Selvitys ja tutkimustoiminta Utrednings- och forskningsverksamhet Sisäilmaongelmia kohdanneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen Sari Mäki, Kirsi Säkkinen, Anniina Salmela, Jussi Lampi, Juha Pekkanen, Anne Hyvärinen, Tiina Koskinen-Tammi, Leena Laurila, Hannele Rämö, Markku Sainio, Mervi Puolanne VA LT I O N E U V O S T O N S E LV I T Y S - J A T U T K I M U S T O I M I N N A N J U L K A I S U S A R J A 2 0 2 1 : 4 8 tietokayttoon.fi Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:48 Sisäilmaongelmia kohdanneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen Sari Mäki, Kirsi Säkkinen, Anniina Salmela, Jussi Lampi, Juha Pekkanen, Anne Hyvärinen, Tiina Koskinen-Tammi, Leena Laurila, Hannele Rämö, Markku Sainio, Mervi Puolanne Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2021 Valtioneuvoston kanslia © 2021 tekijät ja valtioneuvoston kanslia ISBN pdf 978-952-383-306-7 ISSN pdf 2342-6799 Taitto Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2021 Kuvailulehti 17.6.2021 Sisäilmaongelmia kohdanneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:48 Kustantaja Valtioneuvoston kanslia Tekijä/t Sari Mäki, Kirsi Säkkinen, Anniina Salmela, Jussi Lampi, Juha Pekkanen, Anne Hyvärinen, Tiina Koskinen-Tammi, Leena Laurila, Hannele Rämö, Markku Sainio, Mervi Puolanne Kieli suomi Sivumäärä 190 Tiivistelmä Hankkeessa selvitettiin sisäilmaan liittyviä terveydellisiä, taloudellisia ja oikeudellisia on- gelmia Suomessa sekä minkälaisin toimenpitein sisäilmaongelmia kohdanneita voidaan parhaiten auttaa ja tukea. Sisäilman laatu koetaan väestötasolla pääosin hyväksi tai erittäin hyväksi. Kuitenkin kun- totutkimuksien perusteella vähintään 15 %:ssa kaikista pientaloista on kosteusvaurio ja noin 40 %:ssa joko vaurio tai lisätutkimustarvetta riskirakenteissa. Sisäilmatilanteiden koetaan vaikuttavan useimmiten talouteen, terveyteen ja psyykkiseen jaksamiseen. Lähi- piirin tuki, vertaistuki sekä neuvonta-apu yhdistyksiltä olivat yleisimmät home- tai asumis- terveysloukkutilanteeseen saadut tukimuodot. Sisäilmaan liitetty oireilu on yleistä ja pääosin lievää. Sisäilmasairaus-termillä viitataan usein monimuotoiseen, toimintakykyä merkittävästi haittaavaan pitkittyneeseen oireiluun rakennuksissa, joissa valtaosa ihmisistä ei saa oireita. Pitkittyneen oireilun syyt tulee sel- vittää terveydenhuollossa. Sisäilmaongelmien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi tarvitaan luotettavaa tietoa ja neu- vontaa. Vaikeimmassa loukkutilanteessa oleville suositellaan valtion takaamaa korjauslai- naa. Ympäristöherkkyyden ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan lisää tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja. Sisäilmaongelmaisen talon ostajan ja myyjän oi- keusturvaa tulee vahvistaa säätämällä laki kuntotarkastajista. Klausuuli Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toi- meenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisi- sältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Asiasanat sisäilma, sisäilmaongelma, home- ja asumisterveysloukku, sisäilmaoireet, ympäristöherkkyys, tutkimus, tutkimustoiminta ISBN PDF 978-952-383-306-7 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-306-7 Presentationsblad 17.6.2021 Hjälp och stöd för personer som utsatts för problem med inomhusluft Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2021:48 Förläggare Statrådets kansli Författare Sari Mäki, Kirsi Säkkinen, Anniina Salmela, Jussi Lampi, Juha Pekkanen, Anne Hyvärinen, Tiina Koskinen-Tammi, Leena Laurila, Hannele Rämö, Markku Sainio, Mervi Puolanne Språk finska Sidantal 190 Referat I projektet utreddes hälsomässiga, ekonomiska och rättsliga problem i anknytning till in- omhusluft i Finland samt med vilka åtgärder man bäst kan hjälpa och stödja personer som ställts inför problem med inomhusluft. Inomhusluftens kvalitet uppfattas i allmänhet som bra eller mycket bra på befolknings- nivå. Enligt undersökningar av byggnadernas skick har dock minst 15 % av alla småhus fuktskador och cirka 40 % har antingen skador eller behov av ytterligare undersökningar i riskkonstruktioner. Förhållanden i inomhusluften upplevdes oftast påverka ekonomin, häl- san och den mentala kapaciteten. Stöd från närstående, kamratstöd och rådgivning från föreningar var de vanligaste formerna av stöd för mögel- eller hälsofällor i boende. Symtom i samband med inomhusluft är vanliga och huvudsakligen milda. Termen inom- husluftsjukdom hänvisar ofta till mångskiftande och långvariga symtom som avsevärt hindrar funktionsförmågan i byggnader där majoriteten av människor inte utvecklar sym- tom. Orsakerna till långvariga symtom bör undersökas inom hälso- och sjukvården. Tillförlitlig information och rådgivning behövs för att förebygga och lösa problem med in- omhusluft. För dem i de svåraste situationerna rekommenderas statsborgen för reparat- ionslån. Fler forskningsbaserade lösningar behövs för förebyggande, behandling och re- habilitering av miljökänslighet. Rättsskyddet för köpare och säljare av hus med inomhus- luftproblem måste stärkas genom att stifta en lag om konditionsgranskare. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forsknings- plan. (tietokayttoon.fi) De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikat- ionen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt Nyckelord inomhusluft, inomhusluftproblem, symtom i samband med inomhusluft, miljökänslighet, forskning, forskningsverksamhet ISBN PDF 978-952-383-306-7 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-306-7 Description sheet 17 June 2021 Helping and supporting people facing indoor air problems Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities 2021:48 Published by Prime Minister’s Office Author(s) Sari Mäki, Kirsi Säkkinen, Anniina Salmela, Jussi Lampi, Juha Pekkanen, Anne Hyvärinen, Tiina Koskinen-Tammi, Leena Laurila, Hannele Rämö, Markku Sainio, Mervi Puolanne Language Finnish Pages 190 Abstract The project studied health, economic and legal problems related to indoor air in Finland, as well as what measures can best be used to help and support those who have encoun- tered indoor air problems. Indoor air quality is mainly perceived as good or very good at the population level. How- ever, according to condition surveys, at least 15% of all detached houses have moisture damage and about 40% have either damage or additional research needs in risk struc- tures. Indoor air situations were most often perceived to affect the economy, health and mental coping. Related party support, peer support and counselling assistance from asso- ciations were the most common forms of support received for mould or housing health trap situations. Symptoms associated with indoor air are common and mainly mild. The term indoor air ill- ness often refers to diverse prolonged symptoms that significantly impede functional ca- pacity in buildings where the majority of people do not develop symptoms. The causes of prolonged symptoms must be examined in health care. Reliable information and advice are needed to prevent and solve indoor air problems. For those in the most difficult trap situations, a state-guaranteed repair loan is recommended. More research-based solutions are needed for the prevention, treatment and rehabilitation of environmental sensitivities. The legal protection of the buyer and seller of a house with indoor air problems must be strengthened by enacting a law on condition surveyors. Clause This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assess- ment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Keywords indoor air, indoor air problems, indoor air associated symptoms, environmental sensitivity, research, research activities ISBN PDF 978-952-383-306-7 ISSN PDF 2342-6799 URN-address http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-306-7 Sisältö 1 Johdanto .................................................................................................... 14 1.1 Hankkeen tausta ......................................................................................................... 14 1.2 Hankkeen tavoitteet .................................................................................................... 15 1.3 Hankkeen toteutus ja kiitokset ..................................................................................... 16 2 Yksityisten omistamien asuinrakennusten sisäilmaongelmat ............ 17 2.1 Yleisyys ....................................................................................................................... 20 2.2 Olosuhdehaittojen syyt ................................................................................................ 22 2.3 Vaikutukset asukkaiden hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen ...................................... 25 2.4 Arvio myytävien asuntojen kosteusvaurioiden yleisyydestä ........................................ 29 2.4.1 Menetelmät ................................................................................................ 29 2.4.2 Aineiston kuvaus ja edustavuus ................................................................ 30 2.4.3 Havaintojen yleisyys .................................................................................. 33 2.5 Johtopäätökset ............................................................................................................ 38 3 Home- ja asumisterveysloukut ................................................................ 40 3.1 Syyt home- tai asumisterveysloukkutilanteisiin ........................................................... 40 3.2 Vaikutukset hyvinvointiin ja elämänlaatuun ................................................................. 44 3.3 Apu ja tuki ................................................................................................................... 49 3.4 Johtopäätökset ............................................................................................................ 52 4 Sisäilmasta sairastuneet .......................................................................... 54 4.1 Mitä tiedetään sisäilmaan liitetystä oireilusta? ............................................................ 54 4.1.1 Oireilun syitä .............................................................................................. 54 4.1.2 Oireilun yleisyys ......................................................................................... 55 4.1.3 Monimuotoinen, hankala oireilu ................................................................. 56 4.1.4 Johtopäätökset .......................................................................................... 57 4.2 Sisäilmaan liittyvien sairauksien riski .......................................................................... 59 4.2.1 Sisäilman epäpuhtaudet ja eri sairauksien riski ......................................... 59 4.2.2 Sisäilmaan liittyvän sairastuvuuden määrä Suomessa.............................. 60 4.2.3 Johtopäätökset .......................................................................................... 62 4.3 Terminologiaa: sisäilmasta sairastunut ....................................................................... 63 4.3.1 Johtopäätökset .......................................................................................... 64 5 Loukkutilanteessa olevien ja sisäympäristöissä oireilevien taloudellisen tuen tilannekatsaus ........................................................... 65 5.1.1 Loukkutilanne ............................................................................................ 66 5.1.2 Sisäympäristöissä oireilevat ...................................................................... 67 5.1.3 Sosiaaliturvasta tukea, mutta ei ratkaisua ................................................. 69 5.1.4 Johtopäätökset .......................................................................................... 69 6 Näkökulmia puhtaisiin tiloihin ................................................................. 71 6.1.1 Puhtaiden tilojen määrittelyä ..................................................................... 71 6.1.2 Hyvä rakennustapa .................................................................................... 73 6.1.3 Rakennusten kunnossapito ....................................................................... 74 6.1.4 Puhdasrakentaminen ................................................................................. 74 6.1.5 Sisäilmastoluokitus .................................................................................... 75 6.1.5.1 Sisäympäristön tavoitearvot ................................................ 75 6.1.5.2 Rakennustöiden puhtausluokka P1 ..................................... 76 6.1.5.3 Rakennusmateriaalien päästöluokitus (M1- luokitus) ............................................................................... 76 6.1.5.4 Ilmanvaihtojärjestelmän ja ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus ................................................................... 77 6.1.6 Kosteudenhallinta ...................................................................................... 77 6.1.7 Tapaustutkimuksen keinoin tietoa puhtaista tiloista................................... 78 6.1.8 Tapauskuvaukset ...................................................................................... 79 6.1.8.1 Senaatti-kiinteistöjen Sensi-tilat .......................................... 79 6.1.8.2 Vantaan kaupungin sisäympäristöpaviljonki ....................... 80 6.1.8.3 Puurakentaminen ja terve sisäilma ..................................... 83 6.1.8.4 Omakotitalojen rakennuskokemukset yleiskuvauksina ................................................................... 85 6.1.8.5 Erityiset puhtaat tilat vai yleisesti viihtyisät sisäympäristöt? ................................................................... 88 6.1.9 Johtopäätökset .......................................................................................... 91 7 Terveyshaitta-avustus .............................................................................. 93 7.1.1 Asumisterveyden tukimuotojen kehittämisen lyhyt historia ........................ 93 7.1.2 Terveyshaitta-avustuksen kokonaisuus ..................................................... 95 7.1.2.1 Terveyshaitta-avustuksen hakuohjeen ja - prosessin kuvaus ................................................................ 95 7.1.2.2 Esimerkkejä myönteisistä päätöksistä ................................ 96 7.1.2.3 Esiin nousseita avustuksen myönteisiä puolia ja haasteita sekä kehittämisehdotuksia .................................. 99 7.1.3 Hyvinvointivaltio ja yksityisoikeudellinen vastuu kohtaavat ..................... 104 7.1.4 Johtopäätökset ........................................................................................ 107 8 Sisäilmaongelmien ja loukkutilanteiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudet ....................................................................................... 108 8.1.1 Asiantuntijahaastatteluiden antia ............................................................. 109 8.1.1.1 Asumisterveysloukkuihin ajautumisen syitä ...................... 110 8.1.1.2 Erityisesti huomioitavaa sisäilmaongelmien ja asumisterveysloukkujen ennaltaehkäisyssä ..................... 111 8.1.1.3 Näkökulmia eri osapuolten mahdollisuuksiin ennaltaehkäistä sisäilmaongelmia .................................... 112 8.1.2 Sisäilmaongelmia voidaan ennaltaehkäistä ............................................. 116 8.1.3 Johtopäätökset ........................................................................................ 118 9 Sisäilmaongelmaisen talon ostajan ja myyjän oikeusturvan vahvistaminen lainsäädännöllä ............................................................. 119 9.1 Aiemmat selvitykset asuntokauppaan liittyvästä oikeusturvasta ja niiden toimenpide-ehdotukset .............................................................................................. 120 9.1.1 Aiempia selvityksiä asuntokauppaan liittyvästä oikeusturvasta ............... 120 9.1.2 Aiempien hankkeiden toimenpide-ehdotukset ......................................... 121 9.1.3 Muiden Pohjoismaiden asuntokaupan kuntotarkastuskäytännöistä ..................................................................... 126 9.2 Nykytilanne ja yksityisoikeudelliset lainsäädäntötarpeet ........................................... 127 9.2.1 Riitatapaukset ja niiden taustasyyt .......................................................... 127 9.2.2 Kiinteistökauppariidan ydinjuridiikka ja riitelyn ongelmat ......................... 129 9.2.3 Oikeustilan kehitys aiempien selvitysten jälkeen ..................................... 131 9.2.4 Kiinteistökaupan laatuvirheitä koskevan nykylainsäädännön toimivuus ................................................................................................. 133 9.3 Kuntotarkastuskäytännöt ja niitä koskeva lainsäädäntötarve .................................... 135 9.3.1 Kuntotarkastustoiminta ja ongelmat ........................................................ 135 9.3.2 Alan pätevyyksiin liittyvät lainsäädäntömuutokset ................................... 141 9.3.3 Kuntoarviointiin liittyvän lainsäädännön tarve .......................................... 142 9.4 Toimenpide-ehdotukset ja vaikutusten arviointi ........................................................ 147 9.4.1 Toimenpide-ehdotukset ........................................................................... 147 9.4.2 Ehdotusten vaikutusten arviointi .............................................................. 150 10 Tukimuodot ............................................................................................. 154 10.1 Sisäilmakorjaukset ja homeloukut ............................................................................. 154 10.1.1 Ammattilaisten löytäminen ....................................................................... 154 10.1.2 Neuvonta ja opastus ................................................................................ 155 10.1.3 Avustukset ............................................................................................... 155 10.2 Sisäilmasta oireilevat ................................................................................................ 156 11 Yhteenveto johtopäätöksistä sekä tutkimus- ja jatkoselvitystarpeista ............................................................................. 158 11.1 Johtopäätökset .......................................................................................................... 158 11.1.1 Yksityisten omistamien asuinrakennusten sisäilmaongelmat .................. 158 11.1.2 Home- ja asumisterveysloukut ................................................................ 159 11.1.3 Sisäilmasta sairastuneet .......................................................................... 160 11.1.4 Loukkutilanteessa olevien ja sisäympäristöissä oireilevien taloudellisen tuen tilannekatsaus ............................................................. 161 11.1.5 Näkökulmia puhtaisiin tiloihin .................................................................. 162 11.1.6 Terveyshaitta-avustuksesta ..................................................................... 162 11.1.7 Sisäilmaongelmien ja loukkutilanteiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudet ........................................................................................ 163 11.1.8 Sisäilmaongelmaisen talon ostajan ja myyjän oikeusturvan vahvistaminen velvoittavalla lainsäädännöllä .......................................... 164 11.2 Jatkoselvitystarpeet ja suositukset ............................................................................ 164 12 Yhteenveto hallitusohjelman kirjauksista ............................................ 167 Liitteet ................................................................................................................ 169 Lähteet ............................................................................................................... 179 MÄÄRITELMIÄ Asuntokaupan kuntotarkastus Asuntokaupan yhteydessä tehtävä tarkastus, jossa tarkastellaan koko rakennusta raken- nusosittain sekä arvioidaan mahdollisia vau- rioriskejä ja lisätutkimustarpeita. Home- tai asumisterveysloukku Tilanne, jossa kodista löytyy kosteus- ja ho- mevaurio tai jokin muu asumisterveyteen vai- kuttava vauriotilanne, jonka korjaamiseen omistajalla ei ole varaa. Korjaaminen edellyt- täisi joko kodin jäljellä olevaa vakuusarvoa tai rakennuksen omistajan maksukykyä suurem- man lainan ottamista. Kun kotia vastaan ei saa korjaukseen tarvittavan suuruista lainaa, sitä ei voi korjata. Kodin vakuusarvo menete- tään joko kokonaan tai osittain vaurion löyty- misen jälkeen, jolloin mahdolliselle vanhalle asuntolainalle ei ole enää realistista vakuutta. Tällöin myöskään asunnon myyminen ei tule kyseeseen. Oireiluherkkä Tässä raportissa termillä oireiluherkkä tarkoi- tetaan samaa asiaa kuin yleensä tarkoitetaan termillä sisäilmasta sairastunut eli henkilöä, joka saa helposti oireita myös sellaisissa si- sätiloissa, joissa valtaosa ihmisistä ei koe mi- tään haittaa ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epäpuhtauksia. (ks. Termin ‘sisäilmasta sairastunut’ määritelmä) Puhdas- ja erityispuhdastila Tässä raportissa puhdastilalla ja erityispuh- dastilalla tarkoitetaan samaa asiaa. Molem- milla tarkoitetaan tiloja, joissa sisäilman epä- puhtaudet on pyritty minimoimaan oireiluherk- kien käyttäjien näkökulmasta. Tällaisia puh- dastiloja voivat olla esimerkiksi asunnot, työ- paikat ja koulut. Raportissa ei käsitellä väistö- tilatilanteita, joissa rakennuksen käyttäjät siir- tyvät väliaikaisesti muihin tiloihin, esimerkiksi rakennuksen korjauksen ajaksi. Sisäilmaongelma Sisäilmaongelma-käsitettä käytetään yleisesti puhekielessä, mutta sillä ei ole yhtä ainoaa määritelmää tai sisältöä. Käsitettä voidaan lä- hestyä usealla tavalla, ja sen käyttö tulisi aina määritellä tapauskohtaisesti. Kyse voi olla si- säilmassa raportoiduista tai todetuista haitta- tekijöistä, ihmisten raportoimasta oireilusta tai kaikkien näiden yhdistelmästä. Riippuen hait- tatekijästä sisäilmaongelmaan voi liittyä myös terveysriski. Terveysvaikutusta ei yleensä pysty arvioimaan oireiden tai haittakokemus- ten perusteella. Sisäilmaongelmien syynä voi olla esimerkiksi kosteus- ja homevaurio, ra- kennusmateriaaleista aiheutuva kemiallinen päästö, orgaaninen pöly, rakennusvirheestä, taloteknisestä viasta tai toiminnasta aiheu- tuva vika tai virheellinen ylläpito. Sisäilmasta oireileva Tässä raportissa termiä sisäilmasta oireileva käytetään kuvaamaan henkilöä, joka oireilee sisäilman epäpuhtauksiin tai fysikaalisiin teki- jöihin, kuten kuivaan sisäilmaan tai huonoon ilmanvaihtoon liittyen esimerkiksi hengitystei- den tai silmien oirein, päänsäryllä ja väsy- myksellä. Aina ei kuitenkaan ole tunnistetta- vissa haittatekijöitä, jotka selittävät oireita. Si- säilmaoireet ovat monitekijäisiä, joten niitä voivat aiheuttaa lukuisat ulkoiset tai sisäiset tekijät. Sisäilmasta sairastunut Sisäilmasta sairastunut -termille ei ole lääke- tieteellistä tai muuta vakiintunutta määritelmää ja sen käyttöä tulisi välttää (ks. luku 4). Jos henkilö kokee olevansa ‘sisäilmasta sairastu- nut’, tilanteen tarkemmat syyt tulee selvittää terveydenhuollossa. Termin määrittelemätön käyttö on kuitenkin yleistä. Tässä raportissa seurataan yleistä käytäntöä ja VN TEAS teh- tävänantoa, jossa ns. sisäilmasta sairastu- neilla tarkoitetaan oireiluherkkiä eli henkilöitä, jotka saavat helposti oireita myös sellaisissa sisätiloissa, joissa valtaosa ihmisistä ei koe mitään haittaa ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epäpuhtauksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 13 LUKIJALLE Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan liittyen valtioneuvoston selvitys- ja tutki- mustoiminnan tukemana Hengitysliitto ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Asumister- veysliitto AsTe ry ja Asianajotoimisto Alfa Oy selvittivät sisäilmaongelmista kärsivien auttamista ja tukemista. Hankeryhmä ja ohjausryhmä päättivät otsikoida hankkeen loppuraportin painottaen homeloukkutilanteiden ennaltaehkäisyä. Hankkeen nimeksi muotoutui Sisäilmaongelmia kohdanneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen. Selvitys kohdistuu yksityisten ihmisten omistamiin asuinkiinteistöihin. Sisäilmaan liitty- viä loukkutilanteita on väestötasolla vähän. Niihin liittyvät vaikutukset ihmisten arkeen, talouteen ja terveyteen ovat kuitenkin pitkäkestoisia. Selvityksessä määritellään sisäil- maan ja terveyteen liittyviä käsitteitä. Asioiden ymmärtäminen ja ratkaiseminen hel- pottuu, kun käytetään yhteistä kieltä. Asianomaiset luottavat toisiinsa, kun kaikki kes- kustelevat ja ratkaisevat yhdessä tilannetta tai ongelmaa. Hankeryhmä arvostaa sitä, että valtioneuvostossa tiedostetaan home- ja asumister- veysloukkutilanteissa olevien ihmisten auttamisen ja tuen tarve. Toimenpiteet ovat vääjäämättä myöhässä, kun päädytään homeloukkutilanteeseen. Sisäilmaongelmat on ehkäistävä ennen kuin niistä kärsitään. Hengitysliitolla ja Asumisterveysliitolla on jo yli neljännes vuosisadan kokemus sisäil- maongelmia kohdanneiden ihmisten auttamisesta ja tukemisesta. Liitot tarjoavat ma- talan kynnyksen sisäilma- ja korjausneuvontaa sekä vertaistukea. Keskustelu hankkeen erilaisten toimijoiden kesken on tuonut moninäkökulmaisuutta aiheen sisältöihin ja suosituksiin. Työ sisäilmaongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja rat- kaisemiseksi jatkuu yhteistyössä kansallisten toimijoiden kanssa Terveet tilat 2028 ja Kansallisessa sisäilma ja terveys -ohjelmissa. Hankeryhmän puolesta Mervi Puolanne Toukokuu 2021 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 14 1 Johdanto 1.1 Hankkeen tausta Suomessa on edelleen paljon sisäilmaongelmaisia asuinrakennuksia, joissa asuu ar- violta noin 300 000–500 000 ihmistä (Reijula ym. 2012). Sisäilmaoireiden vuoksi lää- kärin vastaanotolla on käynyt noin 250 000 ihmistä (Koponen 2018). Kosteus- ja ho- mevaurioihin liittyvien terveyskulujen tarkka määrittäminen on hankalaa, mutta niiden on arvioitu olevan 23–953 miljoonaa euroa. Tämä sisältää oireista, sairauksista, nii- den tutkimisesta, työkyvyn menettämisestä ja työtehon tuottavuuden laskusta aiheutu- vat kustannukset (Reijula ym. 2012). Sisäilman laatuun vaikuttavat monet erilaiset kemialliset, biologiset ja fysikaaliset teki- jät. Nämä tekijät voivat heikentää viihtyvyyttä ja aiheuttaa oireita. Sisäilmaongelmien yleisin aiheuttaja on puutteellinen tai väärin toimiva ilmanvaihto. Ongelmia voivat ai- heuttaa myös sisäilman olosuhteet, kuten lämpötila tai kuiva sisäilma. Erilaisia haitta- tekijöitä ja epäpuhtauksia voi kulkeutua sisäilmaan ulkoilmasta, maaperästä ja raken- nuksen rakenteista. Epäpuhtauksia voi kulkeutua sisäilmaan myös sisätilojen läh- teistä, kuten rakennus- ja sisustusmateriaaleista sekä sisätiloissa tapahtuvasta toimin- nasta. Tärkeimmät suomalaisten sairastumisen riskiä lisäävät sisäilman epäpuhtaudet ovat ulkoilman saasteet, radon, passiivinen tupakointi ja rakennusten kosteusvauriot. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on tunnistettu tarve selvittää keinoja auttaa ja tukea sisäilmaongelmia kohdanneita ihmisiä. Sisäilmaongelmiin voi liittyä niin terveydellisiä, taloudellisia, sosiaalisia kuin oikeudellisiakin ongelmia. Homelouk- kuihin ja muihin asumisterveysloukkuihin liittyvät terveyshaitat ja kustannukset rasitta- vat kotitalouksia monella tapaa. Jotta sisäilmaongelmia kohdanneita ihmisiä voidaan tukea ja auttaa oikein ja oikea- aikaisesti, tarvitaan lisää tietoa sisäilmaongelmia kohdanneiden ihmisten ja ruokakun- tien määristä, heidän tilanteistaan sekä parhaita toimintamalleja, millaisilla toimenpi- teillä, tukimuodoilla ja käytännön ratkaisuilla heitä voidaan auttaa ja tukea. Toukokuussa 2018 hallitus aloitti Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelman (VNK 2018), jonka päätavoitteena on tervehdyttää julkisia rakennuksia ja tehostaa sisäilmasta oi- reilevien hoitoa ja kuntoutusta. Tämä selvitys tukee välillisesti myös Terveet tilat 2028 -ohjelman toimeenpanoa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 15 1.2 Hankkeen tavoitteet Hankkeessa kerättiin tietoa hallitusohjelmassa tunnistettuihin kysymyksiin liittyen seu- raaviin seikkoihin: • yksityisten henkilöiden omistamien asuinrakennusten korjausavustusten tarpeellisuus ja reunaehdot silloin, kun investointirahan myöntämisen edellytyksenä on todettu sisäilmaongelma • millaista apua ja tukea homeloukkuun jääneet tarvitsevat • voiko valtio tukea rakennusten sisäilmaongelmien korjaamista ja puhtai- den asuntojen rakentamista sisäilmasta sairastuneille • onko tarvetta vahvistaa sisäilmaongelmaisen talon ostajan oikeusturvaa velvoittavalla lainsäädännöllä. Hankkeen yksityiskohtaisina tavoitteina olivat seuraavat: • selvittää yksityisten henkilöiden omistamien asuinrakennuksien sisäilma- ongelmien määrä, ongelmien laajuus sekä keskeiset syyt • selvittää, minkälaisia ja kuinka laajoja home- tai asumisterveysloukkutilan- teita Suomessa esiintyy, mitkä ovat tilanteisiin johtaneet syyt, minkälainen on homeloukkuun jääneiden kotitalouksien taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen tilanne sekä minkälaista apua ja tukea he saavat tällä hetkellä • selvittää, miten voidaan määritellä sisäilmasta sairastunut, kuinka paljon heitä on ja mitkä ovat tyypillisimmät sairastumiseen johtaneet syyt, min- kälainen on heidän taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen tilan- teensa sekä minkälaista apua ja tukea on saatavilla • selvittää, mitkä ovat soveltuvimmat tukimuodot ja reunaehdot, joilla voi- daan parantaa yksityisten henkilöiden omistamien ja vakituisena asunto- naan käyttävien rakennusten korjaamista ja homeloukkuun jääneiden tilannetta • selvittää, minkälaisia ”sisäilmaltaan puhdas tila” -ratkaisuja on olemassa tai suunnitteilla ja mitä erilaisia epäpuhtauksia ja materiaalivalintoja ra- kentamisessa tulisi huomioida • selvittää, mitkä ovat merkittävimmät asuntokauppaan liittyvät ongelmat sisäilmaongelmien yhteydessä, miten nykylainsäädäntö toimii asunto- kauppaan liittyvissä sisäilmaongelmissa, onko lainsäädännössä muutos- tarpeita sekä onko syytä vahvistaa ostajan tai myyjän oikeusturvaa eri- tyisesti velvoittavalla lainsäädännöllä ja mitä muita keinoja siihen olisi käytettävissä • tuottaa tietoa siitä, miten asuntokaupan kuntoarviointikäytännöt toimivat sisäilmaongelmien havaitsemisessa ja ongelmien ehkäisemisessä sekä onko asuntokaupan kuntoarviointiin liittyvälle velvoittavalle uudelle lain- säädännölle tarvetta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 16 1.3 Hankkeen toteutus ja kiitokset Hanke toteutettiin Hengitysliitto ry:n, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Asumister- veysliitto AsTe ry:n ja Asianajotoimisto Alfa Oy:n yhteistyönä. Hankkeen johtajana toimi järjestöjohtaja Mervi Puolanne Hengitysliitosta. Muut Hengitysliitosta hank- keessa työskennelleet olivat asiantuntija Sari Mäki ja sisäilma-asiantuntija Kirsi Säkki- nen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta hankkeen toteutukseen osallistuivat tutki- musprofessori Anne Hyvärinen, tutkimusprofessori Juha Pekkanen, ylilääkäri Jussi Lampi ja erikoistutkija Anniina Salmela. Asumisterveysliitto AsTe ry:stä hankkeen to- teutukseen osallistui toiminnanjohtaja Hannele Rämö. Asianajotoimisto Alfa Oy:stä hankkeeseen osallistuivat asianajaja Tiina Koskinen-Tammi ja asianajaja Leena Lau- rila. Lisäksi hanke konsultoi ylilääkäri Markku Sainiota Työterveyslaitoksesta. Tutki- musryhmä kiittää hankkeeseen aineistoa luovuttaneita tahoja, kyselyihin vastanneita ja haastateltuja ihmisiä arvokkaista näkökulmista. VN TEAS -toiminto asetti hankkeen ohjausryhmän, jonka puheenjohtajana toimi neu- votteleva virkamies Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä. Muut ohjausryh- män jäsenet olivat erityisasiantuntija Ilpo Airio sosiaali- ja terveysministeriöstä, johtava asiantuntija Katja Outinen valtioneuvoston kansliasta, hallitussihteeri Liisa Meritähti ja yli-insinööri Timo Lahti ympäristöministeriöstä, yksikönpäällikkö Pekka Pulkkinen oi- keusministeriöstä ja hallitussihteeri Sami Teräväinen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Tutkimusryhmä kiittää ohjausryhmää arvokkaasta palautteesta, osallistumisesta ja pa- noksesta hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 17 2 Yksityisten omistamien asuinrakennusten sisäilmaongelmat Anniina Salmela, Juha Pekkanen, Anne Hyvärinen Sisäilmaongelma voidaan määritellä eri näkökulmista: koettujen haittojen, koettujen oireiden tai rakennuksen kunnon kautta. Rakennuksen kuntoon liittyvät ongelmatilan- teet voidaan luotettavasti osoittaa vain rakennusta tutkimalla ja näkyvien vaurioiden tai vikojen osalta myös käyttäjien havaintojen perusteella. Koettuja haittoja ja käyttä- jien havaintoja, kuten hajua, vetoa, huonoa ilmanlaatua ja kuumuutta tai koettuja oi- reita voidaan kerätä järjestelmällisesti esimerkiksi sisäilmastokyselyllä. Ensisijaisesti niistä tulee kuitenkin ilmoittaa rakennuksen omistajalle tai sen edustajalle. Käytetyt tutkimukset ja aineistot (Taulukko 1) Yksityisten henkilöiden omistamissa asuinrakennuksissa koettujen sisäilmaongelmien laajuutta ja keskeisiä syitä voidaan arvioida satunnaistetuilla, väestöä edustavilla otoksilla eli väestökyselyillä. Kansallinen sisäilmakartoitus 2018 Kansallinen sisäilmakartoitus 2018 -väestökyselyyn (Lampi ym. 2019a) valittiin satun- naisotannalla 4 997 Suomessa (pl. Ahvenanmaa) asuvaa suomenkielistä 25–64-vuoti- asta henkilöä. Kyselytutkimukseen vastasi 1 797 henkilöä. Kysely toteutettiin ajanjak- solla 11/2018–3/2019. Aiemmin kyselystä on julkaistu tuloksia liittyen väestön riskikä- sityksiin (Lampi ym. 2019b) ja oireilun yleisyyteen (Salmela ym. 2019) sekä väestön tiedoista liittyen kosteusvaurioihin liittyviin sairauksiin (Karvonen ym. 2021). Tähän selvitykseen kyselystä analysoitiin tietoja liittyen sisäilman laatuun ja vaikutuksiin vä- estötasolla. Lisäksi Kansallisesta sisäilmakartoitus 2018 -kyselytutkimuksesta katsot- tiin tilannetta yksityisten henkilöiden omistamissa pientaloissa, kuten omakoti- ja pari- taloissa sekä rivitaloissa (1 098 vastaajaa). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa (FinTerveys2017) Vuonna 2017 toteutettu Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa (Finter- veys2017) -tutkimukseen (Koponen ym. 2018) kutsuttiin 10 000 satunnaisesti valittua yli 18-vuotiasta Suomessa asuvaa henkilöä. Tutkimukseen sisältyi terveystarkastus ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 18 kyselylomakkeiden täyttäminen. Tässä selvityksessä käytetään aiemmin julkaistuja Finterveys2017-tuloksia liittyen sisäilmasta oireiluun. Asuinympäristön laatu, terveys ja turvallisuus Suomessa 2007 ja 2011 (Altti 2007 ja 2011) Vuosina 2007 ja 2011 kerättiin 3 000 asuntokunnan satunnaisotantaan perustuva ky- selytutkimusaineisto liittyen asumisen laatuun, terveyteen ja turvallisuuteen (Anttila ym. 2013). Julkaistujen tulosten perusteella arvioidaan sisäilman laatua ja siihen vai- kuttavia tekijöitä. Muut aineistot Väestöotanta-aineistojen lisäksi ilmoitettuja sisäilmaongelmia voidaan kuvata selvityk- sillä, jotka eivät ole edustavia otoksia väestöryhmästä eikä niitä voida verrata suoraan keskenään. Niiden avulla ei saada luotettavia arvioita ilmiöiden yleisyydestä, mutta ne voivat antaa tärkeää, kuvailevaa tietoa. Tämän hankkeen yhteydessä toteutettiin kaikille Suomessa asuville avoin SisäTuki- verkkokysely. SisäTuki-verkkokyselyyn vastasi sähköisellä Webropol-kyselyllä 625 yli 20-vuotiasta Suomessa asuvaa henkilöä, joista naisia oli 72 %. Kysely oli mahdollista vastata ajanjaksolla 08/2020–10/2020. Useimmiten kyselyyn vastannut asui Uudella- maalla. Yli puolet vastaajista asui omakotitalossa. SisäTuki-verkkokyselyn lisäksi Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneille, joilla on ollut pitkittynyttä sisäilmaongel- maa tai -ongelmia, lähetettiin yhteydenoton jälkeen lyhyt Webropol-kysely. Kyselyllä selvitettiin yhdistysten neuvontoihin soittaneiden henkilöiden kotien sisäilmanlaatua, siihen vaikuttavia tekijöitä ja sen vaikutuksia sekä perheen mahdollista home- tai asu- misterveysloukkutilannetta. Vastauksia kertyi yhteensä 81 kappaletta välillä 3/2020– 2/2021. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvonta sekä Asumisterveysliiton neuvonta auttavat homevaurioihin, ilmanvaihto-ongelmiin, rakentamiseen ja muihin sisäilma-asi- oihin liittyvissä kysymyksissä. Kosteusvaurioiden todettua yleisyyttä pientaloissa arvioitiin selvityksessä rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijayritys Raksystems Insinööritoimisto Oy:n myytävien asunto- jen laajan kuntotarkastusaineiston avulla. Lisäksi viranomaisaineiston perusteella sel- vitettiin asuntoihin kohdistuneita tarkastuksia ja syitä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 19 Taulukko 1. Yhteenveto käytetyistä aineistoista arvioitaessa yksityisten omistamien asuinra- kennusten sisäilmaongelmia. Aineisto Vastausmäärät Kuvaus Kansallinen sisäilmakartoitus 2018 1 797 / 4 997 vastaajaa Väestöä kuvaava satunnaisotos 25–64- vuotiasta Manner-Suomessa asuvista Kansallinen sisäilmakartoitus 2018 pientalot 1 098 / 4 997 vastaajaa Otos Kansallisesta sisäilmakartoitus 2018 - väestökyselystä, joka edustaa yksityisten henkilöiden omistamissa pientaloissa, kuten omakoti- ja paritaloissa sekä rivitaloissa asuvia Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa (FinTerveys2017) Rajaus työikäiseen väestöön (25–64- vuotiaat), 3 365 vastaajaa Työikäistä väestöä kuvaava satunnaisotanta. 10 000 satunnaisesti valittua yli 18-vuotiasta Suomessa asuvaa henkilöä. Käytetään aiemmin julkaistuja Finterveys2017-tuloksia liittyen sisäilmasta oireiluun. Asuinympäristön laatu, terveys ja turvallisuus Suomessa 2007 ja 2011 884 / 3 000 vastaajaa (2011); 1 312 / 3 000 vastaajaa (2007) Väestöä kuvaava satunnaisotanta. Julkaistujen tulosten perusteella arvioidaan sisäilman laatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Avoin SisäTuki- verkkokysely 625 vastaajaa Ei-väestöä kuvaava otanta. Kaikille Suomessa asuville avoin sähköinen Webropol-kysely Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneet 81 vastaajaa Ei-väestöä kuvaava otanta. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneet, joilla on ollut pitkittynyttä sisäilmaongelmia. Puhelun jälkeen lähetetty Webropol-kysely. Myytävien asuntojen kuntotarkastusaineisto 14 996 pientaloa Kosteusvaurioiden yleisyyttä kuvaava aineisto pientaloista rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijayritys Raksystems Insinööritoimisto Oy:n keräämänä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 20 2.1 Yleisyys Edustavissa väestökyselyissä valtaosa vastaajista koki kotinsa sisäilman laadun melko hyväksi tai erittäin hyväksi (Kuva 1). Kansallinen sisäilmakartoitus 2018 -väes- tökyselyssä koko väestön (n=1 797/4 997) osalta vain 4 % ja pientaloissa (omakoti-, paritalo- tai rivitalo-omistusasunnoissa) asuvista (n=1 098/4 997) 2 % koki asuntonsa sisäilmalaadun melko huonoksi tai erittäin huonoksi. Aiemmin Terveyden ja hyvinvoin- nin laitoksen toteuttamissa Asuinympäristön laatu, terveys ja turvallisuus Suomessa (ALTTI) -väestökyselyissä vuonna 2007 ja 2011 sisäilmaan tyytyväisten osuus oli lä- hes 90 % molemmilla kyselykerroilla (Anttila ym. 2013). Altti-kyselyihin vastanneista noin 9 % (2007: 8,3 %, 2011: 9,2 %) oli tyytymättömiä kotinsa sisäilmaan. Kuva 1. Koettu sisäilman laatu Kansallisessa sisäilmakartoituksessa väestön ja pienta- loissa asuvien osalta sekä tyytyväisten osuus sisäilman laatuun Asuinympäristön laatu, terveys ja turvallisuus Suomessa (ALTTI) 2007 ja 2011 -kyselyissä (Anttila ym. 2013). 0% 10% 20% 30% 40% 50% Erittäin hyvä Melko hyvä Ei hyvä eikä huono Melko huono Erittäin huono Väestö Pientalot 0% 10% 20% 30% 40% 50% Tyytyväinen Melko tyytyväinen Melko tyytymätön Tyytymätön En osaa sanoa Puuttuvia ALTTI 2007 ALTTI 2011 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 21 Euroopan tilastoviraston Eurostatin (2021) EU-SILC-tutkimuksen mukaan alle 5 % suomalaisista raportoi asuvansa heikkokuntoisissa asunnoissa (Kuva 2). Tilanne on arvion mukaan Euroopan paras ja pysynyt samana tai parantunut viimeisen 10 vuo- den ajan. EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC) perustuu vuosittain kerättävään otosai- neistoon, jonka perustiedot kootaan yhdistämällä kotitalouksilta haastattelemalla ke- rättyjä tietoja ja rekisteritietoja. Kuva 2. Osuus Euroopan väestöstä, joka kokee asuvansa heikkokuntoisissa asunnoissa. 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40% Suomi Slovakia Norja Ruotsi Tsekki Malta Itävalta Romania Kroatia Sveitsi Puola Ranska Bulgaria Saksa Irlanti Kreikka EU (27 maata) Viro Pohjois-Makedonia Italia Liettua Espanja Hollanti Tanska Luxenburg Belgia Serbia Islanti Englanti Kosovo Latvia Slovenia Unkaria Portugali Montenegro Kypros Turkki 2010 2018 2019 2020 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 22 Kun tyytyväisyyttä kodin sisäilman laatuun arvioidaan ei-edustavan (ei-satunnaistettu otos väestöstä) SisäTuki-verkkokyselyotoksen pohjalta (n=625), voidaan tyytymättö- mien osuuden todeta olevan luonnollisesti suurempi kuin väestössä yleisesti. Sisä- Tuki-verkkokyselyssä 30 % vastaajista koki asuntonsa sisäilman laadun melko huo- noksi tai erittäin huonoksi. Vastaajista 55 % koki, ettei heillä ole sisäilmaongelmaa, ja 10 %:lla vastaajista oli aiemmin ollut sisäilmaongelma. Yleisimmin sisäilmaongelman oli todennut vastaaja itse tai hänen läheisensä. Osassa tapauksista kuntotutkija oli to- dennut ongelman, kuten myös homekoira, joka mainittiin avoimissa vastauksissa. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneista (n=81) 79 % arvioi kodin sisäilman laadun huonoksi tai erittäin huonoksi. Terveydensuojeluviranomaisen, toisin sanoen kuntien ympäristöterveystarkastajien, valvontatietojärjestelmästä analysoitiin edellisen kerran tarkastustietoja vuonna 2019 (Salmela ym. 2019). Tällöin kuntien ympäristöterveystarkastajien toimesta tehtiin vuonna 2017 asuntoihin noin 4 100 tarkastusta. Ympäristöterveystarkastaja tekee asumisterveyden valvontaa pääasiassa todettua tai epäiltyä terveyshaittaa koskevien yhteydenottojen vuoksi. Asukas tai asunnon omistaja voi tehdä toimenpidepyynnön terveydensuojeluviranomaiselle eli kunnan ympäristöterveystarkastajalle asunnon ter- veyshaitan selvittämiseksi. Tarkastusten lisäksi ympäristöterveystarkastaja antaa muun muassa ohjeita ja neuvontaa asukkaille ja asunnon omistajille. Kuntien ympäristöterveystarkastajien valvontatietojärjestelmä uusittiin vuonna 2019. Uudistettuun järjestelmään kootun aineiston perusteella terveyshaittaepäilytarkastuk- sia tehtiin vuosina 2019 ja 2020 asiakirjatarkasteluna noin 200. Tarkastuskäyntejä tehtiin vuosittain noin 1 800. On kuitenkin huomioitava, että kirjaustapa on vaihtunut aiemmin käytössä olleesta valvontatietojärjestelmästä ja, että terveyshaittaepäilytar- kastuksiin eivät kirjaudu kaikki käynnit, jotka on voitu syöttää tilastoihin myös muilla koodeilla. Terveyshaittaepäilyihin liittyviä merkittäviä hallintatoimenpiteitä kohdistettiin vuosina 2019 ja 2020 alle kymmeneen asuntoon. Yleisimpiä tarkastuksilla esiintyneitä haittoja ja vikoja ei voida uudesta tietojärjestelmästä arvioida samalla tavoin kuin en- nen vuotta 2019 käytössä olleesta. 2.2 Olosuhdehaittojen syyt Asunnoissa sisäilman ongelmatilanteiden on arvioitu liittyvän usein lämpöoloihin ja il- manlaatuun (Haverinen-Shaughnessy ym. 2020). Tutkimusten mukaan asuntojen si- säilman epäpuhtauspitoisuudet ovat pääsääntöisesti asumisterveysasetuksen (2015) toimenpiderajojen sisällä ja rajat ylittyivät vain joissakin yksittäistapauksissa (Du ym. 2016, Turunen ym. 2016). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 23 Kansallisen sisäilmakartoituksen perusteella kodin olosuhdehaittojen syyt, joiden on mahdollisesti koettu häirinneen viimeisen neljän viikon aikana, olivat useimmiten kylmä huoneilma (44 %), kuiva sisäilma (37 %), pölyisyys tai likaisuus (35 %), veto (31 %) ja tunkkainen eli huono huoneilma (31 %) (Kuva 3). Altti-väestökyselyissä vuonna 2007 ja 2011 liian kylmästä huoneilmasta ja vetoisuu- desta asunnossa talvella raportoi noin 10 % vastaajista. Vastaavasti liian kuumasta huoneilmasta kesällä raportoi vuonna 2007 30 % ja vuonna 2011 49 %. Vetoisuu- desta kesällä raportoi alle 1 %. Tutkimusten perusteella jonkinasteiset kosteusvauriot ovat yleisiä kaikentyyppisissä rakennuksissa, ja vauriot vaihtelevat hyvin pienestä vakavaan (Haverinen- Shaughnessy ym. 2020). Vuonna 2012 julkaistun eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin mukaan merkittäviä kosteusvaurioita esiintyi rakennusten kerrosalasta 7–10 %:ssa pien- ja rivitaloista ja 6–9 %:ssa kerrostaloista (Reijula ym. 2012). Kosteusvaurioita ilmoitettiin Kansallisessa sisäilmakartoituksessa 3 %:ssa kodeista ja näkyvää hometta 2 %:ssa kodeista. Altti 2007 ja 2011 -väestökyselyissä kosteus- tai homevaurioita asunnon sisäpinnoilla raportoi hiukan useampi, 5–7 % vastaajista (Ant- tila ym. 2013). Vauriot olivat useimmiten pistemäisiä tai paikallisia. Vakavia vesivahin- koja oli tapahtunut noin 10 %:ssa asunnoista. Vastaavasti homeen hajua oli havaittu noin 1 %:ssa, viemärin hajua 5 %:ssa ja tunkkaisuutta 6–9 %:ssa asunnoista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 24 Kuva 3. Kansallinen sisäilmakartoitus 2018: Tekijät, jotka ovat häirinneet viimeisen neljän viikon aikana asunnossa väestöä ja pientaloissa asuvia. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Liian kuuma sisällä Väestö Pientalot Liian kylmä sisällä Väestö Pientalot Veto Väestö Pientalot Kuiva ilma Väestö Pientalot Tunkkainen (huono) ilma Väestö Pientalot Homeen tai ”maakellarin” haju Väestö Pientalot Muu epämiellyttävä haju Väestö Pientalot Pölyisyys tai likaisuus Väestö Pientalot Riittämätön ilmanvaihto Väestö Pientalot Melu Väestö Pientalot Tupakansavu Väestö Pientalot Ei lainkaan Kyllä, joskus Kyllä, joka viikko Kyllä, melkein joka päivä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 25 Kaikille avoimessa SisäTuki-verkkokyselyssä sisäilmaongelmia kokevat arvioivat eri olosuhdehaittojen liittyvän kodeissaan useimmiten tunkkaiseen ilmaan (88 %), riittä- mättömään ilmanvaihtoon (79 %) ja hajuihin (muu epämiellyttävä haju 73 % ja 54 % homeen tai ”maakellarin” haju). Vastaajista 59 % arvioi, että asunnossa on liian kuuma tai siellä on pölyisyyttä ja likaisuutta. Kosteusvaurioita raportoitiin 34 %:ssa ja näkyvää hometta 22 %:ssa asunnoista. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneet kokivat myöskin haittaa useimmiten liittyen epämiellyttävään hajuun, ilman- vaihdon ongelmiin ja tunkkaiseen sisäilmaan. Harvemmin koettiin haittaa laitemelusta tai liian lämpimästä sisäilmasta. 24 % vastaajista arvioi kodissa olevan pintojen muo- donmuutoksia, 36 % kosteusvaurioita, 21 % näkyvää hometta, 4 % näkyviä sienivauri- oita ja 65 % muita merkittäviä ongelmia sisäilmassa (ei pyydetty määrittelemään tar- kemmin kyselyssä). Edellä mainitut ongelmat (pintojen muodonmuutokset, kosteus- vauriot, näkyvä home tai sienivaurio) olivat useimmiten paikallisia, alle 1 m2:n kokoi- sia, yhteen tilaan tai rakennuksen osaan rajoittuvia tai laajoja eli yli 1 m2:n kokoisia ja useita tiloja tai rakennuksen osia käsittäviä, ei pistemäisiä. 2.3 Vaikutukset asukkaiden hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen Asuntojen sisäilmaongelmien koettiin vaikuttaneen hieman vastaajien hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen Kansallisen sisäilmakartoituksen kaikilla kysytyillä osa-alueilla (Kuva 4). Suurin vaikutus sisäilmaongelmilla (jonkin verran, melko paljon tai hyvin pal- jon) oli psyykkiseen jaksamiseen (6 %). Sisäilmaongelmilla oli vaikutusta työkykyyn noin 5 %:lla vastaajista ja asumisjärjestelyihin ja talouteen noin 4 %:lla. Vähiten vaiku- tusta koettiin olevan ihmissuhteisiin (3 %). Pientalossa asuvilla sisäilmaongelmien vai- kutukset olivat vähäisempiä kuin koko väestössä: vaikutuksia oli psyykkiseen jaksami- seen 4 %:lla, työkykyyn ja asumisjärjestelyihin 2 %:lla sekä ihmissuhteisiin 1 %:lla. Vain taloudellisten vaikutusten osalta tilanne oli sama. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 26 Kuva 4. Kansallinen sisäilmartoitus 2018: Asunnon sisäilmaongelman vaikutukset väes- töön (sisäilmaongelmia kokevien n=656±2) ja pientaloissa (sisäilmaongelmia ko- kevien n=369±30) asuviin. 0% 20% 40% 60% 80% 100% Ihmissuhteisiin Väestö Pientalot Taloudelliseen tilanteeseen Väestö Pientalot Psyykkiseen jaksamiseen Väestö Pientalot Asumisjärjestelyihin Väestö Pientalot Työkykyyn Väestö Pientalot Ei lainkaan Hieman Jonkin verran Melko paljon Hyvin paljon Vaikutuksia terveyteen on kuvattu aiemmin muun muassa FinTerveys2017-tutkimuk- sessa (Koponen ym. 2018) sekä Sisäilma ja terveys (SisäNyt) -hankkeen loppurapor- tissa (Salmela ym. 2019). Selvitysten mukaan kotona oireita saadaan huomattavasti harvemmin kuin työpaikalla. Kansallisen sisäilmakartoituksen perusteella pientaloissa eli omakoti-, pari- ja rivitaloissa asuvista 91 % ei ollut saanut oireita kotinsa sisäil- masta koskaan, 5 % oli kokenut oireita viimeisen 12 kuukauden aikana ja 4 % yli vuosi sitten. Oireet koettiin pääosin lieviksi tai kohtalaisiksi kuten FinTerveys2017-tut- kimuksessa ja Kansallisessa sisäilmakartoituksessa 2018 koko väestön osalta. Yleisimmät toimenpiteet, joita Kansalliseen sisäilmakartoitus -väestökyselyyn vastaa- jat olivat viimeisen 12 kuukauden aikana tehneet välttääkseen sisäilmaan liittyviä oi- reita olivat siivouksen tehostaminen ja kodin ilmanvaihdon säätäminen (Kuva 5). 90 % kyselyyn vastanneista ei ollut hävittänyt kodin irtaimistoa tai desinfioinut sitä esimer- kiksi otsonilla. Hyvin pieni osuus vastaajista oli nukkunut parvekkeella kerran tai pari tai muuttanut toiseen asuntoon. Yli neljännes vastaajista oli lisännyt vitamiinien tai ra- vintolisien käyttöä tai tehnyt muutoksia ruokavalioonsa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 27 Kuva 5. Kansallinen sisäilmakartoitus 2018: Yleisimmät toimenpiteet, joita väestö ja pien- taloissa asuvat olivat viimeisen 12 kuukauden aikana tehneet välttääkseen sisäil- maan liittyviä oireita. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Siivouksen lisääminen Väestö Pientalot Kodin tilojen remontointi Väestö Pientalot Kodin ilmanvaihdon säätäminen Väestö Pientalot Kodin irtaimiston hävittäminen tai… Väestö Pientalot Nukkunut parvekkeella Väestö Pientalot Muuttanut toiseen asuntoon Väestö Pientalot Vitamiinien/ravintolisien… Väestö Pientalot En Kyllä, kerran tai pari Kyllä, toistuvasti Avoimen SisäTuki-verkkokyselyn (ei väestöä edustava) perusteella sisäilmaongelmia kokevista (n=280) 73 % arvioi saaneensa oireita kotinsa sisäilmasta viimeisen 12 kuu- kauden aikana ja 15 % viimeksi yli vuosi sitten. Lieviä ja kohtalaisia oireita koki 52 % ja vaikeita tai erittäin vaikeita oireita 38 % vastaajista. Hengitysliiton sisäilma- ja kor- jausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneet ja kyselyyn vastan- neet (n=81) arvioivat viimeisen 12 kuukauden aikana kokeneensa sisäilmaan liitettyjä lieviä tai kohtalaisia oireita 47 %:ssa ja vaikeita tai erittäin vaikeita oireita 39 %:ssa ta- pauksista. Useimmiten asunnon sisäilmaongelmat olivat vaikuttaneet vastaajien psyykkiseen jaksamiseen ja asumisjärjestelyihin. Vaikutusta koettiin, joskin hieman vähemmän, myös taloudelliseen tilanteeseen, ihmissuhteisiin ja työkykyyn. Sisäilmaongelmia kokevista avoimeen SisäTuki-verkkokyselyyn vastanneista 51 % oli tehostanut kodin siivousta toistuvasti, yli 60 % säätänyt kodin ilmanvaihtoa kerran tai pari tai toistuvasti ja 28 % käyttänyt ilmanpuhdistinta toistuvasti (Kuva 6). Useampi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 28 vastaaja ilmoitti myös tuulettavansa asuntoa toistuvasti tai jatkuvasti. Toimenpiteiksi kerrottiin myös kodista poismuutto ja remontointi. Avoimen SisäTuki-verkkokyselyn vastaajista 1 % ilmoitti tupakoivansa itse tai jonkun muun tupakoivan säännöllisesti si- sätiloissa. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneet (n=81) olivat vastaavasti useimmiten lisänneet kodin siivousta (68 %) ja säätäneet ilmanvaihtoa (53 %) parantaakseen kodin sisäilman laatua. Pieni osa vastaajista oli desinfioinut asuintiloja (4 %) ja irtaimistoaan (8 %) esimerkiksi otso- nilla. 29 % vastaajista oli hävittänyt irtaimistoa. Ilmanpuhdistimia oli käyttänyt 27 % ja ilmankostutinta 19 % vastaajista. Vähentääkseen sisäilmaan liittyviä oireita vastaajat olivat lisänneet siivousta ja säätäneet kodin ilmanvaihtoa. Vastaajista 29 % oli muutta- nut toiseen asuntoon ja 11 % nukkunut parvekkeella. Kuva 6. SisäTuki-verkkokysely: Toimet, joita sisäilmaongelmia kokevat olivat tehneet vii- meisen 12 kuukauden aikana parantaakseen asunnon sisäilman laatua. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Siivouksen lisääminen Kodin tilojen remontointi Kodin ilmanvaihdon säätäminen Kodin irtaimiston hävittäminen Kodin irtaimiston desinfiointi Ilmanpuhdistimen käyttö Ilmankostuttimen käyttö Asuintilojen desinfiointi En ole asunut viimeiseen 12kk asunnossa En Kyllä, kerran tai pari Kyllä, toistuvasti Sisäilmaongelmia kokevilta kysyttiin avoimessa SisäTuki-verkkokyselyssä myös mah- dollisia erimielisyyksiä eri tahojen kanssa liittyen kodin sisäilmatilanteeseen. Eniten erimielisyyksiä vastaajilla oli taloyhtiön tai oman perheen ja läheisten kanssa. Avoi- missa vastauksissa mainittiin muun muassa erimielisyydet terveystarkastajan, tervey- denhuollon edustajan ja asunnon myyjän kanssa. Harvemmin erimielisyyttä oli kunto- tutkijan kanssa. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveyslii- ton neuvontaan soittaneista (n=81) 59 % ei ollut ollut yhteydessä oman kuntansa asu- misterveysasioista vastaavaan terveystarkastajaan. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 29 2.4 Arvio myytävien asuntojen kosteusvaurioiden yleisyydestä Asuinrakennusten kosteusvaurioiden yleisyyttä tarkasteltiin rakennus- ja kiinteistöalan asiantuntijayritys Raksystems Insinööritoimisto Oy:n (myöhemmin luvussa Raksys- tems) laajan myytävien asuntojen kuntotarkastusaineiston avulla. 2.4.1 Menetelmät Raksystemsin aineisto käsitti yhteensä 14 996 pientalokohteeseen (omakotitalot 82 %, paritalot 7 %, pientalot (ei tyyppikirjausta) 11 %) myyntiä varten tehtyä kuntotar- kastusta vuosilta 2016–2020. Tarkastusten keskeiset tulokset on Raksystemsillä ke- rätty tietokantaan. Aineiston avulla selvitettiin kosteus- ja mikrobihavaintojen yleisyyttä erityisesti riskirakenteissa sekä muita mahdollisesti sisäilmaan vaikuttavia olosuhdete- kijöitä. Myytävien asuntojen kosteusteknistä kuntoa tarkastettaessa noudatettiin Kuntotarkas- tus asuntokaupan yhteydessä (KH 90–00394) -ohjetta. Pääpiirteittäin kuvattuna tar- kastuksessa käydään läpi kaikki rakennuksen pinnat sisä- ja ulkopuolelta, ulko- ja vä- liseinärakenteet, ala-, väli- ja yläpohjarakenteet sekä vesikatto mahdollisuuksien mu- kaan. Riskirakenteita tarkastetaan tarvittaessa rakenneavauksin. Tarkastuksessa kat- sotaan myös pihamaan muotoilu ja esimerkiksi tarkistetaan mahdolliset salaojakaivot. Lisäksi otetaan huomioon kohteen käyttäjän tai omistajan haastattelut sekä tehdään asiakirjatarkastelu. Raportissa esitetään mahdolliset huomiot, lisäselvitystarpeet ja ha- vaitut vauriot kirjallisesti. Raportissa käytetty vaurion määritelmä Riskirakenteissa havaitut kosteus- ja mikrobivauriot on jaettu 4 luokkaan (Kuva 9): 1. Vaurio: Riskirakenne avattu ja/tai todettu selkeä, aistinvaraisesti havait- tavaa vauriota. (Vaurio) 2. Viite vauriosta: Riskirakenne avattu, vaurion varmistaminen vaatii lisätut- kimuksia. (Avattu, lisätutkimustarve) 3. Mahdollinen vaurio: Riskirakennetta ei ole avattu, yleensä myyjän kiel- losta johtuen tai teknisen vaativuuden takia, minkä takia se tulisi avata eli lisätutkimustarve. (Ei avattu, lisätutkimustarve) 4. Ei vauriota: Riskirakenne avattu, ei viitteitä vauriosta. (Ei vauriota) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 30 Riskirakenteeksi on määritelty rakennetyypit, jotka on todettu käytännössä ja raken- teita tutkittaessa vaurioherkäksi rakenteeksi. Rakenne on yleensä ollut oman aikakau- tensa määräysten ja ohjeiden mukainen. On kuitenkin huomioitava, että riskirakenne ei ole kuitenkaan aina vaurioitunut, vaan sillä on suurempi riski vaurioitua kuin muilla rakenteilla talossa. Lisää tietoa riskirakenteista löytyy esimerkiksi aiemmin toteutetun Hometalkoot-hankkeen verkkosivuilta osoitteesta www.hometalkoot.fi. Muut havainnot Muut tarkastuksilla tehdyt havainnot ovat systemaattisesti suoritusohjeen mukaisesti tarkastuksilla läpi käytyjä. Ne edustavat yksittäisiä havaintoja, jotka voivat vaikuttaa rakenteiden vaurioitumiseen. Tässä raportissa esitetyt muut havainnot ovat vain osa- poiminta tietokannasta eikä kattavasti esitä kaikkia tarkastuksilla kirjattuja havaintoja. 2.4.2 Aineiston kuvaus ja edustavuus Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli noin 1 163 100 pientaloa ja 82 650 rivi- ja ketjuta- loja (SVT 2019). Kaiken kaikkiaan asuntoja oli noin 3 076 000, joista vailla vakinaisia asukkaita oli noin 341 000 (SVT 2019). Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n arvion mukaan vuonna 2019 Suomessa tehtiin 96 000 asuntokauppaa, joista omakotitalokohteita oli 19 000 kappaletta. Purkukuntoisiin taloihin ei useimmiten myyntitilanteessa tehdä kuntotarkastusta, eikä yleisesti kattavaa tilastoa puretuista rakennuksista ole. On kuitenkin huomioitava, että purkamisen syy on harvoin tai erittäin harvoin ainoastaan rakennuksen kunto muun muassa purkukustannuksen vuoksi. Useimmiten purku myös vaatii tonttitarpeen näkö- kulman. Thomsenin ja van der Flierin (2011) tutkimuksen mukaan Länsi-Euroopassa rakennusten purkuaste vaihtelee 0,05–0,10 %:n välillä. Useimmiten rakennuksen pur- kamiseen johtanut syy on ollut rakennuksen ikääntyminen. Suomessa vuosina 2000– 2012 purettujen rakennusten taustoja selvittivät Huuhka ja Lahdensivu (2016). Tuona aikana purettiin 16 690 omakoti- tai rivitaloa (noin 1 300 pientaloa vuodessa). Valta- osa puretuista omakotitaloista oli rakennettu vuosina 1920–1959. Suomessa on noin 360 000 ennen vuotta 1960 rakennettua pientaloa. Selvityksen mukaan omakotitalot purettiin keskimäärin 64-vuotiaina, kun taas kerrostalot keskimäärin 62-vuotiaina ja ri- vitalot 44-vuotiaina. Tavallisin purkusyy oli uudisrakentaminen, joka oli selvityksen mukaan ilmoitettu syyksi yli 40 %:ssa tapauksista (Huuhka ja Lahdensivu 2016). Lä- hes yhtä moni oli ilmoittanut edellä mainitun selvityksen mukaan purkusyyksi ”muut syyt”, joka voi tarkoittaa esimerkiksi rakennuksen huonoa kuntoa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 31 Raksystemsin asuntokaupan yhteydessä tehdyissä kuntotarkastuksissa puolet koh- teista oli rakennettu vuosien 1960 ja 1999 välillä (Kuva 7). Uusimpia taloja (rakennus- vuosi 2000–) on tarkastettu lähes yhtä paljon kuin 1980- ja 1990-luvuilla rakennettuja, vaikka niitä on suhteessa vähemmän suomalaisessa rakennuskannassa. Tarkastettu- jen kohteiden keskimääräinen rakennusvuosi oli 1980. Vaikka 2000-luvulla rakennetut asunnot ovat aineistossa jonkin verran yliedustettuina, aineisto edustaa iältään koh- tuullisesti suomalaista rakennuskantaa. Kuva 7. Kuntotarkastusaineiston ja koko Suomen pientalokannan jakautuminen rakennus- vuoden mukaan. 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% -1939 1940-59 1960-79 1980-99 2000- Osuus kuntotarkastuksista Osuus suomalaisessa rakennuskannassa Määrällisesti kuntotarkastuksia tehtiin Manner-Suomen maakunnista eniten Uudella- maalla (49 % kuntotarkastuksista), Pirkanmaalla (13 %) ja Varsinais-Suomessa (10 %). Muualla Manner-Suomen maakunnissa tarkastuksia tehtiin 5 % tai vähem- män. Vähiten tarkastuksia tehtiin Kainuussa (alle 0,1 %). Vaikka Uudellamaalla sijait- sevat asunnot ovat aineistossa yliedustettuna, aineisto kuvaa suomalaista rakennus- kantaa, koska rakennustavat ovat olleet varsin samanlaiset eri puolella Suomea. Tarkastettujen pientalojen keskeisiä tunnuslukuja on kuvattu taulukossa 2 siltä osin kuin tarkastuksissa on niitä kirjattu. Useimmiten tarkastettu kohde on ollut paikalla ra- kennettu ja 1-kerroksinen. Alapohja on ollut maanvastainen ja kiveä, ulkoseinä puu- runkoinen ja rakennus harjakattoinen. Useimmiten tarkastetuissa pientalossa on ollut painovoimainen ilmanvaihto, salaojajärjestelmä ja vesikaton alla aluskate. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 32 Taulukko 2. Keskeisiä aineiston tunnuslukuja siltä osin kuin tarkastuksissa on kirjattu. % kpl Kerrosluku 1 42 6 295 1,5 10 1 540 2 20 3 043 2,5 0,2 28 3 2 313 Ilmanvaihtotyyppi Painovoimainen 41 6 128 Koneellinen poisto 19 2 904 Koneellinen tulo- ja poisto 2 312 Ei ilmanvaihtoa 0,2 27 Rakentamistapa Paikalla rakennettu 74 11 155 Elementti 25 3 757 Alapohja Puu 13 1 950 Kivi 91 13 636 Ryömintätila 21 3 124 Maanvastainen 85 12 710 Ei tiedossa 1 199 Ulkoseinä Puu 83 12 390 Hirsi 9 1 270 Kivi 19 2 890 Ei tiedossa 0,3 47 Yläpohja Puu 97 14 541 Kivi 3 406 Ei tiedossa 0,1 17 Kattomuoto Harja 83 12 445 Tasakatto 3 494 Aumakatto 6 882 Mansardikatto 2 245 Jaettu harjakatto 3 425 Pulpettikatto 5 740 Aluskate Kyllä 68 10 192 Ei 18 2 722 Vanha vesikate 8 1 174 Salaojat Kyllä 71 10 693 Ei 14 2 053 Ei tiedossa 19 2 784 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 33 2.4.3 Havaintojen yleisyys Riskirakenteet Kuntotarkastusaineistoissa yleisimmin esiintyneet talojen riskirakenteet olivat puukoo- lattu lattia ja maanvastainen seinä sekä valesokkelit (Kuva 8). Näitä 1940–1980-luku- jen pientaloille tyypillisiä riskirakenteita esiintyi yli 2 000 pientalokohteessa. Tarkaste- tuista kohteista 15 %:ssa oli puukolattu lattia ja 14 %:ssa puukolattu maanvarainen seinä. Tarkastetuista kohteista 13 %:ssa oli valesokkeli, joka oli tyypillisintä 1970-lu- vun pientaloissa. Ennen 1950-lukua rakennetuille pientaloille tyypillistä hirsiseinärakennetta esiintyi 6 %:ssa tarkastetuista kohteista. Vähiten aineistossa, alle 4 %:ssa, oli 1970-luvun pientaloissa esiintyvää tasakattorakennetta (536 kappaletta). Lähes yhtä harvoin oli riskirakenne, jossa alaohjauspuu on liian lähellä maanpintaa (alle 10 senttimetriä). Ai- neistosta on poimittu riskirakenteet, joiden voidaan katsoa vaikuttavan sisäilmaan, mutta esimerkiksi kellari- ja märkätilat puuttuvat tilastosta. Kuva 8. Riskirakenteiden esiintyminen koko 14 996 pientalon aineistossa. 0% 5% 10% 15% 20% Valesokkelit Puukoolattu lattia Puukoolattu maanvastainen seinä Vanha hirsiseinä Alaohjauspuu on liian lähellä maanpintaa Yläpohjan vino-osa, tuuletus puuttuu Tasakatto Kattoikkuna Väliseinä lattiapinnan alta Heikosti tuulettuva ulkoseinä Kun havaintoja eri riskirakenteissa katsotaan tarkemmin, useimmiten vaurio tai lisä- selvityksen tarve tuli esiin tasakaton, kattoikkunoiden ja vanhan hirsiseinän kohdalla (Kuva 9). Yläpohjan, etenkin kattoikkunoiden osalta kuntotarkastus on kuitenkin haas- tavampaa muun muassa rakenteen saavutettavuuden ja työturvallisuuden vuoksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 34 Näin ollen myös yläpohjassa on eniten lisäselvitystarvetta. Riskirakenteista useimmi- ten oli vaurioitunut puukoolattu maanvastainen seinä ja vanha hirsiseinä. Noin 50 %:ssa tutkituista valesokkelirakenteista, puukoolatuista lattioista, väliseinästä lat- tiapinnan alta tai heikosti tuulettuvasta ulkoseinästä ei havaittu vaurioita. Kuva 9. Havainnot riskirakenteista kuntotarkastuksien yhteydessä: vauriot ja lisäselvitys- tarpeet. 0 % 25 % 50 % 75 % 100 % Valesokkelit Puukoolattu lattia Puukoolattu MV seinä Vanha hirsiseinä Alaohjauspuu on liian lähellä maanpintaa Yläpohjan vino-osa, tuuletus puuttuu Tasakatto Kattoikkuna Väliseinä lattiapinnan alta Heikosti tuulettuva ulkoseinä Vaurio Avattu, lisätutkimus Ei avattu, lisätutkimus Ei vauriota (avattu/tutkittu) Muut havainnot Sisäilmaan liittyvistä havainnoista ilmanvaihdon puutteet liittyivät korvausilmaan, ilma- virtauksiin ja huoltosuosituksiin (Kuva 10). Muut tarkastuksilla esiin tulleet havainnot tai vauriot, joihin liittyi lisäselvitys- tai korjaustarpeita, liittyivät useimmiten järjestel- mien tai rakenteiden ikääntymiseen, kuten salaojitusten tai vedeneristysten kuntoon. Kun rakenteen, rakennusosan, järjestelmän tai laitteen tekninen käyttöikä on saavu- tettu, on tarkoituksenmukaista korvata se uudella. Tekninen käyttöikä on määritelty muun muassa RT-kortissa: KH 90-00403 Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapi- tojaksot (Rakennustietosäätiö RTS 2008). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 35 Kuva 10. Tarkastuksilla tehdyt muut havainnot. 922 967 3 576 4 707 1 806 1 829 1 023 639 180 1 134 1 235 1 086 5 735 879 557 2 221 3 951 0 2 000 4 000 6 000 Salaojien tai kallion pintojen korjaus/asennus Salaojituksen toimimattomuus Salaojituksen lisätutkimus Salaojituksen ikääntyminen Perusmuurin vedeneristyksen uusiminen/asentaminen Perusmuurin vedeneristyksen lisätutkimus Perusmuurin vedeneristyksen ikääntyminen Alapohjan epätiiveydet, ryömintätila Alapohjan epätiiveydet, maanvarainen Alapohjarakenne ikääntynyt, rossipohja Alapohjarakenne ikääntynyt, puukoolattu lattia Alapohja ja perustusrakenteet eivät selvinneet, lisätutkimus Märkätilojen ikääntyminen/remontointi, ei kirjattu vauriota Ryömintatilassa orgaanista materiaalia IV-venttiilien virtauksien puutteet Huolto/nuohoussuositukset IV Korvausilman puutteet Tarkastetussa kohteessa (kpl) Kosteusvaurioiden yleisyys Useimmiten vaurioita esiintyi ennen vuotta 1960 rakennetuissa taloissa (Kuva 11), ja yleisimmin vaurio oli riskirakenteissa. Kuitenkin myös muualla rakenteissa oli havaittu vaurioita. Uusimmissa pientaloissa (2000–) vaurioita oli vain 3 %:ssa tarkastetuista kohteista. Lisätutkimustarvetta esiintyi etenkin ennen vuotta 1980 rakennetuissa ta- loissa (32–41 %:ssa tarkastetuista kohteista). Aineiston perusteella kaiken kaikkiaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 36 rakennusteknisesti 15 %:ssa pientaloista on varma kosteusvaurio ja noin 40 %:ssa on joko varma vaurio tai lisätutkimustarvetta riskirakenteissa. Vanhemmissa pientaloissa on merkittävästi enemmän vaurioita verrattuna uudempiin rakennuksiin, joissa muun muassa kosteudenhallinta on parantunut ja riskirakenteet vähentyneet. Luonnollisesti myös rakenteiden ikääntyminen vaikuttaa vaurioitumi- seen. Kuva 11. Pientalojen rakennustekninen kunto aikakausittain: tarkastuksella havaitut vauriot ja lisäselvityssuositukset riskirakenteissa. Luvut eivät sisällä mm. märkätilojen ja kellarirakenteiden vaurioita. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100% -1939 1940-59 1960-79 1980-99 2000- Kaikki Vauriot riskirakenteissa % Lisätutkimus suositus riskirakenne % Hajuja esiintyi 8 %:ssa pientaloista (Kuva 12), ja niitä havaittiin ennen vuotta 1980 ra- kennetuissa taloissa enemmän kuin uudemmissa taloissa. Ero johtuu muun muassa rakennustavan muutoksesta liittyen ilmanvaihtoratkaisuihin sekä rakennusten tiivey- den parantumiseen etenkin alapohjan ja seinän liitosten osalta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 37 Kuva 12. Kuntotarkastuksilla tehdyt hajuhavainnot aikakausittain. 0% 2% 4% 6% 8% 10% 12% 14% 16% 18% 20% -1939 1940-59 1960-79 1980-99 2000- Kaikki Poikkeava haju sisätiloissa% Kosteusvauriokorjausten kustannukset Selvityksessä Nippala ja Vainio (2016) esittävät asuinrakennusten korjauskustannus- ten (perustuen laskennalliseen tekniseen korjaustarpeeseen ja laadun parannuksiin) olevan keskimäärin 9,4 miljardia euroa vuosittain ajanjaksolla 2016–2025. Seuraa- valla 10-vuotiskaudella korjaustarve kasvaa arvion mukaan 11,1 miljardiin euroon. Korjauskustannusten kasvun nähdään johtuvan 1980-luvun rakennusten korjaustar- peen kasvusta ja asuinrakennusten pientalovaltaisuudesta. Omakotitalojen, rivitalojen ja kerrostalojen kosteusvaurioiden mediaanikorjauskustan- nukset vaihtelevat arvion mukaan omakotitalojen 10 000 eurosta kerrostalojen 13 000 euroon (Nippala ja Vainio 2016). Kosteusvaurioiden korjaamiseen käytetään rahaa vuosittain yhteensä 400 miljoonaa euroa Nippala ja Vainio (2016) selvityksen mukaan. Kokonaisuudessaan pientalojen arvoksi on arvioitu 130 miljardia euroa. Kun korjauskustannuksia arvioidaan Raksystemsin tarkemmin läpikäydyn 100 tarkas- tusraportin otannalla, kosteusvaurioiden sekä vaurion syyn korjaaminen, kuten sala- ojien uusimista rakenteen vaurion lisäksi, on arvioitu kustannus yleisimmin luokassa 25 000–50 000€. Otoksen pienuuden ja arvioon liittyvän epävarmuuden (mm. vaurioi- den laajuuksien arviointi ilman lisätutkimuksia) vuoksi, tästä ei suoraa johtopäätöstä kustannuksista voida kuitenkaan tehdä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 38 2.5 Johtopäätökset • Asuntokaupan kuntotarkastusten perusteella 15 %:ssa kaikista pienta- loista on tarkastuksella todettu jonkin asteinen kosteusvaurio ja noin 40 %:ssa on joko tarkastuksella havaittu vaurio tai lisätutkimustarvetta riski- rakenteissa. Vanhemmissa pientaloissa on merkittävästi enemmän vau- rioita: esimerkiksi vuosina 1960–1979 rakennetuissa taloissa vaurioita on reilussa 20 %:ssa ja vaurioita tai lisätutkimustarvetta riskirakenteissa noin 60 % taloista. Luvut eivät sisällä kuitenkaan muun muassa märkäti- lojen ja kellarirakenteiden vaurioita. • Hajuja esiintyi 8 %:ssa kuntotarkastetuista kohteista ja niitä havaittiin en- nen vuotta 1980 rakennetuissa taloissa enemmän kuin uudemmissa ta- loissa. Tarkastuksilla esiin tulleet muut havainnot, joihin liittyi lisäselvi- tys- tai korjaustarpeita, liittyivät useimmiten järjestelmien tai rakenteiden ikääntymiseen. • Uudistettuun terveydensuojeluviranomaisen valvontatietojärjestelmään kootun aineiston perusteella terveyshaittaepäilytarkastuksia tehtiin vuo- sina 2019 ja 2020 asiakirjatarkasteluna noin 200 kohteeseen ja tarkas- tuskäyntejä noin 1 800 kohteeseen. • Satunnaistettujen tutkimusten mukaan suomalaisten asuntojen sisäil- man laatu koetaan pääasiassa hyväksi tai erittäin hyväksi. Edelleen alle 5 % suomalaisista kokee asuvansa heikkokuntoisissa asunnoissa. • Olosuhdesuhdehaittojen syyt, joiden on mahdollisesti koettu häirinneen viimeisen 4 viikon aikana kodissa väestötasolla satunnaistetun Kansalli- sen sisäilmakartoituksen perusteella, olivat useimmiten kylmä huo- neilma, kuiva sisäilma, pölyisyys tai likaisuus, veto ja tunkkainen eli huono huoneilma. Ilmoitettujen kosteusvaurioiden osuus kodeissa oli 3 % ja näkyvän homeen osuus 2 %. • Sisäilmaongelmia kokevien kodeissa olosuhdehaitat, joiden on mahdolli- sesti koettu häirinneet viimeisen 4 viikon aikana ei-satunnaistetun Sisä- Tuki-verkkokyselyn mukaan, olivat tunkkainen ilma, riittämätön ilman- vaihto ja hajut (homeen tai ”maakellarin” haju ja muu epämiellyttävä haju). • Suurin vaikutus sisäilmaongelmilla oli psyykkiseen jaksamiseen, joskin erot eri osa-alueiden (ihmissuhteet, psyykkinen jaksaminen, työkyky, ta- lous ja asumisjärjestelyt) välillä olivat pieniä. Vaikutusta oli myös tervey- teen. Kotona oireita koettiin kuitenkin huomattavasti harvemmin kuin työpaikalla. Pientaloissa asuvista 91 % ei ollut saanut oireita kotinsa si- säilmasta koskaan. Oireet koettiin pääasiassa lieviksi tai kohtalaisiksi. • Yleisimmät toimenpiteet, joita oli viimeisen 12 kuukauden aikana tehty sisäilmaan liittyvien oireiden välttämiseksi olivat siivouksen tehostami- nen ja kodin ilmanvaihdon säätäminen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 39 • Sisäilmaongelmia kokevien kodeissa yli puolet vastaajista oli tehostanut kodin siivousta toistuvasti ja säätänyt kodin ilmanvaihtoa kerran, pari kertaa tai toistuvasti. Yli neljännes vastaajista oli käyttänyt ilmanpuhdis- tinta toistuvasti. Useampi vastaaja ilmoitti myös tuulettavansa asuntoa toistuvasti tai jatkuvasti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 40 3 Home- ja asumisterveysloukut Anniina Salmela, Hannele Rämö, Anne Hyvärinen Sisäilmaongelmia kohtaavan ihmisen taloudellinen ja sosiaalinen tilanne voi heikentyä merkittävästi (Mäki ja Ryynänen 2016). Sisäilmaongelmista voi seurata muun muassa home- tai asumisterveysloukku. Home- tai asumisterveysloukulla tarkoitetaan tilan- netta, jossa kodista löytyy kosteus- ja homevaurio tai jokin muu asumisterveyteen vai- kuttava vauriotilanne, jonka korjaamiseen omistajalla ei ole varaa. Korjaaminen edel- lyttäisi joko kodin jäljellä olevaa vakuusarvoa tai rakennuksen omistajan maksukykyä suuremman lainan ottamista. Kun kotia vastaan ei saa korjaukseen tarvittavan suu- ruista lainaa, sitä ei voi korjata. Kodin vakuusarvo menetetään joko kokonaan tai osit- tain vaurion löytymisen jälkeen, jolloin mahdolliselle vanhalle asuntolainalle ei ole enää realistista vakuutta. Tällöin myöskään asunnon myyminen ei tule kyseeseen. Loukkutilanne ei kuitenkaan aina ole vain edellä mainittu taloudellinen loukku, vaan se voi liittyä esimerkiksi asukkaan jaksamiseen, oireiluun tai pelkoon altistumiseen liitty- vistä terveysvaikutuksista. Aiemmassa luvussa (luku 2 Yksityisten omistamien asuinrakennusten sisäilmaongel- mat) esitellyissä avoimessa SisäTuki-verkkokyselyssä (ei väestöä edustava) ja Hengi- tysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soitta- neiden kyselyssä (03/2020–02/2021) selvitettiin myös home- ja asumisterveysloukku- tilanteiden laajuutta, syitä ja vaikutuksia. Edellä mainittujen aineistojen (Sisätuki-verkkokysely ja Hengitysliiton sisäilma- ja kor- jausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneiden kysely) lisäksi vuo- sien 2014–2019 ajalta arvioitiin Asumisterveysliittoon tulleita yhteydenottoja, joiden on katsottu olevan home- tai asumisterveysloukussa. Tarkemmin tilannetta tarkasteltiin vertaamalla Asumisterveysliiton vuosien 2009 ja 2019 aineistoja. 3.1 Syyt home- tai asumisterveysloukkutilanteisiin Avoimessa SisäTuki-verkkokyselyn vastaajasta (n=625) 45 % koki, että heillä on tai on ollut aiemmin asunnossa sisäilmaongelma. Tulokset tästä on esitetty aiemmassa luvussa 2 Yksityisten omistamien asuinrakennusten sisäilmaongelmat. Tästä 45 %:n vastaajajoukosta 172 (61 %) ilmoitti olevansa tällä hetkellä tai olleensa aiemmin home- tai asumisterveysloukussa. Vastaavasti 78 % (n=63/81) Hengitysliiton sisäilma- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 41 ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan ajalla 03/2020–02/2021 soittaneista ja kyselyyn vastanneista koki olevansa home- tai asumisterveysloukkuti- lanteessa. Kysyttäessä tarkempia syitä home- tai asumisterveysloukkutilanteeseen avoimessa Sisätuki-verkkokyselyssä yleisimmäksi syyksi nousi taloudellinen loukkutilanne (55 %). Taloudellisen loukkutilanteen jakauma oli vastausten perusteella seuraava: • Vakituiseksi asunnoksi hankitusta kodista löytyy kosteus- tai homevau- rio, jonka korjaamiseksi tarvitaan enemmän lainaa kuin kodin jäljellä oleva vakuusarvo kattaa. Kotia vastaan ei saa enempää lainaa, eikä sitä ole mahdollista korjata. (52 %) • Oma asunto vaatisi korjaamista, mutta taloyhtiö on varaton tai sillä ei ole vakuuksia lainaan. (21 %) • Vakituiseksi asunnoksi hankitusta kodista löytyy jokin muu ongelma kuin kosteus- tai homevaurio (esimerkiksi kemiallinen aine tai haitta-aine), jonka korjaamiseksi tarvitaan enemmän lainaa kuin kodin jäljellä oleva vakuusarvo kattaa. Kotia vastaan ei saa enempää lainaa, eikä sitä ole mahdollista korjata. (16 %) • Asunto on korjattu, mutta elämiseen ei ole enää rahaa (ylivelkaantumi- nen). (11 %). Aina loukkutilanteet eivät liity vain talouteen kuten SisäTuki-verkkokyselyssä nousi esille. Vaikka loukkutilanteessa olevan olisi taloudellisesti mahdollista korjata asunto, niin henkiset voimavarat eivät siihen aina riitä. Myös oireilu tai pelko oireiden uusiutu- misesta aiheuttaa loukkutilanteita. Avoimia vastauksia tarkasteltaessa nousivat esille myös muun muassa kahden asunnon taloudelliset loukkutilanteet, varattomuus re- montoida asuntoa sekä kiinteistöriidat myyjän tai taloyhtiön kanssa. Kiinteistökaupan purkutilanteisiin liittyen mainittiin myyjän haluttomuus palauttaa asuntokaupan kauppahintaa. Home- tai asumisterveysloukkutilanne oli osalla vastaa- jista ratkennut muun muassa asunnosta poismuuton (vuokrakohteet), lisälainan tai säästöjen käytön, korjauksen (oma kiinteistö tai taloyhtiö), korjauksen ja poismuuton, ilmanvaihdon muutosten tai kiinteistökaupan purun myötä. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan vuosina 2020–2021 soittaneiden ja kyselyyn vastanneiden home- tai asumister- veysloukkutilanteet liittyivät niin ikään taloudelliseen tilanteeseen sekä oireiluun tai pelkoon sen uusiutumisesta. Lisäksi esiin nousivat ongelmat taloyhtiön, isännöitsijän tai vuokranantajan kanssa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 42 Tarkasteltaessa Asumisterveysliittoon vuosien 2014–2019 aikana tulleita yhteydenot- toja eri kohteista, niistä kirjattiin vuosittain 121–303 tapausta liittyen home- tai asumis- terveysloukkutilanteisiin. Yhteydenottojen trendi koskien home- tai asumisterveyslouk- kutilanteita on ollut ko. ajanjaksolla laskeva. Useimmiten yhteydenotot koskivat 1950-, 1970- ja 1980-luvuilla rakennettuja taloja. Noin kolmannes tapauksista oli tullut Uudel- tamaalta ja noin joka kymmenes tapaus Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Useim- miten kyseessä oli yksityinen kiinteistö, kuten omakotitalo (Kuva 13). Kuva 13. Asumisterveysliitto 2014–2019: Yhteydenottoihin liittyvä jakauma rakennuksista rakennustyypin ja yhteydenottovuoden mukaan jaoteltuna. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 2019 2018 2017 2016 2015 2014 Vuokra Omakotitalo Yhtiömuotoinen Vapaa-ajan asunto Muu Useimmiten home- tai asumisterveysloukkutilanteessa olevan yhteydenoton syy liittyi hajuun tai terveyteen Asumisterveysliiton vuosien 2014–2019 aineistossa (Kuva 14). Tarkasteltaessa Asumisterveysliiton vuoden 2009 ja 2019 aineistoja rinnakkain, home/mikrobivaurio ja hajut olivat vuonna 2009 23 % ja vuonna 2019 21 % altisteläh- töisistä yhteydenottojen syistä (Kuva 15). Kosteusvaurioihin liittyi Asumisterveysliiton aineiston mukaan vuonna 2009 17 % ja vuonna 2019 29 % yhteydenotoista. Loukkuti- lanteeseen johtaneeksi syyksi katsottiin useimmiten vuonna 2009 väärin toteutetut korjaustoimenpiteet, joilla on aiheutettu uusia ongelmia ja vuonna 2019 asunnoista löytyneet piilo- tai rakennusvirheet. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 43 Kuva 14. Asumisterveysliitto 2014–2019: Home- tai asumisterveysloukkutilanteissa olevien yhteydenottojen syyt. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 2019 2018 2017 2016 2015 2014 Terveydellinen Haju Vesivahinko/kosteusvaurio Home/mikrobivaurio Siivouskemikaalit Vastuukysymys/lakiasia Sisätilan tuholaiset Ilmanvaihto Muu syy Kuva 15. Asumisterveysliitto 2009 ja 2019: Home- tai asumisterveysloukkutilanteissa ole- vien yhteydenottojen syyt altistelähtöisesti jaoteltuna vuosina 2009 (n=208) ja 2019 (n=63). 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% Kosteusvaurio Home Kemiallinen Ilmanvaihto Hiukkaset Tuhoeläimet Hajut Moniongelma 2009 2019 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 44 3.2 Vaikutukset hyvinvointiin ja elämänlaatuun Home- tai asumisterveysloukkutilanteissa olevista tai olleista (n=172) 57 % arvioi elä- män laatunsa erittäin huonoksi tai huonoksi avoimessa SisäTuki-verkkokyselyssä. Pientalossa asuvat (n=1 098) arvioivat yleisesti elämän laatunsa erittäin huonoksi tai huonoksi vain 3 %:ssa tapauksista satunnaistetussa Kansallisessa sisäilmakartoituk- sessa. Loukkutilanteissa olevat olivat tyytymättömimpiä terveyteensä, kykyynsä sel- viytyä päivittäisistä toimista ja asuinalueensa olosuhteisiin (Kuva 16). Tyytyväisimpiä vastaajat olivat itseensä ja ihmissuhteisiinsa. Kuva 16. SisäTuki-verkkokysely: Home- tai asumisterveysloukussa olevien tyytyväisyys eri elämän osa-alueisiin. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Terveyteenne Kykyynne selviytyä päivittäisistä toimistanne Itseenne Ihmissuhteisiin Asuinalueenne olosuhteisiin Erittäin tyytymätön Melko tyytymätön En ole tyytyväinen tai tyytymätön Melko tyytyväinen Erittäin tyytyväinen Avoimessa SisäTuki-verkkokyselyssä loukkutilanteen koettiin vaikuttavan useimmiten psyykkisen jaksamiseen (78 %) sekä talouteen ja terveyteen (73 % vastaajista) (Kuva 17). Home- tai asumisterveysloukkutilanteilla oli vaikutusta useimmiten myös asumis- järjestelyihin, työkykyyn ja perusturvallisuuden tunteeseen. Tilanne on vastaava sisäil- maongelmia kokevien joukossa väestötasolla (luku 2.3 Vaikutukset asukkaiden hyvin- vointiin ja elämäntilanteeseen). Tilanteella koettiin kuitenkin olevan harvemmin vaiku- tusta kuitenkaan perhe-, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteisiin. Kyselyn perusteella 27 % vastaajista koki tilanteella olevan vaikutusta työpaikan menetykseen. Päihteiden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 45 käyttö oli lisääntynyt 5 %:lla vastaajista, ja 2 %:lla vastaajista oli tilanteesta johtuva lasten huostaanotto tai sen uhka. Asumisterveysliiton (Putus 2010) selvityksen mu- kaan home- ja kosteusvaurion asunnossaan kohdanneille perheille itse asunnon sel- vittely- ja korjauskustannuksista, irtaimiston uusimisesta tai puhdistamisesta sekä lää- kehoidosta ja poissaoloista aiheutuu huomattava taloudellinen rasitus. Kuva 17. SisäTuki-verkkokysely: Home- tai asumisterveysloukkutilanteen vaikutus elämän eri osa-alueisiin. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Taloudelliseen tilanteeseen Terveyteen Psyykkiseen jaksamiseen Perhesuhteisiin Sukulaisuussuhteisiin Ystävyyssuhteisiin Asumisjärjestelyihin Työkykyynne Perusturvallisuuden järkkymiseen Ei lainkaan Hieman Jonkin verran Melko paljon Hyvin paljon Asumisterveysliittoon tulleiden yhteydenottojen perusteella loukkutilanteiden negatiivi- set vaikutukset ihmisten elämään ovat vähentyneet viimeisten kymmenen vuoden ai- kana (Kuva 18). Tarkastelun perusteella vuodesta 2009 vuoteen 2019 oireilu oli vä- hentynyt ja hyvinvointi lisääntynyt. Asumisterveysliiton arvion mukaan jo nähtyä muu- tosta voi selittää esimerkiksi tiedon lisääntyminen ja asiantuntijoiden pätevöityminen. Vuonna 2019 osaavia asiantuntijoita on ollut enemmän saatavilla lisääntyneen raken- nusterveysasiantuntijakoulutuksen ansiosta. Tämä on mahdollisesti vaikuttanut siihen, että kodeissa oireita aiheuttaviin tekijöihin on voinut puuttua aikaisemmin ja tarkoituk- senmukaisemmin ennen kuin ongelmat ovat muodostuneet hallitsemattomiksi. Ajanta- saisen materiaalin ja oikea-aikaisen tiedonjaon avulla on pystytty tunnistamaan mah- dollisesti rakennuksessa oleva ongelma aiemmin. Tämän vuoksi tai seurauksena, per- heet ovat voineet keskittää niukat resurssit ja voimavarat rakennuksessa olevan tosi- asiallisen ongelman ratkaisemiseen. Lisäksi merkittävä osa asuntokauppariidoista so- vitaan siten, että sopimukset ovat syntyneet ennen tuomioistuinkäsittelyjä. Niiden so- pimusten kautta ja muiden rahoituskanavien avulla korjaustoimet on saatu aikaisem- paa nopeammin käyntiin ja rakennukset korjattua kokonaisvaltaisemmin. Korjaukset VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 46 ovat onnistuneet aikaisempaa paremmin, mistä on osoituksena se, että perheet ovat voineet palata korjattuihin koteihin. Kuva 18. Asumisterveysliitto 2009 ja 2019: Home- tai asumisterveysloukkutilanteiden vaiku- tus terveyteen ja hyvinvointiin. 0% 20% 40% 60% 80% Ei oireita Kohtalaisia oireita Vaikeita oireita Hyvä Kohtalainen Huono Te rv ey s H yv in vo in ti 2019 2009 Kysyttäessä tarkemmin vaikutuksia talouteen avoimessa SisäTuki-verkkokyselyssä 15 % vastaajista ilmoitti harkitsevansa velkajärjestelyä tai olevansa jo velkajärjeste- lyssä. Vastaajista 16 % ilmoitti joutuneensa luopumaan lähes kaikesta henkilökohtai- sesta varallisuudesta, kuten mökistä, autosta tai arvotavarasta. Osasta omaisuudes- taan oli luopunut 28 % vastaajista. Lähes kaikesta henkilökohtaisesta irtaimistosta ku- ten huonekaluista ja vaatteista oli luopunut 36 % vastaajista ja osasta irtaimistostaan 39 % vastaajista. Useimmiten päätös irtaimiston hävittämisestä oli tehty itse. Vastaa- jista 3 % oli tehnyt hävittämisen vakuutusyhtiön ohjeesta. Oikeusteitse taloudellisia korvauksia asunnon vikojen ja vahinkojen vuoksi oli hakenut 20 % vastaajista (Kuva 19). Home- tai asumisterveysloukkutilanteen vuoksi asunto- kaupan purkua oikeusteitse oli hakenut 11 % vastaajista. Oikeusteitse taloudellisten korvausten hakeminen oli yleisempää kuin asuntokaupan purun haku. Asumisterveys- liiton vuosien 2014–2019 yhteydenotoissa kauppariitatilanne oli kyseessä 8–14 %:ssa tapauksista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 47 Kuva 19. SisäTuki-verkkokysely: Oikeusteitse korvausten hakeminen liittyen asunnon home- tai asumisterveysloukkutilanteisiin. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Oletteko te tai perheenne hakeneet oikeusteitse taloudellisia korvauksia asuntonne vikojen ja vahinkojen vuoksi? Oletteko te tai perheenne hakeneet oikeusteitse asuntokaupan purkua asunnossa esiintyvien home- tai asumisterveysloukkutilanteen vuoksi? Kyllä Aion hakea Ei En ole, mutta olisi aikanaan pitänyt hakea Yleisin otettu asuntolainan määrä koskien loukkutilanneasuntoa oli 100 000–200 000 euroa (45 % SisäTuki-verkkokyselyn vastaajista) (Kuva 20). Selvitäkseen asumis-, re- montointi- tai oikeudenkäyntikustannuksista lisälainaa oli ottanut 29 % vastaajista. Yleisin lisälainan tarve oli 10 000–30 000 euroa (39 % vastaajista). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 48 Kuva 20. SisäTuki-verkkokysely: Asuntolaina (n=86) - ja lisälainamäärä (n=44) home- tai asumisterveysloukkutilanteessa. 0% 10% 20% 30% 40% 50% Alle 50 000 € 50 000–100 000 € 100 001–200 000 € 200 000–300 000 € Yli 300 000 € En halua vastata Asuntolaina 0% 10% 20% 30% 40% 50% Alle 10 000€ 10 000- 30 000€ 30 001-50 000€ Yli 50 000€ Lisälaina Asumisterveysliiton seurannan perusteella vuosina 2013–2017 (n=88–99) loukkutilan- teita koskevien asuntojen keskimääräinen ostohinta oli 134 000–236 000 euroa (Kuva 21). Vuoden 2017 jälkeen (2018–2020, n=10–44) Asumisterveysliitossa ei ole systemaattisesti enää kerätty asuntojen hintatietoja. Koko aineistoa tarkasteltaessa saadaan kuitenkin keskimääräiseksi ostohinnaksi noin 186 000 euroa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 49 Kuva 21. Asumisterveysliiton tilastojen mukaan loukkutilanteita koskevien asuntojen keski- määräiset ostohinnat vuosina 2013–2020. - € 50 000 € 100 000 € 150 000 € 200 000 € 250 000 € 2013 2014 2015 2016 2017 2019 2018 2020 Ka. Tilastokeskuksen (SVT 2021) mukaan vuonna 2019 asuntovelallisilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 102 240 euroa. Velallisia asuntokuntia oli kaikkiaan 1,45 miljoonaa. Eniten suuria velkoja suhteessa tuloihin oli Ahvenanmaan, pääkau- punkiseudun ja muun Helsinki-Uudenmaan asuntokunnilla (SVT 2021). 3.3 Apu ja tuki Suomessa on pyritty löytämään ratkaisuja homeloukkuihin ja sisäilmasta sairastunei- den tilanteen parantamiseksi kokoamalla tietoa sekä antamalla tukea ja neuvontaa (ks. esim. Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018–2028, Kosteus- ja hometal- koot 2009–2016, Mäki ja Nokela 2014, Putus 2010, Kupila 2008, Kinnunen 2003). Kysyttäessä avusta ja tuesta, jota home- tai asumisterveysloukussa olevat ovat hake- neet tai saaneet nousi SisäTuki-verkkokyselyssä esille seuraavat asiat: • Useimmin oli haettu korvausta kotivakuutuksesta ja neuvonta-apua yh- distyksiltä. Vastaajat olivat myös hakeneet tietoa haitan aiheuttajasta tai sen vaikutuksesta rakennukseen tai rakennuksen käyttäjän terveyteen. • Lähipiirin taloudellinen ja muu tuki, vertaistuki ja neuvonta-apu yhdistyk- siltä olivat yleisimmät tukimuodot, joita vastaajat olivat saaneet. Vaikka korvausta kotivakuutuksesta oli haettu useimmiten, oli korvaus myön- netty vain harvoin, sillä se korvaa useimmiten vain äkilliset vahingot. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 50 Vastaajat arvioivat, että tukimuotoja, joita he olisivat tarvinneet, mutta eivät olleet ha- keneet, olivat kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnitteluavustusta (ARA), kor- vausta kotivakuutuksesta, harkinnanvaraista toimeentulotukea ja muun muassa Asu- misterveysliiton järjestämiä teemalomia sekä apua kodin kuntotutkijan tai korjausra- kentamisen ammattilaisen löytämiseksi (Taulukko 3). On kuitenkin huomioitava, että kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnitteluavustusta (ARA) on voitu hakea vasta vuodesta 2020 alusta lähtien. Taulukko 3. SisäTuki-verkkokysely: Haettu ja saatu apu ja tuki home- tai asumisterveysloukku- tilanteessa. Hakenut mutta ei saanut Hakenut ja saanut Ei ole hakenut mutta olisi tarvinnut En osaa sanoa Kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnitteluavustus, ARA 7 % 7 % 51 % 35 % Korjausavustus iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen, ARA 2 % 2 % 23 % 73 % Laina pankista 10 % 20 % 28 % 42 % Harkinnanvarainen toimeentulotuki 14 % 9 % 36 % 41 % Korvaus kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta 18 % 14 % 23 % 46 % Korvaus kotivakuutuksesta 22 % 6 % 38 % 34 % Oikeusapu 12 % 10 % 31 % 47 % Neuvonta-apu yhdistyksiltä 17 % 27 % 25 % 31 % Vertaistuki 14 % 54 % 15 % 17 % Sukulaisten ja muun lähipiirin tuki, myös taloudellinen 5 % 56 % 16 % 22 % Diakoniatyön avustus 5 % 13 % 32 % 50 % Teemalomat 5 % 8 % 34 % 54 % Apua kodin kuntotutkijan tai korjausrakentamisen ammattilaisen löytämiseksi 13 % 21 % 33 % 32 % Lisätietoa haitan aiheuttajasta tai sen vaikutuksesta rakennukseen tai käyttäjien terveyteen 21 % 31 % 32 % 16 % VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 51 Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvontaan soittaneet ja kyselyyn vastanneet (n=81) kokivat (Kuva 22), • että he olivat useimmiten saaneet apua ja tukea omaan tilanteeseensa neuvonta-apuna yhdistyksiltä ja sukulaisilta ja muulta lähipiiriltä ja, että tuki ja apu oli ollut sekä taloudellista tukea että vertaistukea • että he eivät olleet koskaan saaneet korjausavustusta iäkkäiden ja vam- maisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen (ARA) ja, että harvemmin olivat saaneet harkinnanvaraista toimeentulotukea, teemalomia, diakoni- työn avustusta tai oikeusapua • että he olivat saaneet muunlaista apua muun muassa vaatelahjoituk- sina, kulutusluottoina, kotitalousvähennyksinä ja terveystarkastajan apuna. Neuvontaan soittaneiden joukossa oli myös sellaisia vastaajia, jotka kokivat, etteivät he olleet saaneet mitään apua. Vastaajien mukaan eniten tarvittava apu ja tuki olisivat olleet yhdistysten neuvonta-apu, kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnittelu- avustus (ARA) ja oikeusapu. Harvemmin soittajat kokivat tarvitsevansa diakoniatyön avustusta, korjausavustusta iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaami- seen (ARA) tai teemalomia. ARAn korjausavustus iäkkäiden ja vammaisten henkilöi- den asuntojen korjaamiseen on tarkoitettu vain kotitalouksille, joissa on 65 vuotta täyt- tänyt tai vammainen henkilö. Apu ja tuki, jota olisi tarvittu avointen vastauksien perusteella oli muun muassa neu- vontaa vaurioiden korjaamiseen ja parhaan toimintatavan arvioimiseen sekä ammat- tiapua tutkimusten tekemiseen. Lisäksi mainittiin muun muassa taloudellinen apu, asi- antuntija-apu oikeuteen sekä vaikuttaminen vuokranantajiin ja taloyhtiöön tai isännöit- sijään. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 52 Kuva 22. Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan sekä Asumisterveysliiton neuvon- taan soittaneet 2020–2021: Vaikeissa sisäilmatilanteissa olevien (n=67) useimmi- ten saatu apu ja tuki omaan tilanteeseen sekä tuki ja apu, jota he olisivat tarvin- neet. 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% Kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnitteluavustus, ARA Korjausavustus iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamiseen, ARA Laina pankista Harkinnanvarainen toimeentulotuki Korvaus kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta Oikeusapu Neuvonta-apu yhdistyksiltä Vertaistuki Sukulaisten ja muun lähipiirin tuki, myös taloudellinen Diakoniatyön avustus, mikä? Teemalomat Mitä tukea saaneet Mitä tukea tarvitsisi 3.4 Johtopäätökset • Avoimeen SisäTuki-verkkokyselyyn vastanneista 170 henkilöä raportoi olevansa tällä hetkellä tai olleensa aiemmin home- tai asumister- veysloukussa. Asumisterveysliittoon vuosien 2014–2019 aikana tulleista yhteydenottoista home- tai asumisterveysloukkutilanteisiin liittyi vuosit- tain 121–303 tapausta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 53 • Vastaajat, jotka kokivat olevansa home- tai asumisterveysloukussa, il- moittivat yleisimmäksi syyksi taloudellisen loukkutilanteen, jossa vaki- tuiseksi asunnoksi hankitusta kodista löytyy kosteus- tai homevaurio, ja jonka korjaamiseksi tarvitaan enemmän lainaa kuin kodin jäljellä oleva vakuusarvo kattaa. Kotia vastaan ei saa enempää lainaa, eikä sitä ole mahdollista korjata. Aina loukkutilanne ei kuitenkaan liity vain talouteen. • Home- tai asumisterveysloukkutilanteissa olevat tai olleet olivat tyytyväi- simpiä itseensä ja ihmissuhteisiinsa. Loukkutilanteessa olevat kokivat tilanteella olevan harvemmin vaikutusta perhe-, sukulaisuus- ja ystä- vyyssuhteisiin. Tilanne vaikuttaa kuitenkin useimmiten taloudelliseen ti- lanteeseen, terveyteen ja psyykkiseen jaksamiseen. Yli puolet arvioi elä- mänlaatunsa erittäin huonoksi tai huonoksi. • Noin kuudennes loukkutilanteessa olevista ilmoitti harkitsevansa velka- järjestelyä tai olevansa jo velkajärjestelyssä. Kuudennes vastaajista oli myös joutunut luopumaan lähes kaikesta henkilökohtaisesta varallisuu- desta. Lähes kaikesta henkilökohtaisesta irtaimistosta oli luopunut omasta tahdostaan kolmannes vastaajista. • Yleisin otettu asuntolainan määrä koskien loukkutilanneasuntoa oli 100 000–200 000 euroa. Yleisin lisälainan tarve oli 10 000–30 000 euroa. • Oikeusteitse taloudellisten korvausten hakeminen oli yleisempää kuin asuntokaupan purun haku. • Useimmiten haettu tuki ja apu oli korvaus kotivakuutuksesta ja neu- vonta-apu yhdistyksiltä. Lähipiirin tuki, myös taloudellinen, vertaistuki sekä neuvonta-apu yhdistyksiltä olivat yleisimmät tukimuodot, joita vas- taajat olivat saaneet. Tuen muodot, joita vastaajat olisivat tarvinneet, oli- vat kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnitteluavustus (ARA), kor- vaus kotivakuutuksesta, oikeusapu ja harkinnanvarainen toimeentulo- tuki. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 54 4 Sisäilmasta sairastuneet Jussi Lampi, Markku Sainio, Juha Pekkanen 4.1 Mitä tiedetään sisäilmaan liitetystä oireilusta? 4.1.1 Oireilun syitä Laadukas sisäilma on tärkeä hyvinvointia lisäävä tekijä. Sisäilman moniin epäpuh- tauksiin ja fysikaalisiin tekijöihin, kuten kuivaan sisäilmaan tai huonoon ilmanvaihtoon, voi liittyä esimerkiksi hengitysteiden tai silmien oireita sekä päänsärkyä ja väsymystä. Näitä vaikutuksia on kuvattu laajasti aiemmin (esim. WHO 2007, 2009, 2010, 2013, Käypä hoito 2016, Lampi ja Pekkanen 2018). Sisäilmaan liitettyjä sairauksia käsitel- lään erikseen luvussa 4.2. Oireilu, myös sisäilmaan liittyvä, on aina monitekijäistä. Sisäilmaan liittyvään oireiluun tiedetään tutkimusten perusteella olevan yhteydessä monet erilaiset tekijät, kuten si- säilman epäpuhtaudet, ympäristön olosuhteet sekä yksilölliset ja yhteisölliset tekijät (Kuva 23). Kuva 23. Sisäilmaan liitetyn oireilun taustalla on monia tekijöitä (Lampi ja Pekkanen 2018). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 55 Jos henkilö kokee oireita sisäilmasta, hän saattaa tuntea itsensä sairaaksi. Tällä tar- koitetaan koettua sairautta (illness), ei lääketieteellisesti määritettyä sairautta (dise- ase). Sisäilmaan liitetyt oireet ovat pääasiassa lieviä (Salmela ym. 2019) ja altistumi- sen loppuessa ohimeneviä. Oireet ovat epäspesifejä ja monitekijäisiä, eli niiden syn- tyyn ja kokemiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin sisäilman laatu. Yksilöllinen sisäympäristöön liittyvä haittakokemus voi synnyttää itsessään toiminnallisia oireita, jotka eivät selity altisteiden biologisilla tai fysikaalisilla vaikutuksilla. Lievät toiminnalli- set oireet voivat osalla ihmisistä kehittyä toimintakykyä uhkaaviksi toiminnallisiksi häi- riöiksi, kun tilanteeseen liittyy ylikorostuneita vaarakäsityksiä esimerkiksi virheellisen informaation tai riskiviestinnän kautta (Terveydenhuollon asiantuntijaryhmä 2020). Viime vuosina on havaittu, että erilaiset yksilölliset ja yhteisölliset tekijät, kuten riskikä- sitykset ja huoli sisäilman terveysvaikutuksista vaikuttavat oireiluun voimakkaasti (Nis- silä ym. 2020, Savelieva ym. 2020, Sakellaris ym 2021). Näiden yhteys oireiluun näyt- tää joskus olevan voimakkaampi kuin epäpuhtauksien tai sisäilman laadun, minkä ta- kia oireilu on huono sisäilman laadun mittarina. Tämä on tärkeä havainto, koska Suo- messa käytetään runsaasti oirekyselyitä rakennusten sisäilman laadun selvittämiseen (Hyvärinen ym. 2017). Oirekyselyiden ja oiretiedon käyttöä sisäilmaan liittyvien ongel- mien selvittämisessä tuleekin arvioida kriittisesti. 4.1.2 Oireilun yleisyys Sisäilmaan liitetty oireilu on hyvin yleistä Suomessa. FinTerveys2017-tutkimuksen mukaan työikäisistä naisista 10 prosenttia ja miehistä 6 prosenttia oli joskus saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen. Oireilu työpaikalla on vielä selvästi yleisempää (Koponen ym. 2018). Sisäilmaan liittyvä oireilu kuvautuu jatkumona lievästä aina mer- kittävään, toimintakykyä rajoittavaan oireistoon. Sisäilmaan liitetyt oireet ovat pääasi- assa lieviä. Vakaviksi tai erittäin vakaviksi oireensa koki 1–2 % suomalaisista (Sal- mela ym. 2019). Ympäristöherkkyyden kriteerit täyttävästä, monimuotoisesta työ- ja toimintakykyä mer- kittävästi heikentävästä sisäilmaan liitetystä oireilusta on arvioitu kärsivän noin 0,2 % väestöstä (Frilander ym. 2018), mikä tarkoittaa 10 000 suomalaista. Tämä esiinty- vyysarvio perustuu Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n opettajille vuonna 2012 teke- mään selvitykseen toimialalla, jolla esiintyy runsaasti sisäilmaoireilua. Toiminnalliset mekanismit, eli hermoston säätely, ovat mukana myös lievemmässä sisäilmaan liitty- vässä oireilussa, joten oireiden ja koetun haitan perusteella ei useinkaan voi yksiselit- teisesti sanoa, mikä osuus oireista johtuu sisäilmatekijöistä, riskikäsityksistä vai mo- nen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Tämä aiheuttaa haasteita myös oireilusta viestimi- seen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 56 4.1.3 Monimuotoinen, hankala oireilu Monimuotoinen, hankala, sisäilmaan liittyvä ja työ- ja toimintakykyyn vaikuttava oireilu rakennuksissa, joissa valtaosa ihmisistä ei saa oireita ja jossa joissa ei ole merkittä- vässä määrin sisäilman epäpuhtauksia, täyttää usein ympäristöherkkyyden kriteerit (Tietolaatikko 1). Haittaavan oireilun syyt tulee selvittää terveydenhuollossa. Ympäris- töherkkyyden syntymiselle on keskeistä ympäristön kokeminen haitalliseksi, eivät si- säympäristötekijöiden fysikaaliset, kemialliset tai biologiset ominaisuudet tai niiden määrä. Ympäristöherkkyys on toiminnallinen häiriö, joka voi aiheuttaa merkittävää haittaa potilaille ja on myös haaste terveydenhuoltojärjestelmällemme. Ympäristöherk- kyyden hoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan lisää tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja (Terveydenhuollon asiantuntijaryhmä 2020). ”Erityispuhtaita tiloja” tarjotaan enenevästi sisäympäristöissä pitkittyneesti ja moni- muotoisesti oireileville. Kansallisen sisäilma ja terveys- ohjelman Terveydenhuollon asiantuntijaryhmä (2021) käsitteli niiden käyttöä kannanotossaan. Kannanotossaan asiantuntijaryhmä totesi, että erityispuhtaiden tilojen käytölle ei ole lääketieteellisiä pe- rusteita eikä niitä tulisi käyttää ennen kuin niiden pitkäaikaisvaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin on selvitetty. Sisäympäristöissä vaikeasti oireilevien erotusdiagnostiik- kaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja hoito- ja kuntoutustapoja kehittää. TIETOLAATIKKO 1. MONIMUOTOINEN, HANKALA OIREILU SISÄILMAAN LI ITTYEN (TERVEYDENHUOLLON ASIANTUNTIJARYHMÄ 2020) Osa ihmisistä saa monimuotoisia, merkittävästi työ- ja toimintakykyä heikentäviä sisäilmaan liitettyjä oireita rakennuksissa, joissa valtaosa ihmisistä ei saa oireita ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epäpuhtauksia. Haittaavan oireilun syyt tulee selvittää terveydenhuollossa, mutta useimmiten taustalla ovat toiminnalliset mekanismit. Tällöin oireet johtuvat elimistön normaalitoimintojen voimistuneista vasteista erilaisten kuormitustekijöiden seurauksena, eivätkä altisteiden vaikutuksista tai sairaudesta. Oireilulle tyypillistä on sen epäspesifisyys ja monitekijäisyys. Jos vaikutus työ- ja toimintakykyyn on merkittävä, monimuotoinen oireilu täyttää usein ympäristöherkkyyden kriteerit. Potilas voi liittää oireensa eri ympäristötekijöihin, kuten homeeseen, kemikaaleihin, sähköön ja tuulivoimaan. Nämä kaikki tilanteet luokitellaan ympäristöherkkyydeksi (ICD-10 R68.81), joka on toiminnallinen häiriö. Ympäristöherkkyyden esiintyvyys Suomessa on alle 0,2 % väestöstä (Frilander ym. 2018). Toiminnalliset mekanismit, eli hermoston säätely, ovat usein mukana, myös lievemmässä sisäilmaan liittyvässä oireilussa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 57 Ympäristöherkät ovat tutkimusten mukaan potilasryhmä, jossa lääketieteelliset löydökset ovat usein vähäisiä suhteessa koettuihin oireisiin. Usein oireita saadaan monista ympäristötekijöistä samanaikaisesti, kuten sähköstä ja kemikaaleista (Karvala ym. 2017, Sainio ym. 2017, Vuokko ym. 2018). Kemikaali- ja sähköherkille tehdyissä sokkoutetuissa altistuskokeissa on havaittu, että haju, kokemus tai käsitys haitallisen aineen tai tekijän läsnäolosta on keskeistä oireiden synnyssä, ei kemikaalin tai sähkökentän biologiset tai fysikaaliset vaikutukset (Das-Munshi ym. 2006, Karvala ym. 2017, Rubin ym. 2011, Verrender ym. 2018). Ratkaisevaa ympäristöherkkyyden syntymiselle on siis ympäristön kokeminen haitalliseksi, eivät sisäympäristötekijöiden fysikaaliset, kemialliset tai biologiset ominaisuudet tai niiden määrä (Karvala ym. 2017, Sainio ym. 2017). Tieteellistä tutkimusnäyttöä ei ole myöskään siitä, että kosteusvauriot tai muut sisäilman epäpuhtaudet aiheuttaisivat ympäristöherkkyyttä toksikologisella mekanismilla, kuten sisäilman haitta-aineiden kerääntymisellä elimistöön (Karvala ym. 2017, Sainio ym. 2017). Suomalaisissa kosteusvauriorakennuksissa on havaittu pääosin pieniä mikrobien toksisten aineenvaihduntatuotteiden eli mikrobitoksiinien pitoisuuksia. Lisäksi näitä toksiineja esiintyy sekä vaurioituneissa että vaurioitumattomissa rakennuksissa, eikä niiden pitoisuuksissa ole suuria eroja (Mahiout ym. 2019, Käypä hoito 2016). Ympäristöherkkyys, kuten monet muutkin toiminnalliset häiriöt, voivat aiheuttaa haittaa potilaille ja ovat haaste terveydenhuoltojärjestelmällemme. Ympäristöherkkyyden ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen tarvitaankin lisää tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja. Ympäristöherkkyyden hoitoa vaikeuttaa ympäristötekijöihin liittyvien vaarakäsitysten liiallinen korostaminen. Ympäristöherkkyyttä ei ole luokiteltu sairaudeksi, vaikka sitäkin on ehdotettu. Mutta erityisesti sisäilmasairaus se ei kuitenkaan ole, koska oireet voidaan liittää yhtä hyvin kaikkiin ympäristöaltisteisiin, eikä oireilua aiheuta sisäilman tai muut ympäristön epäpuhtaudet. 4.1.4 Johtopäätökset • Sisäilmaan liitetty oireilu on yleistä Suomessa. Työikäisistä naisista 10 prosenttia ja miehistä 6 prosenttia oli joskus saanut kotonaan oireita sisäilmaan liittyen. Oireilu työpaikalla on vielä selvästi yleisempää. Si- säilmaan liitetyt oireet ovat pääasiassa lieviä. • Vaikean ympäristöherkkyyden kriteerit täyttävästä oireilusta kärsii arvi- olta noin 0,2 % väestöstä. Toiminnalliset mekanismit ovat mukana myös lievemmässä oireilussa. • Sisäilmaan liittyvä oireilu on monitekijäistä. Oireiluun ovat yhteydessä niin epäpuhtaudet kuin erilaiset yksilölliset ja yhteisölliset tekijät. Oireilu on pääosin lievää. o Monitekijäisyydestä johtuen oireilua ei voi käyttää sisäilman laa- dun mittarina. Oirekyselyiden ja –tiedon käytettävyyttä sisäil- maan liittyvien ongelmien ratkaisemisessa tuleekin arvioida kriit- tisesti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 58 o Jotta sisäilmaan liitettyä oireilua voidaan vähentää, sisäilman laadun parantamisen lisäksi tarvitaan myös muiden oireiluun vaikuttavien tekijöiden tunnistamista ja kokonaisvaltaista huomi- oimista. • Sisäilmasairaus-termillä viitataan usein monimuotoiseen, toimintakykyä merkittävästi haittaavaan oireiluun rakennuksissa, joissa valtaosa ihmi- sistä ei saa oireita ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epä- puhtauksia. o Pitkittyneet toimintakykyä haittaavat oireet tulee aina selvittää terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Näin voidaan varmis- taa, ettei oireiden taustalla ole hoitoa vaativia sairauksia ja että oireilevaa voidaan tukea parhaalla tavalla. o Oireilevien potilaiden tukemiseen ja hoitoon tulee kiinnittää huo- miota, koska terveysongelmista voi aiheutua merkittävää haittaa niistä kärsiville. o Tällaiseen oireiluun liittyy usein toiminnallisen häiriön, kuten ym- päristöherkkyyden piirteitä, jossa keskiössä on epäpuhtauksiin liittyvät haitta- ja vaarakäsitykset, eivät sisäilman epäpuhtauk- sien biologiset vaikutukset. o Sisäilmasairaus-termin käyttö ja erityispuhtaiden tilojen tarjoami- nen välittää väärän oletuksen siitä, että kyseinen oireilu johtuu sisäilman epäpuhtauksista. Se voi voimistaa reaktioita sisäilma- tekijöille, synnyttää ja ylläpitää toiminnallisia oireita ja ympäristö- herkkyyttä sekä vaikeuttaa niistä toipumista. o Monitekijäisyyden sijasta kapea käsitys sisäilmatekijöistä oirei- den tai sairauden taustalla voi hidastaa optimaalisten terveyden- huollon toimien käynnistämistä potilaiden hoitamiseksi ja kun- touttamiseksi. o Ympäristötekijöihin, mukaan lukien sisäilmaan, yhdistettyjä toi- minnallisia oireita ja niiden hoitoa vaikeuttavat ympäristötekijöi- hin liitettyjen vaarakäsitysten korostaminen ja välttämiskäyttäy- tymisen tukeminen. Tämä pitää huomioida oireilevien kohtaami- sessa sekä asiaan liittyvässä päätöksenteossa ja yleisessä kes- kustelussa. o Ympäristöherkkyys, kuten monet muutkin toiminnalliset häiriöt, on haaste terveydenhuoltojärjestelmällemme. Ympäristöherk- kyyden hoitoon, kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn tarvitaankin lisää tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 59 4.2 Sisäilmaan liittyvien sairauksien riski 4.2.1 Sisäilman epäpuhtaudet ja eri sairauksien riski Sisäilman epäpuhtaudet lisäävät joidenkin yksittäisten sairauksien riskiä. Näistä epä- puhtauksista tärkein on ulkoilmasta sisäilmaan kulkeutuvat pienhiukkaset, jotka lisää- vät sydän- ja verisuonitauteihin sekä keuhkosairauksiin ja -syöpään sairastumisen ris- kiä. Tupakansavu lisää näiden samojen sairauksien riskiä. Radon lisää erityisesti keuhkosyöpään sairastumisen riskiä ja rakennusten kosteusvauriot astman riskiä (Kuva 24, Lampi ja Pekkanen 2018, Tietolaatikko 2). Kaikkien näiden osalta kuitenkin on hyvä huomioida, että näiden samojen sairauksien riskiä lisäävät lukuisat muutkin tekijät ympäristössämme, elintavoissamme ja perimässämme. Astma on hyvä esi- merkki monitekijäisestä sairaudesta. Sen syntyyn vaikuttavat muun muassa ulkoilman saasteet, passiivinen tupakointi ja rakennusten kosteusvauriot. Näiden lisäksi astman puhkeamiselle on kymmeniä muitakin riskitekijöitä sekä runsaasti myös erilaisia suo- jaavia tekijöitä sekä elintavoissamme että ympäristössämme (Terveydenhuollon asi- antuntijaryhmä 2020). Tässä on tärkeää myös erottaa uuden sairauden puhkeamisen riski jo olemassa olevan sairauden pahentumisen riskistä. Esimerkiksi astmaa sairas- tavat saavat helpommin ohimeneviä hengitystieoireita monenlaisista altisteista, myös epäpuhtaasta sisäilmasta. Kuva 24. Keskeiset suomalaisten sairastumisen riskiä lisäävät sisäilman epäpuhtaudet (Lampi ja Pekkanen 2018). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 60 Sisäilman epäpuhtauksiin ei liity kovin voimakasta sairastumisen riskiä, eli ne yleensä selittävät vain pienen osan sairastumiseen liittyvästä kokonaisriskistä. Esimerkiksi ko- tien kosteusvaurioihin liittyvä astmariski on keskimäärin noin 1,5 kertainen (Quansah ym. 2012), mikä on hiukan suurempi kuin lisäriski, joka aiheutuu vilkasliikenteisen ka- dun varrella asumisesta. Myös syy-yhteys-suhde epäpuhtauksien ja sairastumisen vä- lillä on usein epäselvä. Tämä tuo osaltaan epävarmuutta sairastumisen riskin arvioin- tiin ja siitä viestimiseen. Näin on esimerkiksi myös kosteusvaurioihin liittyvän astmaris- kin kohdalla (Terveydenhuollon asiantuntijaryhmä 2020). TIETOLAATIKKO 2. S ISÄILMA-ALTISTEET TUNNETTUJEN SAIRAUKSIEN RISKITEKIJÖINÄ (KANSALLISEN SISÄILMA JA TERVEYS -OHJELMAN TERVEYDENHUOLLON ASIANTUNTIJARYHMÄ 2020) Tietyt sisäilman epäpuhtaudet lisäävät riskiä sairastua joihinkin sairauksiin. Näihin samoihin sairauksiin sairastumisen riskiä lisäävät kymmenet, jos ei sadat, muutkin tekijät sekä ympäristössämme että perimässämme. Sisäilman epäpuhtaudet eivät myöskään erotu näiden riskitekijöiden joukosta erityisen voimakkaina tekijöinä. Päinvastoin ne ovat yleensä kohtalaisen heikkoja eli selittävät vain pienen osan sairauden riskistä. Tässä on tärkeä erottaa sairastumisen riski sairauden pahentumisen riskistä. Esimerkiksi astmaa sairastavat saavat helpommin hengitystieoireita monenlaisista altisteista, myös sisäilma-altisteista. Keskeisiä suomalaisten sairastumisen riskiä lisääviä sisäilman epäpuhtauksia on kuvattu kuvassa 24. Terveydenhuollossa näitä sairauksia diagnosoidaan ja hoidetaan hoitosuositusten mukaisesti pääsääntöisesti riippumatta mahdollisista syytekijöistä sairauksien taustalla. Hyvään hoitoon kuuluu lisäksi keskeisistä riskitekijöistä informointi (esim. Käypä hoito 2016). Kosteusvauriot ovat astman yksi, mutta ei kovin voimakas riskitekijä. Suomessa on kuitenkin mahdollista saada kosteusvaurioon liittyvästä astmasta korvaus ammattitautina. Vastaavaa käytäntöä ei ole käytössä muualla kuin Suomessa. Korvauskäytäntö aloitettiin 1980-luvun lopulla, ja siihen liittyy monia ongelmia altistumisen arvioinnissa, diagnostiikassa ja potilaiden hoidossa. Kosteusvaurioon liittyvästä astmasta ei suositella käytettäväksi sisäilmasairaus-termiä, vaan kyseessä on aikuisiällä kehittynyt astma, joka korvataan ammattitautilainsäädännön nojalla tietyin edellytyksin. 4.2.2 Sisäilmaan liittyvän sairastuvuuden määrä Suomessa Sisäilman epäpuhtauksiin liittyvää tautitaakkaa on käsitelty useissa raporteissa (Hän- ninen ym. 2010, Asikainen ym. 2012, Hänninen 2021). Valitettavasti samanlaisia arvi- oita ei ole olemassa työpaikan sisäilman vaikutuksista. Sisäilmaan liitetyn oireilun ylei- syyttä on tarkasteltu edellä alaluvussa 4.1.2. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 61 Kotien sisäilman epäpuhtauksien merkitystä väestön terveyden kannalta voidaan ver- tailla muihin ympäristöaltisteisiin arvioimalla niiden aiheuttamaa tautitaakkaa (DALY: disability-adjusted life-year, Kuva 25). Tautitaakka kuvaa terveiden elinvuosien mene- tystä ja pitää sisällään myös arvion altisteiden aiheuttamasta sairastavuudesta ja oi- reilusta. Arviot ovat laskennallisia perustuen kuhunkin epäpuhtauteen liittyvään arvioi- tuun lisäriskiin ja altistuvien osuuteen Suomessa vuonna 2008 (Hänninen ym.2010, Asikainen ym. 2013). Laskelmissa on arvioitu, että pitkäaikainen altistuminen pien- hiukkasille aiheuttaa Suomessa noin 1 800 ennenaikaista kuolemaa vuodessa. Suo- messa todetaan vuosittain 2 000 keuhkosyöpää, joista noin 300 liittyy radonaltistumi- seen. Asuntojen kosteusvaurioiden on arvioitu olevan yhteydessä noin 800 astmata- paukseen vuodessa, kun niitä diagnosoidaan Suomessa vuosittain noin 15 000 (Hän- ninen ym. 2010, Asikainen ym. 2013). Kosteusvaurioihin liittyvässä tautitaakassa on kuitenkin merkittäviä epävarmuuksia. Näitä ovat muun muassa kosteusvaurioiden yleisyys kodeissa, altistumisen syy-yhteys-suhteen epävarmuus ja se, että laskelmat huomioivat vain kosteusvauriot. Lisäksi uuden astman riski on havaittu lähinnä lap- silla, vaikka laskemat olettavat yhteyden olevan olemassa myös aikuisilla. Kuva 25. Ympäristöaltisteiden aiheuttama tautitaakka (DALY, toimintakykyisten elinvuosien menetys) Suomessa (Asikainen ym. 2013). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 62 Hänninen ym. (2020) päivittivät arvion vastaamaan 2015 altistumistilannetta (Kuva 26). Merkittävä muutos uudessa analyysissa oli muun muassa se, että tällä kertaa ar- vioinnissa ei käytetty diskonttausta eikä ikäpainotusta, mikä kasvatti tautitaakkaa eri- tyisesti menetettyjen elinvuosien osalta. Tämän seurauksena esimerkiksi hiukkasten ja sisäilman radonin suhteellinen merkitys korostui ja ympäristömelun ja kodin kos- teusvaurioiden merkitys väheni. Kuva 26. Kahdentoista tärkeimmän ympäristöaltisteen vuotuinen tautitaakka sisältäen sai- rastuvuuden (vaalean vihreä) ja menetetyt elinvuodet (tumman vihreä) (Hänninen ym. 2020). 4.2.3 Johtopäätökset • Tärkeimmät sairastumisen riskiä lisäävät sisäilmatekijät ovat pienhiukka- set, radon, passiivinen tupakointi ja kosteusvauriot. • Ne eivät kuitenkaan ole minkään sairauden tärkein tai erityisen voima- kas riskitekijä. Tämän takia mitään yksittäistä sairautta ei ole perusteltua kutsua sisäilmasairaudeksi. • Sisäilman epäpuhtauksiin liittyviä terveysriskejä voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää suunnittelemalla, käyttämällä ja ylläpitämällä rakennuksia huolellisesti ja oikein sekä korjaamalla niissä havaitut vauriot. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 63 • Kotien kosteusvaurioihin voidaan laskennallisesti arvioida liittyvän noin 800 uutta astmatapausta vuodessa, kun Suomessa diagnosoidaan vuo- sittain yhteensä noin 15 000 uuttaa astmaa. Laskelmiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia. 4.3 Terminologiaa: sisäilmasta sairastunut Julkinen keskustelu sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen ympärillä on Suomessa hyvin vilkasta. Keskustelua vaikeuttaa aiheeseen liittyvä terminologia, joka on valitettavan sekavaa. Usein keskeiset määritelmät puuttuvat täysin. Tästä hyvänä esimerkkinä toi- mii termi sisäilmaongelma. Sisäilmaongelma voi pitää sisällään mitä tahansa epäkoh- dista rakennuksessa, ilmanvaihdossa tai sisäilman laadussa, haittakokemuksiin, oirei- luun ja koettuun terveysriskiin. Haittakokemuksia, oireilua ja sairauksia on selvitetty Suomessa erityisesti 90-luvulta lähtien, ja selvitykset ja tutkimukset ovat painottuneet rakennusperäisiin syihin. Haittakokemukset on yhdistetty usein tietystä rakennuksesta johtuviksi, vaikka on selvää, että sisäilmaan liitetyt oireet ja ongelmatilanteet ovat mo- ninaisia. Niitä synnyttävät lukuisat eri syyt liittyen rakennuksiin, oireilevaan yksilöön ja hänen lähipiiriinsä. Näin ollen vaadittavat ratkaisut ovat erilaisia ja usein moninaisia riippuen tilanteen syistä. Sisäilmasta sairastunut tai sisäilmasairaus -terminologiaan liittyy samankaltaisia on- gelmia. Lääketieteessä ei ole määriteltyä sisäilmasairautta, eikä termin käyttö myös- kään ole lääketieteellisesti perusteltua (Käypä hoito 2016, Terveydenhuollon asian- tuntijaryhmä 2020). Sisäilmasairaus-termiä ei tulisikaan käyttää terveydenhuollossa eikä myöskään terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa (Tietolaatikot 1 ja 2). Termin määrittelemätöntä käyttöä myös muissa yhteyksissä tulisi välttää, koska se ai- heuttaa sekaannusta sisäilmakeskusteluissa ja voi vaikeuttaa potilaiden hoitoa ja kun- toutusta (Terveydenhuollon asiantuntijaryhmä 2020). Terminologian selventäminen vähentäisi epäselvyyksiä viestinnässä, kommunikaatiossa sekä vuoropuhelussa eri sidosryhmien välillä. Vaikka lääketieteellisesti nämä termit eivät ole perusteltuja, niitä käytetään runsaasti sen tarkemmin määrittelemättä. Sisäilmasairaus tai sisäilmasta sairastunut löytyvät monien järjestöjen viestintämateriaaleista ja myös hallitusohjelmasta. Usein termejä käytetään todennäköisesti kuvaamaan yleisellä tasolla sisäilmaan liittyvää oireiluherk- kyyttä tai sairauksia, joiden oletetaan johtuvan sisäilmatekijöistä. Tärkeää olisi huoleh- tia siitä, että mitä tahansa terminologiaa käytetäänkin, tuotaisiin avoimesti esiin, mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 64 On tärkeä havaita, että sekavan keskustelun lisäksi perusteettomien riskien korostami- sesta voi olla myös haittaa, kuten on tarkemmin kuvattu luvussa 4.1. Jotta sisäilmaan liittyviin haittakokemuksiin ja oireiluun voitaisiin löytää ennaltaehkäisevät ja hoidolliset ratkaisut, on ratkaisevan tärkeää, että sisäilmaan liittyviä haittakokemuksia ja terveys- haittoja käsiteltäisiin parhaaseen lääketieteelliseen tietoon, määrittelyihin ja termeihin perustuen. Väärät käsitykset ja riskien yletön korostaminen voivat lisätä oireilua sekä pahimmillaan johtaa ympäristöherkkyyden kehittymiseen. Sisäilmasta sairastunut -termille ei ole lääketieteellistä tai muuta vakiintunutta määritel- mää ja sen käyttöä tulisi välttää . Jos henkilö kokee olevansa ‘sisäilmasta sairastunut’, tilanteen tarkemmat syyt tulee selvittää terveydenhuollossa. Termin määrittelemätön käyttö on kuitenkin yleistä. Tässä raportissa seurataan yleistä käytäntöä ja VN TEAS tehtävänantoa, jossa ns. sisäilmasta sairastuneilla tarkoitetaan oireiluherkkiä eli henki- löitä, jotka saavat helposti oireita myös sellaisissa sisätiloissa, joissa valtaosa ihmisistä ei koe mitään haittaa ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epäpuhtauksia. Pitkittyneet, toimintakykyä haittaavat oireet tulee aina selvittää terveydenhuollon am- mattilaisten toimesta. Näin voidaan varmistaa, ettei oireiden taustalla ole hoitoa vaati- via sairauksia ja että oireilevaa voidaan parhaalla tavalla tukea. Taustalla ovat usein kuitenkin toiminnalliset mekanismit ja ympäristöherkkyys (ks. luku 4.1.3. ja Tietolaa- tikko 1). 4.3.1 Johtopäätökset • Sisäilmasairaus tai sisäilmasta sairastunut -termejä ei tule käyttää ter- veydenhuollossa, koska niiden käytölle ei ole lääketieteellisiä perusteita. • Termien määrittelemätöntä käyttöä myös muissa yhteyksissä tulisi vält- tää, koska ne aiheuttavat sekaannusta sisäilmakeskusteluissa, voivat vaikeuttaa potilaiden hoitoa ja kuntoutusta sekä lisätä oireilua ja pahim- millaan johtaa ympäristöherkkyyden kehittymiseen. • Myös muiden kuin terveydenhuollon ammattilaisten ja päätöksentekijöi- den tulisi pyrkiä ymmärtämään ja myös viestiä sisäilmaan liittyvien hait- takokemusten ja terveyshaittojen monitekijäisyyttä. Tässä raportissa käytetään termejä oireiluherkkyys tai oireiluherkkyys sisäilmalle ku- vaamaan henkilöitä, joilla on vaikeuksia löytää asuntoa oireiluherkkyytensä vuoksi. Tämä ryhmä saa helposti oireita myös sellaisissa tiloissa, joissa valtaosa ihmisistä ei koe mitään haittaa ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epäpuhtauksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 65 5 Loukkutilanteessa olevien ja sisäympäristöissä oireilevien taloudellisen tuen tilannekatsaus Sari Mäki Sisäilmaongelmien ja niistä johtuvien loukkutilanteiden ja oireilun syntymistä tulee en- nen kaikkea ennaltaehkäistä. Hyvinvointivaltion periaatteisiin kuitenkin kuuluu kansa- laisten elintason ja toimeentulon varmistaminen. Se näkyy esimerkiksi kansalaisten kohtaamien riskien ennaltaehkäisemisen lisäksi riskien jakamisena ja tasaamisena, ku- ten esimerkiksi sairastumisen tai työttömyyden yhteydessä sosiaaliturvan kautta. Tä- män raportin luvussa 3.3 on selvitetty sisäilmaongelmia kokeneiden tuen tarpeita ja saatua apua. Vastaavia tilanteita on selvitetty myös aiemmin Hengitysliitossa (ks. Mäki ja Ryynänen 2016, Mäki ja Nokela 2014). Selvitysten tulokset ovat samansuun- taisia, eli sisäilmaongelmia asunnoissaan kokeneet ovat pääasiassa saaneet apua ja tukea sukulaisilta ja ystäviltä sekä neuvonta-apua ja vertaistukea järjestöiltä ja yhdis- tyksiltä. Yleisimmät tukimuodot, joita vastaajat olisivat tarvinneet, olivat kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnitteluavustus (ARA), korvaus kotivakuutuksesta, oikeus- apu ja ehkäisevä toimeentulotuki. Yhteiskunnan tarjoama tuki, kuten esimerkiksi sosi- aaliturvaetuudet ovat saaneet osakseen kritiikkiä, koska oireilevien kokemuksen mu- kaan ne eivät tue sisäympäristöissä oireilevien tilanteen ratkaisua. Raportin luvussa 4 käydään läpi sisäilmasta oireilun ja sairauden problematiikkaa ja todetaan, että sisäilmasta sairastumisen käsitteen käytölle ei ole lääketieteellisiä pe- rusteita. Sisäympäristöissä oireilu on aina monitekijäistä, ja siihen vaikuttavat myös muut asiat sisäympäristöaltisteiden lisäksi. Sosiaaliturvan näkökulmasta sisäilmasta oireilua ei myöskään katsota sairaudeksi. Sisäilmasta oireilulle ei ole olemassa diag- noosikoodia. Poikkeuksena on pitkittynyt oireiluherkkyys, jolle ei huolellisten tutkimus- tenkaan jälkeen löydy selittävää tekijää. Tällöin kyseessä voi olla ICD-10- tautiluoki- tuksen mukainen ympäristöherkkyys R68.81. Kyse on kuitenkin oireisiin, ei sairau- teen, viittaavasta koodista. Sisäympäristötekijöiden muutoksen tai välttämisen ei kat- sota ratkaisevan ympäristöherkkyyttä, eikä sosiaaliturva mahdollista rakennusten kor- jaamista tai pitkäaikaista välttämistä. Suomalaisen sosiaaliturvan kokonaisuuteen liittyy toimeentuloa turvaavia etuuksia. Osaan niistä ei liity terveys- tai sairausperustaista arviointia, osa taas perustuu niihin. Sosiaaliturvan kokonaisuuden ja muun tuen osalta voidaan nostaa esille muutama nä- kökulma, joilla on vaikutusta sisäilmaongelmia kohdanneiden ja niistä oireita saavien tilanteeseen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 66 5.1.1 Loukkutilanne Kuten tässä raportissa on aiemmin määritelty, asumistilanne muuttuu loukuksi silloin, kun vaurioituneen asunnon omistajalla ei ole varaa korjata asuntoa eikä sen korjaus- ten rahoittamiseksi saa pankista enempää lainaa. Asunnosta voi joutua muuttamaan pois vaurioiden vuoksi. Homeloukut-luvun ja Hengitysliiton selvitysten perusteella jär- jestöjen jakama rakentamis- ja korjaustieto koetaan tärkeäksi tuen muodoksi. Loukkutilanteissa vastaanotettuja virallisia tukia ovat Kelan myöntämä asumistuki ja perustoimeentulotuki sekä kuntien myöntämä ehkäisevä toimeentulotuki. Niiden on- gelmana on, etteivät ne ratkaise varsinaista sisäilmaongelmaa, jonka voidaan katsoa olevan loukkutilanteen syynä. Esimerkiksi asumistuessa ei ole erillistä sisäilmaongel- matilanteet huomioivaa tuen sovellettavuutta. Asumistukea voi saada kerralla yhteen asuntoon ja esimerkiksi kahden asunnon loukussa oleva siihen asuntoon, jossa hän sillä hetkellä asuu. Toisen, tässä tapauksessa vaurioituneen ja asumiskelvottoman asunnon kuluihin ei saa mitään tukea, eikä kuluja huomioida asumistuen myöntämis- perusteissa. Perustoimeentulotukea voi saada henkilö tai perhe, jonka tulot ja varat eivät riitä vält- tämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Loukkutilanteissa perustoimeentulotuen vastaan- ottamisen esteeksi saattavat kuitenkin muodostua perheen ns. liian suuret tulot ja se, ettei asumisongelmista johtuvia huomattavasti lisääntyneitä kuluja sisällytetä toimeen- tulotukinormin mukaisiksi kohtuullisiksi asumiskuluiksi. Ehkäisevää toimeentulotukea on voinut saada kertaluontoisesti esimerkiksi irtaimiston uusimiseen, mutta varsinaisia asunnon vaurioita ei sen avulla pysty korjaamaan. Ainoa tilanteeseen räätälöity talou- dellinen etuus on ollut ARAn myöntämä terveyshaitta-avustus, josta luovuttiin vuoden 2017 lakimuutoksessa (ks. luku 7). Kunnat voivat myöntää sosiaalista luottoa talouden tasapainottamiseen, velkakierteen katkaisemiseen, kodin hankintoihin, työllistymisen tai kuntoutumisen tueksi, asumisen turvaamiseen ja kriisitilanteiden ratkaisemiseksi. Luoton määrä on kuitenkin enimmil- läänkin sen verran pieni, ettei se kata vaurioituneen asunnon korjauskuluja. Tämän lisäksi rakennuksen omistajan maksukyky ei ole välttämättä riittävä lisälainan ottami- seen tulojen pienuuden tai jo olemassa olevien velkojen takia. Sosiaalisen luoton mahdollisuus kannattaa kuitenkin selvittää osana loukkotilanteen kokonaisratkaisua. Loukkutilanteen vuoksi velkajärjestelyyn joutuneiden määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Raportin luvussa 3.2 todetaan seuraavasti: ”Kysyttäessä tarkemmin vaikutuksia talou- teen SisäTuki-verkkokyselyssä 15 % vastaajista ilmoitti harkitsevansa velkajärjestelyä tai olevansa jo velkajärjestelyssä.” Velkajärjestely on velkojen järjestelykeinoista vii- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 67 meisin, joten velkajärjestelyä ennen täytyy selvittää velkatilanteen muut ratkaisukei- not, kuten esimerkiksi maksusopimusten tekeminen velkojan kanssa tai lainojen yh- disteleminen. Jos velkajärjestely myönnetään, tehdään maksuohjelma, joka kestää yleensä noin 3–5 vuotta. Järjestely voi kestää myös huomattavasti pidempään, jos henkilö säilyttää omistusasunnon velkajärjestelyn aikana. Maksuohjelman päätyttyä maksamatta jääneet velat annetaan anteeksi. Velkajärjestelyn avulla on siis mahdol- lista helpottaa loukkutilanteen vuoksi romahtanutta taloudellista tilannetta. Kotivakuutusten osalta voidaan todeta, että niiden piirissä korvataan yleensä ainoas- taan äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti syntyneet vesivuotovahingot, joita ei ole normaalilla huolellisuudella ja ennakoinnilla voitu välttää. Kotivakuutuksesta ei sen si- jaan korvata eri aikakausille tyypillisten rakennusvirheiden aiheuttamia vahinkoja. Ko- tivakuutukseen monesti jo kiinteästi kuuluva oikeusturvavakuutus korvaa vakuutuseh- tojen mukaisesti yksityiselämään liittyvien riita-, rikos- ja hakemusasioiden aiheutta- mia kohtuullisia oikeudenkäyntikustannuksia. Nämä kustannukset voivat sisältää asi- anajajan palkkioita, oikeudenkäyntimaksuja ja todistajille maksettuja palkkioita. Koti- vakuutuksen oikeusturvavakuutus on ensisijainen suhteessa oikeusapuun. Oikeus- apua voi saada sen jälkeen, kun oikeusturvavakuutuksen perusteella myönnettävä korvaussumma on kokonaisuudessaan käytetty tai jos henkilöllä ei ole lainkaan oi- keusturvavakuutusta. Monet asunnon ostajat eivät ole olleet tietoisia, että niin sanotun vanhan asunnon ko- tivakuutus kannattaa siirtää tai ostaa uusi kotivakuutus ostettavaan asuntoon hyvissä ajoin ennen asuntokauppaa. Kotivakuutus tulee olla voimassa kaupantekohetkellä. Kotivakuutuksen tulee sisältää myös oikeusturva- ja asumisen keskeytymisen turva- vakuutukset. Tällöin vakuutusta voidaan käyttää vakuutusehtojen mukaan ongelmati- lanteissa. Mikäli kotivakuutus ja sen mukana valitut asumisen keskeytymisen turva ja oikeusturvavakuutus eivät ole ostohetkellä voimassa, on vielä mahdollisuus hakea MOK:ta eli maksutonta oikeudenkäyntiä. Tällöin on huomioitava se seikka, että kaikki asianajajat eivät hoida MOK:n alaisia juttuja. Tuntimäärä on 30 tuntia, jota ei voi ylit- tää kuin tietyin edellytyksin. 5.1.2 Sisäympäristöissä oireilevat Sisäympäristöissä oireilevien sairausperusteisesta sosiaaliturvasta on kirjoitettu esi- merkiksi Kansallisen sisäilma ja terveys -ohjelman raportissa (2018), jossa todetaan, että eri sairausryhmille ei ole olemassa erillisiä lakeja, vaan kansalaisten yhdenvertai- sen ja tasapuolisen kohtelun edellytyksenä on soveltaa etuuksia koskevaa yleistä lainsäädäntöä. Jokaisella on kuitenkin diagnoosista tai sen puuttumisesta huolimatta oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 68 Karvala ja Kaukiainen (2019) toteavat, että lyhytaikaisissa sairaustapauksissa, esi- merkiksi hengitystieinfektiossa, henkilö on oikeutettu Kelan maksamaan sairauspäivä- rahaan. Oireiden pitkittyessä ja työkyvyttömyysetuuden saantiperusteita selvitettä- essä, jos rakennuksen sisäilmaa epäillään oireiden aiheuttajaksi ja oireita ei esiinny muualla kuin työpaikalla, eivät työkyvyttömyysetuudet tule kyseeseen. Vaikka tässä hankkeessa pääpaino on asuntojen tilanteissa, niin sisäilmasta oireilu voi vaikuttaa myös henkilön työkykyyn ja sen myötä muuhun elämään. Niin sanotussa työpaikkakyvyttömyystilanteessa, jossa oireita ilmenee tietyssä työpaikan rakennuk- sessa, jossa henkilö ei pysty työskentelemään, ei myönnetä työkyvyttömyyseläkettä. Tällaisessa tilanteessa tulee työpaikan olosuhteet selvittää, korjata tarvittaessa asian- mukaisesti tai osoittaa oireilevalle henkilölle toinen työtila. Aina näin ei kuitenkaan ta- pahdu. Silloin oireita työpaikalla kokeva henkilö on tilanteessa, jossa hänen täytyy va- lita irtisanoutuminen ja mahdollinen uusi työpaikka tai työttömyys. Tällaista tilannetta edeltää usein lukuisat yritykset palata työpaikalle ja sitä seuranneet sairauspoissaolo- jaksot. Pitkittyneen tilanteen seurauksena saattaa olla myös se, että työnantaja irtisa- noo työntekijän vedoten olennaisesti heikentyneeseen kykyyn hoitaa työsopimuk- sessa sovittuja työtehtäviä. Lopputulemana näissä tapauksissa on päätyminen esi- merkiksi työttömyysetuuden piiriin tai työkyvyttömyyseläkkeelle jonkin muun sairau- den vuoksi. Kuten Karvala ja Haukipuro (2019) toteavat, on tärkeää parantaa sisäympäristöissä pitkittyneesti oireilevien toimintakykyä, jotta heidän elämänlaatunsa paranee ja mah- dollisuutensa käydä työssä tai opiskella lisääntyvät. Toimenpiteet ja etuudet olisi koh- distettava pitkittyneesti oireilevien kuntoutuksen tueksi. Hoidon ja kuntoutuksen sisäl- töjä tulee myös kehittää ja niiden vaikuttavuutta selvittää. Sosiaali- ja terveysministeri- össä on käynnissä kuntoutusuudistus, jossa myös sisäilmasta oireilevien kuntoutuk- sen kehittämisen näkökulmat ovat mukana. https://stm.fi/kuntoutuksen-uudistus Ammatillista kuntoutusta on mahdollista saada sairauden, vian tai vamman vuoksi ammattialan valinnan, työllistymisen, työssä pysymisen tai työhön palaamisen tueksi. Ammatillisesta kuntoutuksesta vastaa joko Kela tai työeläkelaitos riippuen työssä- olosta ja sen kestosta. Kelan kuntoutus voi olla mahdollista myös silloin, kun työeläke- laitoksen tukeman ammatillisen kuntoutuksen kriteerit eivät täyty. On huomioitava, että esimerkiksi työpaikkakyvyttömyys ei ole peruste saada ammatillista kuntoutusta, vaan tässäkin suhteessa pätee työnantajan velvollisuus huolehtia työpaikan olosuhtei- den turvallisuudesta. Käytännössä ammatillinen kuntoutus tulee kyseeseen vasta oi- reilun pitkittyessä ja kun siihen liittyy myös muita elämäntilanteeseen vaikuttavia seik- koja. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 69 Kela tarjoaa lisäksi sairausryhmäkohtaisia kuntoutuskursseja hengityssairauksia, ku- ten astmaa, sairastaville. Hengitysliiton kokemuksen mukaan näillä kursseilla on tar- vittaessa huomioitu myös osallistujien sisäympäristöissä kokemat oireet. 5.1.3 Sosiaaliturvasta tukea, mutta ei ratkaisua Loukkutilanteessa olevien tai sisäympäristöissä oireilevien tilanteen ratkaisut eivät mahdollistu sosiaaliturvan avulla. Vuonna 2017 lakkautettu terveyshaitta-avustus oli ainoa sosiaaliturvaan viittaava räätälöity avustusmuoto loukkutilanteista ulospääsyyn. Kuten edellä on todettu, sosiaaliturvassa on kuitenkin elementtejä, joilla on vaikutusta ongelmissa olevien ihmisten kokonaistilanteeseen. Vaikka loukkutilanteista ulos- pääsyä tukee pääasiassa sukulaisten ja ystävien taloudellinen tuki ja muu tuki sekä järjestöiltä ja yhdistyksistä saatu neuvonta-apu ja vertaistuki, estää esimerkiksi asu- mistuki, perustoimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki niitä saaneita putoamasta vielä suurempiin ongelmiin ja auttaa ylläpitämään edes jonkinlaisia normaalin elämän edellytyksiä. Kunnossa pidetyt rakennukset ovat loukkutilanteiden ennaltaehkäisyä. Rakennusten omistajien on huolehdittava niiden terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Lääketieteen näkökulmasta sisäympäristöissä pitkittyneesti oireilevien tilanteen ratkaisut eivät kui- tenkaan löydy ainoastaan rakennuksista. Myöskään sosiaaliturva ei tue rakennusten korjaamista tai tiettyjen rakennusten pitkäaikaista välttämistä. Pitkittyneesti oireilevien tilanne on hankala, ja he saattavat joka tapauksessa päätyä jonkin sosiaaliturvaetuu- den, esimerkiksi työttömyysturvan, piiriin. Pitkittyneesti oireilevien hoidon, kuntoutuk- sen ja tuen mahdollisuudet vaativat jatkoselvittämistä. 5.1.4 Johtopäätökset • Rakennuksen omistajan tehtävä on huolehtia rakennuksen kunnosta. Rakennusten huolto ja kunnossapito ovat loukkutilanteiden ennaltaeh- käisyä. • Sosiaaliturva ei ratkaise loukkutilanteessa olevien tilannetta. o Sosiaaliturvaetuuksien haasteena on, etteivät ne ratkaise varsi- naista rakennuksen sisäilmaongelmaa, jonka voidaan katsoa olevan loukkutilanteen syynä. o Tukitoimenpiteet tulisi kohdistaa loukkutilanteen syynä olevan rakennuksen korjaamiseen. o Ainoa loukkutilanteeseen räätälöity, sosiaaliturvaan rinnastet- tava taloudellinen tuki oli ARAn myöntämä terveyshaitta-avus- tus, josta luovuttiin vuoden 2017 lakimuutoksessa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 70 • Sosiaaliturvassa on tuen muotoja (asumistuki sekä perustoimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki), jotka voivat estää niitä vastaanottaneiden henkilöiden tilanteiden pahentumista entisestään. • Lääketieteen näkökulmasta pitkittyneesti oireilevien tilanteeseen vaikut- tavat monet eri tekijät ja näin ollen ratkaisut eivät löydy ainoastaan ra- kennuksista. Sosiaaliturva ei myöskään tue rakennusten korjaamista tai tiettyjen rakennusten pitkäaikaista välttämistä. Sisäympäristöissä pitkit- tyneesti oireilevien hoitoa, tukea ja kuntoutusta tulee kehittää. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 71 6 Näkökulmia puhtaisiin tiloihin Sari Mäki ja Kirsi Säkkinen 6.1.1 Puhtaiden tilojen määrittelyä Eräs markkinoilla näkyvyyttä saanut ala on sisäilmaltaan puhtaat rakennukset tai si- säilmaltaan puhdas rakentaminen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota sisäilman laa- tuun sekä rakentamisvaiheessa että käytön aikana. Mitään yksiselitteistä tai selkeää ”puhdas tila” -määritelmää ei ole olemassa. Puhtailla tiloilla tarkoitetaan perinteisesti sellaisia terveydenhuollon, lääketeollisuuden tai elektroniikkateollisuuden tiloja, joissa puhtauden varmistaminen ja ilmassa esiintyvien partikkelien mahdollisimman vähäi- nen määrä on erittäin tärkeää turvallisen hoidon tai prosessin kannalta. Virallinen puh- dastilojen määritelmä kuuluu standardin SFS-EN ISO-146441-1 (2015) mukaan seu- raavasti: ”Puhdastila on tila, missä ilmassa esiintyvien partikkeleiden määrää kontrol- loidaan, ja joka on rakennettu sekä jota käytetään niin, että minimoidaan partikkelei- den sisäänpääsy, syntyminen ja pysyminen tilassa, ja missä kaikkia asiaan liittyviä parametreja, kuten lämpötilaa, kosteutta ja ilmanpainetta kontrolloidaan tarpeen mu- kaan.” Tässä hankkeessa ei käsitellä väistötilatilanteita, joissa rakennuksen käyttäjät siirtyvät väliaikaisesti muihin tiloihin, esimerkiksi rakennuksen korjauksen ajaksi. Sen sijaan puhtailla tiloilla tarkoitetaan tässä tiloja, joissa keskitytään yksilöllisiin, henkilön sisäil- maan liittämien oireiden perusteella tehtäviin poikkeusjärjestelyihin. Puhtaalla tilalla tarkoitetaan siis tiloja, kuten asuntoja, työpaikkoja ja kouluja, joissa sisäilman epäpuh- taudet on pyritty minimoimaan oireiluherkkien käyttäjien näkökulmasta. Tällaisia puh- taita tiloja luodaan noudattamalla rakentamisessa voimassa olevia rakennusmääräyk- siä ja hyvää rakennustapaa sekä kiinnittämällä huomiota hyvään ilmanvaihdon suun- nitteluun ja vähäpäästöisten materiaalien valintaan. Tilojen puhtautta ylläpidetään säännöllisillä tarkastuksilla, siivouksella ja huoltotoimenpiteillä. Puhtaiden tilojen käyt- täjille ja käytölle voidaan myös asettaa erityisvaatimuksia. Huomioitavaa on, että normaaliin käyttöön tarkoitettujen tilojen sisäilma sisältää aina epäpuhtauksia, jotka ovat peräisin materiaaleista ja muista lähteistä. Ei ole teknisesti ja taloudellisesti mahdollista tehdä täysin puhtaita tiloja normaaliin käyttöön tarkoitet- tuihin tiloihin. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkimuksen (Wallenius ym. 2021) mu- kaan normaalien toimistoympäristöjen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet (VOC-pitoisuudet) ovat jo nyt alhaisia. Tutkimuksen mukaan VOC-yhdisteiden pitoi- suustasot ovat huomattavasti terveysperusteisten ja asumisterveysasetuksen toimen- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 72 piderajojen alapuolella. Tutkimuksen mukaan haihtuviin orgaanisiin yhdisteisiin liitty- vät haitalliset terveysvaikutukset ovat siten nykytiedon valossa epätodennäköisiä toi- mistotyyppisissä työympäristöissä. Jonkin verran asiasta puhutaan puhdasrakentamisen käsitteellä. Tällöin keskeistä on ymmärtää, että rakennuksen ilmanlaatuun ja sen puhtauteen vaikuttavia tekijöitä ovat ilmanvaihtojärjestelmä, rakentamistapa ja rakentamisen aikana tehdyt ratkaisut sekä käytetyt rakennusmateriaalit. Hyvää sisäilmastoa tavoiteltaessa ne on otettava huomi- oon suunnittelussa, rakentamisessa sekä rakennuksen käytössä. Puhdasrakentami- nen on rakentamista puhtaista ja kuivista materiaaleista pölyttömin menetelmin. Puh- dasrakentamisessa pölyntorjunnalla ja kosteudenhallinnalla on vahva yhteys. (Koi- visto 2019.) Lappalainen ym. (2020) ovat tehneet katsauksen väistö- ja erityispuhtaista tiloista, jossa erityispuhtaat tilat määritellään tiloiksi, joita osa kiinteistöjen omistajista on tar- jonnut oireilu- ja reaktioherkille henkilöille ja joissa sisäilman epäpuhtauspitoisuudet on pyritty saamaan mahdollisimman pieniksi käyttämällä vähäpäästöisiä materiaaleja ja rakentamalla erillisiä ilmanvaihtojärjestelmäratkaisuja. Näissä tiloissa on usein te- hostettu siivous ja tarkat ohjeet tilan käyttämiselle, esimerkiksi tavaroiden ja ulkovaat- teiden säilyttämiselle ja kemikaalien ja elintarvikkeiden käyttämiselle. Kirjoittajat (Lap- palainen ym. 2020) toteavat, ettei erityispuhtaan tilan rakentamiseen ole vakioituja malleja, eikä tutkimustietoa ole siitä, mitkä tekijät ja miten ne erityispuhtaissa tiloissa vaikuttavat oireiluherkkyyteen. Ajoittain kuulee myös termin esteetön sisäilma, jota ei ole virallisesti määritelty. Aja- tustapa on kuitenkin sovellettavissa puhtaisiin tiloihin. Määritelmä voisi kuulua seuraa- valla tavalla: ”Esteetön sisäilma termillä tarkoitetaan kansalaisten yhdenvertaisuutta rakennetussa ympäristössä, jossa rakennusten epäpuhtaudet eivät rajoita myöskään herkästi oireilevien mahdollisuuksia olla rakennuksessa”. Esimerkiksi Hengitysliiton #tuoksutON-kampanjassa kannustetaan miettimään omaa suhdetta keinotekoisiin tuoksuihin ja niiden käyttöön ja tiedostamaan käytettyjen tuoksujen määrää sekä sitä, miten tuoksut vaikuttavat muihin ihmisiin. Rakentamisen näkökulmasta sisäilman laa- tuun tulee kiinnittää huomiota rakennuksen elinkaaren kaikissa vaiheissa aina raken- tamisvaiheen kosteuden- ja pölynhallinnasta sekä vähäpäästöisten materiaalien valin- nasta (M1-luokitus) käytönaikaisiin tekijöihin, joita ovat esimerkiksi huoltotoimenpiteet ja siivous. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 73 6.1.2 Hyvä rakennustapa Jotta ymmärretään puhtaan rakentamisen tai puhtaiden tilojen erityispiirteet, on ym- märrettävä myös normaalin hyvän rakentamistavan piirteet. Hyvä rakennustapa poh- jautuu maankäyttö- ja rakennuslakiin ja edellyttää, että rakentamisessa noudatetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiä sekä muita rakentamisaikana voi- massa olevia, rakentamista ohjaavia lakeja ja asetuksia. Hyvä rakennustapa täyden- tyy rakennusaikana voimassa olevilla ohjeilla ja laatuvaatimuksilla. Kuntaliitto (2020) määrittelee hyvää rakennustapaa rakennusalan sisäisenä normina, joka kattaa raken- nuksen elinkaariajattelun lisäksi rakennusalan itsensä sopimia, yleisesti hyväksyttyjä ja käytettyjä menettelyjä. Tällaisilla menettelyillä päästään hyvään ja laadukkaaseen lopputulokseen. Kuntaliiton (2020) mukaan hyvä rakennustapa on oleellinen tekijä rakennuksen elin- kaaren kannalta. Elinkaareen kuuluvat kaikki tuotteen vaiheet aina sen raaka-aineista tuotteesta syntyvien jätteiden loppukäsittelyyn. Rakenteiden ja materiaalien kestävyy- den lisäksi rakennuksen muunneltavuus ja materiaalien uusiokäyttö purkamisen yh- teydessä huomioidaan myös kunnallisissa määräyksissä. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) velvoittaa, että rakennukselle laaditaan käyttö- ja huolto-ohje. Kunta- liiton oppaan (2020) mukaan käyttö- ja huolto-ohjetta käytetään kiinteistön elinkaaren hallinnassa varsinaisessa rakennushankkeessa. Käytön ja talotekniikan muunnelta- vuus on mahdollista huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Rakennustietosäätiö (RTS) on suomalainen rakennusalan tietopalveluja tuottava sää- tiö. RT-kortisto on suomalaisen Rakennustieto Oy:n julkaisema kortistomuotoinen tie- tokokoelma, joka sisältää tietoa ja ohjeita muun muassa rakenteista, rakentamisesta, suunnittelusta, rakennuttamisesta, rakennusalan sopimuksista ja tehtävänjaosta sekä kunnossapidosta. Myös rakennusalan säädökset ja vertaileva tieto erilaisista raken- nusalan tuotteista julkaistaan kortistossa. Rakennustiedon esitteessä (RT-kortisto) suunnittelun ja rakentamisen ammattilaisille todetaan, että hyvä rakennustapa syntyy laadukkaasta suunnittelusta, osaavasta hankkeen ohjauksesta, ammattitaitoisesta ra- kentamisesta, taitavista tarvikevalinnoista ja koko rakentamisen ketjun hyvästä yhteis- työstä. Kaikissa vaiheissa on olennaisen tärkeää, että eri osapuolilla on käytössään yhtenäiset ja ajantasaiset tiedot. Rakentamista ohjaavat normistot voidaan jakaa esimerkiksi seuraaviin ryhmiin: Ra- kentamista ohjaavat lait, ennen kaikkea maankäyttö- ja rakennuslaki sekä -asetus. Suomen rakentamismääräyskokoelma ja kuntien rakennusjärjestykset kuuluvat vah- vimpaan A-luokkaan hyvän rakennustavan määrittäjänä. Tämä on pakottavaa normis- toa, joskin rakentamismääräyksiin sisältyy myös vain ohjeentasoisia osia. Seuraa- vaksi vahvimpia ovat alan itsensä määrittämät, lakeja täydentävät laatuvaatimukset VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 74 kuten RT-ohjekortit, rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset (RYL) ja RIL ry:n RIL-oh- jeet. Kolmanneksi eniten painoarvoa on alan kirjallisuudella eli rakennusalan oppilai- tosten oppikirjoilla, suunnittelijoiden ja rakentajien käyttämillä oppailla. Neljännellä si- jalla on rakennustarvikevalmistajien julkaisemat ohjeet, rakenneratkaisut ja kirjat. (Sallmen 2015.) 6.1.3 Rakennusten kunnossapito Rakennusten hyvällä kunnossapidolla ja huollolla vaikutetaan sisäilman laatuun ja ra- kennuksen puhtaan sisäilman ylläpitoon. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) edellyttää, että rakennukset on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jat- kuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja tarkoituksensa vaatimukset. Raken- nuksen omistaja vastaa rakennuksen turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Suunnitel- mallisen kiinteistönpidon avulla on mahdollista ennakoida ja varautua tuleviin korjauk- siin. Hyvällä ylläpidolla rakennuksen käyttöikää voidaan pidentää. Mikäli ylläpidosta syystä tai toisesta tingitään, rakennusten kunto voi heikentyä nopeastikin. Samalla riski sisäilman laadun heikkenemiseen kasvaa. Rakennuksen sisäilman laatuun vaikuttavat muun muassa rakennuksen elinkaaren ai- kana alkuperäisen rakennuksen suunnitteluratkaisut ja rakennustyön toteutus sekä käytön aikana huolto, kunnossapito ja käyttö sekä peruskorjausten ja -parannusten to- teutuksen laatu, laajuus ja ajoitus. Rakennuksen kunnon ja terveellisyyden säilymisen kannalta on oleellista, että huolto- ja kunnossapitotyöt tehdään ajallaan ja rakennuk- sen kuntoa seurataan jatkuvasti peruskorjaus- ja perusparannusjaksojen välillä ja että rakennusta käytetään oikein siinä käyttötarkoituksessa, johon se on suunniteltu. Rakennuksen kuntoa voidaan seurata esimerkiksi tekemällä säännöllisiä rakenteiden ja talotekniikan tarkastuksia rakennuksen käytöstä, iästä, kunnosta ja käyttäjien koke- muksista riippuen 1–5 vuoden välein. Seurannan perusteella kohdennetaan lisätutki- mus-, investointi-, kunnossapito- ja huoltotoimintaa sisäolosuhderiskien vähentä- miseksi. Rakennusten kunnon arvioinnissa voidaan hyödyntää jatkuvaa seurantaa, jonka avulla voidaan myös tuottaa käyttäjille tietoa sisäympäristön tilasta. Seurannan menettelytapoja ja siihen liittyviä arviointikriteereitä on tarpeen kehittää julkisten kiin- teistöjen omistajille sopivaksi. 6.1.4 Puhdasrakentaminen Uudisrakennuksen toteutusta ohjataan maakäyttö- ja rakennuslailla (MRL 132/1999) ja asetuksilla sekä määräyksillä. Toteutuksen laatua ohjataan käyttämällä rakentami- sen vaativuuden mukaisia, riittävän päteviä suunnittelijoita, erityisasiantuntijoita ja ura- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 75 koitsijoita. Sisäilman laadun kannalta merkittäviä vaatimuksia ovat muun muassa ra- kennusaikaiselle puhtauden ja kosteuden hallinnalle asetettavat vaatimukset (P1, ra- kennusfysikaaliset ratkaisut, rakennusaikainen sääsuojaus ja esimerkiksi Kuiva- ketju10:n mukainen toiminta) ja lopputuotteen materiaaleille ja sisäilmastolle asetetta- vat vaatimukset (M1, S2). Koivisto (2019) käsittelee puhdasrakentamisen menetelmiä opinnäytetyössään. Ra- kennuksen ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä ovat ilmanvaihtojärjestelmä, rakentamis- tapa ja rakentamisen aikana tehdyt ratkaisut sekä käytetyt rakennusmateriaalit. Hyvää sisäilmastoa tavoiteltaessa ne on otettava huomioon suunnittelussa, rakentamisessa sekä rakennuksen käytössä. Koiviston mukaan Sisäilmastoluokitus 2018 -ohjekortti on tärkein puhtaudenhallintaan liittyvä dokumentti. Sisäilmastoluokitus 2018:ssa määritel- lään sisäilmaston tavoitearvot ja menetelmät niihin pääsemiseksi. Puhtausluokka P1 huomioidaan suunnittelussa, ja se on käytössä koko rakennushankkeen ajan. Koivis- ton mukaan sisäilmaltaan hyvän rakennuksen toteuttaminen edellyttää hyvän pölyn- torjunnan lisäksi hyvin toteutettua kosteudenhallintaa. 6.1.5 Sisäilmastoluokitus Sisäilmastoluokitus 2018 on ohjekortti, joka on tarkoitettu käytettäväksi rakennus- ja taloteknisen suunnittelun ja urakoinnin sekä rakennustarviketeollisuuden apuna, kun tavoitteena on rakentaa entistä terveellisempiä ja viihtyisämpiä rakennuksia. Luoki- tusta voidaan käyttää uudisrakentamisen lisäksi soveltuvin osin myös korjausrakenta- misessa. Luokitus täydentää Suomen rakentamismääräyksiä, rakennustöiden yleisiä laatuvaatimuksia, urakkarajaliitteen mallia, RT- ja LVI-ohjekortteja sekä muita rakenta- miseen liittyviä asiakirjoja. Sisäilmastoluokitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi raken- nuksen terveellisyyden arvioinnissa. (Sisäilmastoluokitus 2018.) Sisäilmastoluokitus 2018 käsittelee sisäympäristön tavoitearvoja (lämpötila, ilman epäpuhtaudet, ääni- ja valaistusolosuhteet), suunnittelu- ja toteutusohjeita (suunnitte- lussa ja rakennustyömaan eri vaiheissa noudatettavia periaatteita ja menettelytapoja) sekä rakennustuotteille asetettuja vaatimuksia (vähäpäästöisten rakennusmateriaa- lien ja puhtaiden ilmanvaihtotuotteiden kehittämisen ja käytön edistäminen). 6.1.5.1 Sisäympäristön tavoitearvot Sisäilmastoluokitus on 3-tasoinen, ja se on jaettu laatuluokkiin S1, S2 ja S3. Luokka S1 (yksilöllinen sisäilmasto) on vaativin. Siinä tilan sisäilma on erittäin hyvä eikä ti- loissa ole havaittavissa hajuja. Sisäilmaan yhteydessä olevissa tiloissa tai rakenteissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauslähteitä. Tilan käyttäjän pitää pystyä yksilöllisesti hallitsemaan lämpöolosuhteita. Luokassa S2 (hyvä sisäilmasto) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 76 tilan sisäilman laatu on hyvää eikä tiloissa ole häiritseviä hajuja. Sisäilmaan yhtey- dessä olevissa tiloissa tai rakenteissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epä- puhtauslähteitä. Lämpöolot ovat hyvät. Luokka S3 (tyydyttävä sisäilmasto) on sisäil- maston vähimmäistaso, jossa tilan sisäilman laatu ja lämpöolot sekä valaistus- ja ää- niolosuhteet täyttävät maankäyttö- ja rakennuslain nojalla annetut säädökset ja ter- veydensuojelulain perusteella asetetut vähimmäisvaatimukset. 6.1.5.2 Rakennustöiden puhtausluokka P1 Sisäilmastoluokitus 2018 sisältää vain yhden rakennustöiden puhtausluokan, P1:n. Sitä käytetään, kun pyritään sisäilmastoluokkiin S1 ja S2. Luokituksen tavoitteena on varmistaa, että rakennuksen tilat ovat puhtaat, kun ne luovutetaan käyttäjälle ja että rakennuksen käytön aikana sisäilmaan ei kulkeudu rakennusvaiheesta peräisin olevia epäpuhtauksia. Tiloja, joihin puhtausluokitusta sovelletaan ovat toimistorakennukset ja julkiset rakennukset sekä koulu-, päiväkoti- ja asuinrakennukset. (Sisäilmastoluoki- tus 2018.) Puhtausluokan P1 noudattaminen edellyttää vähän pölyä tuottavien työmenetelmien käyttöä, pölyn leviämisen estämistä ja säännöllistä siivoamista (Koivisto 2019). Luo- kan P1 vaatimukset ja toteutusohjeet on tarkasti esitetty Sisäilmastoluokituksessa 2018. Vaatimusten mukaan rakennuksen tulee olla puhdas ennen kuin ilmanvaihdon päätelaitteiden suojaukset voidaan poistaa ja ilmanvaihtojärjestelmä käynnistää. Pin- noilla ei saa tällöin olla hienojakoista irtolikaa, joka voi nousta ilmaan kosketuksen tai ilmavirtojen mukana. Puhtaus arvioidaan silmämääräisesti ja pölykertymät mittauksin. Tiloissa ei saa säilyttää rakennusmateriaaleja tai jätteitä, jotka estävät pintojen puh- distamisen. Tiloissa voidaan tehdä vain pölyämättömiä töitä sen jälkeen, kun pintoja suojaavat muovit ja pahvit on poistettu. Tilojen luovutusvaiheessa ei pinnoilla saa olla näkyvää likaa, kuten roskia, irtolikaa tai kiinnittynyttä likaa ja tahroja. (Sisäilmasto- luokitus 2018.) 6.1.5.3 Rakennusmateriaalien päästöluokitus (M1-luokitus) Rakennusmateriaalien päästöluokitus esittää vaatimukset tavanomaisissa työ- ja asuintiloissa käytettäville materiaaleille hyvän sisäilman laadun kannalta (Sisäilmasto- luokitus 2018). Rakennus- ja sisustusmateriaaleista vapautuu huoneilmaan erilaisia kemikaaleja. Rakennusmateriaalien kemialliset päästöt ovat uutena korkeimmillaan ja vähenevät ajan kuluessa tavanomaiselle tasolle. Huoneilman epäpuhtauspitoisuus määräytyy materiaalien kokonaispäästöjen ja ilmanvaihdon perusteella. Ilmanvaihdon lisääminen alentaa materiaaleista peräisin olevia sisäilman kemikaalipitoisuuksia. Ra- kennusmateriaalien päästöluokituksessa luokitellaan rakennusmateriaaleja, kiintoka- lusteita ja tiettyjä huonekaluja. Rakennusmateriaalien päästöluokituksessa (Sisäilmas- toluokitus 2018) rakennusmateriaalit jaetaan kolmeen luokkaan: M1, M2 ja M3. M1- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 77 luokka on paras ja vähäpäästöisin. Sisäilmastoluokat S1 ja S2 edellyttävät, että ra- kennusmateriaaleina käytetään pääasiassa päästöluokan M1 tuotteita. M1-luokitusta ohjaa ja valvoo Rakennustietosäätiö (2021). 6.1.5.4 Ilmanvaihtojärjestelmän ja ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus Sisäilmastoluokitus 2018 mukaan ilmanvaihtojärjestelmälle on myös puhtausluokka, joka on P1 samoin kuin rakennustöiden puhtausluokituksessakin. Sitä käytetään si- säilmastoluokissa S1 ja S2. Sen tavoitteena on varmistaa uuden ilmanvaihtojärjestel- män läpi virtaavan tuloilman hyvä laatu ja eliminoida ilmanvaihtojärjestelmästä peräi- sin olevat epäpuhtaudet. (Sisäilmastoluokitus 2018.) Ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokituksessa on yksi puhtausluokka, M1. Tuotteet, jotka eivät täytä M1-luokan vaatimuksia, eivät ole luokiteltuja. M1-luokassa tuotteelta edellytetään, että tuote ei lisää kaasumaisia ja hiukkasmaisia epäpuhtauksia tai hajuja ilmanvaihtojärjestelmään tai tuloilmaan. Lisäksi luokitellun tuotteen tulee olla helposti puhdistettavissa. Ilmanvaihtotuotteiden osalta tämä puhtausluokka M1 on määritelty tarkasti kanaville, kanavaosille, säätö- ja palopelleille, äänenvaimentimille ja suodatti- mille. 6.1.6 Kosteudenhallinta Kosteudenhallinnan tehtävä on ennaltaehkäistä rakenteiden kostuminen rakentamis- aikana ja estää kosteusvaurioiden syntyminen. Kosteudenhallinnassa keskeistä on suunnitella rakennus ja sen rakenteet kosteusteknisesti toimiviksi sekä suunnitella ja toteuttaa hyvää kosteudenhallintaa rakennushankkeen aikana. (Ympäristöministeriön asetus 782/2017 ja ympäristöministeriön ohje rakennusten kosteusteknisestä toimi- vuudesta 2020.) Kosteudenhallinnan pitää toimia rakennuksen koko elinkaaren ajan. Kuivaketju on ra- kennusprosessin kosteudenhallinnan toimintamalli, jolla vähennetään kosteusvaurioi- den riskiä rakennuksen elinkaaren aikana. Kuivaketju sisältää rakennusmateriaalien ja -osien kuivana pysymisen varmistamista aina niiden valmistamisesta käyttöön asti. Rakennuksen oikealla käytöllä ja laadukkaalla kiinteistönhallinnalla estetään kuivaket- jun katkeaminen rakentamisprosessin jälkeenkin (Koivisto 2019). Rakentamisen Laatu RALA ry:n (2021) ylläpitämä Kuivaketju10 on kokonaisvaltainen toimintamalli, jolla pyritään estämään kosteusvaurioiden syntyminen kaikissa raken- nusprosessin eri vaiheissa. Toimintamalli sisältää Kuivaketju10-riskilistan ja -todenta- misohjeen, joissa on esitetty 10 keskeisintä kosteusriskiä. Näiden kosteusriskien hal- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 78 linnalla vältetään yli 80 % kosteusvaurioiden seurannaiskustannuksista. Toimintamal- lissa rakennushankkeeseen ryhtyvä henkilö tai yritys tekee ensin päätöksen hankkeen toteuttamisesta toimintamallin mukaisesti. Päätös velvoittaa kiinnittämään hankkee- seen jo alkuvaiheessa kosteuskoordinaattorin, joka valvoo ja ohjaa tilaajan valtuutuk- sella Kuivaketju10:n toteutumista koko prosessin ajan. Suunnittelijoiden tulee osoit- taa, että he ovat huomioineet suunnitelmissaan riskilistan ja todentamisohjeen. Ura- koitsija puolestaan toteuttaa suunnitelmat sekä todentaa ja dokumentoi riskejä sisältä- vien kohtien onnistuneen toteutuksen. Koordinaattorin yhtenä tehtävänä on varmistaa ja hyväksyä suoritettu todentaminen, josta esimerkkinä on rakennusmateriaalien riittä- vän kuivumisasteen todentaminen ennen rakenteiden päällystämistä. 6.1.7 Tapaustutkimuksen keinoin tietoa puhtaista tiloista Hankkeen puhtaita tiloja koskevaa tavoitetta selvittää, minkälaisia ”sisäilmaltaan puh- das tila” -ratkaisuja on olemassa tai suunnitteilla ja mitä erilaisia epäpuhtauksia ja ma- teriaalivalintoja rakentamisessa tulisi huomioida, on lähestytty soveltaen väljästi ta- paustutkimuksen perusteita. Tapaustutkimuksessa tutkitaan yksittäistä tapahtumaa, rajattua kokonaisuutta tai yksilöä käyttämällä monipuolisia ja eri menetelmillä hankit- tuja tietoja (Eriksson ja Kovalainen 2008). Tapaustutkimuksessa pyritään tutkimaan, kuvaamaan, ymmärtämään ja selittämään tapauksia ja sitä, mitä tapauksista voidaan oppia. Tapaustutkimuksessa on tärkeää ymmärtää ja tuoda esiin tapauksen historialli- nen, sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti. Lisäksi on syytä ymmärtää ero tutkittavan tapauksen ja tutkimuksen varsinaisen kohteen välillä. Tämän selvityksen kohde on il- miö eli puhtaat tilat, joita seuraavassa luvussa kuvaillut tapaukset ilmentävät. Ohjaava kysymys ilmiön kuvailemisessa on se, eroaako puhtaat tilat normaalista hy- vän rakentamistavan ja hyvän ylläpitokäytännön mukaisesta toiminnasta. Selvityksen tulokset eivät ole yleistettävissä kuvailtujen tapausten ulkopuolelle. Tulosten perus- teella voidaan kuitenkin pohtia puhtaita tiloja ilmiön tasolla. Ilmiön ymmärtäminen on tapaustutkimuksessa yleistettävyyttä tärkeämpää. Selvityksen aineisto koostuu puolistrukturoiduista haastatteluista ja muista soveltuvin osin käytetyistä materiaaleista, kuten tiedotteista, selvityksistä, artikkeleista, esityk- sistä ja esitteistä. Puolistrukturoidut haastattelut tehtiin kahden haastattelijan toimesta keväällä 2020 Teams-sovelluksen välityksellä. Haastatteluja tehtiin yhteensä kuusi kappaletta, ja jokainen niistä kesti keskimäärin tunnin. Haastatteluja ei tallennettu, vaan pääkohdat haastatteluista kirjattiin Word-tiedostoon haastattelujen kuluessa. Haastatteluissa läpikäydyt teemat liittyivät ns. puhtaan tilan rakentamiseen, materiaa- leihin, huoltoon ja kunnossapitoon sekä käyttöön ja vaikutuksiin. Haastatteluihin valit- tiin sellaiset organisaatiot tai toimijat, joilla alustavan tiedonkeruun pohjalta katsottiin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 79 olevan kokemusta tai näkemystä puhtaasta rakentamisesta tai puhtaista tiloista. Va- linnan tekemisessä auttoi organisaation tai toimijan esiintyminen julkisuudessa tai muuten puhtaan rakentamisen ja tilan esilletuominen esimerkiksi omilla verkkosivuil- laan tai muissa yhteyksissä. 6.1.8 Tapauskuvaukset Tapauskuvaukset on tehty Senaatti-kiinteistöjen Sensi-tiloista, Vantaan kaupungin si- säympäristöpaviljongista, puurakentamisesta terveen sisäilman näkökulmasta ja oma- kotirakentamisesta puhtaan rakentamisen periaattein. Kuvauksissa tarkastellaan so- veltuvin osin sekä rakenteellisia ja teknisiä vaatimuksia, kuten rakentamisen laatua, materiaaleja, ilmanvaihtoa, huoltoa, kunnossapitoa ja siivousta, että käyttäjille asetet- tuja vaatimuksia ja mahdollisia todettuja vaikutuksia. Tapauskuvauksiin tutustuessa on hyvä ymmärtää, että kyseessä ovat yksittäistapaukset, joiden perusteella ei voida tehdä laajoja yleistyksiä. Ne antavat kuitenkin tietoa ns. puhtaiden tilojen tai puhtaan rakentamisen ilmiöstä. 6.1.8.1 Senaatti-kiinteistöjen Sensi-tilat Senaatti-kiinteistöt valittiin kuvauksen kohteeksi, koska se on suuri toimija ja hallinnoi kovalla käytöllä olevia valtion kiinteistöjä. Senaatti-kiinteistöt on rakentanut Sensi-ti- loiksi kutsuttuja työtiloja. Ne on suunniteltu erityisesti allergisten tai hajusteyliherkkien henkilöiden ja työterveyslääkärin suosituksesta myös sisäilman tekijöille herkistynei- den työskentelytiloiksi. Sensi-tiloja on tällä hetkellä neljässä rakennuksessa. Suunnit- telu käynnistyy tilankäyttäjien toiveesta tilasta, joka mahdollistaa herkistyneiden työs- kentelyn lähellä omaa organisaatiotaan. Jatkossa Sensi-tiloja voidaan asiakkaiden aloitteesta rakentaa etenkin yhteiskäyttöisten tilojen yhteyteen. Sensi-tiloja eli puhdas- vyöhykkeellisiä erityistiloja kuvaillaan seuraavasti (Sten 2018, Mölsä 2018): • näkyvästi rajattu vyöhyke, tila tai huone • erityiset siivousjärjestelyt (välineet, lisätty siivoustaajuus) • erityiset kulkujärjestelyt (reitit, kulkurajoitukset, informaatio) • vähäpäästöiset pölyämättömät materiaalit • pääosin kovat pinnat • paperien ja tavaroiden säilytys ovellisissa kaapeissa • mieluiten vanhoja tuuletettuja kalusteita • ei tulostimia eikä viherkasveja • käyttäytymissäännöt (esim. hajusteiden käyttökielto ja tupakoimatto- muus) • ilmanpuhdistimet • erityistilanteissa tuloilmaelimeen sijoitettu lisäilmansuodatin ja/tai • oma erillinen ilmanvaihtokone. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 80 Käyttäjien kokemuksia Sensi-tiloista Sten (2018) on opinnäytetyössään selvittänyt Sensi-tilojen käyttäjien tyytyväisyyttä. Hänen tekemäänsä kyselyyn tuli vastauksia 3 kohteesta yhteensä 18:lta Sensi-tilojen käyttäjältä. Raportista selviää, että 6 henkilöä oli siirtynyt työskentelemään erityistiloi- hin lääkärin aloitteesta, 5 henkilöä omasta aloitteestaan, 3 työnantajan aloitteesta ja 2 työskenteli tiloissa ilman herkistymistä sisäilmalle. Sensi-tilojen sisäilmakokemuk- sesta vastaajat antoivat positiivisia (neutraali, raikas, miellyttävä) arvioita yhtä paljon kuin negatiisivia (tunkkainen, pölyinen, veto). Mitään virallista seurantaa terveydessä tapahtuvissa muutoksissa ei ole Sensi-tiloihin siirtymisen myötä tehty. Sten (2018) toteaa, ettei ole mahdollista rakentaa tilaa, joka soveltuisi kaikille herkisty- neille, mutta monet heille valitut materiaalit ja tehdyt ratkaisut ovat automaattisesti ter- veyttä ylläpitäviä ja hyvinvointia lisääviä. Hän ei suoraan perustele toteamustaan, mutta raportin sivuilta on luettavissa, että toteamus perustunee tilojen tehokkaaseen siivoamiseen, vähäpäästöisiin pölyämättömiin materiaaleihin ja muihin siisteyttä ja jär- jestystä ylläpitäviin tekijöihin, joita yllä olevassa luettelossa on mainittu. Sensi-tilojen kuin muidenkin toimistotilojen rakentamisessa lähtökohtana on vähä- päästöisten ja sisäilman laadun kannalta hyvien materiaalien valitseminen. Sensi-tila- ratkaisussa mahdollistetaan määrätylle käyttäjäryhmälle rajattu tila, jossa aiemmat ko- kemukset hyvistä ja hajuttomista materiaaleista ja tilan helppo siivottavuus on otettu huomioon. Sisäolosuhteiden laadun varmistaminen tehdään kuitenkin aina Senaatin kaikessa rakentamisessa. Suurin Sensi-tilan vaikutus syntyy käyttäjien itsensä laati- mien tilankäyttösääntöjen noudattamisesta. 6.1.8.2 Vantaan kaupungin sisäympäristöpaviljonki Vantaa on vajaan 236 000 asukkaan kaupunki Etelä-Suomessa pääkaupunkiseudulla. Vantaalla on 49 peruskoulua ja noin 24 000 perusopetuksen oppilasta, joista noin 20:lle tehdään vuosittain koulujärjestelyjä sisäilmaoireiluiden vuoksi (Vantaan kau- punki 2021). Heille kaikille on kuluvana lukuvuonna löytynyt paikka toisesta koulusta tai lähikoulun toisesta luokkatilasta. (Lumme 2020a.) Vantaan kaupungin verkkosi- vuilla (Vantaan kaupunki, n.d) todetaan, että kaupunki pyrkii parantamaan koulujen si- säilmaa ja suhtautuu sisäilmaoireiluun aina vakavasti. Vantaan kaupunki julkaisee koulujen ja päiväkotien sisäilmatiedotteet verkkosivuillaan (Vantaan kaupunki 2021). Vantaan kaupungin sisäympäristöpaviljonki valittiin kuvauksen kohteeksi, sillä erityisti- lan rakentaminen vain oireileville oppilaille on ainoita koko Suomessa. Sisäilma-asiat ovat avoimesti esillä kaupungin verkkosivuilla ja sisäympäristöpaviljonki on ollut paljon esillä mediassa (ks. esim. Merikari 2020, Lumme 2020a, Lumme 2020b, Salmela VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 81 2019). Tapaus koskee lapsia ja nuoria, joten ryhmä on näin ollen edustettuna selvityk- sessämme. Taustaa sisäympäristöpaviljongista Vantaa on todennut keväällä 2019 sekä opetuslautakunnassa että kaupunginvaltuus- tossa välittömän tilatarpeen sisäilmaongelmista kärsiville oppilaille. Vaatimuksena on ollut kokonainen koulu, joka pystyy tarjoamaan puhtaat ja terveelliset tilat noin 50 op- pilaalle (Fixcel Group 2019). Sisäympäristöpaviljongin taustalla on luottamushenkilöi- den aloite ja talousarvioesityksen yhteydessä esitetty vaatimus. Valmistelun alussa Vantaalla 10 oppilasta koki sellaisia oireita, joiden takia päädyttiin hakemaan parem- pia olosuhteita. Vantaa otti mallia Nurmijärvestä, jossa Nurmijärven yhteiskoulussa tehtävän remontin ajaksi tuotuihin väistötiloihin rakennettiin yksi puhdasilmaluokka (Lumme 2019). Kriteerejä olivat tehostettu ilmanvaihto, pääasiassa sähköiset opetus- materiaalit ja yhdessä sisäilmaoireista kärsivien nuorten perheiden kanssa valitut ka- lustemateriaalit (Adapteo 2020). Vantaan kaupunki kertoo tiedotteessaan (25.2.2020), että sisäympäristöpaviljonki on Simonkylän koulun pihapiirissä sijaitseva pieni koulurakennus, jonka sisäilma pyritään pitämään mahdollisimman puhtaana. Se on tarkoitettu sellaisille oppilaille, jotka eivät pysty käymään tavanomaista vantaalaista koulua sisäilmasta aiheutuvien merkittävien oireiden tai sairauksien vuoksi. Paviljongin avulla varmistetaan, että Vantaan kau- punki voi tarjota kaikille sisäilmaoireista kärsiville oppilailleen sopivan koulutilan. Ta- valliset koulut pystyvät auttamaan sisäisin järjestelyin useimpia oireista kärsiviä oppi- laita. Sisäympäristöpaviljonki on viimeinen vaihtoehto vaikeimmista oireista kärsiville oppilaille, kun muut keinot eivät ole auttaneet. Rakennukseen sijoitetaan koko Van- taan alueelta 1.–9. luokan oppilaita, joiden sisäilmaoireilu ei ole helpottunut tavan- omaisissa koulutiloissa monista eri toimista huolimatta. Hankkeen toteuttajaksi valittiin kilpailutuksen kautta Fixcel Group. Tekniset ja käyttäjille asetetut vaatimukset Tilaa kilpailutettaessa ja sen puhtautta arvioitaessa kiinnitettiin huomiota rakennuksen teknisiin vaatimuksiin ja sisäilmastoluokitukseen. Vaatimukset asetettiin parhaisiin luokkiin, jotka ovat S1, M1 ja P1. Ilmanvaihdon osalta tavoitteena oli suurempi ilma- määrä henkilöä kohden sekä joitakin pienempiä vaatimuksia materiaalivalinnoille. Esi- merkiksi mineraalivillakuitujen käyttö estettiin, koska kokemusten mukaan ne irtoavat jossain vaiheessa sisäilmaan. Huomiota kiinnitettiin myös käyttöön liittyviin asioihin puhtauden ylläpidossa, eli esimerkiksi kiintokalusteiden siivottavuuteen ja materiaa- lien yhteensopivuuteen. Rakennuksen rakentamisen, kuljetuksen ja asennuksen ai- kana otettiin huomioon pölyn- ja kosteudenhallinta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 82 Sisäympäristöpaviljongin runkorakenne on täysin päästötön ja epäorgaaninen, jolloin mahdollinen mikrobikasvusto ei saa mistään ravintoa eikä näin ollen kasva raken- teessa. Sen lisäksi käytössä ovat kokonaisvaltaisesti testatut rakennusmateriaalit, joi- den valintaprosessi perustuu yrityksen omaan kriteeristöön, joka on huomattavasti tiu- kempi kuin yleisesti käytetty M1-kriteeristö (Fixcel HealthySpace -kriteerit, henkilökoh- tainen tiedonanto 23.4.2020). Käytettävät rakennekokoamat on testattu niin, etteivät ne reagoi keskenään ja aiheuta päästöjä sisäilmaan. Rakenteen eristeet ovat kuitu- pohjaisia, polyesterikuitua. Kiintokalusteet ovat teräsrunkoisia ja suunniteltu niin, ettei yläpölypintoja synny ja kalusteiden alta on helppo siivota. Irtokalusteet eivät kuulu toi- mitukseen, mutta niiden osalta tarjotaan konsultaatiota. Rakennuksen ilmanvaihto ja -suodatus on toteutettu hajautettuna. Kanavien pituus on lyhyempi, ja tilojen yksilöllinen ohjaus toteutuu hyvin. Ilmanvaihto on päällä koko ajan. Suodatinluokka täyttää sisäilmastoluokitus S1-tason vaatimukset. Suodattimien vaih- dosta vastaa Fixcel puolen vuolen välein. Ilmanvaihtokanavien nuohous tehdään 5 vuoden välein. Rakennuksen huollettavuudessa on huomioitu helppo pääsy teknisiin tiloihin sekä pai- kallisten huollosta vastaavien henkilöiden koulutus talotekniikkaan. Myös siivousoh- jeet ja käytettävät siivousaineet tuodaan koulutuksessa esiin. Sisäympäristöpaviljongin käyttäjille on julkaistu ohjeistus Vantaan kaupungin verkkosi- vuilla (Vantaan kaupunki, n.d). Tilojen käyttäjille asetetut vaatimukset ovat seuraavat: • Suositellaan tiloihin tuloa aamulla suihkun jälkeen. • Käytettävä hajusteettomia pesuaineita ja käytettävän kosmetiikan tulee olla hajusteettomia. • Tupakointi on kielletty. • Kotieläimiä ei saa olla kotona. • Käyttäjä ei saa käydä työaikana muissa kiinteistöissä. Käynnit muualla sijoitetaan työpäivän loppuun. • Sisäympäristöpaviljongissa satunnaisesti vierailevan henkilön on käytet- tävä tarvittaessa suoja-asua. • Siivoustyöt aloitetaan sisäilmapaviljongista ja työvaatteet ja kengät jäte- tään työpäivän päätyttyä kohteeseen. Jos siirtyy sisäilmapaviljongista muualle kiinteistöön, ei saa ottaa kohteesta mitään mukaansa. Työvaat- teet ja kengät on pidettävä puhtaana. • Kohteessa käytetään hajusteettomia pesu- ja puhdistusaineita, myös pyykinpesuaineen tulee olla hajusteeton. • Sisäympäristöpaviljonkiin toimitetut siivousvaunu, -välineet ja laitteet ovat uusia, ei muista kohteista tuotuja. Kohteeseen on hankittu myös yläpintojen puhdistuksiin välineet. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 83 • Kohteessa on oma pölynimuri (hepasuodattimella) sekä lattioiden ko- neelliseen puhdistukseen tarkoitettu kone. Koneita ei saa tuoda muista kohteista edes väliaikaisesti kiinteistölle. • Kohteeseen tulevat ateriat ja aterian osat jätetään ulko-oven jälkeen ra- kennuksen sisäpuolelle. Aterioita toimittava henkilö ei tuo aterioita tai muita tarvikkeita jakelukeittiöön asti. Sisäilmapaviljongin oppilaiden valintaprosessi etenee niin, että sisäilmaoireisen oppi- laan asiaa käsitellään koulun moniammatillisessa ryhmässä, jossa yhdessä huolta- jien, opettajan tai rehtorin ja terveydenhuollon kanssa pohditaan, mikä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu. Sisäilmaan liittyvissä asioissa mukaan otetaan myös kaupun- gin oma sisäilmaterveydenhoitaja. Pääsääntöisesti sisäilmaoireilutilanteissa kokeil- laan kaupungin sisältä 2 muuta koulua ensin. Jos sen myötä oireilu ei helpota, voi- daan oppilas ohjata sisäympäristöpaviljonkiin. Perusopetuksen päällikkö tekee pää- töksen koulun vaihtamisesta konsultoituaan sisäilmaterveydenhoitajaa. Käyttäjäkokemukset Sisäympäristöpaviljonki ei ole tällä hetkellä siinä käytössä, mihin se on hankittu. Van- taan kaupungin viranhaltijoiden mielestä on hyvä, ettei yksikään oppilas ole paviljonki- tilaa tarvinnut, vaan asiat on saatu hoidettua muilla keinoin (Lumme 2020a, Lumme 2020b). Paviljongin avulla puhdasta tilaa tarvitsevien oppilaiden tilanne on ratkaistu teknisesti, mutta sosiaalisten vaikutusten huomiointi on myös erittäin tärkeää. Pavil- jonki ei ole lähikoulu kaikille, joten paikalliset sisäilmatilanteiden ratkaisut ovat tär- keitä. Niissä on nyt onnistuttu hyvin, kun paviljonkiin ei ole ollut tulijoita. Tällä hetkellä tila on Simonkylän koulun käytössä lisätilana koronapandemian aiheuttaman lisätila- tarpeen vuoksi. Kaupungilla on paviljongin olosuhdeseurantamahdollisuus, mutta sitä ei ole vielä käy- tetty, koska tilaa ei ole varsinaisesti otettu sille tarkoitettuun käyttöön. Myös Fixcelin tavoitteena on varsinaisen käyttöönoton yhteydessä tehdä tiivistä yhteistyötä käyttä- jien kanssa. Lisäksi suunnitteilla on kysely, jolla käyttäjäkokemuksia seurataan noin puolen vuoden välein. Myös huollon kautta saadaan suoraan tietoja käyttäjien koke- muksista. 6.1.8.3 Puurakentaminen ja terve sisäilma Puurakentamisesta puhutaan etenkin ekologisena, mutta myös terveellisenä rakenta- misena. Ministeri Mikkonen (Ympäristöministeriön tiedote 2.6.2020) toteaa seuraavaa: ”Puusta tehdyt rakennukset ovat ilmastoystävällisiä, terveitä ja pidettyjä. Jatkossa asuinkerrostaloista yhä useammat tulevat olemaan kotimaisesta puusta tehtyjä.” Ym- päristöministeriön (2020) julkisen puurakentamisen kansallisissa tavoitteissa todetaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 84 perusteena puun käytön markkinaosuuden lisäämiselle opetus- ja sairaalarakennuk- sissa se, että opetusrakennusten rakentamisessa on erityisen tärkeää huomioida ter- veellisen, turvallisen ja viihtyisän oppimisympäristön luominen. Lisäksi todetaan, että yksi kuntien suurimmista syistä puun käytön kiinnostukseen opetusrakennuksissa ovat olemassa olevien vanhojen rakennusten sisäilmaongelmat. Sairaalarakennusten osalta tavoitteissa todetaan, että puun terveysvaikutuksista sai- raaloissa on runsaasti kansainvälistä ja jonkin verran kansallista tutkimusta (Puuinfo 2021). Tavoiteraportin mukaan nämä tutkimustulokset puoltavat puun käyttöä. Tavoi- teraportissa ennustetaan myös, että sairaalasuunnittelussa tullaan hyödyntämään yhä enemmän puun terveysvaikutuksia. Myös kokemustietoa on kertynyt jonkin verran siitä, että hirsi ja puupaneeli koetaan hyvin vähän tai ei lainkaan oireita aiheuttavina materiaaleina (Sten 2018). Puurakentamisen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista teh- dään parhaillaan tutkimusta eri tahoilla ja tuloksia voitaneen odottaa lähitulevaisuu- dessa (ks. esim. Puutuoteteollisuus 2021). Esimerkiksi Oulun yliopiston Mittaustekniikan yksikössä on yhdessä Kuhmon kaupun- gin kanssa aloitettu tutkimushanke, jossa selvitetään puurakentamisen terveysvaiku- tuksia sekä alakoululaisten kokeman stressin lähteitä. Tutkimuskohteena on Kuh- mossa sijaitseva, vuonna 2018 toimintansa aloittanut Tuupalan puukoulu, joka on en- simmäinen massiivipuuelementtitekniikalla rakennettu koulu Suomessa. Tutkimuk- sessa verrokkikouluna on vastaavanlaisessa ympäristössä oleva, saman arkkitehdin suunnittelema koulurakennus, joka ei ole puukoulu. Hankkeen loppuraportointi on vielä kesken, mutta alustavat tulokset osoittavat, että puukoulussa on hiljaisempaa kuin verrokkikoulussa. Stressihormonitasoja mitattiin oppilailta viikon mittaisina jak- soina kolme kertaa vuodessa. Yhdessä mittausjaksossa stressihormonitasot olivat ti- lastollisesti merkittävästi alhaisempia puukoulun oppilailla verrattuna verrokkikoulun oppilaisiin. Puuta pidetään siis vähintään mielikuvien tasolla terveellisenä rakennusmateriaalina. Haastattelun avulla päätettiin ottaa selvää, millä tavalla asia näyttäytyy puurakentami- seen perehtyneen yrityksen näkökulmasta. Arkta Reponen Oy valittiin haastattelun kohteeksi, koska he kertovat olevansa materiaalineutraali rakentaja ja heille on karttu- nut tietoa sekä betoni- että puukerrostalorakentamisesta. Yritys keskittyy uudisasunto- rakentamiseen ja on rakentanut tähän mennessä yhteensä 7 000 asuntoa pääkau- punkiseudulla. Asunnoista vajaa 450 on puukerrostaloissa. Arkta Reponen Oy rakentaa puukerrostalot kotimaisilla rankarunkoisilla suurelemen- teillä. Rakennuskustannukset ovat noin 10 % kalliimpia vastaavaan betonitaloon ver- rattuna. Toinen vaihtoehto rakentamiselle olisivat tilaelementit, mutta yrityksen teke- mien laskelmien mukaan se ei ole taloudellisesti kannattavaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 85 Puukerrostalojen runkovaihe tehdään Ramirentin nousevan sääsuojan alla ja pure- taan, kun vesikatto on valmis. Sääsuojaus on ehdoton edellytys. Puukerrostalojen ra- kennusvaiheessa tulee puu- ja kipsipölyä, jota on helpompi hallita kuin hienojakoista betonipölyä. Puukerrostaloissa tehdään kaikki kiinnitykset paineilmanaulaimella tai ruuvinvääntimellä, jolloin pölyä ei synny viimeistelyvaiheessa samaan tapaan kuin be- tonitaloissa. Puukerrostalojen kylpyhuoneissa on puuvälipohjan päällä betonilaatta, joka vesieristetään. Kaikki käytettävät materiaalit ovat M1-luokiteltuja. Muovimattoja tai muita liimattavia materiaaleja ei enää ole käytetty asunnoissa 10 vuoteen. Sen si- jaan yleisissä tiloissa ja portaikossa muovimattoja käytetään edelleen. Asunnoissa on huoneistokohtainen älykäs ilmanvaihto, jos yritys saa itse vaikuttaa asiaan suunnitte- luvaiheessa. 15 vuoden välein tehdään julkisivun huoltomaalaus, jos tekovaiheessa on käytetty laadukkaita materiaaleja. Muuten huoltotoimenpiteet tehdään kuten beto- nitaloissakin. Arkta Reponen Oy toteutti hankkeen, jossa verrattiin betoni- ja puurunkoisen kerrosta- lon etuja ja haittoja niin rakentamisen aikana kuin käyttöönoton jälkeenkin. Helsingin kaupunki varasi tarkoitusta varten tontit, joihin voitiin toteuttaa identtiset betoni- ja puurunkoiset passiivienergiakerrostalot (Helsingin kaupunki 2020). Talojen välillä ver- rattiin muun muassa käyttöönoton jälkeistä rakenteiden kosteuksien muutoksia sekä asukastyytyväisyyttä. Hankkeen yhteenvedosta selviää, että aloitusrakennekosteudet olivat puutalossa noin 35 % pienemmät ja ensimmäisen lämmityskauden jälkeen vielä 15 % pienemmät. Betonin kuivuminen kesti asukkaiden muuton jälkeen yli 2 vuotta. Asukastyytyväisyydessä talojen välillä ei ollut mitattavaa eroa. Suurimmat epäkohdat koettiin lämmityksessä ja ilmanvaihdossa molempien talojen osalta, mutta puutalossa ne kärjistyivät enemmän. (Arkta Reponen Oy 2020.) 6.1.8.4 Omakotitalojen rakennuskokemukset yleiskuvauksina Puhtain periaattein rakentamisen puolesta puhuvia löytyy yritysten ja yksityisten ih- misten joukosta. Tällaisia ovat esimerkiksi Terve pieni hirsitalo -blogi sekä yritykset Rataskodit ja Muoviton talo (lisätietoja ks. Lähteet). Lisäksi asunnot tai päiväkoti- ja koulurakennukset ovat rakennettavissa Joutsenmerkki-kriteerein, joissa myös sisäym- päristö on huomioitu (Ympäristömerkintä Suomi Oy 2020). Terveen pienen hirsitalon ja Rataskotien tarina alkaa perustajiensa mukaan sisäilmakiertolaisuudesta tai home- pakolaisuudesta. Tämän myötä on päädytty tilanteeseen, jossa itse rakentaminen on koettu ainoaksi vaihtoehdoksi saada terve ja sisäilmaltaan puhdas koti. Muoviton talo on hirsitalorakentaja, joka nimensä mukaisesti rakentaa hirsirunkoisia taloja ilman muovieristeitä. Yritys perustelee ratkaisun olevan allergisille sopiva ja sisäilmaltaan puhdas. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 86 Selvitystä varten haastateltiin kahta omakotiasujaa, jotka ovat rakentaneet tai raken- nuttaneet itselleen talon sisäilmasta oireilevan näkökulmasta eli puhtaan tilan periaat- teiden mukaan. Tapauskuvauksessa ei ole tarkoitus kuvata koko rakennusprosessia ja kertoa tarkkaan, miten MRL-määräyksiä on noudatettu. Lähtökohtaisesti määräyk- siä on näissä rakennusprosesseissa noudatettu, ja tarvittavat laissa säädetyt henkilöt ovat olleet mukana. Tapauskuvaukseen on kerätty asioita, jotka haastateltavat koke- vat tärkeiksi puhtauden ja terveellisyyden näkökulmasta ja joilla he erityisesti uskovat olevan merkitystä siihen, että taloista tuli heille riittävän puhtaat ja joissa he eivät saa oireita. On muistettava, että nämä kokemukset ovat yksittäisiä sisäilmasta oireita ko- kevien henkilöiden kokemuksia ja huomioita, joiden avulla he uskovat päässeensä hy- vään lopputulokseen. Monet heidän esiin nostamansa seikat ovat sellaisia, jotka kuu- luvat normaaliin hyvään rakennustapaan. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi kosteu- denhallinta ja pölynhallinta. Molemmilla perheillä oli taustalla sisäilmaongelmainen asunto, jossa he oireilivat. Tä- män myötä eri käänteiden kautta on päädytty rakentamaan tai rakennuttamaan uusi talo. Seuraavaksi käydään läpi pääkohtia haastatteluista. Kaikki mainitut asiat eivät koske molempia haastatteluja, vaan haastatteluista on poimittu puhtaiden tilojen nä- kökulmasta esiin nousseita tekijöitä. Haastateltavien nimiä ei yksityisyyden suojan vuoksi kerrota. Kumpikaan haastateltu perhe ei ole hyödyntänyt yllä mainittuja yrityk- siä, vaan he ovat soveltaneet rakentamisprosessia itse yhdessä valitsemiensa materi- aalitoimittajien kanssa. Molemmat talot on rakennettu 2000-luvun lopulla lamellihirrestä. Hirsitaloon päädyttiin tuttavien suosituksesta ja siitä periaatteesta, että seinärakenteen tulee olla mahdolli- simman yksinkertainen. Kokemuksia erilaisista riskirakenteista oli karttunut edellisistä asunnoista, joten niitä osattiin varoa. Rakentamisvaiheessa oli tärkeää rakenteiden ja materiaalien sääsuojaus, johon panostettiin erilaisin keinoin. Esimerkiksi rakenta- misajaksi valittiin kevät ja kaikki sahaustyöt tehtiin talon yhteydessä olevassa autoka- toksessa säältä suojassa. Lisäksi tavarantoimituksiin kiinnitettiin huomiota ja aikatau- lut sovitettiin niin, että saapuneet materiaalit saatiin heti suojaan. Pihalle pystytettiin pressuhalli, johon puutavara saatiin säältä suojaan. Toinen rakentamisvaiheessa tär- keä tekijä oli pölynhallinta, johon panostettiin niin ikään sahaamalla ulkona ja pitä- mällä työmaa siistinä. Perhe kävi työmaalla päivittäin ja imuroi kaikki kolot ja välit en- nen seuraavaa työvaihetta. Urakoitsijat omaksuivat pölynhallinnan perheen esimer- kistä ja toimivat myös siististi työmaalla. Materiaalivalinnoissa vähimmäisvaatimuksena oli M1-luokitellut materiaalit. Lisäksi ra- kentamisvaiheessa tehtiin aistinvaraista arviointia. Oireilua testattiin tuomalla tiettyjä materiaali- ja maalinäytteitä asukkaiden silloisten asuntojen yö- ja työpöydille. Asunto- jen materiaalit vaihtelevat jonkin verran, mutta käytettyjä materiaaleja ovat pääasiassa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 87 puu, laatta, metalli, komposiitti ja lasi. Molemmissa asunnoissa väliseinät ovat kipsile- vyä. Ainoat kohdat, joihin ei löytynyt M1-luokiteltua materiaalia olivat väliovien karmit ja kynnykset. Tämä ratkaistiin niin, että kynnykset jätettiin pois ja valittiin puukarmit, jotka käsiteltiin itse. Toinen perhe mietti myös erityisratkaisuja, kuten saven käyttöä sisäpintamateriaalina, mutta luopui ajatuksesta. Saven soveltuvuudesta ei löytynyt luotettavaa pitkän aikavälin tietoa, ja se oli rakentajille vieras materiaali. Ilmanvaihto on molemmissa taloissa täysin koneellinen. Rakennusaikana pölyn pääsy kanaviin estettiin tehokkaasti. Suodattimet vaihdetaan 3–4 kertaa vuodessa ja sa- malla ilmanvaihtokone puhdistetaan. Suodattimien tilaa tarkkaillaan jatkuvasti. Kana- viston puhdistus tehdään säännöllisesti. Toisessa talossa liesituuletin on korvattu il- maa puhdistavalla suodattimella, jolloin se toimii samanaikaisesti ilmanpuhdistimena ja liesituulettimena. Liesituulettimeen asennettu sensori seuraa ilmanlaatua jatkuvasti. Asunnossa on lämmityksen lisäksi viilennys, ja osaan ikkunoista on asennettu UV-kal- vot, jotta asunto pysyy viileänä myös helteillä eikä ikkuna- tai ovituuletusta tarvita. Ik- kunat pidetään aina kiinni, jotta ulkoa tulevat epäpuhtaudet saadaan minimoitua. Kummassakaan talossa ei ole mitään varsinaista olosuhdeseuranta-automatiikkaa tai antureita. Tällaiset seurantavälineet olivat vasta tulleet tai ovat tulossa markkinoille. Tästä johtuen kustannukset olisivat olleet mittavat. Toisessa talossa on kuitenkin asennettuna vesivahti. Veden kulutusta seurataan jatkuvasti. Vesivahti havaitsee pie- nimmätkin vuodot ja katkaisee veden tarvittaessa minimoiden näin mahdollisten vesi- vahinkojen laajuutta. Talojen perussiivoukseen kiinnitetään huomiota. Menetelminä käytetään höyrypesua laattalattioille ja muuten nihkeäpyyhintää. Lisäksi vältetään erilaisten siivouskemikaa- lien käyttöä. Pesuaineina käytetään pääasiassa ruokasoodaa ja etikkapohjaisia pesu- aineita. Tarvittaessa käytetään hajusteettomia yleispuhdistusaineita. Toisessa talossa tehtiin rakentamista seuraavana vuonna sisäilmamittaus, jossa il- meni puun päästöjä. Asukkaat kokevat, että talot ovat parhaimmillaan 3–5 vuoden päästä rakentamisesta, kun kaikki materiaalipäästöt ovat haihtuneet. Taloissa vieraile- via ihmisiä pyydetään saapumaan ilman hajusteita, mutta asiasta ei tehdä sen suu- rempaa numeroa. Ilmanvaihtoa tehostetaan tarvittaessa vierailujen aikana ja niiden jälkeen. Asukkaat kokevat, että hirsitalon rakentaminen on 10–20 % kalliimpaa kuin niin sano- tun tavallisen talon rakentaminen, ja siihen tulevat vielä lisäksi erityisestä puhtau- desta, kuten materiaalien sääsuojauksesta, pölynhallinnasta ja päästöttömistä materi- aaleista johtuneet kulut. Tällaisen puhtaan omakotitalon rakentaminen vaatii lisäksi paljon puhtaanapitoa rakennuksella sekä erilaisten materiaalien tiedonhakua ja kilpai- luttamista. Toisella perheellä oli tukenaan rakennuskoordinaattori ja työmaapäällikkö, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 88 joka koordinoi rakentamista ja ymmärsi puhtaan sisäilman merkityksen perheelle. Asi- antuntijasta oli apua, kun heillä itsellään ei ollut tietoa kaikista rakennusvaiheista. Mo- lemmat perheet ovat tyytyväisiä rakentamiinsa tai rakennuttamiinsa taloihin ja ovat pystyneet jatkamaan elämäänsä niissä oireettomina. 6.1.8.5 Erityiset puhtaat tilat vai yleisesti viihtyisät sisäympäristöt? Tapausesimerkkien mukaan puhtaita tiloja määrittäviä tekijöitä ovat seuraavat: • pääasiassa uudisrakennuksia • kosteuden- ja pölynhallinta (esimerkiksi sääsuojaus ja työmaan siistinä pitäminen) rakentamisen aikana ovat kunnossa • rakennuksessa on tehokas ja säädettävä ilmanvaihto • rakennus- ja kalustemateriaalit ovat vähäpäästöisiä ja helposti siivottavia • tilaa tarkkaillaan ja huolletaan säännöllisesti • tilassa siivotaan tehostetusti • käyttäjille on asetettu erityisiä vaatimuksia ja niiden noudattamista valvo- taan tarkasti. Tapausesimerkkien avulla voidaan vastata myös siihen, miten rakennus- ja korjaus- suunnittelussa, materiaalivalinnoissa ja rakentamistavoissa voidaan huomioida sisäil- masta sairastuneiden tarpeita. Sisäilmasta sairastuneilla tarkoitetaan oireiluherkkiä eli henkilöitä, jotka saavat helposti oireita myös sellaisissa sisätiloissa, joissa valtaosa ih- misistä ei koe mitään haittaa ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epäpuh- tauksia. Keskeistä ovat tapausesimerkkirakennusten tekniset vaatimukset, jotka eivät merkittä- västi eroa hyvän rakentamistavan mukaisesta toiminnasta. Yllä esitelty hyvä rakenta- mistapa, rakennusten kunnossapitoon liittyvät tekijät, sisäilmastoluokitus ja kosteu- den- ja pölynhallinta ovat yleisesti hyväksyttyjä ja tiedossa olevia asioita, eivätkä ne liity erityisesti puhtaaseen rakentamiseen. Riippumatta siitä, mitä yleisesti hyväksyttyä rakennusmateriaalia (puu, betoni, metalli) käyttää, on olemassa olevia määräyksiä ja suosituksia noudattamalla mahdollista rakentaa hyvä rakennus myös sisäilman osalta. Toinen huomionarvoinen asia tapausesimerkeissä on rakennusten käyttöön ja käyttä- jiin liittyvät vaatimukset, joiden mukaisesti puhtaissa tiloissa myös käyttäjien tulee olla niin sanotusti puhtaita. Henkilökohtaisesta hygieniasta on huolehdittava tarkoin. Täy- dellinen hajusteettomuus on edellytys. Kaikenlaisten mahdollisesti muita käyttäjiä är- syttävien hiukkasten kulkeutuminen esimerkiksi vaatteiden mukana tulee ehkäistä. Herää kysymys, ovatko tällaiset vaatimukset realistisia ja mitkä ovat vaatimusten seu- raukset pidemmällä aikavälillä? Valitettavasti tapausesimerkkimme ei luonteensa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 89 vuoksi valota laajaa käyttäjäkokemusta eikä tosiasiallista terveysseurantaa. Tämä nä- kökulma vaatii jatkoselvittämistä. Kansallisen sisäilma ja terveys -ohjelman terveydenhuollon asiantuntijaryhmä jakaa saman huolen käyttäjien osalta erityispuhtaita tiloja koskevassa kannanotossaan (2021). Kannanotossa todetaan, että erityisesti lasten ja nuorten kohdalla erityispuh- taiden tilojen käytöstä koituvat pitkäaikaisvaikutukset tulee selvittää, koska varhain omaksutuilla, ympäristötekijöihin liitetyillä tulkinnoilla ja käyttäytymismalleilla voi olla haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia sekä hyvinvointiin että laajemmin koulutukseen, työ- hön, asumiseen ja sosiaaliseen elämään. Kannanotossa todetaan lisäksi, että yksilöl- liset erillisratkaisut kaventavat aina oireilevan sekä heidän perheensä fyysistä että so- siaalista elinpiiriä ja vaikuttavat sekä toimintakykyyn että syrjäytymiseen. Välttämistoi- met voimistavat sisäilmatekijöihin liittyvää haittamerkitystä ja ylläpitävät oireita ja reak- tiivisuutta haitallisiksi arvioiduissa ympäristöissä. On kuitenkin tarkoituksenmukaista nostaa esiin hyvin suunnitellun ympäristön hyvin- vointia lisäävä näkökulma, jota esimerkiksi Ruohomäki ym. (2015) sekä Salonen ym. (2011, 2013a ja 2013b) ovat selvittäneet. Salonen ym. (2011) toteavat koskien hyvin- vointipalvelutiloja lukuisten tutkimusten osoittaneen, että hyvin suunniteltu ympäristö voi esimerkiksi vähentää ahdistusta, alentaa verenpainetta ja vähentää kipua. Toi- saalta huonosti suunniteltu ympäristö, joka ei tue tilan käyttäjän psykososiaalisia tar- peita voi lisätä masentuneisuutta ja kipulääkkeiden tarvetta sekä pidentää sairaalas- saoloaikoja. Edellä mainitut tutkimukset käsittelevät siis hoivapalvelu- ja sairaanhoito- tiloja, eivätkä ole suoraan johdettavissa tämän selvityksen tapauksiin. On kuitenkin mielenkiintoista pohtia tutkijoiden esittämiä, ihmisiin myönteisesti vaikuttavia näkökul- mia suhteessa puhtaisiin tiloihin. Tällaisia asioita ovat tilojen turvallisuus, sisäilmaston laatu, etenkin siivous, ääni ja melu, tilat ja tilasuunnittelu sekä kulttuuri ja ympäristö. Näitä elementtejä voidaan katsoa osin hyödynnetyn myös tapausesimerkkiemme puh- taiden tilojen suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä. Luottamus sisäilman turvallisuuteen ja laatuun toteutuu erityisessä puhtaassa tilassa nimenomaan tarkkojen rakennusteknisten ja käyttäjille asetettujen vaatimusten vuoksi, jotka on myös kerrottu avoimesti kaikille. Sisäilmasta oireileva voi luottavaisin mielin kokeilla tilan sopivuutta ja jopa luottaa, että puhtaaksi tilaksi tarkoitetussa ti- lassa on hyvä olla pidempiä aikoja. Rakennusaikaiset toimenpiteet, tehokas ilman- vaihto ja päivittäinen tehokas siivous takaavat huomaamattoman sisäilman, jota on ta- voiteltu. Ääni ja melu eivät vaikuta suoraan puhtaan tilan kriteereihin, mutta miellyt- tävä äänimaailma lisää viihtyvyyttä, kun taas melu heikentää sitä. Tilat ja tilasuunnit- telu pitävät sisällään muun muassa materiaalivalinnat, värit ja luontonäkymät. Vähä- päästöisten ja helposti siivottavien materiaalien, mutta myös hyvässä maineessa ole- vien materiaalien, kuten esimerkiksi tiettyjen puulajien, suosiminen voi omalta osal- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 90 taan lisätä tilojen puhtauden tuntua. Viimeisenä listalla ovat kulttuuri ja ympäristö, joi- hin kuuluvat taide ja musiikki. Nämä tekijät eivät nousseet tapausesimerkeissämme merkittävässä määrin puhtaiden tilojen kriteereiksi. Tapausesimerkkiemme puhtaat tilat noudattavat tavallista hyvää rakentamistapaa sekä huolellista käytön ja huollon toimintaa, joka ei merkittävästi eroa suosituksista tai määräyksistä, joita on käyty aiemmin tässä luvussa läpi. Kuntaliiton tekemän sisäilma- kyselyn (Salmela ym. 2019) perusteella tiedetään kuitenkin, että merkittäviä sisäilma- ongelmia esiintyy kuntien omistamista peruskouluista ja lukioista 18 %:ssa, päiväko- deista 11 %:ssa, sosiaali- ja terveystoimen rakennuksista 13 %:ssa toimistorakennuk- sista 14 %:ssa, liikuntatiloista, urheiluhalleista, uimahalleista 5 %:ssa ja muista kun- nan palvelutiloista, kuten kirjastoista, teattereista ja museoista 8 %:ssa rakennustyyp- pien kokonaisneliömäärästä. Vuosina 2007 ja 2011 toteutettujen asumisterveysky- selyjen mukaan noin 10 % vastaajista raportoi tyytymättömyyttä asuntonsa sisäilman laatuun. Kosteus- tai homevaurioista sisäpinnoilla tai asunnon sisällä raportoi 5–7 % vastaajista. (Anttila ym. 2013.) Mikäli näiden rakennusten tutkimisessa, korjaami- sessa, käytössä ja huollossa on ongelmia, tällaiset erityiset puhtaat tilat saattavat mie- likuvien ja käytännön tasolla näyttäytyä toimivana ja paremmin hallittavana ratkaisuna kiinteistön omistajille, kiinteistöhuollolle ja käyttäjille. Salonen ym. (2011) toteavat katsauksessaan myös puhtaisiin tiloihin sovellettavissa olevan näkökulman seuraavasti: ”Sisäympäristön suunnittelulla on merkittävä vaikutus tilankäyttäjien terveyteen ja hyvinvointiin. Terveyttä tukevan hyvinvointiympäristön suunnittelu alkaa poistamalla sellaiset sisäympäristön ominaispiirteet (esim. melu), jotka ovat stressaavia ja joilla saattaa olla suoria negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Seuraava askel terveyttä tukevan ympäristön suunnittelussa on luoda ympäristöön sellaisia ominaispiirteitä, joiden on todettu rauhoittavan, vähentävän stressiä ja vah- vistavan selviytymisresursseja ja terveyttä.” Tutkijat jatkavat viitaten katsaukseen si- sältyviin tutkimuksiin (Rappe ym. 2003, Tapaninen ym. 2002), että ihmisten hyvinvoin- tia voidaan edistää parantamalla yksilön toimintaedellytyksiä elämässä tai lieventä- mällä elämäntapahtumien negatiivisia vaikutuksia. Tapausesimerkkiemme kuvausten mukaiset puhtaat tilat saattavat olla sisäilmasta oireileville ainoita paikkoja, joissa näi- den hyvinvointia ja terveyttä edistävän ympäristön vaatimusten koetaan täyttyvän. Vahvaa tieteellistä näyttöä erityisten puhtaiden tilojen hyödyistä ei ole. On kuitenkin muistettava, että kun toimitaan määräysten ja suositusten mukaisesti, luodaan hyvin- vointia kaikille. Tällöin rakennusten rakentaminen, tutkiminen, korjaaminen, huolto ja päivittäinen siivous ja käyttäjien toiminta on huolellista. Tiedetään, että yksilö pyrkii välttelemään ympäristöä, joka tuntuu epämiellyttävältä (Aura ym. 1997). Näin ollen hyvinvointia ja terveyttä tukevien näkökulmien mukana pitäminen kaikessa rakennus- ten suunnittelussa, rakentamisessa, käytössä ja korjaamisessa on kannattavaa. Hy- vää rakentamistapaa noudattamalla saadaan sisäilmaltaan hyvä rakennus. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 91 6.1.9 Johtopäätökset • Tässä hankkeessa ei käsitellä väistötilatilanteita, joissa rakennuksen käyttäjät siirtyvät väliaikaisesti muihin tiloihin, esimerkiksi rakennuksen korjauksen ajaksi. Sen sijaan puhtailla tiloilla tarkoitetaan tässä tiloja, joissa keskitytään yksilöllisiin, henkilön sisäilmaan liittämien oireiden pe- rusteella tehtäviin poikkeusjärjestelyihin. • Puhtaiden tilojen tekniset vaatimukset eivät tapausesimerkkien valossa käytännössä eroa normaalin hyvän rakentamistavan mukaisesta toimin- nasta. o Hyvä kosteuden- ja pölynhallinta sekä sisäilmastoluokituksen vähintään S2-laatuluokan vaatimusten toteuttaminen rakentami- sessa sekä rakennuksen hyvästä kunnossapidosta huolehtimi- nen koko rakennuksen elinkaaren aikana ovat yleisesti hyväk- syttyjä toimintatapoja, eivätkä ne erityisesti liity puhtaaseen ra- kentamiseen. o Riippumatta siitä, mitä yleisesti hyväksyttyä rakennusmateriaalia (puu, betoni, metalli) käyttää, on olemassa olevia määräyksiä ja suosituksia noudattamalla mahdollista rakentaa hyvä rakennus myös sisäilman osalta. • Puhtaita tiloja määrittäviä tekijöitä ovat olleet seuraavat: o Pääasiassa uudisrakennuksia. o Kosteuden- ja pölynhallinta (esim. sääsuojaus ja työmaan siis- tinä pitäminen) rakentamisen aikana ovat kunnossa. o Rakennuksessa on tehokas säädettävä ilmanvaihto. o Rakennus- ja kalustemateriaalit ovat vähäpäästöisiä ja helposti siivottavia. o Tilaa tarkkaillaan ja huolletaan säännöllisesti. o Tilassa siivotaan tehostetusti. • Kaikki edellä mainitut, puhtaita tiloja määrittävät tekijät ovat mahdollisia erityisesti uudisrakentamisessa, mutta soveltuvin osin toteutettavissa myös korjausrakentamisessa. • Käyttäjien luottamusta tiloihin lisätään viestimällä tilojen yksityiskohdista avoimesti ja useissa eri viestintäkanavissa. • Puhtaissa tiloissa käyttäjille on asetettu erityisiä vaatimuksia ja niiden noudattamista valvotaan tarkasti, esimerkiksi käyttäjien tulee huolehtia tarkasti henkilökohtaisesta hygieniastaan ja olla täysin hajusteettomia. • Puhtaiden tilojen käyttäjille asetettujen vaatimusten pitkäaikaiset vaiku- tukset sekä käyttäjien kokemukset ja tosiasiallinen terveysseuranta vaa- tivat jatkoselvittämistä. • Hyvän rakentamistavan mukaisesta toiminnasta ja hyvin suunnitelluista sisäympäristöistä hyötyvät kaikki. Ns. puhtaiden tilojen hyödyistä ei ole sellaista näyttöä, että niitä voisi suositella sisäilmasta oireilevien tilan- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 92 teen ratkaisemiseksi. Ns. puhtaiden tilojen erillisyys muista niin sano- tuista normaaleista tiloista ja käyttäjistä voi aiheuttaa niiden käyttäjille yksilöllisiä ja sosiaalisia haittoja. • Jatkoselvitys on tarpeen etenkin lasten ja nuorten kohdalla, koska var- hain omaksutuilla, ympäristötekijöihin liitetyillä tulkinnoilla ja käyttäyty- mismalleilla voi olla haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia sekä hyvinvointiin että laajemmin koulutukseen, työhön, asumiseen ja sosiaaliseen elä- mään. Haastatellut henkilöt: sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Anne Korpi Senaatti-kiinteis- töt, Vantaan kaupungin tilakeskusjohtaja Pekka Wallenius, Fixcel Groupin edustajat liiketoimintajohtaja Vesa Viljakainen ja projektijohtaja Pekka Lyytinen, Vantaan perus- opetuksen aluepäällikkö Niina Korko ja Vantaan sisäilmaterveydenhoitaja Katriina Baptista (sähköpostitse), tekninen johtaja Hannu Saari Arkta Reponen Oy, tutkimus- päällikkö Pekka Kilpeläinen ja projektitutkija Elina Jokinen Oulun yliopiston Mittaustek- niikan yksikkö. Lisäksi omakotitalojen rakennuskokemusten osalta haastateltiin kahta yksityishenkilöä, joiden nimiä ei anonymiteetin säilyttämisen vuoksi julkaista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 93 7 Terveyshaitta-avustus Sari Mäki ja Kirsi Säkkinen Luvun tarkoituksena on tuottaa tietoa hallitusohjelmassa tunnistettuun kysymykseen siitä, mitkä ovat yksityisten omistamien asuinrakennusten korjausavustusten tarpeelli- suus ja reunaehdot silloin, kun kyseessä on rakennuksessa todettu sisäilmaongelma. Tavoitetta on tarkennettu hankesuunnitelmassa seuraavilla kysymyksillä: • Millaisella, esimerkiksi asumiseen myönnettävällä tuella voidaan paran- taa homeloukkuun jääneiden tilannetta? • Millaiset reunaehdot tuen tulisi täyttää, jotta se olisi vaikuttava ja kohdis- tuisi tarkoituksenmukaisesti? Tutkimuskysymyksiä lähestytään ensin kuvailemalla näkökulmia vuoden 2017 alussa kumotun korjausavustuslain (laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avus- tuksista 1184/2005) perusteella myönnetystä terveyshaitta-avustuksesta. Terveys- haitta-avustus oli nykyisen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ja silloi- sen Valtion asuntorahaston myöntämä avustus. Näkökulmien esittämistä varten on kerätty aineistoa, jotka pitävät sisällään ARAn asi- antuntijoiden haastattelun, ARAlta saadun muistion, vuoden 2013 terveyshaitta-avus- tuksen hakuohjeen, viisi anonymisoitua terveyshaitta-avustuksen myönteistä avustus- päätöstä, avustusta saaneiden perheiden kirjoittamia kokemuksia avustuksen saami- sen vaikutuksista sekä viisi rakennus- tai terveysvalvontaviranomaisen haastattelua. Aineiston eri dokumentteihin on viitattu tekstissä. Terveyshaitta-avustuksen esitte- lyssä on painottunut avustusta saaneiden ihmisten näkökulma. Luvun lopuksi esitetään yhteiskunnallinen pohdinta avustuksen tarkoituksenmukaisuudesta. 7.1.1 Asumisterveyden tukimuotojen kehittämisen lyhyt historia Tällä hetkellä on voimassa laki asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista (1087/2016). Laki tuli voimaan 01.01.2017. Laissa säädetään valtion varoista myön- nettävistä avustuksista esimerkiksi hissien jälkiasentamisesta, liikkumisesteiden pois- tamisesta ja iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjaamisesta. Lakiin tehtiin muutossäädös (1450/2019), joka tuli voimaan 01.01.2020. Muutossäädöksellä säädettiin avustuksesta asuinrakennuksen tai asunnon kuntotutkimuksista aiheutunei- siin kustannuksiin sekä avustuksesta perusparannusten suunnittelusta aiheutuneisiin kustannuksiin tavoitteena edistää suunnitelmallista kiinteistönpitoa, rakennuskannan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 94 laadun ylläpitoa sekä tukea ja kannustaa omistajia toteuttamaan kiinteistöjen korjauk- sia. Nykyisellä lailla kumottiin asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annettu laki (1184/2005), joka tuli voimaan 01.02.2006. Lain soveltamisalan mukai- sesti valtion varoista voitiin myöntää avustuksia asuntojen korjaamiseen ja kunnossa- pidon edistämiseen, energiataloutta edistäviin toimiin sekä asuntojen terveyshaittojen vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneille. Käytännössä terveyshaitta-avustuksen myöntämiseen ei ollut osoitettu määrärahaa useaan vuoteen ennen vuoden 2017 laki- muutosta (Liisa Meritähti, Henkilökohtainen tiedonanto 2021). Asumisterveysliitto AsTe ry on koonnut julkaisuunsa Homeloukusta terveeseen kotiin (Kupila 2008) eri vaiheita asumisterveyden tukimuotojen kehittämisestä Suomessa. Listaus alkaa vuodesta 1995, jolloin AsTE ry:n järjestämässä kuulemis- ja keskustelu- tilaisuudessa on ollut ensimmäisen kerran esillä katastrofirahaston perustaminen asu- misterveyshaitoista kärsiville ihmisille. Tästä muutamia vuosia eteenpäin sisäilma-asia ja rahaston perustaminen saivat lisääntyvää huomiota erilaisten hankkeiden ja tutki- musten myötä. Vuonna 2002 sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö aset- tivat työryhmän laatimaan ehdotuksen toimenpiteistä, joilla voidaan auttaa kosteus- vaurioituneen asunnon takia hädänalaiseen tilanteeseen joutuneita ihmisiä. Työryhmä päätyi esittämään toimenpiteitä homevaurioiden vastuukysymysten selventämiseksi sekä jo olemassa olevan Valtion asuntorahaston vastuulla toteutettavan korjausavus- tusjärjestelmän kehittämiseksi. Rahastomallia pohdittiin, mutta sen perustaminen ko- ettiin byrokraattisena ja raskaana. Vuonna 2003 kosteus- ja homevaurioista kärsivien kotitalouksien auttaminen otettiin mukaan hallitusohjelmaan. Seuraavana vuonna hallituksen asuntopoliittiseen ohjel- maan vuosille 2004–2006 kirjatuilla toimenpiteillä asumista päätettiin edistää vuo- desta 2006 alkaen käynnistämällä uusi tukijärjestelmä Valtion asuntorahaston va- roista kohdistamalla avustuksia terveydellisten haittojen ennaltaehkäisyyn tarvittaviin korjauksiin. Lakia korjausavustuksista muutettiin 1.2.2006 alkaen korottamalla kor- jausavustuksen enimmäismäärää 40 %:sta 70 %:iin sekä laajentamalla avustuksen piiriä uudisrakentamiseen niissä tapauksissa, joissa olemassa oleva koti oli todettu vakavan terveyshaitan vuoksi korjauskelvottomaksi. Lakia on tämän jälkeen muutettu vuosina 2008 (1059/2008), 2009 (1611/2009) sekä 2010 (1254/2010). Vuonna 2017 voimaan tullut laki kumosi vuoden 2006 lain. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 95 7.1.2 Terveyshaitta-avustuksen kokonaisuus 7.1.2.1 Terveyshaitta-avustuksen hakuohjeen ja -prosessin kuvaus Seuraavaksi esitellään muutamia pääkohtia ARAn ohjeesta terveyshaitta-avustuksen hakemiseen avustuksen luonteen ymmärtämisen pohjaksi. Tekstin lähteenä on koko- naisuudessaan vuoden 2013 hakuohje, ellei tekstissä viitata muualle. Terveyshaitta-avustusten myöntämisessä noudatettiin lain asuntojen korjaus-, ener- gia- ja terveyshaitta-avustuksista lisäksi valtionavustuslakia ja valtioneuvoston ase- tusta asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista. Avustuksen suuruus oli enintään 70 % hyväksytyistä kustannuksista. Avustuksen hakuaika oli jatkuva, ja avustuksia myönnettiin käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. Vuodelle 2011 päivätyn muistion perusteella samalle vuodelle tarkoitetusta korjausavustusmäärära- hasta (46,5 miljoonaa euroa) oli määrä käyttää ARAn myöntämiin terveyshaitta-avus- tuksiin enintään 2 miljoonaa euroa. Muistion mukaan se merkitsee aiempien vuosien kokemusten perusteella sitä, että ARAan tulevista yli 100 hakemuksesta avustuksen sai tiukkojen kriteerien vuoksi alle puolet. (Lauronen 2011.) ARAn asiantuntijoiden haastattelussa vahvistui, että vuositasolla reilun 100 hakijan joukosta avustusta sai pääsääntöisesti alle puolet. Hakuohjeessa todettiin, että asunnon terveyshaitan arvioinnin suoritti kunnan tervey- densuojeluviranomainen, joka kirjasi arvionsa laatimaansa asunnon tarkastuspöytäkir- jaan. Terveyshaitan toteamisen jälkeen rakennuksessa olevat ja terveyshaittaa ai- heuttavat vauriot ja haitat syineen tuli terveydensuojeluviranomaisen hyväksymän alan ammattilaisen ja luotettavien tutkimusmenetelmien avulla tutkia ja selvittää. Tut- kimustuloksista piti tehdä raportti, jonka perusteella laadittiin hankkeen laajuuden kan- nalta tarpeellinen korjaussuunnitelma sekä vauriokorjausta koskeva kustannusarvio. Terveyshaitta-avustusta myönnettiin terveyshaitan, esimerkiksi homeen tai kosteus- vaurion poistamiseen asuinrakennuksesta, ei muuhun korjaukseen tai puutteiden poistamiseen. Terveyshaitta-avustuksen myöntämisedellytykset oli säädetty edellä mainituissa la- eissa. Ensinnäkin kohteen tuli olla hakijaruokakunnan ympärivuotisessa asuinkäy- tössä jo oleva asuinrakennus tai asunto. Toiseksi avustus voitiin myöntää luonnolli- selle henkilölle ja edellytyksenä oli, että hakijaruokakunta oli joutunut suuriin taloudel- lisiin vaikeuksiin nimenomaan asuntonsa terveyshaittojen vuoksi ja ilman omaa syy- tään. Hakijaruokakunnan taloudellisten vaikeuksien suuruutta arvioitiin ruokakunnan varallisuuden, tulojen ja menojen sekä muiden ruokakunnan olosuhteisiin vaikuttavien seikkojen, kuten heikentyneen terveydentilan perusteella. Terveyshaitta tai taloudelli- nen vahinko ei saanut olla omalla toiminnalla aiheutettu. Se ei saanut johtua esimer- kiksi asunnon virheellisestä käytöstä tai huolimattomuudesta asunnonhankinnassa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 96 Myöntämisedellytyksiä oli näiden lisäksi vielä muitakin, mutta edellä mainittujen edel- lytysten läpikäynti antaa jo kuvaa terveyshaitta-avustuksen hakemisen vaatimuksista. Terveyshaitta-avustuksen hakemukseen oli liitettävä lukuisia asiakirjoja, muun mu- assa jäljennös kiinteistön kauppakirjasta ja kaupanteon yhteydessä tehdystä kuntoar- viosta, mahdolliset oikeudenkäyntiasiakirjat, korjaussuunnitelma ja kustannusarvio sekä tiedot talouden tuloista, varallisuudesta ja veloista. Myönnetyn avustuksen mak- saminen tapahtui useammassa erässä korjaustöiden edistymisen ja toteutuneiden kustannusten perusteella. Myönnetty avustus oli voimassa myöntövuoden ja 2 seu- raavaa kalenterivuotta, joiden aikana hankkeen tuli olla valmis ja avustuksen mak- settu. Avustettua asuntoa tai asuinrakennusta oli käytettävä avustuksensaajan asun- tona lähtökohtaisesti 5 vuotta avustuksen myöntämisestä. 7.1.2.2 Esimerkkejä myönteisistä päätöksistä ARAsta luovutettiin pyynnöstä ARAn asiantuntijan valitsemia terveyshaitta-avustuk- sen hakemus- ja päätösaineistoja hankkeen käyttöön. Luovutetussa aineistossa oli kyse viidestä myönteisen terveyshaitta-avustuspäätöksen saaneesta tapauksesta. Päätökset oli annettu vuosina 2011–2016. Hakemusasiakirjoista otettiin tutkimuskäyt- töön ainoastaan päätösasiakirjat ja niihin liittyvät mahdolliset rakennusten tutkimiseen liittyvät asiakirjat. Kaikki tutkimuksessa olleet asiakirjat oli anonymisoitu. Lisäksi avus- tusta saaneilta ihmisiltä on saatu kaksi kokemustarinaa (tekstissä 6–7), joiden pää- kohdat esitellään. Kokonaisotos on pieni suhteessa terveyshaitta-avustusta vuosien varrella saaneiden määrään, mutta se antanee jonkinlaista kuvaa avustuksen kirjosta, hyödyistä ja ongel- mista sekä avustusta saaneiden tilanteesta. Seuraavassa kuvataan tapaukset ylei- sellä tasolla anonymiteetin säilyttämiseksi. Esimerkkitapausten kohdalla myönnetyn terveyshaitta-avustuksen vaihteluväli on reilusta 10 000 eurosta 130 000 euroon, kes- kimäärin noin 50 000 euroa. 1. Terveyshaitta-avustusta on haettu ostettuun omakotitaloon, jota on aiempien omistajien toimesta laajennettu, ja josta on löytynyt kosteus- vaurioita muun muassa pesutiloista. ARA on hylännyt hakemuksen pe- rustuen siihen, että ostajan olisi pitänyt osata arvioida vanhaa raken- nusta ostaessaan, että siinä voi olla korjausta vaativia vaurioita. Päätök- seen on haettu oikaisuvaatimusta, mutta ARA hylkäsi myös sen. Hakija on vaatinut oikeutta oikeusteitse, ja hallinto-oikeus on palauttanut ter- veyshaitta-avustushakemuksen uudelleen käsiteltäväksi ARAan. Hal- linto-oikeus katsoo, ettei ARA ole voinut mainitsemillaan perusteilla hy- lätä hakemusta. Keskeistä oli se, että rakennevauriot olivat myöhemmin tehdyssä laajennusosassa eivätkä alun perin rakennetussa vanhassa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 97 osassa. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan hakijalla ei ole ollut syytä olettaa, että myöhemmin tehty laajennusosa olisi iän puolesta vau- rioitunut. ARA otti terveyshaitta-avustushakemuksen uudelleen käsitte- lyyn, ja hakija sai avustuksen vajaa 2 vuotta hakemuksen jättämisestä. 2. Terveyshaitta-avustuksen hakija on ostanut omakotitalon, jonka kauppa on myöhemmin peruttu hovioikeuden antamalla tuomiolla, koska talossa on ollut terveyshaittaa aiheuttavia kosteusvaurioita. Omakotitalon myyjät eivät ole pystyneet maksamaan kauppahintaa takaisin, ja kiinteistö on myyty ulosmittausvelkojien kauppahintasaatavan suorittamiseksi. Kiin- teistöstä on saatu myymällä kolmannes alkuperäisen hakijan maksa- masta hinnasta, ja hakijan tappioksi on jäänyt vajaa 70 % alkuperäisestä kauppasummasta. Terveyshaitta-avustuksen myöntämisen perusteeksi on hyväksytty terveyshaittaa aiheuttaneen kiinteistön myyjiltä saamatta jäänyt kauppahinnan palautus, josta avustuksena on maksettu 70 %. Avustus käytettiin osana uuden omakotitalon rakentamiskustannuksia. 3. Terveyshaitta-avustuksen hakija on ostanut omakotitalon, jossa on myö- hemmin todettu laajoja, koko rakennuksen alaa koskevia kosteus- ja ho- mevaurioita. Rakennuksesta annetun asiantuntijalausunnon mukaan ra- kennuksen korjaaminen asuinkäyttöön sopivaksi ei ole teknisesti ja ta- loudellisesti enää järkevää. Rakennuksen korjaaminen asumiskuntoon maksaisi korjausarvion mukaan vähintään kolminkertaisesti rakennuk- sen alkuperäisen hinnan. Terveyshaitta-avustusta myönnettiin tässä ta- pauksessa 70 % purkukuntoisen talon ostohinnasta, joka hakijan oli tar- koitus käyttää osana uuden asunnon hankintahintaa. 4. Terveyshaitta-avustusta on myönnetty uuden omakotitalon rakentamis- kustannuksiin. ARA on kuitenkin avustuksensaajalta saamiinsa tietoihin perustuen tehnyt alkuperäiseen avustussummaan noin 40 % takaisinpe- rintäpäätöksen, koska on käynyt ilmi, ettei avustuksen kohteena oleva asuinrakennus enää toimi avustuksen saajan käytössä, vaan hän olisi muuttanut pois 5 vuoden käyttörajoituksen aikana. Avustuksensaaja jätti tämän jälkeen ARAan takaisinperintäpäätöksen oikaisuvaatimuksen ja vaati takaisinperinnän perumista. Perusteena oikaisuvaatimukselle oli se, että hän oli muuttanut takaisin avustuksen kohteena olleeseen ra- kennukseen. ARA päätti oikaisuvaatimuksen mukaisen selvityksen pe- rusteella luopua takaisinperinnästä, koska avustuksensaaja asui edel- leen rakennuksessa, johon avustus myönnettiin. 5. ARA teki myönteisen päätöksen, jonka hakija koki liian alhaiseksi. Hakija teki päätökseen oikaisuvaatimuksen, jossa hän toimitti lisäselvityksiä ti- lanteestaan. ARA hyväksyi sen uudelleenkäsittelyyn. Käsittelyn jälkeen ARA teki muutospäätöksen, jossa se toteaa, ettei avustuksen määrää VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 98 muuteta, sillä lisäselvitysten perusteella voidaan todeta, ettei hakija ole joutunut suuriin taloudellisiin vaikeuksiin asuntonsa terveyshaittojen vuoksi. Muutospäätöksessä todetaan, että hakijan taloudellisen tilanteen arvioinnissa on tehty tulkintavirhe asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa. Näin ollen avustuksen määrää ei nosteta, mutta ei myöskään hakijan eduksi poisteta. Hakija teki muutospäätökseen oikaisuvaatimuksen, jota ARA ei enää hyväksynyt käsittelyyn. Loppujen lopuksi ARA lähetti haki- jalle kirjeen, jossa kehotti hakijaa toimimaan avustuksen ehtojen mukai- sesti ja toteaa, että hakija ei ole lähettänyt yhtään avustuksen maksa- mista koskevaa hakemusta, ja jos sellaista ei tule määräajassa, niin avustusta ei voi saada. Kaikkeen tähän kirjeenvaihtoon oli mennyt aikaa yhteensä vajaa 4 vuotta. Kokemustarinat 6. Perhe osti omakotitalon vuonna 2004. Ostovaiheessa perheeseen kuului 6 henkeä. Perhe sairastui puolen vuoden sisään muutosta, josta alkoivat vuosia kestäneet selvittelyt, useat tutkimukset, lääkärikäynnit, rikosilmoi- tukset, vuokra-asuntoon muutto, irtaimiston menetys ja asian käsittely eri oikeusasteissa. Lopulta talo todettiin korjauskelvottomaksi. Hovioi- keuden tuomion jäädessä voimaan perheelle tuomitut korvaukset olivat yhtä suuret kuin tutkimuksista ja oikeudenkäynneistä aiheutuneet kulut. Perheellä oli käsissään purettava talo, lyhentämätön asuntovelka ja asu- minen vuokralla. Velkaa oli niin paljon, ettei vanhan talon purkamista ja uuden rakentamista varten ollut mahdollisuuksia saada pankista lainaa. Asumisterveysliitto oli tukenut perhettä prosessin aikana, ja perhe sai tätä kautta tiedon ARA:sta, josta päätti hakea terveyshaitta-avustusta ta- lon purkamista ja uuden rakentamista varten. Hakuprosessi oli vaativa ja liitteeksi oli toimitettava kaikki taloa ja perhettä koskevat asiakirjat. Perhe sai lopulta avustusta 43 % rakentamiskustannusten määrästä. Perhe asuu edelleen avustuksen turvin rakennetussa asunnossa. Perhe koki, että vaikka asuntolainaa oli lopulta enemmän kuin yhden talon verran, antoi avustus mahdollisuuden välttyä velkajärjestelyltä ja selvitä tilan- teesta aloittaen kaiken alusta. 7. Perhe löysi vuonna 2005 omakotitalon, jonne halusi tehdä ennen kaup- paa kuntokartoituksen. Pankin kiinteistövälittäjä suositteli erästä tarkas- tajaa, joka tuli paikalle ja tutki talon. Tarkastajan raportin mukaan talossa ei ollut kosteusvaurioita eikä rakennusvirheitä, joten talosta tehtiin kau- pat. Perheen oireilu alkoi heti muuton jälkeen. Kun taloa tutkittiin poraten seiniin ja lattioihin reikiä, löytyi mittavia kosteusvaurioita ja hometta. Perhe haastoi myyjät oikeuteen. Talo määrättiin asumiskieltoon, ja perhe muutti kaupungin vuokra-asuntoon vuonna 2007. Maksettavana VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 99 oli asuntolainan lyhennys ja korko hometalosta sekä täysi vuokra kerros- taloasunnosta. Perhe ei saanut asumistukea. Perheen tuloista iso osa meni asumiskuluihin, ja he joutuivat ajoittain kärsimään ruoan puut- teesta. Hengitysliiton korjausneuvoja suositti talon purkamista, koska korjauskulut olisivat tulleet kalliimmiksi kuin uuden talon rakentaminen, eikä lopputuloksesta voinut antaa takuuta. Oikeudenkäynnissä myyjät määrättiin maksamaan hinnanalennus, joka riitti vain asiantuntijalausun- toihin ja asianajajan palkkioon. Perhe myi asuntoa purkukuntoisena, mutta se ei mennyt kaupaksi. Lopulta perhe haki ARA:lta avustusta ho- metalon purkamiseksi ja uuden rakentamiseksi. Hakemuksen teko oli pikkutarkkaa ja vaikeaa. Lopulta ARA:n päätös tuli, ja se oli myönteinen. Perheelle myönnettiin 70 % purku- ja rakennuskuluista. Käytännössä ARA:n avustus kattoi noin 40 % koko talon kuluista, mutta silti talon ra- kennuttaminen kannatti. Home-evakko kesti kaikkiaan 4,5 vuotta. ARA:n avustus oli perheen kokemuksen mukaan heidän ainoa turvaverkko. 7.1.2.3 Esiin nousseita avustuksen myönteisiä puolia ja haasteita sekä kehittämisehdotuksia Terveyshaitta-avustuksen käyttöön liittyvien näkökohtien esiintuomista varten on haastateltu kahden ARAn asiantuntijan lisäksi viittä terveyshaitta-avustuksen sovelta- misalaan liittyvää ammattilaista, joista kolme on rakennustarkastajia ja kaksi ympäris- töterveydenhuollon toimijoita, toinen terveystarkastaja ja toinen ympäristöterveyden- huollon ylitarkastaja. Haastattelut tehtiin vuoden 2020 aikana. ARAn asiantuntijoille tehdyssä haastattelussa pyydettiin kertomaan terveyshaitta- avustuksesta yleensä, hakuprosessista ja avustusmääristä sekä ottamaan kantaa sii- hen, miksi heidän näkökulmastaan terveyshaitta-avustuksesta luovuttiin. Haastattelun lisäksi asiantuntijoiden avulla saatiin myös kirjallisia materiaaleja, kuten aiemmin läpi- käydyt hakuohjeet 2013, muistio (Lauronen 2011) sekä anonymisoidut myönteiset avustuspäätökset. ARAn asiantuntijoille tehdyn haastattelun sanoman voi kiteyttää seuraavasti: Terveys- haitta-avustus oli työläs ja monimutkainen avustuslaji ARAn näkökulmasta. Terveys- haitta-avustustoiminnan vaikuttavuutta myös suureen työmäärään suhteutettuna pi- dettiin heikkona. Avustuksen turvin saatiin korjattua noin 50 asuinpientaloa vuosittain. Vaikuttavuus näyttäytyi heikkona, kun lukua verrattiin vuonna 2005 tehtyyn arvioon kosteusvaurioituneista pientaloista, joita oli noin 160 000. ARAssa katsottiin, että terveyshaitta-avustusjärjestelmä vastaa huonosti ja sen viime- sijaisuuden vuoksi liian hitaasti avuntarpeeseen. Kehittämisehdotuksena on esitetty, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 100 että sosiaalitoimella olisi laajempi rooli ihmisten auttamisessa niin sanotun laajenne- tun toimeentulotuen käyttönä. Myös erilaisia rahasto- tai vakuutusperusteisia rahoitus- lähteitä voisi selvittää. (myös Lauronen 2011.) Vuoden 2020 alusta lakiin lisätty avustus kosteus- ja mikrobivaurioituneiden sekä si- säilmaongelmaisten asuntojen ja asuinrakennusten kuntotutkimuksiin sekä tällaisten rakennusten perusparannuksen suunnittelukustannuksiin on ARAn asiantuntijoiden mukaan kysytty, selkeä ja hallinnon näkökulmasta hyvä avustus. Haastatteluhetkeen mennessä on tullut vajaa 200 hakemusta. Avustuksella nähdään olevan myös kaup- pariitoja ennaltaehkäisevä vaikutus. Terveys- ja rakennustarkastajille tehtyjen haastatteluiden avulla selvitettiin, • mitä hyötyjä ja haittoja he näkevät terveyshaitta-avustuksesta olleen eri osapuolille, joita olivat esimerkiksi vaikeuksissa olevat kotitaloudet, koti- talouksia auttavat tahot, kuten viranomaiset ja asiantuntijat sekä yhteis- kunta. • Lisäksi selvitettiin haastateltavan näkemystä siitä, miksi terveyshaitta- avustuksesta luovuttiin. Haastateltavaa pyydettiin myös pohtimaan omaan kokemukseensa nojautuen sitä, • mitkä ovat merkittävimmät tuen tarpeet asumisterveys- tai homelouk- kuun joutuneilla kotitalouksilla ja mistä terveyshaitta-avustuksen lakkaut- tamisen myötä vaikeuksissa olevat kotitaloudet ovat saaneet apua. • Lopuksi pyydettiin arviota terveyshaitta-avustuksen kaltaisen tuen kehit- tämisen tarpeesta ja kehittämisessä erityisesti huomioitavista seikoista. Haastatteluaineisto on pieni ja perustuu yksittäisten asiantuntijoiden omaan terveys- haitta-avustuksen teemaa vähintään sivunneeseen työkokemukseen. Esitetyt näkö- kohdat ovat osia historiasta, jotka voivat omalta osaltaan viitoittaa tietä nykypäivän ke- hittämistarpeiden esiin tuomiselle. Haastatteluaineistoa on luokiteltu yksinkertaisesti kysymyksittäin. Mitään määrällistä analyysia ei haastatteluista ole tarkoituksenmu- kaista tehdä, vaan tuloksia on syytä tarkastella laadullisena näytteenä, jonka perus- teella voi tarvittaessa tehdä myös määrällistä jatkotutkimusta. Myönteistä terveyshaitta-avustuksesta Haastateltavat näkevät terveyshaitta-avustuksessa myönteisiä puolia tai hyötyjä eten- kin avustusta saaneiden kotitalouksien, usein lapsiperheiden, näkökulmasta. Haasta- teltavat ovat yksimielisiä siitä, että VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 101 • terveyshaitta-avustuksella on ollut erittäin iso merkitys, kun suurissa ta- loudellisissa vaikeuksissa oleva perhe on avustuksen turvin saanut kor- jattua vaurioituneen kodin tai rakennettua uuden kodin purkukuntoisen asunnon tilalle. Eräs haastateltava toteaa, että hänen kokemuksensa mukaan terveyshaitta-avustusta saaneet kotitaloudet olivat nuoria lapsiperheitä, jotka olivat ostaneet talon, jossa oli myöhemmin todettu vaurioita. Perheet olivat käyneet asiasta oikeutta ja yleensä hä- vinneet. Sen myötä käsiin oli jäänyt hometalo, jossa ei pystynyt asumaan. Pankeilla oli lisälainan ehtona ollut ARAn avustus, ja myös toisinpäin ARA oli vaatinut terveys- haitta-avustuksen perustaksi pankilta lainalupausta. Selvittelyprosessit olivat aikaa vieviä, mutta merkitys avustusta saaneille perheille oli suuri. Myös yhteiskunnan näkö- kulmasta nähdään tärkeänä se seikka, että vaikeuksissa olleet perheet pääsivät eteenpäin. Haastateltavat kokevat, että ihmisiä on pyrittävä auttamaan. Auttamatta jättämisestä on seurauksia sosiaali- ja terveydenhuollolle. Ennaltaehkäisevää järjestelmää ei ole pystytty rakentamaan, joten terveyshaitta-avustus toimi edes jollakin tavalla jälkikä- teen. Viranomaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta hyötyjä nähdään siinä, että • esimerkiksi terveydensuojeluviranomaiset saivat tietoa, miten asunnot heidän alueellaan korjattiin. Avustus oli säädelty tarkkaan ja sen saamiseksi tarvittiin kunnon suunnitelmat, tutki- mukset ja rakennusluvat. Voitiin luottaa siihen, että asiat ovat menneet niin kuin pitää, eli vaurion syy on kunnolla selvitetty ja oikea asia korjattu. Terveyshaitta-avustuksen haasteita ja lakkauttamispäätös Terveyshaitta-avustukseen liittyvinä haasteina nostettiin esille etenkin se, että • tiettyinä aikakausina, sen hetkisen parhaimman tiedon valossa raken- nettuja, nykytiedon mukaisesti vaurioisia rakennuksia tai riskirakennuk- sia on paljon, ja niiden korjaaminen vie paljon rahaa. Pohdintaa herätti se, kenen vastuulla loppujen lopuksi on vastata näiden vaurioitunei- den rakennusten korjaamisesta. Onko valtion tarkoituksenmukaista tukea tätä? Lisäksi haasteeksi nostettiin • hakuprosessin monimutkaisuus ja ennaltaehkäisevän otteen puute. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 102 Asuntojen piti olla jo pahasti vaurioituneita, jotta avustusta oli mahdollista saada. Avustusta tarvitsevat kotitaloudet olivat monesti niin heikossa taloudellisessa tilan- teessa, että avustuksen saamiseksi tarvittavien korjaus- ja muiden suunnitelmien hankkiminen oli miltei mahdotonta. Perheiden tilanne oli ylipäänsä vaikea, ja he tarvit- sivat apua monimutkaisen hakemuksen täyttämisessä. Järjestöt tekivät osalle haki- joista ilmaiseksi korjaussuunnitelmat, jotta edellytykset avustuksen saamiseksi täyttyi- vät. Omarahoitusosuuden hankkiminen oli osalle vaikeaa. Vaurioitunut talo oli saa- tettu ostaa pankkilainalla väestötappiokunnasta, jossa ei enää ollut tarjolla palveluja. Tällöin korjaamallakaan talon arvoa ei välttämättä olisi saatu vastaamaan alkuperäistä lainasummaa. Pankki ei tällöin mielellään antanut lisärahoitusta, jolloin myöskään ARA ei myöntänyt avustusta. Osa kotitalouksista ei pystynyt edellä mainituista syistä avustusta edes hakemaan. Haasteena nostettiin esiin myös • mahdollisten järjestelmää hyväksikäyttävien henkilöiden tunnistamisen työläys. Ajateltiin, että aina on mahdollista, että joku yrittää käyttää tukijärjestelmää väärin. Asiantuntijalausuntoihin perustuva järjestelmä nähtiin kuitenkin vaikeammin hyväksi- käytettäväksi. Haastateltavat kertoivat esimerkkejä siitä, että tehdyissä haitta-arvi- oissa näkyi sellaista toimintaa, jossa avustus ei olisi tullut kyseeseen, sillä asukkaat itse olivat aiheuttaneet asuntoon ongelmia. Hakemusprosessia myös kritisoitiin siitä, että se keskittyi liikaa niin sanottujen huijareiden löytämiseen ja vaikeutti siitä syystä avustusta todellisesti tarvitsevien asemaa. Avustus oli ymmärrettävästi ARAn virka- miehille erittäin työläs. Heidän oli vaikeaa todeta haitta ja arvioida sen perusteella, ke- nelle avustusta voidaan myöntää. Avustuksen hyväksikäytön vaara oli suuri, ja haki- joiden taustoja jouduttiin selvittämään hyvin tarkkaan. Viranomaisten ja asiantuntijoiden näkökulmasta haasteita terveyshaitta-avustukselle aiheutti se, • ettei avustuksesta välttämättä oltu tietoisia monessa kunnassa. Asian- tuntijayritykset eivät taas pystyneet auttamaan vaikeuksissa olevia koti- talouksia, koska tiesivät perheiden olevan liki varattomia ja kykenemät- tömiä maksamaan asiantuntijatyöstä. Viranomaiset ohjasivat perheitä järjestöjen piiriin. Terveystarkastajan käynti saattoi antaa vääriä odotuksia. Terveystarkastaja tarkasti asunnon ja terveydensuojeluviran- omainen määräsi sen pahimmassa tapauksessa asumiskieltoon, jolloin asukkaiden oli lähdettävä asunnosta. Asunnon korjaamiseksi ei kuitenkaan saanut terveystarkasta- jalta apua, jolloin taloudelliset ongelmat saattoivat jopa syventyä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 103 Haastateltavien arviot terveyshaitta-avustuksen lakkauttamisesta olivat yhdensuuntai- sia ja tiivistyivät avustuksesta edellä mainittuihin haasteisiin. Haastatteluissa tiedustel- tiin näkemystä myös siitä, mistä vaikeuksissa olevat kotitaloudet ovat saaneet apua terveyshaitta-avustuksen lakkauttamisen jälkeen. Haastateltavat toteavat, että kyse- lyjä avunsaantimahdollisuuksista tulee paljon. Useammat ovat ohjanneet avuntarvitsi- jat järjestöjen neuvonta-avun piiriin, koska mitään varsinaista konkreettista apukeinoa ei ole tarjolla. Haastateltavat toteavat, että ehkä talkoilla, seurakunnan sekä ystävien ja sukulaisten tuella on päästy eteenpäin. Lisäksi sosiaalipuolen tuki nähdään yhtenä väylänä, mutta sen avulla ei asuntoja kuitenkaan pystytä korjamaan. Haastateltavat toteavat, että neuvonta-apua saa monesta paikkaa, mutta ilmaisia suunnittelijoita tai korjaajia ei löydy. Osa taloista jätetään siten ränsistymään, eikä niitä korjata tai pu- reta. Avustuksen kehittäminen Mahdollisen uuden korjausavustuksen kehittämiseksi pyydettiin näkemyksiä. Ennalta- ehkäisevä ote nousi tärkeäksi kriteeriksi. Homeloukkutilanteiden ja sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä käsitellään enemmän tämän raportin luvussa 8. Haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että asumisterveysloukkuun joutuneita ihmisiä tulee auttaa jollain tavalla, mutta terveyshaitta-avustuksen kaltaista järjestelmää tulisi kehittää edellistä paremmaksi. Mahdollinen uusi avustus ei saisi ajaa ihmisiä heikom- paan asemaan. Homeloukkutilanteita pitäisi pyrkiä sovittelemaan, koska oikeuden- käynnit ovat yllättäviä, eivätkä päätökset ole aina itselle edullisia. Oikeudenkäynnin jälkeen kuluja voi olla vielä enemmän. Terveyshaitan ja vastuiden määritteleminen on erittäin vaikeaa. Terveyshaitta edellä meneminen voi jäykistää järjestelmää. Käsite ”ilman omaa syytään” oli vaikea todentaa. Todentamisesta pitäisikin luopua ja tukimuoto tulisi rakentaa sellaiseksi, jossa mahdolliset tuen väärinkäyttäjät eivät hyö- tyisi siitä. Todentamisen taustalla on pelko, että ihminen ostaa tahallaan hometalon ja sitten korjaa sen yhteiskunnan varoilla. Siksi olisi syytä rakentaa uudenlainen malli, jossa vähennetään vastuullisen määrittämisen merkitystä sekä pienennetään järjestel- män hyväksikäytön riskiä. Tällainen olisi esimerkiksi asumisterveysloukussa oleville ihmisille myönnettävä valtion takaama, pitkäaikainen korjauslaina. Asunnon korjaami- seen liittyvät selvitykset, esisuunnittelu ja korjaustarvearviointi tulisi sisällyttää valtion takauksen kokonaisuuteen niin, että niihin voisi kohdistaa olemassa olevaa Aran myöntämää kuntotutkimukseen ja perusparannuksen suunnitteluun tarkoitettua avus- tusta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 104 7.1.3 Hyvinvointivaltio ja yksityisoikeudellinen vastuu kohtaavat Ulrich Beck (1992) määritteli jälkimodernia yhteiskuntaa riskiyhteiskunnaksi, jossa hy- vinvoinnin kasvun keskeinen ongelma ei ole tuotteiden puute tai heikko laatu, vaan riskien lisääntyminen, joka vaikuttaa koko yhteiskunnan rakenteeseen ja toimintaan. Tällaisessa yhteiskunnassa pääkysymys on riskien vähentäminen ja jakaminen. Ris- kien välttämisessä ollaan riippuvaisia asiantuntijatiedosta, sillä riskejä voi olla vaikea havaita. Toisaalta riskit eivät kohdistu selkeästi tiettyihin ihmisryhmiin, eikä niitä vas- taan ole välttämättä helppo suojautua. Riskiyhteiskuntaa leimaavat epävarmuus ja riippuvuus tiedosta, jonka puolueettomuudesta ei voida olla varmoja. Nämä edellä mainitut riskiyhteiskunnan lainalaisuudet pätevät myös home- tai asumisterveyslouk- kutilanteeseen, jonne ajautumisessa on toteutunut useampi riski joko omaa huolimat- tomuuttaan, ymmärtämättömyyttään, väärän tiedon tai tiedon puutteen, sattuman tai huonon tuurin vuoksi. Suomessa varallisuusoikeusjärjestelmää on rakennettu markkinatalouden periaattei- den varaan. Markkinatalous perustuu taloudelliseen järjestelmään, jonka toiminnassa on monta osapuolta, jotka voivat tehdä päätöksensä itsenäisesti. Osapuolilla on suo- jattu omaisuutensa ja siihen liittyvät oikeudet, joita he voivat vapaasti käyttää ja joista he voivat vapaasti määrätä. Lisäksi osapuolilla on vapaus tehdä markkinoilla omat so- pimuksensa. Keskustelua tai näkökulmaeroja herää pääasiassa siitä, kuinka paljon markkinamekanismin toteutumista täytyy rajoittaa valtion toimesta. Tämän keskuste- lun lopputuloksena syntyy taloudellisen ja varallisuusoikeudellisen lainsäädännön si- sältö. (Tolonen 2011.) Pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan voidaan taas katsoa sitoutuneen neljään tavoittee- seen, joita ovat universaali sosiaalipolitiikka, julkisen vallan vastuu hyvinvoinnista, tasa-arvo tulonjaossa ja sukupuolten kesken sekä täystyöllisyys. Kaikki nämä tavoit- teet kohtaavat yhä enemmän muutospainetta yksilön vastuuta korostavaan suuntaan. Hyvinvointivaltio on sidoksissa taloudellisiin, sosiaalisiin, sivistyksellisiin ja ympäristöä koskeviin oikeuksiin, joiden kautta se luo yrityksille ja elinkeinoelämälle edellytyksiä tuottavaan ja taloudelliseen toimintaan. Ihmiset voivat markkinataloudessa kohdata sosiaalisia riskejä ja ongelmia, joita universalismilla eli etujen laajalla kattavuudella pyritään tasaamaan ja ennaltaehkäisemään. Hyvinvointivaltion perustana on kansa- laisten kannatus ja vastakohtana pelkkä yksilön vastuu. Hyvinvointivaltion kansalaista voi myös tarkastella markkinatalouden periaattein ratio- naalisen kuluttajan näkökulmasta. Rationaalisia valintoja tekevät ihmiset edistävät ta- voitteitaan saatavilla olevan tiedon, oman kokemuksensa ja maailmankuvansa perus- teella. Tällaisella toiminnalla on kuitenkin rajansa, sillä tulevaisuutta koskeva tieto on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 105 aina puutteellista ja tieto jakautuu epätasaisesti. Hyvinvointivaltion instituutiot ovat pe- rinteisesti tasanneet tulevaisuuden epävarmuutta ja päätöksenteon informaatiovaati- muksia. (Saari 2020.) Luvun tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitkä ovat yksityisten omistamien asuinra- kennusten korjausavustusten tarpeellisuus ja reunaehdot silloin, kun kyseessä on ra- kennuksessa todettu sisäilmaongelma. Tavoitetta tarkennettiin kysymällä, millaisella, esimerkiksi asumiseen myönnettävällä tuella voidaan parantaa homeloukkuun jäänei- den tilannetta sekä millaiset reunaehdot tuen tulisi täyttää, jotta se olisi vaikuttava ja kohdistuisi tarkoituksenmukaisesti. Viimeisin homeloukkutilanteissa olevien taloudellisen avun muoto oli vuoden 2016 loppuun lakkautettu terveyshaitta-avustus. Järjestelmä koettiin monimutkaiseksi ja siitä puuttui ennaltaehkäisevä ote. Terveyshaitta-avustuksen myöntäminen perustui siihen, että ihminen oli joutunut tilanteeseen ilman omaa syytään. Mahdollisen ter- veyshaitan sekä siihen syyllisen todentaminen oli kuitenkin erityisen haastavaa. Esi- tellyn aineiston perusteella on kiistatonta, että asumisterveys- tai homeloukkuun joutu- neet ihmiset kokevat tarvitsevansa apua. Ongelma on tunnistettu jo usean vuoden ajan, mutta vaikuttavimmat tavat tarjota konkreettista apua asuntojen korjaamiseksi kuitenkin puuttuvat. Järjestöjen antama neuvonta-apu näyttää pysyneen parhaana ja keskeisenä tukimuotona. Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy on kaikkein tärkeintä ja vaikuttavinta, etteivät ihmi- set ajautuisi loukkutilanteisiin. Ennaltaehkäisystä on kirjoitettu enemmän seuraavassa luvussa. Näkökulmia on syytä huomioida myös uuden mahdollisen tukijärjestelmän kehittämisessä. Ennaltaehkäisyn lisäksi tulee ottaa huomioon seuraavat asiat: 1. Elämme yhteiskunnassa, jossa asunto on kodin lisäksi omaisuutta, jo- hon voi välittömän asumisen järjestymisen lisäksi liittyä riskejä. Asunnon omistaja vastaa asunnon kunnosta. Mikäli toimittaisiin tästä vas- tuusta poikkeavasti ja valtio myöntäisi tukea vaurioituneen asunnon korjaa- miseen tai purkuun, tuettaisiin siinä omaisuuden arvonmenetystä, joka ei kaiketi voi olla avustusjärjestelmän hyväksyttävä peruste. 2. On huomioitava elinkaariajattelu, jonka mukaisesti rakennukselle on määritelty jokin käyttöikä, jonka jälkeen se puretaan. Uudessa terveyshaitta-avustuksessa olisi otettava tämä huomioon, ettei tu- ettaisi sellaisten rakennusten korjaamista, joiden käyttöikä on tullut päätök- seensä. Tämän asian huomioimisesta on jo esimerkki ARAn tutkimus- ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 106 suunnitteluavustuksessa, jonka myöntämisen perusteena todetaan seuraa- vaa: ”avustettavien toimenpiteiden on oltava tarkoituksenmukaisia raken- nuksen tai asunnon odotettavissa oleva asuinkäyttöaika ja asuinkäyttötarve huomioon ottaen.” Se, ettei avustusta myönnettäisi, ei vielä kuitenkaan rat- kaisisi yksittäisen ihmisen tilannetta, jolla vaurioitunut elinkaaren päässä oleva asunto on käsissään. 3. On huomioitava, että itselleen kotia etsivä perhe ei välttämättä ajattele asiaa sijoitusnäkökulmasta eikä mieti rakennuksen elinkaaren vaihetta. Sen sijaan riskien realisoiduttua, he saattavat nähdä tilanteensa hyvin- vointivaltion kansalaisena niin, että jonkin ulkopuolisen tahon, viime- sijassa valtion, tehtävä on ennaltaehkäistä tai vähentää näiden riskien realisoitumisesta aiheutuneita seurauksia yksilöiden kohdalla. Homeloukkutilanteessa käsissä on vaurioitunut asunto, jonka korjaamiseksi ei enää saada lainaa olemassa olevien lainojen suuruuden tai muun maksukyvyn puutteen vuoksi. Asunnossa ei voida asua, eikä sitä ole varaa purkaa ja rakentaa tilalle uutta. Onko tämä kehityskulku ennaltaehkäistävissä? Entä onko homeloukkuun joutuneita mahdollista tukea myönteisillä siirtymillä ulos tilanteesta? Ja onko se valtion tehtävä? Mitä seuraa auttamatta jättämisestä? Lopputuloksena voi olla perheen ylivelkaantumi- nen asunnosta, jossa ei voi asua ja sen seurauksena päätyminen joka tapauksessa jonkin tukijärjestelmän piiriin. Jonkin yhteiskunnallisen etuuden hyväksyttävyyteen vaikuttaa ainakin se, mistä raha etuuden maksamiseen tulee ja osallistuuko saaja kustannuksiin, eli onko kyse ansio- sidonnaisesta vai viimesijaisesta turvasta. Lisäksi oikeudenmukaisuuskysymykset ja yksilöiden kokemukset oikeudenmukaisuudesta vaikuttavat. Näiden lisäksi hyväksyt- tävyyteen vaikuttavat vielä inhimilliset näkökohdat eli solidaarisuus heikompia, avutto- mampia ja haavoittuvassa asemassa eläviä kohtaan. (Arajärvi 2002.) Uuden järjestelmän tulee olla ennen kaikkea ennaltaehkäisevä, mutta myös vaikeim- massa tilanteessa olevia auttava. Järjestelmän tulee perustua myös ihmisen omaan vastuuseen, ja siihen voi olla tarpeen liittää sosiaalisen tuen elementtejä. Terveyshaitta-avustusjärjestelmän tarpeellisuuden ja oikeellisuuden pohdintaa on syytä jatkaa hyvinvointivaltion periaatteiden ja yksityisoikeudellisen vastuun risteys- kohdasta. Ongelmiin joutuneilla on subjektiivinen kokemus, joka väistämättä vaikuttaa mielipiteeseen järjestelmän oikeutuksesta. Tässä jonkinlaisena vastinparina ovat markkinatalousjärjestelmään ja lainsäädäntöön perustuvat periaatteet, etenkin yksilön vastuu tekemistään sopimuksista ja hankinnoista sekä esimerkiksi maankäyttö- ja ra- kennuslain mukainen rakennuksen omistajan velvollisuus pitää rakennus turvallisena VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 107 ja terveellisenä. (MRL § 117 c.) Näkökulmien painotus edellyttää poliittista arvokes- kustelua. 7.1.4 Johtopäätökset • Asumisterveys- tai homeloukussa olevat ihmiset ovat avun ja tuen tar- peessa. Järjestöjen neuvonta-apu on keskeinen tuki asumisterveys- tai homeloukussa oleville ihmisille. • Terveyshaitta-avustuksesta oli merkittävä apu niille kotitalouksille, jotka sen avulla pystyivät korjaamaan asuntonsa ja jatkamaan elämäänsä. Terveyshaitta-avustuksen haasteena oli vähäinen yhteiskunnallinen vai- kuttavuus, mahdollisuus tuen väärinkäyttöön, monimutkainen hakupro- sessi sekä ennaltaehkäisevän otteen puute. Lisäksi terveyshaitan toden- taminen oli hankalaa. • Uuden mahdollisen tukijärjestelmän kehittämisessä tulee ottaa laajasti huomioon tilanteiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudet (luku 8) sekä seu- raavat yhteiskunnalliset näkökulmat: 1. On ymmärrettävä, että asunto on kodin lisäksi omaisuutta, johon voi liittyä riskejä. Asunnon omistaja vastaa asunnon kunnossapi- dosta. 2. On huomioitava rakennusten elinkaari, jonka myötä tuettaisiin vain tarkoituksenmukaisia kohteita. 3. Hyvinvointivaltionäkökulman huomioiminen siten, että yksilöiden kohtaamia riskejä ennaltaehkäistään ja tasataan valtion toi- mesta ennaltaehkäisten vielä suuremmat ongelmat. o Nämä tekijät on jo huomioitu olemassa olevassa ARAn avustuk- sessa asuinrakennuksen tai asunnon kuntotutkimuksista sekä perusparannusten suunnittelusta aiheutuneisiin kustannuksiin. • Mikäli tukijärjestelmää kehitetään vaikeimmassa asumisterveys- tai ho- meloukkutilanteessa olevien tueksi, tulee tuen perustua ihmisen omaan vastuunottoon, esimerkiksi valtion takaamaan lainaan. • Korjausavustuksen kehittämisen tueksi suositellaan työryhmän perusta- mista, jonka jäsenet edustavat laajasti eri näkökulmia. Lista haastatelluista henkilöistä: Jarmo Linden, Jarno Laitinen, Juhani Pirinen, Jukka Laaksonen, Kimmo Huovinen, Lari Hölttä, Tapio Rokkonen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 108 8 Sisäilmaongelmien ja loukkutilanteiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudet Sari Mäki ja Kirsi Säkkinen Tässä luvussa käsitellään kysymystä siitä, miten sisäilmaongelmista johtuvaan louk- kuun joutumista ja siitä mahdollisesti seuraavia terveysongelmia voitaisiin ennaltaeh- käistä. Sisäilmaan liittyviä ongelmia voi estää jo ennalta tarkkailemalla jatkuvasti rakennuk- sen rakenteiden ja järjestelmien kuntoa ja tekemällä korjaukset ajoissa. Erityisesti täy- tyy tarkkailla rakennuksessa kosteudelle altistuvia paikkoja. Korjaustoimenpiteet on tehtävä heti, kun niiden tarve ilmenee. Ennakoivalla kiinteistönhuollolla voidaan sääs- tää kustannuksissa sekä ehkäistä terveys- ja viihtyvyyshaittoja. Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyn perusperiaatteet on säädetty laeilla. Yksityisasun- tojen näkökulmasta asiaa käsitellään terveydensuojelulaissa ja maankäyttö- ja raken- nuslaissa. Terveydensuojelulain (1 §) tarkoituksena on ”väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa.” Laissa ter- veyshaitalla tarkoitetaan ”ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.” Lain yleinen periaate (2 §) on, että ”elinympäristöön vai- kuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään (--). Toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy.” Laissa säädetään (26 §) asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä vaatimuksista ja todetaan: ”asunnon ja muun sisäti- lan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa. Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu terveyshaittaa.” Maankäyttö- ja rakennuslaissa (117 c §) säädetään rakennuksen terveellisyydestä. Sen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus on käyt- tötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunniteltu ja rakennettu niin, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen si- säilma, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 109 Laissa todetaan lisäksi sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn soveltaen, että rakennuk- sesta ei saa aiheutua terveyden vaarantumista muun muassa sisäilman epäpuhtauk- sien tai rakennuksen osien ja rakenteiden kosteuden vuoksi. Rakentamisessa on käy- tettävä tuotteita, joista ei niiden suunnitellun käyttöiän aikana aiheudu sisäilmaan sel- laisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Rakennuksen järjestelmien ja lait- teistojen on sovelluttava tarkoitukseensa ja ylläpidettävä terveellisiä olosuhteita. Laissa todetaan rakennuksen kunnossapidosta (166 §), että ”rakennus ympäristöi- neen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, tur- vallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai ru- menna ympäristöä.” Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistää lähiaikoina terveydensuojelulain (763/1994) asumisterveyteen liittyvien säädöksien sekä asumisterveysasetuksen (545/2015) päi- vittämisen. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on parhaillaan käynnissä. Tavoitteena on muun muassa rakentamisen laadun parantaminen. Hallituksen esitys asiasta saataneen vuoden 2021 loppuun mennessä. (Ympäristöministeriö 2021.) 8.1.1 Asiantuntijahaastatteluiden antia Tutkimuskysymyksen eri näkökulmien käsittelyn tueksi haastateltiin viittä sisäilmaon- gelmien ja niiden ennaltaehkäisyn parissa työskentelevää kokenutta ammattilaista, joista kolme on rakennustarkastajia ja kaksi ympäristöterveydenhuollon toimijoita, toi- nen terveystarkastaja ja toinen ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja. Näiden am- mattiryhmien valintaa haastateltavaksi ohjasi laeissa määritellyt vastuut. Terveyden- suojelulaissa (6 §) todetaan, että on kunnan tehtävä alueellaan edistää ja valvoa ter- veydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Lisäksi kun- nan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (21 §) todetaan, että rakenta- misen neuvontaa ja valvontaa varten kunnassa tulee olla rakennustarkastaja. Maan- käyttö- ja rakennusasetuksessa (4 §) todetaan, että kunnan rakennusvalvontaviran- omaisen tehtävänä on valvoa kaavojen noudattamista, huolehtia rakentamista ja muita toimenpiteitä koskevien lupien käsittelemisestä sekä osaltaan valvoa rakenne- tun ympäristön ja rakennusten kunnossapitoa ja hoitoa siten kuin siitä säädetään. Haastattelut tehtiin marras-joulukuussa 2020. Haastateltavilta kysyttiin seuraavat ky- symykset: 1. Mitkä tekijät ovat kokemuksesi mukaan suurimpina syinä asuntojen asu- misterveys- ja homeloukkutilanteisiin? 2. Mitkä tekijät olisi erityisesti huomioitava asuntojen sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyssä? VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 110 3. Mitä eri osapuolet (asukkaat, yritykset, järjestöt, viranomaiset ja valtio) voisivat tehdä, jotta sisäilmaongelmia ei syntyisi? Seuraavaksi esitellään kysymyskohtaisesti haastatteluissa esiin nousseita asioita. 8.1.1.1 Asumisterveysloukkuihin ajautumisen syitä Asumisterveysloukkuun ajautumiselle ei nähdä olevan yhtä ainoata syytä, mutta tiet- tyjä piirteitä haastateltavat nostavat esiin: 1. Haastateltavat kutsuvat yhtä ongelmiin ajavaa tekijää tietynlaiseksi kulu- tusähkyksi tai ostokuumeeksi. Tällainen tilanne voisi esimerkiksi olla, että nuoret haluavat toteuttaa unelmiaan ja os- tavat isohkon ja edustavan asunnon, josta on esimerkiksi kiinteistönvälittäjän teke- mällä mielikuvamarkkinoinnilla luotu suotuisa kuva. Nuoret eivät kuitenkaan välttä- mättä tiedä, eivätkä ymmärrä ajatella, mitä riskejä asiaan voi liittyä tai riskejä vähätel- lään. Kuntotarkastusraportteja ei välttämättä lueta tai niiden sisältöä ei ymmärretä. Ostopäätöstä tehdessä saatetaan ajatella vain sisustusta, vaikka ensin pitäisi tarkis- taa talotekniikka, rakenteet ja muut talon kuntoon vaikuttavat tekijät. Talossa saate- taan myös haistaa jotain, mutta ajatellaan, ettei taloa ehkä ole vain tuuletettu. Sen li- säksi taloudellista puskuria ei välttämättä ole. Media ruokkii ideaaleja siitä, miltä asun- non pitäisi näyttää, mutta ei ymmärretä, mihin on resursseja, eli paljonko aikaa ja ra- haa mahdollinen asunnon korjaaminen lopulta vie. Lisäksi saatetaan kärsiä terveys- ongelmista ja lopulta ajautua umpikujaan, josta ei nähdä ulospääsyä. 2. Suuressa roolissa ongelmiin ajautumisen syynä nähdään huonosti teh- dyt kuntotarkastukset. Haastateltavat toteavat, että edelleen näkee kuntotarkastusraportteja, joissa selvästi vältellään hankalimpien asioiden esittämistä, joiden seurauksena suuret ongelmat syntyvät. Asunnon omistajien rahat menevät riita-asioihin asunnon korjaamisen si- jaan. Asuntokauppatilanne on erityinen riski joutua loukkutilanteeseen. Asuntokaup- patilanteissa pitäisi saada kattava kuntoarvio ja kustannusarvio mahdollisten ongel- mien korjaamisesta. Tätä problematiikkaa on käsitelty kattavasti raportin luvussa 9. 3. Lisäksi ongelmiin nähdään johtavan niin sanotut mutu-tuntemukset, pint- tyneet ajatukset ja väärät uskomukset tai väärä tieto. Esimerkiksi yhden haastatellun asiakas on kuullut jostain ajatuksen, ettei hirsiraken- nus tarvitse ilmanvaihtoa. Haastateltu toteaa, että ilmanvaihdon ongelmat ja puutteel- lisuus ovat yleisiä lupahakemuksissa, joita suunnittelijoilta tulee. Vanhoihin rakennuk- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 111 siin tehdään paljon korjauksia ilman riittävää tietoa rakennuksen rakenteista ja raken- tamisen aikakauden ratkaisuista. Korjauksen tarpeen laajuus on myös monelle asuk- kaalle epäselvää. Pintaremontteja ehkä tehdään, mutta ei ajatella esimerkiksi putkis- toja tai muuta rakennetta. Myös asunnon käyttäjien määrä ja niiden muutos, etenkin asukkaiden lisääntyminen, vaikuttavat rakennuksen tekniikkaan ja toimintoihin. Loukkutilanteissa sisäilmaongelmien vuoksi olevien henkilöiden näkemyksiä tilantees- taan käsitellään raportin luvussa 3. 8.1.1.2 Erityisesti huomioitavaa sisäilmaongelmien ja asumisterveysloukkujen ennaltaehkäisyssä Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyssä tulee haastateltavien näkökulmasta erityisesti huomioida • Rakennuksen ja asunnon kunnon ylläpito sekä oikea-aikainen huolto ja korjaus. Tähän liittyy se, että asuminen ja eläminen pitäisi asettaa olemassa oleviin olosuhtei- siin. Esimerkkinä tässä epäonnistumisesta on jälkiasennuksena vanhaan taloon tehty spa-osasto, joka on homehduttanut kellarin tai alakerran. Lisäksi aikainen havainnointi on tärkeää niin, että omistaja itse huolehtii ja ylläpitää rakennusta ja korjaa vauriot ajoissa. Pienten havaintojen tekeminen asunnon pinnoista ja rakennuksesta on tär- keää. Pienemmän vaurion selvittelyyn ja suunnitteluun kuluu vähemmän resursseja. Kun syy selviää, korjaukset tulee tehdä nykytietämyksen mukaan. • Korjaustoimia tulisi tehdä vain niissä rakennuksissa, joiden rakenteet kannattaa vielä korjata. Haastateltavat toteavat, että on myös rakennuksia, jotka kannattaa purkaa, kuten sa- vimaalla oleva talo, jossa kantavat rungot ovat 15 senttimetriä maan pinnan alla. Haastateltavat jatkavat, että tietty osa rakennuskantaa tullaan purkamaan sekä sijain- tinsa takia että rakenteiden vaikean ja kalliin korjattavuuden vuoksi. Kosteusfysikaaliseen suunnitteluun tulee kiinnittää enemmän huomiota. Ilmasto muut- tuu hankalammaksi, joten voi olla, että ongelmiin tullaan vielä törmäämään. Eräs haastateltava esittää yksittäisenä kehittämisehdotuksena tuulensuojarakenteiden läm- mönsuojaominaisuuksien parantamisen, kuten Vinha ym. (2013) on todennut. Hänen mukaansa rakennusten ulkovaippojen pitäisi olla purettavissa helposti, jotta eristeker- roksen saisi vaihdettua. Tulisi suosia yksiaineisia rakenteita. Vaihtoehtoisesti raken- nuksissa pitäisi olla purettavat ja korjattavat ulkokuoret. Tässä yhteydessä on kuiten- kin muistettava, että rakennusfysikaalinen riski ei ole sama asia kuin loukkutilanne. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 112 Haastateltavat toteavat lisäksi, että lupatarve vaihtelee paljon kunnittain. Pienempien- kin vaurioiden korjaamisessa tulisi olla viranomaisseurantaa. Nyt kokemuksen mu- kaan korjaamisessa käytetään muun muassa ”tutun tuttuja 70-vuotiaita kirvesmiehiä”, jotka eivät välttämättä enää nykytiedon valossa tee oikeita asioita. • Yleistä tiedon lisäämistä tarvitaan edelleen ja myös asumiseen liittyvää osaamista tulee lisätä. Ihmisten olisi hyvä ymmärtää tilanteet, joissa on syytä käyttää ammattilaisia. Ihmisille pitäisi tarjota maksutonta neuvontaa. Myös terveysvalvonnassa pitäisi olla riittävä pohjakoulutus (rakennusterveysasiantuntijan koulutustausta), että voidaan antaa neu- voja. Sosiaali- ja terveysministeriö on suositellut ja myös tukee taloudellisesti viranhalti- joiden asiantuntijaksi kouluttautumista. Terveysvalvonnassa ei laadita korjaussuunnitelmia, mutta sieltä voidaan ohjata oike- anlaisten korjausten aloittamiseen. Kunnissa oli ennen korjausneuvojia, jotka tekivät kattavaa työtä, neuvoivat ja jopa suunnittelivat pieniä korjauksia. Haastateltavat pohti- vat, että korjausneuvojatoiminta pitäisi palauttaa. Kuntien taloustilanne koetaan kui- tenkin sen verran huonoksi, ettei toimea perusteta, jos laki ei sitä erikseen velvoita. Haastateltavien mukaan koulussa, mahdollisesti toisella asteella, olisi syytä opettaa asumiseen ja talouteen liittyviä perusasioita. Jos osataan asua, pitää asunto kun- nossa ja huoltaa sitä, ennaltaehkäistään paljon. Myös hyvä suunnittelu ja rakentami- nen ovat tärkeässä asemassa. Jo asunnon ostovaiheessa tulisi tehdä tarkempaa har- kintaa. Tällöin myös pankin tai vakuutusyhtiön pitäisi olla neuvomassa ostohinnan muodostumista, joka sitten sidottaisiin kuntotarkastusraporttiin. 8.1.1.3 Näkökulmia eri osapuolten mahdollisuuksiin ennaltaehkäistä sisäilmaongelmia Tämän alaluvun näkökulmat edelleen perustuvat tehtyihin asiantuntijahaastatteluihin. Tekstin lomassa on kuitenkin esimerkinomaisesti soveltuvin osin kirjoittajien toimesta viitattu oppaisiin ja muuhun asiaan liittyviin julkaisuihin. Asukkaat Asunnon omistajien ja asukkaiden on tärkeää tiedostaa, että asunnot tarvitsevat säännöllistä huoltoa ja kunnostusta. Lisäksi asukkaiden tulisi osata seurata asuntonsa talotekniikan toimintaa ja rakenteiden kuntoa ja tarkkailla asunnon ympäristöä seuraa- vin tavoin: rännien puhdistus, märkätilojen kuivaus käytön jälkeen, korvausilmaventtii- lien puhdistus, lumien putsaaminen pois sokkelin vierestä ja hulevesien poisto raken- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 113 nuksesta poispäin. Asunnon hankintaa miettivien tulee ottaa etukäteen selvää asun- non kunnosta ja harkita sen perusteella resurssiensa riittävyyttä asunnon hankintaan ja mahdollisiin korjaustoimenpiteisiin. Asuntoa rakentavien ja korjaavien tulee tehdä ne huolellisesti olemassa olevia määräyksiä noudattaen. Esimerkiksi Hengitysliiton Kodin sisäilma ja kunnossapito (2021) ja Omakotiliiton verkkosivuilla on annettu oh- jeita asukkaille asunnon kunnossapidosta. Asunnon ostoa harkitsevien olisi syytä tutustua aiheeseen eri näkökulmista ja esimer- kiksi lukea ostajan oppaita, joissa ostajan ja myyjän vastuita ja asunnon kunnon tar- kistamista on käyty läpi. Oppaita ja ohjeita tarjotaan esimerkiksi Hometalkoiden verk- kosivuilla (ks. esim. Tunne talosi, turvaa kauppasi ja Vinkkejä asuntokauppaan). Myös tietoa ja neuvontaa on syytä hakea eri talotyyppeihin esimerkiksi tilanteissa, joissa siirrytään rivi- tai kerrostalosta omakotitaloon, jossa rakennuksen huolto ja kunnossa- pito on omalla vastuulla. Tällaisessa tilanteessa voidaan väärällä käytöllä pilata paljon ja aiheuttaa ongelmia. Ympäristöministeriö (2021) ylläpitää verkkosivuillaan listaa kor- jausneuvontaa tarjoavista tahoista. Monet järjestöt tarjoavat kansalaisneuvontaa si- säilma-asioissa. Esimerkiksi Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvonnassa annetaan maksutta neuvoja homevaurioihin, ilmanvaihto-ongelmiin, rakentamiseen ja muihin si- säilma-asioihin liittyvissä kysymyksissä. Asumisterveysliitto AsTe ry:n neuvonnassa opastetaan asunnon ostoa harkitsevia, jotta he eivät joutuisi asumisterveysloukkuun. Jos ongelmiin on jo jouduttu, neuvonnassa opastetaan avuntarvitsijaa asiakirjojen hankinnassa ja neuvotaan oikea-aikaisesti etenemään asiassa siten, että hänestä tu- lee oman asumisensa asiantuntija. Ennakointi on tärkeässä roolissa. Asukkaalla tai omistajalla pitäisi olla jonkinlainen tarkistuslista käytännön kunnossapitotoimista, jonka mukaisesti asuntoa voisi huoltaa säännöllisesti. Myös vanhoihin taloihin tulisi olla käyttö- ja huolto-ohjekirjanen, joita on tarjolla myös sähköisesti. Haasteena erilaisissa tarkistuslistoissa on se, että ihmiset kiinnostuvat niistä vasta kohdatessaan ongelmia. Rakennuksen elinkaari kattaa ajan rakentamisesta purkuun. Asunnon omistajan pitää olla tietoinen rakennuksen elinkaaresta eli eri rakenteiden käyttöiästä. Eräs haastatel- tava on sitä mieltä, että tällä hetkellä kaikki käyttöiät ovat hajanaisesti saatavilla, mutta ne pitäisi olla kootusti jossain asukkaiden saatavilla. On myös ymmärrettävä, että kun uudisasunto valmistuu, se vaatii asukkaalta tai omistajalta seurantaa. Jos jo- tain ongelmia ilmenee tai niitä epäillään, pitää pyytää ammattilainen selvittämään asiaa ajoissa, etteivät ongelmat pääse pahaksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 114 Yritykset Yritysten rooli ennaltaehkäisyssä nähdään sekä rakentamiseen että kuntotarkastuk- siin liittyvinä toimina. Konsulttiyritysten pitäisi tehdä kosteusvarmoja ratkaisuja ja ark- kitehtien piirtää kosteusvarmoja rakenteita. Pitäisi välttää sankariarkkitehtuuria eli ta- lon väkisin suunnittelemista tietyn näköiseksi. Sen sijaan pitäisi miettiä rakennuksen sopimista tiettyyn paikkaan. Esimerkkinä epäonnistumisesta ovat sellaiset meren ran- taan rakennettavat rakennukset, joiden vaipat eivät pidä vettä, kun mereltä tuleva kos- teusrasitus on niin suurta. Rakentamisenaikainen kosteudenhallinta pitäisi olla kon- sulttitoimistojen prioriteetti. Lisäksi koetaan, että yritysten tulee varata riittävä aika tut- kimiselle, suunnittelulle, luvitukselle ja korjaamiselle. Kiirettä tulee välttää. Helsingin sanomat (29.3.2021) uutisoi vastaavista rakennusalan ongelmista kertovasta kyselys- tään, jossa työmaiden kiireen ja alihankintaketjujen koetaan murentavan rakentami- sen laatua. Asuntokauppojen yhteydessä tehtäviin kuntotarkastuksiin kaivataan korkeampaa vaa- timustasoa. Haastateltavien mukaan ne kärsivät huonosta maineesta. Kuntotarkastuk- sissa pyritään tekemään siloteltu raportti. Kuntotarkastusraportin pitäisi aina olla puo- lueeton ja asiantunteva. Raportointi pitäisi olla niin selvää, että asiakkaat ymmärtävät mahdollisten korjausten kiireellisyyden, vaikka heillä ei olisikaan rakennusteknistä osaamista. Yhtenä esimerkkinä ongelmasta kuntotarkastuksissa nostetaan kiinteistö- välittäjän tilaamat asuntokaupan kuntotarkastuksia tehneet kuntotarkastajat, jotka löy- dettyään paljon ongelmia asuntokaupan kohteesta eivät enää saaneet toimeksiantoja kyseiseltä kiinteistövälittäjältä. Myös pankit vaativat monesti kuntotarkastusraporttia asuntolainan myöntämisen edellytyksenä, mutta pankin vaatimuksissa sijoituksensa takeeksi ei mainita, minkä tasoinen asunnon pitää olla, eli mitä voi odottaa saavansa tietyllä summalla. Järjestöt Järjestöt nähdään ennen kaikkea puolueettoman tiedon jakajina, käytännön neuvon- nan tarjoajina sekä vertaistuen mahdollistajina. Haastateltavat näkevät, että sisäilma- ongelmien ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista pitäisi tiedottaa yhteistyössä eri toimi- joiden kanssa monessa vaiheessa ja erityyppisille ryhmille. Yksi kohde on ehdotto- masti ihmiset, jotka harkitsevat asunnon ostoa. Toinen kohde ovat taas samassa ta- lossa pitkään asuneet, jotka alkavat oireilla. Tällöin aletaan selvittää talon kuntoa, joka on olemattomien huolto- ja kunnostustoimenpiteitten takia huono. Haastateltavat toteavat, että järjestöillä on tärkeä rooli edustamansa näkökulman esiintuomisessa. Vaikuttamistyötä tulisi tehdä asiantuntijaorganisaatioiden ja päättä- jien suuntaan. Esimerkkeinä tällaisista tahoista luetellaan Rakennusteollisuus, RIL, ympäristöministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 115 Haastateltujen mielestä saattaa olla haasteellista löytää ne järjestöt, jotka auttavat ja neuvovat sisäilma-asioissa. He ehdottavat, että kuntien sivuille voisi linkata järjestöjen yhteystietoja. Näin esimerkiksi rakennusvalvonnan olisi helpompi osoittaa ihmisiä jär- jestöjen neuvonnan piiriin, koska markkinatoimijoiden piiriin heitä ei voi samalla ta- valla ohjata. Myös muu yhteistyö kuntien kanssa, esimerkiksi asukasillat, joissa järjes- töt olisivat mukana, koetaan hyödylliseksi. Viranomaiset (terveydensuojelu, rakennustarkastajat ja -valvojat) Terveydensuojelu ja rakennustarkastus nähdään sisäilmaongelmien ennaltaeh- käisyssä tiedonjakajana sekä oikean tiedon lähteille ohjaavana tahona. Rakennustar- kastus nähdään tietysti myös rakennusprosessin ylläpidon ja omavalvonnan toimivuu- den valvojana. Esimerkiksi pientalopuolella ja korjauskohteissa nostetaan esiin asi- oita, jotka prosessissa tulee huomioida. Urakoitsijoiden kanssa käydään asioita läpi rakennustyömaalla. Kosteuden- ja puhtaudenhallinta on merkittävässä roolissa, kun asiakkaita ohjataan. Haastateltavat kertovat korostavansa asiakkaille, että jokaisen rakennustyömaalla tulisi omalta osaltaan huolehtia siivouksesta ja omista jäljistään. Haastateltavat ovat sitä mieltä, että rakennusvalvonnalla on tietty valta etukäteisval- vontaan, mutta jälkivalvonta puuttuu. Rakennustarkastaja ei voi mennä ihmisten asun- toihin tekemään valvontaa silkasta mielenkiinnosta. Jälkivalvonta perustuu lakiin (MRL 166 §) eli johonkin ilmoitettuun tai todettuun kunnossapitovelvoitteen laiminlyön- tiin. Haastateltavat kokevat lisäksi, että rakennustarkastajien pitäisi löytää tavat vaatia kosteudenhallintaa uudis- ja korjausrakentamisessa. Tämä koetaan vaikeaksi esimer- kiksi omakotirakentajien osalta, koska rakennustarkastaja ei pysty valvomaan jokaista rakentajaa koko ajan. Jokaisen omakotirakentajan on kuitenkin jo tätä nykyä tehtävä kosteudenhallintasuunnitelma, jota valvoo kosteudenhallintakoordinaattori (Ympäristö- ministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta 782/2017). Haastateltavat näkevät, että terveydensuojeluviranomaisten toimintaa pitäisi kehittää ongelman toteamisen ja mahdollisen ongelman poistamismääräyksen asettamisen si- jaan ennaltaehkäisevään suuntaan. Myös rakennustarkastajan ennaltaehkäisevä ote jää monesti muiden kiireiden alle. Uusien rakennusten suojaustoimenpiteiden ja kos- teuskoordinaattoritoiminnan valvonnasta huolehditaan, jos niihin on hankittu osaa- mista. Haastateltavat ehdottavat, että terveydensuojelun ja rakennustarkastuksen pi- täisi tehdä keskinäistä yhteistyötä. Tämä tarkoittaa keskustelua siitä, onko tiedossa sisäilmaongelmia ja lupien vaatimista korjauksiin niin, että ongelmat tulevat todella korjatuiksi. Terveydensuojelupuolen asiantuntemusta tulisi olla mukana rakennusten suunnittelussa, valvonnassa ja lupaprosessin läpiviennissä. Tällainen ennaltaehkäi- sevä viranomaisyhteistyö vaihtelee eri kunnissa. Sitä olisi hyvä lisätä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 116 Myös tiedottamista pitäisi parantaa. Viranomaiset ovat keskittyneet omille aloilleen, ja opastusta ja neuvontaa on kutistettu. Haastateltavat näkevät, että kunnat tekevät re- surssien puitteissa, mitä laki vaatii ja siitä puuttuu ennaltaehkäisevä ote. Viranomaiset eivät saisi sortua pyörittelemään virkamies- ja lakitekstiä, vaan heidän pitäisi kansan- kielistää asiat kansalaisille. Terveysvalvonnassa on muun muassa tulkattu kuntotar- kastusraportteja asukkaille. Yleinen kysymys asiakkailla on ollut se, että voimmeko me tässä asunnossa nyt asua? Siihen ei välttämättä pystytä vastaamaan ja tämä pi- tää pystyä perustelemaan. Monet yksittäiset tekijät vaikuttavat tilanteeseen, ja ihmis- ten herkkyys reagoida vaihtelee. Asia riippuu myös paljon siitä, miten hyvät tutkimus- tulokset ovat saatavilla ja onko terveystarkastaja itse käynyt kohteessa. Terveysvalvonnalla on yhteyksiä, ja niitä voisi edelleen vahvistaa eri toimijoihin, kuten asunnossa käyviin kotihoitoon, lastensuojeluun, rakennustarkastukseen ja rakennus- terveysasiantuntijoihin. Esimerkiksi kotihoidolla on hyvä väylä havainnoida iäkkäiden ihmisten kotien kuntoa. Valtio Ministeriöillä ja muilla valtion organisaatioilla nähdään olevan rooli tiedottamisessa, viestinnässä ja koulutuksessa. Esimerkiksi hyödyllisinä koetaan ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen järjestämät asiantuntijapäivät ajankohtaisista asioista viranomai- sille. Sen lisäksi nähdään, että myös valtion tehtävä on ennaltaehkäistä sisäilmaon- gelmia muun muassa mahdollistamalla ARAn myöntämä nykyinen avustus asuntojen kuntotutkimuksiin ja perusparannusten suunnitteluun. On tärkeää, että oikeustaistelui- den sijaan keskityttäisiin rakennusten korjaamiseen. Riita-asiat ovat pitkiä, ja niiden ratkaisut eivät yleensä tyydytä ketään. Avustukset täytyy suunnata niin, että raken- nukset saataisiin korjattua riitelyn sijaan. 8.1.2 Sisäilmaongelmia voidaan ennaltaehkäistä Sisäilmaongelmien vuoksi loukkutilanteisiin nähdään viranomaishaastattelujen perus- teella ensinnäkin johtavan tietynlainen kulutusähky tai ostokuume, jonka myötä asun- toa hankkivat eivät välttämättä harkitse ostopäätöstä tehdessään oikeita asioita. Toiseksi asuntokaupan yhteydessä tehtävien kuntoarvioiden nähdään aiheuttavan ris- kejä joutua loukkutilanteeseen. Kolmanneksi loukkutilanteisiin voi johtaa väärä tieto ja niin sanotut mutu-tuntemukset rakentamisesta, asumisesta, huollosta ja korjaami- sesta. Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyssä tulee erityisesti huomioida rakennuksen ja asunnon kunnon ylläpito ja oikea-aikainen huolto ja korjaus. Tästä syystä yleistä tie- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 117 toa rakennusten ylläpidosta sekä asumiseen liittyvää osaamista pitää lisätä. Kuntoar- viointikäytäntöjä parantamalla on varmistettava luotettavat keinot selvittää rakennuk- sen kunto sekä sen mahdolliseen kannattavaan korjaamiseen tai purkamiseen kuluvat resurssit. Yhteiskunnan eri osapuolilla ja tasoilla voidaan nähdä olevan omat roolinsa sisäilma- ongelmien ennaltaehkäisemisessä. Näitä osapuolia ovat seuraavat: • kiinteistöjen omistajat ja asukkaat • rakennusten rakentamiseen, tutkimiseen ja korjaamiseen erikoistuneet yritykset • järjestöt, jotka välittävät tietoa hyvästä sisäilmasta • viranomaiset, etenkin terveydensuojelu ja rakennusvalvonta • valtio. Jokaisen asumiseen liittyvän osapuolen harkittu ja huolellinen toiminta ennaltaehkäi- see myös sisäilmaongelmia ja niistä johtuvia loukkutilanteita. Lait, tieto ja toiminnan mahdollisuudet sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn ovat pääsääntöisesti olemassa. Kysymys kuitenkin kuuluu, noudatetaanko niitä? On kiinteistönomistajan velvollisuus huolehtia rakennuksensa terveellisyydestä ja tur- vallisuudesta. Asunnon ostajan velvollisuus on ostoa harkittaessa ottaa selvää asun- non kunnosta. Elämme kuitenkin riskiyhteiskunnassa, jota leimaa epävarmuus ja riip- puvuus tiedosta, joka jakautuu ihmisen osaamisen ja aseman mukaisesti epätasai- sesti ja jonka puolueettomuudesta ei voida välttämättä olla varmoja. Homeloukkutilan- teeseen ajautumisessa on toteutunut useampi riski joko omaa huolimattomuutta tai ymmärtämättömyyttä, huonon tuurin tai sattuman, väärän tiedon tai tiedon puutteen vuoksi. Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyn yhteydessä voidaan siis myös kysyä, miten pit- källe yksittäisiä kansalaisia voidaan suojella riskeiltä ilman, että puututaan perusoi- keuksiin? On tietysti koko yhteiskunnan etu, että yksittäiset ihmiset ja yritykset omaa- vat korkean moraalin sekä tietävät, mitä ovat tekemässä ja kantavat vastuunsa. On kuitenkin ilmiselvää, että tähän tarvitaan myös tukea ja ohjausta oikean tiedon läh- teille ja toiminnan äärelle. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 118 8.1.3 Johtopäätökset • Jokaisen asumiseen ja rakentamiseen tai niiden (terveydelliseen) val- vontaan liittyvän osapuolen harkittu ja huolellinen toiminta ennaltaehkäi- see sisäilmaongelmia ja niistä johtuvia loukkutilanteita. • Sisäilmaongelmien vuoksi loukkutilanteisiin nähdään viranomaishaastat- telujen perusteella johtavan o tietynlainen kulutusähky tai ostokuume, jonka myötä asuntoa hankkivat eivät välttämättä harkitse ostopäätöstä tehdessään oikeita asioita o asuntokaupan yhteydessä tehtävien kuntoarvioiden ja niistä kir- joitettavien raporttien vaihtelevuus, asunnon myyntiä edistävä luonne ja vaikeatulkintaisuus o väärä tieto ja niin sanotut mutu-tuntemukset rakentamisesta, asumisesta, huollosta ja korjaamisesta. • Yhteiskunnan eri osapuolilla ja tasoilla, kuten asukkailla, yrityksillä, jär- jestöillä, viranomaisilla ja valtiolla on omat roolinsa sisäilmaongelmien ja niistä johtuvien loukkutilanteiden ennaltaehkäisemisessä. • Erityisesti tulee huomioida hyvä suunnittelu ja rakentaminen, rakennuk- sen ja asunnon kunnon ylläpito ja oikea-aikainen huolto ja korjaus. • Tarvitaan tietoa asukkaille rakennusten ylläpidosta. Lisäksi asunnon hankintaan ja asumiseen liittyvää osaamista pitää lisätä. • Kuntoarviointi- ja tutkimuskäytäntöjä parantamalla on varmistettava luo- tettavat keinot selvittää rakennuksen kunto sekä sen mahdolliseen kan- nattavaan korjaamiseen tai purkamiseen kuluvat resurssit. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 119 9 Sisäilmaongelmaisen talon ostajan ja myyjän oikeusturvan vahvistaminen lainsäädännöllä Tiina Koskinen-Tammi, Leena Laurila Suomessa tehdään vuosittain noin 14 000–17 000 rakennetun asuinpientalokiinteistön kauppaa (Maanmittauslaitos 2021). Aiemmissa hankkeissa selvitetyn perusteella on arvioitu, että Suomessa on noin 1 000 kiinteistökauppaan liittyvää riitatapausta vuosit- tain (kts. luku 9.1). Kiinteistökauppariidan kohteina ovat useimmiten vanhat omakotita- lot ja vain harvoin uudet tai uudehkot omakotitalot. Kiinteistökauppariitatilanteet liittyvät usein rakennuksessa kaupan jälkeen havaittuihin kosteus- ja mikrobivaurioihin tai esimerkiksi haitta-aineisiin, joihin puhekielessä viita- taan usein sisäilmaongelmina. Sisäilma tai sisäilmaongelma eivät ole oikeudellisia ei- vätkä samalla myöskään yksityisoikeudellisia käsitteitä. Sisäilmaan liittyvät ongelmat esimerkiksi omakotitalossa hahmotetaan, ja niitä tulee arvioida juridisesti omakotitalon juridisen luonteen eli kiinteistön virheen kautta. Riitatilanteessa tulee arvioitavaksi, onko kaupan kohteessa maakaaressa tarkoitettu kiinteistön virhe syntynyt esimerkiksi kosteus- ja mikrobivaurioiden johdosta. Kiinteistökauppariidan riski ja siihen liittyvät negatiiviset seuraamukset koskettavat sekä ostajaa että myyjää. Riitojen välttäminen on nähtävä ostajan ja myyjän yhteisenä intressinä, jossa tarkoituksessa kaupan molempien osapuolten etuna on selvittää kau- pan kohteen kunto perusteellisesti ennen kauppaa. Kiinteistökauppariitoja sekä ostajan ja myyjän oikeusturvan parantamista on selvitetty Suomessa jo aiemmissa hankkeissa, kuten ympäristöministeriön Kosteus- ja hometal- koissa (ks. luku 9.1). Tässä hankkeessa on selvitetty aiempien selvitysten jälkeen ta- pahtunutta oikeuskäytännön ja lainsäädännön kehitystä ja arvioitu sääntelytarpeita tällä perusteella. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 120 9.1 Aiemmat selvitykset asuntokauppaan liittyvästä oikeusturvasta ja niiden toimenpide-ehdotukset 9.1.1 Aiempia selvityksiä asuntokauppaan liittyvästä oikeusturvasta Asuntokaupan ostajan ja myyjän oikeusturvan parantamista sekä asuntokaupan kun- totarkastuskäytäntöjä on selvitetty aiemmin ympäristöministeriön Kosteus- ja hometal- koot -toimenpideohjelmassa vuosina 2010–2013 Asuntokaupan turvan parantaminen -hankkeessa ja Omakotitalojen kuntokatselmoinnin edistäminen -hankkeessa. Ongel- maksi havaittiin tuolloin muun muassa se, että riitatilanteissa kaupan kohteen vauriot ovat tulleet usein yllätyksenä sekä ostajalle että myyjälle. Ennen kauppaa on useim- miten suoritettu jonkinlainen kuntotarkastus tai vähintään kosteuskartoitus, mutta piile- vät vauriot eivät välttämättä tule tarkastuksessa esille. Ongelmana oli tarkastusten ta- son ja tarkastuskäytäntöjen vaihtelevuus. Tarkastajien ammattitaito, kuntotarkastus- ten laatu ja laajuus sekä suoritustapa vaihtelivat huomattavasti. Lisäksi kuntotarkas- tusraportit voivat olla maallikoille vaikeaselkoisia. Kaupan jälkeen riitatilanteita aiheu- tuu myös siitä, että ostaja ja myyjä eivät ole tietoisia kauppaan liittyvistä velvollisuuk- sistaan, kuten ostajan ennakkotarkastusvelvollisuudesta ja myyjän tiedonantovelvolli- suudesta. Asunto- ja kiinteistökauppariitojen oikeudenkäyntikulut ovat usein erittäin suuria, ja riidan lopputulos on monesti vaikeasti ennakoitavissa. Koska asunto on yleensä yksityishenkilön suurin varallisuuserä, riita vaikuttaa merkittävästi perheiden toimeentuloon ja talouteen. Riita saattaa päättyä siten, että kummallekin osapuolelle aiheutuu merkittävät taloudelliset tappiot. Asunnon arvo ja vakuusarvo voi vaurioiden johdosta romahtaa. (Lisätietoja hankkeen loppuraportista liitteineen osoitteessa http://uutiset.hometalkoot.fi/talkootiedot/asuntokauppa-ja-neuvonta/turvallisempaan- talokauppaan.html) Kosteus- ja hometalkoissa vuonna 2011 julkaistussa selvityksessä asuntokauppoihin liittyvistä käytännöistä Pohjoismaissa todettiin, että koska kuntotarkastuksen tekemi- nen suoritusohjeen KH 90-00394 mukaisesti oli vapaaehtoista, kuntotarkastus-nimellä tehtävien tarkastusten sisältö vaihteli eikä markkinoille ollut muodostunut riittävän yh- tenäistä ymmärrystä kuntotarkastuksen sisällöstä (Raksystems Anticimex 2011). FISE Oy:n KUNTO-hanke selvitti vuosina 2018–2019 asuntokaupan yhteydessä teh- tävien kuntotarkastusten tilannetta Suomessa ja asuntokauppaan liittyvien oikeusta- pausten määrää ja ratkaisuja, sekä Kosteus- ja hometalkoot -toimenpideohjelmassa tehtyjen selvitysten jälkeen tapahtuneita muutoksia. Hankkeessa todettiin, että Kos- teus- ja hometalkoissa vuonna 2013 tehdyistä toimenpide-ehdotuksista suurin osa oli VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 121 edelleen toteuttamatta, eikä tavoiteltua asuntokaupan turvan merkittävää paranta- mista ollut saavutettu. KUNTO-hankkeen selvitysten perusteella tilanne ei näyttänyt muuttuneen oleellisesti hometalkoohankkeiden jälkeen. Selvityksen mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2017 noin 15 000 kappaletta asuinpientalokiinteistöjen kauppoja (Maanmittauslaitos 2017). Arvioiden mukaan kuntotarkastus tehtiin varmuudella yli puolessa näistä kaupoista. FISE Oy:n ylläpitämässä pätevyysrekisterissä voimassa olevia asuntokaupan kunto- tarkastajan (AKK) pätevyyksiä oli vuoden 2018 lopussa 63 kappaletta. Todennäköi- sesti vain alle puolessa suoritetuista tarkastuksista kuntotarkastuksen tekijällä oli voi- massa oleva pätevyys. Alalla toimi siis suuri joukko kuntotarkastuspalveluiden tarjo- ajia, jotka eivät olleet sitoutuneet yhdessä sovittuihin suoritusohjeen KH 90-00394 mukaisiin toimintamalleihin. Ostajan ja myyjän oli edelleen vaikea vertailla markki- noilla olevia palveluja ja hankkia palveluja laatuperusteisesti. Kiinteistökauppariitojen lukumäärästä ei ollut saatavilla täsmällisiä tilastotietoja. Luku- määrää arvioitiin kuluttajariitalautakunnan ja tuomioistuinten työtilastojen pohjalta sekä Finanssiala ry:ltä saaduista suuntaa antavista laskelmista oikeusturvavakuutus- ten käytöstä kiinteistökauppariitoihin. Karkeasti arvioiden päädyttiin siihen, että Suo- messa on noin 1 000 kiinteistökauppaan liittyvää riitatapausta vuosittain. Saatujen tie- tojen valossa määrä ei näyttänyt juurikaan muuttuneen viime vuosien aikana. 9.1.2 Aiempien hankkeiden toimenpide-ehdotukset Asuntokaupan turvan parantaminen -hankkeen loppuraportissa esitettiin eri tahoille toimenpide-ehdotuksia ostajan ja myyjän oikeusturvan parantamiseksi. Ehdotukset keskittyivät kuntoarviokäytäntöjen yhtenäistämiseen ja laadun parantamiseen muun muassa pakollisilla pätevyysvaatimuksilla, kuntoarvioitsijoiden valvonnalla ja kuntoar- vion sisällön kehittämisellä. Lisäksi ehdotettiin kaupantekotapojen kehittämistä siten, että kohteen kunto vaikuttaisi kaupan ehtoihin ja kauppakirjaan otettaisiin selventäviä vastuunjakolausekkeita. KUNTO-hanke esitti, että kuntoarvioitsijoiden koulutusta ja osaamisvaatimuksia sekä pätevyyksiä uudistetaan. Nykyiset Asuntokaupan kuntotarkastaja AKK sekä Raken- nuksen kuntoarvioija PKA -pätevyydet lopetetaan, ja niiden tilalle luodaan Rakennuk- sen kuntoarvioija RKA -pätevyys, jossa on kaksi erikoistumisvaihtoehtoa. Kuntoarvioi- jan pätevyysvaatimukset otettaisiin osaksi terveydensuojelulain (1237/2013) § 49 d:n mukaista ulkopuolisten asiantuntijoiden hierarkiaa. Osaamis- ja pätevyysvaatimukset määriteltäisiin asumisterveysasetuksessa ja Valviran julkaisemassa asumisterveys- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 122 asetuksen soveltamisohjeessa. Kuntoarvioijien pätevyysvaatimuksista, hyväksyn- nästä, kuntoarvion sisällöstä, kuntoarvioijan vahingonkorvausvastuusta, valvonnasta ja pakollisesta vastuuvakuutuksesta on esitetty säädettäväksi erillinen laki. KUNTO-hankkeen toimenpide-ehdotukset ovat linjassa kosteus- ja hometalkoiden toi- menpide-ehdotusten kanssa, ja hankkeiden esitykset on koottu yhteen seuraavasti: 1. Kuntoarvioijille • Kuntotarkastajien ja kuntoarvioijien tulee hankkia uusi Rakennuksen kuntoarvioija RKA -pätevyys ja pitää pätevyyttä yllä. • Kuntoarvioijan tulee suorittaa kuntoarvio ja laatia siitä raportti uusien suoritusohjeiden mukaisesti - Kuntoarvioijan tulee arvioida kiinteistö puolueettomasti. Hänen ei tule ottaa kantaa kiinteistökaupan tekemi- seen tai siihen liittyviin juridisiin seikkoihin. • Kuntoarvioijan tulee ottaa toiminnan vastuuvakuutus. • Kuntoarvioraportit tulee säilyttää 10 vuoden ajan. 2. FISE Oy:lle (esitetty STM:n hyväksymäksi sertifioijaksi) • Asuntokaupan kuntotarkastaja AKK sekä Rakennuksen kuntoarvioija PKA -pätevyydet lopetetaan ja niiden tilalle luodaan Rakennuksen kun- toarvioija RKA -pätevyys. • Rakennuksen kuntoarvioija RKA sisältää kaksi erikoistumisvaihtoehtoa: asuinkiinteistön ja asuinhuoneiston kuntoarvioija ja suuren asuin- ja toi- mitilakiinteistön kuntoarvioija. • Rakennuksen kuntoarvioijan RKA osaamis- ja pätevyysvaatimukset määritellään KUNTO-hankkeen esittämällä tavalla, joka noudattaa Valvi- ran ohjeen osaa V (2016). • Pätevöityneistä RKA-kuntoarvioijista tulee luoda julkinen rekisteri, joka on nähtävissä sertifioijan internet-sivuilla. Rekisteristä tulee löytyä kunto- arvioijien erikoistumisalue, perustiedot ja toimialue. • Laadunvarmistusprosessiin kuuluen RKA-kuntoarvioijia tulee valvoa kä- sittelemällä heistä mahdollisesti tehtäviä valituksia. Laiminlyönnin seu- raamuksena on laiminlyönnin laadun ja vakavuuden mukaan varoitus tai pätevyyden poistaminen rekisteristä. • Laadunvarmistusprosessiin kuuluen RKA-kuntoarvioijia tulee valvoa li- säksi satunnaisin pistokokein. Jos kuntoarvioijan havaitaan puutteita tai laiminlyöntejä, seurauksena voi olla varoitus tai pätevyyden poistaminen rekisteristä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 123 3. Rakennustieto Oy:lle • Asuntokaupan kuntotarkastusta koskevat ohjekortit (KH 90-00394, LVI 01-10414, KH 90-00393, LVI 01-10413) ja kiinteistön kuntoarvion ohje- kortit (RT 103002 ja RT 103003 Asuinkiinteistön kuntoarvio), muiden kiinteistöjen ohjekortit (RT 18-11086, LVI 01-10510, KH 90-00501, RT 18-11085, LVI 01-10509, KH 90-00500, KH 90-00495, LVI 01-10487, RT 18-11061) tulee päivittää. Ohjekorttien päivitystyössä tulee huomioida seuraavat, vuonna 2013 esitetyt ja KUNTO-hankkeen esittämät asiat kuntoarviosta: • Kuntoarvioijien osaamis- ja pätevyysvaatimukset sisältyvät ohjekortteihin. • Kuntoarvion ja kuntoarvioraporttien tulee olla selkokielisiä. • Kuntoarvioraportin mallipohjan tulee sisältää tärkeimpien havaintojen yh- teenvetokohta. • Kiinteistön omistajan on täytettävä ennen arvion suorittamista esitietolo- make. Tästä voidaan poiketa vain painavasta syystä. • Kuntoarvioon (asuinkiinteistöt) sisältyy pakollisena osana arvioraportin valmistumisen jälkeen pidettävä tilaisuus, jossa arvion havainnot käy- dään suullisesti läpi kiinteistön omistajan ja mahdollisen ostajaehdok- kaan kanssa. • Kuntoarvioijan tulee mainita toimintansa vastuuvakuutus kuntoarviora- portissa. Päivitetyt ohjeet julkaistaan Rakennustiedon palveluissa. Olisi tärkeää, että tilaajan ohjeet olisivat saatavilla maksuttomina varsinkin kuluttajille. 4. Kiinteistönvälittäjille Välittäjien tulee noudattaa seuraavia toimintatapoja ja ottaa seuraavat käytännöt mu- kaan Hyvän välitystavan ohjeisiin siltä osin kuin ne eivät vielä ole ohjeissa: • Välittäjän tulee kertoa, että asuinkiinteistön kunnon selvitys on tärkeää ennen kaupantekoa. Välittäjän tulee kannustaa kaupan osapuolia selvit- tämään kohteen kunto ennen kauppaa ja suositella heille RKA-pätevyy- den omaavan arvioijan suorittamaa kuntoarviota. • Kiinteistönvälittäjän tulee suositella rekisteriä, josta pätevät kuntoarvioi- jat (RKA) löytyvät, mutta hänen ei tule suositella yksittäistä rekisterissä olevaa henkilöä tai yritystä. • Välittäjän tulee kehottaa osapuolia perehtymään kirjalliseen kuntoarvi- oon, tilaajan ohjeeseen ja osaltaan pyrkiä tarkistamaan, että osapuolet ovat saaneet sen ennen kuntoarvion suorittamista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 124 • Välittäjän tulee kiinnittää myyjän ja ostajan huomio kuntotutkimuksen teettämisen tärkeyteen, jos kuntoarvioraportissa suositeltu tai esitetty perusteellisempi kuntotutkimus on tekemättä. • Välittäjän tulee olla mahdollisuuksien mukaan mukana kuntoarviotilai- suudessa. Joka tapauksessa välittäjän tulee perehtyä kuntoarvioraport- tiin ja korostaa osapuolille raporttiin perehtymisen tärkeyttä. • Kaupan osapuolille, erityisesti ostajalle, tulee antaa riittävästi aikaa pe- rehtyä kuntoarvioraporttiin ja harkita kaupantekoa. Jos kuntoarvio suori- tetaan vasta sitten, kun ostajaehdokas on jo löytynyt, pitää ostotarjous tai esisopimus tehdä sellaisilla ehdoilla, että ostajalla on mahdollisuus kuntoarvion jälkeen vielä vaikuttaa kaupan ehtoihin tai jopa vetäytyä kaupasta. Ostajaehdokas saa oikeat tiedot kiinteistön kunnosta vasta kuntoarviosta ja -raportista. • Välittäjän tulee antaa kaupan osapuolille hyvissä ajoin Hometalkoiden laatima Tunne talosi, turvaa kauppasi -opas, jossa käsitellään kaupan osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä rakennuksen kuntoon liitty- viä juridisia seikkoja. Opas annetaan myyjälle toimeksiantosopimusta tehtäessä ja ostajaehdokkaille ennen ostotarjouksen tekemistä. Nykyistä opasta ei päivitetä pienien päivitystarpeiden vuoksi vaan vasta sitten, kun pätevyysasia on muuttunut. • Kuntoarvioraportin mallipohjaan esitetään yhteenvetokohtaa. Välittäjän tulee nostaa kuntoarvioraportin yhteenvedossa esille tuodut keskeiset havainnot ostajan ja myyjän kauppaneuvottelujen kohteeksi ja kirjata ne sovittavalla tavalla kauppakirjaan. Kauppakirjaan kirjataan muun mu- assa rakennuksen riskirakenteet ja tarkastamatta jääneet tilat sekä mai- ninta siitä, kumpi osapuoli vastaa kyseisestä seikasta, jos virheitä ilme- nee kaupanteon jälkeen. Virhevastuu voidaan kirjata sopimusehtoihin, vaikka se ei poikkeaisi lakiin perustuvasta virhevastuusta, jolloin ehto selventää asian kaupan osapuolille. 5. Kiinteistön omistajalle Kiinteistön omistajan tulee ylläpitää kiinteistöä suunnitelmallisesti ja dokumentoida huolellisesti toteutetut toimenpiteet. Tähän on apuna huoltokirja esimerkiksi pienta- loille (ympäristöministeriö 2008) (saatavissa ilmaiseksi osoitteessa https://www.ympa- risto.fi/download/noname/%7B8AD6516D-2286-47B5-95BF- FFEE826803FB%7D/119807). Isommille kiinteistöille on olemassa erilaisia sähköisiä huoltokirjasovelluksia. Asuntojen myyntitilanteessa myyjän tulee tietää tiedonantovelvollisuutensa ja ostajan puolestaan selonottovelvollisuutensa sisältö. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 125 6. Viranomaisille, ministeriöille • Rakennuksen kuntoarvioijan RKA:n osaamis- ja pätevyysvaatimukset tulee lisätä asumisterveysasetukseen ja Valviran ohjeeseen ja ne tulee huomioida MRL:n muutoksessa. • MRL:n uudistuksen nojalla tulevissa säädöksissä tulee vaatia kuntoar- vion tekemistä säännöllisen väliajoin osana kiinteistön käyttöä, ylläpitoa ja huoltoa. • Rakennuksen kuntoarvioijan RKA laatimaa kuntoarviota tulisi voida hyö- dyntää terveydensuojelulain mukaisessa viranomaisvalvonnassa. Sosi- aali- ja terveysministeriön tulisi selkeyttää olemassa olevia säännöksiä tältä osin, jotta RKA-pätevyys voitaisiin sisällyttää myös ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyyksiin sääntelyssä. • Ministeriöiden (oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö) tulee ryhtyä valmistelemaan lakia, joka säätelee rakennusten kuntoarvioijien toimin- taa. Lakiin tulee ottaa tarvittavat säännökset RKA:n pätevyysvaatimuk- sista ja hyväksynnästä, kuntoarvion sisällöstä, kuntoarvioijan vahingon- korvausvastuusta, arvioijien valvonnasta ja pakollisesta vastuuvakuutuk- sesta. Mikäli kuntoarvioijien pätevyysvaatimukset saadaan MRL:n tai TSL:n alaiseen sääntelyyn, arvioijan yksityisoikeudellista vastuuta kos- kevan lain tarve tulee erikseen harkita. • KUNTO-hankkeessa on esitetty, että kiinteistökaupan reklamaatioajan lyhentämistä 5 vuodesta tulisi selvittää. Tällä hetkellä ei ole selvää, kuinka suuri osa riidoista perustuu esimerkiksi reklamaatioajan viimei- sen vuoden aikana reklamoituihin virheisiin. • Mahdollista olisi myös muuttaa kiinteistökaupan vastuusääntely niin sa- notun Tanskan mallin mukaiseksi. Tanskan mallia on selvitetty KUNTO- hankkeessa ja erillisessä KUNTO-hankkeen selvityksessä. Jos kiinteis- tön kuntoon liittyviä riitoja halutaan vähentää, Tanskan mallin mukainen tapa olisi tehokas keino siihen. Kuntoarvion tekemisestä ja omistajan- vaihdosvakuutuksen ottamisesta seuraisi se, että myyjän vastuu kiinteis- tön virheistä raukeaisi. Kiinteistön virheitä korvattaisiin vapaaehtoisesta omistajanvaihdosvakuutuksesta. • Kuntoarvioiden tekemistä tulisi edistää ottamalla ne kotitalousvähennyk- sen piiriin. • Laajamittaisen muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan jatkohanke, jossa muun muassa kehitettäisiin uusia hyviä käytänteitä ja viestittäisiin niistä suurta yleisöä. Tällainen hyvä käytänne voi olla esimerkiksi digitaalinen järjestelmä raporttien laatimiseen, tiedon tallentamiseen ja virtauttami- seen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 126 9.1.3 Muiden Pohjoismaiden asuntokaupan kuntotarkastuskäytännöistä Vuonna 2011 julkaistun, Raksystems Anticimex Insinööritoimisto Oy:n (nyk. Raksys- tems Insinööritoimisto Oy) laatiman selvityksen mukaan Suomessa 50–80 %:ssa pientalokauppoja tehdään kuntotarkastus, kun prosenttiosuus Ruotsissa oli 90, Nor- jassa 40 ja Tanskassa 99 (selvitys löytyy osoitteesta http://uutiset.hometalkoot.fi/com- ponent/dpcontentplugin/files/download/66/Selvitys_asuntokauppoi-hin_liitty- vist%C3%A4_k%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6ist%C3%A4_pohjoismaissa.pdf). KUNTO-hankkeessa selvitettiin tarkemmin uudistettua Tanskan järjestelmää ja siitä saatuja kokemuksia. Tanskan säätelyratkaisu poikkeaa oleellisesti suomalaisesta vastuusäätelystä. Tanskassa on vapaaehtoinen kuntotarkastukseen ja omistajanvaih- dosvakuutukseen perustuva järjestelmä, jota käyttämällä myyjä välttää asuntokaup- paan liittyvän 10 vuoden vastuun asunnon piilevistä tai fyysisistä virheistä. Järjestel- män tavoitteena on ollut vähentää ostajan ja myyjän välisiä riitoja. Kiinteistötarkastus- järjestelmä on vapaaehtoinen ja se on tarkoitettu yksityishenkilöille, jotka ostavat ja myyvät asuntoja henkilökohtaiseen käyttöön (omakotitalot ja huoneistot). Jos järjestel- mää ei käytetä, myyjä vastaa kauppaa seuraavien 10 vuoden ajan sellaisista fyysi- sistä tai piilevistä vioista, jotka ovat olleet olemassa myyntihetkellä. Järjestelmään kuuluvat rakennuksen kuntotarkastus, sähköasennusten tarkastus ja tarjous omistajanvaihdosvakuutuksesta. Järjestelmän mukaan myyjän on teetettävä kuntotarkastus ja sähköasennusten tarkastus sekä esitettävä vakuutustarjous ja tar- jouduttava maksamaan puolet vakuutustarjouksen hinnasta. Ostaja puolestaan pereh- tyy kuntotarkastusraporttiin ja sähköasennusten tarkastusraporttiin ja on siten tietoi- sempi, mitä on ostamassa. Ostajalla on mahdollisuus ostaa omistajanvaihdosvakuu- tus, joka koskee virheitä, joita ei ole mainittu tarkastusraporteissa. Ostaja voi valita, haluaako hän ottaa myyjän tarjoaman vakuutuksen vai jonkun muun yhtiön vakuutuk- sen, vai ottaako hän vakuutusta lainkaan. Myyjä kuitenkin vapautuu vastuusta teetet- tyään tarkastukset, hankittuaan vakuutustarjouksen ja tarjouduttuaan maksamaan puolet vakuutusmaksusta. Vakuutus vastaa virheistä 5 vuotta. Tarkastuksia suorittavat nimetyt rakennusalan asiantuntijat, joille on määritelty päte- vyysvaatimukset. Kuntotarkastus raportoidaan keskitetyssä tietojärjestelmässä yhtei- seen raporttimuotoon. KUNTO-hankkeen saamien arvioiden mukaan ostajan ja myyjän välisiä talokaupparii- toja on Tanskassa nykyään hyvin vähän. Ostajien ja myyjän väliset riidat ovat vaihtu- neet ostajan ja vakuutusyhtiön välisiksi riidoiksi, joita käsitellään vakuutuslautakun- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 127 nassa, jonne kuluttajat ja vakuutusyhtiöt voivat tehdä valituksen. Omistajanvaihdosva- kuutuksista tehdään vuosittain noin 200 valitusta, kun voimassa olevia omistajanvaih- dosvakuutuksia on yli 200 000. Lisäksi kuntotarkastuksista voi valittaa rakennusasian- tuntijoiden kurinpito- ja valituslautakuntaan, jonne tehdään vuosittain noin 150 vali- tusta noin 70 000 raportista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuntotarkastuksen ja vakuutuksen yhdistelmä estää Tanskassa useimmat kiistat. Ostajan ja vakuutusyh- tiön välisiä riitojakin on melko vähän. Järjestelmää on arvioitu useita kertoja sen jälkeen, kun se alun perin otettiin käyttöön vuonna 1996. Viimeksi järjestelmää arvioitiin maaliskuussa 2018 Tanskan oikeusmi- nisteriön toimesta. Viimeisimmästä arvioinnista on tanskankielinen raportti. Järjestel- mää käytetään noin 60–70 %:ssa talokaupoista. Kuntotarkastus- tai vakuutusjärjestel- män sidosryhmät ovat yleensä tyytyväisiä järjestelmään ja yleisesti todetaan, että jär- jestelmä täyttää tarkoituksensa. Oikeudenkäyntien määrän kehitystä ei ole virallisesti arvioitu ennen tarkastusjärjestelmää eikä sen jälkeen. Tanskalaisten kokemus on, että järjestelmä on estänyt useimmat kiistat. Tanskalainen finanssialan etujärjestö Forsikring ja Pension (2017) on arvioinut omis- tajanvaihdosvakuutusten kannattavuutta. Joinakin vuosina vakuutusmaksut eivät ole kattaneet vakuutuksesta maksettuja korvauksia, ja joinakin vuosina ne on katettu juuri ja juuri. Vakuutus ei ole ollut kovin tuottava. Tanskassa vain 11 vakuutusyhtiötä tar- joaa tätä vakuutusta, ja osa vakuutusyhtiöistä tarjoaa vakuutusta vain vakuutuskoko- naisuuden osana. Vakuutuksen hinta on tyypillisesti 10 000–70 000 DKK (1.341– 9.387 euroa) riippuen esimerkiksi rakennuksen koosta ja rakennusvuodesta. 9.2 Nykytilanne ja yksityisoikeudelliset lainsäädäntötarpeet 9.2.1 Riitatapaukset ja niiden taustasyyt Suomessa tehtiin vuonna 2020 noin 16 400 rakennetun asuinpientalokiinteistön kaup- paa (Maanmittauslaitos 2021, tilastotietoa kiinteistökaupoista). Edellä on todettu aiem- missa hankkeissa selvitetyn perusteella, että Suomessa on noin 1 000 kiinteistökaup- paan liittyvää riitatapausta vuosittain. On hyvä muistaa, että ylivoimaisesti suurin osa kaikista omakotitalokaupoista ei riitaudu, vaan ne sujuvat turvallisesti. Kiinteistökaup- pariidan kohteina ovat useimmiten vanhat omakotitalot ja vain harvoin uudet tai uu- dehkot omakotitalot. Millään toimenpiteillä ei todennäköisesti kaikkia mahdollisia riitoja voida estää, mutta on mahdollista pyrkiä tunnistamaan riitelylle alttiit tai altteimmat ta- lot ja kohdistaa toimenpiteitä erityisesti niihin ja niistä tehtäviin kauppoihin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 128 Suuri osa kiinteistökauppariidoista aiheutuu tunnettujen riskirakenteiden vaurioista. Useimmiten kiinteistökauppariita lähtee liikkeelle siitä, että ostaja oireilee ostamas- saan asunnossa tai tekee jonkin virheeseen liittyvän havainnon, kuten hajuhavainnon jonkin aikaa asunnossa asuttuaan ja ryhtyy tämän johdosta tutkituttamaan tarkemmin rakennuksen kuntoa. Ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa ei ole tullut ilmi mitään vaurioihin viittaavaa, mutta kaupan jälkeen tehtävässä kuntotutkimuksessa ra- kenteiden sisällä todetaan piileviä vaurioita tai virheitä. Riitatapausten perusteella voi- daan arvioida, että kaupanteon kohteena olevien rakennusten kuntoa ei selvitetä tai rakennuksen kuntoon ei varauduta riittävän hyvin ennen kauppaa. Välillä rakennuk- sen korjauksiin tai riskeihin ei varauduta lainkaan. Kauppaa tehtäessä osapuolilla ei ole tietoa tai edes oikeansuuntaista käsitystä rakennuksen heti tai lähitulevaisuudessa vaatimista korjauksista, eikä niihin ole myöskään taloudellisesti varauduttu. Kaupan jälkeen todetut vauriot liittyvät usein riskirakenteisiin, joita ei ole joko havaittu lainkaan ennen kauppaa. Vaihtoehtoisesti riskirakenne on todettu kuntotarkastuksessa, mutta siinä ei ole todettu vaurioita ennen kauppaa. Riskirakenteiden vaurioituminen tulee ilmi vasta kaupan jälkeen, eikä kukaan ole siihen taloudellisesti tai edes ajatuksen ta- solla varautunut. Riskirakenteet ovat rakennusalan ammattilaiselle tuttu asia, mutta maallikolle ne voivat olla vieraita. Tämä koskee ostajan lisäksi usein myös myyjää. Omakotitalokauppa perustuu usein sekä ostajan että myyjän puolella myös tunteisiin ja mielikuviin faktojen ja mahdollisten riskien tiedostamisen sijaan. Tällöin kaupan te- kemisen kannalta tarpeellista ja hyödyllistä tietoa ei välttämättä edes etsitä, tai jos et- sitään, sitä ei omaksuta tai oteta huomioon. Saatavilla olevat kuntotarkastukset ynnä muut rakennuksen kuntoselvitykset voivat olla tosiasiallisesti riittämättömiä ja jopa harhaanjohtavia selvittämään riittävällä ta- solla rakennuksen todellista kuntoa. Kauppoja tehdään hyvin kevyilläkin selvityksillä, joita kaupan osapuolet kuitenkin voivat luulla kattaviksi. Kaupan osapuolet perustavat kaupantekopäätöksensä asiantuntemattoman tarkastuksen ja tarkastusraportin perus- teella vääriin ja puutteellisiin tietoihin. Tärkeää on ymmärtää, että kiinteistökauppariita on ongelma sekä ostajalle että myy- jälle. Kaupassa on aina kaksi osapuolta. Vaikka ostaja kiinteistön sen hetkisenä omis- tajana ja asukkaana on se, jota rakennuksessa esille tulevat ongelmat välittömimmin koskevat, on riitatilanne raskas myös myyjälle. Asuntokauppaketjuissa sama henkilö on välillä ostaja ja välillä myyjä, kun hän vaihtaa asuntoa. Näin ollen oikeusturvan pa- rantamistavoite pitää nähdä ostajan ja myyjän yhteisenä tavoitteena eikä vain ostajan oikeusturvan parantamisena ikään kuin myyjän oikeusturvan kustannuksella. Yksi ongelmien syytä ja taustoja tarkentava näkökulma on kuitenkin myös asuntokau- passa ostajan ja myyjän aivan välittömien intressien vastakkaisuus. Myyjä haluaa myydä kiinteistönsä nopeasti pois ja saada siitä rahat, kun taas ostajan etu on selvit- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 129 tää tarkemmin, millainen talo on kyseessä eikä päätyä huonokuntoisen talon omista- jaksi ja pahimmillaan homeloukkuun. Kuitenkin riitelyn mahdollisuus ja riski kosketta- vat sekä ostajaa että myyjää. Riitojen välttäminen on nähtävä ostajan ja myyjän yhtei- senä intressinä, jossa kaupan molempien osapuolten etu on selvittää kaupan kohteen kunto siksi perusteellisesti ennen kauppaa. Suuressa osassa omakotitalokauppoja käytetään kiinteistönvälittäjää. On hyvä tunnis- taa se vaara, että tosiasiallisesti huonokuntoisen kiinteistön kaupassa kiinteistönvälit- täjän ja toisaalta kaupan osapuolten edut voivat olla vastakkaisia. Välitysliike saa kau- pasta välityspalkkion ainoastaan silloin, kun kauppa syntyy. Kiinteistönvälittäjä pyrkii luonnollisesti edistämään kaupan syntymistä. Kaupan osapuolten etuna, jos jälkikätei- siä riitoja halutaan välttää, olisi kuitenkin ennen kaikkea selvittää kohteen kunto mah- dollisimman perusteellisesti jo ennen kaupan syntymistä myöhempien pettymysten ja riitojen välttämiseksi. Tällöin voi vastaan tulla myös tilanne, että järkevästi toimien tiet- tyä kauppaa ei ole syytä eikä järkevää tehdä ainakaan niillä ehdoilla (erityisesti kaup- pahinnalla), jota myyntiä aloitettaessa oli ajateltu. Rakennuksen kuntoa selvitettäessä voidaan päätyä taloudellisesta näkökulmasta päätökseen, että rakennus onkin järke- vämpää purkaa kuin sijoittaa sen korjaamiseen ja uudistamiseen. Kiinteistönvälittäjä ei tienaa kuitenkaan syntymättä jäävillä kaupoilla, ja välitysalan ansaintalogiikka ei tue kauppoja mahdollisesti estävien selvitysten tekemistä. Välitysliikkeiden toimintaa säätelevät sitä koskevat lait sekä hyvä välitystapa, joiden lähtökohta on välitysliikkeen lakisääteiset velvollisuudet sekä toimeksiantajaa että tä- män vastapuolta kohtaan ja näiden molempien tahojen etujen huomioiminen. Silti päädytään tilanteisiin, joissa välitysliike saa välittämästään kiinteistönkaupasta välitys- palkkion ja kuitenkin ostaja ja myyjä ajautuvat myöhemmin keskenään isoon riitaan pettymykseksi osoittautuneen omakotitalokiinteistön huonon kunnon vuoksi. Onko täl- laisissa tapauksissa välitystoiminnan ansaintalogiikka oikea ja oikeudenmukainen, jos ainoa kiinteistökaupasta hyötyvä taho on välitysliike? Voisiko kuitenkin olla myös väli- tysliikkeen intressi ja halu myötävaikuttaa välittämiensä kohteiden kunnon perusteelli- seen selvittämiseen, vaikka kohteen kunto osoittautuisikin joskus huonoksi? Hanke näkee asia niin, että kaikilla talokauppaan osallistuvilla tahoilla pitää olla sama intressi tässä asiassa. On myös välitysliikkeen etu, etteivät sen kautta tehdyt asuntokaupat rii- taudu. 9.2.2 Kiinteistökauppariidan ydinjuridiikka ja riitelyn ongelmat Kosteus- ja mikrobivauriot ja muut sisäilmaongelmia aiheuttavat virheet ja vauriot voi- vat olla maakaaren 2 luvun17 §:ssä tarkoitettuja laatuvirheitä. Useimmiten kyseessä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 130 on luonteeltaan salainen virhe, josta sen paremmin ostaja kuin myyjäkään ei ole tien- nyt ennen kauppaa. Myyjä vastaa salaisesta virheestä, jos kiinteistö poikkeaa salai- sen virheen vuoksi laadultaan merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää. Ky- seessä voi olla myös tiedonantovirhe, jos myyjä on antanut virheellistä tai harhaanjoh- tavaa tietoa kohteen laadusta tai kunnosta tai on esimerkiksi remontoinut kohdetta vir- heellisesti. Joissain tapauksissa kiinteistö voi poiketa kunnoltaan myös sovitusta (so- pimuksenvastaisuus). Voidakseen saada myyjältä hyvitystä kiinteistön virheen perusteella, ostajan tulee olla täyttänyt ennakkotarkastusvelvollisuutensa asianmukaisesti ennen kauppaa sekä olla reklamoinut virheestä oikea-aikaisesti myyjälle virheen tultua ilmi. Ostajalla on virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen tai jos virhe on olennainen, oikeus purkaa kauppa. Hinnanalennus on virheen seuraamuksista yleisin ja kaupan purku puoles- taan on käytännössä melko harvinainen virheen seuraamus. Ostajalla on lisäksi oi- keus saada korvaus vahingosta, jos myyjä on menetellyt tuottamuksellisesti ja aiheut- tanut tuottamuksellisella menettelyllään vahinkoa. Niin sanotun hometaloriidan lopputulos oikeudenkäynnissä on usein vaikeasti ennus- tettavissa. Riidan osapuolilla on usein erilaiset näkemykset esimerkiksi siitä, onko os- taja täyttänyt oman ennakkotarkastusvelvollisuutensa, siitä, poikkeaako kohde laadul- taan merkittävästi muista vastaavan kaltaisista ja onko salainen virhe merkittävä tai siitä, mikä on virheen oikea seuraamus. Riitajutuissa esitetään yleensä paljon raken- nusteknistä todistelua. On myös tavallista, että osapuolten asiantuntijat esittävät kes- kenään hyvin erilaisia näkemyksiä muun muassa sisäilmaongelman olemassaolosta, vaurioiden korjaustarpeesta ja -tavasta sekä korjauskustannusten suuruudesta. Enna- kolta ei voi tietää, miten tuomioistuin arvioi todistelun ja asiantuntijoiden uskottavuutta esimerkiksi korjaustavan tai -kustannusten osalta. Mikään tuomioistuimen kauppariitaan antama ratkaisu ei vielä myöskään korjaa itse taloa. Rakennus voi jäädä tyhjilleen riidan alettua, ja sen kohtalo voi olla riidan aikana ratkaisematta pisimmillään vuosikausia. Näin voi käydä tilanteissa, joissa ostaja vaatii tuomioistuimessa kaupan purkua ja tilanteissa, joissa riidellään hinnanalennuksesta, mutta ostajalla ei ole varaa korjata taloa ennen kuin saa jostain siihen rahaa. Jos hometaloriita käydään käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, voi kestää vuosikau- sia ennen kuin asiaan on saatu lainvoimainen ratkaisu. Käräjäoikeuksissa on viime vuosina panostettu paljon myös tuomioistuinsovitteluun, jossa kiinteistökauppariitaan- kin voi saada tavallista riita-asian käsittelyä huomattavasti nopeammin ratkaisun, jos asiassa päästään asianosaisten kesken sovittelussa sovintoon. Sovittelu sopii hyvin nimenomaan yksityishenkilöiden välisiin riitojen ratkaisukeinoksi, koska heillä yleensä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 131 on huonosti kykyä kantaa oikeudenkäynnin taloudellisia riskejä ja riidan ratkaisematta oleminen syö odottamattoman paljon myös asianosaisten henkisiä voimavaroja. Hometaloriitojen oikeudenkäyntikulut voivat olla jopa kymmeniätuhansia euroja per osapuoli. Oikeusturvavakuutus korvaa tyypillisesti korkeintaan noin 8 500–10 000 eu- ron kulut, joten vakuutus ei riitä kattamaan läheskään kaikkia oikeudenkäyntikuluja, jos riita-asia etenee oikeuteen saakka. Asianajokulujen lisäksi kustannuksia syntyy ra- kennusteknisistä tutkimuksista, asiantuntijalausunnoista ja todistajien palkkioista. Vä- hävaraisilla on mahdollisuus saada valtion oikeusapua joko korvauksetta tai osakor- vausta vastaan. Läheskään kaikki kiinteistöasioita hoitavat lakimiehet eivät kuitenkaan hoida kiinteistökauppariitoja oikeusavulla, koska oikeusavusta korvattava työtunti- määrä on rajattu ja tuntihinta alhainen. Tällöin kaikkea jutun eteen tehtyä työtä ei kor- vata. Oikeudenkäynnissä pääsääntö on, että hävinnyt osapuoli korvaa voittaneen oikeuden- käyntikulut. Jos kumpikaan osapuoli ei ole varsinaisesti voittanut asiaa, vaan lopputu- los on jotakin siltä väliltä, voidaan kumpikin velvoittaa pitämään omat kulunsa vahin- konaan. Joskus kiinteistökauppariitaan saattaa ostajan ja myyjän välisen riidan lisäksi liittyä myös ostajan vaatimuksia kiinteistönvälitysliikettä tai kuntotarkastusyritystä kohtaan. Jokaisen mahdollisen vastuutahon vastuu arvioidaan eri vastuuperusteiden mukaan ja kyseistä tahoa koskevan lainsäädännön perusteella. Ennalta ei voi sanoa, että kaikki riitaan liittyvät tahot olisivat vastuussa ostajaa kohtaan ja että ostajan asema olisi use- amman vastuutahon liittyessä juttuun erityisen hyvä. Monen eri vastapuolen oikeu- teen haastamisessa on moninkertainen oikeudenkäyntikuluriski, sillä vaatimusten me- nestyminen ja sen myötä myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ratkaistaan jokaisen oikeuteen saatetun vastaajan osalta erikseen. 9.2.3 Oikeustilan kehitys aiempien selvitysten jälkeen Kiinteistökauppariitojen juridinen toimintaympäristö on muotoutunut viime vuosina uu- den oikeuskäytännön myötä. Kaupan purku edellyttää, että kiinteistön virhe on olennainen. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO 2015:58 johdosta kiinteistökaupan purkamisen kynnys on käytännössä alentunut aiempaan oikeuskäytäntöön verrattuna. Kiinteistökaupan pur- kukynnyksen ylittymisen arvioinnissa huomioidaan aiempaa enemmän erilaisia argu- mentteja, jotka käytännössä usein riitatapauksista löytyvät. Jos kaupan osapuolet ei- vät ole kunnolla selvillä siitä, minkälaisesta ja minkä kuntoisesta rakennuksesta kaup- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 132 paa tehdään, on mahdollista, että kauppa puretaan kaupan jälkeen ilmenneiden piile- vien vaurioiden vuoksi. Virheen olennaisuutta arvioidaan kokonaisuutena ottaen huo- mioon muun muassa ennen kauppaa tiedossa olleet korjaustarpeet, virheiden arvioi- dut korjauskustannukset, mahdollinen viranomaisen toteama terveyshaitta ja korjaus- kustannusten lopulliseen määrään liittyvä epävarmuus. Ennakkopäätöksen taustalla olleessa tapauksessa oli tehty rintamamiestalon kauppa hyvin puutteellisen, kolme si- vua ja pohjapiirustuksen sisältäneen kuntotarkastusraportin perusteella. Kyseisessä tapauksessa voidaan todeta, että nimenomaan hyvin puutteellinen ja ammattitaidotto- masti tehty kuntotarkastus johti siihen arviointiin, että talokauppa oli tehty täysin vää- rän ja puutteellisen tiedon valossa ja tämä seikka johti kaupan purkuun. Seurauksena ennakkoratkaisusta on ollut nähtävissä, että kaupanpurkuriitojen määrä on lisääntynyt. Välillä käy kuitenkin ilmi, että selkeiden kaupan purkamisen puolesta puhuvien argumenttien olemassaolosta huolimatta myyjän vähäinen varallisuus ja jopa maksukyvyttömyys estää kaupan purun tavoittelemisen tai täytäntöönpanon käy- tännössä. Mikään ennakkoratkaisu ja oikeuskäytännön linjaus ei tuo kaupan osapuo- lille lisää rahaa virheen johdosta maksettaviin hyvityksiin. Ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuden laajuutta on linjattu kahdessa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä vuosina 2019–2020, mikä on toisaalta osittain kiristä- nyt ennakkotarkastusvelvollisuuden tulkintaa. Ennakkopäätös KKO 2019:16 selvensi kuntotarkastusraporttiin kirjattujen havaintojen ja lisätutkimussuositusten merkitystä ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuden kannalta. Tapauksessa kiinteistön ostajille oli ennen kauppaa esitetty rakennuksen kuntotarkastusraportti, jossa kuvattiin rakennuk- sessa olevia riskirakenteita ja vaurioita sekä esitettiin korjaus- ja lisätutkimussuosituk- sia. Kun ostajilla oli saamiensa tietojen vuoksi ollut erityinen syy edellyttää tutkimuksia alapohjan kunnon selvittämiseksi ennen kauppaa, ostajat eivät voineet vedota vir- heenä kaupan jälkeen havaittuihin alapohjan vaurioihin, eivätkä siihen, että rakennuk- sessa ei ollut sellaista alapohjarakennetta kuin kuntotarkastusraportissa oli ilmoitettu. Ennakkopäätöksessä KKO 2020:23 linjattiin edelleen ostajan erityisen ennakkotarkas- tusvelvollisuuden laajuutta. Ostajille oli ennen kaupan tekemistä annettu vuonna 1960 rakennetusta asuinrakennuksesta laadittu kosteusmittauspöytäkirja, jonka mukaan ra- kennuksen kellaritiloissa oli kosteutta, mutta ei kellarin päällä olevissa lattia- ja seinä- rakenteissa. Kaupan jälkeen kellarin betoniholvin yläpuolisissa välipohjarakenteissa sekä ulkoseinärakenteiden alaosissa havaittiin kosteus- ja mikrobivaurioita. Korkein oikeus katsoi, että ostajilla oli rakennuksen iän, rakennustavan ja kellarin kosteudesta saamiensa tietojen johdosta ollut aihe tarkastaa kellarin yläpuolisten rakenteiden kunto tavanomaista perusteellisemmin. He olivat kuitenkin saaneet pitää riittävinä pöytäkirjasta ilmeneviä selvityksiä, joissa kellarin yläpuoliset rakenteet oli myös pora- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 133 ten tehdyillä mittauksilla todettu kuiviksi. Ostajat eivät olleet laiminlyöneet tarkastus- velvollisuuttaan, eivätkä he siten olleet menettäneet oikeuttaan vedota kiinteistön vir- heeseen. Ennakkopäätösten 2019:16 ja 2020:23 johdosta voidaan nähdä, että ostajan ennakko- tarkastusvelvollisuuden arviointi on tiukentunut. Varsinkin 2020:23 asettaa ostajalle velvollisuuden selvittää kostean kellarin päällisten rakenteiden kuntoa ennen kaup- paa. Tämän voi nähdä vastavoimana edellä selostetulle kaupan purkukynnyksen alentumiselle. 9.2.4 Kiinteistökaupan laatuvirheitä koskevan nykylainsäädännön toimivuus Maakaaren virhevastuusääntely koostuu muun muassa laatuvirheperusteiden, ostajan velvollisuuksien ja virheen seuraamusten sääntelystä. Virhevastuusääntely on sää- detty olemaan linjassa muun virhevastuuta koskevan lainsäädännön, kuten kauppa- lain ja asuntokauppalain kanssa. Virhevastuusäännökset ovat väistämättä aina yleis- luontoisia, joten säännöksiin jää aina tulkinnanvaraa. Esimerkiksi kiinteistökaupassa virhevastuuseen vaikuttavat muun muassa ostajan ennen kauppaa saamat tiedot, os- tajan ennakkotarkastusvelvollisuus sekä se, millaisia virheitä kaupan jälkeen havai- taan. Kun tosiseikat vaihtelevat eri tapauksissa, kaupan osapuolet ja kiinteistökauppa- juridiikkaan perehtyneet lakimiehetkin voivat olla perustellusti eri mieltä siitä, miten vastuusäännöksiä tulisi kyseisessä tapauksessa tulkita. Korkeimman oikeuden ennak- kopäätöksillä on linjattu muun muassa ostajan oikeutta purkaa kauppa sekä ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuden laajuutta. Kiinteistökauppariitoja on kuitenkin hyvin monenlaisia, ja asiat ovat usein myös teknisesti monimutkaisia, joten vastuusäännös- ten soveltamisessa käytännön riitatapaukseen on edelleen paljon tulkinnanvaraa. Hometalkoissa esitettiin maakaaren vastuusäännösten selkiyttämistä, mutta tämä ei ole johtanut muutoksiin. Vastuusäännösten täydellinen selkiyttäminen ei liene edes mahdollista. Hometalkoissa esitettiin yhtenä toimenpidevaihtoehtona maakaaren enimmäisreklamaatioajan lyhentämistä 5 vuodesta 2 vuoteen, kuten on asuntokaup- palaissa. SisäTuki-hanke toteutti keväällä 2020 verkkopohjaisen kyselyn asuntokaupan ja kun- totarkastusten ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Kysely oli avoinna kaikille haluk- kaille vastaajille reilun kuukauden ajan. Vastauksia pyydettiin erityisesti riitatilanteissa mukana olleilta lakimiehiltä, kuntotarkastajilta ja muilta teknisiltä asiantuntijoilta sekä omakohtaisia kokemuksia riidoista omaavilta. Kyselystä tiedotettiin hankkeen internet- sivulla sekä muun muassa Suomen Asianajajaliiton ja Suomen Omakotiliiton uutiskir- jeissä, Talojuristit.fi-blogissa sekä sosiaalisen median kanavissa. Vastauksia saatiin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 134 107. Kyselystä (Liite 2) ilmeni, että monet kiinteistön myyjät kokevat 5 vuoden enim- mäisreklamaatioajan kohtuuttoman pitkäksi, koska ostaja voi ilmoittaa virheestä ja vaatimuksista vielä vuosia kaupan jälkeen. Tämän toi esille myös Kiinteistönväli- tysalan keskusliitto hankkeelle antamassaan lausunnossa toukokuussa 2020 (Liite 1). On sinänsä perusteltua, että asuntokaupassa ja kiinteistökaupassa on eri pituiset enimmäisreklamaatioajat, koska mahdollisten virheiden vaikutus ostajan taloudelli- seen asemaan poikkeaa niissä huomattavasti toisistaan. Asunto-osakeyhtiössä raken- teelliset vauriot ja korjaustarpeet kuuluvat lähtökohtaisesti asunto-osakeyhtiön kun- nossapitovastuulle. Kiinteistökaupassa korjauskustannukset jäävät yksin ostajalle eli kiinteistön omistajalle. Enimmäisreklamaatioajan lyhentäminen voisi mekaanisesti vä- hentää jonkin verran kiinteistökauppariitojen määrää, mutta se ei vähentäisi sisäilma- ongelmia ja voisi toisaalta heikentää kiinteistön ostajan oikeusturvaa. Joka tapauksessa virhevastuusäännösten muuttaminen ei poista sisäilmaongelmia, sillä vastuusta riidellään yleensä vasta siinä vaiheessa, kun kauppa on jo tehty ja si- säilmaongelma todettu. Sisäilmaongelmien vähentämiseksi tulisi ennemminkin kiinnit- tää huomiota siihen, mitä tapahtuu ennen kauppaa ja mitä silloin voidaan tehdä mah- dollisten myöhemmin seuraavien riitojen ehkäisemiseksi. Hankkeen käsitys on, että jos rakennuksen todellinen kunto selvitetään ennen kauppaa mahdollisimman hyvin ja osapuolet sisäistävät myös rakennukseen väistämättä ainakin jossain määrin liittyvät riskit ja toimisivat niiden mukaisesti, vältettäisiin sisäilmaongelmiin liittyvät riitatilanteet kaupan jälkeen. Huonokuntoisimmista omakotitaloista ei välttämättä edes tehtäisi sil- loin kauppaa. Mahdollista olisi kuitenkin myös muuttaa kiinteistökaupan vastuusääntely niin sanotun Tanskan mallin mukaiseksi, jota tarkasteltiin edellä mainitussa KUNTO-hankkeen sel- vityksessä. Jos kiinteistön kuntoon liittyviä riitoja halutaan vähentää, Tanskan mallin mukainen tapa olisi tehokas keino siihen. Kuntoarvion tekemisestä ja omistajanvaih- dosvakuutuksen ottamisesta seuraisi, että myyjän vastuu kiinteistön virheistä rau- keaisi. Kiinteistön virheitä korvattaisiin vapaaehtoisesta omistajanvaihdosvakuutuk- sesta. Mallissa omistajanvaihdosvakuutuksia olisi tarjolla oleellisesti enemmän kuin tällä hetkellä, ja niitä myös käytettäisiin laajasti. Virhevastuusäännösten soveltaminen ja asuntokauppariitoja koskeva oikeuskäytäntö tulevat aina jälkijunassa. Ne toisin sanoen tulkitsevat vastuuta jo tehdyissä kaupoissa eivätkä niinkään ennaltaehkäise riitoja. Jos sisäilmaongelmista aiheutuvia, pitkiä ja kalliita riitatilanteita halutaan ennaltaehkäistä, tulisi toimenpiteet kohdistaa asunto- kauppaa edeltävään aikaan ja kaupantekoon. Hanke ei koe oleellisimmaksi keinoksi riitatilanteiden ennaltaehkäisemisessä piste- mäisten muutosten tekemistä maakaaren virhevastuusäännöksiin. Maakaaren virhe- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 135 vastuusääntelyä tulisi mahdollisuuksien mukaan tarkastella myöhemmin kokonaisuu- tena ottaen huomioon vaihtoehtona myös mahdollisen Tanskan mallin omaksumisen Suomessa. 9.3 Kuntotarkastuskäytännöt ja niitä koskeva lainsäädäntötarve 9.3.1 Kuntotarkastustoiminta ja ongelmat Kuten edellä on todettu, Suomessa tehtiin vuonna 2020 noin 16 400 rakennetun asuinpientalokiinteistön kauppaa. FISE Oy:n ylläpitämässä pätevyysrekisterissä oli voimassa olevia asuntokaupan kuntotarkastajan (AKK) pätevyyksiä huhtikuussa 2021 yhteensä 69 henkilöllä, mikä on vähän. Pätevyyden omaavia kuntotarkastajia on arvi- olta paljon vähemmän kuin niitä, joilla ei pätevyyttä ole. KUNTO-hankkeen arvion mu- kaan kuntotarkastus tehtiin varmuudella yli puolessa kiinteistökaupoista. Määristä on pelkkien lukujen perusteella pääteltävissä, että todennäköisesti alle puolessa suorite- tuista tarkastuksista kuntotarkastuksen tekijällä oli voimassa oleva pätevyys. Tällä hetkellä kuka tahansa voi suorittaa kauppaa edeltäviä kuntotarkastuksia. Alalla on edelleen suuri joukko kuntotarkastuspalveluiden tarjoajia, jotka eivät suorittaneet AKK-kurssia, eikä heidän koulutuksestaan ja pätevyydestään ole tietoa tai takeita. Kaikki kuntotarkastusten tekijät eivät ole myöskään sitoutuneet kuntotarkastuksen suoritusohjeen mukaiseen toimintamalliin. Kuntotarkastusmarkkinoilla kilpailevat hyvin erilaiset ja eritasoiset toimijat keskenään. Tosiasia on, että kouluttautuneet ja tarkkoja raportteja tekevät tarkastajat kilpailevat samoilla markkinoilla epäpätevien tarkastajien kanssa. Erilaisia kuntotarkastuksia tai -arvioita teetetään suuressa osassa omakotitalokaup- poja, joten ostajien ja myyjien pyrkimyksenä on yleensä selvittää rakennuksen kunto ja tulevat korjaustarpeet ennen kauppaa. Ongelmana on, että nykyisellään ennen kauppaa tehtävien kuntoarvioiden laatu ja sisältö vaihtelevat paljon, eikä arvioiden ti- laajilla ole osaamista arvioida kuntoarvioita tai -raportteja kriittisesti. Ennen kauppaa tehtäviä tarkastuksia myydään muun muassa kuntoarvion, kuntokartoituksen ja kunto- tarkastuksen nimillä. Tarkastusraportti saattaa olla muutaman sivun raportti, johon on kirjattu silmämääräisiä havaintoja rakennuksesta ilman korjaussuosituksia tai perus- teellinen kymmenien sivujen raportti, jossa on todettu rakennuksen eri osien kunto, korjaustarpeet, lisätutkimustarpeet sekä riskirakenteet, joiden kunto on parhaassa ta- pauksessa selvitetty rakenteita avaamalla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 136 Asuntokaupan kuntotarkastukselle on olemassa ohjekortit Rakennustiedon LVI- ja KH-kortistoissa (Kuntotarkastus asuntokauppaa varten: tilaajan ohje KH 90-00393 ja LVI 01-10413, suoritusohje KH 90-00394 ja LVI 01-10414 sekä tilaussopimus KH 90023). Suoritusohjeen mukaan suoritusohje, tilaajan ohje ja AKK-tutkintolautakunnan asettamat, suoritusohjeen liitteenä olevat yleiset eettiset säännöt muodostavat yh- dessä hyvän kuntotarkastustavan kuvauksen asuntokaupan yhteydessä. Niiden tar- koitus on ollut yhtenäistää ja selkeyttää kuntotarkastustoimintaa sekä lisätä kuntotar- kastusten luotettavuutta. Läheskään kaikki kuntotarkastuksia tekevät eivät noudata suoritusohjetta ja sitä kautta hyvää kuntotarkastustapaa, koska se ei ole pakollista eikä niiden noudattamatta jättämisestä seuraa mitään. Päinvastoin niin sanotuille kiin- teistön myyntiä edistäville eli ei niin perusteellisille kuntotarkastuksille on jopa kysyn- tää. Yleensä kuntotarkastajan valitsee tai jotakuta tarkastajaa suosittelee kaupan osa- puolille kaupassa toimiva kiinteistönvälittäjä. Suuri vaikutus ei-pätevien tarkastajien tarkastusten kysynnälle on sillä, että kiinteistönvälittäjät eivät alana ja kiinteistökaup- poihin suuressa määrin kytkeytyvänä ammattiryhmänä pontevammin aja suoritusoh- jeen mukaisten tarkastusten teettämistä. Tältä osin viitataan edellä kuvattuun ristirii- taan siitä, onko kiinteistönvälittäjän etu edes teettää perusteellista kuntotarkastusta. Koska epäpäteville kuntotarkastajille on kysyntää, heitä myös toimii markkinoilla. Jo se, että kaikki kuntotarkastajat saataisiin tekemään tarkastuksensa nykyisen suoritus- ohjeen mukaisesti, olisi huomattava parannus tarkastusten sisältöön kokonaisuudes- saan. Nykytilanne on kuluttajien kannalta ongelmallinen. On tilaajan eli kuluttajan oman ak- tiivisuuden varassa selvittää, millainen koulutus ja pätevyys kuntotarkastajalla on ja missä laajuudessa kuntotarkastus suoritetaan. Kun kauppa tehdään usein jonkinastei- sella kiireellä eikä tilaaja entuudestaan tunne kuntotarkastusalaa, kuntotarkastajan pätevyys ja kuntotarkastuksen suoritustapa saattavat helposti jäädä selvittämättä. Kuntotarkastuksia tilaavilla yksityishenkilöillä ei ole riittävää osaamista tarkastusten teettämiseen ja laadunvarmistamiseen. Kuntotarkastajan pätevyyden selvittäminen on nykytilanteessa ylipäätään hyvin hankalaa, kun pakollisia pätevyysvaatimuksia ja -re- kisteriä ei ole ja vain harvalla on vapaaehtoinen AKK-pätevyys. Myös tarkastusten kil- pailuttaminen on hankalaa, kun tarkastusten sisältö ja laajuus vaihtelevat. Kuluttajalle usein tärkein valintakriteeri on tarkastuksen hinta, jolloin tullaan selvästi valinneeksi epäpäteviä ja suppeita tarkastuksia. Kuluttajilla ei ole tietämystä alan eri termeistä ja tarkastusten sisällöistä. Myös tällaista tiedottamista tulisi parantaa. Meillä vallitsee myös mentaliteetti tai uskomus siitä, että melkein kuka tahansa voi omakotitalojen asi- antuntija, vaikka esimerkiksi eri aikakausien rakennustapojen tunteminen ja tunnista- minen vaatii paljon syvällistä rakennusalan tietämystä. Monissa tapauksissa kuntotarkastuksen havaintojen pohjalta olisi syytä tehdä myös laajempi ja syvällisempi rakennuksen tai sen osan tai jonkin rakenteen kuntotutkimus. Oikeuskäytännön kehityksen johdostakin voidaan todeta, että ainakin ostajan olisi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 137 syytä teettää tai vaatia tehtäväksi kaikki lisätutkimukset, joihin kuntotarkastaja kehot- taa. Tätä ei välttämättä kuitenkaan ymmärretä. Rakenneavauksia ja mikrobimääritystä varten otettavia materiaalinäytteitä sisältävän kuntotutkimuksen aiheuttama kustannus ja laboratoriotutkimusten aikataulu saattavat vaikuttaa siten, ettei lisätutkimuksia kun- totarkastajan suosituksesta huolimatta tehdä ennen kauppaa. Lisätutkimusten tekoon kannustaisi osapuolia varmastikin se, jos kuntotarkastuksen yhteydessä annettaisiin tietoa siitä, että lisätutkimusta vaativien rakenteiden ja rakennuksen osien mahdollisiin vaurioihin ja vikoihin ei voi vedota laatuvirheenä enää kaupanteon jälkeen, jos lisätut- kimus jää ennen kaupantekoa tekemättä. Kuntotarkastajalla ja kuntotarkastusrapor- tissa tulisi olla jokin huomiota herättävämpi tapa ilmaista lisätutkimusten tarve kuin vain niiden suositteleminen ja asian jättäminen asianosaisten harkintaan. Tällainen tapa voisi olla esimerkiksi asian ilmaiseminen sanoin, kuvin, huutomerkein tai muulla sellaisella tavalla. Lisätutkimuksiin liittyy kuitenkin se harhaluulo, että rakennuksen kunto pystyttäisiin jol- lain hetkellä absoluuttisen kattavasti tutkimaan ja vielä niin, että tutkimustulos kattaisi myös rakennuksen kunnon tulevaisuudessa. Lisätutkimusten havainnot ja mittaus- tai näytteidenoton tulokset kertovat tilanteen vain tutkimushetkellä ja vain juuri tutkitusta kohdasta, jolloin millään hetkellä ei voida saavuttaa absoluuttista tietoa esimerkiksi jonkun rakenteen kunnosta. Tämän pohjalta ei voida olla varmoja siitä, ettei rakenne ole vaurioitunut eikä se tule myöhemminkään vaurioitumaan. Esimerkiksi riskiraken- teiden osalta tulisi joka tapauksessa varautua siihenkin mahdollisuuteen, että todetut riskit voivat tulevaisuudessa toteutua. Rakennukseen tulisi suhtautua myös riskien eikä vain toiveiden ja unelmien kautta. Hyvän välitystavan ohjeessa (Kiinteistönvälitysalan keskusliitto 2021) ohjeistetaan vä- litysliikkeitä kuntotarkastusten teettämiseen seuraavasti: ”Välitysliikkeen tulee kertoa toimeksiantajalle mahdollisuudesta teettää kohteessa kuntotarkastus. Hyvän välitysta- van mukaan välitysliikkeen on tällöin suositeltava asuntokaupan kuntotarkastusta, joka tehdään asuntojen kuntotarkastuksesta laadittujen, edellä mainittujen LVI- ja KH- kortistojen ohjeiden mukaan”. Hyvän välitystavan ohjeessa kuitenkin todetaan lisäksi, että “toimeksiantaja voi tietenkin vapaasti teettää muunkinlaisen kuntoon liittyvän sel- vityksen”. Jos välitysliike antaa toimeksiantajalle kuntotarkastuksia suorittavien yritys- ten yhteystietoja, tulee välitysliikkeen ohjeen mukaan antaa mahdollisuuksien mukaan useamman päteväksi arvioimansa elinkeinonharjoittajan yhteystiedot. Jos välitysliike saa suosittelemaltaan kuntotarkastusyritykseltä vinkkipalkkion tai muun korvauksen, tulee tästä hyvän välitystavan ohjeen mukaan kertoa toimeksiantajalle. Hyvän välitystavan ohje ei nykyisessä muodossaan ohjaa kiinteistönvälittäjää tiukasti esittämään ja jopa vaatimaan suoritusohjeen mukaista kuntotarkastusta, vaan jokai- sen välittäjän oman päättäväisyyden ja etiikan varaan jää se, kuinka voimakkaasti hän VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 138 sitä esittää tai ei esitä. Kun ostajilla ja myyjillä ei yleensä ole osaamista kuntotarkas- tuksen tilaamiseen, he hyvin usein luottavat kiinteistönvälittäjän suositukseen tai oh- jaukseen. Tilanteissa, joissa kuntotarkastuksen tilaa tai jotakuta kuntotarkastajaa suo- sittelee osapuolille kauppaa hoitava kiinteistönvälittäjä, voidaan nähdä ongelmia tar- kastajien ja välittäjien välisessä sidonnaisuudessa tai kuntotarkastustoiminnan ja kiin- teistönvälitystoiminnan välisessä linkityksessä. Jos kuntotarkastaja saa tarkastustöitä kiinteistönvälittäjän kautta ja kun välittäjä tienaa vain toteutuneista kaupoista, on hyvin mahdollista, että välittäjä ei suosittele perusteellista kuntotarkastajaa, jonka totuuden- mukainen arvio huonokuntoisesta talosta estäisi kaupan syntymisen. Saadakseen tar- kastustöitä kiinteistönvälittäjän kautta voi kuntotarkastajalla olla kiusaus tehdä raken- nuksen kuntoa kaunistelevia tarkastuksia ja raportteja. Kyse ei ole välttämättä hyvän välitystavan ohjeessa mainituista vinkkipalkkioista, vaan kuntotarkastustoiminnan ja välitystoiminnan välisestä linkityksestä yleisesti. Talokauppaan liittyvien toimijoiden joukosta puuttuu sellainen taho, joka lähtökohtaisesti ja voimakkaasti ajaisi perusteel- lisen kuntotarkastusten tekemistä siitä syystä, että se olisi yksiselitteisesti myös tällai- sen toimijan oma etu tai vakiotoimintatapa. Välitysalan ohjeistusta voitaisiin kehittää vähintään energiatodistuksen hankkimista koskevan ohjeistuksen suuntaan. Hyvän välitystavan ohjeen mukaisesti, jos energia- todistus rakennuksesta vaaditaan, välitysliikkeen tulee pyytää todistus toimeksianta- jalta. Jos kohteella ei ole voimassa olevaa energiatodistusta, välitysliikkeen pitää ke- hottaa toimeksiantajaa hankkimaan sellainen. Jos todistusta ei kehotuksesta huoli- matta hankita, on välitysliikkeen kerrottava sekä myyjälle että ostajalle, mikä merkitys on sillä, ettei kohteella ole energiatodistusta. Kuntotarkastusta voitaisiin ajatella sa- malla tavalla. Lähtökohtana olisi tällöin tarkastuksen teettäminen. Lisäksi energiato- distuksia eivät saa laatia ketkä tahansa toimijat. SisäTuki-hankkeen keväällä 2020 toteuttaman avoimen verkkokyselyn (Liite 2) vas- tauksissa kuntotarkastuksia pidettiin liian pintapuolisina ja sisäilmaongelmien havait- semisen kannalta usein hyödyttöminä. Useiden vastausten mukaan ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa omakotitalossa ei ollut havaittu mitään vaurioihin viit- taavaa, mutta kaupan jälkeen kuntotutkimuksessa rakenteissa paljastui laajoja vauri- oita. Joissain tapauksissa riskirakenne saattaa olla tunnistettu ja mainittu kuntotarkas- tusraportissa, mutta sen kuntoa ei ole selvitetty, eikä ole suositeltu lisätutkimuksia ra- kenteen kunnon selvittämiseksi. Tällöin mahdolliset piilevät vauriot eivät myöskään ole tulleet ilmi ennen kauppaa. Puutteelliset tai huolimattomasti tehdyt tarkastukset voivat aiheuttaa merkittävästi va- hinkoa sekä ostajille että myyjille, sillä kuntotarkastuksen tiedot vaikuttavat muun mu- assa ostopäätökseen ja kauppahintaan. Jos kuntotarkastus tehdään huolimattomasti, eikä esimerkiksi yleisesti tunnettuja riskirakenteita tunnisteta ja tutkita, kaupan osa- puolet saavat virheellisen käsityksen kaupan kohteen kunnosta, kauppaan liittyvistä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 139 taloudellisista ja terveydellisistä riskeistä sekä rakennuksen tulevista korjaustarpeista. Jos kohteesta paljastuu kaupan jälkeen piileviä kosteus- ja mikrobivaurioita, ostaja on monesti sitä mieltä, ettei olisi ostanut kohdetta edes alemmalla hinnalla, jos vauriot olisivat olleet tiedossa ennen kauppaa. Kun sisäilmaongelma tulee yllätyksenä kau- pan jälkeen eikä korjaustarpeisiin ole varauduttu, ostajalla ei ehkä ole varaa edes vält- tämättömiin korjauksiin. Hankkeen kyselyn vastausten mukaan kuntotarkastusten laatu ja sisältö on tällä het- kellä hyvin vaihtelevia. Kummankin kaupan osapuolen etuna on selvittää kohteen kunto huolellisesti ennen kauppaa, jotta mahdolliset riskirakenteet ja korjaustarpeet voidaan huomioida ennen kauppaa. Asunnon ostajien ja myyjien oikeusturvan paran- tamiseksi kuntotarkastusten laatua on parannettava ja yhtenäistettävä. Nykytilan- teesta tulisi päästä siihen, että tilaamalla kuntoarvion ennen kauppaa osapuolet saa- vat pätevän tarkastajan tekemän, perusteellisen selvityksen rakennuksen kunnosta, siihen liittyvistä riskeistä ja korjaustarpeista. Sisäilmaongelmien ja -riskien havaitseminen ennen kauppaa ja sitä kautta ostajan ja myyjän oikeusturvan parantaminen on mahdollista kuntotarkastusten laatua paranta- malla ja yhtenäistämällä. Kiinteistökauppariitojen määrä osoittaa, että nykyinen va- paaehtoinen pätevyysjärjestelmä ja kuntotarkastuksen suoritusohje eivät ole riittäviä ongelmien ratkaisemiseksi. Tällä hetkellä ei ole olemassa kiinteistökauppaan liittyvää tahoa tai mekanismia, joka voimakkaasti tai kattavasti edistäisi perusteellisten kunto- tarkastusten teettämistä. Jos joku kaupantekoon liittyvä taho hyötyy vaikka vain lyhyt- näköisestikin puutteellisista tarkastuksista, niitä teetetään, jos mahdollisuus puutteelli- siin tarkastuksiin on olemassa. Jos tarkastajalla riittää tarkastustöitä puutteellisesti niitä tekemällä, miksi hän hankkisi pätevyyttä ja suorittaisi perusteellisempia tarkas- tuksia? Aiempien hankkeiden ehdotukset kuntotarkastusten parantamiseksi eivät ole johta- neet tilanteen parantumiseen, eikä ala ole omatoimisesti saanut tilannetta kuntoon. Nykyisten vapaaehtoisten koulutus- tai pätevyysvaatimusten ja kuntotarkastuksen suoritusohjeen päivittäminen ovat jääneet odottamaan kuntotarkastajia koskevan lain- säädännön kehittämistä, koska alan resurssit ovat niukat ja koska esim. AKK-päte- vyyttä ylläpitävä FISE Oy on tukeutunut hallitusohjelman kirjaukseen kuntotarkastus- ten lakiin viemisestä. Ainakin pätevyyden omaavat tarkastajat ja pätevyyksiä ylläpi- tävä FISE Oy itse toivovat nimenomaan lainsäädäntötoimiin ryhtymistä. Nykyisin kuntotarkastajan tai kuntotarkastuksen suorittaneen yrityksen vahingonkor- vausvastuu perustuu kuluttajansuojalakiin ja yleisiin sopimusoikeudellisiin periaattei- siin. Kuntotarkastaja on vastuussa suorituksensa virheestä ja siitä aiheutuvista vahin- goista, mutta käytännössä vahingonkorvauksia on tuomittu harvoin. Jos kiinteistössä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 140 on vaurioita, ostaja esittää vaatimuksia virheiden perusteella yleensä kiinteistön myy- jälle, harvemmin kuntotarkastajaa kohtaan. Oikeusprosessit ovat kalliita, joten ostajan ei yleensä kannata taloudellisista syistä lähteä oikeuteen kahta eri tahoa vastaan. Kuntotarkastajan vastuuseen saaminen on usein myös epävarmaa. Oikeuskäytän- nössä Itä-Suomen hovioikeuden tuomiossa 29.5.2012 nro 4412 (S 11/712) kiinteistö- kauppa purettiin ja kuntotarkastaja velvoitettiin suorittamaan ostajille vahingonkor- vauksena kiinteistön kauppahinnan palautusta vastannut määrä yhteisvastuullisesti kiinteistön myyjien ja välitysliikkeen kanssa. Hovioikeus katsoi, että kaupan purkami- seen johtaneet rakennusvirheet olivat olleet ammattitaitoisen kuntotarkastajan havait- tavissa rakenteita rikkomattakin. Tarkastusta ei ollut tehty KH-kortin (suoritusohje) oh- jeistamalla tavalla. Näiden seikkojen vuoksi kuntotarkastajan ei voitu katsoa suoritta- neen tarkastusta hyvän kuntotarkastustavan edellyttämällä tavalla. Lisäksi kuntotar- kastaja oli kysyttäessä erikseen ilmoittanut ostajille, että kaupan kohteen kunto oli hyvä. Koska kuntoarvion suorittajan virhe- ja vahingonkorvausvastuusta ei ole nimenomai- sia säännöksiä kuten on esimerkiksi kiinteistönvälitysliikkeen vastuusta, kuntoarvion suorittajan vahingonkorvausvastuu koetaan epäselväksi. Hyvin yleinen käsitys on, ettei kuntotarkastajalla tai kuntotarkastusyrityksellä ole mitään vastuuta toiminnas- taan. Kuntotarkastuksen tilaajalla on sopimussuhteeseen ja kuluttajansuojalakiin pe- rustuva oikeus esittää vaatimuksia kuntotarkastusyritykselle tarkastuksen virheen pe- rusteella. Välitysliikkeen vahingonkorvausvastuun kaltainen vastuu säädettynä nimen- omaisesti kuntotarkastusyrityksen vastuuna toimeksiantajalle sekä tämän vastapuo- lelle selventäisi sitä tilannetta, jossa osapuoli, joka ei ole ollut kuntotarkastuksen ti- laaja, mutta joka kärsii vahinkoa kuntotarkastuksen virheellisyydestä, haluaa esittää korvausvaatimuksen kuntotarkastusyritykselle. Nykyään tällaista tilannetta arvioidaan vahingonkorvauslain sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausta koskevan sääntelyn perusteella. Vahingonkorvauslain 5 luvun1 §:n mukaan erittäin painavien syiden perusteella on täl- löin mahdollista saada korvausta sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yh- teydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Yleensä talokauppatapauksissa on kyse tällai- sesta vahingosta, ja sen saamiseksi tulee olla olemassa erittäin painavat perustelut. Korvauksen saajan asema tarkastuksen tilaajana tai ei-tilaajana vaikuttaa korvauksen saamiseen ja perusteluihin, joita korvauksen saamiseksi on kyettävä esittämään. SisäTuki-hankkeen kyselyssä suuri osa vastaajista oli siinä käsityksessä, että kunto- tarkastajilla ei ole tällä hetkellä lainkaan vahingonkorvausvastuuta kuntotarkastuksen virheistä tai vastuu on hyvin vähäistä. Myös osa kuntotarkastajista on virheellisesti siinä käsityksessä, ettei heillä ole minkäänlaista vastuuta tarkastuksessa havaitse- matta jääneistä vaurioista tai rakennusvirheistä, koska he eivät ole varsinaisesti ai- heuttaneet rakennuksen vaurioita tai virheitä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 141 Osassa kuntotarkastusraporteista viitataan konsulttitoiminnan yleisiin sopimusehtoihin (KSE 2013), joissa konsultin vahingonkorvausvastuu on rajattu korkeintaan konsultti- palkkion määrään, vaikka tällaisia rajoitusehtoja ei voida soveltaa kuluttajasopimuk- sissa. Vaikka tällainen vastuunrajoitusehto on juridisesti pätemätön, kuluttajat eivät sitä tiedä ja saavat ehdosta virheellisen käsityksen tarkastajan vastuusta. Vaikka kor- vausvastuu on nykyäänkin mahdollista perustaa kuluttajansuojalakiin tai sopimusoi- keuden yleisiin periaatteisiin, kuntotarkastussuorituksen virhettä ja vahingonkorvaus- vastuusta koskevat erityissäännökset selkiyttäisivät nykytilannetta huomattavasti ja olisivat omiaan lisäämään tarkastusten huolellisuutta. Hankkeen kyselyssä kolme nel- jäsosaa vastaajista kannatti kuntotarkastajan vahingonkorvausvastuun säätämistä laissa. Tilanteissa, joissa ammattitaidottomassa kuntotarkastuksessa jäävät ennen kauppaa tunnistamatta rakennuksen riskirakenteet ja vauriot, ja kaupan osapuolet päätyvät te- kemään kaupan tämän johdosta täysin väärin perustein ja edellytyksin, olisi tärkeää saada kuntotarkastaja vahingonkorvausvastuuseen myyjälle ja ostajalle aiheuttamas- taan vahingosta sekä selvennettyä, että tällainen vastuu nimenomaisesti on ole- massa. Tällöin pahimmassa tapauksessa kaupan osapuolet voivat joutua ammattitai- dottoman kuntotarkastuksen johdosta erittäin vaikeaan homeloukkutilanteeseen ja heidän taloutensa voi romuttua täysin. Kiinteistönvälitysliikkeitä koskien on ollut jo pitkään voimassa oma vahingonkorvaus- vastuun sääntely välityslaissa ja siihen liittyvä pakollisen vastuuvakuutuksen vaati- mus. Kiinteistönvälitysliikkeitä koskevia vahingonkorvausvaatimuksia esitetään ja kor- vaustuomioita annetaan jonkin verran: näin tapauksissa, joissa välitysliikkeen moitit- tava menettely on aiheuttanut kaupan osapuolille vahinkoa. 9.3.2 Alan pätevyyksiin liittyvät lainsäädäntömuutokset Suoranaisesti ostajan ja myyjän oikeusturvaan tai kuntotarkastuksiin vaikuttavia sää- dösmuutoksia ei meillä ole tehty. Sen sijaan rakennusten kuntotutkijoiden ja korjaus- suunnittelijoiden osaamisvaatimuksia ja pätevyysjärjestelmää on kehitetty maan- käyttö- ja rakennuslain sekä terveydensuojelulain muutoksilla. Myös alan koulutusta on aiempaa enemmän saatavilla ympäri Suomen. Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksella 41/2014 suunnittelijoiden kelpoisuusvaati- mukset otettiin lakiin. MRL:n nojalla on annettu valtioneuvoston asetus 214/2015, jossa on määritelty kosteusvaurion korjaustyön erityisala ja suunnittelutehtävien mää- räytyminen eri vaativuusluokkiin. Ympäristöministeriö on antanut asiasta tarkemmat ohjeet vuonna 2015. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 142 Terveydensuojelulakiin lailla 1237/2014 tehty muutos ja sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista eli asumisterveysasetus (545/2015) sekä Val- viran julkaisema Asumisterveysasetuksen soveltamisohje on selventänyt terveyshai- tan toteamista. Säädöksissä on määritelty myös terveydensuojeluvalvonnassa käytet- tävien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset. Pätevyysvaatimukset eivät koske asuntokaupan kuntotarkastuksia, mutta säännösten myötä varsinkin riitatilan- teissa on ryhdytty käyttämään enenevissä määrin sertifioituja, ulkopuolisia asiantunti- joita. 9.3.3 Kuntoarviointiin liittyvän lainsäädännön tarve Kuntoarvion suorittajien (edellä kuntotarkastajien) pätevyysvaatimuksista, kuntoarvion suoritustavasta tai kuntoarvion suorittajan vastuusta ei ole erillistä lainsäädäntöä. Kuntoarvioiden laadun parantamiseksi kuntotarkastajilla tulisi olla laissa säädetyt yh- tenäiset pätevyysvaatimukset ja valvontajärjestelmä. Kuntoarvion sisällön, tai ainakin sen vähimmäissisällön, tulisi olla säännelty. Tarkastusraportille tulisi olla sääntelyn kautta vaadittuna yhteinen raporttipohja, jotta jokaisessa yksittäisessä kuntotarkastuk- sessa tulisi käsiteltyä kaikki tarkastusta edellyttävät rakenteet, järjestelmät ja raken- nuksen osat. Tarkastusten laatua parantaisi osaltaan myös säännös kuntotarkastajan tai kuntotarkastusyrityksen korvausvastuusta. Asuntokaupan kuntotarkastuksissa on nykytilanteessa lähes samat ongelmat kuin oli asunnon terveyshaittojen selvittämisessä ja tutkimuksessa ennen kuin terveydensuo- jelulakiin lisättiin ulkopuolista asiantuntijaa koskevat säännökset (49–49 c §:t). Edellä mainittua lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessä todetaan: ”Nykyisin asian- tuntijoiden osaamisen epätasaisuus ja epäyhtenäiset tutkimustavat ja -menetelmät ovat aiheuttaneet ongelmia terveyshaittojen selvittämisessä ja poistamisessa, kun ter- veyshaittaa ovat yhdessä kohteessa selvittäneet useat asiantuntijat eri menetelmillä. Myös asiantuntijoiden osaaminen on ollut vaihtelevaa. Johtopäätökset terveyshai- toista ovat vaihdelleet asiantuntijasta ja käytetystä tutkimusmenetelmästä riippuen. Tämä on osaltaan hidastanut terveyshaittojen selvittämistä ja aiheuttanut epätietoi- suutta, ristiriitoja, luottamuspulaa osapuolten välillä ja on ollut omiaan jopa pahenta- maan terveyshaitoista kärsivien tilannetta.” (HE 76/2014.) Nämä ongelmat koskevat nykytilanteessa rakennuksen kunnon selvittämistä asuntokaupan kuntotarkastuksissa. KUNTO-hanke esitti kuntoarvioijan koulutukseen ja pätevyysvaatimuksiin täsmennyk- siä. Vapaaehtoisen pätevyyden hankkineita kuntotarkastajia on kuitenkin tällä hetkellä niin vähän, että pelkästään vapaaehtoisuuteen perustuvien pätevyysedellytysten muuttaminen ei muuta nykytilannetta. Edelleen olisi olemassa suuri joukko tarkastajia, joiden ammattitaito voi olla puutteellinen. Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisemiseksi on tärkeää, että kaikilla kuntoarvioijilla on riittävä asiantuntemus sisäilmaongelmien VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 143 aiheuttajista ja tyypillisistä rakennusteknisistä ongelmista kunkin aikakauden taloissa ja erityisesti vanhoissa pientaloissa. Nykyinen AKK-kuntotarkastuksen suoritusohje on vuodelta 2007, ja sen sisältö kaipaa päivitystä. KUNTO-hankkeessa todettiin muun muassa, että suoritusohje ei sisällä kaikkia sellaisia riskirakenteita, jotka on Kosteus- ja hometalkoissa määritelty riskira- kenteiksi. Suoritusohjetta tulisikin päivittää KUNTO-hankkeen suositusten pohjalta. Jos tarkastukset halutaan ainakin vähimmäissisällöltään yhtenäisiksi, ei pelkkä suori- tusohje kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan laki- tai asetustasoista sääntelyä tarkastuksen vähimmäissisällöstä ja tarkastusraportin sisällöstä. Kuntoarvion sisällön tulisi olla sel- lainen, että mahdollisimman monet sisäilmaongelmia aiheuttavat tekijät havaittaisiin kuntotarkastuksessa, tai ainakin tähdennettäisiin riskitekijöiden osalta lisätutkimusten tekemisen tarvetta. Kuntotarkastajan (KUNTO-hankkeessa esitetty uusi termi RKA rakennuksen kuntoar- vioija) pätevyysvaatimuksista on mahdollista säätää joko erillisessä kuntoarvioijia ja kuntoarviointitoimintaa koskevassa laissa tai osana muuta lainsäädäntöä. Maan- käyttö- ja rakennuslaissa (MRL) on säädetty muun muassa rakennushankkeen suun- nittelijoiden pätevyysvaatimuksista. Kuntoarvioijan pätevyysvaatimukset sopivat huo- nosti MRL:n systematiikkaan, koska kuntoarviointi ei liity rakennushankkeeseen eikä rakennuslupaan. Kuntoarvioijan pätevyysvaatimukset olisi mahdollista liittää myös ter- veydensuojelulain (TSL) ulkopuolisen asiantuntijan pätevyyttä koskeviin säännöksiin, kuten KUNTO-hankkeessa on esitetty. Kuntoarvioita tehdään kuitenkin pääasiassa asuntokauppojen yhteydessä, eikä kuntoarviointi liity yksinomaan TSL:n soveltamis- alaan. Tämän vuoksi pätevyysvaatimukset sopivat vain hatarasti terveydensuojelula- kiinkaan. Sääntelytarpeita liittyy siis arvioijien pätevyyteen, pätevyysjärjestelmään, tarkastuksen sisältöön ja raportointiin sekä kuntoarvion virheeseen ja kuntoarvioijan vahingonkor- vausvastuuseen. Kokonaisuus huomioon ottaen olisi perusteltua säätää rakennusten kuntoarvioijista ja kuntoarviointitoiminnasta erillinen laki, jossa säädettäisiin kaikista tarpeellisista asioista. Esimerkiksi kuntoarvioijan korvausvastuuta koskevat säännök- set eivät sovi MRL:n tai TSL:n systematiikkaan, joten ilman erillistä lakia korvausvas- tuuta ei saada selkiytettyä. Jo Kosteus- ja hometalkoiden aikaan esille nostettiin kuntotarkastustoimintaan liittyvä elinkeino-oikeudellinen näkökulma, jota toiminnalle säädettävät vaatimukset koskisi- vat. Elinkeinovapaus on turvattu perustuslaissa. Perustuslain 18 § 1 momentin mu- kaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on rinnastanut pätevyys- ja rekisteröintivaatimuk- sen luvanvaraisuuteen (henkilösertifiointi) ja tarkastellut sitä perustuslain 18 §:n 1 mo- mentissa turvatun elinkeinovapauden näkökulmasta (esim. PeVL 15/2008 vp, s. 2). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 144 Elinkeinovapauden perusoikeusasemasta johtuen sen rajoitusten säätämistä ei voida pitää itsestään selvänä. Elinkeinovapaus on perustuslain mukaisesti pääsääntö, ja toi- minnan luvanvaraistaminen on mahdollista tärkeiden ja vahvojen yhteiskunnallisten intressien puoltaessa sitä. Perusoikeuksien rajoituksilta edellytetään, että ne ovat vält- tämättömiä niillä tavoiteltavien päämäärien kannalta. Rajoitusten on oltava myös täs- mällisiä ja tarkkarajaisia. Hometalkoiden yhteydessä todettiin, että kuntotarkastustoi- minnan säätelyssä on kyse erittäin tarpeellisesta säätelystä, koska kuntotarkastus liit- tyy asuntokauppaan ja asuntomarkkinoihin ja niiden toimivuuteen sekä yksityishenki- löiden suurimman omaisuuserän ja terveyden turvaamiseen. Miksi autojen katsastus voi olla säädelty mutta ei talojen katsastus? Tulee muistaa, että myös talokaupan tekijöillä, ostajilla ja myyjillä, on perusoikeudet. Myös heidän oikeushyviään suojellaan perusoikeuksilla, mm. asuntoa, terveyttä ja omaisuutta on suojeltava. Jonkun henkilön elinkeinovapaus-perusoikeus tulee suh- teuttaa muiden henkilöiden muihin perusoikeuksiin eikä elinkeinovapaus voi olla ainoa huomioitava perusoikeus. Tällä hetkellä pätevät, asianmukaisia tarkastuksia tekevät kuntotarkastajat kilpailevat kuntotarkastusmarkkinoilla epäpätevien tarkastajien kanssa. Yleensä epäpätevät tar- kastajat tekevät tarkastuksia halvemmalla hinnalla kuin pätevät. Tarkastusalan kilpailu on epäterveellä pohjalla. Elinkeinovapauden rajoittaminen on välttämätöntä kuntotar- kastuksen kohdalla, koska ala on ajautunut hyvin pitkäaikaiseen epätyydyttävään ti- laan epäpätevien tarkastajien aiheuttaessa asiantuntemattomilla tarkastuksilla paljon vahinkoa omakotitalokaupan tekijöille. Vapaaehtoisilla keinoilla tai alan itsesääntelyllä ei ole saavutettu tilanteeseen parannusta, koska talokauppa-alalla ei ole toimijaa tai mekanismia, joka käytännössä pakottaisi vapaaehtoisesti pätevyyden omaavien tar- kastajien käyttöön. Yksittäisen asuntokaupan osapuolilla ei ole pätevien tarkastusten tilaamiseen tietoa tai osaamista ja kiinteistönvälittäjien oma ansaintaintressi saattaa olla ristiriidassa kiinteistön perusteellisen kunnon selvittämiseen tähtäämisen kanssa. Hanke näkee, että mikäli kiinteistönvälitysala alana sitoutuisi edistämään laajasti ja voimakkaasti perusteellisia kuntotarkastuksia siten, että se käytännössä johtaisi nii- den teettämiseen säännönmukaisesti ja pätevillä tarkastajilla, olisi kenties mahdollista saavuttaa lain säätämisellä tavoitellut tavoitteet vapaaehtoisilla pätevyyksillä, alan it- sesääntelyllä ja kuntotarkastuksen suoritusohjeen päivittämisellä. Kuntoarvioijalta on perusteltua vaatia erityistä pätevyyttä ja rekisterissä oloa sen vuoksi, että muutoin rakennusten kuntoarviot eivät täytä niiltä vaadittuja laatuvaati- muksia. Esimerkiksi rakennusten korjaustarpeiden ja vaurioiden arviointi vaatii riittä- vää alan ammattitaitoa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 145 Päätös kuntoarvioijan pätevyydestä ja pätevyysrekisteriin pääsemisestä sisältää mer- kittävän yksilön oikeuksia koskevan, lain soveltamiseen perustuvan ratkaisun. Julki- nen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna oi- keusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Yksityiselle toimijalle säädetyn tehtävän tulee olla riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen. Pätevyyden totea- misen tulee perustua sidottuun harkitaan. Kuntoarvioijien sertifiointi on mahdollista an- taa yksityisen toimijan tehtäväksi samaan tapaan ja samoin edellytyksin kuin tervey- densuojelulaissa säädetty ulkopuolisen asiantuntijan sertifiointi. Sertifiointiin liittyvistä päätöksistä tulee olla valitusmahdollisuus. Sertifioinnin poistaminen, jolloin toiminnan harjoittamisen jatkaminen kielletään, olisi suhteellisuusperiaate huomioon ottaen sidottu lähinnä vakaviin tai olennaisiin rikko- muksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvan saaneelle mahdollisesti annetut ke- hotukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden kor- jaamiseen (esim. PeVL 58/2010 vp, s. 5 ja PeVL 8/2012 vp s. 4) taikka henkilö ei enää muutoin täyttäisi pätevyysvaatimuksia. Ennen poistamista henkilölle on annet- tava tilaisuus korjata puute pätevyysvaatimuksissa, jos puute ei ole niin olennainen, ettei sen poistaminen ole mahdollista kohtuullisessa ajassa. Tältäkin osin sääntely voidaan toteuttaa samaan tapaan kuin terveydensuojelulaissa säädetyn ulkopuolisen asiantuntijan osalta. Pätevyyden säätämisen hyötynä on ennen kaikkea se, että rakennustekniikkaa ja -ter- veyttä tuntemattomat henkilöt eivät saisi tehdä kuntotarkastuksia, vaan että tarkastuk- sia saisivat tehdä vain pätevyyden hankkineet henkilöt. Hanke ei näe kuntotarkasta- jaksi pääsemisen tai hakeutumisen kynnyksen nousemisen lisäksi tällaisella lainsää- dännöllä olevan varsinaisia haittoja. Muihin rakennusalan tehtäviin ja rakennusalan asiantuntijatehtäviin tarkastusten lakiin vieminen ei vaikuttaisi, joten lailla säätäminen ei isossa kuvassa vaikuttaisi rakennusalan asiantuntijatehtäviin pääsyyn ja hakeutu- miseen. Välttämättömyysperiaatteen mukaisesti pätevyysvaatimukset voitaisiin rajoit- taa koskemaan asuntokaupan kuntotarkastustoimintaa, jolloin esimerkiksi taloyhtiöi- den tilaamat taloyhtiötä koskevat kuntoarviot jäisivät sääntelyn ulkopuolelle. Ministeriöiden tulee ryhtyä valmistelemaan lakia, jolla kuntotarkastustoiminta käytän- nössä tuodaan lainsäädännön piiriin ja jossa kuntoarvioijille asetetaan pätevyysvaati- mukset. Laki säätelisi rakennusten kuntoarvioijien toimintaa. Lakiin tulee ottaa tarvitta- vat säännökset arvioijan pätevyysvaatimuksista ja hyväksynnästä, kuntoarvion sisäl- löstä, kuntoarvioijan vahingonkorvausvastuusta, arvioijien valvonnasta ja pakollisesta vastuuvakuutuksesta. Mallia sääntelylle voidaan ottaa laista rakennuksen energiato- distuksesta (luku 3: energiatodistuksen sisältö, luku 4: energiatodistuksen laatija ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 146 toiminnan harjoittaminen, luku 6: valvonta sekä tietojen käsittely, säilytys ja luovutta- minen) sekä laista kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä (13–14 §:t: vastuu toimeksiantajalle ja vastuu toimeksiantajan vastapuolelle). Kuntoarvioijan sertifioinnin osalta mallia sääntelyyn voidaan ottaa terveydensuojelulaista (49–49 d §:t). Kuntotar- kastustoiminnan sääntelytarve vertautuu yhteiskunnalliselta kannalta välitysliikkeitä ja energiatodistuksen laatijoita koskevan sääntelyn tarpeeseen. Em. kiinteistönvälitysalan sitouttamisen vain pätevien kuntotarkastajien käyttöön ja perusteellisten kuntotarkastusten teettämiseen lisäksi voidaan pohtia myös muita, niin sanotusti kevyempiä sääntelyvaihtoehtoja elinkeinovapauden rajoittamiselle. Esimer- kiksi ammattinimikkeen suojaamisella voitaisiin suojata kuntotarkastajan nimike vain pätevyyden omaavien toimijoiden käyttöön. Tällöin suojatulla nimikkeellä toimivilla olisi tietty koulutusvaatimus, mutta myös muulla koulutuspohjalla voisi vapaasti tehdä kuntotarkastuksia jollakin toisella ammattinimikkeellä. Nimikkeen suojaus ei yhtenäis- täisi tarkastusten sisältöä eikä loisi kuntotarkastusraporteille yhtenäistä pohjaa tai val- vontaa. Lisäksi kuluttajien voisi edelleen olla vaikea vertailla eri tarkastusten sisältöä ja hintoja, kun tarjolla olisi edelleen sisällöltään ja tasoltaan vaihtelevia tarkastuksia. Nimikesuoja ei toisi hankkeen näkemyksen mukaan riittävää parannusta nykyisiin on- gelmiin. Jos taas säänneltäisiin vain kuntotarkastuksen sisältöä ja suoritustapaa, eikä alan toi- mijoilta vaadittaisi pakollista pätevyyttä, voitaisiin silti päätyä nykyisenkaltaisiin ongel- miin, kun todellisuudessa osaamattomat tarkastajat tekisivät laissa säädellyn kaltaisia tarkastuksia. Alan itsesääntely ei toimi, koska pätevyyden hankkiminen on vapaaehtoista eikä alan omaa sääntelyä ei ole pakko noudattaa eikä itsesääntelyn noudattaminen houkuttele alan toimijoita. Pätevyyden hankkiminen ja ylläpitäminen maksaa ja jos kysyntää ker- ran riittää ilman pätevyyttäkin ja välillä jopa nimenomaan ilmankin pätevyyttä, miksi hankkia pätevyyttä? VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 147 9.4 Toimenpide-ehdotukset ja vaikutusten arviointi 9.4.1 Toimenpide-ehdotukset Toimenpide-ehdotusten tarkoituksena on • vähentää omakotitalokauppariitoja ja niihin liittyviä haittoja sekä vähen- tää homeloukkutilanteita • parantaa kuntotarkastusten laatua, estää ammattitaidottomat tarkastuk- set, tarjota tarkastuksella nykyistä hyödyllisempää, oikeampaa ja pidem- mälle menevää tietoa rakennuksen kunnosta ja ominaisuuksista omako- titalokaupan tekijöille • tarjota taloudelliselta ja terveydelliseltä kannalta hyödyllistä tietoa oma- kotitalokaupan tekijöille ennen kauppaa, mikä mahdollistaa taloudelli- sesti ja terveydellisesti järkevien osto- ja myynti- sekä korjaus- ja jopa purkamispäätösten tekemisen • ottaa huomioon ja pyrkiä poistamaan eri osapuolten (ostaja, myyjä, kiin- teistönvälittäjä, kuntotarkastaja) intressien keskinäisistä ristiriidoista joh- tuva mahdollisuus tai tarve siihen, ettei kaupan kohteen kuntoa selvitetä mahdollisimman perusteellisesti jo ennen kaupan syntymistä. Toimenpide-ehdotukset ovat hankkeen esittämässä tärkeysjärjestyksessä seu- raavat: A) Toimenpide-ehdotus: kuntoarvioinnin sääntely lailla Säädetään kuntoarviosta ja kuntoarvioijista laki, jolla kuntotarkastustoiminta käytän- nössä tuodaan lainsäädännön piiriin ja jossa kuntoarvioijille asetetaan pätevyysvaati- mukset. Laki säätelisi rakennusten kuntoarvioijien toimintaa. Lakiin tulee ottaa tarvitta- vat säännökset arvioijan pätevyysvaatimuksista, -järjestelmästä ja hyväksynnästä, kuntoarvion sisällöstä, kuntoarvioijan vahingonkorvausvastuusta, arvioijien valvon- nasta ja pakollisesta vastuuvakuutuksesta. B) Toimenpide-ehdotus: muut toimenpiteet Edellä käsitellyn kuntotarkastustoiminnan lailla sääntelemisen lisäksi hanke näkee merkittäväksi myös muunlaiset toimenpiteet, joilla asuntokaupan turvaa voidaan pa- rantaa ja sisäilmaongelmatilanteita asuntokaupan yhteydessä ennaltaehkäistä. Edel- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 148 leen hanke näkee mielekkäimpänä teot, joilla vaikutetaan ennen kaupantekoa ajoittu- vaan aikaan, jolloin on mahdollista ennaltaehkäistä ongelmia eikä vain auttaa ongel- miin jo joutuneita. Kaikilla asuntokauppaan liittyvillä tahoilla eli kauppaa tekevillä yksittäisillä ostajilla, myyjillä, kiinteistönvälittäjillä ja kuntotarkastajilla tulisi olla tässä yhteinen intressi. Kai- killa näillä sekä myös muilla toimijoilla on mahdollisuus kehittää toimintaansa ja me- nettelyään siten, että se tukisi omakotitalokaupan tekemistä faktojen pohjalta sekä mahdollistaisi varautumisen myös asioihin, joista ei ole faktatietoa kaupantekohet- kellä. Toimintatapojen kehittäminen voi tapahtua pienin kokeiluin lainsäädäntömuutok- sia tai muita systeemimuutoksia odotellessa. Tällaisia menettelytapoja voisivat olla esimerkiksi seuraavat: Ostajat ja myyjät: Ostajien ja myyjien tulisi olla kiinnostuneita kaupan kohteen kun- nosta, hankkia tietoa, osata kysyä ja kyseenalaistaa sekä varautua taloudellisesti ra- kennuksen korjauksiin. Heidän tulisi pitää yllä omakotitalon rakentamiseen, peruskor- jauksiin ja remontteihin liittyviä asiakirjoja ja tietoja (esim. huoltokirja), perehtyä oma- kotitalojen rakenneratkaisuihin ja omakotitaloasumisen ominaisuuksiin ennalta sekä valmistautua ostamiseen ja myymiseen sekä kaupantekoon hyvissä ajoin ja kiireettä. Heidän tulisi myös selvittää korjausten tekemistä, rahoitustarpeita ja -mahdollisuuksia. Riitatilanteessa tulisi ennen pitkää ja kallista oikeudenkäyntiä selvittää sovinnon mah- dollisuus sekä käyttää mahdollisuuksien mukaan vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja, kuten sovittelua. Erilaiset palveluntarjoajat: Erilaiset palvelujentarjoajat voisivat tarjota palveluita, joilla tähdättäisiin turvalliseen asuntokauppaan. Voitaisiin tarjota ostajan rakennustek- nisen ostokonsultin tai rakennusterveysasiantuntijan palveluita sopivaa taloa etsiville. Myyntistailaus-palvelujen vastaparina tulisi olla rakennuksen rakenteisiin kohdistuvien selvitysten tekeminen. Voidaan tarjota lakimieskonsultointipalveluja asuntokauppaan valmistautumisvaiheessa sekä kouluttaa ja neuvoa eri tahoja asuntokauppavalmen- nuksen tai ”omakotitalokaupan ajokortti” -tyyppisten palveluiden muodossa mahdolli- sesti myös verkkovälitteisesti ja kustannustehokkaasti. Kiinteistönvälittäjät: Kiinteistönvälittäjien tulisi edistää kiinteistön kunnon ja mahdol- listen riskien asianmukaista selvittämistä, eikä kaupantekoa tulisi kiirehtiä tämän asian kustannuksella. Välittäjien tulisi kannustaa kaupan osapuolia (ostajia) varautumaan myös riskeihin. Alan pitäisi toimia niin, ettei lähtökohtaisesti intressiristiriitaa ole kaupan osapuolten (ostaja ja myyjä) ja kiinteistönvälittäjän välillä, jotta kaupan kohteen todellisen kunnon VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 149 selvittäminen ei nähtäisi jonkun kaupan osapuolen etujen vastaisena. Kiinteistönvälit- täjien tulisi myötävaikuttaa voimakkaasti siihen, että käytettäisiin vain päteviä kunto- tarkastajia ja tehtäisiin vain perusteellisia kuntotarkastuksia. Välityspalkkion veloitusmallia voisi kehittää niin, että se ei kytkeytyisi ainoastaan kau- pan syntymiseen. Välittäjien asiantuntijuutta tulisi korostaa ja nostaa kilpailuvaltiksi ja ammattietiikkaa kehittää. Kuntotarkastajat: Kuntotarkastajien tulisi selvittää ammattitaitoisesti ja perusteelli- sesti kiinteistön kunto, ominaisuudet ja tulevat korjaustarpeet sekä raportoida ja selos- taa ne kaupan osapuolille ymmärrettävästi. Heidän tulisi saada osapuolet teettämään tarpeeksi laaja tarkastus, mukaan lukien tarpeelliset lisätutkimukset kuntotutkimustoi- menpiteineen. Kuntotarkastusraporttipohjaa tulisi kehittää esimerkiksi käyttöikään, ris- kirakenteisiin, kokonaisriskeihin liittyvillä taulukoilla ja yhteenvedoilla. Pankit: Pankkien tulisi kiinteistökauppojen rahoittajan roolissa hoitaa ostajien talou- dellista valmennusta ja tehdä oman talouden stressitesti ottaen huomioon muun mu- assa rakennuksen elinkaari ja riskirakenteet. A)- ja B)-esitysten lisäksi hanke esittää harkittavaksi myös seuraavia toimenpi- teitä: C) Toimenpide-ehdotus: kiinteistökaupan virhesääntely lailla Mahdollisesti Tanskan mallin mukaisen vastuujärjestelmän kehittäminen ja siihen liit- tyvien omistajanvaihdosvakuutusten saatavuus ja laajamittainen käyttäminen. Malli poikkeaisi merkittävästi nykyisestä vastuusääntelystä ja edellyttäisi ensin perusteel- lista selvitystä. D) Toimenpide-ehdotus: taloudellisen avustamisen keinot Asuntokauppariita- ja sisäilmaongelmatilanteessa olevien taloudelliseksi tukemiseksi on esitetty eri aikoina luotavaksi erilaisia avustuksia sekä jonkinlaista rahastoa eli suo- raa rahallista tukea, jolla avustettaisiin suoraan tukalassa taloudellisessa tilanteessa olevia henkilöitä ja perheitä. Tällaiset avustamisen muodot vaatisivat ennen kaikkea suoraa rahoitusta. Avustusten jakaminen edellyttäisi myöntämiskriteerien, -prosessin ja -järjestelmän luomisen. Rahastomallissa ajatuksena on ollut se, että jokaisesta talo- kaupasta maksettaisiin maksu rahastoon, joka jollain kriteereillä maksaisi avustusta määritellyissä ongelmatilanteissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 150 Suoraa rahallista tukea jakavat järjestelmät auttaisivat ongelmatilanteessa olevia, mutta eivät ennaltaehkäise ongelmatilanteiden syntymistä. Pahimmillaan merkittävä rahallinen tuki voisi johtaa huolettomampaan kaupantekoon ja suurempaan riskinot- toon kuin nykyisin. Mikäli tällaiselle avustusjärjestelmän luomiselle ja tuen myöntämi- selle järjestyisi rahoitus, voitaisiin myös tällä tavoin auttaa sisäilmaongelmista kärsi- viä. 9.4.2 Ehdotusten vaikutusten arviointi A) Vaikutusten arviointi toimenpide-ehdotukselle: kuntoarvioinnin sääntely lailla Taloudelliset vaikutukset, elinkeinovaikutukset ja muut vaikutukset kuntotarkastus- alalle Kuntoarvioitsijoita koskeva lainsäädäntö yhdenmukaistaa tarkastusten laatua ja pois- taisi alalta pätemättömiä toimijoita, mikä parantaa asuntojen ostajien ja myyjien oi- keusturvaa. Kuntotarkastusyritysten kannalta tämä parantaa tervettä kilpailua. Kuntoarvion sisältövaatimukset ja kuntoarvioijien sertifiointi ja valtakunnallinen rekis- teri vähentävät sellaisten toimijoiden työmahdollisuuksia, joiden ammattitaito ja päte- vyys eivät täytä niitä edellytyksiä, joita tosiasiallisesti vaaditaan rakennuksen kunnon ja muun muassa sisäilmaongelmien arvioimiseksi. Eräs esityksen keskeisimmistä ta- voitteista on vähentää epäpätevien konsulttien käyttämistä asuntokauppojen kuntoar- vioinnissa. Alalla toimii runsaasti toimijoita, joilta puuttuu relevantti koulutus. Laki kan- nustaa epäpätevien henkilöiden hakeutumista tarvitsemaansa lisäkoulutukseen. Voi myös olla, että tällä hetkellä epäpätevät toimijat eivät pakollista pätevyyttä hankkisi vaan he hakeutuisivat muihin tehtäviin. Pätevyysvaatimukset ja vahingonkorvausvel- vollisuudesta säätäminen voisivat vähentää alan houkuttelevuutta joidenkin toimijoi- den silmissä. Luvussa 9.3.3 on arvioitu ehdotuksen vaikutuksia elinkeinovapauden kannalta. Vaikka ehdotus rajoittaa jossakin määrin elinkeinonvapautta, rajoituksia on pidettävä välttä- mättöminä. Alan itsesääntely ja muut vapaaehtoiset toimenpiteet eivät ole vähentä- neet sisäilmaongelmiin liittyviä riitatilanteita tai tuoneet kuntoarviointikäytäntöihin muu- tosta. Pätevyysvaatimuksista aiheutuu varsinkin aluksi huomattavaa koulutustarvetta. Jotta päteviä kuntoarvioitsijoita olisi saatavilla kaikkialla Suomessa, koulutusta on oltava saatavilla ympäri Suomen, esimerkiksi etäyhteyksien avulla. FISE Oy:n pätevyysrekis- terissä olevien kuntotarkastajien määrä tiedetään, mutta muiden tarkastajien määrää VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 151 ei. On vaikea sanoa, moniko joutuisi hakemaan pätevyyttä pystyäkseen toimimaan alalla tai moniko lopettaisi alan työt, koska ei haluaisi hakea pätevyyttä. Pätevyysvaatimuksille tulisi olla kohtuullinen siirtymäaika, jotta alan toimijoilla on mah- dollisuus hankkia mahdollisesti tarvitsemansa lisäkoulutus ja hakea pätevyyttä. Kuntoarvioiden laadun parantaminen voi lisätä kuntoarvioiden kysyntää kiinteistökau- pan yhteydessä. Tämä voi lisätä alan työllisyyttä. Kuntoarvion kehittäminen voi myös lisätä kehitystyötä yrityksissä ja johtaa uusiin innovaatioihin, kun kuntoarvion laatimi- seen kehitetään sopivia työkaluja ja ohjelmistoja. Kuntoarvion vähimmäissisällön määritteleminen ja pätevyysvaatimukset saattavat joko nostaa tai laskea kuntoarvioiden hintoja. Kuntoarvioijien pakolliset pätevyysvaati- mukset edellyttäisivät lisäkoulutusta osalle kuntoarvioijista. Tästä aiheutuisi tarkasta- jille kustannuksia, jotka voisivat heijastua tarkastusten hintoihin. Erilaisten kuntotarkastusten yleinen hintataso saattaa nousta, jos halvimmat ja sup- peimmat tarkastukset jäisivät pois markkinoilta. Toisaalta tarjolla olevat kuntoarviopal- velut olisivat laadukkaampia ja sisällöltään vastaavan kaltaisia, mikä helpottaisi hinto- jen vertailua ja kuntoarvioiden kilpailuttamista. Kilpailu on omiaan laskemaan hintata- soa. Yhteiskunnalliset vaikutukset ja muut taloudelliset vaikutukset Vanhojen kiinteistöjen haluttavuus ja arvo saattaisivat laskea. Tietyt hyvin huonokun- toiset tai vanhat kiinteistöt eivät välttämättä mene enää kaupaksi kuin ehkä hyvin edullisella hinnalla, mikä johtaa siihen, että myyjä joko asuu talossa elämänsä lop- puun asti itse tai purkaa rakennuksen ja myy sen jälkeen pelkän tontin tai purkukun- toisen rakennuksen tontin hinnalla, josta purkukustannukset vähennetään. Voi syntyä kahdet markkinat: hyväkuntoiset ja huonokuntoiset omakotitalot. Hyväkuntoisten talo- jen hinnat voivat entisestään nousta huonokuntoisten talojen hintojen laskiessa. Vaikutukset todennäköisesti vaihtelevat eri alueilla. Asunto- ja kiinteistömarkkinoilla hintoihin vaikuttavat markkinatilanne alueella, kohteen tarkempi sijainti sekä lukuisat muut seikat. Näiden joukossa ovat kohteen kunto ja korjaustarpeet. Yksilölliset osta- jien arvostukset ratkaisevat kussakin tilanteessa sen, mikä painoarvo eri tekijöillä on yleensä vapaasti markkinoilla määräytyvässä hinnassa. Etenkin muuttotappioalueella saattaa olla vaikeaa saada huonokuntoisia kiinteistöjä kaupaksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 152 Laajuudeltaan toisiaan vastaavien kuntoarvioraporttien myötä myytävien kohteiden kuntoa voidaan helpommin vertailla. Tällä on vaikutusta asunto- ja kiinteistömarkki- noilla kohteiden kysyntään ja hinnanmuodostukseen. Tähän myös pyritään, koska täl- löin markkina-arvo kannustaa rakennuksen ylläpitoon. Asianmukainen kuntoarvio edistää rakennusten suunnitelmallista ylläpitoa ja ennalta- ehkäisee vaurioiden ja sisäilmaongelmien syntyä. Asuinrakennusten korjausrakenta- minen lisääntyy ja korjausvelka vähenee. Kuntoarvioiden laadun parantaminen edis- täisi todennäköisesti ajoissa tehtyä korjausrakentamista, kun tulevat korjaustarpeet tulisivat rakennusten omistajien tietoon ajoissa. Kun sisäilmastosta ei aiheudu riskejä ihmisten terveydelle, sairastavuus vähenee. Oikeusturvavakuutuksia käytettäisiin ja niistä maksettaisiin korvauksia nykyistä vä- hemmän, jos riidat vähenisivät. Tämä saattaa pitkällä aikavälillä alentaa vakuutusten hintoja, mikä hyödyttäisi kaikkia vakuutuksen ottajia. Kiinteistökauppariitojen väheneminen voi vähentää lakimiesten työmäärää sekä tar- vetta kaupan jälkeen tehtäville rakenteellisille kuntotutkimuksille, joita tekevät tällä hetkellä muun muassa rakennusterveysasiantuntijat ja rakennusten kuntotutkijat. Toi- saalta lakipalveluiden ja kuntotutkimusten kysyntä ennen kauppaa voi lisääntyä. Valtiontaloudelliset vaikutukset ja vaikutukset viranomaisten toimintaan Kuntoarviojärjestelmä vaatisi pätevyyksiä myöntävän ja valvovan tahon nimeämisen ja sen riittävän resursoinnin. Sertifiointi voidaan antaa yksityisen tahon tehtäväksi, mikä vähentää viranomaisresurssien tarvetta. Sertifiointia koskevasta päätöksestä tu- lee kuitenkin voida valittaa viranomaistaholle ja edelleen hallinto-oikeuteen. Rakennuksen kunnon ja mahdollisten vaurioiden huolellinen selvittäminen ennen kauppaa vähentää altistumista mahdollisille mikrobivaurioille ja niistä aiheutuville ter- veyshaitoille. Tämä voi säästää terveydenhuoltomenoja ja vähentää sairauspoissa- oloja. Riitojen väheneminen vähentää tuomioistuinten ja kuluttajariitalautakunnan sekä ku- luttajaoikeusneuvojien kuormitusta ja tuo säästöjä. Riitojen väheneminen pienentää myös oikeusavun kustannuksia. B) Vaikutusten arviointi: muut toimenpiteet Ehdotetut muut toimenpiteet voivat osaltaan edistää rakennuksen todellisen kunnon ja mahdollisen sisäilmaongelman selvittämistä ennen kauppaa, jolloin ne vähentävät VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 153 myös kaupan jälkeisiä riitatilanteita. Vaikutukset ovat tällöin saman suuntaisia kuin edellä kohdassa A) kuvatut vaikutukset. Kohdassa B) ehdotetut toimenpiteet perustuvat vapaaehtoisuuteen, joten niiden toteu- tuminen riippuu kiinteistökaupan osapuolista sekä kiinteistönvälittäjistä, kuntotarkasta- jista ja muista toimijoista. Jo Kosteus- ja hometalkoissa annettiin vastaavan kaltaisia suosituksia sekä pyrittiin tiedottamaan rakennuksen kunnon selvittämisen tärkey- destä. Tämä ei ole merkittävässä määrin vähentänyt riitoja tai sisäilmaongelmia, joten näitä toimenpiteitä ei voida yksistään pitää riittävinä ongelman ratkaisemiseksi. C) Vaikutusten arviointi: Tanskan malli Tanskan mallin mukainen, vapaaehtoiseen omistajanvaihdosvakuutukseen perustuva järjestelmä vähentää todennäköisesti merkittävästi ostajan ja myyjän välisiä riitoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia sekä oikeuslaitoksen kuormitusta. Mikäli omistajanvaihtovakuutukset yleistyvät niin sanotun Tanskan mallin mukaisesti, vakuutuksen ottamisesta aiheutuu lisäkustannuksia asuntokaupan yhteydessä. Tans- kan mallin mukaisesti maksu jaettaisiin ostajan ja myyjän kesken. Tällainen vakuutus- tarjonta on Suomessa tällä hetkellä vähäistä, mutta mallin käyttöönotto oletettavasti lisää tarjontaa merkittävästi, jolloin myös hinnat voivat laskea. Malli poikkeaa huomattavasti Suomen nykyisestä järjestelmästä. Mikäli virhevastuu- säännöksiä halutaan muuttaa Tanskan mallin suuntaan, tämä vaatisi erillisen, laa- jan selvityksen vaikutusarvioineen. D) Avustukset Mahdolliset avustukset sisäilmaongelmista kärsiville vaativat avustuksista päättävän viranomaistahon ja riittävät resurssit hakemusten käsittelyyn ja myöntämiseen. Mahdollinen rahasto, johon maksetaan maksu asuntokaupan yhteydessä, nostaa asuntokaupan kustannuksia. Rahaston hallinnointi vaatii viranomaistahon ja riittävät resurssit hakemusten käsittelyyn ja avustusten myöntämiseen. Voisi olla ongelmallista määritellä kriteerit avustuksen oikeudenmukaiselle jakamiselle ja varmistaa se, että kerätyt maksut riittävät kriteerit täyttäville hakijoille. Avustusten tai rahastojen avulla ei pystytä ennaltaehkäisemään sisäilmaongelmia, mi- käli niillä autettaisiin vasta homeloukkutilanteessa olevia. Avustukset saattaisivat jopa kannustaa asuntokaupassa tarpeettomaan riskinottoon tai tarkoitukselliseen huono- kuntoisen rakennuksen ostamiseen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 154 10 Tukimuodot Tässä luvussa kerrotaan tiivistetysti tämän selvityksen perusteella nousseet ehdotuk- set soveltuvimmista tukimuodoista yksityisten omistamien asuinrakennusten sisäilma- korjauksiin, homeloukkuun jääneille ja sisäilmasta oireileville. 10.1 Sisäilmakorjaukset ja homeloukut 10.1.1 Ammattilaisten löytäminen Hengitysliiton sisäilma- ja korjausneuvontaan ja Asumisterveysliitto AsTe ry:n neuvon- taan tulee paljon yhteydenottoja koskien luotettavien rakennusten tutkimiseen ja kor- jaamiseen liittyvien ammattilaisten löytämistä. Yleinen kysymys kuuluu: mistä löydän luotettavan ja osaavan kuntotutkijan, korjaussuunnittelijan, korjausrakentajan tai muun ammattilaisen? Järjestöt tai viranomaiset eivät suosittele yksittäisten yritysten palveluita. Sen sijaan kysyjille kerrotaan esimerkiksi, että ennen kuntotarkastuksen tilaamista kannattaa sel- vittää, onko kuntotarkastajalla myös pätevyys tehdä tarkempia rakennetutkimuksia ja tutkimustulosten tulkintoja. Rakennusterveysasiantuntijoilla on pätevyys tehdä sekä kuntotutkimuksia että tulkita tutkimustuloksia. Henkilösertifioidut rakennusterveysasi- antuntijat löytyvät Eurofins Expert Services Oy:n verkkosivuilta osoitteesta www.sertifikaattihaku.fi. Kuntotarkastuksissa ja kuntotutkimuksissa tulisi käyttää FISE:n hyväksymiä asuntokaupan kuntotarkastajia (AKK). FISE Oy on rakennus-, LVI- ja kiinteistöalalla toimiva, henkilöpätevyyksiä toteava ja niiden kehittämiseen kes- kittyvä yritys, joka muun muassa ylläpitää pätevyysrekisteriä. Vaikka edellä kuvatut pätevyysrekisterit ovat olemassa, ei kuluttaja välttämättä pysty pelkästään niiden avulla päättelemään, kuka olisi omassa ongelmatilanteessa paras asiantuntija. Rekistereissä ei myöskään mainita, kuka ammattilaisista on käytettävissä pientalojen ja asunto-osakeyhtiöiden sisäilmaongelmissa. Ammattilaisen valinnan tu- eksi kuluttajat tarvitsevat neuvontaa ja opastusta sekä listauksen kriteereistä, jotka luotettavan toimijan tulee täyttää. Lisäksi asiantuntijan kohdalla rekisterissä tulisi lu- kea, minkä tyyppisten kohteiden (pientalot, asunto-osakeyhtiöt, julkiset rakennukset) parissa asiantuntija toimii. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 155 10.1.2 Neuvonta ja opastus Kuluttajien kuntotutkimusten ja korjaussuunnitelmien tilaajaosaamista on lisättävä ja toimeksiantosopimuksen sisältöön on saatava neuvontaa. Järjestöt antavat puoluee- tonta ja yleisellä tasolla olevaa sisäilma- ja korjausneuvontaa kansalaisille sekä ohjaa- vat oikeiden toimintatapojen pariin. Järjestöt eivät kuitenkaan voi tehdä yksilöityjä kun- totutkimuksia tai korjaussuunnitelmia. Kunnissa toimi aiemmin korjausneuvojia, joilla oli rakennusalan koulutus ja jotka opastivat ja neuvoivat kuntalaisia. Nykyään kaikki asiantuntijaneuvonta on sääs- tösyistä poistettu. Kansalaisille suunnattuja korjausrakentamiseen liittyviä neuvonta- ja opastuspalveluja tulee kehittää. Rakentamismääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat perustuneet eri vuosikymmeninä aina sen hetkiseen parhaaseen tietoon. Rakentamismääräysten noudattamisesta huo- limatta on myöhemmin todettu ongelmia rakennusten rakenteissa. Riskirakenne on yleensä rakentamisajan määräysten ja ohjeiden mukainen, ja rakenteen vaurioitumis- riski on huomattu vasta jälkikäteen. Tämän jälkeen rakenteen käytöstä on luovuttu. Riskirakenne ei ole aina vaurioitunut, mutta sillä on suurempi riski vaurioitua. Mää- räysten noudattaminenkin on siis voinut johtaa virheellisiin rakenteisiin, joista on seu- rannut merkittäviä ongelmia, jotka ovat saattaneet aiheuttaa ihmisille loukkutilanteita. Tällä hetkellä on saatavilla tietoa eri vuosikymmenten saatossa tehdyistä, sen aikais- ten määräysten mukaisista virheratkaisuista, joten asunnon ostajien voi olettaa selvit- tävän yhdessä pätevän kuntotutkijan kanssa asunnon kuntoa suhteessa rakentamisen aikakauteen. Mutta mikä on tilanne niiden kiinteistön omistajien kohdalla, jotka ovat asuneet asunnossa alusta lähtien? Onko heillä riittävästi tietoa riskirakenteisen asun- non kunnon ylläpitämisestä ja mistä tietoa voi saada, jotta riskirakenteet eivät reali- soidu ongelmiksi? Neuvontaa ja opastusta myös riskirakenteiden korjaamisesta on taattava niitä tarvitseville ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. 10.1.3 Avustukset ARAn olemassa olevat avustukset asunnon kuntotutkimukseen ja perusparannuksen suunnitteluun noudattavat ongelmia ennaltaehkäiseviä periaatteita. Vaikeimmassa asumisterveysloukussa jo olevien auttamiseksi suositellaan ihmisen omaa vastuunot- toa korostavaa ja väärinkäytöksiä rajoittavaa, valtion takaamaa pitkäaikaista korjaus- lainaa, jonka ehtona on perusteellinen kuntotutkimus ja perusparannuksen suunnit- telu, joihin voi saada nykyistä ARAn myöntämää avustusta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 156 10.2 Sisäilmasta oireilevat Sisäilman epäpuhtauksia on monenlaisia. Niistä tietyt lisäävät joidenkin sairauksien, kuten astma, keuhkosyöpä, sydän- ja verisuonitaudit riskiä (ks. luku 4). Riski on osoi- tettu ryhmätasolla, minkä takia ennaltaehkäisyyn tähtäävät toimet, kuten riskirakentei- den tunnistus ja korjaus, on ratkaisevaa. Yksilötasolla syy-yhteyden osoittaminen si- säilmatekijöihin on erittäin haastavaa, usein mahdotonta. Sairauksia tunnistetaan ja hoidetaan niistä annettujen hoitosuositusten mukaisesti riippumatta siitä, mistä sai- raus on syntynyt, minkä takia tässä keskitytään sisäilmaan liitettyyn oireiluun. Sisäilmaan liitetty oireilu on hyvin yleistä ja pääosin lievää. Kun vajaa viidesosa suo- malaisista aikuisista raportoi saaneensa viimeisen vuoden aikana oireita sisäilmaan liittyen, vakavia oireita oli saanut 1–2 %. Suunnilleen yhtä moni oli käynyt lääkärissä oireilun takia (Koponen ym. 2018, Salmela ym. 2019). Pitkittynyt oireiluherkkyys on vielä harvinaisempaa, sitä esiintyy ehkä 0,2 %:lla suomalaisista (Frilander ym. 2018). Koska oireilun syyt ja seuraukset vaihtelevat voimakkaasti, myös tukimuodot pitää räätälöidä kohderyhmän mukaan. Jos oireilu liittyy työpaikan sisäilmaan, käytössä on useita tukimuotoja, kuten sisäym- päristön laadun ja viihtyisyyden parantaminen, oireiden ja sairauksien huolellinen sel- vittäminen ja hoito työterveyshuollossa, työn muokkaaminen väliaikaisesti osana muuta työkyvyn tukea ja vuorovaikutteinen viestintä. Jos oireilu tapahtuu omassa asunnossa, oireileva voi jäädä oireidensa kanssa hyvin yksin. Tällaisessa tilanteessa perusterveydenhuolto auttaa oireiden selvittämisessä ja mahdollisen sairauden hoi- dossa. Rakennukseen liittyvien tukitoimien lisäksi (ks. 10.1) kaikkien oireilevien tukemiseksi tulisi vielä nykyistä paremmin varmistaa, että saatavilla on helposti, vapaasti ja ym- märrettävässä muodossa luotettavaa ja tutkittua tietoa sisäilman ja sisäympäristöjen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin sekä viihtyvyyteen ja työ- ja toimintakykyyn. Mm. tutkimuslaitosten ja alalla toimivien järjestöjen verkkosivujen saavutettavuudesta ja ajantasaisuudesta tulee huolehtia. Rakennus- ja kiinteistöalan ammattilaiset ovat oireilevan tyypillinen keskeinen tiedon lähde, joten mm. heidän osaamistaan aiheesta tulisi vahvistaa. Sisäilmalähtöisen tiedon lisäksi oireilevan omien oireiden tulkinnan helpottamiseksi tulisi lisätä tietoa oireilusta sekä tuottaa vapaasti saatavilla olevia toi- mintaohjeita oireisiin ja oireiluherkkyyteen vaikuttamisen keinoista. Terveydenhuollon osaamista sisäilman terveysvaikutuksista ja oireiluun vaikuttavista monista tekijöistä tulisi vahvistaa koulutuksella. Terveydenhuollossa kaivataan lisäkei- noja erityisesti pitkittyneeseen oireiluherkkyyden hoitoon. Sisäilmasta oireilevien VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 157 hoito- ja palvelupolkuja tulisi selvittää ja kehittää parhaiden toimintamallien mukai- sesti. Myös kouluterveydenhuollon ja neuvolan hyvät käytännöt ja prosessit tulee sel- vittää. Yhteistyötä tulisi lisätä ja kehittää perusterveydenhuollon, ml. työterveyshuolto, ja erikoissairaanhoidon ja kuntoutustoimijoiden välillä sekä kunnan terveydensuojelun kanssa. Lisäksi eri toimijoiden rooleja ja vastuunjakoa tulisi selkeyttää. Erityisen haastava kokonaisuus on pitkittynyt oireiluherkkyys, jonka taustalla on usein toiminnalliset mekanismit. Silloin kyseessä eivät ole altisteiden vaikutukset elimistöön, vaan keskushermostosta ohjattujen säätelyjärjestelmien häiriintyminen. Tällaisia häiri- öitä ovat mm. ympäristöherkkyydet (ml. monikemikaali- ja sähköherkkyys ja tuulivoi- maherkkyys), mutta myös monet muut. Toiminnallisten häiriöiden tunnistus on paran- tunut, mutta hoito ja tuki ovat vasta muotoutumassa. Toiminnalliset häiriöt voivat olla erittäin invalidisoivia ja kroonisia tiloja. Näistä häiriöistä kärsivien potilaiden asemaa tulisi parantaa. Tarvitaan näyttöön perustuvia hoito- ja kuntoutussuosituksia, hoitoket- jujen kehittämistä, diagnooseista ja termeistä sopimista ja sosiaalivakuutuksellisten perusteiden tarkastamista. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa ja tutkimukseen tulisi ohjata rahoitusta nykyistä enemmän. Sisäilmaan liittyvien terveyshaittojen tutkimukseen ohjautuu vähän rahoi- tusta, kun verrataan siihen, miten paljon rahaa käytetään sisäilmaan liittyvien terveys- haittojen vähentämiseen tai miten paljon asiasta käydään julkista tai poliittista keskus- telu. Rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyvän tutkimuksen lisäksi tarvitaan tutki- musta sisäilman terveyshaitoista ja niiden riskinarvioinnista, sisäilmaan liitetyn oireilun yleisyydestä, syistä, ehkäisystä ja hoidosta sekä erityisesti pitkittyneestä oireiluherk- kyydestä ja sen hoitokeinoista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 158 11 Yhteenveto johtopäätöksistä sekä tutkimus- ja jatkoselvitystarpeista Tähän lukuun on koottu yhteenveto yksittäisten lukujen johtopäätöksistä sekä tutki- mus- ja jatkotutkimussuosituksista. Yksityiskohtaisemmat johtopäätökset on esitetty jokaisen aihealueen omissa johtopäätöksissä. 11.1 Johtopäätökset 11.1.1 Yksityisten omistamien asuinrakennusten sisäilmaongelmat • Asuntokaupan kuntotarkastusten perusteella 15 %:ssa kaikista pienta- loista on tarkastuksella todettu jonkin asteinen kosteusvaurio ja noin 40 %:ssa on joko tarkastuksella havaittu vaurio tai lisätutkimustarvetta riski- rakenteissa. Vanhemmissa pientaloissa on merkittävästi enemmän vau- rioita: esimerkiksi vuosina 1960–1979 rakennetuissa taloissa vaurioita on reilussa 20 %:ssa ja vaurioita tai lisätutkimustarvetta riskirakenteissa noin 60 % taloista. Luvut eivät sisällä kuitenkaan muun muassa märkäti- lojen ja kellarirakenteiden vaurioita. • Hajuja esiintyi 8 %:ssa kuntotarkastetuista kohteista ja niitä havaittiin en- nen vuotta 1980 rakennetuissa taloissa enemmän kuin uudemmissa ta- loissa. Tarkastuksilla esiin tulleet muut havainnot ja vauriot, joihin liittyi lisäselvitys- tai korjaustarpeita, liittyivät useimmiten järjestelmien tai ra- kenteiden ikääntymiseen. • Uudistettuun terveydensuojeluviranomaisen valvontatietojärjestelmään kootun aineiston perusteella terveyshaittaepäilytarkastuksia tehtiin vuo- sina 2019 ja 2020 asiakirjatarkasteluna noin 200 kohteeseen ja tarkas- tuskäyntejä noin 1 800 kohteeseen. • Satunnaistettujen väestötutkimusten mukaan suomalaisten asuntojen sisäilman laatu koetaan pääasiassa hyväksi tai erittäin hyväksi. Edelleen alle 5 % suomalaisista kokee asuvansa heikkokuntoisissa asunnoissa. • Olosuhdesuhdehaittojen syyt, joiden on mahdollisesti koettu häirinneen viimeisen 4 viikon aikana kodissa väestötasolla satunnaistetun Kansalli- sen sisäilmakartoituksen perusteella, olivat useimmiten kylmä huo- neilma, kuiva sisäilma, pölyisyys tai likaisuus, veto ja tunkkainen eli huono huoneilma. Ilmoitettujen kosteusvaurioiden osuus kodeissa oli 3 % ja näkyvän homeen osuus 2 %. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 159 • Sisäilmaongelmia kokevien kodeissa olosuhdehaitat, joiden on mahdolli- sesti koettu häirinneet viimeisen 4 viikon aikana ei-satunnaistetun Sisä- Tuki-verkkokyselyn mukaan, olivat tunkkainen ilma, riittämätön ilman- vaihto ja hajut (homeen tai ”maakellarin” haju ja muu epämiellyttävä haju). • Suurin vaikutus sisäilmaongelmilla oli psyykkiseen jaksamiseen, joskin erot eri osa-alueiden (ihmissuhteisiin, psyykkinen jaksaminen, työkyky, talous ja asumisjärjestelyt) välillä olivat pieniä. Vaikutusta oli myös ter- veyteen. Kotona oireita koettiin kuitenkin huomattavasti harvemmin kuin työpaikalla. Pientaloissa asuvista 91 % ei ollut saanut oireita kotinsa si- säilmasta koskaan. Oireet koettiin pääasiassa lieviksi tai kohtalaisiksi. • Yleisimmät toimenpiteet, joita oli viimeisen 12 kuukauden aikana tehty sisäilmaan liittyvien oireiden välttämiseksi olivat siivouksen tehostami- nen ja kodin ilmanvaihdon säätäminen. • Sisäilmaongelmia kokevien kodeissa yli puolet vastaajista oli tehostanut kodin siivousta toistuvasti ja säätänyt kodin ilmanvaihtoa kerran, pari kertaa tai toistuvasti. Yli neljännes vastaajista oli käyttänyt ilmanpuhdis- tinta toistuvasti. Useampi vastaaja ilmoitti myös tuulettavansa asuntoa toistuvasti tai jatkuvasti. 11.1.2 Home- ja asumisterveysloukut • Avoimeen SisäTuki-verkkokyselyyn vastanneista 172 henkilöä raportoi olevansa tällä hetkellä tai olleensa aiemmin home- tai asumister- veysloukussa. Asumisterveysliittoon vuosien 2014–2019 aikana tulleista yhteydenottoista home- tai asumisterveysloukkutilanteisiin liittyi vuosit- tain 121–303 tapausta. • Vastaajat, jotka kokivat olevansa home- tai asumisterveysloukussa, il- moittivat yleisimmäksi syyksi taloudellisen loukkutilanteen, jossa vaki- tuiseksi asunnoksi hankitusta kodista löytyy kosteus- tai homevaurio, ja jonka korjaamiseksi tarvitaan enemmän lainaa kuin kodin jäljellä oleva vakuusarvo kattaa. Kotia vastaan ei saa enempää lainaa, eikä sitä ole mahdollista korjata. Aina loukkutilanne ei kuitenkaan liity vain talouteen. • Home- tai asumisterveysloukkutilanteissa olevat tai olleet olivat tyytyväi- simpiä itseensä ja ihmissuhteisiinsa. Loukkutilanteessa olevat kokivat tilanteella olevan harvemmin vaikutusta perhe-, sukulaisuus- ja ystä- vyyssuhteisiin. Tilanne vaikuttaa kuitenkin useimmiten taloudelliseen ti- lanteeseen, terveyteen ja psyykkiseen jaksamiseen. Yli puolet arvioi elä- mänlaatunsa erittäin huonoksi tai huonoksi. • Noin kuudennes loukkutilanteessa olevista ilmoitti harkitsevansa velka- järjestelyä tai olevansa jo velkajärjestelyssä. Kuudennes vastaajista oli myös joutunut luopumaan lähes kaikesta henkilökohtaisesta varallisuu- desta. Lähes kaikesta henkilökohtaisesta irtaimistosta oli luopunut omasta tahdostaan kolmannes vastaajista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 160 • Yleisin otettu asuntolainan määrä koskien loukkutilanneasuntoa oli 100 000–200 000 euroa. Yleisin lisälainan tarve oli 10 000–30 000 euroa. • Oikeusteitse taloudellisten korvausten hakeminen oli yleisempää kuin asuntokaupan purun haku. • Useimmiten haettu tuki ja apu oli korvaus kotivakuutuksesta ja neu- vonta-apu yhdistyksiltä. Lähipiirin tuki, myös taloudellinen, vertaistuki sekä neuvonta-apu yhdistyksiltä olivat yleisimmät tukimuodot, joita vas- taajat olivat saaneet. Tuen muodot, joita vastaajat olisivat tarvinneet, oli- vat kuntotutkimus- ja perusparannuksen suunnitteluavustus (ARA), kor- vaus kotivakuutuksesta, oikeusapu ja harkinnanvarainen toimeentulo- tuki. 11.1.3 Sisäilmasta sairastuneet • Sisäilmaan liitetty oireilu on yleistä Suomessa. Työikäisistä naisista 10 prosenttia ja miehistä 6 prosenttia oli joskus saanut kotonaan oireita si- säilmaan liittyen. Oireilu työpaikalla on vielä selvästi yleisempää. Oireilu on valtaosalla lievää. o Vaikean ympäristöherkkyyden kriteerit täyttävästä oireilusta kär- sii arviolta noin 0,2 % väestöstä, mikä tarkoitta noin 10 000 suo- malaista. Toiminnalliset mekanismit ovat mukana myös lievem- mässä oireilussa. • Sisäilmaan liittyvä oireilu on monitekijäistä, eli oireiluun ovat yhteydessä monet erilaiset tekijät, kuten epäpuhtaudet sekä erilaiset yksilölliset ja yhteisölliset tekijät. o Monitekijäisyydestä johtuen oireilu on huono sisäilman laadun mittarina. Oirekyselyiden ja oiretiedon käytettävyyttä sisäilmaan liittyvien ongelmien ratkaisemisessa tuleekin arvioida kriittisesti. o Jotta sisäilmaan liitettyä oireilua voidaan vähentää, sisäilman laadun parantamisen lisäksi tarvitaan myös muiden oireiluun vaikuttavien tekijöiden tunnistamista ja kokonaisvaltaista huomi- oimista. o Oireilun monitekijäisyys tulisi huomioida paremmin oireilevien kohtaamisessa sekä sisäilmaan liittyvässä päätöksenteossa ja yleisessä keskustelussa. • Sisäilmasta sairastunut -termille ei ole lääketieteellistä tai muuta vakiin- tunutta määritelmää ja sen käyttöä tulisi välttää. Termin käytölle ei ole lääketieteellisiä perusteita. Termin määrittelemätön käyttö on kuitenkin yleistä ja yleensä sillä viitataan oireiluherkkiin eli henkilöihin, jotka saa- vat helposti oireita myös sellaisissa sisätiloissa, joissa valtaosa ihmisistä ei koe mitään haittaa ja joissa ei ole merkittävässä määrin sisäilman epäpuhtauksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 161 o Pitkittyneet, toimintakykyä haittaavat oireet tulee aina selvittää terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Näin voidaan varmis- taa, ettei oireiden taustalla ole hoitoa vaativia sairauksia ja oirei- levaa voidaan parhaalla tavalla tukea. o Tällaiseen oireiluun liittyy usein toiminnallisen häiriön piirteitä, kuten ympäristöherkkyyttä, jossa keskiössä ovat epäpuhtauksiin liittyvät haitta- ja vaarakäsitykset, eivät niinkään sisäilman epä- puhtauksien biologiset vaikutukset. o Sisäilmasairaus-termin käyttö ja erityispuhtaiden tilojen tarjoami- nen potilaalle, joka kärsii toiminnallisesta oireilusta, välittää vää- rän oletuksen siitä, että kyseinen pitkittynyt oireilu johtuu sisäil- man epäpuhtauksista. Se voi voimistaa reaktioita sisäilmateki- jöille, synnyttää ja ylläpitää toiminnallisia oireita ja ympäristö- herkkyyttä sekä vaikeuttaa niistä toipumista. Kapea käsitys si- säilmatekijöistä oireiden tai sairauden ainoana taustatekijänä voi myös hidastaa optimaalisten terveydenhuollon toimien käynnis- tämistä potilaiden hoitamiseksi ja kuntouttamiseksi. o Ympäristöherkkyys, kuten monet muutkin toiminnalliset häiriöt, ovat haaste terveydenhuoltojärjestelmällemme. Ympäristöherk- kyyden hoitoon, kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn tarvitaankin lisää tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja. • Sisäilman epäpuhtaudet lisäävät yksittäisten sairauksien riskiä. Ne eivät kuitenkaan ole minkään sairauden tärkein tai erityisen voimakas riskite- kijä. Tämän takia mitään yksittäistä sairautta ei ole perusteltua kutsua sisäilmasairaudeksi. o Kansanterveyden kannalta tärkeimmät sisäilman haittatekijät ovat pienhiukkaset, radon, passiivinen tupakointi ja kosteusvau- riot. • Sisäilman epäpuhtauksiin liittyviä terveysriskejä voidaan ennaltaehkäistä ja vähentää suunnittelemalla, käyttämällä ja ylläpitämällä rakennuksia huolellisesti ja oikein sekä korjaamalla niissä havaitut vauriot. • Sisäilmasairaus tai sisäilmasta sairastunut -termejä ei tule käyttää ter- veydenhuollossa, koska niiden käytölle ei ole lääketieteellisiä perusteita. o Termien määrittelemätöntä käyttöä myös muissa yhteyksissä tu- lisi välttää, koska ne aiheuttavat sekaannusta sisäilmakeskuste- lussa ja vaikeuttavat potilaiden hoitoa ja kuntoutusta. 11.1.4 Loukkutilanteessa olevien ja sisäympäristöissä oireilevien taloudellisen tuen tilannekatsaus • Rakennuksen omistajan tehtävä on huolehtia rakennuksen kunnosta. Rakennusten huolto ja kunnossapito ovat loukkutilanteiden ennaltaeh- käisyä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 162 • Sosiaaliturva ei ratkaise loukkutilanteessa olevien tilannetta. o Sosiaaliturvaetuuksien haasteena on, etteivät ne ratkaise varsi- naista rakennuksen sisäilmaongelmaa, jonka voidaan katsoa olevan loukkutilanteen syynä. o Tukitoimenpiteet tulisi kohdistaa loukkutilanteen syynä olevan rakennuksen korjaamiseen. o Ainoa loukkutilanteeseen räätälöity, sosiaaliturvaan rinnastet- tava taloudellinen tuki oli ARAn myöntämä terveyshaitta-avus- tus, josta luovuttiin vuoden 2017 lakimuutoksessa. • Sosiaaliturvassa on tuen muotoja (asumistuki sekä perustoimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki), jotka voivat estää niitä vastaanottaneiden henkilöiden tilanteiden pahentumista entisestään. • Lääketieteen näkökulmasta pitkittyneesti oireilevien tilanteeseen vaikut- tavat monet eri tekijät ja näin ollen ratkaisut eivät löydy ainoastaan ra- kennuksista. Sosiaaliturva ei myöskään tue rakennusten korjaamista tai tiettyjen rakennusten pitkäaikaista välttämistä. Sisäympäristöissä pitkit- tyneesti oireilevien hoitoa, tukea ja kuntoutusta tulee kehittää. 11.1.5 Näkökulmia puhtaisiin tiloihin • Tässä hankkeessa ei käsitellä väistötilatilanteita, joissa rakennuksen käyttäjät siirtyvät väliaikaisesti muihin tiloihin, esimerkiksi rakennuksen korjauksen ajaksi. Sen sijaan puhtailla tiloilla tarkoitetaan tässä tiloja, joissa keskitytään yksilöllisiin, henkilön sisäilmaan liittämien oireiden pe- rusteella tehtäviin poikkeusjärjestelyihin. • Niin sanottujen puhtaiden tilojen tekniset vaatimukset eivät tapausesi- merkkien valossa merkittävästi eroa normaalin hyvän rakentamistavan mukaisesta toiminnasta. Riippumatta siitä, mitä yleisesti hyväksyttyä ra- kennusmateriaalia (puu, betoni, metalli) käyttää, on olemassa olevia määräyksiä ja suosituksia noudattamalla mahdollista rakentaa hyvä ra- kennus myös sisäilman osalta. o Hyvän rakentamistavan mukaisesta rakentamisesta hyötyvät kaikki. Niin sanottujen puhtaiden tilojen hyödyistä ei ole sellaista näyttöä, että niitä voisi suositella sisäilmasta oireilevien tilanteen ratkaisemiseksi. o Niin sanottujen puhtaiden tilojen erillisyys muista niin sanotuista normaaleista tiloista ja käyttäjistä voi aiheuttaa niiden käyttäjille yksilöllisiä ja sosiaalisia haittoja. 11.1.6 Terveyshaitta-avustuksesta • Terveyshaitta-avustuksesta oli merkittävä apu niille kotitalouksille, jotka sen avulla pystyivät korjaamaan asuntonsa ja jatkamaan elämäänsä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 163 Terveyshaitta-avustuksen haasteena oli vähäinen yhteiskunnallinen vai- kuttavuus, mahdollisuus tuen väärinkäyttöön, monimutkainen hakupro- sessi sekä ennaltaehkäisevän otteen puute. Lisäksi terveyshaitan toden- taminen oli hankalaa. • Uuden mahdollisen tukijärjestelmän kehittämisessä tulee ottaa laajasti huomioon tilanteiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudet (luku 8) sekä seu- raavat yhteiskunnalliset näkökulmat: 1. On ymmärrettävä, että asunto on kodin lisäksi omaisuutta, johon voi liittyä riskejä. Asunnon omistaja vastaa asunnon kunnossapi- dosta. 2. On huomioitava rakennusten elinkaari, jonka myötä tuettaisiin vain tarkoituksenmukaisia kohteita. 3. Hyvinvointivaltionäkökulman huomioiminen siten, että yksilöiden kohtaamia riskejä ennaltaehkäistään ja tasataan valtion toi- mesta ennaltaehkäisten vielä suuremmat ongelmat. o Nämä tekijät on jo huomioitu olemassa olevassa ARAn avustuk- sessa asuinrakennuksen tai asunnon kuntotutkimuksista sekä perusparannusten suunnittelusta aiheutuneisiin kustannuksiin. • Mikäli tukijärjestelmää kehitetään vaikeimmassa asumisterveys- tai ho- meloukkutilanteessa olevien tueksi, tulee tuen perustua ihmisen omaan vastuunottoon, esimerkiksi valtion takaamaan lainaan. • Korjausavustuksen kehittämisen tueksi suositellaan työryhmän perusta- mista, jonka jäsenet edustavat laajasti eri näkökulmia. 11.1.7 Sisäilmaongelmien ja loukkutilanteiden ennaltaehkäisyn mahdollisuudet • Jokaisen asumiseen ja rakentamiseen tai niiden (terveydelliseen) val- vontaan liittyvän osapuolen harkittu ja huolellinen toiminta ennaltaehkäi- see sisäilmaongelmia ja niistä johtuvia loukkutilanteita. • Sisäilmaongelmien vuoksi loukkutilanteisiin nähdään viranomaishaastat- telujen perusteella johtavan o tietynlainen kulutusähky tai ostokuume, jonka myötä asuntoa hankkivat eivät välttämättä harkitse ostopäätöstä tehdessään oikeita asioita o asuntokaupan yhteydessä tehtävien kuntoarvioiden ja niistä kir- joitettavien raporttien vaihtelevuus, asunnon myyntiä edistävä luonne ja vaikeatulkintaisuus o väärä tieto ja niin sanotut mutu-tuntemukset rakentamisesta, asumisesta, huollosta ja korjaamisesta. • Yhteiskunnan eri osapuolilla ja tasoilla, kuten asukkailla, yrityksillä, jär- jestöillä, viranomaisilla ja valtiolla on omat roolinsa sisäilmaongelmien ja niistä johtuvien loukkutilanteiden ennaltaehkäisemisessä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 164 • Erityisesti tulee huomioida hyvä suunnittelu ja rakentaminen, rakennuk- sen ja asunnon kunnon ylläpito ja oikea-aikainen huolto ja korjaus. • Tarvitaan tietoa asukkaille rakennusten ylläpidosta. Lisäksi asunnon hankintaan ja asumiseen liittyvää osaamista pitää lisätä. • Kuntoarviointi- ja tutkimuskäytäntöjä parantamalla on varmistettava luo- tettavat keinot selvittää rakennuksen kunto sekä sen mahdolliseen kan- nattavaan korjaamiseen tai purkamiseen kuluvat resurssit. 11.1.8 Sisäilmaongelmaisen talon ostajan ja myyjän oikeusturvan vahvistaminen velvoittavalla lainsäädännöllä • Omakotitalokauppariidan osapuolia ovat ostaja ja myyjä. Sama henkilö välillä ostaa ja välillä myy asunnon tai kiinteistön. Talokauppariitojen vä- hentäminen ja oikeusturvan parantaminen tulee nähdä sekä ostajan että myyjän yhteisenä intressinä eikä vain toisen osapuolen intressinä toista osapuolta vastaan. • Talokauppaan liittyvien ammattilaisten (kiinteistönvälittäjä ja kuntotar- kastaja) toimintatapojen ja ammattiosaamisen tulisi tukea turvallisen ta- lokaupan tekemistä. • Kaikkien em. omakotitalokauppaan liittyvien osapuolten yhteinen tavoite tulisi olla selvittää kaupan kohteena olevan omakotitalon todellinen kunto asianmukaisesti ja perusteellisesti ennen kauppaa, jotta kauppa tehtäisiin oikean ja riittävän tiedon varassa. • Maakaaren virhevastuusäännöt tulevat sovellettavaksi jo syntyneessä riidassa. Niiden muuttaminen ei suoraan ennaltaehkäise riitoja. • Kuntotarkastusten vaihteleva laatu ja laajuus on ollut ongelma jo pit- kään. Ostajan ja myyjän oikeusturvan parantamiseksi on tarpeen säätää laki kuntotarkastajista, jolla pyritään parantamaan tarkastusten laatua ja tarkastajien pätevyyttä. • Kaikki talokauppaan liittyvät osapuolet voivat kehittää toimintaansa jat- kossa siinä tarkoituksessa, että talokauppaa tehtäisiin oikean ja riittävän tiedon varassa. 11.2 Jatkoselvitystarpeet ja suositukset Päätöksentekijöiden työn tueksi tarvitaan uutta monitieteellistä, aiempaa laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa tietoa sisäympäristöjen ja terveyden välisistä yhteyksistä. Pa- rempaa tutkittua tietoa tarvitaan elinympäristön terveydellisten riskien, vaikutusten ja toimenpiteiden tarpeen ja kustannustehokkuuden arviointiin ja tehokkaaseen viestin- tään. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 165 Keskeisiä alueita ovat: • Uutta tutkittua tietoa suomalaisen asuntokannan sisäilmaongelmien ylei- syydestä ja syistä rakennusta tutkimalla. • Tutkittua tietoa tekijöistä, jotka selittävät Suomessa rakennusten käyttä- jien sairastuvuutta, oireilua ja hyvinvointia. Erityisesti tutkittu tieto koetun oireilun yksilöllisistä ja yhteisöllisistä tekijöistä on puutteellista. • Tutkittua tietoa sisäilmasta vaikeasti oireilevien potilaiden hoidosta ja kuntoutuksesta ja terveyttä edistävistä interventioista. • Tutkittua tietoa terveyttä edistävästä rakentamisesta, innovatiivisista rat- kaisuista terveyttä edistävien sisätilojen luomiseen. • Lisää tietoa sisäympäristössä eri altisteiden pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä ja altisteiden merkityksestä ihmisen terveyteen, ml. tieto an- nos-vasteista. Tietoa tarvitaan erityisesti korjaustarpeen kiireellisyyden arviointiin ja toisaalta toimivaan riskiviestintään. • Aiempaa kokonaisvaltaisempia ja tehokkaampia keinoja terveyshaittaa aiheuttavien ongelmien havaitsemiseen, ennaltaehkäisyyn ja ratkaisemi- seen. • Tutkittua tietoa ihmisten riskikäsityksistä ja keinoista viestiä tutkimuk- seen perustuvaa tietoa riskeistä ja hyödyistä muuttuneessa viestintä- maailmassa. • Niin sanottujen puhtaiden tilojen käytön osalta tulee selvittää etenkin las- ten ja nuorten tilannetta, sillä varhain omaksutuilla, ympäristötekijöihin liitetyillä tulkinnoilla ja käyttäytymismalleilla voi olla haitallisia pitkäaikais- vaikutuksia sekä hyvinvointiin että laajemmin koulutukseen, työhön, asu- miseen ja sosiaaliseen elämään. • Uusien tuki- ja apumuotojen (esimerkiksi kuntoutus ja neuvonta) kehittä- mistä ja niiden vaikuttavuuden tutkimista muun muassa kokeilujen avulla. • Vaikeimmassa asumisterveysloukussa jo olevien auttamiseksi suositel- laan ihmisen omaa vastuunottoa korostavaa ja väärinkäytöksiä rajoitta- vaa, valtion takaamaa pitkäaikaista korjauslainaa, jonka ehtona on pe- rusteellinen kuntotutkimus ja perusparannuksen suunnittelu, joihin voi saada ARAn myöntämää avustusta. • Ongelmia ennaltaehkäisevänä toimena suositellaan säännöllistä asuin- kiinteistön kuntokatsastusta tai kuntotutkimusta, joka ei olisi sidottu asuntokauppatilanteeseen. Kiinteistö pitää sisällään maapohjalla olevat rakennukset. Maapohja voi olla vuokrattu tai oma. Jo Kosteus- ja home- talkoissa OKE-hankkeen loppuraportissa (Salminen ja Malmivaara 2014) todettiin seuraavaa: ”Talonomistajien tietämystä ja osaamista kos- teusvaurioriskeistä ja rakennusten kunnossapidosta lisätään ja näitä tai- toja ylläpidetään pitkäjänteisesti. Omakotitalojen kunto tarkastetaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 166 säännöllisesti ja asiantuntevasti. Kuntotarkastuksen yhteydessä varmis- tetaan, että talojen omistajat saavat tiedot tarpeellisista korjauksista ja muista toimenpiteistä sekä opastuksen talon huollon ja suunnitelmalli- sen kunnossapidon käynnistämiseksi. Energiansäästöön liittyvät toimen- piteet arvioidaan rakennuksen muun korjaustarpeen kanssa yhtäaikai- sesti. Omakotitalojen säännöllistä tarkastamista edistetään valtiovallan toimesta.” Tätä suositellaan edelleen seuraavin lisäyksin: o Jokaiselle kiinteistölle, jonka rakennuksia tontilla asutaan, suosi- tellaan suorittamaan kaikissa tontilla sijaitsevissa rakennuksissa kuntokatsastus ja siinä esiin nousseiden tekijöiden perusteella vielä kuntotutkimus esimerkiksi 10 vuoden välein. Tämän teke- miseen voisi hakea kuntotutkimusavustusta. Kuntokatsastuksen tai kuntotutkimuksen raportti tallennettaisiin kiinteistörekisterijär- jestelmään. Asiantuntija voisi hyödyntää tätä kuntotarkastusra- porttia asuntokaupan yhteydessä tehtävän kuntotarkastuksen suorittamisessa. Säännönmukaisessa kuntotutkimuksessa esiin tulleet seikat olisivat tulleet jo aiemmin puolueettomasti selviksi. Siitä olisi osoituksena kiinteistörekisterijärjestelmään tallennettu raportti. Raportista tulisi myös ilmetä, onko havaitut seikat kor- jattu. • Kolmannen sektorin ja viranomaisten ohjaus- ja neuvontapalvelutoimin- nan edellytysten varmistaminen riittävällä rahoituksella ja velvoittavuu- della (viranomaiset) sisäilmaongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja korjaa- miseksi. • Edellä mainitulla, luvun 9 esittämällä tavalla tulisi selvittää kuntotarkas- tuksia koskevan lain säätämisen mahdollisuus. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 167 12 Yhteenveto hallitusohjelman kirjauksista Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on esitetty selvitettäväksi seuraavia asioita, joita on käsitelty tämän raportin aiemmissa luvuissa ja joihin on tässä koottu tiivistetyt vastaukset: 1. Yksityisten omistamien asuinrakennusten korjausavustusten tarpeelli- suus ja reunaehdot. Investointirahan myöntämisen edellytyksenä on to- dettu sisäilmaongelma. Sisäilmaongelmien vuoksi taloudelliseen loukkuun jääneet ihmiset tarvitsevat apua ti- lanteen selvittämisessä. Vaikeimmassa asumisterveysloukussa olevien auttamiseksi suositellaan ihmisen omaa vastuunottoa korostavaa ja väärinkäytöksiä rajoittavaa, valtion takaamaa pitkäaikaista korjauslainaa, jonka ehtona on perusteellinen kuntotut- kimus ja perusparannuksen suunnittelu, joihin voi saada nykyistä ARAn myöntämää avustusta. Valtiontakaustukijärjestelmän kehittämisen tueksi suositellaan perustetta- van työryhmä, jonka jäsenet koostuvat laajasti eri näkökulmia edustavista tahoista. 2. Millaista apua ja tukea homeloukkuun jääneet tarvitsevat? Asumisterveys- tai homeloukkuun jääneet tarvitsevat keinoja löytää luotettavat asian- tuntijat, kuntotutkijat, korjaussuunnittelijat ja urakoitsijat. Lisäksi he tarvitsevat luotetta- vaa tietoa ja neuvontaa sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi. Lisäksi he saattavat tar- vita taloudellista tukea ja korjausavustusta (ks. edellinen kohta). 3. Voiko valtio tukea rakennusten sisäilmaongelmien korjaamista ja puhtai- den asuntojen rakentamista sisäilmasta sairastuneille? Tähän ei ole tarvetta, kun otetaan huomioon seuraavat seikat: rakennusten kunnossa- pito kuuluu kiinteistön omistajille. Sisäilmaongelmia tulee pyrkiä ennen kaikkea ennal- taehkäisemään luvussa 8 esitetyin keinoin. Sisäilmaan liitetty oireilu on yleistä Suo- messa. Sisäilmaan liittyvä oireilu on monitekijäistä. Oireiluun ovat yhteydessä niin epäpuhtaudet kuin erilaiset yksilölliset ja yhteisölliset tekijät. Oireilu on pääosin lievää. Sisäilmasairaus-termillä viitataan usein monimuotoiseen, toimintakykyä merkittävästi haittaavaan oireiluun rakennuksissa, joissa valtaosa ihmisistä ei saa oireita. Pitkitty- neet toimintakykyä haittaavat oireet tulee aina selvittää terveydenhuollon ammattilais- ten toimesta. Jos oireilun taustalla on pääosin ns. toiminnalliset mekanismit, ”erityisen puhtaiden” tilojen tarjoamisesta voi olla haittaa pitkällä tähtäimellä (k.s. luku 4). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 168 Raportin luvussa 6 käsitellään niin sanottuja puhtaita tiloja. Ns. puhtaiden tilojen hyö- dyistä ei ole sellaista näyttöä, että niitä voisi suositella sisäilmasta oireilevien tilanteen ratkaisemiseksi. Puhtaiden tilojen tekniset vaatimukset eivät tapausesimerkkien va- lossa merkittävästi eroa normaalin hyvän rakentamistavan mukaisesta toiminnasta. Hyvä kosteuden- ja pölynhallinta sekä sisäilmastoluokituksen vähintään S2-laatuluo- kan vaatimusten toteuttaminen rakentamisessa sekä rakennuksen hyvästä kunnossa- pidosta huolehtiminen koko rakennuksen elinkaaren aikana ovat yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja, eivätkä ne erityisesti liity puhtaaseen rakentamiseen. Olemassa olevia määräyksiä ja suosituksia noudattamalla on mahdollista rakentaa sisäilmaltaan hyvä rakennus. On lisäksi huomioitava, että ns. puhtaiden tilojen erillisyys muista ns. nor- maaleista tiloista ja käyttäjistä voi aiheuttaa niiden käyttäjille yksilöllisiä ja sosiaalisia haittoja. Tämä on huomioitava etenkin lasten ja nuorten kohdalla, koska varhain omaksutuilla, ympäristötekijöihin liitetyillä tulkinnoilla ja käyttäytymismalleilla voi olla haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia sekä hyvinvointiin että laajemmin koulutukseen, työ- hön, asumiseen ja sosiaaliseen elämään. Ns. puhtaiden tilojen käytön pitkäaikaisvai- kutukset terveyteen ja hyvinvointiin tulisi selvittää ennen niiden laajempaa käyttöä. Ns. puhtaiden tilojen rakentamisen sijaan tulee kehittää sisäympäristöissä pitkitty- neesti oireilevien hoidon, kuntoutuksen ja tuen mahdollisuuksia sekä selvittää niiden vaikuttavuutta. 4. Onko tarvetta vahvistaa sisäilmaongelmaisen talon ostajan oikeusturvaa velvoittavalla lainsäädännöllä? On tarvetta vahvistaa sisäilmaongelmaisen talon ostajan ja myyjän oikeusturvaa sää- tämällä laki kuntotarkastajista. On lisäksi tarvetta erilaisille muille käytännön toimenpi- teille, joilla edistettäisiin omakotitalojen kuntoon perehtymistä ja riskeihin varautumista ennen talokaupan tekemistä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 169 Liitteet Liite 1. LAUSUNTO SISÄILMAONGELMISTA KÄRSIVIEN OIKEUSTURVASTA ASUNTOKAUPASSA Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry. kiittää mahdollisuudesta lausua Hengitysliitto ry:n koordinoimaan hankkeeseen sisäilmaongelmista kärsivien tukemiseksi ja autta- miseksi. Keskusliitto on kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, miten sisäilmaongel- mista kärsivien asuntokaupan osapuolien oikeusturvaan voidaan vaikuttaa sääntelyn ja kuntotarkastuksien avulla. Lausuma Yleisesti ottaen kuntotarkastusten laatu on kirjavaa. Kaikki toimijat eivät noudata alalle laadittuja suoritusohjesuosituksia. Kuntotarkastajien pätevyydestä ei vielä säädetä laissa millään tavoin, vaikka se onkin Marinin hallitusohjelmaan kirjattu tavoitteeksi. Ostaja ja myyjä voivat vapaasti sopia tarkastuksesta, ja alan käytännöt vaihtelevat. Ku- luttajilla ei ole edellytyksiä arvioida sitä, kuinka laadukkaasti asuntokaupan kuntotar- kastus tulisi suorittaa. Ostajan sekä myyjän oikeusturvan kannalta on huolestuttavaa, että nykyisin sisäilmaongelmat voivat tarkastuksissa jäädä melko vähälle huomiolle. Laadullisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi olisi tärkeää säätää laissa kuntotar- kastajien pätevyysvaatimuksista sekä kuntotarkastusten sisällöstä. Suurimpina ongel- makohtina kuntotarkastuksissa asuntokaupan osapuolten näkökulmasta on tällä het- kellä tarkastusten suppeus ja puutteet suorittajan pätevyydessä. Lisäksi kuntotarkas- tusraportit ovat suurilta osin vain vakiolausekkeita ja niissä annetaan vain vähän tilaa yksityiskohtaisille tiedoille ja johtopäätöksille. Välitysliikkeellä on vastuu asuntokaupan oikeellisuudesta välityslainsäädännön mu- kaisesti. Kuntotarkastajille ja kuntotarkastusyrityksille ei vastaavaa vahingonkorvaus- velvollisuutta ole asetettu lainsäädännössä, vaikka hyvinkin usein kuntotarkastus on asuntokaupan solmimisen ehtona. Välittäjällä ei ole – eikä kuulukaan olla – vastaavaa taloteknistä osaamista kuin pätevällä tarkastajalla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 170 Keinot oikeusturvan parantamiseen Paras keino ostajan ja myyjän oikeusturvan parantamiseen on esimerkiksi kuntotar- kastuksen säätäminen pakollisiksi rakennusluvan saaneissa asuinrakennuksissa (tai siten, että aikakaudelleen tyypilliset riskirakenteet (esim. valesokkelirakenteet) tulisi pakollisen kuntotarkastuksen piiriin. Lisäksi kuntotarkastajien ammattipätevyysvaatimusten säätäminen lakiin lisäisi kau- pan osapuolten oikeusturvaa. Hyvän välitystavan ohjeen mukaan välittäjän tulee suositella vähintään kolmea hy- väksi havaittua kuntotarkastajaa osana hyvää asiakaspalvelua. Käytännössä välittäjät ei kuitenkaan aina toimi näin. Kohtuutta myyjän vastuuseen ostajan turvaa unohtamatta Tanskan kaltaisen lakisääteinen järjestelmän kehittäminen voisi parantaa sekä osta- jien että myyjien oikeusturvaa asuntokaupassa Suomessa. Kiinteistön kaupassa myyjällä on maakaaren mukaan viiden vuoden vastuuaika mah- dollisissa virheissä, kun asunto-osakeyhtiömuotoisissa omakotitaloissa, paritaloissa sekä rivitaloissa myyjän vastuu on kaksivuotinen. Keskusliiton mielestä tulisi myös kiinteistön kaupan vastuu lyhentää viidestä kahteen vuoteen. Nyt riskinä on se, ettei- vät esimerkiksi ikääntyvät uskalla myydä kotitaloaan mahdollisten riitojen ja korvaus- vaatimusten pelossa, ja tästä syystä eivät muuta lähemmäs palveluita. Kiinteistön kaupan virhevastuuajan lyhentämisen ehdoksi voitaisiin säätää, että edelly- tyksenä on pätevän kuntotarkastajan suoritusohjeen mukaisesti tekemä kuntotarkastus. Lisäksi yksityiset vakuuttajat voisivat täydentää järjestelmää vapaaehtoisilla virhevakuu- tuksilla. Vastuiden yksilöinti kaupanteossa voisi myös vähentää kaupan riitautuksia. Mahdollisten sisäilmaongelmien varhainen havaitseminen ja riskien tunnistaminen li- säävät sekä asumisen että asuntokaupan turvallisuutta. Pätevien kuntotarkastajien saatavuuden varmistaminen eri puolella maata voidaan taata riittävällä koulutustarjon- nalla. Helsingissä 27. päivänä toukokuuta 2020 Kunnioittavasti, Kiinteistövälitysalan Keskusliitto ry VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 171 Liite 2 SisäTuki -hanke SISÄILMASTA KÄRSIVIEN OIKEUSTURVA ASUNTOKAUPASSA – KOOSTE KY- SELYN VASTAUKSISTA Kysely toteutettiin avoimena ja anonyymina verkossa 27.4. – 31.5.2020. Vastauksia pyydettiin erityisesti asuntokauppariitojen kanssa tekemisissä olevilta juristeilta, ra- kennusalan asiantuntijoilta sekä yksityishenkilöiltä. Avoimesta kyselystä tiedotettiin mm. Suomen Asianajajaliiton ja Suomen Omakotiliiton jäsenviesteissä, talojuristit.fi - blogissa sekä eri sosiaalisen median kanavissa. Vastauksia saatiin yhteensä 107 (109, joista 2 tyhjiä). Eniten vastauksia saatiin yksi- tyishenkilöiltä (n. 46 %), toiseksi eniten kuntotarkastajilta ja muilta rakennusalan asi- antuntijoilta (yht. 37 %), juristeilta 13 % ja kiinteistönvälittäjiltä 4 %. Suurella osalla vastaajista (82 %) oli kokemusta asuntokauppariitatilanteista joko työnsä kautta (49 %) tai yksityishenkilönä (33 %). Kyselyyn vastanneista suuri osa koki kuntotarkastusten nykyisen laadun ja sen vaih- telun ongelmallisena ostajan ja myyjän oikeusturvan sekä sisäilmaongelmien selvittä- misen kannalta. Suuri osa vastaajista katsoi, että kuntotarkastajan koulutus- ja päte- vyysvaatimuksista sekä kuntotarkastusten sisällöstä tulisi säätää laissa. Seuraavaan on koottu kyselyyn saatuja vapaamuotoisia vastauksia. I KUNTOTARKASTUSJÄRJESTELMÄ Kuntotarkastusten laatu ja ongelmat (kysymykset 3 ja 4) Vastausten perusteella asuntokauppaa edeltävien kuntotarkastusten laatua pidettiin hyvin vaihtelevana. Alalla on kirjava joukko toimijoita. Hyviäkin kuntotarkastuksia on, mutta monilla vastaajista on kokemusta huonolaatuisista kuntotarkastuksista. Kunto- tarkastuksen laatua on vaikea varmistaa, ja huono laatu tulee ostajalle ja myyjälle mo- nesti ilmi vasta asuntokaupan jälkeen, jos talosta löytyy vaurioita. Ongelmaksi koettiin, että kuntotarkastajat eivät kanna vastuuta tarkastuksen virheistä / huolellisuudesta. Vaikka tarkastuksessa olisi jäänyt havaitsematta ja tarkastamatta selviä riskirakenteita, kuntotarkastajaa ei saa vastuuseen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 172 Vastaajat pitivät kuntotarkastuksia pintapuolisina, mikä nähdään ongelmana. Raken- nuksen todellinen kunto ja mahdolliset vauriot sekä sisäilmaongelmat eivät tule kunto- tarkastuksessa esille. Lisätutkimuksia tehdään tai suositellaan harvoin. Rakennuksen osia saatetaan jättää tarkastamatta esim. tikapuiden puuttumisen vuoksi. Ostajalla ja myyjällä voi olla liiallinen luottamus kuntotarkastusraporttiin, mistä voi syntyä väärä käsitys rakennuksen kunnosta. Osa vastaajista katsoi, että kuntotarkastus on pintapuolisuutensa vuoksi täysin hyödy- tön tai turha sisäilmaongelmien havaitsemisen kannalta. Sisäilmaa havainnoidaan yleensä vain aistinvaraisesti. Vastausten mukaan kuntotarkastuksissa on jäänyt tunnistamatta riskirakenteita, joissa on kaupan jälkeen todettu vaurioita. Kun riskirakenteita tai muita puutteita on tunnis- tettu kuntotarkastuksessa, niiden merkitystä ei ole aina selvitetty ymmärrettävästi os- tajalle ja myyjälle. Lisätutkimuksia ei aina suositella lainkaan tai riittävän selkeästi. Li- sätutkimuksissa rakenteiden kuntoa on saatettu tutkia aistinvaraisesti tai hetkellisellä kosteusmittauksella, eikä materiaalinäyttein, minkä johdosta voi saada virheellisen kä- sityksen rakenteen kunnosta. Kuntotarkastusraporttien sanamuodot eivät aina avaudu myyjälle ja ostajalle, jotka ovat maallikkoja. Myyjä ja ostaja voivat olla epätietoisia kuntotarkastusraporttiin kirjat- tujen havaintojen merkityksestä. Kuntotarkastusraportista ei ilmene selkeästi, milloin jokin rakenne on korjattava ja mitä korjaus tulee maksamaan. Osa vastaajista katsoi, että raporteissa käytetään tarkoituksella epämääräisiä ilmaisuja, kuten ”rakennus- ajalle tyypillinen”, jotka hämärtävät havaittujen puutteiden merkitystä. Kuntotarkastajien puutteellista koulutusta ja pätevyysvaatimuksia sekä puutteellista asiantuntemusta sisäilmaongelmista pidettiin vastauksissa ongelmana. Jotkut vastaajat pitivät kuntotarkastajien ja välitysliikkeiden yhteistyötä ongelmana. Kuntotarkastusraporteista tehdään ”myyviä”, jotta välitysliike suosittelisi tarkastajaa jatkossakin. Kuntotarkastajan vahingonkorvausvastuu (kysymys 7) Vastaajien käsitykset kuntotarkastajan tai kuntotarkastuksen suorittaneen yrityksen nykyisestä vahingonkorvausvastuusta vaihtelivat, mutta kaikki katsoivat kuntotarkas- tajan vastuun olevan tällä hetkellä korkeintaan vähäistä. Useat vastaajista olivat siinä käsityksessä, että kuntotarkastajilla ei ole tällä hetkellä lainkaan vahingonkorvausvastuuta, tai että kuntotarkastajan korvausvastuu rajoittuu VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 173 kuntotarkastuspalkkion määrään, tai on ajallisesti hyvin suppea. Useiden vastaajien mielestä korvausvastuu on olemassa, mutta se ei toteudu käytännössä. Kuntotarkas- taja saattaa vedota esimerkiksi raportin mainintaan ”tarkastuksessa ei voida havaita mahdollisia piileviä vaurioita”. Useassa vastauksessa katsottiin, että kuntotarkastaja ei voi vastata talossa jo olevista vaurioista, eikä kuntotarkastaja voi vastata siitä, mitä ei näe. Muutamien vastaajien mielestä kuntotarkastajan vastuun lisääminen johtaisi siihen, ettei kuntotarkastuksia enää tehdä, tai kuntotarkastukseen käytettävän ajan pidenty- miseen, lisätutkimuksiin ja sitä kautta kuntotarkastusten hintojen nousuun. Muutamien vastaajien mukaan kuntotarkastustoiminnalle ei saa tällä hetkellä vakuu- tusta, mikä on ongelma, jos vastuuta lisätään. Useat vastaajat olivat sitä mieltä, että kuntotarkastajaa on vaikeaa saada vastuuseen huolimattomasta tarkastuksesta. Parannusehdotuksia kuntotarkastusjärjestelmän kehittämiseksi ostajan ja myy- jän oikeusturvan kannalta (kysymys 9) Nykytilanteen parantamiseksi useissa vastauksissa esitettiin kuntotarkastajille riittä- vää koulutusta sekä pakollisia pätevyysvaatimuksia ja sertifiointia. Monissa vastauk- sissa korostetaan, että kuntotarkastajilta tulisi edellyttää rakennusalan koulutusta ja kokemusta, joissakin myös sisäilma-asioiden tuntemusta. Kuntotarkastusten ja tarkastusraporttien sisältö tulisi yhdenmukaistaa. Joissain vas- tauksissa esitettiin valtakunnallista tietokantaa sekä tietojärjestelmien hyödyntämistä. Jotkut vastaajat esittivät, että pätevyyden myöntävä taho myös valvoisi raporttien laa- tua ja käsittelisi reklamaatioita kuntotarkastuksesta. Kuntotarkastukseen esitettiin sisältyvän myös muutamia materiaalinäytteitä esim. ris- kirakenteista. Muutamissa vastauksissa todettiin, että rakennuksen tulevien korjaustarpeiden ja kor- jausten hinta-arvioiden pitäisi sisältyä kuntotarkastusraporttiin, samaan tapaan kuin kiinteistön PTS-suunnitelmiin. Muutama vastaaja esitti, että pankit voisivat asuntolainaa myöntäessään edellyttää, että kohteessa on tehty riittävän laaja tarkastus, josta ilmenee tulevat korjaustarpeet. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 174 Kuntotarkastajan puolueettomuutta ja vastuuta korostettiin vastauksissa. Jotkut ehdottivat kahden tarkastajan menettelyä, jossa ostajan ja myyjän tarkastaja tekisivät kuntotarkastuksen yhdessä tai ostajan tarkastaja arvioisi kriittisesti aiemmin tehdyn kuntotarkastuksen. Lainsäädännön tarve (kysymykset 5, 6 ja 8) Vastaajista noin 80 % katsoi, että kuntotarkastajien koulutus- ja pätevyysvaatimuk- sista sekä kuntotarkastuksen sisällöstä tulisi säätää laissa. Vastaajista 75 % kannatti kuntotarkastajan/kuntotarkastusyrityksen vahingonkorvaus- vastuusta säätämistä laissa. II ASUNTOKAUPAN OIKEUSTURVAN ONGELMAT Mitä ongelmia asunnon ostajan ja myyjän oikeusturvassa on, erityisesti sisäil- maongelmiin liittyvissä tilanteissa? (kysymys 10) Kaupantekovaiheessa ongelmana pidettiin kuntotarkastusten vaihtelevaa laatua ja ta- soa, minkä vuoksi rakennuksen todellinen kunto ei selviä ostajalle ja myyjälle ennen kauppaa, eikä sisäilmaongelma tule esille ennen kauppaa. Mahdollisia sisäilmaongel- mia aiheuttavia asioita ei selvitetä riittävästi kuntotarkastuksessa, vaan tarkastus on liian pintapuolinen. Huono kuntotarkastus on riski sekä ostajalle että myyjälle. Joidenkin vastausten mukaan ostajat eivät ymmärrä riittävästi vanhan talon kuntoa ja korjaustarpeita, jolloin pienistäkin asioista reklamoidaan kaupan jälkeen myyjälle. Tästä aiheutuu kummallekin osapuolelle kustannuksia. Joidenkin vastausten mukaan ”sisäilmaongelma” on liian epämääräinen käsite, ja sitä tulkitaan liian laajasti. Sisäilmaongelmaa on vaikea selvittää. Oireet saattavat ilmetä vähitellen, ja jotkut eivät saa oireita lainkaan. Joidenkin vastaajien mielestä sisäilma- ongelmaa arvioidaan liian subjektiivisesti, ja oireilu on monesti tunnepohjaista. Vastauksissa pidettiin oikeusturvan ongelmana erityisesti virheiden selvittelyn sekä reklamaatio- ja oikeusprosessin hitautta ja kalleutta. Tutkimukset rakennuksen kun- nosta ovat kalliita, ja lakimiesten palkkiot ovat kalliita. Joidenkin mielestä keskitytään liikaa riitelyyn eikä asian selvittämiseen/sopimiseen. Monella ei ole varaa viedä asiaa oikeuteen kuluriskin vuoksi. Oikeusturvavakuutus ei riitä kattamaan kuin osan kustan- nuksista, se ei välttämättä riitä kattamaan kuluja edes oikeusprosessin alkuun asti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 175 Vastauksissa pidettiin oikeudenkäynnin lopputulosta vaikeasti ennakoitavana. Tuoma- reiden asiantuntemus asuntokauppariidoissa vaihtelee. Oikeudessa on esitettävä pal- jon todistelua virheiden näyttämiseksi toteen, mikä on kallista. Joissakin vastauksissa pidettiin kaupan purkua liian hankalana. Myyjän kannalta viiden vuoden ”vastuuaikaa” pidettiin useassa vastauksessa liian pit- känä. Vastaajien mukaan ostaja on voinut tehdä talossa kaupan jälkeen remonttia tai esim. laiminlyödä asianmukaisen lämmityksen tai ilmanvaihdon, mikä on voinut hei- kentää rakennuksen kuntoa kaupan jälkeen. Jotkut vastaajat pitivät ongelmana, että myyjä perheineen on voinut asua talossa pitkään ilman ongelmia, ja ostajat valittavat oireista, jotka voivat olla subjektiivisia. Ostajan näkökulmasta useissa vastauksissa pidettiin ongelmana asian selvittämisen sekä riitelyn kalleutta ja kestoa. Ostaja voi joutua asumaan terveysoireiden vuoksi koko ajan väliaikaisasunnossa, mistä aiheutuu lisäkustannuksia. Vaikka riidan voittaisi oikeudessa, korvaus riittää usein vain osaan remonttikustannuksista. Ostajan tappi- oksi jää mm. väliaikaisasunnon kustannukset, irtaimisto ja terveydelliset haitat. Ongel- maksi voi muodostua myös myyjän varattomuus. Vastaajien mukaan viranomaisilta ei saa apua sisäilmaongelmista johtuvaan taloudel- liseen tilanteeseen, eikä apua tilapäismajoituksen järjestämiseen. Mitkä seuraavista ovat merkittävimpiä ongelmia asunnon/kiinteistön ostajan ja myyjän oikeusturvan kannalta (sisäilmaongelmia ajatellen)? (kysymys 11) Lomakkeessa oli 15 valmista vaihtoehtoa, minkä lisäksi saattoi kirjoittaa oman vas- tausvaihtoehdon. Vastausten perusteella merkittävimpiä ongelmia ovat • kuntotarkastusten vaihteleva laatu ja sisältö (84,9 %) • rakennuksen riskirakenteita ei ole ymmärretty tai tutkittu kunnolla ennen kauppaa (77,4 %) • ostaja ja myyjä eivät ole ymmärtäneet kaupan kohteen todellista kuntoa ennen kauppaa (64,2 %) • kalliit asianajo- ja oikeudenkäyntikulut riitatilanteessa (63,2 %) • kuntotarkastajien pätevyysvaatimusten puuttuminen (58,5 %) • oikeudenkäynnin lopputuloksen vaikea ennakoitavuus (53,8 %) • kuntotarkastusraporttien vaikeaselkoisuus (41,5 %) • ostajan ja/tai myyjän heikko maksukyky (38,7 %) • sisäilmaongelma johtaa ylivelkaantumiseen (37,7 %) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 176 • yhteiskunnalta ei saa rahallista tukea sisäilmaongelman korjaamiseen (34,9 %) • kuntotarkastus ei ole pakollinen (27,4 %) • Lain virhevastuusäännökset ovat epäselviä (26,2 %) • lain virhevastuusäännökset ovat epäoikeudenmukaisia myyjän kannalta (22,6 %) • kauppakirjan ehtoja ei ole ymmärretty kauppaa tehtäessä (16 %) • lain virhevastuusäännökset ovat epäoikeudenmukaisia ostajan kannalta (13,2 %) Miten asuntokaupan osapuolten turvaa voitaisiin mielestäsi parantaa? (kysymys 12) Suuri osa vastaajista katsoi, että kuntotarkastusten laatua pitää parantaa ja yhdenmu- kaistaa ja kuntotarkastajille olla pätevyysvaatimukset. Kuntotarkastajilla tulisi olla myös vastuu toiminnastaan. Painopisteen tulisi olla ennakoivassa toiminnassa, eli kaupan kohde pitäisi tutkia pe- rusteellisesti ennen kauppaa. Vastauksissa korostuu tiedon lisääminen kaupan osa- puolille. Kun molemmilla kaupan osapuolilla on tieto rakennuksen todellisesta kun- nosta, riski yllätyksiin pienenee ja riitatilanteita ei synny. Jotkut vastaajat esittävät tulevien korjaustarpeiden ja korjauskustannusarvion sisällyt- tämistä kuntotarkastukseen. Muutamissa vastauksissa kannatetaan homekoiratutkimusta kuntotarkastuksen osaksi / lisäksi. Jotkut vastaajat ehdottivat kauppakirjaan vastuunrajoituslausekkeita, erityisesti jos jo- kin rakenne on käyttöiän päässä tai jätetään tutkimatta. Muutamissa vastauksissa esitettiin oikeusturvavakuutusten korvausmäärän nostami- nen esim. yritysten tai asunto-osakeyhtiöiden oikeusturvavakuutusten tasolle. Yleensäkin esitettiin vakuutusturvan kehittämistä, esim. vapaaehtoisten kauppaturva- vakuutusten ja sisäilmavakuutusten tarjonta. Osa kauppahinnasta voisi jäädä vakuudeksi 5 vuoden reklamaatioajan ajaksi. Pankit voisivat edellyttää nykyistä tarkempia kuntotarkastuksia ennen kauppaa, ja vaatia pätevän kuntotarkastajan käyttämistä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 177 Muutamat vastaajat esittivät, että yhteiskunnalla pitäisi olla jonkinlainen tukijärjes- telmä asuntokauppariitatilanteeseen joutuneille. Esim. ostajalle tukea tilanteessa, jossa ostajaperhe oireilee asunnossaan ja tästä aiheutuu monenlaisia yllättäviä kus- tannuksia (mm. sairastumisista, muuttamisesta tilapäisasuntoon ja irtaimiston pilaan- tumisesta). Oikeuslaitoksen osalta esitettiin kiinteistöriitaosaamisen keskittämistä käräjäoikeuk- sissa, sovitteluosaamisen kehittämistä ja käsittelyaikojen lyhentämistä. Vastauksissa nähtiin kehittämistarvetta myös välittäjän vastuussa. Mm. välittäjien pi- täisi perehtyä paremmin kohteisiin ja kertoa avoimesti ja rehellisesti kohteen kun- nosta. Kuntotarkastajan tulisi olla riippumaton välittäjästä. Lainsäädännössä nähtiin selkeyttämistarvetta. Joidenkin mielestä myyjän vastuuaikaa (enimmäisreklamaatioaikaa) tulisi lyhentää, ja kuntotarkastus haluttaisiin maakaareen ennakkotarkastusvelvollisuuteen mukaan. Kaupan purkua haluttiin selvemmäksi, esim. oikeus purkaa kauppa helposti 1-2 kk aikana kaupan jälkeen sisäilmaongelmien ilmetessä. Tanskan malli (kysymykset 13 ja 14) Tulisiko Suomessa olla Tanskan mallin mukainen järjestelmä? Vastaajista 58 % oli sitä mieltä, että Suomessa tulisi olla Tanskan mallin mukainen järjestelmä. Vapaamuotoisissa vastauksissa Tanskan mallia vastaavan järjestelmän hyvinä puo- lina nähtiin riitojen vähentyminen, kuntotarkastajien pätevyysvaatimukset ja yhtenäiset raportit sekä kuntotarkastajien valvonta. Huonoina puolina nähtiin kustannusten kasvaminen ja mahdollinen ostajan oikeustur- van heikentyminen. Riidat saattaisivat siirtyä ostajien ja vakuutusyhtiöiden välille, jol- loin vakuutusyhtiöillä olisi ylivoimaiset resurssit ostajiin nähden. Vakuutusten ehdot olisivat ratkaisevassa asemassa, sillä vakuutuksissa voi olla ehtoja, jotka käytännössä estävät korvauksen saamisen. Vakuutusten hinta, saatavuus sekä se, onko kaikilla varaa vakuutukseen, herättivät epäilyjä. Vastaajilla oli huonoja kokemuksia Suomessa tarjolla olevasta piilovirhevakuutuksesta, josta on vaikea saada korvauksia. Parannusehdotuksia asuntokaupan oikeusturvan parantamiseksi (kysymys 15) Vastaajia pyydettiin valitsemaan esitetyistä vaihtoehdoista korkeintaan 3 parasta kei- noa nykytilanteen parantamiseksi. Valmiita vaihtoehtoja oli 13, minkä lisäksi saattoi kirjoittaa oman vastausvaihtoehdon. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 178 Kannatusta saivat seuraavat vaihtoehdot: • Kuntotarkastajille säädetyt pakolliset pätevyysvaatimukset (62,6 %) • Kuntotarkastuksen ja tarkastusraportin sisällön tarkempi sääntely (ra- porttien selkeyttäminen ja yhtenäistäminen) (56,1 %) • Kuntotarkastajan vahingonkorvausvastuun selventäminen (38,3 %) • Asuntokauppariitojen sovittelujärjestelmä (33,6 %) • Sisäilma-asioiden asiantuntemuksen lisääminen (32,7 %) • Kiinteistökaupan enimmäisreklamaatioajan lyhentäminen, esim. 2 vuo- teen (26,2 %) • Kulukaton säätäminen oikeudenkäyntikuluille (26,2 %) • Asuntokauppalain ja maakaaren vastuusäännösten selventäminen (23,4 %) • Valtion avustukset sisäilmaongelmaisten rakennusten korjaamiseksi (23,4 %) • Kaupantekokäytännön muuttaminen niin, että kauppakirjoissa käytetään enemmän vastuunjako- tai vastuunrajoitusehtoja (18,7 %) • Lakisääteinen rahasto, johon maksetaan pakollinen maksu asuntokau- pan yhteydessä ja josta saa rahoitusta ongelmatilanteissa (13,1 %) • Asuntokauppalain ja maakaaren vastuusäännösten muuttaminen myy- jän vastuuta lieventämällä (11,2 %) • Asuntokauppalain ja maakaaren vastuusäännösten muuttaminen myy- jän vastuuta ankaroittamalla (4,7 %) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 179 Lähteet Adapteo (2020) Referenssitarinat. Löytyy osoitteesta: https://adapteo.fi/referens- sit/nurmijarven-yhteiskoululle-puhdasilmaluokkia/. Viitattu 20.10.2020. Anttila M, Pekkonen M, Haverinen-Shaughnessy U. (2013). Asuinympäristön laatu, terveys ja turvallisuus Suomessa 2007–2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työ- paperi 29/2013. Arajärvi, P. (2002) Toimeentuloturvan oikeellisuus. Sosiaali- ja terveysturvan tutki- muksia 68. KELA, Helsinki. Arkta Reponen Oy (2020) Kuninkaantammi tutkimusohjelma loppuyhteenveto. Löytyy osoitteesta: https://www.hel.fi/static/kanslia/kehittyvakerrostalo/2020/kehittyva_kerros- talo_puu_betoni_vertailu.pdf. Viitattu 16.10.2020. Asikainen A, Hänninen O ja Pekkanen J. (2013) Ympäristöaltisteisiin liittyvä tauti- taakka Suomessa. Ympäristö ja Terveys, 5:68–74. Aura, S., Horelli, L., ja Korpela, K. (1997) Ympäristöpsykologian perusteet. WSOY, Porvoo. Avustus kuntotutkimukseen ja perusparannuksen suunnitteluun. Löytyy osoitteesta: https://www.ara.fi/fi-FI/Lainat_ja_avustukset/Korjausavustukset/Kuntotutkimus_ja_pe- rusparannuksen_suunnittelu. Viitattu 9.2.2021. Beck, U. (1992) Risk Society. Towards a New Modernity. Sage, London. Das-Munshi J, Rubin GJ, Wessely S. (2006) Multiple chemical sensitivities: a system- atic review of provocation studies. J Allergy Clin Immunol 2006; 118:1257–64. Eriksson, Päivi & Kovalainen, Anne. (2008) Qualitative Methods in Business Re- search. London: SAGE publications. Eurostat. (2021) Share of total population living in a dwelling with a leaking roof, damp walls, floors or foundation, or rot in window frames of floor - EU-SILC survey. Saanti- tapa: https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/sdg_01_60/de- fault/table?lang=en. Evaluering vedrørende huseftersynsordningen (2017). Löytyy osoitteesta https://www.ft.dk/samling/20171/almdel/TRU/bilag/229/1869002.pdf. Viitattu 7.5.2021. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 180 Fixcel Group (2019) Suomen ensimmäinen siirtokelpoinen puhdastilakoulu rakentuu vantaalle. Löytyy osoitteesta: https://www.fixcel.fi/suomen-ensimmainen-siirtokelpoi- nen-puhdastilakoulu-rakentuu-vantaalle/. Viitattu 13.10.2020. Forsikring ja Pension (2017) Ejerskifteforsikring. Löytyy osoitteesta https://www.forsi- kringogpension.dk/media/3209/ejerskifteforsikring.pdf. Viitattu 7.5.2021. Frilander H, Karvala K, Sainio M, Vuokko A. (2018) Toimintakykyä rajoittava sisäilma- oireisto. Työterveyslaitos. http://urn.fi/URN:ISBN:9789522618726 Harju, Jukka. (2019) Valtion tilojen siivooja voi nyt saada vinkkipalkkion oudosta ha- justa. Helsingin Sanomat. Löytyy osoitteesta: https://www.hs.fi/kotimaa/art- 2000006355192.html. Viitattu 7.10.2020. Hartikainen, Tarja; Lindqvist Hanne ja Niemi Jussi. (2019) Sisäilmaongelmaisten ra- kennusten määrä ja sisäilmaongelmien hallinnan prosessit. Teoksessa A, Salmela jne. Sisäilma ja terveys: kehitys, nykytilanne, seuranta ja vertailu eri maiden sekä jul- kisen ja yksityisen sektorin välillä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan jul- kaisusarja 2019:59. s.14–46. Helsingin kaupunki (2020) Puukerrostalo betonikerrostaloa vähäpäästöisempi vertai- lukohteissa Kuninkaantammessa. Löytyy osoitteesta: https://www.uuttahelsin- kia.fi/fi/uutiset/2020-05-25/puukerrostalo-betonikerrostaloa-vahapaastoisempi-vertailu- kohteissa. Viitattu 16.10.2020. Helsingin sanomat (2021) ”Rakennusmies virtsasi WC:n seinälle ennen laatoittamista” – Sisäpiiriläiset kertovat vakavista ongelmista Helsingin seudun rakennustyömailla. HS 29.3.2021. Löytyy osoitteesta: https://www.hs.fi/kaupunki/art- 2000007887350.html?share=179423007274d1c6cf43d1a16e494af1 Viitattu 1.4.2021. Huuhka, S., & Lahdensivu, J. (2016) A statistical and geographical study on demol- ished buildings. Building Research and Information, 44(1), 73-96. doi: 10.1080/09613218.2014.980101 Hyvärinen A, Marttila T; Kero P, Pekkanen J, Jalkanen K, Turunen Mari, Haverinen- Shaughnessy U, Annila P, Suonketo J, Niemi J, Lampi J, Ung-Lanki S, Leppänen H (2017) Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen (AVATER) – Yhteen- vetoraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 44/2017. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 181 Hänninen O, Lehtomäki H, Korhonen A. (2020) Ilmansaasteet ja kuolleisuus kärjessä, tautitaakka yli kaksinkertainen – Ympäristöaltisteiden kansanterveysvaikutukset. Ym- päristö ja terveys –lehti 2020; 51:6-13 Hänninen O, Leino O, Kuusisto E, Komulainen H, Meriläinen P, Haverinen-Shaug- nessy U, Miettinen I ja Pekkanen J. (2010) Elinympäristönaltisteiden terveysvaikutuk- set Suomessa. Ympäristö ja Terveys, 3:12–35. Karva, K. & Haukipuro, K. (2019) Toiminnalliset häiriöt. Teoksessa (toim.) Takala, T., Aro, T., Haanpää, M., Hedenborg, M., Kivekäs, J. & Leinonen, J. Vakuutusratkaisut potilaan tukena. Duodecim. s. 195–203. Karvala, K & Kaukiainen, A. (2019) Kosteusvauriot. Teoksessa (toim.) Takala, T., Aro, T., Haanpää, M., Hedenborg, M., Kivekäs, J. & Leinonen, J. Vakuutusratkaisut poti- laan tukena. Duodecim. s. 189–194. Karvala K, Pekkanen J, Salminen E, Tuisku K, Hublin C ja Sainio M. (2017) Miten tun- nistan ympäristöherkkyyden? Duodecim, 133:1362–9. Kiinteistönvälitysalan keskusliitto (2021) Hyvän välitystavan ohje. Löytyy osoitteesta https://kiinteistonvalitysala.fi/kohteen-selvittaminen-valitysliikkeen-selonottovelvolli- suus/. Viitattu 7.5.2021. Kinnunen, H. (2003) Selvitys homevauriokorjausten rahoitustuesta ja homevaurioiden vastuukysymyksistä. Selvityshenkilöiden raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ryhmämuistioita 2003:9. KKO 2020:23. Löytyy osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/oi- keus/kko/kko/2020/20200023. Viitattu 7.5.2021. KKO 2019:16. Löytyy osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/oi- keus/kko/kko/2019/20190016. Viitattu 7.5.2021. KKO 2015:58. Löytyy osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/oi- keus/kko/kko/2015/20150058. Viitattu 7.5.2021. Kodin sisäilma ja kunnossapito (2021). Löytyy osoitteesta: https://www.hengitys- liitto.fi/kodin-sisailma-ja-kunnossapito/. Viitattu 1.4.2021. Koivisto, E. (2019) Rakennusprojektin toteuttaminen puhdasrakentamisen menetel- min. Diplomityö. Rakennetun ympäristön tiedekunta. Tampereen yliopisto. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 182 Kontiainen, T. (2019) Senaatti-kiinteistöjen K9-ryhmä nuuskii valtion nurkkia homeo- ngelmien varalta. Maaseudun tulevaisuus. Löytyy osoitteesta: https://www.maaseu- duntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.363876. Viitattu 7.10.2020. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S, toim. (2018) Ter- veys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa - FinTerveys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 4/2018. Kortelainen, M. (2019) 12 koiran ryhmä nuuhkimaan valtion kiinteistöjä – K9-koira- ryhmä on osa jättisatsausta sisäilmaan. Rakennuslehti. Löytyy osoitteesta: https://www.rakennuslehti.fi/2019/05/12-koiran-ryhma-nuuhkimaan-valtion-kiinteistoja- k9-koirahyhma-on-osa-jattisatsausta-sisailmaan/. Viitattu 7.10.2020. Kosteus- ja hometalkoot 2009–2016. Ympäristöministeriö. Materiaalit saatavilla www.hometalkoot.fi. Viitattu 13.4.2021. Kuntaliitto. Opas rakennusjärjestyksen laatimiseen: 6.2 Rakentamistapaohjeet, hyvä rakentamistapa ja ympäristön hoito. Löytyy osoitteesta: https://www.kuntaliitto.fi/opas- rakennusjarjestyksen-laatimiseen/6-opas-ja-mallimaarayksia/62-rakentamistapaoh- jeet-hyva. Viitattu 21.12.2020 Kupila, P. (2008) (toim.) Homeloukusta terveeseen kotiin. Asumisterveysliitto Aste ry. Käypä hoito. Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas (online). Suomalaisen Lää- käriseura Duodecimin asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duo- decim, 2016. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Laki asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista (1087/2016). Löytyy osoit- teesta https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161087 Viitattu 25.1.2021. Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista (1254/2010) Löytyy osoitteesta https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101254 Viitattu 26.1.2021. Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista (1611/2009) Löytyy osoitteesta https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20091611 Viitattu 26.1.2021. Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista (1059/2008) Löytyy osoitteesta https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20081059 Viitattu 26.1.2021. Laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista (1184/2005). Löytyy osoitteesta https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20051184 Viitattu 25.1.2021. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 183 Lampi J ja Pekkanen J. (2018) Terve ihminen terveissä tiloissa: Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018–2028. Raportti 2018_008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lampi J, Salmela A, Ung-Lanki S, Tuoresmäki P, Pekkanen J. (2019) Kansallinen si- säilmakartoitus 2018: aineisto ja menetelmät. Tutkimuksesta tiiviisti 39, 2019. Tervey- den ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Lappalainen, S; Rautiala, S; Sainio, M; Kinnari, T ja Hirvonen, S. (2020) Minikatsaus: Väistö- ja erityispuhtaiden tilojen käyttö työpaikkojen sisäilmasto-ongelmatilanteissa – sisäilmasto ja tilaratkaisuihin liittyvät toimintatavat. Työterveyslaitos. Lauronen, J. (2011) Terveyshaitta-avustuksista luopuminen ja korvaaminen muulla järjestelmällä. 22.2.2011. Lumme, M. (2019) Suunnitelma: puhdas paviljonki sisäilmasta kärsiville oppilaille. Vantaan Sanomat. Löytyy osoitteesta: https://www.vantaansanomat.fi/paikalli- set/1239253. Viitattu: 20.10.2020. Lumme, M. (2020a). Vantaa hankki 50 sisäilmasta oireilevalle oppilaalle paviljongin – nyt rakennus on yllättäen tyhjillään, eikä koulussa ole tällä hetkellä yhtään oppilasta. Vantaan Sanomat. Löytyy osoitteesta: https://www.vantaansanomat.fi/paikalli- set/1231791. Viitattu 13.10.2020. Lumme, M. (2020b). Vantaan sisäympäristöpaviljongin tyhjyys yllätti valtuutetut – "Sinne pääsemisen kriteerit ovat liian vaativat". Vantaan Sanomat. Löytyy osoitteesta: https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/1493846. Viitattu 13.10.2020. Maankäyttö- ja rakennusasetus (1999/895) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/1999/19990895#L1P4. Viitattu 31.3.2021. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) https://finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/1999/19990132. Viitattu 31.3.2021. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) https://finlex.fi/fi/laki/ajan- tasa/1999/19990132#L17P117c Viitattu 19.3.2021. Maanmittauslaitos (2021) Kiinteistökauppojen tilastopalvelu. Löytyy osoitteesta https://khr.maanmittauslaitos.fi/tilastopalvelu/rest/API/kiinteistokauppojen-tilastopal- velu.html?v=1.2.0#. Viitattu 7.5.2021. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 184 Mahiout S, Korkalainen M, Wallenius K, Viluksela M, Santonen T, Huttunen K. (2019) Miksi sisäilman haitallisuutta ei voi arvioida toksisuustesteillä? Duodecim 2019; 135:735–43 Merikari, A. (2020) Sisäympäristöpaviljonki tarjoaa koulutilat sisäilmahaitoista oireile- ville. Sisäilmauutiset. Löytyy osoitteesta: https://www.sisailmauutiset.fi/toimintamal- lit/sisaymparistopaviljonki-tarjoaa-koulutilat-sisailmahaitoista-oireileville/. Viitattu 13.10.2020. Muoviton talo. Löytyy osoitteesta: https://muovitontalo.fi. Viitattu 20.10.2020. Mäki, S., Nokela, K. (2014) Sisäilmasta sairastuneiden selviytymisen ja syrjäytymisen kokemuksia. Hengitysliiton julkaisuja 23. Helsinki. Mäki, S., Ryynänen, T. (2016) Köyhät, pakotetut, kyvyttömät ja toivottomat – sisäil- masta sairastuneiden kokemuksia taloudellisesta asemasta. Janus 24 (3), 211–229. Mölsä, S. (2018) Senaatti tarjoaa Sensi-tiloja homealtistuneille ja ympäristöyliherkille. Rakennuslehti. Löytyy osoitteesta: https://www.rakennuslehti.fi/2018/03/senaatti-tar- joaa-sensi-tiloja-homealtistuneille-ja-ymparistoyliherkille/. Viitattu 7.10.2020. Nissilä JJ, Savelieva K, Lampi J, Ung-Lanki S, Elovainio M, Pekkanen J. (2019) Pa- rental worry about indoor air quality and student symptom reporting in primary schools with or without indoor air quality problems. Indoor Air. 2019 Sep;29(5):865–873. PeVL 8/2012 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto 8/2012 vp PeVL 58/2010 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto 58/2010 vp PeVL 15/2008 vp, Perustuslakivaliokunnan lausunto 15/2008 vp Puuinfo (2021) Puupintojen terveysvaikutukset sisätiloissa tutkimustuloksia. Löytyy osoitteesta (https://puuinfo.fi/puutieto/puun-sisailmavaikutukset/puupintojen-terveys- vaikutukset-sisatiloissa-tutkimustuloksia/). Viitattu 7.5.2021. Putus, T. (toim.) (2010) Home ja kosteus – vaikutukset terveyteen, talouteen. Asumis- terveysliiton tutkimusselvitys. Puutuoteteollisuus (2021) Puun terveys- ja hyvinvointivaikutuksia koskevia tutkimuk- sia. Löytyy osoitteesta https://puutuoteteollisuus.fi/ajankohtaista/tiedotteet/puun-ter- veys--ja-hyvinvointivaikutuksia-koskevia-tutkimuksia. Viitattu 7.5.2021. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 185 Quansah R, Jaakkola MS, Hugg TT, Heikkinen SA, Jaakkola JJ. (2012) Residential dampness and molds and the risk of developing asthma: a systematic review and meta-analysis. PLoS One. 2012;7(11):e47526 Rakentamisen Laatu RALA Oy (2021) Kuivaketju10-toimintamalli. Löytyy osoitteesta: https://kuivaketju10.fi/ Viitattu 18.1.2021. Raksystems Anticimex (2011) Selvitys asuntokauppoihin liittyvistä käytännöistä Poh- joismaissa. Löytyy osoitteesta http://uutiset.hometalkoot.fi/component/dpcontentplu- gin/files/download/66/Selvitys_asuntokauppoihin_liitty- vist%C3%A4_k%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6ist%C3%A4_pohjoismaissa.pdf. Vii- tattu 7.5.2021. Rappe, E., Lindén, L., and Koivunen, T. (2003). Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Viher- ympäristöliitto ry, Helsinki. Rataskodit: Löytyy osoitteesta: https://rataskodit.com/. Viitattu 20.10.2020. Rakennustiedon esite RT-kortisto. Löytyy osoitteesta: https://www.rakennus- tieto.fi/channels/public/www/rane/attachments/5duD2RhbP/5ecz373vb/Files/Current- File/RT_esite_06_net.pdf Viitattu 21.12.2020. Rakennustietosäätiö (2021) Rakennusmateriaalien päästöluokitus M1. Löytyy osoit- teesta https://cer.rts.fi/. Viitattu 26.5.2021. Rakennustietosäätiö. (2007) LVI 01-10414, KH 90-00394 Kuntotarkastus asuntokau- pan yhteydessä. Suoritusohje. Reijula K., Ahonen G., Alenius H., Holopainen R., Lappalainen S., Palomäki E., Rei- man M. (2012) Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvalio- kunnan julkaisu 1/2012. Rubin GJ, Hillert L, Nieto-Hernandez R, ym. (2011) Do people with idiopathic environ- mental intolerance attributed to electromagnetic fields display physiological effects when exposed to electromagnetic fields? A systematic review of provocation studies. Bioelectromagnetics 2011; 32:593–609. Ruohomäki, V., Lahtinen, M. & Reijula, K. (2015) Salutogenic and user-centred ap- proach for workplace design. Intelligent Buildings International, 7(4), 184–197. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 186 Sainio M ja Karvala K. (2017) Sisäilma ja ympäristöherkkyys. Suomen Lääkärilehti 13/2017, 72:848–854. Sakellaris I, Saraga D, Mandin C, de Kluizenaar Y, Fossati S, Spinazzè A, Cattaneo A, Mihucz V, Szigeti T, de Oliveira Fernandes E, Kalimeri K, Mabilia R, Carrer P, Bartzis J. (2021) Association of subjective health symptoms with indoor air quality in European office buildings: The OFFICAIR project.Indoor Air. 2021 Mar;31(2):426-439 Salminen, M. & Malmivaara, M. (2014) Omakotitalojen kuntokatselmoinnin edistämi- nen. OKE-hankkeen loppuraportti. Kosteus- ja hometalkoot. Sallmen, J. (2015) Kotitalo-lehden blogi-kirjoitus 23.3.2015. Hyvä rakennustapa – mitä se oikein tarkoittaa? https://www.kotitalolehti.fi/blogi/hyva-rakennustapa-kuka-mita- hah/. Viitattu 21.12.2020. Salmela A, Tähtinen K, Hartikainen T, Pekkanen J, Lampi J, Jalkanen K, Niemi J, Lappalai-nen S, Lahtinen M, Sainio M, Manninen T, Wallenius K, Salmi K, Reijula K, Lindqvist H, Hy-värinen A. (2019) Sisäilma ja terveys: kehitys, nykytilanne, seuranta ja vertailu eri maiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:59. Salmela, J. (2019) Sisäilmaongelmista kärsivät oppilaat aletaan kerätä Vantaalla yh- teen eristettyyn paviljonkiin, tilaa on 50 koululaiselle. Helsingin Sanomat Vantaa. Löy- tyy osoitteesta: https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000006315139.html. Viitattu 13.10.2020. Salonen, H, Lappalainen, S, Lahtinen, M, Nevala, N, Lehtelä, J, Knibbs, L, Morawska, L, & Reijula, K. (2011) Sisäympäristön parantava ja elvyttävä vaikutus hyvinvointipal- velutiloissa- kirjallisuuskatsaus. Työterveyslaitos ja Queensland University of Technol- ogy. Salonen, H, Lappalainen, S, Lahtinen, M, Nevala, N, Lehtelä, J, Knibbs, L, Morawska, L, & Reijula, K. (2013) Physical characteristics of the indoor environment that affect health and wellbeing in healthcare facilities: a review, Intelligent Buildings Interna- tional, 5:1, 3-25. Salonen H, Lahtinen M, Lappalainen S, Nevala N, Knibbs L.D., Morawska L & Reijula K (2013) Design approaches for promoting beneficial indoor environments in healthcare facilities: a review, Intelligent Buildings International, 5:1, 26-50. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 187 Savelieva K, Elovainio M, Lampi J, Ung-Lanki S, Pekkanen J. (2020) Psychosocial factors and indoor environmental quality in respiratory symptom reports of pupils: a cross-sectional study in Finnish schools. BMJ Open. 2020 Sep 21;10(9):e036873 Senaatti (2021) Tietoa meistä. Löytyy osoitteesta https://www.senaatti.fi/tietoa- meista/. Viitattu 7.5.2021. Senaatti (2019) Suuri tuuletus starttasi raikkaan sisäilmakeskustelun. Löytyy osoit- teesta https://www.senaatti.fi/tyoymparisto/inspiraatio/artikkeli/suurituuletus-starttasi- raikkaan-sisailmakeskustelun/. Viitattu 7.5.2021. SFS-EN ISO 14644-1 (2015), Puhdastilat ja puhtaat alueet. Osa 1: Hiukkaspitoisuu- den perusteella tehtävä puhtausluokitus, Suomen Standardoimisliitto, Helsinki. Löytyy osoitteesta: https://sales.sfs.fi/fi/index/tuotteet/SFS/CENISO/ID2/1/417127.html.stx. Viitattu 16.12.2020. Sisäilmastoluokitus (2018) (RT 07-11299 2018) Sten, N. (2018) Erityistilajärjestelyjen ja materiaalivalintojen vaikutus sisäilmakoke- mukseen. Opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/han- dle/10024/143128. Suomen virallinen tilasto (SVT). (2021). Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-8793. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/velk/index.html Suomen virallinen tilasto (SVT). (2019) Asunnot ja asuinolot [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-6745. Yleiskatsaus 2019, 1. Asuntokanta 2019. Helsinki: Tilastokeskus. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asas/2019/01/asas_2019_01_2020-10- 14_kat_001_fi.html Tapaninen, A, Kauppinen, T, Kivinen, K, Kotilainen, H, Kurenniemi, M ja Pajukoski, M. (2002). Ympäristö ja hyvinvointi, WSOY, Porvoo. Terve pieni hirsitalo -blogi. Löytyy osoitteesta: https://www.tervepienihirsitalo.fi/. Vii- tattu 20.10.2020. Terveydenhuollon asiantuntijaryhmä (2020). ”Sisäilmasairaus” termin käytölle ei ole lääketieteellisiä perusteita – oireilevia tulee auttaa tukeutuen parhaaseen lääketieteel- liseen tietoon. Sisäilma ja terveys –ohjelman terveydenhuollon asiantuntijaryhmän kannanotto 20.8.2020 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103288617 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 188 Terveydenhuollon asiantuntijaryhmä (2021). Sisäympäristöissä oireilevien siirto eri- tyispuhtaisiin tiloihin – riskit ja selvitystarpeet. Sisäilma ja terveys –ohjelman tervey- denhuollon asiantuntijaryhmän kannanotto 30.3.2021 Löytyy osoitteesta: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103238140. Viitattu 30.3.2021. Terveydensuojelulaki (1994/763) https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763 Viitattu 31.3.2021. Thomsen, A. & van der Flier, K. (2011). Understanding obsolescence: a conceptual model for buildings. Building Research and Information, 39, 352–362. doi: 10.1080/09613218.2011.576328 Tolonen, J. (2011) Oikeudellinen ja taloudellinen näkökulma varallisuusoikeuteen. Te- oksessa Saarnilehto, A, Annola, V, Hemmo, M, Karhu, J, Kartio, L, Tammi-Salminen, E, Tolonen, J, Tuomisto, J, Viljanen, M, Edelman, T, Lehtinen, T. Varallisuusoikeus. Päivittyvä hakuteos. Verkkokirjahylly. Löytyy osoitteesta: https://verkkokirjahylly.alma- talent.fi/teos/EAIBGXCTDG. Viitattu 8.4.2021. Tunne talosi, turvaa kauppasi. Opas ostajalle ja myyjälle kiinteistön kunnon arviointiin ja turvallisempaan kaupantekoon. Yhteistyössä Kosteus- ja hometalkoot sekä KVKL jäsenryhmittymineen. Löytyy osoitteesta: https://www.hometalkoot.fi/file/15811.pdf Vii- tattu 1.4.2021. Valtioneuvoston kanslia. 2018. Kohti kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä ja käyttäjien huomioon ottamista julkisissa rakennuksissa. Ehdotus valtioneuvoston peri- aatepäätökseksi Terveet tilat 2028 toimenpideohjelmasta, 3.5.2018. Löytyy osoit- teesta: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/han- dle/10024/160822/J02_2018_Terveet%20tila%202028%20-%20toimenpideoh- jelma_kansilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 21.12.2020. Vantaan kaupungin tiedote 25.2.2020. Sisäympäristöpaviljonkia koskevia kysymyksiä ja vastauksia. Löytyy osoitteesta: https://www.vantaa.fi/asuminen_ja_ymparisto/toimi- tilat_ja_kiinteistot/sisaymparistoasiat/koulujen_sisailma. Viitattu 13.10.2020. Vantaan kaupunki (2021) Sisäilmatiedotteet. Löytyvät osoitteesta: https://www.van- taa.fi/asuminen_ja_ymparisto/toimitilat_ja_kiinteistot/sisaymparistoasiat/sisailmatie- dotteet. Viitattu 7.5.2021. Vantaan kaupunki (2021) Vantaan perusopetuksen ja lukioiden oppilas- ja opiskelija- määrät kouluittain. Löytyy osoitteesta https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/vantaan- perusopetuksen-ja-lukioiden-oppilas-ja-opiskelijamaarat-kouluittain. Viitattu 7.5.2021. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 189 Vantaan kaupunki (n.d) Koulujen sisäilma. Löytyy osoitteesta https://www.van- taa.fi/asuminen_ja_ymparisto/toimitilat_ja_kiinteistot/sisaymparistoasiat/koulujen_si- sailma. Viitattu 13.10.2020. Verrender A, Loughran SP, Dalecki A, Freudenstein F, Croft RJ (2018) Can explicit suggestions about the harmfulness of EMF exposure exacerbate a nocebo response in healthy controls? Environ Res. Oct;166: 409–417. Vinha J, Laukkarinen, A, Mäkitalo, M, Nurmi, S, Huttunen, P, Pakkanen, T, Kero, P, Manelius, E, Lahdensivu, J, Köliö, A, Lähdesmäki, K, Piironen, J, Kuhno, V, Pirinen, M, Aaltonen, A, Suonketo, J. (2013) Ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyksen lisäyk- sen vaikutukset vaipparakenteiden kosteusteknisessä toiminnassa ja rakennusten energiankulutuksessa. Löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-2949-8. Viitattu 7.5.2021. Vinkit asuntokauppaan. Kosteus- ja hometalkoot. Löytyy osoitteesta: https://www.ho- metalkoot.fi/file/15884.pdf Viitattu 1.4.2021. Vuokko A, Karvala K, Lampi J, Keski-Nisula L, Pasanen M, Voutilainen R, Pekkanen J, Sainio M. (2018) Environmental Intolerance, Symptoms and Disability Among Fer- tile-Aged Women. Int J Environ Res Public Health. 2018 Feb 8;15(2) Wallenius, K; Hovi, H, Mahiout, S; Remes, J; Rautiala, S; Jokela, P; Leino, K ja Liuk- konen, T. (2021) Haihtuvat orgaaniset yhdisteet toimistotyyppisissä työympäristöissä: Päästölähteet, mittausmenetelmät, pitoisuustasot ja terveysvaikutukset. Työter- veyslaitos. World Health Organization (2013) Health effects of particulate matter. Policy implica- tions for countries in Eastern Europe, Caucasus and central Asia. World Health Organization (2010). WHO Guidelines for indoor air quality: selected pollutants. 2010. World Health Organization (2009). WHO Guidelines for indoor air quality: dampness and mould. 2009. World Health Organization (2007). Protection from exposure to second-hand tobacco smoke. Policy recommendations. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:48 190 Ympäristömerkintä Suomi Oy (2020) Joutsenmerkin kriteerit 2020. Pientalot, kerrosta- lot, koulu- ja päiväkotirakennukset. Löytyy osoitteesta: https://joutsenmerkki.fi/wp-con- tent/uploads/2017/03/089f_3_10_CD_.pdf. Viitattu 20.10.2020. Ympäristöministeriö (2021) Maankäyttö- ja rakennuslaki uudistuu. Löytyy osoitteesta https://mrluudistus.fi/. Viitattu 7.5.2021. Ympäristöministeriö (2021) Tarvitsetko korjausneuvontaa? Olet tullut oikeaan paik- kaan. Löytyy osoitteesta https://www.ymparisto.fi/fi-fi/rakentaminen/korjaustieto/kor- jausneuvonta. Viitattu 7.5.2021. Ympäristöministeriö (2020) Julkisen puurakentamisen kansalliset tavoitteet. Puura- kentamisen toimenpideohjelma 2016-2022. Löytyy osoitteesta: https://www.ympa- risto.fi/download/noname/%7B45F5028E-8436-408A-8CD7- 510C6C1AD000%7D/161609. Viitattu 16.10.2020. Ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017). Löytyy osoitteesta: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170782 Vii- tattu 18.1.2021 Ympäristöministeriön ohje rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta. Löytyy osoitteesta: https://ym.fi/documents/1410903/38439968/Ohje_Rakennusten-kosteus- tekninen-toimivuus-2020-F3A686EA_E374_4983_A396_CC15D6830B7B- 156354.pdf/323bffe4-19f4-9b97-6c59-d314db622cb4/Ohje_Rakennusten-kosteustek- ninen-toimivuus-2020-F3A686EA_E374_4983_A396_CC15D6830B7B- 156354.pdf?t=1603260109033 Viitattu 18.1.2021 Ympäristöministeriö tiedote 2.6.2020. Ministeri Mikkonen: Kestävä elvytys käyntiin - mittavat panostukset öljylämmityksestä luopumiseen, puurakentamiseen sekä lähivir- kistysalueisiin ja retkeilyinfraan. Löytyy osoitteesta: https://ym.fi/-/10184/ministeri-mik- konen-kestava-elvytys-kayntiin-mittavat-panostukset-oljylammityksesta-luopumiseen- puurakentamiseen-seka-lahivirkistysalueisiin-ja-retkeil. Viitattu 16.10.2020. tietokayttoon.fi ISBN PDF 978-952-383-306-7 ISSN PDF 2342-6799