YMPÄRISTÖN-SUO- JELU LUONTO SUOMEN YMPÄRISTÖ 4 | 2018 Luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon Suomessa Anne Raunio, Susanna Anttila, Minna Pekkonen, Olli Ojala YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon Suomessa Anne Raunio, Susanna Anttila, Minna Pekkonen, Olli Ojala Ympäristöministeriö, Helsinki 2018 Suomen ympäristö 4/2018 Ympäristöministeriö ISBN: 978-952-11-4814-9 (nid.), 978-952-11-4815-6 (PDF) Kuvat: kansikuva Anne Saarinen/Vastavalo.fi, s.11, 37, 48, 75, 106 ja 126 Anne Raunio, s.23 Jari Ilmonen, s.52 Mats Westerbom, s. 63 Terhi Ryttäri, s. 87 Hannu Nousiainen, s. 97 Kimmo Syrjänen, s. 113 Katja Raatikainen, s. 125 Peter Johansson Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2018 Kuvailulehti Julkaisija Ympäristöministeriö 19.11.2018 Tekijät Anne Raunio, Susanna Anttila, Minna Pekkonen, Olli Ojala Julkaisun nimi Luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon Suomessa Julkaisusarjan nimi ja numero Suomen ympäristö 4/2018 Diaari/hankenumero - Teema Luonto ISBN painettu 978-952-11-4814-9 ISSN painettu 1238-7312 ISBN PDF 978-952-11-4815-6 ISSN PDF 1796-1637 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4815-6 Sivumäärä 190 Kieli suomi Asiasanat luontotyyppi, kompensointi, luonnon monimuotoisuus, ekologia Tiivistelmä Ekologinen kompensaatio on prosessi, jonka tavoitteena on hyvittää ihmistoiminnasta luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat heikennykset elinympäristöjä ennallistamalla tai suojelemalla. Luontotyyppi on yksi taso, jolla kompensaatioita olisi mahdollista arvioida ja toteuttaa. Tässä julkaisussa käsitellään Suomessa esiintyvien luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon sekä hyvityksen että heikennyksen kannalta. Luontotyyppiryhmittäin on tehty arvio onko ihmistoiminnasta kyseiselle luontotyypille aiheutuva heikennys mahdollista ekologisen kompensaation keinoin hyvittää ja jos niin miten kompensaatiohyvityksen voisi toteuttaa. Arvioinnin perusteena ovat luontotyypin uhanalaisuus, rakenne ja toiminta, harvinaisuus sekä luontotyypin tilaa parantavien menetelmien toimivuus. Arvioituja luontotyyppiryhmiä on 99 ja ne karkeasti ottaen vastaavat vuonna 2008 luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussa käytetyn luontotyyppien hierarkisen luokittelun toista tasoa. Asiantuntija-arvion ja parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella kukin luontotyyppiryhmä on luokiteltu joko soveltuvan, mahdollisesti soveltuvan tai pääsääntöisesti olevan soveltumaton ekologiseen kompensaatioon. Julkaisussa käydään myös läpi luontotyyppien ekologisen kompensaation toimintaperiaate, käsitteistö ja luontotyyppien kompensoitavuuteen liittyviä yleisiä ja erityisiä reunaehtoja. Ekologisten kompensaatioiden toteuttamiselle luontotyyppien kannalta arvioituna olisi Suomessa varsin hyvät edellytykset, kun yleiset ja erityiset reunaehdot huomioidaan. Hieman yli 41 prosenttia arvioinnissa mukana olleista luontotyypeistä soveltuu ekologiseen kompensaatioon ja vain 10 prosenttia luontotyyppiryhmistä arvioidaan kokonaan soveltumattomiksi ekologiseen kompensaatioon sekä heikennyksen että hyvityksen kannalta. Kustantaja Ympäristöministeriö Painopaikka ja vuosi Grano Oy, 2018 Julkaisun jakaja/myynti Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Miljöministeriet 19.11.2018 Författare Anne Raunio, Susanna Anttila, Minna Pekkonen, Olli Ojala Publikationens titel Naturtypernas lämplighet för ekologisk kompensation i Finland Publikationsseriens namn och nummer Miljön i Finland 4/2018 Diarie-/ projektnummer - Tema Natur ISBN tryckt 978-952-11-4814-9 ISSN tryckt 1238-7312 ISBN PDF 978-952-11-4815-6 ISSN PDF 1796-1637 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4815-6 Sidantal 190 Språk Finska Nyckelord Naturtyp, kompensation, naturens mångfald, ekologi Referat Ekologisk kompensation är en process, vars målsättning är att med hjälp av restauration och skyddsåtgärder gottgöra för den försämring av livsmiljöer som mänsklig aktivitet förorsakar. Kompensation på naturtypsnivå är en metod som skulle vara möjlig att evaluera och genomföra. I den här publikationen behandlas hur de naturtyper som förekommer i Finland lämpar sig för ekologisk kompensation både med avseende på gottgörelsen och försämringen. En bedömning av olika grupper av naturtyper har gjorts för att fastställa huruvida den försämring som åsamkats en naturtyp kan gottgöras med kompenserande åtgärder och om så är fallet, hur kompensationsåtgärderna kunde genomföras. Lämpligheten har bedömts utgående från naturtypens hotgrad, dess struktur och verksamhet, hur sällsynt den är samt hur väl metoderna för att förbättra naturtypens tillstånd uppskattas fungera. I bedömningen ingick 99 naturtypsgrupper och de utgör grovt taget den andra nivån i den klassificering som användes vid granskningen av naturtypernas hotgrad år 2008. Baserat på en expertbedömning och den bästa tillgängliga informationen har varje naturtyp klassificerats som lämplig, möjligtvis lämplig eller i huvudsak olämplig för ekologisk kompensation. I publikationen behandlas också verksamhetsprincipen och begreppsapparaten för ekologisk kompensation samt allmänna och specifika ramvillkor för naturtypernas lämplighet som kompensationsobjekt. Det finns goda förutsättningar för naturtypsbaserad ekologisk kompensation i Finland, förutsatt att allmänna och specifika randvillkor beaktas. Av de naturtyper som ingick i bedömningen lämpar sig lite mer än 41 procent för ekologisk kompensation medan endast 10 procent uppskattas vara helt olämpliga för ekologisk kompensation med avseende både på försämringen av livsmiljöer och gottgörelsen. Förläggare Miljöministeriet Tryckort och år Grano Ab, 2018 Distribution/ beställningar Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Ministry of the Environment 19.11.2018 Authors Anne Raunio, Susanna Anttila, Minna Pekkonen, Olli Ojala Title of publication Applicability of biodiversity offsetting to habitat types in Finland Series and publication number The Finnish Environment 4/2018 Register number - Subject Nature ISBN (printed) 978-952-11-4814-9 ISSN (printed) 1238-7312 ISBN PDF 978-952-11-4815-6 ISSN (PDF) 1796-1637 Website address (URN) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4815-6 Pages 190 Language Finnish Keywords habitat types, offsetting, biodiversity, ecology Abstract Biodiversity offsetting or ecological compensation is a process that aims to compensate for human-induced deterioration of biodiversity through habitat restoration or conservation measures. Habitat type is one level at which offsetting can be assessed and implemented. This publication investigates the applicability of biodiversity offsetting to habitat types occurring in Finland from the perspective of compensation and deterioration. Different habitat type groups were assessed to determine whether the human-induced deterioration of the habitat type in question could be compensated for through biodiversity offsetting and, if so, how the compensation could be implemented. The suitability of the habitat types was assessed based on the endangerment, rarity, structure and functional features of the habitat types, as well as the effectiveness of measures to improve their status. The assessment included a total of 99 different habitat type groups, which roughly correspond to the second level of classification used in the 2008 assessment of threatened habitat types in Finland. Based on expert analyses and the best available data, each habitat type group was classified as either suitable, possibly suitable or generally unsuitable for biodiversity offsetting. The publication also describes the operating principles and concepts associated with the biodiversity offsetting of habitat types, as well as general and specific constraints related to the suitability of habitat types for biodiversity offsetting. According to the assessment of habitat types, the conditions for biodiversity offsetting in Finland are quite good when the general and specific constraints are taken into consideration. Slightly more than 41 per cent of the assessed habitat types were deemed suitable for biodiversity offsetting, while only 10 per cent of the habitat type groups were found to be entirely unsuitable from the perspective of both deterioration and compensation. Publisher Ministry of the Environment Printed by (place and time) Grano Ltd, 2018 Distributed by/ publication sales Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö Esipuhe .................................................................................................................................................................... 9 1. Johdanto .................................................................................................................................................................... 11 2. Ekologisen kompensaation tausta ja tavoitteet ........................................................................ 13 2.1 Kompensaatio sopimuksissa ja lainsäädännön osana ............................................................... 13 2.2 Kompensaatioon liittyviä käsitteitä ............................................................................................................... 15 2.2.1 Kompensaation tavoite ......................................................................................................................... 16 2.2.2 Hyvityskohteen sijainti ja laatu .......................................................................................................... 16 2.2.3 Kompensaatioiden laskenta ................................................................................................................ 17 2.2.4 Miten kompensoidaan? ........................................................................................................................ 17 2.2.5 Kompensaatio viimesijaisena keinona hankkeen vaikutusten lieventämisessä ................... 18 3. Menetelmä ja aineistot ..................................................................................................................................... 21 3.1 Luontotyyppien luokittelu ..................................................................................................................................... 21 3.2 Ekologiseen kompensaatioon soveltumisen arvioiminen .................................................... 23 3.2.1 Luontotyypin uhanalaisuus ................................................................................................................. 24 3.2.2 Luontotyypin asema lainsäädännössä ............................................................................................. 25 3.2.3 Rakenne ja toiminta .............................................................................................................................. 27 3.2.4 Harvinaisuus ............................................................................................................................................ 28 3.2.5 Ennallistamisen ja hoidon menetelmien toimivuus ..................................................................... 29 3.2.6 Soveltuminen ekologiseen kompensaatioon .................................................................................. 31 3.2.7 Kompensointiperiaatteet ja luontohyvityksen tuottaminen ..................................................... 33 3.2.8 Luontotyyppikohtaiset reunaehdot .................................................................................................. 34 4. Luontotyyppien kompensoimisen yleisiä reunaehtoja ....................................................... 35 4.1 Luontotyypin esiintymän laatu .......................................................................................................................... 36 4.2 Lajisto ........................................................................................................................................................................................... 38 4.3 Kohteen sijainti ................................................................................................................................................................... 38 5. Luontotyyppien ekologinen kompensaatio .................................................................................. 40 5.1 Luontotyyppien ekologisen kompensaation vaiheet ja tavoitteet ............................... 41 5.2. Luontotyyppien ekologisen kompensaation haasteita ............................................................ 45 5.2.1 Aikaviive ................................................................................................................................................... 45 5.2.2 Kompensaation pysyvyys ..................................................................................................................... 46 5.2.3 Hyvityksen onnistumisen epävarmuus ............................................................................................ 46 5.2.4 Kompensaatiolaskennan vaikeudet .................................................................................................. 47 5.2.5 Muita haasteita ....................................................................................................................................... 47 6. Luontotyyppien soveltuvuus kompensaatioon ........................................................................... 49 6.1 Itämeri ......................................................................................................................................................................................... 49 6.2 Rannikko ................................................................................................................................................................................... 60 6.3 Sisävedet ja rannat ......................................................................................................................................................... 70 6.4 Suot ........................................................................................................................................................................................... 82 6.5 Metsät .......................................................................................................................................................................................... 93 6.6 Kalliot ja kivikot .................................................................................................................................................................. 103 6.7 Perinnebiotoopit .............................................................................................................................................................. 111 6.8 Tunturit ....................................................................................................................................................................................... 121 7. Yhteenveto ja johtopäätökset .................................................................................................................... 131 7.1 Yhteenveto tuloksista .................................................................................................................................................. 131 7.2 Kehitystarpeet ..................................................................................................................................................................... 137 7.3. Johtopäätökset ................................................................................................................................................................... 139 8. Kirjallisuus .................................................................................................................................................................... 141 Liite 1 ......................................................................................................................................................................................... 146 9LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA E S I P U H E Ekologiset kompensaatiot on tärkeää nähdä yhtenä keinona, jolla luonnon monimuotoi- suuden vähenemistä voitaisiin hidastaa. On tarpeen selvittää, mikä ekologisten kompen- saatioiden rooli on muiden luonnonsuojelun keinojen joukossa. Jokaisella keinolla on omat rajoitteensa, ja ekologisissa kompensaatioissa nuo rajoitteet liittyvät ensisijaisesti luontotyyppien uhanalaisuuteen, harvinaisuuteen ja keinoihin niiden tilan parantamiseksi. Valmistunut raportti tarkentaa käsitystämme ekologisen kompensaation mahdollisuuk- sista ja rajoitteista. Se luo osaltaan pohjaa ekologisten kompensaatioiden kehittämiselle ja suuntaamiselle Suomen oloissa. Luontotyyppien kattava tarkastelu parantaa mahdol- lisuuksia ekologisten kompensaatioiden kohdentamiselle niin, että hyöty luonnon moni- muotoisuuden turvaamiselle on mahdollisimman suuri. Kirjoitettu raportti on tärkeä ja tiettävästi maailmanlaajuisesti ensimmäinen kattava tar- kastelu yhden maantieteellisen alueen luontotyyppien kompensoitavuudesta. On yllät- tävää, että vastaavaa tarkastelua ei ole muualla tehty, vaikka ekologisia kompensaatioita tutkitaan, kehitetään ja paikoin myös käytetään eri puolilla maailmaa. Puutetta selittää varmasti osin se, että yhtä kattavia pohjatietoja luontotyyppien esiintymisestä, ominai- suuksista ja uhanalaisuudesta ei juuri muualla ole käytettävissä. Suomessa pohjatiedot on koottu vuonna 2008 valmistunutta luontotyyppien uhanalaisuustarkastelua varten, ja niiden keräämistä on jatkettu sekä tietoja tarkennettu sen jälkeenkin. Käsillä oleva raportti on hyvä esimerkki luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin monista käyttötarkoituk- sista. Edellytykset ekologisen kompensaation kehittämiselle ovat Suomessa hyvät myös siitä syystä, että tiedot ja kokemus ekosysteemien tilan parantamisen keinoista ovat maas- samme erinomaiset. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan ennen kun saadaan kokonaiskuva ekologisten kompen- saatioiden merkityksestä luonnon monimuotoisuuden suojelulle Suomessa. Tietoa kertyy käytännön kokeilujen myötä, mutta myös lisäselvityksiä tarvitaan. 10 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Suomen oloihin soveltuvien ekologisten kompensaatioiden kehittäminen on ollut hidasta, mutta nyt erilaisia hankkeita ja aloitteita on käynnissä runsaasti. Tämä raportti ilmestyy so- pivaan aikaan ja on osaltaan auttamassa kertyvien kokemusten arvioinnissa sekä seuraa- vien vaiheiden suunnittelussa. Kristiina Niikkonen ympäristöneuvos ympäristöministeriö 11 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 1. Johdanto Tässä raportissa tarkastellaan luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon Suomessa. Luontotyypit käsitellään jaoteltuna 99 tyyppiin, ja pohjana on vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (Raunio ym. 2008). Tavoitteena on parantaa käsi- tystä ekologisen kompensaation käytännön toteuttamisen mahdollisuuksista sekä tuoda lisäaineksia kompensaation periaatteista ja käytännön toteuttamisesta käytävään keskus- teluun. Koska luontotyyppien kompensoitavuutta arvioidaan osin kompensaation periaatteita vasten, on raportin alussa esitelty kompensaation yleiset periaatteet, tausta ja tavoitteet. Kompensoitavuuden arviointi perustuu pääasiassa luontotyyppien uhanalaisuuden arvi- ointiin (Raunio ym. 2008) ja sen tausta-aineistoihin sekä eri tahojen julkaisemiin oppaisiin luontotyyppien ja elinympäristöjen ennallistamisesta ja luonnonhoidosta. Arviointia on täydennetty ja tarkennettu asiantuntijoiden kommenteilla. Luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon on arvioitu niiden uhanalaisuuden, rakenteen ja toiminnan, harvinaisuuden sekä tilaa parantavien menetelmien toimivuuden näkökulmista. 12 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Arvioinnin tuloksena luontotyypit on luokiteltu ekologiseen kompensaatioon soveltuvuu- den perusteella kolmeen pääluokkaan, joissa jokaisessa on kaksi alaluokkaa. Luontotyy- peille on myös määritelty soveltuvat kompensointiperiaatteet sekä hyvitystä tuottavien toimenpiteiden tyyppi. Raportissa on keskitytty kustakin luontotyypistä tai luontotyyppiryhmästä johtuviin eko- logisen kompensaation lähtökohtiin. Raportissa on myös käyty perusteellisesti läpi luonto- tyyppien ekologisen kompensaation reunaehtoja. Osa reunaehdoista on yleisiä ja koskee kaikkia käsiteltyjä luontotyyppejä. Kompensoitavuuden luokittelua pitääkin lukea yhdessä näiden reunaehtojen kanssa. Tärkeää on myös huomata erityiset reunaehdot, jotka koske- vat erityisesti kompensoitavuusluokan 2 luontotyyppejä. Raportissa on tarkoituksella vältetty puuttumasta ekologisten kompensaatioiden meka- nismeihin. Kehitettävien mekanismien yksityiskohdat ratkaisevat, saadaanko ekologisia kompensaatioita käyttämällä tuotetuksi monimuotoisuushyvitystä ja mitkä luontotyypit Suomen olosuhteissa lopulta parhaiten soveltuvat ekologisiin kompensaatioihin. Arvioinnit luontotyyppien soveltuvuudesta ekologiseen kompensaatioon on tehty Suo- men ympäristökeskuksessa. Susanna Anttilan ja Anne Raunion tuottamia arviointeja ovat kommentoineet työn eri vaiheissa etenkin luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (LuTU) asiantuntijaryhmien sihteerit Aira Kokko, Tytti Kontula, Katariina Mäkelä ja Martina Reini- kainen. Meri Lappalainen tuki arviointityötä etsimällä kirjallisuutta luontotyyppien kun- nostamismenetelmistä. Lisäksi kommentteja ovat antaneet Kaisu Aapala (Suomen ym- päristökeskus), Aulikki Alanen (ympäristöministeriö), Eva Ehrnstén (Helsingin yliopisto & Stockholm University), Tuomas Haapalehto (Metsähallitus Luontopalvelut), Janne Heliölä (Suomen ympäristökeskus), Reijo Hokkanen (Metsähallitus Luontopalvelut), Kaisa Jun- ninen (Metsähallitus Luontopalvelut), Eero Kaakinen (LuTU-suoryhmä), Johanna Kangas (Helsingin yliopisto), Essi Keskinen (Metsähallitus Luontopalvelut), Suvi Kiviluoto (Suomen ympäristökeskus), Kirsi Kostamo (Suomen ympäristökeskus), Saija Kuusela (Suomen ym- päristökeskus), Antti Lammi (Pohjois-Savon ELY-keskus), Leena Lehtomaa (Varsinais-Suo- men ELY-keskus), Henrik Lindberg (Hämeen ammattikorkeakoulu), Hannu Luotonen (Pohjois-Karjalan ELY-keskus), Juha Pykälä (Suomen ympäristökeskus), Elisa Pääkkö (Met- sähallitus Luontopalvelut), Kaisa Raatikainen (Jyväskylän yliopisto & Turun yliopisto), Katja Raatikainen (Metsähallitus Luontopalvelut), Sakari Rehell (Metsähallitus Luontopalvelut), Johanna Ruusunen (Metsähallitus Luontopalvelut), Jukka Ruutiainen (Suomen metsäkes- kus), Lauri Saaristo (Tapio Oy), Pekka Salminen (LuTU-suoryhmä), Juha Siitonen (Luon- nonvarakeskus), Maarit Similä (Metsähallitus Luontopalvelut), Kimmo Syrjänen (Suomen ympäristökeskus), Anssi Teppo (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus), Saara Tynys (Metsähallitus Luontopalvelut) ja Raimo Virkkala (Suomen ympäristökeskus). Kiitämme lämpimästi kaik- kia kommentoijia ja valokuvia luovuttaneita. 13 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 2. Ekologisen kompensaation tausta ja tavoitteet Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että ihmisen toiminnasta luonnon moni- muotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoi- suutta toisaalla. Monimuotoisuuden lisääminen voi olla esimerkiksi vaurioituneen ekosys- teemin kunnostamista tai uhanalaisten, harvinaisten tai ekosysteemin kannalta tärkeiden lajien elinolosuhteiden parantamista. Onnistuneesti toteutettuna ekologinen kompen- saatio tuottaa mitattavissa olevan hyödyn luonnon monimuotoisuudelle ja mahdollistaa luonnonvarojen hyödyntämisen siten, että luontoheikennykset ovat mahdollisimman vä- häisiä. Hankekohtaisesti asetettu tavoite voi vaihdella ylikompensaatiosta osittaishyvityk- seen. Ylikompensaatiossa luonnon monimuotoisuudelle tuotetaan enemmän hyötyjä kuin kompensoitava heikennys aiheuttaa, kun taas osittaishyvityksessä kaikkia heikennyksiä ei hyvitetä. 2.1 Kompensaatio sopimuksissa ja lainsäädännön osana Biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden heikkenemisen pysäyttäminen hyödyntämällä muiden keinojen ohella ekologisia kompensaatioita on noussut esille kansainvälisissä sopimuksissa, tavoitteissa ja strategioissa. Suomi on mukana kansainvälisessä biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa (CBD-sopimus1), jonka ns. Aichi-tavoite 20 koskee uusien taloudellisten resurssien käyttöönottoa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tavoitteeseen liittyvässä strategiassa ekologiset kompensaatiot (biodiversity offsets) nähdään mahdollisuutena tuoda soveltuvissa tilanteissa uusia resursseja luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen heikkenemisen pysäyttämiseen (Aichi Tar- get 20, Objective 4.2)2. 1 Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus. Nagoyassa Japanissa lokakuussa 2010 pidetyn kymmenen- nen osapuolikokouksen tulokset: http://www.cbd.int/cop10/doc/ 2 Aichi Target 20, Objective 4.2: https://www.cbd.int/financial/0017.shtml 14 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Suomen kannalta keskeisimmät poliittiset linjaukset ovat EU:n biodiversiteettistrategia3 ja Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–20204. Molempiin on kirjattu tavoite pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikke- neminen ja turvata ekosysteemipalvelut. Kompensaatiot nähdään yhtenä mahdollisena lisäkeinona näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategioissa ja ympäristöpoliittisissa ta- voitteissa ekologiset kompensaatiot, erityisesti termi biodiversity offsetting, usein liitetään keinovalikoimaan, jolla tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden ja/tai ekosysteemipal- veluiden kokonaisheikentymättömyyttä, josta englanniksi käytetään termiä No Net Loss of Biodiversity and/or Ecosystem Services. Ekologiset kompensaatiot eivät ole uusi keksintö. Saksassa ja Yhdysvalloissa luontoarvojen kompensaatiovelvoite on ollut pisimpään osana lainsäädäntöä. Saksassa luontoheiken- nysten välttäminen ja kompensointi on kuulunut kansalliseen luonnonsuojelulainsäädän- töön vuodesta 1976 (Ketola ym. 2009, Wende ym. 2018). Yhdysvalloissa kompensaatioiden edellyttäminen ja toteuttaminen lähti liikkeelle 1970-luvulla osana liittovaltioiden vesis- töjä koskevaa lainsäädäntöä (vuoden 1977 Clean Water Act). Kosteikot olivat heikentyneet johtuen kasvavasta käyttöpaineesta. Kompensaation tavoite oli kosteikkojen heikentymi- sen estäminen ja kannustin puolestaan luonnontilaisten kosteikkojen taloudellisesti suuri merkitys tulvasuojelussa ja vesien puhdistamisessa (Heimlich 1994). Kaikkia Euroopan unionin jäsenmaita koskevat luontodirektiivissä määritellyt Natura 2000 -verkostoon liittyvät kompensaatiovelvoitteet (Ketola ym. 2009, Leino 2015, Pappila 2017, Similä ym. 2017). Suomessa ei toistaiseksi ole muuta selkeästi ekologisten kompensaatioi- den toteuttamiseen velvoittavaa lainsäädäntöä (Ketola ym. 2009, Leino 2015, Pappila 2017, Similä ym. 2017). Tanskan ja Ruotsin lainsäädännössä kompensaatiot liittyvät lupien myön- tämiseen ympäristöä heikentäville hankkeille (Ketola ym. 2009). Ranska on ainoana EU:n jäsenvaltiona vienyt luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyys- eli No Net Loss -tavoitteen kansalliseen lainsäädäntöönsä. Kokonaisheikentymättömyys koskee lu- vanvaraisia, ympäristöä muuttavia hankkeita (Courtejoie ym. 2014, Quétier ym. 2014). Pohjoismaissa on laajaa kiinnostusta ekologisten kompensaatioiden kehittämiseen. Ny- kytilannetta on selvitetty kunkin Pohjoismaan osalta (Enetjärn ym. 2015). Ruotsissa sekä kompensaatioiden kokeilujen ja toteutuksen että lainsäädännön mahdollisten uudis- tustarpeiden selvitystyö on pisimmällä (Enetjärn ym. 2015, SOU 2017). Kansainvälisesti 3 Luonnon monimuotoisuutta koskeva strategia vuoteen 2020: http://ec.europa.eu/environment/nature/biodi- versity/comm2006/2020.htm 4 Luonnon puolesta – Ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toi- mintaohjelma 2013–2020. http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Strategia_ja_toimintaoh- jelma 15 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA kompensaatioiden kehittämisen edelläkävijöihin kuuluu myös Australia, erityisesti kom- pensaatioiden laskentajärjestelmän (ns. habitaattihehtaari5) osalta (Parkes ym. 2003). Suomessa on tehty ja tehdään tutkimusta ja selvitystyötä ekologisista kompensaatioista eri näkökulmista. Ensimmäisiä kompensaatioiden käytännön toteutuksen selvityksiä on tehty väylähankkeista (Ketola ym. 2005, Känkänen ym. 2011, Nyrölä ym. 2011) sekä ole- massa olevasta lainsäädännöstä ja sen mahdollisista muutostarpeista (Leino 2015, Pappila 2017, Similä ym. 2017). Lisäksi tutkimuslähtöisesti on selvitetty kompensaatiomarkkinan6 toimintaedellytyksiä ja mahdollisen välittäjäorganisaation roolia (Kniivilä ym. 2014, Kallio- levo 2016, Kangas 2017). Keskeisiä käsitteitä ja kompensaation toteuttamiseen liittyvää päätöksentekoketjua on esitelty suomen kielellä ympäristöministeriön julkaisemassa ra- portissa Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiiviset päätökset (Moi- lanen ja Kotiaho 2017). Yleisesti ekologinen kompensaatio etsii Suomessa vielä toteutus- muotoa ja paikkaa luonnonsuojelun keinovalikoimassa. 2.2 Kompensaatioon liittyviä käsitteitä Tässä raportissa tarkastellaan Suomen eri luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kom- pensaatioon. Pohjana on vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi (Raunio ym. 2008). Tavoitteena on tarkentaa käsitystä ekologisen kompensaation käytännön to- teuttamisen mahdollisuuksista sekä tuoda lisäaineksia kompensaation periaatteista käytä- vään keskusteluun. Ekologinen kompensaatio voi onnistuessaan tukea luonnon monimuotoisuutta, mutta siinä on erilaisia riskejä ja epävarmuuksia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta keskei- simmät kriittiset tekijät koskevat kohteiden ekologista korvattavuutta, hyvityksen ajoittu- mista ja aikaviivettä sekä epävarmuutta ekologisen tilan parannustoimien biodiversiteetti- hyödyistä. Käymme seuraavassa lyhyesti läpi kompensaation keskeisiä käsitteitä sekä valintoja, jotka vaikuttavat kompensaation toteuttamiseen ja onnistumiseen. 5 HABITAATTIHEHTAARI on laskentamenetelmä, joka kuvaa luontokohteen laatua ja määrää. Menetelmä on alun perin kehitetty tietynlaista Australian alkuperäistä kasvillisuustyyppiä varten. Laskennassa arvioidaan maastossa ra- jallinen määrä kasvillisuustyypille ominaisia piirteitä ja niiden perusteella lasketaan tunnusluku, joka kuvaa kohteen laatua pinta-alayksikköä kohden. 6 KOMPENSAATIOMARKKINA. ”Kompensaatioita tarvitseva yritys voi tehdä hyvitystoimenpiteet itse tai ostaa kompensaatiot kolmannelta osapuolelta. Kompensaatiomarkkina syntyy, kun maanomistajat tuottavat hyvityksiä ennallistamalla, hoitamalla ja suojelemalla elinympäristöjä ja yritykset ostavat näitä hyvityksiä kompensaatioina ja kompensaatioille syntyy markkinahinta.” https://blogs.helsinki.fi/habitaattipankki/faq/ 16 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 2.2.1 Kompensaation tavoite Ihmisen toiminnasta aiheutuvien luontoheikennysten hyvittäminen on usein haastavaa, erityisesti jos tavoitteena on kokonaisheikentymättömyys (No Net Loss). Luonnon koko- naisheikentymättömyyden sijaan kompensaation tavoitteena voi myös olla ylikompen- sointi (Net Positive Impact), jolloin hyvityksellä pyritään tuottamaan luonnolle suurempi hyöty kuin ainoastaan aiheutetun heikennyksen hyvitys. Käytännössä kompensaation lopputulos voi useimmissa tapauksissa olla vain osittaishyvitys, jolloin osa luontoarvoista menetetään kompensaatiotoimenpiteistä huolimatta eli kokonaisheikentymättömyyden tavoitteeseen ei päästä (rajattu heikennys, limited-loss, Moilanen & Laitila 2016). 2.2.2 Hyvityskohteen sijainti ja laatu Kompensaation toteutuksessa joudutaan tekemään päätös siitä, millä ja missä hyvitys to- teutetaan. Hyvityskohde voi olla laadultaan joko samanlaista (in-kind, like-for-like offset) tai erilaista (out-of-kind offset) luontoa kuin heikennettävä kohde. Jälkimmäisen yhteydessä puhutaan joustavasta hyvityksestä (Moilanen & Kotiaho 2017), jossa aiheutettu heikennys kohdistuu erilaisiin luontopiirteisiin tai elinympäristöihin kuin missä hyvitys toteutetaan. Joustava hyvitys mahdollistaa vaihdon, jossa hyvityskohde on luonnon monimuotoisuu- den kannalta arvokkaampi kuin heikennettävä kohde (trading up, like-for-better offset). Arvokkaampi kohde tarkoittaa ekologisen kompensaation yhteydessä esimerkiksi harvi- naista tai uhanalaista luontotyyppiä, jonka suojeluun on tunnistettu lisätarve. Usein tavoitteena on, että hyvityskohde sijaitsee mahdollisimman lähellä aluetta, jossa heikennys tapahtuu. Kompensaatioalueen sijaintiin vaikuttaa se, tuotetaanko hyvitys samanlaisella vai erilaisella kohteella kuin missä kompensoitava heikennys aiheutetaan. Joitain luontotyyppejä esiintyy vain maantieteellisesti hyvin suppeilla alueilla ja /tai tar- kasti määritellyissä ympäristöoloissa. Näissä tilanteissa samanlaisella kompensoiminen on toteutettava lähellä heikennystä. Lajien leviämismahdollisuuksien kannalta voi myös olla perusteltua toteuttaa hyvitys mahdollisimman lähellä heikennettävää kohdetta. Kompensoiminen muualla kuin heikennyksen lähialueella voi olla perusteltua tilanteessa, jossa tavoite on tuottaa mahdollisimman suuri nettohyöty luonnon monimuotoisuuden kannalta eikä se ole mahdollista heikennettävän kohteen lähellä. Hyvityksen sijainnin ja laadun valinnalla voidaan esimerkiksi tukea olemassa olevaa suojeltujen alueiden verkos- toa tai parantaa alueellista kytkeytyvyyttä muualla. Lisäksi, mikäli kompensaation tavoitteena on korvata myös muita kuin luontoarvoja, esi- merkiksi virkistyskäyttömahdollisuuksien heikentymistä paikallisesti, voi olla perusteltua toteuttaa hyvitys mahdollisimman lähellä heikennettyä kohdetta. Tässä raportissa ei arvi- oida kompensaatiota ekosysteemipalveluiden kannalta, vaan keskitytään luonnon moni- muotoisuuteen ja luontotyyppien soveltuvuuteen kompensaatiojärjestelmään. 17 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 2.2.3 Kompensaatioiden laskenta Kansainvälistä standardia kompensaatioiden laskentaan ei ole kehitetty, mutta käytössä olevat laskentatavat perustuvat laadun ja pinta-alan yhdistelmiin (Alvarado-Quesada ym. 2014), kuten habitaattihehtaari (Parkes ym. 2003) sekä esimerkiksi yksittäisen kohteen harvinaisuuden ja laadun yhteisarviointiin (DEFRA 2012). Kompensaation toteutuksessa täytyy aina tehdä valintoja, ja erilaisiin valintoihin liittyviä epävarmuuksia voidaan pyrkiä vähentämään hyvityskertoimilla (Moilanen & Kotiaho 2017). Nyrkkisääntö on, että mitä epävarmempaa hyvityksen onnistuminen on, sitä suurempi tulisi olla hyvityskertoimen. Näin koetetaan varmistaa kokonaisheikentymättömyyden saavuttaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvityskohde on pinta-alaltaan suurempi kuin heikennyskohde. 2.2.4 Miten kompensoidaan? Kompensaatiomenettelyn luontohyvityksien tuottamiseen on karkeasti jaotellen kaksi vaihtoehtoa: 1. Ennallistamishyvitys, jossa heikkolaatuisten kohteiden luonnontilaa pa- rannetaan menetelmillä, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Tilan pa- rantamisen tavoitteena voi olla myös tietyn uhanalaisen tai harvinaisen lajin elinolosuhteiden parantaminen. Luontotyyppien tilaa parantavia menetelmiä on paljon erilaisia, ja niitä kutsutaan muun muassa ennallistamiseksi, kunnos- tukseksi ja hoidoksi. • Monimuotoisuuden heikentäminen kompensoidaan luonnon monimuotoisuutta lisäävillä toimenpiteillä, esimerkiksi ennallis- tamalla luonnontilaltaan heikentynyt kohde. Tyypillinen tapaus Suomessa voisi olla ojitetun suon ennallistaminen siten, että edis- tetään luonnontilaan palautumista tukkimalla suota kuivattavia ojia sekä tarvittaessa poistamalla puustoa. Haasteena on epä- varmuus toimenpiteiden onnistumisesta: ovatko toimenpiteet riittäviä ja tuottavatko ne ylipäätään tavoitteena olevan lopputu- loksen. Myös toivottujen muutosten hitaus (aikaviive) vaikeuttaa hyvityksen täyttä toteutumista. 2. Suojeluhyvitys, jossa jo olemassa oleva luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta arvokas kohde turvataan pysyvästi esimerkiksi luonnonsuoje- lualueena. • Hyvitysalue voi olla kohde, jonka tila on jo valmiiksi hyvä, ja kom- pensaatioksi katsotaan alueen pysyvyyden turvaaminen esimer- kiksi siten, että alueesta muodostetaan luonnonsuojelualue. Suo- jeluhyvityksessä kompensaatio on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaan alueen menetyksen välttäminen (averted loss). 18 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Suojeluhyvitystä kompensaationa on kritisoitu: Mikäli tavoite on luonnon monimuotoi- suuden nettohävikin pysäyttäminen, on haastavaa perustella, miten jo olemassa olevien arvokkaiden kohteiden turvaaminen lisää luonnon monimuotoisuutta. Yleisesti käytetty suojeluhyvityksen perustelu on, että ilman kompensaationa tehtävää alueen pysyvää turvaamista kohde menetettäisiin. Tällöin pitäisi pystyä osoittamaan, että ilman kompen- saatiomenettelyä luontoarvot alueella ovat uhattuna. Lisäksi ongelma on luonnon mo- nimuotoisuutta heikentävien vaikutusten vuotaminen: yhden alueen suojelu ja käyttö kompensaatiokohteena voi siirtää käyttöpaineen (esim. rakentaminen, metsän talous- käyttö) toiselle alueelle (Moilanen & Laitila 2016). Toisaalta suojeluhyvitys voi mahdollistaa luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävien kohteiden säilymisen. Lisäksi mikäli suojeltava kohde on jo hyvässä tilassa, vältetään luonnonhoitotoimenpiteiden onnistumi- seen liittyvä epävarmuus. Suojeluhyvitys voi tuottaa luonnonsuojelullista lisäarvoa, mikäli heikennettävä kohde on tavanomaista, yleistä luontotyyppiä ja hyvityskohde selvästi ar- vokkaampaa luontotyyppiä. Usein hyvityskohteen on myös oltava pinta-alaltaan laajempi kuin heikennettävä kohde. Kompensaatiot tuottavat nettohyötyä luonnon monimuotoisuudelle, jos hyvitystoimen- pide on lisäinen suhteessa muihin luonnonsuojelutoimenpiteisiin tai lakisääteisiin velvoit- teisiin tai sopimuksiin. Lisäisyys (additionality) on keskeinen edellytys kompensaatiome- nettelyn monimuotoisuushyötyjen kannalta. Lisäisyys tarkoittaa, että hyvitystoimenpiteen tuottama luonnonsuojelullinen hyöty on todistettavasti uusi ja täydentävä eikä olisi to- teutunut ilman kompensaatioita (McKenney ja Kiesecker 2010, BBOP 2012). Haasteena on määritellä lähtötaso, johon uutuutta ja täydentävyyttä verrataan. Lisäisyyden vaatimus tarkoittaa, että toimenpide, joka kuuluu olemassa oleviin kansalli- siin tai kansainvälisiin velvoitteisiin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, ei voi olla kompensaationa toteutettava hyvitys. Kompensaatiomenettely ei siten korvaa tai vähennä olemassa olevia suojeluvelvoitteita. Eri maissa tätä on tulkittu vaihtelevasti ottamalla huomioon vain julkisen sektorin luonnonsuojelusitoumukset tai myös yksityisen sektorin sitoumukset. Lähtötason määrittelyssä on voitu ottaa huomioon vain toteutuneet ja ole- massa olevan lainsäädännön mukaiset suojelutoimenpiteet tai laajemmin myös suunnit- teilla olevat toimenpiteet. 2.2.5 Kompensaatio viimesijaisena keinona hankkeen vaikutusten lieventämisessä Kompensaatioiden toteuttamisessa suositellaan noudatettavaksi mitigaatio- eli lieven- nyshierarkiaa, jonka mukaan ensisijaisesti pyritään välttämään haittoja, sen jälkeen minimoimaan väistämättömät haitat ja lopulta kompensoimaan lieventämistoimen- piteistä huolimatta aiheutettava luonnon monimuotoisuuden heikennys (Kuva 1, BBOP 2012). Usein lievennyshierarkiaan sisällytetään vielä yksi vaihe ennen kompensoimista: 19 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA luontoheikennysten ennallistaminen samalla alueella kuin jossa heikennys aiheutetaan. Tätä neliportaista asteikkoa käyttävät muun muassa BBOP ja Kansainvälinen rahoitusyh- tiö IFC (International Finance Corporation). Suomessa lievennyshierarkian periaatteita on tehnyt tutuksi esimerkiksi Pohjoismaiden ministerineuvoston teettämän kompensaatioi- den selvitystyö (Enetjärn ym. 2015), Pellervon taloustutkimuksen luontoarvopankkeihin liittyvän julkaisu (Kniivilä ym. 2014), Habitaattipankki -tutkimuskonsortion tilaisuudet ja luennot7 sekä Moilasen ja Kotiahon (2017) julkaisu. Lievennyshierarkian keskeinen viesti on, että kompensaatiot tulevat kyseeseen vasta, kun muut keinot luontoheikennysten mini moimiseksi on käytetty. LIEVENNYSHIERARKIA - Lu on no n m on im uo to isu us + Kokonais- heikentymättömyys Ylikompensointi Luonnon monimuotoisuuden heikennys Välttäminen Lieventäminen Kunnostaminen paikallisesti Kompensaatiohyvitys Kuva 1. Lievennyshierarkian mukaan ihmistoiminnasta luonnolle aiheutuvat haitat tulee ensisijaisesti välttää ja sitten vähentää haitta-alueella. Jäljelle jäävä luonnon monimuotoisuudelle hankkeesta aiheutuva heikennys kompensoidaan hankealueen ulkopuolella. Välttämisen, lieventämisen, kunnostamisen ja hyvittämisen suhteellinen vaikutus vaihtelee tapauskohtaisesti. Johtuen monista epävarmuuksista hyvityksen onnistumisessa kokonaisheikentymättömyyden eli täysimääräisen hyvityksen saavuttaminen voi käytännössä edellyttää ylikompensointia. (Kuva Kostamo ym. 2018, © Suomen ympäristökeskus, muokattu BBOP 2012 pohjalta.) 7 Habitaattipankki -hanke kotisivu: http://www.syke.fi/fi-FI/content/37696/0 ja tutkimuskonsortion sivu: https:// blogs.helsinki.fi/habitaattipankki/ 20 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Tietolaatikko 1 Käsitteiden määrittelyä Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus Luonnon monimuotoisuuden tarkastelutasona voi olla ekosysteemi, luontotyyppi, elinympäristö eli habitaatti, eliöyhteisö, laji, populaatio tai perintötekijät eli geneettinen taso. Käytännön syistä kompensaatiossa on usein keskitytty joko tiettyihin lajeihin tai rajattuihin lajiryhmiin, kuten esimerkiksi uhanalaiset lajit tai EU:n direktiivilajit, tai rajattavissa oleviin luontotyyppeihin ja niiden keskeisiin rakennepiirteisiin. Luontotyyppi Samaan luontotyyppiin kuuluvat rajattavissa olevat maa- tai vesialueet, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristötekijät ja eliöstö, ja jotka eroavat näiden ominaisuuksien perusteella muista luontotyypeistä (Raunio ym. 2008). Ympäristötekijöitä ovat muun muassa maaperä- ja ilmastotekijät sekä topografia. Eliöstön ominaisuuksia ovat eliöyhteisön koostumus ja rakenne. Eri luontotyypit voivat olla esiintymien kooltaan ja sisäiseltä vaihtelevuudeltaan erilaisia. Luontotyypin kanssa samaa tai lähes samaa tarkoittavia käsitteitä ovat biotooppi, habitaatti, elinympäristö, ympäristötyyppi ja ekosysteemi. Ekologinen kompensaatio, biodiversiteettihyvitykset Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan toimenpiteiden joukkoa, jossa tavoitteena on hyvittää ihmistoiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutuneet heikennykset turvaamalla pysyvästi luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Englanninkielisessä kirjallisuudessa kompensaatioista käytetään usein nimitystä biodiversiteettihyvitykset (biodiversity offsets). Luontoarvopankit, habitaattipankit Kompensaatiomenettelyssä tarvittavien sopivien hyvityskohteiden löytäminen voi muodostua kynnyskysymykseksi. Yhtenä ratkaisuna tähän on esitetty hyvitykseksi tarkoitettujen alueiden etsimistä, kunnostamista, hoitoa ja ennallistamista ennakoivasti. Nämä etukäteen valikoidut hyvityskohteet voivat muodostaa habitaatti- tai luontoarvopankkeja (Kniivilä ym. 2014, Kalliolevo 2016). Suomessa käydyssä keskustelussa habitaattipankilla voidaan tarkoittaa myös kompensaatioiden välittäjää (Kangas 2017, Habitaattipankki-tutkimuskonsortio). 21 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 3. Menetelmä ja aineistot 3.1 Luontotyyppien luokittelu Luonnonympäristöt voidaan jakaa ja luokitella luontotyypeiksi eri tarkkuudella ja erilai- silla perusteilla luokittelun käyttötarpeen mukaan. Tässä työssä käytetty luontotyyppien luokittelu pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ym. 2008) kehitettyyn luokitteluun, koska työssä hyödynnettiin uhanalaisuusarvioinnin tuottamaa tietopohjaa luontotyyppien tilan kehityksestä ja uhkista. Uhanalaisuusarvioinnin luontotyyppiluokittelu kattaa laajemman kokonaisuuden kuin muut maassamme käytössä olevat luokittelut. Se sisältää kaikki Suomessa luontaisesti esiintyvät luontotyypit sekä pitkään jatkuneen karjatalouden synnyttämät ja ylläpitämät perinnebiotoopit. Luontotyypit on jaettu kahdeksaan pääryhmään: 1. Itämeri 2. rannikko 3. sisävedet ja rannat 4. suot 5. metsät 6. kalliot ja kivikot 7. perinnebiotoopit 8. tunturit. Uhanalaisuusarvioinnin luontotyyppiluokittelu on hierarkkinen, ja siinä on kaikkiaan 420 arvioitua yksikköä (Raunio ym. 2008). Luontotyyppien kompensoitavuuden tarkastelun ja sen tulosten hahmottamisen kannalta yli 400 luontotyyppiä on liian suuri määrä. Siksi kompensoitavuustarkasteluun otettiin mukaan pääsääntöisesti uhanalaisuusarvioinnissa käytetyn luokitteluhierarkian 2. taso, joka käsittää 99 luontotyypin joukon. Kompensoitavuuden tarkastelussa käytetty luontotyyppien luokittelu ja sen suhde uhan alaisuusarvioinnin luokitteluun käy ilmi liitteen 1 taulukosta. Siinä ovat esillä kaikki 22 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 uhanalaisuusarvioinnin yksiköt, joten taulukosta on nähtävissä, mitkä tarkemman hierar- kiatason yksiköt sisältyvät niihin 2. hierarkiatason yksiköihin, joille on tehty kompensoita- vuuden tarkastelu. Esimerkiksi suotyypeillä luokitteluhierarkian 2. tason käyttö merkitsee sitä, että kompen- soitavuutta on tarkasteltu ryhmätasolla rämeet, muttei erikseen siihen sisältyvillä tar- kemman luokittelutason yksiköillä, joita ovat kangasrämeet, korpirämeet, pallosararämeet, isovarpurämeet, tupasvillarämeet, rahkarämeet ja routarämeet. Ryhmätason sisällä voi olla huomattavaa vaihtelua eri luontotyyppien ominaisuuksissa. Tämä on tuotu esiin kom- pensoinnin erityisissä reunaehdoissa, joista käy ilmi esimerkiksi se, jos ryhmässä on jokin muuta ryhmää uhanalaisempi tai harvinaisempi luontotyyppi, jonka erityispiirteet on otettava huomioon kompensoinnin suunnittelussa. Uhanalaisuusarvioinnissa käytettyyn luokitteluun ja luontotyyppien nimiin on tässä työssä tehty muutama pieni muutos selkeyden parantamiseksi. Esimerkiksi suotyypeissä lettojen sijasta kompensoitavuustarkastelun kohteena ovat laajemmin lettoiset suot, koska niihin voidaan lukea useampia ekologialtaan ja ympäristövaatimuksiltaan toisiaan muistuttavia vaateliaita suotyyppejä Luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon on tarkasteltu edellä kuva- tulle 99 luontotyypin joukolle. Tarkastelua ei ole rajattu ainoastaan uhanalaisiin tai lakisää- teisesti turvattaviin luontotyyppeihin, vaan mukana ovat myös yleiset ja säilyvät luonto- tyypit. Tämä mahdollistaa erityyppisten, sekä vapaaehtoisuuteen että säädöksiin perustu- vien kompensaatiomallien ja -järjestelmien tarkastelun jatkossa. Tarkastelussa mukana olevien luontotyyppien suhde lainsäädännöllä turvattaviin luonto- tyyppeihin on esitetty yleispiirteisesti liitteen 1 taulukossa. Kompensoitavuuden arviointia ei ole erikseen tehty lakisääteisesti turvattaville luontotyypeille, koska niiden sijoittami- nen luontotyyppien ekologian perusteella laadittuun luokittelujärjestelmään on hankalaa. Säädösten perusteella turvattavat luontotyypit on yleensä määritelty suppeammin kuin ekologiaan perustuvat, usein samannimiset luontotyypit. Lainsäädännöllä turvattavien luontotyyppien on esimerkiksi oltava luonnontilaisia, tietyn kokoisia ja niiden on sijaittava tietyssä osassa maata. Suomen luontotyyppien toinen uhanalaisuusarviointi oli tätä selvitystä laadittaessa te- keillä. Luontotyyppien luokittelua on siinä muokattu jonkin verran verrattuna ensimmäi- seen arviointiin. Muutokset ovat vähäisiä lukuun ottamatta Itämeren ja metsien luonto- tyyppiryhmiä. Itämeren vedenalaisia luontotyyppejä on toisessa uhanalaisuusarvioinnissa erotettu huomattavasti aiempaa enemmän, koska koko Itämeren kattava luontotyyppiluo- kittelu (HELCOM 2013) on kehitetty, ja myös tietopohja on huomattavasti parantunut Ve- denalaisen meriluonnon inventointiohjelman (VELMU) (Suomen ympäristökeskus 2017b) 23 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA valmistuttua. Metsissä puolestaan luontotyyppien määrä on vähentynyt, kun aiempia puulajivaltaisuuteen ja puuston ikään perustuneita luokkia on yhdistetty toisiinsa. Koska luontotyyppien kompensoitavuustarkastelussa ei vielä ollut käytettävissä toisen uhanalaisuusarvioinnin tuloksia, oli pitäydyttävä ensimmäisen uhanalaisuusarvioinnin luontotyyppiluokittelussa. Luokittelun muutoksilla ei kuitenkaan olisi ollut merkittävää vaikutusta kompensoitavuustarkasteluun, jossa esimerkiksi kangasmetsätyyppejä on käsi- telty vain yleispiirteisemmällä kasvupaikkatyyppien tasolla, joka on säilynyt muuttumatto- mana. 3.2 Ekologiseen kompensaatioon soveltumisen arvioiminen Pohja-aineistoina luontotyyppien kompensoitavuuden tarkastelussa on käytetty muun muassa vuonna 2008 julkaistun Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (Raunio ym. 2008) tuloksia ja uhanalaisuusarvioinnissa koottuja aineistoja, vuoden 2013 luontodi- rektiivin raportoinnin tuloksia ja aineistoja sekä Metsähallituksen, Suomen ympäristökes- kuksen, ympäristöministeriön ja ELY-keskusten julkaisemia luontotyyppien ja elinympäris- töjen ennallistamisen, luonnonhoidon ja kunnostuksen oppaita sekä tilan parantamiseen tähtääviä toimenpideohjelmia ja strategioita (esim. Salminen & Kekäläinen 2000, Ohto- nen ym. 2005, Kittamaa ym. 2009, Koskela 2009, Leinonen ja From 2009, Juutinen 2010, 24 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Sarvilinna & Sammalkorpi 2010, Similä & Junninen 2011, Virnes ym. 2011, Aapala ym. 2013, Olin 2013, Raunio ym. 2013, Ryttäri ym. 2014, Matveinen ym. 2015, Tattari ym. 2015, Tukia ym. 2015, Vesistöjen kunnostus ja hoito 2015, Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys 2017, Kostamo ym. 2018). Työ tehtiin ennen luontotyyppien toisen uhanalaisuusarvioinnin valmistumista. Tässä luvussa kuvataan ne luontotyyppien ominaisuuksiin ja tilaan liittyvät tekijät, joista koottuja tietoja käytettiin arvioitaessa luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kom- pensaatioon. Samalla kuvataan käytetyt luokittelut. Arvioinnin tuloksia esitellään luvussa 6 sekä liitteessä 1. 3.2.1 Luontotyypin uhanalaisuus Kompensoitavuuden arviointiin vaikutti keskeisesti luontotyyppien uhanalaisuus. Luonto- tyyppien valtakunnallinen uhanalaisuus vuoden 2008 uhanalaisuusarvioinnin mukaan on näkyvillä luontotyypeittäin luvun 6 taulukoissa. Liitteen 1 taulukossa on esillä lisäksi uhan- alaisuusluokka Etelä- ja Pohjois-Suomessa sekä luontotyypin uhkatekijät. Uhanalaisia ovat uhanalaisuusluokkiin CR (äärimmäisen uhanalaiset), EN (erittäin uhan- alaiset) ja VU (vaarantuneet) kuuluvat luontotyypit (Taulukko 1). Tarkempaa tietoa vuoden 2008 uhanalaisuusarvioinnin tuloksista sekä uhanalaisuuden arvioinnin menetelmästä on julkaisussa Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (Raunio ym. 2008). Taulukko 1. Uhanalaisuusluokat ja niiden merkitys (Raunio ym. 2008). Uhanalaisuusluokka Nimi suomeksi Luokan merkitys RE, Regionally extinct Hävinnyt Kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta CR, Critically endangered Äärimmäisen uhanalainen Äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä tarkastelualueelta EN, Endangered Erittäin uhanalainen Erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä tarkaste- lualueelta VU, Vulnerable Vaarantunut Suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta NT, Near threatened Silmälläpidettävä Esiintymät ovat taantuneet, mutta vaarantuneen kriteerit eivät täyty tai jos luontotyyppi on niin harvinainen, että sa- tunnaistekijöiden voidaan ajatella uhkaavan sen säilymistä LC, Least concern Säilyvä Esiintymiin ja niiden keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin ei keskipitkällä aikavälillä kohdistu merkittävää uhkaa hävitä tarkastelualueelta. DD, Data deficient Puutteellisesti tunnettu Uhanalaisuutta ei pystytä puutteellisten tietojen takia ar- vioimaan 25 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 3.2.2 Luontotyypin asema lainsäädännössä Tiettyjen luontotyyppien esiintymiä turvataan luonnonsuojelu-, metsä- tai vesilain sää- döksillä. Luontotyypin kuuluminen lainsäädännöllä turvattaviin luontotyyppeihin ei ole suoraan vaikuttanut arvioon sen soveltuvuudesta ekologiseen kompensaatioon. Tämä joh- tuu siitä, että lainsäädännön asettamat rajoitteet näiden luontotyyppien hyödyntämiselle eivät yleensä koske luontotyypin kaikkia esiintymiä, vaan riippuvat esimerkiksi esiintymän luonnontilaisuudesta, koosta tai sijainnista. Rajoitukset myös yleensä kohdistuvat selvästi suppeampiin luontotyyppien luokitteluyksiköihin kuin mitä kompensoitavuustarkaste- lussa on käytetty. Liitteen 1 taulukossa on yleispiirteisesti esitetty tarkastelussa mukana olevien luontotyyppien suhde lainsäädännöllä turvattaviin luontotyyppeihin. Monet lainsäädännöllä turvattavat luontotyypit ovat harvinaisia ja uhanalaisia, joten nii- den soveltuvuus ekologiseen kompensaatioon on usein rajoittunutta tämän vuoksi, vaik- kei lainsäädäntöä ole otettu kompensoitavuuden arvioinnissa sellaisenaan huomioon. Lainsäädännön turvaamat luontotyyppien esiintymät ovat myös yleensä tavanomaista luonnontilaisempia ja edustavampia, ja tällaisten esiintymien heikentämistä rajoittavat jo ekologisen kompensaation yleiset reunaehdot (luku 4). Luonnonsuojelulain (1096/1996) 4 luvun 29 §:ssä luetellaan yhdeksän suojeltua luon- totyyppiä, joihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaaran- tuu. Kielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Rajauspäätöksiä oli vuoteen mennessä 2013 tehty vajaa 1 100, ja niiden yhteispinta-ala oli noin 2 100 hehtaaria (Raunio ym. 2013). Luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä ovat: • luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostu- vat metsiköt • pähkinäpensaslehdot • tervaleppäkorvet (luonnonsuojeluasetuksen kuvauksen perusteella tervaleppäluhtia) • luonnontilaiset hiekkarannat • merenrantaniityt • puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit • katajakedot • lehdesniityt • avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät (eivät vastaa mitään varsinaista luontotyyppiä). 26 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä on kuvattu tarkemmin luonnonsuojeluase- tuksessa (160/1997) ja Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeessa (Pääkkö- nen ja Alanen 2000). Metsälain (1093/1996) 3 luvun 10 § turvaa metsien biologisen monimuotoisuuden kan- nalta tärkeitä elinympäristöjä. Metsiä tulee metsälain mukaan hoitaa ja käyttää siten, että turvataan yleiset edellytykset tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle. Elinympäristöjen on oltava luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Laissa on myös määritelty, että erityisen tärkeät elinympäristöt ovat pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja niiden turvaamista on kuvattu tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä (1308/2013) sekä Ta- pion suosituksissa talousmetsien luonnonhoidosta (Saaristo ja Vanhatalo 2015). Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: • lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto • seuraavat a–e-alakohdissa luetellut suoelinympäristöt, joiden yhtei- nen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous: a. lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaa- telias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus b. yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muu- rainkasvillisuuden vallitsevuus c. letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus d. vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot; sekä e. luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus • rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaate- lias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus • kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumat- tomana 27 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA • kallioperässä olevat tai kivennäismaahan uurtuneet, jyrkkärintei- set, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut, joiden ominaispiirteenä on luonteenomainen muusta ympäristöstä poikkeava kasvillisuus • pääosiltaan vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja nii- den välittömät alusmetsät • karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto. Vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:ssä on lueteltu luonnontilaisia vesiluontotyyppejä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty: • enintään kymmenen hehtaarin suuruiset fladat tai kluuvijärvet • lähteet • muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevat norot • muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevat enintään yhden hehtaa- rin suuruiset lammet tai järvet. 3.2.3 Rakenne ja toiminta Kustakin luontotyypistä on laadittu lyhyt luettelomainen kuvaus rakenteen ja toiminnan piirteistä tavoitetilassa. Tavoitteena on kuvata, millaisesta luontotyypistä on kyse ja mitä tekijöitä on otettava huomioon kompensaatiossa. Tavoitetilassa luontotyypin rakenne ja toiminta ylläpitävät luontotyypin jatkuvuutta tai sen luontaista kehitystä eli sukkessiota kohti toisia luontotyyppejä. Perinnebiotoopeilla tavoitetila ei ole luonnontila, koska niiden kohdalla oikeanlainen ihmisvaikutus ylläpitää luontotyyppiä. Rakenteen ja toiminnan ku- vaus antaa myös käsityksen tekijöistä, jotka voivat olla ennallistamisen ja hoidon näkökul- masta vaikeita ja vähentävät siten luontotyypin soveltuvuutta kompensaatioon. Rakenteen ja toiminnan osalta kuvataan esimerkiksi seuraavat luontotyypin ominaisuudet: • Maaperän tai kallioperän ominaisuudet ja niihin vaikuttavat tekijät (esim. ravinteisuus, kivilajit, maalajit, pohjan laatu, turpeenmuodos- tus, suon pintatasojen vaihtelu, topografia, sedimentaatio, dyyni- muodostus/tuulivoimien vaikutus, maankohoaminen) • Kasvillisuus ja puusto (esim. rakenne, dynamiikka ja lajiston olennai- set piirteet) • Veden laatu ja vesitalous (esim. vesitalouden luonnontilaisuus ja sii- hen vaikuttavat tekijät ml. valuma-alue, tulviminen, pohjavesivaiku- tus, suolapitoisuus, veden syvyys, rantavoimat) • Ilmasto (esim. pienilmasto, lumi- ja jääpeite, routiminen) • Luontainen häiriödynamiikka (esim. palot, tuulenkaadot, myrsky- tuhot), laidunnus yms. 28 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 3.2.4 Harvinaisuus Luontotyyppejä on luokiteltu sen mukaan, onko harvinaisuus otettava huomioon kom- pensaatiossa: 1. Kyllä 2. Kyllä, joidenkin luontotyyppien kohdalla 3. Kyllä, osassa maata 4. Ehkä (tietoa ei riittävästi) 5. Ei Luontotyypin harvinaisuus vaikuttaa sen soveltuvuuteen ekologiseen kompensaatioon ainakin seuraavilla tavoilla: • Hyvin harvinaisen luontotyypin kohteiden tuhoutumista tai heiken- tymistä tulisi ehdottomasti välttää, jottei luontotyyppi tai siihen liit- tyvä lajisto uhanalaistuisi lisää. • Harvinaisten luontotyyppien kohdalla voi olla hyvin vaikeaa löytää hyvityskohteeksi soveltuvaa kohdetta. • Harvinaisten luontotyyppien ennallistamisessa, kunnostuksessa tai muissa hyvitystoimenpiteissä epäonnistuminen voi olla moni- muotoisuudelle suurempi vahinko kuin yleisemmillä tyypeillä. Mitä harvinaisempi luontotyyppi, sitä tärkeämpää on, että luontotyypin tilan parantamiseen on olemassa toimivaksi osoitettuja, luotettavia menetelmiä. Hyvin harvinaiset luontotyypit soveltuvat huonosti ekologiseen kompensaatioon. Koska Suomessakin vain harvoista luontotyypeistä on olemassa tarkkaa tietoa esiintymien mää- ristä ja pinta-aloista, harvinaisuuden huomioon ottaminen ei tässä työssä perustu tarkkoi- hin lukuihin ja raja-arvoihin. Harvinaisuudelle olisi myös mahdotonta asettaa tarkkaa pin- ta-alaan perustuvaa raja-arvoa, koska luontotyyppien levinneisyyskuvat vaihtelevat paljon ja yksittäisten kohteiden koko vaihtelee muutamasta neliömetristä tuhansiin hehtaareihin. Sen perusteella, mitä on tiedossa EU:n luontodirektiivin luontotyyppien esiintymisestä 10 x 10 km -ruuduissa, päädyttiin arvioinnissa käyttämään harvinaisuuden huomioon otta- misen ohjeellisena raja-arvona noin 100–200 esiintymisruutua silloin, kun aineistoihin tai asiantuntija-arvioihin perustuvaa tietoa luontotyypin esiintymisruuduista oli käytettä- vissä. Joillakin luontotyypeillä harvinaisuuden arvioimisessa otettiin huomioon yksittäis- ten esiintymien pienuus ja alttius häiriöille (esim. kalkkikalliot). Kaiken kaikkiaan harvinai- suuden arvioiminen oli vaikeaa ja osin subjektiivista, koska läheskään kaikista tarkastelun kohteena olevista luontotyypeistä ei ole esiintymistietoa 10 x 10 km -ruuduittain. Vuo- den 2008 uhanalaisuusarvioinnissa koottiin monista luontotyypeistä arvioita esiintymien 29 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA pinta-alasta, ja tätä tietoa on hyödynnetty joillakin luontotyypeillä: jos pinta-ala-arvio on alle 150 km2, luontotyypin harvinaisuus on voitu ottaa huomioon. Tunturiluontotyyppien harvinaisuutta on pyritty suhteuttamaan tunturialueen laajuuteen. Jos arvioitu luontotyyppi ei edusta tarkinta luontotyyppiluokittelun tasoa, vaan koostuu useista luontotyypeistä, tarkimman tason luontotyyppien harvinaisuus on otettu huo- mioon luokittelussa (yllä esitetyn luokittelun luokka 2). Arvioitavaan luontotyyppiin sisäl- tyvät harvinaiset luontotyypit on otettu tarpeen mukaan huomioon kompensoitavuuden reunaehdoissa. Käytetty luokittelu ottaa myös huomioon, jos luontotyyppi on selvästi har- vinainen maassamme vain osassa levinneisyysaluettaan (luokka 3). 3.2.5 Ennallistamisen ja hoidon menetelmien toimivuus Luontotyyppejä on luokiteltu myös sen mukaan, millainen on ennallistamisen tai hoidon menetelmien toimivuus: 1. Hyvä Toimenpiteillä todennäköisesti päästään luontotyypin tavoitetilaan tai saadaan alulle kehi- tyskulku, joka johtaa siihen. Menetelmiä on kehitetty pitkään ja kokemuksen mukaan niillä yleensä päästään tavoitteeseen tai toimenpiteet ovat sellaisia, että epäonnistumisen riski on ylipäätään pieni. Esimerkiksi monet perinnebiotoopit, Itämeren kivikkorannat, Itämeren hiekkarannat 2. Kohtalainen Toimenpiteillä on hyvät mahdollisuudet päästä lähelle luontotyypin tavoitetilaa, mutta jol- tain osin tavoite voi jäädä saavuttamatta. Menetelmistä on kokemusta ja niitä kehitetään. Usein asetetun tavoitteen saavuttaminen saattaa kestää kauan. Tähän luokkaan kuuluvat myös luontotyypit, joiden tilan parantamisesta ei ole kovin paljon kokemusta, mutta tun- netut tilan parantamisen menetelmät näyttäisivät toimivan hyvin. Esimerkiksi suurin osa metsä- ja suoluontotyypeistä, humusjärvet, kangas- ja turvemaiden purot 3. Epävarma Hoidon ja ennallistamisen menetelmistä on kokemusta ja niitä kehitetään tai tulisi ke- hittää, mutta tulokset ovat ristiriitaisia tai olennaisilta osin tavoitetilaan pääseminen on epävarmaa. Riski, että tavoitetta ei saavuteta, on merkittävä. Tarvitaan lisää menetelmien kehitystyötä. Esimerkiksi fladat ja kluuvit, savimaiden joet, lettoiset suot, metsäluhdat, kalkki kalliot 30 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 4. Ei tietoa Menetelmiä ei ole tiedossa, niitä ei ole testattu tai kehitetty. Näiden luontotyyppien ennal- listamisen ja hoidon tarpeesta ei myöskään usein ole tietoa tai tarve on arvioitu vähäiseksi. Esimerkiksi monet Itämeren vedenalaiset luontotyypit ja kallioluontotyypit 5. Ei keinoja tilan parantamiseen Keinoja tilan parantamiseen ei ole lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi luontotyypit, joita uhkaa ensisijaisesti ilmastonmuutos, eikä yksittäisen esiintymän tilan parantaminen on- nistu ilman laajemmin vaikuttavia toimenpiteitä. Tähän luokkaan luetaan myös luontotyy- pit, joiden esiintymät ovat ainoalaatuisia. Esimerkiksi palsasuot, rotkot ja luolat Luontotyyppien kompensoitavuuden arvioinnissa on keskeistä, miten todennäköistä on onnistua hyvitystoimenpiteissä ja pystytäänkö heikentyneen luontotyypin tilaa paranta- maan tavoitteen mukaisesti. Ennallistamisen ja hoidon menetelmien toimivuudessa arvioi- tiin sitä, miten hyvin käytössä olevilla menetelmillä voidaan parantaa rakenteeltaan ja toi- minnaltaan heikentynyttä luontotyyppiesiintymää kohti tavoitetilaa. Arvioinnissa pyrittiin ottamaan huomioon keskeiset heikentyneen luontotyypin tilan parantamisen menetel- mät, jotka voivat olla esimerkiksi luontotyyppikohteen hoitoa, kunnostusta tai ennallista- mista tai jotakin muuta tilan parantamista, esimerkiksi veden laatua parantavaa toimintaa. Käytännön kompensaatiotilanteissa kohteen tilan parantamisen menetelmien toimivuutta ja onnistumismahdollisuuksia tulee arvioida tapauskohtaisesti. Ennallistamisen ja hoidon menetelmien toimivuuden arvioinnissa on jouduttu tekemään yleistyksiä. Luontotyypeillä voi olla useita erilaisia tilan parantamisen menetelmiä, joilla pyritään vaikuttamaan erilaisiin ongelmiin. Osa menetelmistä voi toimia hyvin, osan vai- kuttavuudesta ei vielä tiedetä riittävästi ja osalla lopputulos ei täysin vastaa tavoitteita, vaikka parantaa monimuotoisuutta. Esimerkiksi dyynirannan kulutuksesta kärsinyttä kas- villisuutta voi tehokkaasti elvyttää ohjaamalla kulutusta muualle, mutta sen sijaan dyynien umpeenkasvun rajoittamisesta laiduntamalla on vähemmän kokemusta ja siihen sisältyy enemmän riskejä. Tai ennallistettu korpi saavuttaa ennallistamisen jälkeen korpilajistoa ylläpitävän vesitalouden, mutta lopputulos ei vastaa ennen ojitusta vallinnutta suotyyppiä. Joidenkin menetelmien toimivuudesta ei ole kokonaiskäsitystä siksi, että tavoitteeseen pääsemistä voi luontotyypin hitaan palautumisen takia arvioida ehkä vasta kymmenien vuosien kuluttua toimenpiteestä. Arvio ennallistamisen ja hoidon menetelmien toimivuudesta perustuu julkaistun tiedon lisäksi asiantuntijoiden tietoon ja näkemykseen. Monien luontotyyppien tilaa paranta- vista menetelmistä on vasta vähän käytännön kokemusta tai mahdollisesti vain näkemys siitä, miten tilan parantaminen voisi olla mahdollista. Jos arviointikohteena olevan luon- totyypin tilan parantamisesta ei ole kokemusta, arviossa on pyritty ottamaan huomioon 31 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA rakenteeltaan ja toiminnaltaan vastaavien luontotyyppien tilan parantamisesta saadut kokemukset. 3.2.6 Soveltuminen ekologiseen kompensaatioon Edellä kuvattuihin tekijöihin perustuen on tehty arvio luontotyypin kompensoitavuudesta. On arvioitu, onko yleiset ekologisen kompensaation reunaehdot huomioon ottaen mah- dollista korvata luontotyypin esiintymän menetys tai heikennys parantamalla joko saman tai toisen luontotyypin tilaa toisella kohteella. Kompensoitavuutta vähentäviä tekijöitä ovat luontotyypin uhanalaisuus, harvinaisuus sekä tilan parantamisen vaikeudet. Useimmilla luontotyypeillä on myös luontotyyppikoh- taisia reunaehtoja eli kompensoimista rajoittavia tai hyvittämisessä huomioon otettavia tekijöitä. Soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon on luokiteltu seuraavasti: 1. Soveltuu ekologiseen kompensaatioon yleisin reunaehdoin Nämä luontotyypit ovat yleisiä, mutta osa niistä on uhanalaisia laadullisen heikentymisen takia. Tilan parantamiseen on toimivia menetelmiä tai tilan parantamisen menetelmillä ei ole suurta merkitystä, koska laadullista heikennystä ei merkittävässä määrin ole. Tietyn esiintymän kompensoitavuuden tarkemmassa harkinnassa yleiset reunaehdot, esimerkiksi esiintymän huomattava edustavuus tai merkitys uhanalaiselle lajistolle, voivat rajoittaa ky- seisen esiintymän korvattavuutta. 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luonto­ tyypillä Luontotyypit, joiden heikennystä voidaan korvata parantamalla saman tai harvinaisemman luontotyypin tilaa. Esimerkiksi Itämeren kivikkorannat, kalliometsät, nevat, tuoreet kankaat 1b Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä Uhanalaisia luontotyyppejä, joiden heikennystä on suositeltavaa korvata parantamalla saman luontotyypin tilaa. Näiden luontotyyppien tilan paran- taminen soveltuu myös yleisemmän luontotyypin heikentämisen korvaami- seen. Esimerkiksi tuoreet niityt, harjumetsien valorinteet, korvet, keidassuot, lehdot 32 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 2. Ekologisen kompensaation onnistuminen epävarmaa Näiden luontotyyppien heikentämistä on syytä ensisijaisesti välttää. Heikennyksen korvaa- minen on vaikeampaa ja sisältää suuremman epäonnistumisen riskin kuin 1-luokassa joh- tuen luontotyypin uhanalaisuudesta, harvinaisuudesta ja/tai tilan parantamisen vaikeu- desta. Näillä luontotyypeillä on usein erityisiä reunaehtoja kompensaation toteutumiselle. Joissakin tapauksissa voi olla haastavaa toteuttaa kompensaation yleisiäkään reunaehtoja. Todennäköisimmin korvaaminen onnistuu silloin, jos heikennettävä kohde on heikkolaa- tuinen. Tapauskohtainen harkinta on näiden luontotyyppien kohdalla erityisen tärkeää. Tähän luokkaan kuuluvat muun muassa uhanalaiset ja harvinaiset luontotyypit, joilla on ennallistamisen tai hoidon tarvetta ja vähintään joitakin hyviä keinoja tilan parantamiseen. Mukana on myös luontotyyppejä, joiden tilan parantamisen menetelmiä tulisi kehittää. Näiden luontotyyppien heikennys tulee korvata samaan luontotyyppiin kohdistuvilla toi- menpiteillä. Näiden luontotyyppien tilan parantaminen soveltuu myös yleisempien luon- totyyppien heikentämisen korvaamiseen. 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista Uhanalaisia ja melko harvinaisia luontotyyppejä, joilla on toimivia menetel- miä tilan parantamiseen. Esimerkiksi Itämeren hiekkarannat, jalopuulehdot, tulvaniityt 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa Luontotyyppejä, joiden tilan parantaminen on haastavaa eri syistä. Osa on uhanalaisia, osa taas säilyviä, mutta harvinaisia. Tilan parantaminen voi olla haastavaa esimerkiksi siksi, että merkittävä osa luontotyypin kohteista on vaikeasti ennallistettavia, lajistoarvojen takia toimenpiteissä tulee olla erityisen varovainen ja riskit ovat suuria, tilan parantaminen vaatii toimia hyvin laajalla alueella tai menetelmien toimivuudesta ei ole vielä riittävästi tietoa. Mukana on myös joitakin harvinaisia luontotyyppejä, joilla tilan pa- rantamiseen ei tällä hetkellä ole selvää tarvetta, mutta ei keinojakaan. Esimerkiksi rakkoleväyhteisöt, rannikon jokisuistot, lettoiset suot, tunturien heinäkankaat 3. Ei pääsääntöisesti sovellu ekologiseen kompensaatioon Tämän arvion saaneet luontotyypit ovat hyvin harvinaisia ja uhanalaisia, ja niiden esiinty- miä ei tulisi enää menettää. Osaa uhkaa ilmastonmuutos, joka tulevaisuudessa heikentää ja vähentää luontotyypin esiintymiä. Mukana on myös luontotyyppejä, joiden yksittäiset esiintymät ovat tyypillisesti ainoalaatuisia, joten niitä on käytännössä mahdoton korvata 33 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA toisilla esiintymillä. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti tähän ryhmään luetaan myös luon- totyyppejä, joiden esiintyminen tai ekologiset ominaisuudet tunnetaan toistaiseksi hyvin huonosti. 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Luontotyypeille on olemassa tilaa parantavia keinoja, joten niiden tilan parantaminen soveltuu yleisemmän luontotyypin heikentämisen korvaami- seen. Esimerkiksi rannikon dyynit, suoniityt, metsäluhdat, huurresammallähteiköt, savimaiden joet, lehtoniityt, kalkkikalliot, ultraemäksisellä pohjalla kasvavat metsät 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista Luontotyypin tilan parantamiseen ei ole menetelmiä tai menetelmien toimivuus on heikko. Luontotyypin tilan parantaminen on vaikeaa esim. sen vuoksi, että uhanalaisuus johtuu ilmastonmuutoksesta tai esiintymät ovat luonteeltaan ainoalaatuisia. Esimerkiksi meriajokasyhteisöt, rotkot ja luolat, lumenviipymät ja -pysymät 3.2.7 Kompensointiperiaatteet ja luontohyvityksen tuottaminen Luontotyypille voi soveltua useita kompensointiperiaatteita, jotka on esitetty luvun 6 tau- lukoissa: A. Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä Yleisen luontotyypin heikennys voidaan korvata myös parantamalla jonkin toisen, harvi- naisemman tai uhanalaisemman luontotyypin tilaa (joustava hyvitys, vaihto parempaan). B. Kompensointi samanlaisella luontotyypillä Luontotyypin heikennys tulee korvata parantamalla saman luontotyypin esiintymää toi- saalla (samanlaisella hyvitys). C. Välttäminen erityisen tärkeää, mutta toisten luontotyyppien kompen­ saationa suositeltavaa ennallistaa/hoitaa tai suojella tätä tyyppiä Luontotyyppiin kohdistuvia heikennyksiä on vaikea tai mahdoton korvata, mutta luonto- tyypin kohteet soveltuvat yleisempien luontotyyppien heikennyksen hyvityskohteiksi. 34 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 D. Välttäminen erityisen tärkeää, mutta hyötyy selvästi ennallistami­ sesta/hoidosta Luontotyyppiin kohdistuvia heikennyksiä on ensisijaisesti vältettävä luontotyypin huo- mattavan uhanalaisuuden tai harvinaisuuden vuoksi, mutta luontotyypin kohteet hyöty- vät erityisesti ennallistamisesta tai hoidosta (esim. perinnebiotoopit). Luontotyypin heikennystä hyvittävät toimenpiteet on luokiteltu seuraavasti (taulukot luvussa 6): E. Kertaluontoinen tai hyvin harvoin toistuva toimenpide Esimerkiksi useimmat ennallistamistoimet, myös vaiheittain tehtävä ennallistaminen (kuolleen puuston tuottaminen, suo-ojien tukkiminen, puustorakenteen monipuolistami- nen kangasmetsissä). F. Toistuva toimenpide Toimenpide pitää toistaa monia kertoja, mutta sitä ei tarvitse tehdä vuosittain (esim. um- peenkasvun rajoittaminen, lehdon kuusettumisen rajoittaminen). G. Jatkuva hoito Esimerkiksi laidunnus, niitto ym. perinnebiotooppien hoito. Vieraslajien torjunta voi vaatia vuosittaisia toimenpiteitä pitkään. H. Pysyvä suojelu Luonnonsuojelualueen perustaminen tai muu pysyvä suojelu (esim. sopimus). Luontotyy- pin monimuotoisuuden säilyminen hyötyy pysyvästä suojelusta. 3.2.8 Luontotyyppikohtaiset reunaehdot Useilla luontotyypeillä on tuotu esiin erityisiä kompensoimisen reunaehtoja (taulukot luvussa 6 ja liite 1), jotka on kyseisillä luontotyypeillä otettava huomioon yleisten reuna- ehtojen lisäksi. Luontotyyppikohtaiset reunaehdot voivat liittyä esimerkiksi tekijöihin, joi- den vuoksi sopivien hyvityskohteiden löytäminen voi olla vaikeaa tai joiden vuoksi jokin osa luontotyypin esiintymistä soveltuu muita huonommin kompensaatioon. Yleisiä reunaehtoja kuvataan seuraavassa luvussa, eikä niitä toisteta liitteessä 1, koska ne koskevat kaikkia kompensaatiotilanteita. 35 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 4. Luontotyyppien kompensoimisen yleisiä reunaehtoja Jotta ekologinen kompensaatio on uskottava keino ylläpitää ja lisätä luonnon monimuo- toisuutta ja vähentää sen jatkuvaa vähenemistä, toiminnan tulee tapahtua tiettyjen mo- nimuotoisuuden säilymisen kannalta keskeisten reunaehtojen puitteissa. Osa reunaeh- doista on sisäänrakennettuna ekologisessa kompensaatiossa (kuten lievennyshierarkia tai lisäisyys-periaate), ja osa niistä liittyy heikennettävien kohteiden ominaisuuksiin tapaus- kohtaisesti (kuten luonnontilaisten tai lajistollisesti arvokkaiden kohteiden heikentämisen välttäminen). Kompensaation toteutukseen ja lopulliseen toteutumiseen liittyy erilaisia epävarmuuksia ja riskejä. Kompensaation reunaehtoihin kuuluu yleisesti, että jos heikennettävä kohde on luontoarvoiltaan erityisen arvokas tai harvinainen, se ei ole korvattavissa ja sen heikentämistä tulee välttää. Arvokkaan ja harvinaisen kohteen monimuotoisuuden kompensoiminen toisen kohteen tilan parantamisella voi olla myös hyvin vaikeaa tai mah- dotonta. Hyvityskohteiden tulisi olla sellaisia, että niiden tilan parantamisen onnistu- mismahdollisuudet ovat hyvät. Vaikka luontotyyppi olisi uhanalaisuutensa, harvinaisuutensa, tilan parantamisen edelly- tystensä sekä erityispiirteidensä huomioiden arvioitu soveltuvan kompensoitavaksi, se ei tarkoita, että jokainen sen esiintymistä soveltuisi kompensoitavaksi. Jotkin tekijät voivat tehdä yksittäisen kohteen heikennyksestä johtuvan monimuotoisuuden menetyksen niin suureksi, että sen korvaaminen ei joko ole käytännössä mahdollista tai korvaa- miseen liittyy liian suuria epäonnistumisen riskejä. Tällaisten luontotyypin esiintymien hävittämisen tai heikentämisen välttäminen on erityisen tärkeää: ne ovat ns. no go -alueita, joiden heikentämistä on mahdoton tai hyvin vaikea ekologisen kompensaation keinoin hyvittää. Keskeiset kohdekohtaista kompensoitavuutta alentavat tekijät kuvataan tässä luvussa. Nämä tekijät luetaan tässä raportissa kompensaation yleisiin reunaehtoihin, jotka tu- lee ottaa kompensaation toteuttamisessa huomioon, jotta tehtyjä luontotyypin tilan 36 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 parantamisen toimia voidaan kutsua ekologiseksi kompensaatioksi. Jos heikennys on kohdistumassa esimerkiksi luonnontilaiseen, laajaan ja lajistollisesti arvokkaaseen kohtee- seen, se ei ole kompensoitavissa, vaan ensisijaisesti on etsittävä muita ratkaisuja. Reunaehdot ovat erityisen tärkeitä uhanalaisille luontotyypeille, mutta myös säilyviksi kat- sotuilla (LC) luontotyypeillä voi olla esiintymiä, joiden sijainti, rakenteen ja toiminnan poik- keuksellisen hyvä tila, lajisto tai muut erityistekijät tekevät niistä vaikeita tai mahdottomia korvata. Luontotyypeillä voi olla erilaisia painotuksia siinä, miten tässä kuvatut tekijät vai- kuttavat niiden esiintymien kompensoitavuuteen. Esimerkiksi joillakin luontotyypeillä on enemmän laadultaan hyvässä tilassa olevia esiintymiä kuin toisilla. 4.1 Luontotyypin esiintymän laatu Luontotyypin esiintymän laatu vaikuttaa sen kompensoitavuuteen. Laatua voidaan ku- vata sillä, miten hyvin esiintymän rakenne ja toiminta vastaavat tavoitetilaa. Tavoitetila on yleensä luonnontila, perinnebiotoopeilla kuitenkin oikeanlaisilla hoitotoimilla aikaansaatu monimuotoisuuden kannalta hyvä tila. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä kauempana heikennettävä kohde on tavoitetilasta, sitä vähäisempi on aiheutettava monimuotoisuusheikennys ja sitä todennäköisemmin on mahdollista löytää soveltuva kohde jolla tuottaa kompensaatiohyvitys. Mitä lähempänä kohde on tavoitetilaa, sitä suurempi on luonnon monimuotoisuuteen kohdistuva heiken- nys, ja sitä vaikeampaa on sen hyvittäminen kompensaation keinoin. Liitteen 1 taulukossa on kuvattu luontotyyppien rakenteen ja toiminnan piirteitä tavoitetilassa. Jos luontotyypin esiintymä on luonnontilainen, siihen kohdistuvan heikennyksen hyvittä- minen voi olla hyvin vaikeaa. Monilla luontotyypeillä luonnontilaisten kohteiden hei- kentämistä tulee ensisijaisesti välttää. Samoin jos kohteen monimuotoisuusarvot ovat muulla tavoin korkeat (paljon uhanalaista ja harvinaista lajistoa, useita uhanalaisia ja harvi- naisia luontotyyppejä), kompensoiminen voi sisältää liian suuren merkittävien luontoarvo- jen menettämisen riskin. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jossa kompensaation onnis- tuminen ei ole luonnontieteellisesti arvioiden todennäköistä. Joskus jopa yhden kohteen heikentäminen voi merkittävästi lisätä lajin tai luontotyypin uhanalaisuutta. Mitä uhanalaisempi luontotyyppi on, sitä arvokkaampia ja vaikeammin korvattavia ovat luonnontilaiset tai sen kaltaiset kohteet. Myös kompensaatiossa epäonnistumisen riskit ja aikaviive korostuvat. Esimerkiksi luonnontilaisen jalopuulehdon heikentämisen kom- pensoiminen on käytännössä ehkä mahdotonta, vaikka jalopuulehtojen heikennyksen kompensoiminen tietyissä puitteissa muuten onkin mahdollista. Toisaalta uhanalaisenkin 37 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA luontotyypin ei-luonnontilaisen kohteen heikentämisen hyvittäminen voi olla suhteelli- sen helppoa. Esimerkiksi metsätaloudellisesti hoidetun, tasaikäisen, kunttaantuneen8 ja rehevöitymisen muuttaman karukkokankaan luontoarvot voivat sellaisenaan olla varsin matalat, ja kohteen heikentämisen voi korvata esimerkiksi hoitamalla samantyyppistä hei- kentynyttä karukkokangaskohdetta niin sanotuilla karuunnuttamispoltoilla. Hyvityskoh- teen luontotyypin tila paranee, ja jos kohde suojellaan ja luontainen sukkessio ajan myötä parantaa sen monimuotoisuusarvoja, etenkin jos voimakkuudeltaan sopivia polttoja pys- tytään aika ajoin toistamaan. Esimerkiksi harjujen, dyynimuodostumien ja rotkojen luontotyyppejä määrittäviin raken- nepiirteisiin kuuluu tietynlainen geologia ja topografia. Myös muilla luontotyypeillä voi olla geomorfologialtaan tai topografialtaan poikkeavia kohteita. Nämä kohteet voivat olla vaikeammin kompensoitavia, tai joissain tapauksissa niiden heikentämistä pitäisi ensisi- jaisesti välttää niiden ainoalaatuisuuden takia, vaikka muut luontotyypin rakenteen ja toi- minnan ominaisuudet olisivatkin muuttuneita. 8 Kangashumuskerroksen paksuuntuminen, joka voi heikentää mm. puuston taimettumista. 38 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 4.2 Lajisto Kompensaation reunaehtoihin kuuluu, että lajistollisesti merkittäviä kohteita ei tule pää- sääntöisesti heikentää. Tällaisten kohteiden ekologinen kompensoiminen voi olla myös hy- vin haastavaa. Kohde voi olla lajistollisesti tärkeä eri tavoin, esimerkiksi • kohteella esiintyy uhanalainen laji tai useita uhanalaisia lajeja • kohteella esiintyy paljon harvinaisia lajeja • kohteella esiintyy luontotyypin luonnontilaa osoittava eliöyhteisö tai kohde on monimuotoisuuden kannalta tärkeän avainlajin mer- kittävä esiintymä • kohteella on jokin lajeihin tai lajistoon liittyvä erityispiirre, joka on harvinainen tai ainoalaatuinen, esimerkiksi jonkin taantuvan lajin ainoa elinvoimainen esiintymä, harvinaisen lajin erillispopulaatio tai poikkeuksellisen monipuolinen lajisto. Usein kohde, jolla on edellä kuvattuja lajistoarvoja, on arvokas myös luontotyypeiltään, mutta aina näin ei ole. Lajiston kannalta merkittävät kohteet voivat olla myös pitkälle muuttuneita ja sijaita esimerkiksi kaupunkiympäristössä. Jos heikennettävällä kohteella on merkittäviä lajistoarvoja, esimerkiksi uhanalainen laji tai useita uhanalaisia lajeja, se todennäköisesti useimmiten vaikuttaa mahdollisuuksiin kompensoida kohteen heikentämistä. Vaikutukset kompensoitavuuteen ovat tapauskoh- taisia ja riippuvat siitä, miten heikennykset vaikuttavat kyseisiin lajeihin. Osa uhanalaisista lajeista on luonnonsuojelulaissa9 määriteltyjä erityisesti suojeltavia lajeja. Erityisesti suojel- taviksi määriteltyjen lajien häviämisuhka on ilmeinen, mistä nousee tarve jäljellä olevien esiintymien turvaamiseen. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaan kielletty. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on rajannut esiintymispaikan ja tiedottanut siitä maanomistajalle. 4.3 Kohteen sijainti Kohteiden sijaintiin liittyvä yleinen reunaehto on, että kompensointi toteutetaan paikal- lisesti samalla alueella tai seudulla, jossa luontoarvot heikkenevät. Toissijaisesti kompen- saatio voidaan toteuttaa muualla (esim. Nyrölä ym. 2011). Jos kompensaationa tehtävä en- nallistaminen tai kunnostustyö on mahdollista toteuttaa paikallisesti lähellä heikennettä- vää kohdetta, ainakin osalla lajistoa on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet siirtyä 9 Luonnonsuojelulaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096 39 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA korvaavalle kohteelle. Tämä parantaa kompensaation onnistumisen todennäköisyyttä ja voi vähentää painetta kompensaatiokertoimien kasvattamiseen. Ekologisen kompensaation reunaehtoihin kuuluu myös, että sijainniltaan monimuotoisuu- den kannalta merkittäviä kohteita ei tule heikentää. Tällaisia voivat olla esimerkiksi luonto- tyypin tai lajin maantieteelliset ääriesiintymät tai erillisesiin tymät sekä ekologisen kytkey- tyvyyden kannalta tärkeät kohteet. Luontotyypin erillisesiintymät voivat poiketa muista esiintymistä ja olla siten ainoalaatui- sia. Lajisto saattaa olla niissä geneettisesti erilaista verrattuna muihin esiintymiin, ja siksi niillä voi olla merkitystä geneettisen monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Kytkeytyvyydellä tarkoitetaan elinympäristöjen alueellista sijoittumista ja saavutetta- vuutta lajin näkökulmasta: lajin mahdollisuutta liikkua tai levitä sille sopivien elinympä- ristölaikkujen välillä. Hyvin kytkeytyneet alueet tarjoavat lajistolle mahdollisuuden levitä uusille elinalueille hankkimaan ravintoa, suojaan ja lisääntymään (Mikkonen ym. 2018). Esimerkiksi tietyn metsäkohteen lajeille kytkeytyvyyden kannalta tärkeitä kohteita voivat olla läheiset metsät, jotka muodostavat luonnontilaisten ja sen kaltaisten metsäalueiden verkoston, ja jotka mahdollisesti muodostavat tällä tavoin yhteyden laajempaan metsä- aluekokonaisuuteen. Kytkeytyvyyden kannalta tärkeä kohde voi olla myös uhanalaisen lajin esiintymän lähellä oleva, kyseiselle lajille hyvin soveltuva kohde, vaikka laji ei siellä juuri tällä hetkellä esiin- tyisikään. Monesti on vaikea määritellä tarkasti, milloin kohteet ovat tietyn lajin kannalta hyvin kytkeytyneitä, koska asian arvioiminen vaatii tarkkaa käsitystä lajin leviämiskyvystä ja elinympäristövaatimuksista. Vaikeammaksi asian tekee, jos tarkasteltavana on kytkey- tyvyys tietyn elinympäristön kaikkien lajien kannalta. Alueellisessa suojelusuunnittelussa kytkeytyvyys voidaan ottaa huomioon eri tavoin (esim. Mikkonen ym. 2018). Kytkeyty- neisyyden säilyttäminen ja parantaminen on tärkeä tekijä lajien uhanalaistumisen torjun- nassa. On huomattava, että ekologisella kompensaatiolla on mahdollista myös parantaa kytkeytyvyyttä. Tämä voi olla merkittävä keino lisätä ekologisen kompensaation tehok- kuutta monimuotoisuuden parantamisessa ja vähentää painetta kompensaatiokertoimien kasvattamiseen. Sekä kytkeytyvyys että luontotyyppien ja lajien erillisesiintymät ovat molemmat tärkeitä tekijöitä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Hyvin kytkeytyneet alueet mahdollista- vat sen, että ainakin osa lajistosta pystyy siirtymään ilmaston muuttuessa sopivimmille alueille. Tietyissä tapauksissa myös ääriesiintymät voivat nopeuttaa lajien leviämistä ilmas- toltaan suotuisille alueille ja luonnon sopeutumista muutoksiin. Esimerkiksi Suomessa on joillakin lajeilla erillisiä ns. lämpökauden reliktiesiintymiä (esimerkiksi metsälehmus). 40 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 5. Luontotyyppien ekologinen kompensaatio Luvussa 2 esiteltiin ekologisen kompensaation esimerkkejä muualta maailmasta. Suo- messa luontotyyppeihin kohdistuvien heikennysten kompensoimista on tehty vasta ko- keiluluonteisesti ja vain muutamissa hankkeissa (esim. Pulkkinen 2008, Pekkonen & Ruiz 2017). Riippumatta kompensaatiomekanismin yksityiskohdista, on tärkeää noudattaa yleisiä periaatteita, joiden voidaan katsoa olevan ekologisen kompensaation toimivuuden edellytyksenä. Kompensaation onnistumismahdollisuuksiin vaikuttaa muun muassa luontotyypin esiin- tymän tila. Kun tavoitteena on ekologinen kokonaisheikentymättömyys, pitäisi aiheutet- tua heikennystä ja kompensaationa tuotettavaa hyvitystä luonnon monimuotoisuudessa pystyä mittaamaan ja vertaamaan. Heikennyksen ja hyvityksen arvioinnissa ja vertailussa joudutaan väistämättä käyttämään esimerkiksi indikaattoreita ja yksittäisiä kyseistä luon- totyyppiä kuvaavia mittareita, sillä kaikkia lajeja tai kohteen laatuun vaikuttavia tekijöitä ei käytännössä ole mahdollista mitata. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta kompensaatiossa on tärkeää noudattaa seuraavia periaatteita, jotka muodostavat pohjan luontotyyppien ekologisen kompensaation reunaehdoille (esim. Nyrölä ym. 2017): • Lievennyshierarkian noudattaminen: Haitalliset vaikutukset on en- sisijaisesti vältettävä, toissijaisesti lievennettävä, ja vasta viimeisenä keinona kompensoitava. ”Kompensaatio on viimeinen oljenkorsi.” • Kompensaatio toteutetaan kokonaisuudessaan samanlaisilla tai sa- manarvoisilla (tai joissakin tapauksissa arvokkaammilla) kohteilla. • Kompensaatiot pyritään toteuttamaan toisiaan täydentävinä ja riittävän laajoina joko yksittäisinä alueina tai pienempien alueiden muodostamana kokonaisuutena. • Kompensaatioon liittyvien epävarmuuksien takia hyvityksissä tavoi- tellaan aina ylikompensaatiota. 41 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA • Kun monimuotoisuuden heikennys on pysyvä, myös kompensaa- tiona toteutetun hyvityksen tulee olla pysyvä. Kompensaation tulee toimia myös pitkällä aikavälillä. • Kompensointi toteutetaan vain, kun sen onnistuminen on luonnon- tieteellisesti arvioiden todennäköistä. • Kompensaation suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvilla tulee olla riittävä asiantuntemus ja osaaminen. 5.1 Luontotyyppien ekologisen kompensaation vaiheet ja tavoitteet Karkeasti kuvattuna ekologisen hyvityksen onnistuminen vaatii haittojen ja hyvitysten ar- vioinnin ja laskennan, perustellut ja riittävän suuruiset kompensaatiokertoimet, hyvitysten toteutuksen sovitusti sekä hyvitysten seurannan ja pysyvyyden varmistamisen (Moilanen ja Kotiaho 2017). Joukko keskeisiä vaiheita luontoarvoja heikentävän hankkeen ekologisen kompensaation valmistelussa, suunnittelussa ja toteutuksessa on esitetty kaaviona Tietolaatikossa 2. On tärkeää, että jo alkuvaiheesta lähtien suunnittelijoilla ja erilaisten toimien toteuttajilla on riittävä ammatillinen osaaminen (Nyrölä ym. 2011). Hankesuunnitelman (1) perusteella määritellään vaikutusalue (2), joka voi olla laajempi kuin välitön rakentamisalue. Kun vai- kutusalue on tiedossa, tehdään selvitys alueen luontoarvoista ja arvioidaan niihin kohdis- tuvia heikennyksiä (3). On tapauskohtaista, miten laajasti luontoarvoja, esimerkiksi lajistoa, on tarpeellista selvittää. Lähtötilanteen riittävä selvittäminen ja selvitystyön luotet- tavuus ovat edellytys kompensaation toteutumiselle ja toteutumisen osoittamiselle. Useimmiten selvitettäviä luontoarvoja ovat kohteella esiintyvät luontotyypit, niiden laatu (rakenne, toiminta, luonnontilaisuus, erityispiirteet) ja pinta-ala, alueen lajisto (erityisesti uhanalaiset ja harvinaiset lajit), sijainti (esimerkiksi merkitys kytkeytyvyydelle, onko maan- tieteellinen ääriesiintymä) sekä mahdolliset muut juuri kyseisen kohteen kompensoita- vuuteen vaikuttavat tekijät (esimerkiksi alueen tarjoamat ekosysteemipalvelut). Näiden tietojen pohjalta on mahdollista lähteä tekemään arviota luontoarvojen heikentämisen lieventämisen mahdollisuuksista (4) sekä niistä luontoarvoista, jotka jäävät kompensoita- vaksi (5). Kun tämä on tiedossa, on tarkasteltava mahdollisuuksia näiden luontoarvojen korvaami- seen kompensoivilla toimenpiteillä. Ensivaiheessa on selvitettävä, missä määrin kompen- soimisen mahdollisuuksiin vaikuttavat kompensaation reunaehdot (6), joita on käsitelty luvussa 4. Tämän perusteella tehdään arvio hankkeen kokonaiskompensoitavuudesta (7a/b). Jos heikennettävien arvojen kompensoiminen näyttää mahdolliselta, päästään 42 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 varsinaiseen kompensaatiotoimien suunnitteluun, kompensaatiolaskentaan sekä hyvitys- alueiden määrittämiseen (8). Suunnitelman pohjalta voidaan tehdä lopullinen päätös toi- menpiteistä (9) ja toteuttaa ne (10). Kompensaatiotoimille, toimenpiteiden onnistumiselle ja niiden vaikutuksille tulee olla seurantasuunnitelma, jotta voidaan todentaa tilan paran- tamisen onnistuminen sekä mahdollinen tarve korjaaville toimenpiteille (Nyrölä ym. 2017) (11). Edellä kuvattu vaiheistus on kaavamainen eikä tuo esiin esimerkiksi seuraavia seikkoja: • Ennallistamisella voi joissakin tapauksissa on ympäristöön kohdistu- via heikentäviä vaikutuksia, jotka tulee myös ottaa huomioon ja joi- den vaikutus tulee minimoida. Esimerkiksi korven ennallistaminen voi joskus tuottaa vesistökuormitusta alapuoliseen vesistöön. • Hyvityksen tuottamisen aikaviive. Luontokohteen heikentyminen voi tapahtua nopeasti, mutta sen täysi korvaaminen voi viedä tapa- uksesta riippuen jopa kymmeniä vuosia. Yleisesti voidaan todeta, että kun luontoarvot selvitetään aikaisessa hankesuunnittelun vaiheessa, se monissa tapauksissa vähentää tarvetta suunnitelmien muutoksiin myöhem- min. Mitä heikompi kohde on luonnon monimuotoisuuden kannalta (kohteen rakenne, toiminta ja lajisto ovat kaukana luonnontilasta tai tavoitetilasta), sitä paremmat mahdol- lisuudet on tuottaa kompensoitavaa heikennystä vastaava luonnon monimuotoisuuden parannus hyvityskohteella. Ja toisaalta mitä lähempänä kohde on luonnontilaa tai tavoi- tetilaa, sitä suurempia ovat sen heikentämisestä aiheutuvat ekologiset menetykset ja sitä vaikeampaa niitä on kompensoida. Esimerkiksi luonnontilaisen karukkokangastyypin met- sän kompensoiminen on vaikeaa, koska hitaan puuston kasvun takia esimerkiksi luontai- nen lahopuujatkumo kehittyy hitaasti ja ennallistamisen lajistovaikutukset tulevat hitaasti. Toisaalta jos kompensoitavana on selvästi talousmetsänä käsitelty karukkokangas, kom- pensoitavat luontoarvot eivät todennäköisesti ole kovin suuria. Tilaltaan heikentyneitä ka- rukkokankaita on tarjolla tietyillä seuduilla paljon ja niiden tilaa on mahdollista parantaa esimerkiksi ennallistavalla poltolla. Luontotyyppien ekologisessa kompensaatiossa tilan parantamisella voi olla erilaisia tavoit- teita luontotyyppien rakenteen ja toiminnan piirteiden ja niiden parantamismahdollisuuk- sien mukaan. Tavoitteeseen voi vaikuttaa myös se, millaisia hyvityskohteita on tarjolla ja kuinka paljon niiden tila eroaa luonnontilasta tai perinnebiotoopeilla hyvästä tilasta. 43 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Yleisesti ottaen tilaa parantavien toimien tavoitteena voi olla kohteesta ja luontotyypistä riippuen 1. tuottaa lajiston monimuotoisuutta ja edustavuutta lisääviä rakenne- piirteitä (esim. perinnebiotoopit) 2. tuottaa rakenteeltaan luontaisen kaltainen ekosysteemi (esim. har- jumetsät) 3. tuottaa ajan myötä rakenteeltaan ja toiminnaltaan luontaisesti toi- miva ekosysteemi (esim. suot). Esimerkiksi perinnebiotooppikohteilla tilaa parantavien toimien tavoitteena on tuottaa merkittävä parannus luontotyypille tyypilliseen lajistoon, jota usein luonnehtivat mata- lakasvuiset ruohot ja heinät sekä avoimien ympäristöjen hyönteiset. Perinnebiotoopit tarvitsevat säilyäkseen toistuvaa hoitoa, eikä toiminnaltaan luonnontilaisia kohteita ole olemassa samassa merkityksessä kuin esimerkiksi soilla. Harjumetsissä puolestaan tavoit- teena on tuottaa valorinteille kasvillisuuden aukkoja, maapohjan paljastumia sekä pala- nutta kariketta ja puuainesta, vaikka harjumetsän rakennetta ja toimintaa ylläpitävää luon- taista metsäpalokiertoa ei pystytä palauttamaan. Useimmilla ojitetuilla soilla tilan paran- tamisen tarkoitus taas on palauttaa luontotyypin toiminta eli luontainen tai sitä muistut- tava vesitalous ja turpeen muodostuminen, joita seuraa ennen pitkää myös luontotyypille ominainen lajisto. 44 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Tietolaatikko 2 Ekologisen kompensaation ja lievennyshierarkian soveltaminen osana hankesuunnittelua Kaavion eri vaiheet on selitetty luvussa 5.1. Luontotyyppien lisäksi ekologisessa kompensaatiossa huomioitavia luontoarvoja ovat alueen lajisto (etenkin uhanalaiset ja harvinaiset lajit), kohteen merkitys ekologiselle kytkeytyvyydelle ja mahdollisesti myös alueen tarjoamat ekosysteemipalvelut. Kompensaation yleiset reunaehdot (luku 4) koskevat kaikkia luontotyyppejä ja lajeja. 1. HANKESUUNNITELMA 2. Hankkeen vaikutusalueen määrittely 3. Vaikutusalueen luontoarvojen ja niihin kohdistuvan heikennyksen selvittäminen i. Heikennyksen välttäminen ii. Heikennyksen lieventäminen iii. Ennallistaminen hankealueella 5. Kompensoitaviksi jäävät luontoarvot 8. Kompensaatiotoimien suunnittelu - kompensaatiolaskenta - menetettäviä luontoarvoja hyvittävät toimenpiteet - hyvitysalueiden selvitys 9. Toteutuspäätös (esim. mahdollisen luvan lupaehdot) 10. KOMPENSAATIOTOIMIEN TOTEUTUS 11. Toimien vaikutusten seuranta i. Luontoarvojen yleinen soveltuvuus kompensaatioon ii. Tarkasteltavien luontoarvojen laajuus, luonnontilaisuus, edustavuus, lajistoarvot ym. yleiset reunaehdot iv. Hyvittäminen toisaalla Hankesuunnitelman muokkaus Ha nk es uu nn ite lm an m uo kk au s Kompensaatiosuunnitelman muokkaus 4. Luontoarvojen heikennyksen minimoiminen lievennyshierarkian mukaisesti 6. Kompensaation reunaehtojen toteutuminen iii. Mahdolliset muut luontoarvojen kompensoitavuuteen vaikuttavat erityispiirteet 7b. Hankkeen vaikutusten ekologinen kompensoiminen ei ole mahdollista (koko hanke tai jokin osa hankkeesta) 7a. Hankkeen vaikutusten ekologinen kompensoiminen on mahdollista 45 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 5.2. Luontotyyppien ekologisen kompensaation haasteita Ekologisen kompensaation haasteita ja niiden merkitystä on avattu ja jäsennelty Moilasen ja Kotiahon julkaisussa ’Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiiviset päätökset’ (2017). Alla on käsitelty joitakin luontotyyppien kompensoimisen kannalta kes- keisiä haasteita. 5.2.1 Aikaviive Moni luontotyyppien tilaa parantava menetelmä tuottaa kompensaation edellyttämän ti- lan parannuksen vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Tällöin on selvää, että mene- tettävät luontoarvot eivät voi olla harvinaisia, hyvin uhanalaisia tai muuten erityisiä, koska niiden korvautuminen tapahtuisi vasta pitkän ajan päästä, mikä voisi lisätä luontotyyppien tai lajien uhanalaisuutta. Moilasen ja Kotiahon (2017) mukaan hitaasti ennallistuvissa elin ympäristöissä heikentävien vaikutusten välttäminen on selvästi suositeltavam- paa kuin hyvitysten tuottaminen ennallistamalla. Jos haitta on käytännössä välitön, mutta hyvitys toteutuu vasta selvästi myöhemmin, hyvi- tyksen täysimääräiseen toteutumiseen liittyy enemmän epävarmuutta kuin jos se tapah- tuisi heti. Silloin kompensaation laskennassa on tarpeen tehdä ns. aikadiskonttaus, joka vähentää ennallistamishyödyn ”arvoa” ja johtaa siihen, että täyden hyvityksen saavutta- miseksi on tilaa parantavia toimenpiteitä tehtävä enemmän tai laajemmalla alueella kuin suora yksi yhteen -laskenta edellyttäisi. Aikadiskonttaus edellyttää, että hyvitysten toteu- tumisen tarkastelulle määritellään ajanjakso. Aikadiskonttaus ei voi mahdollistaa hyvin uhanalaisten tai harvinaisten luontotyyppien hävittämistä. Tarkemmin aikadiskonttausta ekologisessa kompensaatiossa on käsitelty Moilasen ja Ko- tiahon (2017) selvityksessä. Aikadiskonttausta voi vähentää tuottamalla tilan parannus ai- nakin osittain jo ennen heikennystä. Aikaviive aiheuttaa joissakin tapauksissa sen, että kompensaation tuloksia pystytään ar- vioimaan vasta pitkän ajan kuluttua. Esimerkiksi soilla luontaisen kehityksen käynnisty- minen ja luonnontilaistuminen voi viedä pitkään. Vasta vuosien tai kymmenien vuosien päästä on mahdollista arvioida, päästiinkö luontoarvojen heikennyksessä tavoitteisiin. Käytännössä esimerkiksi seurannan järjestäminen näin pitkäksi ajaksi voi olla vaikeaa. Seu- rantaa tulisi kuitenkin olla ainakin niin kauan, että voidaan arvioida, onko luontainen kehi- tys lähtenyt oikeaan suuntaan ja pystytään sanomaan, että tarvetta korjaaville toimenpi- teille ei enää ole. 46 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 5.2.2 Kompensaation pysyvyys Ekologisen kompensaation pysyvyys on varmistettava. Jos hyvitystoimenpiteet kohdistu- vat luontoarvoihin, jotka säilyvät suojelun ansiosta, pysyvä suojelu esimerkiksi luonnon- suojelualueena yleensä riittää. Mutta jos hyvityksenä käytetään luontoarvoja, joiden hyvä tila edellyttää toistuvia häiriöitä tai säännöllistä luonnonhoitoa, kompensaation pysy- vyyttä on vaikeampi varmistaa. Tästä seuraa lisähaasteita ja -kustannuksia myös hyvitystoi- menpiteiden määrittelyyn, kompensaatiolaskentaan sekä kompensaation toteutumisen seurantaan. Moilasen ja Kotiahon (2017) mukaan toistuvasti tarvittava elinympäristön hoito ei ole kompensaation kannalta luotettava toimenpide ja vaikeuttaa myös hyvityksen suuruuden arviointia. Kuitenkin esimerkiksi perinnebiotoopit olisivat hyvityskohteina houkuttelevia, koska niiden tilan parantamiseen on suuri tarve ja hoitotoimenpiteillä päästään yleensä hyvään lopputulokseen. Mikäli säännöllistä luonnonhoitoa vaativat kohteet otetaan osaksi ekologisia kompensaatioita, kompensaatiomekanismeja (esim. vakuusjärjestelmä pitkäai- kaisen hoidon varmistamiseksi) tulisi kehittää niin, että varmuutta ja hyvityksen suuruutta voidaan riittävästi hallita ja mitata. 5.2.3 Hyvityksen onnistumisen epävarmuus Kompensaatiossa hyvityksen toteutumiseen liittyy todennäköisesti usein epävarmuutta. Tilaa parantavissa toimissa on yleensä tavoitteena saavuttaa tietty luontotyypin rakenteen ja toiminnan tila. Luonnon prosessien monimutkaisuuden ja hitauden, tilan parantamis- menetelmien puutteiden tai lajien leviämisvaikeuksien takia tavoitteeseen pääseminen voi olla vaikeaa, ja onnistumisen todennäköisyyttä voi olla vaikea arvioida. Tavoitteen saavuttaminen voi edellyttää korjaavia tai toistettavia toimenpiteitä. Joissain tilanteissa todennäköisesti tiedetään edeltä käsin, ettei täydelliseen hyvitykseen välttämättä päästä, mutta lajiston tai ekosysteemipalveluiden kannalta toimenpiteiden tulos hyvityskohteella on todennäköisesti lähtötilannetta selvästi parempi. Jotkin toimenpiteet ovat melko yksinkertaisia ja tuottavat varmuudella tavoitellun hyödyn. Esimerkiksi retkeilijöiden kulutuksen onnistunut ohjaaminen pois herkän kasvillisuuden alueelta, koskikivien palauttaminen ruopattuun jokeen tai hakkuutähteiden alle jääneen lähteen raivaaminen esiin ovat yksinkertaisia toimia, joiden vaikuttavuus on helppo to- deta. Joidenkin luontotyyppien toimenpiteet voivat olla yksinkertaisia ja nopeasti myön- teisiä vaikutuksia tuottavia, mutta niitä tarvitaan riittävän usein ja riittävän pitkään. Esi- merkiksi haitallisen vieraslajin kurtturuusun torjunta voi viedä useita vuosia, ennen kuin toistuva raivaus ja kasvien heikentäminen hävittää sen. On myös mahdollista, ettei siitä päästä kokonaan eroon, mutta jo vieraslajin esiintymisen rajoittaminen parantaa luontai- sen lajiston palautumista. 47 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Joidenkin elinympäristöjen tilan parantamiseen liittyy enemmän epävarmuutta myös toimiviksi tunnetuilla keinoilla, koska prosessit ovat monimutkaisia ja ekologiset vasteet vaikeasti ennustettavia. Esimerkiksi järven tilan parantaminen voi edellyttää lopulta enem- män ja kalliimpia toimenpiteitä kuin mitä lähtötilanteessa on voitu arvioida. Kompensaa- tion toteutumisen ja pysyvyyden takia tulee kuitenkin edellyttää, että toimenpiteitä teh- dään siinä määrin, että haluttu vaikutus saadaan ja luontotyypin tila vakiintuu. 5.2.4 Kompensaatiolaskennan vaikeudet Monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita on mahdotonta mitata täysin kattavasti, mikä on suuri haaste ekologisen kompensaation toteuttamiselle (Moilanen ja Kotiaho 2017). Monimuotoisuutta mitattaessa joudutaan tekemään paljon päätöksiä, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Mitä lajeja ja luontotyyppejä kartoitetaan? Mitä tietoa niistä selvitetään ja millaisilla menetelmillä? Kompensaatiolaskennassa on puolestaan mahdollista ottaa huomioon vain osa niistä tekijöistä, joilla voidaan kuvata ja arvioida heikennettävien tai hyvitykseksi suunniteltujen luontokohteiden ekologista tilaa (esim. Parkes ym. 2003, Alva- rado-Quesada ym. 2014, Wende ym. 2018). Kompensaation haasteena on aina vaikutusten todennettavuus, mikä liittyy luonnon mo- nimuotoisuuden mittaamisen, vertailtavuuden ja arvottamisen haasteisiin. On tärkeää, että keskeiset luontoarvojen mittaamista ja kompensaatiolaskentaa koskevat päätökset ovat läpinäkyviä. Myös päätösten vaikutukset lopputulokseen tulisi kuvata. Kotiaho ja Moi- lanen (2017) esittävät, että mitä enemmän kompensaatiolaskenta yksinkertaistaa moni- muotoisuutta, sitä suurempi hyvityskertoimen tulisi olla. Hyvityskerroin on pinta-alan ker- roin, jonka avulla otetaan huomioon ja hallitaan hyvitykseen väistämättä liittyviä viiveitä, epävarmuuksia ja joustoja. Jos esimerkiksi heikennettävän lehtometsän kaikkien keskeis- ten lajiryhmien lajistoa ei oteta huomioon kompensaatiolaskennassa, hyvitysalueen tulee olla selvästi heikennettävää lehtoa suurempi lehtoalue. 5.2.5 Muita haasteita Luontoarvojen jatkuva heikentyminen Laajamittaiseen käyttöön otettuna ekologisten kompensaatioiden toteuttaminen voi vai- keutua sopivien korvaavien elinympäristöjen käydessä vähiin. Kun sopivimmat korvaavat elinympäristöt on ennallistettu, alkavat erilaiset epävarmuudet ja laskentaan liittyvät haas- teet lisääntyä. Tämä on seurausta muun muassa maantieteellisen välimatkan kasvamisesta heikennettävän ja hyvittävän kohteen välillä ja kohteiden ekologisesta erilaisuudesta. 48 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Ilmastonmuutos Kaikkien luontotyyppien kohdalla ilmastonmuutoksen vaikutukset olisi otettava huo- mioon. Viimeisintä tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista tarvitaan muun muassa aika- viiveeseen liittyvän epävarmuuden arvioimisessa sekä hyvityksen pysyvyyden määrit- telyssä. Yleisesti ottaen ilmastonmuutoksen vaikutukset lisäävät epävarmuutta hyvitys- toimenpiteiden onnistumisessa ja niiden arvioiminen monimutkaistaa hyvityksen määrän laskentaa. 49 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 6. Luontotyyppien soveltuvuus kompensaatioon Tässä luvussa on tarkasteltu kaikkien Suomessa esiintyvien luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon. Tarkastelu pohjautuu aineistoihin, jotka on kuvattu luvussa 3.2. Luontotyypit on jaettu kahdeksaan ekologisesti samankaltaiseen ryhmään. Luonto- tyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon tarkastellaan tekstissä koko ryhmää yhdistävien piirteiden tasolla sekä tarvittaessa yksittäisten luontotyyppien tasolla. Tarkas- teltavat luontotyyppiryhmät ovat: • Itämeri • Rannikko • Sisävedet ja rannat • Suot • Metsät • Kalliot ja kivikot • Perinnebiotoopit • Tunturit 6.1 Itämeri Soveltuvuus kompensaatioon Vedenalaisten meriluontotyyppien kompensointi on haastavampaa kuin monien maa- luontotyyppien, koska niiden tila on voimakkaasti sidoksissa Itämeren veden laatuun. Hy- vitystoimenpiteitä on tämän vuoksi vaikea kohdentaa ja saada riittävän tehokkaiksi, jotta vedenalaisten luontotyyppien tilan paraneminen tietyllä alueella voidaan todentaa. Hait- tojen hyvittäminen voinee parhaimmillaankin olla vain osittaista. Esimerkiksi ravinnepääs- töjen vähentämistä tai vieraslajien leviämisen ehkäisemistä voitaneen käyttää hyvittämis- toimenpiteenä, mutta riittävän hyvityksen määritteleminen ja osoittaminen on haastavaa. Myös käytettäessä luontotyypin esiintymien suojelua hyvityksenä on otettava huomioon, ettei pelkkä suojelu takaa esiintymän säilymistä, mikäli riittävän hyvää veden laatua ei voida turvata. 50 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Tässä tarkastelussa on mukana vain muutamia meriluontotyyppejä, koska ensimmäisessä luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vedenalaisten meriluontotyyppien luokittelu oli vielä hyvin yleispiirteinen. Sitä on sittemmin tarkennettu HELCOMin HUB-luokittelussa (HELCOM 2013), johon pohjautuvaa luokittelua käytetään tulevassa Suomen luontotyyp- pien toisessa uhanalaisuusarvioinnissa. Fladojen, kluuvien ja jokisuistojen tarkastelu sisältyy rannikkoa käsittelevään lukuun 6.2. Suurin osa tarkastelluista meriluontotyypeistä sijoittuu kompensoitavuusluokkaan 2b, eli niiden heikennystä tulee välttää ja niiden tilan parantaminen on haastavaa (Kuva 2,Tau- lukko 2). Kuva 2. Itämeren vedenalaisten luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista Itämeren arvioidut luontotyypit (8 kpl) 13 % 12 % 75 % Tarkastelluista Itämeren luontotyypeistä parhaiten kompensoitavaksi soveltuvat rihmalevä yhteisöt. Toisin kuin muut Itämeren luontotyypit, ne ovat runsastuneet rehevöi- tymisen seurauksena, ja tarvetta on enemmänkin vähentää kuin lisätä niiden alaa. Rehe- vöityneillä merialueilla rihmaleväyhteisöt syrjäyttävät muita luontotyyppejä kuten rak- koleväyhteisöjä. Rihmaleväyhteisöjen heikennystä voidaan ensisijaisesti hyvittää suojele- malla toisia harvinaisempia meriluontotyyppejä tai parantamalla toisten meriluontotyyp- pien tilaa. Rehevöityminen on muuttanut jonkin verran myös rihmaleväyhteisöjen laatua, joten niidenkin tila paranee vedenlaadun kohentuessa, vaikka pinta-ala vähenisi ja samalla vapautuisi kasvutilaa toisille meriluontotyypeille. Muut tarkastellut meriluontotyypit soveltuvat kompensoitaviksi selvästi huonom- min. Niiden tilan parantamiselle olennaisinta on veden laadun parantaminen, ja tällöin 51 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA hyvitystoimenpiteillä ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohdennetusti. Tilan pa- rantamiselle edes osittaisella hyvityksellä on kuitenkin selvää tarvetta. Tällaisia luontotyyp- pejä ovat rakkoleväyhteisöt, punaleväyhteisöt, uposkasvivaltaiset pohjat, näkinpartaisniityt, sinisimpukkayhteisöt ja pohjaeläinyhteisöt. Kovalle kallio- ja kivikkopohjalle kiinnittyviä rakkolevä-, punalevä- ja sinisimpukkayh- teisöjä voi syntyä myös keinotekoisten rakenteiden päälle. Tätä voitaisiin periaatteessa hyödyntää haittojen hyvittämisessä siten, että esimerkiksi tuulivoimaloiden vedenalaisiin jalustoihin voitaisiin liittää erityisiä rakenteita edistämään näiden avainlajien uusien esiin- tymien syntymistä. Tässä on kuitenkin haasteita, ja esimerkiksi rakkolevää nopeakasvui- semmat rihmalevät ehtivät yleensä vallata tällaiset pinnat ennen rakkolevän kiinnittymistä. Lisäksi Suomen merialueilla kallio- ja kivikkopohjat ovat niin yleisiä, että näiden luonto- tyyppien esiintymistä rajoittaa enemmän veden heikko laatu kuin avainlajeille sopivien kiinnittymisalustojen puute. Eteläisellä Itämerellä kovia pohjia on luontaisesti vähemmän, ja keinotekoisia riuttoja on rakennettu lisäämään kalojen elinympäristöjä ja hyödyttämään kalastusta (Schygulla & Peine 2013). Sinisimpukoiden kasvattamista keinoalustoilla on ko- keiltu mm. Ahvenanmaalla ja Ruotsin itärannikolla ravinteiden vähentämiseksi rannikon läheisiltä merialueilta (Kraufvelin & Diaz 2015, Minnhagen 2016). Keinoalustojen käytön hyödyistä ja mahdollisista haitoista tarvitaan lisää tietoa ennen kuin niiden käyttökelpoi- suutta meriluontotyyppien ekologisissa kompensaatioissa voidaan arvioida. Meriluontotyypeistä huonoimmin kompensoitaviksi on arvioitu hiekkapohjilla esiintyvät meriajokasyhteisöt. Meriajokas esiintyy Suomessa levinneisyytensä äärirajoilla, eikä sen muodostamia vedenalaisia niittyjä esiinny lainkaan vähäsuolaisimmilla merialueillamme. Siellä missä suolapitoisuus on riittävä, hiekkapohjia on luontaisesti vähän, mikä rajoittaa meriajokkaalle sopivia elinympäristöjä. Meriajokasta esiintyy lähinnä lounaisilla merialu- eillamme, jotka ovat eniten kärsineet rehevöitymisestä. Edustavat meriajokasyhteisöt ovat uhanalaisia ja harvinaisia, mutta tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle. Niiden tila riippuu eniten veden laadusta, johon paikallisilla hyvitystoimilla ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohdennetusti. Meriajokas on huono leviämään, eikä sen ole todettu luontai- sesti palautuneen entisille kasvupaikoilleen, vaikka veden laatu olisi parantunut (Boström ym. 2014). Itämerellä ja Kattegatissa on tutkittu mahdollisuutta palauttaa meriajokasta sukeltajien tekemin istutuksin, ja tämä on onnistunutkin. Istutusmenetelmät ovat kalliita, ja niiden onnistuminen edellyttää joka tapauksessa hyvää veden laatua ja huolellista suunnittelua (Eriander ym. 2016, Moksnes ym. 2016). Huomioon on otettava esimerkiksi siirrettävien yksilöiden perimän soveltuvuus siirtoalueen olosuhteisiin sekä se, ettei lähdepopulaatiota veroteta siirrossa liikaa. Meriajokkaan palauttamista on alettu selvittää myös Suomessa, mutta tuloksia ei vielä ole käytettävissä. 52 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Tiedon taso Tiedot Itämeren vedenalaisten luontotyyppien esiintymisestä ovat huomattavasti tarken- tuneet viime vuosina Vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelman (VELMU) myötä. Oh- jelman tutkimuskohteena on ollut koko Suomen merialue. Tietoa pohjan laadusta ja pin- nanmuodoista on kerätty kaikuluotauksella, kun taas lajien ja luontotyyppien esiintymiä ja tilaa on selvitetty sukeltamalla, pohjanäytteenotolla ja videokuvauksella. Koska kaikkia merialueita ei ole ollut mahdollista inventoida tarkoilla menetelmillä, lajihavaintojen ja ympäristömuuttujatiedon perusteella on laadittu lajien ja yhteisöjen esiintymistä kuvaavia malleja (Suomen ympäristökeskus 2017b). Mallit kuvaavat lajien ja yhteisöjen esiintymistä merialuetasolla, joten hanketoteutuksen suunnittelu edellyttää aina yksityiskohtaisia kar- toituksia vedenalaisista luontoarvoista. VELMU-hankkeen lopputuotteita ovat mm. laji- ja habitaattitietojärjestelmä sekä kaikille avoin VELMU-karttapalvelu (2017), josta hankkeen keräämä tieto on saatavilla. Tietojärjes- telmän ja karttapalvelun avulla voidaan tunnistaa potentiaalisia meriluonnon kannalta ar- vokkaita alueita, mutta hankkeita suunniteltaessa kohteiden tietoja on tarkennettava. Suomessa ei juuri ole kokeiltu meriluontotyyppien ennallistamista avainlajien istutuksilla tai keinoalustoja rakentamalla. 53 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Tilan parantamisen tarve Useimpien vedenalaisten meriluontotyyppien tila on selvästi heikentynyt Suomen me- rialueiden heikon vedenlaadun vuoksi. Luontotyyppien tilan parantamiselle on paljon tarvetta, ja ensisijaisesti se edellyttää meren rehevöitymiskehityksen kääntämistä. Rehe- vöityminen ilmenee mm. veden samentumisena, leväkukintoina, pohjan tilan muutoksina ja muutoksina eliöyhteisöissä. Yksikään Suomen avomeri- tai rannikkovesialueista ei ole rehevöitymisen osalta hyvässä tilassa. Tila on heikoin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Pohjanlahden tila on parempi varsinkin avomerialueilla ja ulommilla rannikkovesillä, joskin myös siellä tila on arvioitu heikoksi. (Korpinen ym. 2018) Luontotyyppien tilaa heikentäviä tekijöitä sekä tilan parantamisen keinoja Itämeren rehevöityminen ravinnekuormituksen vuoksi (kaikki meriluontotyypit) • ravinnekuormitusta rajoittavat toimet maa- ja metsätaloudessa Itä- mereen laskevien jokien valuma-alueilla (esim. suojakaistat, saostus- altaat, pohjapadot, ojakatkokset, kosteikkojen rakentaminen, kipsin levittäminen pelloille, vesistöihin rajoittuvien peltojen poistaminen viljelystä, karjanlannan jatkoprosessointi, ks. Kostamo ym. 2018) • teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen tehostami- nen (esim. typen poisto) • kalanviljelylaitosten ravinnepäästöjen vähentäminen • ilman kautta tulevan typpilaskeuman vähentäminen (esim. laivalii- kenteen typpipäästöjen vähentäminen) • matalien merenlahtien ja fladojen rehevöitymisen ja umpeenkas- vun vähentäminen järviruo’on niitolla ja niittojätteen poistolla sekä valuma-alueella kohdennetuilla vesiensuojelutoimilla • ravinteiden tai biomassan poisto paikallisesti merestä esim. levä- tai simpukkaviljelmien avulla tai poistamalla järviruokoa, särkikaloja tai viherleviä (tehokkuutta selvitettävä) Haitallisten aineiden kertyminen Itämeren eliöstöön ja eliökuolemat öljy- ja kemikaali- päästöjen vuoksi (kaikki meriluontotyypit) • myrkyllisten ja haitallisten aineiden poiston tehostaminen teollisuu- den ja yhdyskuntien jätevesistä • alusöljy- ja kemikaalionnettomuuksien ennaltaehkäisy ja öljyntor- juntaan varautuminen Merenpohjaa muuttavat ja tuhoavat rakennushankkeet, ruoppaukset ja merihiekan otto (kaikki meriluontotyypit) • ei juuri käytössä nopeita ja tehokkaita keinoja palauttaa tuhottujen alueiden arvoja matalilla rannikkoalueilla 54 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 • tulevaisuudessa mahdollisesti keinotekoiset riutat (esim. betoniset rakenteet) kovien pohjien lajiston kiinnittymisalustoiksi ja kalaston suojapaikoiksi (ei juuri kokeiltu Suomessa eikä täällä todennäköi- sesti suurta hyötyä, koska kovia pohjia on muutoinkin runsaasti) • tulevaisuudessa mahdollisesti hiekkapohjien meriajokasyhteisöjen ennallistaminen meriajokasta istuttamalla (onnistuminen edellyttää parantunutta veden näkösyvyyttä) • tietopohjan parantaminen vedenalaisista luontotyypeistä ja luon- nonarvot huomioon ottava merialuesuunnittelu • mereisen suojelualueverkoston täydentäminen Eliöyhteisöjen muuttuminen vieraslajien vuoksi (etenkin pohjaeläinyhteisöt) • alusliikenteen mukana leviävien vieraslajien leviämisen ehkäisy: alusten painolastivesien käsittely, satamien vieraslajiseuranta • kompensaatiosuunnittelussa huomioitava ja pyrittävä estämään vieraslajien leviäminen Kompensaation pysyvyys Ilmastonmuutoksen moninaiset vaikutukset Itämeren tilaan ovat vaikeasti ennustettavissa, mutta on todennäköistä, että ravinteiden valunta Itämereen lisääntyy ilmastonmuutok- sen seurauksena. Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän meren ravinnekuormaa, koska voimistuvat talvisateet todennäköisesti huuhtovat enemmän ravinteita roudattomasta maasta vesistöihin (Korpinen ym. 2018). Ilmastonmuutoksesta johtuva veden laadun heik- keneminen voi siten katkaista suotuisan kehityksen, joka voitaisiin saada aikaan ravinne- kuormaa vähentävillä hyvittämistoimenpiteillä. Ekologisen kompensaation haasteita Meriluontotyyppien tilaan vaikuttavat mm. veden laadun, vieraslajien ja ilmastonmuutok- sen kautta monet tekijät ja toimenpiteet myös etäällä itse luontotyyppiesiintymistä, joten hyvitystoimenpiteiden kohdentaminen ja vaikuttavuuden ennakointi ja mittaaminen on vaikeaa. Kompensaatiot voivat yleensä olla vain osittaisia. • Kompensaatioiden laskenta ja todentaminen on meriympäristössä vielä vaativampaa kuin muilla luontotyypeillä. Meriluontotyyppien hyvitystoimet voivat yleensä olla parhaimmillaankin vain osittaisia, ja luontotyyppien vaste esimerkiksi ravinnekuormituksen vähentä- miseen on hidas. Kompensaatioiden laskennassa on myös teknisiä haasteita: esimerkiksi Itämereen laskevien jokien valuma-alueilla tehtävät ravinnekuormituksen vähentämistoimet sisältyvät osin EU:n maatalouden ympäristötukeen, ja lisäisyys-periaatteen mu- kaan aidoiksi kompensaatioiksi voidaan laskea vain ne toimet, jotka eivät kuulu tuen piiriin (Kostamo ym. 2018). 55 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA • Tietopohja vedenalaisten luontotyyppiesiintymien sijainnista ja ti- lasta on edelleen puutteellinen, vaikka se on parantunut viime vuo- sina. • Keinotekoisten riuttojen ekologisista vaikutuksista ei ole vielä juu- rikaan tietoa ja kokemusta Suomesta. Erityisesti Itämeren olosuh- teissa on vaarana, että voimakkaasti levittäytyvät vieraslajit, kuten mustatäplätokko, olisivat keinotekoisten riuttojen suurimpia hyöty- jiä. Runsastuessaan ne voisivat jopa aiheuttaa monimuotoisuuden heikentymistä. (Kostamo ym. 2018) Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä • Vedenalaiset harjujaksot • Vedenalaiset jyrkänteet Kehittämistarpeita Kompensaatioiden suunnittelemiseksi tarvitaan nykyistä kattavampia paikkatietoaineis- toja vedenalaisesta meriluonnosta hankesuunnittelun taustamateriaaliksi. Meriluontotyyppien ennallistamismenetelmiä kuten keinotekoisia riuttoja tai lajien siirtoja ja lisäämistä on tarpeen tutkia ja kokeilla ja kehittää niille seurantamenetelmiä ennen kuin toimenpiteet ovat otettavissa vakiintuneeseen käyttöön. 56 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Taulukko 2. Itämeren vedenalaisten luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu lu- vussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luontotyyppiin sisältyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).     ITÄMERI    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Rihmaleväyhteisöt LC-NT 5. Ei 4. Ei tietoa 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x           x Rihmaleväyhteisöt ovat runsastuneet rehevöitymisen seu- rauksena, joten tar- vetta on enemmänkin vähentää kuin lisätä niiden alaa rehevöi- tyneillä merialueilla, joilla ne syrjäyttävät muita luontotyyppejä. Rehevöityminen on jonkin verran muut- tanut myös rihmale- vayhteisöjen laatua, joten ne hyötyvät ve- denlaadun paranta- misesta.     Rakkoleväyhteisöt VU 3. Kyllä, osas- sa maata 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x     (x)     x Rakkoleväyhteisöt ovat kärsineet rehe- vöitymisestä, ja nii- den tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitystoimenpiteil- lä ei yleensä voida vaikuttaa kovin no- peasti ja kohdenne- tusti. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osit- taiskompensaationa. Vedenalaisia raken- teita (esim. tuulivoi- maloissa) voidaan periaatteessa suun- nitella rakkolevien kasvualustaksi, mutta ongelmana ovat rih- malevät, jotka valtaa- vat uudet pinnat rak- kolevää nopeammin. Jos hyvitystoimenpitee- nä luodaan uusia kasvu- ympäristöjä rakkolevil- le, eri lajien lisäänty- miskierto pitäisi ottaa huomioon ajankohdas- sa, joilloin kasvualus- toja upotetaan mereen. Tämä vaikuttaa siihen, mitkä lajit pinnoille kiinnittyvät ja mikä luontotyyppi paikalle muodostuu. Myös rih- malevien mekaaninen poistaminen kasvualus- toilta rakkolevien leviä- misen aikaan voi auttaa. Lisäksi kasvualustojen pintamateriaalin ja kaltevuuden tulee olla sopivia kohdelajistol- le. Tästä tarvitaan lisää tutkimusta. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityi- sen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 57 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     ITÄMERI    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Punalevä yhteisöt EN 3. Kyllä, osas- sa maata 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x     (x)     x Punaleväyhteisöt ovat kärsineet rehevöi- tymisestä, ja niiden tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitystoimenpiteil- lä ei yleensä voida vaikuttaa kovin no- peasti ja kohdenne- tusti. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osit- taiskompensaationa. Vedenalaisia raken- teita (esim. tuulivoi- maloissa) voidaan periaatteessa suun- nitella punalevien kasvualustaksi, mutta tämä vaatii vielä tut- kimusta. Jos hyvitystoimenpitee- nä luodaan uusia kasvu- ympäristöjä punalevil- le, eri lajien lisäänty- miskierto pitäisi ottaa huomioon ajankohdas- sa, joilloin kasvualus- toja upotetaan mereen. Tämä vaikuttaa siihen, mitkä lajit pinnoille kiinnittyvät ja mikä luontotyyppi paikalle muodostuu. Myös rih- malevien mekaaninen poistaminen kasvualus- toilta punalevien leviä- misen aikaan voi auttaa. Lisäksi kasvualustojen pintamateriaalin ja kaltevuuden tulee olla sopivia kohdelajistol- le. Tästä tarvitaan lisää tutkimusta.   Meriajokas yhteisöt EN 1. Kyllä 3. Epävarma 3b Ei voi heikentää, tilan parantami- nen ei mahdollista   x (x)   (x)     x Meriajokasyhteisöt ovat kärsineet re- hevöitymisestä, ja niiden tila riippuu eniten veden laadus- ta, johon hyvitystoi- menpiteillä ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohden- netusti. Itämeren tilaa parantavat toi- met voivat toimia osittaiskompensaa- tiona. Itämerellä ja Kattegatissa on tut- kittu myös mahdolli- suutta palauttaa me- riajokasta istutuksin, mutta menetelmät ovat kalliita ja onnis- tuminen edellyttää joka tapauksessa hyvää vedenlaatua. Meriajokasyhteisöt ovat uhanalaisia ja tärkeitä Itämeren luonnon monimuotoi- suudelle, joten yhtään edustavaa esiintymää ei pitäisi menettää. Edustavimmat meriajo- kasyhteisöt ovat hiek- kapohjilla, ja meriveden vähäsuolaisuus rajoit- taa meriajokkaan le- vinneisyyttä eteläisille merialueillemme, joilla hiekkapohjat eivät ole yleisiä. Tämä rajoit- taa sopivien hyvitys- kohteiden löytämistä. Meriajokas on luontai- sesti huono leviämään ja asettumaan uusille tai aiemmin tuhoutu- neille alueille, vaikka veden laatu olisi paran- tunut. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityi- sen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 58 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     ITÄMERI    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Uposkasvi valtaiset pohjat VU 5. Ei 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x           x Uposkasvivaltaiset pohjat ovat kärsineet rehevöitymisestä, ja niiden tila riippuu eniten veden laadus- ta, johon hyvitystoi- menpiteillä ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohdenne- tusti. Jos esiintymät sijaitsevat suljetuis- sa merenlahdissa tai fladoissa, veden laa- tuun voidaan vaikut- taa valuma-alueelta tulevaa kuormitusta vähentämällä, ja lah- tien umpeenkasvua voidaan torjua esim. ruovikkoa niittämällä. Itämeren tilaa paran- tavat toimet voivat toimia osittaiskom- pensaationa. Uposkasvivaltaiset pohjat on laaja ryhmä luontotyyppejä, joista harvinaisimpien ja re- hevöitymiselle herkim- pien heikentämistä on erityisesti vältettävä.   Näkinpartais niityt EN 4. Ehkä (tie- toa ei riittä- västi) 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x           x Näkinpartaisniityt ovat kärsineet rehe- vöitymisestä, ja nii- den tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitystoimenpiteillä ei yleensä voida vai- kuttaa kovin nopeasti ja kohdennetusti. Jos näkinpartaisniityt sijaitsevat suljetuis- sa merenlahdissa tai fladoissa, veden laa- tuun voidaan vaikut- taa valuma-alueelta tulevaa kuormitusta vähentämällä, ja lah- tien umpeenkasvua voidaan torjua esim. ruovikkoa niittämällä. Itämeren tilaa paran- tavat toimet voivat toimia osittaiskom- pensaationa.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityi- sen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 59 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     ITÄMERI    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Sinisimpukka- yhteisöt NT 3. Kyllä, osas- sa maata 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x           x Sinisimpukkayhteisöt ovat kärsineet rehe- vöitymisestä vähem- män kuin useat muut Itämeren luontotyy- pit, mutta niidenkin tilaa parantaisi veden laadun paraneminen. Sinisimpukkayhteisöt ovat tärkeitä ravin- nonlähteitä mm. haahkalle, kampe- lalle ja särkikaloille, joten niiden ekolo- ginen merkitys on suuri. Heikentämisen välttäminen on siten tärkeää, vaikkei luon- totyyppi ole tällä het- kellä uhanalainen. Se on kuitenkin herkkä ilmastonmuutoksel- le suolapitoisuusvaa- timustensa vuoksi. Vedenalaisia raken- teita voitaneen suun- nitella sinisimpukan kiinnittymisalustak- si, mutta tämä vaatii vielä tutkimusta.     Pohjaeläin yhteisöt NT 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa x x           x Pohjaeläinyhteisöjä on lukuisia erilaisia, ja ne ovat kärsineet eri tavoin rehevöitymi- sestä ja vieraslajeis- ta. Niiden tila riippuu eniten veden laadus- ta, johon hyvitystoi- menpiteillä ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohden- netusti. Itämeren ti- laa parantavat toimet voivat toimia osittais- kompensaationa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityi- sen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 60 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 6.2 Rannikko Soveltuvuus kompensaatioon Merenrannikolla on monia erityyppisiä luontotyyppejä puuttomista rannoista metsiin ja kuivista hietikoista laajoihin jokisuistoihin. Luontotyyppien soveltuvuus kompensaatioon vaihtelee tyypeittäin muun muassa yleisyyden, uhanalaisuuden ja ennallistamismahdolli- suuksien mukaan. Kompensaatiot voivat tarjota uusia mahdollisuuksia parantaa hoito- ja kunnostustoimia tarvitsevien rannikkoluontotyyppien tilaa. Tällaisia ovat myös merenran- taniityt, jotka käsitellään perinnebiotooppien yhteydessä luvussa 6.7. Merenrantakalliot käsitellään luvussa 6.6 osana kallioita ja kivikoita. Useat merenrannikon luontotyypit sijoittuvat kompensoitavuusluokkaan 2b, eli niiden heikennystä tulee välttää ja niiden tilan parantaminen on haastavaa (Kuva 3, Taulukko 3). Toisaalta rannikolla on myös yleisiä ja osin jopa runsastuvia luontotyyppejä, joiden heiken- nys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä. Kuva 3. Merenrannikon luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 33 % 8 % 42 % 17 % 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Rannikon arvioidut luontotyypit (12 kpl) Parhaiten kompensoitaviksi soveltuvat yleiset ja säilyviksi arvioidut kivikkorannat, meren- rantaruovikot, merenrantapensaikot sekä ulkosaariston luodot ja saaret. Ennallistamis- tai hoitotarve ei ole näillä luontotyypeillä suuri, mutta tarvittaessa menetelmiä tilan paranta- miseen on käytettävissä, ja myös heikentämisen hyvitys harvinaisemmilla luontotyypeillä on mahdollista. Ruovikot ja merenrantapensaikot poikkeavat muista rannikkoluontotyy- peistä siten, että niiden pinta-ala on lisääntynyt rantojen rehevöitymisen myötä. 61 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Hyvitystoimenpiteet voivat sisältää näiden runsastuneiden luontotyyppien vähentämistä, jos ne ovat syrjäyttäneet muita vähälukuisempia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä. Myös useat muut rannikkoluontotyypit voivat soveltua kompensaatioon, mutta kompen- saation yleisten ja luontotyyppikohtaisten reunaehtojen huomioon ottaminen voi olla haastavampaa. Itämeren hiekkarantojen ennallistamis- ja hoitotarve on suuri, ja kom- pensaatiot voivat tarjota uusia mahdollisuuksia etenkin umpeenkasvaneiden kohteiden luontoarvojen palauttamiseen. Hyväkuntoisten hiekkarantakohteiden heikentämistä tulisi ensisijaisesti välttää, koska hiekkarannat ovat uhanalaisia ja myös useat niiden hyönteis- ja kasvilajeista ovat uhanalaisia. Jokisuistot, Itämeren harjusaaret ja maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat ovat laa- joja kokonaisuuksia, jotka koostuvat useista luontotyypeistä. Niihin kohdistuneen heiken- nyksen hyvitys kokonaisuudessaan ei yleensä ole mahdollista, vaan hyvitys voi onnistua vain kokonaisuuden osan tai tietyn ominaispiirteen osalta. Etenkin jokisuistojen tilaa pa- rantaville toimenpiteille on kuitenkin suurta tarvetta. Fladojen ja kluuvien tilaa voidaan kohentaa esimerkiksi valuma-alueella tehtävillä toimen- piteillä, jotka parantavat veden laatua, sekä ruoppauksia vähentämällä. Tämäntyyppiseen haittojen hyvittämiseen soveltuvia kohteita voi kuitenkin olla vaikea löytää, koska kunnos- tusta kaipaavat kohteet ovat yleensä rannoiltaan rakennettuja ja veneilykäytössä. Rakkole- vävallien määrä ja tila riippuvat selkeimmin rakkolevän runsaudesta ja meriveden laadusta, eikä luontotyyppiin suoraan kohdennettavia ennallistamiskeinoja ole. Luontotyypin tilaa voidaan kuitenkin parantaa välillisesti parantamalla Itämeren vedenlaatua, rakkolevän eli- noloja ja vallien syntymiselle sopivien rantojen avoimuutta. Kompensoitaviksi soveltumattomimpia ovat rannikon dyynityypit ja kokonaiset dyynisarjat, koska ne ovat harvinaisia ja uhanalaisia ja dyynien syntyminen vaatii erityisiä ympäristö- oloja. Tästä seuraa, että mahdollisia hyvityskohteita on hyvin rajallisesti. Dyynit kuitenkin hyötyvät hoitotoimista, ja niiden hoitoa voidaan käyttää hyvityksenä jonkin yleisen luon- totyypin heikennykselle. Tiedon taso Dyynien, harjusaarien ja jokisuistojen esiintymistä on ympäristöhallinnolla varsin kattavat tiedot mm. luontodirektiivin luontotyyppien EU-raportoinnin myötä (Suomen ympäristö- keskus 2017a). Monien luontotyyppien esiintymiä voidaan alustavasti selvittää myös kau- kokartoituksen tai paikkatietoaineistojen avulla (esim. ruovikot, fladat ja kluuvit, ulkosaa- riston luodot ja saaret). 62 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Ennallistamisen ja hoidon menetelmistä on kokemusta lähinnä rehevöitymisestä ja um- peenkasvusta kärsivillä luontotyypeillä kuten hiekkarannoilla ja dyyneillä (Ryttäri ym. 2014, Metsähallitus 2018a). Myös maaston kulumisesta kärsineitä dyynialueita on selvitetty ja kunnostettu jonkin verran esimerkiksi Vattajanniemellä ja Yyterissä (Koskela 2009, Metsä- hallitus 2009, Nylén 2009). Rannikkoluontotyyppien tilaa suoraan parantavia toimia teh- dään kuitenkin vasta vähän. Tutkimustieto rannikkoluontotyyppien vasteista hoitotoimiin on Suomessa vähäistä. Tie- toa paineiden ja uhkien vaikutuksista on yleisellä tasolla, mutta luontotyyppikohtaista tut- kimusta tästä ei juuri ole. Ennallistamisen tai hoidon tarve Suuri ennallistamisen tai hoidon tarve on rehevöitymisestä ja umpeenkasvusta kärsivillä Itämeren hiekkarannoilla sekä huonosta veden laadusta ja vesirakentamisesta kärsivillä jo- kisuistoilla. Muilla rannikkoluontotyypeillä hoitotarve on kohtalainen (esim. dyynit, fladat ja kluuvit) tai vähäinen (esim. kivikkorannat, merenrantapensaikot). Tarve todennäköisesti kasvaa ilmastonmuutoksen edetessä. Luontotyyppien tilaa heikentäviä tekijöitä sekä ennallistamisen ja hoidon menetelmiä Rehevöityminen ja umpeenkasvu avoimilla rannikkoluontotyypeillä (hiekkarannat, dyynit, dyynisarjat, harjusaaret, kivikkorannat) • ruovikon, pensaston ja puuston poisto • rantaan ajautuneiden rihmälevämassojen poisto • paahdeympäristöjen ylläpito esim. pintakasvillisuutta aukottamalla • laidunnus Maaston ja kasvillisuuden kuluminen tai maanmuokkaus (hiekkarannat, dyynit, dyynisar- jat, harjusaaret) • kulun ohjaaminen, maastoajon estäminen • dyynimuotojen palauttaminen maaston muotoilulla • kasvillisuuden palauttaminen kylvämällä tai istuttamalla Rakentaminen (kaikki rannikkoluontotyypit) • keinotekoisten uusympäristöjen luominen, esim. luontaisen kaltai- set hiekkarannat, tekosaaret, täyttömaalle muotoiltava monimuotoi- nen rantaviiva 63 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Vieraslajien aiheuttamat haitat (hiekkarannat, dyynit, ulkosaariston luodot ja saaret, joki- suistot) • kurtturuusun poisto hiekkaisilta rannoilta • minkin ja supikoiran poisto linnuston pesimärannoilta Hakkuiden aiheuttama puustorakenteen muutos (maankohoamisrannikon metsien kehi- tyssarjat, metsäiset dyynit) • metsien ennallistamismenetelmät (ks. luku 6.5) • paahdeympäristöjen ylläpito esim. pintakasvillisuutta aukottamalla Ojituksen aiheuttama kuivuminen (jokisuistot, dyynien kosteat painanteet) • luontaisen vesitalouden palautus ojia tukkimalla yms. (ks. luku 6.4) Rehevöityminen ja umpeenkasvu rannikon vesiluontotyypeillä (jokisuistot, fladat ja kluuvit) • ruovikon tai muun liiallisen vesikasvillisuuden niitto tai poisto • veden laadun parantaminen valuma-alueen päästöjä vähentämällä Vesirakentamisen ja säännöstelyn aiheuttama virtaamien muutos (jokisuistot, fladat) • rakenteiden purku sekä uomien ja altaiden virtaamien luonnonmu- kaisuuden lisääminen • luonnonmukainen tulvantorjunta yms. (ks. luku 6.3) 64 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Kompensaation pysyvyys Rehevöityminen ja umpeenkasvu heikentävät monien rannikkoluontotyyppien tilaa, ja tulevaisuudessa ilmastonmuutos todennäköisesti vahvistaa tätä negatiivista kehitystä, kun kasvukausi pitenee ja ilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Lisäksi merenpinnan nousu heikentää maankohoamista, jolloin Merenkurkussa ja Perämerellä veden alta paljastuu maanpintaa aiempaa hitaammin, ja lounais- ja etelärannikollamme maankohoamisen on ennustettu loppuvan kokonaan ja merenpinnan kääntyvän nousuun (Grinsted 2015). Näiden syiden vuoksi avoimien rannikkoluontotyyppien säilyttäminen voi monin paikoin edellyttää hoitotoimia, joilla kasvillisuus pidetään matalakasvuisena ja kullekin luontotyy- pille ominaisena. Jos hyvityksenä käytetään suojelualueen perustamista, siihen on tarpeen liittää usein myös valmius luontotyyppien tilan parantamistoimiin. Umpeenkasvua torjuvan hoidon on yleensä oltava aika ajoin toistuvaa, ei kuitenkaan vuo- sittaista kuten perinnebiotoopeilla. Tosin esimerkiksi laajoja kasvustoja muodostaneen vie- raslaji kurtturuusun poistaminen vaatii aluksi hoitoa muutamana vuonna ja myöhemmin tilanteen seurantaa ja toimia tarpeen mukaan (Aspelund & Ryttäri 2010, Kunttu ym. 2016). Toinen esimerkki toistamista vaativasta toimenpiteestä on vieraslajipienpetojen poistami- nen saaristolinnuston pesimäpaikoilta (Vösa ym. 2017, Metsähallitus 2018b). Luontotyyppien vaste umpeenkasvua torjuvaan hoitoon on todennäköisesti varsin nopea, jos toivottua lajistoa on vielä kohtalaisesti jäljellä. Vaste muunlaisiin tilan parantamistoi- miin on hitaampi ja epävarmempi. Ekologisen kompensaation haasteita • Rannikkoluontotyyppien tilaan vaikuttavat voimakkaasti myös laa- ja-alaiset uhkat kuten Itämeren rehevöityminen ja ilmastonmuutos, ja näihin on vaikeaa ja hidasta vaikuttaa kohdennetusti kompensaa- tiotoimenpiteillä. • Rannikkoluontotyypit ovat luontaisesti nopeammin muuttuvia kuin useat muut luontotyypit, koska niihin vaikuttavat maankohoaminen, merenpinnan korkeuden muutokset, voimakkaat myrskyt ym. • Osa rannikkoluontotyypeistä on laajoja ekologisia kokonaisuuksia, joiden toimintaan vaikuttavat monet tekijät. Hyvitystoimenpide voi koskea jotakin kokonaisuuden osaa, mutta sen suunnittelussa on otettava huomioon laajempi näkökulma, esimerkiksi kasvillisuuden sukkessiokehitys maankohoamisrannikolla. • Rannikkoluontoon kohdistuu monenlaisia käyttöpaineita, ja hyvi- tyskohteiksi sopivien laajojen kohteiden löytäminen voi olla vaikeaa etenkin mannerrannoilla. 65 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA • Rannikkoluonnon tilaa parantavista toimenpiteistä ja niiden vaikut- tavuudesta ei ole vielä paljoa käytännön kokemusta ja seurantaa. • Etenkin hiekkamaiden luontotyypeillä elää uhanalaisia tai harvi- naisia lajeja, pääasiassa kasveja ja selkärangattomia eläimiä, joiden esiintymät ja ekologiset vaatimukset on selvitettävä ja otettava huo- mioon ennen kompensaatiotoimenpiteitä. Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä • Laajat kokonaisuudet, joilla maankohoamisen synnyttämä luonto- tyyppien vyöhykkeisyys muodostaa luonnontilaisen kehityssarjan merenrannasta sisämaahan (esim. flada–kluuvi-sarjat, dyynisarjat, metsien kehityssarjat) • Hiekkarannat, joiden luontoarvot ovat säilyneet • Dyynit • Lintusaaret, jotka sijaitsevat linnustolle tärkeiden vedenalaisten ruokailualueiden (esim. sinisimpukkapohjat, ulkomeren matalikot) läheisyydessä Kehittämistarpeita Rannikkoluontotyyppejä on tähän mennessä hoidettu ja ennallistettu Suomessa huo- mattavasti vähemmän kuin suo- ja metsäluontotyyppejä, vaikka hoitotarvetta on varsin laajasti mm. rehevöitymisen ja umpeenkasvun vuoksi. Siksi luonnonhoitokokemusta ja toimenpiteiden onnistumisen seurantaa tarvitaan kaikkien rannikkoluontotyyppien osalta. Erityistarpeina voidaan mainita esimerkiksi dyyniluontotyyppien ennallistamis- ja hoito- käytännöt arvokas lajisto huomioon ottaen. 66 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Taulukko 3. Merenrannikon luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu luvussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luontotyyppiin sisältyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).     RANNIKKO Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet   Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Itämeren kivikko- rannat LC-NT 5. Ei 1. Hyvä 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai har- vinaisemmalla luontotyypillä x x     x x   x Luontotyyppi on yleinen eikä uhanalainen. Toimivia heikennyksen hyvitysta- poja ovat umpeenkasva- vien kohteiden hoito, koh- teiden suojelu tai harvinai- sempien luontotyyppien tilan parantaminen.     Itämeren hiekkarannat EN 3. Kyllä, osas- sa maata 1. Hyvä 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x x x   x   x Luontotyyppi on kärsinyt rehevöitymisestä ja um- peenkasvusta, paikoin myös liiasta maaston ku- lutuksesta. Hoitotarve on suuri, ja toimiva hyvitys- toimenpide on umpeen- kasvaneiden kohteiden hoito tai kuluneiden koh- teiden kunnostus. Kaikki esiintymät eivät välttä- mättä säily ilman hoitoa, vaikka ne suojeltaisiin. Arvonsa säilyttäneiden kohteiden heikentämisen kynnys on kuitenkin kor- kea, koska hiekkarannat ovat uhanalaisia, ja myös useat niiden hyönteis- ja kasvilajeista ovat uhan- alaisia. Paljon potentiaalista uhanalaista lajistoa, joka lisää lajiston sel- vitystarvetta, nostaa kynnystä kohteiden heikentämiseen ja on otettava huomioon hoidossa.   Rannikon dyynit VU-EN 1. Kyllä 2. Kohtalainen 3a Ei voi heiken- tää, tilan paranta- minen mahdol- lista   (x) x x   x   x Dyynit ovat Suomessa har- vinaisia ja uhanalaisia, ja niiden muodostuminen vaatii erityisolosuhtei- ta, joten hyvityskohtei- ta on hyvin rajallisesti. Dyynit hyötyvät hoidos- ta, mutta sen suunnitte- lu on vaativaa ja kaikkiin tavoitteesiin pääseminen jossain määrin epävarmaa. Dyynien hoitoa voidaan käyttää ensisijaisesti hy- vityksenä jonkin yleisen luontotyypin heikennyk- selle. Paljon potentiaalista uhanalaista lajistoa, joka on otettava huo- mioon hoidossa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 67 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     RANNIKKO Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet   Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Merenranta- ruovikot LC 5. Ei 1. Hyvä 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai har- vinaisemmalla luontotyypillä x x       x x x Ruovikot ovat lisääntyneet rehevöitymisen seurauk- sena ja syrjäyttäneet mui- ta luontotyyppejä. Niitä voidaan suunnitellusti vähentää muiden luonto- tyyppien ja lajien elinym- päristöjen palauttamisek- si. Ruovikoiden moni- muotoisuusarvot liittyvät selvimmin linnustoon ja kalastoon, ja arvokkaiden kohteiden heikentämis- tä on vältettävä. Toimivia hyvitystoimenpiteitä ovat liian tiheiden ruovikoiden hoito tai harvinaisempien luontotyyppien tilan pa- rantaminen.     Rakkolevä vallit VU 3. Kyllä, osas- sa maata 5: Ei keinoja ti- lan parantami- seen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x           x Rakkolevävallit ovat kär- sineet rakkolevän vähene- misestä sekä rihmalevien ja järviruo´on runsastumi- sesta rehevöitymisen seu- rauksena. Luontotyyppiin suoraan kohdennettavia ennallistamiskeinoja ei ole, mutta Itämeren vedenlaa- tua, rakkolevän elinoloja ja rantojen avoimuutta parantavat toimet autta- vat välillisesti, ja ne voivat toimia heikennyksen osit- taisena hyvityksenä. Erityisen arvokkaita ovat kohteet, joilla syn- tyy säännöllisesti uu- sia kookkaita rakkole- vävalleja ja joilla on eri kehitysvaiheissa olevia valleja. Näiden kohtei- den heikentämistä on vältettävä erityisesti.   Merenranta- pensaikot LC-VU 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai har- vinaisemmalla luontotyypillä x x       x   x Pääosa merenrantapen- saikoista on lisääntynyt rehevöitymisen ja ranta- laidunnuksen loppumi- sen seurauksena. Tarvetta on enemmänkin vähen- tää kuin lisätä pajukoi- den ja katajikoiden alaa, koska ne syrjäyttävät muita luontotyyppejä. Hyvitystoimenpiteenä voi- daan käyttää harvinaisem- pien luontotyyppien tilan parantamista. Harvinaisin merenran- tapensaikkotyyppi on suomyrttipensaikot, jotka ovat myös eni- ten kärsineet rantojen umpeenkasvusta lai- dunnuksen loputtua. Suomyrttipensaikoiden heikentämistä on väl- tettävä. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 68 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     RANNIKKO Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet   Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Fladat ja kluuvit VU-EN 5. Ei 3. Epävarma 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x     x x   x Vain pieni osa fladoista ja kuuveista on luonnonti- lassa, mutta menetettyjen monimuotoisuusarvojen hyvitys kunnostamalla heikentynyttä kohdetta voi olla etenkin fladoilla vaikeaa, jos kohteella on virkistyskäyttöä tai asu- tusta. Kunnostuksesta on vain vähän kokemusta. Ravinnepäästöjen rajoitta- minen valuma-alueella ja umpeenkasvavien ranto- jen niitto voivat parantaa ihmistoiminnan vuoksi rehevöityneiden kohtei- den tilaa. Laajat flada-alueet sekä alueet, joilla on luonnontilaisten flado- jen ja kluuvien sarjoja ja joissa fladamuodos- tusta edelleen tapah- tuu maankohoamisen myötä, ovat ehdotto- masti vältettäviä ja nii- tä tulisi suojella.   Itämeren dyyni- sarjat EN 1. Kyllä 3. Epävarma 3a Ei voi heiken- tää, tilan paranta- minen mahdol- lista   (x) x x   x   x Dyynisarjat ovat Suomessa harvinaisia ja uhan alaisia, ja niiden synty vaatii erityisolosuhteita, joten hyvityskohteita on hyvin rajallisesti, eikä kokonais- ten sarjojen häviämisen hyvitys ole mahdollista. Yhtään kohdetta ei ole va- raa menettää. Dyynisarjat hyötyvät hoidosta, mutta sen suunnittelu vaatii eri- tyisasiantuntemusta. Paljon potentiaalista uhanalaista lajistoa, joka on otettava huo- mioon hoidossa.   Maankohoamis- rannikon metsien kehitys sarjat (aiemmin primääri- sukkessiometsät) CR 1. Kyllä 3. Epävarma 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x x   x x   x Pitkät, edustavat met- sien kehityssarjat ovat nykyisin hyvin harvinai- sia, eikä niiden häviämisen hyvitys ole mahdollista. Kehityssarjan katkoskoh- tia tai pieniä heikennyksiä voidaan hyvittää palaut- tamalla niitä luonnonti- laisen kaltaisiksi metsien luonnonhoidon ja suojelun keinoin. Kehityssarjassa voi olla myös pienialaisia soita, metsälaitumia tai hakamaita, joiden tilaa voidaan parantaa. Voidaan myös suojella parempi- laatuisia kohteita tai laaja rannikkoalue, jolle maan- kohoamisen myötä voi pit- källä aikavälillä kehittyä metsien kehityssarjoja (ai- kaviiveen vuoksi tarvitaan huomattavaa ylikompen- saatiota).   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 69 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     RANNIKKO Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet   Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Rannikon joki- suistot EN 1. Kyllä 2. Kohtalainen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x x   x x x x Kokonaiset jokisuistot ovat laajoja kokonaisuuksia, joiden häviämisen hyvitys kokonaan on mahdotonta. Joidenkin arvojen tai joki- suiston osien tilaa voidaan parantaa esim. hoitamalla linnustoalueita, moni- puolistamalla vesikasvil- lisuutta tai parantamalla veden laatua. Virtaaman luonnonmukaistaminen ja saastuneiden sediment- tien puhdistus on vaati- vampaa. Luonnontilaisia jokisuistoja ei Suomessa enää ole, joten tilan pa- rantaminen on hyvin tar- peellista.     Ulkosaariston saaret ja luodot LC 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai har- vinaisemmalla luontotyypillä x x       x   x Yleinen luontotyyppi, jolla ei ole suuria ennallistamis- tarpeita. Vältettävimpiä kohteita ovat linnus- toltaan merkittävät ja hylkeille tärkeät saaret. Mahdollisia hyvitystoimia ovat esim. linnustoltaan arvokkaiden saarien rau- hoittaminen häirinnältä ja vieraslajipetojen poisto sekä myös harvinaisem- pien luontotyyppien tilan parantaminen. Arvokkaita ovat linnus- tolle tärkeiden veden- alaisten ruokailualuei- den (esim. sinisimpuk- kapohjat, ulkomeren matalikot) läheisyydes- sä sijaitsevat lintusaa- ret, joiden kompen- sointi on haastavinta.   Itämeren harju- saaret VU 3. Kyllä, osas- sa maata 2. Kohtalainen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x       x x x Kookkaat harjusaaret ovat laajoja kokonaisuuk- sia, joiden arvojen hyvitys kokonaan on mahdotonta. Joidenkin arvojen tai har- jusaaren osien hyvitys on mahdollista esim. hoita- malla umpeutuvia hiekka- rantoja, dyynejä tai num- mia. Hitainta on parantaa harjusaarten vedenalais- ten osien tilaa, koska se edellyttää veden laadun parantamista. Useilla harjusaarilla (esim. Saaristomerellä) on uhanalaista kasvi- ja selkärangatonlajis- toa, ja näiden kohtei- den muuttamista on erityisesti vältettävä. Muuallakin on otetta- va harvinainen lajisto huomioon kompensaa- tioita suunniteltaessa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 70 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 6.3 Sisävedet ja rannat Soveltuvuus kompensaatioon Yleispäteviä arvioita tietyn sisävesiluontotyypin soveltumisesta ekologiseen kompen- saatioon ja tilan parantamisen keinojen toimivuudesta on vaikea tehdä. Sekä vesistöihin kohdistuvien heikennysten vaikutukset ja että niiden hyvittämisen mahdollisuudet vaih- televat paljon tapauskohtaisesti. Erityisen haastavia ovat pinta-alaltaan ja vaikutusalaltaan suuret kohteet. Yleensäkin veden laadun heikkeneminen voi vaikuttaa laajalla alueella, ja siksi vaikutusten lieventämistoimet ovat erityisen tärkeitä. Joskus vesistön tilaa voidaan parantaa tehokkaimmin kunnostamalla tai ennallistamalla rantametsää, -suota tai läheistä kosteikkoa. Sisävesien ja rantojen luontotyypeistä reilu neljännes soveltuu arvioinnin mukaan ekolo- giseen kompensaatioon yleisin reunaehdoin (Kuva 4, Taulukko 4). Ekologinen kompen- sointi voisi olla parhaiten sovellettavissa sellaisten yleisten, ja uhanalaisuusarvioinnissa säilyviksi tai korkeintaan silmälläpidettäviksi arvioitujen sisävesi- ja rantaluontotyyppien kohdalla, joiden tilan parantamiseen on olemassa hyviä keinoja. Humusjärvet ovat maas- samme yleisiä. Humusjärviin luettavat luontotyypit ovat pääsääntöisesti silmälläpidet- täviä rehevöitymisen aiheuttaman laadullisen heikkenemisen takia. Niidenkin kohdalla vedenlaadun parantaminen on haastavaa, mutta eri menetelmistä on suhteellisen paljon kokemusta. Jos resurssit tilan parantamiseen ovat riittävät, on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen. Lammet ovat yleisiä ja suhteellisen hyvässä tilassa Etelä-Suomea lukuun ottamatta. Tunturialueen virtavesien ekologinen tila on toistaiseksi vähintään hyvä, mää- rällistä vähenemistä ei ole tapahtunut ja suurin osa kohteista on suojeluilla alueilla. Kan- gas- ja turvemaiden purot on yleinen luontotyyppi, joka on laadullisesti heikentynyt laajasti ja osa ryhmään kuuluvista luontotyypeistä on uhanalaisia, mutta purojen kunnostuksesta on paljon kokemusta ja huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella voidaan päästä hyvään lopputulokseen. Järvien kivikko- ja pensaikkorannat ovat yleisiä ja säilyviä ja niiden voidaan katsoa sovel- tuvan ekologiseen kompensaatioon. Koska rantaluontotyyppien luokittelu ja arviointi jäi tiedon puutteiden takia vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa puutteel- liseksi, niitä ei käsitellä tässä kattavasti. On todennäköistä, että osa kasvillisuudeltaan avoi- mien rantojen luontotyypeistä ei sovellu yhtä hyvin kompensaatioon kuin tässä käsitellyt kivikko- ja pensaikkorannat. Osa sisävesien rantaluontotyypeistä kuuluu puolestaan tä- män selvityksen luontotyyppijaottelussa muihin luontotyyppiryhmiin, esimerkiksi kallioi- hin ja metsiin. 71 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Kompensoinnin kannalta haastavia luontotyyppejä on selvä enemmistö sisävesien ja ran- tojen luontotyypeistä. Vähähumuksiset järvet ovat rehevöitymiselle herkkiä kirkasvetisiä ja karuja järviä, jotka ovat rehevöitymisen ja humuskuormituksen takia laajasti laadultaan heikentyneitä. Veden laadun parantaminen erilaisin menetelmin on mahdollista, mutta vaatii usein paljon resursseja ja toimenpiteitä koko valuma-alueella. Pohjois-Lapin järvet ovat valtaosin säilyneet luonnontilassa, mutta tulevaisuudessa ilmastonmuutos voi vai- kuttaa veden lämpenemisen ja jääpeitteisen ajan lyhenemisen kautta luontotyypin tilaan. Luontaisesti runsasravinteiset järvet ja luontaisesti runsasravinteiset lammet ovat uhanalaisia, harvinaisia ja voimakkaasti laadultaan heikentyneitä. Niiden veden laadun parantaminen on usein haastavaa valuma-alueen intensiivisen maankäytön takia. Järvien hiekkarannat ovat uhanalaisia ja yleensä rakentamisen ja umpeenkasvun takia laa- dultaan heikentyneitä. Niiden kunnostusta luontoarvojen ja monimuotoisuuden lisäämi- seksi on tehty toistaiseksi vasta vähän. Lähteiköt ovat uhanalaisia ja laajasti heikentyneitä. Erilaisten lähteikköjen kunnostamisesta on jonkin verran kokemusta. Kunnostuksessa on tärkeää kartoittaa lähtötilanne ja ymmärtää lähteikköjen erityispiirteet. Joskus voidaan melko pienilläkin toimenpiteillä parantaa lähteen ekologista tilaa, mutta epäonnistu- neessa kunnostuksessa saatetaan menettää korkeita lajistoarvoja. Myös lähteikköjen suuri maantieteellinen vaihtelu tuo omat haasteensa (Juutinen 2010, Juutinen ym. 2010). Kan- gas- ja turvemaiden joet ovat suurimmassa osassa maata laadultaan heikentyneitä ja niiden tilan parantaminen on vaikeaa laajan valuma-alueen takia. Sama koskee erittäin suuria jokia, joihin lasketaan mukaan maamme kahdeksan suurinta jokea ja joiden tilaa heikentä- vät vesistökuormituksen lisäksi vesivoimalaitokset. Sisävesiluontotyypeistä on katsottu kompensaatioon soveltumattomiksi muutamia voi- makkaasti heikentyneitä ja/tai luonnostaan harvinaisia luontotyyppejä, joiden tilaa on vaikea parantaa tai siitä ei ole juuri kokemusta. Runsaskalkkiset järvet ja kalkkilammet ovat hyvin harvinaisia, uhanalaisia ja etenkin Etelä-Suomessa voimakkaasti muuttuneita. Huurresammallähteiköt ovat hyvin harvinaisia ja niissä esiintyy uhanalaista ja harvinaista lajistoa, mutta kunnostuksesta on vasta vähän kokemusta. Lähdelampien esiintyminen ja tila tunnetaan vielä huonosti, eikä niiden kunnostuksesta ole kokemusta. Voimakkaasti muuttuneita savimaiden puroja ja savimaiden jokia esiintyy vain Etelä-Suomessa maatalo- usalueilla: näiden luontotyyppien luonnontilaisia kohteita ei enää maassamme ole. Niiden valuma-alueella on yleensä paljon ravinnekuormaa aiheuttavaa ihmistoimintaa, kuten maataloutta, mistä johtuen tilan parantaminen on erityisen vaikeaa. 72 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Kuva 4. Sisävesien ja rantojen luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 21 % 5 % 27 %16 % 26 % 5 % 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista Sisävesien ja rantojen arvioidut luontotyypit (19 kpl) Tiedon taso Yleisellä tasolla erilaisten sisävesien esiintyminen, ekologia ja tila tunnetaan maassamme verraten hyvin ja tietoa on helposti saatavilla esimerkiksi vesikartta-aineistona10. ELY-kes- kukset laativat alueelliset vesienhoitosuunnitelmat ja vesienhoidon toimenpideohjelmat joten tietoa toimenpiteiden tarpeesta on useimpien sisävesien luontotyyppien osalta. Hyvät tietoaineistot eivät kuitenkaan kata kaikkia tunnistettuja luontotyyppejä. Vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa päädyttiin käyttämään varsin karkeaa luontotyyppiluokittelua, koska tietoaineistot eivät olisi mahdollistaneet tarkempaa arviointia. Joidenkin luontotyyppien kohdalla tietoa kohteista ja niiden tilasta on edelleen heikosti (esim. lähdelammet). Vuonna 2018 ilmestyvää arviointia varten luokittelua on jossain määrin tarkennettu ja esimerkiksi järven- ja jokien rantojen luontotyyppejä on erotettu selvästi enemmän kuin vuoden 2008 arvioinnissa. Tiedot rantaluontotyyppien esiintymisestä ja tilasta ovat kuitenkin edelleen hyvin puutteelliset. Etenkin järvien ja pienvesien kunnostuksen eri keinoista on varsin paljon kokemusta ja ti- lan parantamiseen on olemassa toimivia menetelmiä edellyttäen, että kunnostukseen on riittävät resurssit ja mahdollinen valuma-alueen kuormitus on mahdollista saada hallin- taan. Joidenkin uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamista ei ole juuri tehty ja mene- telmien kehittämistä ja seurantaa tarvitaan edelleen (Janatuinen 2016). 10 Vesikartta-paikkatietoaineisto, josta näkee mm. järvien, jokien ja rannikkovesien ekologisen tilan http://paikka- tieto.ymparisto.fi/vesikarttaviewers/Html5Viewer_2_5_2/Index.html?configBase=http://paikkatieto.ymparisto.fi/ Geocortex/Essentials/REST/sites/Vesikartta/viewers/VesikarttaHTML525/virtualdirectory/Resources/Config/Default 73 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Kunnostuksen tarve Erilaisten vesistöihin kohdistuvien vesistövaikutusten takia laadultaan heikentynyttä sisä- vesiluontoa on maassamme paljon. Keskeisin ongelma on ravinne-, orgaanisen aineksen ja kiintoainekuormitus, mutta myös muu haitallisten aineiden kuormitus, vesi- ja rantara- kentaminen, säännöstely, ojitukset ja perkaukset ovat heikentäneet luonnollisia vesieko- systeemejä. Etelä-Suomessa sisävedet ovat voimakkaimmin heikentyneitä, mutta muun muassa metsätalouden ja turvetuotannon kuormitus, vesirakentaminen ja säännöstely ovat heikentäneet myös Pohjois-Suomen sisävesien laatua. Eteläisimmän Suomen savi- mailla esiintyvät savimaiden joet ja purot sekä luontaisesti runsasravinteiset järvet ja lam- met ovat erityisen laajasti muuttuneita eikä näiden luontotyyppien luonnontilaisia koh- teita todennäköisesti enää ole. Kunnostuksen tarve olisi suuri, mutta intensiivisen maan- käytön takia tilan parantaminen on erityisen haastavaa. Luontotyypin tilaa heikentäviä tekijöitä sekä tilan parantamisen menetelmiä Sisävesiluontotyyppien tilan parantamiseen on olemassa varsin paljon erilaisia menetel- miä, joista alla on lueteltu joitakin. Myös uusia keinoja testataan ja kehitetään. Vesistöjen kunnostuksen menetelmistä on tietoa muun muassa ympäristöhallinnon ylläpitämillä Ve- sistöjen kunnostuksen ja hoidon nettisivuilla11. Vesien rehevöityminen ja likaantuminen maa- ja metsätalouden aiheuttaman kuormituk- sen takia (järvet, lammet, virtavedet, hiekkarannat ja muut avoimet rantaluontotyypit) • erilaiset kuormitusta rajoittavat toimet, esim. suojakaistat, saostus- altaat, pohjapadot, ojakatkokset • ravinteita pidättävien kosteikkojen rakentaminen • ojien tukkiminen ja patoaminen • pidättäytyminen kunnostusojituksista tai ojavesien ohjaaminen pin- ta-valuntana ennallistamiskelpoiselle suolle • ravinteiden poistaminen, esim. hoitokalastus, kemialliset menetelmät • rehevöitymisen aiheuttaman ruovikon niitto ja rantakasvillisuuden raivaus • hapetus Vesien rehevöityminen ja likaantuminen teollisuuden ja yhdyskuntien takia (järvet, lam- met, virtavedet, hiekkarannat ja muut avoimet rantaluontotyypit) • ravinteiden ja muiden haitta-aineiden poiston tehostaminen vesien puhdistamisen yhteydessä • ravinteiden poistaminen, esim. hoitokalastus, kemialliset menetel- mät 11 Vesistöjen kunnostus ja hoito Ympäristöhallinnon verkkopalvelussa: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesisto- jen_kunnostus 74 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 • ravinteita pidättävien kosteikkojen rakentaminen • hapetus • rehevöitymisen aiheuttaman ruovikon niitto ja rantakasvillisuuden raivaus Ojitukset ja purojen perkaukset, puunkorjuun jäljet (purot, norot, lähteiköt) • oikaistujen purouomien kunnostus luontaisen kaltaisiksi (luontai- nen mutkittelu, puusuisteet, virranohjaimet) • ojien tukkiminen ja patoaminen • lähteiden kunnostus, esim. ojien tukkiminen, veden ohjaaminen al- kuperäiseen noroon, veden purkautumista estävien rakenteiden ja hakkuutähteiden poistaminen • pohjaveden pinnan nostaminen alkuperäiselle tasolle • vesisammalten siirtoistutukset, soran, kivien ja puuaineksen lisäämi- nen Vesirakentaminen, padot, voimalaitokset, ruoppaukset (etenkin virtavedet, ruoppaukset myös järvet) • tarpeettomien rakenteiden purkaminen • kalatiet • koskialueiden palauttaminen • uoman tai pohjan palauttaminen luonnontilaisen kaltaiseksi • juoksutuskäytäntöjen kehittäminen huomioimaan vaelluskalojen tarpeet • tulvavesien ohjaaminen tulvimisesta hyötyviin elinympäristöihin • vesisammalten siirtoistutukset, soran, kivien ja puuaineksen lisäämi- nen Kompensaation pysyvyys Jos hyvitystoimet koskevat nimenomaan veden laadun parantamista, kompensaation pysyvyyden varmistaminen voi olla vaikeaa. Kertaluonteiset toimenpiteet riittävät vain harvoin järvien ja jokien kunnostuksessa. Työtä tilan parantamiseksi joudutaan tekemään usein pitkään. Jos valuma-alue on laaja ja sillä on esimerkiksi paljon intensiivistä toimin- taa, koko valuma-alueen kuormitusta voi olla vaikeaa saada hallintaan. Voimakkaasti re- hevöityneen järven tilan parantaminen vaatii paljon aktiivisia toimia ja vie pitkään muun muassa sisäisen kuormituksen takia. Hyvää ekologista tilaa tai luonnontilaa ei silti välttä- mättä saavuteta, mutta olennaista on, että ekosysteemin tila voi kuitenkin merkittävässä määrin parantua. Pysyvällä alueiden suojelulla ilman toistuvia kunnostustoimenpiteitä tai onnistunutta valuma-alueen kuormituksen rajoittamista ei yleensä pystytä varmistamaan sisävesiin kohdistuvan hyvityksen pysyvyyttä ehkä pienvesiä (lähteet, purot, lammet) lu- kuun ottamatta. 75 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Kompensaatiohyvityksen suunnittelussa ja tilaa parantavien toimien toteutuksessa tulee ottaa mahdollisimman laajasti huomioon kaikki valuma-alueella heikennystä aiheuttavat tekijät, muutoin haluttuun vesistön tilan parantumiseen ei välttämättä päästä. Usein tilan parantamiseksi tarvitaan useita erilaisia toimenpiteitä ja tavoitteeseen pääseminen voi edellyttää pitkäjänteistä työtä vuosien ajan. Ekologisen kompensaation haasteita Sisävesiin kohdistuu melko paljon kunnostustoimintaa ja ravinnekuormitusta rajoite- taan erilaisin keinoin, joita rahoitetaan useista lähteistä12. Vesienhoitoalueille on laadittu vesienhoitosuunnitelmat, joissa määriteltyihin tavoitteisiin pyritään ELY-keskusalueit- tain laadittavien vesienhoidon toimenpideohjelmien avulla. Esimerkiksi valtion tukea on mahdollista saada vesistökunnostushankkeisiin ja kalataloudellisiin kunnostushankkeisiin. Maatalouden kuormituksen vähentämiseen on mahdollista saada maatalouden ympäris- tötukea. Vesien tilan parantamisen kannalta tämä on tietenkin hyvä asia, mutta ekologi- sen kompensaation kohdalla on kiinnitettävä huomiota siihen, että lisäisyyden periaate 12 Kootusti tietoa vesistökunnostuksen rahoituslähteistä: http://rahatpintaan.fi/#loyda-rahoitus 76 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 toteutuu. Kompensaatiohyvitys ei voi olla toimenpide, joka olisi tehty muutenkin. Kom- pensaatioiden käyttö ei saa vaikuttaa myöskään niin, että muu taloudellinen panostus ve- siensuojeluun laskee. Järvien ja isompien virtavesien kunnostuksessa lähtötilanteesta riippuen ekologisen tilan paraneminen voi viedä pitkän aikaa ja vaatia useita erilaisia toimenpiteitä laajalla alueella. Kuten edellä todettiin, useimmiten tila paranee, mutta lähtötilanteesta riippuen hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan ei välttämättä päästä. Vesistön tilan parantamista suunni- teltaessa tulisi ottaa huomioon koko valuma-alueen keskeiset kuormittavat tekijät. Jos va- luma-alue on laaja, suunnittelun pitää olla sitäkin tarkempaa, ja jos toimenpiteitä tarvitaan myös valuma-alueella, se lisää kustannuksia ja pirstaleiset maanomistussuhteet voivat mutkistaa prosessia (Janatuinen 2016). Jos valuma-alueella on paljon intensiivistä maa- ja metsätaloutta, voi ravinnekuorman vä- hentäminen olla vaikeaa. Myös pitkään jatkuneesta rehevöitymisestä johtuva pohjan sedi- menteistä vapautuva sisäinen kuormitus voi hidastaa tai estää järviekosysteemiä palautu- masta. Sisäiseen kuormitukseen voidaan vaikuttaa hapettamalla järveä sekä niin sanotulla ravintoketjukunnostuksella, jossa särkikalojen massakalastuksella vähennetään ekosystee- min fosforin määrää. Erityisen haastavia ekologisen kompensaation näkökulmasta voivat olla luontotyypit, joita esiintyy lähes pelkästään maatalousvaltaisilla alueilla kuten runsas- ravinteiset järvet ja lammet sekä savimaiden purot ja joet. Laajojen vesistöjen ja niiden valuma-alueen kohdalla heikennystä korvaava toimenpide voi kohdistua samaan vesistöön kuin itse heikennys, mutta aina se ei ole mahdollista tai järkevää. Esimerkiksi virtavesien kohdalla tulee tarkastella, tuottavatko samaan vesistöön kohdistuvat hyvitystoimenpiteet kokonaisuuden kannalta todellista ekologista kompen- saatiota (jos vesistöä likaava toimenpide tehdään alajuoksulla, voidaanko sitä kompen- soida vähentämällä kuormitusta yläjuoksulla). Vaelluskalojen kulkua estävien voimalaitos- ten yhteydessä on esitetty, että korvaava toimenpide voi kohdistua myös toiseen virtave- teen, jos se on siellä helpompaa toteuttaa ja vaikutuksiltaan merkittävämpää (Koljonen ym. 2017). Ehkä aivan erityisesti järviin ja jokiin kuten myös merialueisiin, joihin liittyy tärkeitä virkis- tyksellisiä arvoja ja joihin kohdistuvan heikennyksen vaikutusalue voi olla hyvin laaja, voi liittyä merkittävä sosiaalinen haitan kokeminen. Jos heikennys tehdään yhteen vesistöön ja se korvataan kunnostamalla toista, haitan kärsijät voivat kokea tilanteen kohtuutto- mana. Kompensaation sosiaalista puolta ei tässä työssä kuitenkaan käsitellä tarkemmin. 77 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä • Runsaskalkkiset järvet ja kalkkilammet • Sahalehtijärvet • Luonnontilaiset järvien hiekkarannat • Luontaisesti runsasravinteiset järvet ja lammet • Huurresammallähteiköt • Laajat lähteiköt ja lajistollisesti arvokkaat lähteiköt • Savimaiden joet ja purot • Joet ja järvet, joilla on luonnontilainen tai lähes luonnontilainen va- luma-alue • Uhanalaisille vaelluskaloille tärkeät virtavedet Kehittämistarpeita Kunnostuksen ja tilan parantamisen menetelmien kehittämistarvetta on etenkin virtave- sien (erityisesti savimailla esiintyvien) ja harvinaisten sisävesiluontotyyppien kuten runsas- ravinteisten järvien ja lampien sekä lähteisyyteen ja kalkkipitoisiin vesiin liittyvien luon- totyyppien kohdalla. Rantaluontotyyppien kunnostuksesta on toistaiseksi melko vähän kokemusta. Joidenkin harvinaisten luontotyyppien esiintyminen tunnetaan huonosti eikä niitä ole huomioitu erikseen paikkatietoaineistoissa. 78 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Taulukko 4. Sisävesien ja rantojen luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu luvussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luonto- tyyppiin sisältyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).     SISÄVEDET JA RANNAT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Vähähumuksiset järvet NT 5. Ei 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x     x x   x Suhteellisen yleinen järvityyppi, joka kuiten- kin selvästi heikentynyt erityisesti rehevöitymi- sen takia, mutta myös muista syistä. Tilaa parantavat toimet ovat etenkin veden laadun parantamiseen liittyviä toimenpiteitä, mutta myös esim. rakenta- misen ja säännöstelyn haittojen vähentämis- tarvetta on.     Humusjärvet LC-NT 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voi- daan korvata sa- malla tai harvinai- semmalla luonto- tyypillä x x     x x   x Yleinen järvityyppi, jo- ka kuitenkin selvästi heikentynyt erityisesti rehevöitymisen takia, mutta myös muista syistä. Tilaa parantavat toimet ovat erityisesti veden laadun paran- tamiseen liittyviä toi- menpiteitä, mutta myös esim. rakentamisen ja säännöstelyn haittojen vähentämistarvetta on.     Pohjois-Lapin järvet LC 5. Ei 2. Kohtalainen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x           x Pohjois-Lapin järvien tila on pääsääntöisesti hyvä, mutta niitä uh- kaa ilmastonmuutos ja tulevaisuudessa tila voi heikentyä merkit- tävästi. Näiden järvien kunnostuksesta ei ole kokemusta.     Runsasravinteiset järvet EN 1. Kyllä 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x x x   x x x Runsasravinteisten järvien tila on huono, eikä täysin luonnon- tilaisia kohteita enää ole. Hyvittämiseen sopivia kohteita ei ole niin paljoa kuin ylei- semmillä järvityypeil- lä. Kunnostamiseen on olemassa menetelmiä, mutta tilan parantami- nen on haastavaa mm. sisäisen kuormituksen ja valuma-alueen in- tensiviisen maankäytön takia. Kunnostusta tar- vitaan myös linnusto- arvonsa menettämässä olevilla kohteilla. Harvinaisten sahaleh- tijärvien heikentä- mistä tulisi välttää. Harvinainen vesikas- vilajisto ja linnusto on otettava huomioon kunnostuksessa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 79 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     SISÄVEDET JA RANNAT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Runsaskalkkiset järvet EN 1. Kyllä 2. Kohtalainen 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   x x x   x   x Hyvin harvinainen luon- totyyppi, joka on hei- kentynyt voimakkaim- min Etelä-Suomessa. Monet kohteet hyötyi- sivät kunnostuksesta ja ravinnekuormaa rajoit- tavista toimenpiteistä.     Lammet LC-NT 5. Ei 2. kohtalainen 1a Heikennys voi- daan korvata sa- malla tai harvinai- semmalla luonto- tyypillä x x     x x   x Useimmat lampiluon- totyypit ovat yleisiä. Etenkin Etelä-Suomessa lampien tila on laa- dultaan heikentynyt ravinne- ja kiinto- aineskuorman takia. Kuormituksen vähentä- minen parantaisi lam- pien ekologista tilaa. Luonnontilaisten lam- pien heikentämistä on vältettävä erityisesti Etelä-Suomessa.   Luontaisesti runsasravinteiset lammet CR 3. Kyllä, osassa maata 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x x     x x x Luontaisesti runsas- ravinteiset lammet ovat harvinaisia ja laa- dultaan voimakkaasti heikentyneitä etenkin Etelä-Suomessa. On arvioitu, ettei niitä ole luonnontilassa enää lainkaan. Luontotyyppi hyötyy kunnostukses- ta ja menetelmiä tilan parantamiseen on ole- massa. Luontaisesti runsas- ravinteisten lampien heikentämistä on väl- tettävä, ellei kohde ole jo entuudestaan pahoin heikenty- nyt. Ennallistamis- kelpoisten kohteiden lisäheikentämistä tulee välttää ja niitä tulisi suosia hyvitys- kohteina kompensaa- tiossa.   Kalkkilammet VU 1. Kyllä 3. Epävarma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   x x     x   x Kalkkilammet ovat harvinaisia ja laadul- taan voimakkaasti heikentyneitä eten- kin Etelä-Suomessa. Ravinnekuormitus on voinut johtaa kalkki- vaikutuksen heik- kenemiseen, mikä muuttaa luontotyypin rakennetta ja toimin- taa. Kokemusta tilan parantamisesta ei ole riittävästi.     Lähdelammet NT 1. Kyllä 3. Epävarma 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista   x x   x x   x Lähdelampien tilanne tunnetaan puutteelli- sesti, mutta ne ovat hy- vin harvinaisia ja selväs- ti heikentyneitä etenkin Etelä-Suomessa ja niihin kohdistuu edelleen mo- nia uhkia. Lähdelampien kunnostamisesta on hy- vin vähän kokemusta.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 80 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     SISÄVEDET JA RANNAT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Järvien hiekka- rannat VU 5. Ei 3. Epävarma 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x x     x x x Järvien hiekkarannat ovat etenkin Etelä- Suomessa voimakkaasti heikentyneitä ja hoidon ja kunnostuksen tarve on suuri. Monet koh- teet ovat virkistyskäy- tössä tai rakennettuja. Heikentyneiden koh- teiden voidaan katsoa soveltuvan kompensaa- tioon, mutta kokemus- ta järvien hiekkaranto- jen kunnostamisesta ja hoidosta ei juuri ole. Tarvitaan kunnostusme- netelmien kehittämistä. Pienialaistenkin luon- nontilaisten kohteiden heikentämistä tulee välttää etenkin Etelä- Suomessa.   Järvien kivikko- ja pensaikkorannat LC 5. Ei 4. Ei tietoa 1a Heikennys voi- daan korvata sa- malla tai harvinai- semmalla luonto- tyypillä x x     x x     Järvien kivikko- ja pen- saikkorannat ovat ylei- siä eivätkä laadullisesti merkittävässä määrin heikentyneitä.     Lähteiköt VU 5. Ei 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x   x x     x Usein pienialainen luon- totyyppi, johon liittyy erityisiä lajistoarvoja. Huomattava osa koh- teista on heikentyneitä etenkin Etelä-Suomessa. Lähteiden kunnostamis- ta on tehty jonkin verran, tulokset ovat vaihtele- via. Tapauskohtainen harkinta ja suunnittelu kompensaatiotilanteis- sa erityisen tärkeää. Lähteikköjen lajis- tollisissa arvoissa on paljon vaihtelua. Etenkään lajistoltaan arvokkaita kohtei- ta ei tule heikentää. Kunnostuksessakin la- jistoarvojen menettä- misen riski on olemas- sa ja siksi kohteiden valinta, toimenpitei- den suunnittelu ja toteutus on tehtävä erityisellä huolella.   Huurresammal- lähteiköt VU 1. Kyllä 2. Kohtalainen 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   x x x x     x Luontotyyppiin liittyy korkeita lajistollisia ar- voja. Etelä-Suomessa huurresammalläh- teet ovat uhanalaisia ja hyvin harvinaisia. Huurresammallähteitä esiintyy pääosin kalk- kipitoisen maa- ja kal- lioperän aluella ja nii- den määrä on rajallinen. Kohteiden ennallista- misesta on vasta vähän kokemusta. Jos kohteen heiken- tämistä ei ole mah- dollista välttää, hyvi- tyskohteiden valinta, toimenpiteiden suun- nittelu ja toteutus on tehtävä erityisellä huolella.   Tunturialueen virtavedet LC 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voi- daan korvata sa- malla tai harvinai- semmalla luonto- tyypillä   x           x Lapissa virtavedet ovat pääosin luonnontilaisia, myös isompien jokien ekologinen tila on lie- västä kuormituksesta huolimatta hyvä.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 81 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     SISÄVEDET JA RANNAT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Kangas- ja turve- maiden purot NT-VU 5. Ei 2. Kohtalainen 1b Heikennys voi- daan korvata sa- malla luontotyy- pillä   x     x x   x Kangas- ja turvemaiden puroja esiintyy laajasti koko maassa, ja heiken- tyneitä kohteita on pal- jon. Ennallistamiseen ja kunnostukseen soveltu- vat kohteet ja kunnos- tustarve tunnetaan var- sin hyvin. Menetelmistä ja niiden vaikuttavuu- desta on suhteellisen paljon tietoa ja koke- musta.     Savimaiden purot VU-CR 1. Kyllä 3. Epävarma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   x  x x x   x Savimaiden purot ovat hyvin uhanalaisia, ja nii- tä on tuhoutunut pellon raivauksessa, perattu ja oikaistu. Luontotyyppiä esiintyy vain Lounais- Suomen alavilla savi- mailla. Jäljellä olevissa puroissa on runsaasti ennallistamis- ja kun- nostustarvetta ja savi- maiden purojen tilan parantaminen on haas- tavaa.     Kangas- ja turve- maiden joet NT-VU 5. Ei 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x     x x   x Joet ovat yleisiä ja niiden tilaa on mah- dollista parantaa eri- laisilla toimenpiteillä. Ravinnekuormituksen vähentäminen on haas- teellista. Jokien ekologi- nen merkitys niihin kiin- teästi liittyville muille luontotyypeille on suuri. Jokiluontoa on heiken- netty ja heikennetään monin tavoin erityi- sesti Etelä-Suomessa. Kynnyksen lisäheiken- nyksiin tulisi olla korkea. Hyvin säilyneiden jokiekosysteemien, joilla on luonnonti- lainen tai luonnonti- laisen kaltainen valu- ma-alue, heikentämis- tä tulisi välttää.   Savimaiden joet CR 1. Kyllä 3. Epävarma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   x  x   x x     Savimaiden joet ovat hy- vin uhanalaisia, ja niitä on heikennetty voimak- kaasti. Luonnontilaisia savimaiden jokia ei ole jäljellä. Luontotyyppiä esiintyy vain etelä- ja lounaisrannikon savi- mailla. Heikentyneiden kohteiden tilaa pitäisi parantaa laajasti. Tilan parantaminen on haas- tavaa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 82 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     SISÄVEDET JA RANNAT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Erittäin suuret joet EN 1. Kyllä 2. Kohtalainen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x x x x x     Erittäin suuret joet (8 kpl) ovat hyvin uhan- alaisia, ja niitä on hei- kennetty voimakkaas- ti. Jokien tilaa pitäisi parantaa laajasti. Näillä joilla on suuri merkitys myös muille niihin liit- tyville luontotyypeille. Laajan valuma-alueen takia tilan parantami- nen vaikeaa. Hyvittämisen tulisi kohdistua samaan jokeen, jota heikken- netään. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 6.4 Suot Soveltuvuus kompensaatioon Yleisellä tasolla suurin osa suoluontotyypeistä voidaan katsoa ekologiseen kompensaa- tioon soveltuviksi. Käytännössä kompensoitavuuteen kuitenkin vaikuttaa, että yleistäkin suoluontotyyppiä edustavilla yksittäisillä kohteilla voi olla harvinaisia, vaikeasti kompen- soitavissa olevia arvoja. Suoalueet ylipäätään vaihtelevat paljon suotyypeiltään, vesitalou- deltaan, maisemanpiirteiltään, lajistoltaan ja valuma-alueeltaan. Sekä laajat suoyhdistymät että toisaalta pienialaiset suokohteet voivat olla ominaisuuksiltaan ainutlaatuisia. Hyvittä- mistä voi myös vaikeutta se, että monet suotyypit ja suoyhdistymät ovat erilaisia maamme eri osissa. Seuduilla, joilla on jäljellä vain vähän luonnontilaisia soita, ei tulisi hävittää min- kään suoluontotyyppien luonnontilaisia kohteita. Ekologiseen kompensointiin arvioitiin sopivan selvimmin sellaiset koko maassa esiinty- vät suoluontotyypit, joiden ennallistaminen tuottaa yleensä tyydyttävän lopputuloksen ja jotka ovat vähemmän uhanalaisia kuin monet muut suoluontotyypit (Kuva 5, Taulukko 5). Tällaisia ovat keskiravinteiset ja karut rämeet, nevarämeet sekä nevat. Kompensaatioon soveltuviksi on myös arvioitu edellä mainittuja uhanalaisemmat korvet ja nevakorvet, koska niiden ennallistamisesta on kohtalaisen paljon kokemusta ja ennallistamiskelpoisia kohteita on runsaasti. Niihin kuuluvien rehevien, lähteisten ja luhtaisten korpien heikentä- mistä tai hävittämistä tulee kuitenkin aina ensisijaisesti välttää, koska ne ovat harvinaisia, voimakkaasti uhanalaisia ja niiden ennallistaminen on vaikeaa. Pensaikko- ja avoluhdat arvioidaan yleisyytensä takia soveltuviksi ekologiseen kompen- saatioon, vaikka ne ovat vesitaloudeltaan laajasti muuttuneita. Luhtien tilan parantamista ennallistamalla tai kunnostamalla ei ole juuri tehty, mutta tämän tyyppisiä luhtia syntyy 83 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA myös lisää esimerkiksi rantojen umpeenkasvun myötä. Säännöllinen tulviminen on luhtien ekologian ja lajiston kannalta keskeistä, mutta tulvimisen palauttaminen lienee useimmi- ten vaikeaa. Pensaikko- ja avoluhtiin kuuluvien harvinaisten luontotyyppien, kuten suo- myrttiluhtien, heikentämistä tulee välttää. Suoyhdistymistä Etelä-Suomeen painottuvien keidassoiden katsotaan soveltuvan ekologi- seen kompensaatioon. Keidassuot ovat uhanalaisia, mutta ennallistamisella on hyvät edel- lytykset parantaa ojitettujen kohteiden monimuotoisuutta ja ennallistettavaksi sopivia kohteita on paljon. Pohjois-boreaaliset aapasuot soveltuvat myös yleisesti ottaen ekologi- seen kompensaatioon, mutta laajoja lajistollisesti arvokkaita aapasuoalueita sekä lettoisia ja koivulettoisia aapoja ei tule heikentää. Rinnesoiden esiintyminen painottuu Pohjois-Suo- meen. Ne ovat säilyneet pääosin hyvin ja soveltuvat siinä mielessä kompensaatioon. Rin- nesoiden eteläisimpiin esiintymiin kohdistuu enemmän erilaisia maankäyttöpaineita ja niiden heikentämistä tulisi välttää. Ekologiseen kompensaatioon kannalta ongelmallisia ovat suoluontotyypit, joiden ennal- listamiseen liittyy riskejä. Lettoiset suot ovat uhanalaisia ja harvinaisia suurimmassa osassa maata. Letoilla esiintyy usein myös harvinaista ja uhanalaista lajistoa, mikä tekee kohtei- den hyvittämisestä vaikeaa ja joskus mahdotonta. Niiden kohdalla tilan parantaminen ennallistamalla on ravinne- ja vesitalouden erityispiirteiden takia epävarmempaa kuin monilla muilla soilla. Etenkin Etelä-Suomessa lettojen ominaispiirteiden säilyttäminen voi vaatia jatkuvaa hoitoa (umpeenkasvun rajoittamista). Keskiboreaaliset aapasuot on edellä mainittuja pohjois-boreaalisia aapasoita selvemmin uhanalaistunut ja harvinaisempi suo- yhdistymätyyppi, ja kohteiden heikentämistä tulisikin välttää. Toisaalta monien keskibore- aalisten aapasuokohteiden tilaa on mahdollista parantaa. Paljakkasuot sijaitsevat suurim- maksi osaksi Lapin suojelluilla tunturialueilla joten niitä eivät niinkään uhkaa maankäytön muutokset. Niiden ennallistamisesta tai muusta tilan parantamisesta ei kuitenkaan ole kokemusta. Suoluontotyypeistä palsasuot, metsäluhdat ja maankohoamisrannikon soiden kehityssar- jat on katsottu ekologiseen kompensaatioon sopimattomiksi. Palsasoihin kohdistuvat uhat liittyvät suurimmaksi osaksi ilmastonmuutokseen, eikä tiedossa ole keinoja ennallistaa tai palauttaa tuhoutuneita palsoja. Koska ilmastonmuutos on selvä uhka palsasoiden esiinty- miselle, ei niiden luontoarvoja tule heikentää enää muilla tavoin. Metsäluhtiin laskettavista luontotyypeistä osa on hyvin uhanalaisia ja harvinaisia. Metsäluhdat ovat häiriöherkkiä ja niihin liittyy korkeita lajistoarvoja. Tulvasyklien palauttaminen voi olla hyvin vaikeaa, eikä metsäluhtia ole juuri yritetty ennallistaa tai palauttaa. Toisaalta juuri näistä syistä olisi suuri tarve kehittää metsäluhtien ennallistamisen menetelmiä. Metsäluhtien tilan parantamista ja palauttamista olisi mahdollista suosia yleisten luontotyyppien heikentämisen kom- pensoimisessa. Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat ovat äärimmäisen uhanalai- sia. Suurin osa eheinä säilyneistä sarjoista on ojituksen myötä muuttuneita. Kokonaisten 84 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 sarjojen palauttaminen ennallistamalla ja muilla tilan parantamisen keinoilla on todennä- köisesti hyvin vaikeaa. Luontotyyppiä uhkaa myös ilmastonmuutoksen myötä tapahtuva maankohoamisen hidastuminen. Kuva 5. Kuva 5. Suoluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 20 % 40 % 20 % 13 % 7 % 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista Soiden arvioidut luontotyypit (15 kpl) Tiedon taso Suomessa on kohtalaisen hyvät tiedot yleisimpien suoluontotyyppien esiintymisestä. Sen sijaan monen harvinaisen ja vaikeammin tunnistettavan tyypin esiintyminen tunnetaan huonosti. Suomessa on ennallistettu soita jo pitkään, ja tietotaitoa monenlaisten suokohteiden en- nallistamisesta on paljon. Myös soiden ennallistamisen haasteet tunnetaan hyvin. Erityi- sesti Metsähallituksen Luontopalvelut on ennallistanut soita luonnonsuojelualueilla. ’Oji- tettujen soiden ennallistamisopas’ (Aapala ym. 2013) sisältää monipuolista tietoa ennallis- tamisen menetelmistä ja haasteista sekä esimerkkejä käytännön työstä erilaisilla kohteilla. Ennallistamiskokemusta ja -osaamista sekä menetelmien kehittämisen kannalta tärkeää tutkimustietoa on kertynyt myös EU Life -rahoitteisissa hankkeissa. Joidenkin suoluonto- tyyppien osalta ennallistamiskokemusta on vain vähän. Tällaisia ovat esimerkiksi ennal- listamisen kannalta vaikeat, mutta monimuotoisuuden kannalta tärkeät luhdat. Soiden ennallistamisen suunnittelu ja toteutus vaatii aina kokonaisvaltaista suoluonnon ja soiden vesitalouden ymmärrystä ja tietotaitoa. 85 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Ennallistamisen ja hoidon tarve Ojitusten muuttamia suoalueita on paljon ja etenkin lajistollisesti arvokkaiden ja laajo- jen suoalueiden ennallistamista olisi edistettävä viipymättä. Uudisojituksia ei enää juuri tehdä, mutta kunnostusojituksissa menetetään edelleen luontoarvoja. Monilla ojitetuilla soilla ojat pysyvät auki kuivattaen suota vaikka kunnostusojitusta ei tehtäisikään. Myös luonnonsuojelualueilla on satoja soita, joiden vedensaantia rajoittavat suojelualueen ul- kopuolella olevat ojikot heikentäen suojellun suon tilaa (Rehell ym. 2016, Autio ym. 2018). On arvioitu, että maassamme on vajaa 300 suojeltua suota, joiden tilaa olisi mahdollista parantaa ohjaamalla kunnostusojituksen yhteydessä ojitusvesiä kuivuneen suojelusuon valuma-alueelle (Autio ym. 2018). Luontotyyppien tilaa heikentäviä tekijöitä sekä ennallistamisen ja hoidon menetel- miä Turpeen noston vaikutukset ovat niin laaja-alaisia ja hitaasti palautuvia, että niitä ei voi korjata ennallistamalla. Siksi tässä ei huomioida turvetuotantoa. Puustoisia soita (korvet, rämeet, metsäluhdat) koskevat puuston ennallistamisen menetelmät on kuvattu tarkem- min luvussa 6.5. Ojitusten aiheuttamat negatiiviset muutokset vesitaloudessa ja vesikemiassa: alkuperäisen laatuista ja/tai riittävää määrää vettä ei joko pääse virtaamaan suolle tai sitä poistuu suolta enemmän kuin luonnontilassa (lähes kaikki suoluontotyypit) • luontaisen vesitalouden palauttaminen ojia tukkimalla (täyttäminen maa-aineksella, patoaminen) • kunnostusojituksien yhteydessä ojavesien ohjaaminen pintavalu- tuksena suolle (etenkin aapasuot, keidassuot, luhdat) Metsittyminen, umpeenkasvaminen ja pusikoituminen (avoimet ja harvapuustoiset suot, Etelä-Suomen letot) • puuston ja taimikon poistaminen (lettojen kohdalla voi olla jatkuvaa, usein toistuvaa) • kasvillisuuden ja pensaikon raivaus • ojien tukkiminen Puuston rakenne poikkeaa luontaisesta, etenkin lahopuun vähyys ja puustorakenteen yk- sipuolisuus (korvet, rämeet, metsäluhdat) • ojien tukkiminen johtaa usein puuston osittaiseen kuolemiseen eikä muita toimenpiteitä tarvita, mutta on vältettävä puuston liian laaja- alaista ja nopeaa kuolemista Purojen perkaukset ja oikaisut (etenkin korvet, myös monet muut suotyypit) • purouoman kunnostaminen mahdollisimman hyvin luonnontilaista vastaavaksi (ks. luku 6.3.) 86 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Luontaisen vedenkorkeusvaihtelun estyminen esim. vesistöjen säännöstelyn myötä (luhdat) • tulvasuojelun yhteydessä ohjataan tulvavesiä muuttuneille luhdille • kunnostusojituksen yhteydessä ohjataan ojavesiä pinta-valutuksena luhtaisille soille Kompensaation pysyvyys Kompensaation pysyvyyden varmistamiseksi on useimmiten tarpeen suojella hyvityskoh- teena oleva suo ja sen valuma-aluetta. Ennallistettavan kohteen valuma-alueen tulisi olla sellainen, ettei sen tilassa ole odotettavissa suuria muutoksia. Valuma-alue ja sen vesita- lous on huomioitava kokonaisuudessaan; suot, purot ja järvet liittyvät toisiinsa ja muu- tokset yhdessä vaikuttavat myös muihin. Ojien tukkimisen jälkeen suon ennallistuminen luonnontilaisen kaltaiseksi vie lähtötilanteesta ja toimenpiteiden onnistumisesta riippuen kauan, yleensä kymmeniä vuosia. Jotta lajiston palautuminen on mahdollista, ennallistet- tavan kohteen tulisi olla lähellä niin sanottuja lajistoytimiä, joista lajistoa voi levitä ennallis- tetulle alueelle. Ennallistumisen seuranta on tärkeää, ja korjaavia lisätoimenpiteitä voidaan tarvita esimerkiksi jos tavoiteltua vettymistä ei tapahdu tai se tapahtuu väärässä paikassa. Pitkälle muuttuneilla sekä erityisesti lajistoltaan herkillä kohteilla toimenpiteitä voi olla tar- peen tehdä vähän kerrallaan pitemmän ajan kuluessa. Ekologisen kompensaation haasteita Suoluonnon ennallistamisessa on paljon haasteita. Alle on koottu joitakin keskeisimpiä Ojitettujen soiden ennallistamisoppaasta (Aapala ym. 2013). Vesitalouden järjestelyt ja luontaisen vesitalouden palauttaminen sisältävät tiettyjä riskejä ja vaativat huolellista suunnittelua, asiantuntevaa toteutusta sekä toimien vaikutusten seurantaa. Suoluontoon liittyy paljon alueellista ja kohdekohtaista vaihtelua, mikä voi vaikeuttaa tie- tyn kohteen luontoarvojen kompensoimista. Laajat suoalueet voivat olla hyvin arvokkaita tai jopa ainutlaatuisia kokonaisuuksia lajistoltaan, suotyypeiltään ja ekologiselta merkityk- seltään. Myös pienialaiset kohteet voivat olla lajistollisesti erittäin arvokkaita. Puustoltaan luonnontilaiset korvet ovat sekä harvinaisia että usein lajistollisesti arvokkaita, eikä niitä voi hyvittää ennallistamalla puustoltaan vaatimattomampia korpikohteita. Lahopuujatku- moa ei ole mahdollista ennallistamalla palauttaa kohteelle, vaan sen kehittyminen vaatii vuosikymmeniä (ks. luku 6.5). Myös ojitetulla suokohteella voi olla niin harvinaisia luonto- arvoja, että niitä on vaikeaa hyvittää toisen kohteen ennallistamisella. Ennallistamistoimenpiteiden onnistuminen ja tavoiteltuun lopputulokseen pääsemi- nen riippuu muun muassa kohteen suotyypeistä, suon laajuudesta, vesitaloudesta, valu- ma-alueesta ja siitä miten paljon suo on ojituksen seurauksena muuttunut. Vesitalouden palauttaminen vaatii aina huolellista suunnittelua, asiantuntevan toteutuksen ja toimien vaikutusten seurantaa. Jos suoalue on pitkälle muuttunut tai se on vesitaloudeltaan 87 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA vaikeasti ennallistettava, tavoitteeseen ei välttämättä päästä kertatoimenpiteellä. Silloin tarvitaan vaiheittaista ennallistamista, seurantaa ja korjaavia toimenpiteitä. Joidenkin suoluontotyyppien kohdalla voi olla vaikeaa löytää ennallistamiskelpoisia hyvityskohteita. Metsittyneiden kohteiden palauttaminen ojitusta edeltäneeseen tilaan voi olla vaikeaa. Puustoltaan luonnontilassa kehittyneiden ojitettujen korpien kohdalla luonnonmetsän arvot voivat olla siinä määrin merkittäviä, että monimuotoisuuden kannalta paras ratkaisu on jättää kohde kehittymään metsänä. Soiden ennallistamisessa on usein tavoitteena luontaisen vesitalouden ja veden liikkumi- sen palauttaminen. Useimmiten suon ominaispiirteet ja turpeenmuodostuminen saadaan palautettua. Läheskään aina ei kuitenkaan päästä ennen ojitusta vallinneeseen suotyyp- piin tai ekologiseen tilaan. Aina ei myöskään ole tietoa ennen ojitusta vallinneesta suo- tyypistä. Etenkin luonnontilassa märimmät suotyypit ovat ojituksen seurauksena usein pitkälle muuttuneita. On tavallista, että ennallistamalla ei saada palautettua alkuperäistä vastaavaa lajistoa. Erityisen vaikeaa tai mahdotonta on harvinaisen ja vaateliaan suolajis- ton palautuminen ennallistetulle kohteelle, jos se on sieltä kerran hävinnyt. Ennallistamisella voi olla myös haitallisia vaikutuksia lähiympäristöön, esimerkiksi maas- ton vettymistä väärissä paikoissa. Hyvityskohteen tulisikin olla maanomistukseltaan ja valuma-alueeltaan sellainen, että tarvittavat tilaa parantavat toimet voidaan tehdä. Jos 88 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 luontoarvoiltaan tärkeän suon ennallistaminen ja valuma-alueen huomioon ottaminen ko- konaisuutena ei ole mahdollista, tulisi vesitaloutta pyrkiä parantamaan siinä määrin, mitä suotyyppien ja eliölajien säilyminen edellyttää. Soiden ennallistamisen suunnittelussa on huomioitava myös vesiensuojelu. Ennallistetulta suolta tuleva vesistökuormitus voi kasvaa etenkin ensimmäisinä ennallistamisen jälkei- sinä vuosina (esim. Ronkainen ym. 2015). Tämä on ongelmallista etenkin korpien ennallis- tamisessa. Myös näissä tilanteissa mahdollisuudet ohjata valumavesiä esimerkiksi toiselle suoalueelle kannattaa hyödyntää. Letot ovat usein vaativia ennallistettavia (tarkemmin esim. Aapala ym. 2013). Toimenpiteet on suunniteltava siten, ettei lajistollisia arvoja menetetä. Vaarana on esimerkiksi, että leton ravinnetalous muuttuu ennallistamisen myötä arvokkaalle lettolajistolle epäsuotuisaksi. Samantyyppisiä haasteita liittyy lähteikköjen tilan parantamiseen (ks. luku 6.3). Lettolajis- ton kannalta tärkeiden ominaispiirteiden, kuten kasvillisuuden avoimuuden, säilyttäminen voi vaatia jatkuvaa hoitoa. Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käy- töstä ja suojelusta linjaa, että soita merkittävästi muuttava uusi maankäyttö tulee kohden- taa jo ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille (Valtioneu- vosto 2012). Tässä työssä tunnistettuja suokohteita, joiden heikentämistä tulisi ensisijai- sesti välttää, ovat: • laajat luonnontilaiset tai lähes luonnontilaiset suoalueet ja suoyhdis- tymät koko maassa • harvinaisia ja uhanalaisia suotyyppejä ja/tai lajeja sisältävät suoyh- distymät koko maassa • Etelä-Suomessa myös pienialaiset luonnontilaiset suot • letot pääsääntöisesti koko maassa • rehevät, lähteiset ja luhtaiset korvet • puustoltaan luonnontilaiset korvet • metsäluhdat sekä pensasluhdista suomyrttiluhdat • palsasuot • maankohoamisrannikon suot Kehittämistarpeita Tarvitaan tarkempia tietoja harvinaisten suoluontotyyppien esiintymisestä. Vaikka soiden ennallistamisesta on kohtalaisen paljon kokemusta, erilaisten soiden ennallistamisen me- netelmiä tulee edelleen kehittää ja kokeilla ja samalla kerryttää osaamista, tietotaitoa ja seuranta- ja tutkimustietoa erilaisten suokohteiden ennallistamisesta. Erityisesti lettojen ja luhtien ennallistamisen ja palauttamisen mahdollisuuksia tulisi selvittää ja menetelmiä kehittää. 89 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Taulukko 5. Suoluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu luvussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luontotyyppiin sisältyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).     SUOT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Korvet VU-EN 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä (x) x     x     x Korvet ovat uhanalai- sia ja osa korpiluonto- tyypeistä on harvinaisia. Korpien ennallistami- sesta on kokemusta, ja ennallistamisen haas- teistakin on hyvä käsitys. Ennallistamiskelpoisia korpia on runsaasti. Ennallistamalla on mah- dollista lisätä korpien monimuotoisuusarvo- ja. Joissakin tilanteissa yleisemmän korpiluonto- tyypin heikentämisen voi hyvittää ennallistamalla harvinaisempaa korpi- luontotyyppikohdetta. Kompensomisen mahdollisuudet vaihtelevat suuresti korpityypeittäin ja kohteittain. Joskus ennallistaminen voi olla hyvin vaikeaa ja pitkälle muuttuneen kohteen alkuperäisen tyypin palauttaminen ei välttämättä onnis- tu. Harvinaisimpien ja uhanalaisimpien korpiluontotyyp- pien kohteiden (esim. lähteiset ja luhtaiset tyypit) sekä luonnon- tilaisten ja helposti ennallistettavien koh- teiden heikentämistä tulee välttää.   Nevakorvet NT-EN 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä (x) x     x     x Osa nevakorpityypeistä on uhanalaisia ja harvi- naisia. Ennallistamisesta on kokemusta, osa ne- vakorpityypeistä on todennäköisesti haas- tavia ennallistettavia. Ennallistamiskelpoisia kohteita on kuitenkin runsaasti ja ennallista- malla on mahdollista li- sätä korpiin liittyviä mo- nimuotoisuusarvoja. Juolasarakorpien ja tupasvilla korpien luonnontilaisten ja ennallistamiskelpois- ten kohteiden heiken- tämistä on vältettävä.   Rämeet LC-VU 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä x x     x     x Rämeet ovat vie- lä kohtalaisen yleisiä. Ennallistamiskelpoisia kohteita on runsaasti ja ennallistamalla on mah- dollista lisätä rämeiden monimuotoisuutta.     Nevarämeet LC-VU 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä x x     x     x Nevarämeet ovat kohta- laisen yleisiä. Niiden en- nallistamisen keinoista on kokemusta ja ennal- listamalla on mahdollista lisätä nevarämeiden mo- nimuotoisuutta. Luonnontilaisina säi- lyneiden nevarämei- den heikentämistä on vältettävä erityisesti Etelä-Suomessa ja te- hokkaasti ojitetuil- la alueilla. Pitkälle muuttuneen kohteen alkuperäisen tyypin palauttaminen ei välttämättä onnistu. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tär- keää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 90 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     SUOT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Nevat LC-NT 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä x x     x     x Yleinen luontotyyppi, jonka ennallistamisen keinoista on kokemus- ta ja ennallistamalla on mahdollista päästä ase- tettuun tavoitteeseen. Ennallistamisessa haas- tavimpia ovat kosteim- mat nevatyypit ja moni- mutkaiset suokokonai- suudet. Ennallistamalla on kuitenkin mahdollista lisätä nevojen monimuo- toisuutta. Luonnontilaisina säi- lyneitä nevoja ei tulisi heikentää etenkään Etelä-Suomessa ja te- hokkaasti ojitetuilla alueilla.   Lettoiset suot NT-CR 1. Kyllä 3. Epävarma 2b Heikennystä tulee välttää, tilan paranta- minen haastavaa   x x x x   x Letot ovat uhanalaisia luontotyyppejä, joihin liittyy korkeita lajistol- lisia arvoja ja jotka ovat etenkin Etelä-Suomessa harvinaisia. Pitkälle muuttuneillakin kohteil- la voi esiintyä arvokasta lajistoa, ja niiden ennal- listamiseen voi liittyä ris- kejä. Osa lettotyypeistä on haastavia ennallistaa, mutta ennallistamal- la on saatu myös hyviä tuloksia. Erityisesti laajojen lettoalueiden ja laa- joihin luonnontilai- siin soihin liittyvien lettoalueiden heiken- tämistä tulee välttää. Etelä-Suomessa luon- nontilaltaan heiken- tyneidenkin kohtei- den lisäheikennystä tulisi välttää. Kaikilla kohteilla ennallista- misen suunnittelu ja toteutus on tehtävä erityisen huolella, la- jistoarvot huomioi- den. Tarvittaessa en- nallistavat toimet on tehtävä vaiheittain.   Metsäluhdat NT-CR 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 3. Epävarma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   x x x (x)   x Metsäluhdat ovat uha- nalaisia ja harvinai- sia. Ennallistamisesta on vähän kokemusta ja se on todennäköisesti useimmiten haastavaa. Sopivien hyvityskohtei- den löytäminen voi olla vaikeaa. Koivuluhdat ovat muita luhtia ylei- sempiä, mutta nekin ovat heikentyneitä. Luonnontilaisten metsäluhtien hei- kentämistä tulee välttää, samoin laa- jojen luhta-alueiden. Lajistoarvot on tärkeä selvittää ja ottaa huo- mioon ennallistami- sen suunnittelussa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tär- keää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 91 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     SUOT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Pensaikko- ja avo- luhdat LC-EN 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 3. Epävarma 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä (x) x     x x   x Yleisyyden takia pen- saikko- ja avoluhtien on arvioitu soveltuvan kompensaatioon, mutta laadullista heikkenemis- tä on laajasti erilaisten vesitalouteen ja veden laatuun liittyvien ongel- mien takia. Kokemusta tilan parantamisesta on hyvin vähän. Toisaalta vesistöjen umpeenkas- vun ja rehevöitymisen myötä luontotyyppiä syntyy lisää. Suomyrttiluhtien hei- kentämistä tulee nii- den harvinaisuuden ja uhanalaisuuden takia välttää. Erityisesti pensaikkoluhdissa voi olla toistaiseksi tunnistamattomia uhanalaisia luonto- tyyppejä.   Keidassuot NT-EN 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä (x) x     x x   x Huomattava osa kei- dassoista on menet- tänyt luonnontilansa. Ennallistamisen mene- telmistä on paljon ko- kemusta, menetelmät toimivat varsin hyvin ja ennallistamistoimenpi- teitä tarvitsevia kohteita on paljon. Luonnontilaisten kohteiden lisäksi ve- sitaloudeltaan luon- nontilaisen kaltaisten ja hyvin ennallistami- seen soveltuvien kei- dassuokokonaisuuk- sien heikentämistä tulee välttää, samoin suoluonnon kytkey- tyvyyden kannalta tärkeiden kohteiden heikentämistä.   Keskiboreaaliset aapasuot VU-EN 3. Kyllä, osassa maata 2. Kohtalainen 2b Heikennystä tulee välttää, tilan paranta- minen haastavaa   x     x x   x Huomattava osa keskibo- reaalisista aapasoista on menettänyt luonnonti- lansa ja luontotyyppi on paikoin hyvin harvinai- nen. Monet aapasuokoh- teet ovat vaikeita ennal- listettavia, vaikka ennal- listamiseen on olemassa keinoja. Laajojen aapasuoko- konaisuuksien heiken- tämistä tulee välttää, kuten myös moni- muotoisuudeltaan arvokkaiden, harvi- naisia suotyyppejä ja harvinaista/uhan- alaista lajistoa sisältä- vien sekä suoluonnon kytkeytyvyyden kan- nalta tärkeiden (esim. lettoisten) kohteiden heikentämistä.   Pohjoisboreaaliset aapasuot LC 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x     x x   x Pohjoisboreaaliset aapa- suot on säilyvä ja yleinen luontotyyppi, mutta aapasoilla esiintyy myös harvinaisempia ja uhan- alaisempia suotyyppejä (esim. koivulettoja, kui- risamalrimpilettoja, eri- tyisen ravinteisia kalkki- lettoja). Osa kohteista on haastavia ennallistaa. Laajojen aapa- suokokonaisuuk- sien heikentämistä tulee aina välttää. Kokonaisuudet, joihin kuuluu koivulettoja ja muita lettoalueita ja muita harvinaisia tai uhanalaisia luon- totyyppejä tai ovat suoluonnon kytkey- tyneisyyden kannal- ta merkittäviä ovat vältettäviä kohteita. Aapasuot voivat olla haastavia ennallistet- tavia, joten suunnitte- lu ja toteutus on teh- tävä huolella. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tär- keää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 92 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     SUOT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Palsasuot NT 1. Kyllä 5. Ei keinoja tilan parantamiseen 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista   (x) (x)         (x) Palsasoiden heikkenemi- nen johtuu suurimmaksi osaksi ilmastonmuutok- sesta. Tilan parantami- seen ei ole olemassa keinoja.     Rinnesuot LC-VU 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x     x     x Rinnesuot eivät ole koko esiintymisalu- eellaan uhanalaisia. Ennallistaminen on mah- dollista, mutta siinä on omat haasteensa. Uhanalaisten keskibo- reaalisten rinnesoi- den heikentämistä tulee välttää.   Paljakkasuot LC 1. Kyllä 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, tilan paranta- minen haastavaa (x) x           x Paljakkasuot eivät ole uhanalaisia ja niistä huomattava osa on suo- jeltu ja luonnontilaisia. Ekologisella kompensaa- tiolla on niille vain vähän merkitystä. Toisaalta luontotyyppiä esiintyy vain suhteellisen sup- pealla alueella eikä sen tilan parantamisesta ole kokemusta.     Maankohoamis- rannikon soiden kehitys sarjat CR 1. Kyllä 3. Epävarma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   x x x x x   x Ainutlaatuinen luon- totyyppi, jonka eheät kehityssarjakokonaisuu- det ovat luonnontilai- sina hyvin harvinaisia. Ennallistamisen tarvet- ta on monilla kohteilla, mutta keinoja kokonais- ten sarjojen palauttami- seen ei välttämättä ole. Ekologinen kompensaa- tio voisi soveltua siltä osin, että hyvitystoimen- piteinä suojelu, luonto- tyypin palauttaminen en- nallistamalla ja hoidolla kohdentuu säilyneiden kokonaisuuksien heiken- tyneisiin osiin.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tär- keää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 93 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 6.5 Metsät Soveltuvuus kompensaatioon Ekologinen kompensaatio soveltuu monille metsäisille luontotyypeille, jos kompensaation yleiset reunaehdot täyttyvät (luku 4). Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon menetel- mien käytöstä on varsin paljon kokemusta, tietotaitoa ja tutkimustietoa. Myös menetel- mien vahvuudet ja heikkoudet tunnetaan. Kompensaatiossa on tärkeää ottaa huomioon metsäluonnon prosessien pitkä aikaskaala; osa ennallistavista toimenpiteistä tuottaa ha- luttua lajistovastetta vasta pitkän ajan päästä. Osa yleistenkin metsäluontotyyppien koh- teista on luontoarvoiltaan niin arvokkaita, että vaikka menetelmiä tilan parantamiseen on, niitä on mahdoton korvata parantamalla jonkin toisen kohteen tilaa. Esimerkiksi rakenteel- taan ja lajistoltaan luonnonmetsiä vastaavien kangasmetsien tai lajistollisesti arvokkaim- pien lehtojen heikentäminen ei ole hyvitettävissä parantamalla toisen kohteen tilaa. Lähes kaikki kangasmetsien luontotyypit sekä kalliometsät soveltuvat yleisesti ottaen eko- logiseen kompensaatioon lukuun ottamatta arvokkaimpia kohteita (Kuva 6, Taulukko 6). Lehtomaiset, tuoreet, kuivahkot ja kuivat kankaat kattavat suuren osan maamme metsä- pinta-alasta ja ovat monimuotoisuuden näkökulmasta suurelta osin laadultaan heiken- tyneitä etenkin metsätalouden takia. Niiden tilan parantamiseen on olemassa toimivia ennallistamisen ja luonnonhoidon menetelmiä. Erityisesti erilaisten polttojen määrää olisi syytä lisätä. Kuivia kankaita ja kalliometsiä uhkaa myös rehevöittävän laskeuman aiheut- tama tuoreentuminen, jonka vaikutuksia voidaan vähentää karuunnuttavilla poltoilla. Ekologiseen kompensaatioon soveltuviksi katsotaan myös edellisiä selvästi harvinaisem- mat lehdot ja harjumetsien valorinteet, jotka tarvitsevat usein toimenpiteitä säilyttääkseen keskeiset monimuotoisuusarvonsa. Molempiin kuuluu myös sellaisia harvinaisia tyyppejä ja arvokkaita kohteita, joiden heikentämistä on vaikea kompensoida. Lehtojen kohdalla erityisesti runsasravinteisten ja kosteiden lehtojen kompensoiminen on todennäköisesti usein vaikeaa. Karukkokankaiden ekologiseen kompensaatioon liittyy enemmän epävarmuutta kuin mui- den kangasmetsien johtuen niiden hitaasta palautumisesta. Ekologisesti ne muistuttavat muita metsätyyppejä kuten esimerkiksi kalliometsiä ja kuivia kankaita, mutta karukkokan- kaat ovat kuitenkin uhanalaisia. Kohteiden luonnontilaisuus vaihtelee paljon. Lahopuujat- kumon kehittyminen kestää karukkokankailla huomattavan kauan. Niiden tilaa heikentää metsätalouden ohella rehevöittävästä laskeumasta johtuva maaperän ja kasvillisuuden tuoreentuminen ja puuston tihentyminen sekä pohjoisessa porotalouden voimakas lai- dunnuspaine. Heikentyneiden karukkokankaiden puustoa voidaan ennallistaa ja maape- rää karuunnuttaa poltoilla ja kulotuksilla, joita tarpeen mukaan toistetaan. Muita ekologiseen kompensaatioon heikommin soveltuvia metsäisiä luontotyyppejä ovat maantieteellisesti rajatulla alueella esiintyvät harvinaiset metsäiset luontotyypit 94 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 jalopuulehdot, jalopuustoiset kangasmetsät sekä sisämaan dyynimetsät. Niiden tilan paran- tamiseen on olemassa menetelmiä, mutta harvinaisuus ja erityinen lajisto vaikeuttavat kompensoimista. Jalopuumetsikön luontoarvojen lisääminen ja ylläpitäminen voi vaatia pitkäjänteistä luonnonhoitoa, erityisesti jalopuuston jatkuvuuden varmistamista. Hyvin vanhoja jalopuita tai jalopuiden lahopuujatkumon sisältäviä metsiä ei tulisi heikentää. Si- sämaan dyynimetsien luontoarvot ovat samantapaisia kuin harjujen valorinteiden ja ne hyötyvät ennallistamisesta ja hoidosta, esimerkiksi poltoista. Kaksi metsäluontotyyppiä on katsottu ekologiseen kompensaatioon sopimattomiksi ja niiden heikentämistä erilaisin toimin tulisi ensisijaisesti välttää. Sisämaan tulvametsät ovat taantuneet voimakkaasti sekä määrällisesti että laadullisesti, ja luontotyypin tilan paranta- minen on usein vaikeaa. Jo luonnontilaisesta heikentyneisiin tulvametsiin olisi hyvä suun- nata palauttavia toimenpiteitä ja samalla kehittää niiden kunnostusta ja ennallistamista. Ultraemäksisellä pohjalla kasvavat metsät ovat sekä taantuneita että luontaisesti hyvin har- vinaisia. Niihin liittyy erikoistunutta ja uhanalaista lajistoa, joka hyötyisi esimerkiksi kiven- näismaan paljastamisesta kasvillisuutta rikkomalla. Kuva 6. Metsäluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 39 % 15 % 31 % 15 % Metsien arvioidut luontotyypit (13 kpl) 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Tiedon taso Metsäisten luontotyyppien esiintymisestä, ekologiasta, lajistosta sekä merkityksestä eko- systeemipalveluiden tuottajana on olemassa paljon tietoa. Paikkatietoaineistojen avulla on mahdollista kohdentaa suojelua, ennallistamista ja luonnonhoitoa siten, että paranne- taan olemassa olevan luonnonsuojelualueverkoston ekologista kytkeytyvyyttä (esim. Mik- konen ym. 2018). 95 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Metsien ennallistamisesta ja luonnonhoidosta on kertynyt kokemusta, osaamista ja tut- kittua tietoa jo pitemmältä ajalta. Metsähallitus on ennallistanut luonnonsuojelualueiden metsiä ja tekee luonnonhoitoa valtion omistamissa talousmetsissä. Metsien luonnonhoito on laaja käsite, joka pitää sisällään hyvin monenlaisia luonnon monimuotoisuutta säilyttä- viä ja parantavia toimenpiteitä. Metsien luonnonhoidosta on olemassa ohjeita ja oppaita ja myös koulutusta on tarjolla (esim. Saaristo ym. 2017, Saaristo & Vanhatalo 2015, Suomen metsäkeskuksen ylläpitämät luonnonhoidon hankehaun tausta-aineistot13). Yksityismailla luonnonhoitoa tehdään muun muassa Kestävän metsätalouden rahoitustuen (Kemera14) turvin. Ennallistamisen ja hoidon tarve Suuri tarve luonnonhoidon toimenpiteille on esimerkiksi harjumetsien valorinteillä, jalo- puulehdoilla ja sisämaan tulvametsillä, joiden ominaispiirteistä ja lajistosta osa tarvitsee luonnonhoitoa tai (keinotekoisesti tuotettuja) häiriöitä säilyäkseen. Myös monet lehto- jen, jalopuustoisten kangasmetsien, sisämaan dyynimetsien ja ultraemäksisen maapoh- jan metsien kohteet tarvitsevat luonnonhoidon toimenpiteitä keskeisten luontoarvojen ylläpitämiseksi. Etenkin kuivempien kangasmetsien lajiston kannalta erilaisten polttojen ja kulotusten lisääminen olisi tärkeää. Monet metsien uhanalaiset lajit hyötyvät kuolleen puun määrän lisäämisestä, puustorakenteen monipuolistamisesta ja esimerkiksi haavan ja muiden lehtipuiden uudistumisen varmistamisesta. Luontotyypin tilaa heikentäviä tekijöitä sekä ennallistamisen ja hoidon menetelmiä Erilaisia metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon keinoja on kuvattu useissa julkaisuissa (esim. Kittamaa ym. 2009, Leinonen & From 2009, Similä & Junninen 2011, Matveinen ym. 2015, Tukia ym. 2015). Menetelmiä kehitetään ja niiden käyttöä etenkin talousmetsien luonnonhoidossa pyritään lisäämään muun muassa erilaisissa hankkeissa, jotka toteut- tavat Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tavoitteita (esim. Saaristo ym. 2017, Anttila ym. 2018, metsonpolku.fi -sivusto15). Metsäisten luonto- tyyppien monimuotoisuuden lisäämisessä ja säilymisen varmistamisessa jatkuvuus on tär- keää, mikä voi edellyttää toimenpiteiden alueellista suunnittelua siten, että tiettyjä met- sän rakennepiirteitä esiintyisi aina riittävässä määrin. Esimerkiksi poltoista riippuvainen lajisto tarvitsee niin sanottuja palojatkumoalueita; uusia metsäpaloja tai metsän polttoja tulee olla lajien leviämisetäisyydellä muutaman vuoden välein. Monen uhanalaisen met- sälajin kannalta olisi tärkeää vähentää metsien pirstoutumisen vaikutuksia parantamalla 13 Luonnonhoidon hankehaun tausta-aineistot https://www.metsakeskus.fi/tausta-aineistot [viitattu 8.10.2018] 14 Kemera tuet: https://www.metsakeskus.fi/kemera-tuet [viitattu 8.8.2018] 15 Valtakunnalliset luonnonhoidon kehittämishankkeet http://www.metsonpolku.fi/fi-FI/Tutkimus/Luonnonhoito- hankkeet 96 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 esimerkiksi vanhapuustoisten ja runsaslahopuustoisten metsäalueiden välistä ekologista kytkeytyvyyttä. Lahopuun määrän väheneminen ja sen laadun yksipuolistuminen (lähes kaikki metsäiset luontotyypit) • erilaiset poltot ja kulotukset • kuolleen puun määrän lisääminen muilla keinoilla (runkojen tappa- minen tai kaataminen eri keinoin, ns. tekopökkelöt jne.) Elävän puuston ikärakenteen ja lajiston yksipuolistuminen (lähes kaikki metsäiset luonto- tyypit) • pienaukkojen hakkaaminen tasarakenteiseen metsään • lehtipuiden suosiminen esim. avaamalla puustoa niiden ympäriltä • erilaiset metsien poltot ja kulotukset • moni kuollutta puuta lisäävä toimenpide monipuolistaa myös puus- torakennetta Metsäpalojen vähäisyys ja siitä johtuvat metsän rakenteen muutokset (kangasmetsät, har- jujen valorinteet, sisämaan dyynimetsät, kalliometsät) • erilaiset metsien poltot ja kulotukset • luonnonpaloalueiden suojeleminen, palaneen puuston jättäminen luonnonpaloalueille Lehtipuuston ja tiettyjen puulajien väheneminen (jalopuulehdot, jalopuustoiset kangas- metsät, lehdot ja rehevät kangasmetsät) • jalopuiden, haapojen ja muiden lehtipuiden suosiminen ja uudistu- misen varmistaminen esim. raivaamalla kasvillisuutta ja avaamalla puustoa niiden ympäriltä, pienaukkojen hakkaaminen • jalopuiden istuttaminen • hirvieläinten laidunnuksen rajoittaminen • kangasmailla poltot ja kulotukset Liiallinen kuusettuminen (osa lehdoista, jalopuulehdot, jalopuustoiset kangasmetsät, har- jujen valorinteet, kuivat kankaat) • istutettujen kuusten poistaminen lehdoista • kuusen uudistumisen rajoittaminen poistamalla kuusen taimia • joissakin tapauksissa isompien kuusien harkittu poistaminen 97 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Liian tiheä puusto tai pensaskerros, aluskasvillisuuden umpeenkasvu, humuskerroksen paksuuntuminen ja siitä seuraavat kasvillisuusmuutokset, rehevöityminen (harjumetsien valorinteet, sisämaan dyynimetsät, karukkokankaat, ultraemäksisen maapohjan metsät, osa lehdoista ja jalopuumetsistä) • aluskasvillisuuden ja pensaikon raivaus • kivennäismaan paljastaminen • puiden uudistumisen rajoittaminen taimia poistamalla • pienaukkojen hakkaaminen • joissakin tapauksissa poltot (ks. edellä) • karujen kasvupaikkojen karuunnuttamispoltot Säännöllisten tulvien puuttuminen (sisämaan tulvametsät) • tulvavesien ohjaaminen esim. tulvasuojelun yhteydessä tulva- metsiin 98 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Kompensaation pysyvyys Erityisesti kangasmetsien kohdalla pysyvä suojelu on tärkeää, mutta kaikkien metsäisten luontotyyppien luontoarvot hyötyvät pysyvästä suojelusta, jos sen lisäksi tehdään tarpeen mukaan luonnonhoitoa ja ennallistamista. Ennallistamisessa tavoitteena oleva puuston luontaisten rakennepiirteiden palautuminen ja siitä seuraavat lajistolliset vasteet muodos- tuvat yleensä vasta pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi niin sanotun lahopuujatkumon kehit- tyminen vie todennäköisesti useita vuosikymmeniä, mahdollisesti pidempäänkin. Osa metsien uhanalaisesta lajistosta esiintyy vain pitkään luonnontilassa olleissa vanhoissa metsissä. Osa metsäluontotyyppien lajistosta tarvitsee esiintyäkseen sellaisia rakennepiirteitä, joi- den varmistaminen edellyttää luonnonhoidon toimenpiteiden toistamista. Tällaisia ovat esimerkiksi jalojen lehtipuiden uudistumisen, lehtokasvillisuuden säilymisen varmistami- nen, kasvillisuuden raivaus liiallisen umpeenkasvun estämiseksi sekä joskus myös poltot. Silloin olisi pystyttävä takaamaan toiminnan jatkuvuus. Joidenkin metsäisten luontotyyp- pien rakennepiirteitä ja niistä riippuvaista lajistoa on mahdollista ylläpitää myös talouskäy- tössä olevissa metsissä. Esimerkiksi paljastuneeseen maanpintaan, paahteiseen elinympä- ristöön ja polttoihin liittyvää monimuotoisuutta on mahdollista lisätä ja ylläpitää talous- metsissä, kun toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan tätä silmälläpitäen. Silloin met- sätalouden toimenpiteet tulisi kompensaation pysyvyyden varmistamiseksi sovittaa siten, että tavoiteltavat rakennepiirteet säilyvät pitkällä aikavälillä. Ekologisen kompensaation haasteita Merkittävä haaste metsien ekologiselle kompensaatiolle on, että ennallistamisen hyödyt realisoituvat usein pitkällä viiveellä. Vanhojen puiden kehittymistä tai lahopuujatkumon syntymistä ei ole mahdollista nopeuttaa. Osa lahopuusta riippuvaisesta ja etenkin uhan- alaisesta lajistosta on vaateliasta lahopuun laadun suhteen. Moni uhanalainen lahopuu- laji tarvitsee säilyäkseen lahopuujatkumon; samalla alueella esiintyy jatkuvasti sopivassa lahoamisen vaiheessa olevaa lahopuuta. Lahopuujatkumo syntyy luontaisesti pitkän ajan kuluessa. Esimerkiksi ennallistamisessa keinotekoisesti tapettu puu ei vastaa lajiston kan- nalta luontaisesti kuollutta (esim. Laaka-Lindberg 2016). Puita kaatamalla tai kaulaamalla tuotettua lahopuuta hyödyntää erilainen lajisto, mistä seuraa, että lahoaminen ja lahot- tajalajien sukkessio16 ovat erilaiset kuin luontaisesti kuolleella rungolla (esim. Pasanen ym. 2014, Pasanen 2017). Vanhat metsät, joissa on lahopuujatkumo, ovat etenkin Ete- lä-Suomessa harvinaisia suojeltujen alueiden ulkopuolella ja niiden luontoarvojen kom- pensoiminen lienee mahdotonta. Ennallistettavaa kohdetta ympäröivä metsämaisema ja sen lajisto vaikuttavat myös siihen, millaisia lajistovaikutuksia toimenpiteillä on mahdol- lista saada. 16 Lahopuussa elävä ja sitä lahottava sienilajisto muuttuu lahoamisen edetessä. Jotkin lahottajasienet esiintyvät vain tietyn toisen sienilajien lahottamalla puulla. 99 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Intensiteetiltään vaihtelevat ennallistamispoltot tuottavat yleensä monipuolisesti laho- puuta, joka on alkuvaiheessa yksipuolista, mutta luontaisesti syntynyttä. Polton ansiosta lahopuuta syntyy metsään enemmän myös polton jälkeen, mikä monipuolistaa lahopuus- toa. Kuivissa metsätyypeissä metsäpalot kuuluvat luontaiseen häiriödynamiikkaan. Poltot ovat kuitenkin kallis ja toteutukseltaan vaativa ennallistamisen keino. Polttojen ja kulotus- ten toteuttamispinta-alat ovat laskeneet 2000-luvulla (Korhonen ym. 2016), minkä takia niiden lisäämiseen luonnonhoidon keinona on lähdetty panostamaan muun muassa han- ketoiminnalla (esim. Lindberg ym. 2018) Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä • Metsät, joissa on lahopuuston ja hyvin vanhojen puiden jatkumo • Hyvin vanhat metsät • Luonnontilassa kehittyneet lehtipuuvaltaiset metsät • Harjumetsien valorinteet, joilla on edustavaa paahdelajistoa tai kas- villisuustyyppi on ns. harjuvariantti • Jalopuulehdot ja pähkinäpensaslehdot • Karukkokankaat • Sisämaan tulvametsät • Sisämaan dyynimetsät • Ultraemäksisellä pohjalla kasvavat metsät Kehittämistarpeita Erilaisten metsäisten luontotyyppien ennallistamis- ja luonnonhoidon menetelmiä tulisi edelleen kehittää ja niiden vaikutuksia seurata. Karukkokankaiden, ultraemäksisen maa- pohjan metsien ja tulvametsien ennallistamisen menetelmiä tulisi kokeilla ja kehittää. Tul- vavesivaikutuksen palauttamiseen tulisi löytää uudenlaisia ratkaisuja, esimerkiksi tulva- suojelun keinona voitaisiin kehittää tulvavesien ohjaamista entisiin tulvametsiin. Metsien polttojen ja kulotusten kustannustehokkuutta olisi hyvä saada parannettua. Kustannusten lisäksi polttojen esteitä ovat yleinen hankaluus, turvallisuus- ja pohjavesikysymykset ja menetelmien ja toimintamallien kehittämistä tarvittaisiin edelleen. Myös metsäammatti- laisten poltto-osaamisen jatkuvuus tulisi varmistaa. 100 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Taulukko 6. Metsäluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu luvussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luontotyyppiin sisäl- tyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).     METSÄT Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Jalopuulehdot EN-CR 1. Kyllä 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x x x x x   x Jalopuulehdot ovat har- vinaisia ja uhanalaiselle lajistolle tärkeitä, joten niiden heikentämistä on yleisesti vältettävä. Ennallistamalla ja hoi- tamalla on mahdollis- ta lisätä muuttuneiden jalopuulehtojen mo- nimuotoisuutta. Myös suojellut kohteet tarvit- sevat toimenpiteitä ja- lopuiden uudistumisen varmistamiseksi. Laajojen kohteiden se- kä kohteiden, joissa on luontainen jalopuujat- kumo, heikentämistä on vältettävä. Eri jalo- puulajien ekologinen ja lajistollinen merkitys vaihtelee, mikä on otet- tava huomioon kompen- saatiossa.   Lehdot NT-CR 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1b Heikennys voi- daan korvata sa- malla luontotyy- pillä   x     x x   x Lehdot ovat uhanalai- sia, tilaltaan heikenty- neitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuutta on mahdollista parantaa ennallistamalla ja hoi- tamalla. Myös suojellut kohteet voivat tarvita toimenpiteitä lehtolajis- ton säilymisen varmista- miseksi. Kaikkien harvinaisten lehtoluontotyyppien hei- kentämistä tulee välttää.   Lehtomaiset kan- kaat NT-EN 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x     x     x Osa lehtomaisten kan- kaiden luontotyypeistä on uhanalaisia, tilaltaan heikentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuut- ta on mahdollista pa- rantaa ennalistamalla ja hoitamalla. Harvinaisimpien leh- tomaisen kankaan luon- totyyppien heikentämis- tä tulee välttää.   Tuoreet kankaat LC-CR 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x     x     x Osa tuoreiden kankai- den luontotyypeistä on uhanalaisia ja tilaltaan heikentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuut- ta on mahdollista pa- rantaa ennallistamalla. Ennallistamisen keinois- ta on paljon kokemusta ja niiden vahvuudet ja heikkoudet tunnetaan. Lehtipuuvaltaisten, luonnontilaisten, hyvän lahopuu- tai haapajat- kumon kohteiden tai pienilmastoltaan eri- tyisten kohteiden hei- kentämistä tulee välttää. Lahopuujatkumoa ja vanhoja puita ei pystytä ennallistamalla tuotta- maan, ja niihin liittyy paljon uhanalaista la- jistoa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 101 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     METSÄT Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Kuivahkot kankaat NT-CR 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x     x     x Osa kuivahkojen kankai- den luontotyypeistä on uhanalaisia ja tilaltaan heikentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuut- ta on mahdollista pa- rantaa ennallistamalla. Ennallistamisen keinois- ta on paljon kokemusta ja niiden vahvuudet ja heikkoudet tunnetaan. Etenkin lehtipuuval- taisten ja luonnonti- laisten ja lahopuujatku- mokohteiden heiken- tämistä tulee välttää. Lahopuujatkumoa ja vanhoja puita ei pystytä ennallistamalla tuotta- maan, ja niihin liittyy paljon uhanalaista la- jistoa.   Kuivat kankaat NT-EN 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x     x     x Osa kuivien kankai- den luontotyypeistä on uhanalaisia, tilaltaan heikentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuut- ta voi parantaa ennal- listamalla. Ekologinen kompensaatio voi lisätä mahdollisuuksia erilai- siin polttoihin ja edistää palojatkumoalueiden kehittämistä. Etenkin hyvän lahopuu- jatkumon omaavien koh- teiden heikentämistä tu- lee välttää. Osa etenkin vanhoista ja ikivanhoista kuivahkojen kankaiden alle kuuluvista luonto- tyypeistä on hyvin uhan- alaisia ja niiden heikentä- mistä on vältettävä.   Karukkokankaat CR 3. Kyllä, osassa maata 3. Epävarma 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x x x x x   x Palautuminen on hi- taampaa kuin muiden kangasmetsien luon- totyyppien, esim. laho- puujatkumon syntymi- nen vie hyvin pitkän ajan. Poltoilla on mah- dollista lisätä monimuo- toisuutta sekä karuun- nuttaa rehevöityneitä kohteita. Luonnontilaisten kohteiden lisäk- si helposti ennal- listettavien kohteiden heikentämistä tulee välttää. Kompen saatio - tilanteissa kohtei den pysyvä suojelu tärkeää.   Harjumetsien valorinteet VU 5. Ei 2. Kohtalainen 1b Heikennys voi- daan korvata sa- malla luontotyy- pillä   x     x x x x Heikentyneitä har- jujen valorinteitä on paljon. Paahteisuuden säilyminen edellyttää yleensä toimenpiteitä. Luontotyyppiin liittyy suhteellisen paljon har- vinaista ja uhanalais- ta lajistoa. Metsäpalot ovat tärkeä tilan paran- tamisen keino ja eko- loginen kompensaatio voisi lisätä mahdolli- suuksia polttoihin ja palo jatkumoalueiden kehittämiseen. Hyvässä tilassa olevien, hoidettujen tai ennal- listettujen ja lajistolli- sesti tärkeiden harjujen valorinteiden heiken- tämistä tulee välttää. Uhanalaiset lajit on otet- tava huomioon kattavas- ti kompensaatiossa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 102 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     METSÄT Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Sisämaan dyyni- metsät VU 1. Kyllä 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x x   x x   x Sisämaan dyynimetsiä esiintyy vain dyyni- alueiden yhteydessä. Dyynialueiden hoidosta ja ennallistamisesta on vähän kokemusta, mut- ta periaatteessa mene- telmät ovat samantyyp- pisiä kuin esim. harjujen valorinteillä. Vaikeutta lisää kuitenkin se, että dyynimuodostumat ei- vät saa rikkoutua. Uhanalaiset lajit on otet- tava huomioon katta- vasti kompensaatiossa. Hyvityskohteiden valin- nassa voisi painottaa la- jistolle tärkeiden kohtei- den tilan parantamista.   Sisämaan tulva- metsät EN 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3a Ei voi heikentää, tilan parantami- nen mahdollista   x x x x x   x Tulvametsät ovat hyvin harvinaisia ja uhanalai- sia. Kokemusta tilan parantamisesta on vielä vähän. Tulvavesien vai- kutuksen palauttami- nen on todennäköisesti usein vaikeaa ja siihen soveltuvia kohteita ra- jallinen määrä.     Kalliometsät LC 5. Ei 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x     x       Kalliot ovat uusiutumat- tomia, mikä rajoit- taa niiden kompen- saatiomahdollisuuk- sia. Kalliometsät ovat kuitenkin suhteellisen yleinen luontotyyppi ja niissä on säilynyt luon- nonmetsän piirteitä enemmän kuin muissa metsäisissä luontotyy- peissä. Laajojen luonnontilais- ten kohteiden, geomor- fologialtaan erityis- ten sekä lajistollisesti arvokkaiden kohteiden heikentämistä tulee välttää. Luontotyypin hidas palautuminen otettava huomioon kompensaatio tilanteissa.   Ultraemäksisellä pohjalla kasvavat metsät VU 1. Kyllä 3. Epävarma 3a Ei voi heikentää, tilan parantami- nen mahdollista   x x x x x   x Ultraemäksisellä poh- jalla kasvavat metsät ovat hyvin harvinaisia, niissä esiintyy harvi- naisia ja uhanalaisia lajeja ja tähän elinym- päristöön erikoistunei- ta rotuja ja muotoja. Maantieteellinen vaih- telu on melko suurta. Ennallistamisesta ja hoidosta on vähän ko- kemusta, mutta monet kohteet todennäköises- ti hyötyisivät toimen- piteistä. Eteläisten ja pohjoisten kohteiden välillä erot ovat suuria ja ylipäätään metsät, jotka luetaan tä- hän luontotyyppiin, vaih- televat suuresti. Tärkeää kompensoida samanlai- sella kohteella.   Jalopuustoiset kangasmetsät VU 1. Kyllä 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x     x x     Jalopuustoiset kan- gasmetsät ovat hyvin harvinaisia, uhanalai- sia ja niitä esiintyy suhteellisen suppealla alueella maassamme. Hoitamalla ja ennallis- tamalla on mahdollista lisätä luontotyypin mo- nimuotoisuutta. Laajojen kohteiden se- kä kohteiden, joissa on luontainen jalopuujat- kumo ja uhanalaista lajis- toa, heikentämistä tulee välttää. Eri jalopuiden ekologinen ja lajistolli- nen merkitys vaihtelee, mikä on otettava huo- mioon kompensaatiossa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 103 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 6.6 Kalliot ja kivikot Soveltuvuus kompensaatioon Kallioluontotyypeillä tarkoitetaan tässä kalliopintoja, jotka ovat maanpinnassa ainakin osittain paljastuneina ja joilla esiintyy kalliokasvillisuutta. Kalliot ovat uusiutumattomia, mikä periaatteessa rajoittaa niiden soveltuvuutta kompensaatioon. Kallioita kuitenkin hyö- dynnetään maa-aines- ja kaivoslain mukaisesti mm. murskeena, rakennuskivenä ja kaivos- teollisuudessa, ja niitä myös jää rakentamishankkeiden alle. Osa kallio- ja kivikkoluontotyy- peistä on Suomessa hyvin yleisiä, eikä niiden rajaaminen kompensaatioiden ulkopuolelle tarjoaisi ratkaisuja käytännön tilanteisiin. Puolet kallioluontotyypeistä on harvinaisuuden tai esiintymien ainoalaatuisuuden vuoksi sellaisia, ettei niiden pääsääntöisesti katsota soveltuvan ekologiseen kompensaatioon (Kuva 7, Taulukko 7). Yleisten kallio- ja kivikkotyyppien sitä vastoin arvioidaan soveltuvan kompensaatioon yleisin reunaehdoin. Kuva 7. Kallioluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 33 % 17 %17 % 33 % Kallioiden ja kivikoiden arvioidut luontotyypit (6 kpl) 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista Parhaiten kompensoitaviksi soveltuvat yleiset ja säilyviksi arvioidut karut ja keskiravinteiset kalliot sekä kivikot. Hyvitystoimenpiteinä voidaan käyttää arvokkaiden kohteiden suojelua tai harvinaisempien luontotyyppien tilan parantamista. Jotkin keskiravinteisten kallioluon- totyyppien esiintymät voivat hyötyä myös puustoa ja pensastoa vähentävästä hoidosta, jos niitä uhkaa umpeenkasvu. Vaikka karut ja keskiravinteiset kalliot ja kivikot ovat yleisiä, niiden joukossa on arvokkaita kohteita ja alatyyppejä, joiden erityispiirteet on otettava huomioon kompensointimahdollisuuksia arvioitaessa. 104 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Kiisupitoisia kallioita ei ole arvioitu uhanalaisiksi, mutta niiden esiintymät ja monimuotoi- suusarvot ovat muita kallioluontotyyppejä heikommin tunnettuja, ja hyvityskohteita on siksi vaikea löytää. Tämä rajoittaa luontotyypin soveltuvuutta kompensoitavaksi. Kaikkein huonoimmin kompensoitaviksi soveltuvat kallioluontotyypit ovat uhanalaisia tai harvinaisia tai niiden esiintymät ovat luonteeltaan ainoalaatuisia. Kalkkikalliot ovat harvi- naisia, uhanalaisia sekä uhanalaiselle lajistolle erityisen tärkeitä, ja niiden heikentämistä on erityisesti vältettävä. Ne kuitenkin hyötyvät hoidosta, joten yleisten luontotyyppien kom- pensaationa voitaisiin hoitaa umpeenkasvusta kärsiviä kalkkikallioita tai järjestää kalkin- vaatijalajistolle sopivia elinympäristöjä käytöstä poistettujen kalkkilouhosten jälkihoidon avulla. Serpentiinikalliot ovat harvinaisia, ja niille on muodostunut erikoistuneita eliöyhteisöjä uhanalaisine lajeineen, joten sopivia hyvityskohteita on tarjolla vähän. Luontotyypin tilan parantamisesta hoitamalla ei ole kokemusta. Joillakin kohteilla kasvillisuuden avaaminen tai lajistoarvojen huomioon ottaminen louhosten jälkihoidossa voisivat lisätä monimuo- toisuusarvoja, mutta menetelmien toimivuudesta ei ole vielä varmuutta. Rotkot ja luolat eivät ole uhanalaisia, mutta niiden soveltuvuutta kompensoitaviksi rajoit- taa se, että topografialtaan erikoiset kalliomuodostumat ovat usein ainoalaatuisia esiin- tymiä eikä hyvityskohteita ole löydettävissä. Rotkot ja kurut voivat toimia ilmastollisina turvapaikkoina pohjoisille lajeille, mikä lisää niiden säilyttämistarvetta ilmastonmuutoksen edetessä. Kallioluontotyyppien tilan parantaminen esiintymiä hoitamalla ei ole laajamittaisesti so- veltuva hyvitystoimi kalkkikallioita lukuun ottamatta. Louhosalueilla voitaisiin kuitenkin säilyttää tai luoda uusympäristöjä, jotka voivat tarjota elinympäristöjä kalkki- tai serpen- tiinikallioihin tai muihin mineraalikoostumukseltaan erikoislaatuisiin kallioihin erikoistu- neelle lajistolle. Uusympäristöinä voivat toimia louhosten seinämät ja muut paljaiksi jätet- tävät kalliopinnat sekä kivikasat. Tiedon taso Tietämys eri kallioluontotyyppien esiintymistä vaihtelee selvästi. Suomen ympäristökeskus on kerännyt tarkinta esiintymätietoa kalkki- ja serpentiinikallioista, mutta niiden kaikkia pienikokoisia esiintymiä ei edelleenkään tunneta. Geologian tutkimuskeskuksen kivilaji- kartoitukset auttavat paikantamaan potentiaalisia kalkki- ja serpentiinikallioluontotyyp- pien esiintymiä, mutta lisäksi tarvitaan maastotarkistuksia sen selvittämiseksi, onko kal- liossa paljastumia, joilla esiintyy näihin kivilajeihin sitoutunutta kasvillisuutta. Tietoa muiden kallioluontotyyppien arvokkaista esiintymistä on kertynyt lähinnä Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden 105 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA kallioalueiden inventointihankkeessa (Suomen ympäristökeskus 2016, 2018). Kallio- ja ki- vikkokohteiden sijaintia ja ominaisuuksia voidaan yleispiirteisesti selvittää myös kaukokar- toituksen ja paikkatietoaineistojen avulla. Selvästi puutteellisimpia tiedot ovat kiisupitois- ten kallioiden esiintymistä, tilasta ja merkityksestä luonnon monimuotoisuudelle. Kallioluontotyyppien tilan parantamisesta hoitamalla on vasta vähän kokemusta. Metsä- hallituksen Luontopalvelut on hoitanut joitakin umpeenkasvusta kärsineitä kalkkikallioita. Ennallistamisen tai hoidon tarve Suurin hoidon tarve on Etelä-Suomen pienialaisilla kalkkikallioilla, jotka kärsivät puuston ja pensaston runsastumisesta ja kalkkikallioiden kasvilajiston korvautumisesta esimerkiksi metsäsammalilla tai heinäkasveilla. Mahdollisesti myös jotkin keskiravinteiset kalliot ja ser- pentiinikalliot voisivat hyötyä hoidosta, mutta tästä ei ole vielä kokemuksia. Karuilla kallioilla ja kivikoilla, jotka muodostavat valtaosan maamme kallioista, hoidon tarve on vähäinen. Tilanne saattaa kuitenkin tulevaisuudessa muuttua, jos ilmastonmuu- tos aiheuttaa puuston runsastumista ja vähentää siten varsinaisen kalliokasvillisuuden alaa. Luontotyyppien tilaa heikentäviä tekijöitä sekä ennallistamisen ja hoidon menetel- miä Rehevöityminen ja umpeenkasvu avoimilla kallioluontotyypeillä (kalkkikalliot, keskiravin- teiset kalliot ja mahdollisesti myös serpentiinikalliot) • puuston ja pensaston poisto • kasvutilan luominen kilpailukyvyltään heikoille kalliokasvilajeille esim. heinäkasvillisuutta ja metsäsammalia poistamalla • laidunnus • kulotus (ei kokeiltu hoitotarkoituksessa) Metsänhakkuiden aiheuttama pienilmaston muutos varjoisilla kallioilla (kaikkien kallio- luontotyyppien luontaisesti varjoisat esiintymät) • puustoisten suojavyöhykkeiden säilyttäminen varjokallioilla Kasvillisuuden kuluminen esim. maastoajon, tallaamisen tai kalliokiipeilyn vuoksi (kaikki kallioluontotyypit) • kulun ohjaaminen, maastoajon estäminen Kallioiden uusympäristöjen tuhoutuminen louhosalueiden jälkihoidon yhteydessä, kun seinämiä loivennetaan ja peitetään maamassoilla (kalkkikalliot, serpentiinikalliot) • louhosten jälkihoidon suunnittelu arvokkaan kalliokasvilajiston elin- ympäristöt huomioon ottavalla tavalla (avoimien kalliopintojen ja kivikasojen säilyttäminen) 106 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Kompensaation pysyvyys Rehevöityminen ja umpeenkasvu heikentävät etenkin Etelä-Suomen kalkkikallioiden tilaa. Tähän kehitykseen arvioidaan olevan monia syitä: typpilaskeuma, laidunnuksen ja metsä- palojen väheneminen, metsätaloustoimet sekä ilmastonmuutokseen liittyvä kasvukauden piteneminen ja ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu. Kalkkikallioiden suojelu on luon- non monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää, mutta yksin suojelu ei riitä. Sen lisäksi monet pienialaiset kalkkikalliot tarvitsisivat hoitotoimia, joilla kallioympäristö pidettäisiin riittävän avoimena erikoistuneelle kalkkikalliolajistolle. Hoitoa voi olla tarpeen toistaa aika ajoin, muttei vuosittain. Samantyyppistä hoitotarvetta voi olla myös joillakin lajistoltaan arvokkailla keskiravinteisilla kallioilla tai serpentiinikallioilla. Arvokkaat kalliokohteet ovat usein suhteellisen pienialaisia ja niihin vaikuttaa lähiympäris- tön toiminta, joka voi muuttaa pienilmastoa tai aiheuttaa ravinne- tai pölypäästöjä. Tämä on otettava huomioon perustettaessa suojelualueita kallioluonnon säilyttämiseksi. Jos kompensaatioon käytetään uusympäristöjä kuten entisille louhosalueille jätettäviä kalkkikallioseinämiä tai kivikasoja, alueiden jälkikäytön pysyvyys tulee varmistaa. Ekologisen kompensaation haasteita • Kalliot ovat uusiutumattomia, joten kohteiden tuhoutuminen johtaa aina kalliopinta-alan vähenemiseen. Tuhon peruuttamatto- muutta kuitenkin lieventää se, että kalliolajistolle soveltuvia kallio- paljastumia voidaan luoda esimerkiksi louhosalueille, jos tämä ote- taan tavoitteeksi alueiden jälkihoidossa. 107 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA • Kallioluontotyyppien tilan parantamisesta hoitamalla ei ole vielä paljoa kokemusta eikä seurantatuloksia. • Hoidon onnistuminen ei ole aina varmaa, vaan avoimuuden lisäämi- nen voi epäonnistua lehtipuiden vesomisen, havupuiden kiihtyvän taimettumisen tai hietakastikan runsastumisen vuoksi. • Etenkin kalkki- ja serpentiinikallioilla elää runsaasti näihin kivilajei- hin sitoutuneita uhanalaisia lajeja, erityisesti jäkäliä ja sammalia, joi- den tunnistaminen vaatii erityisasiantuntemusta. Hoitotoimet eivät saa vaarantaa arvokasta lajistoa, joten hoidon suunnittelu on vaati- vaa ja hoidon tulosten seuranta tärkeää. Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä • Rotkot, kurut ja laajat varjoseinämät, jotka voivat toimia pohjoisten lajien ilmastollisina turvapaikkoina • Suuret jyrkännealueet ja ns. etelävuoret Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiksi määritellyt kal- lioalueet (Suomen ympäristökeskus 2016, 2018) • Kalkkikalliot, -kivikot ja -lohkareet • Vanhat käytöstä poistetut kalkkilouhokset, joilla esiintyy kalkinvaa- tijalajistoa • Serpentiinikalliot, -kivikot ja -lohkareet Kehittämistarpeita Kallioluontotyyppejä on tutkittu ja niiden tilaa seurattu Suomessa hyvin vähän. Esimer- kiksi serpentiinikallioihin sisältyy useiden ultraemäksisten kivilajien kallioita, eikä ole sel- vää, mikä on eri kivilajien suhteellinen merkitys erikoistuneen serpentiinikallioiden lajiston kasvualustana. Kalkkikallioiden hoitoa on tehty vasta muutamilla kohteilla, ja hoidon kehittämistä ja ko- keilua ja sen tuloksellisuuden seurantaa on jatkettava. 108 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Taulukko 7. Kallioluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu luvussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luontotyyppiin sisältyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).   KALLIOT JA KIVIKOT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet       Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Karut ja keski- ravinteiset kalliot LC-NT 5. Ei 3. Epävarma 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä x x       x   x Kalliot ovat uusiutu- mattomia, mikä pe- riaatteessa rajoittaa niiden kompensaa- tiomahdollisuuksia. Karut ja keskiravin- teiset kalliot ovat Suomessa kuitenkin yleisiä, ja hyvitystoi- menpiteinä voidaan käyttää arvokkaiden kalliokohteiden suo- jelua tai harvinaisem- pien luontotyyppien tilan parantamista, mahdollisesti myös umpeenkasvavien keskiravinteisten kal- liokohteiden hoitoa. Karut ja keskiravin- teiset kalliot on laaja ryhmä erilaisia luon- totyyppejä, ja vaikka ne ovat yleisiä, jou- kossa on arvokkaita kohteita ja alatyyp- pejä. Kasvilajistoltaan monipuolisimpia ovat keskiravinteiset kal- liot ja ns. etelävuoret. Laajat varjorinteet voivat toimia ilmas- tollisina turvapaikkoi- na pohjoisille lajeille.   Kalkkikalliot NT-CR 1. Kyllä 3. Epävarma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   (x) x x   x   x Kalkkikalliot ovat harvinaisia ja uha- nalaiselle lajistolle erityisen tärkeitä, ja niiden heikentämis- tä on erityisesti väl- tettävä. Ne hyötyvät hoidosta, joten yleis- ten luontotyyppien heikentämisen hyvi- tyksenä voidaan hoi- taa umpeenkasvusta kärsiviä kalkkikallio- esiintymiä (vaatii eri- tyisasiantuntemusta) tai järjestää käytöstä poistettujen kalkki- louhosten jälkihoito siten, että kalkkilajis- ton elinoloja paran- netaan. Uhanalainen lajisto on otettava huo- mioon hoitoa suunni- teltaessa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityi- sen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 109 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA   KALLIOT JA KIVIKOT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet       Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Serpentiini- kalliot, -kivikot ja -soraikot NT-VU 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista   (x) x   (x) (x)   x Serpentiinikalliot ovat harvinaisia ja uhan- alaisia ja niiden lajisto on erikoistunutta, jo- ten sopivia hyvitys- kohteita on tarjolla vähän. Ei myöskään ole kokemusta luon- totyypin tilan paran- tamisesta hoitamalla. Joillakin kohteilla kas- villisuuden avaami- nen tai lajistoarvojen huomioon ottaminen louhosten jälkihoi- dossa voisivat lisätä monimuotoisuusarvo- ja, mutta menetelmi- en toimivuudesta ei ole kokemusta. Uhanalainen lajisto on otettava huo- mioon mahdollista hoitoa suunnitel- taessa.   Kiisupitoiset kalliot NT 4. Ehkä (tietoa ei riittävästi) 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee välttää, tilan paranta- minen haastavaa   x           x Kiisupitoisia kal- lioita ei ole arvioitu uhanalaisiksi, mutta niiden esiintymät ja monimuotoisuusar- vot ovat muita kal- lioluontotyyppejä heikommin tunnet- tuja, ja hyvityskoh- teita on siksi vaikea löytää. Ei myöskään ole kokemusta luon- totyypin tilan paran- tamisesta hoitamalla. Harvinaista lajistoa voitaneen säilyttää myös uusympäris- töissä kuten käytöstä poistettujen kaivos- ten jätekivikasoilla.     Rotkot ja luolat LC 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 5. Ei keinoja tilan parantamiseen 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista   (x)           x Muodoltaan erikoiset kalliomuodostumat ovat usein uniikkeja, eikä hyvityskohteita niille ole löydettä- vissä. Rotkot ja kurut voivat toimia ilmas- tollisina turvapaikkoi- na pohjoisille lajeille, mikä lisää niiden säi- lyttämistarvetta.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityi- sen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 110 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018   KALLIOT JA KIVIKOT   Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet       Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Kivikot LC-NT 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 4. Ei tietoa 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä x x           x Kivikoita synnyttävät prosessit ovat hyvin hitaita, mikä periaat- teessa rajoittaa kivi- koiden kompensointi- mahdollisuuksia, eikä kivikoiden tilaa pa- rantavia hoitotoimia ole käytössä. Valtaosa kivikkotyypeistä on kuitenkin Suomessa yleisiä ja säilyviksi arvioituja, ja heiken- nyksen hyvitykse- nä voidaan käyttää esim. arvokkaiden kohteiden suojelua tai harvinaisempien luontotyyppien tilan parantamista. Harvinaisimpia ovat kalkki- ja serpentiini- siirtolohkareet, ja niil- le voi olla vaikea löy- tää hyvityskohteita suojeltaviksi. Kalkki- ja serpentiinikivikot on tässä luokittelus- sa luettu kalkki- ja serpentiinikallioihin, joiden kompensointi ei pääsääntöisesti ole mahdollista. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityi- sen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 111 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 6.7 Perinnebiotoopit Soveltuvuus kompensaatioon Perinnebiotoopit eli perinteisen karjatalouden synnyttämät ja ylläpitämät niityt ja kedot ovat uhanalaisin luontotyyppien pääryhmä. Uhanalaisuus ei kuitenkaan yksin määritä, so- veltuuko luontotyyppi kompensaatioon vai ei. Ilman hoitoa perinnebiotoopit ovat häviä- misvaarassa, ja hoidettujen kohteiden pinta-ala on tällä hetkellä riittämätön. Kompensaa- tiot voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Perinnebiotooppien on arvioitu soveltuvan kompensaatioon paremmin kuin muiden yhtä uhanalaisten luontotyyppien, koska perinnebiotooppien heikkolaatuisia tai jo muuttu- neita esiintymiä on varsin runsaasti, ja niiden arvot voidaan palauttaa hoitotoimilla kuten laidunnuksella tai niitolla. Hoidosta on runsaasti kokemusta, ja se yleensä onnistuu ja tuot- taa toivottua tulosta nopeammin kuin muiden luontotyyppien ennallistaminen. Perinnebiotooppien hoito soveltuu ensisijaisesti muiden yleisempien luontotyyppien hei- kentämisen hyvitykseksi. Sitä voidaan soveltaa myös vähemmän arvokkaiden perinnebio- tooppikohteiden heikentämisen hyvitykseen. Kaikkien perinnebiotooppityyppien edusta- vina säilyneet esiintymät sekä edustavat perinnebiotooppikokonaisuudet ja esiintymäver- kostot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta, ja niiden heikentämistä tulee välttää. Suurimman osan perinnebiotooppityypeistä on arvioitu soveltuvan kompensaatioon var- sin hyvin (Kuva 8, Taulukko 8). Kompensaatioon eivät pääsääntöisesti sovellu ne perinne- biotoopit, joiden hoito on poikkeuksellisen vaativaa. Kuva 8. Perinnebiotooppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 75 % 8 % 17 % 1b Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Arvioidut perinnebiotoopit (12 kpl) 112 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Kompensaatioon parhaiten soveltuvat perinnebiotoopit eivät vaadi kovin erikoistuneita ympäristöoloja, joten sopivia palautettavia kohteita on löydettävissä hyvityskohteiksi. Niitä voidaan hoitaa tavanomaisin menetelmin raivaamalla, laiduntamalla tai niittämällä. Tällaisia perinnebiotooppeja ovat nummet, kalliokedot, kedot, tuoreet niityt, kosteat niityt, järven- ja joenrantaniityt, merenrantaniityt sekä puustoisiin perinnebiotooppeihin kuuluvat hakamaat ja metsälaitumet. Heikommin kompensoitaviksi soveltuvat sellaiset perinnebiotoopit, joiden palauttaminen edellyttää tavallista vaativampia toimia. Tulvaniityt poikkeavat useimmista perinnebio- toopeista siten, ettei yksin niitto tai laidunnus ylläpidä niiden ominaispiirteitä pitkällä aika- välillä, vaan tarvitaan myös tulvaa ja sen tuomaa sedimenttilisää. Tämä rajoittaa sopivien hyvityskohteiden löytämistä. Monissa vesistöissä tulviminen on vähentynyt vesirakentami- sen vuoksi, ja tällöin tulvaniittyjen palauttaminen vaatii mittavampia toimia tulvan palaut- tamiseksi. Kaikkein huonoimmin kompensoitaviksi soveltuvat ne perinnebiotoopit, joiden hoito on nykyoloissa erityisen vaativaa ja jotka ovat jo käyneet niin harvinaisiksi, että perinteisellä tavalla hoidetut kohteet ovat lähes hävinneet. Tällaisia ovat suoniityt ja lehtoniityt. Suonii- tyillä saatetaan tarvita niityn vesittämistä eli tulvittamista, ja lehtoniittyjen hoito on hyvin työvoimavaltaista, koska se vaatii useita eri toimenpiteitä eri aikoina kasvukauden ku- luessa. Tiedon taso Perinnebiotooppien esiintymien tämän hetkisestä sijainnista ja kohteiden laadusta on ym- päristö- ja maataloushallinnolla varsin puutteelliset tiedot, koska valtakunnallisen perin- nemaisemainventoinnin (Vainio ym. 2001) valmistumisesta on kulunut pian 20 vuotta. Täy- dennysinventointeja on aloitettu, ja maastoinventointeihin on tarkoitus panostaa tulevina vuosina. Nykyisissä inventointitiedoissa ei aina ole täsmällistä tietoa perinnebiotooppikohteen luontotyypeistä eikä eri luontotyyppejä ole rajattu kartalle. Tulkintaa siitä, mitä perinne- biotooppityyppejä kohde edustaa, vaikeuttaa se, että monet kohteet ovat muuttuneet umpeenkasvun seurauksena. Hoidon päättymisen jälkeen perinnebiotooppien muutos on nopea, joten vanhat inventointitiedot eivät aina ole ajan tasalla. ELY-keskukset ovat tämän vuoksi keränneet päivitystietoja alueensa arvokkaista perinnebiotoopeista (Kemppainen & Lehtomaa 2009, Kemppainen 2017), ja Metsähallitus on koonnut hallinnassaan olevilta mailta ja yksityisiltä suojelualueilta laajan paikkatietoaineiston. Valtakunnallista perinne- biotooppitietoa ylläpidetään nykyisin ympäristöhallinnon Uljas-paikkatietojärjestelmässä. Edellä mainitut inventointitiedot on osin viety Uljas-järjestelmään, kuten myös rajaukset 1990-luvulla inventoiduista kohteista arvoluokkineen, mutta etenkin luontotyyppitietojen tallennustyö on vasta alussa. 113 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Perinnebiotooppien hoidon menetelmät tunnetaan hyvin, ja niistä on julkaistu kuvauksia ja ohjeita (esim. Salminen & Kekäläinen 2000, Pykälä 2001, Varsinais-Suomen perinnemai- semayhdistys 2017). Myös hoidon neuvontaa ja suunnittelupalveluja on saatavissa. Luon- totyyppien ja lajien vastetta hoitoon on seurattu muun muassa Metsähallituksen hoita- milla suojelualueilla sekä muutamissa Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksissa. Ennallistamisen tai hoidon tarve Kaikkien perinnebiotooppityyppien hoidon tarve on suuri. Perinnebiotoopit ovat saaneet ominaispiirteensä hoidon seurauksena, ja ilman hoitoa umpeenkasvu alkaa nopeasti. Mo- nilla perinnebiotoopeilla jokavuotinen hoito tuottaa parhaan tuloksen, mutta hoidon so- piva intensiteetti riippuu perinnebiotooppityypistä ja esiintymän olosuhteista. Esimerkiksi kuivilla ja aurinkoisilla kedoilla umpeenkasvu on hitaampaa ja hoidon tarve vähäisempi kuin tuoreilla niityillä. Vesistöjen rannoilla sijaitsevia perinnebiotooppeja tulvat ja muut rantavoimat voivat pitää avoimina vuosia tai jopa vuosikymmeniä myös ilman hoitoa. Perinnebiotooppien hoito on hehtaaria kohti laskettuna kalliimpaa kuin monien muiden luontotyyppien, koska hoidon on usein oltava jokavuotista (tietolaatikko 3). Saavutettui- hin monimuotoisuus- ja maisemahyötyihin nähden hoito ei kuitenkaan ole kallista. Pe- rinnebiotooppien hoito on viimeisen 20 vuoden aikana elpynyt muun muassa maatalou- den ympäristökorvauksen eli entisen erityisympäristötuen myötä, mutta edelleen hoidon piirissä oleva pinta-ala on huomattavasti pienempi kuin mitä luontotyyppien ja lajiston 114 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 säilymisen kannalta on välttämätöntä. Perinnebiotooppeja hoidetaan nykyisin hieman alle 30 000 hehtaarilla vuosittain, ja pääosa hoidon rahoituksesta tulee Manner-Suomen maa- seudun kehittämisohjelmasta 2014–2022. (Raatikainen ym. 2015) Luontotyyppien tilaa heikentäviä tekijöitä sekä ennallistamisen ja hoidon menetel- miä Rehevöityminen ja umpeenkasvu hoidon päättymisen, rehevöittävän käytön, typpilaskeu- man, vesien rehevöitymisen ym. syiden vuoksi (kaikki perinnebiotoopit) • peruskunnostus: puuston ja pensaston poisto tai vähennys pahoin umpeutuneilta kohteilta ennen laidunnuksen tai niiton aloittamista • raivaustähteiden poisto • vieraslajien poisto (esim. lupiini, isotuomipihlaja, jättiputket ja jätti- palsami; järven- ja joenrantaniityillä ja suurruohoniityillä isosorsimo; merenrantaniityillä kurtturuusu) • kulotus (erityisesti nummet) • laidunnuksen järjestäminen (useimmiten ensisijainen hoitotapa) • niitto • niittoheinän poisto • puiden latvominen ja lehdestys (lehtoniityt) • vesitys patoamalla tai vettä muualta johtamalla (suoniityt) • kaskeaminen • perinnebiotooppien lajistolle tärkeiden uusympäristöjen hoito (esim. keto- tai niittymäiset tienpientareet, ratapenkereet, pienlentokentät, voimajohtoaukeat, laskettelurinteet ja vanhat linnoitusvallit) Vesirakentamisen ja säännöstelyn aiheuttama muutos vedenkorkeudessa ja tulvissa (tulva- niityt, järven- ja joenrantaniityt) • rakenteiden purku ja uomien virtaamien luonnonmukaisuuden lisää- minen • luonnonmukainen tulvantorjunta johtamalla tulvavesiä luonnona- lueille Ojituksen aiheuttama kuivuminen (järven- ja joenrantaniityt, kosteat niityt, merenranta- niityt, suoniityt) • luontaisen vesitalouden palautus ojia tukkimalla yms. (ks. luku 6.4) Puulajisuhteiden muutos ja lahopuun väheneminen metsänkäsittelyn seurauksena (met- sälaitumet, hakamaat, lehtoniityt) • vanhojen ja laidunnuksen vaurioittamien puiden säästäminen • lahon pysty- ja maapuun säästäminen • lehtipuiden suosiminen • avoimen ja valoisan kasvuympäristön ylläpito etenkin järeille lehtipuille • puiden latvominen ja lehdestys 115 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Kompensaation pysyvyys Perinnebiotooppien hoito on toistuvaa, joten kompensaatiohankkeissa on pystyttävä takaamaan toiminnan jatkuvuus esimerkiksi hoitosopimuksella. Perinnebiotoopit vaati- vat usein toistuvaa hoitoa jo syntytapansa vuoksi, mutta hoidon tarvetta lisäävät myös sellaiset ihmisen toimet, jotka rehevöittävät perinnebiotooppeja tai muutoin nopeuttavat niiden umpeutumista. Haitallista on esimerkiksi ravinnepäästöjen kulkeutuminen perinne- biotoopille ilman tai veden kautta, varjostusta lisäävät toimet lähiympäristössä tai voima- kaskasvuisten vieraslajien leviäminen. Perinnebiotooppikohteet ovat usein suhteellisen pienialaisia ja sijaitsevat lähellä teitä, peltoja, puutarhoja tai metsätalousalueita, joten ne ovat alttiita alueen ulkopuolelta tuleville vaikutuksille. Myös ilmastonmuutos todennäköi- sesti kiihdyttää perinnebiotooppien umpeenkasvua ja lisää hoitotarvetta, kun kasvukausi pitenee ja ilman hiilidioksidipitoisuus kasvaa. Perinnebiotooppeja voidaan ylläpitää sekä osana maaseutuelinkeinoja että suojelualuei- den hoitoa. Suojelualueen perustaminen on joissain tapauksissa perusteltua, mutta olen- naisinta on hoidon jatkuvuus. Suojelualueillakin hoito on tiivistä yhteistyötä sopimushoi- tajien ja hoidon organisoinnista vastaavan Metsähallituksen välillä. Ekologisen kompensaation haasteita • Kaikki perinnebiotooppien nykyiset hoitokäytännöt eivät edistä luonnon monimuotoisuutta, eikä niitä voida käyttää hyvityskohteilla. Tällaisia ovat ainakin rehevöittävät laidunnuskäytännöt kuten laidun- eläinten lisäruokinta, laidunnus nurmen yhteydessä, pelkkä yölaidun- nus ja laidunten lannoitus. • Perinnebiotoopeilla elää runsaasti uhanalaisia ja harvinaisia lajeja useista eri eliöryhmistä, ja niiden esiintymät ja ekologiset vaatimuk- set on selvitettävä ja otettava huomioon hoitoa suunniteltaessa. Hoi- don tavoitteiden asettaminen voi vaatia asiantuntevaa priorisointia, koska esimerkiksi kasvilajistolle ihanteellinen laidunpaine on yleensä suurempi kuin hyönteislajistolle hyödyllisin paine. • Jotkin perinteiset hoitomenetelmät kuten lehdesniittyjen monivai- heinen hoito, suoniittyjen vesitys ja kaskiahojen luominen ovat työ- läitä ja nykyisin kalliita menetelmiä. Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä • Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiksi määritellyt perin- nebiotoopit • Edustavat perinnebiotooppikohteet, joilla on pitkä, täysin tai lähes katkeamaton hoitohistoria • Perinnebiotooppikohteet, joita on hoidettu pelkästään niittämällä ja joilla on hoito on jatkunut ilman katkoksia 116 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 • Monipuoliset, toisiinsa kytkeytyvät perinnebiotooppikokonaisuudet • Kalkkivaikutteiset perinnebiotooppityypit • Merenrantaniityt, joilla on suolamaalaikkuja • Jalopuustoiset hakamaat • Rakentamattomien ja säännöstelemättömien jokien varsilla sijaitse- vat tulvaniityt • Perinteisesti hoidetut lehtoniityt • Perinteisesti hoidetut suoniityt Kehittämistarpeita Kompensaatioihin käytettävien korvaavien kohteiden löytäminen helpottuisi, jos perin- nebiotooppien esiintymätietoja täydennettäisiin täsmällisellä luontotyyppitiedolla. Myös inventointitietojen säännöllinen ja tiheä päivitys on tarpeen perinnebiotooppikohteiden nykytilan ja hoitotarpeen selvittämiseksi. Tietolaatikko 3 Perinnebiotooppien hoidon kustannukset Perinnebiotooppien hoito on hehtaaria kohti laskettuna kalliimpaa kuin useiden muiden luontotyyppien, koska hoidon on useimmilla kohteilla oltava jokavuotista. Niitto on hyvin työvoimavaltaista, mutta etenkin laajoja kohteita voidaan niittää myös koneellisesti. Saavutettuihin monimuotoisuushyötyihin nähden perinnebiotooppien hoito ei kuitenkaan ole kallista. Monimuotoisuushyötyä voidaan tarkastella esimerkiksi hoidosta hyötyvien uhanalaisten lajien määrällä hehtaaria kohti. Monesti hoito tuottaa myös muita hyötyjä kuten maiseman ja virkistyskäyttömahdollisuuksien paranemista. Perinnebiotooppien hoito voidaan usein kytkeä osaksi maaseudun elinkeinonharjoittajien toimintaa, jolloin se hyödyttää myös esimerkiksi karja- ja lammastiloja, lähiruuan tuotantoa ja matkailua. ELITE-hankkeessa perinnebiotooppien hoidon kustannuksia arvioitiin seuraavasti: laidunnus maksaa 875 €/ha vuodessa sisältäen ylläpitoraivauksen ja niitto 2 121 €/ha vuodessa sisältäen niittojätteen korjuun. Kun hoito aloitetaan kohteella, jonka kasvillisuus on päässyt hoidon puutteessa umpeutumaan, aluksi on tehtävä myös peruskunnostus, jonka kustannukseksi arvioitiin 1 862 €/ha. Peruskunnostuksessa mahdollisesti syntyviä puutuloja ei tässä laskelmassa otettu huomioon. (Raatikainen ym. 2015) Aktiiviviljelijät ja rekisteröidyt yhdistykset voivat saada maatalouden ympäristökorvausta perinnebiotooppien hoitoon tehtyään maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoidon ympäristösopimuksen ELY-keskuksen kanssa. Vuonna 2017 tuki on valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaille, inventoiduille perinnebiotoopeille 600 €/ha vuodessa ja muille kohteille 450 €/ha vuodessa. Uusien aidattavien ja paljon raivausta vaativien kohteiden peruskunnostukseen voi hakea ei-tuotannollisten investointien korvausta. (Maaseutuvirasto 2017) 117 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Taulukko 8. Perinnebiotooppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu luvussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luontotyyppiin sisältyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).     PERINNE BIOTOOPIT     Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuus luokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Nummet EN-CR 2. Kyllä, joiden- kin luontotyyp- pien kohdalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x   x   x x x Nummet ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kom- pensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan pa- lauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luonto- tyyppi on häviämis- vaarassa, ja hyvitys- toimenpiteet voivat tarjota uusia mahdol- lisuuksia hoidon jär- jestämiseen. Harvinaisimpia ovat nykyisin pienruohoi- set ja heinäiset var- punummet, koska ne ovat monin paikoin varvikoituneet, ja jäljellä olevien koh- teiden heikentämi- nen on ehdottomasti vältettävää. Niiden piirteet voivat kuiten- kin palautua hoidon avulla.   Kalliokedot EN-CR 2. Kyllä, joiden- kin luontotyyp- pien kohdalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x   x   x x x Kalliokedot ovat hy- vin uhanalaisia, mut- ta soveltuvat kom- pensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttuneita koh- teita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoi- milla. Ilman hoitoa luontotyyppi on hä- viämisvaarassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoi- don järjestämiseen. Harvinaisimpia ja la- jistoltaan uhanalai- simpia ovat kalkkivai- kutteiset kalliokedot, joiden heikentämistä on erityisesti vältet- tävä ja joilla hyvitys- kohteiden löytäminen voi olla vaikeaa.   Kedot CR 3. Kyllä, osassa maata 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x   x   x x x Kedot ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kom- pensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttuneita koh- teita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoi- milla. Ilman hoitoa luontotyyppi on hä- viämisvaarassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoi- don järjestämiseen. Kalkkivaikutteisilla pienruohokedoilla on muita ketoja tiu- kemmat maaperävaa- timukset ja ne ovat harvinaisia. Niiden heikentämistä on erityisesti vältettävä, ja hyvityskohteiden löytäminen voi olla vaikeaa. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 118 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     PERINNE BIOTOOPIT     Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuus luokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Tuoreet niityt EN-CR 2. Kyllä, joiden- kin luontotyyp- pien kohdalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x   x   x x (x) Tuoreet niityt ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kompensaatioon, kos- ka heikkolaatuisia tai jo muuttuneita koh- teita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoi- milla. Ilman hoitoa luontotyyppi on hä- viämisvaarassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoi- don järjestämiseen. Harvinaisimpia ovat pienruohoniityt, etenkin kalkkivaikut- teisella maaperällä esiintyvät. Erityisen arvokkaita ovat ne harvat pienruohonii- tyt, joita on hoidettu pelkästään niittämäl- lä ja hoito on jatkunut ilman katkoksia.   Kosteat niityt CR 2. Kyllä, joiden- kin luontotyyp- pien kohdalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x   x   x x (x) Kosteat niityt ovat hyvin uhanalai- sia, mutta soveltu- vat kompensaatioon, koska heikkolaatuis- ten tai jo muuttunei- den kohteiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaaras- sa, ja hyvitystoimen- piteet voivat tarjota uusia mahdollisuuk- sia hoidon järjestämi- seen. Kosteat niityt kasvavat umpeen nopeammin kuin kui- vat ja tuoreet niityt, joten niiden hoito on kiireellistä. Edustavia kosteita niittyjä ei juuri enää ole, minkä vuoksi luontotyypin esiin- tymät ja ekologia tunnetaan huonom- min kuin monien muiden niittyjen. Harvinaisimpia ja lajistoltaan arvok- kaimpia ovat kalkki- vaikutteiset kosteat niityt, joita on vain Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa.   Järven- ja joenranta- niityt EN-CR 5. Ei 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x       x x (x) Järven- ja joenran- taniityt ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kom- pensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan pa- lauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luonto- tyyppi on häviämis- vaarassa, ja hyvitys- toimenpiteet voivat tarjota uusia mahdol- lisuuksia hoidon jär- jestämiseen. Luontotyyppi on har- vinaisin vähäjärvisil- lä rannikkoseuduilla Varsinais-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 119 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA     PERINNE BIOTOOPIT     Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuus luokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Merenranta- niityt EN-CR 2. Kyllä, joiden- kin luontotyyp- pien kohdalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x   x   x x (x) Merenrantaniityt ovat hyvin uhanalai- sia, mutta soveltu- vat kompensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaas- ti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaaras- sa, ja hyvitystoimen- piteet voivat tarjota uusia mahdollisuuk- sia hoidon järjestämi- seen. Laidunnuksen järjestäminen on usein helpompaa kuin muilla niittytyypeil- lä, koska kohteet ovat isompia. Harvinaisimpia ovat suolamaalaikkuiset merenrantaniityt, ja niiden heikentämis- tä on erityisesti väl- tettävä.   Tulvaniityt NT-CR 2. Kyllä, joiden- kin luontotyyp- pien kohdalla 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, tilan paranta- minen mahdollista   x x   (x) x x (x) Tulvaniityt poikkeavat useimmista muista perinnebiotoopeis- ta siten, ettei yksin niitto tai laidunnus ylläpidä niiden omi- naispiirteitä pitkällä aikavälillä, vaan tar- vitaan myös tulvaa. Tämä rajoittaa sopi- vien hyvityskohteiden löytämistä. Jos tulvi- minen on luontaista, tilan parantamiseksi riittää hoito raivaa- malla ja niittämäl- lä. Jos tulviminen on vähentynyt esim. ve- sirakentamisen vuok- si, ennallistaminen vaatii mittavampia toimia tulvan palaut- tamiseksi. Rakentamattomien ja säännöstelemättö- mien jokien varsilla sijaitsevat tulvanii- tyt ovat erityisen arvokkaita ja niiden heikentämistä on erityisesti vältettävä. Tulvaniittytyypeistä nykyisin harvinai- simpia ovat kuivat ja tuoreet pienruohotul- vaniityt.   Suoniityt CR 1. Kyllä 2. Kohtalainen 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   (x) x x   x x x Suoniittyjen hyvitys- kohteiden löytämi- nen on vaikeaa, koska edes osin perinteises- ti hoidetut suoniityt ovat lähes hävinneet. Hoito on muita perin- nebiotooppeja vaati- vampaa, koska siinä saatetaan tarvita myös suoniityn tulvit- tamista.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 120 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018     PERINNE BIOTOOPIT     Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuus luokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi   Lehtoniityt CR-RE 1. Kyllä 1. Hyvä 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista   (x) x x   x x x Lehtoniittyjen hyvi- tyskohteiden löytämi- nen on vaikeaa, koska edes osin perinteises- ti hoidetut lehtoniityt ovat lähes hävinneet. Hoito on toimivaa, mutta muita perin- nebiotooppeja vaati- vampaa ja työvoima- valtaisempaa, koska se edellyttää useita eri toimenpiteitä ja on monivaiheista. Lehtoniityt voivat olla kasvilajistoltaan eri- tyisen arvokkaita (ml. puilla kasvavat epi- fyyttijäkälät ja -sam- malet), ja uhanalaiset lajit on otettava huo- mioon hoitotoimia suunniteltaessa.   Hakamaat CR 2. Kyllä, joiden- kin luontotyyp- pien kohdalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä   x   x   x x (x) Hakamaat ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kom- pensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan pa- lauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luonto- tyyppi on häviämis- vaarassa, ja kompen- saatiot voivat tarjota uusia mahdollisuuk- sia hoidon järjestä- miseen. Harvinaisimpia ja la- jistoltaan monimuo- toisimpia ovat jalo- puuhaat.   Metsä- laitumet EN-CR 5. Ei 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luon- totyypillä (x) x       x x (x) Metsälaitumet ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kompensaatioon, kos- ka heikkolaatuisia tai jo muuttuneita koh- teita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoi- milla. Ilman hoitoa luontotyyppi on hä- viämisvaarassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoi- don järjestämiseen. Vaikka metsälaitumet on nykyisin runsain perinnebiotooppi- tyyppi ja sitä myös hoidetaan maata- louden ympäristö- tuen avulla lukuisilla kohteilla, edustavat kohteet ovat hyvin harvinaisia, koska ny- kyinen laidunnustapa poikkeaa usein perin- teisestä. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 121 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 6.8 Tunturit Soveltuvuus kompensaatioon Tunturialueella luontotyyppien heikentämisen kompensoiminen voi olla vaikeampaa kuin muilla alueilla, koska hyvityskohteiden tilan parantamiseen ei yleensä ole nopeita ja hel- posti toteutettavia keinoja. Tämä johtuu siitä, että tunturiluontoon vaikuttaa laaja-alaisesti ilmastonmuutos ja porolaidunnus, mikä voi tehdä hyvityskohteiden tilan parantamisesta vaikeaa. Luontotyyppien tilan parantamisen ja ekologisen kompensaation keinoja tulisi kehittää myös tunturialueelle, koska käyttöpaineiden kasvaessa kompensaation tarve li- sääntyy. Esimerkiksi rakennushankkeen tunturiluontotyypeille aiheuttaman heikennyksen hyvittämisessä toisen alueen suojelu tai muiden kuin tunturiluontotyyppien ennallistami- nen voi joissain tapauksissa olla ainoa keino päästä edes osittaiseen ekologiseen kompen- saatioon. Kunnostettavia hyvityskohteita on mahdollista löytää esimerkiksi virkistyskäytön kuluttamilta alueilla. Ilmastonmuutoksen, laidunnuksen ja muun maankäytön vaikutukset luontotyyppeihin kytkeytyvät tunturialueella monitahoisesti yhteen. Joillakin tunturiluontotyypeillä ilmas- tonmuutoksesta johtuva heikentyminen on jo havaittavaa, ja vaikutuksia on vaikea torjua tai lieventää ennallistamalla tai hoitamalla. Porojen laidunnuksen vaikutukset riippuvat laidunnuspaineen suuruudesta ja laidunkierron toimivuudesta. Kohtuullinen laidunnus kuuluu monien tunturiluontotyyppien ekologiaan. Voimakas laidunnuspaine voi hillitä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kasvillisuuden umpeenkasvua ja estää tunturikoivikon laajenemista ylemmäs tunturissa. Toisaalta voimakas laidunnuspaine voi vähentää tuntu- rikoivikoiden määrää estämällä tunturikoivikoiden uudistumista mittarituhojen jälkeen ja heikentää etenkin jäkäläisten tunturiluontotyyppien laatua. Laidunmaiden pirstoutumi- nen muun maankäytön kuten metsätalouden ja rakentamisen vuoksi lisää osaltaan laidun- nuspainetta joillakin alueilla. Eräiden tunturialueen luontotyyppien voidaan katsoa soveltuvan ekologiseen kompen- saatioon niiden yleisyyden perusteella (Kuva 9, Taulukko 9), mutta edellä kuvatut haasteet hyvityksen toteuttamisessa on otettava silloinkin huomioon. Tunturikoivikot ovat kärsineet sekä voimakkaasta porojen laidunnuspaineesta että tunturimittarien massaesiintymien ai- heuttamista tuhoista. Voimakas porolaidunnus on aiheuttanut tilan heikentymistä tunturi- kangaspensaikoille ja karuille tunturikankaille. Tunturien karuihin ja keskiravinteisiin kallioihin ja kivikoihin ei tällä hetkellä kohdistu merkittäviä uhkia. Muutaman harvinaisemman luontotyypin soveltuminen ekologiseen kompensaatioon on epävarmemmalla pohjalla. Tunturikoivulehdot ja tunturiniityt ovat paikallisesti heiken- tyneitä voimakkaan laidunnuspaineen takia, mutta etenkin tunturiniittyjen palautuvuus laidunnuksesta on hyvä. Sopiva laidunnus voi estää liiallisen umpeenkasvun, joka saat- taa uhata ilmastonmuutoksen myötä. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen 122 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 on uhka myös tunturien heinäkankaille. Se on avoin keskipaljakalla esiintyvä luontotyyppi, joka ei pysty kaikilla esiintymisalueillaan siirtymään tunturissa korkeammille alueille läm- pötila- ja kasvillisuusmuutosten myötä. Roudan aiheuttamasta kivien ja maan liikkumi- sesta syntyvät routanummet ja kuviomaat ovat alttiita ilmastonmuutokselle, ja routimisen väheneminen aiheuttaa niissä muun muassa kasvillisuuden umpeenkasvua. Muutama tunturialueen luontotyyppi on arvioitu siinä määrin harvinaiseksi, uhatuksi ja lajistollisesti tärkeäksi, ettei niiden katsota soveltuvan ekologiseen kompensaatioon. Il- mastonmuutos uhkaa selvimmin lumenviipymiä ja -pysymiä, jotka ovat riippuvaisia lu- men kesäaikaisesta esiintymisestä. Niiden palauttamiseen tai tilan parantamiseen ei ole tiedossa keinoja. Ne voivat supistua ja hävitä suhteellisen nopeastikin, kun lumipeitteinen aika ilmastonmuutoksen myötä lyhenee. Harvinaiset lapinvuokkokankaat ovat heikenty- neet liian voimakkaan porolaidunnuksen takia. Tunturien kalkkikalliot ja kivikot, tunturien ultraemäksiset kalliot ja kivikot sekä kalkkivyörysorat ovat harvinaisia luontotyyppejä, joihin liittyy erityislaatuista ja uhanalaista lajistoa ja joiden palauttamiseen tai tilan parantami- seen ei ole hyviä keinoja. Muutama tunturiluontotyyppi on käsitelty muiden luontotyyppiryhmien yhteydessä: tun- turialueen virtavedet, Pohjois-Lapin järvet ja tunturilammet (sisältyen luontotyyppiin lam- met) sisävesissä (luku 6.3) sekä palsasuot ja paljakkasuot soiden yhteydessä (luku 6.4). Kuva 9. Tunturiluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. 28 % 7 % 29 % 36 % Arvioidut tunturiluontotyypit (14 kpl) 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista 123 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Tiedon taso Valtio on merkittävä maanomistaja tunturialueella, ja erityyppiset suojelualueet sekä erä- maa-alueet kattavat noin 90 % alueesta (Sihvo ym. 2007). Metsähallituksen paikkatietojär- jestelmässä (SAKTI) on tunturialueelta pääosin vuosina 1996–1999 kerättyä, ilmakuvatul- kintaan perustuvaa tietoa luontotyyppien esiintymisestä (Eeronheimo 1996, Sihvo 2001, 2002). Kaikkia tunturiluontotyyppejä ei ole mahdollista erotella ilmakuvatulkinnalla, joten tunturiluontotyyppien paikkatieto ei ole kattavaa. Tunturialueella on myöhemmin tehty tarkentavia maastoinventointeja harvinaisten ja pienialaisten luontotyyppien kartoitta- miseksi. Alueellisissa selvityksissä ja tutkimuksissa on jonkin verran tietoa pienipiirteisim- mistä luonto- ja kasvillisuustyypeistä. Tällaisia ovat esimerkiksi erämaa-alueiden ja luon- nonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia varten laaditut alueiden hoitoa, käyttöä ja nimistöä koskevat julkaisut. Porojen kesä- ja talvilaidunnuksen vaikutuksia kasvillisuuteen on tutkittu varsin paljon (esim. Oksanen & Virtanen 1995, Väre ym. 1996, Helle ym. 1998, Löffler 2000, Kumpula 2001, den Herder & Niemelä 2003, den Herder ym. 2004, Kumpula ym. 2004, 2011). Tutki- musten perusteella voidaan sanoa, että talvilaidunnus ei vaikuta kasvillisuuteen yhtä in- tensiivisesti kuin kesäaikainen laidunnus. Siten laidunkierron tehostaminen vaikuttaisi po- sitiivisesti laidunmaiden kuntoon. Muista tunturiluontotyyppien tilan parantamisen mene- telmistä ei juurikaan ole kokemusta tai tutkittua tietoa. Metsähallituksen Luontopalvelut on 2000-luvun alussa tehnyt suunnitelman tunturimittarien tuhoamien tunturikoivikoiden ennallistamisesta Utsjoella, mutta suunnitelmaa ei voitu toteuttaa rahoituksen puuttuessa (Kotiaho & Kumpula 2015). Ennallistamisen ja hoidon tarve Luontotyyppien laadullinen heikkeneminen kattaa pääosan tunturialueesta, vaikka tun- turialueen luontotyyppien pinta-alat eivät olekaan supistuneet voimakkaasti. Monen tunturiluontotyypin tilaa heikentää liian voimakas laidunnuspaine, jolla tarkoitetaan tässä jäkälikön, tunturikoivun ja muun kasvillisuuden voimakasta syöntiä ja tallausta erityisesti kesäaikaan. Vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan voimakas poro- laidunnus on uhanalaistumisen syynä 60 %:lla uhanalaisiksi ja silmälläpidettäviksi arvioi- tujen luontotyyppien lukumäärästä (Raunio ym. 2008). Paikallisesti liian suurta laidunnus- painetta on mahdollista keventää tehostamalla laidunkiertoa siten, että poroja ohjataan kesäksi kulutusta paremmin kestäville laidunmaille ja jäkälikköjä käytetään vain talvilaitu- mina. Porolaidunnuksen ohella turismi, retkeily ja maastoliikenne aiheuttavat myös paikal- lista maaston kulumista. Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut muutoksia joihinkin tunturialueen luontotyyppeihin. Ilmastonmuutos lisää avoimien luontotyyppien umpeenkasvua sekä muuttaa kasviyhtei- söjen rakennetta. Se voi myös lisätä hyönteistuhoja, kuten tunturikoivikoiden tunturi- ja hallamittarituhoja. Ilmaston lämmetessä tunturikoivun ja männyn ennustetaan nousevan 124 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 nykyistä ylemmäs tuntureille, jolloin paljakan luontotyyppien levinneisyys voi supistua. Toisaalta porolaidunnus hillitsee ilmastonmuutoksen vaikutuksia rajoittamalla metsitty- mistä. Herkimpiä ilmastonmuutokselle ovat lumenviipymät ja -pysymät (sekä luvussa 6.4 käsiteltävät palsasuot), jotka voivat supistua ja hävitä suhteellisen nopeastikin lumipeittei- sen ajan lyhentyessä. Niiden heikentymisen ehkäisemiseen ei ole muita keinoja kuin ilmas- tonmuutoksen torjunta. Routanummet ja kuviomaat ovat riippuvaisia routimisesta, jonka väheneminen ilmastonmuutoksen seurauksena aiheuttaa niissä muun muassa kasvillisuu- den umpeenkasvua. (Raunio ym. 2008) Luontotyypin tilaa heikentäviä tekijöitä sekä ennallistamisen ja hoidon menetelmiä Ilmastonmuutosta torjuvia toimenpiteitä ei lueta tässä tarkastelussa luontotyyppien tilaa parantaviin ekologisen kompensaation keinoihin, koska niiden mittakaava ja vaikuttavuu- den kohdentuminen eivät ole ekologisen kompensaation kannalta relevantteja. Kuitenkin joillakin erityiskohteilla ilmastonmuutoksen vaikutusten rajoittaminen voi olla mahdollista esimerkiksi hillitsemällä hoitotoimin kasvillisuuden umpeenkasvua ja lajiston muuttu- mista. Laidunkierron tehostaminen vähentäisi porolaidunnuksen haittoja luontotyypeille, mutta etenkin pienten paliskuntien mahdollisuudet laidunkierron tehostamiseen voivat olla vähäiset sopivien alueiden puuttuessa. Liian voimakas laidunnuspaine • laidunkierron tehostaminen siten, että kesä- ja talvilaitumet ovat erikseen ja kesälaidunnus tapahtuu paremmin kulutusta kestävillä alueilla • poromäärien sovittaminen laidunten luontaiseen kestävyyteen • herkkien pienialaisten kohteiden (esim. uhanalaisten lajien esiinty- mät) aitaaminen Ilmastonmuutoksen aiheuttama tunturipaljakan supistuminen umpeenkasvun ja metsän- rajan nousun vuoksi • porojen laidunnuspaineen säätäminen avoimien luontotyyppien luontaista rakennetta ja toimintaa ylläpitäväksi (huomioitava, että porolaidunnus ei estä havupuiden leviämistä) • erityiskohteilla kasvillisuuden ja puuston raivaaminen ja poistami- nen Retkeilyreittien ja matkailun aiheuttama kuluminen, tunturiluontotyyppien laadun heikke- neminen ja pinta-alan pieneneminen • herkkien luontotyyppien huomioon ottaminen retkeilyreittisuunnit- telussa ja -rakentamisessa sekä muussa matkailurakentamisessa • olemassa olevien reittien parantamista siten, etteivät ne laajene ym- päristöön 125 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Kompensaation pysyvyys Useimpien tunturiluontotyyppien esiintymistä huomattava osa on jo nykyisin suojelluilla tai käytöltään rajoitetuilla alueilla, mutta suojelu ei estä laaja-alaisia heikennystä aiheutta- via tekijöitä kuten porojen voimakasta laidunnuspainetta ja ilmastonmuutosta. Ilmaston- muutoksen edetessä tapahtuva tunturiluontotyyppien muuttuminen asettaa huomattavia haasteita niiden tilan parantamisen pysyvyydelle. Ekologisen kompensaation haasteita Hankkeissa, joissa menetetään luontotyyppien esiintymiä, voi tulla ongelmaksi, miten heikennys voidaan korvata muualla tunturiluontotyyppien tilaa parantamalla. Joissain tilanteissa voitaisiin ehkä katsoa, että kokonaan toisten luontotyyppien kuten perinnebio- tooppien tilan parantaminen toimisi hyvityksenä, mutta silloin hyvitys kohdentuisi yleensä etäälle heikennettävästä alueesta. Ilmastonmuutos hyvin todennäköisesti muuttaa tunturien luontotyyppejä lähivuosikym- meninä, mikä lisää niiden tilan parantamisen tarvetta. Ilmastonmuutoksen ja voimakkaan porolaidunnuksen jatkuessa tilan parantamisen keinojen kehittäminen vaatii uusia avauk- sia ja eri tahojen yhteistyötä. Joillekin luontotyypeille tehokkain tilaa parantava toimi olisi 126 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 porojen laidunkierron tehostaminen tai porojen määrän vähentäminen. Maa- ja metsäta- lousministeriön porolukutyöryhmä asettaa paliskuntakohtaiset suurimmat sallitut porolu- vut. Ekologisen kompensaation hyvityskeinona laidunnuspaineen säätelyä on nykyisellään vaikea toteuttaa. Luontotyyppejä ja kohteita, joiden heikentämistä on erityisesti vältettävä • hyvälaatuiset tunturikoivikkoesiintymät • tunturikoivikoista variksenmarjatunturikoivikot sekä suursaniaislehdot • lapinvuokko-, liekovarpio- ja kanervakankaat • lumenviipymät ja -pysymät • tunturien ultraemäksiset kalliot ja kivikot • kalkkivyörysorat Kehittämistarpeita Tarvitaan lisää tutkimus- ja selvitystyötä laidunkierron tehostamisen monimuotoisuusvai- kutuksista, paliskuntien mahdollisuuksista laidunkierron tehostamiseen sekä ilmaston- muutoksen vaikutuksista eri tunturiluontotyyppeihin. Myös tutkimus ja kokeilut ilmas- tonmuutoksen vaikutusten torjunnan keinoista erilaisissa tunturiympäristöissä olisivat tarpeen. Tietoja eri tunturiluontotyyppien esiintymisestä olisi tarkennettava. 127 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Taulukko 9. Tunturiluontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon. Käytetyt luokittelut on kuvattu luvussa 3, ja liitteessä 1 on lisätietoa arvioiduista luontotyypeistä. Uhanalaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU) silloin, kun luontotyyppiin sisältyy useita tarkemman luokittelutason luontotyyppejä, joiden uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan (ks. liite 1).   TUNTURIT    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi Tunturikoivikot NT-VU 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x     x     x Tunturikoivikot on ylei- nen ja laaja-alainen luontotyyppi, jonka tila on jossain määrin heikentynyt voimak- kaan kesäaikaisen po- rolaidunpaineen vuoksi. Tunturikoivikkoja uhkaa myös ilmastonmuutos, mutta ei yhtä voimak- kaasti kuin avoimia tun- turiluontotyyppejä, ja osa tunturikoivikkotyy- peistä voi laajeta ilmas- tonmuutoksen seurauk- sena. Kompensaationa voidaan käyttää mit- tarituhoalueiden en- nallistamista (jos mah- dollista), laidunkierron parantamista, maastol- taan kulumisherkkien kohteiden suojaamista matkailualueilla. Variksenmarja- tunturikoivikot on muita harvinaisem- pi tunturikoivikko- tyyppi, jota esiintyy ilmastoltaan merei- sillä alueilla lähinnä Käsivarren luoteis- osissa ja Karigas- niemen seudulla. Tunturikoivu- lehdot NT 1. Kyllä 3. Epävarma 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x     x     x Tunturikoivulehdot ovat harvinainen ja kulu- tukselle herkkä luon- totyyppi, joka on pai- kallisesti heikentynyt porolaidunnuksen takia. Laidunkierron paranta- misella olisi mahdollista parantaa heikentynei- den tunturikoivulehto- jen tilaa. Tunturien suursani- aislehdot on harvi- nainen luontotyyppi, jonka heikentämistä tulee välttää. Tunturikangas- pensaikot LC-NT 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä  x x     x       Yleisesti ottaen tunturi- kangaspensaikot sovel- tuvat kompensaatioon, ja laidunkierron tehos- taminen on tehokkain keino parantaa heiken- tyneiden kohteiden ti- laa. Etenkin tunturikoi- vupensaikkoja esiintyy kohtalaisen runsaasti. Tunturikatajikkoihin ei kohdistu merkittäviä uhkia, ja niiden mo- nimuotoisuus saattaa hyötyä laidunnuksesta. Tunturikangaspajukot saattavat hyötyä ilmas- tonmuutoksesta.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 128 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018   TUNTURIT    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi Karut tunturi- kankaat NT-VU 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 2. Kohtalainen 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä  x x         x   Karut tunturikankaat ovat melko yleisiä luontotyyppejä, joiden uhanalaisuus perustuu laadulliseen heikkene- miseen. Keinoja tilan parantamiseen ovat ku- lutuksen ja porojen lai- dunnunpaineen vähen- täminen heikentyneillä kohteilla. Liekovarpio- ja kaner- vakankaiden heiken- tämistä on vältettävä. Lapinvuokko- kankaat VU 1. Kyllä 3. Epävarma 3b Ei voi heikentää, tilan parantami- nen ei mahdollista     x   x   x   Harvinaisuutensa ja luontotyyppiin koh- distuvien uhkien takia luontotyypin heiken- tämistä tulisi välttää. Laadultaan heikenty- neiden kohteiden tilaa voi olla vaikea parantaa. Keinot tilan parantami- seen lähinnä kulutuksen ja porojen laidunnun- paineen vähentämistä heikentyneillä kohteilla.   Tunturien heinä- kankaat LC 2. Kyllä, joi- denkin luon- totyyppien kohdalla 5. Ei keinoja ti- lan parantami- seen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x     x     Luontotyyppi on säi- lynyt määrältään ja laadultaan jokseen- kin ennallaan, mutta ilmastonmuutos on sel- vä uhka. Luontotyyppi esiintyy keskipaljakalla, jonka pinta-ala tulee pienenemään ilmaston- muutoksen seurauksena. Keinoja tilan parantami- seen ei ole. Etenkin jäk- kikankaat on hyvin har- vinaisia. Luontotyyppiin kohdistuvien heikennys- ten kompensoiminen olisi vaikeaa. Etenkin jäkki- kankaiden heikentä- mistä tulee välttää. Tunturiniityt LC-NT 1. Kyllä 2. Kohtalainen 2a Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen mahdollista   x         x Tunturiniittyjen määrän ja laadun arvioidaan säi- lyneen ennallaan, mut- ta ne ovat harvinaisia. Niitä uhkaa paikallisesti voimakas laidunpaine, mutta palautumiskyky laidunnuksesta on hyvä. Joillakin kohteilla sopiva laidunpaine voi rajoit- taa ilmastonmuutoksen aiheuttamaa umpeen- kasvua. Harvinaisen luon- totyypin esiintymät ovat yleensä hyvin pienialaisia, ja ilmas- tonmuutos on uhka pitkällä aikavälillä. Merkittävää luonto- tyypin vähenemistä tulee välttää. Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 129 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA   TUNTURIT    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi Lumenviipymät ja lumen pysymät LC-EN 1. Kyllä 5. Ei keinoja ti- lan parantami- seen 3b Ei voi heikentää, tilan parantami- nen ei mahdollista                 Lumenviipymien tai -pysymien palauttami- seen tai tilan paranta- miseen ei ole keinoja. Luontotyyppi on hyvin harvinainen ja ilmas- tonmuutos tulee vähen- tämään sen esiintymiä. Vaikutukset ovat osin epäselviä, sillä sateisuu- den lisääntyminen voi lisätä myös lumisuutta. Selvimmin ovat vaaras- sa lumenviipymätyypit, joilla lumipeite säilyy tyypillisesti pitkälle kesään.   Kuviomaat LC 5. Ei 5. Ei keinoja ti- lan parantami- seen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa   x           Esiintymisalue on rajal- linen ja pitkällä aikavä- lillä ilmastonmuutos voi olla uhka luontotyypille; routimisen vähenemi- nen johtaa lisääntyvän kasvillisuuden umpeen- kasvuun. Varsinaisia en- nallistamis- tai palaut- tamismenetelmiä ei ole tiedossa.   Routanummet LC 5. Ei 5. Ei keinoja ti- lan parantami- seen 2b Heikennystä tulee välttää, ti- lan parantaminen haastavaa    x             Esiintymisalue on rajal- linen ja pitkällä aikavä- lillä ilmastonmuutos voi olla uhka luontotyypille; routimisen vähenemi- nen johtaa lisääntyvän kasvillisuuden umpeen- kasvuun. Varsinaisia en- nallistamis- tai palaut- tamismenetelmiä ei ole tiedossa.   Tuntureiden karut ja keski- ravinteiset kalliot ja kivikot LC 5. Ei 4. Ei tietoa 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvi- naisemmalla luon- totyypillä x x             Arvioitu säilyneen sekä määrältään että laa- dultaan ennallaan eikä luontotyyppin kohdistu merkittäviä uhkia. Osa tähän ryhmään kuu- luvista luontotyypeis- tä, vaikka esiintyykin Tunturi-Lapissa laajasti, on suhteellisen harvi- naisia.   Tunturien kalkki- kalliot ja -kivi- kot NT 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantami- nen ei mahdollista                 Tunturien kalkkikallioita ja -kivikoita esiintyy hy- vin suppealla alueella ja niihin liittyy merkittä- viä lajistoarvoja.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 130 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018   TUNTURIT    Soveltuvat kompensointi- periaatteet Kompensoivat toimenpiteet     Luontotyyppi ja uhan- alaisuusluokka Harvinaisuus huomioitava kompensaa- tiossa Ennallistamisen/ hoidon menetel- mien toimivuus Kompensoitavuus A B C D E F G H Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reuna ehtojen lisäksi Tunturien ultra- emäksiset kalliot ja kivikot NT 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantami- nen ei mahdollista                 Ultraemäksisiä kallioita ja kivikoita esiintyy hy- vin suppealla alueella ja niihin liittyy merkittä- viä lajistoarvoja.   Kalkkivyöry- sorat NT 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantami- nen ei mahdollista                 Kalkkivyörysoria esiin- tyy vain noin kymme- nen hehtaarin alalla neljässä paikassa Käsivarren pohjoisosan suurtuntureilla. Niitä uhkaa jossain määrin porolaidunnuksen ai- heuttama kuluminen. Luontotyyppiin liittyy merkittäviä lajistoar- voja.   Soveltuvat kompensointiperiaatteet: A = Kompensointi harvinaisemmalla luontotyypillä, B =Kompensointi samanlaisella luontotyypillä, C = Välttäminen erityisen tärkeää, soveltuu yleisempien luontotyyppien kompensointiin, D = Välttäminen erityisen tärkeää, hyötyy selvästi ennallistamisesta/hoidosta Kompensoivat toimenpiteet: E = Kertaluontoinen tai harvoin toistuva toimenpide, F = Toistuva toimenpide, G = Jatkuva hoito, H = Pysyvä suojelu. 131 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 7. Yhteenveto ja johtopäätökset 7.1 Yhteenveto tuloksista Yhteenveto luontotyyppien jakaantumisesta eri kompensaatioluokkiin on esitetty taulu- kossa 10 ja kuvassa 10. Raportissa tarkastelluista 99 luontotyypistä 41:n arvioitiin kuuluvan luokkaan 1 eli soveltuvan ekologiseen kompensaatioon, kunhan yleisiä reunaehtoja nou- datetaan. 41 % tarkastelluista luontotyypeistä olisi siis arvioinnin mukaan riittävän yleisiä siihen, että niiden tavanomaisille tai jo heikentyneille esiintymille aiheutettava heikennys on mahdollista hyvittää. Hyvitystoimenpiteet on mahdollista tehdä samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä 23:lla tarkastelluista luontotyypeistä (luokka 1a). Luontotyypeistä 18:lla heikennyksen hyvityksen tulisi tapahtua samalla luontotyypillä (luokka 1b). Kompen- saatioon soveltuvien luontotyyppien verraten suuri osuus johtuu etenkin siitä, että monet maamme luontotyypeistä ovat edelleen yleisiä eivätkä vielä ihmistoiminnan seurauksena palautumattomasti muuttuneita. Suomessa on myös jo pitkään tehty ennallistamista, kun- nostusta ja luonnonhoitoa monille luontotyypeille, joten käytössä on toimivia ja luotetta- via menetelmiä niiden tilan parantamiseen. Luokassa 1a on Suomessa yleisiä ja laaja-alaisia metsä-, suo-, sisävesi-, rannikko-, kallio- ja tunturiluontotyyppejä, joiden paikallinen heikentyminen ei lähtökohtaisesti uhkaa luonto- tyypin kokonaistilaa. Näiden luontotyyppien osalta on siis mahdollista tarkastella hyvit- tämiseen käytettävien resurssien ohjaamista luonnonsuojelullisesti tarkoituksenmukai- semmin. Osa tämän luokan luontotyypeistä, kuten Itämeren rihmaleväyhteisöt ja meren- rantaruovikot, ovat sellaisia, joita ihminen toiminnallaan luo jatkuvasti lisää, eikä näiden ympäristöjen tuottaminen hyvitystoimenpiteenä ole mielekästä. Kyseisten luototyyppien heikentäminen olisikin aina suositeltavaa hyvittää harvinaisemmalla luontotyypillä. Mui- den 1a luokkaan arvioitujen luontotyyppien kohdalla hyvitystoimenpiteiden kohdenta- minen samaan luontotyyppiin voi olla perusteltua esimerkiksi virkistyskäytön tai muiden ekosysteemipalvelujen, kuten vesien tai ravinteiden pidättämisen turvaamiseksi. Myös esimerkiksi erityiset lajiesiintymät voivat puoltaa esiintymien läheisyydessä olevien lajeille soveliaiden elinympäristöjen kunnostamista elinympäristöjen verkoston toimivuuden pa- rantamiseksi. 132 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Luokassa 1b on joukko luontotyyppejä, joiden ennallistaminen tai hoitaminen on tärkeää ja joiden esiintymistä iso osa on laadultaan heikentyneitä. Ne ovat suurimmaksi osaksi uhanalaisia. Valmiiksi heikentyneiden esiintymien heikentäminen tai hävittäminen on hy- vitettävissä toista saman luontotyypin esiintymää ennallistamalla tai hoitamalla. Luokan 1b luontotyyppien heikentyneitä esiintymiä on runsaasti, ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta niiden tilan parantamisen tarve on suuri. Hyvityskohteiden valinnassa ja sijoittumisessa on tärkeää huomioida myös kohteiden lajisto sekä kytkeytyvyys. Näiden luontotyyppien tilan parantaminen voi myös toimia luokkaan 1a kuuluvien luontotyyp- pien heikennyksen hyvityksenä. Kolmasosa luokan 1b luontotyypeistä on perinnebiotooppeja, joiden luontoarvojen säily- minen edellyttää yleensä vuosittain toistuvaa hoitoa. Monesti heikentyneen ja hoitamat- toman perinnebiotooppiesiintymän hoitaminen edellyttää ensin myös kertaluonteisen kunnostamisen. Luokkaan 1b arvioitujen metsäluontotyyppien, lehtojen ja harjumetsien valorinteiden, luontoarvojen säilyminen edellyttää useimmissa tapauksissa aika ajoin tois- tettavia hoitotoimenpiteitä. 1b-luokkaan arvioitujen suoluontotyyppien sekä kangas- ja turvemaiden purojen kunnostamiseen on olemassa toimivat ennallistamismenetelmät. Kolmasosa (34 kpl) kaikista tarkastelluista luontotyypeistä kuuluu luokkaan 2, johon kuu- luvien luontotyyppien heikentämistä tulee eri syistä ensisijassa välttää. Luokan luontotyy- pit ovat pääosin uhanalaisia, useimmat varsin harvinaisia ja monet niistä ovat tyypillisesti lajistoltaan arvokkaita. Luokan 2 luontotyyppien kompensoimiseen liittyy usein erityisiä reunaehtoja ja tapauskohtaisen harkinnan tarve on suurempi kuin luokassa 1. Kuitenkin luokkaan 2 kuuluvien luontotyyppien heikkolaatuisimpien, pitkälle muuttuneiden ja mo- nimuotoisuuden kannalta tästä syystä vähemmän merkityksellisten kohteiden heikentä- misen kompensoiminen voi olla mahdollista. Pienempi osuus (12 kpl) luokan 2 luontotyypeistä on sellaisia, että niiden tilan parantami- seen on olemassa keinoja (luokka 2a). Näillä luontotyypeillä olisi siis mahdollista toteuttaa ennallistamis- ja hoitotoimenpiteitä etenkin hyvityksenä luokkaan 1a kuuluvia luonto- tyyppejä heikennettäessä. Heikkolaatuisten 2a-luokan kohteiden heikentämisen kompen- soiminen vastaavan luontotyypin tilaa parantamalla voi olla myös mahdollista. Luokkaan kuuluvien metsäluontotyyppien (jalopuulehdot, jalopuustoiset kangasmetsät, sisämaan dyynimetsät ja karukkokankaat) ennallistamisesta tai hoidosta on jonkin verran koke- musta ja päämenetelmät ovat tiedossa. Toki ennallistamisen ja hoidon tulosten seurantaa ja menetelmien kehittämistä tarvitaan edelleen. Sama pätee merenrannikon hiekkaran- toihin, joiden kunnostaminen ja hoitaminen vaativat toistamista aika ajoin, mikäli rehevöi- tymisen haittavaikutukset jatkuvat eikä vieraslajeja saada kuriin. Myös lähteiden ennallis- tamisesta on kokemusta, ja sopivilla kohteilla oikein toteutettuna se voi toimia hyvitystoi- menpiteenä. 133 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Neljän luokkaan 2a arvioidun sisävesiluontotyypin (vähähumuksiset järvet, runsasravintei- set järvet, luontaisesti runsasravinteiset lammet, kangas- ja turvemaiden joet) tilan paran- taminen on vaikeampaa, ja kustannukset voivat nousta korkeiksi, koska usein tarvitaan eri- laisia toimenpiteitä koko valuma-alueella. Tilan paraneminen voi myös kestää hyvin kauan ja tavoitteeseen pääseminen on epävarmaa. Tulvaniityt ovat esimerkki luontotyypistä, jossa voidaan tuottaa kompensaatiohyvitys, mutta jonka ekologisen tilan parantaminen on vaikeaa, koska luontotyypin palauttaminen edellyttää tulvasyklin palauttamista ainakin osaan jokea, mikä tarkoittaa useimmiten joen säännöstelyyn puuttumista. Suurempi osa luokan 2 luontotyypeistä (22 kpl) on sellaisia, että niiden tilan paranta- miseen ei ole keinoja tai menetelmien toimivuus on epävarmaa (luokka 2b). Näin ollen niiden ottaminen mukaan kompensaatiomenettelyyn hyvityskohteena ei ole lähtökoh- taisesti perusteltua lukuun ottamatta sellaisia luontotyyppejä, joiden tilan parantamisen keinoja olisi mahdollista kehittää. Joidenkin luokan 2b luontotyyppien kohteiden suojelua voidaan joissain tapauksissa käyttää hyvitystoimenpiteenä yleisempien luontotyyppien heikennykselle. Tällaisia ovat esimerkiksi lettoiset suot, maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat, fladat ja kluuvit, järvien hiekkarannat ja Itämeren harjusaaret. 134 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Luokassa 2b on mukana Itämeren vedenalaisia luontotyyppejä (6 kpl), joiden tilan paran- taminen riippuu ensisijaisesti Itämeren veden laadusta. Muutoin joukossa on yhtä lailla luontotyyppejä, joiden tilan parantamiseksi ei todennäköisesti ole kehitettävissä mielek- käitä toimenpiteitä (kiisupitoiset kalliot, kuviomaat ja routanummet), sekä luontotyyppejä, joiden tilan parantamiseen tähtäävien toimien kehittämiseen tulisi panostaa (lettoiset suot, rannikon jokisuistot sekä fladat ja kluuvit). Luokkaan 3 kuuluu neljäsosa (24 kpl) tarkastelluista luontotyypeistä. Koska luokkaan kuu- luvat luontotyypit ovat harvinaisia ja uhanalaisia tai niiden esiintymät ovat tyypillisesti ai- noalaatuisia, niiden esiintymien heikentämistä ja hävittämistä tulee välttää kaikin keinoin. Luokkaan kuuluvista luontotyypeistä 14 on sellaisia, että niiden tilan parantamiseksi on olemassa menetelmiä (luokka 3a), joten ne soveltuvat luokan 1a luontotyyppien heiken- nyksen hyvityskohteiksi. Tähän luokkaan kuuluu harvinaisimpia tai uhanalaisimpia sisä- vesien luontotyyppejä, joiden veden laatua voidaan parantaa ja kohteiden luonnontilai- suutta palauttaa. Luokkaan 3a kuuluvat myös mm. umpeenkasvun rajoittamista tarvit- sevat rannikon dyynit, kalkkikalliot, suoniityt ja lehtoniityt sekä metsäluhdat ja sisämaan tulvametsät, jotka hyötyvät luontaisen vesitalouden palauttamisesta. Luokassa 3b on kymmenen luontotyyppiä, joille ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa toi- mivia tilan parantamisen menetelmiä. Tässä luokassa on mukana myös luontotyyppejä, kuten palsasuot, lumenviipymät ja lumenpysymät, jotka uhkaavat kadota ilmastonmuu- toksen myötä. Kuva 10. Arvioinnissa mukana olleiden luontotyyppien (99 kpl) jakautuminen eri kompensoitavuusluokkiin. 23 % 18 % 12 % 22 % 14 % 10 % Kaikki arvioidut luontotyypit (99 kpl) 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista 135 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Taulukko 10. Arvioinnissa käytetyt kompensoitavuusluokat ja luontotyyppien jakaantuminen niihin luon- totyyppiryhmittäin esitettynä. 1 SOVELTUU EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON YLEISIN REUNAEHDOIN (41 kpl = 41,4 %) 1a Heikennys voidaan korvata samalla tai harvinaisemmalla luontotyypillä (23 kpl) - rihmaleväyhteisöt ITÄMERI (1) - Itämeren kivikkorannat RANNIKKO (4) - merenrantaruovikot - merenrantapensaikot - ulkosaariston saaret ja luodot - humusjärvet SISÄVESI (4) - lammet - järvien kivikko- ja pensaikkorannat - tunturialueen virtavedet - rämeet SUO (3) - nevarämeet - nevat - lehtomaiset kankaat METSÄ (5) - tuoreet kankaat - kuivahkot kankaat - kuivat kankaat - kalliometsät - karut ja keskiravinteiset kalliot KALLIO (2) - kivikot - tunturikoivikot TUNTURI (4) - tunturikangaspensaikot - karut tunturikankaat - tuntureiden karut ja keskiravinteiset kalliot ja kivikot 1b Heikennys voidaan korvata samalla luontotyypillä (18 kpl) - kangas- ja turvemaiden purot SISÄVESI (1) - korvet SUO (6) - nevakorvet - keidassuot - pohjoisboreaaliset aapasuot - rinnesuot - pensaikko- ja avoluhdat - lehdot METSÄ (2) - harjumetsien valorinteet - nummet PERINNEBIOTOOPPI (9) - kalliokedot - kedot - tuoreet niityt - kosteat niityt - järven- ja joenrantaniityt - merenrantaniityt - hakamaat - metsälaitumet 136 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 2 EKOLOGISEN KOMPENSAATION ONNISTUMINEN EPÄVARMAA (34 kpl = 34,3 %) 2a Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen mahdollista (12 kpl) - Itämeren hiekkarannat RANNIKKO (1) - vähähumuksiset järvet SISÄVESI (5) - runsasravinteiset järvet - luontaisesti runsasravinteiset lammet - lähteiköt - kangas- ja turvemaiden joet - jalopuulehdot METSÄ (4) - sisämaan dyynimetsät - jalopuustoiset kangasmetsät - karukkokankaat - tulvaniityt PERINNEBIOTOOPPI (1) - tunturiniityt TUNTURI (1) 2b Heikennystä tulee välttää, tilan parantaminen haastavaa (22 kpl) - rakkoleväyhteisöt ITÄMERI (6) - punaleväyhteisöt - uposkasvivaltaiset pohjat - näkinpartaisniityt - sinisimpukkayhteisöt - pohjaeläinyhteisöt - rakkolevävallit RANNIKKO (5) - fladat ja kluuvit - maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat - rannikon jokisuistot - Itämeren harjusaaret - Pohjois-Lapin järvet SISÄVESI (3) - järvien hiekkarannat - erittäin suuret joet - lettoiset suot SUO (3) - keskiboreaaliset aapasuot - paljakkasuot - kiisupitoiset kalliot KALLIO (1) - tunturikoivulehdot TUNTURI (4) - tunturien heinäkankaat - kuviomaat - routanummet 137 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 3 EI PÄÄSÄÄNTÖISESTI SOVELLU EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON (24 kpl = 24,2 %) 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista (14 kpl) - rannikon dyynit RANNIKKO (2) - Itämeren dyynisarjat - runsaskalkkiset järvet SISÄVESI (5) - kalkkilammet - huurresammallähteiköt - savimaiden purot - savimaiden joet - metsäluhdat SUO (2) - maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat - sisämaan tulvametsät METSÄ (2) - ultraemäksisellä pohjalla kasvavat metsät - kalkkikalliot KALLIO (1) - suoniityt PERINNEBIOTOOPPI (2) - lehtoniityt 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mahdollista (10 kpl) - meriajokasyhteisöt ITÄMERI (1) - lähdelammet SISÄVESI (1) - palsasuot SUO (1) - serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot KALLIO (2) - rotkot ja luolat - lapinvuokkokankaat TUNTURI (5) - lumenviipymät ja lumenpysymät - tunturien kalkkikalliot ja -kivikot - tunturien ultraemäksiset kalliot ja kivikot - kalkkivyörysorat 7.2 Kehitystarpeet Jos ekologisia kompensaatioita halutaan hyödyntää luonnon monimuotoisuuden tilan parantamisessa, ekologisten kompensaatioiden toimintavarmuutta tulisi parantaa 1) en- nallistamisen, luonnonhoidon ja muiden luontotyyppien tilan parantamisen menetelmien kehittämistä jatkamalla sekä 2) parantamalla tietopohjaa luontotyyppien ja 3) luontotyy- peille tyypillisten lajien esiintymistä. Tämän tyyppistä kehitystyötä ja tutkimusta tarvi- taan paitsi parantamaan ekologisen kompensaation käytettävyyttä, myös tehostamaan luontotyyppien ja luonnon monimuotoisuuden suojelua laajemmin. Tarvitaan myös lisää monialaista tutkimusta ekologisten kompensaatioiden toteutusmekanismeista, kompen- saatioiden toteutuksen pilotointia, tulosten arviointia ja seurantaa sekä toimintamallien 138 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 kehittämistä. Lähivuosina toteutettavat ja rahoitettavat hankkeet suuntaavat tältä osin jatkokehittämistarpeita. Ekologisten kompensaatioiden kehitystyötä olisi hyödyllistä suunnata luontotyyppeihin ja elinympäristöihin, joihin kohdistuu eniten hanketoimintaa. Tätä voisi selvittää tarkaste- lemalla, mihin luontotyyppeihin erilaiset lupaa edellyttävät hankkeet kohdentuvat. Tieto siitä mihin luontotyyppeihin käyttöpaineet kohdistuvat ja toisaalta käsillä olevan raportin tarjoama tieto luontotyyppien kompensoitavuudesta voisi edistää lupaprosessien kehittä- mistä ja tukea ekologisten kompensaatioiden käytäntöön viemistä. Jäljempänä kuvatuista jatkokehitystarpeista osa edellyttää ekologisten kompensaatioiden näkökulman huomioon ottamista. Siksi niiden edistämiseksi tarvitaan erillistä rahoitusta. Osa kehitystarpeista taas on luonteeltaan yleisempiä, ja niiden voidaan olettaa edistyvän, kunhan luontotyyppien ennallistamisen ja hoidon kehittämiseen, kaukokartoituksen ja paikkatietoaineistojen kehittämiseen sekä ekologiseen seurantaan ja tutkimukseen suun- nataan riittävästi rahoitusta jatkossa. Luontotyyppien tilan parantamisen menetelmien kehittäminen ja eri menetelmien kustannusten selvittäminen Arviointi osoittaa, että monien luontotyyppien tilan parantamisen menetelmiin tulisi pa- nostaa nykyistä enemmän, jotta ekosysteemien tilan parantamisen tavoitteissa päästäi- siin eteenpäin. Luokkaan 2b arvioiduissa luontotyypeissä on useita monimuotoisuuden kannalta tärkeitä luontotyyppejä, joiden tilan parantamiseen tähtäävien toimien kehittä- miseen tulisi erityisesti panostaa. Lettoiset suot, rannikon jokisuistot, fladat ja kluuvit sekä järvien hiekkarannat ovat esimerkkejä luontotyypeistä, joiden tilan parantamisesta on kokemuksia, mutta lisää tutkimusta ja etenkin käytännön kokeiluja ja seurantaa tarvi- taan, jotta menetelmiä pystytään kehittämään, niiden toimivuudesta saadaan varmuus ja eri tilanteisiin osataan valita oikeat menetelmät. Myös luokassa 3a on luontotyyppejä, joiden heikentyneiden esiintymien tilaa olisi mah- dollista parantaa nykyistä tehokkaammin, mikäli käytössä olisi luotettavia menetelmiä. Tällaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi sisämaan tulvametsät, metsäluhdat, kalkkikal- liot ja huurresammallähteiköt. Menetelmien kehittämisen myötä saataisiin samalla tie- toa tilan parantamisen kustannuksista, mikä on välttämätöntä kompensaatioiden laajamit- taisen käytön edistämiseksi. Tietopohjan parantaminen luontotyyppien esiintymistä Paikkatietoaineistojen tuottaminen ja kokoaminen luontotyyppien esiintymisestä sekä tiedot esiintymien laadusta ja tilasta parantaisivat kompensaatiomekanismin toimin- taa. Hyvät aineistot lisäisivät laajemminkin edellytyksiä monimuotoisuuden vähenemi- sen hidastamiseen ja ehkäisemiseen ennallistamalla, kunnostamalla ja hoitamalla. Hyvät 139 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA pohjatiedot luontotyypeistä auttavat välttämään arvokkaiden kohteiden tahatonta hei- kentämistä sekä kohdentamaan hyvitystoimenpiteet ekologisesti tarkoituksenmukaisesti ottaen huomioon myös kytkeytyvyyden kaltaiset seikat. Kaukokartoitusmenetelmien kehittäminen luontotyyppiesiintymien ja niiden tilan tunnistamiseen tukisi paitsi luonto- tyyppien tilan seurantaa ja monimuotoisuuden suojelua, myös ekologisen kompensaation hyödyntämistä tarjoamalla ajantasaista ja kattavaa tietoa etenkin yleisistä luontotyypeistä. Tietopohjan parantaminen lajien esiintymistä Usein luontotyypin esiintymän laatua ja edustavuutta kuvastaa esiintymän lajisto. Perin- teisesti luontotyyppien inventointiin kuuluu rakenteen kuvaamisen ohella useimmiten vähintään keskeisten putkilokasvilajien selvittäminen. Yksi jatkokehitystarve on selvittää, millä luontotyypeillä tarvitaan tarkempia ja useampaan lajiryhmään kohdistuvia lajistosel- vityksiä, sekä mitkä kohdekohtaiset tekijät lisäävät tarvetta tarkempiin lajistoinventointei- hin. Kohdekohtaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ennalta tiedossa oleva uhanalainen tai arvokas lajisto tai uhanalaiselle lajistolle otolliset luontotyypin rakennepiirteet. Jatkoselvi- tyksessä tarkastelun kohteena tulisi olla laaja joukko eri lajiryhmiä. Asiantuntemuksen kehittäminen Raportin luvuissa 2 ja 4 tuodaan esille, että yksittäisen luontotyyppiesiintymän laatu ja muut ominaisuudet ovat tärkeitä kun päätetään, onko jokin luontotyyppiesiintymä niin korvaamaton, että sen heikennys tulisi ensisijaisesti välttää. Yksittäisten kohteiden ekolo- gisen arvon tunnistaminen on keskeistä myös kompensaatiohyvityksen laskennassa. Ekologisia kompensaatioita toteutettaessa hyvä ohjeistus sekä asiantuntijoiden koulutta- minen ovat ensisijaisen tärkeitä kompensaatiohyvityksen toteutumisen varmistamiseksi ja keskeisten monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi. Asiantuntemusta, joka kattaa mm. heikennys- ja hyvityskohteen laadun arvioinnin, ennallistamisen tai kunnostamisen suunnittelun sekä kompensaationmenettelyn periaatteiden tuntemisen, tarvitaan jokai- sen yksittäisen kompensaatiomenettelyn onnistuneeseen toteuttamiseen. Erityisesti yleis- ten reunaehtojen täyttyminen yksittäisten esiintymien laadun ja ainoalaatuisuuden mää- rittelyssä edellyttää hyvää asiantuntemusta. 7.3. Johtopäätökset Käsillä oleva raportti on ensimmäinen katsaus Suomen luontotyyppien soveltuvuudesta ekologiseen kompensaatioon. Edellyttäen, että kompensaatiotoiminnassa otetaan täysi- määräisesti huomioon raportissa esitetyt reunaehdot, kompensaatioiden toteutukseen liittyvät epävarmuudet ja esille nostetut kehittämistarpeet, ekologisten kompensaatioi- den toteuttamiselle voisi Suomessa olla varsin hyvät edellytykset. Hieman yli 41 prosenttia 140 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 arvioinnissa mukana olleista luontotyypeistä soveltuu ekologiseen kompensaatioon ja vain 10 prosenttia arvioidaan kokonaan soveltumattomiksi sekä heikennyksen että hyvi- tyksen kannalta. Ekologiseen kompensaatioon soveltuvat luontotyypit jakaantuvat melko tasaisesti eri elinympäristötyyppeihin, mikä helpottaa sopivien hyvityskohteiden löytymistä ja voi pa- rantaa hyvityskohteiden saatavuutta. Myös tietotaitoa eri luontotyyppien tilan paranta- misesta ennallistamalla, kunnostamalla, hoitamalla ja muilla keinoilla on kertynyt. Mene- telmiä kehittämällä, tutkimuksella ja riittävän pitkäaikaisella seurannalla voidaan edelleen laajentaa ekologisen kompensaation käytön mahdollisuuksia. Lähivuosien merkittävimmät haasteet liittyvät kompensaatiomekanismin kehittämiseen ja käytännön testaamiseen, kompensaatiomarkkinan syntyyn eli riittävän kysynnän ja tarjon- nan kehittymiseen sekä hallinnon ja muiden toimijoiden joustavuuteen ja kykyyn omak- sua uusi toimintatapa monimuotoisen luonnon turvaamiseksi. Oikein toteutettuina ekolo- gisilla kompensaatioilla voidaan Suomen olosuhteissa parantaa luonnon monimuotoisuu- den tilaa ja yhdessä jo tehtävän suojelutyön kanssa edistää Suomen sitoumuksia luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. 141 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA 8. Kirjallisuus Aapala, K., Similä, M. & Penttinen, J. (toim.) 2013. Ojitettujen soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 188. 301 s. Saatavilla: https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1601 Alvarado-Quesada, I., Hein, L. & Weikard, H.-P. 2014. Market-based mechanisms for biodiversity conservation:a review of existing schemes and an outline for a global mechanism. Biodiversity Conservation 23:1–23. Anttila, S., Koskela, T., Kuusela, S., Hänninen, H. ja Löfström, I. 2018. METSO-ohjelman tutkimus- ja kehittämis- hankkeiden vaikuttavuus. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2018. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 64 s. Saatavissa: http://jukuri.luke.fi/handle/10024/542584 Aspelund, P. & Ryttäri, T 2010. Kurtturuusu uhkaa hiekkarantojen ja dyynien eliöyhteisöjä – tapaus Hangon Furuvik. Lutukka 26: 3–9. Autio, O., Jämsén, J., Rinkineva-Kantola, L., Joensuu, S. 2018. Veden palauttaminen kuivuneille suojelusoille kunnostusojituksen yhteydessä. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 10/2018. 46 s. Saatavilla: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/152529/Raportteja_10_2018. pdf?sequence=5&isAllowed=y BBOP 2012. Standard on Biodiversity Offsets. 2012. Business and Biodiversity Offsets Programme BBOP, Washington, D.C. Saatavilla: http://bbop.forest-trends.org/guidelines/Standard.pdf Boström, C., Baden, S., Bockelmann, A.-C., Dromph, K., Fredriksen, S., Gustafsson, C., Krause-Jensen, D., Möller, T., Nielsen, S. L., Olesen, B., Olsen, J., Pihl, L. and Rinde, E. 2014. Distribution, structure and function of Nordic eelgrass (Zostera marina) ecosystems: implications for coastal management and conservation. Aquatic Conserv: Mar. Freshw. Ecosyst., 24: 410–434. doi:10.1002/aqc.2424 Business and Biodiversity Offsets Programme (BBOP). Standard on Biodiversity Offsets. 2012. BBOP, Washington, D.C. Saatavilla: http://bbop.forest-trends.org/guidelines/Standard.pdf Courtejoie N., Wittman, A., Lansiart, M. & Lemaître, V. 2014. The mitigation hierarchy, a tool to preserve natural habitats. Le Point Sur. 184 DEFRA 2012. Biodiversity Offsetting Pilots. Technical Paper: the metric for the biodiversity offsetting pilot in England. 03/2012. DEFRA, Department for Environment Food and Rural Affairs. Saatavilla: http://www. defra.gov.uk/publications/ Enetjärn, A., Cole, S., Kniivilä, M., Hårklau, S.E., Hasselström, L., Sigurdson, T. & Lindberg, J. 2015. Environmental compensation. Key conditions for increased and cost effective application. TemaNord 2015: 572. © Nordic Council of Ministers 2015. Saatavilla: http://dx.doi.org/10.6027/TN2015-572 Eriander, L., Infantes, E., Olofsson, M., Olsen, J. L., & Moksnes, P-O. 2016. Assessing methods for restoration of eelgrass (Zostera marina L.) in a cold temperate region. Journal of Experimental Marine Biology and Eco- logy, 479, 76-88. The EU Biodiversity Strategy. Saatavilla: http://ec.europa.eu/environment/nature/biodiversity/strategy/index_ en.htm Grinsted, A. 2015. Projected Change – Sea Level. Teoksessa: The BACC II Author Team 2015. Second Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin, Regional Climate Studies. DOI 10.1007/978-3- 319.16006-1_14. S. 253–263. Habitaattipankki-tutkimuskonsortio. https://blogs.helsinki.fi/habitaattipankki/ Heimlich, R.E.1994. Wetlands Policies in the Clean Water Act. Journal of Contemporary Water Research and Education, 94(1). Saatavilla: http://opensiuc.lib.siu.edu/jcwre/vol94/iss1/6/ HELCOM, 2013. HELCOM HUB – Technical Report on the HELCOM Underwater Biotope and habitat classification. Balt. Sea Environ. Proc. No. 139. 96 pp. Helle, T., Kojola, L., Niva, A. & Särkelä, M. 1998. Poron laidunnuksen vaikutus tunturikoivikoiden rakenteeseen. Julk.: Hyppönen, M., Penttilä, T. & Poikajärvi, H. (toim.). Poron vaikutus metsä- ja tunturiluontoon. Tutkimusseminaari Hetassa 1997. Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemi. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 678. S. 132–141. 142 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 den Herder, M. & Niemelä, P. 2003. Effects of reindeer on the re-establishment of Betula pubescens subsp. czerepanovii and Salix phylicifolia in a subarctic meadow. Rangifer 23(1): 3–12. DOI: 10.7557/2.23.1.308 den Herder, M., Virtanen, R. & Roininen, H. 2004. Effects of reindeer browsing on tundra willow and its associated insect herbivores. Journal of Applied Ecology 41(5): 870–879. DOI: 10.1111/j.0021- 8901.2004.00952.x Janatuinen, A. 2016. Virtavesien kunnostaminen – ennallistamista vaatimusten ristiaallokossa. Luonnontutkija 120(4): 156–164. Juutinen, R. (toim.) 2010. Lähteikköjen ennallistamistarve – hyönteislajiston tarkastelu ja koko hankkeen yhteenveto. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 193. 133 s. Juutinen, T., Haapaniemi, U. & Kotiaho, J.S. 2010. Lähteikköjen ennallistamistarve – kasviyhteisöjen ja ympäristön rakenteen tarkastelu. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 192. 57 s. Kalliolevo, J. 2016. Luontoarvopankkien ekologinen soveltuvuus Suomeen. Pro gradu tutkielma. Turun yliopisto. Kangas, J. 2017. Economic insights in ecological compensations: market analysis with an empirical application to the Finnish economy. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto. Kemppainen, R. 2017. Perinnemaisemien inventointiohje. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, raportteja 25. 90 s. Kemppainen, R. & Lehtomaa, L. 2009. Perinnebiotooppien hoidon tila ja tavoitteet – Valtakunnallinen kooste perinnebiotooppien alueellisista hoito-ohjelmista. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2009. 77 s. Ketola, M., Malin, K., Nyrölä, L., Suvantola, L. 2009. Kompensaation mahdollisuudet liikennehankkeissa. Suomen ympäristö 18/2009. Kittamaa, S. Ryttäri, T., Ajosenpää, T., Aapala, K., Hallman, E., Lehesvirta, T. & Tukia, H. 2009. Harjumetsien paahdeympäristöt – nykytila ja hoito. Suomen ympäristö 25. 88 s. Kniivilä, M., Kosenius, A.-K. & Horne, P. 2014. Luontoarvopankkien hyödyt ja haitat sekä soveltuvuus Suomeen. PTT työpapereita. 2014: 161. Koljonen, S. Maunula, M., Artell, J., Belinskij, A., Hellsten, S., Huusko, A., Juutinen, A., Marttunen, M., Mustajoki, J., Mäki-Petäys, A., Rotko, P., Soininen, N., Vehanen, T. 2017. Vaelluskalakantojen elvyttäminen – ympäristövirtaama ja muut ratkaisut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 69/2017. Valtioneuvoston kanslia. 142 s. Korhonen, K.T., Auvinen, A-P., Kuusela, S., Punttila, P., Salminen, O., Siitonen, J., Ahlroth, P., Jäppinen, J-P. & Kolström, T. 2016. Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2016. Helsinki. 38 s. Saatavilla: https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2016/10/luke-luobio_51_2016.pdf, http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-326-294-2 Korpinen, S., Laamanen, M., Suomela, J., Paavilainen, P., Lahtinen, T. & Ekebom, J. (toim.) 2018. Suomen meriympäristön tila 2018. 137 s. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B26613EE9- F0D5-4AD6-8266-6F29723C7327%7D/133916 Koskela, K. (toim.) 2009. Ennallistaminen, luonnonhoito ja seuranta Vattajan Dyyni Life-hankkeessa 2005– 2009. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 180. 218 s. Kostamo, K., Pekkonen, M., Ahlroth, P., Heikkinen, R., Kallasvuo, M., Kuningas, S., Laamanen, L., Lappalainen, A. & Veneranta, L. 2018. Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueilla. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2018. 64 s. Kotiaho, J.S. & Kumpula, J. 2015. Tunturit. Teoksessa: Kotiaho, J.S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Suomen ympäristö 8/2015. S. 209–216. Kraufvelin P. & Díaz E.R. 2015: Sediment macrofauna communities at a small mussel farm in the northern Baltic proper. Boreal Env. Res. 20: 378–390. Kumpula, J. 2001. Winter grazing of reindeer in woodland lichen pasture: Effect of lichen availability on the condition of reindeer. Small Ruminant Research 39(2): 121–130. DOI: 10.1016/S0921-4488(00)00179-6 Kumpula, J., Norberg, H. & Nieminen, M. 2004. Kesälaidunnuksen vaikutukset poron ravintokasveihin: kesälaitumet ja porojen kunto. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. Kala- ja riistaraportteja 319. 46 s. Kumpula, J., Stark, S. & Holand, Ø. 2011. Seasonal grazing effects by semi-domesticated reindeer on subarctic mountain birch forests. Polar Biology 34(3): 441–453. DOI: 10.1007/s00300-010-0899-4 Kunttu, P., Ryttäri, T. & Kunttu, S. 2016: Vieraslaji kurtturuusu leviää saaristossa, nykytila ja torjuntakeinot. Luonnon Tutkija 4: 165–177. Känkänen, R., Väre, S., Teerihalme, H., Valli, R. & Nyrölä, L. 2011. Ekosysteemipalvelut väylänpidossa ja liikenteessä. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 53/2011. Laaka-Lindberg, S. 2016. Lahopuilla kasvavat sammalet metsien ennallistamisessa. Luonnon Tutkija 120(4): 144–146. Leino, L. 2015. Korvaavat toimenpiteet pienialaisten luontokohteiden suojelusta poikettaessa. Ympäristöjuridiikka 1/2015. s. 9–34. 143 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Leinonen, R. & From, S. (toim.) 2009. Jalopuuympäristöjen hoito ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 41/2009. 82 s. Lindberg, H., Saaristo, L. & Nieminen, A. 2018. Tuli takaisin metsiin. Tapion raportteja nro 30. 30 s. Saatavilla: http://tapio.fi/wp-content/uploads/2018/09/Tuli-taikaisin-metsiin-nettiin.pdf Luonnonsuojeluasetus 160/1997. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970160 Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096 Löffler, J. 2000. High mountain ecosystems and landscape degradation in northern Norway. Mountain Research and Development 20(4): 356–363. DOI: 10.1659/0276-4741(2000)020[0356:HMEALD]2.0.CO;2 Maaseutuvirasto 2017. Ympäristösopimukset. Saatavilla: http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/viljelija/ ymparistosopimukset/Sivut/default.aspx Matveinen, K., Lilja-Rothsten, S., Junninen, K., Bäckman, M., Eteläaho, E., Kajander, L., Kammonen, A., Korhonen, K. T., Lindberg, H., Loiskekoski, M., Musta, I., Nissinen, M., Perkiö, R., Punttila, P., Sahi, V., Syrjänen, K., Tiitinen-Salmela, S. & Tonteri, T. 2015. Metsäelinympäristöt. Teoksessa: Kotiaho, J.S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Suomen ympäristö 8/2015. S. 100–122. McKenney B.A. & Kiesecker, J.M. 2010. Policy Development for Biodiversity Offsets: A Review of Offset Frameworks. Environmental Management. 45:165–176. Metsähallitus 2009. Vattajanniemen Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 63. 100 s. Metsähallitus 2018a. Itämeren hiekkarantojen ennallistaminen Paahde-LIFE-hankkeessa. Saatavilla: http:// www.metsa.fi/paahdelife/itamerenhiekkarantojenennallistaminen Metsähallitus 2018b. Vieraspetojen pyynti saariston suojelualueilla. Saatavilla: http://www.luontoon.fi/ vapaaehtoistoiminta/vieraspetopyynti Metsälaki 1093/1996. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093 Mikkonen, N., Leikola, N., Lahtinen, A. Lehtomäki, J. & Halme, P. 2018. Monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet Suomessa — Puustoisten elinympäristöjen monimuotoisuusarvojen Zonation-analyysien loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2018. 99 s. Saatavilla: http://hdl.handle. net/10138/234359 Minnhagen, S. 2016. Odling av blåmusslor för upptag av näringsämnen. Program för biologisk återställning och fysisk restaurering i marin miljö, 2-3 februari 2016, Umeå. Saatavilla: http://www.lansstyrelsen.se/ Vasterbotten/SiteCollectionDocuments/Sv/nyheter/2016/Marin%20restaureringskonferens/18%20 Susanna%20Minnhagen%20Odling%20av%20blåmusslor.pdf Moilanen, A. & Kotiaho, J.S. 2017. Ekologisen kompensaation määrittämisen tärkeät operatiiviset päätökset. Suomen ympäristö 5/2017. Ympäristöministeriö. Helsinki. 58 s. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ handle/10024/160211 Moilanen, A. & Laitila, J. 2016. Indirect leakage leads to a failure of avoided loss biodiversity offsetting. Journal of Applied Ecology, 53: 106–111, doi: 10.1111/1365-2664.12565 Moksnes P.-O., Gipperth L., Eriander L., Laas K., Cole S. & Infantes E. 2016. Handbok för restaurering av ålgräs i Sverige – Vägledning. Havs och Vattenmyndigheten, Rapport nummer 2016:9. 146 s. Nylén, T. 2009. Yyterin Natura-luontotyypit. Dyyniluonnon tila ja hoitotarpeet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009. Turku. 47 s. Nyrölä, L., Erävuori, L., Junnilainen, L., Järvitalo, A., Teerihalme, H. & Väre, S. 2011. Kompensaation toteuttamisen reunaehdot tie- ja rautatiehankkeissa. Liikennevirasto, Väylätekniikkaosasto. Helsinki. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 52/2011. 74 s. Ohtonen, A., Lyytikäinen, V., Vuori, K.-M., Wahlgren, A. & Lahtinen, J. 2005. Pienvesien suojelu metsätaloudessa. Suomen ympäristö 727. Kajaani. 84 s. Oksanen, L. & Virtanen, R. 1995. Topographic, altitudinal and regional patterns in continental and suboceanic heath vegetation of northern Fennoscandia. Acta Botanica Fennica 153: 1–80. Olin, S. (toim.) 2013. Vesien kunnostusstrategia. Ympäristöministeriö, maa ja metsätalousministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 9/2013. Helsinki. 54 s. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/ handle/10138/41398 Pappila, M. 2017. Ei nettohävikkiä – periaate ja kompensaatiot biodiversiteetin suojelussa. Ympäristöjuridiikka 4/2017. Parkes, D., Newell, G., Cheal, D. 2003. Assessing the quality of native vegetation: The ‘habitat hectares’ approach. Ecological Management & Restoration. Vol 4 S29-S39 Pasanen, H., Junninen, K. & Kouki, J. 2014. Restoring dead wood in forests diversifies wood-decaying fungal assemblages but does not quickly benefit red-listed species. Forest Ecology and Management 312: 92-100. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.foreco.2013.10.018 Pasanen, H. 2017. Ecological effects of disturbance-based restoration in boreal forests. Dissertationes Forestales 244. 29 s. Saatavilla: https://doi.org/10.14214/df.244 144 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Pekkonen, M. & Ruiz. K. 2017. Tiehankkeissa kokeillaan kompensaatioita luonnon turvaamiseksi. Luonnonkirjo 3/2017. Saatavilla: http://www.luonnonkirjo.fi/fi-FI/Artikkelit/2017/32017/Tiehankkeissa_ kokeillaan_kompensaatioita(44636) Pulkkinen, P. 2008 Sataman rakentamiseen liittyvät ympäristöhankkeet. Kirjasssa Heikkonen, M.(toim.) Vuosaaren satama ja ympäristö. Suunnittelusta rakentamiseen. Julkaisijat: Vuosaaren rakennusprojekti, VUOSA ja Vuosaaren sataman liikenneyhteydet, VUOLI. Gummerus Kirjapaino Oy. 2008. 181s. Pykälä, J. 2001. Perinteinen karjatalous luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Suomen ympäristö 495. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 205 s. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen moniste 188. 128 s. Saatavilla: https://helda. helsinki.fi/handle/10138/40824 Quétier, F., Regnery, B. & Levrel, H. 2014. No net loss of biodiversity or paper offsets? A critical review of the French no net loss policy. Environmental Science and Policy. 38: 120–131. Raatikainen, K., Lehtomaa, L. & Kemppainen, R. 2015. Perinnebiotoopit. Teoksessa: Kotiaho, J.S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Suomen ympäristö. 8/2015. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Anttila, S., Kokko, A. & Mäkelä, K. 2013. Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet – lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 5/2013. Luonto. Helsinki. 276 s. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40233 Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osa 1. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 264 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osa 2. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 572 s. Rehell S., Päivinen J., Siikamäki P., Karjalainen J., Kalpio S. ja Haapalehto T. 2016. Kuinka laajasti ulkopuoliset toimet ovat muuttaneet suojelusoita? Suo 67(1): 35-38. Ronkanen A.-K., Irannezhad M., Menberu M., Marttila H., Penttinen J., Klöve B. 2015. Boreal Peatland LIFE -project – Effect of restoration and drainage on peatland hydrology. A study of data before and after restoration at 46 sites in Finland. Metsähallitus. Vantaa. 84 s. Ryttäri, T., Heiskala, K., Kekäläinen, H., Koskela, K., von Numers, M., Rinkineva-Kantola, L. & Syrjänen, K. 2014. Itämeren hiekkarantojen ja dyynien hoito – Vård av Östersjöns sandstränder och dyner. Ympäristöopas – Miljöhandledning / 2014. Suomen ympäristökeskus – Finlands miljöcentral, Helsinki. 54 s. Saaristo, L., Seppälä, M., Vesanto, T. & Ruutiainen, J. 2017. Talousmetsien luonnonhoidon tehokkaat ratkaisut. Tapion julkaisuja. 44 s. Saatavilla: https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/monimetsa- talousmetsien-luonnonhoidon-tehokkaat-ratkaisut.pdf Saaristo, L. & Vanhatalo, K. (toim.) 2015. Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas. Tapion julkaisuja. 98 s. Saatavilla: http://tapio.fi/wp-content/uploads/2015/12/MHS-Talousmetsien_ Luonnonhoito_2015-12-31-TAPIO-1.pdf Salminen, P. & Kekäläinen, H. 2000. Perinnebiotooppien hoito Suomessa. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö. Suomen ympäristö 443. Ympäristöministeriö, Helsinki. 162 s. Sarvilinna, A. & Sammalkorpi, I. 2010. Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito. Ympäristöopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 64 s. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38819/ YO_2010_Rehevoityneen_jarven_kunnostus_ja_hoito.pdf?sequence=1 Schygulla, C. & Peine, F. 2013. Nienhagen Reef: Abiotic Boundary Conditions at a Large Brackish Water Artificial Reef in the Baltic Sea. Journal of Coastal Research: Volume 29, Issue 2: pp. 478–486 Similä, M. & Junninen, K. (toim.) 2011. Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 157. 192 s. Saatavilla: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b157. pdf Similä, J., Primmer, E. & Salokannel, V. 2017. Luonnonarvoja korvaavat toimenpiteet, markkinat ja sääntely. Oikeus 4/2017, 46: 416–441. SOU, Statens offentliga utredningar. 2017. Ekologisk compensation - Åtgärder för att motverka nettoförluster av biologisk mångfald och ekosystemtjänster, samtidigt som behovet av markexploatering tillgodoses. Betänkande av Utredningen om ekologisk kompensation. SOU 2017:34. Suomen ympäristökeskus 2016. Valtakunnallisen kallioalueinventoinnin aluekohtaiset raportit. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Geologiset_muodostumat/Kalliot/Valtakunnallisen_ kallioalueinventoinnin_aluekohtaiset_raportit Suomen ympäristökeskus 2017a. Raportointi 2007–2012. Luontodirektiivin luontotyyppiraportit 2007– 2012. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/ Luontodirektiivin_luontotyyppiraportit/Raportointi_20072012 145 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 LUONTOTYYPPIEN SOVELTUMINEN EKOLOGISEEN KOMPENSAATIOON SUOMESSA Suomen ympäristökeskus 2017b. VELMU - Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma. Saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/VELMU Suomen ympäristökeskus 2018. Valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet. Saatavilla: https://www.avoindata. fi/data/fi/dataset/valtakunnallisesti-arvokkaat-kallioalueet Tattari, S., Puustinen, M., Koskiaho, J., Röman, E. Riihimäki, J. 2015. Vesistöjen ravinnekuormituksen lähteet ja vähentämismahdollisuudet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2015/35. Helsinki, Suomen ympäristökeskus. 73 s. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/159464 Tukia, H., Hämäläinen, J. & Ryttäri T. (toim.) 2015. Harjumetsien paahde-elinympäristöverkostot. Metsien luonnonhoidon vaikutukset harjuluontoon, maisemaan ja paahdelajiston monimuotoisuuteen. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2015. 102 s. Vainio, M., Kekäläinen, H., Alanen, A. & Pykälä, J. 2001. Suomen perinnebiotoopit – Perinnemaisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti. Suomen ympäristö 527. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 163 s. Valtioneuvosto 2012. Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden Kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta. 19 s. Saatavilla: https://mmm.fi/documents/1410837/1516663/MMM-119690- v5-suostrategia_valtioneuvoston_periaatepaatos_v4/005425e8-e3c4-497d-8cff-26f343896c37/MMM- 119690-v5-suostrategia_valtioneuvoston_periaatepaatos_v4.pdf Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1308/2013. Saatavilla: https://www.finlex.fi/ fi/laki/ajantasa/2013/20131308 Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys 2017. Perinnemaisemien hoito. Saatavilla: http:// perinnemaisemat.fi/hoito/laidunnus/ VELMU-karttapalvelu 2017. Saatavilla: http://paikkatieto.ymparisto.fi/velmu/ Vesilaki 587/2011. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587 Vesistöjen kunnostus ja hoito 2015. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesistojen_kunnostus [Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu. Julkaistu 17.8.2015] Virnes, P., Similä, M. & Junninen, K. 2011. Lahopuun lisääminen. Julk. Similä, M. & Junninen, K. (toim.). Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 157. S. 54–61. Väre, H., Ohtonen, R. & Mikkola, K. 1996. The effect and extent of heavy grazing by reindeer in oligotrophic pine heaths in northeastern Fennoscandia. Ecography 19(3): 245–253. DOI: 10.1111/j.1600-0587.1996. tb01251.x Vösa, R., Högmander, J., Nordström, M., Kosonen, E., Laine, J., Rönkä, M. & von Numers, M. 2017. Saaristolinnuston historia, kannankehitys ja nykytila Turun saaristossa / Skärgårdsfågelfaunans historia, utveckling och nuläge i Åbo skärgård. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 226. 310 s. Saatavilla: https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2163 Wende, W., Tucker, G.-M., Quétier, F., Rayment, M. & Darbi, M. (Eds.) 2018. Biodiversity Offsets. European Perspectives on No Net Loss of Biodiversity and Ecosystem Services. Springer International Publishing AG. ISBN 978-3-319-72579-6 Saatavilla: https://doi.org/10.1007/978-3-319-72581-9 Ympäristöministeriö 2013. Luonnon puolesta – Ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–2020. 102 s. Saatavilla: http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/ Luonnon_monimuotoisuus/Strategia_ja_toimintaohjelma 146 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Liite 1 Kompensoitavuuden arvioinnissa mukana olleet luontotyypit (väripalkki nimen edessä) sekä niihin sisältyvät tarkemman luokittelutason luontotyypit (kursivoituina). Arvioitujen luontotyyppien nimen perässä on valtakun- nallinen uhanalai suusluokka niissä tapauksissa, joissa uhanalaisuus on arvioitu vain tarkemman luokittelutason luontotyypeille. Jos tarkemman luokittelutason luontotyyppien uhanalaisuusluokat eroavat toisistaan, uhan- alaisuus on ilmoitettu vaihteluvälinä (esim. LC–VU). Seuraavissa sarakkeissa on valtakunnallisen uhanalaisuuden lisäksi uhanalaisuus Etelä- ja Pohjois-Suomessa, luontotyyppiä uhkaavat tekijät vuoden 2008 uhanalaisuusar- vioinnin mukaan (Raunio ym. 2008), luontotyyppien sisältyminen laeissa tai luontodirektiivissä turvattaviin luontotyyppeihin (0=ei sisälly, 1=sisäl tyy osittain, 2=sisältyy tai vastaa lain/direktiivin luontotyyppiä), luontotyyp- pien rakenteen ja toiminnan piirteet tavoitetilassa sekä tässä hankkeessa tehdyt arvioinnit kompensoitavuuden osalta. Käytetty luontotyyppiluokittelu on kuvattu luvussa 3.1. ja arvioinnit luvussa 3.2. Uhkatekijöiden selitteet on esitetty taulukon jäljessä (s. 190). . Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i ITÄMERI (8 arvioitua luontotyyppiä) Rihmalevä yhteisöt LC-NT 1 0 0 0 Rakenne: Kallio- tai kivikkopohja mata- lassa vedessä. Monipuolinen kasvillisuus, joka koostuu useista rihmamaisista viher- ja ruskolevistä. Eläinlajistossa mm. koti- loita ja siiroja. Toiminta: Veden laatu hy- vä, näkösyvyys suuri. Rihmalevävyöhyke vaihettuu syvemmällä muiksi levävyöhyk- keiksi eikä ole lisääntynyt liikaa ja syrjäyt- tänyt esim. rakkolevää. Jäät irrottavat rih- maleviä ja kasvustot uusiutuvat. 5. Ei 4. Ei tietoa 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Rihmaleväyhteisöt ovat runsastuneet rehevöitymisen seurauksena, joten tar- vetta on enemmänkin vähentää kuin lisätä niiden alaa rehevöityneillä me- rialueilla, joilla ne syrjäyttävät muita luontotyyppejä. Rehevöityminen on jonkin verran muuttanut myös rihma- levayhteisöjen laatua, joten ne hyötyvät vedenlaadun parantamisesta. Merenpohjan rakentaminen, veden laatua paikallisesti heikentävät hankkeet (esim. kalankasvatus) Hydrolitoraalin rih ma leväyhteisöt LC LC Vre Sublitoraalin rihma leväyhteisöt NT NT Vre, I Rakkolevä yhteisöt VU VU VU Vre, I 1 0 0 0 Rakenne: Kallio- tai kivikkopohja yleensä 0,5-5 m syvyydessä. Laajoja yhtenäisiä rakkoleväkasvustoja. Rihmälevät vähäisiä. Runsaasti selkärangattomia eläimiä ja ka- lanpoikasia. Toiminta: Veden laatu hyvä, näkösyvyys suuri. Riittävä suolapitoisuus (vähintään 3-4 ‰). Rakkoleväkasvustot elinvoimaisia. 3. Kyllä, osassa maata 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Heikennystä tulee välttää, tilan paran- taminen haastavaa Rakkoleväyhteisöt ovat kärsineet re- hevöitymisestä, ja niiden tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitys- toimenpiteillä ei yleensä voida vaikut- taa kovin nopeasti ja kohdennetus- ti. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osittaiskompensaationa. Vedenalaisia rakenteita (esim. tuuli- voimaloissa) voidaan periaatteessa suunnitella rakkolevien kasvualustak- si, mutta ongelmana ovat rihmalevät, jotka valtaavat uudet pinnat rakkolevää nopeammin. Jos hyvitystoimenpitee- nä luodaan uusia kasvu- ympäristöjä rakkoleville, eri lajien lisääntymis- kierto pitäisi ottaa huo- mioon ajankohdassa, joilloin kasvualusto- ja upotetaan mereen. Tämä vaikuttaa siihen, mitkä lajit pinnoil- le kiinnittyvät ja mikä luontotyyppi paikalle muodostuu. Myös rih- malevien mekaaninen poistaminen kasvualus- toilta rakkolevien leviä- misen aikaan voi auttaa. Lisäksi kasvualusto- jen pintamateriaalin ja kaltevuuden tulee olla sopivia kohdelajistolle. Tästä tarvitaan lisää tut- kimusta. Merenpohjan rakentaminen, veden laatua paikallisesti heikentävät hankkeet (esim. kalankasvatus) 147 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Punalevä yhteisöt EN EN EN Vre, I 1 0 0 0 Rakenne: Kallio- tai kivikkopohja yleen- sä 5-10 m syvyydessä. Laajoja punale- väkasvustoja, joiden joukossa mm. si- nisimpukkaa ja merirokkoa.Toiminta: Veden laatu hyvä, näkösyvyys suuri. Riittävä suolapitoisuus (vähintään 4 ‰). Punaleväkasvustot elinvoimaisia. 3. Kyllä, osassa maata 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Punaleväyhteisöt ovat kärsineet re- hevöitymisestä, ja niiden tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitys- toimenpiteillä ei yleensä voida vaikut- taa kovin nopeasti ja kohdennetus- ti. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osittaiskompensaationa. Vedenalaisia rakenteita (esim. tuulivoi- maloissa) voidaan periaatteessa suun- nitella punalevien kasvualustaksi, mut- ta tämä vaatii vielä tutkimusta. Jos hyvitystoimenpitee- nä luodaan uusia kasvu- ympäristöjä punaleville, eri lajien lisääntymis- kierto pitäisi ottaa huo- mioon ajankohdassa, joilloin kasvualusto- ja upotetaan mereen. Tämä vaikuttaa siihen, mitkä lajit pinnoil- le kiinnittyvät ja mikä luontotyyppi paikalle muodostuu. Myös rih- malevien mekaaninen poistaminen kasvualus- toilta punalevien leviä- misen aikaan voi auttaa. Lisäksi kasvualusto- jen pintamateriaalin ja kaltevuuden tulee olla sopivia kohdelajistolle. Tästä tarvitaan lisää tut- kimusta. Merenpohjan rakentaminen, veden laatua paikallisesti heikentävät hankkeet (esim. kalankasvatus) Meriajokas yhteisöt EN EN EN Vre, Kh, Ks, I, Vl 1 0 0 0 Rakenne: Luonnontilainen ja puhdas hiekkapohja yleensä 1-8 m syvyydessä. Kasvillisuudessa valtalajina meriajokas, joka muodostaa tiheitä ja laajoja niit- tyjä. Rihmälevät puuttuvat tai vähäisiä. Toiminta: Veden laatu hyvä, näkösyvyys suuri. Riittävä suolapitoisuus (vähintään 5 ‰). Meriajokaskasvustot hyväkuntoisia. Elinvoimaiset pohjaeläin-, lehtifauna- ja kalayhteisöt. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Meriajokasyhteisöt ovat kärsineet re- hevöitymisestä, ja niiden tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitys- toimenpiteillä ei yleensä voida vaikut- taa kovin nopeasti ja kohdennetus- ti. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osittaiskompensaatio- na. Itämerellä ja Kattegatissa on tut- kittu myös mahdollisuutta palauttaa meriajokasta istutuksin, mutta me- netelmät ovat kalliita ja onnistumi- nen edellyttää joka tapauksessa hy- vää vedenlaatua. Meriajokasyhteisöt ovat uhanalaisia ja tärkeitä Itämeren luonnon monimuotoisuudelle, joten yhtään edustavaa esiintymää ei pitäisi menettää. Edustavimmat me- riajokasyhteisöt ovat hiekkapohjilla, ja meri- veden vähäsuolaisuus rajoittaa meriajokkaan levinneisyyttä eteläi- sille merialueillemme, joilla hiekkapohjat eivät ole yleisiä. Tämä rajoit- taa sopivien hyvitys- kohteiden löytämistä. Meriajokas on luontai- sesti huono leviämään ja asettumaan uusille tai aiemmin tuhoutuneil- le alueille, vaikka veden laatu olisi parantunut. Ruoppaus ja läjitys, veneväy- lien rakentaminen ja muut vesiliikennettä ja ankkuroi- tumista lisäävät hankkeet, vedenalainen hiekanotto, veden laatua paikallisesti heikentävät hankkeet (esim. kalankasvatus) 148 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Uposkasvi valtaiset pohjat VU VU VU Vre, Vra 1 0 0 0 Rakenne: Luonnontilainen ja puh- das hiekka- tai muu pehmeä pohja. Monimuotoinen kasvilajisto, jossa mm. hapsikoita, hauroja, ärviöitä ja vitoja. Runsas selkärangatonlajisto. Toiminta: Veden laatu hyvä, näkösyvyys suuri. 5. Ei 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Uposkasvivaltaiset pohjat ovat kärsi- neet rehevöitymisestä, ja niiden tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitystoimenpiteillä ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohden- netusti. Jos esiintymät sijaitsevat sul- jetuissa merenlahdissa tai fladois- sa, veden laatuun voidaan vaikuttaa valuma-alueelta tulevaa kuormitusta vähentämällä, ja lahtien umpeenkas- vua voidaan torjua esim. ruovikkoa niittämällä. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osittaiskompen- saationa. Uposkasvivaltaiset pohjat on laaja ryhmä luontotyyppejä, joista harvinaisimpien ja rehe- vöitymiselle herkimpien heikentämistä on erityi- sesti vältettävä. Ruoppaus ja läjitys, veneväy- lien rakentaminen ja muut vesiliikennettä ja ankkuroi- tumista lisäävät hankkeet, vedenalainen hiekanotto, ve- den laatua paikallisesti hei- kentävät hankkeet (esim. ka- lankasvatus, valuma-alueen maa- ja metsätaloustoimet) Näkinpartais niityt EN EN EN Vre, Vra, Vl 1 0 0 0 Rakenne: Luonnontilainen ja puhdas pehmeä pohja, matala vesi ja suojai- nen tai melko suojainen kasvupaikka. Kasvillisuudessa valtalajina näkinpartais- levät, mutta usein myös muuta kasvilajis- toa. Runsaasti selkärangattomia eläimiä ja kalanpoikasia. Rihmalevät vähäisiä. Toiminta: Veden laatu hyvä, näkösyvyys suuri. Näkinpartaiskasvustot hyväkun- toisia. 4. Ehkä (tie- toa ei riittä- västi) 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Näkinpartaisniityt ovat kärsineet rehe- vöitymisestä, ja niiden tila riippuu eni- ten veden laadusta, johon hyvitystoi- menpiteillä ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohdennetusti. Jos näkinpartaisniityt sijaitsevat suljetuissa merenlahdissa tai fladoissa, veden laa- tuun voidaan vaikuttaa valuma-alueel- ta tulevaa kuormitusta vähentämällä, ja lahtien umpeenkasvua voidaan torjua esim. ruovikkoa niittämällä. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osittaiskompensaationa. Ruoppaus ja läjitys, veneväy- lien rakentaminen ja muut vesiliikennettä ja ankkuroi- tumista lisäävät hankkeet, vedenalainen hiekanotto, ve- den laatua paikallisesti hei- kentävät hankkeet (esim. ka- lankasvatus, valuma-alueen maa- ja metsätaloustoimet) Sinisimpukka yhteisöt NT NT NT I, Vre, Vra, Kh, L 1 0 0 0 Rakenne: Kallio-, kivikko- tai sorapohja yleensä 1-20 m syvyydessä. Sinisimpukan tiheys ja biomassa suuri. Edustavia sini- simpukkayhteisöjä esiintyy myös yhdessä punalevien kanssa, jolloin selkäranga- tonlajiston monimuotoisuus on suuri. Toiminta: Veden laatu hyvä, näkösyvyys suuri, happipitoisuus hyvä. Riittävä suola- pitoisuus (vähintään 5 ‰). Sinisimpukan kuorisora muodostaa elinympäristön muille lajeille. 3. Kyllä, osassa maata 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Sinisimpukkayhteisöt ovat kärsineet rehevöitymisestä vähemmän kuin useat muut Itämeren luontotyypit, mutta niidenkin tilaa parantaisi veden laadun paraneminen. Sinisimpukkayhteisöt ovat tärkeitä ravinnonlähteitä mm. haahkalle, kampelalle ja särkikaloil- le, joten niiden ekologinen merkitys on suuri. Heikentämisen välttäminen on siten tärkeää, vaikkei luontotyyp- pi ole tällä hetkellä uhanalainen. Se on kuitenkin herkkä ilmastonmuutoksel- le suolapitoisuusvaatimustensa vuok- si. Vedenalaisia rakenteita voitaneen suunnitella sinisimpukan kiinnitty- misalustaksi, mutta tämä vaatii vielä tutkimusta. Merenpohjan rakentaminen, veden laatua paikallisesti heikentävät hankkeet (esim. kalankasvatus) 149 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Pohjaeläin yhteisöt NT 1 0 0 0 Rakenne: Kaikilla pohjatyypeillä eri sy- vyyksillä. Monimuotoinen selkärangaton- lajisto vaihtelee pohjan laadun, syvyyden ja suolapitoisuuden mukaan, mm. moni- sukasmatoja, simpukoita, kotiloita, survi- aissääsken toukkia, katkoja, harvasukas- matoja, makkaramatoja. Toiminta: Veden laatu hyvä, näkösyvyys suuri, happipitoi- suus hyvä. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Pohjaeläinyhteisöjä on lukuisia erilaisia, ja ne ovat kärsineet eri tavoin rehevöi- tymisestä ja vieraslajeista. Niiden tila riippuu eniten veden laadusta, johon hyvitystoimenpiteillä ei yleensä voida vaikuttaa kovin nopeasti ja kohdenne- tusti. Itämeren tilaa parantavat toimet voivat toimia osittaiskompensaationa. Ruoppaus ja läjitys, me- renpohjan rakentaminen, vedenalainen hiekanotto, veden laatua paikallisesti heikentävät hankkeet (esim. kalankasvatus) Valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt NT NT Vre, L, Vra, Vl, Kh Valoisan kerroksen alapuoliset pohja­ eläinyhteisöt NT NT Vre, L, Ks, Vra , Vl RANNIKKO (12 arvioitua luontotyyppiä) Itämeren kivikko rannat LC-NT 2 0 0 0 Rakenne: Maaperä soraikkoa, kivikkoa tai lohkareikkoa. Kasvillisuus aukkoinen ja matalakasvuinen. Puusto ja pensasto puuttuvat. Lajistossa merenrantalajeja. Toiminta: Alttius rantavoimille (aallot, pärskeet, jäät, suola, tuuli). Luontainen sukkessio maankohoamisrannikolla. 5. Ei 1. Hyvä 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Luontotyyppi on yleinen eikä uhanalai- nen. Toimivia heikennyksen hyvitysta- poja ovat umpeenkasvavien kohteiden hoito, kohteiden suojelu tai harvinai- sempien luontotyyppien tilan paran- taminen. Rakentaminen (esim. lo- ma-asunnot ja lomakes- kukset ja niihin liittyvät ra- kenteet ja toiminnot kuten uima- ja venerannat) Itämeren avoimet moreeni­, kivikko­ ja lohkarerannat LC LC Kh, R, Vre Itämeren kasvipeitteiset moreeni­, ki­ vikko­ ja lohkarerannat NT NT Vre, Kh, R, I, Vl Itämeren sora­ ja somerikkorannat LC LC Kh, Vre Itämeren hiekka rannat EN EN EN Ku, Vre, L, Rl, R, Ks, I 2 0 2 0 Rakenne: Maaperä hiekkaa, topografia tasainen. Kasvillisuus aukkoinen, mata- lakasvuinen ja laajoilla kohteilla vyöhyk- keinen. Puusto ja pensasto puuttuvat. Lajistossa merenranta- ja paahdeympä- ristölajeja (putkilokasvit ja selkärangat- tomat). Toiminta: Alttius rantavoimil- le (aallot, pärskeet, jäät, suola, tuuli). Luontainen sukkessio maankohoamisran- nikolla. Kohtuullinen kulutus (laidunnus, tallaus) voi ehkäistä umpeenkasvua. 3. Kyllä, osassa maata 1. Hyvä 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Luontotyyppi on kärsinyt rehevöity- misestä ja umpeenkasvusta, paikoin myös liiasta maaston kulutuksesta. Hoitotarve on suuri, ja toimiva hyvi- tystoimenpide on umpeenkasvaneiden kohteiden hoito tai kuluneiden kohtei- den kunnostus. Kaikki esiintymät eivät välttämättä säily ilman hoitoa, vaikka ne suojeltaisiin. Arvonsa säilyttänei- den kohteiden heikentämisen kynnys on kuitenkin korkea, koska hiekkaran- nat ovat uhanalaisia, ja myös useat niiden hyönteis- ja kasvilajeista ovat uhanalaisia. Paljon potentiaalis- ta uhanalaista lajistoa, joka lisää lajiston selvi- tystarvetta, nostaa kyn- nystä kohteiden heiken- tämiseen ja on otettava huomioon hoidossa. Rakentaminen (esim. lo- ma-asunnot ja lomakes- kukset ja niihin liittyvät ra- kenteet ja toiminnot kuten uima- ja venerannat) 150 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Rannikon dyynit VU-EN 2 1 1 0 Rakenne: Maaperä hiekkaa, dyynimuodot ehyitä. Topografia kullekin dyynityypille luonteenomainen. Kasvillisuus aukkoinen, matalakasvuinen ja vyöhykkeinen. Puusto ja pensasto puuttuvat paitsi metsäisil- tä dyyneiltä. Lajistossa merenranta- ja paahdeympäristölajeja (putkilokasvit ja selkärangattomat). Metsäisillä dyyneil- lä luontainen puustorakenne. Toiminta: Alttius rantavoimille (aallot, pärskeet, jäät, suola, tuuli). Luontainen sukkessio maankohoamisrannikolla. Kohtuullinen kulutus (tallaus, laidunnus) voi ehkäistä umpeenkasvua. Metsäisillä dyyneillä pa- lot luontainen uudistumistapa. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Dyynit ovat Suomessa harvinaisia ja uhanalaisia, ja niiden muodostuminen vaatii erityisolosuhteita, joten hyvitys- kohteita on hyvin rajallisesti. Dyynit hyötyvät hoidosta, mutta sen suunnit- telu on vaativaa ja kaikkiin tavoitteesiin pääseminen jossain määrin epävarmaa. Dyynien hoitoa voidaan käyttää ensisi- jaisesti hyvityksenä jonkin yleisen luon- totyypin heikennykselle. Paljon potentiaalis- ta uhanalaista lajistoa, joka on otettava huo- mioon hoidossa. Rakentaminen (esim. lo- ma-asunnot ja lomakeskuk- set ja niihin liittyvät raken- teet ja toiminnot kuten ui- ma- ja venerannat), kuivatus (dyynialueiden kosteat sois- tuneet painanteet), metsän- hakkuut ja maanmuokkaus (metsäiset dyynit) Liikkuvat alkio vaiheen dyynit EN EN Ku, Vre, I, R, , Liikkuvat ranta vehnädyynit VU VU Ku, Rl, R, Vre, L, I Harmaat dyynit VU VU Ku, Rl, Vre, R, L, I Variksenmarja dyynit VU VU Ku, Rl, Nu, R Dyynialueiden kosteat soistuneet painanteet EN EN Rl, I Metsäiset dyynit VU VU M, R , Ku, Rl Merenrantaruovikot LC LC LC 1 0 0 0 Rakenne: Pohja usein pehmeä (savi, lieju, hiesu). Kasvillisuus korkea ja tiheä, jär- viruo’on vallitsema. Runsas ruovikkolin- nusto, ruovikon ja avoveden mosaiikissa myös vesilinnusto. Toiminta: Alttius jää- eroosiolle. Luontainen sukkessio maanko- hoamisrannikolla. 5. Ei 1. Hyvä 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Ruovikot ovat lisääntyneet rehevöi- tymisen seurauksena ja syrjäyttäneet muita luontotyyppejä. Niitä voidaan suunnitellusti vähentää muiden luon- totyyppien ja lajien elinympäristöjen palauttamiseksi. Ruovikoiden moni- muotoisuusarvot liittyvät selvimmin linnustoon ja kalastoon, ja arvokkaiden kohteiden heikentämistä on vältettävä. Toimivia hyvitystoimenpiteitä ovat liian tiheiden ruovikoiden hoito tai harvi- naisempien luontotyyppien tilan pa- rantaminen. Teiden ym. rakentaminen voi pirstoa linnustoltaan arvokkaita laajoja kohteita. Satamien rakentaminen, ruoppaukset ym. 151 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Rakkolevävallit VU VU VU Vre, Kh 2 0 0 0 Rakenne: Avoimella rannalla kookkaita, eri-ikäisiä valleja, jotka koostuvat pääosin rakkolevästä. Maatuvien vallien päällä niille tyypillisiä yksivuotisia kasvilaje- ja. Runsaasti selkärangattomia eläimiä ja niitä ravintonaan käyttäviä kahlaajia. Toiminta: Alttius tuulille ja rantavoimille. Luontainen dynamiikka vallien syntymi- sessä ja häviämisessä, valleja eri maatu- misvaiheissa. Hyvä meriveden laatu yllä- pitää rakkoleväkasvustoja 3. Kyllä, osassa maata 5. Ei keinoja tilan pa- rantami- seen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Rakkolevävallit ovat kärsineet rakkole- vän vähenemisestä sekä rihmalevien ja järviruo´on runsastumisesta rehevöi- tymisen seurauksena. Luontotyyppiin suoraan kohdennettavia ennallistamis- keinoja ei ole, mutta Itämeren veden- laatua, rakkolevän elinoloja ja rantojen avoimuutta parantavat toimet auttavat välillisesti, ja ne voivat toimia heiken- nyksen osittaisena hyvityksenä. Erityisen arvokkaita ovat kohteet, joilla syn- tyy säännöllisesti uusia kookkaita rakkoleväval- leja ja joilla on eri kehi- tysvaiheissa olevia val- leja. Näiden kohteiden heikentämistä on vältet- tävä erityisesti. Rantojen rakentaminen, me- riveden laatua heikentävät hankkeet. Merenrantapensaikot LC-VU 1 0 0 0 Rakenne: Sijainti vyöhykkeenä avoi- men merenrannan ja metsän välissä. Pensaslajisto ja aluskasvillisuus vaih- televat maaperän mukaan. Toiminta: Luontainen sukkessio maankohoamisran- nikolla. Alttius rantavoimille (etenkin tyr- ni- ja leppäpensaikot), 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Pääosa merenrantapensaikoista on lisääntynyt rehevöitymisen ja ranta- laidunnuksen loppumisen seuraukse- na. Tarvetta on enemmänkin vähentää kuin lisätä pajukoiden ja katajikoiden alaa, koska ne syrjäyttävät muita luon- totyyppejä. Hyvitystoimenpiteenä voi- daan käyttää harvinaisempien luonto- tyyppien tilan parantamista. Harvinaisin merenranta- pensaikkotyyppi on suo- myrttipensaikot, jotka ovat myös eniten kärsi- neet rantojen umpeen- kasvusta laidunnuksen loputtua. Suomyrtti- pensaikoiden heikentä- mistä on vältettävä. Rantojen rakentaminen. Tyrnipensaikot LC LC Suomyrttipensaikot VU VU Vre Merenrantapajukot LC LC Merenrannan leppävyöt ja ­pensaikot LC LC R, Ml, Vre Merenrantakatajikot LC LC Fladat ja kluuvit VU-EN 2 0 0 1 Rakenne: Fladat ovat matalia merenlah- tia, joissa yhteys mereen on kapean kyn- nyksen merestä erottaman väylän kautta, kluuvissa säännöllistä vesiyhteyttä me- reen ei enää ole. Matala suolapitoisuus, kirkas vesi, monivuotisen makrofyytti- kasvillisuuden runsaus (näkinpartaiset, merihapsikka), paksu eloperäisestä ainek- sesta sedimentoitunut liejukerros, moni- puolinen pohjaeliöstö ja hyönteislajisto. Rantoja reunustaa ruovikkovyöhyke. Toiminta: Luontainen maankohoamisen aiheuttama flada-kluuvi-sukkessiokehi- tys, jonka päätteeksi kluuvit muuttuvat vähitellen satunnaisesti murtovesivaikut- teisiksi järviksi ja lammiksi tai soistuvat. Eloperäisen aineksen sedimentoituminen pohjaan. 5. Ei 3. Epä- varma 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Vain pieni osa fladoista ja kuuveista on luonnontilassa, mutta menetetty- jen monimuotoisuusarvojen hyvitys kunnostamalla heikentynyttä kohdetta voi olla etenkin fladoilla vaikeaa, jos kohteella on virkistyskäyttöä tai asu- tusta. Kunnostuksesta on vain vähän kokemusta. Ravinnepäästöjen rajoitta- minen valuma-alueella ja umpeenkas- vavien rantojen niitto voivat parantaa ihmistoiminnan vuoksi rehevöityneiden kohteiden tilaa. Laajat flada-alueet sekä alueet, joilla on luon- nontilaisten fladojen ja kluuvien sarjoja ja joissa fladamuodostusta edel- leen tapahtuu maanko- hoamisen myötä, ovat ehdottomasti vältettä- viä ja niitä tulisi suojella. Ruoppaaminen, satamara- kentaminen, virkistys- ja muu rakentaminen. Fladat VU VU Vra, Vre, Vl, M, I Kluuvit EN EN Vra, Vre, M, I 152 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Itämeren dyynisarjat EN EN EN Ku, Vre, Rl, R, I, L, M 2 0 1 0 Rakenne: Maaperä hiekkaa, dyynimuodot ehyitä. Useita dyynityyppejä sukkessio- sarjana avoimelta rantahietikolta met- sään saakka. Topografia ja kasvillisuus kullekin dyynityypille luonteenomainen. Lajistossa merenranta- ja paahdeympä- ristölajeja (putkilokasvit ja selkärangat- tomat). Metsäisillä dyyneillä luontainen puustorakenne. Toiminta: Luontainen sukkessio maankohoamisrannikolla. Alttius rantavoimille (aallot, pärskeet, jäät, suola, tuuli). Kohtuullinen kulutus (tallaus, laidunnus) voi ehkäistä umpeen- kasvua. Metsäisillä dyyneillä palot luon- tainen uudistumistapa. 1. Kyllä 3. Epä - varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Dyynisarjat ovat Suomessa harvinaisia ja uhanalaisia, ja niiden synty vaatii eri- tyisolosuhteita, joten hyvityskohteita on hyvin rajallisesti, eikä kokonaisten sarjojen häviämisen hyvitys ole mah- dollista. Yhtään kohdetta ei ole varaa menettää. Dyynisarjat hyötyvät hoidos- ta, mutta sen suunnittelu vaatii erityis- asiantuntemusta. Paljon potentiaalis- ta uhanalaista lajistoa, joka on otettava huo- mioon hoidossa. Rakentaminen (esim. lo- ma-asunnot ja lomakes- kukset ja niihin liittyvät ra- kenteet ja toiminnot kuten uima- ja venerannat). Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat (aiemmin primäärisuk- kessiometsät) CR CR CR M, R, Oj, Vre, I, Rl 2 0 0 0 Rakenne: Maaperä nuori, ei podsoloitu- nut. Useita pensaikko- ja metsätyyppejä sukkessiosarjana rantapensaikoista lehto- jen kautta kangasmetsiin. Lahopuuta run- saasti, puustorakenne luonnontilainen. Ojittamattomaton. Toiminta: Luontainen sukkessio maankohoamisrannikolla. Kehityssarja pitkä ja ehyt. 1. Kyllä 3. Epä- varma 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Pitkät, edustavat metsien kehityssarjat ovat nykyisin hyvin harvinaisia, eikä nii- den häviämisen hyvitys ole mahdollis- ta. Kehityssarjan katkoskohtia tai pieniä heikennyksiä voidaan hyvittää palaut- tamalla niitä luonnontilaisen kaltaisiksi metsien luonnonhoidon ja suojelun keinoin. Kehityssarjassa voi olla myös pienialaisia soita, metsälaitumia tai ha- kamaita, joiden tilaa voidaan parantaa. Voidaan myös suojella parempilaatui- sia kohteita tai laaja rannikkoalue, jolle maankohoamisen myötä voi pitkällä aikavälillä kehittyä metsien kehityssar- joja (aikaviiveen vuoksi tarvitaan huo- mattavaa ylikompensaatiota). Rakentaminen, metsänhak- kuut, ojitus. Rannikon jokisuistot EN EN EN Vra, Vre, Vs, Kh, Vl 2 0 0 0 Rakenne: Ehjä suistokokonaisuus joki- suulta jokiveden vaikutusalueen loppuun saakka. Vesikasvillisuus runsas ja moni- puolinen. Runsaasti upos- ja ilmaver- soiskasveja sekä kelluslehtisiä kasveja, mutta myös avovettä. Runsas linnusto. Toiminta: Luonnonmukaisesti vaihte- leva jokivirtaama. Häiritsemätön ja jat- kuva suistoalueen (deltan) muodostus ja joen tuoman aineksen sedimentaatio. Veden laatu hyvä ja sedimentti puhdasta. Vaihteleva suolapitoisuus. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Kokonaiset jokisuistot ovat laajoja ko- konaisuuksia, joiden häviämisen hyvitys kokonaan on mahdotonta. Joidenkin ar- vojen tai jokisuiston osien tilaa voidaan parantaa esim. hoitamalla linnusto- alueita, monipuolistamalla vesikasvil- lisuutta tai parantamalla veden laatua. Virtaaman luonnonmukaistaminen ja saastuneiden sedimenttien puhdistus on vaativampaa. Luonnontilaisia joki- suistoja ei Suomessa enää ole, joten ti- lan parantaminen on hyvin tarpeellista. Ruoppaus, säännöstely, pen- gerrys, ojitus, haitallisia ve- sistöpäästöjä ja hajakuormi- tusta aiheuttavat hankkeet, satamat, vesiliikenne, ranta- rakentaminen 153 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Ulkosaariston saaret ja luodot LC LC LC Vre, Kh, R, 2 0 0 0 Rakenne: Avoimia pikkusaaria ja luotoja ja niitä ympäröivä luonnontilainen meri- alue. Runsas pesivä meri- ja saaristolin- nusto. Elinvoimaiset vedenalaiset levä- vyöhykkeet (mm. rakkolevä). Toiminta: Alttius rantavoimille (aallot, pärskeet, jäät, suola, tuuli). Veden laatu hyvä, suu- ri näkösyvyys. Häiriöttömät olosuhteet linnustolle. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Yleinen luontotyyppi, jolla ei ole suuria ennallistamistarpeita. Vältettävimpiä kohteita ovat linnustoltaan merkittävät ja hylkeille tärkeät saaret. Mahdollisia hyvitystoimia ovat esim. linnustoltaan arvokkaiden saarien rauhoittaminen häirinnältä ja vieraslajipetojen poisto sekä myös harvinaisempien luonto- tyyppien tilan parantaminen. Arvokkaita ovat linnus- tolle tärkeiden veden- alaisten ruokailualuei- den (esim. sinisimpuk- kapohjat, ulkomeren matalikot) läheisyydessä sijaitsevat lintusaaret, joiden kompensointi on haastavinta. Linnuston ja hylkeiden häi- rintää lisäävät hankkeet, mereiset tuulivoimapuistot, öljyonnettomuudet, veden laatua heikentävät hankkeet Itämeren harjusaaret VU VU VU M , R, Vre, Rl, Ku, Ks 2 0 0 0 Rakenne: Maaperä hiekkaa, saarta ym- päröivät hiekkapohjaiset merialueet. Runsaasti eri luontotyyppejä etenkin suurilla saarilla (mm. hiekkarantoja, num- mia). Rantakasvillisuus aukkoinen ja ma- talakasvuinen. Lajistossa merenranta- ja paahdeympäristölajeja (putkilokasvit ja selkärangattomat). Puusto harva ja yleen- sä mäntyvaltainen. Meriveden laatu hyvä, suuri näkösyvyys. Toiminta: Luontainen kasvillisuuden sukkessio maanko- hoamisrannikolla. Alttius rantavoimil- le (aallot, pärskeet, jäät, suola, tuuli). Luonnontilainen ja puhdas hiekkapohja. 3. Kyllä, osassa maata 2. Kohta- lainen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Kookkaat harjusaaret ovat laajoja ko- konaisuuksia, joiden arvojen hyvitys kokonaan on mahdotonta. Joidenkin arvojen tai harjusaaren osien hyvitys on mahdollista esim. hoitamalla umpeutu- via hiekkarantoja, dyynejä tai nummia. Hitainta on parantaa harjusaarten ve- denalaisten osien tilaa, koska se edel- lyttää veden laadun parantamista. Useilla harjusaarilla (esim. Saaristomerellä) on uhanalaista kasvi- ja selkärangatonlajistoa, ja näiden kohteiden muut- tamista on erityisesti vältettävä. Muuallakin on otettava harvinainen lajisto huomioon kom- pensaatioita suunnitel- taessa. Rakentaminen (esim. lo- ma-asunnot ja lomakeskuk- set ja niihin liittyvät raken- teet ja toiminnot kuten ui- ma- ja venerannat), metsän- hakkuut ja maanmuokkaus, veden laatua heikentävät hankkeet SISÄVEDET JA RANNAT (19 arvioitua luontotyyppiä) Vähähumuksiset järvet NT 2 0 0 0 Rakenne: Karuja järviä, vesi niukkara- vinteista ja kirkasta (vähähumuksista). Kasvillisuudessa niukka-keskiravintei- suutta ilmentävien lajien suhteellinen osuus on suuri. Tavallisia järvityyppe- jä ovat esim. nuottaruoho-, järviruoko- ja korteruokotyyppi, Pohjois-Suomessa myös saratyyppi. Upos- ja pohjalehtiskas- villisuus on luonteenomaista, ilmaver- soiskasvustot ovat tyypillisesti harvoja ja vesisammalia on vähän. Etenkin suurissa järvissä rikkaat kalayhteisöt. Toiminta: Vedenviipymät pitkiä. Pienempien järvien puskurikyky on al- hainen. Luontainen ravinnepitoisuus. Alhainen perustuotanto. Luontainen ve- denkorkeus ja sen vaihtelut (ei säännöste- lyä), suuri näkösyvyys. 5. Ei 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Suhteellisen yleinen järvityyppi, joka kuitenkin selvästi heikentynyt erityi- sesti rehevöitymisen takia, mutta myös muista syistä. Tilaa parantavat toimet ovat etenkin veden laadun paranta- miseen liittyviä toimenpiteitä, mutta myös esim. rakentamisen ja säännöste- lyn haittojen vähentämistarvetta on. Vesistön säännöstely, ruop- paukset, rantarakentaminen, turvetuotannon vesistövai- kutukset Pienet ja keskikokoiset vähähumuk­ siset järvet NT NT NT Vre, Vs, Vra, R 154 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Suuret vähähumuksiset järvet NT LC NT Vre, Vs, Vra, Kh, R Matalat vähähumuksiset järvet VU LC NT Vre, Vra, R Humusjärvet LC-NT 2 0 0 0 Rakenne: Vesi on luontaisesti niukka – keskiravinteista, alatyypistä riippuen humuksista/runsasrumuksista ja kohta- laisesti tai selvemmin hapanta. Tyypillisiä järvityyppejä korte-, korteruoko- ja ul- pukkatyyppi. Vesikasvillisuudessa upos- ja pohjalehtisiä, kelluslehtisiä, ilmaversoi- sia, vesisammalia ja rantakasvillisuutta. Vesikasvillisuuden runsaus ja keskinäiset runsaussuhteet vaihtelevat mm. alatyy- peillä järven humuspitoisuuden, koon ja syvyyden mukaan. Toiminta: Talvisin etenkin matalissa jär- vissä voi luontaisesti esiintyä happikatoa. Luontainen ravinnepitoisuus. Alhainen - kohtalaisen alhainen perustuotanto. Luontainen vedenkorkeus ja sen vaihtelut (ei säännöstelyä), näkösyvyys kohtalai- nen-vähäinen. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Yleinen järvityyppi, joka kuitenkin sel- västi heikentynyt erityisesti rehevöity- misen takia, mutta myös muista syistä. Tilaa parantavat toimet ovat erityisesti veden laadun parantamiseen liittyviä toimenpiteitä, mutta myös esim. raken- tamisen ja säännöstelyn haittojen vä- hentämistarvetta on. Vesistön säännöstely, ruop- paukset, rantarakentaminen, turvetuotannon vesistövai- kutukset. Pienet humus järvet NT LC NT Vre, Vra, R, Vs Keskikokoiset humus järvet NT LC NT Vre, Vs, Vra, R Suuret humus järvet NT NT NT Vre, Vs, Vra, R, Kh Runsas humuksiset järvet NT LC NT Vre, Vs, Vra, R, Kh Matalat humus järvet NT LC LC Vre, Vra, R, Vs Matalat runsas humuksiset järvet NT NT NT Vre, Vra, R, Vs Pohjois-Lapin järvet LC LC LC I 2 0 0 0 Rakenne: Enimmäkseen pieniä kirkas- tai lievästi ruskeavetisiä, niukkaravintei- sia järviä. Järvityypiltään usein sara- tai uposkasvityyppiä. Kelluslehtisiä ja ilma- versoisia kasveja niukasti, pohjalehtisten runsaus vaihtelee. Sarakasvustot harvoja, näkinpartaiset ja vesisammalet voivat olla suhteellisen runsaita. Kalasto kylmää ja hapekasta vettä suosivaa. Toiminta: Veden kylmyys, pitkä jääpeit- teisen ajan kesto. Hyönteis- ja pohja- eläintuotanto merkittävä, perustuotanto alhainen. 5. Ei 2. Kohta- lainen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Pohjois-Lapin järvien tila on pääsään- töisesti hyvä, mutta niitä uhkaa ilmas- tonmuutos ja tulevaisuudessa tila voi heikentyä merkittävästi. Näiden järvien kunnostuksesta ei ole kokemusta. 155 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Runsasravinteiset järvet EN EN NT EN Vre, Vs, Vra, R 2 0 0 0 Rakenne: Savi- tai runsasravintei- sen kallio- ja maaperän alueilla tai pohjavesialueiden tuntumassa, esim. Salpausselkien tienoilla. Savialueilla vesi sameaa ja näkösyvyys alhainen, muu- toin vesi voi olla kirkasta. pH neutraali tai emäksinen. Luontotyyppiin sisältyy vita-, osamankäämi-sarpio, kaisla-, sahalehti- ja uposruohojärviä. Vesikasvilajisto moni- puolinen, runsasravinteisuuden ilmen- täjälajeja. Kelluslehtiset ja ilmaversoiset kasvit muodostavat usein laajoja ja tiheitä kasvustoja. Särkikalat runsaita. Linnusto runsas. Toiminta: Luontainen ravinne- pitoisuus ja vedenkorkeuden vaihtelu. Korkea perustuotanto. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Runsasravinteisten järvien tila on huo- no, eikä täysin luonnontilaisia kohteita enää ole. Hyvittämiseen sopivia koh- teita ei ole niin paljoa kuin yleisemmil- lä järvityypeillä. Kunnostamiseen on olemassa menetelmiä, mutta tilan pa- rantaminen on haastavaa mm. sisäisen kuormituksen ja valuma-alueen inten- siviisen maankäytön takia. Kunnostusta tarvitaan myös linnustoarvonsa menet- tämässä olevilla kohteilla. Harvinaisten saha- lehtijärvien heiken- tämistä tulisi välttää. Harvinainen vesikasvila- jisto ja linnusto on otet- tava huomioon kunnos- tuksessa. Vesistön säännöstely, ruop- paukset, rantarakentaminen, vesistöpäästöjä aiheuttavat hankkeet. Runsaskalkkiset järvet VU VU NT VU Vre, Vra, R 1 0 0 0 Rakenne: Kalkkipitoisella kallio- ja maa- peräalueella, usein pieniä ja matalia tai keskisyviä. Vesi kalkkipitoista (alkali- niteetti korkea), usein kirkasta ja niuk- ka-keskiravinteista. PH melko korkea, jär- vityypiltään tavallisesti Potamegeton fili- formis – Chara-tyypin järviä. Uposlehtiset runsaita. Toiminta: Kalkkivaikutuksen ilmenemi- nen. Luontainen ravinnepitoisuus ja pe- rustuotanto, luontainen vedenkorkeuden vaihtelu. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Hyvin harvinainen luontotyyppi, joka on heikentynyt voimakkaimmin Etelä- Suomessa. Monet kohteet hyötyisivät kunnostuksesta ja ravinnekuormaa ra- joittavista toimenpiteistä. Ravinnekuormaa kasvattavat rakentamishankkeet, ruop- paukset, rantarakentaminen, kaivoshankkeet. Lammet LC-NT 2 0 0 1 Rakenne: Humuksisuus, veden väri, hap- pamuus, ravinteisuus ja pohjan laatu vaihtelevat. Yleensä niukkaravinteisia. Vesikasvillisuuden runsaus ja vallitse- vat elomuodot vaihtelevat riippuen em. ominaisuuksista. Suurimmissa lammissa kaloja. Toiminta: Pitkään jäässä, pienimmät ja matalimmat pohjaan saakka. Hyönteis- ja pohjaeläintuotanto voi olla merkittävän, perustuotanto alhainen. 5. Ei 2. kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Useimmat lampiluontotyypit ovat yleisiä. Etenkin Etelä-Suomessa lam- pien tila on laadultaan heikentynyt ravinne- ja kiintoaineskuorman takia. Kuormituksen vähentäminen parantaisi lampien ekologista tilaa. Luonnontilaisten lam- pien heikentämistä on vältettävä erityisesti Etelä-Suomessa. Ruoppaukset, rantarakenta- minen, turvetuotannon ve- sistövaikutukset Tunturilammet LC LC I Harjulammet VU LC NT Vre, R, Vp, Ks Kalliolammet LC LC LC Vre, Kh Metsälammet VU LC LC Vre, Vra, R Suolammet NT LC LC Vre, Vra 156 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Luontaisesti runsasravinteiset lam- met CR CR NT CR Vre, Vra, R 2 1 0 1 Rakenne: Pehmeäpohjaisia, usein matalia lampia tyypillisesti savikkoalueella, vesi usein sameaa, emäksistä, ravinnepitoi- suus korkea. Vesikasvilajisto monipuo- linen, runsasravinteisuuden ilmentäjä- lajeja, vaateliaita lajeja. Kasvillisuuden peittämän alueen osuus suuri. Kalasto sär- kikaloja. Hyviä sammakkoeläinten lisään- tymispaikkoja. Runsas ja monipuolinen vesiselkärangattomien lajisto. Toiminta: Suuri perustuotanto, luontai- nen vedenkorkeus. 3. Kyllä, osassa maata 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Luontaisesti runsasravinteiset lam- met ovat harvinaisia ja laadultaan voimakkaasti heikentyneitä etenkin Etelä-Suomessa. On arvioitu, ettei nii- tä ole luonnontilassa enää lainkaan. Luontotyyppi hyötyy kunnostuksesta ja menetelmiä tilan parantamiseen on olemassa. Luontaisesti runsas- ravinteisten lampien heikentämistä on väl- tettävä, ellei kohde ole jo entuudestaan pahoin heikentynyt. Ennallistamiskelpoisten kohteiden lisäheiken- tämistä tulee välttää ja niitä tulisi suosia hyvi- tyskohteina kompen- saatiossa. Rakentaminen, ruoppaa- minen, ravinnekuormaa ja kiintoainekuormaa lisäävät hankkeet. Kalkkilammet EN EN NT VU Vre, Vra, R 2 1 0 1 Rakenne: Kalkkipitoisella kallio- ja maa- peräalueella, vesi neutraalia tai emäk- sistä, melko kirkasta ja niukka-keski- ravinteista. Kapeat ilmaversoiskasvus- tot. Luonteenomaista vesikasvillisuutta uposlehtiset. Tyypillisiä lajeja Chara- näkinpartaislevät ja vaateliaat sammalet. Löysäpohjaisissa lammissa vesikasvillisuus voi olla hyvin niukkaa. Pohjalle voi saos- tua kalkkiliejua. Toiminta: Luontainen ravinnepitoi- suus ja kalkkivaikutuksen ilmeneminen. Luontainen vedenkorkeus ja sen vaihtelu. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Kalkkilammet ovat harvinaisia ja laadultaan voimakkaasti heiken- tyneitä etenkin Etelä-Suomessa. Ravinnekuormitus on voinut johtaa kalkkivaikutuksen heikkenemiseen, mi- kä muuttaa luontotyypin rakennetta ja toimintaa. Kokemusta tilan parantami- sesta ei ole riittävästi. Rakentaminen, ruoppaa- minen, ravinnekuormaa ja kiintoainekuormaa lisäävät hankkeet. Lähdelammet NT VU NT NT Vre, Vp, Ks, R, Vra 1 1 0 1 Rakenne: Vesi kirkasta ja ainakin pai- koin viileää. pH lähellä neutraalia. Vesikasvillisuus niukkaa, lähinnä pohja- ja uposlehtisiä ja näkinpartaisia, vesisam- mallajisto voi olla runsas. Särkikaloja on vähän. Pohjaeläimistössä lähteisiin eri- koistunutta lajistoa. Toiminta: Pohjaveden kumpuaminen ja lähdevaikutus, jäätyminen vähäistä, ra- vinnepitoisuus luontainen. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Lähdelampien tilanne tunnetaan puut- teellisesti, mutta ne ovat hyvin harvi- naisia ja selvästi heikentyneitä etenkin Etelä-Suomessa ja niihin kohdistuu edelleen monia uhkia. Lähdelampien kunnostamisesta on hyvin vähän ko- kemusta. Pohjavedenotto, soranotto, ravinnekuormaa lisäävät hankkeet, rakentaminen, ruoppaukset. Järvien hiekkarannat VU EN NT VU Ku, R, Vs, Vre 0 0 2 0 Rakenne: Loiva avoin ranta, maa-aines pääosin hiekkaa tai hietaa, eloperäisen aineksen kasaumia. Kasvillisuus melko niukkaa, aukkoista, yleistä rantalajistoa. Kasvillisuudessa voi olla vyöhykkeisyyttä. Toiminta: Luontainen vedenkorkeuden vaihtelu, tuulisuus, valoisuus, jään ja aal- lokon umpeenkasvua estävä vaikutus. Kasvillisuudessa suuria vuoden ja vuoden- aikaisvaihteluja. 5. Ei 3. Epä- varma 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Järvien hiekkarannat ovat etenkin Etelä-Suomessa voimakkaasti hei- kentyneitä ja hoidon ja kunnostuk- sen tarve on suuri. Monet kohteet ovat virkistyskäytössä tai rakennettu- ja. Heikentyneiden kohteiden voidaan katsoa soveltuvan kompensaatioon, mutta kokemusta järvien hiekkaranto- jen kunnostamisesta ja hoidosta ei juuri ole. Tarvitaan kunnostusmenetelmien kehittämistä. Pienialaistenkin luon- nontilaisten kohteiden heikentämistä tulee välttää etenkin Etelä- Suomessa. Rakentaminen, vesien sään- nöstely, ravinnekuormaa li- säävät hankkeet. 157 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Järvien kivikko- ja pensaikko rannat LC 0 0 0 0 Rakenne: Kivikkorannoilla maanpeite on kivistä, kasvillisuuden määrä vaihtelee: suojaisilla paikoilla ja missä kivisyyttä on lähinnä maan pinnalla kasvillisuutta on enemmän. Pensaikkorannoilla kasvilli- suutta vallitsee tiheä pensaikko, joka on yleensä pajua. Turvetta ei muodostu. Toiminta: Luontainen vedenkorkeu- den vaihtelu, tuuli-, aalto- ja jäävoimien vaikutus. 5. Ei 4. Ei tietoa 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Järvien kivikko- ja pensaikkorannat ovat yleisiä eivätkä laadullisesti merkit- tävässä määrin heikentyneitä. Rakentaminen, vesien sään- nöstely, ravinnekuormaa li- säävät hankkeet. Järvien kivikkorannat LC LC LC Vre, Vs, R Järvien pensaikkorannat LC LC LC Vre, Vs, R Lähteikköluontotyypit 2 2 0 2 Lähteiköt VU EN LC VU M, Oj, Vp, Ks, R 2 2 0 2 Rakenne: Lähdevesi voi purkaantua läh- depurona, muodostaa lähdealtaan tai lähdevettä tihkuvan hetteikön eli tihku- pinnan. Eliölajisto vaativaa ja tasaisiin kosteus- ja lämpöolosuhteisiin sitoutu- nutta. Sammal- ja putkilokasvilajisto läh- deympäristöön sopeutunutta lähteisyyttä ja mesotrofiaa tai meso-eutrofiaa ilmen- tävää lajistoa. Toiminta: Pohja- tai orsiveden purkau- tuminen maanpinnalle, vakaat lämpö- ja kosteusolosuhteet. 5. Ei 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Usein pienialainen luontotyyppi, jo- hon liittyy erityisiä lajistoarvoja. Huomattava osa kohteista on hei- kentyneitä etenkin Etelä-Suomessa. Lähteiden kunnostamista on tehty jon- kin verran, tulokset ovat vaihtelevia. Tapauskohtainen harkinta ja suunnit- telu kompensaatiotilanteissa erityisen tärkeää. Lähteikköjen lajistolli- sissa arvoissa on paljon vaihtelua. Etenkään lajistoltaan arvokkaita kohteita ei tule heiken- tää. Kunnostuksessakin lajistoarvojen menettä- misen riski on olemassa ja siksi kohteiden va- linta, toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus on tehtävä erityisellä huolella. Pohjaveden tasoon vaikut- tavat hankkeet, vedenotto, rakentaminen, maa-aineis- ten otto Huurresammal lähteiköt VU EN LC VU M, Oj, Vp, Ks, R 2 2 0 2 Rakenne: Eutrofinen, huurresammal- valtainen tai huurresammallia sisältävä, yleensä kalkkivaikutteinen, tihkupintai- nen pienialainen lähteikkö tai laajempi lähteikkökopleksi, jossa vaatelias lähtei- syyttä ja lettoisuutta ilmentävä sammal- ja putkilokasvilajisto. Toiminta: Pohja- tai orsiveden purkautu- minen maan pinnalle, lämpö- ja kosteus- olosuhteet vakaat. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Luontotyyppiin liittyy korkeita lajis- tollisia arvoja. Etelä-Suomessa huurre- sammallähteet ovat uhanalaisia ja hy- vin harvinaisia. Huurresammallähteitä esiintyy pääosin kalkkipitoisen maa- ja kallioperän aluella ja niiden määrä on rajallinen. Kohteiden ennallistamisesta on vasta vähän kokemusta. Jos kohteen heikentä- mistä ei ole mahdollista välttää, hyvityskohtei- den valinta, toimenpi- teiden suunnittelu ja toteutus on tehtävä eri- tyisellä huolella. Pohjaveden tasoon vaikutta- vat hankkeet, vedenotto, ra- kentaminen, kaivoshankkeet, maa-ainesten otto. 158 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Tunturialueen virta vedet LC 2 0 0 0 Rakenne: Jokia, puroja ja noroja tun- turialueella. Yleensä niukkaravinteisia, usein vähähumuksisia. Etenkin purot ja pikkujoet avoimessa maisemassa alttiita säävaihteluille ja niissä on pohjavesi ja su- lamisvesivaikutusta. Jokien hydrogeologi- nen ja biologinen vaihtelu melko suurta. Pikkujoet lohikalojen tärkeää lisäänty- misaluetta. Toiminta: Suuri vuotuinen virtaaman ja lämpötilan vaihtelu. Tulviminen, luontai- nen vedenkorkeuden vaihtelu. Virtaama- ja jääeroosiota. Luontainen ravinnepi- toisuus. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Lapissa virtavedet ovat pääosin luon- nontilaisia, myös isompien jokien eko- loginen tila on lievästä kuormituksesta huolimatta hyvä. Rakentaminen, kaivoshank- keet. Tunturialueen norot LC LC Tunturialueen latvapurot LC LC Tunturialueen pikkujoet LC LC Tunturialueen joet LC LC Kangas- ja turvemaiden purot NT-VU 2 2 0 0 Rakenne: Runsaasti alueellista ja pai- kallista vaihtelua eri ominaisuuksissa. Riippuen kangas- ja turvemaan osuu- desta valuma-alueella vesi on joko niu- kasti, hiukan tai voimakkaasti humuk- sen värjäämää. Ehjä virtavesijatkumo. Virtapaikkojen (ml. kosket) ja suvanto- paikkojen vuorottelu sekä erilaisten mi- krohabitaattien esiintyminen. Toiminta: Suuri vuotuinen virtaaman ja lämpötilan vaihtelu. Latvapurot voivat kuivua poikkeuksellisen kuivina vuosina. Rantametsän vaikutus puron eliöstöön (varjostus, ravinteet). Luontainen ravinne- pitoisuus. Luontainen virtaamavaihtelu ja tulviminen, aineksen kuluminen ja kerros- tuminen, veden ja ranta-alueen vuorovai- kutus (mm. eloperäinen aineis rannoilta). 5. Ei 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Kangas- ja turvemaiden puroja esiintyy laajasti koko maassa, ja heikentyneitä kohteita on paljon. Ennallistamiseen ja kunnostukseen soveltuvat kohteet ja kunnostustarve tunnetaan varsin hyvin. Menetelmistä ja niiden vaikuttavuu- desta on suhteellisen paljon tietoa ja kokemusta. Pohjaveden tasoon vaikut- tavat hankkeet, vedenotto, rakentaminen, vesistöjen likaantuminen, rehevöitymi- nen ja kuivuminen erilaisissa hankkeissa (esim. kaivostoi- minta). Havumetsävyöhykkeen kangasmai­ den latvapurot VU LC NT M, Vre Havumetsävyöhykkeen turvemaiden latvapurot VU LC NT M, Vre Havumetsävyöhykkeen kangasmai­ den purot VU NT VU M, Vre Havumetsävyöhykkeen turvemai­ den purot VU NT VU M, Vre 159 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Savimaiden purot VU-CR 2 2 0 0 Rakenne: Huomattava savisameus, joka haittaa perustuotantoa. Usein mutkitte- leva uoma. Toiminta: Suuri vuotuinen virtaaman vaihtelu ja alttius tulvimiselle ja latvapu- rojen osalta myös kuivumiselle. Rantojen voimakas eroosio. Runsasravinteisuus. Luontainen ravinnepitoisuus. Luontainen virtaamavaihtelu ja tulviminen, aineksen kuluminen ja kerrostuminen, veden ja ranta-alueen vuorovaikutus (mm. elope- räinen aineis rannoilta). 1. Kyllä 3. Epä- varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Savimaiden purot ovat hyvin uhan- alaisia, ja niitä on tuhoutunut pel- lon raivauksessa, perattu ja oikaistu. Luontotyyppiä esiintyy vain Lounais- Suomen alavilla savimailla. Jäljellä olevissa puroissa on runsaasti ennal- listamis- ja kunnostustarvetta ja savi- maiden purojen tilan parantaminen on haastavaa. Rakentaminen, vesistöjen likaantuminen, rehevöitymi- nen ja kuivuminen erilaisissa rakentamishankkeissa. Savimaiden latvapurot VU VU M, Vre Savimaiden purot CR CR Vra, M, Vre Kangas- ja turvemaiden joet NT-VU 1 0 0 0 Rakenne: Humuksisuus, veden väri, hap- pamuus ja ravinteisuus vaihtelevat paljon sen mukaan onko valuma-alue suo- vai mineraalimaavaltaista sekä maa- ja kal- lioperän ominaisuuksien mukaan. Ehjä virtavesijatkumo. Virtapaikkojen (ml. kos- ket) ja suvantopaikkojen vuorottelu sekä erilaisten elinympäristöjen esiintyminen. Rantavyöhykkeen puuston merkitys suu- rin kapeissa joissa. Luontaiset tulvatasan- teet ja suistot. Toiminta: Luontainen virtaamavaihte- lu suuri paitsi runsasjärvisillä alueilla. Tulviminen. Luontainen ravinnepitoisuus ja vedenkorkeus. 5. Ei 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Joet ovat yleisiä ja niiden tilaa on mahdollista parantaa erilaisilla toi- menpiteillä. Ravinnekuormituksen vähentäminen on haasteellista. Jokien ekologinen merkitys niihin kiinteäs- ti liittyville muille luontotyypeille on suuri. Jokiluontoa on heikennetty ja heikennetään monin tavoin erityisesti Etelä-Suomessa. Kynnyksen lisäheiken- nyksiin tulisi olla korkea. Hyvin säilyneiden jo- kiekosysteemien, joilla on luonnontilainen tai luonnontilaisen kal- tainen valuma-alue, heikentämistä tulisi välttää. Rakentaminen, säännöste- ly, vesistöjen likaantuminen ja rehevöityminen erilaisissa hankkeissa. Pienet havumetsä vyöhykkeen joet VU LC NT Vra, M, Vre Keskisuuret havumetsävyöhyk­ keen joet VU LC NT Vre, Vra, Vs Suuret havumetsä vyöhykkeen joet EN NT VU Vre, Vra, Vs 160 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Savimaiden joet CR 1 0 0 0 Rakenne: Luontainen runsasravinteisuus. Huomattava savisameus. Ehjä virtave- sijatkumo. Eroosioherkkä, mutkitteleva uoma. Virtapaikkojen ja suvantopaikko- jen vuorottelu sekä erilaisten habitaattien esiintyminen. Tulva-alueita, suurissa jois- sa myös suistoja. Toiminta: Luontainen virtaamanvaihte- lu, tulviminen ja vedenkorkeus. Rantojen voimakas eroosio, uoman mutkittelevuus. Luontainen ravinnepitoisuus. Aineksen kuluminen ja kerrostuminen, sedimentoi- tuminen tulva-alueille ja suistoihin. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Savimaiden joet ovat hyvin uhanalai- sia, ja niitä on heikennetty voimakkaas- ti. Luonnontilaisia savimaiden jokia ei ole jäljellä. Luontotyyppiä esiintyy vain etelä- ja lounaisrannikon savimailla. Heikentyneiden kohteiden tilaa pitäisi parantaa laajasti. Tilan parantaminen on haastavaa. Rakentaminen, vesistöjen likaantuminen ja rehevöity- minen erilaisissa hankkeissa ja maataloudessa, vesien säännöstely. Pienet savimaiden joet CR CR Vra, M, Vre Keskisuuret savi maiden joet CR CR Vre, Vra, Vs Suuret savimaiden joet CR CR Vre, Vra, Vs Erittäin suuret joet EN CR VU EN Vra, Vs, Vre 1 0 0 0 Rakenne: Luontotyypin hydrologian, fysi- kaalis-kemiallisten ominaisuuksien ja la- jiston vaihtelu suurta johtuen järvisyyden ja valuma-alueen ominaisuuksien, kuten maa- ja kallioperän vaihteluista. Ehyt vir- tavesijatkumo,Virtapaikkojen ja suvanto- paikkojen vuorottelu sekä erilaisten habi- taattien esiintyminen. Runsastuottoisat luusuat. Suvaontoalueet. Reheviä tul- vatasanteita, lajistoltaan monipuolisia suistoja. Toiminta: Luontainen virtaamavaihtelu usein suurta. Luontainen vedenkorkeuden vaihtelu, tulviminen. Luontainen ravin- nepitoisuus. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Erittäin suuret joet (8 kpl) ovat hyvin uhanalaisia, ja niitä on heikennetty voi- makkaasti. Jokien tilaa pitäisi parantaa laajasti. Näillä joilla on suuri merkitys myös muille niihin liittyville luontotyy- peille. Laajan valuma-alueen takia tilan parantaminen vaikeaa. Hyvittämisen tulisi koh- distua samaan jokeen, jota heikkennetään. Rakentaminen, vesistöjen likaantuminen ja rehevöity- minen erilaisissa hankkeissa, vesien säännöstely. 161 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i SUOT (15 arvioitua luontotyyppiä) Korvet VU-EN 2 1 0 0 Rakenne: Kuusi- tai lehtipuuvaltainen, (yleensä) erirakenteinen puusto, laho- puujatkumo. Luonteenomainen mätäs- ja välipinnan vuorottelu. Korpisuutta ja tyy- pistä riippuen myös luhtaisuutta ja lähtei- syyttä indikoiva lajisto. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, kostea ja varjoisa pienilmasto, turpeen muodostus, luontainen puustodynamiikka (uudistuminen pienaukoissa). 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Korvet ovat uhanalaisia ja osa korpi- luontotyypeistä on harvinaisia. Korpien ennallistamisesta on kokemusta, ja ennallistamisen haasteistakin on hyvä käsitys. Ennallistamiskelpoisia korpia on runsaasti. Ennallistamalla on mah- dollista lisätä korpien monimuotoisuus- arvoja. Joissakin tilanteissa yleisemmän korpiluontotyypin heikentämisen voi hyvittää ennallistamalla harvinaisem- paa korpiluontotyyppikohdetta. Kompensomisen mah- dollisuudet vaihtele- vat suuresti korpityy- peittäin ja kohteittain. Joskus ennallistaminen voi olla hyvin vaikeaa ja pitkälle muuttuneen kohteen alkuperäisen tyypin palauttaminen ei välttämättä onnis- tu. Harvinaisimpien ja uhanalaisimpien kor- piluontotyyppien koh- teiden (esim. lähteiset ja luhtaiset tyypit) sekä luonnontilaisten ja hel- posti ennallistettavien kohteiden heikentämis- tä tulee välttää. Tie- ja muu rakentaminen, vedenotto, kunnostusoji- tukset, metsätaloustoimet. Turpeennosto ei kohdis- tu korpiin, mutta läheisen alueen turpeenotolla voi olla vaikutusta korpialueisiin. Kangaskorvet VU LC VU M, Oj, R Ruohokangaskorvet EN NT EN M, Oj, R Mustikkakangaskorvet VU NT VU M, Oj, R Puolukkakangaskorvet EN NT VU M, Oj, R Lehtokorvet EN NT VU Oj, M, R Saniaislehtokorvet EN NT VU Oj, M, R Ruoholehtokorvet EN NT VU Oj, M, R Lettolehtokorvet CR VU EN Oj, M, R Lähdelehtokorvet CR VU EN Oj, M, Vp, R Ruohokorvet EN NT VU Oj, M, R, Ot Saniaiskorvet EN NT VU Oj, M, R Ruoho­ ja heinä korvet EN NT VU Oj, M, R, Ot Lähdekorvet EN NT VU Oj, M, Vp, R Ruoho­mustikka korvet EN NT VU Oj, M, R Aitokorvet VU NT VU M, Oj, R, Ot Mustikkakorvet VU NT VU M, Oj, R Metsäkortekorvet EN VU EN M, Oj, R, Ot Puolukkakorvet VU NT VU M, Oj, R Muurainkorvet VU NT VU M, Oj, R, Ot 162 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Nevakorvet NT-EN 0 0 0 0 Rakenne: Kuusi- tai hieskoivuvaltainen erirakenteinen, kituva, mättäillä kasvava puusto, lahopuujatkumo. Mätäs- ja väli- pinta vaihtelee pienipiirteisesti, nevapin- nat ja -kasvillisuus vallitsevat. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, kostea pienilmasto, turpeen muodostus, luontainen puustodynamiikka (uudistumi- nen pienaukoissa). 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Osa nevakorpityypeistä on uhanalai- sia ja harvinaisia. Ennallistamisesta on kokemusta, osa nevakorpityypeistä on todennäköisesti haastavia ennallistet- tavia. Ennallistamiskelpoisia kohteita on kuitenkin runsaasti ja ennallistamal- la on mahdollista lisätä korpiin liittyviä monimuotoisuusarvoja. Juolasarakorpien ja tu- pasvilla korpien luon- nontilaisten ja ennallis- tamiskelpoisten kohtei- den heikentämistä on vältettävä. Tie- ja muu rakentaminen, vedenotto, kunnostusoji- tukset, metsätaloustoimet. Turpeennosto ei kohdis- tu korpiin, mutta läheisen alueen turpeenotolla voi olla vaikutusta korpialueisiin. Sarakorvet VU NT NT M, Oj, Ot, R Juolasarakorvet EN EN M, Oj, R Tupasvillakorvet EN NT EN M, Oj, R Rämeet LC-VU 2 1 0 0 Rakenne: Yleensä mänty-, joskus kuusi- valtainen, luonnontilainen ja erirakentei- nen puustorakenne, puuston tiheys vaih- telee, lahopuujatkumo. Pääosin mätäspin- taisia, rämelajisto vallitsee. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, kostea pienilmasto, turpeen muodostumi- nen, luontainen puustodynamiikka, poh- joisessa routiminen. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Rämeet ovat vielä kohtalaisen yleisiä. Ennallistamiskelpoisia kohteita on run- saasti ja ennallistamalla on mahdollista lisätä rämeiden monimuotoisuutta. Rakentaminen, esim. tiera- kentaminen, suuret kaivos ym. hankkeet. Turpeennosto, sammaleennosto, kunnos- tusojitukset, metsätalous- toimet. Kangasrämeet NT LC NT M, Oj, R Korpirämeet VU NT VU M, Oj, R Pallosararämeet VU LC NT M, Oj, R Isovarpurämeet NT LC LC M, Oj, Ot, R Tupasvillarämeet NT LC LC Oj, Ot, M, R Rahkarämeet LC LC LC Ot, Oj, R Routarämeet NT NT I, Yl Nevarämeet LC-VU 1 0 0 0 Rakenne: Harvahko mäntyvaltainen, (yleensä) erirakenteinen, ryhmittäin esiintyvä puusto, lahopuuston esiinty- minen, luonteenomainen mätäs-, väli- ja rimpipinnan vaihtelu, räme- ja nevalajis- ton vallitsevuus. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, kostea pienilmasto, turpeen muodostus, luontainen puustodynamiikka. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Nevarämeet ovat kohtalaisen yleisiä. Niiden ennallistamisen keinoista on kokemusta ja ennallistamalla on mah- dollista lisätä nevarämeiden monimuo- toisuutta. Luonnontilaisina säi- lyneiden nevarämeiden heikentämistä on vältet- tävä erityisesti Etelä- Suomessa ja tehokkaas- ti ojitetuilla alueilla. Pitkälle muuttuneen kohteen alkuperäisen tyypin palauttaminen ei välttämättä onnistu. Turpeennosto, pohjaveden tasoon liittyvät hankkeet, tierakennushankkeet, sam- malennosto, kunnostusoji- tukset, metsätaloustoimet. Sararämeet VU LC LC Oj , M, Ot, R Kalvakkarämeet VU NT VU Oj , M, Ot, R Rimpinevarämeet NT LC LC Oj , Ot, R, Vra Lyhytkorsirämeet VU NT NT Oj , Ot, R Keidasrämeet LC LC LC Ot, Oj, R, Rl 163 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Nevat LC-NT 2 1 0 0 Rakenne: Puuton väli- ja/tai rimpipintai- nen avosuo, mätäspintaa korkeintaan 20 %. Nevalajiston vallitsevuus. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, kostea pienilmasto, turpeen muodostus. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Yleinen luontotyyppi, jonka ennal- listamisen keinoista on kokemus- ta ja ennallistamalla on mahdollis- ta päästä asetettuun tavoitteeseen. Ennallistamisessa haastavimpia ovat kosteimmat nevatyypit ja monimutkai- set suokokonaisuudet. Ennallistamalla on kuitenkin mahdollista lisätä nevojen monimuotoisuutta. Luonnontilaisina säilyn- eitä nevoja ei tulisi hei- kentää etenkään Etelä- Suomessa ja tehokkaasti ojitetuilla alueilla. Turpeennosto, kaivostoimin- ta, pohjaveden tasoon liitty- vät hankkeet, tiehankkeet, sammalennosto, kunnos- tusojitukset. Luhtanevat NT LC LC Vra, Vs, Oj, R, Nu Saranevat VU LC LC Oj, Ot, R Kalvakkanevat VU LC NT Oj, Ot, R Rimpinevat NT LC LC Oj, Ot, Vra, R Minerotrofiset lyhyt korsinevat VU LC LC Oj, Ot, R Kuljunevat NT LC LC Ot, Oj, R, Rl Ombrotrofiset lyhyt korsinevat NT LC LC Oj, Ot, R, Rl Lettoiset suot NT-CR 2 2 0 0 Rakenne: Vaihtelu suurta tyypeittäin. Avoimia tai niukkapuustoisia (harvoin puustoisia). Vallitseva pinta avoimilla vä- li- ja/tai rimpipintaa, yhdistelmätyypeillä vallitsevasti välipintaista tai mätäs-, väli- rimpipinnan mosaiikkia. Usein monilaji- nen, vaateliaat eutrofiaa ilmentävät let- tolajit ja meso-eutrofiset lajit olennaisia indikaattoreita. Vaihtelevasti mätäs-, väli- tai rimpipintaisia. Turvekerroksen paksuus vaihtelee. Pensaskerros voi olla runsas. Kenttäkerros monilajinen ja ruohojen hallitsema, pohjakerroksen sammallajis- to vaihtelee. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, kostea pienilmasto, turpeen muodostus. 1. Kyllä 3. Epä- varma 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Letot ovat uhanalaisia luontotyyppejä, joihin liittyy korkeita lajistollisia arvoja ja jotka ovat etenkin Etelä-Suomessa harvinaisia. Pitkälle muuttuneillakin kohteilla voi esiintyä arvokasta lajistoa, ja niiden ennallistamiseen voi liittyä riskejä. Osa lettotyypeistä on haastavia ennallistaa, mutta ennallistamalla on saatu myös hyviä tuloksia. Erityisesti laajojen let- toalueiden ja laajoihin luonnontilaisiin soihin liittyvien lettoalueiden heikentämistä tulee välttää. Etelä-Suomessa luonnontilaltaan hei- kentyneidenkin koh- teiden lisäheikennystä tulisi välttää. Kaikilla kohteilla ennallista- misen suunnittelu ja toteutus on tehtävä erityisen huolella, la- jistoarvot huomioiden. Tarvittaessa ennallista- vat toimet on tehtävä vaiheittain. Turpeennosto, kaivostoimin- ta, pohjaveden tasoon liitty- vät hankkeet, tienrakennus, vesirakentaminen (mahdol- liset allashankkeet), kunnos- tusojitukset. Lettokorvet CR VU VU Oj, M, R, Nu, Vp, Vra, Ks Lettorämeet CR VU VU Oj , M, Vra, R, Nu, Vp, Ks Lettonevarämeet CR VU VU Oj , M, R, Vra, Vp, Nu, Ks Lettonevat CR NT VU Oj, Ot, Vra, R, Vp, Nu Luhtaletot CR EN EN Vra, Vs, Oj, R, Nu 164 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Lähdeletot CR NT VU Vp, Oj, M, R Koivuletot CR NT VU Oj, Ot, Vra, Vp, R, M Rimpiset koivuletot CR NT VU Oj, Ot, Vra, Vp, R Välipintakoivuletot CR EN CR Oj, Ot, Vra, Vp, R, M Välipintaletot CR EN EN Oj, M, Nu, Ot, Vp, Vra, R Rimpiletot CR NT NT Oj, Ot, Vra, R Metsäluhdat NT-CR VU LC VU Vra, Vs, R, Oj, M, Pr 2 2 1 0 Rakenne: Lehtipuuvaltainen, luontainen puustorakenne. Mätäs-, väli- ja rimpipin- nan pienipiirteinen vaihtelu. Ohut turve- kerros. Pintavesivaikutusta (luhtaisuutta), osalla myös lähteisyyttä indikoiva kent- täkerroslajisto (etenkin ruohoja, heiniä ja saroja), pohjakerros aukkoinen. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, pysyvä pintavesivaikutteisuus, virtaavan/ tulvivan veden tuoma ravinnelisä, kostea pienilmasto, vähäinen turpeen muodos- tus, luontainen puustodynamiikka. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 3. Epä- varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Metsäluhdat ovat uhanalaisia ja har- vinaisia. Ennallistamisesta on vähän kokemusta ja se on todennäköises- ti useimmiten haastavaa. Sopivien hyvityskohteiden löytäminen voi olla vaikeaa. Koivuluhdat ovat muita luhtia yleisempiä, mutta nekin ovat heiken- tyneitä. Luonnontilaisten met- säluhtien heikentämis- tä tulee välttää, samoin laajojen luhta-alueiden. Lajistoarvot on tärkeä selvittää ja ottaa huo- mioon ennallistamisen suunnittelussa. Vedenpinnan tasoon liittyvät hankkeet, vesi- ja rantara- kentaminen, kunnostusoji- tukset, metsätaloustoimet. Koivuluhdat VU LC NT Vra, Vs, R, Oj, M Tervaleppäluhdat VU VU Vra, Vs, R, Oj, M Harmaaleppä luhdat CR CR Oj, M, Vra, R, Pr Pensaikko- ja avo luhdat LC-EN 2 1 0 0 Rakenne: Tyypistä riippuen avoin, tiheä tai harvahko pensaskerros. Tyypistä riip- puen joko rimpi- tai väli-rimpipintaa. Ohut turvekerros. Pintavesivaikutusta (luhtaisuutta) indikoiva pensas- ja kenttä- kerroslajisto, pohjakerros aukkoinen. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, pysyvä pintavesivaikutteisuus, virtaa- van/tulvivan veden tuoma ravinnelisä, kostea pienilmasto, vähäinen turpeen muodostus. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 3. Epä- varma 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Yleisyyden takia pensaikko- ja avoluh- tien on arvioitu soveltuvan kompensaa- tioon, mutta laadullista heikkenemistä on laajasti erilaisten vesitalouteen ja veden laatuun liittyvien ongelmien ta- kia. Kokemusta tilan parantamisesta on hyvin vähän. Toisaalta vesistöjen um- peenkasvun ja rehevöitymisen myötä luontotyyppiä syntyy lisää. Suomyrttiluhtien hei- kentämistä tulee niiden harvinaisuuden ja uhan- alaisuuden takia välttää. Erityisesti pensaikkoluh- dissa voi olla toistaiseksi tunnistamattomia uha- nalaisia luontotyyppejä. Vedenpinnan tasoon ja tul- varytmiin vaikuttavat hank- keet, vesi- ja rantarakenta- minen, ojitukset ja ojien yllä- pito maankuivatuksessa. Pensaikkoluhdat NT LC LC Vra, Vs, R, Oj, Pr Pajuluhdat NT LC NT Vra, Vs, R, Oj Pajuviitaluhdat LC LC Vra, Vs Suomyrttiluhdat EN EN Oj, Vra, R, Pr 165 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Avoluhdat NT LC LC Vra, Vs, Oj, R, Nu, Vre Keidassuot NT-EN 2 0 0 0 Rakenne: Useista, vallitsevasti äärika- ruista/karuista suotyypeistä muodos- tunut suoyhdistymä. Luonteenomaiset suurmuoto-osat, paksuturpeinen, sade- vedenvarainen (ombrotrofinen) keskiosa, viettävä reunaluisu ja ympäristöstä vettä ja ravinteita saava (minerotrofinen) laide. Suon pienmuodot muodostuvat mättäi- den (kermien), kosteiden kuljujen ja avo- vetisten allikoiden vaihtelusta. Puusto tiheämpää laiteilla, harvempaa tai puu- tonta suon keskiosissa. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, suon keskiosat saavat vettä ja ravinteita vain sadevedestä ja kuivalaskeumana, suon laideosat myös ympäröiviltä mine- raalimailta, luontainen turpeen muodos- tus ja puustodynamiikka. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Huomattava osa keidassoista on menet- tänyt luonnontilansa. Ennallistamisen menetelmistä on paljon kokemusta, menetelmät toimivat varsin hyvin ja ennallistamistoimenpiteitä tarvitsevia kohteita on paljon. Luonnontilaisten koh- teiden lisäksi vesitalou- deltaan luonnontilaisen kaltaisten ja hyvin en- nallistamiseen soveltu- vien keidassuokokonai- suuksien heikentämistä tulee välttää, samoin suoluonnon kytkeyty- vyyden kannalta tärkei- den kohteiden heiken- tämistä. Turpeennosto, infran raken- taminen, kaivostoiminta, sammalen keruu, kunnos- tusojitukset, metsätalous- toimet. Laakiokeitaat NT NT Oj, M, Rl Kilpikeitaat NT NT Ot, Oj, R, M, RI Viettokeitaat VU LC VU Ot, Oj, R, M, RI Eteläiset vietto keitaat VU VU Ot, Oj, R, M, RI Pohjoiset viett keitaat LC LC Oj, Ku Rahkakeitaat VU LC VU Ot, Oj, R, RI Metsäkeitaat EN EN M, Oj, R, RI Keskiboreaaliset aapasuot VU-EN EN NT EN Oj, Ot, M, R, Vp, Vra 2 0 0 0 Rakenne: Suoyhdistymä, jossa usei- ta yleensä minerotrofisia suotyyppejä. Suokasvillisuutta, joka voi indikoida laa- jasti ravinteisuustasoja omborotrofises- ta aina eutrofiseen. Tasainen tai hieman viettävä suoalue, keskeisillä osilla tyy- pillisesti välipintaista, rimpipintaista tai väli-rimpipintaista nevaa (harvemmin let- toa), reunoilla tyypillisesti rämevyöyhyke. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous (suo saa vesiä ympäröiviltä mineraalimail- ta), turpeen muodostus, luontainen puus- todynamiikka. 3. Kyllä, osassa maata 2. Kohta- lainen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Huomattava osa keskiboreaalisista aa- pasoista on menettänyt luonnontilansa ja luontotyyppi on paikoin hyvin har- vinainen. Monet aapasuokohteet ovat vaikeita ennallistettavia, vaikka ennal- listamiseen on olemassa keinoja. Laajojen aapasuokoko- naisuuksien heikentä- mistä tulee välttää, ku- ten myös monimuotoi- suudeltaan arvokkaiden, harvinaisia suotyyppejä ja harvinaista/uhan- alaista lajistoa sisältä- vien sekä suoluonnon kytkeytyvyyden kan- nalta tärkeiden (esim. lettoisten) kohteiden heikentämistä. Välipintaiset keski boreaaliset aa­ pasuot EN EN Oj, Ot, M, R, Vp Rimpiset keskiboreaaliset aapasuot VU NT VU Oj, Ot, M, R, Vp, Vra 166 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Pohjois boreaaliset aapasuot LC LC LC Oj, M, Ot, R, Ks, Vra, Ku, I 2 0 0 0 Rakenne: Suoyhdistymä, jossa usei- ta yleensä minerotrofisia suotyyppejä. Suokasvillisuus, joka voi indikoida laa- jasti ravinteisuustasoja omborotrofises- ta aina eutrofiseen. Tasainen tai hieman viettävä suoalue, suon keskiosissa rim- pinevaa tai -lettoa, jännerakenne hyvin kehittynyt, reunoilla (neva)rämevyöyhy- ke. Kasvillisuus vaihtelee ombrotrofisesta meso- ja eutrofiseen. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous (suo saa vesiä ympäröiviltä mineraalimail- ta), turpeen muodostus, luontainen puus- todynamiikka. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Pohjoisboreaaliset aapasuot on säilyvä ja yleinen luontotyyppi, mutta aapa- soilla esiintyy myös harvinaisempia ja uhanalaisempia suotyyppejä (esim. koivulettoja, kuirisamalrimpilettoja, erityisen ravinteisia kalkkilettoja). Osa kohteista on haastavia ennallistaa. Laajojen aapasuokoko- naisuuksien heikentä- mistä tulee aina välttää. Kokonaisuudet, joihin kuuluu koivulettoja ja muita lettoalueita ja muita harvinaisia tai uhanalaisia luontotyyp- pejä tai ovat suoluon- non kytkeytyneisyyden kannalta merkittäviä ovat vältettäviä kohtei- ta. Aapasuot voivat olla haastavia ennallistet- tavia, joten suunnittelu ja toteutus on tehtävä huolella. Turpeennosto, infran raken- taminen, kaivostoiminta, sammaleen nosto, vesiraken- taminen. Eteläiset pohjois boreaaliset aapasuot LC LC Oj, M, Ot, R, Ks, Vra Pohjoiset pohjois boreaaliset aa­ pasuot LC LC M, Ku, I Palsasuot NT NT NT I, Ku, Yl 2 0 0 0 Rakenne: Aapasoihin kuuluva suoyhdis- tymä, jota luonnehtivat ikiroudassa olevat muodoltaan vaihtelevat 1-7 metriä kor- keat mättäät eli palsat. Tulvavedet valuvat jänteettömien palsojen välisten juottien kautta tai puroja muodostaen. Suon reu- noilla roudan muotoilemia pounikoita (routarämeitä). Palsojen päällä, jänteillä ja pounikoissa rämekasvillisuutta, palso- jen välissä avosuot karua tai lettoista rim- pikasvillisuutta. Purojen ja jokien varsilla korvissa koivua ja pajua. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, palsojen ja pounikoiden muodostuminen ja sulaminen, turpeen muodostus, luon- tainen puustodynamiikka. 1. Kyllä 5. Ei keinoja tilan pa- rantami- seen 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Palsasoiden heikkeneminen johtuu suu- rimmaksi osaksi ilmastonmuutokses- ta. Tilan parantamiseen ei ole olemassa keinoja. 167 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Rinnesuot LC-VU VU LC NT Oj, M, R, Ku 2 0 0 0 Rakenne: Aapasoihin kuuluva suoyhdisty- mä, joka esiintyy tuntureiden ja vaarojen rinteillä. Välipinnat vallitsevat, rimpiä sitä vähemmän, mitä pienempi valuma-alue ja suurempi kaltevuus. Usein lähde- ja reunavaikutteisia. Kasvillisuus vaihtelee paljon, usein siniheinää kasvavaa nevaa, myös välipintaisia lettoja, lettonevoja, erilaisia rämeitä ja korpia. Suon ylälaidat lettoisempia kuin keskiosat. Turvekerros ohut, puroja. Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, heikko turpeen muodostus kesäaikaisen kuivahtamisen takia, luontainen puusto- dynamiikka. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Rinnesuot eivät ole koko esiintymisalu- eellaan uhanalaisia. Ennallistaminen on mahdollista, mutta siinä on omat haasteensa. Uhanalaisten keskibo- reaalisten rinnesoiden heikentämistä tulee välttää. Kaivostoiminta, matkailura- kentaminen. Keskiboreaaliset rinnesuot VU VU Oj, M, R Pohjoisboreaaliset rinnesuot LC LC Oj, M, R, Ku Paljakkasuot LC LC LC 2 0 0 0 Rakenne: Ohutturpeisia lähde- ja sula- misvesivaikutteisia suoyhdistymiä. Väli- ja/tai rimpipinnat vallitsevat. Kasvillisuus vaihtelee oligo-mesotrofisesta eutrofi- seen, keskiosissa kasvillisuudessa läh- devaikutteisuutta, reunoilla pounikoita (routarämeitä). Toiminta: Luonnontilainen vesitalous, heikko turpeen muodostus, pounikoiden muodostus, pysyvä lähde- ja lumen ja jään sulamisvesien vaikutus. 1. Kyllä 4. Ei tie- toa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Paljakkasuot eivät ole uhanalaisia ja niistä huomattava osa on suojeltu ja luonnontilaisia. Ekologisella kompen- saatiolla on niille vain vähän merkitys- tä. Toisaalta luontotyyppiä esiintyy vain suhteellisen suppealla alueella eikä sen tilan parantamisesta ole kokemusta. Virkistysreitti rakentaminen. Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat CR CR CR Oj, M, R, Vra, Pr 1 1 0 0 Rakenne: Nuorten soiden maankohoami- sen myötä syntyviä ohutturpeisia, vyö- hykkeisiä kehityssarjoja. Kehitys etenee rehevisä luhdista nevojen ja rämeiden kautta aapa- tai keidassuoyhdistymiin. Nuorissa soissa esiintyy tyypillisesti läh- teisyyttä ja luhtaisuutta, myös korpisuut- ta etenkin moreenimaiden soilla. Toiminta: Luonnontilainen vesitalo- us, turpeen muodostus, turvekerroksen paksuuntuminen, suon karuuntuminen ja suoalueen laajentuminen sukkession edetessä. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Ainutlaatuinen luontotyyppi, jonka eheät kehityssarjakokonaisuudet ovat luonnontilaisina hyvin harvinaisia. Ennallistamisen tarvetta on monilla kohteilla, mutta keinoja kokonaisten sarjojen palauttamiseen ei välttämät- tä ole. Ekologinen kompensaatio voisi soveltua siltä osin, että hyvitystoimen- piteinä suojelu, luontotyypin palaut- taminen ennallistamalla ja hoidolla kohdentuu säilyneiden kokonaisuuksien heikentyneisiin osiin. Vesi- ja rantarakentaminen, infran rakentaminen, pellon- raivaus. Maankohoamisrannikon keidassuo­ kehityssarjat CR CR Oj, M, R, Vra, Pr Maankohoamisrannikon aapasuoke­ hityssarjat CR CR Oj, M, R, Vra, Pr 168 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i METSÄT (13 arvioitua luontotyyppiä) Jalopuulehdot EN-CR EN EN Mp, Mi, Ml, M, R, Ku, L, Mu, pienet popu- laatiot 2 2 2 0 Rakenne: Sekapuustoisia lehtoja, jossa jaloja lehtipuita ja/tai kookkaita pähki- näpensaita vähintään kymmeniä heh- taarilla. Useita puusukupolvia, suuria vanhoja jalopuita, runsaasti kuollutta puuta. Pensas- ja kenttäkerros lehtolajis- toa, sammaleinen pohjakerros aukkoinen. Maannos lehtomultaa. Vanhoilla jalopuilla rikas epifyytti- ja selkärangaton lajisto. Topografia vaihtelee. Toiminta: Puusto ml. jalot lehtipuut uu- distuu luontaisesti pienaukkodynamiikan kautta tai muun puuston alle, lahosukkes- sion eri vaiheissa olevaa kuollutta puuta on runsaasti, karike ylläpitää lehtomultaa. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Jalopuulehdot ovat harvinaisia ja uhan- alaiselle lajistolle tärkeitä, joten niiden heikentämistä on yleisesti vältettä- vä. Ennallistamalla ja hoitamalla on mahdollista lisätä muuttuneiden jalo- puulehtojen monimuotoisuutta. Myös suojellut kohteet tarvitsevat toimenpi- teitä jalopuiden uudistumisen varmis- tamiseksi. Laajojen kohteiden se- kä kohteiden, joissa on luontainen jalopuujat- kumo, heikentämistä on vältettävä. Eri jalo- puulajien ekologinen ja lajistollinen merkitys vaihtelee, mikä on otet- tava huomioon kompen- saatiossa. Rakentaminen, metsätalo- ustoimet. Lehmuslehdot EN EN Mp, Mi, Ml, M, R Pähkinälehdot EN EN Mp, Mi, Ml, M, R, Mu, pienet populaatiot Tammilehdot CR CR Mp, Ml, R, Ku, Mu, pienet po­ pulaatiot Saarnilehdot EN EN Mp, Ml, R Vaahteralehdot EN EN Mp, Ku, R Vuorijalavalehdot CR CR Mp, Ku, L, Mu, pienet popu­ laatiot, R Kynäjalavalehdot CR CR M, R, Ku, L, Mu, pienet po­ pulaatiot Lehdot NT-CR VU NT VU Mp, Ml, Mi, M, Oj, L, R 2 2 0 0 Rakenne: Sekapuustoisia tai kuusi- tai lehtipuuvaltaisia metsiä kuivissa, tuo- reissa tai kosteissa ympäristöissä. Useita puusukupolvia, kuollutta puuta runsaas- ti. Pensas- ja kenttäkerros lehtolajeja, sammaleinen pohjakerros aukkoinen. Maannos lehtomultaa, ravinteisuus vaih- telee keskiravinteisesta runsasravintei- seen. Topografia vaihtelee. Toiminta: Puusto uudistuu luontaisesti pienaukkodynamiikan kautta, laajat häi- riöt harvinaisia. Lahosukkession eri vai- heissa olevaa kuollutta puuta on runsaas- ti. Karike ylläpitää lehtomultaa. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Lehdot ovat uhanalaisia, tilaltaan hei- kentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuutta on mahdollista parantaa ennallistamalla ja hoitamalla. Myös suojellut kohteet voi- vat tarvita toimenpiteitä lehtolajiston säilymisen varmistamiseksi. Kaikkien harvinaisten lehtoluontotyyppien heikentämistä tulee välttää. Rakentaminen, metsätalo- ustoimet. 169 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kuivat keski ravinteiset lehdot EN VU EN Mp, Ml, Mi, M, R, Ks Tuoreet keski ravinteiset lehdot VU NT VU Mp, Ml, Mi, M, Oj, L, R Kosteat keski ravinteiset lehdot NT LC NT Mp, Ml, Mi, Oj, M, L, R Kuivat runsas ravinteiset lehdot EN VU EN Mp, Ml, Mi, M, R, Ks Tuoreet runsas ravinteiset lehdot CR VU CR Mp, Ml, Mi, M, R, L Kosteat runsas ravinteiset lehdot VU NT VU Mp, Ml, Mi, Oj, M, L, R Lehtomaiset kankaat NT-EN NT NT NT Ml, Mi, Mp, Oj 1 0 0 0 Rakenne: Havupuu- tai lehtipuuvaltai- sia, useita puusukupolvia. Kuollutta puuta runsaasti. Kenttäkerroksessa sekä lehto- jen ruohokasvillisuutta että kankaiden varpukasveja, sammaleinen pohjakerros voi olla aukkoinen. Maannoksessa selvä hapan humuskerros. Topografia vaihtelee. Toiminta: Metsä uudistuu luontaisesti häiriödynamiikan kautta. Lahosukkession eri vaiheissa olevaa kuollutta puuta on runsaasti. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Osa lehtomaisten kankaiden luonto- tyypeistä on uhanalaisia, tilaltaan hei- kentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuutta on mahdollista parantaa ennalistamalla ja hoitamalla. Harvinaisimpien leh- tomaisen kankaan luon- totyyppien heikentä- mistä tulee välttää. Rakentaminen, metsätalo- ustoimet. Nuoret lehtomaiset kankaat VU EN VU Ml, Mp, Mi, M, Oj Keski­ikäiset mäntyvaltaiset leh­ tomaiset kankaat NT VU NT Ml, Mi, Mp, M, Oj Keski­ikäiset kuusivaltaiset lehtomai­ set kankaat NT EN NT Ml, Mi, Mp, M, Oj Keski­ikäiset lehtipuuvaltaiset leh­ tomaiset kankaat EN VU EN Ml, Mi, Mp, M, Oj Keski­ikäiset sekapuustoiset leh­ tomaiset kankaat NT VU NT Ml, Mi, Mp, M, Oj Vanhat mäntyvaltaiset lehtomaiset kankaat VU DD VU Ml, Mi, Mp Vanhat kuusivaltaiset lehtomaiset kankaat NT NT NT Ml, Mi, Mp Vanhat lehtipuuvaltaiset lehtomai­ set kankaat EN CR EN Ml, Mi, Mp Vanhat sekapuustoiset lehtomaiset kankaat VU NT NT Ml, Mi, Mp Ikivanhat mäntyvaltaiset lehtomai­ set kankaat DD EN EN Ml, Mi, Mp Ikivanhat kuusivaltaiset lehtomai­ set kankaat VU NT VU Ml, Mi, Mp 170 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Ikivanhat lehtipuuvaltaiset lehtomai­ set kankaat EN CR EN Ml, Mi, Mp Ikivanhat sekapuustoiset lehtomai­ set kankaat VU CR EN Ml, Mi, Mp Tuoreet kankaat LC-CR NT NT NT Ml, Mi, Mp, Oj 1 0 0 0 Rakenne: Havupuu- tai lehtipuuvaltai- sia, useita puusukupolvia. Kuollutta puuta runsaasti. Kenttäkerros varpuvaltainen, pohjakerros sammaleinen. Moreenimailla, maannos hapan podsoli, paksu humusker- ros. Topografia vaihtelee. Toiminta: Metsä uudistuu luontaisesti pienissä latvusaukoissa sekä metsäpalo- jen myötä. Lahosukkession eri vaiheissa olevaa kuollutta puuta on runsaasti. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Osa tuoreiden kankaiden luontotyy- peistä on uhanalaisia ja tilaltaan hei- kentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuutta on mahdollista parantaa ennallistamal- la. Ennallistamisen keinoista on paljon kokemusta ja niiden vahvuudet ja heik- koudet tunnetaan. Lehtipuuvaltaisten, luonnontilaisten, hyvän lahopuu- tai haapajat- kumon kohteiden tai pienilmastoltaan eri- tyisten kohteiden hei- kentämistä tulee vält- tää. Lahopuujatkumoa ja vanhoja puita ei pystytä ennallistamal- la tuottamaan, ja niihin liittyy paljon uhanalais- ta lajistoa. Rakentaminen, metsätalo- ustoimet. Nuoret tuoreet kankaat VU VU VU Ml, Mp, Mi, M, Oj Keski­ikäiset mäntyvaltaiset tuoreet kankaat NT LC NT Ml, Mi, Mp, Oj Keski­ikäiset kuusivaltaiset tuoreet kankaat NT VU NT Ml, Mi, Mp, I, Oj Keski­ikäiset lehtipuuvaltaiset tuo­ reet kankaat CR LC VU Ml, Mi, Mp, Oj Keski­ikäiset sekapuustoiset tuoreet kankaat NT LC NT Ml, Mi, Mp, Oj Vanhat mäntyvaltaiset tuoreet kan­ kaat LC LC LC Ml, Mi, Mp Vanhat kuusivaltaiset tuoreet kan­ kaat LC VU VU Ml, Mi, Mp, I Vanhat lehtipuuvaltaiset tuoreet kankaat EN VU EN Ml, Mi, Mp Vanhat sekapuustoiset tuoreet kan­ kaat NT NT NT Ml, Mi, Mp Ikivanhat mäntyvaltaiset tuoreet kankaat NT LC NT Ml, Mi, Mp Ikivanhat kuusivaltaiset tuoreet kankaat VU LC NT Ml, Mi, Mp, I Ikivanhat lehtipuuvaltaiset tuoreet kankaat CR CR CR Ml, Mi, Mp Ikivanhat sekapuustoiset tuoreet kankaat NT NT NT Ml, Mi, Mp 171 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kuivahkot kankaat NT-CR NT LC NT Ml, Mi, Rl, Mp 1 0 0 0 Rakenne: Mäntyvaltaisia, pohjoisessa harvapuustoisia, useita puusukupolvia. Kuollutta puuta runsaasti. Kenttäkerros varpuvaltainen, pohjakerros sammalval- tainen, jäkäliä 5-10 %. Maannos hapan podsoli. Usein karkealla moreenimaalla mäen lailla ja rinteillä, myös harjujen ja deltojen yhteydessä. Toiminta: Uudistuminen luontaisesti etenkin metsäpalojen kautta, myös pie- nissä latvusaukoissa. Lahosukkession eri vaiheissa olevaa kuollutta puuta on run- saasti. Veden ja typen saanti rajoittavat kasvien kasvua. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Osa kuivahkojen kankaiden luontotyy- peistä on uhanalaisia ja tilaltaan hei- kentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuutta on mahdollista parantaa ennallistamal- la. Ennallistamisen keinoista on paljon kokemusta ja niiden vahvuudet ja heik- koudet tunnetaan. Etenkin lehtipuuvaltais- ten ja luonnontilaisten ja lahopuujatkumo- kohteiden heikentä- mistä tulee välttää. Lahopuujatkumoa ja vanhoja puita ei pystytä ennallistamalla tuot- tamaan, ja niihin liit- tyy paljon uhanalaista lajistoa. Rakentaminen, metsätalo- ustoimet. Nuoret kuivahkot kankaat VU NT VU Ml, Mi, Rl, Mp Keski­ikäiset mäntyvaltaiset kuivah­ kot kankaat NT LC NT Ml, Mi, Rl, Mp Keski­ikäiset kuusivaltaiset kuivah­ kot kankaat EN EN EN Ml, Mi, Rl, Mp, I Keski­ikäiset lehtipuuvaltaiset kui­ vahkot kankaat CR NT VU Ml, Mi, Rl, Mp Keski­ikäiset sekapuustoiset kuivah­ kot kankaat EN VU EN Ml, Mi, Rl, Mp Vanhat mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat NT NT NT Ml, Mi, Rl, Mp Vanhat kuusivaltaiset kuivahkot kankaat CR EN EN Ml, Mi, Rl, Mp, I Vanhat lehtipuuvaltaiset kuivahkot kankaat CR CR CR Ml, Mi, Rl, Mp Vanhat sekapuustoiset kuivahkot kankaat EN EN EN Ml, Mi, Rl, Mp Ikivanhat mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat NT LC NT Ml, Mi, Rl, Mp Ikivanhat kuusivaltaiset kuivahkot kankaat EN NT NT Ml, Mi, Rl, Mp, I Ikivanhat lehtipuuvaltaiset kuivah­ kot kankaat CR CR CR Ml, Mi, Rl, Mp Ikivanhat sekapuustoiset kuivahkot kankaat EN EN EN Ml, Mi, Rl, Mp 172 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kuivat kankaat NT-EN VU NT NT Ml, Rl, Yl, Mi, I 1 0 0 0 Rakenne: Mäntyvaltaisia, harvapuus- toisia. Useita puusukupolvia, voi olla metsäpalojen muodostamia kohortteja. Kuollutta puuta runsaasti. Kenttäkerros lähinnä varpuja, pohjakerros etelässä sammalvaltainen, pohjoisessa jäkäläval- tainen. Maannos hapan podsoli, humus- kerros ohut. Pääosin lajittuneilla hiekka- mailla kuten mäkien rinteillä. Toiminta: Uudistuminen luontaisesti etenkin metsäpalojen kautta, myös pie- nissä latvusaukoissa. Lahosukkession eri vaiheissa olevaa kuollutta puuta on run- saasti, lahoaminen on hidasta. Veden ja typen saanti rajoittavat kasvien kasvua. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Osa kuivien kankaiden luontotyypeistä on uhanalaisia, tilaltaan heikentyneitä kohteita esiintyy laajasti, mutta niiden monimuotoisuutta voi parantaa en- nallistamalla. Ekologinen kompensaa- tio voi lisätä mahdollisuuksia erilaisiin polttoihin ja edistää palojatkumoaluei- den kehittämistä. Etenkin hyvän laho- puujatkumon omaavien kohteiden heikentä- mistä tulee välttää. Osa etenkin vanhoista ja ikivanhoista kuivahko- jen kankaiden alle kuu- luvista luontotyypeistä on hyvin uhanalaisia ja niiden heikentämistä on vältettävä. Rakentaminen, metsätalo- ustoimet. Nuoret kuivat kankaat VU VU VU Ml, Rl, Yl, Mi, I Keski­ikäiset mäntyvaltaiset kuivat kankaat NT NT NT Ml, Rl, Yl, Mi, I Keski­ikäiset kuusivaltaiset kuivat kankaat EN EN EN Ml, Rl, Yl, Mi, I Keski­ikäiset lehtipuuvaltaiset kui­ vat kankaat EN NT NT Ml, Rl, Yl, Mi, I Keski­ikäiset sekapuustoiset kuivat kankaat EN VU VU Ml, Rl, Yl, Mi, I Vanhat mäntyvaltaiset kuivat kan­ kaat EN NT VU Ml, Rl, Yl, Mi, I Vanhat kuusivaltaiset kuivat kankaat EN EN EN Ml, Rl, Yl, Mi, I Vanhat lehtipuuvaltaiset kuivat kankaat DD DD DD Vanhat sekapuustoiset kuivat kan­ kaat EN EN EN Ml, Rl, Yl, Mi, I Ikivanhat mäntyvaltaiset kuivat kankaat EN NT NT Ml, Rl, Yl, Mi, I Ikivanhat kuusivaltaiset kuivat kan­ kaat DD EN EN Ml, Rl, Yl, Mi, I Ikivanhat lehtipuuvaltaiset kuivat kankaat DD DD DD Ikivanhat sekapuustoiset kuivat kankaat EN VU EN Ml, Rl, Yl, Mi, I 173 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Karukkokankaat CR CR CR CR Yl, Rl, Ml, Mi, M, I 1 0 0 0 Rakenne: Matalakasvuisia harvapuustoi- sia mäntymetsiä. Useita puusukupolvia, voimakkaiden metsäpalojen myötä myös yksijaksoisuutta. Kuollutta puuta runsaas- ti, etenkin pystypuukeloja. Kasvillisuus vähälajista lähes puhdasta jäkälikköä, var- puja niukasti. Karkeilla lajittuneilla mailla, humuskerros hyvin ohut. Toiminta: Puuston kasvu hidas- ta. Uudistuminen luontaisesti lä- hes pelkästään metsäpalojen kautta. Lahosukkession eri vaiheissa olevaa kuol- lutta puuta runsaasti, koska lahoaminen hidasta. 3. Kyllä, osassa maata 3. Epä- varma 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Palautuminen on hitaampaa kuin mui- den kangasmetsien luontotyyppien, esim. lahopuujatkumon syntyminen vie hyvin pitkän ajan. Poltoilla on mahdol- lista lisätä monimuotoisuutta sekä ka- ruunnuttaa rehevöityneitä kohteita. Luonnontilaisten kohtei- den lisäksi helposti en- nallistettavien kohtei- den heikentämistä tulee välttää. Kompensaatio- tilanteissa kohteiden py- syvä suojelu tärkeää. Rakentaminen, kaivostoimin- ta, metsätaloustoimet. Nuoret karukko kankaat CR CR CR Yl, Rl, Ml, Mi, M, I Keski­ikäiset karukkokankaat CR CR CR Yl, Rl, Ml, Mi, M, I Vanhat karukko kankaat CR CR CR Yl, Rl, Ml, Mi, M, I Ikivanhat karukko kankaat CR CR CR Yl, Rl, Ml, Mi, M, I Harjumetsien valorinteet VU EN NT VU Mi, Rl, R, Ks 2 0 0 0 Rakenne: Aukkoinen puustorakenne, ki- vennäismaapaljastumien esiintyminen, aukkoinen pohjakerroksen kasvillisuus, lahopuuston esiintyminen, paahteisuutta vaativan harjulajiston (erityisesti putkilo- kasvit ja hyönteiset) esiintyminen. Toiminta: Äärevä pienilmasto, nopea eloperäisen aineksen hajoaminen, rin- teen kaltevuuden aiheuttama pintamaan vyöryminen, palon tai vastaavan häiriön ajoittainen esiintyminen. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Heikentyneitä harjujen valorinteitä on paljon. Paahteisuuden säilymi- nen edellyttää yleensä toimenpiteitä. Luontotyyppiin liittyy suhteellisen pal- jon harvinaista ja uhanalaista lajistoa. Metsäpalot ovat tärkeä tilan parantami- sen keino ja ekologinen kompensaatio voisi lisätä mahdollisuuksia polttoihin ja palojatkumoalueiden kehittämiseen. Hyvässä tilassa ole- vien, hoidettujen tai ennallistettujen ja la- jistollisesti tärkeiden harjujen valorinteiden heikentämistä tulee välttää. Uhanalaiset lajit on otettava huomioon kattavasti kompensaa- tiossa. Maa-aineksen ottaminen, rakentaminen, metsätalous- toiminta. 174 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Sisämaan dyynimetsät VU VU NT VU Mi, Rl, Yl, Ks 0 0 0 0 Rakenne: Harvapuustoisia kitukasvui- sia mäntymetsiä kasvillisuuden sitomil- la eheillä dyynikentillä. Puuston ikä- ja kokojakauma monipuolinen, lahopuusto runsas. Etenkin jyrkillä rinteillä puutto- mia, paisteisia hietikkoalueita. Aukkoinen kasvillisuus yleensä kuivan kankaan tai karukkokankaan kasvillisuutta. Humuskerros hyvin ohut. Toiminta: Puuston kasvu ja lahoami- nen hidasta. Sekä pintapaloja että taval- lista pidempiä kuivuusjaksoja esiintyy. Pienilmasto äärevä. Kuivuus tappaa puus- toa ja kasvillisuutta, kulot karuunnutta- vat metsää. Tuulieroosio, pinta-palot ja kuivuusjaksot tekevät kasvillisuudesta aukkoisen. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Sisämaan dyynimetsiä esiintyy vain dyynialueiden yhteydessä. Dyynialueiden hoidosta ja ennallistami- sesta on vähän kokemusta, mutta peri- aatteessa menetelmät ovat samantyyp- pisiä kuin esim. harjujen valorinteillä. Vaikeutta lisää kuitenkin se, että dyyni- muodostumat eivät saa rikkoutua. Uhanalaiset lajit on otettava huomioon kat- tavasti kompensaatios- sa. Hyvityskohteiden valinnassa voisi painot- taa lajistolle tärkeiden kohteiden tilan paran- tamista. Maa-aineksen ottaminen, rakentaminen, metsätalous- toiminta. Sisämaan tulvametsät EN CR NT EN Vra, Oj, M 2 0 0 0 Rakenne: Lehtipuustoisia reheviä harvah- koja metsiä vesistöjen rannoilla. Lajisto märkyyttä ja kertyvää maa-ainesta kestä- vää, kasvillisuus aukkoinen, pensaskerros runsas. Paljon kuollutta puuta. Maaperä usein savensekaista, ei kerrostumista ei- kä turvetta. Toiminta: Toistuvat (vuosittain tai muu- taman vuoden välein) tulvat vaikuttavat lajistoon ja puustoon. Tulvat voivat olla lumien sulamisesta johtuvia kevättulvia tai rankkasateiden aiheuttamia kesä- tai syystulvia. Tulvien välissä maaperä kui- vaa. Tulvat hävittävät kuusialikasvoksen ja vaurioittavat kasvillisuutta ja puustoa. Tulvaveden tuoma maa-aines tukahdut- taa joitakin lajeja, tuo ravinnelisää ja lisää kiintoaineksen määrää. Puusto uudistuu pienaukoissa. 1. Kyllä 4. Ei tie- toa 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Tulvametsät ovat hyvin harvinaisia ja uhanalaisia. Kokemusta tilan paran- tamisesta on vielä vähän. Tulvavesien vaikutuksen palauttaminen on toden- näköisesti usein vaikeaa ja siihen sovel- tuvia kohteita rajallinen määrä. Tulvasuojelu, vesirakenta- minen, kuivatus, muu raken- taminen. 175 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kalliometsät LC LC NT LC Yl, Ks, Rl, Ml, Mi, Ku 1 1 0 0 Rakenne: Mäntyvaltaisia harvapuus- toisia metsiä laakeilla kallioalueilla. Pienipiirteistä vaihtelua kallioperän muotojen, ilmansuunnan, maaperän paksuuden, kasvupaikkatyypin ja puus- ton suhteen. Kuollutta puuta runsaas- ti. Kasvillisuus jäkälä- ja varpuvaltaista, aukkoista. Toiminta: Puuston kasvu ja lahoaminen hidasta. Paisteisuus ja äärevät olosuh- teet tuottavat tietynlaista lahopuustoa. Metsäpalot ja pidemmät kuivuusjaksot tappavat puustoa ja lisäävät kasvillisuu- den aukkoisuutta. 5. Ei 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Kalliot ovat uusiutumattomia, mikä rajoittaa niiden kompensaatiomahdol- lisuuksia. Kalliometsät ovat kuitenkin suhteellisen yleinen luontotyyppi ja niissä on säilynyt luonnonmetsän piir- teitä enemmän kuin muissa metsäisissä luontotyypeissä. Laajojen luonnontilais- ten kohteiden, geomor- fologialtaan erityisten sekä lajistollisesti arvok- kaiden kohteiden hei- kentämistä tulee vält- tää. Luontotyypin hidas palautuminen otettava huomioon kompensaati- otilanteissa. Kiviaineksen louhinta, raken- taminen, metsätaloustoimet. Ultraemäksisellä pohjalla kasvavat metsät VU VU NT VU Ks 0 0 0 0 Rakenne: Usein heikkokasvuinen, harva mäntymetsä, katajaa runsaasti, ultrae- mäksisten kivilajien esiintyminen, kasvil- lisuudessa serpentiinilajien esiintyminen, kasvillisuuden niukkuus. Maapohjan vaih- telu aiheuttaa kasvillisuuteen ja puustoon vaihtelua. Toiminta: Luontainen häiriödynamiik- ka (mm. metsäpalot, puiden kaatumi- nen juurineen, kiviaineksen rapautumi- nen), joka luo serpentiinilajistolle uutta kasvutilaa. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Ultraemäksisellä pohjalla kasvavat metsät ovat hyvin harvinaisia, niis- sä esiintyy harvinaisia ja uhanalai- sia lajeja ja tähän elinympäristöön erikoistuneita rotuja ja muotoja. Maantieteellinen vaihtelu on melko suurta. Ennallistamisesta ja hoidos- ta on vähän kokemusta, mutta monet kohteet todennäköisesti hyötyisivät toi- menpiteistä. Eteläisten ja pohjoisten kohteiden välillä erot ovat suuria ja ylipäätään metsät, jotka luetaan tähän luontotyyppiin, vaihtelevat suuresti. Tärkeää kompensoida samanlaisella kohteella. Kiviaineksen louhinta, muu kaivostoiminta, rakenta- minen. Jalopuustoiset kangasmetsät VU VU VU Mp, Ml, Mi, M, Oj, R 1 0 2 0 Rakenne: Sekapuustoisia kangasmetsiä, joissa jaloja lehtipuita (tammi, lehmus, vaahtera) vähintään kymmeniä hehtaaril- la. Useita puusukupolvia, latvustossa ker- roksellisuutta, runsaasti kuollutta puuta. Jalopuut eivät kasva niin kookkaiksi kuin lehdoissa. Lehtomainen, tuore tai kuivah- ko kangas. Vanhoilla jalopuilla rikas epi- fyytti- ja selkärangaton lajisto. Topografia vaihtelee. Toiminta: Puusto ml. jalot lehtipuut uu- distuvat luontaisesti häiriödynamiikan kautta tai muun puuston alle, lahosukkes- sion eri vaiheissa olevaa kuollutta puuta on runsaasti. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Jalopuustoiset kangasmetsät ovat hyvin harvinaisia, uhanalaisia ja niitä esiintyy suhteellisen suppealla alueella maas- samme. Hoitamalla ja ennallistamalla on mahdollista lisätä luontotyypin mo- nimuotoisuutta. Laajojen kohteiden se- kä kohteiden, joissa on luontainen jalopuujat- kumo ja uhanalaista lajistoa, heikentämistä tulee välttää. Eri jalo- puiden ekologinen ja lajistollinen merkitys vaihtelee, mikä on otet- tava huomioon kompen- saatiossa. Rakentaminen, metsätalous- toiminta. 176 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i KALLIOT JA KIVIKOT (6 arvioitua luontotyyppiä) Karut ja keskiravinteiset kalliot LC-NT 2 0 0 0 Rakenne: Kalliopaljastuman topo- grafia voi vaihdella (jyrkänne/laa- kea). Humuskerros ohut tai puuttuu. Kasvillisuus kulumaton, avoin ja matala- kasvuinen, kalliosammalten ja -jäkälien vallitsema. Rantakallioilla vyöhykkeinen kasvillisuus. Toiminta: Varjostusolot ja pienilmasto luontaiset: paisteseinämät valoisia ja kuivia, varjoseinämät puuston varjostamia ja kosteita. 5. Ei 3. Epä- varma 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Kalliot ovat uusiutumattomia, mikä periaatteessa rajoittaa niiden kom- pensaatiomahdollisuuksia. Karut ja keskiravinteiset kalliot ovat Suomessa kuitenkin yleisiä, ja hyvitystoimen- piteinä voidaan käyttää arvokkaiden kalliokohteiden suojelua tai harvinai- sempien luontotyyppien tilan paranta- mista, mahdollisesti myös umpeenkas- vavien keskiravinteisten kalliokohtei- den hoitoa. Karut ja keskiravinteiset kalliot on laaja ryhmä erilaisia luontotyyppejä, ja vaikka ne ovat yleisiä, joukossa on arvokkaita kohteita ja alatyyp- pejä. Kasvilajistoltaan monipuolisimpia ovat keskiravinteiset kalliot ja ns. etelävuoret. Laajat varjorinteet voivat toi- mia ilmastollisina tur- vapaikkoina pohjoisille lajeille. Kallion louhinta, rakentami- nen, rantakallioilla vesistön säännöstely, varjorinteisiin vaikuttavat hakkuut Karut merenrantakalliot LC LC R, Vre, Ku Karut järvenrantakalliot LC LC LC R, Vs, Vre Karut joenrantakalliot NT NT NT Vs, Vra, Vre, R, Ku Karut avoimet laakeat rannikkokalliot NT NT Ks, R Karut avoimet laakeat sisämaakalliot LC LC LC R, Ks, M Karut valoisat kalliojyrkänteet LC LC LC R, Ks, M Karut varjoisat kalliojyrkänteet NT LC NT M, R, Ks Karut ylikaltevat seinämät NT LC NT M, Ku, R, Ks Karut ja keskiravinteiset valuvesi­ seinämät LC LC LC M, R, Ks Karut ja keskiravinteiset kalliora­ paumat NT LC NT Ks, M Keskiravinteiset merenrantakalliot NT NT R, Vre, Ku Keskiravinteiset järvenrantakalliot NT LC NT R, Vs, Vre, Ku Keskiravinteiset joenrantakalliot NT NT NT Vs, Vra, Vre Keskiravinteiset avoimet laakeat kalliot NT LC NT Nu, M, R, Ks Keskiravinteiset valoisat kalliojyr­ känteet LC LC LC R, Ks, M Keskiravinteiset varjoisat kalliojyr­ känteet NT LC NT M, R, Ks Keskiravinteiset ylikaltevat kallio­ seinämät NT LC NT M, Ku, Ks 177 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kalkkikalliot NT-CR VU NT VU Nu, M, R, Vre, Vra, Ks 2 1 0 0 Rakenne: Kalliopaljastumia, joiden kivi- laji on kalsiittinen kalkkikivi, dolomiitti tai sivumineraalina esiintyvä karbonaatti. Humuskerros ohut. Topografia voi vaihdel- la (jyrkänne/laakea). Kasvillisuus kuluma- ton, paisteseinämillä aukkoinen, kalkin- vaatija- ja -suosijalajeja etenkin samma- lissa ja jäkälissä. Toiminta: Varjostusolot ja pienilmasto luontaiset (paisteseinämät valoisia ja kuivia, varjoseinämät puuston varjostamia ja kosteita). Paisteseinämillä kalliopinnan paljastuminen rapautumi- sen myötä luo kasvutilaa pienikokoisille kalkkilajeille. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Kalkkikalliot ovat harvinaisia ja uha- nalaiselle lajistolle erityisen tärkeitä, ja niiden heikentämistä on erityisesti vältettävä. Ne hyötyvät hoidosta, joten yleisten luontotyyppien heikentämisen hyvityksenä voidaan hoitaa umpeen- kasvusta kärsiviä kalkkikallioesiintymiä (vaatii erityisasiantuntemusta) tai jär- jestää käytöstä poistettujen kalkkilou- hosten jälkihoito siten, että kalkkilajis- ton elinoloja parannetaan. Uhanalainen lajisto on otettava huomioon hoi- toa suunniteltaessa. Rakentaminen, kaivostoi- minta, vesien säännöstely (rantakalliot), varjoseinämiin vaikuttavat hakkuut Merenranta kalkkikalliot VU VU R, Nu, Vre Järvenranta kalkkikalliot VU NT VU R, Nu, Vre, M Joenranta kalkkikalliot EN NT NT R, Vs, Vra, Vre Avoimet laakeat kalkkikalliot CR DD CR Nu, M, R, Ks, Rl Puustoiset laakeat kalkkikalliot VU VU VU M, Ks, R Valoisat kalkki kalliojyrkänteet EN NT NT Ks, R, M Varjoisat kalkki kalliojyrkänteet VU NT VU M, Ks, R Serpentiini kalliot, -kivikot ja -sorai- kot NT-VU VU VU VU Ks, M, R, Vs 2 1 0 0 Rakenne: Kalliopaljastumia, joiden kivila- ji on ultraemäksinen. Topografia voi vaih- della (jyrkänne/laakea). Niukka puusto ja pensasto. Aukkoinen, matalakasvuinen ja niukka aluskasvillisuus. Ultraemäksiselle alustalle luonteenomaiset, harvinaiset serpentiinikasvilajit tai -rodut. Toiminta: Kosteus- ja varjostusolojen vaihtelevuus. Häiriödynamiikka, joka luo serpentiinilajistolle kasvutilaa (rapautu- minen, juurineen kaatuvat puut, metsä- palot, puuston pienaukot). 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Serpentiinikalliot ovat harvinaisia ja uhanalaisia ja niiden lajisto on erikois- tunutta, joten sopivia hyvityskohtei- ta on tarjolla vähän. Ei myöskään ole kokemusta luontotyypin tilan paranta- misesta hoitamalla. Joillakin kohteilla kasvillisuuden avaaminen tai lajistoar- vojen huomioon ottaminen louhosten jälkihoidossa voisivat lisätä monimuo- toisuusarvoja, mutta menetelmien toi- mivuudesta ei ole kokemusta. Uhanalainen lajisto on otettava huomioon mahdollista hoitoa suunniteltaessa. Kaivostoiminta, rakenta- minen, vesien säännöstely (rantakalliot), varjoseinämiin vaikuttavat hakkuut Serpentiini rantakalliot VU EN VU R, Vs Laakeat serpentiini kalliot VU VU VU Ks, M Karut serpentiini jyrkänteet VU VU VU Ks, M Kalkkivaikuitteiset serpentiini­ jyrkänteet VU VU VU Ks, M Serpentiini kivikot ja ­soraikot NT NT Ks, M 178 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kiisupitoiset kalliot NT NT LC NT M, Ks 2 1 0 0 Rakenne: Rauta- tai kuparipitoinen kal- liopaljastuma, jossa korkea metallipitoi- suus ja metallit esiintyvät rikin yhdisteinä (sulfideina). Kasvillisuus omaleimainen: metallipitoisille kallioille tyypillisiä jäkä- lälajeja. Usein laikkuina muiden kallio- luontotyyppien seassa. Toiminta: Kallion rapautuminen luo uutta kasvutilaa tyypil- lisille jäkälille. 4. Ehkä (tie- toa ei riittä- västi) 4. Ei tietoa 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Kiisupitoisia kallioita ei ole arvioitu uhanalaisiksi, mutta niiden esiintymät ja monimuotoisuusarvot ovat muita kallioluontotyyppejä heikommin tun- nettuja, ja hyvityskohteita on siksi vai- kea löytää. Ei myöskään ole kokemusta luontotyypin tilan parantamisesta hoi- tamalla. Harvinaista lajistoa voitaneen säilyttää myös uusympäristöissä kuten käytöstä poistettujen kaivosten jäte- kivikasoilla. Metallikaivosten perusta- minen Rotkot ja luolat LC 0 1 0 0 Rakenne: Kallioperässä erikoismuo- toja: rotko, kuru, luola tai halkeama. Kallioseinämien lisäksi rotkoissa ja kuruis- sa on muitakin luontotyyppejä (mm. sois- tumia, puroja, louhikoita). Luolissa valon vähäisyys ja kostea pienilmasto ja näihin sopeutuneet lajit, etenkin sammalet. Toiminta: Rapautuminen luo uutta kasvu- tilaa kasvilajistolle. Luontaiset valaistus- ja kosteusolot. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 5. Ei keinoja tilan pa- rantami- seen 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Muodoltaan erikoiset kalliomuodostu- mat ovat usein uniikkeja, eikä hyvitys- kohteita niille ole löydettävissä. Rotkot ja kurut voivat toimia ilmastollisina turvapaikkoina pohjoisille lajeille, mikä lisää niiden säilyttämistarvetta. Rakentaminen, matkailu- hankkeet (maaston kulumi- nen, eliöstön häirintä). Rotkolaaksot LC LC LC M, Ku Rotkot ja kurut LC LC LC Ku Luolat ja halkeamat LC LC LC Ku Kivikot LC-NT 0 1 0 0 Rakenne: Kivikoita, lohkarekenttiä ja siirtolohkareita, joiden raekoko vaihtelee kivikon syntytavan mukaan. Kasvillisuus jäkälä- ja sammalvaltainen, lajisto vaih- telee kivilajin mukaan. Toiminta: Laajat kivikot valoisia ja pienilmastoltaan kuivia. Kivikoita synnyttäviä prosesseja ovat mm. maankohoaminen, pakkasrapautuminen, routiminen, vesieroosio. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 4. Ei tietoa 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Kivikoita synnyttävät prosessit ovat hy- vin hitaita, mikä periaatteessa rajoittaa kivikoiden kompensointimahdollisuuk- sia, eikä kivikoiden tilaa parantavia hoi- totoimia ole käytössä. Valtaosa kivikko- tyypeistä on kuitenkin Suomessa yleisiä ja säilyviksi arvioituja, ja heikennyk- sen hyvityksenä voidaan käyttää esim. arvokkaiden kohteiden suojelua tai harvinaisempien luontotyyppien tilan parantamista. Harvinaisimpia ovat kalkki- ja serpentiinisiir- tolohkareet, ja niille voi olla vaikea löytää hyvi- tyskohteita suojeltavik- si. Kalkki- ja serpentii- nikivikot on tässä luokit- telussa luettu kalkki- ja serpentiinikallioihin, joiden kompensointi ei pääsääntöisesti ole mahdollista. Rakentaminen, kiviainek- sen otto. Maankohoamis rantakivikot LC LC M Muinais rantakivikot NT LC NT Ks, M Virtaavan veden muovaamat kivikot ja lohkareikot LC LC LC M Pakkasrapautuma kivikot LC LC LC M Roudan nostamat kivikot LC LC LC M Moreeni lohkareikot LC LC LC M, Ks Jyrkänteiden aluslohkareikot LC LC LC M Siirto­ ja rapaumalohkareet 179 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Karut ja keski ravinteiset siirto­ ja rapauma lohkareet LC LC LC Kalkkisiirto lohkareet NT NT NT M Serpentiinisiirto lohkareet NT NT NT M PERINNEBIOTOOPIT (12 arvioitua luontotyyppiä) Nummet EN-CR CR CR Nu, Mu kulo- tus päättynyt, R, Ku, M, Vre 2 0 0 0 Rakenne: Maaperä kuiva ja niukkara- vinteinen, usein hiekkainen. Kasvillisuus avointa ja matalakasvuista, varpu- jen vallitsemaa (eri alatyypeillä myös pienruohoja tai heiniä). Puusto ja pensasto puuttuvat tai ovat vähäisiä. Toiminta: Karut mereiset ilmasto-olot. Laidunnuksen ja/tai kulotuksen jatku- vuus. Maankohoamisrannikolla luontai- nen sukkessio. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Nummet ovat hyvin uhanalaisia, mut- ta soveltuvat kompensaatioon, kos- ka heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaa- rassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Harvinaisimpia ovat ny- kyisin pienruohoiset ja heinäiset varpunummet, koska ne ovat monin paikoin varvikoituneet, ja jäljellä olevien kohtei- den heikentäminen on ehdottomasti vältettä- vää. Niiden piirteet voi- vat kuitenkin palautua hoidon avulla. Rantarakentaminen, merive- den ja rantojen rehevöity- mistä lisäävät hankkeet. Pienruoho­varpunummet CR CR Nu, Mu kulotus päättynyt, R, Ku, Vre Heinä­varpunummet CR CR Nu, Mu kulotus päättynyt, R, Ku, Vre Varpunummet EN EN Nu, Mu kulotus päättynyt, R, Ku, M, Vre Kalliokedot EN-CR EN EN Nr, Nu, M, R, Ks, Rl 2 0 0 0 Rakenne: Ohut maakerros kallion päällä. Kasvillisuus avointa ja matalakasvuis- ta, pohjakerros aukkoinen. Monipuolinen kasvi- ja hyönteislajisto, mm. 1- ja 2-vuo- tisia kukkakasveja. Harvinaista lajistoa etenkin kalkkivaikutteisilla ja keskira- vinteisilla kalliokedoilla. Puusto ja pen- sasto puuttuvat. Toiminta: Kuiva ja va- loisa elinympäristö, äärevä pienilmasto. Laidunnuksen jatkuvuus. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Kalliokedot ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kompensaatioon, kos- ka heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaa- rassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Harvinaisimpia ja lajis- toltaan uhanalaisimpia ovat kalkkivaikutteiset kalliokedot, joiden hei- kentämistä on erityises- ti vältettävä ja joilla hy- vityskohteiden löytämi- nen voi olla vaikeaa. Rakentaminen, kalkin lou- hinta. Kalkkivaikutteiset kalliokedot CR CR R, M, Nu, Nr, Ks, Rl Karut kalliokedot EN EN Nr, Nu, M, R, Rl 180 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kedot CR CR CR CR Nu, Nr, R, Rl, M, Pr 2 0 1 0 Rakenne: Maaperä kuiva, hiekkaa, soraa tai moreenia. Kasvillisuus avoin ja ma- talakasvuinen, pienruohojen vallitse- ma. Typensuosijalajit, puusto ja pensasto puuttuvat tai ovat vähäisiä. Kedoille luon- teenomaisia, harvinaistuneita putkilo- kasvi-, sieni- ja hyönteislajeja. Toiminta: Laidunnuksen tai niiton jatkuvuus. Valoisa ja kuiva elinympäristö. 3. Kyllä, osassa maata 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Kedot ovat hyvin uhanalaisia, mutta so- veltuvat kompensaatioon, koska heik- kolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaarassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjes- tämiseen. Kalkkivaikutteisilla pienruohokedoilla on muita ketoja tiukemmat maaperävaatimukset ja ne ovat harvinaisia. Niiden heikentämistä on erityisesti vältettävä, ja hyvityskohteiden löytä- minen voi olla vaikeaa. Rakentaminen Kalkkivaikutteiset pienruohokedot CR CR Nu, M, R, Nr, Rl Karut pienruohokedot CR DD CR Nu, Nr, R, M, Rl Kangaskedot CR CR CR Nu, M, Nr, Rl Mäkikaurakedot CR CR Nu, Nr, Rl, M Heinäkedot CR CR CR Nu, Nr, Rl, R, M, Pr Tuoreet niityt EN-CR CR CR CR Nu, Nr, M, L, Pr, R , Rl 1 0 0 0 Rakenne: Maaperä muokkaamaton ja lannoittamaton. Maalaji voi vaihdella, usein savea tai moreenia. Kasvillisuus pienruoho-, heinä- tai suurruohovaltai- nen. Puusto ja pensasto puuttuvat tai ovat vähäisiä. Niityille luonteenomaisia, harvinaistuneita putkilokasvi- ja hyön- teislajeja. Toiminta: Laidunnuksen tai niiton jatkuvuus. Itä-Suomessa usein kas- kiahohistoria. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Tuoreet niityt ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kompensaatioon, kos- ka heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaa- rassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Harvinaisimpia ovat pienruohoniityt, eten- kin kalkkivaikutteisella maaperällä esiintyvät. Erityisen arvokkaita ovat ne harvat pienruoho- niityt, joita on hoidettu pelkästään niittämällä ja hoito on jatkunut il- man katkoksia. Rakentaminen Tuoreet pienruohoniityt CR CR CR Nu, Nr, M, L, Pr, Rl Tuoreet suurruohoniityt CR CR CR Nu, Nr, M, Pr, R, L Tuoreet heinäniityt EN CR EN Nu, Nr, M, L, Pr, R Kosteat niityt CR CR CR CR Nu, Oj, M, Nr, Pr, R 1 0 0 0 Rakenne: Maaperä kostea tai märkä, lan- noittamaton. Kivennäismaiden painan- teissa tai rinteillä tai huonosti vettä läpäi- sevillä maalajeilla (eivät ole rantaniittyjä). Kasvillisuus ruoho- tai heinävaltainen. Puusto ja pensasto puuttuvat tai ovat vä- häisiä. Toiminta: Pinta- tai pohjavesivai- kutus. Niiton tai laidunnuksen jatkuvuus. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Kosteat niityt ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kompensaatioon, kos- ka heikkolaatuisten tai jo muuttunei- den kohteiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luonto- tyyppi on häviämisvaarassa, ja hyvi- tystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Kosteat niityt kasvavat umpeen no- peammin kuin kuivat ja tuoreet niityt, joten niiden hoito on kiireellistä. Edustavia kosteita niit- tyjä ei juuri enää ole, minkä vuoksi luonto- tyypin esiintymät ja ekologia tunnetaan huonommin kuin mo- nien muiden niittyjen. Harvinaisimpia ja lajis- toltaan arvokkaimpia ovat kalkkivaikutteiset kosteat niityt, joita on vain Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Rakentaminen, ojitus Kalkkivaikutteiset kosteat niityt CR CR Nu, Oj, R, Nr, Pr, M 181 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kosteat ruohoniityt CR CR CR Nu, Oj, M, Nr, Pr Kosteat heinäniityt CR CR CR Nu, Oj, M, Nr, Pr Järven- ja joenrantaniityt EN-CR EN EN EN Vre, Nu, Vs, Vra, R, Oj, L 1 0 0 0 Rakenne: Avoimilla, loivapiirteisillä ran- noilla kivennäismailla. Kasvillisuus ruo- ho- tai heinävaltainen, vyöhykkeinen rannan suuntaisesti. Puusto ja pensasto puuttuvat tai ovat vähäisiä. Pesivää lin- nustoa kuten kahlaajia. Toiminta: Alttius rantavoimille (vedenpinnan vaihtelu, jään liikkeet, lyhytkestoinen tulva). Niiton tai laidunnuksen jatkuvuus. 5. Ei 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Järven- ja joenrantaniityt ovat hyvin uhanalaisia, mutta soveltuvat kompen- saatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoito- toimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaarassa, ja hyvitystoimenpi- teet voivat tarjota uusia mahdollisuuk- sia hoidon järjestämiseen. Luontotyyppi on har- vinaisin vähäjärvisil- lä rannikkoseuduilla Varsinais-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle. Vesirakentaminen, vesien säännöstely, ojitus, ruoppa- us, pengerrys, rakentaminen Sisävesien hapsi luikkarantaniityt DD DD DD Vre, Nu, Vs, Vra, Oj, L Sisävesien luikka­ ja kaislarantaniityt DD DD DD Vre, Vs, R, Vra, Nu, L Sisävesien suursara rantaniityt EN VU EN Vre, Vs, Nu, Vra, Oj, L Sisävesien matala kasvuiset vihvilä­, heinä­ ja sara rantaniityt CR CR CR Vre, Nu, Vs, R, Vra, Oj Sisävesien korkea kasvuiset ranta­ niityt EN VU EN Vre, Vs, Nu, R, Oj, L Merenranta niityt EN-CR CR CR Nu, Vre, Vra, Oj, I 2 0 2 0 Rakenne: Avoimilla, loivapiirteisillä me- renrannoilla. Maaperä ainakin osaksi hienorakeista hieta-, hiesu- tai savimaa- ta, parhailla kohteilla suolamaalaikkuja. Kasvillisuus matalakasvuinen, ruoho- tai heinävaltainen, vyöhykkeinen rannan suuntaisesti. Kasvilajistossa suolaisuu- desta hyötyviä lajeja. Puusto ja pensas- to puuttuvat tai ovat vähäisiä. Pesivää ja muuttavaa linnustoa kuten kahlaajia ja hanhia. Toiminta: Alttius rantavoi- mille (vedenpinnan vaihtelu, aallot, jään liikkeet, suolaisen veden vaiku- tus). Niiton tai laidunnuksen jatkuvuus. Maankohoamisrannikolla luontainen sukkessio. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Merenrantaniityt ovat hyvin uhanalai- sia, mutta soveltuvat kompensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttunei- ta kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaaras- sa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjestä- miseen. Laidunnuksen järjestäminen on usein helpompaa kuin muilla niittytyy- peillä, koska kohteet ovat isompia. Harvinaisimpia ovat suolamaalaikkuiset me- renrantaniityt, ja niiden heikentämistä on erityi- sesti vältettävä. Ojitus, ruoppaus, pengerrys, rakentaminen, meriveden ja rantojen rehevöitymistä li- säävät hankkeet. Pikkuluikka­ hapsiluikkamerenrantaniityt DD DD Vre, Nu, Vra, I Luikka­ ja kaisla merenrantaniityt DD DD Vra, Oj 182 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Suursarameren rantaniityt CR CR Nu, Vre, Vra, Oj, I Matalakasvuiset vihvilä­, heinä­ ja sarameren rantaniityt CR CR Nu, Vre, Vra, Oj, I Korkeakasvuiset meren rantaniityt EN EN Nu, Vre, Vra, Oj, I Suolamaalaikut CR CR Nu, Vre, Vra, Oj, I Tulvaniityt NT-CR EN EN EN Nu, Vra, Vs, Vre, Pr 2 0 0 0 Rakenne: Avoimilla, loivapiirteisillä joki- varsilla kivennäismaalla tai hyvin ohuel- la turvepohjalla. Kasvillisuus ruoho- tai heinävaltainen, vyöhykkeinen rannan suuntaisesti tulvakorkeudesta ja -rytmis- tä riippuen. Puusto ja pensasto puuttu- vat. Pesivää linnustoa kuten kahlaajia. Toiminta: Tulvaveden peitossa ainakin keväisin. Tulvan tuoman sedimentin ker- tyminen. Veden ja jään kerrostava ja ku- luttava toiminta luo epästabiileja ympä- ristöjä kuten tulvasaaria ja -niemiä. Niiton jatkuvuus. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Tulvaniityt poikkeavat useimmista muista perinnebiotoopeista siten, ettei yksin niitto tai laidunnus ylläpidä nii- den ominaispiirteitä pitkällä aikavälillä, vaan tarvitaan myös tulvaa. Tämä ra- joittaa sopivien hyvityskohteiden löy- tämistä. Jos tulviminen on luontaista, tilan parantamiseksi riittää hoito rai- vaamalla ja niittämällä. Jos tulviminen on vähentynyt esim. vesirakentamisen vuoksi, ennallistaminen vaatii mitta- vampia toimia tulvan palauttamiseksi. Rakentamattomien ja säännöstelemättömien jokien varsilla sijait- sevat tulvaniityt ovat erityisen arvokkaita ja niiden heikentämistä on erityisesti vältettä- vä. Tulvaniittytyypeistä nykyisin harvinaisimpia ovat kuivat ja tuoreet pienruohotulvaniityt. Vesirakentaminen, vesien säännöstely Kortetulvaniityt NT NT NT Vra, Vs, Vre, Nu Suursaratulvaniityt NT NT NT Vra, Vs, Vre, Nu Kosteat heinätulvaniityt VU VU VU Vra, Nu, Vs Tuoreet heinätulvaniityt CR CR CR Nu, Vra, Vs, Pr Tuoreet suurruohotulvaniityt CR CR CR Nu, Vra, Vs, Pr Kuivat pienruohotulvaniityt CR CR CR Nu, Vra, Vs, Pr Suoniityt CR CR CR CR Nu, Oj, Ot, M, R 1 0 0 0 Rakenne: Avosoiden niitettyjä luonnon- niittyjä tai tulvittamalla luotuja kastelu- niittyjä. Sekä soiden että niittyjen kas- vilajistoa, mutta ruohot, heinät ja aito- sammalet runsaampia kuin soilla. Puusto ja pensasto puuttuvat tai ovat vähäisiä. Toiminta: Maaperän märkyys luontaisesti tai tulvittamalla. Niiton jatkuvuus. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Suoniittyjen hyvityskohteiden löy- täminen on vaikeaa, koska edes osin perinteisesti hoidetut suoniityt ovat lähes hävinneet. Hoito on muita pe- rinnebiotooppeja vaativampaa, koska siinä saatetaan tarvita myös suoniityn tulvittamista. Turpeenotto, ojitus, vesi- rakentaminen Lehtoniityt CR-RE CR CR Nu, Pr, M, R 2 0 2 0 Rakenne: Harva lehtipuusto ja avoin niittykasvillisuus vaihtelevat mosaiikki- maisesti. Kasvillisuus monipuolinen, sekä niittyjen että lehtojen lajistoa. Runsaasti hyönteisiä, lintuja, lepakoita, sieniä ja vanhoilla puilla eläviä jäkäliä ja sammalia. Toiminta: Perinteisen, monivaiheisen hoi- don jatkuvuus. 1. Kyllä 1. Hyvä 3a Ei voi heikentää, tilan parantaminen mahdollista Lehtoniittyjen hyvityskohteiden löy- täminen on vaikeaa, koska edes osin perinteisesti hoidetut lehtoniityt ovat lähes hävinneet. Hoito on toimivaa, mutta muita perinnebiotooppeja vaati- vampaa ja työvoimavaltaisempaa, kos- ka se edellyttää useita eri toimenpiteitä ja on monivaiheista. Lehtoniityt voivat olla kasvilajistoltaan erityi- sen arvokkaita (ml. puil- la kasvavat epifyyttijä- kälät ja -sammalet), ja uhanalaiset lajit on otet- tava huomioon hoitotoi- mia suunniteltaessa. Rakentaminen Lehdesniityt CR CR Nu, Pr, M, R Vesaniityt CR CR Nu, Pr, M, R 183 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Lepikkoniityt RE RE Hakamaat CR CR CR CR Nu, Nr, M, R, Pr, Mp 2 0 0 0 Rakenne: Puustoinen niitty, jolla avoin niittykasvillisuus peittää yli puolet alas- ta. Harva, iältään vaihteleva puusto, jossa myös lahopuita ja laiduntamisen vaurioittamia puita. Niittyjen ja metsien kasvilajistoa, puoliavoimeen ympäris- töön sopeutuneita sienilajeja. Toiminta: Laidunnuksen jatkuvuus. Osalla kohteista kaskihistoria. Puoliavoin ympäristö. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Hakamaat ovat hyvin uhanalaisia, mut- ta soveltuvat kompensaatioon, kos- ka heikkolaatuisia tai jo muuttuneita kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaa- rassa, ja kompensaatiot voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjes- tämiseen. Harvinaisimpia ja lajis- toltaan monimuotoisim- pia ovat jalopuuhaat. Rakentaminen Jalopuuhaat CR CR Nu, M, Nr, R, Pr, Mp Lehtipuuhaat CR CR CR Nu, Nr, M, R, Pr, Mp Sekapuuhaat CR CR CR Nu, Nr, M, R, Pr, Mp Havupuuhaat CR CR CR Nu, M, Nr, R, Pr Metsälaitumet EN-CR EN CR EN Nu, M, Mp, Ml, Nr 1 0 0 0 Rakenne: Harvapuustoinen metsä, jossa niittyaukkoja. Iältään ja rakenteeltaan vaihteleva puusto, jossa myös lahopui- ta ja laiduntamisen vaurioittamia puita. Metsäkasvillisuuden joukossa niittyjen kasvilajistoa. Toiminta: Laidunnuksen jat- kuvuus. Osalla kohteista kaskihistoria. 5. Ei 1. Hyvä 1b Heikennys voidaan korvata samalla luonto- tyypillä Metsälaitumet ovat hyvin uhanalai- sia, mutta soveltuvat kompensaatioon, koska heikkolaatuisia tai jo muuttunei- ta kohteita on runsaasti ja niiden arvoja voidaan palauttaa hoitotoimilla. Ilman hoitoa luontotyyppi on häviämisvaa- rassa, ja hyvitystoimenpiteet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Vaikka metsälaitumet on nykyisin runsain pe- rinnebiotooppityyppi ja sitä myös hoidetaan maatalouden ympäris- tötuen avulla lukuisilla kohteilla, edustavat kohteet ovat hyvin har- vinaisia, koska nykyinen laidunnustapa poikkeaa usein perinteisestä. Rakentaminen, metsänhak- kuut ja metsän uudistaminen Lehtimetsälaitumet CR CR CR Nu, M, Mp, Ml, Nr Sekametsälaitumet CR CR CR Nu, M, Mp, Ml, Nr Havumetsälaitumet EN CR EN Nu, M, Ml, Nr 184 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i TUNTURIT (14 arvioitua luontotyyppiä) Tunturikoivikot NT-VU NT NT Yl, I 2 0 0 0 Rakenne: Luonnontilainen puustoraken- ne, jossa tunturikoivu on selvä valtala- ji. Kulumaton poronjäkälikkö (kuivat ja kuivahkot tyypit). Kasvillisuus vaihtelee maaperän ja ilmaston mukaan: kuivilla ja vähäravinteisilla tyypeillä vallitsevat va- riksenmarja, poronjäkälät ja seinäsam- mal, ja kosteammilla paikoilla mustikan ja ruohovartisten kasvien runsaus lisääntyy. Toiminta: Tunturikoivu uudistuu luontai- sesti ja toipuu tunturi- ja hallamittarien massaesiintymien aiheuttamista ajoittai- sista tuhoista. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Tunturikoivikot on yleinen ja laaja-alai- nen luontotyyppi, jonka tila on jossain määrin heikentynyt voimakkaan ke- säaikaisen porolaidunpaineen vuoksi. Tunturikoivikkoja uhkaa myös ilmas- tonmuutos, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin avoimia tunturiluontotyyppejä, ja osa tunturikoivikkotyypeistä voi laa- jeta ilmastonmuutoksen seuraukse- na. Kompensaationa voidaan käyttää mittarituhoalueiden ennallistamista (jos mahdollista), laidunkierron paran- tamista, maastoltaan kulumisherkkien kohteiden suojaamista matkailualueilla. Variksenmarja- tunturikoivikot on muita harvinaisempi tunturi- koivikkotyyppi, jota esiintyy ilmastoltaan mereisillä alueilla lähin- nä Käsivarren luoteiso- sissa ja Karigas niemen seudulla. Matkailurakentaminen ja sii- hen liittyvä maaston kulutus Kuivat ja kuivahkot tunturikoivikot Variksenmarja­jäkälä­tunturikoivikot VU VU Yl, I Variksenmarja­jäkälä­seinäsammal­ tunturikoivikot NT NT Yl, I Variksenmarja­mustikka­ tunturikoivikot NT NT Yl, I Tuoreet tunturikoivikot Variksenmarjatunturikoivikot VU VU Yl, Ku, R, I Ruohokanukka­variksen marja­ mustikka­tunturi koivikot NT NT Yl, Ku, R Ruohokanukka­mustikka­ tunturikoivikot NT NT Yl, Ku, R Lehtomaiset tunturikoivikot NT NT Yl Tunturikoivulehdot NT 2 0 0 0 Rakenne: Matalakasvuisia tunturikoivu- valtaisia metsiä tunturissa, puustoraken- ne luonnontilainen, latvuskerros sulkeu- tunut tai lähes sulkeutunut. Kenttäkerros ruohovaltaista suurruoho- tai saniais- lehtoa. Toiminta: Tunturikoivu uudistuu luontaisesti. 1. Kyllä 3. Epä- varma 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Tunturikoivulehdot ovat harvinainen ja kulutukselle herkkä luontotyyppi, joka on paikallisesti heikentynyt porolaidun- nuksen takia. Laidunkierron parantami- sella olisi mahdollista parantaa heiken- tyneiden tunturikoivulehtojen tilaa. Tunturien suursaniais- lehdot on harvinainen luontotyyppi, jonka heikentämistä tulee välttää. Tunturien suurruoholehdot NT NT Yl, R, Ku Tunturien suursaniaislehdot NT NT 185 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Tunturikangaspensaikot LC-NT 1 0 0 0 Rakenne: Tunturipensastoja, joissa run- sain laji voi olla pajua, katajaa tai tunturi- koivua. Pensaston korkeus alle kaksi met- riä. Puuston latvuspeitto alle 10 %. Toiminta: Pensasto ja muu kasvillisuus uudistuvat luontaisesti. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Yleisesti ottaen tunturikangaspensai- kot soveltuvat kompensaatioon, ja lai- dunkierron tehostaminen on tehokkain keino parantaa heikentyneiden koh- teiden tilaa. Etenkin tunturikoivupen- saikkoja esiintyy kohtalaisen runsaasti. Tunturikatajikkoihin ei kohdistu mer- kittäviä uhkia, ja niiden monimuotoi- suus saattaa hyötyä laidunnuksesta. Tunturikangaspajukot saattavat hyötyä ilmastonmuutoksesta. Tunturikangaspajukot NT NT Yl Tunturikatajikot LC LC Tunturikoivupensaikot NT NT Yl, I Karut tunturikankaat NT-VU 2 0 0 0 Rakenne: Tunturikankaita luonneh- tii puuttomuus tai harvapuustoisuus (latvuspeittävyys < 10 %) ja varpuval- taisuus (mm. variksenmarja, vaivaiskoi- vu, mustikka, kurjenkanerva, kaner- va). Pohjakerros sammalia ja jäkäliä. Tunturikangastyyppiin ja tyypin lajistoon vaikuttavat korkeussijainti, topografia (lumen syvyys) ja mantereisuus-merei- syys -vaihtelu. Tuulille alttiilla paikoilla kasvillisuus on epäyhtenäinen ja esiintyy tuulikulumia. Toiminta: Puusto uudistuu heikosti, var- vut, sammalet, jäkälät ja muu kasvillisuus uudistuvat luontaisesti. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 2. Kohta- lainen 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Karut tunturikankaat ovat melko yleisiä luontotyyppejä, joiden uhanalaisuus perustuu laadulliseen heikkenemiseen. Keinoja tilan parantamiseen ovat kulu- tuksen ja porojen laidunnunpaineen vä- hentäminen heikentyneillä kohteilla. Liekovarpio- ja kanerva- kankaiden heikentämis- tä on vältettävä. Matkailurakentaminen. Tuulikankaat VU VU Yl, Ku Variksenmarjakankaat NT NT Yl, Ku Vaivaiskoivukankaat NT NT Yl, I Mustikkakankaat NT NT Yl, I Kurjenkanervakankaat NT NT Yl, I Kanervakankaat VU VU R, Ku, I Liekovarpiokankaat NT NT Ku, Yl, I 186 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Lapinvuokkokankaat VU VU VU Yl Ku I 2 0 0 0 Rakenne: Kalkkipitoinen ravinteikas kallio- ja maaperä. Puuston, kenttä- ja pohjakerroksen lajistossa runsaasti kal- kinsuosija- ja vaatijalajeja, luonnehtija- laji lapinvuokko. Lajisto vaihtelee kos- teusolosuhteiden ja lumisuojan mukaan. Kuivemmilla paikoilla tuulenpieksemiä, kosteilla niittymäisyyttä. Niukkalumisilla paikoilla kasvipeite avointa ja mineraali- maalaikkuja. Kenttä- ja pohjakerros mo- nilajisia. Esiintymät usein pirstaleisesti laikkuina. Toiminta: Luontainen lumisuojan, kosteu- den ja tuulisuuden vaihtelu, avoimuus. 1. Kyllä 3. Epä- varma 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Harvinaisuutensa ja luontotyyppiin kohdistuvien uhkien takia luontotyypin heikentämistä tulisi välttää. Laadultaan heikentyneiden kohteiden tilaa voi olla vaikea parantaa. Keinot tilan paranta- miseen lähinnä kulutuksen ja porojen laidunnunpaineen vähentämistä hei- kentyneillä kohteilla. Tunturien heinäkankaat LC LC LC I 2 0 0 0 Rakenne: Puuton tunturiluontotyyp- pi, jonka kenttäkerroksessa vallitse- vat heinämäiset ja saramaiset kasvit. Pohjakerroksessa runsaammin jäkäliä kuin sammalia. Toiminta: Säilyminen heinä- ja saravaltai- sena, sopiva laidunpaine. 2. Kyllä, joi- denkin luonto- tyyp- pien koh- dalla 5. Ei keinoja tilan pa- rantami- seen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Luontotyyppi on säilynyt määrältään ja laadultaan jokseenkin ennallaan, mutta ilmastonmuutos on selvä uh- ka. Luontotyyppi esiintyy keskipalja- kalla, jonka pinta-ala tulee pienene- mään ilmastonmuutoksen seurauk- sena. Keinoja tilan parantamiseen ei ole. Etenkin jäkkikankaat on hyvin harvinaisia. Luontotyyppiin kohdistu- vien heikennysten kompensoiminen olisi vaikeaa. Etenkin jäkkikankai- den heikentämistä tulee välttää. Jäkkikankaat LC LC I Lampaannata­tunturivihviläkankaat LC LC I Tunturiniityt LC-NT LC LC I, Yl 1 0 0 0 Rakenne: Puuton tunturiluontotyyp- pi ravinteisella maaperällä, kenttäkerros matala- tai korkearuohoista niittykas- villisuutta. Puronvarsiruohostoissa myös pajukkoa. Pohjakerroksessa runsaammin jäkäliä kuin sammalia. Toiminta: Kevätkosteus, ajoittain voima- kas (ei jatkuva) laidunpaine. 1. Kyllä 2. Kohta- lainen 2a Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen mahdollista Tunturiniittyjen määrän ja laadun arvi- oidaan säilyneen ennallaan, mutta ne ovat harvinaisia. Niitä uhkaa paikalli- sesti voimakas laidunpaine, mutta pa- lautumiskyky laidunnuksesta on hyvä. Joillakin kohteilla sopiva laidunpaine voi rajoittaa ilmastonmuutoksen aihe- uttamaa umpeenkasvua. Harvinaisen luonto- tyypin esiintymät ovat yleensä hyvin pienialai- sia, ja ilmastonmuutos on uhka pitkällä aikavä- lillä. Merkittävää luon- totyypin vähenemistä tulee välttää. Tunturien pienruohoniityt LC LC I Tunturien suurruohoniityt NT NT Yl, I Pajukkoiset puronvarsi ruohostot LC LC Tunturien saniaisniityt NT NT 187 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Lumenviipymät ja lumenpysymät LC-EN 1 0 0 0 Rakenne: Lumenviipymillä lumi sulaa ke- säkuun lopun ja elokuun välisenä aikana, lumenviipymätyypin mukaan, lumenpysy- mät eivät sula kesän aikana ja ovat lumen peitossa useita vuosia. Lumenviipymillä on ohut humuskerros, kasvillisuus on ma- talaa sarojen, heinien, ruohojen tai kää- piöpajujen vallitsemaa tai voi olla sam- malvaltainen. Lumenpysymät ovat kasvi- tonta maata ja kivikkoa. Toiminta: Lumen kesäaikainen esiintymi- nen ja pysyvyys. 1. Kyllä 5. Ei keinoja tilan pa- rantami- seen 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Lumenviipymien tai -pysymien palaut- tamiseen tai tilan parantamiseen ei ole keinoja. Luontotyyppi on hyvin harvi- nainen ja ilmastonmuutos tulee vähen- tämään sen esiintymiä. Vaikutukset ovat osin epäselviä, sillä sateisuuden lisääntyminen voi lisätä myös lumisuut- ta. Selvimmin ovat vaarassa lumenvii- pymätyypit, joilla lumipeite säilyy tyy- pillisesti pitkälle kesään. Karut lumenviipymät NT NT I, Yl Vaivaispajulumenviipymät LC LC I Matalasaraiset ja ­heinäiset lumen­ viipymät LC LC I Karut pienruoholumenviipymät NT NT I Karut sammalvaltaiset lumenvii­ pymät NT NT I Jääleinikkilumenviipymät NT NT Yl , I Ravinteiset lumenviipymät Ravinteiset kangasmaiset lumen­ viipymät NT NT I Ravinteiset pienruoholumenviipymät NT NT I Ravinteiset sammalvaltaiset lumen­ viipymät VU VU I, Yl Lumenpysymät EN EN I 188 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Kuviomaat LC LC LC I 1 0 0 0 Rakenne: Kivien muodostamia kehämäi- siä muodostelmia ja niiden verkostoja, lohkovirtoja, lokarekilpiä ja vuotomaita, joiden esiintymiseen ja muotoon vaikut- taa maan kaltevuus. Vaihtelua maalajis- sa, kosteudessa, lumensuojassa, jotka vaikuttavat routimisen voimakkuuteen. Pioneerilajistoa, kenttäkerros voi olla niukka tai puuttuu, sammal- ja jäkäläla- jisto monipuolinen. Paikoin kalkkivaikut- teisuutta. Toiminta: Routimisen aiheuttama kivien ja muiden maakappalaiden liikkuminen, kivien nouseminen maanpintaan, vähit- täinen valuminen rinteissä. 5. Ei 5. Ei keinoja tilan pa- rantami- seen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Esiintymisalue on rajallinen ja pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos voi olla uh- ka luontotyypille; routimisen vähene- minen johtaa lisääntyvän kasvillisuu- den umpeenkasvuun. Varsinaisia ennal- listamis- tai palauttamismenetelmiä ei ole tiedossa. Tasamaiden kuviomaat LC LC I Rinteiden kuviomaat eli vuotomaat LC LC I Routanummet LC LC LC I 1 0 0 0 Rakenne: Puuttomia tai lähes puuttomia alueita tunturissa, kivennäis- ja turve- maan vaihettumisalueella. Ei juuri turvet- ta tai rahkasammalta. Maamättäitä tai -saarekkeita (mätäspinnat), joiden välissä humusta, paljasta kivennäismaata tai ve- tisiä kivikuoppia (välipinnat). Routivat vä- lipinnat osin kasvittomia, mätäspinnoilla esim. varpukasveja. Toiminta: Lumipeite ohutta tuulen vai- kutuksesta, routiminen ulottuu syvälle maahan, pohjavesi aivan maanpinnassa. Ei juuri turpeen muodostusta. 5. Ei 5. Ei keinoja tilan pa- rantami- seen 2b Heikennystä tulee vält- tää, tilan parantaminen haastavaa Esiintymisalue on rajallinen ja pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos voi olla uh- ka luontotyypille; routimisen vähene- minen johtaa lisääntyvän kasvillisuu- den umpeenkasvuun. Varsinaisia ennal- listamis- tai palauttamismenetelmiä ei ole tiedossa. Tuntureiden karut ja keski ravinteiset kalliot ja kivikot LC 1 0 0 0 Rakenne: Laakeita kallioita, jyrkänteitä, kivikoita, moreenikivikoita, lohkareik- koja (rakkaa) ja vyörysoria tunturissa. Lajistossa vallitsevat erilaiset karujen ja keskiravinteisten kallio- ja kivipintojen sammalet ja jäkälät, putkilokasveja on yleensä niukasti. Toiminta: Luontainen rapautumispro- sessi, routiminen nostaa kivikoita mo- reenimaasta. Kata: Syntytavaltaan eri- laiset kivikot luetaan luontotyyppiin. Luonteenomaisia tunturialueelle ovat rou- dan nostamat moreenikivikot sekä pak- kasrapautumisen seurauksena syntyneet rakkakivikot. 5. Ei 4. Ei tietoa 1a Heikennys voidaan kor- vata samalla tai harvinai- semmalla luontotyypillä Arvioitu säilyneen sekä määrältään että laadultaan ennallaan eikä luontotyyp- pin kohdistu merkittäviä uhkia. Osa tä- hän ryhmään kuuluvista luontotyypeis- tä, vaikka esiintyykin Tunturi-Lapissa laajasti, on suhteellisen harvinaisia. 189 SU O M EN YM PÄ RISTÖ 4/2018 LU O N TO TY YPPIEN SO V ELTU M IN EN EKO LO G ISEEN KO M PEN SA A TIO O N SU O M ESSA Luontotyyppi Uhanalaisuus v. 2008 Uhka tekijät Sisältyminen luonto- direktiiviin ja lakeihin Rakenne ja Toiminta tavoitetilassa H a r v i n a i s u u s h u o m i o i t a v a k o m p e n s a a t i o s s a E n n a l l i s t a m i s e n / h o i d o n m e n e t e l m i e n t o i m i v u u s Kompensoitavuus Arvioinnin perustelut Reunaehtoja yleisten reunaehtojen lisäksi Esimerkkejä kompensoitavista hanketyypeistä L u o n t o d i r e k t i i v i M e t s ä l a k i L u o n n o n s u o j e l u l a k i V e s i l a k i E t e l ä - S u o m i P o h j o i s - S u o m i K o k o S u o m i Tunturien karut ja keskiravinteiset laakeat kalliot LC LC Yl Tunturien karut ja keskiravinteiset jyrkänteet LC LC Tunturien karut ja keski ravinteiset kivikot LC LC Karut ja keskiravinteiset vyörysorat LC LC Tunturien kalkkikalliot ja -kivikot NT NT NT 1 0 0 0 Rakenne: Kallion tai kivikon kivilaji dolomiittia, usein esiintyy pakkasrapau- man lohkomia kiviä, joita voi olla rakka- na etelä- ja länsirinteillä. Pienialainen luontotyyppi. Kalkkilajistoa, kasvipeite avointa, toisinaan jäkälien ja sammalien peittämää, putkilokasvilajisto voi olla mo- nipuolinen. Toiminta: Luontainen kalkkikiven rapau- tuminen ja kasvutilan vapautuminen, kas- villisuuden pysyminen avoimena. 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Tunturien kalkkikallioita ja -kivikoita esiintyy hyvin suppealla alueella ja nii- hin liittyy merkittäviä lajistoarvoja. Tunturien ultraemäksiset kalliot ja kivikot NT NT NT 1 0 0 0 Rakenne: Kivilaji, jossa alhainen pii- dioksidipitoisuus ja korkea magnesium- pitoisuus, esim. peridotiitti, duniitti ja serpentiniitti. Kallio on usein rikkoutunut rakkakivikoiksi. Kasvillisuus on niukkaa ja aukkoista, sora-alueilla matalaa putkilo- kasvillisuutta, myös pohjakerros niukka. Toiminta: Luontainen kiven rapautumi- nen ja kasvutilan vapautuminen, kasvilli- suuden pysyminen avoimena. 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Ultraemäksisiä kallioita ja kivikoita esiintyy hyvin suppealla alueella ja nii- hin liittyy merkittäviä lajistoarvoja. Kalkkivyörysorat NT NT NT Ku 0 0 0 0 Rakenne: Kasvillisuudeltaan avointa, reunoilla sulkeutunutta kangas- tai niit- tykasvillisuutta dolomiittikivien alueella. Sammal- ja jäkäläpeite puuttuu tai on hyvin niukka. Toiminta: Luontainen maa- ja kiviainek- sen valuminen, joka pitää kasvillisuuden niukkana. 1. Kyllä 4. Ei tietoa 3b Ei voi heikentää, tilan parantaminen ei mah- dollista Kalkkivyörysoria esiintyy vain noin kymmenen hehtaarin alalla neljässä paikassa Käsivarren pohjoisosan suur- tuntureilla. Niitä uhkaa jossain määrin porolaidunnuksen aiheuttama kulumi- nen. Luontotyyppiin liittyy merkittäviä lajistoarvoja. 190 SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 Tulevaisuuden uhkatekijät (Raunio ym. 2008) Ku = kuluminen: kasvillisuuden sekä maa- ja kallioperän kuluminen esim. tallaamisen, maastoajon tai kalliokiipeilyn vuoksi Yl = ylilaidunnus (mm. porojen): sisältää sekä kasvillisuuden tallauksen että syömisen ja koskee sekä pintakasvillisuutta että puustoa (ei käytössä perinnebiotoopeilla) R = rakentaminen (maalla): asutukseen, elinkeinoihin, liikenteeseen ja virkistyskäyttöön liittyvä rakentaminen sekä rakentamiseen liittyvät maansiirrot ja läjitykset (myös ruoppausmassojen läjitys maalle) Ks = kaivannaistoiminta: maa-aineksen ja kalliokiviaineksen otto (myös vedenalainen), kaivostoiminta, kullanhuuhdonta Pr = pellonraivaus: metsien, soiden ja perinnebiotooppien muuttaminen pelloiksi Nu = avoimien alueiden umpeenkasvu: laidunten ja niittyjen perinteisen käytön päättymisestä tai vähenemisestä johtuva umpeenkasvu; mm. laidunnuksen, niiton, kaskeamisen, lehdestämisen ja tulvituksen päättyminen ja laidunpaineen väheneminen (voi koskea niittyjen lisäksi myös muita avoimia alueita, esimerkiksi hietikoita ja kallioita) Nr = niittyjen rehevöityminen: laidunten ja niittyjen rehevöityminen, esim. lisärehun antaminen laitumilla oleville eläimille, perinnebiotoopin laidunnus nurmen yhteydessä, yölaidunnus, niittyjen ja laidunten lannoitus sekä pelloilta tuleva rehevöittävä pöly M = metsien uudistamis- ja hoitotoimet: tarkemmin erittelemättä, myös metsittäminen ja kotitarvepuun otto. Mp = metsien puulajisuhteiden muutokset: lehtipuiden vähentäminen ja lehtojen kuusettuminen Mi = metsien ikärakenteen muutokset: vanhojen metsien, kookkaiden puiden, kuloalueiden ja luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen Ml = lahopuun väheneminen: lahoavan puuaineksen, kuolleiden tai kuolevien puiden sekä laho- ja kolopuiden väheneminen Oj = ojitus: sisältää myös kunnostusojitukset ja aikaisemmin tehtyjen ojitusten myöhäisemmät vaikutukset Ot = turpeenotto Vra = vesirakentaminen: voimalaitokset, saha- ja myllypadot, satama- ja väylärakentaminen, ruoppaukset ja perkaukset, uomien oikaisut, rantavyöhykkeen rakenteellinen muuttaminen (esim. pengerrykset, eroosiosuojaus), järvien laskut, tekoaltaiden rakentaminen Vp = pohjaveden otto: pohjaveden otto ja lähteiden hyödyntäminen, mm. pohjaveden pinnan laskun aiheuttamat muutokset Vs = vesien säännöstely: sisältää säännöstelyn aiheuttaman rantojen eroosion Vl = vesiliikenne: potkurivirtausten ja ankkuroinnin vaikutukset, liikenteestä aiheutuva rantojen eroosio Vre = vesien rehevöityminen ja likaantuminen: maa- ja metsätalouden, turvetuotannon, kalankasvatuksen, asutuksen ja teollisuuden päästöt (ei myrkylliset) ja hajakuormitus (myös veden rehevöitymisen vaikutukset terrestrisiin rantaluontotyyppeihin) Rl = rehevöittävä laskeuma: ilman typpilaskeuma, kalkkipöly Kh = kemialliset haittavaikutukset: ilman ja vesien saasteet (mm. happamoittava laskeuma), ympäristömyrkyt, torjunta-aineet, öljyvahingot I = ilmastonmuutos: ilmaston lämpeneminen, sademäärien lisääntyminen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen seuraavien 20−30 vuoden aikana (vain kun erityisiä perusteita vaikutuksille) L = vieraslajit ja lajien siirrot: mikäli vaikutusta luontotyypin rakenteeseen tai toimintaan S = satunnaistekijät: satunnaistekijöiden aiheuttama uhka esiintymille (voidaan käyttää, kun esiintymiä on hyvin vähän) Mu = muu tunnettu syy: esim. ylikalastus, kulottamisen päättyminen SUOMEN YMPÄRISTÖ 4/2018 ISBN 978-952-11-4814-9 (nid.) ISBN 978-952-11-4815-6 (PDF) ISSN 1238-7312 (nid.) ISSN 1796-1637 (PDF) Ihmisen toiminta muokkaa ja muuttaa ympäristöä, usein heikentäen luonnon monimuotoisuuden tilaa. Perinteisten luonnonsuojelukeinojen tueksi on nousemassa uusia toimintatapoja, kuten ekologinen kompensaatio. Ekologinen kompensaatio on prosessi, jonka tavoitteena on hyvittää yhdellä alueella ihmistoiminnasta johtuva luonnon monimuotoisuuden heikentyminen kunnostamalla, ennallistamalla tai suojelemalla elinympäristöjä jollakin toisella alueella. Tässä julkaisussa käsitellään Suomessa esiintyvien luontotyyppien soveltuvuutta ekologiseen kompensaatioon sekä hyvittämisen että heikentämisen näkökulmasta. Kukin luontotyyppi on arvioitu joko soveltuvaksi, mahdollisesti soveltuvaksi tai pääsääntöisesti soveltumattomaksi ekologiseen kompensaatioon. Arvioinnin perusteena ovat luontotyypin uhanalaisuus, rakenne ja toiminta, harvinaisuus sekä luontotyypin tilaa parantavien menetelmien toimivuus. Julkaisussa käydään myös läpi luontotyyppien ekologisen kompensaation toimintaperiaate, käsitteistöä ja luontotyyppien kompensoitavuuteen liittyviä yleisiä ja erityisiä reunaehtoja. Suomessa on varsin hyvät edellytykset luontotyyppien ekologiselle kompensaatiolle, kunhan huomioidaan kompensaatiota rajoittavat reunaehdot.