Selvitys ja tutkimustoiminta Utrednings- och forskningsverksamhet Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi Leena Kärkkäinen, Jari Hynynen, Minna Räty, Paula Horne, Artti Juutinen, Kari T. Korhonen, Terhi Koskela, Marjo Maidell, Janne Miettinen, Jari Miina, Kalle Määttä, Antti Otsamo, Pekka Punttila, Marko Svensberg, Kimmo Syrjänen VA LT I O N E U V O S T O N S E LV I T Y S - J A T U T K I M U S T O I M I N N A N J U L K A I S U S A R J A 2 0 2 1 : 2 1 tietokayttoon.fi Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:21 Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi Leena Kärkkäinen, Jari Hynynen, Minna Räty, Paula Horne, Artti Juutinen, Kari T. Korhonen, Terhi Koskela, Marjo Maidell, Janne Miettinen, Jari Miina, Kalle Määttä, Antti Otsamo, Pekka Punttila, Marko Svensberg, Kimmo Syrjänen Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2021 Valtioneuvoston kanslia © 2021 tekijät ja valtioneuvoston kanslia ISBN pdf: 978-952-383-217-6 ISSN pdf: 2342-6799 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2021 Kuvailulehti 29.3.2021 Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:21 Julkaisija Valtioneuvoston kanslia Tekijä/t Leena Kärkkäinen, Jari Hynynen, Minna Räty, Paula Horne, Artti Juutinen, Kari T. Korhonen, Terhi Koskela, Janne Miettinen, Marjo Maidell, Jari Miina, Kalle Määttä, Antti Otsamo, Pekka Punttila, Marko Svensberg, Kimmo Syrjänen Kieli suomi Sivumäärä 158 Tiivistelmä Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi tarvitaan metsien suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon lisäämistä. Raportissa tarkastellaan monimuotoisuuden turvaamisen toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kustannusvaikutuksia tilanteessa, jossa puusta valmistettujen tuotteiden kysynnän kasvu lisää metsien hakkuita. Suomessa metsien suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon ja hakkuiden voimakas lisääminen voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä sen, että metsäteollisuuden käyttöön ei riitä kotimaista puuta. Luontokadon kustannustehokas pysäyttäminen edellyttää, että pinta-alatavoitteiden lisäksi pystytään tunnistamaan monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tällä hetkellä parhaat kohteet ja puuntuotannon kannalta vähämerkityksiset alueet, joita voidaan kehittää monimuotoisuutta edistävästi. METSO- ja Helmi-ohjelmien tunnettuuden lisääminen ja tilakohtaisten luonnonhoitosuunnitelmien laatiminen olisivat kustannustehokkaita keinoja saada metsänomistajat tarjoamaan lisää kohteita suojeluun ja kiinnostumaan luonnonhoidosta. Ohjelmien rahoituksen lisääminen ja kohteiden kriteerien väljentäminen toisi suojeluun luontoarvoiltaan kehittyviä kohteita. Luonnonhoitoon voitaisiin kehittää pinta-alaan perustuva tuki metsien rakennepiirteiden säilyttämiseksi. Monimuotoisuuden turvaamiseen voitaisiin kehittää vastaavia kompensaatiomekanismeja kuin kasvihuonekaasupäästöjen kompensoimiseen. Klausuuli Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Asiasanat luonnonhoito, metsä, monimuotoisuus, ohjauskeinot, suojelu, vaikutukset, tutkimus, tutkimustoiminta ISBN PDF 978-952-383-217-6 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-217-6 Presentationsblad 29.3.2021 Kostnadseffektiva medel för att stoppa förlusten av biologisk mångfald i skogarna Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2021:21 Utgivare Statsrådets kansli Författare Leena Kärkkäinen, Jari Hynynen, Minna Räty, Paula Horne, Artti Juutinen, Kari T. Korhonen, Terhi Koskela, Janne Miettinen, Marjo Maidell, Jari Miina, Kalle Määttä, Antti Otsamo, Pekka Punttila, Marko Svensberg, Kimmo Syrjänen Språk finska Sidantal 158 Referat För att stoppa förlusten av biologisk mångfald i skogarna behövs ökat skogsskydd och ökad naturförvaltning av ekonomiskogar. Denna rapport belyser kostnadseffekterna av åtgärder och styrmedel för att trygga mångfalden i en situation där den ökade efterfrågan på träprodukter ökar skogsavverkning. På lång sikt kan en kraftig ökning av skogsskydd och naturförvaltning och avverkning leda till att det inte finns tillräckligt med inhemskt virke för skogsindustrin i Finland. För att på ett kostnadseffektivt sätt stoppa förlusten av biologisk måndgfald krävs att man utöver att identifiera arealmål kan identifiera såväl de områden som är bäst för att skydda biologisk mångfald som de områden av mindre betydelse för virkesproduktion som kan utvecklas på att främja mångfalden. Att öka kännedomen om METSO- och Helmi-programmen och att preparera naturförvalt- ningsplaner skulle vara kostnadseffektiva sätt att få skogsägare att öka deras intresse för naturskydd och naturförvaltning. Att öka finansieringen av dessa program och lätta på kriterierna för områden skulle främja skyddet av områden med naturvärden som fortfarande utvecklas. Ett arealbaserat stöd skulle kunna utarbetas för naturförvaltning för att bevara skogarnas strukturella egenskaper. Kompensationsmekanismer som liknar dem för kompensation för utsläpp av växthusgaser skulle kunna utarbetas för att skydda biologisk mångfald. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forsknings- plan. (tietokayttoon.fi) De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt Nyckelord biologisk mångfald, effekter, naturförvaltning, skog, skogsskydd, styrmedel, forskning, forskningsverksamhet ISBN PDF 978-952-383-217-6 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-217-6 Description sheet 29 March 2021 Cost-effective means to halt the loss of biodiversity in forests Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 2021:21 Publisher Prime Minister’s Office Authors Leena Kärkkäinen, Jari Hynynen, Minna Räty, Paula Horne, Artti Juutinen, Kari T. Korhonen, Terhi Koskela, Janne Miettinen, Marjo Maidell, Jari Miina, Kalle Määttä, Antti Otsamo, Pekka Punttila, Marko Svensberg, Kimmo Syrjänen Language Finnish Pages 158 Abstract In order to halt the loss of biodiversity in forests, increased protection and nature management of forests available for wood production are required. The report examines the cost impact of biodiversity safeguard measures and policy instruments in the context where increased demand for wood products increases fellings. In the long term, a high increase in forest protection and nature management and fellings can result in the shortage of domestic wood being used by the forest industry in Finland. Safeguarding the biodiversity of forests would be cost-effective if it is possible to identify the sites which are currently best for safeguarding biodiversity and the sites which have minor importance for wood production, but which can be developed to promote biodiversity. Raising awareness of the METSO and Helmi programs and preparing nature management plans at forest property level would be cost-effective ways to increase forest owners’ interest in conservation and nature management. Increasing the funding of these programs and modifying the criteria for sites would bring to the protection sites that are developing in terms of nature values. An area-based support could be developed for nature management to preserve the structural characteristics of forests. Compensation mechanisms similar to those for compensating greenhouse gas emissions could be developed to safeguard biodiversity. Provision This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assess- ment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not neces- sarily represent the view of the Government. Keywords biodiversity, conservation, forest, impacts, nature management, policy instruments, research, research activities ISBN PDF 978-952-383-217-6 ISSN PDF 2342-6799 URN address http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-217-6 Sisältö 1 Johdanto .................................................................................................... 10 2 Tarkastelukehikon yleinen kuvaus ......................................................... 14 3 Monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt ja metsien rakennepiirteet .......................................................................................... 16 3.1 Monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt ................................................................. 16 3.1.1 METSO-ohjelman elinympäristöt ............................................................... 16 3.1.2 Uhanalaiset metsäluontotyypit ja uhanalaiset lajit eri elinympäristöissä ....................................................................................... 17 3.2 Monimuotoisuudelle tärkeät metsien rakennepiirteet .................................................. 19 3.2.1 Vanhat metsät ja kookkaat puut ................................................................ 19 3.2.2 Lahopuu .................................................................................................... 19 3.2.3 Järeät lehtipuut ja sekapuusto ................................................................... 20 3.2.4 Metsäpeitteisyys, mustikka, puolukka ja tiheiköt ....................................... 21 4 Laskelmat .................................................................................................. 23 4.1 Metsikkötason laskelmat ............................................................................................. 23 4.1.1 Lähestymistapa ......................................................................................... 23 4.1.2 Motti-ohjelmiston soveltaminen tutkimuksessa ......................................... 23 4.1.3 Esimerkkimetsiköt ...................................................................................... 24 4.1.4 Käsittelyskenaariot .................................................................................... 25 4.1.5 Metsien monimuotoisuutta ja luontoarvoja korostavat rakennepiirteet ........................................................................................... 27 4.1.6 Metsäkäsittelyn kustannusvaikuttavuutta kuvaavat tunnukset .................. 28 4.1.7 Tulokset ..................................................................................................... 31 4.1.7.1 Metsikkötason tuotos ja tuotto ............................................. 31 4.1.7.2 Nettotulot ............................................................................. 36 4.1.7.3 Lahopuu .............................................................................. 39 4.1.7.4 Lehtisekapuusto .................................................................. 43 4.1.7.5 Mustikan ja puolukan varvuston peittävyys ......................... 46 4.1.7.6 Mustikan ja puolukan marjasadot ........................................ 49 4.1.8 Metsikkötason laskelmiin liittyvät rajoitukset ............................................. 52 4.2 Laskelmat koko Suomen tasolla .................................................................................. 52 4.2.1 Skenaarioiden laatiminen .......................................................................... 52 4.2.1.1 Yleistä ................................................................................. 52 4.2.1.2 Laskelmisssa käytetyt skenaariot ........................................ 53 4.2.2 Laskelmien toteutus ................................................................................... 55 4.2.2.1 EFDM-mallin periaatteet ..................................................... 55 4.2.2.2 Lisäsuojelun kohdentaminen NP-, NS-, LP- ja LS- skenaarioissa ...................................................................... 60 4.2.2.3 Luonnonhoidollisten kasvatustoimenpiteiden kohdentaminen NP-, NS-, LP-, LS-skenaarioissa ............... 63 4.2.3 Skenaariolaskelmien tuloksia koko Suomen tasolla .................................. 64 4.2.3.1 Vaikutukset metsävaroihin .................................................. 64 4.2.3.2 Vaikutukset hakkuumahdollisuuksiin ................................... 69 4.2.3.3 Taloudelliset vaikutukset ..................................................... 72 4.2.3.4 Vaikutukset monimuotoisuusindikaattoreihin ja skenaarioiden kustannustehokkuuteen ............................... 76 4.2.4 Skenaariolaskelmien rajoituksia ................................................................ 79 5 Monimuotoisuuden turvaamisen toimintaympäristö ............................ 82 5.1 Monimuotoisuuden turvaaminen kansallisena ja kansainvälisenä tavoitteena ................................................................................................................... 82 5.2 Monimuotoisuuden turvaaminen suojelualueilla ja talousmetsissä ............................. 82 5.2.1 Suojelualueet ............................................................................................. 82 5.2.2 Talousmetsät ............................................................................................. 86 5.2.2.1 Yksityisomistuksessa olevat talousmetsät .......................... 86 5.2.2.2 Valtion monikäyttömetsät .................................................... 87 5.2.3 METSO-ohjelma ........................................................................................ 88 5.3 Metsänomistajakunnan ja puun teollisuuskäytön muutoksen vaikutus monimuotoisuuden turvaamiseen ............................................................................... 89 5.3.1 Metsänomistajakunnan muutos ................................................................. 89 5.3.2 Puun teollisuuskäytön muutos ................................................................... 93 6 Suojelun ja luonnonhoitotoimien lisäämisen toteutettavuus .............. 96 6.1 Ohjauskeinojen käyttö ................................................................................................. 96 6.1.1 Yleistä ........................................................................................................ 96 6.1.2 Ohjauskeinojen käyttö yksityismailla ......................................................... 98 6.1.2.1 Informaatio-ohjaus ja tuuppaus ........................................... 98 6.1.2.2 Kannustejärjestelmät......................................................... 101 6.1.3 Valtion maiden käytön ohjaaminen .......................................................... 104 6.1.4 Oikeudellinen tarkastelu ohjauskeinojen hallinnollisesta toteutettavuudesta ................................................................................... 105 6.2 Skenaarioiden toteutettavuus .................................................................................... 107 6.2.1 Haastattelut skenaarioiden toteutettavuudesta ....................................... 107 6.2.1.1 Haastattelujen toteutus ..................................................... 107 6.2.1.2 Haastattelujen tulokset ...................................................... 108 6.2.2 Skenaarioiden toteuttamisen kustannusvaikutukset valtiolle ................... 111 6.2.2.1 Yleistä ............................................................................... 111 6.2.2.2 Suojelupinta-alan lisääminen ............................................ 111 6.2.2.3 Luonnonhoidon lisääminen ............................................... 114 6.2.3 Ohjauskeinoyhdistelmät .......................................................................... 117 7 Politiikkojen yhteensopivuus ja ristiriidat ............................................ 120 8 Johtopäätökset ....................................................................................... 128 8.1 Suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon taloudelliset ja ekologiset vaikutukset ................................................................................................................ 128 8.1.1 Taloudelliset vaikutukset ......................................................................... 128 8.1.2 Ekologiset vaikutukset ............................................................................. 130 8.2 Metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämisen kustannusvaikuttavat ohjauskeinot .............................................................................................................. 132 8.3 Jatkotutkimustarpeet ................................................................................................. 133 Lähteet ............................................................................................................... 135 Liitteet ................................................................................................................ 151 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 9 LUKIJALLE Tämä julkaisu on Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi -hankkeen, lyhemmin KEIMO-hankkeen, loppuraportti. KEIMO-hankkeen tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa monimuotoisuuden turvaami- sen kustannusvaikuttavista keinoista tilanteessa, jossa puusta valmistettujen tuottei- den kysynnän kasvu lisää metsien hakkuita. Loppuraportissa kuvataan monimuotoi- suuden lisäturvaamista vaativat metsäelinympäristöt ja metsien rakennepiirteet. Ra- portissa on kiinnitetty huomiota myös riistan kannalta tärkeisiin metsien rakennepiirtei- siin. Lisäksi siinä on arvioitu erilaisten metsänkasvatusvaihtoehtojen taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia metsikkötasolla ja koko maan tasolla. Loppuraportissa on ku- vattu monimuotoisuuden turvaamisen toimintaympäristö sekä erilaisten metsäkasva- tusvaihtoehtojen toteutettavuutta informaatio-ohjauksen ja kannustejärjestelmien kautta. Raportissa on arvioitu myös monimuotoisuuden turvaamisen yhteensopivuutta erilaisten muiden politiikkojen kanssa. Selvitys toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke), Metsähallituksen, Pellervon Ta- loustutkimuksen (PTT), Suomen riistakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) yhteistyönä. Yhteistyö tarjosi mahdollisuuden laajan asiantuntemuksen hyö- dyntämiseen selvityksessä ja tarkastelukehikon luomiseen myöhempiä tutkimuksia varten. Hankkeen ohjausryhmässä oli maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön edustajia. Ohjausryhmän puheenjohtajani toimi Katja Matveinen (MMM) ja muina jä- seninä olivat Aulikki Alanen (YM), Maarit Loiskekoski (YM), Janne Pitkänen (MMM) ja Ville Schildt (MMM). Kiitämme ohjausryhmän jäseniä hyvästä yhteistyötä hankkeen aikana ja asiantuntevasta hanketyön ohjauksesta. Tutkimuskonsortion puolesta Leena Kärkkäinen Maaliskuu 2021 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 10 1 Johdanto Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012–2020 on määritetty, että Suomen luon- non monimuotoisuuden köyhtyminen on pysäytetty vuoteen 2020 mennessä ja luon- non monimuotoisuuden suotuisa tila on varmistettu vuoteen 2050 mennessä (VNP 2012). Samat tavoitteet on mainittu myös kansallisessa metsästrategiassa (Maa- ja metsätalousministeriö 2019). Yllä mainittua vuodelle 2020 asetettua tavoitetta ei ole saavutettu (NR6 2019). Lajien uhanalaisuusarvioinnin tulosten mukaan metsälajiston uhanalaistuminen on jatkunut (Hyvärinen ym. 2019). Koska puunkäytön on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa, metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyt- täminen edellyttää nykyisten monimuotoisuutta turvaavien toimenpiteiden vahvista- mista sekä uusien keinojen kehittämistä ja käyttöönottoa (Maa- ja metsätalousministe- riö 2019). Euroopan komission (2020) julkaisemassa biodiversiteettistrategiassa on määritelty yhdeksi luonnonsuojelun päätavoitteeksi, että EU:n tasolla vähintään 30 % maa-alueista ja 30 % merialueista olisi suojeltava vuoteen 2030 mennessä. Strate- gian mukaan kolmasosan näistä suojelualueista olisi kuuluttava tiukan suojelun piiriin. Metsät ovat Suomessa merkittävin luontotyyppi lajilukumäärältään, ja niissä on eniten myös uhanalaisia lajeja (833 lajia). Lisäksi esimerkiksi uhanalaisista suolajeista (120 lajia) noin neljännes on ensisijaisesti puustoisten soiden lajeja (Hyvärinen ym. 2019). Koko maan tasolla metsäluontotyypeistä on arvioitu 76 % uhanalaisiksi, 21 % silmälläpidettäviksi ja 3 % puutteellisesti tunnetuiksi (Kouki ym. 2018). Metsien uhan- alaisista lajeista 45,3 % elää ensisijaisesti lehdoissa ja 39,7 % kangasmetsissä. Van- hojen metsien – kangas- ja lehtometsien sekä tarkemmin määrittelemättömien vanho- jen metsien – lajeja uhanalaisista metsälajeista on 40 % (Hyvärinen ym. 2019). Alu- eellisesti uhanalaisten lajien määrä on suurempi eteläisillä metsäkasvillisuusvyöhyk- keillä, joilla maankäyttö on ollut pidempään voimakkaampaa ja joilla metsien tuotta- vuus suurempi kuin pohjoisessa. Metsiä on suojeltu Suomessa 12,6 prosenttia metsä- ja kitumaan alasta. Metsien suo- jelualueet ovat kuitenkin jakautuneet Suomessa hyvin epätasaisesti. Suojeltujen met- sien (metsä- ja kitumaa) osuus on Pohjois-Suomessa (Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjan- maa) 20 % ja Etelä-Suomessa 5 % (SVT 2019). Tiukasti suojeltua metsämaata, jolle on perustettu lakisääteisiä suojelualueita ja jossa hakkuut eivät ole sallittuja, on koko maassa 5,9 %, Pohjois-Suomessa 9,9 % ja Etelä-Suomessa 2,7 % (SVT 2019). Pitkään jatkunut metsätalous on heikentänyt metsien luontaisia ominaispiirteitä. Muun muassa vanhojen metsien, vanhojen puuyksilöiden ja kuolleen puun määrä on vähen- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 11 tynyt ja puulajisuhteet ovat muuttuneet. Vanhimpien metsien kokonaispinta-ala lisään- tyi Etelä-Suomessa 1900-luvulla, mutta se väheni 2000-luvulla (Korhonen ym. 2016, 2020). Varsinkin iältään nuorissa kangasmetsissä kuolleen puu määrä on vähentynyt pieneen murto-osaan verrattuna metsäpalon tai myrskyn jälkeiseen määrään. Esimer- kiksi Etelä-Suomessa kuolleen puun määrä on vähentynyt näissä metsissä jopa alle sadasosaan (Kouki ym. 2018 ja sen laskenta-aineistot). Kaikille lehtoluontotyypeille merkittävimmät uhanalaistumisen syyt ovat pellonraivaus ja puulajisuhteiden muutok- set, osin hakkuiden, osin kuusettumisen seurauksena (Kouki ym. 2018). Ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttaneen ja vaikuttavan tulevaisuudessa luonto- tyyppien laatuun, koska mm. rehevöityminen heikentänee karuimpien kankaiden tilan- netta. Toisaalta puuston lisääntyvään kasvuun saattaa liittyä myönteisiä vaikutuksia, kuten järeän elävän ja kuolleen puun määrän lisääntyminen. Ilmaston lämpeneminen on ilmeisesti vaikuttanut keskeisesti uhanalaisarvioinnissa havaittuun myönteiseen muutokseen metsälajien tilanteessa verrattuna edelliseen arviointiin (Rassi ym. 2010, Hyvärinen ym. 2019). Luontaisten häiriöiden lisääntyessä lehtipuun, kuolleen puun ja runsaslahopuustoisten nuorten sukkessiovaiheiden määrä voi kasvaa (Aapala 2018). Korhonen ym. (2020) raportoivat myönteisiä tuloksia useiden monimuotoisuudelle tär- keiden metsien rakennepiirteiden kehityksessä vuosina 1980–2015. Mikäli havaittu myönteinen kehitys monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden määrän kas- vussa tulee jatkumaan, tämä todennäköisesti parantaa myös uhanalaisten metsälajien tilannetta tulevaisuudessa. Kansallisessa metsästrategiassa 2025 metsäluonnon monimuotoisuutta turvaavia toi- menpiteitä ovat olleet suojeltujen metsien lisääminen, talousmetsien luonnonhoidon kehittäminen ja suojeltujen metsien ennallistaminen (Maa- ja metsätalousministeriö 2019). Ekologisesti tehokkaampaa on olemassa olevien luontotyyppien säilyttäminen kuin hävitettyjen palauttaminen. Jotkin lajit tarvitsevat säilyäkseen laajoja elinympäris- töjä, yhtenäisen pienilmaston ja puuston rakennepiirteiden jatkumon. Näiden lajien turvaamisen kannalta paras keino on suojelualueiden perustaminen. Esimerkiksi Etelä-Suomen uhanalaisille kääpälajistoille runsaslahopuustoiset, lahopuujatkumon omaavat laajat suojelualueet (kokoluokka kymmenistä satoihin hehtaareihin) ovat ekologisesti tehokkaampia kuin pienet (korkeintaan muutama hehtaari) hyvälaatuiset kohteet (Penttilä ja Siitonen 2018). Kuitenkin myös pienten, hyvälaatuisten kohteiden suojelu on ekologisesti tehokkaampaa kuin saman lahopuumäärän jättäminen talous- metsiin. Vuonna 2014 toteutetun metsälakimuutoksen seurauksena metsälakikohteiden yh- teenlaskettu pinta-ala selvästi pienentyi Metsäkeskuksen metsävaratietojen tietohuol- lon vuoksi. Tässä tietohuollossa metsälakikohteita muutettiin muuan muassa muiksi arvokkaiksi elinympäristöiksi. Metsälakikohteista erityisesti vähäpuustoisten soiden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 12 kokonaispinta-ala vähentyi. Ennen metsälakimuutosta lakikohteiden ei edellytetty ni- menomaisesti olevan pienialaisia (Kniivilä ym. 2020, Siitonen ym. 2021). Tapion ja Suomen metsäkeskuksen tekemän yksityismaiden hakkuiden luonnonhoidon laadun seurannan mukaan myös talousmetsien luonnonhoidon kokonaislaatu on heikentynyt 2000-luvun kuluessa (Siitonen ym. 2020). Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan useiden monimuotoisuudelle tärkeiden metsien rakennepiirteiden kehitys on kuitenkin ollut oikeansuuntainen viime vuosikymmeninä. Poikkeuksena tähän on säästöpuiden pieni väheneminen koko maassa ja vanhojen metsien väheneminen Etelä-Suomessa 2000-luvulla. VMI-aineistot kattavat yksityismaiden lisäksi myös mm. valtion ja yhtiöi- den talousmetsät. Metsänhoitosuositukset ja metsäsertifiointistandardit ovat pyrkineet edistämään vanhojen, järeiden elävien puiden sekä järeän kuolleen puun säästämistä ja lisäämistä talousmetsien hoidossa 1990-luvulta lähtien monissa maissa, myös Suo- messa. Siitä huolimatta niiden määrät ovat yleensä olleet hyvin alhaiset (Gustafsson ym. 2010, 2012, Jonsson ja Siitonen 2012, Lindenmayer ym. 2012, Kuuluvainen ym. 2019, Siitonen ym. 2020). Viime vuosikymmeninä kuitenkin esimerkiksi järeän haavan määrä on Etelä-Suomessa moninkertaistunut (Korhonen ym. 2020). Kustannusvaikuttavuus mittaa, kuinka suuri hyöty monimuotoisuuden turvaamisessa saavutetaan (netto)kustannusta (esim. 1 000 euroa) kohti vaihtoehtoisilla toimenpi- teillä ja ohjauskeinoilla (Koskela ym. 2010). Hyödyt ja kustannukset riippuvat toimen- piteistä ja ohjauskeinoista. Hallitusohjelmassa (2019) on mainittu toimenpiteinä luon- non monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi mm. Helmi- toimintaohjelma, METSO- ohjelma, kansallispuistoverkoston laajentaminen sekä talousmetsien luon- nonhoito. Hallitusohjelmassa on myös ehdotettu uusia rahoituskeinoja, kuten ekolo- gista kompensaatiota sekä huomioitu maankäyttö- ja rakennuslain merkitys luonnon monimuotoisuuden vahvistamisessa. Ohjauskeinoina on Suomessa käytetty lainsää- däntöä, taloudellista ohjausta (esim. verotus, kannusteet) ja neuvontaa sekä yksityi- sellä sektorilla mm. sertifiointia. Toimenpiteisiin sopii usein useampikin ohjauskeino tai näiden yhdistelmä. Esimerkiksi sertifioinnin myötä elävien säästöpuiden jättäminen yleistyi, mutta sertifioinnissa kriteerimuutokset ovat johtaneet säästöpuiden tilavuuden laskuun, ja lisäkeinona on ehdotettu metsänomistajien ja puunkorjaajien neuvontaa (Korhonen ym. 2016). Yksittäisten ohjauskeinojen kehittämisestä tulisi siirtyä nykyistä enemmän ohjauskokonaisuuksien rakentamiseen, jossa pyritään varmistamaan oh- jauskeinojen johdonmukaisuus ja sektorikohtaisten politiikkojen koherenssi sekä kei- nojen yhteensopivuus EU:n politiikkojen kanssa. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää oh- jauskeinojen hallinnolliseen keveyteen ja hyväksyttävyyteen (Horne 2006, Kumela ja Koskela 2006, Horne 2008, Rikkonen ym. 2015). Tämän raportin tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisen kustannusvaikuttavista keinoista tilanteessa, jossa puusta valmistettu- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 13 jen tuotteiden kysynnän kasvu lisää metsien hakkuita. Raportissa on kuvattu metsä- elinympäristöt ja metsälajit/lajiryhmät, joihin monimuotoisuuden lisäturvaamista tulee erityisesti kohdentaa. Raportissa on kiinnitetty huomiota myös riistan kannalta tärkei- den elinympäristöjen rakennepiirteisiin. Raportissa tarkastellaan laskelmiin perustuen erilaisten metsänkasvatusvaihtoehtojen taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia metsik- kötasolla ja koko maan tasolla. Lisäksi arvioidaan monimuotoisuuden turvaamisen toi- mintaympäristöä sekä erilaisten metsänkasvatusvaihtoehtojen toteutettavuutta infor- maatio-ohjauksen ja kannustejärjestelmien kautta. Raportissa kuvataan myös luonnon monimonimuotoisuuden turvaamisen yhteensopivuus ja ristiriidat muiden politiikkojen kanssa. Raportin lopussa esitetään synteesi erilaisten monimuotoisuutta parantavien toimenpiteiden ja niitä edistävien ohjauskeinojen kustannusvaikutuksista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 14 2 Tarkastelukehikon yleinen kuvaus Tämän selvityksen tekemisessä voitiin erottaa viisi vaihetta (Kuva 1). Ensimmäisessä vaiheessa Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Suomen riistakeskuksen asiantuntijat määrittivät tutkimuksiin ja omaan asiantuntemukseensa perustuen met- säelinympäristöt sekä metsälajit ja -lajiryhmät, joihin monimuotoisuuden lisäturvaa- mista pitää erityisesti kohdentaa. Tätä tietoa Luonnonvarakeskukset tutkijat hyödynsi- vät tutkimuksen toisessa vaiheessa, jossa tehtiin Motti-ohjelmistolla laskelmia toimen- piteiden taloudellisista ja ekologisista vaikutuksista metsikkötasolla. Tutkimuksen kol- mannessa vaiheessa Luonnonvarakeskuksen tutkijat tekivät vastaavat laskelmat EFDM-mallilla koko Suomen tasolla. Näissä koko Suomea koskevissa laskelmissa hyödynnettiin erilaisia skenaarioita hakkuiden, suojelualueiden ja talousmetsien luon- nonhoitotoimien kehityksestä. Neljännessä vaiheessa Pellervon taloustutkimuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Met- sähallituksen asiantuntijat arvioivat monimuotoisuuden turvaamisen toimintaympäris- tön muuttumista. Lisäksi Pellervon taloustutkimuksen asiantuntijat ja professori Kalle Määttä arvioivat toimenpiteiden hallinnollista toteutettavuutta muiden tutkimusten, haastattelujen ja oikeustieteellisen analyysin pohjalta. Pellervon taloustutkimuksen asiantuntijat arvioivat myös erilaisten politiikkojen yhteensopivuutta ja ristiriitoja. Lo- puksi tutkimuksen viidennessä vaiheessa kaikki tutkimuksen toteuttajat yhteistyössä laativat tulosten perusteella synteesin monimuotoisuutta parantavien toimenpiteiden ja niitä edistävien ohjauskeinojen kustannusvaikutuksista. Tämä raportti rakentuu edellä kuvatun tarkastelukehikon mukaisesti. Tarkemmat ku- vaukset laskelmissa käytetyistä aineistoista ja menetelmistä on esitetty kunkin alalu- vun yhteydessä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 15 Kuva 1. Tutkimuksen eri vaiheet. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 16 3 Monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt ja metsien rakennepiirteet 3.1 Monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt 3.1.1 METSO-ohjelman elinympäristöt METSO-toimintaohjelmassa (2008–2025) on määritelty kymmenen monimuotoisuu- delle arvokasta elinympäristöä ja niiden laatukriteerit (Syrjänen ym. 2016). METSO- ohjelma koskee kangasmaiden ja lehtojen metsiä sekä suometsiä. Kohteiden tunnis- tamisessa merkittäviä kriteerejä ovat lahopuun määrä ja puuston ikä sekä luonnonti- laisuudesta kertovat puuston rakennepiirteet. Yleisesti ottaen kohteet, joissa eri laho- luokkiin kuuluvaa lahopuuta on yli 10 kuutiometriä hehtaarilla, kuuluvat luokkaan I ja kohteet, joissa lahopuun määrä ylittää viisi kuutiometriä, kuuluvat luokkaan II. Puuston ikään liittyvät kriteerit vaihtelevat kasvupaikan ja puulajisuhteiden mukaan. Esimer- kiksi lehtipuuvaltaisilla tuoreilla kankailla monimuotoisuudelle merkittävät metsät ovat määrittelyn mukaan yli 80-vuotiaita ja kuusivaltaisilla yli 120-vuotiaita. Lisäksi yleisesti ohjelmaan voivat sopia metsätuhokohteet (palaneet metsät, majava- ja tuulituhoalu- eet) sekä uhanalaisten lajien elinvoimaiset esiintymät. Ohjelmassa voidaan kohteen valinnan yhteydessä tarkastella myös sijaintia ja kokoa sekä kehittymässä olevia met- sikkökuvioita. Ohjelmassa on mukana seuraavat 10 elinympäristöä: 1. Lehdot 2. Monimuotoisuudelle merkittävät kangasmetsät 3. Monimuotoisuudelle merkittävät suot 4. Vesistöjen lähimetsät 5. Metsäluhdat ja tulvametsät 6. Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 7. Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt 8. Harjujen paahdeympäristöt 9. Puustoiset perinnebiotoopit 10. Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 17 3.1.2 Uhanalaiset metsäluontotyypit ja uhanalaiset lajit eri elinympäristöissä Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa metsäluontotyypit jaettiin kangasmetsiin, lehtoihin ja tiettyihin erikoismetsätyyppeihin (Kouki ym. 2018). Näistä kangasmetsät jaettiin 15 alaluontotyyppiin kasvupaikkatyypin (lehtomaiset, tuoreet, kuivahkot, kuivat ja karukkokankaat), iän (nuoret, varttuneet ja vanhat) ja puulajisuhteiden (lehtipuu- ja havupuuvaltaiset lehtomaiset ja tuoreet kankaat) perusteella. Lehtometsät jaettiin seit- semään päätyyppiin kosteuden ja ravinteisuuden sekä jalopuiden esiintymisen perus- teella, ja jalopuulehdot jaettiin edelleen seitsemään alatyyppiin. Arvioinnissa erotettiin kuusi erikoismetsäluontotyyppiä: harjumetsien valorinteet, sisämaan dyynimetsät, si- sämaan tulvametsät, kalliometsät, serpentiinivaikutteisen maapohjan metsät sekä ja- lopuustoiset kangasmetsät. Arvioitavia metsäluontotyyppejä oli 34, ja kun luontotyypit arvioitiin myös kasvupaikkatasolla, arvioitavia tyyppejä oli yhteensä 40. Luontotyypeille arvioitiin myös tulevaisuuden suorat uhkatekijät ja niille annettiin pai- noarvot 1–3 uhkan arvioidun merkityksen mukaisesti (1 = melko vähäinen merkitys, 2 = melko suuri merkitys ja 3 = suuri merkitys). Painotettaessa eri uhkatekijöiden mer- kitystä, metsäluontotyyppien uhka-arvioinnissa korkeimmat kokonaispainoarvot saivat tärkeysjärjestyksessä (1) lahopuun väheneminen, (2) vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen, (3) puulajisuhteiden muutokset, (4) kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen, (5) voimakas laidunnuspaine ja (6) muut metsänhoitotoimet, kuten metsien uudistaminen. Muiden uhkatekijöiden pai- noarvo oli huomattavasti pienempi (Kouki ym. 2018, ks. myös Punttila 2020 taulukko 13). Metsäluontotyyppien suurimmat uhkatekijät ovat pitkälti samat kuin metsälajien uhanalaistumisen ja taantumisen syyt. Metsäluontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin yhteydessä laadittuihin toimenpide- ehdotuksiin koottiin sekä luontotyyppien laadun parantamiseen että pinta-alan säilyt- tämiseen ja lisäämiseen vaikuttavia toimia. Näiden toimenpide-ehdotusten tavoitteena on metsänluontotyyppien säilyminen alueellisesti edustavina ja ekologiselta laadul- taan hyvätasoisina kokonaisuuksina. Toimenpide-ehdotuksia esitettiin seitsemän: (1) säästetään ekologisesti hyvälaatuiset metsäluontotyyppien esiintymät, (2) säästetään metsäluontotyyppien ekologisesti tärkeimmät rakennepiirteet, (3) säästetään harvinai- simpien ja eniten taantuneiden metsäluontotyyppien esiintymät, vaikka niiden laatu olisi heikentynyt, (4) vältetään metsäluontotyyppien ekologista laatua heikentäviä toi- menpiteitä, (5) ylläpidetään ja parannetaan metsäluontotyyppien ekologista laatua luonnonhoidon avulla, (6) palautetaan metsiin niiden luontaisia piirteitä ennallistami- sen keinoin ja (7) lisätään huonosti tunnettujen metsäluontotyyppien kartoituksia ja nii- den tilan seurantaa (Kouki ym. 2018). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 18 Varsinaisten metsäluontotyyppien lisäksi metsätalous vaikuttaa useiden muiden elinympäristöjen ja luontotyyppien lajiston elinvoimaisuuteen ja uhanalaistumiskehityk- seen. Suomen ympäristökeskuksen, Tapio Oy:n ja Suomen metsäkeskuksen Lajiturva- hankkeessa 2019–2021 (Tapio Oy 2019) on selvitetty uusimman uhanalaisuuden arvi- oinnin mukaiset uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (Hyvärinen ym. 2019), joihin met- sätalous vaikuttaa eri elinympäristöissä. Taulukossa 1 on esitetty metsätalouden takia taantuneiden uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien jakautuminen eri pääelinympä- ristöihin Manner-Suomessa vuoden 2019 arvioinnin mukaisesti (Hyvärinen ym. 2019). Kasvullisen metsämaan lisäksi uhanalaiselle lajistolle merkittäviä elinympäristöjä ovat esimerkiksi puustoltaan vanhat kitumaan kalliometsät ja jyrkänteet. Samoin puustol- taan vanhoihin ojittamattomiin kitumaan korpiin ja rämeisiin sekä erilaisiin suokasvu- paikkojen sekatyypeihin (nevarämeet ja -korvet, korpirämeet jne.) liittyy merkittäviä monimuotoisuusarvoja. Harjujen ja hiekkamaiden avoimet paahdeympäristöt ja ihmi- sen ylläpitämät korvaavat elinympäristöt, kuten tieleikkaukset, ratapenkereet, pienlen- tokentät ja sorakuopat ovat monimuotoisuudelle merkittäviä kohteita. Ainakin osa näistä kohteista on joutomailla. Taulukko 1. Metsätaloustoimien takia taantuneiden uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien jakautuminen eri pääelinympäristöihin Manner-Suomessa vuoden 2019 arvioin- nin mukaisesti (Hyvärinen ym. 2019). Uhanalaiset lajit (CR – äärimmäisen uhan- alaiset, EN – erittäin uhanalaiset, VU – vaarantuneet, NT – silmälläpidettävät). Lähde: SYKE ja Lajiturva-hanke. Pääelinympäristöt CR EN VU NT Yhteensä Osuus Metsät 80 233 451 713 1477 57 % Kalliot 66 92 97 135 390 15 % Suot 16 24 70 101 211 8 % Vesistöt 11 34 48 76 169 7 % Rannat 2 11 24 30 67 3 % Korvaavat elinympäristöt 13 69 90 93 265 10 % YHTEENSÄ 188 463 780 1148 2579 100 % Turvemaan kohteissa on luonnontilaisuuden osalta korostettu ojittamattomuutta. Tur- vemailla eheä hydrologia vaikuttaa keskeisesti kohteiden luontoarvoihin. Ojittamatto- muus takaa kohteiden säilymisen hiilivarastoina. Tästä syystä myös niukkatuottoisten VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 19 turvemaiden lisäsuojelu on tärkeää. Ojitettuja ennallistamiskelpoisia soita ei tarkas- tella tässä yhteydessä. Karujen soiden ennallistamisella voitaisiin saada synergiaa monimuotoisuuden turvaamisen ja ilmastonmuutokseen varautumisen välille. 3.2 Monimuotoisuudelle tärkeät metsien rakennepiirteet 3.2.1 Vanhat metsät ja kookkaat puut Vanhojen metsien sekä vanhojen ja kookkaiden puiden väheneminen on yksi taantu- misen syy 34 %:lle uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsälajeista (542 lajille 1 587 lajista) ja yhtenä tulevaisuudessa vaikuttavana uhkatekijänä 34 %:lle näistä la- jeista (Hyvärinen ym. 2019). Keskeiset keinot näiden lajien tilanteen parantamiseksi ovat metsien suojelualueverkoston kasvattamisen ohella talousmetsien arvokkaiden elinympäristöjen jättäminen metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle sekä hakkuissa jätettävien elävien säästöpuiden määrän kasvattaminen. Säästöpuiden avulla voidaan turvata myös talousmetsissä vanhojen ja kookkaiden puiden esiintymisen jatkumo. Erityisesti järeiden haapojen, raitojen ja jalojen lehtipuiden säilyttäminen ja lisääminen metsämaisemassa on tärkeä keino tukea kangasmaan metsien monimuotoisuutta. 3.2.2 Lahopuu Lahopuun väheneminen on yksi taantumisen syy 33 %:lle uhanalaisista ja silmälläpi- dettävistä metsälajeista (523 lajille 1 587 lajista) ja yhtenä tulevaisuudessa vaikutta- vana uhkatekijänä 34 %:lle näistä lajeista (Hyvärinen ym. 2019). Myös näiden lajien tilanteen parantamiseksi keskeiset keinot ovat metsien suojelualueverkoston kasvat- tamisen ohella talousmetsien arvokkaiden elinympäristöjen jättäminen metsätaloustoi- menpiteiden ulkopuolelle sekä hakkuissa jätettävien elävien säästöpuiden määrän kasvattaminen, jotta myös talousmetsissä turvattaisiin järeiden, eriasteisesti lahonnei- den kuolleiden puiden esiintymisen jatkumo. Lisäksi tehokas keino parantaa lahopuu- lajien elinolosuhteita talousmetsissä on kuolleen puun hävikin minimoiminen hak- kuissa (Matveinen ym. 2015, Korhonen ym. 2016, Ympäristöministeriö 2017, Kouki ym. 2018). Nykyisissä metsätalouskäytännöissä osa olemassa olevasta kuolleesta puusta tuhoutuu hakkuissa tai maanmuokkauksessa tai korjataan energiapuuksi (Hautala ym. 2004, Rabinowitsch-Jokinen ja Vanha-Majamaa 2010, Korhonen ym. 2016, Siitonen ym. 2020). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 20 3.2.3 Järeät lehtipuut ja sekapuusto Luontaisten häiriöiden, kuten metsäpalojen tai ihmisen tulenkäytön seurauksena syn- tyneiden lehtipuumetsien harvinaistuminen ja lehtojen kuusettuminen on yksi taantu- misen syy 27 %:lle uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsälajeista (426 lajille 1 587 lajista) ja yhtenä tulevaisuudessa vaikuttavana uhkatekijänä 28 %:lle näistä la- jeista (Hyvärinen ym. 2019). Keskeiset keinot näiden lajien tilanteen parantamiseksi ovat luontaisen sukkessiodynamiikan ylläpito suojelualueiden ennallistamisella, lehti- puiden osuuden kasvattaminen talousmetsien puustossa pidättäytymällä lehtipuiden poistosta harvennuksissa ja energiapuuhakkuissa sekä suosimalla lehtipuita säästö- puina. Lehtipuiden uudistumisen turvaamiseksi keskeistä on hirvieläinkantojen pitämi- nen riittävän alhaisella tasolla. Metsäluontotyyppien ekologista laatua voidaan ylläpi- tää ja parantaa luonnonhoidon avulla, esimerkiksi ehkäisemällä kuusettumista arvok- kaan jalopuumetsän tai muun lehtimetsän ylläpitämiseksi. Valtakunnan metsien inventointiaineiston VMI1:n (1921–1924) ja VMI12:n (2014– 2018) välillä lehtipuuston osuus puuston kokonaistilavuudesta on vaihdellut viidennek- sen molemmin puolin . Lehtipuuston, kuten muunkin puuston, kokonaistilavuus on VMI:n historian aikana selvästi lisääntynyt. Lehtipuista riippuvaisten uhanalaisten eliölajien kannanmuutokset riippuvat kuitenkin siitä, annetaanko lehtipuiden tulevai- suudessa ikääntyä ja järeytyä ja edelleen muodostaa järeää lahopuuta. Monet lehti- puilla elävät lajiryhmät vaativatkin nimenomaan vanhoja tai kuolleita puita (Huuskonen ym. 2021). Lehtipuusekoitus jo sinänsä hyödyttää talousmetsien lajistoa monissa eri eliöryhmissä mukaan lukien epifyytit, lahopuulajit ja karikkeessa elävät lajit sekä lin- nusto ja monet riistalajit (esim. Koivula ym. 1999, Hynynen ym. 2005, Hottola ja Siito- nen 2008, Komonen ym. 2008, Markkanen ja Halme 2012, Lindén ym. 2014, Huusko- nen ym. 2021). Esimerkiksi monet haavan varassa elävät kasvinsyöjälajit on uhan- alaisarvioinnissa arvioitu elinvoimaisiksi, mutta taantuneet ja uhanalaistuneet lajit ovat nimenomaan vanhojen puiden rungoilla ja lahopuulla eläviä lajeja (Siitonen 1999). Lehtipuuston ja etenkin jalopuiden suosiminen ja jalot säästöpuut lisäävät sekä moni- muotoisuutta että edistävät sopeutumista ilmastonmuutokseen. Lehtipuun osuuden ohella lajistollista merkitystä on yleisen sekametsäisyyden mää- rällä. Tuoreimpien valtakunnan metsien inventointien perusteella varsinaisten seka- metsien osuus on pysynyt noin 14 %:n tasolla metsämaan alasta. Myöskään lievästi sekametsäisten alueiden osuudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Niiden osuus on ollut noin 30 % metsämaan alasta. Sekametsäisyys on erityisen tärkeää riis- talajeista metsäkanalinnuille, sillä mänty ja lehtipuut tarjoavat metsolle, teerelle, pyylle ja riekolle talviravintoa. Lisäksi ne varmistavat valon pääsyn kenttäkerrokseen ja siten hyödyttävät varpukasvillisuutta, erityisesti mustikkaa, joka on tärkeä ravinto metsäka- nalinnuille ja sitä ravintonaan käyttäville hyönteisille. Kenttäkerroksen valo edistää VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 21 myös monipuolisen pensas- ja alikasvoksen syntymistä. Kuusi puolestaan tarjoaa metsäkanalinnuille ja monille muille lajeille suojaa petojen saalistukselta. 3.2.4 Metsäpeitteisyys, mustikka, puolukka ja tiheiköt Korkea metsäpeitteisyys vähintään maisematason mittakaavatasolla turvaa monien metsälajien elinympäristöjen runsauden ja kytkeytyvyyden. Esimerkiksi metson soiti- mien elinvoimaisuus riippuu voimakkaasti siitä, kuinka paljon ympäröivässä maise- massa on puustoltaan vähintään kohtalaisen metsäpeitteistä alaa (Sirkiä 2010). Met- sien kasvattaminen käyttäen pitkää kiertoaikaa ja peitteisen metsänkasvatuksen me- netelmiä lisää peitteisten metsien osuutta ja parantaa niiden kytkeytymistä toisiinsa. Siten peitteisiä metsiä suosivien metsälajien elinympäristöjen määrä lisääntyy ja laatu paranee. Elinympäristöjen määrän lisääntyessä ne yhdistyvät lajeille käyttökelpoisiksi kokonaisuuksiksi ja yksilöiden siirtyminen alueilta toisille helpottuu. Metsien kasvattaminen käyttäen pitkää kiertoaikaa ja peitteisen metsänkasvatuksen menetelmiä ovat hyödyllisiä myös metsäkanalinnuille tärkeän mustikan ja sillä elävän, erityisesti poikueille tärkeän hyönteisravinnon kannalta (Kvasnes ja Storaas 2007). Mustikkavarvikon keskimääräisen peittävyyden tiedetään laskeneen voimakkaasti 1950-luvulta alkaen (Reinikainen ym. 2000). Syynä tähän metsäkanalintujen kannalta haitalliseen kehitykseen pidetään avohakkuita ja harsintametsätaloudesta luopumista. Ohutlehtisenä kasvina mustikka ei kestä paahteisia olosuhteita, joten sen peittävyys romahtaa avohakkuun myötä. Mustikan varvikko elpyy kuitenkin muutaman kymme- nen vuoden kuluessa hakkuusta, ja peittävyys kasvaa varttuneemmissa metsissä (Miina ym. 2009). 1950-luvun metsät olivat harsintametsätalouden vuoksi nykymetsiin tai luonnonmetsiin verrattuna huomattavan vähäpuustoisia, mikä suosi voimakkaasta varjostuksesta kärsivää mustikkaa. Varpukasveista mustikkaa voi luonnehtia boreaalisten metsien avainlajiksi. Sen var- vuston suojissa myös metsäkanalintujen poikaset kasvavat ensimmäiset elinviikkonsa syöden mustikan varvuilla eläviä hyönteisiä. Myöhemmin myös mustikan marjat, leh- det ja versot ovat merkittävä osa metsäkanalintujen ravintoa. Mustikka on metsäkana- linnuille tärkein kasvilaji (mm. Storch 1993), mutta myös monien muiden kasvilajien tiedetään olevan tärkeitä metsäkanalinnuille. Näitä lajeja ovat mm. käenkaali eli ke- tunleipä (Oxalis acetosella), kangas- ja metsämaitikka (Melampyrum pratense ja Me- lampyrum sylvaticum), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), variksenmarja (Empetrum nigrum) ja juolukka (Vaccinium uliginosum) (Lindén 2002). Varsinkin loppusyksyn ai- kana mustikan ohella monien muidenkin varpukasvien, kuten puolukan, marjat ovat tärkeää ravintoa metsäkanalinnuille. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 22 Suoja maanpinnan läheisyydessä on tärkeä metsien rakennepiirre ainakin metson, teeren ja pyyn poikueiden kannalta (Melin ym. 2016). Riistatiheiköt ja muu alikasvok- sen sekä puuston kerroksellisuuden säästäminen raivauksissa ja hakkuissa ovat toi- menpiteitä, joilla voidaan turvata riittävän suojan säilyminen maanpinnan läheisyy- dessä metsän eri kehitysvaiheissa. Erityisen tarpeellista suojan ja metsäpeitteisyyden säästäminen on soiden ja vesistöjen lähimetsissä, jotka ovat yleensä puuston raken- teen ja maaperän kosteuden kannalta erityisen suotuisia metsäkanalintujen poi- kueympäristöiksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 23 4 Laskelmat 4.1 Metsikkötason laskelmat 4.1.1 Lähestymistapa Tarkastelun tavoitteena oli arvioida erityyppisten luonnonhoitotoimien vaikutuksia puuntuotannossa olevien metsien kehitykseen ja niiden tuottamiin ekosysteemipalve- luihin. Analyysimenetelmäksi valittiin mallipohjainen tarkastelu, joka toteutettiin Luken Motti-ohjelmistolla (Hynynen ym. 2005, Salminen ym. 2005, Hynynen ym. 2015) tuot- tamalla simulointilaskelmia esimerkkimetsiköille. Kullekin metsikölle laskettiin kolmen, luontoarvojen turvaamista eri tavoin painottavien käsittelyskenaarioiden mukaiset pit- kän ajan kehitysennusteet. 4.1.2 Motti-ohjelmiston soveltaminen tutkimuksessa Motti-ohjelmisto sisältää metsiköiden kehitysdynamiikan, puun- ja biomassatuotoksen ja metsänkasvatuksen taloudellisten tarkastelujen näkökulmista varsin monipuoliset mahdollisuudet arvioida erilaisten metsänkasvatusvaihtoehtojen vaikutuksia. Lisäksi sillä voidaan tuottaa ennusteita metsikön monimuotoisuuden kannalta tärkeiden ra- kennepiirteiden kehityksestä. Näitä ovat esimerkiksi metsikön puulajirakenteen kehi- tys sekä kuolleen puuston dynamiikka, johon sisälttyy sekä lahopuun määrällinen ker- tymä että ennuste lahopuuston rakenteesta, lahoasteesta ja lahopuun diversiteetti-in- deksin kehityksestä (Hynynen ym. 2005). Tätä tutkimusta varten Motin kasvumallikirjastoon tehtiin lisäyksiä ja muutoksia. Moni- muotoisuuden, riistaeläinten ja metsien virkistysarvon kannalta tärkeät mustikan ja puolukan peittävyyksiä ja marjasatoja ennustavat mallit (Miina ym. 2009) liitettiin oh- jelmistoon ennen analyyseja. Motti-ohjelmiston mallit on laadittu jaksollisesti kasvatettavien yhden puulajin ja seka- metsien kehitysennusteisiin. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen käsittelyskenaariossa malleja kuitenkin sovellettiin poimintahakkuin käsiteltäviin metsiköihin. On oletettavaa, että poimintahakkuiden jälkeen puuston kasvureaktio on erilainen kuin tasaikäisissä metsissä alaharvennusten jälkeen. Kivennäismaiden kuusivaltaisten metsiköiden kas- vun tasosta alaharvennusten ja poimintahakkuiden jälkeen on tehty kattaviin ja pit- kään seurattuihin mittausaineistoihin perustuvia tutkimuksia (Hynynen ym. 2019, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 24 Bianchi ym. 2020). Vastaavia tutkimuksia ollaan parhaillaan tekemässä Pohjois-Suo- men männiköistä. Näiden tutkimustulosten perusteella Motti-ohjelmistossa käytettyjen puun läpimitan ja pituuden kasvumalleihin tehtiin 15 %:n vähennys silloin, kun puus- toa oli käsitelty poimintahakkuin. 4.1.3 Esimerkkimetsiköt Esimerkkimetsiköt valittiin edustamaan kolmea metsäkasvillisuusvyöhykettä, jotka oli- vat 1) hemi- ja eteläboreaalinen, 2) keskiboreaalinen ja 3) pohjoisboreaalinen vyö- hyke. Jokaiselle vyöhykkeellä esimerkkimetsiköt valittiin edustamaan tyypillisimpiä ki- vennäis- ja turvemaiden kasvupaikkatyyppi- ja pääpuulajiyhdistelmiä (Taulukko 2). Yhteensä tarkasteltavana oli 32 esimerkkimetsikköä. Jokaiselle metsikölle laskettiin kolmen vaihtoehtoisen käsittelyskenaarion mukaiset kehitysennusteet. Taulukko 2. Esimerkkimetsiköiden edustamat kasvupaikkatyypit mänty- ja kuusivaltaisissa metsissä. Kasvupaikkatyyppi Männiköt Kuusikot Kivennäismaat Lehto (Lh) x Lehtomainen kangas (Lhk) x Tuore kangas (TuoK) x x Kuivahko kangas KvK) x Kuiva kangas (Kk) x Turvemaat Ruohoturvekangas (Rhtkg) x Mustikkaturvekangas (Mtkg) x x Puolukkaturvekangas (Ptkg) x Varputurvekangas (Vtkg) x* *Hemi- ja eteläboreaalisella ja keskiboreaalisilla vyöhykkeillä Kivennäismailla laskelmien lähtötilanteena oli uudistamista edeltävä aukea metsä- alue. Sen uudistaminen simuloitiin noudattaen kyseiselle kasvupaikalle laadittuja met- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 25 sänhoitosuosituksia (Äijälä ym. 2019). Turvemailla simulointeja ei voitu aloittaa uudis- tamisvaiheesta, koska ojitetuille turvemaille uudistettavan toisen puusukupolven uu- distus- ja alkukehitysmalleja ei ole aineistojen puutteen vuoksi vielä kehitetty. Turve- mailla simulointien lähtöpuustoina käytettiin ojituksen jälkeistä tilannetta edustavia tyy- pillisiä lähtöpuustoja eri kasvupaikoilla ja metsäkasvillisuusvyöhykkeillä. Puustotiedot oli muodostettu koostamalla mittaustietoja edustavista inventointi- ja koeala-aineis- toista (Kojola 2009). 4.1.4 Käsittelyskenaariot Monimuotoisuutta turvaavien metsänkäsittelytoimien vaikutuksia tarkasteltiin kolmen vaihtoehtoisen käsittelyskenaarion avulla. Käsittelyskenaarioissa luonnonhoitoa ko- rostavien toimenpiteiden voimakkuus ja toteutustapa poikkesivat toisistaan. Vertailuta- sona oli Tapio-käsittelyskenaario, jossa metsänkäsittely noudatti metsänhoitosuosi- tusten mukaista jaksollista metsän kasvatusta (Äijälä ym. 2019). Se sisälsi myös luon- nonhoitotoimia koskien säästöpuita ja sekapuuston kasvattamista (Taulukko 3). Toisessa jaksollisen kasvatuksen käsittelyskenaariossa, Luonnonhoito-käsittelyske- naariossa, korostettiin luonnonhoitotoimia metsänhoitosuosituksia enemmän. Tässä käsittelyskenaariossa säästöpuiden määrä oli selvästi suurempi (20 puuta/ha) Tapio- käsittelyskenaarioon verrattuna (Taulukko 3). Lisäksi kasvatusvaiheessa lehtiseka- puuston osuus oli n. 20 % puuston pohjapinta-alasta. Harvennushakkuut ajoitettiin hieman aikaisemmaksi kuin Tapio-skenaariossa. Ne toteutettiin puuston pohjapinta- alan saavutettua harvennusmallien alimman leimausrajan. Harvennus toteutettiin suh- teellisen voimakkaana (harvennusmallien jäävän puuston alarajalle). Harvennusten aikaisen ajoittamisen syynä oli turvata paljon valoa vaativalle lehtisekapuustolle riit- tävä kasvutila havupuuvaltaisissa metsiköissä, jotta sekapuuston osuutta voitiin ylläpi- tää tavoitteen mukaisella tasolla kiertoajan loppuun saakka. Keski- ja pohjoisboreaali- silla vyöhykkeillä kiertoaikoja hieman pidennettiin. Muilta osin metsänkäsittelyt simu- loitiin metsänhoitosuosituksia mukaillen. Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaa- rioissa tarkastelujakson pituus oli koko kiertoaika uudistamisesta päätehakkuuseen. Kolmas käsittelyskenaario, Jatkuva-käsittelyskenaario, oli jatkuvapeitteinen kasvatus. Tässä käsittelyskenaariossa puuston varhaiskehitys simuloitiin viljelymetsissä saman- laisena kuin Tapio-käsittelyskenaariossa. Luontaisesti uudistetuissa männiköissä jä- tettiin sen sijaan normaalia enemmän ylispuita. Metsikön saavutettua ensiharvennus- vaiheen Jatkuva-käsittelyskenaariossa käsittelytapa poikkesi Tapio-käsittelyskenaa- riosta. Ensimmäinen, samoin kuin sitä seuraavatkin kasvatushakkuut toteutettiin voi- makkaina yläharvennuksen luonteisina poimintahakkuina, joissa poistettiin metsikön kookkaimmat puut. Hakkuu tehtiin metsänhoitosuositusten ehdottamana ajankohtana, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 26 toisin sanoen puuston pohjapinta-alan ylittäessä 20–22 m2/ha kasvupaikasta riippuen (ks. Äijälä ym. 2019). Puusto hakattiin suositellun harvaksi pohjapinta-alaan 9–12 m2/ha. Seuraavan hakkuun ajoittuminen riippui puuston hakkuun jälkeisestä kasvuno- peudesta. Simuloinneissa poimintahakkuita toistettiin 3–5 kertaa. Tuloksia lasketta- essa tarkastelujakson ulottui ensimmäisestä hakkuusta viimeiseen hakkuuseen. Taulukko 3. Talousmetsien monimuotoisuutta turvaavat toimenpiteet eri käsittelyskenari- oissa. Tapio Luonnonhoito Jatkuva Kiertoaika Tapion metsänhoidon suositusten mukainen E-bor: kuten Tapio K-bor: +13 v. (+15 %) P-bor: +18 v. (+18 %) - Säästöpuiden lukumäärä, kpl/ha 5 20 5 Lehtipuuston osuus, % 5–15 20–35 Ei määritelty Hakkuutapa Alaharvennus Alaharvennus Poimintahakkuu Harvennuksen/ poimintahakkuun kriteeri, m2/ha Tapion harvennusmallien leimausvyöhykkeen puoliväli Tapion harvennusmallien leimausvyöhykkeen alaraja Hakkuu, kun puuston pohjapinta-ala ylittää 20–22 m2/ha kasvupaikasta riippuen Hakkuun jälkeinen pohjapinta-ala, m2/ ha Tapion harvennusmallien jäävän puuston vyöhykkeen puoliväli Tapion harvennusmallien jäävän puuston vyöhykkeen alaraja Jäävän puuston pohjapinta-ala 9–12 m2/ha kasvupaikasta riippuen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 27 4.1.5 Metsien monimuotoisuutta ja luontoarvoja korostavat rakennepiirteet Talousmetsissä tehtävillä luonnonhoitotoimilla pyritään lisäämään etenkin monimuo- toisuudelle merkittäviä metsien rakennepiirteitä. Monimuotoisuutta tarkasteltiin seu- raavien metsän rakennepiirteiden avulla: − lahopuun määrä ja lahopuun diversiteetti-indeksi − sekapuuston määrä ja laatu − säästöpuiden määrä ja laatu − mustikan ja puolukan peittävyys ja satoisuus Lahopuusto Metsikkötason laskelmissa ennustettiin tarkastelujakson aikana kertyneen luonnon- poistuman ja lahopuuston määrä runkopuun tilavuutena ilmaistuna. Ennusteet perus- tuivat puiden luonnonpoistuma- ja lahoamismalleihin (Hynynen ym. 2014). Lisäksi las- kelmat tuottivat arvion lahopuudiversiteetti-indeksistä. Lahopuudiversiteetti-indeksi on lahopuuston laadullisen vaihtelevuuden suuruuden arvioimiseksi on kehitetty mittari, joka perustuu koealoilta mitattujen (tai mallinnuksen tuloksena syntyneiden) kuollei- den puiden luokitteluun puulajin, laadun (esim. pystyynkuollut, pökkelö, maapuu), la- hoasteen (esim. kolme lahoasteluokkaa) sekä läpimitan (esim. 10 cm läpimittaluokat) suhteen ja näistä luokista muodostettujen yhdistelmien summaan (Siitonen ym. 2000). Lahopuudiversiteetti-indeksi on osoittautunut hyväksi mittariksi arvioitaessa ja vertail- taessa metsien luonnontilaisuuden astetta samantyyppisten metsien välillä (Siitonen ym. 2000, 2009, Kunttu ym. 2015). Lahopuudiversiteetti-indeksin on havaittu selittä- vän hyvin myös lahopuusta riippuvaisen (erityisesti vaateliaan) lajiston esiintymistä useissa lahopuukovakuoriais- ja kääväkästutkimuksissa (esim. Martikainen ym. 2000, Similä ym. 2003, 2006, Penttilä ym. 2004, Hottola ja Siitonen 2008). Usein lahopuudi- versiteetin on näissä tutkimuksissa havaittu selittävän lajistollista vaihtelua jopa pa- remmin kuin kuolleen puun kokonaismäärä. Sekapuusto Sekapuustoa säilytettin kaikissa käsittelyskenaarioissa (Taulukko 3). Jaksollisen kas- vatuksen Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa sekapuustoa pyrittiin säilyttä- mään tavoitteeksi asetettu osuus läpi koko kiertoajan. Tapio-käsittelyskenaariossa se- kapuuston tavoiteosuus oli kasvupaikan niin salliessa noin 10 % (5–15 %) puuston ti- lavuudesta ja Luonnonhoito-käsittelyskenaariossa vähintään 20 % (20–35 %). Jat- kuva-käsittelyskenaariossa sekapuuston määrä tarkastelujakson alussa oli sama kuin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 28 Tapio-käsittelyskenaariossa. Sekapuuston säilyminen poimintahakkuissa riippui pui- den koosta. Poimintahakkuissa poistetaan kookkaimpia puita puulajista riippumatta. Jos isot lehtipuut eivät olleet säästöpuita, niitä poistettiin hakkuiden yhteydessä. Säästöpuut jätettiin kasvamaan kaikissa käsittelyskenaarioissa. Säästöpuut Motti-laskelmissa säästöpuiden oletettiin sijaitsevan ryhmittäin. Tapio- ja Jatkuva-kä- sittelyskenaarioissa säästöpuiden lukumäärä oli 5 kpl hehtaarilla (Taulukko 3). Luon- nonhoito-käsittelyskenaariossa jätettiin 20 säästöpuuta hehtaarilla. Mukaan otettiin kaiken kokoisia säästöpuita. Säästöpuiden laatua ei pystytty ottamaan tarkastelussa huomioon. Mustikan ja puolukan esiintyminen Mustikan ja puolukan esiintymistä kuvaavina tunnuksina käytettiin niiden varvustojen peittävyyttä (%) ja marjasatojen määrää (kg/ha). Niihin vaikuttavat sekä luontaiset kasvupaikkatekijät (ilmastovyöhyke ja kasvupaikkatyyppi) että metsänkäsittelyllä sää- deltävät puuston rakennepiirteet (puulajisuhteet, puuston tiheys ja kokojakauma). Mustikan ja puolukan esiintymisen osalta suurin mielenkiinto tarkastelussa kohdistui puuston peitteisyyden vaikutuksiin Jatkuva-käsittelyskenaariossa verrattuna Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaarioihin. 4.1.6 Metsäkäsittelyn kustannusvaikuttavuutta kuvaavat tunnukset Monimuotoisuutta edistävien kasvatusketjujen kustannusvaikuttavuuden arvioimiseksi jokaiselle metsänkasvatusvaihtoehdolle laskettiin koko tarkastelujakson ajalta hakkuu- kertymä puu- ja puutavaralajeittain sekä hakkuista saatavat kantorahatulot hakkuuker- roittain. Kantorahatulojen laskemiseen käytettiin tilastoituja keskimääräisiä kantohin- toja aikavälillä 2002–2016 (Huuskonen ym. 2020) (Taulukko 4). Kantohinnat korjattiin elinkustannusindeksillä vuoteen 2016. Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa käytettiin hakkuutavoittain tilastoituja kantohintoja. Jatkuva-käsittelyskenaarion poi- mintahakkuiden kantohintoina käytettiin väliharvennuksista maksettuja hintoja, koska korkeampien korjuukustannusten vuoksi käytännössä maksettavat kantohinnat ovat alhaisemmat kuin päätehakkuissa. Jaksollisen kasvatuksen Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaariolle laskettiin met- sänhoitokustannukset (euroa/ha) käyttäen vuoden 2014 koko maan keskimääräisiä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 29 metsänhoitotöiden yksikkökustannuksia (Taulukko 4) (luke.stat.fi). Jatkuva-käsittelys- kenaariossa oletettiin, ettei metsänhoitokustannuksia ole lainkaan. Tämänhetkisen vallitsevan käytännön mukaan jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa uudistuminen ta- pahtuu luontaisesti ilman maanmuokkausta. Myöskään taimikonhoitoa ei nykyisin tehdä poimintahakkuin käsiteltävissä jatkuvapeitteisissä metsissä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 30 Taulukko 4. Laskelmissa sovelletut kantohinnat ja metsänhoitokustannukset. Kantohinnat, euroa /m3 Ensiharvennus Väliharvennukset Uudistushakkuu Poimintahakkuu Mänty Kuusi Lehtipuut Mänty Kuusi Lehtipuut Mänty Kuusi Lehtipuut Mänty Kuusi Lehtipuut Tukkipuu 41,81 41,93 37,12 50,24 49,73 41,66 59,33 58,96 48,95 50,24 49,73 41,66 Kuitupuu 12,6 14,92 12,07 15,63 19,52 14,28 18,36 23,77 17,88 15,63 19,52 14,28 Metsänhoitokustannukset jaksollisessa kasvatuksessa Lh LhK Tuok KvK Kk Rhtkg Mtkg Ptkg Vtkg Maanmuokkaus, euroa/ha 377 377 377 213 213 540*) 540*) 540*) 540*) Istutus, euroa/taimi 739 739 739 739 739 Kylvö, euroa/ha 218 218 Varhaisperkaus, euroa/ha 332 332 332 332 332 Taimikonhoito, euroa/ha 424 424 424 424 424 424 424 424 424 Kunnostusojitus, euroa/ha 215 215 *) sisältää kunnostusojituksen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 31 Kantorahatulojen ja metsänhoitokustannusten avulla laskettiin jokaiselle esimerkki- metsikölle ja käsittelyskenaariolle keskimääräiset vuotuiset nettotulot (euroa/ha/v) vä- hentämällä tuloista kustannukset ja jakamalla erotus tarkastelujakson pituudella. Ta- pio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa tarkastelujakson pituus oli metsikön kier- toaika ja Jatkuva-käsittelyskenaariossa ensimmäisen ja viimeisen hakkuun välinen aika. 4.1.7 Tulokset 4.1.7.1 Metsikkötason tuotos ja tuotto Puuston tilavuuden kehitysennusteet poikkesivat toisistaan selvästi eri käsittelyske- naarioissa kaikissa esimerkkimetsiköissä (Kuva 2). Puuston tilavuus kasvoi suurim- maksi Tapio-käsittelyskenaariossa. Luonnonhoito-käsittelyskenaariossa aikaisemmat harvennukset johtivat hieman alempaan puustopääomatasoon. Selkeästi alimmalla tasolla kasvavan puuston tilavuus oli Jatkuva-käsittelyskenaariossa, jossa suositusten mukaisilla voimakkailla poimintahakkuilla pyrittiin turvaamaan edellytykset luontaiselle uudistumiselle ja alikasvoksen kehitykselle. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 32 Kuva 2. Kaksi esimerkkiä kasvavan puuston tilavuuden kehityksestä eri käsittelyskenaa- rioissa (a) hemi- ja eteläboreaalisen vyöhykkeen lehtomaisen kankaan kuusikossa ja (b) keskiboreaalisen vyöhykkeen kuivahkon kankaan männikössä. a) 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 0 20 40 60 80 100 120 140 Tilavuus, m3ha-1 aika, v. Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 0 20 40 60 80 100 120 140 Tilavuus, m3 ha-1 aika, v. Tapio Luonnonhoito Jatkuva Luonnonhoitoa korostamaan pyrkivät Luonnonhoito- ja Jatkuva-käsittelyskenaariot johtivat hakkuukertymien pienenemiseen verrattuna Tapio-käsittelyskenaarioon (Ku- vat 3 ja 4). Kivennäismailla jaksollisen kasvatuksen Luonnonhoito-käsittelyskenaa- riossa tuotostappio oli hemi- ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä noin 10 %:n luokkaa, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 33 keskiboreaalisella vyöhykkeellä noin 20 % ja pohjoisboreaalisessa noin 30 %. Tärkein syy pienempiin kertymiin oli kasvatettavan puuston alhaisempi määrä lehtipuustoa suosivassa kasvatusohjelmassa. Turvemailla esimerkkimetsiköiden lähtöpuuston ra- kenne vaikutti simulointituloksiin enemmän kuin kivennäismailla, joissa simulointi aloi- tettiin jo uudistamisvaiheesta. Sen vuoksi skenaarioiden väliset tuotoserot eivät olleet yhtä säännönmukaisia kuin kivennäismailla. Turvemaiden metsiköissä tuotoserot oli- vat samansuuntaisia, mutta keskimäärin pienempiä kuin kivennäismailla. Poikkeuk- sina olivat etelä- ja hemiboreaalisen vyöhykkeen mustikkaturvekankaan kuusikko, jossa Luonnonhoito-käsittelyskenaario tuotti suurimmat kertymät, ja keskiboreaalisen vyöhykkeen mustikkaturvekankaan kuusikko, jossa puolestaan Jatkuva-käsittelyske- naario johti suurimpiin kertymiin. Jatkuva-käsittelyskenaariossa kertymät olivat pääsääntöisesti selkeästi pienempiä Ta- pio-käsittelyskenaarioon verrattuna. Suurimmillaan tuotostappio olivat hemi- ja etelä- boreaalisen vyöhykkeen kivennäismaiden metsiköissä, joissa kuusikoiden kertymät olivat yli 30 % ja männiköissä lähes 20 % alemmat. Pohjoiseen päin mentäessä ske- naarioiden väliset erot pienenivät. Turvemailla tuotoserot olivat keskimäärin pienem- mät kuin kivennäismailla. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen alemmat kertymmät johtuivat toisaalta hyvin harvasta kasvatustiheydestä, jonka tiedetään alentavan hehtaarikoh- taista puuntuotosta (Mäkinen ja Isomäki 2004a, 2004b), sekä puuston hitaammasta kasvunopeudesta hakkuiden jälkeen (Hynynen ym. 2019, Bianchi ym. 2020). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 34 Kuva 3. Eri käsittelyskenaarioiden keskimääräiset hakkuukertymät (käyttöpuun vuotuinen tuotos) kuusivaltaisissa metsiköissä kolmella kasvillisuusvyöhykkeellä. 0 2 4 6 8 10 12 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Kertymä, m3 ha-1 v-1 Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 2 4 6 8 10 12 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Kertymä, m3 ha-1 v-1 Keskiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 2 4 6 8 10 12 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Kertymä, m3 ha-1 v-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 35 Kuva 4. Eri käsittelyskenaarioiden keskimääräiset hakkuukertymät (käyttöpuun vuotuinen tuotos) mäntyvaltaisissa metsiköissä kolmella kasvillisuusvyöhykkeellä. 0 1 2 3 4 5 6 7 8 MT VT CT Mtkg Ptkg Vtkg Kertymä, m3 ha-1 v-1 Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 1 2 3 4 5 6 7 8 MT VT CT Mtkg Ptkg Vtkg Kertymä, m3 ha-1 v-1 Keskiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 1 2 3 4 5 6 7 8 MT VT CT Mtkg Ptkg Kertymä, m3 ha-1 v-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 36 4.1.7.2 Nettotulot Nettotuloilla tarkoitetaan tarkastelujakson aikana toteutuneiden hehtaarikohtaisten diskonttaamattomien kantorahatulojen ja metsänhoitokustannusten erotusta jaettuna tarkastelujakson vuosimäärällä (euroa/ha/v). Skenaarioiden väliset erot hakkuukerty- missä heijastuivat myös nettotuloihin. Kuusivaltaisissa esimerkkimetsiköissä Luon- nonhoito-käsittelyskenaariossa vuotuiset nettotulot olivat n. 50–65 euroa/ha/v pienem- mät kuin Tapio-käsittelyskenaariossa (Kuva 5), mikä vastasi hemi- ja eteläboreaali- sella vyöhykkeellä n. 15 % ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä yli 30 % vähennystä nettotuloihin. Turvemailla vähennys oli selvästi pienempi kuin kivennäismailla. Kuusi- valtaisissa metsiköissä jatkuvapeitteisen kasvatuksen aiheuttama tappio oli hemi- ja eteläboreaalisella ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä keskimäärin 30 % ja pohjoisbore- aalisella vyöhykkeellä hieman yli 20 %. Turvemailla tappio oli selvästi pienempi, eikä yhtä säännönmukainen kuin kivennäismailla. Mäntyvaltaisissa metsiköissä Luonnonhoito-käsittelyskenaariossa nettotulot olivat noin 20–25 euroa/ ha/v alemmat verrattuna Tapio-käsittelyskenaarioon, mikä etelässä vastasi noin 10 %:n tappiota, mutta pohjoisessa lähes 30 %. Turvemailla tappio oli hieman pienempi kuin kivennäismailla. Jatkuva-käsittelyskenaariossa hemi- ja etelä- boreaalisella ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä nettotulot vähenivät sekä kivennäis- että turvemailla noin 20–25 % Tapio-käsittelyskenaarioon verrattuna (H/E-bor 30–40 euroa/ha/v, K-bor 20–30 euroa/ha/v). Pohjoisboreaalisen vyöhykkeen kivennäismai- den männiköissä Tapio- ja Jatkuva-käsittelyskenaarioiden välillä ei ollut eroja nettotu- loissa, mutta turvemailla Jatkuva-käsittelyskenaarion tappio oli yli kolmannes Tapio- käsittelyskenaarioon verrattuna (Kuva 6). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 37 Kuva 5. Eri käsittelyskenaarioiden keskimääräiset vuotuiset nettotulot kuusivaltaisissa metsiköissä kolmella kasvillisuusvyöhykkeellä. 0 100 200 300 400 500 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Nettotulot € ha-1 v-1 Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 100 200 300 400 500 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Nettotulot € ha-1 v-1 Keskiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 100 200 300 400 500 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Nettotulot € ha-1 v-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 38 Kuva 6. Eri käsittelyskenaarioiden keskimääräiset vuotuiset nettotulot mäntyvaltaisissa metsiköissä kolmella kasvillisuusvyöhykkeellä 0 50 100 150 200 250 300 MT VT CT Mtkg Ptkg Vtkg Nettotulot € ha-1v-1 Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 50 100 150 200 250 300 MT VT CT Mtkg Ptkg Vtkg Nettotulot € ha-1v-1 Keskiboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 50 100 150 200 250 300 MT VT CT Mtkg Ptkg Nettotulot € ha-1v-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 39 4.1.7.3 Lahopuu Lahopuun ennustettu keskimääräinen tilavuus vaihteli käsittelyskenaarioiden välillä siten, että kivennäismaiden kasvupaikoilla lahopuuta syntyi yleensä vähiten Jatkuva- käsittelyskenaariossa (Kuva 7). Turvemailla käsittelyskenaarioiden väliset erot eivät olleet yhtä selkeitä. Siellä esimerkkimetsiköiden lähtöpuuston puulajisuhteet ja ra- kenne vaikuttivat enemmän lahopuuston kehitykseen kuin kivennäismailla, joissa kä- sittelyskenaariot aloitettiin metsän uudistamisvaiheesta. Kivennäismaiden kuusivaltai- sissa metsiköissä lahopuun tilavuus oli keskimäärin suurin Tapio-käsittelyskenaa- riossa, kun taas mäntyvaltaisissa metsiköissä Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa. Turvemaiden männiköissä lahopuun tilavuus oli keskimäärin suurin Jatkuva-käsittelys- kenaariossa. Mallinnuksessa kuolleen puun määrään lienee vaikuttanut erityisesti hakkuutapa. Jat- kuva-käsittely-skenaariossa kasvatushakkuut olivat voimakkaita, ja ne toteutettiin voi- makkaina poimintahakkuina, joissa poistettiin kookkaimmat puut ja hakkuun jälkeen puuston tiheys oli alhainen. Sekä voimakkaat hakkuut että kookkaimpien puiden poisto vähentävät kuolleisuutta ja pienentävät täten syntyvän kuolleen puuston tila- vuutta. Myös Luonnonhoito-käsittelyskenaariossa kuolleisuutta vähensivät lehtipuus- ton elinolojen turvaamiseksi tehdyt aikaistetut harvennukset sekä harvennushakkui- den suurempi voimakkuus. Pidemmällä aikavälillä Luonnonhoito-käsittelyskenaa- riossa jätettävä suurempi säästöpuun määrä lisäsi järeämmän lahopuun määrää, mi- käli säästöpuustoa ikääntyi merkittävässä määrin kiertoaikojen ylitse. Lahopuun diversiteetti-indeksi sai korkeimman arvon Luonnonhoito-käsittelyskenaa- riossa kaikilla kivennäismaiden kuivahkoilla kankailla tai sitä rehevämmillä kasvupai- koilla (Kuva 8, Liitteet 1 ja 5). Turvekankailla korkeimmat lahopuudiversiteetti-indeksin arvot saavutettiin yleensä Tapio-käsittelyskenaariossa. Luonnonhoito-käsittelyskenaa- rion ylivertaisuus lahopuun diversiteetti-indeksiä tarkasteltaessa on seurausta ennen kaikkea lehtipuusekoituksen ylläpidosta koko hakkuukierron ajan. Tästä johtuen laho- puustossa on jatkuvasti mukana myös diversiteetti-indeksiä korottavia lehtipuukom- ponentteja, ja lehtipuiden yleisesti nopeampi lahoaminen havupuihin verrattuna kas- vattanee diversiteetti-indeksiä myös lahoastejakauman nopeamman laajenemisen vuoksi. Samaan suuntaan on voinut vaikuttaa Luonnonhoito-käsittelyskenaariossa jä- tettävä suurempi säästöpuiden määrä. Se, että Jatkuva-käsittelyskenaariossa useim- missa pääpuulaji-kasvupaikka-yhdistelmissä lahopuun diversiteetti-indeksi jäi alhai- semmaksi kuin muissa käsittelyskenaarioissa, on seurausta isoihin puihin kohdistettu- jen poimintahakkuiden aiheuttamasta järeimpien läpimittaluokkien systemaattisesta puuttumisesta lahopuuprofiilista sekä vähäisestä lehtipuuston osuudesta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 40 Kuva 7. Lahopuun ennustettu keskimääräinen tilavuus etelä- ja hemiboreaalisilla metsä- kasvillisuusvyöhykkeellä (a) kuusivaltaisissa ja (b) mäntyvaltaisissa metsiköissä eri kasvupaikoilla käsittelyskenaarioittain. a) 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg m3 ha-1 Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 30 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg m3 ha-1 Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 41 Kuva 8. Lahopuun ennustettu keskimääräinen diversiteetti-indeksi etelä- ja hemiboreaali- sella metsäkasvillisuusvyöhykkeellä (a) kuusivaltaisissa ja (b) mäntyvaltaisissa metsiköissä eri kasvupaikoilla käsittelyskenaarioittain. a) 0 5 10 15 20 25 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Diversiteetti-indeksi Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg Diversiteetti-indeksi Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa lahopuun määrä kasvoi tasaisesti puuston ikääntyessä (Kuvat 9 ja 10). Jatkuva-käsittelyskenaariossa lahopuuston mää- rän vaihtelu tarkastelujakson aikana oli selvästi pienempää. Myös lahopuun diversi- teetti-indeksi kasvoi aluksi puuston iän myötä, mutta se saavutti huippunsa Tapio- ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 42 Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa varttuneen kasvatusmetsän vaiheessa laskien hieman päätehakkuuvaiheeseen tultaessa. Syynä lienee nuorissa metsissä kuolleen lehtipuuston ja lahoavan säästöpuuston suurempi osuus tuossa kehitysvaiheessa. Kuva 9. a) Lahopuun määrän ja b) diversiteetti-indeksin kehitys hemi- ja eteläboreaalisen vyöhykkeen tuoreen kankaan kuusivaltaisissa metsiköissä käsittelyskenaarioittain. a) 0 5 10 15 20 25 30 0 20 40 60 80 100 120 140 m3 ha-1 aika, v. Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 30 35 0 20 40 60 80 100 120 140 Indeksi aika, v. Lahopuun diversiteetti-indeksi Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 43 Kuva 10. a) Lahopuun määrän ja b) diversiteetti-indeksin kehitys keskiboreaalisen vyöhyk- keen kuivahkon kankaan mäntyvaltaisissa metsiköissä käsittelyskenaarioittain. a) 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 0 20 40 60 80 100 120 140 m3 ha-1 aika, v. Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 30 0 20 40 60 80 100 120 140 Indeksi aika, v. Lahopuun diversiteetti-indeksi Tapio Luonnonhoito Jatkuva 4.1.7.4 Lehtisekapuusto Lehtisekapuuston määrä oli odotetusti selvästi suurimmillaan Luonnonhoito-skenaa- riossa, jossa sekapuustoa jätettiin kasvamaan sekä säästöpuina että kasvatusvaiheen hakkuissa enemmän kuin muissa skenaarioissa (Kuva 11, Liitteet 2 ja 6). Turvemailla VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 44 skenaarioiden väliset erot eivät olleet yhtä selkeitä, koska siellä jo lähtöpuustossa leh- tisekapuuston määrä oli suurehko ja sitä yleensä säilyi metsiköissä enemmän kaikissa käsittelyissä. Kuva 11. Lehtisekapuuston ennustettu keskimääräinen osuus puuston kokonaistilavuudesta hemi- ja eteläboreaalisen vyöhykkeen (a) kuusivaltaisissa ja (b) mäntyvaltaisissa metsiköissä eri kasvupaikoilla käsittelyskenaarioittain. a) 0 10 20 30 40 50 60 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg % Kuusivaltaiset metsiköt Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 10 20 30 40 50 60 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg % Mäntyvaltaiset metsiköt Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 45 Lehtipuuston suhteellinen osuus oli Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa suurimmillaan taimikkovaiheessa. Kasvatusvaiheen metsissä sen osuus säilyi selväs- tyi korkeampana Luonnonhoito-käsittelyskenaariossa, jonka harvennuksissa lehti- puustoa suosittiin (Kuva 12). Kuva 12. Lehtipuuston osuuden kehitys (a) hemi- ja eteläboreaalisen vyöhykkeen tuoreen kankaan kuusivaltaisissa metsiköissä ja (b) keskiboreaalisen vyöhykkeen kuivah- kon kankaan mäntyvaltaisissa metsiköissä eri käsittelyskenaarioissa. a) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 0 20 40 60 80 100 120 140 lehtipuu-% aika, v. Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 0 20 40 60 80 100 120 140 lehtipuu-% aika, v. Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 46 4.1.7.5 Mustikan ja puolukan varvuston peittävyys Jatkuvapeitteisen kasvatuksen tiedetään lisäävän varpukasvuston peittävyyttä. Se il- meni metsikkötason laskelmissakin selvästi. Mustikan peittävyydet olivat lähes poik- keuksetta suurimmat Jatkuva-käsittelyskenaariossa (Kuvat 13, 14 ja 15, Liitteet 3 ja 7). Käsittelyjen väliset erot olivat suuremmat mustikalla kuin puolukalla. Mustikan peittä- vyyden määrät lisääntyivät Jatkuva-käsittelyskenaarioissa selvästi myöhäisimmillä hak- kuukierroilla, joissa peitteisen puuston koko oli suurempi (Kuva 15a). Puolukalla sekä käsittelyjen väliset tarkastelujaksojen keskimääräiset peittävyyserot että varvuston ke- hityserot olivat samansuuntaisia, mutta pienempiä kuin mustikalla (Kuvat 14 ja 15b). Kuva 13. Mustikan ennustettu keskimääräinen peittävyys hemi- ja eteläboreaalisella vyö- hykkeellä (a) kuusivaltaisissa ja (b) mäntyvaltaisissa metsiköissä eri kasvupai- koilla käsittelyskenaarioittain. a) 0 5 10 15 20 25 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg % Mustikan peittävyys, kuusivaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg % Mustikan peittävyys, mäntyvaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 47 Kuva 14. Puolukan ennustettu keskimääräinen peittävyys hemi- ja eteläboreaalisella vyö- hykkeellä (a) kuusivaltaisissa ja (b) mäntyvaltaisissa metsiköissä eri kasvupai- koilla käsittelyskenaarioittain. a) 0 2 4 6 8 10 12 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg % Puolukan peittävyys, kuusivaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 2 4 6 8 10 12 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg % Puolukan peittävyys, mäntyvaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 48 Kuva 15. Varvuston peittävyyden kehitys (a) mustikalla hemi- ja eteläboreaalisen vyöhyk- keen tuoreen kankaan kuusivaltaisissa metsiköissä ja (b) puolukalla keskiboreaali- sen vyöhykkeen kuivahkon kankaan mäntyvaltaisissa metsiköissä käsittelyske- naarioittain. a) 0 5 10 15 20 25 30 0 20 40 60 80 100 120 140 Peittävyys, % aika, v. Mustikan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 30 0 20 40 60 80 100 120 140 Peittävyys, % aika, v. Puolukan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 49 4.1.7.6 Mustikan ja puolukan marjasadot Marjasatoa ennustavia malleja on laadittu ainoastaan kivennäismaiden kasvupaikoille, joten satoennusteita turvemaiden esimerkkimetsiköille ei tuotettu. Mustikan marjasa- dot olivat suurimmat Jatkuva-käsittelyskenaariossa sekä kuusi- että mäntyvaltaisissa esimerkkimetsiköissä (Kuva 16, Liitteet 4 ja 8). Suurimmillaan erot olivat tuoreilla kan- kailla, joissa myös mustikkasadot olivat suurimmat. Jatkuva-käsittelyskenaariossa en- nustetut satomäärät nousivat voimakkaasti tarkastelujakson loppua kohti, jolloin puusto oli harvempaa, mutta varvuston peittävyys kuitenkin säilyi. Puolukan keski- määräisiin marjasatoihin käsittelyskenaario ei juurikaan vaikuttanut (Kuvat 17 ja 18b). Tapio- ja Luonnonhoito-käsittelyskenaarioissa puolukan ennustetut marjasadot olivat suurimmillaan puuston alkukehitysvaiheessa. Kuva 16. Mustikan ennustettu keskimääräinen vuotuinen marjasato hemi- ja eteläboreaali- sella vyöhykkeellä (a) kuusivaltaisissa ja (b) mäntyvaltaisissa metsiköissä eri kas- vupaikoilla käsittelyskenaarioittain. a) 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok kg ha-1 v-1 Mustikan satoisuus, kuusivaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 30 Tuok KvhK Kk kg ha-1 v-1 Mustikan satoisuus, mäntyvaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 50 Kuva 17. Puolukan ennustettu keskimääräinen vuotuinen marjasato hemi- ja eteläboreaali- sella vyöhykkeellä (a) kuusivaltaisissa ja (b) mäntyvaltaisissa metsiköissä eri kas- vupaikoilla käsittelyskenaarioittain. a) 0 5 10 15 20 25 Lh Lmk Tuok kg ha-1 v-1 Puolukan satoisuus, kuusivaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 5 10 15 20 25 Tuok KvhK Kk kg ha-1 v-1 Puolukan satoisuus, mäntyvaltaiset metsät Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 51 Kuva 18. Marjasadon kehitys (a) mustikalla hemi- ja eteläboreaalisen vyöhykkeen tuoreen kankaan kuusivaltaisissa metsiköissä ja (b) puolukalla keskiboreaalisen vyöhyk- keen kuivahkon kankaan mäntyvaltaisissa metsiköissä käsittelyskenaarioittain. a) 0 10 20 30 40 50 60 70 0 20 40 60 80 100 120 140 kg ha-1 aika, v. Mustikkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva b) 0 10 20 30 40 50 60 70 0 20 40 60 80 100 120 140 kg ha-1 aika, v. Puolukkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 52 4.1.8 Metsikkötason laskelmiin liittyvät rajoitukset Pitkäaikaisen ja kattavan tutkimustoiminnan tuloksena jaksollisen kasvatuksen vaiku- tus metsien kehitysdynamiikkaan tunnetaan ja sitä voidaan ennustaa suhteellisen luo- tettavasti. Sitä vastoin jatkuvapeitteisten metsänkäsittelytapojen osalta mitattu tieto on huomattavasti suppeampaa verrattuna jaksolliseen kasvatukseen. Sen vuoksi jatkuva- peitteistä metsänkäsittelyä koskevat tutkimustulokset eivät ole yhtä kattavia, ja ne si- sältävät suuremman epävarmuuden kuin jaksollista käsittelyä koskevat tulokset. Jat- kuva-käsittelyskenaarion tulokset ovatkin luonteeltaan alustavia ja suuntaa-antavia. Ennusteiden laadintaan soveltuvaa tutkimustietoa on saatavilla vain poimintahakkuin käsitellyistä metsistä. Muulla tavoin toteutettujen jatkuvapeitteisen kasvatustapojen (esim. kaistale- ja pienaukkohakkuut) kasvuvaikutuksista ei ole malleja vielä saata- villa. Tästä johtuen kaikkien esimerkkimetsiköiden jatkuvapeitteisen kasvatuksen las- kelmissa hakkuutapana oli poimintahakkuu, vaikka käytännössä etenkin turvemailla ja männiköissä muut käsittelytavat ovat vallitsevia. Turvemaita koskevien esimerkkilaskelmien lähtöpuustoina käytettiin olemassa olevien ojitusten jälkeisten metsiköiden mitattuja puustoja. Sen vuoksi turvemaiden tuloksia osaltaan selittävät käsittelyn lisäksi myös lähtöpuuston ominaisuudet. Esimerkiksi leh- tipuuston osuus lähtöpuustossa vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisiksi käsittelyske- naarioiden vaikutukset muotoutuvat. 4.2 Laskelmat koko Suomen tasolla 4.2.1 Skenaarioiden laatiminen 4.2.1.1 Yleistä Tässä selvityksessä laadittiin kuusi skenaariota erilaisten metsänkasvatusvaihtoehto- jen monimuotoisuusvaikutusten arvioimiseksi koko Suomen tasolla. Skenaarioiden taustalla oli arvioitu aines- ja energiapuun käytön lisääntyminen lähivuosien aikana. Monimuotoisuusvaikutusten osalta skenaarioiden taustalla oli vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet (Euroopan komissio 2020), joihin skenaarioi- den suojelu- ja luonnonhoitotavoitteet löyhästi perustuvat. Biodiversiteettistrategia si- sältää useita kunnianhimoisia tavoitteita, jotka liittyvät monimuotoisuuden suojeluun ja elinympäristöjen ennallistamiseen. Strategian tavoitteena on turvata aiempaa suurem- pia luontoalueita ja tavoitteena on suojella vähintään 30 % maa-alueista ja 30 % meri- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 53 alueista EU:n eri luonnonmaantieteellisillä vyöhykkeillä. Näistä luontotyypeistä vähin- tään 10 % tulee turvata tiukan suojelun keinoin. Lisäksi EU:n biodiversiteettistrategian erityisenä tavoitteena on suojella yhteisön jäsenmaissa jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät. Näistä lähtökohdista aiheutuu tarve kehittää suojelualueverkostoa ja lisätä talousmetsien luonnonhoitoa monimuotoisuuden tilan parantamiseksi. Tässä selvityksessä laaditussa NN-skenaariossa (ensimmäinen N=nykyinen hakkuu- kertymä, toinen N=nykyinen suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon taso) oletuk- sena oli, että simulointien aikana hakkuukertymä säilyi vuosien 2015–2019 keskimää- räisellä tasolla ja että metsien suojelu- ja talousmetsien luonnonhoitopinta-alat pysyi- vät vuoden 2018 tasolla. Muissa skenaarioissa oletettiin lisäyksiä hakkuukertymiin ja/tai metsien suojelu- ja talousmetsien luonnonhoitotoimien pinta-aloihin (ks. luku 4.2.1.2). Skenaariot ulottuivat vuodesta 2016 vuoteen 2051. 4.2.1.2 Laskelmisssa käytetyt skenaariot Metsien talouskäytön osalta tarkasteltiin nykyistä (N-alkuiset skenaariot: NN, NP, NS) hakkuukertymää 72,4 milj. m3/v (josta tukkipuuta 31,4 milj. m3/v) ja hakkuukertymän lisäämistä (L-alkuiset skenaariot: LN, LP, LS) 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa (josta tukkipuuta > 35 milj. m3/v) (Taulukko 5). Nykyinen hakkuukertymä määritettiin vuosien 2015–2019 hakkuukertymien keskiarvona. Skenaarioissa lisäsuojelua ja talousmetsien luonnonhoitotoimia kohdennettiin eri ta- valla eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä. Tämä johtui siitä, että suojelualueverkoston rakenne ja puuston kasvupotentiaali sekä puulaji- ja kasvupaikkasuhteet vaihtelevat eri vyöhykkeiden välillä. Nykyisten suojelualueiden määrä kaksinkertaistettiin NP- ja LP-skenaarioissa (ts. P-loppuisissa skenaarioissa) hemi- ja eteläboreaalisella ja kes- kiboreaalisilla metsäkasvillisuusvyöhykkeillä ja pidettiin vuoden 2018 tasolla pohjois- boreaalisella vyöhykkeellä. EU:n biodiversitettistrategiassa määritettyä 30 % suojelu- tavoitetta ei otettu sellaisenaan yleiseksi suojelutavoitteeksi, mutta se muodosti taus- tan lisäsuojelun ja talousmetsien luonnonhoitotoimien samanaikaiselle kohdentami- selle eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä. NP- ja LP-skenaarioissa metsien suojelun ja talousmetsien luonnonhoitotoimien yhteenlaskettu pinta-ala vastasi 30 %:a metsä- ja kitumaan pinta-alasta. NS- ja LS-skenaariossa (ts. S-loppuisissa skenaariossa) met- sien suojelu- ja talousmetsien luonnonhoitopinta-alat lisääntyivät koko Suomen tasolla enemmän kuin NP- ja LP-skenaarioissa. NS- ja LS-skenaariossa metsien suojelu- pinta-ala lisääntyi hemi- ja eteläboreaalisella ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä 10 %:iin metsä- ja kitumaan pinta-alasta ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä suojeltua metsä- ja kitumaan pinta-alaa lisättiin 5 %:lla nykyiseen verrattuna. Lisäksi talousmet- sien luonnonhoitotoimia tehtiin koko metsämaalla, jota ei oltu suojeltu. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 54 Taulukko 5. Koko Suomea koskevissa laskelmissa käytetyt skenaariot. Skenaariot Hakkuukertymä, milj. m3/v Suojelupinta-ala (metsä- ja kitumaa) Talousmetsien luonnonhoitotoimet NN 72,4 (tukki 31,4) *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Nykyisellä tasolla (=vuosi 2018) *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Nykyisellä tasolla (=vuosi 2018) NP 72,4 (tukki 31,4) *H-/E-bor, K-bor: Lisääntyy kaksinkertaiseksi nykyisestä *P-bor: Nykyisellä tasolla *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Lisääntyy: suojelu + luonnonhoitotoimet = 30 % metsä- ja kitumaan pinta-alasta NS 72,4 (tukki 31,4) *H-/E-bor, K-bor: Lisääntyy 10 %:iin *P-bor: Lisääntyy 5 %:lla *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Koko metsämaalla, jota ei ole suojeltu LN 80,0 (tukki > 35,0) *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Nykyisellä tasolla *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Nykyisellä tasolla LP 80,0 (tukki > 35,0) *H-/E-bor, K-bor: Lisääntyy kaksinkertaiseksi nykyisestä *P-bor: Nykyisellä tasolla *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Lisääntyy: suojelu + luonnonhoitotoimet = 30 % metsä- ja kitumaan pinta-alasta LS 80,0 (tukki > 35,0) *H-/E-bor, K-bor: Lisääntyy 10 %:iin *P-bor: Lisääntyy 5 %:lla *H-/E-bor, K-bor, P-bor: Koko metsämaalla, jota ei ole suojeltu VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 55 4.2.2 Laskelmien toteutus 4.2.2.1 EFDM-mallin periaatteet Laskelmissa käytettiin matriisilaskentaan perustuvaa European Forestry Dynamics Model -mallia (EFDM, Packalen ym. 2014), joka soveltuu laajojen alueiden skenaario- tarkasteluihin. Tarkastelualueena oli puuntuotannon metsämaa valtakunnan metsien 12. inventoinnin (VMI12, v. 2014–2018) mukaan. Kolmen pohjoisimman kunnan eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen, osalta käytettiin tuoreimpia olemassa olevia mittauksia (VMI 11, v. 2012–13). VMI12-aineiston mukaan puuntuotannon metsämaan ala on 18,4 miljoonaa hehtaaria (Taulukko 6). VMI:ssa puuntuotannon ulkopuolisiksi alueiksi luokitellaan (1) luonnon- suojelulakiin perustuvat suojelualueet (kansallispuistot, luonnonpuistot, soidensuojelu- aluet, lehtojensuojelualueet, vanhojen metsien suojelualueet, muut luonnonsuojelu- alueet, suojellut luontotyypit ja maisemamansuojelualueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty), (2) muut lakiin perustuvat suojelualueet, joilla hakkuut on kielletty,(3) omista- jan päätöksellä suojellut alueet (Metsähallituksen suojelumetsät, alue-ekologisen suunnittelun luontokohteet, muut yhtiöiden, kuntien, virastojen tai laitosten omistamat suojellut alueet, metsänjalostus- ja tutkimusmetsät, virkistysalueet, puolustusvoimien harjoitusalueet ja muut erikoisalueet niitä osin, joilla hakkuut on kielletty), (4) suoje- luun varatut alueet (kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaan, soidensuoje- luohjelmaan, lehtojensuojeluohjelmaan, vanhojen metsien suojeluohjelmaan, muihin mahdollisiin suojeluohjelmiin ja valtioneuvoston periaatepäätöksellä suojeluun varat- tuihin muihin kuin suojeluohjelmiin kuuluvat alueet, rantojensuojeluohjelmaan, lintuve- siensuojeluohjelmaan ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet niiltä osin, joilla hakkuut on kielletty) sekä (5) kaavoituksessa suojellut alueet, joilla hakkuut on kiel- letty. Kitumaat ja nykyiset suojelualueet eivät olleet EFDM-laskelmissa mukana. Kitu- maat otettiin kuitenkin huomioon, kun määritettiin skenaarioiden mukaisia lisäsuojelu- pinta-aloja. Skenaariotarkastelut eivät sisältäneet ilmastonmuutoksen mahdollisia vai- kutuksia eli esimerkiksi puuston kasvu säilyi läpi skenaarioajon nykytasolla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 56 Taulukko 6. Puuntuotannossa ja suojelussa olevan pinta-alan jakautuminen metsämaahan ja kitumaahan eri kasvillisuusvyöhykkeillä VMI12:n mukaan. H/E-bor K-bor P-bor Yhteensä Puuntuotanto, ha Metsämaa Kitumaa 7 572 000 143 000 7 221 000 508 000 3 651 000 716 000 18 444 000 1 366 000 Nykysuojelu, ha Metsämaa Kitumaa 243 000 34 000 349 000 178 000 1 240 000 957 000 1 832 000 1 169 000 Nykysuojelu, % Metsämaa Metsä- ja kitumaa 3,1 3,5 4,6 6,4 25,4 33,5 9,0 13,2 Laskennassa metsät ositettiin erilaisten puuston kasvupotentiaalien ja metsänkäsitte- lyjen suhteen. Tässä tarkastelussa osittavia muuttujia olivat: • Kasvillisuusvyöhykkeet (E/H-bor, K-bor, P-bor) • Metsikön vallitseva puulaji (Kuusi, Muut) • Kasvupaikkatyyppi (Lehdot (Lh), Lehtomaiset (Lmk), Tuoreet (Tuok), Kuivahkot (Khk) ja Kuivat ja sitä karummat kasvupaikat (Kk-Krk)) • Pääryhmä (Kivennäismaa, Turvemaa) Lisäksi skenaariosta riippuen metsänkäsittelyjen ja metsien kehityksen osalta eriteltiin erilaiset metsänhoitokategoriat: • Nykykäytäntöjen mukainen metsänkasvatus estimoituna VMI:stä (Nyky) • Lisäsuojelu • Luonnonhoidon lisääntymisen huomioiva jaksollinen metsänkasvatus (Jaksollinen luonnonhoito) • Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus (Jatkuva luonnonhoito) Mallissa on neljänlaisia matriiseja, joiden estimointiin käytettiin sekä VMI-aineistoa että Motti-simulointien tuloksia seuraavasti: 1. Simuloinnin lähtötilanne Ensimmäinen matriisi jakoi VMI-koeala-aineiston koko puuntuotannon metsämaan pinta-alan yllä kuvatun mukaisiin ositteisiin. Tämä luokittelu tehtiin simuloinnin alussa ja se pysyi samana koko simuloinnin ajan. Jokaisen ositteen sisällä metsät kuvattiin ikä-tilavuusluokiteltuina. Skenaariotarkastelujen aloitusvuosi oli 2016 ja simulointi eteni 5 vuoden aika-askelin vuoteen 2051 asti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 57 2. Metsien käsittely Metsien käsittely jakoi metsämaan pinta-alat niille seuraavan simulointiaskelen aikana suunnattavien hoitotoimenpiteiden kesken. Jako riippui ositteesta, metsänhoitokate- goriasta ja ikä- ja tilavuusluokista. Nyky-kategoriassa metsien käsittelyssä otettiin huomioon kolme toimenpidettä: kasvu, harvennus ja uudistushakkuu. Näiden toimenpiteiden jakautuminen eri ositteissa met- sien ikä- ja tilavuusluokkien suhteen estimoitiin viimeisissä VMI:issa (VMI9–12) havai- tuista toimenpiteistä, jotka oli tehty pysyvillä koealoilla. VMI:n pysyvistä koealoista ha- ettiin peräkkäiset mittaukset ja niiden pohjalta estimoitiin keskimääräiset siirtymät eli muutokset 5 vuoden aikana. Havaintojen määrää kasvatettiin ottamalla useampia VMI-pareja (jatkossa ”VMI-paridata”) mukaan tarkasteluun. Kasvu-toimenpiteessä metsikölle ei tehty hakkuita seuraavan 5 vuoden simulointiaskelen aikana. Uudistus- hakkuu-toimenpide siirsi metsikön tilavuuden pienimpään tilavuusluokkaan. Lisäsuojelu-kategoriassa otettiin huomioon ainoastaan kasvu-toimenpide. Tässä kate- goriassa ei toteutettu hakkuita tai metsänhoitotoimenpiteitä. Tähän kategoriaan kuu- luivat P- ja S-loppuisten skenaarioiden suojeluun siirretyt uudet metsäpinta-alat. Tätä kategoriaa ei ollut N-loppuisissa skenaarioissa. Jaksollinen luonnonhoito- ja Jatkuva luonnonhoito -metsänhoitokategoriat määritettiin Motti-laskelmien pohjalta. Motti-ohjelmistolla oli toteutettu kolmenlaisia käsittelyske- naarioita: Tapio, Luonnonhoito ja Jatkuva. Motti-ohjelmistolla tuotettuja Luonnonhoito- ja Jatkuva-käsittelyskenaarioiden mukaista metsien kehitystä verrattiin Motin Tapio- käsittelyskenaarioon. Tämä metsien kehityksen suhteellinen ero vietiin EFDM:n VMI:n mukaisesti määritettyyn nykykäytänteiden mukaiseen kehitykseen (Nyky). Suhteutta- minen tehtiin kasvun tason, puulajisuhteiden, lahopuun määrän ja hakkuukertymien osalta (viimeinen vain Jaksollinen luonnonhoito-kategoriassa). Alla on kuvattu molem- pien kategorioiden erityispiirteet. Jaksollinen luonnonhoito -kategoriassa metsien kehitys oli lähellä nykykäytäntöjen mukaista metsänhoitoa. Kiertoajan pidentäminen toteutettiin EFDM:ssä siirtämällä uu- distushakkuumahdollisuus nykykäytäntöä myöhemmäksi. Siirtomäärä saatiin Motista metsäositteittain Tapio- ja Jaksollinen-käsittelyskenaarioiden kiertoaikojen erotuk- sena. Lisäksi uudistushakkuun yhteydessä säästöpuusto huomioitiin siirtämällä metsi- köt pienimmän tilavuusluokan sijaan toiseksi pienimpään luokkaan. Jatkuva luonnon- hoito -kategoriassa otettiin huomioon vain kaksi toimenpidettä: kasvu ja uudistushak- kuu. Uudistushakkuiden (=poimintahakkuiden) ajoitus, soveltuvat tilavuusluokat ja hakkuupoistumat ja -kertymät määritettiin suoraan Motti-laskelmien perusteella. Näitä ei suhteutettu VMI:n mukaisesti määritettyyn Nyky-kategorian mukaiseen kehitykseen, koska niitä vastaavaa luokkaa ei ollut VMI-aineistosta estimoituna. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 58 3. Metsien kehitys, dynamiikka Metsien dynamiikan tehtävänä oli siirtää pinta-aloja ikä-tilavuusluokissa jokaisella aika-askeleella. Kaikille yllä mainitulle metsien käsittelyille ja metsäositteille oli omat siirtomatriisinsa. Nyky-kategorian mukaiset siirtymät estimoitiin VMI-paridatoista. Poik- keuksena oli uudistushakkuu-toimenpide, missä siirtymä oli alimpaan tilavuusluok- kaan edellisessä kohdassa kuvatusti. Muille metsänhoitokategorioille paridatat suhteutettiin Motti-laskelmista saatujen tulos- ten avulla seuraavin poikkeuksin. Lisäsuojelu-kategoriassa metsien kehittyminen esti- moitiin käyttäen niitä VMI:n pysyviä koealoja, jotka sijaitsivat suojelualueilla. Jatkuva luonnonhoito -kategorian uudistushakkuiden (=poimintahakkuu) siirtomatriisi määritet- tiin suoraan Motin Jatkuva-käsittelyskenaarion perusteella. 4. Lopputulosten laskeminen EFDM-mallin skenaarioajossa liikutellaan metsäpinta-aloja luokitelluissa matriiseissa. Jokaisen simulointiaskelen jälkeen tallentuu lähtötilan kaltainen pinta-alajakauma osit- teittain ja toimenpiteittäin. Jos nämä pinta-alat halutaan muuntaa lukuarvoiksi, pitää pinta-alat kertoa nk. kertoimilla, jotka ovat hehtaarikohtaisia arvoja eri muuttujille. Tässä työssä käytettiin sekä ekologisia että ekonomisia muuttujia metsävaroja kuvaa- vien muuttujien lisäksi. Metsävarojen kuvaamisessa hyödynnettiin tilavuusluokkien keskitilavuuksia ja puulajiosuuksia sekä ikäluokkien keskivuosia. Hakkuukertymät tukki- ja kuitupuuhun eriteltynä (tilavuuksina) voidaan nähdä ekonomisina tuloksina. Toisaalta skenaarioiden ajaminen perustui ennalta määrätyn hakkuukertymätavoitteen saavuttamiseen. Ekonomisia muuttujia olivat hakkuista syntyvät bruttokantorahatulot (euroja). Lisäksi laskentaan liitettiin metsänhoitokustannukset, jotta pystyttiin estimoi- maan puuntuotannon nettonykyarvo eri skenaarioissa. Ekologisia muuttujia olivat la- hopuun määrä sekä puolukan ja mustikan satoisuus ja peittävyys. EFDM-mallin piirteisiin kuuluu, että metsät saavat välittömästi uuden ositteensa mu- kaiset ominaisuudet ilman siirtymävaihetta. Toisin sanoen, kun pinta-aloja siirrettiin P- ja S-loppuisissa skenaarioissa Nyky-kategoriasta muihin metsänhoitokategorioihin skenaarioajojen alussa, puulajisuhteet, marjojen satoisuudet ja peittävyydet sekä la- hopuun tilavuus saivat heti vastaavan uuden metsänhoitokategorian arvon, vaikka se ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Siksi vaihtoehtoisten skenaarioiden tarkasteluja näiden muuttujien suhteen kannattaa tehdä vasta useamman simulaatioaskelman jäl- keen. Kuvassa 19 on havainnollistettu koko Suomea koskevien laskelmien toteuttamista EFDM-mallilla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 59 Kuva 19. Koko Suomea koskevien laskelmien toteuttaminen EFDM-mallilla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 60 4.2.2.2 Lisäsuojelun kohdentaminen NP-, NS-, LP- ja LS-skenaarioissa Lisäsuojelussa painottuivat monimuotoisuudelle ja uhanalaisille lajeille arvokkaiksi tie- detyt elinympäristöt. Skenaarioissa yleistavoitteena oli, että lisäsuojelua kohdenne- taan runsaammin Etelä-Suomeen, jossa suojelutilanne on heikompi kuin Pohjois-Suo- messa. Näin ollen lisäsuojelun pinta-alatavoitteet olivat suuremmat hemi- ja etelä- boreaalisella ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä kuin pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä (Taulukko 5). Lisäsuojelua suhteutettiin skenaarioissa metsäkasvillisuusvyöhykkeiden tämänhetkisten suojelualueiden kokonaispinta-alaan. Lisäsuojelua kohdennettiin etenkin puustorakenteiltaan luonnontilaisen kaltaisiin ja iäl- tään vanhoihin metsiin, mikä osaltaan vastasi EU:n biodiversiteettistrategian tavoit- teita. Lehdoissa lisäsuojelun painotus oli kaikilla metsäkasvillisuusvyöhykkeillä lehti- puuvaltaisissa lehdoissa. Lehtojen määrä vähenee luontaisesti pohjoista kohden, mikä vaikutti tehtyihin lisäsuojelualueiden poimintaehtoihin. Hemi- ja eteläboreaali- sella vyöhykkeellä suojeluun otettiin mukaan puustoltaan järeät (keskiläpimitta > 20 cm) lehdot, joissa vallitseva puulaji oli muu lehtipuu kuin koivu (Taulukko 7). Tällä vyö- hykkeellä mukaan kelpuutettiin myös järeät kuusilehdot (keskiläpimitta > 40 cm). Kes- kiboreaaliselta vyöhykkeeltä mukaan valittiin kaikki lehtipuuvaltaiset lehdot ja kuusi- lehdoista vain yli 100-vuotiaat. Pohjoisboreaaliselta vyöhykkeeltä mukana olivat kaikki lehtipuuvaltaiset ja lehtisekapuustoiset lehdot sekä kaikki kuusilehdot. Kangasmetsien lisäsuojelua kohdennettiin ensisijaisesti puustoltaan vanhoihin met- siin, joita ei ole käsitelty 30 vuoteen. Näissä on hyvin todennäköisesti monimuotoisuu- delle merkittäviä puuston rakennepiirteitä ja lajistoarvoja. Vanhojen kangasmetsien suojelua kohdennettiin eri ikäisiin metsiin eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä. Etelässä ja rehevämmillä metsätyypeillä ikärajat olivat alhaisemmat kuin pohjoisessa ja karum- milla kasvupaikoilla (Taulukko 7). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 61 Taulukko 7. Lisäsuojelun kohdentaminen eri kasvupaikkatyypeille puuston iän (v) tai keskilä- pimitan (cm) mukaan eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä. Kasvupaikkatyyppi Hemi- ja eteläboreaalinen Keski- boreaalinen Pohjois- boreaalinen Lehdot (Lh) - vallitseva puulaji muu lehtipuu kuin koivu >20 cm - vallitseva puulaji kuusi >40 cm >100 v >0 v - vallitseva puulaji jokin lehtipuu >0 v >0 v - lehtisekapuusto >0 v Lehtomaiset ja tuoreet kankaat (OMT-MT) >100 v >120 v >160 v Kuivahkot ja kuivat kankaat (VT) >120 v >140 v >220 v Turvemailla lisäsuojelua kohdistettiin erityisesti ojittamattomiin korpiin ja rämeille, joi- den puustoa ei ole käsitelty, koska ne ovat monimuotoisuudelle merkittäviä kohteita. Korvet ovat pääasiassa metsämaalla. Etenkin rämeissä on myös kitumaan kohteita. Useat räme- ja korpiluontotyypit ovat uhanalaisia varsinkin Etelä-Suomessa. Puustol- taan vanhat ja vesitaloudeltaan eheät korvet ovat merkittäviä myös kangasmetsien la- jistolle. Tämän lisäksi pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä lisäsuojelu pyrittiin kohdista- maan Tunturi- ja Metsä-Lapin ulkopuolelle. Eri skenaarioissa oletetut lisäsuojelumäärät on esitetty Taulukossa 8. Näitä oletuksia vastaavat vuosittaiset suojelupinta-alat, jos suojelu toteutettaisiin 15 tai 35 vuoden ai- kana, on esitetty Taulukossa 9. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 62 Taulukko 8. Laskelmissa oletetut lisäsuojelupinta-alat ja kokonaissuojeluprosentit eri skenaa- rioissa metsäkasvillisuusvyöhykeittäin. Lisäsuojelu, ha H/E-bor K-bor P-bor Yht. NP/LP Metsämaa 243 000 349 000 0 592 000 Kitumaa 34 000 178 000 0 212 000 NS/LS Metsämaa 457 000 198 000 185 000 841 000 Kitumaa 522 000 299 000 328 000 1 149 000 Kokonaissuojelu,% NP/LP % metsämaasta 6,2 9,2 25,4 12,0 % metsä- ja kitumaasta 6,9 12,8 33,5 16,7 NS/LS % metsämaasta 9,0 7,2 29,1 13,2 % metsä- ja kitumaasta 10,0 10,0 38,5 18,2 Taulukko 9. Laskelmissa oletettuja lisäsuojelupinta-aloja vastaavat vuosittaiset pinta-alat, jos lisäsuojelu toteutettaisiin seuraavan 15 tai 35 vuoden aikana. EFDM-mallissa skenaariomäärittelyissä mainittu suojelupinta-alan lisäys kohdistettiin kokonai- suudessaan eri alueille heti simuloinnin alussa (vuonna 2016). Taulukossa tämä pinta-ala on muutettu vuosittaiseksi pinta-alaksi olettaen, että lisäsuojelu toteu- tettaisiin 15 tai 35 vuoden aikana. Lisäsuojelu vuoteen 2030 (15 vuotta), ha/vuosi H/E-bor K-bor P-bor Yht. NP/LP Metsämaa 16 000 23 000 0 39 000 Metsä- ja kitumaa 18 000 35 000 0 54 000 NS/LS Metsämaa 30 000 13 000 12 000 56 000 Metsä- ja kitumaa 35 000 20 000 22 000 77 000 Lisäsuojelu vuoteen 2050 (35 vuotta), ha/vuosi NP/LP Metsämaa 6 939 9 975 0 16 914 Metsä- ja kitumaa 7 918 15 056 0 22 975 NS/LS Metsämaa 13 069 5 653 5 293 24 016 Metsä- ja kitumaa 14 914 8 533 9 377 32 825 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 63 4.2.2.3 Luonnonhoidollisten kasvatustoimenpiteiden kohdentaminen NP-, NS-, LP-, LS-skenaarioissa NP- ja LP-skenaarioissa luonnonhoidollisia kasvatustoimenpiteitä tehtiin kaikilla met- säkasvillisuusvyöhykkeillä siten, että ne yhdessä suojelun kanssa kattoivat 30 % met- sämaan kokonaispinta-alasta (Taulukko 5). Pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä metsä- ja kitumaan yhteinen suojeluprosentti oli kuitenkin jo lähtötilanteessa 33,5 %, joten siellä ei toteutettu NP- ja LP-skenaarioissa luonnonhoidon kasvatustoimenpiteitä. NS- ja LS-skenaarioissa toimet ulotettiin kaikkialle metsämaalle, jota ei ollut siirretty suoje- luun. Peitteistä metsänkasvatusta (Jatkuva luonnonhoito -kategoria) kohdennettiin hieman eri tavoin eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä ja kasvupaikkatyypeillä. Lähtökohtana oli- vat Motti-laskelmat, joiden avulla aluksi rajattiin Jatkuva luonnonhoito -kategoriaan so- veltuvat metsiköt koko Suomen tasolla. Näiden tuli osua niihin ikä- ja tilavuusluokkiin, joille poimintahakkuita oli kohdennettu Motti-laskelmissa (ks. 4.1.4 Käsittelyskenaa- riot). Jo tämä rajaus teki pinta-alaeroja kasvupaikkatyyppien ja kasvillisuusvyöhykkei- den sekä metsikön vallitsevan puulajin suhteen. Tämän rajauksen jälkeen peitteiseen kasvatukseen soveltuvista metsämaapinta-aloista poimittiin EFDM-skenaarioihin noin 40–50 % lehtomaisista ja tuoreista kankaista ja 80–100 % niitä vastaavista ojitetuista turvemaista. Kuivahkoista ja kuivista kankaista valittiin peitteiseen kasvatukseen hemi- ja eteläboreaalisella vyöhykkeellä 25–30 %, keskiboreaalisella vyöhykkeellä noin 30 % ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä 50 %. Vastaavilla ojitetuilla turvemailla valintaprosentti oli 80 %. Jaksollinen luonnonhoito -kategoriaan siirrettävät metsiköt määritettiin koko maan kattavasti ja kaikille kasvupaikkatyypeille. Valinta luonnonhoidon kasvatusvaihtoehtoon suoritettiin kahdessa vaiheessa: ensin jatkuvan luonnonhoidon osalta yllä kuvatusti ja sen jälkeen puuttuva pinta-ala täyden- nettiin jaksollisella luonnonhoidolla. Näin toimimalla jatkuvaa luonnonhoitoa toteutet- tiin koko maan tasolla P-loppuisissa skenaarioissa 4 %:lla ja S-loppuisissa skenaa- rioissa 18 %:lla puuntuotannon metsämaasta (Taulukko 10). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 64 Taulukko 10. Luonnonhoidon kasvatustoimenpiteiden laajuus eri skenaarioissa sekä niiden osuus puuntuotannon metsämaan kokonaispinta-alasta, joka oli mukana simu- loinneissa. Pinta-ala, ha H/E-bor K-Bor P-bor Yht. % puuntuotannon metsämaasta Jaksollinen luonnonhoito NP/LP-skenaariot 1 435 000 850 000 0 2 285 000 12 NS/LS-skenaariot 5 890 000 5 509 000 2 834 000 14 233 000 77 Jatkuva luonnonhoito NP/LP-skenaariot 367 000 454 000 0 822 000 4 NS/LS-skenaariot 1 225 000 1 514 000 632 000 3 371 000 18 4.2.3 Skenaariolaskelmien tuloksia koko Suomen tasolla 4.2.3.1 Vaikutukset metsävaroihin Puuston kokonaistilavuuden kehitys kuvaa, paitsi tulevaisuuden hakkuupotentiaalia ja sitä kautta rinnastuu ekonomisiin muuttujiin, karkeasti myös ekologista kestävyyttä ta- lousmetsissä. Skenaariot, joissa puuston tilavuus lähtee laskuun ovat huonoja sekä taloudellisen että ekologisen kestävyyden kannalta. Metsien kokonaistilavuuden kehi- tyksen perusteella skenaariot voitiin jakaa kolmeen ryhmään: 1) NN-skenaariossa ko- konaistilavuus kasvoi, 2) NP- ja LN-skenaarioissa kokonaistilavuus pysyi suurinpiirtein nykyisellä tasolla ja 3) NS-, LP- ja LS-skenaarioissa kokonaistilavuus laski merkittä- västi (Kuva 20). NS-, LP- ja LS-skenaariossa asetetun hakkuukertymätavoitteen saa- vuttaminen edellytti hakkuiden kokonaispinta-alan lisäämistä lisäsuojelun ja luonnon- hoitotoimien takia. Lisäksi poimintahakkuiden takia puuston kokonaiskasvu väheni näissä skenaarioissa. Nämä tekijät yhdessä vähensivät puuston kokonaistilavuutta. Lisäksi EFDM-mallin ominaisuuksiin kuuluu, että suurimman tilavuusluokan keskitila- vuus on vakio. Näin ollen suurimman tilavuusluokan metsien tilavuuden muutos ja kasvu jäävät huomioimatta tilavuuden ja kasvun kehitysennusteissa. Skenaarioiden puulajisuhteet lähtötilanteessa eli vuonna 2016 riippuivat metsänhoito- kategorioista EFDM-mallin ominaisuuksien vuoksi (ks. luku 4.2.2.1, viimeinen kap- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 65 pale) (Kuva 20). Ainoastaan NN- ja LN-skenaarioissa oli todenmukaiset osuudet. Leh- tipuun osuus oli koko tarkastelujakson ajan suurempi P-loppuisissa kuin N-loppuisissa skenaarioissa. Näissä skenaariossa lehtipuun osuus säilyi suurin piirtein samalla ta- solla koko simuloinnin ajan. S-loppuisissa skenaarioissa lehtipuun osuus kasvoi tar- kastelujakson aikana. S-loppuisissa skenaarioissa lehtipuuosuuden kasvu johtui luon- nonhoitotoimenpiteistä, joissa suosittiin lehtipuita. Kuva 20. Puuston kokonaistilavuus metsämaalla jaoteltuna puulajiryhmiin eri skenaarioissa viiden vuoden simulaatioaskelilla vuosina 2016–2051. NN-skenaariossa ikäluokissa 0–25 vuotta ja 26–50 vuotta pinta-ala ja puuston koko- naistilavuus pienenivät tarkastelujakson aikana. Kaikissa muissa ikäluokissa pinta-ala ja kokonaistilavuus lisääntyivät tarkastelujaksolla (Kuvat 21 ja 22). Tämä tarkoitti puuston ikärakenteen vanhenemista verrattuna vuoteen 2016. NP- ja LP-skenaarioissa uudistushakkuita jouduttiin tekemään koko tarkasteluajanjak- son aikana laajemmalla pinta-alalla kuin NN-skenaariossa, minkä takia pienintä ja suurinta ikäluokkaa lukuunottamatta puuston kokonaistilavuus eri ikäluokissa oli pie- nempi kuin NN-skenaariossa (Kuva 21). NS-, LP- ja LS-skenaarioissa nuorten, alle 25-vuotiaiden metsien osuus pinta-alasta kasvoi moninkertaiseksi lähtötilanteeseen verrattuna vuoteen 2051 mennessä (Kuva 22). Tämä johtui siitä, että puuston tilavuu- den pienemisen takia viimeisillä simulointiaskelilla jouduttiin tekemään hakkuita laa- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 66 joilla alueilla. Laaja-alaisista hakkuista huolimatta hakkuukertymätavoitetta ei kuiten- kaan enää saavutettu. Nuorinta ikäluokkaa lukuunottamatta NS- ja LS-skenaarioissa metsämaan pinta-ala oli vuonna 2051 hyvin pieni kaikissa ikäluokissa. Kuva 21. Metsämaan puuston tilavuuden jakautuminen eri puulajiryhmille ikäluokittain vuosina 2016, 2031 ja 2051. Lähtötilanteessa eli vuonna 2016 skenaarioiden väliset erot eri ikäluokkien puulajeittaisissa tilavuuksissa johtuvat pinta-alan siirroista skenaarion mukaisiin metsänhoitokategorioihin. Metsät saivat uuden kategoriansa mukaiset puulajeittaiset tilavuudet pinta-alan siirron yhteydessä simuloinnin alussa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 67 Kuva 22. Metsämaan pinta-alan jakautuminen metsikön ikäluokan ja vallitsevan puulajin mukaan eri skenaarioissa vuosina 2016, 2031 ja 2051. P- ja S-loppuisissa skenaarioissa metsämaan pinta-alaa siirrettiin lisäsuojeluun simu- loinnin alussa, minkä takia vanhimmissa ikäluokissa lisäsuojeluun siirrettyjen metsien osuus pinta-alasta ja tilavuudesta kasvoi ajan kuluessa (Kuvat 23 ja 24). Luonnonhoi- dollisiin metsänhoitokategorioihin (Jatkuva lh ja Jaksollinen lh) kuuluvien metsien koko- naistilavuus väheni tarkasteluajanjaksolla eri läpimittaluokissa kaikissa skenaarioissa, joissa toteutettiin luonnonhoitoa, pois lukien NP-skenaarion jaksollisen luonnonhoidon metsät (Kuva 23). Pinta-ala lisääntyi huomattavasti NS- ja LS-skenaarioissa Jaksolli- nen lh -kategoriassa ikäluokassa 0–25 vuotta vuoteen 2051 mennessä (Kuva 24). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 68 Kuvia 23 ja 24 tarkasteltaessa on muistettava, ettei jatkuvan luonnonhoidon kasvatuk- sessa olevien metsien ikä kuvaa metsikön tilaa. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa käsittelyt pitävät puuston tilavuuden ja tiheyden tietyssä välissä. Tätä selvitystä varten tehdyissä simuloinneissa Jatkuva luonnonhoito -kategoriaan kuuluvat metsät kuvattiin tasaikäismetsinä eli niillä oli ikä ja tilavuus, ja ne voidaan siten esittää kuvissa myös ikänsä suhteen. Kuva 23. Metsämaan puuston tilavuuden jakautuminen eri metsänhoitokategorioihin ikä- luokittain vuosina 2016, 2031 ja 2051. EFDM-mallissa pinta-alat luokitellaan eri metsänhoitokategorioihin heti lähtötilanteessa, minkä takia puuston tilavuuden ja- kautumisessa eri kategorioihin on eroja jo vuonna 2016. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 69 Kuva 24. Metsämaan pinta-alan jakautuminen eri metsänhoitokategorioihin ikäluokittain vuosina 2016, 2031 ja 2051. 4.2.3.2 Vaikutukset hakkuumahdollisuuksiin Skenaarioajon jokaisella simulointiaskeleella pyrittiin tavoitteeksi asetettuun tukkipuu- ja kokonaishakkuukertymään (Taulukko 5). Tämä onnistui NN-, NP- ja LN-skenaa- rioissa yli koko tarkastelujakson (Kuva 25). LP-skenaariossa poikkeaminen hakkuu- kertymän tavoitetasosta alkoi vuoden 2036 jälkeen, jolloin tavoitteeksi asetettua tukki- puukertymää ei enää saavutettu. NS- ja LS-skenaarioissa päästiin 20–25 vuotta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 70 eteenpäin lähtötilanteesta ennen kuin tukkipuukertymä kääntyi laskuun. NS-skenaa- riossa kokonaiskertymä nousi viimeisillä simulointiaskelilla, kun asetettua tukkikerty- mää yritettiin saavuttaa hakkuupinta-alaa kasvattamalla. LS-skenaariossa ei päästy lähellekään tukkipuu- ja kokonaishakkuukertymän tavoitetasoja enää viimeisillä simu- lointiaskelilla. Kuva 25. Puutavaralajeittaiset hakkuukertymät eri skenaarioissa viiden vuoden simulointias- kelilla vuosina 2016–2051. Valtaosa hakkuukertymästä muodostui kivennäismailta ja Nyky- ja Jaksollinen luon- nonhoito -kategorioissa tehdyistä harvennus- ja uudistushakkuista (Kuva 26). Sekä uudistushakkuista tulevan hakkuukertymän että uudistushakkuiden pinta-alan osuus pieneni NN-skenaariossa tarkastelujakson aikana. NP-, LN- ja LP-skenaarioissa nämä osuudet kasvoivat tarkastelujakson aikana. NS- ja LS-skenaarioissa uudistushak- kuista tulevan hakkuukertymän ja uudistushakkuiden pinta-alan osuus kasvoi voimak- kaasti tarkasteluajanjakson aikana lukuunottamatta viimeistä simulointiaskelta, jolloin uudistushakkuista tulevan hakkuukertymän osuus kokonaishakkuukertymästä huo- mattavasti väheni (Kuvat 26 ja 27). Uudistushakkuista tulevan hakkuukertymän vähe- neminen näissä skenaarioissa johtui siitä, että tarkasteluajanjakson aikana metsien rakenne oli nuorentunut, eikä tavoitteeksi asetettua tukkipuukertymää ollut enää mah- dollista saavuttaa. Kokonaishakkuukertymätavoitteen saavuttamiseksi lisättiin harven- nushakkuita. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 71 Jatkuva luonnonhoito -kategorian poimintahakkuista tulevan hakkuukertymän osuus pieneni tarkastelujakson loppua kohden NP-, NS-, LP- ja LS-skenaarioissa. Poiminta- hakkuiden osuus kokonaiskertymästä oli hieman pienempi kuin niiden pinta-alaosuus. Jatkuva luonnonhoito -kategorian poimintahakkuupinta-alat olivat P-loppuisissa ske- naarioissa pieniä, vain reilut 1 % kokonaispinta-alasta jatkuvan metsänhoidon osuu- den ollessa 4 % kokonaispinta-alasta. S-loppuisissa skenaarioissa Jatkuva luonnon- hoito -kategorian poimintahakkuupinta-alat kasvoivat ensimmäisillä simulointiaskelilla kääntyen laskuun tarkasteluajanjakson loppua kohden. Suurimmillaan poimintahak- kuupinta-ala oli noin 8 % kokonaispinta-alasta. Kuva 26. Hakkuukertymän jakautuminen eri toimenpiteille kivennäis- ja turvemailla eri ske- naarioissa viiden vuoden simulointiaskelilla vuosina 2016–2051. Harvennus- ja uudistushakkuita tehtiin Nyky- ja Jaksollinen lh -kategorioissa ja poimintahakkuita Jatkuva lh -kategoriassa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 72 Kuva 27. Toimenpiteiden pinta-alat eri skenaarioissa viiden vuoden simulointiaskelilla vuo- sina 2016–2051. Harvennus- ja uudistushakkuita tehtiin Nyky- ja Jaksollinen lh - kategorioissa ja poimintahakkuita Jatkuva lh -kategoriassa. NS-skenaariossa tehtiin erillistarkastelu siitä, miksi tavoitteena olleeseen hakkuukerty- mään ei päästy viimeisillä simulointiaskelilla. Tämän tarkastelun perusteella hakkuu- kertymätavoitteeseen päästäisiin kaikilla simulointiaskelilla, jos metsänkäsittely toteu- tettaisiin nykykäytänteiden mukaisena ja lisättäisiin ainoastaan suojelun määrää. Sekä suojelua että tässä käytettyjä talousmetsien luonnonhoitotoimia lisättäessä ker- tymätavoitteisiin ei päästy. Toisaalta, jos kaikella lisäsuojelusta jäljelle jäävällä talous- metsäpinta-alalla siirryttäisiin jaksolliseen luonnonhoitoon, ei hakkuukertymätavoite enää silloinkaan toteutuisi. Tällöin päästäisiin hieman lähemmäksi tavoitetasoa kuin NS-skenaarion mukaisella metsien käsittelyjaolla, mutta edelleen varsinkin tukkipuu- kertymä pienenisi. Tätä havaintoa tukevat myös Motti-laskelmien tulokset. Valitut luonnonhoidon toimenpiteet vaikuttavat olennaisesti eri toimenpiteiden hakkuukerty- miin. 4.2.3.3 Taloudelliset vaikutukset Skenaarioiden taloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin aluksi bruttokantorahatulojen avulla. Hakkuukertymät muutettiin kantorahatuloiksi käyttäen samoja kantohintoja tukki- ja kuitupuukertymälle kuin Motti-laskemissa (Taulukko 3). NN-skenaariossa uu- distushakkuupinta-alat laskivat ja harvennuspinta-alat lievästi lisääntyivät tarkastelu- ajanjakson loppua kohden (Kuva 27). Tämä näkyi myös kokonaisbruttokantorahatulon VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 73 laskuna siirryttäessä kohden vuotta 2051. NP-, LN- ja LP-skenaarioissa bruttokantora- hatulot pysyivät läpi tarkastelujakson samalla tasolla. NP- ja LP-skenaariossa poimin- tahakkuista tulevien bruttokantorahatulojen pienemistä korvasi uudistushakkuista tule- vien bruttokantorahatulojen lisääntyminen. NS- ja LS-skenaarioissa bruttokantoraha- tulot laskivat tarkastelujakson lopussa, koska metsissä ei ollut enää hakattavaa puus- toa (Kuvat 28). L-alkuisissa skenaariossa bruttokantorahatulot olivat suuremmat kuin N-alkuisissa johtuen korkeammasta hakkuumäärästä. Koska L-alkuisissa skenaa- rioissa myös tukkipuukertymätavoite oli korkeampi, harvennusten osuus ja niistä ker- tyvät tulot olivat pienemmät kuin vastaavissa N-alkuisissa skenaarioissa. Kuva 28. Bruttokantorahatulojen jakautuminen eri toimenpiteiden mukaan viiden vuoden aika-askelilla vuosina 2016–2051. Bruttokantorahatuloja voidaan tarkastella myös sen suhteen, mistä metsänhoitokate- goriasta tulot ovat peräisin (Kuva 29). Valtaosa pinta-alasta oli NN-, NP-, LN- ja LP- skenaarioissa Nyky-kategoriassa ja siten myös suurin osa bruttokantorahatulosta tu- lee tästä ositteesta. NP- ja LP-skenaarioissa Jaksollinen luonnonhoito -kategorian osuus bruttokantorahatuloista säilyi läpi koko tarkasteluajanjakson hieman suurem- pana kuin sen pinta-alaosuus, vaikka tarkasteluajanjakson loppua kohden tämän ka- tegorian osuus tuloista hieman laski. Jatkuva luonnonhoito -kategorian osuus brutto- kantorahatuloista oli tarkasteluajanjakson alkupuolella lähellä sen osuutta pinta- alasta, mutta tarkastelujakson loppua kohden tulojen osuus jäi alle puoleen sen edus- tamaan pinta-alaan nähden. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 74 Kuva 29. Bruttokantorahatulojen jakautuminen eri metsänhoitokategorioille viiden vuoden simulointiaskelilla vuosina 2016–2051. Bruttokantarahatulojen lisäksi skenaarioiden talousvaikutuksia arvioitiin nettonykyar- von avulla. Puuntuotannon nettonykyarvo (NPV) saatiin diskonttaamalla nettokantora- hatulot (NI) nykyhetkeen: 𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁 = ∑ 𝑁𝑁𝑁𝑁𝑖𝑖(1+𝑟𝑟)𝑡𝑡𝑖𝑖𝑖𝑖 . Nettokantorahatulot laskettiin simulointiaskelen bruttokantorahatulojen ja metsänhoi- tokustannusten erotuksena. Metsänhoitokustannukset olivat samansuuruiset kuin Mo- tissa ja ajoitettiin uudistushakkuita seuraaville simulointiaskelille noudattaen julkaisua Huuskonen ym. (2020). Jatkuva luonnonhoito -kategorian poimintahakkuiden jälkeen metsänhoitokustannuksia ei syntynyt. Muissa metsänhoitokategorioissa kustannukset riippuivat kasvillisuusvyöhykkeestä, kasvupaikkatyypistä, vallitsevasta puulajista ja maaperän laadusta. Nettotulot sijoitettiin kunkin viiden vuoden simulointiaskelen kes- kelle, joten esimerkiksi ensimmäisen simulointiaskelen nettotulot sijaitsivat kohdassa 𝑡𝑡1 = 2021−20162 = 2,5 vuotta. Korkokantana (r) käytettiin 3, 4 ja 5 %:a. L-alkuiset skenaariot tuottivat suuremman NPV:n kuin N-alkuiset heijastaen skenaa- rioiden erilaisia hakkuukertymätasoja (Taulukko 11). Korkein NPV, 52,4 miljardia eu- roa (r = 3 %), saavutettiin LN-skenaariossa, joten se oli taloudellisessa mielessä pa- ras skenaario. LP-skenaarion NPV oli 1,9 % ja LS-skenaarion 21,9 % pienempi kuin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 75 LN-skenaarion. Järjestys oli sama N-alkuisten skenaarioiden kohdalla, mutta NPV ar- vojen erot skenaarioiden välillä olivat pienempiä. Korkokanta ei vaikuttanut skenaarioiden keskinäiseen järjestykseen. P-loppuiset ske- naariot tuottivat siten lähes yhtä suuren NPV:n kuin N-loppuiset käytetystä korkokan- nasta riippumatta. P-loppuisissa skenaarioissa lisättiin suojelu- ja luonnonsuojelutoi- mia, mutta tämä ei juurikaan vaikuttanut NPV:hen, koska talousmetsäksi jäävästä osuudesta saatiin tarvittava hakkuukertymä. Tosin LP-skenaariossa puuston koko- naistilavuus laski huomattavasti vuoteen 2051 mennessä (Kuva 20). Vuonna 2051 vanhimmissa ikäluokissa suuri osa tilavuudesta oli metsissä, joihin kohdistettiin lisä- suojelua (Kuva 23) ja uudistushakkuiden kokonaispinta-ala kasvoi tarkasteluajanjak- son loppua kohden (Kuva 27), mitkä viittaavat siihen, ettei skenaario ollut kestävällä pohjalla. S-loppuisten skenaarioiden NPV oli selvästi alhaisempi kuin N- ja P-loppuis- ten skenaarioiden. Tämä johtui siitä, että S-loppuisissa skenaarioissa luonnonhoitotoi- mien ja lisäsuojelun pinta-alat olivat suuria ja hakkuutuloja ei kertynyt tarkastelujakson viimeisiltä aikajaksoilta, koska talousmetsissä ei enää ollut hakattavaa. N-loppuisten skenaarioiden nettonykyarvo oli korkeampi kuin P-loppuisten. Bruttokan- torahatulojen osalta tilanne oli päinvastoin. Tulosten ero johtuu siitä, että P-loppui- sissa skenaarioissa tehdään runsaasti uudistushakkuita, joista aiheutuu uudistamis- kustannuksia uudistamista seuraaville ajanjaksoille. Uudistamiskustannukset näkyvät nettonykyarvossa, mutta eivät bruttokantorahatulossa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 76 Taulukko 11. Puuntuotannon nettonykyarvo eri korkokannoilla laskettuna eri skenaarioissa yli tarkastelujakson 2016–2051. Skenaario Nettonykyarvo, miljardia EUROA 3 % 4 % 5 % NN 47,7 41,7 36,8 NP 47,4 41,4 36,6 NS 43,6 38,6 34,4 LN 52,4 45,9 40,5 LP 51,4 45,1 39,9 LS 40,9 37,1 33,9 4.2.3.4 Vaikutukset monimuotoisuusindikaattoreihin ja skenaarioiden kustannustehokkuuteen Monimuotoisuutta tarkasteltiin lahopuun tilavuuden ja mustikka- ja puolukkasatojen sekä -peittävyyksien kautta. Näitä tunnuksia tarkasteltaessa tulee muistaa EFDM-mal- lin rajoitteet eli metsäpinta-aloja siirto Nyky-kategoriasta muihin metsänhoitokategori- oihin vaikutti välittömästi monimuotoisuusmuuttujien arvoihin, mikä ei ole realistista. Siksi näitä tarkasteluja on tehty vuoden 2051 tilanteelle, jolloin metsät ovat kuuluneet 35 vuotta uuteen kategoriaansa ja voidaan ajatella, että niillä on ollut aikaa muuntua uuden kategoriansa kaltaisiksi. Lahopuun tilavuus kasvoi suojelupinta-alan ja talousmetsien luonnonhoidon lisäänty- essä eli P-loppuisissa skenaarioissa sen tilavuus on hieman suurempi ja S-loppui- sissa skenaarioissa huomattavasti suurempi kuin nykykäytänteiden mukaisessa met- sien käsittelyssä (N-loppuiset skenaariot) (Taulukko 12). Erot lahopuun hehtaarikoh- taisessa tilavuudessa eri hakkuukertymätasojen välillä olivat pieniä. Lahopuun tilavuus kasvoi suhteellisen vähän, kun siirryttiin NN-skenaariosta NP-ske- naarioon. Tämä johtui osittain ns. monimuotoisuusvuodosta. Monimuotoisuusvuodolla tarkoitetaan tässä sitä, että yhtäällä tapahtunut lisäys monimuotoisuudessa johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen toisaalla. NN-skenaariossa ei hakattu kaikkia hak- kuumahdollisuuksia. NP-skenaariossa metsien suojelua ja talousmetsien luonnonhoi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 77 toa lisättiin, minkä vuoksi jäljelle jääviä hakkuumahdollisuuksia hyödynnettiin suhteelli- sesti enemmän hakkuukertymätavoitteen saavuttamiseksi. Siten talousmetsien luon- nonhoitotoimilla ja lisäsuojelulla saavutettiin kohtuullisen vähän lisähyötyä (lahopuu- määrän lisäystä) verrattuna NN-skenaarioon. Sama ilmiö näkyi myös LN- ja LP-ske- naarioiden välillä, mutta LP-skenaarion luonnonhoitotoimet ja lisäsuojelu tuottivat jon- kin verran enemmän lisähyötyä. Tämä johtui siitä, että LN-skenaariossa metsiä hakat- tiin enemmän ja hakkuumahdollisuudet käytettiin tarkemmin kuin NN-skenaariossa. Siten monimuotoisuusvuoto oli pienempi L-alkuisissa skenaarioissa kuin N-alkuisissa. NS- ja LS-skenaarioissa monimuotoisuusvuotoa ei juurikaan ollut, koska hakkuukerty- mätavoitetta ei kaikilta osin saavutettu eli hakkuumahdollisuudet käytettiin täysimää- räisesti. Siten lahopuun tilavuus oli selvästi korkeampi S-loppuisissa skenaariossa kuin N-loppuisissa. Uudistushakkuiden tekeminen laajemmalla alueella ja nuorien metsien pinta-alan kas- vaminen suojelun ja luonnonhoitotoimien pinta-alan lisääntyessä johtivat mustikan sa- don ja peittävyyden pienenemiseen. Puolukan sato reagoi päinvastoin, sato kasvoi ja peittävyys joko laski hieman tai pysyi entisellä tasollaan. Samansuuntaisia tuloksia on saanut Miina ym. (2021). Taulukko 12. Monimuotoisuusindikaattoreiden arvot eri skenaarioissa tarkastelujakson lo- pussa eli vuonna 2051. YKSIKKÖ NN NP NS LN LP LS Lahopuu m3/ha 5 6 12 4 6 11 Mustikka, sato kg/ha 10 9 6 8 7 4 Puolukka, sato kg/ha 10 11 14 11 13 15 Mustikka, peittävyys % 11 10 7 9 8 5 Puolukka, peittävyys % 7 7 6 7 6 5 Suojelutoimien kustannustehokkuutta verrattiin eri skenaarioiden välillä indeksillä: 𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖,𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟 = 𝑁𝑁𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑟𝑟𝑖𝑖𝑖𝑖−𝑁𝑁𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑟𝑟𝑖𝑖𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟−𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑖𝑖 , missä tutkittavasta monimuotoisuusindikaattorin i arvosta vähennetään referenssiske- naarion, ref, vastaavan indikaattorin arvo ja tämä erotus jaetaan ko. skenaarioiden NPV-arvojen erotuksella. Indeksi kertoo, kuinka paljon saavutetaan kasvua ko. indi- kaattorissa tietyllä rahapanostuksella. Näissä tarkasteluissa rahapanostuksen yksikkö VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 78 oli miljardi euroa. Mitä suurempi on indeksin arvo, sitä parempi on skenaarion kustan- nustehokkuus ko. monimuotoisuusindikaattorin osalta. Indeksin oletuksena on, että monimuotoisuusindikaattorin arvon kasvaminen laskee NPV:a eli edellyttää taloudellista panostusta. Valitsemistamme indikaattoreista laho- puun tilavuus ja puolukan sato lisääntyivät, kun luonnonhoitotoimia ja suojelua lisättiin (Taulukko 12). Siksi laskimme indeksiarvot vain näille indikaattoreille käyttäen N-alkui- sille skenaarioille NN-skenaariota ja L-alkuisille skenaarioille LN-skenaariota referens- sinä. Indeksin mukaan sekä lahopuun tilavuuden että puolukan satoisuuden kannalta saavutetaan kustannustehokkain monimuotoisuushyöty, kun siirrytään NN-skenaa- riosta NP:hen (Taulukko 13). Tällöin laskennallisesti saavutetaan 5,1 m3/ha lisäys la- hopuussa ja 2,7 kg/ha lisäys puolukkasadossa miljardin euron taloudellisella panos- tuksella koko maan tasolla. Luonnonhoitotoimien ja suojelun kustannustehokkuus oli suurempi N-alkuisissa skenaarioissa kuin L-alkuisissa. Taulukko 13. Monimuotoisuusindeksien arvot eri skenaarioissa tarkastelujakson lopussa eli vuonna 2051, kun NP- ja NS-skenaarioiden referenssinä oli NN-skenaario ja vastaavasti LP- ja LS-skenaarioilla referenssi oli LN-skenaario. YKSIKKÖ NS NP LP LS Lahopuu m3/ha miljardia euroa 5,1 1,9 1,9 0,6 Puolukka, sato kg/ha miljardia euroa 2,7 1,0 1,2 0,3 Kustannustehokkuuden heikentyminen talousmetsien luonnonhoitotoimia ja suojelua lisättäessä heijastaa rajakustannusten nousua. Luonnonhoitotoimien lisääminen jak- sollisessa kasvatuksessa aiheuttaa vähemmän tulon menetyksiä kuin jatkuvassa kas- vatuksessa. Vastaavasti suojelualueiden lisääminen aiheuttaa eniten tulon menetyk- siä. Tämän vuoksi S-loppuisten skenaarioiden kustannustehokkuus on huonompi kuin P-loppuisten. On kuitenkin tärkeä huomata, että suojelun taso on selkeästi alhaisempi P-loppuisissa skenaarioissa kuin S-loppuisissa. Huonommasta kustannustehokkuu- desta huolimatta voidaan siis tarvita S-loppuisten skenaarioiden tasoisia toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Tulosten mukaan hakkuu- taso vaikuttaa selkeästi luonnonhoitotoimien ja suojelun kustannustehokkuuteen. Mitä korkeampi hakkuutaso, sitä huonompi on luonnonhoitotoimien ja suojelun kustannus- tehokkuus. Tosin tulos heijastaa osin sitä, että S-loppuisissa skenaarioissa ei saada VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 79 tuloja viimeisillä aika-askelilla, mikä väistämättä heikentää kustannustehokkuutta, koska nettonykyarvo pienenee. 4.2.4 Skenaariolaskelmien rajoituksia EFDM-mallilla toteutettuihin skenaariolaskelmiin liittyy useita epävarmuustekijöitä ja rajoituksia. Malli perustuu aineistosta saatavien pinta-alojen luokitteluun ikä-tilavuus- luokkiin esimerkiksi puulajeittain ja kasvupaikkatyypeittäin. Kun käytetään VMI-aineis- toa, tätä luokittelua ei voida kuitenkaan tehdä kovin hienojakoisesti, koska luokkien määrän kasvaessa VMI-havainnot ja -havaintoparit, joiden avulla estimoidaan toimen- piteiden todennäköisyyttä ja metsikön kehitystä ikä-tilavuusluokille, eivät riittäisi mallin luomiseen. Mallilla onkin mahdollista tehdä skenaariolaskelmia vain varsin yleisellä tasolla ja mallin tuottamat tulokset ovat suuntaa-antavia. Kitumaat ja nykyiset suojelualueet otettiin huomioon määritettäessä skenaario-oletus- ten mukaisia lisäsuojelupinta-aloja. Nämä alueet eivät kuitenkaan olleet mukana var- sinaisissa skenaariolaskelmissa, vaan laskelmat tehtiin puuntuotannon metsämaalle. Kitumaiden ja nykyisten suojelualueiden jättämisellä pois laskelmista ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta hakkuumahdollisuuksia kuvaaviin muuttujiin, koska kitumailla tehdään vähän hakkuita. Jos kitumaat ja nykyiset suojelualueet olisivat olleet mukana laskelmissa, puuston kokonaistilavuus olisi ollut suurempi kuin tässä tarkastelussa. Näiden alueiden huomioonottaminen laskelmissa olisi lisännyt puuston tilavuutta sa- man verran kaikissa skenaariossa (jos oletetaan, että hakkuita ei näillä alueilla teh- täisi). Tuloksia tarkasteltaessa olennaisempaa on kiinnittää huomiota eri skenaarioi- den välisiin eroihin kuin tarkkoihin muuttujien arvoihin. Skenaarioissa tavoitteena oli tietty vuotuinen kokonaishakkuukertymä ja tukkipuuker- tymä koko Suomen tasolla. Laskelmissa käytetyt hakkuukertymätavoiteet eivät ole en- nusteita tulevista hakkuista, vaan laskelmiin liittyvä yleisen tason oletuksia. Tavoitetta määritettäessä ei otettu huomioon mahdollisia metsäteollisuuden investointeja, eikä puun kysynnässä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia arvioitu siten tarkasti. Hakkuita ei myöskään kohdennettu alueellisesti. P- ja S-loppuisissa skenaarioissa tasaikäisrakenteisia metsiä siirrettiin Jatkuva luon- nonhoito -kategoriaan simuloinnin alussa. Tämä vuoksi ensimmäisillä simulointiaske- lilla Jatkuva luonnonhoito -kategoriassa oli metsiä suuremmissa tilavuusluokissa kuin mihin jatkuvapeitteisten metsien annettaisiin kasvaa. Kun nämä metsät käsiteltiin en- simmäisen kerran, niiden hakkuukertymät olivat suuria. Simuloinnin kuluessa tulee esiin varsinaisen jatkuvan luonnonhoidon dynamiikka, esimerkiksi kasvu, joka Motti- simuloinnissa käytettyjen oletusten mukaisesti oli noin 15 % pienempi kuin vastaavien VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 80 tasaikäisrakenteisten metsien. Jatkuva luonnonhoito -kategorian toteutus näissä EFDM-laskelmissa nojasi vain yhdenlaiseen jatkuvapeitteisen kasvatuksen toteutuk- seen. Todellisuudessa käsittelyvaihtoehtoja on useita, ja erilaiset menetelmät ovat op- timaalisia erilaisissa metsissä. EFDM-mallia voitaisiinkin tulevaisuudessa kehittää jat- kuvan kasvatuksen toteuttamisen osalta. EFDM-ohjelmiston ominaisuus, että metsiköt saavuttavat heti uuden ositteen mukaisen arvon, näkyy erityisesti ekologisia vaikutuksia kuvaavissa tuloksissa. Esimerkiksi laho- puuston tilavuus metsiköissä, jotka oli juuri siirretty nykykäytänteiden mukaisesta met- sänkäsittelystä suojeluun saivat heti suojelumetsän lahopuun tilavuuden, mikä ei tie- tenkään ole mahdollista. Tätä olisi mahdollista muuttaa lisätutkimuksella ja -mallintami- sella realistisemmaksi. Lisätutkimuksen ja -mallintamisen avulla pitäisi saada tietoa ta- lousmetsän vaiheittaisesta muutoksesta kohden luonnontilaisen kaltaista metsää. Lisäksi EFDM-laskelmissa marjasatoja ja -peittävyyksiä kuvaavilla muuttujilla oli turve- mailla vakioarvot, ja suojelumetsille asetettiin vastaavan kasvupaikkaluokan uudistus- kypsän talousmetsän arvot. Samoin kuin lahopuun tilavuudella metsäositteen muutta- minen antoi myös marjamuuttujille välittömästi uuden ositteen arvot. Monimuotoisuus- muuttujiin liittyy siten monia epävarmuuksia, joiden vähentäminen vaatii lisäselvityksiä ja -tutkimusta. Laskelmissa talousmetsien luonnonhoidossa ei voitu tarkastella spatiaalisia seikkoja, kuten toimenpiteiden voimakkaampaa painottamista vesistöjen suoja- tai puskuri- vyöhykkeille eikä soiden ja peltojen reunusmetsiin. Laskelmissa ei myöskään voitu ot- taa huomioon esimerkiksi alueiden välisiä ekologisia yhteyksiä tai sijaintia suhteessa suojelualueverkkoon. Käytännössä talousmetsien luonnonhoidon tehokkuutta voidaan lisätä keskittämällä toimia suojelualueiden lähistölle tai kytkeytyvyyden kannalta tär- keille alueille. EU:n biodiversiteettistrategiaan 2030 kuuluu lisäksi tavoitteita elinympä- ristöjen ennallistamisesta. Esimerkiksi ojitettujen turvemaiden ennallistamisella voi- daan saavuttaa pitkällä aikavälillä sekä ilmasto- että monimuotoisuushyötyjä. Tässä selvityksessä ei tarkasteltu ennallistamista. EU:n biodiversiteettistrategian 30 %:n ta- voite sisältää kaikki terrestriset ekosysteemit eli myös suot, kalliot ja perinneympäris- töt ym. Lisäksi tavoitteessa otetaan huomioon merialueet ja sisävedet. Suojelutavoit- teen jakautumisesta esimerkiksi EU:n jäsenmaiden kesken ja Suomessa eri elinympä- ristöjen kesken ei kuitenkaan ole vielä tietoa. Laskelmissa ei pystytty tarkastelemaan metsäpaloalueita, kulotusta tai ennallistamis- polttoja. Metsäpalot ovat olleet merkittävä havumetsävyöhykkeen monimuotoisuutta ylläpitävä luontainen häiriö. Suomessa palojen aiheuttamat häiriöt – niin metsiköiden uudistumiseen johtaneet voimakkaat palot kuin kevyemmät pintapalotkin – ovat lähes VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 81 loppuneet tehokkaan palontorjunnan, intensiivisen metsätalouden ja tiheän metsäau- totieverkon ansiosta (Lindberg ym. 2020). Palojen vähenemisen myötä myös metsä- paloympäristöt ja monet karut luontotyypit (esim. karukkokankaat ja harjujen paahde- rinteet) sekä niistä riippuvaiset eliölajit ovat taantuneet (Kouki ym. 2018, Hyvärinen ym. 2019). Metsäpaloalueiden, kulotusten ja ennallistamisen yhteenlaskettu pinta-ala on kuitenkin ollut viime vuosina hyvin alhainen, yleensä alle 1 000 hehtaaria vuodessa (Lindberg ym. 2020). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 82 5 Monimuotoisuuden turvaamisen toimintaympäristö 5.1 Monimuotoisuuden turvaaminen kansallisena ja kansainvälisenä tavoitteena Metsien käsittelyä ja monimuotoisuuden turvaamista Suomessa määrittävät lait ja ase- tukset, kuten mm. metsälaki, metsätuholaki, kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki, luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki ja vesilaki. Monimuotoi- suuden turvaamiseen ja sen toteuttamiseen vaikuttavat lisäksi mm. ns. kansallisessa biodiversiteettistrategiassa (VNP 2012) ja sen toimintaohjelmassa (Suomen… 2013) ja niiden arvioinnissa (Auvinen ym. 2020) sekä Kansallisessa metsästrategiassa 2025 (Maa- ja metsätalousministeriö 2015, 2019) asetetut tavoitteet, metsänhoidon suosituk- set, sertifiointijärjestelmät, metsäneuvonta, julkiset rahoitustuet ja kaavoitus. Euroopan unionin ja YK:n jäsenmaana Suomi on tehnyt kansainvälisiä monimuotoi- suuden turvaamiseen liittyviä sitoumuksia, kuten Rion sopimus eli Biologista moni- muotoisuutta koskeva yleissopimus CBD (Convention on Biological Diversity), jonka Suomi on ratifioinut 1994. Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia (Eu- roopan komissio 2020) asettaa tavoitteita monimuotoisuuden turvaamiselle. Metsien osalta monimuotoisuuteen liittyviä asioita käsitellään myös mm. Euroopan metsämi- nisterikokouksissa MCPFE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Eu- rope) ja YK:n metsäfoorumissa UNFF (United Nations Forum on Forests). 5.2 Monimuotoisuuden turvaaminen suojelualueilla ja talousmetsissä 5.2.1 Suojelualueet Suurin osa suojelluista metsäalueista Suomessa sijaitsee luonnonsuojelulain nojalla perustetuilla valtion omistamilla ja Metsähallituksen hallinnoimilla luonnonsuojelualu- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 83 eilla ja valtioneuvoston päätöksillä suojeluohjelmissa luonnonsuojelualueiksi perustet- tavaksi varatuilla alueilla sekä erämaalakiin perustuvilla erämaa-alueilla. Suuri osa val- tion ja yksityisten omistamista suojelualueista sisältyy EU:n Natura 2000 -verkostoon. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) hankkivat luonnonsuoje- lulain nojalla yksityisiltä maanomistajilta alueita suojeluun (kaupat), perustavat päätök- sillään yksityisiä suojelualueita (YSA-alueet), tekevät sopimuksia alueiden suojelemi- sesta määräajaksi (määräaikainen rauhoitus) sekä tekevät rajauspäätöksiä mm. erityi- sesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen ja suojeltujen luontotyyppien ja suojele- miseksi. Alueen hankinta valtiolle tarkoittaa suojeltavan alueen myymistä kiinteistökaupalla val- tion omistukseen luonnonsuojelutarkoituksiin. Alueesta maksetaan normaali käyvän hinnan mukainen kauppahinta. Yksityisen suojelualueen perustaminen tarkoittaa, että omistusoikeus säilyy metsänomistajalla, mutta metsä rauhoitetaan pysyvästi ja siitä maksetaan korvaus. Määräaikaisesti rauhoitettu alue säilyy metsänomistajan omistuk- sessa, mutta metsä rauhoitetaan yleensä 20 vuoden määräajaksi ja siitä maksetaan korvaus. Korvaus alueen myynnistä suojelutarkoituksiin ja korvaus yksityisen suojelu- alueen perustamisesta sekä määräaikaisesta rauhoituksesta on yksityiselle metsän- omistajalle verovapaa. Vuoden 2019 alussa Suomessa oli suojeltua metsä- ja kitumaata yhteensä 2,88 mil- joonaa hehtaaria, josta lakisääteisiä suojelualueita 2,42 miljoonaa hehtaaria ja talous- metsien monimuotoisuuden suojelukohteita 0,47 miljoonaa hehtaaria. Vuoden 2016 tilastoon verrattuna metsä- ja kitumaan suojelupinta-ala on kasvanut 12 prosentista 13 prosenttiin. Tiukimmin suojeltua metsämaata, jolla ei harjoiteta lainkaan metsäta- loutta, oli 5,9 prosenttia metsämaan kokonaispinta-alasta (1,21 milj. ha), Pohjois-Suo- messa 9,9 prosenttia ja Etelä-Suomessa 2,7 prosenttia. Metsä- ja kitumaasta tiukasti suojeltua oli 9,8 prosenttia koko maassa. Metsien suojeluaste vaihtelee paljon alueit- tain. Suurin osa metsä- ja kitumaan suojelluista alueista, lähes 80 prosenttia, sijaitsee Pohjois-Suomessa. Lisäksi rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia erilaisia luontoar- vojen suojelua tukevia metsiä, joita ei luokitella suojelluiksi, oli vuoden 2019 alussa 0,43 miljoonaa hehtaaria (SVT 2019). Edellä mainitun suojelutilaston (Taulukko 14) yhteenlaskettu metsä- ja kitumaan suo- jeltu pinta-ala eroaa hieman tässä selvityksessä käytetystä VMI12:n suojelupinta- alasta. VMI12:n mukaan puuntuotannon ulkopuolella on 3,0 milj. hehtaaria metsä- ja kitumaata. Havaittu ero on VMI-arvion keskivirhettä pienempi. Metsämaan kohdalla ero suojelutilaston (1,66 milj. ha) ja VMI12-tuloksen (1,83 milj. ha) välillä on merkittä- västi suurempi. On kuitenkin huomattava, etteivät suojeluluokitukset ole metsien suo- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 84 jelutilastossa ja VMI:ssä täysin samat. Suojelutilaston tiedot valtion metsiä koskien toi- mittaa Metsähallituksen luontopalvelut ja Metsähallitus Metsätalous Oy paikkatietojär- jestelmistään. Yksityismetsien tietoja toimittavat Metsähallituksen luontopalvelut ja Suomen metsäkeskus. Metsäyhtiöiden metsistä tiedot saadaan Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksiltä sekä yksittäisiltä metsäteollisuusyrityksiltä ja Ahvenanmaan tiedot toi- mittaa Ahvenanmaan maakunnan hallituksen ympäristötoimisto. Suojelutilaston pro- senttiosuudet on laskettu suhteessa VMI:n tuottamiin metsätalousmaan ja metsä- ja kitumaan kokonaispinta-aloihin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 85 Taulukko 14. Lakisääteiset suojelualueet, talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet ja luontoarvojen suojelua tukevat metsät metsä- ja kitumaalla Suo- messa vuonna 2019. Prosenttiosuudet on laskettu suhteessa valtakunnan metsien inventoinnin metsä- ja kitumaan kokonaispinta-aloihin (SVT 2019). Metsämaa Metsä- ja kitumaa, yhteensä Pinta-ala (1 000 ha) %-osuus Pinta-ala (1 000 ha) %-osuus 1A+1B+1C+2A+2B SUOJELLUT METSÄT, YHTEENSÄ 1658,4 8,2 2882,0 12,6 1A+1B+1C LAKISÄÄTEISET SUOJELUALUEET, YHTEENSÄ 1352,0 6,7 2417,0 10,6 1A Luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojelualueeksi varatut alueet 975,6 4,8 1508,3 6,6 1B Muut lakisääteiset suojelualueet, yhteensä 367,6 1,8 897,1 3,9 1B Muut lakisääteiset suojelualueet, ei hakkuita 231,4 1,1 728,7 3,2 1B Muut lakisääteiset suojelualueet, varovaiset hakkuut mahdollisia 136,1 0,7 168,4 0,7 1C Määräaikaisesti rauhoitetut suojelualueet yksityismaalla 8,9 0,0 11,7 0,1 2A+2B TALOUSMETSIEN MONIMUOTOISUUDEN SUOJELUKOHTEET, YHTEENSÄ 306,4 1,5 465,0 2,0 2A Talousmetsien erityiset monimuotoisuuskohteet, ei metsätalouskäyttöä 233,6 1,2 346,8 1,5 2B Talousmetsien monimuotoisuuskohteet, rajoitettu metsätalouskäyttö 72,8 0,4 118,2 0,5 3 LUONTOARVOJEN SUOJELUA TUKEVAT METSÄT, muut erityisalueet ja - kohteet, rajoitettu metsätalouskäyttö 344,7 1,7 428,9 1,9 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 86 5.2.2 Talousmetsät 5.2.2.1 Yksityisomistuksessa olevat talousmetsät Yksityisomistuksessa olevien talousmetsien monimuotoisuuden turvaamistoimet pe- rustuvat osin lakeihin ja osittain vapaaehtoisiin suosituksiin ja sertifiointiin. Metsälain (1996/1093) pääasiallisena keinona turvata talousmetsien monimuotoisuutta on 10 §:n mukaisten monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen. Metsänomistaja voi solmia Suomen metsäkeskuksen kanssa Kestävän metsätalouden määräaikaiseen rahoituslakiin (Kemera) perustuvan määräaikaisen ympäristötukisopimuksen, jossa monimuotoisuus otetaan metsän käyttö- ja hoitotoi- menpiteissä huomioon metsälaissa säädettyä laajemmin. Ensisijaisesti ympäristötu- kea käytetään metsälain 10 §:n erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttämiseen, mutta sopimus voidaan tehdä myös METSO-ohjelman elinympäristöille rahoitusehto- jen ja resurssien mukaisesti. Tukea voi saada vain yksityinen metsänomistaja ja tuki on verotettavaa tuloa. Sopimus merkitään kiinteistörekisteriin. Sopimus tehdään 10 vuodeksi kerrallaan ja se voidaan uusia sopimuksen tekohetken rahoitusehtoja nou- dattaen. Suomen metsäkeskus suunnittelee alueellisia Kestävän metsätalouden määräaikai- sen rahoituslain (Kemera) 21 §:n mukaisia luonnonhoitohankkeita, joiden tavoitteena on turvata ja palauttaa metsien monimuotoisuutta ja luontoarvoja. Metsäkeskuksen hankehakumenettelyssä luonnonhoitohankkeita tarjotaan toimijoille toteutettavaksi ja valittu toimija vastaa hankkeen toteutuksesta, luonnonhoidon töiden toimenpidesuun- nittelusta sekä niiden toteuttamisesta. Metsänomistajalle ei synny toiminnasta kustan- nuksia. Toimet tehdään metsänomistajan suostumuksella. Metsien hoidossa ja käytössä sovelletaan kaikille metsänomistajaryhmille soveltuvia metsänhoidon suosituksia (Äijälä ym. 2019). Suositukset ovat kuvaus parhaista käy- tännöistä, joista metsänomistaja voi valita tavoitteidensa mukaisen tavan hoitaa met- siään. Ne tarjoavat tietoa kestävän metsänhoidon perusteista ja menetelmistä tapaus- kohtaisesti sovellettavaksi. Metsänhoidon suosituksilla tavoitellaan kokonaiskestä- vyyttä, jossa sovitetaan yhteen erilaiset metsänhoitoon liittyvät tavoitteet. Suositusten taustatiedon tuottamisessa keskeisessä roolissa ovat alan tutkijat eri tutkimuslaitok- sista ja koulutusorganisaatioista. Suositusten sisältöön vaikuttavat myös metsänomis- tajien, metsäteollisuuden, ympäristö- ja kansalaisjärjestöjen, metsäalan asiantuntijoi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 87 den sekä metsätyöntekijöiden asiantuntemus parhaista käytännöistä. Omia metsän- hoito-ohjeitaan ovat laatineet mm. Metsähallitus valtion maille ja yhtiöt omille mailleen ja asiakkailleen. Metsäalan ammattilaiset hyödyntävät suosituksia metsänomistajille tarjottavissa palveluissa ja metsänhoidon käytännön toteutuksessa. Metsäsertifiointi määrittelee kriteerit metsien kestävälle käytölle, ja niiden täyttymistä arvioi vuosittain ulkopuolinen taho. Käytössä kaksi suurta sertifiointijärjestelmää, PEFC ja FSC. Suomessa talouskäytössä olevista metsistä noin 92 % on PEFC-sertifi- oituja (PEFC 2019) ja vajaat 10 % FSC-sertifioituja (FSC Suomi 2019). Kaksoissertifi- ointi on mahdollista eli molemmat sertifiointijärjestelmät voivat olla käytössä yhtäaikai- sesti samalla alueella. PEFC-metsäsertifiointi toteutetaan yleensä alueellisena ryh- mäsertifiointina kolmella suuralueella Suomessa. Metsähallituksen liiketalouden ta- seessa olevat metsät (noin 5 miljoonaa ha) ja UPM:n omat metsät (0,5 miljoonaa ha) on kuitenkin sertifioitu metsänomistajakohtaisella sertifikaatilla. Monimuotoisuuden turvaamista edistetään yksityisten henkilöiden omistamissa talous- metsissä neuvonnan ja koulutuksen avulla. Metsänhoitoyhdistykset, Suomen metsä- keskus, metsäpalveluyritykset, puuta ostavat yritykset ja muut metsäalan toimijat neu- vovat metsänomistajia ja tarjoavat heille metsä- ja luonnonhoitoon ja metsien käyttöön liittyviä palveluita. Neuvonnalla metsänomistajia kannustetaan metsien hyvän hoidon, monimuotoisuuden ja vesistöjen huomioinnin osalta vaikuttavimpiin toimenpiteisiin. Henkilökohtaisen neuvonnan lisäksi järjestetään lähi- ja verkkokoulutuksia. Metsäkes- kus kouluttaa vuosittain tuhansia metsänomistajia ja metsäalan toimijoita. 5.2.2.2 Valtion monikäyttömetsät Metsähallituslain (2004/1378) 4 §:n yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet (YYV) määrit- tävät kehyksen valtion maiden monimuotoisuuden hoidolle. Metsähallitus tarkastelee valtion maita kokonaisuutena, jossa luonnonsuojelualueet yhdessä monikäyttömetsien ekologisesti tärkeimpien luontokohteiden kanssa muodostavat koko maan kattavan ekologisen verkoston. Verkoston kohteet ovat lajistollisesti ja maisemallisesti tärkeitä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Kivennäismaiden kitumaat ja ojitustoi- minnan ulkopuolelle jätetyt turvemaiden kitumaat ovat kokonaan hakkuutoiminnan ul- kopuolella (Kaukonen ym. 2018). Suunnittelun perustana on alueellinen luonnonvarasuunnittelu, jota tarkennetaan alue-ekologisella tarkastelulla. Suunnittelussa kartoitetaan ja määritellään metsätalou- den ulkopuolelle jätettävät luonnonsuojelu- ja metsälakikohteet, Metsähallituksen met- sätalouden ympäristöoppaan mukaiset luontokohteet, ekologiset yhteydet ja muut mo- nimuotoisuuden erityiskohteet ja -alueet (Päivinen ym. 2011, Kaukonen ym. 2018). Samalla tarkistetaan maisema- ja sosiaaliset arvot sekä virkistyskäytön erityisalueet, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 88 riistakohteet sekä luontaistalouden erityiskohteet. Luonnon monimuotoisuuden tilan kehittymistä ja muiden YYV-velvoitteiden toteutumista seurataan vuosittain. Valtion monikäyttömetsissä lahopuiden määrää turvataan säästämällä kaikki kuollut puu ja jättämällä kaikille käsittelyalueille eläviä säästöpuita kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa. Elävät säästöpuut kehittyvät pitkällä aikavälillä lahopuiksi puiden kuollessa. Lahopuun määrää lisätään myös tekemällä hakkuiden yhteydessä tekopökkelöitä. Pökkelöt ovat 3–4 metrin korkeudelta katkaistuja eläviä puita, jotka näin muuttuvat no- peasti lahopuuksi (Metsähallituksen... 2020). Monimuotoisuudelle tärkeiden lahopuun ja järeän haavan määrän kehittymistä valtion mailla seurataan valtakunnan metsien inventoinnin avulla. Talouskäytön piirissä olevissa monikäyttömetsissä pitkän aikavä- lin lahopuutavoite on 10 m³ hehtaarilla. 5.2.3 METSO-ohjelma Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO 2008–2025) päätavoitteena on osaltaan pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taan- tuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2025 mennessä. METSO-ohjelmaa hallinnoivat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalous- ministeriö ja ohjelma perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen (VNP 2014). Oh- jelmassa on 14 toimenpidettä, jotka sisältävät suojelualueverkoston kehittämisen ja talousmetsien luontokohteiden turvaamisen lisäksi mm. tietopohjan kehittämisen, toi- menpiteiden arvioinnin sekä seurannan, metsä- ja ympäristöorganisaatioiden välisen yhteistoiminnan, metsänomistajien neuvonnan, metsäammattilaisten koulutuksen ja viestinnän. Ohjelman keskeisiä toteuttajia ovat ELY-keskukset, Suomen metsäkeskus, Metsähallituksen Luontopalvelut sekä Metsähallituksen Metsätalous Oy ja yksityiset metsänomistajat. Mukana yhteistyössä ovat mm. Maa- ja metsätaloustuottajain Kes- kusliitto, metsänhoitoyhdistykset ja metsäteollisuusyritykset sekä luonnonsuojelujär- jestöt ja Suomen Kuntaliitto. Ohjelman tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä perustaa yksityisiksi luonnonsuoje- lualueiksi, hankkia valtiolle tai rauhoittaa määräajaksi yhteensä 96 000 hehtaaria maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita. Tästä valtion maiden osuus on 13 000 hehtaaria. Lisäksi tavoitteena on turvata ympäristötuella ja luonnonhoitohank- keiden toteutuksella yhteensä 82 000 hehtaaria talousmetsien luontokohteita vuoteen 2025 mennessä. METSO-ohjelmassa on laajennettu suojelualueverkostoa vuosina 2008–2019 yh- teensä 73 531 hehtaarin alalla. Tästä ELY-keskusten toteuttamaa on 60 531 hehtaa- ria ja Metsähallituksen vuonna 2014 toteuttamaa valtion maiden METSO-suojelua VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 89 13 000 hehtaaria. Lisäksi METSO-ohjelman nimissä on toteutettu Metsähallituksessa 10 000 hehtaarin suojeluohjelma vuonna 2010. Suojelualueverkoston kehittämiselle asetetusta kokonaistavoitteesta (96 000 ha) on vuoteen 2019 mennessä toteutettu 77 prosenttia. Suojelualueverkoston kehittämiselle asetettu tavoitehehtaarimäärä tul- laan todennäköisesti saavuttamaan vuoteen 2025 mennessä. Ympäristötukisopimuksia on tehty vuosina 2008–2019 yhteensä 42 955 hehtaarille. Vuosina 2008–2019 METSO-elinympäristöissä on toteutettu luonnonhoitohankkeita yhteensä 4 855 hehtaarilla. Ympäristötukisopimuksilla ja luonnonhoitohankkeiden to- teutuksella on saavutettu vuoteen 2019 mennessä kaikkiaan 58 prosenttia (47 810 ha) niille METSO-ohjelmassa asetetusta kokonaistavoitteesta (82 000 ha). Tämänhet- kisillä resursseilla 82 000 hehtaarin tavoitetta ei tulla saavuttamaan 2025 mennessä. 5.3 Metsänomistajakunnan ja puun teollisuuskäytön muutoksen vaikutus monimuotoisuuden turvaamiseen 5.3.1 Metsänomistajakunnan muutos Luonnonvarakeskuksen (2019) tilastojen mukaan vuonna 2016 Suomen metsämaan pinta-alasta omistivat suurimman osan, 59 prosenttia, yksityiset henkilöt (yksin tai puolison kanssa (44%), verotusyhtymät (10%) ja kuolinpesät (6%)). Toiseksi suurin omistajamuoto oli valtio 26 prosentin osuudellaan. Yritysten omistus on pääosin osa- keyhtiöissä, jotka omistivat 8 prosenttia metsämaasta. Yhteismetsät omistivat metsä- maasta kolme prosenttia ja loppu neljä prosenttia jakautui useille omistajamuodoille (säätiöt, kirkko, kunnat, avoimet ja kommandiittiyhtiöt ja muut omistusmuodot). Tässä selvityksessä tehtiin vuosien 2010 ja 2016 välisen kehityksen perusteella arvio metsänmaan omistuksen kehityksestä vuosiin 2030 ja 2050 (Taulukko 15). Kaikkien omistusmuotojen osalta ei ollut tietoja vuoden 2010 omistuksesta, ja näiden osalta käytettiin vuotta 2011. On kuitenkin huomattava, että tarkasteluvuosien 2010 ja 2016 välillä myytiin yhtiöiden maita, joiden ostajia olivat mm. isojen metsätilojen ostajat, yh- tiöt ja rahastot. Samanlaisen trendin ei ennusteta jatkuvan tulevaisuudessa. Metsämaan pinta-alan kehityksessä sallittiin 0,4 prosentin nousu vuoteen 2030 men- nessä, ja 1,1 prosentin nousu vuoteen 2050 mennessä metsityksen ja ilmastonmuu- toksen todennäköisesti lisätessä metsäalaa. Joidenkin omistusmuotojen muutokset VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 90 vuosien 2010 ja 2016 välillä ovat olleet melko suuria eikä trendin jatkumista samanlai- sena pidetty todennäköisenä.Näiden omistusmuotojen muutosprosenttia pienennettiin seuraavasti: yksin tai puolison kanssa sekä osakeyhtiöt puoleen (50 %*vuosien 2010/2011-2016 muutosprosentti), yhtymät, yhteismetsät ja yhtiöt (sisältyy muihin) kolmasosaan (34 %*vuosien 2010/2011-2016 muutosprosentti) ja valtio noin kymme- nesosaan (12 %*vuosien 2010/2011-2016 muutosprosentti). Arviossa oletettiin alalu- vussa 4.2.2.2 esitettyjen NP- ja LP-skenaarioiden mukainen lisäys suojelupinta- aloissa (592 000 ha) (Taulukko 8). Lisäsuojelusta osa kohdistui valtiolle ja osa yksityi- sille metsänomistajille. Taulukko 15. Vuosien 2010/2011 ja 2016 välisen kehityksen perusteella tehty arvio metsän- maan omistuksen kehityksestä vuoteen 2030 ja 2050 metsänomistajaryhmittäin. Yksityiset henkilöt Vuosi Yksin tai puolison kanssa Yhtymät Kuolin-pesät Yhteis- metsät Osake- yhtiöt Valtio Muut Yhteensä 2010/2011 45 % 9 % 7 % 2 % 9 % 23 % 4 % 100 % 2016 44 % 10 % 6 % 3 % 8 % 26 % 4 % 100 % 2030 44 % 11 % 4 % 3 % 7 % 27 % 4 % 100 % 2050 44 % 12 % 2 % 4 % 6 % 28 % 5 % 100 % Valtion metsien käsittelyssä monimuotoisuus on yhtenä huomioon otettavana tekijänä kaikessa metsänkäsittelyssä (Luku 5.2.2.2). Muiden kuin yksityisten metsäomistajien metsänomistuksen tavoitteista ja suhtautumisesta monimuotoisuuden turvaamiseen ei ole tehty juurikaan tutkimuksia. Siten seuraavassa tarkastelussa keskitytään yksityi- siin metsänomistajiin. Vuosien 2010 ja 2016 kehityksen valossa yli 200 hehtaarin tilojen määrä tulisi selvästi kasvamaan vuosiin 2030 ja 2050 mennessä (Kuva 30). Esimerkiksi osuuttaan pinta- alasta kasvattavissa yhtymissä kasvu on nimenomaan yli 200 hehtaarin tiloilla. Keski- kokoisten tilojen (10–100 hehtaaria) yhteenlaskettu pinta-ala on ollut laskussa, ja pie- nimpien pinta-ala ei ole juurikaan muuttunut (SVT: Luonnonvarakeskus, Metsämaan omistus). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 91 Kuva 30. Metsien jakautuminen pinta-alan suhteen vuosina 2010 ja 2016 sekä arvio met- sien jakautumisesta pinta-alan suhteen vuosina 2030 ja 2050. 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 1-1,9 2-4,9 5-9,9 10-19,9 20-49,9 50-99,9 100-199,9 200-499,9 500-999,9 1 000- Osuus 2010 2016 2030 2050 Pinta-ala, ha Kyselytutkimuksiin perustuen metsänomistajat kokevat pääsääntöisesti luonnonhoi- don sekä korvauksen sisältävät suojelukeinot ja määräaikaiset ratkaisut useammin sopivina monimuotoisuuden turvaamiskeinoina, mutta osa metsänomistajista on kiin- nostunut toteuttamaan myös pysyviä metsien suojelukeinoja. Metsänomistajien näke- mykset erilaisista monimuotoisuuden turvaamisen keinoista ovat pysyneet tämän osalta melko samansuuntaisina viimeisen viidentoista vuoden aikana (Horne ym. 2004, Koskela ja Karppinen 2020, Koskela ym. 2021). Suojeltavan alueen omistusoi- keuden ja sitä koskevan päätösvallan säilymistä pidetään usein tärkeinä tekijöinä, jotka vaikuttavat omaan päätökseen osallistua vapaaehtoiseen monimuotoisuuden turvaamiseen (Horne 2006, Kumela ja Koskela 2006, Hujala ym. 2016, Koskela 2011, 2017). Suomen kansalaiset pitävät tärkeänä sitä, että suojelukeinot perustuvat met- sänomistajien vapaaehtoisuuteen. Kansalaisista 63 prosenttia katsoi, että metsän- omistajille tulee korvata vähintäänkin kaikki aiheutuneet kustannukset ja menetetyt tu- lot, mutta näistä noin kolmasosa nostaisi korvaussumman sellaiselle tasolle, että se sisältäisi mm. olemassaoloarvon ja optioarvon metsäomistajalle korvattavien kustan- nusten ja menetettyjen tulojen lisäksi (Horne 2008). Yksityismetsien suojelun lisäämistä kannatti vuonna 2003 toteutetussa kyselyssä seit- semän prosenttia metsänomistajista, vajaat kaksi kolmasosaa metsänomistajista piti VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 92 tasoa sopivana ja vajaa neljäsosa liian korkeana (Horne ym. 2004). Vuonna 2009 lu- vut olivat samansuuntaiset (8 % kannatti lisäsuojelua, 55 % piti suojelun tasoa sopi- vana, 23 % koki, että on jo suojeltu liikaa) (Koskela 2011). Vuonna 2015 toteutetun kyselyn mukaan noin kolme neljäsosaa metsänomistajista suhtautui monimuotoisuu- den turvaamiseen omissa metsissään eriasteisen myönteisesti ja noin puolet ilmoitti aikovansa turvata metsiensä luontoarvoja seuraavan viiden vuoden aikana joko suo- jelemalla, luonnonhoidon keinoin tai muutoin ottamalla luontoarvot erityisesti huomi- oon metsien hoidossa ja käsittelyssä (Koskela 2017). Vuonna 2015 metsänomistajista 19 prosenttia kannatti luontoarvojen turvaamisen lisäämistä Suomen yksityismetsissä ja 11 prosenttia koki, että luontoarvoja on turvattu jo liikaa (Koskela ja Karppinen 2020). Vuonna 2019 kerätyn laajan metsänomistaja-aineiston mukaan luontoarvojen turvaamisen lisäämistä kannatti 22 prosenttia, puolet piti nykyistä tasoa sopivana ja 13 prosentin mielestä luontoarvoja turvataan Suomen yksityismetsissä jo liikaa. Mieli- pidettään ei osannut sanoa 15 prosenttia vastaajista (Koskela ym. 2021). Luvuissa näkyy myönteisyyden kasvua, mutta on otettava huomioon, että monimuotoisuuden turvaamisen käsite on myös laajentunut 2000-luvun alun suojelu-konseptista. Kyse- lyissä käytetyt sanamuodot eivät ole täysin samat, joten ne eivät ole suoraan vertailu- kelpoisia. ELY-keskusten ja metsäkeskuksen toimijoiden näkemysten mukaan METSO-ohjelma on muuttanut metsänomistajien suhtautumista myönteisemmäksi suojelua kohtaan (Hohti ym. 2019). On olennaista, että käytettävissä on erityyppisiä monimuotoisuuden turvaamisen keinoja, joista voidaan löytää kohteen luontoarvoihin ja metsänomistajan tavoitteisiin sopiva toteutustapa. Vuoden 2019 aineiston perusteella (Koskela ym. 2021) mukaan nuoremmat ikäluokat, kaupungissa asuvat, naiset, korkeammin koulutetut, erityisesti alle 10 ha tilojen, mutta myös alle 100 hehtaarin tilojen omistajat, metsänomistajat, joiden metsän omistus- muoto on yhtymä tai kuolinpesä sekä metsänomistajat, jotka kuuluvat metsänomistuk- sessaan virkistyskäyttöä painottavaan ryhmään, kannattivat muita enemmän luontoar- vojen turvaamisen lisäämistä Suomen yksityismetsissä. Luonnonhoidosta ja luontoar- vojen erityisestä huomioon ottamisesta talousmetsissä oli kiinnostunut yli puolet met- sänomistajista. Luontokohteen suojelu määräaikaisesti korvauksella kiinnosti reilua 40 prosenttia ja kolmasosa oli kiinnostunut yksityisestä suojelualueen perustamisesta. Alueen myynnistä valtiolle suojelualueeksi oli kiinnostunut vajaa 20 prosenttia met- sänomistajista. Asenteeltaan neutraaleja oli jokaisen suojelutavan kohdalla 20–29 prosenttia vastaajista. Metsänomistajakunnan muutoksen valossa osa edellä mainituista metsänomistajien taustapiirteiden muutoksesta kasvattaisi monimuotoisuuden lisäämistä Suomen yksi- tyismetsissä kannattavien metsänomistajien määrää, osa vähentäisi. Monimuotoisuu- den turvaamiseen lisäämistä kannattavien määrää nostaisi uusien metsänomistajapol- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 93 vien metsänomistus, yliopistotutkinnon omaavien osuuden lisääntyminen metsän- omistajissa sekä yhtymien lisääntyminen omistusmuotona. Vastakkaiseen kehityk- seen liittyy tavoitteiltaan virkistyspainotteisten metsänomistajien osuuden vähenemi- nen ja kuolinpesien väheneminen (Karppinen ym. 2020). Isojen, yli 100 hehtaarin metsätilojen omistajista pienempi osa kannatti monimuotoisuuden turvaamisen lisää- mistä yksityismetsissä. Kehityssuunta metsätilarakenteen osalta on keskikokois- ten10–100 hehtaarin tilojen osuuden pienentyminen ja yli 200 hehtaarin tilojen osuu- den kasvu. 5.3.2 Puun teollisuuskäytön muutos Raakapuun käyttö metsä- ja energiateollisuudessa on noussut 15 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2019 (SVT: Luonnonvarakeskus, Puun kokonaiskäyttö). Vuonna 2019 raakapuun käyttö oli 82 miljoonaa kuutiometriä. Metsäteollisuuden käyttämästä puusta noin 14 prosenttia oli tuontipuuta. Raakapuun lisäksi sekä metsäteollisuu- dessa että energiantuotannossa on tärkeänä raaka-aineena metsäteollisuuden sivu- tuotteet ja jätepuu, jota käytettiin vuonna 2019 noin 26 miljoonaan kuutiometriä. Sivu- tuotteiden käyttö on noussut vuosina 2010–2019 26 prosenttia eli suhteessa enem- män kuin raakapuun käyttö. Luvussa 4.2.1 esitetyissä L-alkuisissa skenaariossa oletettiin, että aines- ja energia- puun hakkuut Suomessa lisääntyvät vuotuisesta 72,4 miljoonasta kuutiometristä 80 miljoonaan kuutiometriin eli 7,6 miljoonaa kuutiometriä. Seuraavaksi tarkastellaan teollisuuskäytön mahdollista kehitystä, jos oletuksena olisi tämä hakkuumäärän lisäys. Viimeisen kymmenen vuoden aikana 2010–2019 hakkuukertymä on kasvannut noin 12 miljoonalla kuutiometrillä uusien investointien myötä ja tuonnin selvästi vähennyt- tyä 2000-luvun lopussa.Tukki-, kuitu- ja energiapuun osuudet kokonaiskorjuusta ovat pysyneet suurinpiirten samoina: tukkipuun osuuden ollessa noin 37 prosenttia, kuitu- puun 50 prosenttia ja energiapuun 13 prosenttia (SVT 2021) (Kuva 31). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 94 Kuva 31. Hakkuukertymän kehitys vuosina 2010–2019. 0 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000 70 000 80 000 90 000 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Tukkipuu Kuitupuu Energiapuu 1 000 ha Tässä tutkimuksessa arvioitiin, miten oletettu muutos puun kysynnässä vaikuttaisi puutavaralajien keskinäisiin suhteisiin. Arviossa oletettiin vuoden 2021 alun metsäte- ollisuuden investointisuunnitelmien (mm. MetsäFibre 2021a, 2021b) mukaisesti, että investoinneista suurin osa keskittyy kuitupuun käyttöön. Siten LP-skenaarion noin 7,6 miljoonan kuutiometrin hakkuulisäyksestä kuitupuun osuuden oletettiin olevan 5,3 miljoonan kuutiometriä. Tukkipuun käyttöön oletettiin 1,9 miljoonan kuutiometrin lisäys investointien ja kapasiteetin käyttöasteen noston myötä. Energiapuun käyttö li- sääntyisi siten noin 0,4 miljoonaa kuutiometriä. Energiapuun käytön lisäystä saattaa vauhdittaa turpeesta luopuminen. Kuitupuun osuus hakkuukertymästä nousisi reilulla prosentilla ja muiden laskisi vajaalla prosentilla. Osuuksien prosenttimuutokset sisälty- vät viimeisen 10 vuoden ajan vaihteluhin. Luvussa 4.2.1 esitellyissä skenaariossa oletettu hakkuukertymän muutos ei siten toisi merkittäviä muutoksia eri puutavaralajien keskinäisille suhteille, jos oletetut lisäykset puun kysynnässä toteutuisivat. Talousmetsien monimuotoisuuden turvaamiselle on olennaista, että metsänomistajilla säilyy kiinnostus kasvattaa metsä tukkipuuvaihee- seen. Tukkipuun kasvattamiseen tarvittava pidempi kiertoaika luo talousmetsiinkin monien lajien tarvitsemia elinympäristöjä, vaikka se ei riitäkään turvaamaan vanhan metsän lajeja. Jos kuitu- ja energiapuun kysyntä ja hinta nousisi niin voimakkaasti, että kuitupuukokoisen puun kasvattaminen lyhyellä kiertoajalla tulisi kannattavaksi, tällä kehityksellä olisi monien lajien kannalta haitallisia vaikutuksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 95 Noin kymmenen prosentin pysyvä kysynnän lisäys (LP-skenaario) todennäköisesti nostaisi kaikkien puutavaralajien hintoja, jollei tarjonnassa tule selvää lisäystä metsi- tysten, lannoitusten tai ilmastonmuutoksen aikaansaaman kasvun myötä. NP- ja LP- skenaarioissa toteutettava suojelupinta-alan ja talousmetsien luonnonhoitotoimien li- säys toisaalta lopettaisi puun tarjonnan noin 0,8 miljoonalla hehtaarilla ja supistaisi sitä noin kolmella miljoonalla hehtaarilla. Kun LP-skenaariossa hakkuut samanaikai- sesti lisääntyvät, hakkuut ”vuotaisivat” toimenpidealueilta muihin metsiin. Puun hinnan nousu ylläpitäisi puun tarjontaa. Toisaalta puunhinnan nousu nostaisi myös monimuo- toisuuden turvaamisen kustannuksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 96 6 Suojelun ja luonnonhoitotoimien lisäämisen toteutettavuus 6.1 Ohjauskeinojen käyttö 6.1.1 Yleistä Suojelun tai luonnonhoidon lisääminen vaatisi politiikkatoimia, kuten lakiin perustuvat suojeluohjelmat, Metsälain 10 §:n kohteet, METSO-ohjelma, Helmi-ohjelma sekä val- tion toimenpiteet hallinnoimissaan metsissä. Koska kansainvälisellä ja EU:n suojelu- politiikalla on määrälliset tavoitteet (pinta-alaprosentit tai hehtaarit), tässä tarkastel- laan vain ohjauskeinoja, joilla voidaan edistää todennettavia monimuotoisuutta turvaa- via toimenpiteitä. Vaikka maanomistaja omalla päätöksellään suojelee tärkeän luonto- kohteen tai toteuttaa luonnonhoitotoimia, mutta ei tee siitä sopimusta tai muuta tilas- toitavaa tai seurattavaa ilmoitusta, toimenpiteet voivat täyttää monimuotoisuuden tar- peet, mutta eivät monimuotoisuuden suojelupolitiikan tarpeita. Tämän osion tarkastelu kohdistuu erityisesti yksityismetsiin kohdistuviin ohjauskeinoihin yksityismetsien laajan pinta-alan ja moninaisen metsänomistajakunnan vuoksi. Lisäksi tarkastellaan suojelu- ja luonnonhoitotoimia valtion mailla. Ohjauskeinot toimivat politiikkaohjelmien tukena ja niillä pyritään vaikuttamaan niin, että ihmiset toimisivat halutulla tavalla. Ohjauskeinojat ovat esimerkiksi lait, verot, lu- vat, käyttömaksut, korvaukset, tuet, maksut, suoritustakuu (aikaisemmin metsänuudis- tuksessa), kompensaatiomekanismi, informaatio-ohjaus ja tuuppaus (nudging). Oh- jauskeinoilla pyritään saattamaan metsänomistajia mukaan johonkin edellä maini- tuista politiikkaohjelmista. Vanhat suojeluohjelmat ja Metsälain 10 §:n erityisen tärkeät elinympäristöt (METE-kohteet) perustuvat lakiin, eikä kohteiden suojelu ole metsän- omistajalle vapaaehtoista siinä muodossa, että hän voisi päättää olla suojelematta aluetta. Metsänomistaja saa korvauksen luonnonsuojeluohjelmiin sisältyvien alueiden suojelusta, mutta prosessi on voinut pahimmillaan kestää vuosikymmeniä. METE-koh- teista ei yleensä makseta korvausta niiden pienialaisuuden ja metsänomistajan rahoi- tusosuuden vuoksi. Osa metsälailla turvatuista kohteista voi soveltua kestävän metsä- talouden rahoituslain mukaisen ympäristötuen piiriin. METE-kohteiden pienialaisuu- den määritelmän väljentämistä ei katsottu tämän selvityksen tavoitteisiin sopivaksi (Tietolaatikko 1). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 97 TIETOLAATIKKO 1. METSÄLAIN 10 §:N KOHTEIDEN PIENIALAISUUS JA VÄHÄMERKITYKSELLISYYS Metsälain 10 §:n mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää niin, että turvataan yleiset edellytykset metsien biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle. Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi ja niiden ominaispiirteet on luetteloitu tässä pykälässä. Tällaiset erityisen tärkeät elinympäristöt ovat pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Elinympäristön taloudellista arvoa arvioitaessa otetaan huomioon, mitä metsälain 11 §:ssä säädetään. Tässä pykälässä on lähemmin säädetty poikkeusluvan myöntämisestä maanomistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet (HE 63/1996 vp ja HE 75/2013 vp). Metsälakikohteiden pinta-ala oli vähentynyt 34 000 hehtaaria vuosina 2017–2019 toteutetun metsävaratietojen tietohuollon seurauksena (Kniivilä ym. 2020). Tämän kaltaisen kehityssuunnan havaitsemiseksi on ollut tarpeen ja tarkoituksenmukaista organisoida lainsäädännön jälkiarviointi, jossa voidaan analysoida, onko vuoden 2014 alussa voimaan tullut metsälain muutos saavuttanut tavoitteensa. Lakiuudistuksella ei ollut tarkoitus muuttaa määrittelyjä pinta-alaa vähentävällä tavalla (HE 75/2013 vp). Metsälakikohteita koskevaan asiakokonaisuuteen kuuluu myös se, että erityisen tärkeät elinympäristöt ovat pienialaisia tai metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä. Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi lausunnossaan PeVL 36/2013 vp kiinnittänyt huomiota omaisuuden suojan näkökulmasta siihen, täyttävätkö rajoitukset perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten vaatimukset sekä perustuslain omaisuudensuojasäännöksen ja ympäristövastuusäännöksen punnintaan perustuvaan suhteeseen. Perustuslakivaliokunta oli katsonut jo aiemmin, että metsälain 10 §:ssä tarkoitetut elinympäristöt eivät ole keskeisiä metsätalouden harjoittamisessa (PeVL 22/1996 vp). Omistajan kannalta rajoitukset katsottiin suhteellisen vähäisiksi. Valiokunta mainitsi myös, että metsälain 10 a ja 10 b §:ssä tarkoitetut rajoitukset eivät ole luonteeltaan ehdottomia kieltoja. Tämän lisäksi säännöksissä tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisestä tai rajoitteiden noudattamisesta voidaan lain 11 §:n perusteella myöntää tietyin edellytyksin poikkeuslupa. Omaisuuden käyttörajoitukset eivät perustuslakivaliokunnan mukaan selvästikään olleet omaisuudensuojan kannalta ongelmallisia etenkin, kun niitä punnittiin suhteessa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyviin ja siten perustuslain 20 §:ään kiinnittyviin painaviin perusteisiin (PeVL 36/2013 vp). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 98 Jos erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevista pienialaisuuden ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisyyden vaatimuksista tingittäisiin, lähestyttäisiin ennen pitkää valtiosääntöoikeudellisesti turvatua omaisuudensuojaa. Täsmällisiä tulkintoja tälle rajalle ei voi tässä luonnollisestikaan määritellä, mutta Suomen perustuslain (731/1999) omaisuudensuoja asettaa ne rajoitukset metsälakikohteiden pinta-alan kasvattamiselle. Samalla pienialaisuuden ja metsätaloudellisesti vähämerkityksellisyyden vaatimuksista tinkiminen olisi omiaan lisäämään tarvetta metsälain 11 §:ssä säädettyyn poikkeuslupaan (PeVL 22/1996 vp), mikä vääjäämättä lisäisi niin maanomistajien ja erityisen oikeuden haltijoiden hallinnollista taakkaa kuin metsäkeskuksen hallinnon sisäistä taakkaa. Ekologiselta kannalta arvokkaimmat eli suurikokoiset kohteet jäävät metsälain elinympäristöjen pienialaisuutta ja vähämerkityksellisyyttä koskevan määritelmän vuoksi metsälain turvan ulkopuolelle. Mikäli metsälakikohteet jätetään kaikkien hakkuiden ulkopuolelle, niissä voi kehittyä lajistolle tärkeä vanhojen puuyksilöiden ja kuolleen puun jatkumo. Näillä kohteilla – jyrkänteitä ja niiden alusmetsiä lukuun ottamatta – on kuitenkin sallittu varovaiset poimintahakkuut vuoden 2014 metsälain uudistuksesta alkaen. Vaateliaan lajiston säilymismahdollisuuksia metsälakikohteilla niihin rajautuvien hakkuiden jälkeen heikensi myös lakiuudistuksessa tehty kohteiden enimmäispinta- alojen pienentäminen. Vaateliaiden lajien häviämistä tällaisilta pieniltä kohteilta selittävätkin sekä hakkuut että suoraan kohteiden pienestä koosta seuraava lajien populaatioiden pieni koko ja siten satunnaistekijöiden vaikutukset (esim. Pykälä 2004, 2019, Jönsson ym. 2017). Vapaaehtoisuuteen perustuvissa ohjelmissa käytetään ohjauskeinoina yleensä infor- maatio-ohjausta ja kannustejärjestelmiä. Seuraavissa alaluvuissa (6.1.2 ja 6.1.3) tar- kastellaankin yksityismaiden suojelun ja luonnonhoitotoimien toteuttamista informaa- tio-ohjauksen ja kannustejärjestelmien kautta sekä valtion maiden käytön ohjaamista. Lisäksi osana informaatio-ohjausta arvioidaan tuuppausvaikuttamisen (nudging) käy- tön edellytyksiä monimuotoisuuden turvaamisessa: voidaanko näin korvata joskus edellä mainittuja ohjauskeinoja vai onko realistisempaa olettaa, että tuuppausvaiku- tuksella ainoastaan täydennetään perinteisiä instrumentteja. Alaluvussa 6.1.4 tarkas- tellaan oikeudellisesti ohjauskeinojen hallinnollista toteutettavuutta. 6.1.2 Ohjauskeinojen käyttö yksityismailla 6.1.2.1 Informaatio-ohjaus ja tuuppaus Informaatio-ohjauksessa ohjaus toteutetaan tietoa levittämällä, ei säätämällä tietyistä lakisääteisistä velvollisuuksista tai kannustimista, kuten tuista tai veroista, yhteiskun- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 99 nallisen tavoitteen saavuttamiseksi. Informaatio-ohjaukselle on ominaista, että koh- teena olevat toiminnanharjoittajat, esimerkiksi metsänomistajat, voivat vapaasti valita noudattavatko ohjausta ja jos noudattavat, he voivat valita keinot tavoitteen toteutta- miseen. Tämä puolestaan lisää ohjauksen kustannustehokkuutta, koska metsänomis- tajat voivat valita ne keinot, jotka heille ovat huokeimmat tai mieluisimmat. Informaa- tio-ohjausta käytetään yleisesti myös tietoisuuden herättämiseksi muista ohjauskei- noista. Aikaisemmat tutkimukset vahvistavat sen tärkeyden esimerkiksi METSO-ohjel- malle (Hohti ym. 2019). Suomessa metsänomistajille tarjotaan ilmaista, monipuolista informaatiota metsien ekosysteemipalveluihin ja niiden hoitoon ja käyttöön liittyen osana Kansallinen metsä- strategia 2025:n tavoitteita. Tietoa on saatavilla lukuisilta verkkosivustoilta, joilta löytyy myös esimerkiksi oppaita ja tietopaketteja. Verkkosivustoilta löytyy myös erilaisia paikkatietoaineistoja, kuten luonnonhoidon tausta-aineistoja (Metsäkeskus 2020), metsäomistajien ja muiden toimijoiden käyttöön. Suomen metsäkeskus tarjoaa neu- vontaa, koulutusta ja oppimateriaaleja metsänomistajille metsiin liittyvistä näkökul- mista mukaan lukien METSO-toimenpiteet ja luonnonhoito. Myös ELY-keskukset neu- vovat metsänomistajia luontoarvojen suojelussa. Viranomaisten tekemään työhön liit- tyy kuitenkin aina kustannuksia. Lisäksi ongelmana voi olla se, että informaatiopalve- lut eivät tavoita kuin osan kohderyhmästään. Tässä yhteydessä sivutaan yleisellä tasolla myös tuuppausta (nudging) osana infor- maatioon nojaavia ohjauskeinoja. Tuuppauksella tarkoitetaan ihmisten valinta-arkki- tehtuuriin (choice architecture) eli päätöksentekoon ja sen ympäristöön vaikuttamista niin, että yksilön valinnanvapaus säilytetään (Thaler ja Sunstein 2008, Sunstein 2014). Kaikkialla inhimillisessä elämässä, kansantaloudessa ja oikeusjärjestelmässä on päätöksentekoon vaikuttavia seikkoja, jotka estävät ja heikentävät rationaalista päätöksentekoa. Tällaisia kognitiivisia harhoja ja heuristiikkoja on erittäin paljon, eräi- den arvioiden mukaan yli 250 kappaletta (Samson 2020). Informaatio-ohjauksen taustalla voi olla lainsäädäntö, mikä osaltaan hankaloittaa tä- män ohjauskeinon aiheuttaman hallinnollisen taakan tarkastelua. On kuitenkin syytä puhua erikseen sääntelytaakasta ja hallinnollisesta taakasta. Hallinnollinen taakka ai- heutuu lakisääteisten tietojenantovelvoitteiden täyttämisestä. Se muodostaa usein vain vähäisen osan sääntelytaakasta, joka aiheutuu kaikista lakisääteisistä velvolli- suuksista (European Commission 2007). Sekä hallinnollinen taakka että sääntely- taakka ovat määritelmällisesti lakisääteisistä velvollisuuksista aiheutuvia kustannuk- sia. Näin ollen, jos yhteiskunnallisia, kuten metsäpoliittisia tavoitteita onnistutaan edis- tämään muilla keinoin, kuten tuuppausvaikutuksella, tällaiset taakat eivät toteudu. Tuuppauksen avulla voidaan parhaimmillaan välttää erilaisiin lainsäädännöllisiin oh- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 100 jauskeinoihin ja niiden yhdistelmiin turvautuminen ainakin osittain, mikä osaltaan vä- hentää sääntelytaakkaa. Toisaalta tuuppausvaikutukseen nojaaminen ei ole ongelma- tonta. Informaatio-ohjauksen käyttö ei ole suoraviivaista eikä sen lopputulokset ole yk- siselitteisiä (Tietolaatikko 2). TIETOLAATIKKO 2: TUUPPAUKSEEN LI ITTYVIÄ KÄSITTEITÄ. • Lisäinformaatioon turvautuminen tuuppausvaikutuksen aikaansaamiseksi voi olla omiaan johtamaan informaatioylikuormituksen (information overload) syntymiseen, mikä heikentää edellytyksiä positiivisten tulosten aikaansaamiseksi. • Tuuppausvaikutus voi osoittautua riittämättömäksi keinoksi tavoitteiden saavuttamiseksi esimerkiksi laiminlyöntiharhan (omission bias) takia. Laiminlyöntiharhan mukaan ihmisillä on taipumus suhtautua hyväksyvämmin tekemättä jättämiseen kuin aktiiviseen tekemiseen (Ritov ja Baron 1990). • Prospektiteoriassa (prospect theory) analysoidaan ihmisten tuntemuksia voittoja ja tappioita kohtaan (Kahneman ja Tversky 1979). Teorian mukaan suhtautumistapa tappioihin on välttelevämpi kuin positiivinen asenne samansuuruisia voittoja kohtaan. Usein on puhuttu suhteesta 2/1, toisin sanoen ihmiset kaihtavat tappioita kaksi kertaa enemmän kuin suosivat voittoja. Puhutaankin tappionkaihtajuudesta (loss aversion). • Status quo -harhalla tarkoiteteen sitä, että ihmiset priorisoivat vallitsevaa tilannetta eivätkä halua siihen muutosta, ellei se tuota selkeähköä parannusta olemassa olevaan tilanteeseen verrattuna. • Kehysvaikutukselle (framing effect) on ominaista se, että ihmiset valitsevat vaihtoehdon, joka esitetään myönteisessä valossa ja jättävät valitsematta vaihtoehdon, joka esitetään kielteisessä valossa (Kahneman ja Tversky 1981). • Saatavuusheuristiikan (availability heuristic) kannalta keskeiseksi muodostuu se, kuinka helposti tapahtuma on palautettavissa mieleen (Jungermann ym. 2010). Näin ollen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kustannusvaikuttavaa ei ole asian esille tuominen osana laajaa tietomassaa, vaan se, missä muodossa ja kuinka näkyvästi asia informoidaan. • Ankkurointivaikutuksella (anchoring) tarkoitetaan sitä, että toiminnanharjoittajat painottavat päätöksissään liikaa ensimmäistä heille tarjottavaa tietoa. Tärkeää on informoinnin lisäksi kiinnittää huomiota siihen, missä järjestyksessä esimerkiksi metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen esitetään ohjeissa, neuvonnassa ja lainsäädännössä (kuten metsälain 1 §:ssä). • Optimismiharhalla (optimism bias) viitataan ihmisten taipumukseen suhtautua asioihin liian optimistisesti. Tällöin myönteisten tapahtumien todennäköisyyttä yliarvioidaan, mutta kielteisten tapahtumien todennäköisyys aliarvioidaan. Ylioptimistiset väittämät perustuvat usein luottamusharhaan, toisin sanoen taipumukseen nähdä itsensä taidokkaammaksi ja kyvykkäämmäksi kuin keskivertoihmiset ovat. Pelkkä informaatio ei siis riitä, vaan on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, missä muodossa informaatio tarjotaan (ks. myös Craig ym. 1976). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 101 • Vahvistusharhalla (confirmation bias) tarkoitetaan yksilöiden taipumusta puoltaa omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota. Tätä voidaan pyrkiä tasapainottamaan jossain määrin sillä, että säädökset ja ohjeet kirjoitetaan mahdollisimman täsmällisiksi. • Todennäköisyyden vähättely (probability neglect) on käyttäytymisvinouma, jonka mukaan ihmisillä on taipumus painottaa korostuneesti käyttäytymisessään absoluuttisia lukumääriä ja vastaavia seikkoja. Sitä vastoin tapahtuman todennäköisyyttä ei oteta huomioon lainkaan tai se otetaan huomioon vain rajoitetusti (Sunstein 2001, ks. myös Becker 1968). • Riskinkaihtamisharha (risk aversion bias) tarkoittaa sitä, että ihmiset todennäköisemmin pidättäytyvät toimenpiteisiin ryhtymisestä, jos kustannukset ovat täsmällisesti määritelty, mutta hyödyt epämääräiset. • Hyperbolinen diskonttaus on olennainen haaste esimerkiksi tilanteissa, joissa edut voidaan saavuttaa saman tien, mutta seuraukset voivat olla kohtalokkaat pitkällä aikavälillä. Ongelma korostuu silloin, kun aikaväli hyödyn ja kustannusten välillä muodostuu pitkäksi, joskus kymmeniksi vuosiksi ja jos ongelmaa vahvistaa epävarmuus siitä, lankeavatko kustannukset koskaan maksettaviksi (Thaler 1981). 6.1.2.2 Kannustejärjestelmät Metsänsuojelun ja luonnonhoidon taloudellinen ohjaus on pohjautunut pääosin kor- vauksiin (esim. ympäristötuki), joilla kompensoidaan metsätalouden menetetyt tulot. Myös korvaus kohteen myynnistä valtiolle perustuu sen arvioituun puuntuotannolli- seen arvoon. Taloudelliseen ohjaukseen on kehitetty uusia innovaatioita. METSO-oh- jelman pilottivaiheessa esitettiin toteutettavaksi luonnonarvokauppaa, jossa aidommin luotaisiin markkinat luontoarvoille, eivätkä korvaukset perustuisi vain menetetyille tu- loille. Laajempien kokonaisuuksien muodostamiseksi vapaaehtoisin keinoin on esi- tetty bonusjärjestelmää (Kurttila ym. 2005). Taloudellisena ohjauskeinona on esitetty myös suojeluvähennystä, jossa suojelusta saatava korvaus saadaan verovähennyk- senä, joka voidaan tehdä ainoastaan metsätalouden pääomatuloista (Rautavirta 2020). Seuraavaksi tarkastellaan kannustejärjestelmien kehittämistä ja muuttamista yritystu- kien yleisten edellytysten kautta. Näitä edellytyksiä on yhteensä seitsemän kappaletta ja ne ilmenevät laista taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyk- sistä (429/2016) eli yritystukilaissa sekä sen säätämiseen johtaneesta hallituksen esi- tyksestä (HE 22/2016 vp). Ensinnäkin tuella on oltava selkeä taloudellinen tai yhteis- kunnallinen tavoite. Haastavana voidaan pitää tällöin muun muassa ohjauksen moni- tavoitteisuutta. Ongelmana on tällöin se, miten tavoitteista saadaan luotua eheä ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 102 johdonmukainen kokonaisuus. Lisäksi haasteena voi olla esimerkiksi se, tulisiko ta- voitteet asettaa tärkeysjärjestykseen toisiinsa nähden. Toiseksi tuen on oltava tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas keino tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuen tulee ensisijaisesti kohdistua taloudellisen toiminnan edellytys- ten vahvistumiseen ja vain yhteiskunnallisista syistä varsinaiseen taloudelliseen toi- mintaan. Tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa analysoidaan sitä, onko tuki välttämä- tön politiikkatoimi muiden politiikkatoimien sijaan tai niiden rinnalla. Viranomaisen on selvitettävä, mikä on paras keino edistää markkinoiden toimivuutta (HE 22/2016 vp). Tarkoituksenmukaisuuden ja kustannustehokkuuden arviointi on helposti kiistan- alaista, jos tavoitteita ei ole selkeästi määritelty. Toiminnan tarkoituksenmukaisuuden ja kustannustehokkuuden kannalta on myös tärkeää huolehtia muun muassa viran- omaisyhteistyön kitkattomuudesta. Kustannustehokkuutta ajatellen on lisäksi kes- keistä, että toiminnanharjoittajilla on mahdollisimman pitkälle vapaus valita ne tekniset ja muut keinot, jotka johtavat tavoitteiden saavuttamiseen. Kolmanneksi kilpailua vääristävien vaikutusten on oltava mahdollisimman vähäiset. Tämä on otettava huomioon niin tukiohjelmia suunniteltaessa kuin niitä sovelletta- essa. Käytännössä tukea myönnettäessä kilpailua vääristäviä vaikutuksia ei kyetä kui- tenkaan täysin poistamaan (HE 22/2016 vp). Valtiontukeen sisältyy nimittäin määritel- mällisesti se, että tuki vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa. Toisaalta, jos kysymys on vähäpätöisistä tuista (de minimis -tuista), voidaan olettaa, että kilpailun vääristymätkään eivät ole merkittäviä. Lisäksi tukiehto- jen monimutkaisuus voi muodostua epätasapuolisuutta aiheuttavaksi tekijäksi. Tämän vuoksi neuvonnan ja muun informaatio-ohjauksen merkitys saattaa korostua, kun ta- voitteena on kilpailua vääristämätön ja tasapuolinen tukien toimeenpano. Neljänneksi tuen on oltava määräaikainen, jollei ole erityisiä syitä muunlaiseen ratkai- suun. Määräajan päättyessä tukien tarpeellisuus ja toimivuus tulee arvioida ennen mahdollista jatkopäätöstä. Tällöin tulee arvioitavaksi myös tuen ja sen tavoitteiden yh- teensopivuus politiikan yleisten tavoitteiden kanssa. Pitkäkestoisten tukiohjelmien ja yksittäisten tukipäätösten tarpeellisuus ja toimivuus on arvioitava esimerkiksi 5–6 vuo- den välein (HE 22/2016 vp). Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen torju- miseksi tukea tarvitaan erityisesti tehtäessä kustannuksia vaativia panostuksia, mikä tapahtuu lyhyellä aikavälillä eikä vasta vuosikymmenien kuluttua. Viidenneksi tuella on oltava kannustava vaikutus tuensaajan toimintaan. Toimiva tuki luo riittävän kannusteen sen tuensaajille muuttaa toimintaansa tuen perimmäisten ta- voitteiden suuntaisesti. Toisaalta, jos tuki ei muuta tuensaajan käyttäytymistä, kysei- sellä tuella ei ole kannustavaa vaikutusta. Tukea ei pitäisi myöntää myöskään toimin- taan, joka tuensaaja toteuttaisi joka tapauksessa ilman tukea (HE 22/2016 vp). Tuen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 103 kannustavuus on keskeinen seikka kustannusvaikuttavuuden kannalta: ellei tuki vai- kuta käyttäytymiseen, ei se myöskään voi edistää tilatavoitteen saavuttamista kustan- nusvaikuttavasti. Kysymys on tästä näkökulmasta ainoastaan verotulojen tuhlauk- sesta. Kuudenneksi tukea voidaan myöntää vain toimintaan, jolla arvioidaan olevan edelly- tykset kannattavaan toimintaan. Poikkeuksena tähän on tuki, jossa tukiviranomaisella ei ole harkintavaltaa. Samalla tukiviranomaisen on yksittäisen tukipäätöksen yhtey- dessä selvitettävä tuettavaan hankkeeseen myönnettävän julkisen rahoituksen määrä sekä hankkeen kokonaisrahoitus, kannattavuus ja kilpailuvaikutukset. Kannattamatto- man toiminnan tukeminen ei ole perusteltua erityisesti kansantalouden edun, yritystoi- minnan tehokkuuden eikä toimivan kilpailun näkökulmasta. Lisäksi yleisiin edellytyksiin sisältyy vaikuttavuuden arviointi. Tukiviranomaisen on si- ten määräajoin, viimeistään ennen tukiohjelman tai tukiohjelman ulkopuolisen yksittäi- sen tuen jatkamista tai muuttamista arvioitava tuen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja toi- mivuutta sen tarpeellisuuden ja kehittämistarpeiden selvittämiseksi (HE 22/2016 vp). Tukia koskeva problematiikka muodostaa kaiken kaikkiaan laajan kokonaisuuden. Tässä voidaan viitata lyhyesti myös seuraaviin näkökohtiin. Ensinnäkin erityishuomio tulee kohdistaa sellaisten tukien kumoamiseen tai muuttamiseen, jotka ovat ympäris- tön kannalta haitallisia (OECD 2005). Tätä voidaan perustella usein sillä, että näin lainsäädäntöä saadaan yksinkertaistettua ja sääntelytaakkaa vähennettyä. Lähtökoh- taisesti vasta näiden toimien jälkeen tulisi arvioida, mitä muita ohjauskeinoja vielä tila- tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan. Toiseksi tuet on otettava kriittisessä arvioinnissa huomioon kokonaisuutena, siis myös verojärjestelmän kautta kanavoidut tuet eli vero- tuet (Määttä 2012). Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta on kui- tenkin perusteltua säilyttää suojeltavan alueen kaupasta maksettava korvaus edelleen verovapaana, vaikka kysymyksessä onkin verotuki. Vastaavanlaiset näkökohdat ovat ulotettavissa koskemaan muitakin kannustimia, ku- ten vero-ohjausta ja erilaisten oikeuksien kauppaa, kuten päästökauppaa. Näille kai- kille kannustinjärjestelmille on ominaista, että toiminnanharjoittajille jätetään viime kä- dessä valta päättää, minkälaisin teknisin, organisatorisin ja muilla keinoin ne lain ta- voitteet saavuttavat. Ongelmana on kuitenkin se, että vaikuttavuus ei ole tällöin yhtä lailla taattua kuin sovellettaessa perinteistä hallinnollis-oikeudellista ohjausta, jossa toiminnanharjoittajille säädetään täsmälliset velvoitteet siitä, mitä heidän on tehtävä. Toisaalta kannustinjärjestelmien etuna on kustannustehokkuus: näin on paremmat edellytykset saavuttaa muun muassa ympäristön tilatavoitteet huokeimmalla mahdolli- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 104 sella tavalla. Samalla ohjauksen kustannustehokkuus parantaa edellytyksiä virittää ta- voitteet kunnianhimoisiksi. Toisin sanoen tällä tavoin edistetään välillisesti ohjauksen vaikuttavuutta (Weitzman 1974). Myös kannustimia suunniteltaessa on otettava psykologiset tekijät huomioon. Met- säsektorilla ongelmia aiheutuu esimerkiksi sen takia, että metsänomistajille panostuk- set metsien hoitoon ja terveyteen sekä suojeluun tuottavat vasta vuosikymmenien päästä ja tällöinkin uudelle metsänomistajasukupolvelle. Näin ollen erityyppisten tu- kien käyttöä metsäsektorilla voidaan perustella kognitiivisista vinoumista ns. likinäköi- syysharhalla (myopia), mikä on omiaan johtamaan liian vähäisiin investointeihin met- säsektorilla. Taloudelliset tuet metsänhoito- ja vastaaviin toimiin ovat tässä suhteessa hyvin perusteltuja. Niiden avulla voidaan tasapainottaa välittömästi aiheutuvia kustan- nuksia ja vasta tulevaisuudessa saavutettavissa olevia hyötyjä. Lisäksi tappionkaihta- juus luo oman lisänäkökulmansa siihen, minkälaista kannustinta olisi perusteltua so- veltaa kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta. Koska suhtautumistapa tappioihin on välttelevämpi kuin positiivinen asenne samansuuruisia voittoja kohtaan, voidaan olet- taa, että vero on vaikuttavampi keino kuin samansuuruinen tuki. 6.1.3 Valtion maiden käytön ohjaaminen Ylivoimainen valtaosa Suomen suojelualueista on Metsähallituksen hallinnassa. Met- sähallituksen hallinnassa olevasta 9,2 miljoonan hehtaarin maa-alasta vain noin 3,4 miljoonaa hehtaaria on metsätaloustoiminnan piirissä. Erityisesti kansalaisjärjestöjen näkemyksen mukaan valtion mailla on vielä monimuotoisuuden kannalta merkittäviä alueita (Aalto ym. 2020). Valtion metsien lisäsuojelutarpeen arviointi on sisällytetty pit- källä tähtäimellä myös valmisteilla olevaan Helmi-ohjelmaan (Ympäristöministeriö 2020). Lisäksi hallitusohjelmassa on mainittu tavoite kansallispuistoverkoston laajen- tamiseksi. Nykyisen 40 kansallispuiston lisäksi tällä hetkellä kahden uuden kansallis- puiston perustamista valmistellaan tällä hallituskaudella. Viime vuosikymmeninä valtion talouskäytössä olevia metsiä on suojeltu lailla eli siir- retty liiketalouden taseesta julkisten hallintotehtävien taseeseen useissa eri proses- seissa (mm. METSO-ohjelma, kansallispuistot), ja suojelualueiden määrä valtion mailla on kasvanut asteittain. METSO-ohjelman väliarvioinnin yhteydessä tehty ana- lyysi osoittaa, että valtion metsätalousmaiden luonnonsuojeluarvot ovat keskimäärin alhaisemmat kuin painopistealueen metsäalueilla keskimäärin (Hohti ym. 2019). Val- tion talousmetsissä arvokkaimmat kohteet on jo siirretty talouskäytön ulkopuolelle joko suojelualueiksi tai Metsähallituksen metsätalouden ympäristöoppaan (Kaukonen ym. 2018) mukaisesti luontokohteiksi. Valtion maat sijaitsevat keskimääräistä karummilla VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 105 kasvupaikoilla ja keskittyvät Pohjois-Suomeen. Valtionmaiden METSO-ohjelman pai- nopistealueelta löytyy kuitenkin sellaisia alueita, joilla on merkittäviä luontoarvoja, ja jotka ovat siten potentiaalisia suojelukohteita. Näiden alueiden suojeluarvoa lisää se, että ne ovat verrattain hyvin kytkeytyneitä olemassa olevaan suojelualueverkostoon (Hohti ym. 2019). Valtion talousmetsien suojelu ei ole yhteiskunnalle rahallisesti kannattavampaa kuin yksityismaiden suojelu. Viimeisimmässä METSO-alueiden laajassa siirrossa Metsä- hallituksen liiketalouden taseesta julkisten hallintotehtävien taseeseen siirretyn alueen tasearvo oli noin 56 miljoonaa euroa eli vajaa 4000 euroa/hehtaari. Mukana tässä ar- viossa oli myös metsätaloudellisesti vähäarvoista aluetta, jota ei laskettu suojelupinta- alaan (Päivinen ym. 2014). METSO-ohjelman väliarvio (Hohti ym. 2019) osoittaa val- tion maiden suojelutoteutuksen olleen kuitenkin verrattain kustannustehokasta suo- rien suojelukustannusten suhteen. Arvioinnin mukaan valtion maiden suojelutoteutus näyttäytyy suojelukeinona muita keinoja kustannustehokkaampana ratkaisuna. Toi- saalta on otettava huomioon, että valtion mailla käytetty tasearvo on tavallisesti pie- nempi kuin sen käypä arvo (Hohti ym. 2019). Lisäksi valtion maiden suojelutoteutus osallistaa välillisesti kaikki suomalaiset METSO-verkoston laajentamiseen, mikä on suojelun tasapuolisuuden nimissä arvokasta. Jos suojelun lisääminen mitataan pinta- alaperusteisesti, valtion maiden lisäsuojelu on houkutteleva vaihtoehto. Vaikka edellä mainitut tekijät puhuvat valtionmaiden suojelutoteutuksen puolesta, ei käytännön suo- jelutoteutus ole mahdollista, mikäli valtio-omisteisilla metsäalueilla ei ole suojeluarvoja (Hohti ym. 2019). Valtion maiden lakisääteinen suojelu voi vaikuttaa negatiivisesti kansalaisten metsäs- tysmahdollisuuksiin ja muihin monikäyttömuotoihin, mikä pitää huomioida valtion mai- den suojelun kokonaisvaikutuksia arvioitaessa. 6.1.4 Oikeudellinen tarkastelu ohjauskeinojen hallinnollisesta toteutettavuudesta Oikeudellisesta näkökulmasta arvioiden ohjauskeinojen ja ohjauskeinoyhdistelmien hallinnolliseen toteutettavuuteen vaikuttavat useat seikat, kuten voimassa oleva sää- dösympäristö. Esimerkiksi EU:n valtiontukikielto tai perustuslain yksittäiset säännök- set voivat muodostaa esteen tiettyjen instrumenttien käyttöönotolle tai asettaa ainakin olennaisia rajoituksia niiden käytölle. Ohjauskeinojen hallinnollinen toteutettavuus on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen, koska keinot metsäluonnon monimuotoi- suuden turvaamiseksi muodostavat laajan kirjon erilaisia toimenpiteitä. Vaikka vuo- teen 2050 mennessä valtiosääntöoikeudellisissa ja EU-oikeudellisissa reunaehdoissa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 106 ei tapahtuisi muutoksia, tavallinen lainsäädäntö voi muuttua. Lisäksi lainsäädäntötek- niset seikat muodostavat rajoituksen ohjauskeinojen hallinnoitavuudelle. Tämä näkö- kohta on syytä ottaa huomioon arvioitaessa, kuinka yksityiskohtaisia säädöksiä ote- taan käyttöön, kuinka tarkkarajaiseen tai vaihtoehtoisesti joustavaan sääntelyyn tur- vaudutaan sekä missä määrin hyödynnetään voimassa olevia ohjauskeinoja ja ole- massa olevaa viranomaiskoneistoa. Tämän selvityksen kannalta keskeistä on eri ohjauskeinojen, kuten tuuppauksen ja in- formaatio-ohjauksen välinen suhde. Tärkeä kysymys on myös se, miten keinoja on priorisoitava, kun tavoitteena on kustannustehokas tai kustannusvaikuttava tilatavoite. Suositeltavaa olisi, että tilatavoitteen saavuttamiseen ei tähdätä kertatoimenpiteellä, vaan vaiheittain voimistaen ohjausta, kunnes tilatavoite on saavutettu (vrt. iteratiivinen prosessi, Baumol ja Oates 1988). Tätä strategiaa voidaan puoltaa ennakoitavuutensa takia ja näin se on yksi edellytys ohjauksen kustannusvaikuttavuudelle (Määttä 2006). Tällä tavoin voidaan varmemmin välttää myös ylisääntely eli se, että tilatavoitteen saavuttamiseksi turvauduttaisiin liialliseen määrään ohjauskeinoja. Yksittäisen ohjauskeinon soveltamisen lisäksi on tärkeää arvioida, minkälainen oh- jauskeinoyhdistelmä on tarkoituksenmukainen tilatavoitteen saavuttamisen edistä- miseksi. Kaikki ohjaus liittyy tavalla tai toisella informaatioon, joten ohjauskeinojen erottelu on jo tätä taustaa vasten enemmän tai vähemmän keinotekoista (Stenvall ja Syväjärvi 2006). Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa onkin varauduttava laajan tai laajahkon toimenpidevalikoiman käyttöön. Tämä johtuu muun muassa siitä, että tietyt sellaisenaan kustannusvaikuttavat keinot ovat riittämättömiä metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi tai edes tavoitellun suojelutilanteen saavuttamiseksi. Ohjauksen kohde eli metsäluonnon monimuotoisuuden parantami- nen muodostaa myös heterogeenisen kokonaisuuden, minkä vuoksi laaja keinovali- koima puoltaa paikkaansa. Voimassa ja käytössä olevat ohjauskeinot mahdollistavat sen, että niistä voidaan koota laajempi toimenpideyhdistelmä ilman suurehkoja uh- rauksia uuden lainsäädännön valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Ohjauskeinojen toteutettavuuden keskeiseksi pullonkaulaksi voi muodostua viran- omaisresurssointi. Hyvin tarkoituksenmukaisestakaan ohjauskeinosta ei ole suurta hyötyä, jos sitä ei pystytä kunnolla toteuttamaan puuttuvien viranomaisresurssien vuoksi. Kuten aikaisemmin on todettu (Luku 5.2.3), METSO-ohjelmassa asetetusta ympäristötukisopimusten ja luonnonhoitohankkeiden toteutuksen hehtaaritavoitteesta (82 000 ha) on saavutettu vuoteen 2019 mennessä alle 60 prosenttia eikä tämänhet- kisillä sopimuskorvauksiin ja luonnonhoitohankkeiden toteutukseen käytettävissä ole- villa resursseilla tavoitetta pystytä saavuttamaan vuoteen 2025 mennessä. Esimer- kiksi tässä yhteydessä on paikallaan puhua erikseen resurssiohjauksesta eli siitä, mi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 107 ten ohjataan voimavarojen suuntaamista ja käyttöä. Lisäksi hallinnoitavuutta tulee tar- kastella kustannusnäkökulmasta. Tällöin keskeiseen asemaan nousee hallinnollisen taakan ja sääntelytaakan pitäminen kohtuullisena (ks. Luku 6.2.1). Kustannuksia ai- heutuu lisähenkilöresurssien tarpeen lisäksi myös maanomistajalle maksettavista kor- vauksista (Luku 6.2.2). 6.2 Skenaarioiden toteutettavuus 6.2.1 Haastattelut skenaarioiden toteutettavuudesta 6.2.1.1 Haastattelujen toteutus Haastatteluissa kysyttiin kahden valtakunnallisessa tarkastelussa (alaluku 4.2) käyte- tyn skenaarion (NP ja LP) sisältämien oletusten toteutettavuutta, toteutukseen tarvitta- via keinoja sekä sitä, millaisia edellytyksiä, pullonkauloja, hallinnollisia järjestelyjä ja kustannuksia eri keinojen käyttöön liittyy. Joulukuussa 2020 haastateltiin kuutta henki- löä (ks. lähdeluettelo), joilla on työnsä kautta kokemusta monimuotoisuutta edistävistä keinoista ja niiden toimivuudesta kolmessa eri organisaatiossa: Suomen metsäkes- kuksessa, ELY-keskuksessa ja Metsähallituksessa. Haastatteluihin valittujen NP- ja LP-skenaarioiden oletusten mukaisesti haastateltavia pyydettiin arvioimaan kolmen eri tavoitteen toteutettavuutta: • Metsä- ja kitumaalla suojeltu pinta-ala kaksinkertaistettaisiin hemi- ja etelä- ja keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä vuoteen 2051 men- nessä • Samanaikaisesti talousmetsien luonnonhoitotoimia lisättäisiin niin, että suojelu- ja luonnonhoitotoimia tehdään 30 prosentilla metsä- ja kitumaan pinta-alasta. Luonnonhoitotoimilla viitattiin esimerkiksi peitteiseen met- sänkasvatukseen, pidennettyyn kiertoaikaan, nykysuosituksia suurem- piin säästöpuumääriin ja sekapuustoisuuteen. • Samanaikaisesti vuotuinen hakkuukertymä nousisi 80 miljoonaan kuutio- metriin (LP-skenaario) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 108 6.2.1.2 Haastattelujen tulokset Suojelualan lisääminen Puolet (kolme) haastatelluista totesi, ettei suojelualan kaksinkertaistaminen maan etelä- ja keskiosissa vuoteen 2051 mennessä ole mahdollista. Toinen puoli haastatel- luista koki, että suojelualan kaksinkertaistaminen olisi mahdollista saavuttaa tietyin edellytyksin. Monessa haastattelussa nousi esiin se, että tavoitteen saavuttaminen vaatisi väljen- nyksiä suojelun luokitteluihin ja kriteereihin. Osa haastatelluista oli sitä mieltä, että mi- käli suojeltua pinta-alaa haluttaisiin kasvattaa mahdollisimman kustannustehokkaasti, lisäsuojelua tulisi voida kohdentaa esimerkiksi laajoihin kitu- ja joutomaiden suoaluei- siin. Näissä alhaisten hehtaarikohtaisten suojelukorvausten lisäksi kustannustehok- kuutta parantaisi isojen kokonaisuuksien käsittely, joka säästäisi hallinnon sisäistä taakkaa. Haastatteluissa myös nostettiin esiin tarve uusille suojeluluokille, kohdistuen esimerkiksi sellaisille alueille, jotka yhdistävät suojelukohteita tai joiden luontoarvot ovat kehittymässä arvokkaiksi. Vaikka luontoarvoiltaan hyvälaatuisten kohteiden tar- jonnan nähtiin tällä hetkellä olevan kysyntää suurempi, suojelualan kaksinkertaistami- sen nähtiin väistämättä laskevan suojeltavien kohteiden laatua. Kahdessa haastattelussa nousi esiin, että tavoitteen saavuttaminen vaatisi keinovali- koiman kannalta todennäköisesti sitä, että hitaasti etenevän vapaaehtoisen suojelun rinnalle nostettaisiin ns. pakkosuojelu. Tällä viitattiin tilanteeseen, jolloin viranomaista- hot määrittelisivät suojelualat ja käynnistäisivät tämän jälkeen korvausneuvottelut maanomistajien kanssa. Tämän todettiin kuitenkin vaikuttavan vahingollisesti suojelun hyväksyttävyyteen, jonka koettiin olevan kustannustehokkuutta tärkeämpää. Kaikki haastateltavat totesivat, että tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi merkittävää rahallista lisäpanostusta sekä suojelukorvauksiin että suojeluun liittyvään hallintoon. Etenkin METSO-ohjelman, joka koettiin vakiintuneeksi ja tunnetuksi suojeluohjel- maksi, rahoitusta tulisi kasvattaa selvästi. Kuten METSO-ohjelman 2019 tilannekat- sauksessa todetaan (Koskela ym. 2020), jo tällä hetkellä Suomen metsäkeskukselle asetettujen METSO-tavoitehehtaarien saavuttaminen vaatisi vuosille 2021–2025 noin 16,5 miljoonan euron rahoitusta organisaatiolle vuosittain. Vuosina 2015–2019 rahoi- tus on vaihdellut 3,0–5,8 miljoonan euron välillä (Koskela ym. 2020), eli lisäystarve on selvä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 109 Haastatteluissa nousi esiin keinoja, joiden avulla Metsäkeskuksessa ympäristötuen ja luonnonhoitohankkeiden synnyttämää hallinnon sisäistä taakkaa olisi mahdollista pie- nentää. Haastateltavien mukaan hakemusten ja päätösten käsittelyprosessia olisi mahdollista sähköistää ja automatisoida. Luonnonhoitohankkeiden todettiin olevan hallinnollisesti raskaita pienialaisille kohteille, joille tulisikin kehittää kevyempi malli to- teuttaa luonnonhoitoa. Lisäksi haastatteluissa todettiin, että toimijoiden osuutta suoje- luhakemusten valmistelussa ja teossa tulisi kasvattaa. Metsäkeskuksen toteuttaman tiedottamisen ja koulutusten myötä toimijoiden tekemien hakemusten osuus on nous- sut 15–20 prosenttiin suojelluista hehtaareista, mutta osuuden tulisi entisestään nousta. Myös ELY-keskuksen taholta nousi esiin toimijoiden rooli: suojeluun liittyvää hallinnon sisäistä taakkaa pienentäisi se, että suojeltavien kohteiden tunnistaminen ja suojelu- prosessin käynnistäminen tulisi osaksi arkimetsänhoitoa, jota eri rooleissa toimivat metsäammattilaiset metsänomistajille tarjoavat. Näin toimitaan esimerkiksi Metsähalli- tuksessa, jossa luontoarvoiltaan rikkaiden kohteiden tunnistaminen ja merkitseminen on osa metsäsuunnittelijan työnkuvaa. Haastatteluissa korostettiin suojelukohteiden kriteereitä, suojelun keinoja sekä hakemusprosesseja koskevan tiedottamisen, vies- tinnän ja koulutusten roolia, sekä metsänomistajille että metsäammattilaisille. Kahdessa haastattelussa nostettiin esiin suojelua toteuttavien organisaatioiden ohjaus ja yhteistyö. Erään haastateltavan mielestä suojelualan kustannustehokas kasvattami- nen vaatisi suojelua toteuttavien organisaatioiden uudelleenjärjestelyä. Etenkin ELY- keskusten METSO-ohjelman toteutusta vaikeuttaa se, että suojelun määrärahat tule- vat ympäristöministeriöstä, mutta toiminnan ohjaus työ- ja elinkeinoministeriöstä: METSO-ohjelman toteutuksen koettiin jäävän tiukkojen resurssien ja lisääntyvien vi- ranomaistehtävien varjoon. Vaikka ELY-keskusten ja Metsäkeskuksen yhteistyötä nostettiin haastatteluissa esiin, todettiin siinä olevan myös parantamisen varaa. Valtion maiden lisäsuojelua ei haastatteluissa nostettu esiin kustannustehokkaana keinona kasvattaa suojeltua pinta-alaa. Tähän saattaa olla syynä lisäsuojelun tarve nimenomaan hemi- ja etelä- sekä keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, jossa valtion maiden omistus on vähäisempää kuin pohjoisboreaalisella kasvillisuusvyöhyk- keellä. Kaiken kaikkiaan laskelmissa käytetty oletus suojelualan kaksinkertaistamisesta näh- tiin edellyttävän merkittävää suojeluun liittyvän asenneilmapiirin muutosta sekä hallin- non, metsäsektorin toimijoiden että metsänomistajien keskuudessa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 110 Luonnonhoitotoimien lisääminen Luonnonhoitotoimien edistämistä pidettiin haastatteluissa selvästi toteutettavampana tavoitteena kuin suojelualan kaksinkertaistamista. Lähes kaikki haastatellut näkivät, että luonnonhoitotoimien tulisi tulla läpileikkaavaksi teemaksi kaikissa metsissä tehtä- vissä toimenpiteissä, eli osaksi arkimetsänhoitoa. Tätä varten tarvitaan selkeää ja jat- kuvaa viestintää, neuvontaa ja koulutusta metsänomistajille, metsäammattilaisille sekä urakoitsijoille. Moni haastateltava mainitsi tässä yhteydessä Monimetsä-hank- keen tärkeyden ja etenkin siinä kehitetyn luonnonhoitotoimenpiteiden tarkistuslistan, jonka käyttöä esimerkiksi jokaisen puukaupan yhteydessä tulisi pyrkiä edistämään. Myös lahopuun jättämiseen kohteelle hakkuiden yhteydessä, joka mainittiin yksinker- taisena monimuotoisuutta edistävänä keinona, koettiin olevan mahdollista vaikuttaa viestinnällä ja tiedon jakamisella. Haastatteluissa nousi esiin myös muita ehdotuksia luonnonhoitotoimien edistä- miseksi. Sertifiointikriteerien nähtiin olevan tärkeä esimerkiksi säästöpuuryhmien ko- koa ohjaava keino: kriteerit asettavat vertailutason, jonka yli ei käytännössä yleensä mennä. Kahdessa haastattelussa pohdittiin kannusteita, joiden avulla luonnonhoitotoi- mia voisi nykyistä enemmän kytkeä suojelualueiden yhteyteen tai monimuotoisuuden kannalta arvokkaisiin kohteisiin. Eräs haastateltava toivoi, että näitä kannusteita olisi mahdollista miettiä METSO-ohjelman jatkovalmistelun yhteydessä. Haastateltavien mielestä luonnonhoitotoimien kriteereiden ja tilastoinnin suunnitteluun pitää kiinnittää erityistä huomiota. Esiin nostettiin kysymyksiä siitä, miten luonnonhoi- totoimet käytännössä kullakin kohteella määriteltäisiin ja todennettaisiin. Eräs haasta- teltava toivoi tietoa eri luonnonhoitotoimien vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuu- desta. Metsänomistajat saattavat lisäksi olla haluttomampia ”lukitsemaan” tiettyjä, pai- kan suhteen määriteltyjä hehtaareja luonnonhoitoon, verrattuna tilanteeseen, jossa voivat toteuttaa luonnonhoitotoimia kulloinkin niille soveltuvilla kuvioilla. Luonnonhoitotoimien edistämisen keinoista riippuu se, millaisia hallinnollisia panos- tuksia niiden toteutus edellyttäisi. Metsänomistajien ja metsäammattilaisten informaa- tio-ohjaukseen liittyviä näkökulmia ja kehityskohteita on pohdittu luvussa 6.1.2.1, jossa on myös todettu esimerkiksi niihin liittyvän tuuppauksen olevan sääntelytaakan näkökulmasta kevyt toteuttaa. Hakkuukertymän lisääminen Kuten yllä olevasta on käynyt ilmi, haastatellut kokivat, että etenkin suojellun alan kak- sinkertaistaminen olisi haastava tavoite jo tämän hetkisillä hakkuukertymillä. Mikäli puun kysyntä kasvaisi niin, että vuotuiset hakkuukertymät nousisivat 80 miljoonaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 111 kuutiometriin, tämän uskottiin nostavan puun hintaa ja siten myös suojelusta makset- tavia korvauksia. Tämä tarkoittaisi entistä merkittävämpiä taloudellisia panostuksia suojelun toteutukseen. Moni haastatelluista kuitenkin totesi, ettei monimuotoisuuden turvaamisen ja hakkuu- kertymän suhde ole niin yksioikoinen, kuin yleensä ajatellaan. Mikäli metsien kasvua saadaan lisättyä esimerkiksi oikea-aikaisella käsittelyllä, lannoituksilla ja jalostetun tai- mimateriaalin käytöllä, metsäluonnon monimuotoisuutta ja hakkuukertymää on mah- dollista kasvattaa samanaikaisesti. 6.2.2 Skenaarioiden toteuttamisen kustannusvaikutukset valtiolle 6.2.2.1 Yleistä Luvussa 4.2 on tarkasteltu NP- ja LP-skenaarioita, joissa oletuksena oli metsä- ja kitu- maan suojelupinta-alan kaksinkertaistaminen hemi- ja eteläboreaalisella- ja keskibo- reaalisella vyöhykkeillä ja joissa lisättiin luonnonhoitotoimia niin, että yhteenlaskettu monimuotoisuuden turvaamiseen varattu pinta-ala on näillä metsäkasvillisuusvyöhyk- keillä 30 prosenttia metsä- ja kitumaasta. Tässä tarkastellaan näiden skenaarioiden edellyttämiä korvauksia maanomistajille ja vaikutuksia valtiontalouteen. Monimuotoi- suuden toimenpiteiden toteutuksessa tulee ottaa huomioon edellä käsiteltyjä toimin- taympäristön vaikutuksia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ohjauskeinoihin liittyviä tarkasteluja. 6.2.2.2 Suojelupinta-alan lisääminen NP- ja LP-skenaarioiden mukaan hemi- ja etelä- sekä keskiboreaalisella vyöhykkeellä suojeltaisiin 592 000 hehtaaria metsämaata eli yli kolminkertainen määrä siitä, mitä METSO-ohjelmalle asetettu tavoite metsien suojelulle sekä talousmetsien ympäristö- tukeen ja luonnonhoitohankkeille, sekä 212 000 hehtaaria kitumaalla. Suojeluun sisällytetään tässä tarkastelussa 1A, 1B ja 1C sekä 2A ja 2B alueet (Tau- lukko 14). Kustannusvaikutusten arviointia varten tehtiin seuraavat oletukset metsä- maan suojelun osalta: • Suojelu toteutettaisiin METSO-ohjelman keinoin yksityismetsissä sa- massa suhteessa kuin METSO-suojelua on toteutettu vuosina 2008– VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 112 2019. Vuosina 2008–2019 METSO-ohjelmaa on toteutettu yksityismet- sissä valtiolle tehtävinä hankintoina 25 081 hehtaaria (23 %), yksityisenä suojelualueena 34 485 hehtaaria (32 %), ympäristötukikohteena 42 955 hehtaaria (40 %) ja loput 5 % määräaikaisena suojeluna tai luonnonhoi- tohankkeina (SVT 2019). • Keskimääräiset hehtaarikohtaiset korvaukset pysyisivät vuoden 2019 ta- solla. Vuonna 2019 valtiolle hankitun kohteen korvaus oli keskimäärin 5424 euroa/ha, yksityisen suojelualueen 6429 euroa/ha ja ympäristö- tuen 2085 euroa/ha (Koskela ym. 2020). • Kitumaiden hehtaarikorvaukset olisivat varovaisen arvion mukaan nel- jäsosa metsämaan hehtaarikohtaisista korvauksista. • Suojelu jakautuisi valtion ja yksityisten maiden välillä seuraavissa suh- teissa: metsämaalla valtio 5 tai 10 % ja yksityiset vastaavasti 95 tai 90 %, ja kitumaalla valtio 10 % ja yksityiset 90 %. Jaon taustalla oli valtion metsänomistusosuus hemi- ja etelä- sekä keskiboreaalisella kasvilli- suusvyöhykkeellä, joka on noin 11 prosenttia. Metsämaalla tehdyllä vii- den prosentin osuuden laskelmalla tarkasteltiin vaikutusta kokonaiskus- tannuksiin (Taulukko 16). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 113 Taulukko 16. Arvio valtiontaloudellisista kustannuksista kaksinkertaistettaessa suojelupinta-ala nykyisestä hemi- ja etelä- ja keskiboreaalisilla vyöhykkeillä. Yhteensä Valtio Yksityiset ja muut 5-10%* 10%** 95-90%* 90%** Myynti valtiolle YSA Ympäristö-tuki MA tai LHH Metsämaa* , ha 592 000 29 600-59 200 562 400-532 800 129 352-122 544 179 968-170 496 224 960-213 120 28 120-26 640 Kitumaa**, ha 212 000 21 200 190 800 43 884 61 056 76 320 9 540 Yhteensä, ha 804 000 50 800-80 400 753 200-723 600 173 236-166 428 241 024-231 552 301 280-289 440 37 660-36 180 Yhteensä Valtio Yksityiset ja muut euroa/ha 5-10%* 10%** 4000*/1000** 95-90%* 90%** Myynti valtiolle 5424*/1356** YSA 6429*/1607** Ympäristötuki 2085*/521** MA tai LHH 2085/521* Metsämaa* milj.euroa 2 504,7-2 497,5 118,4-236,8 2 327,7-2 205,2 701,6-664,7 1 157,0-1 096,1 469,0-444,4 58,7-55,6 Kitumaa** milj. euroa 223,6 21,2 197,4 59,5 98,1 39,8 5,0 Yhteensä milj. euroa 2 728,3-2 721,1 139,6-258,0 2 525,1-2 402,6 761,1-724,2 1 255,1-1 194,3 508,8-484,1 63,6-60,5 * suojeluprosentti metsämaalla, ** suojeluprosentti kitumaalla. Yksityiset ja muut -suojelualue on jaettu edelleen suojelukeinoihin. Yksityiset ja muut sarakkeissa yhteenlasketut ja suojelukeinottaiset luvut esittävät ensiksi 95 suojeluprosentin mukaisen alan ja kustannuksen, sen jälkeen 90 suojeluprosentin mukaisen. Sen joh- dosta myös Yhteensä -sarakkeessa on ensiksi korkeampi luku. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 114 Näillä oletuksilla valtiontaloudellinen kustannusvaikutus korvauksista maanomistajille olisi noin 2,4–2,5 miljardia euroa. Yksityismailla suojelukorvaukset valtiolle hankittavia kohteita varten olisivat 724–761 miljoonaa euroa, yksityisiä suojelualueita varten noin 1,00–1,20 miljardia euroa ja ympäristötukikohteita varten noin 484–508 miljoonaa eu- roa. Määräaikaisen suojelun ja luonnonhoitohankkeiden pinta-ala on suhteessa pieni ja keskimääräinen kustannus vaikea arvioida, joten laskennallisesti käytettiin ympäris- tötuen korvaustasoa. Todennäköisesti puun hinta kuitenkin nousisi, mikä lisäisi valti- ontaloudellisia kustannuksia. Jos lisäsuojelu toteutettaisiin vuoteen 2030 mennessä vuosittainen korvausmäärä olisi noin 240-250 miljoonaa euroa. Jos tavoitevuosi olisi 2050 korvaukset olisivat noin 80 miljoonaa euroa vuodessa. Viime vuosina maanomistajille maksettaviin korvauksiin varattu summa on ollut keskimäärin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Maanomistajille maksettavien korvausten lisäksi valtiontaloudelle koituisi kustannuk- sia valtion talousmetsien siirrosta suojelualueiden taseeseen sekä suojelutoimia tote- tuttavien organisaatioiden henkilöstökustannuksista. Valtion metsien lisäsuojelu ai- heuttaisi noin 147–265 miljoonan euron kustannusvaikutuksen valtiolle tulojen las- kiessa (Taulukko 16). Erään haastatellun mukaan (Alaluku 7.2.1) mukaan jokaista suojelukorvauksiin saatua miljoonaa euroa kohden tulisi hallinnollista työtä varten saada 200 000–300 000 euroa, jotta suojelu voitaisiin toteuttaa. Hyödyntäen edeltä- vässä kappaleessa käytettyjä oletuksia sekä 25 prosentin arviota hallinnollisista kus- tannuksista, esimerkiksi metsänomistajille maksettavien korvausten lisäksi toimenpi- teet vaatisivat noin 625 miljoonaa euroa hallinnollisiin kustannuksiin. Siten valtionta- loudellinen kokonaiskustannus olisi noin kolme miljardia euroa, vuositasolla lasket- tuna noin 333 tai 103 miljoonaa euroa riippuen toteutusajasta. Laskelmissa käytetyt oletukset ovat vahvasti yksinkertaistettuja esimerkiksi siltä osin, että sekä suojelukorvauksiin tarvittavia määrärahoja että hallinnollista taakkaa kasvat- taisi entisestään määräaikaisten sopimusten uusiminen, mutta antavat käsitystä suo- jellun alan kaksinkertaistamiseen hemi- ja eteläboreaalisella ja keskiboreaalisella met- säkasvillisuusvyöhykkeillä vaadittavista merkittävistä valtiontaloudellisista lisäpanos- tuksista. Valtiontaloudelle aiheutuisi tulonmenetyksiä myös puunmyynnistä saatavan pääomaveron pieneneminen. 6.2.2.3 Luonnonhoidon lisääminen Luonnonhoitoa ei ole toteutettu aikaisemmin sellaisena kuin NP-skenaario esittää. Jaksollisessa luonnonhoidossa säästöpuiden lukumäärä nelinkertaistuisi 20 kappalee- seen hehtaarilla ja lehtipuuston osuus kasvaisi 5–15 prosentista 20–35 prosenttiin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 115 Jatkuvassa luonnonhoidossa säästöpuiden määrä pysyisi nykyisten suositusten ta- solla eikä lehtipuuston osuutta olla määritelty (Taulukko 3). Jotta omalla päätöksellä tehtäviä talousmetsien monimuotoisuutta edistäviä luonnonhoitotoimia voitaisiin tilas- toida kansallisesti ja raportoida EU:lle (luonnonhoitotoimista ja tilastojen asettamista kriteereistä riippuen), pitäisi luonnonhoitotoimien toteutukseen liittyä mm. pysyvyyttä ja paikkatietorajaus. Tämä taas edellyttäisi sopimusta yksityisen maanomistajan kanssa tai muuta todennetusta, esimerkiksi Metsähallituksen luonnonvarasuunnitel- mien seurantaa. Näiden vaatimusten vuoksi seuraavissa laskelmissa on oletuksena, että ainakin yksityisille metsänomistajille korvattaisiin menetetty tulo. Jaksollista luonnonhoitoa toteutettaisiin 2 285 000 hehtaarilla, eli 12 prosentilla metsä- maan kokonaispinta-alasta hemi-ja etelä- sekä keskiboreaalisilla vyöhykkeillä (Tau- lukko 10). Jatkuvaa luonnonhoitoa toteutettaisiin 822 000 hehtaarilla eli neljällä pro- sentilla metsämaan pinta-alasta. Kustannusarvioissa käytettiin pohjatietona alaluvussa 4.1.7.2. arvioituja kasvupaikka-, puulaji- ja kasvillisuusvyöhykekohtaisia nettotuloja vaihtoehtoiskustannuksena luon- nonhoidontoimien toteuttamisesta. Taulukon 17 laskelmassa on käytetty seuraavia ar- vioita tuotostappioista, jotka korvattaisiin metsänomistajlle: hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke: jaksollinen luonnonhoito 36–45 euroa/ha/v ja jatkuva luonnonhoito 77–105 euroa/ha/v; keskiboreaalinen vyöhyke: jaksollinen luonnonhoito 26–33 euroa/ha/v ja jatkuva luonnonhoito 28-44 euroa/ha/v. Laskelmissa käytettiin kullekin kasvupaikalle laskettua tuottotappiota painotettuna kasvupaikan osuudella kasvillisuusvyöhykkeen toimenpidepinta-alasta, jotta saatiin keskiarvo kasvatustavan kustannusvaikutukselle kasvillisuusvyöhykkeittäin. Joillekin kasvupaikoille oli laskettu Motti-laskelmissa sekä kuusi- että mäntyvaltaisten metsiköiden tuottotappiot (Tuok/MT, Mtkg). Näiden perus- teella keskiarvoisille kustannusvaikutuksille saatiin ala- ja yläraja. Mäntyvaltaisuus Tuok-/MT-kasvupaikalla aiheutti yleensä pienemmän kustannusvaikutuksen lukuunot- tamatta keskiboreaalisen vyöhykkeen jaksollista luonnonhoitoa, jossa vaikutus oli pie- nempi. Mtkg-kasvupaikalla tuottotappiot olivat negatiivisia, joten keskiarvolaskel- massa käytettiin niiden sijasta nollaa (metsänomistaja ei maksaisi valtiolle toimenpi- teen toteuttamisesta, mutta ei saisi siitä korvaustakaan). Hehtaarikohtaiset kustannuk- set laajennettiin koskemaan NP/LP-skenaarioita käyttämällä kunkin kasvupaikan ske- naariolaskelmissa käyttettyä osuutta pinta-aloista. Näiden pohjalta laskettiin luonnon- hoidon vuosittaisten valtiontaloudellisten kustannusten olevan 117–147 miljoonaa eu- roa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 116 Taulukko 17. Arvio valtiontaloudellisista kustannuksista lisättäessä luonnonhoitoa skenaarion NP-mukaisesti hemi- ja etelä- ja keskiboreaalisilla vyöhykkeillä. Kustannuksia pienentäisi, jos jatkuvaan luonnonhoitoon laskettaisiin mukaan Metsä- hallituksen tavoite jatkuvapeitteisestä kasvatuksesta noin neljäsosalla metsistä. Kun myös monilla kunnilla ja seurakunnilla on tavoitteena lisätä jatkuvaa kasvatusta, ske- naarion asettama tavoite voitaisiin saavuttaa julkisomisteisilla mailla ilman korvaustar- vetta. Metsien säilymistä jatkuvassa kasvatuksessa voitaisiin seurata metsänkäyttöil- moituksista siltä osin, kun niiden luokittelu vastaa jatkuvaa kasvatusta. Myös jaksolli- sen luonnonhoidon toimista osa voitaisiin sisällyttää valtion talousmetsien hoitoon, mikä vähentäisi hallinnollista taakkaa ja -kustannuksia. Kustannusvaikutus tuottovä- hennyksenä olisi kuitenkin sama kuin yksityismetsissä – vaikka sitä ei korvattaisi met- sänomistajalle, se vähentäisi valtion tuloja. Myös metsäsertifioinnin suojavyöhykkei- den tai -kaistojen hoito jommankumman luonnonhoidonmallin mukaisesti vähentäisi pinta-alaa, jolta korvausta olisi maksettava. Luonnonhoidon kustannukset on laskettu tässä NP/LP-skenaarioiden mukaisesti an- netuilla luonnonhoidontoimilla. Jos luonnonhoidon vaatimuksia lahopuun ja sekapuus- ton määrästä pienennettäisiin, korvattavat kustannukset myös vastaavasti laskisivat. Metsänomistajat suhtautuvat luonnonhoitoon myönteisesti, mikä todennäköisesti vä- hentää hallinnollisia kustannuksia. Myös metsäammattilaiset ovat tuoneet säästöpui- den jättämisen hakkuualueelle hyvin esille neuvontatyössä, sillä yli puolet metsän- omistajista oli saanut neuvoja säästöpuista vuosien 2016–2019 aikana ja vajaa viides- osa tätä aiemmin (Hänninen ym. 2020). Luonnonhoidon toteuttamisessa tulisi ottaa huomioon tavoitteet hiilinielujen sekä riis- tanhoidon edistämiseksi ja kehittää toimenpiteitä ja ohjauskeinoja, joilla useampi ta- voite saavutettaisiin samanaikaisesti. Tämä olisi kustannusvaikuttavaa ohjausta val- tion talouden näkökulmasta. Pinta-ala, ha Kustannukset, milj. euroa/v H/E-bor K-bor Yhteensä H/E-bor K-bor Yhteensä Jaksollinen luonnonhoito 1 435 000 850 000 2 285 000 51,7–64,8 22,1–23,8 73,8–88,4 Jatkuva luonnonhoito 367 000 454 000 822 000 28,3–38,5 15,0–20,0 43,2–58,5 Yhteensä 117,0–146,9 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 117 6.2.3 Ohjauskeinoyhdistelmät Edellisen luvun laskelmissa oletettiin suojelun lisäyksen edistämisessä käytettävän nykyisiä METSO-ohjelman keinoja. METSO:ssa ohjauskeinoina ovat olleet informaa- tio-ohjaus ja taloudelliset korvaukset menetetyistä tuloista. Nämä eivät kuitenkaan to- dennäköisesti riittäisi METSO:n tavoitteisiin verrattuna moninkertaisen pinta-alan saa- vuttamiseen, koska METSO:nkin tavoitteiden saavuttaminen vaatisi lisäkeinoja (Hohti ym. 2019). Talousmetsien luonnonhoitoon sellaisena, kun se on NP/LP-skenaarioissa esitetty, ei ole tällä hetkellä olemassa ohjausta. Informaatio-ohjaus. Jotta metsänomistajat saataisiin tarjoamaan riittävästi kohteita suojeluun ja kiinnostumaan luonnonhoidosta, tarvittaisiin mittava kampanja tunnettuu- den lisäämiseksi. Vuonna 2015 kaksi kolmasosaa metsänomistajista oli vähintään kuullut METSO-ohjelmasta (Koskela 2017). Metsäammattilaiset ovat tärkeässä roo- lissa METSO-ohjelman tunnettuuden lisäämisessä. Suomalainen metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan METSO-ohjelmasta oli kolmen edellisen vuoden (2016– 19) aikana kerrottu 21 prosentille vastaajista ja suurin piirtein samalle osuudelle oli selvitetty siitä aiemmin, eikä heillä ollut tarvetta lisäselvitykseen (Hänninen ym. 2020). METSO:n väliarvioinnissa (Hohti ym. 2019) esitettiin useita viestinnän kehittämistoi- mia ja kanavia sekä esitettiin tarve viestinnän resurssoimiseksi. Metsäammattilaisten, esimerkiksi metsäyhtiöiden, metsänhoitoyhdistysten ja muiden metsäpalveluyritysten, rooli on merkittävä ja METSO-kohteista maksettavan välityspalkkion tulisi olla riittävän suuri kannustamaan heitä neuvomaan metsänomistajia monimuotoisuuden turvaami- sessa eri tavoin. Tuuppaus. Tuuppaustoimilla voitaisiin lisätä metsänomistajien kiinnostusta ja siten kohteiden tarjontaa, mikä todennäköisesti vähentäisi suojeluhehtaarikohtaisia viestin- täkustannuksia. Tuuppaustoimien suunnittelu edellyttäisi metsänomistajan suojeluun liittyvän päätöksentekotilanteen hyvää tuntemusta, jonka pohjalta suojelu- tai luonnon- hoitopäätöksestä pyrittäisiin tekemään mahdollisimman vaivatonta ja houkuttelevaa. Esimerkiksi metsävaratietojärjestelmässä on tuotu esiin kohteita, jotka sen puusto- ja käsittelytietojen perusteella voisivat olla potentiaalisia METSO-kohteita.Tuuppaus toi- misi muiden keinojen rinnalla. Luonnonsuojelubiologisten kriteerien väljentäminen. METSO-kriteerit ovat toimi- neet hyvin suojelukohteiden valinnassa ja niitä soveltaen on saatu luontoarvoiltaan tärkeimpiä kohteita monimuotoisuuden turvaamisen piiriin. METSO:n tavoitteiden saa- vuttaminen vuoteen 2025 mennessä näyttää todennäköiseltä ainakin pysyvien suoje- lualueiden osalta. Jos kuitenkin pinta-alamäärä kasvaa olennaisesti, kriteerit täyttä- vien kohteiden löytäminen on yhä vaikeampaa, varsinkin kun halukkaimmat metsän- omistajat ovat jo tarjonneet kohteitaan aikaisemmin. Kriteerien väljentäminen toisi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 118 suojelun piiriin luontoarvoiltaan vielä kehittyviä alueita, mikä lisäisi potentiaalista tar- jontaa ja vähentäisi kustannuksia. Esimerkiksi ympäristötukikohteet ovat olleet ensisi- jaisesti metsälain 10 §:n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai monimuotoi- suusarvoltaan muuten tärkeitä elinympäristöjä. Kompensaatiomekanismit. METSO:n väliarvioissa (Hohti ym. 2019) ehdotettiin kom- pensaatiomekanismin käyttöönottoa yritysten aiheuttamien ekologisten haittojen kom- pensoimiseksi. Erilaiset hiilikompensaatiomallit ovat toimineet jo pitkään monissa maissa ja myös Suomessa on käynnissä useita hankkeita (Laita ym. 2021). Hehtaariperusteinen tuki. Luonnonhoidon edistämiseksi voitaisiin kehittää pinta- alaan perustuva metsien rakennepiirteiden kannustejärjestelmä metsänomistajille. Rakennepiirteiden kriteerien tulisi olla tarpeeksi vaativia ja aiheuttaa myös tulon me- netyksiä, jolloin perusteet kannusteelle ovat olemassa. Rakennepiirteiden tuen ehtona haetuilla kuvioilla pitäisi esiintyä esimerkiksi kolme kriteeriä seuraavista rakennepiir- teistä. 1. Vanhojen ja kookkaiden puiden esiintyminen (säästöpuut yli 20 cm 30 kpl/ha) 2. Lahopuut (yli 10 m3/ha) 3. Riistatiheiköt (väh. 5 kpl /ha ja 5 % pinta-alasta) 4. Sekapuusto (max 60 % pääpuulajia, väh. 20 % lehtipuita, 20 % toista havupuulajia) Rakennepiirteiden edistämisessä voisi olla mukana kokonaisina kuvioina vanhat met- sät, lehdot, vaihettumisvyöhykkeet, majavatulvikot ja tulvametsät. Riistan suojapaikkojen verkoston turvaamiseksi sopiva vähimmäisosuus riistatiheikkö- jen jättämiselle on 5 % pinta-alasta (Haara ym. 2021). Nuoren metsän kunnostuksen kriteereissä tulisi huolehtia sekametsäluonteen säilyttämisestä karuja kasvupaikkoja lukuun ottamatta tai karuilla kasvupaikoilla siten, ettei puulajikoostumusta kavenneta aiemmasta. Mustikan kasvun ja metsäkanalintujen talviravinnon turvaamiseksi pää- puulajin lisäksi taimikoissa tulisi säästää muita puulajeja vähintään 20 % jäljelle jää- västä runkoluvusta ja pohjapinta-alasta. Vähintään kolmen puulajin vaatimus olisi suo- siteltava tavoite. Erityisesti kuusikoissa sekapuustoisuusvaatimus voi vaatia toteutusta jopa kasvatettavan puuston kustannuksella, jotta kuusettumiseen ja erityisesti puhtai- siin kuusikoihin muutoin liittyvät vakavat vahinkoalttius- ja monimuotoisuusongelmat voidaan välttää (Miettinen ym. 2019). Pinta-alaan perustuva rakennepiirretuki voisi olla 20–50 euron luokkaa hehtaarilta vuodessa ja maanomistaja sitoutuisi säilyttämään rakennepiirteet metsissään tietyn VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 119 sitoumuskauden ajaksi. Maanomistaja voisi hakea tuen kevyellä suunnitelmalla ilmoit- taen, millä alueella hänen metsässään on mitäkin tuen täyttäviä ominaisuuksia ja ra- kennepiirteitä. Metsäkeskuksen Metsään.fi -järjestelmä voisi toimia tuen haussa. Tuki voitaisiin myöntää hakemuksen perusteella ja se voitaisiin periä takaisin tarkistusten jälkeen, mikäli tarkistuskäynnillä myöhemmin havaitaan, että kriteerit eivät ole täytty- neet. Tuen tavoitteena olisi lisätä lukuisille lajeille tärkeitä rakennepiirteitä laajoilla pinta-aloilla. Luonnonhoitosuunnitelma. Luonnonhoitotoimien kohdentaminen niiden metsän- omistajien metsiin, jotka ovat kiinnostuneita luontoarvojen turvaamisesta on kustan- nustehokasta. Vuoden 2008 valtioneuvoston periaatepäätöksessä Etelä-Suomen met- sien monimuotoisuuden toimintaohjelmasta (METSO) vuosille 2008–2016 ehdotettiin luonnonhoitosuunnitelmaa yhtenä keinona monimuotoisuuden turvaamiseksi yksityis- metsissä (VNP 2008). Keinoa ei ole otettu käyttöön. Tilakohtainen luonnonhoitosuun- nitelma voisi sisältää mahdollisten pysyvien suojelukohteiden lisäksi ympäristötukiso- pimuksia sekä jaksottoman ja jaksollisen luonnonhoidon toimia. Suunnitelmassa tulisi olla selkeä pinta-alarajaus. Elinympäristöjen erikoispiirteet voitaisiin ottaa huomioon suunnitelmassa. Metsänomistaja sitoutuisi suunnitelmaan sovituksi ajaksi. Metsäkes- kus voisi valvoa suunnitelman noudattamista metsänkäyttöilmoitusten perusteella. Luonnonhoitotoimien harjoittamisesta osana arkimetsänhoitoa (vrt. Monimetsä-hanke) on hyötyä metsien monimuotoisuudelle.Ilman metsänomistajan sitoumusta toimenpi- teet eivät kuitenkaan lisää suojelupinta-alaa nykyisillä tilastointikriteereillä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 120 7 Politiikkojen yhteensopivuus ja ristiriidat Luvuissa 3-4 esitettyjen toimenpiteiden ja alaluvussa 4.2. esitettyjen NP ja LP-ske- naarioiden sekä luvussa 6 tarkasteltujen ohjauskeinojen ristikkäisvaikutuksia ja syner- gioita tarkastellaan muiden metsiin kohdistuvien politiikkatavoitteiden, erityisesti ilmas- topolitiikan ja puuntuotannon näkökulmista. Alaluvussa 4.2. esitetyissä NP- ja LP-skenaarioissa oletuksena olleet suojelu- ja luon- nonhoitotoimien lisääminen olisivat lähtökohtaisesti yhteensopivia metsien ja soiden luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen keskittyvien politiikkojen ja ohjelmien kanssa, kuten kansallinen biodiversiteettistrategia (VNP 2012), sen toimintaohjelma (Suomen… 2013) ja niiden arviointi (Auvinen ym. 2020), METSO-ohjelma 2014–2025 (VNP 2014), Helmi-elinympäristöohjelma (Helmi-elinympäristöohjelman… 2020), EU:n biodiversiteettistrategia vuoteen 2030 (Euroopan komissio 2020), Luonnonsuojelulaki (1096/1996) (päivitys vuonna 2021) sekä Luonnonsuojeluasetus (160/1997). Hakkui- den keskittyminen suojelu- ja luonnonhoidon toimenpiteiden ulkopuolella oleviin ta- lousmetsiin heikentää kuitenkin näiden metsien monimuotoisuutta. Suomen metsäsektorin (ml. metsien käyttö, metsätalous, metsäteollisuus) toiminnan kannalta tärkeimmät muut metsiin kohdistuvat politiikkatavoitteet asetetaan Metsä- laissa (1996/1093) ja valtioneuvoston asetuksessa metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä (1308/2013), Kansallisessa metsästrategiassa 2025 (Maa- ja metsätalousmi- nisteriö 2019), Suomen biotalousstrategiassa (2014), kansallisessa energia- ja ilmas- tostrategiassa vuoteen 2030 (Valtioneuvoston…2016) ja vesienhoitolaissa (Laki ve- sienhoidon…(1299/2004)). Lisäksi politiikkatavoitteita asetetaan kulloinkin voimassa olevassa hallitusohjelmassa. Laajan sidosryhmäyhteistyön pohjalta laadittu Kansalli- nen metsästrategia 2025 kokoaa yhteen tärkeimmät tavoitteet. Strategiassa tavoitel- laan kokonaisvaltaista kestävää kehitystä, ja se onkin hyvin yhdensuuntainen muiden politiikkojen tavoitteiden kanssa. Sen toimeenpanoa vahvistavat ja täsmentävät alu- eelliset metsäohjelmat. Seuraavassa, tämän selvityksen aikaisempiin lukuihin, johtopäätöksiin ja kirjallisuu- teen pohjautuvassa analyysissä on poimittu olennaisimmista metsäsektoria koske- vista politiikoista sellaiset tavoitteet, jotka koskevat luonnon monimuotoisuuden tur- vaamisen toimintaympäristöä. Taulukossa 18 on esitetty tärkeimmät metsiä koskevat politiikkatavoitteet ja alaluvussa 4.2. esitettyjen NP- ja LP- skenaarioiden yhteensopi- vuus niiden kanssa suojelualueiden lisäämisen ja luonnonhoidon lisäämisen osalta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 121 erikseen. Politiikkatavoitteet on koottu metsäsektoriin kohdistuvista tärkeimmistä poli- tiikoista, jotka on lueteltu taulukon selitteen lopussa. Skenaarioihin sisältyvien metsien suojelutoimenpiteiden ja luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutuksia on tarkasteltu erik- seen, koska niiden vaikutukset saattavat johtua eri syistä tai olla eri suuntaisia. Ske- naarion kokonaisvaikutukset on arvioitu näiden pohjalta ottaen huomioon myös ske- naarion vaikutukset metsätalouden piirissä säilyvissä metsissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että talousmetsien luonnonhoitotoimien lisäyksellä on suojelutoimia vähemmän negatiivisia vaikutuksia muihin metsiin kohdistuvien politiik- katavoitteiden saavuttamiseen. Erityisesti biotalouden ja liiketoiminnan edellytysten nähtiin heikkenevän suojelutoimien lisäämisen takia. NP- ja LP-skenaarioiden edellyt- tämillä pinta-aloilla alueelliset vaikutukset biotalouteen voisivat olla hyvinkin merkittä- vät. Vaikutukset monimuotoisuuden turvaamiseen ovat kaksijakoiset: toimenpidealu- eilla luonnon monimuotoisuuden tilaa voidaan parantaa, mutta talousmetsissä moni- muotoisuus saattaa vähetä hakkuiden laajentuessa ja voimistuessa. Vaikutukset lajis- toon riippuvat myös toimenpiteistä ja niiden kohdealueista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 122 Taulukko 18. Tärkeimpien metsiä koskevien politiikkatavoitteiden ja NP- ja LP-skenaarioiden yhteensopivuus suojelualueiden ja luonnonhoidon lisäämisen osalta Politiikkatavoite Suojelualueiden lisäys Luonnonhoidon lisäys Skenaarion vaikutus YMPÄRISTÖ, BIODIVERSITEETTI JA VESISTÖT metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy (1, 2) + / - + + / - metsätalouden aiheuttamat vesistöhaitat minimoidaan (1, 6) + + + METSIEN TERVEYS, KASVU JA PUUNTUOTANTO kotimaisen puupohjaisen energian tuotanto lisääntyy (1) - - - metsävarat ovat runsaat, terveet ja hyväkasvuiset (1, 2, 3, 5) + / - + + metsätalous on aktiivista, kestävää ja monipuolista (1, 2, 3, 4) - + + / - ILMASTO metsien monipuolistuva hoito ja käyttö tukevat ilmastonmuutoksen hillintää (1, 2, 5) + / - + + / - metsien monipuolistuva hoito ja käyttö tukevat ilmastonmuutokseen sopeutumista (1, 2, 5) + + + puuttomien alueiden metsittäminen (2, 3, 5) e e e BIOTALOUS, MONIPUOLINEN LIIKETOIMINTA JA SOSIAALISET VAIKUTUKSET monipuolinen liiketoiminta kasvaa (1, 4) + / - e /+ + / - metsänomistajien ansaintamahdollisuudet lisääntyvät ekosysteemipalveluita kaupallistamalla + / e + / e + / e biotalouden rooli kestävässä kehityksessä (1, 2, 4) + + + metsien virkistyskäyttö ja terveysvaikutukset kasvavat (1) - / e / + e / + e / + Selitteet: + = edistää tavoitteen saavuttamista, - = heikentää tavoitteen saavuttamista, e = ei merkitystä 1 = Kansallinen metsästrategia 2025, 2 = Hallitusohjelma, 3 = Metsälaki, 4 = Biotalousstrategia ja 5 = Kansallinen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030, 6 = Vesien hoitolaki VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 123 Ympäristö, biodiversiteetti ja vesistöt Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy Suojelualueiden lisäys + / - Kestävää metsätaloutta edistävissä politiikoissa yhtenä tavoitteena on metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttä- minen, jota esitetty suojelualueiden lisäys edistäisi huomattavasti erityisesti vanhojen metsien elinympäristöjen ja lahopuusta riippuvaisten lajien osalta. Skenaarioissa lisäsuojelu oli kohdennettu etenkin iäkkäisiin ja rakennepiirteil- tään edustaviin metsä- ja kitumaan kohteisiin. Niissä on todennäköisesti jo läh- tötilanteessa lajistoarvoja, jotka voivat kehittyä nopeasti tarkastelujaksolla. Kui- tenkin lisäsuojelun seurauksena hakkuita voidaan joutua tekemään laajemmilla alueilla, kuten skenaariolaskelmien tulokset osoittavat. Tällä voi olla negatiivisia vaikutuksia monimuotoisuuden kokonaisuuden kannalta. Laajemmilla alueilla tehtävillä hakkuilla voi olla negatiivisia vaikutuksia mustikkasatoihin ja sitä kautta myös mustikkaa ravintonaan käyttäviin metsäkanalintuihin. Luonnonhoidon lisäys + Skenaariolaskelmissa käytetyt luonnonhoidon toimet vahvistaisivat ekologisesti kestävää metsätaloutta puuntuotannossa olevissa metsissä. Näillä olisi merkitystä tietyille talousmetsissä eläville lahopuuta ja vanhoja puita tarvitseville eliöille ja myös monille riistalajeille. Metsätalouden aiheuttamat vesistöhaitat minimoidaan Suojelualueiden lisäys: + Luonnonsuojelualueiden perustaminen vähentäisi puuntuotannossa olevien metsien pinta-alaa ja siten näiltä alueilta koituvia ve- sistöhaittoja. Lisääntyvät hakkuut talousmetsissä voisivat lisätä vesistövaikutuk- sia, mutta vesistöjen leveämpien suojakaistojen käyttö vähentäisi haittoja. Luonnonhoidon lisäys + Peitteinen metsänkasvatus erityisesti turvemailla vaikuttaisi myönteisesti alueen veden pinnan vaihteluun ja huuhtoumien vähe- nemiseen. Huuhtoumia vähentäisi luonnonhoitotoimien sijoittaminen suoja- vyöhykkeinä vesistöjen varrelle, silloin kun se on mahdollista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 124 Metsien terveys, kasvu ja puuntuotanto Kotimaisen puupohjaisen energian tuotanto lisääntyy Suojelualueiden lisäys - Suojelualueilta ei kertyisi lainkaan energiapuuta eikä metsähaketta. Luonnonhoidon lisäys - Vaikutukset riippuvat luonnonhoitotoimista. Jatkuva- peitteinen kasvatus ja säästöpuiden lisääminen vähentävät energiapuun saan- tia. Sen sijaan aikaisemmat harvennukset lehtipuusekoituksen aikaansaa- miseksi lisäävät potentiaalisen energiapuun määrää. Metsävarat ovat runsaat, terveet ja hyväkasvuiset Suojelualueiden lisäys + / - Lisäsuojelu kasvattaisi suojelualueiden metsäva- roja ja lisäisi lajiston monimuotoisuutta, mikä edistää resilienssiä uhkia vastaan. Metsän ikääntyessä kasvu kuitenkin hidastuu ja metsätuhoriski kohoaa. Suojelu vähentää biotalouden käytettävissä olevaa metsäpinta-alaa pysyvästi. Luonnonhoidon lisäys + Metsän kiertoajan pidentäminen vähentää lyhyellä aikavälillä puun tarjontaa, ja pidemmällä aikavälillä lisää tukin tarjontaa, mutta vähentää kuitupuun ja energiapuun tarjontaa. Luonnonhoidon lisääminen kas- vattaisi lajiston monimuotoisuutta, joka edistää resilienssiä uhkia vastaan. Jat- kuvapeitteisessä kasvatuksessa esimerkiksi juurikääpä voi olla suurempi on- gelma kuin tasaikäisrakenteisessa kasvatuksessa. Metsätalous on aktiivista, kestävää ja monipuolista Suojelualueiden lisäys - Suojelualueilla ei toteutettaisi metsätaloutta. Metsä- talouden kokonaiskuvassa perustettavilta suojelualueilta talousmetsiin siirtyvät hakkuut voisivat vähentää metsätalouden kestävyyttä. Luonnonhoidon lisäys + Luonnonhoidon toimet edistäisivät erityisesti metsä- talouden monipuolisuutta ja kestävyyttä. Metsänomistajat, jotka painottavat luonnonsuojelua omistustavoitteissaan, saattaisivat aktivoitua myös metsäta- loudellisesti, jos he voisivat ylläpitää monimuotoisuutta käyttämällä luonnonhoi- don toimenpiteitä talousmetsissä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 125 Ilmasto Metsien monipuolistuva hoito ja käyttö tukevat ilmastonmuutoksen hillintää Suojelualueiden lisäys + / - Suojelualueet varastoivat hiiltä puustoon ja maa- perään kangas- ja turvemailla. Suojelun myötä maaperän hiilivarasto lisäntyy ja puuston hiilivarasto säilyy. Puuston ikääntyessä sen kasvu heikkenee ja hiilen sitoutuminen vähenee, mutta varasto pysyy suurena. Toisaalta skenaarioiden mukaisesti hakkuita joudutaan tekemään laajemmilla alueilla, puuston ikära- kenne nuorenee ja puustoon sitoutuneen hiilen määrä siten pienenee koko met- sätalousalueella. Suojelualueilta ei myöskään saada fossiilisia raaka-aineita korvaavaa puuta tai raaka-ainetta hiiltä pitkäaikaisesti sitoviin puutuotteisiin. Luonnonhoidon lisäys + Luonnonhoidon toimet lisäävät puustoon ja maape- rään sitoutunutta hiiltä. Talousmetsät tuottavat fossiilisia raaka-aineita korvaa- vaa puuta. Metsien monipuolistuva hoito ja käyttö tukevat ilmastonmuutokseen sopeutu- mista Suojelualueiden lisäys + Monimuotoisuuden lisääntyminen edistää metsien sopeutumista ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin ääri-ilmiöihin ja tuholaisiin. Suojelualueiden lisäys parantaa lajiston säilymisedellytyksiä muuttuvassa il- mastossa. Luonnonhoidon lisäys + Sekapuustoisuus ja monimuotoisuuden lisääntymi- nen lisäävät metsien sopeutumista ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin ääri- ilmiöihin ja tuholaisiin. Puuttomien alueiden metsittäminen Suojelualueiden lisäys ei merkitystä Suojelualueiden perustaminen vähen- tää joutomaiden tarjontaa metsitystä varten, mutta ei vaikuta esimerkiksi turve- tuotannosta poistuneiden alueiden metsittämiseen. Tässä tarkastelluissa ske- naariolaskelmissa ei ollut mukana joutomaita. Luonnonhoidon lisäys ei merkitystä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 126 Biotalous, monipuolinen liiketoiminta ja sosiaaliset vaikutukset Monipuolinen liiketoiminta kasvaa Suojelualueiden lisäys + / - Jos suojelualueella ei ole kysyntää matkailukäy- tössä, alueella ei ole liiketoimintaa metsätalouden loppuessa. Laajemmilla suo- jelualueilla monipuolinen suojelualueverkosto tukee virkistyskäyttöä, metsän terveysvaikutuksiin liittyvää yrittäjyyttä ja luonnontuotealaa. Kehittyvä vihreä inf- rastruktuuri parantaa matkailun mahdollisuuksia sekä lisää alueellista houkutte- levuutta. Luonnonhoidon lisäys ei merkitystä / + Puuntuotantoon liittyvä liiketoiminta jatkuu alueella. Muuta liiketoimintaa ei välttämättä synny. Monipuolinen metsien hoito voi kuitenkin tukea virkistyskäyttöä ja luonnontuotealaa. Lisääntyvä lehti- puusto ja mustikan peittävyys edistävät riistan elinmahdollisuuksia luonnonhoi- don alueilla ja lisääntyvät mustikan ja puolukan sadot parantavat näillä alueilla luonnontuotealan kannattavuutta. Mustikan peittävyys kuitenkin vähenisi lisään- tyvien hakkuiden seurauksena. Metsänomistajien ansaintamahdollisuudet lisääntyvät ekosysteemipalveluita kau- pallistamalla Suojelualueiden lisäys + / e Maanomistajat, jotka eivät halua käyttää osaa metsistään metsätaloudellisesti, saavat tuloja monimuotoisuuden turvaami- sesta. Metsätaloudellisesti aktiiville metsänomistajille menetyt tulot korvataan suojelusopimuksessa. Luonnonhoidon lisäys + / e Luonnonhoidon lisäyksen vaikutus metsänomis- tajien ansaintamahdollisuuksiin riippuu luonnonhoidon korvausmenettelystä. Mustikan ja puolukan lisääntyvä satoisuus ja riistalle koituvat hyödyt voivat hyö- dyttää metsänomistajia ja paikallistaloutta niillä alueilla, joilla luonnonhoitoa teh- täisiin. Muualla mahdollisuudet vähenisivät. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 127 Biotalouden rooli kestävässä kehityksessä Suojelualueiden lisäys + Kansainvälisten ja EU:n tavoitteiden saavuttaminen metsävarojen hoidossa voi lisätä metsänkäytön hyväksyttävyyttä ja vaikuttaa positiivisesti kaikkien metsätaloustuotteiden kysyntään kansainvälisesti. Luonnonhoidon lisäys + Kansainvälisten ja EU-tavoitteiden saavuttaminen metsävarojen hoidossa voi lisätä metsänkäytön hyväksyttävyyttä ja vaikuttaa positiivisesti metsätaloustuotteiden kysyntään kansainvälisesti. Metsien virkistyskäyttö ja terveysvaikutukset kasvavat Suojelualueiden lisäys - / e / + Valtion suojelualueiden lisäys voi edistää vir- kistyskäyttöä joidenkin virkistyskäyttömuotojen (esim. samoilu, luonnon tark- kailu) osalta, mutta lopettaa joidenkin virkistysmuotojen harjoittamisen (esim. metsästys, moottoriajoneuvoilla liikkuminen luonnossa). Yksityisten suojelualu- eiden lisäyksen vaikutus virkistyskäyttöön olisi todennäköisesti vähäinen. Suo- jelualueiden metsät säilyvät puustoisina ja monipuolisina ympäristöinä ja edistä- vät siten metsistä saatavia terveysvaikutuksia. Koko metsäalueella hakkuut li- sääntyisivät muilla kuin suojelualueilla, millä saattaisi olla haitallisia vaikutuksia niiden virkistyskäyttöön. Luonnonhoidon lisäys e / + Luonnonhoidon lisäyksellä ei todennäköisesti olisi juurikaan vaikutusta virkistyskäyttöön. Se kuitenkin monipuolistaisi metsiä, minkä monet kokevat myönteisenä. Lisääntyvät marjasadot ja riista parantavat myös virkistyskäytön edellytyksiä luonnonhoidon alueilla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 128 8 Johtopäätökset 8.1 Suojelun ja talousmetsien luonnonhoidon taloudelliset ja ekologiset vaikutukset 8.1.1 Taloudelliset vaikutukset Keskeisiä metsätaloustoiminnan kehittämiskohteita monimuotoisuuden turvaamiseksi ovat vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelu ja hakkuiden ulkopuo- lelle jättäminen, kuolleen puuston parempi säästäminen hakkuissa, järeiden elävien säästöpuiden määrän kasvattaminen uudistushakkuissa sekä luonnonhoidollinen ku- lotus (Korhonen ym. 2016). Erityisesti iäkkään elävän lehtipuuston ja järeän kuolleen lehtipuuston säilyttäminen metsissä on tärkeää, koska useat niistä riippuvaiset lajit ovat uhanalaisia. Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta on olennaista, että lehti- puuston annetaan ikääntyä ja kuolla, jotta muodostuu vanhojen elävien ja järeiden kuolleiden lehtipuiden jatkumo. Tässä selvityksessä tarkasteltiin metsäluonnon monimuotoisuuden parantamisen kus- tannusvaikutuksia. Metsikkötason laskelmatulosten mukaan talousmetsien luonnon- hoitotoimien ja jatkuvapeitteinen kasvatuksen lisääminen vähentävät hakkuukertymiä ja nettotuloja varsinkin eteläisen Suomen kivennäismailla. Näillä alueilla hakkuukerty- miä ja nettotuloja vähentävät erityisesti aikaisemmat ja voimakkaammat harvennukset lehtipuusekoituksen säilyttämiseksi. Pohjoiseen päin mentäessä luonnonhoitotoimien ja jatkuvapeitteisen kasvatuksen lisäämisen vaikutukset hakkuukertymiin ja nettotuloi- hin jäävät pienemmiksi. Turvemailla vaikutukset ovat pienemmät kuin kivennäismailla. Kustannustehokkainta olisi siten kohdentaa luonnonhoitotoimien lisääminen maan pohjoisosiin ja turvemaille, mutta monimuotoisuuden turvaamisen kannalta olisi tär- keää suunnata näitä toimia myös eteläiseen Suomeen ja kivennäismaiden kohteisiin, kuten lehtoihin. Suojelun ja talousmetsien luonnonhoitotoimien voimakas lisääminen voi aiheuttaa sen, että metsäteollisuuden käyttöön ei riitä kotimaista raakapuuta ja/tai talousmetsät selvästi nuorentuvat. Skenaariotarkasteluissa oletuksena oli varsin suuret suojelu- pinta-alojen lisäykset. Esimerkiksi suojelualueiden pinta-alan kaksinkertaistaminen hemi- ja eteläboreaalisen ja keskiboreaalisen vyöhykkeen metsä- ja kitumailla vuo- desta 2016 vuoteen 2051 tarkoittaisi noin 23 000 hehtaarin vuosittaista lisäsuojelu- pinta-alaa. Tarkasteluissa oletuksena oli, että suojeluun siirrettiin mm. vanhoja ja jä- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 129 reäpuustoisia kohteita ja että luonnonhoitotoimenpiteinä lisättiin esimerkiksi lehtipui- den osuutta ja säästöpuiden määrää nykyisiin käytäntöihin verrattuna. Suojelun ja ta- lousmetsien luonnonhoitotoimien sekä hakkuukertymätavoitteen (72,4 milj. m3/v => 80,0 milj. m3/v) voimakas lisääminen tarkoitti hakkuiden kokonaispinta-alan kasva- mista. Tarkastelujen mukaan luonnonhoitotoimien ja poimintahakkuiden lisäämisestä aiheutuvat pienemmät nettotulot voitiin tiettyyn rajaan asti kompensoida lisäämällä uu- distushakkuiden pinta-alaa ja niistä saatavia nettotuloja. Tämä johti kuitenkin pidem- mällä aikavälillä puuston kokonaistilavuuden pienemiseen ja metsien nuorentumiseen. Näitä tuloksia tukevat Luonnonvarakeskuksen hakkuumahdollisuusarviot, joissa ei ole otettu huomioon suojelu- ja luonnonhoitopinta-alojen mahdollista lisääntymistä. Puun- tuotannon metsämaalle laskettu suurin ylläpidettävissä oleva aines- ja energiapuuker- tymä vuosille 2016–2025 on 80,5 milj. m3/v ja sen ennakoidaan olevan noin 89 milj. m3/v vuosina 2026–2045 (Luonnonvarakeskus 2020). Koko Suomen tasolla korkeampi hakkuukertymä tuottaa suuremman puuntuotannon nettonykyarvon. Suojelun lisääminen pienentää nettonykyarvoa, koska hakkuutuloja ei muodostu suojelualueilta. Myös luonnonhoitotoimien lisääminen pienentää net- tonykyarvoa, koska luonnonhoitotoimien toteuttaminen hakkuiden yhteydessä pienen- tää hakkuiden kannattavuutta. Kustannustehokkuuden perusteella ei voi päätellä suojelun ja luonnonhoidon optimaa- lista tasoa. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kustannustehokkuus on kuiten- kin sitä heikompi, mitä korkeampi on puun kysyntä. Tämä johtuu pitkälti monimuotoi- suusvuodosta. Suojelu ja luonnonhoitotoimet lisäisivät monimuotoisuutta yhtäällä, mutta samalla vähentäisivät puun tarjontaa. Tämän vuoksi puun hinnat nousisivat, mikä puolestaan vähentäisi puun kysyntää. Toisaalta puun hinnan nousu voisi lisätä hakkuita ja puun tarjontaa ja näin ollen vähentää monimuotoisuutta talousmetsien nuorentuessa. Suojelun vaikutusten on todettu jäävän pieniksi metsänomistajille, mutta sen on todettu nostavan metsäteollisuuden tuotantokustannuksia (Leppänen ym. 2005, Hänninen ja Kallio 2007). Puun hinnan nousu nostaisi myös suojelusta maksettavia korvauksia. Suojelupinta-alan ja talousmetsien luonnonhoidon voimakas lisääminen aiheuttaisivat huomattavia kustannuksia valtiolle edellyttäen, että myös luonnonhoidosta maksettaisiin korvaus. Kannattavan metsätalouden ja korkean hakkuukertymätavoitteen saavuttamiseksi tar- vitaan metsien nopeaa uudistamista ja kasvua edistävää metsänhoitoa. Mikäli met- sien kasvua saadaan lisättyä esimerkiksi oikea-aikaisella käsittelyllä, lannoituksilla ja jalostetun siemen- ja taimimateriaalin käytöllä (Hynynen ym. 2017) muilla kuin suoje- luun tai luonnonhoitoon varattavilla metsäalueilla, edellytykset metsäluonnon moni- muotoisuuden ja hakkuukertymän samanaikaiseen lisäämiseen paranevat. Pitkällä ai- kavälillä myös metsityksen lisääminen osaltaan parantaisi näitä edellytyksiä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 130 Metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi tarvitaan sekä met- sien suojelun että talousmetsien luonnonhoidon lisäämistä. Luontokadon kustannus- tehokas pysäyttäminen edellyttää, että pinta-alatavoitteiden lisäksi pystytään tunnista- maan monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tällä hetkellä parhaat kohteet sekä toi- saalta puuntuotannon kannalta vähämerkityksiset alueet, joita voidaan kehittää moni- muotoisuutta edistävästi. Toisaalta suojelua tulee kohdentaa jo nykyisiltä luontoarvoil- taan merkittäviin vanhapuustoisiin kangas- ja turvemaiden metsiin sekä toisaalta luon- toarvoiltaan vielä kehitettäviin ja kehittyviin nuoren puuston tai luonnonhoidollisen hakkuun kohteille, jotka ovat alueellisesti sijainniltaan suotuisia ja edistävät ekologista kytkeytyvyyttä. Näihin voivat kuulua esimerkiksi tietyt suojelualueiden lähialueet. Esi- merkiksi Metsähallituksessa runsasta lahopuustoa vaativien lajien osalta kytkeyty- mistä on pyritty parantamaan muun muassa valitsemalla säästettäviä kohteita alue- ekologisen tarkastelun avulla ja keskittämällä säästöpuita suojelualueiden läheisyy- teen (Hallman ym. 2013). Sekä lisäsuojelua että talousmetsien luonnonhoitoa tulisi tarkastella alueellisen suunnittelun avulla siten, että keskittämällä toimia tietyille laa- joille alueille saadaan suurimmat ekologiset vaikutukset pitkällä aikavälillä. Lisäksi ekosysteemien ennallistaminen suojelun yhteydessä edistäisi monimuotoisuustavoit- teita. Luonnonhoitotoimien kriteerien ja tilastoinnin kehittämiseen pitäisi myös kiinnit- tää erityistä huomiota, että luonnonhoitotoimien laadun ja määrän kehitystä olisi mah- dollista seurata. Metsien suojelu aiheuttaa rajoituksia metsätaloudelle, mistä voi olla seurauksena työ- paikkojen menetyksiä (Rämet ym. 2005, Suomi ym. 2008). Metsien suojelu saattaa myös heikentää paikallisväestön metsästys- ja kalastusmahdollisuuksia (Rämet ym. 2005, Petäjistö ja Selby 2008). Metsien suojelun seurauksena alueen vetovoima voi lisääntyä, ja siten matkailuyritysten toimintaedellytykset saattavat parantua, millä puo- lestaan on työllisyyttä lisäävä vaikutus (Pulli ja Mäki-Hakola 2004, Rämet ym. 2005). Matkailijoiden määrän lisääntyminen edistää palveluiden kysyntää, mikä auttaa erityi- sesti muuttotappioalueilla peruspalveluiden ylläpitämistä ja monipuolistamista (Rämet ym. 2005). Metsien suojelu voi vaikuttaa myönteisesti myös kauniin maiseman säilyt- tämiseen, alueen tunnettuuteen ja alueen imagoon (Rämet ym. 2005, Petäjistö ja Selby 2008). 8.1.2 Ekologiset vaikutukset Ekologisina vaikutuksina selvityksessä tarkasteltiin vanhojen metsien pinta-alan, lehti- puuston tilavuuden, lahopuun määrän ja laadun sekä mustikan ja puolukan peittä- vyyksen ja satojen muutoksia. Koko Suomen tasolla tehtyjen tarkastelujen mukaan vanhojen yli 125-vuotiaiden metsien pinta-ala kasvaa muissa skenaarilaskelmissa, paitsi korkeimman suojelun ja luonnonhoitotoimien skenaarioissa. Jos suojelua ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 131 luonnonhoitotoimia lisätään voimakkaasti, hakkuita joudutaan tekemään laajemmilla alueilla, mikä vähentää vanhojen talousmetsien pinta-alaa. Lehtipuun osuus puuston tilavuudesta kasvoi eniten skenaariossa, jossa luonnonhoitotoimenpiteitä tehtiin laa- jimmalle alueelle. Koko Suomen tasolla tehtyjen tarkastelujen mukaan lahopuun kokonaistilavuutta voi- daan kasvattaa lisäämällä metsien suojelua ja talousmetsien luonnonhoitotoimia. Met- sikkötason tarkastelut osoittivat, että lahopuun diversiteetti-indeksin arvo kasvaa eri- tyisesti kivennäismaiden kuivahkoilla kankailla ja sitä rehevämmillä kasvupaikoilla, kun ylläpidetään lehtipuusekoitusta ja jätetään enemmän säästöpuita. Tulosten mu- kaan jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa sekä voimakkaat poimintahakkuut että kook- kaimpien puiden poisto kuitenkin vähentää kuolleisuutta ja pienentää siten syntyvän kuolleen puuston tilavuutta. Koko Suomen tasolla suojelun ja luonnonhoitotoimien voimakkaalla lisäämisellä on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia marjasatoihin. Skenaariolaskelmien perus- teella uudistushakkuiden tekeminen laajemmalla alueella ja nuorien metsien pinta- alan kasvaminen suojelun ja luonnonhoitotoimien lisääntyessä johtavat mustikan sa- don ja peitteisyyden pienenemiseen. Tutkimusten (esim. Salemaa 2000a) mukaan mustikan on todettu kärsivän avohakkuista ja sen peittävyyden olevan pienin uudis- tusaloilla ja nuorissa metsissä. Skenaariolaskelmien mukaan puolukan sato kasvaa ja peitteisyys joko laskee hieman tai pysyy entisellä tasollaan. Puolukan on todettu sietä- vän avohakkuita mustikkaa paremmin, ja puolukkasadon on todettu lisääntyvän har- vennusten jälkeen (Salemaa 2000b, Turtiainen ym. 2013). Metsikkötason laskelmatu- losten mukaan jatkuvapeitteisen kasvatuksen seurauksena mustikan ja puolukan peit- tävyydet lisääntyvät. Mustikan sato lisääntyy jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen seurauksena, kun puusto on suhteellisen harvaa. Puolukan satomäärä ei juurikaan muutu. Koko Suomen tasolla poimintahakkuiden pinta-alan osuus kaikista hakkuista jäi tehdyissä tarkasteluissa kuitenkin pieneksi. Sen takia ne lisäsivät esimerkiksi puo- lukan ja mustikan peittävyyksiä vain vähän koko maan tasolla. Suojelun ja luonnon- hoitotoimien lisäämisen vuoksi uudistushakkuiden tekeminen nykyistä laajemmalla alueella ja nuorien metsien pinta-alan lisääntyminen olisi esimerkiksi metsäkanalintu- jen kannalta haitallista, koska mustikkasadon pienentyessä niiden ravinto näiltä osin vähenisi ja elinympäristön laatu huononisi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 132 8.2 Metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämisen kustannusvaikuttavat ohjauskeinot Suojelun ja luonnonhoitotoimien toteuttamiseen vaikuttavat keskeisesti metsänomista- jien asenteet. Metsänomistajat, ja myös laajemmin suomalaiset pitävät tärkeänä sitä, että suojelukeinot perustuvat metsänomistajien vapaaehtoisuuteen (Horne 2009). Luontoarvojen turvaamisessa olennaista on, että käytettävissä on erityyppisiä toimen- piteitä ja niitä edistäviä ohjauskeinoja, joista voidaan löytää kohteen luontoarvoihin ja metsänomistajan tavoitteisiin sopiva toteutustapa. Tässä selvityksessä arvioitiin suojelun ja luonnonhoitotoimien lisäämisestä valtiolle koituvia kustannuksia. Lähtökohtana olivat METSO-ohjelman periaatteisiin kuuluvat vapaaehtoisuus ja tulonmenetysten korvaaminen maanomistajalle. Skenaariolaskel- missa oletuksena ollut suojelupinta-alan kaksinkertaistaminen nykyiseen verrattuna maan etelä- ja keskiosissa vuoteen 2031 mennessä edellyttäisi METSO-ohjelman ra- hoituksen yli kymmenkertaistamista vähintään 240 miljoonaan euroon vuodessa. Jos lisäksi luonnonhoitotoimia, kuten säästöpuiden määrää ja lehtipuiden osuutta lisättäi- siin ja kiertoaikoja pidennettäisiin, ja näistä maksettaisiin korvaus yksityisille metsän- omistajille, vuosittaiset kustannukset nousisivat yhteensä 460–530 miljoonaan eu- roon. Lisäsuojelusta maksettava korvausmäärä riippuisi siitä, millä tavalla suojelualueet to- teutettaisiin. Vuositasolla valtiontaloudellinen vaikutus riippuisi toteutusjakson pituu- desta. Maanomistajille maksettavien korvausten lisäksi valtiontaloudelle koituisi kus- tannuksia valtion talousmetsien siirrosta suojelualueiden taseeseen sekä suojelutoi- mia toteuttavien organisaatioiden henkilöstökustannuksista. Valtiontaloudelle aiheu- tuisi tulonmenetyksiä myös puunmyynnistä saatavan pääomaveron pienentyessä. Li- säksi valtion taloudelliset kustannukset nousisivat todennäköisesti puun hinnan nou- sun takia. Luonnonhoidon lisäämisen vuosittaisia valtiontaloudellisia kustannuksia pienentäisi, jos jatkuvaan luonnonhoitoon laskettaisiin mukaan Metsähallituksen tavoite jatkuva- peitteisestä kasvatuksesta noin neljäsosalla metsistä. Kun myös monilla kunnilla ja seurakunnilla on tavoitteena lisätä jatkuvaa kasvatusta, luonnonhoitoa olisi mahdol- lista lisätä julkisomisteisilla mailla ilman korvaustarvetta. Luonnonhoidon toteuttami- sessa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi tavoitteet hiilinielujen sekä riistanhoidon edis- tämiseksi ja kehittää toimenpiteitä ja ohjauskeinoja, joilla useampi tavoite saavutettai- siin samanaikaisesti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 133 Informaatio-ohjauksella ja tuuppaustoimilla voidaan kustannustehokkaasti edistää mo- nimuotoisuuden turvaamista. Esimerkiksi kampanjan järjestäminen METSO- ja Helmi- ohjelmien tunnettuuden lisäämiseksi voisi saada metsänomistajat tarjoamaan lisää kohteita suojeluun ja kiinnostumaan luonnonhoidosta. Näiden ohjelman tunnettuuden lisäämisessä olisi merkittävä rooli esimerkiksi metsäyhtiöillä, metsänhoitoyhdistyksillä ja metsäpalveluyrityksillä. Näitä organisaatioita kannustaisi tunnettuuden parantami- seen riittävän suuri kohteiden välityspalkkio. Selkeä ja jatkuva viestintä, neuvonta ja koulutus metsäomistajille, metsäammattilaisille ja urakoitsijoille edistäisi myös luon- nonhoitotoimien toteuttamista. Lisäksi sertifiointikriteerien kehittämisen avulla voitai- siin lisätä luonnonhoitotoimia. Tilakohtaisen luonnonhoitosuunnitelman avulla voitai- siin luonnonhoitotoimia kohdentaa erityisesti niiden metsäomistajien metsiin, jotka ovat kiinnostuneita luontoarvojen turvaamisesta. METSO- ja Helmi-ohjelmien rahoituksen lisääminen ja kohteiden kriteerien väljentämi- nen toisivat suojelun piiriin luontoarvoiltaan vielä kehittyviä alueita. METSO-ohjelmaan on ollut tähän asti kohteita tarjolla melko hyvin, mutta suojelupinta-alan voimakas li- sääminen vaatisi nykyistä paljon runsaampaa tarjontaa. Myös suojelu- ja luonnonhoi- totoimia toteuttavien organisaatioiden henkilöresursseja tulisi voimakkaasti lisätä, jos näitä toimenpiteitä lisätään paljon. Maanomistajalle maksettava hehtaarikohtainen suojelukorvaus olisi alhainen ja isojen kokonaisuuksien käsittely keventäisi hallinnon sisäistä taakkaa, jos lisäsuojelu kohdennettaisiin esimerkiksi laajoihin kitu- ja jouto- maiden suoalueisiin. Suojelun kohdentaminen yksipuolisesti näihin alueisiin ei kuiten- kaan olisi metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta hyvä vaihtoehto. Yritysten aiheuttamien ekologisten haittojen kompensoimiseksi voitaisiin ottaa käyt- töön kompensaatiomekanismi (Hohti ym. 2019). Luonnonhoidon edistämiseksi voitai- siin myös kehittää metsänomistajille pinta-alaan perustuva metsien rakennepiirteiden kannustejärjestelmä. Tässä järjestelmässä metsänomistaja saisi tukea, kun sitoutuisi säilyttämään tietyt rakennepiirteet, kuten vanhojen ja kookkaiden puiden esiintyminen, lahopuut, riistatiheiköt ja sekapuustoisuus, metsissään sitoumuskauden ajan. 8.3 Jatkotutkimustarpeet Tässä raportissa esitettyjen laskelmien tuloksiin liittyy suurta epävarmuutta ja tulokset ovatkin lähinnä suuntaa-antavia. Raportissa esitettyjen skenaarioiden toteutuminen sellaisenaan on epätodennäköistä. Skenaarioiden avulla voitiin kuitenkin havainnollis- taa monimuotoisuuden turvaamisen ja puuntuotannon yhtäaikaiseen lisäämiseen liitty- viä haasteita. Tutkimuksessa luotua tarkastelukehikkoa voidaan soveltaa myöhem- missä tarkasteluissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 134 Lisätutkimusta tarvitaan siitä, millaisilla suojelu- ja talousmetsien luonnonhoitotoimilla hakkuukertymätavoitteet voitaisiin saavuttaa ilman, että tulevaisuuden hakkuumahdol- lisuudet merkittävästi pienentyisivät. Näissä tarkasteluissa voitaisiin ottaa huomioon myös mm. oikea-aikaisen metsänhoidon, lannoituksen ja jalostetun siemen- ja taimi- materiaalin käytön vaikutus puuston kasvuun. Vastaavasti lisätarkasteluja tarvitaan myös siitä, mitkä olisivat kestävät hakkuumahdollisuudet laskelmissa oletetuilla suo- jelu- ja luonnonhoitotoimien lisäyksillä. Jatkotutkimuksissa voitaisiin myös tehdä herk- kyysanalyysejä mm. korjuukustannusten ja talousmetsien luonnonhoidon lehtipuu- osuusoletuksen vaikutuksesta lopputulokseen. Esimerkiksi lehtipuuosuuden pienentä- minen voi parantaa kustannustehokkuutta. Lisäksi jatkotarkasteluissa voitaisiin ottaa huomioon hakkuiden alueellinen kohdentuminen. Laskelmia tulisi kehittää myös niin, että luonnonhoidon osalta voitaisiin ottaa huomioon alueellisia seikkoja, kuten toimen- piteiden voimakkaampaa painottamista vesistöjen suoja- ja puskurivyöhykkeille tai soiden ja peltojen reunametsiin. Laskelmissa voitaisiin tarkastella laajemmin myös kansantaloudellisia vaikutuksia, kuten vaikutusta työllisyyteen tai aluetalouteen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 135 Lähteet Aalto, A., Sulkava, R., Kusmin, J.-M., Manninen, O., Aalto, M. ja Pyykkö, J. 2020. Suomen valtion suojelemattomat arvometsät. 81 s. https://www.sll.fi/app/uploads/2020/12/7a393b43-metsa%CC% 88kartoitusra- portti2020.pdf Aapala, K. 2018. Ilmastonmuutoksen tarkastelu luontotyyppien uhanalaisuusarvioin- nissa. Julkaisussa: Kontula, T., Raunio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhan-alai- suus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1 - tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 5/2018:324–328. Auvinen, A.-P., Kemppainen, E., Jäppinen, J.-P., Heliölä, J., Holmala, K., Jantunen, J., Koljonen, M.-L., Kolström, T., Lumiaro, R., Punttila, P., Venesjärvi, R., Virkkala, R., Ahlroth, P. 2020. Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi. Valtio-neuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020/36: 1–337. Baumol, W.J., Oates, W. 1988. The Theory of Environmental Policy. Cambridge Uni- versity Press, Cambridge. Becker, G. S. 1968. Crime and Punishment: An Economic Approach. The Journal of Political Economy 76(2): 169–217. Bianchi, S., Huuskonen, S., Siipilehto, J., Hynynen, J. 2020. Differences in tree growth of Norway spruce under rotation forestry and continuous cover forestry. Forest Ecology and Management 458: 117689. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2019.117689 Craig, S. Sternthal, B., Leavitt, C. 1976. Advertising wearout: An experimental analy- sis. Journal of Market Research, 13: 365–372. Eggers, J., Räty, M., Öhman, K., Snäll, T. 2020. How Well Do Stakeholder-Defined Forest Management Scenarios Balance Economic and Ecological Forest Values? Fo- rests. doi:10.3390/f11010086 Euroopan komissio. 2020. Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia. Luonto takaisin osaksi elämäämme. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. COM(2020) 380 final. https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:a3c806a6-9ab3-11ea- 9d2d-01aa75ed71a1.0006.02/DOC_1&format=PDF VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 136 European Commission. 2007. Models to reduce the disproportionate regulatory bur- den on SMEs. Report of the Expert Group. Brussels, Belgium. FSC Suomi 2019. https://fi.fsc.org/fi-fi/tietoa-fscst/fsc-numeroina Gustafsson, L., Kouki, J., Sverdrup-Thygeson, A. 2010. Tree retention as a conserva- tion measure in clear-cut forests of northern Europe: a review of ecological conse- quences. Scandinavian Journal of Forest Research 25(4): 295–308. Gustafsson, L., Baker, S. C., Bauhus, J., Beese, W. J., Brodie, A., Kouki, J., Lin- denmayer, D. B., Lõhmus, A., Martínez Pastur, G., Messier, C., Neyland, M., Palik, B., Sverdrup-Thygeson, A., Volney, W. J. A., Wayne, A., Franklin, J. F. 2012. Retention forestry to maintain multifunctional forests: a world perspective. Bioscience 62(7): 633–645. Haara, A., Matala, J., Melin, M., Miettinen, J., Korhonen, K.T., Packalen, T., Varjo, J. 2021. Economic effects of game-friendly forest management. Käsikirjoitus. Hallitusohjelma. 2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma Hallman, E., Karvonen, L., Leinonen, J., Päivinen, J., Siikamäki, P. 2013. Monimuotoi- suushyötyjen arviointi. Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet. Metsähallitus. https://www.metsa.fi/wp-content/uploads/2018/11/YYV-hyC3B6tyjen20raportti_2013- 1.pdf Hautala, H., Jalonen, J., Laaka-Lindberg, S., Vanha-Majamaa, I. 2004. Impacts of re- tention felling on coarse woody debris (CWD) in mature boreal spruce forests in Fin- land. Biodiversity and Conservation 13(8): 1541–1554. HE 63/1996 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle metsälaiksi sekä laeiksi kestävän met- sätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta. https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960063 HE 75/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsälain ja rikoslain 48 a lu- vun 3 §:n muuttamisesta. https://finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130075 HE 22/2016 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi taloudelliseen toimintaan myön- nettävän tuen yleisistä edellytyksistä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 137 Helmi-elinympäristöohjelman projektisuunnitelma. 2020. https://ym.fi/docu- ments/1410903/33891758/Helmi_projektisuunnitelma_kesakuu_2020.pdf/22dc3e52- 5448-bd0c-42aa-7f9eecb9998a/Helmi_projektisuunnitelma_kesa- kuu_2020.pdf?t=1601017470292 Hohti, J., Halme, P., Hjelt, M., Horne, P., Huovari, J., Lensu, A., Mäkilä, K., Mönkkö- nen, M., Sajeva, M., Kotiaho, J. 2019. Kymmenen vuotta METSOa – Väliarviointi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman ensimmäisestä vuosi- kymmenestä. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:4. https://julkaisut.valtioneu- vosto.fi/handle/10024/161403https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161403 Horne, P. 2006. Forest owners’ acceptance of incentive based policy instruments in forest biodiversity conservation – a choice experiment based approach. Silva Fennica 40(1) article id 359. https://doi.org/10.14214/sf.359 Horne, P. 2008. Use of choice experiments in assessing the role of policy instruc- ments in social acceptability of biodiversity conservation. In Birol, E. and Koundouri, P. (eds.) Choice Experiments Informing Environmental Policy. A European Perspec- tive. Edward Elgar, Cheltenham, UK:178−197. Horne, P., Koskela, T., Ovaskainen, V. 2004. Metsänomistajien ja kansalaisten näke- mykset metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Metsäntutkimuslai-toksen tiedonantoja 933. Metsäntutkimuslaitos. 110 s. Hottola, J., Siitonen, J. 2008. Significance of woodland key habitats for polypore diver- sity and red-listed species in boreal forests. Biodiversity and Conservation 17(11): 2559–2577. Hujala, T., Pynnönen, S., Kurttila, M., Arponen, A., Kasurinen, S., Tähtinen, S., Prim- mer, E., Paloniemi, R. 2016. Metsien monimuotoisuuden suojelu ja metsien käsittelyjä monipuolistavien neuvontapalvelujen kehittäminen. Maanomistajien ja metsäammatti- laisten näkemyksiä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 69/2016. 36 s. https://ju- kuri.luke.fi/handle/10024/537717 Huuskonen, S., Haikarainen, S., Sauvula-Seppälä, T., Salminen, H., Lehtonen, M., Siipilehto, J., Ahtikoski, A., Korhonen, K.T., Hynynen, J. 2020. Benefits of juvenile stand manage- ment in Finland—impacts on wood production based on scenario analysis. Forestry: An International Journal of Forest Research 93 3: 458–470. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 138 Huuskonen, S., Domisch, T., Finér, L., Hantula, J., Hynynen, J., Matala, J., Miina, J., Neuvonen, S., Nevalainen, S., Niemistö, P., Nikula, A., Piri, T., Siitonen, J., Smo- lander, A., Tonteri, T., Uotila, K., Viiri, H. 2021. What is the potential for replacing monocultures with mixed-species stands to enhance ecosystem services in boreal for- ests in Fennoscandia? Forest Ecology and Management 479: 118558. Hynynen, J., Ahtikoski, A., Siitonen, J., Sievänen, R., Liski, J. 2005. Applying the MOTTI simulator to analyse the effects of alternative management schedules on tim- ber and non-timber production. Forest Ecology and Management 207(1-2): 5–18. Hynynen, J., Salminen, H., Ahtikoski, A., Huuskonen, S., Ojansuu, R., Siipilehto, J., Lehtonen, M., Rummukainen, A., Kojola, S., Eerikäinen, K. 2014. Scenario analysis for the biomass supply potential and the future development of Finnish forest re- sources. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Insti- tute 302. 106 s. ISBN 978-951-40-2487-0 (pdf): http://www.metla.fi/julkaisut/working- papers/2014/mwp302.htm. Hynynen, J., Salminen, H., Ahtikoski, A., Huuskonen, S., Ojansuu, R., Siipilehto, J., Lehtonen, M., Eerikäinen, K. 2015. Long-term impacts of forest management on bio- mass supply and forest resource development: a scenario analysis for Finland. Euro- pean Journal of Forest Research 134: 415–431. DOI 10.1007/s10342-014-0860-0. Hynynen, J., Huuskonen, S., Koljonen, S. (toim.). 2017. Metsä 150 – Metsänkasvatuk- sen keinot lisätä puuntuotantoa kestävästi ja kannattavasti. Luonnonvara- ja biotalou- den tutkimuksia 16/2017. Luonnonvarakeskus. file:///C:/Users/03068193/Down- loads/luke-luobio_16_2017%20(1).pdf Hynynen, J., Eerikäinen, K., Mäkinen H., Valkonen, S. 2019. Growth response to cut- tings in Norway spruce stands under even-aged and uneven-aged management. Fo- rest Ecology and Management 437: 314–323. Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A., Liukko, U.-M. (toim.). 2019. Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö- keskus. Helsinki. Hänninen, R., Kallio, A.M. 2007. Economic Impacts on the Forest Sector of Increasing Forest Biodiversity Conservation in Finland. Silva Fennica 41(3): 507–523. https://doi.org/10.14214/sf.286 Hänninen, H., Valonen, M., Haltia, E. 2020. Metsänomistajat palveluiden käyttäjinä: Metsänomistaja 2020-tutkimuksen tuloksia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 139 63/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 63 s. https://jukuri.luke.fi/han- dle/10024/546239 Jonsson, B.G., Siitonen, J. 2012. Dead wood and sustainable forest management. Julkaisussa: Stokland J.N., Siitonen J., Jonsson B.G. (toim.), Biodiversity in dead wood. Cambridge University Press, Cambridge, UK: 302–337. Jungermann, H., Pfister, H.-R., Fischer, K. 2010. Die Psychologie der Entscheidung. Eine Einfuhrung. 3rd ed. Heidelberg: Springer. Jönsson, M. T., Ruete, A., Kellner, O., Gunnarsson, U., Snäll, T. 2017. Will forest con- servation areas protect functionally important diversity of fungi and lichens over time? Biodiversity and Conservation 26(11): 2547–2567. Kahneman, D., Tversky, A. 1979. Prospect Theory: An Analysis of Decision under Risk. Econometrica, 47: 263–292. Kahneman, D., Tversky, A. 1981. The framing of decisions and the psychology of choices. Science 221: 453–458. Karppinen, H., Hänninen, H., Horne, P. 2020. Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnovara- ja biotalouden tutkimus 20/2020. file:///C:/Users/03068193/Down- loads/luke-luobio_30_2020%20(2).pdf Kaukonen, M., Eskola, T., Herukka, I., Karppinen, H., Karvonen, L., Korhonen, I., Kuokkanen, P. ja Ervola, A. (toim.) 2018. Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristö- opas. 130 s. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/mt/MH-ymparistoopas-2019.pdf Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (23.1.2015/34) Kniivilä, M., Hantula, J., Hotanen, J.-P., Hynynen, J., Hänninen, H., Korhonen, K. T., Leppänen, J., Melin, M., Mutanen, A., Määttä, K., Siitonen, J., Viiri, H., Viitala, E.-J., Viitanen, J. 2020. Metsälain ja metsätuholain muutosten arviointi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 3/2020: 1–124. Koivula, M., Punttila, P., Haila, Y., Niemelä, J. 1999. Leaf litter and the small-scale distribution of carabid beetles (Coleoptera, Carabidae) in the boreal forest. Ecography 22(4): 424–435. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 140 Kojola, S. 2009. Kohti hyvää suometsien hoitoa – harvennusten ja kunnostusojitusten vaikutus ojitusaluemänniköiden puuntuotokseen ja metsänkasvatuksen taloustulok- seen. Dissertationes Forestales 83. 67 s. + 4 osajulk. Komonen, A., Niemi, M. E., Junninen, K. 2008. Lakeside riparian forests support di- versity of wood fungi in managed boreal forests. Canadian Journal of Forest Re- search 38(10): 2650–2659. Korhonen, K. T., Auvinen, A-P., Kuusela, S., Punttila, P., Salminen, O., Siitonen, J., Ahlroth, P., Jäppinen, J.-P., Kolström, T. 2016. Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin. Luon- nonvara- ja biotalouden tutkimus 51/2016. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/537430 Korhonen, K. T., Ihalainen, A., Kuusela, S., Punttila, P., Salminen, O., Syrjänen, K. 2020. Metsien monimuotoisuudelle merkittävien rakennepiirteiden muutokset Suo- messa vuosina 1980–2015. Metsätieteen aikakauskirja 2020 artikkeli id10198. https://doi.org/10.14214/ma.10198. Koskela, T. 2011. Vapaaehtoinen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen met- sänomistajien näkemyksiä METSO-ohjelmasta. Metlan työraportteja 216. 27 s. Koskela, T. 2017. Metsänomistajat ja METSO. Julkaisussa: Koskela, T. (toim.) Etelä- Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen - Luken METSO-tutkimuksen 2013- 2016 raportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 65/2017. Luonnonvarakeskus, Helsinki: 26-29. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/540641 Koskela, T., Karppinen, H. 2020. Forest Owners’ Willingness to Implement Measures to Safeguard Biodiversity: Values, Attitudes, Ecological Worldview and Forest Owner- ship Objectives: Values, Attitudes, Ecological Worldview and Forest Ownership Ob- jectives. Small-scale Forestry. https://doi.org/10.1007/s11842-020-09454-5 Koskela, T., Hänninen, R., Ovaskainen, V. (toim.) 2010. Metsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot ja yhteiskunnalliset vaikutukset (TUK) -tutkimusohjelman loppura- portti. Metlan työraportteja 158. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpa- pers/2010/mwp158.pdf Koskela, T., Anttila, S., Simkin, J., Aapala, K. & Syrjänen, K. (toim.). 2020. METSO- tilannekatsaus 2019 : Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008–2025. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 36/2020. Luonnonvarakeskus. Hel- sinki. 46 s. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/545957 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 141 Koskela, T., Horne, P., Karppinen, H. & Korhonen, O. 2021. Metsien ekosysteemi-pal- velut ja jokamiehenoikeus metsänomistajan näkökulmasta – Metsänomistaja 2020. PTT raportteja 267. Kotiaho, J.S., Kuusela, S., Nieminen, E., Päivinen, J. (toim.). 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Suomen Ympäristö 8/2015. Kouki, J., Junninen, K., Mäkelä, K., Hokkanen, M., Aakala, T., Hallikainen, V., Korho- nen, K.T., Kuuluvainen, T., Loiskekoski, M., Mattila, O., Matveinen, K., Punttila, P., Ruokanen, I., Valkonen, S., Virkkala, R. 2018. Metsät. Julkaisussa: Kontula, T., Rau- nio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus & ympäristöminis- teriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018:475–567. https://julkaisut.valtioneu- vosto.fi/handle/10024/161234 Kumela, H., Koskela, T. 2006. Metsänomistajien näkemyksiä luonnonarvokaupan ja sen sopimusehtojen hyväksyttävyydestä. Metsätieteen aikakauskirja 2/2006: 257– 270. Kunttu, P., Junninen, K., Kouki, J. 2015. Dead wood as an indicator of forest natural- ness: A comparison of methods. Forest Ecology and Management 353: 30–40. Kurttila, M., Pykäläinen, J., Leskinen, L.A. 2005. Metsäluonnon monimuotoisuuden yhteistoimintaverkostot ja yksityismetsien aluetason metsäsuunnittelu. Metsätieteen aikakauskirja 1/2005: 33–49. Kuuluvainen, T., Lindberg, H., Vanha-Majamaa, I., Keto-Tokoi, P., Punttila, P. 2019. Low-level retention forestry, certification and biodiversity: case Finland. Ecological Processes 8 (47). https://doi.org/10.1186/s13717-019-0198-0 . Kvasnes, M. A. J., Storaas, T. 2007. Effects of harvest regime on food availability and cover from predators in capercaillie (Tetrao urogallus) habitats. Scandinavian Journal of Forest Research 22: 241–247. Laita, A., Horne, P., Kniivilä, M., Komonen, A., Kotiaho, J., Lahtinen, M., Mönkkönen, M. & Rämö, A.-K. 2012. METSO-ohjelman väliarvio 2012. Etelä-Suomen metsien mo- nimuotoisuuden toimintaohjelma 2008-2016. Ympäristöministeriö. 62 s. Laki taloudelliseen toimintaan myönnettävän tuen yleisistä edellytyksistä. 429/2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160429 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 142 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). https://www.fin- lex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20041299 Leppänen, J., Linden, M., Uusivuori, J., Pajuoja, H. 2005. The privat cost and timber market implications of increasing strict forest conservation in Finland. Forest Policy and Economics 7(1): 71–83. https://doi.org/10.1016/S1389-9341(03)00012-1 Lindberg, H., Punttila, P., Vanha-Majamaa, I. 2020. The challenge of combining varia- ble retention and prescribed burning in Finland. Ecological Processes 9:4. https://doi.org/10.1186/s13717-019-0207-3 Lindén, H. (toim.) (2002). Metsäkanalintututkimuksia- sarja (pesä- ja poikueaika). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsästäjäin Keskusjärjestö. Gummerus Kirja- paino Oy, Saarijärvi. ISBN 952-9593-47-3. Lindén, M., Lilja-Rothsten, S., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P. (toim.). 2014. Metsänhoidon suositukset riistametsänhoitoon, työopas. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion jul- kaisuja. 40 s. Lindenmayer, D. B., Franklin, J. F., Lõhmus, A., Baker, S. C., Bauhus, J., Beese, W., Brodie, A., Kiehl, B., Kouki, J., Martínez Pastur, G., Messier, C., Neyland, M., Palik, B., Sverdrup-Thygeson, A., Volney, J., Wayne, A., Gustafsson, L. 2012. A major shift to the retention approach for forestry can help resolve some global forest sustainabil- ity issues. Conservation Letters 5(6): 421–431. Luonnonsuojelulaki 1996/1096. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096 Luonnonsuojeluasetus 1997/160. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19970160 Luonnonvarakeskus. 2019. Metsämaan omistus 2016. https://stat.luke.fi/mets%C3%A4maan-omistus-2016_fi Luonnonvarakeskus 2020. MELA Tulospalvelu. Verkkosivut: http://mela2.metla.fi/mela/tupa/tupaindex.htm Maa- ja metsätalousministeriö. 2015. Kansallinen metsästrategia 2025 - Valtioneuvos- ton periaatepäätös 12.2.2015. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 6/2015: 1– 54. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 143 Maa- ja metsätalousministeriö. 2019. Kansallinen metsästrategia 2025 - päivitys. Val- tioneuvoston periaatepäätös 21.2.2019. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 7/2019: 1–115. Markkanen, A., Halme, P. 2012. Polypore communities in broadleaved boreal forests. Silva Fennica 46(3): 317–331. Martikainen, P., Siitonen, J., Punttila, P., Kaila, L., Rauh, J. 2000. Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland. Biological Conservation 94(2): 199–209. Matveinen, K., Lilja-Rothsten, S., Junninen, K., Bäckman, M., Eteläaho, E., Kajander, L., Kammonen, A., Korhonen, K. T., Lindberg, H., Loiskekoski, M., Musta, I., Nissinen, M., Perkiö, R., Punttila, P., Sahi, V., Syrjänen, K., Tiitinen-Salmela, S., Tonteri, T. 2015. Metsäelinympäristöt. Julkaisussa.: Kotiaho, J. S., Kuusela, S., Nieminen, E., Päivinen, J. (toim.). Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. ELITE-työryhmän mietintö elinympäristöjen tilan edistämisen priorisointisuunnitelmaksi ja arvio suunni- telman kokonaiskustannuksista. Suomen ympäristö 8/2015: 100–122. Melin, M., Mehtätalo, L., Miettinen, J., Tossavainen, S., Packalen, P. 2016. Forest structure as a determinant of grouse brood occurrence – An analysis linking LiDAR data with presence/absence field data. Forest Ecology and Management 380: 202– 210. MetsäFibre 2021a. Metsä Fibre rakentaa Kemiin biotuotetehtaan. Verkkosivut: https://www.metsafibre.com/fi/yhtio/Kemin-biotuotetehdas/Pages/default.aspx MetsäFibre 2021b. Metsä Fibre rakentaa Raumalle maailman moderneimman sahan. Verkkosivut: https://www.metsafibre.com/fi/yhtio/Tuotantolaitokset/Pages/Rauman- saha.aspx VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 144 Metsähallituksen vuosikertomus 2019 - #160 kestävää tekoa. 2020. 96 s. https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2429 Metsähallituslaki (2004/1378). Metsäkeskus 2020. Luonnonhoidon paikkatietoaineistot. Verkkosivut: https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/MapSeries/index.html?ap- pid=9fff2da9d8ed48deb2f28e4ae629bba0 Metsälaki (1996/1093). Miettinen, J., Rantala, M., Svensberg, M. 2019. Riistametsänhoidon opas. Suomen riistakeskus. Miina, J., Hotanen, J.-P., Salo, K. 2009. Modelling the abundance and temporal varia- tion in the production of bilberry (Vaccinium myrtillus L.) in Finnish mineral soil forests. Silva Fennica 43: 577–593. Miina, J. ym. 2021. Estimating and predicting the coverages and yields of bilberry and lingonberry using the national forest inventories in Finland and Sweden. Käsikirjoitus. Mäkinen, H., Isomäki, A. 2004a. Thinning intensity and growth of Norway spruce stands in Finland. Forestry 77(4): 349–364. Mäkinen, H., Isomäki, A. 2004b. Thinning intensity and growth of Scots pine stands in Finland. Forest Ecology and Management 201:311–325. Määttä, K. 2006. Environmental Taxes: An Introductory Analysis. Edward Elgar Pub- lishing. Määttä, K. 2012. Legal and Economic Report. Teoksessa: Bolander, J. (ed.). Tax Ex- penditures. Yearbook for Nordix Tax Research 2012. Copenhagen. NR6. 2019. Sixth National Report for the Convention on Biological Diversity. Saa- tavissa: https://chm.cbd.int/pdf/documents/nationalReport6/243215/3 OECD. 2005. Environmentally Harmful Subsidies: Challenges for Reform. OECD. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 145 Packalen, T., Sallnäs, O., Sirkiä, S., Korhonen, K., Salminen, O., Vidal, C., Robert, N., Colin, A., Belouard, T., Schadauer, K., Berger, A., Rego, F., Louro, G., Camia, A., Räty, M., San-Miguel, J. 2014. The European Forestry Dynamics Model: Concept, de- sign and results of first case studies. JRC Science and Policy Reports. Peer, E., Gamliel, E. 2013. Heuristics and Biases in Judicial Decision Making. Court Review 49(2): 114–118. PEFC. 2019. PEFC numeroina. Verkkosivut: https://pefc.fi/pefc-numeroina/ Penttilä, R., Siitonen, J., Kuusinen, M. 2004. Polypore diversity in managed and old- growth boreal Picea abies forests in southern Finland. Biological Conservation 117(3): 271–283. Penttilä, R., Siitonen, J. 2018. Miten uhanalaista lahopuulla elävää lajistoa voidaan te- hokkaimmin turvata talousmetsämaisemassa? Julkaisussa: Koskela T., Anttila S., Syrjänen K., Korpela L., Aapala K., Löfström I. (toim.) METSO-tilannekatsaus 2017. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008-2025. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 13/2018: 3–36. Petäjistö, L., Selby, A. 2008. Seitsemisen kansallispuisto asukkaiden näkökulmasta: haitta vai hyöty? Metlan työraportteja 72. https://jukuri.luke.fi/bitstream/han- dle/10024/535986/mwp072.pdf?sequence=1&isAllowed=y PeVL 22/1996 vp – HE 63/1996 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esi- tyksestä metsälaiksi sekä laeiksi kestävän metsätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta. PeVL 36/2013 vp – HE 75/2013 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esi- tyksestä eduskunnalle laeiksi metsälain ja rikoslain 48 a luvun 3 §:n muuttamisesta. Pulli, J., Mäki-Hakola, M. 2004. Metsien suojelun taloudelliset vaikutukset. Kirjallisuus- katsaus. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita 71. Saatavissa: https://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/kaikki-julkaisut/metsien-suojelun-taloudelliset- vaikutukset.-kirjallisuuskatsaus..html Punttila, P. 2020. Metsät. Julkaisussa.: Pöyry, J., Aapala, K. (toim.). Lajit ja luontotyy- pit muuttuvassa ilmastossa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2/2020: 97–109. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 146 Pykälä, J. 2004. Effects of new forestry practices on rare epiphytic macrolichens. Conservation Biology 18(3): 831–838. Pykälä, J. 2019. Avainbiotooppien merkitys epifyyttijäkälille. Metsätieteen aikakaus- kirja 2019 artikkiel id 10170. 21 s. https://doi.org/10.14214/ma.10170 Päivinen, J., Björkqvist, N., Karvonen, L., Kaukonen, M., Korhonen, K.-M., Kuokka- nen, P., Lehtonen, H., Tolonen, A. (toim.). 2011. Metsähallituksen metsätalouden ym- päristöopas. Metsähallitus. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 67. 162 s. http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/mt/ymparistoopas2011.pdf Päivinen, J., Björkqvist, N., Hiltunen, S., Kuokkanen, P. Lassila, J., Lehtonen, H. 2014. Loppuraportti, METSO-hallitus (0455), Metsähallitus. 16 s. Rabinowitsch-Jokinen, R., Vanha-Majamaa, I. 2010. Immediate effects of logging, mounding and removal of logging residues and stumps on coarse woody debris in managed boreal Norway spruce stands. Silva Fennica 44(1): 51–62. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A., Mannerkoski, I. (toim.). 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Rautavirta, M. 2020. Metsätalouden uusi ohjauskeino: Suojeluvähennys. Pro gradu - työ, Helsingin yliopisto, maa- ja metsätieteellinen tiedekunta. https://helda.hel- sinki.fi/bitstream/handle/10138/322770/Rautavirta_Mar- jukka_Pro_gradu_2020.pdf?sequence=2&isAllowed=y Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I., Hotanen, J.-P. (toim.) 2000. Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 384 s. Rikkonen, P., Hujala, T., Makkonen, M., Rintamäki, H., Ervola, A., Niinistö, S., Uusi- vuori, J. 2015. Tulevaisuuden kestävä maa- ja metsätalous. Uusien ohjauskeinojen toteutettavuusarviointi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 22/2015. Luonnonvara- keskus. 66 s. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/485893 Ritov, I., Baron, J. 1990. Reluctance to Vaccinate: Omission Bias and Ambiguity. Journal of Behavioral Decision Making, 3: 263–277. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 147 Rämet, J., Törn, A., Tolvanen, A., Siikamäki, P. 2005. Luonnonsuojelu ja luontomat- kailu paikallisväestön silmin – kyselytutkimus Kuusamossa ja Syötteen alueella. Met- sähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 151. Saatavissa: https://julkai- sut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a151.pdf Salemaa, M. 2000a. Vaccinium myrtillus, Mustikka. Julkaisussa: Reinikainen, A., Mä- kipää, R., Vanha-Majamaa, I., Hotanen, J-P. Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa: 128–130. Salemaa, M. 2000b. Vaccinium vitis-idaea, Puolukka. Julkaisussa: Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I., Hotanen, J-P. Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa: 136–138. Salminen, H., Lehtonen, M., Hynynen, J. 2005. Reusing legacy FORTRAN in the MOTTI growth and yield simulator. Computers and Electronics in Agriculture 49(1): 103–113. Samson, A. (toim.) 2020. The Behavioral Economics Guide 2020 (with an Introduction by Colin Camerer). https://www.behavioraleconomics.com Siitonen, J. 1999. Haavan merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle (Julkaisussa Hynynen, J., Viherä-Aarnio, A. (toim.). Haapa - monimuotoisuutta metsään ja metsä- talouteen). Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 725: 71–82. Siitonen, J., Martikainen, P., Punttila, P., Rauh, J. 2000. Coarse woody debris and stand characteristics in mature managed and old-growth boreal mesic forests in southern Finland. Forest Ecology and Management 128(3): 211–225. Siitonen, J., Hottola, J., Immonen, A. 2009. Differences in stand characteristics be- tween brook-side key habitats and managed forests in southern Finland. Silva Fen- nica 43(1): 21–37. Siitonen, J., Punttila, P., Korhonen, K. T., Heikkinen, J., Laitinen, J., Partanen, J., Pa- sanen, H., Saaristo, L. 2020. Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒ 2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulos- ten perusteella. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 69/2020: 1–71. Siitonen, J., Määttä, K., Punttila, P., Syrjänen, K. 2021. Metsälain arvioinnin jatkoselvi- tys 10 §:n muutosten vaikutuksista monimuotoisuuden turvaamiseen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 6/2021: 1–76. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 148 Similä, M., Kouki, J., Martikainen, P. 2003. Saproxylic beetles in managed and semi- natural Scots pine forests: quality of dead wood matters. Forest Ecology and Manage- ment 174(1-3): 365–381. Similä, M., Kouki, J., Mönkkönen, M., Sippola, A.-L., Huhta, E. 2006. Co-variation and indicators of species diversity: Can richness of forest-dwelling species be predicted in northern boreal forests? Ecological Indicators 6(4): 686–700. Sirkiä, S. 2010. Effects of large-scale human land use on Capercaillie (Tetrao urogal- lus L.) populations in Finland. Academic Dissertation. Department of Biosciences, Faculty of Biological and Environmental Sciences, University of Helsinki, Finland Stenvall, J., Syväjärvi, A. 2006. Onks tietoo? Valtion informaatio-ohjaus kuntien hyvin- vointitehtävissä. Valtiovarainministeriö, tutkimukset ja selvitykset 3/2006. Storch, I. 1993. Habitat selection by capercaillie in summer and autumn: Is bilberry important? Oecologia 95(2): 257–265. Sunstein, C. R. 2001. Probability Neglect: Emotions, Worst Cases, and Law. John M. Olin Program in Law and Economics Working Paper No. 138. Sunstein, C. R. 2014. Why nudge? New Haven: Yale University Press. Suomen biotalousstrategia. 2014. Kestävää kasvua biotaloudesta. https://www.biota- lous.fi/wp-content/uploads/2015/01/Suomen_biotalousstrategia_2014.pdf Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallisen strate- gian ja toimintaohjelman toteutusta ja seurantaa edistävä työryhmä 2006‒2016. 2013. Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–2020. 102 s. Suomen perustuslaki (731/1999). SVT. 2019. Suomen virallinen tilasto (SVT): Metsiensuojelu. Luonnonvarakeskus, Hel- sinki. Saatavissa: http://stat.luke.fi/metsien-suojelu STV. 2021. Suomen virallinen tilasto (SVT): Luonnonvarakeskus, Hakkuukertymä ja puuston poistuma. Luonnonvarakeskus, Helsinki. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 149 Syrjänen, K., Hakalisto, S., Mikkola, J., Musta, I., Nissinen, M., Savolainen, R., Sep- pälä, J., Seppälä, M., Siitonen, J., Valkeapää, A. 2016. Monimuotoisuudelle arvokkai- den metsäympäristöjen tunnistaminen. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valinta- perusteet 2016–2025. Ympäristöministeriön raportteja 17/2016. 75 s. http://julkai- sut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/74890 Tapio Oy. 2019. Lajiturvahanke. Verkkosivut: https://tapio.fi/lajiturva-hanke/ Thaler, R. H. 1981. Some Empirical Evidence on Dynamic Inconsistency. Economics Letters. 8(3): 201–207. Thaler, R. H., Sunstein, C. R. 2008. Nudge – Improving Decisions about Health, Wealth, and Happiness. New Haven & London: Yale University Press. Turtainen, M., Miina, J., Salo, K., Hotanen, J.-P. 2013. Empirical prediction models for the coverage and yields of cowberry in Finland. Silva Fennica 47(3), article id 1005. https://doi.org/10.14214/sf.1005 Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä (1308/2013). https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131308 Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030. 2016. https://tem.fi/documents/1410877/3570111/Kansallinen+energia-+ja+ilmas- tostrategia+vuoteen+2030+24+11+2016+lopull.pdf/a07ba219-f4ef-47f7-ba39- 70c9261d2a63/Kansallinen+energia-+ja+ilmastostrategia+vuo- teen+2030+24+11+2016+lopull.pdf VNP 2008. Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuu- den toimintaohjelmasta 2008–2016. VNP 2012. Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suo- jelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012-2020. 2012. Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Saatavissa: https://www.cbd.int/doc/world/fi/fi-nbsap-v3-fi.pdf VNP 2014. Valtioneuvoston periaatepäätös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuu- den toimintaohjelman jatkamisesta 2014–2025. https://www.ymparisto.fi/download/no- name/%7BE4BA4C28-3815-4E62-87B5-AF9226CF749C%7D/100323 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 150 Weitzman, M. L. 1974. Prices Vs. Quantities. Review of Economic Studies: 477–491. Ympäristöministeriö. 2017. Uhanalaisten lajien suojelun toimintaohjelma. Suomen ym- päristö 2/2017: 1-167. Ympäristöministeriö. 2020. Helmi-elinympäristöohjelma vahvistaa luonnon monimuo- toisuutta https://ym.fi/helmi Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K., Väisänen, P. (toim.) 2019. Metsän- hoidon suositukset. Tapion julkaisuja. Lukua 6.2.1 varten tehdyt haastattelut 17.12.2020 Luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen, Suomen metsäkeskus 18.12.2020 Ylitarkastaja Iida Kämäri, Uudenmaan ELY-keskus 18.12.2020 Toimitusjohtaja Jussi Kumpula, Metsähallitus 21.12.2020 Rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen, Suomen metsäkeskus 22.12.2020 Metsienkäyttö- ja suunnittelujohtaja Hannu Lehtonen, Metsähallitus 22.12.2020 Ylitarkastaja Esa Pynnönen, Hämeen ELY-keskus (haastattelun aikaan työkierrossa ympäristöministeriössä) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 151 Liitteet Liite 1. Lahopuun ennustettu keskimääräinen diversiteetti esimerkkikuusikoissa käsittelyittäin ja kasvupaikoittain eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke Diversiteetti- indeksi 0 5 10 15 20 25 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 2 4 6 8 10 12 14 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva m3ha-1 Keskiboreaalinen vyöhyke Diversiteetti- indeksi 0 5 10 15 20 25 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva 0 2 4 6 8 10 12 14 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva m3ha-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva Diversiteetti- indeksi 0 2 4 6 8 10 12 14 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva m3ha-1 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 152 Liite 2. Lehtisekapuuston osuus puuston tilavuudesta esimerkkikuusikoissa käsittelyittäin ja kasvupaikoittain eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg % lehtipuuston osuus tilavuudesta Tapio Luonnonhoito Jatkuva Keskiboreaalinen vyöhyke 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg % lehtipuuston osuus tilavuudesta Tapio Luonnonhoito Jatkuva Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg % lehtipuuston osuus tilavuudesta Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 153 Liite 3. Mustikan ja puolukan ennustetut keskimääräiset peittävyydet esimerkkikuusikoissa kä- sittelyittäin ja kasvupaikoittain eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Mustikan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok Rhtkg Mtkg Puolukan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % Keskiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Mustikan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Puolukan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Mustikan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok RhTkg MTkg Puolukan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 154 Liite 4. Mustikan ja puolukan ennustetut keskimääräiset marjasadot esimerkkikuusikoissa käsit- telyittäin ja kasvupaikoittain eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok Mustikkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 0 2 4 6 8 10 12 14 Lh Lmk Tuok Puolukkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 Keskiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok Mustikkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 0 2 4 6 8 10 12 14 Lh Lmk Tuok Puolukkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 Lh Lmk Tuok Mustikkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 0 2 4 6 8 10 12 14 Lh Lmk Tuok Puolukkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 155 Liite 5. Lahopuun ennustettu keskimääräinen diversiteetti esimerkkimänniköissä käsittelyittäin ja kasvupaikoittain eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva Diversiteetti- indeksi 0 5 10 15 20 25 30 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva m3ha-1 Keskiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Vtkg Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva Diversiteetti- indeksi 0 5 10 15 20 25 30 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Vtkg Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva m3ha-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Lahopuun diversiteetti Tapio Luonnonhoito Jatkuva Diversiteetti- indeksi 0 5 10 15 20 25 30 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Lahopuun tilavuus Tapio Luonnonhoito Jatkuva m3ha-1 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 156 Liite 6. Lehtisekapuuston osuus puuston tilavuudesta esimerkkimänniköissä käsittelyittäin ja kasvupaikoittain eri metsäkasvillisuuvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke 0 10 20 30 40 50 60 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg % lehtipuuston osuus tilavuudesta Tapio Luonnonhoito Jatkuva Keskiboreaalinen vyöhyke 0 10 20 30 40 50 60 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Vtkg % lehtipuuston osuus tilavuudesta Tapio Luonnonhoito Jatkuva Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 10 20 30 40 50 60 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg % lehtipuuston osuus tilavuudesta Tapio Luonnonhoito Jatkuva VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 157 Liite 7. Mustikan ja puolukan ennustetut keskimääräiset peittävyydet esimerkkimänniköissä kä- sittelyittäin ja kasvupaikoittain eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg Mustikan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % 0 5 10 15 20 25 Tuok KvhK Kk Mtkg Ptkg Vtkg Puolukan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % Keskiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Vtkg Mustikan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % 0 5 10 15 20 25 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Vtkg Puolukan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Mustikan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % 0 5 10 15 20 25 Tuok Kvhk Kk Mtkg Ptkg Puolukan peittävyys Tapio Luonnonhoito Jatkuva % VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:21 158 Liite 8. Mustikan ja puolukan ennustetut keskimääräiset marjasadot esimerkkimänniköissä käsittelyittäin ja kasvupaikoittain eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Etelä- ja hemiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 35 Tuok KvhK Kk Mustikkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 0 5 10 15 20 25 30 35 Tuok KvhK Kk Puolukkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 Keskiboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 35 Tuok Kvhk Kk Mustikkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 0 5 10 15 20 25 30 35 Tuok KvhK Kk Puolukkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 Pohjoisboreaalinen vyöhyke 0 5 10 15 20 25 30 35 Tuok Kvhk Kk Mustikkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 0 5 10 15 20 25 30 35 Tuok Kvhk Kk Puolukkasato Tapio Luonnonhoito Jatkuva kg ha-1 tietokayttoon.fi ISBN PDF 978-952-383-217-6 ISSN PDF 2342-6799