Seksuaalirikos­lainsäädännön kokonaisuudistus Oikeusministeriön julkaisuja Justitieministeriets publikationer 2020:9Mietintöjä ja lausuntoja Betänkanden och utlåtanden Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2020:9 Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus Oikeusministeriö Helsinki 2020 Oikeusministeriö ISBN PDF: 978-952-259-874-5 Helsinki 2020 Kuvailulehti Julkaisija Oikeusministeriö 7.7.2020 Tekijät Sami Kiriakos, Minna Kimpimäki, Julia Korkman, Miia Lehtinen, Sakari Melander, Katariina Paakkanen, Otava Piha, Riikka Rask, Yrjö Reenilä, Liisa Tarvainen Julkaisun nimi Rikoslain seksuaalirikossäännösten kokonaisuudistus Julkaisusarjan nimi ja numero Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2020:9 Diaari/hankenumero OM007:00/2019 Teema Mietintöjä ja lausuntoja ISBN PDF 978-952-259-874-5 ISSN PDF 2490-1172 URN-osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-874-5 Sivumäärä 316 Kieli suomi Asiasanat seksuaalirikokset, rikosoikeus, rikoslaki, suostumus, raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö Tiivistelmä Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain seksuaalirikoksia koskevat säännökset. Keskeinen muutos olisi raiskausrikoksen muuttaminen suostumusperusteiseksi. Tämä toteutettaisiin säätämällä raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkiksi sukupuoliyhteydessä oleminen sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Vastaavalla tavalla muissa seksuaalirikoksissa keskeistä olisi teon kohteen vapaaehtoisuuden puuttuminen. Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus laajenisi myös muihin kuin koskettelutekoihin. Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen säädettäisiin seksuaalirikoksena rangaistavaksi. Kuusitoista vuotta nuorempiin lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat säännökset erotettaisiin pääosin aikuisia koskevista säännöksistä. Sääntelyssä olisi myös uusi kahdentoista vuoden ikäraja, jota nuorempiin lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot olisivat rangaistavia lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen tämän vapaaehtoisuutta arvioimatta. Uudet rikostunnusmerkistöt merkitsisivät seksuaalirikoksina rangaistavien tekojen alan laajenemista. Seksuaalirikoksista säädetyt rangaistukset ankaroituisivat. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös kahtatoista muuta lakia lähinnä teknisluonteisesti. Esityksen tavoitteena on vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa sekä yhtenäistää ja selkiyttää seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä. Kustantaja Oikeusministeriö Julkaisun myynti/jakaja Sähköinen versio: julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti: vnjulkaisumyynti.fi Presentationsblad Utgivare Justitieministeriet 7.7.2020 Författare Sami Kiriakos, Minna Kimpimäki, Julia Korkman, Miia Lehtinen, Sakari Melander, Katariina Paakkanen, Otava Piha, Riikka Rask, Yrjö Reenilä, Liisa Tarvainen Publikationens titel Totalreform av sexualbrottslagstiftningen Publikationsseriens namn och nummer Justitieministeriets publikationer, Betänkanden och utlåtanden 2020:9 Diarie- /projektnummer OM007:00/2019 Tema Betänkanden och utlåtanden ISBN PDF 978-952-259-874-5 ISSN PDF 2490-1172 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-874-5 Sidantal 316 Språk finska Nyckelord sexualbrott, straffrätt, strafflag, bifall, våldtäkt, sexuellt utnyttjande Referat I propositionen föreslås det att bestämmelserna om sexualbrott i strafflagen ändras. En betydande ändring är att våldtäktsbrotten blir samtyckesbaserade. Detta genomförs genom att ett centralt rekvisit för våldtäkt blir samlag med en person som inte deltar frivilligt. Även i fråga om andra sexualbrott blir det centralt att den som är föremål för gärningen inte deltar frivilligt. Sexuellt antastande omfattar enligt förslaget också andra gärningar är sådana som inbegriper beröring. Olovlig spridning av sexuell bild blir ett straffbart sexualbrott. Bestämmelserna om sexualbrott mot barn under 16 år åtskiljs huvudsakligen från de bestämmelser som gäller vuxna. I regleringen införs dessutom en åldersgräns på 12 år. Sexuella handlingar mot barn under 12 år ska kunna bestraffas som våldtäkt mot barn eller sexuellt övergrepp mot barn utan att det görs någon bedömning av om barnet deltagit frivilligt. De nya brottsrekvisiten innebär att fler gärningar än i nuläget bestraffas som sexualbrott. Straffen för sexualbrott blir strängare. Det föreskrivs även om grova gärningsformer av centrala sexualbrott. I propositionen föreslås det dessutom att det i ytterligare tolv lagar görs ändringar av snarast teknisk natur. Syftet med propositionen är att stärka skyddet för den sexuella självbestämmanderätten och personliga integriteten och att förenhetliga och förtydliga lagstiftningen om sexualbrott. Förläggare Justitieministeriet Beställningar/ distribution Elektronisk version: julkaisut.valtioneuvosto.fi Beställningar: vnjulkaisumyynti.fi Sisällys ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ .......................................................... 12 PERUSTELUT ...................................................................................................... 13 1 Asian taustaa ja valmistelu ...................................................................... 13 1.1 Taustaa ....................................................................................................................... 13 1.2 Valmistelu .................................................................................................................... 16 2 Nykytila ja sen arviointi ............................................................................ 17 2.1 Nykysäätelyn lähtökohtia............................................................................................. 17 2.2 Lainsäädäntö ............................................................................................................... 18 2.2.1 Rikoslain 20 luku, seksuaalirikoksista ....................................................... 19 2.2.2 Rikoslain 17 luku, Rikoksista yleistä järjestystä vastaan ........................... 35 2.3 Rikollisuustilastoja ja tutkimuksia ................................................................................ 37 2.3.1 Tilastot ....................................................................................................... 37 2.3.2 Tutkimuksia seksuaalirikoksista ................................................................ 45 2.4 Kansainväliset velvoitteet ............................................................................................ 59 2.5 Nykytilan arviointi ........................................................................................................ 62 2.5.1 Arvioinnin lähtökohtia ................................................................................ 62 2.5.2 Raiskausta ja seksuaaliseen tekoon pakottamista koskevien säännösten kattavuus ................................................................................ 65 2.5.3 Muut seksuaalirikossäännökset ................................................................. 68 2.5.4 Seksuaalirikosten rangaistukset ................................................................ 81 3 Tavoitteet ................................................................................................... 88 4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset ............................................................ 89 4.1 Keskeiset ehdotukset .................................................................................................. 89 4.1.1 Seksuaalirikoksia koskevat uudet säännökset .......................................... 89 4.1.2 Seksuaalirikoksista säädettävät rangaistukset .......................................... 94 4.1.3 Muutokset muihin rikoslain säännöksiin ja lakeihin .................................. 97 4.2 Pääasialliset vaikutukset ............................................................................................. 98 5 Muut toteuttamisvaihtoehdot ................................................................ 109 5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset .............................................................................. 109 5.1.1 Raiskaus .................................................................................................. 109 5.1.2 Seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuus ............................................ 117 5.1.3 Seksuaalinen ahdistelu ............................................................................ 119 5.1.4 Sukupuoliyhteyden määritelmä ............................................................... 120 5.1.5 Lapsenraiskaus ja seksuaalinen kajoaminen lapseen ............................ 121 5.1.6 Nuoren lapsen ikäraja .............................................................................. 123 5.1.7 Vanhentuminen ....................................................................................... 124 5.1.8 Rajaukset lasta seksuaalisesti esittävää kuvaa ja esitystä koskeviin säännöksiin .............................................................................. 125 5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot .................................... 127 5.2.1 Ruotsi ...................................................................................................... 128 5.2.2 Norja ........................................................................................................ 131 5.2.3 Tanska ..................................................................................................... 134 5.2.4 Islanti ....................................................................................................... 135 5.2.5 Saksa ...................................................................................................... 136 5.2.6 Belgia ...................................................................................................... 139 5.2.7 Ranska .................................................................................................... 139 5.2.8 Englanti ja Wales ..................................................................................... 140 5.2.9 Irlanti ........................................................................................................ 142 6 Lausuntopalaute ..................................................................................... 143 7 Säännöskohtaiset perustelut ................................................................. 144 7.1 Rikoslaki .................................................................................................................... 144 1 luku. Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta ....................................................... 144 2 c luku. Vankeudesta ja yhdistelmärangaistuksesta ................................................ 144 8 luku. Vanhentumisesta ........................................................................................... 144 15 luku. Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan ............................................................ 145 17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan .......................................................... 145 20 luku. Seksuaalirikoksista ...................................................................................... 146 25 luku. Vapauteen kohdistuvista rikoksista .............................................................. 205 7.2 Esitutkintalaki ............................................................................................................ 205 7.3 Järjestyslaki ............................................................................................................... 206 7.4 Laki liikenteen palveluista.......................................................................................... 206 7.5 Laki liiketoimintakiellosta ........................................................................................... 207 7.6 Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 ....................................................... 207 7.7 Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006) ..................................... 208 7.8 Laki raskauden keskeyttämisestä ............................................................................. 208 7.9 Oikeudenkäymiskaari ................................................................................................ 209 7.10 Pakkokeinolaki .......................................................................................................... 209 7.11 Rikosrekisterilaki ....................................................................................................... 210 7.12 Vankeuslaki ............................................................................................................... 211 7.13 Yliopistolaki ............................................................................................................... 212 8 Voimaantulo ............................................................................................ 213 9 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys .......................................... 214 9.1 Hyväksyttävyysvaatimus ........................................................................................... 214 9.2 Suhteellisuusvaatimus .............................................................................................. 215 9.3 Laillisuusperiaate ...................................................................................................... 216 LAKIEHDOTUKSET .......................................................................................... 219 Laki rikoslain muuttamisesta ........................................................... 219 Laki esitutkintalain muuttamisesta .................................................. 232 Laki järjestyslain muuttamisesta ..................................................... 234 Laki liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta .................. 235 Laki liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamisesta .................... 236 Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain muuttamisesta ................................................................... 237 Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain muuttamisesta ................................................................... 238 Laki raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta ................................................................... 239 Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ................................... 240 Laki pakkokeinolain muuttamisesta ................................................ 241 Laki rikosrekisterilain muuttamisesta .............................................. 243 Laki vankeuslain muuttamisesta ..................................................... 244 Laki yliopistolain muuttamisesta ..................................................... 245 RINNAKKAISTEKSTIT ...................................................................................... 246 LAGFÖRSLAG .................................................................................................. 281 Lag om ändring av strafflagen ........................................................ 281 Lag om ändring av förundersökningslagen ..................................... 294 Lag om ändring av ordningslagen ................................................... 296 Lag om ändring av lagen om transportservice ................................ 297 Lag om ändring av lagen om näringsförbud ................................... 298 Lag om ändring av lagen om rättegång i brottmål ........................... 299 Lag om ändring av lagen om behandlingen av personer i förvar hos polisen .............................................................. 300 Lag om ändring av lagen om avbrytande av havandeskap ............. 301 Lag om ändring av rättegångsbalken .............................................. 302 Lag om ändring av tvångsmedelslagen .......................................... 303 Lag om ändring av straffregisterlagen ............................................ 305 Lag om ändring av fängelselagen ................................................... 306 Lag om ändring av universitetslagen .............................................. 307 Lähteet .............................................................................................................. 308 Eriävä mielipide ................................................................................................ 310 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 9 OIKEUSMINISTERIÖLLE Oikeusministeriö asetti 11 päivänä huhtikuuta 2019 työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella rikoslain (39/1889) seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun kokonaisuudistus. Työryhmän tuli erityisesti: — valmistella säännökset, joilla vahvistetaan suostumuksen asemaa raiskauk- sen tunnusmerkistössä. Säännösten tulee asiallisesti sisältää rangaistussään- nös sukupuoliyhteydestä vastoin toisen ilmaisemaa tahtoa; — selvittää ja arvioida, voidaanko suostumuksen asemaa vahvistaa muilla muu- toksilla, kuten puhtaasti suostumuksen puutteeseen tai suostumuksen ja ny- kyisen tunnusmerkistön yhdistelmään perustuvalla rikossäännöksellä; — valmistella muutokset, joilla nuoriin lapsiin kohdistuneet sukupuoliyhteydet säädetään rangaistaviksi raiskausrikoksina ja tehdä tässä yhteydessä ehdo- tus rangaistusten kiristämiseksi; — arvioida avutonta tilaa koskevan sääntelyn kattavuutta ja tarkoituksenmukai- suutta ottaen huomioon edellä mainitut muutokset, sekä tehdä tarvittavat muutokset perusteluihin tai sääntelyyn; — arvioida rikoslain muihin lukuihin sisältyvien seksuaalirikoksia koskevien ran- gaistussäännösten kehittämistarpeet. Työryhmä kokoontui viisitoista kertaa. Työryhmän toimikauden päättymispäiväksi määriteltiin asettamispäätöksessä 31 päivä toukokuuta 2020. Työryhmän työ oli kes- keytyneenä noin neljän kuukauden ajan syksyllä 2019 Suomen EU:n puheenjohta- juuskauden vaatiman työn vuoksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 10 Työryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin lainsäädäntöneuvos Sami Kiriakos oikeusmi- nisteriöstä ja jäseniksi erityisasiantuntija Katariina Paakkanen oikeusministeriöstä, po- liisitarkastaja Juha Tuovinen sisäministeriöstä, käräjätuomari Riikka Rask Helsingin käräjäoikeudesta, erikoissyyttäjä Yrjö Reenilä valtakunnansyyttäjän toimistosta , asi- anajaja Liisa Tarvainen Suomen Asianajajaliitosta, rikosoikeuden professori Sakari Melander Helsingin yliopistosta, rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki Lapin yli- opistosta, oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman ja asiantuntija Otava Piha Am- nesty International Suomen osasto ry:stä. Tuovisen sijaisena työryhmän jäsenenä on työryhmän toimikauden alusta lähtien toiminut poliisitarkastaja Miia Lehtinen sisämi- nisteriöstä. Lehtinen nimitettiin työryhmän jäseneksi Tuovisen sijaan 8.1.2020. Paak- kanen on toiminut myös työryhmän sihteerinä. Tutkimusavustaja Esko Yli-Hemminki oikeusministeriöstä on toiminut pöytäkirjanpitäjänä sekä avustanut mietinnön laatimi- sessa. Työryhmä on kuullut asiantuntijoina seuraavia henkilöitä: oikeusneuvos Timo Ojala (Korkein oikeus), rikoskomisario Saara Asmundela (Helsingin poliisilaitos), dosentti Taina Laajasalo (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), tutkimusprofessori Osmo Kontula (Väestöliitto) ja seksuaaliväkivaltatyöntekijä Pia Tuovinen (Helsingin tyttöjen talo). Työryhmä on kuullut myös kirjallisesti Tampereen yliopiston Kiistelty suostumus -tutki- mushankkeen jäseniä, Kehitysvammaliittoa ja Kehitysvammaisten Tukiliittoa. Työryhmä ehdottaa keskeisenä muutoksena raiskausrikoksen muuttamista suostu- musperusteiseksi säätämällä raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi suku- puoliyhteydessä oleminen sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaeh- toisesti. Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus laajenisi myös muihin kuin koskettelu- tekoihin. Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen säädettäisiin seksuaalirikoksena rangaistavaksi. Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat säännökset erotettai- siin pääosin aikuisia koskevista säännöksistä. Lasten koskemattomuuden ja häiriöttö- män kasvun ja kehityksen suojaa vahvistettaisiin säätämällä uutena rikoksena lapsen- raiskaus. Rikoslain 20 luvun uudet rikostunnusmerkistöt merkitsisivät seksuaalirikok- sina rangaistavien tekojen alan laajenemista jonkin verran. Seksuaalirikosten rangais- tukset ankaroituisivat. Mietintöön sisältyy Amnesty International Suomen osasto ry:n eriävä mielipide, joka on mietinnön liitteenä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 11 Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa mietintönsä kunnioittavasti oikeusmi- nisteriölle. Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2020 Sami Kiriakos Minna Kimpimäki Julia Korkman Miia Lehtinen Sakari Melander Katariina Paakkanen Otava Piha Riikka Rask Yrjö Reenilä Liisa Tarvainen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 12 ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain seksuaalirikoksia koskevat säännök- set. Keskeinen muutos olisi raiskausrikoksen muuttaminen suostumusperusteiseksi. Tämä toteutettaisiin säätämällä raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkiksi sukupuoliyh- teydessä oleminen sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Vastaavalla tavalla muissa seksuaalirikoksissa keskeistä olisi teon kohteen vapaaeh- toisuuden puuttuminen. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon korvattaisiin säännök- sellä seksuaalisesta kajoamisesta. Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus laajenisi myös muihin kuin koskettelutekoihin. Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen sää- dettäisiin seksuaalirikoksena rangaistavaksi. Kuusitoista vuotta nuorempiin lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat säännök- set erotettaisiin pääosin aikuisia koskevista säännöksistä. Lasten koskemattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen suojaa vahvistettaisiin säätämällä uusina rikok- sina lapsenraiskaus ja seksuaalinen kajoaminen lapseen. Sääntelyssä olisi myös uusi kahdentoista vuoden ikäraja, jota nuorempiin lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot oli- sivat rangaistavia lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen tämän vapaaehtoisuutta arvioimatta. Myös kuusitoista muttei kahdeksantoista vuotta täyttä- neitä lapsia suojattaisiin edelleen aikuisiin nähden eräillä erityissäännöksillä. Keskeisistä seksuaalirikoksista olisi säädetty myös törkeät tekomuodot. Muu seksuaa- lirikoksia koskeva sääntely säilyisi sisällöltään pääosin nykyisellään. Uudet rikostunnusmerkistöt merkitsisivät seksuaalirikoksina rangaistavien tekojen alan laajenemista. Myös sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettaisiin. Seksuaaliri- koksista säädetyt rangaistukset ankaroituisivat. Esityksessä ehdotetaan muutetta- vaksi myös kahtatoista muuta lakia lähinnä teknisluonteisesti. Esityksen tavoitteena on vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilö- kohtaisen koskemattomuuden suojaa sekä yhtenäistää ja selkiyttää seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä. Esityksellä toteutetaan hallitusohjelman tavoitteita liittyen turvalliseen oikeusvaltioon. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan… OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 13 PERUSTELUT 1 Asian taustaa ja valmistelu 1.1 Taustaa Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaan toteutetaan seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus, jossa lähtökohtina ovat koskemattomuus ja seksuaalinen itsemää- räämisoikeus. Rikoslain (39/1889) raiskausmääritelmä muutetaan suostumuksen puutteeseen perustuvaksi oikeusturvasta huolehtien. Ohjelman mukaan myös tör- keimpien väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistavuutta arvioidaan niin, että rangais- tukset ovat oikealla tasolla sekä suhteessa teon vahingollisuuteen että muista rikok- sista langetettaviin rangaistuksiin. Erityisesti lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaali- rikosten vähimmäisrangaistuksia korotetaan (hallitusohjelma, s. 91) . Lakivaliokunta on myös käytännössään tuonut esiin tarpeen seksuaalirikossäännös- ten kokonaisuudistuksen toteuttamiseen (LaVM 37/2010 vp, s. 2/II, LaVM 43/2010 vp, s. 2/I, LaVM 4/2014 vp, s. 3/I ja LaVM 24/2018 vp, s. 22). Perustuslakivaliokunta on vuoden 2014 lausunnossaan katsonut, että seksuaalirikoksia koskevassa uudistuk- sessa on syytä arvioida mahdollisuuksia kehittää sääntelyä suostumuksen puuttumi- seen perustuvaa kirjoitustapaa kohti, sillä tämä korostaisi raiskauksen luonnetta itse- määräämisoikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksena (PeVL 6/2014 vp, s. 5/II). Oikeustieteellisissä puheenvuoroissa ja julkisessa keskustelussa on viime vuosien ai- kana keskusteltu laajasti siitä, tulisiko suostumuksen puute lisätä jossain muodossa raiskauksen tunnusmerkistöön. Esitetyt näkemykset vaihtelevat, ja keskusteluissa on esitetty sekä näkemyksiä tällaisen raiskausta koskevan tunnusmerkistön puolesta että sitä vastaan. Nykyistä säännöstä on kritisoitu siitä, että raiskauksen tunnusmerkis- tössä asetetaan ensisijaiseksi väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen. Keskustelussa on muun muassa katsottu, että voimassa oleva raiskauksen määritelmä ei suojaa te- hokkaasti yksilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja että suostumuksen puutteen lisääminen keskeiseksi raiskauksen tunnusmerkiksi parantaisi uhrin oikeusturvaa. Toi- saalta esiin on tuotu myös näkemyksiä, joiden mukaan jo nykyisessä oikeuskäytän- nössä uhrin suostumukselle annetaan merkitystä tarkasteltaessa seksuaalirikoksia koskevien tunnusmerkistöjen täyttymistä. Oikeusministeriössä aloitettiin keväällä 2018 selvitystyö seksuaalirikoslainsäädännön uudistamistarpeista. Oikeusministeriössä järjestettiin kesällä 2018 asiantuntijafoorumi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 14 viranomais- ja järjestötoimijoille sekä tutkijoille liittyen raiskaussäännöstä koskeviin mahdollisiin uudistustarpeisiin. Foorumissa nousi esiin nykyisessä sääntelyssä olevia haasteita ja esille nostettiin tarve suostumuksen merkityksen lisäämiseen raiskauksen tunnusmerkistössä. Erityisesti tilanteita, joissa uhri on ilmaissut sanallisesti tai muuten tahtonsa, mutta väkivaltaa tai sen uhkaa ei ole käytetty, pidettiin nykyisen sääntelyn kannalta ongelmallisena. Vaikka nykyisenkään tunnusmerkistön täyttymisen ei kat- sottu vaativan kovin aktiivista vastustelua uhrilta ja käytetyn väkivallan asteen katsot- tiin voivan olla hyvinkin lievää, nostettiin esiin myös tarve arvioida rangaistavuuden laajentamista näiden tekojen osalta. Muita foorumissa esiin nostettuja ongelmakohtia nykyisen sääntelyn kannalta olivat muun muassa uhrin lamaantuminen, yllättävät tilanteet, juuri herännyt uhri, raiskaus parisuhteessa tai osana lähisuhdeväkivaltaa ja uhrin riippuvainen asema tai muu avu- ton tila. Lamaantumistapauksissa nykyisen sääntelyn soveltamisen kynnystä pidettiin liian korkeana tapauksissa, joissa ei esimerkiksi ole käytetty fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Yllättäviä tilanteita, missä sukupuoliyhteys saatetaan aloittaa esimerkiksi yllät- täen väkijoukossa tai hierojalla, pidettiin myös haasteellisina nykyisen sääntelyn kan- nalta. Esiin tuotiin tapauksia, missä yllättäen ja ilman uhrin suostumusta aloitettu su- kupuoliyhteys on luettu syyksi esimerkiksi seksuaalisena ahdisteluna. Myös ny- kysäännöksessä mainittua avutonta tilaa katsottiin tulkitun ahtaasti ja esiin nousi kysy- mys, kattaako nykysääntely riittävän hyvin tilanteet, joissa uhri on haavoittuvassa ti- lassa esimerkiksi trauman, lähisuhdeväkivallan tai kehitysvammaan liittyvien kognitii- visten häiriöiden takia. Näiden lisäksi esiin nostettiin myös tilanteet, joissa uhri on esi- merkiksi juuri nukahtamassa tai juuri herännyt. Myös jotkut nykyisin seksuaalisen hy- väksikäytön piiriin kuuluvat teot, joissa sukupuoliyhteyteen on päästy asemaa hyväk- sikäyttämällä, katsottiin aiheelliseksi siirtää raiskaussääntelyn alle. Vuonna 2019 julkaistiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemi- sestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ns. Istanbulin so- pimus, SopS 52-53/2015) toimeenpanoa arvioivan, naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmän (GREVIO) Suomea koskeva arviointira- portti. Raportissa GREVIO arvosteli Suomen raiskaussäännöstä ja muun muassa ke- hotti painokkaasti Suomea uudistamaan viipymättä kaikki Suomen rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksia koskevat säännökset sisällyttääkseen lakiin ajatuksen vapaasta tah- dosta annetusta suostumuksesta. Raporttia on käsitelty tarkemmin osiossa 2.5.1. Vuonna 2019 eduskuntaan annetussa kansalaisaloitteessa KAA 2/2019 vp (”Suostu- mus2018”) ehdotetaan muutoksia seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 luvun 1-5 §:ään. Keskeinen muutosehdotus koskee raiskauksen tunnusmerkistöä, jossa ehdote- tun säännöksen mukaan olennaista olisi sukupuoliyhteys ilman toisen suostumusta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 15 Säännöksessä lueteltaisiin olosuhteet, joissa tekijä ei voi päätellä suostumusta ole- van. Aloitteen mukaan rangaistavaa olisi myös raiskaus ”törkeästä piittaamattomuu- desta”. Myös pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevaa säännöstä muutettaisiin aloitteen mukaan niin, että keskeisenä tunnusmerkistötekijänä olisi teon tapahtuminen ilman toisen suostumusta. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva säännös kumottaisiin perustein, että sukupuoliyhteyden asemaa tai uhrin riippuvuussuhdetta hyväksikäyt- täen tulisi aina olla rangaistavaa raiskauksena. Asian käsittely päätettiin toistaiseksi keskeyttää ottaen huomioon, että oikeusministeriön asettamassa työryhmässä valmis- tellaan parhaillaan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta, jonka tavoitteena on muun muassa vahvistaa suostumuksen asemaa raiskauksen tunnusmerkistössä. Törkeimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia koskevan hallituksen esityksen 212/2018 vp hyväksyessään 12 päivänä maaliskuuta 2019 eduskunta antoi kolme lausumaa (EV 305/2018 vp): 1) Eduskunta edellyttää, että hallitus ripeästi uudistaa rikoslain 20 luvun säännökset koskien lapsiin kohdistuvia hyväksikäyttö- ja raiskausrikoksia ja antaa asiaa koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle. Uudistuksessa tulee edelleen kiristää lapsiin koh- distuvien hyväksikäyttö- ja raiskausrikosten rangaistuksia, erityisesti vähimmäisran- gaistuksia, sekä arvioida sääntelytekniikkaa ja rikosnimikkeitä. Tarkastella tulee erityi- sesti sukupuoliyhteyden käsittävien tekojen sääntelytekniikkaa ja lapsen iän merki- tystä samoin kuin sitä, tulisiko tällaiset teot siirtää raiskausrikosten piiriin. Uudistuk- sessa tulee kiinnittää huomiota sukupuolivaikutusten arviointiin. 2) Eduskunta edellyttää, että hallitus mahdollisimman pian käynnistää rikoslain 20 lu- vun kokonaisuudistuksen, jossa tarkastellaan lukuun sisältyviä eri seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä, jotta ne muodostavat selkeän ja johdonmukaisen kokonaisuu- den. Lisäksi erityisesti tulee arvioida raiskausrikoksen tunnusmerkistöä muutoin kuin lapsiin kohdistuvien tekojen osalta. Keskeistä on arvioida muun muassa uhrin avu- tonta tilaa koskevaa sääntelyä sekä suostumuksen aseman vahvistamista raiskausri- kosten ja muiden seksuaalirikosten määrittelyssä. Uudistuksessa tulee kiinnittää huo- miota sukupuolivaikutusten arviointiin. 3) Eduskunta edellyttää, että hallitus rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen yhtey- dessä tai erikseen arvioi myös rikoslain muihin lukuihin sisältyvien seksuaalirikoksia koskevien rangaistussäännösten kehittämistarpeet. Uudistuksessa tulee kiinnittää huomiota sukupuolivaikutusten arviointiin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 16 1.2 Valmistelu Oikeusministeriö asetti eduskunnan lausuman (EV 305/2018 vp) mukaisesti huhtikuun 11 päivänä 2019 työryhmän valmistelemaan seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta (asettamispäätös VN/1984/2019, https://api.hankeik- kuna.fi/asiakirjat/87af2771-594a-480d-89d1-dffccd851af5/b76b654c-0ea7-4a3b-a3d9- 4fd885651c93/ASETTAMISPAATOS_20190415083428.pdf Linkki hankeikkunaan: https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM007:00/2019). Työryhmän jäseniksi nimettiin edustajat oikeusministeriöstä, Helsingin ja Lapin yliopis- toista, Helsingin käräjäoikeudesta, valtakunnansyyttäjänvirastosta, Suomen asianaja- jaliitosta, sisäministeriöstä, sekä oikeuspsykologian dosentti ja Amnesty International Suomen osasto ry:n edustaja. Työryhmän toimikaudeksi asetettiin 11.4.2019 — 31.5.2020. Työryhmä kuuli valmistelun aikana asiantuntijoita korkeimmasta oikeudesta, Helsingin poliisilaitokselta, Väestöliitolta, Kehitysvammaliitolta, Kehitysvammaisten Tukiliitolta, Tyttöjen talolta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja Tampereen yliopiston Kiistelty suostumus -tutkimushankkeen tutkijaryhmästä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 17 2 Nykytila ja sen arviointi 2.1 Nykysäätelyn lähtökohtia Moraalikäsityksistä riippumaton yksilönsuojan periaate kiteytettiin lähtökohdaksi jo vuonna 1971 voimaan tulleessa rikoslain 20 luvun uudistuksessa (HE 52/1970 vp, s. 1/I): "Kokemus on osoittanut, ettei rangaistussäännöksillä pystytä kovinkaan menes- tyksellisesti ohjaamaan sukupuolista käyttäytymistä ja ettei rikoslainsäädäntö ole tar- koituksenmukainen tapa sukupuolimoraalin ylläpitämiseksi. Tämän vuoksi olisikin ky- symyksessä olevia rikoksia koskevien säännösten lähtökohdaksi otettava lähinnä eri- laisista moraalikäsityksistä riippumaton, suojaa tarvitsevan yksilön oikeusturva." Sama lähtökohta toistui myös lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 11/1970 vp, s. 2/I): "Ri- kosoikeuden uudeksi lähtökohdaksi on tällöin otettu suojaa tarvitsevien yksilöiden oi- keusturvan takaaminen. Rikoslain on ulotuttava tekoihin, jotka loukkaavat yksilön sek- suaalista itsemääräämisoikeutta ja vapautta. Sen sijaan esimerkiksi täysi-ikäisten kes- kenään yhteisymmärryksessä suorittamat teot jäävät tällöin rikoslain ulkopuolelle. (…) Uuden lähtökohdan perusteella siveellisyysrikoksia on pidettävä ensisijaisesti yksilöön eikä enää yhteiskuntaan kohdistuvina rikoksina." Myös vuonna 1999 voimaantulleen seksuaalirikoksia koskevan kokonaisuudistuksen tavoitteena oli seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskematto- muuden suojan vahvistaminen. (HE 6/1997 vp). Uudistuksen lähtökohdaksi katsottiin sitä koskevissa esitöissä, että seksuaalielämä voi eri ihmisillä olla hyvinkin erilaista. Seksuaalisuus on olennainen osa elämää ja seksuaalisuuteen kohdistuvat loukkauk- set aiheuttavat usein suuriakin vahinkoja. Sen vuoksi tarvitaan rangaistussäännöksiä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaamiseksi. Jokaisella tulee lähtökohtaisesti olla oikeus itse päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään edellyttäen, ettei hän louk- kaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Lisäksi tarvitaan säännöksiä, jotka suojaavat lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, millaista seksuaalista suuntautuneisuutta loukkaava teko osoittaa tai kumpaa sukupuolta loukkaaja tai loukattu on. Säännösten tulisi olla neutraaleja näissä suhteissa. Seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ei vai- kuta myöskään se, ovatko osapuolet avioliitossa tai elävätkö he muuten parisuh- teessa. Uudistuksessa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksiksi katsottiin muun muassa pakottaminen seksuaalisen teon kohteeksi tai puolustuskyvyttömän ti- lan hyväksikäyttö tässä tarkoituksessa. Lisäksi rangaistavuus ulotettiin myös valta- aseman hyväksikäyttöön, jolla toinen voidaan taivuttaa seksuaalisuhteeseen. (HE 6/1997 vp, s. 161-162) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 18 Uudistuksessa tunnistettiin myös tarve suojata erityisesti nuoria. Toisaalta tarve oli mahdollistaa aikuisten nuoriin kohdistaman seksuaalisen hyväksikäytön rankaisemi- sen, mutta samalla antaa mahdollisuus arvioida joustavasti nuorten keskinäisiä suku- puolisuhteita. Sellaisten seksuaalisten tekojen säätäminen rangaistavaksi, joilla ei lou- kata seksuaalista itsemääräämisoikeutta, ei katsottu uudistuksessa kuuluvan seksu- aalirikoksia koskevaan lukuun. Silloin kun tällaisia tekoja edelleen pidetään rankaise- misen arvoisina, tavoitteeksi katsottiin yleensä yleisen järjestyksen ylläpitäminen. Tä- män ajattelun mukaisesti pornografiaa koskevat säännökset, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän ku- van hallussapito ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi sekä sukupuoli- siveellisyyden julkista loukkaamista ja sukupuoliyhteyttä lähisukulaisten kesken kos- kevat pykälät sisällytettiin uudistuksessa rikoslain 17 lukuun rikoksista yleistä järjes- tystä vastaan. (HE 6/1997 vp, s.162) Vuoden 1999 uudistuksen jälkeen seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä on uu- distettu usein osauudistuksin. Uudistuksilla on laajennettu rikosoikeudellista vastuuta ja ankaroitettu rangaistuksia erityisesti lapsia koskevien säännösten osalta. Myös 17 luvun lapsia koskevien säännösten ensisijaiseksi tarkoitukseksi on määritelty lasten suojaaminen seksuaalisilta teoilta. Lainsäädännön kehitystä on selostettu yksityiskoh- taisemmin osiossa 2.2. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin, erityisesti pe- rustuslain 7 §:n säännöksiin henkilökohtaisesta vapaudesta ja 10 §:n säännöksiin yk- sityiselämän suojasta sekä myös terveyden suojeluun. Perustuslain 7 §:n turvaama henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysi- sen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan (HE 309/1993 vp, s. 46/II). Muun muassa perustuslakivaliokunta on katsonut perustuslain 10 §:n turvaaman yksityiselämän piiriin kuuluvan muun muassa yksilön oikeus va- paasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan samoin kuin vapaus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään (HE 309/1993 vp, s. 53/I, PeVL 17/2006 vp, s. 3/I, PeVL 15/2001 vp, s. 2/I, PeVL 6/2014 vp, s. 2/II). 2.2 Lainsäädäntö Seksuaalirikoksista säädetään rikoslain 20 luvussa. Luvussa säädetään rangaistaviksi raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksi- käyttö, seksuaalinen ahdistelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen sek- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 19 suaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsenraiskaus, seksikaupan kohteena olevan henki- lön hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityk- sen seuraaminen, paritus ja törkeä paritus. Rikoslain 17 lukuun, joka käsittelee rikok- sia yleistä järjestystä vastaan, sisältyvät säännökset sukupuolisiveellisyyttä loukkaa- van kuvan levittämisestä, törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisestä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hal- lussapidosta. Rikoslain 17 lukuun sisältyy myös muita sukupuolisiveellisyyteen liittyviä säännöksiä, kuten sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi ja sukupuolisiveellisyyden julki- nen loukkaaminen. Näiden säännösten tarkoitus liittyy pääasiassa yleisen järjestyk- sen turvaamiseen, joten ne on jätetty esityksessä tarkastelun ulkopuolelle. Edellä mainittuihin rikoslain 20 luvun säännöksiin viitataan myös useissa muissa säännöksissä. Näistä esimerkkinä on rikoslain 25 luvun ihmiskauppaa koskeva sään- nös. Myös ihmiskauppaa koskevan sääntelyn tarkoituksiin kuuluu seksuaalisen itse- määräämisoikeuden suojelu. Tämän sääntelyn tarkoituksena on kuitenkin ensisijai- sesti yksilön vapauden suojelu ja sen arviointi on siten jätetty esityksen ulkopuolelle. 2.2.1 Rikoslain 20 luku, seksuaalirikoksista Raiskaus Rikoslain 20 luvun 1 § :n 1 momentin mukaan se, joka pakottaa toisen sukupuoliyh- teyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Esitöissä pakottavuutta on luonnehdittu siten, että väkivallan tai sen uhan on oltava asteeltaan sellaista, että se riittää murtamaan toisen tahdon. Teon kohteeksi joutuneelta henkilöltä ei vaadita itsensä vaarantamista vaan riittää, että hän selvästi osoittaa vastustavansa sukupuoliyhteyttä. Uhkaavan vaaran ei myöskään tar- vitse olla välitön, joskin pakottamisen uhkaamalla myöhemmin tehtävällä väkivallalla voidaan katsoa edellyttävän melko vakavan väkivallan uhkaa, jota uhatun olosuhteista johtuen on vaikea torjua. Väkivallan tai sen uhan pakottavuutta arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota paitsi siihen, kuinka voimakasta väkivaltaa käytetään tai kuinka vakavalla väkivallalla uhataan, myös teko-olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Joissakin tapauksissa esimerkiksi uhatun mahdollisuus puolustautua itseään vaaraan saatta- matta voi olla niin vähäinen, että melko lievälläkin väkivallalla uhkaaminen voi riittää tahdon murtamiseen (HE 6/1997 vp, s. 172-173, HE 216/2013 vp, s. 5-6, 57). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 20 Pykälän 2 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hy- väkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Puolustuskyvyt- tömyydellä tarkoitetaan lain esitöiden perusteella sellaisia tilanteita, joissa uhri henki- sen tai ruumiillisen esteen vuoksi ei pysty joko lainkaan tai ainakaan merkittävästi es- tämään toisen menettelyä. Tiedottomuus taas tarkoittaa, että uhri on tajuton, tai kyvy- tön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Tämä voi johtua esimerkiksi unilääk- keistä, alkoholista tai muista huumaavista aineista. Pelkotila on pelon aiheuttama tila, joka lamauttaa puolustuskyvyn sen vuoksi, että uhattu pitää puolustautumista liian vaarallisena tai että hän ei pelkonsa vuoksi kykene toimimaan oman tahtonsa mukai- sesti. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta mainitaan esitöissä asuntoon murtautuminen ja tilanne, missä autokyydin saanut henkilö tajuaa kuljettajan olevan tilassa, jossa vä- häisinkin vastustus voi johtaa väkivaltaan. Tällaisissa tapauksissa sukupuoliyhteyteen pakottaminen ei välttämättä edellytä mitään erityistä pakottamistointa. Muulla puolus- tuskyvyttömyyden aiheuttavalla tilalla viitataan esimerkiksi lääkkeillä tai huumaavilla aineilla aiheutettuun tahdottomuuteen, vaikka asianomainen ei olisikaan tiedoton (HE 6/1997 vp, s. 173-174, 180; HE 283/2010 vp, s. 11; HE 216/2013 vp, s. 5-6). Säännöksen 3 momentin mukaan, jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäi- syys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin edellä tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin henkilöön kohdistuvalla väkivallalla uhkaamalla pakottaa toisen sukupuoliyhtey- teen. Lain esitöiden mukaan raiskauksen vähemmän vakava tapaus voi esimerkiksi olla tekijän vähäinen uhkaus käyttää väkivaltaa tai muu uhkaus, esimerkiksi uhkaus paljastaa jokin haitallinen tieto. Uhkauksen täytyy kuitenkin olla sellainen, että se saa toisen henkilön taipumaan sukupuoliyhteyteen. Säännöksessä tarkoitettuja muita ri- kokseen liittyviä seikkoja voisivat olla rikokseen liittyvät poikkeukselliset olosuhteet. Niitä arvioitaessa olisi otettava huomioon ainakin seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den loukkauksen laatu ja suuruus (HE 216/2013 vp, s. 57). Ratkaisussa KKO 2013:93 katsottiin, että kun uhri oli tapauksessa kieltänyt tekijän lä- hentelyt, täyttävät syytteessä kuvattu kouriminen ja makuuhuoneeseen työntäminen samoin kuin myöhemmin uhrin päällä istuminen myös väkivaltaa koskevan tunnus- merkin. Lisäksi pelkästään lähentelyä ja yhdyntää koskevien kieltojen jälkeen tapahtu- vasta fyysisen tai edes sanallisen vastustelun päättymisestä ei voitu päätellä suostu- musta yhdyntään. Ratkaisun mukaan tahallisuutta ei poista eikä rikoksentekijää va- pauta vastuusta vain se, että hän olettaa toisen muuttaneen mielensä ilman, että tah- don muuttumista on sanallisesti tai muutoin selkeästi ilmaistu. Pelkkää kondomin OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 21 ojentamista ei tämänkaltaisissa olosuhteissa voitu pitää sellaisena ilmaisuna (kohdat 46, 48). Korkein oikeus on myös antanut useita ratkaisuja koskien näytön arviointia ja alkoho- lin aiheuttamaa avutonta tilaa raiskaussäännöksen soveltamisen kannalta (ks. KKO 2004:60, KKO 2013:96 ja KKO 2019:78). Tutkimuksia, joissa raiskaussääntelyn sovel- tamisalaa on arvioitu oikeuskäytännössä tarkemmin, selostetaan jäljempänä osiossa 2.3.2. Näytön arviointiin liittyviä kysymyksiä korkein oikeus on käsitellyt myös esimer- kiksi ratkaisuissa KKO 2019:84 ja KKO 2019:54 Raiskaussäännöksen kehitys Rikoslain 20 luvun kokonaisuudistus toteutettiin vuonna 1999 (laki 563/1998). Sen jäl- keen lukua on kuitenkin muokattu useita kertoja niin, ettei mikään sen pykälä ole enää kokonaisuudistuksen jälkeisessä muodossaan. Uudistukset ovat laajentaneet rikosoi- keudellista vastuuta ja ankaroittaneet rangaistuksia. Aikaisemman lain mukaan rais- kauksen tunnusmerkistössä mainittiin väkivalta tai sellainen uhkaus, "jossa pakottava vaara on tarjona" (SK 16/1971). Uhkauksen veroiseksi katsottiin myös naisen saatta- minen "kykenemättömäksi puolustamaan itseään". Pakottavan vaaran vaatimuksen katsottiin edellyttävän, että uhri vastustaa sukupuoliyhteyttä ja alistuu siihen vasta pa- kottavan vaaran edessä (HE 6/1997 vp s. 172/II). Vaatimus pakottavasta vaarasta poistettiin vuonna 1999, jolloin esitöissä lausuttiin nimenomaisesti, "ettei teon koh- teeksi joutuneelta henkilöltä voida vaatia itsensä vaarantamista teon ehkäisemiseksi" (HE 6/1997 vp, s. 172/II). Vuoden 1999 uudistuksessa raiskaus myös muutettiin ylei- sen syytteen alaiseksi rikokseksi, mikä lisäsi syyttäjälle toimitettujen tapausten mää- rää. Hallituksen esityksessä 216/2013 vp korostettiin edelleen, että nykyisessä seksu- aalirikossääntelyssä käytettävällä ilmaisulla "muodostaa tai ilmaista tahtoaan" on tar- koitus osoittaa, ettei säännösten soveltamisessa ole kyse puolustautumisesta. Viittaa- minen yksistään "puolustuskyvyttömyyteen" saattaisi esityksen mukaan tarpeetto- masti viedä ajatukset pelkästään fyysiseen puolustautumiseen, vaikka sitä ei ole tar- koitettu (s. 59/I). Oikeusministeriössä laadittiin vuonna 2012 arviomuistio (OMSO 25/2012), jossa arvi- oitiin sitä, pitäisikö raiskauksen tunnusmerkistössä mainita nimenomaisesti suostu- muksen puute. Vuonna 2013 annettiin seksuaalirikoksia koskeva hallituksen esitys HE 216/2013 vp, jossa tällaista muutosta ei ole päädytty esittämään. Syitä tälle ovat muun muassa se, että lainsäädännön rakentamisen nimenomaisesti annetulle suostu- mukselle ei tosiasiallisesti katsottu vastaavan seksuaalikäyttäytymistä ja esillä oli myös huoli siitä, että esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota uhrin käyttäytymiseen, mikä puolestaan voisi tehdä tämän ase- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 22 man rikosprosessissa entistä raskaammaksi. Hallituksen esityksessä pidettiin näke- mystä, jonka mukaan raiskausrikos olisi Suomessa väkivallalle rakentuva rikos, pe- rusteltuna 20 luvun 1 §:n 1 momentin osalta, mutta esityksessä kiinnitettiin huomiota siihen, että säännöksen 2 momentti sisältää myös tekomuotoja, jotka eivät edellytä väkivallan käyttöä (HE 216/2013 vp, s. 35-38). Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa on kuluneiden vuosien aikana vahvis- tettu erilaisilla uudistuksilla, joissa rangaistavuuden alaa laajennettu. Myös rangaistuk- sia on korotettu. Vuonna 2011 lainsäädäntöä muutettiin niin, että sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön kanssa säädettiin raiskaukseksi riippumatta siitä, mikä on rikoksentekijän rooli puolustuskyvyttömyyden syntymisessä (HE 283/2010 vp). Ai- kaisemmin teko katsottiin rikoslain 20 luvun 5 §:ssä tarkoitetuksi seksuaaliseksi hy- väksikäytöksi, jos tekijä ei ollut myötävaikuttanut puolustuskyvyttömyyden syntymi- seen. Vuonna 2014 raiskausta lievemmäksi katsottuja tekoja koskeva rikoslain 20 lu- vun 3 § pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kumottiin, ja teot rangaistaan nykyisin raiskausta koskevaan 1 §:ään lisätyn 3 momentin perusteella. Lisäksi laajennettiin su- kupuoliyhteyden määritelmää kattamaan myös peräaukkoon kohdistuvan tunkeutumi- sen toisen kehoon (HE 216/2013 vp). Törkeä raiskaus Törkeän tekomuodon mukaan tuomitaan, jos raiskauksessa 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai 5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistusasteikko on täl- löin vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Säännöksen 1 momentin 1 kohdan perustelujen mukaan säännös vastaa tältä osin törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä olevaa kohtaa. Momentin 2 kohdan peruste- lujen mukaan tyypillisesti erityistä kärsimystä voi aiheutua siitä, että joutuu useamman henkilön raiskaamaksi. Erityistä henkistä kärsimystä voi aiheutua myös poikkeukselli- sen pelottavasta tekoympäristöstä tai siitä, että tekoa seuraa muita ihmisiä, vaikka he eivät olisi tekoon osallisia. Raiskaus voi myös aiheuttaa erityistä kipua, vaikka siitä ei jäisikään 1 kohdassa tarkoitettua seurausta. Momentin neljännessä kohdassa maini- tuista tavoista kaksi ensiksi mainittua vastaa törkeän pahoinpitelyn toista ankaroitta- misperustetta. Raakuudella ja julmuudella voidaan nähdä vivahde-ero. Raakuudessa painopiste on väkivallan fyysisessä karkeudessa. Julmuus taas voi ilmetä esimerkiksi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 23 puolustuskyvyttömään kohdistuvana väkivaltana. Erityisen nöyryyttävällä tavalla teh- dystä raiskauksesta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun raiskaus tapahtuu uhrille läheisten ihmisten nähden tai kun raiskauksen kohdetta nöyryytetään muulla tavoin. Viidentenä perusteena momentissa mainitaan se, että rikoksen tekemisessä käyte- tään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä. Paljolti vastaava ankaroittamisperuste sisältyy myös törkeää ryöstöä ja törkeää pahoinpitelyä koskeviin säännöksiin. Nykyinen säännös ei kuitenkaan, toisin kuin mainitut säännökset, edel- lytä, että hengenvaarallinen väline olisi aseeseen rinnastettava. Laajemmin sovelletta- vaan ankaroittamisperusteeseen on päädytty muun muassa sen vuoksi, että raiskauk- seen tyypillisesti kuuluva uhkaajan ja uhatun fyysinen läheisyys pienentää aseiden ja muiden hengenvaarallisten välineiden vaarallisuuden eroa (HE 6/1997 vp, s. 174 ks. myös HE 216/2013 vp). Säännökseen lisättiin alaikäisiä koskeva kolmas kohta vuonna 2014 (HE 216/2013 vp). Korkein oikeus on arvioinut törkeän raiskauksen tunnusmerkistöä ja erityisesti koko- naistörkeysedellytyksen täyttymistä tapauksessa KKO 2017:69 . Tapauksessa korkein oikeus katsoi, että raiskauksessa rikoksen törkeyden kokonaisarvostelu voi olla erilai- nen riippuen siitä, mistä ankaroittamisperusteesta on kysymys. Raiskauksia koske- vassa oikeuskäytännössä teon törkeyttä on katsottu lisäävän muun muassa teon pitkä kesto, sen suunnitelmallisuus sekä tekoon sisältynyt vapaudenriisto tai kotirauhan rik- kominen (kohta 15). Tapauksessa usean tekijän toimesta tehtyä raiskausta ei katsottu kokonaisuutena arvostellen törkeäksi (kohta 28). Pakottaminen seksuaaliseen tekoon Rikoslain 20 luvun 4 §:n mukaan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan se, joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin raiskaus- säännöksessä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon koh- teeksi ja teko olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Sään- nöksen toisen momentin mukaan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolusta- maan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon koh- teeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Pakot- taminen seksuaaliseen tekoon koskee 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja seksuaalisia tekoja eli muita kuin sukupuoliyhteyttä. Rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kolme vuotta vankeutta. Seksuaaliseen tekoon pakottamisen tunnusmerkistö vastaa muuten pitkälti raiskaussäännöksen tunnusmerkistöä (HE 6/1997 vp, s. 176). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 24 Korkein oikeus on oikeuskäytännössään arvioinut, että muun muassa nukkuvan lap- sen sukuelinten kuvaaminen voi täyttää seksuaaliseen tekoon pakottamisen tunnus- merkistön (KKO 2010:52 ja 2015:50). Helsingin hovioikeus on 5.9.2017 antamassaan tuomiossa (R 17/50) katsonut, ettei alastoman nukkuvan aikuisen kuvaamisessa ollut kysymys seksuaalisesta teosta säännöksen edellyttämällä tavalla. Hovioikeus kiinnitti tuomiossaan huomiota siihen, että tekijä ei ollut kosketellut asianomistajaa tai asetel- lut tätä, eikä tekoon liittynyt muuta asianomistajaa loukkaavaa seikkaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö Rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun sek- suaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi 1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alai- nen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen, 2) kahdek- saatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättö- myyttä, 3) henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairauden, vammai- suuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai 4) henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä. Rangaistusasteikko seksuaalisesta hyväksikäytöstä on sakkoa tai vankeutta enintään neljä vuotta. Seksuaalinen hyväksikäyttö eroaa nykyisestä raiskaussäännöksestä siten, että se ei edellytä pakottavan väkivallan tai sen uhan käyttöä. Säännöksen tarkoitus on suojella heikommassa valta-asemassa olevia seksuaaliselta hyväksikäytöltä raiskaussäänte- lyä laajemmin: tilanteissa, joissa säännöksessä mainitussa asemassa oleva henkilö on raiskausrikoksen uhri, sovelletaan raiskaussääntelyä seksuaalisen hyväksikäytön sijaan (HE 6/1997 vp, s. 179). Oikeuskäytännössä on katsottu, että 16–17-vuotiaan lapsen taivuttaminen seksuaali- siin tekoihin hyväksikäyttämällä esimerkiksi valmentaja-asemaa voidaan lukea sään- nöksen 1 kohdan soveltamisalaan. Tapauksessa valmentaja ei ollut lapsen opettaja, mutta toimi valmentajana koulun valinnaisen aineen liikuntatunnilla ja vapaa-ajan har- rastuksessa (Itä-Suomen hovioikeus R 18/172). Säännöksen esitöissä ei vastaaviin nuorten vapaa-ajan harrastuksissa tapahtuviin tilanteisiin oteta kantaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 25 Seksuaalinen ahdistelu Rikoslain 20 lukuun vuonna 2014 lisätyn 5 a §:n mukaan seksuaalisesta ahdistelusta tuomitaan se, joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, eikä teosta muualla 20 lu- vussa säädetä rangaistusta. Rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kuusi kuu- kautta vankeutta. Säännöksessä tarkoitettu ilmaus ”koskettelu” tuo säännöksen esitöiden mukaan esiin sen, että kysymys ei ole tavanomaisena pidettävästä esimerkiksi ihmisjoukossa ohi- mennen tapahtuneesta toisen hipaisusta, vaan teosta, jolta edellytetään tiettyä inten- siivisyyttä. Kysymys olisi toisen sivelystä, puristelusta, taputtelusta tai vastaavista te- oista. Koska kysymys on seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojasta, rangaistavan koskettelun kohteena olisi ruumiinosa, jota on tavanomaista pitää seksuaalisesti mer- kityksellisinä, kuten ainakin rinnat, sukupuolielin, takapuoli tai reidet. Myös toisen suu- telemista voidaan pitää tässä tarkoitettuna kosketteluna (HE 216/2013 vp, s. 59). Tapauksessa KKO 2019:104 puolustusvoimien laitoksen osastopäällikkö ja kommo- dori A:ta syytettiin puolustusvoimien tiloissa tapahtuneesta siviilihenkilöön kohdistu- neesta seksuaalisesta ahdistelusta ja palvelusrikoksesta. Syytteen mukaan A oli suu- telemalla ja eri tavoin koskettelemalla tehnyt asianomistajalle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Palvelusri- kossyytteen mukaan A oli näin toimiessaan rikkonut palvelukseen kuuluvan velvolli- suutensa ja sotilaallista järjestystä koskevia yleisellä palvelusohjesäännöllä annettuja määräyksiä. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeudella oli toimivalta käsitellä ensim- mäisenä oikeusasteena seksuaalista ahdistelua koskeva syyte yhdessä palvelusri- kosta koskevan sotilasoikeudenkäyntiasian kanssa. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että A:n menettelyllä, jolla hän oli syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun, oli riittävä yhteys hänen palvelukseensa. Kun A:n katsottiin rikkoneen sotilaallista järjestystä koskevia määräyksiä, A tuomittiin seksuaalisen ahdistelun ohella palvelusrikoksesta yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Korkein oikeus on hylännyt syytteen seksuaalisesta ahdistelusta ratkaisussa KKO 2019:696. Tapauksessa 42-vuotias A ja 18-vuotias B olivat tavanneet ravintolassa, jossa A oli tarjonnut B:lle juotavaa, vienyt tämän selästä ohjaten terassille viereensä istumaan ja kertonut tälle olevansa ihastunut. Tämän jälkeen A oli laittanut kätensä B:n hartioille ja sanonut voivansa "lykkiä" tätä. B oli yrittänyt lähteä A:n vierestä, mutta A oli tarttunut tätä ranteesta ja sanonut, ettei tämä lähtisi minnekään. Korkein oikeus katsoi tuomiossaan, että seksuaaliset puheet voivat muuttaa joidenkin muissa olo- suhteissa hyväksyttävien fyysisten kosketusten luonteen seksuaaliseksi. Kuitenkaan kyseisessä tapauksessa fyysinen kosketus oli ollut niin vähäistä ja tavanomaista, ettei OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 26 sen luonne ole muuttunut yksin seksiin liittyvien ehdotusten perusteella (kohdat 18 ja 20). Lainsäädännön kehitys Hallituksen esityksessä 2016/2013 vp rikoslakiin ehdotettiin lisättäväksi säännös sek- suaalisesta häirinnästä, joka olisi kattanut seksuaalisen teon tekemisen toiselle kos- kettelemalla tai muulla siihen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla, mikäli teko on omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Esityksen mukaan kosketteluun voidaan vakavuudeltaan rinnastaa eräitä tekoja, esimerkiksi sanallisia, joiden voidaan katsoa olevan omiaan loukkaamaan pikemmin henkistä kuin fyysistä itsemääräämisoikeutta (ks. HE 216/2013 vp, s. 59-60). Valiokuntakäsittelyjen jälkeen hyväksytyssä laissa säännöksen soveltamisala päädyttiin rajaamaan koskettelutekoi- hin ja sen nimike muutettiin seksuaaliseksi ahdisteluksi. Perustuslakivaliokunta piti rikoslain 20 luvun 5 a §:n säätämisen yhteydessä perustus- lain 7, 10 ja 22 §:n säännökset huomioon ottaen perusteltuna, että yksilöä suojataan säännösehdotuksessa tarkoitettua seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaa häirintää vastaan myös rikoslain keinoin. Perustuslakivaliokunta katsoi tästä huoli- matta, että säännökseen sisältyvää avointa tekotapaa ("koskettelemalla tai muulla sii- hen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla") on lähtökohtaisesti pidettävä rikosoikeu- dellisen laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallisena. Valiokunnan mukaan seksuaa- lisen häirinnän erityisluonteeseen kuitenkin kuuluu, että häirintää voi olla varsin mo- nen tyyppistä. Valiokunta totesi, että säännöksen perusteluissa on monipuolisesti ku- vattu niitä olosuhteita ja tilanteita, joissa toiselle voidaan tehdä seksuaalinen teko kos- kettelemiseen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla. Valiokunta piti kuitenkin tär- keänä, että lakivaliokunta täsmentää ehdotetun säännöksen tunnusmerkistöä esimer- kiksi sisällyttämällä siihen joitakin perusteluissa kuvattuja tekotapoja, jotta kyseisen rangaistussäännöksen perusteella voidaan riittävän hyvin ennakoida, millaisia tekoja pidetään rangaistavina (PeVL 6/2014 vp). Lakivaliokunta totesi mietinnössään, että yleisellä tasolla häirintätyyppisten kriminali- sointien ongelma on se, että tekotapojen moninaisuuden ja häirinnän kokemuksen subjektiivisuuden vuoksi rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen asettaman tarkkara- jaisuuden vaatimuksen täyttävän rangaistussäännöksen laatiminen on haasteellista. Valiokunta nosti esiin sen, että säännösehdotuksen sanamuodossa "muu siihen vaka- vuudeltaan rinnastettava tapa", "seksuaalinen teko" ja "teko, joka on omiaan loukkaa- maan kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta" ovat tunnusmerkistötekijöitä, jotka erikseen arvioituna saattaisivat olla riittävän täsmällisiä, mutta yhdessä ne muodosta- vat kokonaisuuden, jonka perusteella rangaistavuuden ala jää epäselväksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 27 Lakivaliokunta kiinnitti myös huomiota hallituksen esityksen perustelujen kohtaan, jossa todetaan, että "[v]iime kädessä yksittäistapauksittain on arvioitava, mikä vallin- neissa olosuhteissa ja tekijän ja kohteen välinen suhde huomioon ottaen on hyväksyt- tävän seksuaalisen käyttäytymisen raja" (HE 216/2013 vp, s. 61/II). Valiokunta ei pitä- nyt perusteltuna, että rangaistavuuden rajat ovat näin epäselvät. Saamansa selvityk- sen perusteella lakivaliokunta piti myös ongelmallisena täsmentää säännöstä esi- merkkiluettelolla, koska senkin tulisi säännöksen tarkoitusperien näkökulmasta kattaa hyvin monen tyyppisiä tilanteita. Tämäkin näkökohta puolsi sitä, että ehdotettu rinnas- teisuuslauseke "muu siihen vakavuudeltaan rinnastettava tapa" oli valiokunnan mie- lestä pulmallinen. Valiokunta päätyi toteamaan, että "tässä vaiheessa on aiheellista rajata rangaistava seksuaalinen häirintä koskettelua sisältäviin tilanteisiin ja laajentaa rangaistavuutta tarvittaessa vasta, kun on nähtävissä, millaiselle vakavuusasteelle rangaistavuuden kynnys käytännössä asettuu" (LaVM 4/2014 vp). Oikeusministeriön maaliskuussa 2018 valmistuneessa arviomuistiossa OMML 7/2018 arvioitiin muun muassa seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön mahdollista laajen- tamista. Asiaa arvioitiin laajasti kriminalisointiperiaatteiden, muun muassa rikosoikeu- den viimesijaisuuden kannalta ja otettiin huomioon muun muassa asenteisiin ja sitä kautta käyttäytymiseen vaikuttaminen esimerkiksi valistus- ja kasvatustyöllä. Seksu- aalisesti häiritsevään käyttäytymiseen katsottiin voivan muutenkin puuttua useiden rangaistussäännösten soveltamisen kautta. Arviomuistion mukaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä on vaikea tehdä vasta kolme vuotta voimassa olleen rangaistussään- nöksen toimivuudesta. Säännöksen lyhyeen voimassaoloaikaan liittyi myös se, että mitään selvitys- tai tutkimustietoa rangaistussäännöksen soveltamiskäytännöstä ei ol- lut. Muistiossa päädyttiin seuraavaan johtopäätökseen: ”seksuaalista ahdistelua kos- kevan pykälän säätämisen yhteydessä ilmenneet laillisuusperiaatetta koskevat ongel- mat ovat merkittäviä. Rangaistussäännöksen toimivuuteen liittyviä kysymyksiä herät- tää se, että poliisin tietoon tulleisiin tapauksiin nähden on määrätty varsin vähän ran- gaistuksia. Tarvetta enemmälti arvioida uudelleen vuonna 2014 tehtyä lainsäädäntö- ratkaisua ei ole ilmennyt.” (s. 89) Lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista säädetään rikoslain 20 luvun 6, 7 ja 7 b §:ssä (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsenraiskaus). Säännöksiä sovelletaan rinnakkain raiskausrikoksia koske- vien säännösten kanssa siten, että esimerkiksi lapsiin kohdistuvissa raiskauksissa luetaan syyksi sekä raiskausrikos että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Jos sovel- lettavaksi tulisivat törkeää raiskausta ja lapsen törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat säännökset, tuomitaan tekijä törkeästä lapsenraiskauksesta 7 b §:n mukaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 28 Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan 6 §:n mukaan tuomitaan se, joka kos- kettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaa- lisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon. Säännöksen toisen momentin mukaan lapsen seksuaalisesta hy- väksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa 7 §:n säännöksessä tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan 7 §:n mukaisesti tapauk- sissa, joissa tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheutta- maan erityistä vahinkoa, b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi 7 b §:n mukaan se, joka syyllistyy törkeään raiskaukseen ja 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun törke- ään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, on tuomittava törkeästä lapsenraiskauk- sesta. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva sääntely sisältää myös rajoitussäännök- sen (rikoslain 20 luvun 7 a §), jonka mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväk- sikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoi- keutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Säännöksen perusteluiden mukaan tavoite suojata lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ei vaadi rajoittamaan nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita silloin, kun ne eivät sisällä toisen hyväksikäyttämistä (HE 6/1997 vp, s.183/I, HE 282/2010 vp). Rangaistusasteikot ovat lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen, törkeässä seksuaalisessa hyväksikäytössä yhdestä kymmeneen vuoteen ja törkeässä lapsenraiskauksessa neljästä kahteentoista vuo- teen vankeutta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 29 Lainsäädännön kehitys Vuonna 2011 seksuaalirikoksia koskevaan sääntelyyn tehtiin useita merkittäviä muu- toksia. Rangaistuskäytännön kannalta suuri muutos oli sukupuoliyhteyksien poistami- nen lähtökohtaisesti perusmuotoisesta teosta ja sen siirtäminen törkeän tekomuodon tunnusmerkistöön. Lain esitöissä todettiin sukupuoliyhteyden sisältävän teon olevan nuoren seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden suo- jaamisen kannalta lähtökohtaisesti muuta koskettelua tai sanallista loukkausta vaka- vampi (HE 282/2010 vp, 14-15). Siksi esityksen mukaan sukupuoliyhteyteen johtavat teot tulisi lähtökohtaisesti arvioida ankarammin, vaikka niihin ei sisältyisikään rais- kaustunnusmerkistöjen mukaista väkivaltaa tai sen uhkaa. Törkeinä tuomittujen teko- jen määrän suhteellinen osuus kaikista teoista on huomattavasti noussut muutoksen jälkeen. Muita vuonna 2011 tehtyjä muutoksia olivat tekijän kiihotuksen tai tyydytyksen tavoit- telun vaatimuksen poistaminen seksuaalisen teon määritelmästä sekä perusmuotoi- sen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistuksen korottaminen 14 päi- västä neljäksi kuukaudeksi vankeutta. Sukupuoliyhteyden sisältäneen lapsen seksu- aalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko nousi siten käytännössä 14 vuorokaudesta yhteen vuoteen vankeutta, kun rangaistuksen määrän noston lisäksi tunnusmerkistöjä muutettiin. Rikoslain lukuun 20 lisättiin myös kaksi uutta pykälää: niin sanotun groo- ming -ilmiön kriminalisoiva 8 b §, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin, sekä 8 c §, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen. Lisäksi luvussa muutettiin myös rajoitussäännöstä, jonka mukaan aiemmin rikosta ei tapahtunut, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Rajoitussäännös siis tiukentui koskemaan sekä ikää että henkistä ja ruu- miillista kypsyyttä sen lisäksi, että teko ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemäärää- misoikeutta (HE 282/2010 vp, s. 105/II, s.106/I). Mainittujen vuoden 2011 muutosten taustalla oli sekä kansallisia syitä, että mm. Euroopan neuvoston yleissopimuksen las- ten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (SopS 88/2011, niin kutsuttu Lanzaroten yleissopimus) voimaansaattaminen Vuonna 2014 törkeän raiskauksen määritelmään lisättiin teon kohdistuminen alle 18- vuotiaaseen (HE 216/2013 vp). Huhtikuussa 2019 voimaan tulivat taas muutokset, joissa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettiin neljästä vuodesta kuuteen vuoteen vankeutta ja törkeästä, törkeän raiskauksen sisältävästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä määrättävää vähimmäisrangaistusta korotettiin uuden lapsenraiskaus -tekonimikkeen myötä (HE 212/2018 vp). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 30 Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö Rikoslain 20 luvun 8 §:n nojalla seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan säännöksen mukaan tuomitaan se, joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa paritusta tai törkeää paritusta koske- vassa rikoslain 20 luvun 9 tai 9 a §:ssä taikka ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa koskevassa rikoslain 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen te- koon, jollei teko ole seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevan rikoslain 20 lu- vun 8 a §:n mukaan rangaistava. Rangaistusasteikko teosta on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Säännöksen 2 momentin mukaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolman- nen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä sukupuo- liyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon sanotussa momentissa tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön kanssa. Säännöksen 3 momentin mu- kaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka tekee 1 tai 2 momentissa tarkoitetun teon, vaikka hänellä on ollut syytä epäillä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön olevan 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena. Säännös lisättiin rikoslakiin vuonna 2006 (SK 743/2006, HE 221/2005 vp). Säännöstä muutettiin myöhemmin siten, että teko on rangaistavaa myös tuottamuksellisena (SK 384/2015, HE 299/2014 vp). Säännöksen tarkoituksena on antaa rikosoikeudellinen suoja parituksen kohteille ja ihmiskaupan uhreille. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta Rikoslain 20 luvun 8 a §:n nojalla seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta rangais- taan sitä, joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuo- remman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon. Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tuomitaan myös se, joka käyttää edellä tar- koitettuja seksuaalipalveluja, joista toinen on luvannut tai antanut korvauksen. Ran- gaistusasteikko teosta on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Säännös on tullut voimaan vuoden 1999 alussa ja sitä on sen jälkeen muutettu korot- tamalla rangaistusasteikkoa puolesta vuodesta ensin vuoteen (HE 34/2004 vp) ja sit- ten kahteen vuoteen (HE 282/2010 vp). Säännöksen piiriin lisättiin myös tapaukset, joissa toinen lupaa tai antaa korvauksen palveluista (HE 221/2005 vp). Muutosten taustalla ovat suurilta osin olleet Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 31 Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin Rikoslain 20 luvun 8 b §:n nojalla lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin rangaistaan sitä, joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan 17 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valmistaa kuvia tai kuvatal- lenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, taikka kohdistaa lapseen lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai sen törkeää tekomuotona rangais- tava rikos. Säännöksen 2 momentin mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä an- karampaa rangaistusta, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomi- taan myös se, joka houkuttelee kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhty- mään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon seksuaalipalvelujen osta- mista nuorelta koskevassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla taikka esiintymään su- kupuolisiveellisyyttä loukkaavassa järjestetyssä esityksessä. Rangaistusasteikko te- osta on sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Säännöksen 2 momentti perustuu Lanzaroten yleissopimukseen (HE 282/2010). Lap- sen värvääminen tai saaminen osallistumaan lapsiprostituutioon tai pornografisiin esi- tyksiin on määritelty rangaistavaksi myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koske- vassa direktiivissä 2011/93/EU (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipor- nografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta, jäl- jempänä direktiivi 2011/93). Säännöksen 2 momentissa tarkoitettua houkuttelua voi säännöksen esitöiden mukaan olla se, että rikoksentekijä kiinnittää rahapulassa ole- van nuoren huomiota mahdollisuuksiin saada tuloja seksuaalipalvelujen myymisen tai esimerkiksi striptease-esityksissä esiintymisen kautta. Rikoksentekijä voi myös saada henkilön ottamaan vastaan majoituspaikan seksuaalipalvelujen tarjoamista vastaan. Tällaisessa tapauksessa rikoksentekijä voi syyllistyä houkuttelurikoksen tekemisen li- säksi muuhunkin rikokseen, esimerkiksi avunantoon seksuaalipalvelujen ostamiseen nuorelta. (HE 282/2010 vp, s. 108, ks. myös LaVM 43/2010 vp) Säännöksen esitöissä on 2 momentin osalta selostettu, että momentin mukaisina an- karammin rangaistavina rikoksina tulevat käytännössä kysymykseen ihmiskauppa- ja paritusrikokset ja kysymys ei olisi miltään osin näitä rikoksia koskevien rangaistus- säännösten soveltamisalan kaventamisesta. Sen sijaan säännöksen 2 momentin hou- kuttelurikoksesta tuomittaisiin erityisesti niissä tapauksissa, joissa tekijän ei voida kat- soa ihmiskaupparikoksen edellyttämällä tavalla itse käyttävän teon kohteena olevaa henkilöä hyväksi taikka muuten ihmiskauppa- ja paritusrikoksille ominaisella tavalla taloudellisesti hyötyvän teosta, esimerkiksi siten, että hyötyjä on ainoastaan houkutte- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 32 lun kohde. Esitöiden mukaan saattaa olla, että ihmiskauppa- tai paritusrikoksen tun- nusmerkistö ei täyty myöskään mainittujen rikosten muun tunnusmerkistötekijän puut- tumisen vuoksi. (HE 282/2010 vp, s. 107-109) Erikseen ankarammin rangaistavista rikoksista säännöksen esitöissä mainitaan lisäksi rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:ssä rangaistaviksi säädetyt hyväksikäyttörikokset sekä 8 a §:ssä rangaistavaksi säädetty seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta. Jos rikoksen- tekijä saa teon kohteena olevan, kuuttatoista vuotta nuoremman henkilön (joissakin tapauksissa 16- tai 17-vuotiaan) esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa jär- jestetyssä esityksessä niin, että tekijä samalla itse seuraa esitystä, hän syyllistyy ta- pauksesta riippuen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai törkeään lapsen seksu- aaliseen hyväksikäyttöön eikä momentin mukaiseen houkuttelurikokseen. Jos kahdek- saatoista vuotta nuorempaa henkilöä seksuaalipalvelujen myymiseen houkutteleva henkilö taas itse ostaa näitä palveluja, hänet on tuomittava palvelujen ostamisrikok- sesta (HE 282/2010 vp, s. 107-109). Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen Rikoslain 20 luvun 8 c §:n mukaan rangaistaan sitä, joka seuraa järjestettyä esitystä, jossa kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä louk- kaavalla tavalla. Rangaistusasteikko on teosta sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Säännös lisättiin rikoslakiin vuonna 2011 ja sen perustuu Lanzaroten yleissopimuksen velvoitteisiin. Paritus ja törkeä paritus Rikoslain 20 luvun 9 §:n mukaan parituksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itsel- leen tai toiselle taloudellista hyötyä 1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vas- taan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten, 2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa ma- joittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa, 3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hä- nen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista, 4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai 5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon. Rangais- tusasteikko teosta on sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Saman luvun 9 a §:ssä säädetään teon törkeästä tekomuodosta, jonka kvalifiointiperusteina ovat OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 33 huomattava tavoiteltu taloudellinen hyöty, erityinen suunnitelmallisuus tai kohteen 18 vuotta nuorempi ikä. Rangaistus törkeästä parituksesta on vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta vankeutta. Paritusta koskeva säännös lisättiin rikoslakiin vuonna 1998 (HE 117/1997 vp ja HE 6/1997 vp). Säännöstä laajennettiin kattamaan myös lapsia koskevat teot vuonna 2004 hallituksen esityksessä 34/2004 vp esitetyn mukaisesti. Laajennuksen syynä oli direktiiviä 2011/93 edeltävän puitepäätöksen velvoitteet kriminalisoida muun muassa taloudellisen hyödyn saaminen lapsen harjoittamasta prostituutiosta tai lapsen osallis- tumisesta pornografiseen esitykseen sekä lapsen muu hyväksikäyttö näitä tarkoituk- sia varten. Aiempi paritussäännös kattoi velvoitteet prostituution osalta, mutta porno- grafisiin esityksiin osallistumisen katsottiin jäävän säännöksen soveltamisalan ulko- puolelle (HE 34/2004 vp, s. 85). Esitöiden mukaan säännöksessä tarkoitetut alle 18-vuotiaiden tekemät sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavat teot ovat korvausta vastaan tapahtuvaa osallistumista porno- grafisiin elokuviin tai esityksiin taikka toimimista mallina pornografisia kuvia valmistet- taessa. Esitöissä viitataan myös lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoa koskevaan silloiseen rikoslain 17 luvun 19 §:n säännökseen, jonka mukaan sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavana lasta esittävänä kuvana pidetään kuvatallennetta, jossa esitetään lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kans- sakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Esi- töissä viitatun aiemman hallituksen esityksen (HE 6/1997 vp, s. 189) mukaan muun muassa poseeraamista mallina sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa kuvaa valmistetta- essa voidaan pitää säännöksessä tarkoitettuna seksuaalisena tekona. Säännöksen sanamuodon ja perustelujen mukaan rangaistavuus koskee siis vain korvausta vas- taan tapahtuvasta seksuaalisesta teosta hyötymistä myös silloin kun tekijä tai teon kohde on lapsi. Hallituksen esityksessä 103/2014 vp selvennettiin ihmiskauppa- ja pa- ritusrikoksen soveltamisalaa toteamalla, että alle 18 -vuotiaan parittaminen tulee läh- tökohtaisesti arvioida ihmiskaupparikoksena (s. 32 ja 46/II). Säännökseen lisättiin eduskuntakäsittelyvaiheessa määritelmä "ilmeisellä tavalla" ter- min "sukupuolisiveellisyyttä loukkaava" eteen. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 4/2004 vp, s. 6) lisäystä perusteltiin sillä, että säännöksen oli esitöiden mukaan tarkoi- tus olla yhtenevä silloisen 17 luvun 19 §:n säännöksen kanssa, missä mainittiin suku- puolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla tehty teko. Sittemmin ilmeisyyden vaa- timus on kuitenkin poistettu kyseisestä 19 §:stä, kun lapsia seksuaalisesti esittävää materiaalia koskevaa sääntelyä on yhdenmukaistettu (HE 282/2010 vp, s. 103). Muu- toksen yhteydessä ei arvioitu tarvetta muuttaa paritusta koskevaa sääntelyä poista- malla ilmeisyyden vaatimus myös paritusta koskevasta sääntelystä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 34 Määritelmät Rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentin määritelmän mukaan sukupuoliyhteydellä tar- koitetaan sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdis- tuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen otta- mista omaan kehoon. Säännöksen 2 momentin mukaan seksuaalisella teolla tarkoite- taan sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomi- oon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Sukupuoliyhteyden määritelmä on lähtökohtaisesti sukupuolineutraali, eli niin tekijä kuin uhrikin voi lähtökohtaisesti olla mies tai nainen (ks. LaVM 4/2014 s. 8) Säännök- sen perustelujen mukaan sukupuoliyhteyden määritelmä koskee sukuelimeen ja perä- aukkoon kohdistuvan sukupuoliyhteyden lisäksi myös suulla suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa sukupuoliyhteyttä (ks. HE 6/1997 s. 188). Lisäksi säännöksen sanamuo- don mukaan kyseeseen voi tulla myös miehen sukuelimeen tunkeutuminen (ks. KKO 2000:90 ja KKO 2005:54). Säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä 6/1997 vp (s. 188/II) yhtenä tekota- pana on nimenomaisesti mainittu suulla suoritettava tai siihen kohdistuva sukupuoli- yhteys ja lisäksi on katsottu, että merkitystä ei ole sillä, onko sukupuoliyhteys eri vai samaa sukupuolta olevien välillä. Seksuaaliseen tekoon pakottamista koskevassa hal- lituksen esityksessä taas on arvioitu, että toisen sukupuolielimen hyväilyä tai ns. suuseksin harjoittamista, johon ei liity penetraatiota, arvostellaan seksuaalisena te- kona (HE 283/2010, s.4). Myöskään Helsingin hovioikeuden 13.12.2018 tuomiossa (R 18/658) naisen klitoriksen nuolemisen ei katsottu täyttäneen sukupuoliyhteyden määritelmää. Hovioikeus katsoi, ettei klitoriksen kielellä nuolemista voida pitää yleis- kielen mukaisesti naisen sukupuolielimeen kohdistuvana tunkeutumisena naisen ke- hoon, eikä kysymys ollut myöskään naisen sukupuolielimen ottamisesta omaan ke- hoon, joten tekoa ei voitu pitää sukupuoliyhteytenä. Määritelmän mukaan tunkeutumisen on oltava seksuaalista. Säännöksen alkuperäis- ten esitöiden (HE 6/1997 vp, s. 188) mukaan seksuaalisuuden vaatimus edellyttää, että tunkeutuminen joko tapahtuu sukupuolielintä käyttäen tai kohdistuu sukupuolieli- meen. Hallituksen esityksen 216/2013 vp (s.12) mukaan: "[t]unkeutumisen seksuaali- sen luonteen edellyttäminen mahdollistaa myös tulkinnan, jonka mukaan sukupuoliyh- teydeksi ei välttämättä katsota esimerkiksi sitä, että tekijä pahoinpitelytarkoituksessa työntää esineen sukupuolielimeen". OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 35 Syyteoikeus Rikoslain 20 luvun 11 §:n mukaan syyttäjä ei saa nostaa syytettä kahdeksantoista vuotta täyttäneeseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, ellei asi- anomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista (ks. HE 509/2014). Oikeushenkilön rangaistusvastuu Rikoslain 20 luvun 13 §:n mukaan paritukseen ja törkeään paritukseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Sama koskee 8 b §:n 1 momen- tissa tarkoitettua rikosta, jossa ehdotetaan tapaamista tai muuta kanssakäymistä lap- sen kanssa tarkoituksena valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveelli- syyttä loukkaavasti esitetään lasta. Säännöksen taustalla ovat Suomea sitovat kan- sainväliset velvoitteet (ks. HE 282/2010 vp ja HE 34/2004 vp). 2.2.2 Rikoslain 17 luku, Rikoksista yleistä järjestystä vastaan Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen ja törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen Rikoslain 17 luvun 18 §:n mukaan se, joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai asettaa saataville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatal- lenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti tai todenmu- kaisesti esitetään 1) lasta, 2) väkivaltaa tai 3) eläimeen sekaantumista, on tuomit- tava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Säännöksessä on myös mainittu poikkeuksia liittyen ma- teriaalin taiteelliseen arvoon ja tiedonvälitystä palvelevaan luonteeseen. Törkeää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan lasta esittävän kuvan levittämistä koske- van 19 §:n mukaan jos sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levit- tämisessä 1) lapsi on erityisen nuori, 2) kuvassa esitetään myös vakavaa väkivaltaa tai lapsen kohtelua erityisen nöyryyttävästi, 3) rikos tehdään erityisen suunnitelmalli- sesti tai 4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäyty- neen rikollisryhmän toimintaa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, ri- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 36 koksentekijä on tuomittava törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittä- vän kuvan levittämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuu- deksi vuodeksi. Säännösten soveltamisalaa on käsitelty säännöksen esitöissä HE 282/2010, HE 34/2004 vp ja HE 6/1997 vp. Kysymystä siitä, milloin aineisto on sukupuolisiveelli- syyttä loukkaavaa, on käsitelty edellä mainitun 18 §:n alkuperäisissä perusteluissa (HE 6/1997 vp), jonka mukaan pelkästään se, että materiaalissa kuvataan alastonta lapsimallia, ei sinänsä tee kuvaa lapsipornografiseksi (ts. lasta seksuaalisesti esittä- väksi). Esitöiden mukaan edellytyksenä on lapsimallin kuvaaminen sillä tavoin, että loukataan sukupuolisiveellisyyttä. Tässä arvioinnissa on esitöiden mukaan merkitystä mallin iällä, miten häntä esitetään, millä tavoin kuvan seksuaalisuus ilmenee ja millai- sen kokonaisvaikutelman kuva katsojassa herättää (HE 6/1997 vp, s. 147). Säännöksen mukaan kuvan levittämisen rangaistavuus koskee vain tilanteita, joissa kuvia tai kuvatallenteita on useita. Alkuperäisen lain esitöissä (HE 6/1997 vp, s. 145, 147) säännös haluttiin rajata nimenomaisesti useiden kuvien levittämiseen. Yksittäi- sen kuvan tai kuvatallenteen luovuttaminen ei siis ole rangaistavaa, vaan toiminnalta edellytetään jonkinlaista laajuutta tai jatkuvuutta. Tämän sääntely oli linjassa siihenas- tisen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan rangaistuksiin oli käytännössä tuomittu pääasiassa pornografisia tuotteita ammattimaisesti myyneitä sekä tätä tarkoitusta var- ten sellaisia tuotteita maahan tuottaneita henkilöitä. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito Rikoslain 17 luvun 19 §:n mukaan rangaistaan oikeudettomasta todenmukaisen tai to- dellisuuspohjaisen lasta sukupuolisiveellisesti esittävän kuvan tai kuvatallenteen hal- lussapidosta tai pääsyn hankkiminen tällaiseen materiaaliin maksua vastaan tai muu- ten sopimalla. Rangaistusasteikko teosta on sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Alkuperäiseen säännökseen on sittemmin lisätty uutena tekotapana pääsyn hankkimi- nen 18 §:ssä tarkoitettuun kuvaan, tai kuvatallenteeseen (HE 282/2010 vp). Lisäys liit- tyy Lanzaroten yleissopimukseen. Sittemmin saman sisältöinen säännös on sisälly- tetty myös direktiiviin 2011/93. Direktiivin 5 artiklan 3 kohtaan sisältyy velvoite säätää rangaistavaksi pääsyn hankkiminen lapsipornografiaan tietoisesti, tieto- ja viestintä- tekniikkaa käyttäen. Direktiivin resitaalin 18 kohdan mukaan ollakseen vastuussa tästä, henkilöllä olisi oltava sekä aikomus käydä sivustolla, jossa on saatavilla lapsi- pornografista aineistoa, että tieto siitä, että sivustolla on lapsipornoa. Rangaistuksia ei pitäisi tuomita henkilöille, jotka tahattomasti käyvät lapsipornografiaa sisältävillä si- vuilla. Rikoksen tahallisuus voidaan päätellä siitä, että rikos on tehty toistuvasti tai OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 37 maksullisen palvelun kautta. Lasta seksuaalisesti esittävien kuvien hallussapitoa kos- kevan säännöksen katsotaan Suomessa täyttävän direktiivin velvoitteet. Lain esitöiden (HE 282/2010 vp) mukaan pääsyn hankkimisen tarkoituksesta ja tietoi- suudesta voi saada viitteitä esimerkiksi siitä, että tekijä on maksanut sivuille pääsemi- sestä tai että hän on käynyt sivuilla toistuvasti. Pääsyn hankkimisessa on kysymys ti- lanteesta, jossa rikoksentekijä on ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin lapsipornografia- materiaalin saamiseksi ja jossa materiaali on päätynyt hänen saatavilleen. Esitöiden mukaan pääsyn hankkiminen koskee säännöksen mukaan siis tilanteita, joissa hen- kilö maksua vastaan tai muuten sopimalla materiaalin haltijan tai siitä määräävän kanssa hankkii kuvan tai tallenteen. Rangaistavuus ei koske esimerkiksi internet-si- vustoja, joihin kenellä tahansa on vapaa pääsy, eikä myöskään säännöksessä maini- tun aineiston katsomista. Pääsyn hankkimista tukevana näyttönä voidaan myös käyt- tää sitä, että tekijä on käynyt kyseisillä lapsipornografiaa sisältävillä sivustoilla. Pää- syn hankkiminen voi toisaalta olla myös lapsipornografian hallussa pitämistä eli esi- merkiksi materiaalin lataamista edeltävä toimi. Tällaisessa tapauksessa tekijää ei erik- seen rangaista pääsyn hankkimisesta (HE 282/2010 vp, s. 103-104). Nykyisessä sääntelyssä soveltamisalan ulkopuolelle on siis rajattu pääsyn hankkiminen vapaasti esimerkiksi internetissä saatavilla olevaan aineistoon. 2.3 Rikollisuustilastoja ja tutkimuksia 2.3.1 Tilastot Tässä osiossa esitellään tilastotietoja poliisin tietoon tulleista ja tuomioistuimissa tuo- mituista seksuaalirikoksista. Poliisin tietoon tulleilla rikoksilla tarkoitetaan muun mu- assa tekoja, joista on tehty rikosilmoitus, eivätkä nämä määrät kerro todellisen rikolli- suuden määrää. Monet poliisille tehdyt rikosilmoitukset eivät johda langettavaan tuo- mioon oikeudessa. Eräiden seksuaalirikosten käsittelyä rikosprosessissa tutkimusten valossa on selostettu tarkemmin osiossa 2.3.2. Raiskaus ja törkeä raiskaus Poliisin tietoon tuli yhtensä 1 477 raiskausrikosta (raiskaus ja törkeä raiskaus) vuonna 2019 (1 393 tapausta vuonna 2018 ja 1 245 tapausta vuonna 2017). Kymmenvuotis- jaksolla 2009–2018 tilastoitujen raiskausrikosten määrä on kasvanut noin kaksinker- taiseksi. Näistä törkeiden raiskausten määrä on kasvanut tuntuvasti (yli 3-kertaiseksi) vuosina 2015–2018 verrattuna aikaisempiin vuosiin. Poliisin tietoon tulleiden raiskaus- rikosten määrät ovat olleet noin tuhannen rikoksen luokkaa vuosina 2011- 2015, jonka OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 38 jälkeen ne ovat nousseet vajaaseen 1200 rikokseen vuonna 2016 ja hieman yli 1200 rikokseen vuonna 2017. Törkeiden tapausten osuus oli 11–12 prosenttia kaikista rais- kauksista vuosina 2015–2018, kun se oli 3–5 prosenttia vuosina 2010–2014. Lievem- min rangaistavien raiskausten (rikoslain 20 luvun 1 § 3 momentti) osuus vuosina 2015–2018 on puolestaan pudonnut 3–6 prosenttiin vuosina 2011–2013 vallinneesta noin viidenneksen osuudesta (tällöin säännöksen nimi oli pakottaminen sukupuoliyh- teyteen). Perusmuotoisen raiskauksen osuus on pysynyt noin 75–85 prosentin tuntu- massa. Törkeiden raiskausten määrän kasvu liittyy esitettyjen arvioiden mukaan lain- muutokseen, jonka mukaan alle 18-vuotiaaseen uhriin kohdistuneita tekoja pidetään törkeinä, jos niitä myös kokonaisuutena arvostellen voidaan pitää törkeinä. Raiskaus- rikoksen yritykseksi nimettyjen tekojen osuus oli 9 % vuonna 2018. Jos tarkastelu ra- jataan niin, että yksi henkilö voi esiintyä vuoden aikana vain kerran rikoksen tekijänä törkeimmän rikoksensa mukaan, raiskausrikoksesta epäiltyjen määrä on vuodesta 2008 vuoteen 2017 kasvanut 346 henkilöstä 591 henkilöön (Rikollisuustilanne 2018). Tilastokeskuksen tietojen mukaan perusmuotoisesta raiskauksesta oikeudessa tuo- mittujen henkilöiden määrät ovat säännöksen 1 ja 2 momentin pohjalta olleet vuosina 2014–2018 seuraavat: 91 (v. 2014); 102; 129; 141; 137 (v. 2018). Syyksi luettujen ri- kosten vastaavat määrät ovat olleet 141 (v. 2014); 143; 168; 162 ja 173 (v. 2018). Hy- lättyjen syytteiden vastaava määrä on ollut 64; 38; 56; 69; ja 62 kappaletta mainittuina vuosina. Suurin osa tuomituista vankeusrangaistuksista on ollut ehdollisia (49; 61; 67; 85; 84 vuosina 2014–2018). Keskimääräinen rangaistus on ollut noin 20 kuukautta (25–27 kuukautta ehdottomien ja 16–17 kuukautta ehdollisten vankeusrangaistusten osalta). Rangaistusten mediaanit ovat vaihdelleet 18 ja 20 kuukauden välillä (18 kuu- kautta vuonna 2018): ehdottomien vankeusrangaistusten mediaani on ollut 24–25 (24 kuukautta vuonna 2018) kuukautta ja ehdollisten 17–18 kuukautta (17 kuukautta vuonna 2018). Perusmuotoisen raiskauksen 3 momentin perusteella on tuomittu 0–2 henkilöä vuo- sina 2014–2018 (2 vuonna 2018). Tuomitut rangaistukset ovat olleet ehdollisia van- keusrangaistuksia, joiden kesto on vaihdellut 5 ja 18 kuukauden välillä. Mainitun teon yrityksestä on tuomittu 0–2 henkilöä vuosina 2014–2018 (0 henkilöä vuonna 2018). Yleisin rangaistus tästä on ollut ehdollista vankeutta ja vankeusrangaistuksen keski- määräinen pituus on vaihdellut 9 ja 22 kuukauden välillä. Raiskauksen yrityksestä tuomittujen henkilöiden määrä on ollut 12; 19; 15; 15; ja 10 vuosina 2014–2018 (10 vuonna 2018). Syyksi luettujen rikosten määrä on vaihdellut 18 ja 23 välillä ja hylättyjen syytteiden määrä on 2 ja 11 välillä mainittuna aikana (2 hylättyä syytettä ja 18 syyksi luettua rikosta vuonna 2018). Kaikki tuomitut rangaistuk- set ovat olleet vankeusrangaistuksia ja näistä vain muutamat (1–4) ovat olleet ehdot- tomia (1 ehdoton vankeusrangaistus vuonna 2018). Keskimääräiset rangaistukset OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 39 ovat olleet noin 13–14 kuukauden pituisia ja rangaistusten mediaani on ollut 12–14 kuukautta (keskimääräinen vankeusrangaistus oli 13 kuukautta ja mediaani 12 kuu- kautta vuonna 2018). Vuoden 2014 muutokseen asti voimassa oli vielä 20 luvun 3 §, jonka mukaan tuomit- tiin pakottamisesta sukupuoliyhteyteen. Poistettu säännös vastaa asiallisesti valtaosin nykyistä 1 §:n 3 momenttia. Säännöksen perusteella tuomittujen määrät ovat vuosina 2014–2018 vähentyneet seuraavasti: 33; 16; 11; 2; 0 (vuonna 2018). Valtaosa tuomi- tuista rangaistuksista on ollut ehdollisia vankeusrangaistuksia (28; 13; 9; 2). Näiden keskimääräiset pituudet ovat vaihdelleet 8 ja 11 kuukauden välillä. Teon yrityksestä on tuomittu vuosina 2014–2015 yhteensä 4 henkilöä, vuoden 2015 jälkeen teko yrityk- sestä tuomittuja ei ole ollut. Törkeän raiskauksen osalta oikeudessa tuomittujen henkilöiden määrä on ollut vuo- sina 2014–2018 seuraava: 7; 22; 46; 26 ja 31 henkilöä. Syyksi luettujen tekojen määrä on vaihdellut saman suuntaisesti 8; 29; 51; 27 ja 32. Hylättyjen syytteiden määrä on sen sijaan pysynyt mainitun ajan 3 ja 9 välillä (7 tapausta vuonna 2014 ja 3 tapausta vuonna 2018). Kaikki tuomitut rangaistukset ovat olleet vankeusrangaistuk- sia, joista lähes kaikki ovat olleet ehdottomia (ehdollisten vankeusrangaistuksen mää- rät ovat olleet 1 vuosina 2016–2018 ja 4 vuonna 2015). Keskimääräisen vankausran- gaistuksen kesto on vaihdellut 46 ja 58 kuukauden välillä (46 kuukautta vuonna 2018) ja mediaani 36 ja 57 välillä (36 kuukautta vuonna 2018). Törkeän raiskauksen yrityk- sestä tuomittujen määrä on vaihdellut 0–2 välillä vuosina 2014–2018 (1 vuonna 2018). Keskimääräiset rangaistukset ja rangaistusten mediaani ovat vaihdelleet 22 ja 54 kuukauden välillä (54 kuukautta vuonna 2018). Pakottaminen seksuaaliseen tekoon Tilastokeskuksen tietojen mukaan poliisin tietoon tulleiden rikosten määrät vuosina 2014–2019 ovat: 175; 117; 146; 141; 153 ja 206 rikosta. Selvitettyjen rikosten määrä vuosittain on ollut samana ajankohtana: 121; 106; 80; 104; 83 ja 116 rikosta. Oikeu- dessa tuomittujen henkilöiden määrät ovat säännöksen 1 momentin pohjalta olleet vuosina 2014–2018 seuraavat: 41; 39; 33; 28 ja 30 (v. 2018). Syyksi luettujen rikosten määrä on ollut vastaavana aikana 66; 77; 50; 39 ja 44. Valtaosa rangaistuksista on ol- lut ehdollista vankeutta (27; 26; 20; 22 ja 20 tapauksessa vuosina 2014–2018). Sak- koon on johtanut 4–11 tapausta (7 vuonna 2018). Ehdottomien vankeusrangaistusten määrä taas on ollut 0 ja 5 välillä (2 vuonna 2018). Ehdollisen vankeusrangaistuksen keskimääräinen pituus ja mediaani on ollut noin 5–6 kuukautta (6 kuukautta vuonna 2018). Ehdottoman vankeusrangaistuksen keskipituus on vaihdellut 7 ja 22 kuukau- den välillä (8,5 kuukautta vuonna 2018). Sakkorangaistusten suuruudet ovat olleet OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 40 noin 60 ja 80 päiväsakon välillä ja mediaanit 70 ja 90 päiväsakon välillä (keskimääräi- nen suuruus 79 päiväsakkoa ja mediaani 70 päiväsakkoa vuonna 2018). Teon yrityk- sestä on tuomittu 0–3 henkilöä vuosittain vuosina 2014–2018 (0 vuonna 2018). Näistä yleisin seuraus on ollut ehdollista vankeutta, jonka kesto on ollut kesimäärin 2 ja 7 kuukauden välillä ja mediaani 2 ja 10 kuukauden välillä (keskimääräinen rangaistus 7 kuukautta ja mediaani 10 kuukautta vuonna 2017). Seksuaalinen hyväksikäyttö Tilastokeskuksen tietojen mukaan poliisin tietoon on tullut 86–151 seksuaalista hyväk- sikäyttöä tai sen yritystä koskevaa rikosta vuosittain vuosien 2014–2019 aikana. Vuonna 2019 määrä oli 99 (2018 määrä oli 106). Tuomittujen henkilöiden määrät ovat vähentyneet vuoden 2014–2018 aikana 17 tuomitusta 2 tuomittuun (17; 10; 6; 4; 2 henkilöä vuosina 2014–2018). Syyksi luettuja rikoksia on ollut 26; 31; 20: 23 ja 17 vuosina 2014–2018). Syyksi luettuja rikoksia on siis huomattavasti enemmän kuin ri- koksesta tuomittuja. Valtaosa täytetyn tekomuodon tuomioista sisälsi vankeusrangais- tuksen (14; 7; 4; 3; 1 tapausta vuosina 2014–2018), joista lähes kaikki tuomittiin eh- dollisena (100 % vuosina 2016–2018, 12 ja 6 vuosina 2014 ja 2015). Keskimääräisen vankeusrangaistuksen pituus on vaihdellut täytetyn tekomuodon osalta vuosina 2014– 2018 seuraavasti: 9, 15, 7, 4 ja 24 kuukautta. Tuomittujen vähäinen määrä on toden- näköisesti vaikuttanut rangaistusten vaihtelevaan pituuteen. Sakkorangaistusten kes- kimääräiset suuruudet ovat vaihdelleet 35 ja 65 päiväsakon välillä vuosina 2014–2018 (keskimäärin 70 päiväsakkoa vuonna 2018). Seksuaalinen ahdistelu Säännöksen voimaantuloa seuraavina vuosina poliisin tietoon tulleiden tapauksien määrä on kasvanut huomattavasti. Vuonna 2014 tapauksia kirjattiin 75, jonka jälkeen tapausten määrä nousi 284 tapaukseen vuonna 2015 ja 535 tapaukseen vuonna 2016. Vuonna 2017 tapausten määrä oli 414, vuonna 2018 tapauksia oli 512 ja vuonna 2019 tapauksia oli 518, joista selvitettyjä rikoksia 238. Oikeudessa tuomittuja on henkilöitä ollut 1–5 vuosina 2014–2015 ja vuosina 2016– 2018 määrät ovat nousseet 30–42 tuomittuun (36 tuomittua vuonna 2018). Syyksi lu- ettujen rikosten määrät ovat vaihdelleet 48 ja 69 välillä vuosina 2016–2018 (69 vuonna 2018). Valtaosa tapauksista johti sakkotuomioon (1-4 määräaikaiseen van- keuteen tuomittua vuosina 2016–2018). Keskimääräinen rangaistus on ollut noin 50 päiväsakkoa vuosina 2016–2018. Vuosina 2016–2018 ehdolliseen vankeuteen tuomit- tuja oli 1–4 henkilöä, ja rangaistukset olivat pituudeltaan keskimäärin 1–3 kuukautta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 41 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä lapsenraiskaus Poliisin tietoon tulleet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön määrät ovat vaihdelleet vuo- sittain. Vuonna 2019 kirjattiin 1 175 perusmuotoista ja 500 törkeää lapsen seksuaa- lista hyväksikäyttöä. 2018 kirjattiin 1 373 perusmuotoista ja törkeää lapsen seksuaa- lista hyväksikäyttöä. Vuosina 2015–2017 määrät olivat 1200 tapauksen tuntumassa (1 168 vuonna 2017), kun taas vuonna 2013 määrä on ollut yli 1600 ja vuonna 2014 noin 1400 tapausta. Vuonna 2011 poliisin tietoon tulleiden lasten seksuaalisten hyväksi- käyttöjen määrä kasvoi peräti 53 prosenttia edellisestä vuodesta pysyen sen jälkeen vuosina 2012–2013 suunnilleen samalla tasolla. Vuoden 2011 määrien nousuun voi vaikuttaa osaltaan vuonna 2011 voimaan tullut lasten ja nuorten parissa työskentele- vien velvollisuus ilmoittaa epäillystä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä poliisille. Vuonna 2014 rikosten määrä kääntyi laskuun, joka jatkui myös vuonna 2015 tasaan- tuen jälleen vuosina 2016–2017. On arvioitu, että kasvusta ainakin osa johtuu Poh- jois-Pohjanmaalla ja muualla Suomessa ilmoitetuista perheen sisäisistä hyväksikäyt- tötapauksista, jotka olivat tapahtuneet jo vuosia aiemmin. Vuonna 2013 näitä rikoksia kirjattiin 59 % enemmän kuin vuonna 2006. Rikoksista epäiltyjen määrä (nettoluku) kasvoi samana aikana kuitenkin vain 12 %. Näiden ero- jen on esitetty johtuvan myös siitä, että rikossarjojen määrät vaihtelevat vuosittain, ja niiden osatekojen kirjaamiskäytännöt ovat epäyhteneväisiä erityisesti silloin, kun uhri on joutunut toistuvasti hyväksikäytön uhriksi. Toisinaan rikossarja kirjataan yhtenä ri- koksena ja toisinaan useana, esimerkiksi jopa 300 rikoksena. Eroja kuitenkin tasoittaa se, että rikosten selvitysaste on ollut vuosina 2010–2013 aikaisempaa matalampi. Po- liisin selvitetyksi merkitsemiä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö -rikoksia oli yhteensä 717 vuonna 2018 (740 vuonna 2017). Rikoksista epäiltyjä tekijöitä oli yhteensä 725 (752 vuonna 2017), joka koostui 428 eri henkilöstä (398 vuonna 2017) (Rikollisuusti- lanne 2018). Poliisin tietoon tulleita törkeitä lapsen seksuaalisia hyväksikäyttötapauk- sia oli 500 vuonna 2019 ja selvitettyjä rikoksia 441. Tilastokeskuksen tietojen mukaan oikeudessa tuomittujen henkilöiden määrät ovat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen 1 ja 2 momentin pohjalta olleet vuosina 2014–2018 seuraavat: 210; 178; 158; 155; 150 (vuonna 2018). Syyksi luettujen rikosten määrät ovat vastaavasti olleet 395; 285; 285; 286 ja 248 tapausta. Hylättyjen syytteiden määrät ovat vaihdelleet noin 20 ja 40 tapauksen välillä vuosittain (19 hylättyä syytettä vuonna 2018). Valtaosa rangaistuksista on ollut ehdollisia van- keusrangaistuksia (182; 155; 136; 131 ja 124 vuosina 2014–2018). Sakkorangaistuk- sia on ollut vuosittain 3–9 (6 vuonna 2018) ja ehdottomia vankeusrangaistuksia 6–14 vuosittain (12 vuonna 2018). Vankeusrangaistusten keskimääräiset pituudet ovat ol- leet noin 9 kuukautta ja mediaani 7–8 kuukautta vankeutta (keskimääräinen pituus 9 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 42 kuukautta ja mediaani 8 kuukatta vuonna 2018). Teon yrityksestä säännöksen 3 mo- mentin mukaan tuomittuja on ollut vuosina 2014–2018 vuosittain 5–8 henkilöä (5 hen- kilöä vuonna 2018) ja syyksi luettuja rikoksia 10–25 (10 syyksi luettua rikosta vuonna 2018). Näistä yleisin rangaistus on ollut ehdollinen vankeusrangaistus (3–7 tapausta vuosittain, 4 tapausta vuonna 2018). Vankeustuomioiden keskimääräinen rangaistus ja mediaani ovat vaihdelleet 3 ja 6 kuukauden välillä (3 kuukautta vuonna 2018). Törkeän tekomuodon osalta tuomittujen määrät säännöksen 1 momentin osalta olleet 116; 118; 96; 100 ja 107 henkilöä vuosina 2014–2018. Vastaavat syyksi luettujen ri- kosten määrät ovat olleet 129; 168; 140; 130 ja 139. Kaikki rangaistukset ovat olleet vankeusrangaistuksia. Yleisin tuomio on ollut ehdoton vankeusrangaistus vuosina 2014–2016, ja vuosina 2017-2018 ehdottomia vankeuksia on ollut lähes sama määrä kuin ehdollisia (73; 81; 58; 47 ja 52 ehdotonta vankeusrangaistusta vuosina 2014– 2018). Keskimääräisen rangaistuksen kestot ovat olleet 27–30 kuukautta ja mediaani- rangaistus 22–26 kuukautta (keskimääinen rangaistus oli 28 kuukautta ja mediaani 24 kuukautta vuonna 2018). Yritystä koskevan 2 momentin mukaan tuomittuja on ollut vuosina 2014–2018 yhteensä 4 henkilöä (0 henkilöä vuonna 2018). Näistä kolme tuo- mittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja yksi ehdottomaan. Keskimääräiset ran- gaistukset ja rangaistusten mediaani ovat vaihdelleet 14 ja 42 kuukauden välillä vuo- sittain (17 kuukautta vuonna 2017, jolloin tuomittiin 2 henkilöä). Törkeää lapsenraiskausta koskevia tilastoja rangaistuskäytännöstä ei ole vielä saata- villa. Rangaistuskäytäntöä muiden lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta on se- lostettu myös alla osiossa 2.3.2. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö Viime vuosina näitä rikoksia ei tullut juuri lainkaan poliisin tietoon. Vuosina 2010–2012 rikoksia on kirjattu 14, mutta vuonna 2013 näitä rikoksia kirjattiin peräti 140. Näin suuri määrä voi selittyä sillä, että samaan henkilöön kohdistuneita hyväksikäyttöjä on tullut yhdellä kertaa ilmi useita. Vuosina 2014 ja 2016 vastaavia tapauksia ei ollut yhtään, mutta vuonna 2015 kuusi ja vuosina 2017 ja 2018 kumpanakin seitsemän tapausta. Vuonna 2019 poliisin tietoon tulleita ja selvitettyjä tapauksia oli 9. Myös oikeudessa tuomittujen määrät ovat olleet viimevuosina pieniä (3 henkilöä vuonna 2014, 1 henkilö vuonna 2015 ja 11 henkilöä vuonna 2018). Syyksi luettujen rikosten määrät ovat olleet lähes samoja (13 rikosta vuonna 2018). Rangaistukset ovat olleet sakkorangaistuksia vuosina 2014–2018 ja sakkojen keskimääräinen suu- ruus on ollut noin kolmekymmentä päiväsakkoa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 43 Seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta Tilastokeskuksen tietojen mukaan poliisin tietoon tulleita seksuaalipalveluiden osta- mista nuorelta koskevia rikoksia on ollut 32–110 vuosina 2014–2018. Vuonna 2019 poliisin tietoon tulleiden tapausten määrä oli 78 ja selvitettyjen rikosten määrä 42. Määrät laskivat vuosiksi 2016 ja 2017 runsaaseen 30 tapaukseen vuosien 2014 ja 2015 noin 50 ja 80 tapauksesta, mutta lukumäärä kasvoi taas 110 tapaukseen vuonna 2018. Oikeudessa tuomittujen henkilöiden määrät ovat olleet suhteessa poliisin tie- toon tulleisiin rikoksiin melko matalia ja määrät ovat vaihdelleet 2 ja 9 välillä vuosina 2014–2018 (5 tuomittua henkilöä vuonna 2018). Syyksi luettuja rikoksia on sen sijaan ollut 19; 42; 48; 32 ja 15 vuosina 2014–2018. Syyksi luettuja rikoksia oli huomattavan paljon verrattuna tuomittujen henkilöiden määrään. Molemmista vuoden 2018 tuo- mioista määrättiin ehdollinen vankeusrangaistus, samoin kuin 2/3:sta tuomiosta vuonna 2017. Vankeusrangaistusten keskimääräinen kesto on ollut 4 kuukautta kah- den täytetyn tekomuodon osalta vuonna 2018 ja 8 kuukautta kahdeksan täytetyn teko- muodon osalta vuonna 2017. Yrityksen osalta keskimääräinen vankeusrangaistus on ollut 6 kuukautta vuonna 2017. Sakkorangaistusten keskimääräinen määrä ja medi- aani ovat vaihdelleet 40 ja 75 välillä täytetyn tekomuodon, ja noin 40 ja 60 välillä yri- tyksen tekomuodon osalta vuosina 2014–2017. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tuli säännöstä koskien 187 tapausta vuonna 2019, 107 tapausta vuonna 2018, 83 tapausta vuonna 2017, 92 tapausta vuonna 2016 ja 83 tapausta vuonna 2015. Selvitettyjä tapauksia oli vuonna 2019 yhteensä 53. Oikeudessa tuomittujen määrät ensimmäisen oikeusasteen osalta ovat olleet 2-10 henkilöä vuosina 2014–2018 (2 tapausta vuonna 2018, 7 vuonna 2017 ja 2 vuonna 2016). Syyksi luettujen rikosten määrä on vaihdellut 8 ja 30 välillä vuosina 2014–2018 (10 rikosta vuonna 2018, 14 vuonna 2017 ja 8 vuonna 2016). Vuonna 2018 rangais- tukset olivat sakkorangaistuksia, vuonna 2017 ehdollisia vankeusrangaistuksia oli 5/7 ja vuonna 2016 taas 100 %. Vankeusrangaistuksen keskimääräinen kesto on ollut 3 kuukautta vuosina 2017–2016. Sakkorangaistuksen keskimääräinen lukumäärä on vaihdellut noin 40 ja 60 päiväsakon välillä vuosina 2014–2018 (43 päiväsakkoa vuonna 2018). Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tuli säännöstä koskien vuonna 2019 vain yksi tapaus. Vuosina 2014–2018 poliisin tietoon tuli yhteensä kaksi tapausta, joista molemmat vuonna 2017. Vuosina 2014–2018 ei tuomittu yhtään syyksi luettua rikosta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 44 Paritus ja törkeä paritus Poliisin tietoon tulleita paritusrikoksia (perusmuotoinen ja törkeä tekomuoto) on kirjattu vuodesta 2009 vuoteen 2019 lähtien seuraavat määrät vuosittain: 18; 2; 19; 52; 23; 22; 18; 15; 88; 18 ja 21. Paritusrikosten määrät vaihtelevat vuosittain paljon, mikä joh- tunee poliisin paritustoimintaan kohdistaman kontrollin intensiteetin vaihtelusta. Vuonna 2017 parituksen yrityksiä kirjattiin poikkeuksellisen paljon. Ne liittyivät kaikki yhden poliisilaitoksen alueella tapahtuneeseen rikoskokonaisuuteen ja selittävät siten paritusrikosten määrän suurta kasvua vuonna 2017. (Niemi & Fagerlund, 2019, s. 89). Tuomioistuimessa ensimmäisenä asteena tuomittujen määrä perusmuotoisen parituk- sen osalta on ollut vuosina 2014–2018 seuraava: 6; 9; 1; 5 ja 4 henkilöä. Syyksi luet- tujen rikosten määrä on ollut 6; 13; 2; 6 ja 5. Valtaosassa tapauksista rangaistus oli vankeutta (3/4:stä tapauksesta vuonna 2018, 5/5:stä vuonna 2017 ja 6/9:stä vuonna 2015). Lähes kaikki vankeusrangaistuksista olivat ehdollisia vuosina 2014–2018 (yksi ehdoton vankeusrangaistus vuonna 2018). Keskimääräisten vankeusrangaistusten pi- tuudet ovat vaihdelleet 5 ja 8 kuukauden välillä (8 kuukautta vuonna 2018) ja sakko- rangaistuksen määrät noin 70 ja 80 päiväsakon välillä. Törkeän tekomuodon osalta tuomittujen määrät ovat 2014–2017 olleet 2; 7; 1 ja 2 henkilöä ja syyksi luettujen rikosten määrät 2; 9; 1 ja 2. Vuonna 2018 ei luettu syyksi törkeitä paritusrikoksia. Kaikista törkeistä paritusrikoksista tuomittiin vankeutta, ja 7/12:sta tuomioista on ollut ehdollisia vuosina 2014–2017 (yksi ehdollinen vankeus- rangaistus kahdesta tuomitusta vuonna 2017). Keskimääräisten rangaistusten pituu- det ovat vaihdelleet 17 ja runsaan 20 kuukauden välillä (21 kuukautta vuonna 2017, 17 kuukautta vuonna 2016). Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen ja törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen Tilastokeskuksen tietojen mukaan poliisin tietoon tulleita 17 luvun 18 §:ää koskevia rikoksia on ollut 239 vuonna 2019 ja 96 vuonna 2018. Lapsia koskevaa törkeää teko- muotoa koskevia tekoja on ollut 91 vuonna 2019 ja 35 vuonna 2018. Määrä on vaih- dellut perustekomuotojen osalta vuosina 2014–2018 noin 50 ja runsaan 140 välillä ja vuodesta 2015 alkaen määrät ovat olleet lähellä sataa tai sen yli. Törkeiden tekomuo- tojen osalta määrät ovat olleet ennen vuotta 2018 matalampia ja vaihdelleet 6 ja 13 välillä vuosina 2014–2017. Selvitettyjä rikoksia oli vuonna 2019 18 §:n perustekomuo- don osalta 106 ja törkeän 19 §:n tekomuodon osalta 112. Säännöksen perustekomuodon perusteella tuomittujen määrät ovat olleet vuosina 2014–2018 seuraavat: 29; 20; 18; 33 ja 27 henkilöä. Törkeän tekomuodon osalta OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 45 määrät ovat olleet 8; 6; 9; 7 ja 7 henkilöä. Syyksiluettujen rikosten määrät ovat olleet perustekomuodon osalta 42; 24; 32; 57 ja 60 ja törkeän tekomuodon osalta 8; 11; 12; 7 ja 8. Perustekomuotojen osalta yleisin rangaistus oli sakkorangaistus ja lähes kaikki van- keustuomiot tuomittiin ehdollisena (tuomiot johtivat perustekomuodon osalta 11 tapauksessa vankeusrangaistukseen vuonna 2018, joista kaikki tuomittiin ehdolli- sena). Tuomittujen vankeusrangaistusten keskimääräiset pituudet ja mediaanit ovat olleet noin kolmen–neljän kuukauden pituisia (4 kuukautta vuonna 2018). Sakkoran- gaistusten suuruudet ovat olleet vuosina 2014–2018 keskimäärin noin 40 ja 50 päivä- sakon suuruisia mediaanien ollessa samaa luokkaa. Törkeiden tekomuotojen osalta tuomiot ovat olleet vankeusrangaistuksia, joista lähes kaikki on tuomittu ehdollisena (kaikki 7 tuomiota vuonna 2018). Törkeiden tekomuotojen osalta vankeustuomioiden keskimääräinen pituus on ollut 12 ja 14 kuukauden välillä vuosina 2014–2017 ja 9 kuukautta vuonna 2018. Saatavilla olevista tilastoista ei käy tarkemmin ilmi, onko perustekomuotojen osalta ta- pauksissa ollut kyse lapsia, väkivaltaa vai eläimeen sekaantumista koskevasta materi- aalista. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito Tilastokeskuksen tietojen mukaan säännöstä koskevia rikoksia on vuonna 2019 tullut poliisin tietoon 182 ja 126 vuonna 2018. Määrät ovat vaihdelleet vajaan 80 tapauksen ja vajaan 190 tapauksen välillä vuosina 2014–2018. Selvitettyjä rikoksia on ollut vuonna 2019 yhteensä 105. Oikeudessa tuomittujen määrät ovat olleet vuosina 2014– 2018 seuraavat: 21; 8; 22; 19; ja 15 henkilöä. Syyksi luettujen rikosten vastaavat määrät ovat olleet 64; 39; 62; 76 ja 66. Valtaosa tuomioista on johtanut sakkorangais- tukseen ja keskimääräinen lukumäärä on vaihdellut noin neljänkymmenen ja kuuden- kymmenen päiväsakon välillä (61 päiväsakkoa vuonna 2018). Vankeusrangaistuksia on tuomittu 6; 2; 7; 4; ja 3 vuosina 2014–2018. Lähes kaikki vankeusrangaistukset on tuomittu ehdollisena. Vankeusrangaistusten keskimääräinen pituus ja mediaani on ol- lut noin kahden ja neljän kuukauden välillä (3 kuukautta vuonna 2018). 2.3.2 Tutkimuksia seksuaalirikoksista Oikeusministeriö tilasi vuonna 2019 kaksi tutkimusta liittyen eräiden seksuaalirikosten soveltamiskäytäntöön ja rangaistuksiin. Toinen tutkimus tilattiin Turun yliopistolta ja se OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 46 koski raiskausrikoksiksi luonnehdittujen rikosten etenemistä oikeusprosessissa. Toi- nen tutkimus käsitteli lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuskäytäntöä ja sen toteutti Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Kriminologian ja oikeus- politiikan instituutti (Krimo). Alla on esitelty kootusti näiden tutkimusten oikeusministe- riölle toimitettujen väliraporttien tuloksia, sekä joitain muita aiheeseen liittyviä tutki- muksia. Raiskausrikoksiksi luonnehdittavat rikokset Rikollisuuden piirteitä Raiskausrikoksiksi luonnehdittujen rikosten etenemiseen oikeusprosessissa keskittyvä tutkimus (Alaattinoglu ym., 2020) kohdistui vuonna 2018 hylättyihin syytteisiin käräjä- oikeudessa sekä poliisin ja syyttäjän päätöksiin lopettaa asian eteneminen rikospro- sessissa. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena olivat perustunnusmerkistön mukainen raiskaus ja törkeä raiskaus (rikoslain 20 luvun 1–2 §) ja lisäksi kerättiin päätöksiä myös pakottamisesta seksuaaliseen tekoon (rikoslain 20 luvun 4 §) ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä (rikoslain 20 luvun 5 §). Näistä kaikista teoista käytettiin tutkimuk- sessa yhteistä nimitystä raiskausrikos. Tutkimus koski osaa vuonna 2018 tehdyistä poliisin ei rikosta -päätöstä, syyttäjän syyttämättäjättämispäätöstä ja esitutkinnan ra- joittamispäätöstä ja käräjäoikeuksien tuomioita. Tutkimus keskittyi monin paikoin ku- vaamaan sitä, miten rikosprosessin asianomistaja tai epäillyn rikoksen kohde on ku- vannut epäillyn teon tapahtuneen. Tutkimuksessa ei tarkasteltu esimerkiksi syyksi lu- kevia tuomioita, eikä tutkimuksen perusteella ole mahdollista tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, miten viranomaiset ovat soveltaneet tai tulkinneet voimassaole- vaa lainsäädäntöä erityisesti suostumuksen puutteen arvioinnin kannalta. Keskeiseksi ongelmaksi tutkituissa tapauksissa vaikuttivat nousevan näyttövaikeudet, mutta rikos- prosessi saattoi päättyä myös esimerkiksi tunnusmerkistön täyttymättä jäämisen tai asianomistajan rikosprosessista vetäytymisen vuoksi. Tutkimuksessa käytettyjen poliisitilastojen mukaan valtaosa uhreista on ollut naisia, tosin miesten osuus on myös kohonnut jonkin verran. Rikoksesta epäillyt ovat rais- kausrikoksissa useimmiten miehiä ja vuonna 2018 naispuolisia epäiltyjä oli vain kolme 790 epäillystä. Epäiltyjä tekijöitä ikäluokittain tarkasteltuna käy ilmi, että 18–24-vuoti- aita oli vuosina 2011–2018 hieman alle kolmasosa kaikista epäillyistä (29 %), samoin kuin 25–34-vuotiaita (30 %). Kolmanneksi eniten oli 35–44-vuotiaita (17 %). Alle 18 - vuotiaiden tekemiä tekoja oli noin 10 %. Uhreista suurimman ryhmän taas muodosti- vat 18-24 vuotiaat (33 %), ja seuraavaksi suurimmat olivat 25–34-vuotiaat ja 15–17- vuotiaat (20 ja 19 %). Noin 10 % uhreista oli alle 15-vuotiaita. Alaikäisiä uhreista on ollut siis noin kolmannes. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 47 Tutkimuksen mukaan vuodesta 2009 vuoteen 2018 sekä syytteiden että hylättyjen syytteiden määrä on lisääntynyt. Kaikista raiskausrikoksia koskevista syytteistä hylät- tiin 32 % vuonna 2018, kun vuotta aiemmin luku oli 42 % ja vuonna 2009 luku oli 25 %. Kun tarkastellaan päärikosperusteisia tietoja koko 10 vuoden ajanjaksolla on hyl- käysprosentti 2009–2018 keskimäärin 25 %. Tämä luku on huomattavasti korkeampi kuin rikoslain rikoksissa keskimäärin. Suurin osa syytteen hylkäämistä koskevista tuo- mioista on koskenut raiskauksen perusmuotoa. Tutkimuksesta käy ilmi, että näyttöon- gelmat olivat keskeisessä roolissa tarkasteltaessa syytteiden hylkäysprosenttia. Krimon katsauksessa 36/2019 (Niemi & Fagerlund, 2018, s.69–78) käsitellään myös muita raiskausrikoksia koskevia tutkimuksia ja tilastoja. Katsauksen mukaan vuoden 1997 kansalliseen uhritutkimukseen vastanneista naisista 0,23 % oli kyselyä edeltä- neen vuoden aikana joutunut raiskauksen tai – mikä tavallisempaa – raiskausyrityk- sen kohteeksi. Vuonna 2009 vastaava osuus oli 0,22 %. Osuus on pysynyt varsin va- kaana. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen oikeusministeriölle toimittaman vuoden 2012 ra- portin (oikeusministeriön julkaisu 13/2012) mukaan poliisin tietoon tulleiden ja tuomit- tujen raiskausrikosten lukumäärät ovat kaksinkertaistuneet tutkimusta edeltävän 10 vuoden kuluessa. Muutosten taustalla ovat ennen kaikkea yleinen ilmoitusherkkyyden kasvu sekä rikosten syyteoikeutta laajentaneet lainmuutokset. Noin joka viides poliisin tietoon tullut raiskausrikos johtaa Suomessa rangaistukseen. Kolmannes kaikista rais- kausrikoksista tapahtui puolisoiden tai seurustelukumppaneiden kesken, neljännes tuttavien tai ystävien välillä ja joka viides satunnaisten tuttavien kesken. Tuntematto- mien tekemiä oli kuudennes. Valtaosassa tapauksia käytetty väkivalta kuvattiin kiinni pitämisenä tai erilaisena käsiksi käymisenä. Vajaa viidennes rikoksista sisältää vaka- vampaa väkivaltaa. Joka toisen rikoksen asiakirjoissa oli maininta erilaisista pintavam- moista. Vakavampia fyysisiä vammoja nimettiin 3 %:ssa tapauksia. Poliisin ei rikosta -päätökset vuonna 2018 ja 2017 Hellström on tutkinut vuonna 2017 poliisin tietoon tulleita raiskausepäilyjä, joiden esi- tutkinta on päätetty, koska asiassa ei epäilty tapahtuneen rikosta (Hellström, 2019, s. 32, 33). Vuonna 2017 poliisille ilmoitetuista 1 129 epäillystä raiskausrikoksesta (rikos- lain 20 luvun 1 §) 119 tapausta päätettiin poliisissa ei syytä epäillä rikosta -perus- teella. Tutkitut tapaukset jakautuivat seuraaviin tyyppeihin: 1) Asianomistajan kertoma ja poliisien selvittämä tapahtumakulku ei poliisin arvion mukaan täytä rikoksen tunnus- merkistöä (16 tapausta). Tapauksissa puuttuu tietoisessa tilassa olevan asianomista- jan pakottaminen ja asianomistajan vastustustahdon ilmaisu. 2) Asianomistaja ei muista tekoa ja esitutkinnassa ei saada rikosepäilyä tukevaa selvitystä (31 tapausta). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 48 3) Asianomistaja on vetäytynyt esitutkinnasta (17 tapausta). Asianomistaja on ilmoi- tushetken jälkeen myöhemmin esitutkinnassa haluton tai kyvytön selvittämään asiaa tai ei saavu kuulusteluun. Tekoon ei ole saatavissa riittävää selvitystä ilman asian- omistajan myötävaikutusta. Asianomistajat jättävät saapumatta kuulusteluun tai ilmoit- tavat, etteivät aio selvittää tapahtunutta poliisille. 4) Tekoa ei enää epäillä tapahtu- neen (58 tapausta). Kyse on ollut asianomistajan muuttuneesta kertomuksesta (37 ta- pausta), kuten perättömästä ilmoituksesta tai asianomistajan kiistämästä toisen henki- lön ilmoittamasta raiskausepäilystä (16 tapausta) tai mielenterveydenhäiriöstä johtu- vaksi arvioidusta ilmoituksesta. Tutkimuksen mukaan joissain tapauksissa, joissa teko ei täyttänyt rikoksen tunnus- merkistöä, asianomistajat kuvasivat esimerkiksi kokeneensa tilanteessa lamaantu- mista, jonka vuoksi he olivat alistuneet tekoon vastentahtoisesti. Rikoksesta epäillyllä ei välttämättä ollut tietoa asianomistajan vastentahtoisuudesta yhdyntään. Asianomis- tajat kuvailivat tilaansa usein jähmettymiseksi tai jäätymiseksi. Myös vuonna 2017 tehdyssä Karoliinisen instituutin tutkimuksessa lähes 70 % kyselyyn vastanneista rais- kauksen uhreista oli kokenut merkittävää kykenemättömyyttä liikkua, ja lähes 50% oli kokenut äärimmäistä kykenemättömyyttä liikkua. Aiempien kansainvälisten tutkimus- ten mukaan vastaavaa jäätymistä on kokenut noin 40–50 % raiskausten uhreista. Jää- tyminen oli tämän tutkimuksen mukaan todennäköisempää aiemmin seksuaalista vä- kivaltaa kokeneilla. Hellströmin tutkimuksen mukaan tapahtumaan saattoi liittyä asianomistajan kuvauk- sen mukaan painostamista, toistuvina seksin harrastamispyyntöinä, alun kieltävistä vastauksista huolimatta. Osa asianomistajista koki, että tekijän olisi pitänyt ymmärtää asianomistajan tahdon puute, mutta osa tiedosti, ettei tekijä ollut tullut tietoiseksi tästä. Rikoksesta epäillyt saattoivat kertoa sukupuoliyhteyden tapahtuneen yhteisym- märryksessä asianomistaja suostumuksella ja kiistää syyllistyneensä asiassa rikok- seen. Tapauksissa, joissa tunnusmerkistön ei katsottu täyttyneen, uhrin olisi poliisin näkemyksen mukaan tullut selvästi osoittaa vastustavansa ryhtymistä seksuaaliseen tekoon tai vastustuksen ilmaisun puuttumisen olisi tullut johtua siitä, että hän väkival- lan vuoksi joutuu luopumaan oikeudestaan tehdä näin. Perusteluissa tuotiin esille, että asianomistajan kuvaama, muusta kuin väkivallan uhasta johtuva jäätyminen, ei ole laissa olevan määritelmän mukaista pelkotilasta aiheutuvaa kykenemättömyyttä vastustaa tapahtumaa tai pelkotilan hyväksikäyttöä. Eräässä tapauksessa mainittiin, että arvioitaessa tunnusmerkistön täyttymistä on huomattava, että raiskauksen kes- keisin tunnusmerkki on siihen liittyvä pakottaminen. (s. 36–38) Edellä mainitussa Turun yliopiston tutkimuksessa vuodelta 2020 tarkasteltiin myös po- liisin ei rikosta -päätöksiä. Päätösten tiedot pohjautuivat usein asianomistajan kerto- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 49 mukseen. Poliisin ei-rikokseksi luokittelemien tapahtumien osuus kaikista poliisin tie- toon tulleista rikoksista on ollut yleensä 10–12 % välillä. Tutkituista päätöksistä pari- suhteessa tapahtuneet teot olivat yleisimpiä, sillä niistä kerrottiin noin kolmasosassa tapauksista (32 %). Toiseksi eniten oli tutustumistilanteessa tapahtuneita tekoja (19 %). Päätöksistä löytyi enemmän tietoa henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta, tosin usein päätöksissä ei kuvattu tutkittavana olleen teon piirteitä yksityiskohtaisesti. Hen- kiseksi väkivallaksi luokiteltiin tässä tapauksessa myös painostaminen sukupuoliyh- teyteen. Lähes joka neljännessä päätöksessä kerrottiin rikoksesta epäillyn painosta- neen asianomistajaa (23 %). Tällöin epäillyn kerrottiin esimerkiksi käskeneen asian- omistajaa uhkaavalla äänenpainolla suostumaan sukupuoliyhteyteen tai sellaiseen seksuaalisen tekoon, jota hän ei halunnut. Poliisin tekemissä päätöksissä raportoitiin varsin vähän fyysisestä väkivallasta, kuten liikkumisen estämisestä tai kiinni tarttumi- sesta (9 %), lyömisestä tai tukehduttamisesta (3 %). Tutkimuksen mukaan poliisin tekemistä päätöksistä oli mahdollista löytää 42 prosen- tissa tapauksista useampi kuin yksi mahdollisesti haavoittuvuudesta kertova peruste: Poliisin tekemien päätösten mukaan asianomistaja oli alkoholin, huumeiden tai lääk- keiden vaikutuksen alaisena yli puolessa tapauksista (53,8 %). Lisäksi asianomistaja kertoi joissain tapauksissa olleensa nukkumassa (13,8), tiedoton (7,7%) tai muussa avuttomassa tilassa (7,7 %). Noin 14 %:ssa päätöksistä kerrottiin asianomistajan pe- länneen raiskaustilanteessa. Noin kuudessa prosentissa tapauksista asianomistaja oli vammainen. Tutkimuksessa asianomistajan kerrottiin kieltäneen tekijää noin kolmasosassa tutki- tuista päätöksistä: asianomistaja oli esimerkiksi ilmoittanut, että hän ei halua sukupuo- liyhteyttä epäillyn kanssa. Joidenkin päätösten mukaan asianomistaja oli kieltänyt epäiltyä useita kertoja toteuttamasta sukupuoliyhteyttä tai muuta seksuaalista tekoa. Asianomistaja oli kerrottu vastustelleen epäiltyä noin 15 %:ssa tapauksista. Hän oli esimerkiksi työntänyt epäiltyä pois läheltään tai yrittänyt itse siirtyä muualle. Asian- omistaja oli käyttänyt fyysistä väkivaltaa epäiltyä vastaan noin kolmessa prosentissa tapauksista, jolloin kyse oli esimerkiksi lyömisestä. Lisäksi asianomistajan kerrottiin lamaantuneen 14 %:ssa tapauksista. Tutkimuksen mukaan poliisin mukaan rikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt rikoslain edellyttämällä tavalla 43 %:ssa tapauksista. Kyse oli esimerkiksi siitä, että poliisin mu- kaan tekijä ei ollut käyttänyt fyysistä väkivaltaa tai asianomistaja ei ollut sellaisessa avuttomassa tilassa kuin rikoslaki edellytti. Lähes 40 % päätöksistä kävi ilmi, että ri- koksen asianomistaja ei halunnut jatkaa rikosprosessia. Muita syitä päätökselle olivat mm. se, ettei näyttöä ollut riittävästi, teko ei todennäköisesti tapahtunut tai tekijä on tuntematon. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 50 Päätökset syyttämättä jättämisestä ja esitutkinnan rajoittamisesta Mainitussa Turun yliopiston tutkimuksessa kerättiin myös tietoa esitutkinnan rajoitta- misesta ja syyttämättä jättämistä koskevista päätöksistä. Suurimmassa osassa pää- töksiä rikosnimikkeenä oli perusmuotoinen raiskaus (72,6 %). Näissä päätöksissä asi- anomistajan ja tekijän ikäero oli keskimäärin 14 vuotta. Epäilty oli yleensä täysi-ikäi- nen ja asianomistaja usein alaikäinen. Syyttäjien tekemistä päätöksistä kävi ilmi, että rikoksen osapuolet saattoivat esittää toisistaan poikkeavia käsityksiä käytetystä väki- vallasta ja sen voimakkuudesta. Kertomuksen vakavan fyysisen väkivallan käyttämi- sestä eivät olleet päätösten mukaan yleisiä, mutta epäillyn kuvattiin usein tarttuneen asianomistajasta kiinni (25,6 %) tai rajoittaneen muulla tavalla hänen liikkumistaan tai pakenemistaan (21,2 %). Epäillyn kerrottiin painostaneen asianomistajaa sukupuo- liyhteyteen lähes 40 % tapauksista. Päätökset sisälsivät myös kertomuksia väkival- lalla uhkaamisesta. Mainitussa tutkimuksessa noin 35 %:ssa päätöksiä löytyi maininta siitä, että asian- omistaja oli kieltäytynyt sukupuoliyhteydestä tai muusta seksuaalisesta teosta epäillyn kanssa. Saman verran tapauksista ilmaistiin, että asianomistaja oli lamaantunut rais- kaustilanteessa. Fyysistä vastustelua kuvattiin noin 11 %:ssa tapauksia. Lähes puo- lessa tutkituista tapauksista asianomistajalla kerrottiin olevan useampi kuin yksi haa- voittuvuudesta kertova tekijä, kuten alkoholin tai huumaavien aineiden käyttö, alaikäi- syys, nukkuminen tai pelko. Tutkimuksen aineistossa yleisin syy esitutkinnan rajoittamista ja syyttämättä jättämistä koskeville päätöksille oli riittämätön näyttö. Näissä tapauksissa syyttäjän arvion mu- kaan näyttöä ei saatu sukupuoliyhteydestä tai seksuaalisesta teosta (22 %), pakotta- misesta (40 %) tai avuttomasta tilasta (19 %). Näyttönä ei näissä tilanteissa välttä- mättä ollut muuta kuin asianomistajan kertomus. Päätöksistä noin kolmasosassa arvi- oitiin uhrin uskottavuutta ja näistä tapauksista lähes 90 % syyttäjä ei pitänyt uhria us- kottavana. Noin 16 % päätöksistä asianomistaja oli ilmoittanut, ettei halua jatkaa ri- kosprosessia. Noin 12 %:ssa tapauksia katsottiin, että tapahtunut ei ole oikeudellisesti arvioiden rikos, esimerkiksi väkivallan käytön tai avuttoman tilan osalta. Saman verran oli myös tapauksia, joissa katsottiin, ettei rikosta ollut mahdollista tutkia tai rikospro- sessia jatkaa. Noin kuudessa prosentissa päätöksistä syyttäjä arvioi, että rikosta ei to- dennäköisesti ollut tapahtunut. Tuomiot ja hylätyt syytteet käräjäoikeudessa Mainitussa Turun yliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin myös 54 kappaletta eri käräjä- oikeuksissa hylättyjä tuomioita vuodelta 2018. Lähes kymmenessä prosentissa tuo- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 51 mioista vastaajia oli kaksi tai useampi. Asianomistajan sairaudesta, maahanmuuttaja- taustasta ja asianomistajan ja vastaajan välisestä riippuvuussuhteesta oli maininta 2– 6 %:ssa tuomioita. Asianomistajan pelko oli mainittu yli kolmasosassa tuomioita (35 %). Aineistosta oli löydettävissä mainintoja myös muunlaisesta haavoittuvuudesta (33 % tuomioista), kuten siitä, että vastaaja oli aikaisemmin ollut väkivaltainen asianomis- tajaa kohtaan, asianomistajan lapsi oli raiskaustilanteessa läsnä samassa huoneessa tai raiskaukseen osallistui useampi tekijä. Tutkimuksen mukaan yli kolmasosassa syytteen hylkäävissä tuomioita kerrottiin, että asianomistaja oli ollut nukkumassa, kun tämä oli herännyt sukupuoliyhteyteen tai epäillyt herättyään joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi (35 %). Asianomis- tajan kerrottiin ollen tiedottomassa tilassa, kuten sammuneena runsaan alkoholin käy- tön takia, lähes joka neljännessä tapauksessa (24 %). Yli puolessa tapauksista kerrot- tiin, että asianomistaja oli kieltäytynyt sukupuoliyhteydestä tai hän oli muulla tavalla kieltänyt tekijää toteuttamasta aikeitaan (54 %). Asianomistaja oli vastustanut tai vas- tustellut tekijää lähes 40 % tapauksista. Asianomistaja oli esimerkiksi työntänyt vas- taajaa pois tai yrittänyt rimpuilla irti vastaajan otteesta. Asianomistajan kerrottiin käyt- täneen fyysistä väkivaltaa tekijää vastaan 13 prosentissa tapauksista, jolloin hän oli esimerkiksi lyönyt tai potkinut vastaajaa. Nämä tutkimuksessa esitetyt tiedot tapahtu- maolosuhteista perustuvat yleensä syytteeseen ja asianomistajan omaan kertomuk- seen, jonka vastaaja yleensä kiisti. Käräjäoikeus arvioi asianomistajan uskottavuutta 48 %:ssa tutkituista tapauksista. Näissä tapauksissa asianomistajaa ei pidetty uskottavana noin 60 %:ssa. Joissain ta- pauksissa epäuskottavuutta perusteltiin rikosilmoituksen tekoon kuluneella pitkällä ajalla, asianomistajan päihtyneisyydellä tai jos tämä ei pystynyt kertomaan oliko hän pyytänyt vastaajaa lopettamaan ja miten. Syitä olivat myös asianomistajan heikot muistikuvat tai kertomuksen epäjohdonmukaisuus. Tutkituista tuomioista syytteiden hylkäämisen taustalla oli yleensä riittämätön näyttö. Riittämätön näyttö koski sukupuoliyhteyden tai muun seksuaalisen teon tapahtumista, pakottamista tai avutonta tilaa. Sukupuoliyhteyden tai seksuaalisen teon tapahtumi- nen jäi todistamatta noin kolmasosassa tuomioista. Pakottamisesta ei saatu riittävää näyttöä hieman alle 40 %:ssa tuomioita. Tapauksissa ei pystytty osoittamaan fyysisen väkivallan käyttöä, koska näyttöä esimerkiksi uhrin saamista vammoista ei ollut. Jois- sakin tapauksissa pystyttiin todentamaan lieviä vammoja, kuten mustelmia, mutta kä- räjäoikeuden mukaan tämä ei riittänyt todisteeksi pakottamisesta. Avuttomasta tilasta ei ollut näyttöä 43 %:ssa teoista. Noin viidesosassa tuomiota käräjäoikeus pureutui raiskauksen tunnusmerkistökysymyksiin (18,5 %). Tällä tarkoitetaan tapauksia, joissa käräjäoikeus keskittyi rikoslain tulkinnassa esimerkiksi tekijän tahallisuuteen tai uhrin suostumukseen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 52 Amnesty Internationalin Suomen osasto on julkaissut 6.3.2019 tutkimuksen naisiin kohdistuvista raiskausrikoksista Suomessa (Oikeuksien arpapeli, naisiin kohdistuvat raiskausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa). Tutkimuksessa muun muassa tarkasteltiin 81 käräjäoikeuden tuomiota, joissa käsiteltiin 88 raiskaussyytettä vuosilta 2016–2017. Tutkimuksen mukaan 63 analysoidussa tuomiossa uhri kertoi vastustelleensa joko fyysisesti, sanallisesti tai molemmin keinoin. Suurin osa tapauk- sista, joissa uhri kertoi vastustaneensa vain sanallisesti (sanoneensa ’ei’), päättyi syytteen hylkäämiseen (15 syytekohtaa 20:stä). Jos taas uhri kertoi vastustelleensa fyysisesti tai sekä fyysisesti että sanallisesti, syytteet johtivat yleensä langettavaan tuomioon (29 syytekohtaa 43:sta). Tutkimuksen mukaan kuudessa tutkituista tuo- mioista katsottiin, että vastustelu kuuluu raiskauksen tunnusmerkistöön. Kuudesta ta- pauksesta, joissa uhri kertoi ‘jäätyneensä’, viisi päättyi syytteen hylkäämiseen. (s.20, 21) Edellä mainitusta oikeuspoliittinen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta vuodelta 2012 (oi- keusministeriön julkaisuja 13/2012) myös ilmenee, että raiskausrikoksia luetaan myös tosiasiallisesti syyksi riippumatta siitä, onko teossa käytetty väkivaltaa ja onko uhri puolustautunut vai ei. Tutkimuksessa 5,7 % tutkituista raiskauksista ja 3,1 % sen tör- keistä tekomuodoista ei sisältänyt mainintaa väkivallasta. Lisäksi tutkituista raiskausri- koksista yhteensä 35,2 % perusmuotoisia ja 28.1 % törkeitä tekomuotoja koskevissa tuomioissa sekä 26,7 % pakottamisista sukupuoliyhteyteen ei ollut mainintaa uhrin te- kemästä vastarinnasta. (s. 15–20, 91, 99). Mainitun raportin (13/2012) mukaan tilastollinen tarkastelu ei tue otaksumaa, että maan eri osissa seurattaisiin toisistaan poikkeavia tuomitsemislinjoja. Tapauskohtai- set vertailut kuitenkin osoittavat, että ratkaisut voivat vaihdella tunnusmerkistön valin- nan sekä tuomitun rangaistuksen osalta ilman, että eroille löytyy tapausselosteista se- litystä. Toisaalta rangaistuskäytännön perusrakenne on johdonmukainen. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset Lasten ja nuorten seksuaalikäyttäytyminen Lasten ja nuorten seksuaalikäyttäytymistä on tutkittu muun muassa vuonna 2015 vä- estöliiton FINSEX-tutkimushankkeessa (https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutki- mus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus- finse/). Tutkimuksen kuului 6000 henkilöä iältään 18–79 vuotta, ja heiltä kysyttiin sek- suaalikäyttäytymistä alle 18-vuotiaina. Kyselyn mukaan ensimmäisen vakituisen seu- rustelunsa suomalaismiehet ovat aloittaneet keskimäärin 17,5-vuotiaana ja naiset 16,5-vuotiaana. Alle 15-vuotiaana oli molemmista sukupuolista aloittanut seuruste- lunsa noin viidesosa ja alle 16-vuotiaana noin kolmasosa. Keskimääräinen yhdyntöjen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 53 aloitusikä on miehillä 18 ja 19 ikävuoden välillä ja naisten ensimmäinen yhdyntä ta- pahtui keskimäärin noin 17-vuotiaana. Noin 30 % naisista ja vajaa neljäsosa miehistä oli ensimmäisessä yhdynnässä alle 16-vuotiaana. Naisista seitsemän prosenttia ja miehistä neljä prosenttia oli ryhtynyt yhdyntään vastahakoisesti, eikä juuri ketään ollut pakotettu yhdyntään. Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisille tehdyssä vuoden 2013 lapsiuhritutkimuksessa (Fa- gerlund ym., 2014) oli kartoitettu lasten seksuaalikokemuksia ikätovereiden kanssa (toinen osapuoli enintään 4 vuotta vanhempi). Seksuaalista kanssakäymistä fyysisellä kontaktilla mutta ilman yhdyntää ilmoitti näissä tapauksissa tytöistä 26 % (vrt. 38 % vuonna 2008) ja pojista 23 % (vrt. 31 % vuonna 2008). Yhdynnästä ilmoittivat tytöistä 13 % (vrt. 20 % vuonna 2008) ja pojista 12 % (vrt. 17 % vuonna 2008). Pakottamista tai lahjontaa sisältäneitä seksuaalikokemuksia ikätoverin kanssa ilmoitti 1–2 %. Vuoden 2012 tutkimuksessa (Puusniekka ym., 2012) tarkasteltiin valtakunnallista kou- luterveyskyselyä peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten sekä lukion 1. ja 2. vuoden opiske- lijoiden osalta vuosilta 2000-2011 sekä ammattiin opiskelevien osalta vuosina 2008- 2011. Tutkimuksen mukaan nuorista 64-83 % oli hyväillyt vaatteiden päältä ja 50–77 % vaatteiden alta. Toisella asteella opiskelevat tytöt olivat olleet selvästi poikia ylei- semmin yhdynnässä (neljä kertaa tai useammin yhdynnässä oli ollut 42 % lukiolaisty- töistä ja 31 % pojista). Tutkimusten perusteella voidaan nähdä, että huomattavalla määrällä lapsista ja nuo- rista on seksuaalisia kokemuksia jo ennen 16 vuoden ikää. Yhdyntöjen aloitusikä on kuitenkin valtaosalla yli 15 vuotta. Lasten seksuaaliset suhteet aikuisten kanssa Myös lasten seksuaalisista suhteista aikuisten kanssa on tehty tutkimuksia. Yllä mai- nitussa vuoden 2013 lapsiuhritutkimuksessa (Fagerlund ym., 2014) kysyttiin sekä kuudes- että yhdeksänluokkalaisilta seksuaalikokemuksista tapahtumahetkellä vähin- tään viisi vuotta vanhemman henkilön kanssa. Yhdeksäsluokkalaisista 4 %:lla (7 % ty- töistä ja 2 % pojista) oli ollut näitä kokemuksia. Sukupuoliyhteydessä oli ollut noin pro- sentti ja suurin osa koetuista seksuaalikokemuksista oli alkanut yli 14 vuoden iässä. Pakkoa, väkivaltaa ja lahjontaa oli kokenut alle prosentista noin yhteen prosenttiin ikä- luokasta. Alle 10-vuotiaana ensimmäisen kerran sukupuoliyhteydessä aikuisen kanssa olleita lapsia tuli tutkimuksessa esiin 18 kappaletta. Ensimmäisen seksuaali- kokemuksen toinen osapuoli oli ystävä tai tuttu 38–45 %:ssa tapauksia, tuntematon 21–38 %:ssa ja vanhempi, sukulainen tai vanhempien ystävä 7–15 %:ssa tapauksia. Lisäksi 2–10 %:ssa toinen osapuoli oli opettaja tai harrastuksen ohjaaja. Mainitut, ai- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 54 kuisten kanssa koetut seksuaalikokemukset ovat vähentyneet vuoden 1988 tutkimuk- sesta yli puolella. Tutkimuksessa hyväksikäytöksi luokiteltuja kokemuksia oli 4–5 %:lla vastanneista ja myös nämä määrät ovat alentuneet 1988 ja vuoden 2008 tutkimuk- sista. Hyväksikäytöksi luokitelluista tapauksista 40 %:ssa lapsi ei itse mieltänyt ta- pausta hyväksikäytöksi. Saman tutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisista seksuaalikokemuksia yli 5 vuotta vanhemman henkilön kanssa oli vuosina 2008 ja 2013 alle prosentista kahteen pro- senttiin ikäluokasta. Valtaosa kokemuksista oli seksuaalista koskettamista, joka ei joh- tanut yhdyntään. Suurin osa seksuaalisesta kanssakäymisestä oli alkanut lapsen ol- lessa 11–12-vuotias. Edellä mainitun vuoden 2015 FINSEX-tutkimuksen mukaan itseä ainakin viisi vuotta vanhempi kumppani oli ollut joka viidennellä naisella ja seitsemällä prosentilla mie- histä. Myös vuoden 2019 kouluterveyskyselyssä (https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittami- nen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely) kysyttiin 8–9. luokan oppilailta sek- suaalikokemuksista vähintään 5 vuotta vanhemman henkilön kanssa. Näitä kokemuk- sia oli tytöillä 8 %:lla ja pojilla 2 %:lla. Ehdottelua oli kokenut seitsemän prosenttia ja sukuelinten näyttämistä kolme prosenttia tytöistä. Valtaosa yllä mainittuun vuoden 2013 lapsiuhritutkimukseen (Fagerlund ym., 2014) osallistuneista koki, että seksuaalikokemus vähintään 5 vuotta vanhemman osapuolen kanssa ei ollut hyväksikäyttöä. Kuudesluokkalaisista tytöistä reilu viidennes ja yhdek- sänluokkalaisista tytöistä 16 % oli kokenut seksuaalikokemuksen hyväksikäytöksi. Po- jista kokemuksen aikuisen kanssa koki hyväksikäytöksi noin joka kymmenes. Ulkomaisissa tutkimuksissa on katsottu nuorisoikäisten tyttöjen raportoineen sekä neutraaleja, negatiivisia että positiivisia seurauksia seksisuhteista, joissa he ovat ol- leet aikuisen miehen kanssa. Osa nuoruusikäisistä tytöistä kieltää jälkikäteenkin suh- teen aiheuttaneen itselleen haittaa tai pitää oikeusprosessia itsessään haitallisena tai vahingollisena kokemuksena. Useissa ulkomaisissa tutkimuksissa toistuva tulos on ollut, että seksisuhteilla vanhempien miesten kanssa on yhteys haittavaikutuksiin, ku- ten myöhempään riskikäyttäytymiseen. Joidenkin tutkimusten mukaan seksipartnerei- den suuren ikäeron vaikutus riskikäyttäytymiseen näyttää kuitenkin häviävän osittain tai lähes kokonaan, kun analyyseissa huomioidaan parisuhteeseen liittyvä väkivalta, ja päihteidenkäyttö ja antisosiaalinen elämäntyyli. (Hines & Finkelhor, 2007; Leiten- berg & Saltzman, 2000; Ryan ym., 2008; Young & D’Arcy, 2005; Tener ym., 2014; Oudekerk ym., 2014) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 55 Lasten ja nuorten kokema häirintä Kuten korkein oikeus (KKO 2013:97 sekä 2019:54) on myös todennut, seksuaalirikok- sen kohteeksi joutuneilla lapsilla ei ole sellaisia käytösongelmia, joiden perusteella heidät voitaisiin tunnistaa tai diagnosoida tällaisen rikoksen uhriksi. Edellä mainitussa vuoden 2013 lapsiuhritutkimuksessa (Fagerlund ym., 2014) tarkas- teltiin myös seksuaalisia tekoja sähköisten viestimien välityksellä. Tytöistä 16 % ja po- jista 7 % oli kokenut seksuaalista häirintää ja ehdottelua internetissä. Yleisin kuudes- luokkalaisten tyttöjen kokema häirintä oli rivo kielenkäyttö (tytöt 5 %, pojat 3 %). Muita muotoja olivat tuntemattomien lähettämät alastonkuvat ja esiintyminen alasti webka- meralle (3 % tytöistä 2 % pojista). Yhdeksäsluokkalaisten kohdalla nämä luvut kohosi- vat 15 %:iin tytöillä ja 5 % pojilla. Viidennes 9-luokkalaisista tytöistä oli kokenut sek- sikkäiden kuvien pyytämistä. Yllä mainitussa vuoden 2012 tutkimuksessa (Puusniekka ym.) häiritsevää seksuaali- nen ehdottelu tai ahdistelua puhelimessa tai internetissä oli tutkimusten mukaan koke- nut tytöistä 30–38 % ja pojista 6–7 %. Kehon intiimialueiden koskettelua vastoin tah- toa oli kokenut peruskoulun ja lukion tytöistä 16–17 % ja pojista 5–6 %. Yhdyntään tai muunlaiseen seksiin painostamista tai pakottamista oli kokenut tytöistä 6–13 % ja po- jista 2–3 %. Rahaa, tavaraa tai päihteitä oli tarjottu vastineeksi seksistä 5–9 %:lle ty- töistä ja 2–3 %:lle pojista. Lasten ja nuorten seksuaaliset teot ja sähköinen viestintä Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on tarkasteltu lasten ja nuorten seksuaalisia tekoja ja häirintää sähköisesti. Ruotsissa 16-22 vuotiaiden nuorten vapaaehtoisesti ja sähköisesti tehtyjä seksuaalisia tekoja mitanneen kyselyn mukaan noin yksi viidestä (21%) ruotsalaisnuoresta kertoi vapaaehtoisesti esiintyneensä seksuaalisesti tai lähet- täneensä seksuaalisia kuvia sähköisesti (Jonsson ym., 2014). Yleisin seksuaalisen käyttäytymisen muoto verkossa oli itsensä paljastaminen (flashing) webkameran tai puhelimen välityksellä, ja tätä kertoi tehneensä 12–16 %. Kuvien tai videoiden lähettä- mistä siten, että nuori oli osittain tai kokonaan riisuutunut, oli tehnyt 9–11%. Toisen kansainvälisen tutkimuksen mukaan, joka kosketti 20 Euroopan maan 11–16- vuotiaita nuoria, 1–5% pojista ja 1–4% tytöistä raportoi lähettäneensä seksuaalisia viestejä viimeisen 12 kuukauden aikana. Suomalaisnuorista lähes noin 3% niin pojista kuin tytöistä raportoi lähettäneensä viestejä viimeisen 12 kuukauden aikana. (Baum- gartner ym., 2014) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 56 Oikeuskäytäntö 2017-2018 Oikeusministeriön Krimolta tilaamassa tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 2017–2018 annettuja lainvoimaisia lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksien tuomioita käräjä- ja hovi- oikeuksissa. Tutkimuksen kysymyksenasetteluksi ja tavoitteiksi asetettiin seuraavien selvittäminen: eri tunnusmerkistöjen soveltaminen ja yhteys teonpiirteisiin, eri rangais- tuslajien soveltaminen ja yhteys teonpiirteisiin, keskeisten mittaamisperusteiden vai- kutus rangaistuksen lajiin ja määrään ja rangaistuskäytännöissä tapahtuneiden muu- tosten arviointi saatavilla olevan vertailutiedon pohjalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin 438 tuomiota. Tutkimuksessa eivät näy vuonna 2019 voimaantulleet viimeisimmät muutokset ja asteikkojen kiristykset. Tekojen piirteitä Mainitun Krimon tutkimuksen mukaan perusmuotoisista lapsen seksuaalisena hyväk- sikäyttönä tuomituista tapauksista 21 prosenttia sisälsi sukupuoliyhteyden ja yksi pro- sentti sukupuoliyhteyden, johon liittyy pakottamista. Ilman fyysistä kontaktia on tehty 31 % tutkituista teoista. Näistä suurin osa on tapahtunut verkossa. Ilman fyysistä kon- taktia tapahtuneiden tekojen osuus on noussut huomattavasti verrattuna tutkimuk- sessa tarkasteltuun toiseen, vuonna 2006 tehtyyn tutkimukseen, jolloin muiden kuin pakottamista, sukupuoliyhteyttä tai koskettelua sisältäneitä tekomuotoja oli vain neljä prosenttia. Kokonaan verkossa tapahtuneita rikoksia oli 16 % kaikista vuoden 2017- 2018 tutkituista teoista. Noin puolessa tapauksista, missä uhri ja tekijä tapasivat ver- kon kautta, itse teko tapahtui myös verkon välityksellä. Teoista, joissa koskettelu oli vakavin tekotapa, valtaosa tuomittiin perusmuotoisena lapsen seksuaalisena hyväksi- käyttönä. Kaikki törkeänä tuomituista teoista sisälsivät koskettelua. Törkeinä tuomi- tuista teoista 86 % sisälsivät sukupuoliyhteyden ja 16 prosentissa siihen liittyi lisäksi pakottamisen elementtejä. Lähes kaikissa tutkituissa teoissa tekijä on ollut mies (99 % tapauksista) ja valta- osassa tekoja uhri on ollut tyttö (92 % tapauksista). Rikoksen tekijöistä suuri osa on alle 25-vuotiaita (lähes puolet kaikista tekijöistä). Suurin ikäryhmä rikoksen tekijöissä on 15–19 -vuotiaat lapset ja nuoret (lähes 25 % tapaukista). Tästä ikäryhmästä ala- ikäisiä on lähes puolet. Seuraavaksi suurin ikäryhmä on 20–24-vuotiaat (runsaat 20 % tapauksista), ja tätä vanhempien ikäryhmien osuudet ovat suhteessa huomattavasti pienempiä (25–29-vuotiaita vajaa 10 %, 30-34 vuotiaita noin 7 %). Uhreista puoles- taan suurin osa (63 %) on 13–15-vuotiaita. Tutkimuksessa viitattujen aiempien tutki- musten mukaan nuorien tekijöiden määrä on lisääntynyt ja vastaavasti vanhempien tekijöiden suhteellinen osuus koko aineistosta on samalla pienentynyt. Uhrien osalta kehitys vaikuttaa päinvastaiselta: 14 ja erityisesti 15-vuotiaiden osuus uhreista on kas- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 57 vanut 13-vuotiaiden osuuden pudottua hieman ja tätä nuorempien osuuksien enem- män. Syyksi muutokseen arvioitiin rajoitussäännökseen tehtyjä muutoksia ja sen vä- hentynyttä käyttöä. Uhri ja tekijä olivat tutustuneet netin kautta 21 %:ssa tutkituista tapauksista ja 20 %:ssa tapauksista tekijä oli uhrin kaveri tai tuttu. Seurustelusuhde katsottiin tekijän ja uhrin välillä olleen 10 %:ssa teoista ja 28 %:ssa tapauksia tekijä oli uhrin vanhempi, muu sukulainen, läheinen tai lapsesta vastaava henkilö. Uhrille vieraan henkilön teke- miä tekoja oli 13 %. Tutkimuksessa 44%:ssa tutkituista teoissa teko oli yksittäinen tai korkeintaan päivän kestävä. Tutkimuksessa 15%:ssa tekoja teko oli kestänyt yli vuoden. Lisäksi lähes puolessa (43 %) kaikista tuomioista on mainittu rikoksen uhrille aiheuttamien psyyk- kisten oireiden vaatineen hoitotoimenpiteitä. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uh- reista 30 prosentille aiheutui psyykkistä hoitoa vaativia seurauksia, kun törkeän lap- sen seksuaalisen hyväksikäytön uhreista hoitoa sai puolet enemmän (60 %). Vastaa- vasti perusmuotoisen raiskauksen uhreista puolet saivat psyykkisiin vammoihinsa hoi- toa ja törkeiden raiskausten uhreista 75 prosenttia. Rangaistuskäytäntö Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko on laaja ja tekomuotojen vaih- telu suurta. Tästä seuraten myös tuomittujen rangaistuslajien määrä on suuri. Maini- tussa Krimon tutkimuksessa yleisin rangaistus on perusmuotoisten lasten hyväksi- käyttöjen lukumäärään suuruudesta johtuen ehdollinen vankeusrangaistus. Viidennes rangaistuksista tuomitaan ehdottomina ja kolmanneksi yleisin rangaistuslaji on ehdolli- nen vankeus, jonka ohessa tuomitaan yhdyskuntapalvelua. Muita ehdollisen vankeu- den ohessa tuomittavia seuraamuksia ovat sakko ja alle 21-vuotiaille rikoksentekijöille mahdollinen valvonta. Rikosnimikkeiden yleisten rangaistuskäytäntöjen ulkopuolella olevaa sakkorangaistusta oli tutkimuksessa käsitellyssä aineistossa tuomittu vain seit- semässä tapauksessa. Rangaistukseen on jätetty tuomitsematta vain muutamassa tarkastelluista tapauksista aineiston neljässä yleisimmässä rikosnimikkeessä. Näistä yli puolessa syynä on ollut tekijän kyvyttömyys ymmärtää tekonsa seurauksia. Perusmuotoisesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomion päärikoksena tuo- mitaan suurimmassa osassa (67 %) tapauksia ehdollista vankeutta. Toiseksi yleisin rangaistuslaji on ehdollisen vankeuden ja yhteiskuntapalvelun yhdistelmä ja kolman- neksi ja neljänneksi niin ikään ehdollinen vankeus, jonka ohessa on tuomittu valvon- taan tai oheissakkoon. Eri rangaistuslajien käyttö on hieman monipuolistunut lakimuu- tosta edeltävältä ajalta, jolloin ehdollisen osuus rangaistuksista oli aiemmassa esiin OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 58 tuodussa tutkimuksessa noin 80 prosenttia. Tuohon lukuun saattoi tosin olla lasket- tuna joitakin oheisrangaistuksia, kuten oheissakkoa. Laajasta rangaistusasteikosta huolimatta tuomioiden pituudet liikkuvat keskimäärin vuoden pituisen vankeusrangais- tuksen molemmin puolin. Aineiston tuomioiden antamisen aikaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikko oli vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Ehdotonta vankeutta tuomittiin kuitenkin vain muutamassa tapauksessa ja tällöinkin vankeustuomio oli noin vuoden pituinen. Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yleisin rangaistuslaji on ehdoton van- keusrangaistus. Osuuttaan on kuitenkin Krimon tutkimuksen mukaan kasvattanut voi- makkaasti ehdollisen ja yhdyskuntapalvelun yhteisrangaistus, jota on tuomittu aineis- tossa lähes yhtä paljon kuin ehdotonta vankeutta. Ehdottoman vankeuden osuus on vähentynyt tuomioissa vuoden 2011 jälkeen, sillä sukupuoliyhteyden sisältäviä tekoja arvioidaan todennäköisemmin törkeinä, minkä seurauksena keskimääräinen törkeänä arvioitu teko on vähemmän vakava kuin ennen lainmuutosta. Ennen lainmuutosta tör- keän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tuomioista 80 % määrättiin tutkimuksessa viitatun aiemman tutkimuksen mukaan ehdottomana, nyt ehdottomien tuomioiden osuus on puolittunut 40 %:iin. Tuomituista henkilöistä 14 % on alaikäisiä, mikä saattaa vaikuttaa rangaistuskäytäntöön alentavasti, sillä alaikäisille ehdotonta vankeutta mää- rätään vain poikkeuksellisen vakavista teoista (rikoslain 6 luvun 9 §). Lisäksi 15-19- vuotiaiden rikoksentekijöiden määrä on kasvanut jonkin verran lainmuutosta edeltä- neeltä ajalta, mikä saattaa olla yksi osasyy ehdottoman vankeuden vähenemiseen. Tutkimuksessa tyyppitapauksena törkeän lasten seksuaalisen hyväksikäytön osalta josta seuraamukseksi määrättiin alle 2 vuoden ehdoton vankeus on yksittäinen kerta, jolloin parikymppinen mies on ollut sukupuoliyhteydessä 13-15-vuotiaan tytön kanssa omassa asunnossaan ja tekijä ja uhri tunsivat toisensa entuudestaan netistä tai kave- reiden kautta. Tuomioissa, joissa oli määrätty ehdotonta vankeutta, on ollut enemmän vaihtelua, ja tekijän ja uhrin suhde näissä vaihtelee. Rangaistuskäytännön kehityksestä voidaan tehdä hyvin rajallisesti tulkintoja, koska tunnusmerkistöjen muutosten myötä eri nimikkeiden alle soveltuvien tekojen muoto ja törkeysaste ovat vaihdelleet. Ehdollisten vankeusrangaistusten pituus lapsen seksu- aalista hyväksikäyttöä koskevien tekomuotojen osalta on kasvanut vuoden 2011 jäl- keen. Myös ehdottomien vankeusrangaistusten pituus on kasvanut, tosin ehdottomien vankeusrangaistusten pituudet ovat vaihdelleet enemmän. Vertailun perusteella voi- daan katsoa, että vuoden 2011 lainmuutos pidensi ehdottomia vankeusrangaistuksia kuusi kuukautta ja ehdollisia kolme kuukautta. Vuoden 2019 muutosten vaikutuksista ei ole vielä tutkimustietoa. Toisaalta ehdollisen vankeuden ja yhdyskuntapalvelun yh- distelmän määrä yleistyi huimasti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistus- käytäntönä 2010-luvulla, jolloin sen tapausmäärät nousivat muutamista tapauksista OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 59 vuodessa muutamiin kymmeniin. Samalla vuoden 2011 uudistuksen jälkeen ehdotto- mien vankeusrangaistusten suhteellinen osuus törkeiden tekomuotojen rangaistuk- sena puolittui tutkimuksessa viitatun aiemman tutkimuksen tuloksista. Näiden muu- tosten taustalla voi olla nuorten rikostentekijöiden (15–19-vuotiaat) kasvanut määrä. 2.4 Kansainväliset velvoitteet Suomea sitovat erilaiset kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, jotka sisältävät sään- nöksiä valtioiden velvollisuuksista erilaisten oikeushyvien, kuten seksuaalisen itse- määräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksilta. Keskeisimpiä kansainvälisiä näitä oikeuksia suojaavia ihmisoikeusinstrumentteja ovat niin sanottu Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, Convention for the Protection of Human Rights and Fundamental Freedoms, ECHR, SopS 18-19/1990) ja sen soveltamista valvova Euroopan ihmisoi- keustuomioistuin, The European Court of Human Rights), kansainvälisten rikostuo- mioistuinten oikeuskäytäntö sekä Istanbulin sopimus. Istanbulin sopimuksen 36 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan osapuolet toteutta- vat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että seksuaalinen tun- keutuminen toisen henkilön emättimeen, peräsuoleen tai suuhun jonkin ruumiinosan tai esineen avulla ilman tämän henkilön suostumusta säädetään rangaistavaksi. Ran- gaistavaksi tulee säätää myös ilman suostumusta tapahtuva muu seksuaalinen teko sekä toisen henkilön saattaminen seksuaaliseen tekoon kolmannen henkilön kanssa. Artiklan 2 kohdan mukaan henkilön on annettava suostumus vapaaehtoisesti va- paasta tahdostaan, joka arvioidaan kulloistenkin olosuhteiden mukaan. Sopimusta koskevan selitysmuistion mukaan kyseinen artikla velvoittaa sopimukseen sitoutuneet valtiot säätämään rangaistavaksi sellaiset seksuaaliset teot, jotka toteutetaan ilman vapaasti annettua suostumusta, mutta toisaalta lainsäädännön sanamuodon todetaan olevan sopimukseen sitoutuneiden valtioiden harkintavaltaan kuuluva asia samoin kuin niiden tekijöiden määrittely, joiden käsillä ollessa vapaasti annetun suostumuk- sen ei katsota olevan käsillä (Explanatory Report to the Council of Europe Convention on preventing and combating violence against women and domestic violence [Istan- bul, 11.V.2011], 193 kohta). Yleissopimus on pantu Suomessa täytäntöön hallituksen esityksellä 155/2014 vp. Liit- tymistä valmisteltaessa arvioitiin, millä tavoin Suomen lainsäädäntö vastaa yleissopi- muksen määräyksiä. Valmistelussa viitattiin muun muassa hallituksen esityksessä 216/2013 vp esitettyihin laajoihin perusteluihin ja lakivaliokunnan mietintöön 4/2014 vp, jossa katsottiin nimenomaisesti, ettei raiskausrikoksen tunnusmerkistömallia ole OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 60 aihetta suostumuksen osalta muuttaa. Raiskausrikoksia koskevan kirjoittamistavan katsottiin vaihtelevan kansainvälisesti, ja huomioon tulee ottaa myös rikosprosessi- lainsäädännön kirjoittamistapaan liittyvät kansalliset näkökohdat. (HE 216/2013 vp, s. 35–37) CEDAW-sopimus (kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, SopS 68/1986) on naisten syrjintää koskeva yleissopimus. Sopimus on tullut Suomen osalta voimaan 4.10.1986. Sopimus ei sisällä nimenomaisia määräyksiä väkivallasta tai raiskausrikoksista. Suomea sitovat myös monet lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat kansainväli- set velvoitteet. Suomi on ratifioinut muun muassa Lanzaroten yleissopimuksen ja di- rektiivin 2011/93 velvoitteet. Suomi on myös ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien yleis- sopimuksen (SopS 60/1991) sekä tämän valinnaisen pöytäkirjan, joka koskee lasten myyntiä, lapsipornografiaa ja lapsiprostituutiota (YK:n lapsen oikeuksien yleissopi- muksen lisäpöytäkirja SopS 5/2016). Suomi on täytäntöönpannut kaikkien edellä mai- nittujen sopimusten velvoitteet. (ks. mm. HE 141/2011 vp ja HE 155/2014 vp sekä lait 376/2015 ja 377/2015). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut raiskaussääntelyä koskevan tuomion 4.12.2003 asiassa M.C. v. Bulgaria. Ratkaisu koski 14-vuotiaaseen lapseen kohdistu- nutta rikosta, joka sisälsi sukupuoliyhteyden. Tapauksessa kritiikki kohdistui siihen, että tapauksessa tutkinta oli lopetettu, koska näyttöä fyysisestä väkivallasta tai silmin- näkijöitä ei ollut. Tuomioistuin katsoi, että tutkinnan ja johtopäätösten olisi tullut koh- distua kysymykseen suostumuksen puuttumisesta ja viranomaisten olisi tullut tutkia kaikkia tapauksen olosuhteet ja faktat ja tehdä päätös näiden perusteella. Niin ei ollut tehty käsillä olevassa tapauksessa, vaan liian paljon huomiota oli kiinnitetty suorien todisteiden puuttumiseen. Tällöin vastarinta oli käytännössä nostettu tunnusmerkistö- tekijäksi. Tuomiossa ei siis varsinaisesti otettu kantaa lain kirjoittamisasuun, mutta rat- kaisun kohdassa 166 tuomioistuin linjaa selkeästi, että kaikki teot, jotka tapahtuvat il- man uhrin suostumusta on kriminalisoitava ja tämä koskee myös tapauksia, joissa uhri ei ole fyysisesti vastustellut ("the member States' positive obligations under Arti- cles 3 and 8 of the Convention must be seen as requiring the penalisation and effec- tive prosecution of any non-consensual sexual act, including in the absence of physi- cal resistance by the victim"). Tuomioistuin toteaa, että valtioilla on myös laaja harkin- tavalta (margin of appreciation) niiden keinojen suhteen, joilla varmistetaan riittävä suoja. (Ratkaisun kappaleet 178–183). Samanlainen periaate on sittemmin toistettu tuomioistuimen myöhemmässä ratkaisukäytännössä, jossa on korostettu suostumuk- sen puuttumisen kontekstisidonnaista arviointia (esim. M.G.C. v. Romania, 15.3.2016, I.C. v. Romania, 24.5.2016 ja E.B. v. Romania, 19.3.2019) ja suostumus on otettu sit- temmin myös Istanbulin sopimukseen tunnusmerkistön määrittäväksi tekijäksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 61 Myös kansainväliset rikostuomioistuimet ICC (kansainvälinen rikostuomioistuin, Inter- national Criminal Court) ja ICTY (entisen Jugoslavian kansainvälinen rikostuomiois- tuin, International Criminal Court of the Former Yugoslavia) ovat käsitelleet raiskauk- sen määritelmiä. ICC on julkaissut vuonna 2011 Element of Crimes -teoksen, jossa se selittää ICC:n peruskirjassa määriteltyjä rikoksia. Teoksessa määritellään raiskauksen ensimmäiset peruselementit seuraavasti: Rikoksentekijä loukkasi toisen henkilön ruu- miillista koskemattomuutta teolla, joka johti sukupuolielimellä tapahtuvaan tunkeutumi- seen uhrin tai rikoksentekijän kehon osaan, vaikka kevyestikin, taikka jollakin esi- neellä tai muulla ruumiinosalla tapahtuvaan tunkeutumiseen uhrin peräaukkoon tai su- kupuolielimiin. (…) Ruumiillisen koskemattomuuden loukkaaminen toteutettiin voi- malla, voimankäytöllä uhkaamalla tai pakottamalla esimerkiksi siten, että uhriin tai muuhun henkilöön kohdistui väkivallan uhkaa, pakottamista, vankina pitämistä, psyko- logista alistamista tai vallan väärinkäyttöä, tai käyttämällä hyväksi pakottavia olosuh- teita, tai teolla loukattiin sellaisen henkilön ruumiillista koskemattomuutta, joka ei ky- ennyt vapaasti antamaan suostumustaan. (Henkilön ei katsota kykenevän antamaan vapaasti suostumustaan, kun kyseessä on luonnollinen, aiheutettu tai iästä johtuva vajaavaltaisuus.) (sivut 8, 28, 36). ICTY on jutussa Prosecutor v. Anto Furundžija (case no. IT-95-17/1-T, judgment of 10 December 1998) ja jutussa Prosecutor v. Kunarac, Kovač and Vuković, ( case no. IT- 96-23, judgment of 22 February 2001) selventänyt raiskauksen määritelmää kansain- välisessä oikeudessa. Tuomioistuin aloittaa toteamalla Furundžija -tapauksessa, että raiskaus on yhdyntä, jossa on käytetty pakkoa, voimaa tai sen uhkaa uhria tai kol- matta vastaan (coercion, force or threat of force, kohta 185). Kunarac -tuomiossa tuo- mioistuin selventää, että näitä määritelmiä ei tule tulkita kapeasti, vaan erityisesti pa- kottaminen sisältää suurimman osan teoista, joissa ei ole ollut suostumusta. Lopputu- loksena oikeus toteaa, että kansainvälisessä oikeudessa raiskaus tarkoittaa seksuaa- lista penetraatiota ja tietoa siitä, että tämä tapahtuu ilman uhrin suostumusta (kohta 460). Myös valitustuomioistuin (Appeals Chamber) on tuomiossaan 12. 6. 2002 vah- vistanut tämän periaatteen toteamalla, että voimankäyttö on selkeä todiste suostu- muksen puutteesta, mutta ei itsessään raiskauksen määrittelevä elementti. Tuomiois- tuin totesi, että tapauksessa, jossa uhreja oli pidetty esimerkiksi pidätyskeskuksissa ja sotilaiden asunnoissa ja raiskattu toistuvasti, olosuhteet olivat niin pakottavat, ettei uh- reilla ollut mahdollisuutta antaa suostumusta tekoihin (kohta 128). ICC on tapauksessa syyttäjä v. Bemba (ICC-01/05-01/08) todennut tuomion kohdassa 102 raiskauksen muodostavista olosuhteista, että raiskaus on teko, jossa tunkeudu- taan toisen kehoon ja joka täyttää yhden tai useamman neljästä mahdollisesta olo- suhteesta, jotka ovat i) väkivallan käyttö, ii) uhkaaminen väkivallalla tai pakottaminen, iii) pakonomaisten/pakottavien olosuhteiden hyväksikäyttö tai iv) käytetään hyväksi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 62 sitä, ettei toinen on kyvytön antamaan aitoa suostumustaan tekoon. Tuomion koh- dassa 105 todetaan, että uhrin suostumuksen puute ei ole Rooman perussäännön mukaan raiskauksen tunnusmerkistöön kuuluva elementti. Perussääntöä koskevien esitöiden mukaan ei ole tarkoitettu, että syyttäjän tarvitsisi näyttää toteen uhrin puuttu- vaa suostumusta, koska tällainen vaatimus tekisi useimmissa tapauksissa tyhjäksi yri- tykset saada tekijät oikeudelliseen vastuuseen teoista. Tuomion kohdassa 106 tode- taan lisäksi, että jos esimerkiksi väkivallan käyttö tai väkivallalla uhkaaminen on näy- tetty toteen, syyttäjän ei ole tarpeen näyttää toteen uhrin puuttuvaa suostumusta. 2.5 Nykytilan arviointi 2.5.1 Arvioinnin lähtökohtia Perusoikeuksien turvaaminen ja rajoittaminen Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoi- keuksien toteutuminen. Julkisella vallalla on siten velvollisuus suojella muun muassa perustuslain 7 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta. Näi- hin perusoikeuksiin nojautuvia, rikosoikeuden kannalta merkityksellisiä oikeushyviä ovat esimerkiksi seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja ruumiillinen koskemattomuus. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja ruumiillinen koskemattomuus merkitsevät oi- keutta olla joutumatta vastoin tahtoaan sukupuoliyhteyden tai muun seksuaalisen teon kohteeksi. Toisaalta seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja henkilökohtainen vapaus sisältävät myös oikeuden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Perusteen, jolla perusoi- keutta rajoitetaan, tulee olla perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväk- syttävä. Rajoitussääntelyn tulee lisäksi olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaati- maa. Perusoikeuksia ei pidä rajoittaa tarpeettomasti tai vain varmuuden vuoksi, vaikka käsillä olisikin hyväksyttävä rajoitusperuste, kuten seksuaalisen itsemäärää- misoikeuden suojaaminen. Rikosoikeudellisella sääntelyllä on siis seksuaalioikeuksien alalla kiinnitettävä huo- miota saman aikaisesti sekä yksilöiden oikeuteen välttyä fyysisen koskemattomuuden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksilta että oikeuteen toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on perinteisesti toteutettu säätämällä näihin kohdistuvat loukkaukset rikoslaissa rangaistaviksi (ks. HE 309/1993 vp s. 46/I). Perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin sisältyvä hyväksyt- tävyysvaatimus koskee myös rikosoikeudellisia rangaistussäännöksiä, eli kriminali- soinneille on esitettävä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 63 kannalta hyväksyttävä peruste ja seuraamusten on oltava oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen (ks. esim. PeVL 9/2016 vp). Ennen rangaistussääntelyn muokkaamista tai sen alan kasvattamista on myös arvioi- tava, voidaanko suunnitellulla rangaistussäännöksellä vaikuttaa rikoskäyttäytymiseen. Tekoja ei siis tule säätää rangaistaviksi, jos rangaistussäännöksellä on lähinnä sym- bolinen merkitys konkreettisten vaikutusten sijaan (ks. PeVL 5/2009 vp s. 3/II ja PeVL 29/2001 vp s. 4/I). Rikoslainsäädäännön on myös täytettävä perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeu- dellinen laillisuusperiaatteen asettamat vaatimukset. Säännöksen mukaan ketään ei muun muassa saa pitää syyllisenä rikokseen sellaisen teon perusteella, jota ei ole laissa säädetty rangaistavaksi. Periaate sisältää myös lain sisältöön kohdistuvan niin sanotun korostetun täsmällisyysvaatimuksen. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnus- merkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että lain sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin teko tai laiminlyönti rangaistava (esim. PeVL 20/2018 vp s. 2 viitteineen). Lainsäädäntökäytännössä on myös katsottu, että rikoslaissa ei tule lähtökohtaisesti säätää rangaistussäännöksiä, joihin liittyy ylitsepääsemättömiä tai mielivaltaisesti rat- kaistavia näyttöongelmia (ks. HE 18/2014 vp, s. 12/II) taikka joiden toteennäyttäminen edellyttää asianomistajalta kohtuuttomia vaatimuksia tai aiheuttaa hänelle tarpeetonta kärsimystä (vrt. HE 216/2013 vp, s. 38/I). Näyttövaikeudet eivät siten ole peruste laa- jentaa rangaistavuuden alaa, vaan ne vaikuttavat ennen muuta arvioitaessa lainsää- däntöteknisiä vaihtoehtoja saman rangaistavuuden alan sisällä. Kansainväliset velvoitteet ja suositukset Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumista on jatkuvasti syytä seurata ja arvioda, voidaanko ihmisoikeuksia suojella nykyistäkin tehokkaam- min. Sopimusten täytäntöönpanoa ja toteuttamista arvioivat myös erilaiset työryhmät, jotka voivat antaa tästä suosituksia. Nämä suositukset eivät ole oikeudellisesti velvoit- tavia, mutta niitä voidaan pitää ohjeina siitä, miten sopimusten velvoitteiden toimeen- paneminen voidaan varmistaa, tai miten puutteet toimeenpanossa voidaan korjata. Li- säksi esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa ihmisoikeussopimuksen noudattamista koskevia sitovia tuomioita. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa arvioiva naisiin kohdistuvan väkivallan ja perhe- väkivallan torjunnan GREVIO -asiantuntijaryhmä on vuonna 2019 ilmestyneessä Suo- mea koskevassa raportissaan arvioinut seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä Is- tanbulin sopimuksen velvoitteiden toimeenpanon kannalta. Raportissa arvostelee OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 64 Suomen raiskaussäännöstä ja kehottaa painokkaasti ("strongly encourages") Suomea uudistamaan viipymättä kaikki Suomen rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksia koskevat säännökset sisällyttääkseen lakiin kaikilta osin ajatuksen yleissopimuksen 36 artik- lassa edellytetystä vapaasta tahdosta annetusta suostumuksesta ja varmistaakseen asianmukaiset seuraamukset kaikista ilman uhrin suostumusta tehdyistä seksuaali- sista teoista, myös silloin, kun tapauksen olosuhteet estävät pätevän suostumuksen. (kappale 169). Muita Suomea koskevia kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita on käsi- telty osioissa 2.5.2 ja 2.5.3. CEDAW-sopimus täytäntöönpanoa valvova CEDAW -komitea on kehittänyt vuosien saatossa yleissopimuksen tulkintaa ja katsonut naisiin kohdistuvan väkivallan yhdeksi syrjinnän muodoksi. Kansainvälisessä keskustelussa väkivalta on siten tietyin edelly- tyksin yhdistetty sopimuksen 2 artiklaan, jonka mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät "kaikin asianmukaisin keinoin viipymättä poistamaan naisiin kohdistuvaa syrjintää". Komitean antama suositus numero 19 vuodelta 1992 koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suosituksen mukaan valtioiden tulisi varmistaa, että raiskauslainsäädäntö antaa riittä- västi suojaa kaikille naisille. (ks. https://www.ohchr.org/EN/HRBodies/CEDAW/Pa- ges/Recommendations.aspx) Tätä suositusta täydentävässä, vuonna 2017 annetussa yleissuosituksessa nro 35 (CEDAW/C/GC/35) 29 kohdan e alakohdassa suositellaan sopimuspuolia varmista- maan, että seksuaalirikosten määritelmä perustuu suostumukselle ja siinä otetaan huomioon pakottavat olosuhteet (coercive circumstances). CEDAW -komitea on myös arvioinut Suomen tilannetta 2014 julkaistuissa loppupää- telmissään. Raportissa komitea kehottaa Suomea tarkistamaan raiskausrikoksia kos- kevaa lainsäädäntöään siten, että lainsäädännöstä poistetaan ne vaatimukset, joiden mukaan loukkaava seksuaalinen teko tehdään käyttämällä voimaa tai sillä uhkaa- malla, ja määrittelemään se uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella. Lisäksi ko- mitea kehottaa muuttamaan raiskausta koskevaa rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttia ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momenttia varmis- taakseen, että raiskauksen määritelmä kattaa myös sellaiset suostumuksen puuttumi- seen perustumattomat seksuaaliset teot, jotka perustuvat tekijän aseman hyväksikäyt- töön, kuten suljetuissa laitoksissa asuvien naisten raiskaukset, ja yhdenmukaistaa edellä mainittujen tekojen rangaistusasteikko sakosta vähimmäisvankeusrangaistuk- seen, jotta se vastaisi muita raiskausrikoksia. (kappaleet 18 ja 19). Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu (UPR) on YK:n ihmisoi- keusneuvoston perustama menettely, jossa arvioidaan määräajoin kaikkien YK:n jä- senmaiden ihmisoikeustilannetta. Suomi sai toukokuussa 2017 useita seksuaalirikok- siin liittyviä suosituksia (A/HRC/WG.6/27/L.6), missä Suomea kehotettiin muuttamaan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 65 raiskaussääntelyään siten, ettei säännöksen soveltaminen riipu käytetystä väkivallan asteesta vaan perustuu suostumuksen puutteeseen. 2.5.2 Raiskausta ja seksuaaliseen tekoon pakotta- mista koskevien säännösten kattavuus Uhrin suostumuksen tai tahdonilmaisun merkitys Nykyisissä raiskausta ja pakottamisessa seksuaaliseen tekoon koskevissa säännök- sissä keskeisenä tunnusmerkistötekijänä on pakottaminen väkivallalla tai uhkauksella. Oikeuskäytännössä vähäisenkin väkivallan käytön, kuten kiinni pitämisen, on katsottu täyttävän väkivallalla pakottamisen edellytyksen (ks. mm. KKO 2013:93). Nykyisten säännösten perusteella on myös voitu lukea syyksi tekoja, joissa ei ole mainittu käyte- tyn väkivaltaa tai teon kohteen vastustelleen. Ratkaisukäytäntö ei kuitenkaan näytä olevan täysin yhtenäistä: edellä viitatuista tutkimuksista on nähtävissä tapauksia, joissa pakottaminen oli nostettu keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi ja esimerkiksi ta- pauksissa, joissa teon kohde oli passivinen eikä passiivisuus johtunut tekijän käyttä- mästä väkivallasta tai uhkauksesta, tunnusmerkistön ei katsottu täyttyneen. Tekoa ei myöskään ole aina luettu syyksi huolimatta siitä, että sukupuoliyhteys tapahtui vastoin asianomistajan nimenomaisesti ilmaisemaa tahtoa, jos näyttöä ei ole ollut siitä, että vastaaja on tekotilanteessa rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ymmärtänyt, että asianomistaja on taipunut hänen tahtoonsa kuvatun menettelyn seu- rauksena (Itä-Suomen hovioikeuden tuomio asiassa R 18/724). Käytännössä voi siis esiintyä tilanteita, joissa uhri ilmaisee sanallisesti tai muutoin tah- tonsa olevan se, ettei sukupuoliyhteyttä tai seksuaalista tekoa tapahtuisi, mutta joissa ei käytetä väkivaltaa eikä nimenomaisesti uhata sillä. Vaikka oikeuskäytännössä ei aina ole vaadittu uhrilta kovinkaan aktiivista vastustamista, vaikuttaa käytännössä ol- leen myös tilanteita, joissa pelkkä suora suullinenkaan vastentahtoisuuden ilmaisu ei ole riittänyt teon rangaistavuuteen rikosprosessissa. Jos uhri on kykeneväinen muo- dostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa, ei tällaista tekoa voida arvioida raiskaukseksi myöskään yksinomaan säännöksen 2 momentin mukaan. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi ratkaisussa M.C. v. Bulgaria (ks. osio 2.4), että valti- oilla on laajaa harkintavaltaa niiden keinojen suhteen, joilla varmistetaan riittävä suoja raiskausta vastaan. Tuomioistuimen mukaan siitä huolimatta, että käytännössä saattoi joskus olla vaikeaa osoittaa suostumuksen puute silloin, kun raiskauksesta ei ollut suoranaista näyttöä kuten väkivallan jälkiä tai tapauksen havainneita todistajia, viran- omaisten olisi tullut tutkia kaikkia seikkoja ja tehdä päätös kaikkien asiaan liittyvien OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 66 seikkojen arvioinnin perusteella. Tutkinnan ja johtopäätösten olisi kuitenkin tullut koh- distua kysymykseen suostumuksen puuttumisesta, eikä esimerkiksi väkivallan käyt- töön. Ratkaisua ja sen merkitystä raiskausääntelyn kannalta Suomessa on arvioitu myös hallituksen esityksessä 216/2013 vp (s. 31–32) ja oikeusministeriön arviomuisti- ossa vuonna 2012 (OMSO 25/2012). Myös Ruotsissa vuonna 2005 toteutetussa sek- suaalirikoksia koskevassa uudistuksessa analysoitiin tuomiota M.C. v. Bulgaria ja sen merkitystä Ruotsin oikeudelle (Prop. 2004/05:45, s. 39–41). Tarkastelun johtopäätös oli, että ratkaisun perusteella ei ole velvollisuutta muotoilla ruotsalaisia seksuaalirikos- säännöksiä tietyllä sanatarkalla tavalla. Samaan johtopäätökseen päädyttiin myöhem- mässä mietinnössä SOU 2010:71 (s. 201–203). Lainsäädäntöä muutettiin Ruotsissa kuitenkin myöhemmin (ks. prop. 2017/18:177). Ruotsin lainsäädännön muutoksia on selostettu tarkemmin osiossa 5.2.1. Kansainvälisten rikostuomioistuinten oikeuskäytännön perusteella voidaan katsoa, että vaikka niiden edellä mainitut tuomiot koskettavat sotien aikana tapahtuneita te- koja, on erityisesti ICTY:n tuomiokäytännön nojalla selvää, että raiskauksen tunnus- merkistö perustuu kansainvälisessä rikosoikeudessa suostumuksen puutteeseen ja voimankäyttö ei ole raiskauksen määrittävä tekijä. Suostumuksen puutetta ei kuiten- kaan esimerkiksi ICC:n käytännössä edellytetä näytettävän toteen, eikä se siten ole eksplisiittinen tunnusmerkistötekijä. Suostumus on sen sijaan nähtävissä muista tun- nusmerkistötekijöistä, kuten väkivallan käytöstä tai uhkaavista tai pakottavista olosuh- teista. Sekä kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista että oikeuskäytännöstä on nähtävissä selkeästi vaatimus raiskaussääntelyn perustumisesta asiallisesti suostumukselle. So- pimukset ja oikeuskäytäntö eivät kuitenkaan määrittele sitä, kuinka kansallinen sään- tely tulisi rakentaa, ja suostumuksen nimenomaista mainintaa sääntelyssä ei edelly- tetä. Myös Suomen rikoslainsäädännön esitöiden ja oikeuskäytännön valossa voidaan nähdä, että raiskaussäännös rakentuu suostumuksen pohjalle, sillä pelkän selkeän vastustuksen ilmaisun on katsottu riittävän tunnusmerkistön täyttymiseen ja säänte- lyssä on myös huomioitu olosuhteita, joissa toinen on kykenemätön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Toisaalta nykyisen sääntelyn soveltamista myös tilanteisiin, joihin ei liity lainkaan fyysistä vastustelua, voidaan pitää joissain määrin keinotekoi- sena tahdon murtamisen väkivallalla tai uhkauksella ollessa edelleen määrittävä tekijä sääntelyssä. Se, ettei vapaaehtoisuuden puutetta ole kirjattu tunnusmerkistötekijäksi nykyistä selvemmin näyttää aiheuttaneen myös jonkin verran epäyhtenäistä oikeus- käytäntöä. Erityisesti M.C v. Bulgaria tapauksessa esiin nostettujen periaatteiden va- lossa voidaan pitää ongelmallisena, että joissain oikeusprosessin vaiheissa väkival- lalla tai uhkauksella pakottaminen on nostettu keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 67 Vaikka Suomen kansainväliset velvoitteet eivät edellytä suostumuksen puuttumisen nimenomaista kirjaamista rikoslakiin, auttaisi suostumuksen nostaminen selkeämmin raiskauksen ja muita seksuaalisia tekoja koskevien rikosten tunnusmerkistötekijäksi Suomea paremmin täyttämään kansainväliset velvoitteensa. Vaikka raiskaussäännös ei edellytä pakottamista avuttoman tilan tapauksissa, voi- daan keskeisesti väkivaltaan tai sen uhkaan perustuvan sääntelymallin epäkohtana pitää sitä, ettei se anna riittävästi painoarvoa uhrin suostumukselle tai sen ilmaisulle. Muutoksella ei voitane merkittävästi vaikuttaa seksuaaliväkivaltatilanteissa usein esiintyviin näyttöongelmiin, mutta sääntelyn selkeyttäminen näiltä osin varmistaisi sen, että asianomistajan suostumus nostettaisiin väkivallan tai uhkauksen sijaan kes- keiseksi selvityksen kohteena olevaksi seikaksi rikosprosessin kaikissa vaiheissa. Tämä vähentäisi riskiä siitä, että suostumuksen puute jäisi selvittämättä rikosproses- sin eri vaiheissa väkivallan, uhkauksen tai avuttoman tilan puuttuessa. Raiskaussään- nöksen rakentaminen selkeämmin suostumuksen puutteeseen perustuvaksi olisi myös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta perusteltua, koska se toisi raiskauksen keskeisen tekijän säännöksessä selkeämmin esiin. Äkilliset tilanteet Sukupuoliyhteys voi alkaa yllättäen ja äkillisesti, ettei uhrilla ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä tai ilmaista muutoinkaan tahtoaan ennen tekoa, saati puolustautua fyysi- sesti ennen teon alkua. Tällainen teko voi olla esimerkiksi sormen työntäminen väen- paljoudessa emättimeen tai peräaukkoon, tai sormen työntäminen emättimeen tai pe- räaukkoon esimerkiksi hieronnan yhteydessä, tai muu vastaava seksuaalinen teko. Käytössä olleista tutkimuksista ei ilmene, missä määrin äkillisiä tilanteita on voitu lu- kea syyksi nykysääntelyn nojalla raiskauksina tai seksuaaliseen tekoon pakottami- sina. Voimassa olevan lain esitöissä tällaisiin tilanteisiin ei ole otettu kantaa. Jos mai- nittujen säännösten tunnusmerkistöjen ei ole katsottu äkillisissä tilanteissa täyttyvän, on tekoja ollut mahdollista tuomita myös rikoslain seksuaalista ahdistelua koskevan 5 a §:n tai joissain tilanteissa seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan 5 §:n mukaan (ks. mm. KKO 2011:1). Koska äkilliset teot voivat kuitenkin sisältää sukupuoliyhteyden, on tekoja pidettävä lähtökohtaisesti vakavampina kuin 5 a §:n tarkoittamia tekoja ja ne on vakavuutensa ja luonteensa puolesta rinnastettava raiskaussäännökseen ja seksuaa- liseen tekoon pakottamista koskeviin muihin tekotapoihin. Äkilliset tilanteet on näin ol- len syytä kattaa nykyistä selkeämmin näissä tunnusmerkistöissä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 68 Avuton tila ja pelkotila Raiskausta ja pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevien säännösten 2 momen- tissa määritellään rangaistavaksi myös teot, joissa käytetään hyväksi toisen tiedotto- muutta, sairautta, vammaisuutta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa. Edellä viitatuista tutkimuksista käy ilmi, että huomattavassa osassa tapauksia, joissa teko ei täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä, teon kohde on ilmoittanut, että ei ole pelon vuoksi pystynyt vastustamaan tekoa. Pelko on saattanut johtua tilanteesta tai teki- jästä, vaikka tekijä ei ole varsinaisesti uhkaillut tai käyttänyt väkivaltaa. Osassa ta- pauksia teon kohde on katsonut, että tekijän on tullut käsittää tämän tahdon puute, mutta toisissa tapauksissa teon kohde on tiedostanut, ettei tekijä ole tätä huomannut. Ilmoituksen tekijät kuvailivat tilaa usein jäätymiseksi tai jähmettymiseksi. Myös yllä esitetyssä Karoliinisen instituutin tutkimuksessa ja muissa aiheesta tehdyissä tutki- muksissa on myös tullut esiin, että merkittävä osa, arvioiden mukaan jopa 40-70 % tutkimuksen kohteena olleista raiskausrikoksen uhreista on kokenut kykenemättö- myyttä liikkua tai muuten toimia teon aikana. Tutkimukset viittaavat siihen, että jonkin- asteinen jäätyminen tai lamaantuminen vastoin kohteen tahtoa aloitetun sukupuoliyh- teyden yhteydessä ei ole harvinaista ja se ei rajoitu vain tekoihin, joihin liittyy poik- keava, pelkoa lisäävä tilanne, kuten raiskausta koskevan säännöksen esitöissä mai- nittu asuntoon murtautuminen. Näiden tilanteiden parempaa huomioimista säänte- lyssä voidaan pitää sen vuoksi perusteltuna. Tilanteet olisi mahdollista huomioida esi- merkiksi raiskaussäännöksen tunnusmerkistössä tai pelkotilaa koskevan tunnusmer- kistötekijän perusteluissa. Lisäksi erilaiset tekijät, kuten kehitysvammaan liittyvät kognitiiviset häiriöt, voimakas uupumus, masennus tai erilaiset traumaattiset tapahtumat, kuten lähisuhdeväkivalta tai voimakas päihtymistila voivat johtaa tilanteisiin, joissa henkilön kyky muodostaa tai ilmaista tahtoaan on heikentynyt ilman, että henkilön välttämättä katsottaisiin olevan nykyisen säännöksen tarkoittamassa avuttomassa tilassa. Raiskaussäännöksen laa- jentaminen kattamaan myös nämä tilanteet parantaisi haavoittuvassa asemassa ole- vien henkilöiden seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa. 2.5.3 Muut seksuaalirikossäännökset Seksuaalinen hyväksikäyttö Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen soveltaminen ei edellytä pakotta- mista tai täyttä kyvyttömyyttä muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Sen sijaan tunnusmer- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 69 kistötekijänä on toisen taivuttaminen sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalista itse- määräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon asemaa hyväksi- käyttämällä. Säännöksen tarkoitus on vahvistaa heikommassa tai haavoittavassa ase- massa olevien, kuten sairaalassa tai muussa laitoksessa olevan tai koulussa olevan nuoren tai muuten tekijästä riippuvaisen henkilön, seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den suojaa. Tällaisessa asemassa olevien henkilöiden voidaan katsoa tarvitsevan eri- tyistä suojaa seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Säännöstä voidaan soveltaa, vaikka teon kohde olisi nimenomaisesti suostunut tekoon tai ollut itse aloitteellinen tai aktiivinen osapuoli. Jos tällaisia seksuaalisena hyväksikäyttönä nykyisin rangaistavia tekoja olisi yhä luonteensa ja moitittavuutensa perusteella erotettavissa uuden suostumuksen puutteeseen perustuvan raiskaussäännöksen tunnusmerkistöstä, olisi erillisen seksu- aalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen säätäminen rikoslaissa on yhä perustel- tua. Seksuaalinen ahdistelu Seksuaalisen ahdistelun rangaistavaksi säätämisen perusteltavuus rikoslainsäädän- nön käytölle asetettavien yleisten edellytysten ja kriminalisointiperiaatteiden valossa arvioitiin rikoslain 20 luvun 5 a §:n säätämisen yhteydessä (HE 216/2013 vp, erityi- sesti s. 50─52). Seksuaalisen ahdistelun rangaistavaksi säätämiselle katsottiin olevan painava yhteiskunnallinen tarve. Hallituksen esityksessä tarvetta seksuaalisen ahdis- telun rangaistavaksi säätämiselle nähtiin myös rikosoikeusjärjestelmän oman sisäisen johdonmukaisuuden edellyttämästä syystä. Ei voitu pitää tarkoituksenmukaisena kun- nianloukkausta ja pahoinpitelyä koskevien säännösten soveltamista tekoihin, joissa tekijän toiminta on luonteeltaan selkeästi seksuaalista, ei toisen kunniaa tai terveyttä vahingoittamaan pyrkivää. Uudesta rangaistussäännöksestä ei voitu hallituksen esi- tyksen mukaan olettaa aiheutuvan merkittäviä haittoja. Syynä nykyisen tunnusmerkistön rajaamiselle kosketteluihin oli keskeisesti laillisuus- periaatteesta johtuva rikoksen tunnusmerkistön tarkkarajaisuusvaatimus (PeVL 6/2014 vp, LaVM 4/2014 vp). Eduskunnan lakivaliokunta kiinnitti huomiota myös rikos- oikeuden käytön viimesijaisuuteen ja tarpeeseen harkita tarkasti säännöksen välttä- mättömyyttä katsoen, että rangaistavuuden laajentaminen on suoritettavissa tarvitta- essa vasta, kun on nähtävissä, millaiselle vakavuusasteelle rangaistavuuden kynnys asettuu (LaVM 4/2014 vp, s. 7). Seksuaalista ahdistelua koskeva säännös on ollut voimassa noin kuusi vuotta. Sään- nöksen soveltamisalan laajentamista on tässä esityksessä arvioitu osana rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta ja sen päätavoitteita, joihin kuuluu seksuaalisen itsemäärää- misoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojan vahvistaminen sekä sek- suaalirikoslainsäädännön selkeys ja johdonmukaisuus. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 70 Tätä esitystä valmisteltaessa ei ole ollut käytössä laajaa empiiristä tutkimusta seksu- aalista ahdistelua koskevasta oikeuskäytännöstä. Oikeusministeriön julkaisemassa arviomuistiossa rangaistusten oikeasuhtaisuudesta arvioitiin muun muassa seksuaa- lista ahdistelua koskevaa säännöstä (Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityk- sestä ja tulevista kehitystarpeista. Eräät seksuaali-, väkivalta-, talous- ja rattijuopu- musrikokset, OMML 7/2018, s. 86). Muistion mukaan rangaistuksia koskevista tilasto- tiedoista ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä rangaistussäännöksen toimivuu- desta. Niistä on kuitenkin pääteltävissä, että vain melko pieni osa poliisin tietoon tul- leista seksuaalisista ahdisteluista johtaa rangaistuksen määräämiseen. Toinen ha- vainto on se, että vaikka rangaistus rangaistusasteikon perusteella voidaan määrätä rangaistusmääräys- tai sakkomenettelyssä, rangaistuksista siihen nähden huomattava osa on määrätty tuomioistuimessa. Tilastotiedoista ei muistion mukaan voida päätellä, miksi näissä tapauksissa rangaistusmääräys- tai sakkomenettelyn käyttämisen edelly- tykset eivät ole täyttyneet. Oikeuskäytäntöä koskevat selvitykset viittaavat siihen, että nykyisen soveltamisalan osalta säännöstä vaikuttaa sovelletun tuomioistuimissa melko yhtenäisesti ja siten, ettei tunnusmerkistön ole katsottu täyttyvän, kun seksuaalisia piirteitä käsittävä teko on ollut vähäisimpi tai kun teon seksuaalisesta luonteesta on ollut paljon tulkinnanva- raa (Nieminen ym., 2020). Toisaalta huomionarvoista on yhä se, että poliisin tietoon tulleiden rikosten määrään nähden tuomioita on suhteessa vähän kuin myös se, että suhteellisen suuri osa ta- pauksista on käsitelty sakkomenettelyn sijaan tuomioistuimessa (ks. OMML 7/2018, s. 86). Tämä saattaa johtua näytön puutteesta, mutta mahdollista on sekin siitä, että esi- tutkintavaiheessa ei ole ollut riittävän selkeää käsitystä siitä, millaiset teot kuuluvat säännöksen soveltamisalaan. Merkitystä voi myös olla sillä, että säännös on yhä suh- teellisen tuore. Pelkästään lukumäärällisen aineoston perusteella ei kuitenkaan voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä säännöksen toimivuudesta. Hallituksen esityksessä 216/2013 vp esitetyt perusteet seksuaalisen ahdistelun sovel- tamisalan ulottamiselle myös muihin kuin koskettelutekoihin ovat yhä päteviä. Perus- tuslain 7, 10 ja 22 §:n säännökset huomioon ottaen on edelleen perusteltua, että yksi- löä suojataan seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaa ahdistelua vastaan myös rikoslain keinoin nykyistä laajemmin (PeVL 6/2014 vp, s. 3/II). Seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuville loukkauksille on tyypillistä se, että ne voidaan tehdä hyvin monenlaisella tavalla. Tarve suojella ihmisiä myös ei-toi- votulta seksuaaliselta sisällöltä ja muulta ei-fyysiseltä seksuaalisen itsemääräämisoi- keuden loukkauksilta on viime vuosina lisääntynyt entisestään muun muassa viestin- täteknologian kehityksen myötä, joka on helpottanut kuvien ja viestien levittämistä ja OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 71 lähettämistä toisille henkilökohtaisesti. Seksuaalisen häirinnän laajuuden esiintulon viimeaikaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa (esimerkiksi #metoo-kampanja) voidaan nähdä kertovan osaltaan siitä, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista siedetään yhä vähemmän. Vaikka seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin koskettelutekoihin on sinänsä perusteltua, seksuaalisten tekojen moni- naisuus asettaa säännöksen laatimisen kannalta haasteen. Muiden kuin sukupuoliyh- teyden käsittävien seksuaalisten tekojen yhteisenä nimittäjänä on lähinnä niiden koh- distuminen toisen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Kysymys eri tyyppisten te- kojen seksuaalisuudesta ja sen seksuaalista itsemääräämisoikeutta vaarantavasta luonteesta jää näin ollen muissa kuin räikeämmissä tai muuten selvissä loukkauksissa melko paljon tapauskohtaisen harkinnan varaan. Tämä näyttää kuitenkin väistämättö- mältä sen tavoitteen saavuttamiseksi, että säännös kattaisi eri tyyppiset moitittavuu- deltaan rinnastettavat seksuaaliset loukkaukset. Vähimmäisedellytyksenä seksuaa- lista ahdistelua koskevan säännöksen soveltamisalan laajentamiselle on kuitenkin se, että soveltamisala voidaan laissa määritellä laillisuusperiaatteen edellyttämällä sel- keydellä. Seksuaalisen ahdistelun soveltamisalan laajentamista muihin kuin koskettelutekoihin ja mahdollista toteuttamistapaa arvioitaessa on syytä ottaa huomioon rikoslain muut rangaistussäännökset, joiden suojelukohdetta voidaan loukata monenlaisella tavalla, ja joiden sanamuoto jättää tämän vuoksi loukkauksen toteuttamistavat jossain määrin avoimeksi. Tällaisia rangaistussäännöksiä ovat esimerkiksi yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (rikoslain 24 luvun 8 §), kunnianloukkaus (24 luvun 9 §), pakotta- minen seksuaaliseen tekoon (20 luvun 4 §), seksuaalinen hyväksikäyttö (20 luvun 5 §), lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (20 luvun 6 §) ja vainoaminen (25 luvun 7 a §). Esimerkiksi seksuaaliseen tekoon pakottamisen, seksuaalisen hyväksikäytön ja lap- sen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöissä rangaistavan seksuaalisen teon toteuttamistavat on jätetty osittain avoimeksi. Säännöksissä täsmennetään joitakin keskeisiä tekotapoja ja niiden rangaistavuuden edellytyksiä, mutta seksuaalisten teko- jen moninaisuuden vuoksi rangaistavien tekojen yhteisenä piirteenä on muutoin lä- hinnä teon seksuaalisuus ja loukkauksen kohdistuminen toisen seksuaaliseen itse- määräämisoikeuteen. Vainoamisen tunnusmerkistössä tekotapojen luettelo on niin ikään avoin, koska vainoamisteot voivat olla varsin monen tyyppisiä. Myös yksityis- elämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskevat säännökset jät- tävät rikosten luonteesta johtuen paljolti tapauskohtaisen arvioinnin ja yleisten käsitys- ten varaan sen, millaisia viestejä, ilmaisuja tai tekotapoja rangaistavuus koskee. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 72 Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen sääntelyn täsmällisyydestä. Sen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmälli- syydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jo- kin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa (esim. LaVM 24/2002, s. 5.). Eduskunnan pe- rustuslakivaliokunta on pitänyt avoimia tekotapoja (esimerkiksi "…tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla…") lähtökohtaisesti ongelmallisena rikosoikeudellisen lailli- suusperiaatteen kannalta (PeVL 48/2002 vp, s. 3/II, PeVL 16/2013 vp). Ehdotonta es- tettä avoimia tekotapoja sisältävien rikostunnusmerkistöjen säätämiselle ei kuitenkaan ole perustuslaki- ja lakivaliokunnan viimeaikaisenkaan käytännön nojalla. Sellaisen säätäminen vaatii kuitenkin painavat perusteet ja sen, että rangaistusäännös on avoi- mesta tunnusmerkistötekijästä huolimatta laillisuusperiaatteen kannalta riittävän sel- keä. Esimerkiksi vainoamisen tunnusmerkistöä perustuslakivaliokunta ei pitänyt on- gelmallisena, ottaen huomioon, että rikoksen erityisluonteeseen kuuluu se, että teot voivat olla monen tyyppisiä ja kun tekninen kehitys voi merkitä uusia vainoamisen to- teuttamistapoja sekä säännöksen kokonaisuutena (ks. PeVL 16/2013 vp). Myös laki- valiokunta piti vainoamista koskevan säännöksen avointa tekotapaa edellä mainituista syistä hyväksyttävänä korostaen myös, että avointa tekotapaa on rajattu siten, että muihin tekotapoihin rinnastettavassa toiminnassa tulee kyse olla vainoamisesta ja sen tulee olla, muiden tekotapojen tavoin, oikeudetonta (LaVM 11/2013 vp). Seksuaalisen ahdistelun soveltamisalan laajentaminen voitaisiin näin ollen toteuttaa rikoslain nykyisestä kirjoitustavasta poikkeamatta. Laillisuusperiaatteen edellyttämän selkeysvaatimuksen vuoksi tekotyyppejä olisi kuitenkin syytä luetella säännöksessä laajemmin kuin esimerkiksi ehdotetussa seksuaalista kajoamista koskevassa sään- nöksessä, koska erityisesti lievimmissä tapauksissa tekojen seksuaalisuus voi olla tul- kinnanvaraista. Lisäksi hallituksen esityksessä HE 216/2013 vp esitetyistä syistä sekä täsmällisyyden vuoksi säännöksen uusi soveltamisala tulisi rajata kosketteluun vaka- vuudeltaan rinnastettaviin tekoihin. Säännöksen sanamuodossa olisi tämän vuoksi mainittava ainakin sellaiset kosketteluun voimakkuutensa (intensiivisyytensä) tai tois- tuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan rinnastettavat tekotyypit, joiden voi olettaa käytän- nössäkin olevan tavallisesti esiintyviä. Säännöskohtaisissa perusteluissa olisi myös syytä täsmentää, että teoilta edellytetään tiettyä painavuutta, sekä antaa kattavasti soveltamisohjeita ja -esimerkkejä. Mahdollisten seksuaalisten loukkausten moninaisuudesta johtuen laajennettu sään- nös olisi perusteltua pitää tekotavoiltaan avoimena. Vaikka tekotavat jätettäisiin avoi- meksi, useiden tekotapojen luetteleminen säännöksessä selventäisi merkittävästi sitä, minkä tyyppisiä ja kuinka vakavia tekoja soveltamisalaan voi niiden lisäksi kuulua. Säännöksessä mainitut tekotavat yhdessä täsmentäisivät kuvaa säännöksen sovelta- misalan piiristä. Muidenkin kuin nimenomaisesti mainittujen tekotapojen rangaistavuu- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 73 den rajoja olisi syytä rajata myös niin, että niiden tulisi vakavuudeltaan rinnastua kos- ketteluun, täyttää seksuaalisen teon määritelmä (ehdotettu 23 §:n 2 momentti) ja olla lisäksi omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Näitä tunnus- merkistötekijöitä on selvennetty laajasti esityksen perusteluissa, aikaisemmissa lain esitöissä ja oikeuskäytännössä. Näin ollen myös tekotavoiltaan avoin säännös voitai- siin laatia laillisuusperiaatteen kannalta riittävän selkeänä. Edellä todetuin perustein seksuaalista ahdistelua koskevaa säännöksen soveltamis- alaa on syytä laajentaa. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla on huolehdittava siitä, että säännös on selkeä ja täsmällinen. Lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot Lapsia ja aikuisia koskevien rangaistussäännösten eriyttäminen Nykyisin 20 luvun 1-4 §:n seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä sovelletaan sekä ai- kuisiin että lapsiin. Lisäksi lasten osalta sovelletaan lasten seksuaalista hyväksikäyt- töä koskevaa säännöstöä (20 luvun 6, 7, 7 a-b §) . Tämän vuoksi nykysääntelyssä on suuri määrä erilaisia lapsia koskevien rikosnimikkeiden yhdistelmiä ja rangaistusas- teikkoja. Koska lapsia koskeviin tekomuotoihin sovelletaan myös aikuisia koskevia säännöksiä, sovelletaan samoja rikosnimikkeitä käytännössä myös hyvin erityyppisiin rikoksiin. La- kivaliokunnan mukaan rikosnimikkeen tulee antaa asianmukainen, rikoksen paheksut- tavuutta vastaava kuva rikoksesta (LaVM 6/2015 vp, s. 3). Jo nämä näkökohdat puol- tavat lapsia koskevan sääntelyn erottamista aikuisia koskevasta sääntelystä. Rikoslain 20 luvun 1-4 §:n seksuaalirikosten tunnusmerkistötekijät eivät ongelmitta so- vellu lapsiin kohdistuvien seksuaalisten tekojen arvioimiseen. Näin on erityisesti ta- pauksissa, joissa tekijä on olennaisesti lasta vanhempi. Voi olla esimerkiksi haasteel- lista arvioida sitä, kuinka vakavaa uhkausta voidaan pitää pakottavana tai milloin lapsi on ollut pelkotilan tai avuttoman tilan vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tai muodostamaan tahtoaan, aikuisia koskevan tunnusmerkistön nojalla. Tällaisten tekijöiden arvioiminen rikosprosessissa on myös lasta kuormittavaa. Lapset ovat myös aikuisia alttiimpia esimerkiksi taivuttelulle, eikä lapsen saamista sukupuo- liyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon vastoin lapsen tahtoa ole välttämättä tarpeellista käyttää lainkaan väkivaltaa tai uhkausta. Toisaalta, kuten aikuisten osalta on yllä esitetty, pelkkä vastentahtoisuuden ilmaisu ei myöskään välttämättä riitä mää- rittelemään tekoa raiskaukseksi, mikäli lapsi kuitenkin alistuu tekoon ilman fyysistä vä- kivaltaa tai pakottavaa uhkausta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 74 Edellä todettu puoltaa sitä, että lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista säädetään erilliset säännökset, joiden tunnusmerkistöissä otetaan huomioon lasten heikompi asema aikuiseen nähden. Lisäksi rangaistussäännösten nimikkeissä ja rangaistusas- teikoissa tulisi ottaa huomioon se, että lapsiin kohdistuvia tekoja on syytä pitää ylei- sesti moitittavampina tekoina aikuisiin kohdistuviin tekoihin nähden. Lapsia koskevien tekomuotojen säätäminen omaksi kokonaisuudekseen on perusteltua myös sääntelyn selkeyttämisen kannalta. Lapsia koskeviin tekoihin liittyvät myös muut edellä raiskaussääntelyn arvioinnin yh- teydessä esiin tuodut kysymykset, kuten sukupuoliyhteyden tai muun seksuaalisen teon aloittaminen äkillisesti. Nuoriin lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset Sekä aikuisia että lapsia koskevan yhden tunnusmerkistön ongelmat erityisesti pien- ten lasten osalta ilmenevät myös oikeuskäytännössä. Esimerkiksi 12.11.2017 anne- tussa Turun hovioikeuden tuomiossa (R 17/641) 10-vuotiaan lapsen ei katsottu olleen raiskaussäännöksen edellyttämässä pelkotilassa tai avuttomassa tilassa, joten suku- puoliyhteyden ei katsottu täyttävän raiskauksen, vaan pelkästään törkeän lapsen sek- suaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Samoin Krimon edellä osiossa 2.3.2 esitel- lyssä tutkimuksessa on tuotu esille teko, missä 39 -vuotiaan miehen oraalista suku- puoliyhteyttä 6-7 vuotiaan lapsen kanssa ei katsottu raiskaukseksi, koska pelkän asi- anomistajan nuoren iän ei katsottu muodostavan säännöksessä tarkoitettua avutonta tilaa. Toisaalta 3-vuotiaaseen lapseen kohdistuneen sukupuoliyhteyden katsottiin täyt- tävän raiskauksen tunnusmerkistön uhrin avuttoman tilan vuoksi. Kuudessatoista pro- sentissa tutkituista alle 18-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvista teoista, jotka sisälsivät sekä sukupuoliyhteyden että pakottamiseen liittyvää käyttäytymistä, tekoa ei tuomittu tutki- muksessa raiskausrikokseksi katsottuna tekona. Todetun perusteella voidaan katsoa, arvioimatta mainittujen tuomioistunratkaisujen oi- keellisuutta, että voimassa olevan lainsäädännön kannalta nykyinen sääntely ei ole kaikissa tilanteissa riittävän selkeää tai johda tarkoitustaan vastaavaan lopputulok- seen. Saman tunnusmerkistön soveltamista sekä nuoriin lapsiin että aikuisiin voidaan edellä todetulla tavalla pitää tietynlaisissa tilanteissa ongelmallisena. Nuorten lasten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja koskemattomuuden suojan vahvistamiseksi tulisi säätää ehdoton suojaikäraja, jonka alittavien lasten osalta heidän tahdon suun- tautumista tai avutonta tilaa ei tulisi arvioida. Ikärajaa arvioidessa tulisi huomiota kiin- nittää tietoon lasten psyykkisestä kehityksestä sekä turvata myös lasten oikeus sek- suaaliseen kehitykseen. Edellä viitattuihin kehityspsykologisten tutkimusten perus- teella tällaiseksi ikärajaksi olisi perusteltua määritellä 12-vuotta. Tätä nuorempiin koh- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 75 distuvista teoista olisi siten syytä säätää erityiset rangaistussäännökset, jotka soveltui- sivat tahdon suuntautumista tai lapsen avutonta tilaa arvioimatta siten, että sukupuoli- yhteys sellaisenaan katsottaisiin raiskaukseksi. Vastaavasti olisi säädettävä myös muiden seksuaalisten tekojen osalta. Nuorten keskinäiset suhteet Iältään edellä esitetyn 12-vuoden nuoren lapsen suojaikärajan ylittäneiden mutta alle 16-vuotiaiden lasten osalta ei ole syytä muuttaa nykyistä periaatetta, jonka mukaan nuorten keskinäiset sukupuoliyhteydet ja muut seksuaaliset teot ovat rankaisematto- mia silloin, kun teko ei loukkaa toisen itsemääräämisoikeutta. Joitakin tarkistuksia sääntelyyn olisi kuitenkin syytä tehdä, jotta tilanteita, joissa on kyse nuorten keskinäi- sestä vapaaehtoisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä, voidaan arvioida joustavasti (ks. LaVM 43/2018 vp, s. 16, 22). Nykyisen rajoitussäännöksen soveltaminen on poissuljettu, jos joko iässä tai kypsyydessä on suuri ero. Nykysääntelyn mukaan ikä- eron ollessa vähäinen, voisi teko olla kuitenkin rangaistava kypsyyseron nojalla. Tä- män sääntelyn epäkohtana voidaan pitää sitä, että se saattaa johtaa asianomistajan kypsyyden tarpeettomaan arviointiin ja säännösten sovellettavuuden vaikeaan enna- kointiin, mikä olisi laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallista. Aiheettoman esitutkin- nan aloittaminen nuorten keskinäisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä voi olla kuormittavaa ja itsessään vahingoittaa nuoren kehitystä. Lapsiin kohdistuvia rikoksia koskevissa säännöissä olisikin jatkossa syytä edellyttää sitä, että sekä osapuolten iässä että henkisessä kypsyydessä on olennainen ero. Toi- saalta, kun ikäero ei ole enää vähäinen vaan olennainen, olisi sääntelyssä lähdettävä siitä, ettei olennaista eroa osapuolten kypsyydessä ole syytä arvioida vaan se voitai- siin otaksua. Tunnusmerkistössä ei kuitenkaan riittäisi pelkän ikäeron mainitseminen, koska osapuolten kypsyys olisi syytä arvioida etenkin rajatapauksissa, esimerkiksi kun tekijä on 20-vuotias ja asianomistaja 15-vuotias. Koska nuorten henkisen kehityk- sen tahti on erilaista, tulee ikä- ja kypsyyseron määrittelyyn jättää joustavuutta. Raja- tapauksessa ikäero voi yhdessä tapauksessa merkitä osapuolten muista ominaisuuk- sista, keskinäisistä suhteesta ja olosuhteista riippuen sitä, että henkisessäkin kypsyy- dessä on olennainen ero ja toisessa tapauksessa, että olennaista eroa henkisessä kypsyydessä ei ole. Kypsyyseron mainitseminen tunnusmerkistössä olisi perusteltua myös sen vuoksi, että kypsyysero ilmentää teon moitittavuuden keskeistä perustetta: lapsen kypsymättömyyden ja osapuolten epätasavertaisen aseman yhdessä muodos- tamaa riskiä lapsen kehitykselle. Säännöksen sanamuoto viestisi näin, ettei kysymys ole pelkästään ikäeron paheksumisesta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 76 Määritelmät Nykyinen määritelmäsäännös voi johtaa joissain tapauksissa hankaliin rajanveto-on- gelmiin erityisesti, kun kyse on suulla tapahtuvasta tai siihen kohdistuvasta sukupuo- liyhteydestä. Sukupuoliyhteyden edellytyksenä olevaa kehoon tunkeutumista tai omaan kehoon ottamista ei voida pitää täysin tarkoituksenmukaisena silloin, kun kyse on oraalisesta sukupuoliyhteydestä, jos tekoa tarkastellaan seksuaalisen itsemäärää- misoikeuden suojelun tavoitteen, sukupuolten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä tekotavan vahingollisuuden kannalta. Tämän vuoksi sukupuoliyhteyden määritel- män laajentamista kattamaan sukuelinten suulla koskettelun, joka ei sisällä kehoon tunkeutumista tai ottamista omaan kehoon voidaan, pitää perusteltuna. Lakivaliokun- nan kannan mukaan nimenomaan määritelmäsäännösten tulisi olla erityisen täsmälli- siä, koska ne antavat sisältöä monille muille pykälille (LaVM 4/2014 s. 8). Myöskin tä- män periaatteen kannalta sääntelyn täsmentämistä voidaan pitää perusteluna siten, että sukupuoliyhteyden määritelmän täyttyminen ei riipu siitä, tehdäänkö teko su- kuelintä tai peräaukkoa pinnalta nuolemalla, kielellä tunkeutumalla vai suuhun otta- malla. On myös syytä selventää, että pelkästään tekijän käsitykselle teon luonteesta ei tulisi antaa arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä, vaan tekoja tulisi arvioida ensisijaisesti sek- suaalisen itsemääräämisoikeuden suojelutavoite huomioiden. Säännöksen peruste- luissa olisi siten aiheellista tarkentaa, että se, onko teko katsottava seksuaaliseksi, ei riipu yksin tekijän tarkoituksesta tai motiivista, vaan huomioon tulee ottaa laajemmin teon merkitys seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kannalta. Termin sukupuolielin sijaan määritelmäsäännöksessä olisi asianmukaisempaa käyttää termiä sukuelin, jonka ei katsota viittaavan henkilön sukupuoleen. Termiä sukuelin käytetään muissakin laeissa (esim. steriloimislaki (283/1970)) sekä Istanbulin sopi- muksessa. Kuvien luvaton levittämien seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksena Esiintyminen seksuaalisesti kuvassa, seksuaalisen kuvan ottaminen, esittäminen ja levittäminen ovat kaikki seksuaalisia tekoja. Jokaisella on oikeus päättää mihin seksu- aaliseen tekoon ryhtyy ja mihin ei ryhdy. Seksuaalisen kuvan luvaton esittäminen ja levittäminen loukkaavat näin ollen siinä esiintyvän henkilön seksuaalista itsemäärää- misoikeutta. Nykyisin tällaisista teoista voidaan rangaista kunnianloukkauksena tai yk- sityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä. Ottaen huomioon, että seksuaalisen kuvan luvattoman levittämisen suojelukohteena on seksuaalinen itsemääräämisoi- keus, on perustellumpaa säätää nämä teot seksuaalirikoksina rikoslain 20 luvussa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 77 Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen ja hallussapito Levittäminen Rikoslain 17 luvun 18 §:n sanamuodon nojalla kuvan levittämisen rangaistavuus kos- kee vain tilanteita, joissa kuvia tai kuvatallenteita on useita. Kuitenkin nykyisin viestin- täteknologia mahdollistaa myös yksittäistenkin kuvien levittämisen hyvin laajalle ih- misjoukolle, eikä yksittäisten kuvien levitystä voida pitää rankaisemattomana ja olen- naisesti vähemmän vahingollisena tai moitittavana kuin useampien kuvien levitystä. Tämän vuoksi säännöksen soveltamisalan laajentamista myös yksittäisiä kuvia tai ku- vatallenteita koskeviin tekomuotoihin voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Myöskään Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa, kuten direktiivissä 2011/93 (artikla 5, kohdat 4-6), YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lisäpöytäkirjassa (artikla 3) sekä Lanzaroten yleissopimuksessa (artikla 20) ei ole määritelty lasta seksuaalisesti esittä- vän aineiston hallussapidon tai levittämisen kriminalisoinnille edellytystä, jonka mu- kaan toiminnan tulisi olla yksittäisiä kuvia tai tallenteita laajamittaisempaa. Hallussapito ja esityksen seuraaminen Rikoslain 17 luvun 19 §:n nojalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu pääsyn hankkiminen vapaasti esimer- kiksi internetissä saatavilla olevaan aineistoon. Tällaisten tekojen moitittavuudessa ei ole olennaista eroa sen perusteella, onko tahallinen pääsyn hankkiminen materiaaliin edellyttänyt sopimista tai maksun suorittamista vai ollut vapaasti saatavilla. Interne- tissä vapaasti saatavan aineiston seuraamisen rangaistavuuden perustamista siihen, onko esitys nähtävillä suorana lähetyksenä, vai tallenteena, ei siten voida pitää täysin tarkoituksenmukaisena. Säännöksen soveltaminen edellyttää teoilta tahallisuutta, jo- ten tekijän on tullut olla tahallisuusedellytyksen täyttävällä tavalla tietoinen materiaa- lin, johon tämä on hankkinut pääsyn, sisällöstä. Rangaistavuus olisi näin perusteltua ulottaa kattamaan myös vapaasti saatavilla olevan aineiston esimerkiksi internetissä. Muutos edistäisi myös direktiivin 2011/93 velvoitteiden ja säännöksen suojelutavoit- teen toteutumista. Teon rangaistavuus olisi myös perusteltua ulottaa kattamaan rikoslain 17 luvun 18 §:n mukaisesti kuvat, joissa esiintyvän henkilön ikää ei voida selvittää, mutta jonka on pe- rusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Mainitun säännöksen esitöiden mukaan käytännössä lienee tyypillinen tilanne, jossa kuva on valmistettu ul- komailla ja siinä esiintyvä henkilö jää tuntemattomaksi. Myös Suomessa valmiste- tussa kuvassa esiintyvä henkilö voi jäädä tuntemattomaksi. Käytännön syistä ei voida OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 78 siten edellyttää, että kuvassa esiintyvän henkilön ikä tulisi pystyä selvittämään. Perus- teena arviolle siitä, onko kuvassa oleva henkilö täysi-ikäinen, olisi ensisijaisesti ku- vasta ilmenevä henkilön kehittyneisyys. Selvästi täysi-ikäistä esittävät kuvat jäisivät rangaistavuuden ulkopuolelle (HE 34/2004 vp, s. 78). Rikoslain 20 luvun 8 c §:ssä säädetään rangaistavaksi sukupuolisiveellisyyttä louk- kaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen. Esityksen seuraaminen voi tapahtua paikan päällä tai viestintäteknologiaa hyväksi käyttäen (HE 282/2010 vp, 109). Jos henkilö katselee internetin välityksellä sivustolla, johon kenellä tahansa on vapaa pääsy, lapsen esiintymistä seksuaalisesti järjestetyssä esityksessä, on teko rangaista- vaa vain, jos kyseinen esitys näytetään suorana. Tällöin sovellettavaksi tulee rikoslain 20 luvun 8 c §. Mikäli esitys taas on nauhoitettu ja näytetään sivulla tallenteena, eikä se tallennu katsojan koneelle, ei 20 luvun 8 c § ongelmitta sovellu. Myöskään rikoslain 17 luvun 19 § säännös ei näissä tapauksissa välttämättä sovellu, jos pääsyä materi- aaliin ei hankittu maksua vastaan tai muuten sopimalla. Säännöksessä rangaistavaksi on säädetty lapsen, eli alle 18 -vuotiaan henkilön, seksuaalisen esityksen seuraami- nen. Säänöksen esitöiden (HE 282/2010 vp, s. ) mukaan, seuraaminen voi tapahtua paikan päällä tai veistintäteknologian avulla. Kuten lasta seksuaalisesti esittävien ku- vien osalta, myös esityksen kohteena olevan henkilön ikää ei voida aina luotettavasti selvittää, erityisesti jos tämä siljaitsee ulkomailla ja seuraaminen tapahtuu viestintä- teknologian välityksellä. Siten myös esityksen seuraamista koskevan säännöksen so- veltamisalaa on tarkoituksenmukaista yllä rikoslain 17 luvun 19 §:n osalta esitetyn mukaisesti laajentaa kattamaan myös tapaukset, joissa henkilön ikää ei voida selvit- tää, mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Vertailtaessa 17 luvun 19 §:n ja 20 luvun 8 c §:ssa tarkoitettuja tekoja, voidaan ne va- hingollisuutensa, vaarallisuutensa ja moitittavuutensa puolesta luokitella rinnastaa toi- siinsa. Kummassakaan tunnusmerkistössä tekijä ei itse ole aktiivisesti osallistunut lap- sen seksuaaliseen tekoon – tapauksissa, joissa tekijä itse on tietoisesti aiheuttanut lapsen tai lapseen kohdistuvan seksuaalisen teon (kuten kuvan ottamisen tai seksu- aalisen esityksen) teko arvostellaan ensisijaisesti muuna lapseen kohdistuvana sek- suaalirikoksena tai siihen osallisuutena. Vahinkoa tai vaaraa, joka lapselle aiheutuu siitä, että tämän tekemää tai tälle tehtävää seksuaalista tekoa seuraa kolmas henkilö, ei olennaisesti eroa sen perusteella, onko henkilö tilanteessa tekoon osallistumatta fyysisesti paikalla, seuraako hän tapahtumaa sähköisesti vai katsooko hän tapahtu- masta otettua kuvaa tai tallennetta jälkeenpäin. Kuvan tai tallenteen hallussapitoon si- sältyy vaara siitä, että kuvia käytetään esimerkiksi lapsen kiristämiseen tai seksuaali- siin tekoihin taivutteluun tulevaisuudessa (ks. HE 6/1997 vp, s. 149) tai että kuvaa le- vitetään edelleen. Myöskään teon moitittavuudessa ei näissä tapauksissa ole olen- naista eroa. Tekijän voi olla mahdotonta tietää, onko internetin kautta tarkasteltava OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 79 materiaali todellisuudessa tallenne vai ei. Näiden seikkojen vuoksi ehdotettujen 21 ja 22 §:ien rangaistustasoja on syytä yhdenmukaistaa. Säännösten sijoittaminen ja nimikkeet Rikoslain 17 luvun 18, 18 a ja 19 §:n on tarkoitus suojella lapsia seksuaaliselta hy- väksikäytöltä ja väkivallalta (ks. HE 6/1997 vp, s. 146, 149). Säännöksiin liittyy myös Suomea koskevia kansainvälisiä velvoitteita lasten suojelemisesta seksuaaliselta hy- väksikäytöltä (ks. HE 282/2010 vp ja HE 6/1997 vp, s. 49). Koska lasta seksuaalisesti esittävää materiaalia koskevien säännösten keskeinen sisältö on lasten suojelu sek- suaalirikoksilta yleisen järjestyksen turvaamisen sijaan, voidaan pitää tarkoituksenmu- kaisempana sijoittaa säännökset rikoslain 17 luvun sijaan muita seksuaalirikoksia kos- kevaan 20 lukuun. Termi "sukupuolisiveellisyyttä loukkaava" ei täysin kuvaa lapsia seksuaalisesti esittä- vän materiaalia koskevien kieltojen tarkoitusta, joka on lasten suojeleminen, kuten edellä säännösten sijoittamista koskevassa kappaleessa on esitetty. "Sukupuolisiveel- lisyyttä loukkaava" ei myöskään ole nykyisin puhekielessä yleisesti käytetty ilmaisu tässä asiayhteydessä. Sekä säännösten tarkoitus, että nimikkeiden selkeys puoltavat termin korvaamista tekoa paremmin kuvaavalla termillä "lasta seksuaalisesti esittävä". Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin Rikoslain 20 luvun 8 b §:ssä säädetään rangaistavaksi lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvat säännöksen esitöiden mukaan tilanteet, joissa tekijää ei voida rangaista esimerkiksi ihmiskauppaa koskevan tunnusmerkistön perusteella, koska tekijä ei hyödy teosta taloudellisesti (HE 282/2010 vp, s. 107-109). Taloudellinen hyötyminen ei kuitenkaan ole ihmiskauppaa koskevan 25 luvun 3 §:n soveltamisen edellytys. Ihmiskauppaa koskevan säännöksen esitöiden (HE 34/2004 vp, s. 92-99) mukaan säännös voi tulla sovellettavaksi tilanteessa, jossa tekijä tai kukaan muukaan ei taloudellisesti hyödy lapsen teosta. Ihmiskaupan tunnusmerkistöön kuuluva värvääminen osoittaa kuitenkin kysymyksen olevan ensisijaisesti siitä, että rikoksentekijä saattaa ihmiskaupan uhrin kolmannen henkilön taholta tapahtuvan hyväksikäytön kohteeksi, joten tekomuodoissa, joissa tekijä hyväksikäyttää lasta itse, ei säännös värväämisen osalta sovellu. Kuitenkin näissä tilanteissa, joissa tekijä hyväksikäyttää lasta itse, tulevat sovellettavaksi lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat säännökset, kuten lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta ja sukupuolisiveellisyyttä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 80 loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen. Koska näiden säännösten rangaistusasteikko ylittää mainitun 20 luvun 8 b §:n yhden vuoden enimmäisrangaistuksen, sovelletaan näitä tekomuotoja 8 b §:n sijaan. Lapsen houkuttelu maksua vastaan tapahtuvaan seksuaaliseen tekoon tai seksuaaliseen esitykseen on siis rangaistavaa jo nykyisen sääntelyn perusteella joko 20 luvun 8 a tai 8 c §:n, lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai ihmiskauppaa koskevan sääntelyn perusteella. Sovellettavaksi voivat lisäksi tulla esimerkiksi avunanto johonkin toiseen rikoslain 20 luvun lapsia koskevaan seksuaalirikokseen. Tämän vuoksi sääntelyä olisi perusteltua selkeyttää poistamalla 8 b §:n 2 momentti. Paritus Rikoslain 20 luvun 9 §:n paritusta koskevan säännöksen sanamuodon ja esitöiden mukaan rangaistavuus koskee siis vain korvausta vastaan tapahtuvasta ja lapsen te- kemästä seksuaalisesta teosta hyötymistä (ks. HE 117/1997 vp, HE ja 6/1997 vp ja HE 34/2004 vp). Esitöissä viitattu puitepäätös, ja sen korvaavan vuoden 2011 direktii- vin 4 artikla eivät kuitenkaan aseta näille teoille rangaistavuudelle edellytykseksi sitä, että lapsen tekemä teko olisi suoritettava korvausta vastaan. Myöskään tarkastelta- essa teosta aiheutuvaa vaaraa ja vahinkoa tai teon moitittavuutta, ei olennaista eroa voida nähdä vain sen perusteella, onko teko suoritettu korvausta vastaan vai ei. Kor- vauksen edellytyksen poistamisella toteutettaisiin säännöksen tavoitteet nykyistä pa- remmin. Tämä myös edistäisi Suomen kansainvälisten velvoitteiden toteutumista. Säännöksessä puhutaan myös ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta teosta. Säännöksen suojelukohteen ja sen esitöissä kuvatun tarkoituksen (ks. osio 2.2.2) kannalta ei kuitenkaan voida pitää tarkoituksenmukaisena asettaa paritusta koskevalle sääntelylle mainituista nykyisistä rikoslain 17 luvun säännöksistä poik- keavia, korkeampia arviointikriteereitä, kuten vaatimusta teon ilmeisyydestä. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan määritelmän käyttöä on arvioitu edellä rikoslain 17 luvun säännöksiä koskevassa osiossa. Säännöksen suojelukohdetta paremmin ku- vaavan "seksuaalista" -termin käyttämistä "sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa" -termin sijaan voidaan myös paritusäännöksen osalta pitää perusteltuna. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 81 2.5.4 Seksuaalirikosten rangaistukset Nykyiset rangaistusasteikot Suomessa käytetään yleisimmin seuraavia rangaistusasteikkoja: • sakkoa • sakko−kuusi kuukautta vankeutta • sakko−yksi vuosi vankeutta • sakko−kaksi vuotta vankeutta • neljä kuukautta−neljä vuotta vankeutta • yksi−kymmenen vuotta vankeutta • kaksi−kymmenen vuotta vankeutta Vaikka näillä rikoslain kokonaisuudistuksen kautta vakiintuneilla rangaistusasteikoilla on keskeinen merkitys lainkäyttäjän ohjaamisessa niin, että oikeuskäytäntö muodos- tuu mahdollisimman yhtenäiseksi, niistä on myös mahdollisuus poiketa. Näin on tehty- kin esimerkiksi juuri joidenkin seksuaalirikosten kohdalla erityisesti sen vuoksi, että kyseiset rikokset poikkeavat vahingollisuudeltaan ja vaarallisuudeltaan merkittävästi toisistaan ja koska sopivia vertailukohteita ei ole välttämättä löydettävissä muiden ri- kosten rangaistusasteikoista. Voidaankin sanoa, että seksuaalirikosten rangaistusas- teikot muodostavat tietynlaisen kokonaisuuden, minkä vuoksi merkitystä on erityisesti vertailulla muiden seksuaalirikosten rangaistusasteikkoihin. Rikoslain 20 luvun keskeisistä seksuaalirikoksista säädetään nykyisin alla listatut ran- gaistusasteikot. Niissä näkyvät myös lapsiin kohdistuvien tekojen erilaiset rikosnimik- keiden yhdistelmät ja rangaistusasteikot. Raiskaus 1— 6 v Raiskaus 3 momentin mukaisena 4 kk — 4 v Törkeä raiskaus 2 — 10 v Pakottaminen seksuaaliseen tekoon sakko — 3 v Seksuaalinen hyväksikäyttö sakko — 4 v Seksuaalinen ahdistelu sakko — 6 kk Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 4 kk—6 v Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 1—10 v Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pakottaminen seksuaaliseen tekoon 4 kk—9 v OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 82 Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pakottaminen seksuaaliseen tekoon 1— 13 v Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja 1 §:n 3 momentin mukainen raiskaus 4 kk—9 v Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja 1 §:n 1-2 momentin mukainen raiskaus 1—9 v Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja 3 momentin mukainen raiskaus 1—13 v Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja 1-2 momentin mukainen raiskaus 1— 13 v Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä raiskaus 2—13 v Törkeä lapsenraiskaus 4—12 v Rangaistuskäytäntöä on selostettu edellä osiossa 2.3. Arvioinnin lähtökohtia Rangaistusjärjestelmän tulee kokonaisuudessaan täyttää suhteellisuuden vaatimukset (esimerkiksi PeVL 9/2016, s. 2, PeVL 26/2014 vp, s. 2/II, PeVL 20/2002 vp s. 6/I, PeVL 23/1997 vp s. 2/II). Tämä rikosoikeudellinen suhteellisuusperiaate edellyttää, että rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen ja moititta- vuuteen. Periaate edellyttää niin ikään sitä, että eri rikoksia koskevat rangaistusas- teikot ovat oikeudenmukaisessa ja johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa (ks. esim. HE 141/2012 vp.) Mitä tärkeämmästä suojattavasta edusta on kyse ja mitä enemmän teko tai laiminlyönti sitä loukkaa, sitä ankarampi rangaistusuhka on perusteltu. Rikos- oikeudella suojattavien oikeushyvien keskinäisen suhteellisuuden arvioimiseksi ei kui- tenkaan ole olemassa mitään yleispätevää ohjetta. Perusoikeusjärjestelmäkään ei it- sessään sisällä perusoikeuksien keskinäistä arvojärjestystä. Moitittavuutta koskeva arvio liittyy ennen kaikkea syyllisyysperiaatteeseen. Rangais- tusuhat on tarkoitettu teoistaan vastuunalaisille syyntakeisille ihmisille. On arvioitava, kuinka paheksuttavana menettelyä voidaan pitää ja kuinka paljon tekijää voidaan tästä moittia. Rikokseen liitettävää rangaistusasteikkoa ei siten voida perustaa pelkäs- tään vahinkoseurauksen vakavuuteen, vaan myös syyksilukemisen aste on otettava huomioon. Lakivaliokunta on näiden vakiintuneiden periaatteiden mukaisesti katsonut, että rikos- ten rangaistusasteikot on määritettävä tekojen haitallisuuden ja paheksuttavuuden eli niiden rangaistusarvon mukaan (esim. LaVM 3/1998 vp). Seksuaalirikosten rangais- tusasteikkoja tai rangaistusten oikeasuhtaisuutta ei siten voida tarkastella erillisenä muiden rikosten rangaistuksista. Rikosten rangaistusasteikkojen täytyy olla niin ylei- semmin rikoslain sisällä kuin seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun sisällä sellaisia, että eri tekojen asteikot ovat keskenään asianmukaisessa suhteessa (esim. LaVM 24/2018 vp, s. 22). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 83 Edellä todetuista suhteellisuusperiaatteen asettamista arviointiperusteista rangaistus- ten ankaruudelle seuraa myös, että rikosten rangaistusasteikkoja ei voida perustella esimerkiksi käytettävissä olevilla pakkokeinoilla. Seksuaalirikoksista tuomittavat rangaistukset nousevat usein keskustelun ja kannan- ottojen kohteeksi. Monesti tämä liittyy johonkin uutisoituun rikostuomioon, jonka ran- gaistuksen ei katsota ankaruudeltaan vastaavan niin sanottua yleistä oikeustajua. Yk- sittäiset tuomiot eivät kuitenkaan sinällään kerro rangaistuskäytännön suurista lin- joista. Lisäksi julkisuudessa käsiteltyjä seksuaalirikoksia koskevassa uutisoinnissa ei voida kertoa yksityiskohtaisesti niistä olosuhteista, joissa rikos on tehty ja joilla on vai- kutusta siihen, mistä rikoksesta tekijä tuomitaan ja minkälaiseen rangaistukseen hä- net tuomitaan. Tämä johtuu usein oikeudenkäyntiasiakirjojen ja tuomion salassapitoa koskevista määräyksistä, jotka on annettu uhrien suojelemiseksi. Syyksi luetun rikok- sen nimike ei kerro teon yksityiskohdista. Samankin rikosnimikkeen sisällä rikokset saattavat vaihdella merkittävästi tekotavoiltaan ja rangaistavuudeltaan. Tuomioistui- met ovat rangaistusta määrätessään sidottuja rikoslain 6 luvun säännöksiin, joiden mukaan rangaistukseen vaikuttavat moninaiset tekoon, tekijään ja uhriin liittyvät ta- pauskohtaiset olosuhteet. Määrätyt rangaistukset perustuvat riippumattomien tuo- mioistuinten lain säännösten puitteissa suorittamaan harkintaan. Rangaistusten oikeasuhtaisuutta niin sanotun yleisen oikeustajun kannalta arvioitiin seikkaperäisesti vuonna 2018 valmistuneessa oikeusministeriön arviomuistiossa (”Ar- viomuistio rangaistusten oikeasuhtaisuudesta”, OMML 7/2018). Arviomuistiossa hyö- dynnettiin Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (KRIMO) vuosina 2015–2017 oikeusministeriön pyynnöstä toteuttamaa tutkimusta, jossa selvi- tettiin laajasti kansalaisten käsityksiä rangaistustasosta. Johtopäätöksenä raiskauk- sen ja törkeän raiskauksen rangaistusten osalta arviomuistiossa esitettiin, että ”[o]ttaen huomioon rangaistuskäytännön ankaruus ja varsin tuore lainsäädännön muu- tostarpeiden arviointi myös törkeän raiskauksen osalta ei rangaistusasteikon muutta- miseen tai muuhun ankarampaan rangaistuskäytäntöön johtavaan säännösten muut- tamiseen ole aihetta eikä perusteita.” Yleisesti seksuaalirikosten rangaistusten osalta muistiossa ehdotettiin, että ensisijaisena toimenpiteenä selvitettäisiin vuosien 2011 ja 2014 lainsäädäntömuutosten vaikutukset ja oikeuskäytäntö rikostilastoista ilmeneviä lukumäärätietoja laajemmin. Toissijaisesti muistiossa ehdotettiin, että lapsen seksuaa- lisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettaisiin 4 vuodesta 6 vuoteen van- keutta ja että säädettäisiin erillinen rangaistussäännös (törkeä lapsen raiskaus, ran- gaistusasteikko 4–12 vuotta vankeutta) tapauksiin, joissa nykyisin sovelletaan saman- aikaisesti raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia säännöksiä. Vii- meksi mainittu ehdotus johti vastaavan sisältöisiin 12 päivänä huhtikuuta 2019 voi- maan tulleisiin lainmuutoksiin (HE 212/2018 vp). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 84 Suomen kannalta tärkeiden vertailumaiden rangaistustaso seksuaalirikoksissa voi an- taa hyödyllisiä vertailukohtia rangaistuksen oikeasuhtaisuutta arvioitaessa. Maiden oi- keusjärjestelmät ovat kuitenkin erillisiä kokonaisuuksia ja niissä rangaistusten oikea- suhtaisuuteen ja todelliseen ankaruuteen vaikuttavat monet tekijät. Keskeinen merki- tys on sillä, kuinka ankaria rangaistuksia kyseisessä järjestelmässä on yleensä sää- detty, millaisia tekoja tietyt tunnusmerkistöt, esimerkiksi raiskaus, sisältävät, millaisia säännöksiä järjestelmässä on rangaistuksen määräämisestä, miten yleiset rikosvas- tuuta koskevat edellytykset, esimerkiksi tahallisuus ja tuottamus, on määritelty, voi- daanko rangaistusasteikosta joissain tapauksissa poiketa, minkälaisia rangaistuksia sen puitteissa käytännössä määrätään ja miten rangaistukset pannaan käytännössä täytäntöön. Näin ollen pelkästään joidenkin vertailumaiden joissakin tapauksissa Suo- mea ankarammista rangaistusasteikoista ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätök- siä siitä, mikä rangaistusasteikon pitäisi olla Suomessa. Rangaistusten asemaa rikosten torjunnassa ei ole myöskään syytä ylikorostaa. Sek- suaalirikokset eivät välttämättä ole luonteeltaan sellaisia rikoksia, joiden tekijät tekoon ryhtymistä edeltävässä vaiheessa kiinnittäisivät huomiota rikoksesta seuraavaan ran- gaistukseen tai sen ankaruuteen. Myös seksuaalirikosten uusimisriski on muihin rikok- siin nähden hyvin pieni. Esimerkiksi vuonna 2010 lapseen kohdistuvista seksuaaliri- koksista tuomituista vain 1 % uusi seitsemän vuoden aikana rikoksensa, kun muissa rikoksissa uusijoita oli vastaavasti 34 % (Laajasalo ym., 2020). Uusintarikollisuuden yleisyys ei näin ollen puolla rangaistusten muuttamista. Rangaistusasteikkojen muutoksilla lainsäätäjä voi kuitenkin ohjata rangaistuskäytän- töä tiettyyn suuntaan, jos käytäntö havaitaan vinoutuneeksi tai jos käsitys teon ran- gaistusarvosta ja siihen liittyen paheksuttavuudesta on yhteiskunnassa muuttunut. Seksuaalirikosten rangaistuskäytäntö onkin jo viime vuosina toteutettujen lainsäädän- tömuutosten myötä olennaisesti ankaroitunut. Rangaistusasteikkomuutoksia on syytä tehdä maltillisesti ja harvoin, yleensä laajempien uudistusten yhteydessä tehtävässä tiettyjen rikosten kokonaisarvioinnissa. Muutosten maltillisuus on perusteltua myös seuraamusjärjestelmän tärkeänä pidettävän ennustettavuuden kannalta. Rangaistus- käytäntöä ohjaavaa vaikutusta on myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuilla. Tämän esityksen tavoitteet on asetettu eduskunnan lausumat (EV 305/2018 vp) huo- mioon ottaen siitä lähtökohdasta, että joidenkin seksuaalirikosten rangaistukset koe- taan viime vuosina tehdyistä rangaistustason nostoista huolimatta liian lievinä. Esityk- sen valmistelussa on näin ollen arvioitu seksuaalirikosten tunnusmerkistöjen muutta- mistarpeiden lisäksi rikosten rangaistusarvoa. Jäljempänä todetuin perustein sekä ai- kuisiin että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia tulisi jossain määrin ankaroittaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 85 Uudistettavan rikoslain 20 luvun rikosten rangaistusasteikot Aikuisiin kohdistuvat rikokset Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja ruumiillisen koskemattomuuden arvo ja mer- kitys on lisääntynyt ja niihin voidaan sanoa suhtauduttavan tällä hetkellä vielä suurem- min odotuksin kuin silloin, kun seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun uudistus toteutettiin 1990-luvun lopulla. Useat 2000-luvulla tehdyt seksuaalirikosten osittaisuu- distukset ilmentävät tätä kehitystä. Ehdotetuissa uusissa seksuaalirikossäännöksissä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa vahvistettaisiin edelleen määrittelemällä rangaistavuuden keskeiseksi perusteeksi teon kohteen pakottamisen tai avuttoman tilan sijaan tämän vapaaehtoisen osallistu- misen puute. Tämän muutoksen tulisi heijastua myös rikoslaissa seksuaalirikosten moitittavuuteen perustuvassa luokittelussa. On siten perusteltua, että esimerkiksi ehdotetussa raiskaussäännöksessä tarkoitetut vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvat sukupuoliyhteydet tulisi jatkossa luokitella rangaistusarvoltaan lähtökohtaisesti yhtä vakaviksi kuin nykyisessä raiskaussäännök- sessä tarkoitetut tekomuodot eli väkivallalla, sillä uhkaamisella tai avutonta tilaa hy- väksikäyttäen toteutetut raiskaukset. Myöskään nykyisin vähemmän vakavina pidettä- viä tuomittavia raiskauksia, joihin kuuluvat muun muassa sukupuoliyhteyteen pakotta- minen muulla kuin väkivallan käytöllä uhkaamisella, ei olisi enää johdonmukaista luo- kitella lievemmällä rangaistusasteikolla rangaistaviksi kuin vapaaehtoisuuden puuttee- seen perustuvaa raiskausta. Vastaavasti muiden vapaaehtoisuuden puutteeseen pe- rustuvien seksuaalirikosten rangaistusasteikot olisi määriteltävä tästä lähtökohdasta. Yksittäistapauksissa seksuaalirikokset olisi edelleen tuomittava rikoksen vakavuuden perusteella tekijän syyllisyys ja muut tapauskohtaiset seikat huomioon ottaen rikoslain 6 luvun säännöksiä noudattaen. Tavoite vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koske- mattomuuden suojaa koskee sukupuoliyhteyden ohella myös muiden seksuaalisilla teoilla tehtävien loukkausten rikosoikeudellista arvostelua. Nykyinen pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja sen asemasta jatkossa sovellettavaksi ehdotettu seksuaa- lista kajoamista koskeva säännös kattavat tekoja, jotka voivat vahingoltaan ja moititta- vuudeltaan olla vakavammissa tapauksissa lähellä sukupuoliyhteyden sisältäviä sek- suaalirikoksia. Seksuaalinen kajoaminen koskisi lievimmilläänkin vain seksuaalista it- semääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavia seksuaalisia tekoja. Kun tätä lievemmät teot rangaistaisiin seksuaalisena ahdisteluna, jonka rangaistusasteikko olisi sakosta kuuteen kuukautta vankeutta, on johdonmukaista säätää seksuaalisesta kajoamisesta vähimmäisrangaistukseksi sakon sijaan vankeutta ja määritellä enimmäisrangaistus OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 86 nykyisen seksuaaliseen tekoon pakottamisen enimmäisrangaistukseen (3 vuotta van- keutta) nähden raiskauksen enimmäisrangaistusta (6 vuotta vankeutta) lähemmäksi. Lisäksi rangaistusasteikoissa tulisi näkyä se, että vastaavasti kuin raiskaus, seksuaa- linen kajoaminen voidaan toteuttaa hyvin vakavilla tavoilla. Tämän vuoksi kajoami- sesta tulisi säätää törkeä tekomuoto. Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen soveltamisalasta jäisivät pois ri- koksen vakavimmat tekomuodot, jotka olisivat jatkossa rangaistavia raiskauksena. Seksuaalinen hyväksikäyttö kattaisi kuitenkin jatkossa myös sukupuoliyhteyden sisäl- täviä tekoja ja vain sellaisia muita seksuaalisia tekoja, jotka loukkaavat toisen seksu- aalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Näin ollen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistusta (4 vuotta vankeutta) ei ole syytä madaltaa nykyisestä. Kun myös seksuaalisen ahdisteluna rangaistavat vähäisimmät seksuaaliset loukkaukset jäisivät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle, olisi myös rikoslain 20 luvun muihin säännöksiin nähden johdonmukaista, ettei seksuaalinen hyväksikäyttökään ole sovi- tettavissa sakolla. Sen vuoksi rikoksen vähimmäisrangaistukseksi olisi syytä säätää vankeutta. Ehdotettu uusi seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä koskeva säännös kattaa te- koja, jotka ovat nykyisin rangaistavia kunnianloukkauksena tai yksityiselämää louk- kaavana tiedon levittämisenä, ja usein kysymykseen tulisi tuomitseminen näiden ri- koksen törkeästä tekomuodosta. Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen loukkaa yk- sityiselämän intiimeintä osaa. Tunnusmerkistöön kuuluisivat vain sellaiset teot, jotka loukkaavat toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Näin ollen sen rangaistusasteikko on perusteltua määritellä vastaavaksi kuin törkeässä kunnianlouk- kauksessa ja törkeässä yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisessä eli sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Rangaistusasteikkoja määriteltäessä tulee huolehtia myös siitä, että ne ovat yhtäältä riittävän laajoja ja toisaalta vastaavat vakavimpien tapausten vastaavat tekojen moitit- tavuutta. Jotta rangaistusten edellä todettu korottaminen vaikuttaisi rikoksia yleisesti ennalta ehkäisevästi, tulee korottamista tukea rangaistustasoa koskevalla viestinnällä. Lapsiin kohdistuvat rikokset Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta kontrollijärjestelmä on merkittävästi te- hostunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Rikosprosessiin päätyvien asi- oiden määrä on moninkertaistunut. Esimerkiksi poliisin tietoon tulleiden lapsiin kohdis- tuvien hyväksikäyttörikosten määrä on noin kuusinkertaistunut vuosina 1980─2019. Tästä ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että rikosten tosiasiallinen kokonaismäärä olisi lisääntynyt. Tietoisuus lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten luonteesta (rikosten OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 87 vahingolliset vaikutukset sekä piiloon jäämisen ja myöhäisen ilmitulon riski) on lisään- tynyt, mikä on ilmennyt paitsi ilmoittamisalttiuden lisääntymisenä (mukaan lukien tie- tyille viranomaisille asetettu ilmoitusvelvollisuus) myös näiden rikosten selvittämista- pojen tehostumisena. Rikollisuustilanteeseen perustuen ei ole aihetta ankaroittaa ran- gaistuskäytäntöä yleisesti kaiken tyyppisten lapsiin kohdistuvien rikosten osalta. Sitä vastoin myös uhritutkimusten tuloksissa korostuu tekojen erilaisuus, jonka tulisi hei- jastua lapsiin kohdistuvien rikosten moitittavuuteen perustuvassa luokittelussa rikos- laissa. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta lähtökohtaisesti vakavimpia ovat suku- puoliyhteyden sisältävät teot, koska sukupuoliyhteys on omiaan vahingoittamaan lasta enemmän kuin muut tekotavat (HE /2010 vp. s. 14 II, LaVM 43/2010 vp, s. 8 II, HE 212/2018 vp, s. 23, LaVM 24/2018 vp). On pidettävä erityisesti huolta siitä, että suku- puoliyhteyden sisältävistä teoista tuomitaan niiden vakavuutta vastaava rangaistus, mihin liittyy tarve varmistaa se, että rangaistusasteikot ovat riittävän laajoja. Tarve muutenkin huolehtia rangaistusasteikkojen riittävästä laajuudesta liittyy siihen, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia voidaan tehdä useilla ja vakavuudeltaan toisis- taan poikkeavilla tavoilla. Edellä todetuista syistä on perusteltua kiristää edelleen joidenkin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia, erityisesti sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen vä- himmäisrangaistuksia. Lisäksi joitakin lapsiin kohdistuvia tekoja tulisi määritellä anka- rammilla rikosnimikkeillä rangaistaviksi (ks. EV 305/2018 vp). On syytä ottaa huomioon, että vähimmäisrangaistuksen korottamisella on enimmäis- rangaistuksen korottamista enemmän vaikutusta rangaistuskäytännön ankaroitumi- seen, koska vähimmäisrangaistus vaikuttaa käytännössä enemmän tietystä teosta oi- keuskäytännössä määrittyneeseen normaalirangaistukseen. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että myös sukupuoliyhteyden sisältävien tekojen kirjo on laaja, ja tätä laa- juutta lisäisi edelleen se, että sukupuoliyhteyden määritelmä laajenisi esityksessä eh- dotetulla tavalla. Tämän vuoksi myös sukupuoliyhteyden sisältävistä teoista on syytä voida jatkossakin joissain tapauksissa määrätä vähimmäisrangaistus, joka ei edellytä ehdotonta vankeutta. Tällaiset tapaukset on kuitenkin perusteltua määritellä verrattain suppeasti. Rangaistus sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta on sakkoa tai vankeutta enintään vuosi. Edellä osiossa 2.3.4 todetuista syistä ehdote- tun 20 luvun 21 §:ssä säädettävästä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapi- dosta olisi perusteltua rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta kaksi vuotta, joka olisi vastaava rangaistus kuin ehdotetusta 22 §:ssa säädettävästä lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraamisesta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 88 3 Tavoitteet Rikoslain seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamisen tavoitteena on vah- vistaa ihmisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskematto- muuden suojaa. Seksuaalirikoksia koskeva sääntely ja rikoksista säädettävät rangais- tukset pyritään saattamaan nykykäsityksiä paremmin vastaaviksi. Keskeinen tavoite olisi muuttaa seksuaalirikokset suostumuksen puutteeseen perustu- viksi. Seksuaalirikosten eivät jatkossa perustuisi ensisijaisesti siihen, onko teon kohde pakotettu tai ollut avuttomassa tilassa, vaan keskeistä olisi se, onko seksuaalisen teon kohde osallistut siihen vapaaehtoisesti. Tällä muutoksella korjattaisiin nykyisen sääntelyn soveltamisessa havaittuja ongelmia ja puutteita. Lapsiin ja aikuisiin kohdis- tuneet teot arvioitaisiin rikoslaissa osittain eri lähtökohdista, joissa otetaan huomioon tekojen erityispiirteet. Seksuaalirikoksia koskevat myös muodostaisivat nykyistä selke- ämmän ja johdonmukaisemman kokonaisuuden. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 89 4 Ehdotukset ja niiden vaikutukset 4.1 Keskeiset ehdotukset 4.1.1 Seksuaalirikoksia koskevat uudet säännökset Rikoslain seksuaalirikoksia koskeva 20 luku uudistettaisiin. Raiskaussäännös muutettaisiin suostumusperusteiseksi. Tämä toteutettaisiin säätä- mällä raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi sukupuoliyhteydessä oleminen sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Säännöksen sovel- tamisen yksinkertaistamiseksi siinä määriteltäisiin erikseen raiskauksena rangaista- vaksi tilanteet, joissa henkilö on saatu sukupuoliyhteyteen tai pakotettu siihen uhkauk- sella. Tämä kattaisi myös kaikki nykyisin raiskauksena rangaistavat teot. Raiskaussäännöksen avutonta tilaa koskevaa tunnusmerkistöä laajennettaisiin ja sel- vennettäisiin erityisesti pelkotilan osalta. Säännöstä muutettaisiin mainitsemalla erik- seen voimakas päihtymistila ja heikentynyt tajunnantila, joka ei välttämättä tee henki- löä tiedottomaksi, mutta voi poissulkea tämän mahdollisuudet muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Keskeinen muutos olisi myös se, että säännöksessä otettaisiin huomioon äkilliset tilanteet. Säännöksessä ei enää myöskään mainittaisi puolustuskyvyttö- myyttä. Tämä ei olisi tarpeen eikä johdonmukaistakaan, kun ehdotetun 1 momentin nojalla raiskauksen tunnusmerkistö ei edellyttäisi sitä, että toinen puolustautuu vaan pelkkä vapaaehtoisuuden puuttuminen riittäisi. Olennaista olisi näin ollen määritellä 2 momentin 2 kohdassa tilanteet, joissa henkilöllä ei ole voinut muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Tältä osin säännöksessä ei enää käytettäisi termiä ”kyvyttömyys” vaan vas- taava asia esitettäisiin toteamalla yleisemmin, että henkilöllä ”ei ole mahdollisuutta”. Tämä ilmaisu kattaisi kaikki säännöksessä mainitut tilanteet, joissa henkilöllä ei ole kykyä, tilaisuutta tai muusta syystä mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Tällaiset tilanteet olisi myös nykyisen avoimen tunnusmerkistön sijaan määritelty rais- kaussäännöksessä tyhjentävästi. Raiskauksesta säädettäisiin törkeä tekomuoto, joka vastaisi sisällöltään pitkälti ny- kyistä. Ankaroittamisperusteisiin lisättäisiin vakavan henkilöön kohdistuvan väkivallan käyttäminen. Tarkoitus on näin laajentaa törkeän raiskauksen soveltamisalaa sellai- siin voimakkaampaa väkivaltaa käsittäviin raiskauksiin, joissa väkivallan aste ei aivan vastaa törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitettua, ja jotka eivät täytä mui- takaan säännöksessä olevia ankaroittamisperusteita. Laajentaminen on perusteltua, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 90 koska perusmuotoisen raiskaussäännöksen lähtökohtana on, että raiskaus täyttyy jo ilman väkivallan käyttämistä, kun toinen osapuoli ei osallistu sukupuoliyhteyteen va- paaehtoisesti. Säännöstä ei myöskään enää sovellettaisi kohteen ollessa alle 16-vuo- tias, jolloin sovellettaisiin lapsenraiskausta tai törkeää lapsenraiskausta koskevia säännöksiä. Vastaavalla tavalla muutettaisiin muita seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä vapaa- ehtoisuuden puutteeseen perustuviksi. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon korvattai- siin säännöksellä seksuaalisesta kajoamisesta. Säännös vastaisi pitkälti raiskaus- säännöstä, mutta koskisi muita seksuaalisia tekoja kuin sukupuoliyhteyttä. Edellytyk- senä tunnusmerkistössä olisi myös, että seksuaalinen teko loukkaa toisen seksuaa- lista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Seksuaalisesta kajoamisesta säädettäisiin törkeä tekomuoto. Nykyisin pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ei ole säädetty törkeää tekomuotoa. Törkeä tekomuoto olisi pe- rusteltu, koska törkeää raiskausta vastaavissa tilanteissa myös 23 §:n 2 momentissa tarkoitettu muu seksuaalinen teko kuin sukupuoliyhteys voi olla olennaisesti perus- muotoista seksuaalista kajoamista vakavampi rikos. Seksuaalisessa hyväksikäytössä olisi jatkossa kysymys asemaa hyväksikäyttäen teh- dystä taivuttelusta sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, kun toinen on harkintakyvyltään heikommassa asemassa. Säännös koskisi vain sellaisia suku- puoliyhteyksiä, jotka eivät täytä raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen tunnusmer- kistöä. Tällaiset teot poikkeavat luonteeltaan ja moitittavuudeltaan teoista, jotka teh- dään toisen vapaaehtoisuuden puuttuessa. Sen vuoksi tekoja ei tulisi rikoslaissa va- kavuudeltaan tai nimikkeiltään rinnastaa toisiinsa. Kuitenkin osa nykyisin seksuaali- sena hyväksikäyttönä rangaistavista teoista täyttäisi jatkossa raiskauksen tai seksu- aalisen kajoamisen tunnusmerkistön. Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuus laajenisi myös muihin kuin koskettelutekoihin, jotka voimakkuutensa (intensiivisyytensä) tai toistuvuutensa vuoksi rinnastuvat vaka- vuudeltaan kosketteluun. Säännös olisi näin tekotapojen osalta neutraalimpi ja kattaisi siten huomattavasti laajemmin arkielämän tilanteita, joissa toista ahdistellaan seksu- aalisesti. Tällaisia tekoja ei myöskään enää olisi tuomittava epätarkoituksenmukai- sesti esimerkiksi kunnianloukkauksina. Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen säädettäisiin seksuaalirikoksena rangaista- vaksi. Kyseessä olisi uusi säännös, joka koskisi tekoja, jotka nykyisin arvioidaan lä- hinnä kunnianloukkauksena tai yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä. Sek- suaalisen kuvan tai kuvatallenteen luvattoman levittämisen suojelukohteena on sek- suaalinen itsemääräämisoikeus ja siten erityisen intiimi osa ihmisen yksityiselämästä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 91 Seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kuuluu oikeus päättää tämän yksityisyyden piiriin kuuluvan seksuaalisuutensa ilmaisemisesta. Kuvan tai kuvatallenteen luvaton esittäminen tai levittäminen loukkaa tätä oikeutta. Säännös koskisi nimenomaan sek- suaalisen kuvan esittämistä ja levittämistä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ko- rostanut henkilön kuvan, erityisesti valokuvien, merkitystä yhtenä keskeisenä osana henkilön persoonallisuutta, joka paljastaa henkilölle ominaiset piirteet ja myös erottaa hänet muista (Reklos and Davourlis v. Kreikka, 1234/05, 15.1.2009, kohta 40 ja Von Hannover v. Saksa (No. 2), 40660/08 ja 60641/08, 7.2.2012, kohta 96). Sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettaisiin siten, että tunkeutumisen ja omaan kehoon ottamisen lisäksi sukupuoliyhteydellä tarkoitettaisiin myös sukuelimen tai pe- räaukon koskettelua suulla tai sukuelimellä. Tarkoitus on näin selkiyttää määritelmää ja saattaa määritelmän piiriin nimenomaisesti muutkin kuin tunkeutumista tai omaan kehoon ottamista käsittävät sukuelimellä tai suulla tehdyt teot, koska ne voidaan luon- teensa ja kosketuksen intiimiyden vuoksi vakavuudeltaan rinnastaa muihin sukupuo- liyhteyden määritelmään kuuluviin tekoihin. Paritusta koskevan sääntelyn tunnusmerkistöä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin si- ten, että lapsia koskevilta teoilta ei enää edellytettäisi teon suorittamista korvausta vastaan. Säännöksen soveltamisalan piiriin tulisivat siten myös esimerkiksi lapsen suorittamasta seksuaalisesta teosta hyötyminen taloudellisesti, silloin kuin teko ei ta- pahdu korvausta vastaan. Muutoksella olisi myös vaikutusta ihmiskauppaa koskevaan säännökseen, jossa viitataan paritussäännökseen. Ihmiskauppaa koskevan säännök- sen soveltamisala on kuitenkin huomattavasti paritussäännöstä laajempi, joten tosi- asiallisesti paritussäännökseen tehtävät muutokset eivät juurikaan vaikuttaisi ihmis- kauppasäännöksen soveltamisalaan. Säännöksen terminologiaa muutettaisiin parem- min luvun pääasiallista suojelukohdetta vastaavaksi. Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat säännökset erotettaisiin pääosin aikui- sia koskevista säännöksistä. Alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneet teot arvioitaisiin osittain eri lähtökohdista tekojen erityispiirteet ja vahingollisuus huomioon ottaen. Erottaminen selkiyttäisi sääntelyä. Lisäksi lapsia koskevaa sääntelyä selkiyttäisi se, ettei yksittäiseen lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen sovellettaisi jatkossa pää- sääntöisesti kuin yhtä rangaistussäännöstä. Vaikka 16–17-vuotiaisiin lapsiin kohdistu- neisiin seksuaalisiin loukkauksiin sovellettaisiin jatkossakin lähtökohtaisesti samoja rangaistussäännöksiä kuin aikuisiin, myös tämän ikäisten lasten erityisasema otettai- siin huomioon muun muassa seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä, törkei- den tekomuotojen ankaroittamisperusteissa, seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevassa säännöksessä, parituksen tunnusmerkistössä, lasta seksuaalisesti esittä- vän kuvan levittämistä ja hallussapitoa koskevissa säännöksissä sekä lasta seksuaali- sesti esittävän esityksen seuraamista koskevassa säännöksessä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 92 Alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvia tekoja koskisivat säännökset lapsenraiskauk- sesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa, seksuaali- sesta kajoamisesta lapseen, törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lapseen ja lap- seen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta. Tunnusmerkistöt olisivat pitkälti vastaavat kuin aikuisia koskevien vastaavien seksuaalirikosten, mutta lapsiin kohdistuvien teko- jen rangaistavuudessa ja moitittavuudessa keskeistä olisi vapaaehtoisuuden puutteen lisäksi vaara lapsen kehitykselle. Lähtökohtana olisi kuten nykyisinkin, että olennaisesti vanhemman henkilön lapsiin kohdistamat sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot olisivat jo sellaisenaan rangaista- via riippumatta lapsen suhtautumisesta. Tunnusmerkistöt olisivat siten aikuisiin koh- distuviin rikoksiin nähden laajempia kattaen myös sellaisia tekoja, joissa lapsen va- paaehtoisuutta ei tarvitsisi tunnusmerkistön täyttymiseksi arvioida erikseen. Tällaisia olisivat lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen rangaistavia muun muassa teot, joissa olennaisesti vanhempi ja kypsempi henkilö on kehottanut, taivuttelut tai houkutellut lapsen tekoon. Ilman tällaista tekijän aktiivisuuttakin kyseiset teot olisivat rangaistavia sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa tai lapseen kohdistuvana seksuaalisena tekona. Rangaistavuuden edellytyksenä muiden kuin sukupuoliyhtey- den käsittävien seksuaalisten tekojen osalta olisi edelleen, että ne ovat omiaan vahin- goittamaan lapsen kehitystä; kuten nykyisinkin tämä edellytys täyttyisi melko matalalla kynnyksellä. Sääntelyssä olisi myös uusi alle 12-vuotiaan lapsen ikäraja, jota nuorempiin kohdistu- vat sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot olisivat ankarasti rangaistavia lapsenrais- kauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen tämän vapaaehtoisuutta arvioi- matta. Tarkoituksena ei ole muuttaa 12-15-vuotiaiden osalta sitä nykyistä periaatetta, jonka mukaan nuorten keskinäiset sukupuoliyhteydet ja muut seksuaaliset teot ovat rankai- semattomia silloin, kun teot eivät loukkaa toisen itsemääräämisoikeutta. Eräitä tarkis- tuksia sääntelyyn kuitenkin tehtäisiin. Erillisen rajoitussäännöksen sijaan ikä- ja kyp- syysero otettaisiin huomioon teon rangaistavuuden määrittelyssä. Pelkkä ero ruumiilli- sessa kypsyydessä ei olisi enää säännöksen nojalla rangaistavuuden määrittävä seikka, koska ruumiillista kypsyyttä olennaisempaa olisi tämän ikäisten osalta henki- nen kypsyys. Nykyisen rajoitussäännöksen soveltaminen on poissuljettu, jos joko iässä tai kypsyydessä on suuri ero. Ehdotetuissa lapsiin kohdistuvia rikoksia koske- vissa säännöissä rangaistavuus edellyttäisi sitä, että sekä osapuolten iässä että hen- kisessä kypsyydessä on olennainen ero. Ehdotettu sääntely perustuu kuitenkin ole- tukselle, että olennainen ikäero osoittaa myös osapuolten kypsyydessä olevan olen- nainen ero. Tarkoitus ei siten ole asiallisesti rajoittaa nykyiseen nähden rangaista- vuutta siltä osin kuin se koskee olennaisesti vanhemman 12-15-vuotiaaseen lapseen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 93 kohdistamia seksuaalisia tekoja. Sen sijaan muutoksen pääasiallinen tarkoitus on välttää sitä, että iältään lähellä olevat nuoret joutuisivat seksuaalisen kassakäymi- sensä vuoksi aiheettomasti rikosprosessin kohteeksi. Nuorten keskinäisen seksuaali- sen kanssakäymisen rankaisemattomuuskaan ei kuitenkaan koskisi alle 12-vuotiaisiin kohdistuneita tekoja, joissa toinen osapuoli on rikosoikeudellisen vastuuikärajan ylittä- nyt. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa lasta esittävää kuvaa koskevat rangaistussään- nökset siirrettäisiin eräin muutoksin rikoslain 17 luvusta 20 lukuun. Säännösten nimik- keet olisivat niiden luonnetta ja suojelukohdetta paremmin vastaavia: lasta seksuaali- sesti esittävän kuvan levittäminen, törkeä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittä- minen ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito. Vastaavasti sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisen nimike olisi jatkossa lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraaminen. Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämistä koskeva säännös laajennettaisiin kattamaan myös yksittäisten kuvien tai tallenteiden levityksen. Tällaisen materiaalin hallussapitoa koskevaan säännökseen taas lisättäisiin tekotavaksi sopimalla hankitun pääsyn lisäksi muu pääsyn hankkiminen lasta seksuaalisesti esittävään materiaalin, kun tarkoituksena on pääsyn hankkiminen kyseiseen materiaaliin. Hallussapitoon voisi siten jatkossa syyllistyä myös hankkimalla tarkoituksellisesti pääsyn esimerkiksi internetissä vapaasti saatavilla olevaan aineistoon. Lasta seksuaalisesti esittävän esi- tyksen seuraamisen tunnusmerkistöä laajennettaisiin siten, että säännöksessä tarkoi- tettuna lapsena pidettäisiin kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön lisäksi henki- löä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kah- deksaatoista vuotta nuorempi. Vastaava sääntö olisi edelleen myös lasta seksuaali- sesti esittäviä kuvia koskevissa tunnusmerkistöissä. Lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin koskevaa säännöstä täsmennettäi- siin poistamalla säännöksen toinen momentti, jonka tarkoittamat tilanteet tulevat arvi- oitaviksi muiden lapsia koskevien seksuaalirikossäännösten nojalla. Säännöksen ter- minologiaa myös muutettaisiin paremmin luvun pääasiallista suojelukohdetta vastaa- vaksi. Rikoslain 20 luvun uudet rikostunnusmerkistöt merkitsisivät seksuaalirikoksina ran- gaistavien tekojen alan laajenemista jonkin verran. Sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettaisiin, mikä laajentaisi edelleen rangaistavuuden alaa. Myös seksuaalirikos- ten rangaistukset ankaroituisivat. Keskeisistä seksuaalirikoksista olisi säädetty myös törkeät tekomuodot. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 94 Ehdotetut säännökset panevat jatkossa osaltaan täytäntöön Suomea sitovia kansain- välisiä velvoitteita kuten Lanzaroten yleissopimuksen 18 artiklan määräyksiä seksuaa- lisesta hyväksikäytöstä, Istanbulin sopimuksen 36 artiklan määräyksiä seksuaalisesta väkivallasta sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 19(1) ja 34 artiklan mää- räyksiä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Säännökset ovat merkityksellisiä myös Eu- roopan ihmisoikeussopimuksen 8(1) artiklan sekä direktiivin 2011/93 artiklan 3 kan- nalta. Säännöksiä tulisi siten tulkita ottaen huomioon muun muassa ihmisoikeusmyön- teisen laintulkinnan periaate (PeVL 2/1990 vp s. 3/I) ja EU-oikeuden tulkintavaikutus. 4.1.2 Seksuaalirikoksista säädettävät rangaistukset Esityksessä ehdotetaan, että rikoslain 20 luvun seksuaalirikoksia koskeviin säännök- siin säädetään seuraavat rangaistusasteikot: 1 § Raiskaus 1— 6 v (ei lievää tekomuotoa) 2 § Törkeä raiskaus 2 — 10 v 3 § Seksuaalinen kajoaminen 4 kk — 4 v 4 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen 1— 6 v 5 § Seksuaalinen hyväksikäyttö 4 kk — 4 v 6 § Seksuaalinen ahdistelu sakko — 6 kk 7 § Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen sakko — 2 vuotta 8 § Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö sakko — 6 kk 9 § Seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta sakko — 2 vuotta 10 § Paritus sakko — 3 vuotta 11 § Törkeä paritus 4 kk— 6 v 12 § Lapsenraiskaus 2 — 10 v 13 § Törkeä lapsenraiskaus 4—12 v 14 § Sukupuoliyhteys lapsen kanssa 4 kk— 6 v 15 § Seksuaalinen kajoaminen lapseen 4 kk— 6 v 16 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen 2 — 10 v 17 § Lapseen kohdistuva seksuaalinen teko 4 kk — 4 v 18 § Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin sakko — 1 v 19 § Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen sakko — 2 v 20 § Törkeä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen 4 kk— 6 v 21 § Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito sakko — 2 v 22 § Lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraaminen sakko — 2 v Aikuisiin ja 16-vuotta täyttäneisiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistusasteikot ankaroituisivat. Raiskauksen perusmuodon rangaistusasteikko säilyisi nykyisellään, mutta säännöksen soveltamisala laajenisi. Raiskaussäännöksestä jäisi myös pois ny- kyisen säännöksen 3 momentissa säädetty lievemmin rangaistava tekomuoto. Lisäksi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 95 moniin nykyisin seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistaviin tekomuotoihin sovellet- taisiin jatkossa raiskaussäännöstä. Näin ollen raiskauksen rangaistusasteikko anka- roituisi nykyisestä ja rikoksen soveltamisalaan tulisi tekoja, jotka ovat nykyisin lievem- min rangaistavia. Kun vastaavasti seksuaalisen hyväksikäytön soveltamisalasta jäisivät pois vakavim- mat tekomuodot ja rikoksen enimmäisrangaistus pysyisi nykyisessä neljässä vuo- dessa vankeutta, tarkoittaisi tämä asiallisesti rangaistusasteikon ankaroitumista. Li- säksi asteikkoa ankaroittaisi se, että seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangais- tus korotettaisiin sakosta 4 kuukauteen vankeutta. Törkeän raiskauksen rangaistusasteikko säilyisi nykyistä vastaavana. Asteikko on jo nykyisin hyvin ankara ja edellyttää käytännössä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. Säännöksen soveltamisala kuitenkin laajenisi ensinnäkin perusmuotoi- sen raiskauksen tunnusmerkistön laajentumista vastaavasti. Lisäksi törkeä raiskaus täyttyisi jatkossa törkeää pahoinpitelyä alemman asteisella vakavalla väkivallalla, mikä korottaisi tällaisiin tekoihin sovellettavaa rangaistusasteikkoa. Törkeän raiskauk- sen soveltamisalaan lukeutuvien tekojen rangaistukset näin ollen ankaroituisivat ny- kyisestä. Seksuaalista kajoamista koskevan säännöksen rangaistusasteikko olisi nykyisen sek- suaaliseen tekoon pakottamista koskevan säännöksen asteikkoa ankarampi, kun enimmäisrangaistus nousisi kolmesta vuodesta neljään vuoteen vankeutta. Ehdotettu säännös olisi myös soveltamisalaltaan laajempi. Lisäksi seksuaalisesta kajoamisesta säädettäisiin törkeä tekomuoto. Näin ollen muita kuin sukupuoliyhteyksiä koskevista seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksista säädetyt rangaistukset ankaroitui- sivat merkittävästi. Seksuaalisen ahdistelun rangaistusasteikko säilyisi nykyisellään. Kyseessä olisi edel- leen lievimpiä seksuaalirikoksia koskeva rangaistussäännös. Rikoksen soveltamisala kuitenkin laajenisi huomattavasti. Enimmäisrangaistuksen ollessa kuusi kuukautta olisi tekoja mahdollista käsitellä jatkossakin sakkomenettelyssä. Seksuaalisen kuvan luvattoman levittämisen rangaistusasteikko olisi sakosta kahteen vuoteen vankeutta. Tämä vastaisi törkeästä kunnianloukkauksesta ja törkeästä yksi- tyiselämää koskevasta tiedon levittämisestä säädettyjä rangaistuksia. Muiden nykyistä pääosin vastaavien seksuaalirikosten (seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö, seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta, lapsen houkuttele- minen seksuaalisiin tarkoituksiin, seksuaalisesti lasta esittävän esityksen seuraami- nen, paritus, törkeä paritus, lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen, törkeä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 96 lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen) rangaistuksiin ei tehtäisi muutoksia. Eräiden näiden rikosten soveltamisalat kuitenkin laajentuisivat esityksessä ehdotetulla tavalla. Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista säädetyt rangaistukset ankaroituisivat ja muuttuisivat seuraavasti. Nykyisin perusmuotoisena tai törkeänä lapsen seksuaali- sena hyväksikäyttönä rangaistavat sukupuoliyhteydet lapsen kanssa olisivat jatkossa laajasti rangaistavia ankarammin lapsenraiskauksena. Myös törkeänä lapsen seksu- aalisena hyväksikäyttönä ja perusmuotoisena tai vähemmän vakavana raiskauksena (esimerkiksi muulla kuin väkivallalla uhkaamalla toteutetut sukupuoliyhteydet) yhtei- sellä rangaistuksella rangaistavat teot olisivat jatkossa rangaistavia lapsenraiskauk- sena. Muut kuin sukupuoliyhteyden käsittävät seksuaaliset teot olisivat törkeissä ta- pauksissa rangaistavia törkeänä seksuaalisena kajoamisena lapseen. Edellä mainittu- jen rikosten vähimmäisrangaistus nousisi yhdestä vuodesta kahteen vuoteen van- keutta, eikä niistä enää voitaisi määrätä vankeusrangaistusta ehdollisena kuin poik- keuksellisesti. Tämä ankaroittaisi lapsiin kohdistuvien sukupuoliyhteyksien rangaistuk- sia merkittävästi. Eräissä varsin rajatuissa tapauksissa sukupuoliyhteyden sisältävä teko olisi rangais- tava lapsenraiskausta lievempänä sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa. Nykyisin tällai- set lievemmät teot voivat olla rangaistavia perusmuotoisena lapsen seksuaalisena hy- väksikäyttönä, jonka rangaistusasteikko on sama, mutta joka ei soveltamisalaltaan ole samalla tavoin rajattu kuin ehdotetun sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa koskevan säännöksen. Törkeän lapsenraiskauksen rangaistusasteikko säilyisi nykyistä vastaavana. Ky- seessä olisi siten edelleen yksi ankarimmin rangaistavista rikoksista rikoslaissa. Tämä säännös olisi kuitenkin jatkossa yksinomaan törkeän lapsenraiskauksen törkeä teko- muoto, joten säännöksen soveltamisala muuttuisi ja laajenisi jossain määrin myös ny- kyistä lievempiin tekoihin. Seksuaalisen kajoamisen lapseen rangaistusasteikko (4 kk–6 v) olisi enimmäisran- gaistuksen osalta matalampi kuin nykyisin määrättävän yhteisen rangaistuksen as- teikko seksuaaliseen tekoon pakottamisesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (4 kk–9 v). Vastaavasti myös törkeän seksuaalisen kajoamisen lapseen asteikko (2– 10 v) olisi enimmäisrangaistuksen osalta matalampi kuin nykyisin määrättävän yhtei- sen rangaistuksen asteikko seksuaaliseen tekoon pakottamisesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (1–13 v). Nykyisen lapsen seksuaalisen hyväksikäy- tön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön soveltamisalaan kuuluu kuitenkin myös sukupuoliyhteyden käsittäviä tekoja, kun taas seksuaalinen kajoaminen lapseen ja törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen kattaisivat vain muita seksuaalisia tekoja. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 97 Tämän vuoksi niiden enimmäisrangaistusta ei ole perusteltua säätää yhtä korkeaksi. Vaikka sukupuoliyhteyden käsittävät teot eivät kuuluisikaan näiden rikosten sovelta- misalaan, kattaisivat seksuaalista kajoamista lapseen koskevat tunnusmerkistöt hyvin monen tyyppisiä seksuaalisia tekoja, seksuaalissävyisten juttujen kertomisesta fyysi- seen kosketukseen, ja tekojen vakavuus voi riippua paljon myös teon muista olosuh- teista. Tämä puoltaa verrattain laajoja rangaistusasteikkoja. Kokonaisuutena arvioiden lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista säädetyt rangais- tukset ankaroituisivat. Sovellettavat rangaistussäännökset olisi myös nykyistä parem- min jaoteltu rikosten tyypin ja vakavuuden mukaan, minkä vuoksi ne olisivat sovelta- miseltaan selkeämpiä, ennustettavampia ja rangaistusasteikoiltaan oikeasuhtaisem- pia. 4.1.3 Muutokset muihin rikoslain säännöksiin ja lakeihin Rikoslain 20 luvun kokonaisuudistuksen myötä useiden nimikkeiltään nykyisinä säily- vien seksuaalirikossäännösten soveltamisala muuttuisi ja lukuun lisättäisiin myös uu- sia rangaistussäännöksiä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan lapsia seksuaalisesti esittä- vien kuvien hallussapitoa ja levitystä koskevien säännösten siirtoa rikoslain 17 luvusta seksuaalirikoksia käsittelevään 20 lukuun. Muutoksilla olisi vaikutuksia useisiin mui- den lakien ja rikoslain säännöksiin, joissa viitataan seksuaalirikoksiin tai rikoslain 20 lukuun. Rikoslaissa viittauksia seksuaalirikoksiin sisältyy rikoslain 1 luvun 11 §:n 2 moment- tiin, 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohtaan, 8 luvun 1 §:n 5 momenttiin, 15 luvun 10 §:n 1 momenttiin, 17 luvun 18 §:n 1 ja 4 momenteihin ja 24 §:n 1 momenttiin sekä 25 luvun 3 §:n 1 momenttiin. Viittauksia seksuaalirikoksiin sisältyy rikoslain lisäksi myös seuraaviin lakeihin: Esitutkintalaki (805/2011), järjestyslaki (612/2003), laki liikenteen palveluista (320/2017), laki liiketoimintakiellosta (1059/1985), laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997), laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006), laki raskauden keskeyttämisestä (239/1970), oikeudenkäymiskaari (4/1734), pakko- keinolaki (806/2011), rikosrekisterilaki (770/1993), vankeuslaki 767/2005) ja yliopisto- laki (588/2009). Kaikkia yllä mainittuja viittauksia on tarpeellista muuttaa rikoslain 20 lukuun tehtävien muutosten vuoksi. Muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluontoisia. Säännösten soveltamisala kuitenkin laajenisi vastaavasti niiltä osin, kun säännös viit- taa muutettavaksi ehdotettuun seksuaalirikosta koskevaan säännökseen, jonka sovel- tamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mukaisesti. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 98 Yllä mainittujen lakien lisäksi muun muassa ajokorttilain (386/2011) 8 luvun 88 § :n 3 momentin 3 kohdassa, esitutkintalain (805/2011) 7 luvun 21 §:n, 3 kohdassa, lain henkilötietojen käsittelystä Rikosseuraamuslaitoksessa (1069/2015) 29 §:n 1 momen- tissa, lain kuljettajantutkintotoiminnan järjestämisestä (535/1998) 7 § 1 momentin 2 kohdassa, laissa lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämi- sen järjestämisestä (1009/2008) 1 §:n 1 momentissa, lain valvotusta koevapaudesta (629/2013) 1 luvun 4 §:n 1 momentissa, lain vankiterveydenhuollon yksiköstä (1635/2015) 2 luvun 6 §:n 1 ja 3 momentissa, lain yhdyskuntaseuraamusten täytän- töönpanosta (400/2015) 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa, panostajalain (423/2016) 7 §:n 3 kohdassa, rikosvahinkolain (1204/2005) 2 luvun 9 §:ssa sekä valtioneuvoston asetuksessa valvotusta koevapaudesta (1076/2013) 4 §:ssä viitataan yleisesti rikos- lain 20 luvussa säädettyihin seksuaalirikoksiin. Tässä esityksessä ehdotetut seksuaa- lirikoksia koskevat muutokset eivät aiheuta tarvetta muuttaa edellä mainittuja lakeja, kun otetaan huomioon edellä mainittujen säännösten kohteet ja tavoitteet. Myös näissä laeissa mainittujen säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdo- tetun mukaisesti siltä osin kun säännöksessä viitataan tässä esityksessä muutetta- vaksi ehdostettuihin seksuaalirikoksiin. 4.2 Pääasialliset vaikutukset Yhteiskunnalliset vaikutukset Ehdotetuilla lainmuutoksilla vahvistettaisiin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa sekä lasten häiriöttömän kasvun ja kehi- tyksen suojaa. Uudet seksuaalirikoksia koskevat säännökset parantaisivat tällaisen käyttäytymisen uhriksi joutuvien henkilöiden asemaa ja oikeusturvaa. Vapaaehtoisuuden määritteleminen raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten kes- keiseksi tunnusmerkistötekijäksi korjaisi nykyisen sääntelyn soveltamisessa havaittuja ongelmia ja puutteita. Vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuva seksuaalirikoslain- säädäntö osoittaisi muidenkin kuin pakottamalla tai avutonta tilaa hyväksikäyttämällä tehtyjen seksuaalisten loukkausten vakavuutta. Seksuaalisen ahdistelun rangaista- vuuden laajentaminen muihinkin kuin koskettelutekoihin osoittaisi, että sanallista tai muuta toista seksuaalisesti loukkaavaa käytöstä ei yhteiskunnassa suvaita. Seksuaa- lirikoksia koskevien säännösmuutosten arvioidaan näin edistävän yleisesti toisen hen- kilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamista, vaikuttavan yleisemmin asenteisiin ja sen myötä vaikuttavan mahdol- listen rikoksentekijöiden käyttäytymiseen niissä rajoissa, joissa siihen rikoslain keinoin ylipäätään on mahdollista vaikuttaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 99 Sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtyminen ei jat- kossakaan vaatisi sitä, että osapuolet ilmaisevat vapaaehtoisuutensa osallistua siihen nimenomaisella sanallisella ilmaisulla tai muulla määrätyllä tavalla. Näin ollen rikosoi- keudellinen sääntely ei menisi tarkoitustaan pidemmälle eikä se rajoittaisi hyväksyttä- vää monimuotoista seksuaalista käyttäytymistä. Seksuaalirikoksia koskevat säännökset myös muodostaisivat nykyistä selkeämmän ja johdonmukaisemman kokonaisuuden, minkä odotetaan edesauttavan lain soveltami- sen yhtenäisyyttä. Lapsivaikutukset YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa huomioimaan lapsuutta herkkänä ke- hitysvaiheena. Seksuaalinen kehitys on olennainen kehitystehtävä lapsuudessa ja nuoruudessa, ja eri kehitysvaiheisiin liittyvät tarpeet on huomioitava omista lähtökoh- distaan Lapsiin ja aikuisiin kohdistuneet teot arvioitaisiin rikoslaissa osittain eri lähtökohdista, joissa annetaan merkitystä tekojen erityispiirteille. Lapsia koskevissa säännöksissä suojattaisiin entistä vahvemmin sekä lasten itsemääräämisoikeutta että heidän koske- mattomuuden ja häiriöttömän kasvun ja kehityksen suojaa. Sääntelyn ankaroittami- sella osoitettaisiin lapsiin kohdistuvien rikosten erityistä moitittavuutta. Suomea sitovien kansainvälisen ihmisoikeussopimusten, kuten Istanbulin sopimuk- sen, Lanzaroten yleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä tä- män lisäpöytäkirjan keskeisiin tarkoituksiin kuuluu muun muassa lasten suojelu sek- suaaliselta väkivallalta, riistolta ja hyväksikäytöltä. Pohja velvollisuudelle turvata las- ten oikeudet tarjoamalla erityistä suojelua sisältyy perustuslakiin (6 §:n 3 momentti, ks. erit. HE 309/1993 vp, s. 45, PeVL 64/2018 vp, s. 2 ja PeVL 17/2016 vp, s. 5). Tä- män esityksen sisältämät ehdotukset, erityisesti 12-vuoden ehdottoman suojaikärajan säätäminen, lapsia koskevan sääntelyn eriyttäminen omaksi kokonaisuudekseen sekä lapsia seksuaalisesti esittäviä kuvia koskevan sääntelyn soveltamisalan laajentami- nen, edistäisivät mainittujen lasten suojelua koskevien velvoitteiden toteutumista mo- nin tavoin. Lapsia koskeva erillissääntely huomioisi lasten erityisen suojelutarpeen ja haavoittuvuuden nykyistä paremmin. Ehdotuksessa on huomioitu muun muassa las- ten aikuisia suurempi alttius taivutteluun tai houkutteluun taipumiselle, sekä vahvis- tettu lapsen suojelua tapauksissa, joissa tekijä on lapsen vanhempi tai tähän rinnas- tettava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 100 Samalla ehdotetussa sääntelyssä on huomioitu nykyistä paremmin nuorten välisiä molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen perustuvia tilanteita. Nuorten kehitysvaihee- seen kuuluu olennaisena osana myös seksuaalinen kehitys. Tutkimusten mukaan merkittävä osa alle 16-vuotiaista nuorista on ollut yhdynnässä. Nuorten seksuaalikäyt- täytymisessä tyypillisesti siirrytään asteittain suutelemisesta ja koskettelusta kohti yh- dyntää ja näin ollen on oletettavaa, että vielä suurempi osa nuorista on harrastanut muunlaista seksuaalista kanssakäymistä (esim. koskettelua tai seksuaalissävytteisten viestien lähettämistä) ennen suojaikärajaa. Poliisille ilmoitetaan nykyään jonkin verran nuorten välisestä vapaaehtoisuuteen perustuvastakin seksuaalisesta kanssakäymi- sestä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuoret saattavat joutua esitutkintaan kerto- maan intiimeistä kokemuksistaan tilanteissa, joihin ei liity toisen hyväksikäyttöä tai muutakaan rikoksena pidettävää toimintaa vaan kyse on kehitykseen kuuluvasta sek- suaalikäyttäytymisestä. Vaikka nämä tilanteet eivät etenisi tuomioistuimeen saakka, tutkinta voi olla nuorille hyvinkin raskasta ja näin ollen haitata heidän kehitystään pi- kemmin kuin suojella heitä. Ehdotetussa sääntelyssä lapsen oikeusturvaa kaventa- matta jätettäisiin nykyistä enemmän tilaa arvioida vapaaehtoisuuteen perustuvia nuor- ten keskinäisiä suhteita joustavasti. On pidetty tarpeellisena suojata nuorten välisiä kehitykseen kuuluvia suhteita siten, ettei niistä aloiteta tarpeettomia esitutkintatoimia, rajaamalla kehitystasoltaan yhdenvertaisten nuorten väliset, vapaaehtoisuuteen pe- rustuvat seksuaaliset teot rangaistavuuden ulkopuolelle ja jättää tarpeettomat lasta ja yhteiskuntaa kuormittavat rikosprosessit aloittamatta. Suomen kansainvälisesti verrat- tuna suhteellisen korkea suojaikäraja on omiaan suojaamaan nuoria herkässä kehi- tysvaiheessa, eikä esityksessä sen muuttamista tämän vuoksi ehdoteta. Sukupuolivaikutukset Perustuslaissa perusoikeuksiin sisältyvää kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta on vahvistettu sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevalla 6 §:n 4 momentin säännök- sellä: ”Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työ- elämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteenehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.” Säännöksessä ei ole täsmennetty niitä keinoja, joilla tasa-arvo turvataan. Tarkemmat säännökset sisältyvät lähinnä tasa-ar- volakiin. Kuten perusoikeussäännös edellyttää, naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta anne- tun lain (609/1986) 4 §:llä on vahvistettu ja konkretisoitu viranomaisen tasa-arvon edistämisvelvollisuutta täsmentämällä tasa-arvon edistämiskeinoja. Tasa-arvolain mu- kaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 101 asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista. Euroopan perusoikeusviraston (FRA) vuonna 2014 julkaiseman EU-maita vertailevan haastattelututkimuksen mukaan seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat Suo- messa yleisempiä kuin EU:ssa keskimäärin. Suomessa asuvista naisista seksuaa- lista häirintää oli 15 vuotta täytettyään kokenut ainakin kerran 71 % (EU:n keskiarvo 55%) ja viimeisen 12 kuukauden aikana joka neljäs nainen (23 %; EU:n keskiarvo 21%). Kyselyyn vastanneista Suomessa asuvista naisista 17 % ilmoitti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa ainakin kerran 15 vuotta täytettyään (EU:n keskiarvo 11%) ja 3 % ilmoitti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa viimeisen 12 kuukauden aikana (EU:n keskiarvo 2%). Vuosien 2013-2018 kansallisissa rikosuhritutkimuksissa noin 2 % kyselyyn vastan- neista naisista raportoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa tai sen yrityksen edeltä- vän 12 kuukauden aikana. Miesten osalta vastaava osuus on ollut noin 0,5 %. Sekä kansallisten rikosuhritutkimusten että FRA:n tutkimuksen mukaan nuorten riski joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi on moninkertainen verrattuna vanhempien ikäluokkien riskiin. Nuoret naiset ovat siis seksuaalisen väkivallan erityistä riskiryhmää. Vuonna 2018 poliisin tietoon tulleiden raiskausrikosten tekijöistä 99,6 prosenttia oli miehiä ja 0,4 prosenttia naisia. Uhrien sukupuolijakauma oli käytännössä päinvastai- nen: 97 prosenttia naisia ja kolme prosenttia miehiä (Rikollisuustilanne 2018, s. 71). Myös esimerkiksi lasta seksuaalisesti esittävien kuvien hallussapidossa, levityksessä, seksuaalipalvelujen ostamisessa nuorelta tai ihmiskaupan uhrilta sekä lapsen houkut- telussa seksuaalisiin tarkoituksiin tekijät ovat pääsääntöisesti miehiä: 198 näihin rikok- siin tuomitusta vuosina 2016–2018 vain 9 on ollut naisia. Vastaava sukupuolijakauma toistuu muissa seksuaalirikoksissa. Uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on seksuaalirikosten määrän vähentäminen, jolla on näin ollen merkitystä erityisesti naisten turvallisuuden ja myös turvallisuuden tunteen kannalta. Esityksen vaikutukset kohdistuvat rikosten uhrien ja ennaltaeh- käisyn osalta ennen muuta naisiin ja tyttöihin ja rikosten tekijöiden osalta erityisesti miehiin. Ehdotetuilla muutoksilla ja niiden taustalla olevalla seksuaalisen itsemäärää- misoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden korostamisella jo sinänsä voi- daan arvioida olevan myönteistä merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon ja erityi- sesti naisten oikeuksien kehittämisen kannalta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 102 Taloudelliset vaikutukset viranomaisten toimintaan Poliisit, syyttäjät, tuomioistuimet Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus ei merkitse sitä, että viranomaisten tutkittaviksi tulisi uusia rikosryhmiä. Pääosin kysymys olisi vanhastaan rangaistavien tekojen arvioimisesta uudella tavalla. Esityksen ehdotukset eivät toteuttaessaan muut- taisi viranomaisten tehtäviä tai niiden välisiä toimivaltasuhteita. Jonkin verran uusia tekoja saattaisi tulla poliisin tutkittaviksi ja aikanaan syyttäjän ja tuomioistuimen käsi- teltäviksi. Näiden viranomaisten työmäärään kohdistuvia vaikutuksia voidaan enna- koida olevan niillä ehdotetuilla rikoslain muutoksilla, jotka täsmentäisivät tai laajentai- sivat jonkin verran rangaistavien tekojen alaa. Näitä muutoksia olisivat erityisesti eh- dotetut raiskausta, seksuaalista kajoamista, seksuaalisen ahdistelua ja lasta seksuaa- lisesti esittävän kuvan hallussapitoa koskevat säännökset. Raiskauksena ja seksuaa- lisena kajoamisena rangaistavien tekojen osalta on kysymys paljolti nykyisen säänte- lyn soveltamisalan selkiyttämisestä ja joistain nykyisin muina rikoksina rangaistavista teoista, mutta myös rangaistavuuden ala laajenisi jonkin verran. Voidaan arvioida, että erityisesti sellaisia tekoja, joissa tekijä ei ole käyttänyt väkivaltaa, tulisi nykyistä enem- män käsiteltäviksi esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuimessa. Seksuaali- nen ahdistelu laajenisi muihin kuin koskettelutekoihin, joskin osa tällaisista tekotyy- peistä on jo nykyisin rangaistavia muina rikoksina (ks. HE 216/2013 vp, s. 59/II, ja edellä osio 2.5.3). Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoa koskeva tunnus- merkistö laajenisi pääsyn hankkimiseen tällaiseen materiaaliin myös muuten kuin so- pimalla, mutta valtaosan tällaisista teoista voidaan arvioida jäävän tulematta poliisin tietoon. Paritussäännöstä koskevan soveltamisalan laajennuksen kattamat teot ovat jo nykyi- sin pääosin rangaistavaa ihmiskauppana. Lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraamisen soveltamisala laajenisi siten, että olosuhdetahallisuuden sijaan tahalli- suus täyttyisi myös tapauksissa, joissa olisi perusteltua syytä olettaa lapsen olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Rangaistavuuden alan laajennus olisi siten suhteel- lisen pieni ja tapauksia on tullut poliisin tietoon vuosittain niin vähän, ettei muutoksella arvioida olevan juurikaan taloudellisia vaikutuksia. Voidaan näin ollen olettaa, että rangaistavuuden alaa laajentavien ehdotettujen rikos- lain muutosten osalta tulisi viranomaisten käsiteltäväksi jonkin verran uusia rikosasi- oita. Tämä koskisi selkeimmin ehdotettuja raiskausta, seksuaalista kajoamista, seksu- aalista ahdistelua ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoa koskevia sään- nöksiä. Työmäärän tosiasiallista lisääntymistä eri portaissa on vaikeaa arvioida ottaen huomioon myös lainsäädäntömuutosten ja lainsäädännön toimeenpanoon liittyvien ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vaikutus. Suuntaa-antavia arvioita voidaan esittää OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 103 lähtemällä olettamasta, että rangaistavuuden alan laajentumisen vuoksi esitutkin- nassa syyteharkinnassa ja tuomioistuimessa käsiteltävien rikosten määrä kasvaisi 20 %:lla. Vuoden 2018 tilastojen perusteella käsiteltävien rikosten vuosittainen määrän kasvu voidaan tämän olettaman mukaisesti määritellä alla esitetyllä tavalla. Luvuissa ovat mukana rangaistavat yritykset, muttei törkeitä tekomuotoja, joiden osalta rangais- tavuuden ala ei laajenisi nykyisin rankaisemattomiin tekoihin. Poliisin tietoon tulleet: - Raiskaus: (1231 * 0.2=) 246 uutta tapausta - Seksuaalinen kajoaminen (pakottaminen seksuaaliseen tekoon) (153 * 0.2 =) 31 uutta tapausta - Seksuaalinen ahdistelu: (512 * 0.2 =) 102 uutta tapausta - Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito: 126 * 0.2 =) 26 uutta tapausta Syyttäjälle ilmoitetut: - Raiskaus: (681 * 0.2 =) 136 uutta tapausta - Seksuaalinen kajoaminen: (86 * 0.2=) 17,2 uutta tapausta - Seksuaalinen ahdistelu: (256 * 0.2=) 51,2 uutta tapausta - Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito: (94 * 0.2=) 19 uutta ta- pausta Tuomioistuimessa käsitellyt: - Raiskaus: (346 * 0.2 =) 69 uutta tapausta - Seksuaalinen kajoaminen: (54 * 0.2=) 11 uutta tapausta - Seksuaalinen ahdistelu: (81 * 0.2 =) 16 uutta tapausta - Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito: (74 * 0.2=) 15 uutta ta- pausta Vaikutus esitutkintaa koskevaan työmäärään voidaan arvioida lähtökohdista, että rais- kauksen täysimääräisen esitutkintaan käytetään eri työvaiheineen keskimäärin 40 tun- tia, seksuaalisen kajoamisen esitutkintaan keskimäärin 20 tuntia, seksuaalisen ahdis- telun keskimäärin 10 tuntia ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoon kes- kimäärin 30 tuntia (vrt. HE 291/2014 vp, s. 18 liikennerikoksen esitutkinta 10 tuntia, HE 146/2018 vp. s. 23 maahantulokiellon rikkomisen täysimittainen esitutkinta 12 tun- tia). Tällöin rikosten määrän kasvaessa 20 % uusien esitutkintaan tulevien tapausten aiheuttama työmäärän lisäys olisi (9840 + 620 + 1020 + 780 =) noin 12 260 tuntia eli OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 104 noin 7 henkilötyövuotta. Jos henkilötyövuoden hinta olisi 56 000 euroa, kysymys olisi näin ollen sisäministeriön toimialalla noin 392 000 euron lisäkustannuksesta. Syyteharkinnan ja syytteen tuomioistuinkäsittelyn kustannukset syyttäjälaitokselle on keskimäärin 526 euroa/syyte, kirjallisessa menettelyssä 131 euroa. Syyttäjälle ilmoi- tettujen raiskausten syyttämisprosentti on vuosina 2011-2018 ollut keskimäärin 49. Jos edellä arvioiduista uusista syyttäjälle ilmoitetuista tapauksista (112) 50 % käsitel- täisiin suullisessa käsittelyssä, rikosten kasvaessa 20 % syyttäjälaitoksen kustan- nukseksi muodostuisi 72 500 euroa. Tuomioistuiminkäsittelyn suuntaa-antava kustannusarvio voidaan tehdä laskemalla uusien tapausten määrän rikosasian suullisen käsittelyn yksikkökustannuksella (1 345 euroa/asia) kerrottuna. Rikosasioiden määrän kasvaessa edellä esitetyn arvion mu- kaisesti 20 % eli 111 asialla tuomioistuimille aiheutuisi uusien tapausten käsittelystä lisäkustannus 149 000 euroa. Mahdollinen viranomaisten työmäärän lisääntyminen toteutuisi käytännössä lain voi- maantulosta alkaen, ja uudistuksen tosiasialliset vaikutukset viranomaisten henkilös- tötarpeeseen täsmentyisivät vasta useita vuosia lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Jos kokemukset tuolloin osoittavat, että uudistus lisää merkittävästi esimerkiksi oi- keusviranomaisten työmääriä ja henkilöstötarvetta, on asia syytä ottaa huomioon val- tion talousarvion valmistelussa. Vankiluku Ehdotettujen rangaistusasteikkojen ankaroittamisen (ks. osio 4.1.4) ja edellä arvioidun rikostapausten määrän kasvun arvioidaan lisäävän vankilukua. Tällä olisi taloudellisia vaikutuksia. On varsin vaikea arvioida, kuinka suurta vankimäärän kasvua ehdotetut muutokset käytännössä merkitsisivät. Tämä johtuu useasta seikasta. Ensinnäkin rangaistuksista päättävät riippumattomat tuomioistuimet. Hallituksen esi- tykseen ja muihin valmisteluasiakirjoihin sisältyvällä lausumilla voidaan arvioida ole- van oikeuskäytäntöä jossain määrin ohjaavaa vaikutusta, mutta on hyvin vaikea sa- noa kokonaisuutena, kuinka suurta rangaistuskäytännön muutosta esitys toteutues- saan merkitsisi. Toiseksi esityksiin sisältyvissä ehdotuksissa ei ole kysymys pelkästään ennakoidusta rangaistustason noususta, vaan myös merkittävistä muutoksista seksuaalirikosten eri tekomuotojen soveltamisessa. Kun tekoja siirtyy arvioitavaksi aikaisempaa törkeäm- pien tekomuotojen mukaisesti, on vaikea ennakoida, vastaavatko näistä aikaisemmin OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 105 lievemmiksi arvioiduista rikoksista tuomittavat rangaistukset jatkossa törkeämmästä tekomuodosta tuomittavien rangaistusten entistä keskitasoa vai jäävätkö ne sen alle. Kolmanneksi nykyinen rangaistuskäytäntö, joka on otettava laskelmien pohjaksi, ei liene vielä täysin vakiintunutta edellistenkään uudistusten jälkeen. Lainmuutokset, joilla lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistus korotettiin neljästä kuu- teen vuoteen vankeutta ja säädettiin törkeää lapsenraiskausta koskeva rangaistus- säännös, tulivat voimaan huhtikuussa 2019. Taloudellisten vaikutusten arvioitiin synty- vän aikaisintaan vuonna 2020 ja täysimääräisinä vaikutukset tuntuisivat vasta sen jäl- keisinä vuosina (HE 212/2018 vp, s. 34). Jäljempänä oleviin laskelmiin liittyy siten useita epävarmuustekijöitä ja kustannusarvi- oita voidaan pitää sen vuoksi lähinnä suuntaa-antavina. Perusmuotoisesta raiskauksesta ja sen yrityksestä tuomittiin ehdottomaan vankeu- teen 52 tapauksessa keskimäärin 25,1 kuukaudeksi. Alle 16-vuotiaisiin kohdistuvia raiskauksina ei enää tuomittaisi raiskauksina, käytännössä yleensä törkeinä, vaan lapsenraiskauksina. Jos lähdetään edellä esitetystä olettamasta, että raiskauksena käsiteltävien tapausten määrä kasvaisi 20 % ja siitä, että ehdottomien vankeusran- gaistusten suhteellinen määrä muihin rangaistuksiin pysyisi samana, uusia ehdotto- mia vankeusrangaistuksia raiskauksesta tuomittaisiin vuosittain 10, jolloin vankeus- kuukausia tulisi lisää 251. Raiskausrikosten uusimisprosentti on vuosina 2014–2018 ollut keskimäärin 28,7. Tämän perusteella voidaan aikuisiin ja 16-vuotta täyttäneisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat laskelmat perustaa arvioon, että rangaistuk- sista suoritetaan vankilassa 60 %, joten uusia vankikuukausia tulisi 151. Törkeästä raiskauksesta tuomittiin vuonna 2018 ehdotonta vankeutta 29 tapauksessa keskimäärin 47,2 kuukautta. Törkeän raiskauksen soveltamisala laajenisi vakavaa vä- kivaltaa koskeviin tekoihin, jolloin niistä ei enää voitaisi tuomita kahden vuoden vähim- mäisrangaistuksen vuoksi yleensä kuin ehdotonta vankeutta. Tutkimusten mukaan noin joka neljänteen raiskaustapaukseen on sisältynyt lyömistä, kuristamista tai pitem- piaikaista lyömistä tai muuta väkivaltaa (ks. Rikollisuustilanne 2018, s. 72). Jos arvioi- daan, että perusmuotoisista raiskauksista, joista on tuomittu ehdottomaan vankeu- teen, kolmannes sisältää vakavaa väkivaltaa ja arvioitaisiin jatkossa törkeiksi, kasvaisi törkeistä raiskauksista tuomittujen määrä vankeudessa (52 * 1/3=) 17,3:llä, mikä li- säisi vankeuskuukausia 818:lla, joista suoritettaisiin vankilassa 60 % eli 491 kuu- kautta. Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon rangaistusasteikko on nykyisin sakosta kol- meen vuoteen vankeutta. Kun nämä teot olisivat jatkossa tuomittavia seksuaalisena kajoamisena, rangaistusasteikko nousisi vankeuteen neljästä kuukaudesta neljään OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 106 vuoteen. Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomittiin vuonna 2018 ehdotonta van- keutta 10 %:ssa eli 2 tapauksessa keskimäärin 8,5 kuukaudeksi. Jos oletetaan, että perusmuotoisesta seksuaalisesta kajoamisesta tuomittaisiin jatkossa 20 % enemmän henkilöitä ja 2 kk pidempiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin, vankeuskuukausia tu- lisi lisää (0,2 * (8,5 kk + 2 kk)=) 2,1, joista suoritettaisiin vankilassa 60 % eli 1,26 kuu- kautta. Voidaan asettaa olettamaksi, että vastaavasti kuin raiskauksessa noin 20 % seksuaa- lisesta kajoamisesta tuomittaisiin törkeänä. Kun vuonna pakottamisesta seksuaali- seen tekoon vuonna 2018 oikeudessa tuomittiin 30 henkilöä, ja jatkossa arvion mu- kaan tuomioita olisi 20 % enemmän eli 36, tuomittaisiin törkeästä seksuaalisesta ka- joamisesta vuosittain 7,2 henkilöä. Kun vertailukohdaksi otetaan rangaistusasteikol- taan vastaava perusmuotoinen raiskaus, ehdoton vankeusrangaistus tuomittaisiin 40 %:ssa eli 2,9 tapauksessa ja näiden keskimääräinen pituus olisi 25,1 kuukautta. Näin ollen törkeänä seksuaalisena kajoamisena tuomittavista teoista tuomittaisiin vuosittain lisää vankeuskuukausia 72, joista suoritettaisiin vankilassa 60 % eli 43 kuukautta. Lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistavuuden ala ei laajenisi, sillä nykyi- sinkin rangaistavia ovat kaikki lapseen kohdistuvat seksuaaliset teot, jotka ovat omi- aan vahingoittamaan tämän kehitystä, lapsen vapaaehtoisuutta erikseen arvioimatta. Kuitenkin osa sellaista teoista, jotka eivät nykyisin täytä raiskauksen tunnusmerkistöä, mutta olisivat rangaistavia perusmuotoisena tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväk- sikäyttönä, olisi jatkossa rangaistavia lapsenraiskauksena. Tämä korottaisi näiden ri- kosten vähimmäisrangaistuksen neljästä kuukaudesta tai vuodesta kahteen vuoteen. On siten ennakoitavissa, että sukupuoliyhteyden sisältävistä nykyisin lapsen seksuaa- lisena hyväksikäyttönä tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tuomitta- vista teoista jatkossa tuomittavien vankeuspäivien määrä lisääntyisi jonkin verran. En- sinnäkin kaikki alle 12-vuotiaaseen kohdistuneet sukupuoliyhteydet tuomittaisiin jat- kossa lapsenraiskauksina tai törkeinä lapsenraiskauksina. Lisäksi kaikki 12-15-vuo- tiaisiin kohdistuneet sukupuoliyhteydet, joissa täyttyy raiskauksen tunnusmerkistö tai joissa tekijä on olennaisesti vanhempi ja kypsempi ja on aktiivisin toimin (kehotta- malla, houkuttelemalla tai taivuttelemalla) saanut lapsen osalliseksi tekoon, tuomittai- siin lapsenraiskauksena. Tunnusmerkistö ei edellyttäisi myöskään sitä, että teko arvi- oidaan yksittäistapauksessa myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Osiossa 2.3.2 mainitusta Krimon tutkimusraportista selviää, että nykyisin on tuomittu ehdolliseen vankeuteen teoista, jotka jatkossa täyttäisivät lapsenraiskauksen tunnus- merkistön. Vuosina 2017-2018 törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ai- noana rikoksena tuomituista 55/70 (79 %) on ollut ehdollista vankeutta ja näistä 41/55 OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 107 teossa tekotapana on ollut sukupuoliyhteys. Ehdottomiin vankeusrangaistuksiin tuomi- tuista 12/15 teossa tekotapana on ollut sukupuoliyhteys. Näin ollen sukupuoliyhteyden sisältävistä törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä tuomitaan ainoana rikok- sena nykyisin 12/53 eli 23%:ssa ehdotonta vankeutta ja 41/53 eli 77 %:ssa ehdollista. Tyyppiesimerkki tapauksista, joissa nykyisin tuomitaan ehdollista vankeutta, on yksit- täinen kerta, jolloin noin 20-vuotias mies on ollut sukupuoliyhteydessä 13-15-vuotiaan tytön kanssa omassa asunnossaan. Tekijä ja uhri tunsivat toisensa entuudestaan ne- tistä tai kavereiden kautta. Törkeänä tuomittiin 33/39 sukupuoliyhteyden sisältäneistä alle 13-vuotiaisiin kohdistuneista hyväksikäytöistä. Näistä 12 (36 %) rangaistuksena oli ehdollinen vankeus (+mahdollinen oheisseuraamus), 1 (3 %) jätettiin rangaistuk- seen tuomitsematta ja 20 (61 %) tuomittiin ehdottomaan vankeuteen. Tarkasteltaessa edellä mainitun Krimon tutkimusraportin 19 oikeustapausta, joissa tuomittiin ehdolliseen vankeuteen sukupuoliyhteyden sisältävistä teoista (s. 37-39), voidaan arvioida, että näistä lapsenraiskauksina ja ehdottomaan vankeusrangaistuk- seen tuomittaisiin jatkossa 4/19 (tapaukset 5, 6, 8 ja 10) eli 21 %:ssa. Tapauksista 10:ssä (1, 2, 4, 11, 12, 13,14, 15, 18,19) tekijä oli alle 18-vuotias, yhdessä (7) syynta- keeton ja kahdessa (16 ja 17) rangaistus tuomittiin ehdollisena vastaajan psyykkisen terveydentilan vuoksi. Vuonna 2018 tuomituista 107 törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 75 eli 70 % sisälsi sukupuoliyhteyden ja näistä ehdolliseen vankeu- teen voidaan edellä todetun perusteella arvioida tuomitun 58 eli 77 %. Kun tämän pohjalta oletetaan, että ehdolliseen vankeuteen tuomituista sukupuoliyhteyden sisältä- vistä teoista 12 eli 21 % tuomittaisiin jatkossa lapsenraiskauksina ehdottomaan van- keuteen ja vähimmäisrangaistuksen korottamisen vuodesta kahteen vuoteen vuoksi rangaistusten kesto pitenisi 36,3 kuukaudesta keskimäärin 6 kuukautta eli 42,3 kuu- kauteen, tuomittaisiin vankeuskuukausia lisää 508. Kun lapsiin kohdistuvissa seksu- aalirikoksissa uusimisriski on erittäin pieni, voidaan laskelma vankilassa suoritetuista kuukausista perustaa ensikertalaisina suoritettaaviin rangaistuksiin, joten vankikuu- kausia tulisi lisää 254 kuukautta. Ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanokustannukset vuonna 2019 olivat noin 70 860 euroa/vankivuosi (Rikosseuraamuslaitoksen tilinpäätös ja toimintakerto- mus vuodelta 2019, s. 22). Kun edellä olevan arvion mukaan vankeusvuosia (940 kuukautta / 12) tulisi 78 lisää, esitys lisäisi vankeusrangaistusten täytäntöönpanon kustannuksia noin 5 500 000 eurolla vuodessa (25.40.01 rikosseuraamuslaitoksen toi- mintamenot). Ehdottomien vankeusrangaistusten jonkin verran lisääntyessä vähennyksenä voitai- siin jossakin määrin ottaa huomioon yhdyskuntapalvelun käytön vähentymisestä ai- heutuva säästö, mutta oletettavasti ehdollisten vankeusrangaistusten lisääntyessä ja pidentyessä yhdyskuntapalvelua käytettäisiin ehdollisen vankeuden tehosteena OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 108 muissa tapauksissa ja myös itsenäisenä seuraamuksena nykyistä enemmän. Kustan- nuslisäysten suuruusluokka olisi arviolta muutamia kymmeniä tuhansia euroja vuo- dessa. Vaikutukset pakkokeinoihin Rikosten esitutkinnassa käytettävistä pakkokeinoista säädetään pakkokeinolaissa (806/2011). Monen pakkokeinon käyttö on muiden edellytysten ohella kytketty rikok- sesta säädettyyn enimmäisrangaistukseen. Kun seksuaalirikosten enimmäisrangais- tuksia korotettaisiin (ks. osio 4.1.2), lisääntyisi jossain määrin myös pakkokeinojen käyttöala. Nykyisin rikoslain 20 luvun 1 §:n 3 momentissa säädettyjen vähemmän va- kavien raiskaustekojen siirtäminen kuuden vuoden enimmäisrangaistuksella rangais- tavaksi merkitsisi, että näiden rikosten esitutkinnassa tulisivat uusina keinoina käyt- töön viranomaisen, avustajan, lääkärin tai julkaisijan asiakirjojen takavarikointi tai jäl- jentäminen (pakkokeinolain 7 luku 3 §:n 2 momentin 3 kohta), tekninen kuuntelu ja tekninen katselu (kohteena viesti lähiomaiselle, lääkärille tai julkaisijalle; pakkokeino- lain 10 luvun 52 §:n 2 momentti). Seksuaalisena kajoamisena rangaistavien tekojen enimmäisrangaistuksen korottami- nen kolmesta neljään vuoteen vankeutta merkitsisi, että esitutkinnassa rikoksen tut- kinnassa tulisivat uusina keinoina käyttöön muun muassa televalvonta, sijaintitietojen hankkiminen epäillyn ja tuomitun tavoittamiseksi ja tukiasematietojen hankkiminen (pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentti, 8 § sekä 10 §:n 2 momentti), poliisin te- kemä peitelty tiedonhankinta (pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 2 momentti), peitelty tie- donhankinta rikoksen estämiseksi (poliisilain 872/2011 5 luvun 15 §:n 2 momentti), te- levalvonta ja tukiasematietojen hankkiminen rikoksen estämiseksi (poliisilain 5 luvun 8 §:n 2 momentti ja 11 §:n 2 momentti), tekninen kuuntelu, tekninen katselu kotirauhan piirissä, epäillyn tekninen seuranta ja tekninen laitetarkkailu (pakkokeinolain 10 luvun 16 §:n 3 momentti, 19 §:n 4 momentti 21 §:n 3 momentti ja 23 §:n 3 momentti) sekä DNA-tunnisteen tai ruutisavunäytteen ottaminen ulkopuoliselta henkilöltä ilman tämän suostumusta (pakkokeinolain 8 luvun 32 §:n 2 momentti). Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidon enimmäisrangaistuksen korottami- nen yhdestä kahteen vuoteen vankeutta merkitsisi, että rikoksen tutkinnassa tulisivat uusina keinoina käyttöön pakkokeinolain 10 luvun, 7 §: 1 momentissa tarkoitettu tele- valvonta laitteen tai osoitteen haltijan suostumuksella, 12 §:n 3 momentin suunnitel- mallinen tarkkailu ja 34 §:n 1 momentissa tarkoitettu valeosto. Lisäksi, jos rikos on tehty tai suunnitteilla teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen, tulisivat uusina kei- noina käyttöön pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentin ja poliisilain 5 luvun 8 §:n 2 momentin tarkoittama televalvonta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 109 5 Muut toteuttamisvaihtoehdot 5.1 Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset 5.1.1 Raiskaus Esityksen valmistelussa on arvioitu useita vaihtoehtoja uudeksi raiskaussäännökseksi ja sen tavoitteen toteuttamiseksi, että raiskauksen määritelmä muutetaan suostumuk- sen puutteeseen perustuvaksi oikeusturvasta huolehtien. Päävaihtoehtoja ovat olleet raiskaussäännöksen laatiminen joko niin sanotun ”ei tarkoittaa ei” –mallin tai ”kyllä tar- koittaa kyllä” –mallin mukaisesti. Karkeasti luonnehtien mallien ero on siinä, täyttyykö raiskaus sukupuoliyhteyteen ryhtymisellä, kun sen toinen osapuoli on jotenkin ilmais- sut vastentahtoisuutensa (”ei”), vai kun toinen osapuoli ei ole jotenkin ilmaissut suos- tumustaan (”kyllä”). Valmistelussa on harkittu seuraavanlaisia perusvaihtoehtoja, joista A-vaihtoehto noudattaa ”ei tarkoittaa ei” –mallia ja B-vaihtoehdot ” ”kyllä tarkoit- taa kyllä” –mallia. Kuten edellä jaksossa 4.1 todetaan esityksessä ehdotetaan raiskaussäännöstä, joka on B2 –mallin mukainen Sääntelyn johdonmukaisuuden vuoksi myös muut uudistetta- vat seksuaalirikossäännökset pohjautuisivat B2 vaihtoehtoon. Vaihtoehto A 1 § Raiskaus Joka on toisen kanssa sukupuoliyhteydessä vastoin tämän sanallisesti tai muuten ilmaisemaa tahtoa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähin tään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella tai OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 110 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, voimakkaan päihtymistilan, heikenty neen tajunnantilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkilli syyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Yritys on rangaistava. Vaihtoehto B1 1 § Raiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä toisen kanssa ilman tämän sanallisesti tai muuten ilmaisemaa suostumusta, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vä- hintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttä- mällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottaa hänet siihen uhkauksella tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Yritys on rangaistava. Vaihtoehto B2 1 § Raiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yh- deksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttä- mällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pakottaa hänet siihen uhkauksella tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 111 päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Yritys on rangaistava. Vaihtoehto A: ” Joka on toisen kanssa sukupuoliyhteydessä vastoin tämän sa- nallisesti tai muuten ilmaisemaa tahtoa…” Tämän tyyppisen raiskaussäännöksen nojalla olisi selvää, että sukupuoliyhteys olisi raiskauksena rangaistavaa, kun toinen osapuoli on osoittanut pelkillä sanoilla tai muulla käytöksellään, ettei sitä tahdo. Fyysistä vastustamista ei tunnusmerkistössä siis edellytettäisi. Selvää olisi myös se, ettei rangaistavuus edellytä, että tekijä käyttää väkivaltaa. Säännöskohtaisissa perusteluissa voitaisiin täsmentää, että tunnusmerkis- tön täyttymiseksi riittäisi, että henkilö on ilmaissut vastentahtoisuutensa tai se muuten on havaittavissa ulkoisesti. Lisäksi säännöksessä voisi olla pitkälti nykyisen raiskaus- säännöksen 2 momentin kaltainen säännös, jonka nojalla raiskauksen rangaistavuus ei edes edellyttäisi tällaista vastentahtoisuuden ilmaisemista, jos siihen ei ole mahdol- lisuutta. Säännöksessä voitaisiin lisäksi mainita erikseen, että kyseessä on raiskaus myös silloin, kun henkilö saadaan sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai pakotetaan sii- hen uhkauksella. Muun muassa pelkotila voitaisiin määritellä nykyistä laajemmin ja äkillisten tilanteiden hyväksikäyttö voitaisiin säätää nimenomaisesti raiskauksena ran- gaistavaksi. Vaihtoehto vastaisi näin kattavasti esiin tulleisiin ongelmiin nykyisen rais- kaussäännöksen soveltamisessa. Vaihtoehdon A etuna olisi myös se, ettei rikoslaissa määriteltäisi sitä, mitä edellyttää normaali hyväksyttävä sukupuoliyhteys. Säännöksessä määriteltäisiin vain se, mikä on rangaistava käyttäytyminen eli mitkä elementit tekevät sukupuoliyhteydestä ran- gaistavaa ottamatta suoremmin kantaa hyväksyttävän sukupuoliyhteyden edellytyk- siin. Jäljempänä tarkasteltavat B1 ja B2 vaihtoehdot määrittelevät suoremmin myös hyväksyttävän sukupuoliyhteyden edellytyksiä: sukupuoliyhteys on normaalia ja hy- väksyttävää vain kun suostumuksen ilmaisemista tai vapaaehtoista osallistumista kos- keva edellytys täyttyy. Vaihtoehto A myös sääntelisi muita vaihtoehtoja selkeämmin sen, milloin teko muut- tuisi rangaistavaksi molemmin puolin vapaaehtoisesti aloitetun sukupuoliyhteyden ai- kana: jos toinen osapuoli muuttuisi vastentahtoiseksi kesken sukupuoliyhteyden, teko muuttuisi raiskaukseksi, jos toinen sitä jatkaisi sen jälkeen kun toinen on ilmaissut vastentahtoisuutensa. Vaihtoehtojen B1 ja B2, joiden sanamuodon nojalla ei ole yhtä selvää, miten pitkälle ”suostumus” tai ”vapaaehtoinen osallistuminen” ulottuu, ja sään- tely jäisi enemmän perustelujen ja oikeuskäytännön varaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 112 Vaihtoehdossa voidaan nähdä seuraavia puutteita. Jos raiskauksen tunnusmerkistön täyttymiseksi vastentahtoisuus täytyisi ilmaista kaikissa muissa kuin 2 momentissa määritellyissä tilanteissa, ei tunnusmerkistö kattaisi aivan kaikkia mahdollisia tilan- teita, joissa tekijä ei saa osoitettua vastentahtoisuuttaan. Esimerkiksi seuraavat tilan- teet voisivat A malliin perustuvan säännöksen nojalla jäädä raiskauksena rankaise- matta: • Henkilö voi olla ilmaisematta vastentahtoisuuttaan ja alistua sukupuoliyhtey- teen, koska hän kokee, ettei sen ilmaiseminen auta tai se on vaarallista, vaikkei hänen pelkotilastaan olisi riittävästi ulkoisesti havaittavia viitteitä. Tämä voi olla erityisesti nuorempien tai kokemattomien osalta tavallinen ti- lanne. • Henkilö voi epävarmuutensa vuoksi olla kykenemätön päättämään, haluaako hän osallistua sukupuoliyhteyteen. Toinen voi tästä huolimatta aloittaa suku- puoliyhteyden. • Henkilö voi erheellisesti luulla ilmaisseensa vastentahtoisuutensa sukupuo- liyhteyteen jo riittävän selkeästi ja ajatella, että toinen on tästä piittaamatta päättänyt olla hänen kanssaan sukupuoliyhteydessä. Vaihtoehto B1: ”Joka on sukupuoliyhteydessä toisen kanssa ilman tämän sa- nallisesti tai muuten ilmaisemaa suostumusta…” Tällainen raiskaussäännös ilmaisisi selkeästi, ettei toisen kanssa saa ryhtyä sukupuo- liyhteyteen ilman, että tämä on ilmaissut suostuvansa siihen; pelkästä passiivisuu- desta tai perusteettomista käsityksistä ei toisen suostumusta saisi olettaa. Säännös suojaisi siten vaihtoehtoa A paremmin henkilöä tilanteissa, joissa tämä ei voi ilmaista vastentahtoisuuttaan osallistua sukupuoliyhteyteen esimerkiksi epävarmuutensa, toi- vottomana kokemansa tilanteen tai muun sellaisen seikan vuoksi, eli muissakin kuin säännöksen 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Vaihtoehdossa B1 voidaan nähdä seuraavia kielteisiä puolia. Termi ”suostumus” ei kielellisesti vastaa aina tavanomaista sukupuolikäyttäytymistä, koska usein tilanteissa suostumusta ei varsinaisesti ilmaista, vaan toisen tahto tai vapaaehtoisuus osallistua yksinkertaisesti havaitaan. Vaikka ”suostumus” lienee luontevin yhden sanan käännös englanninkielisestä raiskaussääntelyyn liittyvästä termistä ”consent”, se ei merkityk- seltään aivan vastaa tätä termiä. Termi ”consent” kuvaa paremmin molemminpuolista tahtoa tai toiminnan vastavuoroisuutta kuin termi ”suostumus”. Lisäksi ”suostumus” termin käyttämisessä raiskaussäännöksessä voidaan itsessään nähdä seuraavia on- gelmia: OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 113 • Ottaen huomioon, että vaihtoehdon B1 mukainen säännös rikoslaissa aset- taisi lain mukaisen sukupuoliyhteyden edellytykseksi toisen ilmaiseman suos- tumuksen, termi voi antaa kuvan varsin yksipuoleisesta seksuaalisesta kans- sakäymisestä: yksi haluaa, toinen suostuu tai ei suostu. Tämä kuva ei vastaa sitä todellisuutta, että yleensä sukupuoliyhteys perustuu molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen ja tahtoon. • Suostumus –sanan käyttö säännöksessä saattaisi myös johtaa herkemmin käsitykseen, että toisen osapuolen pelkkä sanallisesti ilmaisema suostumus (jopa pelkkä allekirjoitettu paperi) riittää aina oikeuttamaan sukupuoliyhtey- den, vaikka hän ei sitä todellisuudessa tahdo ja tämä on toisen yhdyntään osallistuvan tiedossa. • Raiskaussäännöksessä termin ”suostumus” oikeusvaikutuksia voisi olla vai- keaa erottaa tässä yhteydessä loukatun suostumusta koskevasta opista. Tätä oppia ei ole syytä soveltaa kaikilta osin raiskaussäännöksen soveltamisessa. Esimerkiksi pätevää suostumusta yhdyntään ja pahoinpitelyyn ei ole perustel- tua rinnastaa loukatun suostumuksen kannalta. Suostumusoppi ei myöskään perustu kirjoitettuun lakiin eikä sen sisällöstä vallitse täyttä yksimielisyyttä (ks. Nieminen ym., 2020, s. 158-159). On myös mahdollista, että termi ”suostumus” raiskaussäännöksessä voisi luoda käsi- tyksen, että sukupuoliyhteyteen ryhtyminen on raiskaus, jos toinen osapuoli ei ilmais- sut suostumusta nimenomaisesti tai jollain määrätyllä tavalla, ja että raiskaussäännös ei jätä tilaa sille, että toisen tahto tai vapaaehtoisuus osallistua voi olla selvää muun- kin käytöksen perusteella. Nimenomaisen tai määrätynlaisen suostumuksen edellyttä- mistä ja myös säännöstä, joka voisi luoda käsityksen tällaisen suostumuksen ilmaisun edellyttämisestä, voidaan pitää ongelmallisena perusoikeuksien ja kriminalisointiperi- aatteiden kannalta. • Seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös se, että molemmin puo- lin vapaaehtoinen sukupuoliyhteys voidaan toteuttaa osapuolten haluamalla tavalla esimerkiksi niin, että toinen osallistuu siihen passiivisesti tai vähäelei- sesti. Sukupuoliyhteys ei ole itsessään tai lähtökohtaisesti moitittavaa ja ran- gaistavana pidettävää toisin kuin esimerkiksi pahoinpitely. Siksi sukupuoliyh- teyteen osallistuvilta ei tule vaatia nimenomaista suostumusta, vaan hiljainen yhteisymmärrys riittää (ks. myös Ojala, 2014, s. 84). Nimenomaisen suostu- muksen edellyttämä raiskaussäännös voisi siis laajasti poissulkea tai ainakin käytännössä vaikeuttaa mahdollisuutta osallistua sukupuoliyhteyteen hiljai- sella suostumuksella (konkludenttisesti) ja näin rajoittaisi tavanomaista osa- puolten yhteisymmärryksessä tapahtuvaa seksuaalista käyttäytymistä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 114 • Nimenomaisen suostumuksen edellytys tarkoittaisi äärimmillään esimerkiksi sitä, että pitkäaikaisessa parisuhteessa olevien pitäisi molempien joka kerta nimenomaisesti ilmaista sukupuoliyhteyteen suostumuksensa, vaikka molem- pien tahto osallistua siihen olisi muutenkin osapuolten tiedossa. • Nimenomaisen suostumuksen ilmaisun edellyttäminen laissa saattaisi joissain tilanteissa vähentää epäselvyyttä sukupuolikäyttäytymiseen liittyvässä viestin- nässä. Rikoslainsäädännöllä ei kuitenkaan pitäisi ohjata normaalia sukupuoli- käyttäytymistä varsinkaan, jos se rajoittaisi tavanomaisia ja yleisesti hyväksyt- tyjä käyttäytymistapoja. Koska nykyisin sukupuolikäyttäytymisessä voi olla ta- vanomaista, ettei suostumusta haluta tai koeta tarpeelliseksi ilmaista nimen- omaisesti tai tietyllä tavalla, nimenomaisen suostumusilmaisun edellyttäminen laissa johtaisi käytännössä ihmisten toimintavapauden rajoittamiseen. Vaikka tällaisen rajoittamisen tarkoitus olisi turvata seksuaalista itsemääräämisoi- keutta, voidaan hyväksyttävää seksuaalista kanssakäymistä liikaa rajoittavan säännöksen nähdä myös itsessään rajoittavan seksuaalista itsemääräämisoi- keutta. • Todetun vuoksi nimenomaista suostumusta edellyttävää raiskaussäännöstä voidaan pitää ongelmallisena myös kriminalisointiperiaatteiden kannalta: sille ei näytä olevan painavaa yhteiskunnallista tarvetta, rangaistavuus kattaisi muuta kuin moitittavaa menettelyä ja säännös ei olisi oikeasuhtainen tavoit- teeseensa nähden. Vaihtoehto B2: ” Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti …” Vaihtoehdon B2 mukaisella raiskaussäännöksellä vältettäisiin edellä todettuja vaihto- ehtoihin A ja B1 liittyviä ongelmia, mutta saavutettaisiin pitkälti niiden edut. Vaihtoeh- dolla B2 vältettäisiin se vaihtoehtoon A liittyvä epäkohtana pidettävä seikka, että teko ei täyttäisi raiskauksen tunnusmerkistöä tietyissä tilanteissa, joissa toinen ei saa osoi- tettua vastentahtoisuuttaan, vaikka häneltä ei puuttuisi mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Lisäksi vaihtoehdon B2 mukaisessa säännöksessä ei käytettäisi ”suostumus”-termiä, jonka käyttämisessä voidaan nähdä edellä todetut ongelmat. Termin ”vapaaehtoinen osallistuminen” erityisenä etuna voidaan pitää sitä, että rais- kaussäännöksessä kuvaa muihin esiteltyihin vaihtoehtoihin nähden paremmin sitä, mitä tavanomainen hyväksyttävä seksuaalinen kanssakäyminen on: yhteisymmärryk- sessä tapahtuvaa vastavuoroista toimintaa, johon molemmat osallistuvat tahdostaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 115 Toisaalta ”vapaaehtoinen osallistuminen” ilman täsmennyksiä saatettaisiin joissain yh- teyksissä ymmärtää suppeasti pakottamisen vastakohdaksi. Sanamuodon sisältöä kuitenkin täsmennettäisiin perusteluissa siinä määrin, että olisi selvää, että pelkkä pa- kottamisen puuttuminen ei tekisi osallistumisesta vapaaehtoista. Kokoavia päätelmiä Raiskaussäännöksen terminologiaa ja kirjoittamistapaa valittaessa on otettava huomi- oon rikoslainsäädännön sisäinen johdonmukaisuus, kirjoittamisperinne ja laillisuuspe- riaatteen vaatima sääntelyn täsmällisyys ja tarkkarajaisuus. Rikoslain normaalista kir- joittamistavasta poikkeaisi esimerkiksi sellainen rangaistussäännös, joka sisältää tun- nusmerkistötekijän legaalimääritelmän. Erityisesti kun kysymys on rikosoikeuden ydin- alueesta, on tärkeä merkitys myös säännöksen kirjoitusasulla. Terminologisista eroistaan huolimatta kukin edellä mainittu vaihtoehto merkitsisi asial- lisesti suostumuksen puutteeseen perustuvaa raiskaussäännöstä, jonka nojalla olisi selvää, ettei väkivallan käyttö enää ole säännöksessä keskeinen edellytys. Tarkoitus on rangaista siitä, että henkilö saatetaan tahtomattaan sukupuoliyhteyteen ja riippu- matta siitä, onko tämä aktiivisesti vastustanut sitä vai ei. Rangaistavuuden edellytyk- senä ei enää olisi säännöksen sanamuodon mukaan aina joko pakottaminen tai avut- toman tilan hyväksikäyttö, vaan olennaista olisi teon kohteen tahdon suuntautuminen. Suostumuksen puutteeseen perustuva raiskaussäännös ei merkitse välttämättä sitä, että siinä käytetään sanaa ”suostumus” vaan asiallisesti suostumukseen perustuva säännös voidaan kirjoittaa myös erilaista terminologiaa käyttäen. Säännösvaihtoehtojen A, B1 ja B2 eroja voidaan pitää paljolti lakiteknisinä. Kussakin vaihtoehdossa syyksiluettavuus edellyttäisi tekijän tahallisuutta kaikista tunnusmerkis- tössä kuvatuista seikoista. Asiallinen ero voidaan nähdä selkeimmin edellä maini- tuissa tilanteissa, joissa toinen osapuoli etenee sukupuoliyhteyteen, kun toinen (esi- merkiksi tilanteen toivottomuuden vuoksi) ei ole ilmaissut suostumustaan eikä liioin vastentahtoisuuttaan ja 2 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa häneltä puuttuu mah- dollisuus muodostaa tai ilmaista tahtoaan, ei ole käsillä. Säännösvaihtoehdon A no- jalla teko ei tällöin täyttäisi tunnusmerkistöä (ainakaan ilman sen laajahkoa tulkintaa), mutta B1 ja B2 vaihtoehtojen nojalla teko olisi raiskaus. Tämä ero ei kuitenkaan olisi välttämättä käytännössä merkittävä. Esimerkiksi tahdostaan epävarma voi käyttäyty- misensä perusteella osoittaa vastentahtoisuuttaan, jos hän ei osoita suostuvaista suh- tautumista sukupuliyhteyteen, mutta toisaalta motiiveistaan epävarmakin voi käyttäy- tymisensä perusteella osoittaa epävarmuudestaan huolimatta olevansa vapaaehtoi- nen osallistumaan. On myös syytä korostaa, että tunnusmerkistön täyttymisen kan- nalta olennaista sukupuoliyhteyden alkamishetkeä ja etenemistä edeltää yleensä jon- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 116 kinlainen osapuolten välinen viestintä. Siten yhden osapuolen käsitys toisen osapuo- len tahdosta osallistua tai olla osallistumatta ei yleensä muodostu ”tyhjästä” eikä rais- kauksen tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaisi pelkästään sen perusteella, mitä osa- puolten tahdosta on ilmennyt välittömästi sukupuoliyhteyden alkamisen hetkellä. Merkitystä on myös sillä, miten säännökset ovat sovellettavissa. Esimerkiksi tilan- teessa, jossa toinen on toivoton, epävarma tai pelokas, voi vapaaehtoisuuden puute käytännössä olla yksinkertaisempaa osoittaa kuin vastentahtoisuuden ilmaiseminen tai pelkotilan ilmeneminen. Kuhunkin vaihtoehtoon – kuten nykyiseenkin raiskaus- säännökseen – liittyisi väistämättä vaikeita käytännön soveltamistilanteita, koska osa- puolten tahto tai vapaaehtoisuus joudutaan päättelemään ulkoisesti havaittavista sei- koista usein puutteellisen näytön varassa. Säännösvaihtoehtojen B1 ja B2 ominaispiirteenä voidaan pitää sitä, että määritelles- sään rangaistavan sukupuoliyhteyden ne asettavat myös suoremmin vaatimuksia sille, mitä hyväksyttävä sukupuoliyhteys edellyttää: osapuolten ”ilmaisemaa suostu- musta” tai ”vapaaehtoista osallistumista”. Tällainen sääntelytapa on periaatteellisesti haasteellinen siinä mielessä, että rangaistavuuden voi katsoa menevän tarkoitustaan pidemmälle. Rikoslainsäädännöllä tulisi määritellä rangaistavaksi vain moitittava me- nettely eikä asettaa sen enempää edellytyksiä ja rajoituksia sallitulle menettelylle, var- sinkaan sellaiselle, jonka monimuotoisuus yleisesti hyväksytään. Vaihtoehtoja B ei kuitenkaan ole syytä pitää tältä kannalta ongelmallisina, jos niillä ei aseteta sellaisia edellytyksiä sukupuoliyhteydelle, jotka rajoittavat yleisesti hyväksyttyä sukupuolista kanssakäymistä ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Edellä todetuin perustein vaihtoehto B2 täyttäisi tämän vaatimuksen paremmin kuin B1. Tuottamuksellisen raiskauksen säätäminen rangaistavaksi Esityksessä ehdotetaan, että raiskaus olisi jatkossakin rangaistava vain tahallisena tekona. Tämä tarkoittaa, että raiskauksen syyksiluettavuus edellyttäisi sitä, että tekijä on teon hetkellä selvillä kaikkien niiden olosuhteiden käsillä olosta, joita rikoksen tun- nusmerkistön toteutuminen edellyttää. Oikeuskäytännössä on katsottu, että olosuh- teita koskevan tahallisuusedellytyksen täyttymistä voidaan arvioida sen perusteella, onko tekijä pitänyt rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä seikkoja varsin todennäköisinä (esim. KKO 2013:17, KKO 2013:55, KKO 2014:55). Lain nojalla rikos on rangaistava tuottamuksellisena vain, kun näin on nimenomaisesti säädetty. Tuottamus määritellään rikoslain 3 luvun 6 §:n 1 momentissa, jonka mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja hä- neltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudatta- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 117 maan. Raiskauksen rangaistavuus tuottamuksellisena tarkoittaisi sitä, että tekijää ran- gaistaisiin silloinkin, kun hän ei pitänyt kaikkia raiskauksen tunnusmerkistössä tarkoi- tettuja seikkoja, esimerkiksi toisen osapuolen vapaaehtoisuuden puuttumista tai hei- kentynyttä tajunnantilaa, varmana tai varsin todennäköisenä, mutta hänen olisi pitänyt olla näistä seikoista selvillä. Jos syyksiluettavuus rajattaisiin törkeään tuottamukseen, olisi 3 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, rat- kaistava kokonaisarvostelun perusteella. Tässä arvostelussa tulisi säännöksen nojalla ottaa huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja teki- jään liittyvät olosuhteet. Eräänlaista tuottamuksellista muistuttavaa raiskauksen rangaistavuutta ehdotetaan kansalaisaloitteessa KAA 2/2019 vp (”Suostumus2018”), jossa ehdotetaan muutoksia seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 luvun 1-5 §:ään. Aloitteen mukaan rangaista- vaa olisi myös raiskaus ”törkeästä piittaamattomuudesta”. Nykyinen rikosoikeudellinen järjestelmämme ei sisällä tällaista syyksiluettavuuden muotoa, eikä ole täysin selvää, miten se poikkeaisi tahallisesta tai tuottamuksellisesta tekomuodosta. Myös Ruotsin laissa säädetään rangaistavaksi raiskauksen tekeminen törkeästä tuottamuksesta, jos- kin on huomattava, että Ruotsin rikosoikeudessa tahallisuutta ja tuottamusta ei määri- tellä täysin samalla tavalla kuin Suomen rikosoikeudessa. Esityksessä ei ehdoteta raiskauksen rangaistavuuden laajentamista tuottamuksellisiin tekoihin. Vaihtoehtoon B2 pohjautuva ehdotettu raiskaussäännös olisi tahallisuuttakin edellyttävänä uudenlainen ja rangaistavuuden alan laajentamisessa varsin pitkälle menevä. Se selkiyttäisi ja laajentaisi rangaistavuuden alaa nykyisestä ja sen arvioi- daan korjaavan kattavasti ne epäkohdat, joita nykyisessä raiskaussäännöksessä on todettu. Tuottamuksellisen raiskauksen rangaistavuus menisi huomattavasti tätäkin pidemmälle, koska se asettaisi korostetun huolellisuusvelvoitteen molemmille suku- puoliyhteyden osapuolille. Tuottamuksellisen teon rangaistavuudelle ei ole todettu riit- täviä perusteita. 5.1.2 Seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuus Esityksessä ehdotetulla tavalla osa nykyisin seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaista- vista teoista olisi jatkossa rangaistavia raiskauksina. Esityksessä ei kuitenkaan ehdo- teta kaikkia seksuaalisena hyväksikäyttönä nykyisin rangaistavien tekojen määrittelyä raiskauksiksi, koska osa tällaisista teoista poikkeaa luonteeltaan ja moitittavuudeltaan teoista, jotka tehdään toisen vapaaehtoisuuden puuttuessa. Sen vuoksi tekoja ei tulisi rikoslaissa vakavuudeltaan tai nimikkeiltään rinnastaa toisiinsa. Tietyt teot olisi näin ollen edelleen perusteltua säätää rangaistavaksi seksuaalisena hyväksikäyttönä siinä laajuudessa kuin esityksessä ehdotetaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 118 Seksuaalisena hyväksikäyttönä nykyisin rangaistavien tekojen määritteleminen kai- kilta osin jatkossa raiskaukseksi kohtaisi myös käsitteellisiä ongelmia. Raiskaussään- nöksessä annettaisiin vapaaehtoisen osallistumisen käsitteelle niin laaja merkitys, että sen voidaan katsoa poikkeavan yleiskielestä, eikä säännös sen vuoksi luonnehtisi rangaistavuuden piiriin kuuluvia tilanteita asianmukaisesti. Esimerkiksi 17-vuotiaan, jonka urheiluvalmentaja on taivuttanut kanssaan sukupuoliyhteyteen, mutta joka on myös sitä itse halunnut, ei katsottaisi osallistuneen siihen vapaaehtoisesti, koska hän oli heikommassa asemassa eikä ollut riittävän kypsä harkitsemaan osallistumisen merkitystä. Tämä voisi vääristää ja myös vähätellä asianomistajan kokemusta. Pa- remmin tilannetta kuvaa se, että 17-vuotias kyllä osallistui sukupuoliyhteyteen vapaa- ehtoisesti, mutta hänen kypsymättömyydestään johtuvaa heikompaa asemaa ja har- kintakyvyn puutetta on käytetty hyväksi ja teko voi olla hänelle vahingollinen. Edellä esitetyn ongelman välttämiseksi olisi lakiteknisesti mahdollista lisätä vaihtoeh- toon B2 pohjautuvan raiskaussäännöksen tunnusmerkistöön nykyisin seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavia sukupuoliyhteyksiä yksinkertaisesti luonnehtimatta niitä teoiksi, joihin toinen ei osallistu vapaaehtoisesti. Tällaiset tekomuodot voitaisiin laittaa esimerkiksi omaan momenttiinsa. Lisäksi niistä olisi mahdollista säätää jossain määrin matalampi rangaistusasteikko. Tämä tarkoittaisi kuitenkin asiallisesti sitä, että kaikki seksuaalisena hyväksikäyttönä nykyisin rangaistavat teot olisivat raiskauksia, mitä ei jo edellä todetuista syistä pidetä perusteltuna. Edelleen joidenkin tällaisten tekojen jät- tämistä erilliseen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan säännökseen voidaan myös perustella raiskaus-nimikkeen vahvalla symboliarvolla, joka kertoo teon erityisestä pa- heksuttavuudesta. Tämä puoltaa raiskaussäännöksen varaamista koskemaan kaik- kein vakavimpia seksuaalirikoksia. Pykälän soveltamisalan huomattava laajentaminen voisi esityksen mukaan johtaa sen symboliarvon ja merkityksen vähenemiseen. Li- säksi seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien tekojen yhdistäminen edellä mainitulla raiskaussäännökseen johtaisi siihen, että raiskaussäännöksestä, jonka kuitenkin pi- täisi olla keskeisimpiä ja havainnollisimpia rikoslain 20 luvun säännöksiä, tulisi erittäin pitkä ja vaikeaselkoinen (ks. HE 216/2013 vp, s. 41 I). Todetun vuoksi näitä vaihtoeh- toja ei esityksessä ehdoteta. Esityksen valmistelussa on myös harkittu nimikkeen seksuaalinen hyväksikäyttö muuttamista. Tämä voisi olla perusteltua sen vuoksi, että säännöksen soveltamisala muuttuisi jossain määrin nykyiseen nähden. Vastaavasti Myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten nimikettä seksuaalinen hyväksikäyttö ehdotetaan jätettäväksi pois rikoslain 20 luvusta, joskin tätä perustelee vahvemmin se, että kyseisen rikoksen so- veltamisalaan kuuluvat teot olisivat jatkossa muina rikoksina rangaistavia. Julkisessa keskustelussa sekä joissain esityksen valmistelun yhteydessä esitetyissä kannan- otoissa on myös esitetty näkemys, että nimike seksuaalinen hyväksikäyttö voi luoda vääränlaisia, esimerkiksi liian myönteisiä, mielikuvia. Jotkut rikoksen asianomistajat OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 119 ovat kokeneet nimikkeen sen vuoksi ongelmallisena. Termin aiheuttamista mielleyhty- mistä tai termin merkityksen mahdollisesta muuttumisesta nykyisen säännöksen sää- tämisen jälkeen ei tiettävästi ole tehty laajempaa tutkimusta. Tämänkin vuoksi on pe- rusteltua lähteä yhä siitä, että termin vakiintunut yleiskielinen ja oikeudellinen merkitys koetaan erittäin kielteisesti latautuneena ja asianmukaisesti rikoksen moitittavaa luon- netta kuvaavana. Estettä ei kuitenkaan periaatteessa olisi muuttaa säännöksen nimikettä sellaiseksi, ettei se herättäisi joillakin vääränlaisia mielleyhtymiä. Esitystä valmisteltaessa on arvi- oitu eri vaihtoehtoja, joista varteenotettavimpana on pidetty nimikettä aseman väärin- käyttö seksuaalisessa tarkoituksessa. Tämän nimikkeen etuna olisi, että se kuvaa melko osuvasti rikoksen tunnusmerkistöä ja sen voidaan myös nähdä siirtävän huo- miota teon kohteesta tekijän menettelyyn. Puutteena on pidetty sitä, ettei nimike sel- laisenaan osoita teon yhtä voimakasta paheksuntaa kuin nimike seksuaalinen hyväk- sikäyttö sen vakiintuneemman merkityksensä mukaan. Koska nimikkeen seksuaalinen hyväksikäyttö asianmukaisuutta koskevasta kysymyksestä ei myöskään ole laajem- paa selvitystä, ei esityksessä ole päädytty ehdottamaan sen korvaamista muulla ni- mikkeellä. 5.1.3 Seksuaalinen ahdistelu Esityksen valmistelussa on harkittu vaihtoehtoa, että seksuaalista ahdistelua koske- vassa tunnusmerkistössä tekotavat lueteltaisiin tyhjentävästi. Tällöin säännöksessä ei siis olisi sanoja ”…taikka muulla vakavuudeltaan vastaavalla tavalla” ja siinä myös voitaisiin luetella soveltamisalaan kuuluvia tekoja laajemmin. Tämän vaihtoehdon etuna olisi se, että säännös olisi tarkkarajaisempi, mikä puolestaan olisi parempi rat- kaisu rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta (ks. PeVL 6/2014 vp ja LaVM 4/2014 vp). Vaihtoehdon puutteena olisi ensinnäkin se, että säännöksestä tulisi pidempi ja vaikea- selkoisempi, koska rangaistussäännökseen sopivat riittävän täsmälliset luonnehdinnat olisi tässä tapauksessa syytä pyrkiä muotoilemaan kaikille sellaisille käytännössä aja- teltavissa oleville seksuaalisille teoille, jotka rinnastuvat vakavuudeltaan kosketteluun. Toisena ongelmana olisi se, ettei voitaisi riittävästi varmistua siitä, että täsmällinen ja tyhjentävä luettelo olisi riittävän kattava. Säännöksen kattavuus voitaisiin varmistaa käytännössä lähinnä joko laatimalla tunnusmerkistön tyhjentävä luettelo niin avoimilla sanamuodoilla, että ne kattavat kaikki säännöksen tarkoitusta vastaavat tekotavat, tai muotoilemalla tunnusmerkistö niin, ettei tekotapoja luetella tyhjentävästi. Selkeydel- tään viimeksi mainituilla kahdella sääntelyvaihtoehdolla ei olisi suurta eroa. Vaikka te- kotapoja ei lueteltaisi tyhjentävästi, tunnusmerkistön tulisi olla riittävän täsmällinen ja OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 120 rajoitettu, jotta säännöksen soveltamisala olisi laillisuusperiaatteen edellyttämällä ta- valla ennakoitavissa. Jälkimmäistä vaihtoehtoa, eli tekotapojen luettelemista muuten kuin tyhjentävästi, on pidetty tässä esityksessä perustelluimpana, koska se vastaisi paremmin rikoslain normaalia kirjoittamistapaa ja säännöksen sanamuodossa voitai- siin mainita laillisuusperiaatteen kannalta riittävästi täsmennyksiä sille, mitkä teot kuu- luvat säännöksen soveltamisalaan. 5.1.4 Sukupuoliyhteyden määritelmä Sukupuoliyhteyden ja seksuaalisen teon välisen rajan tulisi olla lainsäädännössä mahdollisimman selvä, koska se määrittää keskeisesti teon vakavuuden rikoslaissa, erityisesti sen, onko kyseessä raiskaus vai seksuaalinen kajoaminen (ks. LaVM 4/2014 s. 8). Esityksessä ehdotettu sukupuoliyhteyden määritelmän laajentaminen ny- kyään katettujen tekojen lisäksi vain suulla tai sukuelimellä tapahtuvaan sukuelimen tai peräaukon kosketteluun säilyttäisi rajan sukupuoliyhteyden ja seksuaalinen teon välillä selkeänä. Kuten esityksessä on todettu määritelmän laajentaminen vain tällai- silla teoilla olisi perusteltua senkin vuoksi, että suulla tai sukuelimellä tapahtuva kos- kettelu on erityisen intiimiä ja sen voi katsoa vastaavan paremmin sukupuoliyhteyden yleiskielistä merkitystä. Esityksen valmistelussa on harkittu myös sitä vaihtoehtoa, että sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettaisiin ehdotettuakin laajemmin siten, että tunkeutumisen ja omaan kehoon ottamisen lisäksi sukupuoliyhteydellä tarkoitettaisiin myös näihin voi- makkuudeltaan (intensiivisyydeltään) tai kajoavuudeltaan rinnastettavaa sukuelimen tai peräaukon seksuaalista koskettelua. Määritelmän laajentaminen näin tarkoittaisi, että myös sukuelimeen tai peräaukkoon kohdistuvat kädellä, muulla ruumiinosalla tai esineellä tapahtuvat intensiivisemmät koskettelut voisivat olla sukupuoliyhteyksiä, vaikka koskettelu ei etenisi tunkeutumiseen asti. Koskettelun tulisi kuitenkin olla niin tuntuvaa tai kajoavaa, että se rinnastuisi tunkeutumiseen tai omaan kehoon ottami- seen. Määritelmän piiriin tulisi näin tekoja, joita voidaan joissain olosuhteissa pitää va- kavuudeltaan verrattavina muuhun määritelmässä tarkoitettuun sukupuoliyhteyteen, mutta joissa ei ole sananmukaisesti kysymys toisen kehoon tunkeutumisesta tai suku- puolielimen ottamisesta omaan kehoon. Tämä vaihtoehto voisi edistää rikoksen uhrin asemaa, jonka kannalta ei kaikissa olosuhteissa ole olennaista merkitystä sillä, onko kyseessä esimerkiksi ulkoisen sukuelimen intensiivisempi koskettelu kädellä vai sor- mella tunkeutuminen sukuelimen sisään tai kuinka syvälle on tunkeuduttu. Vaihtoehdon heikkoutena olisi ensinnäkin, että sen voidaan katsoa ulottavan suku- puoliyhteyden määritelmän selvästi yleiskieltä pidemmälle. Toisena kielteisenä puo- lena olisi, että se jättäisi varsin avoimeksi sen, milloin teko rinnastuu vakavuudeltaan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 121 muuhun määritelmässä tarkoitettuun sukupuoliyhteyteen. Tämä johtaisi erityisen vai- keisiin rajanvetotilanteisiin siinä, onko kyseessä sukupuoliyhteys vai seksuaalinen teko, koska kysymykseen tulisi hyvin monenlaisia tekoja ja erottavana tekijänä olisi usein lähinnä kosketuksen intensiivisyys. Sukupuoliyhteyden esityksessä ehdotettua pidemmälle menevää laajentamista eivät edellyttäisi myöskään tekoihin sovellettavien rikossäännösten rangaistusasteikkojen sisäinen johdonmukaisuus. Muita seksuaalisia tekoja kuin sukupuoliyhteyttä koske- vien säännösten rangaistusasteikot olisivat riittävän laajoja mahdollistaakseen sen, että vakavammistakin muuksi seksuaaliseksi teoksi katsottavista kosketteluista voi- daan tuomita oikeasuhtainen rangaistus. 5.1.5 Lapsenraiskaus ja seksuaalinen kajoaminen lapseen Esityksen valmistelussa on harkittu sitä vaihtoehtoa, että kaikki alle 16-vuotiaaseen kohdistuneet sukupuoliyhteydet määriteltäisiin lähtökohtaisesti lapsenraiskaukseksi. Tässä tapauksessa nuorten keskinäiset sukupuoliyhteydet, joissa ei loukata toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, voitaisiin määritellä rankaisemattomiksi nykyisen kaltaisella rajoitussäännöksellä. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden vuoksi myös tietyn tyyppiset vähäisemmät teot voitaisiin määritellä lapsenraiskausta lievemmäksi ri- kokseksi, esimerkiksi sukupuoliyhteydeksi lapsen kanssa. Tällaisiksi vähäisemmiksi teoiksi olisi voitaisiin määritellä sukupuoliyhteydet kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa kun tekoa olisi pidettävä lapsen ja tekijän ikä- ja kyp- syysero, tekijän menettely sekä muut teko-olosuhteet huomioon ottaen vähemmän va- kavana. Vastaavalla tavalla säädettäisiin myös muut seksuaaliset teot lähtökohtaisesti seksuaaliseksi kajoamiseksi lapseen poikkeussäännöksineen. Vaihtoehdon etuna voidaan nähdä joissain tapauksissa se, että lapsenraiskauksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellyttäisi 12-15-vuotiaaseenkaan kohdistuneiden sukupuoliyhteyksien osalta lähtökohtaisesti sen arvioimista, osallistuiko lapsi siihen vapaaehtoisesti. Väkivallan käytön, uhkauksen tai tahdonmuodostamismahdollisuu- den olemassaoloa taikka sitä, onko tekijä kehottanut, houkutellut, taivutellut lasta, ei liioin arvioitaisi lapsenraiskauksen tunnusmerkistön täyttymiseksi. Vaihtoehdon mukai- sella sääntelyllä saatettaisiin joissain tapauksissa välttyä hankalalta ja lasta kuormitta- valta lapsen vapaaehtoisuuden tai muiden seikkojen arvioimiselta. Vaihtoehdon kielteisenä puolena olisi se, että luonteeltaan ja moitittavuudeltaan hyvin erilaisia tekoja määriteltäisiin lapsenraiskaukseksi. Esityksen tavoitteena on yhä vah- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 122 vemmin suojata lasten koskemattomuutta ja häiriötöntä kasvua ja kehitystä. Esityk- sessä viitatut tutkimukset osoittavat, että 12-15-vuotiailla lapsilla voi olla jo vapaaeh- toista, esimerkiksi kokeilun luonteista, seksuaalista kanssakäymistä ikäistensä tai muutamaa vuotta vanhemman nuoren kanssa. Edellä viitatut tutkimukset osoittavat myös, että useimmat lapsen seksuaalisena tai törkeä hyväksikäyttönä tuomituista te- oista ovat viime vuosina tapahtuneet tilanteissa, joissa tekijä on vain muutamaa vuotta lasta vanhempi. Suurin ikäryhmä lapsiin rikosten tekijöistä on 15-19-vuotiaat ja lähes puolet (46 %) rikoksista tuomituista ovat 15-24-vuotiaita. Uhreista puolestaan suurin osa (63 %) on 13-15-vuotiaita. Niissäkin tapauksissa, joissa osapuolten ikäeron suuruuden vuoiksi rajoitussäännös ei aivan enää sovellu, voi teon moitittavuuden ja rikosoikeudellisen luokittelun kannalta olla merkitystä sillä, onko tekijä toiminut ilman lapsen vapaaehtoista osallistumista tai aktiivisesti vaikuttanut lapsen tahdonmuodos- tukseen vai ei. Vaihtoehto voisi näin ollen sivuuttaa laajasti sen, että iältään 12-15 vuotta täyttänyt lapsi voi olla jo siinä kehitysvaiheessa, että häneen kohdistuvien seksuaalisten teko- jen rikosoikeudellisessa luokittelussa on perusteltua ottaa jossain määrin huomioon lapsen suhtautuminen ja muut teon erityispiirteet, muun muassa tekijän ikä ja kyp- syys. Lakivaliokunta on katsonut, että sellaisia nuorten keskinäisiä seurustelusuhteita, joihin nykyinen rikoslain 20 luvun 7 a §:n rajoitussäännös ei aivan sovellu, voidaan lähtökohtaisesti arvioida varsin lievästi (LaVM 43/2018 vp, s. 16). Vaihtoehto saattaisi näin ollen johtaa siihen, että teko olisi tuomittava ankarampana lapsenraiskauksena eikä lievempänä lapseen kohdistuvana sukupuoliyhteytenä, vaikka teon moitittavampaa luonnetta tukevaa näyttöä ei ole. Tämä voisi olla kriminali- sointiperiaatteisiin kuuluvan rikoslainsäädännön oikeasuhtaisuuden edellytyksen kan- nalta ongelmallista, koska ankaramman rangaistussäännöksen perusteella olisi tuo- mittava tekoja ilman riittäviä teon moitittavuutta osoittavia perusteita. On myös otet- tava huomioon, että lapsenraiskauksen vähimmäisrangaistuksen ollessa ehdotetulla tavalla kaksi vuotta vankeutta, olisi siitä tuomittavat vankeusrangaistukset käytän- nössä ehdottomia silloin, kun rikoksentekijä on 18-vuotta täyttänyt. Lisäksi vaihtoehdon periaatteellisena heikkoutena voidaan pitää sitä, että se määritte- lisi lähtökohtaisesti rangaistavaksi myös sellaiset seksuaaliset teot, joita on perustel- tua pitää lähtökohtaisesti kokonaan rankaisemattomina. Tällaisia tekoja olisivat esi- merkiksi kahden 15-vuotiaan keskinäiset vapaaehtoisuuteen perustuvat sukupuoliyh- teydet, jotka määrittyisivät rankaisemattomiksi vasta poikkeussäännöksellä. Vaihtoehdon ei myöskään arvioida tuovan merkittävästi sitä etua, että lapsen vapaa- ehtoisuutta ja raiskauksen vakavuuteen liittyviä seikkoja voitaisiin jättää arvioimatta tai arvioida merkittävästi vähemmän oikeudenkäynneissä. Rangaistuksen mittaamista OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 123 koskeva yleisperiaate edellyttää rangaistuksen mittaamaista niin, että se on oikeuden- mukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (rikoslain 6 luvun 4 §). Myös esimerkiksi törkeän tai lievemmän tekomuodon soveltamisen tueksi esitetyt seikat edellyttäisivät rikosprosessissa teon tarkempaa arviointia. Esityksessä ehdotetun sääntelynkään ei toisaalta arvioida edellyttävän sitä, että tekijän menettelyä ja lapsen suhtautumista tekoon olisi tarpeettomasti arvioitava, koska usein teon moitittavuuteen liittyvät seikat voitaisiin osoittaa teon muiden olosuhteiden perusteella. Näin ollen eh- dotetun sääntelyn ei voida olettaa useinkaan johtavan tekijän menettelyn ja lapsen suhtautumisen tarpeettomaan arviointiin sen enempää kuin edellä kuvatun vaihtoeh- toisen sääntelynkään. Esityksessä ehdotetulla sääntelyratkaisulla vältettäisiin näin ollen edellä mainitun vaihtoehdon epäkohtia ja saavutettaisiin myös pitkälti sen edut. Ehdotetulla säänte- lyllä määriteltäisiin tarkoituksenmukaisemmin ne tapaukset, joissa lapsenraiskauksen tunnusmerkistön täyttymiseksi ei ole milloinkaan ole perusteltua arvioida lapsen osal- listumisen vapaaehtoisuutta tai sitä, miten tekijä vaikutti lapsen tahdonmuodostuk- seen. Ehdotetun sääntelyn nojalla olisi esimerkiksi selvää, että alle 12-vuotiaaseen lapseen kohdistuvat sukupuoliyhteydet täyttäisivät aina lapsenraiskauksen tunnus- merkistön. Samoin oman vanhemman tai tähän rinnastettavan henkilön alle 16-vuoti- aasen kohdistama sukupuoliyhteys olisi aina lapsenraiskaus. Ehdotetun sääntelyn no- jalla myös lapsenraiskauksesta säädettävä vähintään kahden vuoden vankeusran- gaistus soveltuisi vain sellaisiin tekoihin, joiden moitittavuuden nojalla tällainen ran- gaistus voidaan perustella. 5.1.6 Nuoren lapsen ikäraja Esityksessä ehdotetaan, että kaikki alle 12-vuotaisiin kohdistuneet sukupuoliyhteydet määriteltäisiin sellaisenaan lapsenraiskaukseksi ja seksuaaliset teot sellaisenaan sek- suaaliseksi kajoamiseksi lapseen. Esityksen valmistelussa varteenotettavana vaihto- ehtona on pidetty tämän ikärajan määrittelemistä alle 13-vuoteen. Tämä saattaisi olla tarkoituksenmukaisempi ikäraja tietyissä tilanteissa, koska 12-vuotiaat ovat vielä sek- suaalisuuteen liittyvän henkisen kehityksen alkuvaiheessa. Lapsenraiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen lapseen tunnusmerkistön täyttymiseksi ei useinkaan ole pe- rusteltua arvioida vasta 12-vuotiaan lapsen osallistumisen vapaaehtoisuutta tai sitä, miten tekijä vaikutti lapsen tahdonmuodostukseen. Vaihtoehdon haittapuoli olisi, että se säätäisi ankarasti rangaistavaksi eräitä tekoja, joita ei ole perusteltua pitää lainkaan rangaistavana. Tällaisia tapauksia olisivat erityi- sesti lähes 13-vuotiaan ja 15-vuotiaan keskinäiset sukupuoliyhteyden määritelmän täyttävät teot, joilla ei loukata seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Osapuolten välillä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 124 voi olla vain yhden koululuokka-asteen ero, ja tällaisissakin tapauksissa esiintyy jon- kin verran vapaaehtoisuuteen ja tasavertaisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssa- käymistä. Nuoren lapsen ikäraja olisi kuitenkin ehdotetun rikoslain 20 luvun sääntely- kokonaisuudessa siinä mielessä ehdoton, ettei sitä nuorempiin lapsiin kohdistuvia su- kupuoliyhteyksiä voisi määritellä lapsenraiskausta lievemmiksi tai rankaisemattomiksi, vaikka lapsi olisi niihin osallistunut vapaaehtoisesti eivätkä muutkaan raiskauksen tun- nusmerkit täyty. Lisäksi muiden seksuaalisten tekojen rangaistavuus seksuaalisena kajoamisena lapseen jäisi tällaisissa tapauksissa riippumaan pelkästään siitä, arvioi- daanko teon olevan omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Tämä voisi käytän- nössä tarkoittaa sellaisten tilanteiden päätymistä rikosprosessiin, jotka eivät sinne sääntelyn tarkoitus huomioon ottaen kuulu. Edellä mainittujen erityistapausten vuoksi olisi sinänsä mahdollista säätää erillinen poikkeussäännös, mutta tällainen johtaisi pit- kälti samaan lopputulokseen kuin esityksessä ehdotettu sääntely ollen kuitenkin tätä huomattavasti monimutkaisempi. Esityksessä ehdotettu 12-vuoden nuoren lapsen ikäraja välttäisi nämä ongelmat. Kak- sitoista vuotta täyttänyt lapsi voi olla jo siinä kehitysvaiheessa, että häneen kohdistu- vien seksuaalisten tekojen luokittelussa on perusteltua ottaa laajemmin huomioon lap- sen suhtautuminen ja muut teon erityispiirteet, muun muassa toisen osapuolen ikä ja kypsyys. Esityksessä ehdotettu sääntely mahdollistaisi tämän edellä esitettyä vaihto- ehtoa paremmin. Tästä huolimatta ehdotettu sääntely suojaisi nykyistä vahvemmin myös 12-vuotta täyttäneitä lapsia vahingollisilta seksuaalisilta teoilta määrittelemällä tällaiset teot kattavasti lapsenraiskaukseksi tai seksuaaliseksi kajoamiseksi lapseen. 5.1.7 Vanhentuminen Esityksessä ei ehdoteta olennaisia sisällöllisiä muutoksia seksuaalirikoksen syyteoi- keuden vanhentumista koskeviin säännöksiin. Huomioon on otettu seuraavia näkö- kohtia. Kansainvälisesti omaksutun lähtökohdan mukaisesti Suomenkin oikeusjärjes- telmän perusteisiin kuuluu, että rikosten syyteoikeus pääsääntöisesti vanhentuu por- rasteisesti niiden vakavuutta osoittavan enimmäisrangaistuksen perusteella. Rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sellaisten rikosten syyteoikeus, joista säädetty an- karin rangaistus on elinkautinen vankeus, ei vanhennu. Ehdotetut lapsenraiskaus, tör- keä lapsenraiskaus, törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen ja törkeä raiskaus van- hentuisivat rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla 20 vuodessa rikoksen tekemi- sestä. Lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin liittyvä riski niiden myöhäisestä ilmitulosta on nykyisin otettu sääntelyssä huomioon, minkä vuoksi rikoslain 8 luvun 1 §:n 5 momen- tissa on säädetty niiden erityisvanhentumisesta niin, että uhrilla on vielä aikuiseksi tu- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 125 lemisensa jälkeen kymmenen vuotta aikaa saattaa häneen kohdistunut rikos tutkitta- vaksi. Niiden osalta syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää 28 vuotta. Tämä erityinen vanhentumisaika säilyisi myös ehdotettujen lapseen kohdistu- vien seksuaalirikosten osalta. Senkin jälkeen jatkuu vielä mahdollinen 2 momentin mukainen jäljellä oleva vanhentumisaika. Mitä pidempi aika rikoksesta kuluu, sitä vaikeampaa on yleensä hankkia luotettavaa näyttöä tapahtuneesta. Useita vuosikymmeniä vanhojen tekojen selvittäminen on eri- tyisen vaikeaa tapauksissa, joissa selvitystä on yleensä saatavissa lähinnä asian- osaisten kertomuksista ja joissa asianomistajan kertomus perustuu lapsuuden aikai- siin tapahtumiin. Kun puhutaan vakavista rikoksista, tekijän mahdollisen tunnustuk- senkin lisäksi rikoksen lukeminen syyksi edellyttää muutakin luotettavaa selvitystä syytteen tueksi. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta seuraa, että vanhentumissäännöksiä ei voida rikoksentekijän vastuuta pidentävästi muuttaa takautuvasti koskemaan rikoksia, jotka on tehty ennen muutettujen vanhentumissäännösten voimaantuloa. Tämä tar- koittaa sitä, että vanhentumisajan pidentämisen tai sen poistamisen vaikutukset tun- tuisivat käytännössä pitkän ajan, aikaisintaan muutaman vuosikymmenen kuluttua lainmuutoksen voimaantulosta. Alttius ilmoittaa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista sekä niiden havaitseminen ja tutkiminen ovat selvästi lisääntyneet. Lastensuojelulaissa (417/2007) on säädetty useille viranhaltijoille, luottamustoimessa oleville ja ammattihenkilöille velvollisuus il- moittaa poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta. Lapsiin kohdistuneet seksuaaliri- kokset tulevat nykyisin aikaisempaa todennäköisemmin ja nopeammin ilmi. 5.1.8 Rajaukset lasta seksuaalisesti esittävää kuvaa ja esitystä koskeviin säännöksiin Esityksen valmistelussa on arvioitu lasta seksuaalisesti esittävää kuvaa ja esitystä koskevien säännösten (ehdotetut 19, 21 ja 22 §) soveltamisalan rajaamista siten, että säännöstä ei sovellettaisi tekoihin, joissa lapsi on täyttänyt 12-vuotta ja osallistuu te- koon vapaaehtoisesti eikä osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä ole olennaista eroa. Se, ettei rajausta esitetä, johtuu pääasiassa siitä, että kyseiset säännökset poh- jautuvat Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin, eivätkä mahdollisuudet rajata näiden säännösten soveltamisalaa ole olleet esityksen valmistelun puitteissa selvät. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 126 Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämistä koskevaan säännökseen on ehdo- tettu rajausta jo hallituksen esityksessä 34/2004 vp. Ehdotuksen mukaan säännöstä ei sovellettaisi tapauksissa, joissa kuva esittää kuusitoista vuotta täyttänyttä henkilöä, jonka suostumuksella kuva on valmistettu hänen yksityistä käyttöään tai hänen mää- räämäänsä käyttöä varten, ja jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa (s. 126-127). Samankaltaista rajausta esitettiin myös kuvien hallussapitoa koskevaan säännökseen (HE 34/2004 vp, s. 83-84). Lakivalio- kunta on mietinnössään LaVM 4/2004 vp (s.4-5) ottanut kantaa ehdotettuun sääntelyn rajaukseen. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että ehdotettu poikkeussäännös voi- daan ymmärtää väärin ja sen soveltamisala tulkita liian laajaksi. Poikkeussäännös voi- daan lakivaliokunnan mukaan myös vastoin säännöksen tarkoitusta käsittää osoi- tukseksi sen soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yleisyydestä. Valiokunnan mielestä ehdotetun säännöksen perusteluista ilmi käyvä tarkoitus on kuitenkin hyväksyttävä ja säännösten suojelutavoitteeseen nähden on tarkoituksetonta rangaista nuorta henki- löä, joka esimerkiksi ottaa suojaikärajan ylittäneestä seurustelukumppanistaan tämän suostumuksella säännöksen soveltamisalaan muutoin kuuluvan kuvan tai joka yh- dessä kumppaninsa kanssa tallentaa videonauhalle heidän seksuaalista kanssa- käymistään. Valiokunta katsoi, että näissä tapauksissa voidaan soveltaa yleisiä toi- menpiteistäluopumissäännöksiä tai suostumusoppia vastuuvapausperusteena. Seksuaalisen kuvien lähettäminen on kuitenkin todennäköisesti yleistynyt huomatta- vasti lasten ja nuorten keskuudessa vuoden 2004 jälkeen erityisesti teknologian kehi- tyksen ja erilaisten pikaviestisovellusten ja kuvien jakamiseen perustuvien sovellusten suosion kasvun vuoksi. Tuoreita tutkimuksia suomalaisten lasten ja nuorten seksuaa- listen kuvien lähettämisestä ei ole, mutta Ruotsissa tehdyn ja vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan noin 20 % ruotsalaisnuorista, jotka olivat vastausajankohtana iäl- tään 16-22-vuotiaita oli vapaaehtoisesti lähettänyt itsestään seksuaalisia kuvia tai vi- deoita, tai esiintynyt seksuaalisesti internetin välityksellä (Jonsson ym., 2014). Toi- sessa vuonna 2014 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa tutkimukseen osallis- tuneista 11-16 -vuotiaista suomalaisnuorista noin 3 % niin pojista kuin tytöistä kertoi lähettäneensä tai julkaisseensa seksuaalisia viestejä (sanoja, kuvia tai videoita) vii- meisen 12 kuukauden aikana ja viestien lähettäminen oli sitä yleisempää, mitä van- hempi lapsi oli (Baumgartner ym., 2014). Rajatun poikkeuksen lisääminen lapsia seksuaalisesti esittäviä kuvia ja esityksessä esiintymistä koskevaan sääntelyyn voisi siten olla perusteltua sekä ilmiön yleistymi- sen, että säännösten suojelukohteen vuoksi. Säännösten tarkoitus on suojella lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja muulta oikeuksien loukkaamiselta, eikä tarkoituksen- mukaista ole siten rangaista sellaisista teoista, jotka tapahtuvat lasten suostumuk- sesta, eivätkä loukkaa tai vaaranna näiden oikeuksia tai kehitystä. Poikkeuksen li- säämninen olisi myös johdonmukaista sen vuoksi, että ehdotetun lapsia koskevan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 127 seksuaalirikossääntelyssä rangaistavaa eivät olisi muutkaan 12-15 vuotiaiden lasten teot vastaavan ikäisten ja vastaavalla kehitystasolla olevien kanssa, jos teot eivät loukkaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Kuvia ja esityksiä koskevien nuorten keskinäisten tekojen rankaisematta jättämistä pelkästään yleisen suostumusopin kautta ei voida pitää täysin ongelmattomana, sillä ei ole täysin yksiselitteistä, millaisiin seksuaalisiin tekoihin minkäkin ikäiset lapset voi- vat lähtökohtaisesti antaa pätevän suostumuksen, ja tämä tekisi tekojen rangaistavuu- den arvioinnista etukäteen hankalaa. Rangaistavuuden rajaaminen tukeutumalla ensi- sijaisesti yleisiin toimenpiteistä luopumissäännöksiin, kuten syyttämättäjättämiseen nuoruusperusteella, ei myöskään ole lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaista, sillä lain- säädännössä ei tulisi kriminalisoida tekoja, joita ei katsota moitittaviksi. Rangaistavuuden rajaaminen olisi mahdollista myös direktiivin 2011/93 velvoitteiden kannalta. Muun muassa Ruotsi on säätänyt tämän tyyppisen rajauksen lainsäädän- töönsä. Rajauksen ottaminen kansalliseen sääntelyyn näyttäisi kuitenkin edellyttävän kuitenkin Lanzaroten yleissopimuksen mukaan varauman tekemistä sopimukseen. Suomi ei ole tehnyt sopimuksen ratifioinnin yhteydessä varaumaa. Mahdollisuutta li- sätä kuvatun kaltainen rajaus 19 ja 21 §:iin tulisi siten edelleen selvittää Lanzaroten yleissopimuksen vaatimusten kannalta, eikä tämän vuoksi tässä ehdotuksessa rajauk- sen lisäämistä ole ehdotettu. 5.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot Kansainvälisen vertailun tarkoituksena on selvittää raiskausrikosten sääntelymalleja eri maissa. Suomen kannalta perinteisesti merkityksellisiä vertailuvaltioita ovat Ruotsi, Norja, Tanska ja Saksa. Ruotsi, Islanti ja Saksa ovat muuttaneet raiskaussäännöstä suostumukseen perustuvaksi, joten niiden raiskaussäädöksiin on tässä kiinnitetty eri- tyistä huomiota. Vertailussa on mukana myös Ranskan seksuaalista ahdistelua kos- keva säännös. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 128 5.2.1 Ruotsi Ruotsissa rikoskaaren (brottsbalk) 6 luvussa säädetään seksuaalirikoksista (sexual- brott). Raiskausrikoksia koskevaa sääntelyä uudistettiin vuonna 2018 ottamalla va- paaehtoinen osallistuminen (deltar frivilligt) sääntelyn keskiöön. Uudistukset astuivat voimaan 1.7.2018. Brottsförebyggande rådet (Brå) on Ruotsin hallituksen tilauksesta arvioinut raiskaussääntelyn muutosten vaikutuksia. Raportti julkaistiin 15.6.2020. Brån raporttia ei tässä mietinnössä ole tarkemmin huomioitu julkaisemiseen liittyvän aika- taulun vuoksi. Ruotsissa raiskausrikoksia koskevat säännökset ovat rikoskaaren 6 luvun 1 §:ssä. 1 kappaleen mukaan raiskauksesta (våldtäkt) tuomitaan se, joka on sukupuoliyhtey- dessä tai tekee muun seksuaalisen teon, joka loukkauksen vakavuus huomioon ot- taen on verrattavissa sukupuoliyhteyteen, sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu tekoon vapaaehtoisesti. Teosta on tuomittava vähintään kahdeksi ja enintään kuu- deksi vuodeksi vankauteen. Sen arvioinnissa, onko osallistuminen tapahtunut vapaa- ehtoisesti, tulee erityisesti ottaa huomioon, onko vapaaehtoisuus ilmennyt sanojen tai toiminnan kautta tai muulla tavalla. Osallistumisen ei katsota koskaan tapahtuneen vapaaehtoisesti silloin, kun 1) osallistuminen on seurausta pahoinpitelystä, muusta väkivallasta tai rikollisilla teoilla uhkaamisesta, uhkauksesta syyttää tai ilmiantaa toi- nen rikoksesta tai uhkauksesta jättää vahingollinen ilmoitus toisesta, 2) tekijä on koh- tuuttomasti käyttänyt hyväkseen toisen tajuttomuudesta, unesta, vakavasta pelosta, päihtymyksestä tai huumeiden vaikutuksen alaisena olemisesta, sairaudesta, ruumiin- vammasta, mielenterveyden häiriöstä tai muusta syystä johtuvaa olosuhteisiin nähden erityisen haavoittuvaa tilaa, tai 3) tekijä on saanut toisen osallistumaan väärinkäyttä- mällä vakavasti tämän riippuvaista asemaa tekijästä. Rikoskaaren 6 luvun 1 §:n 2 kappaleen mukaan, jos rikos on olosuhteet huomioon ot- taen vähemmän törkeä, tekijä tuomitaan raiskauksesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. Rikoskaaren 26 luvun 1 §:n 2 kappaleen mukaisesti vankeusrangaistuksen vähimmäiskesto on 14 päivää. Rikoskaaren 6 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan, jos ri- kosta on pidettävä törkeänä, tuomitaan tekijä törkeästä raiskauksesta (grov våldtäkt) vankeuteen vähintään viideksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Sen arvioinnissa, onko rikos ollut törkeä, tulee erityisesti ottaa huomioon, onko tekijä käyttänyt väkival- taa tai uhkauksia jotka ovat olleet erityisen vakavia, onko useampi kuin yksi tekijä teh- nyt seksuaalista väkivaltaa tai muulla tavoin osallistunut loukkaukseen tai onko tekijä menettelytapa tai uhrin alhainen ikä huomioon ottaen taikka muulla tavoin osoittanut erityistä häikäilemättömyyttä tai julmuutta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 129 Rikoskaaren 6 luvun 1a §:n mukaan tekijä tuomitaan tuottamuksellisesta raiskauk- sesta (oaktsam våldtäkt), jos hän syyllistyy 1 §:ssä kuvattuun tekoon törkeästä huomi- oimattomuudesta. Rangaistus on enintään 4 vuotta vankeutta. Jos teko on olosuhtei- siin nähden lievä, tekijää ei pidetä vastuussa teosta. Rikoskaaren 6 luvun 2 §:n 1 kohdassa säädetään seksuaalisesta hyväksikäytöstä (sexuellt övergrepp) ja 2 kohdassa sen törkeästä tekomuodosta (grov sexuellt över- grepp). Henkilö, joka tekee muun kuin 1 §:ssä säädetyn seksuaalisen teon henkilölle, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti tuomitaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Vapaaehtoisuutta arvioidaan 1 § kerrottujen kriteerien nojalla. Törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan vähintään kuusi kuukautta tai enintään kuusi vuotta vankeutta. Tekijä tuomitaan rikoskaaren 6 luvun 3 §:ssä mukaan tuottamukselliseen seksuaali- sesta hyväksikäytöstä (oaktsam sexuellt övergrepp), jos hän syyllistyy 2 §:ssä kuvat- tuun tekoon törkeästä huolimattomuudesta. Rangaistus on enintään neljä vuotta van- keutta. Jos teko on olosuhteisiin nähden lievä, tekijää ei pidetä vastuussa teosta. Seksuaalisesta häirinnästä (sexuellt ofredande) on säädetty rikoskaaren 6 luvun 10 §:ssä. Sen ensimmäinen kohta koskee alle 15-vuotiaan lapsen seksuaalista koskette- lua muissa kuin luvussa muuten rangaistavaksi säädetyissä tapauksissa. 2 kohdan mukaan seksuaalisesta häirinnästä tuomitaan myös se, joka paljastaa itsensä toiselle tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan toiselle mielipahaa (obehag) tai muuten sanoin tai teoin häiritsee toista tavalla, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista loukkaamattomuutta (sexuella integritet). Molempien kohtien mukaan rangaistuksena on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Säännöksestä on oikeuskirjallisuu- dessa todettu (Lena Holmqvist ym.: Brottsbalken. En kommentar. Kap. 1─12), että rangaistavia ovat sen mukaan teot, joilla on tarkoitus kiihottaa tai tyydyttää tekijän seksuaaliviettiä. Vastuu voi seurata vain ilmaisuista, joilla on selvä seksuaalinen pai- notus. Ruotsissa säädetään erikseen lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Rikoskaaren 6 luvun 4 §:n 1 ja 2 kappaleessa säädetään lapsen raiskauksesta (våldtäkt mot barn). Joka on sukupuoliyhteydessä taikka tekee muun lapseen kohdistuvan sukupuoliyhtey- teen rinnastuvan teon alle 15-vuotiaan lapsen kanssa ja eräissä tilanteissa 15─17- vuotiaan lapsen kanssa, tuomitaan vankeutta vähintään kahdeksi ja enintään kuu- deksi vuodeksi. Jos teko katsotaan törkeäksi (grov våldtäkt mot barn) esimerkiksi vä- kivallan käytön takia, tekijä tuomitaan pykälän 3 kappaleen mukaan vankeuteen vä- hintään viideksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. 6 luvun 5 §:n mukaan jos 4 §:n 1 tai 2 kappaleessa tarkoitettu teko on vähemmän törkeä, tekijä on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (sexuellt utnyttjande av barn) vankeuteen enintään OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 130 neljäksi vuodeksi. Jos kysymyksessä oleva seksuaalinen teko on muu kuin rikoskaa- ren 6 luvun 4 tai 5 §:ssä tarkoitettu, tekijä on luvun 6 §:n mukaan tuomittava lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta loukkauksesta (sexuellt övergrepp mot barn) vankeu- teen enintään kahdeksi vuodeksi, tai jos teko on törkeä (grovt sexuellt övergrepp mot barn), vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Rikoskaaren 6 luvun 8 § säädetään lapsen poseerauksen seksuaalisestä hyväksikäy- töstä (utnyttjande av barn för sexuell posering) ja sen törkeistä tekomuodosta. Nor- maalimuotoisesta teosta tuomitaan vähintään sakkoon ja enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Törkeästä tekomuodosta tuomitaan vankeuteen vähinään kuudeksi kuu- kaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Rikoskaaren 6 luvun 9 §:n perusteella hen- kilö voidaan tuomita alle 18-vuotiaan lapsen houkuttelemisesta muihin kuin luvussa mainittuihin seksuaalisiin tekoihin enintään neljäksi vuodeksi vankeuteen. Henkilö voi- daan rikoskaaren 6 luvun 10 a §:n nojalla tuomita yhteydenotosta lapseen seksuaali- sessa tarkistuksessa (kontakt för att träffa ett barn i sexuellt syfte), jos tämä on ehdot- tanut tai suostunut tapaamiseen alle 15-vuotiaan lapsen kanssa tarkoituksenaan tehdä 4 §, 5 §, 6 §, 8 § tai 10 §:ssä kriminalisoitu teko. Teosta tuomitaan vähintään sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Rikoskaaren 6 luvun 14 § mukaan henki- löä, joka on syyllistynyt 5 §, 6 §:n 1 kohdan mukaiseen tekoon alle 15-vuotiasta lasta vastaan, 8 § 1 kohdan ja 10 § 1 kohdan mukaiseen tekoon, ei pidetä vastuussa te- osta, jos on ilmeistä, että kyseessä ei ole rikos ottaen huomioon tekijän ja lapsen väli- nen ikä- ja kehitysero sekä muut olosuhteet. Lapsipornografiasta säädetään rikoskaaren 16 luvun 10 a §:ssä. Sen mukaan joka 1) kuvaa lapsen pornografisessa kuvassa; 2) levittää, luovuttaa, antaa, näyttää tai muu- ten asettaa tällaisen kuvan lapsesta toisen saataville; 3) hankkii tai tarjoaa tällaisen kuvan lapsesta; 4) välittää yhteyksiä tällaisten lasten kuvien ostajien ja myyjien välillä tai ryhtyy muihin vastaaviin toimenpiteisiin tarkoituksena edistää tällaisten kuvien kauppaa, tai 5) pitää hallussa tällaisen kuvan lapsista tai katselee sellaista kuvaa, jo- hon hän on saanut pääsyn, tuomitaan lapsipornografiarikoksesta (barnpornografibrott) vähintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. 10 a §:n 2 kohdan mukaan, jos teko on vä- häinen, tuomitaan tekijä enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Törkeästä lapsi- pornografiarikoksesta (grovt barnpornografibrott) tuomitaan 10 a §:n 6 kohdan nojalla vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi vankauteen. Rikos- kaaren 16 luvun 10 b § mukaan 10 a §:n ensimmäinen ja toinen kohta eivät sovellu, jos kuvatun henkilön ja kuvan tuottavan henkilön välinen ikä- ja kehitysero on pieni ja olosuhteet eivät muuta vaadi. Kielto ei myöskään koske sitä, joka esim. maalaamalla tai muuten käsityöllä tuottaa tällaisen kuvan, paitsi jos kuva on tarkoitus esim. levittää tai asettaa muiden saataville. Myös muut olosuhteet voivat oikeuttaa teon (3 kohta). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 131 Rikoslain 4 luvun 6 c § koskee laitonta yksityisyyden loukkauksesta (olaga integritet- sintrång). Sääntely koskee toisen yksityisyyteen puuttumista levittämällä tiettyjä yksi- tyisyyttä koskevia kuvia tai muita tietoja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kostopornon, alastonkuvien, potilaskertomusten tai yksityisyyttä loukkaavan rikoksen uhrin tai on- nettomuuspaikan kuvien levittäminen. Pykälän mukaan tuomitaan se, joka loukkaa toi- sen yksityiselämää levittämällä kuvan tai muun tiedon henkilön seksuaalisesta käyt- täytymisestä; kuvan tai muun tiedon henkilön terveydentilasta; kuvan tai muun tiedon henkilöön, vapauteen tai rauhaan kohdistuneen hyökkäyksen sisältäneen rikoksen uh- riksi joutumisesta; kuvan erittäin haavoittuvassa asemassa olevasta henkilöstä; tai ku- van kokonaan tai osittain alastomana olevasta ruumiista, jos leviäminen on omiaan ai- heuttamaan vakavaa haittaa kuvan tai tiedon kohteelle. Teosta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Teosta ei tuomita, jos teko tarkoituksensa ja muiden olosuhteidensa vuoksi on puolustettavissa. Törkeästä laittoman yksityisyyden loukkauksesta (grovt olaga integritetsintrång) säädätän 4 luvun 6 d §:ssä ja sen ran- gaistusasteikko on vähintään kuusi kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Tun- nusmerkistöllä on vahvistettu ja selkeytetty suojaa loukkaavien kuvien levittämistä vastaan. 5.2.2 Norja Norjan rikoslain (straffeloven) toisen osan 26 luku koskee seksuaalirikoksia (seksual- lovbrudd). Norjassa on ajoittain pohdittu raiskausrikosten sääntelymallin muuttamista suostumusperusteiseksi, mutta muutoksia ei vielä ole tehty. Suostumusperusteiseen sääntelymalliin siirtymistä käsiteltiin Norjassa ainakin keväällä 2018. Raiskauksesta (voldtekt) säädetään rikoslain 291 §:ssä. Perussäännöksen mukaan rangaistaan sitä, joka a) hankkii seksuaalisen kanssakäymisen (seksuell omgang) vä- kivallalla tai uhkaavalla käytöksellä, b) on seksuaalisessa kanssakäymisessä tiedotto- man tai muun toimintaa vastustamaan kykenemättömän kanssa taikka c) väkivallalla tai uhkaavalla käytöksellä saa uhrin harjoittamaan seksuaalista kanssakäymistä jon- kun toisen henkilön kanssa tai tekemään vastaavan teon itselleen. Rangaistukseksi tuomitaan vankeutta enintään kymmenen vuotta. Norjassa vankeusrangaistuksen vä- himmäiskesto on rikoslain 31 §:n mukaisesti 14 päivää. Lain 292 §:n mukaan rangaistuksen tulee olla kolmesta viiteentoista vuotta vankeutta silloin, jos 291 §:ssä kuvattu raiskaus sisältää peniksellä tai esineellä tunkeutumisen vaginaan tai peräaukkoon tai peniksellä tunkeutumisen loukatun suuhun tai jos tekijä on aiheuttanut kohdassa 291 b) kuvatun tilan toteuttaakseen seksuaalisen kanssa- käymisen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 132 Törkeästä raiskauksesta (grov voldtekt) vankeutta tuomitaan rikoslain 293 §:n mu- kaan enintään 21 vuotta. Sama koskee tilanteita, joissa syyllistä on aikaisemmin ran- gaistu 291, 294 tai 299 §:n nojalla raiskauksesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksi- käytöstä. Teko voidaan katsoa törkeäksi esimerkiksi, jos useat ovat yhdessä raiskan- neet uhrin tai raiskaus on tehty erityistä kipua aiheuttavalla tai erityisen loukkaavalla tavalla. Törkeästä huolimattomuudesta tehty raiskaus (grovt uaktsom voldtekt) on säädetty rangaistavaksi lain 294 §:ssä. Rangaistus törkeästä huolimattomuudesta tehdystä raiskauksesta on enintään kuusi vuotta vankeutta. Jos teon olosuhteet vastaavat tör- keää raiskausta koskevassa rangaistussäännöksessä kuvattuja olosuhteita, on ran- gaistuksen enimmäispituus 10 vuotta. Raiskausta koskevan 291 §:n nojalla ei voida tuomita tekijää, joka on tosiasiallisesti uskonut sukupuoliyhteyden tapahtuneen va- paaehtoisesti. Tämän nähtiin puoltavan törkeän huolimattoman tekomuodon rangais- tavaksi säätämistä. Törkeästä huolimattomuudesta tehdystä raiskauksesta on kyse silloin, kun tavanomaisen huolellinen ihminen olisi ilmiselvästi ymmärtänyt, ettei toinen osapuoli osallistunut sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti. Vain törkeästä huolimatto- muudesta, ei tavallisesta huolimattomuudesta, tehtyä raiskausta pidettiin niin moititta- vana tekona, että siitä tulisi rangaista. Törkeästä huolimattomuudesta tehdyn rais- kauksen katsottiin toisaalta olevan vähemmän moitittava kuin tahallisesti tehty teko, mikä haluttiin ilmaista myös tekomuodon matalammassa rangaistusasteikossa. Rikoslain 297 § koskee seksuaalista tekoa ilman suostumusta (seksuell handling uten samtykke). Henkilö joka tekee seksuaalisen teon toiselle, joka ei ole suostunut siihen, voidaan tuomitaan sakkoon tai enintään vuodeksi vankeuteen. Norjassa seksuaalista häirintää koskee rikoslain 298 §:n säännös seksuaalisesti louk- kaavasta käyttäytymisestä julkisella paikalla tai ilman suostumusta (seksuelt kren- kende atferd offentlig eller uten samtykke). Pykälän mukaan rangaistaan sitä, joka sa- noin tai teoin osoittaa seksuaalisesti loukkaavaa tai muuten säädytöntä (unanstendig) käyttäytymistä a) julkisella paikalla tai b) sellaisen henkilön läsnä ollessa, joka ei ole antanut tekoon suostumustaan, tai tällaista henkilöä kohtaan. Rangaistukseksi tuomi- taan sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Säännöstä on oikeuskirjallisuudessa (Magnus Matningsdal: Norsk spesiell strafferett, 2010) todetun mukaan sovellettu esi- merkiksi itsensäpaljastajiin ja tirkistelijöihin, ja se voi soveltua myös siveettömiin pu- heisiin. Norjan rikoslain 299 §:ssä säädetään rangaistavaksi seksuaalinen kanssakäyminen (seksuell omgang) alle 14-vuotiaan lapsen kanssa (alle 14-vuotiaan lapsen raiskaus). Enimmäisrangaistus on 10 vuotta vankeutta. Norjassa vankeusrangaistuksen vähim- mäiskesto on 14 päivää. Jos seksuaalinen kanssakäyminen on sukupuoliyhteydeksi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 133 tai siihen rinnastettavaksi teoksi katsottava teko, vähimmäisrangaistus on kolme vuotta vankeutta ja enimmäisrangaistus 15 vuotta vankeutta (rikoslaki 300 §). Eräissä törkeimmissä tapauksissa enimmäisrangaistus on rikoslain 301 §:n mukaan 21 vuotta vankeutta (esimerkiksi usean tekijän tekemä rikos tai erityistä kipua aiheuttavalla tai erityisen loukkaavalla tavalla tehty rikos). Sama koskee tilanteita, joissa syyllistä on aikaisemmin rangaistu 291, 294 tai 299 §:n nojalla. Norjan rikoslain 302 §:n mukaan seksuaalisesta kanssakäymisestä 14- tai 15-vuoti- aan kanssa tuomitaan vankeutta enintään kuusi vuotta. Rikoslain 303 §:n mukaan enimmäisrangaistus on 15 vuotta vankeutta eräissä törkeimmissä tapauksissa, joihin kuuluu esimerkiksi se, että useat ovat tehneet teon, tai että teko on tehty erityistä ki- pua aiheuttavalla tai erityisen loukkaavalla tavalla. Sama säännös koskee myös tilan- teita, joissa syyllistä on aikaisemmin rangaistu 291, 299 tai 302 §:n nojalla. Norjan rikoslain 304 §:ssä säädetään rangaistavaksi seksuaalinen teko alle 16-vuoti- aan lapsen kanssa (enimmäisrangaistus kolme vuotta vankeutta) ja 305 §:ssä seksu- aalisesti loukkaava käyttäytyminen alle 16-vuotiasta lasta kohtaan (sakkoa tai van- keutta enintään yksi vuosi). Rikoslain 306 §:ssä säädetään tapaamisen järjestämi- sestä tehdäkseen seksuaalisen hyväksikäytön (avtale om møte for å begå seksuelt overgrep). Joka järjestää tapaamisen alle 16-vuotiaan lapsen kanssa tarkoituksena tehdä lapsen kanssa teko, joka on kuvattu 299–304 §:ssä, 305 §:ssä tai 311 §:n en- simmäisessä momentissa, tai saapuu tapaamispaikalle taikka paikalle, missä tapaa- mispaikkaa voidaan tarkkailla tuomitaan sakkoon tai vankeutta enintään yhdeksi vuo- deksi. Rikoslain 309 §:ssä on kriminalisoitu seksipalveluiden ostaminen alaikäiseltä (kjøp av seksuelle tjenester fra mindreårige). Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta ja tietyissä törkeissä tapauksissa vankeutta enintään kolme vuotta. Rikoslain 310 §:ssä säädetään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja lasta seksuali- soivan esityksen esittämisestä (fremvisning av seksuelle overgrep mot barn eller fremvisning som seksualiserer barn). Joka osallistuu tällaisen esityksen esitykseen, tuomitaan sakkoon tai enintään kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Lapsella tarkoitetaan tässä alle 18-vuotiasta henkilöä. Rikoslain 311 § koskee lapsen seksuaalista hyväksi- käyttöä ja lasta seksualisoivaa kuvamateriaalia (fremstilling av seksuelle overgrep mot barn eller fremstilling som seksualiserer barn). Henkilö joka tuottaa kuvamateriaalia lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai lasta seksualisoivaa kuvamateriaalia, levit- tää tällaista materiaalia, esim. hankkii materiaalia tai pääsen sellaiseen materiaaliin käsiksi, järjestää julkisen tilaisuuden jossa materiaalia esitetään tai saa alle 18-vuotias esiintymään julkisessa seksuaalista kuva- tai videosisältöä sisältävässä tuotannossa, tuomitaan sakkoon tai enintään kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Lapsella tarkoitetaan koko pykälässä alle 18-vuotiasta lasta. Teko on tuottamuksellisesti rangaistavaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 134 Näistä tuomitaan sakkoihin tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Rangaistausta voi- dana jättää tuomistematta sille, joka ottaa kuvan tai pitää hallussaan kuvaa 16–18- vuotiaasta henkilöstä tämän suostumuksella jos molemmat ovat iältään ja kehityksel- tään vastaavalla tasolla. Säännöstä ei sovelleta kuvamateriaaliin, jota on pidettävä oi- keutettuna taiteellisin, tieteellisin, tiedollisin tai vastaavin syin taikka videomateriaaliin, minkä Norjan mediaviranomainen (Medietilsynet) on ennalta hyväksynyt esitettäväksi tai myytäväksi. 5.2.3 Tanska Tanskan rikoslain (straffeloven) 24 luku koskee seksuaalirikoksia (seksualforbrydel- ser). 216 §:ssä säädetään raiskauksesta (voldtægt). Sen mukaan raiskauksesta tuo- mitaan vankeuteen enintään 8 vuodeksi se, joka 1) on sukupuoliyhteydessä väkival- loin tai väkivallalla uhaten tai 2) on sukupuoliyhteydessä muuta laitonta pakkoa käyt- täen tai sellaisen henkilön kanssa, joka tilansa tai tilanteensa vuoksi on kykenemätön vastustamaan tekoa. Jos raiskauksen uhri on alle 12-vuotias, teko on ollut luonteel- taan erityisen vaarallinen tai olosuhteet ovat muutoin erityisen raskauttavia, on enim- mäisrangaistus 12 vuotta vankeutta. Tanskassa vankeusrangaistuksen vähimmäis- kesto on rikoslain 33 §:n 1 momentin mukaan seitsemän päivää. Rikoslain 225 §:n mukaan 216 §:ää sovellettaessa sukupuoliyhteyteen rinnastetaan myös muu seksu- aalinen toiminta. Tanskan rikoslain 218 §:ssä säädetään rangaistus sille, joka on sukupuoliyhteydessä käyttämällä hyväksi toisen mielisairautta tai henkistä kehitysvammaisuutta (mentale retardering). Rangaistukseksi tuomitaan vankeutta enintään neljä vuotta. Tanskan rikoslain 222 §:n mukaan sitä, joka on sukupuoliyhteydessä alle 15-vuotiaan lapsen kanssa, rangaistaan enintään kahdeksan vuoden vankeudella, ellei tekoon so- vellu 216 §:n 3 momentti. 223 §:n mukana, joka on sukupuoliyhteydessä alle 18-vuoti- aan henkilön kanssa, jos tämä on tekijän lapsi, lapsenlapsi, kasvatti lapsi tai jos tämä osallistuu lapsen kasvattamiseen tai opettamiseen, tuomitaan enintään neljäksi vuo- deksi vankeuteen. Samoin rangaistaan 2 momentin nojalla sitä joka käyttää väärin luottamusasemaansa lapseen. Lain 225 §:n mukaan mainittua pykälää sovelletaan myös muuhun seksuaaliseen tekoon kuin sukupuoliyhteyteen. Lapsipornografiastasta säädetään 226 §:ssä. Henkilö, joka tuottaa pornografisia valo- kuvia, elokuvia tai vastaavia alle 18-vuotiaasta henkilöstä, tarkoituksena myydä tai muuten jakaa materiaalia, tuomitaan sakkoihin tai enintään kuudeksi vuodeksi van- keuteen. 227 §:n mukaan, joka saa alle 18-vuotiaan henkilön osallistumaan pornogra- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 135 fisen tekoon tuomitaan sakkoon tai korkeintaan kuudeksi vuodeksi vankeuteen. Toi- sen momentin mukaan tällaisen esitykseen katsojana osallistumisesta tuomitaan sak- koon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Tanskan rikoslain 232 §:n mukaan rangaistaan sitä, joka säädyttömällä toiminnalla loukkaa säädyllisyyttä (ved uanstændigt forhold krænker blufærdigheden). Rangais- tukseksi tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Jos kohteena on ollut alle 15-vuotias lapsi, enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta. Säännöksen on luonnehdittu (mietintö nro 1534) toimivan käytännössä yleislausekkeena, jota voidaan soveltaa kaikenlaiseen jollakin tavalla karkeaan seksuaaliseen toimintaan, joka on tuomioistuinten mielestä rangaistuksen arvoinen, mutta jota muut seksuaalirikoksia koskevat säännökset eivät kata. 235 §:n mukaan henkilö joka levittää pornografisia valokuvia, elokuvia tai muita vas- taavia visuaalisia kopioita alle 18-vuotiaasta henkilöstä tuomitaan sakkoon tai enin- tään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Erityisissä raskauttavissa olosuhteissa, esimer- kiksi jos lapsen elämä on alttiina vaaralle, tuomio voi olla enintään kuusi vuotta van- keutta. 2 momentin mukaan henkilöllä, jolla on hallussaan 18-vuotiasta henkilöä por- nografisesti esittävä valokuva tai elokuva taikka muu vastaava visuaalinen jäljennös tai tulee tietoiseksi sellaisesta internetin tai muun vastaavan tiedon levitysjärjestelmän kautta tuomitaan sakkoon tai enintään vuodeksi vankeuteen. 3 momentin mukaan 2 momenttia ei sovelleta valokuvien, elokuvien tai vastaavien hallussapitoon, jos ku- vattu henkilö on 15-vuotias ja tämä on suostunut hallussapitoon. Seksuaalista materiaalia sisältävän yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen osalta soveltuu 264 d §, joka koskee yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä. Sen 2 momentin mukaan, jos tietojen tai paljastuksen luonne ja laajuus tai asian- omaisten henkilöiden lukumäärä on erityisen raskauttava, rangaistus voidaan korottaa vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. 1 momentin rangaistusasteikko on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. 5.2.4 Islanti Islannissa seksuaalirikoksista (kynferðisbrot) säädetään rikoslain (Almenn hegningar- lög) luvussa XXII. Islanti on muuttanut rikoslain raiskausrikosta koskevaa 194 §:n suostumukseen perustuvaksi. Muutokset tulivat voimaan 23.3.2018. Rikoslain 194 §:n mukaan se, joka on sukupuoliyhteydessä tai muussa seksuaali- sessa kanssakäymisessä toisen henkilön kanssa ilman tämän suostumusta, on syylli- nen raiskaukseen (nauðgun) ja tuomitaan vankeusrangaistukseen vähintään yhdeksi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 136 ja enintään 16 vuodeksi. Suostumus katsotaan annetun silloin, kun se on vapaaehtoi- sesti ilmaistu. Suostumusta ei katsota annetun silloin, jos se on saatu väkivalloin, uh- kauksin tai muulla laittoman pakon muodolla. Väkivallaksi katsotaan myös uhrin itse- määräämisoikeuden rajoittaminen vangitsemalla, huumausaineen avulla tai muulla vastaavalla tavalla. Samoin katsotaan syyllistyneen raiskaukseen ja tuomitaan ensimmäisessä momen- tissa määriteltyyn rangaistukseen se, joka petoksella tai hyväksikäyttäen henkilön puutteellista ymmärrystä olosuhteista tai tämän psyykkistä häiriötä tai muuta henkistä vajavaisuutta tai sitä, ettei tämä jostain muusta syystä ole tilassa jossa voisi vastustaa tekoa tai ymmärtää sen merkitystä, on sukupuoliyhteydessä tai muussa seksuaali- sessa kanssakäymisessä hänen kanssaan. 5.2.5 Saksa Saksan rikoslainsäädännössä seksuaalirikoksia koskevat säännökset ovat rikoslain (Strafgesetzbuch) 13 luvussa. Saksa rikoslain uudistettu raiskausta (Vergewaltigung) koskeva pykälä astui voimaan 10.11.2016. Saksa on pykälän suostumusta koskevan 1 momentin osalta omaksunut raiskaussäätelyssään niin sanotun ”ei tarkoittaa ei - mallin”, jossa kieltäytyminen voidaan ilmaista sanallisesti tai muulla tavalla, esim. käyttäytymisellä. Saksassa seksuaalisesta väkivallasta, pakottamisesta ja raiskauksesta (Sexueller Übergriff; sexuelle Nötigung; Vergewaltigung) säädetään rikoslain 177 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan se, joka vastoin toisen henkilön havaittavissa olevaa tahtoa, te- kee tälle seksuaalisia tekoja tai laittaa tämän tekemään tällaisia tekoja tai olemaan kolmannen tekemien seksuaalisten tekojen kohteena tai tekemään seksuaalisia tekoja kolmannen henkilön kanssa, tuomitaan vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Pykälän 2 momentin (2) mukaan samalla tavalla rangaistaan sitä, joka tekee seksuaa- lisia tekoja toisen henkilön kanssa tai laittaa tämän tekemään tällaisia tekoja tai ole- maan kolmannen tekemien seksuaalisten tekojen kohteena tai tekemään seksuaalisia tekoja kolmannen henkilön kanssa, jos 1) tekijä käyttää hyväkseen sitä, ettei henkilö pysty muodostamaan vastakkaista tahtoa tai ilmaisemaan sitä, 2) tekijä käyttää hy- väkseen sitä, että toisen henkilön kyky tahdon muodostamiseen tai ilmaisemiseen on vakavasti rajoittunut hänen fyysisen tai henkisen tilansa vuoksi, ellei hän ole vakuuttu- nut toisen suostumuksesta, 3) tekijä toimii käyttäen hyväksi yllättävää hetkeä, 4) tekijä hyödyntää tilannetta jossa uhrille seuraisi vakavaa haittaa vastustaessaan tekoa tai 5) tekijä on pakottanut henkilön tekemään seksuaalisia tekoja tai olemaan niiden koh- teena vakavalla haitalla uhaten. Yritys on rangaistavaa 3 momentin (3) mukaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 137 Pykälän 4 momentin (4) mukaan rangaistus on vähintään vuosi vankeutta silloin, jos kyvyttömyys vastakkaisen tahdon muodostamiseen tai ilmaisemiseen johtuu sairau- desta tai vammasta. 5 momentin (5) mukaan rangaistus on vähintään vuosi vankeutta silloin, jos tekijä 1) käyttää väkivaltaa uhria vastaan, 2) uhkaa uhria välittömällä vaa- ralla henkeä tai terveyttä kohtaan, tai 3) käyttää hyväkseen tilannetta, jossa uhri on suojaton ja tekijän armoilla. 6 momentti (6) koskee erityisen vakavia tapauksia, joissa rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Erityisen vakavasta tapauksesta on kyse tyypillisesti silloin, jos 1) tekijä on sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa tai tekee vastaavia, uhria nöyryyttäviä seksuaalisia tekoja uhrin kanssa tai laittaa uhrin teke- mään tällaisia tekoja, etenkin jos ne sisältävät kehoon tunkeutumisen (raiskaus), tai 2) loukkauksen on suorittanut useampi kuin yksi henkilö yhdessä. Rangaistus on vähin- tään kolme vuotta vankeutta silloin, jos tekijä kantaa mukanaan asetta tai muuta vaa- rallista välinettä, kantaa muuten mukanaan välinettä tarkoituksena estää väkivallalla tai sillä uhkaamisella toisen henkilön vastarinta tai asettaa uhrin vakavasti terveyttä uhkaavaan vaaraan (7). Rangaistus on vähintään viisi vuotta vankeutta silloin, jos teon aikana tekijä käyttää asetta tai muuta vaarallista välinettä, pahoinpitelee uhria vakavasti tai asettaa uhrin henkeä uhkaavaan vaaraan (8). Pykälän 9 momentin (9) mukaan vähemmän vakavissa (1) ja (2) momentin mukai- sissa tapauksissa rangaistus on vähintään kolme kuukautta ja enintään kolme vuotta vankeutta, vähemmän vakavissa (4) ja (5) momentin mukaisissa tapauksissa rangais- tus on kuudesta kuukaudesta kymmeneen vuotta vankeutta, ja vähemmän vakavissa (7) ja (8) momentin mukaisissa tapauksissa yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta. Saksan rikoslain 176 §:ssä säädetään rangaistavaksi lapsen seksuaalinen hyväksi- käyttö (Sexueller Mißbrauch von Kindern). Pykälän 1 momentin mukaan, jos seksuaa- linen teko kohdistuu alle 14-vuotiaaseen lapseen, vankeutta tuomitaan vähintään kuusi kuukautta ja enintään kymmenen vuotta. Erityisen vakavissa tapauksissa vä- himmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta ja lievemmäksi arvioitavissa tapauksissa rangaistusasteikko on kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen vankeutta. Vakava lasten seksuaalinen hyväksikäyttö (Sexueller Mißbrauch von Kindern) sääde- tään rangaistavaksi Saksan rikoslain 176 a §:ssä. Sen mukaan vähimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta rikoksen uusimistilanteessa ja kaksi vuotta vankeutta, jos esi- merkiksi tekijöitä on useita tai teolla aiheutetaan vakavaa terveyden vahingoittumista. Toisaalta tähänkin pykälään sisältyy vähemmän vakavan teon rangaistusasteikko (vankeutta vähintään kolme kuukautta ja enintään viisi vuotta). Viiden vuoden vähim- mäisrangaistus koskee tapauksia, joissa lasta on teon yhteydessä vakavasti pahoinpi- delty tai joissa hänelle on aiheutettu kuoleman vaara. 176b §:n säädetään kuolemaan johtaneesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (Sexueller Mißbrauch von Kindern mit Todesfolge). Jos tekijä aiheuttaa vähintään huolimattomuudesta lapsen kuoleman OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 138 seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi (176 § ja 176 a §), tuomio on vähintään kymme- nen vuotta vankeutta tai elinkautinen. Saksan rikoslain 184b § koskee lapsipornografian levittämistä, hankkimista ja hallus- sapitoa (Verbreitung, Erwerb und Besitz kinderpornographischer Schriften). Pykälän 1 momentin (1) mukaan sitä, 1) joka levittää lapsipornografista materiaalia tai asettaa sitä yleisön saatavaksi; 2) sitoutuu hankkimaan lapsipornografiaa toiselle; 3) tuottaa lapsipornografista materiaalia jäljentämällä todellisen aktin; 4) joka esim. tuottaa tai hankkii materiaalia käyttääkseen tai 1 tai 2 kohdan tarkoituksessa, tuomitaan vankeu- teen vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Rangaistus on vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään 10 vuotta, jos teko tehdään kaupalli- sesta syystä tai jäsenenä ryhmässä, jonka tarkoitus on jatkaa rikosten tekemistä sekä jos 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdassa kuvattu materiaali toistaa todellisen tai todenmu- kaisen teon. 3 momentin (3) mukaan joka hankkii tai pitää hallussaan lapsipornogra- fista materiaalia joka toistaa todellisen tai todenmukaisen teon tuomitaan sakkoon tai enintään kolmeksi vuodeksi vankeuteen. 184c § koskee nuorisopornografian levittä- mistä, hankkimista ja hallussapitoa (Verbreitung, Erwerb und Besitz jugendporno- graphischer Schriften). Siinä tuomio voi olla sakkoa tai enintään kolme vuotta van- keutta tai vankeutta kolme kuutautta tai enintään viisi vuota taikka sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta. 184d § koskee pornografisen materiaalin lähettämistä televi- sion välityksellä ja lapsi- tai nuorisopornografiaan pääsyn saamista television välityk- sellä (Zugänglichmachen pornographischer Inhalte mittels Rundfunk oder Teleme- dien; Abruf kinder- und jugendpornographischer Inhalte mittels Telemedien). 184e § koskee lapsi- ja nuoripornoa esittävän tilaisuuden järjestämistä (tuomitaan 184b §:n (1) tai 184c §:n (1) nojalla) ja sellaiseen osallistumista (tuomitaan 184b §:n (3) tai 184c §:n (3) nojalla (Veranstaltung und Besuch kinder- und jugendpornographischer Darbietungen). Seksuaalisesta häirinnästä (Sexuelle Belästigung) säädetään rikoslain 184i §:ssä. 1 momentin (1) mukaan, joka koskettaa toista henkilöä seksuaalisella tavalla ja näin toista häiritsee, tuomitaan sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ellei teosta säädetä ankarampaa rangaistusta muualla. 2 momentin (2) mukaan erityisen vakavissa tapauksissa rangaistus on vähintään kolme kuukautta ja enintään viisi vuotta vankeutta. Erityisen vakava tapaus on yleensä kyseessä silloin, kun teko on tehty useiden ihmisten toimesta. Seksuaalinen häirintä on 3 momentin (3) mukaan asianomistajarikos. Syyttäjä voi nostaa syytteen erityisen yleisen edun sitä vaatiessa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 139 5.2.6 Belgia Belgiassa raiskauksesta säädetään rikoslain (Code pénal) 375 artiklassa. Artiklan mukaan mikä tahansa seksuaalinen tunkeutuminen henkilöön, joka ei suostu tekoon, on raiskaus. Suostumusta ei katsota koskaan annetun silloin, kun teko on tehty väkivalloin, pakottamalla, uhkaamalla, yllättäen tai harhauttamalla tai kun teon on tehnyt mahdolliseksi se, että uhri kärsii fyysisestä tai henkisestä vammasta. Se, joka syyllistyy raiskaukseen, on tuomittava vankeuteen vähintään viideksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Artiklassa säädetään lisäksi rangaistusasteikoista alaikäisiin kohdistuvissa raiskausrikoksissa. 5.2.7 Ranska Ranska on elokuussa 2018 uudistanut rikoslain (Code pénal) artiklan 222-33-2-1 ja 222-33-2-2 seksuaalista ahdistelua koskevan kriminalisoinnin. Uusi moraalin häirintää (Du harcèlement moral) koskeva säännös kattaa laajan joukon tekoja, kuten seksuaa- lisluonteiset sanalliset ja sanattomat teot. 222-33-2-1 koskee puolisoa, kumppania tai muun sopimuksen nojalla olevia kumppaneita. Henkilöä rangaistaan kolmen vuoden vankeudella ja 45 000 euron sakolla, jos tämän toistuva häirintä kumppaniaan koh- taan johtaa työkyvyn heikkenemiseen fyysisen tai henkisen terveydentilan heikkene- misen takia. Rangaistus on viisi vuotta vankeutta ja 75 000 euron sakot, jos teko ai- heuttaa yli kahden päivän työkyvyttömyyden ja teko on tehty alaikäisen ollessa läsnä. 222-33-2-2 mukaan työolosuhteissa, toisen toistuvasta häirinnästä, jonka tarkoitus tai seuraus on toisen fyysisen tai henkisen terveyden heikkeneminen, rangaistaan vuo- den vankeudella ja 15 000 euron sakolla. Saman artiklan nojalla rangaistaan myös usean ihmisen toimesta toteutetusta häirin- nästä, vaikka yksilöt eivät olisi toimineet toistuvasti, jos häirintä on yhden henkilön aloittamaa tai yhdenmukaista. Samoin rangaistaan, jos häirintää kohdistetaan samaan ihmiseen tietäen toistuvasta häirinnästä. Rangaistus voi olla näissä tilanteissa kaksi vuotta vankeutta ja 30 000 euron sakko. Rangaistus voi olla kolme vuotta vankeutta ja 45 000 euron sakot tietyissä tapauksissa, jos teko aiheuttaa yli kahdeksan päivän työ- kyvyttömyyden; se kohdistetaan alle 15-vuotiaaseen tai erityisen haavoittuvassa ase- massa olevaan; jos teossa käytetään verkkoalustaa; alaikäinen on ollut paikalla. Työelämässä tapahtuvaa seksuaalista häirintää (Harcèlement sexuel) säädellään työ- lain (Code du travail) 1153-1 artiklassa Myös yksityiselämä laukkaavan tiedon levittä- misiä (De l'atteinte à la vie privée) koskevan sääntelyn yhteydessä löytyy seksuaalista OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 140 häirintää koskevaa sääntely. Rikoslain 226-2-1 koskee ”kostopornoa”, eli internetissä tapahtuvaa häirintää, johon liittyy esim. suostumuksella otetun seksuaalisen kuvama- teriaalin jakamista internetissä. Teosta tuomitaan kaksi vuotta vankeutta ja 60 000 eu- ron sakko. 5.2.8 Englanti ja Wales Yhdistyneiden kuningaskuntien Sexual Offences Act 2003 -laki (42/2003) koskee sek- suaalirikoksia. Lain ensimmäinen osa, joka sisältää seksuaalirikoksia koskevat sään- nökset, on soveltamisalaltaan rajattu pienin poikkeuksin koskemaan vain Englantia ja Walesia. Lain 1 §:n mukaan (1) henkilö (A) syyllistyy raiskaukseen, jos (a) hän tahallisesti tunkeutuu toisen henkilön (B) vaginaan, peräaukkoon tai suuhun peniksellään, (b) B ei suostu yhdyntään, ja (c) A ei perustellusti usko, että B suostuu. (2) Kysymys siitä, onko käsitys perusteltu, on ratkaistava ottaen huomioon kaikki olo- suhteet, mukaan lukien kaikki toimenpiteet jotka A on tehnyt varmistaakseen, suos- tuuko B. Se, joka syyllistyy raiskaukseen, on tuomittava korkeintaan elinkautiseen vankeusran- gaistukseen. Rikokseen sovelletaan lain 75 ja 76 §:ää. Vain mies voi syyllistyä raiskaukseen, koska rikokseen liittyy aina penetraatio penik- sellä. Esimerkiksi sormella tai esineellä tapahtuva seksuaalinen tunkeutuminen tulee rangaistavaksi pahoinpitelynä penetraatiolla (assault by penetration) lain 2 §:n nojalla. Suostumuksen käsite määritellään 74 §:ssä, jonka mukaan henkilön katsotaan suos- tuvan silloin, kun hän myöntyy omasta valinnastaan, ja hänellä on vapaus ja kyky tä- män valinnan tekemiseen. Henkilöltä voi puuttua riittävä kyky valinnan tekemiseen iän tai mielenterveyden häiriön vuoksi. Lain 75 §:ssä säädetään suostumusta todistavista seikoista. Jos rikosprosessissa näytetään, että vastaaja teki kyseisen teon ja jokin 75 §:n (2) momentissa mainituista olosuhteista oli käsillä ja että vastaaja oli näistä olosuhteista tietoinen, asianomistajan katsotaan olleen antamatta suostumustaan kyseiseen tekoon, jollei riittävää näyttöä esitetä siitä, että hän on antanut suostumuksensa, ja vastaajan katsotaan olleen vailla perusteltua uskomusta siitä, että asianomistaja on suostunut, ellei riittävää näyttöä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 141 esitetä siitä, että hän on perustellusti uskonut niin. Tällaisista olosuhteista on (2) mo- mentin mukaan kyse silloin, kun (a) joku käytti teon aikana tai välittömästi ennen sen alkua väkivaltaa asianomistajaa kohtaan tai sai asianomistajan pelkäämään, että väki- valtaa käytettäisiin häntä kohtaan, (b) joku sai teon aikana tai välittömästi ennen sen alkua asianomistajan pelkäämään, että väkivaltaa käytettiin tai tultaisiin käyttämään toista henkilöä kohtaan, (c) asianomistaja oli, ja vastaaja ei ollut, laittomasti pidätet- tynä silloin, kun teko tapahtui, (d) asianomistaja nukkui tai oli muutoin tiedottomassa tilassa teon aikana, (e) asianomistaja ei olisi voinut fyysisen vammansa vuoksi il- maista teon aikana vastaajalle sitä, suostuuko hän, tai kun (f) joku oli ilman asian- omistajan suostumusta antanut tälle tai saanut tämän ottamaan ainetta joka, ottaen huomioon milloin se annettiin tai otettiin, pystyi aiheuttamaan tai mahdollistamaan asi- anomistajan tokkuraisuuden tai tämän helpon nujertamisen teon tapahtuma-aikana. Kohtien 2(a) ja (b) viittaus aikaan juuri ennen teon alkua tarkoittaa sellaisten tekojen kohdalla, joissa kyse on yhdestä teosta yhtenäisessä seksuaalisten tekojen sarjassa, aikaa juuri ennen ensimmäisen seksuaalisen teon alkua. Ratkaisevasti suostumusta ilmentävistä seikoista säädetään 76 §:ssä. Jos rikospro- sessissa näytetään, että vastaaja teki kyseisen teon ja että (a) vastaaja tarkoitukselli- sesti huijasi asianomistajaa kyseisen teon luonteesta tai tarkoituksesta, tai (b) vas- taaja tarkoituksellisesti sai asianomistajan suostumaan tekoon esittämällä henkilöä, jonka asianomistaja tuntee henkilökohtaisesti, katsotaan, ettei asianomistaja ollut suostunut kyseiseen tekoon eikä vastaaja ollut uskonut, että asianomistaja suostui te- koon. Kohdassa (a) kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa vastaaja kertoo asian- omistajalle että sormella tapahtuva tunkeutuminen tämän vaginaan on tarpeellista lää- ketieteellisistä syistä, vaikka tosiasiassa teon tarkoituksena on hänen seksuaalinen mielihyvänsä. Kohta (b) kattaa esimerkiksi tilanteen, jossa vastaaja esittää asianomis- tajan kumppania saaden asianomistajan näin suostumaan tekoon. Asianomistajan seksuaalihistoriaan liittyvien kysymysten tai todisteiden esittämistä oi- keudessa on rajoitettu Youth Justice and Criminal Evidence Act 1999 -lain (23/1999) 41 §:ssä, jonka tulkinnasta ja soveltamisesta puolestaan säädetään lain 42 §:ssä. Lain 43 §:ssä säädetään hakemusmenettelystä luvan saamiseksi tällaisten todisteiden tai kysymysten esittämiseen oikeudessa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 142 5.2.9 Irlanti Irlannissa raiskauksesta säädetään Criminal Law (Rape) Act -lain (10/1981) 2 §:ssä, jonka mukaan 2. —(1) Mies syyllistyy raiskaukseen, jos— (a) hän on laittomasti sukupuoliyhdynnässä naisen kanssa, joka ei teon aikaan ollut suostunut siihen, ja (b) mies tiesi, ettei nainen ollut suostunut sukupuoliyhdyntään tai mies oli piittaamaton sen suhteen, suostuiko nainen vai ei, ja viittauksia raiskaukseen tässä laissa ja muissa säädöksissä on tulkittava vastaa- vasti. (2) Täten todetaan, että jos raiskausta koskevassa oikeudenkäynnissä valamiehistön täytyy arvioida sitä, uskoiko mies naisen suostuneen sukupuoliyhdyntään, perusteltu- jen syiden olemassaolo tai puuttuminen tällaiselle uskomukselle on seikka, johon va- lamiehistön tulee kiinnittää huomiota yhdessä muiden merkityksellisten kysymysten kanssa harkittaessa sitä, uskoiko hän niin. Raiskaus 2 §:n nojalla rajoittuu tekoihin, joihin sisältyy peniksellä tunkeutuminen vagi- naan. Vuonna 1990 voimaantulleella lailla säädettiin raiskauksesta 4 §:n nojalla (rape under section 4). Rangaistussäännöstä sovelletaan seksuaaliseen väkivaltaan, johon sisältyy peniksellä tunkeutuminen peräaukkoon tai suuhun tai esineellä tunkeutumi- nen vaginaan. Sekä raiskauksesta että raiskauksesta 4 §:n nojalla voidaan tuomita enimmillään elinikäiseen vankeusrangaistukseen. Todisteiden ja kysymyksien esittämistä oikeudessa asianomistajan seksuaalisista ko- kemuksista muiden henkilöiden kuin syytetyn kanssa on rajoitettu. Tuomari voi hake- muksesta antaa luvan tällaisten kysymysten tai todisteiden esittämiseen laissa määri- teltyjen edellytysten täyttyessä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 143 6 Lausuntopalaute OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 144 7 Säännöskohtaiset perustelut 7.1 Rikoslaki 1 luku. Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta 11 §. Kaksoisrangaistavuuden vaatimus. Pykälän 2 momentissa säädetään poikkeuk- sesta kaksoisrangaistavuuden vaatimukseen. Poikkeus koskee 17 luvun 18, 18 a ja 19 §:ää ja 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6, 7, 7 b tai 8 a–8 c §:iä sekä 20 luvun 9 a ja 9 §:ää kun teko kohdistuu 18 vuotta nuorempaan henkilöön (HE 117/1997 vp ja LaVM 3/1998 vp s. 10/I–11/1, HE 34/2004 vp s. 72 ja LaVM 4/2004 vp s. 4, LaVM 10/2006 vp s. 5/II, HE 282/2010 vp s. 101/I, sekä HE 155/2014 vp s. 81 ja TyVM 15/2014 vp s. 8). Säännöksen esitöistä käy ilmi, että säännöksen alkuperäinen tarkoitus on ollut poistaa kaksoisrangaistavuuden vaatimus lapsia koskevien tekomuotojen osalta (HE 117/1997 vp, s.7-8). Siirrettäessä lapsia koskevat tekomuodot rikoslain 20 luvun säännösten nojalla rangaistavaksi, ei viittauksen säilyttämistä ehdotetun 17 luvun 18 §:ään näin ollen pidetä tarpeellisena ja se poistettaisiin. Muiden 11 §:n 5, 6 ja 7 koh- tien osalta säännöksiin tehtäisiin muutokset siten, että niissä mainittujen 20 luvun säännösten sijaan viitattaisiin ehdotettuihin niiden asemasta sovellettaviin 20 luvun säännöksiin. 2 c luku. Vankeudesta ja yhdistelmärangaistuksesta 11 §.Yhdistelmärangaistus. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädetään rikoksista, joi- den johdosta rikoksentekijä voidaan tuomita yhdistelmärangaistukseen (ks. HE 268/2016 vp). Yhdistelmärangaistukseen voidaan tuomita muun muassa törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Säännöstä muutettaisiin siten, että siinä viitat- taisiin tämän rikoksen sijaan ehdotettuihin sen asemasta sovellettaviin 20 luvun sään- nöksiin. 8 luku. Vanhentumisesta 1 §. Syyteoikeuden vanhentuminen. Pykälän 5 momentissa säädetään seksuaalirikos- ten syyteoikeutta koskevista erityisistä vanhentumisajoista (ks. HE 282/2010 vp s. 101/II–102/I ja HE 169/2005 vp s. 50/I–51/I). Säännös koskee nykyisiä 6, 7 ja 7 b §:iä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 145 sekä 18 vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuvaa pakottamista seksuaaliseen te- koon. Säännöstä muutettaisiin siten, siinä viitattaisiin näiden rikosten sijaan ehdotet- tuihin niiden asemasta sovellettaviin 20 luvun säännöksiin. 15 luku. Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan 10 §. Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen. Pykälässä säädetään rangaistavaksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen (ks. HE 6/1997 vp s. 41/I–43/II, HE 188/2002 vp s. 27/I–29/II, HE 34/2004 vp s. 72/II–73/I, HE 55/2007 vp s. 37/I, HE 76/2009 vp s. 34/II ja HE 289/2014 vp s. 30/II–31/I). Säännöksen nojalla rangaistaan muun muassa sitä, joka tietää lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä anna siitä tietoa viranomai- selle tai sille, jota vaara uhkaa. Säännöstä muutettaisiin siten, siinä viitattaisiin näiden rikosten sijaan ehdotettuihin niiden asemasta sovellettaviin 20 luvun säännöksiin. 17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan 18 §. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen. Säännöstä muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin lapsia koskevat tekomuodot, jotka siirrettäisiin rikoslain 20 luvun 19 §:ään omaksi säännöksekseen. Tämän johdosta myös rikoslain 17 luvun 18 §:n loppuosaan tehtäisiin teknisiä muutoksia. Säännöksen soveltamisala säilyisi muita kuin lapsia koskevien tekomuotojen osalta nykyisellään. 18 a §. Törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen. Säännös kumottaisiin rikoslain 17 luvussa ja siirrettäisiin asiallisesti rikoslain 20 luvun 20 §:ään. 19 §. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito. Säännös kumottaisiin rikoslain 17 luvussa ja siirrettäisiin rikoslain 20 luvun 21 §:ään eräin muu- toksin, joita selostetaan tarkemmin rikoslain 20 luvun 21 §:n säännöskohtaisissa pe- rusteluissa. 24 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu. Säännöksestä poistettaisiin viittaukset 17 lu- vun 18 a ja 19 §:iin, jotka kumottaisiin ja siirrettäisiin eräin jälkimmäiseen säännök- seen tehtävin muutoksin rikoslain 20 luvun 20 ja 21 §:ään. Näitä koskevasta oikeus- henkilön rangaistusvastuusta säädettäisiin 20 luvun 25 §:ssä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 146 20 luku. Seksuaalirikoksista Luvun perustelut Rikoslain nykyinen 20 luku seksuaalirikoksista ehdotetaan korvattavaksi uudella lu- vulla seksuaalirikoksista. Luku sisältäisi seksuaalirikoksia koskevat rangaistussään- nökset ja niitä täydentävät säännökset. Luvun uusien säännösten yleisenä tavoitteena on seksuaalisen itsemääräämisoikeu- den ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojan vahvistaminen. Keskeinen tavoite on myös rikosoikeudellisen suojan parantaminen lasten koskemattomuuden ja häiriöt- tömän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Keskeisenä arvioinnin perusteena luvussa säädettyjen rikosten täyttymisessä olisi se, osallistuiko toinen seksuaaliseen tekoon vapaaehtoisesti. Lapsia ja muuten heikommassa asemassa olevia suojattaisiin seksu- aalisilta teoilta myös tätä laajemmin. Yksilön seksuaalinen itsemääräämisoikeus kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin, eri- tyisesti perustuslain 7 §:n säännöksiin henkilökohtaisesta vapaudesta ja 10 §:n säännöksiin yksityiselämän suojasta. Perustuslain 7 §:n turvaama henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan (HE 309/1993 vp, s. 46/II). Perustuslain 10 §:n turvaaman yksityiselämän piiriin kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus mää- rätä itsestään ja ruumiistaan samoin kuin vapaus päättää sukupuolisesta käyttäytymi- sestään (HE 309/1993 vp, s. 53/I, PeVL 17/2006 vp, s. 3/I, PeVL 15/2001 vp, s. 2/I, PeVL 6/2014 vp, s. 2/II). Jokaisella tulee lähtökohtaisesti olla oikeus itse päättää seksuaalisesta käyttäytymi- sestään edellyttäen, ettei hän loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Sääntelyllä ei ole perusteltua tavoitella esimerkiksi siveellisyyden tai yhdenmukaisen sukupuolikäyttäytymisen ylläpitämistä tai aikaansaamista. On myös otettava huomi- oon, että seksuaalielämä voi eri ihmisillä olla hyvinkin erilaista. Lasten ja nuorten osalta tarvitaan säännöksiä, jotka suojaavat lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä, mutta toisaalta antavat mahdollisuuden arvioida joustavasti nuorten keskinäisiä va- paaehtoisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä. Seksuaalisella itsemääräämisoikeudella ja henkilökohtaisella koskemattomuudella katsotaan olevan sekä fyysinen että psyykkinen puoli. Siten fyysisen seksuaalisen koskemisen lisäksi näitä oikeuksia voidaan loukata myös muunlaisilla seksuaalisilla OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 147 teoilla, esimerkiksi sanallisilla ilmaisuilla, viestien lähettämisellä taikka seksuaalisten kuvien näyttämisellä, ottamisella tai oikeudettomalla levittämisellä. Luku jaettaisiin pääsääntöisesti erikseen aikuisiin ja lapsiin kohdistuvia rikoksia koske- viin säännöksiin. Tämän tarkoituksena on ottaa huomioon lapsiin kohdistuvien tekojen erityispiirteet ja moitittavuus sekä selkiyttää säännösten soveltamista. Alle 16-vuotiai- siin kohdistuneisiin tekoihin sovellettaisiin näin ollen pääsääntöisesti lapsiin kohdistu- via rikoksia koskevia säännöksiä, joissa määritellään seksuaaliset teot laajemmin ran- gaistavaksi lapsen tahdon suuntautumisesta riippumatta. Siten luvun yhteydessä voi- daan edelleen puhua 16-vuoden yleisestä suojaikärajasta. Jos teko on rangaistava lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen, siihen ei sovellettaisi raiskausta, seksuaalista kajoamista tai seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia sään- nöksiä. Teon kohteen ollessa 16–17-vuotias, sovellettaisiin aikuisiin kohdistuvia rikok- sia koskevia säännöksiä, joissa kuitenkin olisi tämän ikäisiä koskevia erityissäännök- siä. Seksuaalista ahdistelua koskeva säännös soveltuisi kaiken ikäisiin kohdistuneisiin tekoihin. Luvussa alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvien seksuaalisten tekojen rangaistavuus ja sovellettava säännös riippuisivat myös siitä, onko lapsi 12-15-vuotias vai alle 12-vuo- tias. Tämä heijastaa yleisesti näiden ikäryhmien eri kehitysvaihetta. Sääntely jättäisi kuitenkin tilaa ottaa teon arvostelussa huomioon myös lapsen yksilöllinen kehitys ja olosuhteet. Luvussa lähtökohtana olisi, että vapaaehtoisesti osallistuvien nuorten kes- kinäisiä sukupuoliyhteyksiä ja seksuaalisia tekoja ei ole säädetty rangaistavaksi. Alle 12-vuotiaisiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet ja seksuaaliset teot taas olisivat sellaise- naan ankarasti rangaistavia lapsen tahdon suuntautumista arvioimatta. Keskeisistä seksuaalirikoksista olisi kustakin säädetty törkeät tekomuodot. Säänte- lyssä otettaisiin huomioon se, että myös sellaiset seksuaaliset teot, joissa ei ole suku- puoliyhteyttä, voivat olla huomattavan vakavia. Rikosten ankaroittamisperusteet vas- taisivat paljolti toisiaan, mutta sääntelyssä näkyisivät myös rikoskohtaiset erot. 1 §. Raiskaus. Yleistä Raiskaus tarkoittaisi sukupuoliyhteydessä olemista sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Säännös koskisi edelleen vakavimpia seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksia. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 148 Raiskaus olisi rangaistava teko niin tekijän kuin kohteenkin sukupuolesta riippumatta. Säännös koskisi sekä eri että samaa sukupuolta olevien välistä sukupuoliyhteyttä. Se soveltuisi myös aviopuolisoon kohdistuvaan ja muussa parisuhteessa tapahtuvaan te- koon. Säännöksessä tarkoitettu sukupuoliyhteys määriteltäisiin 23 §:n 1 momentissa. Ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen on monimuotoista. Raiskausta koskevalla säännöksellä ei ole tarkoitus asettaa rajoja aikuisten väliselle seksuaaliselle kanssa- käymiselle, jonka osapuolet eivät loukkaa toistensa seksuaalista itsemääräämisoi- keutta. Säännös ei soveltuisi alle 16-vuotiaisiin kohdistuviin tekoihin, jotka olisivat erikseen rangaistavia lapsenraiskauksena tai törkeänä lapsenraiskauksena. 1 momentti Pykälän 1 momentin nojalla sukupuoliyhteys sellaisen henkilön kanssa, joka ei osal- listu siihen vapaaehtoisesti, olisi rangaistava raiskauksena. Henkilön vapaaehtoisuu- den ja sen puuttumisen kannalta olennaista olisi se, mitä hänen käytöksestään on ul- koisesti havaittavissa. Vapaaehtoisuus tai sen puuttuminen voi ilmetä niin sanallisen ilmaisun kuin sanattomien eleidenkin tai muun toiminnan perusteella. Henkilön osallis- tumista sukupuoliyhteyteen ei voisi pitää vapaaehtoisena, jos hän ei ole sanallisesti tai muuten vapaaehtoisuuttaan ilmaissut ja toinen osapuoli ei ole voinut sitä muuten- kaan tämän käytöksestä havaita. Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellyttäisi sitä, että toinen fyysisesti tai sanallisesti vastustelee sukupuoliyhteyttä tai muuten puolustau- tuu. Henkilön vapaaehtoisuus osallistua sukupuoliyhteyteen voi puuttua, vaikka häntä ei olisi siihen pakotettu. Tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa olisi syytä pitää lähtökohtana, että seksuaa- liseen itsemääräämisoikeuteen kuuluu oikeus osallistua seksuaaliseen kanssakäymi- seen haluamallaan tavalla, kunhan se ei loukkaa toisen vastaavaa oikeutta. Seksuaa- lielämä voi eri ihmisillä olla hyvinkin erilaista ja tapoja viestiä tahdostaan osallistua tai olla osallistumatta sukupuoliyhteyteen on hyvin monenlaisia. Vapaaehtoinen osallistu- minen voi olla esimerkiksi aktiivista tai pelkästään vastaanottavaa. Vapaaehtoinen osallistuminen tai sen puuttuminen voivat siten ilmetä monenlaisilla tavoilla. Seikkoja, jotka osoittavat vapaaehtoisen osallistumisen puuttuvan säännöksessä tarkoitetulla tavalla, ei sen vuoksi ole pyritty tässä esityksessä määrittelemään tyhjentävästi. Tar- koitus ei ole, että sukupuoliyhteys olisi rangaistava raiskauksena, kun sen toinen osa- puoli ei ollut ilmaissut osallistumisensa vapaaehtoisuutta jollain määrätyllä tavalla, esi- merkiksi sanallisesti, jos hän kuitenkin osallistuu vapaaehtoisesti ja tämä on toisen osapuolen tiedossa. Toisaalta sanallisen suostumuksen ilmaiseminenkaan ei olisi yk- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 149 sin ratkaiseva sellaisessa tilanteessa, jossa muiden olosuhteiden vuoksi tällaisen il- maisun ei voida katsoa osoittavan vapaaehtoisuutta. Säännös mahdollistaisi sen, että kaikki toisen vapaaehtoisuuden havaitsemisen kannalta olennaiset seikat voidaan kussakin tapauksessa ottaa huomioon. Osallistuminen voi olla vapaaehtoista, vaikka henkilöllä ei olisi seksuaalista halua osallistua kysymyksessä olevaan sukupuoliyhteyteen, koska henkilö voi vapaasti va- lita osallistua siihen myös muista syistä, esimerkiksi tuottaakseen toiselle mielihyvää tai saadakseen taloudellista tai muuta etua. Sukupuoliyhteyteen voi osallistua vapaa- ehtoisesti myös suostuttelun seurauksena. Vaikuttaminen henkilön sukupuoliyhtey- teen osallistumista koskevaan tahdonmuodostukseen ei siis lähtökohtaisesti merkitsisi sitä, ettei tämän osallistuminen ole vapaaehtoista. Kuitenkin esimerkiksi uhkauksella pakottamisessa sukupuoliyhteyteen ei ole kysymys suostuttelusta vaan vapaaehtoi- suuden puuttumisesta ja siten raiskauksena rangaistavasta teosta. Tämä tekotapa mainittaisiin myös nimenomaisesti 2 momentin 1 kohdassa. Henkilön vapaaehtoisuus voi puuttua myös tilanteessa, jossa hänet painostetaan sukupuoliyhteyteen esimer- kiksi taloudellisessa riippuvuussuhteessa tai työsuhteessa. Eräissä tilanteissa jos te- kijä asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa harkintakyvyltään heikommassa asemassa olevan osallistumaan sukupuoliyhteyteen, voisi täyttyä seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö (5 §). Raiskaus olisi rangaistava vain tahallisena. Tahallisuuden täyttymisen arvioinnissa olisi olennaista, mitä toisen osapuolen vapaaehtoisuudesta tai sen puuttumisesta on ulkoisesti havaittavalla tavalla ilmennyt, ja onko vastaaja tämän tahallisuusedellytyk- sen täyttävällä tavalla käsittänyt. Tapauksissa, joissa henkilö on ilmaissut vapaaehtoi- suutensa puuttumisen torjuvin elein tai nimenomaisesti sanoin, ei siitä tavallisesti voi jäädä toiselle epäselvyyttä. Tunnusmerkistön täyttyminen ja tahallisuus eivät kuiten- kaan välttämättä edellyttäisi sitä, että toinen oli torjunut toisen lähentelyn tai sukupuo- liyhteydestä nimenomaisesti kieltäytynyt, vaan riittäisi, ettei tekijä ole toisen osapuolen käytöksen perusteella voinut pitää tämän osallistumista vapaaehtoisena. Arvioitaessa vastaajan tahallisuutta tilanteissa, joissa toinen ei ole ilmaissut vapaaeh- toisuutta osallistua tai sen puuttumista selvin elein tai nimenomaisin sanoin, voi olla syytä kiinnittää erityistä huomiota muihin seikkoihin. Keskeistä voi olla osapuolten muu toiminta, keskinäinen suhde ja muut olosuhteet. Ilmaisutavan kannalta merkityk- sellisiä voivat olla myös osapuolten henkilökohtaiset ominaisuudet ja muut henkilö- kohtaiset tekijät kuten ikä, henkinen kypsyys, vireystila ja mielentila. Osapuolten väli- sen viestinnän merkitystä arvioitaessa on usein syytä kiinnittää huomiota siihen, että sukupuoliyhteyteen edetään tavanomaisesti vaiheittain vuorovaikutuksessa, jossa ta- pahtuu molemminpuolista sanallista ja sanatonta viestintää. Osapuolen tahto ja toisen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 150 käsitys siitä voi muodostua vähitellen ja muuttua monta kertaa esimerkiksi saman il- lankin aikana. Pykälän 1 momentin tunnusmerkistön kannalta olennainen olisi vaihe, jossa sukupuoliyhteys aloitetaan. Tekijän tahallisuutta ei poissulkisi pelkästään se, että hän ilmoittaa perustaneensa kä- sityksensä toisen vapaaehtoisesta osallistumisesta yleistyksiin, joita ei voida pitää pe- rusteltuina. Esimerkiksi paljastava vaatetus ei osoita toisen tahtovan sukupuoliyh- teyttä. Tätä eivät myöskään osoita pelkästään esimerkiksi sanaton tai muuten epä- selvä flirttailu, viettelevä tanssiminen, suuteleminen tai riisuminen. Vaikka tällaiset sei- kat voivat liittyä toimintaan, jolla viestitään halusta osallistua sukupuoliyhteyteen, olisi seikkojen merkitystä vapaaehtoisuuden ilmenemisen ja toisen osapuolen käsityksen kannalta arvioitava olosuhteiden ja osapuolten muun toiminnan valossa. Pelkkää passiivisuutta, jossa henkilö ei ulkoisesti juurikaan reagoi toisen seksuaali- seen lähentelyyn, ei lähtökohtaisesti voi pitää myönteisen tahdon ilmaisuna. Kysymys voi myös olla pelkotilasta tai muusta ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetusta tilan- teesta, jossa toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Passiivi- suus tai vähäeleisyys eivät kuitenkaan kaikissa olosuhteissa poissulje osallistumisen vapaaehtoisuutta. Tällöin olisi kuitenkin oltava muita seikkoja, jotka tukevat sitä, että osallistuminen oli vapaaehtoista. Esimerkiksi parisuhteen osapuolen edetessä yhdyn- tään toinen voi käyttäytyä passiivisesti, mutta osapuolten aikaisemman suhteen ja viestinnän perusteella heillä voi olla molemmin puolin selvyys siitä, että sukupuoliyh- teyden voi näin aloittaa. Yleisesti ei voi olettaa, että aikaisemmassa tilanteessa esitetty tahdonilmaisu tai aikai- sempi sukupuoliyhteys osapuolten kesken merkitsisi vapaaehtoisuutta osallistua myö- hempänä ajankohtana tapahtuvaan sukupuoliyhteyteen. Jotta henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ilman uutta tahdonilmaisua voisi pitää vapaaehtoisena, pitäisi va- paaehtoisuuden olla sukupuoliyhteyden hetkellä selvää esimerkiksi osapuolten aikai- semman suhteen, viestinnän ja henkilön käyttäytymisen perusteella. Pelkästään lähentelyä ja yhdyntää koskevien kieltojen jälkeen tapahtuvasta fyysisen tai sanallisen vastustelun päättymisestä ei voida päätellä suostumusta yhdyntään eikä tahallisuutta poissulje vain se, että osapuoli olettaa toisen muuttaneen mielensä il- man, että tahdon muuttumista on sanallisesti tai muutoin selkeästi ilmaistu (KKO 2013:96). Myöskään se, että henkilö antaa toiselle kondomin tai käyttäytyy sukupuo- liyhteyttä helpottavalla tavalla ei sellaisenaan osoita, että hän osallistuisi siihen vapaa- ehtoisesti, koska henkilö voi tehdä näin suojatakseen itseään esimerkiksi sukupuoli- taudilta, sukupuoliyhteyden pitkittymiseltä tai raiskauksen aiheuttamalta kivulta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 151 Se, että osapuoli jälkeenpäin katuu vapaaehtoista osallistumistaan sukupuoliyhtey- teen tai hänen suhtautumisensa muuttuu kielteiseksi vasta sukupuoliyhteyden jäl- keen, ei tekisi siitä raiskausta. Toisaalta teon jälkeen tapahtuvan käyttäytymisen mer- kitystä arvioitaessa olisi otettava huomioon, että uhrien toiminta raiskauksen jälkeen on hyvin vaihtelevaa. Raiskauksen uhri ei välttämättä heti osaa kuvata kokemustaan raiskaukseksi tai ymmärtää sitä rikolliseksi teoksi. Hän myös saattaa teon jälkeen va- paaehtoisesti jatkaa suhdettaan vastaajaan tai tehdä rikosilmoituksen vasta pitkän ajan kuluttua teosta. Tällaisten seikkojen ei voi yksinään katsoa osoittavan, ettei rais- kauksen tunnusmerkistö ole täyttynyt. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus jatkuu sukupuoliyhteyden aikanakin. Käytännössä sukupuoliyhteyden toteuttamistapaa ei tavallisesti sovita yksityiskohtaisesti etukäteen eikä säännöksessä tarkoitettu vapaaehtoinen osallistuminen sukupuoliyhteyteen täl- laista sopimista edellyttäisi. Selvää kuitenkin on, että seksuaaliseen itsemääräämisoi- keuteen kuuluu oikeus milloin tahansa kieltäytyä sukupuoliyhteyden jatkamisesta sil- loinkin, kun se on alkanut molemmin puolin vapaaehtoisesti. Seksuaalista itsemäärää- misoikeutta loukkaisi näin ollen myös se, että henkilö jatkaa sukupuoliyhteyttä toisen kiellosta huolimatta. Samoin tilanteissa, joissa sukupuoliyhteyden toteuttamistavasta on osapuolten kesken etukäteen sovittu, olisi siitä poikkeaminen olennaisella tavalla katsottava seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukseksi. Sukupuoliyhteyden osapuoli saattaa esimerkiksi toiselta osapuolelta salaten jättää käyttämättä ehkäisyvä- linettä (ns. stealthing –ilmiö) tai aloittaa peräaukkoon kohdistuvan sukupuoliyhteyden henkilön kanssa, joka ilmoitti nimenomaisesti suostuvansa ainoastaan sukuelimeensä kohdistuvaan yhdyntään. Yhteisymmärryksessä aloitetun sukupuoliyhteyden aikana tehdyt loukkaukset voivat olla kajoavuuden asteeltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisia ja sitä, minä rikoksina tällaiset teot ovat mahdollisesti rangaistavia, olisi arvioitava ta- pauskohtaisesti. Teko voisi täyttää raiskauksen tunnusmerkistön, jos sukupuoliyhtey- den jatkuessa toisen vapaaehtoisuus puuttuu siihen osallistumisesta ylipäänsä. Jos tekijä muulla tavalla olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, voisi teko täyttää seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistön. Jos tekijä vahingoittaa tai vaarantaa toisen terveyttä, voisi teko olla rangaistava myös rikoslain 21 luvussa säädettynä rikoksena. 2 momentti Pykälän 2 momentin tarkoituksena on määritellä erikseen tiettyjä tilanteita, joissa su- kupuoliyhteys katsotaan raiskaukseksi. Nämä koskevat tilanteita, joissa on käytetty väkivaltaa, uhkausta tai hyväksi sitä, ettei toisella ole ollut mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Tällaiset teot täyttäisivät 1 momentissa tarkoitetun vapaaehtoi- suuden puuttumisen edellytyksen, mutta ne mainittaisiin erikseen 2 momentissa sel- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 152 vyyden vuoksi ja säännöksen sovellettavuuden yksinkertaistamiseksi. Koska 2 mo- mentissa tarkoitetut teot ovat sellaisenaan moitittavia ja raiskaukseksi itsenäisesti luonnehdittavia, vapaaehtoisuuden puuttumisen erillistä osoittamista voidaan pitää tarpeettomana. Teon täyttäessä momentissa tarkoitetun tunnusmerkistön sen rangais- tavuus ei näin ollen edellyttäisi erillistä arviointia ja todistelua osallistumisen vapaaeh- toisuudesta. Momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sukupuoliyhteyteen osallistumista ei siis voida pitää vapaaehtoisena, mutta momentti ei olisi tyhjentävä lista vapaaehtoi- suuden puutteen osoittavista tekijöistä. Lisäksi momentin 1 kohdan nojalla raiskauk- sen tekijävastuu ulotettaisiin tietyissä tilanteissa sellaisiinkin tekijöihin, jotka eivät itse olleet uhrin kanssa sukupuoliyhteydessä. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaisia raiskauksia koskee sama rangaistusasteikko ja molemmissa raiskausrikoksissa on kysymys vakavasta toisen henkilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksesta. Tunnusmerkistöjen erot eivät tarkoita, että 2 momentin mukainen raiskaus olisi lähtökohtaisesti vakavammaksi arvioitava kuin pelkkään vapaaehtoisen osallistumisen puutteeseen perustuva raiskaus. Kussakin ta- pauksessa on otettava huomioon kyseisen teon tunnusmerkistöön liittyvät ominaispiir- teet ja punnittava tekijän syyllisyyttä ja teon moitittavuutta lisääviä tai lieventäviä seik- koja teon ominaispiirteet huomioon ottaen (ks. KKO 91:2018, kohta 20). 2 momentin 1 kohta Momentin 1 kohta koskisi tekoja, joissa toinen saadaan sukupuoliyhteyteen henkilöön kohdistuvalla väkivallalla tai pakotetaan siihen uhkauksella. Teko olisi raiskaus, vaikka tekijä saisi näin toisen ilmaisemaan suostuvansa sukupuoliyhteyteen. Kohdan nojalla rangaistaisiin tekijänä myös sitä, joka ei itse ole uhrin kanssa sukupuoliyhteydessä, mutta on käyttänyt siinä tarkoitettua väkivaltaa tai uhkausta mahdollistaakseen suku- puoliyhteyden kolmannen henkilön kanssa (ks. KKO 1964 II 44 ja KKO 2001:62). Näin ollen tekijävastuuta raiskauksesta ei poistaisi esimerkiksi se vain seikka, ettei saada selville, kuka useista tekijöistä kohdisti uhriin väkivaltaa tai uhkailuja ja kuka oli hä- neen sukupuoliyhteydessä. Väkivallan käyttö Momentin 1 kohdan alkuosan nojalla henkilön saaminen sukupuoliyhteyteen käyttä- mällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa olisi raiskaus. Säännös olisi merkityksellinen tilanteissa, joissa sukupuoliyhteyden voidaan katsoa toteutuneen väkivallan käytön vuoksi. Tällöin on selvää, ettei toinen osallistu sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti ja tunnusmerkistön täyttymisen kannalta asiassa ei tarvitsisi erikseen arvioida teon koh- teen vapaaehtoisuuden puuttumista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 153 Väkivallan alimman vakavuusasteen rajaa ei ole tarkoitus muuttaa nykyisestä. Arvioi- taessa sitä, onko väkivallalla saatu toinen sukupuoliyhteyteen, on syytä kiinnittää huo- miota paitsi siihen, kuinka voimakasta väkivaltaa käytetään, myös teko-olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Väkivallaksi voidaan katsoa lieväkin voimankäyttö, kuten toisen kiinni- ja aloillaan pitäminen samoin kuin toisen työntäminen, kaataminen, vetäminen tai päällä istuminen. Myös vaatteiden riisuminen toisen tahdon vastaisesti voi olla vä- kivaltaa. Perusmuotoiseen raiskaukseen lukeutuvana väkivaltana pidettäisiin vähäi- sempää ja tätä jonkin verran voimakkaampaa raiskauksen toteuttamisessa käytettyä väkivaltaa kuten kiinnipitämistä, kaatamista, kämmenellä tai nyrkillä lyömistä, potki- mista tai raahaamista. Tätä vakavamman väkivallan käyttöä pidettäisiin törkeän rais- kauksen tunnusmerkistössä tarkoitettuna vakavana väkivaltana. Momentin 1 kohdan tunnusmerkistön täyttyminen ei edellyttäisi toiselta erityisiä toimia teon estämiseksi. Säännöksessä edellytettäisiin nimenomaisesti, että väkivalta kohdistuu henkilöön. Rangaistavuus ei edellyttäisi sitä, että väkivallan kohteena on se henkilö, joka on su- kupuoliyhteyden kohteena. Myös toiseen henkilöön kohdistettu väkivalta tulisi kysy- mykseen, jos tekijä saa sillä toisen sukupuoliyhteyteen. Jos kysymyksessä on esinee- seen (mukaan lukien eläimeen) kohdistuva väkivaltainen teko, saattaisi momentin 1 kohdan loppuosan nojalla tulla arvioitavaksi se, käsittikö teko pakottavan uhkauksen tai 2 momentin nojalla se, saiko teko sukupuoliyhteyden kohteen momentin 2 koh- dassa tarkoitettuun pelkotilaan. Se, että henkilö on kohdistanut aiemmin toiseen henkilöön väkivaltaa, ei poista mah- dollisuutta sille, että teon kohde osallistuisi myöhemmin sukupuoliyhteyteen tämän kanssa vapaaehtoisesti. Sukupuoliyhteyteen osallistumista ja väkivallan käyttöä on si- ten arvioitava kokonaisuutena myös muut olosuhteet huomioiden. Toisaalta aiemmin käytetty väkivalta voidaan ottaa huomioon myös arvioitaessa, onko teon kohde 2 mo- mentin 2 kohdan mukaisesti pelkotilassa. Tunnusmerkistö koskisi tapauksia, joissa sukupuoliyhteyden voidaan katsoa toteutu- neen väkivallan käytön vuoksi, mutta edellytys ei olisi, että toisen saaminen sukupuo- liyhteyteen oli tekijän käyttämän väkivallan tarkoitus. Vaikka sukupuoliyhteys ei olisi seurausta tilanteessa käytetystä väkivallasta, on sukupuoliyhteys voinut tästä huoli- matta tapahtua ilman toisen vapaaehtoista osallistumista, jolloin teon rangaistavuus arvioitaisiin 1 momentin tai 2 momentin 2 kohdan nojalla. Momentin 1 kohdassa tarkoitetulla väkivallalla ei tarkoitettaisi sellaista sukupuoliyhtey- teen liittyvää väkivaltaa, johon osapuolet ovat etukäteen pätevästi suostuneet, esimer- kiksi niin sanottua sadomasokistista seksiä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 154 Silloin kun raiskauksessa käytetään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, täyttyy usein myös pahoinpitelyn tunnusmerkistö. Jos pahoinpitely liittyy yksinomaan raiskauksen tekemiseen, tekijä olisi tuomittava ainoastaan raiskauksesta. Jos tekijä raiskauksen yhteydessä syyllistyy myös muuhun kuin raiskauksen tekemiseksi käytettyyn pahoin- pitelyyn, voidaan raiskaussäännöksen lisäksi soveltaa pahoinpitelysäännöstä. Tör- keän raiskauksen ja törkeän pahoinpitelyn kysymyksessä ollessa näitä rikoksia koske- via säännöksiä sovellettaisiin vastaavalla tavalla. Raiskauksen tekijä voi syyllistyä myös pakottamiseen, mutta jälkimmäinen säännös väistyy ankaruusvertailun perus- teella. Uhkauksella pakottaminen Momentin 1 kohdan loppuosan nojalla henkilön pakottaminen sukupuoliyhteyteen uh- kauksella olisi raiskaus. Kysymykseen tulisi sekä väkivallalla uhkaaminen että muu uhkaaminen, jolla toinen pakotetaan sukupuoliyhteyteen. Uhan ei edellytetä olevan välitön, vaan myös uhkaus tehdä väkivaltaa vastaisuudessa sisältyisi tunnusmerkis- töön. Rangaistavuuden edellytys ei olisi, että uhan kohteena on se henkilö, johon pa- kottaminen kohdistuu. Sana ”pakottaa” tarkoittaa, että käytetyn uhan on oltava asteeltaan sellaista, että se riittää murtamaan toisen tahdon siten, että tämä tekee kuten pakottaja tahtoo. Vaikka uhkaus ei olisi asteeltaan pakottava, voitaisiin muista olosuhteista riippuen pykälän 1 momentin nojalla arvioida, oliko osallistuminen sukupuoliyhteyteen vapaaehtoista. Väkivallan vakavuusasteelle ei uhkaamisenkaan osalta ehdoteta asetettavaksi nimen- omaisia vähimmäisvaatimuksia. Väkivallan uhan pakottavuutta arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota paitsi siihen, kuinka vakavalla väkivallalla uhataan, myös teko-olo- suhteisiin kokonaisuudessaan. Joissakin tapauksissa melko vähäiselläkin väkivallalla uhkaaminen voi riittää tahdon murtamiseen. Toisaalta taas tämän tunnusmerkistöteki- jän täyttymiseksi pakottamisen uhkaamalla myöhemmin tehtävällä väkivallalla voidaan katsoa edellyttävän melko vakavan väkivallan uhkaa, jota uhatun olosuhteista johtuen on vaikea torjua. Tekijä voi esimerkiksi uhata tehdä myöhemmin väkivaltaa kohteena olevan henkilön lapselle tai itselleen, jollei uhattu alistu sukupuoliyhteyteen. Tältä osin tunnusmerkistö poikkeaisi ryöstösäännöksessä tarkoitetusta väkivallalla uhkaami- sesta. Tunnusmerkistö koskisi myös muulla uhkauksella pakottamista. Mitä tahansa uh- kausta, esimerkiksi uhkaamista vähäisellä edun menettämisellä, ei pidettäisi pakotta- vana. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 155 Vaikka uhkausta ei olekaan määritelty, on selvää, että uhkauksen täytyy olla luonteel- taan sellainen, että se saa kohteena olevan henkilön taipumaan uhkaukseen. Vastaa- vasti raiskauksen yrityksessä uhkauksen on oltava sellainen, että se on omiaan saa- maan sen kohteena olevan henkilön taipumaan. Uhkaus voi olla pakottava, jos se kohdistuu elämän perusedellytyksiin kuten toimeentuloon, asumiseen, terveyteen tai muihin keskeisiin tarpeisiin. Pakottavaksi uhkaukseksi voitaisiin yleensä katsoa esi- merkiksi uhkaaminen työpaikan menettämisellä, asunnon menettämisellä tai yösijan menettämisellä tilanteessa, jossa uhkauksen kohteen on vaikeaa saada muuta yösi- jaa. Uhkauksen pakottavuutta arvioitaessa olisi otettava myös huomioon, että joissa- kin elämäntilanteissa juuri sukupuolisuhteen jatkamiseen liittyvät uhkaukset ovat tyy- pillisiä riidanaiheita eikä niihin liittyviä mielipiteenilmaisuja voida pitää toisen pakotta- misena. Esimerkiksi uhkaaminen avioerolla tai muun suhteen katkaisemisella, jos pa- risuhteen toinen osapuoli ei suostu sukupuoliyhteyteen, ei sellaisenaan ole yleensä sellaista pakottamista, jota kohdassa edellytetään. Uhkauksessa voisi olla kysymys uhkaamisesta rikoksella. Esimerkiksi uhkausta levit- tää kohteena olevasta henkilöstä otettu seksuaalinen kuva voisi usein pitää pakotta- vana. Uhkauksen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla oikeudenvastainen. Rangais- tavaa on toisen pakottaminen sukupuoliyhteyteen esimerkiksi uhkaamalla paljastaa tämän tekemä rikos tai muu hänelle haitallinen tieto jollekin kolmannelle henkilölle, esimerkiksi uhatun aviopuolisolle tai työnantajalle. Uhkaus voi kohdistua myös muu- hun henkilöön kuin siihen, johon pyritään vaikuttamaan. Uhkauksen pakottavuuden edellytys ei ole aina se, että toinen pitää uhkauksen toteut- tamista todennäköisenä. Uhkaus voi olla pakottava jo silloin, kun seurauksena oleva vahinko on vakava ja tekijä esittää asian niin, että toinen pitää uhkauksen toteutta- mista varteenotettava mahdollisuutena, jos hän ei alistu sukupuoliyhteyteen. Teon edellyttämään tahallisuuteen kuuluu, että tekijä mieltää uhatun uskovan uhkauksen mahdolliseen toteuttamiseen ja alistuvan sen vuoksi sukupuoliyhteyteen. 2 momentin 2 kohta Momentin 2 kohta koskisi tilanteita, joissa henkilöllä ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Sukupuoliyhteydessä oleminen tällaista tilaa tai tilannetta hyväk- sikäyttämällä olisi rangaistava raiskauksena. Säännöksessä lueteltaisiin tällaiset tilat tyhjentävästi. Jos sukupuoliyhteyden kohteella ei jostain muusta syystä olisi tahdon- muodostamis- tai ilmaisemismahdollisuutta, olisi tilanne arvioitava 1 momentin nojalla vapaaehtoisuuden puuttumisen kannalta. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ei olisi merkitystä sillä, mistä säännöksessä mainittu tila tai tilanne on aiheutunut tai kuka sen on aiheuttanut. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 156 Tiedottomuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkilö on tajuton tai muuten täysin tiedoton ympäristöstään, eikä hänellä ole siten mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan sukupuoliyhteyteen. Tiedottomuus voisi johtua esimerkiksi nukkumisesta, unilääk- keistä, alkoholista, muista huumaavista aineista, koomasta, pyörtymisestä tai sairau- desta. Nukkuva henkilö on ylipäänsä tiedoton, vaikka hän ei ole alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alainen. Myös puolivalveilla, nukahtamis- tai herää- misvaiheessa tai hypnoosissa olevan henkilön tajunnantila voi olla siinä määrin hei- kentynyt, ettei hänellä ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Voimakkaan päihtymistilan tai sairauden johdosta henkilö ei aina ole tiedoton, mutta tila on heikentänyt niin paljon hänen tiedollisia tai motorisia kykyjään, ettei hänellä ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Henkilö saattaa tässä tilassa olla esi- merkiksi kykenemätön reagoimaan toisen lähentelyyn. Pelkkää alkoholin tai muun päihdyttävän aineen vaikutuksesta johtuvaa estojen löystymistä ei voida pitää tällai- sena tilana. Vammaisuus tai sairaus voi olla sen laatuista, että se poissulkee henkilön mahdolli- suuden muodostaa tai ilmaista sukupuoliyhteyttä koskevan tahtonsa. Tarkoituksena ei ole säätää rangaistavaksi tämän laatuisestikaan sairaiden tai vammaisten sellaisia seksuaalisuhteita, joissa ei loukata kummankaan osapuolen seksuaalista itsemäärää- misoikeutta. Edellytyksenä on kuitenkin se, että tällaisen henkilön tahto osallistua su- kupuoliyhteyteen on voitu todeta ja se on toisen osapuolen tiedossa. Pelkotilalla tarkoitetaan sellaista pelon aiheuttamaa tilaa, joka lamauttaa henkilön tah- donilmaisukyvyn. Lisäksi pelkotilalla tarkoitetaan tilanteita, joissa henkilö pitää vasten- tahtoisuuden ilmaisemista liian vaarallisena. Pelkotilan syntymiseen vaikuttavat muun muassa tilanteen olosuhteet, osapuolten välinen suhde ja henkilökohtaiset ominaisuu- det. Nämä olisi syytä ottaa huomioon arvioitaessa pelkotilan ilmenemistä ulkoisesti ja tekijän tahallisuutta. Pelkotila voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen käyttäy- tyy aggressiivisesti tai uhkaavasti tai teon kohde kokee muusta syystä tilanteen vaa- ralliseksi, vaikka nimenomaista uhkausta ei esitetäkään. Tekijä saattaa esimerkiksi painostaa toisen henkilön uhkaavalla äänenpainolla suostumaan sukupuoliyhteyteen, jota tämä ei halua. Pelkotilan ei tarvitse syntyä toisen osapuolen käyttäytymisestä, vaan se voi syntyä myös esimerkiksi teko-olosuhteiden ja osapuolten henkilökohtais- ten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Pelkotila voi syntyä myös parisuhteessa tai muussa suhteessa tapahtuneen aikaisemman fyysisen tai henkisen väkivallan seu- rauksena. Rikoksen syyksiluettavuus edellyttäisi tekijän tahallisuuden ulottumista siihen, että toi- nen on pelkotilassa ja hän alistuu sukupuoliyhteyteen pelkotilan takia. Sukupuoliyh- teyteen pyrkivä henkilö saattaa esimerkiksi ymmärtää, että toinen osapuoli ei ilmaise OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 157 vastentahtoisuuttaan tai voi jopa ilmaista suostuvansa sukupuoliyhteyteen varsin to- dennäköisesti vain sen vuoksi, että pelkää vastustamisen johtavan vakavampaan loukkaukseen, esimerkiksi itsensä tai läheisensä pahoinpitelyyn tai sukupuoliyhteyden pitkittymiseen. Säännöksessä tarkoitettu pelkotila ei kuitenkaan ole kysymyksessä silloin, kun toinen suostuu sukupuoliyhteyteen välttääkseen vain toisen murjottamisen tai sanaharkan. Pelkotila olisi myös erotettava siitä, että toinen pelkästään jännittää sukupuoliyhteyttä. Esimerkiksi uutta kumppania tai muutoin uutta tilannetta jännittävä henkilö voi jänni- tyksestään huolimatta osoittaa halukkuutensa sukupuoliyhteyteen. Raiskauksena rangaistavaa olisi myös sukupuoliyhteys hyväksikäyttämällä sitä, ettei toisella ole tilanteen äkillisyyden vuoksi mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahto- aan. Tunnusmerkistön voisi täyttää sukupuoliyhteyden nopea aloittaminen tilanteessa, jossa osapuolten välillä ei ollut tapahtunut sukupuoliyhteyden aloittamiseen liittyvää sanallista tai sanatonta viestintää, eikä toisella sen vuoksi ollut mahdollisuutta muo- dostaa tai ilmaista sitä koskevaa tahtoansa. Esimerkiksi väkijoukossa tai hieronnan, saunomisen tai uimisen yhteydessä odottamaton ja äkillinen tunkeutuminen toisen su- kuelimeen tai peräaukkoon tai muu sukupuoliyhteyden muoto täyttäisi tunnusmerkis- tön. Arvioitaessa kohdassa mainittujen seikkojen vaikutusta tahdonmuodostamis- tai ilmai- semismahdollisuuteen tulisi ottaa huomioon tilanteen olosuhteet, osapuolten välinen suhde ja osapuolten henkilökohtaiset ominaisuudet. Lisäksi olisi huomioitava tällais- ten seikkojen yhtäaikaisuuden vaikutus tapauksissa, joissa useampi seikoista on vai- kuttanut henkilön tahdonmuodostamis- tai ilmaisemismahdollisuuteen, mutta mikään niistä ei ole yksin poissulkenut tätä mahdollisuutta. Tunnusmerkistö täyttyisi esimer- kiksi tilanteessa, jossa vähemmän voimakkaasti päihtynyt on sairautensa tai vammai- suutensa vuoksi tilassa, jossa hänellä ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan, vaikka hänellä muuten tämä mahdollisuus olisikin. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttäisi myös, että henkilö hyväksikäyttää sitä, ettei toisella ole säännöksessä tarkoitetusta tilasta tai tilanteesta johtuen tahdonmuodosta- mis- tai ilmaisemismahdollisuutta. Hyväksikäyttämistä koskeva edellytys täyttyisi yleensä jo sillä, että henkilö on tahallisuusedellytyksen täyttävällä tavalla mieltänyt täl- laisen tilan tai tilanteen ja on tästä huolimatta toisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Sen sijaan edellytys ei täyttyisi, jos henkilö ei toisen tällaista tilaa tai tilannetta hyväk- sikäytä. Osapuolilla voi olla aikaisemman viestintänsä ja toimintansa nojalla olla yh- teisymmärrys esimerkiksi siitä, että nukkuvan voi herättää aloittamalla sukupuoliyhtey- den. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 158 2 §. Törkeä raiskaus. 1 momentti. Raiskauksen ankaroittamisperusteet liittyisivät vakavaan väkivaltaan, uh- rille aiheutettavaan seuraukseen tai kärsimykseen, rikoksentekijöiden määrään, rikok- sen tekotapaan ja uhrin ikään. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ankaroittamisperusteisiin lisättäisiin vakavan henkilöön kohdistuvan väkivallan käyttä- minen. Säännöstä ei myöskään enää sovellettaisi kohteen ollessa alle 16-vuotias, jol- loin sovellettaisiin lapsenraiskausta tai törkeää lapsenraiskausta koskevia säännöksiä. Muilta osin ankaroittamisperusteet vastaisivat asiallisesti nykyisiä (HE 6/1997 vp, HE 216/2013 vp). Momentin 1 kohdan nojalla vakavan henkilöön kohdistuvan väkivallan käyttäminen olisi raiskauksen uusi ankaroittamisperuste. Tarkoitus on näin laajentaa törkeän rais- kauksen soveltamisalaa sellaisiin voimakkaampaa väkivaltaa käsittäviin raiskauksiin, joissa väkivallan aste ei aivan vastaa törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoi- tettua, ja jotka eivät täytä muitakaan säännöksessä olevia ankaroittamisperusteita. Raiskaussäännöksen soveltamisalasta säädettäessä ei ole tarkoitus puuttua pahoinpi- telysäännösten soveltamisalaan, vaikka raiskaussäännöksissä tarkoitetun väkivallan asteen arvioinnissa voidaankin edelleen turvautua pahoinpitelyrikoksissa vakiintunee- seen tulkintaan väkivallan vakavuudesta. Perusmuotoiseen raiskaukseen lukeutuva 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu väkivalta, jolla toinen saadaan sukupuoliyhtey- teen, koskisi jatkossa lähtökohtaisesti vain vähäistä ja tätä jonkin verran voimakkaam- paa raiskauksen toteuttamisessa käytettyä väkivaltaa kuten kiinnipitämistä, kaata- mista, kämmenellä tai nyrkillä lyömistä, potkimista tai raahaamista. Törkeän raiskauk- sen tunnusmerkistössä tarkoitetulla vakavalla väkivallalla tarkoitettaisiin tätä vaka- vampaa väkivaltaa, jonka ei kuitenkaan edellytettäisi voimakkuudeltaan vielä täyttä- vän törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitettua väkivaltaa. Ankaroittamispe- rusteen voisi täyttää esimerkiksi raiskauksen yhteydessä voimakas tai useasti toistuva nyrkillä lyöminen tai potkaiseminen kasvoihin, voimakas tai useasti toistuva lyöminen tylpällä esineellä, veitsellä viiltäminen raajoihin, kuristaminen, voimakas tönäisy sei- nää tai muuta kovaa pintaa vasten tai erityisen kivulias raajojen vääntäminen. Sään- nöksessä tarkoitettu vakava väkivalta ei välttämättä edellyttäisi vaikean ruumiinvam- man, vakavan sairauden tai hengenvaarallisen tilan aiheuttamista. Jos vakavaa väki- valtaa käsittänyttä raiskausta ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä, arvioitaisiin teko perusmuotoisena raiskauksena. Jos väkivalta ei liity välittömästi rais- kauksen tekemiseen, arvioitaisiin teko erikseen rikoslain 21 luvun säännösten nojalla. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 159 Vakavalla väkivallalla uhkaaminen siirrettäisiin 1 kohtaan. Tekotapa mainitaan nykyi- sin säännöksen 5 kohdassa ja siinä mainitaan erikseen ampuma- tai teräaseen tai muun hengenvaarallisen välineen käyttö. Tarkoitus ei ole muuttaa sääntelyä asialli- sesti vaan siirtää väkivaltaisia tekoja koskevat ankaroittamisperusteet 1 kohtaan. Si- ten myös ampuma- tai teräaseen tai muun hengenvaarallisen välineen käyttö olisi edelleen ankaroittamisperuste, joka asiallisesti sisältyisi vakavan väkivallan käyttä- mistä, sellaisella uhkaamista tai vaikean ruumiinvamman, vakavan sairauden tai hen- genvaarallisen tilan aiheuttamista koskeviin tekotapoihin. Kuten nykyisin, vakavalla väkivallalla uhkaaminen ei edellyttäisi aseeseen rinnastettavan hengenvaarallisen vä- lineen käyttöä (HE 6/1997 vp). Muilta osin momentin 1 kohta olisi sama kuin törkeässä pahoinpitelyssä. Vaikka vaka- van väkivallan edellytys ei täyttyisi, olisi raiskaus mahdollista arvioida törkeäksi, jos teolla aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hen- genvaarallinen tila. Kysymyksessä on vakavan seurauksen aiheuttaminen raiskauk- sella, joten tekijän tahallisuuden tulisi ulottua myös tällaisen seurauksen aiheuttami- seen. Se, että teko tehdään vaarallisella tavalla, ei ole tässä kohdassa riittävä pe- ruste. Kohdan soveltamisessa voidaan nojautua törkeän pahoinpitelyn vastaavan an- karoittamisperusteen tulkinnassa syntyneeseen oikeuskäytäntöön. Toisena ankaroittamisperusteena olisi momentin 2 kohdassa se, että rikoksen tekee vähintään kaksi henkilöä. Kahden tai useamman henkilön raiskaamaksi joutuminen aiheuttaa tyypillisesti erityistä kärsimystä. Momentin 3 kohdan ankaroittamisperusteena olisi se, että raiskauksessa aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä. Raiskaus voidaan tehdä vaka- vaa väkivaltaa käyttämättä tai vakavaa fyysistä seurausta aiheuttamatta tavalla, johon liittyy erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä. Erityistä henkistä kärsi- mystä voi aiheutua myös poikkeuksellisen pelottavasta tekoympäristöstä tai -tavasta tai siitä, että tekoa joutuu seuraamaan tekijälle läheisiä ihmisiä, vaikka he eivät olisi tekoon osallisia. Raiskaus voi myös aiheuttaa erityistä kipua, vaikka siinä ei käytettäi- sikään 1 kohdassa tarkoitettua vakavaa väkivaltaa tai sillä ei aiheutettaisi 1 kohdassa tarkoitettua seurausta. Myös tällaiset raiskaukset on syytä arvostella tavallista anka- rammin. Momentin 4 kohtana mainittaisiin erityisen raaka, julma tai nöyryyttävä tekotapa. Näistä kaksi ensiksi mainittua vastaa törkeän pahoinpitelyn toista ankaroittamisperus- tetta. Raakuudella ja julmuudella voidaan nähdä vivahde-ero. Raakuudessa paino- piste on väkivallan fyysisessä karkeudessa. Julmuus taas voi ilmetä esimerkiksi puo- lustuskyvyttömään kohdistuvana väkivaltana. Erityisen nöyryyttävällä tavalla tehdystä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 160 raiskauksesta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun raiskaus tapahtuu muiden ih- misten nähden tai kun raiskauksen kohdetta nöyryytetään muulla tavoin. Momentin 5 kohta koskisi tilanteita, joissa raiskauksen kohteena on kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttänyt lapsi. Nykyisestä säännöksestä poiketen kohta ei siis enää koskisi alle 16-vuotiata, joiden osalta sovellettaisiin lapsenraiskausta tai tör- keää lapsenraiskausta koskevia säännöksiä. Eräät ankaroittamisperusteet voivat toteutua yhtäaikaisesti saman teon yhteydessä. Ankaroittamisperusteiden kuvaamiseen melko laajasti on pyritty, jottei vakavia rais- kauksia jäisi säännöksen ulkopuolelle. Useamman ankaroittamisperusteen toteutumi- sen edellyttämä rangaistuksen ankaroituminen on arvioitava ehdotetun laajan ran- gaistusasteikon mahdollistamissa rajoissa. Teon täyttäessä sekä törkeän raiskauksen että pahoinpitelyn tai törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön sovellettaisiin vain törkeää raiskausta koskevaa säännöstä, jos väki- valta on liittynyt välittömästi raiskaukseen. Jos taas väkivaltaa on käytetty pitempään kuin välittömästi raiskauksen tekemiseen tai se on ollut vakavampaa kuin välittömästi raiskaukseen liittynyt väkivalta, saattaa kysymykseen lisäksi tulla myös pahoinpitelyä koskevien säännösten soveltaminen. Raiskaus on vakava rikos, joka loukkaa sekä henkilökohtaista koskemattomuutta että seksuaalista itsemääräämisoikeutta tavalla, joka usein aiheuttaa rikoksen uhrille paitsi fyysistä kipua myös pitkäaikaista, jopa koko elämän kestävää henkistä kärsimystä. Sen vuoksi raiskauksen törkeimpiin ilmenemismuotoihin on syytä liittää poikkeukselli- sen ankara rangaistusasteikko. Ehdotuksen mukaan törkeän raiskauksen vähimmäis- rangaistus olisi vankeutta kaksi vuotta ja enimmäisrangaistus vankeutta kymmenen vuotta. 2 momentti. Myös törkeän raiskauksen yritys olisi rangaistava. 3 §. Seksuaalinen kajoaminen. Yleistä Säännös korvaisi erityisesti nykyisen pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevan säännöksen. Säännös vastaisi periaatteiltaan ehdotettua raiskausta koskevaa sään- nöstä, mutta koskisi muita seksuaalisia tekoja kuin sukupuoliyhteyttä. Tunnusmerkis- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 161 tössä olisi siten olennaista se, ettei teon kohde osallistu seksuaaliseen tekoon vapaa- ehtoisesti. Edellytyksenä olisi myös, että seksuaalinen teko loukkaa olennaisesti hä- nen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Säännöksen nimike muutettaisiin seksuaaliseksi kajoamiseksi. Nykyinen nimike ko- rostaa pakottamista, mikä ei antaisi oikeaa kuvaa ehdotetun säännöksen sisällöstä. Kajoamisella viitataan paitsi seksuaalisiin tekoihin, joilla toiseen fyysisesti kosketaan, myös muihin seksuaalisiin tekoihin, joilla toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukataan. 1 momentti Pykälän 1 momentin nojalla seksuaalisena kajoamisena rangaistavaa olisi seksuaali- sen teon tekeminen koskettelemalla tai muulla tavoin sellaiselle henkilölle, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi, että teko louk- kaa sen kohteena olevan henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Säännöksessä tarkoitettu vapaaehtoisuuden puuttuminen arvioitaisiin tässä vastaa- valla tavalla kuin 1 §:ää sovellettaessa. Myös tekijän tahallisuuteen liittyvien seikkojen osalta viitataan 1 §:n perusteluissa esitettyyn. Seksuaalisen teon käsite on määritelty luvun 23 §:n 2 momentissa. Jos kuitenkin ky- symyksessä on sukupuoliyhteys, sellaisena kuin se on määritelty luvun 23 §:n 1 mo- mentissa, tekoon olisi sovellettava 1-2 §:ää. Seksuaalisuutta voi liittyä hyvin monenlai- siin tekoihin ja toimiin. Toisaalta käsitykset tekojen seksuaalisuudesta vaihtelevat. Erot voivat olla esimerkiksi niin henkilökohtaisista käsityksistä kuin yleisistä tavoista- kin johtuvia (esimerkiksi halaamista tai suudelmia ei kaikissa yhteyksissä pidetä sek- suaalisena). Lisäksi muun muassa teko-olosuhteet vaikuttavat teon seksuaalisuuteen. Edellä mainituista syistä ehdotuksessa ei ole pyritty kuvaamaan säännöksessä tarkoi- tettuja seksuaalisia tekoja. Säännöksen soveltamista rajaisi tässä suhteessa 23 §:n 2 momentin määritelmä ja se, että tunnusmerkistö edellyttää teon olennaisesti loukkaavan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kannalta olennaisille loukkauksille on yleensä ominaista, että ne sisältävät olennaisen puuttumisen toisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuten intensiivistä tai voimakasta koskettele- mista seksuaalisesti merkityksellisiin ruumiinosiin. Seksuaalista itsemääräämisoi- keutta voidaan kuitenkin olennaisesti loukata muunlaisellakin kuin koskettelua käsittä- vällä seksuaalisella teolla. Myös henkilön saaminen ilman vapaaehtoisuutta osallistu- maan tekijän seksuaaliseen tyydyttämiseen voi olennaisesti loukata seksuaalista itse- määräämisoikeutta. Tällaisesta voi olla kysymys jo toisen saamisessa katsomaan te- kijän seksuaalista kanssakäymistä tai itsetyydytystä. Säännös soveltuu myös sellaisiin OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 162 tekoihin, joissa toinen saadaan muuten kuin vapaaehtoisesti itse ryhtymään häneen itseensä kohdistuvaan seksuaaliseen tekoon. Sitä onko loukkaus olennainen, tulisi arvioida ottaen huomioon teon laatu, kesto, teko- paikka ja muut teon olosuhteet sekä osapuolten välinen suhde. Loukkauksen olennai- suutta koskevan edellytyksen täyttymistä lisäävät esimerkiksi teon jatkaminen uhrin kielloista tai estelyistä huolimatta ja olosuhteet, joissa uhrin on vaikeaa estää tai lopet- taa teon kohteeksi joutuminen sanoin tai teoin. Seksuaalisessa kajoamisessa olisi tyy- pillisemmin kysymys muusta kuin lyhytkestoisesta ohimenevästä teosta, mutta laadul- taan, intensiteetiltään tai muuten olosuhteisiin nähden vakavammat teot voisivat mer- kitä olennaista loukkausta lyhytkestoisinakin. Tällaisesta lyhytkestoisesta teosta voisi olla kysymys esimerkiksi sukuelinten koskettelussa, joka ei täytä sukupuoliyhteyden määritelmää. Esimerkiksi niin sanottu itsensäpaljastaminen, jossa mielihyvän saa- miseksi oma sukuelin paljastetaan toiselle ilman tämän vapaaehtoista osallistumista tekoon, on toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava seksuaalinen teko. Tämä teko on tavallisesti kuitenkin lyhytkestoinen, eikä se yleensä täyttäisi loukkauk- sen olennaisuuden vaatimusta, ja olisi sen vuoksi yleensä rangaistava seksuaalisena ahdisteluna. Yleisellä paikalla tehtynä teko tulisi myös arvioitavaksi sukupuolisiveelli- syyden julkisena loukkaamisena. Samoin esimerkiksi seksuaalisen kuvan tai tallen- teen lähettäminen sähköpostiin tai puhelimeen olisi arvioitava ensisijaisesti seksuaali- sena ahdisteluna. Jatkuessaan tai toistuessaan teko voisi täyttää seksuaalisen kajoa- misen tai vainoamisen tunnusmerkistön. Kuvamateriaalin valmistamista toisesta salaa tai muuten ilman tämän suostumusta olisi arvioitava materiaalin sisällön ja muiden olosuhteiden perusteella. Esimerkiksi toi- sen henkilön sukuelinten tai sukupuoliyhteyden kuvaaminen ilman tämän suostu- musta olisi lähtökohtaisesti säännöksessä tarkoitettu olennainen loukkaus. Niin sa- nottu upskirting, eli toisen kuvaaminen hameen alta ilman tämän vapaaehtoista osal- listumista, tulisi taas ensisijaisesti arvioitavaksi seksuaalisena ahdisteluna. Tällaisten kuvien levittäminen olisi erikseen rangaistavaa seksuaalisen kuvan luvattomana levit- tämisenä. Vaikka tahallisuusvaatimuksen täyttyminen edellyttää, että tekijä on mieltänyt teon olennaisesti loukkaavan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, teon olennai- suutta seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kannalta arvioitaessa on kuitenkin otet- tava huomioon myös vallitseva käsitys seksuaalisesti olennaisista teoista. Yhtä vähän tekijän henkilökohtainen käsitys kuin rikoksen kohteeksi joutuneen henkilönkään nä- kemys olisi yksin ratkaiseva. Seksuaalisten tekojen kirjo on laaja ja vapaaehtoisuuden arvioinnin kannalta merkityk- sellistä olisi myös teon tyyppi. Seksuaalisessa kanssakäymisessä on tavallista, että OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 163 kiinnostus toista kohtaan ja tahto osallistua seksuaaliseen tekoon osoitetaan muulla kuin sanallisella viestinnällä. Mitä voimakkaammin toisen henkilökohtaiseen koske- mattomuuteen seksuaalinen teko kohdistuu, sitä vahvempia perusteita tulisi tekijällä olla käsitykselleen, että teon kohteen osallistuminen on vapaaehtoista. Säännöksen tavoitteena on suojata nimenomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisilta loukkauksilta. Jos käytetään väkivaltaa tai uhkausta, jotka eivät liity tällai- seen tekoon, tekoa on arvosteltava rikoslain muiden säännösten mukaan. Väkivaltai- sessa seksuaalisessa kajoamisessa täyttyy yleensä myös pahoinpitelyrikoksen tun- nusmerkistö. Samoin kuin raiskauksessa seksuaalisen kajoamiseen välittömästi liit- tyvä pahoinpitely voi sisältyä 3 §:n tunnusmerkistöön. Rikokseen sisältyvä pakottami- nen tai väkivalta jää erikseen arvostelematta, koska pakottamista koskeva säännös väistyy ankaruusvertailun perusteella. Jos teko kohdistuu alle 16-vuotiaaseen lap- seen, sovelletaan vain seksuaalista kajoamista lapseen koskevaa säännöstä. Seksuaalisesta kajoamisesta tuomittaisiin vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Teon moitittavuuteen vaikuttaisi teon merkitys seksuaa- lisen itsemääräämisoikeuden kannalta. 2 momentti Pykälän 2 momentin tarkoituksena on määritellä erikseen tilanteita, joissa toisen sek- suaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavan seksuaalisen teon tekemi- nen olisi katsottava seksuaaliseksi kajoamisesti. Nämä ovat tilanteita, joissa on käy- tetty väkivaltaa, uhkausta tai hyväksi sitä, ettei toisella ole ollut mahdollisuutta muo- dostaa tai ilmaista tahtoaan. Tällaiset teot täyttäisivät 1 momentissa tarkoitetun va- paaehtoisuuden puuttumisen edellytyksen, mutta ne mainittaisiin erikseen 2 momen- tissa selvyyden vuoksi ja säännöksen sovellettavuuden yksinkertaistamiseksi. Mo- mentti vastaisi muuten asiallisesti 1 §:n 2 momenttia, jonka säännöskohtaisissa pe- rusteluissa esitetty tulisi ottaa huomioon myös tässä yhteydessä. Myöskään seksuaa- lisen kajoamisen 1 ja 2 momentin tunnusmerkistöjen erot eivät tarkoita, että 2 mo- mentin mukainen seksuaalinen kajoaminen olisi lähtökohtaisesti arvioitava vakavam- maksi kuin muut vapaaehtoisen osallistumisen puutteeseen perustuvat teot. 3 momentti Myös seksuaalisen kajoamisen yritys olisi rangaistava kuten vastaavien tekojen yritys nykyisinkin on. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 164 4 §. Törkeä seksuaalinen kajoaminen. Seksuaalisesta kajoamisesta säädettäisiin törkeä tekomuoto. Törkeää raiskausta vas- taavissa tilanteissa myös 23 §:n 2 momentissa tarkoitettu muu seksuaalinen teko kuin sukupuoliyhteys voi olla olennaisesti perusmuotoista seksuaalista kajoamista vaka- vampi rikos. 1 momentti Seksuaalisen kajoamisen ankaroittamisperusteet liittyisivät vakavaan väkivaltaan, ri- koksentekijöiden määrään, uhrille aiheutettuun kärsimykseen, rikoksen tekotapaan ja uhrin ikään. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi, että rikos on myös kokonai- suutena arvostellen törkeä. Momentin 1 kohdan nojalla vakavan henkilöön kohdistuvan väkivallan käyttäminen tai sillä uhkaaminen olisivat seksuaalisen kajoamisen ankaroittamisperusteita, joita so- vellettaisiin kuten törkeän raiskauksen vastaavia perusteita ehdotetun 2 §:n 1 momen- tin 1 kohdassa. Tarkoitus on siten määritellä törkeäksi seksuaaliseksi kajoamiseksi sellaisetkin voimakkaampaa väkivaltaa käsittävät seksuaaliset teot, joissa väkivallan aste ei aivan vastaa törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitettua, ja jotka ei- vät täytä muita säännöksessä olevia ankaroittamisperusteita. Laajentaminen on pe- rusteltua, koska perusmuotoisen seksuaalisen kajoamisen lähtökohtana olisi, että ri- kos täyttyy jo ilman väkivallan käyttämistä, kun toinen osapuoli ei osallistu seksuaali- seen tekoon vapaaehtoisesti. Törkeää raiskausta koskevasta säännöksestä poiketen törkeää seksuaalista kajoa- mista koskeva säännös ei kattaisi törkeää pahoinpitelyä koskevia tunnusmerkistöteki- jöitä. Näin ollen seksuaalisen kajoamisen yhteydessä tehdystä törkeästä pahoinpite- lystä voitaisiin rangaista erikseen seksuaalisen kajoamisen lisäksi. Teon täyttäessä sekä törkeän seksuaalisen kajoamisen että perusmuotoisen pahoinpitelyn tunnusmer- kistön sovellettaisiin vain törkeää seksuaalista kajoamista koskevaa säännöstä, jos väkivalta on liittynyt välittömästi seksuaaliseen kajoamiseen. Jos taas väkivaltaa on käytetty pidempään kuin välittömästi seksuaalisen kajoamisen tekemiseen tai se on ollut vakavampaa kuin välittömästi seksuaaliseen kajoamiseen liittynyt väkivalta, saat- taa kysymykseen lisäksi tulla myös muun 21 luvun säännöksen soveltaminen. Momentin 2 kohdan nojalla ankaroittamisperusteena olisi se, että rikoksen tekee vä- hintään kaksi henkilöä. Kahden tai useamman henkilön tekemän seksuaalisen kajoa- misen kohteeksi joutuminen aiheuttaa tyypillisesti erityistä kärsimystä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 165 Momentin 3 kohdan ankaroittamisperusteena olisi se, että seksuaalisessa kajoami- sessa aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se teh- dään erityisen nöyryyttävällä tavalla. Seksuaalinen kajoaminen voidaan tehdä vaka- vaa väkivaltaa käyttämättä tai vakavaa fyysistä seurausta aiheuttamatta tavalla, johon liittyy erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä. Erityistä henkistä kärsi- mystä voi aiheutua myös poikkeuksellisen pelottavasta tekoympäristöstä tai -tavasta tai siitä, että tekoa joutuu seuramaan tekijälle läheisiä ihmisiä, vaikka he eivät olisi te- koon osallisia. Seksuaalinen kajoaminen voi myös aiheuttaa erityistä kipua, vaikka siinä ei käytettäisikään 1 kohdassa tarkoitettua vakavaa väkivaltaa. Erityisen nöyryyt- tävällä tavalla tehdystä seksuaalisesta kajoamisesta voi olla kysymys esimerkiksi sil- loin, kun kajoaminen tapahtuu muiden ihmisten nähden tai kun teon kohdetta nöyryy- tetään muulla tavoin. Myös tällaiset teot on syytä arvostella tavallista ankarammin. Momentin 4 kohta koskisi tilanteita, joissa seksuaalisen kajoamisen kohteena on kuu- sitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttänyt lapsi. Kohta ei siis koskisi alle 16- vuotiata, joiden osalta sovellettaisiin seksuaalista kajoamista lapseen tai törkeää sek- suaalista kajoamista lapseen koskevia säännöksiä. Eräät ankaroittamisperusteet voivat toteutua yhtäaikaisesti saman teon yhteydessä. Ankaroittamisperusteiden kuvaamiseen melko laajasti on pyritty, jottei vakavampia seksuaalisia kajoamisia jäisi säännöksen ulkopuolelle. Useamman ankaroittamispe- rusteen toteutumisen edellyttämä rangaistuksen ankaroituminen on arvioitava ehdote- tun rangaistusasteikon mahdollistamissa rajoissa. 2 momentti Myös törkeän seksuaalisen kajoamisen yritys olisi rangaistava. 5 §. Seksuaalinen hyväksikäyttö. Pykälä sisältäisi säännökset asemaan perustuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä (1 momentti). Seksuaalisessa hyväksikäytössä olisi kysymys teoista, joissa tekijä tai- vuttelee asemaansa hyväksikäyttäen erityisessä heikommassa asemassa olevan ryh- tymään kanssaan sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon. Toisen taivuttelemi- nen erinäisin keinoin osallistumaan vapaaehtoisesti sukupuoliyhteyteen tai seksuaali- siin tekoihin ei olisi lähtökohtaisesti rangaistavaa. Kuitenkin tietyissä tilanteissa hei- kommassa asemassa olevan henkilön itsenäinen harkintakyky seksuaalisiin tekoihin osallistumisesta on siinä määrin heikentynyt tai puutteellinen, että tällaisen taivuttelu loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan ja henkilökohtaista koskematto- muuttaan. Tällaista taivuttamista pidettäisiin säännöksen nojalla jatkossakin seksuaa- lisena hyväksikäyttönä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 166 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin neljässä eri tilanteessa tapahtuvasta seksuaali- sesta hyväksikäytöstä, joissa tekijä käyttää asemaansa hyväksi toisen taivuttamiseen joko sukupuoliyhteyteen tai osallistumaan muuhun toisen seksuaalista itsemääräämis- oikeutta olennaisesti loukkaavaan tekoon. Säännös suojaisi ihmisiä tilanteissa, joissa he ovat toiseen nähden epätasavertaisessa asemassa ja ilman riittävää mahdolli- suutta harkita seksuaaliseen tekoon ryhtymisen merkitystä. Seksuaalisen itsemäärää- misoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaaminen sisältyy siihen, että tekijä taivuttaa toisen sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon käyt- tämällä hyväkseen tämän heikompaa tai alisteista asemaa. Säännös ei koskisi seksu- aalisia tekoja, joihin toinen osapuoli ei ole osallistunut vapaaehtoisesti tai joissa tällä ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan, koska tällaiset teot olisivat ran- gaistavia raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena. Säännöstä ei myöskään sovel- lettaisi, jos teko on rangaistava lapsenraiskauksena tai seksuaalisen kajoamisena lap- seen. Säännös ei myöskään koskisi enää aikuisten osalta pelkkään taloudelliseen etuun tai työsuhteeseen liittyviä riippuvuussuhteita. Tällaisissa tilanteissa taivuttaminen seksu- aaliseen tekoon olisi arvioitava jatkossa sen kannalta, ryhtyykö toinen tekoon vapaa- ehtoisesti. Sen vuoksi teot voisivat tulla arvioitavaksi raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena ehdotetun uuden sääntelyn mukaisesti. Merkittävä osa seksuaalisena hyväksikäyttönä nykyisin rangaistavista tekotyypeistä olisi näin ollen jatkossa rangais- tavia raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena. Nuorten 16–17-vuotiaiden osalta työsuhde voi kuitenkin merkitä vastaavanlaista alisteista suhdetta kuin koulu- tai lai- tosolosuhteet. Tämän vuoksi 16–17-vuotiaiden osalta seksuaalinen hyväksikäyttö olisi edelleen rangaistavaa myös työsuhteessa. Ehdotetun vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvan raiskaussäännöksen ja seksu- aalista kajoamista koskevan säännöksen vuoksi seksuaalista hyväksikäyttöä koske- vassa säännöksessä ei mainittaisi enää seksuaalisen teon kohteeksi alistumista; toi- sen alistamisessa on kyse pikemminkin vapaaehtoisuuden puutteeseen perustuvista teoista. Säännöksessä tarkoitetuksi sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon tai- vuttamiseksi tai ryhtymiseksi voidaan katsoa niin teot, joissa uhri on taivuttamisen joh- dosta fyysisesti aktiivinen tekijä kuin myös teot, joissa tämä on passiivisemmin seksu- aalisen teon kohde. Tunnusmerkistö kattaisi myös muut kuin sellaiset teot, joissa te- kijä fyysisesti koskee teon kohteeseen, esimerkiksi seksuaalisen kuvamateriaalin tai teon katselun. Aseman hyväksikäyttämisellä tarkoitetaan sitä, että henkilö väärinkäyttää asemansa tuomaa mahdollisuutta vaikuttaa heikommassa tai alisteisessa asemassa olevan pää- tökseen seksuaaliseen tekoon ryhtymisestä. Lisäksi seksuaalista hyväksikäyttöä kos- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 167 keva säännös soveltuu henkisen yliotteen väärinkäyttämiseen toisen saamiseksi täl- laiseen tekoon. Jos henkilö saa toisen osallistumaan seksuaaliseen tekoon uhkaa- malla voivansa kieltäytymisen seurauksena aiheuttaa toiselle vahinkoa, olisi menette- lyä arvioitava ensisijaisesti uhkauksella pakottamisen tai toisen vapaaehtoisuuden puuttumisen kannalta, jolloin teko voisi täyttää raiskauksen tai seksuaalisen kajoami- sen tunnusmerkistön. Säännöksen soveltaminen edellyttää tekijän taivuttaneen toista. Tällä tarkoitettaisiin sitä, ettei säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa olisi kysymys toisen tasavertaisista lähtökohdista tekemästä ratkaisusta. Pykälän 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa voi esiintyä myös sellaisia seksuaalisuhteita, jotka eivät perustu aseman hyväksikäyttämiseen. Säännöksellä ei ole esimerkiksi tarkoitettu rajoittaa kaikenlaisia 16–17-vuotiaiden ja heitä vanhempien henkilöiden seksuaalisuhteita silloinkaan, kun vanhempi osapuoli on nuorta vahvem- massa asemassa. Säännöksen tarkoituksena on sen sijaan, että tällaista asemaa ei käytetä hyväksi harkintakyvyltään vielä kypsymättömän nuoren taivuttamiseksi. Tällai- sesta hyväksikäytöstä on kysymys silloin, kun vanhempi henkilö niin ikänsä kuin oi- keuksiensakin johdosta on olennaisesti nuorta vahvemmassa asemassa ja käyttää sitä hyväkseen nuoren taivuttamiseen. Merkitystä voi olla myös sillä, kuinka eristettynä teon kohde elää suhteen kehittymis- vaiheessa. Hyväksikäytön vaara voi joskus olla pienempi silloin, kun suhde syntyy vä- hitellen teon kohteen joutumatta olosuhteiden vuoksi jatkuvasti yhteyteen vahvemman osapuolen kanssa. Toisaalta pitkäaikainen suhde voi myös olla toista kohtaan niin alisteinen, että hänellä on toiseen nähden selvästi heikompi harkintakyky. Suhteen laatu voikin vaikuttaa siihen, kuinka vähäistä taivuttamista seksuaaliseen kanssa- käymiseen voidaan pitää hyväksikäyttämisenä. Esimerkiksi laitosolosuhteissa melko vähäinenkin taivuttaminen voi olla hyväksikäyttämistä, kun taas väljässä alisteisessa suhteessa, esimerkiksi ei-tavoitteellisessa harrastuksessa, taivuttamiselle voidaan asettaa jonkin verran tuntuvampia edellytyksiä. Myös kohteena olevan henkilön kyp- syys ja ikä vaikuttavat sen arviointiin, millaista menettelyä on pidettävä hyväksikäyt- tönä ja milloin taas on kysymys tasavertaisessa tilanteessa syntyneestä seksuaalisuh- teesta. Säännöksen soveltaminen ei välttämättä edellyttäisi, että tekijä itse hyväksikäyttää toista, vaan hän voi myös käyttää asemaansa taivuttaakseen alistetussa asemassa olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon jonkun kol- mannen henkilön kanssa. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan luvun 23 §:n 1 momen- tissa määriteltyjä sukupuoliyhteyden muotoja ja seksuaalisella teolla 23 §:n 2 momen- tin määritelmän mukaista seksuaalisesti olennaista tekoa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 168 1 momentin 1 kohta Kohdassa on kysymys 16 vuotta mutta ei 18 vuotta täyttäneeseen henkilöön kohdistu- vasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Säännöksen tarkoituksena on suojata kou- lussa, laitoksessa, työsuhteessa tai vapaa-ajan toiminnassa olevia taikka muuten alis- teisessa asemassa olevia nuoria auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden heihin kohdistamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Edellytyksenä on, että nuori on näissä tilanteissa joko tekijän määräysvallan tai valvonnan alainen taikka että hän on muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa asemassa tekijään nähden. Voimakasta määräys- valta- ja valvontasuhdetta edustaa esimerkiksi vangin asema vankilan henkilöstöön nähden, mutta säännös soveltuu myös huomattavasti löyhemmän valvontasuhteen hyväksikäyttöön kuten opettajan aseman hyväksikäyttämiseen koulussa, valmentajan tai ohjaajan asemaan harrastustoiminnassa, ja esimiehen asemaan työsuhteessa tai työharjoittelussa. Säännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi yksinomaan sellaisiin laitoksiin, joihin hen- kilö on velvollinen menemään tai hänet määrätään lainsäädännön nojalla, vaan se so- veltuu myös vapaaehtoisesti laitokseen tai vapaa-ajantoimintaan hakeutuneen henki- lön hyväksikäyttöön. Ei ole myöskään välttämätöntä, että laitoksen toiminta perustuu lainsäädäntöön. Myös yksityisten ylläpitämissä laitoksissa voi esiintyä sellaisia alistei- sia suhteita, joita säännöksessä tarkoitetaan. Säännös soveltuu myös muussa edellä mainittuihin laitosolosuhteisiin rinnastettavassa alisteisessa asemassa oleviin nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tällaisessa asemassa nuori voi olla esi- merkiksi leiriolosuhteissa suhteessa leirin toiminnasta huolehtiviin aikuisiin kuten oh- jaajiin, yövahteihin tai keittäjiin. Säännös ehdotetaan soveltumaan nimenomaisesti myös vapaa-ajan toimintaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi taide-, liikunta-, käsityö- ja urheiluharrastuksia, järjestötoimin- taa, kielenopetusta ja muuta vastaavaa harrastus-, kerho-, kurssi- tai vapaaehtoistoi- mintaa. Myös vapaa-ajantoiminnassa rangaistavuuden edellytys on se, että teon kohde on tekijän määräysvallan tai valvonnan alainen taikka että hän on muussa nii- hin rinnastettavassa alisteisessa asemassa tekijään nähden. Rikoksentekijänä kysy- mykseen voivat tulla näin ollen erityisesti opettajat, ohjaajat ja valmentajat. Säännök- sessä tarkoitettu vapaa-ajan toiminta voi olla pitkäkestoista mutta myös lyhytaikai- sessa alisteisessa suhteessa voi syntyä sellainen säännöksessä tarkoitettu tilanne, jossa vanhempi auktoriteettiasemassa oleva voi taivuttaa asemaansa hyväksikäyttäen nuoren seksuaaliseen tekoon. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 169 1 momentin 2 kohta Kohta koskee 16 vuotta mutta ei 18 vuotta täyttäneen hyväksikäyttöä muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa määräysvalta- ja valvontasuhteissa. Momentin 1 kohtaan nähden ero on siinä, ettei 2 kohdan soveltaminen edellytetä, että tekijä on kohteeseen nähden muodollisesti auktoriteettiasemassa. Säännöksellä suojataan yleisemmin 16 vuotta täyttänyttä lasta häntä vahvemmassa asemassa olevan henkilön hyväksikäy- töltä. Rangaistavuuden edellytyksenä on, että nuoren kyky itsenäisesti päättää seksu- aalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijän kyky. Lisäksi edellytetään, että tekijä käyttää törkeästi väärin nuoren kypsymättömyyttä. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen perustuu siihen, että kypsymättömämpi osapuoli on heikommassa tai alisteisessa asemassa, eikä sen vuoksi voi tasavertaisesti päättää osallistumisestaan seksuaaliseen kanssakäymiseen, ja toinen osapuoli käyttää tätä kypsymättömyyttä hyväkseen. Osapuolten välinen suhde voi perustua esimerkiksi tuttavuuteen, ystävyyteen tai muu- hun sellaiseen seikkaan. Arvioitaessa henkilöiden kykyä päättää itsenäisesti seksuaa- lisesta käyttäytymisestään on otettava huomioon osapuolten iän lisäksi heidän henki- nen kehityksensä. Kyky itsenäisiin päätöksiin edellyttää henkistä kypsyneisyyttä ja pystyvyyttä harkitsemaan päätösten ja käyttäytymisen vaikutuksia. Säännöksessä tar- koitetun ikäisillä nuorilla seksuaalisuhteet eivät ole harvinaisia. Nuoremmista lapsista poiketen 16–17-vuotiaiden osalta yleisenä lähtökohtana ei voi pitää seksuaalista kyp- symättömyyttä. Säännöksen tarkoituksena onkin suojata niitä nuoria, jotka ovat ikäisi- ään henkisesti kehittymättömämpiä ja kypsymättömämpiä käyttämään seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Säännöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa nuorten keskinäisiä tai kaikenlaisia nuorten ja heitä vanhempien henkilöiden välisiä seksuaalisuhteita. Ei myöskään sellaisia, joissa vanhempi henkilö on kypsyneempi ja henkisesti vahvem- massa asemassa. Rangaistavuuden olennainen edellytys on kypsymättömyyden tör- keä hyväksikäyttäminen ja nuoren taivuttaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ikäerolla on merkitystä arvioitaessa osapuolten kypsyyseroa. 1 momentin 3 kohta Kohta koskee sellaisten henkilöiden seksuaalista hyväksikäyttämistä, jotka ovat hoi- dettavina sairaalassa tai muussa laitoksessa ja joiden kyky muodostaa tahtoaan on olennaisesti heikentynyt. Kun ehdotetun raiskausta koskevan säännöksen 2 momen- tissa tarkoitetaan tilanteita, joissa henkilöltä puuttuu kokonaan kyky tai muusta syystä mahdollisuus muodostaa ja ilmaista tahtonsa, tarkoitettaisiin 3 kohdassa tilanteita, joissa henkilön kyky muodostaa tahto on jäljellä, mutta se on olennaisesti heikentynyt. Olennaisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että tahdonmuodostamiskyvyn heikentyminen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 170 ei ole vähäistä, jolloin heikentymisen johdosta henkilö ei voi riittävästi harkita osallistu- mispäätöksensä merkitystä. Säännöksessä ei enää mainittaisi tahdonilmaisukyvyn olennaista heikentymistä. Jos henkilön kyky ilmaista tahtoaan on heikentynyt siten, ettei toinen osapuoli voi todeta hänen osallistumistaan seksuaaliseen tekoon vapaa- ehtoiseksi, voisi teko tulla arvioitavaksi raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena. Säännös koskisi sairaalan lisäksi mitä tahansa laitosta, jossa henkilö on hoidettavana. Teon kohteena tulee olla laitoksessa hoidettavana oleva henkilö, mutta hoidon syy voi vaihdella. Kysymykseen tulevat niin sairauden vuoksi sairaalahoidossa olevat henkilöt kuin esimerkiksi vanhainkotiin hoitoon hakeutuneet vanhukset, asumisyksiköissä asu- vat vammaiset henkilöt tai laitosmaisessa vieroitushoidossa olevat henkilöt. Sanalla laitos viitataan siihen, että hoito tapahtuu laitosmaisissa olosuhteissa, mutta se ei edellytä, että hoitopaikka olisi nimetty laitokseksi. Kotihoitoon mahdollisesti liittyvää hyväksikäyttämistä ei ole tarkoitettu arvosteltavaksi tämän, vaan momentin 4 kohdan nojalla. Rangaistavuus edellyttää tämänkin teon osalta aseman hyväksikäyttämistä. Kysymyk- seen tulevat siten sairaalan tai muun laitoksen henkilökunta, kuten lääkärit, hoitajat, vartijat, ravintolan henkilökunta ja muu henkilökunta, joilla on pääsy hoidettavana ole- van luo. Aseman ei kuitenkaan tarvitse olla muodollinen, vaan muukin valta-asema- suhteessa teon kohteeseen täyttää tämän tunnusmerkistön. Esimerkiksi siivooja, va- paaehtoistyötä tekevä henkilö tai vierailija, joka kykenee liikkumaan laitoksessa ja sen ulkopuolella vapaasti, voi olla säännöksen tarkoittamassa, hyväksikäytön mahdollista- vassa asemassa suljetussa laitoksessa hoidossa olevaan henkilöön nähden. Sairaudella tarkoitetaan sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Vastaavasti sään- nöksessä tarkoitettu vammaisuus voi ilmetä niin ruumiillisena kuin henkisenäkin vam- mana. Muu heikkoudentila on tarkoitettu viittaamaan sellaisiin tahdonmuodostuskykyä alentaviin heikkoudentiloihin, joita ei voida luonnehtia sairaudeksi. Sairaalahoidossa olevan henkilön kyky muodostaa tahtoaan saattaa alentua esimerkiksi vahvojen lääk- keiden vuoksi, vaikka itse sairaus tai vamma ei tätä kykyä heikentäisikään. Edellytyk- senä on aina, että hyväksikäytön kohteena olevan henkilön tahdonmuodostuskyky on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt. Säännös ei siis koske esimerkiksi seksuaalisuhdetta sellaiseen potilaaseen, jonka kyky tehdä omia ratkaisujaan ei ole lainkaan tai ainakaan olennaisesti heikentynyt. Tarkoitus ei myöskään ole säätää rangaistavaksi sairaiden tai vammaisten sellaisia seksuaalisuhteita, joissa ei loukata kummankaan osapuolen seksuaalista itsemäärää- misoikeutta. Säännös edellyttäisi aina asemaa hyväksikäyttäen tapahtuvaa toisen tai- vuttamista. Psyykkisesti tai muuten vammaisilla on sama oikeus seksuaalisuhteisiin kuin muillakin eikä näillä säännöksillä rajoiteta tuota oikeutta myöskään silloin kun he OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 171 ovat laitoshoidossa. Kohta ei myöskään koske hoidettavana olevien henkilöiden kes- kinäistä seksuaalista kanssakäymistä, ellei näiden välillä ole säännöksessä tarkoitet- tua asemaan perustuvan valtasuhteen hyväksikäyttöä ja taivuttamista. Momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa saattaa olla sisäisiä ohje- tai jär- jestyssääntöjä, joiden johdosta sukupuolisuhteet ovat kokonaan kiellettyjä. Tällaisten normien rikkominen ei sinänsä osoita, että tekijä on syyllistynyt seksuaaliseen hyväk- sikäyttöön. Jos tekijä on rikoslain mukaan virkamiehenä pidettävä henkilö, hän saat- taa syyllistyä virkavirheeseen normia rikkoessaan. Jos hän samalla syyllistyy seksu- aaliseen hyväksikäyttöön, sovelletaan myös sitä koskevaa säännöstä. 1 momentin 4 kohta Kohta koskee toisen riippuvaisen aseman hyväksikäyttöä. Kysymykseen tulevat erilai- set hoitosuhteisiin ja henkiseen auktoriteettiin ja muuhun henkiseen valta-asemaan perustuvat riippuvuussuhteet, joissa toinen osapuoli on heikommassa tai alisteisessa asemassa. Hoitosuhteesta tai henkisestä valta-asemasta johtuvan riippuvuuden tulee olla merkitykseltään erityisen suuri. Ihmisten kesken on lukemattomia tällaisia riippu- vuussuhteita, jossa vain erityisen moitittavat seksuaalista hyväksikäyttämistä koske- vat teot on perusteltua säätää rangaistavaksi. Tällaista rajausta voidaan pitää tarpeel- lisena myös rikosoikeudellisen sääntelyn tarkkarajaisuutta edellyttävän laillisuusperi- aatteen (perustuslain 8 §, rikoslain 3 luvun 1 §) vuoksi. Riippuvuuden merkittävyyttä harkittaessa on syytä arvioida suhteen merkitystä elämän perusedellytysten, tervey- den, hengellisten tai muiden keskeisten tarpeiden kannalta. Jatkuvaa fyysistä tai psyykkistä hoitoa vaativa henkilö voi olla erityisen riippuvainen hoitajastaan. Huomi- oon tulee ottaa myös riippuvuussuhteen muut olosuhteet. Lyhytaikaisenkin riippu- vuussuhteen, esimerkiksi lääkärintarkastuksen väärinkäyttäminen seksuaalisiin tarkoi- tuksiin kuuluisi säännöksen soveltamisalaan, jos teon kohde on sen aikana erityisen riippuvaisessa tai alisteisessa asemassa. Henkiseen valta-asemaan perustuvan riippuvuussuhteen käyttö voi liittyä myös voi- makkaan uskonnollisen tai muun vakaumuksen aiheuttamaan riippuvuuteen, jos esi- merkiksi tällaisen henkistä sitoutumista edellyttävän liikkeen johtohenkilöt käyttävät auktoriteettiasemaansa väärin. Kuten edellä on todettu, 4 kohta soveltuu myös laitok- sen ulkopuolella tapahtuvaan hoitoon, esimerkiksi kotihoitoon, liittyvän seksuaalisen hyväksikäytön arvosteluun. Arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä säännöksessä tarkoitetun henkisen valta-ase- man perusteella syntynyt erityinen riippuvuussuhde, voi merkitystä olla myös muilla olosuhteilla esimerkiksi mahdollisella osapuolten välisellä taloudellisella riippuvuu- della. Säännöksen soveltamisalaan ei kuitenkaan kuuluisi pelkkään taloudelliseen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 172 etuun tai työsuhteeseen liittyvän valta-aseman vuoksi syntyneen riippuvuussuhteiden väärinkäyttö, joka voi liittyä esimerkiksi toimeentuloon, työsuhteen kestoon ja etuihin ja asumiseen. Näissä tilanteissa kysymys ei ole henkisen valta-aseman vuoksi synty- neen erityisen riippuvuussuhteen hyväksikäytöstä säännöksen tarkoittamassa mie- lessä. Kun tällaisessa suhteessa henkilö painostetaan sukupuoliyhteyteen tai seksu- aaliseen tekoon, kysymys ei ole niinkään hänen heikommasta harkintakyvystä vaan siitä, osallistuuko hän tekoon vapaaehtoisesti. Sen vuoksi näiden tilanteiden rangais- tavuutta olisi arvioitava lähinnä raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen kannalta. Vii- meksi mainitut säännökset kattaisivat myös tilanteet, joissa henkilöllä ei ole lainkaan harkintakykyä. Rangaistavuus edellyttäisi, että erityistä riippuvuussuhdetta käytetään törkeästi vää- rin. Tällä viitataan siihen, että sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon taivuttami- sessa käytetään voimakasta puuttumista riippuvuuden perusteena olevaan seikkaan. Hoitosuhteessa tunnusmerkistön täyttäisi henkiseen yliotteeseen perustuva seksuaali- seen tekoon taivuttaminen. Jos taivuttaminen tapahtuu uhkauksella pakottamalla, ku- ten uhkaamalla uskonnollisesta yhteisöstä karkottamisella tai jos tekijä saa muuten toisen osallistumaan tekoon muuten kuin vapaaehtoisesti, sovellettaisiin raiskausta tai seksuaalista kajoamista koskevia säännöksiä. 2 momentti Säännös koskisi kuusitoista muttei kahdeksantoista vuotta täyttäneeseen lapseen kohdistuvaa sukupuoliyhteyttä ja seksuaalisia tekoja, kun tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden. Tunnusmerkistö vas- taisi asiallisesti pitkälti nykyistä rikoslain 20 luvun 6 §:n 2 momentissa olevaa sään- nöstä (HE 6/1997 vp ja HE 282/2010 vp). Säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan enää edellyttäisi sitä, että tekijä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Vanhem- paan rinnastettava asema voi olla muussakin tilanteessa esimerkiksi lasta säännölli- sesti tapaavalla isä- tai äitipuolella tai lapsen vanhemman pitkäaikaisella seurustelu- kumppanilla, vaikkei hän asu lapsen kanssa samassa taloudessa. Kun sukupuoliyhteys tai seksuaalinen teko tapahtuu näissä tapauksissa ilman lapsen vapaaehtoista osallistumista, sovellettaisiin 5 §:n 2 momentin sijaan raiskausta tai seksuaalista kajoamista koskevia säännöksiä. Rikoksen kohdistuminen kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneeseen lapseen ovat törkeän raiskauksen ja törkeän seksuaalisen kajoamisen ankaroittamisperusteita. Näin ollen vanhemman tai siihen rinnastettavassa asemassa olevan omaan 16–17 vuotiaaseen lapseen kohdis- tama sukupuoliyhteys tai seksuaalinen teko arvioitaisiin yleensä törkeänä raiskauk- sena tai törkeänä seksuaalisena kajoamisena, jos teko olisi myös kokonaisuutena ar- vostellen törkeä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 173 3 momentti Myös seksuaalisen hyväksikäytön yritys olisi rangaistava. Pykälän 1 momentissa tar- koitetuissa teoissa rangaistavuus alkaisi näin ollen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Yksittäiset epämääräiset vihjaukset eivät kuitenkaan täyttäisi seksuaalisen hyväksi- käytön yritystä, vaan yrityksen rangaistavuus edellyttäisi sellaista taivuttamisyritystä, joissa tekijä hyväksikäyttää asemaansa siten, että teko täyttää myös rikoslain 5 luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset. Yritys on rangaistava myös voimassa olevan lain vas- taavissa rikoksissa. 6 §. Seksuaalinen ahdistelu. Seksuaalisella ahdistelulla tarkoitettaisiin koskettelemalla tai muilla niihin vakavuudel- taan rinnastettavilla tavoilla tehtyjä seksuaalisia tekoja, jotka ovat omiaan loukkaa- maan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, ja jotka eivät ole rikoslain 20 luvun muiden säännösten nojalla ankarammin rangaistavia. Säännöstä muutettaisiin nykyi- seen nähden siten, että se kattaisi koskettelun lisäksi muitakin seksuaalisia tekoja, jotka voimakkuutensa tai luonteensa vuoksi ovat vakavuudeltaan kosketteluun rinnas- tettavia. Tällaisia tekoja voitaisiin tehdä sanallisesti, lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan, ottamalla toisesta kuvan tai itseään paljastamalla. Tunnusmerkistö olisi siinä mielessä avoin, että se koskisi myös muita tällaisia kosketteluun vakavuudeltaan rinnastettavia tekoja. Kysymyksessä ei kuitenkaan olisi sellainen häirintätyyppinen säännös, jonka soveltaminen muodostuu ennakoimattoman laajaksi. Edellytys että teko rinnastuu voimakkuutensa tai toistuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan kosketteluun jättäisi säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle vähäisemmät seksuaaliset teot sekä sellaiset teot, joiden seksuaalisuus tai seksuaalista itsemääräämisoikeutta tyypillisesti loukkaava luonne on hyvin tulkinnanvaraista. Säännöksen suojelukohteena on seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Jokaisella tulee lähtökohtaisesti olla oikeus itse päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään edellyt- täen, ettei hän loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksuaalisesti ah- disteltu henkilö joutuu fyysisesti tai muulla tavalla mukaan tekijän seksuaalisesti olen- naiseen toimintaan vastoin tahtoaan eli vastoin itsemääräämisoikeuttaan. Teon koh- teen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus sisältää näin ollen myös sen, ettei hän osallistu toisen seksuaaliseen tekoon vapaaehtoisesti. Toisin kuin esimer- kiksi seksuaalista kajoamista koskevassa säännöksessä, seksuaalisen ahdistelun tun- nusmerkistössä ei mainittaisi sitä, että teon kohde ei osallistu tekoon vapaaehtoisesti. Tämä johtuu siitä, että seksuaalinen ahdistelu olisi niin sanottu abstrakti vaarantamis- rikos eli arviointi kohdistuisi siihen, onko kyseessä seksuaalinen teko, joka teon olo- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 174 suhteet huomioon ottaen tyypillisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoi- keutta. Kun tämä edellytys täyttyy, vapaaehtoisuuden puuttumista ei ole tarpeen erik- seen arvioida. Tunnusmerkistö kattaisi myös tilanteet, joissa tekijä käyttää hyväkseen sitä, että sek- suaalisen teon kohteella ei 3 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun syyn vuoksi ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan, mutta seksuaalinen teko ei kuiten- kaan ole vakavuudeltaan sen asteinen, että se 3 §:ssä edellytetyllä tavalla loukkaisi toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Säännöksen 1 kohdassa mainittu tekotapa, koskettelu, sisältyy jo nykyiseen säännök- seen. Ilmaus ”koskettelu” tuo sellaisenaan esiin sen, että kysymys ei ole tavanomai- sena pidettävästä esimerkiksi ihmisjoukossa ohimennen tapahtuneesta toisen hipai- susta, vaan teosta, jolta edellytetään tiettyä intensiivisyyttä. Kysymys olisi toisen sive- lystä, puristelusta, taputtelusta tai vastaavista teoista. Koska kysymys on seksuaali- sen itsemääräämisoikeuden suojasta, rangaistavan koskettelun kohteena olisi yleensä ruumiinosa, jota on tavanomaista pitää seksuaalisesti merkityksellisinä, kuten ainakin rinnat, sukuelin, takapuoli, kaula tai reidet. Koskettelua käsittävä teko voi myös muuhun ruumiinosaan kohdistuvana olla seksuaalinen, jos siihen liittyy sanal- lista tai muuta seksuaalista toimintaa, esimerkiksi käsivarren siveleminen sanallisen seksuaalisen vihjailun yhteydessä. Myös toisen suutelemista voidaan pitää tässä tar- koitettuna kosketteluna. Säännöksen 2 kohdassa mainitut tekotavat voivat olla vakavuudeltaan kosketteluun rinnastettavia. Sanallisesti, viestin tai kuvan lähettämällä tai esittämällä, kuvan otta- malla tai itsensä paljastamalla tehdyt seksuaaliset teot voivat olla olevan omiaan louk- kaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Tämän tyyppisten tekojen katsominen seksuaaliseksi ja toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta omiaan loukkaaviksi on usein kosketteluun verrattuna tulkinnanvaraisempaa, joten säännöksen soveltuminen edellyttäisi teoilta riittävää vakavuutta. Kohdassa tarkoitetut tekotavat voisivat rinnas- tua vakavuudeltaan kosketteluun niiden voimakkuuden (intensiivisyyden) tai toistu- vuuden perusteella. Voimakkuudella ja toistuvuudella viitataan siihen, miten vahvasti teko sen luonne ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohdistuu toisen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen. Esimerkiksi karski seksuaalinen viesti tai sukuelimen paljas- taminen voi toisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen kannalta vas- tata voimakkuudeltaan seksuaalista koskettelua. Seksuaalisessa ahdistelussa ei olisi kysymys sellaisista vähäisemmistä teoista, joiden osalta ihmisten käsitykset vaihtele- vat paljon siitä, ovatko ne seksuaalisia tai omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemää- räämisoikeutta. Säännöksen 2 kohdassa tarkoitetut seksuaaliset teot olisi katsottava voimakkuudeltaan kosketteluun vakavuudeltaan rinnastettaviksi muun muassa silloin, kun niitä voidaan pitää kohdettaan halventavina tai nöyryyttävinä tai muuten hänelle OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 175 kärsimystä aiheuttavina. Teon halventavuus voi seurata esimerkiksi kuvan, eleen tai sanallisen ilmaisun sisällöstä. Teko, esimerkiksi seksuaaliseen kanssakäymiseen eh- dottelu, voi olla joissain tilanteissa nöyryyttävä sen vuoksi, että se tehdään muiden ih- misten edessä. Kärsimystä voi aiheuttaa vähäisempikin seksuaalinen teko, jos se jat- kuu, toistuu tai tehdään muuten voimakkaasti. Seksuaalisena ahdisteluna rangaistavia sanallisia seksuaalisia tekoja voisivat olla ai- nakin toisen seuraaminen sukupuoliyhteyttä ehdotellen tai muunlainen, esimerkiksi työtoverien kesken tapahtuva taivuttelu sukupuoliyhteyteen. Samoin seksuaalista ah- distelua koskevaa rangaistussäännöstä voitaisiin soveltaa silloin, kun tekijä ehdottelee yleisellä paikalla toiselle, että tämä ryhtyisi hänen kanssaan maksua vastaan suku- puoliyhteyteen. Sanallista seksuaalista ahdistelua voisi myös olla perusteeton kysely toisen seksuaalielämästä, esimerkiksi sellaisen henkilön tekemänä, jonka virka- tai työtehtävien mukaista tällainen kysely ei ole. Toisen henkilön ulkoisten ominaisuuk- sien, erityisesti seksuaalisesti merkityksellisten ruumiinosien kommentointi tämän kuullen esimerkiksi julkisella paikalla voisi joissain tapauksissa katsoa olevan omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksuaalissävyisiin yhteydenottoihin voivat luontevasti soveltua useat eri rangaistus- säännökset (ks. HE 216/2013 vp, s. 62/I). Samoin kunnianloukkaussäännös voi hyvin- kin soveltua seksuaalissävyiseen nimittelyyn. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2005:137 tuomittiin kunnianloukkauksesta miesohjastaja, joka oli syyllistynyt kunnianloukkaukseen nimittelemällä kilpailutilanteessa naisohjastajaa sukupuoleen liittyvällä halventavalla ilmaisulla. Seksuaalisten solvausten esittäminen voitaisiin va- kavimmissa tapauksissa katsoa seksuaaliseksi ahdisteluksi, kun ne kohdistuvat ni- menomaan toisen seksuaalisuuteen. Tilanteita on monenlaisia ja riippuu vahvasti asiayhteydestä, kohdistuuko halventava nimittely kunniaan vai seksuaaliseen itse- määräämisoikeuteen. Seksuaalista ahdistelua voisi olla myös itsensä paljastaminen seksuaalisesti toiselle. Viestin tai kuvan lähettämisen tai esittämisen tyypillisenä tekotapana olisi sanallisen tai kuvallisen seksuaalisesti rivon viestin lähettäminen esimerkiksi toisen sähköpostiin tai matkapuhelimeen. Kyseessä voi olla esimerkiksi sukuelintä esittävän kuvan tai seksuaalisesti karskin sanallisen viestin lähettäminen toiselle henkilökohtaisesti. Aina- kin toistuvana myös vähemmän karskisti vihjaileva seksuaaliseen kanssakäymiseen ehdottaminen viestejä lähettämällä voisi täyttää tunnusmerkistön. Säännös koskisi vastaavasti myös seksuaalisten video- ja äänitallenteiden lähettämistä tai esittämistä toiselle. Tahallisuusedellytyksestä johtuisi, että tekijän tulee mieltää myös se, että täl- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 176 lainen teko on omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Ran- gaistava ei olisi sellaisten seksuaalisten viestien lähettäminen tai esittäminen, joka ta- pahtuu osapuolten yhteisymmärryksessä. Tunnusmerkistössä mainitulla kuvan ottamisella tarkoitettaisiin toisen kuvaamista sek- suaalisella tavalla ilman tämän vapaaehtoisuutta. Kysymykseen tulisi esimerkiksi toi- sen luvaton kuvaaminen hameen alta (sanottu upskirting). Vakavimmat teot, esimer- kiksi toisen sukuelinten tai sukupuoliyhteyden kuvaaminen, arvioitaisiin seksuaalisena kajoamisena. Seksuaalisten tekojen moninaisuuden vuoksi tunnusmerkistö olisi sillä tavalla avoin, että nimenomaisesti mainittujen tekotyyppien lisäksi ahdisteluna pidettäisiin myös muulla tavalla tehtyjä tekoja. Säännöksen soveltamista rajaisi myös tältä osin 23 §:n 2 momentin seksuaalisen teon määritelmä ja edellytykset, että teko rinnastuu voimak- kuutensa tai toistuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan kosketteluun ja on omiaan louk- kaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Säännöksessä tarkoitettuja muulla tavalla tehtyjä seksuaalisia tekoja voisivat olla esimerkiksi meneminen oi- keudettomasti vastakkaisen sukupuolen pukeutumis- tai peseytymistilaan uimahal- lissa tai toisen riisuutumisen seuraaminen salaa ovenraosta. Jos seuraaminen tapah- tuu teknisellä laitteella, voisi teko tulla arvioitavaksi seksuaalisen ahdistelun sijaan sa- lakatseluna (rikoslain 24 luvun 6 §). Lisäksi ahdisteluna rangaistavaa voisi olla toisen hameen tai paidan helman nostaminen tai vetoketjun avaaminen tai muu vastaava seksuaalinen koskettelu vaatteisiin. Toisen vaatteiden riisuminen olisi vakavammissa tapauksissa arvioitava seksuaalisen ahdistelun sijaan seksuaalisena kajoamisena. Ahdistelijan tekoa kuvattaisiin pykälässä yleisesti ilmaisulla seksuaalinen teko. Lu- vussa käytetään useissa kohdin seksuaalisen teon käsitettä, usein erilaisin lisämää- rein varustettuna (”seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaava seksu- aalinen teko”, ”seksuaalinen teko, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä”). Seksuaalinen teko on 23 §:n 2 momentissa määritelty teoksi, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Seksuaalisen teon olennaisuuden osalta on keskeistä sen olosuhdesidonnaisuus. Selvyyden vuoksi todetaan, että seksuaalisella ahdistelulla ei välttämättä tavoitella te- kijän kiihottumista. Seksuaalisen ahdistelun tavoite voi olla aivan toisenlainen, kuten valta-aseman tavoittelu teon kohteeseen tai muihin nähden tai kohteen halventaminen tai nöyryyttäminen. Tekijän motiivi ei sinänsä ole rikoksen tunnusmerkistön osa, mutta se voi muiden olosuhteiden ohella vaikuttaa siihen, onko tekoa pidettävä seksuaali- sena (esimerkiksi vaatturin kosketus asiakkaan takapuoleen tätä mitatessaan ei lähtö- kohtaisesti ole seksuaalista). OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 177 Teon rangaistavuuden edellytys olisi, että se on myös omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Se, että teko loukkaa seksuaalista itsemäärää- misoikeutta, olisi siis tuon teon tyypillinen seuraus eikä edellytyksenä ole, että kohde kokee seksuaalisen itsemääräämisoikeutensa tulleen loukatuksi. Toisaalta jos teon kohde reagoi selvästi tavanomaisesta poikkeavalla tavalla katsoen seksuaalisen itse- määräämisoikeutensa tulleen loukatuksi, se ei sellaisenaan merkitse, että näin olisi myös rikosoikeudellisessa arvioinnissa katsottava tapahtuneen. Lähtökohtana on niin sanotun keskimääräisihmisen reagointitapa. Huomioon voi olla kuitenkin syytä ottaa teon kohteen keskeisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten hänen ikänsä ja suku- puolensa. Se, mikä on omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaihtelee huo- mattavasti ainakin sillä perusteella, mitkä ovat teko-olosuhteet ja millainen on tekijän ja teon kohteen välinen suhde. Olosuhteita sekä tekijän ja teon kohteen suhdetta voi- daan ajatella jatkumona. Teko on varsin matalalla kynnyksellä omiaan loukkaamaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, jos sen tekee esimerkiksi kadulla uhrille täysin tuntematon henkilö. Samoin voidaan arvioida tekoa, jossa käytetään luottamusta vää- rin, kuten esimerkiksi liikennevälineen kuljettajan ja asiakkaan välisessä asiakassuh- teessa. Voidaan ajatella muitakin tilanteita, joissa ei ole kysymys 20 luvun 5 §:n 4 kohdan mukaisesta erityisestä riippuvuudesta, mutta joita kuitenkin olisi arvioitava eräänlaisena luottamussuhteena tai toimintavapautta rajoittavana suhteena – esimer- kiksi työpaikoilla eri asemassa olevien työtoverien taikka työntekijän ja asiakkaan vä- lillä. Jatkumon toisessa päässä on tekijän ja teon kohteen välinen vakiintunut pari- suhde. Sellaisessa ei koskettelemisen, seksuaalisten viestien lähettämisen tai vastaa- van toiminnan voida ainakaan yleensä katsoa olevan omiaan loukkaamaan seksuaa- lista itsemääräämisoikeutta. Jatkumon eri kohdille sijoittuisivat sitten muut teko-olo- suhteet sekä tekijän ja teon kohteen väliset suhteet, kuten seurustelutilanteet, vanho- jen tuttavien väliset tapaamiset, satunnaiset tuttavuudet ja niin edelleen. Tietyissä ammateissa toimivien (esimerkiksi lääkärit, hoitajat, hierojat ja vaatturit) ta- vanomaista toimintaa on asiakkaiden vartalon koskettelu. Jos koskettelu poikkeaa normaalista ja asianmukaisesta ammatillisesta käytännöstä ja kohdistuu seksuaali- sesti merkityksellisiin ruumiinosiin, kysymys voi olla lievissä tapauksissa seksuaali- sesta ahdistelusta. Toisaalta ainakin lääkärien ja hoitajien osalta kyseessä voi olla myös vakavampana rikoksena pidettävä seksuaalinen kajoaminen. Teko olisi rangaistava tahallisena. Tahallisuuden on katettava teon tunnusmerkistö kokonaisuudessaan ja tahallisuuden sisältö määräytyisi sitä koskevien yleisten sään- töjen mukaisesti. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 178 Ehdotettu rangaistussäännös olisi toissijainen muihin seksuaalirikoksia koskeviin ran- gaistussäännöksiin nähden. Se on luvun lievimmin rangaistava rikos. Sitä sovellettai- siin, jos teosta ei muualla 20 luvussa säädetä rangaistusta. Jos tekoon sen sijaan so- veltuu jokin muu seksuaalirikosta koskeva rangaistussäännös, olisi sitä sovellettava seksuaalista ahdistelua koskevan säännöksen sijaan. Seksuaalista ahdistelua koskeva säännös soveltuisi myös alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneisiin tekoihin. Koska seksuaaliset teot, jotka ovat omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, rangaistaisiin ankarammin seksuaalisena kajoamisena lapseen, sek- suaalinen ahdistelu soveltuisi yleensä alle 16-vuotiaaseen kohdistettuna vain vähäi- simpien seksuaalisten tekojen osalta, esimerkiksi kun tekijän ja kohteen ikäero ei ole olennainen. Kun seksuaalisen ahdistelun kohteena on 16-vuotta nuorempi lapsi, kyn- nys teon katsomiseksi seksuaaliseksi kajoamiseksi lapseen olisi matala jo senkin vuoksi, että tunnusmerkistössä mainitaan erikseen koskettelu. Myös nykyisin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön soveltamiskynnys on matala, ja säännös tulee siten so- vellettavaksi herkästi seksuaalisen ahdistelun sijaan. Jos seksuaalinen teko on luonteeltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että se loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti, sovellettaisiin seksuaalisen ahdistelun sijaan seksuaalista kajoamista koskevaa säännöstä. Häirintään työolosuhteissa saattavat soveltua työsyrjintää ja työturvallisuusrikosta koskevat rangaistussäännökset. Säännös seksuaalisesta ahdistelusta ei sulkisi pois myöskään näiden työoloja koskevien rangaistussäännösten soveltamista. Seksuaali- sesta häirinnästä työelämässä voidaan rangaista rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan työ- syrjintänä. Tällöin lähtökohtana on tasa-arvolain mukainen seksuaalisen häirinnän kä- site, joka on laajempi kuin nyt ehdotetun pykälän mukainen seksuaalisen ahdistelun käsite. Työelämässä tapahtuva seksuaalinen teko voi jatkossakin tulla arvioitavaksi seksuaalisen teon vakavuudesta riippuen työturvallisuusrikoksen ja työsyrjinnän li- säksi myös esimerkiksi seksuaalisena hyväksikäyttönä tai tilanteesta riippuen myös seksuaalisena ahdisteluna (ks. HE 216/2013 vp.). Teon rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että seksuaalinen teko kohdistetaan tiet- tyyn henkilöön. Sillä, tehdäänkö tällainen teko yksityisessä vai julkisessa tilassa ei olisi rangaistavuuden kannalta ratkaisevaa merkitystä. Esimerkiksi jos tekijä paljastaa itsensä julkisesti siten, ettei teon voida katsoa kohdistuvan tiettyyn henkilöön, hänet voitaisiin tuomita ainoastaan sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta (rikos- lain 17 luvun 21 §). Tekoa ei katsota seksuaalirikokseksi, mitä osoittaa jo sen sijoitta- minen yleistä järjestystä vastaan tehtyjä rikoksia koskevaan rikoslain lukuun (HE 6/1997 vp, s. 154). Julkisesti tehty on teko, jonka voi nähdä ennalta määräämätön OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 179 joukko ihmisiä (HE 6/1997 vp, s. 154–155). Jos julkinen itsensä paljastaminen kohdis- tuu myös tiettyyn henkilöön, esimerkiksi siksi, että tekijä asettuu tietyn henkilön eteen tekoa tehdessään, voitaisiin sukupuolisiveellisyyden julkisen loukkaamisen lisäksi tuo- mita seksuaalisesta ahdistelusta. Jos tällaisen teon kohteena olisi alle 16-vuotias lapsi, kyseessä voisi olla seksuaalisen ahdistelun sijaan seksuaalinen kajoaminen lapseen. Jos kyseessä puolestaan on itsensä paljastaminen yksittäiselle henkilölle ti- lanteessa, jossa tekoa ei voi nähdä ennalta määräämätön ihmisjoukko, rangaistaisiin ainoastaan seksuaalisesta kajoamisesta lapseen tai seksuaalisesta ahdistelusta. Jäl- kimmäisessä tapauksessa on arvioitava, milloin teko on omiaan loukkaamaan katso- jan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Suomen oloissa esimerkiksi kesämökin ran- nassa alastomana uimista tai saunomista ei yleensä pidetä seksuaalisena. Seksuaaliseksi koettujen ilmaisujen häiritsevää huutelemista, jonka ei voi sanoa ole- van kehenkään yksittäiseen paikallaolijaan suoraan kohdistuvaa, voidaan puolestaan arvioida järjestyslain (612/2003) mukaan. Lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yleisen järjestyksen häiritseminen yleisellä paikalla metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla on kielletty. Hallituksen esityksen mukaan metelöimistä olisi muun muassa ää- nekäs kiroileminen (HE 20/2002 vp, s. 35). Joissain tällaisissa tapauksissa kyseessä voisi olla rikoslain 17 luvun 21 §:n mukainen sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaa- minen. Kyseistä lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan säännös nimittäin voisi soveltua poikkeuksellisen rivojen kirjallisten tekstien esittämiseen yleisötilaisuuk- sissa (HE 6/1997 vp, s. 155). Rangaistuksena seksuaalisesta ahdistelusta tuomittaisiin sakkoa tai vankeutta enin- tään kuudeksi kuukaudeksi. Yleensä sakkoa on tekojen luonne ja vakavuusaste huo- mioon ottaen pidettävä riittävänä. Varsinkin toistuvia tekoja ajatellen on kuitenkin myös vankeusvaihtoehto tarpeellinen. 7 §. Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen Säännöksen nojalla olisi rangaistavaa toista henkilöä seksuaalisesti esittävän kuvan tai kuvatallenteen esittäminen tai levittäminen oikeudettomasti siten, että teko loukkaa olennaisesti kuvassa esiintyvän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Säännöksessä termillä ”kuva” tarkoitettaisiin myös videota. Kuvatallenteella tarkoite- taan tiedostoa, filmiä tai muuta alustaa, jolta kuva voidaan toistaa. Tyypillinen tekotapa olisi esimerkiksi osapuolten yhteisymmärryksessä omaan käyt- töönsä ottama seksuaalinen kuva, jonka toinen osapuoli myöhemmin esittää ystävil- leen tai levittää internetissä ilman kuvassa esiintyvän suostumusta. Säännös koskisi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 180 monen tyyppisiä muitakin tilanteita ja kattaisi myös salaa tai muuten oikeudetta otettu- jen seksuaalisten kuvien levittämisen. Säännös ei koskisi alle 18-vuotiasta esittävää kuvaa, jonka levittämisen rangaistavuudesta säädettäisiin erikseen. Kuvan tai kuvatallenteen esittäminen tai levittäminen olisi oikeudetonta, jos siihen ei ole kuvassa esiintyvän lupaa tai muuta pätevää suostumusta. Koska säännös koskisi vain seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavaa kuvan levittämistä, se ei sovel- tuisi tilanteisiin, joissa kuvan esittämisen tai levittämisen oikeudettomuus johtuisi vain tekijänoikeuden loukkauksesta tai esimerkiksi taloudellista seikkaa koskevan sopi- musehdon loukkauksesta. Joissain tapauksissa myös sanan- ja lehdistönvapauden käyttäminen voi merkitä sitä, ettei kuvan levittäminen ole oikeudetonta, esimerkiksi seksuaalisen kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rin- nastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Sananvapaus seuraa perustuslain 12 §:stä ja sen laajuuden kannalta on merkitystä myös muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 ar- tiklalla ja sitä koskevalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöllä. Koska jäljempänä esitettävällä tavalla säännös seksuaalisen kuvan luvattomasta levit- tämisestä edellyttäisi teon vakavuudelta tiettyä painavuutta, voinee teko olla sanan- ja lehdistönvapauden perusteella oikeutettua käytännössä vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Tällaisen poikkeuksen mainitseminen pykälässä nimenomaisesti voisi sen vuoksi antaa väärän käsityksen säännöksen tarkoituksesta. Edellä todetuista syistä sanan- ja lehdistönvapauteen liittyvää poikkeusta ei mainittaisi pykälässä erikseen. Esittämisellä tarkoitettaisiin kuvan näyttämistä toiselle siten, ettei tämä saa kuvaa hal- tuunsa. Kuvan voi esittää esimerkiksi tietokoneen, matkapuhelimen tai television ruu- dulta tai paperitulosteelta. Levittäminen tarkoittaisi kuvan tai kuvatallenteen luovutta- mista toiselle siten, että tämä saa sen haltuunsa. Säännös koskisi esittämistä tai levit- tämistä luvatta yhdelle ihmiselle, suljetulle ryhmälle, lukuisille valituille vastaanottajille sekä esittämistä tai levittämistä avoimessa internetissä tai muuten lukuisten ihmisten saataville. Yhdenkin kuvan esittäminen tai kuvatiedoston levittäminen voisi riittää tun- nusmerkistön täyttymiseen. Kuvan seksuaalisuus määriteltäisiin yleisten käsitysten mukaisesti kuvan antaman ko- konaisvaikutelman perusteella. Kuvan seksuaalisuus voi johtua alastomuudesta tai vähäpukeisuudesta, mutta myös siinä esiintyvän voimakkaan seksuaalisesta toimin- nasta. Pelkkä alastomuus ei kaikissa tapauksissa tee kuvasta seksuaalista sellaise- naan, mutta kuva voi esittämis- tai levittämistavan tai muun yhteytensä vuoksi esittää siinä olevaa seksuaalisesti. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 181 Kuvaa pidettäisiin henkilöä esittävänä, jos hän on kuvasta tunnistettavissa. Tunnistet- tavuus ei välttämättä edellyttäisi kasvojen tunnistettavuutta. Esimerkiksi henkilön alas- tonta vartaloa esittävän seksuaalisen kuvan esittäminen tai levittäminen voi loukata olennaisesti hänen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaikka hänen kasvonsa olisi peitetty. Kyseeseen tulisivat sekä todellisuuspohjaiset että todenmukaiset kuvat, jotka olisi määritelty 2 momentissa. Esimerkiksi selkeästi ei-todenmukaiset pilakuvat eivät kuuluisi säännöksen soveltamisalan piiriin, vaan tällaista materiaalia voitaisiin arvioida kunnianloukkausta koskevien säännösten mukaan. Teon rangaistavuus edellyttäisi, että kuvan esittäminen tai levittäminen loukkaa siinä esiintyvän seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Seksuaalisen itsemää- räämisoikeuden loukkaus tapahtuu jo sillä, että seksuaalista kuvaa levitetään oi- keudettomasti. Olennaisuuden edellytys tarkoittaa, ettei säännös kattaisi kaiken tyyp- pistä seksuaalisena pidettävän kuvan levittämistä. Rangaistavuuden ulkopuolelle jäisi tekoja, joissa kuvan seksuaalisuuden aste ei ole voimakasta, se on hyvin tulkinnanva- raista, tai joissa kuvassa esiintyvää seksuaalisuutta pidettäisiin yleisesti hyväksyttynä esittää julkisella paikalla. Tällaisia olisivat esimerkiksi kuvat, joissa esiintyvä henkilö on rannalla tavanomaisella tavalla vähäpukeisena tai video, jossa esiintyvät halaavat ja suutelevat. Kun kuvan seksuaalisuuden aste on tätä voimakkaampaa, olisi louk- kauksen olennaisuutta arvioitava teon muiden olosuhteiden kannalta. Loukkauksen olennaisuuteen vaikuttaisivat kuvan seksuaalisuuden ilmenemisen voimakkuus, se miten laajasti tai millä tavoin kuvaa esitetään tai levitetään. Henkilöä sukupuoliyhtey- dessä tai seksuaalisella tavalla alasti esittävän kuvan esittäminen jo yhdelle henkilölle voisi täyttää tunnusmerkistön. Vähemmän räikeästikin mutta kuitenkin voimakkaasti seksuaalinen kuva voisi riittää tunnusmerkistön täyttymiseen, jos kuvaa levitetään laa- jemmin esimerkiksi internetin kautta. Vaikka kuva ei alun perin esittäisi toista seksu- aalisesti, esimerkiksi kuva alastomasta henkilöstä saunomassa, voi kuvan levittämi- sen olosuhteet tehdä siitä seksuaalisen, esimerkiksi jos kuva laitetaan pornografiaa sisältävälle internetsivustolle. Teon arvosteluun vaikuttaisi myös esitettyjen tai levitettyjen kuvien tai kuvatallentei- den määrä. Esimerkiksi kuvan näyttäminen matkapuhelimen ruudulta yhdelle tai kah- delle ihmiselle olisi rangaistavaa vain jos kuvan seksuaalisuuden ilmeneminen on hy- vin voimakasta. Seksuaalisen kuvan jakaminen laajalle joukolle on lähtökohtaisesti vakavampaa kuin muutaman henkilön rajatulle ryhmälle. Seksuaalisen itsemäärää- misoikeuden kannalta vakavimpana levittämisen muotona olisi yleensä pidettävä ku- van saattamista levitykseen esimerkiksi internetin kautta siten, että kuva on rajoitta- mattomasti saatavilla eikä sen leviämistä voi enää pysäyttää. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 182 Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen kannalta merkitystä voi olla myös sillä, onko kuvaa jo aiemmin levitetty siinä esiintyvän toimesta tai suostumuksella. Esi- merkiksi jos kuva on jo julkaistu yleisesti siinä esiintyvän suostumuksella tai kuvassa esiintyvä on itse laittanut sen internetsivustolle, jolle pääsyä ei ole rajoitettu tietylle ryhmälle, kuvan edelleen levittämisen ilman hänen suostumustaan ei yleensä voisi katsoa loukkaavan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti. Sen si- jaan loukkaus voisi olla olennainen, jos rajatulle ryhmälle jaettua kuvaa levitetään lu- vatta ryhmän ulkopuolisille. Säännös koskisi pelkästään kuvan esittämistä ja levittämistä, ei sen sijaan kuvan val- mistamista. Kuvan levittämisen rangaistavuus ei riippuisi siitä, esiintyykö henkilö ku- vassa vapaaehtoisesti vai oliko kuva valmistettu ilman hänen lupaansa. Seksuaalisen kuvan valmistaminen toisesta salaa tai muuten ilman tämän vapaaehtoisuutta, arvioi- taisiin kuvan sisällöstä ja olosuhteista riippuen seksuaalisena kajoamisena tai seksu- aalisena ahdisteluna. Kuvan valmistaja ja levittäjä, joka syyllistyy teoillaan sekä sek- suaaliseen ahdisteluun tai seksuaaliseen kajoamiseen että seksuaalisen kuvan luvat- tomaan levittämiseen, tuomittaisiin molemmista rikoksista. Kuvan lähettäminen kuvat- taessa suoratoistona esimerkiksi internetin välityksellä katsottaisiin sekä kuvan val- mistamiseksi että levittämiseksi. Jos kohteena oleva henkilö on antanut luvan kuvaa- miseensa, muttei kuvan levittämiseen, esimerkiksi kuvaaja suoratoistaa sitä kuvassa esiintyvältä salaa internetin kautta, olisi teko rangaistava vain seksuaalisen kuvan lu- vattomana levittämisenä. Seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä koskeva säännös ei koskisi muiden oikeuk- sien kuin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkausta. Jos teko loukkaa myös esimerkiksi tekijänoikeutta, voisi se tulla erikseen arvioitavaksi myös tekijänoikeusri- koksia koskevien rangaistussäännösten nojalla. 8 §. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö. Säännös sisältäisi nykyistä seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä asi- allisesti vastaavan säännöksen. Säännöksen aineellista soveltamisalaa on selostettu hallituksen esityksissä HE 229/2014 vp ja HE 221/2005 vp sekä lakivaliokunnan mie- tinnössä LaVM 10/2006 vp. Jos teon kohde on ihmiskaupan uhri, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksi- käyttöön tahallisesti syyllistyvä syyllistyisi yleensä myös raiskaukseen. Tällöin tekijä voitaisiin tuomita molemmista rikoksista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 183 9 §. Seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta. Säännös sisältäisi nykyistä seksuaalipalveluiden ostamista nuorelta asiallisesti vas- taavan säännöksen. Säännöksen aineellista soveltamisalaa on selostettu hallituksen esityksissä HE 221/2005 vp ja HE 34/2004 vp, HE 117/1997 vp ja HE 6/1997 vp. Säännöksen lisäksi sovellettavaksi voisivat tulla myös ehdotetun lain 5 tai 12–17 §:ien säännökset. 10 §. Paritus. Säännöksen 1 momentin 1 kohtaa muutettaisiin lapsia koskevan sääntelyn osalta. Säännöksen soveltamisalaa laajennettaisiin kattamaan muistakin kuin korvausta vas- taan tapahtuvista lapsen tekemistä seksuaalisista teoista hyötyminen tilanteissa, joissa seksuaalinen teko on omiaan vaarantamaan lapsen kehitystä. Termistöä muu- tettaisiin korvaamalla viittaus sukupuolisiveellisyyteen termillä seksuaalinen teko. Li- säksi lapsia koskevien tekomuotojen osalta ei enää edellytettäisi, että teko on ilmei- sellä tavalla seksuaalinen. Selvyyden vuoksi tekomuodoksi lisättäisiin myös lapseen kohdistuva seksuaalinen teko. Muilta osin säännöksen soveltamisala pysyisi ennal- laan. Säännöksen aineellista soveltamisalaa on selostettu hallituksen esityksissä HE 117/1997 vp, HE 6/1997, HE 34/2004 vp, HE 282/2010 vp ja HE 103/2014 vp. Säännöksen soveltamisalaa muutettaisiin poistamalla lapsia koskevista tekomuo- doista edellytys teon suorittamisesta korvausta vastaan ja lisäämällä tunnusmerkistö- tekijäksi sen sijaan se, että teko on omiaan vaarantamaan lapsen kehitystä. Paritus koskisi siten alle 18-vuotiaan lapsen tekemiä seksuaalisia tekoja, jotka ovat omiaan vaarantamaan lapsen kehitystä riippumatta siitä suoritetaanko teko korvausta vas- taan. Arvioitavaksi sen sijaan tulisi teon aiheuttama vaara lapselle. Säännöksen 1 mo- mentin 1 kohdassa tarkoitettuja tekoja, jotka ovat omiaan vahingoittamaan lapsen ke- hitystä, on alle 16 –vuotiaiden osalta käsitelty seksuaalista kajoamista lapseen koske- van säännöksen säännöskohtaisissa perustelussa. Kaikkien alle 18-vuotiaiden lasten osalta säännöksen kattamiksi teoiksi katsottaisiin muun muassa direktiivin 2011/93 4 artiklan tarkoittamassa järjestetyssä esityksessä esiintyminen, seksuaalisessa kuva- tai kuvatallennemateriaalissa esiintyminen, kaikki korvausta vastaan tapahtuvat sek- suaaliset teot, sekä teot, joihin lapsi ei osallistu vapaaehtoisesti. Toisaalta myös alle 18-vuotiailla on oikeus toteuttaa itseään seksuaalisesti, joten säännöksen rangaista- vuuden ulkopuolelle jäisivät sellaisenaan esimerkiksi seksuaalisten välineiden ja eh- käisyvälineiden myynti alle 18-vuotiaille. Sen sijaan esimerkiksi tilan järjestäminen ni- menomaisesti sellaisia seksuaalisia tekoja varten, jotka ovat omiaan vaarantamaan lapsen kehitystä, tai näistä teoista muutoin hyötyminen, kuuluisivat rangaistavuuden piiriin, joskin nämä teot voivat olla rangaistavia myös ihmiskauppana. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 184 Rangaistavuus edellyttäisi teolta tahallisuutta, jota on paritukseen liittyen arvioitu muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:17. Samoin rangaista- vuuden edellytys olisi edelleen se, että tekijä, johon rangaistus kohdistuu, toimii talou- dellisen hyödyn tavoittelemiseksi itselleen tai toiselle. Toisaalta se, tekeekö lapsi teon korvausta vastaan vai muutoin houkuteltuna tai esimerkiksi pakotettuna, ei olisi enää merkityksellistä rangaistavuuden kannalta. Tapauksia, joissa tekijä ei ole toiminut ta- loudellisen hyödyn tavoittelemiseksi, voitaisiin edelleen arvioida myös esimerkiksi ih- miskauppaa tai lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevien säännösten mukai- sesti. Tapauksissa, joissa sekä parituksen että ihmiskaupan tunnusmerkistöt täyttyvät, olisi sovellettava ensisijaisesti ihmiskauppaa koskevaa sääntelyä. Alle 18-vuotiaan parittaminen tulee lähtökohtaisesti arvioida ihmiskaupparikoksena. Parituksena ran- gaistavia tekoja ovat lähinnä yhteystietojen välitystä ja muuta hyötymistä koskevat te- komuodot (HE 34/2004 vp, HE 103/2014 vp, s. 32 ja 45). Ehdotetussa säännöksessä korvattaisiin "ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa" termillä "seksuaalista". Ilmeisyyden edellytys poistettaisiin ja tekomuo- doksi lisättäisiin lapseen kohdistuva teko. Näillä muutoksilla on tarkoitus kuvata sään- nöksen suojelukohdetta paremmin ja yhdenmukaistaa sääntelyä muiden ehdotettujen rikoslain 20 luvun säännösten kanssa. Säännöksen aineellinen soveltamisala ei kui- tenkaan näiden muutosten johdosta olennaisesti muuttuisi (ks. osiossa 2.5.3 esitetty). 11 §. Törkeä paritus. Parituksen törkeää tekomuotoa koskeva säännös säilyisi ennallaan. Säännöksen so- veltamisalaa on käsitelty hallituksen esityksessä HE 34/2004 vp. 12 §. Lapsenraiskaus. Yleistä Säännöksessä määriteltäisiin tietyt lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet rangaista- vaksi lapsenraiskauksena. Tunnusmerkistössä tarkoitettu sukupuoliyhteys olisi määri- telty 23 §:n 1 momentissa. Säännöksessä olisi uusi nuoria lapsia koskeva ikäraja 12 vuotta, jota nuoremman kanssa pelkkä sukupuoliyhteydessä oleminen täyttäisi lap- senraiskauksen tunnusmerkistön. Tätä vanhempiin mutta 16 vuotta nuorempiin lapsiin kohdistuvat sukupuoliyhteydet olisivat lapsenraiskauksia vain muiden edellytysten täyttyessä. Olennaisesti vanhemman ja kypsemmän osapuolen ja 12–15-vuotiaan lapsen väliset sukupuoliyhteydet olisivat rangaistavia. Jos taas osapuolet ovat 12-vuotta täyttäneitä, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 185 eikä osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä ole olennaista eroa, sukupuoliyh- teydessä oleminen molemmin puolin vapaaehtoisesti ei sellaisenaan olisi lainkaan rangaistava teko. Rikoslain 20 luvussa ei tämän vuoksi enää tarvittaisi erillistä rajoi- tussäännöstä vapaaehtoisesti osallistuvien nuorten keskinäisten sukupuoliyhteyksien rangaistavuuden poissulkemiseksi. 1 momentin 1 kohta Pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla sukupuoliyhteydessä oleminen kahtatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa olisi lapsenraiskaus. Tunnusmerkistössä ei olisi muita edellytyksiä teon rangaistavuudelle. Näin nuoriin lapsiin kohdistuvien sukupuo- liyhteyksien rangaistavuus lapsenraiskauksena ei siten edellyttäisi sen arvioimista, osallistuiko lapsi tekoon vapaaehtoisesti, eikä myöskään pakottamista, uhkaamista tai tahdonmuodostamis- tai tahdonilmaisemismahdollisuuden puuttumista. Niin ikään ran- gaistavuus ei edellyttäisi, että tekijä on ollut sukupuoliyhteyden aikaansaamiseksi aloitteellinen eli kehottanut, taivutellut tai houkutellut lasta siihen osallistumaan. Tämän ikäisiin lapsiin kohdistuneet sukupuoliyhteydet täyttäisivät lapsenraiskauksen tunnusmerkistön tekijän iästä riippumatta. Teko voitaisiin näin ollen tuomita lapsen- raiskauksena silloinkin, kun tekijä on vasta 15-vuotias. Alle 18-vuotiaiden rikoksenteki- jöiden osalta tekijän ikä on kuitenkin otettava huomioon rangaistusta määrättäessä (ri- koslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohta) ja rangaistus määrätään rikoslain 6 luvun 8 §:n säännösten mukaisesti noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Kun tekijäkin on lapsi eli alle 18-vuotias, voi kuitenkin poikkeuksellisesti olla syytä ar- vioida, onko perusteita toimenpiteistä luopumiselle rikoslain 6 luvun 12 §:n, oikeuden- käynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 7 ja 8 §:n tai esitutkintalain 3 luvun 9 tai 10 §:n nojalla. Erityisesti kun tekijä on vielä lähellä 15-vuoden rikosoikeu- dellisen vastuun ikärajaa, voi olla perusteita arvioida hänen seksuaalisen ja muun kypsyytensä sekä teon laadun kannalta, onko teko johtunut ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta. Tällöin huomioon tulisi ottaa myös teon haitallisuus teon kohteena olevan lapsen kannalta. Toimenpiteistä luopuminen saattaisi joissain ta- pauksissa olla perusteltua esimerkiksi, jos 15-vuotias on toteuttanut melkein 12-vuoti- aan kanssa lyhyehkön sukupuoliyhteyden, joka ei ole sisältänyt sukuelimellä tunkeu- tumista, eikä tekoon kuulu lapsenraiskauksen tunnusmerkistössä tarkoitettuja muita seikkoja. Koska kyse on kuitenkin vakavasta rikoksesta, ei toimenpiteistä luopumiselle 1 momentin 1 kohdan tunnusmerkistön täyttyessä voine olla edellytyksiä kuin poik- keuksellisesti. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 186 1 momentin 2 kohdan a alakohta Pykälän 1 momentin 2 kohdan a alakohdan nojalla rikoslain 20 luvun 1 §:ssä tarkoite- tut teot olisivat lapsenraiskauksia, kun ne kohdistuvat kaksitoista vuotta muttei kuusi- toista vuotta täyttäneeseen lapseen. Tunnusmerkistön täyttäisi sukupuoliyhteydessä oleminen tämän ikäisen lapsen kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Lap- senraiskaus olisi myös kyseessä, kun tämän ikäinen lapsi on saatu 20 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai uhkauksella pakot- tamalla tai kun tekijä on käyttänyt hyväkseen sitä, ettei lapsella ole ollut mahdolli- suutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Lähtökohta 12-15-vuotiaiden lasten osallistu- misen vapaaehtoisuutta arvioitaessa olisi, että tämän ikäisten kyky päättää ryhtymi- sestä seksuaalisiin suhteisiin ja tekoihin ei ole yhtä kehittynyt kuin aikuisilla. Iältään 12-15-vuotiaankin osallistuminen seksuaaliseen kanssakäymiseen voi kuitenkin olla vapaaehtoista varsinkin omanikäisensä tai lähes omanikäisensä henkilön kanssa, vaikka siihen liittyisikin kypsymättömyydestä johtuvaa epävarmuutta esimerkiksi teon merkityksestä tai toiminta- ja ilmaisutavoista. Vapaaehtoisuuden puuttumisen ilmene- mistä ja sitä koskevaa tekijän tahallisuutta arvioitaisiin lapsen henkisen kehitysasteen merkitys huomioon ottaen muuten vastaavalla tavalla kuin 16-vuoden suojaikärajaa vanhempien henkilöiden osalta. Nuorten ilmaisutavat voivat olla yhtä monimuotoisia kuin aikuistenkin. Esimerkiksi vähäeleisyyden tai epäsuoran sanallisen ilmaisun mer- kitystä tulisi arvioida vastaavalla tavalla tapauskohtaisesti kuin aikuistenkin osalta. Si- ten vapaaehtoisuuden puuttumista tulisi arvioida tapauksen olosuhteet, osapuolen toi- minta, ominaisuudet, heidän välinen suhde ja muut seikat huomioon ottaen siten kuin tässä esityksessä on todettu 20 luvun 1 §:n perusteluissa. Myös 20 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja tilanteita, joissa henkilöllä ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan, arvioitaisiin iältään 12-15-vuotiai- den teon kohteiden osalta periaatteessa vastaavalla tavalla kuin tätä vanhempienkin osalta. Kysymys on siitä, miten säännöksessä mainittu seikka on vaikuttanut teon kohteena olevan henkilön mahdollisuuksiin muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Tätä tu- lisi arvioida henkilön ominaisuuksien kannalta, mukaan lukien ikä ja kypsyys. Esimer- kiksi olennaisesti vanhemman osapuolen kanssa lapsi saattaa aikuista herkemmin mennä pelkotilaan, jossa lapsi ei pysty muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Myös esimerkiksi säännöksessä tarkoitettu voimakas päihtymistila, sairaus tai heiken- tynyt tajunnantila voi vaikuttaa mahdollisuuteen muodostaa tai ilmaista tahtoaan eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä aikuinen vai 12-15-vuotias lapsi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 187 1 momentin 2 kohdan b alakohta Momentin 2 kohdan b alakohdassa olisi kysymys teoista, joissa olennaisesti vanhempi ja henkisesti kypsempi henkilö kehottamalla, taivuttamalla tai houkuttelemalla saa lap- sen sukupuoliyhteyteen. Säännöksen tarkoitus on tuomita lapsenraiskauksena 1 §:ssä tarkoitettujen tekomuotojen lisäksi teot, joissa 12-15 vuotias lapsi on aktiivisin keinoin saatu osallistumaan sukupuoliyhteyteen. Tällaisissa tilanteissa teon rangaista- vuus ei edellyttäisi sen arvioimista, oliko lapsen osallistuminen vapaaehtoista. Olen- naisesti vanhempi ja kypsempi on psyykkisiltä kyvyiltään vasta kehittymässä olevaan lapseen nähden merkittävästi vahvemmassa asemassa. Nuoremmalla lapsella ei ole epätasavertaisen asemansa vuoksi mahdollisuutta vastaavalla tavalla harkita suku- puoliyhteyden merkitystä ja seurauksia. Lapsen voi olla vaikeaa muodostaa ja ilmaista tahtoaan vahvemman osapuolen häntä kehottaessa, taivutellessa tai houkutellessa. Teon rangaistavuus lapsenraiskauksena perustuu sen yleiseen ja suureen vahingon riskiin lapsen kehitykselle. Tunnusmerkistössä tarkoitetulla kehottamisella, taivuttelulla ja houkuttelulla tarkoite- taan aktiivisia tekoja, joilla lapsi saadaan osallistumaan sukupuoliyhteyteen. Tekota- vat ovat osittain päällekkäiset. Kehottamisella tarkoitetaan suorempia sukupuoliyhtey- den aloittamiseen liittyviä kehotuksia tai ilman uhkausta esitettyjä käskyjä, esimerkiksi lapsen kehottamista ryhtymään tekijän kanssa sukupuoliyhteyteen tai koskemaan hä- nen sukuelimeensä. Taivuttelulla tai houkuttelulla tarkoitetaan muita lapseen kohdistu- via aktiivisia sanallisia tai muita toimia, joilla lapsi saadaan osallistumaan sukupuoliyh- teyteen. Houkuttelulla tarkoitetaan erilaisia keinoja, joilla toinen saadaan kiinnostu- maan sukupuoliyhteyteen osallistumisesta. Taivuttelu viittaa keinoihin, joilla epävar- man tai vastahakoisen tahto pyritään kääntämään myönteiseksi. Kysymykseen tulisi myös pitkäaikainen epäsuorempi vaikuttaminen lapsen tahtoon. Houkuttelun ei tarvit- sisi olla määrätietoista vaan tunnusmerkistö täyttyisi myös, kun tekijä toiminnallaan houkuttelee lapsen sukupuoliyhteyteen, vaikkei tämä ollut toiminnan alkuperäinen tar- koitus. Tällöin tahallisuuden täyttyminen kuitenkin edellyttäisi sitä, että tekijä käsittää houkutelleensa lapsen sukupuoliyhteyteen. Tunnusmerkistö täyttyisi silloinkin, kun su- kupuoliyhteys tapahtuisi houkuttelun tai taivuttelun jälkeen lapsen välittömästä aloit- teesta. Tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ei muulloinkaan olisi merkitystä sillä, onko lapsi ollut sukupuoliyhteyteen johtaneissa tapahtumissa jossain vaiheessa joltain osin itse aloitteellinen. Lapsen kehottaminen, taivuttelu tai houkuttelu voi olla pääteltä- vissä teon olosuhteista. Jos tekijä houkuttelee tai taivuttelee lapsen sukupuoliyhteyteen lupaamalla tai anta- malla korvauksen, voitaisiin hänet tuomita lapsenraiskauksen lisäksi seksuaalipalvelu- jen ostamisesta nuorelta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 188 Jos taivuttelu tai houkuttelu ei johda sukupuoliyhteyteen, voisi teko tulla arvioitavaksi lapsenraiskauksen yrityksenä tai lapsen houkuttelemisena seksuaalisiin tarkoituksiin. Pelkkä seksuaalissävytteinen lapsen ulkonäön tai muu kehuminen ei täyttäisi vielä lapsenraiskauksen yritystä, mutta teko voisi tulla arvioitavaksi seksuaalisena kajoami- sena lapseen tai seksuaalisena ahdisteluna. Jos tekoon ei kuulu kehottamista, taivut- telua tai houkuttelua, sukupuoliyhteydessä oleminen voisi tulla arvioitavaksi ehdotetun 14 §:n nojalla sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa. Lapsen saaminen sukupuoliyhteyteen esimerkiksi uhkauksella pakottamalla tai lapsen pelkotilan hyväksikäyttämisellä täyttäisi 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun tunnus- merkistön. Tällöin rangaistavuus ei edellyttäisi olennaista eroa osapuolten iässä ja kypsyydessä. Ikä- ja kypsyysero Rangaistavuus pykälän 2 momentin nojalla edellyttäisi olennaista eroa iässä ja henki- sessä kypsyydessä. Henkinen kypsyys viittaa tässä paitsi henkiseen seksuaaliseen kehittyneisyyteen myös päätöksentekokykyyn toisen, erityisesti vanhemman henkilön vaikutuksen alaisena sekä kykyyn ymmärtää seksuaalisen kanssakäymisen merkitys. Eroa osapuolten henkisessä kypsyydessä pidettäisiin olennaisena, kun he ovat eron vuoksi sukupuoliyhteyteen osallistumisen kannalta siinä määrin epätasavertaisessa asemassa, että tekoa on pidettävä nuoremman osapuolen kehitykselle vaarallisena, vaikka lapsi ilmaisisi tahtonsa osallistua siihen. Ikäeron ollessa riittävän suuri olisi kat- sottava, että osapuolten kypsyydessäkin on olennainen ero. Säännöksessä ei mainittaisi, kuinka monen vuoden ikäeroa olisi pidettävä tarkoitetulla tavalla olennaisena. Tähän on päädytty sen vuoksi, että ikäeron olennaisuutta on syytä tarkastella paitsi laskennallisena ikäerona myös suhteessa kummankin osapuo- len ikään ja henkiseen kypsyyteen. Rajanvedon arvioinnissa tulisi siten ottaa huomi- oon sekä kohteen ikä että osapuolten ikäero. Vaikka seksuaalisuuteen liittyvän henki- sen kehityksen tahti on yksilöllistä, nykytiedon nojalla noin 15-vuotiaiden ja muutamaa vuotta vanhemman väliset vapaaehtoisuuteen perustuvat sukupuoliyhteydet eivät ylei- sesti muodosta riskiä lapsen kehitykselle. Mitä nuorempi lapsi on, sen pienempää ikä- eroa on lähtökohtaisesti pidettävä lapsen kannalta ongelmallisena. Todetun perus- teella voidaan esittää yleisiä lähtökohtia säännöksen soveltamisessa. Lähtökohtaisesti osapuolten ikäeroa tulisi pitää olennaisena, kun lapsi on 15-vuotta ja ikäero on noin kuusi vuotta, kun lapsi on 14-vuotias ja ikäero noin viisi vuotta ja kun lapsi on 13-vuotias ja ikäero on noin neljä vuotta tai kun lapsi on 12-vuotias ja ikäero on noin kolme vuotta. Näissä tapauksissa myös osapuolten kypsyyseroa tulisi lähtö- kohtaisesti pitää olennaisena. Ikäeron ollessa edellä mainitun rajan tuntumassa, olisi OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 189 kuitenkin erityisestä syystä tapauskohtaisesti arvioitava, onko ero henkisessä kypsyy- dessä siinä määrin vähäinen, etteivät osapuolet olleet sukupuoliyhteyteen osallistumi- sen kannalta epätasavertaisessa asemassa. Mitä tasavertaisemmassa asemassa osapuolet ovat olleet, sitä pienempi on myös sukupuoliyhteyden riski lapsen kehityk- selle nykytiedon valossa. Ikäeron ollessa selvästi edellä todettua suurempi siten, ettei kysymys ole enää rajatapauksesta, olisi ikä- ja kypsyysero katsottava olennaiseksi. Siten esimerkiksi 14- ja vähintään 23-vuotiaan välinen sukupuoliyhteys olisi aina ran- gaistavaa. Ikäeron ollessa edellä mainittuihin rajatapauksiin nähden noin vuoden verran pie- nempi (15-vuotias ja 5 vuotta vanhempi, 14-vuotias ja neljä vuotta vanhempi tai 13- vuotias ja kolme vuotta vanhempi), edellyttäisi teon rangaistavuus sen arvioimista erikseen, onko osapuolten henkisessä kypsyydessä olennainen ero. Tätä vielä vähäi- sempi ikäero taas lähtökohtaisesti tarkoittaa, ettei osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä ole olennaista eroa. Esimerkiksi lapsen ollessa 14-vuotias ja ikäeron ol- lessa korkeintaan noin kahdesta kolmeen vuotta, olisi yleensä lähdettävä siitä, ettei olennaista eroa ole niin iässä kuin kypsyydessäkään, koska näissä tilanteissa riski su- kupuoliyhteyden vahingollisuudesta lapsen kannalta on nykytiedon valossa yleensä vähäinen, jos se tapahtuu osapuolten vapaaehtoisuudesta. Teon kohteen ollessa 12- vuotias ja tekijän juuri 15-vuotta täyttänyt olisi siis yleensä lähdettävä siitä, että henki- sessä kypsyydessäkin on olennainen ero. Kuitenkin joissain tapauksissa tämä ero voi olla vähäisempi ja osapuolten asema siinä määrin tasavertainen, ettei 12- ja 15-vuoti- aiden keskinäisiä tekoja ole määritelty poikkeuksetta rangaistaviksi. Arvioitaessa edellä todetuissa tapauksissa sitä, onko osapuolten henkisessä kypsyy- dessä olennainen ero, tulisi huomion kohdistua erityisesti siihen, ovatko osapuolet muuten olleet sukupuoliyhteyteen osallistumisen kannalta epätasavertaisessa ase- massa. Tämä arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti. Merkitystä olisi annettava tällöin myös osapuolten ominaisuuksille, heidän väliselleen suhteelle ja sukupuoliyhteyden olosuhteille. Lisäksi merkitystä tulisi tässä arvioinnissa antaa myös nuoremman osa- puolen omalle käsitykselle siitä, onko hän kokenut olleensa sukupuoliyhteydessä omasta halustaan, mutta tämä ei yksin olisi ratkaisevaa teon arvostelun kannalta. Merkitystä voi olla esimerkiksi sillä, onko osapuolilla seurustelusuhde tai muu lähei- nen suhde vai ovatko he tutustuneet esimerkiksi saman illan aikana. Muutamaa vuotta toista osapuolta nuoremmalle 12-15 vuotiaalle lyhyt tuttavuus ennen sukupuoliyhtey- teen ryhtymistä ei aina anna mahdollisuutta rakentaa keskinäistä luottamusta tai muita edellytyksiä päättää riittävän tasavertaisesti sukupuoliyhteyteen osallistumi- sesta. Seurustelusuhde tai muu läheinen suhdekaan ei kuitenkaan sellaisenaan mer- kitse, että vahingon riski nuoremmalle osapuolelle on pienempi. Tällaisten suhteiden OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 190 laatu ja merkitys voivat vaihdella eivätkä ne välttämättä poissulje asianosaisten epäta- savertaista asemaa ja teon vahingollisuutta lapsen kannalta vaan pidempi suhde voi myös tarjota vanhemmalle osapuolelle puitteet painostaa toista seksuaalisiin tekoihin. 1 momentin 2 kohdan c alakohta Alakohdan nojalla lapsenraiskauksena rangaistaisiin myös vanhemman lapseensa tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa olevan lapseen kohdistama sukupuoliyh- teys. Kun sukupuoliyhteydessä lapseen on tämän vanhempi tai siihen rinnastetta- vassa asemassa oleva, on teko jo sellaisenaan erityisen moitittava. Tunnusmerkistö ei sen vuoksi näissä tapauksissa asettaisi muita edellytyksiä kuten 1 §:ssä tarkoitettua menettelyä tai lapsen taivuttelua. Kohdan säännös koskisi vain 12-15 –vuotiaaseen lapseen kohdistuneita tekoja, koska alle 12-vuotiaisiin kohdistuneet sukupuoliyhteydet olisivat momentin 1 kohdan sellaisenaan lapsenraiskauksia tekijän asemasta riippu- matta. Vanhemmalla tai lapseen nähden vanhempaan rinnastettavassa asemassa olevalla henkilöllä tarkoitetaan tässä samaa kuin 5 §:n 2 momentissa. Lapsen saaminen sukupuoliyhteyteen kolmannen kanssa Lapsenraiskauksesta rangaistaisiin tekijänä myös sitä, joka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen sukupuoliyhteyteen kolmannen kanssa käyttämällä henkilöön koh- distuvaa väkivaltaa tai uhkauksella pakottamalla 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoi- tetulla tavalla. 3 momentti Myös yritys ehdotetaan rangaistavaksi. Lapseen kohdistuvan raiskauksen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys ovat rangaistavia nykyisinkin. 13 §. Törkeä lapsenraiskaus. 1 momentti. Lapsenraiskauksen ankaroittamisperusteet liittyisivät väkivaltaan, uhrille aiheutettavaan seuraukseen tai kärsimykseen, rikoksentekijöiden määrään, rikoksen tekotapaan ja lapsen heikompaan tai riippuvaiseen asemaan. Säännöksen soveltami- nen edellyttäisi lisäksi, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 191 Nykyisin törkeästä lapsenraiskauksesta tuomitseminen edellyttää syyllistymistä sa- malla teolla sekä törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön että lapseen kohdis- tuvaan törkeään raiskaukseen. Ehdotettu säännös olisi yksinomaan lapsenraiskauk- sen törkeä tekomuoto. Momentin 1-4 kohdissa tarkoitetut perusteet vastaisivat asiallisesti törkeän raiskauk- sen vastaavia ankaroittamisperusteita. Niiden osalta viitataan edellä 2 §:n peruste- luissa esitettyyn. Tunnusmerkistön täyttymisen arvioinnissa tulisi lähteä siitä, että näitä ankaroittamisperusteita sovelletaan samalla tavalla riippumatta teon kohteen iästä. Se että törkeä lapsenraiskaus olisi kuitenkin törkeää raiskausta vahingollisempi ja vakavampi rikos huomioitaisiin törkeän lapsenraiskauksen ankarammassa rangais- tusasteikossa. Momentin 5 kohdan ankaroittamisperuste liittyy siihen, että lapsenraiskauksen koh- teeksi joutuneelle lapselle aiheutuu teosta yleensä niin ruumiillisesti kuin henkisestikin sitä suurempi vahinko, mitä nuorempi ja kehittymättömämpi hän on. Ei kuitenkaan voida sanoa tiettyä ikää, jossa teon vahingollisuus lapselle olennaisesti lisääntyisi. Va- hingollisuuteen voivat vaikuttaa myös teon tyyppi, olosuhteet ja tekijän ikä. Säännös onkin kirjoitettu tapauskohtaista harkintaa edellyttävään muotoon. Useita vuosia 16-vuotta nuoremmalle lapselle sukupuoliyhteys ja useimmat seksuaaliset teot ovat yleensä omiaan aiheuttamaan sellaista vahinkoa, johon pykälässä viitataan. Koh- dan ankaroittamisperuste voisi tulla kysymykseen myös silloin, kun kohteena on alle 12-vuotias ja tekoon liittyy 1 §:ssä tarkoitettuja tekijöitä, esimerkiksi väkivaltaa tai uh- kailua. Lapsen kehitystason vuoksi joissakin tapauksissa myös selvästi vanhempaan lapseen kohdistuva lapsenraiskaus voi olla omiaan aiheuttamaan yhtä suurta vahin- koa lapselle. Momentin 6 kohdan ankaroittamisperusteessa on kysymys siitä, että lapselle on yleensä erityisen vahingollista, jos lapsenraiskauksen tekijänä on lapselle läheinen ih- minen. Jos lapsi tuntee rikoksentekijää kohtaan erityistä luottamusta tai on tästä erityi- sen riippuvainen, raiskaus on yleensä omiaan aiheuttamaan hänelle vaikeita ristiriitoja ja hyvin pitkäaikaista vahinkoa. Tilannetta edelleen kärjistää se, jos lapsi ei voi hakea tukea läheisiltään, koska tekijä on juuri se henkilö, johon lapsen tulisi voida turvautua. Momentissa ei edellytettäisi, että todellista vahinkoa olisi tapahtunut. Riittää, että täl- lainen vahinko tyypillisesti liittyy kysymyksessä olevan kaltaiseen tekoon. Erityisen va- hingon vaaraa arvioitaessa olisi otettava huomioon osapuolten suhteen lisäksi myös lapsen ikä, teon luonne ja muut olosuhteet. Säännöksessä tarkoitetussa asemassa ovat yleensä lapsen vanhemmat tai muut hä- nen kasvatuksestaan huolehtivat henkilöt, mutta myös kodin ulkopuolinen henkilö on OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 192 voinut saavuttaa tällaisen aseman. Erityisen riippuvainen asema voi perustua myös henkiseen sitoutumiseen, jollainen voi liittyä esimerkiksi uskonnolliseen tai muuhun vakaumukseen. Joskus lapsi voi olla erityisen riippuvainen vanhemmasta henkilöstä muidenkin olosuhteiden johdosta, esimerkiksi harrastuksensa vuoksi. Sukupuoliyhteys 12-15-vuotiaan lapsen kanssa olisi 12 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohdan nojalla jo sellaisenaan lapsenraiskaus, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden. Tällaisissa tapauksissa lapsenraiskaus olisi momentin 13 §:n 6 kohdan nojalla törkeä, jos rikos on omiaan ai- heuttamaan lapselle erityistä vahinkoa ja se on myös kokonaisuutena arvostellen tör- keä. Edellytys erityisen vahingon aiheutumisesta täyttyy yleensä jo sillä perusteella, että tekijänä on lapsen vanhempi tai siihen rinnastettavassa asemassa oleva. Näin ol- len vanhemman tai siihen rinnastettavan tekemä lapsenraiskaus olisi varsin usein ar- vioitava törkeänä lapsenraiskauksena. Tällainen lapsenraiskaus voisi jäädä perus- muotoiseksi esimerkiksi tapauksessa, jos kyseessä on yksittäinen lyhytkestoinen teko eikä se osapuolten suhde, lapsen ikä, teon luonne ja muut olosuhteet huomioon ot- taen olisi omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle tai jos tekoa ei olisi pidet- tävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. 2 momentti. Yritys ehdotetaan rangaistavaksi. Nykyisin vastaavien tekojen yritykset on tuomittava joko törkeän raiskauksen tai törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäy- tön yrityksenä. 14 §. Sukupuoliyhteys lapsen kanssa Säännöksen nojalla rangaistavaa olisi sukupuoliyhteydessä oleminen kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa. Säännös ei koskisi tätä nuorem- pia, koska sukupuoliyhteys alle 12-vuotiaan kanssa täyttäisi aina lapsenraiskauksen tunnusmerkistön. Soveltamisalaan kuuluisi vain tekoja, joihin ei liity lapsenraiskauk- sen tunnusmerkistössä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua vapaaehtoisuuden puut- tumista, väkivaltaa tai uhkailua, tahdonmuodostamis tai -ilmaisemismahdollisuuden puuttumista, kehottamista, taivuttelua tai houkuttelua tai joissa tekijä ei ole vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden. Koska tarkoitus ei ole säätää rangaistavaksi vapaaehtoisesti osallistuvien nuorten keskinäisiä sukupuoliyh- teyksiä, rangaistavuus edellyttäisi myös sitä, että osapuolten iässä ja henkisessä kyp- syydessä on olennainen ero, jolla tarkoitettaisiin tässä samaa kuin 12 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa. Säännös soveltuisi siten lapsen kanssa tapahtuviin sukupuoliyhteyksiin, joihin tekijä ei ole saanut lasta osallistumaan aktiivisin sanallisin tai muunlaisin toimin. Sukupuoliyh- teys lapsen kanssa olisi tämän vuoksi lapsenraiskausta lievempi rikos. Säännöksellä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 193 olisi käytännössä merkitystä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa vain muutamaa vuotta mutta kuitenkin olennaisesti vanhempi ja kypsempi henkilö on lapsen kanssa sukupuoliyhteydessä, mutta lapsenraiskauksen tunnusmerkistö ei muuten täyty. Täl- laisia tekoja on syytä pitää lapsenraiskaukseen nähden vähemmän moitittavina, mutta niiden ei tulisi olla lapsen kehitykselle aiheutuvan vaaran vuoksi rankaisemattomia. Säännöksen sanamuodossa todettaisiin selvyyden vuoksi, että sen nojalla rangaistai- siin vain, jos teosta ei muualla rikoslain 20 luvussa säädetä ankarampaa rangaistusta. Tunnusmerkistössä tarkoitettu sukupuoliyhteys olisi määritelty 23 §:n 1 momentissa. 2 momentti. Yritys ehdotetaan rangaistavaksi. 15 §. Seksuaalinen kajoaminen lapseen Säännöksessä määriteltäisiin tietyt lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot rangaista- vaksi seksuaalisena kajoamisena lapseen. Säännöstä sovellettaisiin ensinnäkin tilan- teissa, joissa nykyään sovelletaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevia säännöksiä samanaikaisesti. Säännöksellä olisi kui- tenkin tätä laajempi soveltamisala. Säännöksessä olisi uusi nuoria lapsia koskeva ikä- raja 12-vuotta, jota nuoremmalle tehty seksuaalinen teko, joka on omiaan vahingoitta- maan lapsen kehitystä, sellaisenaan täyttäisi tunnusmerkistön. Iältään 12-15-vuoti- asiin lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot olisivat rangaistavia seksuaalisena kajoami- sena lapseen vain muiden edellytysten täyttyessä. Olennaisesti vanhemman ja kypsemmän 12-15-vuotiaaseen lapseen kohdistamat seksuaaliset teot, jotka ovat omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, olisivat ran- gaistavia joko seksuaalisena kajoamisena lapseen tai lapseen kohdistuvana seksuaa- lisena tekona. Jos taas osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä ei ole olennaista eroa, 12-vuotta täyttäneeseen lapseen kohdistuva seksuaalinen teko ei olisi sellaise- naan lainkaan rangaistava. Luvussa ei tämän vuoksi enää tarvittaisi erillistä rajoitus- säännöstä vapaaehtoisesti osallistuvien nuorten keskinäisten seksuaalisten tekojen rangaistavuuden poissulkemiseksi. Tunnusmerkistössä tarkoitetun seksuaalisen teon määritelmä olisi rikoslain 20 luvun 23 §:n 2 momentissa. Seksuaalisella teolla tarkoitettaisiin sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olen- nainen. Määritelmä vastaisi nykyistä. Teon seksuaalinen olennaisuus arvioitaisiin objektiivisesti ulkonaisesti havaittavista seikoista lähtien. Määritelmän mukainen teko ei edellyttäisi kiihotuksen tai tyydytyksen OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 194 tavoittelua. Määritelmässä tarkoitettua olennaisuutta arvioitaessa merkitystä on sillä, missä tarkoituksessa teko tapahtuu. Tämä liittyy määritelmässä mainittuihin teko-olo- suhteisiin. Esimerkiksi lääketieteellisesti perusteltavissa olevat ja asianmukaisesti suoritetut leikkaukset ja muut vastaavat toimenpiteet eivät kuuluisi määritelmän piiriin. Muutenkin määritelmän kannalta olennaista on kokonaisarviointi, jossa otetaan huo- mioon kaikki säännöksessä mainitut seikat eli tekijä, teon kohde ja teko-olosuhteet. Seksuaalisten tekojen piiri on näin ollen laaja, ja se on täsmentynyt lainvalmistelutöi- den ja oikeuskäytännön perusteella. Useimmiten tällainen teko ilmenee lapsen kos- ketteluna, minkä vuoksi tämä tekotapa on nimenomaan mainittu. Teon ei kuitenkaan välttämättä tarvitse merkitä puuttumista toisen ruumiilliseen koskemattomuuteen, vaan muukin loukkaavuudeltaan tai lapsen kehitykselle koituvan vaaran kannalta vas- taava tapa voi tulla kysymykseen. Esitöiden pohjalta voidaan esimerkkeinä seksuaali- sesta teosta mainita seuraavat teot (HE 6/1997 vp, s. 180, HE 282/2010 vp, s. 11/I, HE 212/2018 vp, s. 7): − lapsen houkutteleminen katsomaan masturbointia, yhdyntää tai porno- grafisia kuvia tai videoita − pornografisten kuvien näyttäminen lapselle − seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien kertominen lapselle ja niistä keskusteleminen − seksuaalisväritteisten tekstiviestien, sähköpostien, kirjeiden tai muiden viestien lähettäminen lapselle − lapsen saaminen toimimaan seksuaalisväritteisellä tavalla vastaajan seuratessa lapsen toimintaa (esimerkiksi seurataan alusvaatteita sovitta- vaa lasta, pakotetaan lapsi pukemaan paljastavat vaatteet, saadaan lapsi masturboimaan tai virtsaamaan tekijän päälle, pyydetään lasta piir- tämään sukuelimiä esittäviä kuvia, saadaan lapsi riisuutumaan alasto- maksi, valokuvataan alastonta lasta ja pyydetään lasta esiintymään por- nografisessa kuvassa) − vastaajan sukuelimen näyttäminen lapselle − itsetyydytystä tai sukupuoliyhteyttä kuvaavien eleiden esittäminen − lapsen suuteleminen seksuaalisesti − muussa yhteydessä normaaliin kanssakäymiseen tai lapsen hoitami- seen kuuluvat lapsen halaaminen, nostelu, syliin ottaminen, kylvettämi- nen ja riisuminen sekä perhepiirissä tapahtunut alasti kulkeminen, kun ne ovat tapahtuneet esimerkiksi lapsen sukuelimen seksuaalisen kos- kettelun tai muun seksuaalisen teon yhteydessä. Lapsiin kohdistuvia seksuaalisia tekoja koskevien tunnusmerkistöjen täyttyminen ei edellytä fyysistä läheisyyttä rikoksentekijän ja asianomistajan välillä. Rikoksia voidaan OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 195 tehdä myös esimerkiksi sellaisia teknisiä välineitä hyödyntäen, joiden avulla muodos- tuu kuvayhteys rikoksentekijän ja lapsen välille tai teksti- tai kuvapohjaisen viestinnän kautta, jossa yhteys osapuolten välillä ei ole reaaliaikainen. Sallitun käyttäytymisen rajoja koskevia tulkintaongelmia ei voida välttää. Tekojen sek- suaalisuus ja myös niihin liittyvä uhka lapsen kehitykselle on paljolti sidoksissa tapoi- hin. Teko, joka jossain ympäristössä on seksuaalisesti merkittävä, voi olla toisessa kokonaan vailla seksuaalista latausta. Suomessa esimerkiksi saunan yhteyteen liittyy sellaista alastomana esiintymistä, jota jonkin toisen elämäntavan näkökulmasta voitai- siin pitää seksuaalisesti merkittävänä. Tunnusmerkistö ja seksuaalisen teon määri- telmä mahdollistaisivat sen, että tapauskohtaiset olosuhteet voidaan ottaa tarvittavalla ja joustavalla tavalla huomioon. Tunnusmerkistö edellyttäisi myös sitä, että seksuaalinen teko on omiaan vahingoitta- maan lapsen kehitystä eli on luonteeltaan sellainen, joka tapauksen olosuhteiden kal- taisissa tilanteissa tyypillisesti aiheuttaa tällaista vahinkoa. Yksittäistapauksessa ei sen sijaan tarvitsisi arvioida, onko tällaista vahinkoa aiheutunut. Tunnusmerkin täytty- misen kannalta on merkitystä niin teko-olosuhteilla kuin osapuolten iällä ja heidän keskinäisellä suhteellaan. Vähäisempikin seksuaalinen teko on yleensä vahingollinen, jos tekijällä on läheinen suhde lapseen. Toisaalta myös tuntemattoman tekijän lap- seen kohdistama teko voi olla yhtä vahingollinen tai joissain olosuhteissa vahingolli- sempi. Lapsen kehitykselle aiheutuvan vahingon kannalta on olennaista se, minkä ikäisestä ja kuinka kehittyneestä lapsesta on kysymys. Edellytyksen vuoksi säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät vähäisemmät teot, jotka sinänsä ovat seksuaalisia, mutta joiden ei voi katsoa olevan omiaan vahin- goittamaan lapsen kehitystä. Esimerkiksi seksuaalinen loukkaava huutelu tai eleiden esittäminen kadulla voi kohdistua lapseen, muttei välttämättä ole omiaan vahingoitta- maan tämän kehitystä. Tällaiset teot voisivat kuitenkin olla omiaan loukkaamaan lap- sen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja tulla siten arvioitaviksi seksuaalisena ah- disteluna. Vahingon vaara lapsen kehitykselle voi riippua myös teon laadusta ja lap- sen iästä. Esimerkiksi pornon katsominen sitä ymmärtämättömän vauvan läsnä ol- lessa ei välttämättä ole tämän kehityksen kannalta vaarallista. Lapsen ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tulla tietoiseksi teosta, jotta se olisi omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:50 katsonut, että lapsen kehitystä on omiaan vahingoittamaan myös sellainen teko, jossa rikoksentekijä oli kuvannut puhelimella videokuvaa ja seitsemän valokuvaa 7-vuotiaan lapsen alastomasta alaruumiista ja sukuelimestä tämän nukkuessa, vaikka lapsi ei ol- lut tullut tietoiseksi teosta. Teossa vahingon aiheutumatta jääminen oli ollut sattuman- varaista eikä tekijän ennakoitavissa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 196 1 momentin 1 kohta Pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon tekeminen kahtatoista vuotta nuoremmalle lapselle tai tämän saaminen ryhty- mään sellaiseen tekoon olisi rangaistava seksuaalisena kajoamisena lapseen. Edelly- tyksenä olisi myös, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Näin nuo- riin lapsiin kohdistuvien seksuaalisten tekojen rangaistavuus seksuaalisena kajoami- sena lapseen ei edellyttäisi sen arvioimista, osallistuikolapsi tekoon vapaaehtoisesti, eikä myöskään pakottamista, uhkaamista tai tahdonmuodostamis- tai ilmaisemismah- dollisuuden puuttumista. Niin ikään rangaistavuus ei edellyttäisi, että tekijä on ollut seksuaalisen teon aikaansaamiseksi aloitteellinen eli taivutellut tai houkutellut lasta. Rangaistavaa olisi myös se, että tekijä saa lapsen ryhtymään kysymyksessä olevaan tekoon. Tällaisesta teosta on kysymys esimerkiksi silloin, jos tekijä saa lapsen mastur- boimaan tekijää. Myös lapsen saaminen ryhtymään itsetyydytykseen tekijän nähden ylittäisi asetetun vaatimuksen teon seksuaalisesta olennaisuudesta. Tämän ikäisiin kohdistuneet seksuaaliset teot olisivat rangaistavia seksuaalisena ka- joamisena lapseen tekijän iästä riippumatta. Teko määriteltäisiin näin ollen seksuaa- liseksi kajoamiseksi lapseen silloinkin, kun tekijä on vasta 15-vuotias. Tällöinkin edel- lytyksenä on myös se, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Tämä edellytys voisi jäädä täyttymättä esimerkiksi jos 15-vuotias suutelee melkein 12-vuoti- asta eikä tekoon liity 15 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja muita seikkoja. Täl- löin kyseessä olisi rankaisematon teko. Alle 18-vuotiaiden rikoksentekijöiden osalta tekijän ikä on kuitenkin otettava huomioon rangaistusta määrättäessä (rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohta) ja rangaistus määrätään rikoslain 6 luvun 8 §:n säännösten mukaisesti noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Kun tekijäkin on alle 18-vuotias, voi myös tapauksesta riippuen olla syytä arvioida, onko perusteita toimenpiteistä luopumiselle rikoslain 6 luvun 12 §:n, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 7 ja 8 §:n tai esitutkintalain 3 luvun 9 tai 10 §:n nojalla. Erityisesti voi olla perusteita arvioida tekijän seksuaalisen ja muun kypsyyden kannalta, onko teko johtunut ymmärtämättömyy- destä tai harkitsemattomuudesta, ottaen huomioon myös teon luonteen ja haitallisuu- den. Toimenpiteistä luopumiseen voi kuitenkin ryhtyä vain poikkeuksellisissa tapauk- sissa. Mitä vakavammasta teosta on kyse, sitä pidättyväisemmin tulisi soveltaa toi- menpiteistä luopumista 1 momentin 1 kohdan tunnusmerkistön täyttyessä. 1 momentin 2 kohta Momentin 2 kohdan a alakohdan nojalla seksuaalisena kajoamisena lapseen rangais- taisiin ensinnäkin muusta kuin 1 §:ssä tarkoitetusta seksuaalisen teon tekemisestä OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 197 koskettelemalla tai muulla tavoin, kun se kohdistuu kaksitoista vuotta muttei kuusi- toista vuotta täyttäneeseen lapseen, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Lähtö- kohta 12-15-vuotiaiden lasten vapaaehtoisuuden ja sen puuttumisen arvioinnissa on se, ettei tämän ikäisten kyky päättää ryhtymisestä seksuaalisiin tekoihin ei ole yhtä kehittynyt kuin aikuisilla. Vapaaehtoisuuden puuttumisella tarkoitettaisiin tässä samaa kuin lapsenraiskauksessa, jonka perusteluissa esitetty tulisi ottaa huomioon myös seksuaalista kajoamista lapseen arvioitaessa. Pykälän 1 momentin 2 kohdan a alakohdan nojalla seksuaalinen kajoaminen lapseen olisi myös kyseessä, kun tämän ikäiselle lapselle tehdään seksuaalinen teko tai hänet saadaan ryhtymään sellaiseen tekoon 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla väkival- lalla tai uhkauksella pakottamalla tai kun tekijä on käyttänyt hyväkseen sitä, ettei lap- sella ole ollut viitatussa säännöksessä mainitun syyn vuoksi mahdollisuutta muodos- taa tai ilmaista tahtoaan. Edellytyksenä olisi myös, että teko on omiaan vahingoitta- maan lapsen kehitystä. Rikoslain 20 luvun 3 §:stä poiketen edellytyksenä ei olisi, että teko olennaisesti loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Säännöksen soveltamisessa tulisi ottaa huomioon lapsenraiskauksen perusteluissa esitetty. Momentin 2 kohdan b alakohdassa olisi kysymys teoista, joissa olennaisesti vanhempi ja henkisesti kypsempi henkilö kehottaa, taivuttaa tai houkuttelee lapsen osallistu- maan kanssaan tai ryhtymään seksuaaliseen tekoon. Teon rangaistavuus seksuaali- sena kajoamisena lapseen perustuu sen suureen vahingon riskiin lapsen kehitykselle. Kohdassa tarkoitettu teko eroaa pykälän muista rikoksista siinä, että se olisi rangais- tava vain, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero. Kehot- tamisen, taivuttelun ja houkuttelun sekä osapuolten iän ja henkisen kypsyyden eron osalta viitataan lapsenraiskauksen säännöskohtaisissa perusteluissa esitettyyn. Momentin 2 kohdan c alakohdan nojalla seksuaalisena kajoamisena lapseen rangais- taisiin myös vanhemman lapseensa tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa ole- van lapseen kohdistama seksuaalinen teko. Myös tämä kohta vastaisi asiallisesti muuten lapsenraiskausta koskevan säännöksen vastaavaa kohtaa (12 §:n 1 momen- tin 2 kohdan c alakohta). 2 momentti Myös yritys ehdotetaan rangaistavaksi. Lapseen kohdistuvan seksuaaliseen tekoon pakottamisen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys ovat rangaistavia nykyisin- kin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 198 16 §. Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen Seksuaalisesta kajoamisesta lapseen säädettäisiin törkeä tekomuoto. Myös muu lap- seen kohdistuva seksuaalinen teko kuin sukupuoliyhteys voi olla olennaisesti perus- muotoista seksuaalista kajoamista vakavampi rikos useissa törkeää lapsenraiskausta vastaavissa tilanteissa. 1 momentti Lapseen kohdistuvan seksuaalisen kajoamisen ankaroittamisperusteet liittyisivät va- kavaan väkivaltaan, uhrille aiheutettuun kärsimykseen, rikoksen tekotapaan ja uhrin ikään ja kehitystasoon ja lapsen heikompaan tai riippuvaiseen asemaan. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen tör- keä. Momentin 1-4 kohdissa tarkoitetut perusteet vastaisivat asiallisesti törkeän seksuaali- sen kajoamisen ja törkeän lapsenraiskauksen vastaavia ankaroittamisperusteita. Nii- den osalta viitataan näiden säännösten perusteluissa esitettyyn. Törkeän lapseen kohdistuvan seksuaalisen kajoamisen tunnusmerkistön täyttymisen arvioinnissa tulisi lähteä siitä, että näitä ankaroittamisperusteita sovelletaan samalla tavalla riippumatta teon kohteen iästä. Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen olisi kuitenkin törkeää seksuaalista kajoamista vahingollisempi ja vakavampi rikos, mikä olisi otettu huomi- oon ankarammassa rangaistusasteikossa. Törkeää raiskausta, törkeää seksuaalista kajoamista ja törkeää lapsenraiskausta kos- kevasta säännöksestä poiketen ankaroittamisperusteena ei olisi erikseen mainittu sitä, että rikoksen tekee vähintään kaksi henkilöä, koska seksuaalinen kajoaminen lapseen kattaisi paljon laajemmin sellaisia tekoja, joita ei luonteeltaan tee olennaisesti vakavammiksi se, että tekijöitä oli enemmän kuin yksi. Tekijöiden määrä voi kuitenkin olla teon luonteesta ja olosuhteista riippuen seikka, jonka nojalla rikoksella aiheute- taan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä momentin 2 kohdassa tar- koitetulla tavalla. Eräät ankaroittamisperusteet voivat toteutua yhtäaikaisesti saman teon yhteydessä. Ankaroittamisperusteiden kuvaamiseen melko laajasti on pyritty, jottei vakavia lap- seen kohdistuvia seksuaalisia kajoamisia jäisi säännöksen ulkopuolelle. Useamman ankaroittamisperusteen toteutumisen edellyttämä rangaistuksen ankaroituminen on arvioitava ehdotetun rangaistusasteikon mahdollistamissa rajoissa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 199 2 momentti Myös törkeän lapseen kohdistuvan seksuaalisen kajoamisen yritys olisi rangaistava. 17 §. Lapseen kohdistuva seksuaalinen teko Säännöksen nojalla seksuaalisen teon tekeminen koskettelemalla tai muulla tavalla kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneelle lapselle olisi rangaistava lapseen kohdistuvana seksuaalisena tekona, kun tekoon ei liity seksuaalista kajoamista lap- seen koskevassa säännöksessä tarkoitettua vapaaehtoisuuden puuttumista, väkival- taa, uhkailua tai tahdonmuodostamis- tai -ilmaisemismahdollisuuden puuttumista taikka kehottamista, taivuttelua tai houkuttelua. Edellytyksenä olisi myös, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Säännös ei myöskään koskisi tekoja, joissa tekijä saa lapsen ryhtymään seksuaaliseen tekoon. Tällaisiin tekoihin kuuluu aina vä- hintään kehottamista, houkuttelua tai taivuttelua, ja ne olisivat sen vuoksi ankarammin rangaistavia seksuaalisena kajoamisena lapseen. Säännös soveltuisi siten lapseen kohdistuviin seksuaalisiin tekoihin, joihin tekijä ei ole saanut lasta osallistumaan aktii- visin sanallisin tai muunlaisin toimin. Lapseen kohdistuva seksuaalinen teko olisi näin ollen seksuaalista kajoamista lapseen lievempi rikos. Säännöksen sanamuodossa to- dettaisiin selvyyden vuoksi, että sen nojalla rangaistaisiin vain, jos teosta ei muualla rikoslain 20 luvussa säädetä ankarampaa rangaistusta. Tunnusmerkistössä tarkoitettu seksuaalinen teko olisi määritelty 23 §:n 2 momentissa. Koska tarkoitus ei ole säätää rangaistavaksi vapaaehtoisesti osallistuvien nuorten keskinäisiä sukupuoliyhteyksiä, rangaistavuus edellyttäisi, että tekijän ja sukupuoliyh- teyden kohteen iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero. Ikä- ja kypsyys- eroa arvioitaisiin vastaavalla tavalla kuin mitä edellä lapsenraiskausta koskevan sään- nöksen perusteluissa on esitetty. 18 §. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin Pykälän 1 momentti sisältäisi asiallisesti nykyisen lapsen houkuttelemista seksuaali- siin tarkoituksiin koskevan rikoslain 20 luvun 8 b §:n 1 momentin säännökset. Sään- nöstä laajennettaisiin kattamaan myös yksittäisten kuvia tai kuvatallenteita koskevat teot 2.5.3 osiossa esitettyjen syiden johdosta. Säännökseen tehtäisiin myös teknisiä muutoksia 12–17 §:iin säännöksiin viittaamisen osalta. Säännöksen aineellista sovel- tamisalaa muilta osin on selostettu hallituksen esityksessä HE 282/2010 vp. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 200 Nykyisen rikoslain 20 luvun 8 b §:n 2 momentin säännökset ehdotettaisiin poistetta- vaksi, edellä 2.5.3 osiossa esitetyin perustein. Tapauksissa, joissa lapsi on houkuteltu seksuaaliseen tekoon korvausta vastaan taikka esiintymään seksuaalisessa esityk- sessä, sekä näiden tekomuotojen yrityksissä, sovellettavaksi voivat tulla lapsenrais- kaus, seksuaalinen kajoaminen lapseen tai ihmiskauppa ja näiden törkeät tekomuo- dot, seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta, seksuaalisen lasta koskevan esityksen seuraaminen tai lapseen kohdistuva seksuaalinen teko. 19 §. Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen Säännös sisältäisi asiallisesti voimassaolevan rikoslain 17 luvun 18 §:n säännökset lapsia koskevien tekomuotojen osalta. Säännös siirrettäisiin rikoslain 20 lukuun, koska säännöksen ensisijaisena tarkoituksena on suojella yleisen järjestyksen sijaan lasten seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja kehitystä. Lisäksi säännöksen sanamuotoja myös muutettaisiin siten, että termi "sukupuolisiveellisyyttä loukkaava" korvattaisiin termillä "seksuaalinen". Säännöstä myös laajennettaisiin kattamaan yksittäisiä kuvia tai tallenteita koskevat teot. Säännöksen 3 momenttiin tehtäisiin myös teknisiä muu- toksia, joilla poistettaisiin viittaukset rikoslain 17 lukuun. Muilta osin säännös pysyisi samana. Säännöksen aineellista soveltamisalaa muilta osin on käsitelty hallituksen esityksissä HE 282/2010 vp, HE 34/2003 vp, ja HE 6/1997 vp. Tarkoitus ei ole sään- nöksen nojalla rangaista teoista, joissa on nuoret jakavat vapaaehtoisesti toisilleen it- seään esittäviä kuvia (ks. LaVM 4/2004 vp, s.4–5). Lasta seksuaalisesti esittävä kuva Säännöksessä käytetyllä termillä "seksuaalinen" korvattaisiin aiempi termi "sukupuoli- siveellisyyttä loukkaava". Muutoksella ei olisi tarkoitus muuttaa säännöksen sovelta- misalaa. Vittauksella seksuaaliseen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan sijaan olisi tar- koitus ensinnäkin korostaa säännöksen tarkoitusta, joka on lasten suojeleminen sek- suaalisilta ja vahingoittavilta teoilta, eikä julkisen moraalin tai yleisten siveellisyyskäsi- tysten suojeleminen. Säännöksen soveltamisalaa tältä osin on käsitelty myös edelli- sen säännöksen esitöissä (HE 6/1997 vp, s. 147). Lisäksi termiä "seksuaalinen" voi- daan pitää selkeämpänä ja yleiskielisempänä kuin termiä "sukupuolisiveellisyys", mikä selkiyttäisi säännöksen soveltamisalaa. Sen määrittelyssä, onko jokin kuva tai kuva- tallenne seksuaalisesti lasta esittävä, on edelleen otettava huomioon useita seikkoja, kuten kuvan kohteen ikä, miten häntä esitetään, millä tavoin kuvan seksuaalisuus il- menee ja millaisen kokonaisvaikutelman kuva katsojassa herättää. Se, esittääkö kuva lasta seksuaalisesti, ei riipu yksin siitä, mikä on kuvaajan, kuvan kohteen, kuvan levit- täjän tai hallussapitäjän oma näkemys asiasta. Kuvan seksuaalista luonnetta eivät määritä myöskään yksinomaan kuvan valmistamisen olosuhteet tai se, täyttääkö ku- van valmistaminen itsessään jonkin muun seksuaalirikoksen tunnusmerkistön. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 201 Konkurrenssi Seksuaalisten kuvien levittämistä koskisi myös säännös seksuaalisen kuvan luvatto- masta levittämisestä (7 §). Tapauksissa, joissa sovellettavaksi tulisi 19 §:n säännös, ei sovellettaisi lisäksi 7 §:ää. Kun kyse on lapsista, ei siten olisi lähtökohtaisesti tar- peellista arvioida erikseen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkausta 7 §:än mukaisesti. Nykyisen oikeuskäytännön mukaisesti lasta seksuaalisesti esittävän ku- van valmistaminen voi myös tulla rangaistavaksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan säännöksen mukaisesti (ks. KKO 2015:50). Mikäli lasta seksuaalisesti esit- tävän materiaalin valmistaminen olisi rangaistavaa ehdotetun lain 15–17 § :ien mu- kaan ei teosta rangaistaisi tämän lisäksi ehdotetun 19 §:n mukaan. Mikäli valmistami- nen on rangaistavaa 15–17 §:ien perusteella ja kuvaa on valmistamisen jälkeen levi- tetty, voisi sovellettavaksi lisäksi tulla levittämisen osalta ehdotetun 19 §:n soveltami- nen. Valmistamista koskeva kriminalisointi voi myös tulla 19 §:n pohjalta kyseeseen esimerkiksi tapauksessa, jossa valmistettu kuva on säännöksen mukaisesti todenmu- kainen, mutta ei todellisuuspohjainen. Tallenteiden lukumäärä Säännös laajennettaisiin kattamaan myös yksittäisiä kuvia tai kuvatallenteita koskevat teot, eikä teolta siten edellytettäisi enää erityistä laajuutta tai toistuvuutta. Säännös olisi tältä osin myös yhtenevä ehdotetun aikuisia koskevan 7 §:n säännöksen sana- muodon kanssa ja toteuttaisi nykyistä paremmin säännöksen suojelutavoitteen ja Suomea koskevat kansainväliset velvoitteet (ks. osio 2.5.3). Muut muutokset Säännöksen 3 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos, jolla poistettaisiin viittaus rikos- lain 17 luvun 17 §:n 2 momenttiin. Sisällöllisesti poikkeussäännös vastaisi edelleen nykyistä rikoslain 17 luvun 17 §:n 2 momenttia. 20 §. Törkeä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen Säännös sisältäisi asiallisesti nykyisen 17 luvun 18 a §:n säännökset. Säännös siirret- täisiin rikoslain 20 lukuun ja sen sanamuotoja muutettaisiin siten, että termi "sukupuo- lisiveellisyyttä loukkaava" korvattaisiin termillä "seksuaalinen" vastaavin perustein kuin edellä on esitetty 19 §:n perusteluissa. Säännöksen soveltamisalaa on käsitelty halli- tuksen esityksessä HE 34/2004 vp. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 202 21 §. Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito Säännös sisältäisi asiallisesti nykyisen rikoslain 17 luvun 19 §:n lapsia koskevat teko- tavat. Säännös siirrettäisiin rikoslain 20 lukuun, koska säännöksen ensisijaisena tar- koituksena on suojella lasten seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja kehitystä yleisen järjestyksen sijaan. Lisäksi rangaistusasteikkoa yhtenäistettäisiin nykyisen rikoslain 20 luvun 8 c §:n kanssa korottamalla ehdotetun säännöksen rangaistusasteikkoa kah- teen vuoteen (ks. osio 2.5.4 ja 4.1.4). Säännöksen sanamuotoja myös muutettaisiin siten, että termi "sukupuolisiveellisyyttä loukkaava" korvattaisiin termillä "seksuaali- nen" vastaavin perustein kuin edellä on esitetty 19 §:n perusteluissa. Säännöksen so- veltamisalaa kuvien hallussapidon osalta laajennettaisiin kattamaan myös tarkoituk- sellinen pääsyn hankkiminen lasta seksuaalisesti esittävään materiaaliin muutoin kuin maksua vastaan tai sopimalla. Säännöksen aineellista soveltamisalaa muilta osin on käsitelty hallituksen esityksissä HE 282/2010 vp, HE 34/2004 vp, ja HE 6/1997 vp. . Tarkoitus ei ole säännöksen nojalla rangaista teoista, joissa on nuoret jakavat vapaa- ehtoisesti toisilleen itseään esittäviä kuvia (ks. LaVM 4/2004 vp, s.4–5). Pääsyn hankkiminen Säännöksellä rangaistavaksi säädettäisiin myös pääsyn hankkiminen lasta seksuaali- sesti esittävään materiaaliin muutoinkin kuin maksua vastaan tai muutoin sopimalla. Rangaistavuus koskisi siten myös esimerkiksi internet-sivustoja, joihin pääsyä ei ole rajoitettu. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä olisi kuitenkin myös se, että tekijän tarkoituksena on ollut materiaaliin pääsyn hankkiminen. Uusilta tekomuodoilta edelly- tettäisiin näin ollen korotettua tahallisuutta. Kyse ei siis olisi säännöksen soveltamis- alaan kuuluvasta teosta tilanteessa, jossa säännöksessä tarkoitettua materiaalia on sivustolla, jolle tekijä on mennyt muusta syystä. Rangaistavaa ei liioin olisi lasta sek- suaalisesti esittävään materiaaliin pääsyn hankkiminen vahingossa. Tekijän tarkoitus voitaisiin päätellä esimerkiksi vierailujen toistuvuudesta tai hakusanoista, joilla materi- aaliin on pyritty pääsemään käsiksi. Konkurrenssi Tilanteissa, joissa tekijä syyllistyy lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämiseen tai esimerkiksi seksuaaliseen kajoamiseen lapseen ottamalla tästä seksuaalisen ku- van, syyllistyy tekijä pääsääntöisesti myös kuvan hallussapitoon ehdotetussa 21 §:ssä tarkoitetuin tavoin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 203 22 §. Lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraaminen Säännös sisältäisi nykyisen 20 luvun 8 c §:n säännökset. Säännöksen soveltamisalaa laajennettaisiin siten, että säännöksessä tarkoitettuna lapsena pidettäisiin kahdeksaa- toista vuotta nuoremman henkilön lisäksi henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi 2.5.3 osi- ossa esitettyjen syiden johdosta. Säännös olisi tältä osin yhtenevä 19 ja 21 §:ien kanssa. Mainittua määritelmää on käsitelty hallituksen esityksessä HE 34/2004 vp (s.78). Säännöksen sanamuotoja myös muutettaisiin siten, että termi "sukupuolisiveel- lisyyttä loukkaava" korvattaisiin termillä "seksuaalinen" vastaavin perustein kuin edellä on esitetty 19 §:n perusteluissa. Muilta osin säännöksen soveltamisalaa on käsitelty hallituksen esityksessä 282/2010 vp. 23 §. Määritelmät Säännöksessä olisi sukupuoliyhteyden ja muun seksuaalisen teon määritelmät. Määri- telmissä tarkoitettua teon seksuaalista luonnetta arvioitaisiin objektiivisesti. Teon sek- suaalista luonnetta arvioitaessa vastaajan tai asianomistajan käsityksille tai tarkoitus- perille tulisi antaa merkitystä, mutta mitään näistä ei olisi pidettävä yksin ratkaisevana. 1 momentti Momentti kattaisi asiallisesti nykyisen sukupuoliyhteyden määritelmän, jota kuitenkin laajennettaisiin siten, että tunkeutumisen ja omaan kehoon ottamisen lisäksi sukupuo- liyhteydellä tarkoitettaisiin myös sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukuelimellä tai suulla. Tarkoitus on näin saattaa määritelmän piiriin muutkin kuin tunkeutumista tai omaan kehoon ottamista käsittävät sukuelimellä tai suulla tehdyt teot, koska ne voi- daan luonteensa ja kosketuksen intiimiyden vuoksi vakavuudeltaan rinnastaa muihin sukupuoliyhteyden määritelmään kuuluviin tekoihin. Suulla koskeminen kattaisi myös kielellä koskemisen. Koskettelulla ei tarkoiteta ke- vyttä ja hetkellistä hipaisemista. Määritelmäsäännöstä tulisi soveltaa sukupuolineut- raalisti. Määritelmän laajentaminen tarkoittaisi, että esimerkiksi naisen sukuelimeen kohdistuvat sukuelimellä tai suulla tapahtuvat koskettelut voisivat olla sukupuoliyh- teyksiä, vaikka koskettelu ei etenisi ulkoista sukuelintä syvemmälle. Samoin määritel- mään piiriin tulisi tekoja, joissa miehen sukuelimeen kosketellaan sukuelimellä tai suulla ilman sukuelimen ottamista omaan kehoon. Sukupuoliyhteyden määritelmä olisi neutraali sen osalta, kumpi osapuoli on tekijä ja kumpi teon kohde. Siten esimerkiksi raiskauksessa rikoksentekijänä voisi olla se, jonka sukuelimeen säännöksessä tarkoi- tetulla tavalla kosketaan. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 204 Kädellä, muulla ruumiinosalla tai esineellä tehtävä sukuelimeen kohdistuva koskemi- nen määriteltäisiin jatkossakin sukupuoliyhteydeksi vain, kun teko käsittää tunkeutu- misen toisen kehoon tai sukuelimen ottamisen omaan kehoon (HE 6/1997 vp, s. 188, 216/2013 vp, s. 63). Kaikenlainen sukuelimen tai peräaukon koskeminen ei näin ollen jatkossakaan täyttäisi sukupuoliyhteyden määritelmää vaan osa tällaisista teoista olisi edelleen pykälän 2 momentissa tarkoitettuja muita seksuaalisia tekoja. 2 momentti Momentti kattaisi asiallisesti nykyisen seksuaalisen teon määritelmän (ks. HE 6/1997 vp, s. 188-189, HE 2016/2013 vp, s. 63). 24 §. Syyteoikeus Säännöksen nojalla syyttäjä ei saisi nostaa syytettä kahdeksantoista vuotta täyttänee- seen henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta tai seksuaalisen kuvan lu- vattomasta levittämisestä ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Kyseiset rikokset oli- sivat siis tältä osin niin sanottuja asianomistajarikoksia. Seksuaalinen ahdistelu ja sek- suaalisen kuvan luvattoman levittämiseen nykyisin soveltuvat kunnianloukkausta ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ovat nykyisinkin asianomistajarikoksia (ks. HE 216/2013 vp, s. 63, HE 19/2013vp, s.50, HE 184/1999 vp, s. 38). 25 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeva säännös säilyisi sisällöllisesti ennallaan siltä osin kuin se koskee nykyistä vastaavia rikoslain 20 lukuun sisältyviä säännöksiä. Lisäksi oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeva säännös kattaisi myös ne rikoslain 17 luvusta 20 lukuun siirretyt säännökset, joita koskevasta oikeushenkilön rangaistus- vastuusta säädetään nykyisin 17 luvun 24 §:ssä. Muutokset olisivat näin ollen pääosin teknisluonteisia. Siltä osin kuin rangaistavuuden ala laajenisi paritusta ja seksuaali- sesti lasta esittävän kuvan hallussapitoa koskevien säännösten ehdotettujen muutos- ten myötä, laajenisi myös oikeushenkilön rangaistusvastuu. Säännöksen aineellista soveltamisalaa on muutoin käsitelty hallituksen esityksissä HE 282/2010 vp, HE 34/2004 vp ja HE 6/1997 vp. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 205 25 luku. Vapauteen kohdistuvista rikoksista 3 §. Ihmiskauppa Säännökseen tehtäisiin tekninen muutos paritusta koskevan säännöksen pykälänu- meroinnin muutoksen johdosta. Paritusta koskevan säännöksen muutoksella olisi vaikutusta myös ihmiskauppaa kos- kevaan rikoslain 25 luvun 3 §:n säännökseen, joka sisältää viittauksen lain 20 luvun nykyiseen 9 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Ihmiskauppasäännöksen soveltamisala on kuitenkin nykyistä 20 luvun 9 §:ää laajempi, sillä se kattaa myös muun nykyiseen 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittuun tekoon rinnastettavan seksuaalisen hyväksi- käytön. Säännöksen esitöiden HE 34/2001 vp (s. 96/II) mukaan korvauksen suoritta- minen ei ole nykyisinkään säännöksen soveltamisen edellytys, eikä ehdotettu pari- tusta koskevan sääntelyn muutos näin ollen asiallisesti muuttaisi ihmiskauppaa kos- kevan säännöksen soveltamisalaa. 7.2 Esitutkintalaki Esitutkintalain 3 luku 10 a § 5 momentin mukaan esitutkintaa ei jätetä toimittamatta tai lopeteta eikä tehdä 2 momentissa tarkoitettua sitoumusta siltä osin kuin epäillystä ri- koksesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin kuusi vuotta vankeutta tai epäilty ri- kos on rikoslain 20 luvun 1, 4, 5, 6, 8 a ja 8 b §:ssä tai 21 luvun 4, 5, 6 a ja 7–15 §:ssä tarkoitettu rikos taikka tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatii esitutkinnan toimitta- mista. Koska mainittujen rikosten asemasta voitaisiin jatkossa tuomita ehdotettujen ri- koslain 20 luvun 1, 3, 4, 5, 9, 14, 15, 17, 18 §:n perusteella, muutettaisiin luetteloa näiltä osin. Lain 14 luvun 19 §:ssä säädetään oikeudesta saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta (ks. HE 66/2015 vp, s. 42–43). Säännöksen 1 momentin mukaan kun tutkittavana on raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksu- aalinen hyväksikäyttö, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsenraiskaus, esitutkintaviranomaisen on ilman aiheetonta vii- vytystä ilmoitettava asianomistajalle vankeuslain (767/2005) 19 luvun 4 §:n 2 momen- tissa, tutkintavankeuslain 16 luvun 1 §:n 2 momentissa ja poliisin säilyttämien henki- löiden kohtelusta annetun lain 16 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetystä oikeudesta saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta ja vankilasta tai muusta säi- lytystilasta poistumisesta. Mainittujen rikosten asemasta voitaisiin jatkossa tuomita OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 206 seuraavien säännösten perusteella: raiskaus, törkeä raiskaus, seksuaalinen kajoami- nen, törkeä seksuaalinen kajoaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsenraiskaus, törkeä lapsenraiskaus, sukupuoliyhteys lapsen kanssa, seksuaalinen kajoaminen lap- seen, törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen ja lapseen kohdistuva seksuaalinen teko. Tämän vuoksi luettelo korvattaisiin mainituilla säännöksillä. Lain 9 luvun 4 § koskee kuulustelutilaisuuden tallentaminen todisteena käyttämistä varten ( ks. HE 46/2014 vp s. 146/II–147/II). Säännöksen 4 momentin mukaan, mitä pykälässä säädetään kuulustelusta ja sen tallentamisesta, sovelletaan myös rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6, 7 tai 7 b §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 15–17-vuotiaaseen asianomistajaan, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi ja rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6, 7 tai 7 b §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 18 vuotta täyttäneeseen asi- anomistajaan, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa. Koska mainittujen rikosten asemasta voitaisiin jatkossa tuomita ehdotettujen rikoslain 20 luvun 1-5 tai 12-17 §:n perus- teella, korvattaisiin luettelo näillä säännöksillä. Muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaaliri- koksia koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mu- kaisesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännöksen soveltamisala. 7.3 Järjestyslaki Lain 7 §:ssä säädetään muusta häiriötä aiheuttavasta toiminnasta. Säännöksen 1 mo- mentin mukaan seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla on kielletty. Seksuaalipalvelulla tarkoitetaan tässä laissa rikoslain (39/1889) 20 luvun 10 §:n 1 momentissa määriteltyä sukupuoliyhteyttä sekä siihen rinnastetta- vaa seksuaalista tekoa. Säännöksessä oleva viittaus muutettaisiin ehdotetun lain su- kupuoliyhteyden määritelmään 23 §:n 1 momentissa. Koska voimassa oleva järjestys- lain säännös sisältää myös sukupuoliyhteyteen rinnastettavan teon, ei ehdotettu muu- tos olennaisesti muuttaisi säännöksen soveltamisalaa ehdotetuista sukupuoliyhteyden määritelmän muutoksista huolimatta. 7.4 Laki liikenteen palveluista Lain 3 luvun 25 § koskee taksinkuljettajaa koskevia vaatimuksia. Säännöksen 3 mo- mentin 1 kohdan mukaan ajolupaa ei saa myöntää henkilölle, joka on edellisen viiden OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 207 vuoden aikana syyllistynyt rikoslain (39/1889) 17 luvun 18, 18 a tai 19 §:ssä tarkoitet- tuun sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon tai 20 luvussa tarkoitettuun seksuaa- lirikokseen. Koska 17 luvun 18 a ja 19 §:ää koskevat säännökset ehdotetaan siirrettä- väksi rikoslain 20 lukuun, tehtäisiin lakiin tätä koskeva muutos. Muutokset olisivat en- sisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaalirikoksia koskevien sään- nösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mukaisesti, laajenisi vas- taavasti myös näihin viittaavien säännöksen soveltamisala. 7.5 Laki liiketoimintakiellosta Lain 3 § koskee liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä. Säännöksen 3 momen- tin mukaan liiketoimintakieltoon voidaan määrätä 2 §:ssä tarkoitettu henkilö, jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikoslain 17 luvun 19 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn rikokseen tai osallisuuteen siihen tai kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneeseen rikoslain 20 luvun 9 tai 9 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn rikok- seen tai sen yritykseen taikka osallisuuteen siihen. Koska 17 luvun 18 a ja 19 §:ää koskevat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi rikoslain 20 lukuun, tehtäisiin lakiin tätä koskeva muutos. Muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainit- tujen seksuaalirikoksia koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityk- sessä ehdotetun mukaisesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännöksen soveltamisala. 7.6 Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 Lain 3 a § koskee oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön määräämisestä. Säännök- sen mukaan tuomioistuin voi määrätä muullekin rikoslain 20 luvun 9 tai 9 a §:ssä tar- koitetun paritusrikoksen kohteena olleelle henkilölle kuin asianomistajalle oikeuden- käyntiavustajan esitutkintaa varten. Lain 5 luvun 11 a § koskee anonyymiä todistajaa. Säännöksen mukaan todistajaa voidaan kuulla anonyymisti jos rikos koskee rikoslain 20 luvun 9 a §:ssä säädettyä rikosta taikka tämän yritystä tai osallisuutta. Lakin 3 a §:ään tehtäisiin paritusta koskevaan sääntelyyn numerointiin liittyvä tekninen muutos. Tässä ehdotuksessa esitetty paritussääntelyn soveltamisalan laajentaminen laajen- taisi vastaavasti myös vastaavasti säännöksen soveltamisalaa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 208 7.7 Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006) Lain 16 luvun 2 § koskee ilmoitusta vapauttamisesta ja säilytystilasta poistumisesta. Pykälän 2 momentissa säädetään poliisin velvollisuudesta ilmoittaa tutkintavangin va- pauttamisesta ja karkaamisesta asianomistajalle, joka on ilmoittanut haluavansa tällai- sen ilmoituksen (ks. HE 66/2015 vp s. 55–56). Ilmoitusvelvollisuus koskee muun mu- assa pakottamista seksuaaliseen tekoon, lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttö, ja törkeää lapsenraiskausta. Koska mainittujen ri- kosten asemasta voitaisiin jatkossa tuomita ehdotettujen rikoslain seksuaalista kajoa- mista, törkeää seksuaalista kajoamista, lapsenraiskausta, sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa, seksuaalista kajoamista lapseen, törkeää seksuaalista kajoamista lapseen ja lapseen kohdistuvaa seksuaalista tekoa koskevien säännösten mukaisesti, korvattai- siin luettelo näillä säännöksillä. Muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaalirikoksia koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mukaisesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännöksen soveltamisala. 7.8 Laki raskauden keskeyttämisestä Lain 1§:n mukaan Raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää kun nainen on saa- tettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 22 §:ssä, 20 luvun 1 tai 2 §:ssä, 5 §:ssä, 6 §:n 2 momentissa taikka 7 tai 7 b §:ssä. Koska rikos- lain 20 luvun 6 , 7 ja 7 b §:ien asemasta voitaisiin jatkossa tuomita rikoslain 20 luvun 12–14 §:n mukaan, korvattaisiin edellä mainitut säännökset näillä säännöksillä. Lain 3 §:n mukaan, jos nainen on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 3 §:ssä tai 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa, ei raskautta saa kes- keyttää, ellei rikoksesta ole nostettu syytettä tai sitä ole ilmoitettu syytteeseen panta- vaksi taikka rikoksen tapahtumista asian johdosta toimitetun poliisitutkinnan perus- teella ole pidettävä ilmeisenä. Perusteluiden (HE 6/1997 vp s. 198/I) mukaan sään- nöksessä viitataan niihin 1 §:n 3 kohdan mukaisiin raskauden keskeyttämisen perus- teena mainittuihin rikoksiin, jotka ovat asianomistajarikoksia. Mitkään viitatuista eivät enää ole asianomistajarikoksia (ks. HE 216/2013 vp s. 63/II). Rikoslain 20 luvun 1 §:n 3 momentin tarkoittama lievemmin rangaistava raiskauksen tekomuoto poistettaisiin tässä esityksessä ehdotuksen mukaisesti, joten kohtaan viittaus ehdotetaan poistetta- vaksi myös laista raskauden keskeyttämisestä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 209 Muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaaliri- koksia koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mu- kaisesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännöksen soveltamisala. 7.9 Oikeudenkäymiskaari Lain 17 luvun 24 §:n 3 momentissa säädetään tilanteista, joissa esitutkinnassa annet- tua kertomusta voidaan käyttää todisteena (ks. HE 46/2014 vp s. 84–85). Momentin 3 ja 4 kohdan mukaan todisteena voidaan tietyin edellytyksin käyttää rikoslain 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6, 7 tai 7 b §:ssä tarkoitetun rikoksen asianomistajan kuulustelua, joka on tallennettu videotallenteelle. Säännöksen luetteloa muutettaisiin sisältämään 4-7 b §:ien sijaan viittaukset rikoslain 20 luvun 3–5 ja 12–17 §:iin, joita sovellettaisiin tässä nykyisten säännöksessä mainittujen rikoslain 20 luvun säännösten asemasta. Muu- tokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaalirikoksia koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mukai- sesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännösten soveltamisala. 7.10 Pakkokeinolaki 10 luku salaiset pakkokeinot 3 §.Telekuuntelu ja sen edellytykset. Pykälän 2 momentissa säädetään telekuuntelun edellytyksistä (ks. HE 222/2010 vp s. 318/II; 1 kohdan osalta lisäksi HE 289/2014 vp s. 31/I, 11 kohdan osalta HE 18/2014 vp s. 33/II ja HE 93/2016 vp s. 38 ja 12 kohdan osalta HE 232/2014 vp s. 39/I). Säännöksen 4 ja 5 kohdan mukaan esitutkintaviran- omaiselle voidaan antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn teleosoittee- seen, jos tätä on syytä epäillä törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esit- tävän kuvan levittämisestä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai törkeästä lapsenraiskauksesta. Säännöstä muutet- taisiin tältä osin siten, että kohtien perusteella voidaan antaa lupa telekuunteluun ta- paukissa, joissa on syytä epäillä henkilöä törkeästä lasta seksuaalisesti esittävän ku- van levittämisestä, lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyh- teydestä lapsen kanssa, seksuaalisesta kajoamisesta lapseen, törkeästä seksuaali- sesta kajoamisesta lapseen, lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta, seksuaali- sen hyväksikäytön 2 momentin tarkoittamasta teosta. Lisäksi säännöksen 5 momen- tissa oleva viittaus rikoslain 20 luvun 9 a §:ään korvattaisiin viittauksella rikoslain 20 luvun 11 §:ään. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 210 17 §. Asuntokuuntelu ja sen edellytykset. Pykälä sisältää asuntokuuntelun määritel- män ja sen käytön edellytykset (ks. HE 222/2010 vp s. 330/II–331/I, 1 kohdan osalta lisäksi HE 289/2014 vp s. 31/I). Pykälän 4 kohdan mukaan asuntokuuntelua voidaan käyttää, jos epäiltyä on syytä epäillä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai törkeästä lapsenraiskauksesta. Säännöstä muutettaisiin poistamalla viittaus törke- ään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lisäämällä viittaukset rikoslain 20 luvun 12–14 ja 16 §:iin. Säännös ei enää soveltuisi siltä osin kuin kyse on törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavasta sukupuoliyhteydestä 16–17-vuotiaan lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa ase- massa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Nämä teot tu- lisivat arvioitavaksi ehdotetun sääntelyn mukaisesti joko raiskausta ja törkeää rais- kausta koskevien 1 ja 2 §:n tai seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan 5 §:n 2 momen- tin perusteella. 27 § Peitetoiminta ja sen edellytykset. Pykälä sisältää säännökset peitetoiminnasta. Säännöksen 2 momentin mukaan poliisi saa kohdistaa rikoksesta epäiltyyn peitetoi- mintaa, jos tätä on syytä epäillä 3 §:ssä tarkoitetusta muusta rikoksesta kuin törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä tai törkeästä tulliselvitysrikoksesta taikka jos tätä on syytä epäillä rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta ri- koksesta. Säännöstä muutettaisiin vaihtamalla viittaus rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 mo- mentin 1 kohdasta 20 luvun 19 §:ään. Säännöksen 4 momentin mukaan poliisi saa kohdistaa epäiltyyn peitetoimintaa tietoverkossa, jos tätä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta tai jos kysy- myksessä on rikoslain 17 luvun 19 §:ssä tarkoitettu rikos. Tässä esityksessä ehdote- taan rikoslain 17 luvun 19 §:n siirtämistä rikoslain 20 lukuun ja enimmäisrangaistuk- sen nostamista kahteen vuoteen vankeutta. Tämän vuoksi myös viittaus 17 luvun 19 §:ään poistettaisiin. Lakiin tehtävät muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittu- jen seksuaalirikoksia koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tämän tässä esi- tyksessä ehdotetun mukaisesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännök- sen soveltamisala. 7.11 Rikosrekisterilaki Lain 6 §:ssä säädetään yksityishenkilön oikeudesta saada itseään koskevan rikosre- kisteriote. Säännöksen 2 ja 3 momentista poistettaisiin viittaukset rikoslain 17 luvun 18 a ja 19 §:iin näiden säännösten tekomuotojen siirtyessä rikoslain 20 lukuun. Muu- tokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaalirikoksia OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 211 koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mukai- sesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännöksen soveltamisala. 7.12 Vankeuslaki 19 luku ilmoitukset ja tiedon antaminen Lain 4 §:ssä säädetään ilmoituksesta vangin vapauttamisesta ja vankilasta poistumi- sesta. Säännöksen 2 momentissa on lueteltu rikoksia, joihin syyllistyneen vankilasta poistumisesta on ilmoitettava rikoksen asianomistajalle. Näihin rikoksiin kuuluvat muun muassa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, tämän törkeä tekomuoto sekä tör- keä lapsenraiskaus ja pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Lain 5 §:n 2 momentissa säädetään rikosseuraamuslaitoksen oikeudesta ilmoittaa poliisille vangin, joka on syyllistynyt muun muassa törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai törke- ään lapsenraiskaukseen, vapauttamisesta. Koska 4 §:ssä mainittujen tekojen asemasta voitaisiin jatkossa tuomita seksuaalisesta kajoamisesta, törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta, seksuaalisesta hyväksikäy- töstä, lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyhteydestä lap- sen kanssa, seksuaalisesta kajoamisesta lapseen, törkeästä seksuaalisesta kajoami- sesta lapseen tai lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta, korvattaisiin säännök- sessä mainittu luettelo näillä säännöksillä. Lisäksi, koska mainitun 5 §:n 2 momen- tissa mainituista teoista voitaisiin tuomita ehdotetun mukaisesti lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa tai törkeästä sek- suaalisesta kajoamisesta lapseen, korvattaisiin momentissa yllä mainitut teot viittauk- sella näihin säännöksiin. Säännös ei enää soveltuisi siltä osin kuin kyse on törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistavasta sukupuoliyhteydestä 16–17- vuotiaan lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastetta- vassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa, eikä teko tulisi arvioitavaksi ehdotetun törkeää raiskausta koskevan 2 §:n mukaisesti. Nämä teot tulisivat arvioitavaksi ehdotetun sääntelyn mukaisesti joko rikoslain 20 lu- vun 1 §:n raiskausta tai seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan 5 §:n 2 momentin pe- rusteella. Muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaaliri- koksia koskevien säännösten soveltamisala laajenisi tässä esityksessä ehdotetun mu- kaisesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viittaavien säännöksen soveltamisala. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 212 7.13 Yliopistolaki 5 luku opiskelijat Lain 43 a §:ssa säädetään opiskeluoikeuden peruuttamisesta. Säännöksen 2 momen- tin mukaan yliopisto voi peruuttaa opiskeluoikeuden jos opiskelija on syyllistynyt rikos- lain 17 luvun 18, 18 a tai 19 §:ssä tai rikoslain 20 luvussa mainittuun tekoon. Koska 17 luvun 18 a ja 19 § siirrettäisiin asiallisesti rikoslain 20 lukuun, poistettaisiin näitä koskeva viittaus säännöksestä. Säännökseen tehtäisiin lisäksi tekninen muutos liit- tyen viitattuun rikoslain 50 lukuun. Muutokset olisivat ensisijaisesti teknisluoteisia. Siltä osin kun mainittujen seksuaalirikoksia koskevien säännösten soveltamisala laa- jenisi tässä esityksessä ehdotetun mukaisesti, laajenisi vastaavasti myös näihin viit- taavien säännöksen soveltamisala. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 213 8 Voimaantulo Täydennetään lakiehdotuksia ja perusteluja voimaantulon osalta esityksen jatkoval- misteluvaiheessa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 214 9 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys Julkiselle vallalle on perustuslain 22 §:ssä asetettu velvollisuus turvata perusoikeuk- sien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tähän kuuluu velvollisuus suojella seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista koskemattomuutta. Mainittuja oikeushyviä voidaan suojata rikoslain tarjoamin keinoin. Perustuslaista rangaistussäännöksille seuraavat rajoitukset liittyvät ennen kaikkea pe- rusoikeuksiin. Ne asettavat valtiosääntöiset rajat paitsi sille, mitä tekoja voidaan sää- tää rangaistavaksi, myös sille millaisia rangaistuksia rikoksiin voidaan liittää. Ran- gaistussäännösten tulee täyttää perusoikeuksien rajoittamista koskevat yleiset edelly- tykset ja kulloisestakin perusoikeussäännöksestä mahdollisesti johtuvat erityiset edel- lytykset. Vaikka rangaistavaksi säädettävä teko itsessään ei koskisikaan toimia, joihin perustuslaki nimenomaisesti oikeuttaa, merkitsee sakkorangaistus joka tapauksessa kajoamista tuomitun omaisuuteen ja vankeusrangaistus henkilökohtaiseen vapauteen. Kaiken kaikkiaan perustuslakivaliokunnan perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiin pa- lautuva käytäntö koskee rikoslainsäädäntöä yleisesti. (Ks. esimerkiksi PeVL 48/2017 vp s. 7–8, PeVL 15/2010 vp s. 4, PeVL 17/2006 vp s. 2/II, PeVL 20/2002 vp s. 6/I, PeVL 23/1997 vp s. 2–3.) 9.1 Hyväksyttävyysvaatimus Perusteen, jolla perusoikeutta rajoitetaan, tulee ensinnäkin olla perusoikeusjärjestel- män kokonaisuuden kannalta hyväksyttävä. Rikosoikeudellisessa sääntelyssä hyväk- syttävänä rajoitusperusteena voi olla esimerkiksi pyrkimys suojata jonkin muun kuin rajoituksen kohteena olevan perusoikeuden toteutumista tai saavuttaa jokin muu sel- lainen päämäärä, joka on perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta objektiivi- sin perustein arvioituna normatiivisessa mielessä hyväksyttävä (PeVL 9/2016 vp ja PeVL 61/2014 vp s. 3/I). Rajoitussääntelyn tulee lisäksi olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa. Pe- rusoikeuksia ei siten pidä rajoittaa tarpeettomasti tai vain varmuuden vuoksi, vaikka käsillä olisikin sinänsä hyväksyttävä rajoitusperuste. Perustuslakivaliokunta on esi- merkiksi katsonut, ettei tekoja pidä säätää rangaistaviksi jos rangaistussäännöksellä on lähinnä symbolinen merkitys (ks. PeVL 5/2009 vp s. 3/II ja PeVL 29/2001 vp s. 4/I). Perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin sisältyvä hyväksyttävyysvaatimus koskee OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 215 myös rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää ja voi olla käytännössä merkittävä rangaistuksia koskevan sääntelyn kannalta (ks. esim. PeVL 9/2016 vp s. 4–6). Esityksessä ehdotetuilla rangaistussäännöksillä turvataan perusoikeuksien toteutu- mista perustuslain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ehdotetut seksuaalirikossäännökset määrittelevät rangaistavaksi teot, joilla loukataan toisen seksuaalista itsemääräämis- oikeutta, henkilökohtaista koskemattomuutta ja lasten oikeutta terveelliseen ja turvalli- seen kehitykseen. Rangaistavat teot määriteltäisiin näiden oikeuksien kannalta ny- kyistä kattavammin ja selkeämmin. Tällä myös korjattaisiin soveltamiskäytännössä esiin tulleita ongelmia. Ehdotetuille säännöksille on siten perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä peruste ja painava yhteiskunnallinen tarve. 9.2 Suhteellisuusvaatimus Rikoslain tunnusmerkistöjen ja rangaistusasteikkojen ankaruuden osalta merkitykselli- nen myös oikeasuhtaisuutta koskeva vaatimus. Tämä suhteellisuusvaatimus edellyt- tää sen arvioimista, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vä- hemmän puuttuvalla tavalla kuin rangaistussäännöksellä. Myös rangaistuksen anka- ruus on yhteydessä suhteellisuusvaatimukseen (ks. esim. PeVL 20/2002 vp s. 6/I, PeVL 23/1997 vp s. 2/II). Rangaistusseuraamuksen ankaruuden tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden vaatimukset (PeVL 9/2016 vp s. 2, PeVL 56/2014 vp s. 2–3, PeVL 16/2013 vp s. 2/I, PeVL 23/1997 vp s. 2/II). Edellä mainittuja oikeuksia loukkaavia seksuaalisia tekoja voidaan ehkäistä ja niihin voidaan puuttua erilaisin keinoin, esimerkiksi seksuaalineuvonnalla, -terapialla, ja - kasvatuksella. Nämä keinot ovat jatkossakin tärkeitä ja niitä on pidettävä rikosoikeu- teen nähden ensisijaisina, muttei voida olettaa, että seksuaalisia loukkauksia voitaisiin riittävästi torjua ilman rikosoikeudellisia keinoja. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja seksuaaliset henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukset on si- ten yhä perusteltua säätää rikoksiksi (ks. myös M.C. v. Bulgaria osiossa 2.4). Ehdotettu sääntely ei määrittelisi tekoja rangaistavaksi tarkoitustaan laajemmin. Sään- telyllä ei rajoitettaisi hyväksyttävää monimuotoista seksuaalista käyttäytymistä. Ran- gaistavat teot ryhmiteltäisiin vahingollisuutensa ja moitittavuutensa perusteella eri ri- kosnimikkeiden ja rangaistusasteikkojen alle. Vakavimpien rikosten rangaistusasteik- koja korotettaisiin siten, että ne vastaavat paremmin tekojen vahingollisuutta ja moitit- tavuutta. Lasten osalta myös huomioitaisiin heidän erityinen suojelutarpeensa. Ehdo- OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 216 tettuja muutoksia, joiden seu-rauksena rangaistusten odotetaan pidentyvän ja vanki- määrän kasvavan, on pidettävä yhteiskunnallisen kontrollijärjestelmän laajuuden ja ankaruuden kannalta perusteltuina ja oikein mitoitettuina. Seksuaalirikoksia koskeva sääntely muodostaisi myös sisäisesti ja muihin rangaistussäännöksiin nähden oikea- suhtaisen kokonaisuuden. Ehdotetun sääntelyn voidaan siten katsoa olevan suhteelli- suusvaatimuksen mukainen. 9.3 Laillisuusperiaate Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita ran- gaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty ran- gaistavaksi. Säännöksessä turvattu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää myös lain sisältöön kohdistuvan niin sanotun korostetun täsmällisyysvaatimuksen. Sen mu- kaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että lain sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin teko tai laimin- lyönti rangaistava (esim. PeVL 20/2018 vp, s. 2 viitteineen). Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen 1 virkkeen mukaan ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perus- teella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan rikos. Myös tämä artikla edellyttää rangaistussäännöksiltä ennustettavuuden takaavaa yksityiskohtaisuutta ja täsmällisyyttä. Raiskausta ja muita seksuaalirikoksia koskevat keskeiset säännökset määriteltäisiin suostumuksen puutteeseen perustuviksi säätämällä rikosten keskeiseksi tunnusmer- kiksi se, ettei toinen henkilö osallistu tekoon vapaaehtoisesti. Tämä muuttaisi nykyi- sen sääntelyn lähtökohtia, joissa keskeistä on tekotapa tai teon kohteen avuton tila. Vapaaehtoinen osallistuminen ja sen puuttuminen voi ilmetä monenlaisella tavalla. Hyväksyttävän seksuaalisen käyttäytymisen moninaisuuden vuoksi rangaistussään- nök-sessä ei ole perusteltua kuvata tyhjentävästi, miten sen, että toinen osallistuu tai ei osallistu tekoon vapaaehtoisesti, tulisi tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ilmetä. Suostumuksen puutteeseen perustuvan seksuaalirikossääntelyn luonteen ja ilmiöiden moninaisuuden vuoksi kaikissa varteenotettavissa säännösvaihtoehdoissa onkin käy- tettävä melko yleisiä termejä (ks. osio 5.1). Vastaavasti monenmuotoisia ovat sek- suaalista itsemääräämisoikeutta tyypillisesti vaarantavat teot, joita ehdotetaan ran- gaistavaksi seksuaalisena ahdisteluna (ks. osiot 2.5.3 ja 5.1). Ehdotettujen säännös- ten soveltamisalaa on kuitenkin täsmennetty säännöskohtaisissa perusteluissa ja li- säksi säännöksiä täsmentäisi se, että tunnusmerkistössä itsessään mainittaisiin useita OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 217 erityisiä tekotapoja. Ehdotetut rangaistussäännökset on laadittu edellä mainitut reuna- ehdot ja tavoitteet huomioon ottaen mahdollisimman täsmällisiksi ja tarkkarajaisiksi siten, että niiden voidaan katsoa täyttävän laillisuusperiaatteen asettamat vaatimuk- set. Lakivaliokunnan kannan mukaan määritelmäsäännösten tulisi olla erityisen täsmälli- siä, koska ne antavat sisältöä monille muille pykälille (LaVM 4/2014 s. 8). Sukupuo- liyhteyden määritelmää laajennettaisiin edellä esitetyllä tavalla ainoastaan sellaisiin tekoihin, joita voidaan arkikielessäkin kuvata sukupuoliyhteytenä (jakso 2.5.3). Nämä teot olisi myös määritelty mahdollisimman kuvaavasti ja tarkkaan. Ehdotetun määritel- mäsäännöksen voidaan katsoa täyttävän laillisuusperiaatteen asettamat vaatimukset. Erityisesti ehdotetun seksuaalisen kuvan luvatonta levittämistä koskevan rangaistus- säännöksen kannalta on huomioitava, että joissain tapauksissa myös sanan- ja leh- distönvapauden käyttäminen voi merkitä sitä, ettei kuvan levittäminen ole oikeude- tonta, esimerkiksi seksuaalisen kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Sananvapaus seu- raa perustuslain 12 §:stä ja sen laajuuden kannalta on merkitystä myös muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklalla ja sitä koskevalla Euroopan ihmisoi- keustuomioistuimen oikeuskäytännöllä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkai- sukäytännössään usein punninnut sanan- ja lehdistönvapauden suhdetta yksityiselä- män suojaan ja esittänyt erilaisia kriteerejä, joita tässä punnissa tulee ottaa huomioon (Axel Spinger AG v. Saksa, 39954/08, 7.2.2012, kohdat 89-95). Myös pääministerillä on oikeus yksityiselämän suojaan hänen yksityiselämäänsä ydinalueeseen, kuten seksuaaliseen kanssakäymiseen, kuuluvien tietojen osalta (Ruusunen v. Suomi, 73579/10, 14.1.2014, kohta 14 ja 51). Vaikka sananvapaus koskee myös kuvia, niin kuvien esittämisen katsotaan olevan erityisen merkittävää henkilön maineelle, koska kuvat voivat sisältää hyvin henkilökohtaista tai intiimiä tietoa yksilöstä (von Hannover [no. 2], kohta 103). Kuvien ja erityisesti videomateriaalin esittämisessä huomiota tulee kiinnittää siihen, tuoko kuvien tai videon julkaiseminen mitään lisäarvoa julkiselle kes- kustelulle ja mikä on näiden kuvien sisältö, erityisesti jos ne sisältävät intiimiä ja hyvin henkilökohtaista tietoa yksilöstä (ks. Mosley v. Yhdistynyt kuningaskunta, 48009/08, 10.5.2011, kohdat 115 ja 130). Koska ehdotettu säännös seksuaalisen kuvan luvattomasta levittämisestä edellyttäisi teon vakavuudelta myös tiettyä painavuutta, voinee teko olla sanan- ja lehdistönva- pauden perusteella oikeutettua käytännössä vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 218 Tällaisen poikkeuksen mainitseminen pykälässä nimenomaisesti voisi sen vuoksi an- taa väärän käsityksen säännöksen tarkoituksesta. Säännöstä voidaan näin ollen pitää laillisuusperiaatteen kannalta riittävän täsmällisenä. Lakiehdotukset voidaan edellä esitetyin perustein hyväksyä tavallisen lain säätämis- järjestyksessä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 219 LAKIEHDOTUKSET Laki rikoslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 18 a ja 19 §, sellaisena kuin ne ovat 17 luvun 18 a § laeissa 650/2004 ja 564/2015 ja 19 § laissa 540/2011 muutetaan 1 luvun 11 §:n 2 momentti, 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohta, 8 luvun 1 §:n 5 momentti, 15 luvun 10 §:n 1 momentti, 17 luvun 18 §:n 1 ja 4 momentti ja 24 §:n 1 momentti, 20 luku sekä 25 luvun 3 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 luvun 11 §:n 2 momentti laiessa 368/2019 ja 486/2019, 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohta, 8 luvun 1 §:n 5 momentti ja 15 luvun 10 §:n 1 momentti laissa 486/2019, 17 luvun 18 §:n 1 ja 4 momentti laeissa 650/2004 ja 540/2011 ja 24 §:n 1 momentti laissa 511/2011, 20 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 25 luvun 3 §:n 1 momentti laissa 1177/2014, seuraavasti: 1 luku Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta 11 § Kaksoisrangaistavuuden vaatimus – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta tekopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt Suomen kansalainen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö ja teosta sääde- tään rangaistus: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5) (kumottu) 6) 20 luvun 1–5, 9 tai 12–22 §:ssä; 7) 20 luvun 10 tai 11 §:ssä, jos teko kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 220 2 c luku Vankeudesta ja yhdistelmärangaistuksesta 11 § Yhdistelmärangaistus – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Edellytyksenä yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle on, että: 1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikaiseen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangais- tukseen murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä raiskauksesta, lapsenrais- kauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa, 20 luvun 5 §:n 2 mo- mentissa tarkoitetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lap- seen, törkeästä ryöstöstä, törkeästä tuhotyöstä, joukkotuhonnasta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksesta, sotarikoksesta, törkeästä sotarikok- sesta, kidutuksesta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden vaaran- tamisesta, ydinräjähderikoksesta, kaappauksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 8 luku Vanhentumisesta 1 § Syyteoikeuden vanhentuminen – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Lapsenraiskauksen, törkeän lapsenraiskauksen, sukupuoliyhteyden lapsen kanssa, seksuaalisen kajoamisen lapseen, törkeän seksuaaliseen kajoamiseen lapseen ja lapseen kohdistuvan seksuaali- sen teon syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta raiskausta, tör- keää raiskausta, seksuaalista kajoamista, törkeää seksuaalista kajoamista, seksuaalista hyväksikäyt- töä, paritusta, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 15 luku Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan 10 § Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, tör- keän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rik- komisen, jalkaväkimiinakiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 221 maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtio- petoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, lapsenraiskauksen, törkeän lapsenraiskauksen, suku- puoliyhteyden lapsen kanssa, 20 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun seksuaalisesta hyväksikäy- tön, törkeän seksuaalisen kajoamisen lapseen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryös- tön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmele- misen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estet- tävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan 18 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai asettaa saataville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti tai to- denmukaisesti esitetään 1) väkivaltaa tai 2) eläimeen sekaantumista, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Kuva tai kuvatallenne on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todellisuuspohjainen, jos se on val- mistettu tilanteesta, jossa ihminen tai eläin on tosiasiallisesti ollut sukupuolisiveellisyyttä loukkaa- van toiminnan kohteena, ja todenmukainen, jos se erehdyttävästi muistuttaa valokuvaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmistettua kuvaa tai kuvatallennetta tilanteesta, jossa ihminen tai eläin on sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan toiminnan kohteena. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 18 a § Törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen (kumotaan) 19 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito (kumotaan) – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 222 24 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen, laittoman maahantulon järjestämi- seen, törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen, eläinsuojelurikokseen, törkeään eläinsuoje- lurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, rahapelirikokseen, arpajaisrikokseen, rahankeräysrikok- seen, väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistus- vastuusta säädetään. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 20 luku Seksuaalirikoksista 1 § Raiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoi- sesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuo- deksi. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön koh- distuvaa väkivaltaa tai pakottaa hänet siihen uhkauksella tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tah- toaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Yritys on rangaistava. 2 § Törkeä raiskaus Jos raiskauksessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekee vähintään kaksi henkilöä, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 4) kohteena on kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttänyt lapsi tai 5) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 223 ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törke- ästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 3 § Seksuaalinen kajoaminen Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon sellaiselle henkilölle, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, ja teko olennaisesti loukkaa tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava seksuaalisesta kajoamisesta vankeuteen vä- hintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisesta kajoamisesta tuomitaan myös se, joka tekee toiselle 1 momentissa tarkoitetun seksuaalisen teon tai saa hänet ryhtymään sellaiseen tekoon 1) käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkauksella pakottamalla tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toisella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tah- toaan tiedottomuuden, heikentyneen tajunnantilan, voimakkaan päihtymistilan, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan taikka tilanteen äkillisyyden vuoksi. Yritys on rangaistava. 4 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen Jos seksuaalisessa kajoamisessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, 2) rikoksen tekee vähintään kaksi henkilöä, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai 4) kohteena on kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttänyt lapsi, ja seksuaalinen kajoaminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 5 § Seksuaalinen hyväksikäyttö Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksu- aalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 224 1) kuusitoista muttei kahdeksantoista vuotta täyttäneen henkilön, joka on koulussa, laitok- sessa, työsuhteessa tai vapaa-ajan toiminnassa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen, 2) kuusitoista muttei kahdeksantoista vuotta täyttäneen henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikä- eron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymät- tömyyttä, 3) henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky muodostaa tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikenty- nyt, tai 4) henkilön, joka on hänestä hoitosuhteen tai henkisen valta-aseman vuoksi erityisen riippu- vainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena, seksu- aalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuo- deksi. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa tai koskettelemalla tai muulla tavoin tekee tämän ikäiselle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehi- tystä, tai saa hänet ryhtymään sellaiseen tekoon, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden. Yritys on rangaistava. 6 § Seksuaalinen ahdistelu Joka 1) koskettelemalla tai 2) kosketteluun voimakkuutensa tai toistuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla sanallisesti, lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan, ottamalla kuvan tai itseään paljastamalla, taikka muulla vastaavalla tavalla tekee toiselle seksuaalisen teon, ja teko on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemää- räämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksu- aalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. 7 § Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen Joka oikeudettomasti esittää tai levittää toista henkilöä seksuaalisesti esittävän todenmukai- sen tai todellisuuspohjaisen kuvan tai kuvatallenteen siten, että teko loukkaa olennaisesti tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava seksuaalisen kuvan luvattomasta levittämi- sestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 225 Kuva on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todellisuuspohjainen, jos se on valmistettu tilan- teesta, jossa henkilö tosiasiallisesti esiintyy 1 momentissa tarkoitetussa kuvassa, ja todenmu- kainen, jos se erehdyttävästi muistuttaa valokuvaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmistettua kuvaa tai kuvatallennetta tilanteesta, jossa henkilö tosiasiallisesti esiintyy 1 mo- mentissa tarkoitetulla tavalla. 8 § Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö Joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 10 tai 11 §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhty- mään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 9 §:n mukaan rangaistava, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sak- koon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hy- väkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä su- kupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon sanotussa momentissa tarkoi- tetun rikoksen kohteena olevan henkilön kanssa. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka tekee 1 tai 2 momentissa tarkoitetun teon, vaikka hänellä on ollut syytä epäillä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön olevan 10 tai 11§:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena. Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava. 9 § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipal- velujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tuomitaan myös se, joka käyttää 1 momentissa tar- koitettuja seksuaalipalveluja, joista toinen on luvannut tai antanut korvauksen. Yritys on rangaistava. 10 § Paritus Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä 1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten taikka kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen kohdistuvaa tai tämän tekemää seksuaalista tekoa, joka on omiaan vaarantamaan lapsen kehi- tystä, varten, 2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olen- naisesti edistää tekoa, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 226 3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhtymistä tie- täen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista, 4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai 5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon, on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 11 § Törkeä paritus Jos parituksessa 1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, 2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 12 § Lapsenraiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä 1) kahtatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa taikka 2) kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa a) 1 §:n 1––2 momentissa tarkoitetulla tavalla, b) jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu suku- puoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla tai c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden taikka saa kuusitoista vuotta nuoremman lapsen kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tuomittava lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 227 13 § Törkeä lapsenraiskaus Jos lapsenraiskauksessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekee vähintään kaksi henkilöä, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, 5) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa tai 6) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi ja lapsenraiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuo- deksi. Yritys on rangaistava. 14 § Sukupuoliyhteys lapsen kanssa Joka on sukupuoliyhteydessä kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä ankarampaa rangaistusta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 15 § Seksuaalinen kajoaminen lapseen Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon 1) kahtatoista vuotta nuoremmalle lapselle taikka 2) kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneelle lapselle a) 3 §:n 1––2 momentissa tarkoitetulla tavalla, b) jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu osallis- tumaan tai ryhtymään seksuaaliseen tekoon kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla tai OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 228 c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden, ja teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, on tuomittava seksuaalisesta kajoami- sesta lapseen vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 16 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen Jos seksuaalisessa kajoamisessa lapseen 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, 2) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla, 3) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa tai 4) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lapseen vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 17 § Lapseen kohdistuva seksuaalinen teko Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneelle lapselle, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero, ja teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, on tuo- mittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä ankarampaa rangaistusta, lapseen kohdistu- vasta seksuaalisesta teosta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 18 § Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin Joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen si- sällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan 19 §:n 1 momentissa tar- koitetulla tavalla valmistaa kuva tai kuvatallenne, jossa seksuaalisesti esitetään lasta, taikka kohdistaa lapseen 12–17 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava lapsen houkuttelemisesta seksu- aalisiin tarkoituksiin sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 229 19 § Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai asettaa saata- ville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvan tai kuvatallenteen, jossa seksuaalisesti ja todellisuuspohjaisesti tai todenmukai- sesti esitetään lasta, on tuomittava lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos säännöksessä tarkoitetun kuvan tai kuvatal- lenteen valmistamista tai levittämistä on kuvan tai kuvatallenteen tiedonvälitystä palvelevan luonteen taikka ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi pidettävä perusteltuna Tässä säännöksessä lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä hen- kilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaa- toista vuotta nuorempi. Kuva tai kuvatallenne on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todellisuus- pohjainen, jos se on valmistettu tilanteesta, jossa lapsi on tosiasiallisesti säännöksessä tarkoite- tun seksuaalisen teon kohteena, ja todenmukainen, jos se erehdyttävästi muistuttaa valokuvaa- malla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmistettua kuvaa tai kuvatallennetta tilanteesta, jossa lapsi on säännöksessä tarkoitetun seksuaalisen teon kohteena. 20 § Törkeä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen Jos lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisessä 1) lapsi on erityisen nuori, 2) kuvassa esitetään myös vakavaa väkivaltaa tai lapsen kohtelua erityisen nöyryyttävästi, 3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai 4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. 21 § Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito Joka 1) oikeudettomasti pitää hallussaan kuvaa tai kuvatallennetta, jossa 19 §:ssä tarkoitetulla ta- valla esitetään seksuaalisesti lasta, tai OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 230 2) maksua vastaan tai muuten sopimalla taikka muuten tarkoituksenaan kyseiseen materiaa- liin pääsyn hankkiminen hankkii pääsyn 1 kohdassa tarkoitettuun kuvaan tai kuvatallenteeseen niin, että se on hänen käytettävissään tietokoneen tai muun teknisen laitteen välityksellä ilman laitteelle tallentumista, on tuomittava lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Mitä 19 §:n 4 momentissa säädetään, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettuja tekoja. 22 § Lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraaminen Joka seuraa järjestettyä esitystä, jossa lapsi esiintyy seksuaalisesti, on tuomittava lasta sek- suaalisesti esittävän esityksen seuraamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuo- deksi. Mitä 19 §:n 4 momentissa säädetään lapsen määritelmästä, koskee myös tässä pykälässä tar- koitettuja tekoja. Yritys on rangaistava. 23 § Määritelmät Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukuelimellä tehtävää taikka sukuelimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon, toisen sukuelimen otta- mista omaan kehoon taikka toisen sukuelimen tai peräaukon koskettelua sukuelimellä tai suulla. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. 24 § Syyteoikeus Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kahdeksantoista vuotta täyttäneeseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta tai seksuaalisen kuvan luvattomasta levittämisestä, ellei asianomis- taja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. 25 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu Paritukseen, törkeään paritukseen, lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämiseen ja törke- ään lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämiseen sekä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapitoon sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Sama koskee 18 §:ssä tarkoitettua rikosta, jossa ehdotetaan tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa tarkoituksena valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa seksuaalisesti esitetään lasta. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 231 25 luku Vapauteen kohdistuvista rikoksista 3 § Ihmiskauppa Joka 1) käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla, 2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, 3) maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai 4) ottamalla vastaan sellaisen korvauksen ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa toisen hänen saattamisekseen 20 luvun 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnas- tettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi, on tuomittava ihmiskaupasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 232 Laki esitutkintalain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 10 a §:n 5 momentti, 4 luvun 19 §:n 1 momentti sekä 9 luvun 4 §:n 4 momentin 2 ja 3 kohta, sellaisina kuin niistä ovat 3 luvun 10 a §:n 5 momentti laissa 672/2014, 4 luvun 19 §:n 1 momentti laissa 487/2019, 9 luvun 4 §:n 4 momentin 2 ja 3 kohdat laissa 487/2019, seuraavasti: 3 luku 10 a § Esitutkinnan rajoittaminen tunnustuksen perusteella – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Tämän pykälän nojalla esitutkintaa ei jätetä toimittamatta tai lopeteta eikä tehdä 2 momentissa tarkoitettua sitoumusta siltä osin kuin epäillystä rikoksesta on säädetty ankarampi rangaistus kuin kuusi vuotta vankeutta tai epäilty rikos on rikoslain 20 luvun 1, 3–5, 9, 14, 15, 17, 18 §:ssä tai 21 luvun 4, 5, 6 a ja 7–15 §:ssä tarkoitettu rikos taikka tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatii esitut- kinnan toimittamista. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 4 luku 19 § Ilmoitus oikeudesta saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta Kun tutkittavana on raiskaus, törkeä raiskaus, seksuaalinen kajoaminen, törkeä seksuaalinen ka- joaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsenraiskaus, törkeä lapsenraiskaus, sukupuoliyhteys lap- sen kanssa, seksuaalinen kajoaminen lapseen, törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen, lapseen kohdistuva seksuaalinen teko, tappo, murha, surma, törkeä pahoinpitely, törkeän henkeen tai ter- veyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu, törkeä kotirauhan rikkominen, törkeä vapaudenriisto, ih- miskauppa, törkeä ihmiskauppa, panttivangin ottaminen, panttivangin ottamisen valmistelu, vai- noaminen, törkeä ryöstö tai törkeän ryöstön valmistelu taikka sellaisen rikoksen yritys tai osallisuus sellaiseen rikokseen, esitutkintaviranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava asian- omistajalle vankeuslain (767/2005) 19 luvun 4 §:n 2 momentissa, tutkintavankeuslain 16 luvun 1 §:n 2 momentissa ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 16 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetystä oikeudesta saada ilmoitus vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta ja van- kilasta tai muusta säilytystilasta poistumisesta. (12.4.2019/487) – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 233 9 luku 4 § Kuulustelutilaisuuden tallentaminen todisteena käyttämistä varten – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Mitä edellä tässä pykälässä säädetään kuulustelusta ja sen tallentamisesta, sovelletaan myös: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 2) rikoslain 20 luvun 1–5 tai 12–17 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 15–17-vuotiaaseen asian- omistajaan, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi; (12.4.2019/487) 3) rikoslain 20 luvun 1–5 tai 12–17 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 18 vuotta täyttäneeseen asianomistajaan, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa. (12.4.2019/487) – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 234 Laki järjestyslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan järjestyslain (612/2003) 7 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on laissa 744/2006, seuraavasti: 2 luku Järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen sekä häiriön aiheuttaminen 7 § Muu häiriötä aiheuttava toiminta Seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla on kielletty. Seksu- aalipalvelulla tarkoitetaan tässä laissa rikoslain (39/1889) 20 luvun 23 §:n 1 momentissa määritel- tyä sukupuoliyhteyttä sekä siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa. Rangaistus seksikaupan koh- teena olevan henkilön hyväksikäytöstä ja seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta säädetään rikos- lain 20 luvun 8 ja 9 §:ssä. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 235 Laki liikenteen palveluista annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) 25 §:n 3 momentin 1 kohta, seuraavasti: 3 luku 25 § Taksinkuljettajaa koskevat vaatimukset – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Liikenne- ja viestintävirasto ei kuitenkaan saa myöntää taksinkuljettajan ajolupaa henkilölle, joka on rikosrekisteristä ilmenevällä tavalla syyllistynyt ajoluvan hakemista edeltäneen viiden vuoden aikana: 1) rikoslain (39/1889) 17 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon, 20 luvussa tarkoitettuun seksuaalirikokseen, 21 luvun 1–3 tai 6 §:ssä tarkoitettuun henkeen tai ter- veyteen kohdistuvaan rikokseen, 25 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun ihmiskauppaan tai 3 a §:ssä tarkoi- tettuun törkeään ihmiskauppaan, 31 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun törkeään ryöstöön taikka 50 luvussa tarkoitettuun huumausainerikokseen; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 236 Laki liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan liiketoimintakiellosta annetun lain (1059/1985) 3 §:n 3 momentin 1 ja 2 kohta, sellaisena kuin ne ovat laissa 1179/2014, seuraavasti: 3 § Liiketoimintakiellon määräämisen edellytykset – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Lisäksi liiketoimintakieltoon voidaan määrätä 2 §:ssä tarkoitettu henkilö, jos hän on liiketoimin- nassa syyllistynyt: 1) rikoslain (39/1889) 17 luvun 18 §:ssä tai 20 luvun 19 tai 20 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn rikokseen tai sen yritykseen taikka osallisuuteen siihen; 2) rikoslain 20 luvun 21 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn rikokseen tai osallisuuteen siihen; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 237 Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvun 3 a §:n 1 momentti ja 5 luvun 11 a §:n 1 momentin 1 kohta, sellaisina kuin ne ovat 2 luvun 3 a §:n 1 momentti laissa 1178/2014 ja 5 luvun 11 a §:n 1 momen- tin 1 kohta laissa 733/2015, seuraavasti: 2 luku 3 a § Sen lisäksi, mitä 1 a §:ssä säädetään oikeudenkäyntiavustajan ja 3 §:ssä tukihenkilön määräämi- sestä asianomistajalle, tuomioistuin voi määrätä muullekin rikoslain 20 luvun 10 tai 11 §:ssä tar- koitetun paritusrikoksen kohteena olleelle henkilölle kuin asianomistajalle oikeudenkäyntiavusta- jan esitutkintaa varten, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana, sekä tukihenkilön esitut- kintaa ja oikeudenkäyntiä varten, jos rikoksen kohteena ollutta henkilöä kuullaan henkilökohtai- sesti asian selvittämiseksi ja jos hänen voidaan olettaa tarvitsevan tukea. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5 luku 11 a § Tuomioistuin voi syyttäjän taikka epäillyn tai vastaajan kirjallisesta hakemuksesta päättää, että rikosasiassa kuullaan henkilöä todistajana siten, ettei hänen henkilöllisyytensä eivätkä yhteystie- tonsa paljastu (anonyymi todistaja), jos: 1) rikosepäily tai syyte koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta, taikka rikoslain 20 luvun 11 §:ssä tai 25 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädettyä rikosta taikka tällaisen rikoksen yritystä tai osallisuutta tällaiseen rikokseen; ja – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 238 Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (841/2006) 16 luvun 2 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 490/2019, seuraavasti: 16 luku 2 § Ilmoitus vapauttamisesta ja säilytystilasta poistumisesta – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – - Raiskauksen, törkeän raiskauksen, seksuaalisen kajoamisen, törkeän seksuaalisen kajoamisen, seksuaalisen hyväksikäytön, lapsenraiskauksen, törkeän lapsenraiskauksen, sukupuoliyhteyden lapsen kanssa, seksuaalisen kajoamisen lapseen, törkeän seksuaalisen kajoamisen lapseen, lapseen kohdistuvan seksuaalisen teon, tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun, törkeän kotirauhan rikkomisen, törkeän vapauden- riiston, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, panttivangin ottamisen valmis- telun, vainoamisen, törkeän ryöstön tai törkeän ryöstön valmistelun taikka sellaisen rikoksen yri- tyksen tai osallisuuden sellaiseen rikokseen johdosta vangitun tutkintavangin vapauttamisesta ja karkaamisesta on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava asianomistajalle, joka on esitutkintalain 4 luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmoittanut haluavansa saada tällaisen ilmoituksen. Ilmoituk- sen tekeminen edellyttää, että siitä ei arvioida aiheutuvan vaaraa tutkintavangin hengelle tai tervey- delle. (12.4.2019/490) – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 239 Laki raskauden keskeyttämisestä annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan raskauden keskeyttämisestä annetun lain (239/1970) 1 §:n 3 kohta sekä 3 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 493/2019, seuraavasti: 1 § Raskaus voidaan tämän lain säännöksiä noudattaen naisen pyynnöstä keskeyttää: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 3) kun hänet on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 22 §:ssä, 20 luvun 1 tai 2 §:ssä, 5 §:ssä, 12, 13 tai 14 §:ssä (12.4.2019/493) – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 3 § Kun nainen on saatettu raskaaksi olosuhteissa, joita tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 mo- mentin 2 tai 4 kohdassa, ei raskautta saa keskeyttää, ellei rikoksesta ole nostettu syytettä tai sitä ole ilmoitettu syytteeseen pantavaksi taikka rikoksen tapahtumista asian johdosta toimitetun esitutkin- nan perusteella ole pidettävä ilmeisenä. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 240 Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 24 §:n 3 momentin 3 ja 4 kohta, sellaisina kuin ne ovat laissa 489/2019, seuraavasti: 17 luku 24 § – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Seuraavien esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänital- lenteeseen tallennettua kuulustelua voidaan kuitenkin käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 3) rikoslain 20 luvun 1–5, 12–17 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 15–17-vuotias asianomis- taja, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi; (12.4.2019/489) 4) rikoslain 20 luvun 1–5, 12–17 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen 18 vuotta täyttänyt asian- omistaja, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa. (12.4.2019/489) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 241 Laki pakkokeinolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 3 §:n 2 momentin 4 ja 5 kohta sekä 5 momentti, 17 §:n 1 momentin 4 kohta ja 27 §:n 2 ja 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 10 luvun 3 §:n 2 momentin 4 ja 5 kohta laissa 488/2019, 5 momentti laissa 1180/2014, 17 §:n 1 momentin 4 kohta sellaisena kun se on laissa 488/2019 ja 27 §:n 2 momentti osaksi laeissa 1146/2013 ja 1468/2011, seuraavasti: 10 luku Salaiset pakkokeinot 3 § Telekuuntelu ja sen edellytykset – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 4) törkeästä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisestä; 5) lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa, seksu- aalisesta kajoamisesta lapseen, törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lapseen, lapseen kohdistu- vasta seksuaalisesta teosta, rikoslain 20 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta seksuaalisesta hy- väksikäytöstä; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Lupa telekuunteluun voidaan antaa myös, kun on syytä epäillä jotakuta törkeästä parituksesta, jossa on tavoiteltu erityisen suurta hyötyä ja rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti tai jota tarkoitetaan rikoslain 20 luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohdassa. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 17 § Asuntokuuntelu ja sen edellytykset Esitutkintaviranomaiselle voidaan myöntää lupa kohdistaa teknistä kuuntelua vakituiseen asumi- seen käytettävään tilaan, jossa rikoksesta epäilty todennäköisesti oleskelee (asuntokuuntelu). Edel- lytyksenä on lisäksi, että häntä on syytä epäillä: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 242 4) lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa, rikos- lain (39/1889) 20 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lapseen; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 27 § Peitetoiminta ja sen edellytykset – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Poliisi saa kohdistaa rikoksesta epäiltyyn peitetoimintaa, jos tätä on syytä epäillä 3 §:ssä tarkoi- tetusta muusta rikoksesta kuin törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä tai törkeästä tulli- selvitysrikoksesta taikka jos tätä on syytä epäillä rikoslain 20 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta rikok- sesta. Edellytyksenä on lisäksi, että tiedonhankintaa on rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden, järjestäytyneisyyden tai ammattimaisuuden taikka ennakoitavissa olevan jatkuvuuden tai toistu- vuuden vuoksi pidettävä tarpeellisena. Poliisi saa kohdistaa epäiltyyn peitetoimintaa tietoverkossa, jos tätä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 243 Laki rikosrekisterilain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan rikosrekisterilain (770/1993) 6 §:n 2 momentti ja 3 momentin 2 ja 3 kohta, sellaisina kuin ne ovat laissa 149/2014, seuraavasti: 6 § – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, yksityinen henkilö saa itseään koskevan otteen rikos- rekisteristä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) 2 §:ssä tarkoitettua tehtävää varten. Otteeseen merkitään tiedot päätöksestä, jolla hänet on tuomittu rikoslain 17 luvun 18 §:ssä tarkoitetusta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta teosta, rikoslain 20 luvussa tarkoitetusta seksuaalirikoksesta, 21 luvun 1 §:n nojalla taposta, 2 §:n nojalla murhasta, 3 §:n nojalla surmasta tai 6 §:n nojalla törkeästä pahoinpitelystä, 25 luvun 3 §:n nojalla ihmiskaupasta tai 3 a §:n nojalla törkeästä ihmiskaupasta, 31 luvun 2 §:n nojalla törkeästä ryöstöstä taikka 50 luvussa tarkoitetuista huumausainerikoksista. Otteeseen merkitään myös tiedot päätöksestä, jolla hänet on ennen edellä mainittujen lainkohtien voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla tuomittu edellä mainittua tekoa vastaavasta rikoksesta. Lisäksi otteeseen merkitään tiedot rikos- lain 17 luvun 18 §:ssä, 20 luvussa taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetuista rikoksista tuomituista sakoista, jotka on rekisteröity sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 46 §:n 1 momen- tissa tarkoitettuun sakkorekisteriin. Edellä 2 momentissa tarkoitettuun otteeseen merkitään lisäksi tiedot: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 2) päätöksestä, joka on merkitty EU-rikosrekisterilaissa tarkoitettuun säilytysrekisteriin ja jolla Suomen kansalainen on toisessa jäsenvaltiossa tuomittu rikoslain 17 luvun 18 §:ssä, 20 luvussa taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitettua rikosta vastaavasta rikoksesta sakkorangaistukseen; 3) päätöksestä, joka on saatu EU-rikosrekisterilain 20 tai 20 a §:n nojalla ja jolla henkilö on tuo- mittu toisessa jäsenvaltiossa tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettua rikosta vastaavasta rikok- sesta tämän lain 2 §:n 1 momentissa mainittua seuraamusta vastaavaan seuraamukseen tai rikoslain 17 luvun 18 §:ssä, 20 luvussa taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitettua rikosta vastaavasta rikok- sesta sakkorangaistukseen; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 244 Laki vankeuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan vankeuslain (767/2005) 19 luvun 4 §:n 2 momentti ja 19 luvun 5 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 491/2019, seuraavasti: 19 luku Ilmoitukset ja tiedon antaminen 4 § Ilmoitus vapauttamisesta ja vankilasta poistumisesta – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Raiskauksesta, törkeästä raiskauksesta, seksuaalisesta kajoamisesta, törkeästä seksuaalisesta ka- joamisesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, su- kupuoliyhteydestä lapsen kanssa, seksuaalisesta kajoamisesta lapseen, törkeästä seksuaalisesta ka- joamisesta lapseen, lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta, taposta, murhasta, surmasta, törke- ästä pahoinpitelystä, törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta, törkeästä kotirauhan rikkomisesta, törkeästä vapaudenriistosta, ihmiskaupasta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta, panttivangin ottamisen valmistelusta, vainoamisesta, törkeästä ryöstöstä tai törkeän ryöstön valmistelusta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen tuomitun vangin vapauttamisesta, karkaamisesta, vankilasta luvatta poistumisesta, van- kilaan palaamatta jäämisestä poistumisluvassa tai muussa luvassa määrättynä ajankohtana sekä tälle ennen tämän lain 14 luvun 3 §:ssä tarkoitettua ajankohtaa myönnetystä luvasta poistua vanki- lasta ilman valvontaa tai mainitun luvun 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun valvonnan alaisena on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava asianomistajalle, jos asianomistaja on esitutkintalain 4 lu- vun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmoittanut haluavansa saada tällaisen ilmoituksen ja asianomis- tajan pyynnöstä on ilmoitettu Rikosseuraamuslaitokselle siten kuin tämän lain 2 luvun 1 a §:ssä tai tutkintavankeuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetään. Asianomistajalle on ilmoitettava myös edellä mai- nitusta tämän lain 14 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, josta lähtien vangille voidaan myön- tää poistumislupia rangaistusajan pituuden perusteella ja ensimmäisestä tällä perusteella myönne- tystä poistumisluvasta sekä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon siirrosta toiseen valtioon. Edellä mainittujen ilmoitusten tekeminen edellyttää, että niistä ei arvioida aiheutuvan vaaraa van- gin hengelle tai terveydelle. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5 § – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törkeästä raiskauksesta, lapsenraiskauk- sesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa, törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lapseen taikka yhdistelmärangaistukseen tuomitun vangin vankilasta vapauttamisesta on ilmoitettava poliisille. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 245 Laki yliopistolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yliopistolain (558/2009) 43 a §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 954/2011, seuraavasti: 5 luku Opiskelijat 43 a § Opiskeluoikeuden peruuttaminen – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Kun opinnot tai opintoihin kuuluva harjoittelu edellyttävät olennaisesti alaikäisten parissa työs- kentelyä, yliopisto voi peruuttaa opiskeluoikeuden, jos se on tarpeen alaikäisten suojelemiseksi ja jos opiskelija on tuomittu rangaistukseen rikoslain 17 luvun 18 §:ssä, 20 luvussa, 21 luvun 1–3 tai 6 §:ssä, 31 luvun 2 §:ssä tai 50 luvun 1–4 tai 4 a §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 246 RINNAKKAISTEKSTIT Laki rikoslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan rikoslain (39/1889) 17 luvun 18 a ja 19 §, sellaisena kuin ne ovat 17 luvun 18 a § laeissa 650/2004 ja 564/2015 ja 19 § laissa 540/2011 muutetaan 1 luvun 11 §:n 2 momentti, 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohta, 8 luvun 1 §:n 5 mo- mentti, 15 luvun 10 §:n 1 momentti, 17 luvun 18 §:n 1 ja 4 momentti ja 24 §:n 1 momentti, 20 luku sekä 25 luvun 3 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 luvun 11 §:n 2 momentti laeissa 368/2019 ja 486/2019, 2 c luvun 11 §:n 2 momentin 1 kohta, 8 luvun 1 §:n 5 momentti ja 15 luvun 10 §:n 1 momentti laissa 486/2019, 17 luvun 18 §:n 1 ja 4 momentti laeissa 650/2004 ja 540/2011 ja 24 §:n 1 momentti laissa 511/2011, 20 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 25 luvun 3 §:n 1 momentti laissa 1177/2014, seu- raavasti: 1 luku Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta Voimassa oleva laki 11 § Kaksoisrangaistavuuden vaatimus – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta te- kopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt Suomen kansalai- nen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tar- koitettu henkilö ja teosta säädetään ran- gaistus: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5) 17 luvun 18, 18 a tai 19 §:ssä; 6) 20 luvun 1, 2, 4, 5, 6, 7, 7 b tai 8 a–8 c §:ssä; (12.4.2019/486) 7) 20 luvun 9 tai 9 a §:ssä, jos teko koh- distuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Ehdotus 11 § Kaksoisrangaistavuuden vaatimus – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta te- kopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt Suomen kansalai- nen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tar- koitettu henkilö ja teosta säädetään ran- gaistus: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5) (kumottu) 6) 20 luvun 1–5, 9 tai 12–22 §:ssä; 7) 20 luvun 10 tai 11 §:ssä, jos teko koh- distuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 247 2 c luku Vankeudesta ja yhdistelmärangaistuksesta Voimassa oleva laki 11 § Yhdistelmärangaistus – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Edellytyksenä yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle on, että: 1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikai- seen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törke- ästä raiskauksesta, törkeästä lapsen seksu- aalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä lap- senraiskauksesta, törkeästä ryöstöstä, tör- keästä tuhotyöstä, joukkotuhonnasta, ri- koksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä ri- koksesta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysri- koksesta, sotarikoksesta, törkeästä sotari- koksesta, kidutuksesta, törkeästä ihmiskau- pasta, panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderi- koksesta, kaappauksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuu- desta sellaiseen rikokseen; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Ehdotus 11 § Yhdistelmärangaistus – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Edellytyksenä yhdistelmärangaistukseen tuomitsemiselle on, että: 1) rikoksentekijä tuomitaan määräaikai- seen, vähintään kolmen vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen murhasta, taposta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä, törke- ästä raiskauksesta, lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, sukupuo- liyhteydestä lapsen kanssa, 5 §:n 2 momen- tissa tarkoitetusta seksuaalisesta hyväksi- käytöstä, törkeästä seksuaalisesta kajoa- misesta lapseen, törkeästä ryöstöstä, törke- ästä tuhotyöstä, joukkotuhonnasta, rikok- sesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikok- sesta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikok- sesta, sotarikoksesta, törkeästä sotarikok- sesta, kidutuksesta, törkeästä ihmiskau- pasta, panttivangin ottamisesta, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderi- koksesta, kaappauksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta taikka sellaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuu- desta sellaiseen rikokseen; – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 248 8 luku Vanhentumisesta Voimassa oleva laki 1 § Syyteoikeuden vanhentuminen – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, lap- sen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsenraiskauksen syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuo- rempaan henkilöön kohdistunutta rais- kausta, törkeää raiskausta, pakottamista seksuaaliseen tekoon, seksuaalista hyväk- sikäyttöä, paritusta, törkeää paritusta, ih- miskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. Syy- teoikeus vanhentuu rikoksen kohteena ol- leen henkilön täyttäessä kaksikymmentä- kolme vuotta, jos kysymyksessä on 20 lu- vun 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettu lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituk- siin. Ehdotus 1 § Syyteoikeuden vanhentuminen – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Lapsenraiskauksen, törkeän lapsenrais- kauksen, sukupuoliyhteyden lapsen kanssa, seksuaalisen kajoamisen lapseen, törkeän seksuaaliseen kajoamiseen lapseen ja lap- seen kohdistuvan seksuaalisen teon syyte- oikeus vanhentuu aikaisintaan, kun asian- omistaja täyttää kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistu- nutta raiskausta, törkeää raiskausta, seksu- aalista kajoamista, törkeää seksuaalista kajoamista, seksuaalista hyväksikäyttöä, paritusta, törkeää paritusta, ihmiskauppaa ja törkeää ihmiskauppaa. Syyteoikeus van- hentuu rikoksen kohteena olleen henkilön täyttäessä kaksikymmentäkolme vuotta, jos kysymyksessä on 20 luvun 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettu lapsen houkuttele- minen seksuaalisiin tarkoituksiin. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 249 15 luku Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan Voimassa oleva laki 10 § Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämi- nen Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotu- honnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vas- taan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, törkeän sotari- koksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiel- lon rikkomisen, jalkaväkimiinakiellon rik- komisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön, tör- keän lapsenraiskauksen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ih- miskaupan, panttivangin ottamisen, tör- keän tuhotyön, törkeän terveyden vaaranta- misen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön tur- melemisen tai törkeän huumausainerikok- sen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun ri- kos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoitta- matta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Ehdotus 10 § Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämi- nen Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhon- nan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vas- taan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen val- mistelun, sotarikoksen, törkeän sotarikok- sen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikko- misen, jalkaväkimiinakiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaaranta- misen, maanpetoksen, törkeän maanpetok- sen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiope- toksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauk- sen, törkeän raiskauksen, lapsenraiskauk- sen, törkeän lapsenraiskauksen, sukupuo- liyhteyden lapsen kanssa, 20 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun seksuaalisesta hy- väksikäytön, törkeän seksuaalisen kajoa- misen lapseen, murhan, tapon, surman, tör- keän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryös- tön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinrä- jähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun ter- roristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai tör- keän huumausainerikoksen olevan hank- keilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi es- tettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapah- tuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättä- misestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 250 17 luku Rikoksista yleistä järjestystä vastaan Voimassa oleva laki 18 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan ku- van levittäminen Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrat- tavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai aset- taa saataville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveelli- syyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti tai todenmukaisesti esitetään 1) lasta, 2) väkivaltaa tai 3) eläimeen sekaantumista, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on pe- rusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaa- toista vuotta nuorempi. Kuva tai kuvatal- lenne on 1 momentin 1 kohdassa tarkoite- tulla tavalla todellisuuspohjainen, jos se on valmistettu tilanteesta, jossa lapsi on tosi- asiallisesti ollut sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan toiminnan kohteena, ja toden- mukainen, jos se erehdyttävästi muistuttaa valokuvaamalla tai muulla vastaavalla me- netelmällä valmistettua kuvaa tai kuvatal- lennetta tilanteesta, jossa lapsi on sukupuo- lisiveellisyyttä loukkaavan toiminnan koh- teena. Todellisuuspohjaisen ja todenmu- kaisen määritelmiä sovelletaan vastaavasti 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Ehdotus 18 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan ku- van levittäminen Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrat- tavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai aset- taa saataville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveelli- syyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti tai todenmukaisesti esitetään 1) väkivaltaa tai 2) eläimeen sekaantumista, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Kuva tai kuvatallenne on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla todellisuuspohjainen, jos se on valmistettu tilanteesta, jossa ihmi- nen tai eläin on tosiasiallisesti ollut suku- puolisiveellisyyttä loukkaavan toiminnan kohteena, ja todenmukainen, jos se ereh- dyttävästi muistuttaa valokuvaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmis- tettua kuvaa tai kuvatallennetta tilanteesta, jossa ihminen tai eläin on sukupuolisiveel- lisyyttä loukkaavan toiminnan kohteena. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 251 Voimassa oleva laki 18 a § Törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen Jos sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisessä 1) lapsi on erityisen nuori, 2) kuvassa esitetään myös vakavaa väki- valtaa tai lapsen kohtelua erityisen nöy- ryyttävästi, 3) rikos tehdään erityisen suunnitelmalli- sesti tai 4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen ri- kollisryhmän toimintaa (8.5.2015/564) ja rikos on myös kokonaisuutena arvos- tellen törkeä, rikoksentekijä on tuomit- tava törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittä- misestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuo- deksi. Yritys on rangaistava. Ehdotus (kumotaan) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 252 Voimassa oleva laki 19 § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito Joka oikeudettomasti pitää hallussaan kuvaa tai kuvatallennetta, jossa 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, on tuomit- tava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvanhallussapidosta sak- koon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuo- deksi. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta tuomitaan myös se, joka on maksua vastaan tai muu- ten sopimalla hankkinut pääsyn 1 momen- tissa tarkoitettuun kuvaan tai kuvatallen- teeseen niin, että se on hänen käytettävis- sään tietokoneen tai muun teknisen laitteen välityksellä ilman laitteelle tallentumista. Ehdotus (kumotaan) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 253 Voimassa oleva laki 24 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu Järjestäytyneen rikollisryhmän toimin- taan osallistumiseen, laittoman maahantu- lon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen, eläinsuojelu- rikokseen, törkeään eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, rahapelirikok- seen, arpajaisrikokseen, rahankeräysrikok- seen, väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen, törkeään sukupuolisiveelli- syyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan le- vittämiseen, sukupuoli-siveellisyyttä louk- kaavan lasta esittävän kuvan hallussapi- toon ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaa- vaan markkinointiin sovelletaan, mitä oi- keushenkilön rangaistusvastuusta sääde- tään. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Ehdotus 24 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu Järjestäytyneen rikollisryhmän toimin- taan osallistumiseen, laittoman maahantu- lon järjestämiseen, törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen, eläinsuojelu- rikokseen, törkeään eläinsuojelurikokseen, uhkapelin järjestämiseen, rahapelirikok- seen, arpajaisrikokseen, rahankeräysrikok- seen, väkivaltakuvauksen levittämiseen, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan markkinointiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 254 20 luku Seksuaalirikoksista Voimassa oleva laki 1 § Raiskaus Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väki- valtaa tai uhkaamalla käyttää sellaista vä- kivaltaa, on tuomittava raiskauksesta van- keuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuu- deksi vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tie- dottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vä- hemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomit- tava vankeuteen vähintään neljäksi kuu- kaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Sa- moin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 mo- mentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa. Yritys on rangaistava. Ehdotus 1 § Raiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen va- paaehtoisesti, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka 1) saa toisen kanssaan tai kolmannen kanssa sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai pa- kottaa hänet siihen uhkauksella tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toi- sella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heiken- tyneen tajunnantilan, voimakkaan päihty- mistilan, sairauden, vammaisuuden, pelko- tilan tai tilanteen äkillisyyden vuoksi, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 255 Voimassa oleva laki 2 § Törkeä raiskaus Jos raiskauksessa 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiin- vamma, vakava sairaus tai hengenvaaralli- nen tila, 2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheu- tetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruu- miillista kärsimystä, 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, jul- malla tai nöyryyttävällä tavalla tai 5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla ja raiskaus on myös kokonaisuutena ar- vostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomit- tava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymme- neksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Ehdotus 2 § Törkeä raiskaus Jos raiskauksessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai ai- heutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekee vähintään kaksi henki- löä, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntu- vaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 4) kohteena on kuusitoista mutta ei kah- deksantoista vuotta täyttänyt lapsi tai 5) rikos tehdään erityisen raa’alla, jul- malla tai nöyryyttävällä tavalla ja raiskaus on myös kokonaisuutena ar- vostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomit- tava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymme- neksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 256 (uusi) Ehdotus 3 § Seksuaalinen kajoaminen Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksu- aalisen teon sellaiselle henkilölle, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, ja teko olennaisesti loukkaa tämän seksuaalista it- semääräämisoikeutta, on tuomittava sek- suaalisesta kajoamisesta vankeuteen vä- hintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Seksuaalisesta kajoamisesta tuomitaan myös se, joka tekee toiselle 1 momentissa tarkoitetun seksuaalisen teon tai saa hänet ryhtymään sellaiseen tekoon 1) käyttämällä henkilöön kohdistuvaa vä- kivaltaa tai uhkauksella pakottamalla tai 2) käyttämällä hyväkseen sitä, että toi- sella ei ole mahdollisuutta muodostaa tai ilmaista tahtoaan tiedottomuuden, heiken- tyneen tajunnantilan, voimakkaan päihty- mistilan, sairauden, vammaisuuden, pelko- tilan taikka tilanteen äkillisyyden vuoksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 257 (uusi) Ehdotus 4 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen Jos seksuaalisessa kajoamisessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, 2) rikoksen tekee vähintään kaksi henki- löä, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntu- vaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai 4) kohteena on kuusitoista mutta ei kah- deksantoista vuotta täyttänyt lapsi, ja seksuaalinen kajoaminen on myös ko- konaisuutena arvostellen törkeä, rikoksen- tekijä on tuomittava törkeästä seksuaali- sesta kajoamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 258 Voimassa oleva laki 5 § Seksuaalinen hyväksikäyttö Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivut- taa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoi- keutta olennaisesti loukkaavaan seksuaali- seen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi 1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa lai- toksessa hänen määräysvaltansa tai val- vontansa alainen taikka muussa niihin rin- nastettavassa alisteisessa suhteessa häneen, 2) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hä- nen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tä- män kypsymättömyyttä, 3) henkilön, joka on hoidettavana sairaa- lassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai il- maista tahtoaan on sairauden, vammaisuu- den tai muun heikkoudentilan vuoksi olen- naisesti heikentynyt, tai (27.6.2014/509) 4) henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä, on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäy- töstä sakkoon tai vankeuteen enintään nel- jäksi vuodeksi. 2 momentti on kumottu L:lla 13.5.2011/495. Yritys on rangaistava. Ehdotus 5 § Seksuaalinen hyväksikäyttö Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivut- taa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoi- keutta olennaisesti loukkaavaan seksuaali- seen tekoon 1) kuusitoista muttei kahdeksantoista vuotta täyttäneen henkilön, joka on kou- lussa, laitoksessa, työsuhteessa tai vapaa- ajan toiminnassa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa nii- hin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen, 2) kuusitoista muttei kahdeksantoista vuotta täyttäneen henkilön, jonka kyky it- senäisesti päättää seksuaalisesta käyttäyty- misestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennai- sesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä, 3) henkilön, joka on hoidettavana sairaa- lassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky muodostaa tahtoaan on sairauden, vammai- suuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai 4) henkilön, joka on hänestä hoitosuhteen tai henkisen valta-aseman vuoksi erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava raiskauksena tai seksuaalisena kajoami- sena, seksuaalisesta hyväksikäytöstä van- keuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 259 Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomi- taan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa tai koskettele- malla tai muulla tavoin tekee tämän ikäi- selle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa hänet ryhtymään sellaiseen tekoon, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhem- paan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 260 Voimassa oleva laki 5 a § Seksuaalinen ahdistelu Joka koskettelemalla tekee toiselle sek- suaalisen teon, joka on omiaan loukkaa- maan tämän seksuaalista itsemääräämisoi- keutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksu- aalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeu- teen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Ehdotus 6 § Seksuaalinen ahdistelu Joka 1) koskettelemalla tai 2) kosketteluun voimakkuutensa tai tois- tuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan rinnas- tettavalla tavalla sanallisesti, lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan, ottamalla kuvan tai itseään paljastamalla, taikka muulla vastaavalla tavalla tekee toiselle seksuaalisen teon, ja teko on omiaan loukkaamaan tämän seksuaa- lista itsemääräämisoikeutta, on tuomit- tava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ah- distelusta sakkoon tai vankeuteen enin- tään kuudeksi kuukaudeksi. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 261 (uusi) Ehdotus 7 § Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen Joka oikeudettomasti esittää tai levittää toista henkilöä seksuaalisesti esittävän to- denmukaisen tai todellisuuspohjaisen ku- van tai kuvatallenteen, siten, että teko louk- kaa olennaisesti tämän seksuaalista itse- määräämisoikeutta, on tuomittava seksu- aalisen kuvan luvattomasta levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kuva on 1 momentissa tarkoitetulla ta- valla todellisuuspohjainen, jos se on val- mistettu tilanteesta, jossa henkilö tosiasial- lisesti esiintyy 1 momentissa tarkoitetussa kuvassa, ja todenmukainen, jos se erehdyt- tävästi muistuttaa valokuvaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmis- tettua kuvaa tai kuvatallennetta tilanteesta, jossa henkilö tosiasiallisesti esiintyy 1 mo- mentissa tarkoitetulla tavalla. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 262 Voimassa oleva laki 8 § Seksikaupan kohteena olevan henkilön hy- väksikäyttö Joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen te- koon, on tuomittava, jollei teko ole 8 a §:n mukaan rangaistava, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukau- deksi. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua kor- vausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen te- koon sanotussa momentissa tarkoitetun ri- koksen kohteena olevan henkilön kanssa. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka tekee 1 tai 2 momentissa tarkoitetun teon, vaikka hänellä on ollut syytä epäillä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön ole- van 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena. Tahallisen rikoksen yritys on rangais- tava. Ehdotus 8 § Seksikaupan kohteena olevan henkilön hy- väksikäyttö Joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 10 tai 11 §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen te- koon, on tuomittava, jollei teko ole 9 §:n mukaan rangaistava, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukau- deksi. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua kor- vausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen te- koon sanotussa momentissa tarkoitetun ri- koksen kohteena olevan henkilön kanssa. Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka tekee 1 tai 2 momentissa tarkoitetun teon, vaikka hänellä on ollut syytä epäillä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön ole- van 10 tai 11§:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena. Tahallisen rikoksen yritys on rangais- tava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 263 Voimassa oleva laki 8 a § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta Joka lupaamalla tai antamalla korvauk- sen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuo- mittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (20.5.2011/540) Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuo- relta tuomitaan myös se, joka käyttää 1 mo- mentissa tarkoitettuja seksuaalipalveluja, joista toinen on luvannut tai antanut kor- vauksen. Yritys on rangaistava. Ehdotus 9 § Seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta Joka lupaamalla tai antamalla korvauk- sen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuo- mittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuo- relta tuomitaan myös se, joka käyttää 1 mo- mentissa tarkoitettuja seksuaalipalveluja, joista toinen on luvannut tai antanut kor- vauksen. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 264 Voimassa oleva laki 9 § Paritus Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä 1) järjestää huoneen tai muun tilan kor- vausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyh- teyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä ta- valla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten, 2) vakiintuneena osana liiketoimin- taansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa, 3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhty- mistä tietäen, että hänen toimintansa olen- naisesti edistää teon toteutumista, 4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai 5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon, on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. (19.12.2014/1177) Yritys on rangaistava. Ehdotus 10 § Paritus Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä 1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyh- teyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten taikka kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen kohdistuvaa tai tä- män tekemää seksuaalista tekoa, joka on omiaan vaarantamaan lapsen kehitystä, varten, 2) vakiintuneena osana liiketoimin- taansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa, 3) yhteystietoja välittämällä tai muu- ten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista, 4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai 5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon, on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 265 Voimassa oleva laki 9 a Törkeä paritus Jos parituksessa 1) tavoitellaan huomattavaa taloudel- lista hyötyä, 2) rikos tehdään erityisen suunnitel- mallisesti tai 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi ja rikos on myös kokonaisuutena arvos- tellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähin- tään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuu- deksi vuodeksi. (19.12.2014/1177) Yritys on rangaistava. Ehdotus 11 § Törkeä paritus Jos parituksessa 1) tavoitellaan huomattavaa taloudel- lista hyötyä, 2) rikos tehdään erityisen suunnitel- mallisesti tai 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi ja rikos on myös kokonaisuutena arvos- tellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähin- tään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuu- deksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 266 (uusi) Ehdotus 12 § Lapsenraiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä 1) kahtatoista vuotta nuoremman lap- sen kanssa taikka 2) kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa a) 1 §:n 1—2 momentissa tarkoitetulla tavalla, b) jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu sukupuoliyhteyteen kehottamalla, taivuttelemalla tai houkuttelemalla tai c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden taikka saa kuusitoista vuotta nuorem- man lapsen kolmannen kanssa sukupuo- liyhteyteen 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tuomittava lapsen- raiskauksesta vankeuteen vähintään kah- deksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 267 Voimassa oleva laki 7 b § Törkeä lapsenraiskaus Joka syyllistyy 2 §:ssä tarkoitettuun törke- ään raiskaukseen ja samalla 7 §:n 1 mo- mentin 1 kohdassa tarkoitettuun törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, on tuomittava törkeästä lapsenraiskauk- sesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tai törkeän raiskauksen yrityksenä. Ehdotus 13 § Törkeä lapsenraiskaus Jos lapsenraiskauksessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vaka- vaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekee vähintään kaksi hen- kilöä, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tun- tuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, jul- malla tai nöyryyttävällä tavalla 5) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan ai- heuttamaan erityistä vahinkoa tai 6) rikos on omiaan aiheuttamaan eri- tyistä vahinkoa lapselle hänen tekijää koh- taan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi ja lapsenraiskaus on myös kokonaisuu- tena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 268 (uusi) Ehdotus 14 § Sukupuoliyhteys lapsen kanssa Joka on sukupuoliyhteydessä kaksi- toista mutta ei kuusitoista vuotta täyttä- neen lapsen kanssa, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä ankarampaa ran- gaistusta, sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa vankeuteen vähintään neljäksi kuu- kaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 269 (uusi) Ehdotus 15 § Seksuaalinen kajoaminen lapseen Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksu- aalisen teon 1) kahtatoista vuotta nuoremmalle lap- selle taikka 2) kaksitoista mutta ei kuusitoista vuotta täyttäneelle lapselle a) 3 §:n 1—2 momentissa tarkoitetulla tavalla, b) jos osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero ja lapsi on saatu osallistumaan tai ryhtymään seksu- aaliseen tekoon kehottamalla, taivuttele- malla tai houkuttelemalla tai c) jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden, ja teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, on tuomittava seksuaali- sesta kajoamisesta lapseen vankeuteen vä- hintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 270 (uusi) Ehdotus 16 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen Jos seksuaalisessa kajoamisessa lap- seen 1) käytetään tai uhataan käyttää vaka- vaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, 2) rikoksella aiheutetaan erityisen tun- tuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä tai se tehdään erityisen nöyryyttävällä ta- valla, 3) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan ai- heuttamaan erityistä vahinkoa tai 4) rikos on omiaan aiheuttamaan eri- tyistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuk- sen tai muuten tekijästä erityisen riippu- vaisen asemansa vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena ar- vostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomit- tava törkeästä seksuaalisesta kajoami- sesta lapseen vankeuteen vähintään kah- deksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 271 (uusi) Ehdotus 17 § Lapseen kohdistuva seksuaalinen teko Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee muun kuin 1 §:ssä tarkoitetun seksu- aalisen teon kaksitoista mutta ei kuusi- toista vuotta täyttäneelle lapselle, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyy- dessä on olennainen ero, ja teko on omi- aan vahingoittamaan lapsen kehitystä, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä lu- vussa säädetä ankarampaa rangaistusta, lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta te- osta vankeuteen vähintään neljäksi kuu- kaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 272 Voimassa oleva laki 8 b § Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tar- koituksiin Joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muu- ten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan 17 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ta- valla valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, taikka kohdistaa lapseen tä- män luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava lapsen houkuttelemisesta sek- suaalisiin tarkoituksiin sakkoon tai van- keuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jollei teosta muualla laissa säädetä an- karampaa rangaistusta, lapsen houkuttele- misesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomi- taan myös se, joka houkuttelee kahdeksaa- toista vuotta nuoremman henkilön ryhty- mään sukupuoliyhteyteen tai muuhun sek- suaaliseen tekoon 8 a §:ssä tarkoitetulla ta- valla taikka esiintymään sukupuolisiveelli- syyttä loukkaavassa järjestetyssä esityk- sessä. Edellä 2 momentissa tarkoitetun rikok- sen yritys on rangaistava. Ehdotus 18 § Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tar- koituksiin Joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muu- ten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla val- mistaa kuva tai kuvatallenne, jossa seksu- aalisesti esitetään lasta, taikka kohdistaa lapseen 12—17 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava lapsen houkuttelemisesta sek- suaalisiin tarkoituksiin sakkoon tai van- keuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (kumottu) (kumottu) OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 273 (uusi) Ehdotus 19 § Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levit- täminen Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuok- rattavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai asettaa saataville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvan tai kuvatallenteen, jossa seksuaali- sesti ja todellisuuspohjaisesti tai todenmu- kaisesti esitetään lasta, on tuomittava lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levit- tämisestä sakkoon tai vankeuteen enin- tään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Mitä 1 momentissa säädetään, ei so- velleta, jos säännöksessä tarkoitetun ku- van tai kuvatallenteen valmistamista tai levittämistä on kuvan tai kuvatallenteen tiedonvälitystä palvelevan luonteen taikka ilmeisen taiteellisen arvon vuoksi pidet- tävä perusteltuna Tässä säännöksessä lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henki- löä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida sel- vittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Kuva tai kuvatallenne on 1 mo- mentissa tarkoitetulla tavalla todellisuus- pohjainen, jos se on valmistettu tilan- teesta, jossa lapsi on tosiasiallisesti sään- nöksessä tarkoitetun seksuaalisen teon kohteena, ja todenmukainen, jos se ereh- dyttävästi muistuttaa valokuvaamalla tai muulla vastaavalla menetelmällä valmis- tettua kuvaa tai kuvatallennetta tilan- teesta, jossa lapsi on säännöksessä tarkoi- tetun seksuaalisen teon kohteena. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 274 (uusi) Ehdotus 20 § Törkeä lasta seksuaalisesti esittävän ku- van levittäminen Jos lasta seksuaalisesti esittävän ku- van levittämisessä 1) lapsi on erityisen nuori, 2) kuvassa esitetään myös vakavaa vä- kivaltaa tai lapsen kohtelua erityisen nöy- ryyttävästi, 3) rikos tehdään erityisen suunnitel- mallisesti tai 4) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen ri- kollisryhmän toimintaa ja rikos on myös kokonaisuutena ar- vostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomit- tava törkeästä lasta seksuaalisesti esittä- vän kuvan levittämisestä vankeuteen vä- hintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 275 (uusi) Ehdotus 21 § Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hal- lussapito Joka 1) oikeudettomasti pitää hallussaan ku- vaa tai kuvatallennetta, jossa 19 §:ssä tar- koitetulla tavalla esitetään seksuaalisesti lasta, tai 2) maksua vastaan tai muuten sopi- malla taikka muuten tarkoituksenaan ky- seiseen materiaaliin pääsyn hankkiminen hankkii pääsyn 1 kohdassa tarkoitettuun kuvaan tai kuvatallenteeseen niin, että se on hänen käytettävissään tietokoneen tai muun teknisen laitteen välityksellä ilman laitteelle tallentumista, on tuomittava lasta seksuaalisesti esit- tävän kuvan hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Mitä 19 §:n 4 momentissa säädetään, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettuja tekoja. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 276 Voimassa oleva laki 8 c § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen Joka seuraa järjestettyä esitystä, jossa kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaa- valla tavalla, on tuomittava sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta sakkoon tai van- keuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Ehdotus 22 § Lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraaminen Joka seuraa järjestettyä esitystä, jossa lapsi esiintyy seksuaalisesti, on tuomittava lasta seksuaalisesti esittävän esityksen seuraamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Mitä 19 §:n 4 momentissa säädetään lapsen määritelmästä, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettuja tekoja. Yritys on rangaistava. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 277 Voimassa oleva laki 10 § Määritelmät Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdis- tuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen ke- hoon taikka toisen sukupuolielimen otta- mista omaan kehoon. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista tekoa, joka tekijä ja koh- teena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennai- nen. Ehdotus 23 § Määritelmät Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukuelimellä tehtävää taikka sukueli- meen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksu- aalista tunkeutumista toisen kehoon, toisen sukuelimen ottamista omaan kehoon taikka toisen sukuelimen tai peräaukon koskette- lua sukuelimellä tai suulla. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista tekoa, joka tekijä ja koh- teena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennai- nen. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 278 Voimassa oleva laki 11 § Syyteoikeus Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kahdek- santoista vuotta täyttäneeseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syyttee- seen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Ehdotus 24 § Syyteoikeus Syyttäjä ei saa nostaa syytettä kahdek- santoista vuotta täyttäneeseen henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta tai seksuaalisen kuvan luvattomasta levit- tämisestä, ellei asianomistaja ilmoita ri- kosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 279 Voimassa oleva laki 13 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu Paritukseen ja törkeään paritukseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangais- tusvastuusta säädetään. Sama koskee 8 b §:n 1 momentissa tarkoitettua rikosta, jossa ehdotetaan tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa tarkoituk- sena valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta. Ehdotus 25 § Oikeushenkilön rangaistusvastuu Paritukseen, törkeään paritukseen, lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levit- tämiseen ja törkeään lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämiseen sekä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapi- toon sovelletaan, mitä oikeushenkilön ran- gaistusvastuusta säädetään. Sama koskee 18 §:ssä tarkoitettua rikosta, jossa ehdote- taan tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa tarkoituksena valmistaa ku- via tai kuvatallenteita, joissa seksuaali- sesti esitetään lasta. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 280 25 luku Vapauteen kohdistuvista rikoksista Voimassa oleva laki 3 § Ihmiskauppa Joka 1) käyttämällä hyväksi toisen riippu- vaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla, 2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, 3) maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai 4) ottamalla vastaan sellaisen kor- vauksen ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vas- taanottaa tai majoittaa toisen hänen saat- tamisekseen 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnastet- tavan seksuaalisen hyväksikäytön koh- teeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisar- voa loukkaaviin olosuhteisiin taikka eli- mien tai kudoksien poistamiseksi, on tuo- mittava ihmiskaupasta vankeuteen vä- hintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Ehdotus 3 § Ihmiskauppa Joka 1) käyttämällä hyväksi toisen riippu- vaista asemaa tai turvatonta tilaa taikka toista painostamalla, 2) erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, 3) maksamalla korvauksen toista määräysvallassaan pitävälle henkilölle tai 4) ottamalla vastaan sellaisen kor- vauksen ottaa toisen määräysvaltaansa, värvää toisen taikka luovuttaa, kuljettaa, vas- taanottaa tai majoittaa toisen hänen saat- tamisekseen 20 luvun 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tai siihen rinnas- tettavan seksuaalisen hyväksikäytön koh- teeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisar- voa loukkaaviin olosuhteisiin taikka eli- mien tai kudoksien poistamiseksi, on tuo- mittava ihmiskaupasta vankeuteen vähin- tään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 281 LAGFÖRSLAG Lag om ändring av strafflagen I enlighet med riksdagens beslut upphävs i strafflagen (39/1889) 17 kap. 18 a och 19 §, sådana de lyder, 17 kap. 18 a § i lagarna 650/2004 och 564/2015 och 19 § i lag 540/2011, och ändras 1 kap. 11 § 2 mom., 2 c kap. 11 § 2 mom. 1 punkten, 8 kap. 1 § 5 mom., 15 kap. 10 § 1 mom., 17 kap. 18 § 1 och 4 mom. och 24 § 1 mom., 20 kap. samt 25 kap. 3 § 1 mom., sådana de lyder, 1 kap. 11 § 2 mom. i lagarna 368/2019 och 486/2019, 2 c kap. 11 § 2 mom. 1 punkten, 8 kap. 1 § 5 mom. och 15 kap. 10 § 1 mom. i lag 486/2019, 17 kap 18 § 1 och 4 mom. i lag 540/2011, 24 § 1 mom. i lag 511/2011, 20 kap. jämte ändringar och 25 kap. 3 § 1 mom. i lag 1177/2014, som följer: 1 kap. Om tillämpningsområdet för finsk straffrätt 11 § Kravet på dubbel straffbarhet – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Även om det i lagen på gärningsorten inte föreskrivs något straff för gärningen, tillämpas finsk lag på gärningen om den har begåtts av en finsk medborgare eller en i 6 § 3 mom. 1 punk- ten avsedd person och straff för gärningen föreskrivs – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5) (upphävd) 6) i 20 kap. 1–5, 9 eller 12–22 §, 7) i 20 kap. 10 eller 11 §, om gärningen riktar sig mot en person som är under arton år, – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 282 2 c kap. Om fängelse och kombinationsstraff 11 § Kombinationsstraff – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – För att kombinationsstraff ska kunna dömas ut förutsätts att 1) gärningsmannen döms till fängelse på viss tid, minst tre år, för mord, dråp, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, grov våldtäkt, våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt utnyttjande enligt 20 kap. 5 § 2 mom., grovt sexuellt övergrepp mot barn, grovt rån, grovt sabotage, folkmord, brott mot mänskligheten, grovt brott mot mänskligheten, aggressionsbrott, krigsförbrytelse, grov krigsförbrytelse, tortyr, grov män- niskohandel, tagande av gisslan, grovt äventyrande av andras hälsa, kärnladdningsbrott, kap- ning, brott som begåtts i terroristiskt syfte eller för försök till eller medverkan till ett sådant brott, – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 8 kap. Om preskription 1 § Preskription av åtalsrätten – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Åtalsrätten för våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt över- grepp mot barn, grovt sexuellt övergrepp mot barn och sexuell handling mot barn preskriberas tidigast när målsäganden fyller 28 år. Detsamma gäller våldtäkt, grov våldtäkt, sexuellt över- grepp, grovt sexuellt övergrepp, sexuellt utnyttjande, koppleri, grovt koppleri, människohan- del och grov människohandel som riktat sig mot en person som inte fyllt 18 år. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 15 kap. Om brott mot rättskipning 10 § Underlåtenhet att anmäla grovt brott Den som vet att folkmord, förberedelse till folkmord, brott mot mänskligheten, grovt brott mot mänskligheten, aggressionsbrott, förberedelse till aggressionsbrott, krigsförbrytelse, grov krigsförbrytelse, tortyr, brott mot förbudet mot kemiska vapen, brott mot förbudet mot biolo- giska vapen, brott mot förbudet mot infanteriminor, äventyrande av Finlands suveränitet, landsförräderi, grovt landsförräderi, spioneri, grovt spioneri, högförräderi, grovt högförräderi, våldtäkt, grov våldtäkt, våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 283 utnyttjande enligt 20 kap. 5 § 2 mom., grovt sexuellt övergrepp mot barn, mord, dråp, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, rån, grovt rån, människohandel, grov människohandel, tagande av gisslan, grovt sabotage, grovt äventyrande av andras hälsa, kärn- laddningsbrott, kapning, brott enligt 34 a kap. 1 § 1 mom. 3 punkten som begåtts i terroristiskt syfte, grov miljöförstöring eller grovt narkotikabrott är på färde, men underlåter att i tid medan brottet ännu kan förhindras underrätta myndigheterna eller den som hotas av brottet, ska, om brottet eller ett straffbart försök därtill sker, för underlåtenhet att anmäla grovt brott dömas till böter eller fängelse i högst sex månader. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 17 kap. Om brott mot allmän ordning 18 § Spridning av pornografisk bild Den som tillverkar, saluför eller till uthyrning bjuder ut eller på något annat sätt erbjuder eller gör tillgängliga, tillhandahåller, för in i eller ut ur Finland eller genom Finland till ett annat land eller på något annat sätt sprider verklighetsbaserade eller verklighetstrogna bilder eller bildupptagningar som på ett sedlighetssårande sätt visar 1) våld, eller 2) könsumgänge med djur, ska för spridning av pornografisk bild dömas till böter eller fängelse i högst två år. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – En bild eller bildupptagning är verklighetsbaserad på det sätt som avses i 1 mom., om den har tillkommit i en situation där en människa eller ett djur varit föremål för en verklig sedlig- hetssårande handling, och verklighetstrogen, om den är förvillande lik en bild eller en bild- upptagning som framställts genom fotografering eller på motsvarande sätt och föreställer en situation där en människa eller ett djur är föremål för en sedlighetssårande handling. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 18 a § Grov spridning av barnpornografisk bild (upphävs) 19 § Innehav av barnpornografisk bild (upphävs) – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 284 24 § Juridiska personers straffansvar På deltagande i en organiserad kriminell sammanslutnings verksamhet, ordnande av olaglig inresa, grovt ordnande av olaglig inresa, djurskyddsbrott, grovt djurskyddsbrott, anordnande av hasardspel, penningspelsbrott, lotteribrott, penninginsamlingsbrott, spridning av vålds- skildring, spridning av pornografisk bild och sedlighetssårande marknadsföring tillämpas vad som föreskrivs om juridiska personers straffansvar. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 20 kap. Om sexualbrott 1 § Våldtäkt Den som har samlag med en person som inte deltar frivilligt, ska för våldtäkt dömas till fängelse i minst ett och högst sex år. För våldtäkt ska också den dömas som 1) genom att begå våld på person får någon att ha samlag med den som brukat våld eller med en tredje person eller som med hot tvingar någon till detta, eller 2) genom att utnyttja att någon på grund av medvetslöshet, nedsatt medvetandetillstånd, kraftig berusning, sjukdom, funktionsnedsättning, rädsla eller det faktum att situationen uppstår plötsligt inte har möjlighet att utforma eller uttrycka sin vilja, har samlag med honom eller henne. Försök är straffbart. 2 § Grov våldtäkt Om vid våldtäkt 1) det förekommer allvarligt våld på person eller hot om allvarligt våld på person eller någon orsakas svår kroppsskada eller en allvarlig sjukdom eller försätts i livshotande läge, 2) brottet begås av minst två personer, 3) genom brottet orsakas synnerligen kännbart psykiskt eller fysiskt lidande, 4) brottet begås mot ett barn som har fyllt 16 men inte 18 år, eller 5) brottet begås på ett synnerligen rått, grymt eller förnedrande sätt, och våldtäkten även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov våld- täkt dömas till fängelse i minst två och högst tio år. Försök är straffbart. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 285 3 § Sexuellt övergrepp Den som genom beröring eller på något annat sätt utsätter en person som inte deltar frivilligt för en annan sexuell handling än en sådan som avses i 1 §, om gärningen väsent- ligt kränker personens sexuella självbestämmanderätt, ska för sexuellt övergrepp dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år. För sexuellt övergrepp ska också den dömas som utsätter någon för en sexuell handling enligt 1 mom. eller får någon att företa en sådan handling 1) genom att begå våld på person eller genom att med hot tvinga någon, eller 2) genom att utnyttja att personen på grund av medvetslöshet, nedsatt medvetandetill- stånd, kraftig berusning, sjukdom, funktionsnedsättning, rädsla eller det faktum att situat- ionen uppstår plötsligt inte har möjlighet att utforma eller uttrycka sin vilja. Försök är straffbart. 4 § Grovt sexuellt övergrepp Om vid sexuellt övergrepp 1) det förekommer allvarligt våld på person eller hot om allvarligt våld på person, 2) brottet begås av minst två personer, 3) genom brottet orsakas synnerligen kännbart psykiskt eller fysiskt lidande eller brottet begås på ett synnerligen förnedrande sätt, eller 4) brottet begås mot ett barn som har fyllt 16 men inte 18 år, och det sexuella övergreppet även bedömt som en helhet är grovt, ska gärningsmannen för grovt sexuellt övergrepp dömas till fängelse i minst ett och högst sex år. Försök är straffbart. 5 § Sexuellt utnyttjande Den som genom att utnyttja sin ställning förmår en person som 1) har fyllt 16 men inte 18 år och som i en skola, inrättning eller fritidsverksamhet eller i ett arbetsförhållande står under gärningsmannens bestämmanderätt eller övervakning el- ler i något annat därmed jämförbart underordnat förhållande till gärningsmannen, 2) har fyllt 16 men inte 18 år och vars förmåga att självständigt besluta om sitt sexuella beteende på grund av hans eller hennes omognad samt åldersskillnaden mellan parterna är väsentligt svagare än gärningsmannens, genom att grovt missbruka dennas omogenhet, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 286 3) vårdas på ett sjukhus eller en annan inrättning och på grund av sjukdom, funktions- nedsättning eller något annat svaghetstillstånd har en väsentligt nedsatt förmåga att ut- forma sin vilja, eller 4) på grund av en vårdrelation eller en psykisk maktposition är synnerligen beroende av gärningsmannen, som grovt missbrukar beroendeställningen, till samlag eller att företa någon annan sexuell handling som väsentligt kränker hans eller hennes sexuella självbestämmanderätt, ska, om inte gärningen utgör våldtäkt eller sexuellt övergrepp, för sexuellt utnyttjande dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år. För sexuellt utnyttjande ska också den dömas som har samlag med ett barn som har fyllt 16 men inte 18 år eller som genom beröring eller på något annat sätt utsätter ett barn i denna ålder för en sexuell handling som är ägnad att skada barnets utveckling eller förmår barnet att företa en sådan handling, om gärningsmannen är barnets förälder eller står i en ställning till barnet som motsvarar en förälders. Försök är straffbart. 6 § Sexuellt antastande Den som 1) genom beröring, eller 2) på ett sätt som på grund av att det är intensivt eller upprepas är så allvarligt att det kan jämställas med beröring, genom ord, genom att skicka eller visa ett meddelande eller en bild, genom att ta en bild eller genom att blotta sig, eller på något annat motsvarande sätt, utsätter en person för en sexuell handling som är ägnad att kränka personens sexuella självbestämmanderätt ska, om inte straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i detta kapitel, för sexuellt antastande dömas till böter eller fängelse i högst sex månader. 7 § Olovlig spridning av sexuell bild Den som obehörigen visar eller sprider en verklighetstrogen eller verklighetsbaserad bild eller bildupptagning som visar en annan person på ett sexuellt sätt, så att gärningen vä- sentligt kränker personens sexuella självbestämmanderätt, ska för olovlig spridning av sexuell bild dömas till böter eller fängelse i högst två år. En bild är verklighetsbaserad på det sätt som avses i 1 mom., om den har tillkommit i en situation där en person faktiskt framträder i en sådan bild som avses i 1 mom., och verk- lighetstrogen, om den är förvillande lik en bild eller en bildupptagning som framställts genom fotografering eller på motsvarande sätt i en situation där en person faktiskt fram- träder på det sätt som avses i 1 mom. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 287 8 § Utnyttjande av person som är föremål för sexhandel Den som genom att utlova eller ge en ersättning som representerar ett direkt ekonomiskt värde får någon som är föremål för ett brott som avses i 10 eller 11 § eller i 25 kap. 3 eller 3 a § att ha samlag eller företa en därmed jämförlig sexuell handling ska, om inte gär- ningen utgör brott enligt 9 §, för utnyttjande av person som är föremål för sexhandel dö- mas till böter eller fängelse i högst sex månader. För utnyttjande av person som är föremål för sexhandel döms också den som drar fördel av en ersättning enligt 1 mom. som utlovats eller getts av en tredje part genom att ha sam- lag eller företa en därmed jämförlig sexuell handling med en person som är föremål för ett brott som avses i det momentet. För utnyttjande av person som är föremål för sexhandel döms likaså den som begår en i 1 eller 2 mom. avsedd gärning trots att han eller hon har haft skäl att misstänka att den i 1 eller 2 mom. avsedda personen är föremål för ett brott som avses i 10 eller 11 § eller i 25 kap. 3 eller 3 a §. Försök till ett uppsåtligt brott är straffbart. 9 § Köp av sexuella tjänster av ung person Den som genom att utlova eller ge en ersättning får någon som är under 18 år att ha samlag eller företa någon annan sexuell handling, ska för köp av sexuella tjänster av ung person dömas till böter eller fängelse i högst två år. För köp av sexuella tjänster av ung person döms även den som använder i 1 mom. av- sedda sexuella tjänster, för vilka någon annan har utlovat eller gett ersättning. Försök är straffbart. 10 § Koppleri Den som för att skaffa sig själv eller någon annan ekonomisk vinning 1) ordnar ett rum eller något annat ställe för samlag eller en därmed jämförlig sexuell handling som utförs av någon mot ersättning eller för en sexuell handling som riktas mot eller utförs av ett barn under 18 år och som är ägnad att äventyra barnets utveckling, 2) väsentligt främjar en sådan handling genom att som en etablerad del av sin affärs- verksamhet inkvartera någon som utför handlingen, 3) genom förmedling av kontaktuppgifter eller på annat sätt marknadsför att någon utför sådana handlingar, medveten om att detta handlande väsentligt främjar gärningens full- bordan, 4) på annat sätt utnyttjar att någon utför sådana handlingar, eller 5) förleder någon till sådana handlingar, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 288 ska för koppleri dömas till böter eller fängelse i högst tre år. Försök är straffbart. 11 § Grovt koppleri Om vid koppleri 1) eftersträvas avsevärd ekonomisk vinning, 2) brottet begås särskilt planmässigt, eller 3) brottet riktar sig mot ett barn under 18 år, och gärningen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grovt kopp- leri dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år. Försök är straffbart. 12 § Våldtäkt mot barn Den som har samlag med 1) ett barn under 12 år, eller 2) ett barn som har fyllt 12 men inte 16 år a) på ett sätt som avses i 1 § 1–2 mom., b) om det råder en väsentlig skillnad i ålder och psykisk mognad mellan parterna, och barnet har förmåtts till samlag genom uppmaning, övertalning eller lockande, eller c) om gärningsmannen är barnets förälder eller står i en ställning till barnet som mots- varar en förälders, eller får ett barn under 16 år att ha samlag med en tredje person på det sätt som avses 1 § 2 mom. 1 punkten, ska för våldtäkt mot barn dömas till fängelse i minst två och högst tio år. Försök är straffbart. 13 § Grov våldtäkt mot barn Om vid våldtäkt mot barn 1) det förekommer allvarligt våld på person eller hot om allvarligt våld på person eller någon orsakas svår kroppsskada eller en allvarlig sjukdom eller försätts i livshotande läge, OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 289 2) brottet begås av minst två personer, 3) genom brottet orsakas synnerligen kännbart psykiskt eller fysiskt lidande, 4) brottet begås på ett synnerligen rått, grymt eller förnedrande sätt, 5) brottet begås mot ett barn vars ålder eller utvecklingsnivå är sådan att brottet är ägnat att orsaka barnet synnerlig skada, eller 6) brottet är ägnat att orsaka barnet synnerlig skada på grund av det speciella förtroende som barnet hyser för gärningsmannen eller på grund av att barnet på något annat sätt står i särskilt beroende ställning till gärningsmannen, och våldtäkten mot barn även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov våldtäkt mot barn dömas till fängelse i minst fyra och högst tolv år. Försök är straffbart. 14 § Samlag med barn Den som har samlag med ett barn som har fyllt 12 men inte 16 år, när det råder en vä- sentlig skillnad i ålder och psykisk mognad mellan parterna, ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon annanstans i detta kapitel, för samlag med barn dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år. Försök är straffbart. 15 § Sexuellt övergrepp mot barn Den som genom beröring eller på något annat sätt utsätter 1) ett barn under 12 år, eller 2) ett barn som har fyllt 12 men inte 16 år a) på ett sätt som avses i 3 § 1–2 mom., b) om det råder en väsentlig skillnad i ålder och psykisk mognad mellan parterna, och barnet har förmåtts att delta i eller företa den sexuella handlingen genom uppmaning, över- talning eller lockande, eller c) om gärningsmannen är barnets förälder eller står i en ställning till barnet som mots- varar en förälders, för en annan sexuell handling än en sådan som avses i 1 §, om gärningen är ägnad att skada barnets utveckling, ska för sexuellt övergrepp mot barn dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år. Försök är straffbart. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 290 16 § Grovt sexuellt övergrepp mot barn Om vid sexuellt övergrepp mot barn 1) det förekommer allvarligt våld på person eller hot om allvarligt våld på person, 2) genom brottet orsakas synnerligen kännbart psykiskt eller fysiskt lidande eller brottet begås på ett synnerligen förnedrande sätt, 3) brottet begås mot ett barn vars ålder eller utvecklingsnivå är sådan att brottet är ägnat att orsaka barnet synnerlig skada, eller 4) brottet är ägnat att orsaka barnet synnerlig skada på grund av det speciella förtroende som barnet hyser för gärningsmannen eller på grund av att barnet på något annat sätt står i särskilt beroende ställning till gärningsmannen, och gärningen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grovt sexu- ellt övergrepp mot barn dömas till fängelse i minst två och högst tio år. Försök är straffbart. 17 § Sexuell handling mot barn Den som genom beröring eller på något annat sätt utsätter ett barn som har fyllt 12 men inte 16 år för en annan sexuell handling än en sådan som avses i 1 §, när det råder en väsentlig skillnad i ålder och psykisk mognad mellan parterna och gärningen är ägnad att skada barnets utveckling, ska, om inte strängare straff för gärningen föreskrivs någon an- nanstans i detta kapitel, för sexuell handling mot barn dömas till fängelse i minst fyra månader och högst fyra år. Försök är straffbart. 18 § Lockande av barn i sexuella syften Den som föreslår ett möte eller andra kontakter med barn så att det av förslagets innehåll eller av omständigheterna annars framgår att syftet är att på det sätt som avses i 19 § 1 mom. tillverka en bild eller bildupptagning som på ett sexuellt sätt visar ett barn eller att rikta ett brott som avses i 12–17 § mot ett barn, ska för lockande av barn i sexuella syften dömas till böter eller fängelse i högst ett år. 19 § Spridning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn Den som tillverkar, saluför eller till uthyrning bjuder ut eller på något annat sätt erbjuder eller gör tillgänglig, tillhandahåller, för in i eller ut ur Finland eller genom Finland till ett annat land eller på något annat sätt sprider en verklighetsbaserad eller verklighetstrogen bild eller bildupptagning som på ett sexuellt sätt visar barn, ska för spridning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn dömas till böter eller fängelse i högst två år. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 291 Försök är straffbart. Vad som föreskrivs i 1 mom. tillämpas inte, om det ska anses befogat att tillverka eller sprida en i bestämmelsen avsedd bild eller bildupptagning på grund av att bilden eller bildupptagningen är av sådan natur att den tjänar spridning av information eller på grund av att den uppenbart har ett konstnärligt värde. I denna bestämmelse betraktas som barn den som är yngre än 18 år samt den vars ålder inte kan utredas, om det finns grundad anledning att anta att personen är yngre än 18 år. En bild eller bildupptagning är verklighetsbaserad på det sätt som avses i 1 mom., om den har tillkommit i en situation där ett barn varit föremål för en verklig i bestämmelsen avsedd sexuell handling, och verklighetstrogen om den är förvillande lik en bild eller en bildupp- tagning som framställts genom fotografering eller på motsvarande sätt och föreställer en situation där ett barn är föremål för en i bestämmelsen avsedd sexuell handling. 20 § Grov spridning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn Om vid spridning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn 1) det barn som skildras är särskilt ungt, 2) bilden också skildrar grovt våld eller synnerligen förnedrande behandling av barnet, 3) brottet begås särskilt planmässigt, eller 4) brottet begås som ett led i en i 6 kap. 5 § 2 mom. avsedd organiserad kriminell sam- manslutnings verksamhet, och gärningen även bedömd som en helhet är grov, ska gärningsmannen för grov sprid- ning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år. Försök är straffbart. 21 § Innehav av bild som på ett sexuellt sätt visar barn Den som 1) obehörigen innehar en bild eller bildupptagning som på ett i 19 § avsett sätt visar barn på ett sexuellt sätt, eller 2) mot betalning eller annars genom avtal eller annars i syfte att skaffa tillgång till materialet skaffar tillgång till en sådan bild eller bildupptagning som avses i 1 punkten så att den utan lagring är tillgänglig i hans eller hennes dator eller motsvarande tekniska an- ordning, ska för innehav av bild som på ett sexuellt sätt visar barn dömas till böter eller fängelse i högst två år. Vad som föreskrivs i 19 § 4 mom. gäller också en gärning som avses i denna paragraf. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 292 22 § Besökande av föreställning som på ett sexuellt sätt visar barn Den som besöker en anordnad föreställning där ett barn uppträder på ett sexuellt sätt, ska för besökande av föreställning som på ett sexuellt sätt visar barn dömas till böter eller fängelse i högst två år. Vad som i 19 § 4 mom. föreskrivs om definitionen av barn gäller också en gärning som avses i denna paragraf. Försök är straffbart. 23 § Definitioner Med samlag avses i denna lag inträngande med könsorgan i en annans kropp eller sex- uellt inträngande i en annans könsorgan eller anus, tagande av en annans könsorgan i sin kropp eller beröring av en annans könsorgan eller anus med könsorgan eller mun. Med sexuell handling avses i denna lag en gärning som har en väsentligt sexuell inne- börd med hänsyn till gärningsmannen och den som gärningen riktar sig mot samt gär- ningsomständigheterna. 24 § Åtalsrätt Åklagaren får inte väcka åtal för sexuellt antastande eller olovlig spridning av sexuell bild som riktats mot en person som fyllt 18 år, om inte målsäganden anmäler brottet till åtal eller ett synnerligen viktigt allmänt intresse kräver att åtal väcks. 25 § Juridiska personers straffansvar På koppleri, grovt koppleri, spridning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn, grov spridning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn och innehav av bild som på ett sexuellt sätt visar barn tillämpas vad som föreskrivs om juridiska personers straffansvar. Det- samma gäller ett i 18 § avsett brott där någon föreslår ett möte eller andra kontakter med barn i syfte att tillverka bilder eller bildupptagningar som på ett sexuellt sätt visar ett barn. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 293 25 kap. Om brott mot friheten 3 § Människohandel Den som genom att 1) utnyttja någon annans beroende ställning eller skyddslösa läge eller genom att utöva på- tryckning mot någon annan, 2) vilseleda någon annan eller genom att utnyttja att någon vilseletts, 3) betala ersättning till en person som utövar makt över en annan person, eller 4) ta emot en sådan ersättning utövar makt över någon eller rekryterar, överlåter, transporterar, tar emot eller inhyser någon i syfte att göra honom eller henne till föremål för sexuellt utnyttjande i enlighet med 20 kap. 10 § 1 mom. 1 punkten eller därmed jämförbart sexuellt utnyttjande, tvångsarbete eller andra förhållanden som kränker människovärdet eller i syfte att avlägsna organ eller vävnader, ska för människohandel dömas till fängelse i minst fyra månader och högst sex år. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 294 Lag om ändring av förundersökningslagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i förundersökningslagen (805/2011) 3 kap. 10 a § 5 mom., 4 kap. 19 § 1 mom. samt 9 kap. 4 § 4 mom. 2 och 3 punkten, av dem 3 kap. 10 a § 5 mom. sådant det lyder i lag 672/2014, 4 kap. 19 § 1 mom. sådant det lyder i lag 487/2019 samt 9 kap. 4 § 4 mom. 2 och 3 punkten sådana de lyder i lag 487/2019, som följer: 3 kap. 10 a § Begränsning av förundersökningen på grund av erkännande – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – En förundersökning får inte lämnas ogjord eller läggas ned och en i 2 mom. avsedd förbin- delse får inte ingås med stöd av denna paragraf, om det föreskrivs ett strängare straff än fäng- else i sex år för det misstänkta brottet eller det misstänkta brottet är ett brott som avses i 20 kap. 1, 3–5, 9, 14, 15, 17 eller 18 § eller 21 kap. 4, 5, 6 a eller 7–15 § i strafflagen, eller om ett viktigt allmänt eller enskilt intresse kräver att det görs en förundersökning. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 4 kap. 19 § Underrättelse om rätten att få en anmälan om frigivning av en fånge eller en häktad Om utredningen gäller våldtäkt, grov våldtäkt, sexuellt övergrepp, grovt sexuellt övergrepp, sexuellt utnyttjande, våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt övergrepp mot barn, grovt sexuellt övergrepp mot barn, sexuell handling mot barn, dråp, mord, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, förberedelse till grovt brott mot liv eller hälsa, grovt hemfridsbrott, grovt frihetsberövande, människohandel, grov människohan- del, tagande av gisslan, förberedelse till tagande av gisslan, olaga förföljelse, grovt rån eller förberedelse till grovt rån, eller försök till eller medverkan till ett sådant brott, ska förunder- sökningsmyndigheten utan ogrundat dröjsmål underrätta målsäganden om rätten att enligt 19 kap. 4 § 2 mom. i fängelselagen (767/2005), 16 kap. 1 § 2 mom. i häktningslagen och 16 kap. 2 § 2 mom. i lagen om behandlingen av personer i förvar hos polisen få en anmälan om att en fånge eller en häktad har frigivits eller avlägsnat sig från fängelset eller någon annan förvaringslokal. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 295 9 kap. 4 § Inspelning av förhör för att användas som bevis – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Vad som föreskrivs ovan i denna paragraf om förhör och inspelning av förhör ska också tillämpas på – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 2) en målsägande i åldern 15–17 år i ett sexualbrott som avses i 20 kap. 1–5 eller 12–17 § i strafflagen när denne inte vill infinna sig för att höras vid rättegången, 3) en målsägande som fyllt 18 år i ett sexualbrott som avses i 20 kap. 1–5 eller 12–17 § i strafflagen när hörande under rättegången skulle äventyra målsägandens hälsa eller orsaka motsvarande betydande skada. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 296 Lag om ändring av ordningslagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i ordningslagen (612/2003) 7 § 1 mom., sådant det lyder i lag 744/2006, som följer: 2 kap. Äventyrande av ordning och säkerhet samt orsakande av störning 7 § Annan verksamhet som orsakar störning Det är förbjudet att på allmän plats köpa och mot betalning erbjuda sexuella tjänster. Med sexuella tjänster avses i denna lag samlag enligt 20 kap. 23 § 1 mom. i strafflagen (39/1889) samt en därmed jämförlig sexuell handling. I 20 kap. 8 och 9 § i strafflagen föreskrivs om straff för utnyttjande av person som är föremål för sexhandel och köp av sexuella tjänster av ung person. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 297 Lag om ändring av lagen om transportservice I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om transportservice (320/2017) 25 § 3 mom. 1 punkten som följer: 3 kap. 25 § Krav på taxiförare – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Transport- och kommunikationsverket får dock inte bevilja körtillstånd för taxiförare, om personen på det sätt som framgår av straffregistret under de föregående fem åren före ansökan om körtillstånd har gjort sig skyldig till 1) en sedlighetssårande gärning enligt 17 kap. 18 § i strafflagen (39/1889), sexualbrott enligt 20 kap., brott mot liv eller hälsa enligt 21 kap. 1–3 eller 6 §, människohandel enligt 25 kap. 3 § eller grov människohandel enligt 25 kap. 3 a §, grovt rån enligt 31 kap. 2 § eller narkoti- kabrott enligt 50 kap. i den lagen, – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 298 Lag om ändring av lagen om näringsförbud I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om näringsförbud (1059/1985) 3 § 3 mom. 1 och 2 punkten, sådana de lyder i lag 1179/2014, som följer: 3 § Förutsättningarna för näringsförbud – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Dessutom kan en person som avses i 2 § meddelas näringsförbud, om han eller hon vid dri- vandet av rörelse har gjort sig skyldig till 1) ett brott som är straffbart enligt 17 kap. 18 § i strafflagen (39/1889) eller enligt 20 kap. 19 eller 20 § i den lagen eller försök eller medverkan till ett sådant brott, 2) ett brott som är straffbart enligt 20 kap. 21 § i strafflagen eller medverkan till ett sådant brott, – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 299 Lag om ändring av lagen om rättegång i brottmål I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om rättegång i brottmål (689/1997) 2 kap. 3 a § 1 mom. och 5 kap. 11 a § 1 mom. 1 punkten, sådana de lyder, 2 kap. 3 a § 1 mom. i lag 1178/2014 och 5 kap. 11 a § 1 mom. 1 punkten i lag 733/2015, som följer: 2 kap. 3 a § Utöver det som i 1 a § föreskrivs om förordnande av ett rättegångsbiträde och i 3 § om för- ordnande av en stödperson för en målsägande, kan domstolen förordna ett rättegångsbiträde för att under förundersökningen bistå också någon annan person som har varit föremål för ett koppleribrott som avses i 20 kap. 10 eller 11 § i strafflagen än en målsägande, om inte ett förordnande av särskilda skäl anses onödigt, och en stödperson för att bistå personen under förundersökningen och rättegången, om den som varit föremål för brott hörs personligen för utredning av saken och antas behöva stöd. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5 kap. 11 a § Domstolen kan på skriftlig ansökan av åklagaren eller den misstänkte eller svaranden besluta att höra en person som vittne i ett brottmål så att hans eller hennes identitet och kontaktupp- gifter inte avslöjas (anonymt vittne), om 1) brottsmisstanken eller åtalet gäller ett brott för vilket det föreskrivna strängaste straffet är fängelse i minst åtta år eller ett brott som är straffbart enligt 20 kap. 11 § eller 25 kap. 3 § i strafflagen eller försök eller medverkan till ett sådant brott, och – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 300 Lag om ändring av lagen om behandlingen av personer i förvar hos polisen I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om behandlingen av personer i förvar hos polisen (841/2006) 16 kap. 2 § 2 mom., sådant det lyder i lag 490/2019, som följer: 16 kap. 2 § Anmälan om att en frihetsberövad frigetts eller avlägsnat sig från förvaringslokalen – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – En målsägande som på det sätt som avses i 4 kap. 19 § i förundersökningslagen har meddelat att han eller hon vill få en anmälan om att en häktad som häktats på grund av våldtäkt, grov våldtäkt, sexuellt övergrepp, grovt sexuellt övergrepp, sexuellt utnyttjande, våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt övergrepp mot barn, grovt sexuellt över- grepp mot barn, sexuell handling mot barn, dråp, mord, dråp under förmildrande omständig- heter, grov misshandel, förberedelse till grovt brott mot liv eller hälsa, grovt hemfridsbrott, grovt frihetsberövande, människohandel, grov människohandel, tagande av gisslan, förbere- delse till tagande av gisslan, olaga förföljelse, grovt rån eller förberedelse till grovt rån eller försök till eller medverkan till ett sådant brott har frigivits eller rymt, ska utan ogrundat dröjs- mål få en sådan anmälan. För att anmälan ska få göras krävs det att detta inte bedöms äventyra den häktades liv eller hälsa. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 301 Lag om ändring av lagen om avbrytande av havandeskap I enlighet med riksdagens beslut ändras i lagen om avbrytande av havandeskap (239/1970) 1 § 3 punkten och 3 §, sådana de lyder i lag 493/2019, som följer: 1 § Havandeskap må med iakttagande av stadgandena i denna lag på begäran av kvinnan av- brytas: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 3) när kvinnan gjorts havande under förhållanden som avses i 17 kap. 22 § eller 20 kap. 1, 2, 5, 12, 13 eller 14 § i strafflagen (39/1889), – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 3 § När kvinnan gjorts havande under förhållanden som avses i 20 kap. 5 § 1 mom. 2 eller 4 punkten i strafflagen, får havandeskapet inte avbrytas, om inte åtal för brottet väckts eller detta anmälts till åtal eller brottet på grund av i saken verkställd förundersökning ska anses uppenbart. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 302 Lag om ändring av rättegångsbalken I enlighet med riksdagens beslut ändras i rättegångsbalken (4/1734) 17 kap. 24 § 3 mom. 3 och 4 punkten, sådana de lyder i lag 489/2019, som följer: 17 kap. 24 § – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – När det gäller följande personer får förhör som vid förundersökningen har videobandats eller lagrats genom någon annan jämförbar bild- och ljudupptagning dock åberopas som bevis, om den åtalade har getts behörig möjlighet att ställa frågor till den förhörde: – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 3) en målsägande i åldern 15–17 år i ett sexualbrott som avses i 20 kap. 1–5 eller 12–17 § i strafflagen, när denne inte vill infinna sig för att höras vid rättegången, 4) en målsägande som fyllt 18 år i ett sexualbrott som avses i 20 kap. 1–5 eller 12–17 § i strafflagen, när hörande under rättegången skulle äventyra målsägandens hälsa eller orsaka motsvarande betydande skada. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 303 Lag om ändring av tvångsmedelslagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i tvångsmedelslagen (806/2011)10 kap. 3 § 2 mom. 4 och 5 punkten och 5 mom., 17 § 1 mom. 4 punkten och 27 § 2 och 3 mom., av dem 10kap. 3 § 2 mom. 4 och 5 punkten sådana de lyder i lag 488/2019, 5 mom. sådant det lyder i lag 1180/2014, 17 § 1 mom. 4 punkten sådan den lyder i lag 488/2019 och 27 § 2 mom. sådant det lyder i lag 1146/2013, som följer: 10 kap. Hemliga tvångsmedel 3 § Teleavlyssning och dess förutsättningar – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Förundersökningsmyndigheten kan ges tillstånd att rikta teleavlyssning mot en teleadress eller teleterminalutrustning som en misstänkt innehar eller annars kan antas använda, om den misstänkte är skäligen misstänkt för – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 4) grov spridning av bild som på ett sexuellt sätt visar barn, 5) våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt övergrepp mot barn, grovt sexuellt övergrepp mot barn, sexuell handling mot barn eller sexuellt utnyttjande enligt 20 kap. 5 § 2 mom. i strafflagen, – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Tillstånd till teleavlyssning kan beviljas också när någon är skäligen misstänkt för grovt koppleri där synnerligen stor vinning har eftersträvats och brottet har begåtts särskilt plan- mässigt eller brottet är sådant som avses i 20 kap. 11 § 1 mom. 3 punkten i strafflagen. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 17 § Bostadsavlyssning och dess förutsättningar Förundersökningsmyndigheten kan beviljas tillstånd att rikta teknisk avlyssning mot ett ut- rymme som används för stadigvarande boende och där den som är misstänkt för brott sannolikt befinner sig (bostadsavlyssning). Det krävs dessutom att personen är skäligen misstänkt för – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 304 4) våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt utnyttjande enligt 20 kap. 5 § 2 mom. i strafflagen eller grovt sexuellt övergrepp mot barn, – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 27 § Täckoperationer och förutsättningar för sådana – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Polisen får rikta en täckoperation mot en person som är misstänkt för brott, om denne är skäligen misstänkt för något annat i 3 § avsett brott än grovt ordnande av olaglig inresa eller grovt tullredovisningsbrott, eller om denne är skäligen misstänkt för ett brott som avses i 20 kap. 19 § i strafflagen. En förutsättning för en täckoperation är dessutom att inhämtandet av information måste anses vara behövligt på grund av att den brottsliga verksamheten är plan- mässig, organiserad eller yrkesmässig eller på grund av att det kan antas att den fortsätter eller upprepas. Polisen får rikta en datanätsbaserad täckoperation mot en misstänkt, om personen är skäligen misstänkt för ett brott för vilket det föreskrivna strängaste straffet är fängelse i minst två år. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 305 Lag om ändring av straffregisterlagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i straffregisterlagen (770/1993) 6 § 2 mom. och 3 mom. 2 och 3 punkten, sådana de lyder i lag 149/2014, som följer: 6 § – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Utöver vad som föreskrivs i 1 mom. har en enskild person rätt att få ett straffregisterutdrag beträffande sig själv för en uppgift som avses i 2 § i lagen om kontroll av brottslig bakgrund hos personer som arbetar med barn (504/2002). I utdraget antecknas uppgifter om avgöranden genom vilka han eller hon har dömts för en sedlighetssårande gärning enligt 17 kap. 18 § i strafflagen eller för sexualbrott enligt 20 kap., för dråp enligt 21 kap. 1 §, för mord enligt 21 kap. 2 §, för dråp under förmildrande omständigheter enligt 21 kap. 3 §, för grov miss- handel enligt 21 kap. 6 §, för människohandel enligt 25 kap. 3 §, för grov människohandel enligt 25 kap. 3 a §, för grovt rån enligt 31 kap. 2 § eller för narkotikabrott enligt 50 kap. i strafflagen. I utdraget antecknas också uppgifter om avgöranden genom vilka han eller hon med stöd av bestämmelser som har gällt före ikraftträdandet av de ovannämnda bestämmel- serna har dömts för ett brott som motsvarar en gärning som nämns ovan. I utdraget antecknas dessutom uppgifter om böter som dömts ut för sådana brott enligt 17 kap. 18 §, 20 kap. eller 25 kap. 3 eller 3 a § i strafflagen som har registrerats i det bötesregister som avses i 46 § 1 mom. i lagen om verkställighet av böter (672/2002). I det utdrag som avses i 2 mom. antecknas dessutom uppgifter om – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 2) avgöranden som har antecknats i det lagringsregister som avses i EU-straffregisterlagen och genom vilka en finsk medborgare i en annan medlemsstat har dömts till bötesstraff för ett brott som motsvarar ett brott enligt 17 kap. 18 §, 20 kap. eller 25 kap. 3 eller 3 a § i strafflagen, 3) avgöranden som har fåtts i enlighet med 20 eller 20 a § i EU-straffregisterlagen och ge- nom vilka personen i en annan medlemsstat har dömts till en påföljd som motsvarar en påföljd som nämns i 2 § 1 mom. i denna lag för ett brott som motsvarar ett brott som avses i 2 mom. i denna paragraf eller har dömts till ett bötesstraff för ett brott som motsvarar ett brott enligt 17 kap. 18 §, 20 kap. eller 25 kap. 3 eller 3 a § i strafflagen, – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 306 Lag om ändring av fängelselagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i fängelselagen (767/2005) 19 kap. 4 § 2 mom. och 19 kap. 5 § 2 mom., sådana de lyder i lag 491/2019, som följer: 19 kap. Anmälningar och lämnande av upplysningar 4 § Anmälan om att en fånge frigivits eller avlägsnat sig från fängelset – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Om en målsägande på det sätt som avses i 4 kap. 19 § i förundersökningslagen har meddelat att han eller hon vill få en anmälan om att en fånge som har dömts för våldtäkt, grov våldtäkt, sexuellt övergrepp, grovt sexuellt övergrepp, sexuellt utnyttjande, våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn, sexuellt övergrepp mot barn, grovt sexuellt övergrepp mot barn, sexuell handling mot barn, dråp, mord, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, förberedelse till grovt brott mot liv eller hälsa, grovt hemfridsbrott, grovt frihetsberövande, människohandel, grov människohandel, tagande av gisslan, förberedelse till tagande av gisslan, olaga förföljelse, grovt rån eller förberedelse till grovt rån, eller försök till eller medverkan till ett sådant brott, har frigivits, rymt, utan tillstånd har avlägsnat sig från ett fängelse, inte återvänt till fängelset vid den tidpunkt som anges i beslutet om permission eller i något annat tillstånd samt före den tidpunkt som avses i 14 kap. 3 § i denna lag har beviljats tillstånd att avlägsna sig från fängelset utan övervakning eller under sådan övervakning som avses i 8 § 3 mom. i det kapitlet, ska målsäganden utan ogrundat dröjsmål få en sådan anmälan, om Brottspåföljdsmyndigheten har underrättats om målsägandens begäran enligt 2 kap. 1 a § i denna lag eller 2 kap. 2 § i häktningslagen. Målsäganden ska underrättas också om den ovan- nämnda i 14 kap. 3 § i denna lag avsedda tidpunkten från och med vilken en fånge kan beviljas permission på basis av strafftidens längd och om den första permission som beviljats på denna grund samt om överförande av verkställigheten av fängelsestraffet till en annan stat. För att ovannämnda anmälningar ska få göras krävs det att detta inte bedöms äventyra fångens liv eller hälsa. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – 5 § – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – Polisen ska underrättas om frigivning av en fånge som dömts för mord, dråp, dråp under förmildrande omständigheter, grov misshandel, grov våldtäkt, våldtäkt mot barn, grov våldtäkt mot barn, samlag med barn eller grovt sexuellt övergrepp mot barn samt om frigivning av en fånge som dömts till kombinationsstraff. OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 307 Lag om ändring av universitetslagen I enlighet med riksdagens beslut ändras i universitetslagen (558/2009) 43 a § 2 mom., sådant det lyder i lag 954/2011, som följer: 5 kap. Studerande 43 a § Indragning av studierätten – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – När studierna eller studierelaterad praktik i väsentlig utsträckning förutsätter arbete med minderåriga, kan universitetet dra in studierätten om det behövs i syfte att skydda minderåriga och om den studerande har dömts till straff för ett brott som avses i 17 kap. 18 §, 20 kap., 21 kap. 1–3 eller 6 §, 31 kap. 2 § eller 50 kap. 1–4 eller 4 a § i strafflagen. – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 308 Lähteet Alaattinoglu, Kainulainen, Niemi, 2020: Raiskausrikosten eteneminen rikosprosessissa. Tu- run yliopisto Amnesty Internationalin Suomen osasto, 2019: Oikeuksien arpapeli, naisiin kohdistuvat raiskausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa Baumgartner, Sumter, Peter, Valkenburg, & Livingstone, 2014: Does country context mat- ter? Investigating the predictors of teen sexting across Europe, Computers in Human Be- havior, 34 Fagerlund, Peltola, Kääriäinen, Ellonen & Sariola, 2014: Lasten ja nuorten väkivaltakoke- mukset 2013, Lapsiuhritutkimuksen tuloksia, poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110 Hellström, 11/2019: Ei ole syytä epäillä raiskausta, poliisiammattikorkeakoulun opinnäyte- työ/YAMK Hines & Finkelhor, 2007: Statutory sex crime relationships between juveniles and adults: A review of social scientific research, Aggression and Violent Behavior, 12 Jonsson, Priebe, Bladh & Svedin, 2014: Voluntary sexual exposure online among Swedish youth–social background, Internet behavior and psychosocial health, Computers in Human Behavior, 30 Laajasalo, Ellonen, Korkman, Pakkanen & Aaltonen, 2020: Low recidivism rates of child sex offenders in a Finnish 7-year follow-up”, Nordic Journal of Criminology 21:1 Leitenberg & Saltzman, 2000: A Statewide Survey of Age at First Intercourse for Adolescent Females and Age of Their Male Partners: Relation to Other Risk Behaviors and Statutory Rape Implications. Archives of Sexual Behavior, 29 Niemi & Fagerlund, 2019, toim. Danielsson: Rikollisuustilanne 2018, Helsingin yliopisto, Kri- minologian ja oikeuspolitiikan instituutti, katsauksia 36/2019 (”Rikollisuustilanne 2018”) Nieminen, Kallio & Tolvanen, 2020: Seksuaalinen ahdistelu–itsemääräämisoikeus ja tahalli- suus, Defensor Legis, 2020/2 Ojala, 2014: Seksuaalirikokset, Edita Publishing Oy OIKEUSMINISTERIÖN JULKAISUJA, MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 2020:9 309 Oudekerk, Guarnera & Repucci, 2014: Older opposite-sex romantic partners, sexual risk, and victimization in adolescence, Child Abuse & Neglect, 38 Puusniekka, Kivimäki & Jokela 2012: Nuorten seksuaalikäyttäytyminen 2000 -luvulla, Nuori- sotutkimus 30(3) Tener ym., 2014: It all depends on the guy and the girl: A qualitative study of youth experi- ences with statutory victimization relationships, Journal of Child Sexual Abuse, 23 Ryan, Franzetta, Manlove & Schelar, 2008: Older sexual partners during adolescence: Links to reproductive health outcomes in young adulthood, Perspectives on Sexual & Re- productive Health, 2008;40(1) Young & D’Arcy, 2005: Older boyfriends of adolescent girls: the cause or a sign of the prob- lem? Journal of Adolescent Health, 36(5) Seksuaalinen väkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka kohdistuu erityisesti naisiin ja tyttöihin. Työryhmän enemmistön ehdotuksen mukaisella lainsäädännöllä on mahdollisuus parantaa monilta osin seksuaalisen autonomian ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa. Enemmistön ehdotuksessa on kuitenkin muutamia puutteita, joiden johdosta Amnesty International Suomen osasto ry jättää tämän eriävän mielipiteen. Kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaan seksuaalinen väkivalta tulisi määritellä uhrin suos- tumuksen puutteen kautta.1 Istanbulin sopimuksen 36 artiklan 2 kappaleen mukaan ”Henkilön on annettava suostumus vapaaehtoisesti vapaasta tahdostaan, joka arvioidaan kulloistenkin olosuhteiden mukaan.” Istanbulin sopimuksen selitysmuistiossa tarkennetaan, että syytteeseenpano vaatii olosuhtei- den sensitiivistä ja tapauskohtaista arviointia sen selvittämiseksi, onko uhri suostunut seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti. Ehdotetussa säännöstössä kansainvälisten ihmisoikeusnormien vaa- timukset on tarkoitus toteuttaa säätämällä rangaistavaksi teot, joihin toinen osapuoli ei ole osallistunut vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuutta ei ehdotettujen perustelujen mukaan tule ymmärtää pakottamisen puuttumisena. Vapaaehtoista osallistumista ei kuitenkaan ole perusteluissa määritelty, vaan sen merkitys määrittyisi annettujen esimerkkien ja oikeuskäytännön pohjalta. Myöskään seksuaalisen itsemääräämisoikeuden osatekijöitä, joiden nojalla osallistumisen vapaaehtoisuutta voisi arvioida, ei ole tarkemmin eritelty. Seksuaalirikoksia koskevalla oikeuskäytännöllä on olennainen vaikutus siihen, millaiseksi seksuaalisen autonomian suoja käytännössä muodostuu. Vaarana on, että laintulkinta muodostuu sekavaksi ja epäyh- tenäiseksi. 1 Ks. Istanbulin sopimus, 36 (1) artikla ja CEDAW-komitean General Recommendation No. 35, kohta 33. Ks. myös Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus No. R (2002) 5, hyväksytty 30.4.2002 ja selitysmuistio Explanatory Memorandum H/Inf (2004), kohta 35, joka vaatii valtioita säätämään rangaistuksen kaikista ilman suostumusta tapah- tuvista seksuaalisista teoista, vaikka uhri ei olisi vastustellut. Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapaus M.C. v. Bulgaria (2003), 651, kohdat 164-166. Ks. myös kansainvälisen rikostuomioistuimen Elements of Crimes (2011), Elements 1 and 2 of the Elements of Crimes relating to the crime against humanity of rape under Article 7(1)(g)-1, s. 8, and the war crime of rape in international and non-international armed conflicts under Article 8(2)(b)(xxii)-1 (p. 28) and Article 8(2)(e)(vi)-1, s. 36-37. AI FI 39/2020 Eriävä mielipide 2 Ehdotettu 5 § (seksuaalinen hyväksikäyttö) Amnesty on yhtä mieltä työryhmän enemmistön kanssa siitä, että ehdotetun 5 §:n mukaisten tekojen tulee olla rangaistavia. Nämä teot tulisi kuitenkin sisällyttää sukupuoliyhteyden osalta raiskauksen ja muiden seksuaalisten tekojen osalta seksuaalisen kajoamisen soveltamisalaan. Ehdotettu 5 § hämärtää vapaaehtoisen osallistumisen käsitettä eikä ilmennä siinä kuvattujen tekojen moitittavuutta suhteessa luvun muihin rikoksiin. Teot, joihin toinen ei osallistu vapaaehtoisesti, ovat ehdotuksen mukaan rangaistavia raiskauksina tai seksuaalisina kajoamisina. Tämä tarkoittaa, että seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva säännös koskisi vain tekoja, joihin säännöksessä lueteltuun ryhmään kuuluva heikommassa asemassa oleva henkilö osallistuu vapaaehtoisesti tai joissa vapaaehtoisuuden puutetta ei kyetä näyttämään toteen. Istanbulin sopimus edellyttää, että suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen annetaan ”vapaaehtoi- sesti vapaasta tahdosta”. Ehdotetun sääntelyn perusteella on kuitenkin epäselvää, milloin aseman hy- väksikäyttö toisen taivuttelemiseksi sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon on vaikuttanut hei- kommassa asemassa olevaan siinä määrin, ettei toisen voida katsoa muodostaneen tahtoaan vapaasti tai osallistuneen vapaaehtoisesti. Mikäli vapaaehtoinen osallistuminen määriteltäisiin kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja mukaillen esimerkiksi niin, että se tarkoittaa henkilön osallistumista vapaasta tah- dostaan ilman minkäänlaista pakkoa tai että henkilö vapaasti valitsee osallistua, tulisi ilmeiseksi, että vahvemman osapuolen käyttäessä hyväksi valta-asemaansa taivutellakseen toisen osallistumaan ei voida katsoa heikommassa asemassa olevan osapuolen muodostaneen tahtoaan vapaasti tai valinneen vapaas- ti osallistua. Valta-aseman väärinkäyttäminen toisen taivuttelemiseksi sukupuoliyhteyteen haittaa toisen tahdonmuodostumista siinä määrin, että se on nähtävä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukseksi. Ehdotettu sääntely, jonka taustaoletuksena on heikommassa asemassa olevan vapaaeh- toinen osallistuminen, hämärtää siten vapaaehtoisen osallistumisen käsitettä sekä raiskauksen ja sek- suaalisen kajoamisen soveltamisalaa suhteessa ehdotettuun seksuaalisen hyväksikäytön soveltamis- alaan. Sikäli kuin ehdotetulla säännöksellä katetaan tilanteita, joissa vapaaehtoisuuden puuttumista ei kyetä erikseen näyttämään toteen, voidaan kysyä, miksi tällaisia tilanteita kohdeltaisiin eri tavalla kuin väki- valtaa, uhkausta tai toisen avutonta tilaa hyväksikäyttäen toteutettuja raiskauksia. Ehdotuksen mukaan nämä jälkimmäiset tilanteet mainittaisiin erikseen 1 §:n 2 momentissa, koska momentissa tarkoitettuja tekoja pidetään sellaisenaan moitittavina ja raiskaukseksi itsenäisesti luonnehdittavina, jolloin vapaaehtoisuuden puuttumisen erillistä osoittamista voidaan pitää tarpeettomana. Saman logiikan tulisi päteä myös valta-asemaa väärinkäyttäen toteutettuihin seksuaalisen väkivallan tekoihin. Ehdotettu 5 § vaatii tekijältä aktiivisuutta: aseman hyväksikäyttöä ja taivuttelua. Tämä hyväksikäyttö on itsessään moitittavaa ja aiheuttaa sen, ettei toinen osapuoli voi vapaasti muodostaa tahtoaan. Ehdotetun 5 §:n mukaisissa tilanteissa jouduttaisiin siis erikseen arvioimaan heikommassa asemassa olevan henkilön vapaaehtoisuutta sen sijaan, että se voitaisiin olettaa tekotavan nojalla, kuten ehdotetun 1 §:n 2 mo- mentin tilanteissa. Suhteessa 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisiin tilanteisiin, joissa tekijä hyväksi- käyttää uhrin kyvyttömyyttä muodostaa tai ilmaista tahtoaan, ehdotetun 5 §:n mukaisiin tilanteisiin sisältyy tekijän käyttäytymisen moitittavuutta lisäävä seikka: ehdotettu 5 § edellyttää, että tekijä aktiivi- sesti ja tahallisesti käyttää hyväkseen valta-asemaansa, kun taas 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisis- sa tilanteissa riittää, että tekijä hyväksikäyttää tilannetta tai olosuhteista johtuvaa asianomistajan tilaa. 3 Mahdollisuus valta-aseman hyväksikäyttöön tarkoittaa, ettei tekijällä välttämättä ole tarvetta turvautua väkivaltaan tai uhkaukseen tai uhrin avuttoman tilan hyväksikäyttämiseen. Valta-asemassa oleva tekijä voi käyttää hyväkseen toisen osapuolen luottamusta. Luottamuksen rikkominen on omiaan tekemään väkivallan teosta jopa vahingollisemman kuin muilla tavoin toteutettu väkivalta. Tässä suhteessa valta- aseman väärinkäyttö voi siten olla vahingollisempaa ja puuttua seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen rankemmin kuin esimerkiksi uhkauksen käyttö, joka olisi ankarammin rangaistavaa. Luottamuksen rik- koutumisen vahingollisuuden takia myös Istanbulin sopimuksen 46 artiklan mukaan valta-aseman vää- rinkäytön tulisi muodostaa tekoa raskauttava seikka. Esimerkiksi korkein oikeus on katsonut, että per- he- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa uhrin ja tekijän ollessa epätasavertaisessa asemassa teko on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa, mikä puoltaa rangaistuksen ankaroittamista (KKO:2002:2, KKO:2012:9 kohdat 6-7, KKO:2018:22 kohta 16, KKO:2020:20). Korkein oikeus on viitannut myös osapuolten luottamuksellisen suhteen merkitykseen teon vahingollisuutta lisäävänä seikkana (KKO:2012:9 kohta 7). Suomen lainsäädännössä kuitenkin tietynlaisen valta- ja luottamusaseman väärinkäyttöä kohdeltaisiin vastaisuudessakin tekoa lieventävänä seikkana suhteessa muihin seksuaali- sen väkivallan muotoihin. Valta-aseman tuottama mahdollisuus olla turvautumatta väkivaltaan, uhkaukseen tai avuttoman tilan hyväksikäyttöön on otettu huomioon 12-15-vuotiaiden lasten osalta, sillä lapsenraiskaukseksi määritel- täisiin myös sukupuoliyhteydet, joihin olennaisesti vanhempi ja kypsempi osapuoli aktiivisesti taivutte- lee, houkuttelee tai kehottaa nuoremman (ehdotetun 12 §:n 2 kohdan b alakohta; seksuaalisen kajoa- misen lapseen osalta vastaavasti). Nuorempien lasten kohdalla otettaisiin siis huomioon, että kyky suostua pätevällä tavalla seksuaaliseen kanssakäymiseen kehittyy iän myötä, mutta toisen henkilön ollessa suuren ikäeron myötä valta-asemassa, ei lapsi voi pätevästi suostua. Myös muissa tilanteissa, joissa toinen osapuoli on valta-asemassa, tämä valta-asema vaikuttaa heikommassa asemassa olevan kykyyn muodostaa vapaasti tahtonsa, vaikkakaan valta-aseman olemassaolo ei itsessään poissulje va- paata tahdonmuodostusta tai vapaaehtoista osallistumista. Näin ollen tarkoitus ei olekaan tehdä seksu- aalisesta kanssakäymisestä rangaistavaa kaikissa tilanteissa, joissa toinen henkilö on valta-asemassa, vaan ainoastaan tilanteissa, joissa valta-asemassa oleva tahallisesti ja aktiivisesti väärinkäyttää ase- maansa. Tällaisista seksuaalisen väkivallan teoista ei tulisi rangaista lievemmin kuin muunlaisista teois- ta, joihin uhri ei osallistu vapaaehtoisesti. Ehdotettu säännös koskee haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten 16-17-vuotiaita nuoria, sairaita, vammaisia sekä muutoin toisista riippuvaisessa asemassa olevia. Näiden henkilöiden voi olla tavallista vaikeampaa ilmaista kieltäytymistä, jolloin myöntyvääkään vastausta ei voida automaattisesti pitää vapaaehtoisuutta osoittavana. Ei ole perusteltua, että tällaisiin henkilöihin kohdistuvat seksuaali- sen väkivallan teot olisivat lievemmin rangaistavia kuin muunlaiset, raiskauksiksi ja seksuaalisiksi ka- joamisiksi määritellyt teot. Suomi on saanut tästä myös moitteita. Vuonna 2019 Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova GREVIO-asiantuntijaryhmä totesi, että kyky suostua seksuaaliseen kanssakäymi- seen riippuu useasta seikasta, mukaan lukien riippuvuudesta ja osapuolten välisestä suhteesta. GREVIO totesi, että nykyinen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva pykälä johtaa siihen, että valta-asemaa väärin- käyttäen toteutetut raiskaukset on kriminalisoitu lievempänä rikoksena kuin raiskauksena rangaistavat teot.2 Vuonna 2016 CEDAW-komitea totesi, ettei Suomi ollut tehnyt konkreettisia toimia varmis- taakseen seksuaalisen autonomian suojan tapauksissa, joissa ilman uhrin suostumusta tapahtuvat teot toteutetaan valta-asemaa hyväksikäyttäen, esimerkiksi silloin, kun raiskaus kohdistuu suljetussa lai- 2 Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence (GREVIO), Baseline Evaluation Report on Finland, GREVIO/Inf(2019)9, kohta 166. https://rm.coe.int/grevio-report-on-finland/168097129d 4 toksessa asuvaan naiseen. Suomi ei myöskään ollut toteuttanut suositusta tällaisista teoista langetetta- van rangaistuksen yhtenäistämiseksi raiskauksesta langetettavien rangaistusten kanssa.3 GREVIO ja CEDAW-komitea ovat siis kiinnittäneet huomiota siihen, ettei erilaisten raiskausten uhrien välille luoda hierarkiaa, jossa yhdellä tavalla toteutettu raiskaus tai seksuaalinen kajoaminen olisi lähtö- kohtaisesti moitittavampi kuin toinen. Esimerkiksi väkivallalla tai uhkauksella toteutettua raiskausta (ehdotetun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista raiskausta) on lähtökohtaisesti pidettävä yhtä moitit- tavana kuin raiskausta, jossa hyväksikäytetään toisen kyvyttömyyttä muodostaa tai ilmaista tahtonsa (ehdotetun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukainen raiskaus), jota puolestaan olisi lähtökohtaisesti pi- dettävä yhtä moitittavan kuin raiskausta, joka kohdistuu henkilöön, joka muutoin ei osallistu vapaaeh- toisesti (ehdotetun 1 §:n 1 momentin mukainen raiskaus). Ehdotetuissa perusteluissa todetaankin kor- keimman oikeuden linjauksen mukaisesti, ettei eri tekotapojen välille ole tarkoitus tehdä lähtökohtaista moitittavuuseroa. Tätä periaatetta on kuitenkin sovellettava myös valta-asemaa väärinkäyttäen toteutet- tuun raiskaukseen. 5 §:ään ehdotetut muutokset suhteessa nykysääntelyyn ovat myös omiaan hämärtämään säännöksen tarkoitusta. Ensinnäkin, 4 kohtaan on tarkoitus lisätä täsmennys, että rangaistavaa olisi sellaisen henki- lön riippuvuuden hyväksikäyttö, joka on toisesta riippuvainen hoitosuhteen tai henkisen valta-aseman vuoksi. Aiemmin erityinen riippuvuussuhde on voinut syntyä myös muutoin kuin hoitosuhteen tai henki- sen valta-aseman vuoksi. On epäselvää, onko tarkoituksena kaventaa rangaistavan käyttäytymisen alaa vai siirtää muunlaista valta-asemaa hyväksikäyttäen toteutetut teot rangaistaviksi raiskauksina tai sek- suaalisina kajoamisina. Mikäli tarkoitus on kaventaa rangaistavan käyttäytymisen alaa, ehdotus on risti- riidassa lainsäädännön muun kehityssuunnan kanssa. Muilta osin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa on pyritty parantamaan, rangaistavan käyttäytymisen alaa kasvattamaan ja aiemmin lievemmin rangaistavia tekoja siirtämään ankarammin rangaistaviksi. Mikäli tarkoitus on sen sijaan rangaista esi- merkiksi taloudellista riippuvuutta hyväksikäyttäen toteutetuista raiskauksista 1 §:n 1 momentin nojal- la, on kysyttävä, miksi sama ei pätisi muihin valta-asemaa hyväksikäyttäen toteutettuihin tekoihin. Toiseksi, 3 kohdasta on tarkoitus poistaa tapaukset, joissa henkilön kyky ilmaista tahtoaan on sairau- den, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt. Ehdotuksen mukaan heikentyneeseen tahdonilmaisukykyyn liittyviä tapauksia arvioitaisiin jatkossa raiskauksina tai seksuaa- lisina kajoamisina, jos henkilön kyky ilmaista tahtoaan on heikentynyt siten, ettei toinen osapuoli voi todeta hänen osallistumistaan seksuaaliseen tekoon vapaaehtoiseksi. Kun vapaaehtoista osallistumista ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty, kokonaan rankaisematta saattaisivat jäädä teot, joissa tekijä on tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen tahdonilmaisukyvyn olennaisesta heikkenemisestä, mutta ei kuitenkaan tahallisuuden edellyttämällä tavalla havaitse vapaaehtoisuuden puuttumista. Ehdotettu muutos voisi siis kaventaa rangaistavan käyttäytymisen alaa. Ehdotuksessa ei myöskään perustella, miksi sellaisissa tilanteissa, joissa tekijä huomaa uhrin tahdonmuodostuskyvyn olevan olennaisesti hei- kentynyt, tekijää rangaistaisiinkin lievemmin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Myös tahdonmuodostusky- ky on vapaaehtoiselle osallistumiselle olennainen ennakkoehto. Ehdotettu 5 § on kokonaisuudessaan epälooginen ja aiheuttaa sekavuutta sääntelyyn, joka muutoin perustuu vapaaehtoisen osallistumisen käsitteelle. 3 Letter from Xiaoqiao Zou, Rapporteur on Follow-up on Concluding Observations of the Committee on the Elimination of Discrimination against Women, to the Permanent Representative of Finland to the United Nations Office at Geneva, 10 August 2016, YH/follow-up/Finland/64, s. 2–3. https://tbinternet.ohchr.org/Treaties/CEDAW/Shared%20Documents/FIN/INT_CEDAW_FUL_FIN_24829_E.pdf 5 Ehdotettu 5 § voisi lieventää muutoin jyrkältä tuntuvaa eroa rankaisemattoman teon ja suhteellisen ankarasti rangaistavan raiskauksen tai seksuaalisen kajoamisen välillä. Se lieventäisi tätä eroa kuitenkin ainoastaan joidenkin uhrien osalta, heidän vahingokseen. Seksuaalisen hyväksikäytön pykälää ei tule käyttää erilaisten rangaistavien tekojen porrastamiseen niin, että haavoittuvassa asemassa oleviin ihmi- siin kohdistuvat teot olisivat lievemmin rangaistavia. Sikäli kuin ehdotettu säännös kattaisi tilanteita, joissa molemmat osapuolet osallistuvat vapaaehtoises- ti, voidaan kysyä, miksi kyseiset teot olisivat lainkaan rangaistavia, ottaen huomioon, että nuorten kyky päättää itsenäisesti seksuaalisesta kanssakäymisestä kehittyy asteittain ja myös sairailla, vammaisilla, vanhuksilla, riippuvaisessa asemassa olevilla ja muilla ihmisillä on oikeus päättää itse omasta seksuaa- lisesta käyttäytymisestään, kunhan he eivät loukkaa muiden vastaavaa oikeutta. Jos kyse on tilanteista, jotka ovat yleisesti ottaen vahingollisia uhrille ja siten loukkaavat seksuaalista koskemattomuutta, olisi perusteltava, miksi tätä vahingollisuutta pidetään lähtökohtaisesti vähemmän vakavana kuin raiskauk- seen tai seksuaaliseen kajoamiseen sisältyvää loukkausta. Lapsiin kohdistuvista rikoksista Ehdotetut säännökset lapsiin kohdistuvista rikoksista sisältävät kolmiportaisen säännöstön, jossa 14 § (sukupuoliyhteys lapsen kanssa) ja 17 § (lapseen kohdistuva seksuaalinen teko) voidaan nähdä 12 §:n (lapsenraiskaus) ja 15 §:n (seksuaalinen kajoaminen lapseen) lievinä tekomuotoina. Nykysääntelystä poiketen ehdotetulla sääntelyllä annettaisiin rikosnimikkeen valinnassa merkitystä lapsen omalle aloit- teellisuudelle suhteessa vanhempaan osapuoleen, sillä vanhemman osapuolen aloitteellisuus (kehotta- minen, taivuttelu tai houkuttelu) olisi rangaistavaa 12 §:n b-alakohdan ja 15 §:n b-alakohdan nojalla. Tällainen kehityskulku ei ole toivottavaa, sillä vastuun lapsen häiriöttömästä kehityksestä on oltava vanhemmalla, erityisesti aikuisella, osapuolella. Kun kyse on teoista, jotka vahingoittavat lapset kehitys- tä, Amnesty International Suomen osasto ry katsoo, että säätelyssä ei tule antaa näin suurta painoarvoa lapsen aloitteellisuudelle. Lapsia koskeva sääntely voitaisiin rakentaa sisällöllisesti nykyistä lapsen sek- suaalista hyväksikäyttöä koskevaa sääntelyä muistuttavaksi, mutta niin, että sukupuoliyhteyden sisältä- vät teot olisi määritelty raiskausrikoksiksi ja muut seksuaaliset teot kajoamisrikoksiksi. Rangaistuksen oikeasuhtaisuuden varmistamiseksi olisi rangaistusasteikkojen oltava riittävän laajoja. Ehdotetuissa 12 §:n b-alakohdassa, 14 §:ssä, 15 §:n b-alakohdassa sekä 17 §:ssä ehdotetaan säädet- täväksi, että tarkemmin määritelty teko on rangaistava tietyissä tilanteissa, kun osapuolten iässä ja henkisessä kypsyydessä on olennainen ero. Ehdotettujen perustelujen mukaan sekä ikä- että kypsyys- eron edellyttämisen tarkoituksena olisi välttää se, että kypsyyseroa arvioitaisiin myös ikäeron ollessa vähäinen. Ehdotettujen perustelujen mukaan tämä olisi laillisuusperiaatteen kannalta ongelmallista ja saattaisi johtaa asianomistajan kypsyyden tarpeettomaan selvittämiseen. Perustelujen mukaan säännös- tä olisi tarkoitus tulkita siten, että olennainen ero henkisessä kypsyydessä oletettaisiin, jos iässä on olennainen ero, mutta ikäeron ollessa vähäisempi olisi arvioitava erikseen myös henkistä kypsyyttä. Ehdotettu tulkinta on ehdotetun lain sanamuodon vastainen. Perusteluissa ehdotettu rangaistavuuden ala olisi laajempi kuin lain sanamuodon mukainen rangaistavuuden ala, sillä perustelujen mukaan riit- täisi, että osapuolten iässä olisi olennainen ero, kun lain sanamuoto edellyttää eroa sekä iässä että henkisessä kypsyydessä. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan rangaistavuutta on tulkittava supistavasti, ja siten perusteluilla voidaan supistaa, mutta ei laajentaa, rangaistavuuden alaa suhteessa lain sanamuotoon. Amnesty International Suomen osasto ry pitää laillisuusperiaatteen kannalta ongel- 6 mallisempana ehdotusta lain sanamuodon vastaisesta tulkinnasta kuin sitä, että henkilön olisi sukupuo- liyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon ryhtyessään arvioitava myös toisen osapuolen henkistä kypsyyttä. Ehdotus merkitsisi tältä osin myös eroa nykyisen lain sanamuotoon, jonka mukaan teko voi olla rangaistava, vaikka eroa olisi vain iässä taikka henkisessä tai ruumiillisessa kypsyydessä (nykyinen rikoslain 20 luvun 7 a §, rajoitussäännös). Tapaukset, joissa osapuolten iässä ei ole olennaista eroa eikä henkisessä kypsyydessä olevan eron olennaisuus ole kypsemmän osapuolen ennakoitavissa, olisi lakia joka tapauksessa tulkittava syytetyn eduksi ja rangaistavuutta rajoittaisi myös tahallisuusedellytys. Lisäksi ehdotettu sanamuoto mahdollistaisi sen, että rikoksesta epäilty tai syytetty olennaisesti van- hempi osapuoli argumentoisi nuoremman osapuolen olevan ikäistään merkittävästi kypsempi ja väittäisi vaatimuksen olennaisesta erosta osapuolten henkisessä kypsyydessä jäävän täyttymättä. Tällainen ar- gumentointi on itsessään haitallista uhrin syyllistämistä, jota ei pidä sallia. Enemmistön perustelujen mukaan säännöksellä olisi nimenomaan tarkoitus estää asianomistajan kypsyyden tarpeeton selvittämi- nen tapauksissa, joissa ikäero on vähäinen. Ehdotetun säännöksen sanamuoto kuitenkin vaatisi (ainakin silloin, kun syytetty esittäisi tätä koskevan väitteen) asianomistajan kypsyyden selvittämistä huomatta- vasti ongelmallisemmissa tilanteissa eli silloin, kun ikäerokin on olennainen. Tällaista argumentointia ei voida tehokkaasti perusteluilla rajoittaa, jos lain sanamuoto sen sallii, koska tämä vaarantaisi rikoksesta syytetyn puolustautumismahdollisuudet sekä oikeusturvan. Ehdotettujen perustelujen nojalla teko voisi olla rangaistava, kun ikäeroa ei voida suoraan todeta olen- naiseksi, mutta ero henkisessä kypsyydessä olisi sitä. Myös tällainen tulkinta olisi ehdotetun lain sana- muodon vastainen. Kyseiset säännökset tulisi laatia siten, että lain sanamuodossa edellytetään olennaista eroa osapuolten iässä tai henkisessä kypsyydessä. Soveltamista voisi tällöin perusteluilla rajoittaa niin, ettei eroa henki- sessä kypsyydessä tarvitsisi arvioida sellaisissa nuorten välisissä suhteissa, joissa ikäero on vähäinen ja molemmat ovat osallistuneet vapaaehtoisesti. Tällaisissa tapauksissa teon arvioiminen rikoksena voisi olla itsessään haitallista. ISSN 2490-1172 (PDF) ISBN 978-952-259-874-5 (PDF) Oikeusministeriö PL 25 00023 Valtioneuvosto www.oikeusministerio.fi Justitieministeriet PB 25 00023 Statsrådet www.justitieministeriet.fi