Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 LAPSEN AIKA Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4 Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4 Lapsen aika Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2019 Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ISBN:978-952-287-698-0 Taitto: Opetus- ja kulttuuriministeriö, viestintäyksikkö Helsinki 2019 Kuvailulehti Julkaisija Valtioneuvosto 12.3.2019 Tekijät Lapsistrategian työryhmät, toim. Marianne Heikkilä, projektipäällikkö Julkaisun nimi Lapsen aika Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 Julkaisusarjan nimi ja numero Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4 ISBN PDF 978-952-287-698-0 ISSN PDF 2490-0966 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-698-0 Sivumäärä 96 Kieli suomi Asiasanat lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta, lapsen ihmisoikeudet, lapsioikeusperustainen hallinto ja päätöksenteko, ennaltaehkäisy, ihmissuhteet, oppiminen, terveys, hyvinvointi, osallisuus, turvallisuus, vuorovaikutus, syntyvyys Tiivistelmä Hallituskaudet ylittävää kansallista lapsistrategiaa pohjustavan ja valmistelevan työn taustalla on hallituksen kehysriihessä sopima päätös 11.4.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö asettivat yhteistyössä 5.6.2018 ohjausryhmän ja toimeksiannon valmistelevalle työlle, joka on toteutettu 1.8.2018 – 28.2.2019. Lapsistrategiaa pohjustavan työn tehtävänanto edellytti uudenlaista toimintatapaa yli hallituskausien tähtäävän vision, ennusteiden, tavoitteiden ja suositusten tunnistamiseksi ja toteuttamiseksi. Ministeriöiden, kansalaisyhteiskunnan, julkisen ja yksityisen sektorin poikkihallinnollisen työskentelyn linjauksiksi valittiin avoimuus, tulevaisuussuuntautuneisuus, mahdollisuuksien löytäminen ja dialoginen vuorovaikutus. Lapsen aika -raportin visiota, skenaarioita, suosituksia ja tutkimuksen esiin nostamia hyvinvoinnin osa-alueita tunnistettiin tutkimuksen ja kokemusasiantuntijuuden avulla lapsen, nuoren ja perheiden tulevaisuuden hyvinvoinnin ja oppimisen, osallisuuden ja turvallisuuden sekä ihmissuhteiden ja terveyden lähtökohdista. Sidosryhmien, kansalaisten ja asiantuntijoiden välistä dialogia käytiin kolmessa Lapsifoorumissa sekä erillisissä sidosryhmätapaamisissa, joihin osallistui lähes tuhat ihmistä, joista lapsia ja nuoria oli kaksisataa. Mukana olivat poikkisektoriaalisesti myös talouden ja elinkeinoelämän toimijoita. Työtä on tukenut ohjausryhmän lisäksi tutkijaryhmä. Valmistelu on perustunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lähtökohtiin. Ohjausryhmä toimi valmistelujen seurantaryhmänä ja muodosti yhteisen vision "Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040". Vision määrittelyn jälkeen muodostettiin skenaarioita, joilla kuvataan kolmea mahdollista maailmaa. Skenaariot kiteyttävät tavoitetilan eli vision. Raportissa esitellään suositeltava Lapsen aika -skenaario, jossa on saavutettu lapsi-, nuori- ja perhemyönteinen Suomi. Visiota konkretisoivat seitsemän tavoitetta, jotka liittyvät lapsen ihmissuhdeympäristöön (vanhemmat, läheiset aikuiset, ystävät), lapsen ja perheen osallisuuteen kasvu- ja lähiyhteisössä, perheiden yhdessä viettämään aikaan, lapsen ja nuoren yksilöllisen kasvun ja oppimisen polun mahdollistamiseen, lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseen sekä ihmisten mahdollisuuteen toivomaansa lapsimäärään. Kustantaja Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Statsrådet ministeriet 12.3.2019 Författare Arbetsgrupperna för barnstrategin, Marianne Heikkilä (red.), projektchef Publikationens titel Barnets tid Arbetet för en nationell barnstrategi 2040 Publikationsseriens namn och nummer Statsrådets publikationer 2019:4 ISBN PDF 978-952-287-698-0 ISSN PDF 2490-0966 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-698-0 Sidantal 96 Språk finska Nyckelord barn- och familjevänligt samhälle, barnets mänskliga rättigheter, förvaltning och beslutsfattande som grundar sig på barnets rättigheter, förebyggande, människorelationer, lärande, hälsa, välbefinnande, delaktighet, trygghet, växelverkan, nativitet Referat Arbetet med att bereda en nationell barnstrategi som sträcker sig över flera regeringsperioder grundar sig på ett beslut som fattades vid regeringens ramförhandlingar den 11 april 2018. Undervisnings- och kulturministeriet och social- och hälsovårdsministeriet tillsatte den 5 juni 2018 tillsammans en styrgrupp och gav i uppdrag att förbereda arbetet, som har genomförts 1.8.2018 – 28.2.2019. Uppdraget att bereda barnstrategin förutsatte ett nytt tillvägagångssätt för att identifiera och genomföra en vision, prognoser, mål och rekommendationer som sträcker sig över regeringsperioderna. Som riktlinjer för det tväradministrativa arbetet mellan ministerier, medborgarsamhället och den offentliga och privata sektorn valdes öppenhet, framtidsorientering, upptäckandet av möjligheter och samverkan genom dialog. Visionen, scenarierna och rekommendationerna i rapporten samt delområdena inom välbefinnande som forskningen lyft fram identifierades med hjälp av forskning och erfarenhetsexpertis och med utgångspunkt i barnets, ungas och familjers framtida välbefinnande och lärande, delaktighet och säkerhet samt mänskliga relationer och hälsa. Dialog mellan intressentgrupper, medborgare och sakkunniga fördes i tre Barnforum samt i separata möten med intressentgrupper, i vilka närmare tusen människor deltog, bland dem tvåhundra barn och unga. I det tvärsektoriella arbetet deltog också aktörer inom ekonomin och näringslivet. Förutom en styrgrupp har även en forskargrupp bidragit till arbetet. Beredningen har grundat sig på internationella människorättskonventioner och på FN:s konvention om barnets rättigheter. Styrgruppen fungerade som uppföljningsgrupp vid beredningen och tog fram den gemensamma visionen ”Barnets tid – arbetet för en nationell barnstrategi 2040”. Efter utarbetandet av visionen gjorde man upp scenarier som beskriver tre potentiella verkligheter . Scenarierna sammanfattar målbilden, dvs. visionen. I rapporten presenteras det rekommenderade scenariot om barnets tid, där målet om ett barnvänligt, ungdomsvänligt och familjevänligt Finland har nåtts. Visionen konkretiseras genom sju mål som gäller de mänskliga relationerna i barnets omgivning (föräldrar, närstående vuxna, vänner), barnets och familjens delaktighet i gemenskaperna i uppväxtmiljön och delaktighet i den närmaste omgivningen, familjens gemensamma tid tillsammans, möjligheter till en individuell uppväxt och lärstig för barnet och för den unga personen, minskning av fattigdomen bland barnfamiljer samt människors möjligheter att skaffa så många barn de önskar. Förläggare Undervisnings- och kulturministeriet, social- och hälsovårdsministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Finnish Government 12.3.2019 Authors Strategy for Children working groups, ed. Marianne Heikkilä, Project Manager Title of publication Child’s Time. Towards a National Strategy for Children 2040 Series and publication number Finnish government publication series 2019:4 ISBN PDF 978-952-287-698-0 ISSN PDF 2490-0966 Website address URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-698-0 Pages 96 Language Finnish Keywords child- and family-friendly society, child’s human rights, administration and decision making based on the rights of the child, prevention, relationships, learning, health, wellbeing, inclusion, safety, interaction, birth rate Abstract The National Strategy for Children will cover several government terms. The groundwork and preparation for the Strategy are based on a decision issued by the Government in its discussion on spending limits on 11 April 2018. The Ministry of Education and Culture jointly with the Ministry of Social Affairs and Health appointed a steering group on 5 June 2018 and commissioned the preparatory work which was then carried out between 1 August 2018 and 28 February 2019. The brief for the preparatory work required a new kind of working method to identify and implement a vision, forecasts, aims and recommendations that would cover several government terms. The themes guiding the horizontal work, carried out by the ministries, civil society organisations, and public and private sector, were transparency, future orientation, identifying opportunities, and interaction based on dialogue. The vision, scenarios and recommendations of the Child’s Time report, along with the areas of wellbeing brought up in the analysis, were identified with the help of both research and expertise by experience, and with a focus on future wellbeing, learning, inclusion, safety, relationships and health of children, young people and families. Dialogue with stakeholders, citizens and experts was carried out in three Child Forums and at separate stakeholder meetings that attracted nearly a thousand participants, including two hundred children and young people. Economic and business actors were also included across sectors. Along with the steering group, a research group supported the work. The preparation was based on international human rights conventions and the premise of the UN Convention on the Rights of the Child. The steering group monitored the preparations and formed a shared vision, “Child’s Time – Towards a National Strategy for Children 2040”. After defining the vision, scenarios describing three possible worlds were drawn up. The scenarios encapsulate the desired state, in other words, the vision. The report describes the recommended Child’s Time scenario: a child-, young person- and family-friendly Finland. The vision is made tangible in seven aims that concern the child’s relationships (parents, adults close to the child, friends), inclusion of the child and the family in the community in which the children are raised and in the local community, family time, enabling an individual growth and learning pathway for every child and young person, decreasing child poverty, and enabling people to have as many or as few children as they wish. For the implementation of the vision, the key leadership tools will make use of administration and decision making based on the child’s rights, and a child- and family-led culture. Achieving the vision requires broad commitment across all levels of society. When a child- and family-friendly society sets out its values, it puts children, young people and families at the heart of policies. Preventive support is a productive investment in the future of society. It should be offered to children and young people, particularly to those who are vulnerable, and to families who need help to achieve wellbeing and learning, with equality and non-discrimination. Publisher Ministry of Education and Culture, Ministry of Social Affairs and Health Publication sales/ Distributed by Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö 1 Johdanto .................................................................................................. 11 1.1 Visio: Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 ........................................ 13 2 Millaisessa Suomessa elämme vuonna 2019? ...................................... 15 2.1 Tutkimuksesta nousseet lasten hyvinvoinnin osa-alueet ............................................ 16 2.2 Turvallinen elämä lapselle ........................................................................................... 20 2.3 Synnyttäjien ikä nousee ja tahaton lapsettomuus yleistyy .......................................... 22 2.4 Lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistetut yhteiskunnan voimavarat .................................. 24 2.5 Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja palveluiden tila ..................................... 26 2.6 Palveluiden uudistamisen suunta hallituksen kärkihankkeissa 2015–2019 ................ 28 3 Millaisessa Suomessa elämme vuonna 2040? ...................................... 31 3.1 Maailma muuttuu tulevaisuudessa nopeasti – muuttuvatko lasten hyvinvoinnin tarpeet? .................................................................................................. 31 3.2 Minkälaisessa Suomessa elämme taloudellisesti? ..................................................... 32 3.3 Kolme vaihtoehtoista skenaariota ............................................................................... 33 3.3.1 Lapsen aika -skenaario – hyvä suunta joka valitaan nyt .......................... 36 3.3.2 Ihmissuhteet. Lapsilla ja nuorilla on turvallisia aikuisia, ja perheiden arki sujuu .................................................................................. 36 3.3.3 Osallisuus. Lapset ja nuoret kohdataan arvostavasti ja osallistavasti .............................................................................................. 37 3.3.4 Oppiminen. Kasvun ja oppimisen polku on yksilöllinen ............................ 37 3.3.5 Turvallisuus. Turvallisuutta tukevat palvelut tuodaan lähelle ..................... 38 3.3.6 Terveys. Terveyttä tukevat palvelut ovat helposti saavutettavia................ 40 3.4 Lineaarinen kehitys – eriarvoistumiskehitys jatkuu entiseen tapaan ........................... 40 3.5 Kriisiytynyt lapsuus – kielteiset muutokset vahvistuvat ............................................... 41 4 Suuntaviivat lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan toteuttamiseksi ........................................................................................ 43 4.1 Suuntaviivoja strategian jatkovalmistelulle ................................................................. 43 4.2 Vision Lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta seitsemän tavoitetta ........................... 45 4.3 Keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi .......................................................................... 46 4.4 Lapsen aika -tiekartta kohti kansallista lapsistrategiaa ............................................... 47 4.5 Hallinnolliset ja rakenteelliset suositukset seuraavalle hallitukselle ............................ 48 4.6 Strategiatyön perusteet ............................................................................................... 52 5 Työskentelyn aikana kerättyä tietoa ...................................................... 54 5.1 Oppeja Suomesta sekä maailmalta. Kansainväliset hyvät mallit ja opit lapsistrategiasta ohjauksen välineenä ......................................................................... 54 5.2 Lapsifoorumeista kerätty tieto ..................................................................................... 57 5.3 Koululaiskysely 2019 ................................................................................................... 63 6 Hallituksen toimeksianto ja eduskunnan evästykset valmistelulle ............................................................................................. 64 6.1 Lapsistrategian valmistelun prosessi 1.8.2018–28.2.2019 .......................................... 65 7 Epilogi ...................................................................................................... 69 7.1 Ohjausryhmän sitoumukset ja oivallukset lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan rakentamisessa ..................................................................................... 70 8 Lähdeluettelo ........................................................................................... 75 Liitteet ................................................................................................................ 84 Raportin tiivis kuvaus .............................................................................................................. 84 Tilastotietoa lapsiperheistä. Lapset, lapsiperheet ja syntyneet .............................................. 88 Sidosryhmätyön aineistot ........................................................................................................ 95 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 8 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 9 TI IVISTELMÄ Hallituskaudet ylittävän kansallista lapsistrategiaa esivalmistelevan työn taustalla on hallituksen kehysriihessä sopima päätös 11.4.2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö asettivat yhteistyössä 5.6.2018 ohjausryhmän ja toimeksiannon valmistelevalle työlle, joka on toteutettu 1.8.2018–28.2.2019. Lapsistrategiaa pohjustavan työn tehtävänanto edellytti uudenlaista toimintatapaa yli hallituskausien tähtäävän vision, ennusteiden, tavoitteiden ja suositusten tunnista- miseksi ja toteuttamiseksi. Ministeriöiden, kansalaisyhteiskunnan, julkisen ja yksityi- sen sektorin poikkihallinnollisen työskentelyn linjauksiksi valittiin avoimuus, tulevai- suussuuntautuneisuus, mahdollisuuksien löytäminen ja dialoginen vuorovaikutus. Lapsen aika -raportin visiota, skenaarioita, suosituksia ja tutkimuksen esiin nostamia hyvinvoinnin osa-alueita tunnistettiin tutkimuksen ja kokemusasiantuntijuuden avulla lapsen, nuoren ja perheiden tulevaisuuden hyvinvoinnin ja oppimisen, osallisuuden ja turvallisuuden sekä ihmissuhteiden ja terveyden lähtökohdista. Vision määrittelyn jälkeen hahmoteltiin tulevaisuuden skenaariot, joilla kuvataan kol- mea mahdollista maailmaa (lineaarinen skenaario, kriisiytynyt lapsuus ja lapsen aika - skenaario). Skenaariotyöskentelystä kiteytetty tavoitetila eli visio on raportissa nimel- tään Lapsen aika -visio. Raportissa esitellään suositeltava Lapsen aika -skenaario, jossa noin parinkymmenen vuoden kuluessa on saavutettu lapsi-, nuori- ja per- hemyönteinen Suomi eri tasoilla. Visiota konkretisoivat seitsemän tavoitetta jotka liittyvät lapsen ihmissuhdeympäris- töön (vanhemmat, läheiset aikuiset, ystävät), lapsen ja perheen osallisuuteen kasvu- ja lähiyhteisössä, perheiden yhdessä viettämään aikaan, lapsen ja nuoren yksilöllisen kasvun ja oppimisen polun mahdollistamiseen, lapsiperheiden köyhyyden vähentämi- seen sekä ihmisten mahdollisuuteen toivomaansa lapsimäärään. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 10 Tutkimuksen perusteella määrittyivät lapsen hyvinvoinnin osa-alueiksi Ihmissuhteet, oppiminen, osallisuus, turvallisuus ja terveys. Näiden lisäksi syntyvyys määrittää yh- teiskunnan lapsi- ja perhemyönteisyyttä. Vision toteuttamisen kannalta keskeisiksi johtamisen keinoiksi nähtiin lapsen oikeuk- siin ja tietoon perustuva hallinto ja päätöksenteko sekä lapsi- ja perhelähtöinen toimin- takulttuuri. Vision saavuttamisen edellytys on laaja-alainen sitoutuminen yhteiskunnan eri tasoilla - valtioneuvostosta ja eduskunnasta alkaen Lapsen aika -raportissa sovitta- viin tavoitteisiin ja hallituskausittaisiin suuntaviivoihin. Tavoitteena on edistää lapsen oikeuksien toteutumista, lasten ja nuorten eriarvoisuuden vähentämistä sekä tukea julkisen johtamisen uudistumista systeemiseen ja ihmislähtöiseen suuntaan. Koko- naisvaltaisella hallinnonalarajat- ja tasot ylittävällä strategialla edistetään julkisten voi- mavarojen vaikuttavaa ja tehokasta käyttöä. Raportissa esitetään, että lapsistrategian valmistelu käynnistetään seuraavan hallituk- sen ohjelmassa ja strategiatyö saatetaan päätöksen vuoden 2019 loppuun mennessä. Työssä tulee syventää raportissa esitettyjä tavoitevalintoja, määritellä tavoitteiden in- dikaattoreita, konkretisoida toimintalinjoissa etenemistä sekä tarvittavia voimavaroja. Samoin on ratkaistava työn johtamis-, raportointi ja arviointivastuut, jotka tukevat vi- siota kohti etenemistä. Lisäksi on ratkaistava menettely, jolla eri ministeriöt, alueelliset toimijat sekä eduskunta sitoutuvat lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oppimisen tasa- arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävään pitkäjänteiseen strategiaan. Raportin viesti on, että lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta asettaa arvovalinnois- saan lapset, nuoret ja perheet etusijalle, politiikan keskiöön. Erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten sekä apua tarvitsevien perheiden ennaltaehkäi- sevä tukeminen kohti tasa-arvoista ja yhdenvertaista hyvinvointia, oppimista ja osalli- suutta on tuottava investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 11 1 Johdanto Miksi Suomessa tarvitaan kansallista lapsistrategiaa? Mitä hyötyä strategista on? Kukin hallitus on pyrkinyt 2000-luvun alusta lähtien omista lähtökohdistaan vaikutta- maan lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaan. Pääministeri Sipilän hallituskautena laadittu strateginen ohjelma ja siitä nousevat kärkihankkeet ovat pyrkineet lisäämään poikki- hallinnollisuutta sekä tavoitelleet pysyvää muutosta lasten ja nuorten palveluihin. Hallitus antoi huhtikuussa 2018 toimeksiannon kansallista lapsistrategiaa valmistele- valle työlle ja linjasi osaksi professori Juho Saaren eriarvoisuuden vähentämisen toi- mia ehdottaneen työryhmän ehdotusten toimeenpanoa. Työryhmä ehdotti lapsi- ja nuorisolähtöisen säädös- ja palvelujärjestelmän kehittämistä sekä lapsi- ja nuorisopo- litiikan ohjelmallisia linjauksia. Perusteena oli, että nykyisten palveluiden hajanaisuus ja sektoroituneisuus on osa eriarvoistumisen ongelmaa ja sen syitä. Lapsistrategiaa tarvitaan varmistamaan julkisen vallan toimijoiden ja perheiden yhtei- nen vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista tulevaisuudessa. Valtion ohjauksen tulee olla johdonmukaista ja etenkin sivistys- sekä sosiaali- ja terveystoimen yhdyspintojen on oltava lapsi- ja perhelähtöisiä. Vaikka lapset ja nuoret Suomessa voivat keskimäärin ottaen monelta osin paremmin kuin koskaan, tilanne on eriarvoistunut ja ongelmat kasautuneet osalle perheitä. Haja- naiset palvelut sekä palveluiden ja tukien yhteensopivuuden haasteet tuottavat osal- taan eriarvoistumista. Syntyvyyden nopea aleneminen ja siitä seuraavat julkisen ta- louden kestävyyden riskit ovat tehneet näkyväksi yhteiskunnan ja työelämän lapsi- ja perheystävällisyyden tarpeen. Tuleva lapsistrategia voi olla tapa uudistaa julkista johtamista. Sillä pyritään ratkaise- maan sektoroituneen hallinnon ongelmia tavoilla, jotka hyödyttävät myös muita väes- töryhmiä sekä vahvistaa ihmislähtöistä johtamista. Nopeasti muuttuvassa ja monimut- kaistuvassa toimintaympäristössä julkisen vallan toimintamallit eivät ole välttämättä tuloksellisia. Yhteisiin arvoihin ja ihmiskäsitykseen, kokonaisuuden ymmärtämiseen sekä kumppanuuksiin perustuva systeeminen ajattelu ja verkostoituminen ovat johta- misen uudenlaista osaamista. Muuttuvassakin maailmassa lasten ja nuorten kasvun ja oppimisen perustarpeet ovat pysyviä. Tutkimus tuottaa jatkuvasti ajantasaista tietoa. Tiedämme entistä enemmän muun muassa läheisten ihmissuhteiden merkityksestä sekä siitä, miten ratkaisevaa LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 12 aikaa varhaiset vuodet ja lapsuus ovat ihmisen elämänikäisen oppimisen ja hyvinvoin- nin perustan luomisen kannalta. Tulevan strategian tulee perustua parhaaseen mah- dolliseen tietoon ja tutkimukseen lasten ihmis- ja perusoikeuksien sekä hyvinvoinnin tilasta ja sitä vahvistavista tekijöistä. Lapsistrategiaa valmisteleva työ on perustunut lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin, tie- toon ja tutkimukseen sekä toisia kunnioittavaan vuoropuheluun eri taustoista tulevien ihmisten kesken. Työtä on tehty laajassa yhteistyössä muun muassa lukuisten kuule- misten muodossa. Kohtaamiset ovat tuottaneet tietoa lasten, nuorten ja perheiden ar- jesta. Valmisteluun on ottanut osaa myös talouden ja työelämän asiantuntijoita. Erilai- sista taustoista tulevat asiantuntijat ovat keskustelun kautta päätyneet yhteiseen lapsi- ja perhemyönteisen Suomen visioon. Lapsen aika -raportin pohjana on hyödynnetty viimeaikaista tutkimustietoa, joka on koottu professori Jouni Välijärven toimittamaan raporttiin ”Edellytykset kasvuun, oppi- miseen ja osallisuuteen kaikille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi.” LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 13 1.1 Visio: Lapsen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 14 Suomalaisessa yhteiskunnassa tavoitellaan muutosta kohti tasa-arvoisempaa, yhden- vertaisempaa sekä lapsen ja nuoren yksilölliset tarpeet huomioivampaa kasvua ja ke- hitystä. Muutoksen päämääräksi on luotu Lapsen aika -visio ja linjattu tavoitteita, joi- den avulla voidaan saavuttaa lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta 2040. Visiosta johdetut seitsemän tavoitetta on tuotettu ohjausryhmän työskentelyssä. Lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan tavoitteiksi kiteytyivät lapsen tarvitsemat lä- heiset aikuiset, yhteisöön kuuluminen, perheiden yhdessä viettämä aika, lapsen ja nuoren kaverisuhteet, kasvun ja oppimisen polut, toivottu lapsimäärä ja lapsiperhei- den köyhyyden vähentäminen. Vision ja tavoitteiden pohjalta on luotu kolme mahdol- lista skenaariota, joiden kautta lapsen ja nuoren hyvinvointia, oppimista ja osallisuutta voidaan arvioida. Lisäksi vision toteuttamiseksi on hahmoteltu suuntaviivoja strategia- työlle. Vision toteuttamisen keinoja ovat lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuva hallinto ja päätöksenteko sekä lapsi- ja perhelähtöinen toimintakulttuuri. Lapsen aika -raportilla tähdätään yli hallituskauden ulottuvaan systemaattiseen lähes- tymistapaan lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvässä päätöksenteossa kaikilla yhteis- kunnan aloilla. Lapsen aika -raportti pitää sisällään perheet sekä 0–18 vuotiaat lapset ja nuoret. Menetelmänä käytettiin kuuntelevaa ja luottamusta luovaa dialogia. Lapset ja nuoret olivat valmistelussa mukana heille sopivilla tavoilla, esimerkiksi taiteen ja keskustelun keinoin. Tärkeää oli erilaisten näkökulmien huomioiminen sekä toimijoiden sitouttami- nen työhön. Lapsen aika -vision toteuttaminen vaatii luottamuksen rakentamista ja uu- sien toimintatapojen omaksumista yli totuttujen roolien, ammatillisten rajojen ja hallin- nollisten siilojen. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 15 2 Millaisessa Suomessa elämme vuonna 2019? Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus eheään, terveeseen ja tasapainoiseen kas- vuun ja kehitykseen. Vanhempien, poliittisten päättäjien, palvelujärjestelmien ja niissä toimivien velvollisuutena on huolehtia siitä, että tämä oikeus toteutuu myös käytän- nössä. Aikuisilla on tähän täydet mahdollisuudet, mikäli tahto on riittävän vahva. Mikään instituutio ei kykene yksin turvaamaan lapselle kasvurauhaa. Mutta yhdessä toimien on täysin mahdollista varmistaa, että jokainen lapsi voi kehittyä täyteen poten- tiaaliinsa. Aikuisten on kuitenkin ensin opittava, että eheät ja vaikuttavat kasvun ja op- pimisen polut rakennetaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Lapsen aika -raportin pohjana on hyödynnetty viimeaikaista tutkimustietoa, joka on koottu professori Jouni Välijärven toimittamaan raporttiin ”Edellytykset kasvuun, oppi- miseen ja osallisuuteen kaikille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi.” Tälle ajalle ominainen piirre näyttää tutkijoiden puheenvuorojen valossa olevan se, että yhä enemmän tiedetään, mitkä kehityskulut ovat lapsen kehitykselle haitallisia. Jatkossa olisi tärkeä edistää lapsen elämää ohjaavien aikuisten kykyä toimia yh- dessä, kuunnella lasta ja antaa hänelle aikaa, silloin kun lapsi sitä eniten tarvitsee. Li- säksi tulisi paikantaa arvioinnin perusteella vaikuttavaksi todennettuja menetelmiä, joilla ylisukupolvisuutta ja kielteisiä kehityskulkuja on mahdollista estää. Vaikuttamalla lapsen elämää ohjaavien aikuisten valmiuksiin toimia yhdessä lapsen kanssa voidaan vaikuttaa myönteisesti koko lapsen elämänkulkuun. Tutkijoiden rapor- tissa avataan näin ollen tutkijoiden havaintoja sekä annetaan suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edis- tämiseksi tutkimustuloksiin pohjautuen. Alla lyhyt tiivistelmä tutkijoiden koonnin kes- keisistä löydöksistä. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 16 2.1 Tutkimuksesta nousseet lasten hyvinvoinnin osa-alueet Lapsistrategian perustan rakentamisessa tutkimustietoa on hyödynnetty pyytämällä runsasta sataa tutkijaa ja tutkijaryhmää kuvaamaan kaikkein keskeisimmät tutkimustu- loksensa ja niihin perustavat toimenpidesuosituksensa. Lähes kaikki he vastasivat pyyntöön myönteisesti. Moni lausunnoista perustuu useisiin yksittäisiin tutkimushank- keisiin, joten kokonaisuutena aineisto edustaa vähintään 200 tutkijan havaintoja ja nä- kemyksiä. Raportissa esitellään yksittäisten tutkijoiden ja tutkijaryhmien puheenvuoro siitä, miten lapsen paras toteutuu muun muassa perheessä, varhaiskasvatuksessa, harrastuk- sissa, koulussa, terveydenhuollossa ja sosiaalisissa palveluissa. Raportti perustuu runsaaseen sataan tutkijoiden kirjalliseen lausuntoon siitä, mitä ovat heidän keskei- simmät tätä koskevat tutkimustuloksensa ja mihin toimiin näiden havaintojen perus- teella olisi syytä ryhtyä. Lapsistrategian näkökulmasta keskeisten tutkijoiden ja tutkimushankkeiden tunnista- misen ja nimeämisen suorittivat Lapsistrategian ohjausryhmän tutkijajäsenet, joita Vä- lijärven lisäksi olivat professori Niina Junttila Turun yliopistosta, professori Kirsti Karila Tampereen yliopistosta, kehitysjohtaja/asiamies Petra Kouvonen Itsenäisyyden juhla- vuoden lastensäätiöstä (ITLA), professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopis- tosta, johtaja Anna Rotkirch Väestöliitosta ja johtava tutkija Minna Ylikännö KELAsta. Lisäksi asiantuntijajäsenenä työhön osallistui tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Tas- kula Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL). He myös toteuttivat omien asiantun- tijuusalueidensa osalta tutkijoiden lausuntojen ensimmäisen vaiheen analyysin ja laa- tivat niiden pohjalta yhteenvedot. Tutkijaryhmän puheenjohtajana toimin professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta. Kaikkien tutkijoiden yhteenvedot ja liitteet löyty- vät lapsistrategian verkkosivuilta sekä tämän raportin lopusta. Raportin jäsentely nousee jaottelusta ihmisen perustarpeisiin koskien tarvetta turvalli- seen elämään ja elinympäristöön, pyrkimystä toimia yhdessä muiden kaltaistensa kanssa ja tarvetta päättää omasta elämästään. Näiden pohjalta yhteisten keskustelu- jen tuloksena aineiston kuvauksessa päädyttiin viiteen keskeiseen teema-alueeseen, joita ovat ihmissuhteet, oppiminen, turvallisuus, terveys ja osallisuus. Lapsen ja nuo- ren kehityksen ja oppimisen näkökulmasta teema-alueet kietoutuvat monilta osin tiu- kasti yhteen ja niitä on vaikea erotella toisistaan. Keskeisin tutkijoiden viesti on, että lapsen ja nuoren elämän laatua määrittävillä teki- jöillä on vahva taipumus kumuloitua niin hyvässä kuin pahassakin. Kumuloitumisen LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 17 seurauksena elämänpolulla kohdatut ongelmat usein vahvistavat toisiaan ja rakentu- vat lapselle ja nuorelle kompleksisiksi ja vaikeiksi ilman apua hallita. Tutkijoiden tuottama aineisto jäsenneltiin viiteen ihmisen perustarpeita viitteellisesti heijastelevaan osaan. Ihmissuhteet teema-alueen tutkimukset kuvaavat mm. perhera- kenteiden nopeaa moninaistumista ja perheiden sisäisten roolien kehittymistä. Työ- elämän muutosten vaikutukset heijastuvat lasten elämään monin tavoin. Yksinäisyyttä tarkastellaan keskeisenä ihmissuhteita rasittavana tekijänä, jonka yleisyys liittyy mm. lapsen kulttuuriseen taustaan. Ihmissuhteet-teema-alueen tutkimushavainnot nostavat esiin perherakenteiden no- pean moninaistumisen. Lasten elinolosuhteet vaihtelevat eri perhekoostumuksissa. Tukipalvelut rakentuvat suurelta osin ydinperhe-ajattelulle, jolloin esimerkiksi vuo- roasumiseen liittyvät lapsen oikeudet ovat epäselviä. Vanhempien roolit ovat murrok- sessa, joskin isyyden hoivapotentiaali on vielä suurelta osin hyödyntämättä. Tätä hi- dastavat mm. jäykkä perhevapaajärjestelmä ja työpaikkojen perinteiset asenteet. Sää- dökset mahdollistavat vanhempien tasavertaiset oikeudet lasten hoivaan, mutta työ- paikkojen toimintakulttuuri, johdon asenteet ja työyhteisön arvomaailma usein vielä estävät isien osallisuuden yleistymistä. Vakavin uhka kestäville ihmissuhteille on yleis- tyvä lasten yksinäisyys. Yksinäisyys kietoutuu moniin vakaviin terveysuhkiin, koettuun ulkopuolisuuteen ja elämän merkityksellisyyden kadottamiseen. Yksinäisyys on erityi- sen suuri hyvinvoinnin riskitekijä vammaisille, maahanmuuttajataustaisille ja seksuaa- lisuudeltaan valtavirrasta poikkeaville. Yksinäisyys kietoutuu myös lapsen sosio-eko- nomiseen perhetaustaan. Tutkimus on tuottanut monia toimintamalleja yksinäisyyden ehkäisyyn, joissa mm. varhaiskasvatuksen ja koulun rooli on keskeinen. Terveys-teema-alue tarkastelee lasten ja nuorten terveyspalveluiden toteutumista neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa sekä vanhempien ja lasten kokemuksia niistä. Luku analysoi myös laajaa tutkimustietoa psyykkisten ongelmien yleisyydestä ja kehitystrendeistä lapsilla ja vanhemmilla, häiriöiden kumuloitumisesta ja keskinäi- sestä riippuvuudesta, niiden yhteyksistä lasten elinolosuhteisiin sekä ilmiöiden yli- sukupolvisuuden vahvistumisesta. Luku käsittelee laajasti myös terveyskäyttäytymi- sen muutoksia ja terveyskasvatuksen roolia terveyden edistäjänä. Lukuun sisältyy myös kuvaus interventioista, joilla on voitu osoittaa pysyviä terveysvaikutuksia. Terveys luo perustaa hyvinvoinnille ja mahdollistaa täysipainoisen oppimisen. Erityi- sesti lasten psyykkiset häiriöt ovat lisääntyneet. Lasten ja heidän perheidensä terveys liittyvät tiukasti toisiinsa. Vanhempien psyykkiset ja fyysiset terveysongelmat aiheutta- vat lapsissa usein voimakasta oireilua. Häiriöt heijastuvat myöhempään elämään lisä- ten moninkertaisesti riskiä terveysongelmiin ja mm. syrjäytymiseen vielä aikuiselä- mässä. Siksi lapsen kuuleminen ja tukeminen vanhempien ongelmien ilmetessä on ensisijaisen tärkeää. Lapsen ja perheen vaikeaa elämäntilannetta hankaloittaa vielä LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 18 se, että usein he kohtaavat apua etsiessään kovin erilaisia ammatillisia ajattelu- ja toi- mintatapoja. Lasten ja nuorten terveyttä edistäviä ohjelmia kehitetään aktiivisesti. Monien vaikutta- vuus on todennettu kokeellisin asetelmin, mutta niiden toimivuus väestötasolla vaatii vielä tutkimuksellista näyttöä. Omasta terveydestä huolehtiminen parantaa elämän- laatua, missä liikunta on keskeisessä asemassa. Suomalaisnuorten liikkuminen on erityisesti nuoruusiässä vähentynyt voimakkaasti. Tämä lisää ylipainoisuutta ja lisää kielteisiä tuntemuksia omasta ruumiinkuvasta. Valtakunnallisin ohjelmin on voitu lisätä liikunta-aktiivisuutta varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Kaupunkira- kentaminen on yksi avaintekijä erityisesti arkiliikkumisen edistäjänä tai rajaajana. Oppiminen-teema-alue tarkastelee mm. yksilöllistyviä oppimisen polkuja ja koulutuk- sellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilaa ja kehitystä. Oppimista koskeva tutki- mus on tuottanut runsaasti uutta tietoa oppimista estävistä ja edistävistä tekijöistä, joissa korostuu motivaation ja oppilaan hyvinvoinnin merkitys. Luku tarkastelee myös digitalisaation lupauksia ja niiden toteutumista pedagogisten innovaatioiden tuotta- jana, mutta myös musiikin ja liikunnan tarjoamia vaihtoehtoja. Varhaiskasvatusta tar- kastellaan sekä rakenteellisena että toiminnallisena kokonaisuutena. Oppiminen on vuorovaikutteinen prosessi, jota motivaatio aktivoi ja ohjaa. Motivaa- tiota koskeva tutkimus on edennyt viime vuosina nopeasti. Oppimisen koettu mielek- kyys ja mahdollisuus itse osallistua toiminnan suunnitteluun motivoivat ponnistele- maan osaamisen edistämiseksi. Tosin yksilöllinen vaihtelu siinä, mikä yksilöä motivoi, on suurta. Osaamisen tasa-arvo on heikentynyt, vaikka suomalainen opetus on edel- leen varsin tasalaatuista kansainvälisesti tarkastellen. Heikosti menestyvien osuus on kasvanut ja kotitaustan yhteys osaamiseen on voimistunut. Myös asuinpaikka heijas- tuu aiempaa voimakkaammin varhaiskasvatuksen toimintoihin ja oppilaiden osaami- seen koulussa. Tämä on seurausta mm. alueellisesta ja kaupunkien sisäisestä segre- gaatiosta. Tausta näkyy aiempaa voimakkaammin myös koulutuspoluissa, joita koske- vat keskeiset valinnat tehdään jo varhaisella iällä. Oppimisen esteitä koskeva tutkimus on edennyt viime vuosina voimakkaasti. Tulokset korostavat varhaisvuosien merki- tystä ongelmien ehkäisyssä, ja tulosten pohjalta on kehitetty lukuisa tukimalleja var- haiskasvatukseen ja koulujen käyttöön. Digitalisaation pedagogiset mahdollisuudet tunnistetaan, mutta niiden hyödyntäminen on vasta alkutaipaleella. Huolipuhe peittää alleen sen, että lasten ja nuorten teknolo- gian käyttö on varsin monipuolista, joskin vaihtelee suuresti. Pedagogiikan kehittämi- nen edellyttää lasten ja nuorten omien kokemusten ja ideoiden hyödyntämistä. Taide- kasvatuksen ja liikunnan hyödyistä tiedolliselle oppimiselle on kasvavaa tutkimusnäyt- töä. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa korostuu moninaisten mahdollisuuksien tar- joamiseksi ja myös harrastustoiminnan vahvistamiseksi kouluissa. Varhaiskasvatus ja LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 19 koulu integroituvat yhä kiinteämmin, kun lapselle ja nuorelle halutaan taata eheä elä- mänpolku. Varhaiskasvatuksen laatujärjestelmät vaativat kunnilta huomiota, kun toi- mijoiden kenttä on moninainen. Myös henkilöstön ammatillisen kehityksen tuki vaihte- lee. Turvallisuus-teema-alueessa pohditaan niitä tekijöitä, jotka luovat lapselle tasapai- noista kasvuympäristöä perheessä, varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Kuvataan myös mekanismeja, joilla tukea tarvitsevia lapsia ja perheitä voidaan auttaa. Lap- siköyhyyden kasvusta ja sen vaikutuksista lasten hyvinvointiin löytyy runsaasti tutki- mustietoa. Olennaisia kysymyksiä tässä luvussa ovat myös mm. miten turvata eheä kasvuympäristö kaikille lapsille mm. kulttuuritaustasta, vammaisuudesta, tai valtavir- rasta poikkeavasta seksuaalisuudesta huolimatta. Uusia tiimimäisiä toimintatapoja on kehitetty lasten tuen tehostamiseksi. Turvallisuus on lapsen perustarve. Kaikki lapsen kokemukset hänen turvallisuuttaan uhkaavista tilanteista korostavat, kuinka tärkeää on aikuisten luoma turva ja valmius kuulla lasta hänen hädässään. Valtaosa lapsista ja nuorista voi toki hyvin, mutta osalle heistä kasautuu samaan aikaan monia erilaisia eheää kasvua uhkaavia häiri- öitä. Nämä ovat vahvasti yhteydessä muun muassa perherakenteeseen, vanhempien työmarkkina-asemaan ja heidän terveydentilaansa. Perheiden ongelmat ylisukupolvis- tuvat yhä useammin, jolloin niihin tulisi voida osoittaa apua mahdollisimman varhain ja helposti saavutettavassa muodossa. Palvelujen ja niissä toimivien aikuisten puutteelli- nen kyky yhteistyöhön hankaloittaa tarvittavan tuen tavoittamista. Tässäkin uusia tii- mipohjaisia työmuotoja kehitetään tutkimuksen tuella. Lasten terveyden turvaami- sessa neuvola ja kouluterveydenhuolto ovat avainasemassa. Molemmat tavoittavat lähes kaikki lapset ja erityisesti neuvoloiden toimintaan ollaan yksimielisen tyytyväisiä. Myös kouluterveydenhuolto toimii lasten ja vanhempien kokemusten valossa pääosin hyvin. Taloudellisen turvan puute on perussyy moniin muihin lasten kohtaamiin riskeihin. Lapsiköyhyys on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Tämä uhkaa monin tavoin lapsen hyvinvointia ja häiriöttömiä sosiaalisia suhteita. Taloudellinen turva ja vakiintunut elämäntilanne, kuten esimerkiksi työmarkkina-asema, ovat tärkeitä synty- vyyttä sääteleviä tekijöitä. Tällä on vaikutuksensa tapahtuneeseen synnyttäjien iän nousuun. Vähemmistöryhmille turvallisuutta luo heidän kulttuuristen normiensa ja ta- pojensa arvostaminen. Osallisuus-teema-alue erittelee aluksi niitä yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä, joilla osallisuuden vahvistamista perustellaan. Aineisto korostaa lasten ja nuorten omien aloitteiden, ideoiden ja heille luontaisten toimintamuotojen hyödyntämistä aidon osallisuuden toteutumisessa. Tutkimukset nostavat huomioita nykyisten osallistumi- sen prosessien toimivuudesta ja tuottavat uusia lapsilähtöisiä osallistumisen muotoja. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 20 Luvussa kiinnitetään huomiota eri lapsiryhmien hyvin vaihteleviin edellytyksiin osallis- tua yhteiseen päätöksentekoon ja etsitään keinoja mahdollisuuksien tasaamiseen. Osallisuuden toteutuminen luo edellytykset lapsen ja nuoren kasvamiselle osaksi yh- teisöä. Osallisuuden kokemus syntyy siitä, että lasta aidosti kuullaan. Hänen näkökul- mansa ja tulkintansa maailmasta on erityinen, ja sitä tulee kunnioittaa ja arvostaa sil- loinkin, kun se poikkeaa ratkaisevasti aikuisen tulkinnasta. Kouluikäiset kokevat mah- dollisuutensa ja halunsa osallistua yhteisönsä toimintaan vähäisemmäksi kuin kave- rinsa monissa muissa maissa, mikä haastaa erityisesti koulukulttuurin kehittämiseen. Osallisuus toteutuu puutteellisesti nykyisissä formaaleissa osallistumisen rakenteissa. Esimerkiksi oppilaskunnat tai lainsäädännön kuulemismenettelyt koetaan aikuisten maailmaan edustavina rakenteina, joiden mielekkyys jää useimmille epäselväksi. Merkitykselliseksi koettu osallisuus toteutuu arjen tilanteissa, joissa lapset ja nuoret voivat päättää esimerkiksi omasta elinympäristöstään. Aikuisen näkökulmasta toissi- jaiset ja pienet asiat ovat usein lapselle ensisijaisen tärkeitä. Lapset itse korostavat osallisuuden yhteisöllisyyttä, kun taas heille tarjotut rakenteet perustuvat pääosin yksi- lön aktiivisuuteen. Olennaista on myös tukea erityisryhmien osallisuutta, joka usein jää huomiotta ja tuottaa näin jo varhain yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Myös fyysiset etäisyydet rajaavat mahdollisuuksia, mihin virtuaaliset yhteisöt tuovat ainakin osittaisia ratkaisuja. Virtuaalisten mallien ohella myös muiden osallisuuden mallien tutkimus- pohjainen kehittäminen on varsin vilkasta. Tutkijaraporttiin Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vai- kuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi voi tutustua osoitteessa lapsistrategia.fi 2.2 Turvallinen elämä lapselle Suomalaiset ovat olleet perinteisesti perhekeskeisiä. Lapset ja perhe ovat monille elä- män keskeinen päämäärä ja tavoiteltava elämäntapa. Työn, talouden ja opiskeluiden paineissa lapsen hankintaa kuitenkin siirretään yhä etäämmälle, synnyttäjien keski-ikä kohoaa ja toteutuva lapsiluku laskee. Työn kielteiset vaikutukset syntyvyyteen ovat epäsuorat. Ne ilmenevät nuorten talouteen ja asumiseen liittyvinä tavoitteina, joiden täyttämisessä palkkatyö ja siihen pyrkiminen siirtävät lasten hankintaa ja pienentävät toteutuvaa lapsilukua. Syntyvyys alenee erityisesti vähemmän koulutettujen piirissä, joiden talous on kaikkein epävarmin. Erityisesti toinen ja kolmas lapsi jätetään hankki- matta työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksien ja oman uupumuksen vuoksi. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 21 Syntyvyys on Suomessa laskenut jyrkästi jo kahdeksatta vuotta. Lasku ei kuitenkaan ole alkanut vasta tällä vuosituhannella. Jo vuodesta 1969 kokonaishedelmällisyys on alittanut väestön uusiutumisrajan 2,1 lasta. Alhaisen syntyvyyden maissa syntyvyyden nousut ja laskut ovat perinteisesti olleet yhteydessä siihen, kuinka ennustettavana ja turvallisena nuoret tulevaisuutensa näkevät. Taloudellisten taantumien aikana synty- vyys yleensä laskee, mutta 2010-luvulla lasku on ollut paljon jyrkempää kuin talouslu- vut antavat odottaa. Nousukausi ei ole kääntänyt syntyvyyttä nousuun. Lastensaanti- kulttuurissa on tapahtunut syvempi muutos. Lapsiperhevaiheella ei ole kaikkien nuor- ten aikuisten keskuudessa kovin suurta vetovoimaa, lapsiperheen perustaminen ei houkuta enemmistöä ainakaan ikävälillä 20–30 vuotta. Vaikka suomalaiselle oma arvomaailma ja tahto ovat päätöksenteossa yksittäisinä te- kijöinä tärkeitä, niiden selitysaste lasten hankinnassa on merkittävästi rakenteellisia tekijöitä vähäisempi. Kuntatyyppien välillä on merkittäviä eroja tavoitellussa lapsilu- vussa, perhearvoissa ja lasten hankintaa säätelevissä rakenteissa. Alhaisin ihanteelli- nen lapsiluku on pääkaupunkiseudulla. Talouden ja työn paineet ovat suurimmat ja lapsi koetaan rajoitteena useammin pääkaupunkiseudulla ja kaupunkimaisissa kun- nissa. Maaseutujen asukkaat ovat kaupunkilaisia perhekeskeisimpiä. Vanhemmuu- desta on tullut elämäntapojen yksilöllistymisen ja pidentyneen nuoruuden myötä aiem- paa enemmän yksilöllinen valinta sen sijaan, että se olisi tiukka kulttuurinen normi. Perinteisen arvomaailman sijaan muut yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat nuorten va- lintoihin, ja ohjaavat siirtämään vanhemmuutta yhä myöhempään. Synnyttävien kohonneella iällä on terveysvaikutusten ohella myös monia muita seu- raamuksia lasten elämään ja vallitseviin kulttuurisiin arvoihin. Myöhemmällä iällä lap- sensa saaneet ovat usein hyvin motivoituneita ja lapsiinsa paljon panostavia vanhem- pia. Lapset syntyvät yhä useammin toivottuina ja suunniteltuina ja vanhemmat antavat enemmän aikaa lastensa hoidolle. Lapsia halutaan myös ajoittaa aikaisempaa tiheäm- min, mikä saattaa lisätä ns. ”ruuhkavuosien” stressiä lapsiperheissä. Suomalaiset toi- vovat myös aikaisempaa vähemmän lapsia. Aina vuoteen 2015 asti suomalaiset piti- vät ihanteenaan keskimäärin 2,3–2,5 lasta. Lapsettomuutta toivovia oli hyvin vähän. Viime vuosina 20–59-vuotiaista 12–15 prosenttia ei halunnut yhtään lasta ja keski- määräinen lapsilukuihanne jää noin kahteen lapsen. Nuorimmilla, 20–24-vuotiailla, lasten ihannemäärä jää vielä selvästi tämän alle. Noin joka kuudes (17 %) 18–40-vuo- tiaista suomalaisista katsoo vanhemmuuden vaatimukset itselleen liian korkeiksi. Nykyisin nuoret kokevat vanhemmuuden vaativana ja vastuullisena. Lapsi nähdään sekä politiikassa että yksilöiden mielikuvissa henkisenä ja taloudellisena sijoituksena. Tämä tuottaa nuorille epävarmuutta ja suorituspaineita omaan vanhemmuuteen. Epä- tietoisuutta lisää myös perhepolitiikan poukkoilevuus ja joustamattomuus, mikä ai- heuttaa nuorille epävarmuutta tulevaisuudesta. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 22 Sosiaalipolitiikka tukee epäsuorasti syntyvyyttä, mutta tämä ei enää riitä taloudellisten eikä työhön ja elämäntapaan kielteisesti vaikuttavien tekijöiden kompensointiin. Työn, vanhemmuuden ja muun elämän yhteen sovittaminen koetaan yhtä vaativammaksi. Runsas puolet (54 %) vanhemmista kokee, että uupumus vanhempana on vaikuttanut heidän toiveisiinsa lisätä perheen lapsilukua. Vanhemmat tuovat esiin myös yksinäi- syyden ja sosiaalisten verkostojen puutteen keskeisinä tekijöinä uupumuksen taus- talla. Tutkimuksiin pohjautuen vanhemmuuden uupumus diagnosoidaan omaksi oi- reyhtymäkseen. Se voi ilmetä yhtä aikaa positiivisten tunteiden kanssa: vanhempi voi syvästi rakastaa lapsiaan ja olla heistä kiitollinen, mutta samanaikaisesti kokea riittä- mättömyyttä ja voimavarojen vähäisyyttä vanhemman roolissa. Toisin kuin työuupu- nut, vanhempi ei voi sanoutua irti vanhemman roolistaan. Seurauksena voi olla emo- tionaalinen etääntyminen lapsista ja perhe-elämästä. Vanhemmuuden uupumus on yhteydessä paitsi lapsi-vanhempi vuorovaikutukseen myös kärjistyessään lasten va- kaviin laiminlyönteihin ja pahoinpitelyyn. Keskeinen ryhmä syntyvyyden kehitykselle ovat opiskelevat nuoret. Terveydellisestä näkökulmasta he ovat ihanteellisimmassa lastenhankintaiässä. Opiskelun ja lapsiper- heen arjen yhteensovittaminen sekä toisaalta taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuu- den varmistaminen eivät kuitenkaan onnistu ilman ongelmia. Korkeakoulujen osalta opiskelun ja perheen yhteensovittamista selvitettiin vuonna 2016. Joka kymmenes perheellisistä opiskelijoista oli jäänyt ilman läheisten tukea opiskelun ja perheen yh- teensovittamisessa. Neljännes koki, että omat ja perheen sosiaaliset suhteet olivat riit- tämättömät. Jopa puolet piti yhteiskunnan antamaa taloudellista tukea riittämättö- mänä. Osa-aikainen opiskelu, joustavat tenttikäytännöt ja mahdollisuus seurata luen- toja verkon välityksellä voisivat helpottaa opiskelevan lapsiperheen arkea. Vain kol- mannes opiskelijoista pystyi opiskelemaan osa-aikaisesti, noin 40 prosentilla oli jous- tavat tenttikäytännöt ja neljäsosalla mahdollisuus seurata luentoja verkon kautta. 2.3 Synnyttäjien ikä nousee ja tahaton lapsettomuus yleistyy Raskautta edeltävän ajanjakson, raskauden ja sikiönkehityksen aika, synnytys ja en- simmäiset elinvuodet ovat lapsen elämän ja hyvinvoinnin kulmakiviä. Viime vuosina ensisynnyttäjien keski-ikä on nousut tasaisesti ja lapsettomien osuus on kasvanut. Vuonna 2017 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,2. Samana vuonna 13 prosenttia en- sisynnyttäjistä ja 22 prosenttia kaikista synnyttäjistä oli yli 35-vuotiaita. Korkeasti kou- lutetut ja kaupungeissa asuvat naiset tulevat myöhemmin äidiksi kuin vähemmän kou- lutetut ja maaseudulla asuvat. Syntyvyyden lasku näkyy erityisen selvästi esikoisten synnytysten vähenemisessä, ja tämä korostuu korkeammin koulutetuilla naisilla. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 23 Lastenhankinnan siirtyminen myöhemmälle iälle lisää tahattoman lapsettomuuden yleisyyttä ja sillä on myös terveysvaikutuksia äitiin ja lapseen. Lapsettomuus on myös psykososiaalinen ongelma. Se voi tuottaa syvää surua, toivottomuutta ja haasteita ih- missuhteisiin. Noin 15 prosenttia suomalaisista lasta yrittävistä naisista ja miehistä ha- keutuu hedelmöityshoitoihin. Tahatonta lapsettomuutta on kokenut 30–69-vuotiaista 16 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä. Noin 60 prosenttia lapsettomuutta ko- keneista on saanut hoitoa tähän. Vuosituhannen alussa hedelmöityshoitojen vuosittai- nen määrä oli 7 000–8 000 ja vuonna 2015 määrä oli yli 14 000. Raskaus on seu- rausta hedelmöityshoidoista kolmella prosentilla 25–29-vuotiaita, mutta 40–44-vuoti- aista jo 20 prosentilla. Hoitojen onnistumisen todennäköisyys heikkenee naisen iän myötä. Hedelmöityshoitoihin liittyy terveysriskejä sekä hoitoja saavalle naiselle, että lapselle. Tahaton lapsettomuus voi aiheuttaa syvää ja kroonista surua. Silloinkin, kun raskaus hedelmällisyyshoitojen tuloksena onnistuu, lapsettoman identiteetti ja raskaat koke- mukset voivat seurata aina vanhemmuuteen ja vaikuttaa siten koko perheen hyvin- vointiin. Lapsettomuuden kokeneet naiset ja miehet tarvitsevat tukea moninaisten ja raskaiden tunteiden käsittelyyn, hedelmöityshoitojen vaativuuteen, parisuhdevaikeuk- siin sekä äidin identiteetin rakentamiseen, vanhemmaksi kasvuun. Tukea tarvitaan vanhemmaksitulon kaikissa vaiheissa, ja se voi sujuvoittaa monen perheen vanhem- maksi tulon polkua ja perheen toimivuutta. Iän myötä monet syntyvyyttä heikentävät riskit kasvavat. Munasolujen ja siittiöiden laatu heikkenee. Ikä on yhteydessä muun muassa äidin komplikaatioiden, poikkeavien synnytysten määrään, vauvan syntymäpainoon sekä vauvan terveyteen. Lapsen al- hainen syntymäpaino on yhteydessä moniin muihin lapsen terveysriskeihin. Myös miehen korkeampi ikä vaikuttaa kielteisesti syntyvän lapsen terveyteen, joskin väestötasolla vaikutus on varsin pieni. Vuodesta 1987 vuoteen 2009 isäksi tulon keski-ikä nousi 28,7 vuodesta 30,4 vuoteen. Mitä korkeampi miehen koulutus on, sitä varmemmin isäksi tullaan vasta yli 30-vuotiaana. Nuorten aikuisten tiedot iän vaikutuksista hedelmällisyyteen ovat puutteellisia. Mies- ten tiedot ovat yleensä virheellisempiä kuin naisten. Lisäksi nuorten on usein vaikea mieltää iän myötä tapahtuvan hedelmällisyyden laskun koskevan myös heitä itseään, vaikka asia yleisellä tasolla olisikin tuttu. Vuonna 2015 tehdyssä kyselytutkimuksessa noin joka viides 20–35-vuotiaista naisista ja 45 prosenttia saman ikäisistä miehistä luuli naisen hedelmällisyyden laskevan merkittävästi vasta 45-vuotiaana. Kouluter- veyskyselyssä noin viidennes lukiolaisista, yli kolmannes ammattikoululaisista ja 40 prosenttia peruskoululaisista ei tiennyt raskauden vaikeutuvan naisen 35 ikävuoden jälkeen. Väestötasolla matalasti koulutetuilla miehillä ja naisilla oli tästä asiasta muita heikommat tiedot. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 24 2.4 Lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistetut yhteiskunnan voimavarat Tarkan kuvan saaminen lapsiin ja nuoriin kohdistetuista julkisista voimavaroista on haasteellista ja vaatisi erillistutkimusta, koska säännönmukaista seurantaa kuntien ja valtion lapsiin ja nuoriin kohdentuvista menoista ei nykyisellään ole olemassa. Välineitä lapsiin ja nuoriin kohdistuvien julkisten menojen (palvelut ja tulonsiirrot) jäljit- tämiseksi kuntien ja valtion budjeteista kehitetään parhaillaan lapsiperheiden muutos- ohjelman jatkona valtioneuvoston rahoittamassa lapsibudjetoinnin tutkimushank- keessa. Suomessa oli vuonna 2017 noin 570 000 lapsiperhettä ja noin joka viides kotitalous oli lapsiperhetalous. Lapsiperheiden käytettävissä olevat tulot ovat keskimäärin hieman muita kotitalouksia suuremmat, mutta keskiarvo piilottaa alleen suuren vaihtelun lapsi- perheiden välillä. Esimerkiksi siinä missä kahden huoltajan lapsiperheet sijoittuvat tu- lonjakotilaston mukaan melko tasaisesti eri tuloluokkiin, yksinhuoltajista 40 prosenttia kuului pienituloisimpaan tuloviidennekseen vuonna 2016. Pienituloisuus ja toimeentulovaikeudet ovat yksinhuoltajatalouksilla huomattavasti muita yleisempiä. Yksinhuoltajista 17 % koki toimeentulovaikeuksia vuonna 2017, kun kahden huoltajan kotitalouksissa vastaava osuus oli 5 % ja kotitalouksissa keskimää- rin 7 %. Yksinhuoltajatalouksista 25 % oli vuonna 2017 pienituloisia, kun kahden huol- tajan kotitalouksista pienituloisia oli 7 %. Kokonaisuudessaan pienituloisissa kotita- louksissa asuvia lapsia oli 119 000 vuonna 2017. Julkinen sektori tukee lapsiperheitä sekä tulonsiirroilla että palveluilla. Lapsiperheta- loudet saivat vuonna 2016 tulonsiirtoja keskimäärin 11 000 euroa vuodessa kotita- loutta kohden. Yksinhuoltajilla tulonsiirtojen merkitys on suurempi sekä absoluuttisesti että suhteessa kokonaistuloihin. Yksinhuoltajataloudet saivat vuonna 2016 tulonsiir- toja keskimäärin 15 000 euroa ja tulonsiirrot kattoivat 38 % heidän bruttotuloistaan, kun kahden huoltajan talouksissa tulonsiirtojen osuus bruttotuloista oli 12 %. Suorien tulonsiirtojen lisäksi lapsiperheitä tuetaan myös julkisilla palveluilla. Siksi on tärkeää, että perheiden hyvinvointia arvioitaessa tarkastellaan tulojen lisäksi myös palveluiden arvoa. Tuoreimman kulutustutkimuksen mukaan vuonna 2016 keskimää- räisen lapsiperheen käyttämien hyvinvointipalveluiden arvo oli yhteensä 18 000 € vuo- dessa. Tämä on huomattavasti kaikkien kotitalouksien keskiarvoa (7 000 €/kotitalous) enemmän. Lapsiperheiden käyttämien hyvinvointipalveluiden arvosta noin 60 % oli LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 25 koulutuspalveluita ja 40 % sosiaali- ja terveyspalveluita. Lapsen iän mukaan jaotel- tuna sote-palveluiden arvo korostuu varhaisessa vaiheessa, kun taas koulutuspalve- luiden arvo nousee huomattavaksi lapsiperheissä, joissa on kouluikäisiä lapsia. THL:n sosiaaliturvan menot ja rahoitus -tilaston mukaan vuonna 2016 julkisen sekto- rin sosiaaliturvamenoista noin 6,6 miljardia eroa kohdistui lapsiin ja perheisiin. Tämä luku sisältää sekä tulonsiirtoja (mm. vanhempainpäivärahat, kotihoidontuet, lapsilisät) että palveluita (mm. lasten päivähoito ja lastensuojelu). Lapsiperheiden käyttämät ter- veyspalvelut tai koulutuspalvelut varhaiskasvatusta lukuun ottamatta eivät tähän 6,6 miljardiin tilastossa kuitenkaan sisälly. Vuosina 2000–2016 lapsiperheisiin kohdistuvat sosiaaliturvamenot ovat kasvaneet re- aalisesti yhteensä noin 30 %. Kun otetaan huomioon, että samaan aikaan lasten ja lapsiperheiden lukumäärä on laskenut, ovat lasta kohden lasketut sosiaaliturvamenot kasvaneet 2000–2016 vielä hieman enemmän, noin 38 %. Samaan aikaan sosiaalitur- vamenot kokonaisuudessaan kasvoivat reaalisesti 63 %, mitä selittää vanhuuteen liit- tyvien sosiaaliturvamenojen 112 prosentin kasvu. Lapsiperheisiin kohdistuvien sosiaaliturvamenojen suhde bruttokansantuotteeseen on pysynyt noin kolmessa prosentissa jo 20 vuoden ajan, vaikka lasten ja lapsiperheiden lukumäärä on laskenut. Vuosina 2000–2009 lapsiperheisiin kohdistuvat sosiaaliturva- menot olivat 2,9 % BKT:sta ja vuosina 2010–2016 vastaava suhde oli 3,2 %. Lapsiin ja perheisiin kohdistuvissa sosiaaliturvamenoissa palveluiden osuus on ollut jatkuvassa kasvussa. Kun vielä vuonna 1995 palveluiden osuus lapsiperheisiin koh- distuvista sosiaalimenoista oli kolmannes, on osuus kasvanut nyt yli puoleen. Lapsi- perheiden saamien tulonsiirtojen menot olivat vuonna 2016 reaalisesti samalla tasolla kuin ne olivat vuonna 2000. Samalla ajanjaksolla lapsiperheiden palveluihin kohdistu- vat menot kasvoivat reaalisesti 72 %. Julkinen tuki lapsiperheille tuleekin yhä enene- vissä määrin tulonsiirtojen sijaan palveluiden muodossa. On huomioitava palveluiden arvo (lapsiperheiden käyttämien hyvinvointipalveluiden arvo on keskimäärin 18 000 €/kotitalous) ja toisaalta palveluiden kasvava osuus yh- teiskunnan tuessa lapsiperheillä. Tulevaisuuden suhteen väestörakenteen muutok- sesta tulevat taloudelliset rajoitteet pakottavat miettimään, millä toimilla lapsiperhei- den hyvinvointia tuetaan ja turvataan kaikista tehokkaimmin. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 26 2.5 Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja palveluiden tila Suurella enemmistöllä lapsista ja nuorista asiat ovat hyvin ja jopa paremmin kuin kos- kaan Suomen historiassa. Yhdeksän lasta kymmenestä on tyytyväinen omaan elä- määnsä, heillä on ystäviä ja harrastuksia ja he pystyvät keskustelemaan vanhem- piensa kanssa asioistaan. Pitkällä aikavälillä suunta on ollut myönteinen monissa asioissa. Väkivallan käyttö ko- tikasvatuksessa on vähentynyt, koulun osallistumiskulttuuri ja työilmapiiri ovat kohen- tuneet ja lapset kokevat voivansa vaikuttaa asioihin enemmän kuin aikaisemmin. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kuitenkin vuosien aikana eriarvoistunut. Osa voi en- tistä paremmin, mutta kaikki eivät ole hyvässä kehityksessä mukana. Oppimistulok- sissa kehitys on ollut eriytyvä. Lapsiköyhyysastetta ei ole vielä saatu alenemaan yli 10 prosentin tasolta, johon se vuosien 1995–2007 välisenä aikana ylsi. Hyvästä kehityksestä huolimatta esimerkiksi sadan yläkouluikäisen joukossa keski- määrin kahdeksan ei pysty juuri koskaan keskustelemaan asioistaan vanhempiensa kanssa, neljä näkee vanhempansa humalassa viikoittain ja kolme on joutunut kuritus- väkivallan uhriksi elämänsä aikana. Samassa joukossa 11 lukee heikosti, seitsemän joutuu viikoittain kiusatuksi koulussa, kahdeksalla ei ole läheistä ystävää ja 11 on tyy- tymätön elämäänsä. (Kouluterveyskysely 2018) Ulkomaista syntyperää olevilla, toimintarajoitteisilla, sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla sekä lapsilla, joiden äideillä on matala koulutustaso, on edellä mainittua keskiarvoa enem- män vaikeuksia keskustella vanhempien kanssa sekä yksinäisyyden, koulukiusaami- sen ja heikon kouluyhteisöön kiinnittymisen kokemuksia. Lasten ja nuorten kansanterveyshaasteeksi nousseiden mielenterveysongelmien taustalla on usein ihmissuhteisiin ja niiden jatkuvuuteen liittyviä pulmia, yksinäisyyttä, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen vajeita, pitkäaikaista kiusaamista esimerkiksi erilaisuu- den takia sekä vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa ja vai- keita huoltajuuskiistoja. Alle 18-vuotiaiden kuolemansyynä itsemurha on Suomessa edelleen OECD-maiden yleisimpiä. Lapsiperheille tuotettujen palvelujen hajanaisuus ja asiakkaiden kohtaamisen haas- teet ovat osittain vauhdittaneet eriarvoisuuden kehityskulkua. Hajanaisuus heikentää palveluiden vaikuttavuutta ja lisää erityispalveluiden käyttöä. Lapset, nuoret ja perheet eivät aina saa tarpeisiinsa sopivaa apua ja tukea oikea-aikaisesti. Esimerkiksi huos- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 27 taanottojen taustalla voi olla lasten ja perheiden vaikeita tilanteita sekä palvelujärjes- telmän kehittämisen tarvetta. Kokonaisuuden toimimattomuus kuormittaa työntekijöitä kuten opettajia ja sosiaalityöntekijöitä. Lapsen, nuoren ja perheen epäsuotuisan kehityskulun katkaisemiseksi tarvitaan yksi- löllistä ja varhaista puuttumista sekä laajempia, koko kasvu- ja kehitysympäristöön vaikuttavia ratkaisuja. Tärkeä on tunnistaa ajoissa paitsi lapsen ja nuoren myös vanhempien tuen tarpeet. Ammattilaisten ja lapsille, nuorille ja perheille tarjottavien palveluiden tulee toimia kes- kenään yhteen yli hallinto- ja ammattikuntarajojen. Asiakasta koskevan tiedon jaka- mista pitää helpottaa. Palveluissa toimivien ihmisten tulee osallistaa lapset, nuoret ja perheet ongelmien ratkaisuun sekä saavuttaa läsnäolevalla ja kohtaavalla vuorovaiku- tuksella lasten, nuorten ja perheiden luottamus. Suurimmat haasteet ilmenevät tilan- teissa, joissa lapsi, nuori tai perhe tarvitsee useita eri tukimuotoja ja palveluita. Hajanaisuus ja kohtaamattomuus vaikeuttavat erityisesti vammaisten sekä pitkäai- kaissairaiden tai muuta erityistä tukea tarvitsevien lasten ja heidän vanhempiensa ar- kea. Tuore tutkimustieto pienten lasten perheistä (3–4 kk ikäiset vauvat sekä 4-vuotiaat lapset) kertoo, että keskimäärin vanhemmat voivat hyvin, mutta osa ei saa vanhem- muuteensa tarvittavaa tukea. Yli 90 prosenttia vanhemmista oli tyytyväisiä vanhem- muuteensa. Jonkinlaista tukea koki tarvitsevansa noin kolmannes vanhemmista. Riit- tämättömänä saatua tukea piti reilusti joka kymmenes vanhempi. Nelivuotiaiden las- ten vanhemmista 19 prosenttia tukea tarvitsevista ei ollut ilmaissut vanhemmuuden tuen tarvettaan palveluissa. Vanhemman omaa jaksamista koskevan tuen tarpeessa olevista peräti 37 prosenttia ei ollut ilmaissut tarvettaan palveluissa. Terveydenhoitajien arvioimat vanhempien tuen tarpeet liittyivät kasvatuskäytäntöihin, perheen sisäiseen vuorovaikutukseen, vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja arjen ryt- mittämiseen lapsen tarpeiden mukaan. Vain muutaman prosentin oli arvioitu tarvitse- van apua lapsen perushoidosta huolehtimiseen. Tuoreet kansalliset syntymäkohortti 1987 ja 1997 -tutkimukset osoittavat, että perhe- tausta heijastuu laajasti lasten ja nuorten terveyteen, hyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Korkeammin koulutettujen ja parempituloisten vanhempien lapset saavat (18 ikävuo- teen mennessä) parempia oppimistuloksia ja etenevät pidemmälle koulutuksessaan, ovat harvemmin yksilöllistetyssä opetuksessa sekä käyttävät vähemmän psyykenlääk- keitä kuin heikosti koulutettujen ja pienituloisten vanhempien lapset. (Ristikari/THL) LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 28 Erityisen vahva yhteys oppimisen, terveyden ja vanhempien perhetaustan välillä ha- vaitaan tilanteissa, joissa vanhemmille on kasautunut useita arkea kuormittavia teki- jöitä. Näitä ovat vanhempien somaattinen tai psyykkinen sairaus, työttömyys, toi- meentulo-ongelmat ja toisen vanhemman kuolema. Tutkimuksessa on erityisesti paikannettu lasten hyvinvointiin vaikuttavia ns. juurisyitä, jotka ovat muiden ongelmien taustalla ja joihin vaikuttamalla voidaan tehokkaasti vä- hentää pahoinvointia. Keskeiset juurisyyt voidaan jaotella suojaavien tekijöiden mu- kaisesti seuraavasti (Halme/THL): 1) perheen vuorovaikutussuhteet (lasten ja vanhempien suhteet, kasvatuskäytännöt, läsnäolo, ilmapiiri) 2) osallisuus ja yhteisöön kiinnittyminen (kotona, koulussa, varhaiskasvatuksessa, harrastuksissa) 3) mielen hyvinvointi (ihmissuhdeympäristö laajemmin) Näiden lisäksi oleellista on turvata 4) palvelujen saatavuus ja resurssit sekä pyrkiä muutokseen palvelujen kustan- nusrakenteessa niin, että varhaisen tuen osuus vahvistuu. 2.6 Palveluiden uudistamisen suunta hallituksen kärkihankkeissa 2015–2019 Hallituksen kärkihankkeissa on tehty toimenpiteitä lasten ja nuorten oppimisen ja hy- vinvoinnin, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vahvistamiseksi sekä palveluiden haja- naisuuden vähentämiseksi niin, että ne toisivat lapsille, nuorille ja perheille sopivaa tu- kea oikeaan aikaan heidän kasvuympäristössään. Lisäksi reformeista ammatillisen koulutuksen uudistus sekä maakunta- ja sote-uudis- tus ovat lasten ja nuorten palveluiden rakenteisiin olennaisesti vaikuttavia. Kärkihankkeista lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa on neljässä kehittämis- kokonaisuudessa kansallisesti sekä alueellisesti ennakoitu maakunta- ja soteuudis- tuksen luomaa uutta toimintaympäristöä. Muutosohjelma suuntaa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaan johtamiseen sekä varhaiseen ja vanhemmuuden tukeen. Se on koonnut palveluiden lapsi- ja perhelähtöiseen palvelukokonaisuuksien kehittämiseen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistystoimen toimijat, järjestöt ja seurakunnat koko maassa. Valmennukseen, koulutukseen ja vertaisoppimiseen perustuva muutos- ohjelma on tukenut myös toimijoita verkostoivien yhteistyörakenteiden vahvistumista kunnissa, kuntien välillä ja maakunnallisesti. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 29 Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kärkihanke on keskittynyt terveellisten elämän- tapojen (mm. liikunta, ruokailu, uni) edistämiseen esimerkiksi Neuvokas perhe -koko- naisuudella. Uusi peruskoulu -kärkihanke on luonut yhteistä tavoitetilaa tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen perusopetuksen tulevaisuuteen sekä edistänyt laajasti kouluhyvin- vointia (Liikkuva koulu) ja opettajien osaamista (Opettajankoulutusfoorumi). Nuorisotakuu -kärkihankkeessa tavoite on erilaisten palveluiden parempi yhteensovi- tus nuorten tarpeisiin yli työvoimapalveluiden, soten ja sivistystoimen rajojen (Ohjaa- mot) ja sen myötä koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten määrän vähentä- minen. Samaan suuntaan on vaikuttanut NEET-nuoria koskeva kehitystyö. Lisäksi varhaiskasvatuksen lainsäädäntö on uudistettu. Varhaiskasvatukseen osallis- tumista on edistetty maksujen olennaisella alentamisella. Jokaisen lapsen mahdolli- suuksia ainakin yhteen mieluisaan harrastukseen on edistetty harrastustakuu-hank- keessa. Ratkaisuja on etsitty lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin yhdenvertaisuuden sekä perheiden omien voimavarojen vahvistamiseksi monilta alueilta. Kärkihankkeissa ja reformeissa on haettu ratkaisuja: 1) palveluiden johtamisen haasteisiin (palveluiden pirstaleisuus, hallinnon- alojen rajat, kustannusten kokonaisuuden hallinta, eri ammattilaisten eri- laiset työkulttuurit, asiakastiedonkulku sekä hyvinvointia ja palveluita koskevan tiedon hyödyntäminen) 2) lasten, nuorten ja perheiden sekä ammattilaisten välisen kohtaamisen puutteisiin (vuorovaikutuksen vajeet, ammattilaisten osaamisen haas- teet, erilaisten perheiden avuntarpeisiin vastaamattomuus, avun ja tuen hakemisen ja saamisen vaikeudet). 3) perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyden- huollon palveluiden sisällölliseen uudistumiseen mm. niin että lasten, nuorten yksilöllisiin oppimisen ja osaamisen tuen tarpeisiin ja perheiden tarpeisiin kyettäisiin vastaamaan paremmin yhdessä (esim. Näyttöön pe- rustuvat menetelmät, henkilökohtaiset opetusssuunnitelmat) 4) Maakunta- ja soteuudistuksella on haettu ratkaisuja alueellisen eriarvois- tumisen ongelmiin niin, että etenkin erityispalveluissa (vammaiset, pitkä- aikaissairaat) sekä lastensuojelussa lasten ja nuorten saama tuki eri puolilla maata olisi yhdenvertaista. Kehittämisessä on katsottu painopisteen siirtämistä perheen varhaiseen ja vanhem- muuden tukeen sekä korjaavien palveluiden tarpeen vähentämiseen, jolla voidaan LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 30 saavuttaa sote-palveluiden kustannusten kasvun hillintää pitkällä aikavälillä. Kehittä- mistyö on perustunut aiempina vuosina eri ministeriöiden ohjauksessa tehdyn kehitys- työn hyvien käytäntöjen johdonmukaiselle hyödyntämiselle. Edelleen on kuitenkin vahvistettava erityisesti palveluiden kykyä tukea koko perhettä sekä auttaa lapsen sujuvaa arkea. Lasten ja nuorten palveluita tulisi kehittää yhtei- sessä kokonaisuudessa ja varmistaen nivelvaiheiden jatkumot. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 31 3 Millaisessa Suomessa elämme vuonna 2040? Tässä luvussa avataan tulevaisuuden näkymää kolmen vaihtoehtoisen skenaarion (tulevaisuuskuvan) kautta. Skenaarioiden sisällöt perustuvat lapsistrategiatyön aikana koottuun aineistoon foorumeista, kuulemisista ja ohjausryhmän työstä. Taustalla on ollut myös tulevaisuuskatsauksia. Kolmea skenaariota tarkastellaan tutkijaryhmän tee- mojen kautta. Luvun tavoitteena on kuvata lapsistrategiatyölle vaihtoehtoiset etenemi- sen polut tästä ajasta kahdenkymmenen vuoden päähän. 3.1 Maailma muuttuu tulevaisuudessa nopeasti – muuttuvatko lasten hyvinvoinnin tarpeet? Maailman muutos seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana tulee olemaan voima- kasta ja tulevaisuudentutkijat ovat arvioineet, että seuraavat kaksikymmentä vuotta muuttavat maailmaa enemmän kuin edelliset kaksisataa vuotta yhteensä. Edessämme on yhteiskunnallisena murroksena teolliseen vallankumoukseen verrat- tava tilanne. Tällä kertaa Suomeen vaikuttavia globaaleja trendejä ovat teknologian murroksen lisäksi esimerkiksi ilmastonmuutos, eriarvoisuuden kasvu ja globaali muut- toliike. Uuden teknologian myötä vanhoja työpaikkoja katoaa, mutta uusia syntyy. Ministeriöi- den kansliapäälliköiden Mahdollisuudet Suomelle -raportin mukaan Suomen olisi hyö- dynnettävä uutta teknologiaa kestävän kasvun aikaansaamiseksi. Väestön koulutus ja valmiudet vastaanottaa ja luoda uusia työpaikkoja on varmistettava. Yhteiskunnan si- säisestä eheydestä, luottamuksesta ja demokraattisesta osallisuudesta on huolehdit- tava muutosten keskellä. Mahdollisuudet Suomelle -raportissa ministeriöitä yhdistää kolme päämäärää: yhden- vertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu sekä turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Muu- toksessa on mahdollisuuksia, mutta minkään päämäärän saavuttaminen lasten ja nuorten elämässä tai lapsen ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole itsestään selvää. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 32 Yhteiskunnan eriarvoistuminen, muuttoliike ja segregaatio voivat lisätä turvattomuutta. Perheisiin ja lasten kehitysyhteisöihin kohdistuvat muutokset tuovat mukanaan uuden- laisia terveyteen, mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita. Erilaisille ja eri taustoista tuleville lapsille ja nuorille on taattava tasavertaiset valmiudet jatkuvaan op- pimiseen ja osallisuuteen. Suomen menestystekijöitä ovat olleet pyrkimys tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, turvallisuus ja luottamus sekä mahdollisuudet koulutukseen. Muutosten keskellä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin perustekijät - lapsen hy- vinvoinnin ja kasvun tarpeet sekä lapsen ihmisoikeudet - pysyvät entisellään. Tutki- mus tuo lisää ymmärrystä lapsen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. On välttämä- töntä tutkimuksen tuella löytää poliittisia ratkaisuja, joiden avulla muuttuvissa yhteis- kuntien ja perheiden oloissa edistetään lapsen oikeuksia sekä hyvän kasvun ja oppi- misen olosuhteita jokaiselle lapselle yhdenvertaisesti. 3.2 Minkälaisessa Suomessa elämme taloudellisesti? Suomi kohtaa neljännen teollisen vallankumouksen ikääntymisen ja syntyvyyden las- kun keskellä. Tuoreimman väestöennusteen mukaan vuonna 2040 Suomessa on 170 000 lasta vähemmän (-16 %) kuin vuonna 2018. Samaan aikaan vähintään 65-vuotiai- den suomalaisten lukumäärän ennustetaan kasvavan 320 000 henkilöllä (+26 %). Vä- estörakenteen muutos vaikuttaa kansantalouteen, julkistalouden kestävyyteen ja per- heiden arkeen. Jos lapsiin ja perheisiin kohdistuvien sosiaalimenojen taso saadaan pidettyä nykyi- sessä kolmen prosentin tasossa suhteessa bruttokansantuotteeseen, tarkoittaa tämä huomattavasti suurempaa panostusta lasta kohden, kun lasten lukumäärä laskee. Sa- maan aikaan väestön ikääntyminen kuitenkin aiheuttaa sosiaaliturvan ja palveluiden rahoitukselle paineita, kun työikäisten osuus koko väestöstä laskee. Väestön ikääntymisestä syntyvien kustannuspaineiden vuoksi taloudellisten lisäre- surssien löytäminen on tulevaisuudessa yhä vaikeampaa, mikä vaatii arvovalintoja myös sosiaalimenojen uudelleen kohdentamisessa. Tämän takia jatkossa on yhä tär- keämpää tietää, millä toimilla lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia tuetaan ja turva- taan kaikista tehokkaimmin. Lasten ja lapsiperheiden tukeminen tulee nähdä myös in- vestointina, joka aiheuttaa lyhyellä aikavälillä kustannuksia, mutta tuo pitkällä aikavä- lillä hyvinvoinnin lisäksi myös kustannussäästöjä mm. syrjäytymistä ehkäisemällä. In- vestointinäkökulma ei kuitenkaan poista lyhyen aikavälin budjettirajoitetta. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 33 Väestörakenteen muutoksen ja kaupungistumisen vuoksi lapsiperheiden näkymät eriytyvät kasvavien kaupunkiseutujen ja muuttotappiokuntien välillä. Kasvukeskuk- sissa tulee olemaan kasvava lapsiväestö myös tulevaisuudessa, vaikka syntyvyys las- kisikin, kun taas muuttotappiokunnissa tilanne on synkempi. Tämä voi asettaa lapsi- perheitä epätasa-arvoiseen asemaan myös yhteiskunnan tarjoaman tuen suhteen. Jatkossa on yhä tärkeämpää pohtia, miten yhteiskunta voi turvata lapsiperheitä tuke- vat palvelut myös seuduilla, joissa lasten lukumäärän ennustetaan vähenevän huo- mattavasti. Tilastokeskuksen väestöennuste kertoo, mitä tapahtuu väestörakenteelle, jos mikään ei muutu ja mm. syntyvyys jatkuu nykyisellä matalalla tasollaan. Tämä ei kuitenkaan ole väistämätön kehitys. Jos syntyvyysluvut ovat ennustettua korkeampia, on tällä po- sitiivinen vaikutus myös julkistalouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Syntyvyyteen voidaan pyrkiä vaikuttamaan poliittisilla päätöksillä ja muilla yhteiskunnallisilla muutok- silla. Taloudellisen turvan lisäämisen ja muiden toimien vaikutuksia syntyvyyteen on vaikea etukäteen ennustaa. Lapsiperheiden ja lasten hyvinvointiin kannattaa kuitenkin panostaa riippumatta siitä, onko sillä lopulta vaikutusta syntyvyyteen vai ei. 3.3 Kolme vaihtoehtoista skenaariota Kuviossa tarkastellaan lasten ja nuorten tulevaisuuden elämänpiiriä kolmen vaihtoeh- toisen skenaarion kautta. Lineaarisen kehityksen -skenaariolla (skenaario 1) tarkoitetaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin eriarvoistuvan kehityksen jatkuvan jokseenkin muuttumattomina lähivuo- sikymmenet. Kriisiytynyt lapsuus -skenaario (skenaario 2) tarkoittaa kielteisten ja eriarvoistavien kehityssuuntien edelleen vahvistumista. Lapsen aika -skenaario (skenaario 3), tarkoittaa tässä raportissa kuvattua tavoiteti- laa, johon johtavia suuntaviivoja kuvataan luvussa 3. Tässä kehityskulussa on pystytty vahvistamaan niitä myönteisiä sekä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviä kehitys- kulkuja, joita eri toimijoiden yhteistyössä on viimeisten vuosien aikana aloitettu. Lasten, nuorten ja perheiden elämän teemat muodostavat ikkunoita, joiden kautta skenaarioita tarkastellaan. Taulukko ei ole tyhjentävä skenaarioiden sisällön osalta. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 34 Kolme vaihtoehtoista skenaariota 2040 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 35 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 36 3.3.1 Lapsen aika -skenaario – hyvä suunta joka valitaan nyt Lapsen aika -skenaario on lapsistrategian valmistelussa syntynyt kuvaus tavoitetilasta ja siihen johtaneista ratkaisuista. Lapsilähtöinen ajattelutapa on sisäistetty kaikkialla yhteiskunnassa. Hyviä kehityssuuntia ja yhteisen toimintakulttuurin uudistumista on vahvistettu ja tuettu johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti. Skenaario kuvaa pitkän aika- välin tavoitetilan. 3.3.2 Ihmissuhteet. Lapsilla ja nuorilla on turvallisia aikuisia, ja perheiden arki sujuu Läheiset ja turvalliset aikuiset ovat lasten ja nuorten turvallisuuden ja hyvinvoinnin pe- rusta. Lapsen aika -skenaariossa lapset, nuoret ja perheet kokevat olonsa turval- liseksi nopeidenkin yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Vanhemmuutta tuetaan matalan kynnyksen varhaisella tuella. Vanhemmat ja lähipiiri otetaan huomioon ja heille annetaan tarvittaessa tukea osana lasten ja nuorten palve- luita. Turvallinen aikuinen lapsen elämässä voi olla oman vanhemman lisäksi esimer- kiksi isovanhempi, opettaja tai naapuri. Lähiyhteisöjen voimaannuttaminen lapsen tu- eksi otetaan huomioon palveluissa ja päätöksenteossa. Vuorovaikutus lasten palve- luissa, esimerkiksi kasvatus- ja koulutuspalveluissa, turvataan lapsen edun mukai- sesti. Lasten ja nuorten yksinäisyys ja ihmissuhdeköyhyys vähenevät, ne tunnistetaan var- hain, ja niihin puuttumiseen on tehokkaita keinoja. Lasten ja nuorten elinympäristöihin, ihmissuhteisiin, arkeen ja palveluihin on luotu tiloja, joissa he tulevat kohdatuiksi yksi- löinä ja yhteisön jäseninä. Kuunteleville kohtaamisille on aikaa niin lasten keskinäi- sissä kuin lasten ja aikuisten välisissä suhteissa. Lapsiperheiden arki on sujuvaa ja perheen yhdessä viettämä aika koetaan myön- teiseksi. Lapsiperheiden arjen sujuvuus on otettu huomioon esimerkiksi maankäytön ja asuinalueiden suunnittelussa. Työelämän käytäntöjä, lainsäädäntöä ja teknologista muutosta on ohjattu tavoilla, jotka lisäävät jouston ja vaikuttamisen mahdollisuuksia perheellisten arjessa ja työelämässä sekä huomioivat kokonaisvaltaisen elämäntilan- teen. Työelämää rakennetaan työn ja perheen yhteensovittamista mahdollistavaksi ja perhemyönteisemmäksi, mikä vapauttaa perheitä viettämään aikaa yhdessä. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 37 Kaikilla, monimuotoisilla perheillä on mahdollisuus toivomaansa lapsimäärään. Eri vä- estöryhmien ja perheiden kokemuksia ja toiveita liittyen niin perheellistymiseen kuin lapsiperheiden arjen sujuvuuteen kuunnellaan, tutkitaan ja kehitetään. 3.3.3 Osallisuus. Lapset ja nuoret kohdataan arvostavasti ja osallistavasti Lasten, nuorten ja perheiden elämää koskevat muutokset voivat tulevina vuosikym- meninä olla merkittäviä. Lapsiystävällinen Suomi on lapsi- ja perhelähtöinen ja edistää lasten ja nuorten vahvaa osallisuutta sekä mahdollistaa oppimisen ilon ja osaamisen kehittymsen täyteen potentiaaliin riippumatta siitä missä asuu tai minkälaisesta perhe- taustasta tulee. Lapset ja nuoret huomioidaan heidän arkisessa elämänpiirissään ja päätöksenteossa. Osallisuuden varmistamiseen kehitetään uusia kuulemis- ja palautekäytäntöjä hallin- non eri sektoreiden ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyöllä. Osallisuutta tuetaan kuun- televalla, oppivalla ja luottamusta rakentavalla vuoropuhelulla. Lapsen lähiyhteisöt ku- ten vanhemmat, varhaiskasvatus, koulut sekä harrastukset otetaan mukaan osallisuu- den luomiseen. Osaaminen lasten ja nuorten osallistamisessa on osa jokaisen lasten parissa toimivan ammattilaisen työtä. Lasten ja nuorten elämässä on turvallisia tiloja ja käytäntöä, joiden kautta lapset ja nuoret vaikuttavat itseään koskeviin asioihin. Erityisryhmät ja haasteellisessa ase- massa olevat lapset, nuoret ja erimuotoiset perheet on otettu huomioon myös osalli- suuden vahvistamisessa. Lapsen aika -skenaariossa lasten, nuorten ja perheiden kuuleminen on vakiintunutta ja monipuolista. Lapsivaikutusten arviointi on osa kaikkia lapsia ja nuoria koskevia muutosprosesseja. 3.3.4 Oppiminen. Kasvun ja oppimisen polku on yksilöllinen Kasvua ja oppimista tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla, koko elämänkaaren ajan. Lap- sen aika -skenaariossa varhaiskasvatus- ja koulutusjärjestelmä on muodostunut sel- laiseksi, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on säädösten velvoittamat omaa kasvua ja oppimista parhaiten palvelevat yksilölliset kasvu- ja oppimispolut sekä heidän tar- peisiinsa räätälöidyt hyvää arkea tukevat palvelut. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 38 Oppimispolun tukipalvelut ovat saatavilla joustavasti lasten ja nuorten omassa elä- mänpiirissä, ja vanhempien palvelut ovat tiivis osa lasten ja nuorten palveluita. Oppi- misen ja hyvinvoinnin ongelmat pyritään ratkaisemaan ennen niiden kärjistymistä ja syvenemistä. On olemassa kasvatus- ja koulutusjärjestelmä, joka takaa kaikille lapsille laadukkaan, yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen opinpolun läpi elämän. Yksilöllisen kasvun ja oppimisen tukeminen otetaan huomioon palvelujen saavutetta- vuudessa, sisällössä ja sijainnissa. Oppimispolun nivelvaiheet ovat sujuvia. Pedagogiikka ottaa huomioon kulttuuriset läh- tökohdat. Hyvinvoiva lapsi oppii ja kasvaa -periaate on omaksuttu eri toimijoita ja am- mattilaisia yhdistäväksi tavoitteeksi. Omaan ryhmään kiinnittymisen kokemus on vahvistunut eri taustaisten nuorten pa- rissa ja oppilaat kokevat voivansa vaikuttaa koulutyöhön. Vuorovaikutusta vahviste- taan ryhmäytymisen, yksinäisyyden ehkäisyn, vuorovaikutustaitojen harjoittelun ja kiu- saamisen ennaltaehkäisyllä opetuksessa ja ohjauksessa. Lapset ja nuoret kokevat, että opettajat ovat kiinnostuneita heidän asioistaan. Koulunkäynti on mieluisaa ja mo- tivoivaa. Opettajien työ on helpottunut, kun erilaiset palvelut toimivat sujuvasti oppimi- sen tukena. Varhaiskasvatus ja koulutus tasoittavat eroja, joita erot perhetaustassa ja sosioekonomisessa asemassa aiheuttavat lasten hyvinvoinnille ja osaamiselle. Lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa tehdään työtä lapsi- ja nuorilähtöi- sesti ja välittävästi yli ammatti- ja sektorirajojen. Yksityinen sektori, julkinen sektori ja kansalaisyhteiskunta toimivat joustavasti yhdessä ja tuottavat monitoimijaisesti palve- luja ja ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Eri toimijoiden yhteistyöllä jokaisella lapsella on mahdollisuus mieluisaan harrastukseen. Nuorten palveluita on koottu yhteen ja ne kattavat laajasti nuorten oppimista ja hyvää kasvua tukevat palvelut yli hallinnonalarajojen. Peruskoulun käyneillä on tasa-arvoi- nen ja yhdenvertainen mahdollisuus päästä osaamisen ja taloudellisten edellytysten osalta toiselle asteelle. Yhteiskunta takaa jokaiselle lapselle ja nuorelle koulutustason, jota työelämään siirtyminen edellyttää. 3.3.5 Turvallisuus. Turvallisuutta tukevat palvelut tuodaan lähelle Kaikki lapset ja nuoret voivat hyvin ja elävät turvallisissa kasvu- ja oppimisympäris- töissä. Kiusaaminen ja väkivalta vertaissuhteissa on saatu poistettua tukemalla lasten LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 39 ja nuorten tunnetaitoja ja yhteisöllisyyttä niin kotona kuin kaikissa kasvu- ja oppimis- ympäristöissä sekä niitä tukevissa palveluissa. Lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on loppunut vanhemmuuden tuen vahvistuttua. Lasten ja nuorten kokeman väkivallan ja perheväkivallan ehkäisy ja siihen puuttumi- nen on osa kaikkia toimintamuotoja ja palveluja. Tuen painopistettä siirtyy ehkäiseviin palveluihin ja palvelut muodostavat yhtenäisen ja helposti saavutettavan kokonaisuu- den niin lasten, nuorten kuin perheiden kannalta. Seksuaalisen väkivallan ja hyväksi- käytön ehkäisyssä on onnistuttu eri toimijoiden yhteistyönä. Perhetyö jalkautuu perheen tarpeiden mukaisesti. Kotipalvelu ja perhetyö nivotaan ny- kyistä vahvemmin muihin palveluihin. Tuki, toimintamuodot ja palvelut vahvistavat las- ten, nuorten ja lapsiperheiden omia voimavaroja. Lapsen toimijuuden ja subjektiuden tunnistaminen on tärkeää. Siksi lapselle ja nuo- relle tulee luoda vuorovaikusta, osallisuutta ja hyvää kohtaamista edistävät olosuhteet kasvu- ja oppimisympäristöissä, oikeudellisissa prosesseissa, ammatillisissa käytän- nöissä ja erilaisissa asiakkuuksissa. Lastensuojelun sijoitusten tarve on vähentynyt varhaisen tuen vahvistumisen, yhteis- työn ja lastensuojelutyön toimintatapojen muutoksen seurauksena. Lastensuojelun laatu on kohentunut ja työntekijät jaksavat paremmin. Lapsilla on turvallisia kasvu- ja digitaalisia tiloja ja niiden hyödyllisen käytön omaksu- minen on osa jatkuvan oppimisen polkua. Lapsiköyhyys on kääntynyt laskuun esimerkiksi mahdollistamalla yksinhuoltajien työs- säkäynti ja asumiskustannusten kohtuullisuus. Lapsiperheiden köyhyyteen puuttu- malla estetään terveyteen ja turvallisuuteen liittyvien ongelmien kasautumista. Per- heitä ja lapsia tuetaan ennaltaehkäisevästi, oikea-aikaisesti ja ajoissa heidän tarpei- siinsa sopivasti. Erityishuomiota kiinnitetään haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden yk- silölliseen ja oikea-aikaiseen tukemiseen ja turvallisten tilojen luomiseen lapsille niin, että heidän äänensä tulee kuulluksi. Sovelletaan myös muita kuin puheeseen perustu- via toimintamuotoja. Tämä korostuu tilanteissa, joissa kieli- ja kulttuuritaustat asetta- vat haasteita. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 40 Nuorten mielenterveyden ja käyttäytymisen hoidossa tulee korostaa ongelmalähtöisen ajattelun sijaan myönteistä näkökulmaa ja kasvuyhteisön huomioimista, mielenter- veyttä edistäviä ja puheeksi ottamisen malleja. Lapsen ja nuoren yksilöllisiin kasvun tuen tarpeisiin on räätälöityä sekä tutkimukseen ja tietoon perustuvaa hoitoa ja tukea. 3.3.6 Terveys. Terveyttä tukevat palvelut ovat hel- posti saavutettavia Lapsen aika -skenaariossa vanhemmilla on kyky tukea lasten ja perheiden terveyttä ja hyvinvointia. Vanhempia tuetaan terveyttä edistävissä ratkaisuissa neuvolasta alkaen. Lasten ja perheiden palvelut on koottu yhteen helposti saavutettaviksi. Lasten ja nuorten terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia tukevat toimintamallit ja pal- velut ovat yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. Vanhempien tuki ja palvelut ovat tiivis osa lasten palveluita. Ne ovat joustavasti ja yksilöllisesti saa- tavissa lasten ja nuorten omassa elämänpiirissä. Tuki, toimintantavat ja palvelut muo- dostavat elämänkaarisen kokonaisuuden. Haasteellisessa asemassa olevat ryhmät saavat tarvitsemansa erityistuen. Tavoitteena on, että lasten mielenterveysongelmat vähenevät hyvien muutosten ja varhaisen tuen seurauksena. Lapsen aika -skenaariossa on vahvistettu lasten ja nuorten omaa terveyden lukutai- toa, eli kykyä tehdä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä ratkaisuja. Lasten ja nuorten terveyttä tuetaan arjen aktiivisuuden ja harrastusten keinoin. Mahdollisuuksia tähän luodaan ja kehitetään yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Lasten elinympäristö on puhdas ja terveellinen ja yhteys luontoon on olemassa. 3.4 Lineaarinen kehitys – eriarvoistumiskehitys jatkuu entiseen tapaan Lineaarisen kehityksen skenaariossa lasten ja nuorten eriarvoistumiskehitys jatkuu vuosien aikana. Palataan hajanaiseen ja hallinnonalakohtaiseen kehitystyöhön eikä liikkeelle saatuja hyviä muutostrendejä saada vahvistumaan. Merkittävä osa lapsista, nuorista ja perheistä voi hyvin, mutta kielteisiä kehityssuuntia ei muuteta aktiivisella politiikalla. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta ja kuule- mista kehitetään, mutta hajanaisesti ja vailla yhdistävää näkemystä ja oikeudellista LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 41 perustaa. Yhteistä eettistä perustaa ja toimintakulttuuria eri toimijoille ei synny. Osalli- suuden kokemuksen muodostuminen on eriarvoista ja satunnaista. Ihmisoikeussopi- muksiin ei sitouduta ja niitä ei nivota hallinnon prosesseihin. Lasten ja nuorten kasvun ja oppimisen polut riippuvat esimerkiksi asuinpaikasta ja perheen sosioekonomisesta asemasta. Oppimistulosten erot ovat kasvaneet. Sosi- aali- ja terveyspalvelut toimivat hyvin valtaosalle väestöstä, mutta yksilöllistä tukea tarvitsevat eivät saa sitä riittävästi ja oikea-aikaisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin on- gelmat kärjistyvät ja juurtuvat ylisukupolvisiksi. Vanhempien palveluissa ei huomioida lapsia eikä vanhempia auteta ajoissa heidän arjen ja toimeentulon haasteissa. Kokemus tuesta ja palveluista on heikko. Haasteelli- sessa asemassa olevat eivät löydä tukea ja palveluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja kulttuuri- ja sivistyspalvelut toimivat toisistaan erillisinä eivätkä tue toisiaan. Tuki ja palvelut sekä niiden resursointi eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan vakiintu- neisiin rakenteisiin ja toimintatapoihin. Yhteistyö ammattilaisten, hallinnon eri sektoreiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä on puutteellista. Lasten, nuorten perheiden elämää tukevia hyviä toimintatapoja, käytän- töjä ja sosiaalisia innovaatioita syntyy paikallisesti, mutta niistä ei muodostu kokonais- kuvaa, eikä niitä pystytä tutkimaan systemaattisesti ja levittämään muualla maahan. Syntyvyyden lasku jatkuu. 3.5 Kriisiytynyt lapsuus – kielteiset muutokset vahvistuvat Yhteiskunnalliset muutokset voivat johtaa myös lasten, nuorten ja perheiden elämän selkeään huonontumiseen nykyisestä. Kriisiytyneen lapsuus -skenaariossa teknolo- gian ja työn murrosta ei ole pystytty käyttämään hyvinvoinnin lisääntymiseen. Työ ja merkitykselliset tehtävät jakautuvat yhä epätasaisemmin. Työn ja perheen yhteenso- vittamisen ongelmat kärjistyvät ja lapset kärsivät turvallisen aikuisen puutteesta. Yksi- näisyys ja ihmissuhdeköyhyys lisääntyvät ja liittyvät yhä syveneviin sosiaalisiin ja ter- veydellisiin ongelmiin. Lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin tavoitteet jäävät pois yhteiskuntapolitiikan agendalta ja hallinnon asialistalta. Perheiden ja lasten sosiaalinen tausta näkyy sekä oppimistuloksissa että koulutuk- seen suuntautumisessa ja valikoitumisessa. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 42 Osallisuuden ja lasten kuulemisten käytännöistä luovutaan tärkeämpinä pidettyjen ta- voitteiden vuoksi. Tulo- ja hyvinvointierot kasvavat. Syrjäytyminen ja yksinäisyys syvenevät. Vanhem- pien sosioekonominen tausta ja asuinpaikka johtavat lasten ja nuorten erilaisiin ura- polkuihin ja kärjistyviin terveyseroihin. Universaalit palvelut heikkenevät, eikä yksilöl- listä tukea haasteellisessa tilanteessa oleville ole tarjolla. Ekologinen kriisi muuttaa lasten elinympäristöä terveydelle vaaralliseen suuntaan. Syntyvyyden laskun kierre vahvistuu. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 43 4 Suuntaviivat lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan toteuttamiseksi Tässä luvussa esitetään suuntaviivoja siihen, miten pitkäjänteisillä ja johdonmukaisilla päätöksillä eri hallituskausien aikana päästään kohti lapsi- ja perhemyönteistä yhteis- kuntaa. Suuntaviivat ovat projektipäällikön ja asiantuntijoiden kanssa muodostettu näkemys ja tiivistelmä työn edistämiseksi ja ne perustuvat visioon ja tavoitteisiin, ohjausryhmän työskentelyyn, asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden kuulemiseen sekä kaik- keen työn aikana kertyneeseen aineistoon ja tietoon. Tutkijaryhmä tunnisti työskentelyssään viisi lapsen hyvinvoinnin osa-aluetta: ihmis- suhteet, osallisuus, oppiminen, terveys ja turvallisuus. Suuntaviivat ohjaavat ottamaan nämä lapsen hyvinvoinnin osa-alueet huomioon tasapainoisesti strategian valmiste- lussa ja toimeenpanossa. Lisäksi suuntaviivojen valinnassa on huomioitu syntyvyys ajankohtaisena ja lähivuosikymmeniä koskettavana yhteiskunnallisena ilmiönä. 4.1 Suuntaviivoja strategian jatkovalmistelulle Perhetilanteiden kokonaisuuden huomioiminen varhaiskasvatus-, koulutus-, työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lasten, nuorten ja monimuotoisten perheiden palvelut muodostavat elämänkaarisen palvelujen kokonaisuuden. Lapsivaikutusten arviointi on osa kaikkia lapsia ja nuoria koskevia päätöksenteko- ja muutosprosesseja. Ehkäisevään sosiaali- ja terveydenhuoltoon panostaminen. Lasten, nuorten ja perhei- den toimivia tukimuotoja ja palvelujen hyviä käytäntöjä tarjotaan varhaisessa vai- heessa ja ennakoiden perheiden hyvinvoinnin kehitystä. Vanhempien tuki ja palvelut ovat tiivis osa lasten ja nuorten työskentelyn käytäntöä, tavoitteiden asetantaa ja kehi- tystyötä. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 44 Matalan kynnyksen palvelujen ja riittävän nopean avunsaannin turvaaminen. Oppimi- sen, hyvinvoinnin ja terveyden tueksi on saatavilla ennaltaehkäisevää ja erimuotoisia palveluita yhdistävää tukea lapsen omassa elinpiirissä, lähellä. Palveluja ja tukea tunnistetaan, kokeillaan, vaikuttavuutta tutkitaan ja näyttöön perustu- via menetelmiä levitetään. Kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kehittäminen. Osaamisvaatimusten kasvaminen edellyttää koko järjestelmälle yli hallituskausien meneviä oppimisen ja osaamisen lin- jauksia. Lasten, nuorten ja perheiden kuuleminen on vakiintunutta ja monipuolista. Lasten ääni otetaan huomioon päätöksenteossa. Lapset kohdataan kielellä, jota he ymmärtävät, heille turvallisessa kontekstissa ja heille luontaisilla toimintatavoilla. Erityisryhmien tar- peet osallistumisessa ja kuulemisessa otetaan huomioon. Lasten, nuorten ja perheiden ihmissuhdeköyhyys ja yksinäisyys tunnistetaan ja niihin puuttumiseen otetaan käyttöön tehokkaita keinoja. Lasten ja vanhempien ja vuorovai- kutukseen on saatavilla tukea. Työelämän käytäntöjä, lainsäädäntöä ja teknologista muutosta ohjataan tavoilla, jotka vapauttavat perheitä viettämään aikaa yhdessä ja uudistavat työelämää lapsi- ja per- hemyönteiseksi. Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa otetaan tavoitteeksi lapsiköyhyyden vähentämi- nen. Lasten ja nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa tehdään työtä lapsi- ja nuorilähtöi- sesti yli ammatti- ja sektorirajojen. Henkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa hyö- dynnetään ammattirajat ylittävää yhteistyötä sekä ihmissuhdetaitoihin ja lapsen oikeuk- sien soveltamiseen valmentavia koulutusmuotoja ja sisältöjä. Yksityinen sektori, julki- nen sektori ja kansalaisyhteiskunta toimivat dialogisesti yhdessä ja tuottavat monitoimi- jaisesti palveluja, tukea ja ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Kunnilla on lakisää- teinen vastuu varhaiskasvatus-, esiopetus- ja perusopetuspalveluista joita yksityinen sektori voi täydentää. Tuki ja palvelut on resursoitu tietoon ja tarpeeseen perustuen, ne ovat saatavissa oi- kea-aikaisesti, ja niiden sisältö on yksilöllinen sekä lapsen ja nuoren kehitysyhteisöjä voimaannuttavaa. Eri-ikäisten lasten ja nuorten hyvinvointia ja osaamista koskevaa tietoa kootaan sään- nönmukaisesti eri hallinnonalojen yhteiseen viitekehykseen perustuen ja sitä hyödyn- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 45 netään suunnittelussa sekä päätöksenteossa. Lapsibudjetointi kokoaa eri hallinnon ta- soilta yhteen lapsiin ja nuoriin kohdistuvien menojen kokonaisuuden. Kasvatus- ja kou- lutuspalvelut nähdään investointeina tulevaisuuteen. Hallinnossa ja päätöksenteossa eri tasoilla haetaan toimintamalli siihen, miten päätök- set sovitetaan yhteen strategian toimeenpanemiseksi lasten, nuorten ja perheiden hy- vinvoinnin ja oppimisen tueksi sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lapsipolitiikan toimenpiteiden täytyy perustua tutkittuun tietoon toimenpiteiden vaikut- tavuudesta. Tietoperustaisuudella voidaan löytää vaikuttavimmat keinot resursoida tu- kea ja palveluita oikea-aikaisesti. Mittaamalla aiempaa paremmin esimerkiksi julkisten palveluiden arvoa vältytään kohdistamasta säästöjä väärällä tavalla. Kokeilemalla, tut- kimalla ja levittämällä hyviä käytäntöjä systemaattisesti voidaan sosiaalisia innovaa- tiota levittää valtakunnallisiksi. Menetelmien ja toimintamallien vaikuttavuustutkimuk- sessa on panostettava yksilöinterventioiden ohella myös yhteisövaikuttavuuden arvi- ointiin. 4.2 Vision Lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta seitsemän tavoitetta Tutkijoiden esiin nostamien hyvinvoinnin osa-alueiden pohjalta ohjausryhmä asetti vi- sion saavuttamiseksi seuraavat tavoitteet: 1. Jokaisen lapsen ja nuoren elämässä on läheisiä ja turvallisia aikuisia, jotka toimivat lapsen parhaaksi 2. Jokainen lapsi, nuori ja vanhempi /huoltaja on osa yhteisöjä, tuntee kuu- luvansa niihin ja voi vaikuttaa niihin toimillaan 3. Perheiden yhdessä viettämä aika lisääntyy ja koetaan myönteiseksi 4. Lasten ja nuorten kaverisuhteet vahvistuvat ja yksinäisyys vähenee 5. Jokaisella lapsella ja nuorella on oma jatkuvan kasvun ja oppimisen polku, joka huomioi yksilölliset erot 6. Ihmisillä on mahdollisuus toivomaansa lapsimäärään 7. Lapsiperheiden köyhyys vähenee Työskentelyssä on tärkeää asettaa lapset ja nuoret keskiöön unohtamatta kuitenkaan vanhempia, perheitä ja heitä ympäröivää yhteiskuntaa. Lähtökohtana on, että hyvin- voiva lapsi ja nuori kehittyy ja oppii. Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavat ensisi- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 46 jaisesti vanhemmat ja heidän elinolosuhteensa, sekä kasvatus- ja koulutusjärjestel- män toimivuus, mikäli se kykenee tasoittamaan perhetaustasta ja sosioekonomisista eroista johtuvia eroja, mikä on huomioitu tavoiteasettelussa. Työskentelyssä nousi vahvasti esille lasten ja nuorten yhteisöllisyys ja osallisuus arki- elämässä. Varhaiskasvatus, koulu ja koti sekä harrastukset ja kaverit ovat keskisiä kohtaamisen areenoja. Huolenaiheiksi nousivat keskustelussa esille lapsiperheiden köyhyys, eriarvoistuminen ja yksinäisyys, joihin tulisi löytää tehokkaita keinoja puut- tua. Ohjausryhmä kävi myös keskustelua syntyvyyden laskusta ja mahdollisista syistä tähän. 4.3 Keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi Tavoitteita yhdistää ja visioon sisältyy lasten, nuorten ja perheiden sekä kasvatus-ja koulutuspolkujen eriarvoistumisen estäminen sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen. Lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuva hallinto ja päätöksenteko, joh- taminen, lapsi- ja perheystävällinen toimintakulttuuri, kohtaaminen, vuorovaikutus ja yhteistyö ovat välineitä edetä kohti tasa-arvoista Suomea sekä koulutuksellista tasa- arvoa. Lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuva hallinto ja päätöksenteko tarkoittaa, että yksit- täisten päätösten sisällöissä ja ratkaisuissa on osattava tunnistaa lapsen oikeuksia ja lapsen hyvää elämää koskevat sisällölliset tarpeet. Päätösten vaikutukset lapsiin tulee arvioida etukäteen eri hallinnon tasoilla. Arvioinnin osana on tarpeen mukaan selvitet- tävä myös lasten ja nuorten mielipiteitä. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvia menoja tulee tarkastella kokonaisuutena hallinnonalara- joista riippumatta ja arvioitava niiden vaikuttavuutta. Lapsia, nuoria ja perheitä koske- vaa tietoa tuotetaan säännönmukaisesti ja pitkäkestoisesti. Tietoa hyödynnetään joh- tamisessa sekä tukien ja palveluiden kehittämisessä. Lasten ja nuorten oman osallistumisen ja vaikuttamisen monipuoliset mekanismit eri hallinnon tasoilla ovat käytössä. Lapsia koskevista asioista ja päätöksistä viestitään ymmärrettävästi lapsille ja nuorille itselleen eri hallinnon tasoilla. Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten, päättäjien sekä johdon osaaminen var- mistetaan. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa on vakiintu- nutta ja säännönmukaista. Lisäksi luodaan toimintamalli siihen miten eri hallinnon ta- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 47 soilla päätökset yhteensovitetaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja oppimi- sen tueksi ja päätöksenteossa. Osaamisvaatimusten kasvaessa osaamisen ja oppimi- sen linjaukset huomioidaan lapsistrategiatyössä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sisällölliset yleisperiaatteet eli tärkeimmät pää- töksenteossa huomioitavat velvoitteet ovat seuraavat: • Lasten syrjimättömyys (art 2): Syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuus. Ihmis- oikeudet kuuluvat jokaiselle. Lapsen tai hänen vanhempansa ikä, ihon- väri, kieli, ominaisuus, uskonto, vamma tai sairaus ei vaikuta lapsen oi- keuksiin. Ketään ei saa syrjiä tai kiusata. Tämän mukaan erilaisten pal- veluiden ja tukien suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen lähtökohtana on yhdenvertaisuuden toteutuminen. • Lapsen edun ensisijaisuus (art 3): Lapsen etu/lasten edut lasta/lapsia tai lapsiväestöä koskevassa asiassa on otettava päätösharkinnassa huomi- oon ensisijaisena kriteerinä. Lapsiryhmän tai lapsiväestön asioista pää- tettäessä on arvioitava niiden vaikutukset lapsiin ja perheisiin. Lapsen edun mukaiset ratkaisut tukevat kaikkien lapsen oikeuksien sopimuk- sessa mainittujen oikeuksien toteutumista. • Lapsella on oikeus henkiinjäämiseen, hyvään elämään ja kokonaisvaltai- seen hyvinvointiin (art 6): Lapsella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä mahdollisimman hyvissä oloissa, yksilöllisesti ja omaan tahtiinsa • Lapsen ja lasten oikeus tulla kuulluksi ja lapsen näkemysten kunnioitta- minen (art 12): Kun tehdään lapsia, lapsiryhmiä tai lapsiväestöä koske- via päätöksiä, lapsilla on oikeus kertoa mielipiteensä ja kulloistenkin päättäjien tulee ne selvittää sekä ottaa huomioon päätöksissään. 4.4 Lapsen aika -tiekartta kohti kansallista lapsistrategiaa Lapsistrategiatyölle ehdotetaan seuraavaa hallinnollista etenemisen suuntaa. Tavoit- teena on luoda systeeminen pitkän ajan lapsistrategia, joka perustuu tutkittuun tietoon ja kansainvälisiin sopimuksiin sekä voimassa olevaan lainsäädäntöön. Poikkihallinnol- lisen strategian tulee kantaa yli hallituskausien lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoin- tiin tähtäävänä strategiana, joka kattaa kokonaisvaltaisesti lasten, nuorten ja perhei- den elämään liittyvät asiat. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 48 Kulloinenkin hallitus toteuttaisi lapsistrategiaa toimeenpano-ohjelmalla, joka pohjautuu strategiassa esitettyihin pitkän aikavälin yli hallituskausien meneviin tavoitteisiin. Stra- tegiset tavoitteet operationalisoidaan hallituskauden toimenpiteiksi, jotka resursoidaan valtion talouden kehyksissä. 4.5 Hallinnolliset ja rakenteelliset suositukset seuraavalle hallitukselle Tulevan hallituksen toivotaan laativan kansallisen lapsistrategian, jolle tämä Lapsen aika -taustavalmistelu tarjoaa perustan. Näin pystytään vastaamaan yhdeltä osin val- tioneuvoston kanslian tulevaisuuskatsauksessa nousseeseen haasteeseen yhteiskun- nan strategisesta johtamisesta. Keskeistä on nähdä valmistelu ministeriöiden hallin- non rajat ylittävänä ja yhtä hallituskautta pidempänä yhteiskuntapoliittisena linjauk- sena. Strategiaa tulee toteuttaa hallituskausittain lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja op- pimisen toimenpideohjelmana, jonka toimeenpano varmistetaan osana valtion budjet- tirahoitusta. Valtioneuvoston toimintaa määrittelee lainsäädäntö valtioneuvoston ja eri ministeriöi- den tehtävistä. Lainsäädäntö rakenteistaa hallinnollisen toiminnan, jonka kautta halli- tus toteuttaa omaa hallitusohjelmaansa ja siihen sisällytettyjä laajempia yhteiskunta- poliittisia linjauksia sekä hallinnonalakohtaisia tavoitteita. Kullakin ministeriöllä on niille säädetyt tehtävät, joiden toteuttamista ne edistävät pitkäjänteisesti. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 49 Valtioneuvoston ja sen ministeriöiden strategioiden valmistelun ja julkisen talouden suunnitelman välinen kytkös ei voi olla kovin tiukka. Koska strategioiden aikajänteen tulisi olla selkeästi yli hallituskausien, niissä on haasteellista pystyä tarkasti ennakoi- maan asetettujen tavoitteiden, kuten tässä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamisen, edellyttämiä resursseja. Strategioiden ja julkisen talouden suunnitelman suhde rakentuu systemaattiseksi si- ten, että strategioista johdettujen hallituskausittaisten toimintaohjelmien rahoitusta koskevat päätökset tehdään osana julkisen talouden suunnitelmaa. Tämä tulee huo- mioida jo hallitusohjelmassa ja jättämällä riittävä liikkumavara valtion talouden kehys- budjetointiin. Valtioneuvoston kanslia toimii pääministerin alaisuudessa ja sen tehtäviin kuuluvat valtioneuvoston organisointi, hallituksen toiminta ja valtioneuvoston yleisten toiminta- edellytysten järjestäminen. Tässä tehtävässä kanslia voi toimia ministeriöitä yhteen kokoavana strategisena yksikkönä yhdistäen ministeriökohtaisia suunnitelmia ja tule- vaisuusarvioita valtioneuvostotason kokonaisuuksiksi. Valtioneuvoston kanslia on voi- nut toimia yksittäisten valtioneuvostotasolla päätettävien strategioiden tai ohjausasia- kirjojen valmistelua ohjaavana ja koordinoivana tahona. Merkittävä osa valtioneuvos- totasoisten ohjausasiakirjojen valmistelusta tapahtuu kuitenkin jonkin sisältöaluevas- tuisen ministeriön koordinoimana. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin varmistaminen ja kehittämistyö toteutuvat ministeriökohtaisesti lainsäädännön valmistelun ja täytäntöönpanon sekä informaatio- ohjauksen kautta. Tässä työssä ministeriöt tekevät yhteistyötä. Erillistä rakennetta lapsi- ja perheasioiden keskittämiselle koko valtioneuvostoa koskevana ei ole. Lapsistrategian osalta keskeiset valinnat tehdään jo hallitusohjelmavaiheessa, kun päätetään hallituksen työn painopisteistä. Tuleva strategiatyö voidaan jäsentää esi- merkiksi hallitusohjelman yhdeksi päätavoitteeksi tai hallitusohjelman painopisteeksi, joka vastuutetaan ministerityöryhmälle. Seuraavan hallituksen käynnistämä lapsistrategian valmistelu tulee tapahtua valtio- neuvostossa laajalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä. Valmistelulle tulee olla hallituk- sen poliittinen sitoutuminen ja tuki. Hallitus valitsee etenemistavan, jolla varmistetaan strategian ulottaminen useamman hallituskauden mittaiseksi. Yhtenä vaihtoehtona on asettaa parlamentaarisesti muo- dostettu ryhmä valmistelun tueksi ja vastuuttaa lasten ja perheiden hyvinvoinnista keskeisesti vastaavien ministeriöiden ylin virkamiesjohto huolehtimaan valmistelun LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 50 poikkihallinnollisesta toteutuksesta. Ehdotetaan, että strategia laaditaan hallituskau- den alussa nopealla valmisteluaikataululla, ja että sen pohjalta laaditaan toimeen- pano-ohjelma jo samalla hallituskaudella toteutettavista toimenpiteistä. Lasten ja nuorten asemaa koskevalle strategialle voidaan asettaa laatutavoitteita, joita voivat olla: • Strateginen aikaperspektiivi tulee tehdä riittävän pitkällä aikajänteellä ulottuen hallituskausien yli. Lapsia, nuoria ja perheitä koskevat päätök- set ja niiden vaikutukset tulee tehdä pitkäjänteisesti pilkkomatta niitä hal- lituskausien tai budjettivuosien välisillä rajoilla. Muutos vaatii aikaa. • Strategian tulee olla mahdollisimman laaja-alainen ottaen huomioon las- ten ja lapsiperheiden arjen moninaisuudet ja lasten erilaisuudet. Hallin- nolliset sektorit on ylitettävä. Muutoksessa tarvitaan ammattilaisten osaamisen uudistumista ja yhteisen toimintakulttuurin vahvistamista. • Muutos vaatii yhteisen tahtotilan, jonka pohjalta strategiset valinnat teh- dään. • Strategian on oltava kunnianhimoinen ja selkeästi johdettu. Haaste Suo- melle on lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta, jossa Suomi on maail- man paras ja rauhallisin kasvupaikka lapselle ja nuorelle. Kaikkien eri toimijoiden tulee voida osallistua valmisteluun. • Strategian on oltava looginen. Sen tulee perustua tutkittuun tietoon ja siitä tulee käydä ilmi yleiset päämäärät, painopisteet ja painopisteisiin liittyvät keinot. • Strategian toimeenpanolle on osoitettava riittävät resurssit kaikilla ta- soilla. • Strategialle on määriteltävä toimeenpanoa varten yhdessä määritellyt mittarit ja vaikuttavuuden arviointi. Eri ratkaisujen kokonaisvaikutuksia tulisi arvioida väestöryhmittäin. • Strategian tulee olla jatkuvasti päivittyvä, strategiatyötä tehdään ja päivi- tetään ajassa. Resursseja on osattava kohdistaa uudelleen strategian edellyttämällä tavalla. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 51 Sitra on vuonna 2018 antanut ehdotuksia valtioneuvoston toimintatapojen uudista- miseksi. Sitran kehitystyössä ehdotettuja ideoita on viety eteenpäin hallituksen strate- gisten johtamisvälineiden kehittämishankkeessa (PAKURI) sekä ilmiöpohjaiseen bud- jetointiin liittyviä näkökohtia selvittävässä työryhmässä. Samat keinot ovat keskeisiä myös lasten nuorten ja perheiden hyvinvoinnin johtamisen kannalta. Varsinainen strategiatyö olisi hyvä käynnistää jo vuonna 2019 syventämällä tässä ra- portissa esitettyjä valintoja hallitusohjelman työn pohjustamiseksi. Hallitusohjelmassa sovitaan strategian kannalta merkittäviä toimenpiteitä. On tärkeää, että niitä sovitta- essa on olemassa riittävä tietopohja aiemmista onnistumisista ja haasteista. Tuolloin käytössä ovat myös esimerkiksi kuluvan hallituskauden kärkihankkeiden loppuraportit. Lisäksi on ratkaistava menettely, jolla eduskunnan ja valtioneuvoston ohella myös kunta- ja aluehallinto sitoutuvat lasten ja nuorten hyvinvointia ja oppimista edistävään pitkäjänteiseen strategiaan. Lisäksi on löydettävä tavat kansalaisyhteiskunnan, järjes- töjen ja yksityisen sektorin sitouttamiseen. Työskentelyssä tulee tunnistaa lapsen ja nuoren sekä perheiden hyvinvointiin ja ter- veyteen sekä kasvuun ja oppimiseen liittyvät edellytykset ja tekijät. Olisi suotavaa määritellä kansallisen lapsistrategian prosessi, aikataulu, tavoitteet, toimenpiteet, mit- tarit ja seuranta. Strategiaa laadittaessa on voitava määritellä, mitä kannattaa jatkaa ja minkälaisiin uusiin toimenpiteisiin ja investointeihin kannattaa resursoida. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 52 Strategiatyöhön tulee varata riittävät resurssit. Resursseja tulee olla myös hallituksen ohjelmassa sovittujen toimenpiteiden tarkentamiseen ja mahdollisiin uusiin strategian valmistelussa syntyneisiin toimenpiteisiin. Hallituskauden aikana strategisten toimenpiteiden suuntaa voidaan tarkentaa ja sa- malla tulee valmistella seuraavalle hallituskaudelle esityksiä strategian tavoitteiden seuraavista vaiheista. Seuranta ja arviointi tulee olla jatkuvaa ja systemaattista. 4.6 Strategiatyön perusteet Kuvassa on havainnollistettu Lapsen aika -raportin valmistelun lähtökohtia ja perus- teita. Lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan saavuttaminen edellyttää yhteiskunnallista muutosta, jota ohjataan lapsi-, nuori- ja perhelähtöisellä tavalla. Lähtökohdaksi tulee ottaa lasta arvostava lapsikäsitys, joka nostaa lapset ja nuoret strategisen työn keski- öön. Lapsi ja nuori ovat lapsistrategian laatimisen perusta. Strategia pohjautuu kansainväli- siin ihmisoikeussopimuksiin ja lainsäädäntöön, tutkittuun tietoon, temaattisiin ilmiöihin sekä lapsen, nuoren ja perheiden kasvuyhteisön erilaisiin kohtaamisen paikkoihin ja LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 53 palveluihin. Strategiassa turvataan lasten oikeus yhdenvertaisuuteen, hyvään elä- mään ja mielipiteisiin sekä lapsen edun ensisijaisuuteen heitä koskevissa päätök- sissä. Tutkimuksiin ja kattavaan ajankohtaistietoon perustuen luodaan näkymä lasten, nuor- ten ja perheiden hyvinvoinnin teemoista. Teemoja tulee tarkastella lasten ja nuorten kasvu- ja kehitysyhteisöissä. Miten mahdollistetaan muutos näissä kasvu- ja kehitys- yhteisöissä hyvinvoinnin ja oppimisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden turvaa- miseksi? Edelliseen kokonaisuuteen pohjautuen määritellään valtakunnalliseen lapsi- strategiaan toimenpiteet ja tavoitteet, joilla Lapsen aika -vision uskotaan toteutuvan. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 54 5 Työskentelyn aikana kerättyä tietoa 5.1 Oppeja Suomesta sekä maailmalta. Kansainväliset hyvät mallit ja opit lapsistrategiasta ohjauksen välineenä Useissa kansainvälisissä organisaatiossa on laadittu lapsiin ja nuoriin liittyviä strategi- oita tai ohjelmia. Samalla valtioille on annettu suosituksia lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvien teemojen toteuttamiseksi. Esimerkiksi Euroopan neuvostossa on laadittu "Children´s strategy", joka on tuottanut lapsen oikeuksiin perustuvaa ohjeistusta eri hallinnonaloille ja Euroopan Unionissa "Investing in Children" -suositus. Suomessa on meneillään lasten osallistumisen tilan arviointi Euroopan Neuvoston toimesta. OECD on koonnut eri maiden tueksi lasten hyvinvointitietoa ja politiikkavalintoja. OECD toteaa maiden politiikkatoimien ylittävän perinteiset politiikkarajat (sosiaali-, ter- veys- ja koulutuspolitiikka kietoutuvat yhteen). Varhaiskasvatukseen liittyvä kehitystyö on ollut yksi OECD:n keskeisistä painopisteistä. Usein nuorisopolitiikan alue on näissä instituutioissa kuitenkin oma kokonaisuutensa erillään lapsi- ja perhepolitiikasta. Euroopan maissa hallitusten politiikkaohjelmat kes- kittyvät yleensä perheisiin. Toimenpiteiden tavoitteena on poistaa lapsiköyhyys ja eriarvoisuus. Perheitä tuetaan eri ohjelmilla, jotka koskevat esimerkiksi taloudellisia etuuksia, verovähennyksiä, lasten ja perheiden palveluja sekä vanhempainvapaita. Monessa Euroopan maassa perhepolitiikan erityisiä kohderyhmiä ovat haavoittuvassa asemassa olevien lasten perheet sekä monilapsiset perheet. Lapsia ja perheitä kos- keva politiikka kehittyy yhä enenevässä määrin kohti kokonaisvaltaisia ja poikkihallin- nollisia lähestymistapoja. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa vuosina 2018-2019 etsit- tiin, millaista eri hallinnon alat ylittävää strategiatyötä ja palvelujen ohjausta lasten nuorten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin alalla on tehty erityisesti sosiaali-, ter- veys- ja opetusalojen yhteistyönä eri maissa (yht. 11 maata). Lähempään tarkaste- luun valikoituivat Englanti ja Irlanti (Joronen, Kanste, Halme, Perälä, Pelkonen 35/2018). Englannissa ja Irlannissa kansallisen strategiatyön eteneminen on ollut lop- putulosorientoitunutta ja systemaattista. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 55 Tästä erityisesti Englannissa ”Every Child Matters” ja "The Children´s Plan" strategia- työ toimivat esimerkkeinä. Molemmissa strategiatyö on kiinnittynyt YK:n lapsen oi- keuksien sopimukseen. Irlannissa eri hallinnonalojen toimintaa lasten ja nuorten hy- väksi ohjataan ministeriöiden yhteisen politiikkaohjelman (2014–2020) avulla (Better outcomes, Brighter Futures: The National Policy Framework for Children and Young People), joka kattaa 0–24-vuotiaat. Englannissa ja Irlannissa muodostettiin yhteinen ymmärrys lasten ja nuorten palvelu- järjestelmän toimivuudesta korkealla poliittisella tasolla. Samoin tuotettiin myös kan- sallinen strategia-asiakirja, jossa on määritelty etenemisen suunta ja lopputulostavoit- teet. Strategian sekä operatiivisten ja asiakastyön tavoitteiden yhteensovittamiseksi ja saavuttamiseksi tuotettiin toimenpideohjelma, jossa on määritelty eri tahojen vastuut, yhteistyövelvoitteet, tukijat ja toiminnan seuranta. Tavoitteiden saavuttamisen seuraa- miseksi on tuotettu viitekehys, tietopohja ja nimetty vastuutahot. Vastaavaa etene- mistä on myös Irlannissa ja joissakin muissa englanninkielisissä maissa. Englannin ja Irlannin etenemisestä voi Suomessa ottaa mallia. Näissä keskeistä on ollut prosessi yhteisen tahtotilan ja strategian muodostamisesta. Haasteena on ollut strategioiden jatkuvuuden turvaaminen yli hallituskausien. Myös Pohjoismaissa on laadittu monenlaisia suunnitelmia, ohjelmia ja strategioita, joissa lapset ja nuoret ovat keskiössä. Lapsipolitiikan ytimessä näyttäisi olevan lasten varhaiskasvatus, opetus sekä lasten ja perheiden hyvinvointikysymykset. Pohjois- maissa on viime vuosina panostettu erityisesti lasten ja nuorten kuulemiseen ja osal- listamiseen. Jokaisessa maassa toimii valtiollinen elin (lapsiasiavaltuutettu tai vas- taava), jonka tehtävä on toimia lasten ja nuorten äänitorvena. Kaikissa maissa myös tuetaan lapsi- ja nuorisojärjestöjä valtiollisilla rahoitusjärjestelmillä. Joulukuussa 2010 Ruotsin eduskunta hyväksyi strategian lasten oikeuksien vahvista- miseksi. Strategian tavoitteena on lasten oikeuksien vahvistaminen. Se sisältää YK- sopimuksesta johdettuja periaatteita, joita valtiollisten ja kunnallisten toimijoiden on hyvä toiminnassaan noudattaa. Ruotsin lapsiasiavaltuutetulle on annettu erityinen teh- tävä jalkauttaa strategia kuntiin ja alueorganisaatioihin sekä kerätä ajantasaista tilas- totietoa lasten ja nuorten elinoloista. Sekä Islannissa että Tanskassa on vuonna 2018 käynnistetty ”Lasten 1000 ensim- mäistä päivää” -ohjelmat, joissa vanhemmuuden tukemiseen, alle kaksivuotiaiden hy- vinvointiin sekä varhaiskasvatuspalvelujen laadun parantamiseen erityisesti haavoittu- vassa asemassa oleville lapsille ja perheille kohdennetaan toimenpiteitä ja varoja. Is- lannissa suurta huomiota on herättänyt myös paikallinen hanke, jossa nuorten juo- mista, tupakointia ja huumeiden käyttöä on merkittävästi saatu vähennettyä. ”Islannin LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 56 malli” on näyttöön perustuva menetelmä, jossa eri toimijat yhdessä sitoutuvat pitkä- jänteisesti toimeenpanemaan vaikuttaviksi todettuja toimia. Islannissa tutkijat, kuntapäättäjät, ammattihenkilöt ja vanhemmat käynnistivät paikalli- sia toimenpiteitä, joissa lasten ja nuorten kotiintuloajoista sovittiin ja kaikille lapsilla ja nuorille tarjottiin ”harrastuskortti”. Mallin toimintatapana on, että lapsilta ja nuorilta ke- rätään säännöllisesti ajantasaista tietoa heidän elintavoistaan, kokemuksistaan ja aja- tuksistaan. Kansainvälisistä malleista voimme oppia: • Lapsistrategiatyön alkuvaiheessa tulee tarkoin määritellä strategian ta- voitteet, kohderyhmä, prosessi ja seurantamekanismit sekä strategian suhde muihin strategioihin, ohjelmiin ja suunnitelmiin. • Strategiatyön tulee olla hallituskautta huomattavasti pidempi poikkihallin- nollinen prosessi, joka tarvittaessa voidaan jakaa eri osiin tai vaiheisiin. • Strategiatyöhön tulisi sitouttaa mahdollisimman moni sidosryhmä. Erityi- sen tärkeää on kuulla ja osallistaa lapsia ja nuoria itseään, lapsiasiaval- tuutettua sekä lapsi- ja nuorisojärjestöjä. • Hyvässä strategiassa on sovittu sen seurannasta ja vaikutusten arvioin- nista. • On huolehdittava riittävistä resursseista strategian valmisteluun, toi- meenpanoon ja seurantaan. • Tutkittu kokemustieto antaa hyvän pohjan toimenpiteille. Suomessa voi- taisiin hyödyntää esimerkiksi kouluterveyskyselyä nykyistä enemmän. • Nuorille tulee luoda oma ohjelmakokonaisuus, jossa nostetaan esille heille kohdistetut toimenpiteet. • Lasten hyvinvointi on riippuvainen vanhempien hyvinvoinnista. Sen takia vanhemmuuden tuki tulisi olla osana lapsistrategiaa. • Sitoutumista yhteiseen strategiaan edistää ylimmän poliittisen ja virka- miesjohdon aktiivinen toiminta ja tuki. Myös eri ministeriöiden sitouttami- nen strategiaan ja muutoksen toimeenpanoon on tärkeää. • Muutoksen toimeenpano on toteutettava johtamisjärjestelmän kautta asiakastyöstä ylimpään johtoon. Johtamisjärjestelmät on uudistettava kaikilla hallinnon tasoilla selkeyttämällä vastuita ja velvoittamalla eri ta- hot yhteistyöhön. • Laaja systeeminen muutos vaatii aikaa kaikkien lasten ja nuorten pa- rissa toimivien julkisten, yksityisten ja vaapaaehtoistyön tahojen sekä vanhempien, huoltajien ja perheiden kanssa. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 57 5.2 Lapsifoorumeista kerätty tieto Lapsifoorumi I Ensimmäisessä Lapsifoorumissa käsiteltiin lasten kasvuun, oppimiseen ja hyvinvoin- tiin, perheiden ja vanhemmuuden tukeen, työelämän perheystävällisyyden vahvistumi- seen sekä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuteen liittyvä teemoja. Lapsifoorumi I:ssa kes- kusteltiin myös osallistujien itse nostamista teemoista ja aiheista. Toisessa Lapsifoo- rumissa teemana oli työn ja perheen yhteensovittaminen ja kolmannessa Lapsifooru- missa tubettajien kanssa keskusteltiin samoista teemoista kuin lapsifoorumi I ja II:ssa. Lapsifoorumeissa nousi esiin sekä erityisiä että muun strategiatyöskentelyn kanssa yhteisiä teemoja. Tässä yhteenvedossa esitellään ensin Lapsifoorumista nousseet teemat, jotka tulivat esiin lapsia osallistavassa dialogisessa ja taiteellisessa työskente- lyssä, eivätkä esiinny vahvasti aikuisten työskentelyssä. Osa Lapsifoorumin aineis- tosta antaa vahvaa tukea muussa strategiatyöskentelyssä havaituille ilmiöille. Tämä materiaali on jäsennelty strategiatyöskentelyssä nousseiden ilmiöiden avulla. Erityiset teemat Lapsifoorumille oli keskeistä lasten mukanaolo henkilökohtaisesti ja taiteen kautta. Keskusteluissa nousi esille muuta lapsistrategian työskentelyä enemmän lapsilähtöi- syyteen, kohtaamiseen ja kokemusasiantuntijuuteen liittyviä teemoja. Keskustelupii- reissä korostettiin lapsen kuulemista ja osallisuutta lapsen omista lähtökohdista käsin. Dialogisessa työskentelyssä esiin päässyt lasten ääni sai monet pitämään menetel- mää hyvänä, mutta työskentelymuoto kaipaa vielä kehittämistä. Lasten mukanaoloa kaikissa lapsia koskevissa asioissa pidettiin tärkeänä. Toinen voimakkaasti Lapsifoorumeissa esiin noussut teema oli yksilöllisyys. Keskus- teluissa tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja yksilöllisyys nähtiin toisiaan tukeviksi asioiksi, mutta kannettiin huolta siitä, että yhdenvertaisuutta korostettaessa yksilön ainutlaatui- set oikeudet ja tarpeet saattavat kärsiä. Koettiin, että nyky-yhteiskunta laajemminkin on niin monimutkainen ja ihmisten tarpeet yksilöllisiä, että hallinnon ja ammattilaisten näkökulmasta kehitetyt ja kaikille suunnatut palvelut eivät palvele kuin osaa väes- töstä. Kolmas teema joka ei muiden Lapsifoorumeiden työskentelyssä ole juuri noussut esiin, oli luonto, hiljaisuus, ilmastonmuutos ja ekologinen ympäristö. Luonnon merkitys nousi voimakkaasti esille sekä lasten taiteessa, että dialogeissa. Puhdas ympäristö ja kestävä elämäntapa nähtiin osaksi lapsimyönteistä yhteiskuntaa ja hyvinvointia. Luon- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 58 non merkityksen korostuminen saattoi liittyä osittain siihen, että Lapsifoorumissa las- ten ja aikuisten maantieteellinen edustus oli laaja; pienillä paikkakunnilla elävät arvos- tivat omaan asuinpaikkaansa liittyvää luontoyhteyttä osana hyvää lapsuutta. Rauha, perheen läheisyys ja asuinympäristön turvallisuus olivat teemoja, joita esiintyi lasten taiteellisissa töissä ja jotka puhuttelivat dialogeissa myös aikuisia. Lasten tuottama taide Lapset tuottivat Lapsifoorumiin noin 300 taideteosta, joissa käsiteltiin sitä, millaisessa maailmassa lapset tulevaisuudessa haluavat elää. Teokset tuotettiin taidepedagogi- sissa työpajoissa Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton jäsenkeskuksissa ympäri Suomen. Teoksissa ja lasten niistä kirjoittamissa tulkinnoissa seuraavat teemat nousi- vat esille. Lapsifoorumissa esiin nousseet teemat: Lapsifoorumissa esiin nousseita teemoja olivat luonto, metsä, eläimet, mielikuvitus- maailma, moniääninen, värikäs, tasa-arvoinen, vapaa, turvallinen, rauhallinen, oikeu- denmukainen, ystävällinen, reilu Suomi, jossa on iloa ja sopua. Myös perhettä, sukua, ystäviä, kavereita, kotia, toimeentuloa, rahaa, osallisuutta ja koulua pidettiin tärkeinä lapsimyönteisessä tulevaisuudessa. Yhteiset ilmiöt tutkijoiden ja muiden kokemusasiantuntijoiden tapaamisissa Lapsifoorumissa käytiin kaksitoista fasilitoitua dialogia. Neljäkymmentäviisi lasta ja nuorta osallistui dialogeihin henkilökohtaisesti, ja lasten taideteoksia käytettiin keskus- telun pohjana. Dialogien sisältö on seuraavaksi raportoitu muussa strategiatyöskente- lyssä (ohjausryhmä, tutkijapooli, sidosryhmätapaamiset) esiin nousseiden ilmiöiden avulla. Lapsifoorumin aineiston voi tulkita antavan vahvaa tukea näiden ilmiöiden esiin nostamiselle ja sanoitukselle strategiassa. Osallisuus Osallisuus ymmärrettiin lasten, perheiden ja muiden kasvattajien osallisuutena palve- lujen suunnitteluun ja vastaanottamiseen; ja toisaalta osallisuutena yhteiskuntaan laa- jemmin ja kasvamisena osaksi demokraattisia prosesseja. Keskeinen ongelma palveluissa on, että lapset ja heidän lähiverkostonsa ovat ensisi- jaisesti hallinnon ja palvelujärjestelmän näkökulmasta tuotettujen palvelujen vastaan- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 59 ottajia. Toimijuuden puute vaikeuttaa oikean avun saamista ja verkoston tuen muo- dostumista. Osallisuus suunnitellaan ja toteutetaan aikuisten näkökulmasta ja tar- peista käsin. Lasta tulee kuulla niissä paikoissa, joissa hän toimii. Lapsen ja nuoren täytyy voida olla osallinen juuri hänelle sopivalla tavalla ja määrällä, ja lapsen äänellä on oltava vaikutusta. Lapsen pitää nähdä osallisuuden tulokset. Aikuisen vastuulla on antaa tie- toa, tilaa ja tukea. Osallisuus ei toteudu kaikkien kohdalla tasavertaisesti syrjäytymi- sen ja lapsiperheköyhyyden vuoksi. Koska vanhempien osallisuus yhteiskunnassa vaikuttaa lapseen, osallisuutta vahvistava työ alkaa jo ennen lapsen syntymää. Kohtaamiset ja läsnäolo Teeman alla nousivat esiin lasten tarve ja oikeus aikuisen läsnäoloon ja turvaan ko- tona, lähipiirissä ja palveluissa sekä oikeus ystäviin. Lapset kaipaavat turvallista aikuista jakamaan tavallista arkea. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen voi olla haasteellista. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus välittä- vään aikuiseen, joko omasta perheestä, lähiyhteisön, kansalaisyhteiskunnan tai viran- omaisen toimesta. Ammatilliset palvelut voidaan kokea viranomaisen näkökulmasta suunnitelluiksi ja to- teutetuiksi. Lasten erityistarpeita ei välttämättä tunnisteta, välittämistä ja kiintymyssuh- detta ei välttämättä muodostu. Useita ammattilaisia vaativissa palvelupoluissa tulisi olla henkilö, joka vastaa kokonaisuudesta ja ohjaa lapsen ja perheen palvelujen piiriin. Lapsimyönteisessä maailmassa kukaan ei ole yksinäinen, kiusattu tai kiusaaja. Lapsi kokee olevansa ja on osallinen. Läsnäolon taidot osataan. Palvelujen pirstaleisuus Lasten ja lapsiperheiden palvelujen hajanaisuus koettiin ongelmaksi Lapsifooruminen keskusteluissa. Tukijärjestelmiä vaivaa ”yhden mallin harha”. Apua etsivä lapsi ja lap- siperhe ajautuvat helposti palvelujen kierteeseen, jossa kokonaisvastuuta ei ole ke- nelläkään ammattilaisella. Lapsen ja perheen toimintakykyä ei tueta kokonaisvaltai- sesti. Tarvitaan pitkäaikainen perhekoordinaattori, joka ohjaa, neuvoo, koordinoi, kuu- lee ja yhdessä perheen kanssa suunnittelee palveluita – kulkee rinnalla. Viranomais- ten välisen tiedonkulun sujumisella voidaan varmistaa, ettei perheen tarvitse kertoa samaa asiaa eri palveluissa. Lapsimyönteisessä maailmassa toimitaan siten, että lap- sen on helppo lähestyä aikuisia, eikä mikään murhe ole liian pieni kuultavaksi. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 60 Hallinnon pirstaleisuutta nähtiin siinä, että esimerkiksi perhekeskus ja muut palvelut on suunniteltu sosiaali- ja terveysalan lähtökohdista. Yhteistyötä muiden toimialojen kuten opetus- ja kulttuurialan ja muiden lasten elämään läheisesti vaikuttavien sidos- ryhmien kanssa tulisi tiivistää. Kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen osaamisen integ- roiminen lasten elämää tukeviin palveluihin ja käytäntöihin koettiin vielä varsin hyö- dyntämättömäksi voimavaraksi. Paikallisesti kokeillut hyvät käytännöt eivät aina leviä. Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta lähestyttiin erityisesti lasten ja perheen erilaisuuden näkökulmasta. Enemmän tukea tarvitsevat lapset tulee tunnistaa jo neuvolassa. Erot yksilöiden lähtökohdissa tulee tunnistaa ja pyrkiä tasaamaan. On tärkeä räätälöidä tu- kea tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen sellaisia palveluja, jotka auttavat tasaa- maan sosioekonomisista taustoista johtuvia eroja. Palveluiden yhdenvertainen saata- vuus maantieteellisesti on myös haaste. Yhteiskunnallinen ilmapiiri ja lapsiperheen arki Suomalaisen yhteiskunnan lapsimyönteisyyttä ja lapsilähtöisyyttä tulee vahvistaa. On tarve nostaa lapsi, nuori ja perhe yhteiskunnan keskiöön. Keskusteluissa nousi esiin, kuinka lasten huomiotta jättäminen näkyy arjen kohtaamissa, aikuisten käyttäytymi- sessä lapsia kohtaan, ja lapsiperheille suunnattujen palvelujen riittämättömyytenä. Työelämään kaivattiin enemmän joustoa perheen ehdoilla; nyt perhe joustaa. Osa-ai- katyö on harvinaisempaa, vaikka sille olisi tarvetta. Lapsiystävällisessä maailmassa kotona tehtävä työ on tasapainossa perhe-elämän kanssa. Syntyvyys Syntyvyys tuli esille Lapsifoorumeissa muiden teemojen yhteydessä. Työelämän jous- tavuus, vaikutusmahdollisuudet työn tekemisen tapoihin sekä eri elämänvaiheiden tuki koettiin työn ja perheen yhteensovittamisen tärkeimpänä tukena. Perheellistyvien nuorten ja opiskelijoiden tukeen sekä erilaisiin työajan ja käytänteiden joustoihin toi- vottiin parannusta. Syntyvyys, perheellistyminen ja oma perhekäsitys nähtiin taloudel- lista kestävyysvajetta tai eläkekertymiä henkilökohtaisempana, jokaisen perheen omana asiana, jota tulisi arvostaa ja tukea. Yhteiskunnallisen päätöksenteon tulisi tu- kea perheiden toivomaa lapsimäärää ja yksilöllisiä valintoja. Työn murroksen vaikutusten työelämään koettiin heijastuvan myös työn ja perheen yhteensovittamiseen. Työn ja perheen yhteensovittamista halutaan kehittää erityisesti epätyypillisiä työaikoja tekevien, yksinhuoltajien ja omaishoitajien, syrjäytymisvaa- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 61 rassa olevien perheiden tai esimerkiksi pitkää päivää tekevien asiantuntijoiden näkö- kulmasta. Perhemyönteinen kulttuuri ymmärtää työntekijän ja kansalaisen elämänko- konaisuuden merkityksen ja suhtautuu myönteisesti työntekijän muuhun elämään. Lapsi- ja perheystävällisyyden nähtiin yhteiskunnassa ja työpaikoilla mahdollistuvan silloin, kun on mahdollista yhteensovittaa sujuva arki kaikilla tasoilla. Resurssit Hyvät palvelut edellyttävät sekä laadullisesti että taloudellisesti riittäviä voimavaroja. Vaikka palvelun tason ja määrän lainsäädännölliset vaatimukset täyttyisivät, tarpee- seen ei välttämättä pystytä vastaamaan. Vastuu lapsen ja nuoren hyvinvoinnista on viimekädessä perheellä, vaikuttavuus edellyttää asiakkaan toimijuutta. Vaikka resurs- sit olisivat kunnossa, palveluja ei välttämättä osata etsiä ja pyytää. Lapsifoorumi II Toisessa Lapsifoorumissa (10.1.2019) kysyttiin, minkälainen on perhemyönteinen työ- elämä 2040. Teema oli rajatumpi ja kutsuttavien määrä pienempi kuin ensimmäisessä Lapsifoorumissa 30.10.2018. Ensimmäisessä Lapsifoorumissa työskentelyn menetelmä oli dialogi, toisessa yhteis- kehittely. Dialogilla luotiin luottamusta, yhteiskehittelyllä konkreettisia ehdotuksia. Tee- man käsittelyssä päästiin toisaalta yksityiskohtaisiin ehdotuksiin ja toisaalta kauas tu- levaisuuteen kurkottaviin visioihin. Aineisto täydentää ohjaisryhmän, sidosryhmäta- paamisten, ensimmäisen lapsifoorumin sekä tutkijaryhmän työtä ja antia. Toisen Lapsifoorumin antia olivat erityisesti tulevaisuuden työtä ja perhe-elämää kos- kevat uudenlaiset sanoitukset ja kokeiluehdotukset, joita voi pitää sosiaalisten inno- vaatioiden aihioina. Uusia sanoituksia ja innovaatioita luotiin keksimällä tulevaisuutta koskevia uutisia Lapsifoorumin teemasta ja nimeämällä muutosta vaativia asioita. So- siaalisilla innovaatioilla tarkoitetaan sosiaalisiin ongelmiin kehitettyjä uusia ratkaisuja tai toimintatapoja. Ryhmätyöskentelyn aineistosta voi tunnistaa seuraavat keskeiset teemat: Työpaikan ja -ajan joustavat käytännöt Tulevaisuuden työelämässä työ joustaa yksilöllisten tarpeiden mukaan. ”Työaika 0– 100” kiteytti idean siitä, että työ on elämänkaaren ja muuttuvien elämäntilanteiden mu- kaan joustava elementti. Työaika – ja työura määritellään uudestaan. Tärkeää on työn merkityksellisyys ja tuottavuus, ei tuntimäärä. Ihmisen elämänkaarella työtä voidaan LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 62 tehdä monella eri tavalla ja viikkotuntimäärällä. Esimerkiksi 82-vuotias tietotyöläinen voisi halutessaan työskennellä yhden päivän viikossa. Osa-aikatyö ja henkilökohtai- nen työaika ovat yleisiä. Esimerkiksi toinen vanhempi voi työskennellä aamupäivän, toinen iltapäivän. Työnantaja tukee työnteon sopeuttamista erilaisiin elämäntilanteisiin. Pikkulapsivai- heessa työnantaja voi järjestää hoitajan kotiin tai lisätä etätyötä. Työ voi olla kausi- luonteista ja siinä voi olla yhdessä sovittuja käytännön toteutuksia. Etätyö on tulevai- suutta. Palvelut Yksityiset palveluntarjoajat kehittävät ratkaisuja perheen arjen sujuvoittamiseen. Syn- tyy perheen ja työn yhdistäviä palveluntarjoajia. Esimerkiksi ostosten kotiinkuljetus yleistyy ja kouluissa tarjotaan monipuolista harrastustoimintaa. Yhteiskunnalliset ratkaisut tukevat perheen ja työn yhteensovittamista. Palvelut tule- vat kotiin ja vapauttavat perheitä yhdessäoloon matkustamisen sijaan. Isovanhem- painvapaa tukee lapsiperheiden kiireistä arkea ja yhdistää sukupolvia. Perhevapaiden muutos toteutetaan tasa-arvoiseksi ja perhevapaalla on mahdollisuus halutessaan joustavaan työntekoon. Opiskelu on mahdollista kaikissa ikävaiheissa. Tukimuodot työttömyyden ja muiden yllättävien tilanteiden varalle ovat joustavia, eikä perheen toimeentulo vaarannu työt- tömyydestä. Asuminen Toisen Lapsifoorumin aineistossa tulee voimakkaasti esiin yhteisöllisyyden mahdolli- suudet perhe-elämän tukemisessa. Naapurusto ja sen hyvät sosiaaliset suhteet luovat turvaa ja jakavat vastuuta lapsista koko kylä kasvattaa -periaatteella. Lapset ja se- niorit kokoontuvat yhteen alueen kylätaloon, joka toimii kohtaamispaikkana. Siellä pyörii ruokapiiri ja kylätalon ruoanlaittovuoro. Yhteisöt voivat myös omistaa yhdessä ja lainata tavaroita toisilleen ja vaihtaa palveluita tavalla, joka tiivistää sosiaalisia suh- teita. Yhteisöllisyyttä tuetaan digitaalisilla ratkaisuilla. Ruoka-, lastenhoito-, siivous- ja pyyk- kitupapiirin vuoroja koordinoidaan ja lähiyhteisöstä löytyy aikuinen hoitamaan lapset. Pienyrittäjille yhteisöt voivat antaa sosiaalista tukea, yhteisöllisyyttä ja tukiverkostoja esimerkiksi lapsen sairastuessa. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 63 Asenteet ja julkinen keskustelu Työelämän uudet perhemyönteiset käytännöt edellyttävät asennemuutosta ja julkista keskustelua. Asennemuutoksen seurauksena esimerkiksi työnantaja ei edellytä työn- tekijän olevan käytettävissä työajan ulkopuolella. Vanhemmuus on aidosti tasa-ar- voista ja jaettua. Arjen monimuotoisuus hyväksytään ja sen mukaan tehtävät joustot työajassa vaihtelevat perhetilanteen mukaan. Työuran taukoja ei välttämättä nähdä haitallisiksi työssä etenemiselle. Toiseen Lapsifoorumiin osallistuttiin myös etäyhteyden ja digitaalisen palautekanavan kautta. 5.3 Koululaiskysely 2019 Lapsistrategiaa valmistelevassa työssä on osallistuttu kevään 2019 Koululaiskyselyn laatimiseen. Vastaukset ovat osa lapsistrategiaa pohjustavaa työtä ja tulokset julkais- taan maaliskuussa lopussa lapsistrategian verkkosivuilla. Koululaikyselyssä 2019 saadaan 7-16-vuotiaiden näkemykset lapsistrategian aiheisiin: mitä lapset ja nuoret toivovat elämäänsä lisää ja mitkä ovat heille tärkeitä keskusteluaiheita, joista päättä- jien ja aikuisten olisi hyvä keskustella heidän kanssaan. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 64 6 Hallituksen toimeksianto ja eduskunnan evästykset valmistelulle Nykyinen hallitus päätti 11.4.2018 käynnistää seuraavaa hallitusta varten kansallisen lapsistrategian valmistelun osana julkisen talouden suunnitelmaa 2019–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannossa (5.6.2018) tavoitellulle lapsistrategialle annettiin seuraavia ohjeistuksia: 1) Lapsistrategian tulee vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa sekä syntyvyyden myönteistä kehitystä tulevaisuuteen katsovalla ta- valla. 2) Lapsistrategian tulee olla hallituskaudet ylittävää lapsia koskevaa toimin- tapolitiikkaa luovaa. 3) Lapsistrategia edellyttää eri hallintosektoreilla ja laajemmin koko yhteis- kunnassa tehtävää työtä. 4) Lapsistrategian tulee vahvistaa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaa toimintakulttuuria päätöksenteossa ja palveluissa. 5) Huomiota tulee kiinnittää kasvuun, oppimiseen ja hyvinvointiin varhais- kasvatuksessa ja koulutuksessa, perheiden ja vanhemmuuden tukeen sekä työelämän perheystävällisyyden vahvistumiseen. Hallituksen päätöksen taustalla oli Suomessa syksyllä 2018 käyty kansalaisjärjestö- keskustelu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanosta ja lapsipolitiikan joh- donmukaisuuden puutteista, selvityshenkilöiden ehdotus liittyen palveluiden uuteen toimintaympäristöön maakunta- ja soteuudistuksessa (2018) sekä lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle (2018). Kannanotot ovat yhdensuuntaisia. Kaikki korostavat tarvetta lapsi- ja perhepolitiikan pitkäjänteisyyteen, ohjauksen johdonmukaisuuteen yli hallinnonalarajojen sekä lapsi- strategian perustumista kansainvälisiin sopimuksiin ja lainsäädäntöön. Strategian tu- lisi ohjata laajasti, eri hallinnonalat ylittäen valtion, kuntien ja maakuntien päätöksente- koa. Strategian tulisi sitouttaa myös järjestöjä, seurakuntia, yksityistä sektoria ja muita toimijoita. Samaan johtopäätökseen päätyi myös vuonna 2018 julkaistu valtioneuvos- ton rahoittama vertaileva tutkimus kansanvälisistä esimerkeistä lasten, nuorten ja per- heiden palveluita koskevista ohjauskeinoista. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 65 Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta an- tamassaan mietinnössä 2019 edellyttänyt, että valtioneuvosto laatii kansallisen lapsi- strategian. Muiden toimijoiden tavoin, eduskunta odottaa siinä vahvistettavan lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä yli hallituskausien ja hallinnonalarajojen. Eduskunta korosti strategian perustumista YK:n lapsen oikeuk- sien sopimuksen systemaattiseen täytäntöönpanoon sekä lapsen edun ensisijaisuu- den soveltamiseen. Strategiassa tulee eduskunnan mukaan tehdä painopistevalintoja ja myös siirtää resursseja sen mukaisesti. Tavoitteiden saavuttamista tulee seurata ja arvioida konkreettisin mittarein. Kansallisen lapsistrategian tulee perustua lasten hy- vinvoinnista ja elämästä koottavan tutkimustiedon varaan sekä seurantatietoon koko lapsuus- ja nuoruusiän ajalta. Valiokunta linjasi, että lasten ja nuorten osallistamisen ja kuulemisen tulee olla olen- nainen osa valmistelevaa työtä. Strategian valmistelussa tulee löytää menetelmät, joi- den avulla saadaan poikkihallinnollista ja alueellisesti kattavaa tietoa lasten hyvinvoin- nin tilasta sekä lapsia koskevan päätöksenteon budjettivaikutuksista (lapsibudjetointi). Eduskunta korosti myös lapsivaikutusten arvioinnin käyttöönottoa valtionhallinnossa. Politiikka-alueista mietintö ottaa esille perheen ja työn yhteensovittamisen sekä toimi- vien palveluiden merkityksen eriarvoisuuden vähentämisessä. 6.1 Lapsistrategian valmistelun prosessi 1.8.2018–28.2.2019 Toimeksianto Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko käynnistivät kansallista lapsistrategiaa valmistelevan työn kesäkuussa 2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö toimivat valmistelua tekevän hankkeen alkuunpanijoina ja koordinaattoreina. Hankkeen tuli dokumentoida työnsä kirjallisesti helmikuussa 2019. Työn tuloksena syntyneiden suuntaviivojen pohjalta tulevan hallituksen toivotaan käynnistävän kansallisen lapsistrategian laatiminen vuonna 2019. Lapsistrategian tar- koituksena on vahvistaa lapsi- ja perhemyönteistä yhteiskuntaa sekä syntyvyyden po- sitiivista kehitystä tulevaisuuteen katsovalla tavalla. Tavoitteena oli osallistaa ja sitouttaa laaja-alaisesti dialogisuutta hyödyntäen sidosryh- miä, kansalaisia ja toimijoita. Osallistavassa ja vuoropuheluun perustuvassa työssä LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 66 on haluttu nostaa esille vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, joiden pohjalta tulevat linjauk- set ja päätökset tehdään. Työskentelyssä haluttiin keskittyä lapsiin ja perheisiin, näkö- kulmana kuinka tunnistetaan kaikki se hyvä nykyisessä yhteiskunnassa, yhteisöissä ja yksilön elämässä, joka toimii perustana tulevaisuudelle. Hallituskaudet ylittävän, lapsia ja perheitä koskevan toimintapolitiikan valmisteleminen kasvu- ja elinolojen edistämiseksi edellyttää eri hallintosektoreilla ja laajemmin koko yhteiskunnassa tehtävää työtä. Hankkeen tehtävänä oli tukea poliittisia toimijoita ja eduskuntavaaleihin 2019 valmistautuvia tahoja lapsipolitiikkaa uudistavien näkemys- ten muodostamisessa ja edistää julkista keskustelua niistä politiikkalinjauksista, joilla lasten ja perheiden asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan parantaa. Tavoitteena oli vahvistaa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaa toimintakulttuuria päätöksenteossa ja palveluissa. Huomiota kiinnitettiin lasten kasvuun, oppimiseen ja hyvinvointiin perheiden ja vanhemmuuden tukeen sekä työelämän perheystävällisyy- den vahvistumiseen. Valmistelussa otettiin huomioon julkisen talouden asettamat reu- naehdot, olemassa oleva tutkimustieto lasten ja perheiden tilanteesta, hallitusten kär- kihankkeissa syntynyt tieto lasten ja perheiden asemasta sekä strategisen tutkimuk- sen tutkimushankkeet. Lisäksi hyödynnettiin hankkeen aikana järjestetyissä tilaisuuk- sissa (Lapsifoorumit ja sidosryhmäkuulemiset) esille nousseita näkökulmia ja dialo- gista metodia. Asiakirjassa luodaan visio lapsilähtöisestä yhteiskunnasta sekä tulevaisuuden suun- nista. Tavoitteena on laajasti tutkittuun tietoon nojaava, lapsen etua yhteiskunnalli- sessa päätöksenteossa vahvistava, poikkihallinnollinen valmistelutyö. Työn koordinointi nimitettiin ohjausryhmä, jonka toimikausi oli 1.6.2018–28.2.2019. Ohjausryhmän Hanketyötä ohjaamaan tehtävänä oli • Tunnistaa ja arvioida yhteiskunnallisia muutosilmiöitä, jotka vaikuttavat lasten oikeuksien toteutumiseen sekä lasten ja perheiden hyvinvointiin. Keskeisiä näkökulmia olivat lasten ja lapsiperheiden taloudellinen, sosi- aalinen, sivistyksellinen ja terveydellinen hyvinvointi ja sen osatekijät, lasten oikeuksien toteutuminen sekä osallisuus ja osallistuminen. • Tarkastella perheitä ja niiden kykyä ja mahdollisuuksia huolehtia lapsen kokonaisvaltaisesta kasvusta ja hyvinvoinnista eri toimintasektoreiden (julkinen, yksityinen ja kolmas sektori) näkökulmista. Teemaan liittyi laa- jasti perheiden yhteiskunnallinen asema sekä yhteiskunnan rakenteet ja LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 67 palvelut. Ryhmän tuli edistää avointa yhteiskunnallista keskustelua las- ten ja perheiden asemasta ja tähän liittyen huolehtia hankkeen viestin- nästä. • Hahmotella poikkihallinnollisia toimenpidekokonaisuuksia ja vaihtoehtoi- sia lähestymistapoja, jotka tulevaisuudessa vahvistaisivat lapsen edun toteutumista, työelämän ja koko yhteiskunnan lapsimyönteisyyttä, var- haiskasvatuksen osallistumista ja oppimistuloksia, lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaa toimintakulttuuria päätöksenteossa ja palveluissa, lasten ja perheiden asemaa sekä perheiden mahdollisuutta pyrkiä toivo- maansa lapsimäärään. • Järjestää erillisiä yhteiskunnallista keskustelua edistäviä tilaisuuksia (lapsifoorumi), joihin kutsutaan kansallisia ja kansainvälisiä tutkijoita ja asiantuntijoita sekä eduskuntapuolueiden edustajia. • Raportoida säännöllisesti työn etenemisestä hankkeesta vastaaville mi- nistereille. Ohjausryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin TELA ry:n puheenjohtaja, toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes, sekä varapuheenjohtajiksi kansliapäällikkö Anita Lehikoinen ope- tus- ja kulttuuriministeriöstä sekä kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee sosiaali- ja ter- veysministeriöstä. Ohjausryhmän jäseniksi nimitettiin valtiotieteen lisensiaatti Maria-Kaisa Aula, asiamies Tapio Anttila, piispa emerita Irja Askola, pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, valtiosihteeri Martti Hetemäki, toimittaja Marja Hintikka, johtava asiantuntija Esa Iivonen, kirjailija Juha Itkonen, apulaisprofessori Niina Junttila, professori Kirsti Karila, päätoimittaja Maija Koski, VTT, kehitysjohtaja Petra Kouvonen, lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, ekono-misti Olli Kärkkäinen, professori Marja-Leena Laakso, kehittämispäällikkö Jarkko Lah-tinen, puheenjohtaja Olli Luukkainen, ehkäisevän terveydenhuollon ylilääkäri Pirjo Pennanen, strategiajohtaja Markku Rimpelä, johtaja Anna Rotkirch, johtaja Tuire San-tamäki-Vuori, kustantaja Saara Tiuraniemi, johtava tutkija Minna Ylikännö, professori Jouni Välijärvi sekä kokemusasiantuntija Onni Westlund. Ohjausryhmä kokoontui viisi kertaa; 20.6.2018, 29.8.2018, 2.10.2018, 11.12.2018 sekä 14.2.2019. Hankkeen projektipäälliköksi nimettiin Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä ajalle 1.8.2018 – 31.5.2019 ja tekniseksi sihteeriksi Kati Kauppila ajalle 6.8.2018– 28.2.2019. Hankkeen asiantuntijasihteeristöön nimitettiin sosiaalineuvos Viveca Arrhenius ja neuvotteleva virkamies Maire Kolimaa sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä opetusneuvos Anne Onnela ja opetusneuvos Aija Rinkinen opetus- ja kulttuuri- ministeriöstä. Ohjausryhmän puheenjohtajan, projektipäällikön sekä sihteereiden muodostama työvaliokunta kokoontui säännöllisesti noin kaksi kertaa kuukaudessa. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 68 Lisäksi järjestettiin säännöllisesti tapaamisia myös ministereiden ja kansliapäällikköjen kanssa. Ohjausryhmän alaisuuteen nimettiin alan tutkijoista ja asiantuntijoista koostuva ryhmä, jonka tehtävänä oli valmistella tutkittuun tietoon perustuvaa tietopohjaa. Tutkijaryh- män puheenjohtajana toimi professori Jouni Välijärvi sekä jäseninä ohjausryhmän jä- senet Niina Junttila, Kirsti Karila, Petra Kouvonen, Marja-Leena Laakso, Anna Rot- kirch ja Minna Ylikännö sekä Johanna Lammi-Taskula Terveyden ja hyvinvoinnin lai- tokselta. Tutkijaryhmä kokoontui kuusi kertaa sekä työskenteli kokousten välissä tutki- musryhmien tiedon kokoajina. Tutkijoiden työssä analysoitiin ja laadittiin yhteenveto lapsistrategian valmistelun perustaksi olemassa olevasta tutkimusaineistosta. Ohjausryhmän jäsenistä koostuva asiantuntijatiimi ja asiantuntijasihteerit osallistuivat raportin työstämiseen projektipäällikön kanssa. Asiantuntijatiimiin kuuluivat ohjausryh- mästä strategiajohtaja Markku Rimpelä, hankejohtaja Maria Kaisa Aula, ekonomisti Olli Kärkkäinen, johtava asiantuntija Esa Iivonen, pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sekä professori Jouni Välijärvi. Työssä hyödynnettiin Jouni Välijärven ja tutkijaryhmän kokoamaa aineistoa. Lisäksi raportin valmisteluun osallistuivat tutkija, toimittaja Taneli Heikka sekä infograafikko Peter Tattersall ja toimitusjohtaja Petri Virtanen. Lapsifoorumeita oli kolme, 30.10.2018, 28.11.2018 ja 10.1.2019. Suomen itsenäisyy- den juhlarahasto Sitra tuki Lapsifoorumien toteutusta. Lapsistrategille luotiin heti työn alkaessa strategisen viestinnän suunnitelma. Moni- kanavaisessa viestinnässä luotiin omat kaksikieliset verkkosivut (lapsistrategia.fi). Si- vuille on koottu ajankohtaisia artikkeleita, kolumneja, uutisia, videoita sekä hankkeen aineisto- ja materiaalipankki. Hankkeelle avattiin YouTube -kanava. Viestinnän kohde- ryhmänä olivat päättäjät, asiantuntijat ja suuri yleisö. Lisäksi viestinnässä on hyödyn- netty molempien ministeriöiden jo olemassa olevia mediakanavia; Twitter, Instagram, Facebook ja Flickr sekä mediakontakteja. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 69 7 Epilogi Lapsistrategiaa valmistelevan työn tarkoituksena oli yhteisen ymmärryksen muodosta- minen tutkimuksen, asiantuntijuuden, kokemuksen, kuulemisten ja jo tehtyjen toimen- piteiden sekä erilaisten kehittämishankkeiden välillä. Mukaan on otettu kokemuksia eri toimijoilta sekä erilaisista lasten sekä perheiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta, oppimista, kasvua ja ihmissuhteita sekä turvallisuutta käsittelevistä hankkeista ja ra- porteista, lausunnoista, kannanotoista ja mietinnöistä. Raportin tarkoituksena oli nos- taa esille tietopohjasta, kokemusasiantuntijoilta ja kuulemisista nousevia teemoja ja erilaisia näkökulmia. Työskentelyssä on korostunut poikkihallinnollisuus. Jatkumot, elämänkaariajattelu, siirtymät ja nivelvaiheet lapsen ja nuoren elämässä on analysoitu tutkimuksista nousseissa lapsen, nuoren ja perheiden hyvinvointiin liittyvissä sisäl- löissä. Työskentelyn ja laaditun raportin kautta halusimme nostaa esille laajemman kulttuuri- sen asennemuutoksen ja vaikutuksen koko yhteiskuntaan. Halusimme sanoittaa posi- tiivista kuvaa tulevaisuudesta, johon kuuluvat oleellisena osana lapset, perheet ja ih- misten väliset suhteet. Tavoitteena on lapsiystävällinen Suomi, jota rakennetaan yhdessä ja jossa lapset ja nuoret asetetaan politiikan keskiöön. Työskentelyn aikana kysyimme, millaisessa yh- teiskunnassa haluamme elää? Millainen on sosiaalisesti kestävä yhteiskunta? Miten luomme lapsiystävällistä politiikkaa ja yhteiskuntaa? Varhaisiin kasvu- ja kehitysvai- heisiin, lapsiin panostaminen luo koko yhteiskunnalle pitkäkestoista ja kestävää hyvin- vointia. Päätöksenteossa tarvitaan rakenteellisia toimenpiteitä muun muassa lapsiper- heköyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan sekä systemaattisesti kerättyä tutkimustietoa ja sen hyödyntämistä. Raportti on suunnattu päättäjille, asiantuntijoille, medialle ja kaikille kansalaisille. Ra- portissa lapset ja perheet nähdään myönteisenä asiana, investointina tulevaisuuteen. Työ pitää sisällään erilaisten muutosilmiöiden, heikkojen signaalien tunnistamisen ja kokemusasiantuntijuuden siitä, mikä edistää ja mikä estää lapsen parhaan toteutu- mista yhteiskunnassa. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 70 7.1 Ohjausryhmän sitoumukset ja oivallukset lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan rakentamisessa Minulle oli tärkeää oivaltaa se, että lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentamiseen tar- vitaan meitä kaikkia. – Suvi-Anne Siimes, toimitusjohtaja, TELA, puheenjohtaja Sitoudun työskentelemään sen hyväksi, että kaikilla lapsilla Suomessa on yhdenver- taiset mahdollisuudet oppia, iloita ja onnistua elämässään. – Anita Lehikoinen, kansliapäällikkö, opetus- ja kulttuuriministeriö, varapuheenjohtaja Minä sitoudun edistämään lapsiystävällistä yhteiskuntaa kaikilla niillä kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla, joissa vaikutan. Haluan toiminnassani korostaa erityisesti poikkihallinnollista lähestymistapaa sekä laajasti eri tahojen välistä dialogia ja vas- tuunjakamista pitäen lapset ja nuoret keskustelussa mukana. – Päivi Sillanaukee, kansliapäällikkö, sosiaali- ja terveysministeriö, varapuheenjohtaja Lapsiin liittyvissä ratkaisuissa päätämme tulevaisuudestamme. Eriarvoisuus lapsuu- dessa tuhoaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. – Tapio Anttila, asiamies, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra Toimin torstaiaamuisin kotikorttelini päiväkodissa vapaaehtoisena: aivan IHANAA! – Irja Askola, piispa emerita, Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli Noin 15 vuotta olen eri rooleissa lykkinyt lapsen oikeuksiin perustuvaa kansallista strategista ajattelua lasten ja perheiden asioissa eteenpäin. Nyt ollaan pidemmällä kuin koskaan. Lupaan jatkaa työtä niin, että päästään tavoitteisiin. – Maria Kaisa Aula, valtiotieteen lisensiaatti, Väestöliiton pj. Oivalsin, että vaikka Suomessa lasten monet asiat on hyvin hoidettu, systemaattinen lasten oikeuksien näkökulma jää yhteiskunnallisessa valmistelussa ja päätöksente- ossa usein katveeseen. Sitoudun osaltani parantamaan tätä tilannetta. – Olli-Pekka Heinonen, pääjohtaja, Opetushallitus Ilman lapsia ei ole tulevaisuutta ja päinvastoin. – Martti Hetemäki, valtiosihteeri kansliapäällikkönä, valtiovarainministeriö 71 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 Lapsistrategiatyö on avannut silmäni perheiden pakahduttavalle yhteisöllisyyden kai- puulle. Kun perinteisistä sukuyhteisöistä on tullut katoavaa kansanperinnettä, on su- kupolvien välistä dialogia edistettävä valtiollisesti. Milloin näemme esimerkiksi päivä- kodit ja senioritalot samoissa kiinteistöissä, yhteisöllisinä hoivayksikköinä? – Marja Hintikka, toimittaja Lapsiystävällistä yhteiskuntaa pitää rakentaa joka päivä ja eri toimijoiden yhteisenä työnä. Sitoudun edistämään lasten oikeuksien järjestelämällistä toteutusta, erityisesti lapsivaikutusten arviointia. – Esa Iivonen, asiantuntija, Mannerheimin lastensuojeluliitto Sitoudun pitämään lasten ja perheiden kysymyksiä esillä yhteiskunnallisessa keskus- telussa myönteisessä, ei kriisihakuisessa valossa. Lapset eivät ole taakka sen parem- min yhteiskunnalle kuin vanhemmilleenkaan – sen sijaan lapset ovat tulevaisuus ja toivo. Tämä pätee myös ja ehkä aivan erityisesti silloin, kun koko ihmiskunnan tulevai- suutta varjostaa ilmastonmuutoksen kaltainen suuri uhka. – Juha Itkonen, kirjailija Lasten ei pitäisi olla pakko pärjätä yksin. Ei kotona, koulussa, eikä missään muualla- kaan. Kollektiivista välittämistä ja vastuunottoa tukemaan – ja yksinäisyyttä vähentä- mään – perustimme Lähde liikkeen. – Niina Junttila, apulaisprofessori, Turun yliopisto Vakuutuin siitä, että lapsistrategian tulee käsittää sekä rakenteelliset että kulttuuriset ulottuvuudet. Lasten, nuorten ja perheiden kokemukset ja toiveet osallisuudestaan yh- teiskunnassa on otettava nykyistä paremmin huomioon. – Kirsti Karila, professori, Tampereen yliopisto Lapsimyönteisyys on lakien ja sopimusten lisäksi arjen vastuunottoa: sanoissa, te- oissa ja elämän eri rooleissa. Päätoimittajana, vanhempana, esimiehenä, ystävänä, somekeskustelijana, naapurina, yhteiskunnan jäsenenä ja satunnaisena kadullakulki- jana sitoudun edistämään lasten ja perheiden hyvinvointia. – Maija Koski, päätoimittaja Tässä prosessissa kävi hyvin ilmi, että jatkossa tarvitaan rajauksia mitä tavoitetta koh- den on tarkoitus edetä, jotta yhteiskuntamme olisi entistä lapsimyönteisempi. Lisäksi tarvitaan entistä parempi ymmärrys siitä, miten paras mahdollinen tietopohja toimii ammattilaisten ja päätöksenteon pohjana. Lapsiystävällisen yhteiskunnan osalta kes- keistä on myös tuottaa kestäviä väyliä, joiden kautta yhteiskunnan eri toimijat voivat osallistua tähän yhteiseen tehtävään. – Petra Kouvonen, VTT, kehitysjohtaja , Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö sr. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 72 Jokainen valtio, kunta, järjestö, perhe, ihmisten yhteenliittymä tarvitsee yhteistä ym- märrystä, tavoitteita ja toimia tavoitteisiin pääsemiseen. Lasten kohdalla meillä on eri- tyinen velvollisuus olla tekemättä lapsista aikuisten tunteiden ja politiikan puheen väli- kappaleita. Lapsuus on niin tärkeä elämänvaihe, että sitä kunnioittaaksemme yhteis- kunnan on oltava toimissaan avoin, konkreettinen ja käytännöllinen. Strategiat teh- dään parantaaksemme lasten elämää, ei yhteiskunnan ja päättäjien omaatuntoa. – Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu, Lapsiasiavaltuutetun toimisto Lapsimyönteistä yhteiskuntaa ei rakenneta pelkästään lakeja muuttamalla – siihen tarvitaan koko yhteiskuntaa. Lapsimyönteisyyden eteen sitoudun itse toimimaan niin töissä kuin arjessakin. – Olli Kärkkäinen, yksityistalouden ekonomisti, Nordea Oivalsin tässä tärkeässä työssä, että maassamme on valtavan paljon upeita ja täysin käyttökelpoisia ideoita ja jopa lähes valmiita malleja siihen, miten kehitämme lapsi- ja perhemyönteisempää yhteiskuntaa. On vaikea arvioida, onko niillä vaikutuksia syntyvyyden kasvuun, mutta aivan varmasti ne lisäävät olennaisesti perheiden ja lasten hyvinvointia ja tekevät maastamme pa- remman paikan kasvaa ja menestyä myös muualta tänne muuttaville. – Marja-Leena Laakso, professori, Jyväskylän yliopisto Tajusin, että maailman lapsimyönteisimmän maan synnytys vaatii kaikkien osallistu- mista, pelkillä palvelujärjestelmän muutoksilla emme tavoitetta saavuta. Yhdessä, yh- teistyössä toisiamme auttaen ja ymmärtäen mahdollistamme lapsille loistavan tulevai- suuden, olitpa sitten päättäjä tai johtaja, opettaja tai hoitaja, vanhempi tai toveri, iloitse, innosta, kannusta ja rohkaise, ihan joka päivä niin olemme maalissa nopeam- min kuin uskommekaan. – Jarkko Lahtinen, kehittämispäällikkö, Suomen Kuntaliitto Olen valmis tekemään kaiken voitavani, jotta jokainen lapsi ja nuori saa parhaan mah- dollisen osaamispohjan elämälleen. Jokaisella on oltava mahdollisuus kasvaa oman potentiaalinsa ylärajoille. – Olli Luukkainen, puheenjohtaja, Opettajien ammattijärjestö OAJ Lapsistrategiatyössä olen oivaltanut, että meidän on luotava pysyviä terveyttä ja hy- vinvointia edistäviä rakenteita kaikkien lapsi- ja perhetoimijoiden kesken. Sitoudun jat- kossakin edistämään tätä monialaista yhteistyötä ja terveydenhuollon ehkäisevän ja hoitavan työn tasapainoa, erityisesti lasten ja nuorten elämänhallinnan ja mielenter- veyden hyväksi. – Pirjo Pennanen, ehkäisevän terveydenhuollon ylilääkäri, Vantaan kaupunki LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 73 Tällä matkalla ajatukseni kuuntelemisen, ymmärtämisen ja toimimisen tärkeydestä on vahvistunut entisestään. Lupaan edelleen pysähtyä kuuntelemaan, jotta ymmärtäisin ja oppisin toimimaan oikein. – Markku Rimpelä, strategiajohtaja, Hämeenlinnan kaupunki Lasten oikeuksiin nojautuva kansallinen lapsistrategia olisi tärkeä ja tuore linjaus joka myös vahvistaisi Suomen mainetta perheystävällisenä maana. Sitä tulevaisuutta poh- tiessamme ilmeni, miten moni taho, vanhemmista, opettajista ja kavereista ministeriöi- hin, tukijoista ja tutkijoista järjestöihin, omilla panoksillaan muokkaavat lasten kasvu- ympäristöä. – Anna Rotkirch, johtaja, Väestöliitto Työskentely oli tärkeä muistutus siitä, miten lapsen elämänkulkuun vaikuttavat sekä ympäröivät ihmiset että yhteiskunnan rakenteet. Omassa elämässäni nämä asiat lo- mittuvat siten, että ammatillisesti pidän esillä yhteiskunnan instituutioiden ja hyvinvoin- tipolitiikan merkitystä, yksityiselämässä toivottavasti ihmisen vastuuta toisesta ihmi- sestä. – Tuire Santamäki-Vuori, johtaja, THL Oivalsin miten monella tavalla yhteiskunnallisen päätöksenteon ja asenteiden avulla voidaan vaikuttaa lapsiystävällisempään yhteiskuntaan ja että meillä kaikilla on sen rakentamisessa tärkeä rooli joka päivä. Olen vahvasti sitoutunut omassa työssäni las- tenkirjojen kustantajana olemaan mahdollistamassa paikkoja ja hetkiä, joissa lasten ääni kuuluu, ja joissa lapset ja aikuiset kohtaavat ja viihtyvät yhdessä. – Saara Tiuraniemi, kustantaja, Kustannusosakeyhtiö Tammi Ymmärsin sen, että jätämme lapsen liian usein ja liian pitkään selviytymään yksin ti- lanteista, jotka ovat hänelle aivan liian monimutkaisia hallita. Aikuisilla on kaikki mah- dollisuudet auttaa jokaista lasta, kunhan ensin oppivat kuuntelemaan häntä ja sitten toimimaan yhdessä tilanteen korjaamiseksi. Yritän itse olla aikuinen, joka kuuntelee ja oppii. – Jouni Välijärvi, professori, Jyväskylän yliopisto Kaikille lapsille yhdenvertainen ja lapsimyönteinen yhteiskunta on tavoite, jota kohti on tärkeä kulkea. Minä sitoudun tekemään osani, niin töissä kuin vapaa-ajalla, sen eteen, että jokainen lapsi voi kokea olevansa turvassa, arvokas ja osallinen. – Onni Westlund, kokemusasiantuntija LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 74 Lapsistrategian työstäminen yhdessä alan huippuasiantuntijoiden ja etenkin lasten ja nuorten kanssa antoi minulle uskoa tulevaan, mutta herätti myös paljon uusia kysy- myksiä. Tiedämme, mikä saa lapsen hymyilemään, mutta silti niin moni heistä itkee pahaa oloaan. Aion vastaisuudessakin tuottaa ja viedä päättäjille tietoa, jotta jonain päivänä yhteiskuntamme on lapsisystävällinen. – Minna Ylikännö, johtava tutkija, Kela LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 75 8 Lähdeluettelo Aitokallio-Tallberg, A. Lapsettomuuspotilaan raskauden seuranta neuvolassa. SLL 2012, 67:2072–2075. Berg, V. (2018) Suomalaiset haluavat nykyään vähemmän lapsia kuin ennen. Tieto- vuoto, toukokuu. Väestöliitto Väestöntutkimuslaitos.: http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tietovuodot/touko- 2018-tietovuoto/ Gyllenberg, D., Marttila, M., Sund, R., Jokiranta-Olkoniemi, E., Sourander, A., Gissler, M., & Ristikari, T. 2018 a. Temporal changes in the incidence of treated psychiatric and neurodevelopmental disorders during adolescence: an analysis of two national Finnish birth cohorts. The Lancet Psychiatry, 5(3), 227-236. Gyllenberg, D., Sourander, A., Gissler, M., & Ristikari, T. 2018b. Mental health ser- vices and allocation of resources: where should the money flow?–Authors' reply. The Lancet Psychiatry, 5(6), e12-e13. Hassan, MA, Killick SR. Effect of male age on fertility: evidence for the decline in male fertility with increasing age. Fertil Steril, 2003, 79:1520–1527. Hedelmöityshoidot 2015–2016, Tilastoraportti 9/2017, Suomen virallinen tilasto, He- delmöityshoidot. THL, 2017. Hemminki E, Gissler M. Births by younger and older mothers in a population with late and regulated childbearing: Finland 1991. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandina- vica 1996, 75 (1):9–27. Hilli, P., Ståhl, T., Merikukka, M., & Ristikari, T. (2017). Syrjäytymisen hinta–case in- vestoinnin kannattavuuslaskemasta. Yhteiskuntapolitiikka 82 (2017):6 663-675. Jokimaa V. Koeputkihedelmöityshoitojen välittömät komplikaatiot. Katsaus-artikkeli. Duodecim 2006, 122:434–440. Joronen K, Kanste O, Halme N, Perälä M-L, Pelkonen M. 2018. Lasten ja nuorten ter- veyttä, hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävien palvelujen integraatiota tukevat toimet eri maissa. Valtioneuvoston tutkimus- ja kehittämistoiminta. (35/2018): https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-540-2 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 76 Kanste O, Joronen K, Halme N, Perälä M-L, Pelkonen M. 2018. Lasten ja nuorten ter- veyttä, hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävät palvelukokonaisuudet - kokemuk- sia eri maista. Tutkimuksesta tiiviisti 28/2018. Syyskuu 2018, Terveyden ja hyvinvoin- nin laitos: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-186-7 Klemetti R, Gissler M, Sainio S, Hemminki E. Associations of maternal age with ma- ternity care use and birth outcomes in primiparous women: a comparison of results in 1991 and 2008 in Finland. BJOG, 2013. Klemetti R, Gissler M, Sainio S, Hemminki E. At what age does the risk for adverse maternal and infant outcomes increase? Nationwide register-based study on first births in Finland in 2005–2014. Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica 2016, 95:1368–1375. Klemetti R. Tahaton lapsettomuus ja hedelmöityshoidot. Kirjassa Lisääntymisterveys Suomessa. Terveys 2000 -tutkimus. (toim. Koponen & Luoto). Kansanterveyslai- toksen julkaisuja B5/2004. KTL, Helsinki, 2004. Klemetti R. The Use of Assisted Fertilization in Finland: Health Effects and Equity. Doctoral thesis. Stakes, Research Report 158, Gummerus, Vaajakoski 2006. Klemetti Reija, Liitsola Kirsi, Luoto Riitta, Gissler Mika, Jokela Satu, Koponen Päivikki. Seksuaali- ja lisääntymisterveys [Sexual and Reproductive health]. Kirjassa Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2018 (toim Koponen Päivikki, Borodulin Katja, , Lundqvist Annamari, Koskinen Seppo). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 4/2018. Helsinki, 2018. Koponen P, Klemetti R, Luoto R, Alha P, Surcel HM. Lisääntymisterveys. Kirjassa Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011 (toim Koskinen Seppo, Lundqvist Annamari, Ristiluoma Noora). Raportti 68/2012. Juvenes Print, Suomen Yliopisto- paino Oy, Tampere 2012. Koskinen, S., A. Lundqvist & N. Ristiluoma (2012). Terveys, toimintakyky ja hyvin- vointi Suomessa 2011. Raportti: 2012_068. Kouluterveyskysely, THL, 2015: https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely Kunttu K, Huttunen T. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2000, Helsinki, 2001. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 77 Kunttu K, Pesonen T, Saari J. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Yliop- pilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. Arkmedia Oy, 2017. Lamminpää R, Vehviläinen-Julkunen K, Gissler M, Heinonen S. Preeclampsia compli- cated by advanced maternal age: a registry-based study on primiparous women in Finland 1997-2008. BMC Pregnancy Childbirth. 2012 Jun 11;12:47. doi: 10.1186/1471-2393-12-47. Lampinen R, Vehviläinen-Julkunen K, Kankkunen P. A review of pregnancy in women over 35 years of age. The Open Nursing Journal 2009, 3: 33–38. de La Rochebrochard, E, de Mouzon, J, Thepot, F, Thonneau, P. Fathers over 40 and increased failure to conceive: the lessons of in vitro fertilization in France. Fertil Steril 2006, 85:1420–1424. de La Rochebrochard, E, Thonneau, P. Paternal age >or =40 years: an important risk factor for infertility. Am J Obstet Gynecol 2003, 189:901–905. Miettinen A, Rotkirch A. Milloin on lapsen aika? Lastenhankinnan toiveet ja esteet. Perhebarometri E34, 2008. Väestöliitto Väestöntutkimuslaitos, Helsinki,2008. Miettinen A. Perhebarometri 2015 Katsauksia E49/2015 Väestöliitto ry. Hansaprint Oy. Helsinki, 2015 Mika Niemelä, Hannu Kallunki, Jaana Jokinen, Sami Räsänen, Birkitta Ala-Aho, He- linä Hakko, Tiina Ristikari, Tytti Solantaus (2019). Let’s Talk about Children Model. Frontiers in Psychiatry. In press. Nipuli S, Brandt J, Hemminki E, Klemetti R. Finnish university students’ intentions to have children and willingness to have fertility education. First Global ESC Conference, Kööpenhamina, Tanska, 2013. Nipuli S, Hemminki E, Rämö A, Klemetti R. Finnish university students' knowledge of the health impacts of postponing childbearing, Finland, 2011. Int J H Prom Ed, 2017. Nybo Andersen, A.-M. & S. K. Urhoj (2017). Is advanced paternal age a health risk for the offspring? Fertility & Sterility 107, 312–318. Paavilainen M, Bloigu A, Gissler M, Hemminki E, Klemetti R. Aging fatherhood in Fin- land – first-time fathers in Finland from 1987-2009. Skandinavian Journal of Public Health, 2015;44(4). LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 78 Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2015. Tilastoraportti 16/2016, Suomen virallinen tilasto, THL, 2017. Pelkonen M ja Perälä M, muistio 2018. Perälä M-L, Pelkonen M, Halme N, Kanste O, Joronen K. 2018. Kansainvälisistä rat- kaisuista oppia lasten ja nuorten palvelujen ohjaukseen. Valtioneuvoston tutkimus- ja kehittämistoiminta. Näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja pää- töksenteon tueksi 29/2018 Ristikari, T., Keski-Säntti, M., Sutela, E., Haapakorva, P., Kiilakoski, T., Pekkarinen, E., ... & Salo, J. (2018). Suomi lasten kasvuympäristönä.THL raportit 7/2018: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152- 2.pdf?sequence=1 Ristikari, T., Törmäkangas, L., Lappi, A., Haapakorva, P., Kiilakoski, T., Merikukka, M., ... & Gissler, M. (2016). Suomi nuorten kasvuympäristönä-25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Raportti: 2016_009: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131119/URN_ISBN_978-952-302-712- 1.pdf?sequence=1 Rotkirch, A., K. Tammisalo, A. Miettinen & V. Berg (2017). Miksi vanhemmuutta lykä- tään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lastensaannista. Perhebarometri 2017. Väestön- tutkimuslaitos Katsauksia E51. Helsinki: Väestöliitto. Sainio S, Klemetti R, Hemminki E, Gissler M. Yli 40-vuotiaan naisen raskaus. SLL 2010, 39, 3129–34. Sartorius GA, Nieschlag E. Paternal age and reproduction. Hum.Reprod.Update, 2010,16, 1: 65-79. Schmidt, L., T. Sobotka, J. G. Bentzen, & A. N. Andersen (2012). Demographic and medical consequences of the postponement of parenthood. Human Reproduction Up- date, 18(1), 29–43. Sharma, R., Biedenharn, K. R., Fedor, J. M., & Agarwal, A. (2013). Lifestyle factors and reproductive health: taking control of your fertility. Reproductive Biology and En- docrinology, 11(1), 66 Slama, R. et al. (2005). Influence of paternal age on the risk of spontaneous abortion. American Journal of Epidemiology, 161, 816–823. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 79 Tilastokeskus (2018) Äidit tilastoissa: http://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/aidit_tilastoissa_2018.html Välijärvi, Jouni (toim.) (2019) Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kai- kille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi. Valtioneuvoston julkai- suja 2019:7: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-701-7 Zasloff E, Schytt E, Waldenström. First time mothers´ pregnancy and birth experi- ences varying by age. Acta Obstet Gynecol Scand 2007, 86:1328–36. Mahdollisuudet Suomelle: Mahdollisuudet Suomelle: http://julkaisut.valtioneu- vosto.fi/handle/10024/161329 Hallinnonalojen tulevaisuuskatsaukset 2018: https://vnk.fi/tulevaisuuskatsaukset Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa Jaettu ymmärrys työn murroksesta: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80036 Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 2. osa Ratkaisuja työn murroksessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161091 Kansallinen ennakointiverkosto: http://foresight.fi Varhaiskasvatusmaksujen kevennykset osuvat keskituloisiin, mutta lisäävät työnteon kannustimia pienituloisilla, tutkimuspäällikkö Jussi Tervola, THL: [i]http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137619/THL%20Tutkimuksesta%20tii- viisti%208_2019%201502.pdf?sequence=4&isAllowed=y Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE): [ii]https://stm.fi/hankkeet/lapsi-ja-perhepalvelut ; varsinainsen hankekauden loppura- portti valmistuu maaliskuun lopussa 2019: Muutosohjelma jatkuu 2019. Lapsi-, nuoriso- ja perhetoimijat ovat kannanotossan 16.11.2017 esittäneet kansalli- sen lapsistrategian laatimista: https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-paiva- ja-viikko/2017-yhdenvertaisuus/kannanotto-lapsistrategia-ohjamaan-lapsipolitiikkaa/ Lapsi- ja perhejärjestöt antoivat kannanoton lapsen oikeuksien sopimukseen perustu- van lapsistrategian laatimisesta 13.2.2018: https://www.lskl.fi/kannanotot-ja-lausunnot/suomeen-tarvitaan-kansallinen-lapsistate- gia/ LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 80 Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi - Selvitys lapsi- ja nuoriso- ja perhepalvelui- den toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosi- aali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2018: https://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3904-2 Lapsiasivaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018: http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2018/02/LA_eduskuntakerto- mus_2018_FI_netti.pdf Joronen, et al: Lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistä- vien palvelujen integraatiota tukevat toimet eri maissa. Valtioneuvoston kanslia. Val- tioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2018: https://valtioneuvosto.fi/julkaisut/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-287-540-2 Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/StVM_28+2018.aspx YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi vuonna 2003 yleiskommentin lapsen oikeuksien sopimuksen yleisistä täytäntöönpanotoimista (yleiskommentti nro 5, http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2015/03/CRC_GC_2003_5_julkaisu.pdf). Komi- tea korostaa, että sopimusvaltion hallituksen on toimittava lapsen oikeuksien sopi- mukseen perustuvan yhdistävän, kattavan ja oikeusperustaisen kansallisen strategian pohjalta. Yleiskommentti määrittää mitä stratgialta edellytetään. Lapisystävällisen maakunnan tukianeistot: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-per- heet/johtamisen_tueksi/lapsiystavallinen-maakunta-ja-kunta Lapsivaikutusten arvioinnin kehitystyö osana LAPE muutosohjjelmaa ja THL.ssä: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/johtamisen_tueksi/miten_arvioida/lapsivai- kutusten_arviointi Euroopan Neuvoston lasten ja nuorten osallistumisen arviointikrieteerit YK sopimuk- sen perusteella: https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/oikeusministerio-kaynnistaa-hank- keen-lasten-ja-nuorten-osallistumisoikeuksien-arviointityokalun-testaamiseksi Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. Kertomus sisältää katsauksen, joka perustuu hallinnon asiakirja-aineistoihin (mutta ei varsinaisesti toteutuneeseen lapsi- ja perhepolitiikkaan, sen tuloksiin eri aikakausina tai hyvinvointi-indikaattoreihin) (Matti Rimpelä). LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 81 http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2018/02/LA_eduskuntakerto- mus_2018_netti_SU.pdf Hallituksen strategia-asiakirja 2003. Hallituksen poikkihallinnolliset politiikkaohjelmat ja politiikat. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 14/2003: https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/369117/vanhanen-strategia-asiakirja- 2003.pdf/355c8468-4025-45ec-89db-e687915b43fd Opetus- ja kulttuuriministeriön 1.10.2009 asettaman selvitysryhmän raportti Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan koordinaatio - Lasten ja nuorten kasvun ja hyvinvoinnin sel- vitysryhmän muistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:3: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75573 mm. ehdotti että lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuranta otetaan tulvien halitusten strategia-asiakirjojen määritellyksi erikseen seurattavaksi politiikkateemaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitysryhmälle asettaman alatyöryhmän raportti Lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation vahvistaminen – Lastensuojelulain ja nuoriso- lain lasten ja nuorten kasvua ja hyvinvointia edistävien yleisten säännösten kehittämi- nen ja yhteensovittaminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:15: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75578/tr15.pdf?sequence= 1 Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit. Tavoitteena tetoon perustuva lapsipolitii- kan johtaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:3: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75502/tr3.pdf Eriarvoistuva lapsuus. Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa. Lapsi- asiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2014:3: http://lapsiasia.ssthosting.fi/wp-content/uploads/2014/12/Vuosikirja-2014.pdf Hallituksen strategia-asiakirja 2007. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 18/2007: https://vnk.fi/documents/10616/622950/J1808_Hallituksen+strategia-asia- kirja+2007.pdf/0aa860da-f50c-423e-903c-a3bdb72b9f64?version=1.0 Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2007 – 2011 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/78974 Koulutuksen kehittämisohjelma (KESU, OKM) sekä Kansallinen sosiaalialan kehittä- misohjelma (KASTE, STM,) joissa molemmissa oli ministeriökohtaisia lapsia, nuoria ja perheitä koskevia strategisia linjauksia ja toimenpideohjelmia. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 82 Hallituksen strateginen toimeenpanosuunnitelma korostaa lapsi.-ja nuorisopoliititisen ohjelman merkitystä hallinnonalojen yhteistyön luojana. https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/321857/Hallitusohjelman+strateginen+toi- meenpanosuunnitelma/780ab6d0-00ec-4681-aa2a-4c6fc740783b Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2017: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79218 ks. esim. Strateginen tavoite 9: Lasten, nuorten ja perheiden asioita hoidetaan osaa- vasti ja hyvässä yhteistyössä. 9.1 Lasten, nuorten ja perheiden asioiden koordinaatio 9.2 Lasten ja nuorten parissa toimivien osaaminen. Toimenpiteet mm. Valtioneuvosto asettaa OKM:n esityksestä johtoryhmän lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteuttamisen johtamista varten. Johtoryhmään kuuluvat edustajat seuraavista minis- teriöistä ja alaisesta hallinnosta: OKM, STM, OM, TEM, SM, YM, PLM, VM sekä THL ja OPH. Hyödynnetään THL:n asiantuntijuutta koordinaatio- ja kehittämistoiminnassa. STM selkiyttää lapsiasioita käsittelevien neuvottelukuntien kokonaisuutta. Hyödynne- tään yhteistyötä erityisesti Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman ja KASTE II Lapsia, nuoria ja lapsiperheitä koskevan osaohjelman kanssa (OKM, STM). Hallitus luopui aiemmista lapsi ja perhepolitikan keskeisistä Koulutuspolitiikan kehittämissuun- nitelmasta (KESU) ja Kansallisista sosiaali ja terveyspolitiikan toimintaohjelmista (KASTE). Lisäksi nuorisolain mukainen ohjelma kaventui uudessa laissa keskittymään nuorisopolitiikkaan aiemman laajemman lapsi- ja nuorisopoliittisen koordinaatio ja yh- teistyöluonteen sijasta. Lapsi- ja perhepalveluiden hajanainen palvelujärjestelmä uu- distetaan. Kaikki lasten, nuorten ja perheiden palvelut sovitetaan yhteen integroiduksi lapsi- ja perhelähtöiseksi palvelujen kokonaisuudeksi. Muutoksella vahvistetaan pe- ruspalveluja ja siirretään painopistettä ehkäiseviin sekä varhaisen tuen ja hoidon pal- veluihin. Lapsen etu ja vanhemmuuden tuki ovat muutoksessa ensisijaisia. Muutosoh- jelman tuloksena lapset, nuoret ja perheet voivat paremmin, heidän voimavaransa ovat vahvistuneet ja he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ja palveluihinsa. Kyseessä on laaja, monia hallinnonaloja ja palveluja koskeva muutos, joka edellyttää vahvaa kansallista ohjausta ja muutosvaiheen rahallista panostusta. ”On pyrittävä siihen, että yleinen lapsi- ja perhepolitiikka ja erityinen lasten, nuorten ja lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisy ja hoito sisältyvät samaan ohjelmaan. Tällaisen ohjelman ohjaus edellyttää verkostomaista ja pitkäkestoista yhteistyötä valtion kes- kushallinnossa ministeriöiden ja niiden alaisten yksiköiden sekä myös kolmannen sek- torin ja yksityissektorin kanssa.” Suomen lapsiasiaintoimikunta. Esitys lapsiasiavaltuutetusta ja lapsi ja perheasioiden koordinaatiosta. STM työryhmämuistioita 2004:7: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/72800 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 83 Lapsille sopiva Suomi – raportti eli YK.n erityisistunnon edellyttämä kansallinen toi- mintasuunnitelma: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72626/jul- kaisuja_2005_5.pdf?sequence=1 ”Toimikunnan mielestä Suomeen tarvitaan laaja ja yhteisesti hyväksytty valtakunnalli- nen lapsi- ja perhepoliittinen strategia lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kehittä- miseksi ja seuraamiseksi. Siinä tulee ottaa huomioon sekä lapsen edun ja tarpeiden toteutuminen että perheiden palveluiden ja taloudellisten voimavarojen turvaaminen” Asetus lapsiasiavaltuutetusta ja lapsiasianeuvottelukunnasta (finlex.fi): https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050274 Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko eduskunnalle. Opetusministeriön julkai- suja 2006:24: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han- dle/10024/79977/opm24.pdf Valtioneuvoston selonteko suomen ihmisoikeuspolitiikasta: https://www.edus- kunta.fi/FI/vaski/selonteko/Documents/vns_2+2004.pdf Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisu- sarja 1/2018: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160706 Liite. Professori Juho Saaren ryhmän 12 esitystä ja hallituksen kommentit niihin (VNK): https://vnk.fi/documents/10616/7660589/Saaren+tyoryhma+kehys- riihi/9b732c55-eab4-4074-a830-f7cd596a25ab Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Hankesuunnitelma (STM): https://stm.fi/documents/1271139/1953486/Hankesuunnitelma_Lapsi-ja+perhepalve- luiden+muutosohjelma.pdf/901bb807-89df-4efc-9ef6-257064f84ac0 LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 84 Liitteet Raportin tiivis kuvaus Hallituskaudet ylittävää kansallista lapsistrategiaa pohjustavan ja valmistelevan työn taustalla on hallituksen kehysriihessä sopima päätös 11.4.2018. Opetus- ja kulttuuri- ministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö asettivat yhteistyössä 5.6.2018 ohjaus- ryhmän ja toimeksiannon valmistelevalle työlle, joka on toteutettu 1.8.2018– 28.2.2019. Lapsistrategiaa pohjustavan työn tehtävänanto edellytti uudenlaista toimintatapaa yli hallituskausien tähtäävän vision, ennusteiden, tavoitteiden ja suositusten tunnista- miseksi ja toteuttamiseksi. Ministeriöiden, kansalaisyhteiskunnan, julkisen ja yksityi- sen sektorin poikkihallinnollisen työskentelyn linjauksiksi valittiin avoimuus, tulevai- suussuuntautuneisuus, mahdollisuuksien löytäminen ja dialoginen vuorovaikutus. Lapsen aika -raportin visiota, skenaarioita, suosituksia ja tutkimuksen esiin nostamia hyvinvoinnin osa-alueita tunnistettiin tutkimuksen ja kokemusasiantuntijuuden avulla lapsen, nuoren ja perheiden tulevaisuuden, hyvinvoinnin ja oppimisen, osallisuuden ja turvallisuuden sekä ihmissuhteiden ja terveyden lähtökohdista. Johdannossa kerrotaan, miksi lapsistrategiaa tarvitaan ja mikä on Lapsen aika -visio ja siitä linjatut tavoitteet, joiden avulla voidaan saavuttaa lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta 2040. Johdannossa esitellään myös vision toteuttamisen keinoja, jotka ovat lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuva hallinto ja päätöksenteko, lapsi- ja perhe- lähtöinen toimintakulttuuri sekä laadukas vuorovaikutus. Luvussa 2 esitellään, millaisessa Suomessa lapset ja nuoret elävät 2019. Luvussa esitellään tutkimuksesta nousseita lasten hyvinvoinnin osa-alueita, joista on laadittu oma, professori Jouni Välijärven toimittama raportti ”Edellytykset kasvuun, oppimi- seen ja osallisuuteen kaikille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi.” Luvussa kuvataan myös tutkimuksiin perustuen elämää, joka on turvallinen lapselle sekä käsitellään syntyvyyttä ja lapsiin sekä lapsiperheisiin kohdistettuja yhteiskunnan voimavaroja. Luvussa valotetaan myös hyvinvoinnin ja palvelujen tilaa sekä uudista- misen suuntaa hallituksen kärkihankkeissa 2015–2019. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 85 Luvussa 3 kuvaillaan, minkälaisessa Suomessa lapset ja nuoret elävät vuonna 2040. Luvussa avataan maailman muuttumista lapsen ja nuoren näkökulmasta sekä kysy- tään, muuttuvatko lasten hyvinvoinnin tarpeet. Luvussa esitellään työskentelyn aikana syntyneet kolme mahdollista tulevaisuussuuntaa: 1) Hyvä Lapsen aika -skenaario, 2) lineaarinen kehitys, jossa eriarvoistumiskehitys jatkuu entiseen tapaan sekä 3) kriisiy- tynyt lapsuus, jossa kielteiset muutokset vahvistuvat. Luvussa 4 hahmotetaan suuntaviivoja lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan toteu- tumiselle ja lapsistrategian jatkovalmistelulle. Luvussa esitellään vision Lapsi- ja per- hemyönteinen yhteiskunta seitsemän tavoitetta ja keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä suosituksia tarkemmin. Luvussa esitetään suuntaviivoja strategian jatkovalmiste- lulle. Luvussa luodaan myös katsaus Lapsen aika -tiekartalle kohti kansallista lapsi- strategiaa sekä annetaan aikataululle ja hallinnolliselle työskentelylle ehdotuksia. Luvussa 5 kerrotaan työskentelyn aikana kerätystä tutkimuksesta ja tiedosta koskien kansainvälisiä ja pohjoismaisia hyviä käytänteitä ja tutkimusta ohjauksen ja johtami- sen välineenä. Luvussa on kerätty myös yhteen Lapsifoorumeista saatu tieto ja laaja sidosryhmä- ja kansalaiskeskustelu. Luvussa 6 esitellään hallituksen kehysriihen toimeksianto ja eduskunnan evästykset valmistelulle sekä työn koordinointi ja työryhmät. Luvussa 7 on epilogi, joka kokoaa yhteen ohjausryhmän jäsenten sitoumukset lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan edistämisessä. Loppuun on kerätty lähdeaineistot ja liitteet. Ministeriöiden lapsistrategia -sivuilta netistä on löytyvät aineistot ovat: 1. Raportti ”Lapsen aika. Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040”. 2. Raportti ”Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Tut- kijoiden havaintoja ja suosituksia lasten ja nuorten monipuolisen kehityk- sen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edistämiseksi.” Toim. Jouni Välijärvi. 3. Tutkijoiden viisi hyvinvoinnin osa-aluetta ja niihin liittyvät tietokiteet. 4. Graafiset kuvat Lapsen aika -vision, hallinnon ja etenemisen kuvaa- miseksi. 5. Liitteet. Tutkijoiden antamat taustatiedot. 6. Liitteet. Sidosryhmien antamat lausunnot. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 86 Toiminnassa noudatettiin alusta asti strategisen viestinnän ja avoimuuden periaat- teita. Lapsistrategiaa valmistelevan työn sisältöjen, keskustelujen ja näkökulmien muotoutumista oli mahdollista seurata kahden ministeriön avoimilla verkkosivulla. Si- dosryhmien, kansalaisten ja asiantuntijoiden välistä dialogia käytiin kolmessa Lapsi- foorumissa sekä erillisissä sidosryhmätapaamisissa. Mukaan työhön on saatu poikkisektoriaalisesti myös talouden ja elinkeinoelämän toi- mijoita. Työtä on tukenut ohjausryhmän lisäksi tutkijaryhmä. Valmistelussa on järjes- tetty laajasti sidosryhmiä osallistavia tilaisuuksia, joihin osallistui lähes tuhat ihmistä, joista lapsia ja nuoria oli noin kaksisataa. Valmistelu on perustunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. YK:n lapsen oikeuk- sien sopimuksesta strategiaa tukevia periaatteita ovat yhdenvertaisuus, lapsen edun ensisijaisuus, jokaisen lapsen oikeus hyvään elämään sekä lapsen mielipiteiden huo- mioiminen. Lisäksi on muita sopimuksista nostettavia lapsen oikeuksia kuten esimer- kiksi jokaisen lapsen oikeus saada opetusta (art 28/29). Ohjausryhmä toimi valmistelujen seurantaryhmänä ja muodosti yhteisen vision "Lap- sen aika – Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040" ja osallistui esimerkiksi blogien kautta tärkeiden sisältöjen esiin nostamiseen lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan uudistamisen perusteista ja lähtökohdista. Vision määrittelyn jälkeen luotiin tulevaisuuden ennakoidut kehityssuunnat, skenaa- riot, joilla kuvataan kolmea mahdollista maailmaa (lineaarinen skenaario, kriisiytynyt lapsuus ja lapsen aika -skenaario). Skenaariotyöskentelystä kiteytetty tavoitetila eli vi- sio on raportissa nimeltään Lapsen aika -visio. Raportissa esitellään suositeltava Lap- sen aika -skenaario, jossa noin parinkymmenen vuoden kuluessa on saavutettu lapsi-, nuori- ja perhemyönteinen Suomi eri tasoilla. Visiota konkretisoivat seitsemän tavoitetta, jotka liittyvät lapsen ihmissuhdeympäris- töön (vanhemmat, läheiset aikuiset, ystävät), lapsen ja perheen osallisuuteen kasvu- ja lähiyhteisössä, perheiden yhdessä viettämään aikaan, lapsen ja nuoren yksilöllisen kasvun ja oppimisen polun mahdollistamiseen, lapsiperheiden köyhyyden vähentämi- seen sekä ihmisten mahdollisuuteen toivomaansa lapsimäärään. Tutkimuksen perusteella määrittyivät lapsen hyvinvoinnin osa-alueiksi Ihmissuhteet, oppiminen, osallisuus, turvallisuus ja terveys. Näiden lisäksi syntyvyys määrittää yh- teiskunnan lapsi- ja perhemyönteisyyttä. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 87 Vision toteuttamisen kannalta keskeisiksi johtamisen keinoiksi nähtiin lapsen oikeuk- siin ja tietoon perustuva hallinto ja päätöksenteko sekä lapsi- ja perhelähtöinen toimin- takulttuuri. Vision saavuttamisen edellytys on laaja-alainen sitoutuminen yhteiskunnan eri tasoilla - valtioneuvostosta ja eduskunnasta alkaen Lapsen aika -raportissa sovitta- viin tavoitteisiin ja hallituskausittaisiin suuntaviivoihin. Lapsistrategia edistää lapsen oikeuksien toteutumista sekä lasten ja nuorten eriarvoi- suuden vähentämistä. Se tukee myös julkisen johtamisen uudistumista systeemiseen ja ihmislähtöiseen suuntaan. Kokonaisvaltaisella hallinnonalarajat ja -tasot ylittävällä strategialla edistetään julkisten voimavarojen vaikuttavaa ja tehokasta käyttöä. Raportissa esitetään, että lapsistrategiatyöhön sitoudutaan seuraavan hallituksen oh- jelmassa ja strategiatyö saatetaan päätöksen vuoden 2019 loppuun mennessä. Työssä tulee syventää raportissa esitettyjä tavoitevalintoja, määritellä tavoitteiden in- dikaattoreita, konkretisoida toimintalinjoissa etenemistä sekä tarvittavia voimavaroja. Samoin on ratkaistava työn johtamis-, raportointi- ja arviointivastuut, jotka tukevat vi- siota kohti etenemistä. Lisäksi on ratkaistava menettely, jolla eri ministeriöt, alueelliset toimijat sekä eduskunta sitoutuvat lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oppimisen tasa- arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävään pitkäjänteiseen strategiaan. Raportin viesti on, että lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta asettaa arvovalinnois- saan lapset, nuoret ja perheet etusijalle, politiikan keskiöön. Erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten sekä apua tarvitsevien perheiden ennaltaehkäi- sevä tukeminen kohti tasa-arvoista ja yhdenvertaista hyvinvointia ja oppimista on tuot- tava investointi yhteiskunnan tulevaisuuteen. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 88 Tilastotietoa lapsiperheistä. Lapset, lapsiperheet ja syntyneet Suomessa asui 1 066 261 lasta (0-17-vuotiasta) vuoden 2017 lopussa. Tällöin lapsia oli noin 18 000 vähemmän kuin vuoden 2010 lopussa. Lapsiväestöltään neljässä suu- rimmassa maakunnassa – Uusimaa, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Varsinais- Suomi – asui 612 347, mikä on runsaat 57 % kaikista lapsista. Lapsista oli vuoden 2017 lopussa suomenkielisiä 922 081, ruotsinkielisiä 60 843, saa- menkielisiä 522 ja muun kielisiä yhteensä 82 815. Muun kielisten määrä on kasvanut nopeasti. Vuoden 2010 lopussa muun kuin suomen-, ruotsin tai saamenkielisiä lapsia oli 48 034. Suomessa oli 566 242 lapsiperhettä vuoden 2017 lopussa (Lähde: Tilastokeskus). Lapsiperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on vähintään yksi alle 18-vuotias kotona asuva lapsi. Vuoden 2017 lopussa lapsiperheissä oli 1 046 336 alle 18-vuotiasta lasta. Kahden vanhemman perheissä lapsia oli 847 308 ja yhden vanhemman per- heissä 199 028. Lapsiperheissä asuu vanhemmatkin sisarukset mukaan lukien 39 prosenttia väestöstä. Yleisin lapsiperhemuoto on avioparin ja lasten muodostama perhe (58 % lapsiper- heistä). Vuoden 2017 lopussa aviopari ja lapsia -perheitä oli 330 252, joista 388 oli saman sukupuolen aviopari ja lapsia -perheitä. 63 prosenttia lapsista asuu avioparien perheissä, koska niissä on keskimäärin enemmän lapsia kuin avoparien ja yhden van- hemman perheissä. Vuoden 2017 lopussa Suomessa oli lähes 111 100 avoparin muodostamaa lapsiper- hettä, mikä on 20 prosenttia lapsiperheistä. Noin 57 prosenttia esikoisista syntyi avio- liiton ulkopuolella vuonna 2017. Kaikista vuonna 2017 syntyneistä lapsista avioliiton ulkopuolella syntyneiden osuus on 45 prosenttia. Vuoden 2017 lopussa äidin ja lasten muodostamia perheitä oli 106 939. Yhden van- hemman perheitä (äiti ja lapsia tai isä ja lapsia) on yli viidennes (22 %) lapsiperheistä. Lapsiperheet, joissa asuu vakituisesti isä ja lapsia, oli 17 641. Vuoden 2017 lopussa rekisteröidyn parin ja lasten muodostamia perheitä oli 345 ja saman sukupuolen avio- parin ja lasten muodostamia perheitä oli vuoden 2017 lopussa puolestaan 388. Uusperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa on alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi. Uusperheitä oli 51 300 eli yhdeksän prosenttia kaikista lapsiperheistä vuoden 2017 lo- LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 89 pussa. Uusperheiden vanhemmista 48 prosenttia on naimisissa keskenään ja 52 pro- senttia on avoliitossa. Uusperheissä oli alle 18-vuotiaita lapsia 107 769. Uusperheiden lapsista 63 798 oli äidin lapsia, 11 116 isän lapsia ja 33 855 yhteisiä lapsia. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 Suomessa tehtiin 396 adoptioita. Kotimaisia adoptioita oli 292 ja kansainvälisiä 104. Suomen kaikista vuonna 2017 adoptoiduista henkilöistä oli tyttöjä 189 ja poikia 207. Adoptoiduista 92 oli 18 vuotta täyttäneitä hen- kilöitä, ja näistä valtaosa oli kotimaisia adoptioita. Kansainvälisissä adoptioissa yli puolessa tapauksista adoptoitava lapsi oli alle 5-vuotias. Vuonna 2017 Suomeen adoptoitiin ulkomailta eniten Etelä-Afrikassa syntyneitä lapsia (21). Seuraavaksi eni- ten adoptioita tehtiin Thaimaasta (18 lasta) ja Kiinasta (14 lasta). Syntyvyys ja hedelmällisyys Suomessa LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 90 Suomessa on ollut eurooppalaisittain verrattuna korkea syntyvyys 2010-luvun alkuun saakka. Vuoden 2010 jälkeen syntyvyys on kääntynyt laskuun ja lasku on viime vuo- sina entisestään kiihtynyt. Tilastokeskuksen ennakkotilaston mukaan vuonna 2018 ai- kana syntyi 47 307 lasta, mikä on 3 014 lasta vähemmän kuin vuonna 2017. Näin ol- len vuonna 2018 syntyi lähes 13 700 lasta vähemmän kuin vuonna 2010. Vähennys on yli 22 %. Ennakollinen kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2018 koko mittaushistorian alhaisin: 1,40. Vuodesta 2010 vuoteen 2018 kokonaishedelmäl- lisyysluku on alentunut yli 25 %:lla. Muutos näin lyhyessä ajassa on dramaattinen. Suomessa on pitkään ollut kehittyneeelle maalle suhteellisen korkea syntyvyys. Toi- sen maailmansodan jälkeen syntyneet naiset ovat saaneet keskimäärin noin 1,9 lasta. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 91 2010-luvulla syntyvien lasten määrä on pienentynyt Suomessa. Vuodesta 2011 läh- tien kokonaishedelmällisyys on laskenut alle EU:n keskimääräisen tason, joka oli 1,60 vuonna 2017. Suomen kokonaishedelmällisyysluku oli vuonna 2018 1,40. Syntyvyys on tänä aikana alentunut noin viidesosan sekä kaupungeissa että maaseudulla ja taa- jamissa. Erityisesti esikoisia syntyy vähemmän kuin aikaisemmin, mutta lasku koskee myös toisia ja kolmansia lapsia. LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 92 On merkittävää, että lasku on jatkunut myös taloudellisen elpymisen aikana. Myös lastensaantia koskevat ihanteet ja aikomukset ovat murroksessa (Miettinen 2015; Rotkirch ym. 2017; Berg 2018). Vaikuttaa siltä, että myös toteutunut lopullinen lapsi- luku tulee Suomessa olemaan aikaisempia sukupolvia selvästi alhaisempi (Hellstrand 2018). Kyse ei ole niinkään siitä, että vanhemmaksi tullaan yhä myöhemmin, vaan siitä, että lapsia syntyy vähemmän lähes kaikissa ikäryhmissä (Tilastokeskus 2018). LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 93 Syntyvyyden lasku on osa globaalia väestönmuutosta, jossa väestö ikääntyy ja väes- törakenne kaventuu. Ihmiskunta on siirtymässä pitkän eliniän ja myöhäisen ja alhai- sen syntyvyyden rytmiin. Kehitys on monella lailla myönteinen ja toivottava. Suomes- sakin lapsiluvun pienentyminen on valinnanvapauden, seksuaalivalistuksen, taloudel- lisen vaurauden sekä nais- ja perheystävällisen hyvinvointivaltion tuotos. Lapset syn- tyvät entistä useammin toivottuina ja saavat runsaasti huomiota ja hoivaa perhees- sään ja ympäristöstään. (Tilastokeskus 2018.). LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 94 Syntyvyyden alentuminen herättää myös huolta. Huoli koskee erityisesti maan ja kun- tien väestöllistä huoltosuhdetta (Hetemäki 2018), joka tulee olemaan Euroopan haas- tavimpia (Eurostat 2015). Suomessa, kuten muissa maissa, on myös ollut viitteitä syn- tyvyyden sosioekonomisesta polarisaatiosta. Kokonaishedelmällisyys on korkeampi korkeammin koulutetuilla naisilla ja miehillä, ja se on laskenut voimakkaimmin vähiten koulutetuissa väestöryhmissä (SVT 2018). Sen lisäksi raskaaksitulovaikeudet ja ei-toi- vottu lapsettomuus ovat Suomessa jo nyt korkealla tasolla ja saattavat yleistyä seu- raavien vuosikymmenten aikana. (Klemetti ym. 2018). LAPSEN AIKA – KOHTI KANSALLISTA LAPSISTRATEGIAA 2040 95 Sidosryhmätyön aineistot Sidosryhmätapaamiset on listattu pdf-tiedostona lapsistrategia.fi verkkosivuille. Sidosryhmälausunnot on koottu lapsistrategia.fi verkkosivulle pdf-koosteeksi. Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 LAPSEN AIKA Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4 SNELLMANINKATU 1, HELSINKI PL 23, 00023 VALTIONEUVOSTO valtioneuvosto.fi julkaisut.valtioneuvosto.fi ISBN: 978-952-287-698-0 PDF ISSN: 2490-0966 PDF Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4