasta arviomuistiosta lausumaamme. Oikeusministeriö PL 25 00023 Valtioneuvosto www.oikeusministerio.fi Justitieministeriet PB 25 00023 Statsrådet www.justitieministeriet.fi ISSN 1798-7105 (PDF) ISBN 978-952-259-719-9(PDF)