MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA BETÄNKANDEN OCH UTLÅTANDEN Uhri rikosprosessissa ‒ ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi 44 2018 Mietintöjä ja lausuntoja 44/2018 Uhri rikosprosessissa ‒ ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi Oikeusministeriö Helsinki 2018 Oikeusministeriö ISBN PDF: 978-952-259-721-2 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö Julkaisutuotanto Helsinki 2018 Kuvailulehti Julkaisija Oikeusministeriö 31.10.2018 Tekijät Elina Ruuskanen, Mervi Sarimo Julkaisun nimi Uhri rikosprosessissa ‒ ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi Julkaisusarjan nimi ja numero Oikeusministeriön julkaisu 44/2018 Diaari/hankenumero OM033:00/2017 Teema Mietintöjä ja lausuntoja ISBN PDF 978-952-259-721-2 ISSN PDF 1798-7105 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-721-2 Sivumäärä 124 Kieli suomi Asiasanat rikoksen uhrit, rikosprosessi Tiivistelmä Oikeusministeriö asetti 15.3.2017 työryhmän, jonka tavoitteena oli edistää rikoksen uhrin tarpeet huomioon ottavia hyviä käytäntöjä rikosprosessissa. Työryhmä on arvioinut rikosprosessia uhrin näkökulmasta ja kartoittanut kotimaisia hyviä käytäntöjä uhrin tarpeiden huomioon ottamiseksi. Työryhmä ehdottaa rikosprosessin eri vaiheisiin järjestelmällisemmin käyttöön lukuisia uhrisensitiivisiä menettelytapoja. Ehdotukset liittyvät mm. poliisilaitosten ja tuomioistuinten tiloihin, tiedon antamiseen uhrille, uhrin kielellisistä oikeuksista huolehtimiseen, oikeudellisen avustajan hankkimiseen, uhrin ohjaamiseen tukipalveluihin, uhrin suojelutarpeen arviointiin, uhrin kutsumiseen kuultavaksi sekä uhrin erityistarpeiden huomioon ottamiseen oikeudenkäynneissä. Lapsiuhrien asemaan kiinnitetään erityistä huomiota. Lisäksi työryhmä on kartoittanut uhreja rikosprosessissa kohtaavien tahojen koulutusta. Viranomaisten tietoisuuden ja osaamisen lisäämiseksi uhrin tarpeista työryhmä ehdottaa osaamisen keskittämistä ja erikoistumista poliisissa, syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuimissa. Lisäksi työryhmä katsoo, että viranomaisille tulee tarjota säännöllisesti koulutusta uhrin kohtaamisesta, kohtelusta, oikeuksista, suojelutoimista ja trauman vaikutuksista uhriin. Työryhmä ehdottaa myös, että oikeustieteen opintoihin sisällytetään perusasiat uhrin kohtaamista, kohtelua ja tarpeiden ymmärtämistä koskevista teemoista. Työnsä tueksi työryhmä toteutti webropol-kyselyt tuomioistuimille ja poliisilaitoksille sekä kuuli useita asiantuntijoita. Kyselyt ja työryhmän ehdotus ohjeiksi oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomistajalle ovat raportin liitteinä. Kustantaja Oikeusministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Justitieministeriet 31.10.2018 Författare Elina Ruuskanen, Mervi Sarimo Publikationens titel Offret i straffprocessen ‒ goda praxis för att beakta brottsoffers behov Publikationsseriens namn och nummer Justitieministeriets publikation 44/2018 Diarie- /projektnummer OM033:00/2017 Tema Betänkanden och utlåtanden ISBN PDF 978-952-259-721-2 ISSN PDF 1798-7105 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-721-2 Sidantal 124 Språk finska Nyckelord Brottsoffer, straffprocessen Referat Justitieministeriet tillsatte den 15 mars 2017 en arbetsgrupp för att främja beaktandet av brottsoffers behov i straffprocessen. Arbetsgruppen har bedömt straffprocessen ur offrets synvinkel och kartlagt inhemska goda praxis för att beakta brottsoffers behov. Arbetsgruppen föreslår flera offerkoncentrerade förfaranden som på ett mer systematiskt sätt än för närvarande kunde tas bruk i straffprocessens olika skeden. Förslagen gäller bl.a. polisinrättningarnas och domstolarnas lokaler, informationen som ges till offret, tillgodoseendet av offrets språkliga rättigheter, skaffandet av ett rättsligt biträde för offret, hänvisning av offret till relevanta stödtjänster, bedömning av offrets behov av skydd, inbjudan till hörande samt beaktande av offrets särskilda behov i rättegången. Speciellt barnoffers behov ska beaktas. Arbetsgruppen har också kartlagt vilken utbildning det finns för dem som möter offer i straffprocessen. För att öka myndigheternas kännedom om och kompetens att hantera brottsoffers behov föreslår arbetsgruppen att kompetensen centraliseras och specialiseras hos polisen, åklagarna och domstolarna. Arbetsgruppen anser också att myndigheterna ska ordnas regelbunden utbildning i bemötande av brottsoffer, deras rättigheter, skyddsåtgärder och vilka effekter traumat har på offret. Arbetsgruppen föreslår också att det i juridikstudierna innefattas baskunskaper i bemötande av brottsoffer och deras behov. Arbetsgruppen genomförde webropol-enkäter till domstolarna och polisinrättningarna samt hörde flera sakkunniga. Enkäterna och arbetsgruppens förslag till anvisningar till den som kallas in till rättegång ingår som bilagor till rapporten. Förläggare Justitieministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Ministry of Justice 31.10.2018 Authors Elina Ruuskanen, Mervi Sarimo Title of publication A victim of crime in a criminal procedure ‒ a proposal concerning good practices for recognising the needs of victims Series and publication number Publication of the Ministry of Justice 44/2018 Register number OM033:00/2017 Subject Memorandums and statements ISBN PDF 978-952-259-721-2 ISSN PDF 1798-7105 Website address URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-721-2 Pages 124 Language Finnish Keywords victims of crime, criminal process Abstract On 15 March 2017, the Ministry of Justice set up a committee to promote good practices for recognising the needs of a victim in a criminal process. The committee has reviewed the criminal process from the perspective of the victim and identified the good practices that are in use in Finland for recognising the needs of the victim. The committee proposes that victim-sensitive measures are introduced in the various stages of the criminal process in a more systematic manner. The suggestions include, for example, the following factors: the facilities of police departments and courts, the provision of information to the victim, ensuring the linguistic rights of the victim, the acquisition of legal counsel, referring the victim to support services, evaluation of the victim’s need for protection, calling the victim for a hearing and taking the special needs of the victim into account during court proceedings. Particular attention must be paid to children as the victims of crime. Additionally, the committee has reviewed the training provided for those who encounter the victims of crime during the criminal process. In order to increase the knowledge and competence of authorities concerning the needs of the victim, the committee proposes that the competence in the police forces, Finnish Prosecution Service and the courts should be centralised and specialised. The committee also considers it necessary to offer regular training to the authorities on topics such as encountering a victim, their treatment, rights, protective measures and the effects of trauma on a victim. An additional proposal of the committee is that the basic themes of encountering a victim of crime, their treatment and understanding their needs are incorporated in legal studies. To support its work, the committee carried out webropol surveys targeted at courts and police departments and consulted a number of experts. The surveys and the committee proposal concerning the instructions for a plaintiff arriving to a court session are appended to the report. Publisher Ministry of Justice Publication sales/ Distributed by Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö Johdanto ................................................................................................................ 9 1 Työryhmän tehtävä ja käytetyt tietolähteet ............................................ 13 1.1 Uhridirektiivi ja kansallinen säädöspohja raamina ....................................................... 14 1.2 Työryhmän käyttämät tietolähteet ............................................................................... 17 1.2.1 Tutkimukset ............................................................................................... 17 1.2.2 Aikaisempien työryhmien työ ..................................................................... 18 1.2.3 Työryhmän omat selvitykset ...................................................................... 20 2 Rikosprosessin nykytilan arviointi uhrinäkökulmasta; uhrin polku ................................................................................................ 23 2.1 Uhrinäkökulma rikoksen uhrin kohtaamiseen .............................................................. 23 2.2 Yhteydenotto esitutkintaviranomaiseen, rikosilmoituksen tekeminen ja asianomistajan kuulustelu ........................................................................................... 26 2.2.1 Rikosilmoituksen tekeminen ...................................................................... 26 2.2.2 Tiedonsaanti .............................................................................................. 27 2.2.3 Oikeudellinen avustaja .............................................................................. 30 2.2.4 Tukihenkilö ................................................................................................ 33 2.2.5 Suojelutoimet ja suojelutarpeen arviointi esitutkinnassa ........................... 35 2.2.6 Tukipalveluihin ohjaaminen ....................................................................... 37 2.3 Rikosasian sovittelu .................................................................................................... 43 2.4 Syytevaihe ja syyttäjän toiminta .................................................................................. 47 2.5 Oikeudenkäynti ........................................................................................................... 52 2.5.1 Kutsu oikeudenkäyntiin .............................................................................. 52 2.5.2 Oikeudellinen avustaja .............................................................................. 53 2.5.3 Tukihenkilö ................................................................................................ 55 2.5.4 Oikeustalojen tilat, uhrin erityistarpeiden huomioiminen ja suojelutoimet oikeudenkäynnissä .............................................................. 56 2.6 Lapsikeskeisen lähestymistavan edistäminen ............................................................. 61 2.6.1 Rikosprosessien kesto ............................................................................... 62 2.6.2 Esitutkinta lapsen ollessa asianomistajana ............................................... 67 2.6.3 Edunvalvonta ............................................................................................. 72 2.6.4 Oikeudenkäynti lapsen ollessa asianomistajana ....................................... 77 3 Osaaminen ja tietoisuus uhrin tarpeista ................................................ 81 3.1 Koulutuskartoitus ......................................................................................................... 83 3.1.1 Poliisi ......................................................................................................... 84 3.1.2 Raja- ja merivartiokoulu ............................................................................. 85 3.1.3 Syyttäjät ..................................................................................................... 86 3.1.4 Tuomioistuimet .......................................................................................... 87 3.1.5 Oikeusapu ja edunvalvonta ....................................................................... 87 3.1.6 Suomen Asianajajaliitto ja Lakimiesliitto .................................................... 88 3.1.7 Turvakodit .................................................................................................. 88 3.1.8 Sovittelutoimistot ....................................................................................... 89 3.1.9 Järjestöt ..................................................................................................... 90 3.1.10 Yhteenveto koulutuskartoituksesta ............................................................ 92 3.2 Lakimiesten perus- ja täydennyskoulutus ................................................................... 93 4 Työryhmän ehdotukset ............................................................................ 96 4.1 Hyvät menettelytavat uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi rikosprosessissa .......................................................................................................... 96 1. Poliisilaitosten ja tuomioistuinten tiloissa uhrin tarpeet paremmin huomioon .................................................................................................................... 97 2. Tiedon antamista uhreille kehitettävä edelleen ....................................................... 97 3. Uhrin kielellisistä oikeuksista huolehdittava tehostetummin .................................... 98 4. Oikeudellisen avustajan tarpeeseen ja hankkimiseen enemmän huomiota ..................................................................................................................... 98 5. Uhrin tuen saamista ja tukipalveluihin ohjaamista vahvistettava ............................. 99 6. Uhrin suojelutarpeen arviointi vakiinnutettava osaksi esitutkintaa .......................... 99 7. Uhrin kuultavaksi kutsumiseen yhtenäisempää ohjeistusta .................................... 99 8. Uhrin tarpeet huomioon oikeudenkäynneissä ......................................................... 99 9. Lapsiuhrien asemaa parannettava monin eri tavoin .............................................. 100 4.2 Viranomaisten tietoisuuden ja osaamisen lisääminen uhrin tarpeista ....................... 101 1. Osaamisen keskittäminen ja erikoistuminen ......................................................... 101 2. Tietoisuuden ja osaamisen parantaminen koulutuksella ....................................... 101 3. Esitutkintayhteistyön tiivistäminen poliisin ja syyttäjän välillä ................................ 102 4. Työnohjauksen järjestäminen ................................................................................ 102 4.3 Hyvien toimintatapojen sovittaminen viranomaiskäytäntöihin ................................... 102 Lähteet ............................................................................................................... 105 Keskeinen lainsäädäntö ja esityöt ............................................................................. 108 Työryhmän kuulemat asiantuntijat ............................................................................. 109 Liitteet ................................................................................................................ 110 Liite 1. Kysely tuomioistuimiin ................................................................................... 111 Liite 2. Kysely poliisilaitoksille .................................................................................... 114 Liite 3. Työryhmän ehdotus: Ohjeita oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomistajalle; käräjäoikeudet ............................................................................... 118 Liite 4. Oulun käräjäoikeuden lisäohjeet asianomistajalle ......................................... 122 Liite 5. Rikosuhripäivystyksen malli uhrien ohjaamisesta RIKUun ............................ 124 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 9 JOHDANTO Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (uhridirektiivi) on pantu Suo- messa täytäntöön vuonna 2016 voimaan tulleilla lainsäädännön muutoksilla. Direktii- vin tavoitteena on varmistaa, että uhrit saavat rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa asianmukaista tietoa, tukea ja suojelua ja että heitä kohdellaan kunnioittavasti, hieno- tunteisesti, yksilöllisesti, ammattitaitoisesti ja syrjimättömästi. Direktiivi painottaa lapsi- keskeisen lähestymistavan ensisijaisuutta. Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2013 uhridirektiivin täytäntöönpanoa koskevat toimintaohjeet1, jotka sisältävät suosituksia siitä, miten uhridirektiivin artiklat voidaan panna täytäntöön. Toimintaohjeet perustuvat kansallisten viranomaisten ja uhrien tuki- järjestöjen kanssa järjestettyyn laajaan kuulemiseen. Ohjeissa on esimerkkejä hyvistä käytännöistä liittyen mm. uhrien ohjaamiseen tukipalveluihin, suojelutarpeen arvioin- nin tekemiseen sekä uhrin suojelemiseen esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Oi- keusministeriön johdolla vuosina 2013–15 toiminut uhripoliittinen toimikunta esitti lop- puraportissaan2, että direktiivin tavoitteiden mukaisten uhrin oikeuksien turvaamiseksi tulee kehittää hyviä käytäntöjä ja menettelytapoja, joissa kiinnitetään erityisesti huo- miota uhrien erityistarpeisiin. Olennaista on uhreille kohdennettava ja viranomaisten välinen viestintä, uhrien ohjaaminen tarpeenmukaisiin tukipalveluihin, uhrien sensitiivi- nen kohtelu sekä uhrien suojelu. Osaaminen tulisi varmistaa koulutuksella, ohjeistuk- sella ja moniammatillisella yhteistyöllä. Vuonna 2016 julkaistiin sisäministeriön työryhmän valmistelema Rikoksen uhrin suoje- lutarpeen arviointimenettelyn käsikirja3. Lisäksi julkaistiin oikeusministeriön työryhmän ehdotukset uhrin tiedonsaannin edistämiseksi4, niistä saadut lausunnot5 sekä Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite6. Seuraava askel käytännön kehittämistyössä uhrin aseman parantamiseksi oli tämä oi- keusministeriön 15.3.2017 asettama työryhmä, jonka tavoitteena oli edistää rikoksen 1 DG Justice Guidance Document related to the transposition and implementation of the Directive 2012/29/EU. European Commission DG Justice, December 2013. 2 Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin – esitys rikoksen uhrin aseman kehittämiseksi. Uhripoliitti- sen toimikunnan loppuraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 13/2015. 3 Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja. Sisäministeriön julkaisu 14/2016. 4 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Työryhmän ehdotus. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 23/2016. 5 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2016. 6 https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/tietoarikoksenuhrinoikeuksista.html OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 10 uhrin tarpeet huomioon ottavia hyviä käytäntöjä rikosprosessissa (ns. hyvien käytän- töjen työryhmä). Työryhmän tehtävänä oli 1. arvioida rikosprosessia uhrin näkökulmasta. Arvioinnissa tuli kiinnittää huomiota etenkin siihen, miten rikoksen uhri kohdataan, kuinka hänelle annetaan tietoa uhrin oikeuksista ja mahdollisuuksista saada tukea ja suojelua, kuinka tukipalveluihin ohjaaminen hoidetaan, miten uhri kutsu- taan kuultavaksi ja kuinka suojelutoimet esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana toteutetaan. Työryhmä voi rajata tarkastelun koskemaan tiettyjä uhriryhmiä, joilla on erityistarpeita; 2. kartoittaa kotimaisia hyviä käytäntöjä ja koulutusta uhrin tarpeiden huo- mioon ottamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä; 3. valmistella ehdotukset hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomi- oon ottamiseksi rikosprosessissa; 4. valmistella ehdotukset siitä, miten viranomaisten tietoisuutta ja osaa- mista uhrin tarpeista lisätään ja hyvät toimintatavat sovitetaan viran- omaiskäytäntöihin. Työryhmän tuli ottaa huomioon aikaisempien työryhmien työ suojelutarpeen arviointi- menettelyn kehittämisestä sekä uhrin tiedonsaannin kehittämisestä. Huomioon tuli ot- taa myös tuomioistuinten ja syyttäjien riippumattomuus sekä prosessiekonomiset nä- kökulmat. Työryhmän toimikausi oli 15.3.2017–30.9.2018. Työryhmän puheenjohtajana oli neuvotteleva virkamies Mervi Sarimo (oikeusministe- riö, kriminaalipoliittinen osasto). Jäseninä olivat hallitusneuvos Maaria Rubanin vara- jäsenenään koulutusasiantuntija Minna Sipola (oikeusministeriö, oikeushallinto- osasto), lainsäädäntöneuvos Kirsi Pulkkinen varajäsenenään lainsäädäntösihteeri Liisa Ojala (oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto), poliisitarkastaja Heidi Kankainen (31.8.2018 saakka) varajäsenenään poliisiylitarkastaja Sami Ryhänen (sisäministeriö, poliisiosasto), lakimies Laura Terho varajäsenenään neuvotteleva virkamies Pirjo Lill- sunde (sosiaali- ja terveysministeriö), kihlakunnansyyttäjä Leena Salovartio (Länsi- Uudenmaan syyttäjänvirasto) varajäsenenään kihlakunnansyyttäjä Yrjö Reenilä (Hel- singin syyttäjänvirasto), poliisitarkastaja Pekka Heikkinen (Poliisihallitus) varajäsene- nään rikosylitarkastaja Jonna Turunen (Helsingin poliisilaitos), ylikonstaapeli Marko Lehtoranta varajäsenenään lehtori Pauliina Potila (Poliisiammattikorkeakoulu), käräjä- tuomari Riikka Rask (Helsingin käräjäoikeus), johtaja Teija Hyytiäinen varajäsene- nään johtava julkinen oikeusavustaja Mika Saarijärvi (Länsi- ja Sisä-Suomen oikeus- apu- ja edunvalvontapiiri), kehittämispäällikkö Aune Flinck (5.9.2017 alkaen kehittä- mispäällikkö Henrik Elonheimo) varajäsenenään erityisasiantuntija Mari Kaltemaa- Uurtamo (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), asianajaja Mikael Niemi varajäsenenään OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 11 asianajaja Auni Särkkä (Suomen Asianajajaliitto), toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg varajäsenenään kehitysjohtaja Jaana Koivukangas (Rikosuhripäivystys), kehi- tysjohtaja Sari Laaksonen varajäsenenään kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen (Ensi- ja turvakotien liitto) ja kehittämispäällikkö Riitta Silver varajäsenenään kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki (Tukinainen ry). Työryhmän sihteerinä toimi erityis- asiantuntija Elina Ruuskanen (oikeusministeriö, kriminaalipoliittinen osasto). Työryhmän asettamispäätöksessä todettiin, että työryhmä voi työskennellä myös ala- työryhmiin jakautuneena ja kuulla asiantuntijoita. Työryhmä päätti 9.10.2017 jakautua kahteen alatyöryhmään. Rikosprosessin kulku -alatyöryhmässä keskityttiin rikosprosessin kulkuun liittyviin kysymyksiin. Ryhmä kä- sitteli niitä työryhmän tehtäviä, jotka liittyivät uhrinäkökulmasta tehtävään rikosproses- sin arviointiin, käytäntöjen kartoittamiseen hyvistä menettelytavoista uhrin tarpeiden huomioon ottamiseksi rikosprosessissa sekä näitä koskevien ehdotusten valmistele- miseen. Tähän alatyöryhmään kuuluivat Kirsi Pulkkinen (Liisa Ojala), Heidi Kankainen (Sami Ryhänen), Leena Salovartio (Yrjö Reenilä), Riikka Rask, Teija Hyytiäinen (Mika Saarijärvi), Mikael Niemi (Anu Särkkä), Leena-Kaisa Åberg (Jaana Koivukangas) ja Riitta Silver (Heli Heinjoki). Myös työryhmän muu jäsen/varajäsen voi osallistua ala- työryhmän työskentelyyn. Osaamisen lisääminen ja koulutus -alatyöryhmässä keskityttiin koulutuskysymyksiin. Ryhmä käsitteli niitä työryhmän tehtäviä, jotka liittyivät koulutuksen kartoittamiseen sekä ehdotusten tekemiseen viranomaisten tietoisuuden ja osaamiseen lisäämiseksi uhrin tarpeista rikosoikeudellisissa menettelyissä. Lähtökohtana olivat uhridirektiivin 25 artiklan vaatimukset oikeusalalla toimivien koulutuksesta. Koulutusta tuli punnita pitkälti samoista lähtökohdista kuin rikosprosessin arviointia. Huomiota tuli kiinnittää etenkin uhrin sensitiiviseen kohtaamiseen, tietojen antamiseen uhrin oikeudesta ja mahdollisuudesta saada tukea ja suojelua, tukipalveluihin ohjaamiseen sekä suojelu- toimien toteuttamiseen. Alatyöryhmään kuuluivat Maaria Rubanin (Minna Sipola), Laura Terho (Pirjo Lillsunde), Pekka Heikkinen (Jonna Turunen), Marko Lehtoranta (Pauliina Potila), Henrik Elonheimo (Mari Kaltemaa-Uurtamo), Sari Laaksonen (Tiina Muukkonen) ja Riitta Silver (Heli Heinjoki). Myös työryhmän muu jäsen/varajäsen voi osallistua alatyöryhmän työskentelyyn. Alatyöryhmien puheenjohtajana toimi työryhmän puheenjohtaja ja sihteerinä työryh- män sihteeri. Alatyöryhmät voivat työskennellä myös sähköpostitse ja kuulla asiantun- tijoita. Työryhmä kuuli asiantuntijoita kirjallisesti ja suullisesti. Suulliset kuulemiset järjestet- tiin alatyöryhmien kokousten yhteydessä. Osaamisen lisääminen ja koulutus -alatyö- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 12 ryhmä kuuli asiantuntijoita siitä, miten uhrin kohtaamista, kohtelua ja tarpeiden ym- märtämistä koskevaa koulutusta voitaisiin mahdollisesti sisällyttää osaksi juristin pe- rus- ja jatkokoulutusta Suomessa. Kuultavina olivat professori Kimmo Nuotio Helsin- gin yliopistosta, yliopistonlehtori Heini Kainulainen Turun yliopistosta sekä koulutus- päällikkö Liisa Aro Suomen Asianajajaliitosta. Rikosprosessin kulku -alatyöryhmä kuuli suullisesti oikeuspsykologian dosentti Julia Korkmania Åbo Akademista koskien lapsiuhreihin liittyviä kehittämiskohteita, puutteita ja mahdollisia ongelmia rikosprosessissa. Samasta teemasta kuultiin kirjallisesti Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitosta (LASTA-malli ja lasten edunvalvonta), Lapsiasiavaltuu- tettua ja Väestöliittoa. Työryhmä toteutti työnsä tueksi kaksi webropol-kyselyä. Tuomioistuimille lähetetyllä kyselyllä kartoitettiin rikoksen uhrin tarpeiden huomioon ottamista tuomioistuinten toi- minnassa. Poliisilaitoksiin kohdennetulla kyselyllä pyrittiin selvittämään uhrin kohtaa- misen käytäntöjä poliisissa. Kyselyiden käytännön toteutuksesta ja vastausten koon- nista huolehti koordinaattori Anni Pentti oikeusministeriön oikeushallinto-osastosta. Vi- ranomaisten ja järjestöjen koulutustoimintaa selvitettiin sähköpostitse työryhmän sih- teerin toimin. Työryhmä kokoontui kahdeksan kertaa, ja kumpikin alatyöryhmä kerran. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 13 1 Työryhmän tehtävä ja käytetyt tietolähteet Työryhmän keskeisenä tehtävänä oli arvioida rikosprosessia uhrin näkökulmasta ja kartoittaa kotimaisia hyviä käytäntöjä uhrin tarpeiden huomioon ottamisesta rikosoi- keudellisissa menettelyissä. Arvioinnissa oli kiinnitettävä toimeksiannon mukaisesti huomiota etenkin siihen, 1) miten rikoksen uhri kohdataan, 2) kuinka hänelle anne- taan tietoa uhrin oikeuksista ja mahdollisuuksista saada tukea ja suojelua, 3) kuinka tukipalveluihin ohjaaminen hoidetaan, 4) miten uhri kutsutaan kuultavaksi ja 5) kuinka suojelutoimet esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana toteutetaan. Rikoksen tapahduttua uhri voi kohdata useita eri viranomaisia ja auttavia tahoja pit- känkin ajan kuluessa. Työryhmässä sovittiin, että rikosprosessia arvioidaan uhrin polku -ajatuksen avulla, eli puutteita, ongelmia ja olemassa olevia hyviä käytäntöjä tarkastellaan siinä järjestyksessä, jossa uhri kohtaa viranomaisia ja muita toimijoita ri- kosprosessissa edetessään. Vaikka uhrin polku saattaa alkaa jo ennen kuin asia tulee poliisin tietoon, rajattiin ri- kosprosessia edeltävä ja sen jälkeinen aika työryhmän tarkastelun ulkopuolelle. Esi- merkiksi väkivalta- ja seksuaalirikosten uhrit saattavat jo ennen rikosprosessia olla yh- teydessä sosiaali- ja terveystoimen palveluihin. Myös näiden viranomaisten kohtaami- sessa ja toimilla uhrin ohjaamiseksi tukipalveluihin voi olla merkittävä vaikutus uhrin tilanteeseen. Uhrisensitiivistä kohtaamista ja tiedon antamista tarvitaan paitsi ennen kuin rikos tulee poliisin tietoon myös tuomion täytäntöönpanovaiheessa, kun rikosseu- raamus- tai ulosottoviranomaiset käsittelevät asiaa. Työryhmä ei kuitenkaan käsitellyt näitä rikosoikeudellisten menettelyjen ulkopuolelle jääviä osuuksia tämän enempää. Myös asianomistajan oikeus saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta jätettiin kokonaisuudessaan työryhmän tarkastelun ulkopuolelle. Koska tarkastelukulma rajattiin rikosoikeudellisiin menettelyihin ja uhrin polkuun rikos- prosessissa, keskeisiksi nousivat seuraavat vaiheet ja viranomaisten toiminta niissä: − uhrin ensimmäinen yhteydenotto esitutkintaviranomaiseen tai oikeus- apuun − rikosilmoituksen tekeminen ja asianomistajan kuulustelu; esitutkintavi- ranomaiset − mahdollinen rikosasian sovittelu; sovittelutoimistojen ammattihenkilö- kunta ja vapaaehtoiset − syytevaihe; syyttäjä − tuomioistuinvaihe; tuomioistuimet. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 14 Työryhmä voi toimeksiantonsa mukaisesti rajata tarkastelun koskemaan tiettyjä uhri- ryhmiä, joilla on erityistarpeita. Erityistarkastelun kohteeksi työryhmä päätti ottaa lap- set ja seksuaalirikoksen uhrit. Lapset valittiin erityistarkastelun kohteeksi siksi, että uhridirektiivi painottaa lapsikes- keisen lähestymistavan ensisijaisuutta. Samoin kuin uhridirektiivissä, myös tässä ra- portissa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiaita henkilöitä. Suojelutarpeen arvioinnin osalta direktiivissä todetaan, että direktiiviä sovellettaessa lapsiuhrien oletetaan ole- van erityissuojelun tarpeessa johtuen heidän alttiudestaan toissijaiselle ja toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelottelulle ja kostotoimille. Näin ollen lapsiuhrien kohdalla olisi aina arvioitava, onko erityisille suojelutoimille tarvetta. Lisäksi direktiivissä on erillinen artikla lapsiuhrien oikeudesta suojeluun rikosoikeudellisten menettelyjen kuluessa. Tässä artiklassa (artikla 24) jäsenvaltiot velvoitetaan huolehtimaan mm. siitä, että lap- siuhrien kuulustelut voidaan tallentaa ja että tallennetta voidaan käyttää todistusai- neistona oikeudenkäynnissä. Seksuaalirikosten uhrit valittiin erityistarkastelun kohteeksi siksi, että suomalaisissa tutkimuksissa7 on havaittu, että etenkin seksuaalirikosten uhrit ovat olleet tutkituista uhriryhmistä kaikkein tyytymättömimpiä viranomaisilta saamaansa kohteluun ja rikos- prosessiin kaikissa sen vaiheissa. Seksuaalinen väkivalta voi olla erityisen haavoitta- vaa, minkä vuoksi seksuaalisen väkivallan uhrien tilanteisiin tulisi suhtautua erityisellä herkkyydellä. 1.1 Uhridirektiivi ja kansallinen säädöspohja raamina Lait asettavat ne puitteet, joissa uhrin tarpeet huomioon ottavia hyviä käytäntöjä rikos- prosessissa voidaan kehittää. Keskeinen kansallinen lainsäädäntö muodostuu uhridi- rektiivin tavoitteita ja täytäntöönpanoa tukevista säädöksistä. Direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähim- mäisvaatimuksista (uhridirektiivi) pyrkii varmistamaan, että uhrit saavat rikosoikeudel- lisen menettelyn puitteissa asianmukaista tietoa, tukea ja suojelua ja että heitä koh- dellaan kunnioittavasti, hienotunteisesti, yksilöllisesti, ammattitaitoisesti ja syrjimättö- mästi. Uhridirektiivissä jäsenmaille on säädetty velvoitteita, jotka liittyvät tiedon ja tuen antamiseen uhrille, uhrin osallistumiseen rikosoikeudellisiin menettelyihin sekä uhrin 7 Honkatukia 2011; Honkatukia & Kivivuori 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 15 suojeluun ja erityissuojelua tarvitsevan uhrin tunnistamiseen. Velvoitteet vastaavat pit- kälti uhrien tarpeisiin – artikloissa puhutaan jopa uhrien oikeuksista. Uhridirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön maaliskuussa 2016 voimaan tulleilla lain- säädännön muutoksilla (HE 66/2015, LaVM 4/2015). Tässä yhteydessä esitutkintalain säännöksiä täydennettiin asianomistajalle tehtävien ilmoitusten osalta. Esitutkintavi- ranomaisen ilmoitusvelvollisuutta asianomistajan oikeuksista esitutkinnassa ja oikeu- denkäynnissä laajennettiin. Esitutkintalakiin lisättiin tätä koskeva säännös (ETL 4:18). Asianomistajalle on ilmoitettava siinä laajuudessa kuin se on erityisesti asianomista- jan henkilöön liittyvät seikat ja rikoksen laatu huomioon ottaen tarpeen mm. käytettä- vissä olevista tukipalveluista, mahdollisesta oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin, keinoista uhrin suojelemiseksi terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvalta uhalta sekä oikeudesta saada tietoja asian käsittelystä esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Lisäksi esitutkintalakiin lisättiin säännökset asianomistajalle tehtävästä henkilökohtai- sesta arvioinnista (ETL 11:9a). Esitutkinnassa on arvioitava, tarvitaanko erityistoimen- piteitä asianomistajan suojelemiseksi lisäkärsimykseltä, pelottelulta tai kostotoimilta asiaa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä käsiteltäessä. Arvioinnissa pyritään asian- omistajan haavoittuvuuden tunnistamiseen etenkin asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja rikoksen laatu huomioon ottaen. Henkilökohtaisessa arvioinnissa arvioi- daan mm. seuraavien toimenpiteiden tarvetta: kuulustelutila, sama kuulustelija, sa- maa sukupuolta oleva kuulustelija (ETL 7:21); kuulustelun tallentaminen videolle (ETL 9:4); kuuleminen oikeudenkäynnissä näkösuojan takaa tai vastaajan läsnä olematta (OK 17:51) taikka videoyhteyden avulla asianomistajan läsnä olematta (OK 17:52), suullinen käsittely yleisön läsnä olematta (YtJulkL 15 §). Esitutkintalakia muutettiin samalla siten, että esitutkintaviranomaisen velvollisuutta tie- dustella asianomistajalta, suostuuko hän yhteystietojensa välittämiseen asianomista- jien tukipalveluiden tarjoajalle, laajennettiin koskemaan myös tilanteita, joissa asian- omistajan on todettu esitutkinnassa tehdyn henkilökohtaisen arvioinnin perusteella olevan erityisen suojelun tarpeessa (ETL 4:10)8 . Myös edellä mainittuja oikeudenkäy- miskaaren todistelusäännöksiä sekä suljettua käsittelyä koskevaa säännöstä laajen- nettiin koskemaan näitä tilanteita. Kuulustelun tallentamista videolle koskevaa esitutkintalain säännöstä (ETL 9:4) oli muutettu jo 1.1.2016 voimaan tulleen todistelulainsäädännön uudistamisen yhtey- dessä (736/2015, HE 46/2014). Menettely laajennettiin tällöin koskemaan myös 15‒ 8 Aiemmin voimassa olleen esitutkintalain säännöksen (1145/2013) mukaan asianomistajan suos- tumusta yhteystietojen välittämiseen tukipalveluiden tarjoajalle tuli tiedustella rikoksen luonteen sitä edellyttäessä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 16 17-vuotiasta asianomistajaa, joka on erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu, sekä seksuaalirikoksen asian- omistajaa, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi. Kuulustelun tallentaminen tuli mahdolliseksi myös täysi-ikäisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa, jos kuulemi- nen oikeudenkäynnissä vaarantaisi asianomistajan terveyden tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa. Uhridirektiivin täytäntöönpanoa tuki uhrien tukipalveluja koskevien artiklojen (8 ja 9 ar- tiklat) osalta joulukuussa 2016 voimaan tullut laki rikosuhrimaksusta (669/2015, LaVM 32/2014, HE 293/2014). Rikosuhrimaksun käyttöönotolla varmistettiin uhrien yleisten tukipalveluiden rahoituksen pysyvyys ja jatkuvuus. Rikosuhrimaksujen tuottoja vas- taava osuus ohjataan valtionavustuksina uhrien tukipalveluja tuottaville yhteisöille. Rikoksen uhrin asema oli jo ennen uhridirektiivin voimaantuloa Suomessa oikeudelli- sesti vahva. Uhrilla on oikeudenkäynnissä asianosaisen asema, eli hänellä on oikeus esittää syyttäjän rinnalla omia vaatimuksia. Hän voi esittää uutta todistelua, vaatia rangaistusta törkeämmän rikosnimikkeen perusteella tai vaatia syytetylle toisenlaista rangaistusta kuin syyttäjä. Rikosasian käsittelyn yhteydessä on mahdollista käsitellä rikoksen uhrin vahingonkorvausoikeudelliset vaatimukset. Asianomistajalla on oikeus käyttää rikosprosessissa oikeudellista avustajaa ja tukihenkilöä. Avustajan käyttämi- sestä aiheutuviin kuluihin voi tuloista riippuen olla mahdollista saada valtion oikeus- apua. Tuomioistuin voi määrätä seksuaalirikoksen, lähisuhdeväkivallan tai henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan vakavan rikoksen uhrille avustajan ja tukihenki- lön esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten (ROL 2:1a; ROL 2:3). Tällöin avustajan/tuki- henkilön palkkio maksetaan valtion varoista. Uhridirektiivin lisäksi Suomea sitoo Istanbulin sopimus9, eli naisiin kohdistuvan väki- vallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus, joka tuli Suomessa voimaan 1.8.201510. Sopimuksen VI luku käsittelee rikosten tutkintaa, syytetoimia, prosessioikeutta ja suojelutoimia. Uhridirektiivin ja Istanbulin sopimuksen velvoitteet ovat osin päällekkäisiä, minkä vuoksi niiden edistämistä ja seurantaa olisi jatkossa työryhmän mielestä kannattavaa ja järkevää tehdä koordinoidusti ja yhteistyössä eri viranomaisten välillä. 9 Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemi- sestä ja torjumisesta. Istanbul, 11.V.2011 10 Hallituksen esitys eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemi- sestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalaislain 54 §:n muuttamisesta, HE 155/2014 vp. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 17 1.2 Työryhmän käyttämät tietolähteet Työryhmän keskeisenä tehtävänä oli arvioida rikosprosessia uhrin näkökulmasta ja kartoittaa kotimaisia hyviä käytäntöjä uhrin tarpeiden huomioon ottamisesta rikosoi- keudellisissa menettelyissä. Rikosprosessin arviointia ja hyvien käytäntöjen kartoitta- mista on tehty tutustumalla ja perehtymällä kotimaiseen aihetta käsittelevään tutki- mukseen, aiempien työryhmien työhön sekä komission antamiin suosituksiin. Lisäksi työryhmä teki kyselyt poliisilaitoksille ja tuomioistuimiin sekä kartoitti viranomaisten ja muiden tahojen koulutusta. Tämän lisäksi työryhmä kuuli asiantuntijoita. Seuraavaksi käydään läpi työryhmän käyttämät keskeiset tietolähteet. 1.2.1 Tutkimukset Suomessa on tehty 2000-luvulla kaksi tutkimusta, joissa käsitellään rikosprosessia ri- koksen uhrin kannalta. Kainulaisen ja Saarikkomäen11 tutkimuksessa kartoitettiin ri- kosprosessia väkivaltarikosten uhrien näkökulmasta. Tutkimusaineistona oli kysely, johon vastasi yli 700 väkivaltarikoksen uhria. Myös Honkatukian12 tutkimuksessa tar- kasteltiin rikosprosessia uhrin kannalta. Aineistona oli tukipalveluihin yhteyttä otta- neille uhreille ja heidän läheisilleen suunnattu kysely, johon vastasi noin 250 henkilöä. Lisäksi Honkatukia haastatteli viranomaisia ja järjestöjen edustajia. Molemmat tutki- mukset osoittavat ongelmia ja puutteita rikosprosessissa uhrin näkökulmasta. Lisäksi ne nostavat esiin ehdotuksia siitä, miten uhri voitaisiin huomioida nykyistä paremmin rikosprosessissa. Tutkimusten tuloksia ja niissä esitettyjä ehdotuksia käsitellään tar- kemmin luvussa 2, kun raportissa käydään uhrin polku -ajatuksen mukaisesti läpi ri- kosprosessin eri vaiheet. Humppi ja Ellonen13 (2010) ovat tutkineet lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksi- käyttöä tunnistamisen, rikosprosessin ja viranomaisten välisen yhteistyön näkökul- mista. Tutkimuksessa esitetään myös joitakin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia lapsiin kohdistuviin rikoksiin liittyen. Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) julkaisi vuonna 2017 tutkimuksen14, jossa selvitettiin sitä, miten Euroopan neuvoston vuonna 2010 julkaisemat Lapsiystävällisen 11 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 12 Honkatukia 2011. 13 Humppi & Ellonen 2010. 14 Child-friendly justice. Perspectives and experiences of children involved in judicial proceedings as victims, witnesses or parties in nine EU Member States. European Union Agency for Funda- mental Rights, 2017. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 18 oikeudenkäytön suuntaviivat15 toteutuvat käytännössä EU-maissa. Tutkimuksessa tar- kasteltiin lapsiystävällisen oikeudenkäynnin käytäntöjä eri EU-jäsenmaissa haastatte- lemalla ammattilaisia ja lapsia, jotka ovat olleet osallisina oikeudenkäynnissä. Haas- tattelujen analyysiin pohjautuen FRA esittää 33 näkemystä lapsiystävällisestä oikeu- denkäytöstä. 1.2.2 Aikaisempien työryhmien työ Vuosina 2013‒2014 työskennellyt uhripoliittinen toimikunta totesi loppuraportissaan16, että hyvät käytännöt ja menettelytavat ovat tarpeen uhridirektiivin tavoitteiden tueksi ja uhrin aseman parantamiseksi. Toimikunta ehdotti, että ”uhridirektiivin tavoitteiden mukaisten uhrin oikeuksien turvaa- miseksi kehitetään hyviä käytäntöjä ja menettelytapoja, joissa kiinnitetään erityisesti huomiota uhrien erityistarpeisiin. Olennaista on uhrille kohdennettava ja viranomais- ten välinen viestintä, uhrien ohjaaminen tarpeenmukaisiin tukipalveluihin, sensitiivinen kohtelu sekä uhrin suojelu. Osaaminen varmistetaan koulutuksella, ohjeilla ja mo- niammatillisella yhteistyöllä.” Ehdotukseen liittyvinä konkreettisina toimenpiteinä toimi- kunta ehdotti seuraavaa: 1. Uhrin asemaa parantavia hyviä käytäntöjä edistämään ja yhteensovitta- maan asetetaan poikkihallinnollinen työryhmä tai toimikunta, vastuumi- nisteriönä oikeusministeriö. 2. Suojelutarpeen arviointimenettelyä kehittämään asetetaan poikkihallin- nollinen työryhmä, vastuuministeriönä sisäministeriö. 3. Toteutetaan rikosprosessin laadullinen arviointi, jossa käydään koko prosessi läpi rikoksen uhrin näkökulmasta. Vastuuministeriönä oikeusmi- nisteriö. 4. Käynnistetään Rikosuhripäivystyksen vetämä pilottihanke henkirikoksen uhrien omaisten aseman parantamiseksi Englannissa ja Hollannissa käytössä olevia malleja mukaillen. Uhripoliittisen toimikunnan ehdotukset ovat pitkälti jo toteutuneet tai toteutumassa. Oi- keusministeriö asetti syksyllä 2015 työryhmän edistämään uhridirektiivin mukaisen ri- 15 Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. Eu- roopan neuvosto 2010. 16 Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin – esitys rikoksen uhrin aseman kehittämiseksi. Uhripoliitti- sen toimikunnan loppuraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 13/2015. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 19 koksen uhrin tiedonsaantioikeuden toteutumista. Viestintä katsottiin uhridirektiivin täy- täntöönpanon kannalta kiireisimmäksi hyvien käytäntöjen kehittämiskohteeksi. Työ- ryhmä teki loppuraportissaan17 useita ehdotuksia viranomaisviestinnän kehittämiseksi: 1. Uhrin oikeuksista tiedottamisen tueksi uudet esitteet ja lomakkeet 2. Uhreille ja kansalaisille tarjottava pääsy tietoon sähköisesti 3. Tukipalveluihin ohjaamista tehostettava 4. Uhrin tarpeet paremmin huomioon tuomioistuinten kutsuissa ja järjeste- lyissä 5. Uhrisensitiivinen viestintä osaksi viranomaiskoulutusta ja laatuhankkeita 6. Tietojärjestelmin tehostettava viranomaisten välistä tiedonkulkua Oikeusministeriö pyysi tiedonsaantityöryhmän loppuraportista lausunnon keskeisiltä viranomaisilta, organisaatioilta ja järjestöiltä. Useat lausunnot sisälsivät kehittämis- ja tarkennusehdotuksia sekä toiveita jatkovalmistelussa huomioon otettavista asioista18. Suojelutarpeen arviointimenettelyä koskeva työryhmä työskenteli syksystä 2015 ke- vääseen 2016 ja laati Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirjan19. Rikosuhripäivystyksessä on laadittu vuonna 2017 käsikirja henkirikosten uhrien lä- heisten kohtaamiseen20. Opas toimii käytännön ohjenuorana henkirikoksen uhreja kohtaaville työntekijöille. Lisäksi oppaaseen on koottu toimintamalli, jossa luodaan paikallinen verkosto niistä keskeisistä toimijoista, jotka ovat mukana auttamassa ja tu- kemassa tai tuottamassa palveluita henkirikoksen uhrien läheisille. Hyvien käytäntöjen kehittämisen jatkumona on rikosprosessiin keskittyvän hyvien käy- täntöjen työryhmän asettaminen keväällä 2017. Osana työtä työryhmä on arvioinut ri- kosprosessia rikoksen uhrin näkökulmasta (uhripoliittisen toimikunnan ehdotus 3). Työryhmä on myös käynyt läpi tiedonsaantityöryhmän ehdotukset. Ne on huomioitu työryhmän työssä siltä osin, kun ne liittyvät uhrin asemaan rikosprosessissa. Tiedon- saantityöryhmän ehdotuksista ja niihin liittyvistä lausunnoista on keskitytty pääasiassa kohtiin 3, 4 ja 5. Näitä käsitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä luvussa 2, kun ra- portissa käydään uhrin polku -ajatuksen mukaisesti läpi rikosprosessin eri vaiheet. 17 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Työryhmän ehdotus. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 23/2016. 18 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2016. 19 Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja. Sisäministeriön julkaisu 14/2016. 20 Kun henkirikos koskettaa. Käsikirja henkirikosten uhrien läheisten kohtaamiseen. Rikosuhri- päivystyksen oppaita 4 (2017). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 20 1.2.3 Työryhmän omat selvitykset Työryhmän hyödyntämät tutkimukset, selvitykset ja raportit sisältävät sekä paljon tie- toa uhrien kokemista puutteista ja ongelmista rikosprosessissa että ehdotuksia hy- vistä käytännöistä liittyen siihen, miten uhrin tarpeita voitaisiin ottaa nykyistä parem- min huomioon. Osa tutkimuksissa ja selvityksissä esiin nostetuista puutteista ja hy- vistä käytännöistä on hyvin laajoja, osa hyvinkin yksityiskohtaisia. Tietoa siitä, miten yleisiä tutkimuksissa esiin nostetut ongelmat ovat tai miten laajalti hyvät käytännöt ovat käytössä, ei ole. Koottua tai tutkittua tietoa ei ole myöskään siitä, miten uhridirek- tiivin kansallinen täytäntöönpano on vaikuttanut viranomaisten käytäntöihin ja toimin- tatapoihin. Työryhmän jäsenillä on oman työnsä kautta paljon tietoa siitä, miten uhrin oikeudet käytännössä toteutuvat, mutta tämä tieto perustuu usein yksittäistapauksiin tai tilanteeseen yhdellä tai tietyillä paikkakunnilla. Näistä syistä työryhmä päätti toteuttaa kaksi kyselyä, joiden kysymykset pohjautuivat tutkimuksissa ja selvityksissä esiin nousseisiin puutteisiin sekä työryhmän jäsenten tietoihin ja kokemuksiin. Tuomioistuinkysely Työryhmä laati yleisiin tuomioistuimiin suunnatun kyselyn, jolla pyrittiin selvittämään, miten esimerkiksi esteettömyys tai asianomistajan suojelutoimiin liittyvät erityistarpeet huomioidaan ja järjestelyt toteutetaan tuomioistuimissa. Kysely on tämän raportin liit- teenä (liite 1). Kysely toteutettiin sähköisenä webropol-kyselynä, joka lähetettiin kaik- kiin käräjä- ja hovioikeuksiin sekä korkeimpaan oikeuteen 18.10.2017. Vastausaikaa annettiin neljä viikkoa. Kustakin kansliasta/istuntopaikasta toivottiin erillistä vastausta, jotta tietoa saataisiin käräjä- tai hovioikeuden koko toimialueelta. Tuomioistuimia ei ohjeistettu sen suhteen, kenen kyselyyn toivottiin vastaavan. Se, kuka kysymyksiin on vastannut, ei käy ilmi vastauksista. Kyselyyn saatiin vastaus 37 istuntopaikasta 65:stä, eli yli puolet istuntopaikoista vas- tasi kyselyyn. Kaikki hovioikeudet vastasivat, minkä lisäksi vastaus saatiin seuraavista käräjäoikeuksista: Espoo, Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Helsinki, Hyvinkää, Kanta- Häme, Keski-Pohjanmaa, Kymenlaakso, Lappi, Länsi-Uusimaa, Oulu, Pirkanmaa, Pohjois-Savo, Satakunta, Tuusula, Vantaa, Varsinais-Suomi, Ålands tingsrätt. Vas- tausta ei saatu lainkaan seuraavista käräjäoikeuksista: Etelä-Savo, Itä-Uusimaa, Kai- nuu, Kemi-Tornio, Keski-Suomi, Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Päijät-Häme, Ylivieska- Raahe. Myöskään korkeimmasta oikeudesta ei saatu vastausta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 21 Kyselyn tuloksia käsitellään tarkemmin luvussa 2.5. Kyselyn tuloksia tulkittaessa tulee huomioida joitakin asioita. Tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia yleisiä tuo- mioistuimia, koska kaikki käräjäoikeudet eivät vastanneet kyselyyn. Kysely ei myös- kään kata kaikkia istuntopaikkoja, koska joistakin käräjä- ja hovioikeuksista saatiin vastaus vain yhden tai joidenkin istuntopaikkojen osalta. Lisäksi tulee muistaa, että kyselyä ei osoitettu kaikille yleisten tuomioistuinten tuomareille, vaan kustakin istunto- paikasta pyydettiin yksi vastaus ilman ohjeistusta siitä, kenen kyselyyn toivotaan vas- taavan. Näin ollen on luonnollisesti mahdollista, että tuomioistuimissa on tuomarikoh- taisia eroja siinä, miten kyselyn vastauksissa raportoidut asiat tapahtuvat tai toteutu- vat. Uhrin tiedonsaantia vuosina 2015‒2016 käsitellyt oikeusministeriön työryhmä laati eh- dotuksen ohjeiksi oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomistajalle. Tiedonsaantityöryh- män ehdotuksesta annetuissa lausunnoissa esitettiin joitakin muutoksia ohjeisiin. Oh- jeiden viimeisteleminen tuli hyvien käytäntöjen työryhmän tehtäväksi. Tätä tarkoitusta varten tuomioistuinkyselyyn vastanneita tuomioistuimia pyydettiin toimittamaan niiden käytössä olevat erilaiset kutsut asianomistajalle ja niiden liitteenä mahdollisesti olevat ohjeet. Seuraavat käräjä- ja hovioikeudet toimittivat kutsuja ja/tai niiden liitteenä olevia ohjeita: Itä-Suomen hovioikeus, Rovaniemen hovioikeus, Vaasan hovioikeus, Keski- Pohjanmaan käräjäoikeus, Oulun käräjäoikeus, Pohjois-Savon käräjäoikeus, Tuusu- lan käräjäoikeus, Vantaan käräjäoikeus. Kutsuja ja niiden liitteenä olevia ohjeita käsi- tellään tarkemmin luvussa 2.5.1. Kysely poliisilaitoksille Tuomioistuinkyselyn tuloksia käsitellessään työryhmä tuli siihen tulokseen, että vas- taavanlainen kysely on syytä suunnata myös poliisiin. Poliisi on esitutkintaviranomai- sena usein ensimmäinen ja toisinaan myös ainoa taho, jonka uhri rikosprosessissa kohtaa. Poliisilla on keskeinen rooli useiden uhrin oikeuksien toteutumisessa. Työryhmä laati poliisilaitoksille suunnatun kyselyn, jolla pyrittiin selvittämään, miten esimerkiksi asianomistajan tiedonsaantioikeus, oikeus avustajaan ja tukihenkilöön tai asianomistajan suojelutoimiin liittyvät järjestelyt huomioidaan ja toteutetaan poliisissa. Kysely on tämän raportin liitteenä (liite 2). Kysely toteutettiin sähköisenä webropol-ky- selynä, joka lähetettiin kaikille poliisilaitoksille 12.1.2018. Vastausaikaa annettiin neljä viikkoa. Kultakin poliisiasemalta toivottiin erillistä vastausta, minkä lisäksi toivottiin, että kyselyyn vastaajat olisivat henkilöitä, jotka kohtaavat asianomistajia päivittäisessä työssään. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 22 Suomessa on 11 poliisilaitosta, joiden lisäksi Ahvenanmaalla toimii Ålands po- lismyndighet. Kyselyyn saatiin vastaus kaikilta poliisilaitoksilta Hämeen ja Lapin polii- silaitoksia sekä Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tavoitteena oli, että kyselyyn saatai- siin vastaus myös kunkin poliisilaitoksen alueella toimivilta poliisiasemilta. Poliisin verkkosivuilta saatujen tietojen perusteella poliisiasemia on Helsingin poliisilaitos (ei poliisiasemia) ja Ålands polismyndighet mukaan lukien 109 kappaletta. Poliisiase- mista vain 22, eli 20 prosenttia, vastasi kyselyyn. Joiltakin poliisiasemilta/-laitoksilta tosin saatiin useampi kuin yksi vastaus (Helsinki: 5 kpl, Joensuu: 3 kpl, Kuopio: 2 kpl, Hyvinkää: 2 kpl, Kouvola: 2 kpl, Turku: 2 kpl, Jyväskylä: 4 kpl, Tampere: 3 kpl). Yh- teensä vastauksia saatiin 37 kappaletta. Kyselyn tuloksia käsitellään tarkemmin, kun raportissa käydään läpi rikosprosessin eri vaiheet. Kyselyn tuloksia tulkittaessa tulee huomioida samoja asioita kuin tuomiois- tuinkyselyn kohdalla. Tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia poliisilaitoksia ja -asemia. Vaikka poliisilaitostasolla vastausprosentti oli 75, jätti suurin osa poliisiase- mista vastaamatta kyselyyn. Kyselyä ei osoitettu kaikille asianomistajia kohtaaville po- liiseille, vaan kultakin poliisiasemalta pyydettiin yksi vastaus. Näin ollen on todennä- köistä, että poliisilaitoksilla on vastaajakohtaisia eroja siinä, miten kyselyn vastauk- sissa raportoidut asiat käytännössä tapahtuvat tai toteutuvat. Tämä voitiin havaita, kun tarkasteltiin niiden poliisiasemien vastauksia, joista saatiin useampi kuin yksi vas- taus. Vastauksissa oli saman poliisiaseman sisällä vastaajakohtaisia eroja, mikä osal- taan osoittaa, että mm. uhrin tiedonsaannin ja suojelutoimien toteuttamisessa sekä tu- kipalveluihin ohjaamisessa on vielä kehitettävää. Koulutuskartoitus Työryhmän yhtenä tehtävänä oli kartoittaa koulutusta uhrin tarpeiden huomioon otta- misesta rikosoikeudellisissa menettelyissä. Keskeisille uhreja kohtaaville viranomai- sille ja muille uhreja rikosprosessissa kohtaaville tahoille lähetettiin sähköpostikysely, jolla pyrittiin kartoittamaan, minkälaista aiheeseen liittyvää koulutusta on järjestetty tai ollaan järjestämässä. Tavoitteena oli saada mahdollisimman kattava kuva sekä koulu- tustilanteesta että -tarpeista. Koulutuskartoitusta ja sen tuloksia käsitellään tarkemmin luvussa 3.1. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 23 2 Rikosprosessin nykytilan arviointi uhrinäkökulmasta; uhrin polku Seuraavaksi käydään läpi rikosprosessin eri vaiheet uhrin polku -ajatuksen mukai- sesti, eli siinä järjestyksessä, jossa uhri kohtaa eri viranomaisia ja toimijoita rikospro- sessin edetessä. Jokaisessa vaiheessa käydään läpi kohdassa 1.2 mainittujen ja mui- den tietolähteiden sekä asiantuntijakuulemisten valossa ilmi tulleet uhrin tarpeiden huomioon ottamiseen liittyvät hyvät käytännöt, puutteet sekä kehittämiskohteet. Työryhmän erityistarkastelun kohteeksi valitsemista uhriryhmistä seksuaalirikosten uhreja koskevia seikkoja käsitellään osana yleistä hyviin käytäntöihin, puutteisiin ja kehittämiskohteisiin liittyvää kuvausta. Lapset on sen sijaan nostettu omaksi alakoh- dakseen, koska lapsiuhreihin liittyy rikosprosessissa monia erityiskysymyksiä. Lapsilla tarkoitetaan tässä raportissa alle 18-vuotiaita henkilöitä. 2.1 Uhrinäkökulma rikoksen uhrin kohtaamiseen Työryhmän toimeksiannossa todetaan, että rikosprosessin arvioinnissa on kiinnitet- tävä huomiota siihen, miten rikoksen uhri kohdataan. Uhrin kohtaaminen on asia, joka liittyy kaikkiin rikosprosessin vaiheisiin, joten sitä käsitellään ensin, uhrin polusta erilli- senä kokonaisuutena. Uhridirektiivi edellyttää uhreja kohdeltavan kunnioittavasti, hienotunteisesti, yksilölli- sesti, ammattitaitoisesti ja syrjimättömästi. Kjällman ja Rossinen21 toteavat, että koh- taamisessa on tärkeää saada syntymään luottamus ja aidon kuulemisen ilmapiiri, jossa ovat läsnä kunnioitus, välittäminen, arvostaminen, kiireettömyys ja toivo. Uhrille on tärkeää kokea, että häntä uskotaan ja että hän tulee kuulluksi. Uhrin kohtaami- sessa tulisi osata huomioida, että uhri voi kokea jotkut kysymykset epäilyksi tai vähät- telyksi ja että uhri saattaa olla kärsimätön, hätääntynyt ja pelokas. Uhri saattaa myös helposti syyllistää itseään tapahtuneesta ja kokea esimerkiksi jotkut esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä esitetyt kysymykset syyllistävinä. Uhrin kohtaamisessa on usein 21 Kjällman & Rossinen 2017. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 24 kysymys kriisin keskellä elävän ihmisen kohtaamisesta. Kohtaamisessa on tärkeää ymmärrys siitä, minkälaisessa tilanteessa rikoksen uhri kokee itse olevansa.22 Honkatukia23 nostaa tutkimuksessaan esiin prosessuaalisen oikeudenmukaisuuden teorian, jonka mukaisesti reilu ja tasapuolinen kohtelu viranomaisprosesseissa on tär- keää. Teorian mukaan prosessin osapuolet ovat valmiita hyväksymään itselleen epä- edullisen lopputuloksen, jos he kokevat, että asia on käsitelty oikeudenmukaisesti, rei- lusti ja osapuolia tasapuolisesti kuullen. Honkatukian haastattelemien rikosprosessin asiantuntijoiden mukaan rikosprosessin myötä tuleva kokemus siitä, että uhrin kerto- musta tapahtumista uskotaan ja häneen suhtaudutaan vakavasti, voi helpottaa uhrin selviytymisprosessia, vaikka syytettyä ei lopulta tuomittaisikaan. Honkatukian mukaan uhrinäkökulman rikosprosessissa voi tiivistää tarkoittavan paneutumista yksittäisten uhrien tilanteisiin, mikä tarkoittaa käytännössä pieniä tekoja: huomaavaisuutta, ihmis- ten kohtaamisen taitoa, asiallista neuvomista ja oikeuksista kertomista. Honkatukia arvelee, että uhrien hienovaraisen kohtelun saatetaan kokea vaarantavan asian puolueettoman ja neutraalin käsittelyn oikeusviranomaisessa. Tosiasiassa ri- kosten osapuolten hienovarainen kohtelu voi parhaimmillaan edistää uhrin selviyty- mistä, auttaa rikoksen selvittämisessä ja näytön saamisessa sekä koko rikosprosessin sujuvassa etenemisessä. Tämä on noussut esiin myös hyvien käytäntöjen työryh- mässä. Työryhmä katsoo, että vastapuolen oikeuksista huolehtiminen on usein myös asianomistajan edun mukaista. Kainulaisen ja Saarikkomäen tutkimukseen24 vastanneista pahoinpitelyrikosten uh- reista suurin osa oli sitä mieltä, että poliisi antoi heille riittävästi aikaa kertoa pahoinpi- telystä ja että poliisi oli aidosti kiinnostunut heistä. Uhrit luonnehtivat kokemuksiaan poliisin käyttäytymisestä asialliseksi, ammattitaitoiseksi, kohteliaaksi ja avuliaaksi. Suurin osa vastanneista oli lisäksi sitä mieltä, että poliisi oli aikaansaava, aidosti kiin- nostunut, hienotunteinen ja tasapuolinen. Samassa tutkimuksessa kartoitettiin myös uhrien tyytyväisyyttä oikeudenkäyntiin. Val- taosa vastaajista koki, että he pystyivät oikeudenkäynnissä esittämään oman kerto- muksensa tapahtumista ja että rikoksen käsittelyyn varattiin riittävästi aikaa. Vastaa- jista yli 80 % oli sitä mieltä, että heitä kuunneltiin riittävästi oikeudenkäynnissä. Valta- osa oli myös sitä mieltä, että tapahtumat selvitettiin totuudenmukaisesti, tuomari oli puolueeton ja kohtelu oli tasapuolista. 22 mt. 23 Honkatukia 2011. 24 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 25 Honkatukian tutkimukseen25 vastanneista, tukipalveluihin yhteyttä ottaneista asiak- kaista, joihin kohdistunut rikos oli tullut poliisin tietoon, poliisiin tyytyväisiä oli 59 % ja tyytymättömiä 41 %. Yleisin tyytymättömyyden syy oli kokemus siitä, että poliisi koh- teli uhria vähättelevästi ja nöyryyttävästi. Etenkin seksuaalirikosten uhrit olivat tyyty- mättömiä poliisiin. Syyttäjän toimintaan tyytymättömiä oli 44 % vastaajista. Kaikki, joi- den tapauksessa oli tehty syyttämättäjättämispäätös, kertoivat olleensa tyytymättömiä asian käsittelyyn syyttäjällä. Tutkimukseen vastanneista lukumääräisesti harvalla oli kokemusta oikeudenkäynnistä (N=18), mutta heistä 61 prosenttia ilmoitti olleensa tyy- tyväisiä siihen. Uhrien ja tekijöiden kokemuksia lähisuhdeväkivallan sovittelusta kartoittaneessa tutki- muksessa26 osa tutkimukseen osallistuneista uhreista oli tyytyväisiä siksi, että sovitte- lussa heidän kokemustaan ei vähätelty, heidät otettiin vakavasti ja heihin suhtauduttiin vilpittömästi ja kunnioittavasti. Voidaan ajatella, että joillakin ihmisillä saattaa luonteensa tai muiden ominaisuuk- siensa vuoksi olla toisia paremmat valmiudet kohdata uhreja. Toisaalta kokemuksen myötä kyky kohdata ja kohdella uhreja uhridirektiivin edellyttämällä tavalla saattaa ke- hittyä, samalla tavoin kuin muutkin omaan työhön liittyvät tiedot ja taidot. Samaan ai- kaan rikosten käsittely on viranomaisille ja uhreja auttaville tahoille kuitenkin usein ar- kista työtä, mikä voi johtaa rutiininomaiseen ja kyyniseen suhtautumiseen rikosta- pauksiin ja uhreihin. Uhrin kohtaamisessa onkin ennen kaikkea kyse osaamisesta ja taidoista, joita voidaan parantaa ja kehittää kouluttamalla viranomaisia ja muita uhreja kohtaavia tahoja. Honkatukia toteaa, että oikeusviranomaiset tarvitsisivat lisää koulutusta traumaatti- sesta kriisistä, trauman vaikutuksesta uhrin käyttäytymiseen, sensitiivisestä kohtaami- sesta ja uhrikokemusten erilaisista seurauksista. Uhridirektiivi edellyttää koulutuksen tarjoamista uhreja kohtaaville virkamiehille. Koulu- tuksella on pyrittävä antamaan oikeusalalla toimiville muun muassa valmiuksia koh- della uhria kunnioittavasti, ammattimaisesti ja syrjimättömästi sekä lisäämään tietoi- suutta uhrien tarpeista. Viranomaisten ja muita uhreja kohtaavien tahojen tämänhet- kistä koulutustilannetta on selvitetty työryhmän tekemässä koulutuskartoituksessa. Koulutuksen määrää, sisältöä ja mahdollisia puutteita myös uhrin kohtaamiseen liitty- vien asioiden osalta käsitellään tarkemmin luvussa 3.1. 25 Honkatukia 2011. 26 Suomen osuus raportissa “Restorative Justice in Cases of Domestic Violence. Best practice examples between increasing mutual understanding and awareness of specific protection needs. November 2015.” OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 26 2.2 Yhteydenotto esitutkintaviranomaiseen, rikosilmoituksen tekeminen ja asianomistajan kuulustelu Suomessa esitutkintaviranomaisina toimivat poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustus- voimat. Rikoksen uhri on tavallisesti ensimmäiseksi yhteydessä näihin tahoihin rikok- sen tapahduttua. Poliisi on esitutkintaviranomaisista keskeisin, ja tässä raportissa esi- tutkintaviranomaisella tarkoitetaan poliisia. 2.2.1 Rikosilmoituksen tekeminen Rikos voi tulla poliisin tietoon esimerkiksi hälytystilanteessa tai siten, että asianomis- taja tai joku muu (esim. perheenjäsen, tuttava, ulkopuolinen jne.) tekee siitä ilmoituk- sen. Myös esimerkiksi terveydenhuollon henkilökunta saattaa tehdä rikosilmoituksen. Rikosilmoituksen voi tehdä millä tahansa poliisilaitoksella riippumatta siitä, missä rikos on tapahtunut. Ilmoituksen voi tehdä henkilökohtaisesti, puhelimitse tai sähköisesti vä- häisistä rikoksista, jotka eivät vaadi poliisilta välittömiä toimenpiteitä. Rikosilmoituksen tekemiseen liittyen Honkatukia nostaa tutkimuksessaan27 esiin käy- tännön epäkohtana sen, että joillakin poliisilaitoksilla rikosilmoitus on tehtävä liian jul- kisessa paikassa. Työryhmän tekemässä poliisilaitoksille suunnatussa kyselyssä kar- toitettiin mahdollisuutta tehdä henkilökohtaisia tai arkaluonteisia seikkoja sisältävä ri- kosilmoitus (esim. seksuaalirikokset) erillisessä tilassa siten, että ulkopuoliset eivät voi kuulla, mistä on kyse. Kysymykseen vastanneista poliiseista 86 prosenttia vastasi, että heidän edustamallaan poliisilaitoksella tai -asemalla tämä on mahdollista, eli ky- selyyn vastanneilla poliisiasemilla tilanne näyttäisi tämän suhteen olevan melko hyvä. Työryhmän tiedossa kuitenkin on, että kaikilla poliisiasemilla ei edelleenkään ole mah- dollisuutta tehdä rikosilmoitusta rauhallisessa paikassa. Toisaalta kaikilla poliisilaitok- silla ja -asemilla on kuulusteluhuoneita, joten kaikilla asemilla on mahdollista ottaa ri- kosilmoitus vastaan rauhallisessa paikassa. Työryhmä katsoo, että käytäntöjä poliisi- laitoksilla tulisi kehittää sen varmistamiseksi, että mahdollisuutta tehdä ilmoitus rau- hallisessa paikassa (kuten kuulusteluhuoneessa) tarjottaisiin aina tarpeen vaatiessa tai uhrin niin pyytäessä. Tämä tulisi saattaa toimintatavaksi kaikilla poliisilaitoksilla. Esitutkintalain mukaan jokaisella on oikeus esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ym- märtää ja osaa puhua riittävästi. Esitutkintaviranomaisen on selvitettävä, tarvitseeko asianosainen tulkkausta ja huolehdittava siitä, että asianosainen saa tarvitsemansa 27 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 27 tulkkauksen (ETL 4:12.) Lain esitöiden (HE 222/2010 vp) mukaan pykälä koskee esi- tutkintaa niin sanotussa laajassa merkityksessä, eli myös tapahtumia ja toimenpiteitä, jotka liittyvät esitutkinnan aloittamista edeltävään aikaan. Näin ollen oikeus tulkkauk- seen koskee myös rikosilmoituksen tekemistä. Työryhmän tiedossa on tilanteita, joissa tämän oikeuden toteutumisessa on ollut ongelmia. Työryhmä katsoo, että tulk- kauksen toteutumiseen olisi hyvä kiinnittää tarvittaessa huomiota jo rikosilmoituksen tekovaiheessa. 2.2.2 Tiedonsaanti Esitutkintaviranomaisella on keskeinen rooli siinä, miten uhrin oikeus saada tietoa oi- keuksistaan ja mahdollisuuksista saada apua ja tukea toteutuu. Asianomistajan oi- keuksista ja velvollisuuksista kerrotaan yleensä asianomistajan kuulustelun aluksi. Kainulaisen ja Saarikkomäen tutkimukseen28 vastanneiden uhrien mukaan tiedonkul- kuun liittyvissä asioissa olisi paljon parantamisen varaa, vaikka noin kolmasosa vas- taajista oli tyytyväisiä poliisin tiedottamiseen. Uhrit toivoivat enemmän yhteydenpitoa esitutkinnan aikana, tietoa rikostutkinnan etenemisestä, esitutkinnan päättymisestä sekä rikosprosessin myöhemmistä vaiheista. Myös vahingonkorvausten saamiseen liittyvään tiedotukseen oltiin tyytymättömiä. Yli puolet vastanneista kertoi, ettei ollut saanut poliisilta lainkaan tietoa apu- ja tukipalveluista kuten Rikosuhripäivystyksestä. Myös Honkatukia29 nostaa tutkimuksessaan esiin uhrin tiedonsaantiin liittyviä ongel- mia. Uhri ei välttämättä pysty ottamaan vastaan ja ymmärtämään itselleen tarpeellista tietoa, vaikka sitä olisi hänelle annettu. Uhrien tiedot omista oikeuksista ja velvolli- suuksista ovat hataria, eikä rikosprosessiin liittyvistä käsitteistä tai menettelyistä osata tai uskalleta kysyä. Honkatukia toteaa, että rikosprosessissa tarvittavan tiedon välittä- mistä rikosten uhreille olisi kehitettävä. Honkatukia peräänkuuluttaa tutkimuksessaan myös tukipalveluja tuottavien tahojen rahoituksen vakiinnuttamista sekä tukipalvelui- hin ohjaamisen kehittämistä. Edellä mainittujen tutkimusten ilmestymisen jälkeen ja uhridirektiivin tultua voimaan rikoksen uhrin tiedonsaantia on pyritty edistämään. Esitutkintaviranomaisen ilmoitus- velvollisuutta asianomistajan oikeuksista laajennettiin esitutkintalain muutoksin (ks. luku 1.1). Esitutkintalakiin (ETL 4:18) lisättiin myös velvollisuus ilmoittaa mahdollisuu- desta saada tukea ja suojelua. Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistämistä käsitellyt oi- keusministeriön työryhmä mm. laati Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen, joka on tarkoitettu uhreille jaettavaksi ja tiedottamisen tueksi etenkin poliisin ja muiden esi- tutkintaviranomaisten toiminnassa. Esite on saatavilla oikeus.fi-verkkosivuilla useilla 28 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 29 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 28 eri kielillä. Samalta sivustolta löytyy useilla eri kielillä myös Jos joudut rikoksen uhriksi -esite, jonka sisältö on päivitetty uhridirektiivin tultua voimaan. Työryhmän tekemään poliisikyselyyn vastanneista poliiseista 40 % ilmoitti antavansa Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen asianomistajalle aina kuulustelun yhtey- dessä. Lähes yhtä moni kertoi antavansa sen ”joissakin tilanteissa”. Joistakin vastauk- sista kävi ilmi, että esitettä ei ole ollut saatavilla poliisilaitoksella, sen olemassaolosta ei ole tiedetty, se on sekoitettu poliisin käyttämään ”Asianomistajalle ilmoitettavat asiat” -lomakkeeseen tai se on ohjeistettu annettavaksi ainoastaan silloin, kun asian- omistaja sitä nimenomaisesti pyytää. Tiedossa on myös, että esitettä saatetaan pitää liian pitkänä, se ei välttämättä ole riittävän helposti löydettävissä, eikä sen jakamiseksi ole luotu yhtenäisiä käytäntöjä tai annettu ohjeita. Vaikuttaisi siis siltä, ettei esite ole toiminut alkuperäisen tarkoituksensa mukaisella tavalla, tiedottamisen tukena esitut- kintaviranomaisen toiminnassa. Tätä voitaneen pitää epäkohtana ottaen huomioon myös lakivaliokunnan kannanotto oikeusministeriön työryhmän työn hyödyntämisestä asianomistajan oikeuksista ilmoitettaessa (LaVM 4/2015).30 Työryhmässä nousi esiin useita ajatuksia siitä, miten Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen jakamista ja käyttöä esitutkintaviranomaisen toiminnassa voitaisiin parantaa. Ensinnäkin työryhmä katsoo, että esitteestä olisi hyvä laatia painettu versio, jota toimi- tettaisiin kaikille maamme poliisiasemille. Tutkijoilla voisi olla pino esitteitä omalla työ- pisteellään, jolloin esitteen antaminen uhrille olisi helppoa ja vaivatonta, eikä edellyt- täisi tulostamista. Toisekseen työryhmä katsoo, että poliisin kuulustelulomaketta voitaisiin muokata si- ten, että siinä velvoitettaisiin antamaan Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite uhrille. Tällä hetkellä lomakkeen ”Informoitu auttavista tahoista” -otsikon alla on kohta ”Oi- keusministeriön esitteellä”, mutta kohdan merkitseminen ei ole pakollista ja se näyt- täytyy lomakkeessa yhtenä vaihtoehtona Rikosuhripäivystyksen ja Ihmiskaupan uh- rien auttamisjärjestelmän kanssa. Lomaketta tulisi työryhmän mielestä muokata siten, että oikeusministeriön esite annettaisiin uhrille aina, riippumatta siitä, onko uhrille ker- rottu esimerkiksi Rikosuhripäivystyksestä. 30 Asiantuntijakuulemisessa oli tuotu esiin, että poliisin tulisi saada lain edellyttämiä ilmoituksia vastaavat ilmoitustekstit käyttöönsä joko valtioneuvoston asetuksella vahvistettuna tai muutoin, esimerkiksi lainvalmistelusta vastaavan oikeusministeriön toimesta. Oikeusministeriö oli 6.10.2015 asettanut työryhmän uhrin tiedonsaantioikeuden edistämiseksi. Työryhmän tehtävänä oli mm. tuottaa sisältö viranomaisten viestintämateriaaliin, jolla annetaan rikoksen uhreille tietoa uhrien oikeuksista ja tukipalveluista. Tiedon tuli olla käytettävissä myös erilaisten lomakkeiden ja esitteiden päivittämiseen. Lakivaliokunta piti valittua toimintatapaa perusteltuna. Valiokunta pai- notti myös, että uhrin tukipalveluista on tärkeä ilmoittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 29 Kolmanneksi työryhmä on sitä mieltä, että Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite olisi hyvä saada myös muiden kuin esitutkintaviranomaisten käyttöön. Esitettä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi terveydenhuollossa niissä tilanteissa, joissa asiakas on joutu- nut rikoksen uhriksi. Työryhmä katsoo myös, että esitteestä olisi hyvä laatia pieni ”käyntikortti”- tai ”tasku”-versio, johon olisi koottu perustiedot uhrin oikeuksista ja tie- toa tukipalveluista taikka vähintäänkin linkki verkkosivustoon, josta lisätietoja löytyy. Neljänneksi työryhmä toteaa, että Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite tai siinä ole- vat keskeiset tiedot tulisi saattaa uhrin tietoon jo rikosilmoituksen tekovaiheessa. Mi- käli esitteestä tehdään painettu versio, niitä tulisi toimittaa myös paikkoihin, joissa ri- kosilmoituksia vastaanotetaan. Työryhmä toteaa, että uhrille voidaan antaa tietoa myös siinä yhteydessä, kun hänet kutsutaan kuulusteluun. Jos kutsu lähetetään sähköpostitse, sähköpostiin voidaan li- sätä linkki Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteeseen ja poliisin verkkosivuille Ri- koksen uhri -osioon, mihin on koottu lista auttavista tahoista (https://www.poliisi.fi/ri- kokset/auttavia_tahoja). Kaiken kaikkiaan työryhmä on sitä mieltä, että tietoa tulee antaa ja toistaa prosessin eri vaiheissa ja eri keinoin, koska uhri ei välttämättä pysty vastaanottamaan kaikkea tietoa kerralla. Oikeusministeriön tiedonsaantityöryhmän ehdotuksesta saaduissa lausunnoissa esi- tettiin useita keinoja, joilla uhrin tiedonsaantia esitutkintavaiheessa voitaisiin parantaa. Lausunnoissa todetaan muun muassa, että rikoksen uhrin tiedonsaantioikeus tulisi esitutkintaviranomaisessa toteuttaa suullisen kertomisen jälkeen vielä antamalla sama asia kirjallisena. Lisäksi todetaan, että poliisilla, tuomioistuinten kanslioissa ja oikeus- aputoimistoissa tulisi olla jaossa esitteitä muussakin kuin sähköisessä muodossa ja eri kielillä. Poliisikysely sisälsi kysymyksiä näistä teemoista. 70 % kyselyyn vastanneista polii- seista kertoi täydentävänsä suullisesti Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen tie- toja. Vastaajat kertoivat yleisimmin kertovansa tarkemmin avustajasta (ja sen mahdol- lisesta maksuttomuudesta), auttavista tahoista (ja mistä löytää lisätietoa), Rikosuhri- päivystyksestä, tukihenkilöstä, rikosprosessista ja uhridirektiivin mukaisista suojelutoi- mista. Kaikki vastaajat kertoivat, että poliisilaitoksella on saatavilla myös muuta rikok- sen uhrille tarkoitettua materiaalia, kuten tukipalveluja tarjoavien tahojen esitteitä. Tu- kipalveluihin ohjaamiseen liittyviä kysymyksiä käsitellään tarkemmin kohdassa 2.2.6. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 30 Uhrin tiedonsaantiin liittyen poliisikyselyssä kysyttiin, antaako kuulustelun suorittanut henkilö yhteystietonsa asianomistajalle ja annetaanko asianomistajalle hänen teke- mästään rikosilmoituksesta kirjallinen vahvistus. 80 % vastaajista kertoi, että yhteys- tiedot annetaan. Rikosilmoituksen kirjallisen vahvistamisen antamista koskevaan ky- symykseen vastasi myöntävästi 63 % vastaajista. Uhridirektiivin implementoinnin yh- teydessä esitutkintalain 3 luvun 1 pykälään lisättiin kolmas momentti, jonka mukaan ”asianomistajalle on annettava hänen tekemästään rikosilmoituksesta kirjallinen vah- vistus, joka sisältää ilmoituksen tekemistä ja ilmoitettua rikosta tai tapahtumaa koske- vat perustiedot”. Kyselyn perusteella vaikuttaisi siltä, että lakimuutos ei välttämättä ole siirtynyt täysin osaksi poliisin käytäntöjä. Kyselyyn vastanneiden perustelut sille, miksi kirjallista vahvistusta ei anneta, tukevat tätä tulkintaa. Vastauksia tulkittaessa tulee kuitenkin muistaa, että kyselyyn vastasi melko pieni määrä poliiseja. Viranomaisten lisäksi myös järjestöt voivat olla keskeisessä roolissa uhrin tiedonsaan- tioikeuden varmistajina ja viranomaistiedon täydentäjinä. Tämä edellyttää sitä, että poliisi osaa kertoa uhrille auttavista tahoista ja että auttavien tahojen esitteitä on saa- tavilla poliisiasemilla. Työryhmässä on noussut esiin tarve kohdentaa tiedotusta sek- suaalirikosten uhreille Raiskauskriisikeskus Tukinaisen palveluista. 2.2.3 Oikeudellinen avustaja Asianomistajalla on oikeus saada esitutkinnassa tieto oikeudesta käyttää oikeudellista avustajaa, jolla on oikeus olla läsnä kuulusteluissa (ETL 4:18, ETL 7:10). Käytän- nössä tämä tieto annetaan yleensä kuulustelun yhteydessä. Esitutkintalaissa edellyte- tään esitutkintaviranomaisten huolehtivan siitä, että rikoksen uhrin oikeus avustajaan toteutuisi myös tosiasiallisesti (ETL 4:10). Kainulaisen ja Saarikkomäen31 tutkimuk- seen vastanneista väkivaltarikosten uhreista 44 prosenttia koki saaneensa poliisilta riittävästi tietoa oikeudellisesta avustajasta. Hieman alle kolmasosa vastaajista oli sitä mieltä, että he eivät olleet saaneet lainkaan tietoa avustajasta. Vain noin neljä pro- senttia vastaajista kertoi, että heillä oli ollut kuulustelussa mukana avustaja. Myös Honkatukian tutkimuksen32 valossa avustajan käyttö kuulustelussa vaikuttaa hyvin harvinaiselta. Honkatukian haastattelemat poliisit pitivät tärkeänä uhrien informointia oikeudellisen avustajan saamisesta, mutta Honkatukian mukaan käytännöt voivat vaihdella sen suhteen, kuinka aktiivisesti tässä autetaan. Honkatukian haastattelemat oikeusavusta- jat olivat törmänneet tapauksiin, joissa tieto avustajan saamisen mahdollisuudesta ei ollut tavoittanut uhreja. Myös hyvien käytäntöjen työryhmän tiedossa on, että edelleen on tilanteita, joissa asianomistaja saapuu oikeudenkäyntiin ilman avustajaa silloinkin, 31 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 32 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 31 kun hänellä olisi oikeus saada avustaja valtion varoista oikeudenkäyntiä rikosasioissa koskevan lain nojalla. Avustajan käyttöä oikeudenkäynnissä käsitellään luvussa 2.5.3. Avustajalla voidaan nähdä olevan merkitystä myös uhrin tiedonsaantioikeuden toteu- tumisessa. Avustaja voi antaa uhrille tietoa esimerkiksi esitutkinnan jälkeisistä vai- heista ja prosessin kulusta, vahingonkorvauksiin liittyvistä asioista, mahdollisuudesta saada tukihenkilö sekä mahdollisuuksista järjestää uhrin tarvitsemia suojelutoimia esi- merkiksi oikeudenkäynnissä. Poliisikyselyssä kysyttiin, miten usein tutkinnanjohtaja tekee esityksen tuomioistui- melle oikeudenkäyntiavustajan määräämisestä asianomistajalle ROL 2 luvun sään- nösten mukaan. Kysymys esitettiin erikseen koskien seksuaalirikosasioita, lähisuhde- väkivaltaa, ihmiskauppaa sekä muita vakavia henkeen, terveyteen tai vapauteen koh- distuvia rikoksia. Seksuaalirikosten, lähisuhdeväkivallan ja muiden vakavien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kohdalla yleisin vastaus oli, että esitys tehdään ”joskus”. Noin kolmannes vastasi ”en osaa sanoa”. Ihmiskaupan kohdalla niiden osuus, jotka eivät osanneet sanoa, oli lähes 80 %. Tämä saattaa johtua siitä, että vas- tanneilla poliiseilla ei ole kokemusta ihmiskaupparikoksista. Kaiken kaikkiaan kyselyyn saatujen vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että esitystä avustajan määräämiseksi ei tehdä kovin usein. Kysyttäessä syitä sille miksi esitys avustajan määräämisestä tehdään vain joskus tai ei koskaan, vastaajat kertoivat, että asianomistaja hankkii yleensä itse avustajan jo ennen kuulustelua tai häntä ohjeistetaan itse hankkimaan avustaja. Lisäksi todettiin, että avustajat pääsääntöisesti tietävät, milloin voivat hakea avustajanmääräystä ja hankkivat määräyksen itse tuomioistuimesta. Vastauksista tulee se vaikutelma, että esityksen tekeminen tuomioistuimelle avustajan määräämiseksi ei läheskään aina ole välttämätöntä avustajan hankkimisen tai saamisen kannalta. Keskeisempää on, että poliisi kertoo asianomistajalle oikeudesta valtion varoin kustannettavaan avustajaan silloin, kun tilanne on ROL 2 luvun säännösten mukainen. Toisaalta esitutkintalain 4 luvun 10 § 1 momentissa mainitaan, että ”esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan. Merkitystä on asianosaisen tahdon lisäksi oikeudenmukaisen oikeuden- käynnin turvaamisella.” Tämä velvoittaa poliisin huolehtimaan asiasta, kuten eräs po- liisikyselyyn vastannut poliisikin toteaa: ”…jos asianomistaja on itse haluton tai häntä ei kiinnosta niin silloin poliisilla on velvoite se tehdä”. Työryhmässä on tullut esiin, että ROL 2:1 a:n sisältö saattaa olla epäselvä osalle polii- seja, mikä voi johtaa siihen, ettei asianomistajalle osata kertoa, missä tilanteissa hän mahdollisesti on oikeutettu avustajaan valtion varoista. Sekaannusta saattaa osaltaan aiheuttaa myös kuulustelupöytäkirjassa otsikon ”Ennen kuulustelua on ilmoitettu” alla OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 32 olevat kohdat ”Mahdollisuudesta saada oikeudenkäyntiavustaja (ROL 2:1 a)” ja ”Oi- keudesta käyttää avustajaa (ETL 4:10)”. Työryhmä toteaa, että kuulustelulomakkeen sanamuotoja voitaisiin selkiyttää ensimmäisen kohdan osalta esimerkiksi seuraavasti: ”Mahdollisuudesta saada oikeudenkäyntiavustaja valtion varoista (ROL 2:1 a)” tai ”Mahdollisuudesta saada maksuton oikeudenkäyntiavustaja (ROL 2:1 a)”. Uhrin oikeudesta maksuttomaan oikeudenkäyntiavustajaan kerrotaan Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteessä, joten esitteen nykyistä parempi hyödyntäminen saattaisi osaltaan parantaa myös uhrien itsensä tietoisuutta kyseisestä oikeudesta. Työryhmän ehdotuksia keinoiksi parantaa Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen hyödynnet- tävyyttä on käyty läpi kohdassa 2.2.2. Työryhmä pitää erittäin tärkeänä, että etenkin vakavien rikosten uhreilla olisi oikeudel- linen avustaja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa rikosprosessia. Oikeus käyttää avustajaa ja tukihenkilöä jo kuulustelussa olisi hyvä tuoda esiin jo silloin, kun asian- omistaja kutsutaan kuulusteluun. Alaikäisten seksuaalirikoksen uhrien kohdalla avus- tajan puuttuminen esitutkintavaiheessa voi johtaa siihen, että terapeuttien ja tervey- denhuollon lausunnot jäävät puuttumaan esitutkintamateriaalista, jolloin niitä ei voida käyttää myöskään syyteharkintavaiheessa. Työryhmä katsoo, että esitutkintaviran- omaisen tulisi ottaa nykyistä aktiivisempi ote avustajan hankkimiseksi, koska moni asianomistaja ei osaa hankkia avustajaa, vaikka avustajalle olisi selkeä tarve. Huomi- onarvoista on, että esitutkintalain mukaan esityksen avustajan määräämisestä asian- omistajalle voi tutkinnanjohtajan lisäksi tehdä myös syyttäjä. Yksi keino pyrkiä varmistamaan avustajan hankkiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa rikosprosessia on uhrin informoiminen hyvissä ajoin oikeudesta käyttää avustajaa. Työryhmä katsoo, että jo rikosilmoituksen tekovaiheessa uhrille olisi hyvä mainita oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa. Jos kuulustelukutsu lähetetään sähköpostitse, voidaan myös siinä tuoda esiin oikeus käyttää avustajaa. Oikeusministeriön keväällä 2018 julkaistuun tulevaisuuskatsaukseen33 on yhtenä rat- kaisuna oikeuspalveluiden parantamiseksi kirjattu seuraava toimenpide: ”Huolehdi- taan, että rikoksesta epäilty saa avustajan kiinniotto- ja esitutkintavaiheessa. Myös asianomistajan oikeusavustajan saanti tulee turvata ainakin vakavissa rikostapauk- sissa.” Vakavilla rikostapauksilla viitataan tilanteisiin, joissa asianomistaja on oikeu- denkäynnistä rikosasioissa säädetyn lain nojalla oikeutettu oikeusavustajaan valtion varoin. Toimenpide on tarkoitus käytännössä toteuttaa luomalla sähköinen päivystys- 33 Toimiva oikeusvaltio ja vakaa demokratia. Oikeusministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvos- ton julkaisusarja 14/2018. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 33 järjestelmä, jonka kautta voitaisiin hankkia epäillylle tai asianomistajalle avustaja lyhy- elläkin varoitusajalla. Järjestelmän suunnittelu alkaa oikeusministeriössä syksyllä 2018. Työryhmä kannattaa pyrkimystä varmistaa avustajan hankkiminen lyhyelläkin varoi- tusajalla sen varmistamiseksi, että osapuolten oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu. 2.2.4 Tukihenkilö Avustajan lisäksi uhrilla on oikeus käyttää rikosprosessin aikana tukihenkilöä (ROL 2:3; ETL 4:10). Kuka tahansa voi olla rikoksen uhrin tukena, mutta esimerkiksi Rikos- uhripäivystyksestä voi saada maksuttoman, tehtävään koulutetun tukihenkilön. Hon- katukia34 toteaa, että seksuaalirikoksen uhreille oikeudenkäynti voi olla raskas koke- mus, minkä vuoksi Honkatukia pitää avustajan ja tukihenkilön läsnäoloa erityisen tär- keänä. Tukihenkilöltä saatava henkilökohtainen tuki voi vapauttaa muita rikosproses- sin toimijoita keskittymään asiakysymyksiin. Honkatukian tutkimuksesta käy ilmi, että tukihenkilön mukana oleminen lisäsi uhrien tyytyväisyyttä rikosprosessiin. Kainulaisen ja Saarikkomäen tutkimukseen35 vastan- neista väkivaltarikoksen uhreista kolmannes kertoi saaneensa poliisilta tietoa oikeu- desta käyttää tukihenkilöä. Tutkimusten mukaan tukihenkilön käyttö on avustajan käyttöä harvinaisempaa sekä esitutkinnassa että oikeudenkäynnissä. Honkatukian tut- kimus antaa viitteitä siitä, että tukisuhde alkaa monesti vasta, kun esitutkintavaihe on jo pitkällä tai jopa ohi. Honkatukia toteaa, että koska tukihenkilön mukana olo näyttäisi lisäävän uhrien tyytyväisyyttä rikosprosessiin, tulisi pohtia keinoja, joilla tukihenkilöt saataisiin mukaan koko rikosprosessin ajaksi. Työryhmän toteuttamassa poliisikyselyssä kysyttiin, miten usein tutkinnanjohtaja te- kee esityksen tuomioistuimelle tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle ROL 2 luvun säännösten nojalla. Tässäkin kysyttiin erikseen koskien seksuaalirikosasioita, lähisuhdeväkivaltaa, ihmiskauppaa ja muita vakavia henkeen, terveyteen tai vapau- teen kohdistuvia rikoksia. Kaikissa tapauksissa yleisin vastaus oli ”en osaa sanoa”. Vastausten voidaan tulkita kertovan siitä, että pykälä on jäänyt tuntemattomaksi, tai sen olemassa oloa ei muisteta ainakaan siinä määrin, että sitä sovellettaisiin aktiivi- 34 Honkatukia 2011. 35 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 34 sesti päivittäisessä työssä. Työryhmän tiedossa on, että oikeudenkäyntiä rikosasi- oissa koskevan lain nojalla tukihenkilön määrääminen on käytännössä hyvin harvi- naista. Kysyttäessä syitä sille, miksi esitys tukihenkilön määräämisestä tehdään vain joskus tai ei koskaan, vastaajat kertoivat, että tukihenkilön voi saada myös kevyemmällä pro- sessilla. Useissa vastauksissa syyksi kerrottiin se, että asianomistaja itse sanoo, ettei hän halua tai tarvitse tukihenkilöä, tai hänellä on jo joku tukeva taho. Se, että tukihenkilöä ei määrätä asianomistajalle ROL:n nojalla ei tarkoita sitä, että asianomistaja ei voisi saada tukihenkilöä rikosprosessiin tai että asianomistajilla ei to- siasiallisesti olisi tukihenkilöitä tukenaan. Tukihenkilön voi saada ja tukihenkilöä voi käyttää myös ilman asiaa koskevaa tuomioistuimen määräystä. Toisaalta tukihenkilön käytöstä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ei ole mahdollista veloittaa valtiolta, jos tukihenkilöä ei ole määrätty ROL:n nojalla. Tästä saattaa aiheutua ongelmia esi- merkiksi tilanteissa, joissa muu kuin Rikosuhripäivystyksen (aina maksuton) tukihen- kilö joutuu matkustamaan oikeudenkäyntiin toiselta paikkakunnalta. Työryhmän jäsenillä on se käsitys, että ROL 2 luvun tukihenkilöä koskevat säännök- set ovat osalle tutkinnanjohtajista ja syyttäjistä tuntemattomia, minkä vuoksi esityksiä tukihenkilön määräämiseksi tehdään vain vähän. Työryhmä pitää tukihenkilön käyttöä rikosprosessissa hyvänä käytäntönä ja katsoo, että viranomaisten tietoisuutta tukihen- kilön käyttämisen hyödyistä ja ROL 2:3 pykälän sisällöstä tulisi lisätä. Työryhmä esittää selvitettäväksi, voidaanko oikeusavun sähköiseen asianhallintajär- jestelmä Romeoon lisätä ROL 2 luvun säännösten mukaista tukihenkilön määräämistä koskeva lomake. Järjestelmässä on avustajan ja puolustajan määräämistä koskevat lomakkeet, mutta tukihenkilön määräys haetaan tällä hetkellä vapaamuotoisesti. Lo- makkeen lisääminen Romeoon helpottaisi tilanteita, joissa on tiedossa, että tukihenki- lön käytöstä aiheutuu kustannuksia ja joissa uhrin avustaja tekee hakemuksen tuki- henkilön määräämisestä. Uhrin oikeudesta tukihenkilöön kerrotaan Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esit- teessä, joten esitteen nykyistä parempi hyödyntäminen saattaisi osaltaan parantaa myös uhrien itsensä tietoisuutta kyseisestä oikeudesta. Työryhmän ehdotuksia kei- noiksi parantaa Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen hyödynnettävyyttä on käyty läpi kohdassa 2.2.2. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 35 2.2.5 Suojelutoimet ja suojelutarpeen arviointi esitutkinnassa Kuten luvussa 1.1 mainittiin, uhridirektiivin täytäntöönpanemiseksi esitutkintalakiin li- sättiin säännös asianomistajan henkilökohtaisesta arvioinnista eli ns. suojelutarpeen arvioinnista (ETL 11:9a). Tällä uudella menettelyllä pyritään jo esitutkintavaiheessa tunnistamaan sellaiset asianomistajat, joiden kertomuksen saamista näytöksi voidaan helpottaa rikosprosessin aikana toteutettavilla suojelutoimilla. Kyse on haavoittuvuu- den tunnistamisesta ottaen huomioon etenkin uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet ja rikoksen laatu. Arviointi suoritetaan suojelutarpeen arviointimenettelyä koskevan käsikirjan36 mukaan kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan, onko heti selvää, ettei asian- omistaja ole suojelun tarpeessa johtuen rikoksen tyypistä ja/tai henkilökohtaisista olo- suhteista. Tässä tilanteessa suojelutarpeen arviointia koskevaa lomaketta ei täytetä. Kun ensivaiheen arvioinnissa puolestaan päädytään siihen, että jokin seikka tukee suojelutoimien määrittämistä, arviointilomake täytetään asianomistajan kanssa. Arvi- ointilomakkeen voi täyttää kuulustelun lomassa tai lopuksi. Kun tiedot on kirjattu arvi- ointilomakkeelle, tutkinnanjohtaja päättää toteutettavista suojelutoimenpiteistä saatu- aan asiaan myös syyttäjän näkemyksen. Syyttäjä kirjaa esityksensä suojelutoimiksi haastehakemuksen yhteydessä tuomioistuimelle toimitettavaan info-lomakkeeseen. Työryhmän tekemässä poliisilaitoksille suunnatussa kyselyssä tiedusteltiin, minkälai- sissa tapauksissa täytetään asianomistajan mahdollisesti esitutkinnassa tai oikeuden- käynnissä tarvitsemia suojelutoimia koskeva arviointilomake. Vastauksissa mainittiin rikoksista ylipäätään vakavat rikokset, törkeät henkeen/terveyteen kohdistuneet rikok- set, seksuaalirikokset, järjestäytynyt rikollisuus, lähisuhdeväkivalta ja kunniaväkivalta. Lisäksi lomake kerrottiin täytettävän silloin, kun asianomistaja on nuori tai alaikäinen, kun väkivallan uhka on ilmeinen ja kun uhri kokee tarvitsevansa suojelua tai pelkää tekijää. Laissa mainituista suojelutoimista päädytään esitutkinnassa käyttämään vastausten mukaan tasaisesti kaikkia (kuulustelu suojelun tarpeessa olevien henkilöiden kuulus- teluun suunnitelluissa tiloissa, saman henkilön tai samojen henkilöiden on suoritettava kaikki asianomistajan kuulustelut, kuulustelijan on oltava asianomistajan kanssa sa- maa sukupuolta oleva henkilö, asianomistajan kuulustelu tallennetaan). Arviointilo- makkeista noin puolessa otetaan vastausten mukaan kantaa myös mahdollisessa oi- keudenkäynnissä tarvittaviin suojelutoimiin. 36 Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja. Sisäministeriön julkaisu 14/2016. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 36 Tuomioistuimiin suunnatussa kyselyssä kysyttiin, millä tavoin esitutkinnassa tehtävä suojelutarpeen arviointi näkyy tuomioistuimessa. Noin puolet vastanneista tuomioistui- mista totesi, että suojelutarpeen arviointi ei ole näkynyt juurikaan. Muun muassa kaikki hovioikeudet vastasivat näin. Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Helsingin ja Pohjois-Savon käräjäoikeudet vastasivat, että suojelutarpeen arviointi on näkynyt tuo- mioistuimessa tyypillisimmin siten, että syyttäjä on informoinut tuomioistuinta asian- omistajan suojelutarpeista. Vastausten perusteella tieto syyttäjältä tulee useimmiten haastehakemuksen mukana olevalla info-lehdellä. Uhridirektiivin täytäntöönpanoon liittyneestä hallituksen esityksestä saadussa lausun- topalautteessa oli kiinnitetty huomiota syyttäjän rooliin asianomistajan henkilökohtai- sessa arvioinnissa. Lausuntopalautteen perusteella säännöksiä oli täydennetty syyttä- jän kuulemisella arviointia tehtäessä. Myös lakivaliokunta otti kantaa asiaan pitäen syyttäjän kuulemista koskevaa säännöstä tarpeellisena. Valiokunta piti tärkeänä, että esitutkintaviranomainen kuulee syyttäjää ennen kuin se tekee arvionsa sellaisten eri- tyistoimenpiteiden tarpeellisuudesta, joilla on vaikutusta asiassa järjestettävään pää- käsittelyyn.37 Työryhmän tiedossa on, että suojelutarpeen arviointia koskevaa koulutusta ei ole jär- jestetty kaikilla poliisilaitoksilla (ks. tarkemmin koulutuskartoitus, luku 3.1). Uhridirektii- viä koskevat lakimuutokset tulivat voimaan maaliskuussa 2016, mutta suojelutarpeen arviointia koskeva käsikirja julkaistiin vasta kesällä 2016. Näin ollen poliisilaitokset ovat olleet tilanteessa, jossa niitä velvoittava uusi lainsäädäntö on voimassa, mutta sen soveltamista koskevia ohjeita ei vielä ole ollut. Työryhmän tiedossa on, että aina- kin yhdellä poliisilaitoksella on tehty oma sisäinen ohje siitä, miten uhridirektiivistä joh- tuvat muutokset tulee huomioida esitutkinnassa. Kyseisessä ohjeessa käydään läpi myös suojelutarpeen arviointimenettely. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että suojelutarpeen arviointien saattaminen järjestel- mällisesti osaksi esitutkintaa vaatisi vielä tehostamista ja koulutusta. Näkemystä tu- kee Rikosuhripäivystyksestä saatu tieto, jonka mukaan niille RIKUn asiakkaille, jotka ovat lähisuhdeväkivallan tai seksuaalirikosten uhreja, ei ole syntynyt käsitystä, että heidän kanssaan olisi tehty suojelutarpeen arviointi esitutkinnassa. Työryhmä toteaa, että koulutuksen lisäksi esimiesten asenteella ja esimerkillä on merkitystä. Eräs poliisikyselyyn vastannut poliisi totesi seuraavasti: ”Lisää koulutusta ja näkyväm- pää tiedottamista (esim. suojelutarpeen arvioinnin tekemisestä). Ei voi olla niin, että 37 LaVM 4/2015 vp. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 37 asianomistajan oikeuksien toteutuminen riippuu tutkijan aktiivisuudesta ja tutkinnan- johtajan tietämyksestä.” Sen lisäksi, että suojelutarpeen arviointimenettelyjen vakiinnuttaminen vaatisi vielä te- hostamista, työryhmä katsoo, että tehtyjen suojelutarpeen arviointien määristä tulisi pitää tilastoa. Tarkoituksenmukaista olisi tilastoida ne tilanteet, joissa on päädytty täyt- tämään suojelutarpeen arviointia koskeva lomake. Tällöin saataisiin sekä omiin tarpei- siin että EU-raportointia varten koottua tietoa siitä, paljonko suojelutarpeen arviointeja vuosittain tehdään. Työryhmä on saanut poliisin tietojärjestelmien kehittämisen Vitja- hankkeesta tiedon, että suunnitelmissa on, että suojelutarpeen arviointi tehdään tule- vaisuudessa kokonaisuudessaan Vitjassa. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että nyt käytössä olevan paperilomakkeen tiedot täytetään suoraan Vitjaan. Näin ollen Vitjasta pitäisi tulevaisuudessa saada tarvittaessa kohtuullisen tarkkaa tietoa tehdyistä arvioin- neista. Työryhmä pitää myönteisenä tietoonsa tullutta kehitystä. 2.2.6 Tukipalveluihin ohjaaminen Rikoksen uhri voi Suomessa saada apua, neuvoja ja tukea viranomaisilta, järjestöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä. Viranomaisista keskeisiä ovat oikeudelliset viranomaiset (po- liisi, syyttäjä, tuomioistuimet, oikeusapu) sekä sosiaali- ja terveysviranomaiset. Järjes- töpuolella rikoksen uhri voi tukeutua erityisesti rikoksen uhrin auttamiseen erikoistu- neisiin toimijoihin (esimerkiksi Rikosuhripäivystys) tai toimijoihin, jotka tarjoavat tukea monenlaisissa kriiseissä ja vaikeissa elämäntilanteissa (esimerkiksi Suomen Mielen- terveysseura). Yksityisistä yrityksistä esimerkiksi asianajotoimistot ja yksityiset lääkä- riasemat auttavat rikosten uhreja. Käytännössä rikosten uhrien tukeminen on pitkälti järjestöjen vastuulla. Keskeisiä tuki- palveluja tarjoavia tahoja ovat mm. Rikosuhripäivystys (RIKU), Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen, turvakodit, Monika-Naiset, Naisten Linja, Henkirikoksen uhrien läheiset (HUOMA), Ihmiskaupan uhrien auttamis- järjestelmä, Tyttöjen talot ja Pro-tukipiste. Järjestöjen tuottamat rikoksen uhrin tukipal- velut eivät jakaannu maantieteellisesti tasaisesti. Palvelut painottuvat Etelä-Suomeen ja siellä voimakkaasti Helsinkiin. Rikoksen uhrien tukipalveluiden järjestämistä ja ra- hoittamista on selvitetty tarkemmin uhripoliittisen toimikunnan väliraportissa38. Uhridirektiivin 8 artiklassa säädetään uhrin oikeudesta käyttää tukipalveluita. Direktii- vin voimaan tulon myötä uhrien tukipalveluihin ohjaamista esitutkintaviranomaisesta 38 Rikoksen uhrien tukipalveluiden järjestäminen ja rahoittaminen. Uhripoliittisen toimikunnan vä- liraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 3/2014. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 38 on pyritty tehostamaan. Esitutkintaviranomainen on velvollinen ilmoittamaan käytettä- vissä olevista tukipalveluista asianomistajalle siinä laajuudessa kuin se on erityisesti asianomistajan henkilöön liittyvät seikat ja rikoksen laatu huomioon ottaen tarpeen (ETL 4:18). Esitutkintaviranomainen on velvollinen välittämään uhrin suostumuksella hänen yhteystietonsa tukipalvelujen tarjoajalle, jos asianomaisen arvioidaan olevan erityisen suojelun tarpeessa taikka jos rikoksen luonne tai asianomistajan henkilökoh- taiset ominaisuudet sitä muuten edellyttävät (ETL 4:10). Ilmoittamisvelvollisuutta asi- anomistajan oikeuksista on käsitelty edellä kohdassa 2.2.1. Oikeusministeriön tiedonsaantityöryhmän lausuntopalautteessa39 nousi tukipalveluista kertomiseen ja niihin ohjaamiseen liittyen esiin ongelmana se, ettei poliisi tunne alu- eella toimivia tukipalveluita. Rikosuhripäivystys ja Suomen Mielenterveysseura totesi- vat omassa lausunnossaan, että paikallinen sidosryhmäyhteistyö on käytännön työssä osoittautunut olennaisen tärkeäksi, jotta tieto saatavilla olevista palveluista kulkee. Tiedossa on, että ainakin Rikosuhripäivystys on käynyt esittelemässä toimintaansa poliisilaitoksilla eri puolilla maata. Oikeusministeriön rahoittamissa, uhrin kohtaamista rikosprosessissa käsittelevissä Tukinainen ry:n vuonna 2018 järjestämissä koulutuk- sissa viranomaisten tietovajetta tarjolla olevista tukipalveluista on pyritty vähentämään sisällyttämällä ohjelmaan alueellisten tukipalveluiden esittäytyminen kullakin koulutus- paikkakunnalla (10 koulutusta eri puolilla Suomea). Muilla kuin esitutkintaviranomaisilla ei ole lakiin pohjaavaa velvollisuutta ohjata uhria tukipalveluihin. Uhridirektiivin 8 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden on helpotettava uhrin ohjaamista uhrien tukipalveluihin rikosilmoituksen vastaanottaneen toimivaltaisen vi- ranomaisen tai muiden asiaankuuluvien yksiköiden toimesta”. Komission julkaise- massa uhridirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa toimintaohjeessa40 suositellaan, että poliisin ja uhrien tukipalveluiden välille luotaisiin kansalliset mekanismit, joilla uhrit ohjautuvat automaattisesti tukipalveluihin. ”Muilla asiaankuuluvilla yksiköillä” toiminta- ohjeessa tarkoitetaan julkisia toimijoita kuten sairaaloita, kouluja, suurlähetystöjä, kon- sulaatteja sekä sosiaali- ja työvoimapalveluja. Komissio suosittaa, että näillä toimijoilla olisi mahdollisuus rikoksen uhreja kohdatessaan ohjata heitä uhrien tukipalveluihin. Tiedossa on, että terveydenhuollossa kohdataan rikoksen uhreja, mutta tukipalvelui- hin heitä ohjautuu terveydenhuollosta vain vähän. Työryhmän tekemässä poliisikyselyssä kysyttiin, miten usein asianomistajalta tiedus- tellaan, suostuuko hän yhteystietojensa välittämiseen tukipalvelujen tarjoajalle ETL 4 39 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2016. 40 DG Justice Guidance Document related to the transposition and implementation of the Directive 2012/29/EU. European Commission DG Justice, December 2013. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 39 luvun 10 §:n mukaisesti. Kysymyksessä kysyttiin erikseen tilanteista, joissa asian- omistaja on erityisen suojelun tarpeessa sekä tilanteista, joissa rikoksen luonne tai asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet edellyttäisivät tiedustelua yhteystietojen välittämisestä. Kaikissa kysymyksissä noin 70 % vastaajista oli valinnut vaihtoehdon ”aina” tai ”usein”. Tilanne näyttää kyselyvastausten valossa melko hyvältä, mutta tulee muistaa, että kyselyyn vastasi vain 37 poliisia. Poliisikyselyssä vastaajilta kysyttiin myös syitä sille, miksi asianomistajalta tiedustel- laan vain harvoin tai ei koskaan sitä, suostuuko hän yhteystietojensa välittämiseen tu- kipalvelujen tarjoajalle. Alla on joitakin poimintoja vastauksista: Yleensä asianomistajalle kerrotaan auttavista palveluista ja näiden yhteystie- dot annetaan asianomistajalle, joka voi itse olla tarvittaessa yhteydessä autta- viin tahoihin. Asianomistaja saattaa tuoda esiin jo ennen tiedustelua, ettei halua/tarvitse mi- tään palveluja. Monesti asianomistaja ei osaa esittää oikein vaatimuksiaan järkytyksen takia eikä osaa eikä ymmärrä avuntarvetta. Juttuja on niin paljon, joten ilmeisesti asiaan kiinnitetään vain huomiota räi- keimmissä ja törkeimmissä jutuissa. Toimintamallin jalkautuminen tapahtuu hitaasti. Asiaa joudutaan tasaisin vä- liajoin nostamaan uudelleen esille. Toimivia ja aktivoivia käytäntöjä on yh- dessä mietitty eri tukipalvelujen tarjoajien kanssa. Kyselyssä tiedusteltiin myös, mille tukipalveluja tarjoaville tahoille asianomistajan yh- teystiedot yleensä välitetään. Ylivoimaisesti yleisin vastaus oli, että yhteystiedot välite- tään Rikosuhripäivystykseen. Rikosuhripäivystyksen (RIKU) rooli uhrien tukipalveluissa on keskeinen. Rikosuhri- päivystys-toiminnassa tuotetaan uhridirektiivin mukaiset rikoksen uhrin yleiset tukipal- velut, joiden järjestäminen ja rahoitus kuuluvat valtion vastuulle. Siihen kohdennettava rahoitus on kasvanut merkittävästi uhridirektiivin täytäntöönpanon ja rikosuhrimaksun käyttöönoton myötä. Oikeusministeriö on antanut toimintaa koordinoivalle Suomen Mielenterveysseuralle julkisen palveluvelvoitteen uhrien yleisten tukipalvelujen tuotta- miseksi vuosina 2018‒2027. Palveluvelvoitteen mukaisten palveluiden tuottamisesta maksetaan korvaus valtionavustuksena. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 40 Toiminnan rahoituksen vahvistumisen seurauksena Rikosuhripäivystyksen asiakas- määrät ovat lisääntyneet huomattavasti, eli entistä useampi uhri löytää avun ja tuen piiriin. Samaan aikaan myös RIKUn työntekijöiden ja vapaaehtoisten määrä on kasva- nut. Toiminnan laajentumisen myötä RIKUssa on havaittu toimintakulttuurin moninais- tuneen ja toimintatapojen erilaistuneen palvelupisteiden välillä. Tämän vuoksi RI- KUssa on tarve yhdenvertaisesti ja tasalaatuisesti toteutettavien palveluiden ja toimin- tamallien kehittämiselle. Tätä varten RIKUssa on käynnistetty oikeusministeriön erillis- rahoituksella kehittämishanke. Rikosuhripäivystyksestä saatujen tietojen perusteella suurin yksittäinen uhreja RI- KUun ohjaava taho valtakunnan tasolla on poliisi, mutta paikallisesti näin ei useinkaan ole. Lähes kaikkiin RIKUn palvelupisteisiin ohjautuu asiakkaita poliisista, mutta paik- kakunnittaiset erot ovat suuria. Vaihteluväli on noin neljästäsadasta vain pariin vuosit- taiseen ohjaukseen. Rikosuhripäivystyksen mukaan Helsingin poliisissa on omaksuttu hyvin uhrin ohjaaminen palveluun esitutkintalain mukaisesti, eli siten, että poliisi välit- tää asiakkaan yhteystiedot RIKUun asiakkaan luvalla ja RIKUsta ollaan yhteydessä asiakkaaseen. Rikosuhripäivystyksen mukaan monilla paikkakunnilla poliisien ohjaus palveluun perustuu henkilökohtaiseen tuttuuteen. Näitä tuttuja poliiseja saattaa olla muutama per poliisiasema. Usein nämä poliisit ovat naisia. Myös ohjatut asiakkaat ovat useimmiten naisia. Muita keskeisiä RIKUun asiakkaita ohjaavia tahoja ovat sosiaali- ja terveystoimi, nuo- risotoimi, koulukuraattorit ja kriisikeskukset. Näidenkin osalta on vaihtelevuutta varsin paljon eri alueilla. Ohjautuvuudella on suora yhteys siihen, minkä toimijoiden kanssa RIKU tekee muutakin yhteistyötä. Marak-työryhmien kautta RIKUun ohjautuu lähisuh- deväkivallan uhreja. Pääkaupunkiseudulla on vilkas yhteistyö alkukesästä 2017 ava- tun SERI-keskuksen kanssa, josta RIKUun ohjautuu raiskauksen uhreja. SERI-kes- kuksesta asiakkaat ohjautuvat pääsääntöisesti ”saattaen”, eli siten, että uhrilta kysy- tään lupa yhteystietojen välittämiseksi RIKUun, mistä uhriin otetaan yhteyttä. Myös muut tahot ovat ryhtyneet yhä enemmän ohjaamaan asiakkaita RIKUun samalla me- netelmällä. RIKUn kokemusten mukaan esitutkintalain (ETL 4:10) mukainen uhrin ”saattaen” oh- jaaminen on erittäin toimiva tapa huolehtia tukipalveluun ohjaamisesta. Työryhmä ko- rostaa, että suostumusta yhteystietojen välittämiseen tulee esitutkintalain mukaan tie- dustella paitsi uhrin ollessa erityisen suojelun tarpeessa myös silloin, kun rikoksen luonne tai asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet sitä edellyttävät. Tämä edellyt- tää uhrin yksilöllisen tilanteen huomioimista. Tulee muistaa, että myös muut kuin väki- valta- ja seksuaalirikosten uhrit voivat olla tilanteessa, jossa edellytykset yhteystieto- jen välittämistä koskevan suostumuksen tiedustelemiseen täyttyvät. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 41 Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta saatujen tietojen mukaan uhreja ohjautuu Tukinai- seen julkisen ja yksityisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon eri yksiköistä ja oppi- laitoksista, turvakodeista ja yhteistyötahoista. Tukinainen ei mainitse poliisia lainkaan uhreja ohjaavana tahona. Kuten kohdassa 2.2.2 todetaan, työryhmässä on noussut esiin tarve kohdentaa tiedotusta seksuaalirikosten uhreille Raiskauskriisikeskus Tuki- naisen palveluista. Uhrien ohjaamista poliisista erityistukipalveluihin, kuten Tukinai- seen, tulisi työryhmän mukaan tehostaa. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten turvakoteihin asiakkaista noin puolet tuli vuonna 2017 omasta tai läheistensä aloitteesta. Sosiaalihuollon ohjaamana heistä tuli 36 % ja poliisin ohjaamana 6,5 %. Turvakotien asiakkaista 3,5 % ohjautui terveyden- huollosta ja vajaa prosentti hätäkeskuksesta. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyk- sissä on väkivaltatyön avohuollon palveluissa vuositasolla yhtä paljon asiakkaita kuin turvakodeissa. Avohuollon asiakkaista vuonna 2017 3 % tuli poliisin ohjaamana. Rikosuhripäivystys on toimittanut työryhmälle tietoja käytännöistä ja seikoista, jotka edesauttavat uhrien ohjautumista tukipalveluihin. Seuraavassa listassa viitataan RI- KUun ja RIKUn palveluihin, mutta listalla mainitut seikat pätevät pääpiirteissään myös muihin tukipalveluihin. − Yhteistyö ja henkilökohtaiset kontaktit ohjaavan tahon ja tukipalvelun vä- lillä ovat tiiviitä ja RIKUn palvelut tunnetaan. − Ohjaava taho näkee RIKUn erityisosaamisen ja roolin omaa toimintaa täydentävänä ja ymmärtää palvelun tarpeen. − Ohjaavan tahon hyvät kokemukset palvelusta. − Visitor-toiminta, jolloin RIKUn työntekijä on viikoittain poliisilaitoksella, edesauttaa henkilökohtaisten suhteiden rakentumista ja luo luottamusta RIKUn toimintaan. Erityisesti Helsingissä se on nähtävissä selkeästi. (Huom. RIKUn työntekijän läsnäolo poliisiasemalla mainittiin hyvänä käytäntönä myös työryhmän tekemässä poliisikyselyssä.) − Mikäli poliisissa esimiestaso näkee uhrien palveluihin ohjaamisen tär- keänä, ohjaus on aktiivisempaa. − RIKUssa on tehty selkeä malli siitä, kuinka uhreja tulisi ohjata palveluun (liite 5). Mallia on markkinoitu aktiivisesti. RIKUssa on käytössä seitse- män alueellista ohjausosoitetta, joista mallissa esimerkkinä on Etelä- Suomen aluetoimiston ohjausosoite. Poliisi ohjaa rikoksen uhrin oman alueensa aluetoimistoon tai ottaa suoraan yhteyttä lähimmän palvelupis- teen työntekijään. − Uhrien ohjaamisen palveluihin tulisi kuulua poliisin ja muiden uhreja koh- taavien viranomaisten ja auttajien rakenteisiin. − ”Saattaen” ohjaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Uhrit ovat usein niin voimattomia ja epätietoisia, etteivät jaksa hakea itse apua. Pelkkä RI- KUn esitteen antaminen ei ole riittävä ohjaus. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 42 − Näkyminen mediassa ja erilaiset mainoskampanjat näkyvät myös asia- kasyhteydenotoissa. Se parantaa myös uhreja kohtaavien ammattilais- ten tietoisuutta uhrien palveluista ja niiden tarpeesta. Rikosuhripäivystys on toimittanut työryhmälle tietoja myös seikoista, jotka vaikeuttavat uhrien ohjautumista tukipalveluun. Listatut asiat pätevät suurilta osin myös muihin pal- veluntarjoajiin kuin RIKUun. − RIKUa ja sen palveluja ei edelleenkään tunneta riittävästi. (Huom. Puut- teelliset tiedot alueen palveluntarjoajista mainittiin myös työryhmän teke- män poliisikyselyn avovastauksissa.) Auttajatahojen välillä saattaa olla kilpailua, vaikka ei tuotettaisi samaa palvelua. − Viranomaisilla saattaa olla ennakkoluuloja järjestölähtöisen palvelun laa- dukkuudesta. − Yhteydenotto jätetään uhrin itsensä vastuulle – ei tunnisteta kriisissä olevan uhrin kykyä ja voimia hakeutua palveluun, eikä ymmärretä uhrin tilannetta. − Uhreja kohtaavilla tahoilla ei ole riittävää ymmärrystä siitä, mitä rikospro- sessi merkitsee uhrille, eikä nähdä oman palvelun lisäksi muiden autta- jien arvoa uhrin selviytymisessä. − Pienillä paikkakunnilla kynnys hakeutua palveluun voi olla korkea. − Uhreja tulisi ohjata aikaisemmassa vaiheessa palveluihin. − Uhridirektiivin myötä säädetyt uhrin asemaa parantavat lait eivät ole vielä hyvin tunnettuja, eivätkä ole kaikilta osin jalkautuneet viranomais- ten käytännön toimintaan. − Jotkut uhrit ajattelevat, että heidän kokemansa rikos ei ole riittävän va- kava, jotta he olisivat oikeutettuja palveluihin. Hyvien käytäntöjen työryhmä toteaa, että tukipalveluja tarjoavilla tahoilla on keskeinen rooli omien palvelujensa tunnettuuden lisäämisessä esimerkiksi viranomaisten suun- taan. Kuten edellä on todettu, paikallinen sidosryhmäyhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta tieto saatavilla olevista palveluista kulkee eri toimijoiden välillä. Tukipalveluja tar- joavien tahojen aktiivisuus on tärkeää. Työryhmässä on tullut ilmi, että pelkkä tukipal- velun esitteiden lähettäminen poliisilaitoksille ei vielä takaa sitä, että poliisi tuntee pal- velun tai osaa ohjata asiakkaita palveluun. Verkostoituminen paikallistasolla ja tukipal- velun esitteleminen poliisilaitoksella ovat hyviksi havaittuja keinoja tunnettuuden ja yh- teistyön parantamiseksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 43 Rikoksen uhrin tiedonsaantia kehittänyt oikeusministeriön työryhmä ehdotti41, että po- liisin ohjeistus uhrien ohjaamisesta tukipalveluihin42 päivitettäisiin ottamaan huomioon uhridirektiivin myötä esitutkintalakiin tullut muutos sekä uhrien ja uhrien omaisten tar- peet. Poliisihallituksesta saatujen tietojen mukaan ohjeen päivittäminen oli tämän ra- portin kirjoittamishetkellä käynnissä. Päivitetyn ohjeen on tarkoitus tulla voimaan vuo- den 2019 alusta. Työryhmä pitää tukipalveluihin ohjaamista koskevan ohjeen päivittä- mistä ja saattamista poliisin käyttöön tärkeänä tukipalveluihin ohjaamisen välineenä. Työryhmä katsoo myös, että asianomistajan kuulustelupöytäkirjaan tulisi lisätä kohta sen merkitsemiseksi, onko asianomistajalta tiedusteltu, suostuuko hän yhteystieto- jensa välittämiseen tukipalvelujen tarjoajalle esitutkintalain mukaisesti. Lisäksi työ- ryhmä on sitä mieltä, että poliisin ohjaustoimintaa koskeva tilastointi kuuluisi poliisille. Tällä hetkellä Rikosuhripäivystys pitää tilastoa siitä, kuinka paljon uhreja poliisi ohjaa palvelun piiriin. Asia on sovittu poliisin ja Rikosuhripäivystyksen kesken. Hyvien käy- täntöjen työryhmä katsoo, että vastuu asian tilastoinnista tulisi olla poliisilla. Poliisin Vitja-tietojärjestelmähankkeesta saatujen tietojen mukaan suunnitelmissa on, että tu- kipalveluihin ohjaamisesta tehdään merkintä Vitjaan, jolloin asiasta on mahdollista saada systemaattista tietoa. Työryhmä pitää suunnitelmaa kannatettavana. 2.3 Rikosasian sovittelu Honkatukia43 toteaa, että yksi tapa pyrkiä ottamaan uhrien kokemus rikosten käsitte- lyssä huomioon nykyistä paremmin on restoratiivinen oikeus, jossa korostuu sovitte- lun merkitys ja korjaava luonne osapuolille. Sovittelusta on säädetty lailla (1015/2005), ja se on oikeusjärjestelmälle vaihtoehtoinen tai sitä täydentävä menet- tely rikoksiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Sovinto voi olla syyttämisestä tai tuomitsemisesta luopumisen peruste tai peruste määrätä lievempi rangaistus. Honka- tukian mukaan sovittelua on tutkittu Suomessa paljon, mutta uhrien asemaa ei ole kattavasti pohdittu. Uhridirektiivissä sovittelua käsitellään etenkin artiklassa 12: Oikeus suojatoimiin kor- jaavan oikeuden palvelujen yhteydessä. Uhridirektiivi edellyttää, että restoratiivisen oikeuden palveluja käytetään ainoastaan, jos ne ovat uhrin edun mukaisia, niissä ote- taan huomioon turvallisuusnäkökohdat ja uhri on antanut niihin vapaaehtoisen ja tie- toon perustuvan suostumuksensa, jonka voi peruuttaa milloin tahansa. Ennen kuin uhri on antanut suostumuksensa restoratiiviseen menettelyyn osallistumiseen, hänelle 41 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Työryhmän ehdotus. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 23/2016. 42 Rikoksen kohteeksi joutuneen ohjaaminen palveluihin. Poliisihallituksen ohje 2020/2012/1916. 43 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 44 on annettava perusteelliset ja puolueettomat tiedot tästä menettelystä sekä niistä me- nettelyistä, joiden avulla mahdollisen sopimuksen täyttymistä valvotaan. Uhridirektiivin mukaan restoratiivisen oikeuden palvelujen käytön edellytyksenä on, että rikoksente- kijä on tunnustanut tapaukseen liittyvät tosiseikat pääpiirteissään ja että sopimus saa- daan aikaan vapaaehtoisesti. Restoratiivisen menettelyn yhteydessä käytävät keskus- telut ovat luottamuksellisia eikä niiden sisältöä paljasteta muutoin kuin osapuolten suostumuksella, tai jos kansallisessa oikeudessa sitä edellytetään erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Uhridirektiivin täytäntöönpanovaiheessa katsottiin44, että laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (9.12.2005/1015) täytti uhridirektiivin vaatimukset lähes sel- laisenaan. Sovittelulakiin ei kuitenkaan sisältynyt nimenomaista säännöstä siitä, että sovittelun edellytyksenä on, että sovittelu on uhrin edun mukaista. Laissa ei myös- kään ollut säännöstä siitä sovittelun edellytyksestä, että rikoksentekijä on tunnustanut tapaukseen liittyvät tosiseikat pääpiirteissään. Tämän vuoksi sovittelulain 3 §:ää muu- tettiin, ja laki vastaa nyt uhridirektiivin vaatimuksia. Korkea- ja tasalaatuisen sovittelupalvelun varmistamiseksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on valmistellut Rikos- ja riita-asioiden sovittelun kehittämisohjelman 2016– 202045. Osana kehittämisohjelmaa toiminut palveluntuottajien edustajista koottu asia- kasprosessityöryhmä on laatinut sovittelun asiakasprosessikuvauksen, jossa huomioi- daan uhridirektiivin vaatimukset rikoksen uhrin suojelemiseksi. THL:n mukaan tärkeä menetelmä uhrin etujen turvaamiseksi ja uhri-/tukipalveluihin ohjaamiseksi on erillistapaamisten järjestäminen ennen varsinaista sovittelun yhteista- paamista. Tapaamisissa osapuolet saavat rauhallisesti ja turvallisesti pohtia, halua- vatko he edetä yhteistapaamiseen, tarvitsevatko he tukihenkilöä sekä liittyykö sovitte- luun osapuolten välistä epätasapainoa tai muuta huomioitavaa seikkaa. Erillistapaa- miset järjestetään THL:n mukaan aina lähisuhdeväkivallan sovitteluissa ja usein muissa lähisuhteeseen liittyvissä, monikulttuurisissa sekä lasten ja nuorten välisissä sovitteluissa. Erillistapaamisten tärkeys ja merkitys nousi esiin myös tutkimuksessa, johon haasta- teltiin sovitteluun osallistuneita lähisuhdeväkivallan uhreja ja tekijöitä46. Uhrit, väkival- lantekijät sekä tutkimukseen haastatellut sovittelun asiantuntijat pitivät erillistapaami- sia välttämättöminä lähisuhdeväkivaltatapausten ja uhrin turvallisuuden arvioimiseksi. 44 HE 66/2015. 45 Rikos- ja riita-asioiden sovittelun kehittämisohjelma 2016–2020. Terveyden ja hyvinvoinnin lai- tos 2016. 46 Suomen osuus raportissa “Restorative Justice in Cases of Domestic Violence. Best practice examples between increasing mutual understanding and awareness of specific protection needs. November 2015.” OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 45 Erillistapaamisen järjestäminen ei kuitenkaan ole lain mukaan pakollista, vaan tapaa- minen voidaan järjestää, jos osapuolet siihen suostuvat. Yksi etenkin uhrinäkökulmasta keskeinen ja jossain määrin kiistanalainen kysymys koskee lähisuhdeväkivallan ja perheen sisäisen väkivallan sovittelua. Honkatukian47 haastattelemista asiantuntijoista monet suhtautuivat lähisuhdeväkivallan sovitteluun kielteisesti, osa taas oli valmis sovitteluun näissäkin tapauksissa, mutta harkiten. Hon- katukian mukaan lähisuhdeväkivallan sovitteluun liittyviä vaihtelevia käytäntöjä ja eri viranomaisten erilaisia suhtautumistapoja sovitteluun voidaan pitää ongelmana. Käy- tännöt ovat vaihtelevia myös sen suhteen, nähdäänkö sovittelu vaihtoehtona tuomio- istuinkäsittelylle vai sille rinnakkaisena prosessina. Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta ja sen sovittelu on huomioitu Juha Sipilän hallituk- sen tasa-arvo-ohjelmassa vuosille 2016–201948. Ohjelmassa todetaan lähisuhdeväki- vallan olevan yksi suurimmista sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä ongelmista. Ohjel- massa yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on erityisesti naisiin kohdistuvan lähisuhde- väkivallan vähentäminen. Hallituskaudella tavoitteena on täsmentää sovitteluun oh- jaamista ja sovittelun rajaamista naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan tapauksissa. Tasa-arvo-ohjelmaan on kirjattu seuraava toimenpide: ”Selvitetään, mil- laisin kriteerein naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan tapauksia ohja- taan sovitteluun ja hyväksytään soviteltavaksi sekä miten sovitteluprosessi etenee. Selvityksen pohjalta ja kansainväliset velvoitteet huomioiden työryhmä arvioi ja sel- kiyttää sovitteluun ohjaamisen ja sovittelun ohjeistusta sekä arvioi mahdollista lain- säädännön muutostarvetta”. Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta on nimennyt työryhmän, joka tekee tasa- arvo-ohjelmassa mainitun selvityksen lähisuhdeväkivallan sovittelun käytännöistä. Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi vuoden 2018 loppuun mennessä. Hyvien käytäntöjen työryhmä katsoi, että lähisuhdeväkivallan sovittelun käytäntöjä selvittävän työryhmän tehtävä on jossain määrin päällekkäinen hyvien käytäntöjen työryhmän kanssa, minkä vuoksi hyvien käytäntöjen työryhmä ei ryhtynyt syvällisesti selvittämään sovitteluun liittyviä kysymyksiä. Työryhmä ei myöskään ota kantaa lähi- suhdeväkivallan sovitteluun. Työryhmä pitää tärkeänä, että lähisuhdeväkivallan sovit- telukäytäntöjä pohtiva työryhmä kiinnittäisi huomiota uhrin asemaan vaikuttaviin seik- koihin. 47 Honkatukia 2011. 48 Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2016‒2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:4. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 46 Mahdollisia ongelmia ja hyviä käytäntöjä liittyen uhrin kohtaamiseen ja kohteluun so- vittelussa pyrittiin kuitenkin selvittämään työryhmän Terveyden ja hyvinvoinnin laitok- sen edustajien kautta. THL:n edustajat kysyivät hyvistä käytännöistä kahdelta sovitte- lupalvelujen tuottajalta, joiden vastauksissa tuotiin esiin seuraavia seikkoja: − Tärkeää on, että uhri tietää pääpiirteissään minkälaisella asenteella ja suhtautumisella asiaan rikoksentekijä on tulossa yhteiseen tapaami- seen. Uhrille kerrotaan mahdollisimman tarkkaan, mikä on sovittelijoiden rooli asiassa. Lisäksi kerrotaan, että hätiköityä ratkaisua mahdollisen so- pimuksen sisällön suhteen ei tarvitse tehdä sovittelussa, vaan aina voi- daan pitää taukoja tai sopia uusi ajankohta tapaamiselle. − Mikäli uhri haluaa sovitella asiaa, mutta ei halua tavata epäiltyä/tekijää, tarjotaan mahdollisuus myös sovittelumenettelyyn sovittelijoiden välittä- mänä tapauksesta riippuen. − Uhri ohjataan tarvittaessa Rikosuhripäivystykseen ja muihin palveluihin. Uhri arvioi, mitä palveluja hän mahdollisesti tarvitsee yhdessä keskuste- luissa sovittelun ammattihenkilöstön tai vapaaehtoissovittelijoiden kanssa. Muita palveluja voidaan tarjota useassa vaiheessa sovittelupro- sessia. Tarvittaessa välitetään yhteystiedot tai jopa varataan aika uhrille taikka saatetaan hänet konkreettisesti muihin palveluihin. − Asiakas voi tulla halutessaan tutustumaan tiloihin tai tapaamaan ammat- tihenkilöstöä ennen suostumuksen antamista. Tilojen käytön suhteen varmistetaan muutenkin, että asiakkaat eivät haluamattaan kohtaa toisi- aan ennen sovittelua. Turvataan myös uhrin poislähtö tiloista siten, ettei hän joudu haluamattaan kahdenkeskiseen kanssakäymiseen epäillyn kanssa. Mahdollista on myös tilata vartija sovittelutiloihin, mikäli tämä li- sää asiakkaan turvallisuudentunnetta ja koetaan muutenkin tarpeel- liseksi. − Toimintaa kehitetään siihen suuntaan, että uhria kannustetaan ottamaan mukaansa tapaamisiin tukihenkilö, jos hän kokee tukihenkilön läsnäolon hyödylliseksi. − Pidetään huoli, että sovittelu on aidosti vapaaehtoista. Uhria ei painos- teta/suostutella millään lailla sovitteluun, vaan kunnioitetaan hänen pää- töstään, joka on syntynyt neutraalin informaation antamisen seurauk- sena. Viime kädessä sovittelutoimisto ottaa vastuun uhrin hyvinvoinnista ja informoi uhria, mikäli arvioidaan, että sovittelu ei ole uhrin edun mu- kaista. − Sovittelun ammattihenkilöstöllä ja sovittelijoilla on lähisuhdeväkivallan sovitteluissa käytössä apukaavio, jonka avulla voidaan arvioida sovitte- lun edellytyksiä uhrin, epäillyn ja heidän yhteisten edellytystensä kan- nalta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 47 Hyvien käytäntöjen työryhmä katsoo, että tukihenkilön roolia sovittelussa olisi hyvä vahvistaa. Tällä hetkellä tilanne on työryhmän tietojen mukaan käytännössä usein se, että mikäli vastapuoli vastustaa asianomistajan tukihenkilön läsnäoloa sovittelussa, evätään tukihenkilöltä mahdollisuus olla läsnä49. Lisäksi työryhmä pitää tärkeänä, että uhrille annetaan ennen sovitteluun ryhtymistä riittävästi tietoa sovittelun mahdollisista seurauksista, kuten siitä, että sovittelun lopputulos saattaa vaikuttaa sekä syyttäjän ratkaisuun että tuomioon. Poliisihallituksen ohjeessa rikosasioiden sovittelusta50 todetaan, että toistuvan lähi- suhdeväkivallan sovitteluun ohjaamiseen tulee suhtautua lähtökohtaisesti pidättyvästi. Työryhmä katsoo, että väkivallan toistuvuutta tulisi selvittää paitsi poliisille tehtyjen aiempien rikosilmoitusten perusteella myös kysymällä asiaa uhrilta. Lisäksi työryhmä on sitä mieltä, että lähisuhdeväkivallan sovittelun yhteydessä tulisi arvioida tilantee- seen mahdollisesti liittyvät riskit ja tehdä tarvittaessa turvasuunnitelma, jonka avulla uhri voi varautua etukäteen uhkaavien tilanteiden varalle. 2.4 Syytevaihe ja syyttäjän toiminta Syyttäjän kontakti asianomistajaan vaihtelee tilanteittain ja henkilöittäin. Honkatukia toteaa51 tekemiensä asiantuntijahaastattelujen perusteella olevan varsin tavan- omaista, että syyttäjä näkee uhrin ensimmäistä kertaa vasta oikeussalissa. Syytehar- kinta tehdään pääsääntöisesti kirjallisen esitutkinta-aineiston perusteella, mutta Kai- nulaisen ja Saarikkomäen52 tutkimukseen vastanneet uhrit olisivat joissakin tapauk- sissa halunneet tulla kuulluiksi ennen syyttäjän tekemää päätöstä. Syyttäjällä on oi- keudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 a §:n 1 momentin mukaan53 mahdollisuus tavata rikoksen uhri ennen päätöksen tekemistä, mutta käytännössä näin toimitaan harvoin. Varsinkin tapauksissa, joissa arvioidaan kiperiä näyttökysy- myksiä, rikoksen uhrin tapaaminen voisi Kainulaisen ja Saarikkomäen mukaan kuiten- kin olla perusteltua. 49 Rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelua koskevan lain (1015/2005) 18 §:n mukaan ”so- vittelutapaamisissa osapuoli saa käyttää avustajaa tai tukihenkilöitä, jollei se vaaranna sovittelun häiriötöntä kulkua”. Samassa pykälässä todetaan myös seuraavasti: ”Jos avustajan, tukihenkilön taikka alaikäisen osapuolen huoltajan tai muun laillisen edustajan osallistumisesta sovitteluun ei päästä yhteisymmärrykseen sovittelijan, sovittelun osapuolten ja alaikäisen osapuolen laillisen edustajan kesken, asiasta päättää sovittelutoimistossa sovittelutoiminnan vastuuhenkilö.” 50 Rikosasioiden sovittelu. Poliisihallituksen ohje 2020/2013/4355. 51 Honkatukia 2011. 52 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 53 ”Ennen syyteratkaisun tekemistä syyttäjä voi kutsua asianosaisen ja hänen avustajansa tai asia- miehensä suulliseen neuvotteluun, jos se on eduksi syyteratkaisun tekemiselle tai asian käsitte- lylle tuomioistuimessa.” OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 48 Kainulainen ja Saarikkomäki nostavat esiin myös syyttäjän mahdollisuuden perustella syyttämättäjättämispäätös henkilökohtaisesti. He toteavat, että rikoksen uhrin voisi olla helpompi hyväksyä mahdollinen päätös syyttämättä jättämisestä, jos syyttäjä se- lostaisi hänelle tekemänsä päätöksen oikeudelliset perustelut henkilökohtaisesti. Myös Honkatukia katsoo54, että syyttämättäjättämispäätöksen saaminen voi olla vai- kea tilanne esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokeneille. Uhrin mahdollista petty- mystä ja siitä selviytymistä saattaisi Honkatukian mukaan helpottaa se, jos syyttäjä selostaisi hänelle tekemänsä päätöksen oikeudelliset perustelut henkilökohtaisesti. Osana työryhmän työtä selvitettiin syyttäjien näkemyksiä edellä mainittuihin tutkijoiden ehdotuksiin. Valtakunnansyyttäjänvirastoa pyydettiin välittämään seuraavat kysymyk- set erityisiin henkilöön kohdistuviin rikoksiin erikoistuneille syyttäjille sekä syyttäjille, jotka hoitavat paljon seksuaalirikos- ja väkivaltarikosjuttuja. Kysymykset lähetettiin 15 syyttäjälle, joista 8 vastasi. Lisäksi työryhmän sihteeri keskusteli kysymyksistä kahden oikeusministeriössä työskentelevän syyttäjän kanssa. ROL 1: 8a §:n 1 momentin käyttö syyttäjien toiminnassa − Onko säädöksen suoma mahdollisuus yleisesti syyttäjien tiedossa? − Miten usein syyttäjä kutsuu asianomistajan tällaiseen neuvotteluun? − Jos säädöstä ei käytännössä juurikaan sovelleta, olisiko säädöksen so- veltaminen mahdollista nykyistä useammin? Syyttämättäjättämispäätöksen perusteleminen henkilökohtaisesti − Miten usein syyttäjä ottaa henkilökohtaisesti asianomistajaan yhteyttä selittääkseen tälle syyttämättäjättämispäätöksen perustelut? − Nähdäänkö, että tällaisen menettelyn käyttö olisi perusteltua nykyistä useammin? Suullista neuvottelua koskeva ROL-säädös on kysymyksiin vastanneiden syyttäjien arvioiden mukaan syyttäjillä tiedossa, mutta sen soveltaminen on erittäin harvinaista. Lähes kaikki kysymyksiin vastanneet syyttäjät totesivat, etteivät ole koskaan kutsu- neet asianomistajaa tällaiseen neuvotteluun. Yhtä vastaajaa lukuun ottamatta syyttä- jien vastaukset olivat samansuuntaisia sen suhteen, olisiko säädöksen soveltaminen mahdollista nykyistä useammin. Säädöksen laajempaa soveltamista ei pidetty perus- teltuna tai kannatettavana. Näkemystä perusteltiin yleisimmin sillä, että syyttäjän puo- lueettomuus saattaisi kyseenalaistua tai se saatettaisiin kyseenalaistaa, mikäli vain 54 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 49 toinen osapuoli kutsuttaisiin neuvotteluun. Alle on poimittu perusteluja syyttäjien vas- tauksista: Syyttäjän puolueettomuus syyteharkintavaiheessa edellyttää, ettei syyttäjä aktiivisesti pidä yhteyttä vain toiseen osapuoleen. Mikäli syyttäjä lähtisi käymään yksityisiä dokumentoimattomia keskusteluja ennen syyteharkinnan tekemistä esim. asianomistajan kanssa, saattaisi tämä ulospäin näyttää toisen osapuolen suosimiselta tai jopa ohjaamiselta tietyn lopputuloksen saavuttamiseksi, vaikka sellaisesta asiassa ei todelli- suudessa olisikaan kyse. Säännöstä voisi ideaalitilanteessa soveltaa, mutta omalla kohdallani ongel- maksi muodostuu se, että juttukannastani seksuaalirikosjuttuja on noin 90– 95 %. Minkä juttujen asianomistajat kutsuisin tuolloin neuvotteluihin? Pää- käsittelyssä voisi puolustukselta tulla väite syyttäjän puolueellisuudesta tms. yksipuolisuudesta; tuolloin pitäisi näissä jutuissa harkita vastaavasti myös epäillyn avustajineen kutsumista neuvotteluun. Neuvottelumahdollisuus voisi olla yksittäistapauksissa järkevää, mutta en näe sen laajamittaiselle käytölle tarvetta; katsoisin, että esitutkintamateriaa- lin tulisi olla niin laaja ja laadukas, että siinä käyvät tarvittavat seikat ilmi. Ajankäyttöön ja resursseihin liittyvät seikat saattavat estää käytön. Jossain määrin yhdenvertaisuuteen liittyvä ongelma on, että syyttäjä tapaisi vain toista jutun osapuolta. Uutta näyttöä ei tämmöisessä tapaamisessa kuiten- kaan voida ottaa vastaan, vaan kaiken asiaan vaikuttavan tulee lähtökohtai- sesti selvitä esitutkinnasta ja olla kaikkien osapuolten tiedossa. Prosessia palvelee paremmin syyttäjän ja poliisin tekemä esitutkintayhteis- työ. Syyttämättäjättämispäätöksen perustelemisesta henkilökohtaisesti kaikki vastanneet syyttäjät totesivat, etteivät ole juuri koskaan tehneet niin. Menettelyn käyttöä nykyistä useammin ei yhtä vastaajaa lukuun ottamatta pidetty perusteltuna. Lähes kaikissa vastauksissa todettiin, että syyttämättäjättämispäätös tulee olla niin hyvin ja avoimesti perusteltu ja selkeästi kirjoitettu, että päätöksen lukijalla on halutessaan mahdollisuus ymmärtää asian lopputulos, eli se, miksi asiassa ei nostettu syytettä. Joissakin vas- tauksissa mainittiin lisäksi, että asianosainen voi ottaa yhteyttä päätöksen tehneeseen syyttäjään ja kysyä perusteluista, jotka hänelle ovat jääneet epäselviksi. Tällöin asian- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 50 omaisen kanssa keskustellaan ja käydään päätöksen perusteluja läpi. Lisäksi muu- tama syyttäjä toi esiin, että mikäli asianomistajalla on avustaja, voi tämä tarvittaessa auttaa syyttämättäjättämispäätöksen perustelujen ymmärtämisessä. Valtakunnansyyttäjänvirastosta saatujen tietojen mukaan syyttämättäjättämistä ja syyttämättäjättämispäätöksen kirjoittamista käsitellään syyttäjän peruskoulutuksessa, johon kuuluvat Syyttäjän Startti (6 kk perehdytyspaketti) ja siihen liittyvä Uuden syyttä- jän päivät (2 pvä) sekä Syyttäjän työn ytimessä -koulutusohjelma (15 pvä), joka antaa kokonaiskuvan syyttäjän työstä. Nämä koulutukset ovat syyttäjille pakollisia. Rikoksen uhrin tiedonsaantia edistäneen työryhmän raportista antamassaan lausunnossa55 Val- takunnansyyttäjänvirasto toteaa, että syyttäjän peruskoulutukseen on pyritty lisää- mään syyttämättäjättämispäätösten sisältöön vaikuttavia aineksia, kuten juridista ar- gumentaatiota ja selväkielisyyden vaatimusten korostamista. Lisäksi valtakunnansyyt- täjä on antanut vuoden 2017 alusta voimaan tulleen ohjeen syyttämättäjättämispää- töksen laatimisesta ja sisällöstä56. Kainulaisen ja Saarikkomäen tutkimukseen57 osallistuneet väkivaltarikosten uhrit, joi- den tapauksessa syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, saivat kommen- toida päätöstä tutkijoille. Osa uhreista koki, että syyttämättäjättämispäätös oli petty- mys ja että päätös mitätöi uhrin kokemuksia. Toisaalta syyttämättä jättämistä saatet- tiin pitää oikeana ja perusteltuna ratkaisuna ja helpottavana sitä, että käsittelyä ei enää jatkettu tuomioistuimessa. Hyvien käytäntöjen työryhmä pitää tärkeänä ja hyvänä käytäntönä sitä, että syyttä- mättäjättämispäätös on selkeästi kirjoitettu ja hyvin perusteltu. Tästä huolimatta pää- töksen sisällön ymmärtäminen saattaa olla uhrille vaikeaa. Mikäli asianomistajalla on avustaja, voi tämä auttaa päätöksen läpikäymisessä. Päätöksestä saattaa käydä sel- ville, että rikoksen uskotaan tapahtuneen, mutta syytteen nostamiseksi ei ole riittä- västi näyttöä. Tämä voi olla hyvin merkityksellinen tieto uhrille, joka pohtii, uskotaanko häntä.58 Myös tukipalvelut tarjoavat apua syyttämättäjättämispäätöksen ja mahdollis- ten jatkotoimien läpikäymiseen. Työryhmä toteaa, että ainakin seksuaalirikoksia kos- kevien syyttämättäjättämispäätösten liitteeksi voisi laittaa tietoa tukipalveluista. Mikäli päätös lähetetään sähköpostitse, sähköpostiin voi lisätä linkin tukipalveluiden verkko- sivuille. 55 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2016. 56 Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö. Valtakunnansyyttäjän yleinen ohje. VKS:2016:6. 8.12.2016. 57 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 58 ”Syyttämättäjättämispäätös on kova paikka rikoksen uhrille”. Sami Liukkonen, RIKU-lehti 3/2017. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 51 Honkatukian haastattelema59 syyttäjä kertoi esittäytyvänsä seksuaalirikosten asian- omistajille oikeustalon aulassa ennen käsittelyn alkamista. Työryhmän tiedossa on, että joillakin syyttäjillä on tapana toimia näin. Työryhmä pitää tätä hyvänä käytäntönä. Työryhmä toteaa myös, että syyttäjä voi kertoa asianomistajalle ennen käsittelyn alka- mista mitä istunnossa pääpiirteittäin tapahtuu, etenkin niissä tilanteissa, joissa asian- omistajalla ei ole avustajaa. Työryhmän kuulema Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras mainitsi kuulemises- saan syyttäjästä, joka oli tarjonnut nuorelle asianomistajalle mahdollisuutta tutustua istuntosaliin etukäteen. Porras katsoi toiminnan olleen erityisen arvostavaa nuorta kohtaan. Myös Honkatukia nostaa omassa tutkimuksessaan esiin hyvänä käytäntönä sen, että syyttäjä esittelisi oikeussalin asianomistajalle ennen käsittelyä. Työryhmän kuulema Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Minna Sinkkonen mainitsi kuulemisessaan hyvänä esimerkkinä Länsi-Suomen syyttäjänvi- raston, jossa lapsiin kohdistuneet seksuaali- ja väkivaltarikokset on keskitetty syyttäjä- tiimille. Tiimiin kuului seitsemän syyttäjää vuonna 2016. Lapsiin kohdistuvat rikokset edellyttävät syyttäjältä erityistä ammattitaitoa, jonka kehittäminen ja ylläpito voidaan varmistaa Länsi-Suomen syyttäjänviraston kaltaisella järjestelyllä. Sinkkosen mukaan kukin seitsemästä syyttäjästä on vuorollaan osallistunut monialaiseen LASTA-työryh- mään ja hoitanut esillä olleet jutut. Sinkkonen toteaa, että on tarkoituksenmukaista kohdentaa lapsiin kohdistuneet pahoinpitely- ja seksuaalirikosjutut pienemmälle, osaavalle ja motivoituneelle syyttäjäryhmälle. Myös hyvien käytäntöjen työryhmä pitää juttujen keskittämistä hyvänä käytäntönä, koska tällöin myös osaamista saadaan kes- kitettyä. Syyttäjällä on keskeinen rooli esitutkinnassa tehtävässä asianomistajan suojelutar- peen arvioimisessa. Lain mukaan esitutkintaviranomaisen on kuultava syyttäjää erityi- sen suojelun tarpeesta ja suojelutoimenpiteiden tarpeellisuudesta, jos asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet tai rikoksen laatu sitä edellyttävät (ETL 11:9a). Lisäksi, jos suojeluntarpeen arviointi on laissa mainituista syistä tehtävä uudelleen, syyttäjä päät- tää uuden arvioinnin tekemisestä esitutkinnan päätyttyä. Koska suojelutarpeen arvi- ointeja koskeva tieto on kaiken kaikkiaan vielä niukkaa, ei työryhmällä ole tietoa siitä, miten aktiivisesti syyttäjää on kuultu esitutkinnassa arvioitaessa suojelun tarvetta. Työryhmä kuitenkin katsoo, että syyttäjät voisivat omalta osaltaan pyrkiä aktivoitu- maan suojelutarpeen arviointien suhteen. 59 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 52 Työryhmässä on noussut esiin hyvänä käytäntönä syyttäjän mahdollisuus kirjata toive esimerkiksi sermistä tai asian käsittelystä suljetuin ovin info-lehden lisäksi haasteha- kemukseen. Tällöin myös asianomistaja tulee tietoiseksi, että hänen esittämänsä toive on tuomioistuimen tiedossa. 2.5 Oikeudenkäynti 2.5.1 Kutsu oikeudenkäyntiin Käräjäoikeus kutsuu yleensä kaikki asianosaiset sekä todistajat oikeudenkäyntiin. Kai- nulaisen ja Saarikkomäen tutkimukseen60 osallistuneista väkivaltarikosten uhreista lä- hes kaikki kokivat saaneensa kutsun oikeudenkäyntiin riittävän ajoissa. Yli puolet vas- tanneista oli sitä mieltä, että he saivat etukäteen riittävästi neuvoja oikeudenkäyntiin valmistautumista varten. Avustajaa käyttäneet asianomistajat olivat muita useammin tyytyväisiä saamaansa neuvontaan. Honkatukian61 haastattelema tuomari kertoi, että hänen käräjäoikeudessaan on käy- tössä hyvä käytäntö: kutsun mukana asianomistajalle lähetetään esite, jossa kerro- taan muun muassa avustajasta, tukihenkilöstä, oikeusavusta ja käsittelyn etenemi- sestä. Uhrin tiedonsaantia vuosina 2015‒2016 käsitellyt oikeusministeriön työryhmä laati ehdotuksen ohjeiksi oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomistajalle. Ohjeiden vii- meisteleminen on toteutettu osana hyvien käytäntöjen työryhmän työtä. Työryhmä sel- vitti, minkälaisia kutsukirjeitä tuomioistuimet käyttävät asianomistajaa kuultavaksi kut- suttaessa. Tuomioistuinkyselyn yhteydessä käräjä- ja hovioikeuksia pyydettiin toimit- tamaan niiden käytössä olevat kutsut ja kutsujen liitteenä mahdollisesti olevat ohjeet. Yhdeksän tuomioistuinta lähetti käyttämiään kutsuja ja niiden liitteinä olevia ohjeita työryhmälle. Muutama vastaaja toi kyselyn avovastauksissa esiin tarpeen kutsujen mukana lähetettävien ohjeiden ja tiedotteiden yhtenäistämiselle ja päivittämiselle. Työryhmän ehdotus käräjäoikeuden kutsuun liitettäviksi yhtenäisiksi ohjeiksi oikeu- denkäyntiin kutsuttavalle asianomistajalle on liitteessä 3. Ohje on pyritty laatimaan mahdollisimman selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Siinä kerrotaan asianomistajan oikeu- desta käyttää oikeudenkäyntiavustajaa ja tukihenkilöä, oikeusavusta, oikeudesta saada korvausta matkakustannuksista ja ansionmenetyksestä, läsnäolovelvollisuu- 60 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 61 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 53 desta, oikeudenkäynnin järjestelyistä (mm. mahdollisuudet asianomistajan suojaa- miseksi esim. uhkailulta tai kuulemisesta aiheutuvalta ahdistukselta) sekä asian käsit- telystä. Jotkut käräjäoikeudet lähettivät työryhmälle niiden käyttämiä asianomistajalle tai muulle istuntoon kutsutulle tarkoitettuja lisäohjeita. Lisäohjeissa kerrotaan esimerkiksi pysäköintipaikoista, oikeustalolla tehtävästä turvatarkastuksesta, istuntosalien sijain- nista, korvauslomakkeesta, oikeustalon kahviosta/ruokalasta sekä saniteettitilojen si- jainnista. Työryhmä pitää tämän tyyppisiä, käytännön asioita ja neuvoja sisältäviä oh- jeita hyvänä tapana informoida uhria ja muita istuntoon kutsuttuja. Lisäohjeistus hel- pottaa käräjäoikeuteen saapumiseen ja siellä toimimiseen liittyvää valmistautumista ja voi vähentää mahdollista jännitystä. Hyvänä esimerkkinä ovat Oulun käräjäoikeuden lisäohjeet asianomistajalle (liite 4). Ohjeiden lisäksi jotkut käräjä- ja hovioikeudet lähettävät asianomistajalle kutsun mu- kana Rikosuhripäivystyksen esitteen. Esitteessä on RIKUn yhteystiedot ja siinä kerro- taan, miten RIKU voi auttaa ja tukea asianomistajaa tai todistajaa oikeudenkäyntiin valmistautumisessa ja oikeudenkäynnissä. Työryhmä pitää RIKUn esitteen lähettä- mistä asianomistajan kutsun mukana hyvänä käytäntönä, koska RIKUn tuottamat uh- ridirektiivin mukaiset tukipalvelut kuuluvat julkisen palveluvelvoitteen piiriin. On tär- keää, että RIKUn esite on ajan tasalla (esim. maksuttomat puhelinnumerot ja muut yhteystiedot). Työryhmän tiedossa olevat RIKU-esitteet olivat mustavalkoisia tulos- teita. Mahdollisuuksien mukaan voisi harkita painettujen, värillisten taskuesitteiden toi- mittamista käräjäoikeuksiin asianomistajille lähetettäväksi. Tällöin esite erottuisi muusta, kutsun mukana lähetettävästä viranomaismateriaalista. 2.5.2 Oikeudellinen avustaja Rikoksen uhrilla on oikeus käyttää oikeudenkäynnissä oikeudellista avustajaa ja tuki- henkilöä (OK 15:1, ROL 2:1a, ROL 2:3). Kainulaisen ja Saarikkomäen tutkimukseen62 vastanneista, oikeudenkäyntiin henkilökohtaisesti osallistuneista väkivaltarikosten uh- reista melkein 60 prosenttia kertoi käyttäneensä oikeudellista avustajaa oikeuden- käynnissä. Honkatukian tutkimukseen63 osallistuneista uhreista yli puolella (55 %) niistä, joihin kohdistunutta rikosta oli käsitelty käräjäoikeudessa, oli ollut oikeudellinen avustaja. Näiden tutkimusten valossa vaikuttaa siltä, että oikeudellisen avustajan käyttö on huomattavasti yleisempää oikeudenkäynnissä kuin esitutkinnassa. Avusta- jan käyttöä esitutkinnassa on käsitelty kohdassa 2.2.3. 62 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 63 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 54 Työryhmän tekemässä tuomioistuinkyselyssä kysyttiin, onko tuomioistuimessa usein tilanteita, joissa asianomistajalla ei ole avustajaa, vaikka hänellä olisi oikeus oikeu- denkäyntiavustajaan ROL 2:1a:n nojalla. Lisäksi pyydettiin kertomaan, miten tuomio- istuin toimii tilanteissa, joissa avustajaa ei ole. 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että tuomioistuimessa ei ole usein tilanteita, joissa asianomistajalla ei ole avustajaa, vaikka hänellä olisi oikeus oikeudenkäyntiavustajaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla. Vastauksissa todettiin, että tilanteissa, joissa avustajaa ei ole, tuomioistuin kehottaa asiaomistajaa hankkimaan avustajan tai hankkii sen hänelle. Työryhmän tietojen mukaan tuomioistuimissa on silti edelleen tilanteita, joissa vaka- vienkin rikosten asianomistat tulevat oikeudenkäyntiin ilman avustajaa. Eräässä tuo- mioistuinkyselyyn saadussa vastauksessa todetaan seuraavaa: ”On ehkä liioittelua sanoa, että sanottuja tilanteita olisi usein, mutta aika ajoin kuitenkin. - - Tyypillinen ti- lanne, jossa avustajaa ei ole, on perheen sisällä tapahtunut pahoinpitely, jossa asian- omistaja ei edes halua itselleen avustajaa. Seksuaalirikoksissa avustaja käytännössä aina on, samoin lapsiin kohdistuneissa rikoksissa.” Honkatukian64 haastattelemat asiantuntijat pitivät avustajan mukanaoloa rikosproses- sissa tärkeänä, varsinkin vakavissa rikoksissa. Haastateltavat kertoivat olevansa huo- lissaan, jos vähänkään vakavissa rikostapauksissa uhri on oikeudenkäynnissä ilman avustajaa. Tällöin uhrille voi aiheutua tarpeetonta kuormitusta, eikä asianosaisten pro- sessuaalinen tasavertaisuus välttämättä toteudu, etenkin jos vastaajalla on avustaja. Honkatukian tutkimuksessa oikeudellisen avustajan merkitys tuli esiin etenkin vahin- gonkorvauksiin liittyen. Avustajan tehtävänä on myös valmistella asianomistajaa oi- keudenkäyntiin ja informoida häntä prosessin kulusta. Avustaja voi ilmoittaa tuomiois- tuimeen uhrin mahdollisia tarpeita tai toiveita liittyen esimerkiksi erityisjärjestelyihin oi- keudenkäynnissä. Honkatukian mukaan syytteen hylkääminen oikeudenkäynnissä saattaa olla uhrille vaikea asia. Avustaja voi avata ja selittää asiaa uhrille oikeuden- käynnin jälkeen. Kuten kohdassa 2.2.2 on tuotu esiin, työryhmä pitää erittäin tärkeänä, että etenkin va- kavien rikosten uhreilla olisi oikeudellinen avustaja mahdollisimman varhaisessa vai- heessa rikosprosessia. Jos avustajaa ei ole hankittu vielä esitutkintavaiheessa, tulee avustajan hankkimisesta huolehtia hyvissä ajoin ennen asian käsittelyä tuomioistui- messa. Mikäli syyttäjä pitää avustajan määräämistä tarpeellisena, hän voi haasteha- kemuksen yhteydessä olevalla info-lehdellä esittää tuomioistuimelle avustajan mää- räämistä. Työryhmän tiedossa on myös tilanteita, joissa syyttäjä on ollut yhteydessä asianomistajaan ja kehottanut tätä hankkimaan avustajan. Työryhmä toteaa, että tar- 64 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 55 vittaessa avustajan hankkiminen olisi hyvä varmistaa viimeistään tuomioistuinvai- heessa esimerkiksi siten, että käräjäsihteeri soittaa asianomistajalle ja kehottaa tätä hankkimaan avustajan. Työryhmän laatimissa ohjeissa oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomistajalle (liite 3) kerrotaan oikeudesta käyttää avustajaa sekä tilanteista, joissa asianomistaja voi saada avustajan valtion varoista. Kutsu oikeudenkäyntiin ohjeineen tulisi lähettää asi- anosaisille hyvissä ajoin, jotta asianomistajalle jää kohtuullinen aika oikeudenkäyntiin valmistautumiseen ja oikeudenkäyntiavustajan hankkimiseen. 2.5.3 Tukihenkilö Kainulaisen ja Saarikkomäen tutkimukseen65 vastanneista väkivaltarikosten uhreista, jotka olivat osallistuneet oikeudenkäyntiin, vain viitisen prosenttia kertoi käyttäneensä oikeudenkäynnissä tukihenkilöä. Tutkijoiden mukaan tukihenkilölle olisi ollut tarvetta, sillä kyselyn avovastauksissa ilmeni, että oikeudenkäynnissä toimiminen ilman omaa tukihenkilöä saattoi muodostua raskaaksi kokemukseksi. Honkatukian tekemässä ky- selyssä66 kävi ilmi, että tukihenkilön mukana oleminen rikosprosessissa lisäsi uhrien tyytyväisyyttä. Kysely oli kohdennettu tukipalveluita käyttäneille uhreille. Työryhmän tekemässä tuomioistuinkyselyssä kysyttiin, onko tuomioistuimessa usein tilanteita, joissa asianomistajalla ei ole tukihenkilöä, vaikka hänellä olisi oikeus tuki- henkilöön ROL 2:3:n nojalla. Lisäksi pyydettiin kertomaan, miten tuomioistuin toimii tilanteissa, joissa tukihenkilöä ei ole. Lähes 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että tuomioistuimessa ei ole usein tilanteita, joissa asianomistajalla ei ole tukihenkilöä, vaikka hänellä olisi oikeus tukihenkilöön oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla. Tämä on ristiriidassa tutkimustiedon ja työryhmän käsityksen kanssa siitä, että tukihenkilön määrääminen ROL:n nojalla on harvinaista. Tuomioistuinkyselyssä muutama vastaaja totesi, että yleensä asianomistajalla on oi- keudellinen avustaja, minkä vuoksi oletetaan, että tarvetta tukihenkilölle ei ole. Avus- tajan ja tukihenkilön tehtävät ja roolit ovat kuitenkin erilaiset. Avustaja auttaa asian oi- keudellisessa käsittelyssä. Tukihenkilön tehtävä on olla uhrin henkilökohtaisena tu- kena ja auttaa häntä asian käsittelemiseen liittyvissä muissa kysymyksissä. Häkkänen-Nyholm67 toteaa, että moni oikeusprosessissa osallisena oleva kokee pro- sessin stressaavaksi ja ahdistavaksi. Sekä lapsilla että aikuisilla merkittävä stressiin 65 Kainulainen & Saarikkomäki 2014. 66 Honkatukia 2011. 67 Häkkänen-Nyholm 2017. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 56 vaikuttava tekijä on Häkkänen-Nyholmin mukaan tiedon puute siitä, mitä oikeuspro- sessin aikana ja erityisesti oikeudenistunnossa tapahtuu. Psyykkinen tuki oikeuspro- sessin eri vaiheissa ja henkilön hyvä valmistelu oikeuden istuntoon edistävät Häkkä- nen-Nyholmin mukaan psyykkistä hyvinvointia. Avustajan ja tukihenkilön käytöllä voi- daan nähdä olevan myös tällaisia hyötyjä. Kuten luvussa 2.2.4 todetaan, tukihenkilöä voi käyttää ja tosiasiallisesti myös käyte- tään ilman tuomioistuimen tekemää määräystä. Yleensä tästä ei aiheudu ongelmia, mutta työryhmän jäsenet ovat joskus törmänneet tilanteisiin, joissa ilman ROL:n no- jalla tehtyä määräystä toiminut tukihenkilö on poistettu oikeussalista, kun suullinen kä- sittely on päätetty toimittaa suljetuin ovin. Työryhmä pitää tukihenkilön käyttöä rikos- prosessissa hyvänä käytäntönä ja katsoo, että viranomaisten tietoisuutta tukihenkilön käyttämisen hyödyistä ja ROL 2:3 pykälän sisällöstä tulisi lisätä. Työryhmän laatimissa ohjeissa oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomistajalle (liite 3) kerrotaan oikeudesta käyttää tukihenkilöä. Tietoa tukihenkilön käytön mahdollisuu- desta on hyvä vahvistaa liittämällä kutsuun kyseiset ohjeet. 2.5.4 Oikeustalojen tilat, uhrin erityistarpeiden huomioiminen ja suojelutoimet oikeudenkäynnissä Uhridirektiivin 19 artiklan mukaan uhrilla on oikeus välttää rikoksentekijän kohtaami- nen tiloissa, joissa rikosoikeudellinen menettely käydään, jollei rikosoikeudellinen me- nettely edellytä tällaista kohtaamista. Lisäksi direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot huolehti- maan siitä, että uusissa tuomioistuintiloissa on erilliset odotustilat uhreja varten. Direk- tiivin johdanto-osan mukaan oikeusalalla toimivien käyttöön olisi asetettava mahdolli- simman laaja toimenpidevalikoima, jotta voidaan välttää aiheuttamasta uhrille tuomio- istuinkäsittelyn aikana ahdistusta erityisesti sen johdosta, että hän joutuu katsekontak- tiin rikoksentekijän tai tämän perheen tai rikoskumppanien taikka yleisöön kuuluvien kanssa. Johdanto-osassa suositellaan, että erityisesti tuomioistuinrakennuksissa ja poliisiasemilla otettaisiin käyttöön esimerkiksi erillisiä sisäänkäyntejä ja odotustiloja uhreja varten. Lisäksi johdannossa todetaan, että oikeudenkäynti tulisi mahdollisuuk- sien mukaan järjestää siten, että vältetään uhrin ja hänen perheenjäsentensä sekä ri- koksentekijöiden kohtaaminen, esimerkiksi kutsumalla uhrit ja rikoksentekijät kuulta- vaksi eri aikoina. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 57 Myös Euroopan neuvosto on tuomioistuinten tiloja ja koskevissa suosituksissaan68 ke- hottanut jäsenmaita varmistamaan, että rikosten uhreille on oikeustaloissa erilliset odotustilat. Työryhmän tekemässä tuomioistuinkyselyssä kysyttiin, käytetäänkö ta- lossa mahdollisuutta järjestää kulku sisään ja ulos sekä istunnon odottaminen niin, että asianomistaja ja vastaaja eivät kohtaa, mikäli asianomistaja pelkää tai on esittä- nyt toiveen, ettei halua nähdä vastaajaa. Yhtä käräjäoikeutta lukuun ottamatta kaikki kyselyyn vastanneet tuomioistuimet kertoivat kulkemisen ja odottamisen järjestyvän siten, ettei asianomistajan tarvitse kohdata vastaajaa. Käytännössä asianomistajan toive tai pyyntö voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että asianomistaja ja vastaaja odottavat istuntoa ja kulkevat eri paikoissa, sisääntulo oikeustaloon järjestetään eri ovesta tai eri aikaan, asianomistaja on läsnä vain oman kuulemisensa ajan tai vas- taaja voidaan sijoittaa asianomistajan kuulemisen ajaksi toiseen huoneeseen tai sa- liin, jonne on video- tai puhelinyhteys. Työryhmä toteaa, että käytännössä erillisten odotustilojen käyttö vaatii erikoisjärjestelyjä. Euroopan neuvoston tuomioistuinten tiloja koskevissa suosituksissa69 huomioidaan myös oikeustalojen esteettömyys. Suosituksissa todetaan, että henkilöt, joilla on liik- kumiseen liittyviä vaikeuksia, tulisi huomioida sekä siinä, miten oikeustaloon pääsee sisään, että siinä, miten talossa pystyy liikkumaan. Tuomioistuinkyselyssä kysyttiin, onko oikeustaloon/istuntopaikkaan esteetön sisäänpääsy ja pystyykö tiloissa liikku- maan esteettömästi. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet käräjä- ja hovioikeudet vastasi- vat, että taloon on esteetön sisäänpääsy ja että siellä pystyy liikkumaan esteettömästi. Yhdessä vastauksessa kerrottiin, että normaali kulkureitti istuntosaleihin ei ole estee- tön, mutta se pystytään järjestämään vartijan tai käräjäpäivystäjän avulla henkilökun- nan reittien kautta. Euroopan neuvoston suositusten mukaan esteettömyyden lisäksi oikeustaloissa tulisi huomioida myös näkö- ja kuulovammaiset henkilöt esimerkiksi huolehtimalla riittä- västä valaistuksesta ja opasteista sekä induktiosilmukoista. Tuomioistuinkyselyssä ky- syttiin, onko tuomioistuimessa/istuntopaikassa huomioitu näkö- ja kuulovammaiset asianomistajat, ja onko saleissa käytössä esimerkiksi teknisiä laitteita tai muita apuvä- lineitä. Noin puolet vastaajista kertoi, että käytössä on teknisiä laitteita tai muita apu- välineitä ja noin puolet, että laitteita tai apuvälineitä ei ole käytössä. Käytössä olevista laitteista mainittiin induktio- tai muut silmukat sekä tehostekuulokkeet. Vastausten pe- rusteella vaikuttaisi siltä, että etenkään näkövammaisia ei ole juurikaan huomioitu tuo- mioistuimissa/istuntopaikoissa. Työryhmä katsoo, että asiaan tulisi kiinnittää huo- miota. 68 Guidelines on the organisation and accessibility of court premises. European Commission for the Efficiency of Justice (CEPEJ). Council of Europe 2014. 69 mt. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 58 Kuten luvussa 2.2.5 todettiin, esitutkinnassa tulisi tehdä asianomistajan henkilökohtai- nen arviointi, eli ns. suojelutarpeen arviointi (ETL 11:9a). Arvioinnissa kuullaan syyttä- jää, joka kirjaa esityksensä suojelutoimiksi haastehakemuksen yhteydessä tuomiois- tuimelle toimitettavaan info-lomakkeeseen. Arvioinnin perusteella voidaan oikeuden- käyntiin esittää seuraavia suojelutoimenpiteitä: − asianomistajaa kuullaan pääkäsittelyssä vastaajan tai muun henkilön läsnä olematta (OK 17:51) − asianomistajaa kuullaan pääkäsittelyssä näkösuojan takaa (OK 17:51) − asianomistajaa kuullaan pääkäsittelyssä hänen henkilökohtaisesti läsnä olematta (OK 17:52) − asianomistajan kuuleminen toteutetaan katsomalla videotallenne (OK 17:24) − suullinen käsittely toimitetaan yleisön läsnä olematta (YTJulkL 15 §) − asianomistajan pyyntö asiakirjojen salassa pidettävyydestä (YTJulkL 10 §) − asianomistajan henkilötietojen salaaminen (YTJulkL 6 §). Työryhmän tekemässä tuomioistuinkyselyssä kysyttiin, millä tavoin esitutkinnassa teh- tävä suojelutarpeen arviointi näkyy tuomioistuimessa. Noin puolet vastaajista kertoi, että suojelutarpeen arviointi ei ole näkynyt juurikaan tai se on näkynyt harvoin tuomio- istuimessa. Kaikki hovioikeudet vastasivat näin. Niissä tuomioistuimissa, joissa suoje- lutarpeen arviointi oli näkynyt, tieto suojelutarpeista oli tullut pääasiassa syyttäjältä info-lehdellä tai erillisellä yhteydenotolla, tai suoraan poliisilta esitutkinnassa täytetyllä lomakkeella. Kyselyssä kysyttiin, onko tuomioistuimessa/istuntopaikassa käytössä sermejä tai nä- kösuojia asianomistajan kuulemiseksi siten, että tämä ei näe vastaajaa ja päinvastoin. 90 prosenttia vastaajista vastasi kysymykseen myöntävästi. Neljä vastaajaa, jotka kaikki Lapin käräjäoikeuden alueelta, kertoi, että sermejä tai näkösuojia ei ole käy- tössä. Kysymykseen siitä, saadaanko syyttäjän, asianomistajan tai tämän avustajan esittämä toive sermin/näkösuojan käytöstä istunnossa yleensä toteutettua, myöntä- västi vastasivat kaikki ne tuomioistuimet/istuntopaikat, joissa sermejä on saatavilla. Työryhmä pitää sermin tai näkösuojan käyttöä tarvittaessa hyvänä käytäntönä ja kat- soo, että kaikissa tuomioistuimissa ja istuntopaikoissa tulisi olla riittävästi sermejä/nä- kösuojia. Lisäksi kysyttiin, onko tuomioistuimessa/istuntopaikassa käytössä ns. pelkääjien sa- leja, jossa asianomistajaa voidaan kuulla siten, että muut salissa olijat eivät näe häntä. Tähän kysymykseen puolet vastasi myöntävästi ja puolet kieltävästi. Kaikissa OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 59 niissä tuomioistuimissa/istuntopaikoissa, joissa pelkääjien saleja on, syyttäjän, asian- omistajan tai avustajan esittämä toive pelkääjien salin käytöstä saadaan vastaajien mukaan toteutettua. Vastaukset sermejä ja pelkääjien saleja koskeviin kysymyksiin tukevat käsitystä, jonka Honkatukia70 sai asiantuntijoita haastatellessaan: Perustellut toivomukset pyri- tään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Vanhemmissa oikeustaloissa mahdolli- suudet ovat kuitenkin rajallisemmat. Tuomioistuimilta kysyttiin myös, mitä sellaisia asianomistajaryhmiä tuomioistuimessa tunnistetaan, joiden kuulemista voidaan oikeudenkäynnissä tukea erityistoimenpitein. Vastauksissa luetellut asianomistajaryhmät ja rikostyypit olivat pitkälti samoja kuin asi- anomistajan suojelutarpeen arviointiin käytettävässä lomakkeessa. Tämä viittaisi sii- hen, että tuomioistuimissa tunnistetaan hyvin erityistä tukea tarvitsevia asianomistaja- ryhmiä. Rikostyypeistä vastauksissa mainittiin seksuaalirikokset, vakavat väkivaltari- kokset, lähisuhdeväkivalta, järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa ja vainoaminen. Asianomistajaryhmistä mainittiin vammaiset (näkö-, kuulo- tai kehitysvamma), alaikäi- set, liikuntarajoitteiset, pelkäävät asianomistajat (uhkailu), vanhukset, suhteessa vas- taajaan alisteisessa asemassa olevat asianomistajat, fyysisesti tai psyykkisesti sairaat asianomistajat, vieraskieliset/tulkkausta tarvitsevat. Kyselyssä kysyttiin, käytetäänkö tuomioistuimessa/istuntopaikassa videoneuvottelu- laitteita asianomistajan kuulemiseksi siten, että hän ei ole käsittelyssä läsnä. Noin 80 prosenttia vastasi kyllä ja noin 20 prosenttia ei. Videoneuvottelulaitteita käytetään, jos kuultava on pitkän matkan päässä, sairas tai pelkää vastapuolta. Huomionarvoista on, että pitkät välimatkat mainittiin syyksi yhtä usein kuin asianomistajan pelko. Yhdessä vastauksessa todettiin, että videokuulemista ei ole käytetty lainkaan asianomistajan suojelemiseksi, vaan ainoastaan välimatkojen takia. Pääsääntöinen syy sille, miksi laitteita ei ole käytetty lainkaan, oli se, että istuntopaikassa ei ole videoneuvottelulait- teita. Yksi vastaaja sanoi, että kyseessä on asianomistajan luotettavuuden arviointia koskeva kysymys ja että videokuulemisiin on turvauduttu ainoastaan poikkeukselli- sissa tilanteissa. Työryhmä toteaa, että videoneuvottelulaitteita olisi hyvä olla riittävästi kaikissa istunto- paikoissa. Työryhmän tiedossa on, että joissakin tuomioistuimissa laitteita on liian vä- hän. 70 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 60 Lisäksi tuomioistuimilta kysyttiin, mitä muita hyviä käytäntöjä niillä on käytössä asian- omistajan tarpeiden huomioimiseksi rikosprosessissa. Vastauksissa mainittiin asian- omistajien suojelutarpeiden ja toiveiden huomioiminen mahdollisuuksien mukaan, kut- sun mukana lähetettävät ohjeet ja tiedotteet, aikataulutus ja mahdollisimman lyhyt odotusaika. Lisäksi mainittiin Visitor-hanke, jossa RIKUn vapaaehtoiset päivystäjät ovat paikalla oikeustalon aulassa asianomistajien ja todistajien tukemiseksi. Myös hyvien käytäntöjen työryhmä pitää istuntojen aikataulutusta ja mahdollisimman lyhyttä odotusaikaa hyvinä käytäntöinä. Työryhmän mukaan olisi hyvä, että istunnot, joissa käsitellään seksuaalirikoksia, ajoitettaisiin aamuun. Näin voidaan pyrkiä välttä- mään pitkiä odotteluaikoja. Lisäksi työryhmä pitää istuntojen tauotusta ja taukojen tar- joamista uhrin tarpeet huomioon ottavina hyvinä kuulemisteknisinä käytäntöinä. Honkatukian tutkimuksessa71 tuli ilmi, että esimerkiksi tuomareiden sensitiivisyys uh- reja kohtaan vaihtelee. Hyvänä käytäntönä Honkatukia nostaa esiin sen, että puheen- johtaja kertoo oikeuskäsittelyn aluksi prosessin etenemisestä asianosaisille, huolehtii vuorovaikutuksen asiallisuudesta ottaen huomioon asianosaisten haavoittuvuuden sekä luo olemuksellaan tilaisuuteen rauhallisen ilmapiirin. Huonoina esimerkkeinä Honkatukia mainitsee empatiakyvyn puutteen, komentelevan tyylin ja töksähtelevän asenteen, joka saattaa äärimmillään johtaa siihen, ettei asianomistajan kertomusta ole mahdollista kuulla. Hyvien käytäntöjen työryhmä pitää hyvänä käytäntönä sitä, että puheenjohtaja kertoo käsittelyn aluksi, mitä oikeudenkäynnissä tapahtuu ja keitä salissa on läsnä. Tuomari voi myös aluksi kysyä, ovatko asianosaiset olleet aiemmin osallisina rikosprosessissa. Jos asianosaisilla ei ole aiempaa kokemusta prosessista, voi tuomari lyhyesti käydä läpi, keitä salissa on ja mitä siellä tapahtuu. Työryhmä katsoo, että oikeuden puheen- johtajan hienotunteisuus ja asianosaisten arvostava kohtelu on osa hyvää prosessin- johtoa, joka edistää rikosprosessin sujuvuutta. Tuomioistuinkyselyn lopussa vastaajia pyydettiin kertomaan ideoita tai ajatuksia siitä, miten asianomistajan tarpeet voitaisiin käytäntöjä kehittämällä ottaa paremmin huomi- oon, tai muita kommentteja aiheeseen liittyen. Vastauksissa nousi esiin tarve ottaa ky- seiset asiat esiin jo oikeustalojen suunnitteluvaiheessa. Lisäksi mainittiin, että erityis- tarpeista on sitä helpompi huolehtia mitä aiemmin ne tulevat tuomioistuimen tietoon. Kolme vastaajaa nosti esiin, että asianomistajan tarpeiden huomioiminen on aina ta- pauskohtaista ja että sillä ei saa vaarantaa käsittelyn puolueettomuutta. Yhdessä vas- tauksessa kerrottiin, että asianomistajilta on tullut pyyntöjä "varmuuden vuoksi", ilman todellista konkreettista uhkaa, saada tulla kuulluksi pääkäsittelyssä vastaajan läsnä 71 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 61 olematta. Nämä vastaukset heijastelevat Honkatukian72 huomiota siitä, että uhrien hienovaraisen kohtelun saatetaan kokea vaarantavan asian puolueettoman ja neut- raalin käsittelyn. Myös viittaus konkreettiseen uhkaan saattaa viitata siihen, että psyykkisen tai henkisen uhan merkitystä kuulemiseen vaikuttavana seikkana ei vielä osata riittävästi arvioida. Honkatukia toteaa, että keskustelua uhrisensitiivisestä rikos- prosessista on lisättävä. Rikosten osapuolten ystävällinen ja hienovarainen kohtelu voi Honkatukian mukaan parhaimmillaan edistää uhrin selviytymistä, auttaa rikoksen selvittämisessä ja koko rikosprosessin sujuvassa etenemisessä. Tavoitteena on aina oikeudenmukainen oikeudenkäynti. 2.6 Lapsikeskeisen lähestymistavan edistäminen Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lap- selle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, tulee taata oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeu- dellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toi- mielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.73 Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivojen74 mukaan kaikkien las- ten oikeutta saada tietoa oikeuksistaan, käyttää heille sopivia oikeussuojakeinoja ja tulla kuulluksi menettelyissä, joihin he osallistuvat tai jotka vaikuttavat heihin, olisi kun- nioitettava. Jotta lasten osallistuminen olisi merkityksellistä, heidän näkemyksilleen olisi annettava asianmukainen painoarvo ottaen huomioon heidän kehitystasonsa ja mahdolliset kommunikaation rajoitukset. Lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivoissa todetaan myös, että työssään välittömästi lasten kanssa tekemisissä olevia ammatti- henkilöitä olisi koulutettava kommunikoimaan eri-ikäisten ja eri kehitysvaiheissa ole- vien lasten sekä erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten kanssa. Uhridirektiivi edellyttää lapsilähtöistä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon lapsen ikä, kypsyys, näkemykset, tarpeet ja huolenaiheet. Euroopan neuvoston lapsiystävälli- sen oikeuden suuntaviivojen mukaan lapsia olisi kohdeltava huolehtivasti, ymmärtä- 72 Honkatukia 2011. 73 YK:n lapsen oikeuksien sopimus. 74 Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. Eu- roopan neuvosto 2010. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 62 väisesti, oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti kaikkien menettelyjen ja oikeusasioi- den käsittelyjen aikana. EU:n perusoikeusviraston FRA:n lapsiystävällistä oikeuden- käyttöä koskevaan tutkimukseen75 vastanneiden lapsien mielestä lapsia oikeuspro- sesseissa kohtaavien ammattilaisten tulisi olla ystävällisiä, kohteliaita, empaattisia ja huomaavaisia. Heidän tulisi ottaa lapset ja lapsen tilanne vakavasti, puhua selkeästi ja kuunnella tarkasti. Lapsia ei tulisi esimerkiksi kuulemistilanteessa hoputtaa, vaan tilanne tulisi pitää mahdollisimman rauhallisena. Työryhmän kuulema Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras nosti esiin vastaavia asioita liittyen nuoriin rikoksen uhreihin. Hänen mukaansa on tärkeää, että tutkin- nassa/kuulustelussa nuorelle puhutaan selkeästi, riittävän yksinkertaisesti ja välttäen vaikeita sanoja. Nuorella ei yleensä ole kokemusta rikosprosessista, jolloin hänellä voi olla vääriäkin olettamuksia ja luuloja. Myös taukojen pitäminen tulisi lasten ja nuorten kohdalla erityisesti huomioida kuulustelussa. Oikeusministeriön tiedonsaantityöryhmän ehdotuksesta saaduissa lausunnoissa76 to- dettiin, että tiedottamisen tulee olla lapsiystävällistä huomioiden kehitystasoltaan ja iältään erilaiset lapset. Lausunnoissa tuotiin esiin, että tietoa rikosprosessista, uhrin oikeuksista ja tukipalveluista pitää antaa suoraan lapsille ja nuorille, heille sopivalla tavalla. Lausunnoissa ehdotettiin, että Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteessä huomioitaisiin lapset ja nuoret. Rikosuhripäivystyksen verkkosivuilla on nuorille suunnattu osio, joka sisältää run- saasti tietoa ja ohjeita nuorille ja nuorten parissa toimiville77. Sivustolta löytyy myös Rikosprosessitietoa nuorille rikoksen uhreille -opas. Alakouluikäisille ja tätä nuorem- mille lapsille rikosprosessia tai rikoksen uhriksi joutumista koskevaa materiaalia Suo- messa ei käytännössä katsoen juurikaan ole. Hyvien käytäntöjen työryhmä ei paneu- tunut lapsiystävällisen materiaalin käsittelyyn kovinkaan syvällisesti, vaan keskittyi sii- hen, miten olemassa olevaa materiaalia, kuten Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esi- tettä voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin (ks. luku 2.2.2). 2.6.1 Rikosprosessien kesto Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman sanoi kuulemisessaan, että prosessien pitkä kesto on suurin yksittäinen ongelma tapauksissa, joissa lapsi on joutunut rikok- sen uhriksi. Myös osa työryhmän jäsenistä on tuonut esiin, että lapsiin kohdistuvien 75 Child-friendly justice. Perspectives and experiences of children involved in judicial proceedings as victims, witnesses or parties in nine EU Member States. European Union Agency for Funda- mental Rights, 2017. 76 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2016. 77 www.nuoret.riku.fi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 63 rikosten käsittely rikosprosessissa kestää liian pitkään. Kirjallisesti kuultu Lapsiasia- valtuutettu toteaa ehdottaneensa vuoden 2017 vuosikirjassaan, että kiireellinen rikos- asioiden käsittely laajennetaan koskemaan lasta rikoksen uhrina. Niin ikään kirjalli- sesti kuultu Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras mainitsee lausunnossaan, että alaikäisten nuorten kohdalla rikosprosessi on lähes aina liian pitkä. Vaikka poliisin kuuleminen toteutuu nopeasti, Porras katsoo rikostutkinnan vievän kokonaisuutena kohtuuttoman kauan. Porras esittää, että jokaiseen rikosprosessin vaiheeseen olisi saatava ”takuuaika”, jonka sisällä prosessit on pystyttävä hoitamaan/käsittelemään. Samansuuntainen ehdotus tehdään lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköiden toi- mintaa käsittelevässä sosiaali- ja terveysministeriön raportissa78: ”Lainsäädäntöön olisi hyvä asettaa aikarajoja esimerkiksi tutkinnan suorittamiselle ja syyttämiselle”. Myös poliisikyselyyn vastanneet poliisit nostivat prosessien pitkän keston esiin ongel- mana. Vastauksissa todettiin, että tutkinta-ajat venyvät resurssipulan takia ja että pro- sessin pitkittyminen ei ole kenenkään edun mukaista. Myös käräjäoikeuden proses- sien todettiin olevan liian hitaita. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa säädetään, että tilanteissa, joissa vastaaja on alle 18-vuotias ja rangaistus rikoksesta, josta häntä syytetään, on yli kuusi kuukautta vankeutta, pääkäsittely on pidettävä viimeistään 30 päivän kuluessa asian vireilletulosta (ROL 5:13). Vastaavanlaista asian käsittelyn kiireellisyysvaatimusta ei ole silloin, kun asianomistaja on alle 18-vuotias. Työryhmä katsoo, että tavoitteena tu- lisi olla lapsiuhrin etu ja prosessiekonomiset seikat huomioon ottaen mahdollisimman lyhyt prosessin kesto oikeusturvaa vaarantamatta. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintaan, syyteharkintaan ja käräjäoikeuskäsittelyyn kohdentaa riittävästi resursseja. Poliisihallituksen ohjeen Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esi- tutkinnassa79 mukaan lapsen ollessa rikoksen asianomistajana esitutkintatoimenpiteet tulee käynnistää välittömästi. Ohjeessa todetaan myös, että koska lapsen kertomus saattaa jäädä ainoaksi näytöksi lapseen kohdistuneessa rikosepäilyssä, esitutkintatoi- menpiteet lapseen kohdistuneessa rikosepäilyssä tulee suorittaa viivytyksettä. Siitä, miten kyseistä ohjetta käytännössä eri poliisilaitoksilla noudatetaan tai pystytään nou- dattamaan, työryhmällä ei ole tietoa. 78 Selvitys Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta. Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittäminen terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 32/2018. 79 Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. Poliisihallituksen ohje 28.11.2013; 2020/2013/5071. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 64 Tilastotiedot80 tukevat työryhmän kuulemien asiantuntijoiden ja työryhmän jäsenten havaintoa siitä, että lapsiin kohdistuvissa rikoksissa prosessi kestää pitkään. Taulukossa 1 kuvataan käsittelyaikojen keskiarvoja kuukausina rikosilmoituksesta kä- räjäoikeuden tuomioon lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä. Muut rikosnimikkeet on valittu mukaan vertailun vuoksi. Taulukosta nähdään, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa käsittely- ajat ovat pääsääntöisesti pidemmät kuin esimerkiksi raiskauksissa ja törkeissä rais- kauksissa. Toisin kuin muissa taulukkoon 1 valituissa rikoksissa, lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa käsittelyaikojen keskiarvo on noussut vuodesta 2014 vuoteen 2017. Vuonna 2017 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaali- sen hyväksikäytön käsittely rikosilmoituksesta käräjäoikeuden tuomioon kesti keski- määrin lähes kaksi vuotta. Taulukko 1. Käsittelyaikojen keskiarvo kuukausina (rikosilmoitus → tuomio) päärikoksen ja ratkai- suvuoden mukaan Rikosnimike 2014 2015 2016 2017 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 19.3 20.3 22.7 22.7 Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 19.2 20.6 22.9 22.7 Raiskaus 18.0 17.2 19.4 18.9 Törkeä raiskaus 20.3 11.5 12.2 18.2 Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 21.6 16.7 21.9 21.8 Pahoinpitely 13.7 14.5 14.8 15.3 Törkeä pahoinpitely 16.4 15.4 15.4 14.3 Taulukossa 2 on kuvattu rikosprosessin eri vaiheiden kestojen keskiarvot kuukausina lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ja vertailun vuoksi eräissä muissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa. Taulukosta nähdään, että lähes kaikissa taulukkoon valituissa rikoksissa esitutkinta vie prosessissa keskimäärin eniten aikaa. Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa esitutkinnan keskimääräinen kesto on kuitenkin huomattavasti pi- tempi kuin muissa taulukossa esitetyissä rikoksissa. Syyteharkinta ja käräjäoikeus- käsittely sen sijaan eivät näyttäisi vievän lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa keskimäärin merkittävästi sen kauempaa kuin vertailuun valituissa muissa rikoksissa. 80 Prosessin kestoa kuvaavat tiedot on poimittu erikseen oikeushallinnon BO-XI-tietokannasta 14.8.2018. Poiminnan teki oikeusministeriön erityisasiantuntija Mikko Aaltonen. Myös muiden kuin tässä luvussa esitettyjen rikostyyppien käsittelyajoista löytyy tietoja Tuomiois- tuinten työtilastoja 2017 -julkaisusta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han- dle/10024/160698/OMTH_11_2018_Tuomioistuinten_työtilastoja_2017.pdf. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 65 Taulukko 2. Rikosprosessin eri vaiheiden kestojen keskiarvot kuukausina päärikoksen mukaan vuosina 2014‒2017 Rikosnimike Poliisi-syyttäjä* Syyttäjä- käräjäoikeus** Käräjäoikeus*** Yhteensä**** Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 10.6 4.8 5.6 21.1 Törkeä lapsen seksuaa- linen hyväksikäyttö 10.1 5.5 5.7 21.3 Raiskaus 6.6 4.9 7.0 18.5 Törkeä raiskaus 7.4 2.8 4.4 14.6 Pakottaminen seksuaali- seen tekoon 6.4 5.5 8.6 20.5 Pahoinpitely 5.9 3.4 5.3 14.5 Törkeä pahoinpitely 5.8 3.4 6.2 15.4 * Aika rikosilmoituksesta syyttäjälle ** Aika syyttäjältä vireilletuloon käräjäoikeudessa *** Käräjäoikeuden käsittelyaika **** Aika rikosilmoituksesta käräjäoikeuden ratkaisuun Taulukoissa 3 ja 4 kuvataan rikosprosessin eri vaiheiden kestojen keskiarvot kuukau- sina hovioikeuspiireittäin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sekä vertailun vuoksi pahoinpitelyissä ja törkeissä pahoinpitelyissä. Taulukko 3. Rikosprosessin eri vaiheiden kestojen keskiarvot kuukausina lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä hovioikeuspiireittäin vuo- sina 2014‒2017 Hovioikeuspiiri Poliisi-syyttäjä* Syyttäjä- käräjäoikeus** Käräjäoikeus*** Yhteensä**** Helsingin HO 8.7 5.4 7.0 21.1 Itä-Suomen HO 10.4 4.1 4.5 19.0 Rovaniemen HO 14.2 5.8 6.3 26.2 Turun HO 8.7 4.7 5.2 18.5 Vaasan HO 11.4 5.7 5.4 22.5 * Aika rikosilmoituksesta syyttäjälle ** Aika syyttäjältä vireilletuloon käräjäoikeudessa *** Käräjäoikeuden käsittelyaika **** Aika rikosilmoituksesta käräjäoikeuden ratkaisuun OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 66 Taulukko 4. Rikosprosessin eri vaiheiden kestojen keskiarvot kuukausina pahoinpitelyissä ja tör- keissä pahoinpitelyissä hovioikeuspiireittäin vuosina 2014‒2017 Hovioikeuspiiri Poliisi-syyttäjä* Syyttäjä- käräjäoikeus** Käräjäoikeus*** Yhteensä**** Helsingin HO 5.7 4.4 8.2 18.4 Itä-Suomen HO 4.9 2.2 3.7 10.8 Rovaniemen HO 6.3 4.9 5.5 16.7 Turun HO 5.5 2.2 4.3 12.0 Vaasan HO 7.1 3.3 4.1 14.5 * Aika rikosilmoituksesta syyttäjälle ** Aika syyttäjältä vireilletuloon käräjäoikeudessa *** Käräjäoikeuden käsittelyaika **** Aika rikosilmoituksesta käräjäoikeuden ratkaisuun Taulukosta 3 nähdään, että sekä esitutkinnan että koko prosessin keskimääräisissä kestoissa on suuria alueellisia eroja. Turun hovioikeuspiirissä rikosprosessi kesti vuo- sina 2014‒2017 lasten seksuaalisissa hyväksikäytöissä ja törkeissä lapsen seksuaali- sissa hyväksikäytöissä keskimäärin noin 18 kuukautta. Vastaava prosessi kesti Rova- niemen hovioikeuspiirin alueella keskimäärin noin 26 kuukautta. Esitutkintavaiheen keskimääräisissä kestoissa ero Helsingin/Turun ja Rovaniemen hovioikeuspiirin välillä oli viisi ja puoli kuukautta. Myös pahoinpitelyrikosten käsittelyn keskimääräisissä kestoissa havaitaan alueellisia eroja (taulukko 4). Erot ovat kuitenkin huomattavasti pienempiä kuin lapsiin kohdistu- vien seksuaalirikosten kohdalla. Taulukoista 3 ja 4 havaitaan myös, että keskimäärin pisimpään kestänyt rikosprosessi pahoinpitelyrikoksissa (Helsingin hovioikeuspiiri: 18.4 kk) on lyhyempi kuin keskimäärin lyhyin prosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaali- rikoksissa (Turun hovioikeuspiiri: 18.5 kk). Prosessien ja etenkin esitutkinnan pitkälle kestolle lapsiin kohdistuvissa seksuaaliri- koksissa samoin kuin prosessin keston alueellisille eroille on löydettävissä useita eri syitä. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset eivät välttämättä jakaannu tasaisesti ym- päri maata, jolloin joillakin alueilla jutut saattavat ruuhkautua. Jutut eivät myöskään ole keskenään samanlaisia. Myös sillä, miten lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinta on poliisissa järjestetty, saattaa olla vaikutusta esitutkinnan kestoon. Lisäksi lapsen kuu- leminen lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä poliisilaitoksen si- jaan saattaa pitkittää esitutkintaa. Myös edunvalvojan määräämiseen saattaa kulua pitkä aika. Esitutkinnan ja koko rikosprosessin pitkää kestoa lapsiin kohdistuvissa rikoksissa voi- daan pitää ongelmana. Koska prosessien kestoissa on suuria alueellisia eroja, ovat seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneet lapset eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 67 missä päin Suomea rikos on tapahtunut. Tätä voidaan pitää ongelmana oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta. Työryhmä katsoo, että edellä esitetyt karkeat tiedot prosessien kestoista lapsiin koh- distuvissa rikoksissa antavat aihetta selvittää asiaa tarkemmin. Työryhmän mielestä olisi syytä toteuttaa tutkimus, jossa selvitettäisiin syyt sille, miksi lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten käsittely ja etenkin esitutkinta kestää kauemmin kuin muiden vas- taavien rikosten. Lisäksi tulisi selvittää syyt alueellisille eroille lapsiin kohdistuvien sek- suaalirikosten käsittelyn kestossa. Työryhmä toteaa, että prosessien pitkittyessä on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että lapsi saa tarpeenmukaista tukea koko prosessin ajan. Myös tarvittavista suojelutoi- mista on huolehdittava läpi koko prosessin. 2.6.2 Esitutkinta lapsen ollessa asianomistajana Esitutkintalain mukaan alle 18-vuotiasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpi- teet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille. Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asi- antuntijan kanssa siitä, voidaanko alle 18-vuotiaaseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä. (ETL 7 §.) Lapsen kuuleminen Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja hyväksikäyttötapausten tutkinnassa monesti tärkein yksittäinen toimenpide on lapsen kuuleminen. Kuulusteltavan ollessa alle 15-vuotias on hänen huoltajallaan, edunvalvojallaan tai muulla laillisella edustajallaan oikeus olla läsnä kuulustelussa (ETL 14 §). Asianomistajan kuulustelu on tallennettava ääni- ja kuvatallenteeseen, jos kuulustelu- kertomusta on tarkoitus käyttää todisteena oikeudenkäynnissä eikä kuulusteltavaa tä- män nuoren iän vuoksi todennäköisesti voida kuulla henkilökohtaisesti oikeudenkäyn- nissä ilman, että siitä aiheutuu haittaa kuultavalle. Rikoksesta epäillylle on varattava mahdollisuus esittää kysymyksiä kuulusteltavalle. (ETL 4 §.) Vastakuulusteluoikeuden toteutumiseen liittyviä ongelmia käsitellään oikeudenkäyntiä koskevassa luvussa 2.6.3. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 68 Poliisihallituksen ohjeessa Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa81 todetaan, että lapsiin kohdistuneet väkivalta- ja seksuaalirikokset ovat aina vaativaa esitutkintaa, jolloin tutkinta tulisi suorittaa tiiminä tai parityöskente- lynä. Ohjeen mukaan lapsiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneiden tutkijoiden suoritetta- vaksi. Poliisihallituksen ohjeessa todetaan, että lapsen kuulustelun suorittaa tähän tehtä- vään perehtynyt tutkija. Virka-apupyynnön perusteella lapsen haastattelun saa suorit- taa lapsen haastatteluihin perehtynyt terveydenhuollon ammattihenkilö lasten ja nuor- ten oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä. Humpin ja Ellosen haastattelemat viranomaiset olivat sitä mieltä, että lapsen seksuaa- lista hyväksikäyttöä koskevissa tapauksissa lapsen kuulustelu on rikosprosessin jokai- sessa vaiheessa tärkein todiste tapahtuneesta. Lapsen kuulustelukertomuksen luotet- tavuutta myös arvioidaan läpi prosessin. Tämän vuoksi esitutkinnassa laadukkaasti tehty kuuleminen on ratkaisevassa roolissa.82 Muun muassa näytön saantiin liittyvien ongelmien vuoksi oikeusministeriö julkaisi vuonna 2013 Lapsi rikoksen uhrina -op- paan, joka on tarkoitettu vanhemmille ja huoltajille, joiden lapsen epäillään joutuneen väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi83. Poliisihallitus järjestää poliiseille lasten haastattelukoulutusta. Useissa tutkimuksissa, selvityksissä ja myös Lastenasiaintalo- eli LASTA-hankkeen84 raportissa on kuitenkin tuotu esiin, että lasten haastattelukoulutuksen käyneitä poliiseja ei ole Suomessa riit- tävästi, jotta lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta voitaisiin keskittää yksinomaan erikoiskoulutuksen käyneille poliiseille85. Työryhmän tekemään poliisikyselyyn vastanneista poliiseista yli puolet arvioi, ettei heidän laitoksellaan ole riittävästi lasten kuulustelukoulutuksen saaneita poliiseja. Myös Lapsiasiavaltuutettu on pitänyt uhridirektiivin täytäntöönpanoa koskevasta työryhmämietinnöstään anta- massaan lausunnossa erittäin tärkeänä, että poliisien koulutuksessa varmistetaan, 81 Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. Poliisihallituksen ohje 28.11.2013; 2020/2013/5071. 82 Humppi & Ellonen 2010. 83 https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/lapsirikoksenuhrina.html 84 LASTA-hankkeen tavoitteena oli luoda valtakunnallinen yhteistyömalli poliisille, syyttäjälaitok- selle, lastensuojelulle sekä somaattiselle ja psykiatriselle sairaanhoidolle tilanteissa, joissa epäil- lään, että lapsi on joutunut pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. LASTA-mal- lissa on kaksi vaihetta. Ensin kerätään olennaista tietoa esitutkinnan ja lastensuojelun selvityksen tueksi. Toisessa vaiheessa viranomaiset kokoontuvat yhteen arvioimaan lapsen tilannetta. LASTA-mallin ydin muodostuu tiedon jakamisen ja monialaisen yhteistyön lisäksi viranomaispro- sessien koordinoinnista ja viranomaisten välisestä konsultaatiosta. Tavoitteena on lapsen edun varmistaminen. 85 Sinkkonen & Mäkelä 2017. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 69 että erityisen perehdytyksen saaneita tutkijoita on riittävästi koko maan laajuisesti. Hy- vien käytäntöjen työryhmän kuulema oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman totesi, että Poliisihallituksen haastattelukoulutuksen jatkuvuus ja rahoitus tulisi varmistaa, koska koulutus näkyy sen käyneiden poliisien tekemien haastattelujen laadussa. Kou- lutukseen liittyviä kysymyksiä käsitellään tarkemmin luvussa 3. Poliisihallituksen ohjeen mukaan lapsen kuuleminen tulisi tehdä tilassa, jossa on sopi- vat laitteet kuulustelun tallentamista varten, mahdollisuus seurata kuulustelua toisesta huoneesta ja joka muutoinkin on sopiva lapsen kanssa työskentelyyn. Ellosen ja Ran- taeskolan mukaan86 Suomessa lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan kuulemistilat ovat pääsääntöisesti asianmukaiset, mutta esimerkiksi Sinkkonen ja Mäkelä87 totea- vat, että lapsia ei aina kuulla lapsiystävällisissä tiloissa. Samoin työryhmän kuulema oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman kertoi, että joillakin poliisilaitoksilla tilat ovat puutteelliset ja lapsia kuullaan ankeissa olosuhteissa. Työryhmä toteaa, että myös joidenkin muiden haavoittuvien uhriryhmien kohdalla on tarpeen kiinnittää huomiota kuulustelutilaan. Joissakin tilanteissa saattaa olla perus- teltua suorittaa kuulustelut uhrille tutussa ympäristössä poliisiaseman sijaan, jos ti- lanne sen sallii. Näin poliisi myös toimii, eli kuulustelu voidaan tilanteesta riippuen suorittaa esimerkiksi sairaalassa tai oppilaitoksessa. Työryhmä pitää tätä hyvänä käy- täntönä. Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan keskittäminen ja viranomaisyhteistyö Työryhmä kuuli kirjallisesti kehittämispäällikkö Minna Sinkkosta Terveyden ja hyvin- voinnin laitokselta liittyen lapsia koskeviin erityiskysymyksiin rikosprosessissa. Sinkko- sen mukaan LASTA-hankkeen aikana tuli selväksi, että lapsen kannalta olisi hyvä siir- tää kaikki poliisin suorittama tutkinta keskitettyihin erikoistuneisiin yksiköihin. Sinkko- nen toteaa, että lasten haastattelu vaatii erityistä osaamista, johon kouluttautuminen on mielekästä vain, jos haastatteluja on kohtuullinen määrä. Erilaisiin rikoksiin erikoistuneet ryhmät, juttujen keskittäminen sekä pari- tai ryhmä- työskentelyn mahdollisuus lapsiin kohdistuneissa rikoksissa nousi esiin myös työryh- män tekemän poliisikyselyn avovastauksissa, kun vastaajilta kysyttiin hyvistä käytän- 86 Ellonen & Rantaeskola 2016. 87 Sinkkonen & Mäkelä 2017. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 70 nöistä asianomistajan erityistarpeiden huomioon ottamiseksi. Myös palkitsemismenet- tely mainittiin keinona saada useampia poliiseja kiinnostumaan lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkinnasta. Erikoistuneille tutkijoille keskitetty tutkinta tuli esiin myös Julia Korkmanin kuulemi- sessa. Hän sanoi, että poliisin toimintaa tukee merkittävästi se, että poliisilaitoksella on erillinen tutkintaryhmä, joka on keskittynyt lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Korkman peräänkuulutti myös työpari- tai tiimityöskentelyn mahdollisuutta sekä erikoistumisesta saatavaa palkanlisää, jolla voitaisiin sitouttaa päteviä tutkijoita välillä hyvinkin raskaa- seen työhön. Korkman totesi, että nämä asiat edellyttäisivät Poliisihallituksen ohjeis- tusta. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköiden toimintaa kartoittaneessa sosiaali- ja terveysministeriön raportissa88 todetaan, että poliisitoiminnan olisi hyvä organisoitua niin, että kaikkea lapsiin kohdistuvaa väkivaltarikostutkintaa hoitaisivat keskitetysti asi- aan lisäkoulutusta saaneet poliisit. Myös hyvien käytäntöjen työryhmä pitää lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan keskittämistä näihin rikoksiin erikoistuneisiin yksiköihin hyvänä käytäntönä. Tutkinnan keskittämistä on monella poliisilaitoksella jo tehtykin. Korkman nosti kuulemisessaan esiin tarpeen poliisin ohjeistukselle koskien lieviä lap- siin kohdistuneita väkivaltaepäilyjä. Kyseisten epäilyjen tutkinnassa on Korkmanin mukaan vaihtelevia käytäntöjä eri puolilla maata. Korkmanin mielestä olisi tärkeää pystyä seulomaan massasta vakavimmat tapaukset ja välttämään lasten, perheiden ja oikeusjärjestelmän kuormittamista niillä tapauksilla, joiden vieminen rikosprosessiin ei ole kenenkään etu. Seulonta tulisi tehdä kokonaisvaltaisesti ja lapsen etua pohtien syyteharkintavaiheessa moniammatillisesti (lähinnä poliisi, syyttäjä, lastensuojelu). Korkman kertoi seulontatyöstä olevan hyviä malleja esimerkiksi Hämeenlinnan ja Hel- singin poliisilaitoksilla, mutta peräänkuulutti valtakunnallista ohjeistusta. Työryhmän tiedossa on, että Espoossa on kehitetty paikallinen malli, jossa tutkinnan- johtaja, syyttäjä, sosiaalitoimen edustaja ja HUS:n edustaja kokoontuvat kerran vii- kossa ja käyvät läpi kaikki lapsiin kohdistuvia rikoksia koskevat ilmoitukset läpi. Ta- paamisessa kartoitetaan lapsen ja perheen tilanne (eri viranomaisten tiedot, lasten- suojelutausta, aiemmat rikosilmoitukset jne.) ja pohditaan, lähdetäänkö asiaa edistä- mään rikosprosessissa vai ei. Jos todetaan, että asiassa käynnistetään tutkinta, teh- dään alustava tutkintasuunnitelma. Syyttäjänä jutussa toimii se syyttäjä, joka on ollut läsnä alkupalaverissa. Tarvittaessa poliisi ja syyttäjä ovat yhteydessä myös tutkinnan 88 Selvitys Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta. Lapsiin kohdistuvien väkivaltarikosten selvittäminen terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 32/2018. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 71 aikana. Työryhmän tietojen mukaan malli on tehostanut käytännön viranomaisyhteis- työtä ja lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintaa. Työryhmä pitää tätä hyvänä esimerk- kinä kohtuullisen kevyesti organisoitavasta toiminnallisten käytäntöjen kehittämisestä. Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköiden toimintaa ja kehittämisehdotuksia kar- toittaneessa raportissa89 tuodaan esiin, että sekä poliisilla että sosiaaliviranomaisella olisi hyvä olla velvoite ja oikeus koota monialainen arviointiryhmä lapseen kohdistu- vien väkivaltarikosepäilyjen pohtimiseksi. Näin varmistettaisiin, että yksittäisen työnte- kijän tekemä harkinta ei määritä lapsen tilanteen selvittämistä. Raportissa todetaan, että lasten oikeuspsykiatrian yksiköissä tehtävä seulatyöskentely on askel tähän suuntaan ja että sen valtakunnallinen yhtenäistäminen vaatii kehittämistyötä sekä lin- jauksia. Lastenasiaintalo- eli LASTA-hanke päättyi vuoden 2016 lopussa. LASTA-mallin kehit- täminen jatkuu osana Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE) vuosina 2016–2018. Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala kehittävät LASTA-mallia osana LAPE-ohjel- maa. Varsinais-Suomessa LASTA-mallia jatketaan THL:n Minna Sinkkosen mukaan ainakin vuoden 2018 loppuun suoraan jatkona alueella pilotoidulle LASTAlle. Sinkko- sen mukaan LASTA-mallin alueellisen kehittämisen lisäksi tarvitaan jatkossakin valta- kunnallista ohjausta ja seurantaa, jossa kaikki keskeiset viranomaistahot ovat edustet- tuina (oikeusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Poliisihallitus, Valtakunnansyyttäjänvirasto). Näin saataisiin varmistettua yhteisen valtakunnallisen toimintamallin viimeistely. Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat jo keväällä 2017 esittäneet tämäntyyppisen ohjausryhmän pe- rustamista, mutta toistaiseksi asia ei ole edennyt. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on asettanut syksyllä 2018 poikkihallinnollisen oh- jausryhmän ohjaamaan ja seuraamaan lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyötä Suomessa vuosina 2018‒2025. Ohjausryhmä toimii osana lasten ja nuorten turvalli- suuden edistämisen ohjelmaa. Ohjausryhmälle on laadittu alustava työsuunnitelma kesäkuussa 2018. Työsuunnitelmassa ei kuitenkaan mainita LASTA-mallia lainkaan, joten raportin kirjoittamisvaiheessa alkusyksyllä 2018 oli epäselvää, onko ohjausryh- män tarkoitus toimia myös LASTA-toimintamallin valtakunnallistamisen ohjausryh- mänä, tai onko ohjausryhmän tarkoitus ottaa kantaa LASTA-mallin valtakunnallistami- seen. 90 89 mt. 90 EU:n rahoittamassa PROMISE 2 -hankkeessa pyritään vahvistamaan moniammatillista yhteis- työtä sen varmistamiseksi, että väkivallan uhriksi joutuneet lapset saavat asiansa käsitellyksi lap- siystävällisesti, asiantuntevasti ja tehokkaasti esimerkiksi Lastenasiaintalo-typpisessä toiminta- mallissa. Osana hanketta on julkaistu Barnahus-laatustandardit: http://www.childrenatrisk.eu/pro- mise/wp-content/uploads/FI_StandardsSummary_FINAL.pdf. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 72 Työryhmä katsoo, että LASTA-hankkeessa on tehty hyvää kehittämistyötä ja luotu toi- mivia rakenteita, mutta kehittämistyötä ei ole saatu hyödynnettyä ja levitettyä riittävän laajasti ja tehokkaasti. Työryhmä toteaa, että LASTA-malli on yksi mahdollinen tapa järjestää lapsiin kohdis- tuneiden väkivalta- ja seksuaalirikosten käsittely. Toisaalta joillakin paikkakunnilla on muita toimivia viranomaisyhteistyön muotoja. Työryhmä katsoo, että tilanteissa, joissa lapsen epäillään joutuneen väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi, keskeistä on var- mistaa viranomaisyhteistyö ja osaamisen keskittäminen poliiseille ja syyttäjille, jotka ovat erikoistuneet näihin rikoksiin. Työryhmän mukaan tarkoituksenmukaista on hyö- dyntää olemassa olevia rakenteita ja jo olemassa olevaa yhteistyötä esimerkiksi yli- opistosairaaloiden kanssa. Tärkeää on taata lapsen ikä ja mahdolliset erityistarpeet huomioiden lapsiystävällinen kuuleminen lasta lähellä, lapsiystävällisissä tiloissa, ta- pausten mahdollisimman nopea käsittely sekä lapsen tarvitseman avun ja tuen var- mistaminen ja seuranta. Lisäksi työryhmä toteaa, että lapsiin kohdistuvia rikoksia kos- kevat viranomaisohjeet tulisi saattaa nykyistä paremmin käyttöön valtakunnallisesti. 2.6.3 Edunvalvonta Edunvalvontaa koskeva lainsäädäntö ja edunvalvonnan järjestäminen käytännössä Edunvalvonta on asia, joka tulee huomioida, kun puhutaan lapsista rikoksen uhrina ja lapsista rikosprosessissa91. Lapselle on määrättävä edunvalvoja esitutkintalain nojalla rikosasian esitutkintaa varten, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunval- voja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa (ETL 4:8). Tällainen tilanne syntyy silloin, kun huoltajaa tai tämän läheistä epäillään lap- seen kohdistuneesta rikoksesta. Edunvalvojan määräys on voimassa sen rikosasian käsittelyn loppuun asti, jonka esitutkintaa varten määräys on annettu. Edunvalvojan määrää tuomioistuin ja eräissä tapauksissa sen voi määrätä myös maistraatti. Edunvalvojan sijaisen hakemisessa lastensuojeluasiaan sovelletaan ensisijaisesti las- tensuojelulakia. Lastensuojeluasiassa edunvalvojan sijainen määrätään, jos on perus- teltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi (Lastensuojelulaki 22 §). 91 Myös täysi-ikäinen rikoksen uhri saattaa tarvita edunvalvojan esimerkiksi tilanteessa, jossa uhri on älyllisesti kehitysvammainen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 73 Esitutkintalain ja lastensuojelulain lisäksi edunvalvonnasta säädetään holhoustoimi- laissa. Holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pi- tää huolta taloudellisista asioistaan. Vajaavaltaisen taloudellisia ja muita holhoustoimi- laissa tarkoitettuja asioita hoitaa edunvalvoja. (Laki holhoustoimesta 1 §, 3 §.) Edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. Holhoustoimilain mu- kaan edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään sopiva henkilö, joka antaa tähän suostumuksensa. Sopivuutta arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon edunval- vojaksi esitetyn taito ja kokemus sekä tehtävän laatu ja laajuus. (Laki holhoustoimesta 5 §.) Hallituksen esityksessä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi todetaan, että edunvalvojana rikosasiassa voi olla lapsen asioihin perehtynyt asian- tuntija tai lainopillisen koulutuksen saanut henkilö (HE 222/2010). Tuomisen92 mukaan edunvalvonnan määräytymisen juridinen perusta on moniulottei- nen ja lapsen edunvalvontaan liittyvät ongelmat ovat nousseet esiin poliisihallinnossa. Edunvalvonta voidaan järjestää monin eri tavoin ja siitä, mikä on paras tai tarkoituk- senmukaisin tapa järjestää edunvalvonta käytännössä, on olemassa eri näkemyksiä. Tuominen nostaa lasten edunvalvontaprosessia esitutkinnan näkökulmasta käsittele- vässä käsikirjassaan esiin ns. tandem-mallin, jossa edunvalvojana ja oikeudenkäyn- tiavustajana toimivat eri henkilöt, jolloin edunvalvojaksi voidaan määrätä esimerkiksi lastensuojelun viranomainen ja lapsen oikeudenkäyntiavustajaksi julkinen oikeus- avustaja, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja tai asianajaja. Tuomisen mukaan lap- sen edunvalvonnan haasteellisuus ja toisaalta rikosprosessin vaativuus sekä edunval- vojan ja oikeusavustajan tehtäviin vaadittava asiantuntemus puhuvat sen puolesta, että tehtäviä ei yhdistetä yhden henkilön vastuulle. Työryhmän kirjallisesti kuulema Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija Jaana Tervo on lausunnossaan samoilla linjoilla. Hän kertoo tandem-mallista olevan hyviä kokemuksia alueilta, joilla sitä käytetään. Tervo toteaa, että käytännössä enää ei pitäisi olla tilanteita, joissa sama henkilö toimii sekä edunvalvojana että oikeusavustajana. Poliisihallituksen ohjeessa Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa93 todetaan edunvalvojasta muun muassa seuraavaa: ”Kun lapsen huol- tajaa tai tälle läheistä henkilöä epäillään lapseen kohdistuneesta rikoksesta, käynnis- tyy rikosprosessin lisäksi yleensä lastensuojeluprosessi. On tarkoituksenmukaista, 92 Tuominen 2014. 93 Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. Poliisihallituksen ohje 28.11.2013; 2020/2013/5071. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 74 että sama edunvalvoja edustaa lasta sekä lastensuojeluasiassa että rikosasiassa. Ri- kosasiassa lapsi tarvitsee oikeusavustajan, jonka edunvalvoja voi hänelle hakea.” Myös Lastensuojelun käsikirjassa94 todetaan olevan tarkoituksenmukaista, että sama edunvalvoja edustaa lasta sekä lastensuojeluasiassa että rikosasiassa. Käsikirjan mu- kaan ”Rikosasiassa lapsi tarvitsee myös oikeusavustajan, jonka edunvalvoja voi hä- nelle hakea. Kun lapsella on sekä edunvalvoja että oikeusavustaja, tulee heidän tehdä tiivistä yhteistyötä, jotta lapsen mielipide ja etu tulisivat huomioiduksi parhaalla mahdollisella tavalla myös oikeudessa.” Ellosen ja Rantaeskolan95 mukaan yleinen käytäntö on se, että lapselle määrätty edunvalvoja toimii myös tämän oikeusavustajana. Tandem-malli on heidän mukaansa vaihtoehtoinen toimintatapa, jota käytetään harvemmin. Ellonen ja Rantaeskola ovat sitä mieltä, että yksiselitteistä vastausta siihen, kumpi malleista on enemmän lapsen edun mukainen, ei ole. Heidän mukaansa kussakin yksittäisessä tapauksessa edun- valvojan ja oikeudenkäyntiavustajan henkilön määrittäminen saman tai eri henkilöiden tehtäviksi tulee arvioida tapauskohtaisesti ja lapsen etu huomioiden. Lähtökohtana on kuitenkin pidettävä molemmissa malleissa, että lapsen edunvalvojana toimiva henkilö on saanut asianmukaisen koulutuksen edunvalvontatehtäviin ja on tietoinen vastuus- taan. Hyvien käytäntöjen työryhmä toteaa, että rikosprosessin onnistumisen näkökulmasta keskeistä on, että lapselle hankitaan edunvalvoja ja/tai oikeudenkäyntiavustaja mah- dollisimman varhaisessa vaiheessa. Jos käytössä on tandem-malli, tulee huolehtia siitä, että edunvalvojan lisäksi lapsella on oikeudenkäyntiavustaja. Näin varmistetaan prosessissa tarvittava juridinen osaaminen. Työryhmän tietojen mukaan edunvalvojan määräystä haetaan tai se saadaan usein vasta sitten, kun lapsi on jo kuultu esitutkin- nassa. Se, että lasta kuullaan esitutkinnassa ilman edunvalvojan ja/tai avustajan läs- näoloa, voi olla uhrin oikeuksien toteutumisen ja rikosprosessin sujuvuuden kannalta ongelmallista. Työryhmä katsoo, että poliisin tietoisuutta niiden tilanteiden tunnistamiseksi, joissa edunvalvojaa tarvitaan, tulisi parantaa. Poliisi on keskeisessä roolissa siinä, että edunvalvoja saadaan hankittua riittävän varhaisessa vaiheessa. Ellonen ja Rantaes- kola96 ovat sitä mieltä, että edunvalvojan määräämistä koskevaan menettelyyn tulisi ryhtyä jo silloin, kun rikosepäily tulee viranomaisten tietoon. Tilanteissa, joissa edun- valvojan määräämisellä on erityinen kiire eikä asiaa voida viivyttää, voidaan edunval- 94 https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-edunvalvonta 95 Ellonen & Rantaeskola 2016. 96 Ellonen & Rantaeskola 2016. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 75 voja määrätä väliaikaisena, ilman huoltajien kuulemista. Ellonen ja Rantaeskola pitä- vät tätä tapaa suositeltavana tutkinnan turvaamisen näkökulmasta. Tuominen97 to- teaa, että väliaikaismääräystä haettaessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota hake- muksen perusteluihin ja tuoda esiin ne seikat, joiden vuoksi edunvalvoja tulisi määrätä huoltajia kuulematta. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi tarve saada lapsi kuul- tua tai tarve saada kannanotto siihen, voidaanko lapselle tehdä somaattisia tutkimuk- sia. Kuten edellä on tuotu esiin, lasten edunvalvontatilanteissa voidaan soveltaa kolmea eri lakia. Lisäksi tilanteissa, joissa lapsi on joutunut esimerkiksi seksuaalirikoksen tai perheväkivallan uhriksi ja käytössä on tandem-malli, voidaan lapselle määrätä oikeu- denkäyntiavustaja valtion varoista, jolloin sovelletaan lakia oikeudenkäynnistä rikos- asioissa. Ellonen ja Rantaeskola toteavat, että rikosoikeudellisesta näkökulmasta edunvalvojan määräämiseen liittyvää haastetta lisää se, että säännöksiä ei ole kirjoi- tettu rikosoikeudellisesta näkökulmasta, vaan rikosprosessin yhteydessä sovelletaan säännöksiä, jotka on kirjoitettu lastensuojelullisesta (lastensuojelulaki) ja perheoikeu- dellisesta (holhoustoimilaki) näkökulmasta. Hyvien käytäntöjen työryhmässä on noussut esiin ongelmia käytännön edunvalvonta- tilanteisiin liittyen. Kuten edellä on mainittu, saattaa edunvalvojan määräämistä koske- van päätöksen saaminen kestää niin kauan, että lapsen kuuleminen on ehditty tehdä ennen kuin lapsella on edunvalvoja. Väliaikaismääräyksen hakeminen on yksi ratkaisu näihin tilanteisiin. Myös korvausten hakemiseen liittyen on havaittu epäselvyyksiä. Esitutkintalain nojalla tehty edunvalvojan määräys on voimassa rikosasian käsittelyn loppuun asti, mikä tarkoittaa sitä, että edunvalvoja ei voi hakea tai vastaanottaa lap- selle tuomittuja korvauksia eikä myöskään avata tiliä lapsen nimissä. Työryhmän tie- dossa on tilanteita, joissa on ollut epäselvää, kuka korvauksia hakee ja mille tilille ne maksetaan. Edunvalvonnassa havaituista käytännön ongelmista johtuen työryhmä ehdottaa edun- valvontakokonaisuutta ja siinä ilmeneviä ongelmia kartoittavan selvityksen tekemistä. Edunvalvonnan koordinointi ja toiminnan kehittäminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntija Jaana Tervo kertoo lausunnos- saan, että lastensuojelualan järjestöt saivat Raha-automaattiyhdistykseltä (nyk. STEA) rahoituksen lasten edunvalvonnan kehittämiseksi vuosina 2005‒2012. Pelas- takaa Lapset ry johti hanketta. Hankkeelle haettiin jatkorahoitusta, mutta RAY:n mu- kaan valtion tuli ottaa vastuu asiassa. Lastensuojelun edunvalvonnan koordinaatio 97 Tuominen 2014. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 76 aloitettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa vuonna 2014. Työn tueksi asetettiin Lastensuojelun edunvalvonnan kansallinen koordinaatioryhmä vuosille 2014‒2015. Koordinaatioryhmä tarkasteli pääasiassa lastensuojelulain mukaista edunvalvontaa, mutta sivusi myös rikosprosessiin liittyvää edunvalvontaa. THL:llä ei ole ollut mahdolli- suutta jatkaa edunvalvontaan liittyviä tehtäviä vuoden 2015 jälkeen. Tervo nostaa lausunnossaan suurimmaksi lasten edunvalvontaa koskevaksi ongel- maksi sen, että puuttuu valtakunnallinen ja alueellinen vastuutaho, joka koordinoisi ja kehittäisi toimintaa. Valtakunnallisen ja alueellisen tason työn puuttumisesta aiheutuu Tervon mukaan useita ongelmia. Ensinnäkin edunvalvojakoulutuksen sisältöä ei ole kansallisesti määritelty eikä mikään taho vastaa säännöllisten koulutusten järjestämi- sestä. Myös hyvien käytäntöjen työryhmä katsoo, että edunvalvojien koulutuksessa on puutteita, mikä johtaa osaamisvajeeseen etenkin rikosprosessissa. Toisekseen edun- valvojista ei ole valtakunnallista rekisteriä, mutta Tervon mukaan on muodostunut kuva, että alueellisesti painotetaan erilaisia koulutustaustoja ja orientaatioita. Kolman- neksi Tervo toteaa, että THL:n käsityksen mukaan lakia lasten kanssa työskentele- vien rikostaustan selvittämisestä ei voida soveltaa edunvalvojiin, jotka eivät toimi ke- nenkään työnantajan palveluksessa tai ovat yrittäjiä. Tervon mukaan alueellisella koordinaatiolla voitaisiin vahvistaa edunvalvojien toiminnan jälkikäteistä valvontaa. Edellä mainituista syistä Tervo esittää, että Suomeen nimettäisiin valtakunnallinen ja alueellinen vastuutaho koordinoimaan ja kehittämään lasten edunvalvontaa. Tervo to- teaa, että aluetoiminnan osalta oikeana toimijana voidaan pitää joko sosiaalialan osaamiskeskuksia, tulevia maakuntia tai LAPE-ohjelmassa kehitettäviä osaamis- ja tukikeskuksia. Työryhmä toteaa, että Tervo käsittelee lausunnossaan pääasiassa lastensuojelun edunvalvontaan liittyviä kysymyksiä. Tervon ehdottamalla edunvalvonnan koordinoin- nilla ja kehittämisellä voisi työryhmän mukaan kuitenkin olla positiivisia vaikutuksia paitsi lastensuojeluprosessiin myös rikosprosessiin. Lastensuojelun edunvalvojia kou- luttamalla voidaan lisätä heidän tietoisuuttaan rikosprosessiin liittyvistä erityiskysy- myksistä ja siitä, että lapselle tulee hankkia juristi-edunvalvoja tai oikeudenkäyntiavus- taja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa rikosprosessia. Edunvalvonnan koordi- nointi ja toiminnan kehittäminen on työryhmän näkemyksen mukaan viranomaisen vastuulle kuuluvaa toimintaa. Edunvalvontakokonaisuutta koskevassa selvityksessä tulisi työryhmän mukaan selvittää myös sitä, minkä viranomaisen vastuulle lastensuo- jelulain mukainen edunvalvonnan koordinointi ja kehittäminen parhaiten sopisi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 77 2.6.4 Oikeudenkäynti lapsen ollessa asianomistajana Häkkänen-Nyholmin98 mukaan kansainvälisessä oikeudenkäyntiä ja stressiä käsittele- vässä tutkimuskirjallisuudessa on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota oi- keudessa asianomistajina tai todistajina esiintyvien lasten kokemaan stressiin. Häkkä- nen-Nyholm mainitsee, että oikeusjärjestelmää koskevan tiedon ja ymmärryksen puute, toistuvat kuulemiset, tiukka vastakuuleminen, sosiaalisen tuen puute ja tilan- teen vieraus ovat asioita, jotka aiheuttavat lapsille stressiä. Suomessa alle 15-vuotiasta asianomistajaa ei pääsääntöisesti kuulla pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti. Oikeudenkäymiskaaren mukaan (OK 17:27) alle 15-vuotiasta voi- daan kuitenkin kuulla henkilökohtaisesti, jos henkilökohtaisella kuulemisella on asian selvittämiseksi keskeinen merkitys ja kuuleminen ei todennäköisesti aiheuta kuulta- valle sellaista kärsimystä tai muuta haittaa, joka vahingoittaisi kuultavaa tai tämän ke- hitystä. Näissä tilanteissa tuomioistuimen on tarvittaessa määrättävä kuultavalle tuki- henkilö. Oikeudenkäymiskaaren mukaan (OK 17:24) esitutkinnassa tallennettua kuulustelua voidaan käyttää todisteena seuraavissa tilanteissa, jos syytetylle on varattu asianmu- kainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle lisäkysymyksiä: 1. asianomistaja on alle 15-vuotias 2. asianomistaja on 15‒17-vuotias ja erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet sekä rikoksen laatu 3. 15‒17-vuotias seksuaalirikoksen asianomistaja, joka ei halua tulla oi- keudenkäyntiin kuultavaksi 4. 18 vuotta täyttänyt seksuaalirikoksen asianomistaja, jos kuuleminen oi- keudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa. Kohtia 2, 3 ja 4 koskeva sääntely tuli voimaan vuoden 2016 alusta, eli aiempaa laa- jempi mahdollisuus käyttää esitutkinnassa tehtyä videotallennetta todisteena oli tä- män raportin kirjoittamishetkellä ollut olemassa noin 2,5 vuotta. Työryhmän tiedossa ei ole, että kyseisten lainkohtien soveltamisesta olisi tehty tutkimusta tai selvitystä. Työryhmä kartoitti asiaa kysymällä poliisikyselyssä, millä perusteella (ETL 9:4.1 ja 98 Häkkänen-Nyholm 2017. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 78 ETL 9:4.4) asianomistajan kuulustelu esitutkinnassa tallennetaan. Vastauksissa tuo- tiin tasaisesti esiin kaikki neljä perustetta kuulustelun videoinnille. Humppi ja Ellonen99 toteavat, että kuulustelun vaatimusten periaatteet, kuten syytetyn oikeus esittää lisäkysymyksiä, eivät aina toteudu kuultaessa alle 15-vuotiasta asian- omistajaa videolle esitutkinnassa. Myös työryhmässä on noussut esiin tieto, että oi- keudenkäynneissä törmätään tilanteisiin, joissa lapsi on kuultu esitutkinnassa videolle ja rikoksesta epäilty on ilman avustajaa luopunut oikeudestaan esittää kysymyksiä vastapuolelle. Kun asia tulee ilmi vasta oikeudenkäynnissä, joudutaan käsittely kes- keyttämään ja tekemään lisätutkinta, jossa epäilty esittää vastakysymyksensä asian- omistajalle. Tämä on ongelmallista asianomistajana olevan lapsen kannalta. Tapauk- sen käsittely venyy, lasta joudutaan kuulemaan uudelleen ja osapuolilla voi olla vai- keuksia muistaa asioiden kulkua, jos tapahtumista on kulunut pitkä aika. Toinen vaih- toehto näissä tilanteissa on lapsen kuuleminen henkilökohtaisesti oikeudenkäynnissä, mikä saattaa olla lapselle psyykkisesti raskasta. Honkatukian tutkimuksessa100 haas- tateltu syyttäjä oli sitä mieltä, ettei alle 15-vuotiasta lasta pitäisi tuoda oikeussaliin lainkaan. Edellä mainitun kaltainen tilanne syntyy, jos epäilty luopuu esitutkinnassa ilman avus- tajaa tai avustajaa konsultoimatta oikeudestaan esittää asianomistajalle kysymyksiä. Esitutkintalain (ETL 4:10) mukaan esitutkintaviranomaisen on, jos epäilty ei halua käyttää oikeuttaan avustajaan, tarvittaessa varmistettava, että epäillyllä on riittävät tie- dot häntä koskevan rikosepäilyn sisällöstä, hänen oikeudestaan olla myötävaikutta- matta rikoksensa selvittämiseen ja oikeudestaan käyttää avustajaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Pätevän avustajasta luopumisen edellytyksenä on se, että epäilty on riittävästi voinut arvioida, mitä avustajasta luopumisesta voi seurata. Poliisihallitus ja Valtakunnansyyttäjänvirasto ovat laatineet ohjeet koskien epäillyn oi- keutta avustajaan esitutkinnassa ja itsekriminointisuojasta.101 Poliisihallituksen oh- jeessa todetaan, että epäillylle esitutkinnan aikana tehdyt ilmoitukset tulee dokumen- toida yksityiskohtaisesti kuulustelupöytäkirjaan. Epäilty vahvistaa kirjauksen allekirjoi- tuksellaan, tai tarvittaessa epäillylle tehdyt ilmoitukset voidaan tallentaa videolle. Val- takunnansyyttäjänviraston ohjeessa todetaan, että jos epäilty haluaa antaa kertomuk- sen ilman avustajan läsnäoloa, tulisi kertomus mahdollisuuksien mukaan tallentaa vi- deolle tai äänitallenteelle (myös tietojen ilmoittaminen ja oikeudesta avustajaan luopu- minen tulisi videoida). Ohjeen mukaan tämä koskee varsinkin asioita, joissa rikoksen 99 Humppi & Ellonen 2010. 100 Honkatukia 2011. 101 Epäillyn oikeus avustajaan esitutkinnassa ja itsekriminointisuoja. Poliisihallituksen kirje 2020/2012/3834.; Epäillyn oikeus avustajaan esitutkinnassa ja itsekriminointi- suoja/KKO:2012:45/syyttäjän toimenpiteet. Valtakunnansyyttäjänvirasto, muistio 28.6.2012; 35/34/11. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 79 seuraamuksena todennäköisesti on vankeutta tai jotka sisältävät vaikeita oikeus- ja/tai näyttökysymyksiä. Poliisihallituksen ohjeessa todetaan, että oikeudesta avustajaan voidaan kertoa esi- merkiksi seuraavanlaisella kuulustelukertomuksen alkuun otettavalla tekstillä: ”Minulle on kerrottu kuulustelun alussa asemastani esitutkinnassa sekä mistä lainvastaisesta menettelystä minua epäillään ja kyseisen menettelyn seuraa- mukseksi säädetystä rangaistusasteikosta. Lisäksi minulle on kerrottu oikeu- desta käyttää avustajaa esitutkinnassa ja mahdollisuudesta puolustajan mää- räämiseen. Tiedän, että avustajan käyttäminen kuulustelussa voisi parantaa mahdollisuuksiani puolustautua rikosepäilyä vastaan. Minulle on varattu riittä- västi aikaa harkita avustajan käyttämistä kuulustelussa.” Työryhmä toteaa, että viranomaisten tulee huolehtia oikeudenmukaisen oikeuden- käynnin toteutumisesta huolehtimalla muun muassa siitä, että asianosaisten oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu102. Työryhmä pitää tärkeänä sitä, että esitut- kintaviranomainen tunnistaa ne tilanteet, joissa epäillylle on ROL 2:1 mukaan määrät- tävä puolustaja. Näin ei pääsisi syntymään tilanteita, joissa rikoksesta epäilty on ilman avustajaa luopunut oikeudestaan esittää kysymyksiä lapselle esitutkinnassa. Tilanteissa, joissa alaikäinen asianomistaja kuullaan henkilökohtaisesti oikeudenkäyn- nissä, voidaan kuulemisesta mahdollisesti aiheutuvaa ahdistusta ja pelkoa pyrkiä lie- vittämään erilaisin järjestelyin, kuten välttämällä vastaajan kohtaaminen käyttämällä sermejä, pelkääjien saleja tai videokuulemista. Myös oikeustaloon saapuminen ja is- tunnon odottaminen voidaan järjestää siten, ettei asianomistajan tarvitse kohdata vas- taajaa. Suojelutoimia oikeudenkäynnissä on käsitelty tarkemmin luvussa 2.5.5. Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras ehdotti lausunnossaan poliisin tutkijoille ja syyttäjille tehtäväksi kysely siitä, ovatko he kokeneet alaikäisen uhrin oikeusturvan pa- rantuneen sen jälkeen, kun alaikäinen on itse voinut esittää toivomuksensa kuuluste- lun videoinnista, jolloin hänen ei tarvitse itse olla paikalla oikeudenkäynnissä. Porras ehdottaa myös sen selvittämistä, mitä haasteita videointi on tuonut mukanaan tuomio- istuinkäsittelyyn. Lisäksi Porras peräänkuulutti laadullisten tutkimusten tekemistä siitä, miten alaikäisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa tehdyt tuomioistuinpäätökset ovat linjassaan keskenään. Asiakirjojen luokittelu salaisiksi ei saisi Portaan mukaan estää 102 Oikeusministeriössä on suunnitteilla päivystysjärjestelmä, jonka avulla voitaisiin varmistaa se, että epäillyn oikeus avustajaan toteutuisi tosiasiallisesti nykyistä paremmin. Ks. myös luku 2.2.3. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 80 tutkijoita tekemästä tutkimuksellista työtä. Porras ehdottaa myös asiakaskyselyjen te- kemistä, joissa nuori rikoksen uhri ja tämän vanhemmat/huoltajat voisivat kertoa koke- muksistaan rikosprosessissa anonyymisti. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 81 3 Osaaminen ja tietoisuus uhrin tarpeista Uhridirektiivin 25 artikla koskee oikeusalalla toimivien koulutusta. Artiklan mukaan ”jä- senvaltioiden on huolehdittava siitä, että viranomaiset, jotka todennäköisesti joutuvat kohtaamaan uhreja, kuten poliisimiehet ja tuomioistuinten henkilöstö, saavat sekä yleistä koulutusta että erityiskoulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät, jotta heidän tietoisuutensa uhrien tarpeista lisääntyy ja jotta he osaavat kohdella uhreja puolueettomasti, kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti”. Artik- lassa todetaan edelleen, että ”jäsenvaltioiden on pyydettävä, että rikosoikeudellisiin menettelyihin osallistuvien tuomareiden ja syyttäjien koulutuksesta vastaavat tahot tarjoavat sekä yleistä koulutusta että erityiskoulutusta, jotta lisätään tuomarien ja syyt- täjien tietoisuutta uhrin tarpeista --”. Honkatukian vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen103 mukaan viranomaisille ei ole jär- jestetty riittävästi koulutusta uhrien kohtaamisesta tai uhrikokemusten seurauksista. Honkatukia katsoo tilanteen olevan heikoin tuomarikunnalla, kun taas poliiseille ja syyttäjille koulutusta on tarjolla enemmän. Myös juristien peruskoulutukseen olisi Hon- katukian mukaan saatava tietoa uhrin kohtaamisesta ja tarpeista. Honkatukia toteaa edelleen, että uhrien kohtelu on liiaksi kiinni yksittäisten toimijoiden osaamisesta yhte- näisten hyvien toimintatapojen puuttuessa. Raiskauskriisikeskus Tukinainen järjestää vuonna 2018 oikeusministeriön rahoituk- sella koulutusta uhrin kohtaamisesta tuomareille, syyttäjille, poliiseille, julkisille ja yksi- tyisille oikeusavustajille sekä edunvalvojille. Luvan saaneita oikeudenkäyntiavustajia ei kutsuttu koulutukseen, koska heidän sähköpostiosoitteistaan ei ollut saatavilla lis- taa, mihin koulutusta koskevaa kutsua olisi voinut lähettää. Raiskauskriisikeskus Tukinaisen koulutuksen tavoitteena on lisätä rikoksen uhreja työssään kohtaavien tietoisuutta uhrien tarpeista ja antaa sellaisia työkaluja haavoittu- vien uhrien ammattitaitoiseen kohtaamiseen, joilla voidaan edistää uhrin selviytymistä ja rikosprosessin sujuvaa etenemistä. Sama koulutus järjestetään yhdeksällä eri paik- kakunnalla ympäri Suomea. Koulutukset ovat jatkoa Tukinaisen vuosina 2009‒2013 järjestämille juridiikan ammattilaisille suunnatuille sensitiivisyyskoulutuksille. Koulutus- ten yhteydessä luotiin Senjanetti-sivusto (www.senjanetti.fi), joka antaa muun muassa tietoa lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten uhriksi joutumisen vaikutuksista sekä 103 Honkatukia 2011. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 82 toimintaohjeita näiden rikosten uhrien kanssa toimimiseen oikeusprosessissa. Vuonna 2018 järjestettävien koulutusten yhteydessä Senjanetti-sivusto päivitetään vastaa- maan uhridirektiivin mukanaan tuomia muutoksia. Sivusto sisältää runsaasti ohjeita ja aineistoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi viranomaisten koulutuksessa. Yksi tapa parantaa viranomaisten osaamista on erikoistuminen. Honkatukian mukaan oikeusviranomaisista pisimmällä tässä ovat syyttäjät ja vähäisintä erikoistuminen on tuomarikunnassa. Työryhmän tiedossa on, että isoissa käräjäoikeuksissa kuten Hel- singissä tuomareilla on mahdollisuuksia jonkinlaiseen erikoistumiseen, mutta pienem- missä käräjäoikeuksissa tämä ei välttämättä ole mahdollista. Poliisissa on tutkijoita ja ryhmiä, jotka ovat erikoistuneet tiettyjen rikosten tutkintaan. Työryhmän tietojen mu- kaan erikoistuneita tutkijaryhmiä ei kuitenkaan ole kaikilla poliisilaitoksilla tai -asemilla. Joillakin laitoksilla tutkinta on järjestetty niin, että kaikki poliisit tutkivat kaikenlaisia jut- tuja. Työryhmän tekemässä poliisikyselyssä erilaisiin rikoksiin erikoistuneet ryhmät ja juttujen keskittäminen nousivat esiin, kun vastaajilta kysyttiin hyvistä käytännöistä asi- anomistajan erityistarpeiden huomioon ottamiseksi. Työryhmä pitää kannatettavana sitä, että etenkin vakavien rikosten tutkinta keskitettäisiin niihin erikoistuneille tutki- joille. Syyttäjälaitoksessa osa syyttäjistä toimii erikoissyyttäjinä, jotka hoitavat pääasiassa omaan erikoistumisalaansa liittyviä vaativia rikosasioita. Erikoistumisaloja ovat muun muassa talousrikokset, huumausainerikokset, ympäristörikokset, työrikokset, naisiin ja lapsiin kohdistuvat rikokset sekä virkarikokset. Tällä hetkellä erikoissyyttäjiä on 60. Syyttäjien erikoistumisjärjestelmä uudistetaan syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuk- sen yhteydessä104. Valtakunnansyyttäjä on päättänyt, että organisaatiouudistuksen tultua voimaan vuonna 2019 vakituisia erikoissyyttäjiä on 50105 ja erikoissyyttäjien eri- koisaloja kolme: talouselämään kohdistuvat rikokset, henkilöihin kohdistuvat rikokset sekä turvallisuutta vaarantavat rikokset106. Kaikille tuleville syyttäjäalueille sijoitetaan erikoissyyttäjiä kaikilta erikoisaloilta. THL:n kehittämispäällikkö Minna Sinkkonen ja Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras nostivat kuulemisissaan esiin työnohjauksen tarpeen niin poliisin, syyttäjien kuin tuomareidenkin työssä. Muun muassa lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinta ja kä- sittely saattaa olla henkisesti erittäin raskasta, joten työnohjaukselle voidaan nähdä olevan tarvetta. Porras toteaa, että työntekijöillä on suuri sijaistraumatisoitumisen riski. Myös oikeusavustajien voidaan ajatella hyötyvän työnohjauksesta. 104 Hallituksen esitys HE 17/2018 vp. 105 Päätös erikoissyyttäjistä ja lausumapyyntö syyttäjäalueiden erityisosaamistarpeista. Valtakun- nansyyttäjänviraston päätös ja lausumapyyntö 6.3.2018. Dnro 022/34/16. 106 Erikoissyyttäjäjärjestelmän uudistaminen. Valtakunnansyyttäjänviraston päätös 14.12.2017. Dnro 022/35/16. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 83 Työryhmä toteaa, että työnohjauksen järjestäminen rikosten uhrien kanssa työskente- leville tahoille on erittäin kannatettavaa. Oikeushallinnossa työnohjausta on järjestetty muun muassa turvapaikka-asioita käsitteleville julkisille oikeusavustajille. Työnohjauk- sesta on saatu hyviä kokemuksia. 3.1 Koulutuskartoitus Työryhmän yhtenä tehtävänä oli kartoittaa koulutusta uhrin tarpeiden huomioon otta- misesta rikosoikeudellisissa menettelyissä. Kartoitus tehtiin lähettämällä keskeisille uhreja kohtaaville viranomaisille ja muille uhreja rikosprosessissa kohtaaville tahoille sähköpostikysely, jossa kysyttiin, minkälaista uhrin tarpeiden huomioon ottamiseen liittyvää koulutusta on järjestetty tai ollaan järjestämässä. Tavoitteena oli saada mah- dollisimman kattava kuva sekä koulutustilanteesta että -tarpeista. Koulutuskartoituk- sen kysymykset räätälöitiin jokaiselle vastaanottajalle hieman erilaisiksi, mutta kysy- mysten sisältö oli pääosin seuraavanlainen: − Mitä koulutusta on järjestetty uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja uhrin tar- peiden ymmärtämiseen liittyen viimeisten viiden vuoden aikana? Milloin koulutukset on järjestetty, mikä niiden sisältö on ollut, kenelle ne on suunnattu ja paljonko osallistujia on ollut? − Minkälaista uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja uhrin tarpeiden ymmärtä- miseen liittyvää koulutusta on tulossa tai suunnitteilla? Koulutusten si- sältö, ajankohta ja kohderyhmä? − Minkälaisia koulutustarpeita on uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja uhrin tarpeiden ymmärtämiseen liittyen? Ehdotuksia aiheeseen liittyvän koulu- tuksen ja osaamisen kehittämiseksi? Poliisista kysyttiin lisäksi, minkälaista koulutusta uhridirektiivin edellyttämästä suojelu- tarpeen arviointimenettelystä on järjestetty. Koulutusta koskevat kysymykset suunnattiin seuraaville tahoille ja toimijoille (rasti pe- rässä tarkoittaa, että kysymyksiin saatiin vastaus): − Sisäministeriön poliisiosasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkea- koulu (x) − Raja- ja merivartiokoulu (x) − Valtakunnansyyttäjänvirasto (x) − Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston koulutusyksikkö; tuomioistui- met, oikeusaputoimistot ja edunvalvontatoimistot (x) − Suomen Asianajajaliitto (x) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 84 − Lakimiesliitto (x) − Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; turvakodit (x) − Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; sovittelutoimistot (x) − Ensi- ja turvakotien liitto (x) − Rikosuhripäivystys (x) − Tukinainen (x) − Naisten Linja − Monika-Naiset Ne tahot, jotka olivat edustettuina työryhmässä, huolehtivat oman organisaationsa vastausten kokoamisesta. Sovittelun koordinoinnista vastaavat THL:n virkamiehet vä- littivät kysymykset eteenpäin Suomen kaikkiin sovittelutoimistoihin (19 kpl). Viisi sovit- telutoimistoa lähetti vastaukset kysymyksiin. Turvakotien osalta toimittiin samoin. Tur- vakotipalvelujen järjestämisestä ja palveluverkoston koordinoinnista ja kehittämisestä vastaavat THL:n virkamiehet välittivät kysymykset eteenpäin kaikkiin Suomen turvako- teihin (kyselyn tekohetkellä 23), joista kahta lukuun ottamatta kaikki vastasivat. Suomessa järjestöillä on merkittävä rooli viranomaisten kouluttamisessa uhrin kohtaa- miseen, kohteluun ja tarpeiden ymmärtämiseen liittyen. Uhridirektiivin 25 artikla edel- lyttää, että jäsenvaltiot julkisten palvelujensa kautta tai rahoittamalla uhrien tukijärjes- töjä edistävät aloitteita, jotka mahdollistavat sen, että uhrien tukipalveluja ja korjaavan oikeuden palveluja tarjoavat tahot saavat asianmukaista koulutusta sellaiselle tasolle asti, jota heidän yhteytensä uhreihin edellyttävät. Tämän vuoksi koulutusta koskevat kysymykset lähetettiin myös keskeisille tukipalveluja tarjoaville järjestöille. Koulutusta koskevat kysymykset lähetettiin kesällä 2017 ja vastauksia pyydettiin syys- kuun 2017 loppuun mennessä. Näin ollen tulossa tai suunnitteilla olevien koulutusten osalta vastaukset koskivat pääasiassa vuotta 2018. Seuraavaksi käydään läpi keskeisimmät asiat vastauksista. Lukuun 3.1.10 on koottu vastauksista lyhyt yhteenveto. 3.1.1 Poliisi Poliisin peruskoulutuksessa uhri- ja suojeluasioita käsitellään läpileikkausteemana monen eri asiakokonaisuuden yhteydessä. Esimerkiksi valvonta- ja hälytystoiminnan koulutuksessa käsitellään perhe- ja parisuhdeväkivaltaa ja uhrin asemaa. Psykologi- assa käsitellään kriisejä ja traumoja prosessina. Uhrin kohtaaminen ja kohtelu huomi- oidaan myös esimerkiksi kuulusteluun liittyvän koulutuksen yhteydessä. Lisäksi rikos- ja prosessioikeuden koulutuksessa huomioidaan uhriasioihin liittyvää lainsäädäntöä (esim. esitutkintalain mukaiset uhrin oikeudet rikosprosessissa, uhrin ohjaaminen pal- veluihin ja uhrin suojelutarpeen arviointi). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 85 Jatkokoulutuksessa peruskoulutuksen suorittanut poliisi kouluttautuu esimiestehtäviin (alipäällystö/päällystö). Koulutuksessa uhriasiat nostetaan esille tulevien työtehtävien kannalta, esimerkiksi tutkinnanjohtajan roolissa. Lisäksi poliisille järjestetään melko paljon keskistettyä ja alueellista täydennyskoulu- tusta. Osa koulutuksesta on sidosryhmien kanssa yhteistyössä järjestettyä. Täyden- nyskoulutus on tyypillisesti vapaaehtoista ja edellyttää käytännössä poliisilaitoksen esitystä koulutukseen pääsemiseksi. Poliisiammattikorkeakoulussa uhriasioita käsitel- lään esimerkiksi vapaaehtoisella kuulusteluopin kurssilla (20 oppilasta / vuosi) oppilai- den tekemien kuulustelujen kautta. Tämän lisäksi uhriasiat liittyvät moniin muihin kursseihin ja seminaareihin (esim. erikoistumiskoulutus lapsiuhrien kohtaamiseksi, ih- miskauppa, seksuaalirikokset, ennaltaehkäisevä työ, viharikoskoulutus jne.) Lisäksi paikallisesti poliisilaitoksilla järjestetään alueellista koulutusta vaihtelevasti ja alueellisten tarpeiden mukaisesti. Suunnitteilla olevia koulutuksia ja koulutustarpeita koskeviin kysymyksiin liittyen kou- lutuksen todettiin olevan valtaosin osa poliisin perustoimintaa. Lisäksi kerrottiin erik- seen arvioitavan tarvetta kehittää naisiin kohdistuvan väkivallan koulutusta (liittyen mm. Istanbulin sopimukseen), koulutusta erityisesti uhridirektiivin perusteella suojelu- tarpeen arvioinnista ja esimerkiksi asiaomistajan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä paikalliskoulutuksen tarvetta esimerkiksi kuulusteluopin osalta (sisältäen uhriasiat). Suojelutarpeen arviointi Peruskoulutuksessa opetusperiodissa, jossa käsitellään lapsen kuulustelua, asiaa kä- sitellään lasten ja nuorten kehityksellisestä näkökulmasta. Koulutuksessa hyödynne- tään myös oikeuspsykiatrian ja Rikosuhripäivystyksen työntekijän osaamista, esimer- kiksi liittyen traumatisoimisen riskiin, uhridirektiiviin ja tukijärjestelmiin. Lisäksi poliiseja koulutetaan todistajansuojeluohjelmasta ja uhrin tukemisesta. Tässä koulutuksessa opettajina toimivat poliisi ja psykologi. Suojelutarpeen arviointimenettelyä käsitellään peruskoulutuksessa kaksi tuntia työ- harjoittelujakson jälkeen. Lisäksi paikallisesti poliisilaitoksilla järjestetään alueellista koulutusta vaihtelevasti ja alueellisten tarpeiden mukaisesti. 3.1.2 Raja- ja merivartiokoulu Uhridirektiivin voimaantulon edellyttämä koulutus Rajavartiolaitoksessa on huomioitu raja- ja merivartio-koulun opetussuunnitelmissa rikostorjunnan ja oikeusopin opetussi- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 86 sällöissä. Vaikka Rajavartiolaitoksen toiminnassa voidaan kohdata erityyppisten rikos- ten uhreja, koulutus toteutetaan pääosin ihmiskauppaa koskevan – mukaan lukien ih- miskaupparikosten tutkintaan liittyvän – koulutuksen yhteydessä. Rajavartiolaitoksen tutkintavastuulle kuuluvien rikosten osalta ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa, laitto- man maahantulon järjestäminen sekä sen törkeä tekomuoto ovat rikoksia, joissa on mahdollisuus kohdata rikoksen uhreja, joilla on erityisiä tarpeita. Muut Rajavartiolai- toksen tutkimat rikosasiat ovat useimmiten sellaisia, joissa ei ole asianomistajaa lain- kaan. Koulutuksen sisältö ja laajuus määräytyvät sen mukaisesti, onko kyse perus- vai täy- dennyskoulutuksesta. Aihetta käsitellään laajimmin rikostutkija- ja tutkinnanjohtaja- koulutuksessa. Koulutuksessa rikoksen uhrin asemaa käsitellään sekä oikeudellisesta että käytännön toimenpiteiden näkökulmasta. Rajavartiolaitoksen koulutuksessa pai- notetaan mainittujen rikosnimikkeiden yhteydessä uhrin tunnistamista. Ihmiskauppaan liittyvä opetus sisältää perusteet-paketin (tietoisuus, tunnistaminen ja puhuttaminen), jossa kouluttajina toimivat koulun omat opettajat. Ihmiskaupan uhrien asemaan keskittyvä opetus on järjestetty ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän työntekijöiden toimesta. Opetus on sisältänyt tietoa auttamisjärjestelmän toiminnasta ja siihen ohjaamisesta. Joillakin kursseilla on ollut myös uhrin kohtaamiseen liittyvä puhuttamisharjoitus. Yllä mainittu koulutuspaketti kuuluu pakollisena rajavartiomiehen peruskoulutukseen. Rajavartiolaitokseen tulevat sotatieteiden kandidaatit (kadetit) saavat myös kyseisen koulutuksen. Ihmiskauppakoulutus sisältyy myös rajavartiomiehen jatko- ja täydennys- koulutukseen. Raja- ja merivartiokoulu jatkaa nykymallin mukaista koulutusta perus-, jatko- ja täy- dennyskoulutuksessa. Maahanmuuttovirasto on aloittanut syksyllä 2017 ihmiskaup- paan liittyvän IHME-hankkeen, johon sisältyy ihmiskauppakoulutuksen kehittäminen myös Rajavartiolaitokselle. Hanketta hyödynnetään Raja- ja merivartiokoulun opetuk- sessa tulevaisuudessa. Myös sidosryhmäyhteistyötä jatketaan. 3.1.3 Syyttäjät Uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja uhrin tarpeiden ymmärtämiseen liittyviä teemoja on käsitelty viimeisten viiden vuoden aikana seuraavilla kursseilla ja koulutuksissa: − Järjestäytynyt rikollisuus, laiton maahantulo ja ihmiskauppa -kurssit − Aikuisiin kohdistuvat seksuaali- ja väkivaltarikokset -kurssit OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 87 − Poliisiammattikorkeakoulussa yksittäisiä koulutusosioita tai koulutus- osioiden kokonaisuuksia Järjestäytynyttä rikollisuutta ja aikuisiin kohdistuvia seksuaali- ja väkivaltarikoksia kos- kevat koulutukset jatkuvat säännöllisin väliajoin. Lisäksi syyttäjälaitoksessa pohditaan uhrinäkökulman liittämistä myös muihin koulutuksiin. Valtakunnansyyttäjänvirastosta saatujen tietojen mukaan syyttäjien koulutustarpeet liittyvät uhrin aseman ymmärtämi- seen, trauman ja psykologisen tilan huomioimiseen ja ymmärtämiseen sekä trauman vaikutuksen hahmottamiseen ja huomioimiseen (esim. kertomuksen uskottavuus). 3.1.4 Tuomioistuimet Tuomareille oli suunniteltu vuonna 2013 koulutuspäivä rikoksen uhrin kohtaamisesta. Tilaisuus jouduttiin kuitenkin perumaan vähäisen ilmoittautumismäärän vuoksi. Uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja tarpeiden ymmärtämiseen liittyviä teemoja on käsitelty vuosina 2015 ja 2017 tuomareiden lapsioikeutta ja -psykologiaa -kurssilla, jossa on ollut aiheena muun muassa perheväkivallan tunnistaminen ja kohtaaminen. Rikosuhripäivystys on esitellyt toimintaansa vuonna 2017 yleisten tuomioistuinten kansliahenkilökunnan koulutuksessa teemalla ”Rikosuhripäivystys asianomistajien ja todistajien tukena oikeudenkäyntiin valmistautumisessa”. Rikosuhripäivystyksen Kun henkirikos koskettaa -käsikirja henkirikoksen uhrien läheisten kohtaamiseen viedään verkko-oppimisympäristö Moodleen osaksi vuoden 2018 vastaavaa koulutusta. Tuomarinkoulutuslautakunta suunnittelee ja koordinoi tuomareille järjestettävää koulu- tusta. Uhrin kohtaamista koskeva teema ei ole noussut omana erillisenä koulutustoi- veenaan esiin, eikä se näin ollen näy vuosien 2018 ja 2019 koulutussuunnitelmissa. 3.1.5 Oikeusapu ja edunvalvonta Uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja tarpeiden ymmärtämiseen liittyviä teemoja on käsi- telty useissa eri oikeusavustajille, oikeusapusihteereille, edunvalvojille ja edunvalvon- tasihteereille järjestetyissä tilaisuuksissa ja koulutuksissa. Erityisesti rikoksen uhrin kohtaamista, uhridirektiiviä ja tukipalveluja on käsitelty sekä oikeusavustajien kehittä- mispäivillä että oikeusavun sihteeripäivillä vuonna 2016. Vuonna 2017 oli oikeusavun sihteeripäivillä yhden seminaarin teemana seksuaalirikoksen uhrin sensitiivinen koh- taaminen ja vuonna 2018 oikeusavustajien kehittämispäivillä lapsen edunvalvonta ri- kosprosessissa. Uhrin kohtaamista koskeva teema on myös jatkossa esillä oikeus- avun ja edunvalvonnan tilaisuuksissa ja koulutuksissa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 88 Julkiset oikeusavustajat kokevat edelleen tarpeelliseksi saada tietoa uhreja auttavista tahoista, jotta heitä voidaan tarvittaessa ohjata avun ja tuen piiriin. Oikeusavustajien ammattitaitoa täydentää myös psykologian ammattilaisen näkökulma ja tietämys esi- merkiksi asiantuntijaluentona. Oikeusaputoimistossa oikeusapusihteeri on usein asi- akkaan ensimmäisenä kohtaava henkilö ja edunvalvonnan päämies voi olla rikoksen uhri, joten näidenkin ammattiryhmien koulutustarve tulee ottaa huomioon. 3.1.6 Suomen Asianajajaliitto ja Lakimiesliitto Suomen Asianajajaliiton koulutuksissa ei viimeisten viiden vuoden aikana ole ollut varsinaisena aiheena uhrin oikeuksia ja suojelua. Rikosprosessioikeuden ja oikeus- psykologian kursseilla aihetta on sivuttu. Suomen Asianajajaliiton kevään 2018 koulutuksiin ei sisälly koulutusta kyseisestä tee- masta. Asianajajat ovat kertoneet, että heille on välillä vaikeaa kohdata uhri. Tietoa ja osaa- mista kaivataan esimerkiksi siitä, miten uhrin kanssa tulisi kommunikoida, miten oh- jata eteenpäin ja miten empaattinen tulee/”saa” olla. Uhrin tarpeista ei olla aina tietoi- sia. Työryhmä kuuli Suomen Asianajajaliiton koulutuspäällikkö Liisa Aroa liittyen uhritee- man huomioimiseen liiton koulutuksissa. Asiaa käsitellään tarkemmin kohdassa 3.2. Lakimiesliitto ei ole viimeisten viiden vuoden aikana järjestänyt koulutuksia uhrin koh- taamiseen ja tarpeisiin liittyen. Koulutuskartoitusta tehtäessä (alkusyksy 2017) Laki- miesliitosta kerrottiin, että vuonna 2018 järjestettävien koulutusten aiheita ei ollut vielä päätetty. Lakimiesliitosta todettiin, että aihe on tärkeä ja se saattaa sen vuoksi päätyä koulutusaiheeksi vuonna 2018. 3.1.7 Turvakodit Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa turvakotipalvelujen järjestämisestä, palvelu- verkoston koordinoinnista ja kehittämisestä. Suomen 27 turvakodista 20 on järjestöjen ylläpitämiä ja 7 kunnallisia. THL järjestää turvakotipalvelujen tuottajille koulutusta, minkä lisäksi Ensi- ja turvakotien liitto ja turvakoteja ylläpitävät tahot järjestävät koulu- tusta henkilökunnalleen. THL järjestää koulutusta seuraavista aiheista: lasten kanssa tehtävä työ turvako- deissa, kriisityö turvakodeissa ja lähisuhdeväkivalta ilmiönä. Lisäksi järjestetään kou- lutusta vaihtelevasti muista aiheista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 89 Koulutuskyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että turvakodit kouluttavat henkilökun- taansa uhrin kohtaamiseen liittyvistä kysymyksistä melko laajasti ja kattavasti. Lähes kaikista turvakodeista on osallistuttu ja osallistutaan säännöllisesti Ensi- ja turvakotien liiton järjestämiin koulutuksiin (mm. väkivaltatyön peruskoulutus, väkivaltatyön proses- sikoulutus, väkivaltatyön työkokoukset, Väkivaltafoorum). Lisäksi turvakotien henkilö- kuntaa on osallistunut mm. seuraaviin aihepiireihin liittyviin koulutuksiin: ihmiskauppa, MARAK, vaino, seksuaalinen väkivalta, traumatisoituminen ja sen vaikutukset, maa- hanmuuttajataustaiset uhrit, vauvatyö. Turvakotien vastauksista käy ilmi, että asiak- kaan kohtaaminen, kohtelu ja tarpeiden tunnistaminen ovat työn keskiössä ja että ky- seiset asiat käydään läpi uusien työntekijöiden perehdytyksessä. Turvakotien vastauksista käy ilmi, että turvakodeilla on monenlaisia koulutustoiveita ja -tarpeita uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja tarpeiden ymmärtämiseen liittyen. Koulu- tusta toivottiin mm. seuraavista teemoista ja aiheista: täydennyskoulutusta väkivaltail- miöstä ja työmenetelmistä, kriisityön menetelmistä, rikosprosessista, Rikosuhripäivys- tyksen palveluista, traumakoulutusta erityisesti vakauttavan työskentelyn näkökul- masta, sijaistraumatisoituminen, lasten kohtaaminen (etenkin traumatisoituneet lapset ja nuoret), maahanmuuttajataustaiset/eri kulttuuritaustoista tulevat asiakkaat, seksu- aalirikosten uhrit, vanhuksiin kohdistuva väkivalta, vammaiset asiakkaat. Vastauk- sissa toistui toive konkreettisista työvälineistä, joita voi soveltaa omassa työssä. 3.1.8 Sovittelutoimistot Rikos- ja riita-asioiden sovittelupalveluiden järjestäminen, valtakunnallinen koordi- nointi ja kehittäminen sekä tilastointi on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vastuulla. Uhridirektiivin velvoitteiden käsittely on sisällytetty THL:n laatimiin valtakunnallisiin Va- paaehtoissovittelijoiden peruskoulutusohjelmaan (52 tuntia) ja Lähisuhdeväkivallan sovittelijoiden koulutusohjelmaan (135 tuntia). THL on järjestänyt sovittelun ammattihenkilöstön täydennyskoulutuksena tammi- kuussa 2016 uhridirektiiviä käsittelevän koulutuksen ja lokakuussa 2017 jatko- ja tuki- palveluiden kehittämispäivän, jossa olivat mukana kriisipalvelut, päihdepalvelut, oi- keusaputoimisto ja Rikosuhripäivystys. Sovittelun ja Rikosuhripäivystyksen yhteisiksi kehittämisalueiksi sovittiin asiakasohjautuvuuden kehittäminen puolin ja toisin, vapaa- ehtoisten koulutusyhteistyön lisääminen ja valtakunnallisen ohjeistuksen luominen so- vitteluihin, joissa uhrin tukihenkilö on mukana. Sovittelutoimistoilta saaduista vastauksista käy ilmi, että rikoksen tai riidan osapuolten kohtaaminen on keskeinen osa sovittelijoiden peruskoulutusta, joka järjestetään THL:n valtakunnallisen koulutusohjelman mukaisesti. Peruskoulutusohjelma vastaa kunnioittavan ja restoratiivisen kohtaamisen osaamistarpeisiin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 90 Lähisuhdeväkivallan sovittelun koulutusohjelma on valtakunnallinen ja sen sisältö pe- rustuu THL:n laatimiin suosituksiin. Koulutuksessa syvennytään rikoksen osapuolten kohtaamiseen. Tähän koulutusohjelmaan liittyy erityisiä vapaaehtoisten osaamiseen ja kokemukseen kohdistuvia vaatimuksia. Lähisuhdeväkivaltaa ei voi sovitella ilman kyseistä koulutusta. Peruskoulutuksen ja lähisuhdeväkivallan sovittelun koulutuksen lisäksi sovittelutoimis- tojen vastauksissa mainittiin yhteistyö paikallisten kriisikeskusten, kolmannen sektorin toimijoiden ja palveluntarjoajien kanssa. Näiden tahojen kanssa on järjestetty yhteis- työpalavereja ja tilaisuuksia, joissa kyseisten tahojen edustaja on ollut kerto- massa/kouluttamassa johonkin tiettyyn aihepiiriin liittyen. Lisäksi mainittiin työnohjaus, jossa käsitellään myös uhrin kohtaamiseen ja uhrin tarpeiden ymmärtämiseen liittyviä kysymyksiä. Sovittelutoimistojen vastauksista käy ilmi, että sekä sovittelutoiminnan peruskursseja että lähisuhdeväkivallan sovittelun koulutusta on tarkoitus järjestää säännöllisesti. Li- säksi järjestetään täydennyskoulutusta ja suunnitelmissa on sisällyttää esimerkiksi Ri- kosuhripäivystyksen koulutusta osaksi sovittelijoiden peruskoulutusta. Yhdessä vas- tauksessa tuotiin esiin, että uhridirektiivin myötä myös sovittelijan osaamiselle on tullut uusia haasteita. Sovittelutoimistojen vastauksissa todetaan, että täydennyskoulutusta uhrin kohtaami- seen, kohteluun ja tarpeiden ymmärtämiseen liittyen tarvitaan sekä sovittelutoimisto- jen henkilökunnalle että vapaaehtoissovittelijoille. Erikseen vastauksissa mainittiin eri- laisten rikostyyppien tuomat erityispiirteet, kuten seksuaalisen väkivallan osapuolten kohtaaminen ja palveluihin ohjaaminen, kulttuuriin liittyvät konfliktit ja rasismi. Eräässä vastauksessa todettiin, että lähisuhdeväkivallan sovitteluja on niin harvoin, ettei rutii- nia kyseisten asioiden hoitamiseen synny. 3.1.9 Järjestöt Rikosuhripäivystys Rikosuhripäivystys järjestää kaikille vapaaehtoisilleen pakollisen perus- ja jatkokoulu- tuksen, joka on kestoltaan yhteensä noin 90 tuntia. Perus- ja jatkokurssit ovat pakolli- sia myös RIKUn henkilöstölle. Lisäksi vapaaehtoisille ja henkilöstölle järjestetään täy- dennyskoulutusta sekä työnohjausta. Sekä henkilöstön että vapaaehtoisten osallistu- minen koulutuksiin on aktiivista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 91 Täydennyskoulutuksissa on käsitelty mm. seuraavia teemoja: ihmiskauppa, seksuaali- nen väkivalta, syrjintä, syventävää tietoa lähisuhdeväkivallasta, lapsiin kohdistuva vä- kivalta, kiusaaminen, vainoaminen, katuväkivalta, uskontojen uhrit, liikennerikokset, seksuaaliset vähemmistöt ja väkivalta, perhesurmat, seksiturismi ja lapsiuhrit, maa- hanmuuttajataustaiset asiakkaat, turvapaikanhakijat, ikääntyneet rikoksen uhrit, sek- suaaliset vähemmistöt asiakkaana, henkirikoksen uhrien läheiset, traumatisoituminen, häpeä ja sen kohtaaminen, henkinen tuki ja asiakkaan kohtaaminen, mielenterveyden ensiapu, rikosprosessi, rikosvahinkokorvaukset, MARAK-toiminta. Lähivuosina RIKUn koulutustarpeet liittyvät osittain RIKUn voimassa olevan strategian mukaisiin teemoihin. Näitä ovat mm: liikennerikokset ja niiden uhrien kohtaaminen, auttaminen ja tukipalvelut, henkirikosten uhrien läheisten tukeminen, terrorismin uh- rien tukeminen, maahanmuuttajakysymykset, videovälitteisen asiakaspalvelun toteut- taminen ja verkkorikollisuus. Tukinainen Tukinainen ry:n asiakastyötä tekevä henkilökunta on sitoutunut säännölliseen työnoh- jaukseen ja jatkokouluttautumiseen. Koulutuksellinen työnohjaus on järjestetty työnan- tajan toimesta. Koska kaikki työ raiskauskriisikeskuksessa on pääasiallisesti seksuaa- lirikosten uhrien kohtaamista, hyväksyttävän jatkokoulutuksen on liityttävä työtehtä- viin. Useimmat kriisityöntekijöiden jatkokoulutukset ovat liittyneet terapiaopintoihin (psykoterapia, seksuaaliterapia, seksuaalineuvoja), joista saatujen tietojen ja taitojen on katsottu lisäävän uhrin ja hänen tarpeidensa ymmärtämistä. Lisäksi Tukinaisen henkilökuntaa on osallistunut seksuaalirikoksen uhreja eri näkökul- mista käsitteleviin konferensseihin, seminaareihin ja koulutuspäiviin. Tukinainen ry tekee erilaisia nettikyselyjä, ja kriisityöstä saatuja palautteita hyödynne- tään käytännön työssä. Myös viranomaisilta saatu palaute, puhelinpäivystyksistä saa- dut yksittäiset asiakaspalautteet, muu pitkäaikainen työkokemus seksuaalirikosten uh- rien kanssa sekä ammatillinen jatkokoulutus auttavat omalta osaltaan kehittämään henkilökunnan taitoja kohdata seksuaalirikosten uhreja. Palautteita käsitellään sään- nöllisesti henkilökunnan kesken. Ensi- ja turvakotien liitto Ensi- ja turvakotien liitto järjestää jäsenyhdistystensä henkilökunnalle useita työko- kouksia ja koulutuksia vuosittain. Vuonna 2017 työkokouksia oli 33. Jäsenyhdistyksiä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 92 on 31 ja niissä työskentelee n. 700 työntekijää. Uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja uh- rin tarpeiden ymmärtämiseen liittyviä teemoja on käsitelty muun muassa seuraavissa tilaisuuksissa: − Lapsityön työkokoukset, erityisesti liittyen lapsiin kohdistuvien pahoinpi- telyjen ilmoitusten tekemiseen niitä koskevan lakimuutoksen jälkeen. Osallistuja vuosittain n. 30. − Väkivaltatyön ja vaativan vauvatyön prosessikoulutus 2017‒2019. Sisäl- töinä mm. traumatisoitumisen vaikutukset, sukupuolisensitiivisyys sekä Istanbulin sopimus. 40 opiskelijaa. − Vuosittaiset väkivaltatyön foorumit, jotka ovat kaikille avoimia ja järjeste- tään yhteistyössä THL:n ja vuosittain vaihtuvan jäsenyhdistyksen kanssa. Osallistujia n. 200/vuosi. 3.1.10 Yhteenveto koulutuskartoituksesta Koulutuskartoituksessa saatujen vastausten perusteella voidaan sanoa, että melkein kaikki kysymyksiin vastanneet tahot ovat viimeisten viiden vuoden aikana tarjonneet jotakin uhrin kohtaamiseen, kohteluun ja uhrin tarpeiden ymmärtämiseen liittyvää kou- lutusta henkilökunnalleen. Lisäksi lähes kaikki kysymyksiin vastanneet tahot tuovat esiin, että jotakin teemoihin liittyvää koulutusta on tulossa tai suunnitteilla. Koulutuk- sen määrässä ja sisällöissä on kuitenkin suuria eroja. Viranomaisten osalta aiheeseen liittyvää koulutusta on järjestetty etenkin poliisissa ja Rajavartiolaitoksessa, missä teemoja käsitellään osana poliisien ja rajavartijoiden pe- rus- sekä jatko- ja täydennyskoulutusta. Myös syyttäjille, julkisille oikeusavustajille ja sovittelijoille järjestetään säännöllisesti koulutusta, joka sisältää uhrin kohtaamiseen liittyviä teemoja. Tuomioistuinlaitoksessa kartoituksen teemojen mukaista koulutusta ei ole juurikaan järjestetty. Lisäksi vaikuttaa siltä, että suojelutarpeen arviointia koske- vaa koulutusta ei ole järjestetty systemaattisesti poliisilaitoksilla, vaan suojelutarpeen arviointia koskevan koulutuksen painopiste on poliisin peruskoulutuksessa. Rikoksen uhrien tukipalveluja tuottavat järjestöt järjestävät säännöllisesti koulutusta mm. uhrin kohtaamiseen ja kohteluun liittyvistä asioista henkilökunnalleen ja vapaa- ehtoisille. Suomen Asianajajaliitolla ja Lakimiesliitolla ei ole ollut aihetta koskevaa koulutusta viimeisten viiden vuoden aikana. Koulutustarpeita koskeviin kysymyksiin saatujen vastausten perusteella voidaan to- deta, että uhrin kohtaamiseen ja kohteluun liittyvää koulutusta pidetään tärkeänä ja tarpeellisena. Etenkin tukipalvelut ja niihin ohjaaminen, trauman vaikutus uhriin sekä tiettyjen rikostyyppien tuomat erityispiirteet (esim. seksuaalirikokset, henkirikokset, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 93 lapsiin ja vanhuksiin kohdistuva väkivalta) mainittiin asioina, joista kaivataan koulu- tusta. Työryhmän näkemyksen mukaan edellä mainituissa asioissa varsinkin viran- omaisten osaamisessa on vielä kehitettävää. Yksi viranomaisten vapaaehtoisiin täy- dennyskoulutuksiin liittyvä ongelma on se, että koulutuksiin osallistuvat usein samat innokkaat henkilöt osan jäädessä koulutuksista aina pois. Työryhmä katsoo, että esi- miehillä on keskeinen rooli koulutukseen pääsemisen mahdollistajina ja osallistumi- seen kannustajina. 3.2 Lakimiesten perus- ja täydennyskoulutus Uhridirektiivin 25 artiklassa, joka koskee oikeusalalla toimivien koulutusta, todetaan, että ”jäsenvaltioiden on oikeudellisten ammattien harjoittajien riippumattomuutta asi- anmukaisesti kunnioittaen suositeltava, että lakimieskunnan koulutuksesta vastaavat tahot tarjoavat sekä yleistä koulutusta että erityiskoulutusta, jotta lisätään lakimiesten tietoisuutta uhrien tarpeista”. Työryhmä kuuli asiantuntijoita siitä, miten uhrin kohtaa- mista, kohtelua ja tarpeiden ymmärtämistä koskevaa koulutusta voitaisiin mahdolli- sesti sisällyttää osaksi juristin perus- ja jatkokoulutusta Suomessa. Kuultavina olivat professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta, yliopistonlehtori Heini Kainulainen Tu- run yliopistosta sekä koulutuspäällikkö Liisa Aro Suomen Asianajajaliitosta. Aro kes- kittyi kuulemisessaan etenkin juristien jatkokoulutukseen. Kimmo Nuotio totesi, että oikeustieteellistä koulutusta tarjotaan Suomessa viidessä yliopistossa. Puolet koko opiskelijamäärästä on Helsingissä, joten Helsingin yliopis- tolla on tärkeä rooli juristikunnan osaamisen suhteen. Oikeustieteellisten tiedekuntien välinen valtakunnallinen yhteistoiminta on aktiivista, ja mm. dekaanipalavereja järjes- tetään säännöllisesti. Koordinointi opetuksen kehittämisessä tiedekuntien välillä on suhteellisen helppoa ja tutkintojen kehittämisestä keskustellaan jatkuvasti. Nuotio kertoi, että uhrinäkökulma on jo nyt jossain määrin mukana Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opetuksessa rikos- ja prosessioikeuden pakollisissa ai- neopinnoissa. Nuotio painotti sitä, että rikosuhrinäkökulma ja olemassa olevat menet- telyt tulisi integroida pakollisten aineopintojen opetukseen, sillä näin voidaan tavoittaa koko vuosikurssi. Maisteritutkintovaiheessa tavoitetaan enää tutkielmantekijät, eli ri- kosoikeuden ja prosessioikeuden teemoissa työskentelevät. Nuotio sanoi, että oppimateriaalia ja harjoitustehtäviä tulisi edelleen kehittää siten, että rikosuhrinäkökulma olisi hyvin esillä. Lisäksi voitaisiin kannustaa oikeusnotaarin tai oikeustieteen maisterin tutkielmien tekemiseen rikosuhriteemasta. Rikos- ja pro- sessioikeuden opetuksessa voitaisiin hyödyntää myös asiantuntijavieraita ja toteuttaa vierailuja. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 94 Nuotio totesi edelleen, että yliopistolla ei ole täydennys- tai jatkokoulutuksen anta- mista koskevaa tehtävää. Täydennyskoulutusta voisi Nuotion mukaan nivoa osaksi oi- keusministeriön yliopistolta tilaamaa koulutusta. Erityinen painotus voisi olla esimer- kiksi lähisuhdeväkivallassa, seksuaalirikoksissa, lapsiin kohdistuvissa rikoksissa tai ihmiskaupassa. Myös Avoimen yliopiston kautta tarjottava verkkokurssi voisi olla yksi mahdollinen tapa toteuttaa täydennyskoulutusta. Heini Kainulainen kertoi, että Turun yliopistossa kaikille pakollisen prosessioikeutta koskevan kokonaisuuden osana voidaan käsitellä rikoksen uhrin näkökulmaa. Uhriasi- oiden kytkentä on kuitenkin vähäistä. Haavoittuvia rikoksen uhreja käsitellään jonkin verran oikeussosiologian ja kriminologian kurssilla. Erikoistumisjaksoista osassa käsitellään jossain määrin rikoksen uhrin asemaa. Eri- koistumisjaksoilla opiskelija tuottaa kirjallisen seminaarityön, joista osa tehdään rikok- sen uhrin näkökulmasta. Uutena erikoistumisjaksona Turun yliopistossa on Kainulai- sen vetämä rikoksen uhrin asemaa käsittelevä kokonaisuus. Kainulainen sanoi, että Turun yliopistossa opinnäytetöitä ei tehdä juurikaan rikoksen uhrin asemasta. Lisäksi Kainulainen toi esiin, että uhri- ja uhridirektiivinäkökulma olisi syytä tuoda nykyistä paremmin esiin oppikirjoissa. Täydennyskoulutuksen osalta Kainulainen kertoi, että Turun yliopiston oikeustieteelli- nen tiedekunta järjestää hyvin aktiivisesti täydennyskoulutusta. Osa koulutuksesta jär- jestetään yhteistyössä Suomen Asianajajaliiton kanssa. Koulutuksiin osallistujat ovat asianajajia, julkisia oikeusavustajia, syyttäjiä, tuomareita, pankki- ja vakuutuslakimie- hiä jne. Lisäksi Kainulainen nosti kuulemisessaan esiin Turun yliopiston sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus- ja tutkimuskeskus Sote-akatemian. Kyseessä on yhteis- työverkosto, joka tuottaa monialaisesti koulutusta, tutkimusta ja muuta tietoa. Sote- akatemiassa on suunnitteilla koulutusmoduuli väkivallasta. Kainulaisen mukaan tarvittaisiin valtakunnallinen, monitieteinen koulutusohjelma väki- vallasta. Koulutuksen tulisi olla avoin useille eri alojen ammattilaisille ja opiskelijoille. Rikoksen uhrin oikeudellisesta asemasta voisi olla oma moduulinsa koulutusohjel- massa. Ohjelma voisi sisältää sekä perus- että täydennyskoulutusta. Liisa Aro Suomen Asianajajaliitosta totesi asianajajatutkinnon olevan kaikille asianaja- jille pakollinen, joten tutkinnon sisällöllä on iso merkitys. Aro kertoi, että asianajajatut- kintoa ollaan parhaillaan kehittämässä ja että uhrinäkökulma on teema, jonka voisi mahdollisesti sisällyttää tutkinnon oikeudenkäyntiä koskevaan osioon. Aro lupasi ottaa asian esiin kehittämistyössä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 95 Vielä paremmin Aro katsoi uhriteeman kuitenkin sopivan osaksi Asianajajaliiton järjes- tämää täydennyskoulutusta. Täydennyskoulutuksen osallistujat ovat vain asianajajia ja asianajotoimistojen henkilökuntaa. Asianajajaliitolla on vireää koulutusyhteistyötä Turun yliopiston kanssa, ja Aro oli sitä mieltä, että teemaa voisi ehdottaa otettavaksi mukaan yhteistyössä järjestettävään koulutukseen jo seuraavalla koulutuskaudella. Koulutuksiin voi asianajajien lisäksi osallistua myös mm. tuomareita ja syyttäjiä, mikä edesauttaa koulutuksen yhteismitallisuutta kautta linjan. Aro nosti esiin myös sen, että teemaa voisi ehdottaa hovioikeuspiirien laatuhankkei- siin. Työryhmä on sitä mieltä, että oikeustieteen opiskelijoiden aineopintoihin rikos- ja pro- sessioikeuden kokonaisuuteen olisi hyvä sisällyttää perusasiat uhrin kohtaamista, kohtelua ja tarpeiden ymmärtämistä koskevista teemoista. Työryhmä pitää kannatetta- vana sitä, että uhriteema otetaan mukaan Asianajajaliiton järjestämään täydennys- koulutukseen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 96 4 Työryhmän ehdotukset Työryhmän ehdotukset hyviksi menettelytavoiksi uhrien tarpeiden huomioon otta- miseksi rikosprosessissa, viranomaisten tietoisuuden ja osaamisen lisäämiseksi uhrin tarpeista sekä siitä, miten hyvät toimintatavat sovitetaan viranomaiskäytäntöihin, on koottu lukuihin 4.1, 4.2 ja 4.3. Työryhmän ehdotukset koskevat etenkin seuraavia vi- ranomaisia ja toimijoita: Poliisihallitus ja poliisilaitokset, oikeusministeriö, Valtakun- nansyyttäjänvirasto ja syyttäjät, tuomioistuimet, sovittelutoimistot, Suomen Asianajaja- liitto, uhrien tukipalveluja tuottavat järjestöt. Työryhmä toivoo, että kyseiset viranomai- set ja toimijat saattavat alla esitetyt hyvät käytännöt ja toimintatavat osaksi omaa toi- mintaansa. Työryhmä myös katsoo, että toimenpiteiden toteutumista olisi hyvä seu- rata osana uhridirektiivin täytäntöönpanon seurantaa. 4.1 Hyvät menettelytavat uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi rikosprosessissa Työryhmä on edellä käynyt läpi ja arvioinut rikosprosessia rikoksen uhrin näkökul- masta. Arvioinnissa on kiinnitetty huomiota mm. siihen, miten uhri kohdataan, kuinka hänelle annetaan tietoa, kuinka tukipalveluihin ohjaaminen hoidetaan, miten uhri kut- sutaan kuultavaksi ja miten suojelutoimet esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana to- teutetaan. Osana rikosprosessin arviointia on kartoitettu uhrin tarpeiden huomioimiseen liittyviä hyviä käytäntöjä ja puutteita. Työryhmä toteaa, että rikosprosessissa on käytössä useita uhrin tarpeita huomioivia käytäntöjä, joita työryhmä pitää hyvinä. Lisäksi työ- ryhmä havaitsi useita kehittämiskohteita. Työryhmän tiedossa on, että viranomaisille lailla säädetyt velvollisuudet ja tehtävät eivät ole kaikilta osin siirtyneet osaksi käytän- nön työtä ja toimintatapoja. Alle on listattu työryhmän näkemyksen mukaan keskeisim- mät hyvät menettelytavat ja kehittämistoimet uhrin tarpeiden huomioon ottamiseksi ri- kosprosessissa. Lista ei sisällä kaikkia työryhmän tekemiä havaintoja, vaan ne, joissa työryhmä erityisesti näkee kehittämisen varaa. Yleisenä huomiona työryhmä toteaa, että yhdenvertaisuuden toteutumiseen tulisi kiin- nittää rikosprosessin eri viranomaisissa ja toimijoissa nykyistä enemmän huomiota. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaan viranomaisella on oltava suunnitelma tarvit- tavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tavoitteena on turvata kaik- kien henkilöiden tosiasiallisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää eri viranomais- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 97 ten palveluita. Työryhmä katsoo, että esimerkiksi poliisilaitosten ja tuomioistuinten yh- denvertaisuussuunnitelmissa tulee huomioida henkilöstön lisäksi asiakkaat ja heidän mahdolliset esimerkiksi vammaisuuteen tai ikään liittyvät erityistarpeensa. 1. Poliisilaitosten ja tuomioistuinten tiloissa uhrin tarpeet paremmin huomioon • Kehitetään poliisilaitosten käytäntöjä edelleen sen varmistamiseksi, että uhrilla on mahdollisuus tehdä rikosilmoitus rauhallisessa paikassa (kuten kuulusteluhuoneessa). Mahdollisuutta tulisi tarjota aina tarpeen vaatiessa tai uhrin niin pyytäessä. • Huolehditaan siitä, että poliisilaitoksilla on riittävästi lasten kuulemiseen soveltuvia lapsiystävällisiä kuulustelutiloja. • Kehitetään poliisilaitosten käytäntöjä edelleen sen varmistamiseksi, että kuulusteluun on aina osoitettavissa haavoittuvien uhrien tarpeisiin mahdollisimman hyvin sopivat tilat (esimerkiksi seksuaalirikosten uh- rit, lähisuhdeväkivallan uhrit, lapset, ikääntyneet, vammaiset ja maahan- muuttajat). Joissakin tilanteissa saattaa olla perusteltua suorittaa kuulus- telut uhrille tutussa ympäristössä poliisiaseman sijaan, jos tilanne sen sallii. • Järjestetään tuomioistuimissa mahdollisuus erillisiin kulkureitteihin ja odotustiloihin siten, että uhri voi tosiasiallisesti välttää vastaajan koh- taamisen tai näkemisen niin toivoessaan. • Huomioidaan näkövammaiset nykyistä paremmin tuomioistuinten ti- loissa esimerkiksi huolehtimalla riittävästä valaistuksesta ja opasteista. 2. Tiedon antamista uhreille kehitettävä edelleen • Laaditaan oikeusministeriön, sisäministeriön ja Poliisihallituksen yhteis- työnä Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteestä painettu versio, jota toimitetaan kaikille maamme poliisiasemille. Esitteen antaminen uh- rille esimerkiksi kuulustelun yhteydessä helpottuu, kun sitä ei tarvitse erikseen tulostaa. • Esite olisi hyvä antaa uhrille jo rikosilmoituksen tekovaiheessa, joten pai- nettua esitettä toimitetaan myös paikkoihin, joissa rikosilmoituksia vas- taanotetaan. • Poliisista annetaan uhrille tietoa myös siinä yhteydessä, kun hänet kutsutaan kuulusteluun. Sähköpostikutsuun voidaan lisätä linkkejä esim. Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteeseen sekä tukipalvelui- hin. • Muokataan poliisin kuulustelulomaketta siten, että siinä velvoitetaan antamaan Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite uhrille. • Laaditaan Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteestä käyntikortti- versio, johon kootaan tai linkitetään perustiedot uhrin oikeuksista ja tie- toa tukipalveluista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 98 • Saatetaan eri ministeriöiden yhteistyönä Tietoa rikoksen uhrin oikeuk- sista -esite tai käyntikorttiversio myös muiden kuin esitutkintavi- ranomaisten käyttöön. Esitettä voidaan hyödyntää esimerkiksi tervey- denhuollossa niissä tilanteissa, joissa asiakas on joutunut rikoksen uh- riksi. • Huolehditaan siitä, että poliisi, syyttäjä, sovittelutoimistojen ammattihen- kilökunta ja vapaaehtoiset antavat uhrille ennen sovitteluun ryhtymistä riittävästi tietoa sovittelun mahdollisista seurauksista oikeuspro- sessin kannalta. 3. Uhrin kielellisistä oikeuksista huolehdittava tehostetummin • Kehitetään poliisilaitosten käytäntöjä edelleen sen varmistamiseksi, että asianomistajalla on jo rikosilmoituksen tekovaiheessa tarvittaessa käytössään tulkki. • Pyritään huolehtimaan sekä esitutkinnassa että oikeudenkäynnissä siitä, että varsinkin vakavissa rikosasioissa käytetään oikeustulkkirekis- terissä olevia tulkkeja. 4. Oikeudellisen avustajan tarpeeseen ja hankkimiseen enemmän huomiota • Huolehditaan siitä, että etenkin vakavien rikosten uhreilla ja lap- siuhreilla on oikeudellinen avustaja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa rikosprosessia. Kiinnitetään esitutkintaviranomaisessa ny- kyistä enemmän huomiota avustajan hankkimiseen, koska moni asian- omistaja ei osaa hankkia avustajaa, vaikka avustajalle olisi selkeä tarve. Esityksen avustajan määräämisestä asianomistajalle voi tutkinnanjohta- jan lisäksi tehdä myös syyttäjä. • Edistetään avustajan hankkimista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa rikosprosessia tehostamalla uhrille tiedottamista hyvissä ajoin oikeudesta käyttää avustajaa. Mainitaan oikeudesta käyttää avus- tajaa jo rikosilmoituksen tekovaiheessa. Myös kuulustelukutsussa voi- daan tuoda esiin oikeus käyttää avustajaa. • Jos uhrilla ei ole avustajaa esitutkinnassa, syyttäjä voi tarvittaessa esittää haastehakemuksen yhteydessä olevalla info-lehdellä tuomiois- tuimelle avustajan määräämistä oikeudenkäyntiä varten. Syyttäjä voi myös olla yhteydessä uhriin ja kehottaa tätä hankkimaan avustajan. • Tarvittaessa varmistetaan avustajan hankkiminen viimeistään tuo- mioistuinvaiheessa esimerkiksi siten, että käräjäsihteeri soittaa asian- omistajalle ja kehottaa tätä hankkimaan avustajan. • Kiinnitetään huomiota avustajan hankkimiseen rikoksesta epäillylle nii- den tilanteiden välttämiseksi, joissa epäilty on ilman avustajaa luopunut oikeudestaan esittää kysymyksiä lapselle, jonka kuuleminen esitutkin- nassa on videoitu. Näin toimimalla pyritään huolehtimaan siitä, ettei lap- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 99 sen antama kuulustelukertomus menetä näyttöarvoaan, että lasta ei tar- vitse kuulla uudelleen eikä asian käsittely pitkity siksi, ettei oikeus vasta- kuulusteluun ole toteutunut. 5. Uhrin tuen saamista ja tukipalveluihin ohjaamista vahvistettava • Tehostetaan uhrien tukipalveluihin ohjaamista vakiintuneena osana esitutkintaa kaikilla poliisilaitoksilla. Huolehditaan siitä, että poliisin te- kemien ohjausten tilastointi sisällytetään uuteen tietojärjestelmään (Vitja). • Lisätään tukipalveluiden tunnettuutta paikallisesti vahvistamalla si- dosryhmäyhteistyötä. Tukipalveluja tarjoavien tahojen aktiivisuus viran- omaisten suuntaan on tärkeää ja toiminnan esittely poliisilaitoksilla suo- siteltavaa. • Lisätään asianomistajan kuulustelupöytäkirjaan kohta sen merkitse- miseksi, onko asianomistajalta tiedusteltu, suostuuko hän yhteystieto- jensa välittämiseen tukipalvelujen tarjoajalle esitutkintalain mukaisesti. • Pyritään edistämään tukihenkilöiden käyttöä rikosprosessissa te- hostamalla tukipalveluihin ohjaamista ja lisäämällä viranomaisten tietoi- suutta uhrin oikeudesta käyttää tukihenkilöä. • Vahvistetaan tukihenkilön roolia sovittelussa ja pyritään tarvittaessa varmistamaan tukihenkilön läsnäolo sovittelussa. • Liitetään seksuaalirikoksia koskevien syyttämättäjättämispäätösten liitteeksi tietoa tukipalveluista. 6. Uhrin suojelutarpeen arviointi vakiinnutettava osaksi esitutkintaa • Tehostetaan suojelutarpeen arviointien tekemistä vakiintuneena osana esitutkintaa kaikilla poliisilaitoksilla. • Huolehditaan siitä, että suojelutarpeen arviointien tilastointi sisällytetään poliisin uuteen tietojärjestelmään (Vitja). 7. Uhrin kuultavaksi kutsumiseen yhtenäisempää ohjeistusta • Liitetään asianomistajalle lähetettävään käräjäoikeuden kutsuun ohjeet (liite 3) koskien mm. asianomistajan oikeutta käyttää oikeuden- käyntiavustajaa ja tukihenkilöä, oikeusapua, läsnäolovelvollisuutta ja oi- keudenkäynnin järjestelyjä. • Liitetään käräjäoikeuden kutsun mukaan myös liitteen 4 tapaiset lisäoh- jeet ja Rikosuhripäivystyksen esite. 8. Uhrin tarpeet huomioon oikeudenkäynneissä • Käytetään oikeudenkäynneissä tarvittaessa sermejä/näkösuojia. Huo- lehditaan siitä, että kaikissa tuomioistuimissa ja istuntopaikoissa on riit- tävästi sermejä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 100 • Aikataulutetaan istunnot siten, että vältytään pitkiltä ja uhrien kannalta ikäviltä odotusajoilta. Mahdollisuuksien mukaan istunto on hyvä aloittaa jo aamulla sen välttämiseksi, että asiaa ei jouduttaisi liian tiukan aikatau- lutuksen vuoksi jatkamaan toisena päivänä. • Pidetään istunnossa taukoja ja tarjotaan mahdollisuutta taukoihin tar- vittaessa. • Puheenjohtaja kertoo tarvittaessa käsittelyn aluksi lyhyesti, mitä oi- keudenkäynnissä tapahtuu ja keitä salissa on läsnä. • Syyttäjä esittelee itsensä asianomistajalle ennen istunnon alkua. 9. Lapsiuhrien asemaa parannettava monin eri tavoin • Varmistetaan Poliisihallituksen lasten kuulustelukoulutuksen jatku- vuus. • Varmistetaan lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikosepäi- lyissä viranomaisyhteistyö myös terveydenhuollon ja sosiaalitoi- men kanssa. Varmistetaan valtakunnallisen kehittämistyön jatkuvuus. • Keskitetään osaaminen poliiseille ja syyttäjille, jotka ovat erikoistu- neet lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Taataan lapsen ikä ja mahdolliset erityistarpeet huomioiden lapsiystävällinen kuuleminen lasta lähellä, lap- siystävällisissä tiloissa, tapausten mahdollisimman nopea käsittely sekä lapsen tarvitseman avun ja tuen varmistaminen ja seuranta. Pyritään sii- hen, että lapsi kuullaan vain kerran. • Kiinnitetään erityistä huomiota suojelutoimiin niiden lasten koh- dalla, jotka kutsutaan henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin. Muita lapsiuhreja koskevia ehdotuksia • Lasten edunvalvontaan liittyen tehdään selvitys, jossa käydään edun- valvontaprosessi läpi, kartoitetaan ongelmat ja ehdotetaan niihin ratkaisuja. Tarkastellaan selvityksessä edunvalvontaa sekä lastensuo- jelu- että rikosprosessin näkökulmasta. • Selvitetään myös, minkä viranomaisen vastuulle lastensuojelulain mukainen edunvalvonnan koordinointi ja toiminnan kehittäminen parhaiten sopisi. Lastensuojelulain mukaisen edunvalvonnan koordi- noinnilla ja kehittämisellä voi olla positiivisia vaikutuksia paitsi lastensuo- jeluprosessiin myös rikosprosessiin esimerkiksi siten, että lastensuoje- lun edunvalvojien tietoisuus rikosprosessiin liittyvistä erityiskysymyksistä lisääntyisi. • Tehdään tutkimus, jossa selvitetään, miksi rikosprosessi kestää lapsiin kohdistuvissa (seksuaali)rikoksissa niin pitkään, mistä alueelliset erot prosessin kestossa johtuvat sekä ehdotetaan ongelmiin ratkaisuja. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 101 4.2 Viranomaisten tietoisuuden ja osaamisen lisääminen uhrin tarpeista Osana rikosprosessin arviointia työryhmä kartoitti uhreja rikosprosessissa kohtaavien tahojen koulutusta. Lisäksi koulutus- ja osaamiskysymyksiä käsiteltiin ja sivuttiin paitsi koulutusteemasta kuultujen asiantuntijoiden kuulemisissa myös lapsiuhreihin liittyviin erityiskysymyksiin ja -tarpeisiin keskittyneissä kuulemisissa. Alle on listattu työryhmän näkemyksen mukaan keskeisimmät keinot, joilla voidaan paitsi parantaa viranomais- ten tietoisuutta ja osaamista uhrin tarpeista myös edistää työn mielekkyyttä ja työssä jaksamista. 1. Osaamisen keskittäminen ja erikoistuminen • Keskitetään lapsiin kohdistuvien rikosten, seksuaalirikosten ja muiden vakavien rikosten tutkinta niihin erikoistuneille tutkijoille kaikilla poliisilai- toksilla. • Keskitetään lapsiin kohdistuvat seksuaali- ja väkivaltarikokset ja muut vakavat rikokset niihin erikoistuneille syyttäjille kaikissa syyttäjänviras- toissa. • Pyritään edistämään tuomareiden erikoistumista lapsiin kohdistuvissa rikoksissa, väkivalta- ja seksuaalirikoksissa ja muissa vakavissa rikok- sissa. 2. Tietoisuuden ja osaamisen parantaminen koulutuksella • Lisätään poliisien, syyttäjien, tuomareiden ja muun tuomioistuinhenkilös- tön sekä oikeudenkäyntiavustajien uhrisensitiivistä osaamista ja tietoi- suutta tarjoamalla oikeusministeriön ja sisäministeriön hallinnonaloilla säännöllisesti koulutusta uhrin kohtaamisesta, kohtelusta, oikeuksista, suojelutoimista ja trauman vaikutuksista uhriin. • Parannetaan poliisin osaamista ja tietoisuutta järjestämällä koulutusta erityisesti o suojelutarpeen arvioinneista o avustajan hankkimisesta etenkin ROL:n säädösten mukaisissa tilanteissa o tukipalveluihin ohjaamisesta o tukihenkilön käyttämisen hyödyistä o edunvalvojan hankkimisesta lapselle ja muulle edunvalvojan tar- peessa olevalle henkilölle. • Lisätään uhrin kohtaamista, kohtelua ja tarpeiden ymmärtämistä kos- keva teema osaksi Suomen Asianajajaliiton järjestämää asianajajien täydennyskoulutusta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 102 • Sisällytetään oikeustieteen opiskelijoiden aineopintoihin rikos- ja proses- sioikeuden kokonaisuuteen perusasiat uhrin kohtaamista, kohtelua ja tarpeiden ymmärtämistä koskevista teemoista. 3. Esitutkintayhteistyön tiivistäminen poliisin ja syyttäjän välillä • Tiivistetään esitutkintayhteistyötä poliisin ja syyttäjän välillä. Tiiviillä esi- tutkintayhteistyöllä ja säännöllisillä palavereilla poliisin ja syyttäjän välillä voidaan parantaa esitutkinnan laatua, jolloin myös uhrin asema para- nee. 4. Työnohjauksen järjestäminen • Järjestetään etenkin lapsiin kohdistuvia rikoksia, seksuaalirikoksia ja muita vakavia rikoksia rikosprosessissa kohtaaville ja käsitteleville viran- omaisille ja muille toimijoille mahdollisuus työnohjaukseen. 4.3 Hyvien toimintatapojen sovittaminen viranomaiskäytäntöihin Työryhmän tehtävänä oli paitsi tehdä ehdotuksia hyvistä käytännöistä uhrien tarpei- den huomioimiseksi ja viranomaisten osaamisen lisäämiseksi myös siitä, miten hyvät toimintatavat sovitetaan viranomaiskäytäntöihin. Toimintatapojen sovittamisessa vi- ranomaisten käytäntöihin tulee huomioida tuomioistuinten ja syyttäjien riippumatto- muus sekä prosessiekonomiset näkökulmat. Työryhmä katsoo, että koulutus on olennainen keino saattaa hyvät käytännöt osaksi viranomaisten ja muidenkin uhreja rikosprosessissa kohtaavien tahojen toimintaa. Edellä kohdassa 4.2 on käyty läpi niitä asioita, joista poliisit, syyttäjät, tuomarit ja muu tuomioistuinhenkilöstö sekä oikeudenkäyntiavustajat työryhmän näkemyksen mukaan erityisesti tarvitsisivat koulutusta. Työryhmä toteaa, että uhrin kohtaamista, kohtelua, oikeuksia ja suojelutoimia koskevaa koulutusta tulee sisältyä sekä viranomaisten pe- rus- että jatkokoulutukseen. Koulutusta kyseisistä teemoista tulee järjestää säännölli- sin väliajoin. Toinen tapa saattaa tietoa hyvistä käytännöistä uhreja työssään kohtaaville viran- omaisille on ohjeistus. Poliisihallitus voi antaa ohjeita poliisille ja valtakunnansyyttäjä syyttäjille. Molemmat tahot ovat antaneet ohjeita, joissa sivutaan useita tässä rapor- tissa läpikäytyjä asioita. Työryhmä pitää tärkeänä, että ohjeet ovat ajan tasalla ja että ne saatetaan viranomaisten tietoon ja käyttöön. Työryhmä toteaa lisäksi, että ohjeiden sisällön läpikäynti koulutuksissa on suositeltavaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 103 Raportin kirjoittamishetkellä syksyllä 2018 oikeusministeriössä valmisteltiin tuomiois- tuinviraston perustamista. Tuomioistuinviraston tehtäviä tulevat olemaan tuomioistuin- ten toimintaedellytyksistä sekä niiden toiminnan kehittämisestä, suunnittelusta ja tuke- misesta huolehtiminen. Lisäksi virasto vastaisi mm. tuomioistuinten tulosohjauksesta, kehittämisestä sekä tuomareiden ja muun henkilöstön koulutuksen järjestämisestä. Viraston on tarkoitus aloittaa toimintansa 1.1.2020. Työryhmä katsoo, että sen laatimien asianomistajalle käräjäoikeuden kutsuun liitettä- vien ohjeiden (liite 3) saattaminen kaikkien käräjäoikeuksien tietoon ja käyttöön sopisi tuomioistuinviraston tehtäviin. Myös liitteen 4 kaltaisten lisäohjeiden saattaminen kaik- kien käräjäoikeuksien tietoon ja käyttöön voisi olla tuomioistuinviraston tehtävä. Työ- ryhmä toivoo, että asia otetaan harkittavaksi tuomioistuinvirastossa sen aloitettua toi- mintansa. Helsingin ja Rovaniemen hovioikeuspiireissä toimii laatuhankkeita, jotka tähtäävät ri- kosasioiden työprosessien yhtenäistämiseen ja kehittämiseen. Rovaniemellä laatu- hanke käynnistyi vuonna 1999 ja sillä tarkoitetaan Rovaniemen hovioikeuspiirin kärä- jäoikeuksien lainkäytön laatutyötä ja sen keskeisiä tavoitteita tukevaa tuomarikoulu- tusta. Helsingin hovioikeuspiirissä toimii rinnakkain sekä Helsingin yliopiston kanssa toteutettava laatuhanke että käräjäoikeuspainotteinen laatuhanke. Rovaniemellä laatuhankkeen toimintaa suunnittelee ja ohjaa Rovaniemen hovioikeu- den presidentin asettama kehittämistyöryhmä. Laatuhankkeisiin nimetään vuosittain laatutyöryhmiä, jotka koostuvat tuomareiden, esittelijöiden, syyttäjien ja asianajajien edustajista. Laatuhankkeen tuotoksia voivat olla esimerkiksi laaturaporttikirjat ja käsit- telijän oppaat. Raportteja ja oppaita esitellään hovioikeuspiirin laatupäivillä tai lain- käyttöpäivänä. Työryhmä katsoo, että uhrin kohtaaminen, kohtelu, oikeudet ja suojelutoimet sekä nii- hin liittyvät hyvät menettelytavat sopisivat laatuhankkeen teemaksi, tai osaksi laajem- paa laatuhanketta. Laatutyötä tehdään myös syyttäjälaitoksessa. Valtakunnansyyttäjänvirasto totesi ri- koksen uhrin tiedonsaantia edistäneen oikeusministeriön työryhmän raportista anta- massaan lausunnossa107, että syyttäjiä tullaan ohjaamaan uhrin erityiseen suojelun- tarpeeseen liittyviin menettelyihin Valtakunnansyyttäjänviraston laatutyössä, kun syyt- 107 Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2016. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 104 täjäntyön prosesseja kuvataan. Työryhmän saamien tietojen mukaan asia ei ole tois- taiseksi edennyt. Työryhmä pitää syyttäjien ohjaamista suojeluntarpeeseen liittyvistä menettelyistä kannatettavana. Laatuhankkeissa syntyneiden raporttien ja oppaiden lisäksi erilaiset käsikirjat ovat yksi tapa pyrkiä kehittämään toimintaa ja viemään hyviä käytäntöjä osaksi viranomais- ten päivittäistä työtä. Myös viranomaisten käyttämillä lomakkeilla voidaan ohjata toimintaa. Sähköiset lo- makkeet voidaan suunnitella siten, että ne automaattisesti tarjoavat tietynlaisia valin- toja tietyissä asioissa. Työryhmä ehdottaa selvitettäväksi, voidaanko oikeusavun säh- köiseen asianhallintajärjestelmä Romeoon lisätä ROL 2 luvun säännösten mukaista tukihenkilön määräämistä koskeva lomake. Lisäksi työryhmä ehdottaa poliisin kuulus- telupöytäkirjaan seuraavia muutoksia, joilla voidaan pyrkiä varmistamaan nykyistä pa- remmin se, että tietyt uhrin oikeudet tosiasiallisesti toteutuvat esitutkintavaiheessa: − Muutetaan kohtaa ”Informoitu auttavista tahoista” siten, että velvoitetaan antamaan Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite uhrille aina. − Selkiytetään otsikon ”Ennen kuulustelua on ilmoitettu” alla olevia kohtia ”Mahdollisuudesta saada oikeudenkäyntiavustaja (ROL 2:1 a)” ja ”Oi- keudesta käyttää avustajaa (ETL 4:10)” ensimmäisen kohdan osalta esi- merkiksi seuraavasti: ”Mahdollisuudesta saada oikeudenkäyntiavustaja valtion varoista (ROL 2:1 a)” tai ”Mahdollisuudesta saada maksuton oi- keudenkäyntiavustaja (ROL 2:1 a)”. − Lisätään kohta sen merkitsemiseksi, onko asianomistajalta tiedusteltu, suostuuko hän yhteystietojensa välittämiseen tukipalvelujen tarjoajalle esitutkintalain mukaisesti. Valtakunnansyyttäjänvirasto totesi rikoksen uhrin tiedonsaantia edistäneen oikeusmi- nisteriön työryhmän raportista antamassaan lausunnossa108, että asianomistajan kor- vausvaatimuksiin ja rikosprosessin kulkuun liittyvän tiedottamistarpeen ja ilmoitusten sisällön osalta Valtakunnansyyttäjänvirastossa arvioidaan mahdollisuutta laatia lo- make, joka ohjaa syyttäjien toimintaa. Työryhmän saamien tietojen mukaan asia ei ole toistaiseksi edennyt. Työryhmä pitää lomakkeen laatimista kannatettavana. Työryhmä katsoo, että myös pilotit ja paikalliset kokeilut ja mallit voivat olla toimiva tapa saattaa hyviä käytäntöjä osaksi viranomaisten toimintaa. Työryhmän tiedossa on paikallisia, ilman raskaita rakenteita luotuja yhteistyömalleja esimerkiksi lapsiin koh- distuvissa rikoksissa. 108 mt. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 105 Lähteet Barnahus-laatustandardit. Suuntaviivat monialaisen viranomaisyhteistyön toiminnalle lapsiuhrien ja -todistajien auttamiseksi. PROMISE 2 -hanke. http://www.childrenatrisk.eu/promise/wp-content/uploads/FI_StandardsSummary_FI- NAL.pdf Child-friendly justice. Perspectives and experiences of children involved in judicial proceedings as victims, witnesses or parties in nine EU Member States. European Union Agency for Fundamental Rights, 2017. DG Justice Guidance Document related to the transposition and implementation of the Directive 2012/29/EU. European Commission DG Justice, December 2013. Ellonen, Noora & Rantaeskola, Satu (toim.): Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksu- aalirikosepäilyjen tutkinta. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 24. Tampere 2016. Epäillyn oikeus avustajaan esitutkinnassa ja itsekriminointisuoja/KKO:2012:45/syyttä- jän toimenpiteet. Valtakunnansyyttäjänvirasto, muistio 28.6.2012; 35/34/11. Epäillyn oikeus avustajaan esitutkinnassa ja itsekriminointisuoja. Poliisihallituksen kirje 2020/2012/3834. Erikoissyyttäjäjärjestelmän uudistaminen. Valtakunnansyyttäjänviraston päätös 14.12.2017. Dnro 022/35/16. Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäy- töstä. Euroopan neuvosto 2010. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Istanbul, 11.V.2011. Guidelines on the organisation and accessibility of court premises. European Com- mission for the Efficiency of Justice (CEPEJ). Council of Europe 2014. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2016‒2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:4. Honkatukia, Päivi (2011): Uhrit rikosprosessissa ‒ haavoittuvuus, palvelut ja kohtelu. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 252. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 106 Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (2011): Rikosten uhrit tukipalvelujen asiakkaina – kyselytutkimuksen tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 19/2011. Humppi, Sanna-Mari & Ellonen, Noora (2010): Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväk- sikäyttö. Tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaisten yhteistyö. Poliisi- ammattikorkeakoulun tutkimuksia 40/2010. Häkkänen-Nyholm, Helinä (2017): Oikeusprosessiin liittyvä stressi ja reaktiiviset häi- riöt. Duodecim 2017; 133:2351-6. Kainulainen, Heini & Saarikkomäki, Elsa (2014): Rikosprosessi väkivaltarikosten uh- rien näkökulmasta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 126. Kjällman, Petra & Rossinen, Jaana (2017): Uhri tarvitsee tukea. Teoksessa Åberg, Leena-Kaisa (toim.): Rikoksen uhrin käsikirja. PS-kustannus, Jyväskylä. Kun henkirikos koskettaa. Käsikirja henkirikosten uhrien läheisten kohtaamiseen. Ri- kosuhripäivystyksen oppaita 4 (2017). Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin – esitys rikoksen uhrin aseman kehittämiseksi. Uhripoliittisen toimikunnan loppuraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 13/2015. Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkinnassa. Poliisihalli- tuksen ohje 28.11.2013; 2020/2013/5071. Lastensuojelun käsikirja: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja. Päätös erikoissyyttäjistä ja lausumapyyntö syyttäjäalueiden erityisosaamistarpeista. Valtakunnansyyttäjänviraston päätös ja lausumapyyntö 6.3.2018. Dnro 022/34/16. Restorative Justice in Cases of Domestic Violence. Best practice examples between increasing mutual understanding and awareness of specific protection needs. Victim Offender Mediation: Needs of victims and offenders of Intimate Partner Violence. Ad- dendum to the 2nd Comparative Report: the Country Reports. November 2015. Suo- men osuus, s. 34–57. Rikoksen kohteeksi joutuneen ohjaaminen palveluihin. Poliisihallituksen ohje 2020/2012/1916. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 107 Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja. Sisäministeriön julkaisu 14/2016. Rikoksen uhrien tukipalveluiden järjestäminen ja rahoittaminen. Uhripoliittisen toimi- kunnan väliraportti. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 3/2014. Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Työryhmän ehdotus. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 23/2016. Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistäminen. Lausuntotiivistelmä. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 47/2016. Rikosasioiden sovittelu. Poliisihallituksen ohje 2020/2013/4355. Rikos- ja riita-asioiden sovittelun kehittämisohjelma 2016–2020. Terveyden ja hyvin- voinnin laitos 2016. Selvitys Lasten oikeuspsykiatrian yksiköiden toiminnasta. Lapsiin kohdistuvien väki- valtarikosten selvittäminen terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raport- teja ja muistioita 32/2018. Sinkkonen, Minna & Mäkelä, Jukka (toim.) (2017): LASTA-hanke. Kokemuksia viran- omaisten yhteistyön ja tietojenvaihdon koordinoinnista lapseen kohdistuneissa pa- hoinpitely- tai seksuaalirikoksen epäilytilanteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2/2017. Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö. Valtakunnansyyttäjän yleinen ohje. VKS:2016:6. 8.12.2016. ”Syyttämättäjättämispäätös on kova paikka rikoksen uhrille”. Sami Liukkonen, RIKU- lehti 3/2017. Toimiva oikeusvaltio ja vakaa demokratia. Oikeusministeriön tulevaisuuskatsaus. Val- tioneuvoston julkaisusarja 14/2018. Tuominen, Mia (2014): Lapsen edunvalvonta esitutkinnan näkökulmasta. Poliisiam- mattikorkeakoulun raportteja 111, Tampere. Tuomioistuinten työtilastoja vuodelta 2017. Oikeusministeriön julkaisu 11/2018. Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 108 Keskeinen lainsäädäntö ja esityöt Esitutkintalaki 805/2011. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrin oikeuksia, tu- kea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta. Hallituksen esitys eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudista- miseksi, HE 222/2010 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 66/2015 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan eh- käisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksy- misestä sekä laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voi- maansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalaislain 54 §:n muuttamisesta, HE 155/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän to- distelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi, HE 46/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikosuhrimaksusta ja eräiksi siihen liittyviksi la- eiksi, HE 293/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Syyttäjälaitoksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 17/2018 vp. Laki esitutkintalain muuttamisesta 736/2015. Laki holhoustoimesta 442/1999. Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 370/2007. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997. Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 1015/2005. Laki rikosuhrimaksusta 669/2015. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 109 Lastensuojelulaki 417/2007. Oikeudenkäymiskaari 4/1734. Valiokunnan mietintö LaVM 32/2014 vp ‒ HE 293/2014 vp. Valiokunnan mietintö LaVM 4/2015 vp ─ HE 66/2015 vp. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Työryhmän kuulemat asiantuntijat Koulutuspäällikkö Liisa Aro, Suomen Asianajajaliitto Yliopistonlehtori Heini Kainulainen, Turun yliopisto Oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman, Åbo Akademi Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, lakimies Merike Helander, lapsiasiavaltuutetun toimisto Professori Kimmo Nuotio, Helsingin yliopisto Erityisasiantuntija Kirsi Porras, Väestöliitto Kehittämispäällikkö Minna Sinkkonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Erityisasiantuntija Jaana Tervo, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 110 Liitteet 1. Kysely tuomioistuimiin 2. Kysely poliisilaitoksille 3. Työryhmän ehdotus: Ohjeita oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomista- jalle; käräjäoikeudet 4. Oulun käräjäoikeuden lisäohjeet asianomistajalle 5. Rikosuhripäivystyksen malli uhrien ohjaamisesta RIKUun OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 111 Liite 1. Kysely tuomioistuimiin TAUSTATIEDOT 1. Vastaaja (eli mikä käräjäoikeus – alasvetovalikko) 2. Minä vuonna oikeustalo/istuntopaikka on valmistunut/viimeksi remon- toitu? (avokenttä, johon voi laittaa joko vuosiluvun tai eos) ESTEETTÖMYYS, NÄKÖ- JA KUULOVAMMAISET ASIAKKAAT 3. Onko taloon esteetön sisäänpääsy? (kyllä/ei/eos) 4. Pystyykö tiloissa liikkumaan esteettömästi? (kyllä/ei/eos) 5. Onko tuomioistuimessa/istuntopaikassa huomioitu näkö- ja kuulovammai- set asianomistajat? Onko saleissa käytössä esimerkiksi teknisiä laitteita tai muita apuvälineitä? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen 5 ”kyllä” –> jatkokysymys: Mitä laitteita tai apuvälineitä? (avokenttä) ASIANOMISTAJAN OIKEUS AVUSTAJAAN JA TUKIHENKILÖÖN 6. Onko usein tilanteita, joissa asianomistajalla ei ole avustajaa, vaikka hä- nellä olisi oikeus oikeudenkäyntiavustajaan ROL 2:1a:n nojalla? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen 6 ”kyllä” –> jatkokysymys: Miten tuomioistuin toimii näissä tilanteissa? (avokenttä) 7. Onko usein tilanteita, joissa asianomistajalla ei ole tukihenkilöä, vaikka hä- nellä olisi oikeus tukihenkilöön ROL 2:3:n nojalla? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen 7 ”kyllä” –> jatkokysymys: Miten tuomioistuin toimii näissä tilanteissa? (avokenttä) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 112 ASIANOMISTAJAN SUOJELUTOIMIIN LIITTYVÄT JÄRJESTELYT 8. Käytetäänkö talossa mahdollisuutta järjestää kulku sisään ja ulos sekä is- tunnon odottaminen niin, että asianomistaja ja vastaaja eivät kohtaa, mi- käli asianomistaja pelkää tai on esittänyt toiveen, ettei halua nähdä vastaa- jaa? Jos vastaa kysymykseen 7 ”kyllä” –> jatkokysymys: Miten asianomistajan pyyntö/toive käytännössä toteutetaan? (avokenttä) Jos vastaa kysymykseen 7 ”ei” –> jatkokysymys: Miksi ei? (avokenttä) 9. Millä tavoin esitutkinnassa tehtävä suojelutarpeen arviointi (ETL 11:9a) nä- kyy tuomioistuimessa? (avokenttä) 10. Miten syyttäjä informoi tuomioistuinta asianomistajan suojelutarpeista? (avokenttä) 11. Mitä sellaisia asianomistajaryhmiä tuomioistuimessa tunnistetaan, joiden kuulemista voidaan oikeudenkäynnissä tukea erityistoimenpitein? (avo- kenttä) 12. Onko tuomioistuimessa/istuntopaikassa käytössä sermejä/näkösuojia asi- anomistajan kuulemiseksi siten, että tämä ei näe vastaajaa ja päinvastoin (OK 17:51)? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen 10 ”kyllä” –> jatkokysymys: Mikäli syyttäjä, asianomistaja tai tämän avustaja esittää sermin/näkösuo- jan käyttöä istunnossa, saadaanko asia yleensä järjestymään asianomista- jan toiveiden mukaisesti? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymyksen 10 jatkokysymykseen ”ei” –> jatkokysymys: Miksi ei? (avokenttä) 13. Onko tuomioistuimessa/istuntopaikassa käytössä ns. pelkääjien saleja, jossa asianomistajaa voidaan kuulla siten, että muut salissa olijat eivät näe häntä (OK 17:51)? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen 10 ”kyllä” –> jatkokysymys: Mikäli syyttäjä, asianomistaja tai tämän avustaja esittää, että asia käsitel- lään ns. pelkääjien salissa, saadaanko asia yleensä järjestymään asianomis- tajan toiveiden mukaisesti? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymyksen 10 jatkokysymykseen ”ei” –> jatkokysymys: Miksi ei? (avokenttä) 14. Käytetäänkö tuomioistuimessa/istuntopaikassa videoneuvottelulaitteita asianomistajan kuulemiseksi siten, että hän ei ole käsittelyssä henkilökoh- taisesti läsnä (OK 17:52)? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen 11 ”kyllä” –> jatkokysymys: OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 113 Minkälaisissa tapauksissa videoneuvottelulaitteita tyypillisesti käytetään? Jos vastaa kysymykseen 11 ”ei” –> jatkokysymys: Miksi ei? (avokenttä) MUUT HYVÄT KÄYTÄNNÖT ASIANOMISTAJAN ERITYISTARPEIDEN HUOMIOON OTTAMISEKSI 15. Onko tuomioistuimessa muita hyviksi havaittuja käytäntöjä liittyen asian- omistajan tarpeiden huomioon ottamiseen rikosprosessissa (esim. käytän- nön järjestelyt, kutsut, tiedottaminen ja informointi, yhteistyö vartijoiden kanssa, lapsiystävällisten toimenpiteiden tarkistuslistat jne.)? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen 12 ”kyllä” –> jatkokysymykset: Mitä/minkälaisia käytäntöjä? (avokenttä) Onko näistä käytännöistä olemassa paikallista ohjeistusta ja/tai saavatko tuomarit koulutusta kyseisistä käytännöistä? (avokenttä) Jos mahdollista, pyydämme toimittamaan kyseiset ohjeistukset tai tiedot kou- lutuksen sisällöstä osoitteeseen anni.pentti@om.fi. Ideoita tai ajatuksia siitä, miten asianomistajan tarpeet voitaisiin käytäntöjä ke- hittämällä ottaa paremmin huomioon, tai muita kommentteja aiheeseen liittyen. (avokenttä) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 114 Liite 2. Kysely poliisilaitoksille 1. Vastaaja (eli mikä poliisilaitos – alasvetovalikko) TILAT 2. Onko taloon esteetön sisäänpääsy? (kyllä/ei/eos) 3. Onko poliisilaitoksella/-asemalla mahdollista tehdä henkilökohtaisia tai arka- luonteisia seikkoja sisältävä rikosilmoitus (esim. seksuaalirikokset) erillisessä ti- lassa siten, että ulkopuoliset eivät voi kuulla, mistä on kyse? (kyllä/ei/eos) ASIANOMISTAJAN TIEDONSAANTI 4. Milloin Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite annetaan asianomistajalle? Kuulustelukutsun lähettämisen yhteydessä Aina kuulustelun yhteydessä Joissakin tilanteissa Ei koskaan EOS Jos vastaa ”Joissakin tilanteissa”, kysytään: Milloin ja missä tilanteissa? (avokenttä) Jos vastaa ”Ei koskaan”, kysytään: Miksi esitettä ei anneta asianomistajalle? (avokenttä) 5. Täydennetäänkö Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esitteen tietoja suullisesti tarkentamalla? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa ”Kyllä”, kysytään: Miltä osin tai minkälaisissa tapauksissa annetaan suullisesti tarkempaa tietoa (esim. tukipalveluista, oikeudesta avustajaan tai tukihenkilöön ROL:n nojalla, keinoista asianomistajan suojelemiseksi)? (avokenttä) Jos vastaa ”Kyllä”, kysytään: Milloin/missä vaiheessa annetaan suullisesti tarkempaa tietoa? (avokenttä) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 115 6. Onko poliisilaitoksella/-asemalla saatavilla muuta rikoksen uhrille tarkoitettua materiaalia, esim. tukipalveluja tarjoavien tahojen esitteitä? (kyllä/ei/eos) Jos kyllä –> Mitä materiaalia/minkä tahojen esitteitä? 7. Antaako kuulustelun suorittanut henkilö omat yhteystietonsa asianomistajalle uhrin tiedonsaannin helpottamiseksi? (kyllä/ei/eos) 8. Annetaanko asianomistajalle hänen tekemästään rikosilmoituksesta kirjallinen vahvistus (ETL 3:1 3 mom)? (kyllä/ei/eos) Jos kyllä –> Miten vahvistus annetaan? Jos ei –> Miksi ei? ASIANOMISTAJAN OIKEUS AVUSTAJAAN, TUKIHENKILÖÖN JA TUKIPALVELUIHIN 9. Miten usein tutkinnanjohtaja tekee esityksen tuomioistuimelle oikeudenkäyn- tiavustajan määräämisestä asianomistajalle ROL 2 luvun säännösten nojalla - seksuaalirikosasiassa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos) - lähisuhdeväkivallassa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos) - ihmiskaupassa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos) - muissa vakavissa henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvissa rikoksissa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos)? Jos vastaa missä tahansa kohdassa ”Joskus” tai ”Ei koskaan”, kysytään: Miksi esitys avustajan määräämisestä tehdään vain joskus tai ei koskaan? (avo- kenttä) 10. Miten usein tutkinnanjohtaja tekee esityksen tuomioistuimelle tukihenkilön määräämisestä asianomistajalle ROL 2 luvun säännösten nojalla - seksuaalirikosasiassa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos) - lähisuhdeväkivallassa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos) - ihmiskaupassa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos) - muissa vakavissa henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvissa rikoksissa (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos)? Jos vastaa missä tahansa kohdassa ”Joskus” tai ”Ei koskaan”, kysytään: Miksi esitys tukihenkilön määräämisestä tehdään vain joskus tai ei koskaan? (avokenttä) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 116 11. Miten usein asianomistajalta tiedustellaan, suostuuko hän yhteystietojensa vä- littämiseen tukipalvelujen tarjoajalle (ETL 4:10 § 2 mom) - kun asianomistaja on erityisen suojelun tarpeessa (aina/usein/joskus/ei kos- kaan/eos) - rikoksen luonteen vuoksi (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos) - asianomistajan henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi (aina/usein/joskus/ei koskaan/eos)? Jos vastaa missä tahansa kohdassa ”Joskus” tai ”Ei koskaan”, kysytään: Miksi asiaa tiedustellaan asianomistajalta vain joskus tai ei koskaan? (avo- kenttä) Jos vastaa missä tahansa kohdassa ”Aina” tai ”Usein”, kysytään: Miten asianomistajan yhteystiedot välitetään tukipalvelujen tarjoajalle? (avo- kenttä) Jos vastaa missä tahansa kohdassa ”Aina” tai ”Usein”, kysytään: Mille tukipalveluja tarjoaville tahoille asianomistajan yhteystiedot yleensä vä- litetään? (avokenttä) ASIANOMISTAJAN SUOJELUTOIMET 12. Minkälaisissa tapauksissa täytetään asianomistajan mahdollisesti esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä tarvitsemia suojelutoimia (ETL 11:9a §) koskeva arviointi- lomake? (avokenttä) 13. Minkälaisissa tilanteissa yleensä päädytään toteamaan jokin ETL 11:9a § 2 mo- mentissa mainittu suojelutoimi tarpeelliseksi? (avokenttä) 14. Mitä laissa (ETL 7:21; ETL9:4) mainituista suojelutoimista esitutkinnassa päädy- tään yleensä käyttämään? (pyydetään valitsemaan tyypillisimmät) - Kuulustelu suojelun tarpeessa olevien henkilöiden kuulusteluun suunnitel- luissa tiloissa - Saman henkilön tai samojen henkilöiden on suoritettava kaikki asianomistajan kuulustelut - Kuulustelijan on oltava asianomistajan kanssa samaa sukupuolta oleva henkilö - Asianomistajan kuulustelu tallennetaan o Jos valitsee tämän vaihtoehdon, kysytään –> Millä perusteella kuulustelu tallennetaan (ETL 9:4 § 1 ja 4 mom.)? (avokenttä) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 117 15. Miten usein suojelutoimia koskevassa arviointilomakkeessa otetaan kantaa mahdollisessa oikeudenkäynnissä tarvittaviin suojelutoimiin? (aina/usein/jos- kus/ei koskaan/eos) ERITYISRYHMIEN KUULEMINEN 16. Onko poliisilaitoksella/-asemalla erillisiä, lasten kuulusteluun sopivia tiloja? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa ”Kyllä”, kysytään: Miten nämä tilat eroavat muista kuulustelutiloista? (avokenttä) 17. Miten kuulustelu suoritetaan, jos kuultava henkilö on lapsi? (avokenttä) 18. Onko poliisilaitoksella/-asemalla riittävästi lasten kuulustelukoulutuksen saaneita poliiseja? (kyllä/ei) 19. Miten kuulustelu suoritetaan, jos kuultava henkilö on kehitysvammainen? (avo- kenttä) MUUT HYVÄT KÄYTÄNNÖT ASIANOMISTAJAN ERITYISTARPEIDEN HUOMIOON OTTAMISEKSI 20. Onko poliisilaitoksella hyviksi havaittuja käytäntöjä liittyen asianomistajan tar- peiden huomioon ottamiseen rikosprosessissa (esim. tukipalveluihin ohjaami- nen, seksuaalirikoksen uhrin kuulustelu, tiedottaminen vahingonkorvauksiin liit- tyen, tiimi- tai parityöskentely lapsiin kohdistuneiden väkivalta- ja seksuaaliri- kosten esitutkinnassa jne.)? (kyllä/ei/eos) Jos vastaa kysymykseen ”kyllä” –> jatkokysymykset: Mitä/minkälaisia käytäntöjä? (avokenttä) Onko näistä käytännöistä olemassa paikallista ohjeistusta ja/tai saavatko poliisit koulutusta kyseisistä käytännöistä? (avokenttä) Jos mahdollista, pyydämme toimittamaan kyseiset ohjeistukset tai tiedot kou- lutuksen sisällöstä osoitteeseen anni.pentti@om.fi. 21. Minkälaisia mahdollisia käytännön haasteita tai ongelmia poliisilaitoksella on havaittu asianomistajan tarpeiden huomioon ottamisessa? (avokenttä) 22. Ideoita tai ajatuksia siitä, miten asianomistajan tarpeet voitaisiin käytäntöjä ke- hittämällä ottaa paremmin huomioon, tai muita kommentteja aiheeseen liit- tyen. (avokenttä) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 118 Liite 3. Työryhmän ehdotus: Ohjeita oikeudenkäyntiin kutsuttavalle asianomista- jalle; käräjäoikeudet OHJEITA OIKEUDENKÄYNTIIN KUTSUTTAVALLE ASIANOMISTAJALLE Rikoksen uhrin eli asianomistajan asia käsitellään käräjäoikeudessa rikosoikeuden- käynnissä. Asianomistajana teillä on oikeudenkäyntiin liittyviä oikeuksia ja velvolli- suuksia. Siksi on tärkeää, että luette huolellisesti oheisen kutsun ja alla olevat ohjeet. Jos teillä on kysyttävää, älkää epäröikö olla yhteydessä käräjäoikeuteen. Oikeudenkäyntiavustaja, asiamies ja tukihenkilö Teillä on oikeus käyttää avustajaa oikeudenkäynnissä. Jos haluatte käyttää oikeuden- käyntiavustajaa, teidän on syytä hankkia avustaja jo hyvissä ajoin ennen asian istun- tokäsittelyä. Jos teitä ei ole määrätty saapumaan istuntoon henkilökohtaisesti, saatte käyttää asiamiestä edustamaan itseänne oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäyntiavusta- jana tai asiamiehenä saa toimia asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Lisätietoja avustajista: https://oikeus.fi/oikeusapu/fi/index/oi- keusavustaja.html Teillä on oikeus käyttää tukihenkilöä rikosasian käsittelyn eri vaiheissa. Tukihenkilö voi olla teille henkilökohtaisena tukena ja auttaa asian käsittelemiseen liittyvissä kysy- myksissä. Voitte pyytää tukihenkilöksi haluamanne henkilön. Esimerkiksi Rikosuhri- päivystyksestä (RIKU) voi saada maksuttoman, tehtävään koulutetun tukihenkilön. Tu- kihenkilö saa olla läsnä kuulusteluissa ja oikeudenkäynnissä, mutta läsnäoloa voidaan joissakin tilanteissa rajoittaa. RIKUsta saa neuvontaa myös oikeudenkäyntiavustajan hankkimiseen. Jos olette lähisuhdeväkivallan, seksuaalirikoksen taikka henkeen, terveyteen tai va- pauteen kohdistuvan vakavan rikoksen uhri, tuomioistuin voi määrätä teille oikeuden- käyntiavustajan ja/tai tukihenkilön teidän pyynnöstänne, syyttäjän esityksestä tai omasta aloitteestaan. Tällöin heidän palkkionsa maksetaan valtion varoista tulois- tanne riippumatta. Oikeusapu tulojen tai varojen perusteella Teillä voi olla mahdollisuus saada oikeusapua tulojenne tai varojenne perusteella. Täl- löin asian käsittelystä aiheutuvat kulut, kuten avustajan palkkion, maksaa osaksi tai OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 119 kokonaan valtio. Oikeusapua ei myönnetä, jos kulut voidaan kattaa oikeusturvavakuu- tuksesta. Oikeusapulaissa on myös muita syitä sille, miksi oikeusapua ei myönnetä. Oikeusapua voi hakea oikeusaputoimistosta tai käyttäen sähköistä asiointipalvelua. Hakemuslomakkeita saa mm. käräjäoikeuden kansliasta ja oikeusaputoimistosta. Voitte myös pyytää asianajo- tai lakiasiaintoimistoa hakemaan oikeusapua puoles- tanne. Lisätietoja oikeusavusta ja sen hakemisesta: www.oikeus.fi/oikeusapu Oikeus saada korvausta matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä Jos teidät on määrätty saapumaan käräjäoikeuteen henkilökohtaisesti, teillä on oikeus saada valtion varoista korvaus matkakustannuksistanne sekä tiettyyn rajaan saakka ansionmenetyksestä tai muusta taloudellisesta menetyksestä ja toimeentulokustan- nuksista (päiväraha). Matkakulukorvaus maksetaan yleensä halvinta matkustustapaa käyttäen tehdystä matkasta. Korvaukset maksetaan jälkikäteen käräjäoikeudessa täy- tettävää lomaketta vastaan. Korvauslomake on tämän kutsun liitteenä tai sen voi saada käräjäoikeudesta. Lomake on hyvä täyttää ennen kuulemista ja siihen tarvitaan tilinumero. Lomake jätetään kuulemisen päätyttyä käräjäoikeudelle. Jos tarvitsette saattajan voidaksenne saapua istuntoon, saattajalla on sama oikeus kulukorvauksiin kuin teillä. Jos teillä ei ole mahdollisuutta maksaa itse matkakustannuksia tai jos muuten kustan- nuskorvausten saaminen vasta jälkikäteen ei ole riittävää, voitte pyytää niistä ennak- koa oleskelupaikkakuntanne poliisilaitokselta. Pyynnön yhteydessä on esitettävä tämä kutsu. Pyyntö on mahdollisuuksien mukaan esitettävä viimeistään kymmenen päivää ennen istuntoa. Läsnäolovelvollisuus Teidän on saavuttava käräjäoikeuden istuntoon henkilökohtaisesti, jos kutsussa on näin sanottu. Ainoastaan laillinen este on pätevä syy jäädä pois istunnosta. Laillisella esteellä tarkoitetaan sitä, että ette voi sairauden tai yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi saapua istuntoon. Sairaus muodostaa laillisen esteen, jos se estää tulonne oi- keuden istuntoon tai läsnäolonne siellä tai jos ette voi terveydentilaanne vaaranta- matta saapua käräjäoikeuteen. Yleensä tuomioistuin vaatii sairaudesta lääkärintodis- tuksen, josta ilmenee, että ette voi sairauden takia osallistua pääkäsittelyyn. Jos ilmoi- tatte muun esteen, käräjäoikeus tutkii, voidaanko se hyväksyä syyksi olla saapumatta istuntoon. Työ- tai lomaesteet eivät ole yleensä päteviä syitä. Teidän tulee ilmoittaa esteestä mahdollisimman pian käräjäoikeuteen. Jos jäätte pois ilman laillista estettä, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 120 teille määrätty uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksenne tai teidät voidaan mää- rätä noudettavaksi istuntoon. Oikeudenkäynnin järjestelyt Aikatauluista ja muista oikeudenkäyntiin liittyvistä käytännön järjestelyistä kannattaa tarvittaessa keskustella ennen oikeudenkäyntiä käräjäoikeuden henkilökunnan, esi- merkiksi käräjäsihteerin, kanssa. Voitte myös pyytää tarvittaessa mahdollisuutta vält- tää rikoksesta epäillyn kohtaaminen ennen istunnon alkua. Teidän suojaamiseksenne esimerkiksi uhkailulta tai kuulemisesta aiheutuvalta erityi- seltä ahdistukselta teitä voidaan joissakin tapauksissa kuulla oikeudenkäynnissä nä- kösuojan takaa, videoyhteyden avulla taikka ilman syytetyn läsnäoloa. Joissakin ta- pauksissa videolle esitutkinnassa tallennettua kuulusteluanne voidaan käyttää todis- teena oikeudenkäynnissä. Tällöin teidän ei henkilökohtaisesti tarvitse osallistua oikeu- den istuntoon. Näin saatetaan toimia esimerkiksi silloin, jos olette alle 18-vuotias. Lähtökohtaisesti oikeudenkäynti on julkinen. Yksityisyytenne suojaamiseksi tuomiois- tuin voi tietyin edellytyksin käsitellä asian ilman yleisön läsnäoloa sekä määrätä oikeu- denkäyntiasiakirjat ja tuomion tarpeellisin osin salassa pidettäviksi. Voitte pyytää tätä tuomioistuimelta. Tuomioistuin voi joissakin asioissa määrätä myös henkilöllisyytenne pidettäväksi salassa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi seksuaalirikokset. Mikäli esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on tehnyt suojeluntarvettanne koskevan ar- vion, syyttäjä ilmoittaa tuomioistuimelle arvioinnin perusteella esitettävät toimenpiteet. Jos teillä on oikeudenkäyntiavustaja, voitte keskustella hänen kanssaan mahdollisista suojelutoimenpiteistä. Mikäli teillä ei ole oikeudenkäyntiavustajaa, voitte olla yhtey- dessä syyttäjään ja keskustella asiasta hänen kanssaan. Halutessanne saatte Rikos- uhripäivystyksestä apua näiden asioiden hoitamiseen. Tuomioistuin harkitsee oikeudenkäynnin järjestelyt ja suojelutoimenpiteet aina tapaus- kohtaisesti ottaen huomioon sen, ettei puolustukselle kuuluvia oikeuksia rajoiteta. Tuomioistuimen ratkaisu voi poiketa esitutkintaviranomaisen tai syyttäjän tekemästä suojelutarpeen arviosta. Asian käsittely Teidän on hyvä etukäteen huolellisesti valmistautua oikeudenkäyntiin, jotta asia voi- daan käsitellä ilman peruutusta tai lykkäystä. Tärkeää on muun muassa tarkistaa kä- sittelyn oikea aika ja paikka sekä tarve oikeudenkäyntiavustajalle. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 121 Asiaan perehtymistä voi helpottaa esitutkintapöytäkirjaan tutustuminen. Teillä on oi- keus saada esitutkintapöytäkirja käyttöönne esittämällä esitutkinnan suorittaneelle vi- ranomaiselle tämä kutsu. Esitutkintapöytäkirja sisältää tutkinnassa kertyneen aineis- ton, kuten kuulustelupöytäkirjat. Useimmiten esitutkinnan suorittaa poliisi. Muita esitut- kintaviranomaisia ovat Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustusvoimat. Jos teillä on oikeu- denkäyntiavustaja, hän voi huolehtia esitutkintapöytäkirjan hankkimisesta. Jos teille on aiheutunut vahinkoa ja haluatte vaatia vastaajalta siitä korvausta, kor- vausvaatimus tulisi lähettää etukäteen käräjäoikeuteen. Useimmiten korvausvaatimus kannattaa tehdä avustajan kanssa. Käräjäoikeudessa istunnon aluksi syyttäjän ja/tai teidän asianomistajana on esitettävä vaatimuksenne perusteineen. Sen jälkeen vastaajan (syytetyn) on ilmoitettava, myön- tääkö vai kiistääkö hän vaatimukset. Sitten kaikilla asianosaisilla (syyttäjällä, asian- omistajalla sekä vastaajalla) on mahdollisuus tarkemmin perustella kantaansa ja lau- sua vastapuolen perustelujen johdosta. Tämän jälkeen siirrytään todisteluun. Teitä kuullaan, jos teidät on nimetty kuultavaksi henkilökohtaisesti ja joka tapauksessa ha- lutessanne. Todistelun jälkeen asianosaiset voivat vielä esittää loppulausuntonsa. Jos haluatte istunnossa esittää kirjallisen todisteen tai kuulla todistajaa, jota ette ole aikaisemmin ilmoittanut, teidän on viipymättä ennen istuntoa saatettava se tuomiois- tuimen tietoon. Samalla on ilmoitettava, mitä haluatte todisteella osoittaa. Asia käsitellään istunnossa suullisesti. Istunnossa ei saa lukea tai antaa käräjäoikeu- delle kirjallista selostusta tai kannanottoa tapahtumista. Saatte kuitenkin lukea vaati- muksenne asiakirjasta sekä käyttää kirjallisia muistiinpanoja muistinne tueksi. Jos teillä on oikeudenkäyntiavustaja, hän esittää mm. vaatimukset ja loppulausunnon puolestanne. Teillä on oikeus käyttää oikeudenkäynnissä suomea tai ruotsia. Jos olette saamelai- nen, teillä on kotiseutualueellanne oikeus käyttää saamen kieltä. Tarvittaessa teille järjestetään tulkkaus. Jos olette muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielinen, teillä on syyttäjän ajamassa rikosasiassa oikeus maksuttomaan tulkkaukseen oikeuden- käynnissä. Tulkin tarpeesta tulee ilmoittaa käräjäoikeudelle mahdollisimman varhai- sessa vaiheessa. Käräjäoikeus huolehtii siitä, että saatte tarvitsemanne tulkkauksen. Käräjäoikeuden ratkaisu annetaan istuntopäivänä tai myöhemmin kirjallisesti käräjäoi- keuden ilmoittamana päivänä. Tällöin oikeudenkäyntiavustajanne ilmoittaa ratkaisusta teille tai voitte tiedustella sitä itse käräjäoikeuden kansliasta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 122 Liite 4. Oulun käräjäoikeuden lisäohjeet asianomistajalle LISÄOHJEITA ASIANOMISTAJALLE ASIANOMISTAJANA OULUN OIKEUSTALOLLA • Oulun oikeustalon edessä ei ole asiakaspaikkoja. Henkilöautolla saavut- taessa pysäköintitilaa löytyy mm. linja-autoasemalta, Raksilan marke- teilta tai lähikatujen varsilta. Muistakaa käyttää vaadittua pysäköintikiek- koa tai maksaa pysäköintimaksu. • Asianomistajan on saavuttava oikeustalolle ajoissa (sisäänkäynti Rata- kadun puolella). Kaikille istuntoihin meneville tehdään ensimmäisessä kerroksessa turvatarkastus. Teräaseiden ja muiden turvallisuutta vaa- rantavien esineiden sekä päihdyttävien aineiden vieminen oikeuteen on kielletty. • Turvatarkastuksen jälkeen asiaomistaja ohjataan toiseen kerrokseen, jossa sijaitsevat istuntosalit. Ulkovaatteet voi jättää lukollisiin kaappeihin, joita löytyy sekä ensimmäisestä että toisesta kerroksesta. • Suosittelemme siirtymään lähelle istuntosalia istunnon alkamisajan lä- hestyessä. Puheenjohtaja kuuluttaa käsiteltävän asian tiedot ja kutsuu asianosaiset ja todistajat istuntosaliin. • On mahdollista, että käsittelyn aikataulu saattaa venyä. Aikataulumuu- toksista pyritään antamaan asianomistajalle tieto mahdollisimman pian. Matkapuhelin on laitettava äänettömälle ennen istuntosaliin menemistä. • Kutsun mukana tullut korvauslomake on täytettävä valmiiksi jo ennen to- distamista. Lomake on täytettävä huolellisesti ja selvällä käsialalla. Lo- make jätetään todistamisen päätyttyä puheenjohtajalle tai käräjäpäivys- täjälle ennen poistumista käräjäoikeudesta. Korvauslomakkeita saa tar- vittaessa myös käräjäpäivystäjältä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 123 • Valtion varoista maksettavat korvaukset 2018: - osapäiväraha 19 euroa (alle 8 tuntia) - kokopäiväraha 42 euroa (yli 8 tuntia) - matkakustannukset halvimman kulkuneuvon mukaan, kilometrikorvaus 0,42 euroa/km - korvaus taloudellisesta menetyksestä max. 80 euroa • Istuntosaliaulasta löytyy vesiautomaatti. Oikeustalon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee AMICA Ravintola Pykälä, josta voi ostaa muuta juomaa ja ruokaa. Ravintola on avoinna klo 8.30–13.00 (lounas 10.30– 12.30). • Asiakas-wc:t löytyvät oikeustalon ala-aulasta sekä istuntosalikerrok- sesta. Istuntosalikerroksessa on myös erillinen tupakointihuone. • Käräjäpäivystäjä (puh. 029 564 9574) ja muu käräjäoikeuden henkilö- kunta vastaavat mielellään mahdollisiin lisäkysymyksiin. Asian käsitteli- jän yhteystiedot löytyvät kutsusta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISU 44/2018 124 Liite 5. Rikosuhripäivystyksen malli uhrien ohjaamisesta RIKUun OHJAUS RIKOSUHRIPÄIVYSTYKSEEN Asianomistaja / todistaja / läheinen poliisin asiakkaana Onko hänellä kysymyksiä, kuten miten toimia rikoksen uhriksi joutumisen jälkeen? Miten rikosprosessi etenee? Mistä saan korvauksia (kysymyksiä voi olla loputtomasti...) Haluaako hän keskustella tapahtuneesta ja sen aiheuttamista tunteista? "Haluatko, että välitämme yhteystietosi Rikosuhripäivystykselle, niin he soittavat sinulle?" Asiakas voi saada neuvontaa, keskusteluapua tai vaikka henkilökohtaisen tukihenkilön rikosprosessin eri vaiheisiin. Palvelu on maksutonta ja vapaaehtoista. Jos asiakas haluaa - lähetä osoitteeseen etelasuomi@riku.fi - vähintään asiakkaan nimi, paikkakunta ja yhteystiedot sekä omat yhteystietosi. RIKU kuittaa sinulle ja soittaa asiakkaalle viiden arkipäivän kuluessa Voit myös ottaa suoraan yhteyttä alueesi omaan työntekijään RIKUssa. Lisätietoja riku.fi Oikeusministeriö PL 25 00023 Valtioneuvosto www.oikeusministerio.fi Justitieministeriet PB 25 00023 Statsrådet www.justitieministeriet.fi ISSN 1798-7105 (PDF) ISBN 978-952-259-721-2 (PDF)