Museoviraston hoitamat ja restauroimat muinaisjäännökset Työryhmän ehdotus ns. KiVa-kohteiden hoidon ja hallinnoinnin järjestämiseksi Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:16 Erno Nolvi Museoviraston hoitamat ja restauroimat muinaisjäännökset Työryhmän ehdotus ns. KiVa-kohteiden hoidon ja hallinnoinnin järjestämiseksi Erno Nolvi Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki 2019 Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:16 Opetus- ja kulttuuriministeriö ISBN: 978-952-263-638-6 (PDF) Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2019 Kuvailulehti Julkaisija Opetus- ja kulttuuriministeriö 13.5.2019 Tekijät Erno Nolvi Julkaisun nimi Museoviraston hoitamat ja restauroimat muinaisjäännökset Työryhmän ehdotus ns. KiVa-kohteiden hoidon ja hallinnoinnin järjestämiseksi Julkaisusarjan nimi ja numero Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:16 Diaarinumero OKM/33/040/2018 Teema Kulttuuri ISBN PDF 978-952-263-638-6 ISSN PDF 1799-0351 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-638-6 Sivumäärä 54 Kieli suomi Asiasanat muinaisjäännösten hoito, restaurointi, Museovirasto, Metsähallitus, Senaatti-kiinteistöt Tiivistelmä Työryhmän tehtävänä oli laatia esitys Museoviraston rakentamis- ja restaurointitoiminnan piiriin kuuluneiden kohteiden hallinnan ja hoidon järjestämisestä (ns. KiVa-kohteet). Valtion vuonna 2010 voimaan astuneen kiinteistöstrategian linjausten perusteella valtion mailla sijaitsevia kiinteitä muinaisjäännöskohteita keskitettiin vuonna 2014 pääosin Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen hallintaan. Museoviraston toimesta on muinaismuistolain nojalla hoidettu ja restauroitu myös sellaisia kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka eivät sijaitse valtion maalla. Työryhmän tehtävänä oli laatia esitys hoidon sekä ylläpidon järjestämisestä näissä ns. KiVa -kohteissa. Työryhmä luokitteli KiVa-kohteet strategisuuden ja hoitotarpeen kiireellisyyden perusteella siten, että kohteista 9 on strategisia, mutta eivät vaadi kiireellisiä toimenpiteitä, 4 on puolestaan luokiteltu ei-strategiksi, mutta ne vaativat kiireellisiä toimenpiteitä. Kohteista 8 on luokiteltu ei-strategisiksi, eikä niissä ole tarvetta kiireellisille toimenpiteille. Työryhmä esitti kuntotutkimusten tekemistä kaikissa kohteissa. Ei-strategissa kohteissa tavoitteena on hoito- ja ylläpitovastuun siirtäminen pois valtiolta. Strategisille kohteille tulisi laatia hoito- ja käyttösuunnitelmat ja toteuttaa vaadittavat toimenpiteet. Työryhmä ehdottaa, että toimeenpano annetaan Museoviraston tehtäväksi. Toimeenpanoon ehdotetaan osoitettavaksi valtion vuosien 2020–2021 talousarvioissa määrärahaa yhteensä 900 000 euroa. Työryhmä kiinnitti huomiota siihen, että kiinteiden muinaisjäännösten hallinnasta ja hoidosta tulisi laatia kokonaisselvitys. Selvitystyön tulisi kattaa sekä valtion hallinnassa olevat että muut valtion kannalta merkittävät muinaisjäännökset. Selvitystyön yhteydessä tulisi ottaa kantaa vastuunjaon ja osaamisen järjestämiseen sekä tarvittaviin taloudellisiin resursseihin. Kustantaja Opetus- ja kulttuuriministeriö Julkaisun jakaja/ myynti Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Undervisnings- och kulturministeriet 13.5.2019 Författare Erno Nolvi Publikationens titel Fornlämningar som vårdas och restaureras av Museiverket. Arbetsgruppens förslag till ordnande av vård och förvaltning av s.k. KiVa-objekt Publikationsseriens namn och nummer Undervisnings- och kulturministeriets publikationer 2019:16 Diarienummer OKM/33/040/2018 Tema Kultur ISBN PDF 978-952-263-638-6 ISSN PDF 1799-0351 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-638-6 Sidantal 54 Språk finska Nyckelord vård av fornlämningar, restaurering, Museiverket, Forststyrelsen, Senatfastigheter Referat Arbetsgruppen hade i uppgift att utarbeta ett förslag till ordnande av vård och förvaltning av objekt som omfattas av Museiverkets byggnads- och restaureringsverksamhet (s.k KiVa-objekt, dvs. fornlämningsobjekt som Museiverket förvaltar, men som ligger på mark eller fastigheter som inte förvaltas av staten). Utifrån riktlinjer i statens fastighetsstrategi som trädde i kraft 2010 överfördes fasta fornlämningar på statens mark 2014 i huvudsak till Senatfastigheters och Forststyrelsens besittning. Med stöd av lagen om fornminnen har det på åtgärd av Museiverket också vårdats och restaurerats sådana fasta fornlämningar som inte finns på statens mark. Arbetsgruppen hade i uppgift att utarbeta ett förslag till ordnande av vård och underhåll av dessa s.k. KiVa -objekt. Arbetsgruppen klassificerade KiVa-objekten efter hur strategiska de är och hur brådskande deras underhållsbehov är. Nio av objekten klassificeras som strategiska men kräver inte brådskande åtgärder medan fyra har klassificerats som icke-strategiska men i behov av brådskande åtgärder. Av objekten har åtta klassificerats som icke-strategiska och utan behov av brådskande åtgärder. Arbetsgruppen föreslår att skicket på samtliga objekt undersöks. När det gäller icke-strategiska objekt är målet att vård- och underhållsansvaret flyttas bort från staten. När det gäller de strategiska objekten bör man upprätta vård- och användningsplaner och genomföra nödvändiga åtgärder. Arbetsgruppen föreslår att Museiverket får genomförandet i uppdrag. Det föreslås att det för genomförandet reserveras sammanlagt 900 000 euro i statsbudgeterna för åren 2020–2021. Arbetsgruppen fäste uppmärksamhet vid att det bör utarbetas en övergripande utredning om förvaltningen och vården av fasta fornlämningar. Utredningen ska omfatta både fornlämningar som förvaltas av staten och andra för staten betydande fornlämningar. I samband med utredningen bör man ta ställning till hur ansvarsfördelningen ska upprättas och kompetensen tryggas samt till vilka ekonomiska resurser det behövs. Förläggare Undervisnings- och kulturministeriet Distribution/ beställningar Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Ministry of Education and Culture 13th May 2019 Authors Erno Nolvi Title of publication Ancient monuments managed and restored by the Finnish Heritage Agency. Working group proposal for organising the management and administration of so-called KiVa sites Series and publication number Publications of the Ministry of Education and Culture, Finland 2019:16 Register number OKM/33/040/2018 Subject Culture ISBN PDF 978-952-263-638-6 ISSN (PD F) 1799-0351 Website address (URN) http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-638-6 Pages 54 Language Finnish Keywords Management of ancient monuments, restoration, Finnish Heritage Agency, Metsähallitus, Senate Properties Abstract The working group’s task was to prepare a proposal for organising the management and administration of sites that used to fall within the purview of the Finnish Heritage Agency’s construction and restoration operations (so-called KiVa sites). In accordance with policies based on the Finnish Government’s property strategy, which entered into effect in 2010, the management of ancient monuments located on state-owned land was centralised in 2014 primarily to Senate Properties and Mestähallitus. Under the Antiquities Act, ancient monuments that are not located on state-owned land have also been managed and restored by the Finnish Heritage Agency. The working group’s task was to prepare a proposal on the organisation of the management and administration of these so-called KiVa sites. The working group categorised KiVa sites based on their strategic significance and urgency of management measures, as a result of which 9 of the sites were deemed to be strategically notable, but not in need of urgent measures, while 4 sites were deemed to be non-strategic, but in need of urgent measures. Additionally, 8 of the sites were categorised as non-strategic and not in need of urgent measures. The working groups proposed that condition surveys be carried out at all of the sites. At non-strategic sites, the aim is to transfer responsibility for management and administration away from the state. Strategic sites should be provided with management and usage plans and undergo the necessary measures. The working group proposes that the Finnish Heritage Agency be tasked with the implementation of these measures. The working group also proposes that an appropriation of a total of EUR 900,000 be allocated for the implementation in the state budgets for 2020–2021. The working group noted that there is a need for carrying out a comprehensive assessment of the management and administration of ancient monuments. This assessment should cover both state-managed and other ancient monuments deemed to be significant for Finland. Other issues that should be commented on in connection with the assessment include the division of responsibilities, the organisation of expertise and the necessary financial resources. Publisher Ministry of Education and Culture, Finland Distributed by/ publication sales Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö Johdanto ............................................................................................................................................................................. 11 Tausta ................................................................................................................................................................................ 14 1 Muinaisjäännösten hallinnan, hoidon ja restauroinnin nykytila ............................... 18 1.1 Yleistä ........................................................................................................................................................................................... 18 1.2 Museoviraston tehtävät ja voimavarat ....................................................................................................... 18 1.3 Senaatti-kiinteistöjen tehtävät ja voimavarat ..................................................................................... 19 1.4 Metsähallituksen tehtävät ja voimavarat ................................................................................................. 20 1.5 Hoitamattomiin muinaisjäännöksiin liittyvät riskit ....................................................................... 22 1.6 Yhteenveto nykytilanteesta ................................................................................................................................... 23 2 KiVa-kohteiden kuvaus ja erityiskysymykset ............................................................................................................... 25 2.1 Kohteiden rajausperusteet ..................................................................................................................................... 25 2.2 Työryhmän esitys KiVa-kohteiden luokitteluksi ................................................................................ 26 2.2.1 Strategisuus ............................................................................................................................................. 26 2.2.2 Kiireellisyys .............................................................................................................................................. 27 2.3 Strategiset ja kiireelliset kohteet ...................................................................................................................... 28 2.4 Strategiset ja ei-kiireelliset kohteet ............................................................................................................... 28 2.5 Ei-strategiset, mutta kiireelliset kohteet ................................................................................................... 37 2.6 Ei-strategiset, ei-kiireelliset kohteet .............................................................................................................. 41 3 Työryhmän esitys ns. KiVa-kohteiden hallinnan ja hoidon järjestämiseksi ......... 49 3.1 Työryhmän esitys ensi vaiheen toimenpiteiksi .................................................................................. 50 3.2 Toimeenpano ja määrärahaesitykset ........................................................................................................... 51 3.3 Esitys strategisten kiinteiden muinaisjäännösten hallinnan ja hoidon järjestämiseen liittyvästä selvitystyöstä ............................................................................... 52 3.4 Yhteenveto työryhmän esityksistä ................................................................................................................. 53 Liite. Kohteiden arvottaminen ............................................................................................................................ 54 9MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET O P E T U S - J A K U LT T U U R I M I N I S T E R I Ö L L E Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 21.8.2018 Museoviraston rakentamis- ja restaurointi- toiminnan piiriin kuuluneiden kohteiden hallinnan ja hoidon järjestämistä pohtivan työ- ryhmän toimikaudelle 21.8.2018–31.12.2018. Toimikautta jatkettiin työn loppuunsaattami- seksi 31.3.2019 asti. Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus Museoviraston rakentamis- ja restaurointitoimin- nan piiriin kuuluneiden kohteiden hallinnan ja hoidon järjestämisestä (ns. KiVa-kohteet). Kohteet eivät pääsääntöisesti sijaitse valtion maalla eikä vastuita kohteissa ole luovutettu Museovirastolta muille toimijoille. Työryhmän ehdotus tuli laatia kohderyhmittäin siten, että siinä otetaan kantaa siihen, mitkä kohteista tulisi säilyttää valtion hallinnassa ja missä kohteissa vastuu olisi luovutettavissa muille toimijoille. Työryhmän tuli kartoittaa tarvitta- vat toimenpiteet, laatia aikatauluehdotus ja kustannusarvio vaadittavien toimenpiteiden toteuttamisesta. Työryhmän puheenjohtajana toimi kulttuuriasiainneuvos Tiina Eerikäinen opetus- ja kult- tuuriministeriöstä. Jäseninä olivat palvelupäällikkö Pekka Perttilä Metsähallituksesta, yli-in- tendentti Ilari Kurri Museovirastosta, toimialajohtaja Tuomas Pusa Senaatti-kiinteistöistä, lainsäädäntöneuvos Tarja Sinivuori-Bold valtiovarainministeriöstä ja kulttuuriasiainneuvos Päivi Salonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Työryhmän sihteerinä toimi kiinteistöpääl- likkö Erno Nolvi Museovirastosta. Metsähallituksen varajäsenenä kokouksiin osallistui eri- koissuunnittelija Anu Vauramo. Työryhmä kokoontui 8 kertaa. Työryhmä kuuli asiantuntijana lakimies Juha Maaperää Museovirastosta ja ylimetsänhoitaja Pirkko Isoviitaa ympäristöministeriöstä 10 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 Saatuaan työnsä päätökseen työryhmä luovuttaa kunnioittaen muistionsa opetus- ja kulttuuriministeriölle. Helsingissä 28.3.2019 Tiina Eerikäinen Tarja Sinivuori-Boldt Ilari Kurri Pekka Perttilä Tuomas Pusa Päivi Salonen Erno Nolvi 11 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Johdanto Kiinteät muinaisjäännökset ovat maaperässä tai veden alla sijaitsevia ihmisten toimin- nasta syntyneitä rakenteita. Kiinteät muinaisjäännökset on määritelty muinaismuistolain (295/1963) 2 §:ssä, jonka mukaan kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat mm. ihmisten muinoin tekemät kiveykset, röykkiöt, kalmistot, hautapaikat, kalliomaalaukset, käräjäpaikat, asuin- ja työpaikat, linnat ja muut rauniot, henkilön tai tapahtuman muistoksi pystytetyt muisto- merkit, huomattavien kulkuteiden jäännökset sekä kiinteät luonnonesineet. Kiinteät mui- naisjäännökset ovat muinaismuistolain mukaan rauhoitettu muistoina Suomen aikaisem- masta historiasta. Kiinteät muinaisjäännökset on vakiintuneesti katsottu kansallisomaisuu- deksi, jolla on korvaamaton kulttuuriarvo ja jotka tulee säilyttää tuleville sukupolville. Kiinteitä muinaisjäännöksiä on Museoviraston ylläpitämän muinaisjäännösrekisterin pe- rusteella noin 32 000 kappaletta. Näistä valtion mailla ja vesillä sijaitsee noin 7 000 kiinteää muinaisjäännöstä. Suomessa kiinteitä muinaisjäännöksiä on valtiojohtoisesti hoidettu, restauroitu, kaivettu esiin tutkimustarkoituksessa ja tutkittu 1800-luvun lopulta alkaen. Toimintaa on pääosin hoidettu Museoviraston ja Museoviraston edeltäjien toimesta. Toimintakenttänä oli koko maa. Vuodesta 1995 alkaen Museovirasto toimi valtion kiinteistönhaltijaviranomaisena ja sen hallinnassa oli useita kymmeniä muinaisjäännöskohteita. Lisäksi Museoviraston mui- naisjäännösten hoitotoiminnan piirissä oli useita ulkopuolisten omistamilla kiinteistöillä sijaitsevia kohteita. Pääasiassa kiinteät muinaisjäännökset eivät vaadi aktiivisia hoitotoi- menpiteitä, vaan niiden osalta riittää, että niihin ei hallitsemattomasti kajota. On kuitenkin muinaisjäännöksiä, joiden säilyminen tuleville sukupolville edellyttää aktiivisia toimen- piteitä, kuten konservointia ja restaurointia, muuten ne tuhoutuvat ajan kuluessa (esim. rauniokohteet). Tämän lisäksi kiinteillä muinaisjäännöksillä voi olla sellaista tieteellistä- tai nähtävyysarvoa (esim. kalliomaalaukset, eräät linnamäet), jonka pohjalta niitä on perustel- tua hoitaa. Valtion vuonna 2010 voimaan astuneen kiinteistöstrategian linjausten perusteella valtion kiinteistöomaisuutta keskitettiin pääosin Senaatti-kiinteistöjen ja Metsähallituksen hallin- taan. Valtion kiinteistöstrategian yhtenä toimenpiteenä oli valtion kulttuurihistoriallisen 12 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 kiinteistövarallisuuden hallinnan ja hoidon selvittäminen. Tätä varten valtionvarainminis- teriö asetti työryhmän selvittämään valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistö- varallisuuden omistuksen ja hallinnoinnin järjestämistä (VaKuKi). Työryhmä päätyi ehdot- tamaan Museoviraston hallinnassa olevien kiinteistöjen siirtoa Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle. Museoviraston kiinteistövarallisuuden hoidon ja hallinnoinnin järjestä- mistä varten opetus- ja kulttuuriministeriö asetti ns. MuKi-työryhmä, joka luokitteli Museo- viraston hallinnassa olleet kohteet strategisiin ja ei-strategisiin. Muki-työryhmän esityk- sen mukaisesti jaettiin Museoviraston hallinnassa olleet 90 kiinteistöä siten, että pääosa strategisiksi luokitelluista rakennetuista kohteista siirrettiin Senaatti-kiinteistöille ja pääosa kiinteistä muinaisjäännöskohteista Metsähallitukselle. Ei-strategisiksi luokiteltuja koh- teita siirrettiin Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle, joiden tehtävänä oli kohteiden myyminen ja luovuttaminen valtiolta. Näitä ei-strategisiksi luokiteltuja kohteita oli n. 40 % Museoviraston kiinteistövarallisuudesta. Kiinteistöomaisuuden hallinnansiirto Museoviras- tolta Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle toteutettiin vuoden 2014 alusta lähtien. Vuoden 2014 hallinnansiirto koski Museoviraston hallinnassa olleita valtion omistamia maa-alueita, joilla sijaitsi rakennusperintöä, kiinteitä muinaisjäännöksiä tai jotka on han- kittu kiinteän muinaisjäännöksen hoitoa tai suojaamista varten. Museoviraston toimesta on muinaismuistolain nojalla hoidettu ja restauroitu myös sellaisia kiinteitä muinaisjään- nöksiä, jotka eivät sijaitse valtion maalla. Näiden Museoviraston hoitamien ja restauroi- mien kiinteiden muinaisjäännösten käsittely jäi siten valtion kiinteistöstrategian ja sen pohjalta toteutetun hallinnansiirron ulkopuolelle, eikä niihin liittyviä vastuita ratkaistu. Tässä työryhmässä on käsitelty näitä Museoviraston yksityis- tai yhteismaalle tekemiä koh- teiden restaurointiin, hoitoon tai niiden suojaamiseen liittyviä rakenteita ja niihin liittyviä vastuita. Kyseisiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin kohdistuvat hoito- ja restaurointitoimenpiteet ovat perustuneet muinaismuistolain (295/1963) säännöksiin ja niiden tavoitteena on ollut tur- vata kohteiden säilyminen tuleville sukupolville. Nämä kohteet muodostavat ns. KiVa-koh- teet ja ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1. restaurointikohteet, joissa Museovirasto on tehnyt kohteelle voimakkaita restaurointi-/korjaustoimenpiteitä ja jotka vaativat tulevaisuudessa ylläpitoa; 2. muinaisjäännösten hoitokohteet, joissa Museovirasto on rakentanut kohteelle suojarakenteita tai kulkua helpottavia rakenteita; 3. kohteet, joissa Museovirasto on tehnyt sekä restaurointi- että hoitotoimenpiteitä. 13 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Koska lainsäädäntö sekä velvoittaa että oikeuttaa Museoviraston toimimaan muinaisjään- nösten turvaamiseksi ja hoitamiseksi, ei kyseisten kohteiden hoitovastuista ja toimenpitei- den suorittamisesta aina ole sovittu erikseen maanomistajan kanssa. Joissain tapauksissa Museoviraston ja kiinteistönomistajan välisen sopimuksen perusteella hoitovastuu on jää- nyt joko osittain tai kokonaan Museovirastolle. Työryhmä on rajannut työnsä ulkopuolelle ne KiVa-kohteet, joissa Museovirasto on teh- nyt vuosien aikana toimenpiteitä, mutta jotka työryhmän arvion mukaan eivät ole valtion kannalta muinaisjäännöksinä strategisia ja joista ei hoitamattomana aiheudu vaaraa ulko- puolisille. Näiden kohteiden osalta ei siten ole tarvetta sopia hoito- tai muiden vastuiden järjestämisestä. Vuoden 2014 alussa tapahtuneen Museoviraston kiinteistöomaisuuden hallinnansiirrosta aiheutuneiden organisaatiomuutosten ja Museoviraston toimintamenoihin kohdistunei- den säästötoimenpiteiden seurauksena Museoviraston muinaisjäännösten hoito- ja res- taurointitoiminta päättyi. Kiinteistönhallinnan siirron ja Museoviraston toimintamenojen leikkauksen yhteydessä ei valtion sisällä ole ratkaistu kysymystä siitä, miten KiVa-kohteita hoidetaan jatkossa. KiVa-kohteiden turvallisuuden ja ylläpidon vastuukysymykset jäivät myös arvioimatta. Museovirasto on kartoittanut KiVa-kohteiden kuntoa ja hoitotarvetta vuosina 2014–2016, minkä lisäksi se on kerännyt palautetta kohteista mm. maanomistajilta. Museovirasto on saatujen tietojen pohjalta todennut, että kohteisiin liittyy selkeitä riskitekijöitä, jos kohteet jäävät edelleen hoitamattomiksi ja vastuut epäselviksi. 14 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 Tausta Museoviraston rakentamis- ja restaurointitoiminnan historiaa Lainsäädännöllinen pohja ja tehtävät Museovirastolla on suoraan lain nojalla oikeus hoitaa toisen maalla sijaitsevia muinaisjään- nöksiä. Muinaismuistolain 10 § 1 momentin mukaan ”Muinaistieteellisellä toimikunnalla on oikeus tutkia kiinteää muinaisjäännöstä, osoittaa sen rajat paaluilla, aidalla tai muilla mer- keillä tahi ilmoittaa ne paikalle pannussa taulussa, niin myös kunnostaa muinaisjäännös sekä suorittaa siihen kuuluvalla alueella raivausta ja muita muinaisjäännöksen suojelun ja hoidon kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Muinaistieteellinen toimikunta myös voi määräämillään ehdoilla antaa toiselle luvan muinaisjäännöksen tutkimiseen sekä vastaanottajan suostumuk- sella luovuttaa toistaiseksi muinaisjäännöksen paikallisen hoidon kunnalle, seurakunnalle tai yhtymälle”. Edelleen, Museoviraston tehtäväksi on Museovirastosta annetun lain (284/2004) 2 §:ssä määrätty ”huolehtia kulttuurihistoriallisen kansallisomaisuuden kartuttamisesta, hoidosta ja näytteilläpidosta… …vastata muinaisjäännösten ja, jollei asia kuulu muun viranomaisen toi- mialaan, kulttuuriympäristön hoidosta ja valvonnasta… …sekä huolehtia kulttuuriperinnön tutkimisesta ja kulttuuriperintöä koskevan tiedon tallentamisesta, säilyttämisestä ja käytet- täväksi saattamisesta”. Museovirastosta annetussa asetuksessa (407/2004) Museoviraston tehtäviä on täsmennetty siten, että asetuksen 1 §:n mukaan Museoviraston tehtävänä on mm. ”huolehtia kulttuuriympäristön suojelusta… …sekä alan kehittämisestä… suorittaa arkeologian… …alaan kuuluvaa tutkimusta… …lisätä yleisön tietoisuutta ja tuntemusta kulttuuriperinnöstä”. Muinaisjäännösten rauhoituksesta vastaavan viranomaisen oikeus ja velvollisuus hoitaa ja kunnostaa kiinteitä muinaisjäännöksiä suoraan lain nojalla on perinteisesti kuulunut Suo- men lainsäädäntöön. Jo vuoden 1883 muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamisesta ja suojelemisesta annetun asetuksen (16/1883) 4 § 2 momentin mukaan ”Muinaistieteel- lisellä toimikunnalla olkoon myöskin yleensä valta panettaa kuntoon, kunnostaa ja kaiva- malla tahi muulla tavoin tarkastuttaa kiinteätä muinaisjäännöstä, sillä ehdolla, että maan 15 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET omistajalle tahi haltijalle edeltäpäin siitä annetaan tieto ja että hän sitten saa korvauksen hä- nelle sen kautta syntyneestä vahingosta tahi kustannuksesta”. Edelleen, muinaistieteellisen toimikunnan johtosäännön mukaan rikkoutuneet muinaisjäännökset valtionarkeologin oli palautettava aikaisempiin asuihinsa. Muinaisjäännösten hoito Museoviraston edeltäjä, Muinaistieteellinen toimikunta aloitti kiinteiden muinaisjäännös- ten hoidon 1800-luvun lopulla. Ensimmäisiä suuria restaurointikohteita olivat Kuusiston linnan rauniot ja Raaseporin linna. Kiinteiden muinaisjäännösten restaurointi ja hoito muodostuivat 1900-luvulla kiinteäksi osaksi viraston toimintaa. Toiminnalle tyypillistä oli hankemuotoisuus, töitä tehtiin erillis- hankkeina pääosin työllistämisrahoituksella käyttäen hyödyksi laajamittaisesti myös vanki- työvoimaa. Lainsäädäntö takasi Museovirastolle laajat oikeudet toimia myös muiden omis- tamilla kiinteistöillä. Maanomistajat olivat usein hankkeissa mukana, vaikka se ei ollut lain mukaan pakollista. Tämä oli hyödyllistä erityisesti silloin, jos kiinteä muinaisjäännös sattui olemaan esimerkiksi yhteismaalla ja omistajatahoja oli satoja. Suuria työmaita 1960-luvulla olivat keskiaikaisten linnojen, kuten Olavinlinnan ja Hämeen linnan restaurointityöt. Edelleen 1970-luvulla kohdejoukko monipuolistui. Suurimpia työ- maita olivat kuitenkin yli vuosikymmenen jatkuneet työmaat Haminan ja Lappeenrannan linnoituksilla. Kohdejoukkoon tulivat 1980-luvulla teollisuusrakennukset, joihin kuuluivat myös teolli- suuden vesiväylät sekä poroerotuskohteet. Työt Sallivaaran ja Sammalselän poroerotus- kohteilla alkoivat vuonna 1985. Ämmäkosken Tervakanavalla työt alkoivat vuonna 1982. Masuunikohteiden restauroinnit puolestaan alkoivat vuonna 1988 Leineperissä ja Möhkön ruukilla. Museovirastoon 1980-luvun lopulla perustetun muinaisjäännösten hoitoyksikön tehtä- vänä olivat pienimuotoisemmat muinaisjäännösten hoitotyöt vuosittain sadoilla eri koh- teilla ympäri Suomea. Rahoituksen kannalta 1980-luvun loppu ja 1990-luku olivat Museoviraston muinaisjään- nösten restaurointi- ja hoitotoiminnan kulta-aikaa. Restaurointitoiminnan painopiste siirtyi 1990-luvulla voimakkaasti teollisuuskiinteistöihin. Työmaat alkoivat Strömforssin naulapajalla sekä Högforsin, Jyrkkäkosken ja Haapakosken masuuneilla. Myös Kuivataipa- leen ja Saarikosken sulkukanavien sekä Nellimin ja Riutukan uittorännien kunnostustyöt aloitettiin 1990-luvulla. Linnoituskohteista aloitettiin pitkään jatkuvien työmaiden lisäksi Svartholman ja Loviisan maalinnoitusten restaurointityöt. 16 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 Rakennushallituksen lakkauttaminen vuonna 1995 ja Museoviraston käytössä ja rakennut- tamistoiminnan piirissä olleiden valtion kiinteistöjen siirtäminen Museoviraston hallintaan teki Museovirastosta kiinteistönhaltijaviranomaisen. Siirtyneet kohteet sisälsivät esimer- kiksi Turun linnan, Paikkarin torpan ja Kansallismuseon. Samassa yhteydessä rakennushal- lituksesta siirtyi Museovirastolle työntekijöitä ja osittainen rahoitus korjaustoimintaan. Museovirastossa muinaisjäännöksien hoitoon osallistui vuodesta 1995 lähtien kolme orga- nisaatioyksikköä: restaurointiyksikkö, joka hoiti isoja kohteita/työmaita, muinaisjäännösten hoitoyksikkö, joka teki pienimuotoisempia hoitotöitä ja kiinteistöyksikkö, joka hoiti esim. kohteiden turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Restaurointitoiminnan painopiste siirtyi 2000-luvulla pääasiassa takaisin linnoitusten pariin, vaikka vuosikymmenen alussa aloitettiin vielä Taalintehtaan masuunin työmaa ja Möhkön ruukin 2006 valmistunut kolmas korjausvaihe. Vuosikymmenen merkittävimpiä restaurointityömaita olivat Suvorovin sotakanavat, Svartholma, Loviisan maalinnoitus ja Kotkan lähialueen linnoitukset. Vuosikymmenen loppua kohden ulkopuolisen rahoituk- sen, kuten työllistämisrahoituksen ja EAKR-rahoituksen, saanti vaikeutui, mikä näkyi suo- raan toiminnan volyymin laskuna. Vuoden 2014 alusta lukien Museoviraston strategisiksi luokitellut kiinteistöt siirrettiin val- tion kiinteistöstrategisten linjausten mukaisesti Senaatti-kiinteistöille (rakennusperintö- kohteet) ja Metsähallitukselle (muinaisjäännökset). Hallinnansiirto ei koskenut KiVa-koh- teita, koska kiinteistöt, joilla kohteet sijaitsevat, eivät olleet valtion omistamia. Hallinnansiirron ja Museoviraston toimintamenoihin kohdistuneiden leikkausten johdosta vuonna 2015 Museovirasto lopetti organisaatiotasolla muinaisjäännösten hoito- ja restauroin- titoiminnan. Myöskään tässä yhteydessä ei otettu kantaa siihen, miten kiinteiden muinaisjään- nösten restaurointi- ja hoitotoiminta jatkossa organisoidaan ja resursoidaan ns. KiVa-kohteissa. Rahoituspohja ja volyymi (budjettivarat, hankkeet, työllistämisrahoitus) Budjettirahoituksen osalta ennen vuotta 2014 Museoviraston rakentamis-, restaurointi- ja hoitotoiminnan rahoitus oli jakautunut momentille 29.80.75 (Toimitilojen ja kiinteistöva- rallisuuden perusparannukset ja kunnossapito), josta maksettiin kohteiden korjauskustan- nuksia ja momentille 29.80.04 (Museoviraston toimintamenot), josta maksettiin hoitoon osallistuneen vakinaisen henkilökunnan palkat ja kohteiden ylläpitokuluja. Lisäksi käy- tössä oli huomattava määrä ulkopuolista rahoitusta, pääosin työllisyysrahoituksen kautta, mutta myös EAKR-rahoitusta. Kuviossa 1 on yhdistettynä restaurointitoiminnan ja muinaisjäännösten hoitoyksi- kön käyttämä ulkopuolisen rahoituksen määrä. Kuviossa esitetyt summat perustuvat 17 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Museoviraston kohteista tekemään kuluseurantaan, mutta lukujen oikeellisuutta ei pystytä enää tarkistamaan johtuen taloushallinto-ohjelmien muutoksista. Kuvio 1. Työllistämistyö- ja EAKR-rahan käyttö restaurointitoiminnassa sekä muinaisjäännösten hoitotyössä (1 000 €) Kuviosta voidaan kuitenkin todeta, että Museovirasto käytti pitkällä aikavälillä nykyrahassa laskien ulkoista rahoitusta restaurointiin ja hoitotoimiin n. 1,5–2 miljoonaa euroa vuo- dessa. Pääosa tästä rahoituksesta käytettiin muiden kuin Museoviraston omistajahallin- nassa oleviin kohteisiin (ns. KiVa-kohteet), mutta rahoitusta käytettiin myös esim. Olavin- linnan korjaushankkeisiin. Lisäksi Museovirasto käytti momentin 75 budjettivaroja muinaisjäännösten hoitotyöhön pääosin omassa omistajahallinnassaan oleviin rauniokohteisiin kuten Raaseporin linnaan, Svartholmaan ja Kajaanin sekä Kuusiston linnanraunioihin. Rahoitusta käytettiin kuitenkin myös jossain määrin ulkopuolisten kohteiden korjauksiin. Vuosina 2005–2010 momen- tin rahoitusta käytettiin muinaisjäännöskohteisiin yhteensä n. 1,6 miljoonaa euroa (luku indeksikorjaamaton). Kun otetaan huomioon sekä budjetti- että ulkopuolinen rahoitus, voidaan päästä karkeaan arvioon, että Museovirasto käytti muinaisjäännösten hoitoon ja restaurointiin keskimää- rin noin 2 miljoonaa euroa vuodessa, kun summaan ei oteta huomioon organisaatiokuluja eikä työntekijöiden palkkoja. Luvuissa on otettava huomioon, että vuosittainen vaihtelu on ollut suurta. 18 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 1 Muinaisjäännösten hallinnan, hoidon ja restauroinnin nykytila 1.1 Yleistä Kiinteitä muinaisjäännöksiä tai kohteita, joihin sisältyy kiinteitä muinaisjäännöksiä, on Museoviraston kiinteistöjen hallinnansiirron jälkeen neljän eri valtionhallinnon organisaa- tion hallinnassa. Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa on joitakin yksittäisiä muinaisjäännös- kohteita (mm. Kyminlinna) sekä osa linnoista (Turun linna, Hämeen linna ja Olavinlinna, joissa Museovirasto toimii vuokralaisena). Muinaisjäännöskohteita sisältyy myös Väylä- viraston hallitsemiin kiinteistöihin. Suomenlinnan hoitokunta vastaa puolestaan Suomen- linnan hallinnasta ja hoidosta. Muut valtion omistamilla mailla sijaitsevat kiinteät muinais- jäännökset (esim. Raaseporin linna, Kuusiston linnanrauniot) ovat Metsähallituksen vas- tuulla. Museovirastolla puolestaan on lakisääteisenä tehtävänään vastata valtakunnallisesti muinaisjäännösten hoidosta ja valvonnasta, eikä KiVa-kohteita ja niihin liittyviä vastuita ole siirretty Museovirastolta pois. 1.2 Museoviraston tehtävät ja voimavarat Museovirasto on opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluva virasto. Museovi- raston tehtävistä liittyen kulttuuriympäristön suojeluun ja muinaisjäännösten hoitoon ja valvontaan on säädetty Museovirastosta annetussa laissa (284/2004) ja Museovirastosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (407/2004). Muinaismuistolaissa Museoviraston tehtäväksi on säädetty valvoa kiinteiden muinaisjään- nösten rauhoitusta ja oikeudeksi hoitaa ja kunnostaa kiinteitä muinaisjäännöksiä. Muinais- muistolain 9 §:ssä on myös säädetty erityisestä lunastusperusteesta, jonka nojalla valtiolla on oikeus lunastaa kiinteä muinaisjäännös suoja-alueineen tai sen osa. 19 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Vuoden 2014 hallinnansiirron ja vuoden 2015 organisaatiouudistuksen jälkeen Museo- virasto on keskittänyt kiinteitä muinaisjäännöksiä koskevan osaamisensa ja voimavaransa toiminnan viranomaisvalvontaan kulttuuriympäristöpalvelut (KYP) -osaston ja Arkeologi- set kenttäpalvelut (ARKE) -yksikön toimintaan. ARKE:n koekaivausryhmä suorittaa valtion vastuulle muinaismuistolain 15 §:n perusteella jäävät muinaisjäännöksiin kajoamisen (ns. pienehköt yksityiset työhankkeet) edellyttämät tutkimukset, minkä lisäksi koekaivausryhmä tukee Museoviraston muinaismuistolakiin perustuvaa viranomaistyötä esimerkiksi tarkastamalla irtainten muinaisesineiden löytö- paikkoja kiinteiden muinaisjäännösten toteamiseksi. Koekaivausryhmän lisäksi ARKE:ssa on markkinoille arkeologisia kenttätyöpalveluja tuottava osa, joka osallistuu markkinoilla arkeologisten kenttätyöpalveluiden kilpailutuksiin. Markkinoille palveluita tuottava osa pi- tää samalla huolta siitä, että valtiolle muinaismuistolain 23 §:ssä asetettu velvollisuus suo- rittaa kiireellisinä 15 §:n edellyttämä tutkiminen ja toimenpiteet täyttyvät. KYP vastaa muinaismuistolain mukaisesta viranomaistoiminnasta, kuten tutkimus- ja hoito lupien sekä 13 §:n tarkoittamien kajoamislupien myöntämisestä sekä 11 §:n edellyt- tämien kajoamislupalausuntojen ja 5 §:n edellyttämien suoja-aluelausuntojen antamisesta (He/33/2018 perusteella 11 § ja 5 §:n mukainen ratkaisuvalta siirtyy Museovirastolle) sekä hankkeiden viranomaisvalvonnasta. Lisäksi KYP:n restaurointiyksikkö vastaa tarkemmin Metsähallitukselle siirrettyjen kohteiden ohjauksesta ja valvonnasta. Muinaisjäännösten restaurointi- ja hoitotoimintaan Museovirastolla ei ole ollut resursseja vuoden 2016 jälkeen. 1.3 Senaatti-kiinteistöjen tehtävät ja voimavarat Valtion liikelaitoksista annetun lain (1062/2010) nojalla Senaatti-kiinteistöjen tehtävänä on tuottaa tilapalveluja ja niihin välittömästi liittyviä muita palveluita virastoille, laitoksille ja yksiköille sekä huolehtia hallinnassaan olevasta valtion kiinteistövarallisuudesta. Nykytilanteessa Senaatti-kiinteistöille siirtyneet keskiaikaiset linnat on rahoitettu Mu- seoviraston maksamalla yhteensä 8,2 miljoonan euron (alv 0 %) vuosittaisella vuokralla Senaatti- kiinteistöille. Senaatti-kiinteistöt hallinnoi Suomen merkittävimpiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin kuu- luvaa Kyminlinnaa. Valtiovarainministeriö asetti Kyminlinnan hoitoa, korjausvastuita ja alueen jatkokehittämistä varten työryhmän vuonna 2016. Työryhmä esitti raportissaan 20 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 (https://vm.fi/documents/10623/2608187/Kyminlinnaraportti.pdf/762cc92a-bdbd-433d- a31a-03bf9e4ee948), että pääosa Kyminlinnan maa-alueesta siirrettäisiin Metsähalli- tukselle, joka ottaisi vastuulleen kiinteän muinaisjäännöksen hoidon. Työryhmä arvioi, että Metsähallitukselle olisi varattava n. 6 miljoonaa euroa seuraavien 10 vuoden aikana Kyminlinnan hoitoa varten. Hallinnansiirtoa ei ole toteutettu, koska Metsähallitukselle ei ole voitu osoittaa tarvittavia määrärahoja. 1.4 Metsähallituksen tehtävät ja voimavarat Metsähallitus on maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa ja sen hallinnonalalla toimiva valtion liikelaitos. Metsähallituksesta annetun lain (234/2016) 2 §:n mukaan ”Metsähallitus käyttää, hoitaa ja suojelee hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomai- suutta kestävästi. Metsähallituksen tulee toimia tuloksellisesti. Metsähallitus harjoittaa toimi- alallaan liiketoimintaa tässä laissa säädettyjen ja valtion talousarviossa täsmennettyjen yh- teiskunnallisten velvoitteiden puitteissa ja hoitaa sille säädettyjä julkisia hallintotehtäviä…”. Ympäristöministeriö tulosohjaa toimialallaan Metsähallitusta julkisten hallintotehtävien osalta. Lain 5 §:n mukaan ”Metsähallituksen julkisiin hallintotehtäviin kuuluvat mm. luon- nonsuojelulaissa (1096/1996) sekä sen… …nojalla perustettuja luonnonsuojelualueita koske- viin säädöksiin perustuvat tehtävät, muut luontotyyppien ja lajien suojeluun liittyvät tehtävät sekä luonnonsuojelualueiden hankinta…. … luonnonsuojelualueverkoston hoito ja käyttö sekä Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettujen… …omaisuuden hoito… …luonnon virkistyskäyttöön liittyvien luonto- ja retkeilypalvelujen tuottaminen sekä kulttuuriomaisuuden vaaliminen”. Valtion kiinteistöstrategian (2010) mukaan Metsähallitus on valtion maa- ja vesiomaisuu- den haltija. Valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden omistuksen ja hallinnoinnin järjestämistä selvittävän työryhmän (VaKuKi) esitykset täydentävät valtion kiinteistöstrategiaa (https://vm.fi/hanke?tunnus=VM044:00/2011). Työryhmä esitti, että ”siirrettäessä kulttuurihistoriallisesti arvokasta valtion omaisuutta Metsähallituksen hal- lintaan sen hoidolle asetetaan laatutavoitteet ja kohteen kustannukset arvioidaan edellä kuvatulla tavalla. Metsähallitukselle siirretään kohteen käyttöön ja ylläpitoon tarvittavat varat.” Metsähallituksen kiinteistövarallisuudesta luokiteltiin valtiolle strateginen kulttuurihisto- riallinen kiinteistövarallisuus yhteistyössä Museoviraston, Senaatti-kiinteistöjen ja ympä- ristöministeriön kanssa VaKuKi-työryhmän esityksen mukaisesti vuonna 2013. Valtiolle strategista kulttuurihistoriallista kiinteistövarallisuutta on Metsähallituksessa sekä liiketoi- mintojen että julkisten hallintotehtävien alueilla. 21 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Metsähallitukselle siirrettiin Museoviraston kiinteistöomaisuudesta 29 valtiolle strategista kohdetta – rakennuksia ja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Hallinnansiirtoa valmistelleen ns. MuKi-työryhmän raportissa edellytettiin, että Metsähallitukselle myönnetään pysyvä mää- räraha siirtyvien kohteiden hoitoa ja ylläpitoa varten. Työryhmän arvion mukaan pysyvää rahoitusta näiden kohteiden hoitoon olisi tarvittu 1,2 miljoonaa euroa vuodessa ja lisära- hoitusta kohteiden korjausvelan kuolettamiseen olisi lisättävä sitä mukaan, kun tarkem- mat selvitykset korjaustarpeista valmistuisivat. Vuoden 2014 talousarvioesityksessä Metsähallitukselle esitettiin 1 miljoonan euron li- säystä, jota valtiovarainvaliokunta mietinnössään (VaVM 34/2013) piti kohtuullisen pie- nenä suhteessa siirrettäviin kohteisiin ja Metsähallituksella jo vanhastaan oleviin strate- gisiin kulttuurihistoriallisiin kohteisiin. Valtiovarainvaliokunta korotti määrärahaa 800 000 eurolla ko. vuonna. Vuosia 2015–2018 koskevassa kehyspäätöksessä määräraha sisältyi vuoden 2015 kehykseen 1 milj. euron suuruisena, mutta vuosien 2016 ja 2017 osalta se oli asteittain laskeva. Vuonna 2016 määrärahaa saatiin 650 000 euroa ja vuonna 2017 enää 350 000 euroa. Metsähallituslakia uudistettaessa vuonna 2016 Metsähallituksen julkisten hallintotehtä- vien, Luontopalvelut, tehtäväksi tuli myös kulttuuriomaisuuden vaaliminen. Tarvittavien voimavarojen selvittämiseksi Luontopalvelut on tehnyt selvityksiä mm. hallinnassaan ole- vien kohteiden korjausvelasta. Luontopalvelujen arkeologisista kohteista hoidossa olevia kulttuurihistoriallisia arvokohteita on 215 (2 % kaikista Metsähallituksen kohteista). Suurin osa näistä kohteista (67 kpl) on valtiolle strategista kulttuurihistoriallista kiinteistövaralli- suutta. Korjausvelka 2018 -selvityksessä on arvioitu hoidossa olevien arkeologisten kohtei- den korjausvelaksi 53 miljoonaa euroa (sis. alv 24 %), kun tavoitteena on kohteiden hyvä kunto. Museovirastolta vuonna 2014 siirtyneiden kohteiden korjausvelka, 28,5 miljoonaa euroa, muodostaa tästä merkittävän osan. Korjausvelka on tarkentunut, kun osalle koh- teita on tehty vauriokartoituksia ja niiden kuntotieto on parantunut. Koska Metsähallituk- sen julkisilla hallintotehtävillä ei ole ollut varoja kohteiden restaurointiin, on näiden koh- teiden korjausvelka kasvanut Metsähallituksen hallinnassa. Metsähallituksen Luontopalveluilla ei ollut mahdollisuutta Museovirastolta siirrettyjen kohteiden restaurointiin, sillä hallinnansiirrossa osoitettu määräaikainen rahoitus oli koh- distettava niiden asiakasturvallisuuden ja palveluvarustuksen parantamiseen. Museovi- rastolta siirtyneet nähtävyyskohteet ovat osa Metsähallituksen historiakohteiden joukkoa. Historiakohteilla vieraili 780 000 asiakasta vuonna 2018 ja kohteet toivat paikallistalouteen tuloina 27,2 miljoonaa euroa ja työllistivät 245 henkilötyövuotta. Työryhmä arvioi käytet- tävissä olevien tietojen valossa, että kohteille osoitettu rahoitus ei missään vaiheessa ole ollut lähellä kestävää tasoa. Resurssien puutteen vuoksi Metsähallituksen organisaatioon ei ole syntynyt selvää muinaisjäännöskohteiden hoitoon ja restaurointiin erikoistunutta asiantuntijayksikköä, jota pitkäkestoinen ja vastuullinen kohteiden hoitotyö vaatisi. Ilman 22 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 lähivuosina aloitettavia suuria restaurointitöitä on vaarana, että kohteiden kulttuurihisto- rialliset arvot vaarantuvat ja osa kohteista muuttuu kävijöille turvattomiksi ja kohteiden tuomat paikallistaloudelliset hyödyt menetetään. 1.5 Hoitamattomiin muinaisjäännöksiin liittyvät riskit Museoviraston lakimies Juha Maaperä laati työryhmää varten oikeudellisen arvion valtion vastuusta Museoviraston restauroimilla tai hoitamilla muinaisjäännöskohteilla mahdolli- sessa vahinkotilanteessa. Onnettomuustilanne voisi syntyä esimerkiksi, jos Museoviras- ton restauroiman muinaisjäännöslinnoituksen muuri sortuu ja joku loukkaantuu, taikka jos Museoviraston muinaisjäännökselle rakentama suojarakenne on siinä määrin vaaral- linen, että kohteella vieraileva putoaa kyseiseltä rakenteelta ja loukkaantuu. Työryhmä piti tärkeänä selvittää, voiko vastuu syntyä valtiolle muinaisjäännöksen sijaintikiinteistön omistus oikeudesta riippumatta. Arvion perustella mahdollisen korvausvastuun arviointi on vahingonkorvausoikeudel- lista arviointia, minkä johdosta vastuu korvata vahinko voi syntyä valtiolle, jos vahinko on aiheutunut valtion tahallisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta. Käytännössä valtion vastuu voinee perustua lähinnä sille, onko valtiolla ollut velvollisuus hoitaa ja ylläpitää restaurointikohteita ja onko valtio laiminlyönyt tämän velvollisuuden. Velvollisuus hoi- taa ja ylläpitää restaurointikohteita ei arvion mukaan voi perustua muinaisjäännöksen tai sen sijaintikiinteistön omistusoikeuteen, koska lainsäädännön nojalla muinaisjäännöksiin voidaan kajota ainoastaan muinaismuistolain nojalla, eikä kiinteistön omistajalla ole siten itsenäistä oikeudellista kykyä muinaisjäännöksen hoitotoimenpiteisiin. Vastuu hoidosta ratkeaa siten muin perustein. Museovirastolle on laissa säädetty vastuu muinaisjäännösten hoidosta ja valvonnasta, minkä lisäksi Museoviraston tehtäväksi on asetuksessa säädetty toimiminen kiinteistöva- rallisuuden haltijavirastona ja rakennuttajana muinaisjäännöskohteissa. Käytännössä vain Museovirastolla on mahdollisuus toimia muinaisjäännöskohteella, kunnostaa muinaisjään- nös ja suorittaa muita muinaisjäännöksen suojelun kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Vastuu rakentamis- ja restaurointikohteiden hoidosta ja ylläpidosta voi siten lähtökohtai- sesti olla vain valtiolla, joka siis on kyseiset kohteet rakentanut. Tietyin edellytyksin valtiolla voi myös olla korostettu huolellisuusvelvoite rakentamis- ja restaurointitoiminnan johdosta syntyneistä rakenteista, koska näitä voidaan pitää julkisina alueina ja tiloina. Oikeuskäytännössä on katsottu, että kiinteistön ja rakennuksen tulee olla tarkoituksenmukaisessa käytössä turvallinen. Tästä näkökulmasta myös rakennus- ja restaurointitoiminnan johdosta syntyneiden rakenteiden tulee olla turvallisia. Korostetun 23 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET huolellisuusvelvoitteen soveltuminen ratkeaa kuitenkin yksittäistapaukseen liittyvien olo- suhteiden perusteella. Työryhmä katsoo, että hoitamattomina rakennus- ja restaurointitoiminnan kohteina ollei- siin kiinteisiin muinaisjäännöksiin liittyy yhtäältä valtion kannalta taloudellinen riski ja toi- saalta muinaisjäännöskohteilla vierailijoiden osalta inhimillisen tragedian riski. 1.6 Yhteenveto nykytilanteesta Valtion kiinteistöstrategian tavoitteena oli keskittää valtion hallinnassa oleva kiinteistö- omaisuus mahdollisimman vähille ja ammattimaisille toimijoille. Museoviraston kohteiden osalta tämä tarkoitti rakennusten sekä keskiaikaisista linnoista Turun linnan, Hämeen lin- nan ja Olavinlinnan siirtymistä Senaatti-kiinteistöille ja suojelualueilla sijaitsevien raken- nusten ja kiinteitä muinaisjäännöksiä koskevan omaisuuden (mukaan lukien Raaseporin linna) siirtymistä Metsähallitukselle. Senaatti-kiinteistöille siirtyneiden kiinteiden muinaisjäännösten osalta keskiaikaisten linnojen hoito on rahoitettu Museoviraston maksamalla yhteensä 8,2 miljoonan euron (alv 0 %) vuosittaisella vuokralla Senaatti-kiinteistöille. Linnat ovat julkisten toimijoiden aktiivisessa käytössä ja työryhmä arvioi, että niiden hoito soveltuu hyvin Senaatti-kiinteis- töjen tehtäviin ja toimintamalliin, etenkin tilanteessa, jossa kohteita vuokraa ensisijaisesti Museovirasto, joka myös samalla valvoo muinaisjäännösten hoitoa. Senaatti-kiinteistö- jen hallussa olevan Kyminlinnan hoidon rahoitus puolestaan on järjestämättä. Kyminlin- nalla ei ole tällä hetkellä valtiokäyttäjää eikä se ole muun julkisen käyttäjän vuokraamana. Tämän vuoksi Senaatti-kiinteistöillä ei myöskään ole kohteesta vuokratuloja, joilla koh- teen hoidon ja kunnossapidon kustannuksia voitaisiin kattaa. Kohde ei siten sovellu hyvin Senaatti- kiinteistöjen toiminta- ja rahoitusmalliin. Metsähallitukselle siirtyneiden muinaisjäännöskohteiden hoito on tämän hetken tiedoilla käytännössä ilman rahoitusta. Metsähallitukseen ei myöskään ole resurssien puutteen vuoksi syntynyt sellaista muinaisjäännösten hoitoon keskittynyttä osaamista, jota kohtei- den hyvä hoito vaatisi. Kuten VaKuKi-työryhmän raportissa asia on ilmaistu ”kulttuurihisto- riallisesti arvokkaan kiinteistöomaisuuden hoitovastuun siirtäminen (Museovirastolta) edellyt- tää keskitetyiltä kiinteistönhaltijoilta ja niitä ohjaavilta ministeriöiltä resursseja, jotka mahdol- listavat sitoutumisen näiden kiinteistöjen edellyttämän osaamisen ylläpitoon”. Vastuu muinaisjäännösten restauroinnista ja hoidosta oli vuosikymmeniä Museovirastolla. Vaikka Museoviraston rahoitusta sekä omassa omistuksessa olleiden kohteiden että mui- den kiinteiden muinaisjäännöskohteiden osalta voitiin pitää riittämättömänä tarpeisiin 24 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 nähden, oli Museoviraston käytössä kuitenkin vuosittain keskimäärin 2 miljoonaa eu- roa ulkopuolista rahoitusta ja noin runsaan 2 miljoonan euron budjettivarat momentilta 29.80.75 sekä lisäksi käyttömenoihin reilu 1 miljoonan euron rahoitus toimintamäärära- hasta. Kohdentamalla ja priorisoimalla rahoitusta pystyttiin toteuttamaan merkittäviäkin restaurointi- ja rakennushankkeita. Kiinteisiin muinaisjäännöksiin (pl. Suomenlinna, Turun linna, Hämeen linna ja Olavinlinna) näistä varoista kohdistui vuosittain n. 2 miljoonaa eu- roa. Lisäksi Museovirastolla oli toimintaa varten vahva asiantuntijaorganisaatio ja raken- nuttamisosaamista. Valtion kiinteistöstrategian mukaisten uudelleenjärjestelyjen toteuttamiseen asti kiin- teitä muinaisjäännöksiä on hoidettu pääosin Museoviraston ja sen edeltäjien toimesta perustuen muinaismuistolakiin riippumatta siitä, kenen omistamalla maa-alueella kiinteät muinaisjäännökset ovat sijainneet tai millä virastolla valtion kiinteistönhallintaan liitty- vät vastuut ovat olleet. Kiinteistöjen hallinnansiirron yhteydessä on jäänyt ratkaisematta KiVa-kohteiden hoitoon liittyvät kysymykset. Toisin kuin Museovirastolla, nykyisillä kiinteis- tönhaltijavirastoilla ei ole yleisiä muinaisjäännöksiin liittyviä tehtäviä eikä velvoitteita eikä niille siten kuulu hoitaa ulkopuolisen omistamalla kiinteistöllä sijaitsevaa kiinteää muinais- jäännöstä. Muinaisjäännösten hoitoon ja restaurointiin kohdennetun rahoituksen puute on myös johtanut siihen, ettei nykyisille valtion kiinteistönhaltijoille ole syntynyt riittävää osaamista kiinteiden muinaisjäännösten hoitoon tai restaurointiin. Yhteenvetona nykytilanteesta voidaan todeta, että kiinteistöstrategian toimeenpanon seurauksena Museoviraston aiemmin hoitamien ja restauroimien kiinteiden muinaisjään- nösten hoito on jakautunut entistä useammalle toimijalle. Museovirastolta siirrettyjen, valtion hallintaan jääneiden kohteiden hoitoon tai restaurointiin ei kuitenkaan ole koh- dennettu rahoitusta eikä kiinteistöjen haltijoille ole edellä mainituista syistä muodostunut mainittujen kohteiden hoidossa tarvittavaa asiantuntemusta. KiVa-kohteiden asema ja ra- hoitus ovat tässä yhteydessä jääneet kokonaan selvittämättä. Valtiolle strategisten kiinteiden muinaisjäännösten hoidon ja hallinnan nykytilaa ei työryh- män mielestä voida pitää tyydyttävänä ja siihen voi liittyä myös taloudellisia ja inhimillisiä riskejä. 25 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 2 KiVa-kohteiden kuvaus ja erityiskysymykset 2.1 Kohteiden rajausperusteet Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus Museoviraston rakentamis- ja restaurointitoimin- nan piiriin kuuluneiden kohteiden hallinnan ja hoidon järjestämisestä (ns. KiVa-kohteet) siten, että ehdotuksessa otetaan kantaa siihen, mitkä kohteista tulisi säilyttää valtion hal- linnassa ja missä kohteissa vastuu olisi luovutettavissa muille toimijoille. Työryhmän tuli kartoittaa tarvittavat toimenpiteet, laatia aikatauluehdotus ja kustannusarvio vaadittavien toimenpiteiden toteuttamisesta. Työryhmän näkemyksen mukaan keskeiset tekijät KiVa-kohteiden hoidon järjestämiseksi ovat kohteiden luokittelu valtion kannalta strategisiin ja ei-strategisiin kohteisiin sekä kor- jaustoimenpiteiden kiireellisyyden arviointi ottaen huomioon niiden toteuttamatta jättä- miseen liittyvät mahdolliset taloudelliset riskit. Työryhmä ei ole voinut arvioida kohteiden korjausvelan määrää, koska se ei ole ollut työryhmälle annetun aikataulun ja rahoituksen puitteissa mahdollista. Työryhmän näkemyksen mukaan KiVa-kohdejoukosta tulee rajata pois ne kohteet, joilla ei ole merkitystä mainittujen tekijöiden kannalta. Kohteiden rajaaminen tapahtui seuraavilla kriteereillä: 1. Ajallinen rajaus: Listalta poistettiin ne kohteet, joissa hankkeiden toteuttamisesta on kulunut yli 30 vuotta ja joista ei ole tullut palau- tetta tai yhteydenottoja Museoviraston suuntaan. Oletuksena on, että kohteet ovat ajan kuluessa joko siirtyneet toisen tahon hallin- taan tai kohteeseen tehdyt rakenteet ovat tuhoutuneet. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kirkkohistorialliset kiinteät muinaisjään- nökset, joiden korjauksissa oli aktiivinen vaihe 70-luvulla. 2. Taloudellinen rajaus: Listalta poistettiin kohteet, joihin tehdyt toi- menpiteet eivät taloudellisesti ole olleet merkittäviä. Oletuksena on, että toimenpiteet ovat olleet kohteissa taloudellisesti vähäpätöisiä 26 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 ja toimenpiteiden luonne on ollut pienimuotoista, kohteiden esitte- lyyn on tehty parannuksia, voimakkaita restaurointitöitä ei ole tehty. 3. Hankevastuurajaus: Listalta poistettiin kohteet, jotka eivät selkeästi ole olleet Museoviraston vetämiä hankkeita, vaan hankkeissa on ollut monta toimijaa. Tällaisia hankkeita ovat erityisesti väylähankkeet, joissa Museovirasto on tehnyt tiivistä yhteistyötä Merenkulkupiirin kanssa. 4. Vastuukysymykset: Listalta poistettiin ne kohteet, joiden hoidon voitiin selvästi katsoa siirtyneen (joko sopimuksella tai hiljaisesti) toiselle vastuutaholle. Tämän kaltaisia kohteita ovat esimerkiksi Lappeenrannan linnoitus (kunnalle) ja Lapin Kultala (Metsähallituk- selle). 2.2 Työryhmän esitys KiVa-kohteiden luokitteluksi 2.2.1 Strategisuus Työryhmä on luokitellut edellä kuvatulla tavalla rajatun KiVa-kohteiden joukon kohteiden strategisuuden perusteella. Strategisuuden arvioinnissa on käytetty seuraavia kriteereitä, joita on käytetty myös Museoviraston kiinteistövarallisuuden luokittelussa MuKi-työn yhteydessä ja ne on johdettu valtion kiinteistöstrategiasta. Arvioinnissa käytetyt kriteerit ovat seuraavat: − Historiallinen keskusvallan symboli: Kohde on keskusvallan ydin- toiminnan synnyttämä ja ilmentää keskusvallan historiallisia vai- heita. Pääsääntöisesti nämä kohteet ovat aina kuuluneet valtiolle (kruunulle). − Kansallisen identiteetin kannalta merkittävä kohde: Kohde liittyy fyysisenä ympäristönä kansallisen identiteetin kannalta merkittä- vään ilmiöön tai menneisyyttä koskevaan tulkintaan taikka henki- löön, jonka valtiollinen toiminta tai taiteellinen tuotanto on erittäin merkittävä kansallisen identiteetin kannalta. − Kokonaisuuden säilyttämisen kannalta merkittävä kohde: Kohde on rakennuksista ja/tai esineistöstä ja ympäristöstä koostuva ajalli- sesti tai muutoin eheä kulttuurihistoriallisesti merkittävä kokonai- suus ja kulttuuriympäristö, johon myös saattaa liittyä muinaisjään- nöksiä tai merkittäviä maisemallisia tai luonnonsuojeluun liittyviä arvoja. Kohde on osa laajempaa muinaisjäännöskokonaisuutta, rakennettua kulttuuriympäristöä tai maisemallista kokonaisuutta, johon saattaa liittyä perinnebiotooppeja tai luonnonsuojeluun liitty- viä arvoja. 27 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Lisäksi valtion käyttökiinteistöt on arvioitu valtion toiminnan ja tehtävien kannalta strate- giseksi kuten luokiteltiin MuKi-työryhmän arvioinnissa Museoviraston Orimattilan kes- kusvarasto strategiseksi kohteeksi. Tämän kaltaisia käyttökiinteistöjä ei KiVa-kohteiden jou- kossa ole. KiVa-työryhmä on ottanut strategisen luokittelun kriteeristöön mukaan myös kansainväli- siä sopimuksia toteuttavat kohteet. Näillä tarkoitetaan kohteita, jotka kansainvälisten so- pimusten edellytysten ja velvoitteiden perusteella on todettu arvokkaaksi ja säilytettäväksi kulttuuriomaisuudeksi. Tällaisia ovat esimerkiksi Unescon maailmanperintöluetteloon sisältyvät tai esitettävät kohteet (Unescon yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonpe- rinnön suojelemiseksi tai inventointi Haagin sopimuksen perusteella suojeltavasta kulttuu- riomaisuudesta (Unescon yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelusta aseellisen selk- kauksen sattuessa). Käytännössä kaikki kansainvälisten sopimusten toimeenpanon kan- nalta strategisesti merkittävät kohteet ovat strategisesti merkittäviä kohteita myös muun kriteerin perusteella. Tämän työn kohdejoukoksi edellä esitetyin kriteerein päätetiin jäljempänä esiteltävät 21 koh- detta. Näistä 9 on valtiolle strategisia ja 12 ei-strategisia kohteita. Yhtä valtiolle strategiseksi luokiteltua kohdetta, Astuvansalmen kalliomaalauksia, esitetään hankittavaksi valtiolle. Kohteiden strateginen luokittelu on esitetty taulukossa liitteessä. Kohteet on taulukossa luokiteltu valtion kannalta strategisiin ja maakunnallisesti merkittäviin kohteisiin. Kohde on luokiteltu valtion kannalta strategiseksi, jos se täyttää yhden tai useamman kriteerin. 2.2.2 Kiireellisyys Työryhmä jaotteli kohteet seuraaviin ryhmiin hoitotarpeen kiireellisyyden perusteella ja ottaen huomioon tehdyn strategisen luokittelun: 1. Strateginen ja nopeita toimenpiteitä vaativa kohde 2. Strateginen kohde, jonka arvo ei ole nopeasti vaarassa ilman hoito- toimenpiteitä 3. Ei-strateginen, mutta yleisöturvallisuuden kannalta lähivuosina toi- menpiteitä vaativa kohde 4. Ei-strateginen kohde, jossa ei ole nopeita korjaustarpeita, mutta jonka vastuut on pitkällä aikavälillä ratkaistava Kohteet, jotka arvioitiin ei-strategiseksi ja joiden ei katsottu vaativan toimenpiteitä, rajat- tiin työryhmän esitysten ulkopuolelle. 28 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 2.3 Strategiset ja kiireelliset kohteet Työryhmä arvioi, ettei yksikään tämän työn yhteydessä strategiseksi arvioiduista KiVa-kohteista tarvitse nopeita toimenpiteitä kohteen arvon säilyttämiseksi. Työryhmä haluaa kuitenkin koros- taa, että sen sijaan valtion hallinnassa on useita strategisia muinaisjäännöskohteita, jotka vaati- vat lähivuosina mittavia korjaustoimenpiteitä, jotta kohteiden arvo ja asiakasturvallisuus eivät vaarannu. Tällaisia kohteita ovat ainakin Raaseporin linnanrauniot ja Kyminlinna. 2.4 Strategiset ja ei-kiireelliset kohteet Työryhmä arvioi Strategisiksi kohteiksi seuraavat kohteet. 1. Fort Elisabeth Kuva: Museovirasto/Hannu Vallas, 2003 • Kohteen perustiedot: Fort Elisabeth on osa Ruotsinsalmen merilinnoi- tusta. Kohteen rakennustyöt ajoittuvat 1790-luvulle. Linnake tuhoutui Krimin sodan aikana englantilais-ranskalaisen laivaston toimesta. • Omistustiedot: Maanomistus: Kotkan kaupunki • Restaurointi: Kohteen korjaustyöt ajoittuvat vuosille 2001–2007. Tuolloin korjattiin harmaakivimuuria n. 500 metrin matkalta, jonka jälkeen kohteella on tehty vuosittain kasvillisuuden raivausta. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen käytöstä ja hoidosta on laadittu Kotkan kaupungin kanssa sopimusluonnoksia, joita ei kuitenkaan ole allekirjoitettu. Sopimusluonnoksessa kohteen korjausvastuu on koko- naisuudessaan sälytetty Kotkan kaupungille. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan kuntokartoitus. Kohteen hoito- vastuun kirjaamisesta neuvotellaan kaupungin kanssa. 29 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 2. Taavetin linnoitus Vasen kuva: Taavetin linnoituksen kartoitus, Museovirasto, 2010 Oikea kuva: Taavetin linnoituksen varustuksia, Museovirasto 2007 • Kohteen perustiedot: Taavetin linnoituksen rakennustyöt alkoivat vuonna 1773, linnoitus perustettiin Hämeenlinna–Viipuri-maantien varteen suo- jaamaan Pietarin suuntaa Ruotsin rajalta. Kenraali Suvorov otti Taavetin linnoituksen osaksi linnoitussuunnitelmiansa Pietarin turvaksi. Linnoitus valmistui 1796, mutta poistettiin sotavaruksena käytöstä jo vuonna 1803. Linnoitusalue toimi vielä 1800-luvun lopulla suomalaisen sotaväen harjoi- tuspaikkana. Suuri osa linnoituksesta tuhoutui jo 1800-luvulla kuntakes- kuksen kasvun myötä. • Omistustiedot: Maanomistus: Luumäen kunta • Restaurointi: Kohteen restaurointitöiden ensimmäinen vaihe oli vuosina 1985–1990, jolloin kunnostettiin pääosa sisälinnoituksen valleista ja aloi- tettiin sisäpihan vallitöitä. Töitä jatkettiin pitkin 2000-lukua erityisesti sita- delliosan korjauksien osalta. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohde oli vuosina 1989–2015 mui- naisjäännösten hoitoyksikön hoitokohde. Ensimmäisenä vuonna linnoi- tuksessa ja uloimpien varustusten alueella tehtiin metsänhakkuu. Perus- raivauksen jälkeen Taavetin linnoitusta on hoidettu niittämällä vuosittain valleja ja raivaamalla uusi vesakko pois. Kohde on restauroiduilta osiltaan hyväkuntoinen johtuen lähiaikojen restaurointitöistä. Kohteen pitkäai- kaishoidosta on keskusteltu Luumäen kunnan kanssa. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä kuntokartoitus. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteydessä määritel- lään kohteen haluttu palvelutaso. Kohteen hoitovastuusta neuvotellaan kunnan kanssa. 30 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 3. Fort Slava Vasen kuva: Museovirasto/Hannu Vallas, 2003 Oikea kuva: Kymenlaakson museo/Marita Kykyri • Kohteen perustiedot: Fort Slava on Ruotsinsalmen merilinnoituksen uloin varustus, joka rakennettiin vuosina 1791–1794. Linnake on pohjamuo- doltaan täysin pyöreä. Linnake tuhoutui Krimin sodan aikana englanti- lais-ranskalaisen laivaston toimesta. • Omistustiedot: Maanomistus: yhteismaa • Restaurointi: Kohteen tutkimus ja osittainen esiinkaivuu tapahtui vuosina 1968–1971. Linnoituksen osittainen restaurointi tapahtui vuosina 1987– 1993. Tällöin suurin osa linnoituksesta jätettiin koskemattomaksi, mutta osa muurista rekonstruoitiin alkuperäisen rakenteen mukaisesti ja katettiin puisella katoksella. Linnoitukseen tehtiin viimeksi puuosien korjaustöitä vuonna 2006. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen käytöstä ja hoidosta on laadittu Kotkan kaupungin kanssa sopimusluonnoksia, joita ei kuitenkaan ole allekirjoitettu. Sopimusluonnoksessa kohteen peruskorjausvastuu mui- naisjäännöksestä ja suojakatoksesta on jäänyt Museovirastolle. Kaupungin vastuulla on ollut kohteen vuosittainen korjaus, huolto ja maisemanhoito- työt sekä rakenteiden tarkkailu. Kohteen nykykunnosta ei ole tehty tarkem- pia selvityksiä. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä kuntokartoitus. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteydessä määritellään kohteen haluttu palvelutaso. Kohteen hoitovastuun siirrosta neuvotellaan kaupungin kanssa. 31 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 4. Loviisan maalinnoitus: Bastion Rosen Kuva: Bastion Rosenin eteläkylki, Museovirasto • Kohteen perustiedot: Loviisan maalinnoitus ja siihen liittyvä Svartholman linnoitus ovat osa Ruotsin vuoden 1743 Turun rauhan jälkeen rakentamia linnoituksia. Linnoitustyöt käynnistettiin vuonna 1748, mutta suunnitel- mista toteutui vain bastionit Rosen ja Ungern sekä muutama kivirakennus. Loviisan maalinnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä vuoden 1809 jäl- keen, jonka jälkeen linnoitus jäi raunioitumaan. • Omistustiedot: Maanomistus: Loviisan kaupunki • Restaurointi: Bastion Rosenin muureja on ensimmäisen kerran restauroitu 1940-luvulla. Vuonna 1979 rakennettiin suojakatos. Vuosina 2006–2012 tehtyjen restaurointien tavoitteena oli kohteen alkuperäisten osien ja rauniomaisuuden säilyttäminen. Bastion Ungernin restauroinnit ajoittuvat 1960- ja 1990-luvuille. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Bastion Rosenin hoidosta on vas- tannut muinaisjäännösten hoitoyksikkö vuodesta 1993 lähtien. Vuonna 1993 muinaisjäännösten hoitoyksikkö raivasi vesakkoa Rosenin linnak- keella bastionin jäännösten esiin ottamiseksi. Tämän jälkeen hoito oli satunnaista tarpeen ja resurssien mukaan toteutettua eli sitä ei ole tehty vuosittain. Vuonna 2008 linnoituksen Oltermanninkadun varressa säilyn- een osan rakenteiden päältä kaadettiin puita. Bastion Ungernin hoidosta on vastannut Loviisan kaupunki. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä kuntokartoitus. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteydessä määritellään kohteen haluttu palvelutaso. Kohteen hoitovastuun siirrosta neuvotellaan kaupungin kanssa. 32 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 5. Liikkalan linnake Kuvat: Museovirasto 2010 • Kohteen perustiedot: Liikkalan linnakkeen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1791. Linnake oli osa kenraali Suvorovin linnoitusketjua. Linnoitus jäi tarpeettomaksi ja hylättiin vuoden 1809 jälkeen. • Omistustiedot: Maanomistus: yhteismaa • Restaurointi: Kohde on yhdessä Järvitaipaleen linnoituksen kanssa ainoita lähes koskemattomana olleita 1700-luvun rajalinnoituksia. 2000-luvun ai- kana kohde oli osana Kaakkois-Suomen pienlinnoitusten kehittämishan- ketta. Hankkeen aikana kohde dokumentointiin, inventointiin ja sen saavu- tettavuutta sekä opastusta parannettiin. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen hoidosta on vastannut muinaisjäännösten hoitoyksikkö. Alueen hoito käynnistyi kesällä 1988 linnoitusalueella kasvaneen vesakon, vatukon ja heinikon niitolla. Hoito- töitä jatkettiin vuosittain niittämällä ja raivaamalla vesakkoa vuoteen 2014 saakka. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä kuntokartoitus. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteydessä määritellään kohteen haluttu palvelutaso. 33 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 6. Junkarsborg Kuva: Junkarsborgin silta, Museovirasto/Päivi Maaranen, 2006 • Kohteen perustiedot: Junkarsborgin linnan ensimmäinen rakennusvaihe on tutkimusten perusteella ajoitettu 1100–1200-luvuille. Ensimmäisessä vaiheessa kyseessä oli todennäköisesti puulinnoitus. 1300-luvulla kohteella on sijainnut puu- ja kivilinnoitus, joka on ilmeisesti jäänyt pois käytöstä 1400-luvulle tultaessa. • Omistustiedot: Maanomistus: yksityinen • Restaurointi: Kohteella on tehty arkeologisia tutkimuksia 1800-luvun lopulta alkaen, mutta kohdetta ei ole voimakkaasti restauroitu. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen hoidosta on vastannut Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikkö. Kohteen maiseman hoito aloitettiin voimakkain kasvillisuuden raivauksin ja peruskunnostuksin vuosina 1993–1994. Sen jälkeen kohdetta hoidettiin vuosittain ylläpitä- vän hoidon keinoin. Täydennysraivaus ja siltojen kunnostus tehtiin vuosina 2005–2006 TE-keskuksen kautta myönnetyn investointirahoituksen turvin. Kunnostuksen yhteydessä rakennettiin 1 uusi silta ja korjattiin 2 vanhem- paa puusiltaa. Sen jälkeen kohde oli vielä ylläpitävässä hoidossa vuosittain vuoteen 2009 saakka. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä kuntokartoitus. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteydessä määritellään kohteen haluttu palvelutaso. Selvitetään mahdolliset tahot, jotka voisivat ottaa kohteen rakenteet hoitoonsa. Pidetään mahdollisena myös pois- taa kohteen rakenteet, siltä osin kuin rakenteet voivat huonokuntoisena aiheuttaa vaaraa, jos kohdetta ei kehitetä käyttökohteeksi. 34 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 7. Brahelinna Kuva: Brahelinna, Museovirasto/ Tirilä, 2006 • Kohteen perustiedot: Kreivi Pietari Brahe päätti Suomen kenraalikuver- nöörinä rakennuttaa lääninsä hallintokeskukseksi linnan Ristiinaan. Vuonna 1646 alkaneet rakennustyöt jatkuivat 1660-luvun lopulle. Ison reduktion jälkeen Brahelinnasta tuli Savon jalkaväkirykmentin komentajan virkatalo, joka jäi rappiolle suuren Pohjan sodan jälkeen. 1700-luvulla raunioiden kivi ainesta käytettiin alueen muiden rakennusten rakennustöihin. • Omistustiedot: Maanomistus: Mikkelin kaupunki • Restaurointi: Brahelinnan muurien ensimmäisiä korjaustöitä on tehty vuonna 1902, 1940-luvulla korjaukset muuttuivat säännöllisemmiksi. Museovirasto suunnitteli Brahelinnan muurien suurempia korjaustöitä vuosille 2013–2014, mutta ne jäivät toteutumatta. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen hoidosta on vastannut muinaisjäännösten hoitoyksikkö. Museovirasto teki vuonna 1991 kohteelle peruskunnostuksen. Tuolloin poistettiin Brahelinnan ympärysmuurin ja ra- kennuksen jäännösten kohdalla kasvaneet puut ja vesakko. Lisäksi raivat- tiin linnan lähiympäristö. Tämän jälkeen kohteen hoitoa jatkettiin vuonna 1992 vesakon poistolla. Vanhassa Brahelinnassa on tehty peruskunnostuk- sen jälkeen (1991–1992) hoitotöitä tarpeen mukaan aina muutaman vuo- den välein. Vuonna 2013 Museovirasto teki kohteessa muurin pullistuman korjaustöitä. Lisäksi Mikkelin kaupunki teki alueella ja sen välittömässä läheisyydessä yhteistyössä Museoviraston kanssa kasvillisuuden raivaus- työtä. Museoviraston hoitoryhmä kävi kohteella raivaamassa vielä syksyllä 2015, samalla korjattiin kaivon kaide. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä kuntokartoitus. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteydessä määritellään kohteen haluttu palvelutaso. 35 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 8. Astuvansalmen kalliomaalaukset Kuva: Astuvansalmen maalauskallio järveltä kuvattuna, Museovirasto/Taskinen, 1998 • Kohteen perustiedot: Astuvansalmen kalliomaalaukset ”löydettiin” vuonna 1968. Kalliomaalaukset ovat Pohjois-Euroopan suurimpia. Paikalla tehdyistä arkeologisista kaivauksista löydetyt nuoltenkärjet ajoitettiin kivi- kauden lopulle (3200–2400 ekr) ja varhaismetallikaudelle (1900–500 ekr). 1990-luvun alussa tehdyissä sukellustutkimuksissa kohteen edustalta on löytynyt 3 meripihkariipusta, joka viittaa paikan olleen aikoinaan erittäin voimallinen pyhä kallio. • Omistustiedot: Maanomistus: yksityinen. Kohdetta vastapäätä sijaitseva saari on ostettu aikoinaan Museoviraston toimesta kohteen suoja-alueeksi ja siirretty strategisena kohteena Metsähallitukselle vuoden 2014 hallinnan siirrossa. • Restaurointi: Kohdetta ei ole restauroitu. Kohteelle on rakennettu katselu- tasanne ja kulkua helpottavia rakenteita. Rakenteiden alkuperäinen raken- nuttaja on epäselvä. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Museovirasto on hoitanut kohdetta vuodesta 1992 lähtien ylläpitämällä alueen polkuverkostoa sekä korjaamalla alueelle johtavia pitkospuita, rannan portaikkoa ja katseluta- sannetta. (Muinaisjäännösten hoitorekisteri. 2015) • Toimenpide-ehdotus: Kohteen merkittävyyden takia ehdotetaan, että kohteen maa-alue hankitaan valtiolle. 36 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 9. Suvorovin sotakanavat Kuvat: Telataipaleen kanavan rakenne ja pääopaste, Museovirasto • Kohteen perustiedot: Suvorovin sotakanavat ovat osa vuonna 1743 syntyneen Ruotsin ja Venäjän välisen rajalinjan varustuksia. Saimaan vesis- tön jakautuessa uuden rajan myötä ja Lappeenranta-Savonlinnan välisen kulkuväylän jäädessä Ruotsin puolelle oli venäläisillä tarpeen luoda uusi kulkuväylä Saimaan poikki. Vuosina 1791–1798 kaivettiin kenraali Suvoro- vin johdolla 4 kanavaa Telataipale, Kukonharju, Käyhkää ja Kutvele kul- kuväyläksi Saimaan poikki. Kanavat jäivät vuoden 1809 jälkeen puolus- tuksellisesti tarpeettomiksi ja Kutveleen kanavaa lukuun ottamatta jäivät rapistumaan. Kutveleen kanavaa on levennetty myöhemmin vesiliikenteen tarpeiden mukaisesti kahteen otteeseen. • Omistustiedot: Maanomistus: yksityinen • Restaurointi: Kanavien restaurointi tehtiin vuosina 2003–2008, Telatai- paleen osalta reunakiveys korjattiin alkuperäisen rakenteen mukaisesti ja itäpäähän rakennettiin suojalaiturit havainnollistamaan aallonmurtajien muotoa ja tukemaan vedenalaisia hirsirakenteita sekä asennettiin opas- tuksia maastoon. Kukonharjun kanavan rapautunut kivimuuri palautettiin rakentamalla vanhan kiveyksen päälle. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteiden hoidosta on tehty alus- tavia sopimusluonnoksia, mutta sopimuksia ei ole allekirjoitettu. Kohtei- den nykykuntoa ei ole käyty arvioimassa. • Toimenpide-ehdotus: Kohteesta laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä kuntokartoitus. Käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteydessä määritellään kohteen haluttu palvelutaso. Selvitetään mahdolliset tahot, jotka voisivat ottaa kohteen rakenteet hoitoonsa. Pidetään mahdollisena myös pois- taa kohteen rakenteet, siltä osin kuin rakenteet voivat huonokuntoisena aiheuttaa vaaraa, jos kohdetta ei kehitetä käyttökohteeksi. 37 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 2.5 Ei-strategiset, mutta kiireelliset kohteet Työryhmä arvioi, että seuraavissa ei-strategisissa kohteissa olisi tehtävä lähivuosina toi- menpiteitä. 1. Salahmin ruukki Vasen kuva: Kohteen jalankulkusilta, Museovirasto 2015 Oikea kuva: Opastuskatos, Museovirasto 2015 • Kohteen perustiedot: Vieremällä sijaitseva Salahmin ruukki toimi vuo- sina 1810–1909, tehdas toimitti takkirautaa 1800-luvun lopulla Varkauden tehtaille. Varkauden tehtaan palon myötä 1908 myös toiminta Salahmissa päättyi. 1900-luvun aikana itse tuotantorakennukset on purettu, mutta lä- hialueella on jäljellä ruukinkartano puistoineen. • Omistustiedot: Maanomistaja Savon Voima Oy. • Restaurointi: Salahmin ruukin restaurointityöt olivat osa Pohjois-Savon ruukkikohdehanketta vuosina 1999–2000. Hankkeen yhteydessä Salahmin ruukin tuotantorakennusten rauniot kaivettiin esiin ja suojattiin. Alueelle rakennettiin hankkeen yhteydessä opastuskatos, jalankulkusilta, yleisö- opasteita ja alue aidattiin. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteesta ei ole käyttö- ja hoito- sopimusta. Vuonna 2015 paikalla käydyn katselmuksen perusteella alue on kokonaisuudessaan huonossa kunnossa. Jalankulkusilta on kulkukelvoton ja opastuskatos huonokuntoinen. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen rakenteiden huonokuntoisuuden takia ehdotetaan rakenteiden purkamista, jollei ylläpito/korjausvastuuta saada siirrettyä. 38 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 2. Haapakosken ruukki Vasen kuva: Harmaakivimasuuni restauroituna, Museovirasto/Soile Tirilä, 2006, Oikea kuva: Romahtanut vanha masuuni, Museovirasto/RHO, 1984 • Kohteen perustiedot: Haapakosken järvimalmiruukki on perustettu 1842. Ruukki toimi yhtäjaksoisesti vuoteen 1876 ja jatkoi toimin- taansa uudestaan 1880-luvun lopulta näihin päiviin asti. Haapakos- ken ruukki on ainoa itäsuomalaisista järvimalmiruukkialueista, joissa 2000-luvulle asti on harjoitettu metalliteollisuutta. • Omistustiedot: Maanomistus: yksityinen. • Restaurointi: Restaurointityön tavoitteena oli raivata ja osittain rekonstruoida masuunin raunio ja ehkäistä lisävahinkojen synty. Masuunin sortunut osa jätettiin osittain korjaamatta, kivistä ladot- tuja seinämiä jouduttiin monin paikoin tukemaan teräsbetoniraken- teilla. Rakennelma suojattiin yksinkertaisella katoksella ja katettiin saumapellillä. Työmaa käynnistyi 1997 ja viimeinen vaihe valmistui kesällä 2001. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteesta ei ole laadittu sopimuksia. Alueen maanomistaja ollut aktiivinen. Museovirasto tehnyt tarkastuskäynnin kohteella vuonna 2016. Vuonna 2017 pyy- detty HP insinööreiltä arvio rakenteen kunnosta. Rakenne todettu voimakkaasti pullistuneeksi ja seinän pysyvän pystyssä pääasiassa vetoterästen ansiosta. Pääasiallisena syynä ongelmiin todettiin ole- van huono vedenjohtavuus. Rakennus voi sortuessaan aiheuttaa vaaran viereisille yhä käytössä oleville rakennuksille. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen huonokuntoisuuden takia ehdote- taan nopeiden restaurointitöiden aloittamista, tavoitteena korjata rakenteiden pullistumat ja veden johdatuksen ongelmat. Tämän jäl- keen neuvottelut kohteen vastuiden siirrosta maanomistajalle. 39 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 3. Nellimin uittoränni Vasen kuva: Ennen restaurointitöiden aloittamista, Museovirasto, 1994 Oikea kuva: Kuntokatselmointi kohteella, Museovirasto 2015 • Kohteen perustiedot: Nellimin uittoränni on peräisin 1920-luvulta ja ollut käytössä 1960-luvulle asti osana Lapin puun uittorakennelmia. • Omistustiedot: Maanomistus: Metsähallitus. Rakenteiden omistuksen osalta omistus perustunut vanhaan tulkintaan/käytäntöön, jonka mukai- sesti yksityisten luvalla tai luvatta valtion maalle tekemät rakennukset tai rakenteet palautuvat automaattisesti valtiolle, ellei niitä on käytetty kym- meneen vuoteen (Teppo Korhonen, 2013) • Restaurointi: Tavoitteena rännin palauttaminen alkuperäiseen kuntoon. Suurin osa alkuperäisistä rakenteista jouduttiin uusimaan, lisäksi rännin säätöpato uusittiin ja kohteen maapato korjattiin. Työt valmistuivat syksyllä 1995. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteesta ei ole laadittu sopimuk- sia. Kohde ollut hoitamaton restauroinnin jälkeen. Kohteen kunnosta on saatu selvityksiä Paatsjoen-Nellimin Kyläyhdistys ry:ltä (2014 ja 2017) sekä Museoviraston kuntokatselmoinnissa (2015). Kohde on kokonaisuudessaan monelta osin heikossa kunnossa ja erityisen huonokuntoinen on ylityspaik- kana käytetty neulapato. • Toimenpide-ehdotus: Kävijäturvallisuuden kannalta kriittisten osien kor- jaus nopealla aikataululla, jonka jälkeen kohteesta käytävä hoitovastuun siirtoneuvottelut. Kohde sijaitsee Metsähallituksen mailla ja vieressä sijait- see Metsähallituksen ylläpitämä laavu ja jäteastiat, joten looginen siirto- taho olisi Metsähallitus. 40 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 4. Grabbackan kartanolinna Vasen kuva: Linnanrauniot ilmasta, Museovirasto/Hannu Vallas, 1998 Oikea kuva: Linnanrauniot läheltä, Museovirasto/ Kaisa Lehtonen, 2005 • Kohteen perustiedot: Grabbackan kartanolinnan rakentaminen alkoi todennäköisesti 1483 jälkeen, jolloin kumottiin kielto rakentaa linnoja ja torneja kivestä. Rakennuttajana pidetään Raaseporin itäisen kihlakunnan tuomaria Måns Andersson Grabbea. Rakennusta laajennettiin 1500-luvun puolivälissä ja rakennus jäi pois käytöstä 1672 tulipalon jälkeen. • Omistustiedot: Maanomistus: yksityinen • Restaurointi: Kohde on ensimmäisen kerran kaivettu esiin vuosina 1937– 1939 ja sen jälkeen kohteella on suoritettu useita restaurointitoimenpiteitä 1900-luvun aikana. 2000-luvun aikana hoidosta on vastannut muinaisjään- nösten hoitoyksikkö, joka on korjannut sortumakohtia ja tehnyt kulkues- teitä vaarallisimpiin paikkoihin. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohde ollut Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikön hoitokohde. Nykykunto on arvioitu kohdekäynneillä heikoksi erityisesti vanhojen holvausten osalta. Kohteesta ei ole laadittu käyttö- tai hoitosopimusta, kohteen käyttöä ja hoitoa haittaa sijainti asuinrakennusten pihapiirissä. • Toimenpide-ehdotus: Ehdotetaan rakennetutkimuksen tilaamista, jonka jälkeen päätetään jatkotoimenpiteet. Toimenpidevaihtoehtoja ovat ainakin kohteen osittainen uudelleen restaurointi, vaarallisten osien tai koko koh- teen sulkeminen yleisön kululta tai kohteen peittäminen. Lisäksi kohteen seurantavastuu siirrettävä. 41 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 2.6 Ei-strategiset, ei-kiireelliset kohteet Työryhmä arvioi, että seuraavat kohteet ovat ei-strategisia, eikä niihin liity nopeita toimen- pidetarpeita. Niiden vastuukysymykset on kuitenkin ratkaistava pitkällä aikavälillä. Koh- teita ovat seuraavat. 1. Riutukan uittoränni Kuva: Riutukan uittoränni, Museovirasto, 2016 • Kohteen perustiedot: Riutukan uittoränni on peräisin vuodelta 1920-luvulta ja ollut käytössä 1960-luvulle asti osana Lapin puun uittorakennelmia. • Omistustiedot: Maanomistus: Sallan Yhteismetsä. Alueen metsätyökäm- pät, sauna ja uittoränni ostettu Sallan Yhteismetsältä ja Sallan paliskun- nalta Museovirastolle vuonna 1991. • Restaurointi: Vuonna 1991 syksyllä aloitettujen restaurointitöiden aikana korjattiin uittoränni, maakellari, sauna, talli ja huussi, työt valmistuivat keväällä 1992. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen hoidosta on laadittu so- pimus kauppakirjojen yhteydessä. Hoitosopimusten mukaisesti kohteiden myyjillä (Paliskunta ja Yhteismetsä) on kohteille korvaukseton käyttöoi- keus, kunhan sitoutuvat huolehtimaan rakennusten ja uittorännin tavan- omaisista vuosikorjauksista. Myyjillä oli oikeus luopua käyttöoikeudesta ilmoittamalla asiasta Museovirastolle. Sallan yhteismetsältä (2014) saadun tiedon perusteella kohteella olevan saunarakennuksen sisäkatto on romah- tanut. Kohteelta vuonna 2016 otettujen valokuvien perusteella kohteen rakennusten sisäosiin tehty korjaustoimenpiteitä, toimenpiteiden tekijä tuntematon. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen kuntotutkimus, jonka jälkeen neuvottelut paikallisten toimijoiden kanssa rakennusten ja uittorännin palauttamisesta alkuperäisille omistajille. 42 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 2. Sourun ruukinalue Oikea kuva: Tehtaan vanha konservoitu piippu, Museovirasto 2015 • Kohteen perustiedot: Sourun rautaruukki Karttulassa perustettiin vuonna 1868. Höyrykäyttöinen ruukki tuotti takkirautaa Pietarin alueelle vuoteen 1908 asti, minkä jälkeen tehtaalla harjoitettiin hiilenpolttoa. Pääosa tehtaan rakennuksista purettiin 1941 ja van- hasta ruukkialueesta on jäljellä enää 25 metriä korkea höyryvoima- aseman tiilipiippu. • Omistustiedot: Maanomistus: Kuopion kaupunki. Äänitornin omistaa Museovirasto, kohteella oleva tehtaanpiippu laskettaneen kiinteäksi muinaisjäännökseksi. • Restaurointi: Vuonna 2002 Museovirasto konservoinut kohteella sijaitsevan tehtaan tiilipiipun ja rakentanut kohteelle ääni- ja katselu tornin, alueopastuksen sekä kohteen valaistuksen. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteesta on laadittu käyttö- ja hoitosopimus Karttulan kunnan (nyk. Kuopion kaupun- gin kanssa). Sopimuksen mukaisesti kunta on ottanut vastuulleen äänitornin rakenteellisen kunnossapidon, pienkorjaukset, muinais- jäännösalueen hoidon sekä toiminnan kustannukset. Laajoista kun- nossapitotöistä on sovittu päätettävän Museoviraston ja kunnan yhteistyönä. Kohteen nykykunto tarkastettu pintapuolisesti ke- väällä 2015 Museoviraston toimesta, äänitornin kattorakenne vuosi, aluevalaistus pääosin rikki. Äänitornin tekniikkaan tehty korjauksia restauroinnin jälkeen. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen kuntotutkimus, jonka jälkeen neuvottelut kunnan kanssa kohteen kokonaisvastuun siirrosta. 43 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 3. Leineperin ruukki Vasen kuva: Leineperin ruukin masuuni. Museovirasto, Erkki Härö, 1988 Oikea kuva: Ulvila, Leineperin ruukinalue. Museovirasto / Hannu Vallas, 2006 • Kohteen perustiedot: Leineperin ruukki nykyisessä Ulvilan kunnassa pe- rustettiin vuonna 1771. Alue on yksi parhaiten säilyneitä ruukkikokonai- suuksia maassa. Teollinen raudanvalmistus ruukilla päättyi 1902. • Omistustiedot: Maanomistus: yksityinen. • Restaurointi: Kohteen restaurointityöt aloitettiin vuonna 1988 ja valmis- tuivat 1994. Restauroinnin tavoitteena oli vanhojen rakennusten säilymi- sen turvaaminen ja uudiskäytön löytäminen. Töiden yhteydessä multahir- simasuunin hirsikehikko uusittiin ja masuunitornin ympärille rakennettiin siinä aiemmin ollut raastupa eli työhuone, lisäksi korjattiin kankivasarapaja ja muita alueen vanhoja rakennuksia. Kohteen restaurointitöille myönnet- tiin vuonna 1994 Europa Nostra -diplomi. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteesta ei ole laadittu sopimuk- sia. Kohteen avoinna pidosta vastannut Ulvilan kunta, paikallinen kylä- yhdistys sekä maanomistaja. Leineperin ruukin masuunin kävelysilta ro- mahti keväällä 2018, keskustelun pohjalta kunta katsoi olevansa vastuussa tapahtumista. Muiden kohdeosien kunto tuntematon, mutta iän puolesta voidaan olettaa rakenneosien lähestyvän peruskorjausikää. Kohteen raken- nuksia ylläpidetty ainakin kyläyhdistyksen ja maanomistajan toimesta. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen hoito on käytännössä ollut kohteen avaa- misen jälkeen paikallisten toimijoiden käsissä. Ehdotetaan, että kohtee- seen teetetään kuntotutkimus tukemaan kohteen tulevaa hoitoa ja vallitse- van tilanteen (sis. rakennusten ja rakenteiden omistukset) kirjaamista, jossa selviää Museoviraston asema kohteella vain valvovana viranomaisena. 44 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 4. Jyrkkäkosken ruukki Kuva: Näkymä uudemman masuunin suojakatoksesta, Museovirasto, 2015 • Kohteen perustiedot: Jyrkkäkosken ruukki perustettiin vuonna 1831. Ruukissa tuotettiin sekä takki- ja kankirautaa että valurautaesineitä. Ruukin ympärille muodostui tiivis kyläyhteisö. Vuonna 1874 alueelle rakennettiin uusi skotlantilaistyyppinen masuuni. Ruukin toiminta lakkasi vuonna 1919. • Omistustiedot: Maanomistajia ovat Sonkajärven kunta, A. Ahlström kiin- teistöt Oy ja Savon voima Oy. • Restaurointi: Kohde restauroitiin pääosin vuosina 1996–1998. Vanhem- man masuunirakennuksen rauniot kaivettiin esiin, tuettiin ja suojattiin ka- toksella, jota ympäröi kulkutasanne, uudempi skottilaistyyppinen masuuni konservointiin. Uudemman masuunin ympärille rakennettiin teräs- ja puu- rakenteinen suojarakennus, joka toimii myös näyttelytilana. Alueelle raken- nettiin lisäksi opasteverkosto ja siirrettiin Museoviraston ostama pajaraken- nus. Vuonna 2000 uudelle masuunille rakennettiin vielä hiilisilta. Vuonna 2017 kohteelle rakennettiin uudet kuivakäymälät, investoinnista vastasi Sonkajärven kunta (ePressi, Kuopio-Tahko Markkinointi, 2017). • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteesta on laadittu käyttö- ja hoitoso- pimus Sonkajärven kunnan kanssa vuonna 2001. Sopimuksen ehtojen mukaisesti Museovirasto on luovuttanut kunnalle uuden ja vanhan masuunin suojaraken- nusten sekä pajarakennuksen käyttöoikeuden, 100 mk:n vuosivuokraa vastaan. Lisäksi kunta on ollut velvoitettu vastaamaan rakennusten irtaimiston ja alueen hoidosta ja toiminnan kustannuksista sekä vakuuttamaan kohteet jälleenrakennus- arvolla, edunsaajana vakuutuksessa oli Museovirasto. Peruskorjausvelvoitteet sopi- muksessa ovat jääneet Museovirastolle. Sopimus oli 5-vuotinen ja päättyi vuonna 2006. Museovirasto teki ehdotuksen sopimuksen jatkamisesta vuonna 2015, uutta sopimusta ei ole allekirjoitettu. Kohde oli Museoviraston kohdekäynnin perusteella hyvin hoidetun oloinen ja kunta oli uusinut kuluneita puuosia esim. hiilisillan osalta. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen kuntotutkimus, jonka jälkeen neuvottelut kunnan kanssa kohteen rakennusten ja rakenteiden siirtämisestä kunnan omistukseen. 45 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 5. Högforsin ruukki Vasen kuva: Högforsin masuuni vuonna 1922, Eric Sundström/KRM Oikea kuva: Museovirasto/Soile Tirilä, 2003 • Kohteen perustiedot: Högforsin ruukin masuuni valmistui 1823 jalosta- maan läheisen Kulonsuonmäen kaivoksen rautamalmia. Vanha masuuni oli käytössä vuoteen 1915 asti. Vuonna 1926 puurakenteiset masuunira- kennukset purettiin ja masuunista säilyi vain harmaakivinen alaosa osittain maan sisälle. • Omistustiedot: Maanomistus: Componenta Oyj • Restaurointi: Museovirasto restauroi vanhan masuunirakennuksen vuosina 1996–2000. Ensimmäisessä vaiheessa konservoitiin masuunin kiviosa, jonka päälle rakennettiin 1700-luvun tyyppipiirustusten mukaan rekonstruoitu ns. multahirsikehikko ja panostustaso. Samassa yhteydessä tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa löytyi huomattava määrä raudanval- mistukseen liittyviä esinelöytöjä. Restaurointityön tavoitteena oli uusien työpaikkojen synnyttäminen Karkkilaan. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen avoinna pidosta vastaa Ruukkimuseo Senkka, joka esittelee kohdetta yleisölle vuosittain heinä- kuun ajan. Kohteesta ei ole laadittu käyttöä tai hoitoa koskevia sopimuksia. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen hoito on käytännössä ollut kohteen avaa- misen jälkeen paikallisten toimijoiden käsissä. Ehdotetaan kohteelle kunto- tutkimuksen tekoa ja sen jälkeen vallitsevan tilanteen (sis. rakennusten ja rakenteiden omistukset) kirjaamista, jossa selviää Museoviraston asema kohteella vain valvovana viranomaisena. 46 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 6. Möhkön ruukki Vasen kuva: Vanhemman masuunin katos rakennustöiden aikana, Museovirasto, 2005 Oikea kuva: Laivakanava kunnostustöiden jälkeen, Museovirasto/Soile Tirilä • Kohteen perustiedot: Möhkön rautaruukki perustettiin vuonna 1838 ja laa- jimmillaan se työllisti 2 000 henkeä. Vuonna 1872 kosken ohi kaivettiin ka- nava vesivoiman tehostamiseksi. Ruukin toiminta lakkasi 1907 järvimalmin jalostuksen käydessä kannattamattomaksi. • Omistustiedot: Maanomistus: Ilomantsin kunta • Restaurointi: Möhkön ruukin kunnostustöiden ensimmäinen vaihe oli vuosina 1989–1994, jolloin pääpaino oli nuoremman masuunin esiin kaivamisessa ja rau- nioiden suojaamisessa suojarakennuksella. Samalla rekonstruoitiin masuunin yh- teyteen vesiratas. Isoin työ oli kuitenkin laivakanavan restaurointi ja rekonstruointi. Vuosien 2003–2006 jatkohankkeessa vanhan masuunin päälle rakennettiin suoja- katos, joka toimii myös näyttelytilana. Lisäksi kanavan puuosia uusittiin laajasti. Ilo- mantsin kunta teki ELY-rahoitteisena kanavarakenteiden kunnostustöitä vuosina 2014–2015, tässä hankkeessa Museoviraston rooli oli puhtaasti valvonnallinen. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen kanavarakenteen käy- töstä ja hoidosta sovittiin vuonna 1993 Ilomantsin kunnan, Järvi-Suomen merenkulkupiirin ja Enso-Gutzeit Oy:n välillä. Sopimuksen mukaisesti Merenkulkupiirin vastuulla on ollut kanavarakenteiden tekninen kunnossa- pito ja alueen valvonta sekä puhtaanapito kunnan vastuulla. Merenkulku- piiri on vuonna 2010 vetäytynyt sopimuksesta vedoten kanavan rakenteelli- siin ongelmiin. Muilta osin kohteen käytöstä ja hoidosta ei ole sopimuksella sovittu. Kohteen avoinna pidosta vastaa Ilomatsin Museoyhdistys. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen hoito on käytännössä ollut kohteen avaami- sen jälkeen paikallisten toimijoiden käsissä, vaikkakin Museovirasto on käy- nyt kahteen otteeseen vielä 2000-luvulla kohteella tekemässä korjaustöitä. Ehdotetaan kohteen kuntotutkimuksen tilaamista, jonka jälkeen vallitsevan tilanteen (sis. rakennusten ja rakenteiden omistukset) kirjaamista, jossa sel- viää Museoviraston asema kohteella vain valvovana viranomaisena. 47 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 7. Taalintehtaan ruukki Kuva: Masuuni, Museovirasto, 2017 • Kohteen perustiedot: Taalintehtaan ruukki on perustettu vuonna 1688. Se oli aikanaan Suomen suurin rauta- ja terästehdas. • Omistustiedot: Kemiönsaaren kunta • Restaurointi: Vanha restaurointitöiden kohteeksi otettu masuuni valmistui vuonna 1850. Tärkeimpänä tehtävänä vuonna 2002 aloitetuissa restauroin- titöissä oli sortumisvaarassa olevien muurirakenteiden restaurointi ja vah- vistaminen. Raunioiden suojaksi pystytettiin katos, vanhan piipun paikalle rakennettiin opastustila. Entisen työskentelytason korkeudelle tehtiin nä- köalatasanne, jonne kuljetaan vanhan hiilisillan paikalle rakennettua kulku- siltaa. Työt valmistuivat 2010. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen hoidosta on laadittu so- pimusluonnos, jota ei kuitenkaan ole allekirjoitettu. Sopimusluonnoksessa on todettu, että masuunia suojaavien työtaso- ja katosrakenteiden sekä panostussillan hoitovastuu kuuluu (maan)omistajalle ja kunnostusvastuu Museovirastolle. Urakan jälkeen työt ovat erityisesti sähkötöiden osalta jääneet osittain kesken. Viimeisimmässä katselmuksessa 2017 nykykun- non osalta todettiin, että auditorion katossa on paikoitellen homekas- vustoa, sillan kaiteiden päällipuu on paikoitellen rikkoutunut ja teräsosat kaipaisivat huoltomaalausta. Alueen ympäristö vaikutti hoitamattomalta. Museovirasto pyysi korjauksista tarjouksia, mutta töitä ei tilattu korjaustöi- den korkean hinnan takia. • Toimenpide-ehdotus: Kohde on jäänyt hoidon osalta epäselväksi, kohde ei ole ollut aktiivisesti hoidossa. Ehdotetaan kuntotutkimuksen teettämistä, jonka jälkeen pyritään neuvottelemaan kohteen kokonaisvastuun siirrosta ulkopuolisen tahon kanssa. 48 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 8. Juankosken ruukin hiiliuunit Kuva: Pikonniemen hiiliuunit, Museovirasto/Soile Tirilä • Kohteen perustiedot: Juankosken ruukki perustettiin vuonna 1746 ja sen kukoistuskausi alkoi 1850-luvulla. Kokonaisuudessaan alue on Suomen parhaiten säilynyt järvimalmia hyödyntänyt ruukkikokonaisuus ruukinkar- tanoineen, veturitalleineen ja tuotantorakennuksineen. • Omistustiedot: Maanomistus: Juankosken kaupunki • Restaurointi: Kohde on restauroitu vuosien 2000–2001 välisenä aikana. Restaurointien yhteydessä kummankin hiiliuunin sisätilat puhdistettiin, ulkopinnat konservoitiin ja uunit katettiin alkuperäistä vastaavin katoksin. Uunit ja alue saivat uuden valaistuksen. Toiseen uuneista sijoitettiin pysyvä hiilenpoltosta ja hiiliuuneista kertova näyttely. • Hoito- ja käyttötiedot sekä nykykunto: Kohteen hoidosta on sovittu Juankosken kaupungin ja Museoviraston välisessä käyttö- ja hoitosopi- muksessa. Sopimuksen mukaisesti kaupungin vastuulla rakenteellinen kunnossapito, maa-alueen hoito ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Laajoista kunnostustöistä on sovittu päätettävän kaupungin ja Museoviras- ton yhteistyönä. Museoviraston vuonna 2015 tehdyn lyhyen kohdekäynnin perusteella kohde oli ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. • Toimenpide-ehdotus: Kohteen hoito on käytännössä ollut kohteen avaa- misen jälkeen paikallisten toimijoiden käsissä. Ehdotetaan kohteen kunto- tutkimusta, jonka jälkeen neuvottelut kaupungin kanssa, nykyisen hoito- sopimuksen päättämistä ja kokonaisvastuun siirtoa kaupungille. 49 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET 3 Työryhmän esitys ns. KiVa-kohteiden hallinnan ja hoidon järjestämiseksi Työryhmä toteaa, että strategisten kohteiden hoidon lähtökohtana on, että valtion merkit- tävät panokset kohteiden restaurointiin, hoitoon ja kehittämiseen eivät saisi pitkälläkään aikavälillä hävitä. Kohteiden kulttuurihistorialliset arvot ovat merkittäviä ja niiden säilymi- nen tuleville sukupolville tulee turvata. Kohteiden vastuukysymyksiä ei ole ratkaistu aiemmin toteutettujen hankkeiden aikana tai niiden on katsottu olevan luonteensa vuoksi ns. pysyvästi valtion vastuulla (Liikkalan vallit ja Brahelinna). Yhteenveto strategisten kohteiden tilanteesta: − Kohteiden kunto on osittain epäselvä. Oletuksena kaikki kohteet ovat joko tyypiltään kestäviä (ts. ei suuressa määrin kuluvia raken- teita) tai niissä on tehty toimenpiteitä viimeisten 10 vuoden aikana, joten kohteilla ei oleteta olevan tarvetta kiireellisille toimenpiteille. − Kohteista ei ole laadittu tai kohteista ei ole pitkään aikaan tehty päi- vitettyä käyttö- ja hoitosuunnitelmaa, jossa tarkennetaan kohteen käyttäjäprofiilia ja käyttäjien tarvitsemaa palveluinfraa. − Kohteiden alueellinen/paikallinen kulttuurihistoriallinen/matkailulli- nen arvo on otettava huomioon jatkotoimenpiteitä suunniteltaessa. − Vaihtoehtoiset toimintatavat kohteiden osalta − Pysyvän ylläpitovastuun säilyttäminen joko valtiolla tai siirtäminen muulle vastuulliselle toimijalle - Hoitovastuun mahdollinen siirto valtion ulkopuoliselle taholle - Mahdollisesta siirrosta huolimatta varaudutaan myös valtion osalta vastuuseen kohteiden kunnossapidosta ja säilyttämi- sestä tuleville sukupolville (esim. avustusmenettelyjen kehit- täminen) 50 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 − Mahdollisuus tietyissä kohteissa purkaa kohteen arvon kannalta ei-tar- peellisia rakenteita, jolloin kohteen ylläpitovelvoitteet kevenevät. Työryhmä toteaa, että ei-strategisten kohteiden osalta valtion tavoitteena on ensi sijassa turvata kohteiden käyttöturvallisuus ja hyvin hoidettu vastuiden siirto toiselle toimijalle tai vastuiden selkeä kirjaaminen, jos voidaan todeta vastuiden jo siirtyneen hiljaisesti. Koh- teet ovat alueellisesti ja maakunnallisesti merkittäviä. Yhteenveto ei-strategisten kohteiden tilanteesta: − Kohteiden vastuukysymyksiä ei pääosin ole ratkaistu aiempien hankkeiden aikana. − Erityisesti ruukkikohteet lähestyvät peruskorjausikää (20+ vuotta restauroinneista). − Osassa kohteista tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä. − Osassa kohteista on laadittu sopimuksia, joilla kohteiden vastuut on määritelty. Osassa kohteista sopimusten laatiminen on jäänyt kesken ja osassa sopimuksia ei ole tehty. − Osassa kohteista vastuiden voidaan katsoa siirtyneen ilman sopi- mustakin, mutta vastuukysymysten kannalta olisi näidenkin koh- teiden vastuunjako hyvä kirjata sopimuksin. − Kohteen alueellinen/paikallinen kulttuurihistoriallinen/matkailulli- nen arvo otettava huomioon jatkotoimenpiteitä suunniteltaessa. − Vaihtoehtoiset toimintatavat: − Siirto kiinteistön haltijalle tai paikalliselle järjestölle tai kunnalle − Epäselvien tapausten osalta tilanteen selkiyttäminen (siirto jo tapahtunut tai toimenpiteiden suorittaminen myöhäistä) − Rakennelmien purkaminen tai peittäminen. 3.1 Työryhmän esitys ensi vaiheen toimenpiteiksi Työryhmä näkemyksen mukaan seuraavat kohteet vaativat välittömiä korjaustoimen- piteitä ja niiden edellyttämää rahoitusta: − Nellimin uittoränni (käyttöturvallisuus) − Haapakosken masuunin muuri (pullistuma ja vedenohjauksen korjaus romahdusvaaran takia) − Salahmin ruukkialue (rakenteiden purku) − Grabbackan kartanolinna (muurien turvallisuus). 51 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Kaikista KiVa-kohteista tehdään viipymättä riittävät kuntotutkimukset. Tutkimusten ta- voitteena on selvittää kohteiden tämän hetkinen kunto ja yksilöidä mahdolliset pikaista korjaamista vaativat turvallisuuteen liittyvät puutteet. Kuntotutkimuksilla tulisi selvittää seuraavien 10 vuoden aikana tehtävät korjaus- ja hoitotoimenpiteet. Työryhmän näkemys on, että kuntotutkimukset laaditaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä kohteella toi- mivan paikallisen tahon kanssa. Strategisten kohteiden osalta kuntotutkimuksen tekemisen jälkeen kohteille laaditaan käyttö- ja hoitosuunnitelma. Ei-strategisten kohteiden osalta työryhmä esittää, että kohteiden siirtomahdollisuudet valtiolta muille tahoille selvitetään kohde kohteelta. Tavoitteena tulisi olla, että kaikkiin ei-strategisiin kohteisiin liittyvät valtiolle kuuluneet vastuut on siirretty valtion ulkopuo- lelle. Mikäli vastuuta kohteen hoidosta ei voida siirtää valtiolta, tulee kohteeseen tehdyt, mahdollisiksi turvallisuusriskeiksi muodostuvat rakenteet poistaa seuraavan neljän vuo- den sisällä. 3.2 Toimeenpano ja määrärahaesitykset Työryhmä esittää, että toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa Museovirasto, jolla on lain mukaan oikeus hoitaa kiinteitä muinaisjäännöksiä. Työryhmät määrärahaesitykset kohden- netaan valtion talousarviossa Museovirastolle momenteille 29.80.04 ja 29.80.75. Työryhmä esittää toimenpiteiden toteuttamiseen seuraavia määrärahalisäyksiä: − 100 000 euroa kuntotutkimusten tekoon ja tarvittavien ulkopuolisten asiantuntijoiden palkkaamiseen − 50 000 euroa strategisten kohteiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laa- timiseen ja tarvittavien ulkopuolisten asiantuntijoiden palkkaamiseen − 650 000 euroa kiireellisten korjaustoimenpiteiden suorittamiseen, joko kohteissa jo tunnistettujen tai kuntotutkimuksissa esiin nouse- vien tarpeiden pohjalta − 100 000 euroa vuosina 2019–2020 Museoviraston henkilöstökulujen kattamiseen − Museoviraston omien henkilöstökulujen osuus kustannuksista osoi- tetaan momentille 29.80.04 ja muut määrärahatarpeet yhteensä 800 000 € osoitetaan momentille 29.80.75. − Rahoituksen riittävä taso tarkistetaan, kun kohteiden kuntotutki- mukset valmistuvat. 52 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 3.3 Esitys strategisten kiinteiden muinaisjäännösten hallinnan ja hoidon järjestämiseen liittyvästä selvitystyöstä Kiinteitä muinaisjäännöksiä tunnetaan Suomessa noin 32 000 kappaletta. Näistä valtakun- nallisesti merkittävinä muinaisjäännöksinä voitaneen pitää noin 1 000 kappaletta. MuKi- ja KiVa-työryhmien käyttämien strategisuuskriteerien pohjalta näistä muinaisjäännöksistä muutama sata voitaneen määritellä valtiolle strategisiksi siten, että valtiolla tulisi olla ko- rostunut rooli niiden hoidossa ja turvaamisessa. Edelleen, näistä kohteista vain osa on sel- laisia, jotka edellyttävät aktiivisia restaurointi- ja hoitotoimenpiteitä niiden tuhoutumisen estämiseksi tai niiden esittelemiseksi yleisölle. Näitä kohteita sijaitsee sekä valtion omista- milla kiinteistöillä että yksityisellä maalla. Valtion kiinteistöstrategian päämääränä on valtion kiinteistövarallisuuden hallinta ja hoita- minen tehokkaalla, tuottavalla ja valtion kokonaisedun varmistavalla tavalla. Valtion koko- naisedulla tarkoitetaan taloudellisten vaikutusten lisäksi myös sosiaalisia, ympäristöllisiä ja kulttuuriperinnön vaalimiseen liittyviä seikkoja. Käytännössä strategian toteuttaminen on perustunut pitkälti omaisuuden keskittämiseen ja sitä kautta saataviin synergia- ja mitta- kaavaetuihin. Kiinteistöstrategian linjauksia laadittaessa tai sen jatkona työskennelleiden VaKuKi- ja MuKi-työryhmien työn yhteydessä ei kuitenkaan ole riittävästi otettu huomioon kiinteisiin muinaisjäännöksiin liittyviä, muusta kiinteistövarallisuuden hoidosta ja hallin- nasta poikkeavia erityispiirteitä. Strategisten kiinteiden muinaisjäännösten kokonaishoito on jäänyt valtiolla puutteelliseksi, erityisesti tilanteissa, joissa muinaisjäännös edellyttää aktiivista restaurointia ja hoitoa, taikka sijaitsee valtion kiinteistöomistuksen ulkopuolella. Työryhmä on tehnyt tähän liittyen kolme keskeistä havaintoa. Riittävän, nimenomaisesti kiinteiden muinaisjäännösten hoitoon koh- dennetun rahoituksen puutetta on pidettävä ongelmana. Tämän lisäksi kiinteiden muinais- jäännösten restaurointiin liittyvää osaamista on tällä hetkellä käytännössä vain Suomenlin- nan hoitokunnalla ja Museovirastolla. Kolmanneksi säädöspohja ei mahdollista nykyisten kiinteistöhaltijavirastojen toimimista valtion kiinteistönomistuksen ulkopuolella, vaan valta- kunnallinen muinaisjäännösten hoito ja valvonta kuuluvat Museoviraston tehtäviin. Työryhmä toteaa, että työryhmän strategisiksi KiVa-kohteiksi luokittelemat kohteet eivät si- nänsä muodosta itsenäistä tai valtion hallinnassa olevista strategisista muinaisjäännöksistä poikkeavaa kokonaisuutta. Niiden historiallinen ja kansalliseen identiteettiin liittyvä mer- kitys rinnastuu MuKi-työryhmän yhteydessä strategisiksi luokiteltuihin kiinteisiin muinais- jäännöksiin. Kohteiden säilyminen edellyttää saman tyyppisiä hoito- ja restaurointitoimen- piteitä kuin valtion hallinnassa olevissa arvokkaissa kohteissa. Näiden kohteiden hoitamista ei työryhmän arvion mukaan ole tarkoituksenmukaista hoitaa irrallaan muista kiinteistä muinaisjäännöksistä. Myös osassa valtion hallinnassa olevia kohteita hoitoon ja restauroin- tiin liittyvät kysymykset ovat ratkaisematta tai käytettävissä ei ole tarvittavia resursseja. 53 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 MUSEOVIRASTON HOITAMAT JA RESTAUROIMAT MUINAISJÄÄNNÖKSET Työryhmä on tässä muistiossa toimeksiantonsa mukaisesti esittänyt KiVa-kohteiden hallin- noinnin ja hoidon välittömäksi järjestämiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Työryhmä kuiten- kin katsoo, että kiinteiden muinaisjäännösten hallinnan ja hoidon järjestäminen pitkäjän- teisesti ja valtion kokonaisedun huomioon ottavalla tavalla edellyttäisi selvitystyötä, joka kattaisi sekä valtion hallinnassa olevat että muut valtion kannalta merkittävät muinais- jäännökset. Selvitystyön yhteydessä tulisi ottaa kantaa vastuunjaon ja osaamisen järjes- tämiseen sekä tarvittaviin taloudellisiin resursseihin. Selvitystyö olisi yhteydessä valtion kiinteistöstrategian päivittämiseen ja muinaismuistolain uudistamiseen. 3.4 Yhteenveto työryhmän esityksistä • Museovirasto vastaa KiVa-kohteiden hoidon vaatimien välittömien toimenpiteiden toteuttamisesta. Edellytyksenä on, että Museovirastolle osoitetaan työryhmän esittämät määrärahat. • Kaikista kohteista tehdään kuntotutkimus. • Ei-strategiset kohteet siirretään mahdollisuuksien mukaan muiden toimijoiden hoitoon tai niillä olevat rakenteet puretaan. • Strategisille kohteille laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelmat. • Strategisissa kohteissa toteutetaan kuntotutkimuksen ja hoito- ja käyttösuunnitelman edellyttämät toimenpiteet. • Toimenpiteiden toteuttamista varten Museovirastolle varataan työryhmän esittämä rahoitus: 800 000 € momentille 29.80.75 vuodelle 2020 käytännön toimenpiteitä varten ja yhteensä 100 000 € momentille 29.80.04 vuosina 2020–2021 henkilökunnan palkkaamiseksi. • Mahdolliseen lisärahoitukseen tulee varautua, kun kohteiden kuntotutki- mukset valmistuvat. • Valtiolle strategisten kiinteiden muinaisjäännösten hallinnoinnin ja hoidon järjestämisestä laaditaan erillinen kokonaisselvitys. 54 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN JULKAISUJA 2019:16 Liite. Kohteiden arvottaminen Merkkiselitteet Vihreä: Kansallisesti merkittävä kohde (Strateginen) Keltainen: Maakunnallisesti merkittävä kohde (ei Strateginen) Kohde on valtiolle strateginen, jos yhdessä (tai useammassa) kategoriassa kohde on luokiteltu vihreällä. Strategisuuden arviointiperusteet vastaavat kuin MuKi-työssä käytetyt Kohdenimi Historiallisen keskusvallan symboli Kansallista identiteettiä ilmentävä kohde Kansainvälisiä sopimuksia toteuttava kohde Rakennukset ja rakenteet Nellim uittoränni Riutukan uittorännialue Kanavat Suvorovin kanavat eli Telataipale, Kutvele, Käyhkää ja Kukonharju Kukonharju Linnat Raasepori Grabbacka Raasepori Junkarsborg Ristiina Brahenlinna Linnoitukset Luumäki Taavetti Kotka, Fort Slava Kotka, Fort Elisabeth Loviisan maalinnoitus Bastion Rosen Kouvola Liikkalan linnake / Liikkalan vallit Ruukit Ulvila Leineperi (ruukki) Karkkila Högforsin ruukki Pieksämäki Haapakosken masuuni Juankoski hiiliuunit Vieremä Salahmin ruukki Ilomantsi Möhkön ruukki Sonkajärvi Jyrkkäkosken ruukki Kuopio Sourun ruukki Kemiönsaari Taalintehtaan ruukki Muut Mikkeli Astuvansalmi ISBN: 978-952-263-638-6 (PDF) ISSN: 1799-0351 (PDF)