Sari Kauppi, John Bachér, Sirpa Laitinen, Hannu Kiviranta, Kati Suomalainen, Topi Turunen, Petrus Kautto, Jaakko Mannio, Milja Räisänen, Katri Lautala, Simo Porras, Tiina Rantio, Jani Salminen, Tiina Santonen, Timo Seppälä, Tuuli Teittinen, Margareta Wahlström Kestävä ja turvallinen kiertotalous Selvitys POP-yhdisteiden ja SVHC-aineiden hallinnasta kiertotaloudessa Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimus- toiminnan julkaisusarja 2019:58 ISSN 2342-6799 ISBN PDF 978-952-287-787-1 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:58 Kestävä ja turvallinen kiertotalous Selvitys POP-yhdisteiden ja SVHC-aineiden hallinnasta kiertotaloudessa Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2019 Valtioneuvoston kanslia ISBN PDF: 978-952-287-787-1 Tekijän organisaatio: Sari Kauppi, Topi Turunen, Petrus Kautto, Jaakko Mannio, Milja Räisänen, Timo Seppälä, Jani Salminen, Katri Lautala – Suomen ympäristökeskus (SYKE) John Bachér, Margareta Wahlström, Tuuli Teittinen (VTT) Sirpa Laitinen, Simo Porras, Tiina Rantio, Tiina Santonen (TTL) Kati Suomalainen (TUKES), Hannu Kiviranta (THL) Helsinki 2019 Kuvailulehti Julkaisija Valtioneuvoston kanslia 5.10.2019 Tekijät Sari Kauppi, John Bachér, Sirpa Laitinen, Hannu Kiviranta, Kati Suomalainen, Topi Turunen, Petrus Kautto, Jaakko Mannio, Milja Räisänen, Katri Lautala, Simo Porras, Tiina Rantio, Jani Salminen, Tiina Santonen, Timo Seppälä, Tuuli Teittinen, Margareta Wahlström Julkaisun nimi Kestävä ja turvallinen kiertotalous Selvitys POP-yhdisteiden ja SVHC-aineiden hallinnasta kiertotaloudessa Julkaisusarjan nimi ja numero Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:58 ISBN PDF 978-952-287-787-1 ISSN PDF 2342-6799 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-787-1 Sivumäärä 186 Kieli suomi Asiasanat Kemikaalit, kiertotalous, lainsäädäntö, teknologia, työturvallisuus, ympäristövaikutukset, väestötutkimus, tutkimus, tutkimustoiminta Tiivistelmä Kestävä ja turvallinen kiertotalous edellyttää haitallisten aineiden hallintaa kaikissa materiaalien keräykseen ja käsittelyyn liittyvissä toimissa. Jäteperäisten materiaalien kemikaalit on huomioitava uusien tuotteiden valmistuksessa ja uudenlaisissa käyttötarkoituksissa. SIRKKU-hankkeessa kestävää ja turvallista kiertotaloutta selvitettiin vaarallisimpien kemikaalien ympäristö- ja ihmisvaikutusten, työturvallisuuden, jätteisiin liittyvien prosessien ja lainsäädännön kannalta. Tapaustarkasteluna käytettiin rakennustuotteiden kierrätystä, mutta suositukset sovellettiin kaikille toimialoille. Vaarallisimmista aineista, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (POP-yhdisteistä) ja erityistä huolta aiheuttavista aineista (SVHC-aineista) tarvitaan kvantitatiivista tietoa tuotteissa, jätevirroissa ja ympäristössä. Erilaisten jäteperäisten materiaalien kemikaalisisältöön liittyviä tunnistusteknologioita on kehitettävä, jotta kierrätyskelpoiset materiaalit voidaan hyödyntää turvallisesti. Jätemateriaalien hyödyntämisen menettelyjä tulee vauhdittaa. Päätöksenteon ennakoitavuus edistäisi kiertotaloutta. Viranomaiset tarvitsevat päätöksenteon tueksi ohjeistusta ja tietoa vaarallisista aineista jätevirroissa. Vaarallisten aineiden hallinta kiertotaloudessa edellyttää avoimen ja toimijoille sovellettavan kemikaalitiedon siirtymistä tuotteen koko elinkaaren ajan, myös jätevaiheeseen. Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Kustantaja Valtioneuvoston kanslia Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: vnjulkaisumyynti.fi Presentationsblad Utgivare Statsrådets kansli 5.10.2019 Författare Sari Kauppi, John Bachér, Sirpa Laitinen, Hannu Kiviranta, Kati Suomalainen, Topi Turunen, Petrus Kautto, Jaakko Mannio, Milja Räisänen, Katri Lautala, Simo Porras, Tiina Rantio, Jani Salminen, Tiina Santonen, Timo Seppälä, Tuuli Teittinen, Margareta Wahlström Publikationens titel En hållbar och trygg cirkulär ekonomi Utredning om hur man hanterar POP- ja SVHC- ämnen inom cirkulär Publikationsseriens namn och nummer Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2019:58 ISBN PDF 978-952-287-787-1 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-787-1 Sidantal 186 Språk finska Nyckelord kemikalier, cirkulär ekonomi, lagstiftning, arbetssäkerhet, miljöinverkan, befolkningsundersökning, forskning, forskningsverksamhet Referat En hållbar och trygg cirkulär ekonomi förutsätter att man kontrollerar skadliga ämnen i all verksamhet som gäller insamlingen och behandlingen av material. Kemikalierna i återvinningsbara avfallsmaterial måste tas i beaktande i tillverkningen av nya produkter och inom nya användningsområden. I projektet SIRKKU utredde man hållbar och trygg cirkulär ekonomi vad beträffar de farligaste kemikaliernas inverkan på miljön och människan, arbetarskydd, avfallsprocesser och lagstiftning. Som granskningsexempel användes återvinning av byggnadsmaterial, men rekommendationerna tillämpades på alla branscher. Det behövs kvantitativ information om de farligaste ämnena, långlivade organiska föroreningar (POP-föreningar) och särskilt farliga ämnen (SVHC) i produkter, avfallsflöden och miljön. Man måste utveckla teknologier för identifiering och mätning av kemikaliehalten i olika avfallsmaterial, så att återvinningsbara material kan utnyttjas på ett säkert sätt. Man bör effektivera procedurerna för återvinning av avfall. Den cirkulära ekonomin skulle främjas om man kunde införa transparens i beslutsfattandet. Myndigheterna behöver vägledning i och information om farliga ämnen i avfallsflöden som stöd för beslutsfattandet. Hanteringen av farliga ämnen i cirkulär ekonomi förutsätter att öppen och för aktörer lämplig information om kemikalier följer produkten under hela dess livscykel, också i avfallsskedet. Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan. (tietokayttoon.fi) De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt Förläggare Statsrådets kansli Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: vnjulkaisumyynti.fi Description sheet Published by Prime Minister’s Office 5 October 2019 Authors Sari Kauppi, John Bachér, Sirpa Laitinen, Hannu Kiviranta, Kati Suomalainen, Topi Turunen, Petrus Kautto, Jaakko Mannio, Milja Räisänen, Katri Lautala, Simo Porras, Tiina Rantio, Jani Salminen, Tiina Santonen, Timo Seppälä, Tuuli Teittinen, Margareta Wahlström Title of publication Safe and sustainable circular economy Report on the control of POPs and SVHCs in circular economy Series and publication number Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 2019:58 ISBN PDF 978-952-287-787-1 ISSN PDF 2342-6799 Website address URN http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-787-1 Pages 186 Language Finnish Keywords chemicals, circular economy, regulation, technology, occupational safety, environmental impacts, population research, research, research activities Abstract Safe and sustainable circular economy requires that harmful substances are controlled in all activities from collection to processing of materials. The chemicals in waste-based materials must be taken into account in the manufacturing of new products and their new uses. In the Safe and sustainable circular economy SIRKKU -project, hazardous chemicals were investigated with regard to the impact on people and the environment, occupational safety, waste-related processes, and the legislation. The recycling of construction products was used as a case study, but the recommendations were applied to all industries. Quantitative information on the most hazardous substances, persistent organic pollutants (POPs) and substances of very high concern (SVHCs) in products, waste streams and the environment is needed. Identification technologies related to the chemical content of various waste-based materials must be developed so that recyclable materials can be recovered safely. Methods for utilization waste materials must be expedited. Predictability of decision-making would promote the circular economy. The authorities need instructions and information on hazardous substances in waste streams to support decision- making. The control of hazardous substances in the circular economy requires open and transparent information on chemicals. This information should be accessible to the parties involved during all stages of the product’s life cycle, from the product manufacturing untill end-of-life. This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Publisher Prime Minister’s Office Publication sales/ Distributed by Online version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Publication sales: vnjulkaisumyynti.fi Sisältö 1 Johdanto .................................................................................................... 12 2 Vaaralliset aineet ympäristössä ja väestössä ........................................ 18 POP- ja SVHC-aineet ympäristössä ............................................................................ 18 POP- ja SVHC-aineet väestössä ................................................................................. 26 Toimialakohtaiset materiaalivirrat ja haitalliset aineet tietokannoissa ......................... 31 Tiedon keräys- ja tallennusjärjestelmiä ..................................................... 32 Toimialakohtaisia materiaalivirtoja ............................................................. 33 3 Työturvallisuus ......................................................................................... 37 Riskialttiit työntekijäryhmät kiertotaloudessa ............................................................... 37 Rakennusten purkutyö ............................................................................... 37 Kierrätysmateriaalien lajittelu, kuljetus ja varastointi ................................. 38 Haitalliset aineet kierrätysmateriaaleissa .................................................................... 39 Kierrätettävien materiaalien tunnistaminen ja haitallisten aineiden riskinarviointi ............................................................................... 39 Ainekohtaiset tiedot ja niiden terveydelliset riskit ...................................... 41 Riskinhallintatoimenpiteet............................................................................................ 50 Lainsäädäntö ............................................................................................. 50 Koulutus, ohjaus, valvonta ja tiedottaminen .............................................. 52 Turvallisuusratkaisuja ................................................................................ 53 Henkilökohtainen suojautuminen ............................................................... 55 Työterveyshuollon keinot............................................................................................. 56 Altistumisen seuranta ................................................................................ 57 Terveystarkastukset .................................................................................. 58 ASA-rekisteri .............................................................................................. 58 4 Lainsäädäntö ja ohjauskeinot ................................................................. 60 Kiertotalouden julkinen ohjaus .................................................................................... 60 Jätesääntely ................................................................................................................ 61 End-of-Waste –sääntely ............................................................................ 61 Rakennusjätteen End-of-Waste –sääntely ................................................ 63 Muita rakennusjätteiden kiertotaloutta tukevia ohjauskeinoja .................... 64 4.2.3.1 Rakennusjätteen kierrätystavoitteet .................................... 64 4.2.3.2 Purkukartoitus ..................................................................... 66 Kemikaalisääntely ja jätteeksi luokittelusta poistuminen ............................................. 68 REACH-asetus .......................................................................................... 68 CLP-asetus ................................................................................................ 71 POP-asetus ............................................................................................... 71 Haasteet jäte- ja kemikaalisääntelyn rajapinnalla ...................................... 74 Kemikaaliturvallisuuslaki ............................................................................ 76 Tuotesääntely .............................................................................................................. 76 Rakennustuoteasetus ................................................................................ 76 Tuotteiden ekosuunnittelu ......................................................................... 77 RoHS – sääntely ........................................................................................ 78 Joutsenmerkki ........................................................................................... 79 Korvaavien tuotteiden politiikka ................................................................. 80 Muut ohjauskeinot ....................................................................................................... 80 Julkiset hankinnat ...................................................................................... 80 Rakennusmateriaalien tietopankki ja rakennusten tuoteseloste ................ 81 5 Jätteet ja niiden käsittely haitta-aineet huomioiden ............................. 83 Rakennusjätteet ja POP-yhdisteet .............................................................................. 83 Kansainväliset hankkeet ............................................................................ 83 Rakennustuotteiden erikoispiirteet ............................................................ 85 Haitta-ainekartoitus ja -tutkimukset ........................................................... 86 Esimerkkejä vaarallisia aineita sisältävistä materiaaleista ......................... 88 Rakennuseristeissä käytetyt palonestoaineet ........................................... 90 Yleiset periaatteet jätteiden käsittelyssä ..................................................................... 91 Toimintamenetelmät .................................................................................. 92 Keräys ....................................................................................................... 92 Käsittely ja prosessointi ............................................................................. 93 Esimerkki: tiettyjen POP-yhdisteiden kohtalo rakennusjätteen käsittelyketjussa Saksassa ........................................................................ 95 Haitallisten aineiden ja POP-yhdisteiden käsittely .................................................... 100 Tunnistus ................................................................................................. 100 POP-jätteiden loppukäsittely ja hyödyntäminen ...................................... 105 Tulevaisuuden potentiaaliset käsittelymenetelmät ja teknologiat ............ 106 6 Muovit kiertotaloudessa ......................................................................... 109 Muoveista yleisesti .................................................................................................... 110 Kertamuovit ja kestomuovit ..................................................................... 111 Muovikomposiitit ...................................................................................... 111 Muovien haitalliset lisäaineet..................................................................................... 112 Rakennusmuovit ...................................................................................... 113 Muovijätteen käsittely Suomessa .............................................................................. 116 Rakennusmuovien kierrätys .................................................................... 117 PVC- ja muovikomposiittijätteen kohtalo ................................................. 119 7 Johtopäätökset ....................................................................................... 121 Kiertotalous luo uusia haasteita kemikaalien hallintaan ............................................ 121 Vaarallisia aineita sisältävät jätevirrat voidaan hyödyntää energiana ....................... 121 Haitallisten aineiden hallinta turvallisessa kiertotaloudessa ...................................... 122 Oikea tiedonsaanti olennaisinta ................................................................................ 123 Uusia teknologioita tarvitaan ..................................................................................... 125 Sääntely avainasemassa .......................................................................................... 127 Työturvallisuuden huomioiminen kiertotaloudessa .................................................... 129 Ympäristön ja väestön altistuminen ........................................................................... 132 8 Suositukset vaarallisten aineiden hallintaan kiertotaloudessa ......... 134 9 Liitteet ...................................................................................................... 136 Lähteet ............................................................................................................... 168 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 9 LUKIJALLE Ympäristön kemikalisoituminen on ilmastonmuutoksen ohella yksi tämän ajan suurim- mista haasteista. Kiertotaloudella halutaan löytää ratkaisuja kumpaankin. Siten kierto- taloutta edistävillä toimilla ei haluta lisätä ympäristön ja ihmisten altistumista vaaralli- sille aineille. Vaarallisten aineiden hallinta kiertotaloudessa vaatii sekä tieteiden välistä että toi- mialat mukaan ottavaa yhteistyötä. Yhteistyö onkin ollut kantavana voimana Kestävä ja turvallinen kiertotalous – SIRKKU -hankkeessa. Kirjoittajat kiittävät erityisesti kes- kusteluihin osallistuneita toimialojen ja etujärjestöjen edustajia, sekä hankkeessa haastateltuja. Lukuisat kollegamme ovat ottaneet osaa työhön ja antaneet oman osaamisensa käyttöömme esimerkiksi kommentoimalla tai keskustelemalla aiheesta. Raportissa kerromme, mitä kaikkein vaarallisimmat aineet ovat, mitä tiedetään niiden ominaisuuksista, ympäristökäyttäytymisestä ja ihmisten altistumisesta sekä mitä seik- koja työturvallisuudessa on otettava huomioon. Tarkastelemme turvallisen kiertotalou- den ohjausta erityisesti nykyisessä ympäristösääntelyssä. Selvitämme, miten vaaralli- set aineet kulkeutuvat jätteiden mukana ja mitä prosesseja jätteiden käsittelyyn liittyy. Annamme myös suosituksia seuraaviksi askeleiksi vaarallisten aineiden hallintaan kiertotaloudessa. Vaaralliset aineet kiertotaloudessa on hyvin monitahoinen aihe. SIRKKU-hankkeessa laaja-alainen asiantuntijoiden joukko valitsi työpajassa tapaustarkasteluun erityisesti purkurakentamisen ja rakennusjätteiden hyödyntämisen sekä muovit. Siksi nämä toi- mialat ovat esimerkkeinä raportissa. Johtopäätöksiä ja suosituksia on kuitenkin kirjoi- tettu laajemmin kuin vain näitä toimialoja koskien. Sari Kauppi Syyskuu 2019 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 10 Lyhenteet Yhdisteet Lyhenne Selitys PAH-yhdisteet PAH Polysykliset aromaattiset hiilivedyt BBF Bentso(b)fluoranteeni BaP Bentso(a)pyreeni PCB-yhdisteet PCB Polyklooratut bifenyylit Dioksiinit ja furaanit PCDD/F Polykloorattu dibentso-para-dioksiini/-furaani PBDD/F Polybromattu dibentsodioksiini/-furaani Bromatut palonestoaineet PBDE Polybromattu difenyylieetteri (BRF) BDE-28 2,4,4’-tribromidifenyylieetteri BDE-154 2,2’,4,4’,5,6’-heksabromidifenyylieetteri BDE-209 (DecaBDE) Dekabromidifenyylieetteri HBCD(D) Heksabromisyklododekaani HBBz Heksabromibentseeni PBT Pentabromitolueeni HxBB Heksabromibifenyyli Organofosforiset palonestoaineet TCPP Tris(2-kloori-1-metyylietyyli)fosfaatti Perfluoratut PFOS Perfluorioktaanisulfonaatti alkyyliyhdisteet PFOA Perfluorioktaanihappo PFAS Per- ja polyfluorialkyyliyhdisteet PFAS c<8 Lyhytketjuiset PFAS-yhdisteet PFAS c≥9 Pitkäketjuiset PFAS-yhdisteet Klooriparafiinit SCCP Lyhytketjuiset klooriparafiinit MCCP Keskipitkät klooriparafiinit Siloksaanit D4 Oktametyylisyklotetrasiloksaani D5 Dodekametyylisykloheksaanisiloksaani D6 Dekametyylisyklopentasiloksaani Ftalaatit DEHP Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti cx-MEPP DEHP:n muuntumistuote DEHT Di(2-etyyliheksyyli)tereftalaatti DBP Dibutyyliftalaatti MBP Monobutyyliftalaatti BBP Bentsyylibutyyliftalaatti DiBP Di-isobutyyliftalaatti DiNP Di-isononyyliftalaatti DiDP Di-isodekyyliftalaatti DPHP Di(2-propyyliheptyyli)ftalaatti DPP Dipentyyliftalaatti Bisfenolit BPS Bisfenoli-S VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 11 BPF Bisfenoli-F BPA Bisfenoli-A Alkyylifenolit NP Nonyylifenoli OP Oktyylifenoli Muovit BMI Tyydyttymätön polyimidi EP Epoksi EPDM Etyleenipropyleenidieenikumi EPS Paisutettu polystyreeni (expanded polystyrene) MF Melamiiniformaldehydi PE Polyeteeni PE-LD Matalatiheyksinen polyeteeni PET Polyeteenitereftalaatti PEX Ristisilloitettu polyeteeni PF Fenoliformaldehydi (bakeliitti) PP Polypropeeni PS Polystyreeni PUR Polyuretaani PIR Polyisosyanuraatti PVC Polyvinyylikloridi UF Ureaformaldehydi UP Tyydyttymätön polyesteri VE Vinyyliesteri XPS Suulakepuristettu polystyreeni (extruded poly-styrene) Muut lyhenteet Lyhenne Selitys AVI Aluehallintovirasto CCA-kylläste Sisältää kromia, kuparia ja arseenia EDC Hormonitoimintaa häiritsevä aine ELY-keskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus EoW Jätteen jätteeksi luokittelun päättävä sääntely (End-of-Waste) PBT Pysyvä, kertyvä ja myrkyllinen aine vPvB Erittäin pysyvä ja erittäin kertyvä aine POP Pysyvä orgaaninen yhdiste (persistent organic pollutant) ppm Miljoonasosa (parts per million) REACH Euroopan kemikaalilainsäädäntö - kemikaalien rekisteröinti, arviointi, lupamenettelyt ja rajoi- tukset (registration, evaluation, authorisation and restriction of chemicals) SVHC Erityistä huolta aiheuttava aine (substance of very high concern) UVCB Unknown or Variable Composition, Complex Reaction Products and Biological Materials VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 12 1 Johdanto Kiertotalouden tavoitteena on vähentää neitseellisen materiaalin kulutusta. Tuotteiden ja materiaalien arvo halutaan säilyttää mahdollisimman pitkään. Tavoitetilanteessa tuotteen elinikää jatketaan korjaamalla tai pidennetään tuotteen elinkaarta etsimällä sille uusi käyttökohde tai -tarkoitus. Kun tuotteen elinkaari on lopussa, jätettä voidaan hyödyntää materiaaliksi uusille tuotteille. Lineaarisessa talousmallissa tuote hävite- tään elinkaarensa lopussa, eivätkä materiaalit kierrä uusiin tuotteisiin. Kun lineaari- sesta talousmallista siirrytään kiertotalouteen, merkittäviä hyötyjä odotetaan niin ym- päristölle kuin talouteenkin (Seppälä ym. 2016) (kuva 1). Ympäristöhyötyinä materiaa- lia ja energiaa säästyy ja päästöt on minimoitu. Kiertotalouden ensisijaisena tavoit- teena ovat puhtaat ja turvalliset materiaalikierrot. Kuva 1. Kiertotaloudella tavoitellaan taloudellisia ja ympäristön kannalta positiivisia hyötyjä. (Berg. ym. 2018) Kiertotalous tuo mukanaan suuria muutoksia yhteiskunnalliseen toimintaympäristöön, jonka vuoksi erityisesti pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP) ja erityistä huolta ai- heuttavien aineiden (SVHC) aiheuttamat riskit on otettava tarkasteluun (taulukko 1). Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman yhtenä tavoitteena on, että ke- mikaalit eivät saa aiheuttaa merkittävää terveys- ja ympäristöhaittaa Suomessa vuonna 2020. Kun siirrytään lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen, tuotteiden ja ma- teriaalien sisältämät kemikaalit on huomioitava uudenlaisissa käyttötarkoituksissa. Pe- rinteisen ympäristön- ja terveydensuojelun tavoitteena on varmistaa, että ympäristö ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 13 ihmiset eivät altistu haitallisille aineille. Tämän rinnalle on kehitettävä tavoitteita turval- lista kiertotaloutta varten. Euroopan komission kiertotalouspaketti, Kierto kuntoon (2015), sisälsi toimintasuunni- telman kiertotalouden edistämiseksi sekä lukuisia esityksiä uudesta sääntelystä ja muista toimenpiteistä, joilla siirtymää kiertotalouteen pyritään edistämään (näistä lyhy- esti Seppälä ym. 2016). Keskeinen osa lainsäädäntöä ovat esitykset jätesääntelyn eli jätepuitedirektiivin (2008/98/EY)1, ns. pakkausjätedirektiivin (94/62/EY)2 ja sähkö- ja elektroniikkaromudirektiivin (2012/19/EU)3 uudistamista varten. Näissä muutoksissa on kyse entistä kunnianhimoisempien kierrätystavoitteiden asettamisesta ja kiertota- louden esteiden poistamisesta nykyisessä sääntelyssä. Myös ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY)4 ottamiseen “kiertotalouskäyttöön” ja energiansäästöpainotuksen täy- dentämiseen muilla tavoitteilla kohdistuu suuria odotuksia, joiden toivotaan vauhditta- van kiertotaloutta. Samalla pyritään turvaamaan terveyden- ja ympäristönsuojelun korkea taso, johon kuuluu myös haitallisten aineiden hallinta. Luonnoksessa valtakunnalliseksi jätesuunnitelmaksi vuoteen 2023 Suomen jätehuol- lon ja jätteen synnyn ehkäisyn tavoitteeksi vuoteen 2030 on asetettu mm. vaarallisten aineiden poistaminen turvallisesti kierrosta ja vähemmän vaarallisten aineiden käyt- töön ottaminen tuotannossa. Suunnitelmassa on myös tunnistettu kiertotalouden edis- tämisen lisäävän jätteiden käsittelytarpeita. Jotta jätteiden korkealaatuista ja turvallista hyödyntämistä voidaan lisätä, uusia teknistaloudellisesti kannattavia laitosratkaisuja on otettava käyttöön. Esikäsittelyä tarvitaan esimerkiksi haitallisia aineita sisältävien jätteiden laadukkaamman ja turvallisemman hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Hyvä kemikaalien hallinta mahdollistaa kiertotalouden kasvun, sillä hyvälaatuiset ma- teriaalikierrot ovat kustannustehokkaita ja haitattomia. Kemikaalien hallintaa kiertota- loudessa säännellään useilta eri näkökulmilta, mm. tuote-, kemikaali-, ympäristö-, työ- turvallisuus- ja jätelainsäädännöllä. Sääntelyjen rajapinnat tulisi ottaa huomioon, kun ohjauskeinoja suunnitellaan. Sääntelyssä ei ole välttämättä osattu vielä huomioida kiertotalouden mahdollisuuksia. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoa- misesta (EUVL L 312, 22.11.2008, p. 3–30). 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY pakkauksista ja pakkausjätteistä (EYVL J L 365, 31.12.1994, p. 10–23). 3 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012 , sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (EUVL L 197, 24.7.2012, p. 38–71). 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekolo- giselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10–35). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 14 Kiertotalous koetaan usein vieraaksi ja kaukaiseksi asiaksi, termiksi jolla ei ole konk- retiaa. Siksi Kestävä ja turvallinen kiertotalous – SIRKKU (Sustainable and safe circu- lar economy) -hankkeessa koottiin laaja asiantuntijaryhmä eri tutkimuslaitoksista ja virastoista, jotta turvallista kiertotaloutta saataisi vietyä eteenpäin Suomessa. Yh- dessä selvitimme kokonaiskuvaa siitä, mitä tällä hetkellä tiedämme kaikkein haitalli- simmista aineista kiertotaloudessa ja mitä emme tiedä. Tutkimme, mihin kiertotalou- den sektoreihin tulisi kemikaalien riskinhallinnan kannalta kiinnittää eniten huomiota. Hankkeessa tehty yhteistyö auttaa myös priorisoimaan viranomaisten ja tutkimuslai- tosten työtä, joka liittyy sellaisiin vaarallisiin aineisiin, joiden merkitys kiertotalouden kannalta on suurin. Taulukko 1. Lyhyt yhteenveto vaarallisista aineista (POP ja SVHC-aineet). Tarkempaa tietoa ai- neista kappaleessa 2 sekä 3.2.2 ja lainsäädännöstä kappaleessa 4. Pysyvät orgaaniset yhdisteet (Persistent Organic Pollutant, POP) Erityistä huolta aiheuttavat aineet (Substances of Very High Concern, SVHC) • Yhdisteiden käytön tiukoista rajoitteista on sovittu Tukholman yleissopimuksella, joka on toimeenpantu EU:ssa pysyvien orgaanisten yhdisteiden markkinoille saattamisesta ja jätehuollosta annetulla ns. POP-ase- tuksella ((EU) N:o 2019/1021) sekä alueellisesti YK:n Euroopan Talouskomission (ECE) alaisessa kaukokul- keutumissopimuksessa (CLRTAP-POP-pöytäkirja, Con- vention on long-range transboundary air pollution, 1998). • pitkäikäisiä ympäristön saasteita, jotka hajoavat erit- täin hitaasti • voivat aiheuttaa kaukokulkeutumalla merkittäviä ym- päristö- ja terveysongelmia, sillä ovat myrkyllisiä, kerty- viä ja pitkäikäisiä • voivat kulkeutua meri- ja ilmavirtausten, jokien tai eli- öiden mukana kauas päästölähteiltään • tällä hetkellä (8.8.2019) sopimuksessa on mukana 28 yhdistettä ja kahden muun lisäämisestä on sovittu (www.pops.int) • Ovat REACH-asetuksen riskinhallintamenettelyissä tunnistettuja aineita, jotka on listattu Euroopan kemi- kaaliviraston (ECHA) ns. kandidaattilistaan. Listatut ai- neet voivat tulla luvanvaraisiksi (sen jälkeen niiden käyttöön tarvitsee määräaikaisesti haettavan luvan). SVHC-aineeksi tunnistaminen tietää välittömiä velvoit- teita aineen toimitusketjussa sen turvallisen käytön mahdollistamiseksi. SVHC-aineen esiintyminen esi- neessä muodostaa myös rekisteröinti- ja tiedoitusvel- voitteita. • SVHC-aineilla on erityisen haitallisia ominaisuuksia: • aiheuttavat syöpää • vaurioittavat sukusoluja • haittaavat lisääntymistä (CRM-aineet) • häiritsevät hormonitoimintaa • ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkylli- siä (PBT-aineita) tai • erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin voimak- kaasti biokertyviä (vPvB-aineita). • muu samanveroinen huolenaihe esim. herkistävyys • tällä hetkellä (8.8.2019) listalla on 201 ainetta (https://echa.europa.eu/fi/candidate-list-table) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 15 Kuva 2. Haitallisten aineiden hallinta kiertotaloudessa liittyy useisiin kestävän kehityksen teemoihin. Kemikaalien ja erityisesti haitallisten aineiden hallinta tukee useita kestävän kehityk- sen tavoitteita (kuva 2). Tuotteiden uudelleenkäyttö ja jätteiden hyödyntäminen esi- merkiksi kierrättämällä liittyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden teemoihin, joita ovat ilmastoteot, kestävä teollisuus, innovaatiot ja infrastruktuurit, kestävät kaupungit ja yhteisöt sekä vastuullinen kuluttaminen. Haitallisten aineiden hallinta edistää sellai- sia teemoja, kuten terveyttä ja hyvinvointia, puhdas vesi ja sanitaatio, vedenalainen elämä ja elämä maan päällä. Kiertotalous on selkeä toimi ilmastonmuutoksen eh- käisyssä. Kun ympäristön kemikalisoituminen estetään, voidaan suojella luonnon mo- nimuotoisuutta. Tällä hetkellä tiedämme hajanaisesti POP- ja SVHC-aineiden esiintymisestä ympäris- tössä, niille altistumisesta ja niiden vaikutuksista. Tietopohja ei ole kaikkien POP- ja SVHC-aineiden kohdalla kattavaa. Tiedämme, että ympäristö kemikalisoituu ja että al- tistumme näille aineille ympäristössämme esimerkiksi hengitysilman tai ravinnon kautta sekä työ- että kotiympäristössä. Joitakin aineita on mitattu ympäristön ja toisia ihmisaltistuksen näkökulmasta. Jotkut aineet voivat olla kriittisiä ihmisaltistuksen kan- nalta (esimerkiksi työperäinen altistuminen), mutta eivät ympäristön. Siten mitattu tut- kimustieto vaihtelee ja meillä on erilaisia ainekohtaisia mittaustietoja ympäristöstä kuin mitä on tutkittu ihmisaltistuksen kannalta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 16 SIRKKU-hankkeessa on hyödynnetty jo päättyneiden ja meneillään olevien kansallis- ten ja kansainvälisten hankkeiden tuottamaa tietoa. Esimerkkejä kansainvälisistä hankkeista on kuvattu lyhyesti kappaleessa 5. Tiedon tarve on suuri, sillä tarvitsemme esimerkiksi tietoa aineiden varastoista luon- nossa ja rakennetussa ympäristössä. Lisäksi meidän olisi ymmärrettävä, vapautu- vatko aineet näistä varastoista esimerkiksi kiertotalouden tai ilmastonmuutoksen myötä. Joidenkin aineiden osalta ympäristökuormituksen tai ihmisaltistuksen arviointi on jopa mahdotonta, koska tutkimustietoa ei ole ja tutkimusmenetelmätkin saattavat puuttua. POP- ja SVHC-aineet muodostavatkin haasteen kiertotaloudelle, kun tavoit- telemme tuotteiden uudelleen käyttöä ja jätteiden hyödyntämistä. Kiertotalous kuiten- kin etenee ja siksi meidän on löydettävä menetelmiä ja toimintatapoja, joilla kehitystä voidaan tukea. Vuorovaikutus lähtökohtana SIRKKU-hankkeessa tehtiin yhteistyötä eri toimialojen edustajien kanssa. Hankkeen rajaaminen ja tapaustarkastelun kohdistaminen tiettyyn toimialaan oli haastavaa, sillä kiertotaloudessa alat linkittyvät toisiinsa tai ovat poikkileikkaavia, kuten esimerkiksi jä- tehuollon toimiala. Lopulta hanke suunnattiin asiantuntijoiden valinnan mukaisesti purku- ja korjausrakentamisen ja rakennusjätteiden hyödyntämisen toimialoille sekä muovitoimialaan. Nämä alat ovat esimerkkeinä ja tapaustarkastelun kohteena koko raportissa. Asiantuntijoiden esille nostamista aineista otettiin tarkempaan tarkasteluun kolme aineryhmää: bromatut palonsuoja-aineet, ftalaatit ja lyhytketjuiset klooriparafii- nit. Valittujen toimialojen edustajlta pyydettiin tietoa tuotteiden uudelleenkäytöstä ja jättei- den hyödyntämisestä sekä käytännön esimerkkejä haasteista kiertotalouteen siirtymi- sessä. Hankkeessa järjestettiin vuorovaikutuksellinen työpaja rakennus- ja purkura- kennustoimialojen edustajille ja rakennusmateriaalien kierrättäjille sekä keskusteluti- laisuus muovikomposiittivalmistajille. Näiden lisäksi sähköisillä kyselyillä annettiin yri- tyksille ja toimialojen edustajille mahdollisuus saada äänensä kuuluville. SIRKKU-hankkeen tavoitteena oli tuottaa viranomaisten ja poliittisen päätöksenteon tueksi ajantasainen asiantuntija-arvio vaarallisten aineiden hallinnan tarpeista kierto- taloudessa ja niihin liittyvistä mahdollisista ympäristövaikutuksista. Tavoitteena oli myös antaa ehdotuksia ohjauskeinoiksi ja ohjeistusta kiertotalouden työ- ja ympäris- töturvallisuudesta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 17 Rakennus- ja purkurakennustoimialojen edustajien ja rakennusmateriaalin kierrättä- jien työpajan keskusteluissa nousi esille erityisesti purkutyön tilaajan rooli. Keskusteli- jat toivoivat tilaajille esimerkiksi tietoa kierrätysmateriaalien laadukkuudesta, jotta ma- teriaalivalintoja ei automaattisesti tehtäisi suosimalla neitseellistä materiaalia. Toi- saalta kierrätetyn rakennusmateriaalin käyttöön liittyviksi haasteiksi tunnistettiin tiukat laatuvaatimukset ja lupamenettelyt. Taloudellisesta näkökulmasta pohdittiin myös kierrätysmateriaalin kysynnän ja tarjonnan kohtaamista sekä uusiokäyttöön irrotetta- vien rakennustuotteiden tai materiaalien purku- ja käsittelykustannuksia. Purkutyön tilaajan asema korostui myös haitallisten aineiden riskienhallinnassa. Pur- kutyössä tilaaja on vastuussa haitta-ainekartoituksesta ja purkusuunnitelmasta. Kes- kustelussa koettiin tärkeäksi mahdollisuus saada varmuus haitta-ainekartoittajien am- mattitaidosta esimerkiksi standardoinnin tai sertifikaattien avulla. Lisäksi toivottiin, että tieto rakennusten materiaalisisällöstä olisi helposti saatavilla. Muovikomposiittitoimijoi- den kanssa keskusteltiin muovitoimialasta, jätteiden hyödyntämisestä ja haitallisista aineista. Keskustelua herätti erityisesti muovikomposiittijätteen hyödyntämisen haas- teet. Kaiken kaikkiaan toimialojen edustajat toivoivat, että tieto vaarallisista kemikaaleista olisi selkeää, käytännönläheistä ja saatavilla helposti digitaalisessa muodossa. Uuden tiedon äärellä myös pienten toimijoiden tiedonsaannista tulee huolehtia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 18 2 Vaaralliset aineet ympäristössä ja väestössä Haitallisia ja vaarallisia aineita esiintyy erilaisissa materiaaleissa, tuotteissa ja jät- teissä. Tuotteiden valmistuksessa ja niiden käytön aikana sekä tuotteiden päädyttyä jätteeksi ihmiset altistuvat näille aineille ja niitä kulkeutuu ympäristöön – maaperään, veteen ja ilmaan. Haitallisten ja vaarallisten aineiden esiintymistä voidaankin jäsentää näiden kolmen kokonaisuuden kautta: ympäristö, ihminen ja materiaalivirrat. Kiertotalous voi vaikuttaa haitallisten ja vaarallisten aineiden määriin materiaalivir- roissa ja ihmisten ja ympäristön altistumiseen niille monin eri tavoin. Jätteiden turvalli- nen hyödyntäminen esim. kierrättämällä vaatii haitallisiin aineisiin liittyvien riskien tun- nistamista, arviointia ja hallintaa. Puutteellinen riskienhallinta voi johtaa haitallisten ai- neiden epätarkoituksenmukaisiin kiertoihin osana jätteiden hyödyntämistä ja siten ym- päristön ja ihmisten voimakkaampaan altistumiseen. POP- ja SVHC-aineet ympäristössä Ympäristömme kannalta vaarallisimpia aineita ovat hyvin pysyvät ja eliöihin kertyvät aineet, koska ympäristön pienetkin pitoisuudet voivat kumuloitua eliöissä haitalliselle tasolle ajan myötä ja päästöjen vähennys vaikuttaa hitaasti pitoisuuksiin ympäris- tössä. Pysyvät aineet kulkeutuvat usein myös kauas päästölähteistään ja monien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Vaarallisista ominaisuuksista johtuen monien- käyttöä on rajoitettu kansainvälisestiTukholman pysyviä orgaanisia yhdisteitä rajoitta- valla POP-sopimuksella. SIRKKU-hankkeessa päähuomio ympäristön kautta altistu- misen arvioinnissa keskittyykin juuri POP-yhdisteisiin sekä EU:n kemikaalisääntelyn REACH-asetuksen ((EY) N:o 1907/2006)5 erityistä huolta aiheuttaviin ns. SVHC-listan aineisiin. Pelkästään aineiden pysyvyys ruokkii niiden kulkeutuvuutta ja kertyvyyttä ja voi siten aiheuttaa sekä eliöiden että ihmisten altistumista. Tukholman yleissopimus rajoittaa tällä hetkellä 28 ainetta tai aineryhmää. Uusia ai- neita lisätään, mikäli niiden kaukokulkeutumisesta arvioidaan aiheutuvan merkittävää 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Eu- roopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoa- misesta (EYVL L 396, 30.12.2006, s. 1–849). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 19 haittaa ympäristölle tai terveydelle. Useimpia POP-yhdisteitä on käytetty erilaisina te- ollisuuskemikaaleina (mm. liuottimina, pintakäsittelyaineina, muuntajaöljyinä), palo- nestoaineina tai torjunta-aineina, ja osa muodostuu tahattomasti mm. palamisen yh- teydessä.Yleisesti voidaankin todeta, että lähes kaikkia Tukholman sopimukseen kuu- luvia POP-yhdisteitä havaitaan ympäristössä yhä, vaikka joidenkin käyttö on kielletty ja loppunut jo vuosikymmeniä sitten. (Seppälä ym., 2012). Viimeisen kymmenen vuo- den aikana sopimuksella on voimakkaasti rajoitettu edelleen käytössä olevia kemikaa- leja, kuten mm. sammutusvaahdoissa, kostutusaineina ja puhdistusaineissa sekä tekstiilien ja paperien pintakäsittelyaineissa käytetty perfluorioktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS), palonestoaine dekabromidifenyylieetteri (dekaBDE) sekä heksabromisyklododekaani (HBCDD tai HBCD) ja metallien leikkuunesteenä ja muo- vien ja maalien pehmittimenä sekä palonestoaineena käytetyt lyhytketjuiset klooripa- rafiinit (SCCP:t). Toukokuussa 2019 Tukholman sopimuksen osapuolikokouksessa sopimukseen lisättiin PFOS-yhdisteiden kaltainen sammutusvaahdoissa, kostutusai- neina ja puhdistusaineissa sekä tekstiilien ja paperien pintakäsittelyaineissa käytetty perfluoro-oktaanihappo PFOA sekä sen suolat ja johdannaiset. POP-yhdisteen kansainvälinen rajoittaminen edellyttää, että aine voi aiheuttaa vaka- via haittoja terveydelle tai ympäristölle kaukokulkeutumisen seurauksena. Tällä het- kellä käytössä on paljonkin muita kemikaaleja, joilla voi olla POP-yhdisteen kaltaisia muita haitallisia ominaisuuksia. Kun aine voi vaikuttaa vakavalla ja usein peruuttamattomalla tavalla ihmisten tervey- teen ja ympäristöön, se saatetaan määritellä erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi (SVHC-aineeksi). Tällaisia ovat pääasiassa aineet, jotka aiheuttavat syöpää, vaurioit- tavat perimää tai ovat lisääntymismyrkyllisiä, sekä aineet, jotka hajoavat hitaasti ja joilla on biokertyviä ominaisuuksia. Muita samantasoista huolta aiheuttavia aineita ovat esimerkiksi hormonitoimintaa häiritsevät tai herkistävät kemikaalit. https://echa.europa.eu/fi/-/chemicals-in-our-life-chemicals-of-concern-svhc VINKKEJÄ LINKEISTÄ Tietoa POP-yhdisteiden ominaisuuksista ja rajoituksista on ymparisto.fi – sivuilla:https://www.ymparisto.fi/POP Lisätietoa näiden aineiden ympäristöesiintymisestä on Tukholman yleissopimuksella, sekä Euroopan ympäristökeskuksella ja Itämeren suojelukomissiolla: Tukholman yleissopimuksen tehokkuuden arviointiprosessin alueelliset seurantaraportit http://www.pops.int/Implementation/GlobalMonitoringPlan/MonitoringReports/tabid/525/Def ault.aspx VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 20 EEA 2018 Water assessment https://www.eea.europa.eu/themes/water/european-waters/water-quality-and-water- assessment/water-assessments State of the Baltic Sea — Second HELCOM holistic assessment 2011-2016 http://www.helcom.fi/Lists/Publications/BSEP155.pdf Vastaavasti Suomessa tehtyjä yhteenvetoja on mm.: Haitalliset aineet Suomen vesissä: tilanne ja seurannan suuntaviivat (Siimes ym. 2019) https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301460 Kaukokulkeutuvat ympäristömyrkyt Suomen pohjoisilla alueilla (LAPCON, VN TEAS 2016) https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=13402 Kun aine on tunnistettu EU:ssa erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi, se lisätään eh- dokasluetteloon. Luettelo kertoo kuluttajille ja teollisuudelle, mitkä kemikaalit on tun- nistettu SVHC-aineiksi. SVHC aineita on kaiken kaikkiaan tällä hetkellä 201. Kun tar- kastellaan aineryhmää ympäristön altistumisen kannalta, voidaan huomioida erityi- sesti pysyvät, kertyvät ja myrkylliset ns. PBT aineet sekä hormonitoimintaa häiritsevät aineet (EDC-aineet). Nämä kriteerit täyttäviä aineita on alle 50 (taulukko 2). Näistä ai- neista onkin jo ympäristötietoa, koska niitä on analysoitu POP-yhdisteiden mukana mm. vesidirektiivien vuoksi. Tällaisia ovat monet poly- ja perfluoratut sekä bromia si- sältävät yhdisteet, nonyylifenolit sekä PAH-yhdisteet (taulukko 2a). Listalle jää myös monia yhdisteitä, joista ei ole ympäristötietoa Suomessa (taulukko 2b.). Näistä esi- merkiksi siloksaanit, fenoliset yhdisteet ja uudemmat ftalaatit voivat olla merkitykselli- siä kiertotalouden piirissä. Taulukko 2a. Erityistä huolta aiheuttavat aineet (SVHC), jotka kuuluvat EU:n vesipuite- ja meridi- rektiivien nimettyihin prioriteettiaineisiin ja/tai joista on mitattua tietoa vesiympäristöstä Suo- messa. 4-nonyylifenoli, haaroittuneet ja - - EDC (Artikla 57(f) - ympäristö) suoraketjuiset, etoksyloidut 4-nonyylifenoli, haaroittuneet ja - - EDC (Artikla 57(f) - ympäristö) suoraketjuiset PFHxS ja sen suolat - - vPvB (Artikla 57e) PFOA 206-397-9 335-67-1 Lisääntymiselle vaarallinen (Artikla 57c), PBT (Artikla 57d) PFUnDA 218-165-4 2058-94-8 vPvB (Artikla 57e) PFTeDA 206-803-4 376-06-7 vPvB (Artikla 57e) Aineen nimi EY-nro CAS-nro Kriteeri VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 21 PFTrDA 276-745-2 72629-94-8 vPvB (Artikla 57e) PFDoDa 206-203-2 307-55-1 vPvB (Artikla 57e) PFOA ammoniumsuola 223-320-4 3825-26-1 Lisääntymiselle vaarallinen (Artikla 57c), PBT (Artikla 57d) Tibutyylitinaoksidi (TBTO) 200-268-0 56-35-9 PBT (Artikla 57d) C10-C13 kloorialkaanit 287-476-5 85535-84-8 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) DekaBDE 214-604-9 1163-19-5 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) HBCDD ja diastereomeerit - - PBT (Artikla 57d) γ-HBCDD - 134237-52-8 PBT (Artikla 57d) β-HBCDD - 134237-51-7 PBT (Artikla 57d) 1,2,5,6,9,10-HBCDD 221-695-9 3194-55-6 PBT (Artikla 57d) HBCDD 247-148-4 25637-99-4 PBT (Artikla 57d) α-HBCDD - 134237-50-6 PBT (Artikla 57d) “Dechlorane Plus”™ - - vPvB (Artikla 57e) Lyijy 231-100-4 7439-92-1 Lisääntymiselle vaarallinen (Artikla 57c) Antraseeni 204-371-1 120-12-7 PBT (Artikla 57d) Bentso[a]antraseeni 200-280-6 56-55-3 Syöpää aiheuttava (Artikla 57a), PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) Kryseeni 205-923-4 218-01-9 Syöpää aiheuttava (Artikla 57a), PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) Bentso[g,h,i]peryleeni 205-883-8 191-24-2 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) EDC = Hormonitoimintaa häiritsevä aine PBT = Pysyvä, kertyvä ja myrkyllinen aine vPvB = Erittäin pysyvä ja erittäin kertyvä aine Taulukko 2b. Erityistä huolta aiheuttavat aineet (SVHC), jotka eivät kuulu EU:n vesipuite- ja meridi- rektiivien prioriteettiaineisiin, ja joista ei ole mitattua tietoa vesiympäristöstä Suomessa. Aineen nimi EY-nro CAS-nro Kriteeri 4-heptyylifenoli (suoraketjuinen ja haaroittunut) - - EDC (Artikla 57(f) - ympäristö) p-(1,1,-dimetyylipropyyli)fenoli 201-280-9 80-46-6 EDC (Artikla 57(f) - ympäristö) 4-(1,1,3,3-tetrametyylibutyyli)fenoli, etoksylaatti - - EDC (Artikla 57(f) - ympäristö) 4-(1,1,3,3-tetrametyylibutyyli)fenoli 205-426-2 140-66-9 EDC (Artikla 57(f) - ympäristö) 1,3,4 tiadiatsolidiini-2,5-ditionin, formaldehydin ja suorien ja haaroittuneiden 4-heptyylifenolien reaktiotuotteet - - EDC (Artikla 57(f) - ympäristö) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 22 5-sec-butyyli-2-(2,4-dimetyylisykloheks-3-en-1-yyli)- 5-metyyli-1,3-dioksaani - - vPvB (Artikla 57e) 5-sec-butyyli-2-(4,6-dimetyylisykloheks-3-en-1-yyli)- 5-metyyli-1,3-dioksaani - - vPvB (Artikla 57e) Dekametyylisyklopentasiloksaani (D5) 208-764-9 541-02-6 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) Dodekametyylisykloheksasiloksaani (D6) 208-762-8 540-97-6 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) Oktametyylisyklotetrasiloksaani (D4) 209-136-7 556-67-2 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) 2,4-di-tert-butyyli-6-(5-klooribentsotriatsoli-2-yl)fenoli (UV-327) 223-383-8 3864-99-1 vPvB (Artikla 57e) 2-(2H-bentsotritsoli-2-yl)-4-(tert-butyyli)-6-(sec- butyyli)fenoli (UV-350) 253-037-1 36437-37-3 vPvB (Artikla 57e) 2-(2H-bentsotriatsoli-2-yl)-4,6ditertpentyyifenoli (UV- 328) 247-384-8 25973-55-1 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) 2-bentsotriatsoli-2-yl-4,6-di-tert-butyylifenoli (UV- 328) 223-346-6 3846-71-7 PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) Dinatriumoktaboraatti 234-541-0 12008-41-2 Lisääntymiselle vaarallinen (Artikla 57c) Hydratut terfenyylit 262-967-7 61788-32-7 vPvB (Artikla 57e) Disykloheksyyliftalaatti (DCHP) 201-545-9 84-61-7 Lisääntymiselle vaarallinen (Artikla 57c), EDC (Artikla 57(f) - ihmisen terveys) 5-tert-butyyli-2,4,6-trinitro-m-ksyleeni (myskiksyleeni) 201-329-4 81-15-2 vPvB (Artikla 57e) Antraseeniöljy 292-602-7 90640-80-5 Syöpää aiheuttava (Artikla 57a), PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) Piki, hiiliterva, korkealämpötila 266-028-2 65996-93-2 Syöpää aiheuttava (Artikla 57a), PBT (Artikla 57d), vPvB (Artikla 57e) EDC = Hormonitoimintaa häiritsevä aine PBT = Pysyvä, kertyvä ja myrkyllinen aine vPvB = Erittäin pysyvä ja erittäin kertyvä aine Koottua tietoa vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymisestä ympäristössä löytyy täsmällisimmin muista lähteistä, joihin viittaamme tässä raportissa. Suomessa kemi- kaalien ja raskasmetallien suhteen on oltu ympäristön tarkkailussa ja seurannassa hy- vin pragmaattisia ja riskiperusteisia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tietoa on kerty- nyt lähinnä vesipuite- ja meridirektiivien ohjaamien kansallisten asetusten perusteella – ja hyvin vähän muista ympäristön osista, pilaantuneita maa-alueita lukuun otta- matta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 23 Vesipuitedirektiivin mukaisten haitallisten ja vaarallisten aineiden esiintymistä Suomen vesissä tällä vuosikymmenellä on tarkasteltu SYKEn raportissa (Siimes ym. 2019, tau- lukko 12). Kiertotalouden kannalta merkityksellisemmistä aineista on Suomen vesiym- päristössä havaittu raskasmetallien lisäksi PBDE:tä, PFOS:a, dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia yhdisteitä ja HBCDD:a. PFOS:n ympäristönlaatunormi on ylittynyt Vanhan- kaupunginlahden, Porvoonjoen ja Tuusulanjärven ahvenissa. Ulapan silakoissa PFOS-pitoisuudet ovat olleet pieniä. PBDE-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät ympäris- tönlaatunormin kaikkialla. On kuitenkin huomattava, että PBDE yhdisteiden ympäris- tönlaatunormi (0,0085 μg/kg) on hyvin alhainen johtuen varovaisuusperiaatteesta: mm. puutteelliset toksisuustiedot johtavat suureen turvallisuuskertoimeen. Dioksiinien ja dioksiininkaltaisten yhdisteiden pitoisuudet silakassa ovat suurimmillaankin alle puolet ympäristönlaatunormin arvosta ja ahvenissa vielä pienempiä. HBCDD:a havai- taan yleisesti kalanäytteissä, mutta sen pitoisuudet ovat vain tuhannesosia ympäris- tönlaatunormista. VPDn mukaisten aineiden lisäksi seurantatietoa kaloissa on POP- yhdisteistä (ml. PCB) ja metalleista EU-kalat -hankkeessa (Jestoi ym. 2019). Muita uusista vesipuitedirektiivin prioriteettiaineista ei ole 2010-luvulla havaittu määri- tysrajan ylittävänä pitoisuutena. Useiden aineiden (dikofoli, kinoksifeeni, subutryyni, diklorvossi ja heptakloori ja -epoksidi) käyttö on loppunut Suomessa eikä aineita ole havaittu 2010-luvulla. Diklorvossin sekä heptakloorin ja heptaklooriepoksidin kohdalla on huomattava, että niiden määritysrajat ovat huomattavasti ympäristönlaatunormia suurempia. Vanhoista prioriteettiaineista elohopean pitoisuudet ylittävät ympäristön- laatunormin hyvinkin laajasti, pääosin ilman kautta maaperään ja sieltä vesitöihin kul- keutuneen kuormituksen vuoksi. Tributyylitinan pitoisuus vedessä ylittää ympäristön- laatunormin mm. joidenkin satamien ja telakoiden edustoilla rannikolla. Aineen käyttö on kielletty EU:ssa 2008, mutta pitoisuudet sedimentissä laskevat hitaasti. Naapuri- maihin verrattuna aineiden pitoisuudet olivat suunnilleen samoilla tasoilla. POP-yhdis- teiden ja elohopean käyttöä ja päästöjä ympäristöön on rajoitettu Euroopassa voimak- kaasti. Usean aineen kohdalla niiden päätyminen Suomen ja Pohjoismaiden ympäris- töön on seurausta ilmaperäisestä kaukokulkeutumisesta, mikä osaltaan selittää sa- mankaltaisia pitoisuustasoja. Viranomaisten vastuulla olevaa Vesipuitedirektiivin mukaista haitallisten aineiden seu- rantaa jokivesissä tehdään yhden kerran kuusivuotisen seurantaohjelmakauden ai- kana. Aineryhmiä, joita on havaittu päästöissä ja vesistöissä aiemmilla vesienhoito- kausilla, ovat raskametallien (Cd, Ni, Pb) ohella erityisesti alkyylifenolit (NP/OP ja etoksylaatit), ftalaatit (DEHP, BBP, DBP) ja PFAS-yhdisteet. Vuosittaista seurantaa tullaan toteuttamaan 12 jokipaikalla noin kerran kuussa muuhun vedenlaadun seuran- taan kytkettynä. Nämä näytepaikat ovat vakiintuneita näytepisteitä, joilta otetaan näyt- teitä mm. mereen päätyvien ainevirtaamien (esim. ravinteet) selvittämiseksi. Vesiym- päristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden seurantasuunnitelman mukaan mereen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 24 laskevista joista tullaan seuraamaan PFAS-yhdisteitä 2019, alkyylifenoleja 2020 ja fta- laatteja 2021 (Siimes ym. 2019). Kiertotalouden kannalta merkityksellisistä aineista tiedonpuutteita on erityisesti klooriparafiineista (SCCP, MCCP) ja bisfenoleista. Klooriparafiineja ei ole mitattu ympäristöstä paljolti luotettavan mittausmenetelmän puutteen johdosta. Bisfenoli-A ei ole vesipuitedirektiivin aine, joten siitä ei ole valtakunnallista seurantatietoa, muttei myöskään tarkkailutietoa päästölähteiden lähistöltä. Ainoat kartoitustiedot bisfenolista ovat pohjoismaisena yhteistyönä tehty selvitys (Hansen & Lassen 2008). Ftalaatteja (DEHP, DBP, BBF) on seurattu jokivesissä toisella vesienhoitokaudella (2006-2013). Ympäristönlaatunormi ei ylittynyt millään kohteella, jonka vuoksi jatku- vaa seurantaa ei ole toteutettu. PAH-yhdisteitä (mm. fluoranteeni ja bentso(a)pyreeni, BaP) mitattiin UuPri-hank- keessa simpukoista 15 kohteella. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia, sillä useita PAH-yh- disteitä löytyy, mutta laatunormin indikaattoriksi valittua BaP:ä ei. PAH-yhdisteitä on aiemmin seurattu mereen laskevista joista vuosina 2007 ja 2013. Lumen sulamis- aikoina pitoisuudet olivat suurimpia, ja yksittäistapauksissa lähellä ympäristönlaa- tunormia. Valtakunnallisten seurantojen näytteenotto sijoittuu siten, että tulokset antavat hyvän yleiskuvan laajemmasta vesialueesta. Pitoisuudet lähellä päästölähteitä voivat olla suurempia, ja siten riskit altistumiselle suuremmat. Tämän vuoksi haitallisten ainei- den tarkkailua tulisi tehostaa lähellä potentiaalisia päästölähteitä. Tässä suh- teessa tiedot ovat puutteellisia jo ennen kiertotalouden piiriin siirtymistä. Tällä hetkellä ei ole edellytyksiä arvioida mitä muutoksia siirtyminen lineaaritaloudesta kiertotalou- teen siirtyminen aiheuttaa ympäristössä. Pysyvien aineiden seurantatarpeita, muutossuuntia ja varastoja rakennetussa ympä- ristössä ja luonnonympäristössä on arvioitu karkeasti VN TEAS ohjelman LAPCON hankkeessa. Arviot varastoista eivät perustu mitattuun tietoon, vaan ovat asiantuntija- arvioita. Lisäksi niiden painopiste oli pohjoisessa ympäristössä, minkä vuoksi esimer- kiksi PAH-yhdisteiden varastoja materiaaleissa ei pidetty siinä yhteydessä oleellisina. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 25 Taulukko 3. LAPCON-hankeen arvio aineiden muutossuunnista, seurantatarpeista ja varastoista Lapin ympäristössä ja ihmisissä (Mannio ym. 2016, muokattu). Erityisesti tietoaukkoja on uudem- pien aineiden muutossuunnista. suuri Pitoisuuden muutos Suomessa keskimääräinen ↗ = nouseva pieni ei tarvetta → = ei nousua/ laskua ↘ = laskeva ei voida arvioida Ryhmä Ilma Varastot Ympäristö Ihminen Seuranta- tarve Muut os Materiaal eissa Luonnossa Seuranta-tarve Muutos Seuranta-tarve Muutos PAH-yhdisteet PAH → ei kyllä PAH → PAH ↘ PCB-yhdisteet PCBs ↘ vähenee kyllä PCBs ↘ PCBs ↘ Bromatut BDE-28-154 ↘ vähenee kyllä PBDE-28-154 → PBDE-28-154 ↘ palonestoaineet BDE-209 suuret kyllä BDE-209 BDE-209 → HBCD suuret HBCD HBCD ↘ HBBz kasvaa HBBz HBBz PBT kasvaa PBT PBT Muut uudet kasvaa Muut uudet Muut uudet HxBB pienet HxBB HxBB Muut palonestoaineet TCIPP suuret TCIPP TCIPP Perfluoratut PFOS Vähenee kyllä PFOS ↘ PFOS ↘ alkyyliyhdisteet PFOA Vähenee kyllä PFOA PFOA ↘ PFAS, C<8 Kasvaa kyllä PFAS, C<8 PFAS, C<8 ↗ PFAS, C≥9 Kasvaa kyllä PFAS, C≥9 ↗ PFAS, C≥9 ↗ Muut Klooriparaffiinit SCCP Ei tietoa SCCP SCCP Siloksaanit D4-D6 Vähenee D4-D6 D4-D6 Pehmitteet mm. DEPH Suuret ei mm. DEPH mm. DEPH Taulukon 3 päätarkoitus on ollut koota yhteen arvio, mihin aineryhmiin on koh- distettava ympäristö- ja ihmisaltistusseurantaa. Muutossuuntia ja erityisesti varas- toja luonnossa ja materiaaleissa ei ole voitu juurikaan arvioida. Kiertotalouden kan- nalta tärkeätä olisi identifioida erityisesti vaarallisten aineiden varastoja materi- aaleissa, koska ne kuvaisivat sitä potentiaalista lisäystä, joka voi joutua ympä- ristöön ja sitä kautta myös altistaa väestöä enemmän kuin lineaaritalouden mal- lissa. Jo ympäristöön joutuneiden vaarallisten aineiden varastoja on myös kaatopai- koilla, maaperässä ja jäätiköissä, joista ne voivat vapautua mm. ilmaston lämmetessä ja muuttaessa esimerkiksi hydrologisia olosuhteita. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 26 POP- ja SVHC-aineet väestössä SIRKKU -hankkeessa on käsitelty POP- ja SVHC-aineiden joukosta muutamia kemi- kaaleja tai kemikaaliryhmiä, joita esiintyy esim. rakennus- ja/tai rakennuksissa käyte- tyissä kulutustuotteissa, ja joille työntekijät voivat altistua purkutyömaalla tai myöhem- min eri purkujakeita jatkohyödynnettäessä. Vaarana on myös, että näitä yhdisteitä joutuu kiertotalouden toimipisteistä ympäristöön ja kulkeutuu ominaisuuksiensa mu- kaisesti biokertyen myös koko muuhun väestöön. Kaikista POP- ja SVHC-ryhmien ke- mikaaleista ei ole väestötason altistustietoja, mutta esim. PCB-, PBDE-, PFAS-, fta- laatti- ja BPA-altistuksista ja niiden trendeistä on olemassa ainakin alustavaa koti- maista väestötason tietoa. Varsinkin POP-yhdisteille, esimerkiksi PCB-yhdisteille, altistumista on saatu asete- tuilla ja implementoiduilla Tukholman sopimuksen käyttökielloilla vähennettyä selvästi ja kiertotalouden kannalta nyrkkisääntönä voikin pitää, että mitä kauemmin on siitä kun aineen käyttökieltoa on kansallisesti noudatettu, sitä suurempi osuus altistumi- sesta aiheutuu kaukokulkeutumisesta. Siirryttäessä vähemmän aikaa sitten rajoitettui- hin yhdisteisiin, kasvaa lähilähteiden, esim. kiertotalouden hallitsemattomien proses- sien kautta tuleva suhteellinen osuus altistuksessa, koska monet näistä yhdisteistä ovat edelleen rakennuksien rakenteissa tai käytössä arkipäivän kulutustuotteissa. PCB-yhdisteet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut suomalaisten äidinmaidon pysyvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia vuodesta 1987 lähtien, joten paras väestötason altistustieto POP-yhdisteistä seurantatuloksineen on tarjolla dioksiini- ja PCB-yhdis- teistä. PCB-yhdisteiden on todettu lisäävän ihmisen syöpäriskiä, mutta ainoastaan suuren, lähinnä työperäisen, altistumisen seurauksena. Muita näihin yhdisteisiin liitet- tyjä terveysvaikutuksia ovat kehitys- ja lisääntymishäiriöt, hormonitoiminnan häiriöt, immunotoksisuus ja aineenvaihdunnan häiriöt. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet äidinmaidossa ovat pienentyneet huomat- tavasti viime vuosikymmenien aikana (kuva 3). Pohjoismaissa ja Baltian maissa äidin- maidoissa on Suomen kanssa samansuuruinen altistuminen näille yhdisteille, mutta Keski-Euroopan maissa dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat 2–4 kertaa suurempia kuin Suomessa. Kaikkialla pitoisuudet ovat kuitenkin vähenemässä (AMAP 2015). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 27 Kuva 3. Ensisynnyttäjien äidinmaidon PCDD/F- ja PCB-pitoisuudet, eli PCDD/F+PCB-TEQ-pitoisuuksien muutos vuosina 1987–2010. PBDE- ja HBCD-yhdisteet Palonestoaineina käytettyjen polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE-yhdisteet) käyttökieltojen seurauksena näiden yhdisteiden pitoisuudet ympäristössä ovat selvästi laskemassa ja niiden oletetaan edelleen pienenevän. Huolimatta PBDE-yhdisteiden laajasta käytöstä, niiden terveyshaitoista on olemassa vielä vähän varmaa näyttöä ih- misellä. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että ne saattavat lisätä imusolmukesyö- vän riskiä, olla haitallisia sikiölle, häiritä kilpirauhashormonien tasapainoa, ja ne saat- tavat myös aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä ja oppimisvaikeuksia. THL:n äidinmaitotutkimuksissa ensisynnyttäjien pitoisuudet ovat noin puolittuneet vuo- sien 2000 ja 2010 välillä. Nykyään keskimääräinen PBDE-yhdisteiden summapitoi- suus (15 yhdistettä) on noin 2 ng/g rasvaa, kuva 4. Ruotsissa vuonna 2010 kerättyjen äidinmaitojen summa-PBDE-pitoisuus (10 kongeneeria) oli 1,5 ng/g rasvaa eli samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa (Darnerud ym. 2015). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 28 Kuva 4. Ensisynnyttäjien äidinmaidon PBDE-pitoisuus ja sen muutos vuosina 2000–2010. Ruotsissa heksabromosyklododekaanin (HBCD) pitoisuus äidinmaidossa kääntyi las- kuun viimeistään vuoden 2005 jälkeen (Darnerud ym. 2015) ja tilanne Suomessa on oletettavasti samankaltainen kuin Ruotsissa, mutta HBCD pitoisuuksia äidinmaidossa tai seerumissa ei vielä ole mitattu suomalaisilla, mikä on selkeä tietoaukko. Tässä kä- siteltyjen bromattujen palonestoaineiden nykyiset altistumistasot ovat selvästi terveys- riskeihin liittyvien vertailuarvojen alapuolella (Fromme ym. 2016). PFAS-yhdisteet Per- ja polyfluoratut (PFAS) -yhdisteet ovat laajan käytön vuoksi levinneet maailman- laajuisesti kaikkialle ympäristöön ja kertyneet eliöihin. Niitä käytetään monissa kulutta- jatuotteissa niiden vettä, likaa ja rasvaa hylkivien ominaisuuksien vuoksi sekä palo- nestoaineina joissain sisustustekstiileissä sekä sähkö- ja elektroniikkatuotteissa. Poh- joismaisissa tutkimuksissa näitä yhdisteitä on löydetty vesieläimistä, maaperästä, lin- nuista, kaloista ja nisäkkäistä. Yleisimmät PFAS-yhdisteet näissä näytteissä ovat per- fluoro-oktaanisulfonaatti PFOS ja perfluoro-oktaanihappo PFOA. PFOS-yhdisteelle POP-asetuksessa asetetun käyttörajoitusten tultua voimaan 2000-luvulla valmistajat ovat alkaneet korvata niitä lyhyempiketjuisilla PFAS-yhdisteillä. PFOS tuli osaksi POP-sopimusta 2009 ja PFOA 2019. PFAS-yhdisteet saattavat aiheuttaa riskin ihmisen terveydelle ja kehitykselle. EFSA arvioi 2018, että altistuminen PFOS:lle ja PFOA:lle on yhteydessä heikentyneeseen immuunivasteeseen ja seerumin kohonneeseen kolesterolipitoisuuteen, ja että yhteys VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 29 on kausaalinen. Altistuminen saattaa vaikuttaa myös maksan toimintaan, tulehdus- alttiuteen ja alhaiseen syntymäpainoon, mutta näyttö on näistä toistaiseksi epävar- maa. THL on mitannut PFOS:n ja PFOA:n pitoisuuksia suomalaisilla aikuisilla ja lapsilla. Pi- toisuudet suomalaisten seerumissa ovat selvästi alle niiden pitoisuuksien, joita EFSA käytti lähtökohtana arvioidessaan turvallisen saannin rajoja (kuva 5). Kuva 5. PFOS:n ja PFOA:n pitoisuus suomalaisten seerumissa verrattuna EFSA:n riskinarviossa käytettyyn kohonneen riskin rajaan (THL ja EFSA, 2018). Norjasta ja Ruotsista mitattujen 2000-luvulla mitattujen äidinmaitonäytteiden keski- määräiset PFAS-pitoisuudet olivat samaa tai vähän korkeampaa tasoa kuin Suo- messa (Mannio ym. 2016). Ftalaatit Ftalaattien tärkein käyttökohde on pehmittiminä PVC-muoveissa. Niiden tehtävä on lisätä muuten hauraiden muovien taipuisuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä. Niitä on käytetty mm. lääketablettien päällystämiseen, ravintolisien viskositeetin hallintaan, geelin ja filmien muodostusaineina, stabilisaattoreina ja voiteluaineina. Useiden ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Ftalaattien terveysvaiku- tuksista ihmiselle on olemassa tutkimustietoa, mutta syy-yhteyttä altistumisen ja hait- tavaikutusten välillä ei ole vielä varmennettu. Tutkimuksissa on havaittu, että ftalaa- teille altistuminen saattaa olla yhteydessä lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, kohon- neeseen keskivartalolihavuuteen ja rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin. EU:ssa on rajoitettu DEHP:n, DBP:n ja BBP:n enimmäispitoisuuksia leluissa ja lasten- hoitotarvikkeissa ja sama rajoitus on asetettu eräille muillekin ftalaateille tuotteissa, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 30 jotka lapsi voi laittaa suuhun. Vuodesta 2015 alkaen DEHP, BBP, DBP ja DiBP ovat kuuluneet REACH-asetuksen luvanvaraisten aineiden luetteloon (1907/2006/EC, liite XIV). 2020 heinäkuussa luvanvaraiseksi muuttuu neljä ftalaattia mm. DPP. Kaikki edellämainitut ftalaatit ovat myös SVHC-aineita ja aineiden tunnistusperusteena on käytetty niiden lisääntymismyrkyllisyyttä. THL on mitannut ftalaattien pitoisuuksia suomalaisilla aikuisilla isoista väestönäytteen- otoista saaduilla virtsanäytteillä (Finriski2012 ja Finterveys2017). Kuvasta 6 nähdään, että niiden ftalaattien, joille on EU:n toimesta asetettu rajoituksia, metaboliittien pitoi- suudet vähenevät aikuisväestössä nopeasti, joka osoittaa, että näiden ei pysyvien yh- disteiden rajoitustoimet verrattuna pysyviin haitta-aineisiin ovat nopeampivaikutteisia. Rajoitettuja ftalaatteja korvataan nopeasti uusilla yhdisteillä ja väestönaltistumistieto voi olla jo valmistuessaan ”vanhaa” tietoa relevantin altistuksen ollessa jo aivan toi- sista yhdisteistä, kuin mitatuista peräisin. BPA Bisfenoli A:ta (BPA) käytetään polykarbonaatti- ja epoksihartsimuovien rakennusai- neena ja sitä löytyy useista muovisista kulutustuotteista. BPA:ta käytetään myös epoksihartseissa ja lämpöpapereissa. BPA:n käyttö on kielletty koko EU:ssa polykarbonaatista valmistetuissa tuttipulloissa sekä niiden tuttiosassa, sekä muovipulloissa ja pakkauksissa, jotka sisältävät vau- voille ja alle kolmivuotiaille tarkoitettuja elintarvikkeita. Muissa elintarvikkeiden kanssa Kuva 6. Suomalaisten aikuisten altistuminen ftalaateille vuosina 2012 ja 2017. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 31 kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa BPA:n käyttö on sallittu, mutta BPA:ta saa va- pautua vain tietty määrä. BPA:n käyttökielto lämpöpapereissa tulee voimaan vuonna 2020. EU on luokitellut BPA:n ihmiselle lisääntymismyrkylliseksi aineeksi sekä ihmisten ter- veydelle ja ympäristölle haitalliseksi hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi ja lisän- nyt tällä perusteella SVHC-aineeksi. THL on mitannut BPA:n ja sen kaltaisten yhdisteiden bisfenoli S(BPS) ja bisfenoli F (BPF) pitoisuuksia suomalaisilla aikuisilla isoista väestönäytteenotoista saaduilla virt- sanäytteillä (Finriski2012 ja Finterveys2017). BPA keskimääräiset pitoisuudet ovat alentuneet vuodesta 2012 vuoteen 2017 mennessä 1,5 ng/ml:sta noin 1,0 ng/ml:aan, joka osoittaa BPA:n käytön vähenemistä. BPA:ta korvaavista yhdisteistä, BPS ja BPF, pitoisuus jäi valtaosassa näytteistä (75–80 %) alle havaintorajan. SCCP-yhdisteet Lyhytketjuisiin klooriparafiineihin (SCCP-yhdisteet) liittyvät mahdolliset terveysriskit liittyvät sen syöpävaarallisuuteen ja eläinkokeiden perusteella mahdolliset vaikutuk- sen kohde-elimet ovat maksa, munuaiset ja kilpirauhanen – yhdisteet ovat myös sikiö- vaurioita aiheuttava koe-eläimillä. SCCP-yhdisteet ovat sekä SVHC-aineita että rajoi- tettuja POP-sopimuksella. Selkeä tietoaukko on, että SCCP-yhdisteiden humaanipitoisuuksista Suomessa ei ole mittaustuloksia. Ruotsissa tehtyjen tutkimusten perusteella huoneilma saattaa olla ra- vinnon ohella SCCP:n merkittävä saantilähde varsinkin pienille lapsille, mutta kaik- kien korkeimmankin sisäilma-altistumisarvion mukaan laskettu turvamarginaali oli vielä 5–6 kertaluokkaa alempi verrattuna Euroopan Unionin riskinarviointiraportin ver- tailuarvoihin (Friden ym., 2011). Toimialakohtaiset materiaalivirrat ja haitalliset aineet tietokannoissa Tietoja haitallisten aineiden esiintymisestä erilaisissa materiaalivirroissa tarvitaan, jotta kiertotalouden ratkaisujen, etenkin materiaalikierrätyksen, kestävyys voidaan var- mistaa. Näitä tietoja ei kuitenkaan ole suoraan saatavissa mistään yksittäisestä tieto- lähteestä, eivätkä tiedot tuotteiden sisältämistä kemikaaleista siirry tuotteiden mukana tuotteen elinkaaren loppupäässä. Tieto tuotteiden sisältämistä kemikaaleista on par- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 32 haiten selvillä tuotantovaiheessa, mutta jo käyttövaiheessa tieto aineista ja materiaa- leista vähenee. Jätevirrat ovat heterogeenisia ja muuttuvia ja siksi jokaisesta jäte- erästä on tutkittava haitalliset aineet ja niiden pitoisuudet. Käytännössä tuotteiden val- mistukseen käytettyjä aineita ei saada selville tietokannoista jäljittämällä, eikä siten jä- tevirtojen sisältämiä haitallisia aineita saada selville tietokantatarkastelulla. Jos tietoa olisi paremmin kerättynä tietokantoihin, voitaisiin tietokannoista kerättävän tiedon avulla mm. selvittää ajankohtaa, jolloin osa haitallisista aineista voisi olla poistunut kierrosta ja jätteitä voitaisiin hyödyntää turvallisesti. Jollakin tasolla voidaan erilaisia aineistoja hyödyntämällä arvioida materiaalivirtojen merkityksellisyyttä ja riskitasoja. Tarkastelussa voidaan huomioida jätevirrat, joille hyödyntämistoimien jälkeen – esimerkiksi kierrätettynä – olisi kysyntää, ottaen huomi- oon haitta-aineen aiheuttaman merkittävän tai matalan riskin. Haitallisten aineiden ris- kit on tunnistettava, arvioitava ja hallittava aina ennen kuin materiaalin jätteeksi luokit- telu voidaan päättää. Materiaalitilinpidon ja tietojärjestelmien kehittämiseen avulla systemaattista tietoa erilaisista materiaali- ja jätevirroista voitaisiin tuottaa riittävästi. Aineistojen hyödynnettävyydessä haitallisten aineiden riskien tunnistamisen työkaluna on eroja. Vaikka tietoa kerätään, se ei ole aina systemaattista, eikä välttämättä sisällä tietoa POP- ja SVHC-aineista. Tiedon keräys- ja tallennusjärjestelmiä Ympäristöhallinnon ympäristölupien valvontajärjestelmä (YLVA, ent. VAHTI) sisältää toiminnanharjoittajien raportoimaa tietoa syntyvistä, varastoiduista ja lähtevistä jät- teistä. Tiedot ovat määrätietoa jätekoodeineen eivätkä sisällä tietoja haitallisista ai- neista tai jätteiden muusta koostumuksesta. Lisäksi jätetiedot kattavat pääosin vain teollisista prosesseista syntyvät jätteet eivätkä esimerkiksi paperi-, pakkausmuovi- tai muita vastaavia tietoja (esimerkiksi erikseen kerättyjä jätemääriä ja käsittelytapoja), joita tuottajavastuutahot raportoivat muualla. Aineistoa voidaan hyödyntää jätetilinpi- don lähtöaineistona valmistavan teollisuuden prosessijätteiden valtakunnallisten mää- rien laskemiseksi. Teollisuustuotanto-tilasto on Tilastokeskuksen ylläpitämä tilasto, joka kuvaa Suomen kansantalouden teollisuustuotantoa tuotenimikkeittäin (PRODCOM-luokitus) vuosittain tarkalla, noin 4000 tuotenimikkeen tasolla. Tilastoa voidaan hyödyntää esimerkiksi muoviaineiden ja –tuotteiden materiaalivirtatarkastelussa, koska se jaottelee esimer- kiksi muovituotteet niiden sisältämän muovilajin ja käyttötarkoituksen mukaan (ks. esi- merkki liitteessä 5). Yksityiskohtaisuudestaan huolimatta tilasto ei sellaisenaan vastaa moniin keskeisiin kysymyksiin, kuten millainen on tuotteiden kemikaalisisältö tai tarkka polymeerikoostumus. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 33 Tullin ULJAS-tietokanta kuvaa Suomen ulkomaankauppaa eli maahan tuotuja ja maasta vietyjä tuotteita kuukausi- ja vuositasolla. Tietokanta sisältää kauppakumppa- nikohtaiset tiedot. Yksittäisten maiden ohella tietokannassa on valmiita luokitteluita, kuten EU-alue, euroalue, YK:n kehitysmaaluokitus ja maanosat. Tietokannan tietojen kautta voidaan siis arvioida EU-alueen ulkopuolelta tulevien tuotteiden volyymiä esi- merkiksi osana haitallisiin aineisiin liittyvien riskien arviointia eri materiaalivirroissa. Tietokannan alueluokitukset ovat tämän päivän tilanteen mukaisia, joten aikasarja taaksepäin on mahdollista rakentaa. ULJAS käyttää useita luokituksia, joista CN on EU:n tullihallinnossa ja ulkomaankauppatilastoissa käytetty tavaraluokitus. Sen tar- kimmalla, 8-numerotasolla on noin 10 000 luokkaa. Tullin mukaan CN-luokitusta kan- nattaa käyttää kun seurataan yksittäisen, tarkkaan rajatun tavaran ulkomaankauppaa. ULJAS-tietokannan sisältö rinnastuu Teollisuustuotanto-tilastoon ja sen tietosisältöjen hyödyntämistä on kuvattu liitteen 5 muoviesimerkissä. Kemikaalitietojärjestelmä (KemiDigi, aiempi Kemikaalituoterekisteri eli Ketu-rekisteri) on järjestelmä, jonka avulla yritykset hoitavat kemikaaleihin liittyvät ilmoitusvelvoitteet. Kemikaalitietojen ja kemikaalien määrätietojen ilmoittaminen perustuu kemikaalilakiin (599/2013) sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksiin kemikaaleja koskevien tieto- jen toimittamisesta (553/2008) sekä kemikaalien määrätietojen toimittamisesta (1155/2011). Kemikaali-ilmoitus tulee tehdä kemikaaleista, jotka on luokiteltu terveys- vaaran, ympäristövaaran tai fysikaalisen vaaran suhteen sekä myös luokittelematto- mista kemikaaleista, jos ne sisältävät terveydelle tai ympäristölle vaarallista ainetta tai ainetta, jolle on EU:ssa määrätty työperäisen altistumisen raja-arvo. Järjestelmään voi myös ilmoittaa tiedot vaarattomasta kemikaalista. Ilmoitettavat tiedot perustuvat kemi- kaalin käyttöturvallisuustiedotteeseen. KemiDigi sisältää kemikaalirekisterin, joka si- sältää markkinoilla olevat vaaralliset kemikaalit; ainerekisterin, jossa on tietoja ai- neista ja niistä koostetuista ryhmistä ja yritysten kemikaaliluettelot, joissa hyödynne- tään kemikaali- ja ainerekisterin tietoja. KemiDigi otettiin käyttöön helmikuussa 2019 ja sinne on siirretty aiemman kemikaalituoterekisterin tiedot. Kemikaaliluettelotoiminto ja kemikaali-ilmoituksiin liittyvät määrätiedot on otettu käyttöön toukokuussa 2019. Järjestelmän hakutoiminnot avattiin 20.5.2019. Järjestelmää kehitetään vielä mm. bio- sidien ja kasvinsuojeluaineiden rekisterin osalta. Toimialakohtaisia materiaalivirtoja Kansantalouden toimialakohtainen tilinpito on luonteva pohja materiaalivirtojen jaotte- lemiseksi edellä mainittuihin karkeisiin luokkiin, joiden perusteella voidaan arvioida haitallisten aineiden riskejä. Oheisessa aineistoihin ja asiantuntija-arvioon perustu- vassa tarkastelussa materiaalivirralla viitataan toimialoilla syntyviin sivuvirtoihin, -tuot- teisiin ja jätteisiin. Maataloudessa merkittävimpiä materiaalivirtoja ovat eläinten lanta ja muut biomassat, joissa esimerkiksi SVHC- ja POP-aineiden esiintymisestä on vä- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 34 hän tietoa. Lanta voi sisältää muita mahdollisesti huolta aiheuttavia aineita, esimer- kiksi lääkeaineita ja niiden metaboliatuotteita. Lisäksi esimerkiksi maa- ja puutarhata- loudessa käytetyt muovit muodostavat oman materiaalivirtansa, jossa toimialakohtai- sesti arvioitavana haitta-aineriskinä on kasvisuojeluaineiden esiintyminen. Pakkaus- materiaalina kasvisuojeluainekanisterit on aina hävitettävä joko vaarallisena jätteenä tai hyvin huuhdeltuina loppujätteen mukana. Kaivannaisteollisuudessa syntyvät jätteet dominoivat Suomen jätetilastoja. Kaivosten sivukivien hyödyntämistä rajoittaa merkit- tävästi niiden usein kaukainen sijainti hyötykäyttökohteista tai sivukivien koostumus. Ongelmia aiheuttaa ennen kaikkea sulfidimineraalien hapontuotto ja tämän aiheut- tama hapan valuma voi taas aiheuttaa raskasmetallipäästöjä lähivesiin. Hyödynnettä- vyyttä arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti. Rakentamisessa syntyvät maamassat ovat myös suuria, kertaluontoisia jätevirtoja, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat hyvin vaihtelevia ja voivat olla saastuneet kohteessa tapahtuneista toiminnoista. Elintarvike- teollisuuden prosessijätteet ovat pääosin erilaisia biomassoja, jotka eivät lähtökohtai- sesti sisällä erityisen haitallisia aineita. Elintarviketeollisuuden prosessijätevesistä voi- daan myös ottaa talteen hyödyllisiä aineita (Salminen ym. 2017) eivätkä niiden sisäl- tämät haitalliset aineet arvion mukaan aiheuttaisi merkittävää ympäristöriskiä. Kemiallisessa metsäteollisuudessa jätteinä ja sivuvirtoina syntyvät biomassat ja tuh- kat ovat merkittävä materiaalivirta Suomen kansantaloudessa. Esimerkiksi tuhkille on jo määritelty haitta-aineisiin perustuvat raja-arvot silloin kun niitä hyödynnetään maa- rakentamisessa (VNa 843/2017). Samoin Maa- ja metsätalousministeriön asetuk- sessa lannoitevalmisteista (24/11) on annettu raja-arvot kahdeksalle haitalliselle me- tallille. Näitä raja-arvoja sovelletaan myös lannoitevalmisteina käytettäville tuhkille. Kemialliset ja mikrobiologiset riskit kattava riskitarkatelu metsäteollisuuden orgaanis- ten materiaalivirtojen hyödyntämiselle kansallisella tasolla, olisi perusteltu lähtökohta. Näiden materiaalivirtojen volyymi on merkittävä ja laitoksia, joilta näitä materiaaleja syntyy, on useita. Energiateollisuudessa pääasiallinen jätevirta muodostuu erilaisista tuhkista. Jätteenpolttolaitoksissa syntyy lisäksi kuonaa 20-30% voimalassa hyödynne- tyn jätteen massasta (Kaartinen ym. 2007). Tavanomaiseksi jätteeksi luokitellut kivihii- len, puun ja turpeen polton tuhkat eivät tyypillisesti sisällä POP- yhdisteitä, joskin ras- kasmetalleja ja arseenia ne voivat sisältää. Sen sijaan jätteenpolton tuhka, joka on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi ja jota ei toistaiseksi hyödynnetä materiaalina toisin kuin käsiteltyä jätteenpolton kuonaa, sisältää usein POP-yhdisteitä, kuten dioksiineja, furaaneja, polykloorattuja naftaleeneja sekä pentaklooribentseeniä. Kemianteollisuuden jätteissä haitalliset aineet ovat yksi riskitekijä. Jätteiden hyödyntä- mistä edeltävä jätteeksi luokittelun päättyminen pitäisi tapahtua kuitenkin tapauskoh- taisen päätöksenteon perusteella ja kohdentuisi siten tiettyyn, tarkasti rajattuun jäte- materiaaliin. Tämä pätee myös jätteiden hyödyntämiseen esimerkiksi muovien kemial- lisessa kierrätyksessä, mikäli tällaista toimintaa tehtäisiin kemianteollisuuden (sisäl- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 35 täen öljynjalostus) toimialalla. Esimerkiksi jätekemikaalien regenerointiprosessi loppu- tuotteiden laatua määrittelevät myös tuotestandardit, mikä edesauttaa kemikaaliris- kien hallintaa. Muovi- ja kumituotteiden sekä mineraalituotteiden valmistuksen (ml. lasijalosteet, ra- kentamisessa käytettävät materiaalit) jätteistä merkittävä osa rinnastuu markkinoille saatettaviin tuotteisiin kemiallisen koostumuksensa puolesta. Näissä tapauksissa on kyse epäkuranteista tuotteista tai ns. off-specistä eli tuotteista, jotka eivät täytä tuote- spesifikaation vaatimuksia, mutta jotka ovat materiaalikoostumuksensa puolesta identtisiä markkinoille saatettavien tuotteiden kanssa. Perusmetallien tuotanto keskit- tyy suuriin laitoksiin, joiden tuottamista jätteistä jotkin volyymiltään merkittävät materi- aalit ovat jo saaneet sivutuotestatuksen Suomessa. Lisäksi toimiala hyödyntää jo ny- kyisellään jätemetalleja. Keskeisiä haitta-aineriskejä ovat mm. radioaktiiviset aineet. Erilaiset metalli- ja sähköteknisen teollisuuden valmistamat laitteet sisältävät kom- ponentteja, joissa on haitallisia aineita. Moottoriajoneuvojen valmistuksessa on käytetty mm. nykyisin kielletyillä palonestoai- neilla käsiteltyjä materiaaleja, kuten muoveja ja tekstiilejä. Tällä hetkellä romuajoneu- vot päätyvät pääasiassa toimijoille, jotka ovat erikoistuneet ajoneuvojen käsittelyyn jätteenä. Näiden jätteiden turvalliseksi hyödyntämiseksi pitäisi saada mahdollisimman tarkka tieto ajoneuvojen valmistajien käyttämien materiaalien sisältämistä kemikaa- leista. Uusien ajoneuvojen SVHC-aineiden osalta tiedon pitäisi kulkeutua jo nyt toimi- tusketjussa, mutta koska SVHC-aineiden listaa päivitetään säännöllisesti, valmistuk- sen jälkeen lisättyjä aineita koskeva tieto jää huomiotta. Haitallisten aineiden hallinta romuajoneuvojen hyödyntämisessä edellyttää myös prosessien kehittämistä, jotta te- ollisen mittakaavan jätteiden hyödyntämisessä pystyttäisiin tunnistamaan esimerkiksi osat, jotka on hävitettävä niiden sisältämien aineiden takia (kuten esim. dekaBDE:tä sisältävät osat esimerkiksi auton monessa eri komponentissa). Jäteveden puhdistuksessa puhdistamoille johdetuista jäte- ja hulevesistä laaja kirjo haitta-aineita jää syntyviin lietteisiin. Nämä lietteet ovat haitallisten aineiden riskien kannalta ongelmallinen, heterogeeninen ja puutteellisesti tunnettu materiaalivirta. Ai- neiden, etenkin ravinteiden, talteenottoa jätevesistä tai puhdistamolietteistä kehitetään tällä hetkellä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tällä tavoin syntyvien lannoiteval- misteiden haitta-ainesisältöjä tutkitaan osana meneillään olevia kehityshankkeita. Sa- moin tutkitaan lietteiden käsittelymenetelmien vaikutuksia mm. lääkeainejäämiin sekä vesienkäsittelymenetelmien parantamista haitta-aineiden poistamiseksi (SUDDEN 2019). Lietteille asetettavat raja-arvot tulevat olemaan päätöksentekoa vaativa asia jo lähitulevaisuudessa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 36 Rakentamisen alalla hyödyntämiskelpoisia jätteitä syntyy sekä uudis- että korjausra- kentamisessa ja rakennusten purkamistoiminnassa. Esimerkiksi betonimurskeen jät- teeksi luokittelun päättymistä koskevassa asetusvalmistelussa lähtökohdaksi on otettu tämä jätteiden syntytapa; jaottelu käytettyyn ja käyttämättömään betonijätteeseen. Perusteluna on riskiperusteisuus: käyttämättömät betonijätteet eivät ole olleet käy- tössä ja kosketuksissa muiden materiaalien kanssa ja siten niihin liittyvä haitta-aine- riskin on siten vähäinen tai riittävästi tunnistettu ja siten hallittavissa. Betonissa käyte- tyistä lisäaineista mm. jätteenpolton tuhkista tarvittaisiin kuitenkin lisätietoa. Käytössä ollut betoni on voinut kontaminoitua muista materiaaleista: esimerkiksi PCB-saumaus- massoihin yhteydessä ollut betoni voi PCB:n kulkeutumisen takia olla vaarallista jä- tettä 5 cm paksuudelta (Andersen ym. 2015). Jätehuolto on toimialana keskeisessä roolissa jätteiden merkittävänä hyödyntäjänä. Jätteeksi luokittelun päättymistä ja haitallisten aineiden riskien tunnistamista, arvioin- tia ja hallintaa osana tätä prosessia on kuvattu tapausesimerkin valossa luvussa 4.3. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 37 3 Työturvallisuus Riskialttiit työntekijäryhmät kiertotaloudessa Rakennusten purkutyö Kuva 7. Haitalliset POP- ja SVHC-aineet leviävät pölyn mukana ympäristöön aiheuttaen terveysriskejä sekä työntekijöille että väestölle. Uuden jätedirektiivin mukainen tavoite on hyödyntää 70 % rakennus- ja purkujätteestä vuoteen 2020 mennessä. Rakennustenpurkajat ovat hyvin merkittävä työntekijäryhmä kiertotaloudessa, kun tarkastellaan materiaalien kierrättämistä ja niihin liittyviä työter- veydellisiä riskejä. Astman, keuhkoahtaumataudin ja silikoosin aiheuttama tautitaakka on suurin rakennusten purkutyössä ja siksi rakennusten purkajat luokitellaan hyvin ris- kialttiiksi ammatiksi (Louhelainen ym. 2017). Purkutyö on vaarallista, koska siinä voi altistua erilaisille pölyille, kaasuille tai muille kemiallisille tekijöille. Vaikka purkutyön eri vaiheita ulkoistetaan alihankkijoille, on hankkeen päätoteuttaja päävastuussa myös rakennustyömaan alihankkijoiden työturvallisuudesta. Hänen pitäisi alihankkijaa vali- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 38 tessaan edellyttää ja sopia, että alihankkijan toiminta täyttää tilaajan asettamat turval- lisuusmääräykset koskien myös vuokratyöntekijöitä tai muita määräaikaisia työnteki- jöitä. Valtioneuvoston asetuksessa rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) säädetään, että rakennuksen haitta-ainekartoituksen tulokset ja purkutyön erityisvaatimukset tu- lee liittää hankkeen turvallisuusasiakirjaan ja purkutyön tarjouspyyntöasiakirjoihin, jol- loin purku-urakoitsija tarjousta tehdessään voi ottaa huomioon mahdollisten haitta-ai- neiden aiheuttamat purkutyön erityistarpeet työturvallisuuden lisäämiseksi. Haitta-ai- nekartoituksen, turvallisuusasiakirjan ja korjaussuunnitelmien perusteella purkutyön toteuttajan tulee laatia purkusuunnitelma (Ratu S-1221). Hankkeen rakennesuunnitte- lija laatii rakenteista purkutyöselostuksen, jossa hän analysoi rakennuksen nykyisen tilan, esittelee purkutyön laajuuden ja sopivan purkutavan, selvittää rakenteiden kan- tavuuteen ja purkutyön turvallisuuteen liittyvät asiat purkutyön aikana. Purkusuunnitel- massa on kiinnitettävä huomiota työntekijöiden turvallisuuden lisäksi myös työn vaiku- tuspiirissä olevien turvallisuuteen. Kierrätysmateriaalien lajittelu, kuljetus ja varas- tointi Materiaalien lajittelu on erittäin tärkeässä roolissa niiden hyödyntämisessä. Toimivaa syntypaikkalajittelua kannattaa kehittää, koska sekalaisen jätteen joukosta materiaa- lien lajittelu lisää työntekijöiden työturvallisuusriskejä. Tanskalaiset rakensivat jo 1980- luvulla sisähalleihin jätteenlajittelulaitoksia, mutta havaitsivat melko nopeasti, että siellä tapahtuva jätteiden käsinlajittelu sekalaisesta jätteestä on vakava uhka työnteki- jöiden terveydelle (Sigsgaard ym. 1990). Laitosmaisen lajittelun työhygieenisiä ter- veysriskejä on sen jälkeen selvitetty useilla erityyppisillä laitoksilla sekä ulkomailla että Suomessa ja todettu samat ongelmat kuin tanskalaisten tutkimuksessa. Erityisesti ke- mikaaliturvallisuuslain näkökulmasta tuorein selvitys jätemateriaaleja hyödyntävien laitosten turvallisuusriskeistä lienee Tukesin tekemä selvitys ”Kiertotalouslaitosten tur- vallisuusriskit” (Tukes 2018). Jätemateriaaleja käsittelevien työntekijöiden sairastavuutta lisää sekalaisen jätteen tai jopa lajitellun materiaalin kontaminoituminen kemiallisten haittatekijöiden lisäksi biolo- gisilla tekijöillä kuten bakteereilla ja homeilla. Orgaanista ainesta sisältävien materiaa- lien kostuminen varastoinnin aikana lisää kontaminoitumisriskiä biologisille tekijöille. Tämän vuoksi kosteudelle herkät materiaalit olisi säilytettävä kuivissa olosuhteissa la- jitteluhetkestä hyötykäyttöön saakka. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 39 Rakennusalalla lajittelua koskeva velvoite esimerkiksi rakennusurakan kilpailutuk- sessa on tehokas keino ohjata pääurakoitsija kehittämään syntypaikkalajittelua (Mik- kelä 2019a). Jos tilaaja edellyttää jätteiden lajittelulta tiettyä tasoa, pääurakoitsijan on otettava asia huomioon ja annettava tarjous sen mukaisesti. Edistyksellinen synty- paikkalajittelu parantaa rakennustyömaan työturvallisuutta ja siisteyttä sekä luo hyvää imagoa yrityksen vastuullisesta toiminnasta. On myös tärkeää, että rakennustyö- maalta kierrätykseen lähtevät orgaanista ainesta sisältävät materiaalit suojataan kos- teudelta, etteivät ne homehdu. Kierrätettävät materiaalit toimitetaan monesti väliterminaaleihin varastointia ja jatkokä- sittelyä varten. Sisätiloissa tapahtuvat materiaalien siirtelyt sekä kuormaus- ja lastin purkuvaiheet voivat levittää epäpuhtauksia herkästi ilmaan ja työympäristöön riippuen mm. materiaalin laadusta, tilan ilmanvaihdosta ja siivouskäytännöistä. Tämä huomioi- den materiaalien siirtelyt on turvallisinta tehdä työkoneella, jonka ohjaamoon tuleva sisäilma on suodatettu epäpuhtauksista. Useimmat kierrätysmateriaalit on käsiteltävä jollain tavoin ennen uudelleen hyödyntä- mistä. Materiaalien seulonta sekä muu erottelu ja murskaus voivat olla haitta-aineita ilmaan ja ympäristöön levittäviä työvaiheita. Jos materiaalin työstäminen tapahtuu si- sätiloissa, työntekijöille terveyshaittaa aiheuttavia kemiallisia ja biologisia tekijöitä voi olla runsaasti läsnä. Näitä työvaiheita varten olisi suunniteltava sellaiset tekniset rat- kaisut, joissa huomioidaan mahdollisten epäpuhtauksien leviämisen tehokas rajoitta- minen. Prosessien automatisointi, osastointi ja niiden ohjaaminen esimerkiksi valvo- mosta vähentää merkittävästi työntekijöiden altistumista haitallisille aineille. Proses- sien häiriö- ja huoltotilanteissa työntekijöiden on käytettävä tehtävään soveltuvia hen- kilösuojaimia. Haitalliset aineet kierrätysmateriaaleissa Kierrätettävien materiaalien tunnistaminen ja haitallisten aineiden riskinarviointi Pakkausmerkinnät ja käyttöturvallisuustiedote ovat tärkeimmät kemikaalitiedon lähteet työpaikalla. Pakkausmerkinnät viestivät kemikaalin vaaraominaisuuksista ja käyttötur- vallisuustiedote antaa tiedot kemikaalin turvallisesta käsittelystä. Kierrätysmateriaalien käytön osalta on ongelmallista, kun pakkausmerkinnät ja käyttöturvallisuustiedotteet puuttuvat. Hyvin harvojen tuotteiden osalta tiedot materiaalien sisältämistä aineista kulkeutuvat eteenpäin kierrättämisessä. Lisäksi aikaisemman käytön aikana materiaa- liin on saatettu lisätä toista komponenttia tai materiaali on saattanut kontaminoitua VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 40 muilla kemikaaleilla tai haitta-aineilla. Siksi materiaalin uudelleen hyödyntäjän täytyy selvittää raaka-ainetiedot esimerkiksi laboratoriokokein ja arvioida sen sisältämät riskit muiden kuin pakkausmerkintöjen tai käyttöturvallisuustiedotteiden perusteella. Tämä seikka tuo lisäkustannuksia materiaalien uudelleen hyödyntämiseen ja se vaikuttaa merkittävästi kierrätysmateriaaleja käsittelevien työntekijöiden työturvallisuuteen. Tun- tematonta materiaalia prosessoitaessa työilmaan saattaa vapautua haitallisia haihtu- mis- ja lämpöhajoamistuotteita (esimerkiksi aldehydejä). Lämpöhajoamistuotteista voi olla tietoa saatavilla, jos raaka-ainemateriaali tunnetaan. Muissa tapauksissa haihtu- mis- ja lämpöhajoamistuotteiden ilmapitoisuudet on mitattava työympäristöstä ja arvi- oitava niiden aiheuttamat riskit työntekijöille. Kierrätysmateriaalin syntypaikalla on usein tai ainakin pitäisi olla tiedot materiaalin al- kuperästä, laadusta ja sen sisältämistä kemiallisista aineista. Teollisuuden sivuvirtoja tai uudisrakentamisen materiaaleja hyödynnettäessä tämä tieto on helpommin saata- villa, mutta esim. vanhojen rakennusten purkumateriaaleista tai yksittäisten kuluttajien luovuttamista materiaaleista tiedon saaminen on vaikeampaa. Joillekin materiaaleille, kuten rakennusten betoni- ja tiilijätteelle on jo tullut ohjeistusta. Valtioneuvoston ase- tuksessa eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017) sääde- tään, että purkutyömaalla tuotetun valmiin betoni- tai tiilimurskeen sisältämien haitta- aineiden liukoisuudet ja kokonaispitoisuudet, materiaalijakauma ja epäpuhtaudet pitää määrittää vähintään yhdestä kokoomanäytteestä luovutettaessa jätettä hyötykäyttöön yksittäisestä purku- tai rakentamiskohteesta (Asetuksen liite 3 Jätteen laadun hal- linta). Tässäkin asetuksessa rakennus- ja purkukohteissa syntyvän ja käsiteltävän be- toni- ja tiilimurskeen ympäristökelpoisuutta tutkittavan purkukohdekohtaisesti. Purkamattomista rakenteista on siis ennakolta tunnistettava mm. hyödynnettäväksi kelpaamattomat betoni- ja tiilirakenteet, jotta ne voidaan purkaa erilleen. Haitta-aine- kartoitukset tulisi kuulua jokaiseen purkutyöhön pakollisena työvaiheena ennen töiden aloittamista, koska se oleellinen osa purkutyöhön liittyvää riskinarvioin- tia. Haitta-ainekartoittajien arvioinneilla, heidän ottamilla materiaalinäytteillä ja niistä saatavilla tuloksilla vaikutetaan vahvasti materiaalien lajitteluun ja jatkokäsittelyyn sekä työntekijöiden ja ympäristön turvallisuuteen. Siksi rakennuksen korjaus- tai purku-urakan ulkopuolisilla, puolueettomilla haitta-ainekartoittajilla tulisi olla soveltuva koulutus työhönsä ja vahvistettu todistus osaamisestaan (esimerkiksi pätevyyden osoittava henkilösertifikaatti). Haitta-ainenäytteitä analysoivilta laboratorioilta tulee vaatia riippumattoman tahon toteamaa pätevyyttä, esimerkiksi akkreditointia. Purkutyöntekijöiden turvallisuuden kannalta on oleellisinta tieto siitä, esiintyykö purku- materiaaleissa POP-yhdisteitä tai SVHC-aineita vai ei esiinny. Työperäisten riskien ar- viointi ei tule perustua pelkästään materiaalin ympäristökelpoisuuden enimmäispitoi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 41 suusrajoihin, koska haitta-aineen pitoisuuteen työilmassa vaikuttaa työstettävän mate- riaalin lisäksi käytettävä työmenetelmä. Samoin muut paikalliset olosuhteet vaikutta- vat haitta-aineen leviämiseen työympäristöön. Koska monille syöpävaarallisille aineille ei pystytä tunnistamaan täysin turvallista ta- soa, jonka alapuolella minkäänlaista riskiä ei enää olisi, valtioneuvoston asetus työ- hön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000) toteaa, että syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille altistuminen on vähennettävä niin alhaiseksi kuin teknisesti on mahdollista, ellei altistumista voida poistaa kokonaan. Riskejä arvioidessa on arvioi- tava altistumisen luonne, määrä ja kesto ja otettava huomioon kaikki altistumistiet. Li- säksi työnantajan on pidettävä luetteloa työpaikalla käytettävistä ja esiintyvistä syöpä- sairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja niitä sisältävistä tuotteista samoin kuin työ- tekijöistä, jotka työssään altistuvat merkittävästi syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille. Nämä tiedot kootaan vuosittain Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekis- teriin (Laki syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteristä 717/2001). Ainekohtaiset tiedot ja niiden terveydelliset riskit PAH-yhdisteet (Polysykliset aromaattiset hiilivedyt) PAH-yhdisteitä sisältävää kivihiilipikeä (muunmuassa kreosoottia) on käytetty esimer- kiksi kosteuden- ja vedeneristeinä vanhoissa rakennuksissa. Kivihiilipiki on korvattu 1960-luvulta lähtien bitumilla, jossa on yleensä vain vähän PAH-yhdisteitä. PAH-yh- disteet imeytyvät elimistöön sekä hengitysteiden, ruuansulatuskanavan että ihon kautta. PAH-yhdisteet ovat huoneenlämpötilassa kiinteitä ja heikosti haihtuvia nafta- leenia lukuun ottamatta. Heikon haihtuvuutensa vuoksi useat PAH-yhdisteet esiintyvät ilmassa pölyihin ja muihin ilman hiukkasiin sitoutuneina. Hiukkasiin sitoutuneista yh- disteistä osa voi päätyä keuhkojen puhdistusmekanismin välityksellä ruuansulatuska- navaan ja osa käsistä suuhun sekä niiden kautta elimistöön. PAH-yhdisteet läpäisevät helposti biologisia kalvoja ja voivat kulkeutua elimistössä kaikkialle. Ne läpäisevät myös istukan. PAH-yhdisteet ovat perimämuutoksia ja syöpää aiheuttavia sekä lisään- tymisterveydelle vaarallisia aineita. Työtekijöille haitalliseksi tunnetun pitoisuuden viitearvoja (HTP-arvo) on annettu PAH- yhdisteistä bentso(a)pyreenille ja naftaleenille. Bentso(a)pyreenin HTP8h-arvo on 0,01 mg/m3 (STM, HTP-arvot 2018). Työterveyslaitos (2016) on ehdottanut bentso(a)pyreenin aiheuttaman keuhkosyöpäriskin pienentämiseksi kahdeksan tunnin tavoitetasoksi 0,01 μg/m3. Vastaavasti naftaleenin HTP-arvot ovat 8 tunnille 5 mg/m3 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 42 ja 15 minuutille 10 mg/m3 (STM, HTP-arvot 2018). Työterveyslaitos on ehdottanut naf- taleenin aiheuttamien hengitystievaikutusten minimoimiseksi kahdeksan tunnin tavoi- tetasoksi 0,05 mg/m3. Asuntojen huoneilmassa ei saa esiintyä naftaleeniin viittaavaa hajua. Sisäilman nafta- leenipitoisuuden toimenpiderajaksi on säädetty 10 μg/m3 (Valvira 2016). Työterveys- laitos (2016) on esittänyt sisäilman tavoitetasoksi alle 2 μg/m3, mikä perustuu nimen- omaan hajuhaitan eliminointiin. Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet muistuttivat vuoden 2019 alkupuolella purkutyömaiden rakennuttajille ja pääurakoitsijoille siitä, että myös PAH-yhdisteitä si- sältävät rakennusmateriaalit on huomioitava purkukohteissa (AVIn tiedote 11.4.2019). PAH-yhdisteitä sisältävien rakennusmateriaalien olemassaolo tulee selvittää aina koh- dekohtaisesti. Rakennuttajan tulee haitta-ainekartoituksen avulla selvittää ennen pur- kutöitä, mitä haitta-aineita kohde sisältää. Päätoteuttajan on tehtävä ennen purkua purkusuunnitelma rakennuttajan haitta-ainekartoituksen perusteella. PAH-yhdisteitten vaarallisuudesta ja haitallisuudesta johtuen, työsuojeluviranomainen edellyttää lähes aina sisätiloissa tehtävissä PAH-yhdisteitä sisältävien rakennusmateriaalien purku- töissä alipaineistettua ja osastoitua purkutapaa asbestin tapaan. Rakennusalalla on kuitenkin yleensä käytetty oikeiden työmenetelmien ja –tapojen va- litsemiseksi apuna Rakennusteollisuuden Keskusliiton julkaisemaa ohjetta kivihiilipi- keä sisältävien rakenteiden turvallisesta purkamisesta (Ratu 82-0381). Sen mukaan purettu materiaali luokitellaan ongelmajätteeksi, kun se sisältää PAH-yhdisteitä enem- män kuin 200 mg/kg, jolloin myös purkutyö tulee tehdä alipaineistettuna ja työntekijöi- den on käytettävä suojaimia. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa (2010) selvitettiin työntekijöiden altistumista kivihii- lipikeä sisältävien vesieristeiden purkutyössä. Hengitysteiden ja ihon kautta tapahtu- vaa altistumista tutkittiin työhygieenisin mittauksin ja kokonaisaltistumista biologisen monitoroinnin avulla. Korkeimmillaan purettavan materiaalin PAH-pitoisuus oli vajaat 2000 mg/kg. Tutkimuksessa havaittiin, että työntekijöiden altistuminen näissä materi- aalin PAH-yhdisteiden pitoisuuksissa oli vähäistä, kun työntekijät olivat hyvin suojau- tuneet, ja he noudattivat hyvän työhygienian ohjeita. Hyvästä suojautumisesta huoli- matta altistumisen mahdollisuus lisääntyi pölymäärien kasvaessa. Siksi on oleellista valita tilanteeseen sopivat työmenetelmät riippumatta purettavien materiaalien PAH- pitoisuuksista kuten AVI esittää tiedotteessaan. Erityisen tärkeää on ihon huolellinen suojaaminen tilanteissa, joissa iho voi joutua kosketuksiin PAH-yhdisteitä sisältävien materiaalien tai pölyn kanssa. Hengityksensuojainta, vähintään hiukkassuojainta FFP2, on suositeltavaa käyttää pölyävissä työvaiheissa. Työntekijöiden altistumisen lisäksi PAH-yhdisteitä sisältävien materiaalien purkutöissä tulee huolehtia siivouk- sesta ja materiaalien turvallisesta jatkokäsittelystä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 43 Bitumipitoisia kattohuopia on alettu kierrättämään asfaltin raaka-aineeksi. Työterveys- laitoksen tekemien työhygieenisten selvitysten mukaan asfalttimassan sekoitus- ja le- vitystyön aikana vapautuvat PAH-pitoisuudet osoittautuivat vähäisiksi suuren osan pi- toisuuksista jäädessä alle analyysimenetelmän määritysrajan. Näin ollen kierrätettyä bitumikatetta sisältävän asfalttimassan aiheuttamat haittavaikutukset työntekijöille ja ympäristölle on arvioitu epätodennäköisiksi PAH-yhdisteiden osalta (Ahokas 2016). Käytettyjä kattohuopia vastaanottavan yrityksen kannattaa ottaa PAH-näytteet tai vaa- tia PAH-analyysitodistusta epäilyttävistä bitumijätekuormista ennen niiden sekoittu- mista muuhun bitumikatteeseen varastointialueella, jotta kierrätysraaka-aineen laatu pysyy hyvänä ja turvallisena jatkokäyttäjille. PAH-yhdisteille altistumista on mahdol- lista biomonitoroida mittaamalla virtsan 1-pyrenoli- ja naftolipitoisuuksia. PCB PCB-yhdisteille voi altistua työperäisesti vanhojen rakennusten kunnostus- ja purku- töissä erityisesti poistettaessa vanhoja saumausmassoja. PCB-yhdisteillä on epäilty olevan immunotoksisia ja hormonitoimintaa häiritseviä vaikutuksia ja ne ovat eläinko- keissa olleet lisääntymismyrkyllisiä. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC on luokitellut PCB-yhdisteet todennäköisesti karsinogeenisiksi ihmiselle. PCB-yhdistei- den on todettu kertyvän elimistöön ja niiden puoliintumisajat ihmisen elimistössä ovat vuosien luokkaa. TTL:n biomonitorointitilastojen mukaan työntekijöiden altistuminen PCB-yhdisteille on nykyään samaa tasoa kuin ympäristöstä peräisin oleva muun vä- estön altistuminen (Porras ym, 2015). Vain joitain yksittäisiä kohonneita pitoisuuksia on havaittu liittyen vanhojen saumausmassojen poistoon. Metallit Rakennusten materiaaleista löytyy metalleja muualtakin kuin varsinaisista metallira- kenteista. Esimerkiksi jo 1800-luvulta asti metalleja tai niiden yhdisteitä on käytetty maaleissa korroosionestoaineena ja väripigmenttinä. Korjaus- tai purkutöitä suunnitel- taessa vanhojen rakennusten maaleista tulisi selvittää ainakin arseenin, kadmiumin, koboltin-, kromin, kuparin, nikkelin, lyijyn, vanadiinin, sinkin-, antimonin ja elohopean pitoisuudet. 2000-luvun lopun tai sitä uudemmissa maaleissa metallipitoisuudet ovat yleensä niin pieniä, jotta niiden poistosta ei aiheudu haittaa työntekijöille. Rakennus- ten elementti- ja ikkunasaumoissa on käytetty lyijypitoista massaa 1950-luvulta aina 1980-luvun lopulle asti. Kromi- ja kobolttipitoisuus on taas selvitettävä 2010-lukua vanhempien rakennusten sementti- ja betonirakenteista. Kromia, kuparia ja arseenia sisältävää CCA-kyllästettä on käytetty myös 1930-luvulta aina 1990-luvulle saakka puunkyllästeenä. CCA-kyllästeiden käyttö päättyi kokonaan vuonna 2007. Siitä on val- mistettu ulkokäyttöön tulevia puurakenteita. Rakennusten muovi-, kumi- ja linoleum- pinnotteissa on käytetty metallipitoisia pigmenttiaineita 2000-luvun lopulle asti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 44 Useimmat rakennusmateriaaleissa olevista metalleista tai niiden yhdisteistä imeytyvät elimistöön työperäisessä altistumisessa pääasiassa hengitysteitse. Kansainvälinen syövän tutkimusjärjestö (IARC) on luokitellut karsinogeenisiksi muunmuassa arseenin ja sen yhdisteet, kuudenarvoisen kromin sekä kadmiumin ja nikkelin ja niiden yhdis- teet. Mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi on IARC luokitellut lyijyn ja sen epäorgaaniset suolat sekä koboltin ja sen yhdisteet. Monet metalleista ja niiden yhdisteistä ovat ai- heuttavat lisäksi vaaraa raskaudelle ja sikiön kehitykselle. Arseenille altistuminen on merkittävintä arseenipitoisia materiaaleja työstettäessä (Hakala ym. 1991). Äkillisen altistumisen jälkeen korkeimmat arseenipitoisuudet löyty- vät maksasta, munuaisista, keuhkoista ja suolen limakalvoilta. Pitkäaikaisen altistuk- sen seurauksena arseenia kertyy ihoon, hiuksiin ja kynsiin. Työperäisessä hengitys- teitse tapahtuvassa altistumisessa työntekijöillä on havaittu lisääntynyt riski sairastua keuhkosyöpään. Altistuneilla työntekijöillä on todettu myös ihomuutoksia ja pitkäaikai- nen altistuminen voi aiheuttaa vaikutuksia sekä limakalvoihin, sydän- ja verenkiertoeli- mistöön että verisolujen muodostukseen. Arseeniyhdisteet on todettu myös raskau- delle tai sikiön kehitykselle vaaraa aiheuttaviksi. Arseenin ja sen epäorgaanisten yh- disteiden HTP-arvo on 0,01 mg/m3 (8 h) arseenina laskettuna. Arseenille altistumatto- mien työntekijöiden virtsan epäorgaanisen arseenin pitoisuus on yleensä alle 30 nmol/l ja virtsan epäorgaanisen arseenin biologiseksi ohjeraja-arvoksi on asetettu 70 nmol/l. CCA-kyllästeessä kuusiarvoinen kromi pelkistyy suurelta osin kolmiarvoiseksi kromiksi kyllästeen kiinnittyessä puuhun. Kuusiarvoista kromia sisältävä pöly vaikuttaa voimak- kaan ärsyttävästi hengitysteihin. Kromaatit imeytyvät ihon läpi ja voivat aiheuttaa ihon herkistymistä. Lisäksi se ärsyttää ihoa ja silmiä. Kolmiarvoinen kromi herkistää huo- mattavasti huonommin ihoa, koska se imeytyy huonosti sen läpi. Veteen hyvin liuke- nevat kromi(VI) -yhdisteet imeytyvät keuhkoista ja niukkaliukoiset kromiyhdisteet ker- tyvät keuhkoihin. Imeytyminen ruuansulatuskanavasta ja terveen ihon läpi on vä- häistä. Kromiyhdisteet erittyvät pääasiassa virtsaan. Kromin ja sen II- ja III-arvoisille yhdisteille asetettu kahdeksan tunnin HTP-arvo on 0,5 mg/m3 ja kromi(VI) ja sen yh- disteille 0,005 mg/m3 laskettuna kromina. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama oh- jeraja-arvo virtsan kromipitoisuudelle on 0,2 µmol/l, mutta tavoitteeksi sille suositel- laan altistumattomien viiterajaa 0,01 µmol /l kromina. Kupariyhdisteet eivät ole niin myrkyllisiä kuin arseeni- ja kromiyhdisteet. Kuparisuolo- jen pöly ärsyttää silmiä, ihoa ja limakalvoja. Kuparin ja sen yhdisteiden kahdeksan tunnin HTP-arvo on 0,02 mg/m3 mitattuna alveolijakeen kuparipitoisuutena. Suurimmat kadmiumpitoisuudet on löydetty metallituotteiden valmistuksessa ja kierrä- tyksessä. Kadmium kertyy munuaisiin, mutta myös lihaksiin ja maksaan, joista se VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 45 poistuu hitaasti. Kadmiumille altistumisen on todettu lisäävän keuhkosyöpäriskiä. Kad- miumin pääkohde-elin on munuaiset, ja se voi lisätä iän mukanaan tuoman munuais- funktion laskua. Sen on todettu vaikuttavan myös luustoon ja lisäävän osteoporoosi- riskiä. Kadmiumin ja sen yhdisteiden HTP-arvo on 0,004 mg/m3 (8 h) mitattuna alveo- lijakeesta. Virtsan kadmiumin ohjeraja-arvoksi on asetettu 20 nmol/l, altistumattomien viiteraja tupakoimattomille on 5 nmol/l ja tupakoitsijoille 10 nmol/l. Epäorgaanisen lyijyn imeytyminen ihon läpi on hyvin vähäistä. Lyijyn varhaisvaikutuk- siin kuuluu veren punasolujen hemisynteesin häiriöt. Voimakkaassa altistuksessa lyijy alkaa kertyä luustoon. Työpaikan ilman lyijypitoisuudelle on annettu sitova raja-arvo 0,1 mg/m3 ja veren lyijypitoisuudelle sitova raja-arvo 2,4 µmol/l (50 µg/dl). Lyijyn sito- via raja-arvoja ollaan parhaillaan päivittämässä EU-tasolla. Jos työpaikalla yhdenkin työntekijän veren lyijypitoisuus on 1,4 µmol/l tai enemmän, työnantajan tulee erityi- sesti tarkkailla työpaikan ilman lyijypitoisuutta, työntekijöiden veren lyijypitoisuutta ja lyijyn mahdollisesti aiheuttamia terveyshaittoja. Työntekijän veren lyijypitoisuuden ol- lessa 2,4 µmol/l, työntekijää ei saa käyttää lyijyaltistavaan työhön. Veren lyijypitoisuu- delle on lisäksi Suomessa annettu ohjeraja-arvo 1,4 µmol/l. Nikkeli poistuu elimistöstä pääasiassa virtsassa. Työperäisessä altistumisessa niuk- kaliukoisten nikkeliyhdisteiden kuten nikkelioksidin on todettu kertyvän keuhkoihin. Nikkeli on yleisin kosketusihottuman aiheuttaja ja nikkelillä on syöpää aiheuttava vai- kutus kohde-elimien ollessa hengitystiet, pääasiassa keuhkot ja nenäontelot. Metalli- selle nikkelille on asetettu kahdeksan tunnin HTP-arvoksi 0,01 mg/m3 mitattuna nikke- linä alveolijakeesta, nikkeliyhdisteiden alveolijakeen HTP-arvo (8 h) on myös 0,01 mg/m3 ja hengittyvälle pölylle 0,05 mg/m3 nikkelinä laskettuna. Virtsan nikkelin ohje- raja-arvo nikkelimetallille ja liukenemattomille nikkeliyhdisteille on 0,1 µmol/l. Liukoi- sille nikkeliyhdisteille ohjeraja-arvo on 0,2 µmol/l. Koboltti imeytyy myös pääasiassa hengityksen kautta ja se poistuu elimistöstä pääasi- assa virtsan kautta. Ihmisillä on todettu hengitysteiden ärsytystä. Koboltti ja sen yhdis- teet on arvioitu ihmiselle mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi aineiksi, joten Työterveys- laitos suosittaa altistumisen minimoimista altistumattomien virtsan viiteraja-arvon 25 nmol/l tasolle. Virtsan kahdeksan tunnin HTP-arvoa vastaava koboltin toimenpideraja- arvo on 130 nmol/l. Koboltille ja sen epäorgaanisille yhdisteille on asetettu kahdeksan tunnin HTP-arvoksi 0,02 mg/m3. Paitsi yksittäisille metalleille altistumiseen, on syytä kiinnittää huomiota myös yleisesti pölyaltistumiseen. Työntekijät voivat altistua metalleille samanaikaisesti hengittyvän pölyn, hienon alveolijakeisen pölyn tai huurujen kanssa monissa metallinkierrätyksen vaiheissa. Tehokas pölyntorjunta vähentää altistumista haitallisille metalleille. Pölyal- tistumisen hallintaan on kiinnitettävä huomiota myös ulkona tehtävissä työvaiheissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 46 Työkoneiden on syytä olla hytillisiä, joiden ikkunat ja ovet ovat suljettuina pölyisten työvaiheiden aikana. Murskaimella on oltava kohdepoisto tai huuva tai se on eristettävä muusta työtilasta sekä tilassa on oltava ilmastointi. Ilmastoinnin suodattimet on huollettava ja vaihdet- tava säännöllisesti. Sama koskee sulatusta, jossa uunit on syytä koteloida tai varus- taa tehokkailla kohdepoistoilla. Tilassa, jossa tehdään polttoleikkausta, on oltava riittävä ilmastointi. Mikäli mahdol- lista työ on syytä tehdä kohdepoistoin varustetulla polttopöydällä, savunmuodostusta voi vähentää vesitekniikoilla. Yleensä myös hengityssuojaimet ovat tarpeen ja ne tu- lee valita riskinarvioinnin perusteella. Erityishuomiota tulee kiinnittää tilanteisiin, joissa joudutaan polttoleikkaamaan maalattuja materiaaleja. Mikäli joudutaan tekemään materiaalien lajittelua käsin, metallien ihoaltistumisen es- tämiseksi on käytettävä suojakäsineitä. Vaikka metallit eivät helposti imeydy ihon läpi, kontaminoituneista käsistä ne voivat joutua suuhun ja sitä kautta elimistöön. Tästä syystä henkilökohtainen hygienia on tärkeää. Työpaikalla on hyvä laatia hygieniaoh- jeistus esimerkiksi käsien pesusta ennen tupakointia tai ruokailua. Metalleille altistumista on suositeltavaa seurata biomonitoroinneilla. Erityisesti lyijyal- tistumista on syytä seurata, mutta käsiteltävistä materiaaleista riippuen myös muita metalleja. Alumiinin kierrätyksessä, erityisesti sulatuksessa tai polttoleikkaukseen liit- tyen on syytä seurata elimistöön herkästi kertyvää alumiinia. Jos tehdään paljon ruos- tumattoman teräksen polttoleikkausta, kromi- ja nikkelipitoisuuksia voi seurata biomo- nitoroinnein. Työnantajan on ilmoitettava ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville metal- leille merkittävästi altistuvat työntekijät ASA-rekisteriin. Raskaana olevan ei tule altis- tua syöpävaarallisille ja lisääntymisterveydelle vaarallisille metalleille, kuten lyijylle, kuudenarvoiselle kromille ja nikkelille. Ftalaatit Ftalaatteja on käytetty laaja-alaisesti teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa useiden vuo- sikymmenien ajan. Lyhyempiketjuisia ftalaatteja (esimerkiksi bentsyylibutyyliftalaattia BBP ja dibutyyliftalaattia DBP) on käytetty paljon esimerkiksi kauneudenhoitotuot- teissa, maaleissa, liimoissa ja lääketableteissa. Pidempi hiiliketjuisista ftalaateista di- (2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP/DOP) on ollut maailmanlaajuisesti eniten käytetyin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 47 ftalaatti muovin pehmittimenä (engl. plasticizer). Muovin pehmittimiä löytyy muunmu- assa rakennusmateriaaleista, kaapeleista, johdoista, lattian päällysteistä, vaatteista, kalusteista, autojen sisustoista, leluista ja ruokailuastioista. BBP:n, DBP:n, DEHP:n sekä di-isobutyyliftalaatin (DiBP) käyttö on EU:ssa nykyään luvanvaraista (ECHA 2016a) ja 7/2020 luvanvaraiseksi on tulossa neljä ftalaattia lisää. Lisäksi on valmisteilla rajoitus, jonka tarkoituksena on rajoittaa näitä ftalaatteja sisältä- vien esineiden saattamista markkinoille EU-alueella (ECHA 2016b). Perusteena lu- vanvaraisuudelle ja rajoitusesitykselle on kyseisten ftalaattien eläinkokeissa havaitut lisääntymismyrkylliset vaikutukset, joiden voidaan katsoa välittyvän niiden anti-andro- geenisilla vaikutuksilla. DEHP ja muut lyhyempiketjuiset ftalaatit onkin nykyään kor- vattu joko di-isononyyliftalaatilla (DiNP), di-isodekyyliftalaatilla (DiDP), di(2-propyyli- heptyyli)ftalaatilla (DPHP) tai muilla muovinpehmittimillä. Muista pehmittimistä esi- merkkeinä voidaan mainita 1,2-sykloheksaani dikarboksyylihapon di-isononyyliesteri (kaupallinen nimi Hexamoll® DINCH), jonka kemiallinen rakenne on hyvin lähellä DiNP:n rakennetta ja di(2-etyyliheksyyli)terephthalate (DEHT), joka on DEHP:in teref- talaatti-isomeeri. Myös DiNP:llä on havaittu olevan anti-androgeenisiä ominaisuuksia, mutta se on yli kaksi kertaa vähemmän potentti kuin DEHP (ECHA 2013). DiDP ei kui- tenkaan näyttäisi näitä vaikutuksia aiheuttavan, mutta sen on havaittu raskauden ai- kana vaikuttavan jälkeläisten kehitykseen aiheuttaen kasvun viivästymistä, kehitys- häiriöitä ja kuolleisuutta korkeilla annostasoilla. Nämä vaikutukset välittyvät kuitenkin muulla mekanismilla kuin anti-androgeenisella mekanismilla (ECHA 2013). Kuten DiDP, DPHP ei näyttäisi eläinkokeissa aiheuttavan lyhyempiketjuisille ftalaateille tyy- pillisiä anti-androgeeniseen mekanismiin perustuvia vaikutuksia lisääntymiseen. Myöskään kehitysmyrkyllisyystutkimuksissa ei havaittu spesifisiä vaikutuksia sikiönke- hitykseen (Bhat ym. 2014). DPHP:n kriittisin vaikutus eläinkokeissa näyttäisi kohdistu- van kilpirauhaseen. DEHP:lle on asetettu HTP-arvo 5 mg/m3, mutta muille tässä yhteydessä mainituille ftalaateille ei ole asetettu HTP-arvoa (STM 2018). EU:n tieteellinen työhygieenisiä raja-arvosuosituksia antava komitea (SCOEL) on antanut DBP:lle työhygieenisen raja- arvosuosituksen 0,05 ppm (0,58 mg/m3, 8 h TWA) sekä BLV:n (biological limit value) 70 µg/l monobutyyliftalaatille (MBP, DBP:n metabolitti) (SCOEL 2017). ECHA on anta- nut DEHP:lle, DBP:lle, DiBP:lle ja BBP:lle ns. referenssi-DNEL-arvot sekä työntekijöi- den että yleisen väestön altistumiselle. Nämä ovat työntekijöiden hengitysteitse tapah- tuvalle altistumiselle 0,88 mg/m3 (DEHP), 0,13 mg/m3 (DBP ja DiBP) ja 9,9 mg/m3 (BBP). Ftalaattialtistumisesta rakennusten purkutöissä tai purkumateriaalien kautta on hyvin niukasti tietoa. Työterveyslaitoksen biomonitorointitutkimuksessa on selvitetty raken- nusmiesten ftalaattialtistumista (Porras ym. 2016). Neljästä tutkimukseen osallistu- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 48 neesta rakennusmiehestä kaksi poisti muovisia lattiamattoja. Työntekijöiden ftalaat- tialtistuminen oli kuitenkin niin vähäistä, että sitä ei voitu erottaa ympäristöperäisestä tausta-altistumisesta. Ainoa poikkeus oli toinen lattiamattoja repineistä henkilöistä, jonka virtsan cx-MEPP (DEHP:n metaboliitti) -pitoisuudet työvuoron jälkeisissä näyt- teissä viittasivat työperäiseen DEHP-altistumiseen. Jang ja Townsend (2001) ovat tut- kineet rakennus- ja purkujätteistä kierrätetyn maa-aineksen haitta-ainepitoisuuksia Yhdysvalloissa. Osasta tutkituista näytteistä löytyi BBP:a, DBP:a ja DEHP:a. Ftalaattialtistumisen seurantaan on olemassa biomonitorointimenetelmiä, joissa mita- taan joko primaarista metaboliatuotetta (lyhytketjuiset ftalaatit) tai yhtä tai useampaa sekundaarista metaboliatuotetta (pidempiketjuiset ftalaatit). Bromatut palonestoaineet Heksabromisyklododekaanin osalta (HBCD) on vain niukasti tietoa työntekijöiden al- tistumisesta materiaalien kierrätyksessä. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa mitattiin HBCD:lle altistumista neljässä sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) kierrätysyrityk- sessä. Ainetta löytyi monien muiden palonsuoja-aineiden tapaan mitattavia määriä (keskiarvot 3,9 – 38 ng/m3) ensimmäisellä mittauskerralla ennen pölyntorjuntatoimia. HBDC:n ilmapitoisuudet jäivät pääasiassa alle määritysrajan (2,5 ng/m3), kun yrityk- sissä toteutettiin suositeltuja pölyntorjuntatoimia ja kehitettiin muuta riskinhallintaa (Rosenberg ym. 2011). Nämä ovat hyvin pieniä pitoisuuksia verrattuna niihin tasoihin, jotka ovat eläinkokeissa aiheuttaneet terveysvaikutuksia (Porras ym. 2015). HBCD:n toksikologiset vaikutukset kohdistuvat maksaan, kilpirauhashormonihomeostaasiin, li- sääntymistoimintoihin, hermostoon sekä immuunipuolustusjärjestelmään. Polybromattuja difenyylieettereitä (PBDE) on palonestoaineina muunmuassa muovi- materiaaleissa ja polyuretaanieristeissä. SERin kierrätyksessä on havaittu PDBE:tä työpaikan ilmassa (Guo ym. 2015, Rosenberg ym. 2011). Ihmisten altistumista on mahdollista biomonitoroida mittaamalla PBDE-yhdisteitä seerumista tai hiuksista (Li- ang ym. 2016). Lyhytketjuiset klooriparafiinit SCCP-yhdisteitä on voitu rakennusalalla käyttää aiemmin esimerkiksi palonestoai- neina ja pehmittiminä PVC-muoveissa, erilaisissa tiivistemassoissa, maaleissa, lii- moissa ja pinnoiteaineissa. Niiden terveysvaikutuksista ihmisille on niukasti tietoa, mutta eläinkokeissa niillä on ollut vaikutuksia mm. maksaan ja kilpirauhaseen. Työpe- räisestä altistumisesta klooriparafiineille ei ole tutkimuksia olemassa, eikä työperäisen altistumisen monitorointiin ole julkaistuja menetelmiä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 49 Booriyhdisteet Booriyhdisteitä käytetään mm. selluvillassa palonestotarkoituksissa. Sitä voi olla sellu- villasta jopa 20%. Se toimii myös biosidina ja sitä on siksi käytetty homeenestoon mm. puunkäsittelyssä. Myös sementissä ja laastissa on saatettu käyttää booriyhdis- teitä. Biosiditarkoituksiin booriyhdisteitä ei kuitenkaan enää saa käyttää. Boorihappo, dinatriumtetraboraatti, natriumperboraatti ja peroxometaboraatti kuuluvat SVHC-aineisiin niiden lisääntymismyrkyllisten vaikutustensa takia ja on ehdotettu, että ne lisättäisiin REACH:n Annex XIV:sta autorisoitaviin aineisiin. Tätä ei ole kuitenkaan vielä tehty. Booriyhdisteet voivat aiheuttaa sekä pölynä että nesteenä iho- ja silmä-är- sytystä sekä hengitystieärsytystä. Booriyhdisteet voivat eläinkokeiden perusteella hei- kentää hedelmällisyyttä ja olla haitallisia sikiölle (SCCS, 2010). Nämä boraattien li- sääntymis- ja kehitysmyrkylliset vaikutukset ovat kuitenkin epätodennäköisiä, mikäli päivittäinen altistuminen jää alle noin 10 mg booria painokiloa kohden (SCCS, 2010, AGS, 2007). Boraattien HTP8h-arvo on 0,5 mg/m3 (STM 2018). Se perustuu pääasi- assa ärsytysvaikutuksiin. Pysyttäessä tämän raja-arvon alla, myös lisääntymismyrkyl- liset vaikutukset ovat epätodennäköisiä (AGS, 2007). Boorialtistumisesta rakennusmateriaalien purkutyössä tai kierrätyksessä on niukasti tietoa. TTL:n mittaustietojen mukaan selluvillan booripitoisuudet ovat korkeimmillaan 22 mg/g. Ilmanäytteitä ei rakennuksen purun tai rakennusmateriaalin muunkaan työs- tön aikana ole otettu. Vähäiset mittaustiedot selluvillan valmistuksesta viittaavat alle HTP-tason altistumiseen. Booria on mitattu myös elektroniikkaromun kierrätykseen liittyvässä projektissa pyyhintänäytteiden avulla. Pitoisuudet olivat pääasiassa alle määritysrajan ja suurin pitoisuus oli 0,12 mg/näyte (boorina; Rosenberg ym., 2011). Bisfenoli A Bisfenoli A (BPA) on yksi eniten tuotetuista kemikaaleista maailmassa. Suurimmat käyttökohteet ovat polykarbonaattimuovit ja epoksihartsit. BPA:n muita käyttökohteita ovat mm. lämpöherkät paperit (esim. kuittipaperit). BPA:lle on asetettu HTP8h-arvo 2 mg/m3 (STM 2018). Johtuen BPA:n päätymisestä SVHC-aineiden listalle sekä rajoi- tuksesta lämpöpaperien käytössä BPA:ta on korvattu muilla bisfenolijohdannaisilla [mm. bisfenoli S (BPS), bisfenoli F (BPF) ja bisfenoli A/F diglysidyylieetteri (BADGE/BFDGE)]. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 50 Biomonitoroinnin ja työhygieenisten mittausten avulla BPA altistumista rakennusten purkutöissä tai purkumateriaalien kautta ei ole tutkittu, kuten ei myöskään muiden bis- fenolijohdannaisten. Varsinkin epoksipohjaisten tuotteiden laaja-alaisesta käytöstä johtuen altistumisen tutkimiseen olisi tarvetta. Tähän tarpeeseen tulee osittain vastaa- maan Työterveyslaitoksen käynnistymässä oleva, Työsuojelurahaston rahoittama tut- kimushanke rakennusalan työntekijöiden altistumisesta bisfenolijohdannaisille. BPA:lle, BPF:lle ja BPS:lle on olemassa biomonitorointimenetelmät altistumisen seu- rantaan. Myös ilmamittauksia pystytään tekemään. Muille bisfenolijohdannaisille mit- tausmenetelmiä tullaan kehittämään mm. Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa. Riskinhallintatoimenpiteet Lainsäädäntö Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantajan on selvittettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaa- ratekijät. Jos niitä ei voida poistaa, työnantajan on arvioitava niiden merkitys työnteki- jöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Riskien hallinta on selkeä osa turvallisuusjohta- mista ja turvallisuusjohtamisen työväline. Työnantaja on vastuussa siitä, että hän valit- see esimies- ja työnjohtotehtäviin henkilön, joka kykenee hoitamaan työturvallisuus- laissa säädettyjä tehtäviä. Työnjohdolla on keskeinen rooli päätöksentekijänä ja työ- suojelun tavoitteiden määrittäjänä. Valtioneuvoston asetuksessa kemiallisista tekijöistä työssä (715/2001) on säädetty, että työnantajan on tunnistettava työssä käytettäviin kemikaaleihin ja työssä esiintyviin kemiallisiin altisteisiin liittyvät vaarat, arvioitava niistä aiheutuvat riskit ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet riskien hallitsemiseksi. Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioitta- vat ja lisääntymiselle vaaralliset kemikaalit on mahdollisuuksien mukaan korvattava turvallisemmilla vaihtoehdoilla (VNa 716/2000; VNa 603/2015). Jos korvaaminen ei ole mahdollista eikä kemiallisia altisteita voida poistaa, työntekijöiden altistuminen on rajoitettava niin vähäiseksi, että altistumisesta ei aiheudu haittaa työntekijöiden ter- veydelle. Varsinkin raskaana olevien naisten ja ikääntyvien erityistarpeet on huomioi- tava työssä. Valtaosa työperäisistä altisteista ei kuulu EU:n kemikaalilainsäädännön (REACH) pii- riin, vaan niiden aiheuttamia työterveysriskejä säädellään vain työsuojelulainsäädän- nön kautta. Kemikaaliturvallisuuslaki, työturvallisuus- ja ympäristölainsäädäntö sääte- levät kemikaalien turvallista käyttöä työpaikalla ja ne sisältävät myös prosessipäästöt, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 51 kun taas REACH-asetus koskee vain kemiallisia aineita sekä aineita seoksissa ja esi- neissä. Kemianteollisuus tuntee hyvin REACH-asetuksen velvoitteet, mutta muilla toi- mialoilla sen vaikutus on vähäisempi, vaikka REACHin myötä käyttöturvallisuustiedot- teiden saatavuus on parantunut (Kallio ym. 2017). REACH täydentää käyttöturvalli- suustiedotteita riskinhallinnan osalta, mutta ohjeet ja dokumentit koetaan yrityksissä liian vaikeaselkoisina, jolloin niiden hyödyntäminen työpaikoilla ei yleensä toteudu. Monilla toimialoilla kemiallisten aineiden aiheuttaman riskin suuruuden ja sen merki- tyksen arviointi tuntuu vaikealta, mutta sen lähtökohta on, että raaka-aineet tunnetaan ja niiden aiheuttamat riskit hallitaan. Työpaikalla riskinarvioinnin tavoitteena on selvittää ennakoivasti vaaratekijät ja niiden terveydellinen merkitys, jotta tarvittavat ennalta ehkäisevät toimenpiteet ja suojelutoi- menpiteet voidaan toteuttaa tehokkaasti. Vaarojen selvittäminen ja arviointi on kohdis- tettava kaikkiin töihin työpaikalla mukaan lukien ennakoitavissa olevat huollot, häiriöti- lanteet ja ulkopuolisten työskentely työpaikalla (esimerkiksi aliurakointi). Työturvalli- suuslain mukaan työnantajan tulee käyttää asiantuntijoita apuna sellaisten riskien ar- vioinnissa, joista itsellä ei ole riittävästi tietoa. Yhteistoimintalaissa (44/2006) säädetään, että yhteisellä työpaikalla työturvallisuus- lain mukaisissa asioissa pääasiallista määräysvaltaa käyttää työnantaja tai tämän edustaja sekä pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan palveluksessa oleva työsuojeluvaltuutettu. Jos yhteinen työpaikka on rakennustyömaa, siellä työskentele- villä, eri työnantajien palveluksessa olevilla työntekijöillä on oikeus valita yhteinen työ- maakohtainen työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua edustamaan heitä työ- suojelun yhteistoiminnassa kyseisen työmaan kaikkien työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien kanssa sekä suhteessa työsuojeluviranomaisiin. Valtioneuvoston asetuksessa rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) säädetään, että rakennuttajan nimeämä turvallisuuskoordinaattori varmistaa, että hankkeen pää- toteuttaja on tehnyt keskeiset turvallisuussuunnitelmat ennen rakennustyön aloitusta. Rakennuttajan on varmistettava, että turvallisuuskoordinaattori huolehtii tälle kuulu- vista tehtävistä (Ratu S-1226). Turvallisuuskoordinaattori kokoaa jo hankkeen suun- nittelua varten alustavaan turvallisuusasiakirjaan olemassa olevat lähtötiedot ja ohjeet tarvittavista erityisselvityksistä ja liittää ne suunnittelutoimeksiantoon. Hän käy läpi suunnittelusopimusten työturvallisuustehtävät ja varmistaa, että suunnittelijat ymmär- tävät niiden vaatimukset ja kustannusvaikutukset. Turvallisuuskoordinaattori huolehtii kohteen turvallisuusasiakirjan laadinnasta ja tieto- jen ajan tasalla pitämisestä. Tarjouspyyntöihin liitetään aina ajantasainen turvallisuus- asiakirja, jonka sisältö käsitellään urakkaneuvotteluissa. Työmaan aloituskokouksessa käydään läpi turvallisuusasiakirjan tiedot. Asiakirjassa esitetään hankkeen ominai- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 52 suuksista, luonteesta ja olosuhteista aiheutuvat ja sen toteuttamiseen liittyvät turvalli- suustiedot. Tyypillisiä suunnitteluvaiheessa selvitettäviä asioita ovat riskikartoitukset kuten asbesti ja muiden vaarallisten haittatekijöiden kartoitus, rakennuksen kantavat rakenteet ja niiden purkutyön aikaiset kuormitukset sekä ympäristön suojaus. Työn turvallisuussuunnitelmassa pitää käsitellä työvaiheet, käytettävät työmenetelmät, teli- neet, koneet, henkilösuojaimet, vaarat ja riskit sekä riskien hallintatoimenpiteet. Li- säksi voidaan kirjata työntekijät ja heidän pätevyytensä. Turvallisuuskoordinaattori oh- jaa päätoteuttajaa vastaanottamaan ja perehdyttämään jokaisen työmaalle tulevan urakoitsijan ja työntekijän. Koulutus, ohjaus, valvonta ja tiedottaminen Turvallisen työpaikan ilmapiiri ja olosuhteet on mahdollista saavuttaa oikeanlaisilla asenteilla. Uusien työntekijöiden kouluttamis- ja perehdyttämisvaihe on tärkeä hetki asennemuokkaukseen. Silloin heille on esitettävä työhön liittyvät riskit ja vaarat sekä kerrottava selkeästi, miksi niiltä pitää suojautua. Esim. rakennustyömailla työntekijät ja esimiehet kaipaavat lisätietoa pölyn mukana kulkeutuvista, terveydelle haitallisista ai- neista. Heille on annettava taustatietoja ja kerrottava, mitä haittavaikutuksia ja seuraa- muksia on, jos ei toimi turvallisuusohjeistuksen mukaisesti. Erityisesti yhteisillä työpai- koilla kuten rakennustyömailla on kiinnitettävä huomiota kommunikaatioon, perehdy- tykseen sekä eri osapuolten vastuiden ja velvollisuuksien selväksi tekemiseen. Yhtei- sellä työpaikalla, jossa työskentelee useamman työnantajan työntekijöitä, pääasial- lista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvollisuudet ovat laajemmat kuin muiden. Kaikkien toimijoiden on kuitenkin osaltaan huolehdittava siitä, että heidän toimintansa ei vaaranna kenenkään toisen työntekijän turvallisuutta ja terveyttä. Työntekijät pitäisi perehdyttää työhön, työkohteeseen sekä työmaan olosuhteisiin jo- kaisessa uudessa työkohteessa sekä tiedottaa heitä projektin tai prosessin muutosti- lanteissa. Työntekijöiden opastuksessa käydään läpi työntekijöiden ammattitaito, työn esittely ja opastus, turvalliset työmenetelmät, vaarojen havainnointi, henkilökohtaisten suojainten saatavuus ja käyttö sekä toiminta mahdollisen vaaran tai onnettomuuden aikana. Esimiehillä ja työnjohdolla on vastuullinen tehtävä työn terveellisessä ja turval- lisessa toteutuksessa ja sen valvonnassa. Materiaalien kierrätyksen tehostuminen edellyttää jätteiden laadukasta lajittelua. Tie- dottamisen ja neuvonnan materiaalien lajittelutavoista pystyy parhaiten tekemään jä- tehuoltoa tarjoava toimija, joka ottaa jätteet vastaan ja jolla on tietämystä eri jätelajeja koskevista erityisvaatimuksista (Mikkelä M. 2019b). Hyvien lajittelukäytäntöjen oppi- mista edesauttaa, jos työntekijät ymmärtävät jätteiden lajittelun hyödyt ja materiaalien hyödyntämisen perusteet. Myös työmaan asenneilmapiirin tulee olla sellainen, että hyvät lajittelukäytännöt ovat jokaisen työntekijän toimintamalli aina alkuperehdytyk- sestä alkaen. Lajittelun onnistumiseksi on perusteltua nimetä työmaalle jätehuollosta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 53 vastaava henkilö, joka koordinoi, valvoo ja tarvittaessa ohjeistaa työntekijöitä materi- aalien lajittelussa. Jätevastaava varmistaa, että työmaalla on asianmukaiset keräys- välineet, ja niitä tyhjennetään oikea-aikaisesti jätehuoltoyrityksen toimesta. Lajittelun onnistumista edesauttaa jätteiden keräysvälineisiin kiinnitetyt värikoodilliset tarrat ja ohjeistukset. Rakennusten korjaus- tai purkukohteessa tai kohteen läheisyydessä olevien tiedotuk- sesta on huolehdittava ennen työn aloittamista, työnaikana työn sisällön merkittävästi muuttuessa ja töiden päätyttyä. Heitä on informoitava työn aikatauluista ja kulkurajoi- tuksista sekä työhön liittyvistä riskeistä, esimerkiksi pölyjen esiintymisestä, jolloin nii- hin osataan suhtautua oikein. Tiedottamisesta sovitaan heti toimeksiannon alussa. Päätetään kuka tiedottaa työn eri osa-alueista lähialueen asukkaille tai muille toimi- joille ja vastaa töihin liittyviin kysymyksiin. Kun arvioidaan asukkaalle korjaustilan- teesta aiheutuvaa riskiä, tulee ottaa huomioon myös asukkaan ikä, altistumisaika/vrk sekä mahdolliset oireet ja sairaudet (Laasonen 2013). Purettavan rakenteen ympäristö suojataan purkutyön ja purkujätteiden aiheuttamalta vaurioitumiselta ja likaantumiselta esimerkiksi Ratu-ohjekortin 84-0386 mukaisesti. Tarvittaessa suojataan myös kulkureitit työkohteeseen. Työkohde ja kulkureitit rauhoi- tetaan muilta töiltä purkutyön ajaksi. Purkualue merkitään selvästi ja ulkopuolisten pääsy alueelle estetään. Purkutyöalue eristetään aitauksin ja varoituskilvin. Tarvitta- essa järjestetään vartiointi. Tiedon perillemeno varmistetaan käyttämällä useita tiedo- tuskanavia kuten tiedotus- ja kyselytilaisuuksia, jaettavia tiedotteita, ilmoitustauluja ja sähköpostia. Turvallisuusratkaisuja Työterveyslaitos on laatinut malliratkaisuja monille toimialoille riskinhallintaan ja ylei- sesti tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseen. Varsinaisesti kiertotalouden toimialoille ei ole vielä saatavilla, mutta esim. rakennusten purkutyössä voi hyödyntää mm. beto- niteollisuuden malliratkaisua (https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/Malliratkai- suja_betoniteollisuudelle.pdf). Pääkeinot työturvallisuusriskien torjuntaan ovat: 1. Haitallisten aineiden syntymisen estäminen mahdollisimman hyvin 2. Haitta-aineen määrän vähentäminen 3. Haitta-aineen leviämisen rajoittaminen 4. Työtilojen säännöllinen siivoaminen hyvillä menetelmillä 5. Henkilökohtaisten suojaimien käyttäminen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 54 Ensisijaisesti haitallisille aineille altistumista on pyrittävä vähentämään teknisin torjun- takeinoin kuten pölyävien kohteiden osastoinneilla ja alipaineistuksella sekä epäpuh- tauksia laimentavilla tuloilmalaitteistoilla. Työssä on myös hyödynnettävä vähemmän pölyäviä työmenetelmiä, rakennettava kohdepoistoja tai käytettävä kohdepoistolla va- rustettuja työkaluja ja laitteita. Pölyn leviämisen rajaaminen kohdepoistoja käyttämällä alentaa merkittävästi pölypitoisuutta työkohteessa ja edelleen vähentää pölyn leviä- mistä työalueen ulkopuolelle ympäristöön. Rakennustyömaiden pölypitoisuuksia voidaan alentaa myös vesisumutuksella. Se so- veltuu käytettäväksi muita pölyntorjuntakeinoja täydentävänä menetelmänä pölyn le- viämisen hallintaan, kun pölyävän työvaiheen jälkeen halutaan nopeuttaa pölyn pois- tumista. Vesisumutus tehostaa erityisesti hienojakeisemman pölyn poistamista huo- neilmasta ja soveltuu parhaiten pienehköihin ja osastoituihin tiloihin, joissa ilmavir- taukset ovat heikkoja ja ilmanvaihtuvuus pieni. Siten sumutukselle ei ole merkittävää puhdistusvaikutusta ulkona eikä tiloissa, joissa alipaineistaja on käytössä. Vesisumu- tus ei sovellu työntekijän suojaamiseen ja hänen altistumisensa vähentämiseen pölyä- vän työvaiheen aikana (Kokkonen ym. 2014). Valtioneuvoston asetuksen rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) 11 §:n mukaan rakennustyömaa-alueen käytön suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota jät- teiden sekä turvallisuudelle ja terveydelle vaaraa tai haittaa aiheuttavien materiaalien keräämiseen, säilyttämiseen, poistamiseen ja hävittämiseen. Asbestipurkutöissä ja muissa suuria määriä haitta-aineita sisältävissä kohteissa on rakennettava työnteki- jöille ja suurille jätemäärille osastoinnin ulkopuolelle erillinen sulkutila, jonka kautta kuljetaan osastoon. Tiilet, betonikappaleet ja purettaessa irtoavat muut rakenneosat on siirrettävä turvallisesti. Pölyävä aine on pudotettava alas riittävän tiiviitä putkia pit- kin suojattuun tilaan tai suoraan ajoneuvoon taikka koottava ja vietävä pois säkeissä tai astioissa. Pöly on siivottava imurilla riittävän usein työtiloista. Tilaaja voi halutessaan asettaa vaatimuksia siivoukselle ja sallituille pölykertymille esi- merkiksi korjausrakennuskohteissa sekä määrätä monista pölyntorjunnan käytännön toimenpiteistä, kuten osastoivien seinien paikoista ja tekotavoista. Päätoteuttaja vas- taa pölyntorjunnan suunnittelusta ja toteutuksesta niin, etteivät pölypitoisuuden tavoi- tearvot ylity teknisin pölyntorjuntatoimenpitein ja tarvittaessa käytetään hengityksen- suojaimia. Pölyntorjuntaa koskevia seikkoja esitetään eri urakka-asiakirjoissa. Esimer- kiksi työturvallisuustehtävät mainitaan urakkaohjelmassa ja puhtauteen liittyvät toi- menpiteet ja velvoitteet kirjataan usein urakkarajaliitteeseen. Kun päätoteuttaja käyt- tää purkutöissä erikoisurakoitsijaa, puhtaustasoihin liittyvät vaatimukset on syytä kir- jata aliurakkasopimuksiin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 55 Työnjohdon on osoitettava kiinnostuksensa pölyntorjuntaan ja työympäristön kehittä- miseen valvomalla esimerkiksi pölyntorjuntaohjeistuksen noudattamista sekä tarvitta- essa alipaineistuksen ja kohdepoistolaitteiden toimintaa ja vaatimalla henkilökohtais- ten suojaimien käyttöä. Pölyntorjunnan kannalta tärkein on purku-urakan aloituspalaveri, jossa todetaan mm. seuraavat seikat (PUTUSA-tutkimushanke 2013): • työntekijöiden ammattitaito ja kokemus kyseisestä työstä • työalueen rajaus • työsuunnitelman valmius (työn vaiheistus ja eteneminen, käytettävät työmene- telmät, koneet ja laitteet kattaen purkutyöt, jätteiden siirron ja varastoinnin) • kohdepoistolaitteiden ja muiden pölyntorjuntaratkaisujen valmius • ketkä ovat vastuuhenkilöt pölyntorjuntaan liittyvissä asioissa • osastointien tiiveys, kulkuaukkojen ja sulkutilojen toteutus • alipaineistuskoneiden ja suodattimien suunnitelmanmukaisuus ja toimivuus • henkilökohtaisten suojaimien käyttötarve ja saatavuus • yhteiset pelisäännöt, kuten esim. purkutyötä ei aloiteta eikä tehdä, mikäli pö- lyntorjunta ei joltain osin toimi suunnitellusti Henkilökohtainen suojautuminen Kierrätysmateriaaleja käsiteltäessä pölyntorjunta voi olla haastavaa mm. rakennusten purkutyömailla. Jos ei pystytä toteuttamaan teknisiä torjuntatoimenpiteitä vaara- ja haittatekijöiden poistamiseksi eikä työntekijöiden altistumista saada vähennettyä työ- järjestelyillä, niin työturvallisuuslain mukaan työntekijöitä tulee ohjeistaa henkilösuo- jainten oikeaan käyttöön. Valtioneuvoston päätöksessä henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (VNp 1407/1993) todetaan, että suojainten on oltava ehjät, asian- mukaiset, suojausteholtaan riittävät ja työhön soveltuvat. Suojainten valinnan pitää perustua työpaikan vaarojen kartoitukseen ja riskinarviointiin Varusteiden tulee sovel- tua usean tunnin työskentelyyn ja olla olosuhteisiin sopivia. Kaikilla suojaimilla tulee olla vähintään CE-hyväksyntä ja täytettävä suojaimia koskevat henkilönsuojainasetuk- sen (EU) 2016/4256 vaatimukset. Työnjohdon tulee valvoa suojainten asianmukaista käyttöä. Kiinnittämällä huomiota henkilökohtaiseen hygieniaan, peittävään työvaatetukseen ja suojakäsineisiin sekä vaatetuksen ja käsineiden puhtauteen, voidaan altistuminen hai- tallisille yhdisteille ennalta ehkäistä. Töissä, joissa esiintyy erityisen vaarallisia aineita 6 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/425 henkilönsuojaimista ja neuvoston di- rektiivin 89/686/ETY kumoamisesta (EUVL L 81, 31.3.2016, s. 51–98). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 56 tai pölyjä (esim. asbesti ja PCB), saastuneet käsineet ja työvaatteet on riisuttava läh- dettäessä työskentelyalueelta ja säilytettävä erillään muusta vaatetuksesta. Esimer- kiksi rakennustyömailla on järjestettävä osastoidun alueen sulkutilaan peseytymisväli- neet, HEPA-suodattimella varustettu imuri suojavaatteiden imurointia varten sekä jä- tesäkki kertakäyttöisille suojavarusteille. Sulkutilan puhtaimmassa osassa säilytetään työntekijöiden pitovaatteita. Lisäksi työntekijöiden on huolehdittava henkilökohtaisesta hygieniastaan varsinkin ennen ruokailua tai tupakointia, etteivät haitalliset aineet pääse kulkeutumaan käsien kautta ruuansulatuselimistöön ja aiheuttamaan sitä kautta oireita ja sairauksia. Työntekijät eivät saa syödä tai juoda työskentelyalueilla, joissa on läsnä haitallisia aineita. Myös koko kehon puhdistaminen mahdollisimman pian altistumisen jälkeen vähentää kemikaalien altistusaikaa iholla ja elimistön saa- maa annosta. Haitta-aineita sisältävien materiaalien purkamisessa suojapukeutuminen käsittää vä- hintään kertakäyttöiset pölyä läpäisemättömät suojahaalarit, joissa ei ole taskuja eikä pölyä kerääviä taitteita, kertakäyttöiset suojakäsineet, jotka eivät läpäise pölyä ja esim. PAH-, PCB- ja metalliyhdisteitä kuten butyylikumikäsineet ja sileäpintaiset kumi- saappaat. Myös tavanomaisia pölyjä (esim. betonipölyä) synnyttävissä töissä on syytä järjestää imuri vaatteiden puhdistamiseen tai vaihtovaatteet. Muussa tapauksessa vaatteista voi kulkeutua huomattava määrä pölyä puhtaaksi tarkoitettuun tilaan. Kohdepoistolaitteiden käytöstä huolimatta korjaushankkeen purkutyövaiheessa syntyy tavallisesti niin runsaasti pölyä, että purkutyöntekijöiden ja samassa tilassa työskente- levien muidenkin rakennustyöntekijöiden on käytettävä henkilökohtaisia hengityksen- suojaimia ja silmiensuojaimia. Tavanomaisessa purkutyössä, jossa ei synny esim. kaasuja, käytetään P2-luokan hiukkassuodattimella varustettua hengityksensuojainta. P3-luokan hiukkassuodatinta käytetään asbesti- ja kvartsipölyltä, homeilta ja muilta erityisen haitallisilta pölyiltä suojautumiseen. Tällaisten pölyjen kanssa on yleensä tarve myös kasvojen ihon ja silmien suojaamiseen, jolloin käytetään kokonaamaria tai koko kasvojen alueen suojaavaa moottoroitua hengityksensuojainta. Jos kaasumaisia epäpuhtauksia on läsnä, niin silloin käytetään sekä hiukkas- että kaasusuodattimella varustettua moottoroitua koko- tai puolinaamaria tai eristävää naamaria esiintyvistä terveydelle vaarallisista aineista riippuen. Työterveyshuollon keinot Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään työ- terveyshuollon palveluksessaan oleville työntekijöille. Työterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työympäristö, hyvin toimiva työyhteisö, työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisy ja työntekijöiden terveyden ja työ- ja toimintakyvyn VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 57 ylläpitäminen ja edistäminen. Työterveyshuollon asiantuntemusta kannattaa hyödyn- tää havaittujen vaarojen terveydellisen merkityksen arvioinnissa ja turvallisuustoimen- piteiden tarpeen arvioinnissa. Altistumisen seuranta Työntekijöiden altistumista vaarallisille aineille tulee arvioida työhygieenisten mittaus- ten ja biomonitorointimittausten avulla. Tavoitteena on vähentää altistumista niin pal- jon kuin käytännössä on mahdollista, kuitenkin niin, että sujuva työn tekeminen on vielä mahdollista. Altistumismittauksia tulee tehdä normaalien työpäivien aikana, jotta todellinen altistumistilanne selviää. Suojainten toimivuutta suositellaan testattavan biomonitoroinnin avulla eli mittaamalla altisteiden aineenvaihduntatuotteita virtsasta tai verestä niiden altisteiden kohdalla, joille on olemassa biomonitorointimenetelmä. Biomonitoroinnin näytteenotto on sovittava normaalille työpäivälle, jolloin altistumista todella tapahtuu. Tämä on tärkeää erityisesti nopeasti elimistöstä poistuvien altistei- den osalta. Jos altistuminen kestää koko työviikon, on näytteenotto parempi sijoittaa työviikon loppupuolelle. Tällöin myös mahdollinen epäpuhtauksien viikon aikainen ker- tyminen elimistöön tulee huomioitua. Pitkän puoliintumisajan aineiden, kuten lyijyn kohdalla, näytteenottoajankohta ei ole niin kriittinen. Joissain tapauksissa, tiettyjen harvinaisempien analyysien kohdalla, voidaan suositella nollanäytteen ottamista vii- konlopun tai lomajakson jälkeen vertailukohdaksi. Biomonitorointitarve ja analysoitavat altisteet riippuvat tehtävistä. Metalleille altistu- mista on suositeltavaa seurata biomonitoroinneilla; erityisesti lyijyaltistumista on syytä seurata metallirakenteita kierrätettäessä. Alumiinin kierrätyksessä, erityisesti sulatuk- sessa tai polttoleikkaukseen liittyen on syytä seurata elimistöön herkästi kertyvää alu- miinia. Jos tehdään paljon ruostumattoman teräksen polttoleikkausta, kromi ja nikkeli- pitoisuuksia voi seurata biomonitoroinnein. Muovien kierrätyksessä on syytä seurata ftalaattialtistumista biomonitoroinnein. Ra- kennusalalla käytettävien epoksihartsien bisfenolijohdannaisille on parhaillaan kehit- teillä menetelmä Työsuojelurahaston rahoittamassa projektissa. Jatkossa näitäkin saattaa olla mahdollista seurata biomonitoroinnein. Bitumipitoisia kattohuopia kierrätettäessä (ja kivihiilipikipohjaisia vesieristeitä puretta- essa) suositellaan PAH-altistumisen biomonitorointia. Työterveyslaitos suosittelee PAH-altistumisen seurantaan virtsan 2-naftolin ja/tai virtsan 1-pyrenolin (1-hydroksipy- reeni) määrittämistä. Naftaleenin aineenvaihduntatuotetta 2-naftolia pidetään merkki- aineena helpommin haihtuville pienimolekyylisille PAH-yhdisteille ja 1-pyrenolia vaike- ammin haihtuville PAH-yhdisteille. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 58 Palonestoaineille tai klooratuille parafiineille ei ole tällä hetkellä työntekijöiden monito- rointiin sopivia menetelmiä rutiinikäytössä. Terveystarkastukset Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttaville aineille altistuville työntekijöille tulee tehdä terveystarkastus ennen töiden alkamista. Alle 18-vuotiaita tai raskaana olevia ei tule käyttää työhön, jossa on mahdollisuus altistua syöpävaarallisille, perimää vaurioitta- ville tai lisääntymisterveyden vaaraa aiheuttaville aineille. Mikäli raskaana olevaa työntekijää ei voida siirtää pois altistavista työtehtävistä, työntekijällä on mahdollisuus hakea erityisäitiyspäivärahaa. Erityisäitiyspäivärahaa haetaan työterveyshuollon kautta. Syöpävaarallisille aineille altistuvien terveystarkastuksissa on ensisijaisesti kiinnitet- tävä huomiota työntekijöiden altistumisen seurantaan ja neuvontaan koskien riskinhal- lintaa, suojautumista sekä hyviä työhygieenisiä käytäntöjä altistumisen minimoi- miseksi. Kliinisistä (lääketieteellisistä) tutkimuksista on harvoin hyötyä syövän pri- maari- tai sekundaaripreventiossa, eikä esimerkiksi rutiininomaisia radiologisia seu- lontoja nykyään suositella syöpävaarallisille altisteille altistuneille työntekijöille. ASA-rekisteri Valtioneuvoston asetuksessa työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000) säädetään, että työnantajan on pidettävä luetteloa sekä syöpäsairauden vaaraa ai- heuttavista altisteista ja työntekijöistä, jotka altistuvat syöpäsairauden vaaraa aiheut- taville työmenetelmille tai aineille. Työnantajan on ilmoitettava syöpävaarallisille ai- neille altistuvien rekisteriin (ASA-rekisteri) työssään syöpävaarallisille aineille altistu- neet työntekijät (Laki 717/2001). Ilmoitus tehdään ASA-lomakkeella Työterveyslaitok- selle. Altistuneiksi katsotaan henkilöt, jotka ovat käsitelleet syöpävaarallista ainetta tai muutoin altistuneet sille vähintään 20 työpäivänä vuodessa. Yhdeksi työpäiväksi kat- sotaan 2–4 tunnin altistuminen. Myös henkilöt, jotka onnettomuuden, tuotantohäiriön, poikkeuksellisen työvaiheen tai muun vastaavan syyn vuoksi hetkellisestikin altistuvat poikkeuksellisen suurelle ASA-ainepitoisuudelle, tulee ilmoittaa rekisteriin. Työministeriö on antanut syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä päätöksen (838/1993 ja sen muutosasetukset 1232/2000 ja 1014/2003), jossa luetellaan syöpä- sairauden vaaraa aiheuttavat työmenetelmät ja aineet. Lainsäädäntöä ollaan uudista- massa vuoden 2020 alusta siten, että jatkossa ASA-rekisteröintivelvoite kytketään CLP-asetuksen mukaisiin vaaraluokituksiin (kategorian 1A ja 1B syöpää aiheuttavat ja perimää vaurioittavat aineet) sekä erikseen listattaviin syöpäsairauden vaaraa aiheut- taviin työmenetelmiin. Vna 716/2000 ja ASA-rekisteriä koskeva laki (717/2001) ovat VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 59 parhaillaan päivityksen alla ja uusittu lainsäädäntö on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2020 alussa. Nykyinen työministeriön päätös syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista te- kijöistä (838/1993) on tarkoitus sulauttaa Valtioneuvoston asetukseen (716/2000), jol- loin samalla kyseinen päätös kumotaan. Samalla kaikki CLP-asetuksen mukaan syö- pävaarallisiksi ja/tai mutageenisiksi kategorioihin 1A ja 1B luokitellut aineet tulevat ASA-velvollisuuden piiriin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 60 4 Lainsäädäntö ja ohjauskeinot Kiertotalouden julkinen ohjaus Siirtymä nykyisestä lineaarisesta talousmallista kiertotalouteen edellyttää monia pe- rustavanlaatuisia muutoksia niin käytettävissä teknologioissa, markkinoissa kuin toi- mintakäytännöissäkin. Vaikka kilpailu niukkenevista resursseista edistääkin kiertota- louden läpimurtoa ja kannustaa kehittämään ja kokeilemaan uusia teknologioita ja lii- ketoimintamalleja, tarvittava systeeminen muutos ei tapahdu riittävän nopeasti ilman muutoksia vallitsevissa sääntelyrakenteissa (Seppälä ym. 2016, 26-48). Paitsi tarpeesta kannustaa toimijoita käytäntöjen muutoksiin, markkinoiden luomiseen, kokeiluihin ja uuden teknologian kehittämiseen, sääntelyrakenteiden muutosta perus- telee nykyisen sääntelyn rakentuminen 1960-luvulta alkaen ehkäisemään ympäristön pilaantumista ja turvallisuuden takaamista lineaaritalouden mallissa. Siksi tarvitaan paitsi uusia toimintatapoja tukevaa sääntelyä, myös vanhojen rakenteiden uudista- mista ja osin jopa purkamista. Samalla kestävän ja turvallisen kiertotalouden edistämiseksi on jo olemassa monen- laista sääntelyä, joka tosin kohdentuu erityisesti materiaalien kierroista poistamisen vähentämiseen. Kiertotalouden ohjauskeinoja tulisi arvioida ottaen huomioon niiden kokonais- ja yhteisvaikutukset. Samoihin kiertotalouden tavoitteisiin, esimerkiksi ra- kennus- ja purkujätteiden synnyn ehkäisemiseen ja niiden sisältämiin haitallisten ai- neiden vähentämiseen voidaan pyrkiä vaikuttamaan monin tavoin: rajoittamalla (erityi- sesti neitseellisten) materiaalien käyttöä, kannustamalla jäteperäisten materiaalien hyödyntämistä materiaaleina tai rajoittamalla jätteen loppukäsittelyä niin, että kiertota- louden kannalta toivotumpien vaihtoehtojen houkuttelevuus kasvaa. Ohjausta voidaan tehdä paitsi ympäristö- tai rakentamissääntelyn, välillisemmin myös muiden oikeuden- alojen kuten hankintalainsäädännön kautta. Suomen tapaan Euroopan unionin politiikkatoimet ovat suurelta osin keskittyneet ma- teriaalikiertojen sääntelyyn erityisesti tuotteiden elinkaaren loppupäässä (de Römph & Reins 2016; Seppälä ym. 2016). Jätteiden tuotteistamista voidaan pitää yhtenä kierto- talouden tavoitteena. Samalla jätteiden tuotteistaminen on esimerkki tarpeesta tasa- painotella kiertotalouden ristiriitaisten tavoitteiden välillä: Yhtäältä jäteperäiset materi- aalit halutaan entistä tehokkaammin pitää kierrossa tuotteiksi ja raaka-aineiksi, toi- saalta tuote- ja kemikaalisääntely asettavat vaatimuksia materiaalin koostumukselle ja laadulle, jotka voivat tosiasiassa rajoittaa jäteperäisen materiaalin hyödyntämistä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 61 Materiaalien arvon säilyttävien kiertojen lisäksi kiertotalouden tavoitteena ja monilta osin myös edellytyksenä voidaan pitää kiertojen turvallisuutta. Turvallisuuden ohjaa- mista voidaan lähestyä ainakin kolmella tavalla: haitallisia aineita sisältävät materiaalit voidaan poistaa kierrosta esimerkiksi rajoittamalla niiden hyödyntämistä. Toisaalta ta- voitteeseen voidaan pyrkiä niin, että jäteperäisten materiaalien haitallisten aineiden mahdollisista riskeistä säännellään siten, että mahdolliset ympäristö- ja terveysriskit hallitaan riittävällä tavalla. Kolmanneksi haitallisten aineiden korvaamiseksi voidaan kehittää uusia aineita, tai tuotteita ilman haitalliseksi todettuja aineita. Korvaavien ai- neiden käytön aloittaminen ei tietenkään vaikuttaisi käytössä olevien materiaaleihin ja niiden materiaalikiertojen vaikutuksiin. Kuitenkin korvaavien aineiden merkitys voisi olla merkittävä etenkin sellaisten materiaalien osalta, joiden elinkaari on suhteellisen lyhyt. Samalla tulisi tietenkin pyrkiä selvittämään korvaavien ratkaisujen turvallisuus. Ensimmäistä ratkaisua voidaan pitää kiertotalouden kannalta erityisen ongelmalli- sena, koska etenkin rakennusmateriaalien kaltaiset pitkäikäiset tuotteet useissa ta- pauksissa sisältävät merkittäviä määriä myöhemmin lainsäädännössä rajoitettuja tai kiellettyjä aineita. Turvallisen kiertotalouden ohjaus on jo nykyään osittain tuotu osaksi materiaalikiertoi- hin sovelletavaan ympäristösääntelyyn. Samalla on tunnistettu aiemman kirjallisuu- den, SIRKKU-hankkeen työpajojen ja asiantuntijakeskustelujen perusteella mahdolli- sia kehittämiskohteita. Pääpaino onkin vallitsevan sääntelyn kuvaamisessa ottaen huomioon erityisesti SIRKKU-hankkeen painotukset (SVHC, POP, rakennusala). Jätesääntely End-of-Waste -sääntely Aineen tai esineen luokittelulla ”jätteeksi” on olennainen vaikutus siihen sovelletta- vaan sääntelykehikkoon. Jätteiden hyödyntäminen edellyttää joko ympäristölupaa, re- kisteröintiä tai jätteeksi luokittelun päättymistä. Jokainen näistä reiteistä sisältää jät- teen ominaisuuksien selvittämistä sen varmistamiseksi, ettei hyödyntämisestä ai- heudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Tämä sääntely voi vaikuttaa siihen, mitä ai- neella tai esineellä tehdään ja minne se päätyy. On otettava huomioon, että vaikka kemikaalisääntelyssä aineella ja esineellä viitataan tarkkaan määriteltyihin asioihin, jätesääntelyssä käsitteitä ei ole määritelty eikä niiden tule tulkita tarkoitettavan samaa kuin kemikaalisääntelyn piirissä. Jätesääntelyn rajoitukset tai velvoitteet asettavat jä- teperäiset materiaalit neitseellisiä huonompaan asemaan vaikka se teknisesti ja ym- päristökelpoisuudeltaan vastaisikin neitseellisiä raaka-aineita tai niistä valmistettuja tuotteita. ”Jäte” määritellään jätelain (646/2011) 5.1 §:ssa aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 62 käytöstä. Uudelleenkäytettävät tuotteet ja osat eivät tule käytöstä poistetuiksi ja näin ollen eivät ole jätteitä, kun taas esimerkiksi kierrätettävät materiaalit on poistettu käy- töstä ennen niiden hyödyntämistä. Uudelleenkäyttö on hyvä erottaa uudelleenkäyt- töön valmistelusta, jolla viitataan tarkistamis-, puhdistamis- tai korjaamistarkoituk- sessa toteuttaviin hyödyntämistoimiin, joiden avulla tuotteet tai tuotteiden osat, joista on tullut jätettä siten, että niitä voidaan käyttää uudelleen ilman muuta esikäsittelyä. Tuotteiden ja osien uudelleenkäyttö tapahtuu vastaaviin tuotteisiin sovellettavan sään- telyn asettamien ehtojen puitteissa. Jätelain 5.4 §:ssa säädetään, että ”valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkem- pia säännöksiä jätelajeittain siitä, milloin aine tai esine ei ole enää jätettä, jos: 1. se on läpikäynyt hyödyntämistoimen; 2. sillä on käyttötarkoitus, johon sitä käytetään yleisesti; 3. sillä on markkinat tai kysyntää; 4. se täyttää käyttötarkoituksensa mukaiset tekniset vaatimukset ja on vas- taaviin tuotteisiin sovellettavien säännösten mukainen; ja 5. sen käyttö ei kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa tervey- delle tai ympäristölle.” Ensisijaisesti jätteeksi luokittelusta poistamisen tulisi tapahtua EU-tasolla, mutta EU- sääntelyn puuttuessa jäsenvaltioilla on toimivalta säätää asiasta kansallisesti. Suo- messa kansallisesti ei ole vielä säännelty asetuksia jätteeksi luokittelusta poistumi- sessa, mutta ympäristöministeriössä on valmisteilla asetus, joka käsittelee jäteperäi- sen betonimurskeen jätteeksi luokittelusta poistumisen arviointiperusteita. EU:n kierto- talouspakettiin liittyvässä jätedirektiivin uudistamisessa (2018/851/EU)7 on kiinnitetty huomiota siihen, miten kansallista jätteeksi luokittelun päättävää sääntelyä voitaisiin hyödyntää entistä enemmän. Jos unioinlaajuista ja kansallista yleistä sääntelyä ei ole, jätteeksi luokittelun päättymisestä voidaan päättää myös tapauskohtaisesti. Tällöin vi- ranomainen soveltaa säännöksiä yksittäiseen, toisin sanoen tietyn toiminnanharjoitta- jan tietyssä toiminnassa syntyvään jätteeseen, jota on tarkoitus hyödyntää ei-jätteenä tietyssä käyttötarkoituksessa. Tapauskohtaisia päätöksiä jätteeksi luokittelun päätty- misestä on Suomessa tehty lukuisia. Ne ovat koskeneet mm. regeneroituja kylmäai- neita ja kattohuopajätettä. Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan ohjeistusta ta- pauskohtaisten End-of-Waste -päätösten (EoW) hakemiseen ja tekemiseen. EU on lisäksi korostanut jätedirektiivin muutoksessaan kansallisen sääntelyn ja tapauskoh- taisen päätöksenteon asemaa EoW-asioissa. 7 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/851 jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109–140). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 63 Jätesääntelyn lähtökohtana on, että sitä sovelletaan aineisiin ja esineisiin, jotka luoki- tellaan jätteiksi. Kun ainetta tai esinettä ei enää luokitella jätteeksi, ei siihen enää so- velleta jätesääntelyä, vaan vastaaviin tuotteisiin sovellettavaa tuotesääntelyä, stan- dardeja sekä muita teknisiä vaatimuksia. EoW -sääntelyn taustalla on ajatus, että kun ainetta tai esinettä ei enää määritellä jätteeksi, voidaan se saattaa helpommin markki- noille sekundaariraaka-aineena. Joissain tapauksissa jätteitä ei ole rajattu tuotesään- telyn soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin jätteeksi luokiteltujen materiaalien tulisi täyt- tää molempien, tuote- ja jätesääntelyn, vaatimukset – esimerkiksi rakennustuote- asetusta ((EU) N:o 305/2011)8 sovelletaan niin jätteeseen kuin ei-jätteeseenkin. Käytännössä jätesääntelyn tilalle tulevalla tuote- ja kemikaalisääntelyllä voi olla olen- nainen asema aineen tai esineen vaikutusten hallitsemisessa. Yhtäältä EoW -kritee- reissä säädetään, että aineen tai esineen tulee täyttää käyttötarkoituksensa mukaiset tekniset vaatimukset ja olla vastaaviin tuotteisiin sovellettavien säännösten mukainen. Tämä tarkoittaa, että jotta materiaali voisi lakata olemasta jätettä, tulisi sen täyttää tuote- ja kemikaalilainsäädännöstä johtuvat lainsäädännölliset velvoitteet sekä muut vastaaville tuotteille asetetut säännökset. Toisaalta tuote- ja kemikaalisääntelyllä on olennainen vaikutus jätteeksi luokittelusta poistumisen vaikutuksiin. Luonnollisesti EoW-statusta ei voida antaa jätteelle, jonka kyseinen käyttö olisi kiellettyä esimerkiksi kemikaalisääntelyn rajoitusten tai tuotesääntelyn laatuvaatimusten puitteissa. Rakennusjätteen End-of-Waste -sääntely EU:n tasolla ei ole säädetty minkään rakennusjätteen jätteeksi luokittelun päättymi- sestä. Kuitenkin rakennusjäte usein sisältää esimerkiksi terästä (neuvoston asetus (EU) N:o 333/2011)9 ja kuparia (komission asetus (EU) N:o 715/2013)10, joille löytyvät EU:n tasoiset EoW-asetukset. Muuten jäsenvaltioille on jätetty valta säännellä näiden aineiden ja esineiden jätteeksi luokittelusta poistumisesta. Muissa jäsenvaltioissa säännellään eräiden rakennus- ja purkujätteiden jätteeksi luokittelusta poistumisesta kansallisella tasolla (taulukko 4). Taulukko 4. Rakennus- ja purkujätteiden jätteeksi luokittelusta poistumista koskeva kansallinen sääntely muissa jäsevaltioissa. 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011rakennustuotteiden kaupan pitä- mistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoami- sesta (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5-43) 9 Neuvoston asetus (EU) N:o 333/2011 arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin tietyntyyp- piset romumetallit lakkaavat olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY nojalla 10 Komission asetus (EU) N:o 715/2013 arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin kupari- romu lakkaa olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY nojalla VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 64 Valtio Asetus Itävalta • rakennusjäte (2014/564/A) • purkujäte (2007/653/A) • puujäte (2011/551/A) • jätteenpolton tuhka (2009/633/A) • kaivannon täyttömateriaali (2007/654/A) Ranska • rakennus- ja purkujätteet teiden rakennusaineena (2015/77/F) • puujäte energiantuotantoon (2014/144/F) Iso-Britannia • inertit materiaalit aggregaattien valmistamiseen (2013/107/UK) • kierrätetty kipsi (2013/207/UK) • tuhka (PFA ja FBA) rakennusmateriaalina (2010/161/UK) • muovin kierrätys (2008/591/UK) Alankomaat kierrätysraaka-aineet rakennus- ja purkujätteestä (2014/132/NL) Portugali muovin kierrätys (2016/402/P) Irlanti kierrätetty kipsi (2010/350/IRL) EoW -sääntelyn yhteydessä on olennaista huomata, että rakennustuotteita koskeva lainsäädäntö koskee kaikkia rakentamisessa käytettäviä materiaaleja niiden jätesta- tuksesta riippumatta. Siksi rakennustuotelainsäädäntö ei ole jätesääntelyn vaihtoehto, vaan rakentamisessa käytettäviin jätemateriaaleihin sovelletaan usein myös kyseisen alan tuotesääntelyä. On kuitenkin syytä huomata, että rakennustuotelainsäädäntö koskee etenkin rakennustuotteiden teknistä kelpoisuutta eikä se pääosin huomioi ym- päristökelpoisuuteen liittyviä kysymyksiä. Muita rakennusjätteiden kiertotaloutta tukevia ohjauskeinoja 4.2.3.1 Rakennusjätteen kierrätystavoitteet Jätedirektiivin 11(2) artiklassa säädetään, että sen tavoitteiden saavuttamiseksi ja luonnonvaroja tehokkaasti hyödyntävään Euroopan kierrätysyhteiskuntaan siirty- miseksi jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on seuraavien tavoitteiden saavuttaminen: a) vuoteen 2020 mennessä jätemateriaalien, kuten ainakin paperin, me- tallin, muovin ja lasin, joka on peräisin kotitalouksista ja mahdollisesti muista lähteistä, siinä määrin kuin nämä jätevirrat ovat samankaltaisia kuin koti-talousjätteissä, valmistelua uudelleenkäytettäväksi ja kierrä- tystä on lisättävä vähintään 50 painoprosenttiin niiden kokonaismää- rästä; VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 65 b) vuoteen 2020 mennessä vaarattoman rakennus- ja purkujätteen, jäte- luettelon luokassa 17 05 04 määriteltyä luonnosta peräisin olevaa ai- nesta lukuun ottamatta, valmistelua uudelleenkäytettäväksi, kierrä- tystä ja muuta materiaalien hyödyntämistä, mukaan luettuina maan- täyttötoimet, joissa jätettä käytetään korvaamaan muita materiaaleja, on lisättävä vähintään 70 painoprosenttiin. Jätedirektiivin muutoksessa korotetaan yhdyskuntajätteille asetettua kierrätystavoi- tetta, mutta rakennus- ja purkujätteiden osalta pysyy kierrätystavoite ennallaan. Jä- senvaltiot voivat direktiivin toimien puitteissa päättää millä tavalla ne pääsevät kysei- siin kierrätystavoitteisiin. Jätedirektiivin 11 artiklassa viitataan nimenomaan vaaratto- man rakennus- ja purkujätteen hyödyntämiseen. Kuitenkin tavoitteisiin pääsemistä helpottaa huomattavasti kun voitaisiin tunnistaa haitalliset ja vaaralliset jätteet raken- nus- ja purkujätteiden kokonaismassasta. Direktiivimuutoksen artiklassa 11(6) säädetään, että komissio pohtii viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä koskevien ta- voitteiden asettamista rakennus- ja purkujätteelle sekä sen materiaalikohtaisille ja- keille, tekstiilijätteelle, kaupan jätteelle, vaarattomalle teollisuusjätteelle ja muille jäte- virroille sekä uudelleenkäyttöön valmistelua koskevien tavoitteiden asettamista yhdys- kuntajätteelle ja kierrätystavoitteita yhdyskuntabiojätteelle. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jonka liitteenä on tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. EU:n korkeasta rakentamis- ja purkujätteen kierrätystavoitteesta huolimatta Suo- messa rakennus- ja purkujätteen kierrätysasteen on arvioitu olevan 58 % (Tilastokes- kus 2016). Puujätteeseen liittyy ihmisten turvallisuuden ja terveyden kannalta seikkoja kuten se, että huonolaatuisen puujätteen käyttö uudelleen rakentamisessa ei ole ta- voiteltavaa johtuen purkupuun sisältämästä kosteus- ja homevaurioista sekä muista epäpuhtauksista. Tämä on johtanut puisen purkujätteen hyödyntämiseen lähinnä energiana. Polttoon menee kuitenkin myös hyvälaatuista puujätettä, joka kelpaisi myös materiaalina hyödynnettäväksi. Ongelma on, että tällainen puujäte pitäisi mate- riaalihyödyntämisessä saada kerättyä ja hyödynnettyä erikseen huonolaatuisesta puu- jätteestä. Kuitenkin Suomessa syntyy myös paljon muuta rakennus- ja purkujätettä kuin puuperäistä ja myös sen hyödyntämistä on entisestään tehostettava tavoitteisiin pääsemiseksi. Suomen luotava uusia velvoitteita, kannusteita ja järjestelmiä korot- taakseen rakennus- ja purkujätteen hyödyntämisastetta tai muuten on melko selvää, ettei hyödyntämistavoitteisiin tulla pääsemään. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 66 4.2.3.2 Purkukartoitus Isoissa purkukohteissa edellytetään purkulupaa tai tehdään vain purkuilmoitus täyttä- mällä lomake. Asbestikartoitus on tällä hetkellä pakollinen ennen vuotta 1995 raken- nutuissa kohteissa, muista haitallisista materiaaleista/aineista on esitetty hyvin löy- sästi vaatimuksia. Tällä hetkellä maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön mukaan rakennus-, korjaus, tai purkuhankkeen luvan yhteydessä tulee tehdä selvitys syntyvän rakennusjätteen mää- rästä, laadusta ja lajittelusta, jollei jätteen määrä ole vähäinen. Lisäksi tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän jätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä. Purun jälkeistä raportoin- tia ja viranomaisvalvontaa ei käytännössä juurikaan ole. Rakennusvalvontaviranomai- nen voi edellyttää lupapäätöksessään, että ennen purkutyötä on laadittava purkamis- suunnitelma. Nykyisin purkamissuunnitelma keskittyy mm. purkamistapoihin ja töiden suoritusjärjestykseen, purkamistyöstä aiheutuviin melu- ja pölyhaittojen rajoittamiseen ja paloturvallisuuteen. Purkamisella tarkoitetaan kokonaisten rakennusten purkamista sekä saneeraustoiminnan yhteydessä tehtävää purkua. Rakennustieto on ohjeistanut purkamisen suunnittelua. Ohjeen mukaan ennen purka- misen yksityiskohtaista suunnittelua rakennuttaja teettää haitallisten aineiden kartoi- tuksen, kosteusvaurioselvityksen ja kuntotutkimuksen. Selvitysten pohjalta laaditaan turvallisuusasiakirja, haitallisten aineiden selvitys ja purkutyöselostus. Ohjeet eivät ole toimijoita velvoittavia. Purkamisen suunnittelua ja purun jälkeistä raportointia pidetään yhtenä tärkeänä ta- pana lisätä rakentamisalan jätteiden hyödyntämistä. Purkamisen suunnittelun on esi- tetty edistävän puhtaan, tasalaatuisen materiaalin talteen saamista ja määrien enna- kointia, mikä on myös kierrätysliiketoiminnan edellytys (Lehtonen, käsikirjoitus 2019). Kierrätystoimintaa harjoittavat tarvitsevat pitkäaikaisia toimitussopimuksia, että uskal- tavat investoida, kasvattaa tietotaitoa ja rakentaa ympärille jäteperäisiä materiaaleja hyödyntävää teollisuutta. Purkukartoituksessa yrityksen olisi mahdollista käydä lävitse seikkaperäisemmin pur- kamisessa säästettävät materiaalit ja purkumenetelmät, kierrätykseen kelpaavat sekä vaaralliset jätteet. Kartoituksen tulisi kohdistua rakennushankkeeseen ryhtyvää ja sen suorittajana voisi olla myös konsultti. Pakollinen jätteiden hyödyntämistä koskeva pur- kukartoitus, tapahtuu se sitten purkuluvan purkujäteilmoituksen tai purkamissuunnitel- man yhteydessä, sekä purun jälkeinen raportointi loisi yhtenäisen menettelyn purku- kohteiden materiaalitalouden kestävään hallintaan. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 67 Euroopan komissio on antanut ohjeet rakennuksen purku- ja kunnostustöitä edeltävän jätehuoltotarkastuksen toimittamista varten toukokuussa 2018 (Euroopan komissio 2018). Komission ohjeessa selostettu menettely vastaa sisällöltään pitkälti kansallista purkukartoitusta. Ohje käsittelee esimerkiksi materiaalien inventointia, niiden jätehuol- toa ja kierrätystä sekä asiakirja- ja kenttätutkimuksien toteuttamista. Lisäksi ohje an- taa erilaisia suosituksia koskien jätteiden käsittelyä ja kierrätystä. Ohjeessa on myös mallilomakkeita esimerkiksi tarkastuksen raportointia varten ja annetaan esimerkkejä parhaista toimintavoista. Suomessa on valmisteltu purkukartoitusopasta, joka on jatkeena komission julkaisem- malle ohjeelle. Opas keväällä 2019 lähetettiin lausunnolle ja viimeistellään saatujen kommenttien perusteella alkusyksyllä 2019. Oppaan tavoitteena on edistää purkujät- teiden turvallista kierrätystä. Purkukartoitus tehdään ennen rakenteen purkua. Purku- kartoitus sisältää haitta-ainekartoituksen ja -tutkimukset sekä purkumateriaaliselvityk- sen. Haitta-ainekartoituksen ja -tutkimusten tavoitteena on • tunnistaa ja paikallistaa haitallisia aineita sisältävät rakennusrakenteet ja mate- riaalit • esittää suosituksia haitta-aineita sisältävien rakennusmateriaalien poistomene- telmistä ennen purkua • esittää suosituksia vaarallisia aineita sisältävien jätteiden käsittelystä • laatia arvio purkutyössä syntyvien vaarallisten jätteiden määrästä Purkumateriaaliselvityksen tavoitteena on • tuottaa kattava luettelo tavanomaisista jätteistä ja niiden määristä materiaalien erilliskeräyksen ja materiaalihyödyntämisen edistämiseksi • tunnistaa uudelleenkäytettävät ja kierrätettävät materiaalit ja rakennusosat ja antaa suosituksia niiden käsittelytavoista • tarjota rakennuksen omistajan tai viranomaisten pyytämiä lisätietoja, kuten ar- vioita materiaalien ja rakennusosien arvosta, teknisestä kunnosta, ympäristöja- lanjäljestä ja mahdollisista lisäselvitys- tai tutkimustarpeista. Haitta-ainekartoituksessa suositellaan arvioimaan ainakin seuraavien haitallisten ai- neiden tai materiaalien esiintyminen purettavassa tai saneerattavassa kohteessa: as- besti, PCB, PAH & kreosootti, hiilivedyt (öljyt), haitalliset metallit, bromatut palonesto- aineet ja ftalaatit. Arviointi tapahtuu materiaali-inventaarion perusteella ja tarpeen mu- kaan otetaan myös analyysejä. Haitta-ainekartoituksen ja -tutkimuksen suorittavalla konsultilla tulee olla riittävä osaaminen asbesti- ja haitta-ainekartoitusten tekemiseen (esimerkiksi AHA-henkilösertifikaatti tai vastaava). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 68 Kemikaalisääntely ja jätteeksi luokittelusta poistuminen REACH-asetus REACH-asetus koskee aineiden sellaisenaan, seoksessa sekä esineistä vapautu- vien aineiden rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyä sekä rajoituksia. REACH-ase- tus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Asetuksen soveltamisalaan kuulu- vat kaikki aineet sellaisenaan, valmisteissa ja esineissä. Jätteet eivät ole REACH-ase- tuksen mukaisia aineita, valmisteita tai esineitä eikä asetus näin ollen pääosin sovellu niihin. Jätesääntelyn ja tuote- ja kemikaalisääntelyn erottelua havainnollistetaan ku- vassa 8. REACH-asetuksen pääasiallisena tarkoituksena on suojella ympäristöä ja terveyttä sekä edistää EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta kemikaalien osalta. Tavoit- teena on myös tunnistaa ja asteittain korvata haitallisimmat aineet vähemmän haitalli- silla. REACH-asetuksen mukaista rekisteröintiä varten aineiden valmistajien ja maahan- tuojien on hankittava tiedot mm. niiden vaarallisista ominaisuuksista, käyttötavoista sekä turvallisesta käytöstä. Rekisteröintiin vaaditaan tarvittavan kemikaaliturvallisuus- tiedon tuottaminen erilaisten arviointien kautta. Yritysten on tehtävä yhteistyötä rekis- teröinnissä muiden samoja aineita rekisteröivien yritysten kanssa. Rekisteröinnin kus- tannukset vaihtelevat joistain tuhansista euroista jopa yli miljoonaan euroon riippuen mm. vuotuisesta valmistus/maahantuontimäärästä ja saman aineen rekisteröijien lu- kumäärästä (Alaranta & Turunen 2017). Rekisteröintivelvollisuutta koskevista poik- keuksista on säädetty asetuksen 2 artiklassa sekä liitteissä IV ja V. REACH-asetuksen 59 artiklan perusteella voidaan määritellä osa aineista erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi (SVHC) 57 artiklan kriteerien mukaisesti. SVHC-aineet on listattu ns. kandidaattilistalle. Listaus SVHC-aineeksi tietää välittömiä velvoitteita ai- neen toimittajille sekä indikaation siitä, että aine voi tulla määritellyksi luvanvaraiseksi. Lupamenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että erityistä huolta aiheuttavat aineet korvataan asteittain vähemmän vaarallisilla aineilla tai tekniikoilla, jos teknisesti ja ta- loudellisesti toteuttamiskelpoisia soveltuvia vaihtoehtoja on saatavilla. Lupamenette- lystä säädetään REACH-asetuksen osastossa VII. Lupa aineen käytölle voidaan myöntää joko sillä perusteella, että aineen käyttöön liittyvät riskit ovat riittävän hyvin hallinnassa, tai sillä perusteella, että aineen käytöstä saatavat sosioekonomiset hyö- dyt ylittävät käytöstä aiheutuvat riskit eikä soveltuvia vaihtoehtoja ei ole saatavilla. Lupa koskee aina tiettyä käyttöä ja on riippumaton aineen käyttömääristä. Lupa tarvi- taan myös aineen toimittamiseen luvanvaraiseen käyttöön. Valmistaja, maahantuoja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 69 tai jatkokäyttäjä voivat hakea lupaa yksin tai yhdessä. Jos ylempänä aineen toimitus- ketjussa on kyseessä olevalle käytölle lupa, jatkokäyttäjän ei tarvitse hakea omaa lu- paa. Ehtona on, että jatkokäyttäjä noudattaa lupaehtoja ja ilmoittaa käytöstä ECHA:an. Lupahakemukset toimitetaan ECHA:lle ja sen kotisivuilta löytyy myös oh- jeistusta lupahakemuksen valmistelemiseksi tarvittavine selvityksineen. Luvan myön- tää komissio ja se myönnetään ehdollisena määräajaksi. Eräissä poikkeustapauksissa lupaa ei tarvita. Luvanhakuprosessin on arvioitu maksavan yli 200 000 euroa yhtä ha- kijaa ja käyttötarkoitusta varten. Luvanvaraiset aineet on listattu liiteeseen XIV. SVHC-aineeksi listaamisen välittömiä velvoitteita aineen tai seoksen valmistajalle, maahantuojalle tai jakelijalle on 31(1c) artiklan mukaan käyttöturvallisuustiedotteen toimittaminen toimitusketjussa sekä tiedottaminen aineen turvallisesta käytöstä. Artik- lan 33 mukaan esineisiin sisältyviin SVHC-aineisiin liittyy velvoite kertoa eteenpäin toi- mitusketjussa, sisältääkö esine SVHC-ainetta yli 0,1 painoprosenttia 45 päivän kulu- essa. Tiedot on annettava pyynnöstä myös kuluttajalle. Artiklan 7 mukaan esineisiin sisältyviin SVHC-aineisiin liittyy myös velvoite ilmoittaa kemikaalivirastolle, sisältääkö esineet erityistä huolta aiheuttavaa ainetta määriä, jotka ylittävät yhden tonnin koko- naismäärän esineiden tuottajaa tai maahantuojaa kohti vuodessa, tai onko aineen pi- toisuus esineissä enemmän kuin 0,1 painoprosenttia.11 Jätedirektiivin muutoksessa asetetaan varsin epätyypillisesti vaatimuksia myös tuote- puolelle. Direktiivin 9(1i) artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava toi- menpiteitä jätteen syntymisen ehkäisemiseksi, joilla edistetään vaarallisten aineiden pitoisuuksien vähentämistä materiaaleissa ja tuotteissa, sanotun rajoittamatta kyseisiä materiaaleja ja tuotteita koskevien unionin tasolla vahvistettujen yhdenmukaistettujen oikeudellisten vaatimusten soveltamista, ja varmistettava, että esineen toimittaja an- taa tiedot SVHC-aineita sisältävistä esineistä Euroopan kemikaalivirastolle 5 päivästä tammikuuta 2021 alkaen. Samalla asetetaan Euroopan kemikaalivirastolle velvoite pe- rustaa 5.1.2020 mennessä tietokanta, jossa näitä tietoja käsitellään. Tietokannan kautta on tarkoitus luoda jätteen käsittelijöille mahdollisuus päästä käsiksi tietoihin koskien esineiden sisältämiä vaarallisia aineita jätteenä hyödyntämistä varten. Lisäksi REACH-asetuksessa on rajoituksia tiettyjen terveydelle tai ympäristölle vaa- rallisten aineiden käytölle sellaisenaan, seoksissa tai esineissä. Jos aineesta aiheutuu ihmisen terveydelle tai ympäristölle hallitsematon riski, voi Euroopan komissio kieltää 11 Teollisessa toiminnassa esteitä tiedon kululle voivat aiheuttaa pitkät toimitusketjut, jotka vai- keuttavat materiaalitietojen saamista. Tietoa pitäisi kuitenkin osata vaatia. Joskus myös raaka- aineen toimittaja ilmoittaa tiedot epätarkasti tai esimerkiksi suomenkielisiä käyttöturvatiedotteita joudutaan kääntämään itse, sillä toimittajalla ei ole tarjota niitä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 70 aineen käytön tai rajoittaa aineen valmistusta, käyttöä tai myyntiä sellaisenaan, seok- sessa tai esineessä EU:ssa. REACH-asetuksen ainekohtaiset rajoitukset ja kiellot löy- tyvät asetuksen liitteestä XVII ja ECHA:n sivuilta. REACH-asetuksen mukaan jätemateriaalin hyödyntämistä pidetään aineen, seoksen tai esineen valmistuksena. Asetuksen artiklassa 2(7)(d) säädetään että, jos jätteen hyödyntämisprosessin seurauksena syntyvä aine (EoW-materiaali) on jo rekisteröity aiemmin, sitä ei tarvitse rekisteröidä uudelleen jos syntyvän aineen voidaan osoittaa olevan sama kuin aiemmin rekisteröity aine. Lisäksi ainetta hyödyntävällä laitoksella on oltava käytettävissään sitä koskevat käyttöturvallisuustiedot. Toiminnanharjoittajan on myös varmistettava, että olemassa olevat turvallisuustiedot ovat riittävät kattamaan hyödynnettävän aineen ennakoidut käytöt. Hyödyntäjien on sovittava turvallisuustieto- jen käytöstä rekisteröintitietojen omistajien kanssa ja varmistettava, ettei käyttö louk- kaa omistajan tekijänoikeuksia (ECHA 2010). Jätteiden hyödyntämisprosessissa syntyvän aineen rekisteröintiä koskeva poikkeus on tarkoitettu helpottamaan EoW-materiaalien rekisteröintiprosessia. Useimmiten tuotteeksi muutettavat aineet tai seokset sisältävät pääasiallisesti tunnettuja, jo REACH-rekisteröityjä aineita, jolloin vapautusta rekisteröinnistä voidaan soveltaa. Sel- vittääkseen onko hyödynnettävä materiaali vapautettu rekisteröintivelvoitteesta, sen sisältämät epäpuhtaudet on tunnettava, jotta voidaan arvioida, onko kyseessä sama aine. Vaikka epäpuhtauksia ei tarvitsekaan erikseen rekisteröidä, ne on tunnistettava ja arvioitava tarvittavassa määrin aineen luokittelemiseksi ja merkitsemiseksi sellaise- naan tai seoksen osana. Jäteperäisen materiaalin koostumuksen riittävän tarkka mää- rittely voi olla hankalaa. Tällainen materiaali voidaan myös rekisteröidä ns. UVCB-ai- neena eli koostumukseltaan tuntemattomana tai vaihtelevana aineena. Tällaisen ai- neen tunnistuksessa oleellisia ovat aineen alkuperä ja tuotantoprosessi, joita käyte- tään sen täydentävinä tunnistetietoina. Useita jäteperäisiä UVCB-aineisiin kuuluvia tuhkia ja kuonia on jo rekisteröity. Jätteiden hyödyntämisprosessissa syntyvän aineen hyödyntäjien on myös varmistet- tava, että hyödynnetyt aineet ovat REACH-asetuksessa olevassa liitteessä XVII sää- dettyjen rajoitusten ja osastossa VII säädettyjen lupavaatimusten mukaisia. Lisäksi ai- neeseen saattavat soveltua myös REACH-asetuksen 33 artiklaan perustuvat tiedotta- misvelvollisuudet, jotka koskevat esineissä olevia aineita, ja 7 artiklan 2 kohdassa mainitut ilmoitusvelvollisuudet, jotka koskevat esineissä olevia, kandidaattilistalle si- sältyviä aineita. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 71 CLP-asetus Aineiden ja seosten luokitusta, merkintää ja pakkaamista koskevaa EU:n ns. CLP- asetusta ((EY) N:o 1272/2008)12 on pääsääntöisesti sovellettava myös materiaalei- hin, joiden jätteeksi luokittelu on päättynyt. CLP-asetus edellyttää aineiden tai seosten valmistajia, maahantuojia tai jatkokäyttäjiä luokittelemaan, merkitsemään ja pakkaa- maan vaaralliset kemikaalit asianmukaisella tavalla ennen niiden markkinoille saatta- mista ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi. CLP-asetuksen mukainen aineiden ja seosten luokittelu toimii lähtökohtana vaaroista tiedottamiselle. CLP-asetuksen vaaraluokat kattavat fysikaaliset vaarat, terveydelle aiheutuvat vaarat, ympäristövaarat ja muut vaarat. Vaaralliseksi luokiteltu aine on myös ilmoitettava komission ylläpitämään luokitusten ja merkintöjen luetteloon. CLP- asetus sisältää EU:n yhdenmukaistetut aineiden ja seosten luokituskriteerit. Tavoit- teena on, että yritykset luokittelevat aineet ja seokset samojen periaatteiden mukai- sesti. Yritysten pitää toimittaa ECHA:n C&L-luettelon tietokantaan luokitus- ja merkin- tätietoja aineista, joita yritykset tuovat EU-markkinoille. Tavoitteena on yhdenmukais- taa EU-markkinoilla olevien aineiden luokituksia ja merkintöjä, jotta samalla aineella olisi EU-markkinoilla vain yksi luokitus ja merkinnät. Yhdenmukaisen luokituksen ja merkintöjen avulla voidaan varmistaa suurinta huolta aiheuttavien vaarojen (karsino- geenisuus, mutageenisuus, lisääntymismyrkyllisyys (CMR) ja hengitysteitä herkistävät aineet) hallinta. Yhdenmukaistetut luokitukset on lueteltu CLP-asetuksen liitteessä VI. Silloin, kun toiminnanharjoittaja tekee CLP-asetuksen mukaisen luokituksen materiaa- lista, joka voidaan jättää rekisteröimättä REACH-asetuksen hyödynnettyjä aineita kos- kevan poikkeuksen nojalla, hän voi useissa tapauksissa käyttää hyväkseen aineen al- kuperäisen rekisteröijän toimittamia luokitus- ja merkintätietoja. Toiminnanharjoittajan on kuitenkin varmistettava, että käytettävät tiedot ovat oikeita. Aineessa saattaa olla epäpuhtauksia, joita alkuperäisessä rekisteröidyssä aineessa ei ole. Nämä epäpuh- taudet voivat muuttaa aineen vaaraprofiilia ja siitä seuraavaa luokitusta (ECHA 2010). POP-asetus Pysyvien orgaanisten yhdisteiden markkinoille saattamisesta ja jätehuollosta on sää- detty ns. POP-asetuksella ((EU) N:o 2019/1021)13. POP-yhdisteet (engl. Persistant Organic Pollutants) ovat myrkyllisiä, pysyviä, kertyviä ja kaukokulkeutuvia yhdisteitä, jotka rajoitetaan YK:n alaisella Tukholman yleissopimuksella. Asetus sisältää nykyisin 12 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituk- sesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1–1355). 13 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2019/1021 pysyvistä orgaanisista yhdis- teistä (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 45–77). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 72 28 yhdistettä tai yhdisteryhmää. Niitä on aiemmin käytetty tai käytetään edelleen esi- merkiksi torjunta-aineina, teollisuuskemikaaleina, palonsuoja-aineina tai tekstiilien pin- takäsittelyaineina. POP-asetus kieltää sellaiset jätteiden loppukäsittely- ja hyödyntä- mistoimet, jotka voivat johtaa aineiden hyödyntämiseen, kierrätykseen, talteenottoon tai uudelleenkäyttöön – yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tuotteiden uudel- leenkäyttöä POP-asetus ei rajoita. POP-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ainei- den sekä niitä sisältävien tuotteiden markkinoille saattaminen on pääsääntöisesti kiel- letty, ellei kyse ole tahattomasta vierasainejäämästä. EoW-materiaaleja koskevat sa- mat pitoisuusrajat kuin muitakin tuotteita. Kaikissa EU:n tasoisissa EoW-säädöksissä asetetaan yleisiä säännöksiä haitallisista aineista EoW-materiaaleissa. Käytännössä haitallisten aineiden määrää koskevien vaatimuksien toteutuminen EoW-tuotteen osalta on osoittautunut vaikeaksi arvioida niin toimijoille kuin vastuullisille viranomaisillekin. Tämä on johtanut siihen, että EoW- asetuksessa asetetut haitallisten aineiden raja-arvot eivät ole joissain tapauksissa täyttäneet EU:n tuotesääntelyn asettamia vaatimuksia. Esimerkiksi POP-aineiden pi- toisuutta koskevat säännökset EoW-asetuksissa eivät ole vastanneet POP-asetuksen tuotteille asettamia vaatimuksia. Tuotteille, jotka sisältävät ns. uusia POP-aineita, on asetettu jätteiden POP-raja-arvoja tiukemmat raja-arvot, joita kaikki EU:n tasoisten EoW-säädösten mukana tuotteistetut aineet ja esineet eivät täytä. Kuitenkin kun kysy- mykseen tulevat materiaalit, jotka hyödyntämistoimen läpikäytyään lakkaavat ole- masta jätettä ja tuodaan näin uudelleen markkinoille, on niihin sovellettava näitä tiu- kempia tuotteille asetettuja POP-raja-arvoja. Niiden materiaalien osalta, jotka pysyvät jätteenä, sovelletaan jätteille asetettuja POP-raja-arvoja. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 73 KÄYTÄNNÖN LAINSÄÄDÄNNÖLLISIÄ RATKAISUJA POP-AINEIDEN RISKIENHALLINTAAN PURKAMISESTA PERÄISIN OLEVIEN JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMISESSÄ Valtioneuvoston asetuksessa eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017) eli MARA-asetuksessa POP-aineiden riskejä hallitaan kahdella tavalla. Saumausmassoissa käytetyille PCB-yhdisteille on asetettu raja-arvo 1 mg/kg ja hyödynnettäväksi toimitettavien jäte-erien laatu on varmistettava asetuksen vaatimalla tavalla edustavista kokoomanäytteistä. Tässä tapauksessa hyödynnettävälle jätemateriaalille on siis annettu aineryhmäkohtainen raja-arvo, jolla kyseisten POP-aineiden suurimpia sallittuja pitoisuuksia rajoitetaan suoraan. Lisäksi hyödynnettäväksi toimitettavassa jätebetonimurskeessa saa olla kelluvia epäpuhtauksia enintään 10 cm3/kg. Kelluviin epäpuhtauksiin lukeutuvat mm. useat muovimateriaalit. Kelluville epäpuhtauksille annettu raja- arvo rajoittaa samalla myös styreenimuovipohjaisten eristeiden määrää jätebetonimurskeessa. Osassa tällaisia eristeitä on käytetty bromattuja palonestoaineita, kuten POP-aineeksi määriteltyä HBCD:tä. Tällä kelluville epäpuhtauksille annetulla raja-arvolla rajoitetaan eristemuovien mahdollisesti sisältämien bromattujen palonestoaineiden esiintymistä hyödynnettävässä jätteessä välillisesti. Asetus määrittää myös vähimmäisvaatimukset näytteenotolle, joka perustuu osanäytteiden ottoon jätevirtaa ajallisesti ja laadullisesti edustavien kokoomanäytteiden muodostamiseksi. Edustavat kokoomanäytteet tulee tutkia akkreditoiduin standardimenetelmin tai muiden vastaavien menetelmiä käyttäen akkreditoituja laboratorioita. Laadunvarmistukseen kohdistuvat vaatimukset ovat keskeisellä sijalla, kun halutaan varmistaa, että hyödynnettävät jätteet tosiasiallisesti täyttävät asetuksessa annetut vaatimukset. MARA- asetuksen uudistustyön yhteydessä laadunvarmistuksen tason parantaminen oli yksi keskeisimmistä tavoitteista. Tammikuussa 2018 voimaan astunut uudistettu MARA-asetus edellyttää kaikilta jätteitä tuottavilta ja hyödyntämiseen luovuttavilta toiminnanharjoittajilta laadunvarmistusjärjestelmää, joka sisältää kuvaukset mm. näytteenottoon, henkilöstön vastuisiin ja pätevyyksiin, sekä toiminnan ja tulosten dokumentointiin liittyen. Samoin haitta- aineiden analysoinnissa käytettäville laboratorioille ja menetelmille on asetettu reunaehtoja. Yhteenvetona voidaan todeta, että haitta-aineisiin liittyvien riskien hallinta muodostuu asetuksessa annettujen raja-arvojen sekä näytteenottoon, näytteiden analysointiin ja muuhun laadunhallintaan liittyvien vaatimusten yhteistuloksena. Riittävän tiukoilla laadunvarmistukseen kohdistuvilla vaatimuksilla voidaan vaikuttaa ympäristönsuojeluun liittyvien tavoitteiden saavuttamisen lisäksi keskeisesti siihen, että uusiomateriaalit ovat käyttäjien kannalta turvallinen, laadultaan tasainen ja siten houkutteleva vaihtoehto. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 74 Mikäli jäte tai esikäsittelyn (mm. syntypaikkalajittelu ja keräys) tuottama jae sisältää POP-yhdisteitä yli säädetyn alemman pitoisuusrajan, on se loppukäsiteltävä tai hyö- dynnettävä siten, että jätteen tai jakeen yhdisteet hävitetään tai muunnetaan palautu- mattomasti sellaisen muotoon, jolla ei ole pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominai- suuksia. POP-asetuksessa kielletään sellaiset hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetel- mät, jotka voivat johtaa POP-yhdisteiden hyödyntämiseen, kierrätykseen, talteenot- toon ja uudelleenkäyttöön. (Ympäristöministeriö 2016a) POP-asetuksessa on määritelty sallitut hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät alemman pitoisuusrajan ylittäville jätteille seuraavasti: • fysikaalis-kemiallinen käsittely (loppukäsittelymenetelmä D9) • poltto ilman energian talteenottoa (loppukäsittelymenetelmä D10) • poltto hyödyntäen jäte energiana (hyödyntämismenetelmä R1) • metallin talteenotto ja kierrätys (hyödyntämismenetelmä R4); sallittu vain tie- tyille metallipitoisille jätteille ja tietyillä menetelmillä POP-yhdisteitä sisältäviä materiaaleja on käytetty rakennussektorilla vuosikymmeniä. Lyhytketjuisia klooriparafiineja (SCCP) on käytetty erityisesti PVC:stä valmistettujen tuotteiden palonsuojaukseen ja pehmitteenä, muoveissa ja maaleissa. Polystyree- nieristeiden (EPS ja XPS) palonsuoja-aineena on käytetty heksabromisyklododekaa- nia (HBCD) 1980-luvulta vuoteen 2016. Myös polybromattuja difenyylieettereitä sisäl- tävää muovia ja polyuretaanieristeitä voi olla käytetty rakennuksissa. Puunsuoja-ai- neina on aiempina vuosikymmeninä käytetty useita eri POP-yhdisteitä, joita sisältävää puutavaraa voi olla vielä käytössä. Haasteet jäte- ja kemikaalisääntelyn rajapinnalla Euroopan komissio tunnisti 2018 alkuvuodesta julkaisemassaan tiedonannossaan neljä pääongelmaa, jotka liittyvät siirtymiseen jätesääntelyn piiristä kemikaalisääntelyn piiriin. Ensiksi jätettä käsittelevillä toimijoilla ei usein ole tietoa materiaalin koostumuk- sesta johtuen jätteen vaihtelevasta alkuperästä, hankalasti määriteltävästä koostu- muksesta ja jätteen mahdollisesta myöhemmästä saastumisesta haitallisilla aineilla. Näin ollen toimijoiden on vaikea määrittää oikeaa ja turvallista sääntelykehikkoa mate- riaalien käytölle. Toinen ongelmakohta ovat aineet, joiden käyttöä on tuotteen valmis- tamisen jälkeen rajoitettu uusissa tuotteissa (niin kutsutut legacy-aineet). Kun tällaiset tuotteet poistetaan käytöstä, syntyy jätevirta, jonka hyödyntämisen ongelmaksi muo- dostuu kielletyn legacy-aineen pitoisuus. Näiden materiaalien suuresta määrästä joh- tuen ne olisi hyvä saada kiertoon. Kuitenkin legacy-aineet ovat omiaan aiheuttamaan haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja terveydelle. Kolmanneksi EoW-sääntely ei ole tiedonannon mukaan harmonisoitua ja jätteen käsitteen soveltamisala on vieläkin epäselvä. Viimeisenä tunnistettiin, että vaikka jätesääntelyn mukainen vaaraluokitus VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 75 perustuu suurelta osin kemikaalisääntelyn vaaralliseksi luokittelun perusteisiin, on jä- tesääntelyssä tehty eräitä muutoksia ja yksinkertaistuksia koskien joitakin raja-arvoja ja muita CLP-asetuksessa määriteltyjä vaaraluokituksen kriteerejä. Tästä syystä kemi- kaali- ja jätesääntelyssä olevat vaaraluokitukset eivät vastaa toisiaan: vaarallinen jäte ei välttämättä olisi tuotteena vaarallinen kemikaali eikä vaarallinen kemikaali välttä- mättä olisi käytöstä poistumisen jälkeen vaarallinen jäte (kuva 8). Myös kolmansista maista tulevat kemikaalit ja niiden hyödyntäminen koettiin ongelmalliseksi. Tiedonan- non työasiakirjassa esitetyistä ratkaisuvaihdoista edellä mainittuihin ongelmiin on suo- ritettu julkinen kuuleminen, josta on julkaistu tiivistelmä (KOM (2018) 32 lopullinen). Kuva 8. Jäteperäisten materiaalien kiertojen sääntely jäte-, tuote- ja kemikaalisääntelyn rajapinnoilla. Komission tunnistamien ongelmakohtien lisäksi jätteiden kierrätyksessä ja hyödyntä- misessä kemikaalit voivat aiheuttaa lukuisia muita ongelmia. EoW-linjausten jäädessä suurimmaksi osaksi kansalliselle tasolla ja tapauskohtaiseen päätöksen tekoon, har- vojen jätevirtojen osalta on selviä sääntöjä siitä, miten jätevirtojen hyödyntämisessä tulisi käsitellä niiden mahdollista kemikaalisisältöä. Kemikaalisääntelyssä säädetään tiettyyn rajaan asti tästä tilanteesta harmonisoidusti. Kuitenkin kemikaali- ja jätesään- telyn puutteita on omiaan korostamaan se, että jos haitallisia aineita ei tunnisteta jäte- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 76 virrasta, ei niiden hallinnasta usein pystytä myöskään sääntelemään jätteeksi luokitte- lun päättymisen jälkeen. Tästä syystä haitallisten aineiden tunnistamisella jätevirroista on avainasema turvallisten kiertojen luomisessa ja varmistamisessa (KOM (2018) 32 lopullinen). Kemikaaliturvallisuuslaki Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) on kansallinen kemikaaliturvallisuuden yleislaki. Lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua vaarallisten kemikaalien sekä räjähteiden valmistuksesta, käytöstä, siirrosta, varas- toinnista ja muusta käsittelystä aiheutuvia henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja sekä edistää yleistä turvallisuutta. Sillä on paljon kytkentöjä muuhun lainsäädäntöön, jolla edistetään kemikaaliturvallisuutta, kuten EU:n kemikaalilainsäädäntöön, työsuo- jelu-, ympäristönsuojelu- ja maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntöön. Laki koskee niin yksityisiä henkilöitä kuin suuria tuotantolaitoksia toiminnanharjoittajina. Henkilövahin- goilta suojellaan esimerkiksi tuotantolaitoksessa työskenteleviä että tuotantolaitoksen ulkopuolella toimivia ja asuvia ihmisiä. Tuotesääntely Suurimpaan osaan tuotteen ja sen elinkaaren ympäristövaikutuksista voidaan puuttua suunnitteluvaiheessa. Käytettävät rakennustuotteet määrittävät suurelta osin sen, mil- laista purkujätettä syntyy näiden rakennusten purkamisen yhteydessä. Myös jätepe- räisten materiaalien tuotteistamisessa on noudatettava sitä mitä säädetään vastaa- vien ei-jätteeksi luokiteltavien raaka-aineiden käyttämisestä. Tuotannon ja suunnitte- lun sääntelyllä voidaan vaikuttaa siihen, miten pitkiä tuotteiden elinkaaret ovat, ovatko tuotteet korjattavissa tai hyödynnettävissä jätteinä sekä millaisia kemiallisia aineita tuotteissa voidaan hyödyntää. Rakennustuoteasetus Rakennustuotteiden markkinoille saattamisen ehdoista säädetään EU:n rakennustuo- teasetuksella. Asetuksessa määritellään menettelyt, joilla toimijoiden on ilmoitettava rakennustuotteiden suoritustasot sekä säädetään CE-merkinnän käytöstä rakennus- tuotteissa. Rakennustuoteasetuksessa säädetään vaatimuksia takennustuotteille, eri- tyisesti koskien rakenteen turvallisuutta (esimerkiksi paloturvallisuutta, lujuutta) sekä joitakin ympäristöasioita koskevia vaatimuksia. Rakennustuotteita koskevat myös REACH velvoitteet. Rakennustuoteasetus ei erottele tuotteita niiden alkuperän mu- kaan ja pyrkimyksenä onkin, ettei jäteperäisiä ja ei-jäteperäisiä tuotteita kohdeltaisi eri VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 77 tavoin tai ettei niille annettaisi toisistaan poikkeavia vaatimuksia. Asetusta sovelletaan myös jätteisiin. Asetuksessa säädetyt laatuvaatimukset täyttävään materiaaliin voidaan kiinnittää CE- merkintä , jos tuote kuuluu harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan. Harmoni- soidun tuotestandardin piiriin kuuluvien tuotteiden ominaisuudet on ilmoitettava val- mistajan laatimalla suoritustasoilmoituksella. Suoritustason pysyvyyden arvioinnista ja varmentamisesta vastaa valmistaja. Jos tuotteelle ei ole harmonisoitua tuotestandar- dia, CE-merkintä ei ole pakollinen. Tällaiselle tuotteelle valmistaja voi kuitenkin halu- tessaan hankkia CE-merkinnän ns. eurooppalaisella teknisellä arvioinnilla (ETA), jol- loin tuotteelle on laadittava suoritustasoilmoitus. CE-merkitystä tuotteen sisältämistä aineista ja seoksista on annettava myös käyttöturvallisuustiedote REACH-asetuksen 31 artiklan vaatimusten mukaisesti, jos CE-merkitty tuote on kemikaali tai niiden seos. Jos rakennustuotteelle ei ole määritelty EU-tason harmonisoitua tuotestandardia tai eurooppalaista teknistä arviointia, voidaan rakennustuote saattaa markkinoille vain, jos se täyttää kyseisen maan kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset. Markkinoille saattajan velvollisuus on selvittää kunkin maan kansalliset vaatimukset ennen tuotteen markkinoille saattamista. Suomessa menettelyt, joiden avulla toimin- nanharjoittaja voi osoittaa, että CE-merkinnän soveltamisalaan kuulumaton rakennus- tuote täyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset vaatimukset, on määritelty laissa eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012) ja ympäristöministeriön asetuksessa eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (555/2013). Tuotteiden ekosuunnittelu Tuotteiden ekosuunnittelusta14 säädetään EU:n tasolla ekosuunnitteludirektiivissä ja kansallisesti ekosuunnittelulaissa (1005/2008, muuttunut 1009/2010 ja 1175/2018). Ekosuunnittelusääntelyn vaatimuksilla parannetaan erilaisten energiaa käyttävien ja energiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuutta ja pyritään vähentämään tuotteiden muita ympäristövaikutuksia integroimalla ympäristönäkökohdat ja elinkaariajattelu tuo- tesuunnitteluvaiheeseen. Ekosuunnittelusääntely toimii pääpiirteittäin niin, että ekosuunnitteludirektiivissä säädetään sääntelyn perussisältö, jota täydennetään myö- hemmin tuoteryhmäkohtaisilla teknisillä asetuksilla. Asetuksissa säädetään tietynlai- sille tuotteille tarkat vähimmäisvaatimukset, joita kohteena olevien tuotteiden on vas- tattava: Jos tuote ei täytä sen tuoteryhmälle asetettuja vaatimuksia, sitä ei saa tuoda markkinoille tai ottaa käyttöön Euroopan unionin alueella. Suorituskyvyltään heikoim- 14 Teksti perustuu osin julkaisuun Seppälä ym. 2016. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 78 mat tuotteet poistuvat vähitellen markkinoilta. Tuotesääntelyssä on siten ympäristö- suojelun ohella suoraan kyse myös yritysten kilpailueduista ja -haitoista. Tuotteiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi ei kansallisesti saada asettaa näille tuoteryhmille vaatimuksia, jotka asettaisivat tuoteryhmäkohtaisia ekosuunnitteluasetuksia tiukempia vaatimuksia. Komission kiertotalouspaketista käydyssä julkisessa keskustelussa ekosuunnitteludi- rektiiviin on vaadittu mm. tuotteiden kestävyyden, korjattavuuden ja kierrätettävyyden minimivaatimusten asettamista sekä direktiivin sovellusalan laajennusta energiankäy- töstä tuotteiden muihinkin ympäristökuormitusta aiheuttaviin ominaisuuksiin. Jo nykyi- nen direktiivi mahdollistaa periaatteessa vaatimusten asettamisen erityyppisille ympä- ristövaikutuksille tuotteen elinkaaren aikana ja edellyttää näiden tarkastelua vaatimuk- sia valmisteltaessa, mutta toistaiseksi vaatimuksia on asetettu enimmäkseen käytön- aikaiselle energian kulutukselle. Työohjelmansa mukaisesti komissio on kesällä 2019 hyväksynyt useita asetuksia, joilla pyritään kiertotalousnäkökulmien integrointiin osaksi mm. elektronisia näyttöjä, kylmäsäilytyslaitteita, kotitalouksien astianpesuko- neita ja pyykinpesukoneita koskevia vaatimuksia. Vaatimuksia on asetettu esimerkiksi varaosien saatavuudelle, laitteiden korjattavuudelle ja huoltamiseen tarvittavien tieto- jen saattamiseen ammattikorjaajien saataville. Toistaiseksi ekosuunnitteludirektiivin laajamittaisempi kiertotalouskäyttö on kuitenkin suunnitteluvaiheessa. Lisäksi on otettava huomioon, että täytäntöönpanotoimenpitei- den valmistelun aloitteesta valmiiseen täytäntöönpanotoimenpiteeseen kestää nykyi- sin keskimäärin 5 vuotta, minkä jälkeen seuraa tapauskohtainen voimaantuloon va- rattu siirtymäaika (Dalhammar 2014, Dalhammar ym. 2014). Toisin sanoen nyt valmis- teilla olevat täytäntöönpanotoimenpiteet vaikuttavat käytettäviin tuotteisiin aikaisintaan 2030-luvun lähestyessä. Korjaustietoja koskevien vaatimusten voidaan uskoa vauhdit- tavan kiertotaloutta, kun markkinoille lasketut tuotteet aikanaan tulevat korjaus- ja uu- distamistoiminnan piiriin, mikä rakennustuotteiden kohdalla voi viedä vuosikymmeniä. RoHS – sääntely RoHS direktiivillä (2011/65/EU)15 ja laissa vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (387/2013) rajoitetaan tiettyjen metallien, muovien pehmitteiden (22.7.2019 alkaen) ja palonestoaineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikka- laitteissa. Direktiivin 4 artiklassa säädetään, että ennen tuoteryhmäkohtaisten kemi- kaalirajoitusten voimaantuloa markkinoille saatetut laitteet voidaan korjata varaosilla, 15 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/65/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (EYVL L 174, 1.7.2011, s. 88–110). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 79 jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia. Direktiivissä pyritään saavuttamaan ko- konaisarviointina ympäristöllisesti parempi lopputulos pidentämällä tuotteiden elin- kaarta mahdollistamalla tuotteiden korjauksen niin sanottuja legacy-aineita sisältäviä osia käyttäen. Järjestelmä perustuu RoHS -direktiivin siirtymään ja tuotelajikohtaisen määräajan jälkeen valmistetuissa tuotteissa eikä niiden korvaamisessa saada enää hyödyntää legacy-aineita. Legacy-aineita sisältävien tuotteiden poistuessa aste as- teelta lopulta käytöstä, myös varaosien tarve vähenee. Legacy-aineita sisältävien osien käyttäminen niitä jo sisältävien tuotteiden korjaamisessa ei välttämättä lisää tuotteen käyttöön liittyviä riskejä, varsinkin jos sähkölaitteesta huolehditaan jätevai- heessa jätelainsäädännön ja tuottajavastuun edellyttämällä tavalla (SWD (2018) 20 final). Joutsenmerkki Tuotteiden kemikaalisisältöön voidaan vaikuttaa myös erilaisten ekomerkintöjen kautta. Suomessa näistä kenties tunnetuin on Joutsenmerkki. Joutsenmerkki on tyy- pin I ympäristömerkki eli perustuu vapaaehtoisuuteen, elinkaariarviointiin, monikritee- risyyteen ja on kolmannen osapuolen ylläpitämä järjestelmä. Joutsenmerkin voi saada rakennukselle sen energialuokasta ja sen rakentamisessa käytetyistä rakennusmateri- aaleista riippuen. Myös rakennuksessa käytettyjä kemikaaleja valvotaan. Joutsenmer- kin yhteydessä asetetaan merkin saamisen ehdoiksi raja-arvoja tuotteiden ja raken- nusten sisältämistä haitallisista aineista. Koska ne näin ollen sisältävät pääasiassa vähemmän haitallisia aineita kuin merkitsemättömät tuotteet, eivät ne jätteeksi pääty- essään aiheuta samanlaisia haitallisten aineiden riskinhallintaan liittyviä ongelmia ja soveltuvat näin ollen paremmin hyödyntämistoimiin. Joutsenmerkkiä rakennukselle voi hakea joko sen tilaaja tai rakentaja. Luvanhakija varmistaa, että sekä talon että siinä käytettävien materiaalien kriteerit otetaan huomioon koko rakennushankkeen ajan. Joutsenmerkityissä rakennuksissa voidaan käyttää joko ympäristömerkittyjä raken- nusmateriaaleja ja tuotteita (Joutsenmerkittyjä tai EU-ympäristömerkittyjä) tai niin sa- nottuja tarkastettuja materiaaleja ja tuotteita, jolloin ne ovat täyttävät Joutsenmerkin talokriteereissä asetetut vaatimukset (hyväksytty tuote). Joutsenmerkillä on sekä ra- kentajille että rakennusmateriaalien toimittajille tarkoitettu tietokanta, jossa listataan sekä ympäristömerkityt että tarkastetut rakennustuotteet ja -materiaalit. Joutsenmer- kin ja muidenkin tyypin I mukaisten ympäristömerkkien kautta on mahdollista tuottaa tietoa näin ollen rakennusten ja rakennusmateriaalien haitallisista aineista rakentajille, kuluttajille, materiaalitoimittajille tai esimerkiksi julkisista hankinnoista päätöksen teke- ville tahoille. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 80 Korvaavien tuotteiden politiikka Haitalliseksi todettuja aineita korvaamaan voidaan pidemmällä aikavälillä kehittää uu- sia aineita tai suunnitella ja valmistaa tuotteita vaihtoehtoisista materiaaleista, siis il- man haitalliseksi todettuja aineita. Tämän muutoksen vauhdittamisessa tarvitaan paitsi muualla tässä luvussa kuvattua ympäristöpoliittista ohjausta, myös innovaa- tiopolitiikan kaltaista uutta tutkimusta ja tuotekehitystä edistäviä julkisen ohjauksen vä- lineitä. Jotta innovaatiopolitiikalla ja sitä konkretisoivilla toimilla (esimerkiksi Business Finlandin tarjoamalla tuella ja rahoituksella) kehitettävien tuotteiden tuotekehityksessä otettaisiin heti alusta alkaen huomioon haitallisten aineiden käyttö ja suhde kiertota- louteen, tulisi näihin seikkoihin kiinnittää systemaattista huomiota rahoitushakemuksia käsiteltäessä ja rahoitusta myönnettäessä. Osana Rinteen hallituksen ohjelman (Val- tioneuvosto 2019, 169) tavoitetta ”Innovaatio- ja tutkimuspolitiikan hallinnonrajat ylittä- vää koordinaatiota ja johtamista on vahvistettava läpi valtionhallinnon” voisikin olla kestävän ja turvallisen kiertotalouden tavoitteiden edistäminen yhdessä kansainväli- sen osaamisen ja innovaatioiden edellytysten edistämisen kanssa. Korvaavien ainei- den ja ratkaisujen kehittämisessä tulisi tuoteturvallisuuteen ja kestävyyteen liittyvät pohdinnat ottaa mukaan heti tuotekehityksen alusta lähtien (yksi lähestymistapa tähän on niin sanottu Safety by design). Yhdeksi innovaatioiden syntyä edistäväksi tekijäksi on tutkimuksessa todettu myös vakaan ja ennakoitavan sääntely-ympäristön tuoma tuki innovaatioille, investoinneille ja markkinoiden luomiselle (Ambec ym., 2013; Coen & Grant, 2006). Esimerkiksi REACH-asetuksella on pyritty paitsi turvaamaan käytettävien kemikaalien turvallisuus, myös luomaan edellytykset tuotteiden markkinoille laskemiselle EU:n alueella. Ole- massa olevan sääntelyn ja siihen kytkeytyvien tiedontuotannon tapojen soveltuvuutta esimerkiksi uusien materiaalien hallintaan on kuitenkin perusteltua tarkastella ajoittain kriittisesti: erityisesti nopeasti kehittyvillä teknologian aloilla voi syntyä tilanteita, joissa tuotettava tieto ei välttämättä vastaa oleellisiin turvallisuutta koskeviin kysymyksiin (Stokes 2012; Kautto & Valve 2019; Hinchliffe & Ward 2014). Muut ohjauskeinot Julkiset hankinnat Julkisten hankintojen merkitystä kiertotalouden edistämisessä on korostettu nimen- omaan uusiin ja edistyksellisiin ratkaisuihin panostamisen mahdollisena välineenä. Valtion, kuntien ja kuntayhtymien sekä valtion liikelaitosten ja muiden hankintalainsää- dännössä määriteltyjen hankintayksikköjen tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahan- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 81 kintoja pidetään kiertotalousmarkkinoiden avaintekijänä. EU sääntelee julkisia hankin- toja vuonna 2016 voimaan tulleella hankintadirektiivillä (2014/24/EU)16. Vaikka han- kinnan hinta on usein merkittävä tekijä, voidaan vertailussa käyttää myös ympäris- tönäkökohtia. Esimerkiksi ympäristöä ja haitallisia aineita koskevat vaatimukset voivat olla ehdottomia tai niistä voidaan antaa lisäpisteitä tai haitallisten aineiden määrää voidaan vähentää asettamalla vaatimuksia standardeille, sertifikaateille tai ympäristö- merkeille. Jätteiden hyödyntämistä estävien kemikaalien huomioiminen julkisissa hankinnoissa edistää myös hiilineutraaliuden tavoitteita. Haitallisten aineiden vähentäminen ja vält- täminen voi olla osa julkisia hankintoja tekevän tahon strategiaa. Kemikaalitiedon ja tietoisuuden lisääminen eri tasoilla, haitallisten aineiden vähentämisen tavoitteiden ot- taminen mukaan strategioihin, poliittisen tuen tarjoaminen hankintoja tekeville ja pitkä- kantoisten etujen tavoittelu kestävän kehityksen mukaisilla hankinnoilla ovat esimerk- kejä, joiden avulla julkisissa hankinnoissa voidaan ottaa huomioon POP- ja SVHC-ai- neet. Ympäristöministeriö on valmistelut ohjeistuksen julkisten purkutöiden hankintakritee- reistä, jossa korostetan kiertotalouden tavoitteet. Ohjeistus lähetetään lausunnolle vielä vuonna 2019. Kunnille on tehty opas haitallisten aineiden vähentämiseksi julki- sissa hankinnoissa (Kontturi ym. 2018). Rakennusmateriaalien tietopankki ja rakennusten tuoteseloste Ympäristöministeriö ylläpitää vanhojen rakennusmateriaalien tietopankkia. Palveluun on koottu tietoa vanhojen rakennusmateriaalien ja -osien ominaisuuksista, käytöstä, hyödyntämisestä ja haitallisuudesta. Sivusto on suunnattu kaikille korjaajille ja vanho- jen talojen käyttäjille. Tietokannasta voidaan esimerkiksi katsoa minkä ajan rakennus- kannassa erilaiset haitalliset aineet ovat olleet tavallisia, mitä ominaisuuksia materiaa- lilla on, mihin sitä on käytetty, minkälaista haitallisia vaikutuksia se aiheuttaa purka- essa tai paikalleen jätettäessä ja millä tavalla sen jätehuolto tulisi suorittaa asianmu- kaisesti. Hyödynnettävien materiaalien osalta tietopankista löytyy myös tietoja materi- aalin hyödyntämisestä ja uudelleenkäytöstä. Tuloksia voi hakea palvelusta joko mate- riaalin, tuotenimen, käyttöaikakauden ja käyttökohteen mukaan. Tietopankki lisää tie- topohjaa rakennusmateriaaleista ja purkujätteistä sekä niiden asianmukaisesta käsit- 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014 , julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65– 242). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 82 telystä ja riskeistä. Tieto terveysvaikutuksista ja hyödyntämismahdollisuuksista päivit- tyy jatkuvasti ja on vaikea pysyä selvillä suositeltavista käsittelytoimista normaalisti. Sen avulla ehkäistään turhaa purkamista ja edistetään jätteen hyödyntämistä käyttä- jien terveyttä vaarantamatta. Tietopankki pyrkii auttamaan etenkin ei-ammattilaisia tunnistamaan vanhoja materiaaleja sekä antamaan tietoa niiden ominaisuuksista, hai- tallisuudesta ja kierrätettävyydestä. Ammattimaisilla toimijoilla on jo ennestään hyvä tietopohja rakennus- ja purkujätteen erilaisista ominaisuuksista, uudelleenkäyttö- ja hyödyntämismahdollisuuksista sekä riskinhallinnasta. Ympäristöministeriössä on tunnistettu tarve saada ja jakaa tietoa rakennusten materi- aaleista nykyistä laajemmin ja yksityiskohtaisemmin. Ympäristöministeriö on alkusyk- systä 2018 käynnistänyt tiedonkeruuhankkeen selvittääkseen mahdollisuutta saada yleiseen tietoon laajemmin ja yksityiskohtaisemmin tietoa koskien rakennuksissa käy- tettyjen eri materiaalien lukumääriä ja kokonaispitoisuuksia. Puhutaan eräänlaisesta rakennusten tuoteselosteesta, jonka tavoitteena olisi lisätä tietoa yksittäisten raken- nusten sisältämistä materiaaleista ja niiden määristä. Rakennusten tuoteselosteella voitaisiin vaikuttaa suoraan rakennus-, korjaus- ja purkutoimijoiden mahdollisuuksiin tehokkaasti hyödyntää materiaaleja ja käsitellä erikseen mahdollisesti haitallisia ai- neita tyypillisesti sisältävät rakennusten osat. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 83 5 Jätteet ja niiden käsittely haitta-aineet huomioiden Rakennusjätteet ja POP-yhdisteet Kansainväliset hankkeet Suomalaiset tutkimuspartnerit ovat olleet mukana useissa kansainvälisissä hank- keissa: Purkukartoitusten tilannetta Euroopassa on selvitetty Komission rahoittamassa hank- keessa (Arevalillo ym. 2017), jossa tarkastelun kohteeksi valittiin 13 maata. Hankkeen tavoitteena oli selvittää purkukartoitusten lainsäädännölliset vaatimukset eri maissa sekä purkukartoitusten kattavuus, kuten haitta-ainekartoitusten laajuus sekä selvityk- set purku- tai korjaustoiminnassa muodostuvien jätteiden hyötykäyttöpotentiaalista. Tärkeä osa hanketta oli myös selvittää purkukartoittajien pätevyysvaatimukset eri maissa. Tarkastelluissa maissa haitta-ainekartoituksen pääpaino oli lähes poikkeuk- setta asbestikartoituksessa. Komission rahoittaman selvityksen lopputuloksena oli malli purkukartoituksen sisällöksi, joka sisälsi lähinnä purkukartoitukseen kuuluvat ele- mentit sekä laatuvaatimukset. Jatkona Komission selvitykselle Pohjoismaiden ministeriöneuvosto käynnisti selvityk- sen (Wahlström ym. 2019), jossa käytiin läpi Pohjoismaissa annettuja ohjeistuksia ja käytäntöjä purkumateriaalikartoitukselle. Kaikissa maissa oli lainsäädännöllisiä vaati- muksia purkukartoituksille, mutta annettujen ohjeistusten fokuksessa oli eroja. Esi- merkiksi Tanskassa painotetaan purkukartoituksessa erityisesti purkutyöntekijöiden altistumisen hallintaa (pääpainona asbesti, lyijy ja PCB). Norjassa taas on jo useiden vuosien ajan kartoitettu muutamien POP-aineiden esiintymistä rakennuksissa tavoit- teena haitta-aineita sisältävien materiaalien tunnistus ja poisto ennen purkua. Sekä Tanskassa että Norjassa on annettu ohjeistusta näytteenottoon. Ruotsissa purkukar- toituksen pääpaino on paitsi haitta-aineselvityksissä, myös työmaiden jätehuoltojärjes- telyissä (eri materiaalien merkitseminen, keräily). Sekä Ruotsissa että Suomessa on olemassa haitta-ainekartoittajien henkilösertifiointijärjestelmä, joka tosin kattaa lä- hinnä asbestikartoitukset. Selvityksen projektiryhmä antoi seuraavia suosituksia pur- kukartoituksille: • harmonisoidun protokollan kehittäminen sekä haitta-ainekartoituksia että mate- riaalien hyötykäyttöpotentiaaliselvityksiä varten VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 84 • yhteisen pohjoismaisen sertifiointijärjestelmän luominen purkukartoittajille sekä yhteisten koulutusmateriaalin kehittäminen (monet purkufirmat toimivat useissa Pohjoismaissa) • rakennustuotteiden ja materiaalien jäljitettävyyssysteemin kehitys kattaen koko prosessiketjun alkaen purkukartoituksesta ja päättyen tuotteiden tai materiaa- lien kierrätykseen (dokumentointi, merkintä, mahdollinen tuotepassi jne.) Erityisesti Hollannissa on julkaistu useita selvityksiä haitta-aineista (mm. POP-aineet eri materiaalivirroissa, Wassenaar 2017, Wood Environment & Infrastructure Solutions UK Limited 2019). Erilaisten vaarallisten aineiden (esim. SVHC) esiintymistä esimer- kiksi lisäaineina eri tuoteryhmissä (erityisesti muovituotteissa) on käyty läpi. Lisäksi on arvioitu aineiden korvausmahdollisuuksia vaarattomilla aineilla, lainsäädännöllisiä ja taloudellisia haasteita sekä tutkimustarpeita (Wood Environment & Infrastructure So- lutions UK Limited 2019). Tavoitteena on luoda menettely vaarallisten aineiden priori- soinnille ja tiekartta turvallisten tuotteiden kehittämiselle EU-PROGRESS-hankkeessa on pohdittu palonestoaineilla pinnoitetun metallipalkin tuote-jäte-statusta uudelleenkäytössä. Hankkeen projektiryhmän tulkinnan mukaan pinnoitettu metallipalkki voidaan käyttää toisessa rakenteessa tuotteena edellyttäen, että metallipalkki täyttää käytölle asetut tekniset vaatimukset, palkin pinnoite on käy- tölle sovelias ja palkki voidaan uudelleen sellaisenaan ilman muita toimenpiteitä kuin puhdistaminen ja pituuden säätö (lyhentäminen). Perusteena tulkintaan on palkin ver- tailu vaatekappaleeseen, jossa käyttötarkoitus säilyy samana pesun ja pienten kor- jaustoimenpiteiden (lyhennys, irronneen napin ompelu) jälkeen. Palonestoainepitoi- suuden arvioimisessa huomioidaan koko palkin paino, koska maalikerros on kiinteä osa palkkia (tässä on sovellettu ECHA:n suositusta SVHC-aineita sisältävien aineiden pitoisuuksien arvioimeksi, esimerkkinä maalattu metalliklipsi). Vaarallisten kemikaalien hallintaa teollisuuslaitoksissa keskitytään Interreg Baltic Sea Region rahoitteisen Hazardous industrial chemicals in the IED BREFs (HAZBREF)- hankkeessa. Tavoitteena on parantaa EU:n teollisten päästöjen direktiivin (IED, 2010/75/EU)17 alla julkaistut BAT-vertailuasiakirjat (BREF) ohjaavat teollisuuden ym- päristöluvitusta ja valvontaa, mutta BREF-asiakirjoihin ei ole sisällytetty vaarallisten kemikaalien hallintaa kattavasti ja tähän halutaan projektissa vaikuttaa. Hanke keskit- tyy kolmeen case-sektoriin: tekstiiliteollisuus, pintakäsittely ja kemianteollisuus (lä- hinnä polymeerien valmistus ja epäorgaaninen valmistus, lannoitteet). HAZBREF sel- vittää vaarallisten aineiden käyttöä eri teollisuuden aloilla ja niiden päästöjen vähentä- 17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentä- minen)(EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17–119). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 85 mistoimenpiteitä hyödyntäen olemassa olevaa tietoa kuten esim. Euroopan kemikaali- viraston tietokantoja. Tavoitteena on myös yleisesti parantaa vaarallisten aineiden käytön sääntelyn välistä tiedonvaihtoa, jotta olemassa olevaa tietoa voidaan hyödyn- tää systemaattisemmin ja laajemmin sekä yhteistyö eri toimijoiden kanssa paranee. Hanke tähtää myös selvittämään miten BREF-asiakirjoissa voidaan edistää kiertota- loutta poistamalla vaarallisista aineista aiheutuvia ongelmia jätteiden kierrätykseen. Projektin partnerimaita ovat Suomi, Ruotsi, Saksa, Puola ja Viro. Projektin nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.syke.fi/projects/hazbref. Rakennustuotteiden erikoispiirteet Rakennustuoteasetus määrittelee rakennustuotteille asettavat niin kutsutut perusvaa- timukset (7 kpl), joista kolmas perusvaatimus liittyy hygieniaan, terveyteen ja ympäris- töön. Ympäristöominaisuuksien osalta tarkastelukohteena ovat lähinnä EU:ssa sään- neltyjen aineiden päästöt sisäilmaan ja maaperään. Koska päästöt riippuvat raken- nuskohteesta (käyttötarkoituksesta), rakennustuotteen testaustarve liittyen päästöihin sisäilmaan ja maaperään on sidottu sen käyttötapaan. Lisäksi rakennustuoteasetuk- sen mukaan tuotteen suoritustasoilmoituksessa on esitettävä tuotteessa esiintyvät vaaralliset aineet. Rakennustuotteita koskevat myös kemikaalilainsäädännön velvoit- teet. Rakennustuotteiden käyttöaika on usein kymmeniä vuosia, joidenkin tuotteiden jopa yli 100 vuotta (kuva 9). Tästä syystä rakennustuotteet saattavat sisältää vaarallisia ai- neita, joiden käyttö oli valmistusajankohtana sallittua, mutta joiden käyttöä on nyky- lainsäädännössä rajoitettu tai jopa kielletty. Esimerkiksi PCB-yhdisteitä käytettiin lisä- aineina useissa rakennustuotteissa (mm. betoni, maalit, saumausmassat). Norjassa ja Tanskassa PCB-yhdisteitä käytettiin vielä 1970-luvulla betonin lisäaineena, mutta tie- tävästi ei Suomessa. Sen takia esimerkiksi kaikista vuosina 1950–1977 valmistetuista betonirakenteesta on Tanskassa tutkittava PCB-pitoisuutta. Kuva 9. Eri tuotteiden käyttöaikoja. (Geyer ym. 2017) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 86 Jätteiden hyödyntämis- ja kierrätyskelpoisuuden arvioimiseksi tarvitaan tietoja jätteiden koostumuksesta sekä eri materiaalien kokoonpanosta. Haasteena on luotettavien raaka-ainetietojen saanti jälkeenpäin. Tuotekehityksen seurauksena ra- kennustuotteet koostuvat useista materiaaleista. Usein rakennustuotteet valmistetaan elementteinä tehtailla ja ne voivat jopa sisältää ns. ”älyä” (antureita). Kaikki materiaali- kerrokset eivät ole näkyvissä ilman, että tuotetta rikotaan. Esimerkiksi seinäelemen- teissä on useita materiaalikerroksia, kuten mahdollisesti palonsuoja-aineita sisältäviä eristemateriaaleja. Rakennustuotteet voivat myös koostua eri materiaaleista, joita on liitetty yhteen vaarallisia aineita sisältävillä sideaineilla. Muovituotteissa saattaa olla useita erityyppisiä lisäaineita, jotka estävät sen hyödyntämisen materiaalina (kappale 6.2) . Pehmeiden PVC-tuotteiden valmistus jäteperäisistä materiaaleista on haasteel- lista johtuen SVHC-aineeksi luokitelluista DEHP-pehmittimistä (ECHA:n päätöksen mukaan DEHP-pehmittimiä sisältävän raaka-aineen käyttö edellyttää lupaa ja altistu- misen jatkuvaa monitorointia). Rakennusjätteiden hyödyntämisessä tulisi kiinnittää huomiota rakennustuotteiden ma- teriaalien lisäksi myös käyttökohteessa mahdollisesti esiintyvistä päästöistä (esimer- kiksi kemikaalivuodot lattialle, savukaasuista likaantuneet hormit/piiput). Rakennus- kohteen käyttöolosuhteet (lämpötilavaihtelut, kosteus) saattavat lisäksi aiheuttaa ma- teriaalin laadun huononemista ja sen takia heikentää rakennustuotteen kierrätyskel- poisuutta. Tällaiset näkökohdat on huomioitava purkumateriaalikartoituksessa. YM:n muoviselvityksessä (Häkkinen ym. 2019) tarkasteltiin muutamien rakennusten muovimateriaaleja ja niiden hyödyntämispotentiaalia. Selvityksessä todetaan, että muovijätteet ovat hankalasti hyödynnettävissä, koska materiaaleja ei ole kehitetty hyödynnettäviksi elinkaaren loppupäässä. Merkittävä osa rakennuksen muoveista on hartseissa ja sideaineissa, joten muovien hyödyntäminen jätteenä on vaikeaa. (Muo- veista lisää tietoa kappaleessa 6) Haitta-ainekartoitus ja -tutkimukset Suomessa on valmisteltu purkukartoitusopasta, joka on ollut lausuntokierroksella ke- väällä 2019. Oppaan tavoitteena on edistää purkujätteiden turvallista hyödyntämistä. Purkukartoitus tehdään ennen rakenteen purkua ja se sisältää haitta-ainekartoituksen ja -tutkimukset sekä purkumateriaaliselvityksen. Haitta-ainekartoituksessa suositellaan arvioimaan ainakin seuraavien vaarallisten ai- neiden esiintyminen purettavassa tai saneerattavassa kohteessa: asbesti, PCB, PAH & kreosootti, hiilivedyt, öljyt, haitalliset metallit, bromatut palonestoaineet ja ftalaatit. Arviointi tapahtuu materiaali-inventaarion perusteella ja tarpeen mukaan otetaan myös analyysejä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 87 Purkukartoituksen suorittajan pätevyys on keskeinen asia purkukartoituksessa. Haitta- ainekartoituksen ja -tutkimuksen suorittavalla konsultilla tulee olla riittävä osaaminen asbesti- ja haitta-ainekartoitusten tekemiseen (esimerkiksi AHA-henkilösertifikaatti tai vastaava). Haitta-ainekartoitusten ja -tutkimusten teko vaatii erikoisosaamista, koulut- tautumista tai vähintään laajaa kokemusta ja syvällistä perehtymistä aiheeseen liitty- viin ohjeisiin ja säädöksiin. Haitta-ainekartoituksessa on aina käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Purkukartoitusta ei tällä hetkellä vaadita lainsäädännössa muuten kuin asbestikartoi- tuksen osalta. Purkukartoittajan pätevyydestä ei ole lainsäädännössä esitetty vaati- muksia, ainoastaan asbestityöntekijän pätevyydestä on säädetty laissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 88 Esimerkkejä vaarallisia aineita sisältävistä materiaaleista Kuva 10. Esimerkkejä rakennuksista löytyvistä haitta-aineista. Eri rakennustuotteiden sisältämistä vaarallista aineista on vain hyvin vähän julkaistua tietoa. Sen sijaan on julkaistu raportteja haitta-ainekartoituksissa todetuista pitoisuus- tasoista. Vaarallisia aineita sisältäviä rakennusmateriaaleja ja -tuotteita esiintyy hyvin erilaisissa paikoissa rakenteita (kuva 10). Esimerkkejä raportoiduista haitta-ainepitoi- suuksista on esitetty taulukossa 5. Esimerkiksi lyhytketjuisia klooriparafiineja (SCCP) on käytetty 1960-luvun jälkeen hy- vin erilaisissa tuotteissa. Koska tuotteiden (saumausmassat, pinnoitteet) käyttöikä on usein kymmeniä vuosia, SCCP on arvoitu esiintyvän rakennusjätteissä vielä ensi vuo- sikymmenellä (kuva 11). Myös palonestoaineita (HBCD) sisältäviä eristeaineita on ar- vioitu esiintyvän vielä pitkään rakennuksista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 89 Taulukko 5. Haitta-ainekartoitusraporteissa julkaistuja tietoja eri rakennusmateriaalien haitta-ai- neista. (Kuvan viitteet ovat lähdelistassa tunnisteella *) Aine Käyttö Vaarallisen jätteen raja POP- pitoisuusraja (alempi jäteraja-arvo) Esimerkkejä todetuista pitoisuuksista Lisätietoa Bromatut palonestoaineet Solukumieriste EPS (HBCDD 0,7 %), XPS (HBCDD 2 %) Elektroniikka (>>) HBCD: 30 000 mg/kg HBCD: 1 000 mg/kg Maks. 15 000 mg/kg Suomi: EPS, XPS käyttöaika 1980–2015, HBCD sisältäviä esineitä on voitu tuoda maahan 2015 jälkeenkin Norja: Kumieriste/XPS: vuoteen 2004 Lyhytketjuiset klooriparafiinit (SCCP) Ikkunat (saumausmassa) Maalit (4–15 %, ECHA) Muovit Kumilistat Saumausmassa PVC (0,3–10 %) Vinyyli Kattokalvo SCCP: 2 500 mg/kg SCCP: 10 000 mg/kg Vinyylilattiat: Maks. 5 900 mg/kg Norja: Ikkunat (norj.valm. 1976-89, lähinnä 80- luvulla): ”yksi viidestä sisältää SCCP” MCCP käytetty myös maaleissa, saumausmassoissa, liimoissa (1–5 % lisätty) Ftalaatit Vinyylipäällysteet (DEHP: 13–19 %) Vinyylitapetit Kaapelit Liima Lakka Kattokalvo Eristyslasit DEHP: 3 000 mg/kg Ikkunoiden saumausliima: 1990–2003 Bisfenoli A Lattiapäällysteet, matot (maks. 8 %) Muovit (polykarbonaatti) , elektroniikka Liima (epoksiresiini) PVC (joustava) 3 000 mg/kg Analyysituloksia ei löydetty VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 90 Kuva 11. SCCP:n esiintyminen rakennustuotteissa ja muodostuvassa rakennusjätteessä (Petersen 2012) Rakennuseristeissä käytetyt palonestoaineet Osana tuotteiden kemikaalien markkinavalvontaa on Turvallisuus- ja kemikaaliviras- tolla (Tukes) meneillään selvitys markkinoilla olevien rakennuseristeiden paloestoai- neista. Selvityksen alustavien tulosten mukaan selluloosakuituihin sekä mineraalikui- tuihin perustuvissa eristevilloissa, näistä erityisesti lasivilloissa, esiintyy boorihappoa, joka on tunnistettu erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi (SVHC), koska aiheuttaa vaaraa lisääntymisterveydelle. Pitoisuudet tuotteissa vaihtelivat noin 1–3,5 painopro- senttiin. SVHC-ainetta yli 0,1 painoprosenttia sisältäviä esineitä koskee mm. velvoite tiedottaa esineen sisältämästä SVHC-aineesta toimitusketjussa. Polyisosyanuraatti (PIR) eristelevyissä palonestoaineena käytetään organofosforista palonestoainetta TCPP, jonka REACH-rekisteröinti vaatii lisäselvitystä. Paisutetussa polystyreenieriste- levyssä (EPS) tai suulakepuristetussa polystyreenieristelevyssä (XPS) on luovuttu POP-aineeksi tunnistetun bromatun palonestoineen HBCD:n käytöstä, joskin EU:n ul- kopuolella tuotetuista levyistä löytyi erittäin pieniä pitoisuuksia HBCD:tä. Asiantuntijan arvion mukaan nämä pienet jäämät ovat olettavasti prosessissa sekaan kierrätettyä leikkuujätettä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 91 Yleiset periaatteet jätteiden käsittelyssä Jätteenkäsittelyn ja toimijoiden tavoitteena on edistää materiaalien uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä materiaalina sekä energiana. Lisäksi tavoitteena on ehkäistä jät- teistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Toimintaa ohjaa Euroo- pan unionin lainsäädäntöä noudattava kansallinen jätelainsäädäntö, joka pohjautuu etusijajärjestykseen. Tätä on kuvattu luvussa 4 eikä asiaa sen takia käsitellä tässä tar- kemmin. Käytännössä jätteenkäsittely jakautuu moniin toimintoihin eri toimijoiden välille. Kes- keisiä vaiheita ja toimintoja ovat: • Jätteen keräys ja vastaanotto • Jätteen esikäsittely ja purku • Jätteen prosessointi • Tuotettujen jakeiden jatkojalostus ja hävitys Toiminnot voivat vaihdella riippuen jätevirrasta ja materiaaleista. Esimerkiksi raken- nusjätteen hallinnassa ja käsittelyssä purkaminen on perinteisesti ensimmäinen vaihe, kun taas sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) käsittelyssä purkaminen sijoittuu vasta keräyksen jälkeen. Lisäksi eri materiaalit etenevät eri jalostusasteiksi riippuen ole- massa olevista markkinoista, esimerkkinä metallit, joille kierrätysmarkkinat ovat kehit- tyneet ajan saatossa. Monesti käsittelyketjun alkupäässä kerätyn jätteen määrä on ohjaavana ajurina, kun ketjun loppupäässä laadun vaikutus kasvaa (kuva 12). Toki on huomioitavaa, että keräyksen laatuun on myös tehty toimenpiteitä viime vuosina mm. erilliskeräyksen yleistyttyä. Kuva 12. Määrän ja laadun välinen suhde jätteenkäsittelyssä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 92 Toimintamenetelmät Toimintavaiheiden lisäksi keskiössä ovat eri toimintamenetelmät ja tavat, jotka voivat leikata koko ketjun läpi. Näiden tavoitteena on varmentaa mm. toiminnan turvallisuus, raportointi ja laatu. Lisäksi menetelmät ja tavat edesauttavat toiminnan sujuvuutta ja vähentävät esimerkiksi materiaalihävikkiä. Keskeisiä näkökulmia toimintamenetelmiin ja -tapoihin liittyen koko toimintaketjun hallinnassa ovat: • tavoitteiden määrittely ja suunnittelu • osaamisen kehittäminen ja varmentaminen, mukaan lukien sertifiointi • riskien ja haasteiden tunnistaminen kaikki virrat huomioiden • dokumentointi ja raportointi mm. jäljitettävyyden parantamiseksi • materiaalituntemuksen hyödyntäminen ja kartoitus mukaan lukien tunnistus- menetelmien optimointi • turvallisuuden (henkilö ja ympäristö) huomioonottaminen toimintaketjun jokai- sessa vaiheessa • lainsäädännöllisten velvoitteiden (esim. asbestityöt) tunteminen • eri jätevirtojen hyötykäyttöpotentiaalien reunaehdot, esikäsittely- ja prosessoin- tivaatimukset sekä mahdollisten rejektien asianmukainen jätehuolto Vaikka toimintamenetelmät ja -tavat ovat asemoituneet käytännön toteutuksen keski- öön, on niissä myös kehittämistarpeita, varsinkin kun uusia aineita ja materiaaleja nousee tarkastelun kohteeksi. Tukes on tuoreessa selvityksessään ”Kiertotalouslai- tosten turvallisuusriskit” selvittänyt materiaalien hyödyntämiseen liittyviä turvallisuus- riskejä kemikaaliturvallisuuslain näkökulmasta (Tukes 2018). Jätemateriaaleja hyö- dyntävien laitosten turvallisuusriskit liittyvät mm. siihen, että materiaalivirroissa voi olla ei-toivottuja tai tuntemattomia aineita. Materiaalien varastoinnin ja käsittelyn yhtey- dessä työntekijät voivat altistua myrkyllisille aineille tai materiaali voi syttyä itsestään varastoinnissa ja tuotannossa. Keräys Keräyksen tavoitteena on kerätä syntyvää jätettä mahdollisimman tehokkaasti ja tur- vallisesti siten, ettei jätettä päädy virallisen käsittelyverkon ulkopuolelle, missä siitä voi aiheutua vaaraa ja haittaa ympäristölle tai terveydelle. Riippuen jätevirrasta keräys- menetelmiä on monenlaisia. Perinteinen kadunvarsikeräys on osoittautunut parhaaksi käytännöksi mm. yhdyskuntajätteen keräyksessä. Keräyspisteet puolestaan soveltu- vat jätteille, joita syntyy vähemmän, mutta joita on järkevää kerätä erikseen, esimer- kiksi metalleille. Toki varsinkin pääkaupunkiseudulla vähemmän syntyviä jätejakeita kerätään myös kadunvarsikeräyksen avulla. Joidenkin laajennetun tuottajavastuun alaisuuteen kuuluvien jätteiden, esimerkiksi SER:n osalta, kaupat voivat ottaa vastaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 93 pienempiä laitteita, kun taas suuremmat päätyvät sorttiasemalle. Samoin romuajoneu- voille on olemassa omat vastaanottopisteensä. Keräyksen jälkeen jätteitä voidaan vielä lajitella manuaalisesti tai koneellisesti joihin- kin materiaaliryhmiin tai niistä poistetaan suuret kappaleet pois ennen kuin niitä ale- taan syöttää prosesseihin. Tämä on yleistä mm. sekalaisen rakennusjätteen käsitte- lyssä, jossa suuret kappaleet poistetaan syötteestä ennen murskausta.Jäteasetuksen mukaan rakennus- ja purkujätteen haltijan on järjestettävä vähintään kahdeksan eri jätteen erilliskeräys syntypaikalla tai jos se ei ole mahdollista niin jätteen vastaanotta- jan laitoksessa. On kuitenkin huomattava että jätteen vastaanottajan tekemä laitosla- jittelu tuottaa väistämättä huonompilaatuista materiaalia hyödyntämistä ajatellen. CASE: RAKENNUS- JA PURKUJÄTE - PURKUTOIMINNAN VAIHEET Rakennusjätteen käsittelyketju alkaa purkamisella, joka perustuu haitta-ainekartoitukseen ja purkusuunnitelmaan. Rakennuksen omistaja kilpailuttaa purkamisen, jolloin jokainen purku on yksilöllinen (Nordström 2012, RIL 216-2013). Purku toteutetaan sekä koneellisesti että manuaalisesti tuottaen erinäisen määrän jakeita riippuen mm. tilasta ja aikataulusta. Vaaralliset jätteet kerätään aina erikseen, mutta muita jakeita mahdollisuuksien mukaan. Toki jakeet kuten mineraalit, palava jäte ja metallit pyritään purkamaan erillään, sillä erillispurun myötä jakeiden laadut ovat parempia ja niistä mahdollisesti saatavat tuotot paremmat. Puretut jakeet ohjataan seuraavaksi käsittelyyn. Käsittely ja prosessointi Prosessointi koostuu monista eri yksikköoperaatioista, jotka voivat olla luonteeltaan mekaanisia, biologisia, kemiallisia tai termisiä. Yksikköoperaatiot linkitetään keske- nään muodostaen käsittelyketjuja. Perinteisesti käsittelymenetelmät (mekaaninen, biologinen, kemiallinen, terminen) toimivat erillään toisistaan esimerkkinä mekaaninen esikäsittely ja kemiallinen metallurgia. Jäte sellaisenaan on harvoin tarpeeksi hy- välaatuista jatkokäsittelyä varten, jolloin käsittelyketjun alku keskittyy haluttu- jen aineiden rikastamiseen ja samalla ei-haluttujen aineiden erotukseen. Tämä toteutetaan usein mekaanisin menetelmin, jossa partikkelit erotetaan niiden fysikaalis- ten ominaisuuksien perusteella. Prosessin alussa syötettä murskataan, jolloin moni- materiaalipartikkelit hienontuvat ja samalla materiaalit vapautuvat toisistaan. Tätä va- pautumista kutsutaan liberaatioksi, joka on keskeinen käsite mekaanisessa käsitte- lyssä. Murskauksessa materiaalit eivät aina irtaudu puhtaasti toisistaan, jolloin syntyy myös monimateriaalipartikkeleita. Tämä johtaa siihen, että mekaanisessa käsittelyssä puhtaan materiaalin 100 % saantia ei ole mahdollista saada (kuva 13). Tästä johtuen mekaanisessa käsittelyssä tuotetaan rikasteita, eikä täysin puhtaita tuotteita/jakeita. Lisäksi prosessointi synnyttää myös rejektejä, jotka pitää jatkokäsitellä asianmukai- sesti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 94 Puhtausaste Sa an ti Kuva 13. Saannin ja puhtausasteen välinen suhde mekaanisessa käsittelyssä. Kemiallisen käsittelyn tavoitteena on monesti tuottaa jo puhtaita puolituotteita, joita voidaan jatkojalostaa lopullisiksi tuotteiksi. Kemiallisessa käsittelyssä reaktioon vaadittavat suotuisat olosuhteet tuotetaan mm. lämpötilan ja reagenssien avulla, jol- loin reaktio etenee uuteen vakiintuneeseen tilaan (UNEP 2013). Yleisimmät esimerkit kemiallisista menetelmistä ovat hydro- ja pyrometallurgia. Termisessä käsittelyssä syötteen sisältämä orgaaninen aines muutetaan energi- aksi polttamalla. Tätä energiaa voidaan puolestaan hyödyntää sähkönä ja lämpönä. Perinteisesti termiseen käsittelyyn/polttoon päätyvät orgaaniset jakeet, rejektit sekä myös suurelta osin sekalainen yhdyskuntajäte. Kun käsitellään jätteitä, on savukaasu- jen puhdistus ja polttolämpötilojen säätö erityisen tärkeää. Tarkempi kuvaus termisen käsittelyn tilasta Suomessa on esitetty ympäristöministeriön raportissa (Laine-Ylijoki ym. 2018). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 95 CASE: RAKENNUS- JA PURKUJÄTEJAKEIDEN KÄSITTELY Rakennusjätteen käsittely • uudelleenkäyttökelpoisten rakennustuotteiden irrotus rakenteesta (palkit, mahdolli- set kalusteet) • mineraalijakeen murskaus ja metallien erotus tuottaen tie- ja täyttömateriaalia • puujakeen murskaus ja REF-polttoaineen valmistus • eri metallien (Fe, Al, Cu) erotus sekalaisesta metallijakeesta mekaanisin menetel- min metallien jalostusta varten • sekalaisen rakennusjakeen mekaaninen käsittely tuottaen REF-polttoainetta, metal- lijaetta ja mineraalijaetta • kipsijakeen murskaus ja paperin erotus mekaanisesti • kattohuopajakeen mekaaninen käsittely asfaltin bitumin raaka-aineeksi • lasijakeen murskaus esimerkiksi vaahtolasin syötteeksi • PVC-putket, murskaus ja sulatus, VinylLoop-prosessi Hollannissa • mineraali- ja lasivillajätteiden talteenotto kierrätettäväksi (raaka-aineena proses- sissa, mahdollisten komposiittituotteiden valmistus) Esimerkki: tiettyjen POP-yhdisteiden kohtalo rakennusjätteen käsittelyketjussa Saksassa POP-yhdisteiden käyttäytymistä jätteiden käsittelyketjuissa ei ole kovin laajasti tut- kittu. Joitakin yksittäisiä tutkimuksia on eri jätevirroille tehty (Leslie ym. 2013, Mehlhart ym. 2018, Potrykus ym. 2015), mutta tutkimuksien rajaukset niin arvoketjun kuin tark- kuuden ja kohdeaineiden suhteen vaihtelevat, jolloin suora vertailu on haastavaa. Ra- kennusjätteen osalta Saksassa on tutkittu HBCD, SCCP ja PCB aineiden käyttäyty- mistä rakennusjätteen käsittelyssä (Potrykus ym. 2015). Saksassa kaikki EPS (expan- ded polystyrene foam) ja XPS (extruded polystyrene foam) on ollut palosuojattua, kun taas Suomessa valtaosa on ollut ja on edelleen palosuojaamatonta. Myös kyseis- ten tuotteiden käyttökohteet eroavat Suomen ja Saksan välillä. Saksassa EPSiä on myös käytetty paljon seinien ohutrappausrakenteissa. On huomioitavaa, että kyseisiä tuloksia ei voi suoraan verrata Suomen tilanteeseen mm. eri rakennustuotekannan ta- kia (Saksassa EPSiä päätyy käyttökohteesta johtuen purkuun huomattavan paljon useammin kuin Suomessa), mutta ne antavat viitteen siitä, minne POP-yhdisteitä pää- tyy käsittelyssä. Lisäksi, tutkimuksessa on jouduttu tekemään olettamuksia, sillä mitat- tua dataa ei ole niin laajasti saatavilla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 96 HBCD EPS- ja XPS-eristeissä Tutkimuksessa HBCD-yhdistettä on tarkasteltu EPS- ja XPS-eristeiden kautta. Kyseis- ten eristeiden mekaaninen kierrätys ei ole tavoite Saksassa, vaan terminen käsittely, mutta osa niistä päätyy käsittelyn aikana mm. mineraalijakeeseen epäpuhtautena hankalan kiinnityksen johdosta. Tämä osa on ilmeisesti kuitenkin hyvin pieni. Lisäksi osa eristeistä voi päätyä sekaan puhtaamman muovin kanssa. Alla on kuvattu HBCD- yhdisteen kulkeutuminen EPS- ja XPS-eristeissä rakennusjätteenkäsittelyssä (Potrykus ym. 2015). Kuva 14. HBCD-yhdisteen käyttäytyminen rakennusjätteenkäsittelyssä Saksassa. Kuvassa a) on esitetty HBCD-yhdisteen tase käsittelyssä, kuvassa b) puolestaan EPS-eristeiden/tuotteiden tase käsittelyssä. (muo- kattu Potrykus ym. 2015) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 97 Kuvasta 14 voidaan havaita, että yli 95 % HBCD:stä päätyy termiseen käsittelyyn, kun alle viisi prosenttia HBCD:stä päätyy muovijakeen yhteydessä jatkokäsittelyyn, josta noin 25 % päätyy kierrätykseen. HBCD:n pitoisuudet EPS-eristeissä on arvioitu ole- van 7 000 ppm:ää. Kuva 15. HBCD-yhdisteen käyttäytyminen rakennusjätteenkäsittelyssä Saksassa. Kuvassa a) on esitetty HBCD-yhdisteen tase käsittelyssä, kuvassa b) vuorostaan XPS-eristeiden/tuotteiden tase käsittelyssä. (muokattu Potrykus ym. 2015) HBCD:n käyttäytyminen XPS-eristeiden käsittelyssä (kuva 15) on lähes identtinen EPS-eristeiden kanssa (kuva 14). Keskeisin eroavaisuus on HBCD-pitoisuudessa, joka on 15 000 ppm:ää, ja määrissä, jotka ovat huomattavasti pienempiä kuin EPS- eristeillä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 98 HBCD-yhdisteen jakautuminen kierrätyksen, termisen käsittelyn ja kaatopaikan välillä kuvissa 14 a) ja 15 a) kaavioissa pohjautuu kuvan 16 jakaumiin, jotka kuvaavat raken- nusjätteen muovijakeen jakaumia. Taustalla on siis oletus, että pieni osa EPS- ja XPS-eristeistä kulkeutuu muun rakennusmuovijätevirran seassa. Kuva 16. EPS- ja XPS-jätteen jatkokäsittely muun rakennusjätemuovin seassa. (muokattu Potrykus ym. 2015) Kuvasta 16 voidaan havaita, että EPS- ja XPS-eristeen kulkeutuessa muun muovin seassa, laskevat HBCD:n pitoisuudet hyvin voimakkaasti. Näin ollen kierrätykseen päätyvän jakeen HBCD pitoisuus on enää 29 ppm:ää. On huomoitavaa, että tulokset ovat teoreettisia ja laskennallisia, eivät mitattuja. Esimerkiksi, kuvan 16 käsittelyketjun loppujakeissa kaikissa kolmessa jakeessa on sama HBCD-pitoisuus, vaikka todelli- suudessa voi jonkinlaista konsentroitumista tapahtuakin. Yhteenvetona suurin osa HBCD:stä päätyy termiseen käsittelyyn, kun taas pieni osa voi teoriassa päätyä kierrätykseen. Määrät ovat kuitenkin pieniä, jolloin pitoisuudet jäävät mataliksi. SCCP tiivisteissä ja liimoissa SCCP:tä on tarkasteltu rakennusjätteiden käsittelyssä tiivisteiden ja sideaineiden osalta. SCCP:tä on käytetty pehmittimenä, joka tuottaa halutun kovuuden ja elastisuu- den tuotteeseen. Lisäksi SCCP:tä on käytetty maaleissa, kumissa ja tekstiileissä, joita ei tosin tässä tarkastella tarkemmin. Kuvassa 17 on esitetty sideaineissa ja tiivisteissä olevan SCCP:n jakautuminen eri käsittelyihin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 99 Kuva 17. SCCP:n käyttäytyminen rakennusjätteenkäsittelyssä Saksassa. (muokattu Potrykus ym. 2015) Noin kolmas osa SCCP:stä päätyy vaarallisten aineiden käsittelyyn, kun noin kaksi- kolmasosaa päätyy muun materiaalin yhteydessä kierrätykseen, polttoon tai termi- seen käsittelyyn, kaatopaikalle tai hävitykseen (kuva 17). Tätä suurta osaa (2/3) selit- tää suurelta osin se, että SCCP:tä käytetään tuotteissa, joita on muiden materiaalien kuten tiilien ja betonin pinnalla, jolloin sitä päätyy näiden joukossa muuhun käsitte- lyyn. Kuvassa 18 onkin esitetty SCCP:tä sisältävien tuotteiden/jätteiden kohtaloa ja käyttäytymistä rakennusjätteenkäsittelyssä. Kuva 18. SCCP-ainetta sisältävien tuotteiden käyttäytyminen rakennusjätteenkäsittelyssä Saksassa. c= SCCP:n pitoisuus. (muokattu Potrykus ym. 2015) Kuvasta 18 voidaankin havaita kuinka SCCP:tä päätyy mineraalijakeen joukossa epä- puhtautena enimmäkseen kierrätykseen ja kaatopaikalle. Massaosuudet huomioituna, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 100 mineraalijakeen moninkertainen määrä kuitenkin laskee SCCP pitoisuuden alle yh- teen ppm:ään. On tosin syytä muistaa, että lukemat ovat teoreettisia ja laskennallisia. Näyttääkin siltä, että erotettavissa olevat tiivisteet ja muut tuotteet, jotka sisältävät SCCP:tä päätyvät suurelta osin vaarallisten aineiden käsittelyyn, kun taas hankalasti erotettavissa olevat tuotteet kuten liimat voivat epäpuhtautena päätyä muun materiaa- lin joukossa kierrätykseen. Haitallisten aineiden ja POP-yhdisteiden käsittely Haitallisten aineiden ja POP-yhdisteiden hallinta ja käsittely rakentuu käsiteltävän jä- tevirran tuntemukselle. Keskeistä on tuntea ja tietää mm. jätteiden alkuperä ja tausta. Tukholman sopimuksen osapuolikokouksen vuonna 2011 antaman suosituksen mu- kaan bromatut palonestoaineet tulisi poistaa jätevirrasta. Suosituksessa painotetaan erityisesti POP-jätteiden tunnistamista ja erottelua muusta jätteestä ennen sen hyö- dyntämistä. Myös EU:n POP-asetuksen mukaisesti on tärkeää tunnistaa ja lajitella POP-jätteet jo niiden syntypaikalla, ja näin välttää mahdollisimman tehokkaasti ky- seisten kemikaalien pääsy muun jätteen joukkoon. (Myllymaa ym. 2015, Ympäristö- ministeriö 2016a) Tunnistus Yhdistetason tunnistusta ei tällä hetkellä pystytä toteuttamaan teollisessa mittakaa- vassa, sillä tunnistus on ainoastaan mahdollista laboratoriomenetelmin. Laboratorio- analytiikka perustuu bromattujen palonestoaineiden ja lyhtketjuisten klooriparafiinien tai muiden haitta-aineiden kuten ftalaattien uuttoon ja analysointiin esimerkiksi kaasu- kromatografi-massaspektrometrisesti (GC-MS). Laboratorioanalytiikka soveltuu kui- tenkin vain yksittäisiin pistokokeisiin ja erikoistutkimuksiin mm. hitautensa, hajottavien toimenpiteidensä ja hintavuuden vuoksi. (Retkin 2012, Myllymaa ym., 2015, Ympäris- töministeriö 2016a) Tämä johtaa siihen, että kenttäolosuhteissa tunnistaminen joudu- taan rajaamaan toistaiseksi alkuainetasoon, joka tässä tapauksessa kohdentuu bro- miin sekä näytteiden pintoihin. Erilaisia kaupallisia teknologioita on listattu vuonna 2017 UNEP:n julkaisemassa raportissa, jotka kuvataan tarkemmin seuraavissa kap- paleissa (UNEP 2017): VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 101 SS-Spektroskopia SS-spektroskopia on manuaalinen menetelmä, joka soveltuu halogeenien tunnistami- seen muovista. Mittauksessa käsikäyttöinen mittauslaite kohdistetaan suoraan mitat- tavan materiaalin pinnalle, ja yksi mittaus vie aikaa vain muutaman sekunnin. Pinnoi- tettujen materiaalien pinta tulee kuitenkin rikkoa mittauksen onnistumiseksi. Määritys- raja bromille on 1 000 mg/kg, mutta käytännössä yleensä kuitenkin käytetään määri- tysrajaa 10 000 mg/kg, joka yleensä riittää bromattujen palonestoaineiden tunnistami- seen. Laitteen hankintahinta on arviolta noin 6 000 $ (~5 000 €). (UNEP, 2017) Röntgenfluoresenssi XRF XRF on toinen käsikäyttöinen menetelmä kokonaisbromipitoisuuden mittaukseen, jota voidaan käyttää apuna laitteiden manuaalisessa purussa. Myös XRF:llä mittaus ta- pahtuu muoviosakohtaisesti samaan tapaan kuin SS-spektroskopiassa. Menetelmän määritysraja on SS-spektroskopiaa alhaisempi, 10–100 mg/kg (UNEP 2017), mikä riit- tää POP-yhdisteille lainsäädännössä asetettujen pitoisuusrajojen ylityksen havaitse- miseen (Ympäristöministeriö, 2016a). Tutkimuksissa on nostettu esiin näytemateriaa- lille oikeanlainen ja soveltuva kalibrointi tulosten edustavuuden parantamiseksi (Vis- kari ym. 2018). Laitteen mittaama bromipitoisuus ei tarkoita kappaleen bromatun palonestoaineen pi- toisuutta, koska bromia voi esiintyä muoveissa myös alkuainemuodossa (Retkin 2012). Menetelmä ei myöskään pysty erottamaan POP-yhdisteitä sallituista broma- tuista palonestoaineista tai muista bromiyhdisteistä (Myllymaa ym. 2015). Sverea IVF:n raportissa onkin tuotu esille, että XRF mittaustuloksia on hyvin hankala suhteut- taa laboratoriomittaustuloksiin (GC-MS) (Strååt & Nilson 2018). Näin ollen kenttäkäyt- töinen XRF menetelmä voisi toimia lähinnä poissulkevana teknologiana. Eli mikäli bro- mia ei havaita mittauksessa, ei materiaalissa myöskään ole bromipohjaisia POP-yh- disteitä. Myös muovin vanhentuminen saattaa vaikuttaa mittaustulokseen (Retkin 2012). Ympäristöministeriön julkaisemassa raportissa on esitetty, kuinka alkuainebromipitoi- suus suhteutuu POP-asetuksen bromattujen palonsuoja-aineiden pitoisuusrajoihin (taulukko 6).(Ympäistöministeriö 2016a) POP-asetuksen uudelleenlaadinnan myötä alemmat pitoisuusrajat muuttuivat heinäkuussa 2019 siten että kaikkien asetuksessa mainittujenbromattujen palonsuoja-aineiden summa on 1000 mg/kg. Pidemmällä aika- välillä raja-arvo aiotaan laskea 500 mg/kg.((EU) N:o 2019/1021) Karkeasti arvioituna tämä tarkoittaisi laskennalliseksi alkuainebromin määräksi 350–420 mg/kg. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 102 Taulukko 6. POP-asetuksen asettaman bromattujen palonsuoja-aineiden pitoisuusrajan arvioimi- nen laskennallisesti bromin perusteella.(Ympäristöministeriö 2016a, muokattu) Yhdiste tai kaupallinen seos POP-asetuksen alempi pitoisuusraja yhdisteelle jätteessä Bromin prosenttiosuus yhdisteessä tai kaupallisessa seoksessa Laskennallinen alkuainebromin määrä palonsuoja-aineessa Tetrabromidifenyylieetterin, pentabromidifenyylieetterin, heksabromidifenyylieetterin, heptabromidifenyylieetterin ja dekabromidifenyylieetterin pitoisuuksien summa 1 000 mg/kg (0.1 %) 70–83 %* ja** 700–830 mg/kg (0.07 - 0.083 %) Heksabromisyklododekaani 1 000 mg/kg (0.1 %) 75 %** 750 mg/kg (0.075 %) * Alaee ym. 2003 **laskettu yhdisteen moolipainosta Tuoreessa RISE:n raportissa on esitettu tuloksia XRF analyysin soveltumisesta or- gaanisten yhdisteiden tunnistamiseen sähkö- ja elektroniikkaromun ja romuautojen muovinäytteistä. Bromattujen palonestoaineiden suhteen tulokset alkuainebromin tun- nistamisesta ja pitoisuudesta suhteessa yhdisteiden laboratoriomittauksien pitoisuuk- siin ovat samassa linjassa muihin aikaisemmin mainittuihin tutkimuksiin. Bromattujen palonestoaineiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin myös lyhytketjuisia klooripara- fiinejä (SCCP). Tutkimuksessa havaittiin näytteistä yli 1 000 ppm klooripitoisuuksia XRF menetelmällä. Tulosten tulkinta matalilla klooripitoisuuksilla on kuitenkin hanka- laa, sillä kloorin tuottama signaali näissä pitoisuuksissa on heikko. Raportissa maini- taankin jos klooripitoisuus on korkea, voidaan epäillä näytteen sisältävän PVC:tä ja samoin SCCP:tä. (Andersson ym. 2019) Tunnistamisen lisäksi XRF teknologiaa voidaan soveltaa myös partikkeleiden erotta- miseen automaattisissa käsittelylinjastoissa (Retkin 2012, Ympäristöministeriö 2016a). Hollannissa XRF erottimen yhdistäminen automatisoituun SER-käsittelylinjas- toon on esitetty mahdolliseksi vaihtoehdoksi, joskin käytännössä haasteelliseksi. Mää- ritysrajaksi oli arvioitu 5 000 mg/kg (0.5 %) ja SER käsittelyn kustannukset nousisivat. (Leslie ym. 2013) Käsikäyttöisen XRF-laitteen hankintakustannukset ovat SS-spektrometria kalliimmat ja vaihtelevat noin 20 000–50 000 $ (~17 000–42 000 €) välillä. Ohjelmiston lisäkus- tannukset ovat noin 3 000 $ luokkaa (~2 500 €). Laitteen ylläpitokustannukset ovat kuitenkin kohtalaiset. (UNEP 2017) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 103 Röntgentransmissio XRT Röntgentransmission avulla erilaisen optisen tiheyden omaavat materiaalit voidaan erottaa toisistaan. Toisin kuin SS-spektroskopia- ja XRF-menetelmiä, XRT:tä käyte- tään osana automaattista erottelulinjastoa. Lajittelukapasiteetti voi olla jopa 1 000 kg jätettä tunnissa. Teknologia on käytössä Sveitsissä bromattujen palonestoaineiden erottamiseen niitä sisältämättömistä muoveista, ja se saattaisi siten olla käytettävissä SER-muovien kierrätyslaitoksilla erityisesti NIR-teknologiaan kytkettynä. (UNEP 2017) NIR:n toiminta perustuu eri polymeerityypeille määritettyjen tunnusomaisten spektrien tunnistukseen, ja se soveltuu erottelulinjastoille jatkuvatoimiseksi mittausmenetel- mäksi. Tunnistetut muovikappaleet poistetaan linjastolta niihin kohdistetun ilmasuih- kun avulla. (Ympäristöministeriö, 2016a). XRT-tunnistuksen sisältävän teollisen mitta- kaavan lajittelulaitteiston hankintahinta on noin 400 000 €. (UNEP 2017) Fourier-muunnosinfrapunaspektroskopia FTIR FTIR-spektroskopia perustuu molekyylin kemiallisten sidosten tunnistukseen infra- puna-absorptiospektrin avulla. Menetelmän mahdollistaa spesifisten yhdisteiden mää- rityksen hyödyntäen tunnetun yhdisteen kalibrointispektriä. Menetelmä saattaa olla hyödyllinen POP-yhdisteiksi luokiteltujen bromattujen palonestoaineiden seulonnassa. Lisäksi käsikäyttöinen FTIR-analysaattori on kehitetty hiljattain. (UNEP 2017) FTIR- spektroskopian soveltumista ftalaattien tunnistamiseen muovituotteista on myös kehi- tetty (Higgins 2013, Lowry & Bradley 2011). Valmistajan mukaan laitteistojen määri- tysrajat vaihtelevat kokonaisftalaattien pitoisuudelle 0.1–1 % riippuen, onko kyseessä kannettava- vai kiinteä laite (Lowry & Bradley 2011). Lisäksi laitteen herkkyys/tark- kuus on riippuvainen infrapunan pinnan läpäisysyvyydestä (Higgins 2013), joka voi luoda haastetta. Tietoja hankintahinnasta tai kapasiteetistä ei ole löytynyt. Raman Raman-spektroskopiaa käytetään erilaisten raaka-aineiden tunnistuksessa. Mene- telmä perustuu molekyylirakenteiden tunnistukseen, jonka avulla on mahdollista tun- nistaa myös bromattuja palonestoaineita sisältäviä muoveja. Raman-teknologia eroaa infrapuna- (IR) ja lähi-infrapuna (NIR) -menetelmistä, jotka pohjautuvat myös mole- kyylirakenteiden tunnistukseen, siten, ettei mm. referenssisignaalia tarvita. (UNEP 2017) Näin ollen Raman on robustimpi menetelmä (Tsuchida ym. 2009). Tanskassa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin Fourier-muunnosraman (FT-Raman) spektroskopian soveltumista pehmittimien tunnistamiseen eri PVC muovituotteista. Pehmittimet koostuivat erillaisista ftalaateista. Tulosten perusteella FT-Raman tekno- logialla pystyttäisiin tunnistamaan PVC tuotteita joissa on käytetty ftalaattipohjaista VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 104 pehmitettä. (Nørbygaard & Berg 2002) On kuitenkin hyvä huomioida, että tutkimus on tehty puhtailla näytteillä laboratorio-olosuhteissa, eikä heterogeenisilla ja mahdollisesti kontaminoituneilla jätenäytteillä. Fysikaalinen tunnistus / tiheys Fysikaalinen tunnistus ja erotus tiheyden perusteella on pitkään käytetty menetelmä, jota on hyödynnetty esimerkiksi kevyiden ei magneettisten metallien erotuksessa (UNEP 2013). Menetelmä perustuu eri materiaalien tiheyseroon jossakin tietyssä väli- aineessa, joka voi olla esimerkiksi vesi. Tiheyserotus on mahdollista, kun kevyen ja raskaan materiaalin konsentraatiokriteeri (Cr) on tarpeeksi suuri (kaava 1). Teknologia vaatii partikkelikoon hallintaa. (Worrell & Reuter 2014) 𝐶𝐶𝑟𝑟 = �𝜌𝜌𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟−𝜌𝜌𝑛𝑛𝑛𝑛𝑟𝑟𝑛𝑛𝑛𝑛𝜌𝜌𝑟𝑟𝑛𝑛𝑘𝑘𝑘𝑘𝑛𝑛−𝜌𝜌𝑛𝑛𝑛𝑛𝑟𝑟𝑛𝑛𝑛𝑛 � > 2.5 (1) Lisäksi on huomioitava, että erotusvoima kohdentuu partikkeliin. Näin ollen, jos partik- keli koostuu kahdesta eri materiaalista tai muovityypistä, on kyseisen partikkelin ti- heys näiden kahden materiaalin yhdistelmä. Tämä voi sekoittaa tiheyserotuksen te- hokkuutta. Esimerkiksi veden suolapitoisuutta säätelemällä saadaan ne muovityypit, joiden tiheys on suurempi kuin liuoksen, vajoamaan pohjalle, kun taas kevyemmät muovit jäävät kellumaan liuoksen pintaan. Palonestoaineiden lisäys kasvattaa kuitenkin muovityypin normaalia tiheyttä. Upotus-kellutus soveltuu esimerkiksi HIPS-muovista tyypillisesti valmistettujen televisioiden muovikuorien erotukseen. Upotus-kellutusta käytetään esimerkiksi yhdessä NIR-erottelun kanssa. Mustien muovien suuri osuus esimerkiksi pienelektroniikassa heikentää kuitenkin NIR-erottelun tehokkuutta. (UNEP 2017) Me- netelmää käytetään murskatuille muoveille, eikä sen avulla voida erotella POP-yhdis- teillä käsiteltyjä muoveja sallituilla bromiyhdisteillä käsitellyistä muoveista (Myllymaa ym. 2015). Usein saatetaan tarvita useamman eri tekniikan yhdistämistä, jotta tunnistuksen li- säksi myös erottelu mahdollistuu. Näin voidaan varmistaa kiellettyjä aineita sisältä- mättömän fraktion päätyminen jatkohyödyntämiseen ja toisaalta kiellettyjen aineiden poistuminen kierrosta. Millään esitellyistä tekniikoista ei myöskään kyetä saavutta- maan 100 % erottelutulosta, joka osaltaan tukee useamman tekniikan käyttöä. (UNEP 2017) Tulevaisuudessa yhdistelmätekniikkojen merkitys oletettavasti korostuu. Jo käytössä olevista tai uusien kehitteillä olevien tekniikkojen joukosta etsitään kullekin käsittely- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 105 prosessille soveltuvimmat menetelmät, tavoitellaan sitten bromattujen palonestoainei- den, POP-yhdisteiden tai eri muovityyppien tunnistusta ja erottelua. Myös manuaalista erottelua tullaan todennäköisesti käyttämään myös tulevaisuudessa. (Myllymaa ym. 2015) CASE: RAKENNUS- JA PURKUJÄTE (V ISKARI YM. 2018) Tampereen ammattikorkeakoulussa on tutkittu käsikäyttöisen XRF analysaattorin soveltumista eristeiden HBCD:n tunnistamiseen ja hyödyntämiseen purkutyössä. Tutkimuksessa vertailtiin eri tuotteiden bromi pitoisuutta HBCD yhdisteen pitoisuuteen, joka oli mitattu kemiallisin laboratoriomenetelmin (kaasukromatografi). Lisäksi, tutkimuksessa selvitettiin asetoniuuton hyödyntämistä HBCD:n määrittämisessä. Tutkittavia näytteitä olivat mm. • erilaiset EPS-eristeet • XPS-eriste • erilaisia pakkauspehmusteita • erilaiset pakkauslastut Tutkimuksessa saatiin selville, että kenttä olosuhteissa HBCD:n esiintyminen on mahdollista määrittää poissulkevasti ja epäsuorasti mittaamalla bromin esiintymistä näytteessä käsikäyttöisellä XRF-analysaattorilla. Mikäli bromia esiintyy näytteessä, voidaan asetoniuuttomenetelmällä varmentaa onko bromi peräisin juuri HBCD:stä vai muusta polymeeripohjaisesta palonsuoja-aineesta. Tätä varten on mahdollista kehittää kenttäkartoitukseen hyödynnettävä mittauskitti haitta-ainekartoituksen tueksi ja työkaluksi. Tarkempi HBCD määritys voidaan toteuttaa laboratoriossa kaasukromatografisesti, jolloin voidaan myös varmentaa onko HBCD peräisin itse näytteestä vai mahdollisesta kontaminaatiosta. POP-jätteiden loppukäsittely ja hyödyntäminen Mikäli jäte tai esikäsittelyn (mm. syntypaikkalajittelu ja keräys) tuottama jae sisältää POP-yhdisteitä yli säädetyn alemman pitoisuusrajan, on se loppukäsiteltävä tai hyö- dynnettävä siten, että jätteen tai jakeen yhdisteet hävitetään tai muunnetaan palautu- mattomasti sellaisen muotoon, jolla ei ole pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominai- suuksia. POP-asetuksessa kielletään sellaiset hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetel- mät, jotka voivat johtaa POP-yhdisteiden hyödyntämiseen, kierrätykseen, talteenot- toon ja uudelleenkäyttöön. (Ympäristöministeriö 2016a) POP-asetuksessa sallitut hyö- dyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät alemman pitoisuusrajan ylittäville jätteille on lueteltu taulukossa 7. Menetelmät on kuvattu tarkemmin Ympäristöministeriön op- paassa Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien jätteiden käsittelyvaatimukset (2016). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 106 Taulukko 7. Sallitut hyödyntämis- ja loppukäsittelymenetelmät POP-asetuksen alemman pitoi- suusrajan ylittäville jätteille. (Ympäristöministeriö 2016a) Menetelmä Kuvaus Soveltuvuus Fysikaalis- kemiallinen käsittely (D9) Useita erilaisia menetelmiä, kuten • alkali-metallipelkistys, • emäskatalysoitu hajottaminen, • katalyyttinen dehydrogenaatio, • yli- ja alikriittisen veden avustuksella tapahtuva hapetus, • kaasufaasin kemiallinen pelkistys Menetelmien soveltuvuutta voivat rajoittaa POP- yhdisteen pitoisuus jätteessä ja/tai jätteen muu koostumus, kuten jätteen olomuoto, raekoko, materiaalin epähomogeenisuus tai muu vastaava. Menetelmät voivat edellyttää myös jätteen esikäsittelyä Poltto ilman energian talteenottoa (D10) ja poltto hyödyntäen jäte energiana (R1) POP-jätettä polttavan polttolaitoksen on täytettävä EU:n teollisten päästöjen direktiivissä jätteenpoltolle asetetut vaatimukset, jotka on pantu Suomessa täytäntöön valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (151/2013). Vaarallista jätettä polttavien laitosten on saavutettava 1 100 ºC lämpötila vähintään kahden sekunnin ajaksi. Tavanomaisen jätteen polton lämpötilavaatimus on 850 ºC. Vaarallisen jätteen polttolaitokset (yli 1 100 ºC) sopivat kaikkien POP-yhdisteiden polttoon. Rinnakkaispoltto sementtiuuneissa, joissa lämpötila nousee 1 400–1 500 ºC, soveltuu lähes kaikkien POP-yhdisteiden hävittämiseen. PFOS-yhdisteiden ja HBB:n tuhoutumisesta sementtiuuneissa ei toistaiseksi ole riittävästi tutkimustietoa. POP-jätteiden käsittelystä yhdyskuntajätteen polttolaitoksissa (yli 850 ºC), ei ole toistaiseksi riittävästi tutkimustietoa muun kuin polystyreenin sisältämän heksabromisyklododekaanin hävittämisestä. PCB-jätteen polttaminen vain sallitaan vain käsittelymenetelmällä D10 Metallin talteenotto ja kierrätys (R4) Tiettyjä metalliteollisuuden metallipitoisia jätteitä saa kierrättää prosesseissa, joissa otetaan talteen rautaa ja rautaseoksia (masuuni, kuilu- uuni ja arina-/Martin-uuni) sekä värimetalleja (Waelzin kierto- uuniprosessi sekä sulapelkistysprosessit, joissa käytetään vaaka- tai pystyuuneja). Metalliyhdisteiden talteenotto ja kierrätys sallitaan vain: • raudan- ja teräksenvalmistusprosessien jätteille (esim. savukaasujen käsittelyssä syntyvät pölyt ja lietteet, valssihilseet ja terästehtaiden sinkkiä sisältävät savukaasujen suodatinpölyt) • kuparisulattamoiden kaasunpuhdistusjärjestelmistä tuleville pölyille ja muille sen tapaisille jätteille • värimetallituotannon lyijyä sisältäville suotojäämille. Pysyvä varastointi Poikkeustapauksissa voidaan sallia POP-jätetteen sijoittaminen vaarallisen jätteen kaatopaikalle, syvälle kallioperään tai suolakaivokseen. Poikkeusmenettely on mahdollista sallia vain POP- asetuksn liitteen V osassa 2 luetelluille jätteille. Tulevaisuuden potentiaaliset käsittelymenetelmät ja teknologiat Uusien tulevaisuuden käsittelymenetelmien ja teknologioiden soveltuvuutta POP-yh- disteiden ja haitallisten aineiden käsittelyyn on toistaiseksi esitetty rajallisesti. Tutki- mustietoa löytyy ainoastaan niiden potentiaalisesta soveltuvuudesta bromattuihin pa- lonestoaineisiin. Tämä kuvastaa tarvetta jatkotutkimukselle ja kehitykselle ja näin ol- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 107 len tämä luku keskittyy palonestoaineisiin sekä bromin erotukseen ja talteenot- toon.Toistaiseksi alla esitetyt tulevaisuuden käsittelymenetelmät eivät ole saaneet Ba- sel sopimuksen mukaista statusta. Pyrolyysi Pyrolyysissä orgaaninen aines hajotetaan kuumentamalla hapettomassa olosuh- teessa. Prosessissa muovien polymeeriketjut pilkkoutuvat pienemmiksi molekyyleiksi, jopa monomeereiksi. Syötteen ei tarvitse olla puhdasta muovijaetta vaan se voi olla myös sekamuovia (UNEP 2017). Pyrolyysi voi mahdollisesti soveltua myös muovi- komposiittien käsittelyyn (Yli-Rantala ym. 2019). Prosessi voi tuottaa öljyä, vahaa, hiiltä ja kaasua riippuen syötteestä. Öljyä voidaan myös jatkojalostaa esimerkiksi ole- fiineiksi. On syytä huomioida, että syötteen vaikutus tuotettuihin jakeisiin on keskeistä ja joissakin tapauksissa tarvitaan esikäsittelyä. (Punkkinen ym. 2017) Pyrolyysitekno- logioita on useita erilaisia, esimerkiksi kiertouuni ja leijupeti, jotka soveltuvat eri syöt- teille ja tuottavat erityyppisiä tuotteita. POP-pohjaisia bromattuja palonestoaineita sisältävien muovien pyrolyysiä ei ole suu- ressa kaupallisessa mittakaavassa todennettu. Laboratoriomittakaavan termolyysitut- kimuksissa on havaittu kohonneita PBDD/F-pitoisuuksia, kun syöte on sisältänyt POP- pohjaisia bromattuja palonestoaineita (Weber & Kuch 2003). Lisäksi on raportoitu, että DecaBDE yhdisteet voivat muuttua toisiksi bromipitoisuuksiltaan matalammiksi palonestoaineiksi niin kutsutun debrominaation takia (Hall & Williams 2008). Toisaalta on tutkittu myös voidaanko pyrolyysiä hyödyntää bromin talteenotossa muo- veista, jotka sisältävät bromattuja palonestoaineita. Haasteeksi on tosin mainittu mah- dollisen bromituotteen heikot markkinat, jotka hidastavat teknologian kaupallistu- mista/yleistymistä. (UNEP 2017) Pyrolyysin osalta onkin tärkeää toteuttaa suuremman mittaluokan tutkimuksia, jossa tarkastellaan POP-yhdisteiden käyttäytymistä prosessissa. Kaasutus Kaasutuksessa orgaaninen aines konvertoidaan kaasuksi korkeassa lämpötilassa ja kontrolloidussa ali-ilma atmosfäärissä ilman palamista. Prosessissa syntyvää syntee- sikaasua voidaan hyödyntää energiana tai jalostaa raaka-aineeksi eri jatkomenetel- min. Lisäksi prosessissa syntyy kiinteitä tuhkia. Syötteen koostumus voi kaasutuk- sessa olla melko heterogeeninen. (Punkkinen ym. 2017) Esimerkiksi auton kierrätyk- sessä syntyvää fluffia on kaasutettu onnistuneesti (Nieminen ym. 2006). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 108 Bromattuja palonestoaineita sisältävien syötteiden osalta tutkimuksia suuren mitta- kaavan kaupallisissa prosesseissa puuttuu. Laboratoriomittakaavan tutkimuksissa on esitetty ristiriitaisia tuloksia. Samaisessa tutkimuksessa pyrolyysimenetelmän kanssa on todettu kohonneita PBDD/F-pitoisuuksia, kun syöte on sisältänyt POP-pohjaisia bromattuja palonestoaineita (Weber & Kuch 2003). Toisaalta on taas esitetty teho- kasta PBDD/F-yhdisteiden tuhoutumista, kun kaasutus on toteutettu korkeassa läm- pötilassa (Yamawaki 2003). Kaasutuksen osalta tarvitaan myös lisää tutkimusta suuren mittakaavan käsittelystä. CreaSolv CreaSolv® prosessissa uutetaan polybromattuja difenyylieettereitä (PBDE) ja bromat- tuja palonestoaineita (BFR) kohdepolymeeristä tai polymeeririkkaasta jakeesta. Me- netelmä pystyy poistamaan liukenemattomat (esim. muut kuin kohteena olevat poly- meerit ja muut häiritsevät materiaalit) ja liukenevat (esim. POP-PBDE, BRF) epäpuh- taudet kohdepolymeeristä hyödyntäen patentoitua CreaSolv® liuotinta. (Schlummer ym. 2006) Prosessissa syntyvä sivutuote on bromirikasta, jonka markkina-arvoksi on arvioitu noin 4000 $/t jasiitä voitaisiin ottaa bromi talteen. Vaihtoehtoisesti kyseinen jae voitaisiin polttaa. Iso-Britaniassa tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin CreaSolv prosessille kannattavaksi vuosikapasiteetiksi 10 000 tonnia (WRAP 2006). CreaSolv prosessin kehittäneen Fraunhofer-Instituutinmukaan prosessi on kannattava jo noin 2 000 tonnin vuosikapa- siteetilla (Schlummer 2011). Prosessi voisikin olla taloudellisesti kannattava tulevai- suudessa, jos puhtaan muovijakeen arvo on tarpeeksi korkea. CreaSolv teknologiaan pohjautuva PolyStyreneLoop-demonstraatiohanke (https://po- lystyreneloop.org/) bromattuja palonestoaineta sisältävien polystyreenieristeiden suu- ren mittakaavan käsittelyyn on käynnissä. Hankkeen tavoitteena on rakentaa suuren mittakaavan laitos, jolla voidaan demonstroida rakennusjätteestä peräisin olevien EPS- ja XPS-eristeiden kierrätystä ja sen kannattavuutta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 109 6 Muovit kiertotaloudessa Muovimateriaalin ja –tuotteiden kierrätyksen mahdollisuudet on tunnistettu, vaikka tällä hetkellä Suomessa kuluttajilta kerätäänkin vain pakkausmuoveja. Ihmisten ai- heuttama muoviroskaamisen ongelmat on nostanut muovin puheenaiheeksi sekä kan- salaisten, että lainsäätäjien keskuudessa. Neitseellisen muovin tuottaminen enimmäk- seen fossiilisesta alkuperästä ei ole kestävää, minkä vuoksi uusiutuvista raaka-ai- neista peräisin olevia muoveja kehitetään yhä enemmän. Muoviin liittyviä toimenpiteitä on meneillään paljon: mm. Muovitiekartta Suomelle ja sen toimenpide-ehdotukset (Ympäristöministeriö 2018), EU:n kertakäyttömuovidirek- tiivi (EU) 2019/90418, EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelma (https://ec.eu- ropa.eu/environment/circular-economy/index_en.htm) ja siihen liittyvät lainsäädännön uudistukset kuten muovipakkausten uudelleenkäytettävyyden ja kierrätettävyyden var- mistaminen vuoteen 2030 mennessä ((EU) 2018/85219), ECHA:n mikromuoviin liitty- vät toimenpide-ehdotukset (ECHA 2019) sekä Suomen merenhoitosuunnitelman toi- menpideohjelma 2016–2021 (Ympäristöministeriö 2016b). Joidenkin muovien lisäaineiden on todettu olevan ympäristölle ja ihmisille haitallisia, sillä ne eivät ole kemiallisesti sidottuja muovien rakenteeseen, vaan voivat kulkeutua muovin pinnalle ja siitä edelleen esimerkiksi haihtua tai siirtyä iholle (Hahladakis ym. 2018) (terveysvaikutuksista lisää kappaleissa 2 ja 3 ja muovien lisäaineista kappa- leessa 6.2). Meriympäristöön joutuessaan muovipartikkeleilla tiedetään olevan kyky pidättää it- seensä POP-yhdisteitä (mm. Fauser ym. 2019, De Frond ym. 2019, Hahladakis ym. 2018, Fjäder 2016). Ympäristöön joutuessaan muovit voivat siis sekä varastoida, että levittää haitallisia aineita, jolloin mikromuoviongelma on myös kemiallinen ongelma. Aineiden vapautumiseen ja pidättymiseen vaikuttavia tekijöitä meriympäristössä ei kuitenkaan perusteellisesti vielä tiedetä. (Hahladakis ym. 2018) Kappaleissa 3.2.2 ja 5.1.4 mainittiin joitakin rakennusmateriaaleja, joissa haitallisia ai- neita on käytetty. Monesti haitta-aineet ovat nimenomaan muoveissa: esimerkiksi eristeissä ja saumausmassoissa. Purkukohteiden vanhojen muovien kemikaalisisältöä on kuitenkaan tunneta tarkasti, minkä takia perusteelliset haitta-ainekartoitukset ovat 18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/904 tiettyjen muovituotteiden ympäris- tövaikutusten vähentämisestä (EUVL L 155, 12.6.2019, s. 1–19). 19 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/852 pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta (EUVL L 150 14.6.2018, s.141-154). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 110 oleellinen askel tiedon kartuttamisessa. Kaikista haitta-aineista ei päästä nopeasti eroon, sillä rakennusmuoveissa ne ovat monesti kiinnittyneinä vuosikymmeniä. Vaikka työpajassa käyttämämme toimialaluokitus piti sisällään myös kumituotteet, ra- jattiin SIRKKU-hankkeen työ käsittelemään ainoastaan muoveja. Toimialojen toi- veesta raportissa esitetään tarkentavaa tietoa muoveista ja joidenkin muovijätteiden hyödyntämisestä. Esimerkiksi erilaisten muovilajien kierrätettävyyteen vaikuttavat muovien erilaiset kemialliset ja mekaaniset ominaisuudet ja hyödyntämistavat: millai- sia muoveja on olemassa, miten niiden ominaisuudet muuttuvat käytön aikana ja mil- laisia aineita niihin on lisätty, jotta on saavutettu haluttu käyttötarpeen määrittelemä laatu (esim. Dahlbo ym. 2018). Toimialojen toiveita on pyritty huomioimaan myös muoveihin liittyvän termistön oikeanlaisessa käytössä. Toimialan edustajien kanssa käydyn keskustelun ja sähköisen kyselyn perusteella suurin muovikomposiittien kierrätyshaaste liittyy siihen, ettei muovikomposiittijätteille ole olemassa toimivaa hyödyntämismahdollisuutta. Jonkin verran voidaan kierrättää PET-vaahtoa. Kierrätysraaka-aine on kuitenkin kallista, esimerkiksi hiilikuituhuopien hinta voi olla korkeampi kuin neitseellisellä materiaalilla. Kyselyn perusteella kompo- siittivalmistuksen toimialalla on huolehdittu käyttöturvatiedotteiden saatavuudesta. Al- tistumista joillekin kemikaaleille (esimerkiksi Bisfenoli-A:lle) ei ole tutkittu Suomessa kattavasti. Epoksihartseille altisumismahdollisuus ihon kautta oli toimialalla tunnistettu ja huomioitu työturvallisuudessa suojaimin. Muoveista yleisesti Yleisen määritelmän mukaan muovi koostuu yhdestä tai useammasta peruspolymee- ristä ja lisäaineista (Järvelä & Järvelä 2015). Erilaiset polymeerien ja lisäaineiden yh- distelmät mahdollistavat hyvin laaja-alaisen joukon erilaisia muovilajeja. Muovilajit voi- daan jaotella usealla eri tavalla painottaen esimerkiksi tuotantomääriä ja suoritusky- kyä (valtamuovit eli kuluttajamuovit, tekniset muovit ja erikoismuovit), prosessointiomi- naisuuksia (kestomuovit ja kertamuovit) tai kiteisyyttä (amorfiset muovit ja osakiteiset muovit) (Muoviteollisuus ry/Muovien luokitus, Järvinen 2017). Eri muovilajeja työste- tään esimerkiksi erilaisin valu- ja puhallusmenetelmin. Muovilajien ominaisuuksia voidaan muokata ja tehostaa erilaisilla aineilla, jotka ovat esimerkiksi pehmittimiä, väriaineita, täyteaineita, lujitteita, UV-suojia tai palonestoai- neita. Muovien suosio perustuukin laajaan kirjoon ominaisuuksia, joita perinteisillä materiaaleilla, kuten teräksellä ja puulla, on hankala saavuttaa. Muovin käyttö on usein hyvin perusteltua, sillä se esimerkiksi keventää pakkauksia ja liikennevälineitä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 111 vähentäen kuljetusten energiantarvetta. Muoviset elintarvikepakkaukset myös piden- tävät elintarvikkeiden käyttöikää. Suurin osa (80 %) käytössä olevista muoveista on ns. valtamuoveja eli polyeteeniä (PE), polypropeenia (PP), polystyreeniä (PS) ja polyvinyylikloridia (PVC). Näitä kaik- kia valmistetaan Suomessa, mutta PVC:tä vain hyvin pieniä määriä (Lisää muovien tuotannosta liitteessä 5). (Muoviteollisuus ry.) Muovin suurimmat käyttökohteet Euroo- passa ovat muovipakkaukset (n. 40 % kaikesta käytöstä) ja rakentaminen (n. 20 % kaikesta käytöstä) (PlasticsEurope 2018a). Kertamuovit ja kestomuovit Muovijätteen hyödynnettävyyteen eli kierrätettävyyteen vaikuttaa merkittävästi muovi- lajin uudelleenmuokattavuus. Tämä oleellinen prosessointiominaisuus jakaa muovit kestomuoveihin ja kertamuoveihin. Kestomuovi hankitaan muovituotetehtaalle val- miina polymeerina, yleisimmin granulaatteina ja työstetään tuotteiksi paineen ja läm- mön avulla. (Kärhä 1999) Kestomuovit voidaan sulattaa uudelleen ja jäähdyttää uu- teen muotoon (Järvinen 2017). Yleisimpiä kestomuoveja ovat esimerkiksi jo aiemmin mainitut PE, PP, PVC ja PS sekä polyeteenitereftalaatti (PET) (Muoviteollisuus ry/Muovien luokitus). Kertamuovia sen sijaan lähdetään työstämään nestemäisestä monomeerista tai esi- polymeeristä ja polymeerirakenne muodostuu vasta työstettäessä. Valmistusprosessi muovituotteeksi kulkee kemiallisen reaktion kautta, jossa käytetään apuna kovettajaa, lämpöä, vettä ja/tai UV-valoa. (Kärhä 1999, Järvinen 2017) Kertamuovituotetta ei voi muovata uudestaan, sillä reaktio on palautumaton. Täten mekaaninen kierrätys ei ole mahdollista. Kertamuoveja ovat esimerkiksi polyuretaani (PUR), polyisosyanuraatti (PIR), komposiittimuovit eli lujitemuovit: tyydyttymätön polyesteri (UP), epoksi (EP) ja vinyyliesteri (VE) sekä muut kertamuovit kuten fenoliformaldehydi eli bakeliitti (PF), melamiiniformaldehydi (MF), ureaformaldehydi (UF) ja tyydyttymätön polyimidi (BMI). (Järvinen 2017) Muovikomposiitit Muovikomposiitit muodostetaan polymeeriosasta ja lujitteesta, jota tuotteessa voi olla noin 10–60 prosenttia (Blom & Dufva 2016). Polymeeriosa on yleensä jokin edellä mainituista kertamuovilajeista, mutta voi olla myös kestomuovia. Tähän kovaan ja hauraaseen (kerta)muovimateriaaliin sekoitetaan lujitetta, joka on yleensä lasi-, hiili- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 112 tai aramidikuitua tai ei-kuitumaista täyteainetta (Vuorinen ym. 2016). Yleisin muovi- komposiitti on lasikuidulla lujitettua polyesterihartsia (Blom ja Dufva 2016). Polymeerin ja lujitteen yhdistelmä on jäykkä, kevyt ja kestävä muovikomposiitti, jonka variaatioita käytetään paljon liikennevälineissä, kuten autoteollisuudessa, lentoko- neissa ja veneissä. Lisäksi muovikomposiitit ovat korroosionkestäviä, minkä ansiosta niitä käytetään mm. erilaisissa putkistoissa, säiliöissä ja reaktoreissa. (Muoviteollisuus ry/Muovitieto) Merkittäviä käyttökohteita muovikomposiitille ovat myös tuulivoimalat, joiden osalta materiaalin tarve on lisääntynyt. Komposiiteissa voidaan hyödyntää lujitteena myös erilaisia luonnonkuituja (biokompo- siitit) ja jätteitä, kuten sahoilta, vaneri- ja puutuotetehtailta saatavaa puuta, kierrätettä- vää paperia tai muovilaminaatteja (LUT/Puu-muovikomposiitit). Myös rakennus- ja purkujätteen hyödyntämistä puu-muovikomposiittien valmistamisessa on tutkittu ra- kennusjätteiden kierrätystavoitteiden saavuttamiseksi (esim. Sormunen & Kärki 2019, Liikanen ym. 2018, Keskisaari ym. 2016). Muovijätteen hyödyntäminen puu-muovi- komposiittiien valmistuksessa vaatii vielä lisätutkimusta, jotta saadaan selville muovi- jätteen säilytyksen, koostumuksen ja mahdollisen hajoamisen vaikutukset uuden tuot- teen teknisiin ominaisuuksiin (Najafi 2013, Turku ym. 2017). Muovien haitalliset lisäaineet Muovin käyttöä vähentämällä on haluttu saavuttaa kiertotalouden resurssitehokkuus- tavoitteita. Muovipakkausten yksikköpaino onkin laskenut, mutta tämä on joskus joh- tanut hankaluuksiin kierrätettävyyden suhteen. Monikerrospakkaukset voidaan tehdä kestäviksi käyttäen kuitenkin vähemmän materiaalia. (Geueke ym. 2018) Kun muovin käyttömäärä vähenee, vähenee myös niissä olevien kemikaalien käyttö. Monikerrok- sisten pakkausmateriaalien lisäaineiden hallinta on haasteellista (Andreas Ahrens SE- TAC –konferenssi 30.5.2019). Rakennusmateriaalien osalta materiaalin vähentämi- nen voi vaikuttaa tuotteiden teknisiin ominaisuuksiin. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) selvitti muovien lisäaineita kahdeltakymmeneltä eri sektorilta. ECHA listasi 418 lisäainetta, joilla on yksi tai useampi toiminnallinen funktio, ja joita käytetään tyypillisesti tiettyjä pitoisuuksia ja tietyissä polymeerityypeissä. Teol- lisuus vahvisti näiden lisäaineiden käytön, toisin kuin 183 aineen, joiden käyttötarkoi- tus muoveissa jäi epäselväksi ja jotka tunnistettiin julkaisemattomien tietolähteiden perusteella. ECHA tarkasteli tiedostoon kerättyjen lisäaineiden mahdollisia suoraan altistukseen johtavia päästöjä ilmaan ja veteen, sekä ihon ja suun kautta tapahtuvaa altistumista. Selvityksen perusteella REACH-rekisteröinnin heikkouksiksi havaittiin, että käyttötarkoituksen kuvaukset ovat liian epäselviä tai liian yleisellä tasolla, tietoa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 113 tuotteiden massa-taseesta ei ole tai kemikaaliturvallisuusselvitys lisäaineesta materi- aalissa tai tuotteessa puuttuu kokonaan. Monikerroksisten tuotteiden lisäaineiden päästöjä on todennäköisesti mahdotonta arvioida. (Andreas Ahrenm SETAC –konfe- renssi 30.5.2019) Erona ECHAn selvitykseen, Groh ym. (2018) selvittivät muovipakkausten haitallisia kemikaaleja laajempana kokonaisuutena ottaen huomioon pakkausten valmistukseen käytetyt kemikaalit sekä valmiissa pakkausessa olevat kemikaalit (esimerkiksi lisäai- neet, päällysteet ja sidosaineet). Sveitsiläistutkimuksen mukaan pakkausmateriaalit voivat sisältää jopa 148 erilaista haitallista ainetta, jotka voivat olla pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä (PBT)/) tai erittäin pysyviä ja erittäin kertyviä (vPvB) aineita (7 kpl), tervey- delle vaarallisia (63 kpl), ympäristölle vaarallisia (68 kpl) ja hormonihäiriköitä (35 kpl). Jotkut aineista kuuluvat useisiin edellä mainittuihin ryhmiin. (Groh ym. 2018) Kaikille avoin tietokanta, Chemicals associated with Plastic Packaging (CPPdb), on julkaistu osoitteessa https://zenodo.org/record/1287773#.XPjIICIzZEZ Muovien kemialliseen koostumukseen vaikuttavat tarkoituksella lisätyt monomeerit, lisäaineet ja prosessointia auttavat liuokset. Lisäksi muoveissa voi olla tarkoituksetto- masti muodostuneita epäpuhtauksia ja haitallisia aineita esimerkiksi reaktioiden sivu- tai hajoamistuotteena syntyneinä. (Groh ym. 2018) Monien muovin sisältämien ainei- den vaara-arviointi on puutteellista ja erityisesti tuotteiden monimutkaisuus ja seosten käyttö vähentävät yleiskuvaa riskeistä. Erityisesti ftalaatteja on ehdotettu korvattaviksi joillakin muilla aineilla. (Groh SETAC –konferenssi 30.5.2019). Rakennusmuovit Muoveja käytetään laajasti rakentamisessa mm. lisäaineiden avulla saavutettavien teknisten ominaisuuksien vuoksi. Käyttökohteita ovat esimerkiksi putket ja yhteet, kaapeleiden päällysteet, LVIS-tarvikkeet, seinä- ja lattiapäällysteet, eristeet, profiilit, pistorasiat, kiinnikkeet ja muut pikkuosat, erilaiset saumausaineet, maalit, tiivisteet, la- kat ja liimat. Lisäksi rakentamiseen liittyy tuotteiden muovisia suojapakkauksia, peit- teitä, työ- ja apuvälineitä ja sääsuojauksia. (Häkkinen ym. 2019, Kärhä 1999). Uudem- pia muovin käyttökohteita ovat erilaiset muovikomposiittituotteet, joita käytetään esi- merkiksi terassilautoina (Myller 2015). Ympäristöministeriö ja VTT julkaisevat vuoden 2019 aikana inventaarion betoni- ja puurunkoisten kerrostalojen ja päiväkotien eri muovilajeista ja määristä. Selvityksen tiivistelmässä (Häkkinen ym. 2019) todetaan otannassa mukana olleiden rakennusten yleisimpien muovilajien olevan EPS, PVC, PE, PP, PUR ja synteettinen kumi EPDM. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 114 Muovilajien määrät vaihtelevat rakennuksesta riippuen. Muovien kokonaismäärä selvi- tyksen esimerkkirakennuksissa oli 23–52 tonnia rakennusta kohden (6–35 kg kerros- neliömetriä kohden). Muovit ovat pitkäaikaisesti kiinnitettyinä rakennuksiin, joten rakennus- ja purkujäteko- konaisuus sisältää laajasti erilaisia muovilajeja ja niiden lisäaineita, joita on käytetty eri aikakausina rakentamisessa. Toistaiseksi suurin rakentamisen aalto Suomessa si- joittui 1960–1980-luvuille (RIL 2019) ja näiden rakentamismäärällisesti suurimpien vuosikymmenten rakennukset alkavat olla korjausvuorossa. Lisäksi esimerkiksi kun- tien kiinteistöistä yhä useammat tarvitsevat mittavia korjauksia kosteus- ja homevauri- oiden vuoksi. Korjausrakentamisen kasvu tulee lisäämään entistä enemmän vanhojen muovien jätevirtoja korjaus- ja purkukohteista. Rakennusten vaatimusten muutokset vuosikymmenten aikana voivat johtaa siihen, että vanhan korjauskohteen purkaminen ja kokonaan uuden rakentaminen on kustannustehokkain ja ympäristöystävällisin rat- kaisu (RIL 2019). Rakennusmuovien sekä rakentamiseen liittyvien pakkausmuovien kemikaalitiedot ovat toistaiseksi hyvin vajavaiset ja erityisesti purkutyömailla tarvitaan perusteellisia haitta-ainekartoituksia. Taulukossa 8 on annettu esimerkkejä mahdollisesti haitallisia aineita sisältävistä rakennusmuoveista. Kappaleessa 5.1.4 on annettu esimerkkejä mitatuista haitallisten aineiden pitoisuuksista rakennusmuoveissa. Kaikista talonrakentamisen jätteistä POP-yhdisteitä esiintyy lähinnä vain purkujät- teissä ja POP-asetuksen 7 artikla edelyttää, että kaikki POP-yhdisteitä yli alimman sallitun rajan sisältävät jätteet on loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä siten, että jätteen sisältämät yhdisteet hävitetään tai muunnetaan palautumattomasti sellaiseen muo- toon, jolla ei ole pysyvien orgaanisten yhdisteiden ominaisuuksia. Mikäli POP-yhdis- teiden pitoisuus jätteessä on alhaisempi kuin alempi pitoisuusraja, jäte voidaan käsi- tellä myös sellaisilla menetelmillä, joissa jätteen sisältämät POP-yhdisteet eivät muunnu palautumattomasti tai tuhoudu lopullisesti. On arvioitu, että purkujätteiden HBCD-pitoisuus on suurimmillaan vuoden 2050 aikoihin. Uusissa rakennusmateriaa- leissa POP-yhdisteitä ei enää käytetä, paitsi HBCD:tä voi olla myös uudis- ja korjaus- rakentamisen eristelevyjätteissä. (Myllymaa ym. 2015) Taulukko 8. Esimerkkejä mahdollisesti haitallisia aineita sisältävistä rakennusmuovituotteista. Tietoa koottu seuraavista lähteistä: KEMI 2016 (perustuen SundaHus ja Byggvarubedömningen ilmoittamiin tietoihin), Stenmarck ym. 2017, Potrykus ym. 2015 ja Viskari ym. 2018. Rakennustuote, suluissa esimerkki muovilajista Aine tai aineryhmä Eristeet (EPS ja XPS) HBCD Klooriparafiinit VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 115 Putket ja letkut (PVC) HBCD Ftalaatit Maalit Klooriparafiinit Ftalaatit Lattiat ja matot (PVC) Klooriparafiinit Ftalaatit Bisfenoli A Nonyylifenoli ja perfluoratut alkyyliyhdisteet (PFOS ja PFOA) Liimat ja liitokset Klooriparafiinit Ftalaatit Bisfenoli A Kaapeleiden eristysmateriaalit (PVC) SCCP PVC PVC on yleinen, edullinen muovilaji johon lisätään merkittäviä määriä lisäaineita kuten stabilointiaineita ja pehmitteitä (Hansen ym. 2013). Koska lisäaineita voi PVC-tuot- teessa olla jopa 50–60 %, on PVC muovilaji, jonka yhteydessä lisäaineita käytetään kaikista eniten (Villanueva & Eder 2014) ja jonka käyttömahdollisuudet rakentami- sessa ovat laajat. PVC-tuotteita rakennuksessa voivat olla esimerkiksi: putket, letkut, putkiyhteet, ikkunaprofiilit, lattiapinnat, tapetit, sähköjohtojen päällysteet, erilaiset kal- vot ja levyt (Järvinen 2017). PVC voidaan jakaa pehmeään ja kovaan PVC-muoviin. Erityisesti pehmeä PVC-jäte voi sisältää ftalaatteja pehmitteinä siinä määrin, että pitoisuuksiin pitää kiinnitää eri- tyistä huomiota turvallisen kiertotalouden kannalta (Laine-Ylijoki ym. 2018). Pehme- ässä PVC-jätteessä voi olla useaa eri ftalaattia, jotka ovat SVHC-aineiksi luokiteltuja (Fråne ym. 2019). Euroopassa PVC-pehmitteitä käytetään eniten kaapeleissa, kal- voissa, pressuissa ja lattiapinnoitteissa (Järvinen 2017). Myös SCCP:tä on käytetty pehmitteenä sekä palonestoaineena PVC:ssä ja muissa muoveissa (Glüge ym. 2016). Esimerkki eri ikäisten rakennusten muovimatoista todetuista ftalaattipitoisuuksista on annettu kuvassa 19. Suomen ympäristökeskuksen tekemässä tutkimuksessa (Kauppi & Junttila, 2019 käsikirjoitus) neljästä muovimattonäytteestä analysoitiin bisfenoli-A, PBDE-yhdisteet, ftalaatit, HBCD ja SCCP, joista vain ftalaatteja havaittiin. Di-(2-etyyli- heksyyli)ftalaattia (27–180 000 mg/kg) ja di-n-heksyyliftalaattia (34–1 100 mg/kg) ha- vaittiin kaikissa neljässä näytteessä. Liitteessä 6 arvioidaan mahdollisuuksia rajoittaa ftalaattien esiintymistä uusiomuovimateriaaleissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 116 1 10 100 1 000 10 000 100 000 1 000 000 m g/ kg di-(2-etyyliheksyyli) ftalaatti butyylibensyyliftalaatti di-iso-nonyyliftalaatti di-iso-dekyyliftalaatti di-n-butyyliftalaatti (DBP) di-n-heksyyliftalaatti di-isobutyyliftalaatti Kuva 19. Ftalaattien havaitut pitoisuudet muovimattonäytteissä, logaritminen asteikko. (Kauppi & Junttila, 2019 käsikirjoitus) Muovijätteen käsittely Suomessa Jätteiden etusijajärjestyksen mukaan jäte on voitu sijoittaa kaatopaikalle vuoden 2012 alusta alkaen vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdol- lista (jätelaki 8 §). Muovijätteiden osalta velvoitetta korostaa valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013), joka kieltää orgaanista ainesta yli 10 % sisältävien tavan- omaisten jätteiden sijoittamisen kaatopaikalle 1.1.2016 alkaen (28 §). Rakennus- ja purkujätteiden osalta kaatopaikka-asetuksen 10 % orgaanisen aineksen raja astuu voimaan 1.1.2020. Tätä ennen ei rakennus- ja purkujätekään saa kuitenkaan sisältää orgaanista ainesta yli 15 % vuoden 2016 alusta alkaen. Toistaiseksi kuitenkin vain osalle muovilajeista on tuotantomittakaavan jätteiden hyö- dyntämistoimintaa Suomessa. Valtioneuvoston asetuksessa pakkauksista ja pakkaus- jätteestä (518/2014) säädetään, että vuoden 2016 alusta alkaen tuottajavastuu vel- voittaa järjestämään pakkausmuoville erilliskeräyksen. Muovin kierrätysastetta pyri- tään nostamaan kokoajan ja EU:n uusimman pakkausjätedirektiivin ((EU) 2018/852) mukaan pakkausmuovien kierrätysprosentti tulisi olla 55 % vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä erilliskeräyspisteitä on Suomessa yli 600 ja kierrätysprosentti kasvaa vuosittain (Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy). Vuonna 2017 muovipakkauksia eril- liskerättiin 35 152 tonnia, josta materiaalina kierrätettiin n. 39 % (Suomen virallinen ti- lasto (SVT): Jätetilasto). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 117 Jotta kaikenlainen muovi saataisi hyödynnettyä ensisijaisesti muutoin kuin energian- tuotannossa, muovijätteen keräys- ja kierrätysjärjestelmät ovat aktiivisen kehittämisen kohteina. Lisäksi sekalaisen muovijätteen vientikielto EU:n ulkopuolelle (lisäys Baselin sopimukseen 2019) vauhdittaa kierrätysjärjestelmien kehitystä. Muovijätteiden jät- teeksi luokittelun päättymiselle (EoW) ei ole annettu asetustasoisia säädöksiä EU-ta- solla tai Suomessa, mutta tällaisen sääntelyn mahdollisuuksia mekaanisen ja kemialli- sen muovin kierrätyksen osalta on ryhdytty tarkastelemaan Suomessa. Muovien moni- naisuuden vuoksi niiden kierrättämiseen liittyviä kysymyksiä ja haitallisten aineiden merkitystä tässä kokonaisuudessa pidetään usein hankalasti hahmotettavana ja sään- neltävänä asiana. Hyödyntämisen kannalta haasteellisiksi muovijätteiksi on tunnistettu sekä tässä työssä, että jo aiemmin (esim. Laine-Ylijoki ym. 2018, Korhonen ym. 2018) lujite- muovit ja PVC. Rakennusmuovien kierrätys Tilastokeskus ilmoittaa vuoden 2016 jätetilastossaan rakentamisen toimialan tuotta- van n. 7,8 % (6802 tonnia) kaikesta tavanomaisesta muovijätteestä (87361 tonnia) Suomessa (SVT: Jätetilasto). Tilaston ilmoittama luku pitää sisällään kaiken tavan- omaisen (= ei vaarallisen) syntypaikkalajitellun muovin muovilajista riippumatta. Lukua tarkastellessa tulee huomioida, ettei muovin syntypaikkalajittelu rakennustyömailla ole vielä kaikkialla käytäntönä, vaan paljon muovia päätyy jätteenkäsittelylaitoksille seka- jätteen seassa. Sekajätteessä oleva muovi ei näy muovijätetilastossa, joten todelli- suudessa rakentamisesta syntyvän muovijätteen määrä on Tilastokeskuksen ilmoitta- maa määrää suurempi. Esimeriksi Liikasen ym. 2018 selvityksessä muovin osuus se- kalaisesta rakennusjätteestä todettiin olevan n. 18 % selvityksessä huomioiduista sa- tunnaisista rakennusjätekuormista. Osana CIRCWASTE-hanketta Karelia-ammattikorkeakoulu toteutti yhdessä Puhas Oy:n kanssa kaksi alustavaa selvitystä uudisrakennuskohteen työmaan jätteiden lajit- telusta ja lajittelumotivaatiosta (Suonpää & Niemi 2019) ja erityisesti jätemuovien määrästä ja laadusta (Kinnunen & Kupiainen 2019). Kyseisellä työmaalla lajittelua suoritettiin tavallista tarkemmin rakennuttajan vaatimuksesta ja kaikki kierrätettävissä oleva jäte kerättiin erikseen. Esimerkiksi PVC:tä toimitettiin käytettäväksi uuden mate- riaalin valmistuksessa ja puristimen muovijätettä toimitettiin hyödynnettäväksi kompo- siitin raaka-aineena. Erityisesti muovilajien erottaminen toisistaan todettiin kuitenkin hankalaksi materiaaleista puuttuvien merkintöjen vuoksi. (Suonpää & Niemi 2019) Kinnusen ja Kupiaisen (2019) selvityksessä todetaan uuden kerrostalon keskivaiheen rakentamisessa muodostuvan selvästi eniten PE-LD muovia, jota käytetään pakkaus-, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 118 suojaus- ja kalvomuovina. Selvityksessä todetaan tämän jakeen olevan helposti kier- rätettävissä. Pakkausmuovien lisäksi uudisrakentamisesta voi syntyä muovijätettä esi- merkiksi rakennusmuovien ylijäämäpaloista. PlasticsEurope (2018b) antaa arvion kaikkien rakentamiseen liittyvien muovijätteiden määrästä ja jatkokäsittelystä vuoden 2018 osalta EU:ssa (taulukko 9). Arviossa on eri- telty eri muovilajit. Taulukon mukaan suurin osa rakennusalan muovijätteestä on PVC-muovia, joka enimmäkseen poltetaan osana energiantuotantoa. Kaikenkaikkiaan vuonna 2018 EU:ssa rakennusalan muovijätettä syntyi 1 760 000 tonnia, josta lähes puolet hyödynnettiin energiantuotannossa, noin neljäsosa kierrätettiin mekaanisesti ja viimeinen neljännes sijoitettiin kaatopaikalle. Taulukko 9. Rakennusalan muovijätteiden kohtalo polymeerityypeittäin EU:ssa (EU 28+2) vuonna 2018. Plastics Europe (2018b) mukaan. Muovilaji Jätteen kokonaismäärä Hyödyntäminen Loppusijoitus kaatopaikalle (yht.) Yht. josta mekaaniseen kierrätykseen josta energiahyötykäyttöö n kt % kt kt % kt % kt % PE-LD 90 5.1 70 24 27.0 46 51.0 20 22.0 PE-HD 225 12.8 164 54 24.0 110 49.0 61 27.0 PP 130 7.4 95 30 23.0 65 50.0 35 27.0 PS 30 1.7 21 2 7.0 19 64.0 9 29.0 EPS 140 8.0 95 13 9.0 83 59.0 45 32.0 PVC 910 51.7 683 309 34.0 373 41.0 228 25.0 Muut 235 13.4 172 18 7.5 154 65.5 63 27.0 Yht. 1 760 100.0 1 300 450 26.0 850 47.5 460 26.5 Yhtä tarkkaa tilastotietoa ei ole Suomesta. Rakentamisen muovijae hyödynnetään Suomessa tällä hetkellä pääasiassa sekajätteen seassa energiantuotannossa. Purku- työmaalla monien rakentamisessa käytettävien muovien erottaminen muista materiaa- leista on vaikeaa, mikä vaikeuttaa kierrätystä. Rakennusten muoveista suuri osa on maaleissa, liimoissa sekä levyjen, katteiden ja eristeiden sideaineissa ja vahvisteissa (Häkkinen ym. 2019). Tällaisten muovien kierrättäminen on hyvin vaikeaa. Joillekin rakentamisen muovijätteille on järjestetty keräystoimintaa. Esimerkiksi muovi- putkia (PE, PP, PVC ja PEX) kannustetaan kierrättämään erillisten keräyspisteiden kautta, jolloin putkijätettä hyödynnetään uusien putkien valmistuksessa (Muoviteolli- suus ry:n putkijaosto 2018). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 119 Eristeissä käytettyjen bromattujen palonestoaineiden ja PVC:ssä käytettyjen haitallis- ten lisäaineiden poistamista jätteistä erilaisin menetelmin on tutkittu paljon. Esimer- kiksi EPS- ja PVC-jätteiden kierrätysmäärien kasvu ja erityisesti vanhoista rakennuk- sista peräisin olevien ja haitallisia aineita sisältävien jätteiden määrän kasvu, kannus- taa keksimään ratkaisuja suurten jätemäärien turvalliseen hyödyntämiseen. (Janssen ym. 2016) Rakennustuotteiden uudelleenkäytössä ja rakennusmuovijätteiden hyödyntämisessä tulee ottaa huomioon myös teknisen laadun pysyminen korkealla tasolla uudessa tuot- teessa ja tälläkin tavalla taata materiaalin turvallisuus uudessa käyttökohteessa. PVC- ja muovikomposiittijätteen kohtalo Muovikomposiittijäte Suomessa vuosittain syntyvästä lujitemuovijätteestä noin viidesosa on tuotantojätettä ja loput käytöstä poistettavia lujitemuovituotteita. Yhteensä jätettä syntyy 10 000 ton- nia vuodessa. (Blom & Dufva 2016) Muovikomposiittijätteet ohjattiin vuoteen 2016 asti kaatopaikalle, sillä niitä pidetään haastavina jatkohyödyntämisen kannalta. Uusien säännösten voimaan astumisen jälkeen PVC-, (lasikuitu-) ja lujitemuovijätteille on ha- ettu enenevissä määrin poikkeuslupia kaatopaikkasijoitusta varten, koska toimivia kierrätysratkaisuja ei ole (Korhonen ym. 2018). Lupaprosessin hitaus tuottaa yrityksille pitkiä, jopa vuosia kestäviä jätemateriaalin säilytysaikoja. Koska komposiittituotteissa käytetään yleisimmin kertamuoveja, niiden kierrätysmah- dollisuudet ovat lähinnä murskaaminen ja käyttäminen täyteaineena. Polymeeria ja lu- jitetta on vaikea erottaa toisistaan ja kappaleet ovat usein hankalan muotoisia ja ko- koisia, mikä huonontaa mahdollisuutta käyttää jätettä osana energiantuotantoa (Laine-Ylijoki ym. 2018). Lisäksi palamattomat lujitteet ja täyteaineet muodostavat tuh- kaa, joka vaatii loppusijoittamisen (Muoviteollisuus ry. 2014). Muovi- sekä puu-muovi- komposiittijätettä voitaisi hyödyntää uusien komposiittien valmistuksessa (Siik ym. 2007) ja osa muovikomposiiteista saattaisi soveltua kemialliseen kierrättämiseen (Muoviteollisuus ry. 2014). Tällä hetkellä ei ole tarjolla taloudellisesti kannattavaa kier- rätystapaa, vaikka osa menetelmistä on teknisesti mahdollisia (Siik ym. 2007) Yhtenä jatkohyödyntämisvaihtoehtona on lisäksi esitetty lasikuitulujitteisen muovijät- teen polttoa osana sementinvalmistusta (Muoviteollisuus ry. 2014, Blom ja Dufva 2016). Menetelmässä matriisimuovi toimii energianlähteenä polttoprosessille ja lasi- kuidut hyödynnetään sementin raaka-aineena. Prosessi on siis osittain jätemateriaalin hyödyntämistä. Lujitemuovijätteen tarkka määrä ei kuitenkaan ole tiedossa ja haas- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 120 teita tällä tavoin hyödyntämiselle tuovat sementinvalmistuksessa käytettävälle materi- aalille asetetut ehdot, lujitemuovijätteen alhainen määrä ja jätteen sijoittuminen maan- tieteellisesti hajanaisesti. Menetelmällä on kuitenkin sekä teknistä että taloudellista potentiaalia lujitemuovijätteen osittaiselle kierrättämiselle. (Blom ja Dufva 2016) PVC-jäte Pohjoismailla on erilaisia käytäntöjä PVC-jätteen käsittelyssä. Esimerkiksi Norjassa osa korjaus- ja purkurakentamisen PVC-jätteestä käsitellään vaarallisena jätteenä. Vuonna 2017 Norjassa kirjattiin 4500 tonnia ftalaatteja sisältävää jätettä, joka oli suu- rimmaksi osaksi pehmeää PVC-lattiapäällystettä. Tanskassa lajitellaan erikseen PVC- jäte. Rakennus- ja purkujätteen kova PVC kierrätetään, pehmeä viedään kaatopai- kalle. (Fråne ym. 2019) Suomessa ei toistaiseksi ole tarkkaa tilastotietoa pelkän PVC-jätteen määrästä eikä siten myöskään SVHC-ftalaattien määristä PVC-jätteessä. PVC-jätettä ei merkittä- vissä määrin kerätä erikseen. Poropudas (2011) arvioi kaiken PVC-jätteen määräksi vuonna 2011 noin 25 000–33 000 tonnia. Osa jätteestä ei välttämättä tule ikinä, tai tu- lee vasta vuosikymmenten päästä, jätteenkäsittelyn piiriin, sillä esimerkiksi putkia jäte- tään paikoilleen maahan haudattuina (Fråne ym. 2019). Haitallisten lisäaineiden lisäksi korjaus- ja purkujäte on usein likaista ja materiaaleja voi olla vaikea erotella toisistaan. Esimerkiksi PVC-putkissa voi olla kiinni eristevillaa , mikä vaikeuttaa mahdollista PVC-jätteen hyödyntämistä. Vähäisiä määriä PVC-jätettä voidaan polttaa sekajätteen seassa, mutta suurissa erissä ongelmaksi nousee jätteen sisältämä kloori, joka muodostaa HCl-kaasua palaessaan ja aiheuttaa polttokattilan korroosiota. (Scott 1996, Villanueva & Eder 2014, Korhonen ym. 2018) VTT arvioi (Laine-Ylijoki ym. 2018), että syntypaikkalajiteltu PVC- ja lujitemuovijäte voitaisi sijoit- taa määräaikaisesti kaatopaikalle viranomaisen luvalla. Peitettynä jäte ei aiheuta on- gelmia normaaleissa kaatopaikkaolosuhteissa, eli kun ei huomioida tulipalon aiheutta- maa poikkeustilannetta. PVC:n kestävää käyttöä Euroopassa edistää VinylPlus-ohjelma, jonka vapaaehtoisen sitoomuksen ovat allekirjoittaneet useat PVC-teollisuuden toimijat. Vuonna 2011 jul- kaistussa sitoomuksessa on asetettu tavoitteita esimerkiksi kierrätysmäärille, päästö- jen rajoittamiselle, lisäaineiden kestävälle käytölle ja tiedon lisäämiselle (VinylPlus, A Voluntary Commitment). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 121 7 Johtopäätökset Johtopäätösten laadinnassa on sovellettu selvityksen tuloksia kaikille toimialoille, vaikka tapaustarkasteluna ja esimerkkeinä on käytetty rakennusmateriaali- ja muovijätteen hyödyntämistä. Toimialakohtaiset johtopäätökset on määritelty erikseen ja toimiala on mainittu. Kiertotalous luo uusia haasteita kemikaalien hallintaan Haitallisten aineiden hallinta kiertotaloudessa on tasapainoilua jätteiden hyödyntämi- sen ja kierrättämisen maksimoinnin ja ympäristöturvallisuuden välillä. Perinteisen ym- päristön teollisuusperäisen ja pistekohtaisen saastumisen tarkkailun lisäksi on keski- tyttävä entistä enemmän lähiympäristön kemikalisoitumisen estämiseen. Ympäristön kemikalisoitumista voi tapahtua sekä rakennetussa ympäristössä että luontoympäris- tössä, sillä altistus monille aineille tulee läheltä. Altistumme esimerkiksi kotiympäris- tössämme erilaisille palonsuoja-aineille. Haitallisten aineiden hallinta kiertotalou- dessa, ympäristön kemikalisoitumisen välttäminen ja vähentäminen tukevat suoraan useita YK:n kestävän kehityksen tavoitteita niin materiaalitaloudessa, ihmisen hyvinvoinnissa kuin luontoympäristön suojelussakin. Tuleville sukupol- ville on taattava mahdollisuus turvalliseen ympäristöön, joten vaarallisimmat aineet, kuten lisääntymisterveyteen vaikuttavat tai perimää muuttavat aineet, on saatava pois materiaalikierroista. Vaarallisia aineita sisältävät jätevirrat voidaan hyödyntää energiana Haitallisten aineiden hallinta kiertotaloudessa käsittää eritasoisesti haitallisia tai vaarallisia aineita. Pysyvät, kertyvät ja kulkeutuvat vaaralliset aineet on poistet- tava materiaalikierroista POP-asetuksessa säädetyllä tavalla. Kierrätyskelpoisissa materiaaleissa olevien muiden haitallisten aineiden osalta voimme miettiä, mikä on se kemikalisoitumisen taso tai kemikaalien yhteisvaikutus, joka ei aiheuta merkittäviä hai- tallisia vaikutuksia ihmisissä tai ympäristössä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 122 Luontoympäristössä tapahtuu positiivista kehitystä, pitoisuuksien vähenty- mistä, kemikaalien rajoitusten myötä. Tästä esimerkkinä on ympäristöstä löytyvien PCB-yhdisteiden pitoisuuksien pieneneminen sen jälkeen, kun PCB-öljyjen valmistus kiellettiin. Ilmastonmuutos voi kuitenkin tuoda haasteita hallita vanhojen, jo kiellettyjen aineiden päästöjä maaperästä, kaatopaikoilta ja jäätiköistä, mikäli aineita vapautuu uudelleen kiertoon muuttuvan ilmaston myötä. Tämän vuoksi on varmistettava, että kierroista poistettavat vaaralliset yhdisteet tuhotaan asianmukaisesti, jotta va- rastot luonnossa eivät kasva. Potentiaalisten riskiä aiheuttavien materiaalivirtojen poistaminen kierrosta polttamalla on tärkeää, vaikka massapohjaiset kierrätystavoitteet jäisivätkin joiltain osin saavutta- matta. Jos haitallisia aineita ei saada poistetuksi materiaalikierroista, ne lisäävät väes- tön kemikaalikuormaa. Nykytiedon perusteella jäteperäisten materiaalien käytön li- sääntymisen merkitystä muuhun kemikaalialtistukseen verrattuna on vaikea arvioida, samoin kuin lisäaltistumisen merkitystä väestön terveyteen. Kuten luontoympäris- tössä, aineilla voi olla negatiivisia vaikutuksia ihmisen lisääntymisterveyteen, yksilön- kehitykseen, immuunivasteeseen ja perimätekijöihin. Aineilla voi olla myös yhteisvai- kutuksia, joita ei tunneta. Haitallisten aineiden hallinta turvallisessa kiertotaloudessa Tuotteiden uudelleenkäytön, korjaamisen ja jätteiden hyödyntämisen huomioiva suunnittelu mahdollistaa tulevaisuudessa turvallisen jätteiden hyödyntämisen ja kierrätyksen. Erilaiset materiaalit pitäisi olla helposti erotettavissa toisistaan (de- sign for deconstruction / recycling). Kun kemikaalitieto siirtyy tuotteen mukana myös uudelleen käyttöön ja materiaalin jätevaiheeseen, voidaan haitallisia tai vaarallisia ai- neita sisältävät osat erotella hävitettäväksi ja kierrättäähaitta-aineeton materiaali. Jät- teitä, joiden kemikaalisisältöä ei tiedetä, voidaan hyödyntää energiaksi. Tuotteiden haitallisten aineiden pitoisuuksiin voidaan vaikuttaa hitaasti uusien tuotteiden tuote- sääntelyllä. Kun kiertotalouden tavoitteet on huomioitu jo suunnitteluvaiheessa, uudel- leenkäyttö tai jäteperäisten materiaalien hyödyntäminen on turvallista. Haitalliset aineet voidaan yrittää korvata muilla aineilla, jotka eivät aiheuta yhtä suurta riskiä. Haitallisten aineiden substituution mahdollistavassa yhteistyössä tarvi- taan tukea yrityksille: tiedon jakamista vaarallisista aineista, neuvontaa haitattomista vaihtoehdoista ja kotimaisia tietoalustoja, joista korvaavia kemikaaleja voisi etsiä. Yri- tysten on saatava tieto korvaavista aineista helposti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 123 Olemassa olevan sääntelyn parempi hyödyntäminen (mm. materiaalien käytön ohjaa- minen ekosuunnitteludirektiivin perusteella annettavissa täytäntöönpanotoimenpi- teissä) voi tuoda parannuksia pitkällä aikavälillä. Se kuitenkin edellyttää kansallisesti panostuksia toimenpiteiden laadintaan. Lyhyen elinkaaren tuotteissa voitaisiin siirtyä nopeastikin jätteiden turvalliseen hyö- dyntämiseen. Pitkäikäisissä tuotteissa, kuten esimerkiksi rakennusmateriaaleissa, vaarallisia aineita voi olla purettavissa kohteissa vielä vuosikymmeniä. Tulevia haitallisten aineiden hallintakeinoja olisi hyvä pilotoida mahdollisimman aikai- sessa vaiheessa. Julkisissa hankinnoissa voidaan käyttää jo nyt yhtenä perusteena ympäristönäkökohtia, joten myös kierrätettävyys ja ympäristön kemikalisoitumisen es- täminen voidaan huomioida. Oikea tiedonsaanti olennaisinta Tuotteiden koostumustiedon tulee välittyä läpi koko arvoketjun. Tiedon on siirryt- tävä tuotteen mukana myös kierrätys- ja jätteenkäsittelyvaiheeseen. Oleellista olisi selkeyttää kierrättämiseen ja jätteiden hyödyntämiseen liittyvää terminologiaa ja sys- tematisoida järjestelmä. Tämä edistäisi koko kierrätystoiminnan kehitystä. Lisäpanostusta tarvitaan ohjeistamiseen ja kouluttamiseen jätteiden turvallisesta tuot- teistamisesta, sekä tuotteistamisen valvontaan. Lupaviranomaiset tarvitsevat päätök- senteon tueksi mm. toimialakohtaista tietoa ja ohjeistusta haitallisista aineista ja uu- sista prosesseista. Vuonna 2017 tarkistettu Kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva ohjelma ja Kan- sallinen kemikaaleja koskeva viestintäsuunnitelma 2018–2019, ovat kiinnittäneet pal- jon huomioita kiertotalouteen liittyvän kemikaalitiedon välittämiseen oikeille kohderyh- mille. Jo suoritetuista toimista huolimatta tietoa vaarallisista aineista on tarjolla liian vähän. Tarvitaan lisää tutkimustietoa siitä, missä materiaaleissa haitallisia aineita on, miten nämä aineet kulkeutuvat materiaalivirroissa, minne on muodostunut varastoja sekä miten näille aineille altistutaan ja kuinka tätä altistusta voitaisiin estää. Tämän li- säksi pitäisi löytää keinoja myös jakaa nykyistä, vaikkakin hajanaista, tietoa POP- ja SVHC-aineista helposti ymmärrettävällä tavalla. Tutkitun tiedon puute ja hajanaisuus vaikeuttavat viestintää. Tarvitaan riittävät resurssit kerätä ja välittää tietoa sekä toteut- taa tiedostuskampanjoita eri kohderyhmille. Tarvitaan erilaista viestintää erilaisille kohderyhmille, kuten esimerkiksi asiantuntijoille, viranomaisille ja kansalaisille. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 124 SIRKKU-hankkeen toimialoilta saaduissa kyselyvastauksissa ja työpajoissa käydyissä keskusteluissa nousi esille, että vaikka yrityksillä on jo kemikaaliosaamista, lisää tie- toa haitallisista aineista kaivataan edelleen. Monet yritykset kokivat, että tarvitaan myös konkreettista neuvontaa ja ohjausta sekä koulutusta. Jo olemassa olevan tiedon saattaminen viestinnällisesti ymmärrettävään muotoon vaatii resursseja ja vuorovaiku- tusta toimialojen kanssa. Koulutusta ja tiedottamista on kehitettävä aktiivisesti. Tietoa POP- ja SVHC-ai- neista pitäisi tuoda eri koulutusasteille, erityisesti ammattikouluihin, ammattikorkea- kouluihin ja yliopistoihin. Tämän lisäksi koulutusta tulee järjestää jo työelämässä ole- ville. Viranomaisilla ja toimialojen etujärjestöillä on merkittävä rooli tiedon välittämi- sessä toimialoille. Yrityksillä on erilaiset resurssit tiedon hankintaa varten. Pienillä yrityksillä voi olla vä- hemmän taloudellisia mahdollisuuksia perehtyä tietoihin haitallisista aineista tai lain- säädännöstä. Tietoa pitäisi olla tarjolla riittävän helpolla tavalla ja sitä pitäisi osata vaatia toimitusketjusta. On myös huomioitava yritysten erilaiset tarpeet ja mahdolli- suudet kouluttaa työntekijöitä. Tulevaisuudessa on tärkeää kehittää menetelmiä, joilla tuotteita voidaan jäljittää (merkinnät, tuotepassit). Näiden menetelmien avulla voidaan myöhemmin tunnistaa tuotteiden ja materiaalien koostumus. Rakennusten tietomalleihin (Building informa- tion modelling) voidaan tallentaa tuotekohtaisia tietoja, joiden perusteella voidaan purku- tai korjaustoiminnassa tunnistaa turvalliset kierrätyskelpoiset materiaalit ja tuot- teet. Rakentamisessa vaarallisten aineiden hallintaa kiertotaloudessa voidaan parantaa niin sanotulla rakennusten tuoteselosteella. Näin voidaan rakennuksen sisältämät ra- kentamis- tai korjausvaiheessa käytetyt materiaalit ja kemikaalit olisivat tiedossa myös rakennuksen purkuvaiheessa. Tiedon jakamista yritysten välillä pitäisi edistää ja yhteistyön mahdollisuuksia pitäisi tukea esimerkiksi helpottamalla tiedon löytämistä haitallisia aineita korvaavista haitat- tomista vaihtoehdoista. Tällä hetkellä korvaamisesta, ns. haitallisten aineiden substi- tuutiosta löytyy tietoa mm. englanninkielisiltä internet-sivuilta (IPCheM – the Informa- tion Platform for Chemical Monitoring https://ipchem.jrc.ec.europa.eu/RDSIdisco- very/ipchem/index.html). Toisaalta toiminnot voivat muuttua ja haitalliset aineet jäädä pois materiaalikierroista, tai niiden käyttö voi merkittävästi vähentyä esimerkiksi kulut- tajakäyttäytymisen muutosten vuoksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 125 SVHC-aineista ei tiedetä riittävästi. Niiden esiintymistä ympäristössä pitäisi selvittää joko ympäristötarkkailuissa tai kertaluontoisten kartoitusten avulla. Ensisijaisena olisi- vat pysyvyyden, kertyvyyden ja hormonivaikutusten perusteella listatut SVHC-aineet. Erityisen tärkeää olisi selvittää SVHC-aineiden esiintymistä ympäristössä kiertotalous- laitosten ja niiden keskittymien läheisyydessä. Toimialakohtaista viestintää: Kullekin toimialalle olisi löydettävä vaikuttaja- ja yhteistyötahoja viestintään ja erilai- sia viestinnän muotoja mm. hyödyntämällä digitalisaatiota ja visualisointia. Toi- mialojen etujärjestöillä on tärkeä rooli tiedon välittämisessä yrityksille. Kierrätettävistä rakennusmateriaalieista voidaan jakaa tietoa rakennusalalle esi- merkiksi rakennusmateriaalien tietopankin välityksellä ja purkukartoitusmenettelyn yhteydessä. Muoviteollisuudessa verkostoitumista ja tiedon jakamista voitaisiin toteuttaa New Plastics Center -toiminnan yhteydessä. Lähtökohdat rakentamisen muovijätteiden hyödyntämiseen ovat paremmat, kun nii- den koostumus on tiedossa ja materiaalit pystytään pitämään puhtaana ja kuivana. Tarvitaan siis tutkimusta ja menetelmäkehitystä keräystä ja kierrätystä varten.. Uusia teknologioita tarvitaan Vaarallisia aineita on vaikea poistaa materiaalien jätevaiheessa, mikäli näitä ai- neita ei voida luotettavasti tunnistaa. Erityisesti nopeiden tunnistamismenetelmien kehittäminen edistäisi turvallista jätteiden hyödyntämistä, sillä niitä voisivat hyödyntää sekä materiaalien kierrättäjät että esimerkiksi rakennusten haitta-ainekartoitusta teke- vät asiantuntijat. Myös luotettavien näytteenottomenetelmien ja laboratorioanalyysien saaminen erilaisista matriiseista olisi olennaista turvalliselle kiertotaloudelle. Tällä het- kellä vaarallisten aineiden tunnistamiseen soveltuvia menetelmiä on maa- ja vesinäyt- teille. Esimerkiksi useille rakennusmateriaalien haitallisten aineiden analyyseille voi olla vaikea löytää akkreditoiduin menetelmin tehtävää laboratorioanalytiikkaa. Olisi siis kehitettävä vaarallisten aineiden tunnistamiseen soveltuvia menetelmiä ja ohjeis- tusta tulkintaan. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 126 Haitallisten ja vaarallisten aineiden hallinta edellyttää mittaustuloksia ja niiden tulkintaa. Laboratorioanalytiikkaa tarvitaan myös siihen, että saamme ajanmukaisen ja tarkemman kuvauksen haitallisten aineiden käyttäytymisestä käsittelyketjuissa, esi- merkiksi rakennusmateriaalin purkamisesta kierrätykseen ja uudeksi materiaaliksi. Il- man selkeää kuvausta haitallisten aineiden kulkeutumisesta tai muuntumisesta jät- teen hyödyntämisen yhteydessä, emme voi myöskään tarkkaan määritellä riskiä työn- tekijöille tai jäteperäisen materiaalin käytölle. Näytteenoton ja kemiallisen analytiikan parantamisen lisäksi on kehitettävä teknolo- gisia ratkaisuja materiaalien erottamiseksi toisistaan ja toisaalta kemikaalien erottamiseksi materiaaleista. Koska soveltuvia tunnistusteknologioita ei ole käytet- tävissä, materiaalien erotus joudutaan toteuttamaan toisarvoisten ominaisuuksien pohjalta.Tällöin kierrätykseen kelpaavaa materiaalia voi päätyä hävitykseen, mikä las- kee samalla kierrätysastetta. Toisaalta haitallisia aineita sisältäviä jätemateriaaleja voi päätyä uusiin tuotteisiin. Toisarvoisena tunnistuskeinona käytetään esimerkiksi kirjalli- suustietoja ja oletuksia tuotteen iästä ulkomuodon perusteella tai vastaavasti partikke- leiden tiheyttä prosessoinnissa. Tämän vuoksi onkin tärkeää kehittää tunnistustekno- logioita edelleen myös yhdistetasoiseen tunnistamiseen ja kasvattaa ymmärrystä ja tietoa siitä, missä tuotteissa ja näin ollen jätejakeissa POP-yhdisteitä on. Polton rin- nalle muodostuvien käsittely- ja hävitysteknologioiden kehitys voi avata uusia mahdol- lisuuksia myös materiaalipohjaiselle hyödyntämiselle. Tämänhetkisten lopputuotemarkkinoiden lisäksi tarvitaan tosin vielä selvitystä POP- yhdisteiden käyttäytymisestä kaupallisen mittakaavan jatkuvatoimisessa jätteen hyö- dyntämisen toimintaympäristössä (koko käsittelyprosessin osalta). Panostamalla korvaaviin materiaaleihin saadaan ympäristö-, terveys- ja liiketoi- mintahyötyjä. Innovaatiotuen ohella korvaavien materiaalien (ja tuotteiden) kehittä- mistä edistää sääntely-ympäristön tuki: on arvioitava, miten olemassa oleva sääntely- ympäristö edistää tai estää uusien materiaalien markkinoille tuomista ja turvallisuuden takaamista. Kun kehitetään vaarallisten aineiden korvaamista muilla aineilla, on myös varmistettava korvaavien aineiden turvallisuus. Tuotteiden käyttöön liittyvää kestä- vyyttä pitäisi kehittää. Samalla olisi huomioitava eri aineiden yhteisvaikutukset. Muovitoimialalle on kehitettävä menetelmiä kertamuovien jätehuoltoon ja komposiit- tien kierrättämiseen ja hyödyntämiseen. Tällä hetkellä potentiaalia on esimerkiksi se- mentinvalmistuksessa, jossa muoviosa toimii energian lähteenä ja lasikuitu lujitteena sementissä. Yleisesti muovin kierrättämisen tehostamiseen tarvitaan sekä kannusteita että valvontaa. Haitallisten aineiden valvonta uusista materiaaleista ja jo käytössä olevista materiaa- leista valmistetuissa tuotteissa vaatii resursseja. Äskettäin SVHC-aineiksi tunnistettuja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 127 aineita voi löytyä myös kauan markkinoilla olleista tuotteista. On tärkeää, että yritykset tunnistavat haitallisiin aineisiin liittyvät velvoitteensa esimerkiksi toimitusketjun tiedon- kulussa, ja että saatavilla on opastusta näihin liittyen (Tukes/aineet esineissä). Sääntely avainasemassa Kiertotalouden ohjauskeinot eivät ole vielä kovin kehittyneitä. Kemikaalisäänte- lyssä eri kemikaaleille asetetut vaatimukset ja rajoitukset voivat olla esteenä jätepe- räisten materiaalien kierroille. Vaikka tuotannossa ja tuotteiden sääntelyssä haitalli- sille aineille on asetettu jonkin verran velvoitteita ja jätehuoltosektorikin ottaa huomi- oon haitalliset aineet jollain tasolla, ei niitä koskeva sääntely kovin vahvasti ohjaa kier- totaloutta kohti. Kemikaalisääntelyllä on kuitenkin olennainen asema kiertotaloudessa, sillä se takaa materiaalien ja tuotteiden turvallisuuden ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Esimerkiksi TUKES on tarkastellut loppuraportissaan ”Kiertotalouslaitosten turvalli- suusriskit” (TUKES 2018) lainsäädännön kehittämistarpeita kiertotalouden tavoittei- den saavuttamiseksi erityisesti hyödynnettävien materiaalien käsittelyn turvallisuuden näkökulmasta. Jätesääntelyssä asetetaan lukuisia kiertotaloutta koskevia velvoitteita. Esimer- kiksi EoW-sääntely auttaa hyödyntämään jäteperäisiä materiaaleja poistamalla ne jä- tesääntelyn soveltamisalan piiristä. Tiukka erottelu jäte-, tuote- ja kemikaalisääntelyn välillä on aiheuttanut ongelmia kiertotalouden tavoitteiden edistämiselle. Esimerkiksi kemikaalitieto ei ole usein käytettävissä jätteenkäsittelyn yhteydessä. Lisäksi haitallis- ten aineiden tunnistaminen jätehuollossa on vaikeaa ja aiheuttaa kustannuksia toimi- joille ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Sääntelyä tulisi kehittää siten, että se tukee nykyistä tarkempaa tiedonkulkua materiaalien haitallisista ominai- suuksista jätevaiheen aikana. Kiertotalous edellyttää päätöksiä. Päätöksentekoprosessien nopeuttaminen on avainasemassa materiaalien hyödyntämiselle ja uuden kiertotaloutta edistävän va- kaan ja ennakoitavan liiketoimintaympäristön luomiselle. Etenkin jätteiden jätteeksi luokittelun päättymisen menettelyjen luomista kansallisesti ja tapauskohtaisesti tulee vauhdittaa asiasta jo aiemmin tehtyjen selvityksien perusteella (Kauppila ym. 2018). Päätöksenteko tarvitsee tuekseen tietoa. Tiedon tuottaminen edellyttää puolestaan teknologioita ja menetelmiä tutkia ja selvittää. On edistettävä voimakkaasti sekä pää- töksentekoa tukevan tiedon tuotantoa että sen tarvitsemaa teknologiakehitystä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 128 Kaikki mahdolliset kemikaalilainsäädännön ja kiertotaloustavoitteiden välillä tehdyt kompromissit saattavat lisätä haitallisten aineiden läsnäoloa tulevaisuuden materiaali- virroissa ja aiheuttaa ongelmia tuleville sukupolville. Esimerkiksi lainsäädäntö bromat- tujen palonsuoja-aineiden osalta on selkeä, mutta käytännössä toimijat eivät analysoi vaarallisia yhdisteitä, vaan prosessissa materiaalihyödyntämiseen hyväksyttävät ma- teriaalit arvioidaan silmämääräisesti. Vaikka perinteisen kiertotalouden kiertojen edis- tämistä koskevan tavoitteen kannalta suunta olisikin väärä, niin haitallisiin aineisiin on kiertotaloudessa suhtauduttava varautuneesti. Yhtenä väliaikatavoitteena voitaisiin pi- tää vaarallisten aineiden, kuten POP-yhdisteiden poistamista materiaalikierroista. Tässä mallissa jätevirrat, joista haitallisia aineita ei ole mahdollista tunnistaa ja ero- tella, hyödynnettäisiin materiaalin sijasta energiana. Esimerkiksi REACH-asetuksen lupa- ja rajoittamismenettely ja POP-sääntely ohjaavat materiaaleja usein tähän suun- taan. Tilanne nykysääntelyssä on se, että jäteperäisiä materiaaleja koskevat samat kemikaalisääntelyn rajoitteet kuin neitseellisiä materiaalejakin eräin poikkeuksin. Tur- vallisia materiaalivirtoja edistäisi kaikista eniten substituutio eli se, että tuotteiden ja materiaalien haitalliset aineet saataisiin korvattua haitattomilla aineilla, mikä pitää kier- rot puhtaina. Kiertotalouden sääntelyssä tulisi pyrkiä vaikuttamaan tuotteiden elinkaareen jo mah- dollisimman varhaisessa vaiheessa. On helpompi alusta asti käyttää mahdollisimman vähän haitallisiksi tunnistettuja aineita. REACH-asetuksen yhtenä tarkoituksena on edistää haitallisimpien aineiden korvaamista vähemmän haitallisilla. Tätä voitaisiin oh- jata myös ekosuunnittelusääntelyllä, mutta tähän mennessä sääntelyssä ei ole ase- tettu kyseisiä vaatimuksia. Näin ollen vaikuttaminen esimerkiksi usein pitkäikäisten ra- kennustuotteiden kiertojen turvallisuuteen on myös hyvin hidasta. Joissakin tapauksissa julkisissa hankinnoissa voidaan edistää ympäristönäkökohtien huomioon ottamista kuten haitallisten aineiden hallintaa ja materiaalien kierrätettä- vyyttä nopeammin kuin ekosuunnittelusääntelyn kautta. Julkisissa hankinnoissa voi- daan hankintaperusteena käyttää ympäristönäkökohtia, joissa voidaan ottaa huomi- oon haitalliset aineet ja jätteen hyödynnettävyys. Vaarallisia aineita, esimerkiksi SVHC-aineita välttävät julkiset hankinnat voisivat toimia esimerkkeinä yritysten han- kinnoille. Tietoa materiaalien haitallisista aineista voidaan kerätä myös jäte- tai kemikaalisään- telyyn liittymättömin keinoin, kuten rakennusteollisuudessa purkumateriaalikartoituk- sen avulla, ns. rakennusten tuoteselosteella. Rakennusmateriaalien tietopankilla voi- daan auttaa haitallisten aineiden tunnistamista ja rakennusmateriaalien asianmukaista käsittelyä. Näiden keinojen avulla voidaan helpottaa rakennusmateriaalille sopivien käsittelytapojen löytämistä ja tukea yrityksiä esimerkiksi haitallisten aineiden analy- tiikka ja erotteluprosessia koskevien toimintatapojen kehittämisessä. Myös erilaiset VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 129 ympäristömerkinnät voisivat toimia ohjauskeinoina haitallisten aineiden tunnis- tamisessa ja asianmukaisessa käsittelyssä. Vaarallisia kemikaaleja koskevaa tie- toa onkin liitetty jo lukuisiin tuotteisiin CLP-asetuksen merkintöjen avulla. Purkumateriaalikartoituksessa vaarallisia aineita sisältävien materiaalien ja tuotteiden tunnistamisessa on oleellista purkumateriaalikartoittajan tietämys eri vuosikymmenillä käytetyistä rakennusmateriaaleista ja niiden mahdollisista vaarallisista aineista (esim. pinnoitteissa, liimoissa) ja eri aikoina käytetyistä rakennusmenetelmistä ja purku- ja korjaustoiminnassa käytetyistä menettelyistä (esim. eri materiaalien erottelumahdolli- suuksista). Työturvallisuuden huomioiminen kiertotaloudessa Haitta-aineet korjausrakentamisessa ja purkutyössä Kun korjaushankkeen tai purkutyön tilaaja valitsee päätoteuttajaa, tilaajan on edelly- tettävä ja sovittava, että toteuttajan toiminta täyttää tilaajan asettamat turvallisuus- määräykset. Kun rakennuksen korjaus- ja purkutyön eri vaiheita ulkoistetaan alihank- kijoille, on hankkeen päätoteuttaja vastuussa myös rakennustyömaan alihankkijoiden työturvallisuudesta. Kun päätoteuttaja puolestaan valitsee alihankkijaa, päätoteuttajan on edellytettävä ja sovittava, että alihankkijan toiminta täyttää tilaajan asettamat tur- vallisuusmääräykset. Sopimuksiin täytyisi kirjata vastuu myös vuokratyöntekijöiden ja muiden tilapäistyöntekijöiden turvallisuudesta huolehtimisesta työturvallisuuslainsää- dännön mukaisesti. Aluehallintoviraston pitäisi pystyä valvomaan tehokkaammin työ- maita, joilla työskentelee määräaikaisia työntekijöitä. Työturvallisuuden kannalta on tärkeää, että purkusuunnittelijat ja turvallisuuskoordi- naattorit koulutetaan huomioimaan myös muut rakennusmateriaalien sisältämät haitta-aineet, kuin asbesti, PAH, PCB ja lyijy, jotta he voivat suunnitella työt mahdolli- simman turvalliseksi toimijoille ja ohjata rakennusmateriaalien lajittelua hyötykäyttöön. Rakennusvalvonnan tulisi tarkistaa, että purkusuunnitelmassa on arvioitu rakennus- materiaalien sisältämien haitta-aineiden aiheuttamat riskit ja niiden hallintakeinot. Näi- den tietojen tulee sisältyä myös rakennustyön aloittamisilmoitukseen, joka annetaan aluehallintoviranomaiselle. Rakennustyön tilaajan tulee varmistaa nykyistä paremmin, että rakentamisen toimijat ovat päteviä tekemään terveydelle vaarallisia töitä ja että he osaavat huomioida myös lähiympäristön turvallisuuden. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 130 Haitta-ainekartoitusten tulisi olla pakollinen työvaihe kaikissa purkutöissä ennen töi- den aloittamista, koska ne ovat oleellinen osa purkutyöhön liittyvää riskinarviointia. Haitta-ainekartoittajien arvioinneilla, heidän ottamillaan materiaalinäytteillä ja niistä saatavilla tuloksilla vaikutetaan vahvasti materiaalien lajitteluun ja jatkokäsittelyyn sekä työntekijöiden ja ympäristön turvallisuuteen. Tieto siitä, esiintyykö purkumateri- aaleissa POP-yhdisteitä, SVHC-aineita tai muita terveydelle haitallisia yhdisteitä on tärkeää etenkin purkutyöntekijöiden turvallisuuden kannalta. Työperäisten riskien arvi- oinnin ei tule perustua pelkästään materiaalin ympäristökelpoisuuden enimmäispitoi- suusrajoihin, koska haitta-aineen pitoisuuteen työilmassa vaikuttavat työstettävän ma- teriaalin lisäksi käytettävä työmenetelmä ja muut työolosuhteet. Rakennuksen haitta-ainekartoittajia tulisi kouluttaa huomioimaan rakennusmateriaa- lien sisältämät POP- yhdisteet, SVHC-aineet ja muut mahdolliset haitta-aineet. Haitta- ainekartoittajilla tulisi olla soveltuva koulutus työhönsä ja vahvistettu todistus osaami- sestaan (esim. pätevyyden osoittava henkilösertifikaatti). Haitta-ainenäytteitä analy- soivilta laboratorioilta tulee vaatia samalla tavoin riippumattoman tahon toteamaa pä- tevyyttä eli akkreditointia. Haitta-ainekartoitustyön helpottamiseksi eri tahojen julkaise- mia rakennusmateriaatietoja pitäisi päivittää Internettiin niin, että tiedoista olisi hel- posti tarkistettavissa käytössä olleiden ja olevien rakennusmateriaalien tuotesisällöt. Myös rakennustyömaiden työntekijät ja esimiehet kaipaavat lisätietoa pölyn mukana kulkeutuvista, terveydelle haitallisista aineista. Heille on annettava taustatietoja ja ker- rottava, mitä haittavaikutuksia ja seuraamuksia on, jos he eivät toimi turvallisuusoh- jeistuksen mukaisesti. Erityisesti yhteisillä työpaikoilla on kiinnitettävä huomiota kom- munikaatioon, perehdytykseen ja eri osapuolten vastuiden ja velvollisuuksien selväksi tekemiseen. Jäteperäisiä materiaaleja käsiteltäessä pölyntorjunta voi olla haastavaa. Jos ei pystytä toteuttamaan teknisiä torjuntatoimenpiteitä vaara- ja haittatekijöiden poistamiseksi eikä työntekijöiden altistumista saada vähennettyä työjärjestelyillä, niin työntekijöitä tulee ohjeistaa henkilösuojainten oikeaan käyttöön. Myös purkurakennuskohteen vie- ressä asuvia ja muita toimijoita tulee tiedottaa laajasti mahdollisen pölyaltistumisen riskeistä ja niiden välttämiskeinoista. Jäteperäisten materiaalien lajittelu ja esikäsittelyt Syntypaikkalajittelun merkitys on suuri ja sillä voidaan ennaltaehkäistä riskejä jättei- den hyödyntämisessä. Toimivaa syntypaikkalajittelua on kehitettävä laitosmaisen lajit- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 131 telun sijaan, koska sekalaisen jätteen joukosta materiaalien lajittelu lisää työntekijöi- den työturvallisuusriskejä varsinkin sisätiloissa. Kierrätettävien, orgaanista ainesta si- sältävien materiaalien kostumista on vältettävä lajittelun ja varastoinnin aikana, jotta materiaalit eivät kontaminoidu bakteereilla ja homesienillä. Tämän vuoksi kosteudelle herkät materiaalit on säilytettävä kuivissa olosuhteissa lajitteluhetkestä hyötykäyttöön saakka. Riskien hallintaan tarvitaan jäteperäisten materiaalien turvalliset keräys-, lajittelu- ja prosessointimenetelmät. Uusien toimintojen suunnitteluvaiheessa olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota prosessien turvallisuuteen, koska riskien tultua jo todel- liseksi, on suojaustoimenpiteiden toteuttaminen kallista ja vaikeaa. Sisätiloissa tapah- tuvat materiaalien siirtelyt, kuormaus- ja lastin purkuvaiheet, seulonnat sekä muu erot- telu ja murskaus voivat levittää epäpuhtauksia herkästi ilmaan ja työympäristöön riip- puen mm. materiaalin laadusta, tilan ilmanvaihdosta ja siivouskäytännöistä. Tervey- delle haitallisten epäpuhtauksien leviämistä työympäristöön ja niille altistumista tulee välttää ensisijaisesti teknisin torjuntatoimenpiteiden avulla. Prosessien automatisointi, kotelointi, osastointi ja niiden ohjaaminen esim. valvomosta vähentää merkittävästi työntekijöiden altistumista haitallisille aineille. Prosessien häiriö- ja huoltotilanteissa työntekijöiden on käytettävä tehtävään soveltuvia henkilösuojaimia. Jäteperäisten materiaalien hyödyntäminen Hyödynnettävien jätteiden koostumuksen tunteminen on kaiken lähtökohta. Jätepe- räisten materiaalien kanssa työskenteleville tarvitaan koulutusta POP- ja SVHC-ai- neista, niiden aiheuttamista terveysriskeistä ja riskien hallintakeinoista. Jäteperäisten materiaalien käytön osalta on ongelmallista, jos pakkausmerkinnät ja käyttöturvallisuustiedotteet puuttuvat. Lisäksi aikaisemman käytön aikana materiaaliin on saatettu lisätä toista komponenttia tai materiaali on saattanut kontaminoitua muilla kemikaaleilla tai haitta-aineilla. Jäteperäistä materiaalia vastaanottavan yrityksen olisi teetettävä haitta-aineanalyysit tai vaadittava haitta-aineanalyysitodistus materiaali- kuormista ennen niiden sekoittamista muuhun materiaaliin, jotta jäteperäinen raaka- aineen laatu pysyy hyvänä ja turvallisena jatkokäyttäjille. Tämä seikka tuo lisäkustan- nuksia materiaalien uudelleen hyödyntämiseen, mutta lisää samalla jäteperäisiä ma- teriaaleja käsittelevien työntekijöiden työturvallisuutta. Tuntematonta materiaalia prosessoitaessa työilmaan saattaa vapautua haitallisia haihtumis- ja lämpöhajoamistuotteita. Lämpöhajoamistuotteista voi olla tietoa saata- villa, jos raaka-ainemateriaali tunnetaan. Muissa tapauksissa haihtumis- ja lämpöha- joamistuotteiden ilmapitoisuudet on mitattava työympäristöstä ja arvioitava niiden ai- heuttamat riskit työntekijöille. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 132 Työntekijöiden altistumisen seuranta Työntekijöiden ja väestön altistumisen seurantaan tarkoitettuja biomonitorointimentel- miä pitäisi käyttää enemmän terveydenhuollossa. Altistuneiden henkilöiden pitkäai- kaisseurantaa tarvitaan etenkin ftalaateille, bisfenoleille ja bromatuille palonestoai- neille, jotta tunnettaisiin paremmin niiden aiheuttamat terveysriskit. Laajasti käytetyn HBCD:n arviontiin on kehitteillä menetelmiä, joita pitäisi hyödyntää työntekijöiden ja väestön altistumisen selvittämiseksi. Lisäksi arviointia on kehitettävä myös toiselle yleiselle, mutta heikosti tunnetulle aineryhmälle eli klooriparafiineille. Syöpävaarallisille aineille mahdollisesti altistuvat työntekijät tulisi kirjata Työterveyslai- toksen ylläpitämään ASA-rekisteriin myös kiertotalouden toimialoilla tai kierrätysmate- riaaleihin liittyvissä työtehtävissä. Alle 18-vuotiaita tai raskaana olevia ei tule käyttää työhön, jossa on mahdollisuus al- tistua POP- , SVCH-aineille tai muille terveydelle haitallisille yhdisteille. Ympäristön ja väestön altistuminen SVHC-aineista ei tiedetä riittävästi ja niiden leviämistä ympäristöön pitäisi selvittää, joko ympäristötarkkailuissa tai kertaluontoisten kartoitusten avulla. Ensisijaisena olisi- vat pysyvyyden, kertyvyyden ja hormonivaikutusten perusteella listatut aineet. Erityi- sen tärkeää olisi selvittää kiertotalouslaitosten ja niiden keskittymien merkitystä. Kohdennettua tarkkailua tarvitaan siellä, missä vahvasti epäillään ympäristö- kuormitusta. Vastuu ympäristökuormituksesta on toiminnanharjoittajilla (päästölähde tunnetaan, muttei vaikutuksia). Suurten laitosten ympäristössä tarvitaan kertaluontei- sia kartoituksia yhteistarkkailujen yhteydessä (päästölähde epävarma, mutta tieto ris- kittömyydestäkin arvokas). Kemikaalien parempi hallinta edellyttää ympäristölupien ja -seurantojen yhtenäistä- mistä ja hyvien käytäntöjen tuntemista. Tarvitaan vertailevaa tietoa lineaaritalouden materiaalien käyttövaikutuksista, kuten loppusijoittamisen aiheuttamista päästöistä, sekä tietoa POP- yhdisteiden ja SVHC-aineiden päästöistä. Näiden tietojen perus- teella voidaan arvioida kiertotalouden ympäristövaikutuksia. Toisaalta tapauskohtaista harkintaa tarvitaan, jossa AVIt ja ELYt ovat avainasemassa. Aineiden laajempaa leviämistä ja niiden varastoja ympäristössä ja teknosysteemissä sekä näiden aiheuttamaa riskiä tulisi selvittää. Tähän tarvitaan yhteisrahoitteisia hank- keita, joissa valtio on mukana tai pääosassa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 133 Väestön altistumista POP- ja SVHC-aineille olisi hyvä selvittää säännöllisin väliajoin tehtävillä väestöotoksilla ja/tai tarpeen mukaan tehdyillä otostutkimuksilla. Näin väes- tön altistumisesta ja altistumisen mahdollisista terveyshaitoista saataisiin tietoa ja voi- taisiin osaltaan seurata tehtyjen rajoittamistoimien vaikutusta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 134 8 Suositukset vaarallisten aineiden hallintaan kiertotaloudessa Suositukset ovat sovellettavissa kaikille toimialoille, vaikka tapaustarkastelussa onkin käytetty rakentamisen, purkurakentamisen ja rakennusjätteen kierrätyksen, sekä muovisektorin toimialoja. Toimialakohtaisissa suosituksissa toimiala on mainittu. 1. Tarvitaan kvantitatiivista tietoa POP- ja SVHC-aineista tuotteissa sekä jätevirroissa ja ympäristössä. Kemikaalien tilastointia on kehitet- tävä, jotta myös uudet SVHC-ainelistalle päätyvät kemikaalit saadaan tunnistettua materiaalivirroista. 2. Tarvitaan teknologiakehitystä. Erityisesti on kehitettävä aineiden tun- nistamiseen soveltuvia menetelmiä erilaisista matriiseista. Tarvitaan sekä nopeita menetelmiä kohteessa tapahtuvaan kemikaalin tunnistami- seen että laboratorioanalytiikan kehitystä POP-yhdisteiden ja SVHC-ai- neiden analysointia varten eri matriiseista. Tämä edellyttää myös talou- dellista panostusta. 3. Jäteperäisten materiaalien jätteeksi luokittelun päättymisen menet- telyjen luomista kansallisesti ja tapauskohtaisesti tulee vauhdittaa, jotta voidaan luoda ennakoitavat puitteet turvallisen kiertotalouden edis- tämiselle. Lupaviranomaiset tarvitsevat ohjeistusta ja tietoa vaarallisista aineista päätöksenteon tueksi. 4. On kehitettävä keinoja, joilla voidaan parantaa tuotteiden materiaali- sisältöä ja haitallisia aineita koskevan tiedonkulkua koko tuotteen elinkaaren ajalle, aina jätevaiheeseen ja uusiin elinkaariin saakka. Tie- donkulkua on kehitettävä kansallisella ja EU:n tasolla. o haitallisten aineiden tietopankkeja eri toimialoille o koulutusta, ohjausta, neuvontaa, toimeenpanoa ja valvontaa mm. haitallisista aineista ja lainsäädännöstä o esineiden valmistajien velvoite SVHC-aineita sisältävien esi- neiden viemisestä ECHA:n tietokantaan alkaa 5.1.2021 https://echa.europa.eu/waste o On kehitettävä menetelmiä, jotka tukevat tiedon saantia (esi- merkiksi purkukartoitus rakentamisessa). Näiden menetel- mien on vastattava haitallisten aineiden hallinnan haastee- seen kiertotaloudessa ja tiedon oltava hyödynnettävissä avoi- mesti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 135 5. On panostettava uusien materiaaleihin kehittämiseen. Materiaaliva- linnoilla voitaisiin vähentää ympäristö- ja terveyshaittoja sekä tuoda liike- toimintahyötyjä. Korvaavien materiaalien ja kemikaalien kehittämisessä on otettava huomioon kokonaisvaltaisesti niiden käytön terveys- ja ym- päristövaikutukset. 6. Jätteiden syntypaikkalajittelu on tärkeää. Tarvitaan myös lajitteluun nykyistä paremmin kannustavaa valvontaa ja hintaohjausta. 7. Riskinarviointioppaat auttaisivat hallitsemaan kemikaaleja kiertota- loudessa. Tarvitaan mm. opas haitallisten aineiden kartoitukseen puret- tavista rakennuksista, joka sisältää myös ohjeistusta riskinhallintaan ra- kennusjätteen kierrättämisessä. Työturvallisuuden kehittämistä on resur- soitava, koska toimintaympäristön muutos tuo tarvetta luoda uusia käy- täntöjä, menetelmiä ja monitorointia, myös väestön altistumisen näkö- kulmasta. 8. Se osa jätevirrasta, jonka sisältämiä kemiallisia aineita ei ole mah- dollista tunnistaa, kannattaisi hyödyntää energiantuotannossa. Jos materiaalin sisältämiä kemiallisia aineita ei tunnisteta, se ei voi täyttää kemikaalisääntelyssä materiaalina käyttämiselle asetettuja reunaehtoja kuten vaatimusta REACH-rekisteröinnille. 9. Tarvitaan taloudelliset kannusteet uusio- ja kierrätysmateriaalien käytölle. Voimavarat on kohdistettava toimintaan, jossa voidaan saavut- taa parhaat taloudelliset ja ympäristöhyödyt. Kokonaisympäristövaiku- tusten arviointiin tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 136 9 Liitteet LIITE 1. Vuorovaikutus asiantuntijoiden ja toimialojen kanssa SIRKKU-hankkeen keskeisenä toimintatapana on ollut vuoropuhelu asiantuntijoiden ja toimialojen edustajien kanssa. Tieteellinen tieto on toiminut hankkeen pohjana. Han- ketta kohdistettiin asiantuntijatyöpajassa, jossa valittiin purku- ja korjausrakentaminen ja rakennusjätteiden hyödyntäminen ensimmäiseksi vaarallisten aineiden hallintaan tukea tarvitsevaksi toimialaksi. Työpajan tuloksena saimme myös vastauksen, mihin aineisiin tai aineryhmiin keskityimme SIRKKU-hankkeessa. Näihin kysymyksiin liittyvä sähköinen kysely toimialoille oli välitetty jo ennen työpajaa etujärjestöjen kautta. Vuoropuhelu toimialojen kanssa toi erittäin tärkeitä kokemusperäisiä viestejä toimija- kentältä. On kuitenkin huomioitava, että samallakin alalla toimivien yritysten välillä voi olla suuria eroja mm. yrityksen koon ja kansallisen tai kansainvälisen toimintaympäris- tön suhteen. Kuitenkin on tärkeää nostaa yritysten arjessaan kokemia asioita keskus- teluun ja tuoda esille hyviä esimerkkejä mm. haitallisten aineiden hallinnasta ja työter- veyden hoidosta. Kiertotalouden tavoitteet saavutetaan vain, jos uusien käytäntöjen ja menetelmien toteuttaminen on käytännön tasolla mahdollista. Kyselytutkimus Ennen SIRKKU-hankkeen ensimmäistä työpajaa toteutimme kyselytutkimuksen. Ky- selyn tarkoituksena oli luoda pohjaa ensimmäisessä työpajassa käsiteltäville aiheille ja antaa elinkeinoelämän toimijoille mahdollisuus kertoa näkemyksiään kiertotalouden ongelmakohdista haitalliset aineet huomioiden. Kysely lähetettiin toimialojen etujärjes- töjen kautta useille toimialoille. Myös asiantuntijoilla oli mahdollisuus osallistua vas- taamiseen. Kyselyn toimialajaossa käytettiin vuoden 2008 toimialaluokitusta (Tilastokeskus). Saimme 54 vastausta, joista noin 40 % oli metallialan yrityksistä ja muut vastaajat ja- kautuivat melko tasaisesti muille aloille (kuva 20). Kysymysten avulla haluttiin selvit- tää, mitkä toimialat ja niillä liikkuvat aineet ja kemikaalit vaatisivat vastaajien mielestä erityistä huomiointia kiertotaloudessa. Kyselyn tuloksista tehtiin yhteenveto, joka jaettiin ensimmäiseen työpajaan osallistu- ville, jotta kyselyn tuloksia voitiin käyttää ensimmäisessä työpajassa valittavien toi- mialojen päättämiseen. Kyselyssä yli 20 prosenttia vastaajista koki jätehuollon ja ke- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 137 miallisten tuotteiden valmistuksen kaipaavan erityistä tukea kemikaalien ja niihin liitty- vien riskien hallintaan. Metalli- sekä muovialan kemikaalihallinnan tilanne huoletti yli 10 prosenttia vastaajista. Kysyimme myös toimialojen edustajilta, millaista tukea, ohjausta tai opastusta kemi- kaalien ja haitallisten aineiden hallintaan tarvittaisiin. Yleisimmin toistuvat vastaukset liittyivät jaettavaan tietoon. Tietoa toivottiin selkeämmäksi, käytännönläheisemmäksi sekä helposti digitaalisessa muodossa saatavaksi Työpajat ja keskustelutilaisuudet Työpaja asiantuntijoille ”Vain sitä mikä tiedetään, voidaan hallita!” Viranomaisille, asiantuntijoille ja tutkijoille kohdennetun asiantuntijatyöpajan tavoit- teena oli tunnistaa ja valita toimialat, jotka kiertotaloudessa tarvitsevat eniten tukea kemikaalien hallintaan. Työpajassa tehdyt valinnat eivät siis mitenkään sulje pois mui- den toimialojen tarpeita vastaaviin kiertotaloutta ja haitallisten aineiden hallintaa tuke- viin selvityksiin. Työpajaan kutsutuilla asiantuntijoilla ja virkamiehillä oli osaamista haitta-aineiden vaa- rallisuuden, niiden aiheuttaman potentiaalisen altistumisen sekä terveys-/ympäristöris- kien suhteen, joista tarjottiin tietoa myös työpajan alustuksissa sekä taustamateriaa- leissa. Jokainen omalla asiantuntemuksellaan otti huomioon myös mm. jätteiden hyö- dyntämisen volyymit tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Taustatiedoksi oli laadittu mate- riaalia yrityksille suunnatun kyselyn tuloksista, vaarallisista aineista sekä toimialoista (liite 2). Työpajan yleisessä keskustelussa todettiin, että kiertotaloudessa toimialat linkittyvät ja siksi varsinaisesti toimialakohtaista valintaa on vaikea tehdä. Lisäksi osa toimialoista oli tunnistettu poikkileikkaaviksi, kuten esimerkiksi jätehuolto, joka koskee kaikkia toi- mialoja. Asiantuntijatyöpajassa järjestettiin äänestys, jonka perusteella valitsimme toimialat, joihin tätä hanketta erityisesti kohdennettiin. Osallistujia pyydettiin äänestämään toimi- aloja seuraavia asioita painottaen: 1. Materiaalien kierron aikajänne 2. Euroopan ulkopuolelta materiaalikiertoon tulevat vaaralliset aineet 3. Vaarallisten aineiden lista VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 138 4. Kierrätystavoitteet (relevanssi) 5. Massamäärä 6. Vaikuttavuus (taloudellinen ja ekologinen) 7. Mikrobiologia ja hyönteiset 8. Tiedon sovellettavuus toisille toimialoille Äänestyksen tuloksena rakentamisen toimiala tunnistettiin tarvitsevan kaikkein eniten tukea haitallisten aineiden hallintaan kiertotaloudessa. Seuraavaksi eniten ääniä sai jätehuolto, kuljetus ja varastointi sekä kolmanneksi eniten ääniä sai kumi- ja muovi- tuotteiden valmistus ja kierrätys. Jokainen ryhmä sai vapaasti nostaa esiin ja mainita mielestään tärkeitä haitallisia ja vaarallisia aineita, joita kiertotaloudessa ja tässä hankkeessa tulisi ottaa huomioon. Kaikissa ryhmäpohdinnoissa toistuivat samat aineet (taulukko 10). Useiden eri toi- mialojen alla esiintyvät samat ongelmalliset aineet, kuten esim. palonsuoja-aineet. Taulukko 10. Kaikkien ryhmien toimialamuistiinpanoissa toistuivat samat aineet, jotka on koottu tähän taulukkoon. Toimiala Ryhmäkeskusteluissa mainitut aineet Tekstiilien ja vaatteiden valmistus ja kierrätys palonsuoja-aineet, homeenestoaineet, PFAS-yhdisteet, ftalaatit, pehmittimet, biosidit, torjunta-aineet Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistus ja kierrätys (SER) palonsuoja-aineet, raskasmetallit, pehmittimet, POP- yhdisteet Kumi- ja muovituotteiden valmistus ja kierrätys palonsuoja-aineet, raskasmetallit, pehmittimet, bisfenolit Rakentaminen ja purku asbesti, PCB, PAH, kreosootit, dioksiinit, lyijy, saumausaineiden SCCP Jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito + Kuljetus ja varastointi ryhmät pitivät vaikeana nimetä yksittäisiä aineita, kun kyseessä on niin laaja kokonaisuus Näiden ensimmäisessä työpajassa saatujen tulosten perusteella suuntasimme SIRKKU-hankkeen selvityksiä rakennustoimialaan sekä tiettyihin haitallisiin aineisiin kuten palonsuoja-aineisiin, lyhytketjuisiin klooriparafiineihin eli SCCP-aineisiin sekä muovienkin pehmittiminä toimiviin ftalaatteihin. Työpaja rakennustoimialojen edustajille Rakennus- ja purkurakennus toimialojen edustajille ja rakennusmateriaalin kierrättä- jille järjestettiin työpaja, jonka tavoitteena oli vuorovaikutuksellinen keskustelu haitalli- sista aineista ja niiden hallinnan mahdollisuuksista. Samalla haluttiin saada selville toi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 139 minnanharjoittajien kokemat tietotarpeet kemikaalien hallinnan parantamiseksi. Työ- pajassa saatiin tietoa käytössä olevista haitallisten aineiden tunnistus-, käsittely- ja erotusmenetelmistä. Tilaaja isossa roolissa haitallisten aineiden hallinnassa sekä rakentamisessa että pur- kamisessa Ryhmäkeskusteluissa nousi esiin tilaajan suuri merkitys uuden rakennuksen raken- nustoimien suunnittelussa sekä purkusuunnitelman tilaajana. Toimialojen edustajat kertoivat, että rakennusmateriaalien valintaan vaikuttavat ensisijaisesti tilaajan asetta- mat reunaehdot. Tilaaja voi vaatia esimerkiksi sertifioitua rakentamista, jolloin materi- aalit valitaan tätä ehtoa noudattaen. Jos rakentaminen halutaan kiertotalouden mu- kaiseksi, on vaikutettava tilaajiin. Toimialojen edustajat tunnistivat ongelmakohdaksi erityisesti tilaajien käsitykset siitä, että hyödynnetty jäteperäinen materiaali olisi aina huonompilaatuista kuin neitseellinen materiaali. Tällaisia käsityksiä tulisi keskustelu- jen mukaan purkaa todennetuilla tutkimustuloksilla. Kierrätysmateriaalien käyttöä vai- keuttavat vastaajien mielestä myös tiukat laatuvaatimukset, lupatekniset ongelmat va- rastoinnissa ja muut lupamenetelmät. Lupaprosessien ongelmana on toimialojen edustajien mukaan niiden keston ja lopputuloksen hankala ennustettavuus, mikä ai- heuttaa epävarmuutta. ”Kiertotaloudessa voidaan uudet työmenetelmät, uudet prosessit ja laitokset sekä työturvallisuus miettiä kunnolla, toisin kuin vanhoja prosesseja läpikäy- dessä.” KESKUSTELUA RAKENNUSTUOTTEIDEN UUDELLEENKÄYTÖSTÄ JA MATERIAALIN KIERRÄTYKSESTÄ: 1. uudelleenkäyttöön irrotettavien rakennustuotteiden myyminen voi kestää kauan 2. uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen menevien tuotteiden ja materiaalien purkuprosessit voivat olla hankalampia ja siten ajallisesti kestää kauem- min ja olla kalliimpia 3. jos purku ja säilyttäminen maksavat paljon, voi hinta tuotteille nousta liian korkeaksi 4. hyvälaatuista materiaalia ei välttämättä saada riittävästi 5. hiilineutraalin rakentamisen vaatimaa käyttöiän arviointia on vaikea tehdä kierrätystuotteelle 6. uudelleenkäyttöä ohjaavat markkinat, eikä kysyntää välttämättä ole 7. kenellä on vastuu siitä, täyttävätkö uudelleen käyttöön otettavat tuotteet siltä vaadittavat tekniset ominaisuudet VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 140 Ryhmäkeskusteluissa oli aiheena materiaalien ja jätteen hyödyntämisen lisäksi ympä- ristö- ja työterveysnäkökulma, erityisesti haitallisten aineiden tunnistaminen rakennus- materiaaleista. Useissa keskusteluissa nousi esiin perusteellisen haitta-ainekartoituk- sen tärkeys ennen purku-urakkaa. Purkutyön tilaaja on vastuussa haitallisten aineiden kartoituksesta ja purkusuunnitelmasta. Yleisesti toivottiin haitta-ainekartoituksiin serti- fikaattia kartoittajille. Toisaalta huomautettiin, että jokainen analyysi maksaa ja mitä enemmän tiedetään haitallisista aineista, sitä enemmän purku todennäköisesti myös maksaa. Tunnistusmenetelmiä pitäisi kehittää, siten että tiedettäisiin missä uusia ai- neita pitäisi olla ja miten eri materiaalit reagoivat keskenään kun ne yhdistetään. Ra- kennukset tarvitsisivat materiaalipassin, jonka avulla tiedettäisiin mitä materiaaleja ra- kennuksissa on. Monet kokivat, että vain lainsäädännölliset vaatimukset tepsisivät vastuullisen purka- misen järjestämisessä. Materiaalien ongelmattomuuden tunnistamisessa nähtiin, että ympäristömerkinnöistä voisi olla apua. Haitallisten- ja vaarallisten aineiden tunnistami- sen kannalta oltiin huolissaan etenkin pienistä toimijoista, joille kemikaaleihin liittyvät kysymykset ovat vieraampia. Tätä ajatellen edustajat kaipasivat parempaa viestintää sekä kouluttamista. Keskustelutilaisuus muovikomposiittiedustajien kanssa Kutsuimme muovikomposiittialan edustajia keskustelemaan kanssamme komposiitti- materiaalien kierrätysmahdollisuuksista ja haitallisista aineista. Hankkeessa koottua tietoa haitallisista aineista ja niiden aiheuttamista ympäristö- ja työturvallisuusriskeistä ja hallinnan mahdollisuuksista esiteltiin keskustelun lomassa. Keskustelussa nousi esiin oikeanlaisen termistön käyttö komposiiteista puhuttaessa. Edustajat korostivat, että komposiitti ja muovikomposiitti tarkoittavat toisinaan eri alo- jen ihmisille eri asioita. Muovista puhuttaessa tärkeää olisi erottaa, onko kyseessä luji- tekertamuovi vai kestomuovi. Esimerkiksi kertamuovikomposiitteja ei voi kierrättää. Energiahyödyntäminen ei onnistu, koska murskauksessa komposiitista energiapitoi- nen muovijae häviää pölyksi ja esimerkiksi pitkät kuidut tukkivat leijupedit, eli lujiteker- tamuoveja ei voida polttaa. Tällä hetkellä ainoana vaihtoehtona on viedä ne kaatopai- kalle, johon tarvitaan lupa. Kaatopaikalle sijoittamisen luvitus voi kestää jopa useita vuosia, jona aikana yrityksen on varastoitava jätteet omiin tiloihin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 141 LIITE 2. Asiantuntijatyöpaja Asiantuntijatyöpajan osallistujat 9.5.2018 Etunimi Sukunimi Yritys/Organisaatio Kristina Alakylä Lounais-Suomen Aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue John Bachér VTT Oy Annukka Berg SYKE Helena Dahlbo SYKE Erja Fagerlund TEM Olof Forsén Aalto-yliopisto, Hydrometallurgian ja korroosion tutkimusryhmä Eevaleena Häkkinen SYKE Elina Ilén Aalto Yliopisto / Muotoilu Hannu Ilvesniemi LUKE Eliisa Irpola Kemianteollisuus ry / Järjestöjen kemikaaliryhmän (Järkky) koordinaattori Marika Jestoi Evira Sari Kauppi SYKE Hannu Kiviranta THL Jutta Laine-Ylijoki VTT Sirpa Laitinen TTL Katri Lautala SYKE Riitta Levinen Ympäristöministeriö Jaakko Mannio SYKE Reijo Munther Jukka Nevalainen Kaakkois-Suomen ELY-keskus Hinni Papponen Ympäristöministeriö Tiina Putkonen TUKES Outi Pyy SYKE Tiina Rantio TTL Pia Rotko Jani Salminen SYKE Pirjo Salminen MMM Tiina Santonen TTL Timo Seppälä SYKE Jaana Sorvari Aalto yliopisto Kati Suomalainen TUKES Sari Tuhkunen TUKES Topi Turunen SYKE Kati Vaajasaari YM Margareta Wahlström VTT Ltd Olli Venelampi Evira Erja Ämmälahti VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 142 Työpajan taustamateriaali Johdanto Perinteisen ympäristön- ja terveydensuojelun tavoitteena on turvata ympäristö ja ihmi- set haitallisille aineille altistumiselta. Tämän rinnalle on kehitettävä tavoitteet turvalli- seen kiertotalouteen. Kiertotalous tuo mukanaan muutoksia yhteiskunnalliseen toimin- taympäristöön, jossa huolta aiheuttavien aineiden, erityisesti pysyvien orgaanisten yh- disteiden (POP) ja erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) aiheuttamat riskit on huomioitava. Kestävä ja turvallinen kiertotalous SIRKKU on Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoi- minnan rahoittama hanke, joka käynnistyi helmikuussa 2018 ja päättyy syyskuussa 2019. Tutkimuksen tavoitteena on löytää kiertotalouden sekä haitallisimpien aineiden kannalta merkityksellisimmät kiertotalouden sektorit, joissa kemikaalien hallintaa pi- täisi parantaa. Selvityksen kohteena ovat erityisesti pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP-yhdisteet) ja ns. erityistä huolta aiheuttavat aineet (SVHC), joita ovat EU:n ke- mikaalilainsäädännössä (REACH-asetuksessa (EY) N:o 1907/2006) luvanvaraisiksi asetetut aineet (REACH-asetus liite XIV aineet) ja REACH-asetuksen ns. kandidaatti- listalla olevat aineet. Kandidaattilista pitää sisällään syöpävaarallisiksi, mutageenisiksi tai lisääntymisterveydelle vaaraa aiheuttavia aineita, pysyviä ja ympäristöön kertyviä (PBT, vPvB) aineita sekä muita vastaavantasoista huolta aiheuttavia aineita kuten hengitystieherkistäjiä tai hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Työ toteutetaan neljässä vuorovaikutteisessa työpaketissa. Hankkeen kokonaisuus muodostuu taustaselvityksistä, työpajoista ja haastatteluista, kohdennetuista selvityk- sistä (Jätteiden ja materiaalien käsittelyprosessit ja niiden työturvallisuusnäkökohdat, Lainsäädännölliset velvoitteet ja ohjauskeinojen kehittäminen, Vaikutukset ympäris- töön ja terveyteen), sekä meta-analyysistä, johon huomioidaan kaikki kohdennetut selvitykset. Viestintä on tärkeä osa hanketta ja siinä keskitytään erityisesti ensimmäi- sessä työpajassa valittuihin toimialoihin. Hanke tarjoaa mahdollisuuden järjestää toi- miala- tai aihekohtaisia työpajoja yhteistyössä toimialojen edustajien kanssa. Kyselytutkimus Ennen SIRKKU-hankkeen ensimmäistä työpajaa toteutimme kyselytutkimuksen, jonka tarkoituksena oli luoda pohjaa työpajassa käsiteltäville aiheille ja antaa elinkeinoelä- män toimijoille mahdollisuus päästä ääneen. Kysely lähetettiin toimialojen etujärjestö- jen kautta useille toimialoille. Myös asiantuntijoilla oli mahdollisuus osallistua vastaa- miseen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 143 Kyselyyn vastasi 54 henkilöä, joista noin 40 % oli metallialan työntekijöitä ja muut vas- taajat jakautuivat melko tasaisesti muille aloille (kuva 20). Kysymysten avulla haluttiin selvittää, mitkä toimialat ja niillä liikkuvat aineet ja kemikaalit vaatisivat vastaajien mie- lestä erityistä huomiointia kiertotaloudessa. Kuva 20. SIRKKU-hankkeen kyselyyn vastanneiden toimialat, joilla he itse työskentelevät (n = 54). Yli 20 % vastaajista kokivat jätehuollon ja kemiallisten tuotteiden valmistuksen kaipaa- van erityistä tukea kemikaalien ja niihin liittyvien riskien hallintaan (kuva 21). Metalli- sekä muoviala saivat yli 10 % äänistä. Varsinaisessa kyselyssä toimialavaihtoehtoja oli enemmän, mutta kuvaajaa varten toisiinsa liittyviä toimialoja on yhdistetty. Valintoja tähän kysymykseen tehtiin yhteensä 139, sillä kysymyksessä pystyi valitsemaan enin- tään 3 toimialaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 144 Kuva 21. Vastaajia (54 kpl) pyydettiin valitsemaan enintään 3 toimialaa, joihin tulisi erityisesti keskittyä kier- totalouden riskien hallinnassa. Kemikaalien ja aineiden hallintaa käsittelevän kysymyksen vastaukset on esitetty ku- vassa 22. Eniten eli yli 10 % äänistä on saanut syöpävaaralliset ei-kertyvät metallit sekä kertyvät raskasmetallit. Äänet jakautuvat kemikaalien ja aineiden kohdalla huo- mattavasti tasaisemmin, kuin toimialojen kohdalla. Kysymyksessä sai valita 5 eri ai- netta, mikä voi selittää tasaisempaa vastausten jakautumista. Valintoja tehtiin yh- teensä 138 kappaletta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 145 Kuva 22. Vastaajia (54 kpl) pyydettiin valitsemaan enintään 5 ainetta/kemikaalia, joiden hallintaan tarvittai- siin erityistä tukea kiertotaloudessa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 146 Toimialat Kuva 23. Tilastokeskuksen luokituksen mukaisten toimialojen henkilöstövolyymi Suomessa. Tekstiilien ja vaatteiden valmistus ja jätteiden hyödyntäminen Toimipaikat: 1 610 valmistuksessa Henkilöstö: 5 000 valmistuksessa Työterveys: tekstiilien valmistuksessa on diagnosoitu yksittäisiä kemikaalien (ml. väri- aineet) aiheuttamia iho- ja hengitystieallergioita. Myös esimerkiksi turkispölyn aiheut- tamia allergioita on tällä toimialalla todettu. Merkittävät aineet/kemikaalit: fluoratut yhdisteet, palonsuoja-aineet, raskasmetallit, perfluoratut yhdisteet, lyhytketjuiset parafiinit, biosidit, ftalaatit, pigmentit (joilla vaara- ominaisuus). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 147 Nahan ja nahkatuotteiden valmistus ja jätteiden hyödyntäminen Toimipaikat: 180 valmistuksessa Henkilöstö: 1 000 valmistuksessa Työterveys: Nahan parkinnassa käytetty kromi on aiheuttanut allergisia ihottumia myös työntekijöillä yksittäistapauksissa. Nykyään nahan parkinnassa käytetään kol- menarvoista kromia, joka ei ole niin herkistävää kuin kuudenarvoinen kromi. Merkittävät aineet/kemikaalit: SCCP, kromiyhdisteet, PFOA Huonekalujen valmistus ja jätteiden hyödyntäminen Toimipaikat: 915 valmistuksessa Henkilöstö: 6 000 valmistuksessa Työterveys: Puupölyn aiheuttamia iho- ja hengitystieallergioita on tällä alalla todettu. Myös formaldehydi on tällä alalla mahdollinen ammattitautien aiheuttaja. Merkittävät aineet/kemikaalit: palonsuoja-aineet, ftalaatit, PFOA, formaldehydi Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus Toimipaikat: 398 Henkilöstö: 12 000 Työterveys: Kemillisten tekijöiden aiheuttamat työterveysriskit ja mahdollisten ammat- titautien esiintyminen vaihtelee riippuen tarkemmasta alasta. Merkittävät aineet/kemikaalit: Metallien- ja metallituotteiden valmistus ja jätteiden hyödyntäminen Toimipaikat: 4 898 valmistuksessa Henkilöstö: 48 000 valmistuksessa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 148 Työterveys: Eri herkistävien metallien (kromi, koboltti, nikkeli) ja muiden metallien val- mistuksessa ja työstössä käytettävien kemikaalien aiheuttamia ihoallergioita todetaan tältä toimialalta vuosittain. Aiemman altistumisen aiheuttamat asbestisairaudet ovat yleisiä. Metallien aiheuttamia hengitystieallergioita todetaan myös vuosittain (kromi, nikkeli, koboltti). Metallialalta tulee metallintyöstönesteiden sisältämien aineiden, ku- ten isotiatsolinonit, formaldehydi, etanoliamiinit aiheuttamia ihoallergioita. Myös yksit- täisiä ammattisyöpiä esimerkiksi nikkeliyhdisteiden tai hitsaushuurujen (kromi(VI), nik- keli) aiheuttamina on todettu. Liuotinaineet ovat aiheuttaneet toksista liuotinaineaivo- sairautta. Epoksihartsit, di-isosyanaatit ja akrylaatit aiheuttavat ammattiallergioita myös metallialalla. Merkittävät aineet/kemikaalit: Booriyhdisteet, syöpävaaralliset metallit kuten kromi(VI)yhdisteet, nikkeliyhdisteet, koboltti- ja kadmiumyhdisteet, lyijy-yhdisteet, eri- laiset hapot, syanidit, PFAS-yhdisteet (pintakäsittely), formaldehydi, erilaiset liuottimet Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistus ja jätteiden hyödyntäminen Toimipaikat: 630 valmistuksessa Henkilöstö: 20 000 valmistuksessa Työterveys: ei haettua ammattitautitietoa tältä toimialalta. Merkittävät aineet/kemikaalit: SER-jätteestä ja autonromuista on löytynyt bromattuja palonsuoja-aineita (mm. OktaBDE, PentaBDE ja DekaBDE), tetrabromobisfeloli-A:ta (TBBP-A), useita fosforoituja palonsuoja-aineita ja pehmitteitä (TCEP, PBDPP, TPHP, EHDP ja TMMP), sekä lyijyä, kadmiumia ja kromia. Kumi- ja muovituotteiden valmistus ja jätteiden hyödyntäminen Toimipaikat: 626 valmistuksessa Henkilöstö: 11 000 valmistuksessa Työterveys: Ammattitautitilastojen mukaan muovituotteiden valmistuksessa kemikaalit ovat aiheuttaneet viime vuosina erityisesti ammatti-ihotauteja. Myös astmaa ja liuotin- aineiden aiheuttamia keskushermostohaittoja on diagnosoitu. Erityisesti epoksihartsit (BPA-epoksihartsi) ovat tavallisia allergisten ihottumien aiheuttajia. Di-isosyanaatit VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 149 ovat aiheuttaneet astmoja. Myös aiemman asbestialtistumisen aiheuttamia keuhkosai- rauksia on todettu vielä viime vuosina. Yksittäisiä kumikemikaalien aiheuttamia allergi- sia ihottumia on todettu kumituotteiden valmistuksessa. Merkittävät aineet/kemikaalit: pehmitteet, metalliset stabiloijat (kadmium, lyijy), palon- suoja-aineet. Rakentaminen Yrityksiä: 40 891 Henkilöstö: 158 000 Työterveys: Rakennusalalla ammattitauteja syntyy edelleen paljon vanhasta asbes- tialtistumisesta, lisäksi kvartsin aiheuttamia pölykeuhkosairauksia todetaan. Uutena ovat lisääntyneet epoksihartsien aiheuttamat ihosairaudet. Merkittävät aineet/kemikaalit: Rakennusmateriaaleista haitallisia aineita voi esiintyä ainakin betonirakenteissa, teräsrakenteissa, puurakenteissa, tiilissä sekä maaleissa, lakoissa, laasteissa, liimoissa, tasoitteissa ja saumaus- ja tiivistysmassoissa. mm. PCB, asbesti, lyijy, kloorifenolit, PAH-yhdisteet, CCA, PVC-muovit (ftalaatit, DEPH jne), HBCD Poikkileikkaavia sektoreita Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto Toimipaikat: 1 862 yhteensä vesi- ja jätehuollossa Henkilöstö: 10 000 yhteensä vesi- ja jätehuollossa Työterveys: Jätehuollossa tunnistettujen kemiallisten tekijöiden aiheuttamat ammatti- tautitapaukset ovat toistaiseksi vähäisiä. Pääasiassa on ammattitaudeiksi tunnistettu vain meluvammoja tai vanhaan altistumiseen liittyviä asbestisairauksia. Endotoksiinit ja homeet ovat aiheuttaneet yksittäisiä hengitystieallergioita. Merkittävät aineet/kemikaalit: lääkeaineet, palonsuoja-aineet, pintakäsittelyaineet, mikromuovi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 150 Jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito Toimialaan kuuluu jätteen keruu, jätteen käsittely ja loppusijoitus sekä romujen purka- minen. Toimipaikat: 1 862 yhteensä vesi- ja jätehuollossa Henkilöstö: 10 000 yhteensä vesi- ja jätehuollossa Työterveys: Jätehuollossa tunnistettujen kemiallisten tekijöiden aiheuttamat ammatti- tautitapaukset ovat toistaiseksi vähäisiä. Pääasiassa on ammattitaudeiksi tunnistettu vain meluvammoja tai vanhaan altistumiseen liittyviä asbestisairauksia. Endotoksiinit ja homeet ovat aiheuttaneet yksittäisiä hengitystieallergioita. Merkittävät aineet/kemikaalit: lääkeaineet, palonsuoja-aineet, pintakäsittelyaineet, mikromuovi. Kuljetus ja varastointi Yrityksiä: 20 538 Henkilöstö: 121 000 Työterveys: Kuljetustoimialaan liittyviä ammattitauteja ei ole erikseen haettu. Puuttuuko mielestäsi listasta jokin tärkeä toimiala? Nosta asia esiin keskustelussa! Taustatietoa aineista/kemikaaleista Lisätietoja POP- ja SVHC-aineista ja niiden vaikutuksista ihmiseen ja ympäristöön tausta-aineistosta (mm. Mannio ym. 2016, Kaukokulkeutuvat ympäristömyrkyt Suo- men pohjoisilla alueilla – LAPCON, sekä ECHA:n, TUKES:n ja ymparisto.fi -nettisi- vuilla) Bromatut ja fosforipohjaiset palonestoaineet (esim. TCEP, Deca-BDE, HBCDD) Polybromatut difenyylieetterit (PBDE) ja heksabromisyklododekaani (HBCD) ovat or- gaanisia bromiyhdisteitä, joita on käytetty laajasti erilaisissa tuotteissa, kuten kesto- muoveissa, elektroniikkakomponenteissa, verhoilukankaissa ja rakennusmateriaa- leissa alentamaan tuotteiden syttymisherkkyyttä. HBCD on POP- ja SVHC-aine. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 151 Ftalaatit (pehmitteet muoveissa, esim. DIBP, DBP, DnHP, BBP, DEHP, DMEP, DPP, DIPP) Ftalaatit ovat ryhmä halogenoimattomia orgaanisia yhdisteitä. Niitä ovat mm. di(2- etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), dibutyyliftalaatti (DBP) ja butyylibentsyyliftalaatti (BBP). Ftalaatteja esiintyy ympäristössä maailmanlaajuisesti. Ftalaatteja käytetään mm. peh- mitteinä muoveissa (erityisesti PVC:ssä) sekä lisäaineina maaleissa, liimoissa ja mus- teissa. DIBP, DBP, BBP ja DEHP:n käyttö on jo luvanvaraista EU:n alueella ja neljän ftalaatin käyttö on tulossa luvanvaraiseksi. Kyseessä olevat ftalaatit ovat myös SVHC- aineita. Perfluoratut alkyyliyhdisteet (esim. PFOS, PFOA, PFDA) Perfluorialkyylihapot (PFAA; erityisesti perfluorioktaanisulfonaatti PFOS ja perfluoriok- taanihappo PFOA) ovat maailmanlaajuisesti levinneet ympäristöön ja kertyneet eliöi- hin. PFAA-yhdisteet ovat ympäristössä hyvin pysyviä ja niitä löydetään käytännössä kaikkialta ympäristöstä, ihmisistä ja eläimistä, myös kaukana päästölähteistä. Ne voi- vat aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle ja eläimille. Toistaiseksi PFAS-yhdisteistä on rajoitettu vain PFOS:n ja sen johdannaisten käyttöä EU:ssa (REACH-kemikaalilainsäädänto, POP-asetus) ja maailmanlaajuisesti Tukhol- man sopimuksen mukaisesti. PFOA:n ja sen johdannaisten rajoittamista EU:ssa ja maailmanlaajuisesti koskeva valmistelutyö on käynnissä. Fenoliset yhdisteet eli nonyylifenoli (NP), nonyylifenolietoksylaatit (NPE), oktyy- lifenoli (OP) ja oktyylifenolietoksylaatit (OPE) Nonyylifenolipolyetoksylaatteja käytetään maailmanlaajuisesti pintakäsittelyaineina kaupallisissa ja kodinhoitotuotteissa kuten pesuaineissa, kosmetiikkatuotteissa, vesi- pohjaisissa maaleissa, musteissa ja tekstiileissä. Useiden nonyylifenoliyhdisteiden käyttö on EU:n alueella luvanvaraista ja samat aineet ovat myös SVHC-aineita. Polyklooratut bifenyylit (PCB) Polykloorattuja bifenyylejä (PCB) on olemassa 209 kongeneeria, joista kaupallisissa tuotteissa on ollut käytössä 103 kongeneeria. PCB-yhdisteitä on käytetty mm. muun- tajissa, kondensaattoreissa ja elementtitalojen saumausmassoissa, mutta myös läm- mönvaihto- ja hydraulijärjestelmissä, palonsuoja-aineena, maaleissa ja lakoissa. PCB- yhdisteiden käyttöä on rajoitettu POP-asetuksella. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 152 Lyhytketjuiset klooriparafiinit (SCCP) SCCP-yhdisteitä on käytetty monissa eri sovelluksissa, esimerkiksi metalliteollisuuden työstönesteissä, patojen tiivisteissä, muovien ainesosana, maaleissa ja liimoissa, tii- visteissä, tekstiileissä ja palonestoaineena. SCCP-yhdisteiden käyttöä on rajoitettu POP-asetuksella. SCCP-yhdisteet ovat SVHC-aineita. PAH-yhdisteet (esim. kreosootti) PAH-yhdisteitä syntyy epätäydellisen palamisen yhteydessä. Monet PAH-yhdisteet ovat osoittaneet mutageenistä ja karsinogeenista aktiivisuutta sekä ovat erittäin pysy- viä aineita. On huomattava, että PAH-yhdisteet voivat olla myrkyllisiä eri tavalla. Myös joitakin PAH-yhdisteitä sisältäviä tuotteita kuten kreosoottia käytetään Suomessa. PAH-yhdisteiden käyttöä autonrenkaissa ja ihokosketukseen tulevissa kuluttajatuot- teissa on rajoitettu REACH-rajoituksella. Kasvinsuojeluaineet ja biosidit (esim. desinfektioaineet, limantorjuntakemikaalit, puunsuoja-aineet, hyönteismyrkyt ja antifouling-aineet) Kasvinsuojeluaineilla tarkoitetaan valmisteita, joita käytetään mm. suojelemaan kas- veja tai kasvituotteita kasvintuhoojalta. Tukes päättää kasvinsuojeluaineeksi tarkoitet- tujen valmisteiden hyväksymisestä ja käytön ehdoista Suomessa ja pitää yllä rekiste- riä hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista. Biosidit ovat kemiallisia aineita, valmisteita tai pieneliöitä, joiden tarkoitus on tuhota, torjua tai tehdä haitattomaksi haitallisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa nii- den esiintymistä. Biosideja ovat esimerkiksi ihon ja pintojen desinfiointiaineet, tuho- laistorjunta-aineet, teollisuudessa ja teollisuustuotteissa käytettävät säilytys- ja puun- suoja-aineet sekä alusten kiinnittymisenestoaineet. Tukes päättää biosideiksi tarkoi- tettujen valmisteiden hyväksymisestä ja käytön ehdoista Suomessa ja pitää yllä rekis- teriä hyväksytyistä biosidivalmisteista. Lääkeaineet Suomessa kaikki eläinten ja ihmisten terveydenhoidossa syntyvät lääkejätteet luokitel- laan vaaralliseksi jätteeksi. Lääkejäte tulee toimittaa apteekkiin, josta se toimitetaan edelleen ongelmajätteenkäsittelyyn. Paisuttamiseen ja vaahdottamiseen käytetyt fluoratut kasvihuonekaasut (SF6, HFC, PFC) (ns. blowing agents) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 153 Fluoratut kasvihuonekaasut (F-kaasut) ovat usean kemiallisen yhdisteen muodostama ryhmä kasvihuonekaasuja. F-kaasuja käytetään pääosin kylmä- ja ilmastointilaitteissa, lämpöpumpuissa, sähköisissä kytkinlaitteistoissa, palontorjunnassa, solumuovien val- mistuksessa sekä aerosoleina ja liuottimina. Yhdisteiden käyttöä rajoitetaan mm.EU:n F-kaasuasetuksella ja kansainvälisesti Montrealin pöytäkirjalla. Kertyvät raskasmetallit (lyijy, kadmium, elohopea) ja alumiini Suomen elohopeapäästöistä reilu puolet tulee energian tuotannosta ja reilu kolman- nes teollisuusprosesseista ja liuottimien käytöstä. Hyvin vähäinen määrä elohopeaa vapautuu myös jätteiden käsittelystä. Erityisen riskialttiita elohopean haitoille ovat si- kiöt ja pienet lapset. Myös arktisten alueiden runsaasti kalaa kuluttavat ihmisryhmät ovat riskiryhmää. Raskasmetallien käyttöä on rajoitettu EU:ssa monella tapaa ja kan- sainvälisesti elohopean käytöstä on säännelty Minamatan sopimuksella. Syöpävaaralliset ei-kertyvät metallit (koboltti, nikkeli, kromi sekä arseeni) Nikkeliä käytetään seosmetallina erilaisissa teräksissä sekä muissa metalliseoksissa. Tästä johtuen nikkeliä voi olla monissa jokapäiväisissä tavaroissa, kuten vetoketjuissa sekä napeissa ja neppareissa. Myös kromi on tärkeä seosmetalli esim. ruostumatto- man teräksen valmistuksessa. Kromiyhdisteillä käsitellään myös nahkavalmisteita. Näiden metallien yhdisteiden käyttöä on rajoitettu EU:ssa monella tapaa ja monet niistä ovat myös SVHC-aineita. Herkistävät metallit (kuten platina, palladium, beryllium, nikkeli, kromi, koboltti) Nikkeli on erittäin yleinen kosketusallergian aiheuttaja. Se herkistää metallina ja yhdis- teinään. Suurin osa on herkistynyt korujen, etenkin lävistettävien korujen kautta. Ko- ruista, hakasista tai vastaavista liukeneva nikkeli voi tunkeutua ihoon ja aiheuttaa yli- herkkyyttä. Esimerkiksi nikkelin käyttöä ihokosketukseen tulevissa tuotteissa on rajoi- tettu REACH-rajoituksella. Bisfenolit A ja S sekä bisfenolien diglysidyylieetterit (BADGE, BFDGE) Bisfenoli A:ta eli BPA:ta käytetään polykarbonaattimuovien rakennusaineena. Poly- karbonaatista valmistetaan esimerkiksi muovisia ruokailuvälineitä ja astioita sekä juo- mapulloja. BPA:ta sisältävää epoksihartsia käytetään säilyke- ja virvoitusjuomatölk- kien sisäpinnoitteissa suojaamaan metallin pintaa korroosiolta sekä kiinteistöjen vesi- johtoverkostojen saneerauspinnoituksessa. BPA:ta käytetään myös värinkehittimenä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 154 lämpöpapereissa, kuten kassakuiteissa. BPA on SVHC-aine ja sen käyttöä on rajoi- tettu EU:ssa mm. polykarbonaatista valmistetuissa tuttipulloissa sekä niiden tutti- osassa. Käyttöä lämpöpapereissa rajoitetaan vuoden 2020 alussa. Boorihappo ja boraatit Boorihappoa käytetään esimerkiksi antiseptisenä aineena, hyönteismyrkkynä, palo- nestoaineena, ydinvoimaloissa fissioreaktion hätäsammutukseen, painevesireakto- reissa tehon säätöön sekä muiden kemiallisten yhdisteiden lähtöaineena. Esimerkiksi boorihappo ja booraksi ovat SVHC-aineita. Keraamiset kuidut (esim. asbesti) Keraamisia kuituja tavataan pääasiassa teollisuudessa (metalliteollisuus, energiantuo- tanto). Niiden esiintyminen toimistoympäristössä on epätodennäköistä. Asbestia on käytetty laajasti erilaisissa rakennusmateriaaleissa eri vuosikymmeninä ja useisiin toiminnallisiin tarkoituksiin. Orgaaniset tinayhdisteet Dibutyylitinaa (DBT), joka on TBT:n hajoamistuote, on käytetty vuosina 2007-2009 Suomessa 5-16 tonnia vuodessa (75-104 kemikaalituotetta, KETU-rekisteri) ja vuonna 2006 jopa 106 tonnia vuodessa. Muovituotteiden valmistus on ollut merkittävin DBT:n käyttökohde, mutta käyttöä on ollut myös mm. liimoissa, maaleissa ja saumausmas- soissa (60 kemikaalituotetta, KETU-rekisteri, YM 2007). Puuttuuko mielestäsi listalta jokin tärkeä aine/kemikaali? Nosta asia esiin keskuste- lussa! Lähteet ja lisätietoa Kauppi S., 2017. Kemikaalien hallinta kiertotaloudessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2017. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/225178 Laitinen S., Rissanen R., Santonen T., 2017. Kiertotalouden työperäiset altistumisris- kit. Työterveyslaitos. ISBN 978-952-261-770-5 (PDF) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 155 Mannio J., Rantakokko P., Kyllönen K., Anttila P., Kauppi S., Ruokojärvi P., Hakola H., Kiviranta H., Korhonen M., Salo S., Seppälä T., Viluksela M. 2016. Kaukokulkeutu- vat ympäristömyrkyt Suomen pohjoisilla alueilla – LAPCON. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2016. Raportti löytyy osoitteesta tietokayttoon.fi, ISBN 978-952-287-280-7 (pdf) Suomen virallinen tilasto (SVT): Teollisuustuotannon volyymi-indeksi [verkkojulkaisu]. ISSN=1796-3788. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.4.2018]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ttvi/index.html Tilastokeskus, Toimialaluokitus 2008: https://www.stat.fi/meta/luokitukset/toi- miala/001-2008/index.html TTL: https://www.ttl.fi/service-document/teolliset-mineraalikuidut/ TUKES: http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/ Ympäristöön päätyvät haitalliset aineet: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuo- tanto/Kemikaalien_ymparistoriskit/Ymparistoon_paatyvat_haitalliset_aineet VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 156 LIITE 3. Rakennustoimialojen työpaja Työpajan osallistujat 13.2.2019 Etunimi Sukunimi Yritys / Organisaatio Arto Arvola Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry John Bachér VTT Technical Research Centre of Finland Ltd Anni Fast Saint-Gobain Finland Oy Jani Haapalainen Umacon Oy Riitta Heliö Saint-Gobain Finland Oy Tuomo Joutsenoja Kreate Oy Anne Kaiser Saint-Gobain Finland Oy Tiina Kaskiaro Rakennusteollisuus RT ry Sari Kauppi Suomen ympäristökeskus SYKE Petrus Kautto Suomen ympäristökeskus SYKE Hannu Kiviranta THL Tuuli Kunnas RTT Henri Kylä-Utsuri Rudus Oy Sirpa Laitinen Työterveyslaitos Joni Lappi Destaclean Oy Juha Laurila INFRA ry Katri Lautala Suomen ympäristökeskus SYKE Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskus SYKE Elina Merta Fcg Suunnittelu ja tekniikka Oy Kalle Mäki Ekopartnerit Turku Oy Pertti Nurmi Nordic Waterproofing Oy Hinni Papponen Ympäristöministeriö Lilli Puntti Kiilto Oy Suvi Raitala Tukes Timo Rantanen Katepal Oy Pia Rotko Innotiimi Kati Suomalainen Tukes Sara Turunen Suomen ympäristökeskus SYKE Jenni Uljas Teollisuusliitto ry Mari Vesalainen Delete Finland Oy Köpi Voutilainen Lujatalo Oy Pekka Vuorinen Rakennusteollisuus RT ry Tilaisuuden muistio Aika: 13.2.2019 klo 9.30-14 Paikka: Radisson Blue, Ruoholahdenranta 3, 00180 Helsinki VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 157 Tavoitteena oli kuulla: • Toimialojen edustajien ajatuksia ja mielipiteitä kemikaaleista kiertotaloudessa, erityisesti vaarallisimpien kemikaalien hallinnasta • Mikä on yrityksenne näkemys kemikaalien hallinnasta kiertotaloudesta? • Onko tietoa tarpeeksi tarjolla? • Millaista viestiä haluaisit hankkeen kautta välittää päättäjille? Päivän kulku Päivän alkuun hankkeen jäsenet pitivät neljä taustoittavaa esitelmää haitallisista ai- neista kiertotaloudessa ja yksi toimialan edustaja antoi kommenttipuheenvuoron: Materiaalit ja aineet jätteenkäsittelyssä, John Bachér, VTT Kiertotalouden kemikaalit ja työturvallisuus, Sirpa Laitinen, TTL Vaaralliset aineet ympäristössä ja väestössä, Jaakko Mannio ja Hannu Kiviranta SYKE, THL Kiertotalouteen liittyvä lainsäädäntö, Petrus Kautto, SYKE Kommenttipuheenvuoro, Jenni Uljas, Teollisuusliitto Esitelmien jälkeen siirryttiin varsinaiseen keskusteluosuuteen. Osallistujat jaettiin nel- jään ryhmään, jotka kiersivät neljällä kysymyspisteellä vastaamassa. Pisteillä oli mu- kana hankkeen työntekijöistä keskustelunohjaaja sekä kirjuri, jotta saimme ylös kai- ken mitä toimialojen edustajat kertoivat. Keskustelujen yhteenvedot Kierrätys ja Materiaalit (1/2) • Miten rakennusmateriaalit valitaan? • Kierrätyksen mahdollisuudet – onko markkinoita tietyille jakeille? Rakennusmateriaalien valinta: Toimialojen edustajat kertoivat, että rakennusmateriaalien valintaan vaikuttavat ensisi- jaisesti tilaajan asettamat reunaehdot. Tilaaja voi vaatia esimerkiksi sertifioitua raken- tamista, jolloin materiaalit valitaan tätä ehtoa noudattaen. Materiaalien hinta, suoritus- kyky ja käyttökohteen tekniset vaatimukset vaikuttavat merkittävästi tehtäviin materi- aalivalintoihin. Pintamateriaalien kohdalla myös ostaja saa toisinaan sanoa mielipi- teensä materiaalivalintoihin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 158 Kierrätyksen mahdollisuudet: Joidenkin materiaalien kierrätys koettiin ongelmalliseksi tilaajien vanhentuneiden nä- kökantojen vuoksi. Esimerkkinä mainittiin asfaltin uusiokäyttö, uusiokäytetty asfaltti toimii tutkimusten mukaan erinomaisesti, mutta tilaajat toisinaan kieltävät sen käytön. Kieltäytymisen syyksi arveltiin vanhoja tapoja ja asenteita. Keskusteluista sai kuvan, että tilaaja ei ala kovin helposti käyttämään uusia materiaa- liratkaisuja ja tämän vuoksi paineen on tultava jostakin muualta, jotta tilaaja alkaa vaatia kierrätettyä materiaalia. Kierrätetyistä materiaaleista tarvittaisiin vastaajien mukaan lisää todennettuja tutki- mustuloksia, jotta niitä uskallettaisiin ottaa runsaammin käyttöön. Materiaalitiedon olisi tärkeää kulkea tuotteen mukana. Kierrätysmateriaalien käyttöä vaikeuttavat vastaajien mielestä myös tiukat laatuvaatimukset, lupatekniset ongelmat varastoinnissa ja muut lupamenetelmät. Kierrätysmateriaalin käytöstä pitää tietää jo rakennuksen suunnitte- luvaiheessa, jotta kierrätysmateriaalin käytölle ehditään hakea luvat. Kierrätys ja materiaalit (2/2) • Miten tunnistetaan kierrätettäväksi kelpaavat materiaalit tai kelpaamattomat materiaalit? • Onko haitallisten aineiden tunnistusmenetelmiä olemassa/käytössä? • Mitä tiedätte käytettävän? • Rakennustuotteen uudelleenkäyttö: Mitä mahdollisuuksia näet erilaisten raken- nuksen osien uudelleenkäytön liiketoiminnalle tulevaisuudessa? Tunnistaminen: Kokemusperäinen osaaminen, joka perustuu tutkimuksiin, antaa jo tietoa tietyn ikäis- ten rakennusten materiaaleista ja haitallisista aineista. Paikan päällä käytettäviä hai- tallisten aineiden analyysimenetelmiä ei ole yleisesti käytössä. Kun tiedetään materi- aalit, joissa voi olla haitta-aineita, otetaan näistä materiaaleista näytteitä laboratorio- tutkimuksia varten. Purkusuunnitelman teko ja siihen liittyen haitta-ainekartoitukset ovat purkutyön tilaajan vastuulla. Kuormitusperäinen tunnistaminen olisi huomioitava haitta-ainekartoituksissa (esim. liikenteen aiheuttama). Haitta-ainekartoituksiin kaivat- taisiin sertifikaatti kartoittajille. Uutta purkumateriaalien hyödyntämiseen liittyvää tutki- musta tehdään (esim. geopolymeeri –tutkimusta). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 159 Suora uudelleenkäyttö: Uudelleenkäyttöä ohjaavat markkinat, niin kuin kierrätystäkin. Kierrätysmateriaalin hyödyntämisen ongelma on, että kun löydetään hyvä materiaali, niin sitä ei välttä- mättä saada riittävästi (pitäisi siis taata kierrätysmateriaalin tasainen saatavuus). Vas- tuukysymykset voivat tuottaa ongelmia sekä uudelleen käytössä että kierrätyksessä. Keskustelua herätti esim. kierrätysmateriaaleista valmistettujen tuotteiden käyttöikä. Terveys ja Ympäristö • Mikä on ongelmallista altistumista haitallisille aineille? Mitkä ovat ongelmallisia aineita? • Missä materiaaleissa näitä haitallisia aineita on? Mitkä materiaalit tunnistat on- gelmallisiksi? Ongelmallinen altistuminen: Esimerkiksi vanhoissa työtiloissa (mm. tehtaat) on vaikea järjestää teknisiä pölyntor- juntajärjestelmiä, joten suojautuminen on monesti henkilösuojainten varassa. Myös- kään pölyn koostumus ei ole aina hyvin tiedossa, eikä ymmärrys pitkäaikaisesta altis- tumisesta. Monet tuotteet ovat kerroksellisia jo valmistusvaiheessa, jolloin rakentamisen aikana lisätyt pinnoitteet, (maalit, liimat, epoksit) on työlästä poistaa (hionta, hiekkapuhallus  työsuojelun huomiointi) Kun pinta on ohut mutta haitallinen ja toisaalta kokonaisvolyymi pieni, niin materiaali on ongelmallinen sekä kierron että työsuojelun kannalta. Ongelma-aineet: Keskusteluissa nousi esimerkkeinä mm. : - PAH-yhdisteet, lyijy, kvartsi - epoksit (hartsi ja kovettimena amiiniyhdisteet), isosyanaatti (polyuretaani) - Boori ja boorihappo (selluvillassa ja puunsuojauksessa fungisideina) - muut biosidit (erityisesti metyyli-isotiatsolinoni ja metyylikloori-isotiatsoli- noni, jotka ovat voimakkaita ihoherkistäjiä) Näistä osa on SVHC-aineita muttei yksikään POP-yhdiste. Uusissa tuotteissa asiak- kaat kyselevät aktiivisesti ainesisältöjä, jopa ohi lainsäädännön. Ympäristömerkinnät VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 160 auttaisivat ongelmattomuuden tunnistuksessa. Eräät valmistajat toimittavat etukäteen- kin tietoja, esim. maaleista, mutta toisaalta voivat olla liikesalaisuuksia. Missä materiaaleissa näitä voi olla?: Useissa keskusteluissa nousi esiin haitta-ainekartoituksen perusteellisuuden tärkeys ennen purku-urakkaa. Sen tulee sisältää asbestin lisäksi muutkin haitalliset aineet, mutta toimijoille ei vielä ole selvää mitkä aineista on tärkeintä huomioida. Myös mate- riaalien tai pinnoitteiden kerroksellisuus on ongelmallista. Purkukartoituksesta vastaa sen tilaaja, jonka välittömässä intressissä tai tiedossa tämä perusteellisuus ei välttä- mättä ole (kustannukset, tietoisuus, omistajuuden vaihtuvuus). Toimintaketjulle tulisi luoda laatukriteerit ja esim. kartoituksen tekijöille sertifiointi. Lopulta vain lainsäädän- nölliset vaatimukset tepsivät. Haitallisten aineiden tietokantoja materiaaleissa on rakennusalalla, mm. US Health Product Declaration (HPD) https://www.hpd-collaborative.org/, jota ainakin isommat toimijat käyttävät. Sen sijaan pienillä toimijoilla ei ole ainetietoa juuri lainkaan. Pienet firmat eivät osaa kysyä kemikaaleihin liittyviä kysymyksiä, heille riittää, että tuotteet ovat hintalaatusuhteeltaan osuvia. Jätehuoltolaitoksilta toivotaan enemmän materiaalien testausta. Aineiden tunnistus paikan päällä tehostaisi toimintaa. Purkuyritykset pyrkivät purkuun paikalla, joka on nykytilanteessa ja ehdoilla jopa kannattavaa. Vastaavasti purkumateriaalien varas- tointi voi olla kustannuskysymys, jos sisältö on epäselvä. Ohjauskeinot • Miltä osin nykyinen sääntely estää kiertotalouden toteuttamista rakentami- sessa, korjausrakentamisessa ja purkurakentamisessa? • Millaisilla keinoilla voidaan edistää kiertotaloutta? • Millaisilla keinoilla voidaan edistää työturvallisuutta? Sääntelyn ongelmakohdat: Toimialojen edustajien mukaan lupaprosessien pitkä kesto, laajat tietovaatimukset ja hinta haittaavat kiertotalouden toteuttamista. Lupaprosessien ongelmana on myös nii- den keston ja lopputuloksen hankala ennustettavuus, mikä aiheuttaa epävarmuutta. Kierrätysmateriaaleille koettiin olevan liian kovat puhtausvaatimukset verrattuna neit- seellisille materiaaleille. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 161 Kiertotalouden edistäminen: Kaivattaisiin esimerkkitapauksia. Sidosryhmät tulisi ottaa mukaan säädäntöjen valmis- teluihin. Työturvallisuuden edistäminen: Parempaa viestintää kaivattaisiin, esim. työturvallisuuskoulutusta, sekä esimiehille että työntekijöille. Teknologiaa pitäisi mahdollistaa ja ohittaa sillä vakiintuneita käytäntöjä. Tässäkin sidosryhmien kuunteleminen olisi tärkeää. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 162 LIITE 4. Keskustelutilaisuus komposiittiedustajien kanssa Keskustelutilaisuuden osallistujat 20.3.2019 Etunimi Sukunimi Yritys/Organisaatio John Bachér VTT Oy Sari Kauppi SYKE Hannu Kiviranta THL Jari Koskinen Exel composites Oyj Sirpa Laitinen Työterveyslaitos Katri Lautala Syke Jukka Leinonen Kevra Oy Pirjo Pietikäinen Muoviteollisuus ry Kati Suomalainen Tukes Sanna Weiström FY-Composites Oy Keskustelun virikkeeksi koottuja kysymyksiä SIRKKU-hankkeessa kestävää kiertotaloutta katsotaan teknologioiden, työ- ja ympä- ristöturvallisuuden sekä sääntelyn näkökulmista. 1. Mistä materiaaleista tuotteenne on valmistettu? Työturvallisuuden näkö- kulmasta: Onko kaikkien komponenttien raaka-ainetiedot saatavilla? 2. Onko hyödynnetty kierrätysmateriaaleja? a. Kuinka paljon tuotteestanne on kierrätysmateriaalia ja vaikut- taako tämä materiaali prosessoitavuuteen? b. Kuinka syötteiden ja tuotteiden laatua mitataan ja seurataan? c. Mitkä parametrit ovat keskeisiä? d. Millaisin toimin hallitaan kemikaaleja? 3. Miten nämä materiaalit/aineet valikoituivat: a. Mitä hyviä ominaisuuksia ne tuovat tuotteeseenne? b) Vaikutta- vatko aineet kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön? c) Millaisia ke- mikaaleja tuote sisältää? 4. Mitkä jätteet/kierrätysmateriaalit koetaan mahdollisesti epävarmoina/ar- veluttavina esim. epäpuhtauksien tai haitallisten aineiden takia? 5. Kuinka paljon tuotteistanne on sellaisia, jotka tulevat sisätilojen rakentei- siin tai pintoihin tai käytetään sisätiloissa? 6. Onko raaka-aineiden kemiallisiin koostumuksiin liittyvät työturvallisuus- riskit tiedossa ja arvioitu esim. mittaus- tai mallinnusmenetelmin? 7. Onko komposiittien valmistusprosessien riskit hallinnassa teknisin tor- juntatoimenpitein ja asianmukaisin henkilösuojaimin? 8. Minkälaisia tulevaisuuden trendejä ja visioita näette kierrätys muovien ja komposiittien valmistuksessa? Onko tarpeeksi syötettä, tulevaisuuden koostumusvaihtelut? 9. Mitä asioita toivoisitte nostettavan SIRKKU-hankkeen raportissa esille toimialaanne koskien? (esim. tutkimustarpeita, lainsäädäntö jne) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 163 LIITE 5. Muovien kierrättäminen ja haitallisten aineiden riskienhallinta Euroopan Komissio asetti hiljattain uuden tavoitteen muovien kierrätysasteelle: 55% vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä muovijätteen keräys- ja kierrätysjärjestelmät ovat aktiivisen kehittämisen kohteina. Muovijätteiden jätteeksi luokittelun päättymiselle ei ole annettu asetustasoisia säädöksiä EU-tasolla tai Suomessa, mutta tällaisen sääntelyn mahdollisuuksia mekaanisen ja kemiallisen muovin kierrätyksen osalta on ryhdytty tarkastelemaan Suomessa. Muovit ovat materiaalivirtana moninainen, josta syystä niiden kierrättämiseen liittyviä kysymyksiä ja haitallisten aineiden merkitystä tässä kokonaisuudessa pidetään usein hankalasti hahmotettavana ja säänneltävänä asiana. Tässä luvussa pyritään jäsentä- mään asiakokonaisuutta olemassa olevien numeeristen sekä kierrätettävyyteen ja ris- kinhallintaan liittyvien perustietojen valossa. Lähestytään asiaa ensin kierrätettävyyden näkökulmasta. Toistaiseksi vain osalle muovilajeista on tuotantomittakaavan kierrätystoimintaa Suomessa; uusiomuovigranu- laattien ja –tuotteiden valmistamiseen hyödynnetään lähinnä eteeni- ja propeenipoly- meerejä. Esimerkiksi styreenipolymeerien tai PVC-muovin kierrätystoimintaa ei tois- taiseksi ole Suomessa. Haitta-aineriskien hallinta on siis ajankohtaisinta ensiksi mai- nittujen muovilajien kohdalla. Muovien kierrätettävyyteen vaikuttaa oleellisesti myös niiden käyttömäärät. Tois- taiseksi vain sellaisia muovilajivirtoja, jotka ovat volyymiltään riittävän suuria, on pi- detty kiinnostavina mekaanisen kierrätyksen kannalta. Kemiallisen kierrätyksen toteu- tuminen tuotannollisessa mittakaavassa edellyttää vielä teknologista kehitystyötä. Muovilajikohtaista kierrätyspotentiaalia ja välillisesti myös riskinhallinnan tarpeita voi- daan tarkastella muoviaineiden ja -tuotteiden tuotanto-, tuonti- ja vientimäärien perus- teella. Lisäksi tilastotietoa on saatavilla näiden muovituotteiden käyttökohteista. Tilas- tokeskuksen teollisuustuotanto –tilasto ja Tullin ylläpitämä ULJAS-tietokanta antavat varsin yksityiskohtaista tietoa muoviraaka-aineiden ja –tuotteiden virroista; [esimerk- kejä muovituotteiden tuotantomääristä on kuvissa 26–28]. Tietoja on saatavissa sekä euro- (tuotannon ja ulkomaankaupan arvo) että massamääräisinä (kg). Muoviaineiden ja –tuotteiden tilastotiedot vuodelta 2017 osoittavat, että kotimaista tuotantoa, jonka kokonaismäärä oli noin 750 000 tonnia, dominoivat polyolefiinien (po- lyeteeni- ja polypropeenimuovit) tuotanto (kuva 24). Myös tuoduista muoviaineista po- lyeteenimuovien osuus oli lähes 50% vuonna 2017 (kuva 25). Myös lukuisia muita muoviaineita valmistetaan Suomessa, mutta niiden tuotantomäärät ovat huomatta- vasti alhaisempia (kuva 24). Yksittäisiä määrällisesti merkittäviä Suomessa tuotettuja muoviaineita ovat mm. fenolihartsit ja akryylipolymeerit. Suomeen tuotavien muoviai- neiden kirjo on jonkin verran Suomessa valmistettujen muoviaineiden kirjoa laajempi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 164 (kuva 25). Muoviaineita käytetään muovituotteiden valmistamiseen. Toimialaluokitus erottelee muovituotteiden valmistuksessa neljä pääluokkaa: 1) muovilevyjen, -kalvo- jen, -putkien ja –profiilien valmistus; 2) muovipakkausten valmistus, 3) rakennusmuo- vien valmistus; 4) muiden muovituotteiden valmistus. Euromääräisesti tarkastellen noin puolet Suomessa valmistetuista muovituotteista ryhmitellään ensimmäiseen pää- luokkaan (kuva 26). Pääluokkien sisällä muovituotteiden jakautumista eri tuoteryhmiin voidaan tehdä tarkemmin. Suurimman pääryhmän, muovilevyjen, -kalvojen, -putkien ja -profiilien valmistuksen jakautumista tuoteryhmiin on havainnollistettu kuvassa 28. Edellä ja kuvissa 24–28 esiteltyjä muovimateriaaleihin liittyviä materiaalivirtatietoja voidaan hyödyntää suuntaa-antavien materiaalivirta- ja riskitarkasteluiden pohjana. Aineistojen hyödyntämistä, joka edellyttää perusteellisempia lisätarkasteluita tulevai- suudessa, havainnollistetaan seuraavaksi muutaman kysymysmuotoisen esimerkin avulla. Mitkä ovat ne keskeiset muovituotevirrat, joiden kierrättämisellä voidaan merkittävim- min vaikuttaa muovinkierrätyksen volyymin kasvattamiseen ja kierrätystavoitteen saa- vuttamiseen? Tilastotietojen valossa yli puolet muovituotteista on eteeni- ja propylee- nipolymeeripohjaisia ja näin ollen näiden tuotteiden tehokkaalla kierrättämisellä kierrä- tystavoite saattaisi olla saavutettavissa. Arvio on kuitenkin teoreettinen, sillä osa näistä muovituotteista ei todennäköisesti sovellu kierrätettäväksi mekaanisesti joko ominaisuuksiensa tai käyttötarkoituksensa vuoksi. Miten kierrätykseen soveltumattomien tai haitta-aineiden riskien näkökulmasta ongel- mallisten muovilajien osuudet vaikuttavat kierrätystavoitteisiin? Esimerkiksi polyure- taanista ja vinyylipolymeereistä ja PVC-muovista valmistettujen tuotteiden osuus koti- maisesta valmistuksesta ja tuonnista ovat varsin vähäiset, yhteensä noin 8 prosenttia. Kierrätystavoitteiden saavuttamisen kannalta näiden muovivirtojen rooli ei ole keskei- nen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 165 Kuva 24. Muoviraaka-aineiden kotimainen valmistus, muovilajien massamääräiset osuudet kokonaistuotan- nosta (noin 750 000 tonnia) vuonna 2017. Kuva 25. Muoviraaka-aineiden tuonti Suomeen vuonna 2017. Muovilajien massamääräiset osuudet tuonnin kokonaismäärästä (noin 620 000 tonnia). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 166 Kuva 26. Muovituotteiden valmistus Suomessa 2017 tuotetyyppien neljän pääluokan mukaisesti. Kunkin pääluokan euromääräinen osuus kokonaistuotannosta (noin 2 milj. euroa) Kuva 27. Muovituotteiden valmistus Suomessa 2017 tuotetyyppien neljän pääluokan mukaisesti. Kunkin pääluokan massamääräinen osuus kokonaistuotannosta (noin 560 000 tonnia). Massamääräiset luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska etenkin muiden muovituotteiden tonnimääräisiä valmistusmääriä ei tilas- toida. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 167 Kuva 28. Suomessa vuonna 2017 valmistettujen muovilevyjen, -kalvojen, -putkien ja –profiilien jaottelu tuo- tetyyppeihin käytetyn muoviraaka-aineen mukaan eriteltynä. Kunkin tuoteryhmän massamääräiset osuudet kokonaistuotannosta (noin 330 000 tonnia). Muovien kierrätyksessä PVC-muovin pehmittimenä käytettyjen ftalaattien, joista osa lukeutuu SVHC-aineisiin, voitaisiin rajoittaa sekä asettamalla yhdistekohtaisia raja-ar- voja tai raja-arvo PVC-muovin enimmäismäärälle materiaaliepäpuhtautena kierrätettä- essä mekaanisesti muita muovilajeja (polymeerejä). Tässäkin tapauksessa kyse olisi epäsuorasta tavasta rajoittaa ftalaattien esiintymistä uusiomuovimateriaalissa: Alhai- nen PVC-muovin enimmäispitoisuus rajoittaisi tehokkaasti myös kyseisten ftalaattien pitoisuuksia tuotetuissa uusiomuovigranulaateissa. Betonimursketta koskevassa esi- merkkitapauksessa PCB- tai palonestoaineiden esiintyminen ei vaikuta kielteisesti murskeen tuottamiseen tai valmiin murskeen teknisiin ominaisuuksiin. Sen sijaan uu- siomuovigranulaattien tuotannossa ja hyödyntämisessä syötteenä (raaka-aineena) käytettävä, esikäsittelyn läpikäynyt muovijäte ei voi sisältää merkittäviä määriä muovi- polymeeriepäpuhtauksia (esimerkiksi PVC-muovia polyeteenimuovigranulaation val- mistuksessa). Tällaiset epäpuhtaudet heikentäisivät uusiomuovigranulaatin teknisiä ominaisuuksia ja laatua merkittävästi. Materiaalien kierrättämisessä etenkin silloin, kun uusiomateriaalia hyödynnetään korkeamman jalostusasteen käyttötarkoituksissa, myös teknisen laadun vaatimukset tukevat epäpuhtauksiin ja kemikaaleihin liittyvien riskien hallintaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 168 Lähteet AGS. 2007. Borsäure und natriumborate. Begrundung zu Borsäure und Natriumborate in TRGS 900. März, 2007. Ahokas P. 2016. PAH-yhdisteet bitumikatteissa ja niiden aiheuttamat riskit bitumikat- teen kierrätykselle. Lahden ammattikorkeakoulu, Ympäristönsuojelutekniikan opinnäytetyö, 50 s. Ahrens A. 2019. Method for Comparing the Release Potential of Additives from Plas- tic Materials. ECHA. Platform presentation in SETAC conferense, Helsinki, Finland 30.5.2019. Alaee, M., Arais, P., Sjödin, A. & Bergman, Å. 2003. An overview of commercially used brominated flame retardants, their applications, their use patterns in different countries/regions and possible modes of release. Environmental International 29: 683-689. Alaranta, J. & Turunen, T. 2017. Drawing a Line between European Waste Regulation and European Chemicals Regulation. RECIEL 26(2). Aluehallintoviraston (AVI) tiedote 2019. http://www.avi.fi/web/avi/-/pah-yhdisteita-sisal- tavat-rakennusmateriaalit-huomioitava-purkukohteissa AMAP Assessment 2015: Human Health in the Arctic. Arctic Monitoring and Assess- ment Programme (AMAP) Oslo 2015. Ambec, S., Cohen, M. A., Elgie, S. & Lanoie, P. 2013. The Porter Hypothesis at 20: Can Environmental Regulation Enhance Innovation and Competitiveness? Review of Environmental Economics and Policy 7(1): 2–22. Amlo, S. 2018. Klorparafiner i vinyl gulvbelegg. Feltstudie. Norconsult. Forum for miljøkartlegging og -sanering. 2018. * https://docs.wixsta- tic.com/ugd/01b968_f89fe81bb1f140dbae591e460ffa96a4.pdf Andersen, H.V., Gunnarsen, L.B. & Kampmann, K. 2015. Migration of PCBs from Sealents to Adjacent Material. Teoksessa: Loomans, M. & te Kulve, M. (toim.). Pro- ceedings of Healthy Buildings 2015 [Paper ID500] Eindhoven: International Society of Indoor Air Quality and Climate. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 169 Andersson, M., Oxfall, H. & Nilsson, C. 2019. Mapping and Evaluation of some Re- stricted Chemical Substances in Recycled Plastics Originating from ELV and WEEE Collected in Europe. RISE report: 2019:28, ISBN: 978-91-88907-54-7 Anon. 2018. Disposal of exterior external thermal insulation composite systems con- taining EPS. Journal Recovery, 3/2018. * Arevalillo, A., Hradil, P. & Wahlström, M. 2017. EC “Technical and Economic Study with regard to the Development of Specific Tools and/or Guidelines for Assessment of Construction and Demolition Waste Streams prior to Demolition or Renovation of Buildings and Infrastructures”. Final report of EU Specific Contract 30-CE- 0751644/00-00–SI2.720069 https://ec.europa.eu/docsroom/documents/24562/attach- ments/1/translations/en/renditions/pdf Berg, A., Antikainen, R., Hartikainen, E., Kauppi, S., Kautto, P., Lazarevic, D., Piesik, S. & Saikku, L. 2018. Circular Economy for Sustainable Development. Helsinki: Finn- ish Environment Institute. Reports of the Finnish Environment Institute 26/2018. Bhat, V. S., Durham, J. L. & English, J. C. 2014. Derivation of an oral reference dose (RfD) for the plasticizer, di-(2-propylheptyl)phthalate (Palatinol (R) 10-P), Regulatory Toxicology and Pharmacology 70(1): 65–74. https://doi.org/10.1016/j.yrtph.2014.06.002 Blom, D. & Dufva, K. 2016. Lujitemuovijätteen materiaalin ja energian kierrätys se- menttiuunissa. Vapaamuotoisia julkaisuja 71. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Coen, D. & Grant, W. 2006. Managing Business and Government Relations. Julka- isussa: Coen, D. & Grant, W. (toim.): Business and Government: Methods and Prac- tice. Opladen and Farmington Hills: Barbara Budrich Publishers, 13–31. Dahlbo, H., Poliakova, V., Mylläri, V. Sahimaa, O. & Anderson, R. 2018. Recycling po- tential of post-consumer plastic packaging waste in Finland. Waste Management 71: 52–61. Dalhammar, C. 2014. Promoting energy and resource efficiency through the Ecodesign directive. Scandinavian Studies in Law 59: 147-179. Dalhammar, C., Machacek, E., Bundgaard, A., Overgaard Zacho, K. & Remmen, A. 2014. Addressing resource efficiency through the Ecodesign Directive: A review of op- portunities and barriers. Copenhagen: Nordic Council of Ministers. TemaNord 2014: 511. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 170 Darnerud, P.O., Lignell, S., Aune, M., Isaksson, M., Cantillana, T., Redeby, J. & Glynn, A. 2015. Time trends of polybrominated diphenylether (PBDE) congeners in serum of Swedish mothers and comparisons to breast milk data. Environmental re- search 138: 352–360. De Frond, H.L., Sebille, van, E., Parnis, J.M., Diamond, M.L., Mallos, T.K. & Roch- man, C.M. Estimating the Mass of Chemicals Associated with Ocean Plastic Pollution to Inform Mitigation Efforts. Integrated Environmental Assessment and Management 15(4): 596–606. ECHA 2010. Jätettä ja hyödynnettäviä aineita koskevat toimintaohjeet. Versio 2. Tou- kokuu 2010. ECHA 2013. Evaluation of the New Scientific Evidence Concerning DINP and DIDP in Relation to Entry 52 of Annex XVII to Regulation (EC) No 1907/2006 (REACH) - Final review report, European Chemicals Agency. http://echa.europa.eu/docu- ments/10162/31b4067e-de40-4044-93e8-9c9ff1960715 ECHA 2016a. List of substances included in Annex XIV of REACH ("Authorisation List"). European Chemicals Agency. https://echa.europa.eu/fi/authorisation-list ECHA 2016b. Annex XV Restriction Report, Proposal for a Restriction, Substance Names: Four Phthalates (DEHP, BBP, DBP, DIBP), European Chemicals Agency. https://echa.europa.eu/documents/10162/b088340c-07bf-41b5-aed7-993166d79a85 ECHA 2019. Annex XV restriction report – microplastics. Proposal for a restriction. Version number 1.2. Elokuu 2019. ECHA. Candidate List of substances of very high concern for Authorisation. https://echa.europa.eu/fi/candidate-list-table [Viitattu 16.7.2019] EEA 2018. European waters: Assessment of status and pressures 2018. EEA Report No 7/2018. https://www.eea.europa.eu/publications/state-of-water EFSA 2018. Risk to human health related to the presence of perfluorooctane sulfonic acid and perfluorooctanoic acid in food. Scientific Opinion of the Panel on Contami- nants in the Food Chain. The EFSA Journal (2018) 16 (12), 5194. Euroopan komissio 2018. Rakennusten purku- ja kunnostustöitä edeltäviä jätehuolto- tarkastuksia koskevat ohjeet. Rakennus- ja purkujätteen käsittely ja kierrätys EU:ssa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 171 https://ec.europa.eu/docsroom/documents/31521/attachments/1/translations/fi/renditi- ons/native [Viitattu 15.3.2019] Fauser, P., Bach, L., Daugaard, A.E., Vollertsen, J., Murphy, F., Koski, M., Christen- sen, A., Andersen, T.J., Scott-Fordsmand, J. & Strand, J. 2019. Risk assessment of harmful types of plastics in the marine environment. Aarhus University, DCE – Danish Centre for Environment and Energy. Scientific Report No. 329. 74 s. http://dce2.au.dk/pub/SR329.pdf Fjäder, P. 2016. Merten roskaantuminen, muovit, mikromuovit ja haitalliset aineet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2016. Friden, U.E., McLachlan, M.S. & Berger, U. 2011. Chlorinated paraffins in indoor air and dust: concentrations, congener patterns, and human exposure. Environ Interna- tional 37:1169–1174. Fromme, H., Becher, G., Hilger, B. & Volkel, W. 2016. Brominated flame retardants - Exposure and risk assessment for the general population. International journal of hy- giene and environmental health 219: 1–23. Fråne, A., Miliute-Plepiene, J., Almasi, A.M. & Westöö, A-K. 2019. PVC waste treat- ment in the Nordic countries. TemaNord 2019:501. Nordic Council of Ministers. Geueke, B., Groh, K. & Muncke, J. 2018. Food packaging in the circular economy: Over-view of chemical safety aspects for commonly used materials. Journal of Cleaner Pro-duction 193: 491–505. Geyer, R., Jambeck, J.R. & Law, K.L. 2017. Production, use, and fate of all plastics ever made. Science Advances 3. http://advances.sciencemag.org/content/ad- vances/3/7/e1700782.full.pdf Glüge, J., Wang, Z., Bogdal, C., Scheringer, M. & Hungerbühler, K. 2016. Global pro- duction, use, and emission volumes of short-chain chlorinated paraffins – A minimum scenario. Science of the Total Environment 573: 1132–1146. Groh, K. 2019. Chemicals in Plastic Packaging: Prioritization Case Studies. Food Packaging Forum Foundation, Switzerland. Platform presentation in SETAC confer- ense, Helsinki, Finland 30.5.2019. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 172 Groh. K. J., Backhaus T., Carney-Almroth, B., Geueke B, Inostroza, P., Lennquist A., Leslie H., Maffini M., Slunge D., Trasande L., Warhurst A. M. & Muncke J. 2019 Over- view of known plastic packaging-associated chemicals and their hazards. Science of the Total Environment 651: 3253–3268. Guo, J., Lin, K., Deng, J., Fu, X. & Xu, Z. 2015. Polybrominated diphenyl ethers in in- door air during waste TV recycling process. Journal of Hazardous Materials 283: 439– 446. Hahladakis, J.N., Velis, C.A., Weber, R., Iacovidou, E. & Purnell, P. 2018. An over- view of chemical additives present in plastics: Migration, release, fate and environ- mental impact during their use, disposal and recycling. Journal oh Hazardous Mate- rials 344: 179–199. Hakala, E., Pyy, L., Kakko, K., Kerttula, R., Utela, J. & Koponen, M. 1991 Arseenialtis- tuminen ja sen mittaaminen. Loppuraportti Työsuojelurahaston hankkeesta no: 88016. Oulun aluetyöterveyslaitos, 61 s. Hall, W. & Williams P. 2008. Quantification of polybrominated diphenyl ethers in oil produced by pyrolysis of flame retarded plastic. Journal of the Energy Institute 81: 158–163. Hansen, A.B. & Lassen, P. 2008. Screening of phenolic substances in the Nordic en- vironments. TemaNord 2008:530. Nordic Council of Ministers, Copenhagen. ISBN 978-92-893-1681-1 Hansen, E., Nilsson, N.H., Lithner, D. & Lassen, C. 2013. Hazardous substances in plastic materials. TA-3017/2013. Klima- og forurensningsdirektoratet (Klif). Hansen, E., Nilsson, N.H., Lithner, D. & Lassen, C. 2014. Hazardous substances in plastic materials. Survey of chemical substances in consumer products. Danish EPA report No. 132, 2014. * https://www2.mst.dk/Udgiv/publications/2014/12/978-87- 93283-31-2.pdf Higgins, F. 2013. Rapid and reliable phthalate screening in plastics by portable FTIR spectroscopy. Application note, Agilent Technologies, USA. HILMA: https://www.hankintailmoitukset.fi/fi/docs/yleista/ [Viitattu 4.4.2019] Hinchliffe, S. & Ward, K. J. 2014. Geographies of folded life: how immunity reframes biosecurity. Geoforum 53(May 2014):136–144. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 173 Honkala, I. 2018. HBCD in insulation materials.XRF in Preliminary Detection. Tampe- reen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. * https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/149579/Honkala_Inka.pdf?se- quence=1&isAllowed=y HTP-arvot 2018. Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet. STM:n julkaisuja 9/2018. Häkkinen, T., Kuittinen, M. & Vares, S. 2019. Plastics in buildings – A study of Finnish apartment buildings and day-care centre. Ministry of the Environment. Hämäläinen, L. 2018. HBCD:n kartoitus Suomen rakennuskannassa. Tampereen am- mattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. * http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/137305/Hamalainen_Lauri.pdf?se- quence=1&isAllowed=y Jang, Y.C. & Townsend, T.G. 2001. Occurrence of organic pollutants in recovered soil fines from construction and demolition waste. Waste Manag. 21(8):703–15. Janssen, M.P.M., Spijker, J., Lijzen, J.P.A. & Wesselink, L.G. 2016. Plastics that con- tain hazardous substances: recycle or incinerate? National Institute for Public Health and the Environment (RIVM), RIVM Letter report 2016-0025. Järvelä, P. & Järvelä, P. 2015. Teknisten muovien kierrätys ja uusiokäyttö. Ympäristö- ministeriö. Järvinen, P. 2017. Muovit ja muovituotteiden valmistus. Bookwell Oy, Porvoo. 239 s. Kaartinen, T., Laine-Ylijoki, J. & Wahlström, M. 2007. Jätteen termisen käsittelyn tuh- kien ja kuonien käsittely- ja sijoitusmahdollisuudet. VTT Tiedotteita 2411. Espoo. Kallio, N., Väänänen, V., Taxell, P., Koponen, M., Saalo, A., Mikkola, J., Hirvonen, M. & Santonen, T. 2017. REACH–asetuksen vaikutus työturvallisuuteen: 1. väliarviointi. Työterveyslaitos. https://julkari.fi/handle/10024/132066 Kauppi, S. ja Junttila, V., 2019, Rakennusmateriaalien haitalliset aineet (käsikirjoitus, julkaisematon), Suomen ympäristökeskus. Kauppila, J., Turunen, T., Häkkinen, E., Salminen, J. & Lazarevic, D. 2018. Jätteeksi luokittelun päättymisen hyödyt ja haitat. Ympäristöministeriön raportteja 9/2018. Ym- päristöministeriö, Helsinki. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 174 Kautto, P. & Valve, H. 2019. Cosmopolitics of a regulatory fit: The case of nanocellu- lose. Science as Culture 28(1): 25–45. KEMI 2016. Hazardous chemicals in construction products – proposal for Swedish regulation. Report from a government assignment. Report 4/16. Swedish chemicals agency, Stockholm. Keskisaari, A., Butylina, S. & Kärki, T. 2016. Use of construction and demolition wastes as mineral fillers in hybrid wood-polymer composites. Journal of Applied Poly- mer Science 133, 43412. Kinnunen, R. & Kupiainen, R. 2019. Rakennustyömaan muovijätevirrat ja lajittelun ympäristövaikutukset. Opinnäytetyö. Karelia-ammattikorkeakoulu. Kokkonen A., Nykänen M. & Pasanen P. 2014. Rakennustyöpaikan pölyn leviämisen hallinta vesisumutusmenetelmällä. Loppuraportti. Itä-Suomen yliopisto. KOM (2018) 32, lopull. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille neuvostolle, Eu- roopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi. Kontturi, K., Lankiniemi, S. & Yliruusi, H. 2018. Kemikaaliviisaat julkiset hankinnat – opas kunnille. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 118. Korhonen, M-R., Pitkänen, K. ja Niemistö, J. 2018. Selvitys orgaanisen jätteen kaato- paikkakiellon vaikutuksista. Suomen ympäristö 3/2018. Kärhä, V. 1999. Muovit rakentamisessa – perustietoa. Teoksessa: Pesonen, R. (toim.). Rakentajain kalenteri 2000. 84. vuosikerta. Osa 1 Käsikirja. Rakennustieto Oy. Laasonen, H. 2013. Remontoinnin aikaisten terveyshaittojen riskinarviointi. Laine-Ylijoki, J., zu Castell-Rüdenhausen, M., Kaartinen, T., Kärki, J., Pellikka, T., Punkkinen, H., Saastamoinen, H., Wahlström, M. & Pohjakallio, M. 2018. Selvitys eräiden jätteiden ja rejektien käsittelykapasiteetin sekä muutaman jäteperäisen mate- riaalin markkinan tilanteesta Suomessa. Ympäristöministeriö, Helsinki. Lehtonen, K. 2019. Purkutyöt-opas. Ohjeita tekijöille ja teettäjille. Ympäristöministeriö. Lausunnolla ollut dokumentti 2019. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 175 Leslie, H., Leonards, P. E., Brandsma, S. & Jonkers, N. 2013. POP STREAM POP- BDE waste streams in the Netherlands: analysis and inventory. Amsterdam. Liang, S., Xu, F.,Tang, W., Zhang, Z., Zhang, W., Liu, L., Wang, J. & Lin K. 2016 Bro- minated flame retardants in the hair and serum samples from an e-waste recycling area in southeastern China: the possibility of using hair for biomonitoring. Environ- mental Sciene and Pollution Research 23:14889–14897. Liikanen, M., Grönman, K., Deviatkin, I., Havukainen, J., Hyvärinen, M., Kärki, T., Va- ris, J., Soukka, R. & Horttanainen, M. 2019. Construction and demolition waste as a raw material for wood polymer composites – Assessment of environmental impacts. Journal of Cleaner Production 225: 716-727. Liikanen, M., Helppi, O., Havukainen, J. & Horttanainen, M. 2018. Rakennusjätteen koostumustutkimus – Etelä-Karjala. FISS Etelä-Karjalan teollisten symbioosien pal- velu –hanke. Tutkimusraportit – Research Reports 82. LUT Scientific and Expertise Publications. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Louhelainen, K., Uuksulainen, S., Saalo, A., Mikkola, J., Hyytinen, E-R., Karjalainen, A., Priha, E. & Santonen, T. 2017. Kemikaaliriskien hallinta kuntoon: Rekisteritietoon perustuva selvitys kemikaaleille altistavista riskitöistä ja -ammateista. Työterveyslai- tos. http://www.julkari.fi/handle/10024/134853 Lowry, S & Bradley, M. 2011. Using FT-IR Spectroscopy to Characterize Plastics and Other Materials. Advanced Materials & Processes 169. ASM International. Lappeenranta University of Technology LUT. Puu-muovikomposiitit. https://docplayer.fi/2629054-Puu-muovikomposiitit.html. Mannio, J., Rantakokko, P., Kyllönen, K., Anttila, P., Kauppi, S., Ruokojärvi, P., Ha- kola, H., Kiviranta, H., Korhonen, M., Salo, S., Seppälä, T. & Viluksela, M. 2016. Kau- kokulkeutuvat ympäristömyrkyt Suomen pohjoisilla alueilla – LAPCON. Valtioneuvos- ton selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2016. Raportti löytyy osoitteesta tie- tokayttoon.fi, ISBN 978-952-287-280-7 (pdf) Mehlhart, G., Möck, A., & Goldmann, D. 2018. Effects on ELV waste management as a consequence of the decisions from the Stockholm Convention on decaBDE. Öko- Institut. ACEA, the European Automobile Manufacturers Association. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 176 Mikkelä M. 2019a. Työmaan kannustaminen lajittelemaan – Rakennus- ja purkujät- teen uudelleenkäytön ja kierrätyksen parhaat käytännöt 2/10. Puhas Oy. Blogikirjoi- tus. https://kiertotaloudentiella.net/2019/03/15/tyomaan-kannustaminen-lajittelemaan- rakennus-ja-purkujatteen-uudelleenkayton-ja-kierratyksen-parhaat-kaytannot-2-10/ Mikkelä M. 2019b. Työntekijät toteuttavat syntypaikkalajittelun – Rakennus- ja purku- jätteen uudelleenkäytön ja kierrätyksen parhaat käytännöt 3/10. Puhas Oy. Blogikirjoi- tus. https://kiertotaloudentiella.net/2019/03/29/tyontekijat-toteuttavat-syntypaikkalajit- telun-rakennus-ja-purkujatteen-uudelleenkayton-ja-kierratyksen-parhaat-kaytannot-3- 10/ Ministry of Infrastructure and Water Management March, the Netherlands, 2018: HBCDD concentrations in EPS/XPS products and waste streams, Inventory in the Netherlands. * Muoviteollisuus ry. 2014. Muovikomposiittien kierrätys. https://www.plastics.fi/fin/muo- vitieto/julkaisukirjasto/muoviteollisuus_ryn_julkaisut/ [Viitattu 9.8.2019] Muoviteollisuus ry. Komposiitit. https://www.plastics.fi/fin/muovitieto/muovit/komposii- tit/ [Viitattu 1.8.2019] Muoviteollisuus ry. Muovien luokitus. http://www.plastics.fi/fin/muovitieto/muovit/muo- vien_luokitus/ [Viitattu 17.6.2019] Muoviteollisuus ry:n putkijaosto 2018. Muoviputkien keräys ja kierrätys. Julkaisu nr. 43. https://www.plastics.fi/fin/muovitieto/julkaisukirjasto/muoviteollisuus_ryn_julkaisut/ [Viitattu 9.8.2019] Myller, E. 2015. Sekalaisen puujätteen testaus erilaisten lopputuotteiden valmistuk- sessa; Projektin ohjausryhmän loppuraportti. Ympäristöministeriön raportteja 28/2015. Myllymaa, T. (toim.), Moliis, K., Häkkinen, E., Seppälä, T. & 2015. Pysyvien orgaanis- ten yhdisteiden (POP) esiintyvyys, tunnistaminen ja erottaminen muovijätteistä. Ym- päristöministeriön raportteja 25/2015, Helsinki. Najafi, S.K. 2013. Use of recycled plastics in wood plastic composited – A review. Waste Management 33: 1898–1905. Nieminen, M., Suomalainen, M. & Mäkinen, T. 2006. Gasification of shredder residue. VTT Research Notes 2344. ISBN 951-38-6800-1 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 177 Nordström, P. 2012. Rakennusjätehanke Cirkulera! Jätepihin rakentajan opas sekä Opas talon purkajalle – kaksi tieto-opasta rakennusjätteen käsittelystä Länsi-Uudella- maalla. Novia. ISBN (digital): 978-952-5839-47-0 Nørbygaard, T. & Berg, R.W. 2002. Application of ft-raman spectroscopy for analysis of phthalate esters in pvc plastics. Technical University of Denmark. https://www.yylady.net/UploadPic/2011/08/15/20110815110518168843.pdf Petersen, K. 2012. Short and medium chained chlorinated paraffins in buildings and constructions in the EU. Master Thesis. PlasticsEurope 2018a. Plastics - the Facts 2018: An analysis of European plastics production, demand and waste data. https://www.plasticseurope.org/application/fi- les/6315/4510/9658/Plastics_the_facts_2018_AF_web.pdf PlasticsEurope 2018b. Plastic waste from B&C in EU 2018. Final report. Poropudas, M. 2011. Polyvinyylikloridin (PVC) kierrätys ja uusiokäyttö. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Porras, S., Hyytinen, E-R., Koponen, M., Heinälä, M. & Santonen, T. 2015. Hormoni- toimintaa häiritseville kemikaaleille altistuminen työpaikoilla. Työterveyslaitos. ISBN 978-952-261-522-0 (pdf) Potrykus, A., Milunov, M. & Weißenbacher, J. 2015. Identification of potentially POP- containing Wastes and Recyclates – Derivation of Limit Values. Umweltbundesamt. Punkkinen, H., Oasmaa, A., Laatikainen-Luntama, J., Nieminem, M. & Laine-Ylijoki, J. 2017. Thermal conversion of plasticcontaining waste: A review. ARVI Research Re- port D4.1-22. ISBN 978-952-7205-15-0 PUTUSA-tutkimushanke 2013. Ohjeita korjausrakentamisen pölyntorjuntaan. Itä-Suo- men yliopisto, VTT ja Työterveyslaitos. https://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2013/Pu- tusa_ohje_laaja_130415.pdf Rajala, J., Mäkelä, M. & Tuomi, T. 2010. Altistuminen ja suojautuminen PAH-yhdis- teitä sisältävien vesieristeiden purkutyössä. Loppuraportti Työsuojelurahastolle. Työ- terveyslaitos. 27 sivua. https://www.tsr.fi/valmiit-hankkeet/hanke?h=107233#materials Ratu 82-0381. 2001. Kivihiilipikeä sisältävien rakenteiden purku. Rakennustieto Oy, Helsinki. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 178 Ratu 82-0382. 2011. PCB:tä tai lyijyä sisältävien saumausmassojen purku. Rakennus- tieto Oy, Helsinki. Ratu 84-0386. 2011. Suojaus. Rakennustieto Oy, Helsinki. Ratu RT 18-11244. 2016. Haitta-ainetutkimus. Tilaajan ohje. Rakennustieto Oy. Hel- sinki. Ratu RT 18-11245. 2016. Haitta-ainetutkimus. Rakennustuotteet ja rakenteet. Raken- nustieto Oy. Helsinki. Ratu S-1221. 2009. Purkutöiden suunnittelu. Purkusuunnitelma ja purkutöiden tehtä- väsuunnittelu. Rakennustieto Oy, Helsinki. Ratu S-1226. 2010. Rakennuttajan työturvallisuusvelvoitteet rakennushankkeessa. Rakennustieto Oy. Retkin, R. 2012. Bromattujen palonestoaineiden rajoitusten vaikutus jätteiden hyödyn- tämiseen ja käsittelyyn. Helsinki. RIL 2019. Rakennetun omaisuuden tila (ROTI) 2019 -raportti. Rakennukset: 8–13. RIL 216-2013. Rakenteiden ja rakennusten elinkaaren hallinta. ISBN: 978-951-758- 556-9 Rosenberg C., Hämeilä M., Tornaeus J., Säkkinen K., Puttonen K., Korpi A., Kiilunen M., Linnainmaa M. & Hesso A. 2011. Exposure to flame retardants in electronics recy- cling sites. Annals of Occupational Hygiene 55(6): 658–665. de Römph, T. & Reins, L. 2016. Waste-to-Energy and the Circular Economy – Con- necting the Dots. OGEL 3/2016, s. 3. Salminen, J., Tikkanen, S. & Koskiaho, J. (toim.) 2017. Kohti vesiviisasta kiertota- loutta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2017. ISBN 978-952-11-4840-8 (PDF) ISSN 1796-1718 (pain.) ISSN 1796-1726 (verkkoj.) SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS SCCS 2010. Scientific Committee on Consumer Safety SCCS opinion on Boron com- pounds. SCCS/1249/09 Revision of 28 September 2010. http://ec.eu- ropa.eu/health/scientific_committees/consumer_safety/docs/sccs_o_027.pdf VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 179 Schlummer M. 2011. Contributions to the Stockholm Convention guideline drafts. Vi- enna, Austria 23.11.2011. Schlummer M., Maurer A., Leitner T. & Spruzina W. 2006. Report: Recycling of flame- retarded plastics from waste electric and electronic equipment (WEEE). Waste Man- agement Research 24: 573–583. Schlummer, M., Vogelsang, J., Fiedler, D., Gruber, L. & Wolz, G. 2015. Rapid identifi- cation of polystyrene foam wastes containing hexabromocyclododecane or its alterna- tive polymeric brominated flame retardant by X-ray fluorescence spectroscopy. * Waste Management & Research 33(7): 1–9. DOI: 10.1177/0734242X15589783 Scott, G. 1996. Recycling of PVC: Effect of the Processing Operation. Teoksessa: La Mantia, F.P. (toim.) Recycling of PVC & mixed plastic waste. ChemTec Publishing. 1– 22. Seppälä, J., Sahimaa, O., Honkatukia, J., Valve, H., Antikainen, R., Kautto, P., Mylly- maa, T. Mäenpää, I., Salmenperä, H. Alhola, K. Kauppila, J. & Salminen, J. 2016. Kiertotalous Suomessa – toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutki- mustoiminnan julkaisusarja 25/2016. SFT. 2003. Kartlegging av farlege kjemikaliar i utvalgte bygg- og anleggsmateriale Materialstraumsanalyse 2002.TA-1992/2003. * https://www.miljodirektoratet.no/globa- lassets/publikasjoner/klif2/publikasjoner/kjemikalier/1992/ta1992.pdf Sigsgaard T., Bach B. & Malmroos P. 1990. Respiratory impairment among workers in a garbage handling plant. American Journal of Industrial Medicine 17: 92–93. Siik, K., Kuronen, H., Hakala, S., Aalto, T. & Vuorinen, J. 2007. Lujitemuovin kierrätys ja uusiokäyttö KIERRÄ. Projektin loppuraportti. TTY. Siimes, K., Vähä, E., Junttila, V., Lehtonen, K. & Mannio, J. (toim.) 2019. Haitalliset aineet Suomen vesissä: tilanne ja seurannan suuntaviivat. SYKE raportteja 8/2019. 216 s. Sormunen, P. & Kärki, T. 2019. Recycled construction and demolition waste as a pos- sible source of materials for composite manufacturing. Journal of Building Enginee ring 24, 100742. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 180 Stenmarck, Å., Belleza, E.L., Fråne, A., Busch, N., Larsen, Å. & Wahlström, M. 2017. Hazardous substances in plastics – ways to increase recycling. TemaNord 2017:505. Nordic Council of Ministers. Stokes, E. 2012. Nanotechnology and the products of inherited regulation. Journal of Law and Society 39(1): 93–112. Strååt, M. & Nilsson, C. 2018. Decabromodiphenyl ether and other flame retardants in plastic waste destined for recycling. Swerea IFM, Project report, M-973 SUDDEN Kestävä lääkekehitys - hanke, Sustainable Drug Discovery and Development with End-of-Life Yield, https://sudden.fi, [Viitattu 8.8.2019] Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. Kotitalouksen pakkausätteet Rinki-ekopisteisiin. https://rinkiin.fi/kotitalouksille/rinki-ekopisteet/ [Viitattu 17.6.2019] Suomen virallinen tilasto (SVT): Jätetilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-3339. Hel- sinki: Tilastokeskus. [Viitattu: 17.6.2019] Suonpää, P. & Niemi, T. 2019. Rakennustyömaan jätteiden lajittelun toteutuminen ja työntekijöiden suhtautuminen lajitteluun. Opinnäytetyö. Karelia-ammattikorkeakoulu, Energia- ja ympäristötekniikan koulutus. SWD (2018) 20 final. Commission Staff Working Document Accompanying the docu- ment Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions on the implementation of the circular economy package: options to address the interface between chemical, product and waste legislation. Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri (ASA-rekisteri). www.ttl.fi/fi/rekisterit/asa-rekisteri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Fluoratut yhdisteet https://thl.fi/fi/web/ymparis- toterveys/ymparistomyrkyt/tarkempaa-tietoa-ymparistomyrkyista/fluoratut-yhdisteet [Viitattu: ] Tilastokeskus 2008. Toimialaluokitus: https://www.stat.fi/meta/luokitukset/toi- miala/001-2008/index.html Tsuchida, A., Kawazumi, H., Kazuyoshi, A. & Yasuo, T. 2009. Identification of Shred- ded Plastics in milliseconds using Raman Spectroscopy for Recycling. IEEE SEN- SORS 2009 Conference. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 181 Turku, I., Keskisaari, A., Kärki, T., Puurtinen, A. & Marttila, P. 2017. Characterization of wood plastic composites manufactured from recycled plastic blends. Composite Structures 161: 469–476. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES). Aineet esineissä https://tukes.fi/kemikaa- lit/reach/aineet-esineissa [Viitattu 13.9.2019] Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) 2018. Kiertotalouslaitosten turvallisuusriskit. Loppuraportti. Työterveyslaitos 2016. PAH-yhdisteiden tavoitetasoperustelumuistio. https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/12/pah-yhdisteet-tavoitetaso.pdf UNEP 2013. Metal Recycling: Opportunities, Limits, Infrastructure, A Report of the Working Group on the Global Metal Flows to the International Resource Panel. Reu- ter, M. A., Hudson, C., van Schaik, A., Heiskanen, K., Meskers, C. & Hagelüken, C. UNEP 2017. Guidance on best available techniques and best environmental practices for the recycling and disposal of wastes containing polybrominated diphenyl ethers (PBDEs) listed under the Stockholm Convention on Persistent Organic Pollutants. Wahlström, M., zu Castell-Rüdenhausen, M., Hradil P, Hauge Smith, K., Oberender, A., Ahlm, M., Götbring, J., & Bjerre Hansen, J. 2019. Improving quality of construction & demolition waste - Requirements for pre-demolition audit, TemaNord 2019:508 http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:norden:org:diva-5502 Valtioneuvosto 2019. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Osallis- tava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteis- kunta. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23. Valvira 2016. Asumisterveysasetuksen soveltamisohje. Osa III Asumisterveysasetus § 14–19, ohje 8/2016. Wassenaar, P.N.H., Janssen, N., de Poorter, L.R.M. & Bodar, C.W.M. 2017. Sub- stances of very high concern and the transition to a circular economy, An initial inven- tory. RIVM Letter report 2017-0071. National Institute for Public Health and the Envi- ronment. Netherlands. DOI 10.21945/RIVM-2017-0071 Weber R & Kuch B. 2003. Relevance of BFRs and thermal conditions on the for- mation pathways of brominated and brominated-chlorinated dibenzodioxins and dibenzofurans. Environment International 29: 699–710. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 182 Villanueva, A. & Eder, P. 2014. End-of-waste criteria for waste plastic for conversion. Technical proposals. JRC Technical reports. European Commission. doi:10.2791/13033 VinylPlus. A Voluntary Commitment. https://vinylplus.eu/About-VinylPlus/voluntary- commitment [Viitattu: 5.8.19] Viskari, E-L., Kauranen, H., Nieminen, M., Nippala, E., Tuominen, E-L. & Honkala, I. 2018. Palosuoja-aine HBCD rakennuseristeissä ja pakkausmateriaaleissa – esiintymi- nen, tunnistaminen ja turvallinen käsittely. Tampereen ammattikorkeakoulu. ISBN 978-952-7266-30-4 (PDF) Wood Environment & Infrastructure Solutions UK Limited. 2019. Safe Chemicals In- novation Agenda. Towards a Research Agenda for Safe Chemicals, Materials and Products. The Ministry of infrastructure and Water Management. Worrell, E. & Reuter, M. 2014. Handbook of Recycling. State of the art for practition- ers, analysts and scientists. ISBN: 978-0-12-396459-5 WRAP. 2006. Develop a process to separate brominated flame retardants from WEEE polymers Final Report Project code: PLA- 037 November 2006. Banbury, Waste Resources Action Program. Vuorinen, J., Mustakangas, M. & Annala, M. Komposiitit - loputtomasti mahdollisuuk- sia. Tampereen teknillisen yliopiston, Patrian ja Moviteollisuus ry:n yhteistyössä te- kemä esitys. Löytyy sivulta https://www.plastics.fi/fin/muovitieto/muovit/komposiitit/ [Päivitetty 4.5.2016] Yamawaki, T. 2003. The gasification recycling technology of plastics WEEE contain- ing brominated flame retardants. Fire and Materials 38: 315–319. Yli-Rantala, E., Salminen, J., Keskisaari, A., Kärki, T., Vuorinen, T. 2019. Jätteestä raaka-aineeksi – näkökulmia jätteen tuottajalle, jalostajalle ja jäteperäisen materiaalin käyttäjälle. RECOMPOSE-projektin loppuraportti, osa 1. Ympäristöministeriö 2016a. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien jätteiden käsitte- lyvaatimukset – EU:n POP-asetuksen jätteitä koskevat määräykset ja niiden sovelta- minen sähkölaiteromuun ja romuajoneuvoihin. Helsinki. Ympäristöministeriö 2016b. Laamanen, M. (toim.). Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma 2016–2021. Ympäristöministeriön raportteja 5/2016. Helsinki. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 183 Ympäristöministeriö 2018. Vähennä ja vältä, kierrätä ja korvaa. Muovitiekartta Suo- melle. Säädökset Ekosuunnittelulaki 1005/2008 ja sen muutosasetukset 1009/2010 ja 1175/2018. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/425 henkilönsuojaimista ja neu- voston direktiivin 89/686/ETY kumoamisesta EUVL L 81, 31.3.2016, s. 51–98. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2019/1021, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä. EUVL L 169, 25.6.2019, s. 45–77. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmu- kaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta. EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5–43. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja ase- tuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta. EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1–1355. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoi- tuksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta. EYVL L 396, 30.12.2006, s. 1–849. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muut- tamisesta. EUVL L 158, 30.4.2004, s. 7–48. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/851, annettu 30 päivänä tou- kokuuta 2018, jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109–140. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 184 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/852, annettu 30 päivänä tou- kokuuta 2018, pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muutta- misesta. EUVL L 150 14.6.2018, s.141-154. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/904 tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämisestä EUVL L 155, 12.6.2019, s. 1–19. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktii- vien kumoamisesta. EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3–30. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY energiaan liittyvien tuottei- den ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista. EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10–35. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yh- tenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen). EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17–119. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/65/EU annettu 8 päivänä kesä- kuuta 2011, tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektro- niikka-laitteissa. EYVL L 174, 1.7.2011, s. 88–110. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU, annettu 4 päivänä heinä- kuuta 2012 , vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti EUVL L 197, 24.7.2012, s. 1–37. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinä- kuuta 2012 , sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38–71. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU julkisista hankinnoista ja di- rektiivin 2004/18/EY kumoamisesta. EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65–242. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY pakkauksista ja pakkausjät- teistä. EYVL J L 365, 31.12.1994, s. 10–23. Jätelaki 646/2011. Kemikaalilaki 599/2013. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 185 Komission asetus (EU) N:o 715/2013, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2013 , arviointi- perusteista sen määrittämiseksi, milloin kupariromu lakkaa olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY nojalla. Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä 954/2012. Laki syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistu- vien rekisteristä 717/2001. Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 44/2006. Laki vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 387/2013. Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005. Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista 24/11. Neuvoston asetus (EU) N:o 333/2011, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011, arvioin- tiperusteista sen määrittämiseksi, milloin tietyntyyppiset romumetallit lakkaavat ole- masta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY nojalla. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaaleja koskevien tietojen toimittamisesta 553/2008. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kemikaalien määrätietojen toimittamisesta 1155/2011. Työministeriön päätös syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä 838/1993 ja sen muutosasetukset 1232/2000 ja 1014/2003. Työterveyshuoltolaki 1383/2001. Työturvallisuuslaki 738/2002. Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa 843/2017. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveys- huollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta. VNa 708/2013. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2019:58 186 Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 151/2013. Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista 331/2013. Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä 715/2001. Valtioneuvoston asetus lisääntymisterveydelle työssä vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja vaaran torjunnasta 603/2015. Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä 518/2014 Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta 205/2009. Valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta 716/2000. Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä VNp 1407/1993. Ympäristöministeriön asetus eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä 555/2013. TIETOKAYTTOON.FI