Tiina Koljonen, Sampo Soimakallio, Antti Lehtilä, Lassi Similä, Juha Honkatukia, Mikael Hildén, Antti Rehunen, Laura Saikku, Marja Salo, Mikko Savolahti, Pekka Tuo- minen, Terttu Vainio Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys Helmikuu 2019 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 24/2019 KUVAILULEHTI Julkaisija ja julkaisuaika Valtioneuvoston kanslia, 28.02.2019 Tekijät Tiina Koljonen, Sampo Soimakallio, Antti Lehtilä, Lassi Similä, Juha Honkatukia, Mikael Hildén, Antti Rehunen, Laura Saikku, Marja Salo, Mikko Savolahti, Pekka Tuominen, Terttu Vainio Julkaisun nimi Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys Julkaisusarjan nimi ja numero Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 24/2019 Asiasanat Vähäpäästö, strategia, skenaario, päästövähennys Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot Julkaisuaika Helmikuu, 2019 Sivuja 162 Kieli, Suomi Tiivistelmä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n Pitkän aikavälin kokonais- päästökehitys (PITKO) -selvityksen keskeinen tavoite oli arvioida, mikä on Suomelle sopiva kasvihuone- kaasujen päästövähennystavoite vuodelle 2050 ja mitkä ovat keskeiset toimialakohtaiset etenemisvaih- toehdot tavoitteen saavuttamiseksi. Arvioiden lähtökohdaksi asetettiin biotalouden ja puhtaiden ratkai- sujen ministerityöryhmän linjausten mukaisesti, että Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvi- huonekaasupäästöjään 85–90 % vuoden 1990 tasoon verrattuna. Maankäyttösektorille (ns. LULUCF) ei sen sijaan asetettu erillistä tavoitetta, vaan päästöistä ja nieluista (poistumista) koostuva kokonaispääs- tökehitys arvioitiin laskelmien tuloksena. Tulosten mukaan Suomi voi saavuttaa 85–90 %:n päästövähennystavoitteen vuonna 2050 erilaisia pol- kuja pitkin. Kriittisiä tekijöitä ovat energian käytön tehostuminen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, uu- siutuvan energian merkittävä lisäys, energiajärjestelmän sähköistyminen sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) käytettävyys bioenergian ja teollisuuden prosessien yhteydessä. Kaikissa po- luissa BKT:llä mitatun taloudellisen hyvinvoinnin arvioitiin kasvavan, ja teknologisen kehityksen vaikutus oli kasvun tärkein ajuri. Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden tarkastellusta polusta ja metsänielun epä- varmuuksista riippuen joko ennen vuotta 2040 tai vasta sen jälkeen. Päästöjen vähentämisen lisäksi metsien hiilinielujen ylläpitäminen ja vahvistaminen ovat tärkeässä roolissa ilmastotavoitteiden saavutta- miseksi. Liite 1 Kansalaiskyselyn kyselylomake Liite 2 SOVA-taulukot Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. PRESENTATIONSBLAD Utgivare & utgivningsdatum Statsrådets kansli, 28.02.2019 Författare Tiina Koljonen, Sampo Soimakallio, Antti Lehtilä, Lassi Similä, Juha Honkatukia, Mikael Hildén, Antti Rehunen, Laura Saikku, Marja Salo, Mikko Savolahti, Pekka Tuominen, Terttu Vainio Publikationens namn Totalutsläppens långsiktiga utveckling Publikationsseriens namn och nummer Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 24/2019 Nyckelord Låga utsläpp, strategi, scenarier, utsläppsminskning Publikationens delar /andra producerade versioner Utgivningsdatum Februari, 2019 Sidantal 162 Språk, Finska Sammandrag Teknologiska forskningscentralen VTT Ab och Finlands miljöcentral SYKE genomförde projektet PITKO (långsiktig utveckling av totalutsläppen) för att bedöma lämpliga mål för utsläppsminskningen år 2050 samt identifiera centrala åtgärder inom olika sektorer. Utgångspunkten var, i enlighet med den linjedrag- ning ministerarbetsgruppen för bioekonomi och ren energi gjort, att Finland minskar sina utsläpp av växthusgaser med 85–90 % jämfört med utsläppen 1990. För markanvändning (LULUCF –sektorn) uppställdes inga särskilda mål, utan de totala utsläppen beräknades på basen av uppskattningar av ut- släppens och kolsänkornas utveckling. Enligt resultaten kan Finland uppnå målet på 85–90 % utsläppsminskning 2050 längs olika utvecklings- vägar. Kritiska faktorer är effektiveringen av energianvändning inom alla samhällsområden, en bety- dande ökning av förnyelsebar energi, elektrifieringen av energisystemet samt möjligheterna att ta till- vara och lagra koldioxid (CCS) i samband med bioenergiproduktion och industriprocesser. Alla analy- serade utvecklingsvägar ger ökad ekonomisk välfärd mätt med BNP. Teknologisk utveckling är den vik- tigaste enskilda faktorn bakom tillväxten. Finland kan uppnå kolneutralitet 2040 eller senare beroende på utvecklingsväg och osäkerheten beträffande kolsänkornas utveckling. För att uppnå målet är det vik- tigt att Finland satsar både på att minska utsläppen och att upprätthålla och stärka kolsänkorna. Bilaga 1 Frågeformulär för medborgarenkät Bilaga 2 Tabeller över miljökonsekvenser Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan för 2018 (tietokayttoon.fi/sv). De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt DESCRIPTION Publisher and release date Prime Minister´s Office, 28.02.2019 Authors Tiina Koljonen, Sampo Soimakallio, Antti Lehtilä, Lassi Similä, Juha Honkatukia, Mikael Hildén, Antti Rehunen, Laura Saikku, Marja Salo, Mikko Savolahti, Pekka Tuominen, Terttu Vainio Title of publication Long-term development of total emissions Name of series and number of publication Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 24/2019 Keywords Low emission, strategy, scenarios, emission reduction Other parts of publication/ other produced versions Release date February, 2019 Pages 162 Language, Finnish Abstract VTT Technical Research Centre of Finland Ltd and the Finnish Environment Institute SYKE carried out the PITKO project (long-term development of total emissions) to examine suitable targets for the green- house gas emission reduction until 2050 and to identify key actions within different sectors. The starting point was given by the ministerial working group on bioeconomy and clean solutions, which had speci- fied that Finland should reduce emissions by 85–90% relative to emissions in 1990. For the land-use sector (LULUCF) no specific targets were set. The total emissions were calculated based on projected emissions and changes in the development of removals by carbon sinks. The results show that Finland can achieve the 85–95% emission reduction target by 2050 through dif- ferent pathways. Critical factors are the increase in efficiency in energy use throughout society, a signifi- cant increase in the use of renewable energy, electrification of the energy system, and the possibility to use carbon capture and storage (CCS) in bioenergy production and industrial processes. All analysed pathways show that economic welfare measured by GDP will increase. Technological development is the most important driver behind the growth. Finland can achieve carbon neutrality by 2040 or later, de- pending on the pathway and uncertainties in the evolution of carbon sinks. To achieve the target it is important that Finland reduces emissions and maintains and strengthens carbon sinks. Appendix 1 Questionnaire for public survey Appendix 2 Tables of Strategic Environmental Impact Assessment This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research for 2018 (tietokayttoon.fi/en). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily repre- sent the view of the Government. SISÄLLYS 1. JOHDANTO ................................................................................................................ 9 1.1. Työn tausta ja tavoite .......................................................................................... 9 1.2. Tutkimusmenetelmät ja tausta-aineistot ............................................................. 11 1.3. TIMES-VTT energiajärjestelmämalli................................................................... 12 1.4. Rakennuskannan energialaskennan REMA-malli ............................................... 14 1.5. Kansantalouden FINAGE-malli .......................................................................... 15 2. VERTAILUSKENAARION (WEM) JA VÄHÄPÄÄSTÖSKENAARIOIDEN LÄHTÖKOHTIEN JA KESKEISTEN OLETUSTEN MÄÄRITTELYT.......................... 16 2.1. Vertailuskenaario (WEM) ................................................................................... 16 2.2. Vähäpäästöskenaario EU-80% .......................................................................... 18 3. SUOMEN HIILINEUTRAALISUUSTAVOITE JA VAIHTOEHTOISET MÄÄRITTELYT ......................................................................................................... 21 3.1. Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteet ................................................................ 21 3.2. Hiilineutraaliusmääritelmä.................................................................................. 21 3.3. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ..................................... 23 3.4. Mikä olisi EU:lle ja Suomelle oikeudenmukainen päästövähennystavoite vuonna 2050? ................................................................................................................ 24 4. VAIHTOEHTOISTEN VÄHÄPÄÄSTÖPOLKUJEN MUODOSTAMINEN JA MÄÄRITTELYT ......................................................................................................... 26 4.1. Työpajaprosessin kuvaus .................................................................................. 26 4.2. Vaihtoehtoisten vähäpäästöpolkujen numeeriset määrittelyt mallinnusta varten . 31 Energiantuotanto ....................................................................................................... 32 Teollisuus ................................................................................................................. 32 Asuin- ja palvelurakennukset ..................................................................................... 36 Liikenne .................................................................................................................... 40 Maatalous ................................................................................................................. 42 5. MUUTOSPOLKUJEN VAIKUTUSARVIOT SUOMEN ENERGIATALOUTEEN JA KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISEEN ......................................... 46 5.1. Tarkastelumenetelmä ja taserajaukset ............................................................... 46 5.2. Vaikutukset päästöihin....................................................................................... 47 Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaistaseet............................................................... 47 CCS ja negatiiviset päästöt ....................................................................................... 52 5.3. Energiajärjestelmävaikutukset ........................................................................... 54 Primaarienergian kokonaiskulutus ............................................................................. 54 Sähköenergian hankinta ja kulutus ............................................................................ 56 Energian loppukulutus ............................................................................................... 60 Polttoaineiden jalostus .............................................................................................. 64 5.4. Vaikutukset puun hankintaan ja käyttöön ........................................................... 66 5.5. Energiataloudelliset vaikutukset ......................................................................... 69 Ilmastopolitiikan kustannusvaikutukset ...................................................................... 69 Energian hankinnan omavaraisuus ja uusiutuvan energian osuus.............................. 70 6. VAIKUTUKSET KANSANTALOUTEEN ................................................................... 73 6.1. Kansantalousskenaariot .................................................................................... 73 6.2. Laskentamalli .................................................................................................... 74 6.3. WEM-skenaario ................................................................................................. 76 6.4. Jatkuva kasvu -skenaario .................................................................................. 77 6.5. Muutos-skenaario .............................................................................................. 78 6.6. Säästö-skenaario .............................................................................................. 79 6.7. Pysähdys-skenaario .......................................................................................... 80 6.8. Skenaarioiden vertailua ..................................................................................... 81 7. KOKONAISARVIO SUOMEN MAHDOLLISISTA VÄHÄPÄÄSTÖPOLUISTA VUOTEEN 2050 ........................................................................................................ 85 7.1. Maankäyttösektorin päästöt ............................................................................... 85 Metsämaa ja puutuotteet ........................................................................................... 86 Muu maankäyttösektori ............................................................................................. 89 7.2. Kokonaisarvio Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä ....................... 90 7.3. Energia- ja päästöintensiteettien kehitykset ....................................................... 93 8. KANSALAISTEN NÄKEMYKSET ILMASTONMUUTOKSEN HILLINNÄSTÄ – KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET ...................................................................... 96 8.1. Yleiset taustat ja tavoite ..................................................................................... 96 8.2. Kyselyn toteutus, rakenne ja sisältö ................................................................... 97 8.3. Tulokset ............................................................................................................ 98 Päätöksenteon perusteet ja ohjauskeinot .................................................................. 98 Henkilökohtaiset päästövähennyskeinot .................................................................. 100 Valmius toteuttaa uusia henkilökohtaisia toimia päästöjen vähentämiseksi .............. 101 Kustannusten kohdentuminen ................................................................................. 102 8.4. Pohdintaa PITKO-hankkeen pääkertomuksen ja vähäpäästöskenaarioiden näkökulmasta .................................................................................................. 103 9. YMPÄRISTÖVAIKUTUSARVIOT (SOVA)............................................................... 105 9.1. Ilmastovaikutukset ........................................................................................... 106 Energiantuotanto ja -kulutus .................................................................................... 107 Teollisuusprosessit .................................................................................................. 109 Maatalous ja maankäyttösektori .............................................................................. 109 9.2. Vaikutukset resurssitehokkuuteen ................................................................... 112 Materiaalitehokkuus ................................................................................................ 112 Mineraalivarantojen köyhtyminen ............................................................................ 112 Elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt ...................................................................... 113 9.3. Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ......................................................... 114 Metsäluonnon monimuotoisuus ............................................................................... 114 Maatalousluonnon monimuotoisuus......................................................................... 117 9.4. Vaikutukset vesistöihin .................................................................................... 117 Metsätalouden vesistövaikutukset ........................................................................... 117 Maatalouden vesistövaikutukset .............................................................................. 118 9.5. Vaikutukset ilmanlaatuun ................................................................................. 119 9.6. Vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja elinoloihin................................................ 120 Yhdyskuntarakenteen muutosten vaikutukset .......................................................... 120 Liikunnan ja ravinnon terveysvaikutukset ................................................................. 121 Muut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ................................................................... 121 10. SKENAARIOIDEN TOTEUTUMISEEN LIITTYVIÄ NÄKÖKOHTIA ......................... 123 10.1.Riskit ............................................................................................................... 123 10.2.Toimenpide-ehdotukset ja keskeisimmät toimijat ............................................. 125 11. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ................................................................ 127 Suomen hiilineutraalisuustavoite on saavutettavissa ennen vuotta 2050 .................. 127 On useita mahdollisia polkuja edetä kohti hiilineutraalisuutta ................................... 127 Mallitarkastelut antavat määrällisiä arvioita polkujen välisistä eroista ....................... 128 Hiilineutraalius on saavutettavissa ilman suuria kansantaloudellisia uhrauksia ......... 129 Energiajärjestelemän sähköistyminen ja energian käytön tehostuminen vähäpäästöisyyden edellytyksenä.................................................................... 130 Kotimaisen puuraaka-aineen käyttö eroaa skenaarioiden välillä ............................... 130 Skenaarioiden kokonaispäästöarvioissa merkittävää epävarmuutta ......................... 131 Skenaariot eroavat toisistaan useiden ympäristövaikutusten suhteen ...................... 131 Kansalaiset pitävät vähäpäästöisyyden saavuttamista tärkeänä .............................. 132 Vahvan ohjauksen kehittäminen edellyttää syvällisiä yhdennettyjä tarkasteluja ........ 132 12. LÄHTEITÄ JA TAUSTA-AINEISTOJA.................................................................... 134 LIITE 1. KANSALAISKYSELYN KYSELYLOMAKE ....................................................... 143 LIITE 2. SOVA-TAULUKOT ............................................................................................ 149 91. JOHDANTO Tiina Koljonen, Antti Lehtilä, Pekka Tuominen, Terttu Vainio, VTT, Juha Honkatukia, Merit Economics 1.1. Työn tausta ja tavoite Euroopan Unionin (EU) puhtaan energian pakettiin kuuluvan hallintomalliasetuksen1 mukaan kunkin jäsenvaltion oli viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 annettava komissiolle tiedoksi yhdennetty (eli integroitu) kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma ja lisäksi jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020 vähintään 30 vuotta kat- tava pitkän aikavälin strategiansa. Ensimmäinen integroitu suunnitelma kattaa vuodet 2021– 2030 ja pitkän aikavälin strategia ulottuu vuoteen 2050 asti. Ministeriöiden yhteistyössä laa- tima integroitu kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnos2 toimitettiin Euroopan ko- missiolle joulukuussa 2018. Euroopan komissiolle 30 vuoden päähän ulottuvaan pitkän aikavälin vähäpäästöisyysstrate- giaan kirjataan ne toimet, joilla saavutetaan Yhdistyneiden kansakuntien ilmastosopimuksen (UNFCCC), Pariisin sopimuksen ja EU:n asettamat ilmastotavoitteet1. Näistä keskeisiä ovat kasvihuonekaasu (KHK) -päästöjen rajoittaminen ja hiilidioksidia ilmakehästä poistavien nie- lujen vahvistaminen maapallon keskilämpötilan nousun hillitsemiseksi selvästi alle kahteen celsiusasteeseen, pyrkien 1,5 celsiusasteeseen. Hallintomalliasetuksen mukaan vähäpäästöisyyttä koskevien pitkän aikavälin strategioiden on katettava seuraavat osatekijät: • kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennykset ja nielujen aikaansaamien poistu- mien kokonaislisäykset; • päästövähennykset ja poistumien tehostaminen yksittäisillä sektoreilla, mukaan lukien sähköala, teollisuus, liikenne, lämmitys- ja jäähdytys- ja rakennusala (kotitaloudet ja palvelusektori), maatalous, jätteet sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja met- sätalous (LULUCF eli land use, land use change and forestry); • odotettu edistyminen siirtymisessä vähäisten kasvihuonekaasupäästöjen talouteen, mukaan lukien kasvihuonekaasuintensiteetti, bruttokansantuotteen hiilidioksidi-inten- siteetti, arviot niihin liittyvistä pitkän aikavälin investoinneista sekä tutkimus-, kehittä- mis- ja innovointistrategiat; • siinä määrin kuin se on toteutettavissa hiilestä irtautumista koskevien toimenpiteiden odotettu sosioekonominen vaikutus, mukaan lukien muun muassa makroekonomi- seen ja sosiaaliseen kehitykseen, terveysriskeihin ja -hyötyihin sekä ympäristönsuo- jeluun liittyvät näkökohdat; • yhteydet muihin kansallisiin pitkän aikavälin tavoitteisiin, suunnitelmiin ja muihin poli- tiikkoihin ja toimenpiteisiin ja investointeihin. 1 EU 2018. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R1999&from=EN 2 Ministry of Economic Affairs and Employment 2018. Finland’s Integrated National Energy and Climate Plan. Draft version submitted to the European Commission. 20 December 2018 (Unofficial translation). https://tem.fi/documents/1410877/2132096/Suomen+NECP-luonnos+20.12.2018/318af23e- ad07-a984-7fcf-c439966306b7/Suomen+NECP-luonnos+20.12.2018.pdf 10 Tässä hankkeessa, Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys (PITKO), laadittiin vaihtoehtoisia vähäpäästöpolkuja vuoteen 2050 asti ja laadittiin kullekin polulle laskennalliset ja laadulliset vaikutusarviot. PITKO-hanke toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tut- kimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi) yhteistyössä Teknologian tutkimuskes- kus VTT Oy:n, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Merit Economics:n kanssa. Lisäksi PITKO-hanke on tehnyt yhteistyötä rinnakkaisen MALULU (Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050) -hankkeen kanssa. PITKO-hankkeen kokonaisuudesta vastasi VTT ja MALULU-hankkeesta Luonnonvarakeskus (Luke). Tässä raportissa on esitetty yhteenveto PITKO-hankkeen laskennallisista ja laadullisista tuloksista. Kokonaispäästökehi- tysarvioissa hyödynnettiin MALULU-hankkeen tuloksia3 erityisesti liittyen maankäytön, maan- käytön muutoksen ja metsänielujen kehitykseen. Sekä PITKO- että MALULU-hankkeet käyn- nistyivät heinäkuussa 2018 ja työ toteutettiin pääosin elo-joulukuun 2018 aikana. PITKO-hankkeen keskeinen tavoite oli arvioida, mikä on Suomelle sopiva päästövähennys- tavoite vuodelle 2050 ja mitkä ovat keskeiset toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot tavoit- teen saavuttamiseksi. Tätä varten biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen ministerityöryhmä asetti syyskuussa 2018 PITKO-hankkeen laskelmien lähtökohdaksi, että Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 85–90 % vuoden 1990 tasoon verrat- tuna. LULUCF-sektorille ei sen sijaan asetettu laskelmissa erillistä tavoitetta, vaan kokonais- päästökehitys arvioitiin laskelmien tuloksena. Lokakuussa 2018 hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkaisi raportin4, jonka tavoitteena oli selvittää, mitä Pariisin ilmastosopimukseen kirjattu 1,5 asteen tavoite käytän- nössä tarkoittaa. Raportin keskeinen viesti oli, että nykyiset EU:n saati globaalit lupaukset KHK-päästöjen vähentämisestä eivät ole riittäviä, jotta Pariisin sopimuksen tavoitteet voitai- siin saavuttaa. PITKO-hankkeen laskelmien lähtökohdat oli kuitenkin määritetty ennen rapor- tin julkistusta, joten laskelmien lähtökohtia ei ole määritetty siten, että Suomi ja EU toteuttai- sivat 1,5 asteen tavoitteen osana globaalia 1,5 asteen hillintätavoitetta. Eroavuudet ilmenevät lähinnä aikajakson 2030–2040 kunnianhimon tasossa ja mahdollisesti myös vuotta 2050 kos- kevan tavoitteen tasossa. Esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin arvion5 mukaan KHK-pääs- töjä tulisi vähentää huomattavasti enemmän ja nopeammin kuin mitä hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa sekä KAISU:ssa on linjattu. PITKO-hankkeessa tätä ei huomioitu, vaan lähtökohtaisesti vaihtoehtoiset vähäpäästöskenaariot toteuttivat EU-alueen vuodelle 2050 asetetun 80–95 %:n päästövähennystavoitteen (vuoden 1990 tasoon verrattuna) kustannus- tehokkaan polun mukaisesti. Hallintomalliasetuksen lisäksi kansallisessa ilmastolaissa6 säädetään ilmastopolitiikan suun- nitelmien laatimisesta sekä niiden täytäntöönpanon varmistamisesta. Sekä hallintomalliase- tus että ilmastolaki edellyttävät, että yleisöllä tulee olla mahdollisuus tutustua ja esittää mieli- piteensä suunnitelmaluonnoksista. PITKO-hankkeessa vaihtoehtoisten vähäpäästöskenaa- rioiden laadinta perustui laajan asiantuntijajoukon kuulemiseen ja yhteistyöhön. Syys-joulu- kuun 2018 aikana järjestettiin kolme työpajaa ja lisäksi hankkeen alustavia tuloksia on esitetty internetissä (https://www.vtt.fi/sites/pitko/). Kansalaisten näkemyksiä haarukoitiin myös laa- jalla kuluttajakyselyllä. 3 Aakkula, J, Asikainen, A, Kohl, J, Lehtonen, A, Lehtonen, H, Ollila, P, Regina, K, Salinen, O, Sievänen, R & Tuomainen, T (2019). Maatalous- ja LU- LUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 20/2019. 4 IPCC (2018). Global Warming of 1.5 ºC. Special Report. https://www.ipcc.ch/sr15/ 5 Suomen Ilmastopaneeli (2018). Ilmastopaneelin näkemykset pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen asettamisessa huomioon otettavista seikoista. Ilmastopaneelin muistio asunto-, energia ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen pyyntöön. https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2018/10/Il- mastopaneelin-muistio_hyvaksytty_4.6.2018.pdf 6 FINLEX (2015). Ilmastolaki. 609/2015 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150609 11 1.2. Tutkimusmenetelmät ja tausta-aineistot Kansallinen integroitu energia- ja ilmastosuunnitelma perustuu kansalliseen energia- ja ilmas- tostrategiaan vuodelta 20167 ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan (KAISU) vuodelta 20178. Hallintomalliasetuksen mukaan vähäpäästöisyyttä koskevien pitkän aikavälin strategi- oiden sekä integroitujen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien on oltava keskenään johdonmukaiset. Näin ollen PITKO-hankkeen vähäpäästöskenaarioiden lähtökohtana olivat energia- ja ilmastostrategiassa sekä KAISU:ssa laaditut linjaukset ja toimet vuoteen 2030 asti. Osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa laadit- tiin sekä energia- ja ilmastostrategialle että KAISU:lle vaikutusarviot yhteistyössä VTT:n, SYKE:n Luken, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Helsingin yliopiston kanssa9,10. Ky- seisissä vaikutusarvioissa analyysit pohjautuivat kahden skenaarion vertailuun, eli perusske- naarion nimeltään WEM (With Existing Measures), jota verrattiin politiikkaskenaarioon WAM (With Additional Measures). WEM-skenaario oli lähtökohtana myös PITKO-hankkeen perus (l. referenssi) -skenaarion laadinnassa. Varsinaista politiikkaskenaariota ei laadittu, vaan viisi vähäpäästöskenaariota, joiden määrittelyt on esitetty luvuissa 2 ja 4. Yksi vähäpäästöskenaa- rioista (EU-80%) laadittiin kuitenkin siten, että se on vertailukelpoinen WEM-skenaarioon näh- den (ks. luku 2.2). Vuonna 2013 pääministeri Kataisen hallitus asetti parlamentaarisen energia- ja ilmastokomi- tean (PEIKKO) laatimaan Suomelle energia- ja ilmastotiekartan 2050. PEIKKO-komitean työtä tuki VTT:n koordinoima Tekes-rahoitteinen (nyk. Business Finland) Low Carbon Finland 2050 platform -hanke (LCFinPlat, ks. http://www.lowcarbonplatform.fi/), jonka tuottamia ske- naariolaskelmia ja muita analyysejä hyödynnettiin energia- ja ilmastotiekartan taustaselvityk- senä11,12. LCFinPlat-hankkeen kokemuksia ja tuloksia hyödynnettiin PITKO-hankkeen tausta- aineistoina. LCFinPlat-hankkeessa muodostettiin ns. yhteistoimintamalli, jonka avulla voidaan monitie- teellisesti tuottaa vaihtoehtoisia skenaarioita ja arvioida Suomen polkuja saavuttaa vähäpääs- tötavoite vuoteen 2050 mennessä. Yhteistoimintamallin osa-alueita hankkeessa olivat työpa- jojen sarja, asiantuntijoille ja kuluttajille suunnatut kyselyt sekä eri toimijatahoille pidetyt esit- tely- ja keskustelutilaisuudet. LCFinPlat-hankkeessa vähäisemmälle huomiolle jäivät erityi- sesti maatalouden ja alueellisen kehityksen (ml. kaupungit) arvioinnit. Hankkeessa ei myös- kään arvioitu maankäyttösektorin ilmastotavoitteita eikä vaihtoehtoisten vähäpäästöpolkujen vaikutuksia ympäristöön eikä ihmisten terveyteen tai hyvinvointiin. LCFinPlat-projektin kesto oli noin 2,5 vuotta, jonka aikana järjestettiin kolme työpajaa, jonne kutsuttiin laajalti sidosryhmiä, asiantuntijoita ja hankkeen ulkopuolisia tutkijoita. Hankkeen verrattain pitkä kesto ja suurehkot resurssit mahdollistivat erityisesti laskennallisen skenaa- riotyön iteratiivisen lähestymistavan. Vähähiiliskenaarioiden välituloksia esiteltiin työpajoissa, 7 Työ- ja elinkeinoministeriö (2017). Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja – Energia – 4/2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79189/TEMjul_4_2017_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllo- wed=y 8 Ympäristöministeriö (2017). Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030. Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriön raportteja 21/2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80703/YMra_21_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y 9 Koljonen ym. (2017). Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 21/2017 http://vnk.fi/documents/10616/3866814/21_Energia-+ja+ilmastostrategian+vaikutusarviot+Yhteenvetoraportti/40df1f5f-c99c-47d1-a929- a4c825f71547?version=1.0 10Koljonen ym. (2017). Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman vaikutusarviot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 57/2017. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80284/57_Keskipitkan%20aikavalin%20ilmastopolitiikan%20suunnitelman%20vaikutus- arviot.pdf?sequence=1&isAllowed=y 11 Koljonen, T., Similä, L., Lehtilä, A. ym. (2014). Low Carbon Finland 2050 -platform: vähähiilipolkujen kiintopisteet ja virstanpylväät. Yhteenveto hank- keen tuloksista ja johtopäätöksistä. VTT TECHNOLOGY 167. 12 Koljonen T, Lehtilä A (2015). Modelling Pathways to a Low Carbon Economy for Finland. In: Giannakidis G et al (eds) Informing Energy and Climate Policies Using Energy Systems Models, Lecture Notes in Energy, vol. 30. Springer, Cham. 12 ohjausryhmän kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa. Saadun palautteen perusteella vähähii- liskenaarioiden lähtöoletuksia ja reunaehtoja muokattiin useita kertoja, joten myös mallinnuk- sen laskentakierroksia oli useita. PITKO-hankkeen kesto oli ainoastaan reilu puoli vuotta, minkä vuoksi päädyttiin hyödyntämään mahdollisimman pitkälti LCFinPlat-hankkeen tuloksia. PITKO-hankkeen skenaariot pohjautuivat siten LCFinPlat-hankkeessa luotuun skenaariomat- riisiin, jossa skenaariot luotiin pohjautuen Datorin13 esittämään neljään ”perusskenaarioon”: • Jatkuva kasvu (Continued growth) • Romahdus (Societal collapse) • Säästö (Conserve society) • Muutos (Transformation society). LCFinPlat-hankkeessa todettiin, että Romahdus-skenaario ei ole johdonmukainen vähähiilis- kenaarion “tarina”, joten tämä niin sanottu riskiskenaario muutettiin lopulta Pysähdys-skenaa- rioksi. PITKO-skenaariomatriisi muodostettiin Jatkuvan kasvun, Pysähdyksen, Säästön ja Muutoksen ”hengessä”, mutta PITKO-työpajoissa skenaariotarinoille luotiin uutta sisältöä, joka kuvastaa paremmin nykytietoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja haasteista (ks. luku 4). PITKO:n vähäpäästöskenaarioiden muodostamisessa ja analysoinnissa käytettiin sekä laa- dullisia että laskennallisia menetelmiä. Laadullisia menetelmiä on kuvattu luvuissa 4.1 ja 9, joissa on kuvattu työpajaprosessi ja käytetyt ennakointimenetelmät sekä SOVA, eli vaikutuk- set ympäristöön. Lisäksi PITKO:ssa toteutettiin kansalaisille kohdennettu kyselytutkimus, jonka menetelmäkuvaus on esitetty luvussa 8. Laskennalliset analyysit perustuivat energia- järjestelmän osittaistasapainomallinnukseen ja kansantalouden tasapainomallinnukseen. Li- säksi rakennuskannan kehityksen mallinnukseen käytettiin VTT:n REMA-mallia. Laskennalli- sista malleista on esitetty lyhyt kuvaus alla, ja tarkemmat tiedot löytyvät tieteellisistä artikke- leista ja muista julkisista raporteista, joiden viitteet on esitetty mallikuvausten ja lähtötietoja taustoittavien lukujen yhteydessä. 1.3. TIMES-VTT energiajärjestelmämalli PITKO-skenaarioiden mallinnuksessa ja analysoinnissa käytetty keskeinen työkalu on VTT:llä kehitetty laaja järjestelmämalli: TIMES-VTT, joka kattaa koko maailman energian tuotannon ja kulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöt. Malli perustuu kansainvälisessä yhteistyössä kehitettyyn globaaliin ETSAP TIAM-malliin14,15, joka pohjautuu IEA TIMES-mallinnusjärjestel- mään16. TIMES-VTT-mallissa on kuvattu Suomen, Pohjoismaiden ja muun Euroopan ener- giajärjestelmät. Menetelmällisesti malli on niin sanottu osittaistasapainomalli, joka maksimoi kuluttajien ja tuottajien yhteenlaskettua taloudellista ylijäämää. Malli sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen sekä energian tuotannon ja käytön nykyjärjestelmästä että tulevaisuuden inves- tointivaihtoehtojen teknologioista. 13 Dator, J. (1981). Judging the future. University of Hawaii. 14Loulou R (2008). ETSAP-TIAM: the TIMES integrated assessment model. Part II: Mathematical formulation. Computational Management Science, 5(1– 2):41–66. 15 Loulou R, Labriet M (2008). ETSAP-TIAM: the TIMES integrated assessment model. Part I: Model structure. Computational Management Science 5(1– 2): 7–40. 16 Loulou R, Remme U, Kanudia A, Lehtilä A, Goldstein G (2016). Documentation for the TIMES Model. Energy Technology Systems Analysis Pro- gramme (ETSAP). http://iea-etsap.org/docs/Documentation_for_the_TIMES_Model-Part-I_July-2016.pdf 13 TIMES-VTT-mallin laaja tietokanta sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen nykyisestä energia- järjestelmästä mukaan lukien energiantuotanto ja -siirtojärjestelmä, rakennuskanta, asumisen ja palvelujen energian käyttökohteet, autokanta ja muu liikennevälinekanta, energiaintensii- visten teollisuustuotteiden tuotantoprosessit ja -laitokset, muun teollisuuden energian loppu- käyttökohteet sekä maa- ja metsätalouden energiakäyttö. Mallin tietokanta sisältää myös ar- viot nykyisen energiajärjestelmän poistumasta, kuten energiantuotantolaitosten, rakennusten ja autokannan poistumasta. Malli sisältää myös laajan tietokannan ja kuvauksen tulevaisuu- den investointivaihtoehtojen teknologioista mukaan lukien arviot kustannusten sekä tekni- sestä kehityksistä (mm. energiantuotannon hyötysuhteet, käyttöikä, käytettävyys). Lisäksi mallissa on kuvattu alueelliset energiahyödykkeiden tekniset potentiaalit, polttoaineiden glo- baali kauppa, päästökauppa (ml. CO2:n kuljetus- ja varastointipalvelujen kauppa). TIMES- VTT-mallia ja sen tietokantoja on kuvattu useissa tieteellisissä artikkeleissa17,18,19. Energiajärjestelmämallin tuloksena saadaan sellaisen hankinta- ja loppukäyttöjärjestelmän kehitys, jolla hyötyenergian kysyntä voidaan tyydyttää mahdollisimman kustannustehok- kaasti, ottaen huomioon muun muassa verot, tuet ja investointien tuottovaatimukset. Lisäksi mallissa voidaan asettaa järjestelmän kehitykselle monenlaisia rajoitteita. Esimerkiksi useille energian tuotantomuodoille on asetettu tuotannon, kapasiteetin tai markkinaosuuden ylä- tai alarajoja, joita ratkaisun täytyy noudattaa. TIMES-VTT-mallissa on kuvattuna kaikki Kioton pöytäkirjan kasvihuonekaasupäästöt ja nii- den vähennysteknologiat ja/tai menetelmät. Näin ollen skenaariotarkasteluissa päästöjen vä- hennykset toteutetaan kaikilla KHK-päästösektoreilla (pois lukien LULUCF-sektori) kustan- nusjärjestyksessä. Taakanjakosektorin päästöille asetettu päästökatto on myös esimerkki skenaarioille asetetuista rajoitteista. Energian kulutusta ja tuotantoa tarkastellaan mallissa samoin periaattein, jolloin energian käytön tehostusmahdollisuuksien ja tuotantoinvestointien keskinäinen vuorovaikutus tulee otetuksi huomioon. TIMES-VTT-mallin laskema energian kulutus ja päästöjen kehitys riippuvat monista lähtötie- toina annetuista tekijöistä. Keskeisiä mallin käyttämiä lähtötietoja ovat: • talouden eri sektoreiden kehitys eli teollisuussektoreiden, kotitalouksien, palvelujen, maa- ja metsätalouden ja kaivannaisteollisuuden kehitys; • energiaintensiivisen teollisuuden toimialojen eri tuotteiden tuotannon kehitys; • nykyinen autokanta ja muu liikennevälinekanta sekä liikkumis- ja kuljetustarpeiden ke- hitys liikennemuodoittain; • nykyinen rakennuskanta sekä asuinpinta-alan kehitys rakennustyypeittäin; • nykyiset energia- ja ilmastopoliittiset ohjauskeinot ml. energia- ja päästöverot, tuet, päätetyt energian käytön tehostamista koskevat määräykset, säädökset jne.; • nykyisen energiajärjestelmän laitos- ja laitekannan laskennallinen poistuma ja käytet- tävissä olevien teknologiavaihtoehtojen oletettu kehitys kaikilla sektoreilla sekä teknis- ten parametrien että kustannusten osalta. 17 Koljonen T, Flyktman M, Lehtilä A, Pahkala K, Peltola E, Savolainen I (2009). The role of CCS and renewables in tackling climate change. Energy Procedia 1:4323–4330. 18 Koljonen T, Lehtilä A (2015). Modelling Pathways to a Low Carbon Economy for Finland. In: Giannakidis G et al (eds) Informing Energy and Climate Policies Using Energy Systems Models, Lecture Notes in Energy, vol. 30. Springer, Cham. 19 Lehtilä, A & Koljonen, T (2018). Pathways to Post-fossil Economy in a Well Below 2°C World. In: Lect. Notes Energy, Vol. 64, George Giannakidis et al. (Eds): Limiting Global Warming to Well Below 2°C: Energy System Modelling and Policy Development. 14 TIMES-VTT-mallin tarkasteluaikaväli voidaan valita vapaasti aina vuoteen 2150 saakka, mutta tarkastelun lähtövuotena on mallin nykyisessä versiossa 2010. Malli on kalibroitu kaik- kien maiden osalta IEA:n (International Energy Agency) yksityiskohtaisiin energiataseisiin vuosina 2010 ja 2015. Ne perustuvat Tilastokeskuksen IEA:lle toimittamiin tilastoihin, mutta ovat laskentatavaltaan hieman kansallisesta energiatilastoinnista poikkeavia. 1.4. Rakennuskannan energialaskennan REMA-malli Rakennuskannan energialaskennassa on hyödynnetty VTT:llä kehitettyä REMA-mallia. REMA on rakennuskannan energiankulutuksen bottom up -tyyppinen laskentamalli, joka pe- rustuu edustavien tyyppirakennusten käytölle. Energiankulutuksen tulevaa kehitystä arvioi- daan perustuen uudisrakentamisen, korjausrakentamisen ja vuosittaisen poistuman arvioi- duille määrille. Rakennuskanta on jaoteltu mallissa seuraaviin käyttötarkoituksiin: · omakotitalot · rivi- ja asuinkerrostalot · palvelurakennukset · kesämökit Näistä palvelurakennukset sisältää seuraavat Tilastokeskuksen käyttämät rakennustyypit: lii- kerakennukset, toimistorakennukset, liikenteen rakennukset, hoitoalan rakennukset, kokoon- tumisrakennukset ja opetusrakennukset. Rakennukset on edelleen jaettu ikäluokkiin rakenta- misajan mukaan: · ennen vuotta 1959 rakennetut · 1960–1979 rakennetut · 1980–2009 rakennetut · 2010–2018 rakennetut · 2019–2024 ennakoitu rakentaminen · 2025–2050 ennakoitu rakentaminen REMA-mallissa tyyppirakennusten energiankulutukset voidaan johtaa tilastotiedoista, arvi- oida tai saada simuloiduista rakennuksista. Tässä tapauksessa nojauduttiin olemassa olevan rakennuskannan osalta Tilastokeskuksen (2018)20 sekä aiempien tutkimusten (mm. Tuomi- nen ym. 201221 ja Tuominen ym. 201322) tietoihin ja uusien rakennusten osalta Suomen ym- päristökeskuksen julkaisemaan rakennusten energiankulutuksen perusskenaarioon (Matti- nen ym. 201623). Näin muodostetusta perusskenaariosta on saatu muut skenaariot muunte- lemalla niitä skenaarion taustatarinaan sopivaksi. Tarkempi kuvaus REMA-mallista on julki- sesti saatavilla (Tuominen ym. 201424). 20 Tilastokeskus (2018): Energian hankinta ja kulutus. https://www.stat.fi/til/ehk/index.html 21 Tuominen, P., Klobut, K., Tolman, A., Adjei, A., De Best-Waldhober, M. (2012): Energy savings potential in buildings and overcoming market barriers in member states of the European Union. Energy and Buildings 51, pp. 48-55. 22 Tuominen, P., Forsström, J., Honkatukia, J. (2013): Economic effects of energy efficiency improvements in the Finnish building stock. Energy Policy 52, pp. 181-189. 23 Mattinen, M; Heljo, J; Savolahti, M (2016): Rakennusten energiankulutuksen perusskenaario Suomessa 2015-2050. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2016. 24 Tuominen, P., Holopainen, R., Eskola, L., Jokisalo, J., Airaksinen, M. (2014): Calculation method and tool for assessing energy consumption in the building stock. Building and Environment 75, pp. 153-160. 15 1.5. Kansantalouden FINAGE-malli Energia- ja ilmastopoliittisten toimien vaikutuksia Suomen kansantalouteen arvioitiin kansan- taloutta kuvaavan laskennallisen tasapainomallin avulla. Tasapainomalli kuvaa taloutta lähtö- kohtanaan kotitalouksien, yritysten ja julkisten sektoreiden päätökset. Kotitalouksien keskei- siä päätöksiä ovat kulutus ja säästämispäätökset sekä työn tarjonta. Yritykset päättävät tuo- tantopanosten – työn, pääoman ja välituotteiden – käytöstä sekä investoinneista. Julkisten sektoreiden toimintaa kuvaavat ennen kaikkea erilaiset verotuksen rakenteet sekä tulonsiirrot kotitalouksille ja toisille julkisille toimijoille. Ulkomaita tarkastellaan lähinnä viennin ja tuonnin näkökulmasta, mutta lisäksi mallissa seurataan kansantalouden ulkoisen velan ja varallisuu- den kehittymistä. Pitkän aikavälin tarkastelussa ulkoinen tasapaino nousee jopa määrää- väksi. Kysynnän ja tarjonnan tasapaino toteutuu hintamekanismien kautta. Tasapainomallein tehtävä vaikutusarviointi vertaa politiikkatoimenpiteiden vaikutuksia talou- den kehityksen perusskenaarioon, jossa tulevaisuutta peilataan nykykäsitykseen maailman- markkinoiden ja kotimaisen talouden kehityksestä. Kehitykseen vaikuttavasta politiikasta teh- dään yleensä ”business-as-usual”-oletus eli jo tehdyt politiikkapäätökset otetaan huomioon. Usein tämäkin vaatii tulevaisuudessa toteutettavan politiikan vaikutuksien huomioimista. Suo- men talouden kehityksen kannalta tekeillä on useita uudistuksia, jotka vaikuttavat merkittä- västi talouden kasvupotentiaaliin lähivuosina. Luvussa 6 on esitetty FINAGE-mallin lähestymistapaa kansantalouden skenaarioiden lasken- nassa sekä taustoitettu mallin käyttämää tietopohjaa ja lähtötietoja PITKO-skenaarioiden vai- kutusarvioinneissa. 16 2. VERTAILUSKENAARION (WEM) JA VÄHÄPÄÄS- TÖSKENAARIOIDEN LÄHTÖKOHTIEN JA KES- KEISTEN OLETUSTEN MÄÄRITTELYT Tiina Koljonen, Antti Lehtilä, VTT Keskeinen lähtökohta energia- ja ilmastopolitiikkatoimien ja/tai strategioiden vaikutusten arvi- oinnissa on vertailuskenaarion, eli ns. referenssiskenaarion tai perusuran määrittely. Vertai- luskenaarioon sisällytetään analyysien tekohetkellä voimassa olevat politiikat sekä tiedossa olevat päätetyt toimet (esim. verot, tuet, rajoitukset ja kiellot). Alla on esitetty PITKO-työssä laaditun vertailuskenaarion lähtökohdat. Lisäksi on esitetty vä- häpäästöskenaarion oletukset, jossa on huomioitu Suomen ja EU:n päätetyt KHK-päästöta- voitteet vuoteen 2050 asti. Vertailuskenaario perustuu energia- ja ilmastostrategian sekä kes- kipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU) puitteissa laaditun vertailuskenaa- rion lähtökohtiin ja se on nimetty WEM (With Existing Measures) -skenaarioksi. Vuoteen 2050 ulottuvan politiikkaskenaarion lähtökohtana on myös energia- ja ilmastostrategiassa sekä KAISU:ssa määritellyt toimet vuoteen 2030 asti ja vuodelle 2050 asetettu vähintään 80 %:n KHK-päästöjen vähennys vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Tämä skenaario on nimetty PITKO:ssa EU-80% -skenaarioksi. WEM- ja EU-80%-skenaarioiden lisäksi PITKO-hankkeessa laadittiin neljä vaihtoehtoista vä- häpäästöpolkua, joiden lähtökohdat on esitetty luvussa 4. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin huomata, että näissä neljässä polussa oletetaan merkittäviä muutoksia Suomen yhdyskunta- ja elinkeinorakenteeseen sekä koko talouden rakenteeseen, minkä vuoksi niiden kuvaama yhteiskuntakehitys poikkeaa olennaisesti siitä, joka toteutuu WEM-skenaariossa. 2.1. Vertailuskenaario (WEM) WEM-skenaarion oletuksia vuoteen 2030 asti on kuvattu energia- ja ilmastostrategian25 ja KAISU:n26 selontekoraporteissa sekä vaikutusarvioiden yhteenvetoraporteissa27,28. WEM- skenaariossa oletetaan, että Suomi saavuttaa kansalliset energia- ja ilmastopoliittiset vuo- delle 2020 asetetut tavoitteet, jotka pysyvät muuttumattomina voimassa myös vuoden 2020 jälkeen. Taakanjakosektorin päästöjä vähennetään 16 % vuoden 2005 päästöistä, mikä vas- taa päästöissä 28,4 Mt CO2-ekv. vuonna 2020. WEM-skenaariossa muun EU:n oletetaan saavuttavan vuodelle 2030 asetetut KHK-päästötavoitteet. Näin ollen WEM-skenaariossa EU-tason KHK-päästötavoite vuonna 2030 on -40 % vuoden 1990 päästöihin verrattuna. 25 Työ- ja elinkeinoministeriö (2017). Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja – Energia – 4/2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79189/TEMjul_4_2017_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllo- wed=y 26 Ympäristöministeriö (2017). Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030. Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriön raportteja 21/2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80703/YMra_21_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y 27 Koljonen ym. (2017). Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 21/2017 http://vnk.fi/documents/10616/3866814/21_Energia-+ja+ilmastostrategian+vaikutusarviot+Yhteenvetoraportti/40df1f5f-c99c-47d1-a929- a4c825f71547?version=1.0 28 Koljonen ym. (2017). Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman vaikutusarviot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 57/2017. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80284/57_Keskipitkan%20aikavalin%20ilmastopolitiikan%20suunnitelman%20vaikutus- arviot.pdf?sequence=1&isAllowed=y 17 Päästökauppasektorille ei oleteta erillistä kansallista tavoitetta, vaan ohjaus tapahtuu päästö- oikeuden hinnan kautta. Keskeinen WEM-skenaarion oletus on päästöoikeuden hintaura vuo- teen 2050 asti, joka noudattaa komission ohjeistusta. Komission ohjeistuksen29 mukaan päästöoikeuden hinnan oletetaan kiristyvän vuoden 2020 jälkeen. Päästöoikeuden hinnaksi on oletettu 15 €/t CO2 vuonna 2020 ja 30 €/t CO2 2030. Vuonna 2050 päästöoikeuden hinnan on oletettu nousevan 90 €/t CO2 -tasolle. Alla on esitetty päästöoikeuden hintaura, joka pe- rustuu ns. PRIMES-referenssiskenaarioon vuodelta 201630. EU:n päästökaupassa päästöoi- keuden hinta pysyi pitkään hyvin alhaisena, mutta vuodesta 2017 lähtien päästöoikeuden hinta on noussut ja vuoden 2019 alusta lähtien päästöoikeuden hinta on ollut yli 20 €/t CO231. Näin ollen WEM-skenaariossa päästökauppasektorin KHK-päästöt voivat kääntyä hieman no- peampaan laskuun vuosina 2020–2030 kuin mitä PITKO-laskelmien mukaan esitetään. Toi- saalta vuoden 2040 jälkeen PRIMES-referenssiskenaarion päästöoikeuden hinnat lähtevät jyrkkään nousuun, joten vuoteen 2050 ulottuviin skenaariotuloksiin jakson 2020–2030 alhai- set CO2-hintaoletukset eivät juurikaan vaikuta. Kuva 1. WEM-skenaarion päästöoikeuden hintaura vuoteen 2050 (punainen viiva) ja EU-alueen kasvihuonekaasupäästöt (sininen viiva)30. Keskeisimpiä muita WEM-skenaarion lähtökohtia vuosien 2015–2030 aikavälille ovat oletuk- set bruttokansatuotteen kasvusta ja väestönkehityksestä. Suomen talouden oletetaan kasva- van 2–3 % vuodessa ja talouden rakenteen muuttuvan palveluvaltaisemmaksi. Oletukset eri teollisuudenalojen kasvuvauhdista vaihtelevat tyypillisesti 1,5 ja 3 %:n välillä ja ne on rapor- toitu yksityiskohtaisesti VATT:n raportissa politiikkatoimien vaikutuksista Suomen talouteen32. WEM-skenaarioissa Suomen väestön oletettiin kasvavan noin 5,8 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Tuoreimman Tilastokeskuksen ennusteen mukaan kasvu oletetaan maltillisem- maksi33, mutta tätä ei pystytty huomioimaan PITKO-hankkeen laskelmissa, koska WEM-ske- naarion lähtöoletukset määritettiin ennen uuden ennusteen ilmestymistä. 29 EU (2018). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallin- nosta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R1999&from=EN 30 European Commission (2016). EU Reference Scenario 2016 Energy, transport and GHG emissions Trends to 2050. https://ec.europa.eu/energy/si- tes/ener/files/documents/20160713%20draft_publication_REF2016_v13.pdf 31 Ks. https://markets.businessinsider.com/commodities/historical-prices/co2-emissionsrechte/euro 32 Honkatukia, J. & Lehmus, M. (2016). Suomen talous 2015-2030: Laskelmia politiikkatoimien vaikutuksista. VATT tutkimukset 183. 33 Tilastokeskus, väestöennuste. https://www.stat.fi/til/vaenn/index.html 18 Väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen jatkuvat. Uudisrakentaminen on noin kolme ker- taa suurempaa kuin rakennuskannan poistuma. Yhteisvaikutus rakennuskantaan on noin 0,6 %:n vuosittainen lisäys. Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta oletetaan olevan vähintään 38 prosenttia vuo- sina 2030–2050. Uusiutuvan energian lisääminen jakautuu useille eri energiamuodoille: vesi- voimassa tehdään pieniä tehonkorotuksia huomioiden suojelulait. Tuulivoiman tuotanto kas- vaa yli 5 TWh:n vuoteen 2020 mennessä ja yli 6 TWh:n vuoteen 2030 mennessä. Aurinkosäh- kön ja -lämmön nykytuet säilyvät, mutta investoinnit muuttuvat kustannustehokkaammiksi tek- nologian halventuessa. Uudesta ydinvoimasta on oletettu, että Olkiluoto 3 toimii täydellä ka- pasiteetilla vuonna 2020 ja Hanhikivi 1 toimii täydellä kapasiteetilla ennen vuotta 2030. Säh- kön siirtoyhteydet naapurimaihin paranevat nykyisten investointisuunnitelmien mukaan. Ener- giatehokkuustavoitteelle ei ole oletettu sitovaa tavoiteprosenttia, vaan teollisuudessa energia- tehokkuuden oletetaan paranevan 0,4–0,5 % vuodessa ja muilla sektoreilla toteutetaan eri- laisia energiatehokkuustoimenpiteitä. Liikenteen suoritteiden, ajoneuvokannan ja energiatehokkuuden on oletettu kehittyvän VTT:n LIPASTO-laskentatyökalun perusuran mukaisesti. Nykyinen biopolttonesteiden jakeluvelvoite säilyy vuoden 2020 jälkeen samalla tasolla kuin vuonna 2020. Sähköautoille ja biokaasuau- toille ei myönnetä WEM-skenaariossa uusia tukia, mutta niiden määrä kasvaa markkinaeh- toisesti siten, että vuonna 2030 henkilöautokannassa on 120 000 sähköautoa ja 15 000 kaa- suautoa. 2.2. Vähäpäästöskenaario EU-80% WEM-skenaariolle verrannollinen vähäpäästöskenaario EU-80% toteuttaa vuodelle 2030 asetetut energia- ja ilmastopoliittiset toimet ja vuoteen 2050 KHK-päästötavoite kiristyy 80 prosenttiin sekä Suomessa että koko EU-alueella. Näin ollen vuoden 2030 jälkeen KHK-pääs- töjen vähennys toteutuu TIMES-VTT-mallin optimoiman keinovalikoiman mukaisesti kustan- nustehokkuusjärjestyksessä. Alla on esitetty yhteenveto vuoden 2030 oletuksista perustuen energia- ja ilmastostrategian ja KAISU:n linjauksiin. EU-80%-skenaarion lähtökohtana on toisaalta edellä esitetty EU:n Suomelle asettama taa- kanjakosektorin tavoite ja lisäksi energia- ja ilmastostrategiassa esitetyt linjaukset. Alla on esitetty ne linjaukset, joita on käytetty EU-80%-skenaarion lähtötietona tai jotka ovat vaihto- ehtoisesti kvantitatiivisissa mallitarkasteluissa optimoinnin perusta. EU-80%-skenaarion sa- moin kuin KAISU-raportissa esitettyjen taakanjakosektorin toimien lähtökohtia ja tuloksia on esitetty tarkemmin seuraavissa luvuissa. Alla esitetty jaottelu perustuu energia- ja ilmastostra- tegian luvun kolme ”Energia- ja ilmastostrategian poliittiset linjaukset” -jaotteluun. Luvussa 2.3 on lisäksi esitetty KAISU:ssa tarkennetut taakanjakosektorin taustaoletukset. · Uusiutuvan energian käytön lisääminen ja energian hankinnan omavaraisuus: Suo- melle 38 %:n vähimmäisosuus energian loppukulutuksesta vuonna 2020, ei sitovaa tavoitetta vuodelle 2030. Hallitusohjelmassa sekä energia- ja ilmastostrategiassa lin- jattuja 50 %:n uusiutuvan energian tavoitetta sekä 55 %:n omavaraisuustavoitetta tarkastellaan siten laskelmien tulosten perusteella. Investoinnit uusiutuvaan energi- aan tapahtuvat laskelmissa kustannusjärjestyksessä lukuun ottamatta alla esitettyjä linjauksia liittyen bio-osuuden sekoitevelvoitteeseen ja uusiutuvaan sähköntuotan- toon. 19 · Tuontiöljyn energiankäytön puolittaminen: Tuontiöljyn kotimaan käyttö on laskel- missa määritetty samoin kuin energia- ja ilmastostrategiassa, eli sillä tarkoitetaan Suomessa kulutukseen luovutetun fossiilisen moottoribensiinin, dieselin, lentoben- siinin, kerosiinin sekä kevyen ja raskaan polttoöljyn kokonaisenergiamäärää. Vaiku- tusarvioissa lähtötietoina ovat linjaukset liittyen biokomponenttien sekoitevelvoittei- siin liikenteessä, rakennusten öljylämmityksessä ja työkoneissa ja tuontiöljyn puolit- tamista tarkastelleen laskelmien tulosten perusteella. · Kivihiilen energiakäytöstä luopuminen: Kivihiilen käyttö vähenee merkittävästi jo WEM-skenaariossa vanhojen laitosten poistuman myötä. Investointeja uusiin kivi- hiiltä käyttäviin laitoksiin ei sallita ja kivihiilen käyttöä rajoitetaan myös monipolttoai- nekattiloissa. Kivihiilen käyttö sallitaan EU-80%-skenaariossa kuitenkin talven huip- pukulutustunteina. Kivihiilen samoin kuin muidenkin polttoaineiden verojärjestelmä on sama kuin WEM-skenaariossa. · Puupohjainen energia: Metsähakesähkön tuotantotukijärjestelmä on voimassa vuo- teen 2020. Skenaariotarkasteluissa sallitaan myös vähäisessä määrin metsähak- keen ja muun puuperäisen polttoaineen tuontia rannikon energialaitoksille. · Biokaasun tuotanto ja käyttö: Vaikutusarvioissa ei ole sitovaa tavoitetta biokaasun tuotannolle. Liikenteen kaasua käyttäville ajoneuvoille on sitova tavoite (ks. liiken- teen linjaukset). · Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön ja lämmön tuet: Uusiutuvan sähkön tuotantokapasiteetin lisäys on 1,4 TWh vuosien 2018–2020 kilpailutuksen tuloksena. Sähkön pientuotanto on vapautettu sähköverosta omassa tuotannossa. · Suomen taakanjakosektorin velvoite vuonna 2030 on 39 % KHK-päästövähennys (vertailuvuosi 2005). Velvoite laskee käytännössä 37 %:iin, kun Suomi käyttää 2 %-yksikköä ns. one-off-joustoa, jossa siirretään yksiköitä päästökaupan puolelta taa- kanjakosektorille. EU toteuttaa sille asetetut päästöjen vähennystavoitteet, eli 43 % päästökauppasektorin ja 30 % taakanjakosektorin osalta (vertailuvuosi 2005). Pääs- töoikeuden hintakehitys: sama kuin WEM-skenaariossa, eli 15 €/tCO2 vuonna 2020 ja 30 €/tCO2 vuonna 2030. Lisäksi mallinnuksessa on huomioitu, että F-kaasujen päästöjen vähennys on 0,2 Mt CO2-ekv. vuonna 2030. · Liikenteen energiatehokkuus ja vaihtoehtoiset käyttövoimat: Liikennejärjestelmän energiatehokkuus paranee siten, että saavutetaan noin 1 Mt KHK-päästövähennys vuonna 2030. Sähkökäyttöisten autojen määrä on vähintään 250 000 (täyssähköau- tot, vetyautot, ladattavat hybridit) ja vastaavasti kaasukäyttöisten autojen määrä on vähintään 50 000 vuonna 2030. · Tieliikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoite ja tarjonta: Biopolttoaineiden osuus tie- liikenteen energiankulutuksesta nostetaan vuoden 2020 13,5 %:n energiasisältö- osuudesta lineaarisesti 30 %:n osuuteen vuoteen 2030 mennessä. Lähtökohtana li- säkysynnän kattamiselle on oletettujen kotimaisten biojalostamoinvestointien toteu- tuminen. Laskelmissa on oletettu, että uuden jalostamokapasiteetin myötä uutta tuo- tantoa syntyy 600 000 ktoe/v, josta puolet käyttäisi raaka-aineenaan puuperäistä syötettä (metsähake, sahanpuru, jne.) ja puolet erilaisia jätteitä, tähteitä, lignosellu- loosaa ja muita metsäteollisuuden sivutuotteita. Mallinnuksessa on mukana myös biopolttoaineiden kauppa. 20 · Muu öljyn käyttö: Otetaan käyttöön 10 %:n bionesteen sekoitusvelvoite rakennusten erillislämmityksessä käytettävälle kevyelle polttoöljylle ja työkoneiden dieselöljylle li- neaarisesti vuosina 2020–2030. · Nielupolitiikka: Vaikutusarvioissa ei ole huomioitu asetusehdotusta liittyen LULUCF- sektorin liittämiseen osaksi EU:n ilmasto- ja energiapakettia (l. ei vaikutuksia taakan- jakosektorin tavoitteen määrittämiseen). · Sähkö- ja kaasumarkkinat: Vaikutusarvioissa lähtökohtana on ollut nykyisenkaltaiset sähkö- ja kaasumarkkinat ja myös kaikkien muiden energiahyödykkeiden kauppa. Mallinnuksessa on huomioitu nykyiset siirtoyhteydet sekä päätetyt investoinnit mai- den rajojen välillä. Mallinnuksessa on myös mukana erityisesti muiden Pohjoismai- den energiajärjestelmien kehitys, mutta myös muun Euroopan ja Venäjän kehitykset. · Energiatehokkuus: Vaikutusarvioissa ei ole asetettu sitovaa energiatehokkuustavoi- tetta, vaan laskennallinen loppuenergian kulutuksen pieneneminen EU-80%-ske- naariossa verrattuna WEM-skenaarioon kertoo eri sektorikohtaisten linjausten (esim. liikennettä ja rakennuksia koskevat) vaikutukset energiatehokkuuden paranemiseen. Vaikutusarvioissa suuri osa energian käytön tehostamisen toimista kuitenkin toteu- tuu jo WEM-skenaariossa nykyisistä politiikoista johtuen. 21 3. SUOMEN HIILINEUTRAALISUUSTAVOITE JA VAIHTOEHTOISET MÄÄRITTELYT Sampo Soimakallio, Laura Saikku, Jyri Seppälä, SYKE, Tomi J. Lindroos, VTT 3.1. Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteet Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pyrkiä pitämään maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa pyrkien 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan ver- rattuna34. Tavoitteeseen pääsemiseksi sopimusosapuolten tulisi pyrkiä kääntämään globaalit kasvihuonekaasujen päästöt laskuun niin pian kuin mahdollista ja saavuttamaan tasapaino ihmisten aiheuttamien päästöjen ja nielujen välille kuluvan vuosisadan jälkipuoliskon aikana35. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan tavoitteeseen tulisi pyrkiä oikeudenmukaisella tavalla, jossa huomioidaan maiden yhteiset mutta eriytetyt vastuut ja mahdollisuudet. Sopimuksessa ei kuitenkaan määritellä tarkemmin yhdenkään valtion vastuita tasapainon saavuttamiseksi. 3.2. Hiilineutraaliusmääritelmä Päästöjen ja nielujen tasapainolla tarkoitetaan sitä, että vuosittain ihmistoiminnan aikaansaa- mat nielut poistavat hiiltä tai muita kasvihuonekaasuja ilmakehästä yhtä paljon kuin niitä ih- mistoiminnan lähteistä pääsee ilmakehään, jolloin globaalisti ihmisperäisten päästöjen ja nie- lujen erotus (nettopäästötase) on nolla. Tasapaino voidaan saavuttaa päästöjä vähentämällä ja nieluja suojelemalla ja vahvistamalla. Määritelmä on kuitenkin luonnontieteellisesti hankala. Monissa yhteyksissä käytetty termi hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että hiilidioksidia vapautuu ilmakehään yhtä paljon kuin sitä sieltä poistuu36. Pariisin sopimuksen tasapaino päästöjen ja nielujen välillä tarkoittaa kuitenkin kaikkia kasvihuonekaasuja, joten sopivampi termi tasapai- nolle olisi kasvihuonekaasuneutraalius. Eri kasvihuonekaasuilla on erilainen elinikä ja omi- naissäteilypakote ilmakehässä. Toistaiseksi ilmastopolitiikassa raportoitavien kasvihuone- kaasujen lämmitysvaikutus on suhteutettu hiilidioksidiin käyttämällä 100 vuoden kumulatii- vista säteilypakotetta (ns. GWP-kertoimia)37. Hiilineutraalius tai kasvihuonekaasuneutraalius voidaan määritellä tarkoittavan GWP-kertoimilla painotettua hiilidioksidiekvivalentteina mitat- tua päästöjen ja nielujen vuotuista nollatasetta. Joissakin yhteyksissä tästä käytetään termiä ilmastoneutraalius, joka kuitenkin luonnontieteellisesti viittaa siihen, että kasvihuonekaasu- päästöjen ja muiden ilmastoa lämmittävien tai viilentävien tekijöiden, kuten albedon, aero- solien ja nielujen yhteenlaskettu säteilypakote on tiettynä aikavälinä nolla. Tyypillisesti termillä hiilineutraalius viitataan yllä määriteltyyn kasvihuonekaasuneutraaliuteen36. Euroopan komission ”Puhdas maapallo kaikille” -vision mukaan EU:n tulee olla ilmastoneut- raali vuoteen 2050 mennessä38. Tavoitteeseen EU pyrkii vähentämällä kasvihuonekaasujen päästöjä noin 90 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta ja kasvattamalla nieluja 34 UNFCCC 2015. The Paris Agreement. Article 3. https://unfccc.int/process-and-meetings/the-paris-agreement/the-paris-agreement 35 UNFCCC 2015. The Paris Agreement. Article 4. https://unfccc.int/process-and-meetings/the-paris-agreement/the-paris-agreement 36 van Soest, H., den Elzen, M., Forsell, N., Esmeijer, K., van Vuuren, D. 2018. Global and regional greenhouse gas neutrality. Implications of 1.5 °C and 2 °C scenarios for reaching net zero greenhouse gas emissions. PBL Netherlands Environmental Assessment Agency. 37 IPCC. Frequently asked questions. Q1-2-11. https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/faq/faq.html 38 Euroopan komissio – lehdistötiedote 28.11.2018. Komissio haluaa Euroopasta ilmastoneutraalin vuoteen 2050 mennessä. http://eu- ropa.eu/rapid/press-release_IP-18-6543_fi.htm 22 noin 1,5-kertaiseksi vuoden 2015 tasoon verrattuna. Ilmastoneutraalius on näin ollen määri- telty kasvihuonekaasuneutraaliutena eri sektoreiden yhteenlaskettujen päästöjen ja nielujen välillä39. Muutamat valtiot tavoittelevat hiilineutraaliutta. Ruotsi on kansallisella lailla sitoutunut ole- maan hiilineutraali maa vuonna 2045. Tällöin Ruotsin alueellisten kasvihuonekaasupäästöjen on oltava 85 % vuoden 1990 tasoa alhaisemmat. Loput 15 % voi Ruotsin kansallisen lain mukaan kattaa lisääntyneillä nieluilla, kansainvälisillä kompensaatiotoimenpiteillä tai bioener- giaan kytketyllä hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla (bio-CCS l. BECCS40). Myös monet kaupungit ja kunnat Suomessa ja ympäri maailmaa ovat ilmoittaneet tavoittele- vansa hiilineutraaliutta. Suomessa esimerkiksi Helsinki pyrkii hiilineutraaliksi vuonna 2035 ja Turku vuonna 2029. Suurin osa ulkomaisista kaupungeista pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2050 mennessä, mutta jotkut aiemmin, kuten esimerkiksi Kööpenhamina (2025) ja Oslo (2030). Berliini tavoittelee ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Hiilineutraalius mää- ritellään kaupunkien tavoitteissa lähes poikkeuksetta siten, että kaupunkien alueelliset kasvi- huonekaasujen ja kompensaatiolla tuotettujen päästövähennysten nettopäästöt ovat nolla. Kompensaatioiden päästövähennykset voidaan toteuttaa alueen ulkopuolella. Suomen kau- punkien tavoitteissa on tyypillistä, että hiilineutraalisuuden tavoitteluun lasketaan alueen met- sien hiilinielu sellaisenaan. Joidenkin kaupunkien tavoitteissa hiilineutraaliutta ei ole erikseen määritelty, mutta termin käyttö viittaa edellä mainittuun tulkintaan. Yksikään kaupunki ei pyri vähentämään omia päästöjään täysin nollaan, vaan hiilineutraalius- tavoitteisiin liittyy aina jonkinasteista päästöjen kompensointia. Kompensointitapoja on useita. Kompensointikeinoiksi on esitetty hiilen sidontaa, esimerkiksi kasvillisuuden nielun kautta. Tukholma mainitsee myös biohiilen. Adelaide mainitsee tarkemmin vielä metsityksen ja toi- menpiteet hiilen sitomiseksi maaperään. Myös CCS mainitaan mahdollisuutena saada pääs- töjä kompensoitua. Tarkastelluista kaupungeista New York ja Austin mainitsevat päästökiin- tiöiden hankinnan (offset) kompensointikeinona. Mikään ulkomainen kaupunki ei mainitse kompensoivansa päästöjä jo olemassa olevilla nieluilla, mikä olisikin kyseenalaista (ks. tämän luvun viimeinen kappale). Ainakin Suomen kunnat ja ulkomaisista kaupungeista Kööpenha- mina, Linköping ja Seattle aikovat kompensoida päästöjään tuottamalla uusiutuvaa energiaa yli oman tarpeensa. Päästöjen kompensointikäytännöt ovat monissa kaupungeissa vielä sel- vitysasteella. Under2 koalitioon41 kuuluu yli 200 valtio- ja aluehallintoa, jotka tavoittelevat globaalin lämpö- tilan nousun rajoittamista kahteen asteeseen. Käytännössä kasvihuonekaasupäästöjä pyri- tään vähentämään 80–95 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta (tai 2 t CO2 per henkilö / v). EU on vuonna 2009 ilmaissut vastaavan tavoitteen vuodelle 2050 ja se oli myös IPCC:n neljännen arviointiraportin tavoitehaarukka Annex I -maille42. Jäljelle jäävien kasvihuonekaasupäästöjen kompensoiminen metsien hiilinieluilla tai alueen ulkopuolella tehtävillä päästövähennyksillä ei välttämättä täytä globaalissa tarkastelussa ta- voiteltavaa hiilineutraaliuden määritelmää. Olemassa olevien metsien hiilinielujen hyväksi lu- kemisessa haasteeksi muodostuu se, että merkittävä osa metsien hiilinielusta on seurausta 39 COM(2018) 773 final. A Clean Planet for all A European strategic long-term vision for a prosperous, modern, competitive and climate neutral economy. 40 BECCS = bioenergy with carbon capture and storage 41 https://www.theclimategroup.org/project/under2-coalition 42 Gupta, S., D. A. Tirpak, N. Burger, J. Gupta, N. Höhne, A. I. Boncheva, G. M. Kanoan, C. Kolstad, J. A. Kruger, A. Michaelowa, S. Murase, J. Pershing, T. Saijo, A. Sari, 2007: Policies, Instruments and Co-operative Arrangements. In Climate Change 2007: Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [B. Metz, O.R. Davidson, P.R. Bosch, R. Dave, L.A. Meyer (eds)], Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. 23 ilmakehän CO2-pitoisuuden kasvusta, typpilannoituksesta ja kasvuolosuhteiden parantumi- sesta lauhkeilla ja boreaalisella vyöhykkeellä43. Tämä osa hiilinielusta on IPCC:n skenaa- rioissa luettu kuuluvaksi ei-ihmistoimin aikaansaaduksi osaksi luonnollisia nieluja44. Näin ollen metsänielujen käyttö päästöjen kompensaatiossa tulisi perustua vain ihmistoimin aikaansaa- tuun osuuteen nieluista45. Lisäksi metsien hiilinielujen pysyvyyteen liittyy epävarmuuksia. Hii- lineutraaliuden tavoitteleminen alueen ulkopuolella tapahtuvia päästövähennyksiä hyväksi lu- kien ei puolestaan välttämättä johda globaalisti riittävän suuriin päästövähennyksiin. 3.3. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen Pariisin ilmastosopimuksessa ei sovittu tarkoista täsmällisistä tavoitteista, vaan kehityssuun- nasta, johon pyritään. Tieteellisesti tarkasteltuna Pariisin ilmastosopimukseen kirjatun selvästi alle kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi vaadittavaan päästökehitykseen sisältyy eri- laisia epävarmuuksia. Tällaisia aiheutuu erityisesti siitä, tavoitellaanko pysymistä alle 1,5 as- teen vai 2 asteen lämpenemisen rajoissa, ilmaston herkkyydestä kasvihuonekaasupitoisuuk- sille ja keskilämpötilan määrittämisestä.4, 46 Maapallon keskilämpötila nousee ilmastomallien mukaan tiettyyn rajaan saakka verrattain lineaarisesti kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen kanssa47. Globaalien päästöjen vaadittavaa kehitystä tietyn lämpötilatavoitteen saavuttami- sen suhteen voidaankin tarkastella suuntaa-antavasti niin sanottujen hiilibudjettien avulla. Hii- libudjetti kertoo sen, kuinka paljon ihmiskunta voi vielä päästää hiilidioksidia ilmakehään, jotta lämpeneminen ei ylitä tiettyä rajaa. Hiilibudjetit ovat kuitenkin huomattavan epävarmoja. Esi- merkiksi 1,5 asteen tavoitteen todennäköiseksi (66 prosentin todennäköisyydellä) saavutta- miseksi jäljellä oleva hiilibudjetti vaihtelee epävarmuuksineen eri tutkimuksissa noin -200 mil- jardista hiilidioksiditonnista (eli gigatonnista) noin 800 miljardiin hiilidioksiditonniin. Alaraja- arvion mukaan budjetti on siis jo täyttynyt ja yläraja-arvion mukaan hiilibudjetti täyttyy vuoden 2017 päästötasolla vuonna 2038. IPCC:n koostaman parhaan arvion mukaan jäljellä oleva hiilibudjetti 1,5 asteen tavoitteessa pysymiseksi 66 %:n todennäköisyydellä olisi 420–570 mil- jardia hiilidioksiditonnia47. Hiilibudjettien määrittämiseen liittyvän epävarmuuden ja herkkyyden vuoksi niiden käyttökel- poisuutta on viime aikoina kyseenalaistettu. Tilalle on suositeltu globaalien nettonollapäästö- jen tasapainoa (nielut yhtä suuret kuin päästöt) vuosien 2050–2100 välillä ja siihen johtavaa maakohtaista päästöpolkua48. Rockström ym.49 esittivät globaalin päästöpolun, jolla Pariisin sopimuksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Jos fossiilisten polttoaineiden polttamisesta aiheu- tuvat päästöt vähentyisivät tämän polun mukaisesti, olisivat ne vuonna 2050 noin 6 miljardia hiilidioksiditonnia, eli noin 85 prosenttia vuoden 2017 tasoa alhaisemmat. Tämä on linjassa IPCC:n 1,5 asteen erikoisraportin47 päästöpolkujen kanssa (pl. päästöpolku P4, jossa 1,5 as- teen lämpeneminen ylitetään selvästi). Tällöin kumulatiiviset päästöt 2017–2100 olisivat noin 43 Ciais, P., C. Sabine, G. Bala, L. Bopp, V. Brovkin, J. Canadell, A. Chhabra, R. DeFries, J. Gallo-way, M. Heimann, C. Jones, C. Le Quéré, R.B. Myneni, S. Piao and P. Thornton, 2013: Carbon and Other Biogeochemical Cycles. In: Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Work- ing Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Cli-mate Change [Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex and P.M. Midgley (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. 44 Grassi, G., House, J., Kurz, W.A., Cescatti, A., Houghton, R.A., Peters, G.P., Sanz, M.J., Viñas, R.A., Alkama, R., Arneth, A. and Bondeau, A., 2018. Reconciling global-model estimates and country reporting of anthropogenic forest CO2 sinks. Nature Climate Change, 8(10), pp.914-920. 45 Mengis, N., Partanen, A.-I., Jalbert, J., Matthews, H. D.: 1.5 °C carbon budget dependent on carbon cycle uncertainty and future non-CO2 forcing, Sci. Rep., 8, 5381, doi:10.1038/s41598-018-24241-1, 2018. 46 IPCC, 2014: Summary for Policymakers. In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assess- ment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer, O., R. Pichs-Madruga, Y. Sokona, E. Farahani, S. Kadner, K. Seyboth, A. Adler, I. Baum, S. Brunner, P. Eickemeier, B. Kriemann, J. Savolainen, S. Schlömer, C. von Stechow, T. Zwickel and J.C. Minx (eds.)]. Cambridge Uni- versity Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. 47 IPCC 2018. Mitigation Pathways Compatible with 1.5°C in the Context of Sustainable Development. 48 Peters, G.P., 2018. Beyond carbon budgets. Nature Geoscience, 11(6), p.378. 49 Rockström, J., Gaffney, O., Rogelj, J., Meinshausen, M., Nakicenovic, N. and Schellnhuber, H.J., 2017. A roadmap for rapid decarbonization. Science, 355(6331), pp.1269-1271. 24 850 miljardia hiilidioksiditonnia. 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaisiin lisäksi vuo- sien 2017–2100 aikana nieluja noin 700 miljardia hiilidioksiditonnia47. Päästöjen ja nielujen tasapaino saavutettaisiin noin vuonna 205047. 3.4. Mikä olisi EU:lle ja Suomelle oikeudenmukainen päästö- vähennystavoite vuonna 2050? Kysymys siitä, minkälaista päästövähennystavoitetta voidaan pitää Suomelle sopivana tai riit- tävänä, riippuu siitä, minkälainen globaali tavoite asetetaan ja mitä pidetään oikeudenmukai- sena kontribuutiona. Seuraavassa tarkastellaan sitä, mikä voisi olla suuruusluokaltaan oikeu- denmukainen päästövähennystavoite EU:lle ja Suomelle vuonna 2050. Suomen ilmastopaneeli50 havainnollisti Suomelle oikeudenmukaista vuoden 2050 päästövä- hennystavoitetta globaalien hiilibudjettien, kolmen eri oikeudenmukaisuuskriteerin ja neljän erikokoisen kansallisen hiilinielun perusteella. Havainnollistuksessa hiilibudjetit määritettiin 1,5 asteen (0, 162, 300, 500 Gt CO2) ja 2 asteen (762, 1000 Gt CO2) tavoitteen perusteella ja oikeudenmukaisuuskriteereinä käytettiin tasajaon, maksukyvyn ja historiallisen vastuun pe- riaatetta. Lisäksi Suomen nettohiilinielujen arvioitiin olevan 13, 20, 27 tai 34 Mt CO2. Hiilinielun arvioitiin olevan vaihdannainen päästöjen kanssa siten, että mitä suurempi hiilinielu on, sitä vähemmän päästöjä täytyy vähentää. Havainnollistuksessa Suomelle oikeudenmukainen päästövähennystavoite vuodelle 2050 vaihteli välillä 31 % ja 200 % vuoden 1990 tasoon ver- rattuna. Selvityksessään Suomen ilmastopaneeli päätyi suosittamaan, että Suomen vuoden 2050 päästövähennystavoitteeksi asetettaisiin 85–100 % vuoden 1990 tasosta ja tavoitetta tukemaan asetettaisiin vaihteluväliä vastaava maankäyttösektorin nettonielu. Myöhemmin vuonna 2018 Suomen ilmastopaneeli51 tarkensi aiempia hiilibudjettilaskelmiaan ottamalla IPCC:n uusimman arviointiraportin 1,5 asteen hiilibudjetin odotusarvon 570 Gt CO2 (66 %:n saavuttamisen todennäköisyydellä) ja varioimalla laskelmissa vaihtokelpoista hiili- nielua. Vaihtokelpoisella hiilinielulla tarkoitetaan luonnontieteellisen nielun ja poliittisesti sovi- tun vertailunielun välistä erotusta. Ottamalla lähtökohdaksi lineaarinen päästöjen vähennys, 13 Mt CO2 vaihtokelpoinen nielu sekä -tasajako henkilöä kohden ja maksukyky päästövähen- nysten oikeudenmukaisuusperiaatteiksi, sai Suomen ilmastopaneeli Suomen päästövähen- nystavoitteeksi 110–130 %vuonna 2050 vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tämä merkitsee 7– 21 Mt CO2 negatiivisia päästöjä (hiilidioksidin poistoa) vaihtokelpoisen nielun (13 Mt CO2) lisäksi vuonna 2050. Suomen tulisi tällöin tuottaa nieluilla negatiivisiksi päästöyksiköiksi hy- väksyttäviä poistumia noin 20–35 Mt CO2 vuonna 2050. Hiilibudjeteista johdetuille päästövähennystavoitteille vaihtoehtoinen tapa olisi johtaa päästö- vähennystavoitteet globaaleista poluista päästövähennyksille ja nielujenlisäyksille. Esimer- kiksi soveltamalla tasajakoa henkilöä kohden Rockström ym. (2017) 49 hahmottelemiin pääs- töpolkuihin ja olettamalla vuoden 2050 väkiluvuksi maailmassa 10 miljardia, EU:ssa 490 mil- joonaa ja Suomessa 6 miljoonaa, saadaan henkeä kohden lasketuksi päästötasoksi vuonna 2050 noin 600 kilogrammaa, mikä tarkoittaa EU:lle 294 ja Suomelle noin 4 miljoonaa hiilidi- oksiditonnia. Tämä tarkoittaa noin 95 %:n päästövähennystä vuoden 1990 tasosta. Keskustelua siitä, kenen vastuulla ja millä keinoilla nieluja tulisi lisätä siten, että Pariisin sopi- muksen ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa, ei ole Pariisin sopimuksen puitteissa aloitettu. 50 Suomen ilmastopaneeli 2018a. Ilmastopaneelin näkemykset pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen asettamisessa huomioon otettavista seikoista. Ilmastopaneelin muistio asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen pyyntöön, 4.6.2018. 51 Suomen ilmastopaneeli 2018b. Ilmastopaneelin näkemykset pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen asettamisessa huomioon otettavista seikoista. Ilmastopaneelin muistio asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen pyyntöön, XX.12.2018. 25 Nielujen lisäysvaatimusten oikeudenmukainen jakaminen on vielä hankalampaa kuin päästö- vähennysten oikeudenmukainen jakaminen. Nieluja voidaan tuottaa luonnollisin keinoin lisää- mällä metsien ja maaperän hiilensidontaa. Lisäksi nieluja voidaan tuottaa teknisin keinoin esi- merkiksi ottamalla hiilidioksidia talteen ilmakehästä tai biomassan polton savukaasuista ja varastoimalla se pysyvästi pois ilmakehästä. Toistaiseksi ei ole kansainvälisesti sovittu, kuinka paljon eri maiden metsien tai maaperän hiilensidonnasta katsotaan olevan ilmastopo- liittisesti hyväksi luettavaa ilmastovelvoitteita täytettäessä tai luetaanko teknisin keinoin ai- kaansaatu nielu hiilidioksidin talteen ottavan vai varastoivan valtion hyväksi. Tarvittavien ihmistoimin lisättyjen nielujen määrää eri valtioille voidaan kuitenkin havainnollis- taa johtamalla määrät globaalisti tarvittavista määristä. Olettamalla tarvittavien nielujen mää- rän olevan 700 miljardia hiilidioksidintonnia vuosina 2017–2100 ja jakamalla määrä tasan kai- kille ihmisille (keskimäärin 9 miljardia), tulisi EU:n nielujen lisäysmääräksi (490 miljoonalla hengellä) 38 miljardia tonnia, mikä on keskimäärin noin 450 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuo- dessa. Määrä on noin 1,5-kertainen EU:n nykyiseen maankäyttösektorin nettonieluun verrat- tuna. Suomelle nielujen tasajako tuottaisi noin 6 miljoonan tonnin vuosinieluvaatimuksen, mikä on huomattavasti pienempi kuin Suomen nykyinen maankäyttösektorin nettonielu (hie- man vajaa 30 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia). Epäselvää on kuitenkin se, missä määrin esimerkiksi EU tai Suomi voisivat kattaa nielujen lisäystarvetta maankäyttösektorinsa toteutuvalla nettonielulla. Haasteena on erityisesti se, minkä osan maankäyttösektorin nie- lusta voidaan katsoa olevan ilmastopoliittisin toimin aikaansaatua, minkälaiset mahdollisuudet eri mailla on maankäyttösektorin nielun kasvattamiseksi ja miten nielun todentamiseen ja säi- lyvyyteen liittyvät epävarmuudet hallitaan. Suomen nykyisestä metsänielusta merkittävä osa johtuu todennäköisesti ilmastonmuutoksesta, sillä vuosina 1970–2010 havaitusta puuston kasvun lisästä arviolta 37 % johtuu ympäristönmuutoksesta52, eikä nielun kasvattamiseen pyr- kiviä ohjauskeinoja ole ollut käytössä. 52 Henttonen, H.M., Nöjd, P. and Mäkinen, H., 2017. Environment-induced growth changes in the Finnish forests during 1971–2010–An analysis based on National Forest Inventory. Forest Ecology and Management, 386, pp.22-36. 26 4. VAIHTOEHTOISTEN VÄHÄPÄÄSTÖPOLKUJEN MUODOSTAMINEN JA MÄÄRITTELYT 4.1. Työpajaprosessin kuvaus Minna Halonen, Jouko Myllyoja, Anu Tuominen, Heidi Auvinen, Lassi Similä, Tiina Koljonen, VTT PITKO-hankkeessa tuotettujen selvitysten pohjaksi muodostettiin vaihtoehtoisia vähäpääs- töskenaarioita, jotka kuvaavat erilaisia polkuja toteuttaa Suomen ja EU:n asettama vähäpääs- tötavoite vuoteen 2050 mennessä. Skenaarioiden laatimisessa hyödynnettiin menetelmäko- konaisuutta, johon kuuluivat työpajoissa sovelletut osallistavan ennakoinnin menetelmät sekä projektin tutkijoiden toimesta tehdyt laskennalliset mallinnukset ja laadulliset analyysit. Tässä luvussa kuvataan PITKO-hankkeessa toteutettu kolmen työpajan sarja, jossa tuotettiin sisäl- töä vaihtoehtoisiin vähäpäästöskenaarioihin53. Työpajat palvelivat myös tavoitetta osallistaa laajasti eri sidosryhmiä hankkeeseen liittyvissä keskeisissä valinnoissa, mikä on skenaario- työskentelyn keskeinen elementti paitsi keskeisen tietopohjan ja ymmärryksen lisäämiseksi myös keinona lisätä hyväksyttävyyttä esimerkiksi tässä tapauksessa vähäpäästötavoitteen asetannan näkökulmasta. Työpajat järjestettiin syys-joulukuussa 2018 siten, että ensimmäinen työpaja järjestettiin 20.9.2018 VTT:llä Espoossa, toinen työpaja 30.10.2018 Paasitornissa Helsingissä ja kolmas työpaja 5.12.2018 Paasitornissa Helsingissä. Kaikki työpajat olivat kestoltaan viiden tunnin tilaisuuksia. Työpajoihin kutsuttiin yhteensä noin 230 henkilöä lähes 90 organisaatiosta. En- simmäiseen työpajaan kutsuttiin pääasiassa alan tutkijoita sekä energia- ja ilmastopolitiikan valmisteluun osallistuvia ministeriöiden edustajia. Toiseen ja kolmanteen työpajaan kutsuttiin edellisten lisäksi hankkeen aihepiiriin liittyvien järjestöjen (mm. ympäristöjärjestöt, toimiala- ja teollisuusjärjestöt, energian kulutus- ja tuotantosektorin järjestöt, alueelliset järjestöt) sekä yri- tysten edustajia. Työpajoihin osallistui yhteensä noin 90 eri henkilöä edustaen yhteensä yli 40 organisaatiota. Usea osallistuja osallistui 2–3 työpajaan. Alla (Kuva 2) on esitetty kaaviokuva työpajaprosessista mukaan lukien työpajojen tuotokset ja viestintä eri vaiheissa. Kaaviokuvasta nähdään, että skenaarioiden muodostaminen sekä laskennalliset ja laadulliset analyysit toteutuivat osittain iteratiivisesti. Esimerkiksi laskennalli- sia arvioita päivitettiin koko hankkeen keston ajan, kun työpajoista saatiin uutta informaatiota. 53 Kattavampi kuvaus ennakointiprosessista on julkaistu ennakointiraportissa PITKO-hankkeen kotisivuilla https://www.vtt.fi/sites/pitko/aineistot 27 Kuva 2. Työpajaprosessin kuvaus. PITKO-hankkeen ensimmäisen työpajan tavoitteena oli tunnistaa vaihtoehtoisten vähäpääs- töskenaarioiden keskeisimmät elementit ja määritellä ”skenaariotarinat”, eli polut, joilla Suomi voisi saavuttaa vuodelle 2050 asetetun ilmastotavoitteen. Käytetty lähtökohta perustui Dato- rin54 esittämään teoriaan ja Low Carbon Finland 2050 -platform-hankkeessa muodostettuihin neljään vaihtoehtoiseen vähäpäästöskenaarioon. Ensimmäisen työpajan tulokset taustoittivat skenaarioiden yleisiä lähtökohtia vaihtoehtoisten poliittisten, teknologisten, taloudellisten sekä asumiseen, liikkumiseen, kulutustottumuksiin ja arvoihin liittyvien kehityskulkujen valli- tessa. Työpajan tuloksia täsmennettiin PITKO-hankkeen tutkijoiden toimesta, jotta laadulli- sista skenaarioista voitiin muodostaa laskennalliset analyysit. PITKO-hankkeen neljän vähä- päästöskenaarion: Jatkuva kasvu, Muutos, Säästö ja Pysähdys keskeiset elementit ovat: · Jatkuva kasvu: Vähäpäästötavoitteet saavutetaan uuden teknologian kiihdytetyllä käyttöönotolla, ml. voimakas sähköistyminen, digitalisaatio ja teollisuuden uudistumi- nen. Viennin vauhdittamana Suomi saavuttaa taloudellisen menestyksen. · Muutos: Ihmisten arvot ja ympäristötietoisuus mahdollistavat radikaalit muutokset. Vähäpäästötavoitteet saavutetaan yhteiskunnan merkittävän palveluvaltaistumisen, uusien teknologioiden käyttöönoton, ruokavaliomuutosten ja teollisuuden rakenne- muutoksen avulla. · Säästö: Kiertotalous, jakamistalous ja merkittävä energian käytön tehostuminen toi- mivat keskeisinä elementteinä vähäpäästötavoitteen saavuttamisessa. Maa- ja met- sätalous toimivat kiertotalouden edistäjinä, kuten myös mineraaliöljypohjaisten tuot- teiden korvaaminen uusilla biotuotteilla. · Pysähdys: Epävakaa globaali kehitys hankaloittaa ja hidastaa kehitystä. Sosiaalinen eriarvoistuminen ja talouskasvu ovat heikkoa niin Suomessa kuin globaalistikin. Ny- kymuotoinen EU hajoaa ja Aasian asema vahvistuu. Suomi toteuttaa vähäpäästöta- voitteensa, mutta vasta ”viime tipassa”. 54 Dator, J. (1981). Judging the future. University of Hawaii. 28 Toisen työpajan tavoitteena oli tunnistaa toimenpiteitä ja keinoja vähäpäästötavoitteeseen pääsemiseksi. Lähtökohtina toimivat ensimmäisen työpajan tuottamat vaihtoehtoiset, laadul- liset skenaariopolut sekä alustavat skenaariolaskelmat vertailuskenaariolle (WEM) ja vähä- päästöskenaariolle (EU-80%). Laskennallisten analyysien havainnollistamiseksi toisessa työ- pajassa esiteltiin lisäksi kaksi esimerkinomaista, luonteeltaan erilaista laskennallista vähä- päästöskenaariota (”LC-Bio” ja ”LC-Tech”). LC-Bio kuvasti polkua, jossa panostus biotalou- teen on keskeinen elementti ja LC-Tech puolestaan korosti uuden teknologian nopeutettua käyttöönottoa ml. digitalisaatio. Keskeinen ero näiden kahden skenaarion välillä liittyi lisäksi hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS) ml. mahdollisuus hyödyntää negatiivisia päästövähennystoimia (l. bio-CCS). Ensimmäisen työpajan tulosten perusteella huomattiin, että työpajassa laaditut polut muistuttivat merkittävästi toisiaan, eli CCS:n käyttöönottoon en- nen vuotta 2050 ei juurikaan uskottu ja toisaalta lähes kaikissa poluissa toistuivat biotalouden ja älykkään teknologian merkitykset. Jotta vaihtoehtoisiin vähäpäästötarinoihin saatiin riittävät erot, PITKO-hankkeen tutkijat työstivät tarinoita eteenpäin. Työpajan osallistujille jaettiin vaih- toehtoisten polkujen (Jatkuva kasvu, Muutos, Säästö ja Pysähdys) keskeisiä elementtejä ku- vaava matriisi ja työpajassa ideoitiin taustamateriaalin avulla sektorikohtaisia toimenpiteitä ja keinoja, joilla vähäpäästötavoitteeseen voitaisiin päästä kunkin skenaarion reunaehdot huo- mioiden. Käsitellyt sektorit jaettiin neljään kokonaisuuteen, jotka olivat 1) maa- ja metsätalous, 2) asuminen ja liikenne, 3) teollisuus ja 4) energian tuotanto. Ensimmäisen ja toisen työpajan tulosten yhteenveto on esitetty alla (Taulukko 1). 29 Taulukko 1. Yhteenveto vähäpäästöpolkujen määrittelyistä ensimmäisen ja toisen työpajan tulosten perusteella. Teema Jatkuva kasvu Muutos Säästö Pysähdys Ilmastopolitiikka, ilmastonmuu- tos (globaali, EU) 1,5–2 °C -KHK-päästöuran mu- kainen globaali regulaatio, glo- baali metsitys; EU -80 % KHK-vä- hennys 1990-tasoon verrattuna 1,5–2 °C -KHK-päästöuran mu- kainen globaali regulaatio; EU - 80 % KHK-vähennys 1990-ta- soon verrattuna 2 °C -KHK-päästöuran mukainen globaali regulaatio; EU -80 % KHK-vähennys 1990-tasoon ver- rattuna 2–3 °C -KHK-päästöuran mukai- nen alueellinen regulaatio; EU -80 % KHK-vähennys 1990-ta- soon verrattuna Suomen ilmastopolitiikka, met- sänielut/metsien käyttö, nega- tiiviset KHK-päästövähennys- keinot (1. työpajan tulokset) KHK-päästövähennys -87,5 %, metsänielujen rooli korostuu => tiukka nielupolitiikka, CCS ei sal- littu ml. BECCS KHK-päästövähennys -87,5 %, metsänielujen rooli korostuu, CCS sallittu rajoitetusti ml. BECCS KHK-päästövähennys -90%, CCS käytössä laajasti ml. BECCS KHK-päästövähennys -85%, mutta toimet vasta ”viime ti- passa”, CCS sallittu teoll. proses- seissa v. 2040 jälkeen, BECCS kallista ja rajoitettua Talous (1. työpajan tulokset) Taloudellinen menestys, voima- kas digitalisaatio ja palveluval- taistuminen Suomi globaali edelläkävijä, pal- velutalous, yrittäjyys korostuu Kierto- ja materiaalitalous, jaka- mistalous, ”raskas” teollisuus merkittävässä roolissa Talouskasvu heikko, julkisen sek- torin osuus BKT:sta kasvaa, elin- keinorakenne ei uudistu, talouden kestävyysongelmat Arvot ja käyttäytyminen (1. työpajan tulokset) Ympäristötietoisuus vahvaa, esim. oman energian tuotanto ar- kipäivää Ympäristötietoisuus korkealla ja kuluttajien käytöksessä iso arvo- pohjamuutos (esim. päästöjen kompensointi) Säästäminen, itse tekeminen ja vähähiilisyys trendikästä, kulutta- malla vaikuttaminen Selviytymistarina, sosiaalinen eriarvoistuminen merkittävää, asenteet kovenevat Maa- ja metsätalous yleisesti (1. työpajan tulokset) Tuotannon tehostuminen digitali- saation, rakennemuutoksen ja teknologian intensiivisen hyödyn- tämisen kautta. Maataloustuottei- den erikoistuminen, pidemmällä aikavälillä synteettinen ruuantuo- tanto. Vahva T&K&I -panostus ja julkisen sektorin ohjaus. Tukia tarvitaan 2030–40, mutta 2050 järjestelmä toimii jo markkinaeh- toisesti. Maa- ja metsätalous monipuolis- tuu, yrittäjyys monimuotoistuu. Hiilen sidontaan aivan uusia nä- kökulmia. Pelloton viljely, verti- kaalinen tuotanto kasvihuoneissa laskee viljelyn päästöjä. Vapau- tuva ala voidaan metsittää. Maa- ja metsätalous kiertotalou- den edistäjänä. Neitseellisten raaka-aineiden käytöstä verote- taan. Ruoan tuotannossa koros- tuu omavaraisuus. Ei varsinaista ilmastopolitiikkaa, vaan sopeutumispolitiikka ja sääntelytalous. Julkisen sektorin rooli korostuu ohjauksessa. Voi- makas T&K-panostus siihen, että Suomesta tulee “selviytymissaa- reke”. Innovaatiot kansalliselta tasolta. Ruoan lähituotanto tärkeä myös huoltovarmuuden vuoksi. Metsätalous, toimenpiteet (2. työpajan tulokset) · Metsäteollisuuden rakenne- muutos edistää korkean jalos- tusasteen tuotantoa, kuten uu- det puupohjaiset tuotteet, bio- polttoaineet, puurakentaminen · Intensiivinen metsien käyttö ja hoito (metsän kasvua lisäävät toimet) kansallisen metsästra- tegian mukaisesti · Maankäytön muutoksen oh- jaus ja metsittämisen tuki · Vaiheittain eroon turvemaista · Innovaatiotuki korkean lisäar- von biomassa-tuotteille (muo- vin korvaus, komposiittituottei- den kehitys, puurakentaminen. · Informaatio-ohjaus, tuet, vero- tus (muovivero), julkiset han- kinnat · Hiilinielujen lisääminen ja hii- len sidonta: metsityksen tuki, turvepeltojen tukien poistami- nen, jne. · Uudet puulajit ennakoivasti käyttöön · Kaskadiajattelu · Metsäbiomassan määrän li- sääminen metsänhoidolla ja vi- ranomaisvalvonnalla, tasa- paino suhteessa hiilinielun ke- hitykseen · Biopohjaisten tuotteiden käy- tön edistäminen julkisten han- kintojen avulla · Metsänraivausmaksu (erityi- sesti kohdennus turvemailla) ehkäisee turvepeltojen lisään- tymistä · Säätösalaojitus pakolliseksi turvemailla/ojittamattoman pel- lon vero · Vahva metsäsektori ja –teolli- suus, mutta tuottaa lähinnä bulkkituotteita ja biopolttoai- neita · Tuotantoa ohjataan voimak- kaasti. Heikon taloustilanteen vuoksi vähemmän painetta metsien käyttöön, jota voi seu- rata tahaton metsien kasvu. Maatalous, toimenpiteet (2. työpajan tulokset) · Biokaasun tuotanto ja käyttö ylös tukijärjestelmän ja tekno- logian avulla. Lannasta ener- giaa, teollisuuden biomas- soista maanparannusaineita. · Karjankasvatuksen päästöt alas tutkimuksen ja neuvonnan myötä · Kuluttajien ruokailutottumusten hintaohjaus · Täsmäviljely: tuottavuus kas- vaa lannoituksen kokonais- määrää kasvattamatta · Tehokarjatalous supistuu oh- jauksella, investointituilla ja ku- luttajavalintojen myötä · Vaihtoehtoisen proteiini-tuo- tannon tukeminen (sirkka-, sieni- jne. yrittäjyys), synteetti- set proteiinit, lihansyönti- kielto/rajoite · Ympäristökorvausjärjestel- mään hiilensidontaa edistäviä toimenpiteitä, maatalouden hii- livero · Uudet kasvilajit ennakoivasti käyttöön · Kasvisruuan ja kaupunki-maa- talouden /tilamyynnin edistämi- nen digitalouden avulla · Kasvissyönnin edistäminen: eläinproteiinivero, elintarvikkei- den sertifiointi, kasvissyönnin terveellisyydestä ja ilmasto- myötäisyydestä valistaminen · Ruokahävikki pois biojäteve- rolla · Maatalouden hiilivero · Lannasta ja nurmesta biokaa- sua · Maatalouden tukijärjestelmät uusiksi => tuet sidotaan tuo- tantoon, osa maa-alasta metsi- tetään · Maataloudessa saa tuottaa vain vähäpäästöisiä välttämät- tömyystuotteita · Maat uusjakoon. Maankäy- tössä ohjausta muista kuin il- mastosyistä. Kaupungistuminen ja keski- määräinen asumistiiveys (1. työpajan tulokset) Keskinopea kaupungistuminen ja levittäytyy enemmän pientaloalu- eille. Asumistiiveys jatkaa välje- nemistä, omakotitalomainen asu- minen suosittua. Voimakas kaupungistuminen. Asuminen tiivistyy paljon, kes- kusta-asuminen suhteellisen suo- sittua. Kaupungistuminen hitaampaa (mm. etätyö vaikuttaa). Asuminen tiivistyy hieman mutta keskimäärin pysyy vakaana. Keskinopea kaupungistuminen, jota ajaa taloudellinen pakko. Asuminen myös tiivistyy taloudel- lisista syistä. Asuminen (2. työpajan tulokset) · Joustava regulaatio + ekologi- nen kompensaatio => kansalli- nen päästökauppa-järjestelmä kaupallisille toimijoille. Verovä- hennys energiansäästöinves- toinneista · Kaupunkipientaloasumisen ke- hittäminen/tukeminen hyviin si- jainteihin yhdyskuntaraken- teessa. · Rakennusten energiatehok- kuuden parantaminen + vähä- päästöinen lämmitys + tilan- käytön tehostaminen · Panostetaan nopealla aikatau- lulla T&K:hon ja investointien tukemiseen · Joustavuutta kaavoituksessa ja muissakin ratkaisuissa · Kaupungit aktiivisessa roolissa vähähiilisyyden toimenpiteissä (yhteistyössä valtion, yritysten, T&K:n ym. kanssa), ml. fossii- listen ”alasajotoimet”. Myös kokeilevan ja aktiivisen kulutta- jan voimaannuttaminen kes- keistä: mindset ja informaatio (esim. henkilökohtainen hiili- budjetti) · Lainsäädännön ja norminpu- run keinoin asumisen tehok- kaita, tiivistäviä ja muunnelta- via ratkaisuja. Kannusteet ja mahdollistaminen kirittävät kiinteistörajat ylittäviä energia- yhteisöjä ja yhteistilojen ja yh- teisasumista · Ohjauskeinojen painopisteinä ovat päästöperusteinen vero- tus, fossiilisen rajoitukset sekä kiellot ja investointiporkkanat · Informaatio-ohjaus, kasvatus ja media valjastetaan tavoittei- den tueksi · Henkilökohtainen hiilibudjetti + päästökauppa kansalaisten kesken · Muuttojen helpottaminen pois- tamalla varainsiirtovero ja nos- tamalla kiinteistöveroa · Korjausavustukset tai verovä- hennysoikeus energiaremont- tiin 30 Liikenne ja liikkuminen (1. työpajan tulokset) Liikenteen voimakas sähköistymi- nen (henkilö- ja joukkoliikenne), joukkoliikenne korostuu isoissa kaupungeissa MaaS, pienet ja ketterät sähköi- set kulkuvälineet, VR & AR –mat- kustaminen (loma- ja työmatkat), tavaraliikenteen kysyntä piene- nee Kestävät biojalosteet erit. meri- ja lentoliikenteessä sekä raskaassa tieliikenteessä, joukkoliikenne kaupungeissa, luonto- ja lähimat- kailu Yksityisautoilu kallista => joukko- liikenne, kimppakyydit, tavaralii- kenne pitkälti fossiililla polttoai- neilla, sähköistyminen vähäistä. Liikenne (2. työpajan tulokset) · Autoilun verotuksen kokonais- uudistus, l. porrastus vahvem- min CO2-perusteiseksi ml. työ- suhdeautoedut · Sähkön ja kaasun jakeluver- koston tuet ja minimivaatimuk- set · Sähköautojen edistämiskam- panjat ja kokeilut Rajattujen alueiden (esim. satamat) lii- kenteen sähköistäminen · Kaupunkien autokaluston uu- distaminen, kestävät hankin- nat. Joukkoliikenteen palvelu- tason nosto · Investointituki kuljetusyrityk- sille uuteen kalustoon · MaaS:n kehitystyöhön ja käyt- töönottoon panostetaan ja toi- saalta yksityisautoilun palvelu- tasoa heikennetään · Autokannan uusiutumista eri- tyisesti sähkökäyttöiseen tue- taan monista eri kulmista, ja ”väärään suuntaan” ohjaavat toimet kitketään pois · Kaupungit aktiivisessa roolissa vähähiilisyyden toimenpiteissä (yhteistyössä valtion, yritysten, T&K:n ym. kanssa) · Kokeilevan ja aktiivisen kulut- tajan voimaannuttaminen kes- keistä: mindset ja informaatio (esim. henkilökohtainen hiili- budjetti) · Biopohjaisia polttoaineita tue- taan jakeluvelvoittein, ja eri alueille sopivia ratkaisuja kan- nustetaan alueiden fiksulla kaavoituksella · Jakamistalouden ja etäratkai- sujen käyttöä tuetaan kannus- timilla, kokeiluilla ja muilla mahdollistavilla toimilla · Kaasuautot ja automaattiautot tuodaan ohjatusti ja kohdenne- tusti markkinoille · Päästöperusteinen verotus, fossiilisen rajoitukset sekä kiel- lot ja investointiporkkanat · Informaatio-ohjaus, kasvatus ja media valjastetaan tavoittei- den tueksi · Henkilökohtainen hiilibudjetti + päästökauppa kansalaisten kesken · Investoinnit joukkoliikentee- seen kaupunkiseuduilla · Investoinnit kestäviin kulkuta- poihin ja niitä tukevaan yhdys- kuntarakenteeseen · Koulutus-ja valistustoimenpi- teet joukkoliikenteen lisää- miseksi · Yhteiskäyttöautokokeilut ja best practices käytäntöjen le- vittämiseksi Energiantuotanto (1. työpajan tulokset) Tuuli- ja aurinkoteknologioiden ylivoimainen kilpailukyky, ener- giavarastot ”kaikkialla”, ”perintei- sen” ydinvoiman kilpailukyky heikkenee, mutta SMR mahdol- lista kaupungeissa (korvaa fossii- lista lämpöä) Tuuli- ja aurinkoteknologioiden ylivoimainen kilpailukyky, uudet energiavarastointiteknologiat ydinvoiman vähittäinen poistumi- nen kannattamattomana, luovu- taan fossiilisista polttoaineista. Energiaomavaraisuus korostuu => ydinvoimalla keskeinen rooli, uusiutuvien osuus (sähkö- ja lämpö) kasvaa, teolliset symbioo- sit edistävät energiatehokkuutta. Teknologinen kehitys hidastuu, bioenergia ja –jalosteet sekä ydinvoima tärkeät, aurinko- ja tuulivoiman hinta laskenut mutta maltillisemmin ja lisäksi varastot kalliita Energiantuotanto (2. työpajan tulokset) · Aurinkoenergian hyödyntämi- seen liittyvien esteiden poisto. Aurinkoinvestoinnit maan eri osiin tasaisesti. · Varastointi- ja konversiotekno- logioiden kehittämiseen pa- nostetaan voimakkaasti · T&K: Suuret panostukset eri- tyisesti digitalisaatioon, älyenergiaan ja kysyntäjous- toon => energiasektori ei tule juuri tarvitsemaan polttoaineita · Maankäytön periaatteet voi- mistuvat, kuntatason osaopti- moinnista maakunta-tason ja kaupunkisuunnitteluun · T&K (valtio + elinkeinoelämä) · Kehittäminen, kokeilu, ”Ihmiset itse”: asenneilmapiirin muutok- set mahdollistavat toimet · Kokonaiskestävyyden varmis- taminen · Digitaalisuus, loppukäytön olo- suhdemittaus, big data · Valtion ohjaus vahvaa: metsä- ja energiapolitiikka, valtio kan- tamaan omavaraisuuden ris- kiä. Regulaatio korostuu, tuet säilyvät (ehkä myös bio). · T&K-panokset CCS:än ja energiatehokkuuteen · ETS:ään kannuste CCS:lle (ml. bio-CCS), CCS:n demo, käyttöönoton rahoitus · Biokaasu => maataloudella tärkeä rooli · Panostetaan perinteiseen energiatutkimukseen. · Satsaaminen energiantehok- kuuteen ja kulutuksen mini- mointiin, ohjauskeinona vahva, pakottava regulaatio · Vesivoimalle strateginen rooli. · Päästöyksiköiden hankkiminen Afrikasta · Valtion sopimukset KV-suuryri- tysten kanssa Teollisuuden prosessit ja KHK- päästöjen vähentäminen (1. työpajan tulokset) Teollinen tuotanto enenevässä määrin korkean arvonlisän tuot- teisiin (metsäteollisuus, teräs), pääpaino edelleen suurissa kes- kitetyissä teollisuuslaitoksissa. Palveluvaltaistuminen. Energian- varastointi. Vetytalous. Hajautettu teollinen tuotanto, uu- det korkean arvonlisän tuotteet, fossiilisten raaka-aineiden kor- vaaminen (ilmakehän hiili, biope- räinen hiili) Raskaan teollisuuden volyymien kasvu (teräs, sellu, pakkaus, se- mentti) nykytasosta. Biotalous merkittävässä roolissa ml. kor- kean arvonlisän tuotteet, fossiilis- ten raaka-aineiden korvaus Raskaan teollisuuden volyymit noin nykytasolla, nykyisenkaltai- set teollisuustuotteet ja –proses- sit Teollisuus (2. työpajan tulokset) · Voimakas panostus T&K:hon, osaamiseen ja koulutukseen: Yritysten T&K, valtion tuki, jul- kinen T&K · Lyhyt aikaväli: tehostaminen ja pilotointi, pidempi aikaväli: pa- nostus mm. vetytalouteen eri- tyisesti terästeollisuudessa · Uudet tuotteet, ”hyppäys uu- teen prosessiin” · Markkinaohjaus toimii => kaikki tekevät ja yritykset in- vestoivat · Ohjauksella hallittu rakenne- muutos => ennakoitavuus · Sähkö halpaa ja puhdasta => teollisten prosessien sähköis- täminen · T&K&I-panostukset korkeat uusiin digipohjaisiin tuotteisiin · Kaavoitus ja nykyisen kuntara- kenteen purku ratkaisevia toi- mia · Vienninedistämisen panostuk- set ylöspäin (palvelut ja osaa- minen) · Sähkö vähähiilisen talouden ”raaka-aine” => sähkövero alas · Hyönteisten tuotannon kustan- nustehokkuuden parantaminen elintarviketeollisuudessa · EU-päästökaupan ”korjaami- nen” ohjaamaan investointeja · Työn verotuksesta enene- vässä määrin kohti kulutuksen verotusta · Yrittäjyyden helpottamien (esim. verotus) erityisesti PK- puolella · Direct air capture (DAC) vs. bio-CCU => hiilitaselaskenta & regulaatio selväksi · Elinkaariajattelu & hiilijalanjälki kaikkiin tuotteisiin, päästö- maksujen painopisteen siirto kulutukseen · Verotusratkaisut edistämään kiertotaloutta (neitseellisten luonnonvarojen käytön vero- tus) ja jakamistaloutta (di- gialustat ja siihen liittyvä vero- tus) · Globaali kiertotalous ja glo- baali regulaatio materiaalikier- tojen sääntelyyn · Jakeluvelvoite meri- ja lentolii- kenteeseen => EU-ICAO-IMO- sopimukset · T&K&I-panokset => uudet sel- lupohjaiset tuotteet · Kuluttajavalistus, mediakam- panjat · Ihmisperäisen biojätteen kier- rätyksen esteiden poisto · Sähköistymisen tukeminen esim. verotuksella · Etätyölle strateginen valtion linjaus (rahoitus) · Aleneva kierre, sopeutuminen edessä, ilmastopolitiikka ei enää prioriteetti, protektionismi · Omavaraisuus keskiössä, teh- dään vain välttämättömät kor- vausinvestoinnit, ei investoin- teja uusiin tuotteisiin ja palve- luihin => tuottavuus ja kilpailu- kyky heikkenevät · Päästöt vähenevät, kun tuo- tanto vähenee · Valtio ohjaa, mutta millä ra- halla? => kiellot, rajoitukset, poukkoileva lainsäädäntö, osa- optimointi Kolmannen ja viimeisen työpajan tavoitteena oli tunnistaa vähäpäästöskenaarioiden avulla riskejä ja vaikutuksia tuottaen aineistoa PITKO-hankkeen SOVA-osatehtävään (ks. luku 9). Työpajassa arvioitiin vaihtoehtoisten skenaarioiden toimenpiteiden vaikutuksia ympäristölle ja yhteiskunnalle sekä riskejä, joita vaihtoehtoiset polut voisivat toteutuessaan tuottaa tai jotka 31 voisivat jopa estää polun toteutumisen. Työpajan lähtömateriaalina oli laskennallisen työn ja aiempien työpajojen tuloksista koostettu yllä esitetty yhteenveto (Taulukko 1) keskeisimmistä Jatkuva kasvu, Muutos ja Säästö -vähäpäästöskenaarioiden keinoista ja niihin liittyvistä toi- menpiteistä. Pysähdys-skenaario oli jo itsessään riskiskenaario, joten sen analysointi olisi to- dennäköisimmin osoittautunut hankalaksi. Näin ollen sitä ei otettu mukaan viimeiseen työpa- jaan, vaan sen työstäminen jätettiin PITKO-hankkeen tutkijoiden tehtäväksi. Työpajaprosessin asiantuntija-arvioihin pohjautuvat tulokset (esim. Taulukko 1) kokonaisuu- dessaan palvelivat PITKO-hankkeen tavoitetta sekä mallilaskelmien lähtötietojen (luku 4.2) määrittämisessä että mallipohjaisia laskelmia täydentävänä menetelmänä. Esimerkiksi arvoi- hin liittyvissä kysymyksissä ja yksityiskohtaisten ohjauskeinojen haarukoinnissa nojauduttiin pitkälti työpajojen tuloksiin. Työpajojen tuloksia tarkasteltaessa on syytä muistaa, että esitettyjen ajatuksien ja komment- tien määrä oli erittäin runsas, ja kaikkia ajatuksia ei ole suoraan liitetty laskennallisiin analyy- seihin. Tapauksesta riippuen tämä voi johtua joko malliteknisistä syistä tai hankkeen yleisestä tavoitteesta, että laadittavien skenaarioiden tulee olla luonteeltaan riittävän erilaisia. Erityi- sesti tämä ilmeni 1. työpajan tuloksia käsiteltäessä. Koska työpajoissa toisistaan tietämättä työskennelleet ryhmät saattoivat esittää teknologioiden kehityksen suhteen hyvin samantyyp- pisiä kehityskulkuja, erilaisuustavoitteen saavuttaminen edellytti työpajojen tulosten jatkotyös- tämistä joiltain osin. Työpajassa 1 esitetyt kehityskulut on kuitenkin pyritty sisällyttämään las- kennallisiin arvioihin, ja mallilaskelmissa käytetyt lähtötiedot on pyritty mahdollisimman katta- vasti ja kirjallisuuslähteisiin tukeutuen esittämään luvussa 4.2. Työpajojen tuloksena saadut runsaat ajatukset tarjosivat kuitenkin täydentävää materiaalia laskennallisiin analyyseihin, erityisesti skenaarioiden toteutumiseen liittyvien riskien, ja tarvit- tavien toimenpiteiden analysoimiseksi. Luvussa 10 käsitellään skenaarioiden toteutumiseen liittyviä riskejä ja toimenpidesuosituksia mm. työpajoissa syntyneiden ajatusten perusteella. 4.2. Vaihtoehtoisten vähäpäästöpolkujen numeeriset määrit- telyt mallinnusta varten Antti Lehtilä, Tiina Koljonen, Pekka Tuominen, Terttu Vainio, Esa Peltola, VTT Laadullisten skenaariotarinoiden kvantifioinnissa numeeriset lähtötiedot määriteltiin kaikille skenaarioille ja niiden kaikille sektoreille (energia-, päästö-, talous-, jne.), mukaan lukien tek- nologioiden ja infrastruktuurin kehitykset (l. yhdyskuntarakenne ja rakennuskanta, teollisuu- den rakenne ml. uudet tuotteet), liikkumisen ja liikenteen tarve, käyttäytymisen muutosten vaikutukset (ruokailu- ja muut kulutustottumukset, ympäristötietoisuus ja halukkuus päästöjen vähentämiseen) sekä paitsi Suomen myös koko maailman kehityksen suuntaviivat työpaja- prosessissa esitetyt lähtökohdat huomioiden. Alla on esitetty yhteenveto TIMES-VTT-ener- giajärjestelmämallinnuksen keskeisistä lähtöoletuksista. Näiden lisäksi mallinnuksessa on suuri joukko muita lähtötietoja, joiden yksityiskohtainen esittäminen tässä raportissa ei ollut mahdollista. Sen sijaan tekstissä on esitetty kirjallisuuslähteitä, joissa lähtöoletuksia on esi- tetty laajemmin. 32 Energiantuotanto Energian tuotantoteknologioita koskevista oletuksista keskeisimmät liittyvät ydinvoimaan ja vaihtelevaan uusiutuvaan sähköntuotantoon sekä kivihiiltä käyttäviin laitoksiin. Kivihiilen käyt- töä yhdyskuntien sähkön ja lämmön tuotantoon ei oletettu sallituksi vuoden 2025 jälkeen. Käytännössä kielto astuu voimaan vuonna 2029, mutta mallinnusteknisistä syistä (l. vuosi 2029 ei ole mallinnuksen laskentavuosi) kielto asetettiin laskelmissa jo vuodelle 2025. Nykyisistä ydinvoimalaitoksista oletettiin kaikissa skenaarioissa Loviisan laitosten käyttöiän pidentäminen nykyisistä luvista kymmenellä vuodella, eli 2040-luvun vaihteeseen, ja Olkiluo- don nykyisten laitosten käyttöiän pidennys 70 vuoteen, eli 2050-luvun vaihteeseen. Vuonna 2020 tuotantonsa aloittavan Olkiluoto 3:n käyttöiän oletettiin ulottuvan ainakin vuoteen 2070. Fennovoiman suunnitteleman Hanhikivi 1 -laitoksen oletettiin toteutuvan Muutos-skenaariota lukuun ottamatta ja tulevan käyttöön noin vuonna 2028. Näiden lisäksi oletettiin uutta ydinvoi- makapasiteettia voitavan rakentaa ainoastaan Jatkuvan kasvun skenaariossa, jossa ne ovat oletusten mukaan suurten kaupunkien modulaarisia ydin-CHP-laitoksia. Tuulivoiman potentiaalit on arvioitu laskentamallissa sijoituspaikan perusteella onshore / tun- turit / nearshore / offshore -jaottelun mukaisesti ja lisäksi tuulisuusluokittain. Potentiaalit on arvioitu realistisina toteutettavissa olevina potentiaaleina, jotka ovat teoreettisia potentiaaleja paljon pienempiä. Onshore-tuulivoiman realistiseksi potentiaaliksi on arvioitu vuonna 2050 noin 13 TWh, tuntureille noin 5 TWh, nearshore-potentiaaliksi 12 TWh ja offshore-potentiaa- liksi noin 40 TWh, eli yhteensä noin 70 TWh. VTT:n tuulivoima-asiantuntijoiden arviot teknis- taloudellisesta potentiaalista vuodelle 2050 ovat sisämaassa ja rannikolla noin 11 TWh, tun- tureilla 5 TWh ja merialueella noin 12 TWh, yhteensä noin 28 TWh. Onshore-tuulivoiman in- vestointikustannusten on oletettu alenevan vuoteen 2050 mennessä 850 €/kW:n tasolle ja offshore-merituulivoiman 1600 €/kW:n tasolle. Kustannusten kehitysarviot perustuvat Tans- kan energiaviranomaisen (Danish Energy Agency) teknologiatietokantaan vuodelta 201855 ja VTT:n tuulivoima-asiantuntijoiden arvioihin. Aurinkovoiman potentiaalia rajoittavat kiinteistösovelluksissa kattopinta-alat. Katoille asen- nettavan tuotannon potentiaali oli arvioitu vuonna 2050 noin 12 GW:ksi, joka on lähellä Pöyryn esittämää laskennallista potentiaaliarviota.56 Näiden lisäksi on hyvin suuri ison laitoskokoluo- kan potentiaali. Aurinkovoiman investointikustannusten on oletettu alenevan nopean teknisen kehityksen jatkuessa pienissä kiinteistösovelluksissa noin 600 €/kW:n tasolle ja isommissa laitoksissa 400 €/kW:n tasolle, samalla kun laitosten tekninen käyttöikä pitenee 40 vuoteen ja käyttökustannukset putoavat. WEM-, EU−80%- ja Pysähdys-skenaarioissa kustannuskehitys oletettiin hieman hitaammaksi (700 / 500 €/kW). Kehitysarviot ovat lähellä DEA:n teknologia- tietokannan arvioita, siten että nopean kehityksen arviot ovat niitä hieman alempia ja hitaan kehityksen arviot hieman korkeampia. Teollisuus Metsäteollisuuden tuotannon keskeiset lähtöoletukset on esitetty Taulukossa 2 ja kuvassa 3. Metsäteollisuuden tuotannon kehitysarviot perustuvat vuoteen 2030 saakka suurelta osin Pöyryn vuonna 2016 tekemiin perusarvioihin57. WEM-skenaarion tuotanto-oletukset pohjau- tuvat massa- ja paperiteollisuuden osalta varsin suoraan niihin. Vähäpäästöskenaarioista 55 Data sheet for Electricity and district heat production. Aug 2016. (Update December 2018). Danish Energy Agency 56 Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potentiaali ja potentiaalin toteutuminen markkinaehtoisesti. Pöyry management consulting Oy, 2016. 57 Suomen metsäteollisuus 2015–2035, Loppuraportti. Pöyry Management Consulting, 2016. 33 Säästö-skenaario puolestaan pohjautuu pitkälti VTT:n aiemmin laatimaan biotalousskenaari- oon58, jossa tuotannossa siirrytään vähitellen uusiin, korkeamman jalostusasteen tuotteisiin niin kemiallisen kuin mekaanisen metsäteollisuuden piirissä. Sellunvalmistuksessa tämä mer- kitsee siirtymää uusiin kuitutuotteisiin ja biokemian tuotteiden valmistamista muun muassa nykyisin valtaosin vain energiaksi hyödynnetyistä jäteliemien ligniini- ja hemiselluloosaja- keista. Mekaanisen jalostuksen osalta se tarkoittaa tavanomaista sahatavaraa huomattavasti pidemmälle jalostettujen puutuotteiden valmistusta (LVL l. laminated vaneer lumber, puukom- posiitit, liimalamellit jne.). Tämä näkyy erityisesti Säästö- ja Muutos-skenaarioissa, joissa sa- hatavaran volyymit kääntyvät pitkällä aikavälillä laskuun ja vastaavasti jalostetun sahatavaran volyymit kääntyvät merkittävään nousuun. Paperituotteiden osalta oletetaan nykyisen laske- van trendin jatkuvan kaikissa PITKO-skenaarioissa. Sen sijaan kartonkituotteiden osalta ole- tetaan, että globaali kysyntä ja siten myös kotimainen tuotanto kasvavat lähivuosikymmeninä, mutta vuodesta 2030 alkaen trendi on joko nouseva tai laskeva skenaariosta riippuen. Sekä Jatkuva kasvu että Muutos -skenaariossa metsäteollisuuden tuotannon volyymit ovat alhaisemmat kuin muissa skenaarioissa. Lähtökohtaisesti on kuitenkin oletettu, että metsäte- ollisuuden tuotannon arvo pysyy vähintäänkin nykytasolla (vrt. esim. sahatavaran vs. LVL ja puukomposiittien volyymit). Alhaisin metsäteollisuuden tuotannon volyymi on Muutos-skenaa- riossa, jossa oletetaan myös radikaalia käyttäytymisen muutosta, joka näkyy kaiken kulutuk- sen merkittävänä vähenemisenä. Esimerkiksi paperin ja kartongin alhaiset tuotannon määrät Muutos-skenaariossa selittyvät digitalisaatiolla, hajautetulla ja/tai lähituotannolla (l. pakkaus- tarve vähenee) ja ylipäätänsä käyttäytymisen muutoksella kohti alhaisempaa tavaroiden ku- lutusta. Suurin metsäteollisuuden tuotannon volyymi on Säästö-skenaariossa, jossa mm. ole- tetaan fossiilisten materiaalien merkittävä korvaaminen biotuotteilla. Massa- ja paperituotan- non kehitysarvioiden osalta (Kuva 3) onkin esitetty paitsi massa- ja paperituotteet myös väli- tuotteet, eli mustalipeä sekä ligniini- ja hemiselluloosa. Mustalipeä hyödynnetään energian- tuotannossa, mutta ligniini ja hemiselluloosa ovat raaka-aineina mm. muovien, liimojen ja mo- nien muiden uusiutuvien materiaalien tuotannossa. 58 Growth by integrating bioeconomy and low-carbon economy Scenarios for Finland until 2050. VTT Visions 13, 2018. https://www.vtt.fi/inf/pdf/vis- ions/2018/V13.pdf 34 Taulukko 2. Metsäteollisuuden tuotannon keskeiset lähtöoletukset. WEM yks. 2010 2015 2020 2030 2040 2050 Paperi 1000 t 8928 7178 6355 5445 4991 4749 Kartonki 1000 t 2831 3105 3495 3675 3792 3869 Paperi+kartonki 1000 t 11759 10283 9850 9120 8784 8619 Sellun nettovienti 1000 t 1909 2542 3537 4200 4300 4400 Sahatavara 1000 m3 9400 10600 11600 12260 13586 14898 Vaneri 1000 m3 980 1150 1170 1140 1170 1200 Levytuotteet 1000 m3 342 200 200 200 200 200 LVL, komposiitit ym. 1000 m3 90 110 200 300 400 500 Jatkuva kasvu yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Paperi 1000 t 8928 7178 6355 5811 4924 4317 Kartonki 1000 t 2831 3105 3495 3119 3216 3020 Paperi+kartonki 1000 t 11759 10283 9850 8930 8140 7337 Sellun nettovienti 1000 t 1909 2542 3537 4213 3900 3835 Sahatavara 1000 m3 9400 10600 11600 12031 12748 13507 Vaneri 1000 m3 980 1150 1170 1100 1100 1100 Levytuotteet 1000 m3 342 200 200 200 200 200 LVL, komposiitit ym. 1000 m3 90 110 300 1046 1519 2206 Säästö yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Paperi 1000 t 8928 7178 6355 5450 4828 4041 Kartonki 1000 t 2831 3105 3495 3675 3806 3941 Paperi+kartonki 1000 t 11759 10283 9850 9125 8634 7982 Sellun nettovienti 1000 t 1909 2542 3537 4204 4614 5024 Sahatavara 1000 m3 9400 10600 11600 11919 9630 7780 Vaneri 1000 m3 980 1150 1170 1100 1100 1100 Levytuotteet 1000 m3 342 200 200 200 200 200 LVL, komposiitit ym. 1000 m3 90 110 392 1395 4881 8067 Muutos yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Paperi 1000 t 8928 7178 6355 5811 3310 1944 Kartonki 1000 t 2831 3105 3495 3119 2524 1867 Paperi+kartonki 1000 t 11759 10283 9850 8930 5834 3812 Sellun nettovienti 1000 t 1909 2542 3537 4193 3900 4200 Sahatavara 1000 m3 9400 10600 11600 10952 9146 7637 Vaneri 1000 m3 980 1150 1170 1140 1200 1250 Levytuotteet 1000 m3 342 200 200 200 200 200 LVL, komposiitit ym. 1000 m3 90 110 300 1347 3671 5881 Pysähdys yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Paperi 1000 t 8928 7178 6355 5445 4991 4749 Kartonki 1000 t 2831 3105 3495 3675 3792 3869 Paperi+kartonki 1000 t 11759 10283 9850 9120 8784 8619 Sellun nettovienti 1000 t 1909 2542 3537 4200 4300 4400 Sahatavara 1000 m3 9400 10600 11600 12260 13586 14898 Vaneri 1000 m3 980 1150 1170 1140 1170 1200 Levytuotteet 1000 m3 342 200 200 200 200 200 LVL, komposiitit ym. 1000 m3 90 110 200 300 400 500 Perusmetallien tuotantoarvioissa WEM-skenaario noudattaa vuoden 2017 energia- ja ilmas- tostrategian kehitysarvioita, ja vähäpäästöskenaarioissa oletuksia varioitiin jonkin verran ske- 35 naariotarinoiden mukaisesti, mukaillen VTT:n aiempien Low Carbon Finland -platform-ske- naarioiden oletuksia.59 Tuotannon kokonaisvolyymien erot jäävät kohtuullisen pieniksi, mutta oletettu masuuniteräksen valmistuksen täydellinen syrjäytyminen vetypelkistykseen perustu- valla teräksen valmistusprosessilla kolmessa vähäpäästöskenaariossa tuo huomattavia eroja skenaarioiden prosessipäästöihin. Perusmetallien tuotannon osalta lähtökohdat olivatkin mer- kittävästi muuttuneet verrattuna Low Carbon Finland -platform-skenaarioiden oletuksiin, joissa ainoastaan Muutos-skenaariossa oletettiin masuuniteräksen korvautuminen. Suurin te- räksen kysyntä on oletettu Jatkuva kasvu -skenaariossa, jossa koko energiajärjestelmän säh- köistyminen ja siirtyminen globaalisti puhtaaseen energiaan luovat kasvavaa kysyntää teräs- tuotteille. Alhaisin teräksen tuotanto on oletettu Muutos-skenaariossa, jossa yleisesti olete- taan materiaalien kysynnän irtautuvan BKT-kasvusta käyttäytymisen muutoksen myötä. Kuva 3. Massa- ja paperiteollisuuden tuotannon kehitysarviot. Mustalipeä, lig- niini ja hemiselluloosa ovat välituotteita, joita hyödynnetään uusiutuvan ener- gian ja materiaalien tuotannossa (muovit, liimat, jne.) 59 Lehtilä, A., Koljonen, T. et al. Low Carbon Finland 2050 -platform. Energy system pathways towards a low carbon society. Espoo 2014. VTT Technol- ogy 165. https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T165.pdf 0 5 10 15 20 25 30 2050203020202010 M as sa -j a pa pe rit uo tte et ,M t W EM K as vu S ää st ö M uu to s W EM K as vu S ää st ö M uu to s W EM K as vu S ää st ö M uu to s Hemi- selluloosa Ligniini Musta-lipeä Muut kuidut Markkina- sellu Kartongit Muut paperit Paino- paperit 36 Kuva 4. Terästeollisuuden tuotannon kehitysarviot. Asuin- ja palvelurakennukset Rakennuskannan energiankulutuksen arvioimisen pohjana on skenaario, joka perustuu viral- lisiin tilastoihin ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaan rakennusten energiankulutuk- sen perusskenaarioon60. Muuntelemalla tätä perusuraa on laadittu neljä erilaista skenaario- polkua rakennuskannalle. Ennakoidut uudisrakentamisen määrät ja vanhojen rakennusten korjaukset ja poistuma vaihtelevat laskelmissa sekä rakennustyypeittäin että ajanjaksoittain. Rakennusskenaarioiden laskennassa on käytetty apuna VTT:llä kehitettyä REMA-laskenta- mallia61, joka on kuvattu luvussa 1.4. Kuva 5 esittää asuinrakennuskannan kehityksen kussakin skenaariossa. Jatkuva kasvu -ske- naariossa kaupungistuminen voimistuu, mikä vaikuttaa asumistiiveyttä kasvattaen SYKE:n laatimaan perusskenaarioon verrattuna. Skenaariossa kuitenkin oletetaan, että hakeutumi- nen kaupunkeihin tapahtuu merkittävissä määrin pientaloalueille, joten tiivistyminen ei ole ko- vin voimakasta. Muutos-skenaariossa tapahtuu merkittäviä muutoksia joidenkin väestönosien asumistavoissa: yhteisöllinen asuminen lisääntyy samoin kuin erilaiset miniyksiöt ja muut vas- taavat innovatiiviset kaupunkiasumisen muodot. Kaupungistuminen on voimakasta ja loppu- tuloksena on SYKE:n perusskenaarioon verrattuna keskimäärin huomattavasti tiiviimpi asu- minen. Säästö-skenaariossa kaupungistuminen hidastuu perusskenaarioon verrattuna, mutta vaikka asuminen on hajaantuneempaa, ihmiset ovat valmiita tinkimään asuinneliöistä verrat- tuna perusuraan. Säästö-skenaariossa kaupungistuminen ja tiiviimpi asuminen yleistyvät ta- loudellisen pakon vuoksi. Esimerkiksi pariskunnat muuttavat keskimäärin aiemmin yhteiseen asuntoon ja nuoret elävät pidempään vanhempiensa kodissa. Pysähdys-skenaariossa väestö asuu tiiviisti taloudellisista syistä ja kaupungistuminen on keskinopeaa. 60 Mattinen, M; Heljo, J; Savolahti, M (2016): Rakennusten energiankulutuksen perusskenaario Suomessa 2015-2050. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2016. 61 Tuominen, P., Holopainen, R., Eskola, L., Jokisalo, J., Airaksinen, M. (2014): Calculation method and tool for assessing energy consumption in the building stock. Building and Environment 75, pp. 153-160. 0 1 2 3 4 5 6 7 2050203020202010 Te rä st uo ta nt o, m ilj .t on ni a W E M Ba se -8 0% Ka sv u S ää st ö M uu to s P ys äh dy s W E M Ba se -8 0% Ka sv u S ää st ö M uu to s P ys äh dy s W E M Ba se -8 0% Ka sv u S ää st ö M uu to s P ys äh dy s Sähköteräs Jaloteräs Suora- pelkistys- teräs Konvertteri- teräs 37 Kuva 5. Asuinrakennuskannan skenaariokohtainen kehitys. Kuva 6 esittää palvelurakennuskannan kehityksen eri skenaarioissa. Palvelurakennukset si- sältävät Tilastokeskuksen termejä käyttäen liikerakennukset, toimistorakennukset, liikenteen rakennukset, hoitoalan rakennukset, kokoontumisrakennukset ja opetusrakennukset. Jatkuva kasvu -skenaariossa edetään perusuran kaltaisesti, ajavana voimana palvelurakennusten määrän kasvulle ovat mm. palveluvaltaistuminen ja elintason kasvu. Muutos-skenaariossa innovatiiviset ratkaisut vähentävät tilantarvetta huomattavasti. Näitä ovat mm. etätyön mah- dollistavat teknologiat ja työkulttuurin muutos, alustatalouden ja pienten palveluyritysten mää- rän raju kasvu (vrt. uberisaatio), nettikaupan lisääntyminen sekä sähköiset palvelut. Säästö- skenaariossa tilankäytön tehostumista on jonkin verran lähinnä kunnianhimoisempien tilate- hokkuus- ja ympäristötavoitteiden vuoksi. Pysähdys-skenaariossa tilojen määrä vähenee pe- rusuraan verrattuna lähinnä heikon talouskasvun ja heikentyneen kuluttajien ostovoiman vuoksi. Kuva 6. Palvelurakennuskannan skenaariokohtainen kehitys. 200 220 240 260 280 300 320 340 360 380 400 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 A su in ra ke nn uk se t, ka nt a (M m 2) Tilasto SYKE- 2016 Jatkuva kasvu Muutos Säästö Pysähdys 70 80 90 100 110 120 130 140 150 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 Pa lv el ur ak en nu ks et ,k an ta (M m 2) Tilasto SYKE- 2016 Jatkuva kasvu Muutos Säästö Pysähdys 38 Rakennuskannan muutosten lisäksi skenaarioissa on oletettu muutoksia rakentamistapaan ja sen vaikutuksiin rakennusten energiankulutukseen. Taulukko 3 esittää uusien rakennusten keskimääräisen lämpöenergiankulutuksen eri skenaarioissa Suomessa pois lukien metropo- lialueen, jossa on oletettu hieman tätä taulukkoa alemmat kulutukset (n. 5 %) ilmastollisista syistä. SYKE:n Perusskenaariossa ajatellaan rakentamistavan säilyvän 2020 vuoden tasolla eikä uusia toimenpiteitä oteta käyttöön. Jatkuva kasvu -skenaariossa oletetaan säädösoh- jauksen ja teollisuuden tekemän kehitystoiminnan vievän kulutusta tulevaisuudessa alaspäin. Säästö-skenaariossa oletetaan energiankäytön tehostamistavoitteiden olevan vielä kunnian- himoisempia kuin Jatkuva kasvu -skenaariossa. Muutos-skenaariossa oletetaan lisäksi tek- nologisia muutoksia, kuten uusien eristeteknologioiden tai moduulirakentamisen yleistymistä, mitkä mahdollistavat skenaarioista kaikkein nopeimman muutoksen rakennuskannassa ja sen energiankulutuksessa. Pysähdys-skenaariossa on oletettu toimenpideskenaarioista mal- tillisimmat muutokset, ja muissa skenaarioissa saavutettavien kunnianhimoisten tehostamis- tavoitteiden ajatellaan epäonnistuvan. Taulukko 3. Uusien rakennusten keskimääräinen lämpöenergiankulutus (kWh/m2/a) sisältäen rakennusten lämmityksen ja lämpimän käyttöveden eri skenaarioissa. 2010 2020 2030 2050 Pientalot Perusskenaario (SYKE 2016) 118 96 96 96 Jatkuva kasvu 118 84 66 47 Muutos 118 79 58 37 Säästö 118 81 62 42 Pysähdys 118 96 84 71 Kerros- ja rivitalot Perusskenaario (SYKE 2016) 82 80 80 80 Jatkuva kasvu 82 66 57 47 Muutos 82 61 49 37 Säästö 82 64 53 42 Pysähdys 82 74 69 64 Liike- ja palvelurakennukset Perusskenaario (SYKE 2016) 66 57 57 57 Jatkuva kasvu 66 57 52 47 Muutos 66 49 40 32 Säästö 66 53 46 39 Pysähdys 66 60 56 52 Vanhan rakennuskannan energiankulutus muuttuu myös ajan oloon poistuman ja korjausten kautta. Tässä vanhalla rakennuskannalla tarkoitetaan vuonna 2010 olemassa olleita raken- nuksia. Taulukko 4 ja Taulukko 5 näyttävät skenaariokohtaisesti ennakoidut muutokset eri rakennustyyppien keskimääräisessä energiankulutuksessa. Perusskenaariossa poistuma ja korjaukset noudattelevat nykyistä pitkän aikavälin trendiä. Jatkuvassa kasvussa on oletettu korjausrakentamisen lisääntyvän nykyisestään, mutta poistuman pysyvän ennallaan. Säästö- skenaariossa ajatellaan myös korjaamisen yleistyvän, mutta vanhojen rakennusten käyttöiän 39 kasvun vähentävän poistumaa. Muutos-skenaariossa uudisrakennuksissakin käytetyt uudet teknologiat tehostavat korjaamisen vaikuttavuutta ja lisäksi poistuma kasvaa voimakkaan kaupungistumisen sekä purkavan lisärakentamisen seurauksena. Pysähdys-skenaariossa korjaukset pysyvät nykyisellä tasolla, mutta poistuma pienenee, koska yleisesti rakennuskan- nan uudistuminen vähenee. Taulukko 4. Vanhan rakennuskannan lämpöenergiankulutus (kWh/m2/a) sisäl- täen rakennusten lämmityksen ja lämpimän käyttöveden Suomessa pois lu- kien metropolialueen. 2010 2020 2030 2050 Pientalot Baseline 204 194 184 167 Jatkuva kasvu 204 194 158 120 Muutos 204 192 132 100 Säästö 204 194 171 143 Pysähdys 204 194 187 172 Kerros- ja rivitalot Baseline 171 164 158 145 Jatkuva kasvu 171 164 127 107 Muutos 171 162 95 70 Säästö 171 164 142 126 Pysähdys 171 164 159 149 Liike- ja palvelurakennukset Baseline 163 155 146 127 Jatkuva kasvu 163 155 125 100 Muutos 163 153 105 73 Säästö 163 155 136 114 Pysähdys 163 155 147 131 40 Taulukko 5. Vanhan rakennuskannan lämpöenergiankulutus (kWh/m2/a) sisäl- täen rakennusten lämmityksen ja lämpimän käyttöveden metropolialueella. 2010 2020 2030 2050 Pientalot Perusskenaario (SYKE 2016) 186 176 162 152 Jatkuva kasvu 186 176 142 114 Muutos 186 176 122 97 Säästö 186 176 154 136 Pysähdys 186 176 164 156 Kerros- ja rivitalot Perusskenaario (SYKE 2016) 148 144 152 142 Jatkuva kasvu 148 144 122 105 Muutos 148 143 91 68 Säästö 148 144 137 124 Pysähdys 148 144 153 146 Liike- ja palvelurakennukset Perusskenaario (SYKE 2016) 163 159 142 125 Jatkuva kasvu 163 159 122 98 Muutos 163 158 101 71 Säästö 163 159 132 111 Pysähdys 163 159 143 129 Liikenne Mallinnuksessa henkilö- ja tavaraliikenteen pitkän aikavälin kehitysarvioita koskevat oletukset voidaan jakaa seuraaviin osa-alueisiin: · yleiset henkilöiden ja tavaroiden liikkumistarvetta koskevat oletukset (henkilökilomet- rien ja tavaratonnikilometrien kysyntä) · liikkumismuotojen markkinaosuuksien kehitystä koskevat oletukset (henkilö- ja tava- raliikenteen jakaantuminen liikennemuodoittain) · liikkumismuotojen suoritetehokkuutta koskevat oletukset (henkilö- ja tonnikilometrit liikennevälineiden kilometriä kohti) · eri tekniikoiden markkinaosuuksia koskevat oletukset kussakin liikkumismuodossa · liikennevälineiden energiatehokkuutta ja kustannuksia koskevat oletukset. Mallitarkastelussa eri liikennevälineiden energiatehokkuuden ja kustannusten kehitysarvioita ei Pysähdys-skenaariota lukuun ottamatta (hitaampi tekninen kehitys) juurikaan varioitu ske- naarioiden välillä, ja lähtöoletukset perustuvat teknologiajulkaisuihin.62 Muissa oletuksissa sen sijaan skenaarioiden välille pyrittiin saamaan selviä eroja skenaariotarinoiden mukaan, ja siinä käytettiin hyväksi liikenne- ja viestintäministeriön ILMO-skenaarioita siten, että BIO- 62 Teknologia-arvioissa hyödynnetty monia eri julkaisuja, esim. Low-carbon cars in Europe: A socio-economic assessment. European Climate Foundation, Cambridge Econometrics, 2018. 41 polku edustaa suunnilleen Säästö-skenaariota, TEKNO-polku suunnilleen Jatkuvan kasvun skenaariota ja PALVELU-polku suunnilleen Muutos-skenaariota.63 Tieliikenteen ajoneuvosuoritteita koskevat oletukset perustuvat WEM-skenaarion osalta VTT:n LIPASTO-laskentajärjestelmän ennusteeseen.64 Jatkuvan kasvun skenaariossa oletet- tiin henkilöautosuoritteiden kasvun jäävän vuoden 2017 energia- ja ilmastostrategian WAM- skenaarioiden tavoin hieman WEM-skenaariota pienemmäksi siten, että vuonna 2050 suorit- teet ovat noin 12 % WEM-skenaariota pienemmät. Suorite on tällöin vuonna 2050 vain noin 10 % vuoden 2015 määrää suurempi. Säästö-skenaariossa oletettiin jonkin verran lisäsiirty- mää kevyeen ja julkiseen liikenteeseen, jolloin vastaava kasvu jää 4,3 %:iin. Muutos-skenaa- riossa oletettiin ILMO-skenaarioita mukaillen voimakas liikennejärjestelmän tehostuminen, mikä johtaa vuonna 2050 henkilöautosuoritteiden vähenemiseen suunnilleen puoleen WEM- skenaarion tasosta. Myös Pysähdys-skenaariossa oletettiin henkilöautosuoritteessa 20 %:n vähennys WEM-skenaarioon nähden siirtymällä kevyeen ja julkiseen liikenteeseen. Tavara- liikenteen osalta mukailtiin myös ILMO-skenaariota, joissa ei esiintynyt merkittäviä eroja ske- naarioiden välillä. PITKO:n Muutos-skenaariossa oletettiin kuitenkin tavaraliikenteen volyy- mien suurempi alenema kuin ILMO.n palveluskenaariossa. Ajoneuvosuoritteiden oletettua ke- hitystä on havainnollistettu kuvassa 7 ja liikennesuoritteiden kehitystä kuvissa 8 ja 9. Eri ajoneuvotekniikoiden markkinaosuuksien kehitystä koskevat oletukset asetettiin WEM- skenaariossa vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategian vastaavien oletusten mukaan ja vä- häpäästöskenaariossa ILMO-skenaarioita mukaillen, ja siitä on kerrottu enemmän skenaario- tulosten esittelyn yhteydessä. 63 Hiiletön liikenne 2045 – polkuja päästöttömään tulevaisuuteen. Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän väliraportti. Liikenne- ja viestintäministeriö 2018. 64 LIPASTO – calculation system for traffic exhaust emissions and energy use in Finland. http://lipasto.vtt.fi/index.htm Kuva 7. Tieliikenteen ajoneuvosuoritteiden kehitys eri skenaarioissa. 0 10 20 30 40 50 60 Tilastot WEM Kasvu Säästö Muutos Pysähdys 10 00 m ill jo on aa km 1 9 9 0 2 0 0 0 2 0 1 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 Kuorma- autot Paketti- autot Linja- autot Kaksi- pyörät Henkilö- autot 42 Kuva 8. Henkilöliikenteen volyymin kehitys eri skenaarioissa. Kuva 9. Tavaraliikenteen volyymin kehitys eri skenaarioissa. Maatalous Maatalouden kehitystä arvioitiin sekä MALULU- että PITKO-hankkeissa. WEM:iä lukuun ot- tamatta PITKO:n ja MALULU:n maatalousskenaariot kuitenkin poikkesivat toisistaan. Toisin kuin MALULU:ssa, PITKO-skenaarioissa oli mukana oletuksia ruokavaliomuutoksista, joka vaikutti erityisesti oletuksiin kotieläinten määristä. PITKO-hankkeessa kuitenkin hyödynnettiin Lukelta saatuja arvioita maataloussektorin päästövähennyspotentiaaleista. Maatalousskenaarioiden keskeiset lähtöoletukset koskevat karjatalouden eläinmäärien, vilje- lyalan ja viljasadon sekä eloperäisten turvepeltojen alan ja päästöjen kehitystä. Energia- ja 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Tilastot WEM Kasvu Säästö Muutos Pysähdys 10 00 m ilj oo na a hk m 1 9 9 0 2 0 0 0 2 0 1 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 Lento- liikenne Raide- liikenne Linja- autot Kaksi- pyörät Henkilö- autot 0 10 20 30 40 50 60 Tilastot WEM Kasvu Säästö Muutos Pysähdys 10 00 m ill jo on aa tk m 1 9 9 0 2 0 0 0 2 0 1 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 2 0 2 0 2 0 3 0 2 0 5 0 Vesi- liikenne Raide- liikenne Paketti- autot Keski- raskaat Raskaat rekat 43 ilmastostrategian vaikutusarvioiden taustalaskelmissa mallinnettiin erikseen toimet turvepel- tojen päästöjen vähentämiseksi, mutta koska MALULU:n Maatalous-LT-skenaariossa olete- taan päästöjä voitavan vähentää huomattavasti enemmän, turvepeltojen päästöjen kehityk- selle laadittiin skenaariotarinoiden mukaiset kehitysarviot, jolloin aiemmin arvioituja toimia ei voitu enää päällekkäisyyden takia ottaa mallinnukseen mukaan. Kaikissa vähäpäästöskenaa- rioissa eloperäisten maiden päästöt vähenevät siten oletusten mukaan voimakkaammin kuin aiemmin strategian taustalaskelmissa mallinnetuilla toimilla, ja Pysähdys-skenaariota lukuun ottamatta niin käy jo vuoteen 2030 mennessä. Kotieläinten määrän oletetaan noudattavan laskevaa trendiä kaikissa skenaarioissa (Tau- lukko 6, kuvat 10 ja 11). Pysähdys-skenaariossa painotetaan omavaraisuutta, minkä vuoksi siinä oletetaan sama kotieläinten määrä kuin WEM-skenaariossa, joka siis vastaa MALULU:n Maatalous-WEM-skenaariota. Kaikissa muissa skenaariossa oletettu käyttäytymisen muutos enenevässä määrin kasvispainotteiseksi ajaa erityisesti nautakarjan määrää alaspäin. Mer- kittävin alenema on oletettu Muutos-skenaariossa, mutta myös Jatkuva kasvu -skenaariossa kotieläinten määrien on oletettu laskevan merkittävästi. Muutos-skenaariossa on lisäksi ole- tettu, että uudet proteiinilähteet, kuten hyönteiset, valtaavat markkinoita. Toisaalta, kuten jäl- jempänä esitetystä kuvasta nähdään (Kuva 14), Jatkuva kasvu -skenaariossa olisi mahdo- tonta päästä asetettuun 87,5 %:n päästövähennystavoitteeseen ilman merkittävää maatalou- den päästöjen vähennystä, koska skenaariossa lähtökohtaisesti oletettiin, että negatiiviset päästövähennyskeinot (l. bio-CCS) eivät olisi mahdollisia. Näin ollen muun muassa maata- louden päästöjä ei olisi mahdollista kompensoida negatiivisilla päästöillä. Viljelyalan osalta ei ole oletettu merkittäviä muutoksia skenaarioiden välillä. Vuonna 2015 vil- jelyala (vilja-ala, nurmiala ja muu viljelyala) oli tilastojen mukaan yhteensä 19 700 km².65 Säästö-skenaariossa, joka edustaa ns. kiihdytettyä biotalousskenaariota, peltoala on suurin. Osaltaan tähän vaikuttaa myös suurempi luomuviljelyn määrä, jossa hieman alhaisemmat satomäärät/ha kompensoidaan kasvattamalla peltoalaa. Myös Pysähdys-skenaariossa on WEM-skenaariota suurempi peltoala omavaraisuuden turvaamiseksi. Muutos-skenaariossa on alhaisin peltoala, koska taustalla on paitsi alhaisempi rehun kysyntä, myös oletettu ruoan- tuotanto mm. vertikaaliviljelmillä ja synteettisesti esimerkiksi reaktoreissa. 65 SVT: Luonnonvarakeskus, Käytössä oleva maatalousmaa. Luonnonvarakeskus, 2018. 44 Taulukko 6. Maataloutta koskevat keskeiset lähtöoletukset. WEM yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Lypsylehmät 1000 yks. 285 277 270 257 251 Muut naudat 1000 yks. 915 923 863 791 756 Siat 1000 yks. 1243 1145 1131 1116 1102 Siipikarja 1000 yks. 12927 13621 14051 14338 14338 Viljelyala 1000 ha 1970 1950 1950 1950 1950 Turvepellot 1000 ha 325 331 343 354 363 Turvepellot, N2O Gg 4.98 4.96 5.16 5.33 5.49 Jatkuva kasvu yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Lypsylehmät 1000 yks. 285 263 205 181 161 Muut naudat 1000 yks. 915 841 700 629 564 Siat 1000 yks. 1243 1210 1104 1020 927 Siipikarja 1000 yks. 12927 12617 12044 11327 10753 Viljelyala 1000 ha 1970 1950 1940 1890 1850 Turvepellot 1000 ha 325 317 259 133 72 Turvepellot, N2O Gg 4.98 3.97 3.24 2.09 1.16 Säästö yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Lypsylehmät 1000 yks. 285 261 198 189 181 Muut naudat 1000 yks. 915 864 739 717 699 Siat 1000 yks. 1243 1192 1154 1083 1002 Siipikarja 1000 yks. 12927 12904 13621 12927 12927 Viljelyala 1000 ha 1970 1984 2009 2059 2109 Turvepellot 1000 ha 325 317 269 194 137 Turvepellot, N2O Gg 4.98 4.74 4.01 3.22 2.37 Muutos yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Lypsylehmät 1000 yks. 285 229 152 139 125 Muut naudat 1000 yks. 915 767 553 514 474 Siat 1000 yks. 1243 1094 904 851 798 Siipikarja 1000 yks. 12927 12927 11813 11656 11498 Viljelyala 1000 ha 1970 1950 1947 1829 1740 Turvepellot 1000 ha 325 317 246 162 102 Turvepellot, N2O Gg 4.98 4.74 3.67 2.70 1.76 Pysähdys yks. 2015 2020 2030 2040 2050 Lypsylehmät 1000 yks. 285 277 270 257 251 Muut naudat 1000 yks. 915 923 863 791 756 Siat 1000 yks. 1243 1145 1131 1116 1102 Siipikarja 1000 yks. 12927 13621 14051 14338 14338 Viljelyala 1000 ha 1970 1950 1960 1979 1989 Turvepellot 1000 ha 325 317 317 266 232 Turvepellot, N2O Gg 4.98 4.70 4.70 4.42 4.02 45 Kuva 10. Kotieläinmäärien määrän kehitys eri skenaarioissa. Kuva 11. Viljelyalan kehitys eri skenaarioissa. 0 500 1000 1500 2000 205020302020Tilasto R uo ka -j a re hu ka sv ie n vi lje ly al a, 10 00 ha 19 90 20 00 20 10 W E M Ka sv u Sä äs tö P ys äh dy s M uu to s W E M Ka sv u Sä äs tö P ys äh dy s M uu to s W E M Ka sv u Sä äs tö P ys äh dy s M uu to s Luomu- viljely Tavan- omainen viljely 0 20 40 60 80 100 120 205020302020Tilasto K ot ie lä in m ää rie n ke hi ty s (2 00 0= 10 0) 19 90 20 00 20 10 W E M K as vu S ää st ö P ys äh dy s M uu to s W E M K as vu S ää st ö P ys äh dy s M uu to s W E M K as vu S ää st ö P ys äh dy s M uu to s Muut eläimet Siat Muut naudat Lypsy- lehmät 46 5. MUUTOSPOLKUJEN VAIKUTUSARVIOT SUO- MEN ENERGIATALOUTEEN JA KASVIHUONE- KAASUPÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISEEN Antti Lehtilä, VTT 5.1. Tarkastelumenetelmä ja taserajaukset Energiajärjestelmätarkasteluissa arvioitiin perusskenaarion (WEM) ja vaihtoehtoisten vähä- päästöskenaarioiden (EU-80%, Jatkuva kasvu, Muutos, Säästö ja Pysähdys) energianhan- kintaa, energiankäyttöä sektoreittain ja kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä vuoteen 2050 asti. Tarkastelut toteutettiin TIMES-VTT-energiajärjestelmämallilla, jonka kuvaus on esitetty luvussa 1.3. Järjestelmämallitarkasteluun rajattiin kuuluvaksi kaikki Suomen kasvihuonekaasujen päästö- lähteet LULUCF-päästöluokkaa lukuun ottamatta. Näin ollen PITKO-hankkeen tarkasteluissa ei voitu käsitellä kokonaispäästötavoitteita siten, että maankäytön, metsien ja puutuotteiden hiilivarastojen muutokset olisivat mukana, vaan ainoastaan LULUCF-luokan ulkopuolelle jää- viä päästöjä ja mahdollisia hiilinieluja. Mahdollisina nieluina tulevat tällöin kyseeseen ainoas- taan hiilidioksidin tekninen talteenotto ja varastointi bioenergiaan sovellettuna (ks. kohta CCS ja negatiiviset päästöt luvussa 5.2), sillä bioenergian poltosta syntyvien päästöjen oletetaan olevan kansainvälisen inventointikäytännön mukaisesti hiilineutraaleja. LULUCF-luokan päästöjen ja nielujen kehitys kussakin skenaariossa arvioitiin karkeasti hyödyntämällä Luken MALULU-hankkeen skenaariotuloksia (ks. luku 7.1). Kun pyritään hyvin suuriin vähennyksiin päästöissä, hiilinielujen eli niin sanottujen negatiivis- ten päästöjen hyödyntäminen voi tehdä tavoitteiden saavuttamisen oleellisesti helpommaksi. Näiden negatiivisten päästövähennystoimien avulla voidaan tyytyä vaikeimmissa kohteissa lievempiin suhteellisiin päästövähennyksiin, joita negatiiviset päästöt kompensoivat siten, että päästöjen ja nielujen erotuksena saatavat nettopäästöt toteuttavat tavoitteen. Vaikeimpia vä- hennyskohteita ovat muun muassa maatalouden ja monien teollisuusprosessien päästöt, jotka ovat perusurassa (WEM) vuonna 2030 yhteenlaskettuna yli 20 % vuoden 1990 pääs- töistä. Voidaan siten arvioida, että yli 85 %:n päästövähennyksen saavuttaminen vuoteen 1990 verrattuna on jo hyvin haasteellista ilman negatiivisten päästöjen tukea. Kuvassa 12 on esitetty vuoden 2015 kasvihuonekaasupäästöt sekä suuntaa-antavat arviot vuosien 2030 ja 2050 päästöjen kehityksestä sektoreittain. Vuoden 2030 arviossa on huomioitu energia- ja ilmastostrategiassa sekä KAISU:ssa päätetyt linjaukset ja toimet päästöjen vähentämiseksi. Vuoden 2050 osalta on esitetty karkea arvio eri sektoreiden päästöistä siirryttäessä vähähiili- seen yhteiskuntaan, jotta voidaan hahmottaa 85–90 %:n päästövähennystavoitteen haasteel- lisuutta ilman negatiivisia päästövähennyskeinoja. 47 Kuva 12. Syvien päästönvähennysten haaste ilman negatiivisia päästöjä. 5.2. Vaikutukset päästöihin Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaistaseet Energiajärjestelmämalli kattaa kaikki Kioton pöytäkirjan käsittelemät neljä tärkeintä kasvihuo- nekaasulajia, eli hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4), typpioksiduulin (N2O) ja niin sanotut F- kaasut (fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivety (PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6)). Uutena F- kaasulajina mukaan tulleen typpitrifluoridin (NF3) päästöjä ei kansallisen inventaarin mukaan Suomessa käytännössä ole. Mallilaskelmissa Suomelle on kaikissa vähäpäästöskenaarioissa (EU−80% ja PITKO-hankkeen neljä skenaariota) asetettu kansallinen kasvihuonekaasupääs- töjen vähentämisen vähimmäistavoite, joka on 85–90 % vuoden 1990 kokonaispäästöistä (ks. luku 1.1). Kuvassa 13 on esitetty Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys perusurassa (WEM) ja EU−80%-skenaariossa (ilman LULUCF-sektoria). WEM-skenaariossa ovat mukana vain ny- kyiset politiikkatoimet, mutta EU−80%-skenaariossa mukana ovat suunnitellut kotimaiset lisä- toimet, EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteet vuodelle 2030 ja EU:n tavoite vähintään 80 %:n kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksestä vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 ta- sosta. Tulosten mukaan päästöjen kokonaismäärä on vuonna 2020 kummassakin skenaariossa noin 55 Mt CO2-ekvivalenttia, eli 23 % vähemmän kuin vertailuvuonna 1990. Päästöurat al- kavat kuitenkin erkaantua toisistaan selvästi 2020-luvulla siten, että EU−80%-skenaariossa kokonaispäästöjen vähennys on vuonna 2030 noin 43 % vuoden 1990 tasosta. Suomi ylittää siten tässä vähäpäästötavoitteiden vertailupolussa EU:n yhteisen vuotta 2030 koskevan ta- voitteen, joka on 40 %:n vähennys kokonaispäästöissä. Koska WEM-perusurassa on käytetty EU:n komission perusoletuksia päästöoikeuksien hintojen kehityksestä (ks. kuva 1), päästöt vähenevät vuoden 2030 jälkeen edelleen verraten tasaisesti noin 27 miljoonan tonnin tasolle vuoteen 2050 mennessä, mikä vastaa jo 63 %:n vähennystä vuoden 1990 tasosta. EU−80%- skenaariossa Suomelle on asetettu 87,5 %:n kansallinen vähimmäistavoite, joka saavutetaan skenaariossa huomattavalta osin bio-CCS:n tuottamien noin 10 miljoonan tonnin suuruisten negatiivisten päästöjen tuella. Bruttopäästöissä (ilman negatiivista päästökompensaatiota) vähennys on tässä skenaariossa noin 75 % vuonna 2050 vuoden 1990 tasosta. 90% 85% 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 2015 2030 2050 Ka sv ih uo ne ka as uj en pä äs tö t, M t Muu energia-CO2 Öljynjalostus Ei-energiakäyttö F-kaasut Muu CH4 ja N2O Prosessit, metalli Prosessit, kemia Prosessit, mineraalit Jätteenkäsittely Maatalous 48 Kuva 13. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys WEM- ja EU−80%-skenaariossa. Kuva 14. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Jatkuva kasvu ja Säästö-ske- naariossa. Hahmotelluista vähäpäästöpoluista Jatkuva kasvu ja Säästö edustavat hiilidioksidin talteen- oton ja varastoinnin osalta skenaariotarinoiden ääripäitä. Jatkuvan kasvun skenaariossa CCS:n oletetaan osoittautuvan joko teknis-taloudellisesti tai hyväksyttävyyteen liittyvien es- teiden takia toteuttamiskelvottomaksi Suomessa, kun taas Säästö-skenaariossa oletetaan CCS:n ja erityisesti myös bio-CCS:n (bioenergian konversioon sovellettu CCS) olevan käy- tettävissä, mutta talteen otettu hiilidioksidi joudutaan kuljettamaan esimerkiksi Pohjanmerellä tai Baltiassa sijaitseviin loppusijoituskohteisiin. Kuvasta 14 voidaan havaita, miten CCS:n puuttuminen keinovalikoimasta johtaa Jatkuvan kasvun skenaariossa erittäin tiukkoihin päästövähennystoimiin kaikilla sektoreilla, mukaan lu- kien maatalous ja teollisuusprosessit, joissa päästöjen voimakas vähentäminen on teknis- taloudellisten arvioiden mukaan vaikeinta. Skenaariossa polttoaineiden polton päästöjä kye- tään tulosten mukaan vähentämään kustannustehokkaasti noin 95 % ja teollisuusprosessien päästöjä 79 % vuoteen 2010 verrattuna, mutta myös maatalouden päästöjä joudutaan vähen- GHG CO2 Viime vuosikymmenet WEM EU−80% -10 0 10 20 30 40 50 60 70 80 19 90 19 95 20 00 20 05 20 10 20 15 20 20 20 30 20 40 20 50 20 15 20 20 20 30 20 40 20 50K as vi hu on ek aa su pä äs tö t, M tC O 2 -e kv . Muut KHK:t Muut CO₂ -lähteet Liikenteen CO₂ Teollisuu- den CO₂ Energia- alan CO₂ NET- päästö GHG CO2 Viime vuosikymmenet Jatkuva kasvu Säästö -10 0 10 20 30 40 50 60 70 80 19 90 19 95 20 00 20 05 20 10 20 15 20 20 20 30 20 40 20 50 20 15 20 20 20 30 20 40 20 50K as vi hu on ek aa su pä äs tö t, M tC O 2 -e kv . Muut KHK:t Muut CO₂ -lähteet Liikenteen CO₂ Teollisuu- den CO₂ Energia- alan CO₂ NET- päästö 49 tämään huomattavasti, lähes 50 %, jotta asetettu 87,5 %:n päästövähennystavoite saavute- taan. Maatalouden päästövähennyksistä merkittävin osuus tulee eloperäisten maiden N2O- päästöjen rajoittamisesta noin 75 %:lla Luken arvioiden mukaisesti, mutta sen lisäksi tarvitaan tuntuvia vähennyksiä kotieläinten metaanipäästöissä, jotka toteutuvat Jatkuvan kasvun ske- naariossa pääosin oletusten mukaisten eläinmäärien kehityksen myötä. Teollisuudessa mi- neraaliteollisuuden raaka-aineperäisten prosessipäästöjen tuntuva vähentäminen on Jatku- van kasvun skenaariossa pulmallista, sillä terästeollisuuden siirtyessä vetypelkistykseen ma- suunikuonaa ei enää ole saatavissa sementin seosmateriaaliksi kalkkikivestä poltetun klink- kerin korvaajaksi, eikä myöskään CCS ole käytettävissä. Säästö-skenaariossa CCS-teknologian käyttö bioenergiaan puolestaan johtaa negatiivisiin polttoaineiden polton päästöihin vuonna 2050, jolloin erityisesti maatalouden päästöihin voi- daan kohdistaa lievempiä toimia. Maataloudessa päästöjen vähennys jää tällöin 24 %:iin, mikä myös mahdollistaa skenaariotarinan mukaisen ruoka-omavaraisuuden säilymisen hy- vänä ilman suuria muutoksia ruokavaliossa. Säästö-skenaariossa CCS:n kaupallistuminen ja soveltaminen Suomessa johtavat päästöjen vähentämiseen yli oletetun 90 %:n vähimmäista- voitteen, kun oletettu päästökauppa tekee negatiivisten päästöjen tuottamisen kannattavaksi. Kuva 15. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Muutos- ja Pysähdys-skenaa- riossa. Muutos- ja Pysähdys-skenaarioiden päästökehitystä on havainnollistettu kuvassa 15. Tulos- ten mukaan Muutos-skenaario johtaa odotetusti lähes yhtä jyrkkään bruttopäästöjen vähene- mään kuin Jatkuvan kasvun skenaario siitä huolimatta, että myös CCS on rajoitetusti käytet- tävissä, mikä on omiaan lieventämään bruttopäästöjen vähennystä. Vuonna 2050 Muutos- skenaariossa päästään lähes yhtä suuriin päästövähennyksiin kuin Säästö-skenaariossa, vaikka niiden vähimmäistavoite on Muutos-skenaariossa Säästö-skenaariota lievempi, 87,5 %. Toisin sanoen myös Muutos-skenaariossa kyetään ylittämään asetettu kansallinen pääs- tötavoite. Yleisen teknologisen kehityksen suhteen epäsuotuisimmassa Pysähdys-skenaa- riossa päästöjen vähennystavoite on puolestaan lievin, 85 %, mutta tavoitetta on silti vaikea saavuttaa kohtuullisin kustannuksin. Erityisesti juuri maatalouden ja teollisuusprosessien päästöt jäävät Pysähdys-skenaariossa vähäpäästöskenaarioista korkeimmiksi vuonna 2050, mikä johtuu maatalouden osalta pitkälti WEM-skenaarion mukaisista maatalouden kehitysar- vioista ja prosessiteollisuuden osalta muita skenaarioita hitaammasta teknologisesta kehityk- sestä muun muassa perusmetallien valmistuksessa. GHG CO2 Viime vuosikymmenet Muutos Pysähdys -10 0 10 20 30 40 50 60 70 80 19 90 19 95 20 00 20 05 20 10 20 15 20 20 20 30 20 40 20 50 20 15 20 20 20 30 20 40 20 50K as vi hu on ek aa su pä äs tö t, M tC O 2 -e kv . Muut KHK:t Muut CO₂ -lähteet Liikenteen CO₂ Teollisuu- den CO₂ Energia- alan CO₂ NET- päästö 50 Kasvihuonekaasujen inventaareissa, joilla päästötaseita raportoidaan muun muassa YK:n il- mastosopimuksen sihteeristölle ja EU:n komissiolle, päästöt raportoidaan seuraavilta sekto- reilta: · 1 (A) polttoaineiden energiakäytön päästöt talouden kaikilla sektoreilla ja (B) polttoai- neiden tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen liittyvät haihtuma- ja karkauspäästöt · 2 teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden ja polttoaineiden raaka-ainekäy- töstä aiheutuvat päästöt, sekä F-kaasujen ja dityppioksidin käytöstä aiheutuvat pääs- töt niiden eri käyttösovelluksissa · 3 maatalous: kotieläinten ruoansulatuksen CH4-päästöt, lannankäsittelyn CH4- ja N2O-päästöt, maaperän N2O-päästöt, kasvintähteiden pellolla polton N2O-päästöt sekä kalkituksen ja urealannoituksen CO2-päästöt · 4 LULUCF: CO2-päästöt ja -poistumat eri maankäyttöluokista; lisäksi raportoidaan mm. puutuotteiden, maastopalojen ja metsäkulotuksen päästöt sekä pellonraivauk- sen, metsämaiden ja turvetuotantoalueiden N2O- ja CH4-päästöt · 5 jäte: kaatopaikat, kompostointi ja jätevesien käsittely · lisäksi raportoidaan NMVOC- ja CH4-päästöistä syntyvät epäsuorat CO2-päästöt. 51 Gg(CO2-ekv.) WEM EU−80% Jatkuva kasvu Säästö Muutos Pysähdys 2010 2015 —————— 2030 —————— 1A Polttoaineiden polton päästöt 60095 40715 32785 27476 27075 29192 28753 26546 1A1 Energiateollisuus 30947 17766 11998 10340 10888 11618 11504 9781 1A2 Teollisuus ja rakentaminen 10250 6949 8210 8089 8106 9629 9452 8193 1A3 Kotimaan liikenne 12712 11109 9812 6292 5351 5248 5041 5820 1A4 Muut sektorit 4982 3803 1720 1708 1684 1650 1709 1705 1A5 Muu polttoainekäyttö 1204 1088 1047 1047 1047 1047 1047 1047 1B Polttoaineiden haihtumapäästöt 142 146 128 128 135 140 139 134 2 Teollisuusprosessit ja tuotekäyttö 6147 5861 6188 6007 6123 5909 5992 5909 2A Mineraaliteollisuus 1167 964 1182 1198 1101 1099 1198 1099 2B Kemianteollisuus 1016 1170 1373 1373 1373 1373 1373 1373 2C Metalliteollisuus 2439 2142 2724 2724 2937 2724 2708 2724 2D Muu kuin energiakäyttö 85 104 100 100 100 101 101 100 2F F-kaasut 1438 1480 808 612 612 612 612 612 3 Maatalous 6630 6491 6576 5883 5297 5701 5001 6328 3A Kotieläinten ruoansulatus 2099 2117 2046 1984 1573 1605 1240 1984 3B Lannankäsittely 748 751 817 805 644 702 536 778 3D Maatalousmaat 3502 3439 3486 2876 2862 3175 3008 3349 3F Kasvintähteiden poltto pellolla 2 3 3 3 3 3 3 3 3G Kalkitus 277 180 222 213 213 213 213 213 3H Urean levitys 2 2 2 2 2 2 2 2 5 Jätteiden käsittely 2583 2134 1038 993 1111 1005 1118 989 5A Jätteiden kaatopaikkasijoitus 2194 1766 696 651 769 663 776 647 5B Jätteiden biologinen käsittely 144 113 100 100 100 100 100 100 5D Jätevesien puhdistus 246 254 242 242 242 242 242 242 Epäsuorat CO2-päästöt 68 53 76 62 62 62 62 62 Päästöt yhteensä pl. LULUCF-sektori 75664 55400 46790 40549 39802 42008 41064 39967 Taulukoissa 7 ja 8 on esitetty järjestelmämallinnuksen tuloksista kootut kasvihuonekaasu- päästöjen taseet vuosille 2030 ja 2050, käyttäen päästöjen inventaarioissa noudatettua jaot- telua, mutta ilman LULUCF-luokkaa. On huomattava, että erityisesti luokkien 1A1 ja 1A2 vä- linen rajaus on laskentamallissa jonkin verran inventaariosta poikkeava, joten päästöjen koh- dentumista näiden keskeisten päästöluokkien kesken on pidettävä vain suuntaa-antavana. Taulukko 7. Kasvihuonekaasupäästöjen tase vuonna 2030 (pl. LULUCF). 52 Gg(CO2-ekv.) WEM EU−80% Jatkuva kasvu Säästö Muutos Pysähdys 2010 2015 —————— 2050 —————— 1A Polttoaineiden polton päästöt 60095 40715 15110 1354 3157 -492 1053 2205 1A1 Energiateollisuus 30947 17766 5836 -2149 1869 -6598 -3246 -1735 1A2 Teollisuus ja rakentaminen 10250 6949 3780 2111 694 5029 3423 1921 1A3 Kotimaan liikenne 12712 11109 3767 884 154 649 424 1535 1A4 Muut sektorit 4982 3803 801 337 272 260 283 316 1A5 Muu polttoainekäyttö 1204 1088 927 171 168 168 168 168 1B Polttoaineiden haihtumapäästöt 142 146 117 82 53 90 56 90 2 Teollisuusprosessit ja tuotekäyttö 6147 5861 4445 1996 1323 1611 1915 2261 2A Mineraaliteollisuus 1167 964 1125 1167 922 960 1178 816 2B Kemianteollisuus 1016 1170 221 223 220 461 546 220 2C Metalliteollisuus 2439 2142 2608 416 0 0 0 1043 2D Muu kuin energiakäyttö 85 104 107 107 107 107 108 107 2F F-kaasut 1438 1480 383 83 75 83 83 75 3 Maatalous 6630 6491 6344 5044 3946 5065 3869 5701 3A Kotieläinten ruoansulatus 2099 2117 1864 1821 1270 1495 1063 1821 3B Lannankäsittely 748 751 664 781 441 610 562 619 3D Maatalousmaat 3502 3439 3589 2224 2018 2742 2027 3044 3F Kasvintähteiden poltto pellolla 2 3 3 3 3 3 3 3 3G Kalkitus 277 180 222 213 213 213 213 213 3H Urean levitys 2 2 2 2 2 2 2 2 5 Jätteiden käsittely 2583 2134 452 362 359 362 362 362 5A Jätteiden kaatopaikkasijoitus 2194 1766 142 165 161 165 165 165 5B Jätteiden biologinen käsittely 144 113 85 85 85 85 85 85 5D Jätevesien puhdistus 246 254 225 113 113 113 113 113 Epäsuorat CO2 päästöt 68 53 76 62 62 62 62 62 Päästöt yhteensä pl. LULUCF-sektori 75664 55400 26545 8900 8900 6697 7316 10680 CCS ja negatiiviset päästöt Kuten edellä on todettu, niin sanottuja negatiivisia päästöjä voidaan saada aikaan paitsi LU- LUCF-sektorilla (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous), myös ottamalla talteen hiilidioksidia joko ilmakehästä tai uusiutuvasta biomassasta ja varastoimalla se pysyvästi esi- merkiksi geologisiin muodostelmiin. Tässä työssä on energiajärjestelmämallinnuksen yhtey- dessä käsitelty negatiivisina päästöinä ainoastaan CCS:n soveltamista uusiutuvan bioener- gian konversiossa (BECCS), joka on yksi negatiivisia päästöjä tuottava teknologinen rat- kaisu.66 CCS:n soveltaminen fossiilisten polttoaineiden tai materiaalien konversiossa ei tuota negatiivisia päästöjä, mutta voi kaupallistuessaan tulla yhdeksi keskeiseksi teknologiaksi, jolla voidaan laajentaa energiantuotannon ja teollisuuden päästövähennysten keinovalikoimaa. Hiilidioksidin talteenotto ilmakehästä (DAC l. Direct Air Capture) on kehittyvä teknologia, jonka kustannustehokkuuden kehittymisessä on vielä hyvin suuria epävarmuuksia67 ja jota ei siksi otettu tarkastelussa vähäpäästöskenaarioiden keinovalikoimaan. Tulevaisuudessa sillä saat- taa kuitenkin olla suuri merkitys joko negatiivisia päästöjä tuottavana teknologiana tai hiili- neutraalien polttoaineiden tuotannossa. CCS:n lisäksi onkin lisääntyvässä määrin tutkimuksia 66 Minx, J.C., Lamb, W.F., Callaghan, M.W., Fuss, S., Hilaire, J., Creutzig, F., Amann, T., Beringer, T., de Oliveira Garcia, W., Hartmann, J. and Khanna, T., 2018. Negative emissions—Part 1: Research landscape and synthesis. Environmental Research Letters, 13(6), p.063001. 67 Fuss, S., Lamb, W.F., Callaghan, M.W., Hilaire, J., Creutzig, F., Amann, T., Beringer, T., de Oliveira Garcia, W., Hartmann, J., Khanna, T. and Luderer, G., 2018. Negative emissions—Part 2: Costs, potentials and side effects. Environmental Research Letters, 13(6), p.063002. Taulukko 8. Kasvihuonekaasupäästöjen tase vuonna 2050 (pl. LULUCF). 53 ja selvityksiä talteenotetun hiilidioksidin hyötykäytöstä, eli CCU-teknologioista (Carbon Cap- ture and Utilisation). Jotta CCU:n avulla voitaisiin saavuttaa päästövähennyksiä, talteen ote- tun hiilidioksidin pitäisi sitoutua pitkäikäisiin tuotteisiin tai CO2 tulisi syntetisoida esimerkiksi polttoaineeksi korvaamaan fossiilisia energialähteitä. Tarkastelluista vähäpäästöskenaarioista CCS:n oletettiin kaupallistuvan ja olevan vuoden 2030 jälkeen laajasti käytettävissä EU−80%- ja Säästö-skenaarioissa siinä määrin kuin hiili- dioksidin loppusijoituskapasiteettia on eri lähteissä arvioitu olevan hyödynnettävissä.68 Muu- tos- ja Pysähdys-skenaarioissa CCS:ää oletettiin voitavan soveltaa bioenergian konversiossa rajoitetummin (korkeintaan 5,5 miljoonaa tonnia CO2), sillä esimerkiksi EU:n päästökaupan yhteydessä ei ole toistaiseksi selviä bio-CCS:n käsittelyä koskevia sääntöjä. Jatkuvan kasvun skenaariossa CCS oli suljettu kokonaan pois päästöjen vähentämisen keinovalikoimasta Suo- messa. Mallilaskelmissa on otettu huomioon myös hiilidioksidin kuljetuskustannukset, jotka on oletettu huomattavasti suuremmiksi sisämaassa sijaitseville laitoksille rannikolla sijaitse- viin laitoksiin verrattuna. Tulosten mukainen CCS-tekniikan soveltamisen laajuus on esitetty kuvassa 16. Mallilaskel- mat osoittavat, että nimenomaan bio-CCS:n sovelluksille voi syntyä Suomen oloissa merkit- tävä potentiaali, mikä juontuu puubioenergian huomattavista resursseista ja laajasta käyttö- potentiaalista sekä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa että tulevaisuudessa myös biopolttoaineiden jalostuksen kautta syntyvissä uusissa käyttökohteissa. Kuva 16. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin soveltamisen laajuus eri skenaarioissa. Lähtöoletusten mukaisesti CCS:n soveltaminen voi olla laajinta EU−80%- ja Säästö-skenaa- rioissa, ja tulokset noudattavat näitä oletuksia. Fossiilisten polttoaineiden konversion osuus CCS:n sovelluksista on suurinta EU−80%-skenaariossa, jossa se on vuonna 2050 noin 10 % talteen otetun hiilidioksidin kokonaismäärästä ja kohdistuu valtaosin polttoaineiden jalostuk- seen, kuten vedyn valmistukseen. Sekä EU−80%- että Säästö-skenaariossa bioenergian hyö- dyntämiseen yhdistetty CCS tulee verraten laajaan käyttöön suurten kaukolämpöverkkojen yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, joissa laitosten kokoluokka ja hiilidioksidin vo- 68 Esim. Gode, J. et al. Potential for carbon capture and storage (CCS) in the Nordic region. Espoo: VTT, 2010. VTT Research Notes 2556. 0 2 4 6 8 10 12 14 2030 2040 2050 Ta lte en ot to ,M tC O 2 E U −8 0% Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys E U −8 0% Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys E U −8 0% Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys Fossiili- jalostamot Biojalostamot Selluprosessi (bioperäinen) Teollisuus Biosähkö ja -lämpö Fossiilisähkö 54 lyymi ovat riittävän suuria CCS:n kilpailukyvyn kannalta. Kummassakin skenaariossa bioja- losteiden (mm. liikenteen biopolttoaineiden) valmistuksen yhteydessä syntyvän hiilidioksidin talteenotto on toinen merkittävä CCS:n käyttökohde Suomessa. EU−80%-skenaariossa myös osaan sellutehtaiden soodakattiloista olisi tulosten mukaan kannattavaa asentaa hiilidioksidin talteenotto. Muutos- ja Pysähdys-skenaarioissa bio-CCS:n soveltaminen jää oletusten mukaisten rajoi- tusten takia tuntuvasti suppeammaksi, ja fossiilisten polttoaineiden konversioon sitä ei sovel- lettaisi juuri ollenkaan vuoden 2040 jälkeen. Pysähdys-skenaariossa myös teollisuusproses- seihin liitetty CCS nousee merkittävään rooliin, mikä selittyy suurelta osin malmipohjaisen hiiliteräksen valmistuksen jatkumisella masuuniteknologialla tässä skenaariossa. 5.3. Energiajärjestelmävaikutukset Primaarienergian kokonaiskulutus Energian kokonaiskulutus eli primaarienergian kulutus ja sen jakautuminen eri energialähtei- siin on kasvihuonekaasupäästöjen kannalta keskeinen kehitystekijä, sillä polttoaineperäiset päästöt ovat nykyisin noin 75 % kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä (LULUCF-sektori pois lukien). TIMES-VTT-mallin tuottama primaarienergian kokonaiskulutuksen kehitys on esitetty ku- vassa 17. Energian kokonaiskulutus on mallinnettu ja raportoitu yhdenmukaisesti IEA:n ener- giataseiden kanssa, joten luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia kansallisen energiatilastoin- nin kanssa. Primaarienergian kokonaiskulutus on WEM-skenaariossa korkeimmillaan noin 1570 PJ (436 TWh) vuonna 2030, jonka jälkeen kulutus alkaa pienentyä. Vähäpäästöskenaa- rioissa mukana olevilla energia- ja ilmastostrategian lisätoimilla on varsin pieni vaikutus kulu- tuksen kokonaismäärään: ne laskevat kulutusta vain noin yhden prosentin vuosina 2020– 2030 WEM-skenaarioon verrattuna. Fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee kaikissa skenaarioissa merkittävästi jo vuoteen 2030 mennessä, sillä jo WEM-skenaariossa oletetut päästöoikeuksien nousevat hinnat ja uu- siutuvan energiatekniikan kehitys heikentävät fossiilisten polttoaineiden kilpailukykyä. Vähä- päästöskenaarioissa erityisesti mineraaliöljyn ja kivihiilen kokonaiskulutus vähenevät WEM- skenaariota voimakkaammin jo vuoteen 2030 mennessä, mutta maakaasu säilyttää tällöin vielä asemansa verrattain hyvin olemassa olevan infrastruktuurin ja tuotantokapasiteetin an- siosta. Vuosina 2020–2030 käyttöön tulevat yksi tai kaksi uutta ydinvoimalaitosta vaikuttavat kumpikin tuntuvasti primaarienergiataseeseen, ja samoin vaikuttavat Loviisan ja Olkiluodon vanhojen laitosten käyttöiän pidennykset. Lauhdevoiman tuotannossa, jossa nettoprimaa- rienergiahyötysuhde jää nykytekniikalla alle 40 %:n, ydinenergian käyttö lisää energian koko- naiskulutusta, mutta toisaalta se vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä kotimaiseen säh- kön tuotantoon ja sähkön tuontia. Pelkästään korvaamalla ydinvoimalla sähkön tuontia Olki- luoto 3:n tuotannon verran, energian kokonaiskulutus kasvaisi noin 6 %. Fossiilista hiiltä käy- tetään EU−80%- ja Pysähdys-skenaarioissa vielä 2040 ja 2050 perusmetallien valmistuspro- sesseissa. 55 Kuva 17. Primaarienergian hankinta eri skenaarioissa. Uusiutuvan energian kokonaismäärä nousee vuoteen 2030 mennessä 60–70 % vuoden 2010 tasosta, kuten voidaan nähdä kuvasta 18. Vuoteen 2050 mennessä vastaava lisäys on 100– 130 %. Lisäys on suurinta Pysähdys-skenaariossa, jossa muita vähäpäästöskenaarioita hei- kompi energiatehokkuuden kehitys johtaa suurimpaan uusiutuvan energian tarpeeseen. Tuuli- ja aurinkoenergia nousevat kaikissa vähäpäästöskenaarioissa merkittävään asemaan uusiutuvan energian hankinnassa. Muutos-skenaariossa niiden osuus nousee suurimmillaan 28 %:iin uusiutuvan energian kokonaishankinnasta vuonna 2050, kun osuus oli vuonna 2016 vain runsaat 2 %. WEM-skenaariossa osuus nousee noin kuusinkertaiseksi, 13 %:iin. Tuuli- voiman osalta kannattaa kuitenkin huomata, että viimeaikainen kehitys on ollut nopeaa, minkä vuoksi arvioihin sisältyy merkittävää epävarmuutta. Muun muassa McKinsey arvioi Sitran teettämässä tuoreessa selvityksessä69, että tuulivoimakapasiteetin huomattavasti suurempi kasvu verrattuna PITKO-skenaarioihin olisi kustannustehokasta jo vuoteen 2030 mennessä. Kuvassa 18 ”puu” tarkoittaa kaikkea muuta puuperäistä primaarienergiaa metsäteollisuuden sivutuoteliemiä ja kierrätyspuuta lukuun ottamatta. Vuoteen 2030 mennessä puun energia- käyttö (puu ja mustalipeä yhteensä) kasvaa tuntuvasti erityisesti EU−80%- ja Pysähdys-ske- naarioissa, mikä johtuu osaltaan metsäteollisuuden tuotantomääristä, jotka tuovat kasvua si- vutuotteiden määrään, ja toisaalta metsähakkeen käytön lisäyksestä. Kun puun energiakäyttö oli vuonna 2016 yhteensä noin 350 PJ (97 TWh), se nousee vuonna 2030 eri skenaarioissa 401–436 PJ:n määrään (111–121 TWh). Vuoden 2030 jälkeen skenaariotarinoiden väliset erot johtavat merkittäviin eroihin myös puun energiakäytössä, joka on 350–477 PJ vuonna 2050 (97–132 TWh). Muutos-skenaariossa käyttö supistuu vuoden 2030 tasosta tuntuvasti takaisin 350 PJ:n tasolle, ja käyttö kasvaa enää vain EU−80%- ja Pysähdys-skenaarioissa. Näissä skenaarioissa puun energiakäytön lisäystä aiheuttaa vuoden 2030 jälkeen erityisesti biopolttonesteiden kysyntä. Säästö-skenaariossa energiakäyttöä rajoittaa metsäteollisuuden sellutuotannon kasvu, jonka ainespuun käyttö rajoittaa energiakäyttöön saatavissa olevaa puuta, vaikka toisaalta biopolttonesteiden kysyntä aiheuttaa sille lisäyspainetta. Mustalipeän energiakäyttöä vähentää Säästö- ja Muutos-skenaariossa ligniinin ja hemiselluloosan hyö- dyntäminen energian sijasta uusiin biotaloustuotteisiin. 69 Cost-efficient emission reduction pathway to 2030 for Finland. Helsinki: Sitra, Sitra studies 140. 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 20502040203020202010 Pr im aa rie ne rg ia ,P J W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys Muut Hiili Turve Maakaasu Öljy- tuotteet Mustalipeä Puupoltto- aineet Ydin- energia Vesi- ja tuulivoima Sähkön nettotuonti 56 Kuva 18. Uusiutuvan primaarienergian hankinta eri skenaarioissa. Myös maatalouden sivutuotteiden käyttö nousee vähäpäästöskenaarioiden tuloksissa näky- väksi sekä biokaasun tuotannossa että oljen energiakäyttönä. Yhdyskuntajätteen energia- käyttö kasvaa kaikissa skenaarioissa vuoteen 2030 mennessä noin 20 PJ:n (n. 6 TWh) ta- solle, eikä kasva enää sen jälkeen. Sähköenergian hankinta ja kulutus Energiateollisuus, erityisesti sähkön ja lämmön tuotanto, on maailmanlaajuisesti tärkein hiili- dioksidia polttoaineiden poltosta tuottava sektori, ja Suomessa sen osuus polttoaineiden pol- ton hiilidioksidipäästöistä on ollut lisäksi kansainvälistä keskiarvoa suurempi. Sähkön ja läm- mön tuotannon kehityksellä on siten keskeinen merkitys kaikissa vähäpäästöpoluissa, mikä korostuu myös sen vuoksi, että energian loppukulutuksessa yksi keskeisimmistä päästöjen vähennyskeinoista on energiankäytön sähköistyminen. Mallilaskelmien mukainen sähkön kokonaishankinnan kehitys on esitetty kuvassa 19 (yhteis- tuotanto eriteltynä) ja energialähteittäin kuvassa 20. Tulosten mukaan sähkön kokonaiskulu- tus nousee vuonna 2030 WEM-skenaariossa 94 TWh:iin ja vähäpäästöskenaarioissa vain hieman alemmaksi, 90–92 TWh:iin. Muutos-skenaariota lukuun ottamatta sähkön kulutus ja tuotanto ovat vuonna 2030 lähes tasapainossa kahden uuden ydinvoimalaitoksen ansiosta. Muutos-skenaariossa Fennovoiman ydinvoimahankkeen jääminen toteuttamatta johtaa noin 7 TWh:n tuontitarpeeseen vuonna 2030. Vähäpäästöpolkujen vaikutukset sähkötaseeseen alkavat näkyä selvemmin vasta vuoden 2030 jälkeen, jolloin sähköistyminen voimistuu kaikilla sektoreilla ja sähköä aletaan käyttää laajemmassa mitassa myös energian jalostukseen (ns. power-to-X-teknologia). Vuonna 2050 sähkön kokonaiskulutus on tulosten mukaan 105–122 TWh, jossa on kasvua 11–35% vuodesta 2030. Suurimmaksi sähkön kulutus nousee Jatku- van kasvun skenaariossa, jossa talouskasvu pysyy hyvänä ja sähköllä korvataan laajimmin polttoaineiden käyttöä kun hiilidioksidin talteenotto ja varastointi eivät tule käyttöön. Pienin sähkön kulutuksen kasvu tarvitaan EU−80%-skenaariossa, jossa CCS on käytettävissä mutta energiajärjestelmän muutokset ovat muilta osin vähäpäästöpoluista maltillisimpia. Vuonna 2050 sähkön tuontitarve on tulosten mukaan eri skenaarioissa 6–8 TWh, eli siltä osin sähkön huoltovarmuus pysyy kohtuullisen hyvänä verrattuna esimerkiksi nykytilanteeseen. 0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 20502040203020202010 U us iu tu va pr im aa rie ne rg ia ,P J W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys Pumppu- lämpö Aurinko Tuuli Vesi Jäte Tuonti- biopoltt. Agrobio Mustalipeä Puu 57 Aurinkovoiman kustannukset ovat pudonneet erittäin voimakkaasti viimeisen kymmenen vuo- den aikana, ja kustannuskehityksen odotetaan jatkuvan suotuisana vielä pitkään. Samalla aurinkokennotekniikka on siirtymässä uuden sukupolven tekniikoihin, jotka vaativat entistä vähemmän kriittisiä metalleja ja materiaaleja. Näillä perusteilla kaikissa vähäpäästöskenaa- rioissa oletettiin aurinkovoiman kustannusten alenemisen jatkuvan verraten nopeana, kuiten- kin siten, että EU−80%- ja Pysähdys-skenaariossa aleneminen hidastuu vuoden 2030 jälkeen tuntuvasti. Mallilaskelmien tuloksissa oletukset johtavat aurinkovoiman läpimurtoon Suomen- kin olosuhteissa vuoden 2030 jälkeen niin, että vuonna 2050 tuotanto on kaikissa neljässä PITKO-skenaariossa 25–27 TWh. Vähäpäästöpoluista muista poikkeava on EU−80%-ske- naario, jossa tuotanto jää noin 8 TWh:n tasolle. Tuulivoiman tuotanto nousee vuonna 2020 yli 6 TWh:n ja vuonna 2030 kaikissa skenaarioissa yli 10 TWh:n. Vuodelle 2050 VTT:n tuulivoima-asiantuntijat ovat arvioineet realistiseksi teknis- taloudelliseksi potentiaaliksi 28 TWh, josta merituulivoimaa olisi noin 40 %. Mallilaskelmissa tuulivoiman tuotanto nousee vuonna 2050 yli 30 TWh:n Muutos- ja Säästö-skenaarioissa. Pysähdys-skenaariossa tuulivoiman tuotanto jää kuitenkin vain 19 TWh:iin erityisesti merituu- livoiman heikommaksi jäävän kustannuskehityksen ja kilpailukyvyn vuoksi, jolloin aurinko- voima nousee jopa tuulivoimaa suurempaan rooliin sähkön hankinnassa. Tuulivoima- ja aurinkovoimatuotannon vaihtelun vuoksi sähköjärjestelmään tarvitaan niiden roolin korostuessa merkittävä määrä joustokapasiteettia. Joustoa lisätään mallin tuloksissa investoinneilla varastointikapasiteettiin, kysyntäjoustoa ohjaaviin älyverkkoihin ja sähkönsiir- toyhteyksiin. Vaihtelevaa tuotantoa hyödynnetään mallin tulosten mukaan runsaasti muun muassa ns. power-to-X sovelluksissa, joissa tuotettua vetyä tai hiilivetyjä voidaan varastoida huomattavasti sähköä helpommin. Kuva 19. Sähköenergian kokonaishankinta eri skenaarioissa. -10 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 20502040203020202010 Sä hk ön ha nk in ta ,T W h W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys Nettotuonti Aurinko ym. Kauko lämpö-CHP Teollisuuden CHP Kaasu- / öljylauhde Hiili- / turve- lauhde Tuulivoima Vesivoima Ydinvoima 58 Kuva 20. Sähköenergian hankinta energialähteittäin eri skenaarioissa. Sähkön hankinnassa energialähteittäin (kuva 20) voidaan nähdä samansuuntaisia muutoksia kuin primäärienergian kulutuksessa, eli fossiilisten polttoaineiden osuus vähenee huomatta- vasti ja uusiutuvien energialähteiden osuus vastaavasti kasvaa merkittävästi. Bioenergialla tuotetun sähkön määrä on vuonna 2030 WEM-skenaariossa lähes samalla tasolla kuin vähä- päästöskenaarioissa, mikä johtuu pitkälti siitä, että vuonna 2030 päästötavoitteiden kiristymi- nen kohdistuu taakanjakosektorille ja biomassaa ohjautuu sähkön sijasta erityisesti liikenteen polttoaineeksi. Vuonna 2050 skenaarioiden välillä on kuitenkin jo huomattavat erot biosähkön tuotannossa. Suurimmaksi sen tuotanto nousee EU−80%-skenaariossa (noin 20 TWh), jossa bio-CCS on keskeinen päästöjen vähennyskeino. Pienimmäksi biosähkön tuotanto jää Muu- tos- ja Säästö-skenaarioissa, joissa se on 11–12 TWh:n tasolla vuonna 2050, eli vain hieman nykyistä suurempi. Säästö-skenaariossa biosähkön kilpailukykyä heikentää ainespuun käy- tön laajeneminen, mikä rajoittaa energiapuun käytön lisäystä varsinkin yhdyskuntien sähkön ja lämmön tuotannossa. Laaja yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto (CHP) on ollut pitkään yksi Suomen energiajär- jestelmän keskeinen tehokkuutta lisäävä tekijä. Jouduttaessa luopumaan fossiilisten polttoai- neiden käytöstä yhteistuotannon taloudellinen potentiaali kuitenkin supistuu väistämättä, jollei kilpailukykyisiä hiilineutraaleja tai vähäpäästöisiä energialähteitä ole riittävästi saatavissa. Yh- distetyn tuotannon kannalta energiasektorilla hiilineutraaleja vaihtoehtoja ovat bioenergia, ydinenergia ja ilmakehän hiilidioksidista tuotetut synteettiset polttoaineet. Kestävästi tuotetun bioenergian saatavuus on kuitenkin rajoitettua. Biomassan kestävää tuotantoa ja hankintaa rajoittavat erilaiset ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät. Lisäksi kestävä biomassan raaka-ainekäyttö edellyttää, että biomassa tulisi ensi sijassa käyttää raaka-aineeksi pitkäikäi- siin ja/tai korkean jalostusarvon tuotteisiin taikka ruoantuotantoon. Ydinvoimaan perustuva yhteistuotannon teknologia on toimivaa mutta verraten kallista. Synteettisten polttoaineiden tuottaminen ilmakehän hiilidioksidista on vasta kokeiluvaiheessa olevaa teknologiaa, jota ei otettu skenaariotarkasteluun mukaan. Tulosten mukaan yhdyskuntien yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto supistuu kaikissa vähä- päästöskenaarioissa 6–8 TWh:iin vuonna 2050. Jäljelle jää pääasiassa vain bioenergiapoh- jainen yhteistuotanto sekä ydin-CHP, joista jälkimmäisen oletettiin olevan käytettävissä vain Jatkuvan kasvun skenaariossa. Mikäli CCS on käytettävissä, suurissa kaukolämpöverkoissa 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 120 20502040203020202010 Sä hk ön ha nk in ta ,T W h W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys Tuonti Aurinko Tuuli Vesi Bio Turve Kaasu / öljy Hiili Ydin 59 olisi tulosten mukaan edullista investoida CCS:llä varustettuun happipoltto- tai CLC-tekniik- kaan (Chemical Looping Combustion) perustuviin laitoksiin. Vaikka bioenergian hinnat nou- sevat tuntuvasti vähäpäästöskenaarioissa, kaukolämpöverkkojen olemassa olevan infra- struktuurin vuoksi kaukolämpöön liittyvä yhteistuotanto ei kuitenkaan dramaattisesti supistu. Kaukolämmön erillistuotannossa kaukolämpöpumppujen käyttö laajenee voimakkaimmin Muutos-skenaariossa, mikä lisää osaltaan energiasektorin omaa sähkön kulutusta. Teollisuu- den CHP nousee EU−80%, Jatkuva kasvu ja Pysähdys -skenaarioissa yhdyskuntia merkittä- vämpään asemaan, sillä metsäteollisuuteen integroidun yhteistuotannon potentiaali kasvaa jonkin verran sellun tuotannon osuuden kasvaessa ja paperin tuotannon lämmönkulutuksen alentuessa. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön kokonaismäärän kehitys voidaan myös nähdä kuvasta 20. Vesivoiman hyödyntämisen oletettiin kasvavan hitaasti, lähinnä vanhojen laitos- ten saneerauksen myötä, ja sen lisäys on samansuuruinen kaikissa skenaariossa. Uusiutu- van sähkön lisäyksestä suurin osa saadaan tuuli- ja aurinkovoiman kasvusta, mutta myös biosähköllä on tuntuva rooli erityisesti EU−80%-skenaariossa. Kaikkiaan uusiutuvan sähkön osuus nousee vähäpäästöskenaarioissa nykyisestä noin 45 %:sta 69–81 %:iin vuonna 2050. Ydinvoima mukaan lukien sähkön tuotanto on tällöin energiasektorilla 100 %:sesti hiilineut- raalia tai hiilinegatiivista EU−80%-skenaariota lukuun ottamatta, jossa päästöttömän tuotan- non osuus jää hieman pienemmäksi, 99 %:iin. Sähkön kulutuksen rakenteessa vähäpäästöskenaariot aiheuttavat varsin merkittäviä muu- toksia. Sähköistyminen on keskeinen muutos kaikilla sektoreilla, mutta sen kulutusta kasvat- tava vaikutus kompensoituu huomattavilta osin energian käytön tehostumisella. Uutta sähkön kulutusta syntyy kuitenkin myös digitalisaation, energian varastoinnin ja energiasektorilla hii- lineutraalien polttoaineiden jalostuksen laajenemisen myötä. Mallilaskelmien mukainen säh- kön kulutuksen kehitys on esitetty kuvassa 21. Tuloksissa on erityisesti huomattava liikenteen ja muun teollisuuden kulutuksen kasvu. Liikenteen sähkönkulutus nousee vuonna 2050 suu- rimmillaan 8 TWh:iin Jatkuvan kasvun skenaariossa, jossa suurin osa henkilöautoista on sil- loin täyssähköautoja. Alhaisimmaksi liikenteen kulutus jää puolestaan Pysähdys-skenaa- riossa. Muu teollisuus sisältää energiateollisuuden, jonka kulutuksen kasvu on suurin sähkön koko- naiskulutuksen kasvuun vaikuttava tekijä. Energiateollisuuden kulutuksen kasvu syntyy lä- hinnä energian varastoinnin ja konversion häviöistä, hiilineutraalien sähköpolttoaineiden tuo- tannosta sekä kaukolämpöpumppujen laajenevasta käytöstä yhdyskuntien kaukolämmön ja - jäähdytyksen tuotantoon. Maatalouden sähkönkulutus kasvaa erityisesti Muutos-skenaa- riossa voimakkaasti uusien tuotantomenetelmien oletetun yleistymisen myötä. Synteettistä biologiaa soveltavat bioreaktorit ja vertikaalinen viljely mullistavat ruoantuotantoa ja lisäävät sen energiankulutusta samalla kuin maatalouden päästöt vähenevät. 60 Kuva 21. Sähköenergian kulutus sektoreittain eri skenaarioissa.70 Energian loppukulutus Energian loppukulutuksella eli loppuenergian kulutuksella tarkoitetaan tavallisimmin tehdas- teollisuuden, asumisen, palvelujen, maa- ja metsätalouden ja liikenteen suoraa energialäh- teiden kulutusta, jossa ei siis ole mukana energian konversio- ja jakelusektoreiden (esim. polttoaineiden jalostus, sähkön ja kaukolämmön tuotanto, varastointi ja jakelu) energiahävi- öitä, eikä myöskään lämpöpumppujen avulla ympäristöstä talteen otettua lämpöenergiaa (vrt. edellinen kappale liittyen sähkön kulutukseen). EU:n uusiutuvan energian osuuden lasken- nassa noudatetaan tässä suhteessa hieman toisenlaista määritelmää. Tavallisimman ja muun muassa IEA:n noudattaman määritelmän mukainen energian loppukulutus on esitetty ku- vassa 22. Energian loppukulutus oli Suomessa vuonna 2010 yhteensä noin 300 TWh, josta sähköä oli 28 %, lämpöä noin 13 % ja suoraa polttoainekäyttöä 59 %.71 Tulosten mukaan loppukäytön kokonaismäärä pysyy WEM-skenaariossa vuoteen 2030 saakka lähellä vuoden 2015 tasoa. Tarkastellut lisätoimet johtavat kuitenkin EU−80%-skenaarion tulosten mukaan loppuener- gian käytön vähenemiseen noin kolmella prosentilla WEM-skenaarioon verrattuna, mikä joh- tuu pääosin liikennejärjestelmän tehostumisesta ja sähköistymisestä. Vähennys kohdistuu voimakkaimmin öljytuotteisiin, ja vastaavasti biopolttonesteiden loppukäyttö kasvaa huomat- tavasti. Siitä huolimatta myös sähkön loppukäyttö alenee lisätoimien myötä yhden prosentin vuonna 2030. Syvien päästönvähennysten toteuttaminen edellyttää tulosten mukaan huomattavaa sähköis- tymistä kaikilla energian käyttösektoreilla, sillä fossiilisia polttoaineita ei voida korvata kestä- västi bioenergialla riittävän laajassa mitassa. Teollisuudessa keskeisiä vaikutuksia ovat kai- kissa skenaarioissa sähköistyminen prosessilämmön tuotannossa ja fossiilisten polttoainei- den korvaaminen biopolttoaineilla. Lisäksi muissa kuin Pysähdys-skenaarioissa on oletettu malmipohjaisen hiiliteräksen valmistusprosessin vaihtuminen suorapelkistykseksi vuoden 70 Energiateollisuus, kuten polttoaineiden jalostus ja konversio, sisältyy muuhun teollisuuteen. 71 IEA World Energy Statistics and Balances, International Energy Agency, 2015; Energia 2017 -taulukkopalvelu, Tilastokeskus, 2018. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110 2050203020202010 Sä hk ön ku lu tu s, TW h B as el in e Ba se -8 0% K as vu Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys B as el in e Ba se -8 0% K as vu Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys B as el in e Ba se -8 0% K as vu Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys Liikenne Asuminen Palvelut ja maatalous Muu teollisuus Perus- metalli Massa ja paperi 61 2030 jälkeen korvaamalla koksin käyttö pelkistimenä joko vedyllä tai elektrolyyttisellä proses- silla. Skenaarioissa, joissa CCS on käytettävissä, se otetaan käyttöön sementin valmistuksen ja polttoaineiden jalostuksen tuotantoprosesseissa sekä EU−80%-skenaariossa myös sellun- valmistuksessa ja Pysähdys-skenaariossa malmipohjaisen teräksen valmistuksessa. Kuva 22. Energian loppukulutus eri skenaarioissa. Asumisen ja palveluiden energian loppukulutus pienenee vähäpäästöskenaarioissa jopa yli 30 % vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä (kuva 23). Rakennusten lämmityksessä jäljellä oleva öljylämmitys korvataan vuoden 2030 jälkeen pääosin lämpöpumpuilla, sähkö- lämmityksellä ja biopolttoaineilla. Myös biopolttonesteillä on siirtymäkaudella 2030–2050 tu- loksissa näkyvä merkitys. Rakennusten energiatehokkuutta parannetaan merkittävästi erityi- sesti Jatkuva kasvu, Säästö ja Muutos -skenaariossa. Sekä energiatehokkuuden parantumi- sen että kilpailukykyisen hiilineutraalin kaukolämmön tuotannon rajallisuuden vuoksi kauko- lämmön kulutus vähenee Jatkuva kasvu, Säästö ja Muutos -skenaarioissa alle puoleen nyky- tasosta, mikä samalla vähentää yhdyskuntien yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon poten- tiaalia. Kiinteät puupolttoaineet pysyvät merkittävänä pientalojen lämmitysmuotona mutta energiatehokkuuden paranemisen takia ne eivät verrattain korkeiden kiinteiden kustannusten takia kuitenkaan saa juuri lisää kilpailukykyä. 0 50 100 150 200 250 300 20502040203020202010 En er gi an lo pp uk äy ttö ,T W h W E M E U - 8 0 % K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys Muut Sähkö Lämpö Muu bio Mustalipeä Puu Turve Kaasu Öljy Hiili 62 Kuva 23. Asumisen ja palveluiden energian loppukulutus eri skenaarioissa. Kuva 24. Rakennusten lämmityksen ominaiskulutusten kehitys eri skenaa- rioissa. Vähäpäästöskenaarioista Jatkuvan kasvu, Säästö ja Muutos -skenaarioissa oletettiin kaikissa sekä varsin voimakas uudisrakennusten energiatehokkuuden paraneminen että laajoja inves- tointeja vanhojen rakennusten korjausrakentamiseen. Koko rakennuskannan lämmitysenergian ominaiskulutuksiin nämä vaikuttavat kuitenkin jossain määrin eri tavoin, sillä uudisrakentamisen volyymi ja vanhan kannan poistuma ovat skenaarioissa erilaisia. Koko kannan ominaiskulutusten alenemista on havainnollistettu kuvassa 24, josta nähdään ominaiskulutuksen putoavan parhaimmillaan noin 60 % vuoden 2010 tasosta. 0 50 100 150 200 250 300 350 400 20502040203020202010 En er gi an lo pp uk äy ttö ,T W h W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys Other Other Sähkö Kaukolämpö Bionesteet Puu Turve Kaasu Öljy Hiili Jatkuva kasvu Säästö Muutos Pysähdys 30 40 50 60 70 80 90 100 110 20 10 20 20 20 30 20 40 20 50 20 10 20 20 20 30 20 40 20 50 20 10 20 20 20 30 20 40 20 50 20 10 20 20 20 30 20 40 20 50 Lä m m ön om in ai sk ul ut us (2 01 0= 10 0) Pientalot Kerros- ja rivitalot Palvelu- rakennukset 63 Kotimaanliikenteen kokonaispäästöt olivat vuonna 2016 noin 12,1 milj. tonnia CO2-ekv, joista yksinään kotimaanliikenteen henkilöautoliikenne aiheutti yli 50 %, eli noin 6 milj. tonnin, suu- ruiset päästöt. Henkilöautoliikenteen kehitys on siten liikenteen päästöjen kannalta kotimaan- liikenteen tärkein ja myös teknologisilta mahdollisuuksiltaan parhaiten selvitetty osa. Yhtenä keskeisenä osana uusiutuvan energian käytön lisäystavoitteita on Suomessa viime vuosina esitetty tavoite nostaa liikenteen uusiutuvien energialähteiden osuus 40 %:iin vuo- teen 2030 mennessä. Liikenteen polttoaineista fossiilinen bensiini ja diesel voidaankin tekni- sesti korvata lähes kokonaan biopolttoaineilla tai siirtymällä sähkö- tai polttokennoajoneuvoi- hin. Tarkastelluissa skenaarioissa liikenteen bensiinin osalta on oletettu etanolin osuuden voi- van nousta vain 10 %:iin tavanomaisesta moottoribensiinistä, mutta sen lisäksi markkinoille tulee kuitenkin myös toisen sukupolven biobensiiniä, jolla fossiilinen bensiini voidaan korvata käytännössä kokonaan, kuten biodieselillä voidaan korvata fossiilinen dieselöljy. Biokaasun käyttöä ajoneuvoissa voidaan myös laajentaa tuntuvasti, mutta sen merkitys jää kokonaisuu- tena paljon muita biopolttoaineita pienemmäksi. Vähäpäästöpolkujen skenaariotarinoissa hyödynnettiin liikenteen tapauksessa liikenne- ja viestintäministeriön Hiiletön liikenne 2045 -hankkeen ILMO-skenaarioita, joissa hahmoteltiin eri vaihtoehtoja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen poistamiseksi kokonaan.72 Säästö-ske- naario painottuu ILMO-skenaarioiden BIO-polun tavoin biopolttoaineiden käytön lisäämiseen, Jatkuva kasvu -skenaario painottuu TEKNO-polun tavoin sähköautoihin siirtymiseen ja Muu- tos-skenaario painottuu PALVELU-polun tavoin liikennejärjestelmän tehostamiseen ja siten tarvittavien ajoneuvosuoritteiden vähentämiseen. Taulukko 9. Henkilöautokannan kehitys eri skenaarioissa. Henkilöautot WEM EU−80% Jatkuva kasvu Säästö Muutos Pysähdys tuhatta 2017 —————— 2030 —————— Bensiini 1917 1499 1560 1295 1435 1244 1556 Täysetanoli 4 3 3 3 3 3 3 Diesel 732 1267 1048 704 1000 586 977 Kaasu 3 20 37 138 94 125 36 Sähkö 7 151 252 730 342 661 190 Vety 0 0 0 20 25 22 0 Yhteensä 2663 2940 2900 2889 2899 2641 2762 Henkilöautot WEM EU−80% Jatkuva kasvu Säästö Muutos Pysähdys tuhatta 2017 —————— 2050 —————— Bensiini 1917 655 828 61 557 65 467 Täysetanoli 4 1 1 1 1 1 1 Diesel 732 1287 784 156 1057 107 965 Kaasu 3 42 48 162 148 91 32 Sähkö 7 1045 1225 2444 794 1701 910 Vety 0 141 215 241 418 224 105 Yhteensä 2663 3170 3100 3065 2976 2189 2480 Mallilaskelmien mukainen henkilöautojen määrän kehitys on esitetty taulukossa 9. Käytössä olevien henkilöautojen kokonaismäärä oli vuonna 2017 noin 2,7 miljoonaa, josta määrä kas- 72 Hiiletön liikenne 2045 – polkuja päästöttömään tulevaisuuteen. Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän väliraportti. Liikenne- ja viestintäministeriö 2018. 64 vaa WEM-skenaariossa käytetyn perusarvion mukaan vuonna 2030 vajaaseen kolmeen mil- joonaan ja 2050 lähes 3,2 miljoonaan autoon. Eri vähäpäästöskenaarioiden ajoneuvomää- rissä näkyvät ILMO-skenaarioita myötäilevät linjaukset liittyen sähkö- ja kaasuautoihin. Li- säksi vähäpäästöskenaarioissa oletettiin ladattavien hybridien ja vetypolttokennojen kaupal- listuvan myös raskaan liikenteen ajoneuvotekniikassa. Poikkeuksen muodosti Pysähdys-ske- naario, jossa polttokennotekniikan ei oletettu kaupallistuvan raskaassa liikenteessä, mikä nä- kyy suurimpana fossiilisten polttoaineiden määränä verrattuna muihin vähäpäästöskenaarioi- hin. Tulosten mukainen kotimaanliikenteen energian loppukulutuksen kehitys näkyy kuvasta 25, joka havainnollistaa varsin selkeästi skenaariotarinoiden välisiä eroja liikenteen teknolo- gisessa kehityksessä. Pienimmiksi liikenteen päästöt putoavat Jatkuvan kasvun skenaa- riossa, jossa niiden vähennys on noin 99 % vuoden 2010 tasosta. Kuva 25. Kotimaanliikenteen energian loppukulutus eri skenaarioissa. Polttoaineiden jalostus Vaikka Suomessa ei ole käytännössä lainkaan fossiilisten polttoaineiden primaarista tuotan- toa, öljynjalostus on ollut Suomessa varsin tärkeä energiateollisuuden ala. Porvoon öljynja- lostamon alue on Pohjoismaiden suurin petrokemianteollisuuden keskittymä, ja toinen jalos- tamo sijaitsee Naantalissa. Jalostamoiden yhteenlaskettu raaka-ainesyöttö on ollut 2000-lu- vulla vuosittain 12–15 miljoonaa tonnia. Öljynjalostuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasujen polttoaineperäiset päästöt olivat vuonna 2015 yhteensä 2,3 Mt CO2-ekv. ja siihen liittyvät pro- sessipäästöt 0,8 Mt, jotka olivat yhteensä lähes 7 % kaikista polttoaineiden ja teollisuuspro- sessien päästöistä. Biodieselin tuotannosta huolimatta mineraaliöljyn jalostuksen volyymin kehitys ei ole toistaiseksi osoittanut merkkejä kääntymisestä laskuun, sillä raakaöljyn syöttö oli tilastojen mukaan vuonna 2016 lähes 2000-luvun huippuluvuissa. Vähäpäästöskenaarioi- den päästötavoitteiden kannalta öljynjalostuksen tuleva kehitys onkin varsin keskeinen. Tarkastelluissa skenaarioissa mineraaliöljyn jalostuksen volyymin oletettiin pysyvän lähes ny- kytasolla vuoteen 2030 saakka ja WEM-skenaariossa myös sen jälkeen aina vuoteen 2050 asti. Vähäpäästöskenaarioissa, joissa CCS:n käyttö oli rajoitettu tai kielletty kokonaan, volyy- mien sallittiin pudota 20–55 % vuoden 2016 tasosta, jotta vuodelle 2050 asetettu päästöta- voite saavutetaan. Tuloksissa toteutuneet volyymin pudotukset ovat pienimpiä Pysähdys-, 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 20502040203020202010 En er gi an lo pp uk äy ttö ,P J W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys W E M E U - 8 0 % K a s vu S ä ä s tö M u u to s P ys ä h d ys Muut Sähkö Synteet- tiset Biopoltto- aineet Lento- petroli Diesel Bensiini 65 Säästö- ja EU−80%-skenaarioissa ja suurimpia Jatkuvan kasvu ja Muutos -skenaarioissa, kuten voidaan nähdä kuvasta 26. Mikäli jalostuksen päästöintensiivisyys pysyisi vuoden 2015 tasolla, öljynjalostuksen päästöt olisivat siten vähäpäästöskenaarioissa merkittäviä vielä vuonna 2050. Vähäpäästöskenaarioiden tulosten mukaan päästöt ovat vuonna 2050 1,2–2,0 Mt CO2-ekv. On kuitenkin huomattava, että CCS:n soveltaminen on otettu huomioon vain ja- lostukseen käytetyn vedyn valmistuksen yhteydessä. Öljynjalostuksen päästöt ovat siis ta- voitteiden saavuttamisen kannalta tällöin yhä hyvin tuntuvat, jopa yli 20 % jäljelle jäävistä net- topäästöistä, joten tarkempi analyysi alan kehityksestä ja päästöjen lisävähennyskeinoista olisi jatkotarkasteluille tarpeellista. Kuten kuvassa 26 on havainnollistettu, mineraaliöljyn kotimaisen kulutuksen supistuessa öl- jynjalostuksesta tulee yhä suuremmassa määrin vientiteollisuutta, mikä luonnollisesti kom- pensoi sen päästöjen aiheuttamaa rasitetta kansantaloudelle, kun pyritään syviin kansallisiin päästönvähennyksiin. Parhaimmillaan noin 70 % tuotannosta menisi vientiin. Kuva 26. Mineraaliöljyn jalostus ja vienti. Tuotanto Nettovienti 0 100 200 300 400 500 600 700 2000 2010 2020 2030 2040 2050 M in er aa liö ljy tu ot te id en tu ot an to ja vi en ti, PJ WEM Säästö EU−80% Pysähdys Kasvu Muutos 66 Kuva 27. Biopolttonesteiden kotimainen tuotanto ja loppukulutus eri skenaa- rioissa. Biopolttoaineiden jalostuksen osalta vähäpäästöskenaarioiden teknologiakohtaiset tulokset viittaavat vahvasti siihen, että biopolttoaineiden tuotantotekniikassa kannattaa tulevaisuu- dessa painottua erilaisiin vedytys- ja vetykäsittelyprosesseihin (esim. vetytehostetut kaasu- tukseen perustuvat synteesiprosessit, hydrotermiset menetelmät), jotka voivat oleellisesti te- hostaa biomassasyötteen käyttöä ja jotka toisaalta voivat hyödyntää vaihtelevaa uusitutuvaa sähköntuotantoa silloin, kun se on edullista. Näin rajallisten biomassavarojen energiakäyttö ja vaihteleva uusiutuva energia tukevat toisiaan. Mallilaskelmissa on otettu huomioon suunnitellut investoinnit uuteen biopolttonesteiden tuo- tantokapasiteettiin, josta suuri osa perustuu HVO-pohjaiseen (HVO = Hydrotreated Vege- table Oil, suom. vetykäsitelty kasviöljy) tuotantoon. Kuvassa 27 on havainnollistettu biopoltto- nesteiden kotimaisen tuotannon ja kulutuksen tasetta, joka on yksi energiajärjestelmämallin- nuksen bioenergian käyttöä koskevista keskeisimmistä tuloksista. Tulosten mukaan WEM- skenaariossa biopolttonesteiden tuotanto kasvaa noin 50 PJ:n tasolle vuoteen 2030 men- nessä, mutta kulutus pysyy lähes vuoden 2015 tasolla aina vuoteen 2030 saakka. Vähäpääs- töskenaarioissa tuotanto kasvaa 2020-luvulla vielä hieman voimakkaammin, jolloin tuotanto kasvaa edelleen vuoden 2030 taakanjakosektorien päästötavoitteiden edellyttämää kulutuk- sen kasvua nopeammin kaikissa skenaarioissa. Vuonna 2030 tuotanto ylittää parhaimmillaan kulutuksen noin 16 PJ:n määrällä, kun kulutus asettuu 47–65 PJ:n tasolle. Kun myös vuoden 2030 jälkeen kotimainen tuotanto kattaa pääosin hyvin kotimaisen kysynnän, Suomi on bio- polttonesteiden osalta vähäpäästöskenaariossa HVO-tuotannon tuontiraaka-aineita lukuun ottamatta pääosin omavarainen koko tarkasteluaikavälin. Ainoan selvän poikkeuksen muo- dostaa Pysähdys-skenaario, jossa liikenteen päästövähennystarpeen saavuttaminen edellyt- tää melko huomattavaa biopolttonesteiden tuontia vuonna 2050. 5.4. Vaikutukset puun hankintaan ja käyttöön Energia- ja ilmastostrategian yksi keskeisimmistä tavoitteista on uusiutuvan energian käytön lisääminen 50 %:iin energian kulutuksesta vuoteen 2030 mennessä, muun muassa erityisesti 20502040203020202010 B io po ltt on es te id en tu ot an to /k ul ut us ,P J 0 20 40 60 80 100 W E M K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys W E M K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys W E M K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys W E M K a sv u S ä ä st ö M u u to s P ys ä h d ys Kulutus Tuotanto 67 puun energiakäyttöä lisäämällä. Strategiassa puubioenergian oletettiin kasvavan metsäteol- lisuuden investointien sekä sivuvirtojen ja lisääntyneiden hakkuiden kasvun myötä (mustali- peä, kuori, sahanpuru, ja metsähake latvuksista, oksista yms.). Näin ollen on perusteltua tar- kastella myös skenaarioiden vaikutuksia puun kokonaiskäytön taseeseen. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan kotimaista käyttöä vastaava runkopuun hakkuu- kertymä oli vuonna 2014 runsaat 64,5 milj. m3 (71,4 milj. m3 vuonna 2017), josta tukkipuuta oli 23,8 milj. m3 (26,1 milj. m3 vuonna 2017), kuitupuuta 31,2 milj. m3 (36 milj. m3 vuonna 2017), polttopuuta 5,4 milj. m3 ja muuta energiapuuta 4,2 milj. m3 (energiapuunkäyttö 9,2 milj. m3 vuonna 2017 .73 Luonnonvarakeskuksen vuonna 2016 esittämien arvioiden mukaan suu- rimmat puuntuotannollisesti kestävät hakkuumahdollisuudet ovat tällä hetkellä noin 81 miljoo- naa kuutiometriä runkopuuta vuodessa, mutta niiden arvioidaan nousevan 86 milj. m3:iin vuo- teen 2030 mennessä, sillä puuston vuosikasvu on edelleen jatkuvassa nousussa.74 MALULU- hankkeessa esitetyn tuoreimman arvion mukaan suurin puuntuotannollisesti ja taloudellisesti kestävä runkopuun hakkuukertymä olisi vuoden 2025 jälkeen yli 95 milj. m3 vuodessa. Run- kopuun hakkuita olisi siis puuntuotannollisen kestävyyden näkökulmasta mahdollista lisätä vuoteen 2030 mennessä 22 milj. m3 vuoteen 2014 verrattuna ja vuoteen 2050 mennessä yli 90 miljoonaan kuutiometriin. Kuvassa 28 on vertailtu puun kokonaishankintaa päälajeittain vuonna 2014 sekä vuonna 2030 ja 2040 eri skenaarioiden tulosten mukaan. Kuvassa 29 on vastaavasti esitetty puun kokonaiskäyttö ensisijaisen käyttökohteen mukaan. Yksinkertaisuuden vuoksi kaiken kierrä- tys- ja jätepuun on oletettu olevan peräisin muualta kuin samana vuonna Suomessa tuote- tuista puutuotteista, vaikka osa näistä onkin epäilemättä päällekkäistä käyttöä. Runkopuun hakkuut nousisivat tulosten mukaan vuonna 2030 suurimmillaan noin 82 milj. m3:iin (Säästö), jos oletetaan metsähakkeen runkopuu-osuudeksi suunnilleen nykyinen, noin 50 %. Vuonna 2050 vastaava hakkuukertymä on Säästö-skenaariossa 86 milj. m3, eli vuodelle 2030 arvioitu suurin puuntuotannollisesti kestävä määrä. Myös tuontipuun määrä on suurin Säästö-skenaa- riossa, yhteensä 14 milj. m3 (12,2 milj. m3 ainespuuta ja 1,8 milj. m3 energiapuuta). Historial- lisesti tuontipuun määrä on ollut suurimmillaan jopa 18 milj. m3 vuonna 2005. 73 Luke (2015, 2019). Tilastotietokanta. Raakapuun käyttö. Puun käyttö yhteensä 2005–2014, 1000 m3. Vuoden 2017 tilastot: Tilastotietokanta maakun- nittain https://stat.luke.fi/ . 74 Luke (2016). Hakkuumahdollisuudet. Luonnonvarakeskus, tietoa luonnonvaroista. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-met- sasuunnittelu/hakkuumahdollisuusarviot/ 68 Kuva 28. Puun hankinta eri skenaarioissa. Skenaarioista pienin runkopuun käyttö saavutetaan Muutos-skenaariossa, jossa se palautuu vuoden 2030 jälkeen vähitellen suunnilleen vuoden 2014 tasolle, ja on siten noin 65 milj. m3 vuonna 2050. Muutos-skenaariossa oletettiin, että metsäteollisuudessa tapahtuu muihin ske- naarioihin verrattuna merkittävin rakennemuutos, jossa panostetaan korkean jalostusarvon tuotteisiin ja puun teollinen raaka-ainekäyttö jää myös alhaisimmaksi. Puuston vuosikasvun vähittäisen suurenemisen myötä tämä merkitsisi huomattavaa metsänielun kasvua. Puun energiakäytön tarkempaa jakautumista jakeisiin on havainnollistettu kuvassa 29. Sellu- teollisuuden jo päätettyjen ja oletettujen tulevien investointien ansiosta mustalipeän osuus puun energiakäytöstä pysyy erittäin suurena, mutta Säästö- ja Muutos-skenaariossa mustali- peän energiakäyttöä vähentää ligniinin ja hemiselluloosan hyödyntäminen energian sijasta uusiin biotaloustuotteisiin. Suhteellisesti suurin kasvu puun energiakäytössä saadaan metsä- hakkeen käytön lisäyksestä, joka on vuonna 2050 enimmillään jopa 24 TWh suurempi kuin vuonna 2014 (Pysähdys), ja pienimmilläänkin 17 TWh (Muutos). Säästö-skenaariossa aines- puun käytön lisäys alkaa kuitenkin vuoden 2030 jälkeen rajoittaa metsähakkeen tuotantoa runkopuusta. Vuonna 2030 kotimaisen metsähakkeen kokonaiskäyttö nousee eri skenaa- rioissa 28–35 TWh:n määrään. Määrät ovat sopusoinnussa aiemmin eri lähteissä julkaistujen metsähakkeen tuotantopotentiaaliarvioiden kanssa, joskin viime vuosien toteutuneeseen ke- hitykseen nähden melko suuria. On kuitenkin huomattava, että suurimmaksi metsähakkeen käyttö vuonna 2030 nousee biotalouspolkua edustavassa Säästö-skenaariossa, jossa se osit- tain kompensoi mustalipeän käytön oletettua nopeahkoa siirtymää energiasta uusiin tuottei- siin. 0 20 40 60 80 100 120 2014 2030 2050 Pu un ha nk in ta ,m ilj .m 3 W EM E U −8 0% Ka sv u Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys W EM E U −8 0% Ka sv u Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys Tuontipuu Kierrätys- ja jätepuu Primääri- tähteet Polttopuu Kuitupuu Tukkipuu 69 Kuva 29. Puun energiakäyttö eri skenaarioissa. 5.5. Energiataloudelliset vaikutukset Ilmastopolitiikan kustannusvaikutukset Ehkä selkein indikaattori eri vähäpäästöpolkujen kustannusvaikutuksista on päästöjen vähen- tämisen marginaalihinta. Mallinnetut vähäpäästöpolut vastaavat suunnilleen maapallon ilmas- ton keskimääräisen lämpenemisen rajoittamista korkeintaan 2 °C:n tasolle. Kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa tällaisissa skenaarioissa saatujen marginaalikustannusten vaihtelu- väli on hyvin laaja, tyypillisesti välillä 50–500 € hiilidioksiditonnia kohti vuonna 2050. Margi- naalikustannukset muodostuvat kussakin skenaariossa kalleimpien toimien aiheuttamista li- säkustannuksista vähennettyä päästöyksikköä kohti, joten ne havainnollistavat melko hyvin sekä päästötavoitteiden saavuttamisen vaikeutta eri vähäpäästöpoluissa että skenaarioiden välillä lähtöoletuksissa olevien erojen vaikutuksia tavoitteiden saavuttamiseksi vaadittavien tiukimpien toimien aiheuttamiin suoriin kustannuksiin. VTT:n TIMES-mallin avulla lasketuissa vähäpäästöskenaarioissa päästöjen marginaalihinnat kehittyvät kuvan 30 esittämällä tavalla. Korkeimmiksi marginaalihinnat kohoavat Jatkuvan kasvun skenaariossa (lähes 300 €/tCO2-ekv. vuonna 2050), jossa CCS-sovellukset eivät ol- leet käytettävissä. Toiseksi kalleinta päästöjen vähentämien on tulosten mukaan Pysähdys- skenaariossa, mikä oli hitaaseen teknologian kehitykseen pohjautuvien oletusten vuoksi odo- tettavissa. Muut kolme vähäpäästöskenaariota päätyvät marginaalihinnoissa melkein samalle tasolle, mutta on huomattava, että toteutuva päästöjen vähennys on Säästö- ja Muutos-ske- naariossa jonkin verran suurempi kuin EU−80%-skenaariossa. Tarkasteltujen vähäpäästöskenaarioiden aiheuttamia vaikutuksia järjestelmän kokonaiskus- tannuksiin voidaan mielekkäästi vertailla vain WEM- ja EU−80%-skenaarion välillä, koska muissa PITKO-skenaarioissa oletetaan muun muassa merkittäviä rakenteellisia muutoksia eri sektoreilla, jotka vaikuttavat päästöjen kehitykseen sekä päästöjen vähentämisen potentiaa- leihin. Esimerkiksi talouden sektorikohtaisen kehityksen, yhdyskuntarakenteen, rakennus- kannan ja liikennesuoritteiden erot ovat skenaarioiden välillä merkittäviä, joten pelkästään 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 2014 2030 2050 Pu un en er gi ak äy ttö ,P J W EM EU −8 0% Ka sv u Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys W EM EU −8 0% Ka sv u Sä äs tö M uu to s Py sä hd ys Tuonti Polttopuu Metsähake Sivutuotteet ja jätepuu Teollisuuden puutähteet Kuori Mustalipeä 70 erilaisten lähtöoletusten vuoksi järjestelmän kokonaiskustannuksiin muodostuu suuria eroja, joita ei voida lukea vähäpäästöpolitiikan aiheuttamiksi kustannusvaikutuksiksi. Tulosten mukaan EU−80%-skenaarion lisätoimien aiheuttamat suorat vuosikustannukset ovat noin 400 M€ tarkastelujakson lopussa. Suhteutettuna bruttokansantuotteeseen kustan- nusvaikutus on siis vain 0,1 %:n luokkaa. On huomattava, että kuten kuvasta 30 nähdään, WEM-skenaario on tiukkuudeltaan itse asiassa jo melko lähellä vähäpäästöskenaarioita, mikä selittää hyvin kustannusvaikutuksen alhaisuutta. Vähäpäästöskenaarioiden vaikutus sähkön hintaan on hyvin maltillinen, mutta on huomat- tava, että mallilaskelmissa ei oletettu uusia sähkön hintaan suoraan vaikuttavia ohjauskei- noja, kuten sähköveron korotuksia. EU−80%-skenaariossa sähkön markkinahinta nousee vuonna 2050 vain noin 5 % korkeammaksi kuin WEM-skenaariossa ja Muutos- ja Säästö- ja Jatkuvan kasvu -skenaarioissa markkinahinta asettuu tekniikan kehittymistä koskevista ole- tuksista johtuen jopa WEM-skenaariota alemmalle tasolle. Energiapuun hinta puolestaan nousee eri vähäpäästöskenaarioissa reaalisesti 31–62 %, siten että nousu on suurinta Säästö-skenaariossa. Energian hankinnan omavaraisuus ja uusiutuvan energian osuus Uusiutuvan energian ja energiaomavaraisuuden lisäämisen tavoitteet kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Suomen hallituksen asettamien tavoitteiden mukaan uusiutuvan energian osuuden tulee nousta 2020-luvulla yli 50 %:iin energian kulutuksesta ja omavaraisuuden tulee nousta yli 55 %:n. Tavoitteet pyritään saavuttamaan pääosin uusiutuvan energian tarjontaa ja käyttöä lisäämällä. Tavoiteohjelman mukaan suurimmat mahdollisuudet tarjonnan lisäämiseen ovat nestemäisten biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannossa ja tuotantoteknologian kehittämi- sessä. Sekä uusiutuvan energian osuus että energiaomavaraisuus lasketaan energian loppukulutuk- sesta. Omavaraisuuden laskemisessa huomioidaan käytetyn määritelmän mukaan uusiutu- van energian lisäksi turve, jäte ja kierrätyspolttoaineet sekä teollisuuden reaktiolämpö. Toisin Kuva 30. Päästöjen vähentämisen marginaalihinnan kehitys eri skenaarioissa. 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050 2055 M ar gi na al ih in ta ,E U R (2 01 5) /t (C O 2- ek v. ) Jatkuva kasvu Pysähdys Muutos Säästö EU−80% WEM 71 kuin kansainvälisessä energiatilastoinnissa, ydinvoima ei sisälly energianhankinnan omava- raisuuden kansalliseen määritelmään. Mitään tuontibiopolttoaineita tai niillä tuotettua ener- giaa ei luonnollisesti myöskään lueta mukaan omavaraisuuteen. Laskentamallin tulosten mukaan uusiutuvista energialähteistä määrällisesti eniten kasvaa useimmissa skenaarioissa puuperäisen bioenergian käyttö, ja käytön lisäys kohdistuu voi- makkaimmin metsähakkeeseen ja metsäteollisuuden jäteliemiin. Lisäkäytön taustatekijänä on oletettu metsäteollisuuden kehitys, jonka sisältämät investoinnit uuteen tuotantoon lisäävät sekä sivutuotteiden että hakkuutähteiden tarjontaa. Tuulivoiman lisäys jatkuu 2020-luvulla kaikissa skenaarioissa siten, että vuonna 2030 tuotanto ylittää 10 TWh:n. Myös aurinkosäh- kön tuotanto kasvaa nopeasti, mutta se jää vielä vuonna 2030 kaikissa skenaarioissa alle 2 TWh:n. Sen jälkeen oletettu edelleen jatkuva kustannusten aleneminen nostaa aurinkoener- gian tuloksissa näkyvään rooliin vuoteen 2050 mennessä, erityisesti kaikissa neljässä PITKO- skenaariossa. Myös lämpöpumput tuovat tuntuvan osan uusiutuvan energian lisäyksestä, ku- ten voitiin nähdä edellä esitetystä kuvasta 18. Koska mallilaskelmien tulosten mukaan turpeen energiakäyttö ei ole lähivuosikymmeninä kasvamassa vaan päinvastoin hitaasti vähenemässä, energiaomavaraisuuden kasvu muo- dostuu yksinomaan uusiutuvan energian ja jätepolttoaineiden käytön lisääntymisestä, ja oma- varaisuus on joitakin prosenttiyksikköjä uusiutuvan energian osuutta korkeampi. Energiaoma- varaisuuden kehitys eri skenaarioissa on esitetty kuvassa 31. WEM-skenaariossa omavarai- suus on edellä esitetyin määritelmin runsaat 55 % vuonna 2030, mikä on jo hallitusohjelman tavoitteen mukainen. Vähäpäästöskenaarioissa omavaraisuus nousee vuonna 2030 jo 58– 59 %:iin, eli se ylittää tavoitteen muutamalla prosenttiyksiköllä. Vuoteen 2050 mennessä omavaraisuus nousee 73–80 %:iin siten, että se on alhaisin Säästö- ja Pysähdys-skenaa- rioissa ja korkein Jatkuvan kasvun skenaariossa. Tulos on mielenkiintoinen, koska Säästö- ja Pysähdys-skenaariossa omavaraisuus oli tärkeä lähtökohta. Toisaalta omavaraisuutta paino- tettiin lähinnä teollisten tuotteiden ja ruoan hankinnan näkökulmista. Siten Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioita korkeammat teollisuuden tuotannon volyymit ja lisäksi mahdollisuus hyödyntää hiilidioksidin talteenottoa johtavat korkeampaan energiankysyntään sekä toisaalta hieman korkeampaan fossiilisten polttoaineiden osuuteen energianhankinnasta verrattuna Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioihin. Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta on puolestaan esitetty kuvassa 32. EU:n las- kentasääntöjen mukaan laskettu energian loppukulutus nousee vähäpäästöskenaarioissa vuonna 2030 noin 53 %:iin ja vuonna 2050 72–78 %:iin. Osuus kasvaa melko tasaisesti koko tarkastelujakson ajan, joskin hitaammin kuin vuosina 2010–2015, joiden aikana koettiin sekä talouden taantumaa että poikkeuksellisen lämmin vuosi 2015. Osuuden kasvu toteuttaa hyvin hallitusohjelmassa esitetyn tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden tulee nousta 2020-luvulla yli 50 %:iin energian loppukulutuksesta. 72 Kuva 31. Energian hankinnan omavaraisuuden kehitys eri skenaarioissa. Kuva 32. Uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta eri skenaarioissa. 30% 40% 50% 60% 70% 80% 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050O m av ar ai su us en er gi an lo pp uk ul ut uk se st a Kasvu EU−80% Muutos Pysähdys Säästö WEM 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 2045 2050U us iu tu va n en er gi an os uu s lo pp uk ul ut uk se st a Eurostat Kasvu Muutos EU-80% Säästö WEM Pysähdys 73 6. VAIKUTUKSET KANSANTALOUTEEN Juha Honkatukia, Merit Economics 6.1. Kansantalousskenaariot Pitkän aikavälin energia- ja ilmastopoliittisten skenaarioita on arvioitu Suomen kansantaloutta kuvaavan mallin avulla. Kaikissa skenaarioissa talouden kuvaus perustuu arvioihin maailman- markkinoiden ja kotimaisen talouden keskeisten ajureiden kehityksestä. Vaikutusten arvioinnin pohjana on käytetty dynaamista, yleisen tasapainon mallia FINAGE (ent. VATTAGE). Tällaista lähestymistapaa on käytetty jo pitkään kansantalouden pitkän ai- kavälin kehityksen arviointiin. Malli kuvaa talouden kehityksen taloudellisten toimijoiden pää- töksistä seuraavina, taloudellisina toimina - kotitalouksien, yritysten ja julkisen sektorin pää- töksistä käsin. FINAGE-mallin skenaariot ja niiden väliset kytkennät ulottuvat sekä vuosissa taaksepäin, että vuosissa eteenpäin. Historiaskenaarioissa käytetään kansantalouden toteu- tuneita tietoja tilastoista yms. talouden trendien tunnistamiseen ja laskentamallin kalibroimi- seen historian kanssa konsistentiksi. Tulevien vuosien skenaarioiden pohjalla ovat osaltaan historialliset trendit - muun muassa tuottavuuskasvun tai maailmanmarkkinoiden muutosten reunaehtojen kehitystä koskevat oletukset sekä tietyt, ennustettavat politiikkatoimet. Talous- teoria luo sen kehikon, jolla historiaa mallissa tulkitaan, kun taas historiasta kumpuavat talou- delliset trendit ja muun muassa ennakoitu väestönkasvu luovat ne raamit, joissa taloudelliset toimijat tekevät päätöksiään. Yleensä tarkasteluun liittyy myös makrotalouden kehitysen- nuste, jolla kiinnitetään lähimmiksi vuosiksi huoltotaseen kehitysarvio esimerkiksi ministeriöi- den politiikan suunnittelussa käyttämää vastaavaksi. Kotimaisen talouspolitiikan osalta ske- naarioissa huomioidaan myös sellaiset toimet, joiden vaikutus ulottuu seuraaville vuosikym- menille. Näistä tärkeimpiä ovat eläkeuudistus, joka helpottaa muuten näköpiirissä olevaa työ- voimapulaa etenkin 2020-luvulla. Lisäksi arviossa on ennakoitu tekeillä olevan SOTE-uudis- tuksen vaikutuksia työvoiman tarpeeseen ja julkiseen talouteen. Mallilla tuotetuissa skenaarioissa talouden kehityksen taustatekijöiden oletetaan kehittyvän ”business-as-usual”, kun taas erilaisten talouspoliittisten tavoitteiden tai maailmantalouden tai teknologian reunaehtojen muutosten vaikutusta arvioidaan vaihtoehtoisissa skenaarioissa. Tällä tavoin saadaan eristettyä tarkasteltavien ilmiöiden vaikutus talouskasvun taustateki- jöistä. Tässä tutkimuksessa käytetyt skenaariot nojaavat monilta osin Honkatukian, Kohlin ja Lehtomaan (2018) tutkimukseen, jossa on kartoitettu Suomen kansantalouden pitkän aikavä- lin kasvun ajureita75. Laskentamalleja on kuvattu useissa julkaisuissa76,77 ja tässä käytetyn mallin soveltamista täsmennetään seuraavissa kappaleissa. 75 Honkatukia, J., Kohl, J. ja Lehtomaa, J. (2018). Uutta, vanhaa ja sinivalkoista – Suomi 2040. VTT Technology 327. https://www.vtt.fi/inf/pdf/technol- ogy/2018/T327.pdf 76 Honkatukia, J. (2009a): Yleisen tasapainon mallien käyttö työllisyyden kehityksen ennakoinnissa ja talouspolitiikan vaikutusten analysoinnissa; Työpo- liittinen Aikakauskirja 1/2009. 77 Honkatukia, J. (2009b): VATTAGE – yleisen tasapainon malli Suomen taloudesta; Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/2009. http://www.taloustieteelli- nenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak12009/kak12009honkatukia.pdf 74 6.2. Laskentamalli Tutkimuksessa käytetty FINAGE -tasapainomallissa on perusskenaarioon kuvattuna taloutta kotitalouksien, kymmenillä toimialoilla toimivien yritysten ja julkisten sektorien päätöksistä kä- sin. Kotitalouksien keskeisiä päätöksiä ovat kulutus ja säästämispäätökset sekä työn tarjonta. Nämä päätökset kuvataan kansantaloudellisissa malleissa historiassa havaittujen kulutustot- tumusten pohjalta, joiden lisäksi kulutuksen kehityksessä otetaan huomioon hyödykkeiden suhteellisten hintojen ja kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kehitys. Yritykset päättävät tuotantopanosten – työ, pääoma ja välituotteet – käytöstä pyrkien maksi- moimaan tuotannon katetta sekä investointeja sen mukaan, kuinka eri toimialojen tuotto-odo- tukset kehittyvät ja suhteutuvat toimialojen historialliseen kasvuvauhtiin ja pääoman tuottoas- teeseen. Julkisten sektorien toimintaa kuvaavat ennen kaikkea verotuksen rakenne sekä tulonsiirrot kotitalouksille ja toisille julkisille toimijoille. Ulkomaita tarkastellaan lähinnä viennin ja tuonnin näkökulmasta, mutta myös kansantalouden ulkoisen velan ja varallisuuden kehittymistä seu- rataan. Pitkän aikavälin tarkastelussa kansantalouden ulkomaisen velkasuhteen oletetaan vakiintuvan kestävälle tasolle. Mallissa kysynnän ja tarjonnan tasapaino toteutuu hintamekanismin kautta. Mallin osat, riip- puvuudet ja rakenne ovat pääkohdittain esitetty alla (Kuva 33). Kuvassa kotitaloudet, julkinen sektori ja yritykset ovat siis taloudellisten päätöksen tekijöitä, joiden valinnoista seuraavat ta- varoiden ja palveluiden kulutuskysyntä ja välituotekysyntä, niiden kysyntä julkisten palvelui- den ja hallinnon käyttöön sekä investointikysyntä eri toimialojen investointeihin. Lisäksi ku- vasta nähdään, että osa tavaroiden ja palvelujen loppukysynnästä tulee ulkomailta, ja tuonti- tavarat muodostavat osan tavaroiden ja palveluiden kotimaisesta tarjonnasta. Kuvasta näh- dään myös tuotannontekijämarkkinat sekä tuotannontekijätulojen ja erilaisten verotuottojen kohdentuminen. Kuva 33. Kansantalouden tasapainomallin rakenne. Tuonti Vienti Tuotannontekijä- markkinat Työvoima MaaPääoma Kulutus: tavarat Ja palvelut Kotitaloudet Julkinen sektori Yritykset Tuotannontekijäkorvaukset: palkat ja pääomavuokrat Tuotanto- panokset Hyödykeverot Hyödykeverot Hyödykemarkkinat Ulkomaankauppa FINAGE-malli Välituotteet 75 Tasapainomallilla tehtävässä vaikutusarvioinnissa mallin haluttuun kohtaan tai kohtiin teh- dään politiikkatoimenpidettä, päätöksenteon muutosta yms. kuvaavat muutokset ja lasketaan malliyhtälöiden avulla uudet skenaariot, jotka yleensä esitetään numerotaulukkoina tai ha- vainnollisemmin suhteessa perusskenaarioon. Kun tasapainomallilla lasketaan skenaarioita tulevaisuuden kehitysnäkymistä, monia keskeisistä talouskasvun ajureista määritellään mal- lin ulkopuolella, ja mallin tehtävä on silloin laskea sellaisten talouden tekijöiden kehitysske- naariot, jotka riippuvat näistä ulkopuolisista tekijöistä. Alla (Kuva 34) kuvataan tällaisia tyypil- lisiä, mallin ulkopuolisia oletuksia ja niiden roolia tasapainomallin skenaariokäytössä. Ku- vassa eksogeenisiä – mallin ulkopuolisia - tekijöitä kuvataan punaisella värillä, mallissa mää- räytyviä taas sinisellä. Lähes poikkeuksetta taloudellisissa tarkasteluissa käytetään eksogeenista arviota väestön kasvusta. Suomea koskevissa tarkasteluissa käytetään Tilastokeskuksen väestöennustetta. Maailmantalouden kasvuennusteet ovat yhden maan tarkasteluissa eksogeenisia, samoin ar- viot eri hyödykkeiden maailmanmarkkinahintojen kehityksestä ja joskus myös hyödykkeiden kysynnän kasvuvauhdista (mutta esimerkiksi viennin määrä riippuu kotimaisten hyödykkeiden mallissa määräytyvästä hintakehityksestä maailmanmarkkinahintoihin nähden). Julkisen sektorin osalta monet asiat ovat eksogeenisia, mikä on sikäli luontevaa, että ne ovat viime kädessä seurausta politiikkaa koskevista päätöksistä. Arvioissa oletetaan, että kansan- talouden keskeisten kasvuedellytysten kehitys on sama kaikissa skenaarioissa. Erot skenaa- rioiden välille syntyvät energiajärjestelmän, teollisuuden ja kulutuksen rakennetta koskevista ratkaisuista. Kuva 34. Talouden kehityksen ajurit. Kansantalouden kasvun osalta lähivuosien kehitysarvio perustuu valtionvarainministeriön (VM) syksyn 2018 ennusteeseen. Pidemmällä aikavälillä toimialakehityksen taustalla ovat pit- kän aikavälin tuottavuus- ja kysyntätrendit sekä julkisten menojen osalta etenkin väestöen- nuste. Julkisen talouden osalta monet rakenteelliset uudistukset ovat hyvin merkittäviä, koska Tuonti Vienti Tuotannontekijä- markkinat Työvoima; väestö MaaPääoma Kulutus: tavarat Ja palvelut Kotitaloudet Julkinen sektori; verotuksen ja menojen rakenne Yritykset Tuotannontekijäkorvaukset: palkat ja pääomavuokrat Tuotanto- panokset Hyödykeverot Hyödykeverot Hyödykemarkkinat Ulkomaankauppa FINAGE-malli Välituotteet Maailmanmarkkinahinnat; globaalitalouden kasvu Kulutus- tottumukset Tuottavuus, teknologia 76 ilman niitä julkisen talouden alijäämä jatkaisi kasvuaan78. Keskeinen, tulevaisuuden kas- vuedellytyksiä parantava politiikkatoimi on käynnistynyt eläkeuudistus, joka lisää työn tarjon- taa etenkin 2020-luvulle tultaessa. Lisäksi arviossa on ennakoitu tekeillä olevan SOTE-uudis- tuksen vaikutuksia työvoiman tarpeeseen ja julkiseen talouteen. SOTE-uudistuksen vaati- mista investoinneista ei ole käytettävissä kattavaa arviota, mutta hallitusohjelmassa on ase- tettu uudistuksen tuottamille säästöille tavoite, jonka tässä oletetaan toteutuvan tuottavuus- kasvun kautta. Työn tarjonnan kasvu muuttaa perustavanlaatuisesti talouden kasvuedellytyk- siä. Kun työikäisen väestön määrä on ollut laskussa jo muutaman vuoden, on kansantalouden kasvu ollut pitkälti investointien ja tuottavuuskasvun varassa. Eläkeuudistuksen myötä työpa- noskin voi kasvaa 2020-luvun lopulle asti, mikä puolestaan vauhdittaa investointeja. Niinpä työpanoksen ja pääomapanoksen kautta syntyvät kasvukontribuutiot ovat merkittävän suuria. Tuottavuuden kasvua vauhdittaa sekä julkisen sektorin oletettu tuottavuuskasvu että tuotan- nontekijöiden suuntautuminen avoimille sektoreille. Päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää mallissa päästöjen hinnoittelemista. Skenaa- rioissa noudatetaan TIMES-VTT -mallilla laskettuja (ks. Kuva 30) tai mallille annettuja arvioita (ks. Kuva 1) päästöoikeuden hintakehityksestä. Lisäksi talousskenaarioissa on laskettu, kuinka liikenteen verotus muuttuu ajoneuvokannan muuttuessa hyvin eri tavoin eri skenaa- rioissa. Skenaarioissa on myös oletettu, että kotimainen biopolttoaineiden tuotanto saisi in- vestointitukea käynnistyäkseen. Taloudellisen ohjauksen kautta syntyy huomattavan suuria verotuottoja, jotka kohdentuvat selvimmin kotitalouksiin teollisuuden ja energiantuotannon ir- tautuessa fossiilisten polttoaineiden käytöstä teknologian kehittymisen myötä. On selvää, että kotitalouksien ostovoima laskee paljonkin, ellei osaa tästä verotuksen painopisteen siirty- mästä kompensoida kotitalouksille. Kompensaation ei kuitenkaan tulisi heikentää päästöjen rajoittamiseen tähtäävää ohjausvaikutusta, ja tästä syystä arvioissa oletetaan, että kompen- saatio tapahtuisi neutraalisti, tulonsiirtojen kautta, muuttamatta hyödykkeiden hintasuhteita. Skenaarioissa oletetaan myös, että kansantalouden ulkoinen tasapaino vakiintuu pitkällä ai- kavälillä siten, että vaihtotaseen suhde kansantuotteeseen on sama kaikissa skenaarioissa. 6.3. WEM-skenaario WEM-skenaarion lähtökohtana on EU-maiden sopima päästöjen rajoittamisen tavoitetaso, jossa toteutetaan vuodelle 2020 sovitut yhteiset tavoitteet ja edetään tavoitteita kiristäen seu- raavan tavoitteen koskiessa vuotta 2045. Kansantalouden osalta skenaariossa korostuu päästöoikeuksien hinnan maltillinen nousu vuoteen 2030 asti, ja talouden elpyminen nykyi- sellä pohjalla. Liikenteen ratkaisut korostavat biopolttoaineiden merkitystä. Energiajärjestel- män osalta WEM-skenaario on TIMES-VTT-mallin arvioiden mukainen ja liikenteen kehitys noudattaa LVM:n arviota liikennesuoritteen ja ajoneuvokannan kehityksestä. Vaikutusarvioi- den kannalta merkittävää on se, että muiden EU-maiden oletetaan toteuttavan EU:n vuodelle 2030 asettamat päästöjen rajoitustavoitteet ennen kaikkea EU:n laajuisen päästökaupan avulla. · WEM-skenaariossa päästöjä rajoitetaan EU:n 2030 ja 2045 tavoitteiden mukaisesti EU-alueella. Suomessa sen sijaan toteutuvat vuodelle 2020 asetetut tavoitteet (ks. luku 2.1). Talouden kehitys on jatkumoa käynnissä oleville trendeille, ja sitä leimaavat toisaalta vientiteollisuuden elpyminen, toisaalta palveluvaltaistuminen. Niinpä vuo- teen 2050 mennessä yksityisten palvelujen tuotos on yli kaksinkertaistunut. Voimak- 78 Honkatukia, J., Lehmus, M. (2016): Suomen talous 2015 -2030: Laskelmia politiikkatoimien vaikutuksista. VATT tutkimuksia 183. 77 kainta kasvu on kuitenkin rakentamisessa sekä metallien valmistuksessa ja elektro- niikkateollisuudessa. Alkutuotannon kasvua vauhdittaa osaltaan kotimaisten biopolt- toaineiden jalostuksen voimakas kasvu. Myös kotitalouksien kulutus kasvaa selvästi. Alla olevassa kuvassa (Kuva 35) on koottu kansantuotteen kasvua ja sen rakennetta kuvaa- vat kasvukontribuutiot sekä kansantuotteen kysyntäerien että tarjontaerien näkökulmista. Vuonna 2050 kasvusta yli puolet – 73,1 prosenttiyksikköä vuodesta 2017 – syntyy kokonais- tuottavuuden kasvusta. Kaikkiaan kansantuote yli kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Kuva 35. Kansantuotteen kasvukontribuutiot WEM-skenaariossa. 6.4. Jatkuva kasvu -skenaario Jatkuva kasvu -skenaariossa korostuu kotimaisia resursseja hyödyntävän valmistuksen ja viennin kasvu. Skenaariossa nettoviennin kasvuvaikutus on hyvin voimakas ja kasvua voikin hyvin kutsua vientivetoiseksi. Kasvu jakautuu WEM-skenaariota tasaisemmin eri teollisuu- denaloille ja niinpä esimerkiksi kone- ja laiteteollisuuden tuotannon arvo lähes kaksi- ja puo- likertaistuu (Kuva 36). WEM-skenaarioon verrattuna kasvu on pääoma- ja työvoimaintensiivi- sempää – pääoman ja työpanoksen vaikutus kasvuun on selvästi suurempi. Teknologian ke- hittymisen kautta tuleva kasvuvaikutus on kuitenkin merkittävää. Kasvun myötä otetaan kui- tenkin käyttöön uutta teknologiaa ja esimerkiksi liikenne sähköistyy hyvin nopeasti. Julkisen talouden tulot päästökaupasta ja välillisistä veroista kasvavat päinvastoin kuin kaikissa muissa skenaarioissa. Verotuksen painopiste siirtyy kulutuksen verottamista kohti muita ske- naarioita selvemmin. Talouden ripeä kasvu mahdollistaa kuitenkin kotitalouksien kulutuksen kasvun. 2,1 22,4 46,6 71,0 2,4 9,7 17,6 28,2 0,2 2,4 7,1 11,3 6,3 21,6 35,8 44,1 0,7 -9,9 -22,7 -33,0 3,8 14,1 24,6 35,4 2,2 4,5 5,8 5,8 0,6 4,1 6,5 7,3 5,0 23,5 47,4 73,1 -50,0 0,0 50,0 100,0 150,0 200,0 2020 2030 2040 2050 2020 2030 2040 2050 WEM: kasvukontribuutiot (prosenttiyksikköä vuodesta 2017) Yksityinen kulutus Investoinnit Julkinen kulutus Vienti Tuonti Pääoma Työvoima Välilliset verot Kokonaistuottavuus 78 Kuva 36. Kansantuotteen kasvukontribuutiot Jatkuva kasvu-skenaariossa. 6.5. Muutos-skenaario Myös Muutos-skenaariossa vienti korostuu, mutta se kohdistuu Jatkuva kasvu -skenaariota enemmän uusiin tuotteisiin. Siihen liittyy myös suurempi investointitarve, ja tämä nostaa tuon- nin korkeammaksi kuin Jatkuva kasvu- ja WEM-skenaarioissa. Muutos liittyy myös muita ske- naarioita merkittävämpään palveluvaltaistumiseen, ja etenkin liikenne sekä liikkuminen mul- listuvat palveluistumisen myötä. Henkilöautokanta jää selvästi pienemmäksi kuin muissa ske- naariossa. Kansantuotteen kasvu jää hieman Jatkuva kasvu- skenaariota alemmaksi, mutta on WEM-skenaariota korkeampi. Muutos-skenaariossakin välillisen verotuksen painopiste siirtyy kulutukseen, mutta ero WEM-skenaarioon verrattuna jää Jatkuva kasvu-skenaariota pienemmäksi. 2,3 22,9 48,6 74,9 2,4 9,8 16,7 24,0 0,2 2,4 7,1 11,4 6,3 21,7 38,9 55,1 0,6 -10,2 -23,7 -33,1 3,8 14,3 24,8 34,8 2,3 4,5 5,8 5,4 4,6 13,0 20,4 24,6 1,1 14,9 36,6 67,4 -50,0 0,0 50,0 100,0 150,0 200,0 2020 2030 2040 2050 2020 2030 2040 2050 Jatkuva kasvu: kasvukontribuutiot (prosenttiyksikköä vuodesta 2017) Yksityinen kulutus Investoinnit Julkinen kulutus Vienti Tuonti Pääoma Työvoima Välilliset verot Kokonaistuottavuus 79 Kuva 37. Kansantuotteen kasvukontribuutiot Muutos-skenaariossa. 6.6. Säästö-skenaario Säästö-skenaariossa korostuvat erityisesti kotimaiset toimet päästöjen rajoittamiseksi – pa- nostetaan energia- ja materiaalitehokkuuteen sekä kotimaisiin energialähteisiin, kuten bio- polttoaineisiin. Tässäkin skenaariossa syntyy kuitenkin viennille tilaa, mutta monien vientite- ollisuuden toimialojen tuotoksen kasvu jää Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioita hitaam- maksi. Liikenteen osalta kehitys on samankaltainen WEM-skenaarion kanssa. Myös kulutuk- sen verotus kiristyy miltei tasatahtia WEM-skenaarion kanssa. Kansantalouden kasvu jää kui- tenkin hieman Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioista. Kotitalouksiin kohdistuvaa ympäristö- perustaista ohjaamista kuvaavan ympäristöperustaisen välillisen verotuksen kiristyminen jää alemmaksi kuin Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioissa, kun kotimaisten biopolttoaineiden käytön kasvun myötä hiilidioksidiverotuksen osuus pienenee Säästö-skenaariossa. 80 Kuva 38. Kansantuotteen kasvukontribuutiot Säästö-skenaariossa. 6.7. Pysähdys-skenaario Pysähdys-skenaariossa teknologinen kehitys hidastuu tarkastelluilla toimialoilla, mikä heiken- tää koko talouden kasvupotentiaalia. Skenaariossa ei kuitenkaan oleteta globaalia maailman- kaupan ja teknologisen kehityksen romahdusta, eikä kasvu siksi romahda muihin skenaarioi- hin verrattuna. Uutta, energiatehokkaampaa teknologiaa otetaan tässäkin skenaariossa käyt- töön, ja kasvu jää siksi vain vähän Säästö-skenaariosta. Pysähdys näkyy kuitenkin siinä, että käytetyt ratkaisut ovat kalliimpia – ja kustannustehottomampia – kuin muissa skenaarioissa ja kotitalouksien kulutuksen kasvu jää siksi alemmaksi kuin muissa skenaarioissa. Useimpien vientiteollisuuden toimialojen kasvu on hitaampaa kuin aiemmissa skenaarioissa (Kuva 39). 2,1 22,5 47,2 73,7 2,4 9,8 17,9 28,7 0,2 2,4 7,1 11,3 6,3 21,4 35,5 47,2 0,7 -10,0 -22,5 -35,8 3,8 14,2 25,2 36,9 2,2 4,5 5,9 6,2 0,6 4,0 6,4 7,3 5,0 23,4 47,7 74,7 -50,0 0,0 50,0 100,0 150,0 200,0 2020 2030 2040 2050 2020 2030 2040 2050 Säästö: kasvukontribuutiot (prosenttiyksikköä vuodesta 2017) Yksityinen kulutus Investoinnit Julkinen kulutus Vienti Tuonti Pääoma Työvoima Välilliset verot Kokonaistuottavuus 81 Kuva 39. Kansantuotteen kasvukontribuutiot Pysähdys-skenaariossa. 6.8. Skenaarioiden vertailua Tarkasteltujen kansantalousskenaarioiden tavoite on kuvata kansantalouden kehitystä erilais- ten teknologisten valintojen ja kehityspolkujen ja päästötavoitteiden valossa. Skenaariot eroa- vat toisistaan kaikissa näissä suhteissa (ennen kaikkea päästöjen rajoittamisen osalta) ei- vätkä ne siksi ole yksiselitteisesti vertailukelpoisia siinä mielessä, että yhdestä skenaariosta voitaisiin siirtyä toisiin tekemällä toisenlaisia valintoja. Pikemminkin skenaariot kuvaavat niitä tulemia, joihin jo hyvin lähitulevaisuudessa tehdyt valinnat ja tavoitteet voisivat johtaa. Skenaarioiden erot syntyvät teknologian ja tuotannon eroista, joita on kuvattu luvuissa 4 ja 5. Muun talouden osalta ei ole haluttu tehdä eroavia oletuksia, ja siksi on selvää, että erot jäävät lopulta suhteellisen pieniksi. Vaikka skenaarioissa siis tehdään hyvinkin erilaisia valintoja tek- nologian ja päästöjen rajoittamisen osalta, valinnat välittyvät avaintoimialoilta muuhun talou- teen maltillisesti, eikä missään skenaariossa ole kyse talouskasvun ja hyvinvointivaltion edel- lytysten vaarantumisesta, kuten kuvasta 40 näkyy. Kasvu kuitenkin suuntautuu hieman eri tavoin eri skenaarioissa. Kuvasta 41 näkyy, että teknologinen kehitys – kokonaistuottavuuden kasvu – on tulevaisuudessakin keskeisellä sijalla. Uuden teknologian käyttöönotto vaatii kui- tenkin entistä suurempia investointeja – energiaa korvataan pääomalla – ja tämä näkyy pää- oman kasvuvaikutuksen kasvuna WEM-skenaarioon verrattuna. Päästötavoitteiden kiristymi- nen puolestaan näkyy taloudellisen ohjauksen – välillisten verojen – kasvukontribuution hy- vinkin selvänä kasvuna. 2,0 22,2 42,8 69,7 2,4 9,7 16,7 27,9 0,2 2,4 7,2 11,5 6,3 21,5 32,4 41,0 0,7 -9,8 -16,4 -25,6 3,8 14,2 24,4 35,4 2,2 4,4 5,3 6,0 0,6 4,0 6,0 6,8 5,0 23,4 47,0 76,3 -50,0 0,0 50,0 100,0 150,0 200,0 2020 2030 2040 2050 2020 2030 2040 2050 Pysähdys: kasvukontribuutiot (prosenttiyksikköä vuodesta 2017) Yksityinen kulutus Investoinnit Julkinen kulutus Vienti Tuonti Pääoma Työvoima Välilliset verot Kokonaistuottavuus 82 Kuvasta 42 ilmenee, että talouden rakenteessa tapahtuu myös muutoksia. Uuden teknologian myötä kone- ja laiteteollisuuden merkitys korostuu, mutta se tapahtuu osittain palvelujen – lähinnä kaupan ja majoituksen – kustannuksella. Alkutuotannon osuutta kasvattaa kotimaisen raaka-ainepohjan hyödyntäminen. Skenaarioiden välisiä eroja taloudellisessa hyvinvoinnissa voidaan kuvata kuvan 40 avulla – suurin hyvinvoinnin kasvu näyttäytyy kotitalouksien kulutuksen suurimpana kasvuna. On ehkä syytä korostaa, että taloudellinen hyvinvointi kasvaa, vaikka yhteiskunta muuttuu vähäpääs- töiseksi. Kulutuksen kasvun kautta tarkasteltuna skenaarioiden teknologiasta kumpuavat erot käyvät myös selvemmiksi – uuden teknologian käyttöönotto kun suuntautuu ja ajoittuu ske- naarioissa varsin eri tavoin. Kuvaan 43 on koottu kulutuskysynnän kasvu koko tarkastelujak- solla. Kuvan perusteella Muutos-skenaario tuottaa 2020-luvun suomalaisille suuremman hy- vinvoinnin kasvun muita skenaarioita nopeamman uuden teknologian käyttöönoton myötä. 2040-luvun mittaan Jatkuva kasvu erottuu samoin muista, kun taas WEM-, Pysähdys- ja Muu- tos-skenaariot jäävät silloin muista jälkeen. Eroille löytyy syynsä uuden teknologian käyttöön- oton ajoituksesta, jossa skenaarioissa syntyy kulutukseen vaikuttavia eroja etenkin liikenteen osalta. Kuva 40. Kysyntäerien vaikutus kansantuotteen kasvuun WEM- ja PITKO-ske- naarioissa. 71,0 74,9 74,2 73,7 69,7 28,2 24,0 28,5 28,7 27,9 11,3 11,4 11,2 11,3 11,5 44,1 55,1 56,3 47,2 41,0 -33,0 -33,1 -42,5 -35,8 -25,6 121,7 132,2 127,7 125,0 124,5 -100,0 -50,0 0,0 50,0 100,0 150,0 200,0 WEM Jatkuva kasvu Muutos Säästö Pysähdys Kysyntäerien vaikutus kansantuotteen kasvuun 2017 - 2050, prosenttiyksikköä Yksityinen kulutus Investoinnit Julkinen kulutus Vienti Tuonti Yhteensä 83 Kuva 41. Tarjontaerien vaikutus kansantuotteen kasvuun WEM- ja PITKO-ske- naarioissa. Kuva 42. Toimialojen osuudet kokonaistuotoksesta WEM- ja PITKO-skenaa- rioissa. 35,4 34,8 36,2 36,9 35,4 5,8 5,4 6,7 6,2 6,0 7,3 13,4 9,6 7,3 6,8 73,1 78,6 75,2 74,7 76,3 121,7 132,2 127,7 125,0 124,5 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 120,0 140,0 WEM Jatkuva kasvu Muutos Säästö Pysähdys Tarjontaerien vaikutus kansantuotteen kasvuun 2017 - 2050, prosenttiyksikköä Pääoma Työvoima Välilliset verot Kokonaistuottavuus Yhteensä 2,4 2,6 3,6 3,3 3,4 3,7 2,9 1,2 4,0 4,0 4,2 2,9 8,5 12,1 9,5 10,1 10,4 10,5 5,2 8,6 5,7 7,9 6,2 4,32,5 1,5 1,5 1,5 1,5 1,55,3 7,2 6,0 5,0 5,0 5,5 2,4 1,5 2,3 2,1 2,1 2,1 10,3 6,9 17,9 14,9 14,7 17,52,6 2,3 1,5 1,8 1,9 2,0 22,6 23,3 21,2 21,8 22,7 22,7 15,2 11,1 10,0 10,4 10,6 10,9 3,8 1,6 1,8 1,8 1,7 1,3 8,4 13,8 8,4 9,0 8,9 8,7 5,7 4,9 5,1 5,2 5,2 5,0 2,3 1,5 1,5 1,4 1,5 1,4 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 2017 WEM Jatkuva kasvu Muutos Säästö Pysähdys Toimialojen osuudet kokonaistuotoksesta PITKO-skenaarioissa vuonna 2050, prosenttia Alkutuotanto Kemian tuollisuus Rakentaminen Elektroniikka Öljynjalostus Metallien valmistus Kaivannais Kone- ja laiteteollisuus Muut palvelut Yksityiset palvelut Julkiset palvelut Massa- ja paperti Kauppa ja majoitus Liikenne Sähkö ja lämpö 84 Kuva 43. Kotitalouksien kulutuksen kasvu WEM- ja PITKO-skenaarioissa. 0 20 40 60 80 100 120 140 160 20 17 20 18 20 19 20 20 20 21 20 22 20 23 20 24 20 25 20 26 20 27 20 28 20 29 20 30 20 31 20 32 20 33 20 34 20 35 20 36 20 37 20 38 20 39 20 40 20 41 20 42 20 43 20 44 20 45 20 46 20 47 20 48 20 49 20 50 Kotitalouksien kulutuksen kasvu vuodesta 2017, prosenttia WEM Jatkuva kasvu Muutos Säästö Pysähdys 85 7. KOKONAISARVIO SUOMEN MAHDOLLISISTA VÄHÄPÄÄSTÖPOLUISTA VUOTEEN 2050 Sampo Soimakallio, SYKE, Tiina Koljonen, VTT Tässä luvussa tarkastellaan kasvihuonekaasupäästöjen ja poistumien (nielujen tai negatiivis- ten päästöjen) yhteenlaskettua kehitystä PITKO-hankkeessa laadituissa vähäpäästöskenaa- rioissa. Luvussa 5 on esitetty vähäpäästöskenaarioiden kasvihuonekaasupäästöt ja -poistu- mat muiden kuin maankäyttösektorin osalta. Kansainvälisesti käytössä olevien kasvihuone- kaasujen laskenta- ja raportointiohjeiden mukaisesti biomassan poltossa syntyvät CO2-pääs- töt lasketaan energiasektorilla nollana79. Savu- ja prosessikaasupäästöistä talteen otettu ja varastoitu biomassasta peräisin oleva CO2 on laskettu negatiivisena päästönä (poistumana) ja esitetty omana kategorianaan (vrt. Kuva 13, Kuva 14 ja Kuva 15). Toistaiseksi kansainvä- liset kasvihuonekaasujen laskenta- ja raportointiohjeet eivät kuitenkaan tunnista tällaista ne- gatiivista päästöä, joten on epäselvää, miten negatiiviset päästöt tullaan toteutuessaan las- kennassa ja raportoinnissa huomioimaan. Metsien ja puutuotteiden hiilivarastojen muutokset lasketaan ja raportoidaan kansainvälisen käytännön mukaisesti maankäyttösektorilla80. Lisäksi maankäyttösektorilla lasketaan ja rapor- toidaan viljelysmaiden, ruohikkoalueiden, kosteikkojen ja asutuksen maankäyttöön ja niiden muutoksiin liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä ja -poistumia. Rinnakkain tämän hankkeen kanssa toteutetussa Luonnonvarakeskuksen MALULU-hankkeessa on laadittu arviot Suo- men maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien kehityksestä. MALULU- hankkeen tarkastelut eivät kuitenkaan vastaa täysin tämän hankkeen vähäpäästöskenaa- rioita. Luvussa 7.1 kerrotaan, miten MALULU-hankkeen arvioita maankäyttösektorin kasvi- huonekaasujen päästöistä ja poistumista hyödynnettiin tämän hankkeen vähäpäästöskenaa- rioiden nettopäästöjen (päästöjen ja poistumien erotus) arvioimiseksi. PITKO- ja MALULU- hankkeiden tiukan aikataulun sekä käytettävissä olleiden resurssien rajallisuuden vuoksi ske- naarioiden kunnollinen integrointi oli mahdotonta. Tämän takia jäi tarkastelematta useita maankäytön muutosten arviointiin liittyviä kysymyksiä, joita tulee jatkossa tarkastella huomat- tavasti yksityiskohtaisemmin. Lisäksi PITKO-hankkeen viimeinen laskentakierros sisälsi päi- vityksiä tuloksiin, joita ei pystytty enää huomioimaan MALULU-hankkeen laskennassa. 7.1. Maankäyttösektorin päästöt Maankäyttösektorin päästöillä tarkoitetaan sektorilla virallisissa kasvihuonekaasuinventaa- reissa IPCC:n ohjeistuksen mukaan raportoitavia CO2-, CH4- ja N2O-päästöjä ja -poistumia80. Niitä tarkastellaan seuraavassa kootusti metsämaan ja puutuotteiden sekä muun maankäyt- tösektorin osalta. 79 IPCC, Frequently asked questions, Q2-10. https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/faq/faq.html 80 IPCC 2006. 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories. Volume 4. Agriculture, Forestry and Other Land Use. https://www.ipcc- nggip.iges.or.jp/public/2006gl/vol4.html 86 Metsämaa ja puutuotteet Metsien hiilinielun kehitys arvioitiin hyödyntämällä Luonnonvarakeskuksen MALULU-hank- keen81 ja Suomen ilmastopaneelin selvityksen tuloksia82. MALULU-hankkeen LULUCF-WEM- skenaarion oli tarkoitus vastata PITKO:n WEM-skenaariota ja LULUCF-LT2-skenaarion PITKO:n Muutos-skenaariota puunkäytöltään. PITKO-hankkeen skenaarioiden viimeinen päi- vitys aiheutti kuitenkin sen, että kaikki MALULU-skenaariot poikkeavat puunkäyttömäärien suhteen PITKO:n skenaarioista. Myöskään Suomen ilmastopaneelin selvityksessä ei ole tar- kasteltu skenaariota, joka olisi puunkäytöltään jonkun PITKO-skenaarion kanssa täysin sa- manlainen. Sekä MALULU-hankkeessa että Suomen ilmastopaneelin selvityksessä on kui- tenkin tarkasteltu skenaarioita, joissa hakkuumäärät ovat sekä suurempia että pienempiä kuin PITKO:n skenaarioissa. Näin ollen metsien hiilinielu arvioitiin PITKO:n skenaarioille suhteut- tamalla puunkäyttö MALULU-hankkeen skenaarioihin ja arvioimalla näin saadulle tulokselle epävarmuus hyödyntäen Suomen ilmastopaneelin selvitystä. Lähtökohtaisesti tarkasteluun valittiin MALULU-hankkeen LULUCF-WEM- ja LULUCF-LT2- skenaariot sekä puuntuotannollisesti suurin kestävä laskelma (SK). Skenaarioista ja laskel- masta otettiin niiden yhteenlaskettu runkopuukertymä (aines- ja energiapuu) lisättynä hak- kuutähteiden ja kantojen korjuumäärillä ja metsämaan hiilinielut tarkastelukausittain 2015– 2024, 2025–2034, 2035–2044 ja 2045–2050 (Taulukko 10). LULUCF-LT2- ja SK-skenaarioita suhteutettiin LULUCF-WEM-skenaarioon, jotta saatiin selville, kuinka paljon metsämaan nielu pieneni, kun metsästä korjattiin lisää hiiltä aines- ja energiapuun mukana. Tätä kuvattiin di- mensiottomalla indikaattorilla (ns. korjuu-nieluvasteella), jossa metsämaan hiilinielun erotuk- sen itseisarvo (t C) jaettiin aines- ja energiapuun korjuun erotuksen itseisarvolla (t C) (Tau- lukko 10). Indikaattori kuvaa sitä, miten metsämaan hiilivarasto (nielu) tietyn tarkastelujakson (esim. 2015–2024) aikana muuttuu kun puunkorjuuta lisätään vastaavan tarkastelujakson ai- kana tietylle tasolle (esim. SK) tietyltä tasolta (esim. LULUCF-WEM). Indikaattorin perusteet on esitetty tarkemmin Pingoud ym. (2016) -julkaisussa83. 81 Aakkula, J, Asikainen, A, Kohl, J, Lehtonen, A, Lehtonen, H, Ollila, P, Regina, K, Salinen, O, Sievänen, R & Tuomainen, T (2019). Maatalous- ja LU- LUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 20/2019 82 Kalliokoski, T., Heinonen, T., Holder, J., Lehtonen, A., Mäkelä, A., Minunno, F., Packalen, T., Peltoniemi, M., Pukkala, T., Salminen, O., Schelnaas, M.- J., Vauhkonen, J., Kanninen, M. 2019. Skenaarioanalyysi metsien kehitystä kuvaavien mallien ennusteiden yhtäläisyyksistä ja eroista. Suomen ilmasto- paneeli (painossa). 83 Pingoud, K., Ekholm, T., Soimakallio, S. and Helin, T., 2016. Carbon balance indicator for forest bioenergy scenarios. Gcb Bioenergy, 8(1), pp.171-182. 87 Taulukko 10. Metsästä korjattu runkopuu (aines- ja energiapuu), hakkuutäh- teet ja kannot yhteensä sekä metsämaan hiilinielut MALULU-hankkeen81 LU- LUCF-WEM- ja LULUCF-LT2-skenaarioissa sekä puuntuotannollisesti suurim- massa kestävässä laskelmassa (SK) ja näistä lasketut erot LULUCF-WEM- skenaarioon verrattuna (muunnoskertoimena käytetty: 1 Mm3 ~ 0,2 Mt C ~0,73 Mt CO2). Metsästä korjattu runkopuu (aines- ja energiapuu), hakkuutähteet ja kannot yhteensä (Mm3a-1) 2015–2024 2025–2034 2035–2044 2045–2050 LULUCF-WEM 79,0 87,3 88,6 88,5 LULUCF-LT2 80,4 81,5 67,2 71,6 SK 102,6 104,5 104,6 104,6 Metsämaan hiilinielu (Mt CO2-ekv.a-1) LULUCF-WEM 36,7 39,9 47,5 56,2 LULUCF-LT2 35,9 46,2 73,6 90,8 SK 16,1 7,3 12,1 20,8 Skenaarioiden väliset erot metsämaan hiilinielun itseisarvossa (t C) suhteessa skenaarioiden välisiin eroihin aines- ja energiapuun korjuu- määrien itseisarvossa (t C) LULUCF-LT2àLULUCF-WEM 0,8 1,5 1,7 2,8 LULUCF-WEMàSK 1,2 2,6 3,0 3,0 Vähäpäästöskenaarioita varten metsämaan hiilinielun absoluuttinen taso arvioitiin ensin hyö- dyntämällä LULUCF-WEM-skenaarion mukaista hiilinielun tasoa vuosina 2020, 2030, 2040 ja 2050 ja korjaamalla sitä PITKO:n vähäpäästöskenaarioiden ja LULUCF-WEM-skenaarion välisellä aines- ja energiapuun korjuumäärien erolla (Taulukko 11) ja sen arvioidulla vaikutuk- sella hiilinieluun (Taulukko 10). Mikäli aines- ja energiapuun korjuumäärä oli vuoden 2020, 2030, 2040 tai 2050 tasolla suurempi kuin LULUCF-WEM-skenaariossa, pienennettiin met- sämaan hiilinielua kyseisen vuoden tasolla soveltamalla LULUCF-WEM- ja SK-skenaarioiden välistä korjuu-nieluvastetta kertymäeron hiilimäärään. Vastaavasti jos aines- ja energiapuun korjuumäärä oli pienempi kuin LULUCF-WEM-skenaariossa, sovellettiin LULUCF-LT2- ja LU- LUCF-WEM-skenaarioiden välistä korjuu-nieluvastetta. Näin laadittu arvio tuottaa metsä- maan nielusta suuntaa-antavan tuloksen, joka on todennäköisesti tarkastelujakson yli lasket- tuna varsin lähellä sitä, mitä MALULU-hankkeessa käytetty Luonnonvarakeskuksen MELA2016-ohjelmisto tuottaisi, mutta saattaa yli- ja aliarvioida nielun kokoa yksittäisinä tar- kasteluvuosina. Laadittua arviota ei kuitenkaan valittu sellaisenaan kuvaamaan PITKO:n vä- häpäästöskenaarioiden metsämaan nielua, vaan arvioille laadittiin vaihteluväli seuraavassa kuvatun mukaisesti. Metsämaan hiilinielun yläraja-arvio laadittiin hyödyntämällä MALULU-hankkeen LT2i-skenaa- riota, joka kuvaa metsien hiilinielun kehitystä MELA2016-ohjelmiston mukaan tilanteessa, jossa ilmasto-olosuhteet kehittyisivät IPCC RCP2.6 -ilmastonmuutosskenaariossa kuvatulla tavalla. LT2i-skenaariossa metsämaan hiilinielu on vuonna 2020 n. 0 %, 2030 n. 10 %, 2040 n. 15 % ja 2050 n. 20 % suurempi kuin LT2-skenaariossa. Yllä mainitun mukaisesti laadittuja arvioita PITKO:n vähäpäästöskenaarioiden metsämaan hiilinielusta korjattiin vastaavasti ylöspäin yläraja-arvioin laatimiseksi. Koska MELA2016-ohjelmistossa sovelletut kasvumallit eivät ota huomioon esimerkiksi maa- perän typen riittävyyttä puuston kiihtyvässä kasvussa, eikä mukana ole arviota mahdollisesti 88 lisääntyvien häiriötekijöiden, kuten myrsky- tai hyönteistuhojen tai metsäpalojen vaikutuk- sista81, saattavat ohjelmiston tuottamat metsämaan nieluarviot olla ylioptimistisia erityisesti viimeisimpien tarkasteluvuosien osalta. Suomen ilmastopaneelin selvityksessä84 tarkasteltiin metsien hiilinielun kehitystä kuuden eri metsien kehitystä kuvaavan mallin (EFDM, EFISCEN, FORMIT, MELA85, MONSU ja PREBAS) avulla kolmella erilaisella hakkuutasoskenaariolla (40, 80 ja 85 Mm3). Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että mallit tuottivat keskenään hy- vin erilaisia arvioita metsien hiilinielun kehityksestä toisiinsa kohtuullisen hyvin verrannollisilla hakkuutasoilla. Esimerkiksi keskimääräinen nielu vuosina 2015–2055 vaihtelee Suomen il- mastopaneelin selvityksessä vertailluissa malleissa välillä 10–43 Mt CO2-ekv., kun keskimää- räinen nielu vuosina 2015–2050 on MELA2016-ohjelmiston mukaan 44 Mt CO2-ekv. Syitä mallien tuottamien tulosten eroavaisuuksiin on selvityksen mukaan lukuisia, eikä niitä pystytty selvityksessä analysoimaan. Mitä kauemmaksi tulevaisuuteen mennään, sitä suuremmaksi epävarmuus kasvaa. Metsämaan nielun alaraja-arvio laadittiin pienentämällä kullekin vähä- päästöskenaariolle yllä mainitun mukaisesti johdettua nieluarviota 10 % 2020, 20 % 2030, 30 % 2040 ja 40 % 2050. Taulukko 11. Metsästä korjattu runkopuu (aines- ja energiapuu), hakkuutäh- teet ja kannot yhteensä sekä metsämaan hiilinielut MALULU-hankkeen LU- LUCF-WEM-skenaariossa81 ja tämän hankkeen vähäpäästöskenaarioissa. 2010 2015 2020 2030 2040 2050 Metsästä korjattu runkopuu (aines- ja energiapuu), hakkuutähteet ja kannot yhteensä (Mm3a-1) LULUCF-WEM 79,0 87,3 88,6 88,5 WEM 66,0 70,1 80,3 84,5 91,3 93,0 EU−80% 66,0 70,1 80,3 84,6 92,6 94,1 Jatkuva kasvu 66,0 70,1 80,5 84,0 85,4 86,7 Muutos 66,0 70,1 80,3 84,0 71,3 73,0 Säästö 66,0 70,1 81,1 88,9 94,2 94,1 Pysähdys 66,0 70,1 80,5 84,6 89,8 92,8 Metsämaan hiilinielu (Mt CO2-ekv.a-1) LULUCF-WEM 33 32 38 38 48 59 WEM 33 32 34–37 33–43 29–46 29–59 EU−80% 33 32 34–37 33–43 27–43 28–56 Jatkuva kasvu 33 32 33–37 33–44 36–57 38–75 Muutos 33 32 34–37 33–44 48–76 54–109 Säästö 33 32 33–37 28–37 25–39 28–56 Pysähdys 33 32 33–37 33–43 32–50 30–59 MALULU-hankkeessa puutuotteiden hiilinielu arvioitiin LULUCF-WEM-skenaariolle voimassa olevien puutuotteiden raportointisääntöjen perusteella. Niiden mukaan puutuotteiden hiiliva- raston kehitys lasketaan kotimaisesta puusta tuotettujen puutuotteiden tuotantomäärien ja niiden sisältämän hiilen puoliintumisaikojen perusteella86. Puutuotteiden hiilivaraston muutok- 84 Kalliokoski, T., Heinonen, T., Holder, J., Lehtonen, A., Mäkelä, A., Minunno, F., Packalen, T., Peltoniemi, M., Pukkala, T., Salminen, O., Schelnaas, M.- J., Vauhkonen, J., Kanninen, M. 2019. Skenaarioanalyysi metsien kehitystä kuvaavien mallien ennusteiden yhtäläisyyksistä ja eroista. Suomen ilmasto- paneeli (painossa). 85 Suomen ilmastopaneelin selvityksen vertailussa mukana ollut MELA-malli tuottaa pienemmän puuston kasvun ja metsämaan nielun kuin MALULU- hankkeessa käytetty MELA2016-versio. 86 Statistics Finland. Greenhouse gas emissions in Finland 1990 to 2016. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol, 15 April 2018. 89 seen vaikuttaa erityisesti muutokset sahatavaran tuotannossa86. Tämän hankkeen vähäpääs- töskenaarioissa puutuotteiden hiilinielun absoluuttinen taso arvioitiin hyödyntämällä LULUCF- WEM-skenaarion mukaista hiilinielun tasoa vuosina 2020, 2030, 2040 ja 2050 ja painotta- malla sitä tämän hankkeen vähäpäästöskenaarioiden ja LULUCF-WEM-skenaarion välisellä suhteella mekaanisen metsäteollisuuden puunkäytössä. Erot mekaanisen metsäteollisuuden puunkäytössä ovat verrattain pieniä eri vähäpäästöskenaarioiden ja LULUCF-WEM-skenaa- rion välillä, minkä seurauksena puutuotteiden hiilinieluarvio vähäpäästöskenaarioille on to- dennäköisesti suuruusluokaltaan luotettava. Arvioon voidaan kuitenkin olettaa liittyvän epä- varmuutta, joka kasvaa tarkastelujakson loppua kohden. Tämän vuoksi arviota korjattiin vielä soveltamalla ±10 %:n (2020), ±20 %:n (2030), ±30 %:n (2040) ja ±40 %:n (2050) epävar- muutta, joista muodostettiin ala- ja yläraja-arviot puutuotteiden hiilinieluille. Taulukko 12. Mekaanisen metsäteollisuuden sahatavaran, vanerin, levytuot- teiden ja muiden tuotteiden yhteenlaskettu tuotanto sekä puutuotteiden hiili- nielu MALULU-hankkeen LULUCF-WEM-skenaariossa81 ja tämän hankkeen vä- häpäästöskenaarioissa. 2010 2015 2020 2030 2040 2050 Mekaanisen metsäteollisuuden tuotanto, Mm3 LULUCF-WEM 13,1 13,5 13,5 13,5 WEM 13,2 13,9 15,4 16,8 EU−80% 13,2 13,9 15,4 16,8 Jatkuva kasvu 13,3 14,4 15,6 17,0 Muutos 13,3 13,6 14,2 15,0 Säästö 13,4 14,6 15,8 17,1 Pysähdys 13,2 13,9 15,4 16,8 Puutuotteiden hiilinielu (Mt CO2-ekv.a-1) LULUCF-WEM 2 3 3 3 3 2 WEM 2 3 3–4 3–4 2–4 2–4 EU−80% 2 3 3–4 3–4 2–4 2–4 Jatkuva kasvu 2 3 3–4 3–4 2–4 2–4 Muutos 2 3 3–4 3–4 2–4 1–3 Säästö 2 3 3–4 3–4 2–4 2–4 Pysähdys 2 3 3–4 3–4 2–4 2–4 Muu maankäyttösektori Muun maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjä arvioitiin Luken MALULU-hankkeessa tuotettujen arvioiden perusteella. Muu maankäyttö sisältää viljelysmaan, ruohikkoalueet, kos- teikot ja rakennetun maa-alan. Muun maankäytön arvioissa käytettiin MALULU-hankkeen WEM- ja LULUCF-LT2-skenaarioiden tuloksia, jotka ovat lähellä PITKO:n WEM- ja Muutos- skenaarioita. Sen sijaan Jatkuva kasvu, Säästö ja Pysähdys -skenaarioiden osalta pystyttiin tekemään ainoastaan karkea arvio WEM- ja Muutos-skenaarioiden perusteella suhteutta- malla päästöt skenaariossa oletettujen lähtökohtien mukaan. Lisäksi Muutos-skenaarion maankäyttösektorin osalta päädyttiin hieman varovaisempaan arvioon KHK-päästöjen vähen- nyksen osalta kuin mitä MALULU:n LULUCF-LT2-skenaariossa. Muun maankäyttösektorin päästöarviot on esitetty seuraavassa luvussa, jossa on yhteenveto kokonaispäästöarviosta. Muun maankäytön päästöjen merkitys on kuitenkin koko LULUCF-sektorin taseeseen selvästi 90 vähäisempi kuin edellä esitetyn metsämaan päästöt. Alla (Taulukko 13) on esitetty Luken laskemat arviot muun maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöistä WEM- ja Muutos-ske- naarioille. Taulukosta nähdään, että muun maankäyttösektorin päästöt vuonna 2050 ovat WEM-skenaariossa vajaat 12 Mt CO2 ekv. ja Muutos-skenaariossa vajaat 5 Mt CO2 ekv. Suu- rin vähenemä on viljelysmaan päästöissä. MALULU-hankkeen politiikkaskenaarioissa oli läh- tökohtaisesti oletettu, että turvemaiden raivaus estetään vuoden 2020 jälkeen, mikä näkyy paitsi viljelymaiden myös kosteikkojen päästöjen vähenemisenä. Muutos-skenaariossa vilje- lysmaa-alan pieneneminen vaikuttaa myös päästöjen vähenemiseen. Toisaalta vapautunutta peltoalaa käytetään Muutos-skenaariossa peltokasveihin perustuvaan bioenergian tuotan- toon. MALULU-hankkeen LULUCF-LT2-laskelmissa huomioitiin myös Muutos-skenaarion mukainen tuulivoiman merkittävä kasvu ja sen vaatima maa-ala, joka siirtyy joko metsä- maasta tai muusta maasta rakennetuksi maaksi. Taulukko 13. Muun maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjen kehitys perustuen Luken MALULU-hankkeen tuloksiin. milj. t CO2 ekv. 2005 2016 2020 2030 2050 WEM (MALULU:n LULUCF-WEM) Viljelysmaa 7,4 6,9 6,7 7,5 7,8 Ruohikkoalueet 0,9 0,7 0,7 0,7 0,7 Kosteikot 2,2 2,3 2,2 2,1 2,0 Rakennettu maa 1,7 1,5 1,5 1,5 1,1 Muutos (MALULU:n LULUCF-LT2) Viljelysmaa 7,4 6,8 5,9 5,1 2,4 Ruohikkoalueet 0,9 0,7 0,7 0,7 0,8 Kosteikot 2,2 2,2 2,1 1,6 0,9 Rakennettu maa 1,7 1,5 1,5 1,2 0,5 7.2. Kokonaisarvio Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehi- tyksestä Alla (Taulukko 14) on esitetty yhteenveto Suomen kokonaispäästöjen kehityksistä huomioi- den sekä kaikkien muiden sektoreiden kasvihuonekaasupäästöjen tase että LULUCF-sekto- rin KHK-päästötase kaikissa PITKO-skenaarioissa. 91 Taulukko 14. Yhteenveto PITKO-skenaarioiden kokonaispäästöjen kehityk- sistä. KHK-päästöt, Mt CO2 ekv. 2020 2030 2040 2050 WEM yhteensä 27…31 12…23 0…18 -24…8 Päästösektorit 57 47 38 27 LULUCF metsä + puutuotteet -41…-37 -47…-36 -50…-32 -63…-31 LULUCF muu maankäyttö 11 12 12 12 EU-80%, yhteensä 30…36 3…14 -17…0 -47…-17 Päästösektorit 55 41 24 9 LULUCF metsä + puutuotteet -41…-37 -47…-36 -47…-30 -60…-30 LULUCF muu maankäyttö1) 12 9 6 4 Jatkuva kasvu, yhteensä 24…29 1…14 -32…-7 -66…-24 Päästösektorit 55 40 23 9 LULUCF metsä + puutuotteet -41…-37 -48…-36 -61…-38 -79…-39 LULUCF muu maankäyttö 10–11 9–10 6–8 4–6 Muutos, yhteensä 24…29 2…15 -51…-19 -100…-42 Päästösektorit 55 41 23 7 LULUCF metsä + puutuotteet -41…-37 -48…-36 -80…-50 -112…-56 LULUCF muu maankäyttö 10–11 9–10 6–8 5–7 Säästö, yhteensä 26…31 12…23 -11…6 -46…-14 Päästösektorit 56 42 22 7 LULUCF metsä + puutuotteet -40…-36 -41…-31 -43…-27 -60…-30 LULUCF muu maankäyttö 10–11 11–12 10–11 7–9 Pysähdys, yhteensä 26…30 5…16 -17…3 -40…-8 Päästösektorit 56 40 25 11 LULUCF metsä + puutuotteet -41…-37 -47…-36 -54…-34 -63…-31 LULUCF muu maankäyttö 11 12 12 12 1) Perustuu MALULU:n LULUCF-LT1-skenaarioon Alla (Kuva 44) on esitetty myös graafisesti arvio Suomen kokonaispäästöjen kehityksestä WEM-, Säästö- ja Muutos-skenaarioille perustuen yhteenvetotaulukon (Taulukko 14) keskiar- voihin. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että Suomi voisi saavuttaa hiilineutraaliustavoit- teen vuoteen 2040 mennessä, mikäli Suomi toteuttaa päästövähennystavoitteen (l. vähintään 85 % KHK-päästövähennys vuoden 1990-päästöihin verrattuna) ja samalla huolehtii riittävän hiilinielujen kasvun pitkällä aikavälillä. Tuloksista nähdään, että WEM-skenaariossa, jossa 92 Suomen KHK-päästöjen vähennykselle ei annettu sitovaa tavoitetta vuoden 2020 jälkeen, hii- lineutraalisuuden tavoitteen savuttaminen on epävarmaa. Myös WEM-skenaariossa KHK- päästöt lähtivät laskevalle uralle oletetun korkean päästöoikeuden hinnan vuoksi. Muutos- ja Jatkuva kasvu -skenaarioissa toisiin skenaarioihin verrattuna alhainen kotimaisen puun käyttö johtaa niitä merkittävämpään metsänielujen kasvuun, jonka vuoksi hiilineutraalisuus voitaisiin saavuttaa jopa ennen vuotta 2040. Toisaalta Säästö-skenaariossa, jossa puunkäyttö ylitti WEM-skenaarion tason, hiilineutraalisuus saavutettaisiin myös 2040-luvun alkupuolella. Mitä enemmän hiilineutraalisuuden saavuttamisessa nojaudutaan hiilinieluilla tehtävään KHK- päästöjen kompensaatioon, sitä epävarmempaa on hiilineutraalisuustavoitteen saavuttami- nen johonkin tiettyyn vuoteen mennessä. On epäselvää, missä määrin LULUCF-sektorin nieluja voidaan hyväksi lukea kansainvälisesti Pariisin sopimukseen kirjatun nettonollapäästötavoitteen saavuttamiseksi. 1,5 asteen tavoit- teen saavuttamiseksi oikeudenmukaisella tavalla Suomen nettopäästöjen tulisi olla vuonna 2050 vähintään 20–35 Mt CO2 alle nollan, mikäli LULUCF-nettonielu olisi täysimääräisesti hyödynnettävissä (ks. luku 3.4). Tällöin nielujen yläraja-arvion mukaan kaikki vähäpäästöske- naariot ja alaraja-arvion mukaan Muutos-skenaario täyttäisivät tavoitteen. Kuitenkin jos net- tonollapäästöjen tavoittelun lähtökohdaksi otetaan nielujen lisäisyys nykytasoon verrattuna (ks. luku 3.2), tulisi Suomen nettopäästöjen olla noin 40–55 Mt CO2 alle nollan vuonna 205087. Tällöin nielujen alaraja-arvion mukaan mikään skenaarioista ei täyttäisi tavoitetta, ja yläraja- arvion mukaan siihen päästäisiin Muutos- ja Jatkuva kasvu -skenaarioissa. Kuva 44. Arvio kokonaispäästöjen kehityksistä. Päästösektori sisältää Kioton pöytäkirjan mukaiset kasvihuonekaasupäästöt mukaan lukien bio-CCS:n ne- gatiiviset päästöt. 87 Suomen LULUCF-sektorin nettonielu oli n. 20 Mt CO2-ekv. vuonna 2017. http://tilastokeskus.fi/til/khki/2017/01/khki_2017_01_2019-01- 15_tie_001_fi.html?ad=notify 93 7.3. Energia- ja päästöintensiteettien kehitykset Hallintomalliasetuksessa edellytetään, että jäsenmaiden on sisällytettävä raportointiinsa myös energia- ja päästöintensiteettien kehitykset. Näillä tarkoitetaan energian käytön ja kas- vihuonekaasupäästöjen kehitystä suhteutettuna BKT:n kehitykseen. Globaalina haasteena on irrottaa energian kulutus ja päästöjen kehitys talouden kehityksestä. Esimerkiksi kehittyvän Aasian maissa elintason nopea nousu on näkynyt myös nopeana energiankulutuksen ja kas- vihuonekaasupäästöjen kasvuna. Toisaalta Suomessa samoin kuin keskimäärin EU-alueella käänne on jo tapahtunut, mutta hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää, että energia- ja päästöintensiteetit laskevat edelleen merkittävästi. Alla (Kuva 45) on esitetty energiaintensiteetin kehitykset WEM- ja vähäpäästöskenaarioille laskettuna primaarienergian käytön perusteella. Vastaavat päästöintensiteetin kehitykset (Kuva 46) on esitetty laskettuna Kioton pöytäkirjan kasvihuonekaasupäästöjen perusteella, eli ilman LULUCF-sektorin päästöjä, mutta kuitenkin huomioiden negatiiviset KHK-päästöt bio-CCS:n käytön myötä. 94 Kuva 45. Energiaintensiteetin kehitys laskettuna primäärienergian kulutuksen perusteella. Kuva 46. Päästöintensiteetin kehitys huomioiden Kioton pöytäkirjan mukaiset kasvihuonekaasupäästöt (kg CO2 ekv.) mutta ilman LULUCF-sektorin pääs- töjä. Yllä olevista kuvista nähdään, että kehitys on ollut keskimäärin oikean suuntaista jo usean vuosikymmenen ajan. Lisäksi nähdään, että vähäpäästöskenaarioiden välillä on hyvin pienet erot. Pitkän aikavälin tulokset ovat hyvin yhdenmukaiset aiemmin esitetyn arvion kanssa88. Poikkeuksena aiempaan nähden on kuitenkin WEM-skenaarion intensiteettien kehitykset, jotka ovat hyvin lähellä vähäpäästöskenaarioita. Tämä johtuu pitkälti WEM-skenaariossa ole- tetuista korkeista päästöoikeuden hinnoista, minkä vuoksi KHK-päästöt lähtevät nopeahkoon 88 Koljonen, T. & Similä, L. (eds.) (2012). Low carbon Finland 2050. VTT clean energy technology strategies for society, VTT Visions; 2. https://www.vtt.fi/inf/pdf/visions/2012/V2.pdf 0.0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 2050 Pä äs tö in te ns ite et ti, kg /€ WEM Jatkuva kasvu Säästö Muutos Pysähdys 95 laskuun. Energiaintensiteetin osalta nähdään kuinka oletukset erityisesti energiaintensiivisen teollisuuden kehityksestä vaikuttavat tuloksiin. Alhaisin energiaintensiteetti saavutetaan Jat- kuva kasvu ja Muutos -skenaarioissa, joissa oletettiin, että Suomessa tapahtuu merkittävä teollisen rakenteen muutos siirryttäessä korkean jalostusasteen tuotteiden tuotantoon, jolloin lähtökohtaisesti oletettiin myös laskevat trendit teollisten tuotteiden tuotantovolyymeille. Muissa PITKO-skenaarioissa teollisuus on edelleen merkittävä energiankäyttäjä, mutta erot jäävät kuitenkin yllättävän pieniksi skenaarioiden välillä. Esimerkiksi Säästö- ja Pysähdys- skenaarioissa myös CCS hieman lisää energiankulutusta toisin kuin Jatkuva kasvu -skenaa- riossa, jossa CCS ei ollut sallittu päästövähennystoimi, mutta energiaintensiteetin suuruuteen CCS:n vaikutus on mitätön. 96 8. KANSALAISTEN NÄKEMYKSET ILMASTONMUU- TOKSEN HILLINNÄSTÄ – KYSELYTUTKIMUK- SEN TULOKSET Lassi Similä, Tiina Koljonen, VTT, Mikael Hildén, Sampo Soimakallio, SYKE 8.1. Yleiset taustat ja tavoite PITKO-hankkeen projektisuunnitelman mukaisesti hankkeessa toteutettiin kyselytutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää kansalaisten näkemyksiä ilmastonmuutoksen hillinnän tavoit- teista ja siihen liittyvistä keinoista. Kyselytutkimus täydensi siten hankkeen asiantuntija-/mal- lipohjaista lähestymistapaa tuomalla esiin kansalaisten suhtautumista mahdollisiin toimiin, joilla kasvihuonekaasupäästöjä voi vähentää tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyselytutkimuksen tarkastelun tavoitteena oli keskittyä sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat rele- vantteja ohjauksen kehittämisessä vähäpäästöpolkujen saavuttamiseksi. Kyselyä ei liitetty suoraan hankkeessa tuotettaviin skenaarioihin, vaan näkökulma oli yleisempi. Kysely tuotti yleisesti tietoa siitä, missä kansalaiset kokevat haasteita ja mahdollisuuksia erilaisten vähä- päästöpolkujen toteutuksessa. Tulokset auttavat siten kiinnittämään vähäpäästöpolkujen ke- hittäjien huomiota kysymyksiin, jotka voivat nousta esiin vähäpäästöpolkuihin liittyvässä kes- kustelussa, riippumatta siitä, ovatko ne ’oikeita’ tai ’teknisesti relevantteja’. Kyselyvastausten avulla voidaan myös arvioida eri PITKO-skenaarioiden haasteita ja mahdollisuuksia, kun ske- naarioiden määrittelyjen erot tunnetaan. Hankkeen painopisteen vuoksi kuluttajien suhtautu- minen valtakunnan tason toimenpiteisiin on kyselyssä merkittävässä roolissa kuluttajien hen- kilökohtaisten toimien ohella. Kyselyn eräänä erityisenä tavoitteena oli vertailla tuloksia LCFinPlat-hankkeessa 2014 toteu- tettuun kyselyyn89, jonka tavoitteena oli selvittää kuluttajien arvoja, asenteita, valmiuksia ja esteitä siirryttäessä vähähiiliseen tulevaisuuteen. Vertailemalla sitä soveltuvin osin vuonna 2018 toteutettuun PITKO-kyselyyn saatiin viitteitä siitä, onko kansalaisten suhtautumisessa ilmastonmuutoksen hillintään tapahtunut muutoksia viime vuosien aikana. Tämän lisäksi tu- loksia voitiin verrata muihin samaa aihepiiriä tarkastelleiden kyselyiden tuloksiin, esimerkiksi ilmastobarometri 201590, eurobarometri 201791, Estrellan 2018 toteuttama Ilmastonmuutos suomalaisten arjessa -tutkimus92 sekä Suomen Kuvalehden 2018 tutkimus93. Tuloksia voitiin verrata myös aikaisempiin kansalaiskyselyiden tuloksiin, joita on koottu mm. vuoden 2008 julkaisussa Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat.94 89 http://www.lowcarbonplatform.fi/tyopajat-ja-kyselyt.html 90 http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Suomalaiset_haluavat_tehokkaampia_toimia%2833183%29 91 Special Eurobarometer 459. Survey requested by the European Commission, Directorate-General for Climate Action and co-ordinated by the Direc- torate-General for Communication. http://data.europa.eu/euodp/en/data/dataset/S2140_87_1_459_ENG 92 https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/tutkimus-suomalaisten-huoli-ilmastonmuutoksesta-ei-nay-arjen-valinnoissa.html 93 Vento, H. (2019). Ilmastouutiset vaikuttivat arkeen. Suomen Kuvalehti 11.1. 2019, s. 22-25. 94Kuittinen, O., Neuvonen, A., Mokka, R., Riala, M., Sivonen, R. (2008). Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat - Selvitys Vanhasen II hallituksen tulevai- suusselontekoa varten. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 9/2008 97 8.2. Kyselyn toteutus, rakenne ja sisältö Kysely toteutettiin siten, että kyselylomake laadittiin VTT:n ja SYKE:n yhteistyönä, ja kom- mentteja ja täydennyksiä lomakkeeseen saatiin myös Luonnonvarakeskuksesta MALULU- hankkeen kanssa tehtävän yhteistyön puitteissa. Kyselyn aineiston keruun ja raportoinnin to- teutti alihankintana alan yritys Tietoykkönen Oy. Kyselytutkimuksen kohderyhmän muodostivat 18 vuotta täyttäneet mannersuomalaiset. Ai- neisto (1000 kpl vastaajia) kerättiin Bilendi Oy:n kuluttajapaneelissa 12.11.2018–19.11.2018. Otantamenetelmänä käytettiin kiintiöityä satunnaisotantaa, ja tutkimustulokset painotettiin vastaamaan alueen väestöä. Tuloksia tarkasteltaessa tulee huomioida kyselyn virhemargi- naali, ±3,1 prosenttiyksikköä. Kyselyn tavoitteeksi määriteltiin "tuottaa hallinnolle eväitä siitä, mitkä asiat ovat kansalaisten silmissä tärkeitä ja mihin asioihin tulee tämän takia kiinnittää erityistä huomiota, kun pyritään toteuttamaan nykyistä radikaalimpia polkuja kohti vähähiilisyyttä". Kysymykset laadittiin pal- velemaan tätä tavoitetta, ja lopullinen kyselylomake (ks. liite 1) sisälsi 5 eri kysymysosioita ja noin 60–70 kysymystä. Kyselyn täydelliset tulokset on l julkaistu PITKO-hankkeen internet- sivuilta95. Kysymysosiot ja niiden sisältö on lyhyesti kuvattu seuraavassa: · Päätöksenteon perusteet ja ohjauskeinot -osion kysymykset selvittivät vastaajan prio- riteetteja sekä suhtautumista Suomen päästövähennystavoitteisiin ja niiden tasoon ja päästövähennysten toteutuksen edelläkävijyyteen. Osio käsitteli yleisellä tasolla ku- luttajien suhtautumista päästövähennyskeinoihin (esim. teknologian kehittäminen ja käyttöönotto, verotus). · Energiantuotanto-osio käsitteli energiantuotantoon liittyviä valtion mahdollisia toimia ja niihin suhtautumista, kun taas Metsätalous ja maatalous -osio käsitteli vastaavasti valtion toimia maa- ja metsätalouden ohjaamiseksi. · Nykyiset henkilökohtaiset toimet vähäpäästöisten ratkaisujen edistämiseksi ja Mer- kittävimmät esteet näiden ratkaisujen käyttöönotolle -osiot keskittyivät kuluttajan hen- kilökohtaisiin valintoihin näihin liittyvillä alueilla: liikkuminen, asuminen, ravinto ja muu kulutus. · Valmius päästöjen edelleen vähentämiseen -osion kysymykset keskittyivät kuluttajan henkilökohtaisiin valintoihin samoilla alueilla kuin nykyisiä toimia tarkastellut osio, mutta siitä poiketen keskittyi lähitulevaisuuden mahdollisiin uusiin henkilökohtaisiin ratkaisuihin. · Kustannusten kohdentuminen -osio selvitti vastaajien suhtautumista eri tapoihin, joilla ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät kustannukset voidaan kohdentaa. 95 https://www.vtt.fi/sites/pitko/kyselytutkimus 98 8.3. Tulokset Päätöksenteon perusteet ja ohjauskeinot Päätöksenteon perusteita koskevat tulokset (Kuva 47) viittasivat samaan kuin vuoden 2014 LCFinPlat-hankkeen kyselyn tulos, jonka mukaan kuluttajat näkevät ilmastonmuutoksen hil- linnän tärkeänä tavoitteena. PITKO-hankeen kyselyn vastaajista 75 % oli täysin tai melko samaa mieltä tavoitteen tärkeydestä (79 % v. 2014). Naiset pitivät asiaa tärkeämpänä kuin miehet ja vanhemmat ikäluokat (yli 70-vuotiaat) tärkeämpänä kuin nuoremmat. Tulokset ovat sopusoinnissa myös muiden viime vuosina tehtyjen kyselytutkimustulosten kanssa, joihin tu- loksia verrattiin. Tällä tasolla ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen 10 vuoden aikana – vuonna 2008 tehty kooste päätyi samankaltaisiin tuloksiin94. Edelläkävijyyttä koskevan kysymyksen tulosten mukaan Suomen tulisi kantaa vastuuta: 65 % vastaajista katsoo, että Suomen pitää jatkaa päästöjen vähentämisestä riippumatta muiden maiden teoista. Vuoden 2015 ilmastobarometrin mukaan 60 % vastaajista oli samaa tai lähes samaa mieltä vastaavan väittämän kanssa.96 PITKO-hankkeen kyselyssä 63 % vastaajista oli samaa tai osittain samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan Suomen pitää olla globaalien edelläkävijöiden joukossa pyrittäessä rajoittamaan maapallon lämpeneminen korkeintaan 1,5 celsiusasteeseen. Kuva 47. Päätöksenteon perusteet ja ohjauskeinot -kysymysten tuloksia ja vertailua vuoden 2014 LCFinPlat-tutkimuksen kyselyyn (grafiikka: Tietoykkö- nen Oy). 96 http://www.ym.fi/download/noname/%7BFCABEE7D-0A45-46E7-835A-4770D5831B34%7D/108390 99 Kuluttajien suosimissa päästövähennyskeinoissa korostuivat yleisesti uuden teknologian ke- hittäminen ja käyttöönotto (85 % vastaajista vähintään osittain samaa mieltä) ja kulutustottu- musten/käyttäytymisen muuttaminen (77 %). Keinoista tuet (53 %), kiellot ja muut rajoitukset (49 %) ja verot (39 %) eivät saavuttaneet yhtä suurta suosiota. Tulokset ovat samansuuntaisia vuoden 2014 kyselyn kanssa. Vapaaehtoiset päästömaksut (32 %) ja päästökauppa (31 %) saivat edellä mainittuihin keinoihin verrattuna vähemmän kannatusta. Energiantuotantoon liittyvien valtion toimenpiteitä koskevien tulosten mukaan (Kuva 48) tut- kimus- ja kehittämisrahoituksen lisäämisellä on vankka kannatus, mikä näkyy sekä kehitteillä olevien (68 % vastaajista vähintään osittain samaa mieltä) että jo käytössä olevien energia- muotojen (73 %) kannatuksessa. Vähiten kannatettiin väittämää ”Suomen tulee EU:ssa ajaa voimakkaasti ratkaisuja, jotka nostavat fossiilisten polttoaineiden käytön hintaa, vaikka se li- säisi erityisesti energiaintensiivisen teollisuuden kustannuksia”. Kuva 48. Energiantuotanto-osion kysymysten tulokset (grafiikka: Tietoykkö- nen Oy). Maa- ja metsätalouden valtion toimia käsittelevän osion (Kuva 49) tulosten mukaan suosittu toimi on ennen kaikkea kannustimien lisääminen puun käyttämiseksi pitkäikäisiin puutuottei- siin (73 % vähintään osittain samaa mieltä kannustuksen tarpeellisuudesta). Myös hiilensi- dontaan liittyviä ohjauskeinoja pidettiin vastaajien piirissä enemmän hyväksyttävinä (+/- 50 %) kuin vastustettavina siitä huolimatta, että ohjauskeinojen käyttöönotto saattaisi aiheuttaa kustannuksia teollisuudelle. Toisaalta fossiilisista polttoaineista luopuminen nielujenkin kus- tannuksella on tulosten perusteella melko hyväksyttävää (40 %). 100 Kuva 49. Metsätalous- ja maatalousosion kysymysten tulokset (grafiikka: Tie- toykkönen Oy). Henkilökohtaiset päästövähennyskeinot Kyselyn tulosten perusteella henkilökohtaisia päästönvähennystoimia on jo toteutettu kulutta- jien toimesta verrattain laajalti. Noin 70 % vastaajista on oman ilmoituksen mukaan tehnyt vähintään jotain toimia. Vastaajaryhmistä naiset ovat toimineet enemmän kuin miehet ja opis- kelijat enemmän kuin muut. Tämä tulos poikkeaa merkittävästi vuoden 2015 ilmastobaromet- rin tuloksista, joissa alle 30 % vastasi, että väittämä ”olen muuttanut liikkumistani, ruokailutot- tumuksiani tai asumisratkaisujani ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi” kuvaa omaa toimintaa hyvin tai melko hyvin. Muutos saattaa johtua osittain siitä, että tietoisuuden kasvaessa, se mitä mielletään ilmastotoimiksi, on laajentunut. Jätteiden lajittelu on laajasti omaksuttu toimi, esimerkiksi Estrellan tutkimus97 osoitti, että 64 % vastaajista lajittelee jätteitä päivittäin ja vain 5 % jättää kokonaan lajittelematta. Suomen Kuvalehden tutkimuksessa 84 % ilmoitti muuttaneensa käyttäytymistapoja jätteiden lajitte- lussa.98 Sama tutkimus viittaa muutoksiin myös muilla elämänaloilla, mutta muutosta tehnei- den osuus on selvästi pienempi. Esimerkiksi autoilua tai lentämistä ilmoitti vähentäneensä jonkin verran tai paljon noin kolmasosa vastaajista. Lähes puolet ilmoitti siirtyneensä jonkin verran tai melko paljon kasvispainotteiseen ruokavalioon. Estrellan tutkimuksen mukaan kas- vispainotteisen ruokavalion toteuttaa vähintään viikoittain noin 38 % vastaajista.97 Tulokset viittaavat siihen, että muutoksia on tapahtumassa. Toistaiseksi suurin osa muutoksista on vielä verrattain helppo toteuttaa siirtymällä kohti vähäpäästöisiä ratkaisuja muuttamatta elä- mäntapaa kokonaan. 97 https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/tutkimus-suomalaisten-huoli-ilmastonmuutoksesta-ei-nay-arjen-valinnoissa.html 98 Vento, H. (2019). Ilmastouutiset vaikuttivat arkeen. Suomen Kuvalehti 11.1. 2019, s. 22-25. 101 Esteistä nousi esiin tärkeimpänä vähäpäästöisten ratkaisujen (suhteellinen) kalleus (54 % vastaajista vähintään osittain samaa mieltä). Korkea hinta nousi esiin merkittävimpänä teki- jänä myös vuoden 2014 LCFinPlat-kyselyssä. Tarjonnan suppeus, käytännön hankaluudet ja tiedon puute (n. 40 %) olivat PITKO-hankkeen kyselyn tuloksissa myös merkittäviksi koet- tuja esteitä. Kyselyyn vastanneista kuitenkin vain pieni vähemmistö pitää vähäpäästöisten ratkaisujen käyttöä tarpeettomina (11 %), mikä viittaa samaan kuin aiemmin mainittu kansa- laisten näkemys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tärkeydestä. Valmius toteuttaa uusia henkilökohtaisia toimia päästöjen vähentämiseksi Monista tutkimuksista tiedetään, että on helppoa ilmoittaa olevansa valmis muutoksiin, vaikka todellisuudessa muutokset jäävät vähäisiksi.99 PITKO-kyselyssä tätä yleistä ongelmaa pyrit- tiin lieventämään tarjoamalla vaihtoehtoja, joissa vastaaja saattoi selvästi ilmoittaa, että muu- tos ei ole mahdollinen. Lisäksi kysyttiin konkreettisista toimista seuraavan viiden vuoden ai- kana, ei yleisestä valmiudesta. Näin vastaukset antoivat todennäköisesti realistisemman ku- van kuin yleinen kysely valmiuksista ilman ehtoja olisi antanut. Tulosten mukaan päästöjen edelleen vähentäminen henkilökohtaisilla ratkaisuilla vaikuttaa todennäköiseltä, mutta suurta kehitysharppausta ei ole odotettavissa seuraavan viiden vuo- den aikana. · Liikkumiseen liittyvissä tuloksissa on huomattavaa (Kuva 50), että lähes puolet au- toilijoista ei vastauksensa mukaan voi vähentää auton käyttöään ja ainoastaan 8 % saattaa luopua autostaan. Yhteiskäyttö- tai kimppa-auton käyttöä suunnittelee pieni, 13 %:n osuus kuluttajista. Vähäpäästöisen auton hankkimista suunnittelee 11 % (ku- vaa hyvin) ja 15 % pitää sitä mahdollisena (kuvaa osittain). Luvut ovat lähellä Maa- seudun Tulevaisuuden saamia tuloksia seuraavan auton hankinnasta, joiden mukaan noin 20 % ilmoittaa, että seuraava auto on hybridi (15 %) tai sähköauto (4 %).100 Lentomatkustajista puolet ei vähennä lentämistä, mutta neljännes-viidennes aikoo vähentää lentämistä työ- tai vapaa-ajanmatkustamisessa eri tavoin. Tämä poikkeaa vuonna 2007 saadusta tuloksesta, jonka mukaan puolet oli erittäin tai melko valmiit vähentämään lentämistä.94 · Puolet vastaajista ei muuta asumistaan. Toimenpiteistä energiatehokkuuden lisää- minen ja vähäpäästöisen sähkön ostaminen saavat kannatusta (noin 45 %) ja verrat- tain vähän vastustusta (20 %). Keinoista kulutusjousto ei vielä nauti yleistä hyväksyn- tää (24 %), ja useampi (38 %) näkee, ettei se etene. Myös halukkuus toteuttaa aurin- kosähköratkaisuja on vielä pientä (19 %), ja lähes puolet (49 %) ei näe sen etene- mistä omalta osaltaan. · Ruoan ja tavaroiden kulutukseen liittyvissä valmiuksissa peruskäyttäytymiseen liit- tyvät toimet, kuten ruokahävikin vähentäminen (75 %) ja tavaroiden hankkimisen vä- hentäminen ja niiden kierrätyksen lisääminen (68 %) ovat selvästi suositumpia toi- menpiteitä kuin radikaalimmat muutokset, kuten ruokavalion muuttaminen kasvispai- notteiseen suuntaan (31 %). Estrellan tutkimus arjen toimenpiteistä viittaa samankal- taisiin painotuksiin.101 99 Kuittinen,O., Neuvonen, A., Mokka, R., Riala, M, Sivonen, R. (2008). Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat - Selvitys Vanhasen II hallituksen tulevai- suusselontekoa varten. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 9/2008 100 Palokallio, J. (2019). Ministeriön toiveille tyrmäys: MT:n kyselyn mukaan sähköauton aikoo ostaa vain 4 prosenttia suomalaisista. Maaseudun tulevai- suus. Koneet & autot 09.01.2019 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koneet-autot/artikkeli-1.358382 101 https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/tutkimus-suomalaisten-huoli-ilmastonmuutoksesta-ei-nay-arjen-valinnoissa.html 102 Kuva 50. Esimerkki henkilökohtaisten päästöjen edelleen vähentämisen val- miuksien tuloksista: auton käyttö (grafiikka: Tietoykkönen Oy). Kustannusten kohdentuminen Kustannusten kohdentuminen -osion tulokset osoittavat, että vastaajat korostavat oikeu- denmukaisuutta vahvana ilmastotoimia ohjaavana periaatteena. Vastauksissa tämä näkyy sekä kansainvälisenä että kansallisena asiana. Vastaajien mukaan globaalisti teollisuusmai- den tulisi kantaa suurempi vastuu (65 % vähintään osittain samaa mieltä), ja tulleilla tai muilla maksuilla tulisi varmistaa, että vapaamatkustajia päästöjen vähentämisessä ei ole (50 %). Samansuuntaisia tuloksia saatiin 2000-luvun alkupuolella kyselyissä: hillinnän toteuttami- sessa korostettiin sitovia, laaja-alaisia ympäristösopimuksia sekä Kiinan, Intian ja Yhdysval- tain mukanaoloa ilmastotalkoissa.94 PITKO-kyselyssä globaali oikeudenmukaisuus näkyy myös väittämässä ”Suomessa tulee olla valmiuksia jäädyttää kulutus nykyiselle tasolle tai jopa alentaa sitä, jotta kulutus kehitysmaissa voisi nousta hyvinvoinnin lisäämiseksi”. Yli kol- mannes (35 %) oli vähintään osittain samaa mieltä tämän väittämän kanssa ja eniten kanna- tusta se sai nuorten (alle 30 vuotta) ja iäkkäiden (yli 60 vuotta) keskuudessa. PITKO-kyselyssä selvitettiin myös erilaisia tulkintoja oikeudenmukaisuudesta henkilökohtai- sen taakanjaon osalta. Vastausten perusteella yleiset veronkorotukset nähtiin parempina (40 %) kuin tiukasti kulutukseen sidotut maksut/hinnankorotukset (22 %), joista pienituloiset voi- vat kärsiä suhteellisesti enemmän. Vastaukset viittaavat siihen, että vastaajat uskovat yhteis- kunnan kykyyn toteuttaa oikeudenmukaista taakanjakoa. Tätä korostaa myös havainto, että pelkkiä vapaaehtoisia maksuja ei koeta uskottavina (45 % vastustaa ja vain 19 % kannattaa yksinomaan vapaaehtoisuutta). 103 8.4. Pohdintaa PITKO-hankkeen pääkertomuksen ja vähä- päästöskenaarioiden näkökulmasta Tarkasteltaessa PITKO-hankkeen vähäpäästöpolkuja yleisestä, valtakunnallisten päästövä- hennyspolkujen ja ohjauskeinojen suunnittelun näkökulmasta, voidaan todeta, että kansalai- set näkevät ilmastonmuutoksen hillinnän tärkeänä tavoitteena. Toimenpiteet ilmastonmuutok- sen hillitsemiseksi ovat yleisesti hyväksyttäviä. Tulokset ovat tältä osin sopusoinnussa mm. 2015 tehdyn ilmastobarometrin tulosten kanssa.90 Myös Suomen Kuvalehden kyselyssä 43 % vastaajista hyväksyy Suomea edelläkävijäksi EU:ssa, vaikka tämä aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia liikenteelle, asumiselle ja jätehuollolle.93 PITKO-hankkeen kyselyn mukaan noin kolmannes vastaajista oli osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että Suomessa tulee olla valmiuksia jäädyttää kulutus nykyiselle tasolle tai jopa alentaa sitä, jotta kulutus kehitysmaissa voisi nousta hyvinvoinnin lisäämiseksi. Pienempi osa (26 %) oli täysin tai osittain eri mieltä väittämästä. PITKO-hankkeen kyselyn perusteella suomalaisilla on vahva usko siihen, että tutkimus ja ke- hitystoiminta tuottaa haluttuja ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. T&K-panostuksia kannatetaan enemmän kuin esim. kieltoja ja rajoituksia, mutta lähes 80 % vastaajista pitää käyttäytymisen muutoksia hyvänä keinona vähentää päästöjä. Koska vapaaehtoisuuteen us- koo vain vähemmistö, ohjauksen kehittämiselle on edellytyksiä. Toisaalta ohjauksen kehittä- misen tekee vaikeaksi se, että sitä vastustavien on erittäin helppo vedota oikeudenmukaisuu- teen ja sen avulla kyseenalaistaa suunniteltavia keinoja. Politiikkatoimien kehittämisessä ja esittämisessä reiluudella on erittäin suuri merkitys. Koska PITKO-hankkeen kyselytutkimus käsitteli osittain samoja aihekokonaisuuksia, jotka esiintyvät PITKO-vähäpäästöskenaarioiden taustatarinoissa ja -oletuksissa, voidaan jossain määrin spekulatiivisesti tarkastella skenaarioiden toteutumisen haasteita ja mahdollisuuksia kansalaisten näkökulmasta. Kyselytutkimuksen tulokset eri keinojen haasteista ja mahdolli- suuksista kansalaisten näkökulmasta ovat painoarvoltaan erilaisia eri skenaarioiden näkökul- mista tarkasteltuna. Lähtökohtaisesti PITKO-vähäpäästöskenaarioiden laadinnassa ei tavoi- teltu eroja eri skenaarioiden toivottavuuden välille (poikkeuksena Pysähdys-skenaario riskis- kenaariona). Haasteista merkittävin, vähäpäästöisten ratkaisujen korkeampi hinta, koskee jossain määrin kaikkia vähäpäästöskenaarioita. Kuitenkin kustannukset poikkeavat skenaarioiden välillä ja kohdistuvat eri tavoin. Ohjauskeinoista T&K-panostusten näkökulmasta teknologian nopea kehitys on keskeinen Jatkuva kasvu -skenaarion edellytys. Teknologian kehitykseen voidaan kansallisilla T&K-panostuksilla tietyssä määrin vaikuttaa. Jatkuvan kasvun skenaariossa ta- loudellinen liikkumavara mahdollistaa yleisesti hyväksyttävää panostusta juuri T&K-toimin- taan. Muissa skenaarioissa joudutaan tekemään selvemmin näkyviä valintoja T&K-tuen ja yhteiskunnan muiden menojen välillä. Skenaarioiden keskeinen riski on, että teknologia ei kehity toivotulla tavalla, minkä seurauksena päästövähennystavoitteita ei saavuteta ja valtio joutuu ottamaan käyttöön laajemmassa mittakaavassa ja nopealla aikataululla muita, vähem- män kannatettuja, keinoja. Kiinnostava yksityiskohta on, että PITKO-hankkeen kyselyssä päästökauppaa pidettiin veroja huonompana ohjauskeinona. Toinen selkeä yhtymäkohta kyselytutkimuksen tulosten ja PITKO-vähäpäästöskenaarioiden välillä on Muutos-skenaarion edellyttämä radikaali kulutuskäyttäytymisen muutos. Kyselytut- kimuksessa kulutustottumusten ja käyttäytymisen muutosta pidetään suosittuna yleisellä ta- solla. Toisaalta kun kyselyssä tiedusteltiin kuluttajien valmiuksia henkilökohtaisella tasolla, he suosivat vähemmän radikaaleja toimenpiteitä ainakin seuraavan viiden vuoden ajan. Tämä 104 voi viestiä siitä, että radikaalimmat toimet (esim. kulutusjousto, aurinkosähkö, autojen yhteis- käyttö, ruokavalion muutokset) vaativat vielä näyttöjä kokeilujen avulla tai muulla tavalla to- teutettavaa edellytysten parantamista ennen kuin skenaarion toteutettavuus kohoaa. Säästö- skenaariossa keskeinen energiatehokkuus ja sen lisääminen asumisen toimenpiteenä on ku- luttajien taholta suhteellisen suosittua, ja myös kierrätyksen lisääminen saa kannatusta. Myös valtion panostukset energiansäästötoimenpiteiden lisäämiseksi saa kannatusta (59 % vas- taajista vähintään osittain samaa mieltä). 105 9. YMPÄRISTÖVAIKUTUSARVIOT (SOVA) EU-komissiolle toimitettava Suomen vähähiilistrategia, Ilmastolain mukainen pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma ja Pariisin ilmastosopimuksen mukainen pitkän aikavälin vähä- hiilistrategia kuuluvat SOVA-lain (200/2005) yleisen soveltamisalan piiriin. SOVA-lain mukaan viranomaisen tulee selvittää ja arvioida valmistelemiensa suunnitelmien ja ohjelmien ympä- ristövaikutukset (SOVA) riittävässä määrin valmistelun kuluessa, jos suunnitelman tai ohjel- man toteuttaminen voi vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi ihmiseen, luontoon ja sen moni- muotoisuuteen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan tai luonnonvaroihin (§ 3). Tässä luvussa tarkastellaan hankkeessa laadittujen vaihtoehtoisten vähäpäästöskenaarioi- den mahdollisia ympäristövaikutuksia. Vähäpäästöskenaariot kuvaavat erilaisia polkuja to- teuttaa Suomen ja EU:n asettama kasvihuonekaasupäästöjen vähäpäästötavoite vuoteen 2050 mennessä. SOVA-laissa ympäristövaikutuksella tarkoitetaan suunnitelman tai ohjelman välitöntä ja välillistä vaikutusta Suomessa ja sen alueen ulkopuolella: a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupun- kikuvaan ja kulttuuriperintöön; d) luonnonvarojen hyödyntämiseen; e) a–d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. SOVA-lain tarkoittamien ympäristövaikutusten määritelmän laajuudesta johtuen suunnitel- mien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnissa ei yleensä pystytä huomioimaan lähes- kään kaikkia mahdollisia vaikutuksia, vaan pyritään tunnistamaan keskeisimpiä vaikutuksia. Esimerkiksi hallituksen energia- ja ilmastostrategian (2016) vaikutusten arvioinnissa102 keski- tyttiin strategiassa esitettyjen linjausten oletettuihin merkittävimpiin ympäristönäkökulmiin ja sellaisiin osa-alueisiin, joiden ympäristövaikutuksiin tulisi paneutua energia- ja ilmastostrate- gian toimeenpanovaiheessa ja vaikutusten seurannassa. Tällaisiksi valittiin erityisesti vaiku- tukset kasvihuonekaasujen päästöihin, ilmastonmuutokseen, ilmansaasteisiin, luonnon moni- muotoisuuteen, metsien hiilinieluihin ja vesistöihin. Myös ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät, joita linjausten tai niitä toimeenpanevien ohjauskeinojen, kuten verojen ja maksujen myötä eri väestöryhmille aiheutuu, saattavat olla keskeisiä näkökulmia SOVAn kannalta. Työssä tarkastellut neljä eri vähäpäästöskenaariota ovat luonteeltaan kvantifioituja tarinallisia kuvauksia mahdollisista tulevaisuuksista, joissa asetetut ilmastopoliittiset tavoitteet saavute- taan. Skenaariot ovat: Jatkuva kasvu, Muutos, Säästö, ja Pysähdys (ks. luku 4.2). Skenaariot eivät sisällä poliittisia linjauksia siitä, miten asetettuihin tavoitteisiin pyritään. Näin ollen SOVA:ssa arvioidaan skenaarioiden elementtejä niiden keskeisimpien, mahdollisten, ympä- ristövaikutusten näkökulmasta. EU-80%:n skenaariota (ks. luku 2.2) ei SOVA:ssa tarkasteltu. 102 Soimakallio, S., Hildén, M., Lanki, T., Eskelinen, H., Karvosenoja, N., Kuusipalo, H., Lepistö, A., Mattila, T., Mela, H., Nissinen, A., Ristimäki, M., Rehu- nen, A., Repo, A., Salonen, R., Savolahti, M., Seppälä, J., Tiittanen, P., Virtanen, S. 2017. Energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmasto- politiikan suunnitelman ympäristövaikutusten arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 59/2017. 106 Tässä työssä tarkasteltiin samoja ympäristövaikutuksia kuin hallituksen energia- ja ilmas- tostrategiassa (2016). Näitä olivat vaikutukset ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuu- teen, vesistöihin, uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön, ilmansaasteisiin ja ilman laa- tuun sekä ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Merkittävä osa arvioinnista on laadullista ja suuntaa-antavaa. Skenaarioiden elementtejä tar- kasteltiin sekä itsenäisti että yhdessä. Itsenäisessä tarkastelussa pyrittiin tunnistamaan vai- kutuksia, joita elementin itsenäinen toteutuminen voisi aiheuttaa tilanteessa, jossa muut ele- mentit eivät toteudu skenaarion kuvauksen mukaisesti. Toisin sanoen elementtien ympäris- tövaikutuksia on arvioitu erikseen siten, että muiden elementtien on oletettu pysyvän muuttu- mattomina (ns. ceteris paribus -periaate). Lisäksi arvioinnissa on pyritty tunnistamaan keskei- siä ympäristövaikutuksiin liittyviä haasteita tai riskejä, joita elementin toteutuminen voi aiheut- taa, mikäli vaikutusten hallinnassa epäonnistutaan. Yhteistarkastelussa pyrittiin muodosta- maan kokonaiskuva kunkin skenaarion useiden eri elementtien toteutumisen mahdollisista vaikutuksista ja keskeisimmistä riskeistä, joita skenaariotarinan toteutumiseen ympäristövai- kutusten näkökulmasta liittyy. Elementtien erillistarkastelun tulokset on esitetty liitteessä 2 ja myös soveltuvilta osin tässä luvussa. Skenaarioiden elementit kohdistuvat toteutuessaan joko välittömästi tai välillisesti energian, materiaalien ja ruoan tuotantoon ja kulutukseen. Osa elementeistä vähentää näiden hyödyk- keiden kulutusta, osa puolestaan kasvattaa sitä. Tällä on sekä hyödyllisiä että kielteisiä vai- kutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Hyödyllisillä vaikutuksilla tarkoitetaan tässä seurauk- sia, jotka edistävät muissa yhteyksissä aiemmin asetettuja yhteiskunnallisia tavoitteita ja kiel- teisillä taas seurauksia, jotka vaikeuttavat muiden kuin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Osa vaikutuksista voi ilmetä Suomen rajojen ulkopuolella. Lisäksi välittömät vaikutukset voivat ai- heuttaa erilaisia kerrannaisvaikutuksia, jotka voivat sekä lisätä että vaimentaa välittömiä vai- kutuksia. Välilliset vaikutukset voivat olla hyvin polkuriippuvaisia ja kauaskantoisia niin ajalli- sesti kuin tilallisestikin, ja niitä on työssä pystytty tunnistamaan vain rajallisesti. Arvioinnissa tarkasteltuja vähäpäästöskenaarioita verrattiin esitettyyn perusuraan (ns. ”with existing measures” eli WEM-skenaario). WEM-skenaario kuvaa arvioitua kehitystä vuoteen 2050 saakka nykyisten, vuoteen 2020 saakka ulottuvien politiikkatoimien jatkuessa. WEM- skenaariossa kasvihuonekaasupäästöt vähentyvät noin 60 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä (luku 5.2). Arvioinnissa on hyödynnetty VTT:n tässä hankkeessa laatimia arvioita energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä (luku 5) sekä Luken MALULU-hankkeessa laatimia arvioita maatalouden ja maankäyttösektorin (ml. metsänielujen) kehityksestä vuoteen 2050 saakka81. Lisäksi on hyödynnetty hallituksen energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aika- välin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU:n) vaikutusten arviointia102, muita kirjallisuusläh- teitä ja hankkeen järjestämän 3. työpajan tuloksia. 9.1. Ilmastovaikutukset Sampo Soimakallio, SYKE Kaikissa vähäpäästöskenaarioissa kasvihuonekaasujen päästöt vähentyvät merkittävästi sekä lähtötasoon että WEM-skenaarioon verrattuna. Skenaariosta riippuen vähennys kasvi- huonekaasujen päästöissä on 85–93 % vuoden 1990 tasoon (n. 70 Mt CO2-ekv.) nähden. WEM-skenaariossa päästöt ovat vuonna 2050 noin 27 Mt CO2-ekv., kun ne vähäpäästöske- 107 naarioissa ovat 5–11 Mt CO2-ekv. Kasvihuonekaasujen päästöt vähentyvät eri sektoreilla, eri- tyisesti energiateollisuudessa, liikenteessä ja teollisuudessa polttoperäisten CO2-päästöjen vähentyessä. Bioenergiaan kytketty hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tuottaa negatiivisia päästöjä 0–10 Mt CO2 vuonna 2050. Maankäyttösektorin nettonielu on skenaariosta ja epä- varmuuksista riippuen 20–100 Mt CO2 vuonna 2050. Kokonaisuudessaan Suomi on kaikissa vähäpäästökenaarioissa kasvihuonekaasutaseeltaan selvästi nettonegatiivinen vuonna 2050 (ks. luku 7.2). Energiantuotanto ja -kulutus Vähäpäästöskenaarioissa vähentyvät erityisesti energiateollisuuden ja liikenteen fossiiliset CO2-päästöt, jotka ovat vuonna 2050 yhteensä alle 5 Mt CO2, kun ne vuonna 1990 olivat yhteensä noin 30 Mt CO2. Tämä on seurausta fossiilisten polttoaineiden käytön vähentymi- sestä. Mikäli fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyminen Suomessa vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä vastaavalla määrällä myös globaalisti, vähentyvät myös fossiilisten polttoaineiden tuotannon, kuljetusten ja jalostuksen päästöt. Nämä päästöt ovat nykyisin ar- violta noin 5–10 % fossiilisen polttoaineen polton päästöistä103 . Näiden päästöjen vähenty- minen on mahdollista erityisesti niissä skenaarioissa, joissa Pariisin ilmastosopimuksen ta- voitteet on arvioitu saavutettavan ja fossiilisten polttoaineiden käytön globaalisti vähentyvän (Jatkuva kasvu, Muutos ja Säästö). On kuitenkin myös mahdollista, että fossiilisten polttoai- neiden käytön vähentyminen Suomessa kompensoituu osittain kasvavalla käytöllä toisaalla, mikäli käyttöä ei rajoiteta globaalisti esimerkiksi päästökatoilla tai verotuksella104. Tällainen tilanne on mahdollinen erityisesti skenaarioissa, joissa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ei päästä globaalisti (Pysähdys). Negatiivisilla päästöteknologioilla, erityisesti bioenergiaan kytketyllä hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla (bioenergy with carbon capture and storage, BECCS) arvioidaan poistettavan noin 0–10 Mt CO2 vuonna 2050 skenaariosta riippuen. CCS-teknologian käyttäminen kasvat- taa kuitenkin energiankulutusta, joka vastaa CCS-teknologiaan liitettävien voimalaitosten polttoaineresurssitarpeena noin 15–30 %105. Tämä nostaa CCS-teknologiaan liitettävien lai- tosten biomassan käyttöä ja sen tuotantoon ja korjuuseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä sekä pienentää metsien hiilinielua (ks. tämän luvun Maatalous ja maankäyttösektori -osuus). Puuperäisten polttoaineiden käyttö primäärienergiana on vuonna 2030 kaikissa vähäpääs- töskenaarioissa suurempaa (401–436 PJ) kuin vuonna 2017 (362 PJ106). Erityisesti kasvaa kiinteiden puupolttoaineiden käyttö. Mustalipeän energiakäyttö pysyy suurin piirtein vuoden 2017 tasolla tai jopa alentuu siitä. Ilman CCS-teknologiaa puuperäisten polttoaineiden käy- töstä aiheutuu CO2-päästöjä 44–48 Mt CO2 vuonna 2030. Vuoteen 2050 mennessä puupe- räisten polttoaineiden käyttö kasvaa Pysähdys-skenaariossa (noin tasolle 470 PJ), alentuu Muutos-skenaariossa vuoden 2017 tasoa alhaisemmaksi (tasolle 350 PJ) ja pysyy Jatkuva kasvu ja Säästö -skenaarioissa suurin piirtein vuoden 2030 tasolla. 103 s. 536; Bruckner T., I. A. Bashmakov, Y. Mulugetta, H. Chum, A. de la Vega Navarro, J. Edmonds, A. Faaij, B. Fungtammasan, A. Garg, E. Hertwich, D. Honnery, D. Infield, M. Kainuma, S. Khennas, S. Kim, H. B. Nimir, K. Riahi, N. Strachan, R. Wiser, and X. Zhang, 2014: Energy Systems. In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer, O., R. Pichs-Madruga, Y. Sokona, E. Farahani, S. Kadner, K. Seyboth, A. Adler, I. Baum, S. Brunner, P. Eickemeier, B. Kriemann, J. Savolainen, S. Schlömer, C. von Stechow, T. Zwickel and J.C. Minx (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. 104 Creutzig, F., Ravindranath, N. H., Berndes, G., Bolwig, S., Bright, R., Cherubini, F., ... & Fargione, J. (2015). Bioenergy and climate change mitigation: an assessment. GCB Bioenergy, 7(5), 916-944. 105 Rubin, E.S., Chen, C. and Rao, A.B., 2007. Cost and performance of fossil fuel power plants with CO2 capture and storage. Energy policy, 35(9), pp.4444-4454. 106 Tilastokeskus, Energian hankinta ja kulutus. https://www.stat.fi/til/ehk/index.html (viitattu 29.12.2018) 108 Toistaiseksi voimassa olevien päästöjen laskenta- ja raportointisääntöjen puitteissa biomas- san polton CO2-päästöjä ei huomioida energiasektorilla, vaan biomassan hiilitaseet lasketaan ja raportoidaan varastonmuutoksina maankäyttösektorilla107. Metsähakkeen käytön lisäys pienentää maankäyttösektorilla laskettavaa ja raportoitavaa metsien hiilinielua (ks. tämän lu- vun Maatalous ja maankäyttösektori -osuus). Jos biomassan CO2-päästöt laskettaisiin, kuten ne todellisuudessa tapahtuvat, muodostuisi energiantuotannon ja -kulutuksen dekarbonisoin- nista haastavampaa108. Merkittävä osa (noin kolmannes vuonna 2015) kiinteistä puupolttoaineista käytetään kiinteis- töjen takoissa, lämmityskattiloissa ja kiukaissa. Tämä ns. puun pienpoltto on suurin mustan hiilen päästöjen aiheuttaja Suomessa (Suomen ympäristökeskus 2018). Mustan hiilen pääs- töillä on voimakas ilmastoa lämmittävä vaikutus erityisesti Pohjoisilla leveyspiireillä, jossa ne vaikuttavat lumipeitteen heijastavuuteen. Suomen vuosittaiset mustan hiilen päästöt aiheut- tavat 25 vuoden aikajänteellä tarkasteltuna arviolta jopa 30%:n lisän hiilidioksidipäästöistä syntyvään ilmastoa lämmittävään vaikutukseen (Kupiainen ym. 2018). WEM-skenaariossa polttopuiden käyttö asuinrakennusten lämmityksessä pysyy noin nykytasolla vuoteen 2030, jonka jälkeen se kääntyy laskuun, ollen noin 15% alhaisempi vuonna 2050 kuin 2015. Vähä- päästöskenaarioissa polttopuiden käyttö laskee joko WEM-skenaarion mukaisesti tai vielä voimakkaammin. Vähentyvä polttopuiden käyttö pienentää mustan hiilen päästöjä ja kasvat- taa metsän hiilinielua ja siten pienentää polttopuiden käytöstä aiheutuvia ilmastovaikutuksia. Biopolttoainejalosteiden kulutus on Pysähdys-skenaariossa noin 10 % suurempaa kuin niiden kotimainen tuotanto vuonna 2050. Näin ollen ainakin Pysähdys-skenaariossa osa kulutuk- sesta perustuu tuontiraaka-aineeseen tai -biopolttoaineisiin, joiden tuotannon kasvihuonekaa- supäästöt syntyvät Suomen rajojen ja osittain energiasektorin ulkopuolella. Nämä päästöt voivat olla biopolttoaineen energiasisältöön suhteutettuna merkittäviä tuotannossa tarvitta- vien resurssipanosten (mm. energia, lannoitteet, entsyymit, maa-ala) vuoksi raaka-aineesta ja tuotantoteknologiasta riippuen109. Viljeltyjen kasvien käyttäminen biopolttoaineiden raaka- aineena saattaa aiheuttaa hyvin merkittävät, jopa fossiilisten polttoaineiden elinkaarisia kas- vihuonekaasupäästöjä suuremmat päästöt lannoitteiden käytön, prosessienergian tarpeen ja epäsuorien maankäytön muutosten vuoksi110. Metsäbiomassan korjuu puolestaan pienentää metsien hiilinielua, erityisesti, mikäli korjuu kohdistuu elävään puustoon, jolloin nielun pienen- tyminen voi aiheuttaa tuotettua energiayksikköä kohden vuosikymmenten ajan jopa selvästi suuremman kasvihuonekaasuvaikutuksen kuin kivihiilen tai öljyn energiakäyttö111. Tuontibio- polttoaineiden saatavuus ja raaka-ainepohja riippuvat hyvin voimakkaasti erilaisten jakeiden taloudellisesta hyödynnettävyydestä, jota ohjaavat muun muassa raaka-aineiden kysynnän ja biopolttoaineisiin sovellettavien kestävyyskriteerien kehittyminen112,113. Sähkön kulutus on kaikissa vähäpäästöskenaarioissa vuonna 2050 (105–122 TWh) selvästi vuoden 2017 tasoa (85 TWh114) suurempaa. Aurinko- ja tuulivoima ja sen myötä vaihteleva 107 IPCC, Frequently asked questions, Q2-10, https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/faq/faq.html 108 Kaksoislaskennan välttämiseksi maankäyttösektorillakin tulisi tällöin laskea biomassan hiilen virtoja varastonmuutoksen sijasta, jolloin biomassan mukana korjattu hiili ei näyttäytyisi maankäyttösektorilla CO2-päästönä, eikä sitä olisi tarpeen korjata puutuotteiden hiilivaraston muutoksella. Maankäyt- tösektorilla laskettaisiin siten vain siellä tapahtuvaa todellista hiilen sidontaa ja aiheutuvia todellisia kasvihuonekaasujen päästöjä. 109 Soimakallio, S., Antikainen, R., Thun, R. (Eds). 2009. Assessing the sustainability of liquid biofuels from evolving technologies - A Finnish approach. VTT Research Notes 2482. Espoo, 2009. 220 p. + app. 41 p. 110 Creutzig, F., Ravindranath, N. H., Berndes, G., Bolwig, S., Bright, R., Cherubini, F., ... & Fargione, J. (2015). Bioenergy and climate change mitigation: an assessment. GCB Bioenergy, 7(5), 916-944. 111 Matthews, R., Sokka, L., Soimakallio, S., Mortimer, N., Rix, J., Schelhaas, M.-J., Jenkins, T., Hogan, G., Makie, E., Morris, A. and Randle, T. 2014. Review of literature on biogenic carbon and life cycle assessment of forest bioenergy. Final Task 1 report, DG ENER project, ‘Carbon impacts of biomass consumed in the EU’. The Research Agency of the Forest Commission. May 2014. 112 Searle, S., & Malins, C. (2015). A reassessment of global bioenergy potential in 2050. GCB Bioenergy, 7(2), 328-336. 113 Chum, H., A. Faaij, J. Moreira, G. Berndes, P. Dhamija, H. Dong, B. Gabrielle, A. Goss Eng, W. Lucht, M. Mapako, O. Masera Cerutti, T. McIntyre, T. Minowa, K. Pingoud, 2011: Bioenergy. In IPCC Special Report on Renewable Energy Sources and Climate Change Mitigation [O. Edenhofer, R. Pichs- Madruga, Y. Sokona, K. Seyboth, P. Matschoss, S. Kadner, T. Zwickel, P. Eickemeier, G. Hansen, S. Schlömer, C. von Stechow (eds)], Cambridge Uni- versity Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. 114 Energiateollisuus, Sähköntuotanto ja –käyttö, Sähkönhankinta 2017. https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materiaalipankki/tilastot/sahkotilastot/sahkon- tuotanto_ja_-kaytto (viitattu 29.12.2018) 109 sähköntuotanto lisääntyvät kaikissa vähäpäästöskenaarioissa merkittävästi. Keskeinen tekijä tulevaisuuden sähköjärjestelmän kokonaispäästöissä on se, miten sähkötehon ajallinen ku- lutus ja sähkön varastointi kehittyvät ja millä energianlähteellä tuotetaan energiajärjestel- mässä tarvittava säätövoima. Kaikissa vähäpäästöskenaarioissa sähköntuotannon ja kauko- lämmön energiasektorilla raportoitavat päästöt ovat vuonna 2050 hyvin lähellä nollaa tai bio- CCS:n myötä jopa negatiiviset. Ainoastaan Jatkuvan kasvun skenaariossa aiheutuu sähkön ja kaukolämmön tuotannossa vähäisiä päästöjä vuonna 2050 jätteenpolton vuoksi (n. 0,4 Mt- CO2-ekv.). Energian tuotantoon tarvittavien voimalaitosten, laitteistojen ja muun infrastruktuurin, kuten tuulivoimaloiden, aurinkopaneelien, ydinvoimaloiden, hiilidioksidin talteenotto- ja varastointi- järjestelmien, sähkö- ja lämpövarastojen sekä energian siirtoyhteyksien rakentaminen ja sii- hen tarvittavien materiaalien tuottaminen aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöjä. Nämä pääs- töt aiheutuvat merkittäviltä osin siellä, missä tarvittavien materiaalien ja komponenttien tuo- tanto tapahtuu. Näiden päästöjen on arvioitu olevan nykyisin tuotettua sähköenergiaa kohden tuulivoimalle 7–56 g CO2-ekv./kWh, aurinkopaneeleille 18–180 g CO2-ekv./kWh ja ydinvoi- malle 4–110 g CO2-ekv./kWh115. Näillä yksikköpäästöillä vähäpäästöskenaarioissa vuonna 2050 käytettävän tuulivoiman, aurinkopaneelien ja ydinvoiman rakentaminen aiheuttaisivat yhteensä 0,3–7,5 Mt CO2-ekvivalentin suuruiset päästöt. Asuinrakennusten lämmityksessä lämpöpumppujen käyttö kasvaa. Lämpöpumppujen kierto- aineina on yleisesti käytetty voimakkaina kasvihuonekaasuina toimivia HFC-yhdisteitä (fluo- rihiilivetyjä). Lämpöpumppujen kiertoaineissa ollaan kuitenkin siirtymässä enenevässä mää- rin pois HFC-yhdisteiden käytöstä, mikä on edellytyksenä sille, etteivät F-kaasujen päästöt lämpöpumppujen käytöstä kasva. Vähäpäästöskenaarioissa F-kaasujen päästöt vähenevät yli 90 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 2010 ja 2015 tasosta (Taulukko 8). Teollisuusprosessit Teollisuusprosessien kasvihuonekaasupäästöt vähenevät kaikissa vähäpäästöskenaarioissa vuoteen 2050 mennessä merkittävästi vuoden 2010 tasosta (Taulukko 8). Merkittävä osa päästövähennystä on seurausta F-kaasujen metalliteollisuuden ja kemianteollisuuden pääs- töjen vähentymisestä, mineraaliteollisuuden päästöjen pysyessä suurin piirtein vuosien 2010 tai 2015 tasolla. Eniten teollisuusprosessien päästöissä tapahtuu vähennystä (n. 80 %) Jat- kuvan kasvun skenaariossa, jossa CCS ei ole käytettävissä. Maatalous ja maankäyttösektori Maatalouden ja maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien kehitystä vuoteen 2050 saakka on tarkasteltu erikseen Luonnonvarakeskuksen MALULU-hankkeessa81. PITKO:n vähäpääs- töskenaarioissa maa- ja metsätalouden päästöjen ja poistumien (nielujen) kehitystä arvioitiin karkeammin ja arviot on esitetty luvussa 7.1. Seuraavassa käsitellään maatalouden ja maan- käyttösektorin päästöjen ja poistumien kehitykseen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä. Maatalouden, rakentamisen ja metsätalouden kehitys vaikuttavat oleellisesti maankäyttöön ja siten maankäyttösektorin kasvihuonekaasutaseiden kehitykseen. Lisäksi maatalouden kehi- 115 s. 538-540, s. 536; Bruckner T., I. A. Bashmakov, Y. Mulugetta, H. Chum, A. de la Vega Navarro, J. Edmonds, A. Faaij, B. Fungtammasan, A. Garg, E. Hertwich, D. Honnery, D. Infield, M. Kainuma, S. Khennas, S. Kim, H. B. Nimir, K. Riahi, N. Strachan, R. Wiser, and X. Zhang, 2014: Energy Systems. In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer, O., R. Pichs-Madruga, Y. Sokona, E. Farahani, S. Kadner, K. Seyboth, A. Adler, I. Baum, S. Brunner, P. Eickemeier, B. Kriemann, J. Savolainen, S. Schlömer, C. von Stechow, T. Zwickel and J.C. Minx (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. 110 tys vaikuttaa maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin, kuten karjatalouden metaanipäästöi- hin, maatalousmaiden typpioksiduulipäästöihin ja lannan käsittelystä aiheutuviin päästöihin. Metsätalous vaikuttaa metsien hiilitaseeseen. Lisäksi metsien hävittäminen rakentamisen ja pellon raivauksen vuoksi pienentää metsien hiilitasetta ja erityisesti turvemaiden kohdalla myös maaperän hiilitasetta. Vähäpäästöskenaarioissa maatalouden päästöt vähenevät vuoden 2015 tasosta noin 10– 40 % vuoteen 2050 mennessä. Maatalouden päästöjen vähentäminen on sopusoinnussa EU komission julkistamien yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta ohjaavien tavoitteiden kanssa. Pakollisiksi vähimmäisvaatimuksiksi komissio esittää mm. runsashiilisen maaperän säilyttä- mistä kosteikkoja ja turvemaita suojelemalla sekä erilaisten ravinnetyökalujen käyttöä veden laadun parantamiseksi ja ammoniakki- ja typpioksiduulipäästöjenvähentämiseksi.116 Maape- rän typpioksiduulipäästöt vähentyvät turvepeltojen alan pienentymisen, peltojen metsityksen, kosteikkometsityksen, säätösalaojituksen ja muokkauksen vähentymisen myötä enimmillään noin 1 Mt CO2-ekv. vuoden 2016 tasoon ja WEM-skenaarioon verrattuna81. Lisäksi erityisesti Muutos-skenaariossa maatalouden kasvihuonekaasupäästöt vähenevät karjatalouden vä- hentyessä. Turvemaiden raivaamisen loppuminen ja turvemailla tehtävät toimet vähentävät Muutos-ske- naariossa viljelysmaiden maankäyttösektorilla raportoivia kasvihuonekaasupäästöjä merkit- tävästi, noin 70 % vuoden 2016 tasoon verrattuna ja yli 5 Mt CO2-ekv. WEM-skenaarioon verrattuna81 (luvut 7.1 ja 7.2). Kasvihuonekaasupäästöt pienenevät vuoteen 2050 mennessä ruohikkoalueilla metsityksen myötä lähes nollaan ja kosteikoissa turpeen korjuun loppumisen myötä noin kolmannekseen vuoden 2016 tasoon ja WEM-skenaarioon verrattuna81 (luvut 7.1 ja 7.2). Rakennetun maan ala kasvaa WEM-skenaariossa vuoden 2016 tasosta (1,5 miljoonaa heh- taaria) noin 1,8 miljoonaan hehtaariin vuoteen 2050 mennessä. WEM-skenaariossa suurin osa (70–80 %) rakennetun maan alan kasvusta tulee metsämaasta. Rakennetun maa-alan vuosittaiset päästöt kuitenkin pienenevät vuoden 2016 tasosta noin 0,4 Mt CO2 vuoteen 2050 mennessä117. Vaikka kaikki rakentaminen tapahtuisi enimmäkseen puuttomilla alueilla, tulee myös metsäisten alueiden käyttöönottoa todennäköisesti tapahtumaan. Vähäpäästöskenaa- rioissa asuin- ja palvelurakennusten, auto- ja raidevälien sekä esimerkiksi tuulivoimaloiden rakentaminen vaativat osittain metsäisten alueiden käyttöönottoa. MISA-hankkeessa arvioi- tiin, että mikäli rakennetun maa-alan pinta-alan kasvu vähentyisi 20 % WEM-skenaarion ta- sosta, olisivat rakennetun maa-alan päästöt noin 0,6 Mt CO2 pienemmät vuonna 2050 vuoden 2016 tasoon verrattuna. MALULU-hankkeessa arvioitiin, että rakennetun maan päästöt voisi- vat pienentyä enimmillään n. 1 Mt CO2 vuoden 2016 tasosta vuoteen 2050 mennessä ske- naariossa, joka oli lähinnä Muutos-skenaariota. Metsien puuston hiilinielun kehittyminen riippuu puuston kasvun ja poistuman kehityksestä118. Puuston hiilinielu on sitä suurempi, mitä suurempi on puuston kasvun ja hakkuupoistuman välinen erotus. Lisäksi luonnonpoistuma pienentää puuston hiilinielua. Metsien hiilinieluun vaikuttaa myös maaperän hiilitase, jota kasvattaa maaperään tuleva kuollut puu, hakkuutäh- teet ja karike ja pienentää puolestaan maahengitys ja puunkorjuu. 116 https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/key-policies/common-agricultural-policy/future-cap_fi (viitattu 11.2. 2019) 117 Kärkkäinen, L., Haakana, M., Heikkinen, J., Helin, J., Hirvelä, H., Jauhiainen, L., laturi, J., Lehtonen, H., Lintunen, J., Niskanen, O., Ollila, P., Peltonen- Sainio, P., Regina, K., Salminen, O., Tuomainen, T., Uusivuori, J., Wall., A. Packalen, T. 2019. Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoit- teiden saavuttamiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 67/2018. 118 Lehtonen, A., Salminen, O., Kallio, M., Tuomainen, T., Sievänen, R. (2016). Skenaariolaskelmiin perustuva puuston ja metsien kasvihuonekaasuta- seen kehitys vuoteen 2045: Selvitys maa- ja metsätalousministeriölle vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategian valmistelua varten. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 36/2016. 111 MALULU-hankkeen WEM-skenaariossa aines- ja energiapuun hakkuukertymän arvioitiin nousevan tasolle 80 Mm3 vuodessa ja hakkuutähteiden ja kantojen korjuun tasolle 7 Mm3 vuodessa vuoteen 2025 mennessä ja pysyvän sen jälkeen suurin piirtein vakiona81. Puuston kasvun arvioitiin nousevan tasolle 130 Mm3, ja metsien hiilinielun arvioitiin kasvavan noin ta- solle 60 Mt CO2-ekv. vuoteen 2050 mennessä81. PITKO-skenaarioissa puuston korjuumäärät poikkeavat MALULU-hankkeen skenaarioista (ks. Taulukko 11). Oletetut epävarmuudet huo- mioiden metsien hiilinielun arvioitiin olevan 30–110 Mt CO2 vuonna 2050, suurimmillaan Muu- tos-skenaariossa, jossa hakkuut olivat alhaisimmat, ja pienimmillään WEM-, Säästö- ja Py- sähdys-skenaarioissa, joissa hakkuut olivat korkeimmat (ks. luku 7.1). Puutuotteiden arvioitiin pysyvän muutaman miljoonan CO2-tonnin suuruisena laskennallisena hiilinieluna koko tar- kastelujakson ajan (luku 7.1). Arvio metsien hiilinielun tulevasta tasosta on herkkä oletuksille puuston kasvusta ja maaperän hiilitaseiden kehittymisestä. Esimerkiksi hallituksen energia- ja ilmastostrategian vaikutusten arvioinnissa9 MALULU-hankkeen WEM-skenaariota vastaavalla hakkuumäärällä metsien vuotuisen hiilinielun arvioitiin olevan vuosina 2025–2044 noin 25 Mt CO2 pienempi kuin MA- LULU-hankkeessa81 arvioitiin. Suomen ilmastopaneelin selvityksessä119 vertaillun kuuden eri metsämallin tuottama keskimääräinen metsänielu vuosina 2015–2050 on suuruusluokaltaan 0–30 Mt CO2 pienempi kuin mitä MALULU-hankkeessa arvioitiin (ks. luku 7.1). Syitä mallien tuottamien tulosten eroavaisuuksiin on selvityksen mukaan lukuisia. Tämä osoittaa, että epä- varmuuksien syihin tulee jatkossa paneutua ja että nielujen tarkastelussa on hyödyllistä käyt- tää useita malleja epävarmuuden seurausten arvioimiseksi. Nielun absoluuttista tasoa paremmin tunnetaan hakkuutason muutosten vaikutus nieluun, joka saadaan selville vertaamalla suuremman hakkuukertymän skenaariota pienemmän hak- kuukertymän skenaarioon. Eri skenaarioanalyysien perusteella nielu jää sitä pienemmäksi, mitä enemmän puuta metsästä korjataan81,120,121,122. Luonnonvarakeskuksen MELA-ohjelmis- ton skenaarioiden perusteella jokainen metsästä vuosittain korjattava lisäpuukuutio (m3) pie- nentää skenaarioiden välillä nielua noin 1,3–1,7 t CO2 vuoteen 2050 saakka sekä alhaisem- milla27 että korkeammilla81 puuston kasvuarvioilla. Suomen ilmastopaneelin selvityksessä tar- kastellun kuuden eri mallin antama vastaava vaihteluväli vuoteen 2055 saakka oli 0,9-1,7 t CO2 jokaista metsästä korjattua lisäpuukuutiota kohden119. Metsityksellä voidaan vähentää maankäyttösektorin päästöjä ja lisätä hiilinielua, mutta vuo- teen 2050 mennessä metsityksen vaikutus maankäyttösektorin nettonieluun on vähäinen, ja metsitetyt alueet muuttuvat hiilinieluksi vasta 2040-luvulla81, 117. Maankäytön muutokset ja maankäyttö vaikuttavat ilmastonmuutokseen myös muun muassa maanpinnan heijastusomi- naisuuksien, haihdunnan ja pilvien muodostumiseen vaikuttavien aerosolien kautta102,123. Osalla näistä tekijöistä on ilmastoa lämmittäviä ja osalla viilentäviä vaikutuksia, mutta vaiku- tusten suuruuteen liittyy merkittäviä epävarmuuksia. 119 Kalliokoski, T., Heinonen, T., Holder, J., Lehtonen, A., Mäkelä, A., Minunno, F., Packalen, T., Peltoniemi, M., Pukkala, T., Salminen, O., Schelnaas, M.-J., Vauhkonen, J., Kanninen, M. 2019. Skenaarioanalyysi metsien kehitystä kuvaavien mallien ennusteiden yhtäläisyyksistä ja eroista. Suomen ilmas- topaneeli (painossa). 120 Hynynen, J., Salminen, H., Ahtikoski, A., Huuskonen, S., Ojansuu, R., Siipilehto, J., ... & Eerikäinen, K. (2015). Long-term impacts of forest manage- ment on biomass supply and forest resource development: a scenario analysis for Finland. European Journal of Forest Research, 134(3), 415-431. 121 Kallio, M., Salminen, O., Sievänen, R. (2016). Forests in the Finnish low carbon scenarios. Journal of Forest Economics 23, 45-62. 122 Heinonen, T., Pukkala, T., Mehtätalo, L., Asikainen, A., Kangas, J. and Peltola, H., 2017. Scenario analyses for the effects of harvesting intensity on development of forest resources, timber supply, carbon balance and biodiversity of Finnish forestry. Forest Policy and Economics, 80, pp.80-98. 123 Spracklen DV., Bonn B. & Carslaw SK. 2008. Boreal forests, aerosols and the impacts on clouds and climate. Philos Trans A Math Phys Eng Sci. 2008 Dec 28;366(1885):4613-26. doi: 10.1098/rsta.2008.0201. 112 9.2. Vaikutukset resurssitehokkuuteen Sampo Soimakallio, Laura Saikku, SYKE Hallituksen energia- ja ilmastostrategian vaikutusten arvioinnissa9 resurssitehokkuuden ke- hittymistä tarkasteltiin kolmen elinkaari-indikaattorin avulla: materiaalitehokkuutta mitattiin raaka-aineiden kokonaiskäytöllä (raw material requirement, RMR), mineraalivarantojen köyh- tymistä mitattiin sivukivi-indeksillä (surplus ore potential, SOP) ja ympäristötehokkuutta mitat- tiin elinkaaristen kasvihuonekaasupäästöjen (eKHK) avulla. Kunkin indikaattorin osalta tun- nistettiin vuoden 2010 tilastoihin perustuvaa ympäristölaajennettua panos-tuotos mallia (EN- VIMAT) hyödyntäen Suomen kansantalouden kannalta keskeisimmät toimialat, kulutushyö- dykkeet ja tuotevirrat. Hallituksen energia- ja ilmastostrategian toimia verrattiin tunnistettuihin tekijöihin ja tarkasteltiin, kuinka hyvin toimet kohdentuivat keskeisimpiin toimialoihin ja tuote- virtoihin. Seuraavassa tarkastellaan vastaavalla periaatteella tässä työssä tarkasteltujen vä- häpäästöskenaarioiden keskeisimpiä elementtejä materiaalitehokkuuden, mineraalivaranto- jen köyhtymisen ja elinkaaristen kasvihuonekaasupäästöjen näkökulmasta. Materiaalitehokkuus Materiaalitehokkuuden näkökulmasta vähäpäästöskenaarioissa aiheutuvat keskeisimmät muutokset liittyvät kivihiilen käytön alasajoon, fossiilisen öljyn energiakäytön vähenemiseen sekä biopolttoaineiden tuotannon lisäykseen. Näiden seurauksena tuontiöljyn ja kivihiilen vai- kutukset vähenevät, mutta toisaalta voidaan olettaa metsätalouden materiaalivirtojen kasva- van, erityisesti Säästö- ja Pysähdys-skenaariossa. Puurakentamisen lisääntyminen erityisesti Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioissa voi vähentää raaka-aineiden käytön kannalta inten- siivisten betonituotteiden käyttöä. Maatalouden tehostuminen Jatkuvan kasvun skenaariossa vähentää tuotantoa kohden käytettäviä panoksia ja kuormitusta. Säästö-skenaariossa edis- tetään maa- ja metsätalouden materiaalitehokkuutta kiertotalouden avulla. Raaka-aineiden käytön kannalta keskeisimmät toimialat ovat hiekan, soran ja saven otto, maanrakennus, metsänhoito ja metallimalmien louhinta. Säästö-skenaariossa raskaan teolli- suuden volyymit kasvavat, mihin liittyy usein paljon luonnonvarojen käyttöä. Energiatehok- kuutta parantavat teolliset symbioosit sekä kiertotalouden edistäminen tehostavat kuitenkin materiaalien käyttöä Säästö-skenaariossa. Vähäpäästöskenaariot poikkeavat toisistaan ta- louskasvun suhteen. Talouden kasvu on voimakkainta Jatkuvan kasvun skenaariossa ja hei- kointa Pysähdys-skenaariossa. Yleensä talouskasvu lisää myös kulutusta, mikä lisää elinkaa- rista materiaalinkulutusta. Voimakas digitalisaatio ja palveluvaltaistuminen kuitenkin osittain hillitsevät raaka-aineiden kulutusta Jatkuvan kasvun skenaariossa, mutta niihin liittyy myös takaisinkytkentöjä ja epävarmuuksia (liite 2). Ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöihin sopeutuminen voi lisätä infrastruktuurin rakentamista, mikä lisää kokonaismateriaalin käyttöä, erityisesti Py- sähdys-skenaariossa, jossa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita ei saavuteta. Mineraalivarantojen köyhtyminen Tuuli- ja aurinkoteknologiat ovat keskeisessä roolissa etenkin Jatkuva kasvu ja Muutos -ske- naarioissa. Aurinkopaneelien ja tuulivoimaloiden valmistus kasvattaa harvinaisten materiaa- lien käyttöä, mikä voi aiheuttaa ongelmia materiaalien riittävyydessä ja saatavuudessa. Tuu- livoimaloiden rakentaminen lisää tiettyjen harvinaisten materiaalien, kuten dysprosiumin, neodiumin, molybdeenin, kromin, nikkelin ja magnesiumin käyttöä. Aurinkopaneelien valmis- tuksessa käytetään harvinaisia metalleja, kuten telluuri (Te), indium (In), tina (Sn), hopea (Ag), 113 gallium (Ga), germanium (Ge), seleeni (Se) ja rutenium (Ru)124. Tähän saakka tapahtunut tuotantomenetelmien kehittyminen on merkinnyt aurinkopaneelien nopeaa hinnan laskua, mikä on edistänyt aurinkopaneelien käyttöönottoa. Tekninen kehitys on toistaiseksi alentanut myös tuulivoiman tuotantokustannuksia merkittävästi. Vaikka tekninen kehitys todennäköi- sesti lieventää harvinaisten metallien käyttöä tuotettua energiaa kohden, lisää aurinko- ja tuu- livoiman voimakas kasvu kuitenkin niiden kysyntää. Ehtyvien luonnonvarojen käytön näkökulmasta keskeisin kotimainen toimiala vuonna 2010 oli metallimalmien louhinta9. Tätä merkittävämpää oli kuitenkin tuontituotteiden käyttö, etenkin metallimalmien ja rikasteiden, peruskemikaalien sekä raudan ja teräksen tuonti. Tuotenäkö- kulmasta nämä liittyivät värimetallien valmistukseen vientiä varten, talonrakentamiseen, rau- dan ja teräksen valmistukseen sekä massan ja paperin valmistukseen (peruskemikaalien ja mineraalien käyttö prosesseissa). Näiden lisäksi erilaisten koneiden ja elektroniikan valmistus vientiä varten oli merkittävä tekijä, vaikka sen vaikutus jakautui usealle toimialalle. Yksittäi- sistä tuotevirroista merkittävimpiä olivat tuontimalmien käyttö värimetallien sekä raudan ja te- räksen valmistuksessa. Ehtyvien luonnonvarojen käyttö jatkuu vähäpäästöskenaarioissa. Säästö-skenaariossa ras- kaan teollisuuden (teräs, sellu, pakkaus, sementti) volyymien kasvu lisää ehtyvien luonnon- varojen käyttöä. Infrastruktuurin rakentaminen ja käytössä olevan teknologian, kuten auto- kannan, nopea uusiminen päästövähennysten toteuttamiseksi, etenkin Jatkuvan kasvun ske- naariossa, lisää koneiden ja elektroniikan tuotantoa, mikä myös nopeuttaa mineraalivaranto- jen köyhtymistä. Uudis- ja korjausrakentaminen on korkeimmillaan Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioissa. Massa- ja paperiteollisuuden volyymit ovat suurimpia Pysähdys- ja Säästö- skenaarioissa. Elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt Elinkaaristen kasvihuonekaasupäästöjen kannalta oleellisimmat toimialat olivat Suomessa vuonna 2010 sähkön tuotanto ja jakelu, kaukolämmön tuotanto ja jakelu, raudan ja teräksen valmistus, tierahtiliikenne ja kotieläintalous9. Lisäksi sähkön, raakaöljyn ja peruskemikaalien tuonnilla oli merkittäviä vaikutuksia ulkomailla. Tuotenäkökulmasta nämä liittyivät asumiseen ja rakentamiseen, massan ja paperin, öljytuotteiden, peruskemikaalien, raudan ja teräksen vientiin sekä eläinperäisten elintarvikkeiden kulutukseen. Näiden lisäksi julkinen hallinto sekä koulutus- ja terveyspalvelut olivat merkittävä julkinen kuluttaja. Toimialojen käyttämän väli- tuotekäytön kannalta merkittäviä tuotevirtoja olivat raakaöljyn käyttö öljynjalostuksessa sekä kaukolämmön käyttö omistus- ja vuokra-asunnoissa. Lopputuotteiden kulutukselle kohdentu- vien kasvihuonekaasupäästöjen näkökulmasta eläinperäisten elintarvikkeiden käyttö oli mer- kittävä tekijä. Teollisuudessa vientiin suuntautuvan massan ja paperin, öljytuotteiden, raudan ja teräksen sekä peruskemikaalien valmistuksen elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt olivat merkittävimmät tekijät. Kaikissa vähäpäästöskenaarioissa elinkaaristen kasvihuonekaasupäästöjen kannalta keskei- simpien sektoreiden, sähkön ja lämmön tuotannon, teollisuuden ja liikenteen hiilidioksidipääs- töt vähentyvät merkittävästi. Sähkön nettotuonti lisääntyy vähäpäästöskenaarioissa, joten sen osalta riippuvuus ulkomaisista elinkaarivaikutuksista kasvaa, mutta raakaöljyn käytön vähen- tyminen vähentää sen riippuvuutta ulkomaisista elinkaarivaikutuksista. Myös rakentamisen materiaalien päästöintensiivisyyden vähentyminen ja rakennusten energiatehokkuuden pa- rantuminen vähentävät talonrakentamisen ja asumisen kasvihuonekaasupäästöjä. Ravinnon 124 Leskinen, P., Holma, A., Manninen, K., Sinkko, T., Pasanen, K., Rantala, M., Sokka, L. (2014). Uusiutuvan energian tuotannon ja käytön ympäristövai- kutukset ja -riskit. Kirjallisuuskatsaus ja asiantuntijaarvio. Ympäristöministeriön raportteja 9/2014. 114 elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt vähentyvät kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtymi- sen ja maatalouden ravinteita kierrättävien ja maaperän tuottavuutta säilyttävien käytäntöjen myötä, erityisesti Muutos- ja Säästö-skenaarioissa. Kiertotaloudessa monet toimet voivat pienentää ilmastopäästöjä, esimerkiksi jo käytössä ole- vien muovien sekä alumiinin, teräksen ja betonin kiertotalouden mukaisella uudelleenkäytöllä voitaisiin vähentää globaaleja ilmastopäästöjä vuosittain arviolta jopa neljä miljardia hiilidiok- sidiekvivalenttitonnia. Määrä vastaa noin 40 prosenttia nykyisin teollisuuden tuottamista vuo- sipäästöistä125. Kiertotalous voimistuu erityisesti Säästö-skenaariossa. Turvetuotannon ja turvepeltojen raivaamisen vähentyminen ja loppuminen vähentävät maan- käyttösektorin kasvihuonekaasupäästöjä. Suopelloilla pohjaveden pinnan nostolla, kasvipeit- teisyyden lisäämisellä ja vähennetyllä muokkauksella voidaan vähentää turvepeltojen ja met- säojitettujen soiden ilmastopäästöjä126. Ojitetuissa suometsissä kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää säätelemällä veden pinnan tasoa puuston määrän avulla välttämällä kun- nostusojituksia ja kasvattamalla metsää jatkuvapeitteisenä ilman avohakkuita126. Muutos-ske- naariossa on kivennäismailla otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla hidastetaan hiilen hajoamista ja mahdollisuuksien mukaan lisätään maaperän hiiltä. Metsien hiilinielu on vähäpäästöske- naarioissa pienimmillään Säästö- ja Pysähdys-skenaarioissa, joissa puunkäyttö on suurinta. 9.3. Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen Sampo Soimakallio, Pekka Punttila, Saija Kuusela, Aira Kokko, Katariina Mäkelä, Mikko Kuussaari, SYKE Suomen luontotyyppien toisen uhanalaisuusarvioinnin127,128 mukaan uhanalaisimpia ovat pe- rinnebiotoopit, joista valtaosa äärimmäisen uhanalaisia, ja toiseksi uhanalaisimpia ovat met- säluontotyypit. Tärkeimmiksi luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudis- tamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen. Vii- meisten vuosikymmenten aikana luontotyyppien tila on heikentynyt. Ilmastonmuutoksen vai- kutuksen on toistaiseksi arvioitu olevan vähäinen uhanalaistumisessa (poikkeuksena tunturi- alue), mutta tulevaisuuden uhkatekijänä sen merkityksen arvioidaan kasvavan huomatta- vasti127,128. Metsäluonnon monimuotoisuus Noin puolet Suomen lajimäärästä on metsälajeja, ja suurin osa maamme uhanalaisista la- jeista elää ensisijaisesti metsissä129,130,131. Viimeisimmän Suomen lajien uhanalaisuusarvion mukaan131 metsissä esiintyy 814 uhanalaiseksi luokiteltua lajia eli 36 % kaikista uhanalaisista lajeista. Merkittävimmät metsälajien uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät ovat metsien uudista- 125 Material economics, 2018. The circular economy – a powerful force for climate mitigation. 2018. 126 Luonnonvarakeskus 2019. STN SOMPA -hanke. Hyviä esimerkkejä. https://www.luke.fi/sompa/hyvia-esimerkkeja/ 127 Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1 - tulokset ja arvioinnin perus- teet. Suomen ympäristö 5/2018: 1-388. 128 Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 2 - luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 5/2018: 1-925. 129 Ympäristöministeriö (1994). Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Ympäristöministeriö, Alueiden käytön osasto. Muistio 3/1994. Painatuskeskus Oy, Helsinki.: 1-90. 130 Siitonen J., Hanski I. (2004). Metsälajiston ekologia ja monimuotoisuus. In: Kuuluvainen T., Saaristo L., Keto-Tokoi P., Kostamo J., Kuuluvainen J., Kuusinen M., Ollikainen M., Salpakivi-Salomaa P. (eds.), Metsän kätköissä - Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. Edita Publishing Oy. p. 76-109. 131 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A., Mannerkoski, I. (toim.) (2010). The 2010 Red List of Finnish Species. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, Helsinki: Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 115 mis- ja hoitotoimet, metsien puulajisuhteiden muutokset, vanhojen metsien ja kookkaiden pui- den väheneminen, lahopuun väheneminen ja kuloalueiden sekä muiden luontaisen sukkes- sion alkuvaiheiden väheneminen. Yleisin metsälajien uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä on lahopuun väheneminen. Se on myös tärkein ensisijaisesti metsässä elävien silmälläpidettä- vien lajien taantumisen tai heikon tilanteen syy sekä uhkatekijä131. Kuolleen puun keskitila- vuus on Suomessa, erityisesti Etelä-Suomessa merkittävästi alhaisempi kuin luonnontilai- sissa metsissä132,133. Suoluontotyyppeihin sisältyvät korvet ovat metsäluontotyyppien ohella tärkeitä vanhojen elä- vien ja kuolleiden puiden lajeille134 sekä suojaisuutta tai puuston sulkeutuneisuutta tarvitse- ville metsälajien elinkiertovaiheille, kuten esimerkiksi metsäkanalintujen poikueille135. Metsien uudistamis- ja hoitotoimet ovat ojituksen ohella keskeisimpiä syitä myös puustoisten suoluon- totyyppien, erityisesti korpien tilan heikkenemiseen ja uhanalaistumiseen136. Vähäpäästöskenaarioissa runkopuun hakkuut ovat Säästö-skenaariossa vuonna 2030 suurin piirtein samalla tasolla kuin hallituksen Energia- ja ilmastostrategian tavoiteskenaariossa, jossa vuoteen 2025 mennessä hakkuut lisääntyivät 80 Mm3:iin runkopuuta vuodessa ja met- sähakkeen käyttö lisääntyi 14–18 Mm3:iin vuodessa. Muissa vähäpäästöskenaarioissa jää- dään tämän tason alapuolelle vuoteen 2030 saakka. Vuonna 2040 ja 2050 Säästö- ja Pysäh- dys-skenaarioissa runkopuun hakkuut nousevat yli 80 Mm3:n, Jatkuvan kasvun skenaariossa vakiintuvat noin 77 Mm3:n tasolle ja Muutos-skenaariossa kasvavat noin 77 Mm3:in vuoteen 2030 mennessä ja alentuvat sen jälkeen vajaaseen 65 Mm3:iin vuoteen 2040 mennessä. Runkopuun hakkuukertymän nostaminen ja energiapuun lisääntyvä korjuu vaikuttavat moni- muotoisuudelle tärkeisiin metsien rakennepiirteisiin, kuten puuston määrään ja rakenteeseen, metsien ikäluokkajakaumaan ja kuolleen puun määrään. Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen vuoteen 2054 ulottuvissa skenaariotarkasteluissa137 runkopuun hakkuu- kertymän kasvattaminen Kansallisen metsästrategian 2025 mukaisesti nykyisestä 65 miljoo- nasta kuutiometristä 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa kasvatti uudistushakkuualaa 1,4- kertaiseksi verrattuna skenaarioon, jossa hakkuita kasvatettiin noin 65 miljoonasta kuutiomet- ristä 73 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Uudistushakkuiden voimakas lisääminen vähen- tää järeiden vanhojen lehti- ja havupuiden määrää ja nuorentaa metsien ikärakennetta nykyi- sestä, mikä voimistaa vanhoista metsistä riippuvaisten lajien taantumista. Jos lisähakkuut kohdistuvat pääosin kasvatushakkuisiin, mallilaskelmissa metsien ikäluokkajakauma vanhe- nee. Tällöin lahopuun määrä puuntuotannon metsämaalla lisääntyy nykytasoon verrattuna, koska mallilaskelmissa kuolleen puuston tilavuus kasvaa elävän puuston kokonaistilavuuden kasvaessa. Joissakin vähäpäästöskenaarioissa (erityisesti Jatkuva kasvu) kuitenkin myös puurakentaminen lisääntyy, mikä voi lisätä kotimaisen tukkipuun kysyntää ja siten uudistus- hakkuiden määrää, mikä voi siten vähentää lahopuun potentiaalia. Nykyistä Intensiivisempi metsätalous voi myös muuttaa maaperän ravinnekiertoa, vesitaloutta ja vaikuttaa metsäisten luontotyyppien tilaan haitallisesti137. Ilmastonmuutos on itsessään merkittävä uhka luonnon 132 Peltola, A (toim), (2014). Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014, Vantaa: Metsäntutkimuslaitos. 133 Siitonen, J., (2001). Forest management, coarse woody debris and saproxylic organisms: Fennoscandian boreal forests as an examole. Ecological Bulletins, 49, 11–41. 134 Haapalehto ym. 2015. Suoelinympäristöt. Teoksessa: Kotiaho, J.S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistä- minen Suomessa. Suomen ympäristö. 8/2015. 135 Huhta, E., Helle, P., Nivala, V. and Nikula, A., 2017. The effect of human-modified landscape structure on forest grouse broods in two landscape types. Ecosphere, 8(9). 136 Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Autio, O., Eurola, S., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Lindholm, T., Nousiainen, H., Rehell, S., Ruuhijärvi, R., Sallan- taus, T., Salminen, P., Tahvanainen, T., Tuominen, S., Turunen, J., Vasander, H. & Virtanen, K. 2018. Suot. Julk.: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2 : luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5 /2018. S. 321-474. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161234 137 Korhonen, K.T., Auvinen, A-P., Kuusela, S., Punttila, P., Salminen, O., Siitonen, J., Ahlroth, P., Jäppinen, J-P., Kolström, T. (2016). Biotalouskenaa- rioi-den mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2016. 116 monimuotoisuudelle, sillä se muuttaa lajien levinneisyysalueita ja voi hävittää lajeja sukupuut- toon138. Kotimaisen metsähakkeen käyttö lisääntyy vähäpäästöskenaarioissa 2–2,5-kertaiseksi vuo- den 2015 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Suurimmillaan metsähakkeen käyttö on Pysäh- dys-skenaariossa vuonna 2050, ollen noin 20 Mm3. Metsähakkeen käytön lisäyksen vaiku- tukset luonnon monimuotoisuuteen riippuvat siitä, mihin jakeisiin lisäys kohdistuu. Lisääntyvä energiapuun korjuu vähentää metsien lahopuumäärää ja voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia metsälajistossa131,139,140 erityisesti, jos korjuu vähentää järeän kuolleen puun määrää141,142. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen korostavat, että järeä kuollut puu tuleekin jättää korjaamatta143. Rakentamisen ja pellonraivauksen vuoksi tapahtuvan metsäpinta-alan pienentymisen vaiku- tus luonnon monimuotoisuuteen riippuu voimakkaasti siitä, mihin ja minkä tyyppisiin metsiin metsien hävittäminen tulevaisuudessa kohdistuu. Metsän hävityksen vaikutukset ovat avo- hakkuisiin ja metsän uudistamiseen verrattuna pitkäikäisempiä tai jopa pysyviä ja siten voi- makkaammin negatiivisia. Pellonraivaus on Suomessa historiallisesti kohdistunut viljaviin metsä- ja turvemaihin, kuten lehtoihin tai lehtomaisiin kankaisiin ja erilaisiin lettoihin, joiden monimuotoisuusarvot ovat yleensä korkeammat kuin kangasmetsän. WEM-skenaariossa pel- lonraivaus jatkuu, kun taas Muutos-skenaariossa raivaus loppuu jo vuonna 2020. Metsäluonnon uhanalaistumisen kannalta Muutos-skenaario on selvästi vähäriskisin alhai- semman hakkuutason vuoksi. Muissa vähäpäästöskenaarioissa puunkäytön lisäyksestä joh- tuvia metsien monimuotoisuuteen kohdistuvia lisäpaineita voidaan pyrkiä rajoittamaan luo- malla samalla uusia kannustimia monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Hakkuiden lisäämisen monimuotoisuudelle haitallisia vaikutuksia voidaan pyrkiä lieventämään esimerkiksi jättämällä järeitä eläviä säästöpuita uudistushakkuualoille nykyistä enemmän, välttämällä puun korjuuta arvokkailta luontokohteilta, säästämällä kuollutta puuta nykyistä enemmän hakkuukohteilla147 sekä alueellisen metsäsuunnittelun144, ekologisen päätösanalyysin ja spatiaalisen priorisoin- nin avulla145,146. Riittävän laajoilla toimenpideyhdistelmillä voidaan merkittävästi rajoittaa hai- tallisia vaikutuksia. Laaditun arvion mukaan tämä edellyttää mm. Metso-ohjelman toteutta- mista täysimääräisenä.147 Jos paineiden suuntaamisessa ja rajoittamisessa epäonnistutaan, puukäytön lisääminen voi hankaloittaa kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen ja sen to- teuttamiseen pyrkivien strategioiden tavoitteiden saavuttamista. 138 IPCC, 2014: Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovern- mental Panel on Climate Change [Core Writing Team, R.K. Pachauri and L.A. Meyer (eds.)]. IPCC, Geneva, Switzerland, 151 pp. 139 Riffell, S., Verschuyl, J., Miller, D., & Wigley, T. B. (2011). Biofuel harvests, coarse woody debris, and biodiversity–a meta-analysis. Forest Ecology and Management, 261(4), 878-887. 140 Johansson, V., Felton, A. & Ranius, T. (2016). Long-term landscape scale effects of bioenergy extraction on dead wood-dependent species. Forest Ecology and Management, 371,103–113. 141 Antikainen, R., Tenhunen, J., Ilomäki, M., Mickwitz, P., Punttila, P., Puustinen, M., Seppälä, J. & Kauppi, L. (2007). Bioenergian uudet haasteet Suo- mes-sa ja niiden ympäristönäkökohdat: nykytilakatsaus. Suomen Ympäristökeskuksen Raportteja, 11. 142 Bouget, C., Lassauce, A. & Jonsell, M., 2012. Effects of fuelwood harvesting on biodiversity — a review focused on the situation in Europe. Canadian Journal of Forest Research 42(8), 1421–1432. 143 Koistinen, A., Luiro, J-P. & Vanhatalo, K. (toim.) 2016. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen, työopas. Tapion julkaisuja 144 Triviño, M., Pohjanmies, T., Mazziotta, A., Juutinen, A., Podkopaev, D., Le Tortorec, E., & Mönkkönen, M. (2016). Optimizing management to enhance multifunctionality in a boreal forest landscape. Journal of Applied Ecology. https://doi.org/10.1111/1365-2664.12790 145 Kareksela, S., Moilanen, A., Tuominen, S., & Kotiaho, J. S. (2013). Use of inverse spatial conservation prioritization to avoid biological diversity loss outside protected areas. Conservation Biology, 27(6), 1294-1303. 146 Lehtomäki, J., 2014. Spatial conservation prioritization for Finnish forest conservation management. Helsingin yliopisto, väitöskirja. 147 Korhonen, K.T., Auvinen, A.-P., Kuusela, S., Punttila, P., Salminen, O. , Siitonen, J. Ahlroth, P., Jäppinen, J.-P. ja Kolström, T. 2016. Biotalouskenaa- rioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin.Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2016. 117 Maatalousluonnon monimuotoisuus Maataloustuotannon ja maankäytön tehostuminen, lypsykarjatalouden supistuminen ja tilojen ja laajempien alueiden tuotannon erikoistuminen ovat aiheuttaneet monimuotoisuutta ylläpi- tävien elinympäristöjen vähentymistä maatalousluonnossa. Eliölajien kannalta tärkeimmät ongelmat ovat avoimien ja viljelemättömien elinympäristöjen pinta-alojen väheneminen, tuo- tannon ja maankäytön tehostuminen peltolohkojen sisällä ja maatalousmaiseman rakenteen yksipuolistuminen. 148,149 Peltojen metsittäminen vähentää avoimien alueiden lajistojen elinympäristöjä. Ilman huolel- lista monimuotoisuusvaikutusten ennakkoarviointia heikkotuottoisten avointen alueiden met- sittäminen voi merkittävästi heikentää maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän pitkäaikai- sen kehitystyön saavutuksia luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Huonotuottoisten peltolohkojen metsittäminen esimerkiksi keskellä peltoaukeaa voi kuitenkin tuoda hyötyjä mo- nimuotoisuuteen reuna-alueen alan kasvaessa150. Vähäpäästöskenaarioissa haasteita maa- talousluonnon monimuotoisuuden ylläpitämiselle voi aiheutua erityisesti maatalouden tehos- tumisesta (Jatkuvan kasvun skenaario) sekä viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden metsityk- sestä tai metsittymisestä. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden peltojen määrä ja sijainti olisi tärkeää selvittää, mikäli laajamittaista metsittämistä harkitaan. 9.4. Vaikutukset vesistöihin Sampo Soimakallio, Laura Saikku, SYKE Metsätalouden vesistövaikutukset Ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden vesistövaikutukset liittyvät läheisesti puunkäytön kehitykseen. Puunkäyttö lisääntyy vuoden 2015 tasosta vuoteen 2030 mennessä kaikissa vähäpäästöskenaariossa, mikä kasvattaa vesien kuormitusta. Typpi- ja fosforikuormitus ai- heuttavat vesistöjen rehevöitymistä ja kiintoainekuormitus sameutumista, liettymistä ja um- peenkasvua. Kuormituksen aiheuttamat vesistövaikutukset riippuvat mm. maankäytön alueel- lisesta laajuudesta, toimenpiteiden voimaperäisyydestä sekä valuma-alueen että vastaanot- tavan vesistön ominaisuuksista. Metsätalouden osuus ihmistoiminnan aiheuttamasta typpi- kuormituksesta oli n. 5 % ja fosforikuormituksesta 8 % Suomessa vuonna 2016151. Metsäta- loudessa vesistökuormitusta aiheutuu lähinnä hakkuista, lannoituksista ja kunnostusojituk- sista, joita toteutetaan vuosittain pienellä osalla koko metsäalasta152. Hakkuiden lisääminen lisää vesistökuormitusta. Esimerkiksi fosforikuormituksen on suomet- sävaltaisilla koealueilla havaittu kohoavan eri tavoin toteutettujen hakkuiden ja kokopuukor- 148 Toivonen, M., Herzon, I. & Kuussaari, M. 2015: Differing effects of fallow type and landscape structure on the occurrence of plants, pollinators and birds on environmental fallows. – Biological Conservation 181:36-43. 149 Alanen, E.-L., Hyvönen, T., Lindgren, S., Härmä, O. & Kuussaari, M. 2011: Differential responses of bumblebees and diurnal Lepidoptera to the suc- cession of experimental long-term set-asides. – Journal of Applied Ecology 48:1251-1259. 150 Kärkkäinen, L., Haakana, M., Heikkinen, J., Helin, J., Hirvelä, H., Jauhiainen, L., laturi, J., Lehtonen, H., Lintunen, J., Niskanen, O., Ollila, P., Peltonen- Sainio, P., Regina, K., Salminen, O., Tuomainen, T., Uusivuori, J., Wall., A. Packalen, T. 2019. Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoit- teiden saavuttamiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 67/2018. 151 Suomen Ympäristökeskus 2017. Fosfori- ja typpikuormitus eri lähteistä sekä arvio laskeumasta ja luonnon huuhtoumasta Suomessa vuonna 2016.https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Vesistojen_kuormitus_ja_luonnon_huuhtouma 152 Launiainen Samuli, Sarkkola Sakari, Laurén Ari, Puustinen Markku, Tattari Sirkka, Mattsson Tuija, Piirainen Sirpa, Heinonen Jaakko, Alakukku Laura, Finér Leena. (2014). KUSTAA -työkalu valuma-alueen vesistökuormituksen laskentaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2014. 55 p. 118 juun jälkeen. Fosforikuormitus kasvaa etenkin silloin, kun intensiiviset hakkuut nostavat poh- javeden pinnan lähelle maanpintaa153. Mikäli puuston kasvun tai metsän hiilinielun lisää- miseksi käytetään metsälannoitusta, uhkaa vesistöjä kasvava ravinnekuormitus. Metsien fos- forilannoituksen voimakas väheneminen 1990-luvulla näkyi selvästi vähentyneenä fosfori- kuormituksena vesiin154. Energiapuun korjuun lisäämisessä ongelmallista vesistöjen kannalta on etenkin kantojen nosto metsämaasta. Se lisää orgaanisen aineksen eroosiota ja kuormitusta. Kokopuukorjuu, jossa myös kannot nostetaan, lisää orgaanisen aineksen huuhtoutumista selvästi 155. Humuk- sen mukana liikkeelle lähtee myös metalleja. Metsäbiomassan lisääntyvän käytön haitallisia vesistövaikutuksia voidaan rajoittaa muun mu- assa käyttämällä metsämaaperän käsittelyssä mahdollisimman kevyitä menetelmiä. Painot- tamalla biomassan lisäkäyttöä harvennushakkuisiin ja hakkuutähteisiin, vesistövaikutukset jäävät myös todennäköisesti huomattavasti pienemmiksi verrattuna hyödyntämiseen, johon liittyy laajamittaista kantojen nostoa ja kokopuukorjuuta. Ongelmallisimpia vesistöjen kannalta ovat voimaperäiset hakkuut ja maaperän muokkaus suometsissä. Metsien monimuotoisuu- den ylläpitämistä edistävät toimet ovat hyödyllisiä myös vesistöjen kannalta. Maatalouden vesistövaikutukset Suomessa maatalouden osuus vesistökuormituksesta oli noin 59 % fosforikuormituksesta ja 49 % typpikuormituksesta vuonna 2016151. Viimeisten vuosikymmenten aikana viljelymene- telmiä on kehitetty ja lannoitusmäärät ovat pienentyneet huomattavasti. Tästä huolimatta maatalouden ravinnekuormitus ei ole pienentynyt peltoihin kertyneen ravinnevaraston ta- kia156. Lisäksi ilmaston muuttumisen myötä lyhentyneet talvet ja talviaikaiset vesisateet ja su- lanta ovat voimistaneet ravinteiden huuhtoutumista pääosin lumettomilta pelloilta vesistöihin. Maatalouden ravinnekuorma syntyy, kun pelloilta valuu ravinteita vesistöihin. Pelloille tuo- daan ravinteita ulkopuolisina panoksina lannoitteissa, lannassa tai biologisen typensidonnan keinoin ilmakehästä. Kasvit eivät käytä kaikkia ravinteita kasvuunsa, vaan osa valuu pelloilta sekä kiintoaineen mukana että veteen liuenneena. Kiintoainevalumaa voidaan vähentää hal- litsemalla peltojen eroosiota. Paljas maa on eroosioherkempää kuin kasvintähteiden tai nur- mikasvuston peittämä. Lisäksi juuristo pitää maata paikallaan ja parantaa maan murukestä- vyyttä. Maaperän luonnollinen eroosiopotentiaali määrittää sen, kuinka suuri eroosioriski kul- lakin lohkolla on ja kuinka paljon erilaisilla toimenpiteillä riskejä voi vähentää. Vahva maatalous Pysähdys-skenaariossa vaikuttaa merkittävästi koko Suomen vesistökuor- mitusta nostavasti. Toisaalta Pysähdys-skenaariossa elintarvikkeita myös tuodaan merkittä- västi, minkä vuoksi merkittävä osa elintarvikkeiden tuotantoon liittyvistä ympäristövaikutuk- sista syntyy Suomen rajojen ulkopuolella. Maatalouden tehostuminen Jatkuvan kasvun ske- naariossa vähentää tuotantoa kohden käytettäviä panoksia ja kuormitusta. Kotimainen ruoka aiheuttaa ravinnekuormitusta kotimaisissa sisävesistöissä ja Itämeressä. Säästö-skenaa- riossa maataloudessa ravinnepäästöjä vähennetään kiertotalouden avulla. 153 Kaila A., Sarkkola S., Laurén A., Ukonmaanaho L., Koivusalo H., Xiao L., O’Driscoll C., Asam Z., Tervahauta A. & Nieminen M. (2014). Phosphorus export from drained Scots pine mires after clear-felling and bioenergy harvesting. Forest Ecology and Management 325: 99–107. 154 Tattari S, Koskiaho J, Kosunen M, Lepistö A, Linjama J, Puustinen M. (2017). Nutrient loads from agricultural and forested areas in Finland from 1981 up to 2011 – is the efficiency of water protection measures seen? Environmental Monitoring & Assessment 189 (3): 95. 155 Kiikkilä, O., Nieminen, T.M., Starr, M., Mäkilä, M., Loukola-Ruskeeniemi, K., Ukonmaanaho, L. (2014). Leaching of dissolved organic carbon and trace elements after stem-only and whole-tree clear-cut on boreal peatland. Water, Air & Soil Pollution. 255, 1–11. 156 Heiskanen, A-S., Hellsten, S., Vehviläinen, B., Putkuri, E., ym. 2017, YMPÄRISTÖN TILA -KATSAUS 1/2017 | 21.3.2017.http://hdl.han- dle.net/10138/177569 119 Suomessa ruokaketjut vaikuttavat merkittävästi vesistöjä rehevöittävän ravinnekuormituksen syntyyn ja tätä kautta maamme vesistöjen tilaan. Suomessa viljasadosta käytetään 55 % re- huksi157. Suurimmat rehevöittävät päästöt syntyvät eläintuotannosta. Lihan tuottamiseksi tar- vitaan paljon kasvintuotantoa, sillä eläin ei käytä kaikkea syömäänsä ravinnetta kasvuunsa. Kasvintuotannossa saadaan tietty osuus ravinnepanoksista kasviin, mutta kun eläin syö kas- vin vain pieni osa kokonaisfosforista päätyy eläimen ruhoon tai maitoon. Muutos-skenaa- riossa, joissa lihansyönti vähenee ja karjantuotanto supistuu, myös kuormittavat vesistöpääs- töt pienenevät koko Suomen tasolla huomattavasti. 9.5. Vaikutukset ilmanlaatuun Mikko Savolahti, Sampo Soimakallio, SYKE Ilmansaasteet aiheuttavat Suomessa vuosittain arviolta 2000 ennenaikaista kuolemanta- pausta, joista 1600 on seurausta hengitysilman pienhiukkaspitoisuuksista (Lehtomäki ym. 2018). Pienhiukkasten aiheuttamista ennenaikaisista kuolemista reilu puolet on arvioitu ole- van seurausta kaukokulkeumasta. Kotimaisista päästölähteistä suurimmat terveyshaitat tule- vat puun pienpolton ja liikenteen pienhiukkaspäästöistä, sekä ilmakehässä eri ilmansaas- teista muodostuvista sekundäärihiukkasista. Ilmanlaadun oletetaan parantuvan Suomessa nykytasosta vuoteen 2030 mennessä, mikä johtuu voimaan tulevasta tai jo voimassa olevasta EU-lainsäädännöstä, joka rajoittaa erityisesti liikenteen pakokaasupäästöjä ja polttolaitosten päästöjä.102 Kotimaisista päästövähennystoimista saadaan suurimmat terveyshyödyt silloin, kun ne koh- distuvat matalan päästökorkeuden lähteisiin tiheästi asutuilla alueilla. Näitä lähteitä ovat eri- tyisesti liikenne, työkoneet ja puun pienpoltto. Moottoriteknologian kehitys ja autokannan uu- siutuminen ovat jo vähentäneet liikenteen pakokaasupäästöjä merkittävästi, ja tulevat vähen- tämään edelleen. Liikennesuoritteiden vähentyminen liikenteen tehostumisen ja kulkutapa- muutosten kautta sekä liikenteen sähköistyminen nopeuttavat ilmanlaadun parantumista kau- punkialueilla, joissa päästöille altistuu suuri määrä ihmisiä. Vaikutus kaupunkien ilmanlaatuun riippuu viime kädessä ajoneuvosuoritteiden kehittymisestä ja niiden alueellisesta jakautumi- sesta.102 Katupölypäästöjen suhteellinen vaikutus ilmanlaatuun kasvaa tulevaisuudessa ajo- neuvojen pakokaasupäästöjen vähentyessä. Katupölypäästöjä vähentävät joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen lisääntyminen (erityisesti Muutos-skenaario). Ilmanlaadun kannalta puun pienpolton pienhiukkaspäästöt takoista ja kiukaista ovat olennai- sia. Pienpolton päästöjen ei odoteta vähenevän lähitulevaisuudessa yhtä selvästi kuin liiken- teen, sillä laitteille ei ole tähän mennessä ollut hiukkaspäästöjä rajoittavaa lainsäädäntöä. Vuonna 2020 pienkattiloille ja 2022 takoille voimaan tuleva ekosuunnitteludirektiivi (EU) 2015/1185 ja 2015/1189) asettaa markkinoilla oleville uusille laitteille mm. pienhiukkaspääs- törajan. Direktiivin vaikutus alkaa kuitenkin olla merkittävä vasta vuoden 2030 jälkeen, sillä laitekanta uusiutuu hitaasti. Muita keinoja vaikuttaa pienpolton päästöihin ovat esimerkiksi informaatio-ohjaus tulisijojen käyttäjille ja kansalliset laatuvaatimukset, jotka koskevat ekosuunnitteludirektiivin ulkopuolelle jääviä laitteita, kuten kiukaita. Tehokkain keino vähen- tää pienpolton ilmansaastepäästöjä on kuitenkin vähentää polttopuiden käyttöä. Sekä WEM- että vähäpäästöskenaarioissa polttopuiden käyttö asuinrakennusten lämmityksessä kääntyy laskuun erityisesti vuoden 2030 jälkeen. Skenaarioissa käyttö on noin 15–35 % alhaisempaa vuonna 2050 kuin 2015. Säästö-skenaariossa käyttö alenee eniten. 157 Luke (Luonnonvarakeskus), 2018. Viljatase. http://stat.luke.fi/viljatase 120 9.6. Vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja elinoloihin Antti Rehunen, Sampo Soimakallio, SYKE Yhdyskuntarakenteen muutosten vaikutukset Vähäpäästöskenaarioissa kaupungistuminen jatkuu voimakkaana (Muutos), keskinopeana (Jatkuva kasvu ja Pysähdys) tai nykyistä hitaampana (Säästö). Kaupungistumisen tapa ja kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen kehitys vaikuttavat mm. liikkumismahdollisuuksiin, arjen sujuvuuteen, asuinoloihin, rakennetun ympäristön ja infrastruktuurin ylläpitoon, asuin- ympäristön laatuun ja yhdyskuntatalouteen (liite 2). Voimakas kaupungistuminen kasvattaa maan eri osien välisiä eroja rakennetun ympäristön kehittämisessä. Uudisrakentaminen ja mahdollisuudet vaikuttaa maankäytön suunnittelulla yhdyskuntarakenteen kehitykseen painottuvat kasvuseuduille. Kaupungistuminen samalla li- sää yhdyskuntarakentamisen kustannuksia kasvavilla alueilla. Väestöään menettävillä alu- eilla kasvaa rakennetun ympäristön vajaakäyttö ja infrastruktuurin ylläpidon käyttäjäkohtaiset kulut. Kasvavilla kaupunkialueilla on saatavilla kasvava kirjo erilaisia palveluja, kun väestö- tappioalueilla palvelujen fyysinen saavutettavuus usein heikkenee. Toisaalta tiivis kaupun- kiympäristö, vaihtelunhaluinen elämäntapa ja hyvät liikenneyhteydet voivat lisätä vapaa-ajan matkojen määrää ja päästöjä juuri kaupungeissa. Asumisen tiivistyminen Muutos- ja Pysäh- dys-skenaarioissa pienentää oletettavasti asumisväljyyttä. Ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus kasvaa oletettavasti tällöin erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kaupungistumisen etenemisen myötä yhä useampi asuu kaupunkialueilla, joilla arkimatkat ovat keskimäärin lyhyempiä ja kulkutapavaihtoehtoja on useampia kuin kaupunkien kehys- alueella tai maaseutualueella. Kaupunkialueiden sisällä on kuitenkin merkittäviä eroja jouk- koliikenteen tarjonnassa sekä palvelujen ja työpaikkojen saavutettavuudessa. Alueet, joilla on tiiviisti asutusta ja työpaikkoja, lähipalveluja ja hyvät joukkoliikenneyhteydet tarjoavat parhaat mahdollisuudet autottomaan arkeen. Mahdollisuudet itsenäiseen arkiliikkumiseen ilman omaa autoa ovat tärkeitä autottomille asuntokunnille, nuorille ja ikääntyneille. Väestön ikääntyminen korostaa arjen matkakohteiden saavutettavuuden merkitystä. Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittäminen ja yksityisautoilun vähentäminen erityi- sesti isoissa kaupungeissa liikennesuoritteiden vähentämiseksi korostuvat kaikissa vähä- päästöskenaarioissa. Joukkoliikenteen kehittämisen edellytykset ovat parhaimpia suurimmilla kaupunkiseuduilla. Erityisesti pääkaupunkiseudulla painottuu intensiivisten poikittaisten jouk- koliikenneyhteyksien kehittäminen. Kaupunkien kehysalueella toimivilla liityntäyhteyksillä ja - pysäköinnillä voidaan lyhentää autolla kuljettavien matkojen pituutta. Pienillä kaupunkiseu- duilla kevyen liikenteen kehittäminen ja lyhyen automatkan päässä sijaitsevat matkakohteet auttavat vähentämään henkilöautolla ajettavia kilometrejä. Kaupunkiseutujen viime vuosien uudisrakentaminen on sijoittunut sekä autottoman arkiliikku- misen näkökulmasta edullisille keskusta-alueilla ja joukkoliikennekäytäviin että taajamien reu- nojen autoriippuvaisille alueille. Kaupunkirakenne kokonaisuudessaan on tiivistynyt, mutta seutujen toiminnallinen rakenne on hajautunut, mikä on näkynyt mm. työ- ja asiointimatkojen pituuden ja autoriippuvuuden kasvuna. Viime vuosina työ- ja asiointimatkojen autoriippuvuu- den kasvu on kuitenkin hidastunut158. Autoriippuvuus vähenee ja arjen liikkumismahdollisuu- 158 Rehunen A, Ristimäki M, Strandell A, Tiitu M & Helminen V (2018). Katsaus yhdyskuntarakenteen kehitykseen Suomessa 1990–2016. Suomen ympä- ristökeskuksen raportteja 13/2018. 121 det monipuolistuvat myös kaikissa vähäpäästöskenaarioissa. Suurin muutos tapahtuu voi- makkaimman kaupungistumisen Muutos-skenaariossa. Myös Pysähdys-skenaariossa kau- punkirakenteen tiivistyminen lyhentää arkimatkojen keskipituuksia. Jatkuvan kasvun skenaa- riossa keskinopea kaupungistuminen tuo yhä suuremman osan asukkaista suhteellisen lyhyi- den arkimatkojen alueelle, mutta taajamien laajenemiskasvu lisää autoriippuvaisten taajaman reuna-alueiden osuutta asutuksesta. Säästö-skenaariossa maltillinen kaupungistuminen ja tii- vistyminen lyhentävät jonkin verran arkimatkojen keskipituutta ja lisäävät kestävien kulku- muotojen osuutta, minkä lisäksi etätyön ja -palvelujen kehitys vähentää liikkumistarvetta. Etä- työn lisääntymisen päästövaikutukset ovat kuitenkin epävarmoja (liite 2). Kaupungistuminen lisää paineita asuinrakennusten ja muun infrastruktuurin rakentamiselle kaupunkialueilla, joissa viheralueiden säilyttämiseen kohdistuu haasteita. Viheralueet ovat tärkeitä kaupunkiympäristön viihtyvyydelle, mutta tämän lisäksi uudet tutkimukset viittaavat viheralueiden lähellä asumisen olevan yhteydessä parempaan terveyteen159. Tätä voivat se- littää viherympäristöjen stressiä vähentävät ja virkistysliikuntaa lisäävät vaikutukset. Viheralu- eiden vähentyminen voi heikentää myös kaupunkien kykyä sietää ilmastonmuutosta, jolloin esim. helleaaltojen ja tulvien aiheuttamat haitat voivat lisääntyä160. Toisaalta asumistiiveyden lisääntyminen muissa paitsi Jatkuvan kasvun skenaariossa lieventää asuinrakennusten pinta- alan tarvetta ja tilatehokkuuden parantuminen erityisesti Muutos- ja Säästö-skenaarioissa lie- ventää palvelurakennusten pinta-alan tarvetta. Kaupungistumisen myötä entistä suurempi osa väestöstä altistuu ilmansaasteille ja niihin liit- tyvät kuolemat saattavat kasvaa nykyisestä. Suurin osa pienhiukkasiin yhdistyvistä terveys- haitoista aiheutuu pitkäaikaisesta, vuosia kestävästä altistumisesta102. Vaikka liikenteen pa- kokaasupäästöjen aiheuttama altistuminen vähenee voimakkaasti liikenteen sähköistymisen sekä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen lisääntymisen myötä, pysyy puun pienpolton ja ka- tupölyn pienhiukkasille altistuminen skenaarioissa merkittävinä, ellei puun pienpoltossa pien- hiukkaspäästöjen ja katupölypäästöjen merkittävässä vähentämisessä onnistuta (ks. luku 9.5). Liikunnan ja ravinnon terveysvaikutukset Kävelyn ja pyöräilyn lisääntyminen, kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen sekä arjen sujuvuuden ja ympäristön viihtyisyyden parantuminen muun muassa ruuhkien ja melun vä- hentymisen myötä tuovat terveyshyötyjä. Väestön kulutustottumukset eivät perustu pelkäs- tään yksilöllisiin valintoihin, vaan niihin voidaan merkittävästi vaikuttaa väestöryhmäkohtaiset erot huomioivalla liikenne-, kuluttaja-, ruoka-, liikunta, ympäristö- ja terveyspolitiikalla102. Muut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin Ilmastotavoitteet ovat niin vaativat, että ilmastonmuutoksen hillintätoimilla voi olla myös mer- kittäviä ihmisten elinoloihin kohdistuvia vaikutuksia, mukaan lukien tuloeroja korostavia vai- kutuksia, jos energian, ruoan ja muiden hyödykkeiden hinta nousee merkittävästi. Eri väestö- ryhmät voivat olla hyvin erilaisessa asemassa myös sen suhteen, kuinka helposti he voivat osallistua jakamistalouteen tai kuinka tehokkaasti he voivat hyödyntää esimerkiksi liikenne- palvelujen digitalisaatiota. Keskeisenä haasteena vaaditun muutoksen toteuttamisessa on se, 159 Hartig T, Mitchell R, de Vries S, Frumkin H. (2014). Nature and health. Annual Review of Public Health, 35, 207-28. 160 Depietri Y, Renaud FG, Kallis G. (2012). Heat waves and floods in urban areas: a policy-oriented review of ecosystem services. Sustainability Science. 7, 95-107. 122 miten sosiaalista eriarvoistumista ja asenteiden koventumista vältetään. Tämä riippuu voi- makkaasti siitä, minkälaisia ohjauskeinoja muutoksen toteuttamisessa hyödynnetään ja miten kustannukset eri väestöryhmille kohdentuvat. 123 10. SKENAARIOIDEN TOTEUTUMISEEN LIIT- TYVIÄ NÄKÖKOHTIA Lassi Similä, Tiina Koljonen, VTT, Sampo Soimakallio, Mikael Hildén, SYKE PITKO-hankkeessa laaditut skenaariot eroavat toisistaan sekä teknologisesta että taloudelli- sesta näkökulmasta, mutta myös muun muassa skenaarioon liitettyjen arvokehitysten ja kan- sainvälisen yhteistyön lähtökohdista. Skenaarioiden toteutumiseen liittyy erilaisia riskejä. Li- säksi on tärkeää tunnistaa, mitkä ovat tärkeät toimenpiteet ja toimijat, jotta päästään tavoitel- lulle kehitysuralle, eli tässä tapauksessa kohti vähäpäästöisyyttä. Skenaarioiden keskeiset elementit (globaali kehitys, teknologinen muutos ja sen nopeus, arvot ja asenteet, yhteiskun- nan rakenteelliset muutokset, jne.) on valittu toisistaan poikkeaviksi, eikä niiden yhdistelmän mukainen kehitys ole välttämättä todennäköisin, vaikka tietty kehityskulku tiettyjen element- tien toteutumiseksi muodostuisikin suotuisaksi ja skenaarioissa oletetun mukaiseksi. Sa- masta syystä on myös todennäköistä, että skenaarioiden toteutuminen vallitsevissa olosuh- teissa edellyttää erilaisia toimenpiteitä ja keskeiset toimijat vaihtelevat sekä skenaarioiden että skenaarioiden keskeisten elementtien välillä. Kuten luvussa 4.1 todettiin, työpajaprosessi suunniteltiin siten, että sen tulokset antavat aineksia riski- ja toimenpidenäkökulmien analy- soimiseksi. Tässä luvussa tuodaan esille eri skenaarioiden toteutumiseen liittyviä näkökohtia pääasiassa työpajoissa esitettyihin asiantuntija-arvioihin nojautuen. 10.1. Riskit Skenaarioiden toteutumiseen liittyviä riskejä käsiteltiin lähinnä hankkeen toisessa ja kolman- nessa työpajassa, joissa skenaarioiden lähtökohtia ja alustavia laskentatuloksia oli käytettä- vissä arvioinnin pohjaksi. Riskit edustavat toisaalta skenaarion yleislogiikkaan ja toisaalta jon- kun keskeisen elementin, kuten tietyn teknologian tai arvomuutoksen toteutumiseen, liittyviä kriittisiä huomioita. Kaikkien skenaarioiden näkökulmasta nousi esille kaksi keskeistä riskiä, eli hiilidioksidin tal- teenottoon ja varastointiin liittyvät riskit (l. toteutuuko koskaan ja jos toteutuu kuinka nopeasti ja millä edellytyksillä) sekä biomassan käytön lisäämiseen liittyvät riskit. Lisäksi merkittävä riski (ja toisaalta myös mahdollisuus) liittyy negatiivisiin päästövähennyksiin, eli hiilidioksidin talteenottoon biomassaa käyttävien energia-, biojaloste- ja metsäteollisuusprosessien savu- kaasuista (l. bio-CCS). Bioenergiaan kytkettyyn CCS-teknologiaan liittyvä avoin erityiskysy- mys on se, laskettaisiinko talteen otettu ja varastoitu CO2 negatiivisena päästönä (poistu- mana) vastoin nykyisiä kansainvälisiä laskentasääntöjä ja kohdennettaisiinko negatiivinen päästö talteen ottavan vai loppusijoittavan maan kasvihuonekaasujen tilinpitoon. Kaikissa vähäpäästöskenaarioissa metsäbioenergian käyttö kasvaa nykyisestä 40–80 % vuo- teen 2050 mennessä vuoden 2015 tasosta. Tämä tarkoittaa sitä, että metsäbiomassan pol- tosta syntyvät hiilidioksidipäästöt nousevat vastaavasti, jos hiilidioksidia ei oteta talteen ja va- rastoida CCS-teknologian avulla. Erityisenä riskinä tällaisten kehityskulkujen toteutumiselle voidaan nähdä puun poltolle tai laajemmin bioenergialle mahdollisesti käyttöön otettava CO2- päästökerroin tai tiukentuvat tavoitteet maankäyttösektorille ja muut biomassan käyttöön liit- tyvät rajoitteet, kuten kilpailu biomassan materiaalikäytön kanssa, raaka-aineiden kestävä saatavuus ja käytön hyväksyttävyys. 124 Näitä edellä mainittuja keskeisiä elementtejä tarkasteltiin PITKO-skenaarioissa, jotta riskin suuruutta pystyttiin paremmin arvioimaan. Seuraavassa käydään läpi työpajaprosessin tuot- tamia riskiarviota skenaarioittain niiden päästövähennyksen toteutumiseen liittyvien keskeis- ten elementtien näkökulmasta. Säästö-skenaariossa CCS-teknologian rooli on suurin, ja teknologian hyödyntämisen toteu- tuminen esitetyllä tavalla nousikin työpajan osallistujien piirissä esiin riskinä. CCS-teknologian kaupallistumiseen liittyy merkittävää epävarmuutta, ja erillisenä nostettiin esiin hiilidioksidin varastoinnin toteuttaminen161. Säästö-skenaariossa oli myös suurin biomassan käyttö paitsi teollisuudessa myös liikenteen biojalosteiden tuotannossa. Biomassan käyttöön ja biopoltto- aineisiin liittyvät kysymykset, kuten raaka-aineiden saatavuus, nieluvaikutukset ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat uhat nousivatkin myös esiin kommenteissa. Lisäksi Säästö- skenaariossa bio-CCS:n rooli korostui, mikä nähtiin merkittävänä riskinä erityisesti Säästö- skenaarion osalta. Ydinvoiman hyväksyttävyys nähtiin myös Säästö-skenaarion energiateknologiavalintoihin liit- tyvänä riskinä. Eräässä kommentissa Säästö-skenaario nähtiin tietynlaisena nykyisen kehi- tyksen jatkeena, jolloin polkuriippuvuus, lukkiutuminen nykyiseen teolliseen rakenteeseen ja tukiin nähtiin tietynlaisena riskinä kehitykselle. Tässä kehityskulussa älyteknologian käyttöön- otto ei välttämättä realisoidu, ja uhkana voi olla liian hitaasti toteutuva kehitys päästötavoitteen saavuttamiseksi. Säästö-skenaarion yleinen lähtöajatus vahvasta omavaraisuudesta, mutta myös samaan aikaan toteutuvasta raskaan vientiteollisuuden volyymien kasvusta, nähtiin jos- sain määrin epäuskottavana. Muutos-skenaariossa oletetaan voimakas aurinko- ja tuulivoimateknologioiden sekä ener- gian varastoinnin kehittyminen. Näihin oletuksiin liittyy merkittäviä riskejä, esimerkiksi siitä näkökulmasta, edellyttääkö kehitys merkittävästi tukia, mikä vaikeuttaa skenaarion toteutet- tavuutta. Toisaalta tuulivoimateknologian kannattavuus näyttää lähivuosina kehittyvän jopa oletettua nopeammin. Monet työpajoissa esitetyistä riskeistä liittyivät vaihtelevan aurinko- ja tuulivoimatuotannon tuomiin haasteisiin, esim. sähkötehon pulatilanteisiin varautumiseen ja energian toimitusvarmuuteen. Skenaariossa oletettu arvopohjan muutos on epävarma, ei- vätkä yritykset tai kuluttajat välttämättä sitoudu muutokseen oletetulla tavalla ja nopeudella. Tätä riskin mahdollisuutta tukee myös luvussa 8 esitetty kyselyn tulos, jonka mukaan päästö- jen edelleen vähentämisessä henkilökohtaisilla ratkaisuilla ei ole odotettavissa suurta kehi- tysharppausta seuraavan viiden vuoden aikana. Toisaalta työpajakeskusteluissa tuli myös esille näkökulma, että suomalainen yhteiskunta on jo Muutos-skenaarion mukaisessa kehi- tyskulussa. Jatkuva kasvu -skenaarion osalta työpajoissa esiin tulleista energiantuotantoteknologioihin liittyvistä riskeistä korostuivat Muutos-skenaarion tapaan vaihtelevaan tuotantoon ja varas- tointiin liittyvät epävarmuudet. Voimakkaasti sähköautoihin tukeutuvana skenaariona sähkö- autojen elinkaaripäästöihin ja akkujen kriittisiin raaka-aineisiin liittyvät kysymykset nostettiin esiin erityisinä tekijöinä, mukaan lukien kaivostoimintaan liittyvät riskit. Digitalisoituvaa kehi- tystä varjostavat työpajojen tulosten valossa merkittävästi myös kyberturvallisuusriskit. Jat- kuva kasvu -skenaarion osalta kannattaa myös huomata, että PITKO-skenaarioista tämä oli ainoa, jossa CCS ei toteutunut lainkaan. Näin ollen päästötavoitteen saavuttamiseen ja siihen liittyviin kustannuksiin liittyy merkittävät riskit, mikäli kalleimpia päästövähennystoimia ei voi kompensoida hiilinieluilla tai ostamalla päästöoikeuksia. 161 Hiilidioksidin varastoinnilla CCS:n yhteydessä tarkoitetaan sen pysyvää ns. loppusijoitusta maanalaisiin geologisiin muodostelmiin, kuten vanhoihin öljy- ja kaasulähteisiin tai suolavesikerrostumiin. Suomessa ei ole hiilidioksidin varastointiin soveltuvia geologisia muodostelmia, joten se täytyisi kuljettaa Suomen rajojen ulkopuolelle. 125 Pysähdys-skenaario edustaa lähtökohtaisesti ei-toivottua kehityskulkua, joten riskien käsit- telyä samalla tavalla kuin muissa skenaarioissa siitä näkökulmasta, mikä voisi estää skenaa- rion toteutumisen, ei pidetty relevanttina. Kuitenkin voidaan nähdä, että oletetuissa olosuh- teissa myös Pysähdys-skenaarioon liittyy elementtejä, jotka vievät kehitystä suotuisampaan suuntaan kuin ilman niiden toteutumista. Riskejä liittyy esimerkiksi ydinvoiman ja bioenergian käytön hyväksyttävyyteen sekä CCS:n toteutumiseen. Riskinä on myös vähäpäästöisen tek- nologian käyttöönoton hitaus ja muihin skenaarioihin verrattuna korkeammat kustannukset. 10.2. Toimenpide-ehdotukset ja keskeisimmät toimijat Työpajassa 2 osallistujille jaettiin edellisessä työpajassa tuotettujen skenaarioiden sisältöjä kuvaava yhteenvetotaulukko, joiden perusteella osallistujat ohjeistettiin ideoimaan toimenpi- teitä, joilla päästään päästövähennystavoitteeseen skenaarion reunaehdot huomioiden sekä skenaarion toteutumisen kannalta keskeisiä toimijoita. Tuloksena saatiinkin runsas joukko eri sektoreita koskevia toimenpide-ehdotuksia (ks. Taulukko 1). Työpajassa 3 osallistujat ohjeis- tettiin priorisoimaan keskeisimpiä keinoja, ja kutakin skenaariota käsitteli kaksi rinnakkaista ryhmää. Näiden tulosten pohjalta seuraavassa on esitetty tiivistelmä keskeisimmistä toimen- pide-ehdotuksista ja toimijoista. On syytä korostaa, että tulokset eivät edusta eksplisiittisiä arviota skenaarioiden toteutumiseen tarvittavista toimenpiteistä, vaan ne tulee nähdä suun- taa-antavina asiantuntija-arvioina ja mallilaskelmien tuloksia täydentävinä ajatuksina. Säästö-skenaarion ehdotetuissa toimenpiteissä korostuivat kansallisen ohjauksen (metsä- politiikka, energiapolitiikka, liikennepolitiikka) toimenpiteiden tärkeys skenaarion toteuttami- sessa, jolloin myös valtion rooli toimijana nähtiin merkittävänä. Ydinvoiman lisääminen edel- lyttää kansallista päätöstä, ja skenaarioissa korostuvan biomassapohjaisen energian lisään- tyminen saattaa edellyttää tukien säilymistä. T&K -panostusten nähtiin tarpeelliseksi kohdis- tua CCS-teknologian kehittämiseen ja energiatehokkuuteen. CCS-teknologian kehittymi- sessä olennaisena kansainvälisenä toimenpiteenä nähtiin kannusteen kehittäminen päästö- kauppajärjestelmään (ETS). ”Loppusijoitustoimijat” ja kv. sopimukset ovat merkittävässä roo- lissa, ja lisäksi tarvitaan tieteellisiä arvioita ja laskentasääntöjä, joihin voidaan paneutua mm. Hallitustenvälisessä ilmastonmuutospaneelissa (IPCC). Liikenteessä keskeiset ehdotetut keinot liittyvät päästöperusteiseen verotukseen, jakeluvelvoitteeseen ja liikennesuoritteen ve- rottamiseen. Asumisen osalta merkittävä toimenpide on tilojen yhteiskäytön edistäminen osana yhteisöllisyyttä ja siihen liittyvä norminpurku. Erilaiset kiertotalouden edistämistoimen- piteet nähtiin mahdolliseksi erilaisilla veroratkaisuilla, esimerkkinä hukkalämpöjen hyödyntä- minen ja neitseellisten luonnonvarojen verotus. Verotuksen lisäksi myös informaatio-ohjauk- sella nähtiin keskeinen roolinsa (kasvisruokailu, kuluttaminen). Toisaalta vero-ohjaus herätti laajalti ristiriitaisia näkökulmia, eli esitettiin myös kritiikkiä vero-ohjauksen lisäämisen hyväk- syttävyydestä. Muutos-skenaarion keskeisimmiksi ehdotetut toimenpiteet jaoteltiin neljään kokonaisuuteen (1) T&K&I-toimintaan (esim. T&K -panosten nosto 4 %:iin BKT:stä); (2) uusiutuviin energia- teknologioihin liittyviin toimenpiteisiin (esim. varastoinnin ratkaisuihin panostaminen, datakes- kusten lisääntyminen, sähköveron laskeminen, investointituet uusiutuviin), (3) Palveluiden ja digitalisaation edistämiseen (esim. inventaari säädöksistä, jotka liittyvät palveluiden lisäänty- miseen ml. alustatalous) ja (4) Osaamisen ja koulutuksen edistämiseen yli hallituskausien ulottuvalla työllä. Jatkuva kasvu -skenaarion keskeisimmiksi esitetyissä toimenpiteissä korostuivat yleisesti T&K-toiminta, aurinko- ja tuulienergiainvestoinnit ja näiden edellytykset (edistäminen, hyväk- syttävyys, kokeilut, käyttöönoton esteiden selvittäminen, vaihtelevan tuotannon hallitseminen) 126 sekä liikenteen kehitys. Liikenteen toimenpide-ehdotukset keskittyvät liikenteen vaihtoehtois- ten käyttövoimien, erityisesti sähkön, edistämiseen ja samanaikaiseen panostukseen julkisen liikenteen kehittämiseksi. Molemmat aihetta käsitelleet ryhmät esittivät, että autoilun veron kokonaisuudistus on keskeinen Jatkuva kasvu -skenaarion toteutumisen vaatima toimenpide. Liikenteen sähköistyminen vaatii jakeluverkoston ja sähköjärjestelmien kehittämistä. Pidem- mällä aikavälillä sähköistymisen edettyä myös sähkön verotuksen uudistaminen on ehdotet- tujen toimenpiteiden joukossa. Vaikka laadullisesti kuvailtujen toimenpidekokonaisuuksien keskinäinen vertailu on jossain määrin tulkinnanvaraista, on havaittavissa, että verotus ja taloudelliset ohjauskeinot, mukaan lukien hiilen hinnoittelu, ovat varsin laajasti ehdotettujen toimenpiteiden joukossa eri sekto- reilla. Veroreformien toteuttamisessa on taas omat riskinsä, kuten oikeudenmukaisuus- ja hy- väksyttävyyskysymykset ja poliittinen toteutettavuus. Toimijoista valtion rooli on kenties ko- rostunein Säästö-skenaariossa, kun taas Jatkuva kasvu ja Muutos -skenaarioissa korostuvat enemmän teknologinen murros, norminpurku ja kokeilut. Lisäksi esitetyt arvomuutokset viit- taavat enemmän kuluttajien ja yritysten suuntaan, jolloin muutos toteutuisi enenemässä mää- rin markkinaehtoisesti kuin poliittisella ohjauksella ja regulaatiolla. 127 11. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tiina Koljonen, VTT, Sampo Soimakallio, Mikael Hildén, SYKE Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys (PITKO) -hankkeen analyysit perustuivat sekä laadul- lisiin että laskennallisiin arvioihin Suomen mahdollisuuksista saavuttaa vähäpäästötavoite vuoteen 2050 mennessä. EU:n linjaukset ja ilmastolaki Suomessa edellyttävät, että kasvihuo- nekaasu (KHK) -päästöjen tulee vähentyä minimissään 80 % vuoden 1990 päästöihin verrat- tuna. Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti ilmakehän lämpeneminen tulisi rajoittaa selvästi alle kahden celsiusasteen ja lähtökohtaisesti tavoitella maksimissaan 1,5 celsiusasteen läm- pötilan nousua esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämä edellyttää yllä mainittua suurempaa päästöjen vähentämistä teollisuusmaissa vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. PITKO-hankkeen keskeinen tavoite oli arvioida, mikä on Suomelle sopiva päästövähennys- tavoite vuodelle 2050 ja mitkä ovat keskeiset toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot tavoit- teen saavuttamiseksi. Tätä varten biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen ministerityöryhmä asetti syyskuussa 2018 PITKO-hankkeen laskelmien lähtökohdaksi, että Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 85–90 % vuoden 1990 tasoon verrat- tuna. LULUCF-sektorille ei sen sijaan asetettu laskelmissa erillistä tavoitetta, vaan lähtökoh- daksi otettiin arvioida kokonaispäästökehitys laskelmien tuloksena. Suomen hiilineutraalisuustavoite on saavutettavissa ennen vuotta 2050 PITKO-hankkeen keskeinen johtopäätös on, että Suomi voi saavuttaa hiilineutraali- suustavoiteen vuoden 2040 tienoilla tai jopa aiemmin, mikäli KHK-päästöt vähenevät ja hiilinielut kehittyvät tarkastelluissa skenaarioissa oletetulla tavalla. Tavoitteen saavutta- miseksi Suomen on ensisijaisesti panostettava nopeaan kasvihuonekaasupäästöjen vähen- tämiseen kaikilla päästösektoreilla. Lisäksi tarvitaan keinoja, joilla hiilidioksidia poistetaan il- makehästä. Metsien hiilinielujen kasvattaminen on tässä tärkeässä roolissa. Bioenergian käy- tön yhteydessä toteutettava hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voi nousta tulevaisuuden keinoksi. Suomella on merkittävät metsäluonnonvarat. Metsäraaka-aineella on perinteisten käyttökoh- teiden lisäksi kehitteillä useita uusia käyttökohteita esimerkiksi muovin ja muiden ympäristölle haitallisten tuotteiden korvaajana. Toisaalta hakkuiden lisääminen pienentää metsien hiili- nielua. Metsänielujen kokoon vaikuttaa hakkuumäärien lisäksi voimakkaasti se, miten puus- ton kasvu ja maaperän hiilitaseet kehittyvät. Mikäli hiilinielujen kasvu kääntyy laskuun metsä- raaka-aineen käytön lisääntymisen tai esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien puuston kasvua rajoittavien tekijöiden voimistumisen tai metsätuhojen vuoksi, muodostuu hiilineutraa- liuden saavuttamisesta hankalampaa. Tulokset osoittavat, että ilman 85–90 %:n KHK-pääs- töjen vähentämistä on epävarmaa, voiko Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden edes vuonna 2050. Pitkän aikavälin päästökehitykseen liittyy kaiken kaikkiaan merkittäviä epävarmuuste- kijöitä, joita on arvioitu laskennallisten ja laadullisten skenaarioanalyysien avulla. On useita mahdollisia polkuja edetä kohti hiilineutraalisuutta Suomi voi valita monen eri polun välillä, joka johtaa tavoiteltuun hiilineutraalisuuteen ennen vuotta 2050. Toisaalta globaali ja EU:n kehitys myös vaikuttavat toimintaympäristöön, joka tulee huomioida valinnoissa. Vaihtoehtojen havainnollistamiseksi luotiin neljä vähäpäästöpol- 128 kua, joille annettiin nimet Jatkuva kasvu, Muutos, Säästö ja Pysähdys. Lisäksi laadittiin vuo- teen 2050 ulottuva vertailu- eli referenssiskenaario WEM (With Existing Measures), joka nou- datti energia- ja ilmastostrategian sekä KAISU:n WEM-skenaarion lähtökohtia vuoteen 2030 asti. WEM:n rinnalle luotiin myös vähäpäästöskenaario nimeltään EU-80%, joka toteuttaa energia- ja ilmastostrategian sekä KAISU:n vuoteen 2030 ulottuvat linjaukset ja toimet ja li- säksi vuoteen 2050 mennessä 87,5 %:n vähäpäästötavoitteen Suomessa. Kaikissa vähä- päästöpoluissa EU:n tavoitteeksi asetettiin 40 %:n KHK-päästövähennys vuonna 2030 ja 80 %:n vähennys vuonna 2050 (verrattuna vuoden 1990 päästöihin). PITKO-skenaarioiden (eli Jatkuva kasvu, Muutos, Säästö ja Pysähdys) polkujen elementit ja niin sanotut ”tarinat” tuotettiin työpajoissa. Lähtökohdaksi otettiin pääministeri Kataisen halli- tuskautena toteutetun Low Carbon Finland 2050 -platform-hankkeessa muodostetut neljä vaihtoehtoista vähähiiliskenaariota. Keskeinen huomio oli, että vaikka Low Carbon Finland ja PITKO -tarinoiden reunaehdot olivat samat, PITKO-työpajojen tuloksena muodostettujen ske- naarioiden sisällöt ja keskeiset elementit poikkesivat edellisen hankkeen aikana rakennettu- jen tarinoiden sisällöistä. PITKO-tarinoissa korostuivat uusina keskeisinä elementteinä erityi- sesti kiertotalous sekä käyttäytymisen muutos liittyen ruokavalioon, liikkumiseen ja yleisesti kuluttamiseen. Digitalisaatio sekä uuden teknologian kehitys ja nopeutettu käyttöönotto olivat mukana keskeisinä elementteinä molemmissa tarkasteluissa. Luottamus hiilidioksidin talteen- ottoon ja varastointiin (CCS), mukaan lukien biomassan käyttöön liittyvä bio-CCS, jolla voi- daan poistaa hiilidioksidia ilmakehästä (eli tuottaa ns. nettonegatiivisia päästöjä), oli kuitenkin hiipunut edellisestä hankkeesta. Työpajaosallistujien keskuudessa vallitsi aiempaa voimak- kaampi näkemys, ettei Suomi ylipäätänsä tarvitse CCS:ää vähäpäästöisyystavoitteensa saa- vuttamiseksi. Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että PITKO-skenaarioiden sisällöt luotiin ennen kuin IPCC:n 1,5 asteen raportti julkaistiin. IPCC:n skenaarioissa bio-CCS on nostettu yhdeksi mahdollisuudeksi saavuttaa 1,5 asteen hillintätavoite. On kuitenkin vaikea arvioida, mikä vaikutus IPCC:n analyyseillä olisi ollut asenteisiin CCS:n tarpeellisuudesta. Mallitarkastelut antavat määrällisiä arvioita polkujen välisistä eroista PITKO-hankkeen laskennalliset arviot laadittiin TIMES-VTT-energiajärjestelmämallin ja FINAGE-kansantalousmallin avulla. Lähtökohtaisesti kullekin PITKO-skenaariolle luotiin nu- meerinen lähtöaineisto, jonka avulla voitiin analysoida polkujen energia- ja KHK-päästötaseita sekä vaikutuksia luonnonvarojen käyttöön, investointeihin ja laajemmin koko energia- ja kan- santalouteen. WEM-skenaariossa KHK-päästöt vähenevät 2050 mennessä 63 % vuoteen 1990 verrattuna. Syynä päästöjen merkittävään laskuun WEM-skenaariossa on EU:n komis- sion perusoletukset päästöoikeuden hinnasta, joka nousee tasolle 90 €/ CO2 vuonna 2050. EU−80%-skenaariossa 87,5 %:n vähimmäistavoite saavutetaan skenaariossa huomattavalta osin bio-CCS:n tuottamien noin 10 miljoonan tonnin suuruisten negatiivisten päästöjen tuella. Bruttopäästöissä (ilman negatiivista päästökompensaatiota) vähennys on tässä skenaariossa noin 75 % vuonna 2050 vuoteen 1990 verrattuna. Kaikkien skenaarioiden näkökulmasta nousi esille kaksi keskeistä epävarmuustekijää, eli edellä mainittu hiilidioksidin talteenotto ja varastointi sekä lisäksi biomassan käytön lisäämi- seen liittyvät näkökulmat. Näiden keskeisten tekijöiden vaikutuksia Suomen vähäpäästöta- voitteen saavuttamiseksi varioitiin eri skenaarioissa. Lisäksi keskeinen oletus liittyi käyttäyty- misen ja arvojen muutokseen, mikä näkyy erityisesti oletuksina koskien ruokavaliomuutoksia. Jatkuvan kasvun skenaariossa oletettiin, että CCS osoittautuu joko teknis-taloudellisesti tai hyväksyttävyyteen liittyvien esteiden takia toteuttamiskelvottomaksi Suomessa. Säästö-ske- naariossa oletettiin sen sijaan CCS:n ja erityisesti myös bio-CCS:n olevan laajasti käytettä- 129 vissä. Muutos- ja Pysähdys-skenaarioissa CCS oletettiin olevan rajoitetusti käytössä. Vastaa- vasti biomassan käytön laajuutta (ml. uudet korkean jalostusasteen tuotteet sekä kestävät biojalosteet) varioitiin siten, että Säästö-skenaariossa oletettiin merkittävät panostukset bio- ja kiertotalouteen, ja suurin metsäbiomassan ja muun biomassan käyttö oletettiin Säästö-ske- naariossa. Muutos-skenaariossa oletettiin radikaali käyttäytymisen muutos, joka johti kaikkien teollisten tuotteiden, ml. metsäteollisuuden tuotteiden, merkittävään tuotantovolyymien alene- miseen. Toisaalta lähtökohtana Muutos-skenaariossa oli, että korkeamman jalostusasteen myötä teollisen tuotannon arvo ei laske. Muutos-skenaariossa oletettiin myös merkittävin käyttäytymisen muutos paitsi ruokavalion, myös liikkumisen ja asumisen suhteen sekä koko elinkeinorakenteen radikaali palveluvaltaistuminen. PITKO-hankkeen laskelmien mukaan CCS:n puuttuminen keinovalikoimasta johtaa Jatkuvan kasvun skenaariossa erittäin tiukkoihin päästönvähennystoimiin kaikilla sektoreilla, mukaan lukien maataloudessa ja teollisuusprosesseissa, joissa päästöjen voimakas vähentäminen on teknis-taloudellisten arvioiden mukaan vaikeinta. Jatkuvan kasvun skenaariossa polttoainei- den polton päästöjä kyetään tulosten mukaan kustannustehokkaasti vähentämään noin 95 % ja teollisuusprosessien päästöjä 79 % vuoteen 2010 verrattuna, mutta myös maatalouden päästöjä joudutaan vähentämään merkittävästi, noin 50 %, jotta asetettu 87,5 % päästövä- hennystavoite saavutetaan. PITKO-hankkeelle rinnakkaisen Luonnonvarakeskuksen MA- LULU-hankkeen arvioiden mukaan maatalouden päästövähennys vuoteen 2050 mennessä olisi noin 18 % vuoden 2016 päästöihin verrattuna (l. 30 % 1990 päästöihin verrattuna) ilman ruokavaliomuutoksia, joten merkittävä osa maatalouden päästöjen vähennyksestä Jatkuva kasvu -skenaariossa johtuu oletetusta karjatalouden vähenemisestä. Säästö-skenaariossa CCS-teknologian käyttö bioenergian tuotannossa johtaa puolestaan negatiivisiin polttoainei- den polton päästöihin vuonna 2050, jolloin erityisesti maatalouden päästöihin voidaan koh- distaa lievempiä toimia. Energian kokonaiskulutus eli primaarienergian kulutus ja sen jakautuminen eri energialähtei- siin on kasvihuonekaasupäästöjen kannalta keskeistä, sillä polttoaineperäiset päästöt ovat nykyisin noin 75 % kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä (LULUCF-sektori pois lukien). Fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee kaikissa skenaarioissa merkittävästi jo vuoteen 2030 mennessä, jolloin uusiutuvan energian kokonaismäärä nousee vuoteen 2030 mennessä 60–70 % vuoden 2010 tasosta ja vuoteen 2050 mennessä vastaava lisäys on 100–130 %. Uusiutuvien energialähteiden lisäksi tuotetaan osa sähköstä kaikissa vähäpäästöskenaa- rioissa ydinvoimalla ja Jatkuva kasvu -skenaariossa myös osa yhdyskuntien lämpöenergi- asta. Puuperäiset polttoaineet, mukaan lukien metsäteollisuuden sivuvirrat, ovat kaikissa ske- naarioissa tärkein uusiutuvan energian lähde. PITKO-skenaarioissa 45–56 % uusiutuvasta primaarienergiasta oli puuperäisistä raaka-aineista vuonna 2050, vaikka suurin kasvu tapah- tuikin tuuli- ja aurinkoenergian sekä lämpöpumppujen käytöissä. Tulosten mukaan sähkön kokonaiskulutus nousee vuonna 2030 WEM-skenaariossa 94 TWh:iin ja vähäpäästöskenaa- rioissa käytännössä samalle tasolle, 90–92 TWh:iin. Hiilineutraalius on saavutettavissa ilman suuria kansantaloudellisia uhrauksia PITKO-skenaarioille laaditut kansantalouden vaikutusarviot FINAGE-kansantalousmallin avulla tuovat selvästi esille sen, että vähäpäästöisyystavoitteen saavuttaminen aiheuttaa vain pieniä vaikutuksia kansantalouteen suhteessa perus-, eli WEM-skenaarioon. Kun vakioidaan talouden yleiset ajurit, kansantuote kasvaa kaikissa skenaarioissa yli 120 % vuoden 2017 tasosta. Alhaisin kasvu saavutetaan Pysähdys-skenaariossa, jossa lähtökohtana oli globaali epävakaus ja hidastunut talouskasvu. Missään skenaariossa ei kuitenkaan oletettu, että maa- ilmantalous romahtaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Skenaarioiden erot syntyvät 130 teknologian ja tuotannon eroista. Muun talouden osalta ei tehty skenaarioissa toisistaan poik- keavia oletuksia. Koska tarvittavat investoinnit, ohjaustoimet ja muut muutokset liittyen ener- giantuotantoon ja -käyttöön sekä päästöjen vähentämiseen eivät dominoi koko kansanta- loutta, erot skenaarioiden välillä jäivät lopulta suhteellisen pieniksi. Vaikka skenaarioissa teh- dään hyvinkin erilaisia valintoja teknologian ja päästöjen rajoittamisen osalta, valinnat välitty- vät avaintoimialoilta muuhun talouteen maltillisesti, eikä missään skenaariossa ole kyse Suo- men talouskasvun ja hyvinvointivaltion edellytysten vaarantumisesta. Kasvu kuitenkin suun- tautuu hieman eri tavoin eri skenaarioissa. Teknologinen kehitys ja sen myötä kokonaistuot- tavuuden kasvu ovat tulevaisuudessakin keskeisellä sijalla. Uuden teknologian käyttöönotto vaatii kuitenkin entistä suurempia investointeja ja tämä näkyy pääoman kasvuvaikutuksen kasvuna WEM-skenaarioon verrattuna. Päästötavoitteiden kiristyminen puolestaan näkyy ta- loudellisen ohjauksen, eli välillisten verojen, kasvukontribuution hyvinkin selvänä kasvuna. Energiajärjestelemän sähköistyminen ja energian käytön tehostuminen vähä- päästöisyyden edellytyksenä Vuoden 2030 jälkeen energiajärjestelmän sähköistyminen voimistuu kaikilla sektoreilla ja säh- köä aletaan käyttää laajemmassa mitassa myös polttoaineiden valmistukseen (ns. power-to- X-teknologia). Vaihtelevan uusiutuvan energian osuus kasvaa merkittävästi kaikissa skenaa- rioissa, joka edellyttää laajamittaista kysynnän jouston sekä energiavarastojen, ml. kausiva- rastot, käyttöönottoa. Vuonna 2050 sähkön kokonaiskulutus on tulosten mukaan 105– 122 TWh, jossa on kasvua 11–35% vuodesta 2030. Laaja yhdistetty sähkön- ja lämmöntuo- tanto (CHP) on ollut pitkään yksi Suomen energiajärjestelmän keskeinen tehokkuutta lisäävä tekijä. Luopuminen fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtaa kuitenkin väistämättä yhteistuo- tannon taloudellisen potentiaalin supistumiseen, jollei kilpailukykyisiä hiilineutraaleja energia- lähteitä ole riittävästi saatavissa. Tulosten mukaan yhdyskuntien yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto supistuu kaikissa vähäpäästöskenaarioissa 6–8 TWh:iin vuonna 2050. CHP:n supis- tuminen yhdistettynä kasvavaan vaihtelevan uusiutuvan energian tuotantoon tuo eteen myös kysymyksiä sähkötehon riittävyydestä. Syvien päästönvähennysten toteuttaminen edellyttää huomattavaa energian käytön tehosta- mista kaikilla energian käyttösektoreilla. Asumisen ja palveluiden energian loppukulutus pie- nenee vähäpäästöskenaarioissa yli 30 % vuoden 2010 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Lii- kenteen energiankulutus pienenee 39–67 % vuoden 2010 tasosta ja liikenteessä saavute- taankin jopa 99 %:n päästövähennys Jatkuva kasvu -skenaariossa, jossa liikenteen sähköis- tyminen on suurinta ja henkilöautoista noin 90 % on sähköautoja. Kotimaisen puuraaka-aineen käyttö eroaa skenaarioiden välillä Yksi keskeinen kysymys vähähiiliskenaariotarkasteluissa oli kotimaisen puuraaka-aineen käyttö. PITKO-skenaarioissa runkopuun hakkuut nousivat tulosten mukaan vuonna 2030 suu- rimmillaan noin 82 milj. m3:iin (Säästö), kun metsähakkeen runkopuu-osuudeksi oletettiin suunnilleen nykyinen, noin 50 %. Vuonna 2050 vastaava hakkuukertymä on Säästö-skenaa- riossa 86 milj. m3. Myös tuontipuun määrä oli suurin Säästö-skenaariossa, yhteensä 14 milj. m3. Keskeistä puunkäytön skenaarioissa ovat oletukset metsäteollisuuden kehityksestä. Jat- kuva kasvu ja Muutos -skenaarioissa oletettiin metsäteollisuuden rakenteen muuttuvan mer- kittävästi siten, että teollisessa tuotannossa siirrytään korkean jalostusasteen tuotteisiin ja sa- malla tuotantovolyymit laskevat. 131 Skenaarioiden kokonaispäästöarvioissa merkittävää epävarmuutta Arvio kokonaispäästökehityksestä laadittiin huomioiden paitsi vähäpäästöskenaarioiden kas- vihuonekaasupäästöjen kehitys myös vastaavat metsäsektorin ja muun maankäyttösektorin päästöt. Tätä varten arvioitiin yhteenlasketut metsästä korjatun biomassan määrät kaikille skenaarioille. Yhteenlaskettu runkopuun kertymä sekä hakkuutähteiden ja kantojen määrä oli alhaisimmillaan 73 Mm3/a (Muutos) ja suurimmillaan 94 Mm3/a (Säästö) vuonna 2050. Puun- korjuumääriä vastaavat hiilinielut laskettiin hyödyntämällä Luonnonvarakeskuksen MALULU- hankkeen ja Suomen ilmastopaneelin selvityksen tuloksia. Koska hiilinielujen kehitykseen liit- tyy merkittävää epävarmuutta, PITKO-hankkeessa laadittiin hiilinielujen kehityksille ylä- ja alaraja-arviot. Suurin hiilinielu saatiin Muutos-skenaariossa, jossa päädyttiin 54–109 Mt CO2 ekv. metsämaan hiilinieluarvioon vuodelle 2050. Pienin metsämaan hiilinielu saatiin Säästö- skenaariolle, jossa se arvioitiin 28–56 Mt CO2 ekv. tasolle vuonna 2050. Muun maankäyt- tösektorin päästöt arvioitiin MALULU-hankkeen tulosten avulla samoin kuin puutuotteiden hii- linielu. Näiden tulosten perusteella Säästö-skenaariossa saavutettiin -9 …+8 Mt CO2 netto- päästöt (päästöjen ja poistumien erotus) vuonna 2040. Muutos-skenaariossa nettopäästöt olivat selvästi negatiiviset, eli -50 …-17 Mt CO2 vuonna 2040. Sen sijaan WEM-skenaariossa, joka ei toteuttanut vähäpäästötavoitetta, päästöt olivat 5–23 Mt CO2 vuonna 2040 ja -20 …10Mt CO2 vuonna 2050. Skenaariot eroavat toisistaan useiden ympäristövaikutusten suhteen Ilmastovaikutusten lisäksi vähäpäästöskenaarioiden toteutumisella olisi erilaisia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin, kuten luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, resurssitehokkuu- teen ja mineraalivarantojen köyhtymiseen, ilmansaasteisiin sekä ihmisten terveyteen ja elin- oloihin. Nämä voivat olla hyvin erilaisia riippuen skenaariosta ja keinoista, joilla tavoiteltu muu- tos käytännössä toteutettaisiin vallitsevissa olosuhteissa. Koska PITKO-hankkeessa ei tar- kasteltu yksityiskohtaisesti ohjauskeinoja, joilla tavoiteltu muutos vallitsevissa olosuhteissa toteutettaisiin, ei myöskään ollut mahdollista arvioida ohjauksen sivuvaikutuksia. Keskeisiä tekijöitä, joihin tulee kiinnittää huomiota, on lukuisia. Erityisen tärkeää olisi tunnistaa ja vah- vistaa erilaisia synergiahyötyjä ympäristöön ja ihmisiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten minimoimiseksi ja hyödyllisten vaikutusten vahvistamiseksi, jotta muutos voitaisiin toteuttaa hallitusti sekä ekologisesti ja yhteiskunnallisesti toteuttamiskelpoisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Skenaarioissa tavoiteltujen päästövähennysten toteutumiseen liittyy erilaisia teknologisia, ekologisia ja yhteiskunnallisia riskejä. Teknologisista riskeistä keskeisimmät liittyvät uusiutu- vien ja tuotannoltaan vaihtelevien energialähteiden laajamittaiseen käyttöönottoon, sähköis- tymisen ja hiilidioksidin talteenoton kehitykseen sekä energian varastoinnin kehittymiseen. Ekologisista riskeistä keskeisimpiä ovat biomassojen ja maankäytön vaikutukset luonnon mo- nimuotoisuudelle, hiilinieluille ja vesistöille sekä aurinko- ja tuulivoiman, akkujen ja muun inf- rastruktuurin rakentamisen vaikutukset mineraalivarantoihin ja materiaalien käyttöön. Ydin- voiman käytössä haasteet ovat erityisesti taloudellisia ja pitkän aikavälin turvallisuuteen liitty- viä. Myös hiilidioksidin kuljetuksiin ja varastointiin liittyy avoimia teknisiä ja ympäristöllisiä ky- symyksiä. Erilaisten toimien hyväksyttävyyteen ja siten toteutettavuuteen vaikuttaa myös ih- misten välisen eriarvoisuuden kehitys. 132 Kansalaiset pitävät vähäpäästöisyyden saavuttamista tärkeänä PITKO-hankkeessa toteutetussa kyselytutkimuksessa haluttiin tuottaa yleisesti tietoa siitä, missä kansalaiset kokevat haasteita ja mahdollisuuksia erilaisten vähäpäästöpolkujen toteu- tuksessa. Kysely toteutettiin siten, että osaa tuloksista voitiin verrata LCFinPlat-hankkeessa vuonna 2014 toteutettuun vastaavaan kyselyyn. Näin saatiin viitteitä siitä, onko kansalaisten suhtautumisessa ilmastonmuutoksen hillintään tapahtunut muutoksia viime vuosien aikana. Tulokset osoittivat, että kansalaiset näkevät ilmastonmuutoksen hillinnän tärkeänä tavoit- teena. Näkemykset tästä eivät kyselyn perusteella ole muuttuneet olennaisesti vuodesta 2014. PITKO-hankeen kyselyyn vastaajista 75 % oli täysin tai melko samaa mieltä tavoitteen tärkeydestä (79 % v. 2014). Naiset pitivät asiaa tärkeämpänä kuin miehet ja vanhemmat ikä- luokat (yli 70-vuotiaat) hieman tärkeämpänä kuin nuoremmat. Erot ikäryhmien välillä olivat kuitenkin verrattain vähäiset. Edelläkävijyyttä koskevan kysymyksen tulosten mukaan Suomen tulisi kantaa vastuuta: 65 % vastaajista katsoo, että Suomen pitää jatkaa päästöjen vähentämistä riippumatta muiden mai- den teoista. Kuluttajien suosimissa päästövähennyskeinoissa korostuivat yleisesti uuden tek- nologian kehittäminen ja käyttöönotto (85 % vastaajista vähintään osittain samaa mieltä) ja kulutustottumusten/käyttäytymisen muuttaminen (77 %). Keinoista tuet (53 %), kiellot ja muut rajoitukset (49 %), ja verot (39 %) eivät saavuttaneet yhtä suurta suosiota. Tulokset ovat sa- mansuuntaisia vuoden 2014 kyselyn kanssa. Kyselyn tulosten perusteella noin 70 % vastaajista on oman ilmoituksensa mukaan tehnyt vähintään jotain toimia päästöjen vähentämiseksi. Tulosten mukaan päästöjen edelleen vä- hentäminen henkilökohtaisilla ratkaisuilla vaikuttaa todennäköiseltä, mutta suurta kehitys- harppausta ei ole odotettavissa seuraavan viiden vuoden aikana. Esimerkiksi liikkumiseen liittyvissä vastauksissa ilmeni, että lähes puolet autoilijoista ei katso voivansa vähentää auton käyttöä ja ainoastaan 8 % saattaa luopua autostaan. Vahvan ohjauksen kehittäminen edellyttää syvällisiä yhdennettyjä tarkaste- luja Vähäpäästöisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää, että ohjauksella ja poliittisilla päätök- sillä tehdään valintoja, jotka ohjaavat halutulle kehitysuralle. Lisäksi on tärkeää tunnistaa paitsi tärkeät toimenpiteet ja toimijat, myös riskit. Kaikkien skenaarioiden näkökulmasta nousi esille kaksi keskeistä riskiä, jotka olivat hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin sekä bio- massan käytön lisäämiseen liittyvät riskit. Lisäksi merkittävä riski (ja toisaalta myös mahdolli- suus) liittyy negatiivisiin päästöihin, eli hiilidioksidin talteenottoon biomassaa käyttävien ener- gia-, biojaloste- ja metsäteollisuusprosessien savukaasuista (l. bio-CCS). Asiantuntijatyöpajoissa korostettiin panostusta tutkimukseen ja uuden teknologian kehityk- seen, jotka samalla ovat keinoja vähentää riskejä ja luoda mahdollisuuksia. Lisäksi verotus ja taloudelliset ohjauskeinot, mukaan lukien hiilen hinnoittelu, olivat varsin laajasti ehdotettujen toimenpiteiden joukossa eri sektoreilla. Verouudistusten toteuttamisessa on omat riskinsä, kuten oikeudenmukaisuus- ja hyväksyttävyyskysymykset ja poliittinen toteutettavuus. Toimi- joista valtion rooli korostui tietyissä poluissa (l. Säästö ja Pysähdys), kun taas toisissa koros- tuvat enemmän teknologinen murros, norminpurku ja kokeilut (erityisesti Jatkuva kasvu ja Muutos). Jälkimmäisissä tapauksissa esitetyt arvomuutokset viittaavat erityisesti kuluttajien ja yritysten suuntaan, jolloin muutoksen oletetaan toteutuvan enenemässä määrin markki- naehtoisesti. Poliittisen ohjauksen ja sääntelyn muodot eroavat siten skenaarioiden välillä. 133 PITKO-hankkeen toteutuksen aikana nousi esille useita kysymyksiä, joihin ei pystytty aika- taulun ja resurssien puitteissa syventymään. Keskeistä olisi panostaa erityisesti päästösekto- reiden integroituihin tarkasteluihin, joita PITKO- ja MALULU-hankkeiden puitteissa pystyttiin ainoastaan vähäisessä määrin toteuttamaan. Toisaalta kaikkien päästösektorien osalta tarvi- taan syvällisempää tarkastelua. Erityisesti teollisuussektori ja siihen liittyvät innovaatiot on tarkasteltu PITKO-työssä vain pintapuolisesti, vaikka nimenomaan teollisuuden päästöjen vä- hentäminen tulee olemaan yksi keskeinen haaste siirryttäessä vähäpäästöiseen yhteiskun- taan. Ohjaustoimia tarkasteltiin PITKO-hankkeessa lähinnä laadullisesti. Ohjaustoimien tarkempi suunnittelu edellyttää laadullisten tarkasteluiden täydentämistä yksityiskohtaisemmilla las- kennallisilla analyyseillä, joita ei PITKO:ssa voitu tehdä. Lisäksi tulisi tarkastella laajemmin niitä epävarmuuksia, jotka liittyvät EU:n ja globaaliin kehitykseen teknologian, talouden ja sääntelyn osalta. Globaali 1,5 asteen hillintätavoite edellyttää ennen kaikkea teollisuusmailta todennäköisesti nettonegatiivisten KHK-päästöjen saavuttamista ennen vuotta 2050. Keskeistä kansallisten tavoitteiden asetannalle tai niiden riittävyyden arvioinnille on globaali ja EU-tason neuvotte- luissa saavutettava oikeudenmukainen taakanjako sekä päästöjen että nielujen suhteen. Eri- tyisen keskeisiä mutta haastavia tulevat olemaan kansainväliset linjaukset siitä, kenen vas- tuulla ja millä keinoilla hiiltä sitovia nieluja tulee vahvistaa. Myös nielujen turvaamiseksi on kehitettävä toimivaa ohjausta. PITKO-hankkeessa ei lähtökohtaisesti tarkasteltu päästöuria, jotka vastaavat 1,5 asteen glo- baalia hillintää, vaan tarkastelut perustuivat ministerityöryhmän linjaukseen, jonka mukaan Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 85–90 % vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tarkastelut eivät pyrkineet selvittämään 1,5 asteen lämpenemistä vastaavaa oikeudenmukaista päästötavoitetta Suomelle. Teollisuusmaille 1,5 asteen päästö- ura edellyttäisi mitä ilmeisimmin kiristettyä ilmastotavoitetta jo vuodelle 2030, mutta PITKO- skenaarioissa lähtökohtana oli, että EU-politiikka edelleen pyrkii 40 %:n KHK-päästöjen vä- hennykseen vuoteen 2030 mennessä ja 80 %:n vähennykseen vuoteen 2050 mennessä (vuoden 1990 päästöihin verrattuna). Nämä vastaavat pikemminkin 2 asteen hillintätavoitetta, jota EU:n tulisi kiristää, mikäli se haluaa toimia globaalina edelläkävijänä ilmastonmuutoksen hillinnässä. EU-tason ja kansallisia 1,5 asteen hillintätavoitteen mukaisia päästöpolkuja tulisi siten tarkastella jäsenmaissa tarkemmin ja laajassa yhteistyössä tutkijoiden, eri alojen toimi- joiden sekä poliittisten päättäjien kanssa. 134 12. LÄHTEITÄ JA TAUSTA-AINEISTOJA Aakkula, J, Asikainen, A, Kohl, J, Lehtonen, A, Lehtonen, H, Ollila, P, Regina, K, Salinen, O, Sievä- nen, R & Tuomainen, T (2019). Maatalous- ja LULUCF-sektorien päästö- ja nielukehitys vuoteen 2050. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 20/2019. Ala-Mantila, S., Heinonen, J. and Junnila, S. (2014). Relationship between urbanization, direct and in- direct greenhouse gas emissions, and expenditures: A multivariate analysis. Ecological Economics, 104, pp.129-139. Alanen, E.-L., Hyvönen, T., Lindgren, S., Härmä, O. & Kuussaari, M. (2011). Differential responses of bumblebees and diurnal Lepidoptera to the succession of experimental long-term set-asides. – Jour- nal of Applied Ecology 48:1251-1259. Antikainen, R., Tenhunen, J., Ilomäki, M., Mickwitz, P., Punttila, P., Puustinen, M., Seppälä, J. & Kauppi, L. (2007). Bioenergian uudet haasteet Suomessa ja niiden ympäristönäkökohdat: nykytilakat- saus. Suomen Ympäristökeskuksen Raportteja, 11. Bouget, C., Lassauce, A. & Jonsell, M. (2012). Effects of fuelwood harvesting on biodiversity — a re- view focused on the situation in Europe. Canadian Journal of Forest Research 42(8), 1421–1432. Bruckner T., I. A. Bashmakov, Y. Mulugetta, H. Chum, A. de la Vega Navarro, J. Edmonds, A. Faaij, B. Fungtammasan, A. Garg, E. Hertwich, D. Honnery, D. Infield, M. Kainuma, S. Khennas, S. Kim, H. B. Nimir, K. Riahi, N. Strachan, R. Wiser, and X. Zhang (2014). Energy Systems. In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer, O., R. Pichs-Madruga, Y. Sokona, E. Farahani, S. Kadner, K. Seyboth, A. Adler, I. Baum, S. Brunner, P. Eickemeier, B. Kriemann, J. Savo- lainen, S. Schlömer, C. von Stechow, T. Zwickel and J.C. Minx (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. Chitnis, M., Sorrell, S., Druckman, A., Firth, S.K. and Jackson, T. (2014). Who rebounds most? Esti- mating direct and indirect rebound effects for different UK socioeconomic groups. Ecological Econom- ics, 106, pp.12-32. Chum, H., A. Faaij, J. Moreira, G. Berndes, P. Dhamija, H. Dong, B. Gabrielle, A. Goss Eng, W. Lucht, M. Mapako, O. Masera Cerutti, T. McIntyre, T. Minowa, K. Pingoud (2011). Bioenergy. In IPCC Spe- cial Report on Renewable Energy Sources and Climate Change Mitigation [O. Edenhofer, R. Pichs- Madruga, Y. Sokona, K. Seyboth, P. Matschoss, S. Kadner, T. Zwickel, P. Eickemeier, G. Hansen, S. Schlömer, C. von Stechow (eds)], Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. Ciais, P., C. Sabine, G. Bala, L. Bopp, V. Brovkin, J. Canadell, A. Chhabra, R. DeFries, J. Gallo-way, M. Heimann, C. Jones, C. Le Quéré, R.B. Myneni, S. Piao and P. Thornton, (2013). Carbon and Other Biogeochemical Cycles. In: Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Work- ing Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex and P.M. Midgley (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. Creutzig, F., Ravindranath, N. H., Berndes, G., Bolwig, S., Bright, R., Cherubini, F., ... & Fargione, J. (2015). Bioenergy and climate change mitigation: an assessment. GCB Bioenergy, 7(5), 916-944. Czepkiewicz, M., Ottelin, J., Ala-Mantila, S., Heinonen, J., Hasanzadeh, K. and Kyttä, M., (2018a). Ur- ban structural and socioeconomic effects on local, national and international travel patterns and green- house gas emissions of young adults. Journal of Transport Geography, 68, pp.130-141. Czepkiewicz, M., Heinonen, J. and Ottelin, J. (2018b). Why do urbanites travel more than do others? A review of associations between urban form and long-distance leisure travel. Environmental Research Letters, 13(7), p.073001. 135 Danish Energy Agency (2018). Data sheet for Electricity and district heat production. Aug 2016. (Up- date December 2018). Dator, J. (1981). Judging the future. University of Hawaii. Depietri Y, Renaud FG, Kallis G. (2012). Heat waves and floods in urban areas: a policy-oriented re- view of ecosystem services. Sustainability Science. 7, 95-107. Energiateollisuus (2018). Sähköntuotanto ja –käyttö, Sähkönhankinta 2017. https://energia.fi/ajankoh- taista_ja_materiaalipankki/tilastot/sahkotilastot/sahkontuotanto_ja_-kaytto (viitattu 29.12.2018) European Climate Foundation, Cambridge Econometrics, (2018).Low-carbon cars in Europe: A socio- economic assessment. EU (2018). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulu- kuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta https://eur-lex.europa.eu/legal-con- tent/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R1999&from=EN Euroopan komissio (2018). Komissio haluaa Euroopasta ilmastoneutraalin vuoteen 2050 mennessä. Lehdistötiedote 28.11.2018. http://europa.eu/rapid/press-release_IP-18-6543_fi.htm European Commission (2016). EU Reference Scenario 2016 Energy, transport and GHG emissions Trends to 2050. https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/20160713%20draft_publica- tion_REF2016_v13.pdf European Union (2017). Special Eurobarometer 459. Survey requested by the European Commission, Directorate-General for Climate Action and co-ordinated by the Directorate-General for Communica- tion. http://data.europa.eu/euodp/en/data/dataset/S2140_87_1_459_ENG FINLEX (2015). Ilmastolaki. Edita Publishing Oy. 609/2015 http://www.finlex.fi/fi/laki/al- kup/2015/20150609 Fuss, S., Lamb, W.F., Callaghan, M.W., Hilaire, J., Creutzig, F., Amann, T., Beringer, T., de Oliveira Garcia, W., Hartmann, J., Khanna, T. and Luderer, G. (2018). Negative emissions—Part 2: Costs, po- tentials and side effects. Environmental Research Letters, 13(6), p.063002. Gill, B. and Moeller, S. (2018). GHG emissions and the rural-urban divide. A carbon footprint analysis based on the German official income and expenditure survey. Ecological Economics, 145, pp.160-1 Gode, J. et al. (2010). Potential for carbon capture and storage (CCS) in the Nordic region. Espoo: VTT, 2010. VTT Research Notes 2556. Godfray, H.C.J., Aveyard, P., Garnett, T., Hall, J.W., Key, T.J., Lorimer, J., Pierrehumbert, R.T., Scar- borough, P., Springmann, M. and Jebb, S.A. (2018). Meat consumption, health, and the environment. Science, 361(6399), p.eaam5324. Grassi, G., House, J., Kurz, W.A., Cescatti, A., Houghton, R.A., Peters, G.P., Sanz, M.J., Viñas, R.A., Alkama, R., Arneth, A. and Bondeau, A. (2018). Reconciling global-model estimates and country re- porting of anthropogenic forest CO2 sinks. Nature Climate Change, 8(10), pp.914-920. Gupta, S., D. A. Tirpak, N. Burger, J. Gupta, N. Höhne, A. I. Boncheva, G. M. Kanoan, C. Kolstad, J. A. Kruger, A. Michaelowa, S. Murase, J. Pershing, T. Saijo, A. Sari (2007). Policies, Instruments and Co-operative Arrangements. In Climate Change 2007: Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [B. Metz, O.R. Da- vidson, P.R. Bosch, R. Dave, L.A. Meyer (eds)], Cambridge University Press, Cambridge, United King- dom and New York, NY, USA. Haapalehto ym. (2015). Suoelinympäristöt. Teoksessa: Kotiaho, J.S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päi- vinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Suomen ympäristö. 8/2015. Hartig T, Mitchell R, de Vries S, Frumkin H. (2014). Nature and health. Annual Review of Public Health, 35, 207-28. 136 Heinonen, T., Pukkala, T., Mehtätalo, L., Asikainen, A., Kangas, J. and Peltola, H. (2017). Scenario analyses for the effects of harvesting intensity on development of forest resources, timber supply, car- bon balance and biodiversity of Finnish forestry. Forest Policy and Economics, 80, pp.80-98. Heiskanen, A-S., Hellsten, S., Vehviläinen, B., Putkuri, E., ym. (2017). YMPÄRISTÖN TILA -KAT- SAUS 1/2017 | 21.3.2017.http://hdl.handle.net/10138/177569 Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M, Virtanen S. (2013). The national FINDIET 2012 survey. Helsinki: National Institute for Health and Welfare. Report No.: 16. Honkatukia, J (2009a): Yleisen tasapainon mallien käyttö työllisyyden kehityksen ennakoinnissa ja ta- louspolitiikan vaikutusten analysoinnissa; Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2009. Honkatukia, J (2009b): VATTAGE – yleisen tasapainon malli Suomen taloudesta; Kansantaloudellinen aikakauskirja 1/2009. http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/sto- ries/kak/kak12009/kak12009honkatukia.pdf Honkatukia, J. & Lehmus, M. (2016). Suomen talous 2015-2030: Laskelmia politiikkatoimien vaikutuk- sista. VATT tutkimukset 183. Honkatukia, J., Kohl, J. ja Lehtomaa, J. (2018). Uutta, vanhaa ja sinivalkoista – Suomi 2040. VTT Technology 327. https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2018/T327.pdf Huhta, E., Helle, P., Nivala, V. and Nikula, A., (2017). The effect of human-modified landscape struc- ture on forest grouse broods in two landscape types. Ecosphere, 8(9). Hynynen, J., Salminen, H., Ahtikoski, A., Huuskonen, S., Ojansuu, R., Siipilehto, J., ... & Eerikäinen, K. (2015). Long-term impacts of forest management on biomass supply and forest resource develop- ment: a scenario analysis for Finland. European Journal of Forest Research, 134(3), 415-431. IEA (2015). World Energy Statistics and Balances, International Energy Agency, 2015 IPCC (2006). 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories. Volume 4. Agriculture, Forestry and Other Land Use. https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/public/2006gl/vol4.html IPCC (2018). Summary for Policymakers. In: Global warming of 1.5°C. An IPCC Special Report on the impacts of global warming of 1.5°C above pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable development, and efforts to eradicate poverty [V. Masson-Delmotte, P. Zhai, H. O. Pörtner, D. Roberts, J. Skea, P.R. Shukla, A. Pirani, W. Moufouma-Okia, C. Péan, R. Pidcock, S. Connors, J. B. R. Matthews, Y. Chen, X. Zhou, M. I. Gomis, E. Lonnoy, T. Maycock, M. Tignor, T. Wa- terfield (eds.)]. World Meteorological Organization, Geneva, Switzerland, 32 pp. IPCC (2019). Frequently asked questions, Q2-10. https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/faq/faq.html IPCC (2019). Frequently asked questions. Q1-2-11. https://www.ipcc-nggip.iges.or.jp/faq/faq.html IPCC (2018). Global Warming of 1.5 ºC. Special Report. The Intergovernmental Panel on Climate Change. https://www.ipcc.ch/sr15/ Ivanova, D., Vita, G., Wood, R., Lausselet, C., Dumitru, A., Krause, K., Macsinga, I. and Hertwich, E.G. (2018). Carbon mitigation in domains of high consumer lock-in. Global environmental change, 52, pp.117-130. Johansson, V., Felton, A. & Ranius, T. (2016). Long-term landscape scale effects of bioenergy extrac- tion on dead wood-dependent species. Forest Ecology and Management, 371,103–113. Juutilainen, K., Mönkkönen, M., Kotiranta, H. and Halme, P. (2017). Resource use of wood-inhabiting fungi in different boreal forest types. Fungal Ecology, 27, pp.96-106. Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Autio, O., Eurola, S., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Lindholm, T., Nousiainen, H., Rehell, S., Ruuhijärvi, R., Sallantaus, T., Salminen, P., Tahvanainen, T., Tuominen, S., Turunen, J., Vasander, H. & Virtanen, K. (2018). Suot. Julk.: Kontula T., Raunio A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2 : luontotyyppien kuvaukset. 137 Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5 /2018. S. 321-474. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161234 Kaaronen, R.O. (2017). Affording sustainability: adopting a theory of affordances as a guiding heuristic for environmental policy. Frontiers in psychology, 8, p.1974. Kaila A., Sarkkola S., Laurén A., Ukonmaanaho L., Koivusalo H., Xiao L., O’Driscoll C., Asam Z., Ter- vahauta A. & Nieminen M. (2014). Phosphorus export from drained Scots pine mires after clear-felling and bioenergy harvesting. Forest Ecology and Management 325: 99–107. Kallio, M., Salminen, O., Sievänen, R. (2016). Forests in the Finnish low carbon scenarios. Journal of Forest Economics 23, 45-62. Kalliokoski, T., Heinonen, T., Holder, J., Lehtonen, A., Mäkelä, A., Minunno, F., Packalen, T., Pelto- niemi, M., Pukkala, T., Salminen, O., Schelnaas, M.-J., Vauhkonen, J., Kanninen, M. (2019). Skenaa- rioanalyysi metsien kehitystä kuvaavien mallien ennusteiden yhtäläisyyksistä ja eroista. Suomen il- mastopaneeli (painossa). Kareksela, S., Moilanen, A., Tuominen, S., & Kotiaho, J. S. (2013). Use of inverse spatial conservation prioritization to avoid biological diversity loss outside protected areas. Conservation Biology, 27(6), 1294-1303. Kiikkilä, O., Nieminen, T.M., Starr, M., Mäkilä, M., Loukola-Ruskeeniemi, K., Ukonmaanaho, L. (2014). Leaching of dissolved organic carbon and trace elements after stem-only and whole-tree clear-cut on boreal peatland. Water, Air & Soil Pollution. 255, 1–11. Kivimaa, P. & Virkamäki, V. (2014). Policy mixes, policy interplay and low carbon transitions: the case of passenger transport in Finland. Environmental Policy and Governance, 24(1), pp.28-41. Koistinen, A., Luiro, J-P. & Vanhatalo, K. (toim.) 2016. Metsänhoidon suositukset energiapuun korjuu- seen, työopas. Tapion julkaisuja Koljonen T, Flyktman M, Lehtilä A, Pahkala K, Peltola E, Savolainen I (2009). The role of CCS and re- newables in tackling climate change. Energy Procedia 1:4323–4330. Koljonen T & Lehtilä, A (2015). Modelling Pathways to a Low Carbon Economy for Finland. In: Gian- nakidis G et al (eds) Informing Energy and Climate Policies Using Energy Systems Models, Lecture Notes in Energy, vol. 30. Springer, Cham. Koljonen T, Soimakallio S, Asikainen A, Lanki T, Anttila P, Hildén M, Honkatukia J, Karvosenoja N, Lehtilä A, Lehtonen H, Lindroos T J, Regina K, Salminen O, Savolahti M, Siljander R, Tiittanen P (2017). Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviot: Yhteenvetoraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 21/2017 http://vnk.fi/documents/10616/3866814/21_Energia-+ja+il- mastostrategian+vaikutusarviot+Yhteenvetoraportti/40df1f5f-c99c-47d1-a929-a4c825f71547?ver- sion=1.0 Koljonen T, Soimakallio S, Ollikainen M, Lanki T, Asikainen A, Ekholm T, Hildén M, Honkatukia J, Leh- tilä A, Saarinen M, Seppälä J, Similä L, Tiittanen P (2017). Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman vaikutusarviot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 57/2017. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80284/57_Keskipitkan%20aikavalin%20il- mastopolitiikan%20suunnitelman%20vaikutusarviot.pdf?sequence=1&isAllowed=y Koljonen, T. & Similä, L. (eds.) (2012). Low carbon Finland 2050. VTT clean energy technology strate- gies for society, VTT Visions; 2. https://www.vtt.fi/inf/pdf/visions/2012/V2.pdf Koljonen, T., Similä, L., Lehtilä, A. et al. (2014). Low Carbon Finland 2050 -platform: vähähiilipolkujen kiintopisteet ja virstanpylväät. Yhteenveto hankkeen tuloksista ja johtopäätöksistä. VTT TECHNO- LOGY 167. https://www.vtt.fi/inf/pdf/technology/2014/T167.pdf Kontula, T. & Raunio, A. (toim.) (2018). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1 - tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 5/2018: 1-388. Kontula, T. & Raunio, A. (toim.) (2018). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 2 - luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 5/2018: 1-925. 138 Korhonen, K.T., Auvinen, A-P., Kuusela, S., Punttila, P., Salminen, O., Siitonen, J., Ahlroth, P., Jäppi- nen, J-P., Kolström, T. (2016). Biotalouskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien moni- muotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2016. Kuittinen, O, Neuvonen, A, Mokka, R, Riala, M, Sivonen, R (2008). Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat - Selvitys Vanhasen II hallituksen tulevaisuusselontekoa varten. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 9/2008 Kärkkäinen, L., Haakana, M., Heikkinen, J., Helin, J., Hirvelä, H., Jauhiainen, L., laturi, J., Lehtonen, H., Lintunen, J., Niskanen, O., Ollila, P., Peltonen-Sainio, P., Regina, K., Salminen, O., Tuomainen, T., Uusivuori, J., Wall., A. Packalen, T. (2019). Maankäyttösektorin toimien mahdollisuudet ilmastotavoit- teiden saavuttamiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 67/2018. Launiainen S, Sarkkola S, Laurén A, Puustinen M, Tattari S, Mattsson T, Piirainen S, Heinonen J, Ala- kukku L, Finér L (2014). KUSTAA -työkalu valuma-alueen vesistökuormituksen laskentaan. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2014. 55 p. Lehtilä, A & Koljonen, T (2018). Pathways to Post-fossil Economy in a Well Below 2°C World. In: Lect. Notes Energy, Vol. 64, George Giannakidis et al. (Eds): Limiting Global Warming to Well Below 2°C: Energy System Modelling and Policy Development. Lehtilä, A, Koljonen, T, et al. (2014). Low Carbon Finland 2050 -platform. Energy system pathways to- wards a low carbon society. Espoo 2014. VTT Technology 165. https://www.vtt.fi/inf/pdf/technol- ogy/2014/T165.pdf Lehtomäki H, Korhonen A, Asikainen A, Karvosenoja N, Kupiainen K, Paunu V, Savolahti M, Sofiev M, Palamarchuk Y, Karppinen A, Kukkonen J, Hänninen O (2018). Health Impacts of Ambient Air Pollu- tion in Finland. International Journal of Environmental Research and Public Health 15:736. http://www.mdpi.com/1660-4601/15/4/736 Lehtomäki, J. (2014). Spatial conservation prioritization for Finnish forest conservation management. Helsingin yliopisto, väitöskirja. Lehtonen, A., Salminen, O., Kallio, M., Tuomainen, T., Sievänen, R. (2016). Skenaariolaskelmiin pe- rustuva puuston ja metsien kasvihuonekaasutaseen kehitys vuoteen 2045: Selvitys maa- ja metsäta- lousministeriölle vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategian valmistelua varten. Luonnonvara- ja biota- louden tutkimus 36/2016. Leskinen, P., Holma, A., Manninen, K., Sinkko, T., Pasanen, K., Rantala, M., Sokka, L. (2014). Uusiu- tuvan energian tuotannon ja käytön ympäristövaikutukset ja -riskit. Kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija- arvio. Ympäristöministeriön raportteja 9/2014. Leviäkangas, P. (2016). Digitalisation of Finland's transport sector. Technology in Society 47, 1-15. https://doi.org/10.1016/j.techsoc.2016.07.001 LIPASTO – calculation system for traffic exhaust emissions and energy use in Finland. http://lipasto.vtt.fi/index.htm Loulou R, Remme U, Kanudia A, Lehtilä A, Goldstein G (2016). Documentation for the TIMES Model. Energy Technology Systems Analysis Programme (ETSAP).http://iea-etsap.org/docs/Documenta- tion_for_the_TIMES_Model-Part-I_July-2016.pdf Loulou, R (2008). ETSAP-TIAM: the TIMES integrated assessment model. Part II: Mathematical for- mulation. Computational Management Science, 5(1–2):41–66. Loulou, R, Labriet M (2008). ETSAP-TIAM: the TIMES integrated assessment model. Part I: Model structure. Computational Management Science 5(1–2): 7–40. Luke (2015, 2019). Tilastotietokanta. Puun kokonaiskäyttö metsäkeskusalueittain (1 000 m³). Luon- nonvarakeskus. Vuoden 2017 tilastot: Tilastotietokanta maakunnittain https://stat.luke.fi/ . Luke (2016). Hakkuumahdollisuudet. Luonnonvarakeskus, tietoa luonnonvaroista. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-metsasuunnittelu/hakkuumahdollisuus- arviot/ 139 Luke (2017). Mitä Suomessa syötiin vuonna 2017. https://www.luke.fi/uutiset/mita-suomessa-syotiin- vuonna-2017/ Luke (2018). Viljatase. http://stat.luke.fi/viljatase Luyssaert, S., Marie, G., Valade, A., Chen, Y.Y., Djomo, S.N., Ryder, J., Otto, J., Naudts, K., Lansø, A.S., Ghattas, J. and McGrath, M.J. (2018). Trade-offs in using European forests to meet climate ob- jectives. Nature, 562(7726), p.259. Macdiarmid, J.I., Kyle, J., Horgan, G.W., Loe, J., Fyfe, C., Johnstone, A. and McNeill, G. (2012). Sus- tainable diets for the future: can we contribute to reducing greenhouse gas emissions by eating a healthy diet?–. The American journal of clinical nutrition, 96(3), pp.632-639. Material economics (2018). The circular economy – a powerful force for climate mitigation. 2018. Matthews, R., Sokka, L., Soimakallio, S., Mortimer, N., Rix, J., Schelhaas, M.-J., Jenkins, T., Hogan, G., Makie, E., Morris, A. and Randle, T. (2014). Review of literature on biogenic carbon and life cycle assessment of forest bioenergy. Final Task 1 report, DG ENER project, ‘Carbon impacts of biomass consumed in the EU’. The Research Agency of the Forest Commission. May 2014. Mattinen, M; Heljo, J; Savolahti, M (2016). Rakennusten energiankulutuksen perusskenaario Suo- messa 2015-2050. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2016. Mengis, N., Partanen, A.-I., Jalbert, J., Matthews, H. D. (2018). 1.5 °C carbon budget dependent on carbon cycle uncertainty and future non-CO2 forcing, Sci. Rep., 8, 5381, doi:10.1038/s41598-018- 24241-1 Ministry of Economic Affairs and Employment (2018). Finland’s Integrated National Energy and Cli- mate Plan. Draft version submitted to the European Commission. 20 December 2018 (Unofficial trans- lation). https://tem.fi/documents/1410877/2132096/Suomen+NECP-luonnos+20.12.2018/318af23e- ad07-a984-7fcf-c439966306b7/Suomen+NECP-luonnos+20.12.2018.pdf Minx, J.C., Lamb, W.F., Callaghan, M.W., Fuss, S., Hilaire, J., Creutzig, F., Amann, T., Beringer, T., de Oliveira Garcia, W., Hartmann, J. and Khanna, T. (2018). Negative emissions—Part 1: Research landscape and synthesis. Environmental Research Letters, 13(6), p.063001. Moore, H.E. and Boldero, J. (2017). Designing Interventions that Last: A Classification of Environmen- tal Behaviors in Relation to the Activities, Costs, and Effort Involved for Adoption and Maintenance. Frontiers in psychology, 8, p.1874. Ottelin, J., Heinonen, J. and Junnila, S. (2018). Carbon footprint trends of metropolitan residents in Finland: how strong mitigation policies affect different urban zones. Journal of Cleaner Production, 170, pp.1523-1535. Palokallio, J. (2019). Ministeriön toiveille tyrmäys: MT:n kyselyn mukaan sähköauton aikoo ostaa vain 4 prosenttia suomalaisista. Maaseudun tulevaisuus. Koneet & autot 09.01.2019 https://www.maaseu- duntulevaisuus.fi/koneet-autot/artikkeli-1.358382 Paloma Communications (2018). Tutkimus: Suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta ei näy arjen va- linnoissa. Tiedote 9.5.2018. https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/tutkimus-suoma- laisten-huoli-ilmastonmuutoksesta-ei-nay-arjen-valinnoissa.html Peltola, A (toim), (2014). Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2014, Vantaa: Metsäntutkimuslaitos. Peters, G.P. (2018). Beyond carbon budgets. Nature Geoscience, 11(6), p.378. Pihkola, H., Hongisto, M., Apilo, O., & Lasanen, M. (2018). Evaluating the Energy Consumption of Mo- bile Data Transfer—From Technology Development to Consumer Behaviour and Life Cycle Thinking. Sustainability, 10(7), 2494. https://doi.org/10.3390/su10072494 Pingoud, K., Ekholm, T., Soimakallio, S. and Helin, T., (2016). Carbon balance indicator for forest bio- energy scenarios. Gcb Bioenergy, 8(1), pp.171-182. Pitkänen, K (2011). Mökkimaisema muutoksessa. kulttuurimaantieteellinen näkökulma mökkeilyyn. Itä- Suomen yliopisto,Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Historia- ja maantieteiden laitos. 140 Väitöskirja. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies., no 31 Poore, J. and Nemecek, T. (2018). Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers. Science, 360(6392), pp.987-992. Pöyry Management Consulting (2017a). Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potentiaali ja po- tentiaalin toteutuminen markkinaehtoisesti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu- sarja 05/2017. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=16603 Pöyry Management Consulting Oy (2017b). Metsäbiomassan kustannustehokas käyttö. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 23/2017. https://tietokayttoon.fi/jul- kaisu?pubid=16903 Rantala, S., Mustonen, M., Katila, P. (2018). Metsät muuttuvassa maailmassa: kansainväliset trendit ja keskeiset haasteet: Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) taustasel- vitys Kansainvälisen luonnonvarapolitiikan yhteistyöverkostolle. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2018. 54 p. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A., Mannerkoski, I. (toim.) (2010). The 2010 Red List of Finnish Spe- cies. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, Helsinki: Ympäristöministeriö ja Suomen ym- päristökeskus. Rehunen A, Ristimäki M, Strandell A, Tiitu M & Helminen V (2018). Katsaus yhdyskuntarakenteen ke- hitykseen Suomessa 1990–2016. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2018. Reuter, M.A. (2016). Digitalizing the Circular Economy. Metallurgical and Materials transactions B, 47(6), pp.3194-3220. Riffell, S., Verschuyl, J., Miller, D., & Wigley, T. B. (2011). Biofuel harvests, coarse woody debris, and biodiversity–a meta-analysis. Forest Ecology and Management, 261(4), 878-887. Rockström, J., Gaffney, O., Rogelj, J., Meinshausen, M., Nakicenovic, N. and Schellnhuber, H.J. (2017). A roadmap for rapid decarbonization. Science, 355(6331), pp.1269-1271. Rockström, J., Steffen, W., Noone, K., Persson, Å., Chapin III, F.S., Lambin, E.F., Lenton, T.M., Scheffer, M., Folke, C., Schellnhuber, H.J. and Nykvist, B. (2009). A safe operating space for human- ity. Nature, 461(7263), p.472. Rubin, E.S., Chen, C. and Rao, A.B. (2007). Cost and performance of fossil fuel power plants with CO2 capture and storage. Energy policy, 35(9), pp.4444-4454. Sathre, R. and O’Connor, J. (2010). Meta-analysis of greenhouse gas displacement factors of wood product substitution. Environmental science & policy, 13(2), pp.104-114. Scarborough, P., Appleby, P.N., Mizdrak, A., Briggs, A.D., Travis, R.C., Bradbury, K.E. and Key, T.J. (2014). Dietary greenhouse gas emissions of meat-eaters, fish-eaters, vegetarians and ve- gans in the UK. Climatic change, 125(2), pp.179-192. Searle, S., & Malins, C. (2015). A reassessment of global bioenergy potential in 2050. GCB Bioen- ergy, 7(2), 328-336. Shafiei, S, & Salim, R. (2014). Non-renewable and renewable energy consumption and CO2 emis- sions in OECD countries: A comparative analysis. Energy Policy 2014, 66, 547-556. www.sciencedi- rect.com/science/article/pii/S0301421513010872 Siitonen J., Hanski I. (2004). Metsälajiston ekologia ja monimuotoisuus. In: Kuuluvainen T., Saaristo L., Keto-Tokoi P., Kostamo J., Kuuluvainen J., Kuusinen M., Ollikainen M., Salpakivi-Salomaa P. (eds.), Metsän kätköissä - Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. Edita Publishing Oy. p. 76-109. Siitonen, J., (2001). Forest management, coarse woody debris and saproxylic organisms: Fen- noscandian boreal forests as an examole. Ecological Bulletins, 49, 11–41. Sitra (2014). Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84, Helsinki. 141 Sitra (2018). Cost-efficient emission reduction pathway to 2030 for Finland. Helsinki: Sitra, Sitra stu- dies 140. https://media.sitra.fi/2018/11/30102722/cost-efficient-emission-reduction-pathway-to-2030- for-finland.pdf Skene, K R (2018). Circles, spirals, pyramids and cubes: why the circular economy cannot work. Sus- tain Sci (2018) 13:479–492. https://doi.org/10.1007/s11625-017-0443-3 Soimakallio, S., Antikainen, R., Thun, R. (Eds). (2009). Assessing the sustainability of liquid biofuels from evolving technologies - A Finnish approach. VTT Research Notes 2482. Espoo, 2009. 220 p. + app. 41 p. Soimakallio, S., Hildén, M., Lanki, T., Eskelinen, H., Karvosenoja, N., Kuusipalo, H., Lepistö, A., Mat- tila, T., Mela, H., Nissinen, A., Ristimäki, M., Rehunen, A., Repo, A., Salonen, R., Savolahti, M., Sep- pälä, J., Tiittanen, P., Virtanen, S. (2017). Energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmas- topolitiikan suunnitelman ympäristövaikutusten arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 59/2017. Spracklen DV., Bonn B. & Carslaw SK. 2008. Boreal forests, aerosols and the impacts on clouds and climate. Philos Trans A Math Phys Eng Sci. (2008) Dec 28;366(1885):4613-26. doi: 10.1098/rsta.2008.0201. Statistics Finland (2018). Greenhouse gas emissions in Finland 1990 to 2016. National Inventory Re- port under the UNFCCC and the Kyoto Protocol, 15 April 2018. Suomen Ilmastopaneeli (2018a). Ilmastopaneelin näkemykset pitkän aikavälin päästövähennystavoit- teen asettamisessa huomioon otettavista seikoista. Ilmastopaneelin muistio asunto-, energia ja ympä- ristöministeri Kimmo Tiilikaisen pyyntöön. https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2018/10/Il- mastopaneelin-muistio_hyvaksytty_4.6.2018.pdf Suomen ilmastopaneeli (2018b). Ilmastopaneelin näkemykset pitkän aikavälin päästövähennystavoit- teen asettamisessa huomioon otettavista seikoista. Ilmastopaneelin muistio asunto-, energia- ja ympä- ristöministeri Kimmo Tiilikaisen pyyntöön, XX.12.2018. Suomen Ympäristökeskus (2017). Fosfori- ja typpikuormitus eri lähteistä sekä arvio laskeumasta ja luonnon huuhtoumasta Suomessa vuonna 2016.https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Vesis- tojen_kuormitus_ja_luonnon_huuhtouma Särkijärvi, J, Jääskeläinen, S, Lohko-Soner, K (toim.) (2018). Hiiletön liikenne 2045 – polkuja päästöt- tömään tulevaisuuteen. Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän väliraportti. Liikenne- ja viestintäminis- teriön julkaisuja 9/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-555-2 Tattari S, Koskiaho J, Kosunen M, Lepistö A, Linjama J, Puustinen M. (2017). Nutrient loads from agri- cultural and forested areas in Finland from 1981 up to 2011 – is the efficiency of water protection measures seen? Environmental Monitoring & Assessment 189 (3): 95. Tilastokeskus (2018). Energian hankinta ja kulutus. https://www.stat.fi/til/ehk/index.html (viitattu 29.12.2018) Tilastokeskus (2018). Väestöennuste. https://www.stat.fi/til/vaenn/index.html Toivonen, M., Herzon, I. & Kuussaari, M. (2015). Differing effects of fallow type and landscape struc- ture on the occurrence of plants, pollinators and birds on environmental fallows. – Biological Conser- vation 181:36-43. Triviño, M., Pohjanmies, T., Mazziotta, A., Juutinen, A., Podkopaev, D., Le Tortorec, E., & Mönkkönen, M. (2016). Optimizing management to enhance multifunctionality in a boreal forest landscape. Journal of Applied Ecology. https://doi.org/10.1111/1365-2664.12790 Tuominen, P., Forsström, J., Honkatukia, J. (2013). Economic effects of energy efficiency improve- ments in the Finnish building stock. Energy Policy 52, pp. 181-189. Tuominen, P., Holopainen, R., Eskola, L., Jokisalo, J., Airaksinen, M. (2014): Calculation method and tool for assessing energy consumption in the building stock. Building and Environment 75, pp. 153- 160. 142 Tuominen, P., Klobut, K., Tolman, A., Adjei, A., De Best-Waldhober, M. (2012). Energy savings poten- tial in buildings and overcoming market barriers in member states of the European Union. Energy and Buildings 51, pp. 48-55. Työ- ja elinkeinoministeriö (2017). Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategi- asta vuoteen 2030. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja – Energia – 4/2017. http://julkaisut.valtioneu- vosto.fi/bitstream/handle/10024/79189/TEMjul_4_2017_verkkojulkaisu.pdf?sequence=1&isAllowed=y UNFCCC (2015a). The Paris Agreement. Article 3. https://unfccc.int/process-and-meetings/the-paris- agreement/the-paris-agreement UNFCCC (2015b). The Paris Agreement. Article 4. https://unfccc.int/process-and-meetings/the-paris- agreement/the-paris-agreement Upham, P., Kivimaa, P. and Virkamäki, V. (2013). Path dependence and technological expectations in transport policy: the case of Finland and the UK. Journal of Transport Geography, 32, pp.12-22. van Soest, H., den Elzen, M., Forsell, N., Esmeijer, K., van Vuuren, D. (2018). Global and regional greenhouse gas neutrality. Implications of 1.5 °C and 2 °C scenarios for reaching net zero greenhouse gas emissions. PBL Netherlands Environmental Assesment Agency. Vento, H. (2019). Ilmastouutiset vaikuttivat arkeen. Suomen Kuvalehti 11.1. 2019, s. 22-25. Wiedenhofer, D., Smetschka, B., Akenji, L., Jalas, M. and Haberl, H. (2018). Household time use, car- bon footprints, and urban form: a review of the potential contributions of everyday living to the 1.5 C climate target. Current opinion in environmental sustainability, 30, pp.7-17. VN (2018). Valtioneuvosto. Ratkaisujen Suomi – Hallituksen toimintasuunnitelma 2018-2019. Valtio- neuvoston julkaisusarja 27/2818. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han- dle/10024/160963/27_Hallituksen%20toimintasuunnitelma%202018-2019.pdf?sequence=1&isAllo- wed=y#page=36 VTT & SYKE (2018). Kyselytutkimus, PITKO-hankkeen internet-sivut. https://www.vtt.fi/sites/pitko/kys- elytutkimus VTT (2018). Growth by integrating bioeconomy and low-carbon economy Scenarios for Finland until 2050. VTT Visions 13. https://www.vtt.fi/inf/pdf/visions/2018/V13.pdf VTT, VATT, Metla & GTK (2014). Työpajat ja kyselyt. Low Carbon Finland 2050 -platform -hankkeen verkkosivut. http://www.lowcarbonplatform.fi/tyopajat-ja-kyselyt.html Ympäristöministeriö (1994). Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Ympäristöminis- teriö, Alueiden käytön osasto. Muistio 3/1994. Painatuskeskus Oy, Helsinki.: 1-90. Ympäristöministeriö (2015a). Ilmastobarometri2015-data (excel). http://www.ym.fi/down- load/noname/%7BFCABEE7D-0A45-46E7-835A-4770D5831B34%7D/108390 Ympäristöministeriö (2015b). Suomalaiset haluavat tehokkaampia toimia ilmastonmuutoksen hillitse- miseksi. Tiedote 16.4.2015. http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Suomalaiset_haluavat_te- hokkaampia_toimia%2833183%29 Ympäristöministeriö (2017). Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunni- telmasta vuoteen 2030. Kohti ilmastoviisasta arkea. Ympäristöministeriön raportteja 21/2017. http://jul- kaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80703/YMra_21_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y 143 LIITE 1. KANSALAISKYSELYN KYSELYLOMAKE Intro Tällä kyselyllä, jonka toimeksiantajina ovat Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy ja Suomen ympäristökeskus, pyritään selvittämään kansalaisten näkemyksiä ilmastonmuutoksen hillin- nästä. Kysely on osa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittamaa tutkimus- hanketta, joka palvelee Suomen vuoteen 2050 ulottuvan vähäpäästöisyysstrategian laati- mista. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 as- teen. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää huomattavia kasvihuonepäästöjen vähennyksiä tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi hiilidioksidia täytyy poistaa ilmakehästä vahvistamalla hiiltä sitovia nieluja. Hiilidioksidia voidaan poistaa ilmakehästä myös muilla keinoilla, mutta niihin liittyy toistaiseksi teknisiä, taloudellisia, ympäristöllisiä tai yleiseen hyväksyttävyyteen liittyviä haasteita. Suomen Ilmastopaneeli on esittänyt, että vuoteen 2050 mennessä Suo- men tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 85 - 100 % vuoden 1990 tasosta, ja lisäksi ylläpitää metsissä merkittävää hiilinielua. Lisäksi Suomi on sitoutunut yhdessä EU:n kanssa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 40 % vuoteen 2030 mennessä ja 80 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Suomen merkittävin kasvihuonekaasujen päästölähde on energiasektori, joka sisältää muun muassa sähkön- ja kaukolämmöntuotannon, liikenteen ja rakennusten lämmitysten aiheutta- mat päästöt. Energiasektorin päästöt olivat 74 prosenttia kokonaispäästöistä vuonna 2017. Muita merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä ovat teollisuusprosessit, maatalous ja jätteiden käsittely. Suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä on hiilidioksidia (CO2), jonka päästöt tulisi saada lähelle nollatasoa vuonna 2050, koska muiden kasvihuonekaasupäästö- jen (esim. metaani) merkittävä vähentäminen on hyvin vaikeaa tai kallista. Kasvihuonekaasujen vähentäminen tarkoittaa muutoksia esimerkiksi liikenteessä, energian- tuotannossa, rakennuksissa ja kulutuksessa. Tarvittavia toimia voidaan arvioida laatimalla erilaisia skenaarioita, joissa päästöt vähenevät tavoitetasolle, eli niin sanottujen vähähiilipol- kujen avulla. PÄÄTÖKSENTEON PERUSTEET JA OHJAUSKEINOT · Arvioi seuraavia ilmastonmuutostietoa koskevia väittämiä sen mukaan kuinka sa- maa tai eri mieltä olet niiden kanssa. 1=täysin eri mieltä …5=Täysin samaa mieltä, en osaa sanoa · Koen, että tiedän ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä poliittisista ohjauskei- noista riittävästi. · Haluaisin lisää neuvoja ilmaston kannalta viisaista ratkaisuista. · EU:n asettamien keskipitkän aikavälin ilmastovelvoitteiden ja Suomen hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästö- jen tulee vähentyä vuoteen 2030 mennessä noin 40 % vuoden 1990 tasosta ja noin 25 % vuoden 2015 tasosta. EU:ssa ja maailmanlaajuisesti käydään keskustelua tar- peesta asettaa jo sovittuja selvästi tiukempia tavoitteita. Ota kantaa seuraaviin väit- tämiin kertomalla kuinka samaa tai eri mieltä olet niistä 1=täysin eri mieltä …5=Täy- sin samaa mieltä, en osaa sanoa: 144 · Pidän tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tärkeänä · Suomen pitää jatkaa päästöjensä vähentämistä riippumatta siitä mitä muut maat tekevät · Suomen ei pidä olla EU:ssa niiden maiden joukossa, jotka vähentävät päästöjään eniten, koska Suomi on jo toteuttanut monia päästövähennystoi- mia · Suomen pitää vähentää omia päästöjään vasta, kun suuret päästäjämaat Yhdysvallat, Kiina ja Intia ryhtyvät sitoviin päästövähennyksiin · Suomen pitää olla globaalien edelläkävijöiden joukossa ja osoittaa esimerk- kiä muille maille, miten voidaan vähentää päästöjä niin, että maapallo ei lämpene enemmän kuin 1,5 astetta. · Seuraavat väitteet koskevat keinoja vähentää kulutuksen ilmastovaikutuksia. Vas- taa asteikolla 1-5, jossa (1=täysin eri mieltä …5= täysin samaa mieltä, EOS): · Pidän seuraavia tapoja hyvinä keinoina toteuttaa tarvittavat päästövähennykset 1…5: · Määräykset, säädökset, mukaan lukien kiellot · Kansainvälinen päästöoikeuksien kauppa · Tuet · Verot · Uuden vähäpäästöisen tekniikan kehittäminen ja käyttöönotto · Kulutustottumusten/käyttäytymisen muuttaminen · Vapaaehtoiset päästömaksut ENERGIANTUOTANTO · Energiantuotannossa käytettävät fossiiliset polttoaineet ja turve tuottivat Suomessa vuonna 2017 noin puolet kaikista kasvihuonekaasujen päästöistä. Teknisesti näitä päästöjä voidaan vähentää korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvalla energi- alla, kuten tuuli- ja aurinkovoimalla, bioenergialla, maalämmöllä ja muilla lämpö- pumpuilla, ydinvoimalla, tehostamalla energian käyttöä ja hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi energiantuotannon tulisi olla hyvin vähäpäästöinen. Ota kantaa seuraaviin väittämiin kertomalla kuinka samaa tai eri mieltä olet niistä 1=täysin eri mieltä …5=Täysin samaa mieltä, en osaa sanoa · Uusiutuvia energialähteitä tulee suosia, vaikka tämä nostaisi energian hintaa · Valtion tutkimus- kehittämisrahoituksen käyttöä tulee lisätä jo käytössä olevien vähäpäästöisten energiamuotojen, kuten aurinko- ja tuulivoiman, bioenergian ja ydinenergian tutkimukseen ja kehittämiseen · Valtion yritystukia tulee lisätä kehitysvaiheessa olevien vähäpäästöisten ener- gialähteiden ja -varastojen, kuten vedyn tuotannon, polttokennojen, sähkö- ja lämpövarastojen sekä keskitetyn geotermisen energian tuotannon kehittämi- seen · Valtion varojen käyttöä energian säästötoimenpiteiden toteuttamiseksi tulee li- sätä · Suomen tulee EU:ssa ajaa voimakkaasti ratkaisuja, jotka nostavat fossiilisten polttoaineiden käytön hintaa, vaikka se lisäisi erityisesti energiaintensiivisen te- ollisuuden kustannuksia · Valtion varoja tulee käyttää hiilidioksidin talteenoton, varastoinnin ja hyötykäy- tön kehittämiseen ja toteuttamiseen · Lainsäädännöllä tulee edellyttää kaikilta energiantuottajilta vähäpäästöisen energian tuottamista ja tarjoamista kuluttajille · Valtion tulee poistaa suorat ja välilliset tuet, jotka suosivat fossiilisen energian käyttöä, vaikka tämä voisi heikentää yksittäisten yritysten kilpailukykyä 145 METSÄTALOUS JA MAATALOUS · Suomessa metsiin vuosittain sitoutuva hiilimäärä (hiilinielu) vastaa noin 20-50 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Lähivuosikymmeninä metsien hiilinielu piene- nee, jos hakkuita lisätään merkittävästi nykyisestä tasosta. Nielun pienentymistä voidaan osittain kompensoida parantamalla metsien kasvua esimerkiksi lannoituk- sella. Lisääntyvällä puunkäytöllä on puolestaan mahdollista korvata uusiutumatto- mia raaka-aineita ja välttää niiden tuotannossa ja käytössä syntyviä kasvihuonekaa- supäästöjä. Pitkäikäiset puutuotteet, kuten puurakenteet ja huonekalut varastoivat myös hiiltä, joka siten pysyy pitkään poissa ilmakehästä. Maataloudessa syntyy kasvihuonepäästöjä erityisesti kotieläintuotannossa, mutta myös kasvintuotannossa varsinkin turvepelloilla. Ota kantaa seuraaviin väittämiin, jotka koskevat valtion toimia maa- ja metsäta- louden ohjaamiseksi, kertomalla kuinka samaa tai eri mieltä olet niistä 1=täysin eri mieltä …5=Täysin samaa mieltä, en osaa sanoa Valtion tulisi · kannustaa metsänomistajia taloudellisesti hiilen sitomiseen, vaikka se nostaisi puun hintaa teollisuudelle · kannustaa käyttämään puuta pitkäikäisiin puutuotteisiin, joissa hiili säilyy pit- kään poissa ilmakehästä · kannustaa puunkäytön lisäämiseen uusiutumattomien raaka-aineiden käytön vähentämiseksi, siinäkin tapauksessa että se pienentäisi metsien hiilinielua · tukea lannoitusta ja muita metsänhoidollisia toimia keinona lisätä metsien hiilen- sidontaa · ohjata maataloutta vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, vaikka tämä hei- kentäisi joidenkin tuotantosuuntien kannattavuutta · kannustaa ja ohjeistaa viljelijöitä sitomaan hiiltä viljelysmaahan, vaikka se nos- taisi ruoan hintaa · vaikuttaa epäsuorasti maatalouden päästöihin opastamalla ja kannustamalla kuluttajia siirtymään kasvispainotteiseen ruokavalioon NYKYISET HENKILÖKOHTAISET TOIMET VÄHÄPÄÄSTÖISTEN RATKAISUJEN EDIS- TÄMISEKSI JA MERKITTÄVIMMÄT ESTEET NÄIDEN RATKAISUJEN KÄYTTÖÖN- OTOLLE · Arvioi, kuinka hyvin tai huonosti seuraava väittämä sopii kuvaamaan sinua ja omaa toimintaasi: Olen muuttanut liikkumistani, ruokailutottumuksiani tai asumisratkaisu- jani ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. ' 1= kuvaa huonosti…5 = kuvaa hyvin, en osaa sanoa. · Mitkä alla listatuista syistä estävät sinua toteuttamasta toimia, jotka vähentävät kas- vihuonekaasupäästöjä? Arvioi seuraavia väittämiä sen mukaan kuinka samaa tai eri mieltä olet niiden kanssa. 1=täysin eri mieltä …5=Täysin samaa mieltä, en osaa sa- noa · Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on mielestäni tarpeetonta · Vähäpäästöisten vaihtoehtojen tarjonta on liian suppea · Vähäpäästöiset vaihtoehdot ovat itselleni liian kalliita · Siirtyminen vähäpäästöisiin ratkaisuihin on käytännössä hankalaa · Vähäpäästöisten ratkaisujen käyttö vaatii liikaa vaivaa ja aikaa · Eri vaihtoehtojen todellisesta vähäpäästöisyydestä ei ole luotettavaa tietoa · Vähäpäästöisiin vaihtoehtoihin liittyy usein muita kielteisiä ympäristövaikutuksia, joten minun on vaikea tehdä kestäviä valintoja VALMIUS PÄÄSTÖJEN EDELLEEN VÄHENTÄMISEEN 146 Seuraavissa kysymyksessä esitetään keinoja, joilla voit rajoittaa kulutuksesi aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä seuraavan viiden vuoden aikana. Liikkuminen: Seuraavassa tarkastellaan keinoja, joilla voi vähentää liikkumisessa syntyviä päästöjä. · Onko käytössäsi auto (oma, työsuhdeauto tai kotitaloudessa oleva)?: kyllä/ei Jos vastasit kyllä, arvioi kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat auton käyt- töäsi seuraavan viiden vuoden aikana 1= kuvaa huonosti…5 = kuvaa hyvin, en osaa sanoa. · En voi vähentää auton käyttöä · Hankin vähäpäästöisen auton (täyssähkö, ladattava hybridi, biokaasu tms.) · Vähennän auton käyttöä vähintään kolmanneksen nykyisestä · Luovun kokonaan omistusautosta · Käytän kimppa/yhteiskäyttöautoa · Korvaan osan nykyisestä autonkäytöstäni joukkoliikenteellä · Korvaan osan nykyisestä autonkäytöstäni kävelyllä ja pyöräilyllä · Käytätkö lentokonetta vähintään kerran vuodessa vapaa-ajan tai työmatkustami- seen? kyllä/ei, Jos vastasit kyllä arvioi kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat lentomatkus- tamistasi seuraavan viiden vuoden aikana 1= kuvaa huonosti…5 = kuvaa hyvin, en osaa sanoa. · En vähennä lentämistäni · Vähennän vapaa-ajan lentämistäni vähintään kolmanneksen nykyisestä · Korvaan pitkiä lentokoneella tehtäviä vapaa-ajan viettomatkoja lyhyemmillä muilla kulkuvälineillä tehtävillä matkoilla · Vähennän työmatkalentämistäni käyttämällä etäyhteyksiä yms. · Kompensoin lentomatkoistani aiheutuneet päästöt vapaaehtoisilla päästömak- suilla Asuminen: Seuraavassa tarkastellaan keinoja, joilla voi vähentää asumisessa syntyviä päästöjä. · Arvioi kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat asumistasi tai asumisratkaisu- jasi seuraavan viiden vuoden aikana 1= kuvaa huonosti…5 = kuvaa hyvin, en osaa sanoa. · En muuta asumistani. · Otan huomioon ilmastovaikutuksia asuinpaikkaa tai asuntoa valittaessa · Tingin asunnon koosta energiankulutuksen ja rakennusmateriaalien säästä- miseksi · Parannan asuntoni energiatehokkuutta · Ostan vähäpäästöistä sähköä · Hankin itse tai osallistun aurinkosähkö- tai aurinkolämpöjärjestelmän hankin- taan täydentäväksi energiantuotantoratkaisuksi, vaikka se ei olisi välittömästi taloudellisesti kannattavaa · Annan energiayhtiölle oikeuden ohjata sähkölaitteita tai lämmitystä älykkäiden järjestelmien avulla kulutuksen ja tuotannon tasaamiseksi itse asettamissani ra- joissa? Ravinto ja muu kulutus: Seuraavassa tarkastellaan keinoja, joilla voi vähentää ruoankulutuk- sessa ja muussa kulutuksessa syntyviä päästöjä. 147 · Arvioi kuinka hyvin seuraavat väittämät kuvaavat ruoan ja tavaroiden kulutus- tasi seuraavan viiden vuoden aikana 1= kuvaa huonosti…5 = kuvaa hyvin, en osaa sanoa. · En kiinnitä ruoan ja tavaroiden kulutuksessani huomiota ilmastopäästöihin · Noudatan yleisesti sellaista ruokavaliota, jossa ruoan tuotannon ilmastokuormi- tus on mahdollisimman pieni · Keskityn kasvispainotteiseen ravintoon · Vähennän yleisesti tavaroiden hankkimista ja lisään tavaroiden kierrätystä · Vähennän ruokahävikkiä KUSTANNUSTEN KOHDENTUMINEN · Ilmastonmuutoksen torjunta ei toteudu ilmaiseksi. Kustannuksia voidaan kohdentaa eri tavoin mm. verotuksen tai muun taloudellisen ohjauksen, esimerkiksi päästökau- pan, avulla. Arvioi seuraavia väittämiä sen mukaan, kuinka samaa tai eri mieltä olet niiden kanssa. 1=täysin eri mieltä …5=Täysin samaa mieltä, en osaa sanoa · Ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset tulee kattaa siten, että jokainen joutuisi vastaamaan aiheuttamistaan kasvihuonekaasupäästöistään, vaikka suhteellinen ra- site olisi suurempi pienituloisille · Ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset tulee kattaa yleisillä veronkorotuksilla, jotta varmistetaan kustannusten jakautuminen yhteiskunnassa mahdollisimman oi- keudenmukaisesti. · Kansainvälisessä kaupassa tulisi varmistaa tulleilla tai muilla keinoilla, että kaikissa tuotteissa maksetaan täysimääräisesti päästöjen aiheuttamista haitoista, vaikka tämä nostaisi monien kulutustavaroiden hintaa. · Ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset tulee kattaa vain vapaaehtoisilla toi- milla, kuten päästöjen kompensaatiomaksuilla. · Teollisuusmaiden tulee kantaa suurempi osa ilmastonmuutoksen torjunnan kustan- nuksista, koska teollistuneet maat ovat suurin syy ilmastonmuutoksen kehittymiseen tähän pisteeseen. · Suomessa tulee olla valmiuksia jäädyttää kulutus nykyiselle tasolle tai jopa alentaa sitä, jotta kulutus kehitysmaissa voisi nousta hyvinvoinnin lisäämiseksi. Taustatietokysymykset aineiston tilastollista käsittelyä varten. · Sukupuoli 1. Mies 2. Nainen 3. Muu 4. En halua ilmoittaa · Syntymävuotesi? ______ · Ammattiryhmäsi? 1. Johto tai ylempi toimihenkilö 2. Muu toimihenkilö 3. Työntekijä 4. Yksityisyrittäjä 5. Opiskelija 6. Eläkeläinen 7. Muu, mikä? · Koulutustasosi? 1. Ylempi korkeakoulututkinto 2. Muu korkeakoulututkinto, ammattikorkeakorkeakoulututkinto 3. Keskiasteen koulutus, esim. kauppaopisto, tekninen opisto tai vastaava 4. Ammattikoulu, ammattiopisto 5. Ylioppilas, peruskoulu 6. Muu, mikä? 148 · Onko koulutuksesi lähinnä…? 1. Tekninen tai luonnontieteellinen 2. Kaupallinen 3. Lääke- tai terveystieteellinen 4. Humanistinen tai taiteellinen 5. Yhteiskuntatieteellinen 6. Jokin muu · Montako henkilöä talouteen kuuluu (itsesi mukaan lukien)? ______________ henkilöä · Paljonko talouden tulot ovat vuodessa veroja vähentämättä? 1. Alle 20000€ 2. 20000-40000€ 3. 40001-60000€ 4. 60001-80000€ 5. 80001-100000€ 6. Yli 100000€ 7. Ei vastausta · Onko taloudessa auto? 1. Kyllä 2. Ei · Jos on auto: Kuinka monta autoa taloudessa on? 1. Yksi 2. Kaksi 3. Kolme tai enemmän · Asuinpaikkakunnan tyyppi: 1. Pääkaupunkiseutu 2. Muu kaupunki, jossa yli 50000 asukasta 3. Muu kaupunki, jossa alle 50000 asukasta 4. Ei-kaupunkikunta/maaseutumainen alue · Asumismuoto? 1. Omistusasunto 2. Vuokra-asunto 3. Asumisoikeus 4. Osaomistus 5. Muu, mikä? · Asunnon tyyppi? 1. Kerrostalo 2. Rivitalo/paritalo 3. Omakotitalo 4. Muu, mikä? 149 LIITE 2. SOVA-TAULUKOT Sampo Soimakallio, Laura Saikku, Marja Salo, Antti Rehunen, Mikko Savolahti, SYKE Kehityskulku/Skenaa- rioiden elementti Ilmastovaikutus Muu ympäristöön tai ihmi- siin kohdistuva vaikutus Kehityskul- kuun/skenaarioiden elementin toteutu- miseen liittyvät ris- kit Ilmastopolitiikka, ilmas- tonmuutos (globaali, EU) päästövähennyksen suuruus globaali metsitys Suurempi päästövähennystavoite tarkoittaa täyttyessään vähäisem- pää ilmastonmuutoksen aiheutta- maa riskiä (IPCC 2018). Globaali metsitys poistaa hiiltä ilma- kehästä, mutta myös mm. muuttaa maanpinnan albedoa, haihduntaa ja aerosolipäästöjä, joilla on positiivisia ja negatiivisia takaisinkytkentöjä (Spracklen ym. 2008, Luyssaert yml. 2018) Ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistuminen lieventää monia muita haitallisia ympäristövaiku- tuksia (Rockström ym. 2018); Päästövähennysten toteuttami- sen vaikutukset ihmisille riippu- vat niistä aiheutuvien kustannus- ten jakautumisesta eri väestö- ryhmien kesken; Metsitys voi edesauttaa monimuotoisuutta, vesistöjen puhtautta, ruokatur- vaa, ja ihmisten terveyttä, mutta aiheuttaa myös osin kielteisiä vaikutuksia (Rantala ym. 2018) Maat saattavat vetäytyä ilmastosopimuksesta tai sen asettamista tavoit- teista; Laajamittainen metsitys ei välttämättä onnistu erilaisista ekologisista, taloudellisista tai sosi- aalisista rajoitteista joh- tuen tai se voi johtaa haitallisiin takaisinkyt- kentöihin epäsuorien maankäytön muutosten kautta (Rantala ym. 2018). Suomen ilmastopolitiikka, metsänielut/metsien käyttö, negatiiviset KHK-päästövähen- nyskeinot päästövähennyksen suuruus 85-90 % Suurempi päästövähennystavoite johtaa toteutuessaan Suomen osalta pienempiin ilmastopäästöihin. Kulutusperusteiset päästöt riippuvat tuonnin ja viennin kehittymisestä ja globaalien päästöjen kehittymisestä. Suurempi päästövähennysta- voite voi edistää uusien innovaa- tioiden syntymistä ja parantaa siten taloudellista hyvinvointia; Toisaalta myös suorat päästövä- hennyskustannukset saattavat kasvaa ja niiden jakautuminen eri väestöryhmille vaikuttaa ih- misten hyvinvointiin. Päästövähennyksen to- teuttaminen yksipuoli- sesti EU:ssa ja Suomessa saattaa joh- taa tuonnin kasvuun globaalien päästövähennysten kustannuksella, jos riit- tävä ilmastopoliittinen kunnianhimo jää glo- baalisti toteutumatta. päästövähennyksien ajoitus (tasaisesti/”viime tipassa”) Päästövähennysten ajoittaminen ”viime tippaan” johtaa globaalisti suurempiin kumulatiivisiin päästöi- hin. Vähennysten ajoittami- nen ”viime tippaan” voi vaarantaa kansallisen vuoden 2050 -tavoitteen saavuttamisen. nielupolitiikka Mitä tiukempi nielupolitiikka, sitä suurempi kansallinen nettopäästö- vähennys. Sen globaali vaikutus riippuu globaalista ilmastopolitii- kasta, johon nielupolitiikalla voi myös olla osaltaan merkitystä. Tiukempi nielupolitiikka saattaa johtaa alhaisempiin hakkuumää- riin, jolloin syntyy synergia- hyötyjä metsäluonnon monimuo- toisuudelle ja vesistöille. Nielun kehityksen en- nustamiseen (mallin- nus) sekä olemassa olevan nielun pysyvyy- teen (metsätuhot) liittyy epävarmuuksia. CCS (sallittu/ei sallittu/teolli- sissa prosesseissa) CCS-teknologialla voidaan estää hii- len vapautuminen ilmakehään Ylipaine voi johtaa juomaveden pilaantumiseen, kuljetuksissa ja varastoinnissa voi aiheutua vuo- toja, jotka voivat aiheuttaa pai- kallisia ympäristö- ja terveyshait- toja. Lisäksi voi aiheutua seismi- syyttä (Fuss ym. 2018) Ei vielä käytössä oleva teknologia, kallis, nos- taa energian hintaa, epävarma toteutus, li- sää energiankulutusta. (Minx ym. 2018). BECCS sallittu/ei sallittu/ra- joitettua ja kallista BECCS-teknologialla voidaan estää uusiutuvan hiilen vapautuminen il- makehään ja siten tuottaa negatiivi- sia päästöjä Ei vielä käytössä oleva teknologia, kallis, nos- taa energian hintaa, 150 epävarma toteutus, li- sää energiankulutusta, negatiivisten päästöjen laskentasääntöjä ei tois- taiseksi ole käytössä teknisin keinoin talteen otetulle ja varastoidulle CO2:lle. ilman hiilidioksidin hyöty- käyttö (DAC) DAC-teknologialla voidaan sitoa hiiltä ilmasta Voi aiheuttaa erilaisia ympäristö- vaikutuksia materiaalien tarpeen ja jätteiden syntymisen kautta (Minx ym. 2018) Vaatii merkittävästi säh- köä, mikä pitää olla vä- häpäästöistä, jotta joh- taa päästövähennyksiin; kallis; (Minx ym. 2018) Talous talouskasvu vahvaa/heikkoa Talouden kasvu yleensä kasvattaa kulutusta ja päästöjä, mutta myös mahdollistaa teknologioiden ja rat- kaisujen kehitystä ja käyttöönottoa. Kulutuksen kasvu yleensä lisää haitallisia ympäristövaikutuksia, joita on mahdollista lieventää uusien teknologioiden ja ratkai- sujen käyttöönotolla. digitalisaatio Digitaalisaatio voi pienentää pääs- töjä esimerkiksi parantuneen logistii- kan, tavaroiden seurattavuuden tai kiertotalouden mahdollistamisen kautta (Reuter 2016i). Digitalisaatio liikennesektorilla pie- nentää päästöjä (Leviäkangas 2016). Toisaalta digitalisaatio voi parantaa tuottavuutta (Reuter 2016) ja lisätä sitä kautta kulutusta. Tietotekniikan käytön lisääntyminen lisää myös sähkönkulutusta (Pihkola ym. 2018). Mikäli digitalisaatio johtaa luon- nonvarojen käytön vähentymi- seen, ympäristövaikutukset vä- henevät. palvelutalous Palveluilla voidaan mahdollisesti korvata tuotteita/tuotteiden yk- sitysomistusta, tällöin tehostetaan luonnonvarojen käyttöä ja vähenne- tään tuotannon päästöjä. Luonnonvarojen säästö, Tuotanto linkittyy laajasti moniin ympäristövaikutuksiin Päästöjen vähentymi- sen laajuus epävarmaa; tuotteet saatetaan käyt- tää kuitenkin ”loppuun” kuten ennenkin Suo- messa tai Suomen rajo- jen ulkopuolella; tuottei- den helppo vuokraus ja palveluiden helppo saa- tavuus saattavat laajen- taa palveluiden käyttä- jäkuntaa yrittäjyys Yrittäjät ketteriä tarttumaan uusiin päästöjä vähentäviin innovaatioi- hin/kokeiluihin nopealla aikataululla, toisaalta rajalliset resurssit viedä pit- käjänteistä ilmastotyötä eteenpäin jos kannusteita ei ole kierto- ja materiaalitalous Kiertotaloudessa monet toimet voi- vat pienentää ilmastopäästöjä (esim. jo käytössä olevien muovien sekä alumiinin, teräksen ja betonin kiertotalouden mukaisella uudel- leenkäytöllä voitaisiin vähentää glo- baaleja ilmastopäästöjä vuosittain arviolta miltei neljä gigatonnia. Määrä vastaa noin 40 prosenttia ny- kyisin teollisuuden tuottamista vuo- sipäästöistä. The circular economy – a powerful force for climate mitiga- tion. 2018. Material economics). Materiaalien uusiokäyttö voi kuiten- Vaikutus materiaalien käytön te- hokkuuteen, luonnonvaroja säästyy. Kiertotaloudessa suuria talou- dellisia mahdollisuuksia (Sitra 2014) Haitallisten aineiden vaikutukset saattavat kasvaa jos kokonais- valtainen arviointi puutteellinen (SYKE 2017). Kiertotalouden toimet voivat myös kasvattaa ilmastopäästöjä, mikäli kokonaisvaltainen arvi- ointi puutteellinen: ma- teriaalien kierrätyksen kuluttama energian- käyttö, kuljetusmatkat jne. Kiertotalouden sys- teeminäkökulman puute voi myös johtaa inves- tointeihin, jotka lukitse- vat mahdollisuuksia to- teuttaa kiertotaloutta sy- vemmällä tasolla (esim. 151 kin johtaa myös merkittävään ener- giankulutuksen lisäykseen ja siten kasvattaa päästöjä (Skene 2018). energiakäyttö vs. uu- sioraaka-ainekäyttö) (materiaalihyödynnys vs. jätteiden synnyn eh- käisy). (esim. Skene 2018) raskas teollisuus, määrä Raskaaseen teollisuuteen liittyy usein neitseellisten raaka-aineiden käyttöä/energiakäyttöä, joilla nykyi- sellään merkittävät ilmastovaikutuk- set Luonnonvarojen käytön ja pro- sessipäästöjen kautta aiheutuu erilaisia ympäristövaikutuksia mm. vesistöihin, luonnon moni- muotoisuuteen, ilman laatuun ja terveyteen. julkisen sektorin osuus Julkisella sektorilla mahdollisuuksia vaikuttaa päästöihin julkisten han- kintojen kautta (julkiset hankinnat 35Mrd vuonna 2018, www.hankinta- keino.fi) Mahdollisuus viedä eteenpäin pitkä- jänteistä ilmastopolitiikkaa Hankintakriteereissä myös muut ympäristövaikutukset, sosiaali- nen vastuu elinkeinorakenne sama/uu- distunut Uudistunut elinkeinorakenne mah- dollistaa uusien, vähäpäästöisyyttä tukevien liiketoimintamallien synty- misen. Toisaalta saattaa myös ai- heuttaa päästöjen kasvua, jos oh- jaus ei toimi tarkoituksenmukaisesti. kulutuksen taloudellinen oh- jaus Kuluttajien ratkaisut keskeisiä, mm. asuminen, liikkuminen, ruokailu, ta- loudellinen ohjaus tärkeää, jotta päästöjä saadaan vähennettyä (ekonomistikone.fi) Kulutuksen taloudellinen ohjaus voi vähentää tai lisätä taloudel- lista eriarvoisuutta (Gill & Moeller 2018). Uusien ohjauskeinojen käyttöönotto tai ole- massa olevien muutta- minen voi aiheuttaa haasteita niiden hyväk- syttävyydessä. Maa- ja metsätalous Maatalouden tehostuminen Tehostuminen voi vähentää tai kas- vattaa ilmastovaikutuksia tuotantoa kohden, vertailutilanteesta riippuen. Pinta-alan tarve tuotantoa koh- den vähenee, toisaalta tehostu- minen voi johtaa maantuottavuu- den heikentymiseen.; vähentää maatalousluonnon monimuotoi- suutta metsäteollisuuden korkea ja- lostusaste Korkea jalostusarvo tuo talouteen li- säarvoa vähemmällä raaka-aineen tarpeella, mahdollinen vaikutus suu- remman metsänielun kautta Korkea jalostusaste voi vaikuttaa myös energia- puun saatavuuteen ja siten energiajärjestel- män kehitykseen. puurakentaminen Puurunkoinen rakennus voi aiheut- taa vähemmän kasvihuonekaasu- päästöjä elinkaarensa aikana beto- nirunkoiseen rakennukseen verrat- tuna (Gustavsson ym. 2006). Kriitti- siä tekijöitä ovat metsän hiilitasei- den huomioiminen, erilaisten materi- aalien kulutus, rakennusten käytön aikainen energiankulutus ja materi- aalien käsittely ja hyödyntäminen elinkaaren lopussa (Sathre ja O’Connor 2010). Voi vaikuttaa myönteisesti sisäilman laatuun ja viihtyvyyteen ja siten terveyteen. uudet käyttökohteet Voivat vähentää nykyisiä käyttökoh- teita tehokkaammin tai heikommin fossiilisten polttoaineiden käyttöä, sovelluskohteesta riippuen (Soima- kallio ym. 2016). Muut ympäristövaikutukset riip- puvat mm. puuraaka-aineen ja muiden luonnonvarojen käy- töstä, tuotantoprosesseista ja tuotteiden kierrätettävyydestä. 152 bulkkituotteet Vaativat paljon puuraaka-ainetta ja voivat siten pienentää metsien hiili- nielua merkittävästi (Soimakallio ym. 2017) Puunkorjuun vaikutukset luon- non monimuotoisuuteen ja ve- sistöihin (ks. alla) biopolttoaineet Puuenergian käytön lisäys korvaa turpeen ja kivihiilen käyttöä. Metsä- hakkeen käytön lisääminen pienentää metsien hiilinielua (Soimakallio ym. 2017). Voi lisätä uhkaa luonnon moni- muotoisuuden heikentymiselle ja lisätä vesistökuormitusta. Voi lisätä kilpailua puuraakaaineesta esim. biopolttoaineiden ja puun materiaalikäytön kanssa. (Soimakallio ym. 2017) karjatalous vähän/paljon Karjankasvatus lisää ilmastopääs- töjä. Karjankasvatus lisää myös ra- vinnekuormaa lähiruoka Lähiruoka saattaa pienentää kulje- tusmatkoista aiheutuvia päästöjä. Vaikutus myös ilmapäästöihin kiertotalouden edistäminen Kiertotalouden edistäminen vähen- tää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä ja voi siten vähentää kasvi- huonekaasupäästöjä (Material Economics 2018). Materiaalien uu- siokäytön edistäminen voi kuitenkin johtaa myös merkittävään energian- kulutuksen lisäykseen ja siten kas- vattaa päästöjä (Skene 2018). Materiaalien kiertojen pidentämi- nen voi aiheuttaa riskejä ihmi- sille tai ympäristölle kemikaalien kautta (SYKE 2017). Ravintei- den kierrätyksellä voidaan eh- käistä vesistövaikutuksia. sellu öljyn korvaajana ruoan omavaraisuus Ruoan omavaraisuus tarkoittaa ruo- antuotannon kasvua, mikä lisää ruo- antuotannon kasvihuonekaasupääs- töjä Suomessa nykyisillä keskimää- räisillä tuotantotavoilla ja -muodoilla. Lisää myös muita ympäristövai- kutuksia, kuten vesistövaikutuk- sia ja metsäluonnon monimuo- toisuuden heikentymistä Suo- messa nykyisillä keskimääräi- sillä tuotantotavoilla ja -muo- doilla. Omavaraisuuden pa- rantaminen voi pienen- tää ruoantuotannon globaaleja vaikutuksia, esim. ilmastovaikutusta, veden kulutusta, vesis- tövaikutuksia ja moni- muotoisuusvaikutuksia. kasvissyönti Eläinproteiinin tuottaminen aiheut- taa valtaosan ruoantuotannon kasvi- huonekaasupäästöistä, ja se on te- hotonta verrattuna ravitsemukselli- sesti vastaavan kasviproteiiniin tuot- tamiseen. (Poore ja Nemecek 2018) Eläintuotteiden ympäristövaiku- tukset ovat keskimäärin suurem- mat kuin ravitsemuksellisesti vastaavien kasvistuotteiden. Kasvissyöntiä lisäämällä on mahdollista pienentää mm. ra- vinnepäästöjä, ylläpitää luonnon monimuotoisuuteen mm. metsä- katoa ehkäisemällä. (Poore ja Nemecek 2018, Springmann ym. 2018) Kaupungistuminen kaupungistumisen no- peus/voimakkuus Kaupungistumiseen liittyy pääs- tönäkökohtia liikenteen, ja rakenta- misen sekä viheralueiden ja asuk- kaiden kulutuksen kautta. Kaupun- gistumisen vaikutukset päästöihin ovat moniulotteisia, eri tutkimuk- sissa eri tuloksia vaikutuksen suun- nasta. Kaupungistuminen voi laskea päästöjä kehittyneissä maissa, joissa korkea kaupungistumisen taso (Shafiei & Salim 2014). Mm. lii- kenteen päästöt laskevat joukkolii- ikenteen saavutettavuuden myötä, pyrkimys vähentää ilmastopäästöjä. Kaupungistuminen saattaa pai- kallisesti lisätä viher-alueisiin kohdistuvia paineita tai altistu- mista melulle ja ilmansaasteille tiiviin yhdyskuntarakenteen alu- eilla. Ilmanlaatu voi heikentyä sekä kasvavan liikenteen että vi- heralueiden pienentymisen kautta. Viheralueiden vähentyminen voi heikentää hyvinvointia ja kau- punkien kykyä sopeutua ilmas- tonmuutokseen, jolloin esimer- kiksi helleaaltojen ja tulvien ai- heuttamat haitat voivat lisään- tyä. Kaupunkiympäristössä asumisen on osoitettu korreloivan tavaroiden ja palveluiden kulutuk- sesta syntyvien suu- rempien päästöjen kanssa (Gill & Moeller 2018, Ala-Mantila ym. 2014). Syy-seuraus- suhde ei ole yksinkertai- nen sillä sen lisäksi että kaupunkien kulutusmahdollisuudet ja korkean palkkatason työt voivat lisätä kulutta- mista, kaupungit myös saattavat vetää puo- leensa väestöä joilla on 153 Tiiviit asuinalueet voivat vähentää ajamista ja nostaa kestävien kulku- muotojen osuutta matkoista. (Ottelin ym. 2018) Kaupungistumisessa kasvupaine kanavoituu jo rakennetuille alueille, joissa voidaan käyttää hyväksi osit- tain olemassa olevaa infrastruktuu- ria. Keskittämällä rakentamista voi- daan välttää rakennettujen alueiden leviämistä toistaiseksi säästyneille alueille. Kaupungistuminen kasvattaa aluei- den välisiä eroja. Uudisrakentami- sen määrä ja rakentamisesta aiheu- tuvat päästöt lisääntyvät kasvavilla kaupunkialueilla, rakennuskannan ja infrastruktuurin vajaakäyttö puo- lestaan väestöään menettävillä alu- eilla. ’Jatkuva rakentaminen’ on myös potentiaalinen häiriö viihtyvyy- delle. Kaupungistuminen voi myös ab- soluuttisesti säästää luonnonva- roja sekä viheralueita, mutta edellyttää erityistä panostusta suunnitteluun ja to- teutukseen. Parantaa edellytyksiä arkimatko- jen tekemiseen ilman henkilöau- toa, mikä lisää liikkumismahdolli- suuksien tasa-arvoisuutta eri vä- estöryhmien, kuten nuorten, ikääntyneiden ja autottomien asuntokuntien keskuudessa. taloudellisia mahdolli- suuksia ja kiinnostusta kuluttaa. Ohjauskeino- jen kehittämisen kan- nalta on oleellista, että myös tavaroiden ja pal- veluiden kulutuksen päästövähennyksiin kiinnitetään huomiota. Elinkustannukset ovat kaupungeissa tyypilli- sesti korkeammat kuin haja-asutusalueilla, minkä seurauksena muiden hyödykkeiden kulutus saattaa myös vähentyä (Ottelin ym. 2018). Kaupunkien fyysisen ra- kenteen tiivistyminen ei automaattisesti tarkoita toiminnallisen raken- teen eheytymistä ja lii- kenteen päästöjen vä- hentymistä. Yhdyskun- tien eri toimintojen sijoit- tuminen kauas toisis- taan voi kasvattaa arki- matkojen pituutta tiiviis- säkin rakenteessa. Joukkoliikenneyhteyk- sien parantaminen tu- kee kestävien liikkumis- muotojen käyttöä. Hen- kilöautoyhteyksien pa- rantaminen voi lisätä toimintojen hajautu- mista ja autoliikennettä. pientalopainotus Väljästi rakennetuilla pientaloalueilla maa-alan tarve ja rakentamisen päästöt asuinneliötä kohden suu- remmat kuin kerrostaloalueilla ja tii- viisti rakennetuilla pientaloalueilla, liikkumisen ratkaisut perustuvat enemmän yksityisautoiluun. Pientalorakentamisessa voidaan hyödyntää puumateriaaleja enem- män kuin kerrostalorakentamisessa keskimäärin, ainakin lähitulevaisuu- dessa. Toisaalta pientaloalueiden infrastruktuurin rakentaminen tuot- taa enemmän päästöjä kuin kerros- taloalueiden. Pientalot tarjoavat mahdollisuu- den omaan pihaan, mikä on mo- nille tärkeä elinympäristön laatu- tekijä. Monien kaupunkien ole- massa olevissa kaa- voissa on taajamien reuna-alueilla väljiä to- teutumattomia pientalo- alueiden varauksia, joi- den toteutuminen ha- jauttaisi yhdyskuntara- kennetta ja lisäisi arki- liikkumisen ja infrastruk- tuurin kustannuksia ja päästöjä. Reuna-aluei- den rakentamisen si- jaan rakentamista tulisi suunnata olemassa ole- vien asuinalueiden ja joukkoliikennekäytävien täydennysrakentami- seen, mihin liittyy kui- tenkin vaikeampia suunnittelukysymyksiä ja pienialaisempia suun- nitelma-alueita. etätyö Etäkäytäntöjen yleistyminen saattaa vähentää tai lisätä energian kulu- tusta ja siihen liittyviä päästöjä, ti- lanteesta riippuen. Vaikutukset esim. ilmansaastei- siin riippuvat siitä, miten etätyö vaikuttaa liikkumiseen. Etätyömahdollisuuksien paraneminen mahdollis- taa asumisen aiempaa kauempana työpai- kasta. Vaikka etätyötä 154 Etätyö helpottaa työn, vapaa- ajan ja perheen velvoitteiden yh- teensovittamista. tekevät käyvät harvem- min työpaikallaan, auto- kilometrien määrä ei välttämättä vähene, jos matkat ovat pitkiä ja ne tehdään henkilöautolla. Mikäli etätyö vähentää työmatkoihin käytettyä aikaa ja kustannuksia, päästövähennysten kannalta on oleellista mihin vapautuvat re- surssit käytetään. Oh- jauskeinojen koko- naisuus on tärkeä, jotta päästöt eivät kasva toi- saalla. (Chitnis ym. 2014, Wiederhofer ym. 2018) Kaupunkirakenne Asumisväljyys: asuinneliöi- den pieneneminen (kyllä/ei) Ilmastovaikutukset määräytyvät lämmitettävien asuinneliöiden mu- kaan, myös pienempi tavaroiden/ku- lutuksen määrä; Lämmitys vaikuttaa myös ilma- päästöihin, musta hiili, F-kaasut, kulutuksella muitakin ympäristö- vaikutuksia. Ahtaasti asuvien asuntokuntien määrä ja osuus voivat nousta ai- nakin pääkaupunkiseudulla. Hyvin pienten asuntojen suosiminen uudisraken- tamisessa voi johtaa asuntokantaan, jonka vetovoimaisuus on tule- vina vuosikymmeninä pieni. pientalovaltaisuus/keskusta kuluttajien itsenäiset verkosta irtikyt- ketyt ratkaisut esim. mahdollisuus vähentää ilmastopäästöjä Kaupunkipientalot tarjoavat mahdol- lisuuden yhdistää pientaloasumisen ja tiiviin kaupunkirakenteen edut. Tutkimusten mukaan mm. tiiviit asuinalueet vähentävät ajamista (Wiedenhofer ym. 2018). Kaupunkipientalojen rakentami- nen joukkoliikenteen näkökul- masta hyviin sijainteihin edistää kestävien liikkumismuotojen käyttöä ja tarjoaa pientaloasumi- sesta kiinnostuneille vaihtoeh- toja autoriippuvaisille taajamien reuna-alueille (Ottelin ym. 2018). Pientalovaltaisen alu- een vaikutukset riippu- vat pientalojen lämmi- tysmuodoista ja ener- giaratkaisuista purkava lisärakentaminen Purkamalla peruskorjausta odotta- via ja alhaisen tonttitehokkuuden ra- kennuksia ja rakentamalla tilalle uu- sia korkean tonttitehokkuuden ra- kennuksia voidaan tuottaa lisäker- rosalaa ja uusi asuntoja hyviin si- jainteihin ilman tarvetta uuden infra- struktuurin rakentamiselle. Purka- van lisärakentamisen kautta uusien asuntojen tuotanto voidaan suun- nata yhdyskuntarakenteessa alu- eille, jossa arkiliikkumisen päästöt ovat pienempiä kuin uudisalueilla, jotka ovat usein huonommin sijoittu- neita. Purkavan lisärakentamisen ja muun täydennysrakentamisen kautta voidaan turvata lähipalve- lujen säilymistä asuinalueilla. Aiempaa tehokkaampi rakenta- minen voi pienentää asuintalo- jen pihojen viher-alueita ja puis- tomaisia näköaloja ja tätä kautta heikentää asuinympäristön laa- tua. Purkava lisärakentami- nen on kannattavaa ai- noastaan korkeiden asuntohintojen ja asun- tokysynnän alueella. Päätöksenteko purka- vasta lisärakentami- sesta ei tapahdu hel- posti. Tällä hetkellä purkava lisärakentami- nen edellyttää asunto- osakeyhtiön yksimielistä päätöstä. Eduskun- nassa käsiteltävänä oleva hallituksen esitys asunto-osakeyhtiölain muuttamisesta sisältää muutoksen, jonka mu- kaan asunto-osakeyh- tiön yhtiökokous voisi 4/5 määräenemmistöllä päättää sellaisesta pur- kavasta uusrakentami- sesta, jossa osakkaat 155 saavat uudesta raken- nuksesta uudet huo- neistot yhdenvertai- suusperiaatteen mukai- sesti. Reuna-alueiden raken- nuskannan kehitys maaseutuasuminen vähe- nee Arkimatkojen matkasuoritteet piene- nevät, kun pitkien työ- ja asiointi- matkojen alueella asuvien määrä vähenee. Toisaalta maaseudun taa- jamissa monet peruspalvelut ovat lähellä, ja väestön väheneminen heikentää palvelutasoa, mikä piden- tää matkoja. Vakituisen väestön väheneminen li- sää tyhjien asuntojen määrää. Osaa tyhjistä taloista pidetään perusläm- mössä ja käytetään loma-asuntona, mikä lisää energiankulutuksen päästöjä. Maaseutuasumisen vähenemi- nen johtaa maaseudun palvelu- tarjonnan supistumiseen fyysis- ten palvelupisteiden osalta ja paikallisyhteisön heikkenemi- seen, jolloin elinympäristön laatu huononee. Palvelurakennusten tilate- hokkuus tarve vähenee, vajaakäyttöi- syys, tiivistyy/paranee Tilatehokkuuden parantuminen vä- hentää palvelurakennusten pinta- alan ja tilavuuden tarvetta ja siten rakentamisesta, rakennusten käy- töstä ja rakennusten käytöstä pois- tosta aiheutuvia ilmastopäästöjä. Tilatehokkuuden parantuminen pienentää rakentamisen, raken- nusten käytön ja käytöstä pois- ton ympäristövaikutuksia. Voi ai- heuttaa negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvoin- tiin. Korjausrakentaminen ja jälkiasennukset korjausrakentamisen nyky- trendi/hidastuu/voimistuu Korjausrakentamisen trendi ja sitä kautta ilmastovaikutukset linkittyvät uudisrakentamisen kehittymiseen. energiaremontteja toteutetta- essa on mahdollista ratkaista osa ny- kyisistä sisäilmaongelmista, mutta samalla tulee varmistaa, että korjaukset eivät aiheuta uu- sia sisäilmariskejä. integroitu energiantuotanto Uudisrakentamisen määrä Uudisrakentamisen määrä vähenee/keskitaso/nyky- taso/voimistuu Uudisrakentaminen lisää luonnon- varojen käyttöä ja siitä aiheutuvia il- mastopäästöjä. Rakennusmateriaa- lien valinnalla, suunnittelulla ja to- teutuksella voidaan vaikuttaa raken- tamisen, rakennuksen käytön aikai- siin ja rakennuksen käytöstä poista- misen päästöihin. Muut ympäristövaikutukset linkit- tyvät rakentamiseen liittyviin va- lintoihin ja toteutukseen. uudet energiateknologiat ks. alla Loma-asuminen mökkien määrä/kaupallinen palvelutuotanto ja alustata- lous Mökkien määrä kasvattaa vaikutuk- sia rakentamisen, lämmityksen ja tavaroiden kulutuksen kautta. Alus- tatalous voi vähentää tarvetta ra- kentaa ja ylläpitää mökkejä. Mök- keily lisää päästöjä mökkimatkojen kautta. Rakentamisella, mökkien energi- ankulutuksella ja varustelulla on muitakin ympäristövaikutuksia. Mökkeily liittyy ihmisten luonto- suhteeseen. (Pitkänen 2011) Alustatalous saattaa li- sätä mökkeilyä niiden joukossa, kenellä ei ole omaa mökkiä, tai lisätä silti loma-asumisen ku- lutusta mökkeilyn ohella. 156 varustetaso, talviasuttavuus Energian kulutuksen kasvu kasvat- taa ilmastovaikutuksia. Energian kulutuksen kasvu kas- vattaa muita ympäristövaikutuk- sia. sähköistyminen (ja käyttö- voima) Sähköistyminen voi pienentää pääs- töjä, riippuen energiatuotantota- vasta (ks. energiantuotanto). Sähköistyminen voi pienentää muitakin ympäristövaikutuksia (ks. energiantuotanto). uudisrakentaminen Uudisrakentaminen lisää ympäristö- vaikutuksia rakentamisen osalta, käytönaikaiset päästöt voivat laskea energiatehokkuuden kautta, jos uu- disrakentaminen korvaa vanhaa mökkikantaa ja varustetaso pysyy vakiona. Myös muita ympäristövaikutuk- sia Liikenne ja liikkuminen sähköistyminen voima- kasta/vähäistä Sähköistyminen vähentää liikenteen ilmastopäästöjä. Sähköautojen, inf- ran ja sähkön tuotannon päästöt riippuvat sähköntuotantomuotojen kehittymisestä (Soimakallio ym. 2011). Parantaa ilmanlaatua kaupunki- alueilla, Sähköautot vähentävät melu- haittaa ja polttoperäisiä ilman- saasteita ja parantavat sitä kautta viihtyvyyttä ja terveyttä (Soimakallio ym. 2017). joukkoliikenne (kaupun- geissa, kaikkialle) Joukkoliikenne vähentää ilmasto- päästöjä yksityisautoiluun verrattuna henkilö-kilometriä kohden. Koko- naisvaikutukset riippuvat mm. siitä, miten paljon yksityisautoilu vähe- nee. Parantaa ilmanlaatua kaupunki- alueilla. Julkisen ja kevyen lii- kenteen osuuden kasvu lisää mm. liikkumisen myönteisiä terveysvaikutuksia. Henkilöauton omistus voi johtaa ”lock-in” -ti- lanteeseen, jossa jouk- koliikenteen kysyntä ei kasva sillä oman auton käyttö on, tai se koe- taan taloudellisesti kan- nattavaksi silloin kun sellainen on jo talou- teen hankittu (Ivanova ym. 2018). Taloudellis- ten kustannusten lisäksi liikkumistapojen vaihta- miseen voi liittyä muu- tosta hidastavia tottu- muksia. On lisäksi riski, että po- litiikassa keskitytään ajoneuvoteknologiaan ja polttoaineisiin, jolloin joukkoliikenteen ja mui- den kuin henkilöautoihin perustuvien kulkutapo- jen olosuhteet eivät ke- hity riittävästi suhteessa henkilöautoiluun. (Ks Kivimaa & Virkamäki 2013 ja Upham ym. 2013) MAAS Uudenlaiset liikkumisen konseptit voivat pienentää yksityisautoilua, ja vähentää tätä kautta päästöjä. Myös ilmapäästöt voivat pienen- tyä. Voivat kasvattaa pääs- töjä jos houkuttelevat autottomia kotitalouksia yksityisautoilun piiriin. kimppakyydit Kimppakyydit vähentävät päästöjä silloin kun ne korvaavat yksityisau- toilua. Kimppakyydit parantavat ilman- laatua pienentäessään yksityis- autoilua. Voivat kasvattaa pääs- töjä jos kimppakyydit yleistyvät joukkoliiken- teen kustannuksella. matkustamisen määrä (loma- ja työmatkailu) Liikennesuoritteiden määrä linkittyy suoraan ilmastovaikutuksiin. Ilmansaasteiden määrä saattaa kasvaa, mutta niiden terveysvai- kutukset riippuvat siitä, kuinka paljon loma- ja työmatkailun muuttuminen kohdistuu erityi- sesti tiiviisti asutuille alueille. Globaali matkailun kasvu lisää ulkomaisten matkailijoiden määrää Suomessa, mikä lisää matkailuun liittyvän lii- kenteen ja muun toimin- nan päästöjä ja muuta 157 ympäristökuormitusta Suomen alueella. tavaraliikenne (kysynnän määrä) Liikennesuoritteiden määrä linkittyy suoraan ilmastovaikutuksiin, jotka tosin riippuvat käyttövoimasta ja sen tuotannon ilmastovaikutuksista. tavaraliikenne lisää melua ja ai- heuttaa ilmansaasteita. biojalosteet (meri- ja lentolii- kenteessä, raskas liikenne) Biopolttoaineiden tuotannon lisäyksen ilmastovaikutukset riippuvat erityisesti biopolttoaineiden raaka-aineista (Soimakallio ym. 2009). Muut ympäristövaikutukset riip- puvat voimakkaasti biopolttoai- neiden raaka-aineista. Vähentää terveydelle haitallisia pakokaasupäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin nähden. (Soimakallio ym. 2009) Energiantuotanto tuuli- ja aurinko Tuuli- ja aurinkoenergia vähentävät ilmastovaikutuksia korvatessaan päästöintensiivisempiä energian tuotantomuotoja. Sähköntuotannon ominaiskasvihuonekaasupäästöt ovat tyypillisesti verrattain alhaiset. Vähentää ilmansaastepäästöjä korvatessaan polttoon perustu- vaa energiantuotantoa. Harvi- naisten metallien tarve voi muo- dostua haasteeksi. energiavarastot Energiavarastot vähentävät vara- ja säätövoiman tarvetta ja sitä kautta pienentävät vaihtelevaan tuotantoon liittyviä ilmastovaikutuksia. Energiavarastojen rakentaminen vaatii luonnonvaroja ja maa- alaa. Raaka-aineiden saata- vuus ja hinta voivat ra- joittaa laajamittaista kaupallistumista. ydinvoima (keskeinen/heik- keneminen/poistuminen) ja SMR Ydinvoima vähentää ilmastovaiku- tuksia korvatessaan päästöintensii- visempiä energian tuotantomuotoja. Uraanin louhinnan ja rikastami- sen aiheuttamat ympäristövaiku- tukset kaivosalueella; ydinvoi- maloihin ja jätteeseen liittyvät turvallisuusriskit Ydinvoiman lisäämisen hitaus; hyväksyttävyy- teen liittyvät kysymyk- set; SMR ei vielä kau- pallinen teolliset symbioosit & ener- giatehokkuus Teolliset symbioosit voivat parhaim- millaan hyödyntää energiaa tehok- kaasti, ilmastovaikutukset pienene- vät Myös muita myönteisiä ympäris- tövaikutuksia, liittyen mm. re- surssien käytön tehokkuuteen Teollisten symbioosien rakentuminen jonkun tietyn ydintoiminnon ympärille voi johtaa lock-in tilanteeseen. bioenergia Puuenergian käytön lisäys korvaa turpeen ja kivihiilen käyttöä. Metsä- hakkeen käytön lisääminen pienentää metsien hiilinielua (Soimakallio ym. 2017). Ilmastovaikutukset riippuvat pitkälti bioenergian raaka-aineista (Soimakallio ym. 2009). Voi lisätä uhkaa luonnon moni- muotoisuuden heikentymiselle ja lisätä vesistökuormitusta. Voi lisätä kilpailua puuraaka-ai- neesta esim. biopolttoaineiden ja puun materiaalikäytön kanssa. (Soimakallio ym. 2017) Voi lisätä kilpailua puu- raaka-aineesta esim. biopolttoaineiden ja puun materiaalikäy- tön kanssa. Bioenergian käytön hyväksyttävyy- teen liittyvät kysymykset saattavat rajoittaa bio- energian käyttöä. Teollisuuden prosessit ja KHK-päästöjen vähentäminen teräs, sementti, sellu masuunit uudet korkean arvonlisän tuotteet fossiilisten raaka-aineiden korvaaminen Päästöintensiivisen teollisuuden kasvu lisää ilmastopäästöjä, ellei tuotantoprosessien päästöjen vä- hentämisessä onnistuta. Korkean arvonlisän tuotteet ja innovatiiviset päästöjä vähentä- vät teollisuuden ratkaisut voivat tuoda taloudellista hyötyä. Toisaalta esim. kiertota- louden hyödyntäminen ja tehokkaat innovatiivi- set vähähiiliset/hiilettö- mät menetelmät teräk- sen ja betonin valmis- tuksessa voivat globaa- listi pienentää päästöjä (Material Economics 2018). Arvot, käyttäytyminen palveluiden kulutus Jos tavaroiden omistusta korvataan palveluilla, ilmastovaikutukset voivat pienentyä. Muut ympäristövaikutukset linkit- tyvät suuntaan, jonka palvelui- den kulutus aiheuttaa materiaa- lien ja energian kulutukselle. Eri väestöryhmät voivat olla hyvin erilaisessa asemassa sen suhteen, kuinka helposti he voi- vat osallistua jakamista- louteen tai kuinka te- hokkaasti he voivat hyö- dyntää esimerkiksi lii- kennepalvelujen digitali- saatiota. 158 säästäminen ja kulutuksen määrä Yleisesti kuluttajien halukkuus ostaa erilaisia tavaroita ja palveluja sekä kierrättää materiaaleja vaikuttaa rat- kaisevasti kulutukseen ja parantaa sitä kautta edellytyksiä vähentää päästöjä. Kulutuksen pienentämi- nen yleisesti vähentää kulutukseen kytkeytyviä ilmastovaikutuksia. Muut ympäristövaikutukset vä- hentyvät yleisen kulutuksen vä- hentyessä ja kasvavat kulutuk- sen lisääntyessä. Kotimaisen kysynnän muutokset voivat kui- tenkin muuttaa viennin ja tuonnin suhteita, ei- vätkä vaikutukset siten välttämättä näy Suo- men päästötaseessa. Rebound-vaikutuksen riski on olemassa, eli osa säästön päästövä- hennyksestä siirtyy ku- lutuksen kasvuksi ja päästöiksi toisaalla (Chitnis ym. 2014). vähähiilisyys Vähähiilisyyden huomiointi kulutuk- sessa pienentää ilmastopäästöjä. Muut ympäristövaikutukset riip- puvat siitä, minkälaisiin ratkai- suihin vähähiilisyyden tavoittelu kohdistuu. ympäristötietoisuus Tiedollisella ohjauksella syntyy enemmän ’ilmastokansalaisia’, jotka ovat valmiit käyttämään aikaa, energiaa ja omia voimavaroja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Muut ympäristövaikutukset riip- puvat ratkaisuista. Tietoisuuden lisäämi- nen voi johtaa käytök- seen, mutta ei yksin. Myös muut tekijät vai- kuttavat, kuten motivaa- tio, arvot, ja rakenteelli- set seikat, kuten kult- tuuriset normit, kyky toi- mia ja käytettävissä ole- vat resurssit. Lisäksi toi- mintaympäristö, kuten liikenneväylät, raken- nettu- ja digitaalinen ympäristö joko mahdol- listaa tai rajoittaa ympä- ristötietoista toimintaa. (Moore ja Boldero 2017, Kaaronen ym. 2017) Odotukset ovat suuret ja toimien onnistuminen edellyttää, että löytyy toimintamalleja, jotka ovat myös yksityistalou- dellisesti kannattavia. Toimet vaativat onnistu- akseen johdonmukaista tukea muilta politiikan alueilta (energian hin- noittelumallit, fossiilisen energian maksut/käyttö- rajoitukset, liikenne- ja liikkumisratkaisut jne.). Ilmastonäkökulman omaksuminen ei ole it- sestään selvää, vaikka tiedollinen ohjaus olisi laadukasta. kompensointi Päästöjen kompensointi vähentää päästöjä, jos kompensointi on ’li- säistä’ toimintaa. kompensoitujen päästöjen toteutumiseen/pysyvyy- teen liittyy epävarmuuksia. Globaa- lilla kompensoinnilla tulee rajat vas- taan jossain vaiheessa. Päästöjen kompensoinnin muut ympäristövaikutukset riippuvat kompensoinnin keinoista (oste- taan päästökaupan kiintiöitä, is- tutetaan metsää, puhtaan tekno- logian ratkaisut kehitysmaissa, metsämaan toimet suomessa jne.). Kompensoinnin todelli- nen päästöjä vähentävä vaikutus epävarmaa. Kotitalouksien vapaaeh- toisiin päästökompen- saatioihin liittyy riski, että vain pieni joukko ih- misiä kompensoi jolloin vaikutus jää pieneksi vaikka päästövähennyk- set olisivat todellisia. 159 kulutuksen määrä Yleisesti kuluttajien halukkuus ostaa erilaisia tavaroita ja palveluja sekä kierrättää materiaaleja vaikuttaa rat- kaisevasti kulutukseen ja parantaa sitä kautta edellytyksiä vähentää päästöjä. Vaikutus myös muihin ympäris- tövaikutuksiin Kotimaisen kysynnän muutokset voivat kui- tenkin muuttaa viennin ja tuonnin suhteita, ei- vätkä vaikutukset siten välttämättä näy suoraan Suomen päästöta- seessa. oman energian tuotanto Ilmastovaikutus riippuu siitä, mitä tuotanto lisätään ja mitä sen seu- rauksena vähentyy. Vaikutusten luonne ja suunta riippuvat mm. huipputehon tuotannon toteutuksesta. Kuluttajien muuttuminen enene- vissä määrin myös energian tuottajiksi kiinteistökohtaisten energiajärjestelmien myötä lisää osallisuuden kokemusta ener- gia-murroksessa ja luo edelly- tyksiä aktiiviselle energia-kansa- laisuudelle. Kansalaisten vapaaeh- toisen investointihaluk- kuuden kehittyminen on epävarmaa. lihan kulutus Yleisesti lihan tuottaminen aiheuttaa enemmän ilmastokuormaa kuin kas- visruoan tuottaminen (Macdiarmid ym. 2012, Scarborough ym. 2014). Suomalaiset kuluttavat lihaa yli ra- vintosuositusten (Helldán ym. 2013). Siirtymällä ravintosuositusten mukaiseen kasvispainotteisempaan ruokavalioon kuluttajat voivat myös välillisesti vaikuttaa maataloustuot- teiden kysyntään ja siten päästöihin. Ruokavaliomuutos kasvispainot- teisempaan suuntaan johtaisi myös terveyshyötyihin (Godfray ym. 2018). Päästöhyötyjen realisoi- tuminen Suomessa edellyttäisi kuitenkin ku- luttajien ruokatottumus- ten laajamittaisen muu- toksen lisäksi uutta maatalouspoliittista lin- jausta, jotta kysynnän muutos näkyisi tuotan- non vähentymisenä Suomessa. (Poore ja Nemecek 2018). Kulutusmuutokset kohti ravintosuositusten mu- kaisempaa ruokavaliota edellyttävät kestäviä elintarvikevalintoja tuke- vaa politiikkaa. Tois- taiseksi lihankulutus Suomessa ei ole kään- tynyt laskuun (Luke 2017). Lähteitä: Ala-Mantila, S., Heinonen, J. and Junnila, S., 2014. Relationship between urbanization, di- rect and indirect greenhouse gas emissions, and expenditures: A multivariate analysis. Eco- logical Economics, 104, pp.129-139. Chitnis, M., Sorrell, S., Druckman, A., Firth, S.K. and Jackson, T., 2014. Who rebounds most? Estimating direct and indirect rebound effects for different UK socioeconomic groups. Ecological Economics, 106, pp.12-32. Czepkiewicz, M., Ottelin, J., Ala-Mantila, S., Heinonen, J., Hasanzadeh, K. and Kyttä, M., 2018a. Urban structural and socioeconomic effects on local, national and international travel patterns and greenhouse gas emissions of young adults. Journal of Transport Geography, 68, pp.130-141. Czepkiewicz, M., Heinonen, J. and Ottelin, J., 2018b. Why do urbanites travel more than do others? A review of associations between urban form and long-distance leisure travel. Envi- ronmental Research Letters, 13(7), p.073001. Fuss, S., Lamb, W.F., Callaghan, M.W., Hilaire, J., Creutzig, F., Amann, T., Beringer, T., de Oliveira Garcia, W., Hartmann, J., Khanna, T. and Luderer, G., 2018. Negative emissions— Part 2: Costs, potentials and side effects. Environmental Research Letters, 13(6), p.063002. 160 Gill, B. and Moeller, S., 2018. GHG emissions and the rural-urban divide. A carbon footprint analysis based on the German official income and expenditure survey. Ecological Econom- ics, 145, pp.160-1 Godfray, H.C.J., Aveyard, P., Garnett, T., Hall, J.W., Key, T.J., Lorimer, J., Pierrehumbert, R.T., Scarborough, P., Springmann, M. and Jebb, S.A., 2018. Meat consumption, health, and the environment. Science, 361(6399), p.eaam5324. Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M, Virtanen S. The national FINDIET 2012 survey. Helsinki: National Institute for Health and Welfare; 2013. Report No.: 16. IPCC, 2018: Summary for Policymakers. In: Global warming of 1.5°C. An IPCC Special Re- port on the impacts of global warming of 1.5°C above pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, sustainable development, and efforts to eradicate poverty [V. Masson-Delmotte, P. Zhai, H. O. Pörtner, D. Roberts, J. Skea, P.R. Shukla, A. Pirani, W. Moufouma-Okia, C. Péan, R. Pidcock, S. Connors, J. B. R. Matthews, Y. Chen, X. Zhou, M. I. Gomis, E. Lonnoy, T. Maycock, M. Tignor, T. Waterfield (eds.)]. World Meteorological Or- ganization, Geneva, Switzerland, 32 pp. Ivanova, D., Vita, G., Wood, R., Lausselet, C., Dumitru, A., Krause, K., Macsinga, I. and Hertwich, E.G., 2018. Carbon mitigation in domains of high consumer lock-in. Global envi- ronmental change, 52, pp.117-130. Kaaronen, R.O., 2017. Affording sustainability: adopting a theory of affordances as a guid- ing heuristic for environmental policy. Frontiers in psychology, 8, p.1974. Kivimaa, P. and Virkamäki, V., 2014. Policy mixes, policy interplay and low carbon transi- tions: the case of passenger transport in Finland. Environmental Policy and Governance, 24(1), pp.28-41. Leviäkangas, P. 2016. Digitalisation of Finland's transport sector. Technology in Society 47, 1-15. Luke 2017. Mitä Suomessa syötiin vuonna 2017. https://www.luke.fi/uutiset/mita-suomessa- syotiin-vuonna-2017/ Luyssaert, S., Marie, G., Valade, A., Chen, Y.Y., Djomo, S.N., Ryder, J., Otto, J., Naudts, K., Lansø, A.S., Ghattas, J. and McGrath, M.J., 2018. Trade-offs in using European forests to meet climate objectives. Nature, 562(7726), p.259. Macdiarmid, J.I., Kyle, J., Horgan, G.W., Loe, J., Fyfe, C., Johnstone, A. and McNeill, G., 2012. Sustainable diets for the future: can we contribute to reducing greenhouse gas emis- sions by eating a healthy diet?–. The American journal of clinical nutrition, 96(3), pp.632- 639. Material economics, 2018. The circular economy – a powerful force for climate mitigation. 2018. Minx, J.C., Lamb, W.F., Callaghan, M.W., Fuss, S., Hilaire, J., Creutzig, F., Amann, T., Ber- inger, T., de Oliveira Garcia, W., Hartmann, J. and Khanna, T., 2018. Negative emissions— Part 1: Research landscape and synthesis. Environmental Research Letters, 13(6), p.063001. Moore, H.E. and Boldero, J., 2017. Designing Interventions that Last: A Classification of En- vironmental Behaviors in Relation to the Activities, Costs, and Effort Involved for Adoption and Maintenance. Frontiers in psychology, 8, p.1874. Ottelin, J., Heinonen, J. and Junnila, S., 2018. Carbon footprint trends of metropolitan resi- dents in Finland: how strong mitigation policies affect different urban zones. Journal of Cleaner Production, 170, pp.1523-1535. 161 Pihkola, H., Hongisto, M., Apilo, O., & Lasanen, M. (2018). Evaluating the Energy Consump- tion of Mobile Data Transfer—From Technology Development to Consumer Behaviour and Life Cycle Thinking. Sustainability, 10(7), 2494. https://doi.org/10.3390/su10072494 Pitkänen, Kati, 2011.Mökkimaisema muutoksessa. kulttuurimaantieteellinen näkökulma mökkeilyyn. Itä-Suomen yliopisto, 2011 Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Historia- ja maantieteiden laitos. Väitöskirja. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sci- ences and Business Studies., no 31 Poore, J. and Nemecek, T., 2018. Reducing food’s environmental impacts through produc- ers and consumers. Science, 360(6392), pp.987-992. Rantala, S., Mustonen, M., Katila, P. 2018. Metsät muuttuvassa maailmassa: kansainväliset trendit ja keskeiset haasteet: Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuk- sen (SYKE) taustaselvitys Kansainvälisen luonnonvarapolitiikan yhteistyöverkostolle. Lu- onnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2018. 54 p. Reuter, M.A., 2016. Digitalizing the Circular Economy. Metallurgical and Materials transac- tions B, 47(6), pp.3194-3220. Rockström, J., Steffen, W., Noone, K., Persson, Å., Chapin III, F.S., Lambin, E.F., Lenton, T.M., Scheffer, M., Folke, C., Schellnhuber, H.J. and Nykvist, B., 2009. A safe operating space for humanity. Nature, 461(7263), p.472. Sathre, R. and O’Connor, J., 2010. Meta-analysis of greenhouse gas displacement factors of wood product substitution. Environmental science & policy, 13(2), pp.104-114. Scarborough, P., Appleby, P.N., Mizdrak, A., Briggs, A.D., Travis, R.C., Bradbury, K.E. and Key, T.J., 2014. Dietary greenhouse gas emissions of meat-eaters, fish-eaters, vegetarians and vegans in the UK. Climatic change, 125(2), pp.179-192. Shafiei, S, & Salim, R. 2014. Non-renewable and renewable energy consumption and CO2 emissions in OECD countries: A comparative analysis Energy Policy 2014, 66, 547-556. https://www.sciencedirect.com/science/arti- cle/pii/S0301421513010872 Sitra 2014, kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84, Helsinki. Skene, K.R. 2018. Circles, spirals, pyramids and cubes: why the circular economy cannot work. Sustainability Science, 13(2), pp.479-492. Spracklen, D.V., Bonn, B. and Carslaw, K.S., 2008. Boreal forests, aerosols and the impacts on clouds and climate. Philosophical Transactions of the Royal Society of London A: Mathe- matical, Physical and Engineering Sciences, 366(1885), pp.4613-4626. Springmann, M. 2018. Options for Keeping the Food System within Environmental Limits. Nature 562, 519–525. Soimakallio, S., Antikainen, R. and Thun, R., 2009. Assessing the sustainability of liquid bio- fuels from evolving technologies. A Finnish Approach. Technical Research Centre of Fin- land (VTT) Research Notes, 2482. Soimakallio, S., Kiviluoma, J. and Saikku, L., 2011. The complexity and challenges of deter- mining GHG (greenhouse gas) emissions from grid electricity consumption and conserva- tion in LCA (life cycle assessment)–a methodological review. Energy, 36(12), pp.6705-6713. Soimakallio, S., Saikku, L., Valsta, L. and Pingoud, K., 2016. Climate Change Mitigation Challenge for Wood Utilization - The Case of Finland. Environmental science & technology, 50(10), pp.5127-5134. 162 Soimakallio, S., Hildén, M., Lanki, T., Eskelinen, H., Karvosenoja, N., Kuusipalo, H., Lepistö, A., Mattila, T., Mela, H., Nissinen, A., Ristimäki, M., Rehunen, A., Repo, A., Salonen, R., Sa- volahti, M., Seppälä, J., Tiittanen, P., Virtanen, S. 2017. Energia- ja ilmastostrategian ja kes- kipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman ympäristövaikutusten arviointi. Valtioneu- voston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 59/2017. Upham, P., Kivimaa, P. and Virkamäki, V., 2013. Path dependence and technological ex- pectations in transport policy: the case of Finland and the UK. Journal of Transport Geogra- phy, 32, pp.12-22. Wiedenhofer, D., Smetschka, B., Akenji, L., Jalas, M. and Haberl, H., 2018. Household time use, carbon footprints, and urban form: a review of the potential contributions of everyday living to the 1.5 C climate target. Current opinion in environmental sustainability, 30, pp.7- 17. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINTA tietokayttoon.fi ISSN 2342-6799 (pdf) ISBN 978-952-287-656-0 (pdf)