TIEKARTTA 2030 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:41 TIEKARTTA 2030 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2019 Sosiaali- ja terveysministeriö ISBN PDF: 978-952-00-4076-5 Kannen kuvat: Tuula Holopainen, Irmeli Huhtala, Kuvatoimisto Rodeo, Shutterstock Helsinki 2019 Kuvailulehti Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö 16.5.2019 Tekijät Karjalainen Pekka, Metteri Anna, Strömberg-Jakka, Minna Julkaisun nimi TIEKARTTA 2030 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys Julkaisusarjan nimi ja numero Sosiaali- ja terveyministeriön raportteja ja muistioita 2019:41 Diaari/hankenumero - Teema - ISBN PDF 978-952-00-4076-5 ISSN PDF 2242-0037 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4076-5 Sivumäärä 103 Kieli Suomi Asiasanat sosiaalityö, aikuissosiaalityö, sosiaalityöntekijät, sosiaalipalvelut, sosiaaliala, osallisuus Tiivistelmä Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvityshenkilöryhmän kirkastamaan aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuuden vision sekä valmistelemaan tiekartan ja toimenpide-ehdotukset liittyen työn tehtävään yhteiskunnassa, yhteisöissä ja yksilöiden kohdalla. Sosiaalityöllä on avainrooli työikäisten ja työelämän ulkopuolella olevien ihmisten osallisuuden edistäjänä sekä arkipäivän sujuvuuden ja yhteiskunnan sosiaalisen eheyden turvaamisessa. Sosiaalityön toimivuudella osana palvelujärjestelmää on merkittävä vaikutus myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sosiaaliturvan uudistusten tavoitteiden saavuttamisessa. Tukeakseen asiakkaita käyttäjä- ja elämäntilannelähtöisesti sosiaalityön tulee kehittää edelleen systematisoituja ja vaikuttavia työmenetelmiä. Monialaisessa työssä tulee rakentaa asiakkaiden tavoitteista lähteviä tukemisen prosesseja, joissa tuen tarve kyetään tunnistamaan sekä tuottamaan akuutti apu tilanteissa, joissa asiakas kohdataan. Sosiaalityön palveluissa on lisättävä asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä. Sosiaalityön tulee olla luonteeltaan jalkautuvaa ja tarvittaessa etsivää lähipalvelua, jossa toteutuu myös yhteisöllinen ja alueperustainen lähestymistapa. Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että viranomaistyönäkin sosiaalityö on ihmistä kohtaavaa työtä, joka käyttää yhtenä työn välineenä hallintopäätöksiä eli julkista valtaa. Sosiaalityötä ei voi sitoa täysin hallinnollisiin rakenteisiin, sillä palvelukäsitykset sekä yksilöiden ja paikallisyhteisöjen tarpeet muuttuvat. Uudistuvat sosiaalityön palvelut toteuttavat samanaikaisesti osallisuuden, toimintakyvyn, osaamisen ja työllisyyden tavoitteita. Kustantaja Sosiaali- ja terveysministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Presentationsblad Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet 16.5.2019 Författare Karjalainen Pekka, Metteri Anna, Strömberg-Jakka, Minna Publikationens titel FÄRDPLAN Framtidsutredning inom det sociala arbetet bland vuxna Publikationsseriens namn och nummer Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2019:41 Diarie- /projektnummer - Tema - ISBN PDF 978-952-00-4076-5 ISSN PDF 2242-0037 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4076-5 Sidantal 103 Språk Finaska Nyckelord socialarbete, socialt arbete bland vuxna, socialarbetare, socialservice, socialsektorn, delaktighet Referat Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte en utredargrupp för att tydliggöra framtidsvisionen för socialt arbete bland vuxna och bereda en färdplan för och förslag till sociala åtgärder i samhället, i samfunden och på individnivå. Socialt arbete har en nyckelroll både när det gäller att främja delaktigheten för personer i yrkesverksam ålder och personer som står utanför arbetslivet och när det gäller att trygga en fungerande vardag och social integritet i samhället. Ett fungerande socialt arbete som en del av servicesystemet har även stor inverkan på möjligheterna att uppnå målen för reformerna inom social- och hälsovården och den sociala tryggheten. För att stödja kunderna utgående från användare och livssituation ska det sociala arbetet vidareutveckla systematiserade och effektiva arbetsmetoder. I sektorsövergripande arbete ska det byggas upp stödprocesser som utgår från kundernas mål. I processerna kan behovet av stöd identifieras och akut hjälp ges i kundsituationer. I sociala tjänster ska kundernas sakkunskap utnyttjas i större utsträckning. Socialt arbete ska vara förankrande och vid behov uppsökande närservice som också präglas av ett samhälleligt och områdesbaserat tillvägagångssätt. En viktig slutsats i utredningen är att socialt arbete även som myndighetsarbete betraktat är ett arbete med människomöten där förvaltningsbeslut, dvs. det allmänna, är ett av redskapen. Socialt arbete kan inte helt och hållet bindas till de administrativa strukturerna, eftersom uppfattningarna om service samt individernas och de lokala samfundens behov förändras. Den förnyade sociala tjänsterna förverkligar samtidigt målen för delaktighet, funktionsförmåga, kompetens och sysselsättning Förläggare Social- och hälsovårdsministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Description sheet Published by Ministry of Social Affairs and Health 16 May 2019 Authors Karjalainen Pekka, Metteri Anna, Strömberg-Jakka, Minna Title of publication ROADMAP Report on the future of social work with adults Series and publication number Reports and Memorandums of the Ministry of Social Affairs and Health 2019:41 Register number - Subject - ISBN PDF 978-952-00-4076-5 ISSN PDF 2242-0037 Website address URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4076-5 Pages 103 Language Finnish Keywords social work, social work with adults, social workers, social welfare services, social welfare sector, inclusion Abstract The Ministry of Social Affairs and Health appointed a working group to clarify the future vision of social work with adults and to prepare a roadmap and plan of action, specifying the mission of this branch of the social welfare sector in society and communities and for private individuals. Social work plays a key role in promoting the inclusion of adults both in working life and without employment and in safeguarding the smooth functioning of everyday life and social integrity in society. As a part of the services system, well-functioning social work services have a significant impact on how well the goals of the healthcare and social welfare reform and the social security reform are attained. To support clients in a user-friendly and life-situation-oriented manner, systematic and effective working methods must be developed for social work. Social work is a multidisciplinary sector, where processes must be client-driven and based on their own goals, helping to identify where there is need for assistance and to respond to the need of acute help then and there. Social welfare services must make better use of clients’ knowledge of their own situation. Social work must be carried out where it is needed, using local outreach services where necessary, practising a collaborative and region-based approach. The central conclusion of the report is that even when social work is conducted by the authorities it is people-centred work, where administrative decisions, that is, the exercise of public power, are used as one of the means to do the work. Social work cannot be fully tied to administrative structures, because services concepts, and individuals’ and local communities’ needs keep changing. Innovative social welfare services implement simultaneously the goals of inclusiveness, capacity to work, skills and employment. Publisher Ministry of Social Affairs and Health Publication sales/ Distributed by Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: julkaisutilaukset.valtioneuvosto.fi Sisältö 1 Lukijalle ........................................................................................................ 8 2 Kokoavat johtopäätökset ........................................................................... 9 3 Selvitystehtävän alkujuuret ..................................................................... 12 3.1 Selvitystehtävä ............................................................................................................ 12 3.2 Toteuttamistapa ja selvitystä varten hankittu aineisto ................................................. 13 3.3 Aikaisemmat selvitykset .............................................................................................. 14 4 Aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö ..................................................... 16 4.1 Sosiaalityön juuret ja perustehtävä ............................................................................. 16 4.2 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön käsite ja toiminta-areenat ............................. 17 5 Sosiaalityön nykytila, uudistamistarve ja tavoitetila ............................. 20 5.1 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön nykytila .......................................................... 20 5.2 Sosiaalityön merkitys yhteiskunnassa ja uudistamisen suunnat ................................. 23 6 Tiekartta aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön uudistamiseksi .......................................................................................... 26 7 Osaava ja vaikuttava sosiaalityö ............................................................. 31 7.1 Osaaminen ja osaamistarpeet ..................................................................................... 31 7.2 Menetelmäosaaminen ................................................................................................. 33 7.3 Osaamisen orientaatiot ............................................................................................... 34 7.4 Vaikuttavuus palvelutoimintaa läpäisevänä rakenteena .............................................. 37 7.5 Tutkimus, kehittäminen, innovaatiot ja osaamisen tuki eli TKI & OT .......................... 38 7.6 Sosiaalityön osaamisen johtaminen ............................................................................ 40 7.7 Tehtävärakenne .......................................................................................................... 42 7.8 Työolot ja työhyvinvointi .............................................................................................. 43 8 Kumppanuuksia rakentava sosiaalityö .................................................. 47 8.1 Sosiaalityön ja Kelan keskinäinen rooli sekä asiakkaan oikeuksien turvaaminen ................................................................................................................ 48 8.2 TE-palvelut ja sosiaalityö............................................................................................. 50 8.3 Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus ....................................................... 52 8.4 Terveydenhuollon sosiaalityö ...................................................................................... 54 8.5 Mielenterveys- ja päihdesosiaalityö ............................................................................. 57 8.6 Perhesosiaalityö .......................................................................................................... 59 8.7 Asumissosiaalinen työ ................................................................................................. 61 8.8 Taloussosiaalityö ......................................................................................................... 63 8.9 Maahanmuuttososiaalityö............................................................................................ 65 8.10 Vammaissosiaalityö .................................................................................................... 66 8.11 Yhteisösosiaalityö ....................................................................................................... 68 9 Osallistava ja valtaistava sosiaalityö ...................................................... 70 9.1 Asiakasta tukevat osallistavat ja valtaistavat menetelmät ........................................... 70 9.2 Sosiaalityö matalan kynnyksen lähipalveluna ............................................................. 71 9.3 Digitalisaatio asiakkaan osallisuuden, vallan ja itsemääräämisoikeuden tukena ......................................................................................................................... 72 9.4 Sähköiset tietojärjestelmät ja tiedonhallinta ................................................................ 73 9.5 Yhteiskehittäjyys ja asiakasraadit ................................................................................ 75 10 Ilmiölähtöinen ja yhteiskunnassa vaikuttava sosiaalityö ..................... 78 10.1 Ilmiölähtöisyys sosiaalityössä ...................................................................................... 78 10.2 Sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen .................................................... 79 10.3 Rakenteellinen sosiaalityö ........................................................................................... 80 10.4 Sosiaaliasiamiestoiminta ............................................................................................. 81 11 Sosiaalityö uuden kynnyksellä ................................................................ 83 11.1 Sosiaalityötä viranomaisvastuulla ja ilman .................................................................. 83 11.2 Sosiaalityön kehittämisohjelma hallituskaudelle 2019–2023 ....................................... 84 Liitteet .................................................................................................................. 86 Lähteet ................................................................................................................. 87 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 8 1 Lukijalle Selvityksen lähtökohtana on ollut aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön vision kirkas- taminen sekä tiekartan ja toimenpide-ehdotusten valmisteleminen laajassa ja monitoi- mijaisessa kentässä. Selvityksen laajuuden vuoksi esille on tuotu kehittämistä vaativat suuret linjat, mutta myös niitä valottavia esimerkkejä käytännön sosiaalityöstä ja sosi- aaliohjauksesta. Kunnissa ja erilaisissa kehittämisrakenteissa tehdään paljon hyvää ja asiakkaan parhaaseen tähtäävää työtä, mutta tiiviissä julkaisussa siitä on voitu tuoda esille vain pieni osa. Sote- ja maakuntauudistukset olivat selvityksen lähtökohtaoletuksena, mutta selvityk- sen loppuvaiheessa toimintaympäristö muuttui. Kovin suurta muutosta tämä ei toi- menpidesuosituksiin aiheuttanut, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen ja järjestämisen ratkaisut ovat tulevankin hallituksen asialistalla. Kun puhumme selvityk- sessä sosiaalityöstä, tarkoitamme sekä sosiaalityöntekijän että sosiaaliohjaajan teke- mää työtä sosiaalihuollon ammattihenkilöinä ellei kyseisessä yhteydessä toisin mai- nita. Selvityksen lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja käytämme elämäntilannelähtöi- syyden käsitettä kuvaamaan sosiaalityötä asiakkaan arkeen liittyvän kokonaisvaltai- sen analyysin pohjalta toteutuvana palveluna. Raportti rakentuu siten, että luvussa 6 kuvatun tiekartan teemat avataan sisältöluvuissa 7–10. Työtä ovat laajan taustaryhmän lisäksi tukeneet sekä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet että loppuvaiheessa Anneli Pohjola ja Minna Kivipelto, mistä kiitokset. Eh- dotusten sisällöstä vastaavat selvityshenkilöt. Kiitokset lisäksi kaikille kuulemisiin osal- listuneille, kyselyyn vastanneille sekä sosiaalialan osaamiskeskuksille, jotka ovat or- ganisoineet kuulemistilaisuuksia alueillaan sekä toimittaneet materiaalia selvityksen taustaksi. Lopuksi kiitokset sisältöyhteistyöstä PRO SOS -hankkeelle, Maakunnallistu- van aikuissosiaalityön verkostolle, Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilulle sekä STM:n asettamien rinnakkaisten selvitysten selvityshenkilöille. Pekka Karjalainen Anna Metteri Minna Strömberg-Jakka Huhtikuu 2019 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 9 2 Kokoavat johtopäätökset Sosiaalityön valtakunnallinen kehittämisohjelma • Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön uudistamiseksi ja konkretisoimiseksi on toteutettava valtakunnallinen kehittämisohjelma, joka määrittää pilottien avulla sosiaalityön paikat ja roolit uudistuvassa sosiaaliturvassa, palvelujärjes- telmässä sekä paikallisissa toimintaympäristöissä. • Kehittämisohjelman tavoitteet tulee sitoa soveltuvin osin sosiaaliturvan koko- naisuudistukseen etuuksien ja palvelujen yhteensovittamiseksi sekä palvelu- jen resursoimiseksi. Uudistuvat sosiaalityön palvelut toteuttavat samanaikai- sesti osallisuuden, toimintakyvyn, osaamisen ja työllisyyden tavoitteita. Palve- lujen keskiössä tulee olla henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen pohjautuva asiakastyö, jossa asiakassuunnitelma, sen toteutus ja arviointi ovat saman sosiaalityön ammattilaisen vastuulla. Osaava ja vaikuttava sosiaalityö • Sosiaalityössä tulee ottaa käyttöön vaikuttaviksi osoitettuja työmenetelmiä ja seurata jo käytössä olevien menetelmien vaikuttavuutta. Niitä sovelletaan so- siaalityön toiminta-areenoilla palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen kehittämis- työssä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää paljon integroituja palveluja tarvitse- vien tunnistamiseen. • Osaamista tulee kehittää laaja-alaisissa kokonaisuuksissa eli orientaatioissa, joita ovat varhainen tuki ja hyvinvoinnin edistäminen sosiaalisina investoin- teina, tehostettu asiakaskohtainen sosiaalityö, yhteisösosiaalityö ja rakenteel- linen sosiaalityö. • Sosiaalityössä on selkeytettävä vaikuttavuuden seurantaa sekä otettava käyt- töön sosiaalityöhön sopivat vaikuttavuutta, hyvinvointia ja toimintakykyä ar- vioivat mittarit, jotka ovat asiakasta osallistavia. Mittarit tulee integroida asia- kastietojärjestelmiin ja vaikuttavuuden tulee olla koko palvelutoimintaa läpäi- sevä periaate. • Sosiaalityön osaamista tulee tukea tutkimuksen, tutkivan kehittämisen, inno- vaatiotoiminnan ja osaamisen johtamisen avulla. Sosiaalityön ammattilaisten SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 10 ja asiantuntijoiden työn tulee olla riittävän autonomista ja motivoivaa. Työnte- kijöille tulee luoda uralla etenemisen rakenteet myös omissa organisaatiois- saan. Kumppanuuksia rakentava sosiaalityö • Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on toteutettava käyttäjä- ja elämäntilan- nelähtöisesti. Poisohjaamisen kulttuurista on luovuttava, ja asiakkaan on saa- tava tarvittaessa akuutti apu tilanteessa, jossa hänet ensimmäiseksi kohda- taan. • Kela-yhteistyöhön on rakennettava menettelytavat, joilla voidaan ehkäistä etuuksien viivästyminen sekä etuuksien ja palvelujen väliin putoaminen. Kelan ja sosiaalityön roolit, työnjako ja asiakasohjauksen periaatteet on selkeytet- tävä. Tietoteknisten ratkaisujen on oltava toimivia sekä asiakasrajapinnassa että viranomaisten kesken. • Yhteistyössä työvoimapalvelujen kanssa sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaa- jan on käytettävä osallisuutta tukevia ja kannustavia menettelytapoja. Mitä korkeampi työllisyystavoite yhteiskunnalla on, sitä merkittävämpi rooli on sosi- aalityöllä ja toimintakyvyn tukemisella. • Sosiaalityön osaaminen ja toiminnan edellytykset on varmistettava eri aree- noilla kuten sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa, asumissosiaalisessa työssä, mielenterveystyössä, kuntoutuksessa, työterveyshuollossa, päihde- työssä, lapsiperheiden sosiaalityössä, vammaistyössä, vanhustyössä, kou- luissa ja ammattioppilaitoksissa, maahanmuuttotyössä, rikosseuraamus- työssä, poliisin ja puolustusvoimain työssä sekä julkisissa että yksityisissä or- ganisaatioissa. • On vakiinnutettava järjestöjen ja sosiaalityön yhteistyö tavoitteelliseksi toimin- naksi ja yhteiseksi voimavaraksi. Sosiaalityössä on opittava hyödyntämään luovia ja spontaaneja paikallisia kumppanuuksia asiakkaiden ja asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Ilmiölähtöinen ja yhteiskunnassa vaikuttava sosiaalityö • Sosiaalityötä on kehitettävä ilmiölähtöiseksi ja sektorirajat ylittäväksi työksi, joka välttää ongelmalähtöistä asioiden käsittelyä. Ilmiölähtöinen sosiaalityö SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 11 pystyy löytämään ongelmien juurisyitä, joilla on merkitystä työn vaikuttavuu- den ja varhaisen tukemisen kannalta. • Ilmiöt ovat ajassa muuttuvia, joten niitä ei tule pilkkoa asiakasprosessin eri vaiheisiin eri palveluntuottajille (vrt. tuotteistaminen), vaan niitä luonnehtii ko- konaisvaltaisuus, mikä on sosiaalityön erityinen vahvuus. • Rakenteellinen sosiaalityö tulee vakiinnuttaa jatkuvasti käytössä olevaksi toi- mintamuodoksi. Se tunnistaa ajalle tyypillisiä tai paikallisia ilmiöitä parantaen palvelujen kohdentumista ja tavoitteenmukaisuutta. Tulee luoda toimintakäy- tännöt, jotka mahdollistavat rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen rapor- toinnin tuottaman tiedon hyödyntämisen päätöksenteossa. • Globaalit ja ylirajaiset ilmiöt tulee huomioida sosiaalityön osaamisalueina. So- tiin ja konflikteihin liittyvällä pakolaisuudella, ilmastonmuutoksella ja siihen liit- tyvällä elinmahdollisuuksien kapeutumisella voi tulevaisuudessa olla suuri merkitys hyvinvoinnille ja ympäristön kestävyydelle ja sitä kautta yksilöille. Osallistava ja valtaistava sosiaalityö • Sosiaalityössä on lisättävä asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä, tästä saatavan tiedon seurantaa ja arviointia sekä edellytettävä eri palvelun- tuottajien sitoutumista näihin periaatteisiin. Yhteiskehittämistä tulee hyödyntää palvelujen suunnittelussa sekä sosiaalityön menetelmien kehittämisessä. So- siaalityö on myös asiakkaiden etuja ja oikeuksia ajavaa työtä. • Asiakasraadeista, vertaistukea antavista tahoista, kokemusasiantuntijoista ja kehittäjäasiakkaista tulee rakentaa laajempi verkosto, jonka asiantuntemusta voidaan käyttää aiempaa systemaattisemmin. • Sosiaalityön tulee olla jalkautuvaa matalan kynnyksen lähipalvelua, jossa to- teutuu alueperustainen yhteisöllinen lähestymistapa. Digitaalisten palvelujen kehittämisessä on huomioitava palvelujen tarpeenmukainen saatavuus, di- gisyrjäytyminen ja kaikkien mahdollisuudet hyödyntää palveluja. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 12 3 Selvitystehtävän alkujuuret 3.1 Selvitystehtävä Sosiaalityöllä on avainrooli työikäisten ja työelämän ulkopuolella olevien ihmisten osallisuuden edistäjänä sekä arkipäivän sujuvuuden ja yhteiskunnan sosiaalisen eheyden turvaamisessa. Sosiaalityön toimivuudella osana palvelujärjestelmää on merkittävä vaikutus myös valmisteilla olevien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sosi- aaliturvan uudistusten tavoitteiden saavuttamisessa. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon 5.6.2018 koolle kutsuman sosiaali- huollon pyöreän pöydän tapaamisen johtopäätöksenä tehtiin kaksi konkreettista ehdo- tusta aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön toimenpiteiksi. Ensinnäkin ehdotettiin sel- vityshenkilöiden nimeämistä sosiaalityön tulevaisuuden sanoittamiseksi ja erityiskysy- mysten ratkomiseksi. Toiseksi nähtiin tarve kansalliselle ohjelmalle tukemaan sosiaali- työn muutosta, sosiaalisen vahvistamista ja asiakaslähtöistä integraatiota muuttuvissa rakenteissa. Sosiaalityölle nähtiin pyöreässä pöydässä tärkeäksi varmistaa vaikuttava paikka ja toimivat työmenetelmät muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 2.10.2018 selvityshenkilöryhmän kirkastamaan so- siaalityön tulevaisuuden vision sekä valmistelemaan tiekartan ja konkreettiset toimen- pide-ehdotukset tavoitteisiin pääsemiseksi. Selvityshenkilöryhmään nimettiin YTT Anna Metteri, VTL Pekka Karjalainen ja VTM Minna Strömberg-Jakka. Työskentely- aika oli 2.10.2018–17.4.2019. Tehtäväksiannossa sosiaalityö kuvataan asiakassuhteiden pysyvyyden mahdollista- vana lähipalveluna, joka toimii lähellä ihmisten arkea matalalla kynnyksellä. Palvelura- kenteiden muutoksessa sosiaalityön sisältöjen selkeyttäminen ja palvelujen saatavuus korostuu, jotta asiakkaat löytävät palveluun. Samoin yhtenäiset valtakunnalliset perus- linjaukset ja -raamitukset sosiaalityön tekemisestä, palvelutuotteista ja käsitteistä tar- vitsevat selkiyttämistä. Hyvän sosiaalityön tulee vastata asiakkaiden toiveisiin ja tarpeisiin, joita ovat muun muassa toiminnallisuus, matalan kynnyksen palvelut, kotikäynnit, jalkautuva sosiaali- työ sekä ryhmätoiminnat. Monialainen verkostotyö, monitoimijainen työskentelytapa ja niitä tukevien rakenteiden systemaattinen kehittäminen varmistavat resurssien teho- kasta käyttöä, mikä puolestaan liittyy tavoitteelliseen työtapaan ja vaikuttavuuden arvi- ointiin. Vaikuttava sosiaalityö tukee asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn edistämistä myös osallisuuden ja asiakasohjauksen näkökulmista. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 13 Edellä kuvatun perusteella selvityshenkilöryhmän tuli: • Määritellä, mihin sosiaalityöllä pyritään yhteiskunnassa, yhteisöissä ja yksilöiden kohdalla; • tunnistaa keskeiset ilmiöt ja toiminta-areenat, joiden kohdalla sosiaalityön osaa- mista eniten tarvitaan; • löytää keinoja sosiaalityön tavoitteellisuuden ja vaikuttavuuden näkyväksi tekemi- seen ja todentamiseen arjen perustyössä; • esittää ratkaisuja sosiaalityön osaamistarpeisiin vastaamiseksi sekä vaikuttavien työmenetelmien ja monitoimijaisen yhteistyön edistämiseksi; • esittää konkreettisia sosiaalityön ja asiakasohjauksen toimintamalleja (maakun- nallisessa) muuttuvassa toimintaympäristössä ja • huomioida erityisesti paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden tarpeisiin vastaami- nen. 3.2 Toteuttamistapa ja selvitystä varten hankittu aineisto Selvitystyössä on hyödynnetty teemaan liittyvien tutkimusten ja selvitysten tuloksia sekä kartoitettu sosiaalityön toiminta-areenoja ja käytäntötutkimukseen perustuvia työmenetelmiä sekä selvitetty, miten eri menetelmien edellyttämä osaaminen ja syste- maattinen käyttöönotto sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työssä parhaiten varmiste- taan. Selvitystyön pohjaksi on järjestetty 25 kuulemistilaisuutta seuraavien sosiaalialan osaamiskeskusten avustuksella ja alueilla: Iso, Socom, Koske, Poske ja Pikassos. Kuulemisten yhteydessä on haastateltu alueiden palvelupäälliköitä, sosiaalityön johta- jia, johtavia sosiaalityöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia, asiakasraateja ja yk- sittäisiä asiakkaita sekä osaamiskeskusten henkilöstöä. Vasso ja Socca ovat vastan- neet kirjallisesti. Osaamiskeskukset ovat lisäksi tuottaneet erillistä tietoa selvityshenki- löiden käyttöön. Lisäksi on lähetetty kyselylomake sekä edellä kuvattujen toimijoiden kautta että suoraan sosiaalityöntekijöille ja -ohjaajille, johon he ovat voineet vastata SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 14 joko yksilöinä tai tiimeittäin. Kyselylomaketta on lähetetty myös palvelupäälliköille, so- siaalityön johtajille, johtaville sosiaalityöntekijöille sekä kokemusasiantuntijoille ja asia- kasraatilaisille. Kyselylomakkeita palautui 84 kappaletta. Erilaisten kansallisten työryhmien, verkostojen sekä kokeiluhankkeiden kanssa on tehty tiivistä yhteistyötä. Näitä ovat esimerkiksi Osallistavan sosiaaliturvan kuntako- keilu, PRO SOS -hanke, Maakunnallistuva aikuissosiaalityö -kehittämisverkosto, ISO SOS -hanke, Kuntaliitto, sosiaalialan osaamiskeskukset ja Perusturvan ja toimeliai- suuden kokonaisuudistus sekä maakuntien sosiaalityötä koskeva valmistelutyö. Selvi- tystyö on osin sovitettu yhteen muiden meneillään olevien sosiaalihuoltoa koskevien selvitysten kanssa. Työtä on tukenut taustaryhmä, johon sosiaali- ja terveysministeriö on kutsunut henki- löitä, joiden työtehtävät tai osaaminen liittyvät selvityshenkilöryhmän käsittelemiin ai- hekokonaisuuksiin (liite 1.). Taustaryhmän tehtävänä on ollut vastata selvitysryhmän esiin nostamiin kysymyksiin ja tukea toimeksiannon kehittymistä asettamispäätök- sessä tavoiteltuun suuntaan. Lisäksi 13.12.2018 järjestetyssä työseminaarissa ja sen jatkotyöskentelyssä työstettiin selvityksen keskeisimpiä sisältöjä. 3.3 Aikaisemmat selvitykset Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi Aulikki Kananojan ”Murros on mahdollisuus” -ra- portin (1997) seurantaryhmän muistion1 sekä Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan väli- neenä 2015 –toimenpideohjelman2 ehdotukset. Valtaosa Kananojan raportissaan (1997) esittämistä kymmenestä ehdotuksesta ja joh- topäätöksestä on toteutunut ainakin osittain, kuten itse seurantaryhmän asettaminen varmistamaan raportissa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista3. Kananojan (1997) raportin johtopäätöksissä esitettiin kuntouttavan sosiaalityön kehittämistä ja verkos- toa, jonka kautta siihen astiset kokemukset saataisiin hyödynnettyä. Lisäksi esitettiin lastensuojelun uusien työmuotojen ”levittämistä”, seurantaa ja arviointia, toimenpiteitä alueellisen polarisaatiokehityksen ehkäisemiseksi, monikulttuurisen työn kehittämis- hanketta, terveydenhuollon sosiaalityön projektia, päivystys- ja kriisityön kehittämistä, sosiaalityön dokumentaation kehittämistä, ruotsinkielisen sosiaalityön erityispiirteiden huomioimista sekä priorisointeja keskeisillä toiminta-areenoilla. Pohdittavaksi tuli tuol- loin myös maa- ja seutukuntien rooli sosiaalityön kehittämisessä. Näistä priorisointeja ei ollut lähdetty viemään eteenpäin seurantaraportin4 julkaisemiseen mennessä. Myöskään monikulttuurisen työn kehittämishanketta tai terveydenhuollon sosiaalityön projektia ei ollut aloitettu. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 15 Kananojan (1997) raportin seurantaryhmän muistion5 tuloksena perustettiin sosiaali- työn neuvottelukunta koordinoimaan sosiaalityön jatkokehittämistä. Neuvottelukunnan tuotoksena syntyi toimenpideohjelma6, jossa linjattiin sosiaalityön kehittämisen pää- suuntia vuoteen 2015 saakka. Tämän toimenpideohjelman keskeiset ehdotukset ja- kaantuivat neljään eri kokonaisuuteen, jotka käsittelivät (1) sosiaalityön työorientaati- oiden kehittämistä osaamisperustaksi, (2) sosiaalityön rakenteiden ja organisoinnin muuttamista asiakkaiden tarpeita ja sosiaalityön osaamista vastaaviksi, (3) asiakkai- den osallisuuden ja sosiaalityön eettisyyden vahvistamista sekä (4) sosiaalityön kou- lutuksen ja tutkimuksen suuntaamista alan perustutkimukseen sekä vastaamaan no- peasti kehittyviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Ehdotusten toimeenpanon oli tarkoitus alkaa sosiaalialan kehittämishankkeessa vuonna 2006. Kehittämishankkeen yhtey- dessä sosiaalialalle piti lisäksi (1) laatia henkilöstön tehtävärakenne- ja mitoitussuosi- tukset, (2) selvittää eri sektoreiden erityisosaamista vaativia sosiaalityön tehtäviä sekä (3) niihin vaadittavaa koulutusta ja osaamista, antaa suositukset (4) täydennyskoulu- tuksesta ja (5) työnohjauksesta vuoden 2006 loppuun mennessä sekä (6) toteuttaa sosiaalialan Veto-ohjelman kanssa yhteistyössä valtakunnallinen laaja-alainen työolo- jen kehittämishanke. Toimenpideohjelman ehdotukset ovat toteutuneet vaihtelevasti ja vaikka kehittämisehdotusten eteen onkin tehty paljon työtä, monet asiat ovat edel- leen ajankohtaisia kuten henkilöstön tehtävärakenne ja mitoitus, sosiaalityöntekijöiden työssä jaksaminen, asiakkaiden osallisuuden lisääminen tai valtakunnallinen tiedon- tuottamisen tarve. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 16 4 Aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö 4.1 Sosiaalityön juuret ja perustehtävä Sosiaalityön tehtävä ja tarkoitus on säädelty sosiaalihuoltolaissa7, mutta sen eettinen perusta ja ammatillinen ydin on määritelty kansainvälisesti. Tällä tavoin rakentunut toi- mija on mielenkiintoinen. Se on yhtäältä ammatti, jossa pyritään konkreettisesti tuke- maan ja auttamaan yksilöitä ja perheitä elämänhallinnan ongelmissa, kriisitilanteissa, taloudenhallinnassa tai päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyvissä ongelmissa. Toisaalta sosiaalityön tehtävänä on tukea yhteisöjen toimintamahdollisuuksia ja hyvinvointia. Sosiaalityö on myös yhteiskunnallinen toimija ja vaikuttaja. Ammattilaisten tulee tehdä rakenteellista sosiaalityötä hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseksi sekä sosiaalisia ongelmia aiheuttavien esteiden poistamiseksi ja työssä kertyneen tiedon välittä- miseksi päätöksenteon tueksi8. Sosiaalityö määrittyy useasta lähtökohdista käsin. Yhtäältä se on kansainvälisesti tun- nustettu ammattiala, jolla on tietyt yhteneväiset ydinpiirteet, päämäärät ja eettiset peri- aatteet. Toisaalta se on saanut kansalliset ominaispiirteensä riippuen yhteiskunnan toimintajärjestelmistä, sosiaalipolitiikasta tai vauraudesta. Suomessa sosiaalityön juu- ret löytyvät kirkon ja vapaaehtoistyön sekä kuntien vaivaishoidon kautta kehittyneestä lakisääteisestä sosiaalihuollosta, joka on muotoutunut taloudellista tukea ja palveluja antavaksi järjestelmäksi. Kuntasektorin lisäksi sosiaalityötä tehdään valtionhallinnon erityispalveluissa, diakoniatyössä, järjestöissä ja kehittämishankkeissa. Sosiaalityön juuret löytyvät myös lääkinnällis-sosiaaliseksi työksi kutsutusta terveydenhuollon sosi- aalityöstä, joka on toiminut osaltaan yksilökohtaisen työn edistäjänä. Toimeentulotuen taustalla on puolestaan vakuutuspohjainen sosiaalipolitiikka sekä ajatus sosiaalitur- vasta oikeutena9. Suomessa Sosiaalityön alkuajoista lähtien erityisesti vähimmäis- turva ja palvelut ovat kietoutuneet yhteen. Sosiaalityötä on määritelty aikojen saatossa eri tavoin. Jorma Sipilän (1989) esittämät havainnot sosiaalityön määrittelemisen moninaisuudesta ovat ajankohtaisia edelleen. Sosiaalityön toiminta-areenojen monipuolisuuden vuoksi kattavan määritelmän laati- minen on ollut haastavaa. Muuttuvassa maailmassa tähän ei ole syytä edes pyrkiä, sillä eri toimijat tarvitsevat tavoitteitaan ja toimintaympäristöään vastaavat määritel- mät. Käsillä olevan selvitystyön kannalta olennaista on kirkastaa sosiaalityön perus- tasta löydettävä alkuorientaatio, jonka pohjalta sosiaalityö voi kehittyä yksilökohtai- sessa, yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa tehtävässään. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 17 Määritelmille on ominaista tietty normatiivisuus, eli sen kuvaaminen, millaista sosiaali- työn tulisi olla sen sijaan, että kuvataan mitä sosiaalityö on. Niissä on kuvattu sosiaali- työntekijöiden rooleja ja tehtäviä, mutta myös työn yhteiskunnallisia funktioita. Seuraa- vassa on esitetty esimerkinomaisesti kaksi sosiaalityön määritelmää. Valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkoston Sosnetin (2003) määritelmä: "Sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän yliopistokoulutuksen saaneen ammattihenkilön toimintaa, joka perustuu tieteellisesti tutkittuun tietoon, am- matillis-tieteelliseen osaamiseen ja sosiaalityön eettisiin periaatteisiin. Sosiaa- lityöllä vahvistetaan hyvinvointia edistäviä olosuhteita, yhteisöjen toimivuutta sekä yksilöiden toimintakykyisyyttä. Työ on yksilöiden, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen sosiaalisten ongelmien tilannearviointiin ja ratkaisuprosesseihin pe- rustuvaa kokonaisvaltaista muutostyötä, joka tukee ihmisten selviytymistä." Sosnet (2014) hyväksyi sosiaalityön kansainvälisten järjestöjen vuonna 2014 teke- mästä englanninkielisen määritelmän pohjalta työstetyn suomenkielisen määritelmän, joka hyväksyttiin Sosnetin yleiskokouksessa 20.5.2014 Jyväskylässä. Määritelmä on suomeksi seuraava: "Sosiaalityö on professio ja tieteenala, jolla edistetään yhteiskunnallista muu- tosta ja kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ihmisten ja yhteisöjen voi- maantumista ja valtaistumista. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, ihmis- oikeuksien, kollektiivisen vastuun sekä moninaisuuden kunnioittamisen periaat- teet ovat keskeisiä sosiaalityössä. Sosiaalityö kiinnittyy sosiaalityön, yhteiskun- tatieteiden ja humanististen tieteiden teorioihin sekä alkuperäiskansojen ja pai- kallisyhteisöjen tietoon. Sosiaalityössä työskennellään ihmisten ja rakenteiden parissa elämän ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi ja hyvinvoinnin lisää- miseksi. Edellä olevaa määritelmää voidaan laajentaa kansallisella ja/tai alueel- lisella tasolla." 4.2 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön käsite ja toiminta-areenat Käsillä olevassa tulevaisuusselvityksessä käytetään käsitettä aikuisten parissa teh- tävä sosiaalityö. Se toimii erilaisilla areenoilla usein monialaisissa yhteistyösuhteissa käyttäen asiakaskohtaisen sosiaalityön, yhteisösosiaalityön ja rakenteellisen sosiaali- työn menetelmiä. Muutoin keskeisimmät käsitteet määritellään seuraavissa luvuissa asiakohtaisesti. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 18 Sosiaalityötä on tehty aikuisten parissa niin kauan kuin on tehty auttamis- ja sosiaali- työtäkin. Kun kunnallisia sosiaalipalveluja ryhdyttiin kehittämään ja tuottamaan 2000- luvulla elämänkaarimallin mukaisesti, asettui aikuissosiaalityö selkeämmin keskuste- lun kohteeksi. Elämänkaarimallissa lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden palvelut eriytettiin. Näin aikuissosiaalityöksi määrittyi lastensuojelun ja gerontologisen sosiaalityön väliin jäävä alue. Tämän kehityksen myötä aikuissosiaalityölle on etsitty sisältöä ja omaa profiilia.10 Aikuisten parissa tehtävällä sosiaalityöllä tarkoitetaan yleisimmin kuntien sosiaalitoi- mistoissa tehtävää sosiaalityötä, joka keskittyy pääosin aikuisväestön kysymyksiin. Määrittely ei ole selkeärajainen, mutta yhtä mieltä ollaan siitä, että lastensuojelun so- siaalityö ei kuulu aikuisten parissa tehtävään sosiaalityöhön. Sen sijaan perheen ai- kuisten parissa tehtävä työ liittyy sekä lastensuojelun kenttään että aikuissosiaalityö- hön. Aikuisten palveluista puhuttaessa on käytetty myös käsitettä työikäisten palvelut rajaten omiksi alueikseen lastensuojelutyön sekä eläkeikäisten tai ikääntyneiden pal- velut ja gerontologisen sosiaalityön. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaalihuol- lon palvelutehtävien luokituksessa käytetään termiä työikäisten palvelut. Aikuisten palveluihin ja aikuisten parissa tehtävään sosiaalityöhön kuuluva toimintojen ja toimijoiden kirjo on laaja. Työkentän monimuotoisuutta lisäävät tulevaisuudessa so- siaali- terveydenhuollon uudistukset sekä julkisten ja yksityisten palvelujen tuottajien välillä tehtävät uudelleenjärjestelyt. Aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö on vakiintu- nutta toimintaa, mutta toisaalta monet toimintamuodot hakevat paikkaansa. Sosiaali- työtä jäsentävät myös koulutus ja tutkimus tieteenalana. Ratkaisevaa on, mitkä kysy- mykset, ilmiöt ja lähestymistavat yhdistävät erilaisia aikuissosiaalityön asiakkaita. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön kenttää voidaan hahmottaa Juhilan11 tavoin areenoina. Sosiaalityön kannalta on olennaista, miten osaaminen ja toiminnan edelly- tykset varmistetaan eri areenoilla kuten sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa, mie- lenterveystyössä, kuntoutuksessa, työterveyshuollossa, päihdetyössä, perhetyössä, työvoimahallinnossa, työllistymistä edistävissä monialaisissa yhteispalveluissa, asu- missosiaalisessa työssä, vammaistyössä, vanhustyössä, kouluissa ja ammattioppilai- toksissa, maahanmuuttotyössä, rikosseuraamustyössä, poliisin ja puolustusvoimain työssä sekä julkisissa että yksityisissä organisaatioissa, sosiaalisten järjestöjen palve- luissa ja diakoniatyössä. Toisaalta sosiaalityölle on varmistettava ”kotipesä”, jossa työssä tarvittava perusosaaminen voi kehittyä. Se, että sosiaalityöllä on moninaiset juuret, sitä määritellään erilaisista lähtökohdista käsin ja sen toimintakäytännöt vaihtelevat, ovat sosiaalityön vahvuuksia. Sosiaalityö kykenee toimimaan monilla areenoilla ja vastaamaan yksilöiden, yhteisöjen ja raken- netasoisten asioiden haasteisiin. Vahvuuksien hyödyntäminen edellyttää kuitenkin SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 19 osaamisen, menetelmien, organisoinnin, johtamisen sekä tutkimuksen ja kehittämisen yhteensovittamista sekä toimintaympäristöjen huomioimista. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 20 5 Sosiaalityön nykytila, uudistamistarve ja tavoitetila Käsillä olevassa luvussa kuvataan sosiaalityön nykytilan pääpiirteet ja kehittämiskoh- teet ja sosiaalityön uudistamistarve perustellaan myös sen yhteiskunnallisen tehtävän näkökulmasta. Luvun lopuksi määritellään tulevaisuuden sosiaalityön tavoitetila. 5.1 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön nykytila Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön kehittämiskohteet määrittyvät sosiaalityön si- säisistä lähtökohdista, kumppanuuksista sekä työn yhteiskuntasuhteesta lähtien. Sel- vitystehtävässä on tullut esiin kehittämishaasteita, joista on muodostettu alla olevat kategoriat. Esitetyt haasteet sisältävät samalla resurssit ja idut sosiaalityön uudistu- vaan tavoitetilaan. Sosiaalityön kehittämiskohteet: • Työn perustehtävän, paikan, kohteen ja roolin selkeyttäminen. • Toimintatapojen, osaamisen ja metodisuuden kehittäminen. • Vaikuttavuuden vakiinnuttaminen palvelutoimintaa läpäiseväksi rakenteeksi. • Osaamisen johtamisen, työhyvinvoinnin, työssä jaksamisen ja asiantuntijuu- den varmistaminen. • Kumppanuuksien ja monialaisen osaamisen hyödyntäminen palvelukokonai- suuksissa. • Asiakasosallisuuden vieminen sosiaalityön kantavaksi periaatteeksi. • Sosiaalityön paikan ja toimintamahdollisuuksien vahvistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 21 Sosiaalityön rooli ja tehtävä viimesijaisena palveluna on muuttunut suuresti perus- toimeentulotuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi sekä siksi, että sosiaalityö ei ole pelkäs- tään sosiaalipolitiikan väline, vaan yhä enemmän kytketty myös työllisyys- ja talouspo- litiikkaan (aktivointi, vastikkeellisuus jne.). Toimeentulotuki yksin käytettynä menetel- mänä ei auta nostamaan ihmisiä taloudellisesta ahdingosta. Perusturva eli työttömän, kotihoidon tuen, vähimmäismääräisen sairaus- tai vanhempainpäivärahan saajan tulo- tasot eivät riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Etuuksien alhainen taso on johtanut tilanteeseen, jossa yhä useampi joutuu jatkuvasti hakemaan epävarmaa ja harkinnanvaraista toimeentulotukea.12 Perusturvan riittämätön taso jo sinänsä kaven- taa perusturvasta riippuvaisten ihmisten ihmisoikeuksia13Perustoimeentulotuen myötä on menetetty osin kontakti ihmisiin, jotka olisivat erityisen tuen tarpeessa. Uudenlaiset haasteet liittyvät siten tuen tarpeen arviointiin, asiakasohjaukseen, asiakkaiden tavoit- tamiseen ja toimiviin palvelukokonaisuuksiin. Osaamista ja metodisuutta kehittämällä sosiaalityö pystyy uudistamaan toimintata- pojaan ja menetelmiään vastatakseen muuttuneeseen toimintaympäristöön. Sosiaali- työn sisältöjen yleisemmälle mallintamiselle sekä menetelmien ja työtapojen kehittä- miselle on suuri kehittämistarve, jotta voidaan kirkastaa, mitä on sosiaalityön erityinen osaaminen ja palvelu, ja miten niitä voidaan hyödyntää kumppanuuksissa ja monialai- sissa palveluissa. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteet liittyvät yleisemmin sosiaalityön työtilanteeseen ja työtapaan, joille on ominaista reaktiivisuus, eli reagoiminen asiakkaiden erilaisiin ja yllättäviin tilanteisiin korjaavasti. Tavoitteelliseen työskentelyyn ja ratkaisujen hakemi- seen asiakkaille on niukalti edellytyksiä. Koska mitattavia tavoitteita ei juurikaan ase- teta eikä arviointia tehdä, työn vaikuttavuutta ei voida osoittaa. Kehitettävää on edel- leen myös tiedonhallinnassa ja kirjaamisen käytännöissä (rakenteinen kirjaaminen). Monitoimijaisessa työssä yhteiset tavoitteet, tiedon kulku ja tekniset alustat edellyttä- vät yhtenäistä tietopohjaa. Kumppanuuteen ja monialaiseen osaamiseen liittyen palvelut, työtehtävät ja etuu- det ovat moninaistuneet ja samalla erkaantuneet toisistaan. Julkisella järjestämisvas- tuulla olevien palvelujen lisäksi toimijoita, hankkeita ja projekteja sekä palveluntuotta- jia on paljon, jolloin kokonaiskuvan saaminen niistä on vaativaa. Tämä heijastuu so- siaalityöhön siten, että palvelujärjestelmän kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Myös työntekijät vaihtuvat usein ja vaaditun osaamisen alue on liian laaja. Organisaa- tiomuutokset ja palveluiden keskittäminen ovat aiheuttaneet sen, että työntekijöiden alueellinen paikallistuntemus on heikentynyt. Kilpailutuksen myötä palveluntuottajat vaihtuvat tiheästi. Mainitut seikat johtavat siihen, että mahdollisia yhteistyökumppa- neita ei aina tunneta eikä asiakkaita pystytä välttämättä ohjaamaan oikeiden palvelui- den piiriin. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 22 Asiakasosallisuus mainitaan usein sosiaalityön kantavana periaatteena. Palvelujen ja toimintojen suunnittelussa on paljon kehitettävää sen suhteen, miten asiakkaiden asiantuntemusta ja palvelukokemuksia hyödynnetään. Asiakkaiden kuulemisen lisäksi tarvetta on aidolle yhteiskehittäjyydelle sekä osallistavien ja valtaistavien työmenetel- mien hyödyntämiselle. Asiakkaiden etuja ja oikeuksia ajava sosiaalityö sekä jalkau- tuva ja etsivä sosiaalityö toteuttavat myös asiakasosallisuuden periaatetta. Integroituvissa palveluissa hallinnolliset rakenteet ja sitä myötä resursointi vaikutta- vat ratkaisevasti sosiaalityöhön reunaehtoina. Samalla ne avaavat uusia mahdolli- suuksia. Sosiaalityö liittyy laajasti etuus- ja palvelujärjestelmiin sekä niiden menneisiin ja tuleviin uudistuksiin. Suurimpia muutoksia toimintaympäristössä ovat viime vuosina olleet perustoimeentulotuen siirtäminen kunnista Kelan hoidettavaksi, sote- ja maa- kuntavalmistelu sekä työvoimapalvelujen uudistaminen. Tulevaisuudessa sosiaalityö- hön vaikuttaa muun muassa sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Myös yksittäiset etuus- ja palvelujärjestelmän muutokset, kokeilut tai lakimuutokset voivat vaikuttaa sosiaali- työn resurssien suuntaamiseen tai työmäärään. Tällaisista voi mainita esimerkkeinä Alueellisen työ- ja yrityspalvelujen kokeilun ja työttömyysturvan aktiivimallin. Etuus- ja palvelujärjestelmän lisäksi vaikuttavat myös niiden taustalla olevat trendit, jotka voivat olla keskenään jopa ristiriitaisia, ja jotka ovat osin poliittisesti määriteltyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi vastikkeellisuus ja vastikkeettomuus. Vastikkeellisuudella haetaan sitä, että yhä useamman työelämän ulkopuolella olevan tulisi osallistua jollain tavalla yhteiskunnan toimintaan. Tämä näkyy työttömien velvoitteiden tiukentamisena sanktioin. Sosiaalityön näkökulmasta korkeammat työllisyystavoitteet tarkoittavat yhä vaativampaa toimintakyvyn tukemista. Vastikkeettomat etuudet ja palvelut lisäävät motivaatiota myönteiseen muutokseen, lisäävät toimijoiden välistä luottamusta ja var- mistavat sitä kautta palvelutoiminnan vaikuttavuutta. Yhteen vetäen voidaan todeta, että sosiaalityön tulevaisuus piirtyy (i) asiakaslähtöi- syyden (ii) metodisuuden, osaamisen ja työkäytäntöjen; (iii) organisatorisen paikan ja kumppanuuksien määrittymisen sekä (iv) etuus- ja palvelujärjestelmän ja yhteiskun- nallisten reformien kokonaisuudessa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 23 5.2 Sosiaalityön merkitys yhteiskunnassa ja uudistamisen suunnat Sosiaalityön roolia, paikkaa ja merkitystä yhteiskunnallista osaamista vaativana alana voidaan kuvata ja perustella seuraavasti: • Yhteiskunnan on pystyttävä vastaamaan uusiin ja yllättäviin ilmiöihin, ja ne ovat usein tunnistettavissa sosiaalityössä. • Sisäisen turvallisuuden tavoitteita on tuettava ehkäisemällä syrjäytymistä ja eriarvoistumista siten, että parannetaan kansalaisten ja maassa oleskelevien osallistumista ja integroitumista yhteiskuntaan. • Sosiaalityöllä on eettinen vastuu erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten auttamisesta, esimerkkinä ihmiskaupan uhrit, lähisuhdeväkivallan uhrit, paperittomat, puolustuskyvyttömät vanhukset tai riippuvuuksista kärsivät ihmiset. • Vammaisuus, mielenterveysongelmat tai muu osallisuutta heikentävä tilanne edellyttävät nykyistä vahvemmin osallisuuden ja yhteiskunnan täysivaltaisen jäsenyyden tukemista. • Väestön ikärakenteen muutos edellyttää uusia keinoja palvelutarpeisiin vas- taamiseksi. • Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tukeminen on yksi sosiaalihuollon perustehtävistä ja sosiaalityön osaamisalueista. Tukemista tulee vahvistaa, jotta väestön hyvinvointi ja vanhemmista sukupolvista huolehtiminen tulevai- suudessakin on mahdollista. Tukemalla oikea-aikaisesti syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria voidaan ehkäistä kalliiden erityispalvelujen tarvetta. • Työn murros ja tulonhankkimisen tapojen muutos haastavat ihmisten arkisen selviytymisen ja toimeentulon turvaamisen. • Sosiaaliturvan toimivuus edellyttää palvelujen ja etuuksien käyttäjä- ja elä- mäntilannelähtöistä yhteensovittamista sekä niiden oikea-aikaista kohdenta- mista. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 24 • Sosiaalityö varmistaa asiakasohjausta ja palveluketjuja paljon palveluja tarvit- seville tai erityisen tuen tarpeessa oleville ihmisille, joiden toimintakyky on alentunut. • Aktivointipolitiikassa tarvitaan merkityksellisyyden ja osallisuuden tuottamista sekä toimintakyvyn tukemista lannistavien ja byrokraattisten kontrollikäytäntö- jen sijaan. Sosiaalityön suhde talous- ja työllisyyspolitiikkaan vaatii selkeyttä- mistä. • Sosiaalityö tunnistaa elinympäristön, asumisen, kulttuurin ja sosiaalisen yh- teenkuuluvuuden hyvinvoinnin lähteenä. • Hyvinvointia tuottavien eri toimijoiden resurssit on yhdistettävä yhteisten ta- voitteiden mukaisiksi paikallisesti ja valtakunnallisesti. • Digitalisaation hyödyntäminen kaikkien saavutettavana palveluna ja digisyr- jäytymisen tunnistaminen edellyttävät sosiaalityön resurssia. Sosiaalityön tavoitetila on tarkennettu seuraaviin viiteen peruspilariin ja on kuvattuna seuraavan luvun visiossa ja tiekartassa. Peruspilarit noudattavat perusturvan ja toime- liaisuuden kokonaisuudistusta valmistelleen Toimi-hankkeen vastaavia ulottuvuuksia. Tulevaisuuden sosiaalityön tavoitteiden peruspilarit: • Huolenpito: Sosiaalityö on ihmisten elämäntilanteista lähtevää auttamistyötä ja vastaa osaltaan vahvasti perustuslain mukaiseen huolenpidon velvoittee- seen kohdentaen tukea sitä eniten tarvitseville. • Osallisuus ja merkityksellisyys: Sosiaalityö tukee vaikuttavin työmenetel- min osallisuuden, merkityksellisyyden, aktiivisen osallistumisen ja oppimisen toteutumista ihmisten arjessa edistäen näin yhteiskunnallista yhteenkuulu- vuutta ja turvallisuutta sekä ihmisten sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä. • Oikeudet ja velvollisuudet: Sosiaalityö auttaa ihmisiä löytämään oman paik- kansa yhteiskunnassa ottaen huomioon heidän oikeutensa ja velvollisuutensa yhteiskunnan jäseninä. • Palvelut ja etuudet: Sosiaalityö huolehtii osaltaan asiakkaan tarvitseman tuen, palvelujen ja etuuksien yhteen nivomisesta siten, että asiakkaan tai hä- nen perheensä elämäntilanteen kokonaisuus tulee huomioiduksi ja hän kyke- nee etenemään kohti tavoitteitaan. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 25 • Selkeä kokonaisuus: Tulevaisuuden sosiaalityöllä on selkeä rooli sosiaali- ja terveydenhuollossa, ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä työllistymistä edistä- vissä palveluissa ja muilla hallinnonaloilla. Sosiaaliturvan ja palvelujen vaikut- tava toimeenpano sekä jatkuva kehittäminen edellyttävät ihmisten ja paikallis- yhteisöjen arjen sekä yhteiskunnallisten ilmiöiden, kuten köyhyyden ja eriar- voistumisen prosessien syvällistä ymmärtämistä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 26 6 Tiekartta aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön uudistamiseksi Visio: Sosiaalityö 2030 Tulevaisuuden sosiaalityö toimii mahdollisimman lähellä ihmisten elämänpii- riä. Sosiaalityö on matalalla kynnyksellä tavoitettavaa lähipalvelua, jolle on ominaista yhteisöllinen lähestymistapa ja yhteiskunnallinen näkökulma. Ym- märrys paikallisista ja globaaleista ilmiöistä sekä toimintaympäristöistä suun- taavat työtä. Sosiaalityö käyttää systematisoituja ja kumppanien kanssa jaettuja vaikuttavia toimintamalleja ja menetelmiä. Tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin perustuvat käytännöt rakentavat sosiaalityön monialaista menetelmällisyyttä. Sosiaalityö on erityistä asiantuntijuutta vaativa ala, jonka rakentuu vahvasti myös ammattieettisten periaatteiden varaan. Sosiaalityö on luonteva osa tule- vaisuuden sosiaaliturvaa, jossa se kantaa erityistä vastuuta osallisuuden edellytyksistä kaikille. Tiekartan teemat ja toimenpidesuositukset Kuvio 1. Sosiaalityön tulevaisuuden tiekartan teemat SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 27 Sosiaalityön valtakunnallinen kehittämisohjelma • Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön uudistamiseksi ja konkretisoimiseksi on toteutettava valtakunnallinen kehittämisohjelma, joka määrittää esimerkiksi pilottien avulla sosiaalityön paikat ja roolit uudistuvassa sosiaaliturvassa, pal- velujärjestelmässä sekä paikallisissa toimintaympäristöissä. • Ohjelmassa on kehitettävä toimiva tehtävärakenne sosiaalityön ja sosiaalioh- jauksen välille ja tuettava sitä valtakunnallisesti. • Kehittämistyössä on hyödynnettävä Toimi-hankkeen, PRO SOS ja ISO SOS - hankkeiden sekä Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun tulokset. • Kehittämisohjelman tavoitteet tulee sitoa soveltuvin osin sosiaaliturvan koko- naisuudistukseen etuuksien ja palvelujen yhteensovittamiseksi sekä palvelu- jen resursoimiseksi. Uudistuvat sosiaalityön palvelut toteuttavat samanaikai- sesti osallisuuden, toimintakyvyn, osaamisen ja työllisyyden tavoitteita. Palve- lujen keskiössä tulee olla henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen pohjautuva asiakastyö, jossa asiakassuunnitelma, sen toteutus ja arviointi ovat saman sosiaalityön ammattilaisen vastuulla. Osaava ja vaikuttava sosiaalityö • Sosiaalityössä tulee ottaa käyttöön vaikuttaviksi osoitettuja työmenetelmiä ja seurata jo käytössä olevien menetelmien vaikuttavuutta. Niitä tulee soveltaa sosiaalityön eri toiminta-areenoilla palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen kehit- tämistyössä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää paljon integroituja palveluja tarvitsevien tunnistamiseen sekä taitojen kehittämiseen ihmisen kohtaami- sessa ja tukemisessa. • Osaamista tulee kehittää laaja-alaisissa kokonaisuuksissa eli orientaatioissa, joita ovat varhainen tuki ja hyvinvoinnin edistäminen sosiaalisina investoin- teina, tehostettu asiakaskohtainen sosiaalityö, yhteisösosiaalityö ja rakenteel- linen sosiaalityö. • Sosiaalityössä on selkeytettävä vaikuttavuuden seurantaa sekä otettava käyt- töön sosiaalityöhön sopivat vaikuttavuutta, hyvinvointia ja toimintakykyä ar- vioivat mittarit. Vaikuttavuusmittarien tulee eritellä työskentelyn tavoitteet, käy- tetyt työmenetelmät, asiakkaan elinolosuhteet ja työskentelyssä saavutettu muutos. Vaikuttavuuden seuraamisen tulee olla asiakasta osallistavaa ja sen SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 28 on lisättävä työskentelyn vastavuoroisuutta. Mittarit tulee integroida asiakas- tietojärjestelmiin ja vaikuttavuuden tulee olla koko palvelutoimintaa läpäisevä periaate. • Sosiaalityön osaamista tulee tukea tutkimuksen, tutkivan kehittämisen, inno- vaatiotoiminnan ja osaamisen johtamisen avulla. Sosiaalityön ammattilaisten ja asiantuntijoiden työn tulee olla riittävän autonomista ja motivoivaa. Työnte- kijöille tulee luoda uralla etenemisen rakenteet myös omissa organisaatiois- saan. Kumppanuuksia rakentava sosiaalityö • Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on toteutettava käyttäjä- ja elämäntilan- nelähtöisesti. Poisohjaamisen kulttuurista on luovuttava, ja asiakkaan on saa- tava tarvittaessa akuutti apu tilanteessa, jossa hänet ensimmäiseksi kohda- taan. Sosiaalityöntekijän täytyy olla mukana sosiaali- ja terveydenhuollon mo- niammatillisissa tiimeissä. Erikoissairaanhoidossa sosiaalityöntekijän osaami- nen on tunnistettava ja sisällytettävä palvelukuvauksiin eri toimialueilla. • Kela-yhteistyöhön on rakennettava menettelytavat, joilla voidaan ehkäistä etuuksien viivästyminen sekä etuuksien ja palvelujen väliin putoaminen. Kelan ja sosiaalityön roolit, työnjako ja asiakasohjauksen periaatteet on selkeytet- tävä. Tietoteknisten ratkaisujen on oltava toimivia sekä asiakasrajapinnassa että viranomaisten kesken. Kelaan on lisättävä koulutusta ja osaamista sosi- aalityöstä ja sosiaalipalveluista. • Yhteistyössä työvoimapalvelujen kanssa sosiaalityöntekijän on käytettävä osallisuutta luovia ja kannustavia menettelytapoja sekä autettava ihmisiä löy- tämään omat unelmansa ja paikkansa yhteiskunnassa. Mitä korkeampi työlli- syystavoite yhteiskunnalla on, sitä merkittävämpi rooli on sosiaalityöllä ja toi- mintakyvyn tukemisella. • Sosiaalityön osaaminen ja toiminnan edellytykset on varmistettava eri aree- noilla kuten sosiaalihuollossa, terveydenhuollossa, asumissosiaalisessa työssä, mielenterveystyössä, kuntoutuksessa, työterveyshuollossa, päihde- työssä, lapsiperheiden sosiaalityössä, vammaistyössä, vanhustyössä, kou- luissa ja ammattioppilaitoksissa, maahanmuuttotyössä, rikosseuraamus- työssä, poliisin ja puolustusvoimain työssä sekä julkisissa että yksityisissä or- ganisaatioissa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 29 • Järjestöjen ja sosiaalityön yhteistyö on vakiinnutettava yhteiseksi voimava- raksi. Sosiaalityössä on opittava hyödyntämään luovia ja spontaaneja paikalli- sia kumppanuuksia asiakkaiden ja asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edis- tämiseksi. Osallistava ja valtaistava sosiaalityö • Sosiaalityössä on lisättävä asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä, tästä saatavan tiedon seurantaa ja arviointia sekä edellytettävä eri palvelun- tuottajien sitoutumista näihin periaatteisiin. Yhteiskehittämistä tulee hyödyntää palvelujen suunnittelussa sekä sosiaalityön menetelmien kehittämisessä. Toi- minnalliset työmenetelmät ja työntekijöiden jalkautuminen toimistosta ovat osa asiakaslähtöistä sosiaalityötä. Sosiaalityö on myös asiakkaiden etuja ja oikeuksia ajavaa työtä. • Asiakasraadeista, vertaistukea antavista tahoista, kokemusasiantuntijoista ja kehittäjäasiakkaista tulee rakentaa laajempi verkosto, jonka asiantuntemusta voidaan käyttää aiempaa systemaattisemmin. • Asiakkaiden asiantuntemusta tulee hyödyntää kestävällä tavalla, joka mahdol- listaa heidän motivoitumisensa ja työnsä tukemisen. • Sosiaalityön tulee olla jalkautuvaa matalan kynnyksen lähipalvelua, jossa to- teutuu alueperustainen yhteisöllinen lähestymistapa. Digitaalisten palvelujen kehittämisessä on huomioitava palvelujen tarpeenmukainen saatavuus, di- gisyrjäytyminen ja kaikkien mahdollisuudet hyödyntää palveluja. Ilmiölähtöinen ja yhteiskunnassa vaikuttava sosiaalityö • Sosiaalityötä on kehitettävä ilmiölähtöiseksi ja sektorirajat ylittäväksi työksi, joka välttää ongelmalähtöistä asioiden käsittelyä. Ilmiölähtöinen sosiaalityö pystyy löytämään ongelmien juurisyitä, joilla on merkitystä työn vaikuttavuu- den ja varhaisen tukemisen kannalta. • Ilmiöt ovat ajassa muuttuvia, joten niitä ei tule pilkkoa asiakasprosessin eri vaiheisiin eri palveluntuottajille (vrt. tuotteistaminen), vaan niitä luonnehtii ko- konaisvaltaisuus, mikä on sosiaalityön erityinen vahvuus. • Rakenteellinen sosiaalityö tulee vakiinnuttaa jatkuvasti käytössä olevaksi toi- mintamuodoksi. Se tunnistaa ajalle tyypillisiä tai paikallisia ilmiöitä parantaen SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 30 palvelujen kohdentumista ja tavoitteenmukaisuutta. Tulee luoda toimintakäy- tännöt, jotka mahdollistavat rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen rapor- toinnin tuottaman tiedon hyödyntämisen päätöksenteossa. • Globaalit ja ylirajaiset ilmiöt tulee huomioida sosiaalityön osaamisalueina. So- tiin ja konflikteihin liittyvällä pakolaisuudella, ilmastonmuutoksella ja siihen liit- tyvällä elinmahdollisuuksien kapeutumisella voi tulevaisuudessa olla suuri merkitys hyvinvoinnille ja ympäristön kestävyydelle ja sitä kautta yksilöille. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 31 7 Osaava ja vaikuttava sosiaalityö 7.1 Osaaminen ja osaamistarpeet Sosiaalityöntekijän osaamisen ytimessä ovat tiedolliset ja taidolliset valmiudet arvioida ihmisten sosiaalista kokonaistilannetta, arjessa selviytymistä ja siinä tarvittavia resurs- seja heidän kohdatessaan elämänkriisejä ja vaikeuksia. Erityistä osaamista vaatii asiakaskohtaisten tarpeiden tarkasteleminen suhteessa yhteiskunnan makrotason il- miöihin ja rakenteisiin kuten lainsäädäntöön sekä etuus- ja palvelujärjestelmään.14 Sosiaalityöntekijän tehtäväalue käsittää siten yksilö- ja yhteisötason huomioimisen yhtä aikaa yhteiskunnallisen näkökulman kanssa. Tuen ja palvelujen tarpeen arvioin- nin lisäksi sosiaalityöntekijän tulee konkretisoida arvioonsa perustuva tieto tueksi ja palveluiksi. Ammattitaidolla tarkoitetaan puolestaan työntekijän kykyä hallita työpro- sesseja ja toimia tarkoituksenmukaisesti vaihtuvissa tilanteissa15. Sosnet -yliopistoverkosto16 on tiivistänyt sosiaalityön koulutuksen tuottaman osaami- sen seuraavaan kuvioon 2. Kuvio 2. Sosiaalityön koulutuksen tuottama osaaminen SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 32 Kuvatut ulottuvuudet vastaavat selvitystyössä tunnistettuja sosiaalityön käytännön osaamisalueita, mutta myös osaamistarpeita. Osaamisen varmistamisella on merki- tyksensä sosiaalityön sisältöjen selkeyttämisessä, monialaisten palvelumallien raken- tamisessa sekä lopulta palvelujen saatavuudelle ja oikealle kohdentumiselle. Osaami- sen kehittämistarpeet liittyvät myös työssä kohdattaviin ilmiöihin tai erilaisiin uudistuk- siin, jotka muuttavat sosiaalityön toimintaympäristöä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (Poske) on sosiaalityöntekijöiden ja so- siaaliohjaajien osaamiskartoituksessaan17 päätynyt samansisältöiseen jäsennykseen. Tässä osaaminen on jaettu viiteen pääkohtaan, joiden alle on tarkennettu työn sisäl- töjä huomioiden myös sosionomien osaaminen. Poske on hyödyntänyt kuvaukses- saan Ulla-Maija Rantalaihon (2005) analyysiä sosiaalityön osaamisesta18 sekä am- mattikorkeakouluverkoston yhteisesti luomia sosionomien kompetensseja.19 Kuvio 3. Sosiaalialan osaaminen sosiaalityöntekijöiden osaamisalueita20 ja sosionomien kompetensseja21 mukaillen Sosiaalityön kentällä on useita kehittämisrakenteita ja -hankkeita, jotka liittyvät osaa- misen ja työmenetelmien kehittämiseen, asiakasosallisuuteen ja monialaiseen työs- kentelyyn. Niitä on tuotettu kuntien omana toimintana, osaamiskeskusten toimesta sekä osana valtakunnallisia kehittämishankkeita. Työntekijöillä on paljon osaamista, tietoa ja ammattitaitoa, mutta niiden hyödyntämiselle tulee luoda nykyistä selkeämmät mahdollisuudet organisaatioissa sekä osaamisen johtamisen keinoin. Sosiaalityönte- kijöiden ja sosionomien osaamisen systemaattisemmaksi hyödyntämiseksi tarvitaan SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 33 resurssit ja nykyistä selkeämmät väylät. Asia liittyy myös menetelmäosaamiseen, teh- tävärakenteen selkeyttämiseen sekä sosiaalityön ja -ohjauksen rooleihin monialai- sissa palveluissa. Asiakkaiden olosuhteissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteissa ta- pahtuvat yllättävätkin muutokset korostavat laajoja kokonaisuuksia jäsentävän yhteis- kuntatieteellisen ymmärryksen sekä tutkimus- ja kehittämistaitojen merkitystä. Tule- vaisuuden sosiaalityössä yhteiskunnalliseen vaikuttamis- ja muutostyöhön, nopeasti muuttuvaan lainsäädäntöön, johtamiseen, talouteen, teknologiaan ja vaikutusten osoittamiseen liittyvän osaamisen tarve tulee kasvamaan.22 Sosiaalityössä tarvitaan entistä enemmän erityisosaamisen vahvistamista, joka koh- distuu edellä mainittuihin osaamisalueisiin. Seuraavissa luvuissa käsitellään selvitys- tehtävän kannalta tärkeimpiä osaamisalueita ja niihin liittyviä osaamistarpeita tarkem- min. 7.2 Menetelmäosaaminen Suuri osa sosiaalityön kentän kokemista osaamistarpeista kohdistuu menetelmälli- seen osaamiseen. Tuen tarpeet paikantuvat tehostetun eli kuntouttavan yksilötyön, yhteisösosiaalityön ja rakenteellisen sosiaalityön laajempiin tehtäväalueisiin sekä vai- kuttavuuden arviointiin. Monialaiseen osaamiseen liittyvät haasteet palvelujärjestel- män kokonaisuuden hallinnasta ja siitä, miten taataan suunnitelmallinen ja tavoitteelli- nen työskentely asiakkaiden näkökulmasta. Menetelmien systemaattisemman hallin- nan kautta pystyttäisiin työskentelemään tavoitteellisemmin ja vaikuttavammin. Nyt koetaan, että olosuhteiden pakosta työtä tehdään usein helpoimman kautta. Esimer- kiksi asumisen ongelmia ja asunnottomuutta pystytään ehkäisemään asunnottomuus- ilmiön ymmärtämisellä, siihen liittyvällä monialaisella työskentelyllä etuudet ja tarvitta- vat palvelut integroiden. Osallistavien ja valtaistavien sosiaalityön menetelmien käyttöönotto on paluuta työn menetelmällisille juurille, mutta samalla uudenlaisen työn tekemisen suunnan hake- mista. Osaamisen vahvistamista on suunnattava lisäksi jalkautuvien ja etsivien työme- netelmien kehittämiseen. Omanlaista osaamista tarvitaan puolestaan yhteisösosiaali- työn, yhdyskuntatyön sekä rakenteellisen työn alueilla. Ne liittyvät paikallisen hyvin- voinnin ja terveyden edistämiseen, asuinalueiden ja -ympäristöjen suunnitteluun sekä palvelutuotannon suunnitteluun. Uudentyyppinen sosiaalityön osaaminen on hybridiosaamista, jonka osatekijöitä ovat ammatilliset taidot, kokemus, tieto ja sen soveltaminen, vaikuttaminen, julkisuuden SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 34 hallinta sekä lakien tuntemus. Tämäntyyppinen osaaminen vaatii monialaisten mene- telmien soveltamista usein ilmiölähtöisesti. Sosiaalityön vaikutukset näkyvät siten pe- rinteisten tehtäväalueiden lisäksi esimerkiksi terveydessä, aktivoitumisessa, kuntoutu- misessa, työ- ja toimintakyvyssä sekä työllisyydessä. Edellytyksenä uudentyyppiseen menetelmällisyyteen on, että sosiaalityöntekijällä ja - ohjaajalla on mahdollisuudet osaamisensa hyödyntämiseen. Selvitystyössä on tullut kriittisesti esiin, että osaamistarpeiden lisäksi osaamisen hyödyntämistä voivat estää etuus- ja palvelujärjestelmän byrokraattisuus, organisaatioiden jäykkyys tai osaami- sen johtamisen puute. Perustana osaamisen kehittymiselle ovat sosiaalityön menetel- mien selkeyttäminen ja geneeristen, eli yleisten ja sovellettavien mallien vakiinnutta- minen osaamisperustaksi. Toimenpide-ehdotus: Ammatillisen peruskoulutuksen lisäksi menetelmällisyyttä tu- lee tukea osana käytännön työtä jatko- ja täydennyskoulutuksen avulla, kehittämis- työnä sekä aikuissosiaalityön käsikirjan muodossa. Toimenpide-ehdotus: Aikuissosiaalityöhön tulee vakiinnuttaa systematisoituja ja vai- kuttavia työmenetelmiä. Niitä sovelletaan sosiaalityön eri tehtäväalueilla sekä palvelu- kokonaisuuksien ja -ketjujen kehittämistyössä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää pal- jon palveluja tarvitsevien tunnistamisen malleihin sekä taitojen kehittämiseen jalkautu- misessa, ihmisen kohtaamisessa ja tukemisessa.23 7.3 Osaamisen orientaatiot Orientaatioperustaisessa jäsennyksessä sosiaalityö nähdään yksittäisiä menetelmiä laajempina osaamisen alueina. Sosiaalityön ymmärtäminen orientaatioina tarjoaa läh- tökohdan myös työntekijän toimijuuden edelleen kehittymiselle. Sosiaalityö voi toimia yhtä aikaa asiakaskohtaisen työtavan lisäksi yhteisöihin ja yhteiskunnan rakenteisiin suuntautuen. Sosiaalityö voi sisältää yhteiskuntaan vaikuttavaa ja sosiaalista hyvin- vointia edistävänä toimintaa. Tässä orientaation käsite tarkoittaa sosiaalityön eri tehtäväalueisiin kuuluvien mene- telmien kokonaisuutta, jonka mukaan sosiaalityötä toteutetaan. Orientaatiot muodos- tavat sosiaalityön osaamisperustan ja mahdollistavat keskittymisen mielekkäisiin, laa- joihin kokonaisuuksiin ja toisaalta varmistetaan vaativimpien tilanteiden erikoistunut osaaminen. Taustalla on ajatus siitä, että kapea-alainen yksittäisten menetelmien hy- väkään hallinta ei ole riittävää, vaan tavoiteltuja vaikutuksia voidaan saavuttaa erilai- sia menetelmiä ja monialaista osaamista yhdistellen. Samalla ratkaistaan vaikutta- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 35 vuustiedon kumuloitumiseen, ammatillisen osaamisen kehittymiseen ja monialaisuu- teen liittyviä pulmia sekä vaikutetaan sosiaalityötekijän ammatin vetovoimaan ja työ- hyvinvointiin. Esimerkkinä tästä on sosiaalityöntekijä, joka tekee vaativaa tehostettua kuntouttavaa sosiaalityötä, ja jonka asiakasmäärä on mitoitettu 30:een. Sosiaalityön osaamisen orientaatio- ja erikoistumisalueet: • Varhainen tuki sosiaalisena investointina, joka on oma osaamisalueensa mutta läpäisee muutkin työorientaatiot • Kuntouttava sosiaalityö (tehostettu asiakaskohtainen työ) • Yhteisösosiaalityö, lähityö ja yhdyskuntatyö • Rakenteellinen sosiaalityö Työorientaatiot koostuvat erilaisista sosiaalityön työmenetelmistä, kuten psykososiaa- lisesta työstä, ryhmätyömuodoista, jalkautuvista menetelmistä, pelillisyydestä tai osal- listavista ja valtaistavista menetelmistä. Orientaatioihin perustuvassa sosiaalityössä katsotaan samaan aikaan sekä mikro- että makrotasoille, työskenneltiinpä asiakas- kohtaisin menetelmin tai rakenteisiin vaikuttamalla. Esimerkiksi varhaisen tuen tai kuntouttavan sosiaalityön orientaatioita voidaan soveltaa asiakaskohtaisen työn li- säksi yhteisötyössä tai rakenteellisessa työssä. Kuvio 4. Sosiaalityön osaamisen orientaatiot. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 36 Kaikki orientaatiot sisältävät sekä ennalta ehkäisevän että havaittuja ongelmia korjaa- van näkökulman (ns. huollollinen sosiaalityö). Samoin monialaisuus ja monitoimijuus ovat sisäänrakennettuja toimintaperiaatteita. Orientaatiot jäsentävät yleissosiaalityön perustan, jonka puitteissa menetelmällinen erikoistuminen tapahtuu. Ilman kokonais- valtaista ”alkuorientaatiota ja ymmärrystä sosiaalityö ei ole sosiaalityötä". Esimerk- keinä menetelmällisistä erikoistumisaloista ovat esimerkiksi seuraavat ikä- ja väestö- ryhmäpohjaiset tai ilmiöpohjaiset tehtäväalueet: • Taloussosiaalityö • Asumissosiaalinen työ • Nuorisososiaalityö • Perhesosiaalityö • Terveyssosiaalityö • Maahanmuuttajatyö • Gerontologinen sosiaalityö • Vammaissosiaalityö • Mielenterveyssosiaalityö • Päihdetyö • Turvallisuusalojen sosiaalityö • Kulttuurinen sosiaalityö Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityön osaamisperustan varmistamiseksi menetelmäl- listä osaamista tulee kehittää laaja-alaisissa kokonaisuuksissa eli orientaatioissa, joita ovat varhainen tuki ja hyvinvoinnin edistäminen sosiaalisina investointeina, kuntout- tava sosiaalityö, yhteisösosiaalityö ja rakenteellinen sosiaalityö. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityön organisoinnin tulee mahdollistaa orientaatioihin perustuvien tavoitteellisten työmenetelmien soveltaminen käytännön työssä. Tehtävä- alueiden mukaista erikoistumista tulee tukea työnohjauksen sekä ammatillisen täy- dennys- ja erikoistumiskoulutuksen avulla. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 37 7.4 Vaikuttavuus palvelutoimintaa läpäisevänä rakenteena Vaikuttavuuden arviointi nousi keskusteluun Suomessa 1990-luvun lopulla osana STAKESin FinSoc -evaluaatioryhmän kansallista arvioinnin edistämistoimintaa. Aluksi vaikuttavuutta arvioitiin menetelmiä kehittäen yksittäisissä projekteissa, ja vähitellen myös laajemmissa hankkeissa ja ohjelmissa. Arviointimittareiden kehittäminen ja tes- taaminen laajeni 2010-luvulla, ja esimerkiksi THL:ssa kehitettyä AVAIN-mittaria on käytetty ja samalla pilotoitu vuodesta 2011 alkaen. Mittari on saatavissa kaikkien jär- jestelmätoimittajien käyttöön THL:n koodistopalvelimelta ja se on tällä hetkellä käy- tössä Effica-järjestelmässä osana asiakassuunnitelmaa. Erilaisista työikäisen väestön hyvinvoinnin mittaamisen, toimintakyvyn tai prosessien mittareista tai vaikuttavuuden arvioinnin kehittelyistä tarvittaisiin kansallinen koonti. Suomessa toimii kuitenkin sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin tutkijaverkosto, joka perustuu toimijoiden omaan aktiivisuuteen (THL, Socca, Diak, kuntien edustajat). Sa- moin Sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin teemalla on Facebook-sivusto. Vaikuttavuuden arvioinnin haasteet liittyvät sosiaalityön reaktiiviseen työtilanteeseen ja -tapaan, eli asiakkaiden erilaisiin ja yllättäviin tilanteisiin reagoidaan korjaavasti. Ta- voitteelliseen työskentelyyn ja ratkaisujen hakemiseen asiakkaille on niukalti edelly- tyksiä. Vaikka erilaisia suunnitelmia tehdään, niin mitattavia tavoitteita ei juurikaan aseteta saati arvioida, jolloin työn vaikuttavuutta ei voida osoittaa.24 Tiedonhallinta ja kirjaaminen (sekä rakenteinen kirjaaminen) ovat kansallisia haas- teita. Monitoimijaisessa työssä yhteiset tavoitteet, tiedon kulku ja tekniset alustat edel- lyttävät yhtenäistä tietopohjaa. Esimerkiksi monialaisen asiakassuunnitelman mahdol- lisuus jää toteutumatta, jos tavoitteita ei kyetä seuraamaan tai todentamaan. Vaikutta- vuuden arvioinnin tulisi olla palvelutoimintaa läpäisevä periaate sen sijaan, että arvioi- daan yksittäisten asiakkaiden tai työntekijöiden toiminnan tuottamaa muutosta. Toimenpide-ehdotus: Vaikuttavuuden seurantaa on selkeytettävä valtakunnallisesti ottamalla käyttöön sosiaalityöhön erityisesti kehitetty AVAIN-mittari sekä hyvinvointia ja toimintakykyä arvioivat mittarit (esim. Kykyviisari, 3x10®-elämäntilannemittari, Ai- kuisväestön hyvinvointimittari). Vaikuttavuusmittarien tulee eritellä työskentelyn tavoit- teet, käytetyt työmenetelmät, asiakkaan elinolosuhteet ja työskentelyssä saavutettu muutos sekä hyvinvointia tuottavat mekanismit. Vaikuttavuuden seuraamisen tulee olla asiakasta osallistavaa ja sen on lisättävä työskentelyn vastavuoroisuutta. Mittarit tulee integroida asiakastietojärjestelmiin ja vaikuttavuuden tulee olla koko palvelutoi- mintaa läpäisevä periaate. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 38 7.5 Tutkimus, kehittäminen, innovaatiot ja osaamisen tuki eli TKI & OT Sosiaalityön määrätietoinen strateginen kehittäminen vaatii tuekseen pitkäjänteistä, tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tiedontuotantoa ja sosiaalityön perustan jäsen- nystä ja kehittämistä. Sosiaalityön yliopistokoulutus ja sen mahdollistama korkeatasoi- nen tutkimus on välttämätöntä turvata myös tulevaisuudessa. Sosiaalihuollon tarpeiksi on tunnistettu tieteellisesti tutkittu tietoperusta, yhtenäinen tiedonhallinta, tiedolla joh- taminen, palvelujen digitalisointi ja tutkimusnäyttöön perustuvien menetelmien tuotta- minen. Sosiaalityön tehtävä yhteiskunnassa tulee näkyvämmäksi ja ammattikunnalle asetetut vaatimukset kasvavat sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa. Tähän mennessä sosiaalityön tutkimus ja kehittäminen on ollut hankemuotoista ja hankkeiden päätyttyä rahoitus ei ole useinkaan riittänyt hanketulosten juurruttami- seen. Lähtökohtaisesti sosiaalityön osaamisen vahvistaminen perustuu vahvaan aka- teemiseen peruskoulutukseen, joka sisältää tutkimusvalmiudet. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä osaamisen tuki määritellään sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistustyössä25 seuraavasti: • Tutkimus luo ja tuo esiin uutta tietoa (perustutkimus) ja auttaa soveltamaan uutta tietoa ja kehittämään uusia menetelmiä ja keinoja ongelmien ratkaisuun (soveltava tutkimus). • Kehittämisessä hyödynnetään systemaattisesti tutkimuksella tuotettua tai käy- tännössä kertynyttä tietoa uusien prosessien ja menetelmien kehittämiseksi tai olemassa olevien parantamiseksi. • Innovaatiotoiminnassa kehitetään uusia tuotteita ja palveluja, alustoja ja liike- toimintamalleja. • Osaamisen vahvistaminen sisältää osaamisen kehittämistä, täydennyskoulu- tusta ja erikoistumista. Erva-alueille (yhteistoiminta-alueille) on TKI-toiminnan järjestämistä koskevassa STM:n tilannekatsauksessa 201826 ja sosiaalityön yliopistoverkoston Sosnetin ja sosi- aalialan osaamiskeskusten yhteisessä kannanotossa 201927 sekä STM:n sosiaali- ja terveydenhuollon TKI-rakenteiden selvityksessä 201928 ehdotettu perustettavaksi so- siaali- ja terveydenhuollon osaamiskeskukset (5 kpl), jotka vastaavat tutkimus-, koulu- tus- ja kehittämisyhteistyön tehtävistä, toiminnan yhteensovittamisesta ja yhteistyöstä toiminta-alueellaan. Osaamiskeskukset toimisivat yhteistyökumppanina niin yliopistol- liselle sosiaalityön koulutukselle ja tutkimukselle kuin ammattikorkeakouluille ja valti- onhallinnon ja maakuntien/kuntayhtymien sekä kuntien toimijoille. Sosiaalihuollon ke- hittämisrakenteet, toimintamahdollisuudet sekä tutkimus- ja kehittämistyön rahoitus- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 39 periaatteet on tarkoituksenmukaista ja integraatiotavoitteen pohjalta myös yhdenver- taista toteuttaa yhtenevästi terveydenhuollon kanssa lakisääteisesti ja valtakunnalli- sesti. Sekä asiakkaiden tarpeiden että mielekkään TKI-koordinaation kannalta on tarkoituk- senmukaista sijoittaa LAPE-kärkihankkeessa ennakoidut ja mahdollisesti muut suun- nitellut osaamis- ja tukiyksiköt eli OT-keskukset (5) mainittuihin yhteistyöalueen osaa- miskeskuksiin. OT-keskus palvelee alueen työntekijöitä vaativaa erityisosaamista edellyttävissä tilanteissa ja esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joihin tapausten harvi- naisuuden takia ei ole työntekijälle kertynyt osaamista. OT-keskuksessa tarvitaan mo- nialaista asiantuntemusta. Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat toimineet verkosto- maisesti, monitoimijaisesti ja yli hallinnonalarajojen vuodesta 2002 lukien29. Sosiaa- lialan osaamiskeskuksilla on ollut tärkeä rooli alueellisessa ja valtakunnallisessa kehit- tämisessä. Osaamiskeskuksille kertynyt kokemus, osaaminen sekä toimivat verkostot on tarpeen hyödyntää tulevissa kehittämisrakenteissa. Käytännön työelämän ja tutkimuksen yhteen nivomiseksi useilla aloilla on otettu käyt- töön työelämäprofessuureja, jolloin käytännön työelämässä ansioitunut henkilö kutsu- taan määräajaksi yliopiston työelämäprofessoriksi. Tällainen käytäntö soveltuu hyvin sosiaalityön tutkivan kehittämisen tueksi. Työelämäprofessorit voivat tukea ja ohjata käytännön tutkijasosiaalityöntekijöiden tutkivaa työtä sekä käytäntölähtöistä tutkimus- toimintaa myös laajemmin. Käytännön palvelutoimintaan tai osaamiskeskuksiin on tar- peen perustaa vaihtuva-alaisia tutkijapaikkoja, joissa sosiaalityöntekijöiden olisi mah- dollista toimia määräajan tutkijana käytäntöjen yhteydessä esimerkiksi keräämässä aineistoja, ja mainitut professorit antaisivat ohjausta. Erikoissairaanhoidossa toimii tut- kimuksen ja käytännön yhdistävä malli, jossa yliopiston professorit työskentelevät si- vuvirassa käytännön potilastyössä ja tekevät työhön liittyvää tutkimusta. Vastaava malli on tarpeen myös sosiaalityössä. On tarpeen laatia myös valtakunnallinen sosi- aalityön tutkimusohjelma ja erva-alueiden/yhteistoiminta-alueiden sosiaalityön tutki- musohjelmat vauhdittamaan ja suuntaamaan tutkimustyötä. Työn muutoksessa on erikoistumiskoulutuksen lisäksi tarjottava työssä oleville sosiaa- lityöntekijöille valtion rahoittamaa yliopistollista täydennyskoulutusta, esimerkkinä OKM:n vuoden 2017 haun perusteella toimeenpantavat täydennyskoulutusohjelmat (esim. lastensuojelu, terveydenhuollon sosiaalityö). Osallistujien kiittämässä toteutus- mallissa sosiaalityöntekijät tulevat muutaman kerran vuodessa kahden päivän työpa- jatyyppiselle lähiopetusjaksolle yliopistolle ja väliaikoina he tekevät sovittuja oppimis- tehtäviä ja koko koulutuksen ajan he toteuttavat työpaikallaan suunnittelemaansa ke- hittämistehtävää ohjatusti. Työntekijät ympäri Suomea verkostoituvat samalla ja näin syntyy keskinäinen valtakunnallinen työn kehittämisen tukiverkosto. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 40 Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityössä on kehitettävä tutkimukseen perustuva sosiaali- työn strategia ja luotava sosiaalityön osaamisen yhteinen kokonaisvaltainen kehittä- misrakenne alueellisiin osaamiskeskuksiin. (OT-keskukset osaksi TKI-rakennetta). Toimenpide-ehdotus: Valtion tutkimusrahoitus (VTR) tulee mahdollisimman pikai- sesti toteuttaa (terveystieteellisen tutkimuksen lisäksi) myös sosiaalityön tutkimuk- seen, keinona asianomaisten säädösten lisääminen sosiaalihuoltolakiin. Pysyvällä ra- hoitusrakenteella tulee turvata sosiaalityön tutkimus- ja kehittämistoiminnan jatkuvuus sekä luoda valtakunnallinen sosiaalityön tutkimusohjelma ja alueelliset erva/yhteistoi- minta-alueiden tutkimusohjelmat. Toimenpide-ehdotus: Valtion terveydenhuollon tutkimusrahoituksen (VTR) painopis- teistä, jotka STM määrittelee, on kohdennettava osa sosiaali- ja terveydenhuollon in- tegraatiotutkimukseen, jotta integraatio ei ole sattumanvaraista, vaan perustuu tutkit- tuun tietoon. Toimenpide-ehdotus: Jokaiseen sosiaalityön koulutusta antavaan yliopistoon on pe- rustettava valtion erillisrahoituksella sosiaalityön työelämäprofessuuri. Työelämäpro- fessuurit ovat määräaikaisia tehtäviä, joiden pätevyysvaatimuksena on tutkimus- ja kehittämisosaaminen sekä vankka asiakastyön tuntemus. Työelämäprofessorit johta- vat osaltaan sosiaalialan käytäntöihin kohdistuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa tu- levassa sosiaali- ja terveydenhuollon aluerakenteessa yhteistyössä osaamiskeskus- ten vastuuhenkilöiden kanssa. Toimenpide-ehdotus: Jotta sosiaalihuollon organisaatioita kyetään kehittämään asi- antuntijaorganisaatioina, tarvitaan erikoissairaanhoitoon vertautuva rakenne, jossa yli- opiston professorit toimivat sivuviroissa osan työajastaan sosiaalihuollon organisaa- tiossa johtamassa käytännön työhön liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Lisäksi on perustettava alueellisessa rakenteessa osaamiskeskuksiin vaihtuva-alaiset sosiaa- lityön tutkijapaikat, jotka mahdollistavat käytäntölähtöisen tutkimuksen tekemisen ja sosiaalityöntekijöiden irrottautumisen määräajaksi tutkimustyöhön. 7.6 Sosiaalityön osaamisen johtaminen Sosiaalityö on ammatti, jossa menestyminen edellyttää elinikäistä oppimista. Sosiaali- työn johtaminen ei kuitenkaan monin paikoin tue osaamisen kehittämistä, vaan perus- tuu byrokraattisen organisaation managerialistiseen (NPM) johtamistapaan, millä on seurauksia sosiaalityön asiantuntijoiden työhön30. Asiakokonaisuuksien koordinointi- vastuita tulisi kehittää ja kohdentaa siihen myös taloudellisia resursseja sekä selkiyt- tää sosiaalityön päätösvastuita ja -oikeuksia. Asiantuntijaorganisaatioissa jokaisen SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 41 työntekijän osaamispotentiaalia tulisi hyödyntää täysimääräisesti. Työn vaikuttavuu- desta ei tiedetä mitään, koska vallitsevassa NPM-mallissa sosiaalityötä mitataan vain asiakasmäärillä, myönnetyn toimeentulotuen määrien ja käsittelyajoissa pysymisen kriteereillä. Johtamisen ongelmat tuottavat kuormitusta työntekijöiden työhön. Esi- miesten vaihtuminen tiheästi näkyy johtamisen pitkäjänteisyyden puutteena. Esimies- työn laadun on havaittu olevan tärkeä työntekijöiden hyvinvointia suojaava tekijä31. Erot organisaatioiden innovatiivisuuden ja kehittämisorientaatioiden välillä ovat suuria. Erot liittyvät osaltaan johtamisen taustalla olevaan ymmärrykseen sosiaalityöstä, asian- tuntijuuskäsitykseen ja työpaikkakulttuuriin. Nykyinen sosiaalityön akateeminen koulu- tus tuottaa asiantuntijoita, joilla on tutkimus- ja kehittämisvalmiudet omaan työhönsä ja halu kehittää osaamistaan. Samaan aikaan sosiaalihuollon organisaatioita usein edel- leen johdetaan byrokraattisina päätöksenteko-organisaatioina, jolloin asiantuntijat eivät saa asiantuntijoina toimimiselleen tilaa, erityistä substanssiosaamista ei tunnisteta, eikä sen kehittämistä tueta. Tilanne tuottaa työntekijöiden turhautumista ja aiheuttaa työntekijöiden vaihtuvuutta ja joskus alalta pois siirtymistä. Hyvä osaamisen johtaja tukee työyhteisön kokeilukulttuuria ja lisää työntekijöiden au- tonomista vastuuta ja valtaa omasta työstään ja osaamisestaan. Oppivan organisaa- tion idean32 ja kokeilukulttuurin omaksumiseksi asiantuntija tarvitsee johtajalta vahvaa substanssiosaamista, luovuuden tukemista, rakenteiden luomista työyhteisön yhtei- selle reflektiolle, oman työn tutkimiselle ja kehittämisaikaa asiakastyön yhteyteen. Tar- vitaan myös rakenteet, jotka sallivat esimiesten ja alaisten asiakas- ja asiakohtaisten erimielisyyksien tulla näkyviksi, ja rakenteet sille, miten näissä tilanteissa toimitaan. Muuttuvassa toimintaympäristössä sosiaalityön johtaminen on yhä useammin myös hybridijohtamista33, jolloin johdettavana on laajoja kokonaisuuksia ja monitoimijaisia verkostoja, joiden sisällä on myös epävirallisia yhteisöjä, kuten esimerkiksi asukasta- loja. Sosiaalityöntekijän tehtävä on koordinoida monitoimijaisia verkostoja sekä asia- kastyössä että yhteisö- ja yhdyskuntatyössä. Toimenpide-ehdotus: Tulee huolehtia siitä, että lähiesimiehen ja esimiehen, joka määrittää sosiaalityön tekemisen sisältöjä, pitää olla laillistettu sosiaalityöntekijä. Sosi- aalityön esimiestehtävissä toimivalta on edellytettävä myös johtamiskoulutusta. Tätä koskeva säädös tulee lisätä lakiin sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015). Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityön organisaatioissa on tunnustettava sosiaalityönte- kijän asema autonomisena asiantuntijana34, joka vastaa omasta toiminnastaan ja työnsä kehittämisestä. Ammattihenkilölaissa on säädettävä sosiaalityöntekijän velvol- lisuuksien lisäksi myös ammatillisista oikeuksista, kuten oikeudesta itsenäiseen pää- töksentekoon, joka kattaa asiakkaan tilannearvioinnin ja sen edellyttämän tuen ja pal- velut (vastaavalla tavalla kuin laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994, 22 § säätää lääkärin oikeuksista). SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 42 Toimenpide-ehdotus: Sosiaalihuoltolakiin tulee lisätä säädös siitä, että sosiaalihuol- lon toimintayksikössä on oltava vastaava sosiaalityöntekijä samaan tapaan kuin ter- veydenhuollon toimintayksikössä on oltava vastaava lääkäri.35 Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityön akateemiseen tutkintoon sekä täydennys- ja eri- koistumiskoulutuksiin on sisällytettävä johtamiseen liittyviä kokonaisuuksia. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityössä täytyy luoda erikoistumisen mahdollisuudet, mikä edellyttää yleissosiaalityön ja erikoissosiaalityön jäsennystä, jotta sosiaalityönte- kijän osaamisen kehittäminen voidaan tunnistaa, rekisteröidä ja ottaa huomioon työ- tehtävissä ja palkkauksessa. Erikoissosiaalityöntekijän kriteerien määrittely ehdote- taan Sosnetin vastuulle yhteistyössä Talentian kanssa. Rekisteröinti ehdotetaan teh- täväksi JulkiSuosikkiin. 7.7 Tehtävärakenne Tämän selvityksen mukaan sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden työnjako on edelleen joissakin kunnissa epäselvä ja epätarkoituksenmukainen. Kuitenkin ammatti- henkilölain toteutumisesta tehdyn selvityksen36 mukaan tehtävien ja työnjaon koettiin selkiytyneen ja tehtävärakenteen profiloitumisen etenevän hyvin. Muutosta pidettiin ammattihenkilölain yhtenä keskeisenä seurauksena. Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) määrittelee sosiaalityön (15 §) ja sosiaaliohjauksen (16 §) tarkoituksen. Sosiaalihuol- tolain 8 §:ssä mainitaan erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden hyvinvoinnin seuraa- minen ja edistäminen ja 36 §:ssä otetaan esiin, että erityistä tukea tarvitsevien lasten sekä muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemi- sestä vastaavalla viranhaltijalla on oltava sosiaalityöntekijän kelpoisuus. Lisäksi laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015) määrittää sosiaalialan tehtäväraken- netta ja sosiaalityöntekijän erityisiä velvollisuuksia (9 §). Vuonna 2017 kerätyssä tutki- musaineistossa päihdeasiakkaiden kanssa työskentelevät sosiaalityöntekijät tunsivat heikosti silloin vuoden vanhan sosiaalihuoltolain välineet päihdeasiakkaan auttami- sessa eikä erityisen tuen tarve merkinnyt sitä, että sosiaalityöntekijä olisi toiminut omatyöntekijänä. Myös työntekijöiden mahdollisuus päästä uutta sosiaalihuoltolakia koskevaan koulutukseen oli ollut heikko.37 Joillakin alueilla tehtävärakenteet ovat se- koittuneet sen takia, että päteviä sosiaalityöntekijöitä ei ole ollut saatavissa. Kuitenkin tulossa oleva Posken selvitys tehtävärakenteesta38 osoittaa, että vain 4,1 % sosiaali- työntekijän tehtävistä valtakunnallisesti on avoinna tai täyttämättä. Tästä osa on nor- maalissa meneillään olevassa täyttöprosessissa. Täytetyistä tehtävistä 13,3 % on si- jaispätevillä täytettyjä. Tehtävärakenteen toteuttaminen jatkossa edellyttää opetus- ja kulttuuriministeriön vastuunkantoa sosiaalityöntekijöiden koulutuksen riittävyydestä, kun suuret joukot ovat jäämässä vanhuuseläkkeelle ja lastensuojelun sosiaalityölle ehdotetut39ja tässä selvityksessä ehdotetut asiakasmitoitukset otetaan käyttöön. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 43 Valtiontalouden tarkastusvirasto huomautti tuloksellisuusraportissaan40 vuonna 2016, että sosiaalityöntekijöiden ammatillisesta kehityksestä ja saatavuudesta tulee kantaa vastuu. Sosiaalityöntekijöiden osaamiseen sisältyy laajempien kokonaisuuksien hal- linta ja asiakkaiden kokonaistilanteen arviointi ja tuen suunnittelu. Sosiaalityöntekijät vastaavat palvelukokonaisuuksista, moniammatillisesta yhteistyöstä ja sosiaalisesta raportoinnista. Sosiaalihuollon ammattihenkilöt työskentelevät eri hallinnonaloilla ja selvityshenkilö Anneli Pohjola41 on tehnyt ehdotuksen kelpoisuusvaatimusten ja kri- teerien tarkistamisesta ja ammattihenkilölain soveltamisesta eri hallinnonaloilla sekä erikoissosiaalityöntekijän ammattioikeuksien säätämisestä. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalihuoltolain (1301/2014) ja lain sosiaalihuollon ammatti- henkilöistä (817/2015) pohjalta tehtävänkuvia tulee edelleen kirkastaa tulevissa sosi- aali- ja terveydenhuollon yhteistyörakenteissa ja muilla hallinnonaloilla. Tähän tarvi- taan sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallista ohjausta. Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työparityöskentelyä sekä monialaista yhteistyötä tulee lisätä, sillä asiakkaat tarvitsevat tuekseen usein eri toimijoiden osaamista. Tällä on merkitystä myös vaikuttavien palvelukokonaisuuksien kehittämisessä. Toimenpide-ehdotus: Opetus- ja kulttuuriministeriön tulee huolehtia sosiaalityön koulutuksen riittävyydestä ja tarkistaa, että valmistuvien sosiaalityöntekijöiden määrät vastaavat tarvetta, kun sosiaalityöntekijöitä siirtyy vanhuuseläkkeelle ja jos lastensuo- jelun ja aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön selvityshenkilöiden ehdottamat asia- kasmitoitukset otetaan käyttöön. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalialan tehtävärakenteen edelleen kehittämiseksi ja han- kitun sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tunnustamiseksi on säädettävä erikoissosi- aalityöntekijän nimikkeestä ja kelpoisuudesta. 7.8 Työolot ja työhyvinvointi Työolot ja työhyvinvointi vaikuttavat työssä jaksamiseen. Aikuissosiaalityön riittämättö- mistä resursseista kertovat pitkät odotusajat sosiaalityöntekijän vastaanotolle etenkin monissa kaupunkiympäristöissä. Ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki kyetään myöntämään lain edellyttämässä määräajassa, mutta muuta apua ihminen voi joutua erittäin vaikeassakin elämäntilanteessa odottamaan jopa 10 viikkoa. Laki42 määrittelee toimeentulotukihakemuksen käsittelyajan ja toimeentulotuen hakijan odotusajan henki- lökohtaiseen keskusteluun Kansaneläkelaitoksen työntekijän tai kunnan sosiaalityönte- kijän tai sosionomin vastaanotolle enintään 7 päivään. Sosiaalityön palvelutarpeen ar- vioinnista sosiaalihuoltolaissa todetaan vain, että ”arviointi on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä”43. Ainoastaan tiettyjen ryhmien osalta (iäkkäät yli 75-vuotiaat, vammaisetuuksia saavien tai erityistä tukea tarvitsevan lapset) SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 44 palvelutarpeen arviointi on lain mukaan aloitettava viimeistään 7. arkipäivänä asian vi- reille tulosta. On otettava huomioon, että usein myös mielenterveyspalveluihin on pitkät jonotusajat ja sosiaalityöntekijät kannattelevat asiakkaita näissä tilanteissa. Liian vähäinen työntekijämäärä asiakasmäärään nähden (asiakasmäärät jopa 200 ta- loutta/sosiaaliohjaaja ja yli 100 taloutta/sosiaalityöntekijä) aiheuttaa usein sen, että työntekijät pystyvät keskittymään vain kriisi- ja akuuttitilanteisiin. Koska ei ole mahdolli- suutta kunnolla paneutua ihmisen tilanteen arviointiin ja asiakassuunnitelman laatimi- seen henkilön kanssa yhdessä, mihin jatkotyöskentely perustuu, asiakkaiden tilanteet vain toistuvat ja kasautuvat sen sijaan, että haluttuja tavoitteita saavutettaisiin. Työ- määrä ei ole vähentynyt Kela-siirron jälkeen odotetusti myöskään sen takia, että kun sosiaalityölle vapautui hiukan aikaa, kuoriutui hoidettavaksi vaativia, aiemmin piilossa olleita tilanteita. Työn tekemistä rasittavat edellä mainitun lisäksi työntekijöiden vaihtuvuus, työn jatkuva keskeytyminen, monitilaratkaisujen aiheuttamat työympäristön muutokset, vanhanai- kaiset tietojärjestelmät, lisääntyneet lakisääteiset kirjalliset työt ja rajattu aika vastata puhelimeen. Joissakin aikuissosiaalityön tiimeissä jopa 80 % työntekijöistä on joukkoir- tisanoutunut toimimattoman työympäristön ja huonojen työolosuhteiden vuoksi. Pää- sääntöisesti resursseja suunnataan alle 30-vuotiaisiin ja yli 30-vuotiaiden palveluissa on enemmän ruuhkaa. Paikallisista eroista johtuen painopistealueet ja priorisointikoh- teet voivat kuitenkin vaihdella samankin kaupungin sisällä. Asiakkaiden yhdenvertai- suus ei toteudu näillä organisaatio- ja kuntakohtaisilla ratkaisuilla. Korkeasti koulutetut työntekijät kokevat olevansa ”puun ja kuoren välissä”, sillä tilaa ei tahdo löytyä asiantuntijuuden luovalle käytölle. Työn ohjausmekanismit perustuvat vah- vaan hallinnon ja byrokratian logiikkaan ja managerialistiseen viitekehykseen, vaikka toimintaympäristö ja asiakkaiden tarpeet edellyttäisivät innovatiivisuutta, joustavuutta ja etuuksien ja palvelujen räätälöintiä. Sosiaalityö vaatii työyhteisön ”sujuvaa ja joustavaa toimintaa yllättävissäkin tilanteissa” sekä ”ennakointia ja yhdessä oppimista”.” (TTL 2018.) Nämä ominaisuudet ovat sosiaalityön työyhteisöissä erityisen tärkeitä, sillä yllä- tyksellisyys sisältyy sosiaalityöhön. Työssä esiin tulevia asioita on harvoin mahdollista ennustaa tarkasti etukäteen. Jos työntekijät ovat ylikuormittuneita44 ja työolot sekavat, perinteiset työhyvinvointi- hankkeet (”jaksamisohjelmat”) ovat vain kosmeettisia toimia. Kunta 10 -tutkimuksen45 mukaan sosiaalityöntekijöiden työssä kuormittuminen johtaa rinnakkaisammatteihin verrattuna eniten työkyvyttömyyteen mielenterveysdiagnoosin pohjalta (työuupumus ei diagnoosina riitä, vaan sairauslomaan tarvitaan myös sairausdiagnoosi). Kuormittumi- sen taustatekijöitä tutkittaessa tulivat esiin erityisesti työn aikapaineet, työn suuri määrä ja riittämättömät resurssit asiakastyöhön. Eettistä kuormitusta46 aiheuttavat ti- lanteet, joissa sosiaalialan ammattilainen tietää mitä täytyy tehdä, mutta ei erilaisten reunaehtojen vuoksi voi. Samantyyppinen ilmiö liittyy rakenteelliseen sosiaalityöhön. Vaikka tietoa olisi välitettäväksi päätöksentekijöille, ei ole aikaa ja kanavia saada rapor- tointia tehdyksi ja keskustelua ei synny. Tietojärjestelmät eivät toistaiseksi mahdollista helppoa tiedontuotantoa sosiaaliseen raportointiin. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 45 Sosiaalihuollon organisaatiot näyttävät kehittyvän hyvin hitaasti asiantuntijaorganisaati- oina ja tutkijakoulutuksen saaneet sosiaalityöntekijät eivät sosiaalihuollon organisaa- tioissa kykene seuraamaan juurikaan alansa tutkimusta, saati osallistumaan sosiaali- työn tutkivaan kehittämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Sosiaalihuol- lon ekonsultaatiohankkeen47 osana toteutettiin 2000-luvulla Stakesin ylläpitämä mak- suton ja kaikille avoin verkkopalvelu Sosiaaliportti48. Pääkohderyhmiksi oli ajateltu sosi- aalityöntekijät, sosiaalijohto ja muut sosiaalihuollon ammattilaiset. Palvelussa toimi myös tutkimussivusto, jonka ideana oli lyhyesti ja saavutettavasti kertoa sosiaalialan tai sosiaalialalla hyödynnettävästä uusimmasta tutkimuksesta. Palvelun siirryttyä osaksi thl.fi-sivustoa49 tämä tutkimussivusto jäi kuitenkin pois. Siirron myötä kadotettiin helppo ja nopea tapa välittää uusinta tutkimustietoa sosiaalityönkin kentälle. Ero tutkimustiedon saatavuuteen sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon organisaatioi- den välillä on selkeä. Erikoissairaanhoidon organisaatioissa myös sosiaalityöntekijöitä kannustetaan tutkimukseen, koska organisaatioissa on tutkimustietoon perustuva työ- kulttuuri. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden erot ovat myös merkittävät mainittujen or- ganisaatioiden välillä. Kansainvälisten perusterveydenhuollon tutkimusten mukaan tut- kiviin kehittämisverkostoihin (Practice-based research networks50) osallistuvat työnteki- jät ovat motivoituneita työhönsä ja heillä on vähemmän jaksamisongelmia51. Sosiaali- työntekijät tarvitsevat mahdollisuuden ja tuen oman työn tutkivaan kehittämiseen ja työmenetelmien kehittämiseen sekä urakehitykseen. Sosiaalityöntekijän työnkuvassa ja työn mitoituksessa pitää ottaa huomioon sosiaalityön eri tehtävien mahdollistuminen työssä. Asiakastyön rinnalle kuuluu mahdollisuus tehdä rakenteellista työtä asiakkai- den elinolojen ja elämäntilanteiden parantamiseksi sen tiedon pohjalta, jota sosiaali- työntekijälle kertyy asiakasprosesseista ja myös mahdollisuus tehdä yhteisösosiaali- työtä ihmisten sosiaalisen voimaantumisen tukemiseksi. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaiset aikarajat palvelutarpeen ar- viointiin pääsemiseksi pitää säätää myös muiden kuin tähän saakka säännöksessä erikseen määriteltyjen asiakasryhmien osalta. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityön kuormitusta on helpotettava työtilaratkaisuilla, jotka mahdollistavat rauhallisen asiakkaan kohtaamisen. Työtä on joustavoitettava etä- työjärjestelyin mukaan lukien kirjalliset työt, kehittämistyö, valitut kokoukset ja etäyh- teyksiin soveltuvat asiakastapaamiset. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityöntekijöille on luotava mahdollisuudet oman työn tut- kivaan kehittämiseen, jota ammatillinen esimies ja organisaation johto tukevat. Oman työn tutkivan kehittämisen ja sosiaalisen raportoinnin mahdollistamiseksi sosiaalityön käytössä olevia tietojärjestelmiä tulee muokata sellaisiksi, että niistä on mahdollista saada helpolla tavalla ulos seurantatietoa. Toimenpide-ehdotus: Sosiaali- ja terveysministeriön tulee valmistella sosiaalityön asiakasmäärien mitoitukset erityyppiset tehtäväkuvat huomioiden. Esimerkiksi Osallis- tavan sosiaaliturvan kokeilussa on havaittu, että tehostetussa yksilötyössä maksimi ak- tiiviasiakkuuksien määrä on 30. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 46 Toimenpide-ehdotus: Organisaatioiden rakenteisiin tulee luoda foorumit eettistä kuor- mitusta tuottavien tilanteiden käsittelyyn. Tavoitteena tulee olla sosiaalihuollon ammat- tihenkilöiden oikeuksien turvaaminen lainmukaiseen ja eettiseen sosiaalityöhön (vrt. toimenpide-ehdotus eettisistä toimikunnista vuoden 2005 selvityksessä52). Näillä fooru- meilla sosiaalihuollon ammattihenkilöt voisivat päästä keskusteluun myös kunnan/kun- tayhtymän talousjohdon ja poliittisen johdon kanssa. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalihuollon organisaatioita tulee kehittää asiantuntijaor- ganisaatioina, joissa organisaation johto tukee sosiaalityön ammatillista lähijohtamista, työyhteisön jatkuvaa oppimista, oman työn tutkivaa kehittämistä ja joustavaa toimintaa sekä työntekijöiden potentiaalin monipuolista käyttämistä, mikä tuottaa työssä jaksa- mista. Toimenpide-ehdotus: THL:n yhteyteen tulee perustaa sosiaalityön digitaalinen tutki- mussivusto, jossa tutkijat julkaisevat ajantasaisesti sosiaalityön tutkimuksen käytäntö- relevantteja yhteenvetoja (policy brief). SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 47 8 Kumppanuuksia rakentava sosiaalityö Moniammatillisuuden käsitteen muutos monialaiseksi työksi kuvastaa siirtymää pois sektorirajoista, ja antaa mahdollisuuden aidosti asiakkaan tavoitteista lähtevälle työs- kentelylle. Käytännössä törmätään kuitenkin lukuisiin hallinnonalojen ja toimijoiden vä- lisiin asiakasohjauksen ja tiedonkulun ongelmiin. Palvelut, työtehtävät ja etuudet ovat moninaistuneet ja samalla erkaantuneet toisis- taan. Julkisella järjestämisvastuulla olevien palvelujen lisäksi on paljon toimijoita, hankkeita, projekteja ja palveluntuottajia. Tämä heijastuu sosiaalityöhön siten, että palvelujärjestelmän kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Työntekijät vaihtuvat usein ja vaaditun monialaisen osaamisen alue on laaja. Organisaatiomuutosten myötä työnte- kijöiden alueellinen paikallistuntemus on väistämättä heikentynyt, joten mahdollisia yhteistyökumppaneita on aiempaa vaikeampaa tunnistaa, jotta pystyttäisiin ohjaa- maan asiakkaat oikeiden palveluiden piiriin. Erilaissa palvelukokonaisuuksia ja -ketjuja hahmottavissa kuvauksissa todellisuus on usein unohtunut. Kuvaukset eivät lähde palvelujen käyttäjien näkökulmasta eivätkä tunnista käytännön työtä. Päämäärinä ovat voineet olla organisatoriset tai taloudellista säästöä hakevat tavoitteet. Huomionarvoista on, että sosiaali- ja terveydenhuollon uu- distuksiin liittyvissä suunnitelmissa sosiaalityö ei juurikaan näy nimikkeistössä. Sen sijaan puhutaan esimerkiksi sote-työstä tai sote-työntekijästä kun tarkoitetaan sosiaa- lihuollon palveluja tai sosiaalityötä. Sosiaalityön työpanoksen kohdentuminen on mää- rittynyt liian paljon ulkopuolelta. Työ sisältää paljon korjaavia toimenpiteitä tilanteissa, joissa ensisijainen etuus- ja palvelujärjestelmä ei ole onnistunut tehtävässään. Palve- lujen sirpalemaisuudesta ja poisohjaamisen kulttuurista tulee siirtyä kohti asiakkaiden tarpeita tunnistavia palvelukokonaisuuksia, joita tuotetaan yhteisvastuun periaatteella. Monenlaista palvelujen kehittämistä tehdään, mutta eniten tukea tarvitsevien osalta sosiaalityön ja monialaisen verkoston tulisi yhdessä määrittää, millaisia toimintamal- leja tarvitaan, kun perinteinen toimintatapa ei riitä. Samalla asiakkaiden on oltava mu- kana tässä yhteiskehittäjyydessä. Yksi ratkaisu on jaetun asiantuntijuuden periaat- teelle perustuvat asiakasprosessit. Perinteisesti palvelujärjestelmän verkosto on ra- kennettu yksilön ympärille hänen tavoitteidensa mukaisesti. Jaetussa asiantuntijuu- dessa monialaisen asiantuntijaverkoston lisäksi myös asiakkaalla itsellään on merkit- tävä rooli tiedon tuottajana ja käsittelijänä.53 Käytännön monialaisessa työssä sosiaalityö on haluttu kumppani, ja sen osaamista tarvitaan perinteisen yhteistyön lisäksi muun muassa asuntotoimeen, kaavoitukseen SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 48 sekä sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.54 Työtehtävien siirtyessä yhä laajemmalle verkostoon – tavoitteen mukaisesti – on samalla varmistettava, että sosiaalityön yksiköt ovat riittävän vahvoja työyhteisöjä, jotta osaaminen voi kehittyä ja säilyä. Sosiaalityöllä on todennettu olevan vaikutuksia esimerkiksi terveyden edistämisessä, koska sillä voidaan vaikuttaa terveyden sosiaalisiin tekijöihin kuten elinolosuhteisiin, perheen toimintakykyyn, asumiseen ja sosiaaliseen osallisuuteen ja ehkäistä ongel- mien ylisukupolvisuutta.55 Terveyden sosiaaliset tekijät perustelevat sosiaalityön paik- kaa terveydenhuollon sisällä ja terveydenhuollon yhteistyökumppanina. Kuntien sosi- aalityössä on noussut tarve yhteistyöhön myös psykiatrian kanssa, ja monilla paikka- kunnilla aikuissosiaalityö ja psykiatrinen sairaanhoito ovat kehittäneet yhteistoiminta- malleja. Esimerkiksi Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilussa on muutamassa kun- nassa palkattu terveydenhoitaja sosiaalityön kumppaniksi. Lisäksi vastaavia malleja on olemassa erilaisissa kuntien tiimirakenteissa. Tällaisissa kumppanuuksissa on pys- tytty ratkaisemaan sellaisia osallistumisen ja jopa työllistymispolkujen esteitä, jotka ovat jääneet aiemmin huomiotta. Myös asumiseen liittyvät ongelmat ja siitä aiheutuvat taloudelliset kustannukset perustelevat vahvaa osaamisen lisäämistä asumissosiaali- seen työhön. 8.1 Sosiaalityön ja Kelan keskinäinen rooli sekä asiakkaan oikeuksien turvaaminen Pitkään jatkunut epävarma ja puutteellinen toimeentulo on merkittävä yhteinen nimit- täjä huono-osaisuuden taustalla, ja siksi sen suhde sosiaalityöhön on erityinen. Pe- rusturvan riittämättömyys jokapäiväisen elämän kuluihin tuottaa runsaasti asiakkuuk- sia. Vaikka perustoimeentulotuen siirtäminen Kelan hoidettavaksi on vapauttanut sosi- aalityön ja -ohjauksen resursseja suunnitelmalliseen työhön, on järjestelmään jäänyt sosiaalityötä rasittavia elementtejä. Kelan etuuksiin liittyvä ohjaus ja neuvontatyö, pe- rustoimeentulotuen päätösten tarkistaminen ja asiakkaiden asioiden ajaminen vievät edelleen kohtuuttomasti kuntien sosiaalityön ja -ohjauksen resurssia. Kokonaisuuden kannalta on huomattava, että Kelan tekemien päätösten määrä on mittava, ja ongelmat koskevat suhteellisen pientä, mutta merkittävästi haavoittuvassa asemassa olevaa ryhmää. Asia liittyy myös asiointitapojen yleiseen muutokseen, jol- loin huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi digitaalisista palveluista syrjäytymiseen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 49 Kelan ja sosiaalipalvelujen osalta tarvitaan molemmin puolin tietoa palveluista ja työ- käytännöistä. Eri puolilla Suomea on Kelan ja sosiaalityön kesken rakennettu yhteis- työtä sosiaalityön tarpeen tunnistamisessa, ohjausmekanismien kehittämisessä sekä yhteydenpidossa (esim. Skyperingit ja henkilöstön säännölliset tapaamiset). PROSOS-hanke on tuottanut koulutuspaketin, jota Kelassa myös hyödynnetään ja Pääkaupunkiseudulla Kela pilotoi PROSOS -hankkeen kehittämää Huoliseula-kartoi- tustyökalua. Se sisältää kymmenen erilaista kriteeriä, joista huolen pitäisi herätä. Se vastaa kunnissa ollutta tilannetta, jonka pohjalta etuuskäsittelijöiden tuli tiettyjen indi- kaattorien pohjalta päätellä, onko asiakkaalla sosiaalityön tarvetta vai ei. Eritystä huomiota tulee kiinnittää toimeentulotuen perusosan alentamiseen, joka on yleistynyt tuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi. Ennen Kela-siirtoa alentaminen oli vah- vasti harkinnanvarainen toimenpide, johon turvauduttiin harvoin, vaikka alentamisen ehdot olisivat täyttyneet.56 Alentamispäätökset tehdään nykyään kaavamaisesti, ja ne kohdistuvat useimmiten tulottomiin. Kela alensi toimeentulotuen perusosaa 17 000 tuen saajalta ajanjaksolla 1/2018–6/2018, joista noin kolmannes sai alennettua perus- osaa kolmena kuukautena tai useammin. Pitkittyessään toimeentulotuen saaminen li- sää riskiä toimeentulotuen alentamiseen, sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin ja toi- mintakyvyn alenemiseen. Kunnilta ei kuitenkaan kysytä juuri koskaan asiakkaan koko- naistilannetta prosessissa, ja alentamisesta tiedotetaan vasta päätöksen jälkeen.57 Kela välittää ilmoituksia kuntien sosiaalitoimeen yksisuuntaisen eTotu-kumppaniviesti- järjestelmän kautta päivittäin. Kunnissa ilmoitukset näkyvät seuraavana päivänä. Suu- rin osa ilmoituksista koskee täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen hakemusta, mutta myös alennetun perusosan ilmoituksia lähetetään paljon. Järjestelmän kautta tehdään myös huoli-ilmoituksia kuntaan sosiaalityön tarpeesta. Ilmoituksen perus- teella Kela ei kuitenkaan tiedä, onko asiakas tavoitettu tai onko hänen asiassaan tehty hallintopäätös tai onko asiakassuunnitelma avattu. Kelan ilmoitukset ovat olleet so- siaalihuoltolain (1301/2014) mukaisia, mutta sisällöllisesti yksipuolisia. Osa ilmoituk- sista koetaan kunnissa turhiksi ja toisaalta ilmoituksia ei tule niistä, joista pitäisi (esim. vuokrarästit, häädöt, rahapelaaminen, päihde- ja mielenterveysongelmat).58 Kunnissa on puolestaan vaikeuksia tavoittaa Kelasta ohjattuja asiakkaita, erityisesti nuoria. Joissakin kunnissa prosessi huoli-ilmoituksesta tai ohjauksesta sosiaalityöhön on liian pitkä ja monivaiheinen. Huomio on käännettävä rakenteista, lainsäädännöstä ja hallinnosta palvelujen sisäl- töön: mitä tapahtuu sen jälkeen, kun toimeentulotuen alentamisen jälkeen tulottomista asiakkaista lähtee ilmoitus Kelasta kunnan sosiaalitoimeen.59 Osallistavan sosiaalitur- van kuntakokeilusta saatujen kokemusten perusteella sosiaalityön tarpeessa olevien asiakkaiden auttamiseksi tarvitaan täysin uusi toimintamalli. Kelan digitaalinen eTotu- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 50 järjestelmä ei ole tarpeeksi toimiva sosiaalityön tarpeessa olevien asiakkaiden ohjaa- miseksi sosiaalityöhön, eikä sähköinen toimintamalli tue asiakkaita hyödyntämään so- siaalityön palveluja.60 Toimenpide-ehdotus: On selkiytettävä Kelan ja sosiaalityön roolit, työnjako sekä asiakasohjauksen periaatteet sekä ilmoituskäytännöt. Kelaan on lisättävä koulutusta, ja osin osaamista sosiaalipalveluista sekä tulisi perustaa STM:n vetämä neuvottelu- kunta asiaa edistämään. Vastaavasti sosiaalityössä kuntien tulee kehittää toimintata- poja erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden tavoittamiseksi. Toimenpide-ehdotus: Tuen tarpeen tunnistamista on kehitettävä koulutuksen avulla sekä järjestelmäratkaisuin. Mahdollisuuksia tiedon parempaan yhteiskäyttöön järjes- telmien välillä tulee selvittää, jotta huoli-ilmoitusten prosessin toimivuus voidaan var- mistaa esimerkiksi rakentamalla tiedonvaihdon kannalta olennaisten yhteisten tietojen varanto. 8.2 TE-palvelut ja sosiaalityö Pitkittyneeseen työttömyyteen liittyy usein toimeentulon, terveyden ja arjessa selviyty- misen palvelutarpeita, jotka ovat monialaisia ja sektorirajat ylittäviä. Pitkäaikaistyöttö- mät ovat ryhmä, jossa työllisyydenhoidon vastuuta on myös kunnilla. Toimeentulo muodostuu usein toimeentulotuesta, työmarkkinatuesta, asumistuesta sekä mahdolli- sesta ehkäisevästä ja täydentävästä toimeentulotuesta. Kuntien velvoitteet ovat li- sääntyneet työllisyydenhoidossa kunnallisten työllisyyspalvelujen, kuten työpajatoi- minnan, oppisopimustoiminnan ja kuntouttavan työtoiminnan myötä. Näiden merkitys on kunnille suuri sekä elinkeinopolitiikan että sosiaalihuollon näkökulmista61. Yhteistyö sosiaalitoimen ja TE-palvelujen tai kunnan omien työllisyysyksiköiden kanssa on pääosin toimivaa. Yhteinen tietojärjestelmä (TYPPI) on tuonut käytännön helpotusta yhteydenpitoon. Työllisyyteen liittyvissä asioissa palveluiden saaminen on kiinni pitkälti asiakkaan omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta sekä kyvystä vaatia palveluja, koska TE-palveluja on siirretty verkkoon. Verkossa tapahtuva asiointi voi ai- heuttaa sen, että asiakkaita on vaikea tavoittaa henkilökohtaisesti. Sähköisen palve- lun myötä asiakkaiden ohjautuminen TE-palveluihin on vaikeutunut, ja he tarvitsevat paljon tukea päästäkseen työnhakijaksi. Pienissä kunnissa näkyy TE-palvelujen resurssien väheneminen, jolloin saatetaan tehdä ”kevennettyjä aktivointeja” (te-asiantuntija ei osallistu palaveriin, vaan saa asiat tiedoksi) tai aktivointiin käytettävissä olevien palvelujen tarjonta saattaa olla yksipuo- lista. Ostomääräraha voi olla liian pieni, jolloin ei voida käyttää muita kuin kunnan SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 51 omia työpajoja, ja ne eivät aina vastaa kaikkien työttömien tarpeisiin. Suuremmissa kunnissa aktivointiyhteistyötä tehdään intensiivisemmin ja hyvin tuloksin ja aktivointi- aste voi olla korkea. TE-palvelujen tarjonta ei kohtaa välttämättä asiakaskunnan tarpeita hyvin, ja byro- kraattiset käytännöt estävät asiakkaan asian joustavaa hoitamista. Ongelmia on myös etuusjärjestelmässä. Palveluita ja etuuksia ei ole sovitettu yhteen eikä kukaan koordi- noi monialaisia palveluja niin, että kaikille löytyisi työkykykyyn ja tilanteeseen sopiva ensisijainen etuus. Vuoden 2018 selvityksen62 mukaan 27 000 työkyvytöntä oli väärän etuuden piirissä eli työttömyysetuudella. He eivät ole saaneet sairauspäivärahaa, kun- toutustukea tai eläkettä, vaan ovat jääneet terveydenhuollossa vaille hoitoa ja kuntou- tusta. Näitä asiakkaita ohjautuu sitten työllisyyspalveluista sosiaalipalveluihin (työ- markkinatuelta tulottomiksi). Työkyvyn arviointivaihe, joka voi olla pitkä ja monimutkai- nen prosessi, ei kerrytä työttömyysturvan aktiivisuusehtoa, jolloin työttömästä tulee palvelujen ja etuuksien väliinputoaja. Pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäämisprosentti on 90. Haasteita ilmenee myös asiakasohjauksessa, prosessivastuissa ja esimerkiksi siinä, miten asiakkuus ajoitetaan TYP-palveluun tai sosiaalitoimeen. Aikuissosiaalityö saat- taa lähettää asiakkaita TYP-palveluun ja TYP ohjata heitä takaisin aikuissosiaalityö- hön. Myös Kelan rooli on vahva työttömien ohjaamisessa TE-toimistoon ja kuntaan. Nykyinen työnjako on koettu sekavana, ja samoja asiakkaita ohjataan usein edes ta- kaisin tilanteen jatkuessa pahimmillaan vuosikausia. Tiedonvaihto asiakkaista voi olla mahdotonta jopa kunnan työllisyyspalveluiden kanssa heikentäen yhteistyötä sekä muodostaen päällekkäisiä asiakkuuksia. Aineistositaatti tiivistää selkeästi tarvetta ai- toon kuntouttamiseen: ”Kokemus aikuissosiaalityön näkökulmasta on, että pitäisi nostaa alkuperäi- nen, aidon kuntoutumisen ajatus takaisin esiin. Eri palvelujen väliltä puuttuu tällä hetkellä sellainen vuoropuhelu, jonka tavoitteena olisi saada asiakkaiden kuntoutuminen etenemään yhteistyössä eri palvelujen kesken. Vuoropuhelun aikaansaaminen edellyttäisi pitkäjänteistä palveluiden yhteistyöprosessien suunnittelua ja riittävää henkilöstöresursointia tavoitteena asiakkaiden tilan- teen edistäminen. Myös etuusjärjestelmän pirstaleisuus vaikeuttaa näiden asi- akkaiden tilannetta ja aiheuttaa myös paljon byrokratiaa sekä tuen tarvetta. Asiakkaiden palvelutarpeet ovat hyvin erilaisia, mikä edellyttäisi myös palve- lulta erilaista osaamista ja panostamista eri asiakkaisiin.” Sosiaalityön roolia aktivointisuunnitelmien laatimisessa toivotaan näkyvämmäksi, koska suunnitelman sisällöllinen toteutus ja kriteerit pohjautuvat TE- toimiston ohjeis- tukseen. Palvelutarpeen arviointeja ja aktivointisuunnitelmien laatimista hankaloittavat SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 52 myös asiakkaiden tavoittaminen ja motivointi suunnitelmien työstämiseen. Sosiaalitoi- men ja TE-palvelujen toimet ovat erillisiä, vaikka lähtökohtana on ollut moniammatilli- suus asiakkaan tilanteen edistämiseksi. Kuntouttavan työtoiminnan lainsäädäntöön toivotaan enemmän joustoa asiakkaan aktivoimiseksi takaisin työmarkkinoille. Yksilöl- liset elämäntilanteet, elinolosuhteet ja sosiaalinen verkosto ovat osa-alueita, jotka vai- kuttavat asiakkaan elämänhallintaan ja sitä kautta opiskelu- tai työllistymismotivaati- oon. Sosiaalityöllä on keinot ja välineet näiden osa-alueiden käsittelyyn asiakkaan kanssa. Toimenpide-ehdotus: Vastuita asiakasohjauksesta ja asiakasprosesseista tulee sel- keyttää. Palvelujen ja toimijoiden roolit on kuvattava ja selkeytettävä, ja palveluille tu- lee rakentaa asiakkaan tilanteesta lähtevät tavoitteet ja arviointikriteerit. Toimenpide-ehdotus: Tehtävärakennetta tulee selkeyttää siten, että sosiaalityönteki- jän ja -ohjaajan ammatillisuutta voidaan käyttää tehokkaammin heikoimmassa olevien asiakkaiden tilanteiden ratkaisemiseksi. 8.3 Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus Kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksena on parantaa henkilön elämänhallintaa ja toi- mintakykyä sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle, koulutukseen hakeutumiselle tai osallistumiseen TE-hallinnon työllistämistä edistäviin palveluihin. Kuntouttavan työtoi- minnan volyymi on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Kun vuoden 2012 aikana kuntouttavassa työtoiminnassa aloitti 10 828 henkilöä, niin vastaavasti vuoden 2018 aikana aloitti 28 515 henkilöä.63 Kuntouttavan työtoiminnan kasvua selittävät työmarkkinatuen uudistus, kuntouttavan työtoiminnan toimintapäivien vähentäminen sekä TE-palvelujen palkkatuetun työllistä- misen määrärahojen ennenaikainen loppuminen. Joissakin kunnissa kasvu on ollut suorastaan räjähdysmäistä ja joissakin tasaisempaa. Kasvu voi kertoa myös niin sa- notun säilyttävän toiminnan lisääntymisestä. Kuntouttava työtoiminta on myös haasta- nut rajoja muihin työllisyyttä edistäviin palveluihin, kuten palkkatukityöhön ja työkokei- luihin. Näitä toimintamuotoja voitiin käyttää käytännössä samoissa paikoissa samalla tavalla. Kunnissa on kuitenkin kehitelty uudenlaisia toimintamuotoja, mikä näkyy esi- merkiksi matalan kynnyksen ryhmätoimintojen lisääntymisenä. Myös henkilöstöresurs- seja toimintaan on lisätty osassa kuntia.64 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 53 Kuntouttava työtoiminta sisältää käytännössä sosiaalisen kuntoutuksen elementtejä. Niihin sisältyvät sosiaaliset suhteet ja säännöllinen päivärytmi ovat kuitenkin hyödylli- siä. Aktivointitoimet tilannetta ylläpitävänä toimintana eivät välttämättä motivoi eten- kään nuoria aikuisia, vaan toiminnan sisältöä tulee kehittää moninaisemmaksi. Pai- netta asiakkuuksien siirrosta TE-palveluista ja työllisyyspalveluista sosiaalityöhön on sellaisten asiakkaiden kohdalla, joille työllisyysasiat tai esimerkiksi kuntouttava työtoi- minta eivät ole vielä ajankohtaisia. Asiakaskunta on usein niin huonossa kunnossa, ettei kuntouttava työtoiminta ole mahdollista asiakkaan toimintakyvyn ja elämäntilan- teen vuoksi. Kuntouttavan työtoiminnan hyödyt voivat olla kyseenalaisia, jos ensisijai- nen vaihtoehto, kuten eläke tai vastaava muu ratkaisu ei ole jostain syystä mahdolli- nen. Selvitystyössä tuli esille esimerkkitapaus, jossa oli tehty seitsemän palvelutar- peen arviointia, eikä toimenpiteisiin tai palveluihin ollut päästy. Aineistositaatti kuvaa kuntouttavan työtoiminnan palvelun haasteita: ”Kuntouttavan työtoiminnan huonokuntoisimmat asiakkaat tarvitsisivat ny- kyistä enemmän terveys-, päihde- ja mielenterveyspalveluita, aikuissosiaali- työn omatyöntekijää ja työpari-ohjaajaa sekä muuta monialaista palvelua. Pal- veluntuottajien on vaikea vastata asiakkaiden palvelutarpeeseen pelkän työ- toiminnan palvelun avulla, kun muihin em. palveluihin on vaikeaa tai lähes mahdotonta päästä. Palvelujen määräaikaisuus vaikeuttaa asiakkaiden tilan- netta entisestään ja aktiivimallin vaatimukset lisäävät ahdistusta omalta osal- taan. Aktiivimallin myötä kuntouttavaan työtoimintaan ohjautuu myös sellaisia asiakkaita, joille voisi olla mahdollista löytää myös muita, ensisijaisempia ja tarkoituksenmukaisempia työllisyydenhoidon palveluita (esim. työkokeilut). Tämä edellyttäisi kuitenkin sekä työntekijöiltä että asiakkailta aktiivisempaa otetta asiaan: ei vain suoritettaisi aktivointiehtoa ja vähennettäisi kunnan sak- komaksuja, vaan ohjattaisiin aidosti kuntoutumisessa. Tämä vaatii yhteistyötä työllisyydenhoidon palvelujen kanssa.” Sosiaalinen kuntoutus tuli lakisääteiseksi vuonna 2015 ja se on osa sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisia sosiaalipalveluita. Sosiaalihuoltolain 17 § mukaan sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa te- hostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Yleisimpiä sosiaalisessa kuntoutuksessa käytettäviä työmenetelmiä ovat sosiaalialan ammattilaisten tarjoama tehostettu tuki ja ohjaus, ryhmätoiminta ja sosiaalisten vuoro- vaikutussuhteiden edistäminen sekä elämänhallinnan tukeminen ja tuki suoriutumi- seen arkipäivän toiminnoista. Käytännössä sosiaalisen kuntoutuksen sisältöjä toteute- taan myös kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa, työpajoissa, vertaistuen kei- noin sekä kotiin vietävinä palveluina.65 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 54 Sosiaalisen kuntoutuksen järjestäminen ja toimintamuodot vaihtelevat suuresti kun- nissa. Joissakin tapauksissa nähdään hyvänä, että sosiaalinen kuntoutus jaetaan TEOS-työryhmän esityksen mukaisesti työelämävalmiuksia ja osallisuutta edistävään toimintaan. Käytännössä tätä jakoa on tehty kuntouttavan työtoiminnan sisällä. Siksi joissakin tapauksissa jakoa pidetään keinotekoisena, koska se toteutuu jo kuntoutta- vassa työtoiminnassa. Lisäksi on epäilty kuntien motivaatiota järjestää sosiaalista kuntoutusta, jos sitä ei katsota työllisyyttä edistäväksi palveluksi eikä se vähennä kun- nan työmarkkinatukimaksuja66. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalisen kuntoutuksen menetelmäosaamista ja resursointia on lisättävä kunnissa. Tulee myös tunnistaa tilanteet, joissa sosiaalista kuntoutusta tarvitaan kuntouttavan työtoiminnan sijaan. Esimerkiksi nuorten osalta sosiaalista kun- toutusta tulee käyttää tarvittaessa työpajajakson mahdollistamiseen. 8.4 Terveydenhuollon sosiaalityö Jotta elämäntilanne- ja käyttäjälähtöiset palvelut toimisivat siellä, missä ihminen koh- dataan ensimmäisen kerran, myös perusterveydenhuollon tiimin pysyvänä jäsenenä tarvitaan sosiaalityöntekijä. Vain moniammatillisen tiimin työllä voidaan turvata asiak- kaalle varhainen tuki, oikea-aikaisuus ja toiminnan kustannustehokkuus vaikeissa elä- mäntilanteissa. Sosiaalityöntekijän osallistuminen perusterveydenhuollossa esimer- kiksi työttömien työkyvyn ja kuntoutustarpeen moniammatilliseen arviointiin auttaisi osaltaan ehkäisemään laajamittaiseksi todettua työttömien väliinputoamista ja väärille etuuksille joutumista67. On kohtuutonta edellyttää, että terveydenhuollon ammattilai- sen tulisi hallita myös sosiaalinen monimutkaisessa ”ilkeiden ongelmien” maail- massa68. Suomen kansanterveystyön suunnitelmissa jo 1970-luvun alkupuolella terveyskeskuk- set suunniteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä toteuttaviksi yksiköiksi, joissa tehdään monialaista ja jalkautuvaa työtä paikallisen väestön terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi. Perusterveydenhuolto ennakoitiin keskeiseksi sosiaalityön toiminta-aree- naksi69. Tuolloin suomalainen suunnitelma monialaisesta perusterveydenhuollon työstä nähtiin kansainvälisessäkin arvioinnissa poikkeuksellisen edistyneenä. Tuo suunnitelma kuitenkin pysyi paljolti sosiaalityön osalta suunnitelmana eikä sitä kos- kaan toteutettu. Kansanterveyslaissa70 ei konkretisoitu yhteistyön toteuttamista käy- tännössä eikä sitä, miten sairauden sosiaaliset kytkennät tulisi ottaa huomioon kan- santerveystyössä. Suunnitelman toteutusta ei riittävästi tuettu ja seurattu ja sosiaali- työn kehittäminen terveyskeskuksissa jäi paljolti yksittäisten työntekijöiden vastuulle. Sosiaalityöntekijäpulassa, rahapulassa ja integraationäkemyksen puuttuessa kunnat SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 55 ovat 2000-luvulla monin paikoin lakkauttaneet perusterveydenhuollon sosiaalityönteki- jän virkoja. Hallinnollisesti perusterveydenhuollon sosiaalityöntekijät ovat tällä hetkellä vaihtelevasti joko ylilääkärin, kunnan vammaispalvelun, sote-toimiston tai aikuissosi- aalityön johtajan alaisuudessa. Kokonaisvaltainen tilanteen arviointi on järkevää tehdä matalalla kynnyksellä siinä paikassa, mihin ihminen tulee ensimmäiseksi apua hakemaan. Eteenpäin lähettämi- selle on terveydenhuollossa omat lääketieteelliset kriteerinsä, mutta ihmistä ei pidä poisohjata tai jättää elämäntilanteessaan apua vaille sen takia, että perusterveyden- huollon tiimissä ei ole sosiaalityöntekijää. Terveyden eriarvoisuutta ei kyetä vähentä- mään, ellei kiinnitetä huomiota terveyden sosiaalisiin tekijöihin71. Sosiaalityöntekijän työpanos terveysasemalla auttaa työkyvyn varhaiseen tukeen ja mahdollistaa asiak- kaan ohjautumisen ammatilliseen kuntoutukseen mahdollisimman varhain. Työelämän murroksessa monet muutkin kuin lääketieteelliset tekijät vaikuttavat ihmisten toiminta- kykyyn. On iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole olleet sosiaalityön piirissä aiemmin, mutta sairas- tuttuaan vakavasti ja pitkäaikaisesti ovat vailla apua ja asioivat terveyskeskuksessa eivätkä osaa tai kehtaa hakea apua muualta. Terveyskeskuslääkäriin tullaan myös monien sellaisten vaivojen takia, joiden taustalla ovat erilaiset sosiaaliset syyt, turvat- tomuudentunne, yksinäisyys tai mielenterveyden ongelmat. Hoitamaton sosiaaliturva ja selvittämättömät sosiaaliset huolet kuormittavat, johtavat vaikeuksien kasaantumi- seen ja ovat tervehtymisen esteenä. Ihmiskauppa, lähisuhdeväkivalta, vaikeutuneet elämäntilanteet, lasten hyväksikäyttö ja muut sosiaalityötä vaativat tilanteet tulevat monesti esiin terveyskeskuksessa asioinnin yhteydessä. Näissä tilanteissa ihmiset ovat erityisen tuen tarpeessa ja sosiaalityöntekijä tekee heidän kanssaan kriisityötä ja toimii kuntouttavan ja voimavaraistavan orientaation perustalta. Kokonaistilanteen ar- vioinnin perusteella sosiaalityöntekijä koordinoi asiakkaan kannalta mielekkään palve- lujen kokonaisuuden. Eri tutkimusten mukaan noin 10 % terveyspalveluiden käyttä- jistä aiheuttaa noin 70–80 % kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista72. Sosiaalityöntekijän osallistuminen moniammatilliseen työskentelyyn tuo mukaan asi- akkaan arkeen liittyvät tavoitteet, minkä on todettu parantavaan asiakkaan motivaa- tiota osallistua hoitoon ja sitä kautta hoidon tuottamia terveysvaikutuksia73. Näihin päiviin saakka perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa työskente- levillä sosiaalityöntekijöillä ei useimmiten ole ollut viranomaisvastuuta eikä siis päätök- senteko-oikeutta sosiaaliturva-asioissa. Elämäntilanteen selvittämisen ja palvelutar- peen arvioinnin jälkeen he ovat ohjanneet asiakkaan tarvittaessa sosiaalitoimen sosi- aalityöntekijän vastaanotolle. Onnistuneita malleja on kuitenkin myös terveydenhuol- lon sosiaalityöntekijän osittaisesta tai täydestä viranomaisvastuusta. Kaikista maini- tuista malleista on olemassa kokemusta, joiden tarkempi analyysi edellyttää selvittä- mistä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 56 Tämän selvityksen pohjalta on tultu siihen johtopäätökseen, että viranomaisvastuu olisi tarpeellinen terveydenhuollon sosiaalityössä ja sujuvoittaisi asiakkaan elämää merkittävästi. Erityisesti niiden asiakkaiden asioissa, joiden tilanteesta tehdään perus- terveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa kokonaisvaltainen moniammatillinen arviointi ja suunnitelma, terveydenhuollon sosiaalityöntekijän pitäisi voida tehdä tilan- teen edellyttämät viranomaispäätökset. Tämä käytäntö tekisi asiakkaan polusta yksi- kertaisemman ja voitaisiin välttää asiakasta kuormittavia odotusaikoja. Jossakin ko- keilussa sosiaalityöntekijä ei ole kuitenkaan kyennyt hoitamaan viranomaistehtäviä suuren asiakasmäärän takia74, joten mahdolliseen viranomaisvastuun toteutukseen täytyisi liittää asiakasmitoituksen tarkistaminen. Nykyisinkin sosiaalityöntekijät sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuol- lossa tekevät laajoja sosiaalisen tilanteen kartoituksia, jotka vastaavat palvelutarpeen arviointeja. Nykyisessä työterveyshuoltoa koskevassa laissa75 ei turvata riittävästi asiakkaiden tilanteiden kokonaisvaltaista monialaista arviointia. Sen sijaan erikoissai- raanhoidon kuntoutustutkimuspoliklinikoiden tutkimus- ja arviointitiimissä sosiaalityön- tekijän työpanos on tärkeä76, mutta tuolloin on usein oikea-aikaisen kuntoutuksen mahdollisuudet jo menetetty77. Sosiaalityöntekijän pitäisikin päästä mukaan aikaisem- massa vaiheessa asiakkaan polulla. Työterveyshuoltoa koskevan asetuksen78 mu- kaan sosiaalialan asiantuntijat ovat voineet kuulua työterveyshuollon moniammatilli- seen tiimiin vuoden 2014 alusta, mutta tämä säännös ei turvaa sosiaalihuollon am- mattihenkilön osallistumista. Monialaiseen työkyky- ja kuntoutusarvioon osallistumi- nen on terveydenhuollon sosiaalityöntekijän osaamisaluetta. Kuntoutuskomitean79 eh- dotukset80 korostavat muutostarpeiden selvittämistä terveydenhuollon eri ammattiryh- mien osalta työterveyshuollon työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnissa sekä hoidon ja kuntoutuksen seurannassa ja arvioinnissa. Muutostarpeet olisi selvitettävä sosiaali- työn osalta. Sosiaalityöllä on erikoissairaanhoidon moniammatillisessa työssä useimmiten melko vakiintunut asiantuntijan paikka. Sosiaalityöntekijä varmistaa elämäntilannelähtöisen ja kokonaisvaltaisen tilanteen arvioinnin silloin, kun se on tarpeen, erityisesti paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden ja erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tilan- teissa. Edelleen tarvitaan paikoin työtä sosiaalityön asiantuntijuuden ja paikan kirkas- tamiseksi ja näkyväksi tekemiseksi erikoissairaanhoidon palveluprosesseissa sekä sosiaalityön palveluketjujen rakentamista erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon orga- nisaatioiden välille. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityöntekijöiden työskentely perustason terveydenhuol- lossa on järjestettävä siten, että sosiaalityöntekijä toimii moniammatillisen tiimin pysy- vänä jäsenenä. Asiasta tulee säätää lailla. Laillistetun sosiaalityöntekijän osallistumi- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 57 nen työttömien moniammatilliseen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointiin peruster- veydenhuollossa tulee turvata työttömien väliinputoamisen ehkäisemiseksi ja kuntou- tuksen aikaistamiseksi. Toimenpide-ehdotus: On selvitettävä käytössä olevat terveydenhuollon sosiaalityön- tekijän viranomaisvastuuseen liittyvät mallit ja niistä saadut kokemukset ja varmistet- tava terveydenhuollon sosiaalityöntekijän asema sosiaalihuollon ammattihenkilönä. Toimenpide-ehdotus: On selvitettävä muuutostarpeet sosiaalityön osalta työterveys- huollon työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnissa. 8.5 Mielenterveys- ja päihdesosiaalityö Mielenterveysongelmat ovat suurin työkyvyttömyyden syy Suomessa. Kansallisissa ehdotuksissa81 mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämiseksi vuoteen 2020 ko- rostetaan asiakkaan aseman vahvistamista, mielenterveyttä ja päihteettömyyttä edis- tävää ja ongelmia ehkäisevää työtä, palvelujen järjestämistä ja ohjauskeinojen kehit- tämistä. Valtioneuvoston mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan selvityksen joh- topäätöksissä82 vuonna 2017 puolestaan korostetaan ihmislähtöisten, osallisuutta ja vertaisuutta tukevien toimintamallien mahdollisuuksia, perustason mielenterveys- ja päihdepalveluiden integraatiota perusterveydenhuoltoon ja järjestöjen palvelujen hyö- dyntämistä. Kun mielenterveystyö nähdään tukea antavan ja parantavan suhteen kautta83, on mahdollista tunnistaa sosiaalityön merkitys mielenterveystyössä riippumatta siitä, työskenteleekö sosiaalihuollon ammattihenkilö aikuissosiaalityössä, vammaispalve- luissa, perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa tai muulla hallinnonalalla. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan luottamuksellinen suhde ja arjen asioiden hoitaminen ovat asiakkaiden ja omaisten palautteiden mukaan sosiaalityössä ne asiat, jotka aut- tavat mielenterveysasiakasta84. Usko asiakkaaseen ja omaan työhön, välittäminen ja optimistinen suhde tulevaisuuteen ovat asioita, joita kollegat tunnistavat arvosta- miensa mielenterveyssosiaalityön asiantuntijoiden ominaisuuksina85. Sosiaalityön tuki asiakkaan arjen sujuvuuden ja jatkuvuuden turvaamisessa on olennaista silloin, kun ihminen mielenterveysongelmien myötä menettää toimintakykyään ja on erityisen tuen tarpeessa. Asumisen ja toimeentulon ongelmat, mielekkään toiminnan ja sosiaalisen tuen sekä yhteiskunnallisen osallisuuden puute kuvaavat usein psyykkisesti sairastu- neen elämäntilannetta. Tilaaja- tuottajamallissa mielenterveyskuntoutujien asumisolo- suhteet ovat markkinoistumisen myötä muokkautuneet osin lähinnä ihmisten eriste- tyiksi säilytyspaikoiksi, joissa elämän laatu on heikko86. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 58 Sosiaaliturvan väliinputoamiset ja kohtuuttomat tilanteet ovat yleisiä mielenterveys- diagnoosin saaneilla87. Moniammatillinen työskentely ja sosiaalityöntekijän asiantun- temus toiminta- ja työkyky- sekä kuntoutusarvioinnissa on keskeistä. Sosiaalityönteki- jän elämäntilannelähtöisessä työskentelyssä tulee esiin tietoa, jota ilman myös mie- lenterveysdiagnoosin määritys voi jäädä puutteelliseksi. Sosiaalityöntekijän ja lääkärin yhteistyöllä lausunnot kyetään ajoittamaan sosiaaliturvan jatkuvuuden ja ihmisen toi- pumisen kannalta oikein ja arjen huolien väheneminen sosiaalityön myötävaikutuk- sella mahdollistaa mielenterveystyön vaikuttavuuden.88 Sosiaalityön ryhmämuotoiset ja yhteisölliset työskentelymenetelmät ovat osoittautuneet tuloksellisiksi tilanteissa, joissa toimintakyvyn rajoitteet ja yksinäisyys liittyvät mielenterveys- ja päihdeongel- miin. Toipumisorientaation89 viitekehyksessä työskentelevä mielenterveyssosiaalityön- tekijä tapaa ihmisiä asuinalueilla, auttaa heitä verkostoitumaan vertaisten kanssa ja irtaantumaan diagnoosipohjaisesta identiteetistä90. Monet ihmiset asioivat ensimmäiseksi perusterveydenhuollossa oireineen, joiden taustalla ovat taloudelliset, sosiaaliset ja psyykkiset huolet. Jos perusterveydenhuol- lon tiimissä ei ole sosiaalityöntekijää, kukaan ei tunnista sosiaalisen tilanteen kuormi- tusta ja työskentele tuon kuormituksen keventämiseksi. Ehkäisevän työskentelyn mahdollisuus menetetään ja vasta psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa nämä ihmi- set tapaavat sosiaalityöntekijän ja silloin tilanteet ovat usein jo huomattavasti vaikeu- tuneet ja monimutkaistuneet ja ihminen on menettänyt toiminta- ja työkykynsä91. Aikuissosiaalityölle on mielenterveyspolitiikan muutoksessa92 siirtynyt paljon vastuuta niiden mielenterveysongelmaisten auttamisesta ja tukemisesta, joilla ei ole sairau- tensa takia mahdollisuuksia koulutukseen ja työelämään. Sosiaalityöllä on keskeinen merkitys heikossa asemassa olevien ryhmien kanssa työskentelyssä, niin mielenter- veys- ja päihdepalveluiden saavutettavuudessa kuin palvelupolkujen koordinoinnissa, palvelujen integroinnissa sekä verkostotyössä. Sosiaalinen kuntoutus ryhmämuotoi- sena toimintana ja rinnalla kulkemisena sopii hyvin mielenterveys- ja päihdesosiaali- työhön ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Sosiaalisiin suhteisiin, yhteisöllisyyteen ja luotta- mukseen liittyvät tekijät ovat tärkeitä heikossa asemassa olevien ryhmien avun ja hoi- don saamisen, palveluissa etenemisen, toipumisen ja kuntoutumisen kannalta. Asiak- kaiden luottamusta palveluihin sekä avun ja hoidon saamiseen täytyy kyetä vahvista- maan, minkä lisäksi on tuettava asiakkaiden sosiaalista pystyvyyttä. Mielenterveyspal- velujen riittämättömyys ja palveluista syrjäytyminen on tunnistettu ongelma ja sosiaali- työntekijällä on keskeinen vastuu palveluja tarvitsevien ja toimintakyvyltään heikossa asemassa olevien ihmisten palveluprosessien koordinoimisessa ja jatkuvuuden tur- vaamisessa.93 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 59 Toimenpide-ehdotus: Mielenterveyslakiin tulee lisätä säädös siitä, että sosiaalityön tulee olla osa mielenterveyspalveluja kaikissa palvelumuodoissa. Mielenterveyspalve- luissa on turvattava sosiaalityöntekijän palvelut mielenterveyden sosiaalisten kysy- mysten asiantuntijana. Monialaisen työskentelyn avulla on turvattava riittävän moni- puolinen ja kokonaisvaltainen asiantuntijuus mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden aut- tamisessa eri toimipaikoissa. Toimenpide-ehdotus: Mielenterveyssosiaalityö tulee tunnistaa tulevassa mielenter- veysstrategiassa. Toimenpide-ehdotus: Mielenterveysongelmien hoidossa tulee turvata lääkärin ja so- siaalityöntekijän yhteistyö sosiaaliturvan ja ammatillisen kuntoutuksen perusteena ole- vien lausuntojen ajoituksessa ja valmistelussa, jotta asiakkaiden toimeentuloon ja kuntoutumisprosesseihin ei tule katkoksia. Toimenpide-ehdotus: Perusterveydenhuollon tiimissä tulee olla sosiaalityöntekijä, joka voi tarttua aikaisessa vaiheessa ja ennaltaehkäisevästi asiakkaiden mielenter- veyttä kuormittaviin ja päihteidenkäyttöön liittyviin sosiaalisiin tekijöihin ja toimia myös perusterveydenhuollon vastuulla olevan työterveyshuollon tiimissä. Toimenpide-ehdotus: Yhteisöllisen työn ja ryhmätyön toteutusta, sosiaalista tu- kea/kuntoutusta ja jalkautuvaa työtä tulee lisätä mielenterveys- ja päihdesosiaali- työssä toipumisorientaation viitekehyksessä. Toimenpide-ehdotus: Valtion tutkimusrahoitusta (VTR) tulee kohdentaa mielenter- veyden sosiaalisiin kysymyksiin ja mielenterveysongelmista kärsivien asiakkaiden mahdollisuuksiin palveluissa, jotta näitä asioita voitaisiin paremmin hallita. 8.6 Perhesosiaalityö Perhesosiaalityöllä viitataan yleensä palvelujärjestelmässä lapsiperhe- ja lastensuoje- lutyön kokonaisuuteen, joka sisältää useimmiten palvelutarpeen arviointia; lastensuo- jelutarpeen selvittämistä, lapsiperheiden perhetyötä, kotipalvelua, sosiaalityön palve- luja; sosiaalityötä, sosiaaliohjausta, tukihenkilötoimintaa, tukiperhetoimintaa ja vertais- ryhmätoimintaa. Yhteistyötä tehdään perheen läheisten ja perhettä tukevien muiden tahojen kanssa lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemiseksi ja vanhemmuuden vahvista- miseksi. Myös rakenteellista sosiaalityötä tarvitaan lapsiperheiden sosiaalisen hyvin- voinnin ja elinolojen edistämiseen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 60 Hyvin monissa kunnissa ja kuntayhtymissä työskentely lapsiperheen aikuisten kanssa on kokonaan erotettu lasten kanssa työskentelystä ja perheellä on monta sosiaali- työntekijää. Tällöin lapsiperheen aikuissosiaalityö on organisoitu joko samaan yksik- köön lapsiperhetyön ja lastensuojelun kanssa tai monissa isommissa organisaatioissa lapsiperheen aikuisten kanssa työskentely on sijoitettu aikuissosiaalityön palveluihin. Tällöin perheen kannalta keskeinen kysymys on, miten eri työntekijöiden työ sovite- taan yhteen perheen tukemiseksi. Aikuissosiaalityön ylikuormitus ja siitä johtuvat pit- kät jonotusajat viivästyttävät paikoin työskentelyn aloittamista lastensuojelun asiakas- perheen aikuisten kanssa. Perhesosiaalityötä tehdään myös perheneuvoloissa ja eri hallinnonalojen sosiaali- työssä, kun lapsiperheen lapset tai aikuiset ovat asiakkaina, esimerkiksi terveyden- huollossa kun aikuinen tai lapsi on vakavasti sairastunut. Eri hallinnonaloilla työsken- nellään myös tulevien äitien ja isien kanssa esimerkiksi kuormittavissa elämäntilan- teissa, päihde-ja mielenterveysongelmissa, rikosseuraamustyössä, jolloin tämä työ voidaan nähdä varhaisena tukena ja ongelmia ennaltaehkäisevänä perhesosiaali- työnä. Perheiden arkisen selviytymisen tukemisessa on tärkeätä, että saatavilla on tarpeenmukaisesti ja ammatillisen arvion perusteella kotipalvelua ja perhetyötä, kuten lastensuojelun selvityksessä 2019 on ehdotettu94 . Perustasolla sosiaali- ja terveydenhuollon ja sivistystoimen palvelut on suunniteltu yh- distettävän perhekeskuksiksi95, joissa on tarjolla lapsiperheille moniammatillista ja varhaista tukea. Kouluissa tarvitaan työskentelyä koko perheen kanssa silloin, kun lapsen vaikeudet tulevat näkyviin. Jos lasten ongelmien hoitamiseksi ei työskennellä myös perheen aikuisten kanssa, varhaisen tuen mahdollisuus menetetään ja tilanne ratkaistaan usein vain lapsen oireita lievittämällä eli määräämällä lapselle lääkkeitä. Tällöin siirretään ongelmia eteenpäin. Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöiden hoitoon tarkoitettujen ADHD-lääkkeiden käyttäjien määrä kuusinkertaistui tyttöjen keskuu- dessa ja viisinkertaistui poikien keskuudessa vuodesta 2006 vuoteen 201696. Lapset ja nuoret saattavat olla vuorokauden aikana enemmän koulun vaikutuspiirissä kuin kodin ja vanhempien, ja koulussa myös monet ongelmatilanteet kärjistyvät. Kou- luissa on myös paljon erityistä tukea tarvitsevia lapsia, joiden perheet tarvitsevat tu- kea omaan jaksamiseensa ja lapsensa koulunkäynnin helpottamiseksi. Tällä hetkellä koulun sosiaalityö on avainasemassa perheen tuen järjestämisessä. Myös monet maahanmuuttajaperheet, joille suomalainen yhteiskunta on uusi, tarvitsevat tukea ja ohjausta lapsensa koulunkäynnin sujumiseksi. Voimavaroja tarvitaan riittävästi koulun sosiaalityöhön, jotta mahdollistetaan varhainen tuki lapselle ja perheelle. Ammatillisen toiminnan turvaamiseksi koulun sosiaalityö tulee nähdä sosiaalihuollon toiminta-alu- eena vastaavalla tavalla kuin kouluterveydenhuolto tai koulupsykologin työ nähdään terveydenhuollon toiminta-alueena. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 61 Toimenpide-ehdotus: Koulujen sosiaalityössä on tarkistettava työntekijämitoituksia, jotta tuen tarpeessa olevien lasten perheille voidaan järjestää tukea matalalla kynnyk- sellä ja jotta voidaan tarjota varhaista tukea perheille silloin, kun lasten ongelmat tule- vat esiin koulussa. Koulujen sosiaalityö tulee määritellä sosiaalihuollon ammattihenki- lötoimintana, ja sillä tulee olla selkeä yhteys sosiaalihuollon toimintaan ja palveluihin. Toimenpide-ehdotus: On turvattava kotipalvelujen ja perhetyön tarpeenmukainen saatavuus lapsiperheille sosiaalityöntekijän ammatillisen arvion perusteella. 8.7 Asumissosiaalinen työ Asuminen ja asumisviihtyvyys ovat keskeisimpiä hyvinvoinnin osatekijöitä ja välttämä- tön perusta esimerkiksi päihdekuntoutumiselle ja osallisuudelle. ”Asumissosiaalisella työllä tarkoitetaan sellaista asunnottomien, asunnottomuusriskissä elävien tai aiem- min asunnottomuutta kokeneiden parissa tehtävää työtä, joka kohdistuu asumista vaarantaviin (psyko)sosiaalisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin ongelmiin ja niiden en- nalta ehkäisyyn. Asumissosiaalinen työ on yksilö-, perhe- ja yhteisötason työtä, johon kiinnittyy rakenteellinen kehittämis- ja vaikuttamistyö.”97 Asumisen tuki toimii puolestaan yläkäsitteenä sellaisille toiminnoille kuin asumisneu- vonta, sosiaalinen isännöinti, tukiasuntotyö ja erilaiset asumisen tuen palvelut, jotka vaihtelevat kunnittain suuresti. Asumissosiaalisen työn tavoitteena on varhainen puut- tuminen asumisen ongelmiin ja asumishäiriöihin sekä vuokravelkaantumiseen ja hää- töjen estäminen. Työllä pyritään ehkäisemään tilanteiden kriisiytyminen, ja mikäli niin käy, kriisin selvittämisen jälkeen tuetaan jatkopolkujen löytämisessä. Sosiaalityön tehtäväalueella asumissosiaalista työtä tehdään eri nimikkeillä ja eri ta- voin organisoituna. Nimikkeitä voivat olla esimerkiksi asumisneuvoja, asumisen sosi- aaliohjaaja tai asunnottomien sosiaalityöntekijä ja työ voi tapahtua osana aikuissosi- aalityön yksikköä tai lähityön tehtäväkuvaa. Työ voi olla kohdennettu tiettyjen vuokra- taloyhtiöiden asukkaille, nuorille, ikääntyneille tai maahanmuuttajille. Asumissosiaali- nen työ on aina monialaista yhteistyötä. Työlle on osoitettavissa sosiaalinen ja talou- dellinen vaikuttavuus erilaisin mittarein. Asumissosiaalista työtä on kehitetty ja tehty osana pitkäaikaisasunnottomuuden vä- hentämisohjelmia (PAAVO I ja PAAVO II) vuodesta 2008 alkaen. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman 2016–2019 (AUNE) toteutuksessa asumissosi- aalisen työn rooli on ollut aiempaa vahvempi. Ohjelmassa on rakennettu työn malli maakunnille.98 Siinä asumissosiaalinen työ nähdään eettisenä köyhyyden ja eriarvoi- suuden vastaisena työnä, joka kohdentuu käytännön asioiden ja henkilön sosiaalisen SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 62 tilanteen selvittelyyn sekä asunnottomuuden riskien tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Työtä ei nähdä vain asunnottomuustyön ammattilaisten osaamisena, vaan asumisen asioiden puheeksi ottaminen ja asumisen varmistaminen tulee olla kaikkien palvelu- järjestelmässä toimivien perusosaamista. Esimerkkeinä uudentyyppisistä työotteista voi mainita Helsingissä asumisneuvontatii- missä toimivan psykiatrisen sairaanhoitajan, jolloin voidaan vastata päihde- ja mielen- terveystyön sekä terveydenhuollon erityisosaamista vaativiin tilanteisiin asumishäiriöi- den taustoilta. Asumiskummitoiminta toimii vertaistuen pariaatteella ja Asta-malli on asumisneuvontatiimin ja sosiaalisen luototuksen käynnistämä yhteisen hanke. Siinä tavoitteena on mallintaa työtapa, jolla ehkäistään häätöjä ja talousongelmien kasaan- tumista vuokra-asukkailla sekä puututaan ylivelkaantumisen syihin ja annetaan ta- lousneuvontaa. Hanke on osa valtakunnallista Asumisen rahoitus- ja kehittämiskes- kuksen (ARA) päähanketta. Kun asunnottomuuden ja asumisen ongelmien taustalta löytyy niin yksilöllisiä kuin ra- kenteellisia tekijöitä, on asumissosiaalisen työn yhteys sosiaalityöhön ja -ohjaukseen nähtävissä selvästi. Osassa kuntia asumissosiaalinen työ on vakiintunutta palvelua ja kiinteä osa eri toimijoiden osaamista. Laajemmin katsottuna asumissosiaalinen työ tarjoaa mahdollisuuksia, joita ei ole riittävästi hyödynnetty sosiaalityön menetelmälli- sessä orientoitumisessa. Asumissosiaalinen työ kytkeytyy käytäntönä kaikkiin luvussa 7.3 esitettyihin osaamisen orientaatioihin; ennakointiin sosiaalisen ja taloudellisena in- vestointina, tehostettuun asiakaskohtaiseen työhön sekä yhteisösosiaalityöhön ja ra- kenteelliseen sosiaalityöhön. Kohdentamalla sosiaalityön resursseja sosiaaliseen kuntoutukseen painottaen asumi- sen ja arjen taitojen vahvistamista sekä sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisen oma- työntekijämallin toteuttamista voidaan samalla ratkaista useita sosiaalityön kohdenta- miseen ja jalkautumiseen liittyviä haasteita. Asumissosiaalisessa työssä avautuu myös osallistavan ja valtaistavan sosiaalityön kehittämisen mahdollisuuksia asiakkai- den, asukkaiden ja paikallisten toimijoiden kanssa. Toimenpide-ehdotus: Asumissosiaalista työtä tulee vahvistaa osana sosiaalityötä ja -ohjausta tukemalla menetelmällistä osaamista jatko- ja täydennyskoulutuksin sekä huomioimalla asumissosiaalinen työ palvelurakenteissa. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalisen kuntoutuksen sisältöä tulee jäsentää siten, että asumisen tukeminen ja asumissosiaalinen työ nostetaan yhdeksi sosiaalisen kuntou- tuksen toimintamuodoksi. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 63 8.8 Taloussosiaalityö Taloussosiaalityö (financial social work) juontaa juurensa Isoon-Britanniaan, Kana- daan ja USA:han.99 University of Maryland School of Social Work (2019) esityksen mukaisesti taloussosiaalityö toteutuu yksilö- ja perhekohtaisissa palveluissa, yhteisö- jen parissa sekä poliittisessa asianajossa. Yksilö- ja perhekohtaisissa palveluissa pyri- tään vahvistamaan psykososiaalisia ja taloudellisia resursseja taloudellisen turvan luomiseksi kun taas yhteisöjen osalta pyritään muun muassa edistämään pääsyä ta- loutta tukevien palvelujen pariin. Poliittisella asianajolla tavoitellaan laaja-alaista ta- loutta käsittelevän toimintaympäristön kehittämistä, jolloin kiinnitetään erityistä huo- miota taloudellisesti haavoittuvien ja kokonaan vaille palvelua jääneiden tilanteeseen. Suomessa Katri Viitasalo100 on avannut tietä laajemmalle keskustelulle taloussosiaali- työstä. Hän on tutkinut äitien taloudellisia toimintamahdollisuuksia ja taloudellisen toi- mintakykyisyyden soveltamismahdollisuuksia sosiaalityössä. Viitasalon mukaan ta- loussosiaalityön yhteydessä ei voi ohittaa ajatuksia, tunteita ja asenteita, jotka ohjaa- vat ihmisten suhdetta rahaan ja heidän kulutustottumuksiaan. Yhteistyön lisääminen esimerkiksi talous- ja velkaneuvojien tai perhetyön ammattilais- ten kanssa on katsottu lisäävän asiakkaiden taloudenhallintaa välitystilien ja sosiaali- sen luototuksen ohella. Taloussosiaalityötä katsotaan voitavan soveltaa kehittämällä erilaisia yksilö- ja ryhmäkohtaisia toimintamuotoja.101 Välitystilillä tarkoitetaan toimenpi- dettä, jossa sosiaalitoimi hakee asiakkaan etuuden tai muun tulon maksettavaksi sosi- aalitoimelle, joka hoitaa asiakkaan eduksi tämän rahaliikennettä silloin, kun asiakas ei itse pysty huolehtimaan rahavaroistaan toimeentulon ja elatusvelvollisuuden turvaa- valla tavalla.102 Sosiaalisella luototuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa kunta voi myön- tää sosiaalisen luoton sellaiselle pienituloiselle tai vähävaraiselle henkilölle, joka ei muuten saisi kohtuuehtoista luottoa ja joka kykenee luoton takaisinmaksuun. Sosiaali- nen luototus on kunnille kuitenkin vapaaehtoista eikä sitä ole tarjolla kaikissa kun- nissa.103 Välitystilien osalta sosiaalityön kentän mielipiteet jakautuvat sen osalta, tulisiko väli- tystilien käyttöä lisätä vai vähentää. Välitystilit nähdään joko edunvalvontaa kevyem- pänä ja asiakkaan autonomiaa tukevampana vaihtoehtona, erityisesti psykiatrisessa hoidossa olevien asiakkaiden osalta. Toisaalta välitystilejä pidetään asiakkaita passi- voivina, jolloin ei tavoitteellisesti tueta asiakkaan taloudellista toimintakykyä. Vastak- kain ovat sosiaalityön huolenpidollinen rooli ja asiakkaan oma aktiivisempi rooli talou- dellisten asioidensa hoidossa. Välitystiliasiakkuuksia on yleisesti pyritty vähentämään niiden työllistävyyden takia. Välitystilitoiminnan ja edunvalvonnan välisen työnjaon koetaan olevan epäselvä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 64 Välitystilitoimintaa tarkastelevassa selvityksessä104 havaittiin puutteita asiakkaiden palvelutarpeen arvioinneissa, joiden yhteydessä ei riittävästi tarkasteltu työ- ja toimin- takykyä. Palvelutarpeen arviointeja puuttui, joten tarpeista ei ollut ajantasaista tietoa eikä palvelutarpeen arviointeja pohdittu riittävän monialaisesti. Sosiaalihuoltolakiin (1301/2014) kuitenkin sisältyy palvelutarpeen arviointiin ja palvelujen järjestämiseen, asiakassuunnitelmaan ja monialaiseen yhteistyöhön liittyviä kohtia105, joita on nouda- tettava. Välitystilien käyttäminen asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden mukaan on kes- keisintä, ei kysymys siitä, pitäisikö välitystilien käyttöä kategorisesti lisätä vai vähen- tää. Taloussosiaalityö on yksi PRO SOS -hankkeen kärkiteemoista (PRO SOS 2019) ja PRO SOS -Pikassoksen osahankkeessa on työstetty materiaalipankki, jonka tuella ta- loussosiaalityötä voidaan toteuttaa. Materiaalipankkiin on koottu muun muassa työka- luja, oppaita ja toimijoita kuten Marttojen verkkosivut, Takuusäätiön materiaaleja ja tietoa Velkalinjan puhelinpalvelusta.106 Käytännössä taloussosiaalityötä on Suomessa tehty aiemminkin, mutta kytkettynä tavoitteelliseen tehostettuun työotteeseen se voi toimia osana kuntouttavaa prosessia. On myös huomioitava, että taloussosiaalityön amerikkalainen perusta107 pohjaa erilaiseen sosiaalipoliittiseen järjestelmään kuin Suomessa. Myös Viitasalo108 itse toteaa, ettei hänen tutkimuksellaan lähtökohtaisesti ole yhteyttä sosiaalityön ammatilliseen ulottuvuuteen. Suomessa toimeentulotuella ja aikuisten parissa tehtävällä sosiaalityöllä on jo entuu- destaan ollut vahva keskinäinen kytkös ennen perustoimeentulotuen Kela-siirtoa. Pe- rustoimeentulotuen Kela-siirto sekä talous- ja velkaneuvonnan siirtyminen oikeusapu- toimistoihin eivät mahdollista sitä, että sosiaalityöntekijä voisi kokonaisvaltaisemmin koordinoida asiakkaan taloudenhallintaa. Sosiaalityöntekijät pitävät tärkeänä sitä, että täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki109 säilyvät sosiaalityön työvälineinä. Taloussosiaalityön katsotaan todentuvan sosiaalityön käytännöissä: taloudellisessa ohjauksessa ja neuvonnassa, etuuksissa, suunnitelmallisessa sosiaalityössä, psyko- sosiaalisessa työssä sekä rakenteellisessa työssä (PRO SOS 2019). Poliittinen asian- ajo110 on käytännössä se taloussosiaalityön ulottuvuus, joka Suomessakin kaipaa vahvistamista. Tämä viittaa yleensäkin rakenteellisen sosiaalityön tekemisen mahdol- lisuuksien vahvistamiseen. Suomen perustuslaki (731/1999) turvaa sosiaaliset ja ta- loudelliset oikeudet, mutta silti suuri joukko ihmisiä elää köyhyydessä riittämättömän perusturvan varassa. Toimenpide-ehdotus: Taloussosiaalityön kokonaisuutta tehdään Suomessa jo laa- jasti, mutta velka- ja talousneuvontaa tulee lisätä sekä rakenteellisen työn osuutta tu- lee vahvistaa köyhyyttä aiheuttaviin rakenteisiin vaikuttamisessa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 65 8.9 Maahanmuuttososiaalityö Suomalainen väestö on monimuotoistunut muuttoliikkeen seurauksena. Toisesta maasta ja toisesta kulttuurista muuttanut perhe tai yksilö voi olla kenen tahansa sosi- aalityöntekijän asiakkaana. Maahanmuuttososiaalityössä korostuvat tavallisesti pako- laistaustaisten111 ihmisten alkuvaiheen palvelut ja turvapaikanhakijoiden112 kanssa tehtävä työ, mutta se kattaa laajasti ottaen eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien auttamisen. Eniten maahanmuuttajia Suomessa on Virosta, Venäjältä ja Ruotsista. Maahanmuuttoa tapahtuu muun muassa opiskelun, työn tai perhesuhteiden takia. Maahanmuuttososiaalityö viittaa tässä siihen työhön, jota sosiaalityössä tehdään pa- kolaisten, turvapaikanhakijoiden ja paperittomien113 kanssa sekä työtä, jota tehdään kenen tahansa muiden maiden kansalaisten kanssa, jotka muuttavat Suomeen. Sosiaalityötä maahanmuuttotyössä koskevat samat ammatilliset ja eettiset periaatteet kuin muutakin sosiaalityötä, ja näiden eettisten periaatteiden sekä työntekijän kulttuu- risen itsetuntemuksen pohjalle rakentuu myös hyvä kulttuurienvälinen työskentely. Erityistä osaamista vaatii toimiminen monikielisessä ympäristössä ja siihen liittyen sel- kokielen osaaminen ja tulkin käyttö114. Työntekijä joutuu myös tekemään järjestelmää ymmärrettäväksi eli toimimaan järjestelmän kulttuurisena tulkkina asiakkaille, joille suomalainen yhteiskunta ja sen palvelujärjestelmä ovat vieraita115. Kulttuurimme on pääsääntöisesti hyvin yksilökeskeinen, individualistinen, kun taas monet maahan- muuttajat ovat tulleet yhteisöllisistä kulttuureista. Erilaiset yhteisöllisen työn muodot onkin todettu tehokkaiksi uuteen kotimaahan integroitumisen tukena116 ja on syytä edelleen kehittää yhteisöllisiä toimintatapoja, joissa uudet tulijat voivat olla myös anta- vana osapuolena. Maahanmuuttoon on todettu kytkeytyvän usein ihmiskauppaa117 joko työelämään liit- tyvänä hyväksikäyttönä, prostituutioon pakottamisena, yksin tulleiden turvapaikanha- kijalasten ja -nuorten seksuaalisena hyväksikäyttönä tai elinkauppana. Lisäksi voi syntyä kulttuuristen ja uskonnollisten traditioiden ristiriitoja, jotka kulminoituvat erityi- sesti perheiden sekä lasten ja nuorten sopeutumiskysymyksissä ja joiden ratkaisemi- sessa yhteistyö maahanmuuttajien oman yhteisön tai uskonnollisen johdon kanssa voi olla ratkaisevaa118. Mainituissa elämäntilanteissa erityistä tukea tarvitsevien ihmisten auttaminen on osaltaan sosiaalityöntekijän vastuulla yhteistyössä näihin tilanteisiin perehtyneiden järjestöjen, poliisin ja muiden ammattilaisten sekä maahanmuuttajien omien organisaatioiden kanssa. Humanitaariseen suojeluun perustuvan oleskeluluvan uusimatta jättäminen vuonna 2016 Suomeen jo asettuneilta maahanmuuttajilta on tuottanut kohtuuttomia tilan- teita119, jotka ovat edelleen ajankohtaisia120 myös sosiaalityölle. Sosiaalityön on huo- mioitava paperittomien elämäntilanne ja heidän tarvitsemansa apu. Paperittomat ovat SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 66 mainittuja maahanmuuttajia, joiden humanitaarisin perustein myönnetty oleskelulupa on jätetty uusimatta tai kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, jotka eivät palaa vapaaehtoisesti lähtömaahansa ja joita ei voida palauttaa sinne vi- ranomaistoimin. Kielteisen päätöksen saaneille annetaan 30 päivää aikaa tehdä pää- tös kotiinpaluusta, minkä jälkeen heidän vastaanottopalvelunsa päättyvät ja he putoa- vat yhteiskunnan ulkopuolelle paperittomiksi. Sekä yksilöllisen selviytymisen ja eteen- päin suuntautumisen että yhteiskuntarauhan takia sosiaalityöntekijän tulisikin tukea paperittomia ihmisiä ulospääsyyn syntyneestä umpikujasta ja avata näköaloja, jotta he löytäisivät vaihtoehdon paperittomuudelle.121 Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmisryhmät saattavat jäädä auttamisen organisointitapojen vuoksi sosiaali- huollon tuen ulkopuolelle122. Maahanmuuttososiaalityöntekijän työ tulee ymmärtää so- siaalihuollon ammattihenkilötoimintana ja turvata sen yhteydet sosiaalihuollon palve- luihin toimintaorganisaatiosta riippumatta. Toimenpide-ehdotus: On selvitettävä maahanmuuttososiaalityön vastuita ja tehtäviä sosiaalityön roolin selkeyttämiseksi ja vahvistamiseksi maahanmuuttoon liittyvän ih- miskaupan tunnistamisessa ja uhrien auttamisessa sekä paperittomien ihmisten elä- misen vaihtoehtojen löytämisessä. Ammattihenkilölain soveltamisalan tulkintaa tulisi tarkentaa niin, että se koskee myös maahanmuuttotyössä toimivia sosiaalihuollon am- mattihenkilöitä toimintaorganisaatiosta riippumatta. 8.10 Vammaissosiaalityö Selvityksessä on tullut esiin, että sosiaalityötä sen varsinaisessa merkityksessä ei useinkaan kyetä tekemään vammaispalveluissa suuren asiakasmäärän johdosta. Asiakastyön suuri kuormitus heikentää asiakkaan oikeusturvaa ja palvelujen saantia. Vammaisten ihmisten ihmisoikeudet ovat tutkimusten mukaan toteutuneet heikosti, vaikka niitä on pyritty turvaamaan sekä kansainvälisen että kansallisen lainsäädännön avulla ja myös vammaispalvelujen käsikirjan123 avulla. Ihmisoikeudet on huomioitava päätöksenteossa.124 Vammaispalvelujen asiakkaat toivovat, että sosiaalityöntekijä olisi paremmin perillä heidän tilanteestaan, tuen tarpeistaan ja niiden muutoksista125. Vammaissosiaalityöntekijällä on merkittävä päätöksenteko- ja harkintavalta vammais- ten ihmisten elämään. Vammaissosiaalityö edellyttää syvällistä asiantuntemusta, erit- täin monipuolisen ja monikerroksisen tiedon käyttöä sekä taitoa yhdistää nämä tilan- nekohtaisesti yksittäisen henkilön tilanteen edellyttämällä tavalla. Vammaisen ihmisen diagnoosi ei ole ratkaiseva siitä näkökulmasta, että vamman aiheuttamat tuen tarpeet ovat aina yksilöllisiä samankin vamman sisällä.126 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 67 On todettu, että erilaiset vakiintuneet toimintatavat ja byrokraattiset rutiinit estävät asiakasta osallistavan päätöksenteon. Monet selvitykset ja kyselytutkimukset127 vam- maisten ihmisten kokemuksista osoittavat, että asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaa- miset ovat liian harvajaksoisia luottamuksellisen suhteen syntymiseen. Yhteydenpito on usein satunnaista. Sosiaalityön eettisyys tuntuu byrokraattisissa käytännöissä ja ohimenevissä kohtaamisissa valitettavan usein särkyvän. Kuitenkin vammaiset ihmi- set tarvitsevat palveluja saavuttaakseen yhdenvertaisuuden muiden kansalaisten kanssa. Heillä tulee olla oikeus riittävään sosiaalityön tukeen. Vammaissosiaalityössä on tärkeätä tunnistaa päätöksenteon monet kytkennät. Vam- maisten ihmisten oikeuksien on toteuduttava, mutta annetut taloudelliset rajat ovat usein tiukat. Sosiaalityöntekijän harkintavaltaan kytkeytyy sosiaalityöntekijän selonte- kovelvollisuus eri suuntiin ja toisaalta ammatilliset ja eettiset sitoumukset. Asiakkaan kannalta on ristiriitaista, jos sosiaalityöntekijän kohtaaminen menee hyvin ja ihminen kokee tulleensa kuulluksi, mutta sitten päätös onkin täysin yllätys siihen nähden, mil- lainen keskustelu on käyty. Sosiaalityöntekijän kokemassa ristipaineessa päätöksen- teko on ajoittain irtautunut kohtaamisesta. Vammaissosiaalityön riittävistä resursseista pitäisikin käydä avointa poliittista ja ammatillista keskustelua. Nyt vammaispalvelujen päätöksenteko näyttäytyy usein asiakkaille paternalistisina käytäntöinä, joihin voi myös liittyä huonoa kohtaamista. Liian suurilla asiakasmäärillä ihmisten tilanteisiin ei ole mahdollista vastata ja se johtaa vammaissopimusten sisältämien oikeuksien rikko- misiin. Yhdenvertaisuus ja hyvä kohtelu eivät toteudu. Psykiatristen sairauksien ai- heuttama vammaisuus on monien aiempien tutkimusten ja selvitysten mukaan jäänyt usein tunnistamatta ja hyväksymättä vammaistuen ja vammaispalvelujen perustaksi. Näyttää siltä, että psyykkinen toimintakyvyn menetys ei edelleenkään tuota oikeutta vammaispalveluihin, vaikka osa tähän joukkoon kuuluvista täyttääkin vammaispalve- lun kriteerit. Toimenpide-ehdotus: Vammaispalvelujen toimintatapoja ja päätöksentekokäytäntöjä tulee kehittää lainsäädännön edellyttämällä tavalla osallistavaksi siten, että asiakas on mukana keskustelussa, voi tuoda esiin oman näkökulmansa, saa tietää ratkaisuun vaikuttavat kriteerit ja lopullisen päätöksen perustelut. Kokemusasiantuntijoiden osal- listuminen vammaispalvelujen kehittämistyöhön tulee turvata kattavasti koko maassa. Toimenpide-ehdotus: Vammaispalvelujen sosiaalityöhön tarvitaan asiakasmitoitus, jotta voidaan turvata hyvä kohtelu, yksilöllinen työskentely, asiakkaiden yhdenvertai- suus ja vammaissopimusten sisältämien oikeuksien toteutuminen. Toimenpide-ehdotus: Vammaissosiaalityöntekijöille on varattava sekä sosiaalityön- tekijän että juristin konsultaatiomahdollisuus. Vammaissosiaalityön osaaminen on var- mistettava myös mielenterveyssosiaalityössä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 68 Toimenpide-ehdotus: Budjettien rakentamisessa tulee huolehtia siitä, että vammais- palveluihin kohdennetaan resurssit tarpeen mukaisesti, jolloin vasta voi toteutua sosi- aalityöntekijän oikeus tehdä vammaisen henkilön tilannearvion ja yhteistoiminnallisen asiakasprosessin pohjalta päätökset henkilön tarvitsemasta tuesta (mm. palvelut, so- siaalinen tuki, resurssit) ja oikeus määrätä tarvittava tuki (kuten lääkärillä on oikeus määrätä tarvittava hoito). Toimenpide-ehdotus: Vammaispalvelujen myöntämisen kriteerit tulee ottaa avoi- meen poliittiseen ja ammatilliseen keskusteluun vammaisten yhdenvertaisuuden pa- rantamiseksi ja läpinäkyvän päätöksenteon turvaamiseksi. Keskustelun virittämiseksi ehdotetaan komiteatyöskentelyä tai valtakunnallista kehittämisryhmää, jossa ovat mu- kana mm. julkisen hallinnon, järjestöjen, palvelun käyttäjien, poliittisen päätöksenteon ja sosiaalityön edustajat. Paikallisten vammaisneuvostojen tehtäväksi ehdotetaan po. asioiden nostaminen paikalliseen poliittiseen ja ammatilliseen keskusteluun. Toimenpide-ehdotus: Valtion tutkimusrahoitusta (VTR) tulee pikaisesti suunnata vammaispalveluihin, jotta vammaissosiaalityössä kipeästi tarvittava kehittämistyö voi- daan perustaa tutkitulle tiedolle. 8.11 Yhteisösosiaalityö Yhteisöjen kautta sosiaalityössä on mahdollista toteuttaa sosiaalisia ongelmia ehkäi- sevää työotetta, asukkaita lähelle tulevaa, ihmisen pystyvyyttä vahvistavaa, osalli- suutta, sosiaalista tukea ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta luovaa toimintaa. Tällöin so- siaalityön täytyy jalkautua ja olla läsnä paikallisyhteisöissä. Yhteisösosiaalityössä tun- nustetaan sosiaalisten verkostojen merkitys. Alueperustaisessa yhteisösosiaalityössä sosiaalityön kumppaneina voi olla asukkaita ja heidän yhteisöjään kuten taloyhteisöjä, mutta myös viranomaisia, palvelujen tuottajia, järjestöjä, seurakuntia ja muita mahdol- lisia toimijoita. Selvityksen kyselyssä ja kuulemisissa tuli esiin hyvin toimivia yhtei- sösosiaalityön malleja kuten kaikille avoimia asukastupia, joiden yhteyteen on järjes- tetty myös retkipäiviä tai ohjattua ryhmätoimintaa. Myös ammattiliitto Talentian Hyvä käytäntö -palkinto myönnettiin vuonna 2018 Tampereen monikulttuurisessa Hervan- nan kaupunginosassa yhteisötyötä tekevälle Kototorille128, mikä osaltaan ennakoi yh- teisösosiaalityön arvostuksen ja merkityksen kasvua sosiaalityössä. Yhteisösosiaali- työ on asukaskeskeistä, toimijakeskeistä ja voimavarakeskeistä. Ihmiset nähdään ak- tiivisina toimijoina omassa elämässään ja yhteisöissään, ja heitä tuetaan löytämään omat ja verkostojensa voimavarat. Asiakkaan ja työntekijän valtasuhde muuttuu, kun työntekijä tulee ulos toimistostaan. ”Asiakas on se, joka kysyy, eikä työntekijä. Toimis- tokeskeisessä työssä työntekijä kysyy, asiakas vastaa”.129 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 69 Myös Helsingin sosiaalityössä pitkään toteutetulle yhdyskuntatyölle on ennakoitavissa kasvava tehtäväalue kumppanuuteen perustuvissa lähipalveluissa esimerkiksi maa- hanmuuttajajärjestöjen kumppanina ja mentorina130. Yhteisösosiaalityö ja yhdyskunta- työ mahdollistavat uusien työmuotojen kehittelyn vapaasti ihmisten tarpeiden mukai- sesti ja heille sopivalla tavalla. Yhteisösosiaalityöllä on tällöin yhteys myös rakenteelli- sen sosiaalityön lähtökohtiin. Yhteisösosiaalityön toimintamalleilla ja monenlaisten kumppanien kanssa on mahdollista tukea ihmisten omatoimista selviytymistä, vahvis- taa sosiaalista tukea, ehkäistä ongelmien syntymistä ja vähentää tarvetta virastoasi- ointiin. Yhteisöllisessä työssä ihmiset voivat myös saada ja ottaa rooleja, joissa he muuttuvat avun saajista avun antajiksi. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityössä tulee kehittää ja toteuttaa jalkautuvaa lähityötä ja alueperustaisen yhteisösosiaalityön toimintamalleja, joissa tuetaan sosiaalista yh- teenkuuluvuutta, osallisuutta ja ihmisten toimijuutta omassa elämässään ja yhteisös- sään. Tästä tulee lisätä säädös sosiaalihuoltolakiin. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 70 9 Osallistava ja valtaistava sosiaalityö 9.1 Asiakasta tukevat osallistavat ja valtaistavat menetelmät Osallisuus nähdään yleisesti ihmisen sosiaalisena, toimintakyvyllisenä ja taloudelli- sena hyvinvointina. Osallisuuden laveaa käsitettä on avattu THL:n Sosiaalisen osalli- suuden edistämisen koordinaatiohanke Sokran tuottamassa julkaisussa131 seuraa- vasti: ”Osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuoro- vaikutussuhteisiin. Osallisuus on vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mah- dollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja joihinkin yhteisiin asioihin. Hyvinvoin- nin lähteet ovat aineellisia mahdollisuuksia, kuten kohtuullinen toimeentulo, asuminen, koulutus ja harrastustarvikkeet. Ne voivat olla aineettomia, kuten luottamus, turva ja luovuus ovat. Hyvinvoinnin lähteet voivat myös olla jotakin aineellisen ja aineettoman väliin sijoittuvaa kuten palvelut.” Osallistavasta ja valtaistavasta sosiaalityöstä käytetään tässä esimerkkinä THL:n koordinoimaa Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilua (2018–2019). Kokeilussa ke- hitetään aikuissosiaalityöhön palvelumallia, jossa sosiaalityöntekijälle annetaan ny- kyistä enemmän välineitä tukea pitkään työttömänä ja toimeentulotuen saajina olleita henkilöitä. Sosiaalityön ammattilainen räätälöi yhdessä asiakkaan ja keskeisten toimi- joiden kanssa toimintojen kokonaisuuden, joka tähtää tarvittaviin hyvinvoinnin, tervey- dentilan, toimintakyvyn ja sosiaalisen osallisuuden tavoitteisiin. Mallissa tuetaan asi- akkaiden ymmärrystä toimintamahdollisuuksistaan esimerkiksi toimintatutkimuksellis- ten ja dialogisten menetelmien mutta myös tehostetun asiakaskohtainen työn avulla. Työtapojen sisällöt voivat vaihdella, mutta yhteistä niissä on, että ihmisten sosiaalisia suhteita tuetaan toimintana ryhmissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Valtaistamisessa pyritään kehittämään osallisuuden lisäksi asiakkaan tietoisuutta asi- oiden välisistä suhteista, kuten sosiaalisten ongelmien syistä ja seurauksista sekä nii- den erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista. Lisääntyneen ymmärryksen avulla ihminen ky- kenee uudistamaan tavoitteitaan ja ottamaan käyttöön uusia keinoja niiden saavutta- miseksi. Vaikeissa elämäntilanteissa olevilla ihmisillä on usein vaikeuksia myös palve- luiden käytössä. Asiakkaat eivät esimerkiksi välttämättä tiedä, mitä palvelua heidän SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 71 on mahdollista käyttää asioidensa hoitamiseen. Palvelut eivät kuitenkaan aina ole asi- akkaiden tarpeiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla toimivia. Sen vuoksi tarvit- tavia muutoksia mahdollistavat ja niitä hankaloittavat mekanismit on kyettävä tunnista- maan. Oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden tavoittelussa ihminen tarvitsee tukea, jotta uudistukset ja muutokset yhteisöissä ja yhteiskunnassa sekä heidän käyttämis- sään palveluissa voidaan toteuttaa. Sosiaalityössä tuleekin niin sanottujen oireiden (esimerkiksi taloudellinen hätä) lisäksi keskittyä ratkaisemaan hädän aiheuttaneita syitä. Esimerkiksi pitkään työttömänä olleiden työllistymisen paranemiseen sekä toi- meentulotukitarpeen vähenemiseen tähtäävät tavoitteet tarvitsevat toteutuakseen osallisuuteen ja terveyteen liittyvien esteiden tunnistamista ja purkamista. Siksi asia- kaskohtainen sosiaalityö tarvitsee tuekseen yhteisöllisiä ja rakenteellisia orientaatioita. Toimenpide-ehdotus: Valtakunnallisessa sosiaalityön kehittämisohjelmassa osallis- tavan ja valtaistavan sosiaalityön osaamista tulee vahvistaa edelleen ja konkretisoida sitä työkäytännöiksi. 9.2 Sosiaalityö matalan kynnyksen lähipalveluna Selvitystehtävää varten kerätty aineisto, sekä perustoimeentulotuen Kela-siirtoa kos- keva THL:n tutkimusaineisto kertovat selkeästi siitä, että paljon tukea tarvitsevia asi- akkaita on vaikea tavoittaa, erityisesti nuoria aikuisia. Huono-osaisimpia ajatellen ma- talan kynnyksen palvelu lähellä arkea ja palvelujen aukkokohdissa tukeminen ovat tärkeitä. Asiakkaat tarvitsevat pysyvyyttä kun prosessit ovat usein pitkiä. Vaikka pal- velujen ja toimeentulotuen hakemisen digitalisoituminen hyödyttää suurta osaa asia- kaskunnasta, on huomioitava digisyrjäytymisen ilmiö.132 Aikuissosiaalityön toimisto- ja hallintokeskeisyys sekä varovaisuus voivat vahvistaa palveluista syrjäytymistä. Salas- sapitovelvollisuusasioiden selkiyttäminen voi vapauttaa toimivampaan kumppanuu- teen sekä asiakaskohtaamisessa että viranomaisverkostoissa. Aidon monialaisen keskustelu- ja toimintakulttuurin käyttöönotolle on tarve. Etsivä ja jalkautuva lähityö (myös verkkoon), asumissosiaalinen työ, yhteisösosiaalityö sekä sosiaalityön osallis- tavat ja valtaistavat työkäytännöt ovat ratkaisuja asiakkaiden tavoittamisessa ja luotta- muksen rakentamisessa. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityö tulee turvata matalan kynnyksen lähipalveluna, jossa toteutuu alueperustainen ja yhteisöllinen lähestymistapa. Digitaalisten palvelu- jen kehittämisessä on huomioitava palvelujen tarpeenmukainen saatavuus ja kaikkien asiakkaiden mahdollisuudet hyödyntää palveluja. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 72 9.3 Digitalisaatio asiakkaan osallisuuden, vallan ja itsemääräämisoikeuden tukena Digitalisaatiolla viitataan teknologisen kehityksen kautta uudenlaisia toimintamahdolli- suuksia löytämään pyrkivään laajaan yhteiskunnalliseen prosessiin.133 Yhtenä tavoit- teena on hyvinvointipalvelujen sähköinen tuottaminen ja teknologiavälitteisten ja - avusteisten sovellusten hyödyntäminen myös sosiaalityössä.134 Sosiaalityön asiakkai- den näkökulmasta on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota asiakkaan tilanteeseen so- piviin tapoihin työskennellä joko kasvokkain tai digitaalisesti.135 Asiakkaan osallisuus, valta ja itsemääräämisoikeus kasvavat, kun hän voi itse päättää, mikä on hänelle mie- luisa tapa asioida tai saada palvelua. Teknologiaa voidaan hyödyntää sosiaalityössä viestinnässä, palvelujen suunnitte- lussa ja tarjoamisessa, tiedonhallinnassa sekä valvonnassa ja ammattitaidon kehittä- misessä.136 Suomessa tiedonhallintaan on panostettu systemaattisemmin kuin säh- köisiin asiakaspalveluihin.137 Esimerkkejä sosiaalityössä hyödynnetyistä sähköisistä asiakaspalveluista on lukuisia. Tarjolla on muun muassa ajanvarausta, kysymys- ja vastauspalvelua, kuvapuheluita, erilaisia mittareita ja laskureita sekä mahdollisuutta tallettaa ja välittää tietoturvallisesti omia tietoja ja asiakirjoja.138 Eri puolilla Suomea on lisäksi luotu mahdollisuuksia reaa- liaikaiseen chat-viestintään. Myös alun perin lapsiperheille kehitetyn ´Pyydä apua´-na- pin käyttöönottoa voitaisiin laajentaa. Toimintaidea perustuu siihen, että asiakas pys- tyy asioimaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä sähköisesti painamalla kunnan nettisivuilla olevaa nappia ja pyytämään anonyymisti apua.139 Pelien ja pelaamisen kautta voidaan saada selkeyttä asiakkaan elämäntilanteesta. Ideana on, että samalla kun asiakas puhuu pelaamistaan peleistä, häneen pystyy ra- kentamaan paremmin luottamusta ja hän itsekin motivoituu työskentelyyn sekä kerto- maan omaa elämäntarinaansa.140 Sosiaalityössä voitaisiin hyödyntää myös podcas- teja, minicasteja, tekoälyä ja sähköisiä itsearviointimenetelmiä. Asiakkaat toivovat di- gitaalisuutta hyödynnettävän tukipalvelun omaisesti, jolloin digitaalisuus helpottaa no- peaa yhteydenottoa, työntekijän tavoitettavuutta ja kohtaamista.141 Sosiaalihuollon sähköisten asiakaspalvelujen tarjonta on epätasaista eri puolilla Suo- mea, mikä vaarantaa ihmisten yhdenvertaisuutta. Palveluja tulisi keskitetysti koordi- noida, jotta vältetään kasvava alueellinen erilaistuminen. Vaihtoehtoisten asiointi- ja tiedotuskanavien saatavuudesta tulee huolehtia, koska kaikki eivät voi käyttää digitaa- lisia palvelumahdollisuuksia. Tarjolla tulee olla myös perinteisiä paperisia esitteitä, ha- kemuskaavakkeita ja vastaavia sekä mahdollisuus sosiaalityöntekijän kasvokkaiseen kohtaamiseen. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 73 Toimenpide-ehdotus: Sähköisten asiakaspalvelujen kehittämisen tulee perustua tie- toon asiakkaiden tarpeista ja paikallisista olosuhteista. Tämä edellyttää asiakkaiden mielipiteiden ja heidän tilanteidensa koordinoitua selvittämistä. Kuntien, Kuntaliiton ja sosiaalialan osaamiskeskusten tulee yhteistyössä alueillaan laatia sosiaalihuollon ja sosiaalityön sähköisten asiakaspalvelujen strategia ja toimeenpanosuunnitelma, jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon asiakkaiden tarpeista. 9.4 Sähköiset tietojärjestelmät ja tiedonhallinta Sosiaalihuollon tiedonhallinnan osalta voidaan todeta, että tietoyhteiskuntakehityk- seen liittyvissä valtakunnallisissa strategioissa sosiaalihuolto on tullut jatkuvasti ter- veydenhuollon perässä. Tietojärjestelmien puutteiden takia loppukäyttäjät ovat joutu- neet kehittämään omia tapoja pystyäkseen työskentelemään järkevästi eri järjestel- mien kanssa.142 Sosiaali- ja terveydenhuollon tämän hetkisten tietojärjestelmien heik- kous on niiden käyttöiän korkeus. Tietojärjestelmien tuki ammattilaisten työproses- seille on ollut vaihtelevaa143, ja käytössä saattaa olla moniakin tietojärjestelmiä, joi- den yhtäaikainen käyttäminen olisi hallittava ja yhtenäinen kirjaaminen koetaan osaa- misvajeeksi, johon kaivattaisiin lisää koulutusta. Näin siitä huolimatta, että sosiaalialan tiedonhallinnan Kansa-koulu -hankkeessa144 on annettu valmennusta kirjaamiseen lain sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015) mukaisesti. Sosiaalialan osaamiskeskusten toteuttamassa Kansa-koulu-hankkeessa (v. 2015−2019) on ennen hankekauden loppumista tähän mennessä valmennettu lähes 2000 kirjaamisvalmentajaa, jotka puolestaan ovat kouluttaneet jo yli 30 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista sosiaalihuollon määrämuotoiseen kirjaamiseen. Osuus kattaa kuitenkin vain noin 20 % sosiaalipalvelujen henkilöstömäärästä ja kun- nissa myös sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnalla työskentelevien olisi saatava kir- jaamiskoulutusta. Yhtenäisen kirjaamisen katsotaan parantavan asiakkaiden oikeus- turvaa.145 Koulutuksella valmistaudutaan myös sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston käyttöönottoon. Sosiaalihuollon eri palvelutehtäviä varten esimerkiksi lapsiperheille suunnattuihin pal- veluihin tai päihdehuoltoon on rakennettu asiakirjamalleja, joissa on yhtenevät asia- kasasiakirjarakenteet. Nämä mallit löytyvät Sosmeta-palvelusta, jossa voi tarkastella valtakunnallisia sosiaalihuollon asiakasasiakirjarakenteita.146 Yhtenäisellä kirjaami- sella on sosiaalihuollossa merkitystä, sillä sosiaalihuollonkin dokumentointi tehdään jatkossa Kansaneläkelaitoksen ylläpitämään tiedonhallintapalvelu Kantaan, joka on alun perin kehitetty terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyyn. Sosiaalihuollon kir- jaukset Kanta-palveluun (SosKantaan) tehdään Sosiaalihuollon asiakastiedon arkis- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 74 toon.147 Julkisten sosiaalihuollon toimijoiden on suunniteltu liittyvän SosKantaan vuo- den 2022 ja yksityisten vuoden 2024 loppuun mennessä. Määrämuotoiset Sosmetan mukaiset asiakasasiakirjarakenteet ja kirjaamiset ovat tulossa pakollisiksi vuoden 2023 alusta alkaen.148 Sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisen edellytyksenä on, että johtaminen perustuu ajantasaiseen ja vertailukelpoiseen tietoon. Luotettavan tiedon avulla pystytään myös ennakoimaan väestön terveydentilaa ja hyvinvointipalvelujen tarvetta sekä kehittä- mään palveluja.149 Erityisesti sosiaalihuollon digitalisaation johtamisen osalta tilanne näyttää heikolta, sillä jopa kolmannes sosiaalihuollon esimiehistä ei tiedä, ohjaako heillä digitalisaatiota joku strategia tai suunnitelma.150 Tietojärjestelmien kehittämisessä on huomioitava kansalaisten ja ammattilaisten roo- lin muutos tiedon tuottamisessa tietojärjestelmiin. Kansalainen voi esimerkiksi kirjata esitietojaan tai omaa tilannettaan ammattilaisten nähtäville.151 Esimerkiksi Näytön paikka-nettipalvelu toimii ilmaisena digitaalisena portfoliona, jossa erilaisten työkalu- jen avulla nuori voi jäsentää elämäänsä ja tehdä sitä niin halutessaan näkyväksi myös kanssaan työskenteleville ammattilaisille.152 Sosiaalityön asiakastiedon tulisi olla avointa asiakkaan suuntaan ja hänellä tulisi olla mahdollisuus osallistua tiedon muodostamiseen niin halutessaan. Kansalaiselle tai asiakkaalle itselleen ulotettu entistä laajempi omien tietojen hallinta virittää ajattelua siihen suuntaan, että tietojärjestelmienkin avulla voidaan tukea osallisuutta ja voi- maantumista, itsemääräämisoikeutta ja toimintakykyä. Digitaalisin ratkaisuin voitaisiin parantaa myös asiakkaiden oikeusturvaa, jos sosiaalityön verkkosivujen kautta olisi suora mahdollisuus konsultoida valvontaviranomaisia tai tehdä kanteluita ilman, että täytyy erikseen etsiä kyseisiä sivuja muualta verkosta. Vaadittavat linkit tai upotukset voisivat löytyä oman kunnan sivulta. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityön käytössä olevia asiakastietojärjestelmiä on kehi- tettävä paremmin asiakkaan osallisuutta mahdollistavaksi ja tukevaksi. THL:n (sosiaa- lihuollon asiakastiedon arkisto), ohjelmistotoimittajien, Kuntaliiton, kuntien, sosiaa- lialan osaamiskeskusten ja asiakastahoja edustavien on tehtävä tässä kehittämis- työtä, jota varten on luotava yhteinen foorumi. Toimenpide-ehdotus: Kirjaamisvalmennuksia tulee tarpeenmukaisesti jatkaa myös Kansa-koulu II-hankkeen päätyttyä vuoden 2019 jälkeen huomioiden sosiaalihuollon valtakunnallisen dokumentaation kirjaamisvaateet ja tähän liittyvät aikataulutukset. Kirjaamisvalmentajien kouluttamisessa on vältettävä kirjaamisvalmentajien organisaa- tioihin mukanaan tuoman osaamisen häviäminen esimerkiksi tilanteessa, jossa orga- nisaation ainoa kirjaamisvalmentaja vaihtaa työpaikkaa. Hankkeen tehtävät ja vastuut SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 75 tulisi jalkauttaa sosiaalialan osaamiskeskuksiin siten, että turvataan kirjaamisvalmen- tajien saatavuus ja mahdollistetaan heidän verkostotapaamistensa jatkuvuus. Kirjaa- misvalmentajiin liittyvän koordinoivan työn turvaaminen jatkossa edellyttää STM:n pe- rusrahoitusta sosiaalialan osaamiskeskuksille. 9.5 Yhteiskehittäjyys ja asiakasraadit Palvelujärjestelmässä asiakasosallisuus merkitsee sitä, että asiakkaat tulevat kuul- luiksi eri viestintäkanavia hyödyntäen. Monimuotoisina osallistumisen tapoina kasvok- kaisen palautteen lisäksi voivat toimia esimerkiksi erilaiset asiakaspalautejärjestelmät ja asiakasraadit. 153Asiakkaiden osallistuminen palveluiden suunnitteluun toteutuu vaihtelevasti: joko asiakkaat eivät juurikaan osallistu palveluiden suunnitteluun tai heillä on lukuisia vaikuttamistapoja. Esimerkiksi fattaluutatoiminnassa on kyse asiakkaan vertaispalveluohjaajana toimimi- sesta, jolloin annetaan asiointiapua virastoissa muille asiakkaille. Fattaluutatoiminta on esimerkki myös palveluiden kehittämisestä kokemusasiantuntijoiden kanssa.154 Kokemusasiantuntijaa voidaan luonnehtia henkilöksi, jolla itsellään on kokemusta tie- tynlaisesta elämäntilanteesta ja palvelujärjestelmän toimivuudesta, halua tukea toisia vastaavassa tilanteessa olevia sekä vaikuttaa asioihin ja tehdä kehittämistyötä.155 Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry:n (KoKoA) kautta voi tilata tarpeitaan vastaavia kokemusasiantuntijoita.156 Asiakkaat voivat kehittää palveluja myös yhdessä ammattilaisten kanssa. Tällöin voi- daan puhua yhteiskehittämisestä tai yhteistutkimisesta. Yhteistutkimisessa157 työnteki- jät ja palveluiden käyttäjät toimivat tasavertaisina kumppaneina ja pohtivat asioita yh- dessä. Yhteistutkiminen voidaan nähdä myös sosiaalityön menetelmänä ja se voi olla sosiaalista kuntoutusta. Keskeistä yhteistutkimisessa ovat yhteinen suunnittelu ja vaikuttamismotiivi siihen, mi- ten tuotettua tietoa viedään eteenpäin. Toiminnan tulisi läpäistä palvelut siten, että asiakkaiden kokemuksia hyödynnetään toiminnan seurannassa ja arvioinnissa.158 Yh- teistutkijuuden hyötynä pidetään myös sitä, että ongelmien sijaan keskiössä on voi- mavarojen löytäminen. Ideana on, että palvelujen asiakkaat eivät toimi pelkkinä tiedon tuottajina, vaan myös itse hyötyvät.159 Yhtenä esimerkkinä yhteistutkijuudesta on Es- poossa keväällä 2017 toteutettu maahanmuuttajanaisille suunnattu sosiaalinen sir- kus,160 joka toimi myös sosiaalisen kuntoutuksen muotona. Asiakasraadit kaipaavat enemmän tietoa siitä, keihin avainhenkilöihin heidän tulisi olla yhteydessä, miten heidän ehdotuksensa etenevät, missä ne ovat olleet esillä ja mitä SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 76 ehdotuksille on tapahtunut. Perusteluja kaivataan myös sille, mikäli ehdotukset eivät organisaatiossa etene. Asiakasraatien ehdotusten paremman käsittelyn ja seurannan rakenteiden lisäksi asiakasraadeille pitää turvata riittävän pitkä ja säännöllinen työs- kentely. Asiakasraatien keskinäistä yhteistyötä on lisättävä. Merkittäviä kokemusasiantuntijatoiminnan tai vastaavan toiminnan epäkohtia ja sa- malla asiakasosallisuuden toteutumisen esteitä ovat ongelmalliset palkkiokäytännöt sekä vaihtelevat ja epäsystemaattiset toteutustavat, epäselvät tehtävät, työnohjauk- sen puuttuminen, kokemusasiantuntijakoulutuksen niukkuus sekä tiedon puuttuminen kokemusasiantuntijatoiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristöissä. Silloin kun asiakkaiden kehittämistoiminta alkaa muistuttaa työtä, olisi kohtuullista maksaa siitä myös kunnollinen korvaus. Moni kokemusasiantuntija saa jotakin tukea (kuntou- tustuki, työkyvyttömyyseläke, toimeentulotuki tms.), jolloin palkkiot voivat sekoittaa tu- lotilannetta. Kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämiseksi tarvitaan toimivat yhteistyö- rakenteet muihin kokemusasiantuntijoihin. Kokemusasiantuntijakoulutusta tulisi laa- jentaa ja systematisoida. Pohjois-Suomen Sosiaalialan Osaamiskeskus Poske on koordinoinut asiakasosalli- suusmallin laatimista.161 Mallissa ehdotetaan, että asiakasosallisuussuunnitelman laa- timinen ja sen toteutumisen säännöllinen arviointi olisi edellytyksenä palveluntuotta- jaksi pääsylle. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä Eksotessa on mallinnettu tie- tovarantoa, johon kerätään keskitetysti tietoa muun muassa kokemusasiakastoimin- nasta, asiakasraadeista ja -palautteista, kehittäjäryhmistä ja vertaisohjaajatoimin- nasta.162 Tulevaisuudessa tietovarannon ”koekäytön” jälkeen voitaisiin rakentaa tä- män pohjalle laajempi verkosto, jossa olisi keskitetysti tietoa saatavilla. Tietoa tulisi olla myös muiden alueiden hyödynnettävissä ja jatkovaiheessa voitaisiin rakentaa jär- jestelmä, joka kokoaa alueelliset tiedot yhteen valtakunnallisesti. Toimenpide-ehdotus: Sosiaalityössä on lisättävä yhteiskehittämistä ja asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä laajemmin palvelujen suunnittelussa. Kehittämiseen osallistuville asiakkaille on luotava kannustinloukuton ja sanktioton palkkiojärjestelmä, jossa asiakkaan tekemä kehittämistyö huomioidaan ja järjestetään asiakkaille työnoh- jaus. Kuntien, Kuntaliiton, sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja asiakkaiden edustajana esimerkiksi Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry:n kautta saa- tavien yhteyshenkilöiden on tehtävä yhteistyötä tämän toteuttamiseksi. Toimenpide-ehdotus: Asiakasraadeista, vertaistukea antavista tahoista, kokemus- asiantuntijoista ja kehittäjäasiakkaista tulee rakentaa Eksoten tapaan alueellisesti tai valtakunnallisesti laajempi verkosto, jonka asiantuntemusta voidaan käyttää aiempaa systemaattisemmin. Laajempaa verkostoa tulisi hallinnoida siten, että mahdollisista SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 77 erillisistä alueellisista verkostoista saataisiin keskitetysti myös valtakunnallista kokoa- vaa tietoa. Tämän toteuttaminen tulee sitoa tuleviin sosiaali- ja terveyspalvelujen uu- distuksiin ja on huomioitava sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittämisessä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 78 10 Ilmiölähtöinen ja yhteiskunnassa vaikuttava sosiaalityö 10.1 Ilmiölähtöisyys sosiaalityössä Sosiaalityötä on perinteisesti organisoitu esimerkiksi ikä- ja väestöryhmäperusteisesti, alueperustaisesti tai tiettyjen ongelmakategorioiden mukaisesti. Sosiaalityötä voi jä- sentää muiden yhteiskunnallisten toimintojen tapaan suhteessa työssä kohdattaviin ilmiöihin. Toisaalta sosiaalityö on aina vastannut erilaisiin ilmiöihin, osin erilaisten on- gelmakategorioiden kautta. Ilmiölähtöisessä lähestymistavassa pyritään laaja-alai- seen, ylisektoriseen tarkasteluun, joka välttää ongelmalähtöistä asioiden käsittelyä. Tunnistettujen ilmiöiden mukaisesti suunnattu työ avaa uudentyyppisiä keinoja sekä yksilökohtaisessa työssä että monialaisessa työskentelyssä. Se mahdollistaa laajem- pien asiakokonaisuuksien tarkastelun, auttaa välttämään liian yksinkertaisia ja ”help- poja” ratkaisuja sekä auttaa löytämään ongelmien juurisyitä, joilla on merkitystä työn vaikuttavuuden kannalta. Ilmiölähtöisyys mahdollistaa myös erityisen osaamisen kerryttämisen tietyistä aihepii- reistä. Sosiaalityö kohtaa usein varhaisessa vaiheessa ajalle tyypillisiä tai paikallisia ilmiöitä, ja sen vuoksi sosiaalityö voi haastaa olemassa olevia rakenteita parantaen palvelun osuvuutta ja tavoitteenmukaisuutta. Heikkojen signaalien tunnistaminen aut- taa sanoittamaan uudentyyppisiä ja tulossa olevia ilmiöitä. Ilmiölähtöisyys tukee sosi- aalityön laaja-alaista ajattelua ja työotetta, ja auttaa asiakasta hahmottamaan elä- mänsä kokonaisuutta. Ilmiöt ovat ajassa muuttuvia, joten niitä ei tule pilkkoa asiakas- prosessin eri vaiheisiin eri palveluntuottajille (vrt. tuotteistaminen), vaan niitä luonneh- tii kokonaisvaltaisuus, mikä on sosiaalityön erityinen vahvuus. Globaalit ja ylirajaiset ilmiöt kuten sotiin ja konflikteihin liittyvä pakolaisuus, ilmaston- muutos ja siihen liittyvä elinmahdollisuuksien kapeutuminen ja muuttoliike eivät tun- nusta kansallisvaltioiden rajoja. Niillä voi tulevaisuudessa olla suuri merkitys hyvin- voinnille ja ympäristön kestävyydelle ja sitä kautta yksilöille. Tutkimuksen näkökulmasta ilmiölähtöisyys voi tuottaa uudentyyppisiä tutkimusasetel- mia ja kootusti valtakunnallista tutkimustietoa sekä perustutkimukseen että esimer- kiksi palvelujen kehittämiseksi. Tilastoinnin näkökulmasta ilmiöitä pystytään tarkaste- lemaan valtakunnallisesti ja paikallisesti. Ilmiöiden kautta avautuva sosiaalityö ja hy- vinvoinnin kysymykset voivat avautua päättäjille uudella ja aiempaa selkeämmällä ta- valla. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 79 Ilmiölähtöisyys sosiaalityössä ja työn suuntaaminen tunnistettavien ilmiöiden mukai- sesti avaa mahdollisuuksia, mutta voi myös niitä kaventaa. Jos sosiaalityötä organi- soidaan ilmiöittäin, voidaan ajautua samankaltaiseen lokerointiin kuin perinteisessä palvelujärjestelmässä. Ilmiöt voivat olla epämääräisiä, vaikeasti määriteltäviä, moni- syisiä, ajassa muuttuvia, tai ilmiöiden välinen suhde voi olla vaikeasti hahmotettava. Samoin voi olla vaikea hahmottaa, mitkä asiat kuuluvat mihinkin ilmiöön, ja pitäisikö jokaiseen ilmiöön löytää oma ratkaisu tai palvelu. Tällöin voidaan lähestyä lääketie- teen diagnosoivaa mallia, prosessiajattelua ja sektoroivaa erikoistumista. Työ ja sen tekijät voivat tämänkaltaisessa työtavassa eriytyä ja asiakkaat lokeroitua. Ilmiöt voivat mennä eri suuntiin eri asiakkaiden kohdalla, jolloin keskeinen kysymys on, mikä taho määrittelee heidän kannaltaan merkitykselliset ilmiöt – palvelujärjestelmä vai asiak- kaat itse. Kriittisistä huomioista huolimatta sosiaalityö pystyy vastamaan ilmiölähtöi- sen ajattelun kautta aiempaa herkemmin yksilöiden ja yhteisöjen tuen tarpeisiin. Ilmiö- lähtöisyys sopii osin myös työn menetelmällisyyden ja organisoinnin lähtökohdaksi. 10.2 Sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Terveydenhuollossa on jo varhain puhuttu preventiosta eli terveysongelmien ennalta ehkäisystä. Lydia Rapoport163 toi tämän keskustelun sosiaalityön tutkimukseen 1960- luvulla USA:ssa. Primaari ehkäisevä sosiaalityö tarkoittaa laajaa, alueen koko väes- töön suunnattua tulevaisuuteen tähtäävää toimintaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja ter- veyden edistämiseksi164. Sekundaarissa ehkäisevässä työssä jo tiedossa olevan on- gelman eteneminen pyritään pysäyttämään ja sen paheneminen ehkäisemään (esim. paljon palveluja tarvitsevat henkilöt), tertiäärissä ehkäisevässä työssä tarkoituksena on minimoida ongelman paheneminen ja sen aiheuttamien haittojen vaikutukset asi- akkaan elämään. Sosiaalityössä sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen merkitsee ihmisten elämisen sosiaalisiin tekijöihin vaikuttamista eli tukea asumiseen, toimeentuloon ym. ihmisten elinolosuhteisiin ja arkeen liittyvissä asioissa, sosiaalista asianajoa sekä yh- teisöjen tukemista ja toimintamahdollisuuksien luomista. Sosiaalisiin tekijöihin vaikut- taminen on erityisen tärkeää, koska samalla vaikutetaan terveyden edistämiseen, sillä terveys – ja sairaudet – rakentuvat pitkälti sosiaalisten tekijöiden määrittäminä165. So- siaalisten ongelmien syntymiseen on tärkeätä vaikuttaa hyvin organisoidulla ehkäise- vällä työllä. Mainitun työn ohella rakenteellinen sosiaalityö nousee keskeiseen rooliin ja tarkoittaa asiakastyössä kertyvän tiedon pohjalta vaikuttamista niihin ihmisten arkea koskeviin SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 80 ratkaisuihin, joita tehdään paikallis-, alue- ja valtakunnallisen tason politiikassa. Kei- noina voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalista raportointia, verkostomaista vaikutta- mista ja yhteistyötä eri hallinnonalojen kanssa tai sosiaalisen median kautta vaikutta- mista. Yhteisösosiaalityöllä puolestaan voidaan tuottaa yhteenkuuluvuuden kokemuk- sia, merkityksellistä osallisuutta ja mahdollisuuksia kanssatoimijuuteen ja vaikuttami- seen, jolloin ehkäistään syrjäytymistä, tarpeettomuuden tunteita ja yksinäisyyttä. Myös elämäntilannelähtöinen ja paneutuva yksilötyö sosiaalityössä mahdollistaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ehkäisemällä ongelmien pahenemista ja haitto- jen vaikutuksia166. Ottamalla palvelun käyttäjät mukaan yhteiskehittämiseen, voidaan tunnistaa ihmisten omat arvolähtökohdat ja tavoitteet ja edistää hyvinvointia ja terveyttä ”kulttuurisesti ja sosiaalisesti herkistyneellä tavalla”167 Sosiaalisen hyvinvoinnin tuottamisen ohella täl- löin puhutaan myös terveyden edistämisen kolmannesta tiestä. Osallistava ja valtais- tava sosiaalityö vastaa osaltaan terveyden edistämisen kolmannen tien haasteeseen. Toimenpide-ehdotus: On mahdollistettava sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sosiaalityössä varaamalla resursseja ehkäisevään sosiaalityöhön, raken- teelliseen sosiaalityöhön, yhteisösosiaalityöhön sekä osallistavaan ja valtaistavaan työhön. 10.3 Rakenteellinen sosiaalityö Sosiaalityössä ja laajemmin yhteiskunnassa on tärkeää tunnistaa sosiaalisten ongel- mien rakenteellisia syitä ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Sosiaalihuoltolaki (1301/2014, 7 §) korostaa rakenteellisen sosiaalityön merkitystä ja painottaa sosiaalityön asiantun- temuksen hyödyntämistä sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ra- kenteellinen sosiaalityö voi olla muun muassa julkisuustyötä, oikeudenmukaisuus- työtä, palvelujen kehittämistä, vaikuttamistyötä ja sosiaalista raportointia päätöksente- kijöille. Rakenteellisessa sosiaalityössä sosiaalityöntekijä tuottaa asiakastyön pohjalta tietoa julkiseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon, antaa toimenpide-ehdo- tuksia sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi ja pyrkii vaikuttamaan kaavoitukseen, rakentamiseen ja muuhun kuntapolitiikkaan asukkaiden asuin- ja toi- mintaympäristöjen kehittämiseksi. Arviointi- ja vaikuttavuustutkimusta voidaan hyö- dyntää rakenteellisen sosiaalityön välineenä. Sosiaalista raportointia voidaan tehdä oman työorganisaation johdolle, poliittisille pää- töksentekijöille tai suurelle yleisölle. Esimerkiksi Varsinais-Suomen sosiaalialan osaa- miskeskus Vasso on julkaissut nettisivullaan sosiaalisen raportoinnin lomakkeen168, jolla alueen sosiaalityöntekijät voivat raportoida kaikkein heikoimmassa asemassa SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 81 olevien ihmisten tilanteista (sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 8 §) ja tehdä tilanteen poh- jalta kehittämisehdotuksia. Osaamiskeskus kerää kuntakohtaiset raportit kaksi kertaa vuodessa ja toimittaa esimiehille ja esittää jatkokehittämisehdotukset kunnassa. Li- säksi tuloksia hyödynnetään hyvinvointikertomuksessa vuosittain ja valtuustokausit- tain aikuissosiaalityön osalta. Rakenteellisen sosiaalityön vaikuttamistyöhön sisältyy myös päätösten ennakkoarvi- ointiin169 osallistuminen. Ennakkoarviointi tarkoittaa päätösesitysten ja tavoitteiden vaikutusten arviointia etukäteen jo valmisteluvaiheessa, mikä auttaa havaitsemaan päätösten ennakoimattomia kerrannaisvaikutuksia sekä lisää päätöksenteon läpinäky- vyyttä. Ennakkoarvioinnissa valmistelija kuvaa ehdotuksen myönteisiä ja kielteisiä vai- kutuksia ja esittää vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Sosiaalisten vaikutusten arvioin- nissa (SVA) selvitetään hankkeiden vaikutuksia ihmisten elinoloihin, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Tätä ennakkoarviointia käytetään erityisesti kaavoituksessa ja kaivostoi- minnan suunnittelussa, mutta sitä on tarpeen laajentaa kaikkiin olennaisiin muutos- prosesseihin, jotka vaikuttavat ihmisten elinolosuhteisiin ja toimintaympäristöön. Ihmi- siin kohdistuvasta ennakkoarvioinnista (IVA)170 säädetään terveydenhuoltolaissa171. Sosiaalityön näkökulmasta tärkeää on myös ympäristövaikutusten arviointi (YVA), josta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa172. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan hankkeen tai päätöksen vaikutuksia ympäristöön. Toimenpide-ehdotus: Rakenteellinen sosiaalityö on sosiaalityöntekijän lakisääteinen tehtävä ja sille tulee varata tilaa jokaisen sosiaalityöntekijän työn kokonaisuudessa. Tämän lisäksi tarvitaan vakiintunut käytäntö, jossa sosiaalityöntekijöillä olisi määrä- ajoin mahdollisuus toimia tutkijasosiaalityöntekijänä sosiaalityön kehittämiseksi. Toimenpide-ehdotus: Sosiaaliseen raportointiin tulee kehittää systemaattisia joka- päiväiseen työhön integroituvia malleja ja se tulee systematisoida vakiintuneeksi osaksi sosiaalityön toimintaprosessia sekä hyödyntää osana laajempaa alueellista hy- vinvointikertomusta. Sosiaalityöntekijöiden käytössä olevia tietojärjestelmiä tulee muo- kata niin, että ne tukevat työn seurantaa ja tiedontuotantoa rakenteellisen sosiaalityön tarpeisiin. 10.4 Sosiaaliasiamiestoiminta Sosiaaliasiamiestoiminta voidaan nähdä osana sosiaalista raportointia ja rakenteel- lista sosiaalityötä. Toiminnan vuosiraporttien tulisi olla sisällöltään yhteismitallisia ja raportteja tulisi hallinnossa käsitellä koko Suomessa yhtenäisesti, jotta niiden luotetta- vuus ja vertailtavuus paranisivat. Sosiaaliasiamiesten hoitamien alueiden väestöpoh- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 82 jan suuruudella ja tuottajaorganisaatiolla on merkitystä kun mietitään sosiaali- asiamiesten tulevaa sijoittumispaikkaa uudistuvissa sosiaali- ja terveydenhuollon ra- kenteissa. Sosiaaliasiamiesten omissa mielipiteissä sijoittumispaikan suhteen on suurta vaihtelua.173 Kysymys sosiaaliasiamiesten tulevasta sijoittumisesta on keskeinen sen vuoksi, että sosiaaliasiamiesten riippumattomuus on edelleen uhattuna174, ja he voivat menettää työpaikkansa, jos kirjoittavat organisaation toiveita vastaamattoman raportin. Sosiaali- asiamiehet kaipaavatkin irtisanomissuojaa tai vastatoimien kieltoa lainsäädäntöön, mutta tämä on koettu vaikeaksi säätää myös yksityisiä toimijoita sitovaksi. Tyytymät- tömyys sosiaaliasiamiehen toimintaan voi johtaa myös sosiaaliasiamiestoiminnan os- tosopimuksen jatkumattomuuteen ja irtisanomiseen tuotannollisista ja taloudellisista syistä.175 Sosiaaliasiamiestoiminnan tulevaisuuden osalta on esitetty myös, että heillä tulisi edelleen olla rooli myös Kelan perustoimeentulotukiasioissa, sillä Kelan on koettu ot- tavan yhä enemmän valtaa toimeentulotukilainsäädännön tulkinnassa. Sosiaalityön ammattilaisten lausuntoja esimerkiksi toimeentulotuen perusosan alentamisarvioinnin yhteydessä ei huomioida tarpeeksi. Toiminnan viranomaisluonnetta tulisi vahvistaa ja sosiaaliasiamiesten hallinnollista määräysvaltaa lisätä.176 Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisen omavalvonnan noudattamisessa on paikoin suuria puutteita ja valvontajärjestelmällä ei ole riittävästi resursseja. Lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista177 ja lakia potilaan asemasta ja oikeuksista178 on myös ehdotettu yhdistettäväksi, samoin kuin sosiaali- ja potilas- asiamiehen tehtäviä. Varauksellisuus lakien yhdistämiseen johtuu asiakkaiden ja poti- laiden erilaisesta asemasta sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä sosiaali- ja potilas- asiamiesten erilaisesta lainsäädännöllisestä asemasta, minkä vuoksi ymmärrettävän lakitekstin aikaansaaminen koetaan mahdolliseksi ongelmaksi. Erilaiseen lainsäädän- nölliseen asemaan liittyy esimerkiksi se, että sosiaaliasiamiehillä on selvityksen teko- velvollisuus kun potilasasiamiehillä sitä ei ole. Saman henkilön toimimiseen sekä sosi- aali- että potilasasiamiehenä sen sijaan suhtauduttiin huomattavasti suopeammin. Toisaalta riskiksi koettiin liian laajat osaamisvaatimukset, jolloin ongelmaksi muodos- tuu se, ettei kumpaakaan tehtävää hallita kunnolla eivätkä resurssit riitä molempien tehtävien hoitamiseen. Osaamiseen liittyy myös se, että sosiaaliasiamiehillä on kelpoi- suusvaatimukset, jotka potilasasiamiehiltä puuttuvat.179 Toimenpide-ehdotus: STM:n tulisi perustaa työryhmä ratkaisemaan esitettyihin avoinna oleviin seikkoihin sekä sosiaaliasiamiesten rooliin liittyviä kysymyksiä. Työ- ryhmän tulee myös selvittää sosiaaliasiamiesten aseman vahvistamista tiedontuotan- nossa osana rakenteellista sosiaalityötä. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 83 11 Sosiaalityö uuden kynnyksellä 11.1 Sosiaalityötä viranomaisvastuulla ja ilman Tulevaisuudessa keskeistä on varmistaa sosiaalityön paikka julkisen sosiaalihuollon järjestämisvastuulla tapahtuvana toimintana. Tällöin työ perustuu osin hallintopäätök- sin ja toimii viranomaisvastuulla varmistaen yksilön oikeusturvaa. Samoin on tärkeää tunnistaa sosiaalityön roolit ja resurssit julkisen sektorin eri areenoilla sekä kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin toiminta-areenoilla. Toisaalta sosiaalityö on luonteeltaan palvelutoimintaa, joka ei aina identifioi asiakkuuksia ja perustuu vahvasti sosiaalityön ammatillisiin ja eettisiin periaatteisiin. Vaikka lakisääteiseen sosiaali- ja terveyden- huollon palvelujen tuottamiseen ei sisältyisikään varsinaista päätöksentekoa, ne voi- vat olla luonteeltaan julkisia hallintotehtäviä.180 Joissakin tapauksissa sosiaalityön toteuttamista voi ohjata sosiaalihuoltolain (1301/2014) sijaan muu lainsäädäntö, kuten tapahtuu esimerkiksi aktivointiin ja työllis- tymiseen liittyvien velvoitteiden osalta. Huolenpidon sosiaalityön tehtävistä on sää- detty epätäsmällisemmin kuin mainituissa aktivointitoimissa. Liukko ja Nykänen181 esittävätkin, että sosiaalityön painopisteen tulee olla sille ominaisessa kaikkien asiak- kaiden toimintakykyä edistävässä työotteessa. Tämä on huomionarvoista, sillä suuri osa sosiaalityön työmuodoista ja toimintaympäristöistä liittyy vaikeimmassa asemassa oleviin ja paljon palveluja tarvitseviin ihmisiin, joita on vaikea tavoittaa ja kiinnittää yk- silökohtaisiin asiakkuuksiin. Perinteisiä asiakasprosesseja ja kirjauksia asiakastieto- järjestelmään ei välttämättä käynnisty. Eniten sosiaalityön tukea tarvitsevia voidaan tavoittaa etsivän lähityön, yhteisösosiaa- lityön ja yhdyskuntatyön keinoin. Tämän tyyppisten työmuotojen tarve on selvityksen mukaan lisääntynyt huomattavasti, ja näissä työmuodoissa tarvittaisiin lisää resurs- seja sekä osaamisen kartuttamiseen että henkilöstöön. Näistä työmuodoista ei ole kuitenkaan säädetty sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) kuntia velvoittavalla tavalla.182 Keskeinen johtopäätös myös tässä selvityksessä on, että sosiaalityö ei milloinkaan tyhjene viranomaispäätöksiin, vaan sosiaalityö viranomaistyönäkin on ihmistä kohtaa- vaa työtä, joka käyttää yhtenä työn välineenä hallintopäätöksiä eli julkista valtaa. Toi- nen johtopäätös on, että sosiaalityön toteuttaminen on mahdollistettava myös alueelli- sena ja jalkautuvana toimintana sen sijaan, että se perustuu asiakkuuksiin ja yksilölli- siin tilanteisiin. Sosiaalityötä ei voi sitoa täysin hallinnollisiin rakenteisiin, sillä palvelu- SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 84 käsitykset sekä yksilöiden ja paikallisyhteisöjen tarpeet muuttuvat. Näihin vastatak- seen sosiaalityön tulee uudistua orientaatiossaan esimerkiksi osallistavan ja valtaista- van sosiaalityön keinoin. 11.2 Sosiaalityön kehittämisohjelma hallituskaudelle 2019–2023 Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön uudistamiseksi ja konkretisoimiseksi on toteu- tettava valtakunnallinen kehittämisohjelma. Suomessa palvelut ja etuudet ovat liian erillään toisistaan. Etuuksiin kuluu paljon rahaa, kun taas palvelujen sisältöön ei ole panostettu tarpeeksi. Sen vuoksi sosiaalityön kehittämisohjelma on toteutettava osana työikäisten laajempaa, mahdollisesti hallitusohjelmaan kirjattavaa tavoitetta. Työikäisten käyttämään sosiaaliturvaan kuluu Suomessa vuosittain miljardeja euroja. Sosiaalimenot ovat maailmanlaajuisestikin mittavia suhteessa väestömäärään. Sosiaalityön uudistamiseksi toteutettavan pilotointi- ja arviointihankkeen tulee sisältää tutkimusta ja kokeiluja siitä, miten palveluja tulee kehittää vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin (mm. väestön heterogeenistyminen) ja millä tavoin palveluilla voidaan myös vähentää kasvavaa sosiaalimenojen tarvetta. Pilotointi tuottaa tietoa sotu-uudistuk- seen, malleja palvelujen integroimiseen ja näyttöön perustuvaa tietoa sosiaalityön pal- velumallien vaikuttavuudesta. Kehittämistyössä on hyödynnettävä Toimi-hankkeen, PRO SOS ja ISO SOS -hankkeiden sekä Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilun tu- loksia. Kehittämisohjelman tavoitteet tulee sitoa soveltuvin osin sosiaaliturvan kokonaisuudis- tukseen etuuksien ja palvelujen yhteensovittamiseksi sekä palvelujen resursoimiseksi. Uudistuvat sosiaalityön palvelut toteuttavat samanaikaisesti osallisuuden, toimintaky- vyn, osaamisen ja työllisyyden tavoitteita. Ohjelman toimeenpanossa huomioitavaa: • Kansallinen ohjelma tukemaan sosiaalityön muutosta, sosiaalisen vahvista- mista ja integraatiota. • Tämän lisäksi toteutetaan kokonaisvaltainen sosiaalityön pilotti yhdellä haas- tavalla (maakunta) alueella, jossa vaikea työntekijäpula, esimerkiksi Pohjois- Karjalassa tai Kymenlaaksossa. Pilotissa voitaisiin hyödyntää Työterveyslai- toksen kumppanuutta arvioitaessa työhyvinvoinnin merkitystä sosiaalityön vai- kuttavuudelle. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 85 • Ohjelman perustaksi sosiaalityön tulevaisuusselvityksen sekä kansallisten ke- hittämishankkeiden keskeisimmät kehittämiskohteet. • Toteutus täytyy vaiheistaa, ja nimettävä taho, joka varmistaa toimeenpanon. Vaikuttavuuden arvioinnissa käytetään THL:n kehittämää AVAIN-mittaria. • STEA-rahoitus valtakunnalliseen ohjelmaan liittyvälle erilliselle sosiaalityön tu- kipalvelut -kehittämishankkeelle (julkinen/järjestöt/vapaaehtoistyö). Hank- keessa selvitetään, mitkä tehtävät kuuluvat sosiaalityölle julkisella vastuulla tehtävänä työnä ja mitä mahdollisuuksia yhdyspinnoilta löytyy. • Piloteissa arvioidaan myös organisatoristen rakenteiden, osaamisen ja mene- telmien systemaattisen käytön merkitystä sosiaalityön vaikuttavuuteen. Kokei- lussa huomioidaan monialainen (ml. järjestöt ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen) ja aluelähtöinen työtapa. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 86 Liitteet Liite 1. Taustaryhmän kokoonpano • DIAK/ tutkija Sakari Kainulainen • Helsingin kaupunki/ johtava sosiaalityöntekijä Henna Niiranen • HUS/ erikoissuunnittelija, sosiaalityön kehittäjä Miina Arajärvi • Järvenpään kaupunki/ johtava sosiaalityöntekijä Hanne Niemi • KELA/ toimeentulotukiryhmä, suunnittelija Katja Heikkilä • Kokkolan yliopistokeskus/ sosiaalitieteiden yksikönjohtaja, sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies • KSSHP/ Uusi sairaala- projekti, kehittäjä-sosiaalityöntekijä Katri Ylönen • Kuntaliitto/ erityisasiantuntija Eveliina Cammarano • Onni-hanke/ projektipäällikkö Hanna-Kaisa Kostet • Oulun kaupunki/ sosiaalityöntekijä Kati Västilä • Pikassos/ toimitusjohtaja Tuula Tuominen • PROSOS -hanke/ projektikoordinaattori Sirpa Karjalainen • SeAMK/ yliopettaja Minna Zechner • STM/ erityisasiantuntija Virva Juurikkala • STM/ sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen • STM/ erityisasiantuntija Ritva Liukonen • STM/ sosiaalineuvos Elina Palola • STM/ erityisasiantuntija Kirsi Kaikko • STM/ sosiaalineuvos Juha Luomala • STM/ neuvotteleva virkamies Satu Karppanen • TALENTIA/ erityisasiantuntija Laura Lindeberg • THL/ tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto • THL/ erityisasiantuntija Eeva Liukko • TOIMI-hanke/ projektipäällikkö Liisa Heinämäki • Turku/ sosiaalityöntekijä Elli Rantolahti • Uusimaa 2019/ projektipäällikkö Virve Flinkkilä SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 87 Lähteet Aalto, Maija (2019) Helsinkiin syntyi uusi paperittomien ryhmä. Helsingin Sanomat A 34, 30.3.2019. Alanko, Anna (2017) Improving mental health care. Finnish mental health policy ra- tionale in the era of dehospitalisation. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3276-5. Luettu 7.1.2019. Alasoini, Tuomo (2015) Digitalisaatio muuttaa työtä – millaista työelämää uudistavaa innovaatiopolitiikkaa tarvitaan? Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2015. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, 26–37. Alueuudistus (2019) Maakunta- ja sote-uudistus. Asiakasosallisuus toiminnan lähtö- kohtana. Osallisuustiedon tietovaranto osaksi tietojohtamisen mallia – Eksote. https://alueuudistus.fi/osallistuminen/sote Luettu 18.2.2019. Al-Sharmani, Mulki & Mustasaari, Sanna & Ismail, Abdirashid A. (2018) Uskonnollinen perheriitojen sovittelu suomalaisissa moskeijoissa: Kehittyviä rooleja ja muovautuvia käytäntöjä. Teoksessa Johanna Hiitola. Merja Anis & Kati Turtiainen (toim.) Maahan- muutto, palvelut ja hyvinvointi. Tampere: Vastapaino, 53−75. Arajärvi, Miina & Kalliola, Susanna & Mäkelä, Anni (2019) Keskustelua 8.3.2019. Suo- men Lääkärilehti 74(10), 595. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/keskustelua/moniam- matillisella-yhteistyolla-voimme-vastata-hyvinvoinnin haasteisiin/?pub- lic=e0c810635899cf7f4324d6484ddddb23&utm_source=face- book&fbclid=IwAR1byWT2YyNLboLWsQIqlOjPze9pNZlY_NKLO10Lm5tvzc299BHl_- taBPE. Luettu 20.3.2019. Asunto ensin – Asumissosiaalisen työn malli maakunnille ja kumppaneille (2019) Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma 2016–2019 (AUNE). https://asuntoensin.fi/assets/files/2019/02/Asunnottomuusty%C3%B6n-malli-maakun- nille-2019.pdf. Luettu 14.3.2019. Blomgren, Sanna & Saikkonen, Paula (2018) Toimeentulotukiuudistus haastoi kuntien ja Kelan yhteistyön: kuntakyselyn tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.julkari.fi/bitstream/han- dle/10024/136129/URN_ISBN_978-952-343-093-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Luettu 29.3.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 88 Cree, Viviene & Davis, Ann (2007) Social work. Voices from the inside. London and New York: Routledge. Davis, Melinda M & Keller, Sara & DeVoe, Jennifer E & Cohen, Deborah (2012) Char- acteristics and lessons learned from practice-based research networks (PBRNs) in the United States. J Healthc Leadersh. Vol. 2012 (4), 107–116. Dogan, Minna (2006) Sosiaaliasiamiehet asiakkaan aseman ja oikeuksien puolusta- jina. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto. Ehdotukset vuoteen 2020. Ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämisen pai- nopisteiksi vuoteen 2020. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hank- keet/kansallinen-mielenterveys-ja-paihdesuunnitelma/ehdotukset-mielenterveys-ja- paihdetyon-kehittamisen-painopisteiksi-vuoteen-2020. Luettu 20.2.2019. Ennakkoarviointi. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtami- nen/hyvinvointijohtaminen/paatosten-ennakkoarviointi. Luettu 23.3.2019. Esimerkkitapaus (2016) Humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saanei- den tilanne Suomessa. https://www.kotimaa24.fi/blogit/humanitaarisen-suojelun-pe- rusteella-oleskeluluvan-saaneiden-tilanne-suomessa/. Luettu 28.3.2019. Granfelt, Riitta (2017) Asumissosiaalisen työn sisällön ja paikan määrittelyä. Esitys AUNE-foorumissa 27.4.2017. https://asuntoensin.fi/assets/files/2017/05/Asumissosi- aalinentyö_Riitta-Granfelt_2704017.pdf. Granholm, Camilla (2016) Social Work in Digital Transfer. Blending Services for Next Generation. Mathilda Wrede Institutets forskningsserie 1/2016. http://www. fskompe- tenscentret.fi /Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_ version.pdf Luettu 7.3.2019. Haukka-Wacklin, Tuula (2016) Erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimusasiakas - kun- toutustutkimus, kuntoutussuunnitelma ja muutokset ICF-luokituksen osa-alueilla asi- akkaan arvioimana. Ammatillinen lisensiaatintutkimus, sosiaalityö. Tampereen yli- opisto. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/100395/LISURI- 1482395157.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Helsingin kaupunki (2018) Selvitys välitystilitoiminnasta. Nuorten palvelut ja aikuis- sosiaalityö. Sosiaali- ja terveystoimiala. 22.10.2018. Materiaali saatu sähköpostitse 4.1.2019. Helsinki: Helsingin kaupunki. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 89 Hietala, Outi (2018) Entistä parempaa päihde- ja mielenterveyskuntoutusta myös heikossa asemassa oleville. Kuntoutus 41 (3), 52-57. file:///C:/Users/Käyttäjä/iCloudDrive/STMSelvitysSostyö/Hietala_Outi_2018_Entista_pa rempaa_paihd%20(7).pdf. Luettu 13.1.2019. Hiltunen-Toura, Maarit & Lehtonen, Mari & Taskinen, Teppo & Lohijoki, Hanna (2018) Kansa-koulu -hanke. Loppuraportti 1.8.2015–31.12.2017. Versio 29.3.2018. https://thl.fi/documents/920442/3728513/Kansa-koulu_loppuraportti_Fi- nal.pdf/f9bf44bb-2895-4954-a08d-96bfb8403fe9 Luettu 11.3.2019. Hukari, Hanna (2018) Digitaalisten palveluiden asiakaslähtöisten ratkaisujen kehittä- minen aikuissosiaalityössä. Tulevaisuuden innovatiiviset digitaaliset palvelut. Trade- nomi YAMK- opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu. Human Trafficking and Modern Day Slavery (2019) Social Dialogue. Free Magazine of The International Association of Schools of Social Work. Issue 20, February/March 2019. https://socialdialogue.online/volume/20/read/#page=1. Luettu 24.2.2019. Ihmisoikeusliitto (2019) https://ihmisoikeusliitto.fi/riittava-toimeentulo-on-ihmisoikeus- perusturvan-tasoa-on-nostettava/. Luettu 28.3.2019. Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leemann, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Toikoi, Anna (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden vii- tekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin lai- tos. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302- 917-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 1.4.2019. Isotalo, Panu & Ringman, Miikka (2015) Oma elämä näkyväksi. NäytönPaikka-netti- palvelu nuorten sosiaalisen vahvistumisen välineenä. Hämeenlinna: NäytönPaikka ry. https://www.naytonpaikka.fi/pdf/oen.pdf Luettu 17.3.2019. IVA (2016) Säädösvaikutusten arviointi ihmisiin kohdistuvien vaikutusten näkökul- masta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:2. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Jokela, Merita & Kivipelto, Minna (2019) Vähimmäisturvan varassa olevilla on monin- kertainen riski toimeentulotuen alentamiseen. THL Blogi 7.2.2019. https://blogi.thl.fi/va- himmaisturvan-varassa-olevilla/. Luettu 29.3.2019. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi (2008) Johdanto. Teoksessa: Arja Jokinen & Kirsi Juhila. Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino, 7–11. Juhila, Kirsi (2008) Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön areenat. Teoksessa: Arja Jokinen & Kirsi Juhila. Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere, Vastapaino: 14–47. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 90 Jussila, Arja (1975) Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäväjako ja yhteistyö. Te- oksessa Juhani Aer (toim.) Kansanterveystyön käsikirja. Helsinki: Tammi, 328−350. Kajander, Ani (2007) Raportti Sosiaalihuollon ekonsultaatiohankkeesta. Työpapereita 16. Helsinki: Stakes.https://docplayer.fi/27353450-Raportti-sosiaalihuollon-ekonsultaa- tiohankkeesta.html#show_full_text. Luettu 15.1.2019. Kananoja, Aulikki (1997) Murros on mahdollisuus: sosiaalityön selvityshenkilön ra- portti. Helsinki: Stakes. Kananoja, Aulikki (2017) Sosiaalityö ammattina. Teoksessa: Aulikki Kananoja, Martti Lähteinen & Pirjo Marjamäki (toim.) Sosiaalityön käsikirja. Helsinki: Tietosanoma, 27– 32. Kananoja, Aulikki & Ruuskanen, Kristiina (2019) Selvityshenkilön ehdotukset lasten- suojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Loppuraportti. Sosiaali- ja ter- veysministeriön raportteja ja muistioita 2019: 4. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministe- riö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161379/Selvityshenki- lon_edellytykset_lastensuojelun.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Luettu 17.3.19. Kannanotto (2019) Sosiaalihuollon osaamisen varmistaminen: sosiaalityön yliopistolli- sen koulutuksen, tutkimuksellisen kehittämistoiminnan ja osaamiskeskittymien turvaa- minen. Sosnet ja Sosiaalialan osaamiskeskukset 13.3.2019. Kansanterveyslaki 66/1972. Karjalainen, Pekka (2016) Sosiaalityön uusi asento: paikka, rooli ja orientaatio. Teok- sessa Sanna Blomgren, Jouko Karjalainen, Pekka Karjalainen, Minna Kivipelto, Paula Saikkonen & Peppi Saikku. Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. Raportti 4/2016. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,119–136. Karjalainen, Pekka & Sarvimäki, Pirjo (toim.) (2005) Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015-toimenpideohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005:13. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. Karvonen, Sakari (2016) Lopuksi. Terveyden edistämisen tulevaisuuksia. Teoksessa Marita Sihto & Sakari Karvonen (toim.) Terveyden edistäminen ja eriarvoisuus. Hel- sinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 191–194. Kaukonen, Pälvi & Pelkonen, Marjaana & Hastrup, Arja & Bergbacka, Katja & Mäkelä, Jukka & Santala, Reima (2018) Lapsille ja nuorille hyvä sote. LAPE-teesit sote-palve- luiden uudistamisen tueksi. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-222-2. Luettu 17.3.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 91 Kauppila, Tarja & Kiiski, Kati & Lehtonen, Mari (2018) Sähköhelmenkalastus. Sosiaali- huollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaali- ja terveysministe- riön raportteja ja muistioita 14/2018. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. Kekkonen, Marjatta (2019) Kohtaamispaikka perhekeskuksessa. Terveyden ja hyvin- voinnin laitos: Tutkimuksesta tiiviisti -julkaisusarja. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 343-262-8. Luettu 18.3.2019. Kemppainen, Tarja (2006) Sosiaalialan osaajat 2015: Sosiaalialan osaamis-, työ- voima- ja koulutustarpeiden ennakointihanke (SOTENNA): Loppuraportti. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 230–284. Kivipelto, Minna (2018) Kirpeitä kysymyksiä sosiaalityön tulevaisuudesta. THL-Blogi 30.10.2018. https://blogi.thl.fi/kirpeita-kysymyksia-sosiaalityon-tulevaisuudesta/. Lu- ettu 3.12.2018. Kivipelto, Minna & Karjalainen, Pekka & Jokela, Merita & Liukko, Eeva & Ilmakunnas, Ilari & Moisio, Pasi (2018) Osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilu. Terveyden ja hy- vinvoinnin laitos: Tutkimuksesta tiiviisti 31. https://stm.fi/docu- ments/1271139/6184550/Osallistavan+sosiaaliturvan+kuntakokeilu_tutkimuksesta+tii- viisti+31_lokakuu+2018.pdf/7ebe366b-446f-01fc-8fcb-943edd54df53/Osallistavan+so- siaaliturvan+kuntakokeilu_tutkimuksesta+tiiviisti+31_lokakuu+2018.pdf.pdf /. Luettu 7.12.2018. Kivipelto, Minna & Karjalainen, Pekka & Moisio, Pasi & Karjalainen, Jouko & Liukko, Eeva (2019) Konttorista kadulle – sosiaalityön uusi asento ja odotukset Kela-siirron jälkeen. Teoksessa Minna Ylikännö ym. (toim.) Kela, Tutkimuksia. Julkaistaan 6/2019. Koskensalo-Kleemola, Heini (2016) Pääkaupunkiseudun Praksiksen oppimisverkosto. Luento 13.5.2016. http://www.socca.fi/files/5452/Paatosten_vaikutusten_ennakkoarvi- ointi_Vantaalla_Heini_Koskensalo-Kleemola_13.5.2016.pdf. Luettu 23.3.2019. Koskinen, Kaisa & Vuori, Jaana & Leminen, Anni-Kaisa (2018) Asioimistulkkaus: Moni- kielisen yhteiskunnan arkea. Tampere: Vastapaino. Kototori 2018. Toimintamalli. https://www.innokyla.fi/web/malli7597209. Luettu 15.10.2018. Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry. (2019) http://www.kokemusasiantuntijat.fi/. Luettu 18.2.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 92 Kuivalainen, Susan (toim.) (2013) Toimeentulotuki 2010-luvulla. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kuntoutuskomitea (2017) Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjär- jestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Kuusisto, Katja & Kalliomaa-Puha, Laura (tulossa 2019) Päihdeongelmaisen asiak- kaan asema ja oikeudet - mitä sosiaalihuoltolain uudet välineet tarkoittavat päihde- huollossa? Teoksessa Aini Pehkonen, Taru Kekoni & Katja Kuusisto (toim.) Oikeus päihdehuoltoon. Kuusisto-Niemi, Sirpa (2016) Tiedon hallinta sosiaalihuollossa: tiedonhallinnan para- digma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Dissertations in Social Sciences and Bu- siness Studies No 134. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppa- tieteiden tiedekunta/sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1230/2001. Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015. Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. Laki toimeentulotuesta 1412/1997. Lapin yliopisto (2019) eSosiaalityön maisterikoulutus 2015–2018. https://www.ulap- land.fi/FI/Yksikot/Yhteiskuntatieteiden-tiedekunta/Opinnot/Sosiaalityo/eSosiaalityon- maisterikoulutus. Luettu 7.3.2019. Liukko, Eeva & Nykänen, Eeva (julkaistaan kesäkuussa 2019) Sosiaalityön tulevai- suus – sosiaalityö julkisena hallintotehtävänä. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019. Lurie, Abraham & Monahan, Karen (2008) Prevention Principles for Practitioners: A Solution or an Illusion? Social Work in Health Care 33 (1), 69−86. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 93 Maakuntien järjestäytymismallit sosiaali- ja terveysalan TKI-toiminnassa. Maakuntien järjestäytymisen tilannekatsaus (2018) https://stm.fi/docu- ments/1271139/6184554/Maakuntien+TKI-toiminnan+järjestäytyminen_katsaus+nyky- tilaan+201809-1/8f00ba72-8d83-4212-9bfc-e13decd0593d/Maakuntien+TKI-toimin- nan+järjestäytyminen_katsaus+nykytilaan+201809-1.pdf. Luettu 14.2.2019. Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999. Marmot, Michael (2010) Fair Society, Healthy Lives. The Marmot Review. http://www.instituteofhealthequity.org/resources-reports/fair-society-healthy-lives-the- marmot-review/fair-society-healthy-lives-full-report-pdf.pdf. Luettu 13.1.2019. Martin, Maria & Kemppainen, Tarja & Niskala, Asta & Pohjola, Anneli (2018) Sosiaali- työntekijöiden ja sosionomien osaaminen Lapissa. Osaamiskartoituksen tuloksia. Ro- vaniemi: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja 42. Metteri, Anna (2012) Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaali- työ. Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press. Acta Universitatis Tamperensis 1778. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8956-3. Luettu 15.10.2018. Metteri, Anna & Hotari Kaisa-Elina (2011) Eettinen kuormittuminen ja toimintaympä- ristö nuorten palveluissa. Teoksessa Aini Pehkonen & Marja Väänänen-Fomin (toim.) Sosiaalityön arvot ja etiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 67−92. Metteri, Anna & Stepney, Paul (2013) Julkaisematon tutkimus ehkäisevästä sosiaali- työstä. Mikkola, Sirkka (2019) Paperittomuutta voi vähentää vain tietoa ja tukea tarjoamalla. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27 (1), 79−87. DOI:https://doi.org/10.30668/janus.70032. Mänttäri-van der Kuip, Maija (2015) Work-related well-being among Finnish frontline social workers in an age of austerity. Jyväskylä Studies in education, psychology and social research 524. Mänttäri-van der Kuip, Maija (2019) Conceptualising Work-Related Moral Suffering - Exploring and Refining the Concept of Moral Distress in the Context of Social Work, The British Journal of Social Work. https://doi.org/10.1093/bjsw/bcz034. Luettu 15.3.2019. Muuri, Anu (2019) Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa Sotessa. Esitys Sosiaalialan osaamiskeskusneuvottelukunnan kokous, 28.3.2019 Hel- sinki. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 94 NASW, ASWB, CSWE, & CSWA Standards for Technology in Social Work Practice (2017) https://www.socialworkers.org/includes/newIncludes/homepage/PRA-BRO- 33617.TechStandards_FINAL_POSTING.pdf. Luettu 17.3.2019. Niiranen, Vuokko & Seppänen-Järvelä, Riitta & Sinkkonen, Merja & Vartiainen, Pirkko (2010) Johtaminen sosiaalialalla. Helsinki: Gaudeamus. Niskala, Asta & Kirjavainen, Marjaana (2018) Tehdään yhdessä sujuvat sosiaali- ja terveyspalvelut Lappiin – asiakasosallisuusmalli palveluiden suunnitteluun, kehittämi- seen ja toteuttamiseen. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus & Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä. Verkkojulkaisu. http://www.sosiaalikollega.fi/kehitta- jaasiakastoiminta/hankkeet/palvelut-asiakaslahtoisiksi/Loppuraportti. Luettu 18.2.2019. Niskala, Asta & Savilahti, Terhi (2019) Kokemusasiantuntijuus kehittäjäasiakas-, ko- kemuskouluttaja- ja vertaistukitoiminnassa. Verkkojulkaisu. Kaste & Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&cad=rja&uact=8 &ved=2ahUKEwiHxIrdurbgAhXew8QBHSY-BQ4QFjA- DegQIBxAC&url=https%3A%2F%2Fwww.innokyla.fi%2Fdocu- ments%2F422402%2Fb0428880-c07c-457f-81cd-4b3f22801511&usg=AOv- Vaw2P50uc7Zy6YgpZbtG3Kfhl. Luettu 12.2.2019. Nordling, Esa (2018) Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Lääke- tieteellinen aikakauskirja Duodecim 134 (15), 1476-1483. https://www.duodecim- lehti.fi/lehti/2018/15/duo14435. Luettu 15.3.2019. Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma 2018–2019 (2018). Sosiaali- ja terveys- ministeriön julkaisuja 2/2018. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. Oivo, Tuija & Kerätär, Raija (2018) Osatyökykyisten reitit työllisyyteen -etuudet, palve- lut, tukitoimet Selvityshenkilöiden raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 43/2018. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. Palomäki, Susanna (2018) Kuntoutussosiaalityöntekijän työtehtävät, toimijuus ja roolit asiakkaan silmin. Teoksessa Jari Lindh, Kristiina Härkäpää & Kaisa Kostamo-Pääkkö (toim.) Sosiaalinen kuntoutuksessa. Lapland University Press, 263–290. Palsanen, Kati (2013) Yhteistutkiminen versio 2.0. Opas sosiaalityöhön. Soccan työ- papereita 2013:3. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 95 Pelastakaa Lapset ry. (2018) Sytykkeitä digisosiaalityöhön. Näytön paikka – asiakas päättää tiedoistaan. 4.6.2018. https://www.you- tube.com/watch?v=BZeV2PHKRKU&list=PL8byT84yW39yHd- kOP1ugykS8sxjmf55iJ&in- dex=4&t=0s&fbclid=IwAR0iQJixN33XwHnaeVqA3l69kXyLNhSyzuUGP3gQ5HRSpLHt sqOZo6Rcyag Katsottu 8.3.2019. Pelastakaa Lapset ry. & Aula Research (2018) Kyselytutkimus sosiaalialan työntekijöi- den parissa. Tulosesitys - Pelastakaa Lapset 9.10.2018. https://s3-eu-west-1.ama- zonaws.com/pelastakaalapset/main/2019/01/10131729/Tulosesitys.pdf. Luettu 9.3.2019. Perustuslaki 731/1999. Pohjola, Anneli (2019) Sosiaalihuollon ammattihenkilölain (817/2015) muutostarpeita koskeva selvitys. Selvityshenkilöraportti. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskes- kus. Raportteja ja muistioita 2019:16. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö (tulossa). PROSOS (2019) Taloussosiaalityö. http://www.prosos.fi/karkiteemat/taloussosiaalityo/ Luettu 15.3.2019. Rantalaiho, Ulla-Maija (2005) Sosiaalityössä tarvittava osaaminen. Valmistelupaperi sosiaalialan käytännön harjoittelun kehittämistä suunnittelevan työryhmän käyttöön (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Opetusministeriö). Painamaton. Rapoport, Lydia (1961) The Concept of Prevention In Social Work. Social Work, Janu- ary, 3−12. Rintanen, Eevaliisa (1975) Terveyskeskuksen henkilökunta ja sen työnjako. Teok- sessa Juhani Aer (toim.) Kansanterveystyön käsikirja. Helsinki: Tammi, 153−172. Roivainen, Irene & Kostiainen, Tuula & Metteri, Anna (tulossa 2019) Yhteisösosiaali- työtä muuttuvassa toimintaympäristössä. Teoksessa Anneli Pohjola, Tarja Kemppai- nen, Asta Niskala & Nina Peronius (toim.) Yhteiskunnallisen asemansa ottava sosiaali- työ. Tampere: Vastapaino. Romakkaniemi, Marjo & Martin, Marjatta & Könkkölä, Kalle & Lappalainen, Tiina (2018) Vammaispalvelujen sosiaalityön asiantuntijuus on turvattava. Puheenvuoro. Yhteiskuntapolitiikka 83 (3), 338. http://www.julkari.fi/bitstream/han- dle/10024/137182/YP1803_Romakkaniemiym.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 27.2.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 96 Rouhiainen-Valo, Tuula & Rantanen, Teemu & Hovi-Pulsa, Raija & Tietäväinen, Sirpa (2010) Kompetenssit sosiono¬mien (AMK ja ylempi AMK) ydinosaajien avaajina. Te- oksessa Leena Viinämäki (toim.) Sosionomin ammatti ja työ 2010–2015. Havaintoja ja päätelmiä sosionomien (AMK & ylempi AMK) profiilista Suomen hyvinvointiasian- tunti¬jajärjestelmässä. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. Kemi. Kemi-Tornion am- mattikorkeakoulu, 9–36. Ryan, Martin & Merighi, Joseph R. & Healy, Bill & Renouf, Noel (2004) Belief, Opti- mism and Caring: Findings from a Cross-national Study of Expertise in Mental Health Social Work. Qualitative Social Work 3, 411−429. Rötsä, Maarit (2019) THL:n kehittämispäällikkö Maarit Rötsän esitys sosiaalihuollon digiseminaarissa 8.2.2019. Saikku, Peppi (2016) Vaikeasti työllistyvien palvelurakenteet kunnissa: aktivoinnin ja sosiaalityön yhteydet muuttuvassa tilanteessa. Teoksessa Sanna Blomgren, Jouko Karjalainen, Pekka Karjalainen, Minna Kivipelto, Paula Saikkonen & Peppi Saikku. Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. Raportti 4/2016. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 74–102. Salo, Markku (2019) Hullut mielenterveysmarkkinat. Tampere: Vastapaino. Salo, Paula & Rantonen, Otso & Aalto, Ville & Oksanen, Tuula & Vahtera, Jussi & Junnonen, Sanna-Riitta & Baldschun, Andreas & Väisänen, Raija & Mönkkönen, Kaa- rina & Hämäläinen, Juha (2016) Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosi- aalityöntekijöiden mielenterveys. Helsinki: Työterveyslaitos. https://www.jul- kari.fi/bitstream/handle/10024/131353/Sosiaalityöntekijöiden%20hyvinvointi.pdf?se- quence=1. Luettu 10.2.2019. Senge, Peter (1990) The fifth discipline: The art and practice of the learning organiza- tion, New York: Doubleday Currency. Sipilä, Jorma (1989) Sosiaalityön jäljillä. Helsinki: Tammi. Socca (2019a) Yhteistutkimista ja sosiaalista sirkusta maahanmuuttajanaisten ryh- mässä. http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8& ved=2ahUKEwiNi-Ke38XgAhVO1qYKHUilAkMQFjAAegQIA- xAC&url=http%3A%2F%2Fwww.socca.fi%2Ffiles%2F7485%2FRaportti_maahan- muuttajanaisten_yhteistutkijuussirkuksesta_Paakaupunkiseudun_PRO_SOS_- hanke.pdf&usg=AOvVaw30M3aeOksVvEvXhE6SSjpv. Luettu 18.2.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 97 Socca (2019b) Kansa-koulu. Valmennusta sosiaalihuollon kirjaamiseen. http://www.socca.fi/kehittaminen/sosiaalialan_tiedonhallinta_-_kansa-koulu. Luettu 10.2.2019. Socca (2019c) Pelitarina sosiaalityön välineenä. http://www.socca.fi/kehittami- nen/pro_sos/pelillisyyden_ja_leikillisyyden_toimintatapoja/pelitarina_sosiaalityon_vali- neena. Luettu 12.3.2019. Socom (2019) Kansa-koulu II -hanke. Määrämuotoisen kirjaamisen tuki sosiaalialalla. http://www.socom.fi/kansa-koulu/?fbclid=IwAR2VqJ5JlY_XCMAhvY- DpTL7LJJzEEwAmTl-I3pETSDSnBV7Ks02IdRs22YI Luettu 11.3.2019. Sosiaaliasiamiehet ry. (2016) Sosiaaliasiamiehille suunnattu kysely. Sähköposti 30.1.2019. Sosiaaliasiamiehet ry. (2019) Sosiaaliasiamiestoimintaan liittyvät materiaalit. Sähkö- posti 30.1.2019. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Sosiaali- ja terveysministeriö (1999) Sosiaalityön selvityshankkeen seurantaryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 1999:27. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali-ja terveysministeriö (2019) Sosiaalinen luototus. https://stm.fi/toimeentulo/so- siaalinen-luototus Luettu 17.3.2019. Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen Kuntaliitto (2014) Tieto hyvinvoinnin ja uudis- tuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. http://julkaisut.val- tioneuvosto.fi/handle/10024/70321 Luettu 17.3.2019. Sosnet (2003) Sosiaalityön määritelmä 13.6.2003. https://www.sosnet.fi/Suo- meksi/Koulutus/Peruskoulutus/Sosiaalityon-maarittely/Sosnetin-maaritelma. Luettu 10.4.2019. Sosnet (2014) Sosiaalityön kansainvälisen määritelmän suomennos. https://www.sos- net.fi/Suomeksi/Koulutus/Peruskoulutus/Sosiaalityon-maarittely/Kv-maaritelma. Luettu 10.4.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 98 Sosnet (2017) Sosnetin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle osoitettu asian- tuntijalausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosi- aali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 15/2017 vp). https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=aa3d9a67-47fc-4379-96ee- 0f87fa9c7c6e. Luettu 15.3.2019. Summanen, Iris (2018) Maahanmuuttaja-asiakkaan kohtaaminen sosiaalipalveluissa. Sosiaalityön pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta- 201812313074. Luettu 18.11.2018. Sundgren, Magnus & Topor, Alain & Andersson, Gunnel & Davidson, Larry & Denhov, Anne & Freiman, Emma & Sachs, Lisbeth & Starrin, Bengt (2011) Psykiatri som soci- alt arbete. Stockholm: Sanoma utbildning. Suomen virallinen tilasto. Tilasto aktiivitoimenpiteistä aloittaneista 2012 ja 2018. Hel- sinki: Kela. http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ex=NIT230AL Luettu 10.4.2019 Talentia ry. (2017) Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön ammattieettiset ohjeet. http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/docs/Talentia_Etiikka- opas_2017.pdf. Luettu 11.1.2019. Taloussosiaalityön materiaalipankki (2019) Taloussosiaalityön materiaalipankki vihko 25.2.2019. http://www.prosos.fi/wp-content/uploads/2019/03/Taloussosiaa- lity%C3%B6n-materiaalipankki-vihko-25.2.2019.pdf. Luettu 15.3.2019. Terveydenhuoltolaki 1326/2010. THL (2019a) Tiedonhallinta sosiaali- ja terveysalalla. Asiakirjarakenteet. Sosiaalihuol- lon asiakasasiakirjarakenteet. https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveys- alalla/kanta-palvelut/sosiaalihuollon-kanta-palvelut/asiakastietojen-maarittelyt/asiakir- jarakenteet. Luettu 12.2.2019. THL (2019b) Tiedonhallinta sosiaali- ja terveysalalla. Kanta-palvelut. https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/kanta-palvelut. Luettu 12.2.2019. THL (2019c) SOTE-uudistus. Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-tuottaminen/asiakkaat-ja-osallisuus/asia- kasosallisuus-palvelujarjestelmassa. Luettu 18.2.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 99 THL (2019d) Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2015–2019. Työpaperi 6/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-296-3. Luettu 23.2.2019. THL (2019e) Sosiaalinen kuntoutus käytännössä. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittami- nen/tutkimukset-ja-hankkeet/sosku/sosiaalinen-kuntoutus/kuntakysely/kaytanto. Lu- ettu 31.3.2019 Trevithick, Pamela (2014) Humanising Managerialism: Reclaiming Emotional Reason- ing, Intuition, the Relationship, and Knowledge and Skills in Social Work, Journal of Social Work Practice 28 (3), 287–311. TTL (2018) Tietoisku. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyon-kehittaminen/mita-on-re- silienssi. Luettu 3.12.2018. Turun Sanomat (2018) Pyydä apua! -nappi toimii jo Raisiossa ja Laitilassa – palvelu laajenee myös muualle maakuntaan. Turun Sanomat 18.1.2018. https://www.ts.fi/uu- tiset/paikalliset/3805631/Pyyda+apua+nappi+toimii+jo+Raisiossa+ja+Laitilassa++pal- velu+laajenee+myos+muualle+maakuntaan. Luettu 11.3.2019. Työterveyshuoltolaki 1383/2001. University of Maryland School of Social Work (2019) Financial Social Work Initiative. About FSW. https://www.ssw.umaryland.edu/fsw/about-fsw/. Luettu 18.3.2019. Unkila, Kirsi (2019) Asiakaan tuottama tieto on arvokasta. TTL Blogi 22.3.2019, Työ- terveyslaitos. https://www.ttl.fi/blogi/asiakkaan-tuottama-tieto-on-arvokasta/. Luettu 29.3.2019. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveys- huollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 708/2013. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2016) Tuloksellisuustarkastuskertomus. Työnjaon kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtiontalouden tarkastusviraston tar- kastuskertomukset 1/2016. Helsinki: Valtiontalouden tarkastusvirasto. https://docplayer.fi/12843291-Tyonjaon-kehittaminen-sosiaali-ja-terveydenhuol- lossa.html#show_full_text Luettu 14.3.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 100 Valtiontalouden tarkastusvirasto (2017) Tuloksellisuustarkastuskertomus. Paljon pal- veluja tarvitsevat ja käyttävät asiakkaat perusterveydenhuollossa. Valtiontalouden tar- kastusviraston tarkastuskertomukset 11/2017. Helsinki: Valtiontalouden tarkastusvi- rasto. https://www.vtv.fi/app/uploads/2018/05/22105012/paljon-palveluja-tarvitse- vat.pdf. Luettu 17.3.2019. Vammaispalvelujen käsikirja (2019) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja Luettu 31.3.2019. Vasso (2019) Sosiaalisen raportoinnin lomake. https://my.survey- pal.com/app/form?_d=0&_sid=788068629&_k=ohlPpLyijsi86vHrbkLkXV9owJ4Fk3fYx wI-DyMKeyDEHFeNFngV5B3qDBPYWABV. Luettu 23.3.2019. Verke (2019) Hyvä käytäntö: NäytönPaikka-nettipalvelu. https://www.verke.org/mate- rial/hyva-kaytanto-naytonpaikka-nettipalvelu/. Luettu 17.3.2019. Viitasalo, Katri (2018a) Taloussosiaalityön jäljillä – Toimeentulovaikeudet ja aikuis- sosiaalityö. Keskipohjalainen sosiaalialan maakuntaseminaari 21.3.2018. Seminaa- riesityksen kirjallinen materiaali. Viitasalo, Katri (2018b) Äitien pyrkimykset ja toimintamahdollisuuksien valikko. Käsit- teellinen tutkimus äitien taloudellisista toimintamahdollisuuksista. Väitöskirja. Jyväs- kylä Studies in Education, Psychology and Social Research 606. Jyväskylä: Jyväsky- län yliopisto. Virtu.fi (2019) Virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus. http://www.sosiaalikol- lega.fi/virtu.fi/. Luettu 12.3.2019. Vuori, Miika & Aronen, Eeva & Sourander, Andre & Martikainen, Jaana & Jantunen, Tuulia & Saastamoinen, Leena (2018) Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) lääkkeiden käyttö on yleistynyt. Duodecim 134 (15), 1515−22. Wahlbeck, Kristian & Hietala, Outi & Kuosmanen, Lauri & McDaid, David & Mikkonen, Juha & Parkkonen, Johannes & Reini, Kaarina & Salovuori, Samuel & Tourunen, Jouni J (2018) Toimivat mielenterveys- ja päihde- palvelut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 89/2018. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://www.julkari.fi/handle/10024/136063. Luettu 23.2.2019. Werner, James J & Stange, Kurt C. (2014) Praxis-based Research Networks: An Emerging Paradigm for Research That is Rigorous, Relevant, and Inclusive. J Am Board Fam Med 27 (6), 730–735. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 101 WHO (2008) Comission on Social Determinants of Health. Closing the gap in a gener- ation. Health equity through action on the social determinants of health. http://caid.ca/WHO2008.pdf. Luettu 13.1.2019. Wilkinson, Richard & Marmot, Michael (eds.) (2003) Social Determinants of Health. The Solid Facts. Second edition. WHO Europe. http://www.euro.who.int/__data/as- sets/pdf_file/0005/98438/e81384.pdf. Luettu 13.1.2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 102 Viitteet 1 Sosiaali- ja terveysministeriö 1999. 2 Karjalainen & Sarvimäki 2005. 3 Sosiaali- ja terveysministeriö 1999. 4 Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, 12. 5 Sosiaali- ja terveysministeriö 1999. 6 Karjalainen & Sarvimäki 2005 7 1301/2014 8 Kivipelto ym. 2019. 9 Kananoja 2017, 27. 10 Jokinen & Juhila 2008, 7–8. 11 2008, 44 12 THL 2019d. 13 Ihmisoikeusliitto 2019. 14 Sosnet 2017, 17. 15 Martin ym. 2018, 17. 16 2017, 14 17 Martin ym. 2018, 20 18 ks. Kemppainen 2006, 258 19 esim. Rouhiainen-Valo ym. 2010. 20 Martin ym. 2018, 20 21 Rouhiainen-Valo ym. 2010 22 Sosnet 2017, 17. 23 Vastuutahot: ammattikorkeakoulut, yliopistot, THL, osaamiskeskukset, kansallisen kehittämis- ohjelman pilotit. 24 Karjalainen 2016, 135. 25 Maakuntien järjestämismallit 2018,10, 48 26 Maakuntien järjestäytymismallit 2018, 10, 48 27 Kannanotto 2019 28 Muuri 2019 29 Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1230/2001. 30 Trevithick 2014. 31 Salo ym. 2016, 22. 32 Senge 1990 33 Ks. esim. Niiranen ym. 2010, 157−158 34 Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015, 9 § 2 mom. 35 Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 57 §. 36 Pohjola 2019 37 Kuusisto & Kalliomaa-Puha, tulossa 2019. 38 Henkilökohtainen tiedonanto 25.3.2019. 39 Kananoja & Ruuskanen 2019 40 Valtiontalouden tarkastusvirasto 2016. 41 Pohjola 2019 42 Laki toimeentulotuesta 1412/1997, 14e § 43 Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36 §. 44 Mänttäri-van der Kuip 2015 45 Salo ym. 2016 46 Metteri & Hotari 2011; Mänttäri-van der Kuip 2019 47 Kajander 2007 48 https://thl.fi/fi/julkaisut/sahkoiset-kasikirjat/sosiaaliportti. 49 https://thl.fi/fi/ 50 Esim. Davis ym. 2012; Werner & Stange 2014 51 Meneillään oleva tutkimus, Anna Dania. 52 Karjalainen & Sarvimäki 2005. 53 Unkila 2019. SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 103 54 Kivipelto 2018. 55 Marmot 2010; WHO 2008; Wilkinson & Marmot 2003. 56 Kuivalainen 2013. 57 Blomgren & Saikkonen 2018; Jokela & Kivipelto 2019. 58 Blomgren & Saikkonen 2018. 59 Jokela & Kivipelto 2019. 60 Kivipelto ym. 2018. 61 Saikku 2016, 74. 62 Oivo & Kerätär 2018 63 Suomen virallinen tilasto. 64 Saikku 2016, 87–88. 65 THL 2019e. 66 Saikku 2016, 91. 67 Oivo & Kerätär 2018. 68 Arajärvi ym. 2019. 69 Rintanen 1975, 156, 163, 171; Jussila 1975, 334–335. 70 Kansanterveyslaki 66/1972. 71 WHO 2008. 72 Valtiontalouden tarkastusvirasto 2017. 73 Valtiontalouden tarkastusvirasto 2017. 74 Henkilökohtainen tiedonanto 20.2.2019 75 Työterveyshuoltolaki 1383/2001. 76 Palomäki 2018 77 Haukka-Wacklin 2016. 78 Valtioneuvoston asetus 708/2013. 79 2017 80 Kuntoutuskomitea 2017 81 Ehdotukset vuoteen 2020 82 Wahlbeck ym. 2018 83 Sundgren ym. 2011 84 Esim. Cree & Davis 2007. 85 Ryan ym. 2004. 86 Salo 2019. 87 Metteri 2012. 88 Kliinisten psykiatrien tiedonanto meneillään olevassa tutkimuksessa 27.11.2018, Anna Metteri. 89 Nordling 2018 90 Henkilökohtainen tiedonanto 22.11.2018. 91 Henkilökohtainen tiedonanto 17.12.2018. 92 Alanko 2017 93 Hietala 2018. 94 Kananoja & Ruuskanen 2019 95 Kekkonen 2019, Kaukonen ym. 2018; Kananoja & Ruuskanen 2019 96 Vuori ym. 2018. 97 Granfelt 2017. 98 Asunto ensin 2019. 99 Ks. esim. Viitasalo 2018a. 100 Viitasalo 2018a; 2018b 101 Viitasalo 2018a. 102 Helsingin kaupunki 2018, 4. 103 Sosiaali- ja terveysministeriö 2019. 104 Helsingin kaupunki 2018, 24 105 36–38 §, 39 § ja 41 § 106 Taloussosiaalityön materiaalipankki 2019. 107 Viitasalo 2018a; 2018b; University of Maryland School of Social Work 2019 108 Viitasalo 2018b, 102 109 ks. laki toimeentulotuesta 1412/1997 110 ks. University of Maryland School of Social Work 2019 111 https://pakolaisapu.fi/sanasto/ 112 https://pakolaisapu.fi/sanasto/ SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 104 113 https://pakolaisapu.fi/sanasto/ 114 Koskinen ym. 2018. 115 Summanen 2018. 116 ks. esim. Kototori 2018 117 Human Trafficking and Modern Day Slavery 2019 118 esim. Al-Sharmani ym. 2018 119 Esimerkkitapaus 2016 120 Aalto 2019 121 Mikkola 2019. 122 Pohjola 2019, 79. 123 2018 124 Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen 2018 125 Romakkaniemi ym. 2018. 126 Romakkaniemi ym. 2018. 127 esim. VamO-hanke. Henkilökohtainen tiedonanto 1.4.2019. 128 2018 129 Roivainen ym. 2019 (tulossa). 130 Roivainen ym. 2019 (tulossa). 131 Isola ym. 2017, 5 132 Kivipelto ym. 2018. 133 Alasoini 2015. 134 Lapin yliopisto 2019. 135 Ks. Talentia ry. 2017; Granholm 2016. 136 NASW ym. 2017. 137 Kauppila ym. 2018, 12. 138 Kauppila ym. 2018, 35; myös Virtu.fi 2019. 139 Ks. esim. Turun Sanomat 2018. 140 Socca 2019c. 141 Hukari 2018, tiivistelmä. 142 Kuusisto-Niemi 2016, 47–71. 143 Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen Kuntaliitto 2014, 13 144 ks. Hiltunen-Toura ym. 2018, myös Socom 2019 145 Henkilökohtainen tiedonanto 14.3.2019; Socca 2019b. 146 THL 2019a. 147 THL 2019b. 148 Rötsä 2019. 149 Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen Kuntaliitto 2014, 20; ks. tiedolla johtamisesta myös Kuu- sisto-Niemi 2016, 82–85. 150 Pelastakaa Lapset ry. & Aula Research 2018, 66. 151 Sosiaali-ja terveysministeriö & Suomen Kuntaliitto 2014, 16. 152 Isotalo & Ringman 2015, 4, 186–187; ks. myös Pelastakaa Lapset ry. 2018; Verke 2019. 153 THL 2019c. 154 Ks. THL 2019c. 155 Niskala & Savilahti 2019, 3, 5. 156 Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry. 2019. 157 Palsanen 2013, 8–16. 158 THL 2019c. 159 Palsanen 2013, 8–16. 160 Socca 2019a 161 Ks. Niskala & Kirjavainen 2018. 162 Alueuudistus 2019. 163 1961 164 Lurie & Manahan 2008. 165 WHO 2008. 166 Metteri & Stepney 2013. 167 Karvonen 2016, 193. 168 Vasso 2019 169 Koskensalo-Kleemola 2016 170 IVA 2016; Ennakkoarviointi SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN RAPORTTEJA JA MUISTIOITA 2019:41 105 171 1326/2010, 11 § 172 132/1999, 9 § 173 Sosiaaliasiamiehet ry. 2016. 174 ks. Dogan 2006 175 Sosiaaliasiamiehet ry. 2019. 176 Sosiaaliasiamiehet ry. 2016. 177 812/2000 178 785/1992 179 Sosiaaliasiamiehet ry. 2016. 180 Liukko & Nykänen 2019,14. 181 Liukko & Nykänen 2019, 43–44 182 Liukko & Nykänen 2019, 43. JULKAISUJEN LATAAMINEN: julkaisut.valtioneuvosto. ISSN 2242-0037 (PDF) ISBN 978-952-00-4076-5 (PDF)