SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2018:61 Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018 Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018 Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi Anja Noro (toim.) Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2019 Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61/2018 Sosiaali- ja terveysministeriö ISBN: 978-952-00-4021-5 Taitto: AT-Julkaisutoimisto Oy Helsinki 2019 Kuvailulehti Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö 01/2019 Tekijät Anja Noro (toim.) Julkaisun nimi Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018 Päätelmät ja suositukset jatkotoimenpiteiksi Julkaisusarjan nimi ja numero Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61/2018 Diaari/hankenumero STM/1824/2018 Teema ISBN PDF 978-952-00-4022-2 ISSN PDF 2242-0037 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4022-2 Sivumäärä 98 Kieli suomi Asiasanat omaishoito, perhehoito, lakien toimeenpano ja vaikutukset Tiivistelmä Raportissa esitellään omais- ja perhehoidon tilasto- ja tutkimustietoa useasta eri näkökulmasta. Raporttiin sisältyy sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tilaama selvitys omaishoidon tuesta annettuun lakiin, perhehoitolakiin ja sosiaalihuoltolakiin tehtyjen muutosten vaikutuksista ja lakien toimeenpanoon suunnatun valtionosuuden käytöstä kunnissa, artikkelit Kelan ja Kuntaliiton tekemistä selvityksistä, valtakunnallisia tilastotietoja ja järjestöjen toiminnan tarkastelua. Omais- ja perhehoidon kehitystä on arvioitu kootun tiedon pohjalta ja tehty päätelmiä ja suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Omaishoidon määrä on hieman lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisesti iäkkäillä. Maakuntien välillä on isoja eroja omaishoidon peittävyydessä. Omaishoitajat ovat useimmiten eläkeikäisiä ja naisia. Omaishoitajille on kunnissa lisätty valmennusta ja hyvinvointi- ja terveystarkastuksia. Joissakin maakunnissa on lisätty kiertäviä perhehoitajia mahdollistamaan omaishoitajien vapaiden pitämistä. Omaishoitajien vapaiden pitäminen on hieman lisääntynyt. Iäkkäiden perhehoitoa on lisätty etenkin I&O – kärkihankkeen kokeilumaakunnissa. Kunnille myönnetty valtionosuuden lisäys (95 milj. euroa) on lisännyt joidenkin kuntien tukea omais- ja perhehoitajille, osassa kuntia lisärahoituksen vaikutuksia ei pystytty arvioimaan. Kustantaja Sosiaali- ja terveysministeriö Julkaisun myynti/ jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet 01/2019 Författare Anja Noro (red.) Publikationens titel Utveckling av närstående- och familjevården åren 2015–2018 Slutsatser och rekommendationer för fortsatta åtgärder Publikationsseriens namn och nummer Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 61/2018 Diarie-/ projektnummer STM/1824/2018 Tema ISBN PDF 978-952-00-4022-2 ISSN PDF 2242-0037 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4022-2 Sidantal 98 Språk finska Nyckelord närståendevård, familjevård, genomförande och konsekvenser av lagarna Referat I rapporten presenteras statistik- och forskningsinformation om närstående- och familjevården ur flera olika perspektiv. I rapporten ingår social- och hälsovårdsministeriets utredning, som beställts av Institutet för hälsa och välfärd, om konsekvenserna av ändringarna i lagen om stöd för närståendevård, familjevårdslagen och socialvårdslagen och användningen av statsandelen för genomförandet av lagarna i kommuner, artiklar om Folkpensionsanstaltens och Kommunförbundets utredningar, riksomfattande statistikinformation och granskning av organisationernas verksamhet. Man har bedömt utvecklingen av närstående- och familjevården utifrån den samlade informationen och dragit slutsatser och gett rekommendationer för fortsatta åtgärder. Mängden närståendevård har ökat något i alla åldersgrupper, men särskilt bland äldre. Det finns stora skillnader mellan landskapen i fråga om täckningsgraden för närståendevård. Närståendevårdarna är oftast i pensionsåldern och kvinnor. Kommunerna har i ökad grad förberett närståendevårdare för vårduppdraget och ökat antalet undersökningar av deras välmående och hälsa. I vissa landskap har man ökat antalet ambulerande familjevårdare för att möjliggöra ledigheter för närståendevårdare. Antalet ledigheter för närståendevårdare har ökat något. Familjevården av äldre har ökats framför allt i de landskap där försök görs inom ramen för spetsprojektet Hemvården för äldre utvecklas och närståendevården för alla ålderskategorier förbättras. Den ökning av statsandelen som beviljats kommunerna (95 miljoner euro) har ökat stödet till närståendevårdare i vissa kommuner. I en del kommuner har man inte kunnat bedöma effekterna av tilläggsfinansieringen. Förläggare Social- och hälsovårdsministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Ministry of Social Affairs and Health 01/2019 Authors Anja Noro (ed.) Title of publication Development of informal care and family care in 2015–2018 Conclusions and recommendations for further measures Series and publication number Reports and Memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health 61/2018 Register number STM/1824/2018 Subject ISBN PDF 978-952-00-4022-2 ISSN (PDF) 2242-0037 Website address (URN) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4022-2 Pages 98 Language finnish Keywords Informal care, family care, implementation and effects of legislation Abstract This report presents statistical and research data on informal care and family care from various viewpoints. The report includes several documents. First, a survey of the National Institute for Health and Welfare studies the effects of amendments to the Informal Care Act, Family Care Act and Social Welfare Act, and clarifies, how the relating central government transfers to local government, have been used by municipalities. The report also contains articles on surveys by the Social Insurance Institution of Finland (Kela) and the Association of Finnish Local and Regional Authorities, presents national statistics, and reviews non-governmental organisations’ activities. The development of informal and family care has been assessed based on the information gathered, and conclusions and recommendations have been made for further measures. Informal care has become slightly more common in all age groups, but particularly regarding older people. There are significant regional differences in the coverage of informal care. Informal caregivers are most often women in pensionable age. Municipalities are increasingly offering training, wellbeing checks, and medical examinations to informal caregivers. Some counties have employed more family carers to provide services in clients’ homes, which allows informal caregivers some free time. Informal caregivers have free time slightly more often than before. Family care of older persons has become more common, particularly in those counties that piloted the key project on improved home care and enhanced informal care. The increase of central government transfers to local government (EUR 95 million) has improved some municipalities’ support to informal caregivers and family carers. It was, however, not possible to assess the effects of additional financing in all municipalities. Publisher Ministry of Social Affairs and Health Distributed by/ Publication sales Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö LUKIJALLE .................................................................................................................................................................... 9 Päätelmät ja suositukset jatkotoimiksi .................................................................................................... 11 Päätelmät ........................................................................................................................................................................................... 11 Suositukset jatkotoimiksi .......................................................................................................................................... 14 Toimintamallit .................................................................................................................................................................................... 14 Tietoon perustuva seuranta ................................................................................................................................................ 16 1 Johdanto .................................................................................................................................................................... 18 2 Omais- ja perhehoitoa koskevat käsitteet ja lainsäädäntö ............................................. 20 2.1 Keskeiset omais- ja perhehoidon käsitteet ............................................................................................ 20 2.2 Omaishoitoon liittyvät lakimuutokset ........................................................................................................ 21 2.3 Perhehoitoon liittyvät lakimuutokset ......................................................................................................... 22 2.4 Viestintä omais- ja perhehoitoa koskevan lainsäädännön muutoksista .................. 23 2.5 Omais- ja perhehoitoa koskevan lainsäädännön muutosten tavoitellut vaikutukset ............................................................................................................................................................................. 23 3 Kaikenikäisten omaishoito – Omais- ja perhehoidon kysely 2018 Suvi Leppäaho, Sari Kehusmaa, Sari Jokinen, Oskari Luomala ja Minna-Liisa Luoma, THL ...................................................................................................................................... 25 3.1 Tiedonkeruu .......................................................................................................................................................................... 25 3.2 Kaikenikäisten omaishoidon tuen ja palvelujen tilanne .......................................................... 26 3.3 Pohdinta ................................................................................................................................................................................... 32 4 Iäkkäiden perhehoidon tilanne – Omais- ja perhehoidon kysely 2018 Suvi Leppäaho, Sari Jokinen, Sari Kehusmaa, Oskari Luomala ja Minna-Liisa Luoma, THL ..................................................................................................................................... 37 4.1 Tiedonkeruu .......................................................................................................................................................................... 37 4.2 Iäkkäiden perhehoidon tilanne ......................................................................................................................... 38 4.3 Pohdinta .................................................................................................................................................................................... 41 5 Omaishoitajat rekisteritietojen valossa: omaishoitajien ja hoitopalkkioiden määrä, tulotaso ja tiettyjen Kelan etuuksien käyttö Päivi Tillman, Kela ................................................................................................................................................... 44 6 Kuntien omaishoidon tuen palkkioiden kustannukset sivukuluineen vanhuspalveluissa Teija Mikkola, Kuntaliitto ........................................................................................................ 54 7 Omais- ja perhehoidon suosituksia maakunnallisiin linjauksiin vuosille 2018–2025 Irma Ahokas-Kukkonen Essote, Merja Tepponen Eksote ja Eija Tolonen Kainuu ....... 61 7.1 Johdanto ................................................................................................................................................................................... 61 7.2 Omais- ja perhehoidon visio ja arvot ........................................................................................................... 63 7.3 Suosituksia maakunnallisiin linjauksiin ..................................................................................................... 64 8 Tukea omais- ja läheishoitajille ................................................................................................................ 81 8.1 Omaishoitajien hyvinvointia edistävä järjestölähtöinen toiminta Kaisa Parvianen, Juha Timoskainen ja Sari Tervonen, Omaishoitajaliitto .................... 81 8.2 Muistisairaiden läheisten kokemuksia Minna Teiska, Muistiliitto ............................................................................................................................................ 84 8.3 Kelan kuntoutus omaishoitajille Pirjo K. Tikka, Kela .............................................................................................................................................................. 87 9 Tietovarannot koskien omais- ja perhehoitoa ............................................................................. 91 9.1 Tilastotiedot........................................................................................................................................................................... 91 9.2 Seurantoja ja tutkimuksia ........................................................................................................................................ 92 9.3 Järjestöjen omaishoitajien tukea kuvaavia selvityksiä ............................................................... 93 9.4 Omais- ja perhehoitoon liittyvän tiedonkeruun systematisointia tarvitaan ....... 94 Liite 1. Omaishoidon ja perhehoidon tilastoja vuosina 2000–2017 ................................... 96 Liite 2. Iäkkäiden palvelujen peittävyys (%) ikäryhmittäin vastaavanikäisestä väestöstä vuosina 2001–2017 ............................................................................................................................... 97 Liite 3. Ikääntyneiden palvelujen kustannuskehitys vuosina 2001–2017 .................... 98 9OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI LU K I J A L L E Hallituksen vuosien 2019–2022 kehysriihen kirjaukset ja julkisen talouden suunnitelma hyväksyttiin valtioneuvoston yleisistunnossa perjantaina 13.4.2018. Vastauksena profes- sori Juho Saaren eriarvoisuutta käsitelleen työryhmän esitykseen omaishoidosta, hallitus päätti teettää seurantaselvityksen omaishoidon ja perhehoitolakien uudistusten vaikutuk- sista sekä asettaa selvityshenkilön työelämän ja omaishoidon paremman yhteensovitta- misen keinojen tunnistamiseksi. Seurannalla oli tarkoitus selvittää iäkkäiden palvelujen, omais- ja perhehoidon käyttöä, muutosta ja kustannusten kohdentamista kunnissa. Lain- säädäntöön tehtyjen uudistusten toimeenpanon tuki on ollut osa hallituksen Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa (I&O) -kärkihankkeen tehtäviä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman I&O-kärkihankkeen ohjausryhmä1 asetti omais- ja perhehoidon jaoksen toimikaudeksi 4.5.2018 – 31.12.20182 Omais- ja perhehoidon jaok- sen tehtävänä oli tukea omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005) ja perhehoitolain (263/2015) uudistusten vaikutusten seurantaa. Lisäksi sen tehtävänä oli koota ja arvioida olemassa olevaa tutkimus- ja tilastotietoa omais- ja perhehoidosta lakiuudistusten vaiku- tusten seurannan tueksi. Omais- ja perhehoidon jaos myös arvioi ja selvitti tulevia tutki- mus- ja seurantatarpeita. Tämän lisäksi se toimi ansiotyön ja omaishoidon yhteensovitta- mista kartoittavan selvityshenkilön3 tukiryhmänä. Tässä omais- ja perhehoidon jaoksen tuottamassa raportissa on koottuna omais- ja per- hehoidon tilasto- ja tutkimustietoa useasta eri näkökulmasta. Raporttiin sisältyy sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta tilaama selvitys omaishoidon 1 Asettamispäätös – Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa ohjausryhmä STM/071:00/2015 2 Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa ohjausryhmä - Omais- ja perhe- hoitojaoksen asettaminen STM/1824/2018 3 Selvityshenkilön asettaminen työelämän ja omaishoidon paremman yhteensovittamisen keinojen tunnistami- seksi STM/1975/2018 10 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 tuesta annettuun lakiin, perhehoitolakiin ja sosiaalihuoltolakiin tehtyjen muutosten ja omais- ja perhehoitoon suunnatun valtionosuuden lisäyksen vaikutuksista kunnissa vuo- delta 2018. Raportti sisältää myös artikkelit Kelan etuuksiin ja verotustietoihin perustuvan selvityksen ja seurantatietoja Kuntaliiton tekemistä selvityksistä, omais- ja perhehoidon maakunnallisen kehittämisen uutta näkökulmaa, valtakunnallisia tilastotietoja sekä omais- ja perhehoidon tarkastelua järjestöjen toiminnan näkökulmasta. Omais- ja perhehoidon jaoksen puheenjohtajana toimi Anja Noro STM:stä ja sihteerinä toimi Leea Rautanen-Muhli, STM:stä. Jäseninä olivat Urpo Hautala VM, Tuomas Helminen STM (20.8.2018 alkaen), Merja Kaivolainen Omaishoitajaliitto (20.8.2018 asti), Sari Kauppi- nen STM (20.8.2018 asti), Satu Karppanen STM, Sari Kehusmaa THL, Raija Leinonen Perhe- hoitoliitto, Minna-Liisa Luoma THL, Teija Mikkola Kuntaliitto, Minna Teiska Muistiliitto, Sari Tervonen Omaishoitajaliitto (20.8.2018 alkaen), Päivi Tillman Kela, Anne-Mari Raassina STM ja Atte Virtanen Tilastokeskus. Omais- ja perhehoidon jaos on arvioinut omais- ja perhehoidon kehitystä ja tilannetta usean eri tietolähteen – selvitysten, tilastotietojen ja järjestöjen toiminnan – näkökul- masta. Raportin alussa omais- ja perhehoidon jaos esittää päätelmiä ja suosituksia jatko- toimenpiteiksi kokoamansa aineiston pohjalta. Joulukuussa 2018 Noro Anja Hautala Urpo Helminen Tuomas Karppanen Satu Kehusmaa Sari Leinonen Raija Luoma Minna-Liisa Mikkola Teija  Teiska Minna Tervonen Sari Tillman Päivi Raassina Anne-Mari Virtanen Atte Rautanen-Muhli Leea 11 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Päätelmät ja suositukset jatkotoimiksi Omais- ja perhehoidon jaos on arvioinut omais- ja perhehoidon kehitystä ja tilannetta usean eri tietolähteen – selvitysten, tilastotietojen ja järjestöjen toiminnan - näkökul- masta. Omais- ja perhehoidon jaos esittää seuraavat päätelmät ja suositukset jatko- toimenpiteiksi: Päätelmät • Omaishoidettavien määrä on lisääntynyt noin 6 prosenttia vuodesta 2015, vuonna 2017 omaishoidettavia oli yhteensä 47 886 henkilöä. Omaishoidon tuella hoidettavien henkilöiden määrän kasvu näyttää hieman nopeutuneen, mutta kasvu on ollut tavoiteltua vähäisem- pää. Kaikista omaishoidon tuella hoidettavista reilut kaksi kolmas- osaa on iäkkäitä henkilöitä. • Omaishoidon tuesta sopimuksen tehneiden omaishoitajien määrä vuonna 2017 oli Sotkanetin tietojen perusteella yhteensä 46 132 henkilöä, joista 65 vuotta täyttäneitä tai vanhempia oli yli puo- let (58 %). Verotustietojen perusteella omaishoidon tukea saavien omaishoitajien (ml. sijaishoitajat) lukumäärä oli hieman suurempi, yhteensä 48 816 henkilöä. Omaishoitajien määrä on kasvanut tar- kastelujaksolla tasaisesti lähes kaikissa maakunnissa ja etenkin van- himmissa, erityisesti 68 – 87-vuotiaiden, ikäryhmissä. • Sopimusomaishoitajuus kohdentuu useammin naisille, noin 70 % kaikista omaishoitajista oli naisia. Naisten osuus vaihtelee ikäryh- mittäin siten, että 28 – 47-vuotiaita omaishoitajia on neljä viidestä, mutta yli 87-vuotiaista enää vain reilut 40 %. Vaikka naisia on suuri osa omaishoitajista, sukupuolijakauma tasoittuu mitä vanhemmista omaishoitajista on kyse. 12 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 • Työikäisten omaishoitajien tulotaso on keskimäärin jonkin verran matalampi kuin muilla vastaavaan ikäryhmään kuuluvilla. Omaishoi- don tuen piirissä olevat työikäiset turvautuvat toimeentulotukeen useammin kuin muut vastaavassa ikäryhmässä. • Omaishoidon tuen peittävyys 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä on saavuttanut vähintään 5 prosentin peittävyyden noin puolessa kunnista, koko maan keskiarvon ollessa 4,8 prosenttia. Kuntien ja maakuntien välillä olevat suuret erot omaishoidon tuen kattavuu- dessa ovat säilyneet kattavuuden vaihdellessa Uudenmaan 3,6 pro- sentista Kainuun 8,5 prosenttiin vuonna 2017. • Iäkkäiden perhehoidettavien määrä on lisääntynyt 343 henkilöstä 729 henkilöön vuodesta 2015 vuoteen 2017. Iäkkäitä henkilöitä hoi- tavien perhehoitokotien lukumäärä on samaan aikaan lisääntynyt 100:lla (yhteensä 239). THL:n seurannan mukaan määrä oli korkein Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla. • Iäkkäitä hoitavien perhehoitajien ja erityisesti kiertävien perhehoita- jien määrä on lisääntynyt vuodesta 2016 vuoteen 2018 niissä maa- kunnissa, joissa toteutettiin I&O kärkihankkeen kokeiluja. Perhehoi- don määrää on saatu lisättyä Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa4 sekä Pohjois-Karjalassa 5, joissa oli perhehoitoon liittyvät kokeilut. Erityi- sesti on lisääntynyt kiertävien perhehoitajien määrä. • Lakimuutosten tavoitteena oli lisätä omais- ja perhehoitoa tukevia palveluja, jotta kiinnostus omaishoitajana ja perhehoitajana toimi- miseen lisääntyisi ja he jaksaisivat tehtävässään. Omaishoidon tu- esta annetun lain ja perhehoitolain edellyttämiä palveluja on lisätty kunnissa ja kuntayhtymissä. Eniten on lisätty omais- ja perhehoita- jien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä omais- ja perhehoitajien vapaiden sijaistusvaihtoehtoja. Edelleen ympärivuorokautinen hoito (tehostettu palveluasuminen tai laitoshoito) on kuitenkin yleisin omaishoitajan loman aikainen sijaistusvaihtoehto. • THL:n seuranta (2018) osoittaa, että omais- ja perhehoitoa edistäviä toimenpiteitä ei ole toteutettu kaikissa kunnissa niin laajasti kuin lainsäädännön uudistukselle asetetut tavoitteet edellyttäisivät. 4 Etelä-Karjala: Kiertävät perhehoitajat vuonna 2016 (0) ja 2018 (96); Perhehoitajat 2016 (0) ja 2018 (63). 5 Pohjois-Karjala: ikäihmisten perhekodit 2016 (18) ja 2018 (27); Perhehoitajat 2016 (24) ja 2018 (42). 13 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI • Sosiaalihuoltolain mukaan päivittäin sitovaa hoitoa ja huolenpitoa antavalle omaiselle voidaan myöntää harkinnanvaraisia vapaapäiviä, mutta tätä tukimuotoa on hyvin vähän käytetty kunnissa. Tämä joh- tunee osin siitä, että tukimuodon tunnettuus on jäänyt heikoksi. • Omais- ja perhehoitolakien sekä sosiaalihuoltolain muutosten ta- voitteena on ollut lisätä omaishoitajien vapaiden pitämistä moni- puolistamalla omaishoitajien vapaiden sijaistamistapoja ja järjes- tämällä sijaishoitoa entistä useammin siten, että omaishoidettava voi olla omassa kodissaan muun muassa kiertävien perhehoitajien avulla. Vaikka omaishoitajien vapaiden järjestäminen on mahdollista usealla eri tavalla, omaishoitajista vain puolet oli käyttänyt vapaa- päiväoikeuttaan ja tämä osuus ei ole lisääntynyt vuodesta 2012. • Kunnille omaishoidon tuesta annetun lain ja perhehoitolain uudis- tusten toimeenpanoon tarkoitettujen valtionosuuksien (95 milj. eu- roa) kohdentumista ei voitu todentaa, koska kuntien järjestelmistä ei ole riittävällä tarkkuudella saatavissa tätä koskevaa seurantatie- toa. Peruspalvelujen valtionosuudet kunnille ovat yleiskatteellisia, eivät korvamerkittyjä, joten tietylle kunnalle kohdennetun omais- ja perhehoidon kehittämiseen tarkoitetun valtionosuuden lisäyksen euromäärä ja sen käytön kohdentuminen eivät välttämättä ole kun- nan tiedossa. • Yhtenä omaishoidon ja perhehoidon kehittämisen ja lisäämisen ta- voitteena on ollut kustannusten kasvun hillitseminen korvaamalla omaishoidolla kalliimpia hoitomuotoja. Yksityiskohtaisten kustan- nustietojen puuttuessa tätä ei ole mahdollista arvioida euromää- räisesti. Kuntien virkamiesten arviot siitä, miten omaishoidettavat olisivat sijoittuneet, jos omaishoidon tukea ei olisi myönnetty, viit- taavat kuitenkin siihen, että merkittävä osa heistä olisi raskaampien palvelujen piirissä (intensiivinen kotihoito tai tehostettu palveluasu- minen). Siten omaishoidon lisäämisellä voi olla myös kustannusten kasvua vähentäviä vaikutuksia sen lisäksi, että se mahdollistaa tur- vallisen kotona asumisen pidempään. 14 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Suositukset jatkotoimiksi Toimintamallit • Omaishoitajien vapaiden pitämisen lisääminen edellyttää vapaiden sijaistamistapojen monipuolistamista ja erityisesti vapaan aikaisen hoidon järjestämistä entistä yleisemmin myös siten, että omaishoidet- tava voi olla omassa kodissaan, muun muassa kiertäviä perhehoitajia on syytä rekrytoida ja kouluttaa lisää. Hyvinvointi- ja terveystarkastuk- sissa tulee ottaa puheeksi vapaiden pitäminen oleellisena jaksamiseen liittyvänä asiana. On tärkeää tietää, miten vapaiden pitäminen olisi omaishoitajan ja hänen hoidettavansa mielestä paras järjestää. • Omais- ja perhehoidon toteutumista maakunnissa edesauttaa • asiakas- ja palveluohjauksen käyttöönotto ja yhtenäiset omais- ja perhehoidon toimintamallit • omais- ja perhehoidon keskusten, myös verkostomaisesti toi- mivien, sekä omais- ja perhehoidon yhteen sovitettujen toi- mintamallin käyttöönotto, seuranta ja tuki • omaishoidon maakunnalliset toimintaohjeet tai sääntökirja • perhehoidon maakunnalliset toimintaohjeet tai sääntökirja • Omaishoitoa voidaan edistää ja tukea myös • toimintaohjeilla äkillisiin ja kriisitilanteisiin, esimerkiksi varaa- malla ns. kriisipaikkoja omaishoidettaville • tukemalla omaishoitajia lääkehoidon järjestämisessä • lisäämällä ammattilaisten tukea omaishoitajille etäyhteyksillä ja digitaalisilla palveluilla • kannustamalla järjestö- ja vapaaehtoistoimijoita omaishoito- perheiden arjen tueksi 15 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI • Järjestöjen ja niiden paikallisyhdistysten vapaaehtoispohjainen ja vertaistukea tuottava toiminta tarjoaa lakisääteisen omaishoidon tuen ja perhehoidon rinnalle merkittävän tukimuodon, joka lisää sekä hoitajien että hoidettavien hyvinvointia ja osallisuutta. Järjestöt tekevät lisäksi valtakunnallista ja paikallista vaikuttamis- ja neuvon- tatyötä mm. omais- ja perhehoidon toimintaedellytysten turvaami- seksi ja kehittämiseksi. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminta- edellytykset on turvattava julkisella tuella. Järjestöjen toiminta vaatii resursseja, vaikka niiden perusta on vapaaehtoistoiminnassa. • Lyhytaikainen perhehoito ja erityisesti hoidettavan kotona tapah- tuva kiertävä perhehoito kiinnostaa monia, mutta taloudellinen tur- vattomuus on haaste. Työttömissä henkilöissä on potentiaalia saada lisää perhehoitajia. Perhehoitajien työttömyysturvan ja heidän koh- teluaan työttömyysturvan aktiivimallissa koskevien ohjeistusten on oltava perhehoitoa mahdollistavia, selkeitä ja yhdenmukaisia koko maassa. • Perhehoitajan tarvitsema osaaminen vaihtelee perhehoidettavan henkilön toimintakyvyn, sairauksien, elämäntilanteen ja tarpeiden mukaan. Useimmilla iäkkäillä perhehoidettavilla on lääkehoidon tar- vetta. Lääkehoidon toteuttamiseen perhehoidossa tarvitaan yhden- mukaisia ja selkeitä toimintakäytäntöjä. Olisi arvioitava, voitaisiinko perhehoitajan antamassa lääkehoidossa ottaa käyttöön saman tyyp- pinen toimintamalli kuin vammaispalveluihin on esitetty. Hallituk- sen esitykseen uudeksi vammaispalvelulaiksi (HE 159/2018) sisältyy säännös, jonka mukaan henkilökohtaisen avustajan antamaan hen- kilökohtaiseen apuun voisi osana palvelun kokonaisuutta kuulua sellaisia hoitotoimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä apua tarvit- sevan henkilön itsenäiselle suoriutumiselle ja jotka hän voisi tehdä itse ilman toimintarajoitetta. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi lääkkeen antaminen sekä muusta omahoidosta huolehtiminen. Toi- menpiteiden suorittamiselle olisi vammaispalvelulakia koskevan esi- tyksen mukaan edellytyksenä, että avustettava henkilö ja avustaja ovat saaneet yksilöllisen tarpeen mukaisen perehdytyksen ja mah- dollisuuden jatkuvaan ohjauksen palvelujen järjestäjältä. • Muistisairaiden määrän ennustetaan kasvavan merkittävästi tu- levien vuosikymmenten aikana ja suuntaus on nähtävissä jo tällä hetkellä. Yhä useammin iäkkään henkilön omaishoitotilanteen taus- talla on muistisairaus. Muistisairauksien voidaan olettaa lisääntyvän 16 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 omaishoidon tarpeen syynä, mikä on huomioitava omais- ja perhe- hoidon tukien ja tukipalvelujen suunnittelussa ja kohdentumisessa. • Koska työikäisten sopimusomaishoitajien tulotaso on keskimäärin jonkin verran matalampi kuin saman ikäisellä väestöllä keskimäärin, on pohdittava, onko omaishoidosta maksettava hoitopalkkio riittävä erityisesti lapsiperheille ja millä keinoin omaishoidon ja ansiotyön sovittamista yhteen voitaisiin parantaa. Tammikuussa 2019 julkais- tut selvityshenkilö Laura Kalliomaa-Puhan ehdotukset omaishoidon ja työelämän yhteensovittamisen keinoista on arvioitava seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa. • Omais- ja perhehoidon lisääntymistä voidaan edistää selvittämällä omais- ja perhehoidon mahdollisuus aina asiakas- ja palveluoh- jauksessa ja palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Omais- ja per- hehoitoon pääsyn kriteerit vaihtelevat, joten hakijoiden yhden- vertaisuutta voidaan parantaa yhdistämällä myöntämisperusteet vähintään maakuntatasolla. Kun kriteerejä yhtenäistetään, on var- mistettava, että uudet kriteerit eivät vähennä maakunnan omais- ja perhehoitajien määrää. • Omaishoidosta ja hoitajan vapaan vaihtoehtoisista järjestämista- voista tiedottamista väestölle on tehostettava ja perhehoidon tun- nettavuutta on lisättävä yhteistyössä alan toimijoiden kesken. • Tiedottamista kuntatoimijoille omais- ja perhehoidon lakimuutok- sista ja niiden toimeenpanosta on tehostettava. Tietoon perustuva seuranta • Koska omais- ja perhehoidosta on tarkoitus saada kiinteä osa iäk- käille, pitkäaikaissairaille ja vammaisille henkilöille tarjottavaa palve- lukokonaisuutta, niiden seurantaa on systemaattisesti lisättävä. • Seurantatieto on koottava pääsääntöisesti osana normaalitoimin- taa, jossa kirjataan kaikki omaishoitosopimuksen tehneet hoitajat ja hoidettavat taustatietoineen sekä myönteiset ja kielteiset tukipää- tökset. 17 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI • Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojärjestelmään tarvitaan, erityisesti akuuttitilanteita varten, tietoa siitä, onko asiakkaana ole- valla henkilöllä omaishoitajan tai mahdollisesti perhehoitajan status. • Lisäksi tarvitaan tietoa sekä omaishoitotilanteiden päättymiseen liit- tyvien riskien että omais- ja perhehoitajien hyvinvointi- ja terveys- tarkastusten seurantaa ja arviointia varten. • Tietojohtamisen tueksi on luotava ajantasaiset ja informatiiviset in- dikaattorit. • Tarvitaan myös laajempaa seurantaa ja arviointia sekä omais- ja per- hehoitajien että omais- ja perhehoidossa olevien sosiaali- ja terveys- palvelujen ja muiden tukien tarpeesta ja kokonaiskäytöstä, kustan- nuksista ja vaihtoehtoiskustannuksista (esim. osana THL:n ja Kelan seurantaa). • On tarpeen arvioida, tarvitaanko laaja väestötutkimus omais- ja perhehoidon laajuudesta ja hyväksyttävyydestä. Tutkimuksessa olisi selvitettävä omaisista ja läheisistä huolehtimisen laajuutta ja sito- vuutta sekä kiinnostusta ja mahdollisuuksia omaishoitajana ja per- hehoitajana toimimiseen sekä näkemyksiä omais- ja perhehoidon roolista ja mahdollisuuksista osana palvelujärjestelmää. 18 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 1 Johdanto Omais- ja perhehoidon vahvistamisella on ollut tärkeä asema, johon kohdennettiin lisävoi- mavaroja pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmassa. Omaishoitoa on jo kehitetty usean vuosikymmenen ajan ja selvityksiä omaishoidosta osana sosiaalipalveluja tehty säännöl- lisesti (Antikainen ja Vaarama 1995, Vaarama ym. 1999, Vaarama 2003, Voutilainen 2007, Linnosmaa ym. 2014, Vilkko ym. 2014). Hallituksen iäkkäiden kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon (I&O) -kärkihankkeessa kehitettiin keinoja vahvistaa sekä omais- että perhehoitoa. I&O-kärkihankkeen käynnis- tyessä omaishoidon tuen laajasta käytöstä huolimatta sen arvioitiin toteutuvan alueelli- sesti vaihtelevasti, tukipalveluja tarjottiin liian vähän ja niiden koettiin olevan yksipuolisia. Omaishoitajien vapaiden järjestäminen oli tuolloin puutteellista ja sijaisjärjestelyt eivät vastanneet asiakkaiden tarpeita. Perhehoito ei ole ollut vielä vakiintunut osaksi palvelujär- jestelmää, vaikka siinä nähtiin lisäyspotentiaalia erityisesti iäkkäiden osalta. I&O-kärkihank- keen yhtenä kärkenä oli omais- ja perhehoidon vahvistaminen ja näiden palveluvaihtoeh- tojen houkuttelevuuden lisääminen. Työikäisten miesten ja naisten mahdollisuuksia omai- sensa hoitamiseen oli tavoitteena lisätä sukupuolinäkökulma huomioiden. Omaishoidon osalta I&O-kärkihanke kohdentui kaikenikäisiin. (STM 2016 a). Sosiaali- ja terveysministe- riö asetti selvityshenkilön ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamiseksi keväällä 2018 ja selvityshenkilön raportti luovuttiin tammikuussa 2019 (Kalliomaa-Puha 2018). Omais- ja perhehoitoa on edistetty osana maakunnallisia ikäihmisten yhteen sovitettuja palvelukokonaisuuksia, jotka I&O-muutosagentit laativat maakuntiin yhteistyössä muiden maakunnallisten toimijoiden kanssa (STM 2016 b). Omais- ja perhehoidosta toteutettiin kokeilu Essoten johtamana. Kokeiluun osallistui myös Eksote ja Kainuu. Kokeiluhankkeessa luotiin Etelä-Savon asiakaslähtöinen palveluohjausverkosto ja osaamiskeskus omais- ja perhehoitoon (OSSI, 2016 – 2018). OSSI-hankkeessa perustettiin ja mallinnettiin verkos- tomainen omais- ja perhehoidon osaamiskeskuksen toimintamalli, joka laajeni suurem- maksi palveluohjausverkostoksi. Lisäksi kehitettiin omaishoidon yhteneväiset toiminta- mallit omaishoidon tunnistamisesta omaishoidon päättymiseen. Kokeiluissa juurrutettiin erityisesti muistisairaan, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien sekä erityislapsiperhei- den omaishoidon malleja. Lisäksi kehitettiin kuntoutusta ja lääkehoitoa osana omais- ja 19 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI perhehoidon tukea. Kaikenikäisten toimeksiantoperusteista ja ikäihmisen ammatillista perhehoitoa kehitettiin ja lisättiin omais- ja perhehoidon valmennuksia, koulutuksia ja ver- taistukea. OSSI-hankkeessa luotiin myös maakunnalliset omaishoidon sääntökirjat ja per- hehoidon sääntökirjat (Koinsaari ja Rautio 2018.) Tämän raportin tavoitteena on luoda katsaus omais- ja perhehoidon kehitykseen vuosina 2015 – 2018 ja arvioida lakimuutosten toimeenpanoa kunnissa. L Ä H T E E T Antikainen E ja Vaarama M (1995). Kotihoidon tuesta omaishoidon tukeen. Valtakunnallinen selvitys omaishoidon tuesta sosiaalipalveluna. Raportteja 172. Stakes, Helsinki. Kalliomaa-Puha L (2018). Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen. Selvityshenkilön raportti. STM raportteja ja muistioita 2018:60. Koinsaari J ja Rautio E (2018). Osallisuus, monitoimijuus ja arjen tuki. Käsikirja onnistuneeseen omais- ja per- hehoidon tukeen sekä sektorirajat ylittävän palveluohjausverkoston perustamiseen. STM raportteja ja muistioita 2018:55. Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa kärkihankkeen kotisivut https://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito, luettu 31.12.2018. Linnosmaa I, Jokinen S, Vilkko A, Noro A, Siljander E (2014). Omaishoidon tuki. Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 9/2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. STM raportteja ja muistioita 2014:24. Helsinki. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta//_julkaisu/1877786 Kärkihanke: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa – hankesuunni- telma (2016 a). STM raportteja ja muistioita 2016:41. Kärkihanke: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa 2016–2016. Haku- julistus (2016 b). STM raportteja ja muistioita 2016:32. Vaarama M, Rintala T, Eteläpää-Vainio S ja Sinervo T (1999). Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta vuonna 1998. Selvityksiä 6. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Vaarama M, Voutilainen P, Manninen M (2003). Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta 1994 – 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:8. Sosiaali- ja terveys- ministeriö. Helsinki. Vilkko A, Muuri A, Saarikalle K, Noro A, Finne-Soveri H (2014). Läheisapu. Teoksessa ’Suomalaisten hyvinvointi 2014’ toim. Vaarama M, Karvonen S, Kestilä L ym. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki, 222–237. Voutilainen P, Kattainen E, Heinola R. (2007). Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta 1994 – 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:28. Yliopistopaino, Helsinki. 20 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 2 Omais- ja perhehoitoa koskevat käsitteet ja lainsäädäntö 2.1 Keskeiset omais- ja perhehoidon käsitteet Omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoitamista omai- sen tai muun läheisen henkilön avulla. Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä hoitajalle annettavasta hoitopalk- kiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunta järjestää sitä varten varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoidon tuki perustuu lakiin omaishoidon tuesta (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Omaishoitosopimuksella tarkoitetaan hoitajan ja hoidon järjestämisestä vastaavan kun- nan välistä toimeksiantosopimusta omaishoidon järjestämisestä (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Omaishoitajalla tarkoitetaan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt kunnan/kuntayhtymän kanssa omaishoitosopimuksen (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Läheisapu on perheen, muiden omaisten, naapurien, ystävien ja tuttavien sekä rajatussa määrin myös joidenkin järjestöjen toimintaa. Se on luonteeltaan ns. epävirallista autta- mista ja huolenpitoa. Sijaishoitajalla tarkoitetaan henkilöä, joka tulee omaishoitoperheen kotiin omaishoitajan sijaiseksi esimerkiksi tämän lakisääteisten vapaapäivien ajaksi. Perhehoidolla tarkoitetaan hoidon tai muun osa- tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä perhehoitajan yksityiskodissa tai hoidettavan kotona. Kunta tai kuntayhtymä 21 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI tekee toimeksiantosopimuksen perhehoitajan kanssa tai sopimuksen perhehoidon järjes- tämisestä yksityisen perhehoidon tuottajan kanssa. Ammatillinen perhehoito on perhe- hoitoa, jota annetaan yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain perusteella ammatilli- sessa perhekodissa. (Perhehoitolaki 263/2015.) Kunnat järjestävät perhehoitoa toimeksiantosuhteisena tai ostavat perhehoidon ammatil- liselta perhekodilta. Lasten ja nuorten lisäksi perhehoidossa voi olla aikuisia kehitysvam- maisia, mielenterveyskuntoutujia tai ikäihmisiä. Perhehoitoa voidaan järjestää lyhytaikai- sena esimerkiksi omaishoitajan vapaan ajan tai jatkuvana, jolloin henkilö asuu perhehoi- tajan kodissa. Perhekodissa voidaan samanaikaisesti hoitaa enintään neljää henkilöä, hoi- tajan kanssa samassa taloudessa asuvat alle kouluikäiset lapset ja muut erityistä hoitoa tai huolenpitoa vaativat henkilöt mukaan luettuina, tai enintään kuutta henkilöä, jos perhe- kodissa annettavasta hoidosta, kasvatuksesta tai muusta huolenpidosta vastaa vähintään kaksi ennakkovalmennuksen käynyttä perhekodissa asuvaa henkilöä, joista ainakin toisella on lisäksi tehtävään soveltuva koulutus ja riittävä kokemus hoito- tai kasvatustehtävistä. (Perhehoitolaki 263/2015.) Toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa kunta/kuntayhtymä ja perhehoitaja tekevät toimeksiantosopimuksen. Toimeksiantosuhde ei ole työsuhde. Toimeksiantosuhteisia per- hehoitajia toimii myös toiminimellä. Toimeksiantosopimussuhteiset perhehoitajat ja per- hekodin hyväksyy kunta tai kuntayhtymä. (Perhehoitoliitto 2018.) Ammatillinen perhehoito on luvanvaraista toimintaa, jota toteutetaan yksityisistä sosiaa- lipalveluista annetun lain perusteella ammatillisessa perhekodissa. Ammatillisilta perhe- kodeilta edellytetään vahvempaa osaamista kuin toimeksiantosuhteisilta perhekodeilta, mikä mahdollistaa myös erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien henkilöiden sijoittami- sen perhehoitoon. (Perhehoitolaki 263/2015, Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011) 2.2 Omaishoitoon liittyvät lakimuutokset Muutokset omaishoidon tuesta annettuun lakiin (937/2005, omaishoitolaki), sosiaalihuol- tolakiin (1301/2014) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin (734/1992, asiakasmaksulaki) tulivat voimaan 1.7.2016 alkaen. Muutokset liittyivät päämi- nisteri Juha Sipilän hallituksen ohjelman ja vuonna 2014 julkaistun kansallisen omaishoi- don kehittämisohjelman toimeenpanoon. Omaishoitolaissa oikeutta lakisääteiseen vapaa- seen laajennettiin koskemaan kaikkia omaishoitosopimuksen tehneitä omaishoitajia (4 §). Oikeus vapaaseen porrastettiin hoidon sitovuuden mukaan. Jokaisella omaishoitosopi- muksen tehneellä hoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta kalen- terikuukautta kohti. Kuten ennen lainmuutosta, omaishoitajalla on edelleen oikeus pitää 22 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 vapaata vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti, jos hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Omaishoitajan mahdollisuutta käyttää vapaataan alle vuorokauden mittaisissa jaksoissa täsmennettiin (4 §). Kunta ja omaishoitaja voivat sopia, että omaishoitaja pitää vapaavuo- rokautensa useampana alle vuorokauden pituisena jaksona siten, että jaksojen pituus on yhteensä enintään vuorokausi. Jaksottamisesta voidaan sopia tapauskohtaisesti tai siitä voidaan sopia toistaiseksi voimassaolevasti omaishoitosopimuksessa. Lisäksi omaishoito- lakiin lisättiin säännös (3 a §) omaishoitajien valmennuksesta, koulutuksesta sekä hyvin- vointi- ja terveystarkastuksista, joita kunnan on järjestettävä tarvittaessa. Omaishoitolain siirtymäsäännöksen mukaan omaishoitajan valmennusta koskevaa säännöstä alettiin so- veltaa 1.1.2018 alkaen. Sosiaalihuoltolaissa (27 b §) täsmennettiin kunnan mahdollisuutta järjestää vapaata ilman omaishoitosopimusta omaistaan tai läheistään hoitavalle henkilölle. Kunta voi tarvittaessa järjestää tuen tarpeessa olevan henkilön päivittäin sitovaa hoitoa ja huolenpitoa antavalle omaiselle tai läheiselle vapaapäiviä sekä alle vuorokauden pituisia virkistysvapaita. Kun- nalle säädettiin velvollisuus järjestää hoidettavan hoito tarkoituksenmukaisella tavalla hoi- tajan vapaan aikana. Asiakasmaksulakiin lisättiin säännös (6 c §), jonka mukaan sosiaalihuoltolain mukaisen vapaan ajaksi järjestetyn sijaishoidon asiakasmaksu määräytyy samoin perustein kuin omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien vapaan aikaisessa sijaishoidossa. Enim- mäismaksu on tällä hetkellä 11,50 euroa vapaata vuorokautta kohti. Poikkeuksena ovat palvelut, jotka on säädetty kokonaan tai osittain maksuttomiksi. 2.3 Perhehoitoon liittyvät lakimuutokset Perhehoitolain muutokset tulivat voimaan 1.7.2016. Muutokset koskevat toimeksianto- suhteista perhehoitoa. Perhekodissa hoidettavien enimmäismäärää nostettiin siten, että hoidettavia voi olla enintään kuusi, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät (7 §). Poikke- uksena ovat ennen perhehoitolain voimaantuloa 1.4.2015 tehdyt toimeksiantosopimuk- set, joissa hoidettavien enimmäismäärä voi kuuden sijaan olla seitsemän. Perhehoitajan lakisääteisten vapaapäivien määrää lisättiin vähintään kahteen vuorokauteen kuukau- dessa sellaista kalenterikuukautta kohden, jona hän on toiminut toimeksiantosopimuksen perusteella vähintään 14 vuorokautta perhehoitajana (13 §). Lisäksi säädettiin, että kunnan on tarvittaessa järjestettävä toimeksiantosopimuk- sessa sovittavalla tavalla perhehoitajalle hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä hänen 23 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI hyvinvointiaan tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja. Päätoimisille perhehoitajille säädettiin oikeus hyvinvointi- ja terveystarkastuksiin vähintään joka toinen vuosi, muille kunnan on järjestettävä tarkastuksia tarvittaessa. (15 a §). Perhehoidon vähimmäispalkkiota nostettiin 88,75 eurolla 775 euroon (16 §). 2.4 Viestintä omais- ja perhehoitoa koskevan lainsäädännön muutoksista Lainsäädännön muutoksista tiedotettiin kuntia usealla tavalla mm. kuntainfoilla sekä I&O-kärkihankkeen maakunnallisten käynnistystilaisuuksien yhteydessä järjestettiin infot omais- ja perhehoidon uudistuksesta Helsingissä 14.10, Kuopiossa 19.10, Turussa 7.11 ja Tampereella 14.11. Helsingin tilaisuus videoitiin. Tietoa uudistuksesta on levitetty myös mm. THL:n omaishoitoa koskevassa I&O-kärkihank- keen työpajassa Helsingissä 6.6.2017 sekä Kelan ja eläkeläisjärjestöjen omaishoitoa koske- vissa tilaisuuksissa 2016 – 2017. 2.5 Omais- ja perhehoitoa koskevan lainsäädännön muutosten tavoitellut vaikutukset Omais- ja perhehoidon lainsäädäntöä uudistettiin 1.7.2016 alkaen. Omais- ja perhehoidon kehittämisestä arvioitiin syntyvän lisäkustannuksia 49,3 milj. euroa vuonna 2016, 90,0 milj. euroa vuonna 2017 ja 95 milj. euroa vuodesta 2018 alkaen. Lisäkustannukset on korvattu kunnille 100 prosentin valtionosuutena. Kuntien valtionosuuksia on lisätty asteittain omaishoitoa tukevia palveluja ja perhehoitoa koskevien lakimuutosten voimaantulosta. Valtionosuuden lisäys on vuositasolla yhteensä 95 miljoonaa euroa vuodesta 2018 alkaen. Hallituksen esitysten (85/2016vp ja 86/2016 vp) mukaan omaishoidon laskennallinen osuus tästä on noin 78 prosenttia ja perhehoidon osuus noin 22 prosenttia. Omaishoitoa tukevien palvelujen uudistamiseen tarkoitetusta valtionosuuden lisäyksestä muiden kuin sopimuksen tehneiden omaishoitajien sijaisjärjes- telyjen osuus on 31 prosenttia, omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien vapaan laajennuksen osuus 25 prosenttia ja omaishoitajien vapaaoikeuden käytön lisääntymisen osuus 23 prosenttia. Omaishoitajien koulutuksen ja valmennuksen osuus on yhteensä 18 prosenttia ja hyvinvointi- ja terveystarkastusten osuus 3 prosenttia. 24 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Perhehoidon kehittämiseen osoitetusta valtionosuuden lisäyksestä eri toimenpiteiden osuudet jakautuvat seuraavasti: Perhehoitajien vapaaoikeuden laajennus 35 prosenttia, vapaiden käytön lisääntyminen 17 prosenttia, vähimmäispalkkioiden korottaminen 16 prosenttia, hyvinvointi- ja terveystarkastukset 2 prosenttia ja muu perhehoitajien tuen li- säys 29 prosenttia. Edellä mainitut osuudet eivät ole korvamerkittyjä, vaan ne perustuvat hallituksen esitysten arvioihin lisäkustannusten jakautumisesta vuonna 2018. Omais- ja perhehoidon lisäämisellä odotettiin olevan suuret säästövaikutukset intensii- viseen kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen kustannuksiin. Omaishoitoa koskevan hallituksen esityksen (HE 85/2016 vp) mukaan uudistusten vaikutuksesta lisääntyvän omaishoidon arvioitiin tuovan kunnille vuonna 2016 hieman yli 42 miljoonan ja vuonna 2017 noin 113 miljoonan euron säästöt. Vuoteen 2020 mennessä uudistuksesta syntyvän säästön arvioitiin kasvavan noin 190 miljoonaan euroon vuodessa. Perhehoitoa koske- van hallituksen esityksen (86/2016 vp) mukaan uudistusten vaikutuksesta lisääntyvän perhehoidon arvioitiin tuovan kunnille vuonna 2016 hieman yli 2 miljoonan ja vuonna 2017 noin 7 miljoonan euron säästöt. Vuoteen 2020 mennessä uudistuksesta aiheutuvan säästön arvioitiin kasvavan noin 30 miljoonaan euroon vuodessa. Omais- ja perhehoidon säästöpotentiaalin oli tarkoitus pienentää kuntien valtionosuuksia peruspalvelujen val- tionosuusprosentin (v. 2018 25,34 %) verran. L Ä H T E E T Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen muuttamisesta (251/2003) Laki (734/1992) ja asetus (912/1992) sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista Laki omaishoidon tuesta (937/2005) Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) Perhehoitolaki (263/2015) Perhehoitoliitto 2018. Hyvää perhehoitoa ikäihmisille -toimeksiantosuhteisen perhehoidon tietopaketti Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) www.alueuudistus.fi Kuntainfot 2016: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kuntainfo-omaishoitoa-koskevaan-lainsaadantoon-muutok- sia-1-7-2016-alkaen https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kuntainfo-perhehoitolakiin-muutoksia-1-7-2016-lukien 25 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 3 Kaikenikäisten omaishoito – Omais- ja perhehoidon kysely 2018 Suvi Leppäaho, Sari Kehusmaa, Sari Jokinen, Oskari Luomala ja Minna-Liisa Luoma, THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteutti STM:n toimeksiannosta osana I&O-kärki- hanketta Omais- ja perhehoidon kyselyn (OMPE). Kyselyllä selvitettiin omais- ja perhehoi- tolakeihin tehtyjen muutosten ja omais- ja perhehoidon kehittämiseen suunnatun lisä- määrärahan vaikutuksia kunnissa vuonna 2017. 3.1 Tiedonkeruu Kyselylomakkeen suunnitteluun osallistui asiantuntijoita eri organisaatioista; Kelasta, Kun- taliitosta, Omaishoitajaliitosta, Perhehoitoliitosta, STM:stä, Tilastokeskuksesta ja VM:stä. Kysely lähetettiin kuntien omais- ja perhehoidosta vastaaville asiantuntijoille. THL selvitti vastaajien yhteystiedot maakuntien I&O-kärkihankkeen muutosagenttien (n=19) avulla toukokuussa 2018. Tiedot tarkistettiin THL:ssä ja kuntien yhteyshenkilöihin oltiin vielä erik- seen yhteydessä yhteystietojen oikeellisuuden varmistamiseksi. Kustakin kunnasta, kun- tayhtymästä tai yhteistoiminta-alueelta tunnistettiin yksi yhteyshenkilö, jonka tehtävänä oli koordinoida kyselyyn vastaaminen kunnassaan. Koska kyselyn sisältö oli hyvin laaja, osassa kunnista useampi asiantuntija osallistui kyselyn täyttämiseen. Kysely toteutettiin sähköisenä tiedonkeruuna aikavälillä 7.9.–7.10.2018. Tiedonkeruun ai- kana vastaajiin pidettiin aktiivisesti yhteyttä, jotta mahdollisimman moni vastaisi kyselyyn. Kyselyllä tavoitettiin 86 prosenttia (n=163) Manner-Suomen kunnista, kuntayhtymistä ja 26 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 yhteistoiminta-alueista (kuvio 1). Aineisto kattaa 84 prosenttia (n=38 473) omaishoitajista ja 82 prosenttia (n=39 211) omaishoidettavista Manner-Suomessa. Selvitys tuotti seurantatietoa, ja tuloksia verrataan soveltuvin osin THL:n vuonna 2012 te- kemään selvitykseen Omaishoidon tuista ja palveluista kunnissa (Linnosmaa I, Jokinen S, Vilkko A ym. 2014). Kuvio 1. Omais- ja perhehoidon -kyselyyn vastanneet kunnat, kuntayhtymät ja yhteistoiminta- alueet. 3.2 Kaikenikäisten omaishoidon tuen ja palvelujen tilanne Omaishoitajia ja -hoidettavia on kaikissa ikäryhmissä Omaishoitajien kokonaismäärä oli 46 132 ja omaishoidettavien 47 886 vuonna 2017. Omaishoidettavien ja omaishoitajien määrän kehitystä voidaan seurata kattavasti viral- lisesta tilastosta, jossa omaishoidettavien määrä on tilastoitu omaishoitajia tarkemmin. Vastasi Ei vastausta 27 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Omaishoitajien määrä on saatavilla tilastoista ikäryhmittäin vain 65 vuotta täyttäneistä ja tätä nuoremmista. OMPE-kyselyssä tietoja selvitettiin tarkemmalla ikäjaottelulla. Omaishoitajissa ja -hoidettavissa painottuivat iäkkäät henkilöt; omaishoitajista 58 prosent- tia ja omaishoidettavista 67 prosenttia oli 65 vuotta täyttäneitä. Omaishoitajina toimi myös alaikäisiä henkilöitä (2 %). OMPE-kyselyn ja virallisen tilaston omaishoitajien ja omaishoi- dettavien ikäryhmittäiset osuudet vastaavat toisiaan. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Omaishoitajat ja omaishoidettavat ikäryhmittäin vuonna 2017. Omaishoitajien ikäjakauma v. 2017 OMPE-kysely, THL Sotkanet, THL Alle 18-vuotiaat 2,1 % - 18–64-vuotiaat 39,0 % - 65–74-vuotiaat 24,0 % 58,0 %75–84-vuotiaat 24,0 % Yli 84-vuotiaat 10,9 % Omaishoidettavien ikäjakauma v. 2017 OMPE-kysely, THL Sotkanet, THL Alle 18-vuotiaat 15,8 % 16,4 % 18–64-vuotiaat 15,9 % 16,4 % 65–74-vuotiaat 17,2 % 16,7 % 75–84-vuotiaat 30,5 % 29,4 % Yli 84-vuotiaat 20,6 % 21,1 % Muistisairaudet ovat yleisin omaishoidon syy Omaishoitoperheet olivat taustatiedoiltaan samanlaisia vuosina 2012 ja 2017. Omaishoi- tajat olivat edelleen useimmin naisia, ja omaishoidettavissa oli lähes yhtä paljon naisia ja miehiä. Omaishoitajina toimi yleisimmin hoidettavan puoliso ja toiseksi yleisemmin hoi- dettavan äiti tai isä. (Taulukko 2.) Omaishoidettavien pääasiallisen hoidon ja huolenpidon tarpeen syissä on tapahtunut muutoksia viiden vuoden aikana. Muistisairauksien osuus on kasvanut kahdeksalla pro- sentilla ja siitä on tullut yleisin omaishoidon syy. Muistisairaudet korvasivat ennen kaikkea fyysisen toimintakyvyn heikkenemisen osuutta hoidon ja huolenpidon syissä. Psykiatri- sia sairauksia tai päihdesairauksia tunnistettiin harvoin omaishoidon ensisijaiseksi syyksi. (Taulukko 2.) 28 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Taulukko 2. Omaishoitoperheiden taustatiedot vuosina 2012 ja 2017. Sukupuolijakauma 2012 2017 Omaishoitajat, naisia 69 % 70 % Omaishoidettavat, naisia 44 % 45 % Omaishoitajien perhe- tai hoitosuhde omaishoidettavaan Puoliso 58 % 60 % Vanhempi 23 % 21 % Lapsi 14 % 14 % Muu omainen tai läheinen 5 % 5 % Omaishoidettavien pääasialliset hoidon ja huolenpidon tarpeet syyt Muistisairaus tai muut muistiongelmat 26 % 34 % Pitkäaikainen fyysinen sairaus tai vamma 25 % 24 % Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen 29 % 21 % Kehitysvammaisuus 15 % 14 % Muut syyt (esim. psykiatriset sairaudet, päihdesairaudet, hoidollisesti raskas siirtymävaihe) 5 % 7 % Hyvinvointi- ja terveystarkastuksia järjestetään jo useimmissa kunnissa Kuntien tehtävänä on järjestää omaishoitajille valmennusta, koulutusta ja hyvinvointi- ja terveystarkastuksia tarpeen mukaan (Omaishoitolaki 3 a §). Näillä toimilla pyritään tuke- maan hoitajan jaksamista. Hyvinvointi- ja terveystarkastusten sekä koulutusten järjestä- minen tulivat lakisääteisiksi 1.7.2016 ja valmennusten järjestämistä koskevaa säännöstä on sovellettu vuoden 2018 alusta alkaen. Vuonna 2017 hyvinvointi- ja terveystarkastuksia järjestettiin jo laajasti (84 %). Sen sijaan koulutuksia järjestettiin vain hieman yli kolman- neksessa kunnista (39 %). Uusille omaishoitajille suunnattuja valmennuksia järjestettiin 42 prosentissa kunnista vuonna 2017. Suunnitelman omaishoitajien valmennuksen järjestä- miseksi vuodelle 2018 oli tehnyt 68 prosenttia kunnista. Maksuton hyvinvointi- ja terveystarkastus tarjottiin vähintään kahden vuoden välein 68 prosentissa kunnista kaikille omaishoitajille ja 25 prosentissa vain osalle omaishoitajista. Edelleen on kuntia, joissa ei järjestetä tarkastuksia. Hyvinvointi- ja terveystarkastuksia voi- daan toteuttaa samassa kunnassa useilla eri tavoin. Kunnat järjestivät tarkastuksia useim- min hoitajan tai lääkärin vastaanotolla (82 %) ja toisinaan myös omaishoitajan kotona (22 %). Sähköisiä tarkastuksia esimerkiksi videoyhteyden välityksellä järjestettiin vielä harvoin (4 %). Kuntien vastausten mukaan hyvinvointi- ja terveystarkastusten sisällöissä huomioitiin laajasti muun muassa omaishoitajan voimavaroihin ja jaksamiseen, toiminta- kyvyn arviointiin, sekä tuen ja palvelujen riittävyyteen liittyviä osatekijöitä. Omaishoitajien 29 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI vapaapäivien käyttö huomioitiin huonoiten, ja se huomioitiin tarkastusten sisällössä 66 prosentissa kunnista. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten sisällöt kunnissa vuonna 2017. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten sisällössä seuraavat osa-alueet huomioivat kunnat Omaishoitajan voimavarat ja jaksaminen 86 % Terveyden edistäminen sekä sairauksien ehkäisy, tunnistaminen ja hoito 85 % Toimintakyvyn arviointi, edistäminen ja ylläpito 85 % Tuen ja palvelujen riittävyys ja soveltuvuus omaishoitajan ja hänen perheensä tarpeisiin 83 % Omaishoitajan mieliala 82 % Hoidettavan vaikeat muisti- tai käytösongelmat 82 % Kuntoutusmahdollisuudet 80 % Kodin ja muun asuin- ja elinympäristön olosuhteet, kodin muutostöiden tarve sekä apuvälineiden ja niiden käyttöön liittyvän opastuksen tarve 79 % Hoidon sitovuus 79 % Koettu terveydentila 75 % Suhde hoidettavaan 70 % Omaishoitajan vapaapäivien käyttö 66 % Vain puolet omaishoitajista pitää lakisääteisiä vapaitaan Omaishoitajilla on oikeus vähintään kahteen vapaavuorokauteen kuukaudessa ja kolmeen mikäli hoito on lähes ympärivuorokautisesti sitovaa (4 §). Omaishoidon vapaita myönnet- tiin 80 %:lle omaishoitajista sitovimman omaishoidon mukaan kolme vapaavuorokautta kuukaudessa. Vaikka omaishoito on hyvin sitovaa, silti vain puolet (50 % vuonna 2012 ja 54 % vuonna 2017) omaishoitajista pitivät heille myönnettyjä lakisääteisiä vapaitaan. Va- paavuorokausia voidaan pitää myös lyhyempinä jaksoina. 73 %:ssa kunnista omaishoidon vapaita jaksotettiin omaishoitajien toiveesta, mutta harvemmin myös kuntien omasta toi- veesta (8 %). Kunnan tehtävänä on huolehtia hoidettavan hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämi- sestä omaishoitajan vapaana aikana (4 §). Ympärivuorokautisen hoidon toimintayksikkö säilytti paikkansa selvästi yleisimpänä omaishoidon vapaan aikaisena hoitojärjestelynä. Vuonna 2017 toimeksiantosopimuksellinen sijaishoito oli kaksi kertaa yleisempi ja taval- linen palveluasuminen huomattavasti harvinaisempi hoitojärjestely verrattuna vuoteen 2012. (Taulukko 4.) 30 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Taulukko 4. Omaishoidettavan hoidon järjestäminen omaishoitajan vapaan aikana kunnissa vuonna 2017. Omaishoidettavan hoidon järjestäminen omaishoitajan vapaan aikana 2012 2017 Lyhytaikaishoitona ympärivuorokautisen hoidon toimintayksikössä 40 % 38 % Sijaishoitona toimeksiantosopimuksella omaishoidettavan kotona 10 % 21 % Lyhytaikaishoitona tavallisen palveluasumisen toimintayksikössä 16 % 7 % Perhehoitona 4 % 5 % Kunnan järjestämän kotihoidon palveluilla 2 % 5 % Sukulaisten, naapureiden tai vapaaehtoisten avulla 11 % 2 % Jokin muu järjestely (esim. palveluseteli) 17 % 22 % Vapaita järjestetään vähän ilman omaishoitosopimusta läheisiään hoitaville Sosiaalihuoltolain 27 b §:n mukaan ilman omaishoidon sopimusta läheistensä sitovasta hoidosta vastaaville henkilöille voidaan myöntää vapaita. Kunnat eivät myönnä vapaita vielä laajasti, sillä vapaita myönnettiin yhteensä vähän yli 500 läheisauttajalle vuonna 2017. Yli kolmasosa kunnista oli kuitenkin myöntänyt näitä vapaita. Omaishoito korvaa myös ympärivuorokautista hoitoa Kuntia pyydettiin arvioimaan, mihin palveluihin iäkkäät omaishoidettavat olisivat sijoit- tuneet, jos omaishoidon tukea ei olisi myönnetty. Arvioiden mukaan ilman omaishoidon tukea palvelutarpeeseen olisi vastattu ennen kaikkea kotihoidon, intensiivisen kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen palveluilla (91 %). Vanhuspalvelulain 14 § ajatus kotiin an- nettavien palvelujen ensisijaisuudesta näkyy myös oheisissa jakaumissa. Silti kolmasosa hoidettavista olisi tarvinnut ympärivuorokautisen hoidon palveluja, mikäli omaishoito ei olisi toteutunut. (Taulukko 5.) Taulukko 5. Iäkkäiden omaishoidettavien osuus muissa palveluissa, jos omaishoidon tukea ei olisi myönnetty. Iäkkäiden omaishoidettavien osuus muissa palveluissa, jos omaishoidon tukea ei olisi myönnetty Kotihoito 34 % Intensiivinen kotihoito (yli 60 käyntiä/kuukausi) 29 % Tehostettu palveluasuminen 28 % Perhehoito 5 % Vanhainkoti- ja laitoshoito 4 % 31 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Omaishoidon menojen tilastointia on kehitettävä Kyselyssä selvitettiin omaishoidon tuen palkkioiden ja palvelujen toteutuneita bruttokus- tannuksia vuosina 2015–2018. Kunnat raportoivat kustannustietoja kuitenkin hyvin puut- teellisesti. Omaishoidon palkkioiden menot olivat kunnissa tilastoituna parhaiten, mutta tietoja ei monissakaan kunnissa ollut enää saatavilla takautuvasti vuosilta 2015 ja 2016. Palkkioita huonommin kunnissa oli tiedossa vapaiden sijaiskustannusten, hyvinvointi- ja terveystarkastusten, valmennusten, koulutusten ja muiden omaishoidon tukena annettu- jen palvelujen kustannukset. Näihin useimmat kunnat eivät kyenneet ilmoittamaan kus- tannustietoja. Omaishoidon kustannuksia ei pystytä raportoimaan luotettavasti puutteel- listen ja puuttuvien vastausten suuren määrän vuoksi. Kuntien arvioit omaishoidon lakimuutosten ja lisämäärärahan vaikutuksista Kuntia pyydettiin arvioimaan 1.7.2016 voimaan tulleiden omaishoidon lakimuutosten vai- kutuksia alueellaan. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten arvioitiin lisään- tyneen lähes 80 prosentissa kunnista, valmennusten 61 prosentissa ja koulutusten puo- lessa kunnista. Vaikka lakimuutokseen sisältyi valtion lisämääräraha kunnille, vain puolet kunnista arvioi, että omaishoidon tuen budjettirahoitus oli lisääntynyt. Omaishoidon tuen myöntämiskriteerejä oli yhtenäistänyt muiden kuntien kanssa niin ikään noin puolet kun- tavastaajista. Omaishoitajien rekrytoinnin arvioitiin lisääntyneen vain alle kolmanneksessa kunnista. (Kuvio 1.) Kuvio 2. Kuntien arviot 1.7.2016 voimaan tulleiden omaishoidon lakimuutosten vaikutuksista seuraaviin osa-alueisiin. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset ovat lisääntyneet Omaishoitajien koulutus on lisääntynyt Omaishoitajien valmennus on lisääntynyt Omaishoitajien rekrytointi on lisääntynyt Omaishoidon budjettirahoitus on kasvanut Omaishoidon tuen kriteerit ovat yhtenäistyneet useamman kunnan alueella 45 % 52 % 29 % 61 % 49 % 79 % 55 % 48 % 71 % 39 % 51 % 21 % 0 % 50 % 100 % Omaishoidon tuen kriteerit ovat yhtenäistyneet useamman kunnan alueella Omaishoidon budjettirahoitus on kasvanut Omaishoitajien rekrytointi on lisääntynyt Omaishoitajien valmennus on lisääntynyt Omaishoitajien koulutus on lisääntynyt Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset ovat lisääntyneet kyllä, vaikutusta ei vaikutusta 45 % 52 % 29 % 61 % 49 % 79 % 55 % 48 % 71 % 39 % 51 % 21 % 0 % 50 % 100 % Omaishoid n tuen kriteerit ovat yhtenäisty eet useamman kunnan lueella Omaishoidon budjettirahoitus on kasva Omaishoitajien rekrytointi on lisäänty Omaishoitajien valmen us on lisäänty Omaishoitajien koul tus on lisäänty t Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset o at lisääntyne kyllä, vaikutusta ei vaikutusta 32 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Valtio varasi omaishoidon kehittämiseen lisämäärärahaa, jota on jaettu kunnille val- tionosuuksina vuodesta 2016 alkaen. Lisämääräraha on 75 miljoonaa euroa vuosittain. Kuntia pyydettiin arvioimaan omaishoidon kehittämisen suunnatun lisämäärärahan vai- kutuksia käytettävissä olevien rahojen määrään omaishoidon tuissa ja palveluissa omassa kunnassaan. Kysymykseen vastanneesta 106 kunnasta 53:sta vastattiin, että lisämääräraha ei ohjautunut tai vaikuttanut omaishoitoon. Lisämääräraha ei ole omaishoitoon korvamer- kittyä rahaa, eikä rahojen käyttöä pystytä seuraamaan valtakunnallisella tasolla. Osa kun- nista raportoi positiivisia vaikutuksia omaishoidon tuissa ja palveluissa. 23 kuntaa vastasi, että lisämäärärahaa on hyödynnetty omaishoidon palvelujen kehittämisessä, 14 kuntaa arvioi, että lisämäärärahan avulla omaishoidon tuki on voitu myöntää kriteerit täyttäville hakijoille ja 12:sta painotettiin, että rahaa on ollut käytettävissä riittävästi tai enemmän.13 kunnan asiantuntija ei osannut kertoa lisämäärärahan vaikutuksista kunnassaan. 3.3 Pohdinta Omais- ja perhehoidon kysely nostaa esiin kolme keskeistä kehittämiskohdetta omaishoi- dossa. Tärkeimpänä havaintona on, että edelleen vain puolet omaishoitajista pitää heille myönnettyjä vapaapäiviä. Omaishoitajan jaksamisen kannalta olisi tärkeää mahdollisuus hoitotyön tauottamiseen vapailla. Toisena nousee esiin muistisairaiden määrän lisääntymi- nen omaishoidossa. Muistisairauksiin liittyvien erityispiirteiden huomioiminen omaishoi- don tukipalveluissa muodostuu entistä tärkeämmäksi kysymykseksi. Kolmantena huo- miona on vaikeus ohjata omaishoidon tukea lakiuudistuksin ja kohdentaa omaishoidon kehittämiseen erityisrahoitusta. Puolet vastanneista kunnista arvioi, että lisämääräraha ei ole vaikuttanut tai ohjautunut omaishoitoon. Omaishoidon tukeen ei ole subjektiivista oikeutta, vaan kunta voi myöntää Omaishoitolain 3 §:n edellytyksin tukea siinä määrin ja siinä laajuudessa kuin kunta päättää. Omaishoidon tuen myöntämiselle ei ole kansallisesti yhtenäisiä kriteerejä. Yhdenvertaisuuden toteu- tuminen havaittiin omaishoidon tuen kipupisteeksi jo THL:n vuoden 2012 selvityksessä (Linnosmaa ym. 2014). Eriarvoisuutta osaltaan luo se, että kunnat myöntävät tukea omien kriteeriensä mukaan. Omaishoidon tuen myöntämisessä ja palveluissa on täten alueellista vaihtelua. Vapaiden pitämistä voidaan tukea hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa nykyistä enemmän Kuntien vastausten perusteella sopimusomaishoitotilanteet ovat raskaita ja siksi hoita- jien jaksamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Suurimmalle osalle hoitajista (80 %) oli myönnetty vapaavuorokausia sitovan omaishoitotilanteen mukaan. Kuntien arvioiden 33 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI mukaan kolmannes hoidettavista olisi sijoittunut ympärivuorokautiseen hoitoon, ja hie- man alle kolmasosa intensiiviseen kotihoitoon, mikäli omaishoidon tukea ei olisi myön- netty. Vain puolet omaishoitajista pitää lakisääteisiä vapaitaan. Kuntien tehtävä on tukea omaishoitajien jaksamista järjestämällä heille hoidon sitovuudesta riippuen kahdesta kol- meen vapaavuorokautta kuukaudessa, sekä huolehtimalla hoidettavan hoidon järjestämi- sestä vapaan ajaksi. Omaishoitajia tulisi tukea ja kannustaa vapaiden pitämiseen, ja asian esiin ottaminen olisi luontevaa hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa. Vain kaksi kolmasosa kunnista ilmoitti, että tarkastuksissa huomioidaan vapaiden pitäminen. Läheisen ihmi- sen hoitovastuusta luopuminen edes lyhyeksi ajaksi voi olla hoitajalle henkisesti raskasta ja siihen tarvitaan ammattilaisen tukea. Omaishoito ei ole perinteinen hoitaja-hoidettava suhde, vaan se perustuu useimmin syvään välittämiseen. Omaishoidon vapaajärjestelyistä tulisi sopia aidosti omaishoitoperheiden tarpeita ja toiveita kuunnellen. Omaishoitajien ja -hoidettavien olon tulee olla turvallinen ja luottamuksellinen, jotta he voivat luottaa va- paajärjestelyjen toimivuuteen. Hyvinvointi- ja terveystarkastuksessa tunnistetaan yksilöllisiä tarpeita ja riskitekijöitä Tulosten mukaan kaikkien omaishoitajien kutsuminen maksuttomiin tarkastuksiin kahden vuoden välein toteutui noin kahdessa kunnassa kolmesta. Tarkastuksissa voidaan käsitellä kaikille omaishoitajille yhteisiä teemoja, mutta omaishoitotilanteet ovat kuitenkin erilaisia, minkä vuoksi yksilöllisten hyvinvointi- ja terveysriskien tunnistaminen on tärkeää. Tarkas- tuksia toteutettiin useimmin hoitajan tai lääkärin vastaanotolla ja tarkastusten sisällöissä käsiteltiin laajasti omaishoitajien hyvinvointia ja hoitotehtävässä jaksamista. STM:n (2015) suosituksen mukaan maksuttomat hyvinvointi- ja terveystarkastukset on tarkoitettu kai- kille sopimuksen tehneille omaishoitajille, ja mahdollisuus tarkastukseen tulisi tarjota noin kahden vuoden välein. Omaishoitajia voidaan kutsua tarkastuksiin myös kohdennetusti esimerkiksi hyvinvointia edistävien kotikäyntien tai omahoitajan tai vastuutyöntekijän ha- vaintojen perusteella (STM 2015). Lakiuudistus lisäsi omaishoitajien valmennusta Omaishoitajien valmennusten järjestäminen tuli lakisääteiseksi vuoden 2018 alussa. Tu- losten perusteella näyttää siltä, että kunnat olivat valmistautuneet valmennusten aloitta- miseen ja niiden järjestäminen aloitettiin omaishoitolain siirtymäsäännöksen mukaisesti useimmissa kunnissa. Valmennuksen tavoitteena on valmistaa omaishoitajia hoitotehtä- vässä toimimiseen. Valmennuksessa käsitellään esimerkiksi keskeisien hoidon ja hoivan, sekä kunnan ja omaishoitajan yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Tavoitteena on, että lähes kaikki uudet omaishoitajat osallistuvat valmennukseen. (STM 2016.) 34 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Omaishoitajien koulutuksia voitaisiin järjestää huomattavasti enemmän, sillä vain yli kol- mannes kunnista järjesti niitä vuonna 2017. Koulutuksen tarkoituksena on omaishoitajina toimivien hoitotehtävän tukeminen yksilölliset tarpeet huomioiden. Koulutuksia voidaan räätälöidä esimerkiksi muistisairaita hoitavien omaishoitajien tarpeisiin sopiviksi. (STM 2016.) Se, miksi koulutuksia järjestetään vähän, ei ilmene tuloksista. On kuitenkin mahdol- lista, että kaikki kuntien yhteistyönä järjestämät palvelut eivät ilmene näissä tuloksissa. Muistisairaiden omaishoidettavien määrä kasvaa Yhä useammin omaishoidon pääasiallisena syynä on hoidettavan muistisairaus. Muistisai- raan hoito ja huolenpito on sitovaa ja se vaatii sopeutumista monilla elämänalueilla kai- kilta läheisiltä. Tyypillisesti muistisairaan omaishoitaja on puoliso. Etenevää muistisairautta sairastavan hoitajan on tärkeää saada riittävästi taukoja hoitotyöhön. Tutkimusnäyttöä on päivätoiminnan vaikuttavuudesta hoitajan jaksamisen tukemisessa (Gaugler, Jarrot, Zarit ym. 2003; Mossello, Caleri, Razzi ym. 2008), ja jo kahden viikkokäynnin päivätoiminnalla voidaan edistää merkittävästi hoitajan jaksamista (Zarit, Parris Stephens, Townsend ym. 1998). Ryhmämuotoisena palveluna päivätoiminta on kunnille edullista järjestää. Raskaim- maksi muistisairaan omaishoitajat kokevat hoidettavan käytösoireet. Siksi olisikin tärkeää kohdistaa muistisairasta hoitavalle koulutusta käytösoireiden kohtaamisessa ja käsitte- lyssä. Lääkkeettömillä hoitomuodoilla on saatu hyviä tuloksia muistisairaan käytösoireiden hallinnassa. Sosiaalihuoltolain mukaisia vapaapäiviä myönnetään vain harvalle Kunnat eivät ole ottaneet aktiivisesti käyttöön mahdollisuutta tukea vapain sellaista lä- heistä, joka hoitaa läheistään ilman omaishoitosopimusta. STM:n (2014) arvioiden mukaan noin 20 000 henkilöä tekee sitovaa ja vaativaa läheisauttamistyötä, mutta he eivät ole ha- keneet tai heille ei ole myönnetty omaishoidon tukea. Erityisesti näitä läheisauttajia olisi mahdollista tukea vapaita myöntämällä. Yli kolmasosa kunnista oli aktivoitunut järjestä- mään sosiaalihuoltolain mukaisia vapaita läheisauttajille, mutta yhteensä vain noin 500 lä- heisauttajalle myönnettiin vapaita. Määrä on vähäinen oletettuun läheisauttajien määrään verrattuna. Näillä hoitajilla on kohonnut riski uupua hoitotyöhön ja he ovat pääsääntöi- sesti kaikenlaisen seurannan ulkopuolella. Kustannusten seurantaa on parannettava Kunnissa omaishoidon kustannuksia tilastoidaan hyvin vaihtelevasti, ja useimmissa kun- nissa kustannuksia ei voida erotella esimerkiksi hyvinvointi- ja terveystarkastusten, koulu- tusten ja valmennusten osalta. Tulokset kertovat siitä, että omaishoidon tukena annettuja palveluja on hajautettu eri hallintojen alle. Esimerkiksi hyvinvointi- ja terveystarkastuk- set voidaan järjestää osana terveydenhuoltoa, kun muut omaishoidon tuen palvelut ovat 35 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI sosiaalipalveluja. Kunnat eivät saa toteutuneita kustannuksia välttämättä selville myös- kään siinä tapauksessa, jos palvelut ovat ulkoistettu. Kattavampi kustannusten ja muiden omaishoidon tukiin liittyvien tunnuslukujen tilastointi auttaisi myös kuntia kehittämään toimintaansa ja suunnittelemaan toimintaansa taloudellisesti kestävällä tavalla. Lisämääräraha kohdentui heikosti omaishoitoon Omaishoitoon kohdennettiin valtion budjetissa lisämääräraha. Puolet vastanneista kun- nista ilmoitti, että lisämääräraha ei ole ohjautunut tai vaikuttanut omaishoitoon. Vastaus- ten perusteella näyttääkin siltä, että tällä tavoin toteutettuna määrärahan kohdentumista tarkoitettuun kohteeseen ei voida varmistaa. Toisaalta kunnista puolet arvioi omaishoidon budjettirahoituksen kasvaneen vuoden 2016 omaishoidon lakimuutosten jälkeen. Tulok- set eivät kerro sitä, onko kasvanut budjetti suoraan seurausta valtion lisämäärärahasta vai ovatko kunnat muutoin varautuneet lain tuomiin lisävelvoitteisiin. Omaishoitoperheiden erilaisuus vaikeuttaa tukipalveluiden kehittämistä Omaishoitoperheitä on hyvin monenlaisia. Omaishoitajia ja -hoidettavia on kaikissa ikä- ryhmissä, ja omaishoidon haasteet vaihtelevat eri elämäntilanteissa. Lapsiperheen tuen tarpeet eroavat paljon iäkkään avioparin tilanteesta. I&O-kärkihankkeen kokeilujen yhtey- dessä omaishoitajilta saatu palaute kertoo vaihtelevista tuen tarpeista ja ongelmista oi- kea-aikaisen tuen saamisessa. Ongelmanratkaisuun on kehitetty asiakasohjauksen malleja, joissa voidaan huomioida nykyistä paremmin erityisen tuen tarve. Keskeistä on tunnistaa jaksamisen ongelmat ja hakea niiden ratkaisemiseksi monipuolisia vaihtoehtoja. I&O-kär- kihankkeen kokeiluhankkeessa esimerkiksi kiertävän perhehoitajan käytöstä sijaisena omaishoitajan loman aikana on saatu hyviä tuloksia. Omaishoidon merkitys tulee kasvamaan väestön ikääntyessä. Tämän selvityksen tulosten perusteella omaishoidon kehittämistyötä on määrätietoisesti jatkettava. Uusia toiminta- malleja voidaan hakea esimerkiksi I&O-kärkihankkeessa kokeilluista ratkaisuista. K E S K E I S E T H AVA I N N OT • Omaishoidettavan muistisairaus on yleisin omaishoidon syy • Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia järjestetään kunnissa jo laajasti • 80 % omaishoitajista tekee lähes ympärivuorokautisesti sitovaa omaishoitotyötä 36 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 • Edelleen vain puolet omaishoitajista pitää lakisääteisiä vapaitaan • Ilman omaishoitosopimusta läheisiään auttaville myönnetään va- paita vielä vähäisesti • Omaishoidon kustannuksia ei tilastoida kunnissa kattavasti • Puolet kunnista arvioi, että omaishoidon kehittämisen lisämäärä- raha ei vaikuttanut tai ohjautunut omaishoitoon L Ä H T E E T Antikainen E. ja Vaarama M. Kotihoidon tuesta omaishoidon tukeen. Valtakunnallinen selvitys omaishoidon tuesta sosiaalipalveluna. Raportteja 1995:172. Helsinki: Stakes 1995. Gaugler JE, Jarrot SE, Zarit SH, Parris Stephens M-A , Townsend A , Greene R. Adult day service use and reductions in caregiving hours. Effects on stress and psychological well-being for dementia caregivers. Int J Geriatr Psychiatry 2003;18:55–62. Linnosmaa I, Jokinen S, Vilkko A, Noro A ja Siljander E. Omaishoidon tuki – Selvitys omaishoidon tuen palk- kioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012. Raportti 2014:9. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (Vanhuspalvelulaki 980/2012). Annettu Helsingissä 28.12.2012. Laki omaishoidon tuesta (Omaishoitolaki, 937/2005). Annettu Helsingissä 2.12.2005. Mossello E, Caleri V, Razzi E, ym. Day care for older dementia patients. Favorable effects on behavioral and psychological symptoms and caregiver stress. Int J Geriatr Psychiatry 2008;23:1066–1072. Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Annettu Helsingissä 30.12.2014. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Omaishoitoa koskevaan lainsäädäntöön muutoksia 1.7.2016 alkaen. Kuntainfo 2016:6. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Kuntainfo: Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten toteutta- minen. Tiedote 12.2.2015. Saatavilla osoitteessa: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/genomforan- de-av-undersokningar-av-narstaendevardarnas-valmaende-och-halsa (luettu 4.12.2018). Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon Kehittämisohjelma Työryhmän loppuraportti. Raportteja ja muistioita 2014:2. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2018. Vaarama M. Rintala T, Eteläpää-Vainio S ja Sinervo T. Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoi- don tuesta ja sen vaihtelusta vuonna 1998. Selvityksiä 1999:6. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 1999. Vaarama M, Voutilainen P, Manninen M. Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta 1994–2002. Selvityksiä 2003:8. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 2003. Voutilainen P, Kattainen E, Heinola R. Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta 1994–2006. Selvityksiä 2007:28. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 2007. Zarit SH, Parris Stephens M-A, Townsend A, Greene R. Stress reduction for family caregivers. Effects of adult day care use. J Geront B Soc sci 1998;53:S267–277. 37 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 4 Iäkkäiden perhehoidon tilanne – Omais- ja perhehoidon kysely 2018 Suvi Leppäaho, Sari Jokinen, Sari Kehusmaa, Oskari Luomala ja Minna-Liisa Luoma, THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) toteutti STM:n toimeksiannosta osana I&O-kärki- hanketta Omais- ja perhehoidon kyselyn (OMPE). Kyselyllä selvitettiin omais- ja perhehoi- tolakeihin tehtyjen muutosten ja omais- ja perhehoidon kehittämiseen suunnatun lisä- määrärahan vaikutuksia kunnissa vuonna 2017. 4.1 Tiedonkeruu Kyselylomakkeen suunnitteluun osallistui asiantuntijoita eri organisaatioista; Kelasta, Kun- taliitosta, Omaishoitajaliitosta, Perhehoitoliitosta, STM:stä, Tilastokeskuksesta ja VM:stä. Kysely lähetettiin kuntien omais- ja perhehoidosta vastaaville asiantuntijoille. THL selvitti vastaajien yhteystiedot maakuntien I&O-kärkihankkeen muutosagenttien (n=19) avulla toukokuussa 2018. Tiedot tarkistettiin THL:ssä ja kuntien yhteyshenkilöihin oltiin vielä erik- seen yhteydessä yhteystietojen oikeellisuuden varmistamiseksi. Kustakin kunnasta, kun- tayhtymästä tai yhteistoiminta-alueelta tunnistettiin yksi yhteyshenkilö, jonka tehtävänä oli koordinoida kyselyyn vastaaminen kunnassaan. Koska kyselyn sisältö oli hyvin laaja, osassa kunnista useampi asiantuntija osallistui kyselyn täyttämiseen. Kysely toteutettiin sähköisenä tiedonkeruuna aikavälillä 7.9.–7.10.2018. Tiedonkeruun ai- kana vastaajiin pidettiin aktiivisesti yhteyttä, jotta mahdollisimman moni vastaisi kyselyyn. 38 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Kyselyllä tavoitettiin 86 prosenttia (n=163) Manner-Suomen kunnista, kuntayhtymistä ja yhteistoiminta-alueista. 4.2 Iäkkäiden perhehoidon tilanne Iäkkäiden perhehoitoa järjestetään alle puolessa kunnista Perhehoito ei ole vielä vakiintunut monenkaan kunnan palveluvalikkoon. Vajaa puolet (45 %) kyselyyn vastanneista kunnista, kuntayhtymistä ja yhteistoiminta-alueista järjesti iäkkäiden perhehoitoa. Näissä kunnissa oli vuonna 2017 yhteensä 1 286 iäkästä hoidetta- vaa toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa. Iäkkäiden perhehoidettavien määrän arvi- oidaan edelleen kasvavan noin 37 prosenttia vuoden 2018 aikana niissä kunnissa, jotka ilmoittivat sekä perhehoidettavien määrän vuonna 2017 ja tavoitemäärän vuonna 2018. Iäkkäiden perhehoidon yleisyys vaihtelee alueellisesti paljon. Eniten iäkkäiden perhehoi- toa oli Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla, joissa kussakin oli yhteensä yli 170 hoidettavaa. Pohjanmaalla iäkkäiden perhehoitoa ei vielä järjestetä yhdessäkään kun- nassa. Lyhytaikaista perhehoitoa järjestettiin 51 kunnassa ja sen merkitys iäkkäiden perhehoi- dossa on suuri. Puolet iäkkäistä hoidettavista oli lyhytaikaishoidossa. Pitkäaikaisessa ja osavuorokautisessa perhehoidossa oli kummassakin neljäsosa hoidettavista. (Kuvio 1.) Kuvio 1. Iäkkäiden perhehoidon eri muodot vuonna 2017. Kuntien mielestä perhehoitajiksi haluavia ei ole riittävästi Perhehoitajana toimiminen edellyttää perhehoitajan ennakkovalmennuksen suorittamista (Perhehoitolaki 6 §). Vuonna 2017 ennakkovalmennuksen suoritti 291 henkilöä yhteensä 48 kunnassa. Samana vuonna heistä noin puolet aloitti perhehoitajana. 50 % 25 % 25 % Lyhytaikainen Pitkäaikainen Osavuorokautinen 39 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Toimeksiantosuhteisten päätoimisten perhehoitajien määrä oli 273 vuonna 2017. Heistä noin kaksi kolmasosaa toimi perhekodeissa ja kolmasosa oli kiertäviä perhehoitajia. Vas- tausten mukaan perhehoidon yleistymistä rajoittaa tällä hetkellä perhehoitajien huono saatavuus. Yhdeksän kuntaa kymmenestä kertoi, että perhehoitajiksi haluavia ei ole riittä- västi. Perhehoitolain muutokset eivät ole kuntien mielestä ratkaisseet perhehoitajien saa- tavuuden ongelmaa, sillä suurin osa kunnista arvioi, että muutoksilla ei ole ollut vaikutusta perhehoitajien määrään. Perhehoidon käynnistäminen ei näyttäisi olevan kiinni rahojen riittämättömyydestä, sillä useimmat kunnat arvioivat perhehoidon järjestämiseen budjetoitujen määrärahojen ole- van melko tai täysin riittävät. Perhehoidon mahdollisuus selvitettiin palvelutarpeen arvi- oinnin yhteydessä järjestelmällisesti kuitenkin vain viidenneksessä kuntia. Perhehoitajat käyttävät hyvin heille myönnettyjä lakisääteisiä vapaitaan Hyvinvointi- ja terveystarkastukset (15 a §), työnohjaus, koulutus sekä vastuutyöntekijä (15 §) tukevat perhehoitajien jaksamista ja hoitotehtävää. Puolet niistä kunnista, joissa iäkkäiden perhehoitoa jo on, järjesti perhehoitajille vuonna 2017 hyvinvointi- ja terveys- tarkastuksia, yli kolmasosa järjesti heille työnohjausta ja yli puolet koulutusta. Vastuutyön- tekijä oli nimetty kaikille perhehoitajille jokaista hoidettavaa kohden lähes aina. Toisinaan nämä palvelut järjestetään kuntien ja järjestöjen yhteistyönä, minkä vuoksi kaikki järjeste- tyt palvelut eivät välttämättä ilmene kuntien vastauksista. Perhehoitajalla on oikeus kahden vuorokauden vapaaseen, jos hän on toiminut kalenteri- kuukaudessa vähintään 14 vuorokauden ajan perhehoitajana (13 §). Perhehoitajat käytti- vät varsin hyvin heille myönnettyjä lakisääteisiä vapaitaan. Päätoimisista perhehoitajista 79 prosenttia piti kaikki vapaansa ja 14 prosenttia osan lakisääteisistä vapaistaan. Kunnan tehtäviin kuuluu huolehtia tai tarvittaessa avustaa hoidettavan hoidon järjestämi- sessä perhehoitajan vapaan ajaksi. Selvästi useimmin hoidettavan hoito turvattiin toisen perhehoitajan avulla (Taulukko 1). Toisinaan perhehoitajat pitävät vapaata lyhytaikaisen perhehoidon hoitojaksojen välissä, jolloin vapaan aikaisia hoitojärjestelyjä ei tarvita. Taulukko 1. Hoidettavan hoidon järjestäminen perhehoitajan vapaan aikana kunnissa vuonna 2017. Hoidettavan hoidon järjestäminen perhehoitajan vapaan aikana Perhehoitona 70 % Ympärivuorokautisen hoidon toimintayksikössä lyhytaikaishoitona 13 % Sukulaisten, naapureiden tai vapaaehtoisten avulla 3 % Jokin muu järjestely 14 % 40 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Perhehoidon palkkiot ovat lain edellyttämän minimitason yläpuolella Perhehoidon hoitopalkkion minimi oli 784,03 euroa hoidettavaa kohden kuukaudessa vuonna 2017 (16 §, STM 2016). Kunnat voivat määritellä itse palkkioluokkien lukumäärän ja hoitopalkkioiden suuruuden lain edellyttämän vähimmäispalkkion huomioiden. Hoito- palkkion suuruus määräytyy hoidettavuuden perusteella. Pitkäaikaisessa perhehoidossa hoitopalkkion suuruus oli yleisimmin yli 1 000 euroa hoidettavaa kohden kuukaudessa ja lyhytaikaisessa perhehoidossa yli 50 euroa hoidettavaa kohden vuorokaudessa. (Taulukko 2.) Taulukko 1. Taulukko 2. Pitkä- ja lyhytaikaisen perhehoidon hoitopalkkiot kunnissa vuonna 2017.   Pitkäaikainen perhehoito (hoidettava/kk) Lyhytaikainen perhehoito (hoidettava/vrk) Ylin palkkioluokka, mediaani 1 276 € 67 € Alin palkkioluokka, mediaani 1 012 € 53 € Vaihteluväli 775–2 334 € 33–190 € Pitkäaikaisesta perhehoidosta peritään yli puolessa kunnista laitoshoidon maksu Perhehoidon asiakasmaksu vaihtelee sen mukaan, onko kysymys pitkäaikaisesta vai lyhy- taikaisesta perhehoidosta. Pitkäaikaisen perhehoidon asiakasmaksuna on tavallisimmin pitkäaikaisen laitoshoidon maksu, joka on enintään 85 prosenttia hoidettavan kuukau- situloista. Laitoshoidon maksu peritään yli 60 prosentissa kunnista. Vastoin laitoshoidon maksun periaatetta, yli kolmasosassa kunnista hoidettavat huolehtivat lisäksi itse lääke- ja lääkärikuluista. Lopuissa kunnista asiakasmaksu määräytyi pitkäaikaisen tehostetun palve- luasumisen maksun tai muiden, vaihtelevien periaatteiden mukaan. Lyhytaikaisen ja osavuorokautisen perhehoidon asiakasmaksuissa on enemmän kuntakoh- taisia eroja. Lyhytaikaisen ympärivuorokautisen perhehoidon asiakasmaksu asettui useim- min 20–35 euron välille vuorokaudessa. Osavuorokautisen perhehoidon asiakasmaksu oli useimmin 15–25 euroa hoitokertaa kohden. Vastausten perusteella asiakasmaksun suu- ruuteen ei vaikuta merkittävästi toteutetaanko hoito perhehoitajan tai hoidettavan ko- tona. 41 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 4.3 Pohdinta Perhehoito ei ole vielä nykyisin kovin merkittävä iäkkäiden palvelumuoto suurimmassa osassa maatamme. Vain alle puolet kunnista järjestää tällä hetkellä perhehoitoa. Perhehoi- don houkuttelevuuden lisäämisessä ja tunnetuksi tekemisessä on vielä paljon työtä. Perhehoitoa kehittämällä voidaan tukea kotona asumista ja korvata muita hoidon ja huo- lenpidon muotoja. Kunnille on vuoden 2018 alusta alkaen suunnattu vuosittainen 20 mil- joonan euron lisämääräraha perhehoidon kehittämiseen. Tällä kyselyllä selvitettiin, kuinka määrärahaa on hyödynnetty ja millainen vaikutus sillä on ollut perhehoidon määrään ja perhehoitajille annettavaan tukeen. Suurin osa kunnista arvioi, että perhehoitajiksi haluavia ei ole riittävästi. Perhehoitajien riit- tävä saatavuus on edellytys perhehoidon lisäämiselle. Perhehoitajien rekrytointivaikeuk- sista huolimatta, kunnat arvioivat, että hoidettavien määrä voi kasvaa jopa 37 prosenttia vuoden 2018 loppuun mennessä. Perhehoitajiksi sopivista ennakkovalmennetuista vain noin puolet aloittaa perhehoitajina. Ei ole saatavilla tietoa miksi näin on, mutta valmennuksen suorittaneita tulisi tukea en- tistä paremmin tehtävässä aloittamisessa. Heillä tulee olla varmuus siitä, että heille löytyy riittävä määrä sopivia hoidettavia, ja että he saavat riittävän tuen perhehoitajana toimies- saan. Perhehoitajan hyvinvoinnista, osaamisesta ja jaksamisesta tulee huolehtia kohdennetuin koulutuksin, tarjoamalla mahdollisuus työnohjaukseen sekä huolehtimalla säännöllisistä hyvinvointi- ja terveystarkastuksista. Näitä eivät läheskään kaikki perhehoitoa tarjoavat kunnat vielä järjestä perhehoitajilleen. Myös vastuutyöntekijä on oleellinen perhehoitajan tuki ja heitä kunnat ovat nimenneet lähes aina. Monissa kunnissa olisi jo valmiudet perhehoidon lisäämiseen; ennakkovalmennuksia on järjestetty, käytössä on perhehoidon sääntökirja tai perhehoidon koordinaattori. Perhehoi- don laajempi käyttöönotto kuitenkin edellyttää, että perhehoidon mahdollisuus otetaan nykyistä paremmin huomioon iäkkäiden palvelutarpeen arviointia sekä hoito- ja palvelu- suunnitelmaa tehtäessä, jotta asiakasohjauksessa löydetään perhehoitoon sopivat asiak- kaat. Iäkkäiden perhehoito on tavallisimmin lyhytaikaista. Lyhytaikaisesta perhehoidosta on saatu hyviä kokemuksia omaishoitajan vapaan aikaisen sijaishoidon järjestämisessä. Tutun perhehoitajan väliaikaishoidosta hyötyvät varsinkin muistisairaat asiakkaat, joille tottumi- nen vaihtuviin hoitajiin ja uuteen ympäristöön on vaikeaa. Vaikka muistisairaus on yleisin 42 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 omaishoidon syy, vain noin viisi prosenttia omaishoitajien vapaista toteutuu perhehoidon avulla. Pitkäaikaisessa perhehoidossa hoidettavat iäkkäät ihmiset eivät voi olla fyysisesti, psyyk- kisesti tai kognitiivisesti niin huonokuntoisia, että tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa. Kunnat kuitenkin yleisesti perivät perhehoidosta ympärivuorokautisen laitoshoidon mak- sun. Ongelmallista on, että maksuun ei osassa kunnista sisälly lääke- ja lääkärikulut, jolloin yhdenvertaisuus ympärivuorokautisessa laitoshoidossa olevien kanssa ei toteudu. Liian suureksi muodostuva asiakasmaksu voi estää iäkkäiden perhehoidon kasvua todelliseksi palveluvaihtoehdoksi. Perhehoidon kehittäminen vakiintuneeksi hoitomuodoksi edellyttää selkeitä toimintaoh- jeita ja tehokasta koordinointia. Perhehoitajiksi halukkaiden ennakkovalmennus ja rekry- tointi tulee toteuttaa järjestelmällisesti. Lisäksi tarvitaan aktiivista markkinointia ja viestin- tää, joiden avulla voidaan vähentää perhehoitoon liittyviä ennakkoluuloja sekä lisätä pal- velumuodon tunnettuutta ja houkuttelevuutta. Kun perhehoito on otettu osaksi kunnan palveluvalikkoa, tulee sen mahdollisuus ottaa huomioon aina palvelutarpeen arviointia ja hoito- ja palvelusuunnitelmaa tehtäessä. I&O-kärkihankkeen myötä iäkkäiden perhehoitoa on kehitetty osassa Suomea onnistuneesti. K E S K E I S E T H AVA I N N OT • Iäkkäiden perhehoito on vielä vähäistä, mutta monissa kunnissa on järjestetty perhehoitajien ennakkovalmennusta • Lähes kaikki kunnat arvioivat perhehoidon määrärahat melko tai täysin riittäviksi • Kuntien vastausten perusteella iäkkäiden hoidettavien määrän ar- vioidaan perhehoidossa kasvavan reilulla kolmanneksella vuoden 2018 aikana • Kolme neljäsosaa perhehoidon iäkkäistä hoidettavista oli lyhytai- kaisessa tai osavuorokautisessa perhehoidossa • Iäkkäiden pitkäaikaisesta perhehoidosta peritään useimmissa kunnissa pitkäaikaisen laitoshoidon maksu, silti on tavallista että hoidettavat maksavat itse lääke- ja lääkärikulut 43 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI L Ä H T E E T Perhehoitolaki (263/2015). Annettu Helsingissä 20.3.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Perhehoidon palkkiot ja korvaukset vuonna 2017. Kuntainfo 2016:11. Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Hyvä perhehoito -työryhmä. Perhehoitolain toimeenpanon tuki. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:25. 44 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 5 Omaishoitajat rekisteritietojen valossa: omaishoitajien ja hoitopalkkioiden määrä, tulotaso ja tiettyjen Kelan etuuksien käyttö Päivi Tillman, Kela 6 Tässä luvussa esitellään tilastotietoja vuosilta 2015 – 2017 omaishoidon tukea saaneiden lukumäärästä ja maksettujen palkkioiden suuruudesta koko maassa ja maakunnittain sekä ikäryhmittäin. Lisäksi kuvataan omaishoitajien tulotasoa sekä Kelan maksamien perustoi- meentulotuen, asumistuen ja vammaisetuuksien käyttöä. Tutkimusaineistona käytetään kokonaisrekisteriaineistoja. Verotustiedot valmistuvat viiveellä verovuoden päättymisen jälkeen, joten vuoden 2018 tietoja ei ollut kirjoitushetkellä vielä käytettävissä. Omaishoitajien määrittely perustuu tässä luvussa verotietoihin. Omaishoidon hoitopalkkio on veronalaista tuloa, joten sen avulla omaishoitajat pystytään identifioimaan verotustie- doista. Ne omaishoitajat, joiden hoidettavat eivät ole omaishoidon tuen piirissä ja jotka eivät siten saa hoitopalkkiota, eivät sisälly tässä luvussa omaishoitajien määrään eivätkä myöskään ne omaishoitajat, joiden omaishoidon tuki muodostuu pelkästään palveluista ja vapaapäivistä. Toisaalta, luvuissa ovat mukana myös lyhytaikaisesti omaishoitajien sijaisina toimineet sijaishoitajat, mikä selittää lukujen eroa esimerkiksi THL:n tilastoihin verrattuna. Alle 68-vuotiaiden osalta aineiston määrittelemisessä on hyödynnetty lisäksi 6 Kiitos tutkija Pekka Heinolle Kelasta rekisteriaineistojen poiminnasta ja etuuksien koko väestöä koskevien käyt- täjäosuuksien laskemisesta. 45 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI erillisluvalla Kuntien Eläkevakuutuksesta (Keva) saatuja tietoja henkilöistä, joille on kerty- nyt työeläkettä omaishoitajana toimimisen perusteella. Taulukoissa 1 ja 2 ja kuviossa 1 ja 2 esitetään omaishoidon hoitopalkkioita saaneiden hen- kilöiden määrä maakunnittain ja ikäryhmittäin vuosina 2015 – 2017. On hyvä huomata, että vaikka omaishoitajien lukumäärä pysyy vuosittain suhteellisen samana, kyseessä ei ole mikään pysyvä henkilövaranto, vaan lukujen sisällä tapahtuu jatkuvasti muutoksia, kun uusia omaishoitajia aloittaa ja aiemmin omaishoitajana toimineita lopettaa. Esimerkiksi Kevalta saadusta aineistosta selviää alle 68-vuotiaiden osalta, että 61 %:lle omaishoitajista oli vuoden 2017 osalta maksettu omaishoidon hoitopalkkioon perustuvia eläkemaksuja 12 kuukauden ajan eli käytännössä he ovat toimineet omaishoitajana koko vuoden ajan. Alle 68-vuotiaista omaishoitajista 78 % oli saman aineiston mukaan toiminut omaishoitajana vuonna 2017 yli puolen vuoden ajan. Jokaisena tarkasteluvuonna 70 % omaishoitajista oli naisia. Naisten osuus vaihtelee ikäryh- mittäin niin, että 28 – 47-vuotiaiden osalta se oli jokaisena tarkasteluvuotena yli 80 % ja yli 87-vuotiaiden osalta vain reilu 40 %. Taulukko 1. Omaishoidon hoitopalkkiota saaneiden henkilöiden lukumäärä vuosina 2015 – 2017 ikäryh- mittäin, henkilöä. 2015 2016 2017 alle 28-vuotiaat 908 978 973 28 – 37-vuotiaat 2917 3102 3207 38 – 47-vuotiaat 5020 5256 5466 48 – 57-vuotiaat 6342 6434 6410 58 – 67-vuotiaat 8737 8713 8614 68 – 77-vuotiaat 12017 12526 13133 78 – 87-vuotiaat 8821 9388 9817 väh. 88-vuotiaat 926 1049 1196 Yhteensä 45 688 47 446 48 816 46 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Kuvio 1. Omaishoidon hoitopalkkiota saaneiden henkilöiden lukumäärä vuosina 2015 – 2017 ikäryhmittäin, henkilöä. Taulukko 2. Omaishoidon hoitopalkkiota saaneiden omaishoitajien lukumäärä 2015 – 2017 maakunnittain, henkilöä. 2015 2016 2017 Uusimaa 9 684 9 983 10 175 Varsinais-Suomi 4 127 4 252 4 401 Satakunta 2 131 2 273 2 336 Kanta-Häme 1 347 1 462 1 469 Pirkanmaa 3 492 3 791 4 089 Päijät-Häme 1 504 1 543 1 501 Kymenlaakso 2 025 2 020 1 981 Etelä-Karjala 1 605 1 620 1 678 Etelä-Savo 1 662 1 718 1 781 Pohjois-Savo 2 012 2 049 2 076 Pohjois-Karjala 1 374 1 436 1 595 Keski-Suomi 2 152 2 286 2 466 Etelä-Pohjanmaa 2 290 2 353 2 489 Pohjanmaa 1 665 1 783 1 867 Keski-Pohjanmaa 791 835 863 Pohjois-Pohjanmaa 3 964 4 167 4 270 Kainuu 1 290 1 270 1 152 Lappi 2 270 2 260 2 289 Yhteensä 45 688 47 446 48 816 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 2015 2016 2017 47 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Kuvio 2. Omaishoidon hoitopalkkiota saaneiden henkilöiden lukumäärä vuosina 2015 – 2017 ikäryhmittäin ja maakunnittain. 0 Uusimaa 2015 Uusimaa 2016 Uusimaa 2017 Varsinais-Suomi 2015 Varsinais-Suomi 2016 Varsinais-Suomi 2017 Satakunta 2015 Satakunta 2016 Satakunta 2017 Kanta-Häme 2015 Kanta-Häme 2016 Kanta-Häme 2017 Pirkanmaa 2015 Pirkanmaa 2016 Pirkanmaa 2017 Päijät-Häme 2015 Päijät-Häme 2016 Päijät-Häme 2017 Kymenlaakso 2015 Kymenlaakso 2016 Kymenlaakso 2017 Etelä-Karjala 2015 Etelä-Karjala 2016 Etelä-Karjala 2017 Etelä-Savo 2015 Etelä-Savo 2016 Etelä-Savo 2017 Pohjois-Savo 2015 Pohjois-Savo 2016 Pohjois-Savo 2017 Pohjois-Karjala 2015 Pohjois-Karjala 2016 Pohjois-Karjala 2017 Keski-Suomi 2015 Keski-Suomi 2016 Keski-Suomi 2017 Etelä-Pohjanmaa 2015 Etelä-Pohjanmaa 2016 Etelä-Pohjanmaa 2017 Pohjanmaa 2015 Pohjanmaa 2016 Pohjanmaa 2017 Keski-Pohjanmaa 2015 Keski-Pohjanmaa 2016 Keski-Pohjanmaa 2017 Pohjois-Pohjanmaa 2015 Pohjois-Pohjanmaa 2016 Pohjois-Pohjanmaa 2017 Kainuu 2015 Kainuu 2016 Kainuu 2017 Lappi 2015 Lappi 2016 Lappi 2017 alle 28-vuotiaat 28-37-vuotiaat 38-47-vuotiaat 48-57-vuotiaat 58-67-vuotiaat 68-77-vuotiaat 78-87-vuotiaat väh. 88-vuotiaaat 48 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Seuraavaksi tarkastellaan omaishoidosta maksettujen veronalaisten hoitopalkkioiden suu- ruutta vuosina 2015 – 2017 (taulukot 3,4 ja kuvio 3). Omaishoitajille maksettavien hoito- palkkioiden määrästä ja alimmasta hoitopalkkiosta säädetään omaishoidon tuesta anne- tulla lailla (937/2005), ja sen mukaan hoitopalkkiota tarkistetaan kalenterivuosittain työn- tekijän eläkelain (395/2006) 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella. Osittain hoitopalkkioi- den muutos selittyy tällä indeksitarkistuksella. Taulukko 3. Maksetut omaishoidon hoitopalkkiot vuosina 2015 – 2017 ikäryhmittäin, milj. euroa. 2015 2016 2017 alle 28-vuotiaat 2,5 2,5 2,5 28 – 37-vuotiaat 13,5 14,2 14,8 38 – 47-vuotiaat 24,2 25,5 26,7 48 – 57-vuotiaat 29 29,6 29,7 58 – 67-vuotiaat 40 39,7 39,3 68 – 77-vuotiaat 54,6 57,2 60,5 78 – 87-vuotiaat 37,5 40 42 väh. 88-vuotiaat 3,6 4,1 4,9 Yhteensä 203,6 211,3 218,8 Taulukko 4. Maksetut omaishoidon hoitopalkkiot vuosina 2015 – 2017 koko maassa ja maakunnittain, milj. euroa. 2015 2016 2017 Koko maa 203,6 211,3 218,8 Uusimaa 47,49 48,28 49,34 Varsinais-Suomi 18,61 19,04 19,76 Satakunta 9,63 10,17 10,57 Kanta-Häme 5,92 6,37 6,68 Pirkanmaa 16,66 17,93 19,50 Päijät-Häme 6,79 7,10 7,02 Kymenlaakso 9,05 9,05 9,00 Etelä-Karjala 6,43 6,61 6,70 Etelä-Savo 6,74 7,09 7,33 Pohjois-Savo 8,38 8,89 9,12 Pohjois-Karjala 5,79 6,28 6,37 Keski-Suomi 9,55 9,99 10,85 49 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 2015 2016 2017 Etelä-Pohjanmaa 9,64 10,34 10,77 Pohjanmaa 7,41 7,83 8,06 Keski-Pohjanmaa 3,20 3,44 3,65 Pohjois-Pohjanmaa 17,93 18,73 19,77 Kainuu 4,97 4,73 4,64 Lappi 9,47 9,45 9,64 Kuvio 3. Maksetut omaishoidon hoitopalkkiot vuosina 2015 – 2017 maakunnittain, milj. euroa. 0 10 20 30 40 50 60 Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Milj. euroa 2015 2016 2017 50 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Seuraavaksi tarkastellaan tarkemmin omaishoitajien taloudellista tilannetta vuonna 2017 kuvaamalla heidän verotettavia ansiotulojaan ja joidenkin Kelan etuuksien käyttöä. Näillä pyritään välillisesti saamaan käsitys omaishoitajien ja omaishoitokotitalouksien taloudel- lisesta tilanteesta, sillä luonnollisesti silläkin on oma vaikutuksensa omaishoidon onnistu- miseen. Omaishoitajien verotettavia ansiotuloja vuonna 2017 kuvataan verotustietojen perusteella, Kelan etuusrekisteritietojen perusteella kuvataan perustoimeentulotuen ja asumisen tukien (eläkkeensaajan asumistuki, yleinen asumistuki, opintotuen asumislisä) saamista. Lisäksi kuvataan vammaistukien käyttöä vuonna 2017. On syytä tarkentaa, että etuuksia ei välttämättä ole maksettu omaishoitajana toimimisen aikana. Osa tarkastelussa olevista omaishoitajista on ollut omaishoitajana vain osan tarkasteluvuotta, ja koska käy- tössä ei ollut tarkkoja päivämääriä omaishoidon kohdentumisesta, tätä ei ole mahdollista selvittää tarkemmin. Joka tapauksessa etuudet on kuitenkin maksettu sellaisen kalenteri- vuoden aikana, jolloin henkilö on toiminut myös omaishoitajana. Kuviossa 4 esitetään omaishoidon tukea saaneiden ja koko väestön keskimääräiset vero- tettavat ansiotulot ikäryhmittäin ja sukupuolittain. Omaishoidon hoitopalkkio sisältyy an- siotuloihin. Kuviosta näkyy selvästi ero työikäisten ja vanhuuseläkeikäisten omaishoitajien välillä: nuorempien omaishoitajien ansiotulot ovat pääsääntöisesti ikäluokan keskimääräistä tu- loa pienemmät (lukuun ottamatta kuitenkin alle 28-vuotiaita naisomaishoitajia), kun taas 68-vuotiaasta lähtien omaishoitajien verotettavat ansiotulot ovat kaikissa ikäluokissa ikä- luokan keskimääräisiä tuloja korkeammat. Kuvio 4. Verotettavat ansiotulot keskimäärin vuonna 2017, euroa, ikäryhmittäin koko väestö ja omaishoi- don hoitopalkkiota saaneet. 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 45000 18-27v 28-37v 38-47v 48-57v 58-67v 68-77v 78-87v 88v -> eu ro a Miehet kaikki Miehet, omaishoitajat Naiset kaikki Naiset, omaishoitajat 51 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Vastaava ero työikäisten ja muiden omaishoitajien välissä näkyy myös perustoimeentu- lotuen käytössä. Kaikkiaan 2 171 (4,4 % kaikista omaishoidon hoitopalkkiota saaneista) omaishoidon hoitopalkkiota saanutta omaishoitajaa kuului kotitalouteen, joka oli saanut Kelan maksamaa perustoimeentulotukea vuonna 2017 (Kuvio 5). Saajien osuus oli pie- nempi kuin koko väestössä (7 %). Perustoimeentulotuen toimeenpano siirtyi kunnilta Ke- lalle vuoden 2017 alussa, mutta kunnat saattoivat myöntää tukea vielä tammi-maaliskuulle 2017. Nämä tiedot eivät näy esitettävissä luvuissa, joten todellinen perustoimeentulotuen saajien osuus vuonna 2017 voi olla esitettyä suurempi. Kuviossa 5 esitetään perustoimeentulotuen käyttö ikäryhmittäin koko väestössä ja omaishoitajien keskuudessa. Käyttö painottui etenkin nuorien omaishoitajien kotitalouk- siin, sillä alle 28-vuotiaista useampi kuin joka viides (21 %) omaishoitaja kuului toimeentu- lotukea saaneeseen kotitalouteen. Heistä vajaa puolet, 43 %, oli toiminut omaishoitajana koko vuoden ajan, ja lähes viidennes (18 %) vain alle kuukauden, mikä voi myös tarkoittaa, että he ovat toimineet sijaisomaishoitajana. Käyttö väheni iän myötä niin, että 28 – 37-vuo- tiaista 15 % ja 38 – 47-vuotiaista 10 % kuului toimeentulotukea saaneeseen perhee- seen. Pääosa saajista oli työikäisiä: toimeentulotukea saaneissa kotitalouksissa asuneista omaishoitajista 95 % oli alle 68-vuotiaita. Perustoimeentulotukea saaneisiin kotitalouksiin kuuluvia omaishoitajia oli kaikista maa- kunnista, mutta suhteellisesti eniten Uudellamaalla, missä 9 % omaishoitajien kotitalouk- sista oli saanut toimeentulotukea. Puolelle saajista oli maksettu toimeentulotukea vähin- tään kuuden kuukauden ajalta, osalle (11 %) vuoden 2017 jokaisena kuukautena. Kuvio 5. Kelan maksamaa perustoimeentulotukea saaneet, osuus väestöstä ikäryhmittäin koko väestössä ja omaishoidon hoitopalkkiota saaneiden keskuudessa vuonna 2017, %. 0 5 10 15 20 25 % Koko väestö Omaishoitajat 0 5 10 15 20 25 % Koko väestö Omaishoitajat 52 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Kelan maksamaa asumistukea (opintotuen asumislisä, eläkkeensaajan asumistuki, asumis- tuki) sai 8,7 % omaishoitajista vuonna 2017 (Kuvio 6). Myös asumistuen saanti painottui nuorempiin ikäluokkiin. Kuvio 6. Kelan maksamaa asumistukea vuonna 2017 saaneet, osuus omaishoidon hoitopalkkiota saaneista omaishoitajista, %. On tyypillistä, että omaishoidossa olevat saavat Kelasta vammaisetuuksia. Mutta, myös osa omaishoidon hoitopalkkiota saaneista (1 484 henkilöä,3 % kaikista omaishoitajista) sai itse Kelan maksamaa vammaisetuutta vuonna 2017 (Kuvio 7). Vammaisetuuksia makse- taan, hakemuksen perusteella, vammaisille ja pitkäaikaisesti sairaille, joiden toimintakyky on ollut heikentynyt vähintään vuoden ajan. Esimerkiksi eläkettä saavan hoitotuen osalta toimintakyvyn heikentymisellä tarkoitetaan, että hakijalla on vaikeuksia huolehtia itses- tään ja selviytyä arjen toiminnoista ja hoitotuen saaminen edellyttää, että tarvitsee apua henkilökohtaisissa toiminnoissa, kuten peseytymisessä, pukeutumisessa tai kommunikoin- nissa tai ohjausta tai valvontaa, kuten muistuttelua, kannustusta ja silmälläpitoa arjen eri toiminnoissa. Vammaisetuuksien kohdentuminen omaishoitajana antaa mielenkiintoista tietoa omaishoitajien toimintakyvystä. On myös mahdollista, että vammaistuki on mak- settu vasta omaishoidon päättymisen jälkeen samana kalenterivuonna, ei omaishoitojak- son aikana. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 % 53 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Kuvio 7. Kelan maksamaa vammaistukea saaneet, osuus omaishoidon hoitopalkkiota saaneista omaishoitajista, %. Lopuksi Omaishoitajien määrä on kasvanut tarkastelujaksolla tasaisesti lähes kaikilla alueilla ja etenkin vanhimmissa, 68–87-vuotiaiden ikäryhmissä. Niin ansiotuloissa kuin Kelan tietty- jen etuuksien käytössä oli havaittavissa selkeä ero työikäisten ja muiden omaishoitajien välillä. Verotiedot on käytännössä ilmeisesti ainoa valtakunnallinen tietolähde, jonka perusteella pystyy identifioimaan kaikki viralliset, hoitopalkkiota saaneet omaishoitajat Suomessa. Sen sijaan omaishoidossa olevia tällä aineistolla ei ole mahdollista identifioida. Tässä artikke- lissa käytössä ollut aineisto sisälsi vain vuositasoiset summatiedot hoitopalkkion suuruu- desta, jolloin ei ole mahdollista tarkastella esimerkiksi omaishoidon kestoa vuoden aikana tai kuukausittaisten hoitopalkkioiden suuruutta. Yksityiskohtaisempaan tarkasteluun tar- vittaisiinkin tarkempaa tutkimusaineistoa. 0 2 4 6 8 10 12 14 % 54 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 6 Kuntien omaishoidon tuen palkkioiden kustannukset sivukuluineen vanhuspalveluissa Teija Mikkola, Kuntaliitto Omaishoidon tuesta vastaava kunta/kuntayhtymä päättää, missä laajuudessa se järjestää omaishoidon tukea ja kuinka paljon se osoittaa talousarviossa voimavaroja omaishoidon tukeen. Suomen Kuntaliiton keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannus- vertailuissa on tarkasteltu omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannuksia vertailukel- poisesti vuodesta 2014 lähtien vanhuspalveluissa. Vertailussa on kerätty tietoa omaishoi- don tuen hoitopalkkioista sivukuluineen mukaan lukien kulut henkilöstöstä, joka tekee omaishoidon päätöksiä ynnä muuta omaishoitoon liittyvää hallintoa. Muita omaishoidon tuesta aiheutuvia kustannuksia, kuten omaishoitajan vapaan aikaisia kustannuksia, ei ole ko. kokonaisuudessa mukana. Muista kuin iäkkäiden omaishoidon hoitopalkkioista sivu- kuluineen ei ole saatavissa erikseen tietoa Kuntaliiton vertailussa, vaan ne on sisällytetty osaksi suurempia palvelukokonaisuuksia. Vuonna 2017 iäkkäiden omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannukset sivukuluineen olivat 17 887 820 € keskisuurissa kunnissa (Taulukko 1). Vertailussa olivat mukana seuraa- vat kunnat: Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Kotka, Lohja, Loviisa, Porvoo, Rauma, Rovaniemi, Salo, Sipoo ja Tuusula. Lisäksi vertailussa oli Kainuun sosiaali- ja terve- ydenhuollon kuntayhtymä (ilman Puolankaa, joka on Kainuun sotessa osajäsenenä), Mus- tijoen perusturva, joka käsittää Mäntsälän ja Pornaisen kunnan, sekä perusturvaliikelaitos Saarikka, joka vastaa Kannonkosken, Karstulan, Kivijärven ja Kyyjärven kuntien sekä Saari- järven kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Em. kuntien väestö oli 621 312 asukasta. 55 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Taulukko 1. Sosiaali- ja terveystoimen kustannukset ikäryhmän asukasta kohden keskisuurissa kunnissa vuonna 2017 Toimintamuoto 0-6 7-14 15-49 50-64 65-74 75-84 85+ Yhteensä € ERIKOISSAIRAANHOITO 805 646 945 1 297 1 944 2 816 2 984 1 279 794 831 438 Somaattinen 784 406 620 1 058 1 798 2 712 2 920 1 046 649 702 368 Avohoito 388 295 357 555 826 1 103 934 517 321 343 309 Laitoshoito 396 111 262 504 973 1 608 1 986 528 328 359 059 Psykiatrinen 21 241 325 239 145 104 64 234 145 129 070 Avohoito 20 152 209 157 94 54 26 150 93 284 569 Laitoshoito 1 89 116 81 51 50 38 83 51 844 501 PERUSTERVEYDENHUOLTO 643 656 376 437 838 1 667 3 449 653 405 863 278 Avoterveydenhuolto 551 370 267 275 518 733 807 374 232 318 035 Suun terveydenhuolto 92 285 100 101 93 86 52 114 70 917 656 Peruster.huollon laitoshoito 0 1 10 61 228 848 2 589 165 102 627 587 SOSIAALITOIMI 906 1 352 902 706 1 168 4 307 14 747 1 503 933 681 379 Vanhuspalvelut 0 8 760 3 847 13 862 692 430 162 820 SHL:n mukainen laitoshoito 0 3 57 368 1 713 75 46 360 139 Tehostettu palveluasuminen 4 356 1 965 7 684 365 226 513 857 Kotihoito 0 1 239 1 162 3 675 197 122 509 399 Omaishoidon tuki 60 204 323 29 17 887 820 Muut vanhuspalvelut 0 47 148 466 27 16 891 605 Erityisryhmien palvelut 121 316 441 387 363 427 833 394 244 784 455 Vammaisten palvelut 39 60 87 136 190 344 778 139 86 121 078 Kehitysvammaisten palvelut 82 253 299 206 139 74 53 219 135 812 023 Päihdepalvelut 3 54 45 34 9 2 37 22 851 354 Toimeentuloturva ja työll. 0 0 206 205 24 11 15 131 81 546 828 Työmarkkinatuen kuntaosa 116 134 10 77 47 535 098 Muu toimeentuloturva 0 0 45 34 14 11 15 29 17 730 924 Työllistämispalvelut 46 36 26 16 280 806 Lasten ja perheiden palvelut 762 998 207 6 3 3 2 235 145 907 175 Lastensuojelu 603 829 163 2 1 2 2 188 117 097 699 Muut perheiden palvelut 159 169 44 5 1 1 0 46 28 809 476 Muut sosiaalipalvelut 23 38 48 99 19 19 35 50 31 280 101 KAIKKI YHTEENSÄ 2 354 2 655 2 224 2 439 3 950 8 789 21 179 3 435 2 134 376 095 Väestö 31.12.2017 43 998 59 293 251 409 132 472 78 589 40 014 15 537 621 312 Muu ryhmittely ERIKOISSAIRAANHOITO 805 646 945 1 297 1 944 2 816 2 984 1 279 Avohoito 408 447 566 712 920 1 157 960 667 Laitoshoito 397 200 378 585 1 024 1 658 2 024 612 Vanhusten ymp.vrk.hoito (ter+sos) 641 3 180 11 987 525 Sos. ja terv. vanhuspalvelut 987 4 694 16 451 777 TERVEYDENHUOLTO 1 447 1 302 1 321 1 734 2 782 4 483 6 432 1 933 ESH+muu terveydenhuolto* 1 447 1 302 1 322 1 742 3 434 7 977 19 505 2 569 * ESH+muu terveydenhuolto: sisältyy erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kustannukset sekä sosiaalitoimesta yli 65 -vuotiaiden ympärivuorokautisen hoidon ja kotipalvelun kustannukset 56 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Iäkkäiden omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannukset sivukuluineen olivat 0,8 pro- senttia keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuksista (ks. kuvio 1). Kuvio 1. Keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset toimintamuodoittain vuonna 2017. Taulukossa 2 on nähtävissä vertailukuntien iäkkäiden omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannukset sivukuluineen ikävakioituina €/asukas kunnittain. Ikävakioinnilla poistetaan kuntien ikärakenteen erilaisuuden vaikutus kustannuksiin. Ikävakioinnilla saadaan siten selville, millä tasolla kustannukset olisivat, jos vertailtavien kuntien ikärakenne olisi sama kuin valitussa vakioväestössä. Keskisuurissa kunnissa vakioväestönä on koko maan väestö. Iäkkäiden omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannukset sivukuluineen olivat keski- määrin 29 € asukasta kohden vuonna 2017 (ks. taulukko 2). 15 % 15 % 4 % 2 % 11 % 3 % 5 % 13 % 6 % 1 % 1 % 6 % 4 % 1 % 2 % 1 % 1 % 5 % 1 % 1 % ESH:n somaattinen avohoito ESH:n somaattinen laitoshoito ESH:n psykiatrinen avohoito ESH:n psykiatrinen laitoshoito Avoterveydenhuolto Suun terveydenhuolto Perusterveydenhuollon laitoshoito Ympärivuorokautinen hoito Kotihoito Omaishoidon tuki Muut vanhuspalvelut Kehitysvammaisten palvelut Vammaisten palvelut Päihdepalvelut Työmarkkinatuen kuntaosuus Muu toimeentuloturva Työllistämispalvelut Lastensuojelu Muut perheiden palvelut Muut sosiaalipalvelut 57 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Ta ul uk ko 2. So sia ali - j a t er ve ys to im en ik äv ak ioi du t k us ta nn uk se t k un ni tta in €/ as uk as ja ho ito m uo do itt ain vu on na 20 17 To im in ta m uo to Ka in uu Sa ar ikk a Ko tk a Ro va - ni em i Jä rv en - pä ä Lo hj a Sa lo Ra um a Ki rk ko - nu m m i Po rv oo Lo vii sa Tu us ul a Ke ra va M us ti- jo ki Sip oo Ka un iai - ne n Ke sk i- ar vo M in im i M ak sim i Er ik oi ss ai ra an ho ito 1 4 72 1 2 12 1 3 52 1 4 76 1 1 94 1 2 87 1 2 87 1 2 37 1 1 03 1 2 07 1 1 99 1 2 11 1 1 91 1 1 98 1 1 06 96 9 1 2 76 96 9 1 4 76 S om aa tti ne n 1 2 30 93 5 1 0 84 1 1 53 89 0 1 0 75 1 0 73 1 0 18 86 8 1 0 43 97 1 98 2 97 9 1 0 28 95 5 80 4 1 0 41 80 4 1 2 30 Av oh oi to 59 8 40 9 57 0 59 9 39 8 58 0 56 1 45 8 38 7 51 4 49 6 50 7 45 0 47 1 52 4 43 2 51 4 38 7 59 9 La ito sh oi to 63 2 52 6 51 3 55 4 49 2 49 5 51 2 56 0 48 1 52 9 47 5 47 5 52 9 55 7 43 1 37 1 52 7 37 1 63 2 P sy kia tri ne n 24 2 27 7 26 8 32 2 30 3 21 2 21 3 21 9 23 5 16 4 22 8 22 9 21 2 17 1 15 0 16 6 23 5 15 0 32 2 Av oh oi to 15 4 22 2 12 5 18 4 20 7 16 4 15 1 13 8 14 4 11 2 17 9 17 7 10 7 11 7 10 1 92 15 1 92 22 2 La ito sh oi to 88 55 14 3 13 8 96 48 62 81 91 52 49 52 10 5 54 49 74 84 48 14 3 Pe ru st er ve yd en hu ol to 64 3 78 4 71 9 63 8 77 8 63 9 68 9 64 0 62 2 55 5 59 2 65 0 68 3 79 1 57 0 67 0 65 4 55 5 79 1 Av ot er ve yd en hu ol to 35 4 43 3 45 5 40 6 40 8 35 8 40 7 39 9 35 7 30 7 36 7 37 5 31 9 34 4 33 3 36 0 37 4 30 7 45 5 Su un te rv ey de nh uo lto 13 6 15 0 10 0 90 11 1 12 3 10 8 13 2 10 2 10 3 10 9 12 4 12 1 11 5 86 12 6 11 3 86 15 0 Pe ru ste r.h uo llo n l ait os ho ito 15 2 20 0 16 3 14 2 25 8 15 9 17 4 11 0 16 2 14 6 11 6 15 1 24 2 33 2 15 0 18 4 16 8 11 0 33 2 So sia al ito im i 1 7 37 1 8 31 1 7 22 1 4 93 1 6 31 1 5 80 1 4 90 1 5 10 1 5 84 1 4 97 1 4 48 1 3 62 1 2 73 1 0 85 1 3 76 1 3 73 1 5 23 1 0 85 1 8 31 V an hu sp alv elu t 77 5 81 3 68 9 74 4 80 5 74 0 62 1 75 6 80 9 69 6 84 5 60 8 45 7 61 4 64 0 61 8 71 1 45 7 84 5 SH L:n m uk ain en la ito sh oi to 26 0 0 93 10 54 19 1 15 0 17 6 84 16 4 0 77 76 12 8 23 77 0 19 1 Te ho ste ttu pa lve lu as um in en 43 7 55 6 47 0 32 2 54 8 41 0 20 1 35 7 36 7 34 1 37 7 42 9 24 1 26 2 27 6 33 2 37 5 20 1 55 6 Ko tih oi to 27 1 18 2 16 9 23 6 20 4 18 3 17 2 17 8 21 1 23 7 26 0 13 2 10 2 25 1 17 1 17 1 20 2 10 2 27 1 Om ais ho id on tu ki 24 31 27 33 39 32 33 36 43 20 18 35 14 18 28 47 29 14 47 M uu t v an hu sp alv elu t 16 44 24 60 3 61 24 35 12 13 26 11 23 7 37 46 28 3 61 E rit yis ry hm ien pa lve lu t 45 7 55 0 42 5 43 7 40 7 40 9 41 1 31 0 41 3 41 2 29 0 43 5 32 2 24 8 31 2 43 7 39 6 24 8 55 0 Ke hi ty sv am m ais te n p alv elu t 31 0 37 0 24 1 23 7 20 6 24 3 17 6 15 6 20 1 22 6 17 7 21 5 16 3 14 4 17 2 27 0 22 0 14 4 37 0 Va m m ais te n p alv elu t 12 5 13 2 12 9 17 0 16 3 12 7 17 6 12 6 18 6 11 9 81 18 8 13 1 93 11 8 15 8 13 9 81 18 8 Pä ih de pa lve lu t 22 48 56 30 38 39 59 28 26 67 32 33 29 11 22 9 37 9 67 T oi m ee nt ul ot ur va ja t yö lli st äm isp alv elu t 13 5 15 1 23 2 12 7 10 6 12 2 16 5 94 10 9 18 0 15 6 67 14 4 68 10 0 59 13 3 59 23 2 Ty öm ar kk in at ue n k un ta os a 75 80 13 9 83 71 78 98 59 58 94 95 42 68 38 40 39 77 38 13 9 M uu to im ee nt ul ot ur va 43 41 36 35 17 28 40 10 28 31 36 11 24 17 30 20 29 10 43 Ty öl lis tä m isp alv elu t 16 29 58 9 19 17 26 25 23 56 25 14 52 13 30 0 27 0 58 L as te n j a p er he id en pa lve lu t 28 8 29 4 30 7 17 4 22 9 28 3 26 6 26 4 21 5 19 7 13 2 24 7 27 9 13 9 14 6 14 3 23 4 13 2 30 7 La ste ns uo jel u 20 6 25 0 23 0 13 7 18 6 23 4 24 9 21 4 17 2 18 3 75 21 8 23 5 79 75 10 5 18 7 75 25 0 M uu t p er he id en pa lve lu t 82 44 77 36 43 49 17 50 43 14 56 29 44 60 71 38 46 14 82 M uu t s os iaa lip alv elu t 82 23 68 11 84 26 28 86 38 13 25 6 72 15 17 7 11 5 50 6 17 7 Yh te en sä 3 8 51 3 8 26 3 7 93 3 6 06 3 6 02 3 5 06 3 4 66 3 3 87 3 3 09 3 2 60 3 2 39 3 2 23 3 1 47 3 0 74 3 0 51 3 0 13 3 4 53 3 0 13 3 8 51 M uu ry hm itt ely ER IK OI SS AI RA AN HO ITO 1 4 72 1 2 12 1 3 52 1 4 76 1 1 94 1 2 87 1 2 87 1 2 37 1 1 03 1 2 07 1 1 99 1 2 11 1 1 91 1 1 98 1 1 06 96 9 1 2 76 96 9 1 4 76 Av oh oi to 75 1 63 1 69 5 78 4 60 5 74 4 71 2 59 7 53 1 62 6 67 6 68 3 55 6 58 7 62 6 52 4 66 5 52 4 78 4 La ito sh oi to 72 0 58 1 65 7 69 2 58 9 54 3 57 4 64 1 57 2 58 1 52 4 52 7 63 4 61 1 48 0 44 5 61 1 44 5 72 0 Va nh us te n y m p.v rk .h oi to 59 6 72 9 62 0 53 6 78 9 60 8 55 3 60 9 68 7 54 9 64 2 54 9 55 0 65 6 54 2 50 6 60 2 50 6 78 9 So s. ja te rv . v an hu sp alv elu t 86 7 91 1 78 9 77 0 99 3 79 1 72 6 78 7 89 8 78 6 90 2 68 2 65 1 90 7 71 3 67 6 80 3 65 1 99 3 TE RV EY DE NH UO LT O 2 1 14 1 9 95 2 0 71 2 1 14 1 9 71 1 9 26 1 9 76 1 8 78 1 7 25 1 7 62 1 7 91 1 8 60 1 8 74 1 9 90 1 6 75 1 6 40 1 9 30 1 6 40 2 1 14 ES H+ M UU TE RV EY DE NH UO LT O* 2 8 49 2 7 33 2 7 10 2 7 64 2 7 34 2 5 73 2 5 40 2 5 63 2 4 79 2 4 25 2 5 92 2 4 22 2 2 94 2 5 79 2 2 51 2 1 65 2 5 84 2 1 65 2 8 49 58 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannukset sivukuluineen olivat vuonna 2017 kor- keimmillaan Kauniaisissa, 47 €/asukas ikävakioituna. Alhaisimmat kustannukset olivat Ke- ravalla, 14 €/asukas ikävakioituna. Kustannuksiin vaikuttavat muun muassa kuntien poliit- tiset päätökset omaishoidon tukemisesta sekä kulttuuriset tekijät läheisavun antamisesta ja omaishoidon tuen hoitopalkkioiden hyödyntämisestä. Taulukossa 3 on esitetty vertailukuntien iäkkäiden omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannukset sivukuluineen vuosina 2014 – 2017. Vuonna 2014 kustannukset olivat 25 €/ asukas ikävakioituna ja vuonna 2017 29 euroa/asukas ikävakioituna. Taulukko 3. Omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannukset sivukuluineen ikävakioituina €/asukas kun- nittain vuosina 2014 – 2017. 2014 2015 2016 2017 Kauniainen 54 47 Kirkkonummi 40 43 45 43 Järvenpää 39 36 36 39 Rauma 31 35 34 36 Tuusula 33 33 36 35 Rovaniemi 29 32 31 33 Salo 25 26 29 33 Lohja 24 28 29 32 Saarikka 36 36 31 Sipoo 30 23 26 28 Kotka 34 36 28 27 Kainuu 22 20 22 24 Porvoo 20 19 19 20 Loviisa 20 23 20 18 Mustijoki 13 12 12 18 Kerava 13 11 14 14 Kemi 23 24 Varkaus 16 18 Mikkeli 16 21 Imatra 23 23 Kaarina 34 42 42 Kaikki 25 27 29 29 Min. 13 11 12 14 Max. 40 43 54 47 59 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Kuntaliitossa on tutkittu edellä kuvatusti vuosittain keskisuurten kuntien omaishoidon tuen hoitopalkkioiden kustannuksia sivukuluineen vertailukelpoisesti sopien kuntien tiedontuottajien kanssa yhteisistä tietosisällöistä. Kuntaliitossa on selvitetty myös ylei- semmällä tasolla omaishoidon tuen ja perhehoidon kehittämistä ja kehittämisen kus- tannusvaikutuksia kyselyssä hallitusohjelman ja kehysriihen vaikutuksista kuntatalou- den tasapainoon. Touko-kesäkuun vaihteessa vuonna 2017 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä 142 kuntaa ja kuntayhtymää. Lisäksi tietoja saatiin 11 sairaanhoitopiiriltä eli yli puolet maan sairaanhoitopiireistä osallistui kyselyyn. Asukasluvultaan kyselyyn vastanneet kunnat, kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit kattoivat yli puolet Suomen väestöstä. Kyse- lystä kävi ilmi, että vaikka raskaampien palvelumuotojen kustannuksia on pyritty alenta- maan parantamalla omais- ja perhehoitajien etuja, niin kyselyyn vastanneiden mukaan omais- ja perhehoitoa kehittämällä on kuitenkin saatu aikaan vain 30 miljoonan euron säästöt. Säästö on kaukana maan hallituksen alkuperäisestä 135 miljoonan euron säästö- tavoitteesta. Lakiesityksissä esitettyjä arvioita voimakkaampaa kustannusten kasvua ovat synnyttäneet omais- ja perhehoidon etujen parannukset, muun muassa oikeus vapaaseen, valmennus, hyvinvointi- ja terveystarkastukset. Kunnat ovat vähentäneet kalliimpia hoitomuotoja ja laitoshoitoa jo useiden vuosien ajan ja omaishoito lisääntyy kunnissa. Omaishoidon tuen myöntämiskriteerit ovat kunnissa olennaisesti kotihoidon myöntämiskriteerejä tiukemmat, joten ilmeistä on, että omaishoi- don asiakkaiden toimintakyky on keskimäärin huomattavasti kotihoidon asiakasta huo- nompi. Tämä on käynyt myös ilmi tutkittaessa suurten ja keskisuurten kuntien iäkkäiden siirtymistä ympärivuorokautiseen hoitoon. Omaishoidon tukea saavat asiakkaat ovat merkittävästi erilainen ryhmä verrattuna muihin kotihoidon asiakaslaskennassa oleviin ja heillä on keskimääräistä suurempi riski siirtyä ympärivuorokautisten palvelujen piiriin. Koska omaishoidettavat ovat aiempaa huonokuntoisempia, omaishoidon kustannukset tulevat kasvamaan kunnissa. Hoitopalkkioiden lisäksi kustannuksia nostavat hoidettavalle ja hoitajalle tarjottavat erilaiset palvelut. Kansallinen tilastointi vaatii aiempaa tarkempaa omaishoidettavan ja omaishoitajan palvelujen käytön ja hoitopalkkioiden seurantaa, jotta saataisiin selvitettyä omaishoidon tuen todelliset kustannukset verrattuna muihin palve- lumuotoihin. Nykyisin kerran vuodessa kotihoidon asiakaslaskennan yhteydessä toteutet- tava seuranta ei tätä mahdollista. Ikääntyneiden perhehoito on varteen otettava palvelu- muoto, mutta sen käyttöönottoon on varattava vuosia kunnissa. 60 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 L Ä H T E E T Halminen, Linna, Silander, Mikkola, Tyni, Koivuranta & Hörhammer. Iäkkäiden ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymisen riskitekijät. Ikääntyneen väestön palvelut -projektin julkaisu nro 10. Painossa. Mikkola Teija & Nemlander Anu. 2018. Keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannukset vuonna 2017. Suomen Kuntaliitto. http://shop.kuntaliitto.fi/product_details.php?p=3494 https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2017/hallitusohjelman-sopeutustoimet-jaamassa-tavoitteista-kun- tien-omat-toimet-korjaavat 61 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 7 Omais- ja perhehoidon suosituksia maakunnallisiin linjauksiin vuosille 2018–2025 Irma Ahokas-Kukkonen, Essote, Merja Tepponen, Eksote ja Eija Tolonen, Kainuu 7.1 Johdanto Vuonna 2017 Suomessa oli omaishoitosopimuksia 46 132 (Sotkanet 2018). Selvitysten mu- kaan kuitenkin yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Terveyden ja hy- vinvoinnin laitoksen omaishoidon tuen kuntakyselyn mukaan sopimusomaishoitajista 70 prosenttia oli naisia, 60 prosenttia eläkkeellä ja 17 prosenttia työssäkäyviä. (Linnosmaa ym. 2014.) Omaishoidon tuella hoidettavat henkilöt olivat kaikenikäisiä, mutta eniten tukea saivat yli 75-vuotiaat ja alle 18-vuotiaat omaishoitoperheet. Omaishoidon tuen turvin kotona olevien määrissä on suuria kunta ja maakuntakohtai- sia vaihteluja, sillä tuen kattavuus esim. yli 75-vuotiailla vaihtelee 3,3–7,5 prosentin välillä kunnasta tai maakunnasta riippuen (THL 1/2018). Omaishoidon taloudellinen merkitys yhteiskunnalle on kuitenkin huomattava ja sen on arvioitu säästävän sosiaali ja terveyden- huollon menoja useita miljardeja euroja vuosittain. Laki omaishoidon tuesta tuli voimaan vuonna 2006. Omaishoidon tukea on kehitetty vai- heittain runsaan 20 vuoden ajan perustuen selvityksiin ja tutkimuksiin, joissa on esitetty tarvittavia kansallisen tason linjauksia ja yhtenäisiä kriteerejä. Mm. kansallisessa omaishoi- don kehittämisohjelmassa linjattiin omaishoidon kehittämisen strategiset tavoitteet ja kehittämistoimenpiteet. Ohjelma määritteli toimeksiantosopimukseen perustuvan so- pimusomaishoidon ja muun omaishoidon hoitomuodoksi, jotka mahdollistavat kaiken 62 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 ikäisten hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien toimintakyvyltään heikentyneiden, sairaiden ja vammaisten henkilöiden kotona asumisen. Ohjelmassa kiinnitettiin erityistä huomiota omaishoitajien aseman vahvistamiseen, yhdenvertaisuuteen ja jaksamisen tukemiseen. (STM 2014:2.) Valtion budjetissa on lisätty kunnille omais- ja perhehoitolakien toimeenpanoon lisämää- räraha valtionosuuksiin merkittävästi. Vuodesta 2018 alkaen valtionosuuksiin lisäys on 95 miljoonaa euroa vuosittain. Sosiaali- ja terveysministeriön vuosina 2016 – 2018 toteuttamalla kärkihankkeella on vahvistettu ikääntyvien kotihoitoa ja kaikenikäisten omaishoitoa kehittämällä omaishoi- toperheille uudenlaisia palveluja ja lisäämällä perhehoitoa maakuntiin. Lisäksi on luotu alueellisia omais- ja perhehoidon keskuksia, jotka vastaavat mm. omais- ja perhehoitajien ja heidän sijaistensa rekrytoinnista sekä omais- ja perhehoitajien koulutuksen järjestämi- sestä. Perhehoitoon on otettu käyttöön kiertävien perhehoitajien – toimintamalli osaksi palvelukokonaisuutta. (Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa (I&O) -kärkihanke 2016 – 2018). Laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017– 2019 korostetaan omais- ja perhehoidon ottamista osaksi iäkkäiden integroitua palvelu- rakennetta, jossa korostuu teknologian ja robotisaation hyödyntäminen omaishoitajien tueksi (STM 2017:6). Tässä artikkelissa kuvatun toimeenpanosuunnitelman tavoitteena on ohjata maakuntia järjestämään omais- ja perhehoitoa nykyistä asiakaslähtöisemmin vahvaksi osaksi palve- lurakennetta. Tavoitteena on nostaa palvelujen ennakointi ja varhainen tuki keskiöön eri omais- ja perhehoidon asiakassegmenteille palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja ar- vioinnissa. Toimeenpanosuunnitelma tukee alueellisia toimintaohjeita ja sääntökirjoja. Parhaillaan valmistellaan valinnanvapauslainsäädäntöä, jonka voimaantulo tuo omais ja perhehoitoon uusia palvelujen toteuttamistapoja muun muassa henkilökohtaisen budje- tin tai asiakassetelin. Tämä tarkoittaa, että omaishoitoperheelle myönnetään esimerkiksi vuositason määräraha, jolla omaishoitoperhe voi hankkia tarpeeseen perustuvan palvelu- kokonaisuuden, joka parhaiten tukee perheen arjessa pärjäämistä ja omaishoidon jatku- mista. Seuraavassa on kuvattu maakuntatasolle omais- ja perhehoidon visio ja arvot sekä anne- taan suosituksia perusteluineen maakuntatason linjauksiin. 63 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 7.2 Omais- ja perhehoidon visio ja arvot Omais- ja perhehoidon kehittämisessä visiona on, että ”Omais- ja perhehoidolla on merkit- tävä ja arvostettu rooli osana maakunnan palvelurakennetta”. Keskeisiä arvoja ovat asiakaslähtöisyys, vastuullisuus, jatkuvuus ja kumppanuus, joi- den tulee olla yhdenmukaisia omais- ja perhehoidon alueellisen sääntökirjan/ toimintaoh- jeen sisällön kanssa. Esimerkkejä näistä ovat Essoten omaishoidon sääntökirja ja perhehoi- don sääntökirjat, jotka kehitettiin OSSI-hankkeessa Etelä-Savossa (Koinsaari 2018). Asiakaslähtöisyys omais ja perhehoidossa tarkoittaa sitä, että • asiakasperhe on osallisena palvelujensa suunnittelussa ja tuntee olevansa arvostettu • asiakkaan voimavaroja tuetaan ja autetaan häntä pärjäämään ko- tona mahdollisimman pitkään • huomioidaan asiakkaan ja läheisten toiveet • asiakasperheelle aina nimetään omatyöntekijä • asiakassegmentointia hyödynnetään palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa Vastuullisuus tarkoittaa sitä, että • asiakasperheelle on määritelty palvelun tavoitteet ja mahdolliste- taan niiden toteutuminen • omatyöntekijä koordinoi asiakasperheen palvelujen kokonaisuuden moniammatillista toteutumista • asiakasperheen kanssa sovitaan yhteiset toimintatavat ja sitoudu- taan niihin Jatkuvuus tarkoittaa sitä, että • asiakasperheen palvelut perustuvat asiakassuunnitelmaan ja heille on nimetty omatyöntekijä • asiakasperheen palvelujen sujuvuudesta huolehditaan moniamma- tillisesti • asiakasperheen palvelut sujuvat katkeamatta integroiduissa sosiaali- ja terveyspalveluissa • asiakasperheellä on nimetty omatyöntekijä ja hänen sijaistajansa 64 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Kumppanuus tarkoittaa sitä, että • asiakasperheen osallisuutta lisätään asiantuntijasta kehittäjäkump- paniksi • asiakasperhettä kuullaan aidosti palvelujen suunnittelussa ja toteut- tamisessa • asiakasperhettä tuetaan ennakoimalla ja varhaisella tuella • verkostotyötä vahvistetaan kuntien/kuntayhtymien, järjestöjen ja yritysten kanssa 7.3 Suosituksia maakunnallisiin linjauksiin 1. Lisätään omais- ja perhehoidon kattavuutta Omais- ja perhehoidon kattavuuden lisääminen on yksi keskeinen tavoite sosiaali- ja ter- veydenhuollon uudistusta. Omaishoidon tuen saajien sekä perhehoitajien määrä on hi- taasti kasvanut lähinnä yli 75 vuotiaiden osalta. Maakunnallisesti ja alueellisesti omais- ja perhehoidon kattavuus vaihtelee varsin paljon eri-ikäisten palvelukokonaisuuksissa. Erityi- sesti ikääntyneiden perhehoito on Suomessa vielä varsin vähän käytetty mutta lisääntyvä hoitomuoto ja jatkuvassa perhehoidossa oli vuonna 2017 yhteensä 729 ikäihmistä. Omais- ja perhehoitoa kehittämällä on tarkoitus tukea kotona asumista ja korvata muuta kalliimpaa hoitoa ja siten pienentää kuntien kustannusten kasvua huomattavasti. Kehus- maan (2014) mukaan omaishoito laskee merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon me- noja. Ilman omaisten apua olisivat ikääntyneiden hoidon menot vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Tulevaisuudessa omais- ja perhehoidon kattavuuden lisääminen edellyttää maakunnalli- sesti ja alueellisesti riittävien resurssien varaamista omais- ja perhehoidon tukipalveluiden järjestämiseen sekä tuottamiseen. Omais- ja perhehoitoa aktivoidaan ja kehitetään myös kaupunkiympäristöissä, monipuo- listamalla palveluja houkutteleviksi vaihtoehdoiksi. Omaishoidon tukipalveluja kehite- tään ottamalla vahvemmin mukaan sijaishoitajuus. Perhevapaissa lisätään työssäkäyvän omaisen mahdollisuutta toimia omaishoitajana. Perhehoito eri muodoissaan on vaihto- ehto asumispalvelulle tai kotihoidolle tai toimii täydentävä palveluna omaishoitoperheille (perhekoti, kiertävä perhehoitaja). Kansalaisille ja palveluohjauksen ammattilaisille lisä- tään omais- ja perhehoidon tietoisuutta tehostamalla informaatio-ohjausta ja lisäämällä viestintää. 65 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Maakunnallinen ja alueellinen sosiaali- ja terveyspalvelujen integroitu järjestäminen tukee omais- ja perhehoidon toteuttamista osana palvelurakennetta. Käynnistettäessä omais- ja perhehoidon maakunnallista yhteistyötä on koottava järjestämisen kannalta keskeiset toimijat yhteen ja tehtävä yhteinen suunnitelma sekä sovittava eri toimijoiden rooleista ja tehtävistä. Onnistunut omais- ja perhehoidon toteutuminen vaatii verkostotoimijuutta. Kehittämisehdotuksia • lisätään tavoitteellisesti omais- ja perhehoitajien määrää alueilla ja maakunnissa vuoteen 2025 mennessä • vakiinnutetaan kaikenikäisten ja eri asiakasryhmien omais- ja perhe- hoito osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta • lisätään uusia omais- ja perhehoitajien tukimuotoja ja turvataan heidän jaksamisensa lisäämällä erityisesti kotiin annettavaa moni- puolista ja yksilöllistä tukea esimerkiksi sijaishoitajien ja kiertävien perhehoitajien palvelujen turvin • tehostetaan ja lisätään omais- ja perhehoitoon liittyvää eri kanavia hyödyntävää informaatio-ohjausta ja viestintää • hyödynnetään ajankohtaista tutkittua tietoa omais- ja perhehoi- dosta ja sen kustannusvaikuttavuudesta • omais- ja perhehoidon alueellisessa ja maakunnallisessa kehittämi- sessä kootaan yhteen keskeiset toimijat ja tehdään yhteinen suunni- telma, jossa sovitaan eri toimijoiden roolit ja tehtävät 2. Omais- ja perhehoito otetaan näkyväksi osaksi palvelurakennetta Suomalaisen vanhushoivapolitiikan julkilausuttuna tavoitteena on, että mahdollisimman moni iäkäs asuisi kotonaan ja saisi siellä tarvitsemansa hoivan (Sointu 2017, 18). Iäkkäi- den palvelujen laatusuosituksen mukaan palvelujen järjestämisvastuussa olevan tahon erityisenä haasteena on tukea omaistaan/läheistään hoitavia (Laatusuositus hyvän ikään- tymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017 – 2019, 24, 27). Iäkkäiden palve- lurakennetta uudistettaessa tulee erityisesti kehittää muun muassa omais- ja perhehoitoa. Meneillään oleva valtakunnallinen koti- ja omaishoidon uudistus muuttaa sekä palvelujen sisältöä, että rakennetta. Omais- ja perhehoidon kehittämisen taustalla ovat hallitusohjel- man kirjaukset omaishoitajien ja vastaavien vapaaehtoishoitajien sekä perhehoitajien va- paajärjestelmän kehittämisestä sekä perhehoitajien tuen ja kannustimien kehittämisestä. Lisäksi tavoitteena on lisätä omaishoitajien ja iäkkäitä henkilöitä hoitavien perhehoitajien määrää (STM, 2016). Omaishoidon tuki ja perhehoito ovat lakisääteisiä sosiaalipalveluja, joista laaditaan toi- meksiantosopimus hoitajan ja kunnan/kuntayhtymän välille. Molemmat palvelukokonai- suudet toteutuvat vaihtelevasti alueellisesti eri puolilla maata ja eri väestöryhmien kesken 66 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 huolimatta siitä, että niiden inhimillisyys palvelumuotona ja kustannustehokkuus palvelu- jen järjestäjälle on osoitettu useissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Palvelujärjestelmän pirs- taleisuudesta sekä palvelurakenteen osittaisesta epätarkoituksenmukaisuudesta johtuen hallituksen I&O-kärkihankkeessa on kehitetty iäkkäiden omais- ja perhehoitajien palveluja nykyistä yhdenvertaisemmiksi ja paremmin koordinoiduiksi vuosina 2016-2018. Valtioneuvoston selvitysraportin mukaan kattavampi omaishoitoperheen kotona asu- mista tukeva palvelujen kokonaisuus on julkiselle sektorille usein edullisempaa kuin kodin ulkopuolinen ympärivuorokautinen hoito. Suurimmat kustannukset aiheutuvat omaishoi- tajan työssäkäynnin mahdollistavista omaisen hoivaa korvaavista palveluista, hoidettavan toimintakykyä ylläpitävästä kuntoutuksesta sekä omaishoitajan vapaista. Omaishoito ja kotona asumista tukevat palvelut täydentävät, mutta eivät korvaa, toisiaan. Omaishoita- jien jaksamista voidaan tukea joustavilla ja yksilöllisillä palveluilla joiden sisältö räätälöi- dään omaishoitajan työssäkäynnin, fyysisten, henkisten ja sosiaalisten tarpeiden mukaan. Omaishoitajien jaksamista voidaan parantaa myös koulutuksella ja valmennuksella sekä sijaishoidon ja työpaikoilla annettavalla tuella (VNK 162/2017). Selvitysryhmä ehdotti raportissaan ns. hoivamallin soveltuvuutta omaistaan hoitaville. Selvityksessä luonnosteltiin malli lyhyehköstä hoivavapaasta ja hoivavapaakorvauk- sesta. Hoivavapaamalli koostuisi työsopimuslain (L 55/2001) mukaisesta palkattomasta vapaasta, jonka ajalle olisi mahdollista saada hoivavapaakorvausta sairausvakuutuslain (L 1224/2004) perusteella. Hoivavapaa korvausta voisi saada perheenjäsenen tai muun läheisen kuoleman lähestyessä enintään 20 päiväksi sairasta omaista kohti. Muissa tapauk- sissa kuin kuoleman lähestyessä hoivavapaakorvaus laskettaisiin työntekijää kohden, ja se olisi enintään kymmenen päivää/työntekijä vuodessa (VNK 162/2017). Kehitettäessä omais- ja perhehoitoa vahvemmaksi osaksi palvelurakennetta tulee huomi- oida, että kyseiset palvelut tukevat asiakkaan palvelukokonaisuutta. Toimiva omais- ja per- hehoidon järjestäminen ja koordinointi edellyttävät prosessina selkeää toimintamallia ja usein myös riittävän suurta väestöpohjaa. Omais- ja perhehoito tulee sisällyttää kiinteästi asiakas- ja palveluohjaukseen sekä keskeiseksi osaksi asiakkaan palvelutarpeen arviointia. Alueelliset omais- ja perhehoidon osaamiskeskukset, jotka toimivat myös verkostomai- sesti, tarjoavat mahdollisuuden koordinoida asiakaslähtöisesti ja sujuvasti omais- ja perhe- hoitajien ja heidän sijaistensa rekrytointia. Lisäksi ne huolehtivat omais- ja perhehoitajien valmennuksen ja muun koulutuksen järjestämisestä sekä terveystarkastuksista ja kuntou- tuksesta eri ikä- ja väestöryhmien tarpeisiin. Omais- ja perhehoidon osaamiskeskuksista voidaan myös hyödyntää vahvasti monipuolisia digitaalisia ratkaisuja esimerkiksi erilaisten etäyhteyksien ja turvateknologiassa. Maakunnallinen ja alueellinen sosiaali- ja terveyspalvelujen integroitu järjestäminen tukee omais- ja perhehoidon toteuttamista osana palvelurakennetta. Käynnistettäessä omais- ja 67 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI perhehoidon maakunnallista yhteistyötä on koottava järjestämisen kannalta keskeiset toimijat yhteen ja tehtävä yhteinen suunnitelma sekä sovittava eri toimijoiden rooleista ja tehtävistä. Onnistunut omais- ja perhehoidon toteutuminen vaatii useita eri toimijoita; yhteistyössä mukana olevilla tahoilla tulee olla tehtynä hallinnolliset päätökset omais- ja perhehoidon sisällyttämisestä ikäihmisten palveluvalikkoon sekä kyseisten toimintojen järjestämisestä maakunnallisena ja alueellisena yhteistyönä. Käytössä tulee olla myös yhte- näiset sääntökirjat, joissa määritellään, miten omais- ja perhehoitoa järjestetään, tuotetaan ja toteutetaan. Erityisesti käynnistettäessä alueellista eri ikäryhmille suunnattua perhehoitoa siitä tulee tiedottaa riittävän monipuolisesti, järjestää perhehoitajien rekrytointeja, tarjota asianmu- kaista valmennusta ja koulutusta perhehoitajaksi aikoville sekä ohjeistaa eri toimijoita. Erityisen tärkeää on tiedottaa laaja-alaisesti mahdollisille asiakkaille ja heidän läheisilleen. Eri tavoin toteutettu perhehoito lisää palvelurakenteessa asiakkaiden valinnanvapautta ja tarjoaa vaihtoehtoja muun muassa omaishoitajien vapaiden järjestämiseen. Kansalli- sena tavoitteena on, että lyhytaikainen perhehoito on jatkossa keskeinen keino omaishoi- tajien sekä omaisten ja läheisten vapaan aikaisen hoidon järjestämiseen (STM, Kuntainfo 6/2016). Palvelurakennetta kehitettäessä tulee maakunnallisesti ja alueellisesti arvioida myös omais- ja perhehoidon kokonais- ja vaihtoehtoiskustannuksia, kuten terveyspalvelujen, kotihoidon ja tukipalvelujen ym. käyttöä kyseisten asiakasryhmien osalta. Usein asiakkaat tarvitsevat muitakin sosiaali- ja terveyspalveluja selviytyäkseen omais- ja perhehoitajien antamalla hoidolla ja huolenpidolla. Arvioitaessa näiden palvelukokonaisuuksien kustan- nuksia ja edullisuutta tulee huomioida varsinaisten hoitajille maksettavien palkkioiden ja lakisääteisten vapaapäivien lisäksi asiakkaan käyttämät ja tarvitsemat muut palvelukoko- naisuudet, jotta voidaan arvioida todellisia palvelujen järjestämiseen käytettäviä euroja. Usein etenkin omaishoidossa olevat asiakkaat rinnastetaan laitoshoidossa oleviin asiak- kaisiin. Varsin tavallinen ja paljon käytetty vertaus kuuluu ”mikäli omaishoitajaa ei olisi to- teuttamassa tätä arvokasta hoivatyötä, niin hoidettava olisi laitoshoidossa”. Olisiko kuiten- kin tämän vertauksen osalta mietittävä entistä useammin vaihtoehtoa, jossa hoidettava olisikin intensiivisen kotihoidon tai muiden asumispalvelujen piirissä laitoshoidon sijasta? Näin siksi, että palvelurakennetta ohjaava kansallinen normi- ja informaatio-ohjaus lähtee siitä, että kotiin tuotavat palvelut ovat aina ensisijaisia suhteessa ympärivuorokautisiin ja laitoshoidon palveluihin. STM:n ohjeistuksen mukaisesti syksyllä 2018 on tehty kansallinen selvitys omais- ja perhe- hoidon uudistuksien vaikutuksista kunnissa ja kuntayhtymissä (https://stm.fi/artikkeli/-/as- set_publisher/omais-ja-perhehoitouudistusten-vaikutuksia-arvioidaan-vuonna-2018). 68 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Kehittämisehdotuksia • koordinoidaan maakunnallisesti alueellinen sosiaali- ja terveyspal- velujen integroitu omais- ja perhehoidon toimintamalli yhtenäisillä sääntökirjoilla (toimintaohjeilla) • perustetaan omais- ja perhehoidon verkostomaisesti toimivia osaa- miskeskuksia koordinoimaan asiakaslähtöistä omais- ja perhehoitoa, sijaistamista ja rekrytointia, joissa hyödynnetään vahvasti monipuo- lisia digitaalisia ratkaisuja etäyhteyksissä ja turvateknologiassa • yhdistetään omais- ja perhehoito kiinteästi asiakas- ja palveluoh- jaukseen sekä keskeiseksi osaksi asiakkaan palvelutarpeen arviointia • arvioidaan maakunnallisesti omais- ja perhehoidon vaihtoehtois- ja kokonaiskustannuksia 3. Monipuolistetaan palveluvalikoimaa omais- ja perhehoidon sisällössä ja kehitetään erilaisia palveluvaihtoehtoja Omais- ja perhehoito on osa lähipalvelua ja palvelukokonaisuuksia ohjataan lainsäädän- nöllä. Molemmissa palveluissa on viimeisten vuosien aikana nostettu keskiöön palvelujen sisällöllinen kehittäminen sekä palveluvalikoiman monipuolistaminen yksilöllisemmäksi. Kehittämisehdotuksia • palvelu- ja asiakasohjauksen henkilöstön osaamisen vahvistaminen omais- ja perhehoidon tunnistamiseksi ja asiakkaiden ohjaamiseksi • kehitetään omais- ja perhehoidon keskus näkyväksi osaksi palvelu- rakennetta yhteisenä tahtotilana monitoimijaisesti • alueellisten toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto strategi- sen toimeenpano-ohjelman linjausten ja sääntökirjojen mukaisesti • koulutuksien ja valmennuksien, mentoroinnin ja vertaistuen syste- maattinen käyttöönotto • kriisipaikkojen järjestäminen omaishoitoperheen arjen tueksi äkillis- ten tilanteiden varalle • perhehoidon lisääminen omaishoidon tueksi, mikä mahdollistuu joko kiertävillä perhehoitajilla tai lyhytkestoisella asumisella perhe- kodissa, näillä toimilla mahdollistetaan omaishoidon jatkuminen ja omaishoitajien vapaiden pitäminen • omais- ja perhehoidon asiakkaiden ottaminen mukaan kehittäjä- kumppaneiksi • etäyhteyksien ja digitaalisten palvelujen edistäminen ja kehittämi- nen 69 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 4. Asiakasperheen palvelukokonaisuus muodostetaan moniammatillisesti yhteen sovittaen sosiaali- ja terveyspalvelut iästä ja toimintakyvystä riippumatta Omaishoitajien jaksaminen on keskeinen omaishoidon onnistumisen edellytys. Omaishoi- toperheelle tulee muodostaa kattava, laadukas ja joustava palvelukokonaisuus koko omaishoitoprosessin ajaksi aina palvelutarpeen arvioinnista tilanteeseen, jossa omaishoi- tajuus päättyy. Omaishoidettavan ja hoitajan asettamien tavoitteiden tulee ohjata suunni- telman toimeenpanoa. Asiakasperheen palvelukokonaisuuteen sisältyy arjen tukia sekä sosiaali- että terveyspal- velut, joista muodostetaan sujuva palvelupolku ja siinä asiakas- ja palveluohjauksella on iso rooli. Sosiaali- ja terveyspalvelut pitävät sisällään kotiin vietävät palvelut, perusterve- ydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut ja muut tukipalvelut. Omaishoitajan terve- ystarkastukset ovat osa omaishoitajien terveyden edistämistä. Asiakassuunnitelma, jota ohjaa asiakkaan oma tavoite, laaditaan moniammatillista tiimiä hyödyntäen ja määritellen eri toimijoiden roolit ja vastuut. Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi on tärkeää, että arki sujuu ja arjen palvelut on integroitu palvelukokonaisuuteen. Perhehoito voi toimia osana omaishoitoperheen palvelukokonaisuutta. Omaishoitoperheitä voidaan tukea myös yhtei- söllisillä tukimuodoilla ja järjestötoimijoiden ratkaisuilla. Omaishoitoperheille tulisi nimetä omatyöntekijä esim. palveluohjaaja. Hänellä tulee olla aktiivinen rooli omaishoitoperheen tai perhehoitajan tukena. Oikeat palvelut oikeaan aikaan lisäävät omaishoitoperheen turvallisuutta. Kehittämisehdotuksia • Asiakassuunnitelma tehdään moniammatillisesti kunnioittaen asiak- kaan omia tavoitteita • Omaishoitoperheelle nimetään omatyöntekijä tai palveluohjaaja • Omaishoitajien terveystarkastukset huomioidaan asiakassuunnitel- massa • Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen lisäksi huomioidaan omaishoitoperheen arjen sujuvuus • Perhehoidon mahdollisuus huomioidaan osana palvelukokonai- suutta 5. Asiakasperheet otetaan kehittäjäkumppaneiksi Asiakasosallisuus perustuu ajatukselle, että jokainen asiakas ja perhe ovat osallisena omassa asiakastapahtumassaan, jossa asiakasperhettä kuunnellaan aidosti. Asiakasosal- lisuutta on myös asiakkaiden, kehittäjä-asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden tekemä yhteistyö esimiesten ja päätöksentekijöiden kanssa.  Asiakaslähtöisellä toiminnalla ta- voitellaan palvelujen vaikuttavuutta ja hyvinvoinnin lisääntymistä: Asiakkaat osallistuvat 70 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin sekä vaikuttavat päätöksentekoon yhteiskehittämisen periaatteiden mukaan toiminnan alusta loppuun. Asiakkaat eivät ole viiteryhmä, jonka näkemystä kysytään jälkeenpäin. (Kirjavainen & Nis- kala, 2017.)　 Omais- ja perhehoidossa asiakasosallisuus tarkoittaa sitä, että asiakasperhe osalliste- taan yksilöllisen palvelukokonaisuuden muodostamiseen moniammatillisessa yhteis- työssä.  Asiakassuunnitelma kootaan asiakasperheen ja monialaisen asiantuntijaryhmän kanssa yhteistyössä. Lähtökohtana on omais- ja perhehoidon asiakkaan palvelujen tar- velähtöinen palvelujen räätälöinti arjessa pärjäämisen tueksi. Omais- ja perhehoidon perheelle nimetään systemaattisesti omatyöntekijä eli palveluohjaaja, joka ohjaa ja tukee asiakasta tai asiakasperhettä palveluissa ja valinnoissa sekä arjen tilanteiden mahdollisesti kriisiytyessä. Omais- ja perhehoitajille tarjotaan osallisuutta palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen kumppanuudella, kokemusasiantuntijoiden ja asiakasraadeilla. Tärkeää on huomioida erityislasten omaishoitoperheiden perhetilanne, johon sopii har- voin ajatus pelkästä hoitaja–hoidettava-asetelmasta. Perhekokonaisuuteen kuuluvat tii- viisti hoitaja-äiti tai -isä, kumppani ja hoidettava eli erityislapsi tai -lapset ja sisarukset. Eri- tyislapsen omaishoitoperhe kohdataan kokonaisvaltaisena asiakkaana ja otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun, osaksi moniammatillista verkostoa. Palvelujen suunnittelun pohjana ovat terveystietojen lisäksi moniammatillisen ammattilaistiimin ja asiakkaan oma arviointi erityislapsiperheen toimintakyvystä. Tässä huomioidaan perheen voimavarat ja vahvuudet, jolloin omaishoitoperheen motivaatiota ja osallisuutta on mahdollista vahvis- taa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunnallisessa uudistuksessa järjestäjän tulee johtaa ja resursoida osallisuustyötä sekä koordinoida toimintaa yhteistyössä. Toiminta tulee olla kir- jattuna maakunta- ja palvelustrategiaan sekä hyvinvointikertomuksiin tavoitteina, toteutu- misena ja seurantana. Toteutumista tulee arvioida systemaattisesti. Järjestäjän tulee myös koordinoida yhdessä järjestöjen ja palveluntuottajien kanssa maakunnallista yhteiskehit- tämistä ja tehdä yhteistyötä kuntien ja omais- ja perhehoidon järjestöjen sekä vanhus- ja vammaisneuvostojen kanssa. Lisäksi järjestäjä hallinnoi yhtenäistä ja monikanavaista maa- kunnallista tai valtakunnallista asiakaspalautejärjestelmää. (Kirjavainen & Niskala, 2017.)　 Kehittämisehdotuksia • asiakas ja perhe osallistetaan räätälöidyn ja yksilöllisen palvelukokonaisuuden muodostamiseen moniammatillisessa yhteistyössä • asiakassuunnitelma kootaan asiakkaan/perheen ja monialaisen asi- antuntijaryhmän yhteistyönä 71 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI • omais- ja perhehoidon perheelle nimetään systemaattisesti oma- työntekijä tai asiakasohjaaja, joka ohjaa ja tukee palveluissa • asiakasosallisuutta vahvistetaan palvelujen suunnittelussa kehittäjä- kumppanuudella, kokemusasiantuntijoilla ja asiakasraadeilla • sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunnallisessa uudistuksessa jär- jestäjä johtaa ja resursoi osallisuustyötä, joka kirjataan maakunta- ja palvelustrategiaan sekä hyvinvointikertomuksiin tavoitteina, toteu- tumisena ja seurantana　 6. Asiakassegmentointia hyödynnetään omais- ja perhehoidon palveluja kehitettäessä Asiakaslähtöisessä toimintatavassa lähtökohtana ovat asiakkaan ja hänen perheensä tuke- minen sekä tarvelähtöinen, ns. räätälöity palvelujen suunnittelu. Tärkeää on vahvistaa asi- akkaan omia voimavaroja siten, että tavoitteena on yhdessä tekeminen asiakkaan kanssa. Asiakaslähtöinen palvelu lisää myös asiakkaan ja palveluntuottajan välistä avoimuutta ja luottamusta: asiakkaan ja palveluntuottajan välinen kumppanuus vahvistaa asiakkaan elä- mänhallintaa ja voimaantumista. Arjessa pärjääminen on yhtäältä ihmisen ja perheen itse- ohjautumiskykyä ja toisaalta kykyä sopeutua elämään sairauden ja sosiaalisten ongelmien kanssa. Sosiaalisen tuen tarpeen, sairauksien ja/ tai vammaisuuden perusteella voidaan asiakkuuksia tarkastella asiakassegmentoinnilla. Alla olevassa kuvassa on hahmoteltu asia- kassegmenttejä riippuen sosiaalisten ongelmien määrästä ja sairauskuorman suuruudesta, jotka vaikuttavat asiakasperheen selviytymiskykyyn. (Koivuniemi & Simonen 2011.) Kuva 1. Asiakassegmentaatio omais- ja perhehoidon asiakasperheelle Helppo Vaikea elämäntilanne Asiakkaan arjessa pärjääminen sairauskuorma ja sosiaaliset ongelmat Yksinkertainen Monimutkainen elämäntilanne Omatoimiasiakas (pärjääjä-asiakas) Yhteistyöasiakas (omatyöntekijä) Tukiasiakas (asiakasohjaaja, omatyöntekijä) Huolenpitoasiakas (johdettu asiakkuus/ asiakasohjaaja, oma työntekijä) paljon tukea ja palveluja tarvitsevat asiakkaat 10–15 % paljoin tukea tarvitsevista käyttää 75–80 % resursseista Kurkiaura-hanke kehitti asiakaslähtöisiä palvelumalleja, joissa pyrittiin tunnistamaan erilaisia asiakastarpeita ja vastaamaan niihin paremmin. Asiakkaille tuotettiin välineitä, joiden avulla he voivat osallistua omaan hoitoonsa aktiivisemmin. (asiakassegmentaatio mukaellen Koivuniemi & Simonen 2011) Asiakkuuksien segmentaatio 72 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Omais- ja perhehoidossa on syytä huomioida nykyistä vahvemmin eri ikä- ja väestöryh- mien, kuten lasten ja nuorten, työikäisten, ikääntyneiden ja paljon tukea tarvitsevien omaishoitoperheiden erityistarpeita. Palvelukokonaisuuden muodostaminen yhdessä asiakasperheen kanssa on tarvelähtöinen, joka sisältää usein sekä sosiaali- että terveyspal- veluja, ennaltaehkäisevät palvelut mukaan lukien. Tällöin moniammatillinen tiimi voi hyö- dyntää edellä mainittua segmentaatiota asiakasohjauksessa, palvelujen kohdentamisessa ja työntekijöiden asiakaskohtaisessa vastuun määrittelyssä. Tavoitteena tulee olla, että suurin osa omais- ja perhehoidon asiakkaista sijoittuu ryhmään ”omatoimiasiakas”, jolloin asiakasperheellä on nimetty oma työntekijä ja omaishoidon palvelut ovat asiakassuunni- telmaan perustuvia. Asiakasvastaava pitää systemaattisesti yhteyttä asiakasperheeseen tukien omatoimisuutta ja omaishoidon jatkumista mm. huolehtimalla ns. kevyemmästä tuesta ja vapaapäivien systemaattisesta pitämisestä. Vain pienen osan omais- ja perhehoidon asiakkaista tulee si- joittua ryhmään ”huolenpitoasiakas”. Tässä ryhmässä ovat perheet, joissa on paljon sairaus- kuormaa, sosiaalisia ongelmia ja arki on muutoinkin haastavaa. He ovat johdettuja asiak- kaita, joita tukee vahvasti asiakasohjaajan/omatyöntekijän lisäksi moniammatillinen tiimi. Valmisteilla olevan valinnanvapauslain voimaan tullessa henkilökohtaisella budjetilla on mahdollista tukea monia omais- ja perhehoidon asiakasperheitä muodostamaan nykyistä tarvelähtöisempi palvelukokonaisuus yli sosiaali- ja terveyspalvelujen rajojen (HE 47/2017 vp). Näin voidaan ennaltaehkäistä ja myöhentää raskaisiin palveluihin siirtymistä. Käyt- töön tuleva asiakasseteli lisää myös asiakkaiden valinnanvapautta. Kehittämisehdotuksia • huomioidaan nykyistä vahvemmin omais- ja perhehoidon eri ikä- ja väestöryhmien, kuten lasten ja nuorten, työikäisten, ikääntyneiden ja paljon tukea tarvitsevien omaishoitoperheiden erityistarpeita • muodostetaan yhdessä asiakasperheen kanssa tarvelähtöinen pal- velukokonaisuus sisältäen sekä sosiaali- että terveyspalvelut, ennal- taehkäisevät palvelut mukaan lukien • hyödynnetään palvelumuotoilua tunnistettaessa asiakkuusprofiileja ja asiakassegmenttejä • tuetaan omais- ja perhehoidon asiakkaita pysymään ”pärjääjä” -asi- akkaina mahdollisimman pitkään monimuotoisesti ennakoivilla tu- kimuodoilla ja asiakassuunnitelmaan perustuvilla palveluilla • vahvistetaan asiakasvastaavien roolia ja moniammatillisia tukimuo- toja ”huolenpito”- asiakkuuksissa • hyödynnetään asiakassegmentointia vaihtoehtoisia sosiaali- ja ter- veyspalvelujen kustannuksia arvioitaessa 73 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 7. Digitaalisten palveluja hyödynnetään mukaan omais- ja perhehoidon palveluissa Oma- ja kotihoidon palvelujen sähköiset mahdollisuudet ovat olleet keskeinen osa I&O-kärkihanketta, tästä esimerkkinä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tiedonväli- tys asiakkaan tarpeiden huomioinnissa (KAAPO – keskitetyn palveluohjauksen toiminta- malli) sekä kokonaisvaltaisen asiakassuunnitelman laadinta ja ylläpito. Kärkihankkeessa on kehitetty uudenlaisia toimintamalleja, joita tuetaan digitaalisilla palveluilla kaikkialla Suomessa: Asiakas voi esimerkiksi valita digitaalisen palvelukanavan tai etävastaanoton. Pitkäaikaista hoitoa ja seurantaa tarvitseville potilaille on tarjolla digitaalisesti toteutettuja palveluneuvonnan ja palveluohjauksen sekä terveyssosiaalityön palveluita. Myös osa ko- tihoidon käynneistä voidaan korvata virtuaalikäynneillä. (Silius ym. 2018, Kettunen 2018, Ritvanen 2018, STM 2016a, 2016b). Hyvä palveluneuvonta ja ohjaus edellyttävät laajaa palvelutietovarantoa. Valtakunnallisesti on julkisen sektorin ja yksityisten palvelujen tietoja koottu yhteiseen palvelutietovaran- toon (Suomi.fi). Suomi.fi-palvelutietovaranto on keskitetty tietovaranto, johon organisaa- tiot tuottavat tiedot tarjoamistaan palveluista ja asiointikanavista. Palvelujen kohderyh- mänä voivat olla yksityishenkilöt, yritykset tai viranomaiset. Käyttöoikeudesta ja käyttövel- vollisuudesta säädetään ns. KaPA-laissa eli laissa hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista (571/2016). Palvelua tuottaa Väestörekisterikeskus. Käyttäjäorganisaatio vastaa PTV:hen tuomiensa tietojensa oikeellisuudesta. Kun palvelut on kuvattu palvelu- tietovarantoon, voidaan palveluihin liittyvää tietoa esittää avoimen rajapinnan kautta esi- merkiksi organisaation omilla verkkosivuilla tai muissa kohteissa, joissa palvelutietoa halu- taan julkaista. Palvelutietoja ylläpidetään vain yhdessä paikassa. Ikäihmisten omais- ja perhehoidon toimintamalleja tukevien sähköisten palveluiden ta- voitteena on • helpottaa ja mahdollistaa asiakkaiden hyvää ja turvallista kotona asumista, • tarjota omaisille mahdollisuus seurata ikääntyneen tai omaishoidet- tavan henkilön terveyttä ja hoitoa sekä osallistua sen suunnitteluun ja toteuttamiseen, • varmistaa ammattilaisille kokonaisvaltainen kuva asiakkaan tervey- destä ja hoidosta, • mahdollistaa ammattilaisten yhteistyö ja asiakkaiden kokonaisval- tainen hoiva, • tuottaa palveluiden järjestäjälle tarvittava tieto asiakkaista, palve- luista ja palveluiden tuottajien toiminnasta. 74 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Digitaalisuuden hyödyntäminen omaishoidossa edistää vertaistukea - digitaalisella etähoi- valla tuetaan omaishoitajien arkea. Digipalvelujen tulee olla kiinteä osa omaishoidon pal- velukokonaisuutta ja -prosesseja. Palvelujen tulee olla helppokäyttöisiä, toimintaproses- seja tukevia ja mahdollisimman monien käyttäjien saavutettavissa riippumatta asuinpai- kasta tai palveluntuottajan sijainnista sekä kustannustehokkaita. Kehittäminen ja palvelu- jen käyttöönotto tulee olla ketterää ja asiakkaiden ja henkilöstön osallistumista tukevaa. Kuntalaisen/läheisen tulee saada kootusti tietoa palveluista, etuuksista ja kotona-asumista tukevasta teknologiasta sekä ohjausta niiden käytössä digitaalisessa muodossa. Yhteyden- oton on oltava helppoa ja ajasta ja paikasta riippumatonta, ns. kynnyksetöntä palvelua, jolloin kuntalainen/läheinen voi arvioida omaa tilannettaan digitaalisten palvelujen avulla ja hakeutua palvelujen piiriin (julkinen, yksityinen, 3. sektori). Asiakkaalla tulee olla digitaalinen asiakassuunnitelma, joka on hänen ja palvelukokonai- suuteen osallistuvien ammattilaisten käytössä yhdessä päivitettynä. Omaishoidon asia- kastiedot ovat asiakkaan suostumuksella toimijoiden käytettävissä siten, että asiakkaan tarvitsee kertoa ne vain kerran/ tilanteen muuttuessa. Tiedonkulku toimijalta toiselle on sujuvaa. Asiakas saa digitaalisesti ohjausta palvelujen käytössä asiakassuunnitelmansa mukaisesti. Omaishoidon asiakkaalla/läheisillä on käytettävissään monikanavaisia digitaalisia palve- luja, jotka helpottavat tai sujuvoittavat palvelujen saamista ja asiointia. Äkillisissä tilan- teissa tai kriisitilanteissa palvelu on saatavissa 24/7 myös digitaalisesti esimerkiksi etäyh- teydellä. Puolesta-asiointi on mahdollista kaikissa ikäryhmissä. Teknologia on osa kotona asumista ja muuta tuettua (palvelu)asumista, mikäli se soveltuu kuntalaisen/asiakkaan tarpeisiin ja tuottaa lisäarvoa eli lisää esimerkiksi turvallisuutta tai yhteisöllisyyttä. Digitaalinen etähoiva voidaan toteuttaa usean eri palvelukanavana kautta. Sähköiset asiointipalvelut mahdollistavat omaishoitoperheeseen yhteydenpidon sosiaali- ja ter- veydenhuollon ammattilaisiin, mahdollisten tutkimustulosten saamisen sujuvasti, aiko- jen varaamisen ammattilaiselle sekä erilaisten hakemusten ja esitietojen toimittamisen, ajasta ja paikasta riippumatta. Omaishoidossa voidaan hyödyntää myös helppokäyttöisiä videoyhteyksiä niin vertaistuen kuin ammattilaisen ja omaishoitoperheen väliseen yhtey- denpitoon, ohjaukseen ja neuvontaan. Lisäksi videoyhteyden avulla voidaan tuoda kotiin viriketoimintaa, kuntoutusta ja erilaisia tapahtumia. Kotona asumisen turvallisuutta voidaan parantaa teknologian avulla. Esimerkiksi pai- kantavat turvapuhelimet mahdollistavat avunsaamisen myös ulkona liikuttaessa. Lisäksi kotiin voidaan helposti asentaa aktiivisuuden seurantaan liittyviä antureita sekä tarvit- taessa esim. ovivahti turvaamaan muistisairaan asumista. Lääkkeen ottamisesta voidaan 75 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI muistuttaa, valvoa ja ohjeistaa erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. Erilaiset älykkäät dosettirat- kaisut mahdollistavat henkilön toteuttaa omaa lääkehoitoa mahdollisimman pitkään itse. Kehittämisehdotuksia • maakunnat ottavat käyttöön myös sähköisiä ratkaisuja asiakasohjauksessa • maakunnan alueen sosiaali- ja terveysalan yritykset kuvaavat palvelut www.suomi.fi • palvelutietovarantoon • palveluneuvontaa on tarjolla monikanavaisesti verkossa, puheli- mitse ja matalan kynnyksen palveluna • maakunnassa järjestetään valmennusta ja opetusta digitaalisten ratkaisujen käytöstä yhteistyössä esimerkiksi järjestöjen ja kansalai- sopistojen kanssa • omais- ja perhehoitajille hoitajille mahdollistetaan sähköinen asiointi ja virtuaalisten verkostojen hyödyntäminen maakunnassa • osana palveluprosessia palvelujen järjestäjä tarjoaa tarvittaessa teknisen ratkaisun omais- ja perhehoidon käyttöön • älykästä analytiikkaa hyödynnetään toiminnan seurannassa ja kehittämisessä 8. Järjestöt ja vapaaehtoistoimijat aktivoidaan vahvemmin omaishoitoperheiden arjen tueksi; omais- ja perhehoitoon kutsutaan järjestötyössä mukana olevia vapaaehtoisia (esim. Omaishoitajaliiton, Perhehoitoliiton ja Muisti ry:n vapaaehtoistoimijoita) Kolmas sektori on merkittävä iäkkäiden palveluntuottaja julkisen ja yksityisen sektorin rin- nalla. Järjestöt ovat monissa maaseutukunnissa merkittäviä palvelun tuottajia ja työllistä- jiä. Järjestöiltä odotetaan panosta sosiaalisten verkostojen ja yhteisöllisyyden vahvistajina. Suomessa on alueita, joissa julkiset palvelut eivät riitä eikä yritysmäiselle palvelutuotan- nolle ole edellytyksiä. Järjestöjen palvelutoimintaa syntyy usein juuri tällaisiin tilanteisiin toiminnan heikon tuottavuuden, pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen aiheuttamien tuotantokustannusten tai asiakkaiden vähäisen maksukyvyn vuoksi. Järjestöillä on erit- täin suuri rooli sosiaalisen tuen ja kuntoutuksen alueella. Järjestöt voivat järjestää erilaista koulutusta ja valmennusta (esim. Perhehoitoliitto perhehoitajien koulutusta, tai Omaishoi- toliitto esim. Ovet-valmennusta®). Paikallisyhdistykset järjestävät mm: • vertaistukea keskustelu- ja toimintaryhmissä • virkistystä, tapahtumia, retkiä jne. 76 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 • valmennusta koulutusta, ohjausta, neuvontaa • kehittävät ja toteuttavat omaishoitoperheitä tukevia toimintamuo- toja vapaaehtoispohjalta ja STEA:n jakamien avustusten tuella (eri- laiset hankkeet ja OmaisOiva-toiminta osassa yhdistyksiä) Paikallisyhdistykset järjestävät omaishoitajille vertaisryhmiä, joista osa on tarkoitettu kaikille omaishoitajille ja osa on suunnattu esimerkiksi erityislasten vanhemmille tai omaishoitajille, joiden omaishoitotilanne on päättynyt hoidettavan läheisen kuolemaan tai muuttanut muotoaan hoidettavan läheisen siirryttyä pitkäaikaishoitoon (Katse huomi- seen -ryhmät). Samankaltaisten elämänkokemusten jakaminen ryhmässä voimaannuttaa ja vuorovaikutus tukee jaksamista. Ymmärtämiseen ei vertaisten kesken tarvita aina edes sanoja. Perhehoitoliitto ry on perhehoidon asiantuntijajärjestö, jonka toiminnan painopisteitä ovat perhehoitajien ja heidän alueyhdistystensä toiminnan tukeminen, perhehoidon ke- hittäminen ja perhehoidosta tiedottaminen. Kehittämisehdotuksia • järjestöjen roolia osana omais- ja perhehoidon kokonaisuutta vah- vistetaan lisäämällä tiedottamista ja neuvontaa • palveluohjauksessa ja asiakassuunnitelmaa laadittaessa huomioi- daan järjestöjen mahdollisuudet • maakunnissa nimetään yhteyshenkilö järjestötyöhön • järjestöjen valmennusta ja koulutusta sekä muuta HYTE-toimintaa hyödynnetään omais- ja perhehoidon tukena • vapaaehtoisten roolia vahvistetaan omaishoidon tukena • järjestöjen ja kuntien kanssa sovitaan työnjaosta ja yhteistyöstä, joilla tuetaan omais- ja perhehoitoa • maakunnan palvelulupauksessa huomioidaan järjestöjen rooli 9. Ammatillista perhehoitoa edistetään maakunnassa franchising-periaatteella, jota toteutetaan kumppanuuden periaatteella eri taustaisten yrittäjien kanssa Tulevaisuudessa eri-ikäisten perhehoitoa tulee edistää nykyistä monipuolisemmilla me- netelmillä. Tällä hetkellä lainsäädäntö mahdollistaa perhehoidon yksityisessä kodissa tai ammatillisessa perhehoitokodissa, kuten esimerkiksi Kaarinan senioreiden perhehoito- kylä osoittaa. Yhteisöllistä perhehoidon mallia voidaan toteuttaa joka puolella Suomea välimuotoisen asumisen palveluna muun muassa iäkkäille tai vammaisille henkilöille. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa franchising-malli on vielä varsin vähän tunnistettu ja käytetty palvelumalli, vaikka perinteisessä liike-elämässä franchising on yksi varteenotettava vaihtoehto yrittäjyydessä. Kuitenkin Hollannissa tällä konseptilla toimiva 77 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI yritys on yksi käytettävissä oleva vaihtoehto toteuttaa esimerkiksi muistisairaille suunnat- tua perhehoitokoti-toimintamallia. Hollannin malli voisi olla myös suomalaisessa järjestel- mässä yksi tapa lisätä mielenkiintoa perhehoitoon ja sen toteuttamiseen pienimuotoisena yritystoimintana. Kehittämisehdotuksia • eri-ikäisten perhehoitoa edistetään nykyistä monipuolisemmilla toi- mintamalleilla • maakunnissa ja kuntayhtymissä haetaan ja kokeillaan aktiivisesti uusia toimintamalleja, joilla mahdollistetaan ammatillisen perhehoi- don laajeneminen osana palvelurakennetta 10. Perhehoitoon alueellinen toimintamalli ja rekrytointi yhteistyössä Perhehoitoliiton kanssa Perhehoidon tehokas järjestäminen vaatii onnistuakseen riittävän suuren väestöpohjan ja keskitetyn koordinoinnin omais- ja perhehoitokeskuksesta tai perhehoitoyksiköstä, josta koordinoidaan perhehoidon järjestämistä, rekrytointia ja perhehoitajien valmennusta. Perhehoidon järjestämisestä vastaa tulevassa sosiaali- ja terveyspalvelujen maakuntamallissa maakunta. Perhehoitoa ei ole ilman perhehoitajia ja perhehoitoa ei tarvita palveluvaihtoehtona, ellei sillä ole käyttäjiä. Alueellinen omais- ja perhehoitokeskus tai perhehoitoyksikkö, perhe- hoidon ohjausryhmä, yhteinen perhehoidon koordinaattori ja alueittain nimetyt perhe- hoidon vastuutyöntekijä(t) turvaavat perhehoidon systemaattisen toiminnan ja kehit- tämisen. Omais- ja perhehoidon keskus tai perhehoitoyksikkö on sekä verkostomainen toimintatapa että toimipiste, missä perhehoidon koordinaattori(t) ja muut perhehoidon yhteistyötahot työskentelevät. Perhehoidon ohjausryhmä on työntekijöistä koottu ryhmä, joka ohjaa perhehoidon järjestämistä ja kehittämistä alueella. Perhehoidon koordinaatto- rin tehtävänä on yhteen sovittaa palveluja ja tehdä yhteistyötä sekä työntekijöiden että perhehoitajien kanssa. Perhehoidon alueellinen vastuutyöntekijä, esimerkiksi perhehoi- don palveluohjaaja on nimetty työntekijä, joka tekee läheistä yhteistyötä perhehoitajien kanssa sekä toimii yhteistyölinkkinä perhehoitoyksikköön / omais-ja perhehoidon keskuk- seen. Perhehoitajaksi hyväksyminen edellyttää perhehoidon valmennuksen suorittamista. Per- hehoitoliitto ylläpitää rekisteriä valmennuksen käyneistä ja täydennyskoulutetuista per- hehoitajista. Maakunnat/kuntayhtymät/kunnat voivat tehdä yhteistyötä Perhehoitoliiton kanssa rekrytoidessaan perhehoitajia, myös ylimaakunnallisessa yhteistyössä (Perhehoito- liitto 2018). 78 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Kehittämisehdotuksia • käyttöönotetaan maakunnissa/ kuntayhtymissä/ kunnissa toiminta- malli, jossa perhehoitoa koordinoi omais- ja perhehoidon keskus tai perhehoitoyksikkö • organisoidaan alueella perhehoito siten, että perhehoidon järjestä- mistä ohjaa ja koordinoi ohjausryhmä, perhehoidon koordinaattori yhteen sovittaa palveluja yhteistyössä työntekijöiden ja perhehoi- tajien kanssa sekä perhehoidon alueellinen vastuutyöntekijä tekee läheistä yhteistyötä perhehoitajien kanssa ja on yhteistyölinkkinä perhehoitoyksikköön/ omais-ja perhehoidon keskukseen • rekrytoidaan valmennettuja perhehoitajia yhteistyössä Perhehoi- toliiton kanssa maakunnallisesti ja ylimaakunnallisesti L Ä H T E E T Franchaising - malli Hollannissa; Opinnäytetyö Aalto & Kettunen: Hoivayrittäjyys ikääntyvien palveluissa-nyt ja tulevaisuudessa, s. 27. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/63684/B70_netti.pdf;jsessioni- d=9A7080E1A1B3464900742093D804F7B1?sequence=1http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=19101 Hallituksen esitys valinnanvapauslaiksi HE 47/2017 vp Kehusmaa S, 2014: Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 31. Kelan tutkimusosasto. Kehusmaa S, Erhola K. Kotihoito omaishoidon tukipalveluna. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tutkimuksesta tiiviisti 1/2018, tammikuu 2018. Keronen, M. Asiakaslähtöisyys – olennainen tekijä sosiaalihuollossa. Tesso 3/2013. Kettunen Marjut (toim.). IkäOpastin asiakasohjaus Kymenlaaksossa. Periaatteet ja toimintamalli. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2018:54. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4010-9 Kirjavainen & Niskala, 2017; Asiakasosallisuus sote-uudistuksessa. Koinsaari Jaana ja Rautio Eveliina. Osallisuus, monitoimijuus ja arjen tuki. Käsikirja onnistuneeseen omais- ja perhehoidon tukeen sekä sektorirajat ylittävään palveluohjausverkoston perustamiseen. Sosiaali- ja ter- veysministeriön raportteja ja muistioita 2018:55. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4011-6 Koivuniemi K, Simonen K, 2011. Kohti asiakaslähtöisiä sosiaali-ja terveydenhuollon palvelumalleja. VTT TE- CHNOLOGY 62, Espoo 2012. Kuntainfo 2017. Sosiaali- ja terveysministeriö. Linnosmaa I, Jokinen S, Vilkko A, Noro A, Siljander E. Omaishoidon tuki. Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 9/2014. Perhehoitoliitto 2018. Hyvää perhehoitoa ikäihmisille -toimeksiantosuhteisen perhehoidon tietopaketti. Ritvanen Johanna. KomPAssi- hanke. Maakunnallisen iäkkäiden asiakas- ja palveluohjauksen toimintamallin perustaminen Varsinais-Suomeen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2018:53. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4009-3 Silius-Miettinen Pirjo, Noro Anja, Lähesmaa Jukka, Vuokko Riikka. Kokonaisarkkitehtuurin kuvaus. Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaiken-ikäisten omaishoitoa -kärkihanke. Sosiaali- ja terveysminis- teriön raportteja ja muistioita 2018:50. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4006-2 79 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Sointu L 2016. Hoiva suhteessa. Tutkimus puolisoaan hoivaavien arjesta. Acta Universitatis Tamperensis 2195. Tampere University Press. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Kärkihanke. Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa – hankesuunni- telma (2016 a). STM raportteja ja muistioita 2016:41. Kärkihanke: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa 2016-2016 (2016 b). Hakujulistus. STM raportteja ja muistioita 2016:32. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:30. Omaishoidon tuki, opas kuntien päättäjille Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö tiedottavat; Omais- ja perhehoito-uudistusten vaiku- tuksia arvioidaan vuonna 2018 https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/omais-ja-perhehoitouudistus- ten-vaikutuksia-arvioidaan-vuonna-2018. Sotkanet 2018, THL. https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=sy4PAwA=®ion=s07M- BAA=&year=sy6rAAA=&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimes- tamp=201802280718 Shemeikka R, Buchert U, Pitkänen S, Pehkonen-Elmi T, Kettunen A. Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviämiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2017. Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-384-2 Vaarama M, Moisio P, Karvonen S (toim.). Suomalaisten hyvinvointi 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Teema 11, 2010. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085398 www.alueuudistus.fi Omais- ja perhehoidon toimeenpanoa ohjaava lainsäädäntö Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen muuttamisesta (251/2003) Hallintolaki 434/2003) ja Hallintolain käyttölaki (586/1996) Henkilötietolaki (523/1999) Julkisten alojen eläkelaki (81/2016) Kotikuntalaki (201/1994) Kunnallinen eläkelaki (549/2003) Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) Laki (734/1992) ja asetus (912/1992) sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) (asetus 988/1977) Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002) Laki omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta (511/2016) Laki omaishoidon tuesta 4a§ (937/2005) ja muutos (318/2011) Laki perhehoitolain muuttamisesta 510/2016 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) Laki vammaisuuden perusteella annettavista palveluista ja tukitoimista (380/1987) asetus (759/1987) Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (603/1996) Perhehoitolaki (263/2015) Sairausvakuutuslaki (1224/2004) Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) Sosiaalihuoltolaki (710/1982) ja – asetus (607/1983) Tietosuojalaki (516/2004) Työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015) STM:n opas 2005:32 Turvallinen lääkehoito STM:n julkaisuja 2017:6 Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017– 2019. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80132 Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010: Ravitsemussuositukset ikääntyneille 80 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Valvira: Valvontaohjelmat Valvira 7/2013 Lääkehoidon toteuttaminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa toimintayksiköissä Hyvä perhehoito -työryhmän raportti perhehoitolain toimeenpanon tueksi 2017. http://stm.fi/julkaisu?pubi- d=URN:ISBN:978-952-00-3875-5 81 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 8 Tukea omais- ja läheishoitajille 8.1 Omaishoitajien hyvinvointia edistävä järjestölähtöinen toiminta Kaisa Parvianen, Juha Timoskainen ja Sari Tervonen, Omaishoitajaliitto Omaishoitajaliitto ry toimii asiantuntijana ja vaikuttajana omaishoitajien aseman paran- tamiseksi. Liiton eri puolilla Suomea toimivat 70 paikallisyhdistystä tavoittavat laajasti omaishoitajia ja järjestävät monimuotoista vapaaehtoispohjaista vertaistukea sekä amma- tillisesti ohjattua neuvontaa, Ovet-valmennusta ja ryhmätoimintoja. Tässä artikkelissa omaishoitaja määritellään Suomen omaishoidon verkoston määritelmän mukaan: Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta lähei- sestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. (Vrt. tämän raportin luku 2.1.) Liiton 34 paikallisyhdistystä sai vuodelle 2017 avustuksia Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) jakamista veikkausvoittovaroista. Liitto käynnisti raha-automaat- tiavustuksella vuonna 2014 omaishoitajien hyvinvointia edistävän OmaisOiva-toiminnan, joka on yhdessä yhdistysten kanssa kehittänyt tukitoimintaa paikalliselle tasolle. 31 yhdis- tystä tarjoaa OmaisOivan tukea yli 200 kunnassa vuonna 2018. OmaisOivan tukimuotoja ovat Ovet-valmennukset, ohjatut vertaisryhmät sekä kioski- ja kahvilatoiminnot (matalan kynnyksen toiminnat). Taulukossa yksi on esitetty OmaisOiva-toimintoihin osallistuneiden määrät vuosina 2014– 2017. Osallistumiskertoja on neljän vuoden aikana lähes 100 000. Omaishoitajaliitto kerää paikallisyhdistyksiltä tiedot OmaisOiva-toimintaan osallistuneista ja heidän kokemuksis- taan toiminnasta. Tilastot koskevat vain OmaisOiva-toimintaa toteuttavia paikallisyhdis- tyksiä. Lisäksi liiton muut paikallisyhdistykset järjestävät toimintaa ja tukevat omaishoitajia toiminta-alueillaan, mutta tilastotietoa toiminnasta ei ole liiton käytössä. 82 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Taulukko 1. Omaishoitajien hyvinvointia edistävän OmaisOiva-toiminnan osallistujamäärät vuosina 2014 – 2017 Vuosi Ovet-valmennus® Ohjattu ryhmätoiminta Matalan kynnyksen toiminnot Yhteensä 2014 69 364 4 651 5 084 2015 195 1 159 12 870 14 224 2016 642 2 429 32 974 36 045 2017 556 3 096 40 072 43 724 Ovet-valmennuksen ja muun ryhmämuotoisen vertaistukeen perustuvan toiminnan hyö- dyllisyys tulee esiin toimintaan osallistuneille tehdyistä palautekyselyistä, joihin vastaa noin 3 000 omaishoitajaa vuosittain. Heistä yli 95 % on kokenut toimintaan osallistumi- sen lisänneen voimavaroja ja antaneen intoa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Lisäksi omaishoitajat kokevat vertaistukea tarjoavat toiminnat tärkeinä. Yleisemminkin omaishoitajille suunnatut valmennukset ja muut ryhmämuotoiset tuki- muodot on arvioitu tutkimuksissa omaishoitajille hyödyllisiksi tukimuodoiksi. Omaishoita- jien ja hoidettavien tarpeet ja tilanteet ovat hyvin erilaisia. Omaishoitotilanteiden moni- muotoisuudesta kumpuaa tarve räätälöityihin tukitoimiin. (Shemeikka ym. 2017.) Kokemuksia Ovet-valmennuksista® Omaishoitajaliitto kehitti Ovet-valmennuksen raha-automaattiavustusrahoituksella vuo- sina 2010–2012. Liiton paikallisyhdistykset ovat toteuttaneet Ovet-valmennuksia vuodesta 2010 lähtien. Liitto rekisteröi Ovet-valmennuksen tavaramerkiksi vuonna 2016. Vuoden 2018 alusta lähtien omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien valmennus on lain mukaan kunnan järjestämisvastuulla (Laki omaishoidon tuesta 3 a §). Liiton paikallisyh- distysten järjestämä Ovet-valmennus täydentää kuntien lakisääteistä valmennusta, joten omaishoitosopimuksen tehneet omaishoitajat voivat osallistua Ovet-valmennukseen sen jälkeen, kun ovat saaneet kunnalta valmennuksen tai sopineet kunnan kanssa sen toteutu- misesta. Ovet-valmennus on osallistujille maksutonta ryhmätoimintaa, jossa käsitellään alustusten, keskustelujen ja harjoitteiden avulla keskeisiä omaishoitajuuteen liittyviä asioita. Ovet-val- mennuksen tavoitteena on omaishoitajien vahvuuksien tukeminen ja uusien voimava- rojen löytäminen. Ovet-valmennuksessa käsitellään ohjaajan avulla mm. omaishoidon tunnusmerkkejä, yhteiskunnan palveluja, avustamisen ja hoivatyön perusteita, muu- tosta osana elämää. Keskeistä on kokemusten ja tunteiden jakaminen yhdessä muiden omaishoitajien kanssa, vertaistukea hyödyntäen. Ovet-valmennus koostuu kahdeksasta 90 minuutin osiosta, jotka voidaan järjestää useana kokoontumiskertana. 83 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Vuonna 2017 järjestettiin 69 Ovet-valmennusta 54 kunnassa. Ovet-valmennuksiin osallis- tui 556 henkilöä, joista 81 % oli eläkkeellä, 8 % ansiotyössä, 5 % työttömiä ja loput muulla työelämästatuksella. Osallistujista valtaosa oli naisia. Ovet-valmennukseen osallistujista noin 68 % hoitaa puolisoaan, 17 % omaa vanhempaansa tai appivanhempaansa, 9 % las- taan ja loput muita omaisia tai läheisiä. Omaishoidon tukea sai 56 % osallistujista. Lähes 2/3 osallistujille Ovet-valmennus oli ensimmäinen kerta, kun he olivat mukana yhdistyk- sen toiminnassa. Vuoden 2017 palautteiden mukaan omaishoitajat kokivat Ovet-valmennuksen hyödyl- liseksi. Ovet-valmennus lisäsi tietoa hoivatyöstä, avustamisesta ja tarjolla olevista palve- luista. Lisäksi Ovet-valmennus antoi omaishoitajille muun muassa keinoja arvioida omia voimavaroja ja rohkeutta hakea palveluja. Taulukoissa kaksi ja kolme on esitetty palauteky- selyjen tuloksia tarkemmin. Taulukko 2. Ovet-valmennuksen® palautekyselyyn vastanneet vuonna 2017 (n=518) Ovet-valmennuksesta opin uutta Täysin eri mieltä Melko eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Melko samaa mieltä Täysin samaa mieltä Hoivatyöstä saamani tieto lisäsi valmiuksiani toimia omaishoitajana 0 % 0,79 % 4,34 % 40,63 % 54,24 % Avustamiseen liittyvät osuudet li- säsivät avustamistaitojani 0,40 % 0,60 % 9 % 45,80 % 44,20 % Tiedän nyt enemmän omaishoito- perheen palveluista 0 % 0 % 2,53 % 25,29 % 72,18 % Taulukko 3. Ovet-valmennuksen® palautekyselyyn vastanneet vuonna 2017 (n=527) Ovet-valmennus antoi minulle Täysin eri mieltä Melko eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Melko samaa mieltä Täysin samaa mieltä Keinoja arvioida voimavarojani 0 % 0,58 % 5,77 % 40,38 % 53,27 % Uusia näkökulmia omaishoitajuuteen 0 % 0,39 % 2,90 % 31,33 % 65,38 % Intoa huolehtia omasta hyvinvoinnistani 0 % 0,77 % 4,22 % 35,12 % 59,89 % Rohkeutta hakea tukea ja apua (palveluja) 0 % 0 % 3,70 % 28,40 % 67,90 % Rohkeutta kertoa ajatuksistani ja tunteistani 0,19 % 0,58 % 4,06 % 32,50 % 62,67 % Ylpeyttä siitä, että olen omaishoitaja 0,59 % 1,39 % 9,70 % 35,05 % 53,27 % 84 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 L Ä H T E E T Shemeikka R, Buchert U, Pitkänen S, Pehkonen-Elmi T, Kettunen A 2017. Omaishoitajien tarvitsemat tukitoi- met tehtävässä selviytymiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2017 8.2 Muistisairaiden läheisten kokemuksia Minna Teiska, Muistiliitto Suomessa on lähes 200 000 muistisairautta sairastavaa henkilöä ja määrän ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Muistisairauden voidaan ajatella olevan koko perheen sairaus, sillä myös puoliso, lapset, sisarukset ja ystävät kohtaavat suuria muutok- sia ja luopumista sekä käyvät läpi suuren tunteiden ja reaktioiden skaalan. Lääkkeettömien menetelmien käytöstä tutkimusnäyttöä Muistisairauteen voi liittyä käyttäytymistä, jonka ympäristö voi kokea häiritseväksi tai vaikeaksi hallittavaksi. Muutokset käyttäytymisessä saattavat vaikuttaa muistisairaaseen itseensä, hänen läheisiinsä ja hoitavaan henkilöstöön. Muistiliiton vuonna 2018 Hoitotyön tutkimussäätiöltä tilaaman järjestelmällisten katsausten tutkimusnäyttö tukee lääkkeettö- mien menetelmien käyttöä muistisairaiden haasteelliseksi koetun käyttäytymisen hoitami- sessa. Vahvin näyttö liittyy musiikin käyttöön, mutta tutkimusnäyttö tukee myös muistisai- raan yksilölliset tarpeet ja toivomukset huomioivien menetelmien käyttöä kiihtyneisyyden ja aggressiivisuuden vähentämiseksi. Tutkimusnäyttö omaisille suunnatuista interven- tioista oli positiivista, koulutusinterventioissa omaisille opetettiin muun muassa kommuni- kointia muistisairaan kanssa, lääkkeettömiä hoitomuotoja sekä annettiin tietoa muistisai- raan haasteelliseksi koetusta käyttäytymisestä. Carers’ Survey – omaisten näkemyksiä Alzheimer Europen toteuttamassa Carers’ Survey tutkimuksessa olivat mukana Suomen lisäksi Hollanti, Skotlanti, Tsekki ja Italia. Suomessa tutkimukseen vastasi 2017 keväällä 363 muistisairaan läheistä, jotka vastaushetkellä hoitivat tai tukivat muualla tavoin muistisai- rausdiagnoosin saanutta perheenjäsentä tai ystävää. 85 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Valtaosa vastaajista (87 %) oli naisia ja iältään 45–69 vuotiaita (n. 67 % vastanneista). Lähes viidesosa (23 %) vastaajista oli 70-vuotiaita tai sitä vanhempia, 44-vuotiaita tai sitä nuorem- pia oli kymmenesosa. Vastaajista 41%:a kertoi muistisairaan olevan puoliso tai kumppani, yli puolella vastaajista (51 %) muistisairas oli jompikumpi omista vanhemmista. Vastaajista reilu kolmasosa oli kokoaikaisessa palkkatyössä lähes puolet (47 %) eläkkeellä. Vastan- neista 57 % koki olevansa muistisairaan ensisijainen hoitaja, 14 % vastanneista jakoi hoita- juuden yhden tai useamman sukulaisen /ystävän kanssa. Vastaajia pyydettiin arvioimaan mitä palveluita heille tarjottiin diagnoosin ja sitä seuran- neiden kuuden kuukauden aikana. Kaksi viidestä ilmoitti, ettei heille oltu tarjottu nimettyä henkilöä tai palvelua, joka tarjoaisi palveluohjausta ja johon he voisivat ottaa tarvittaessa yhteyttä. Vastaajista kolme neljästä oli sitä mieltä, että he olisivat toivoneet läheisten tar- peiden arviointia, mutta tätä palvelua ei oltu tarjottu. Samoin vastaajista suurin osa koki, ettei muistisairaalle tai omaiselle / läheiselle oltu tarjottu neuvontaa tai henkistä tukea (palvelua ilman jääneet vastaajat olisivat palvelua käyttäneet, mikäli sitä olisi tarjottu). Lähes kaksi kolmesta vastaajista olisi käyttänyt kotiin tarjottua apua (maksettu työnte- kijä vierailemaan ja muita yhteisiä aktiviteetteja varten muistisairaan kanssa ulkoilua jne.) mikäli sitä olisi tarjottu. Samoin yli puolet omaisista/läheisistä olisi halunnut lyhytai- kaishoitoa, mikäli sitä olisi tarjottu. Reilulle viidesosalle lyhytaikaishoitoa oli tarjottu ja reilu neljännes vastaajista oli käyttänyt lyhytaikaishoitoa. Teknologisia apuvälineitä (esim. liik- keentunnistimia tai hälyttimiä) oli tarjottu noin viidesosalle vastaajista, ja saman verran oli käyttänyt palvelua. Sen sijaan yli puolelle teknologisia ratkaisuja ei oltu tarjottu, mutta he olisivat olleet niitä halukkaita käyttämään. Carers’ Surveyn tulosten mukaan muistisairaille tarjottiin vähän erilaisia lääkkeettömiä menetelmiä sisältäviä palveluita. Kognitiivista harjoittelua tai muistiryhmää ei oltu tar- jottu 64 %:lle vastanneista, elämäntarina tai muistelutyötä 80 %:lle, muistin treenaamista 75 %:lle, luovaa toimintaa 66 %:lle ja muuta toimintaryhmää (kuten liikuntaa ja sosiaalista toimintaa) 51 %:lle. Kaikki näin vastanneet olisivat halunneet käyttää oheisia palveluita, mikäli niitä olisi tarjottu. Lähes puolet tutkimukseen vastanneista ajatteli, että diagnoosista olisi ollut enemmän hyötyä, jos se olisi tehty varhaisemmassa vaiheessa. Keskimäärin tutkimuksissa mukana olleissa maissa kesti kaksi vuotta saada diagnoosi. Läheisten mukaan suurimpia esteitä riittävän varhaiselle diagnoosille olivat, ettei muististaan huolestunutta otettu riittävän va- kavasti alkuvaiheessa tai ettei hän halunnut hakeutua tutkimuksiin. Yli puolet (52%) lähei- sistä/omaisista oli sitä mieltä, että muistisairaan hoitaminen sai heidät tuntemaan olonsa yksinäiseksi. 86 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Kuviot (1–3) Vastaajia pyydettiin arvioimaan mitä palveluita heille tarjottiin diagnoosin ja sitä seurannei- den kuuden (6) kuukauden aikana. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Neuvontaa/henkistä tukea läheiselle/omaiselle Neuvontaa/henkistä tukea muistisairaalle Nimetty henkilö tai palvelu, joka tarjoaisi palveluohjausta ja johon voisitte ottaa tarvittaessa yhteyttä Läheisen tarpeen arviointi Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Neuvonta ja tuki 0 10 20 30 40 50 60 70 Teknologiset apuvälineet (esim. liiketunnistimet, hälyttimet) Lyhytaikaishoito – tarjoaa taon omaishoitajille Apua kotona – maksettu työntekijä vierailemaan ja muita yhteisiä aktiviteetteja varten muistisairaan kanssa ulkoilua jne. Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Apua kotiin 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Muistikahvila Muu toimintaryhmä muistisairaalle – liikuntaa, sosiaalista toimintaa, retkiä jne. Luovaa toimintaa muistisairaalle – taiteita, musiikkia jne. Muistin tuki / muistin treenaamista Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Toimintaa Elämäntarina / muistelutyötä muistisairaalle Kognitiivinen harjoittelu / Muistiryhmä muistisairaalle 90 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Neuvontaa/henkistä tukea läheiselle/omaiselle Neuvontaa/henkistä tukea muistisairaalle Nimetty henkilö tai palvelu, joka tarjoaisi palveluohjausta ja johon voisitte ottaa tarvittaessa yhteyttä Läheisen tarpeen arviointi Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Neuvonta ja tuki 0 10 20 30 40 50 60 70 Teknologiset apuvälineet (esim. liiketunnistimet, hälyttimet) Lyhytaikaishoito – tarjoaa taon omaishoitajille Apua kotona – maksettu työntekijä vierailemaan ja muita yhteisiä aktiviteetteja varten muistisairaan kanssa ulkoilua jne. Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Apua kotiin 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Muistikahvila Muu toimintaryhmä muistisairaalle – liikuntaa, sosiaalista toimintaa, retkiä jne. Luovaa toimintaa muistisairaalle – taiteita, musiikkia jne. Muistin tuki / muistin treenaamista Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Toimintaa Elämäntarina / muistelutyötä muistisairaalle Kognitiivinen harjoittelu / Muistiryhmä muistisairaalle 90 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Neuvontaa/henkistä tukea läheiselle/omaiselle Neuvontaa/henkistä tukea muistisairaalle Nimetty henkilö tai palvelu, joka tarjo isi p lveluo jaus a ja johon voisitte ottaa tarvittaessa yhteyttä Läheisen tarpeen arviointi Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Neuvonta ja tuki 0 10 20 30 40 50 60 70 Teknologiset apuvälineet (esim. liiketunnistimet, hälyttimet) Lyhytaikaishoito – tarjoaa taon omaishoitajille Apua koton – makset u työntekijä vierailemaa ja muita yhteisiä aktiviteetteja v rten muistisairaan kanssa ulkoilua jne. Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Apua kotiin 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Muistikahvila Muu toimintaryhmä muistisairaall – liikuntaa, sosiaalista toimintaa, retkiä jne. Luovaa toim nta mui t sa raalle – taiteita, musiikkia jne. Muistin tuki / muistin treenaamista Olisimme halunneet käyttää tätä palvelua (mutta sitä ei tarjottu) (%) Käytimme palvelua (%) Palvelua tarjottiin (%) Toimintaa Elämäntarina / muistelutyötä muistisairaalle Kognitiivinen harjo ttelu / Muistiryhmä muistisairaalle 90 87 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI L Ä H T E E T World Alzheimer Report 2015 The Global Impact of Dementia An analysis of prevalence, incidence, cost and trends. Alzheimer’s Disease International (ADI), 2015. https://www.alz.co.uk/research/WorldAlzheimerRe- port2015.pdf Lääkkeettömien menetelmien vaikutukset muistisairautta sairastavan haasteelliseksi koettuun käyttäyty- miseen – Raportti järjestelmällisten katsausten katsauksesta. Annukka Tuomikoski, Heidi Parisod, Ashlee Oikarainen, Hannele Siltanen, Arja Holopainen. Muistiliiton julkaisusarja 1/2018 European Carers’ Report 2018: Carers’ experiences of diagnosis in five European countries, Alzheimer Europe 2018. 8.3 Kelan kuntoutus omaishoitajille Pirjo K. Tikka, Kela Omaishoitajien kuntoutuskurssit Omaishoitajille on tarjolla erilaisia tukimuotoja, joista yhtenä ovat Kelan järjestämät omaishoitajien kurssit. Kelan kuntoutus tukee osaltaan omaishoitajien arjessa jaksamista kuntien ja kuntayhtymien, omaishoitajien kattojärjestönä toimivan Omaishoitajaliiton ja sen paikallisyhdistysten sekä muiden kolmannen sektorin (järjestöt, seurakunnat) toimijoi- den toiminnan lisäksi. Omaishoitajien kuntoutuskursseille voivat osallistua henkilöt, jotka hoitavat tai hoivaa- vat päivittäin omaistaan tai läheistään. Kurssille osallistuminen ei edellytä omaishoitoso- pimusta kunnan kanssa ja tämä mahdollistaa erilaisessa tilanteessa olevien omaishoita- jien osallistumisen. Kelan kuntoutuksessa yleisesti vaadittu sairauden määrittely puuttuu omaishoitajakursseilta. Riittää, kun lääkärinlausuntoon on kuvattu omaishoitajan tilanne ja uupumisoireet, jotka ovat uhka omaishoidon jatkumisen kannalta. Kelan kuntoutuksena omaishoitajien kurssit alkoivat 2000-luvulla ja niitä on kehitetty 2010-luvulla. Kehittämisen taustalla on ollut omaishoitajien kuntoutuksen arviointitutki- muksen tulokset ja niistä saatu tieto. Lisäksi kurssien sisältöjä on kehitetty Kelan ulkopuo- listen asiantuntijoiden kanssa. Kehittämisen yhtenä tuloksena käynnistyivät vuonna 2013 omaishoitajien kurssit, joissa oli varattu hoidettavalle läheiselle mahdollisuus olla kurs- silla mukana. Osatekijänä ns. parikurssin käynnistämiselle olivat hoidettavan puutteelliset 88 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 mahdollisuudet saada intervallipaikka ajalle, jolloin häntä hoitava omaishoitaja osallis- tui kurssille. Nämä kurssit ovat nykyisellään suositumpia kuin yksin kurssille osallistuvien omaishoitajien kurssit ja määrällisesti niitä järjestetään huomattavasti enemmän. Vuoden 2017 alusta alkaen on tarjottu mahdollisuus omaishoitajien kuntoutukseen myös heille, jotka hoitavat lasta tai nuorta. Näitä kursseja on vuositasolla muutama. Kela on kohdentanut omaishoitajien kuntoutukseen aikaisempaa enemmän rahoitusta. Kun vuonna 2013 omaishoitajakurssien kustannukset olivat noin 1,4 milj. euroa, olivat kustannukset vuonna 2017 lähes 2,8 milj. euroa. Omaishoitajien kursseille osallistuneiden henkilöiden määrä on noussut samassa suhteessa 568 omaishoitajasta 1014 omaishoita- jaan samalla ajanjaksolla (Taulukko 1). Taulukko 1. Omaishoitajien kursseille osallistuneet sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Ikäryhmä Yhteensä 35 – 44 v 45 – 54 v 55 – 64 v Yli 64 v Sairaus- tai ammattiala Sukupuoli Saajat Saajat Saajat Saajat Saajat Omaishoitajat, yhteensä Yhteensä 1 014 10 26 75 903 Miehet 246 3 3 11 229 Naiset 768 7 23 64 674 Omaishoitajat, aikuista hoitavat Yhteensä 992 2 12 75 903 Miehet 243 - 3 11 229 Naiset 749 2 9 64 674 Omaishoitajat, lasta tai nuorta hoitavat Yhteensä 22 8 14 - - Miehet 3 3 0 - - Naiset 19 5 14 - - Kelan tilaston mukaan eniten omaishoitajien kuntoutuskursseille osallistuvat Uusimaa- laiset (163 omaishoitajaa) ja Pohjois-Pohjanmaalla (151 omaishoitajaa) asuvat henkilöt. Vähiten omaishoitajakurssien mahdollisuutta käyttävät Keski-Pohjanmaan, Kanta-Hämeen ja Kymenlaakson omaishoitajat, joissa kursseille osallistuneiden omaishoitajien lukumää- rän vaihteluväli on 7–13. Maakunnalliset ja alueelliset erot kuntoutuksen hyödyntämisessä muiden tukimuotojen lisäksi on arvoitus. Ainoastaan Uusimaan luku on selitettävissä väes- tötiheydellä. Tutkimus ja kehittäminen Omaishoitajakurssien kehittämisestä saadaan tutkimustuloksia Kelan Muutos-hank- keessa. Hankkeessa tutkitaan, millaisia vaikutuksia Kelan kuntoutuspalveluiden muu- toksilla on ollut asiakkaalle. Muutos-hankkeen taustalla on lainsäädännön muutokset tai kehittämistyön tulosten perusteella tehdyt uudistukset. Tutkimus on luonteeltaan 89 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI kuntoutuspalveluiden toimenpanon tutkimusta, kun palvelun tai etuisuuden sisällöt, toi- mintatavat tai ehdot ovat muuttuneet tai luotu kokonaan uusi palvelu. Omaishoitajakurs- sien Muutos-hankkeen tiedon tarpeen taustalla ovat tehdyt kehittämistoimet kurssien sisällössä ja uuden palvelun mukaan tulossa. Tutkimus kohdistuu asiakkaan kokemukseen siitä, onko kuntoutus hänen kannalta oikea-aikaista ja tarkoituksenmukaista. Tutkimus tuottaa soveltamiskelpoista tietoa kuntoutuksen kehittämis-, ohjaus- ja vaikuttamistyö- hön. Hanke toteutetaan ajalla 1.5.2015–31.12.2019 ja rahoitetaan Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 12 §:n mukaisista kehittä- mistoiminnan varoista sekä koordinoidaan Kelan tutkimusryhmästä. Kelan etäkuntoutushankkeessa yhtenä osaprojektina on selvittää etäkuntoutuksen mah- dollisuutta omaishoitajille. Omaishoitajien psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen verkko- pohjaisen etäkuntoutusintervention avulla – osaprojekti toteutettiin 1.8.2016 – 31.12.2018. Tässä kehittämishankkeessa on tavoitteena saada tietoa, miten etäkuntoutusinterventio on toteutettavissa omaishoito-tilanteessa. Omaishoitajien etäkuntoutushanke toteutettiin näennäiskokeellisessa asetelmassa vertaamalla kolmea eri tyyppistä omaishoitajaryhmää. Kelan rahoittamassa hankkeessa on tutkittu yli 60-vuotiaiden omaishoitajien etäkuntou- tusta ja sen vaikutuksia omaishoitajien psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen on to- teuttanut Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenter. Hankkeessa laadittiin omaishoitajille uudenlainen mielen hyvinvoinnin tukemiseen suunnattu 12 viikon kestoinen ja käyttäjäys- tävällinen verkko-ohjelma OMApolku, joka perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmiin. Verkko-ohjelmaan yhdistettiin säännöllinen henkilökohtaisen tukihenkilön tukikontakti ohjelman aikana, joka toteutettiin tässä hankkeessa puhelimitse. Tutkimuk- seen osallistuneiden omaishoitajien ikäjakauma vaihteli 60 ja 88 ikävuoden välillä. Enem- mistö tutkittavista oli naisia ja valtaosa oman puolisonsa omaishoitajia. Tutkittavat rekry- toitiin pääosin Keski-Suomen ja Pirkanmaan seuduilta. Hankkeen tulokset osoittivat, että etäkuntoutus lisäsi omaishoitajien psyykkistä hyvinvointia. Omaishoitajat myös sitoutuivat verkko-ohjelmaan hyvin ja kokivat sen pääosin riittävän helppokäyttöiseksi. Säännöllinen tukihenkilön kontakti oli tutkittaville omaishoitajille tärkeää. Tämän hankkeen perusteella omaishoitajien etäkuntoutusmalli oli toimiva ja vaikuttava malli, johon on kuitenkin suosi- teltavaa liittää säännöllinen tukikontakti jossakin muodossa, joka voi olla esim. lyhennetty ryhmämuotoinen lähikuntoutus tai tukihenkilön kirjallinen palaute tai puhelinsoitto. On myös syytä huomioida, että ikäihmiset ovat tietoteknisiltä taidoiltaan hyvin heterogeeni- nen ryhmä, jolloin tietotekniikan käyttöön kuntoutuksessa tarvitaan riittävästi perehdyttä- mistä. (Lappalainen ja Pakkala 2018) Muu Kelan kuntoutus Omaishoitajat ja perhehoitajat voivat osallistua Kelan järjestämään kuntoutukseen myös muulla perusteella kuin omais- tai perhehoitajana toimimisen perusteella. Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja on tarjolla sairauden perusteella laaja valikoima. 90 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Usein omais- tai perhehoitajana toimivalla saattaa olla sairauksia, joista kuntoutuminen edistää hoitajana toimimista. Kelan järjestämät erilaiset kuntoutus- ja sopeutumisvalmen- nuskurssit eri sairauksia sairastaville saattaa olla tarpeellista ja näitä kursseja on usealle yksilöidylle sairaudelle. Myös yksilöllinen kuntoutus voi tulla kyseeseen, jos tarve kuntou- tumiseen on laajempi kuin mitä kurssi tarjoaa. Esimerkiksi KIILA-kuntoutus on suunnattu työikäisille ja TULES-kursseja on sekä työikäi- sille että työelämästä poissa oleville. Jos hoitaja on täyttänyt 68 vuotta, hänellä on mah- dollisuus osallistua ikääntyneiden monisairaiden IKKU-kurssille. IKKU-kurssi on ryhmässä tapahtuvaa kuntoutumista ja hoitajana toimiva voi hyötyä laaja-alaisemmasta ja eri asian- tuntijoiden toteuttamasta kuntoutuksesta. L Ä H T E E T Lappalainen Päivi, Pakkala, Inka. Sähköpostiviesti 29.11.2018, Lappalainen Päivi, tutkijatohtori, ja Inka Pakkala, tutkijatohtori, Kelan etähankkeen koordinaattori ja tutkija, Jyväskylän yliopisto 91 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI 9 Tietovarannot koskien omais- ja perhehoitoa Omais- ja perhehoidon jaos kartoitti käytettävissä olevia omais- ja perhehoidon seuranta- tietoja ja pohti mahdollisesti tarvittavaa lisätietoa. Seuraavassa on kuvattu eri tietolähteistä saatavilla olevaa tutkimus- ja tilastotietoa. Jaok- sen jäsenet saivat tehtäväkseen kerätä koosteen organisaationsa kaikista meneillään ole- vista tai parin vuoden sisällä valmistuneista omais- ja perhehoitoa koskevista tutkimuk- sista, selvityksistä ja tilastotiedoista. Jäseniltä toivottiin pohdintaa siitä, miten tätä tietoa voidaan hyödyntää omais- ja perhehoitolakien vaikutusten arvioinnissa. Jäseniä pyydettiin myös valmistelemaan esitys organisaationsa aineistoista, niiden käyttöoikeuksista ja hyö- dyntämismahdollisuuksista sekä tiedonkeruun jatkuvuudesta ja kirjoittamaan aineiston perusteella lyhyt artikkeli. 9.1 Tilastotiedot Omaishoidon ja perhehoidon indikaattoreista on saatavilla tietoa sotkanetistä vuoteen 2017 saakka. (Liitteet 1,2,3). Omaishoidon tuen asiakkaista on saatavilla lukumäärä ja peittävyys tietoa ikäryhmittäin (mm. 0 – 17, 18 – 64, 65 – 74, 75 – 84, 85+) vuoden ajalta, mutta ei sukupuolen mukaan (Liite 1). Omaishoidon tuesta sopimuksen tehneiden omaishoitajien lukumäärä saadaan alle 65 -vuotiaiden osalta ja kaikki yhteensä, mutta ei sukupuolen mukaan. Tilastotietoa on saata- villa myös omaishoidon tuen palkkioiden yhteismäärästä aina vuoteen 2014 saakka. (Liite 1). 92 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Perhehoidossa olleiden vanhusten lukumäärä vuoden lopussa ja hoitopäivät vuoden aikana sekä vanhusten perhehoitokotien lukumäärät ovat saatavilla Sotkanetissä (www.sotkanet.fi). (Liite 1). Lisäksi sotkanetissä on lukumäärä ja peittävyystiedot ikäihmisten palveluissa olleiden hen- kilöiden määristä ja osuuksista (Liite 2). Ikäihmisten palveluiden nettokustannukset ovat saatavilla kunnan kustantamista palve- luista laitoshoidon, ympärivuorokautisen hoidon (tehostettu palveluasuminen), kotihoi- don ja muiden ikäihmisten palvelujen osalta (Liite 3). Kelaan kertyy jatkuvasti rekisteri- ja tilastotietoja Kelan etuuksien käytöstä. Lisäksi Ke- lan tutkimus on toteuttanut verotietoihin pohjautuvia rekisteriselvityksiä maksetuista omaishoidon hoitopalkkioista alueittain sekä hoitopalkkiota saaneiden omaishoitajien tulokehityksestä ja -rakenteesta (mm. Tillman ja Mikkola 2018, Mikkola ja Tillman 2017, Mikkola, Komu ja Tillman 2016, Ahola ym. 2014). Verotustietojen perusteella kerättyjä vuo- sitasoisia tietoja maksettujen omaishoidon hoitopalkkioiden ja perhehoidon palkkioiden saajista ja määrästä kunnittain hyödynnettiin omaishoitolain vaikutusten arvioinnissa (kts. luku 5 tässä raportissa). 9.2 Seurantoja ja tutkimuksia STM tilasi THL:stä omais- ja perhehoidon vaikutusten selvityksen vuonna 2018. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, kuinka omaishoito- ja perhehoitolakeja on toimeenpantu ja kuinka toimenpiteisiin tarkoitetut valtionosuudet ovat kohdentuneet. THL toteutti tiedonkeruun syyskuussa 2018 ja sen tulokset on raportoitu tämän raportin luvuissa 3 ja 4. THL on aiemmin toteuttanut vuonna 2012 selvityksen omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa (Linnosmaa ym. 2014). Aiempia vastaavia selvityksiä on tehty muuta- man vuoden välein (Antikainen ja Vaarama 1995, Vaarama ym. 1999, Vaarama 2003, Vouti- lainen 2007, Linnosmaa ym. 2014, Vilkko ym. 2014). THL on toteuttanut vanhuspalvelulain toimenpanon seurannan kuntakyselyjä vuosina 2013, 2014, 2016 ja 2018. Niissä on sivuttu myös omais- ja perhehoitoon liittyviä asioita. FinSote (http://www.terveytemme.fi/finsote/) ja FinTerveys (https://thl.fi/fi/tutki- mus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-finterveys-tutkimus) ovat otospohjaisia väestötutkimuksia, joita toteutetaan määräajoin. Niissä on kysymyksiä 93 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI läheishoivasta ja sopimusomaishoitajuudesta, mutta niissä erityiskysymysten osalta vas- taajamäärät voivat jäädä pieniksi. Kelassa on omaishoitoon liittyvien rekisteritutkimusten lisäksi tehty mm. postikyselytut- kimus omaishoidon hoitopalkkiota saaneille ja haastattelututkimus kuntien omaishoi- dosta vastaaville (ks. Tillman ym. 2014), mutta ei perhehoitoon liittyvää tutkimustoimintaa. Omaishoidon kyselytutkimuksen aineistoon perustuen on julkaistu useita tieteellisiä ar- tikkeleita ja tutkimusblogikirjoituksia. Lisäksi Kelan julkaisusarjoissa on julkaistu omaishoi- toaiheisia tutkimuksia (Kalliomaa-Puha 2007, Kehusmaa 2014). Kuntaliitossa on saatavilla rajatusti tietoa kuntien järjestämästä omaishoidon tuesta ja omaishoidon tuen kustannuksista osana vanhuspalveluja. Tiedon lähteinä ovat keskisuur- ten kuntien kuntavertailu sekä Kuntaliiton, Kelan, STM:n ja Hyvinvointialojen liiton Ikään- tyneen väestön palvelut: käyttö, kustannukset, vaikuttavuus ja rahoitus (2014-2018) -pro- jekti. Keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannusvertailuja on tehty vuodesta 2004 lähtien. Kerätyt tiedot ovat julkisia: www.kuntaliitto.fi/sotekust Ikääntyneen väestön palvelut -projektin rekisteriaineistotutkimuksessa on kerätty tietoja Kuntaliiton suurten ja keskisuurten kuntien kustannusvertailuissa olevien kuntien iäkkäi- den henkilöiden (henkilöiden, jotka ovat täyttäneet 75 vuotta vuonna 2014 tai aiemmin) sosiaali- ja terveyspalveluiden käytöstä vuosina 2009 – 2014. Aineisto on saatu tutkimus- käyttöön, ja sen käyttölupa tutkimuskäyttöön päättyy joulukuussa 2018. Lisätiedot hank- keesta: www.kuntaliitto.fi/ikaantyneet Vuonna 2017 julkaistiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) mää- rärahalla toteutettu Omaishoitajaliiton, Kuntoutussäätiön sekä Diakonia-ammattikorkea- koulun yhteistyönä laadittu Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviämi- seen -raportti. Selvitys vahvisti aiempien tutkimusten tulosta siitä, että omaishoitajien ja hoidettavien tarpeet ja tilanteet ovat hyvin erilaisia. Omaishoitotilanteiden monimuotoi- suudesta kumpuaa tarve räätälöityihin tukitoimiin. 9.3 Järjestöjen omaishoitajien tukea kuvaavia selvityksiä OmaisOiva on omaistaan hoitavien tueksi kehitettyä toimintaa, jota Omaishoitajaliitto ja sen 31 paikallisyhdistystä toteuttavat ympäri Suomea. OmaisOiva-toimintaa on järjestetty vuodesta 2014 lähtien RAY:n/STEA:n myöntämien avustuksien turvin. Omaishoitajaliitto 94 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 kerää tietoa toimintaan osallistuneista omaishoitajista muun muassa lukumäärätietoa sekä kokemuksia. Muistiliitossa on toteutettu muistisairaiden läheisille suunnattu Carer’s Survey, joka toteu- tettiin yhteistyössä Alzheimer Europen ja Bangorin yliopiston kanssa vuonna 2017. Tut- kimukseen osallistuivat Suomen lisäksi Alankomaat, Tsekki, Italia ja Skotlanti. Suomesta tutkimukseen kerättiin 363 vastausta. Muistiliitolla on käyttöoikeudet tutkimustuloksiin niiden julkaisun jälkeen. Muistiliitto on teettänyt vuonna 2018 Hoitotyön tutkimussäätiöllä (Hotus) järjestelmällis- ten katsausten katsauksen, jonka tarkoituksena oli koota ja arvioida vuoden 2015 jälkeen julkaistuja järjestelmällisiä katsauksia lääkkeettömien menetelmien vaikutuksista muis- tisairautta sairastavan henkilön haasteelliseksi koettuun käyttäytymiseen. Katsausten katsaus sisälsi yhteensä 21 järjestelmällistä katsausta (joissa yhteensä 205 alkuperäistutki- musta) sekä kaksi järjestelmällisten katsausten katsausta. Perhehoitoliitto järjestää ikäihmisten perhehoidon kouluttajakoulutusta. Kouluttajien määristä sekä ennakkovalmennukseen osallistuneista on saatavilla tietoa. Näitä tietoja voi- taisiin hyödyntää esimerkiksi kyselyjen jalkauttamisessa. 9.4 Omais- ja perhehoitoon liittyvän tiedonkeruun systematisointia tarvitaan Koska omais- ja perhehoidosta on tarkoitus saada kiinteä osa iäkkäille, pitkäaikaissairaille ja vammaisille henkilöille tarjottavaa palvelukokonaisuutta, niiden seurantaa on systemati- soitava, jotta saadaan vertailukelpoista tietoa. Omais- ja perhehoidon seurantaan liittyvää tietoa on paljon mutta se on hajallaan. Kaikkea seurantaan tarvittavaa tietoa ei myöskään ole käytettävissä. Siksi on tarpeen pohtia sekä sitä, mitä tietoa seurantaan tarvitaan, ja sekä sitä, miten se kootaan. Asiakas- ja potilastietojärjestelmiin tarvitaan systemaattista kirjaamista omais- ja perhehoi- totilanteista. Seurantatietoa on koottava pääsääntöisesti osana normaalitoimintaa, josta on saatava selville muun muassa omaishoitosopimuksen tehneet hoitajat ja omaishoidet- tavat taustatietoineen sekä myös myönteiset ja kielteiset tukipäätökset. Asiakas- ja poti- lastietojärjestelmiin tarvitaan, erityisesti akuuttitilanteita varten, tietoa siitä, onko asiak- kaana olevalla henkilöllä omaishoitajan tai mahdollisesti perhehoitajan status. Lisäksi tar- vitaan tietoa sekä omaishoitotilanteiden päättymisestä, joka on riski sinänsä, että omais- ja perhehoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastusten seurantaa ja arviointia varten. 95 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Tietojohtamisen tueksi on luotava ajantasaiset ja informatiiviset indikaattorit, jotka kerto- vat sekä omais- ja perhehoitajien että omais- ja perhehoidossa olevien asiakkaiden sosi- aali- ja terveyspalvelujen ja muiden tukien tarpeesta ja kokonaiskäytöstä, kustannuksista ja vaihtoehtoiskustannuksista (esim. osana THL:n ja Kelan seurantoja). Lisäksi on syytä arvioida, onko tarvetta laajemmin selvittää väestönäkökulmasta omais- ja perhehoidon laajuutta ja hyväksyttävyyttä. Tutkimuksessa olisi selvitettävä ensinnäkin omaisista ja läheisistä huolehtimisen laajuutta ja sitovuutta sekä kiinnostusta ja mahdolli- suuksia omaishoitajana ja perhehoitajana toimimiseen sekä näkemyksiä omais- ja perhe- hoidon roolista ja mahdollisuuksista osana palvelujärjestelmää. L Ä H T E E T Ahola E, Tillman P ja Mikkola H. Omaishoidosta maksettavat palkkiot ja omaishoitajien tulotaso – rekisteri-tut- kimus vuodelta 2012. Teoksessa: Tillman P, Kalliomaa-Puha L ja Mikkola H. Rakas mutta raskas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Työpapereita 69/2014, Kela. Antikainen E ja Vaarama M (1995). Kotihoidon tuesta omaishoidon tukeen. Valtakunnallinen selvitys omais-hoidon tuesta sosiaalipalveluna. Raportteja 172. Stakes, Helsinki. Kalliomaa-Puha Laura (2018). Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen. Selvityshenkilön raportti. STM raportteja ja muistioita 2018:60. Kalliomaa-Puha L. Vanhoille ja sairaille sopivaa? Omaishoitosopimus hoivan instrumenttina. Helsinki: Kela, So- siaali- ja terveysturvan tutkimuksia 90, 2007. Kehusmaa S. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omaishoito ja kuntoutus. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 131, 2014. Linnosmaa I, Jokinen S, Vilkko A, Noro A, Siljander E. Omaishoidon tuki. Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 9/2014. Mikkola H, Komu M ja Tillman P. Maksaako maakunta omaishoidon palkkion sote-uudistuksen jälkeen? Kelan tutkimusblogi 23.3.2016. Saatavissa: http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/3031 Mikkola H, Tillman P. Omaishoitajat odottavat jo tekoja. Kelan tutkimusblogi 16.3.2017. Saatavissa:http://tutki- musblogi.kela.fi/arkisto/3798 Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi © Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2005–2018. www.sotkanet.fi Tillman P, Kalliomaa-Puha L, Mikkola H, toim. Rakas mutta raskas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Helsinki: Kela, Työpapereita 69, 2014. Tillman P, Mikkola H. Työikäinen omaishoitajaperhe voi joutua rahapulaan. Kelan tutkimusblogi 22.3.2018. Saatavissa: http://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/4482 Vaarama M, Rintala T, Eteläpää-Vainio S & Sinervo T (1999). Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta vuonna 1998. Selvityksiä 6. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Vaarama M, Voutilainen P, Manninen M (2003). Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tu- esta ja sen vaihtelusta 1994–2002. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:8. Sosiaali- ja terveysmi- nisteriö. Helsinki. Vilkko A, Muuri A, Saarikalle K, Noro A, Finne-Soveri H (2014). Läheisapu. Teoksessa ’Suomalaisten hyvinvointi 2014’ toim. Vaarama M, Karvonen S, Kestilä L ym. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki, 222-237. Voutilainen P, Kattainen E, Heinola R. (2007). Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihtelusta 1994-2006. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:28. Yliopistopaino, Helsinki. 96 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Liite 1. Omaishoidon ja perhehoidon tilastoja vuosina 2000–2017 (Lähde: sotkanet.fi) 2000 2005 2010 2015 2016 2017 Omaishoidon tuesta sopimuksen tehneet alle 65 vuotiaita hoitajia vuoden aikana yhteensä 14 128 16 429 18 502 19 088 18 921 19 375 Omaishoidon tuesta sopimuksen tehneitä 65 vuotta täyttäneitä hoitajia vuoden aikana yhteensä 7 600 13 153 18 710 25 019 25 231 26 757 Omaishoidon tuesta sopimuksen tehneitä hoitajia vuoden aikana yhteensä 21 728 29 582 37 212 44 107 44 152 46 132 Omaishoidon tuen asiakkaat vuoden aikana / 1000 asukasta 4 6 7 8 8 9 Omaishoidon tuki, 0 – 17-vuotiaat hoidettavat vuoden aikana 2 861 3 771 5 132 7 252 7 468 7 851 Omaishoidon tuki, 18 – 64-vuotiaat hoidettavat vuoden aikana 5 229 6 656 7 778 7 687 7 679 7 832 Omaishoidon tuki, 65 – 74-vuotiaat hoidettavat vuoden aikana 4 055 5 279 6 277 7 824 7 917 8 006 Omaishoidon tuki, 75 – 84-vuotiaat hoidettavat vuoden aikana 6 142 9 231 11 571 13 446 13 933 14 088 Omaishoidon tuki, 85 vuotta täyttäneet hoidettavat vuoden aikana 4 158 5 286 6 808 9 120 9 513 10 109 Omaishoidon tuki hoidettavat vuoden aikana yhteensä 22 445 30 223 37 566 45 329 46 510 47 886 Omaishoidon tuki, 65+ vuotiaat hoidettavat yhteensä 14 355 19 796 24 656 30 390 31 363 32 203 Omaishoidon tuki, hoitopalkkiot yhteensä, 1 000 euroa (–2014) 64 283 94 803 152 567 - - - Perhehoidossa olleet vanhukset 31.12. 84 67 79 343 456 729 Vanhusten perhehoitokotien lukumäärä 31.12. 46 37 43 138 178 239 Perhehoidossa olleiden vanhusten hoitopäivät vuoden aikana 26 130 21 591 22 602 68 334 84 718 96 422 © THL, Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2005–2018 97 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 OMAIS- JA PERHEHOIDON KEHITYS VUOSINA 2015–2018 – PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI Liite 2. Iäkkäiden palvelujen peittävyys (%) ikäryhmittäin vastaavanikäisestä väestöstä vuosina 2001–2017 (Lähde: sotkanet.fi) 75 täyttäneet 2001 2005 2010 2015 2016 2017 Kotona asuvat, % 89,6 89,6 89,5 90,6 90,9 91,1 Omaishoidon hoidettavat, % (2012 alkaen) 3,2 3,7 4,2 4,7 4,7 4,8 Säännöllisen kotihoidon asiakkaat, % 11,8 11,2 11,8 11,8 11,3 11,3 Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen asiakkaat, % 2,2 3,4 5,6 7,1 7,3 7,5 Vanhainkoti tai pitkäaikainen laitoshoito terveyskeskuksessa, % 8 6,8 4,7 2,1 1,7 1,3 80 vuotta täyttäneet Kotona asuvat, % 84 84,4 85 86,5 86,6 87,1 Omaishoidon hoidettavat, % (2012 alkaen) 5,7 5,9 6 Säännöllisen kotihoidon asiakkaat, % 16,4 15,7 16,1 16,4 16,2 15,9 Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen asiakkaat, % 3,4 5,1 8 10,3 10,7 10,9 Vanhainkoti tai pitkäaikainen laitoshoito terveyskeskuksessa, % 12,4 10,3 6,8 3 2,5 1,8 85 vuotta täyttäneet Kotona asuvat, % 75,9 76,1 77,6 80,4 80,6 81,2 Omaishoidon hoidettavat, % (2012 alkaen) 5,6 6 6 6,5 6,7 6,9 Säännöllisen kotihoidon asiakkaat, % 20,9 20,5 21,5 22,2 21,9 21,8 Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen asiakkaat, % 4,8 7,5 11,9 15 15,6 15,9 Vanhainkoti tai pitkäaikainen laitoshoito terveyskeskuksessa, % 19,1 16,1 10,3 4,4 3,7 2,7 © THL, Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2005 – 2018 98 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Liite 3. Ikääntyneiden palvelujen kustannuskehitys vuosina 2001–2017 (Lähde: sotkanet.fi) 2001 2005 2010 2015 2016 2017 Ikääntyneiden laitoshoidon nettokäyttö- kustannukset, 1 000 euroa 530 377 634 862 755 709 560 572 472 751 413 928 Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan asumispalvelujen nettokäyttökustannukset, 1 000 euroa (2015–) - - - 1 442 347 1 555 498 1 618 098 Kotihoidon nettokäyttökustannukset, 1000 euroa 389 100 453 476 608 592 934 803 950 188 974 041 Muiden ikääntyneiden palvelujen nettokäyttökustannukset, 1000 euroa (2015–) - - - 386 593 391 892 421 320 Ikääntyneiden laitoshoidon nettokäyttökustannukset, euroa / asukas 102,1 120,8 140,6 102,2 85,9 75,1 Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan asumispalvelujen nettokäyttökustannukset, euroa / asukas (2015–) - - - 262,9 282,6 293,5 Kotihoidon nettokäyttökustannukset, euroa / asukas 74,9 86,3 113,2 170,4 172,7 176,7 Muiden ikääntyneiden palvelujen nettokäyttökustannukset, euroa / asukas (2015–) - - - 70,5 71,2 76,4 © THL, Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2005 – 2018 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 61/2018 Internet: stm.fi/julkaisut JULKAISUJEN MYYNTI: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi ISSN PDF 2242-0037 ISBN PDF 978-952-00-4022-2 Kotihoidon sekä omais- ja perhehoitajien palveluja on uudistettu nykyistä yhdenvertaisemmiksi ja paremmin koordinoiduiksi vuosien 2016–2018 aikana hallituksen I&O-kärkihankkeena. I&O-kärkihankkeen tavoitteena on ollut kehittää ikäihmisille sekä omais- ja perhehoitajille nykyistä yhdenvertaisemmat, paremmin koordinoidut ja kustannusten kasvua hillitsevät palvelut. Toimeenpanon läpileikkaavina ajureina ovat olleet iäkkäiden osallisuuden lisääminen, digitalisaation hyödyntäminen, tiedolla johtaminen sekä poikki- hallinnollinen yhdessä tekeminen. Uudistuksessa on luotu malleja iäkkäiden maakunnallisille palvelukokonai- suuksille, jossa on sovitettu yhteen heille suunnattuja palveluja. Alueellisen kehittämistyön tuloksia jaetaan tämän raporttisarjan myötä hyödynnettäväksi laajasti myös muissa maakunnissa. Lisätietoa: https://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito