Selvitys ja tutkimustoiminta Utrednings- och forskningsverksamhet Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet Teemu Vauhkonen, Markus Kaakinen, Tommi Hoikkala VA LT I O N E U V O S T O N S E LV I T Y S - J A T U T K I M U S T O I M I N N A N J U L K A I S U S A R J A 2 0 2 1 : 5 6 tietokayttoon.fi Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2021 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:56 Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet Teemu Vauhkonen & Markus Kaakinen & Tommi Hoikkala Valtioneuvoston kanslia © 2021 tekijät ja valtioneuvoston kanslia ISBN pdf: 978-952-383-488-0 ISSN pdf: 2342-6799 Taitto Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2021 Kuvailulehti 29.9.2021 Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuudet Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:56 Kustantaja Valtioneuvoston kanslia Tekijä/t Teemu Vauhkonen, Markus Kaakinen, Tommi Hoikkala Toimittaja/t Nuorisotutkimusverkosto ja Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (Krimo) Kieli suomi Sivumäärä 147 Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkasteltiin seksuaalirikoksen tekijöitä, tekotilanteita sekä arvioitiin tulosten ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä käsittelevän kirjallisuuskatsauksen avulla seksuaalirikosten ennaltaehkäisyn mahdollisuuksia Suomessa. Tutkimuksessa käytettiin rekisteri- ja kyselyaineistoja sekä seksuaalirikosten tekijöiltä ja heidän kanssaan työskenteleviltä asiantuntijoilta kerättyä haastatteluaineistoa. Tutkimustulosten mukaan erityisesti nuori ikä, varhaiset riskitekijät sekä sosiaalinen huono- osaisuus ovat yhteydessä seksuaalirikoksiin. Myös ulkomailla syntyneillä oli korkeampi riski syyllistyä seksuaalirikokseen, mikä ei selittynyt huono-osaisuudella. Tulosten mukaan tekijät valitsevat usein uhreikseen päihtyneitä henkilöitä. Painostaminen ja lahjominen kohdistuvat enemmän nähden heikommassa asemassa oleviin. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos on monen tekijän summa, ja seksuaalirikokseen johtava prosessi alkaa tyypillisesti psykologisesta lähentymisestä tekijän ja uhrin välillä. Tekijöille oli tyypillistä kokea uhri aktiiviseksi. Nuorten kokema seksuaalinen väkivalta tapahtuu yleensä nuorten keskuudessa tuttujen välillä. Tulosten pohjalta laadittiin toimenpidesuositukset seksuaalirikosten ennaltaehkäisemiseksi. Klausuuli Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Asiasanat tutkimus, tutkimustoiminta, seksuaalirikokset, ennaltaehkäisy, rikosasiat, rekisterit ISBN PDF 978-952-383-488-0 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-488-0 Presentationsblad 29.9.2021 Förövare av sexualbrott, gärningssituationer och prevention Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2021:56 Utgivare Statrådets kansli Författare Teemu Vauhkonen, Markus Kaakinen, Tommi Hoikkala Redigerare Ungdomsforskningssällskapet r.f. / Ungdomsforskningsnätverket och Institutet för kriminologi och rättspolitik (Krimo) Språk finska Sidantal 147 Referat Studien fokuserar på faktorer och gärningssituationer relaterade till sexualbrott samt på möjligheter att förebygga sexualbrott i Finland utifrån resultaten och litteratur om förebyggande åtgärder. Studien baserar sig på register- och enkätmaterial samt intervjuer med personer som begått sexualbrott och sakkunniga som arbetar med dem. Enligt forskningsresultaten har i synnerhet ung ålder, tidigt förekommande riskfaktorer och social marginalisering samband med sexualbrott. Även för personer födda utomlands är risken för att begå sexualbrott större, men detta kunde inte sammankopplas med marginalisering. Enligt resultaten väljer gärningsmännen ofta berusade personer till offer. Utpressning och belöningar riktas i högre grad mot personer i en svagare ställning. Sexualbrott mot barn är en summa av många faktorer, och den process som leder till sexualbrott börjar ofta med att gärningsmannen och offret närmar sig varandra socialt. För gärningsmän är det typiskt att uppleva offret som en aktiv part. Sexuellt våld som unga personer erfarit sker i allmänhet bland andra bekanta unga. Internet används i synnerhet i sexuellt utnyttjande av barn. Gärningar som unga begår mot unga omfattar i allmänhet trakasserande meddelanden, spridande av foton och rykten samt fysiskt våld. Sexuellt våld mellan personer som inte känner varandra är i allmänhet kommentarer med sexuella undertoner och inbegriper mer sällan övertalande till sexuella handlingar. Åtgärdsrekommendationer för att förebygga sexualbrott utarbetades utifrån resultaten. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan(tietokayttoon.fi). De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt. Nyckelord forskning, forkningsverksamhet, sexualbrott, förebyggande, brottmål, register ISBN PDF 978-952-383-488-0 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-488-0 Description sheet 29 September 2021 Sex crime offenders, characteristics and possibilities for prevention Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities 2021:56 Publisher Prime Minister’s Office Author(s) Teemu Vauhkonen, Markus Kaakinen, Tommi Hoikkala Editor(s) Finnish Youth Research Society / Finnish Youth Research Network and Institute of Criminology and Legal Policy (Krimo) Language Finnish Pages 147 Abstract The study examined the perpetrators of sexual crimes and the contexts in which these crimes were committed, and it used the results and a review of literature on preventive measures to evaluate opportunities to prevent sexual crimes in Finland. The study used register and survey data and interview data collected from perpetrators of sexual crimes and experts working with them. The results of the study show that young age, early risk factors and social disadvantages, in particular, are associated with sexual crimes. People born abroad were also at a higher risk of committing sexual crime, but this is not explained by social disadvantage. According to the results, perpetrators often target people who are intoxicated. Pressure and bribes tend to be directed at those who are in a more vulnerable position than the perpetrators. Sexual crimes committed against children are the sum of many factors, and the process leading to the crime typically starts with increasing psychological closeness between the perpetrator and the victim. The perpetrators typically experienced their victims as active. Sexual violence experienced by young people generally takes place among peers who know each other. The internet is used in particular in the sexual abuse of children. Actions committed by other young people typically include harassing messages, spreading of images and gossip, and physical violence. Sexual violence committed by an unknown perpetrator is most frequently in the form of comments with sexual undertones and less frequently in the form of persuasion to carry out sexual acts. Based on the results, action proposals were drawn up with the aim of preventing sexual crime. Provision This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research(tietokayttoon.fi). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Keywords research, research activities, sex crimes, prevention, criminal cases, registers ISBN PDF 978-952-383-488-0 ISSN PDF 2342-6799 URN-address http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-488-0 Sisältö 1 Johdanto ...................................................................................................... 9 1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne ............................................................................... 10 1.2 Tutkimusaineistot ja menetelmät ................................................................................. 12 1.2.1 Paneeliaineisto .......................................................................................... 12 1.2.2 Nuorisorikollisuuskysely ............................................................................ 12 1.2.3 Haastatteluaineisto .................................................................................... 13 1.2.4 Rikosilmoitusrekisteri ................................................................................. 14 2 Seksuaalirikollisuus ................................................................................. 15 2.1 Seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö ja sen uudistus ............................................ 16 2.2 Seksuaalirikollisuuden kehitystrendejä ........................................................................ 18 3 Seksuaalirikosten tekijät .......................................................................... 22 3.1 Seksuaalirikosten tekijöiden yksilökohtaiset taustatekijät aiemmassa tutkimuksessa ............................................................................................................. 22 3.1.1 Antisosiaalisuus ......................................................................................... 22 3.1.2 Parafiliat..................................................................................................... 23 3.1.3 Pedofilia ja hebefilia ................................................................................... 24 3.1.4 Emotionaalinen samaistuminen lapseen ................................................... 26 3.1.5 Neurologiset ja psykososiaaliset ongelmat seksuaalirikosten tekijöillä ...................................................................................................... 27 4 Seksuaalirikosten tekijöiden ikä, syntyperä ja sosiaalinen asema Suomessa ...................................................................................... 28 4.1 Aineistot seksuaalirikosten tekijöiden iän, syntyperän ja sosiaalisen aseman tarkastelussa ................................................................................................. 29 4.2 Seksuaalirikosten tekijöiden ikää, syntyperää ja sosiaalista asemaa koskevan analyysin tulokset ........................................................................................ 30 4.3 Johtopäätökset seksuaalirikosten tekijöiden iän, syntyperän ja sosioekonomisen aseman tarkastelusta ..................................................................... 35 5 Sosiaalinen huono-osaisuus ja varhaiset riskitekijät seksuaalirikosten taustalla ...................................................................... 36 5.1 Sosiaalisen huono-osaisuuden ja varhaisten riskitekijöiden mittarit ............................ 37 5.2 Aineisto ja menetelmät sosiaalista huono-osaisuutta ja varhaisia riskitekijöitä koskevassa analyysissa .......................................................................... 39 5.3 Tulokset sosiaalista huono-osaisuutta ja varhaisia riskitekijöitä koskevasta analyysista .................................................................................................................. 41 5.4 Johtopäätökset sosiaalista huono-osaisuutta ja varhaisia riskitekijöitä koskevasta analyysista ............................................................................................... 45 6 Seksuaalirikosten teonpiirteet ................................................................. 46 6.1 Teonpiirteiden analyysin tulokset ................................................................................ 47 6.2 Yhteenveto ja johtopäätökset teonpiirteiden tarkastelusta .......................................... 51 7 Seksuaalirikosten tekijät ja tekotilanteet nuorten ilmoittamina ........... 55 7.1 Nuorisorikollisuuskyselyaineiston analyysin menetelmät ............................................ 55 7.1.1 Nuorisorikollisuuskyselyaineistolla tehtyjen analyysien tulokset ................ 56 7.1.2 Yhteenveto ja johtopäätökset nuorisorikollisuuskyselyaineistolla tehdyistä analyyseista ............................................................................... 59 8 Seksuaalirikosten tekijöiden kokemukset ............................................. 61 8.1 Laadullinen aineisto ja sen analyysissa käytetyt menetelmät ..................................... 61 8.2 Lähestymistapa kvalitatiivisessa analyysissa .............................................................. 62 8.2.1 Seksuaalirikosten tekijöiden elämäntarinahaastattelut .............................. 63 8.3 Tulokset seksuaalirikosten tekijöiden elämäntarinahaastatteluista ............................. 66 8.3.1 CSAM-addikti ............................................................................................. 66 8.3.2 Kaveeraaja ................................................................................................ 68 8.3.3 Sortunut hyväksikäyttäjä ............................................................................ 74 8.3.4 Väkivaltaiset seksuaalirikoksen tekijät ....................................................... 77 8.3.5 Tilaisuus tekee varkaan ............................................................................. 81 8.3.6 Seksuaalirikoksen kiistäjät ......................................................................... 82 8.3.7 Yhteenveto ja johtopäätökset seksuaalirikosten tekijöiden haastatteluista ........................................................................................... 83 9 Asiantuntijoiden näkemykset seksuaalirikosten tekijöistä ja tekotilanteista ............................................................................................ 85 9.1 Teemahaastattelun menetelmästä .............................................................................. 86 9.2 Asiantuntijahaastattelujen analyysin tulokset .............................................................. 86 9.2.1 Elämänkriisin laukaisema vyyhtimalli ........................................................ 87 9.2.2 Suostumus ja sosiaalisten tilanteiden tulkintataidot .................................. 91 9.2.3 Asiantuntijan tekemä seksuaalirikosten tekijöiden tyypittely ...................... 94 9.3 Johtopäätökset asiantuntijahaastatteluista .................................................................. 97 10 Ennaltaehkäisyn mahdollisuudet ............................................................ 99 10.1 Seksuaalirikosten uusimisen ehkäisy .......................................................................... 99 10.1.1 RNR-periaate ............................................................................................. 99 10.1.2 Kognitiivis-behavioraalinen terapia CBT .................................................. 102 10.1.3 Seksuaalirikosten uusimisen ehkäisy Suomessa .................................... 103 10.2 Seksuaalirikosten ehkäisy sekundaaritasolla ............................................................ 105 10.2.1 Seksuaalirikosten sekundaaritason ehkäisy Suomessa .......................... 106 10.3 Seksuaalirikosten primaaritason ennaltaehkäisy ...................................................... 108 10.3.1 Sivustakatsojien kouluttaminen ............................................................... 111 11 Tutkimuksen yhteenveto ja johtopäätökset ......................................... 113 12 Toimenpidesuositukset .......................................................................... 117 Liite .................................................................................................................. 121 Lähteet ............................................................................................................... 124 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 9 1 Johdanto Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden vähentäminen on keskeinen tavoite. Poliisin tietoon tulleen sek- suaalirikollisuuden kehitys 2000-luvulla näyttää huolestuttavalta (Danielsson, 2019; Oikeusministeriö, 2012). Poliisin tietoon tulleet raiskaukset ovat lähes kaksinkertaistu- neet, ja ilmoitettujen lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrä on kasvanut viimei- sen kymmenen vuoden aikana (Niemi & Fagerlund, 2019). Vuonna 2018 poliisin tie- toon tullut seksuaalirikollisuus lisääntyi 16 prosenttia aikaisempaan vuoteen nähden. Kasvu on huomattava, kun sitä verrataan esimerkiksi siihen, että samaan aikaan hen- keen ja terveyteen kohdistuvat rikokset lisääntyivät yhdellä prosentilla edellisestä vuo- desta ja omaisuusrikokset vähenivät kahdella prosentilla samana aikana. Kaiken kaik- kiaan seksuaalirikokset muodostivat yhden prosentin kaikesta vuonna 2018 poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta. (Danielsson, 2019) Aikaisemman selvitystyön mukaan (Oikeusministeriö, 2012) seksuaalirikosten tekijät ja heidän uhrinsa ovat enemmistössä tapauksista joko puolisoita, seurustelukumppa- neita, tuttavia tai ystäviä keskenään. Seksuaalirikoksen tekijä on uhrille tuntematon vain joka kuudennessa kaikista tapauksista. Raiskausrikosten tekijät ovat lähes aina miehiä, keski-iältään hieman yli 30-vuotiaita, joista suurimmalla osalla ei ole aikaisem- pia rikosrekisterimerkintöjä. Myös maahanmuuttajien osuus on ollut suuri. (Lehti ym., 2014; Oikeusministeriö, 2012.) Eri seksuaalirikosten yksittäisiä sosiodemografisia ris- kitekijöitä ovat esimerkiksi mielenterveyden ongelmat (Fazel ym., 2007), eronneisuus (Smith, 1990), päihteiden käyttö (Emmelkamp & Kraanen, 2017), matala sosioekono- minen asema (Graves ym., 1996) ja yksinäisyys (Bumby & Hansen, 1997). Perhe- taustan huono-osaisuus (Freeman & Temple, 2010) ja seksuaalirikollisuus perhetaus- tassa lisäävät henkilön seksuaalirikoksen tekemisen riskiä (Forsman ym., 2015). Suorimpia seksuaalirikollisuuden riskitekijöitä ei kuitenkaan voi tavoittaa sosiodemo- grafisin tai sosiaalisen aseman mittarein. Esimerkiksi heikot sosiaaliset taidot, koke- mus vallan puutteesta, matala itsetunto, nöyryytyksen kokemus, hankalat suhteet toi- siin aikuisiin ja seksuaaliset ongelmat ovat yhteydessä lasten seksuaaliseen hyväksi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 10 käyttöön, kun taas aikuisiin naisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyvistä henki- löistä on tunnistettu useita erilaisia tyyppejä, joista kullekin on ominaisia tietynlaiset asenteet ja psykososiaaliset taipumukset. Lisäksi eri seksuaalirikoksiin kuten rais- kauksiin, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ahdisteluun ja verkkoseksuaalirikok- siin liittyy erilaisia motivaatioita ja ennen muuta erilaisia toiminnan logiikoita. Ymmär- tämällä erityyppisen seksuaalirikollisuuden taustalla olevia motivaatioita ja toiminnan logiikoita saavutetaan paremmat mahdollisuudet ennaltaehkäistä seksuaalirikoksia. (Robertiello & Terry, 2007) Seksuaalirikoksen tekijän lisäksi tilannetekijöillä ja myötävaikuttavilla olosuhteilla on roolinsa seksuaalirikoksissa. Myös ne vaihtelevat seksuaalirikoksen mukaan. Suuri osa raiskauksista tapahtuu joko uhrin tai tekijän asunnossa, ja tekijä ja uhri ovat teko- hetkellä päihtyneitä (Lehti ym., 2014; Oikeusministeriö, 2012.) Lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen riskiä lisääviä olosuhteita ja tilannetekijöitä ovat esimerkiksi uhriksi sopivan haavoittuvan henkilön kohtaaminen sekä vähäinen kiinnijäämisen riski (Seto, 2019). Myös internetistä ja sosiaalisen median palveluista on tullut keskeinen ympä- ristö seksuaalirikollisuudelle. Internetvuorovaikutus on tuonut seksuaalirikoksen teki- jöille uusia mahdollisuuksia rikolliseen toimintaan ja mahdollisten uhrien etsimiseen vaikeammin valvottavassa ympäristössä (esim. Bradford, 2006; Reynald ym., 2018.) Internetissä ja sen ulkopuolella tapahtuva seksuaalirikollisuus kietoutuvat toisiinsa, sillä verkossa seksuaalirikoksiin syyllistyneet tekevät todennäköisemmin seksuaaliri- koksia myös reaalimaailmassa (ks. esim. Owens ym., 2016; Shelton ym., 2016). 1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne Seksuaalirikosten tehokas ennaltaehkäiseminen edellyttää sitä, että seksuaalirikoksia tekevien henkilöiden taustoihin kytkeytyvät riskitekijät ja erityyppisten seksuaalirikos- ten taustalla vaikuttavat toiminnan logiikat tunnetaan. Jälkimmäisen merkitystä koros- taa se, ettei toiminta aina kytkeydy sosiodemografisiin riskitekijöihin. Seksuaalirikok- sen tekijä voi esimerkiksi olla missä tahansa yhteiskunnallisessa asemassa, joskin so- siaalisesti huono-osaisilla miehillä, joille on kasautunut paljon riskitekijöitä, taipumus seksuaaliseen väkivaltaan on paljon yleisempää. Tutkimus koostuu useilla aineistoilla tehdystä empiirisestä analyysista ja katsauksesta olemassa oleviin seksuaalirikoksia ennalta ehkäiseviin malleihin ja niiden kehitys- suuntiin. Empiirinen analyysi tuotti tietoa sosiaalisen aseman, huono-osaisuuden, var- hain elämässä ilmenevien riskitekijöiden, tekotilanteiden ja yhteiskunnan rakenteellis- ten tekijöiden merkityksestä seksuaalirikoksissa sekä tunnisti eri seksuaalirikoksiin liit- tyviä toiminnan logiikoita. Yhdessä seksuaalirikoksia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 11 koskevan katsauksen kanssa tutkimuksen empiirisellä analyysilla tuotettiin tietoa en- nalta ehkäiseviä toimenpiteitä varten. Tilastoanalyysin tavoitteena oli täydentää olemassa olevaa tutkimustietoa ajantasai- sella seksuaalirikosten tekijöiden taustoihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin liittyvistä riskitekijöistä. Vaikka seksuaalirikosten tekijöiden taustoihin liittyviä riskitekijöitä tunne- taan, niiden yhteydet seksuaalirikosten eri muotoihin ovat jääneet epäselviksi. Vaikka riskitekijöiksi määritellyt sosiaalisen huono-osaisuuden mittarit, esimerkiksi koulutta- mattomuus, köyhyys ja yksinäisyys, esiintyvät usein samanaikaisesti henkilön elä- mässä, ne kuitenkin viittaavat eri tekijöihin hänen taustassaan. Mittaamalla kerrallaan vain yhden tai muutaman riskitekijän yhteyttä eri seksuaalirikoksiin käytetyn riskiteki- jän vaikutus ylikorostuu samalla, kun määräävä riskitekijä henkilön taustassa jää huo- miotta. (Vauhkonen ym., 2017a.) Tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää eri seksuaalirikoksia tehneiden henkilöi- den ajattelun ja elämänkulussa subjektiivisesti koettujen asioiden yhteyttä seksuaaliri- koksiin. Nämä tekijät voivat liittyä esimerkiksi henkilön impulsiivisen käytöksen seu- rauksiin, päihteiden käyttöön, huonoihin kokemuksiin ihmissuhteissa, vääristyneisiin ajatusmalleihin (esimerkiksi vihamielinen suhtautuminen naisiin), seksuaalirikoksen uhriksi joutumiseen, seksuaaliseen mieltymykseen lapsia kohtaan, yksinäisyyteen, heikkoon kiintymyssuhteeseen, sosiaalisten taitojen puutteeseen tai neurokirjon on- gelmiin. Henkilön ajattelutavat ja varhaisemmat elämänkokemukset voivat olla so- siodemografisista tai sosioekonomisista tekijöistä riippumattomia, mutta toisaalta ne voivat välittää niiden yhteyksiä seksuaalirikoksiin. Esimerkiksi seksuaalirikollisille tyy- pilliset elämänkokemukset voivat kasautua heikossa asemassa oleville henkilöille. Tutkimuksen kolmantena tavoitteena oli tunnistaa eri seksuaalirikosten tapahtumiseen vaikuttavia olosuhde- ja tilannetekijöitä. Seksuaalisen väkivallan kohdalla on tärkeää tunnistaa rikoksen tapahtumiseen myötävaikuttavat tilannetekijät sekä ne tekijät, joi- den myötä henkilö valikoituu uhriksi, tekijän näkökulmasta. Eri tilannetekijöitä voivat olla esimerkiksi päihtymys, ryhmätilanteen vaikutus, kiinnijäämisriskin vähäisyys ja uhrin avuton tila. Tavoitteena oli paitsi löytää merkittävimmät tilannetekijät myös aiem- min havaitsemattomat. Kontaktia sisältämättömiin seksuaalirikoksiin, kuten lapsipor- nografian hallussapitoon, vaikuttavat saatavuuteen sekä virtuaalisiin ja sosiaalisiin kontakteihin liittyvät olosuhteet ja toiminnan mahdollisen organisoituneisuuden meka- nismit. Tutkimuksen neljäntenä tavoitteena oli laatia katsaus seksuaalirikoksia ehkäisevistä toimenpiteistä Suomessa ja kansainvälisesti, etenkin Suomen kaltaisissa yhteiskun- nissa. Katsauksessa eritellään toimenpiteiden kohderyhmät, metodit ja toiminta-ajatus sekä mahdolliset arviot niiden vaikuttavuudesta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 12 1.2 Tutkimusaineistot ja menetelmät Tutkimusaineistoina käytettiin hallinnollisista rekistereistä koottua paneeliaineistoa, nuorisorikollisuuskyselyä, poliisin rikosilmoitusrekisteriä sekä hanketta varten kerättyä laadullista haastatteluaineistoa. Haastatteluaineisto jakautuu seksuaalirikosten tekijöi- den haastatteluihin ja asiantuntijahaastatteluihin. 1.2.1 Paneeliaineisto Paneeliaineiston muodostivat 1970–2005 syntyneet Suomessa 1980–2017 asuneet henkilöt, ja tiedot henkilöistä olivat kalenterivuositasoisia (tutkimusaineiston tilastoyk- sikkö oli henkilö kalenterivuonna). Kattava aineisto sisälsi erittäin suuren määrän indi- kaattoreita mahdollistaen harvinaisten ilmiöiden tarkastelemisen sekä yksilöllisten ja rakenteellisten riskitekijöiden aiempaa moniulotteisemman mittaamisen. Tutkimusai- neisto sisälsi tietoja muun muassa tutkimushenkilöiden iästä, sukupuolesta, kielestä, kansalaisuudesta, syntymävaltiosta, perherakenteesta, asuinkunnasta, asuinalueesta, koulutuksesta, oppilaitoksista, työmarkkinatilanteesta, tuloista ja eritellyistä tulonsiir- roista kultakin kalenterivuodelta. Tutkimushenkilöt linkitettiin heidän vanhempiinsa, ja aineisto sisälsi kattavasti myös vanhempien vastaavia tietoja. Aineiston seksuaaliri- koksia sekä muita rikoksia kuvaavat indikaattorit tulivat Tilastokeskuksen rekisteristä, joka sisälsi rikoslain kaikkien nimikkeiden mukaiset rikostuomiot. Paneeliaineistolla tehtävä analyysi täydensi olemassa olevaa tietoa seksuaalirikosten sosiodemografisista riskitekijöistä. Olemassa olevaa tietoa täydennettiin aiempaa mo- niulotteisemman tausta- ja riskitekijöiden mittaamisen sekä erityisesti riskitekijöiden kasautumisen vaikutuksen sekä yhteisvaikutusten mittaamisen avulla. Vaikka eri tausta- ja riskitekijöiden indikaattorit esiintyvät usein samanaikaisesti rikoksia tekevien henkilöiden elämässä, ne kuitenkin viittaavat eri tekijöihin henkilön taustassa. Koska aiemmassa tutkimuksessa ei ollut mitattu riskitekijöitä useilla indikaattoreilla samanai- kaisesti, ei tiedetä, mitkä niistä ovat ensisijaisia, mitkä vahvistavia tai vain korreloivia tekijöitä. Käyttämällä useita riskitekijöiden indikaattoreita samanaikaisesti pystyimme erottamaan määräävät riskitekijät vahvistavista ja korreloivista tekijöistä. Tutkimusme- netelminä käytetään kuvailevia menetelmiä ja logistista regressiota. 1.2.2 Nuorisorikollisuuskysely Tutkimuksessa hyödynnettiin myös keväällä 2020 Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (KRIMO) toimesta kerättävää nuorisorikollisuuskyselyä. Nuorisorikollisuuskysely on 9.-luokkalaisilta kerättävä kansallisesti edustava kyselyai- neisto. Kevään 2020 nuorisorikollisuuskyselyyn vastasi 5 674 nuorta 74 koulusta ym- päri Suomea. Kyselyn vastausprosentti oli 78. Edustavan kyselyn perusjoukkona ovat VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 13 suomenkielisten yläkoulujen yhdeksännen luokan oppilaat. Kyselyn koulut poimittiin oppilaitosrekisteristä ositetun satunnaisotannan avulla. Poiminnasta vastasi Tilasto- keskus. Käytetyssä otantamenetelmässä otettiin huomioon koulujen koko (probability proportional to size -otanta) sekä alueellinen sijainti (Tilastokeskuksen käyttämä kau- punki-maaseutu-alueluokitus; Helminen ym., 2014). Kysely kattaa rikoskäyttäytymisen ja uhrikokemusten lisäksi laajasti erilaisia sosiode- mografisia ja rakenteellisia tekijöitä (esim. sukupuoli, kansallinen tausta ja tiedot asuinalueesta) sekä psykososiaalisia riskitekijöitä (esim. vanhempien kontrolli ja ystä- vien rikosaktiivisuus). Kyselyn avulla tarkasteltiin sitä, miten yleistä seksuaalinen häi- rintä ja muu väkivalta on nuorten keskuudessa. Lisäksi tarkasteltiin tiettyjen teonpiir- teiden (esim. kohteen ikä, fyysinen kontakti) yleisyyttä nuorten kokemassa seksuaali- sessa väkivallassa. Näin kyselyaineisto täydensi rekisteriaineiston tietoja, sillä siinä näkyy myös se osa seksuaalirikollisuudesta, joka ei tule poliisin tietoon. 1.2.3 Haastatteluaineisto Tutkimusta varten kerättiin myös kaksi haastatteluaineistoa. Toinen niistä koostuu seksuaalirikoksia tehneiden henkilöiden haastatteluista ja toinen seksuaalirikollisten kanssa työskentelevien psykologien ja muiden ammattilaisten fokusryhmähaastatte- luista. Seksuaalirikoksia tehneet henkilöt rekrytoitiin seksuaalirikosten hoito-ohjelman osallis- tujien keskuudesta. Seksuaalirikoksia tehneiden henkilöiden haastattelujen toteuttami- sessa otettiin huomioon se, että haastatteluissa käsitellyt asiat olivat poikkeuksellisen sensitiivisiä. Osallistujia tiedotettiin ennakolta tarkasti tutkimushankkeesta ja haastat- telujen sisällöstä. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös seksuaalirikosten tekijöiden kanssa työskentelevien psykologien sekä muiden ammattilaisten haastatteluja. Nämä haastattelut toteutettiin sekä fokusryhmähaastatteluina, eli haastattelijan vetäminä ryhmäkeskusteluina, että yksilöhaastatteluina. Haastatteluissa asiantuntijat keskusteli- vat kokemukseensa perustuen tutkijan ohjauksella seksuaalirikosten tekijöiden taus- toista, kokemuksista, rikoksiin myötävaikuttaneista olosuhteista, rikostilanteista ja en- naltaehkäisyn mahdollisuuksista. Kvalitatiivinen analyysi täydensi yllä mainitun haastatteluaineiston avulla tilastoanalyy- seista saatuja riskitekijöiden kasautumisen vaikutusten sekä niiden yhteisvaikutusten analyyseissa saatuja tietoja siltä osin, mitä ei ollut mahdollista tarkastella paneeliai- neiston ja nuorisorikollisuuskyselyn avulla. Seksuaalirikosten tekijöiden haastattelujen analyysissa käytettiin menetelmänä elämänkulkuanalyysia, jossa ristesivät vertikaali- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 14 nen elämänhistoria ja rinnakkain ajoittuvat vertikaaliset muutokset. Sen avulla jäljitet- tiin ja rekonstruoitiin seksuaalirikoksen tehneiden henkilöiden elämää määrittäneitä yksilöpsykologisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja rakenteellisia tekijöitä. 1.2.4 Rikosilmoitusrekisteri Tutkimuksessa hyödynnettiin myös poliisin rikosilmoitusrekisteriä, josta ilmenee katta- vasti seksuaalirikosten tilannetekijät. Tiedot saatiin Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin rikosten ja seuraamusten tutkimusrekisteristä, jonka tiedot pohjautuvat polii- siasiain tietojärjestelmästä (PATJA) saatuihin tietoihin. Tietojärjestelmä sisälsi tapah- tumaan liittyvien asianosaisten henkilötiedot sekä tapahtumaan liittyviä teonpiirteitä mukaan lukien teon tapahtumapaikka sekä muita esitutkinnassa olennaisia seikkoja. Aineistosta taulukoitiin kirjattuja tilannetekijöitä, kuten tekijän ja uhrin välinen suhde, päihtymystieto ja tapahtumapaikan tiedot (esim. julkinen paikka, yksityisasunto). Rikosilmoitusrekisteristä taulukoitiin rikoksen tapahtumiselle altistavia tilannetekijöitä. Keskeisiä tilannetekijöitä olivat esimerkiksi raiskausrikoksissa sekä tekijän että uhrin humalatila, joissain tapauksissa keskeistä voi olla ryhmätilanteen vaikutus. Myötävai- kuttavia olosuhteita puolestaan voivat olla hyväksikäyttösuhteen mahdollistavat olo- suhteet, joskus internetin mahdollisuudet sekä kiinnijäämisriskiä pienentävät tekijät. Tilannetekijät analysoitiin taulukoimalla poliisin rikosilmoitusrekisterissä ilmenevät ri- koksen tapahtumiselle altistavien tilannetekijöiden näkökulmasta. Laajemmat rikoksen mahdollistavat olosuhteet analysoitiin eri seksuaalirikoksia tehneiden haastatteluista. RST:n teonpiirteitä ei kytketty henkilöiden taustaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös ajantasaiseen kirjallisuuteen perustuen, mitä seksu- aalirikosten ehkäisemisestä tällä hetkellä tiedetään, mitkä toimenpiteet ovat osoittau- tuneet vaikuttavimmiksi ja millaisia kehityssuuntia ennalta ehkäisevissä toimenpiteissä on havaittavissa. Tässä käytettiin myös edellä mainittuja seksuaalirikollisten haastat- teluissa sekä asiantuntijoiden fokusryhmähaastatteluissa saatuja tietoja siltä osin kuin haastatellut olivat puhuneet näkemyksistään seksuaalirikosten ennaltaehkäisemi- sestä. Lopuksi muodostimme tulostemme perusteella pohjan uusille tavoille ennalta- ehkäistä seksuaalirikoksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 15 2 Seksuaalirikollisuus Keskustelu seksuaalisesta väkivallasta sisältyy laajempaan keskusteluun häirinnästä ja sukupuolten tasa-arvosta. Seksuaalisen häirinnän tutkimus alkoi 1980-luvulla, ja sitä seuraavalla vuosikymmenellä siitä tuli yleinen tutkimuskohde monilla aloilla (Fitz- gerald, Gelfand & Drasgow, 1995). Tutkimuskohteena sen merkittävyyttä nosti myös vuonna 2017 alkanut #MeToo-liikkeen nousu. Liikkeen myötä lukemattomat naiset ja miehet ympäri maailmaa osoittivat tukensa seksuaalista väkivaltaa ja häirintää koke- neille naisille (Flecha 2021). Liikkeen myötä sukupuolten välisen tasa-arvon, seksuaa- lisen väkivallan ja ahdistelun kysymykset ovat saaneet aiempaa suurempaa media- ja akateemista huomiota. Se on myös johtanut nykyisen lainsäädännön uudelleentarkas- teluun sekä seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun uudelleenmäärittelyyn (MacKinnon, 2019). Liikkeen on myös arvioitu muuttaneen asenteita tuomitsevammiksi seksuaa- lista väkivaltaa kohtaan (Szekers ym., 2020). Käsityksissä siitä, mikä on seksuaalisesti asiallista ja mikä asiatonta toimintaa, on vaihtelua, mutta mitä vakavammasta seksuaalisesta väkivallasta on kyse, sitä vah- vemmin käyttäytymisen kriminalisointi ja sanktiointi vastaa universaaleja moraalikäsi- tyksiä. Tahallinen väkivalta yhteisön toista jäsentä kohtaan, kuten myös omaisuuden anastaminen ja vastavuoroisuusodotuksen pettäminen, koetaan universaalisesti pa- heksuttavaksi (Fry, 2006; ks. myös Kivivuori, 2013). Erityisen moraalisen paheksun- nan saavat osakseen teot, joissa tekijä mielihyvää saadakseen vahingoittaa toista seksuaalisesti tai muulla tavoin (Corner ym., 1968). Lapsiin kohdistuvan seksuaalivä- kivallan tuomittavana pitämisen yleistämiseen ei tarvita edes lähdeviitteitä. Seksuaalirikokset ovat yleisesti inhotuinta rikollisuutta (Willis 2010), mitä ei epäröidä ilmaista (Harper & Harris, 2016). Niin ikään seksuaalirikoksen kovat rangaistukset saavat kannatusta (Katz-Schiavone ym. 2008). Myös muille seksuaalirikosten tekijöille langetettaville sanktioille, kuten seksuaalirikollisrekisterin pidolle, löytyy paljon kanna- tusta (Thakker, 2012). Vaikka myös seksuaalirikosten tekijöiden hoitoa kannatetaan (Rogers & Ferguson 2011), usein kuulee myös ajateltavan, ettei seksuaalirikosten te- kijöitä pystytä hoitamaan (Federoff & Moran, 1997). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 16 2.1 Seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö ja sen uudistus Lainsäädännössä seksuaalirikokset muodostavat muun rikoslain lailla hierarkkisen järjestelmän, jossa eri tekoihin sovelletaan eriasteisia rangaistuksia. Säännökset siten kertovat siitä, mitä tekoja pidetään vakavimpina ja mitä lievimpinä (Nieminen, 2019). Seksuaalirikoksista annettavat rangaistukset vaihtelevat laajalla välillä. Sakkorangais- tus on lievin mahdollinen rangaistus, ja törkeimmissä seksuaalirikoksissa on enim- mäisrangaistuksena kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Vakavimpana seksuaalirikoksena pidetään törkeää raiskausta (Ojala, 2014), josta lan- getettavat tuomiot ovat 2–10 vuotta vankeutta (raiskauksesta 1–6 vuotta vankeutta). Lievimmästä päästä rangaistusasteikolla mitattuna puolestaan on rikoslakiin vuonna 2014 lisätty seksuaalinen ahdistelu (sakko–6 kuukautta vankeutta). Myös yritykseksi jääneet seksuaalirikokset ovat rangaistavia, lukuun ottamatta seksuaalista ahdistelua. Seksuaalirikosten hierarkkisuutta lainsäädännössä on pyritty myös vähentämään esi- merkiksi luopumalla vuonna 2014 lievästä raiskauksesta (sukupuoliyhteyteen pakotta- misesta), sisällyttämällä uhrin tiedottomuutta tai muuntyyppistä avutonta tilaa hyödyn- täen tapahtuva raiskaus osaksi raiskauksen tunnusmerkistöä (Nieminen, 2019). Sa- malla joitain seksuaalirikoksia on sanktioitu aiempaa ankarammin. Esimerkiksi lap- seen kohdistuva raiskaus tuomitaan aina törkeänä raiskauksena. Lisäksi lakiin tuli vuonna 2018 lapsen raiskaus. Lainsäädäntö kuitenkaan tuskin koskaan voi tavoittaa kokonaan seksuaalisen väkivallan käytön moninaisuutta (Nieminen, 2019). Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaan aiotaan toteuttaa seksuaalirikoslain- säädännön kokonaisuudistus, jossa koskemattomuus ja seksuaalinen itsemääräämis- oikeus ovat lähtökohtina. Mikäli uudistus toteutuu, rikoslain (39/1889) raiskausmääri- telmä muutetaan suostumuksen puutteeseen perustuvaksi (hallitusohjelma, s. 91). Tämä tarkoittaa sitä, että raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkiksi nostetaan se, että on sukupuoliyhteydessä henkilön kanssa, joka ei suostu siihen vapaaehtoisesti. Va- paaehtoisuuden puuttuminen nostetaan keskeiseksi myös muissa seksuaalirikok- sissa. Seksuaalisen ahdistelun rangaistavuutta laajennetaan. Seksuaalisen kuvan lu- vaton levittäminen säädetään seksuaalirikoksena rangaistavaksi, ja lapseen kohdistu- vien seksuaalirikosten vähimmäisrangaistuksia kovennetaan. Voimaan tulee kahden- toista vuoden ikäraja, jota nuorempiin lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot ovat ran- gaistavia lapsenraiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena lapseen tämän vapaa- ehtoisuutta arvioimatta. (Kiriakos ym. 2020.) Näin siis tapahtuu, jos hallitusohjelman suunnitelma toteutuu. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 17 20:6 LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Yritys on rangaistava. 20:7 TÖRKEÄ LAPSEN SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ Jos 1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka 2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa, b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. TÖRKEÄ LAPSENRAISKAUS Vuonna 2019 voimaan tullut uusi säännös, jossa rikoksentekijä, joka syyllistyy samalla sekä törkeään raiskaukseen että törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, tuomitaan törkeästä lapsen raiskauksesta. Rangaistus on vankeutta neljästä kahteentoista vuoteen. Tekoa ei tuomita törkeänä lapsenraiskauksena, jos teko on jo rangaistava lapsen törkeänä seksuaalisena hyväksikäyttönä tai törkeän raiskauksen yrityksenä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 18 Hallituksen esityksen 212/2018 mukaan rikos kohdistuu alle 16-vuotiaisiin ja eräissä tapauksissa 16- ja 17-vuotiaisiin. Säännöstä voidaan soveltaa myös silloin, kun tekijällä ja uhrilla ei ole suurta ikäeroa esim. 17-vuotiaan raiskatessa 15-vuotiaan, mutta tällöin ikä on ratkaiseva tekijä rangaistuksen määräämisessä ja tällöin rangaistusasteikoksi muodostuu lievennetyin perustein 14 päivää – 9 vuotta. SEKSUAALINEN AHDISTELU Rikoslain mukaan rangaistavaa on toisen koskettelu tavalla, joka on omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksuaalinen ahdistelu on kriminalisoitu Suomessa sen takia, että katsottiin, että jo olemassa olevat kriminalisoinnit eivät soveltuneet tarpeeksi hyvin seksuaaliseen ahdisteluun. Keskeisesti seksuaalisen ahdistelun on tarkoitus kriminalisoida julkisella paikalla tapahtuva niin sanottu kähmintä. Aikaisemmin julkisella paikalla tapahtuva toisen henkilön vartalon puristelu oli rangaistavaa kunnianloukkauksena ja pahoinpitelynä. Tämän katsottiin olevan epätarkoituksenmukaista, sillä kyse on teoista, jotka loukkaavat toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. SUKUPUOLISIVEELLISYYTTÄ LOUKKAAVAN LASTA ESITTÄVÄN KUVAN HALLUSSAPITO Sellaisten elokuvien, joissa kuvataan sukupuoliyhteyttä, seksuaalista kanssakäymistä tai jotain sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa, hallussapito ei ole aina sallittua. Jos elokuvassa tai videossa esiintyy lapsi tai iältään tuntematon henkilö, jota voidaan olettaa lapseksi, kyse on rikoksesta. Rikos koskee paitsi elokuvia myös valokuvia ja muita todenmukaisia kuvatallenteita. 2.2 Seksuaalirikollisuuden kehitystrendejä Yleisimmin ilmoitettujen rikosten ilmoitusmäärät ovat kasvaneet 2000-luvun alusta lähtien, siinä mukana myös ilmoitukset seksuaalirikoksista. Ville Hinkkasen (2009) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 19 mukaan kasvu on seurausta viranomaiskontrollin tehostumisesta ja kiinnijäämisriskin kasvusta. Myös ilmoitusalttius on noussut, mihin on pyritty myös lainsäädännöllä. Esi- merkkinä tästä on lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuus vuodelta 2007. Ilmoitusvelvol- lisuutta on muutettu lastensuojelulaissa tämän jälkeenkin, viimeisimmät muutokset ovat vuosilta 2015 ja 2017. Tarkastelimme poliisin tietoon tullutta raiskausrikollisuutta ja lasten seksuaalista hy- väksikäyttöä sekä oikeudessa tuomittuja tapauksia vuosina 2010–2019. Tietoja tar- kasteltiin Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilaston avoimista tiedoista. Lisäksi tar- kastelimme eri kyselytutkimuksista ilmeneviä tietoja aikuisten kokeman seksuaaliväki- vallan (kattaa raiskaukset) sekä lasten ja nuorten aikuisten taholta kokeman seksuaa- lisen häirinnän tai seksuaaliväkivallan yleisyyttä. Aikuisten kokemaa seksuaalista vä- kivaltaa tarkastelimme kansallisesta rikosuhrikyselystä ja aikuisten lapsiin kohdista- maa seksuaaliväkivaltaa ja häirintää nuorisorikollisuuskyselyistä ja Lapsiuhritutkimuk- sista. Kuviossa 1 on laskettu yhteen poliisin tietoon tulleet perusmuotoiset ja törkeät rais- kaustapaukset sekä oikeudessa tuomitut tapaukset vuosilta 2010–2019. Kuvion 1 mukaan Suomessa poliisille tietoon tulleet raiskaustapaukset ovat lisääntyneet vuo- desta 2013 vuoteen 2018. Sen sijaan oikeudessa tuomituissa tapauksissa ei ole min- käänlaista trendiä, ainoastaan vuosittaista vaihtelua. Kansallisen rikosuhritutkimuksen (2019) mukaan 2,8 prosenttia suomalaisista 15–84-vuotiaista naisista oli joutunut sek- suaaliväkivallan tai sen yrityksen uhriksi, miehistä 0,3 prosenttia. Vuonna 2018 seksu- aalisen väkivallan kokemuksia oli naisista 2,4 prosentilla, miehistä 0,6 prosentilla. Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden osuus on pysynyt yhden ja puolentoista prosentin välillä vuodesta 2012. (Danielsson & Näsi 2020.) Seksuaalinen väkivalta ei siis ole li- sääntynyt, vaikka poliisin tietoon tulee tapauksia enemmän. Suomessa seksuaalirikokset tai seksuaalinen väkivalta ovat selvästi harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston (Brottsförebyggande rådet) mukaan vuonna 2019 Ruotsissa poliisille ilmoitettiin yhteensä 23 200 seksuaa- lirikosta, joista 8 820 (35 %) oli raiskauksia tai raiskauksen yrityksiä. Ruotsin kansalli- sen rikollisuuskyselyn 2019 (Swedish Crime Survey) mukaan 5,6 prosenttia 16–84- vuotiaista ruotsalaisista on joutunut seksuaalirikoksen uhriksi, naisista miltei joka kym- menes (9,4 %), miehistä 1,4 prosenttia. Raiskausrikokset ovat kasvaneet 45,4 pro- senttia vuosien 2008 ja 2018 välillä (5 446 raiskauksesta 7 920 raiskaukseen) (Molin ym., 2019). Tapausten ja epäiltyjen määrän kasvusta huolimatta seksuaalirikoksista annettujen tuomioiden määrä on pysynyt Ruotsissa melko vakaana vuosien 2008 ja 2017 välillä (1 055 tuomitusta 1 162 tuomittuun), koska poliisin selvittämien raiskaus- ten osuus on vähentynyt merkittävästi (Khosnood ym., 2021). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 20 Kuvio 1. Poliisin tietoon tulleet perusmuotoiset ja törkeät raiskaukset ja oikeudessa tuomitut tapaukset 2010–2019. Kuvio 2. Poliisin perusmuotoiset ja törkeät lasten seksuaaliset hyväksikäytöt (sekä lapsen- raiskaukset ja oikeudessa tuomitut tapaukset 2010–2019. Suomessa poliisille ilmoitetut lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ovat käänty- neet nousuun vuodesta 2017 alkaen. Lasten uhrikokemuksia puolestaan on mitattu 1039 1009 975 1009 1043 1160 1245 1393 1477 1450 95 129 191 160 148 162 206 185 181 187 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Epäillyt tapaukset Oikeudessa tuomitut 1102 1682 1567 1657 1416 1225 1242 1168 1373 1709 298 276 290 293 335 301 260 263 262 234 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Epäillyt tapaukset Oikeudessa tuomitut VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 21 kolmessa lapsiuhritutkimuksessa vuosina 1988, 2008 ja 2013. Tuoreimman lapsiuhri- tutkimuksen mukaan yhdeksäsluokkalaisten nuorten seksuaalikokemukset aikuisten kanssa ovat vähentyneet edellisten lapsiuhritutkimusten kahdestatoista (1988) ja seit- semästä (2008) prosentista neljään prosenttiin (2013). Yhdeksäsluokkalaisille teetet- tävä nuorisorikollisuuskysely osoittaa samankaltaisen trendin. Tuoreimmassa nuoriso- rikollisuuskyselyssä (2020) aikuisten taholta elämänsä aikana sukupuolista lähentelyä tai kanssakäymistä kokeneiden osuus oli vähentynyt kahdestatoista prosentista (2012) ja kymmenestä prosentista (2016) seitsemään prosenttiin yhdeksäsluokkalai- sista. Aikuisten lapsiin kohdistama seksuaaliväkivalta ja ahdistelu on siis vähentynyt. Hyväksikäytön vähenemisen on arvioitu liittyvän siihen, että tapauksia alkoi tulla enemmän julki, sekä siksi, että viranomaiskontrolli on parantunut. Myös normit ja asenteet ovat muuttuneet. Esimerkiksi teini-ikäisten tyttöjen seurustelusuhteiksi miel- lettyä kanssakäymistä pidetään todennäköisesti vähemmän normaalina kuin 1980-lu- vulla, mistä lähtien lapsiuhritutkimukset ovat viitanneet ilmiön vähentyneen (Fagerlund ym. 2014). Kuvio 3. Seksuaalista häirintää aikuisten taholta kokeneiden ja seksuaalisessa kanssakäy- misessä aikuisen kanssa olleiden osuudet yhdeksäsluokkalaisista nuorista (Elä- män aikana tapahtuneet). 12 10 7 12 7 4 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 1988 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Seksuaalinen häirintä aikuisten taholta (Nuorisorikollisuuskysely) Seksuaalinen kanssakäyminen aikuisen kanssa (Lapsiuhritutkimus) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 22 3 Seksuaalirikosten tekijät Vaikka normi voi olla sosiaalisten tekijöiden määräämä, sen noudattamiseen ja rikko- miseen vaikuttavat syyt voivat olla luonteeltaan paitsi niin ikään sosiaalisia myös bio- logisia ja psykologisia (Jokela, 2006). Seksuaalirikoksia kuvaavat käsitteet sekä sitä koskevat normit ja säädökset ovat historiallisesti konstruoituja, mutta normien ja la- kien rikkominen on vahvasti yhteydessä yksilökohtaisiin biologisiin ja psykologisiin ominaisuuksiin (Ks. Kivivuori, 2013). Seksuaalirikosten tekijöiden taustoissa on yhty- mäkohtia, jotka liittyvät suurempaan riskiin tehdä seksuaalirikos. Riski tehdä seksuaa- lirikos vaihtelee esimerkiksi sosiaalista asemaa kuvaavien indikaattorien ja aiemman rikostaustan mukaan. Nämä havaittavat yhteydet taustoissa ovat tutkimuskirjallisuu- den perusteella todennäköisesti seurausta havaitsemattomista biologisista ja psykolo- gisista tekijöistä. Samalla havaituilla taustatekijöillä, kuten työttömyydellä ja köyhyy- dellä voi silti olla itsenäistä vaikutusta seksuaalirikokseen syyllistymisen riskiin. 3.1 Seksuaalirikosten tekijöiden yksilökohtaiset taustatekijät aiemmassa tutkimuksessa Seksuaalirikosten tekijöiden taustat vaihtelevat seksuaalirikoksen tyypin mukaan. An- tisosiaalisuus ja seksuaalinen poikkeavuus ovat seksuaalirikosten kaksi merkittävintä riskitekijää (Hanson & Morton-Bourgon, 2005). Seksuaalisen poikkeavuuden osalta tarkastelemme aluksi parafilioita yleisesti ja sen jälkeen pedofiliaa ja hebefiliaa sekä emotionaalista samaistumista lapsiin. Tarkastelemme myös kognitiivisia ja psykososi- aalisia haasteita, jotka kirjallisuuden perusteella ovat yhteydessä sekä lapsiin että ai- kuisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Samat tekijät vaikuttavat olevan yhteydessä myös koulumenestykseen ja sosiaaliseen asemaan aikuisena. 3.1.1 Antisosiaalisuus Osalla seksuaalirikosten tekijöistä teko on yhteydessä antisosiaalisuuteen. Näissä ti- lanteissa seksuaalirikos näyttäytyy elämänkulussa usein osana muuta rikoskäyttäyty- mistä sekä muiden käytös- ja persoonallisuushäiriöiden seurauksena (ks. Shaw, 1999; Seto & Lalumière, 2010). Antisosiaalista persoonallisuutta leimaa impulsiivi- suus, päihteiden käyttö ja normien rikkominen (Caspi ym., 1994; Gottfredson & Hir- schi, 1990). Psykiatrisin käsittein antisosiaalisuus voidaan kuvata käyttäytymiseksi, joka toistuvasti rikkoo ja osoittaa välinpitämättömyyttä muiden oikeuksia kohtaan. Kyse ei niinkään ole henkilöiden luokittelemisesta antisosiaalisiksi, vaan väestössä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 23 jatkuvasti jakautuvista käyttäytymispiirteistä, persoonallisuuden piirteistä ja muista yk- silöllisistä ominaisuuksista, jotka ovat yhteydessä normin rikkomisen todennäköisyy- teen. (Jokela 2006.) Rikoskäyttäytymisen osalta antisosiaalisuus liittyy ennen muuta generalistiseen rikos- käyttäytymiseen. Seksuaalirikosten tekijöistä raiskaajilla on lapsia seksuaalisesti hy- väksikäyttäneitä useammin tekoon myötävaikuttavaa antisosiaalisuutta (Firestone ym., 2000). Kuitenkin antisosiaaliset piirteet, kuten vihamielisyys ja elämäntavan epä- vakaus ovat yhteydessä erityisesti rikoksen uusimiseen myös lasta seksuaalisesti hy- väksikäyttäneillä (Prentky ym., 1995). Antisosiaalinen persoonallisuus ei kuitenkaan välttämättä johda rikoksiin, vaan rikoksen toteutuminen edellyttää myös tilanneteki- jöitä. Vastaavasti henkilö voi syyllistyä seksuaalirikokseen, vaikka hänellä ei olisi sii- hen mitään erityisiä taipumuksia. (Ks. Jokela 2006.) 3.1.2 Parafiliat Parafiilinen mieltymys määritellään seksuaaliseksi mieltymykseksi epätyypillisiin koh- teisiin. Tällaisia kohteita voivat olla esimerkiksi tietyt vaatekappaleet tai lapset taikka tietynlainen toiminta, kuten seksikumppanin satuttaminen tai salakatselu. Kun tämän- kaltainen mieltymys on pitkäaikainen, kestävä ja välttämätön seksuaalisen tyydytyk- sen saamiseksi, sitä voidaan kutsua parafiliaksi. (Långström & Seto, 2006) Kun para- filia aikaansaa merkittävää ahdistusta tai toimintakyvyn laskua, sitä voidaan kutsua parafiiliseksi häiriöksi (APA 2013). Kaikki seksuaalinen mieltymys on luokiteltu normofiiliseksi (normaaliksi) tai parafii- liseksi (anomaliseksi) (APA 2013). Kahdeksan yleisintä parafiilista mieltymystä ovat voyerismi, exhibitionismi, frotteurismi, masokismi, sadismi, pedofilia, fetismi ja trans- vestismi. Parafiiliselle mieltymykselle on määritelty kolme muotoa a) mielenterveyden häiriö, jossa parafiilinen mieltymys on toistuvaa, voimakasta ja aiheuttaa kärsimystä tai vahinkoa taikka johtaa laittomaan toimintaan, b) parafilia, jossa parafiilinen mielty- mys on toistuvaa sekä yhtä voimakasta tai voimakkaampaa kuin normofiiliset mielty- mykset, mutta ei aiheuta kärsimystä sekä c) anomalinen, jossa parafilinen mieltymys ei ole jatkuvaa ja on heikompaa kuin normofiilinen mieltymys.(Joyal & Carbentier 2016.) Käsityksissä normaalista ja anomalisesta seksuaalisuudesta on kuitenkin myös kulttuurista vaihtelua (Bhugra ym. 2010). Jostain syystä traditionaalisissa yhteisöissä ilmenee vähemmän parafiilista taipumusta (Munroe & Gauvain 2001). Christoph Ahlers ja tutkimusryhmä (2011) raportoivat 64 prosentin miehistä kokevan mieltymystä ainakin yhteen parafiiliseen toimintaan. Parafiilisia fantasioita (59 %) esiintyi miehillä useammin kuin parafiilistä käyttäytymistä (44 %). Fantasioista yleisim- mät olivat voyerismia (35 %) ja fetismiä (30 %) sekä sadismia (22 %), masokismia VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 24 (16 %) ja frotteurismia (13 %). Kaikkein harvimmin miehet ilmoittivat fantasioista, jotka liittyivät pedofiliaan (10 %) transvestiittiseen fetismiin (5 %) ja exhibitionismiin (4 %). Miehet ilmaisevat enemmän kiinnostusta parafiiliseen toimintaan kuin naiset (fantasi- oinnilla mitattuna). Vähemmistö parafiilista mieltymystä kokevista kuitenkaan on toimi- nut parafilian mukaisesti, mutta miehistä kuitenkin suurempi osa kuin naisista. Miehillä on naisia enemmän parafiilista mieltymystä, mitattiinpa sitä seksuaalisilla pre- ferensseillä, kiihottumisella, pornon kulutuksella tai parafiilisilla fantasioilla (Bártová, 2020). On epävarmaa, miksi miehillä on enemmän parafiilista mieltymystä kuin nai- silla (Bouchard ym., 2017). Yhden selitysmallin mukaan miehet altistuvat naisia use- ammin prenataalisille stressitekijöille, mikä saattaa tehdä heistä alttiimpia sekä psyko- patologioiden että parafilioiden kehitykselle (Cantor, 2012; Gualtieri & Hicks, 1985). Psykopatologiat, kuten ahdistuneisuus ja muut mielialaongelmat, ovat yleisempiä pa- rafiilisia mieltymyksiä omaavilla, mikä viittaa siihen, että niillä voi olla samoja neuroke- hityksellisiä tai ympäristötekijöihin liittyviä syitä (Fedoroff ym., 1999; Kafka & Hennen, 2002). Lisäksi hienovaraisten fysiologisten anomalioiden, kuten ei-oikeakätisyyden (atypical handedness) korrelaatio parafilioiden kanssa viittaa tähän (Fazio ym., 2013). Neurokehityksellisten tekijöiden lisäksi seksuaalisen halun voimakkuus saattaa selit- tää henkilön motivaatiota etsiä monimuotoista seksiä ja useita partnereita (Långström & Seto, 2006). Voimakas seksuaalinen halu (Kafka, 2010) ja uutuudenhalu voivat edeltää ja myös aikaansaada parafilioiden kehitystä. Seksuaalisen halun voimakkuu- den ja parafilioiden välillä on havaittu yhteys (Klein ym., 2015). Niin ikään seksuaali- sen halun voimakkuuden on arvioitu selittävän parafilioissa havaittuja eroja sukupuol- ten välillä (Dawson ym., 2016; Bouchard ym., 2017). Parafiilista mieltymystä tuntevien henkilöiden on havaittu omaavan useampia seksikumppaneita, olevan seksuaalisesti aktiivisempia sekä kokevan suurempaa seksuaalista halua sekä fantasioivan seksistä useammin (Kafka, 2010; Kafka & Hennen, 2003; Långström & Hanson, 2006). Seksu- aalisen halun voimakkuus ei kuitenkaan ole samalla tavoin yhteydessä kaikkiin parafi- lioihin (Seto ym., 2020). Parafiilisen mieltymyksen mukaiseen käyttäytymiseen voi liittyä sosiaalisten normien rikkomista laajemminkin sekä myös lain rikkomista (Långström & Seto, 2006). Miehet ovat naisia impulsiivisempia ja alttiimpia riskinotolle (Byrnes, Miller & Schafer, 1999). Vastaavasti parafiilisen mieltymyksen mukaiseen käyttäytymiseen voi vaikuttaa impul- siivisuuden aste ja alttius riskinottoon (Lalumière, Harris, Quinsey & Rice, 2005). 3.1.3 Pedofilia ja hebefilia Siinä missä miesten aikuisiin naisiin kohdistamia seksuaalirikoksia on usein selitetty maskuliinisuuteen liittyvillä kulttuurisilla tekijöillä, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 25 mielletty pääasiassa yksilöllisen parafilian, pedofilian, kautta. Toisin sanoen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö samaistetaan lapsikohteiseen seksuaaliseen mieltymyk- seen. Sinänsä looginen samaistus ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tosiasiassa vain osa lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäneistä on pedofiilejä. Sanalla pedofilia vii- tataan seksuaaliseen mieltymykseen esipuberteettivaiheessa oleviin lapsiin, mutta suurin osa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuitenkin kohdistuu teini-ikäisiin, joi- hin kohdistuvasta seksuaalisesta mieltymyksestä käytetään nimitystä hebefilia (Seto, 2012). Tämä ei ole vain viisastelua, koska kielenkäytön kautta on tuotettu harhaanjohtavia käsityksiä ilmiöstä. Keskeisintä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen samaistamisessa on se, ettei suurella osalla lapsen sek- suaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneistä miehistä ole erityistä pedofiilistä tai hebefii- listä taipumusta. Vastaavasti kaikki lapsiin seksuaalisesti mieltyneet eivät tee seksu- aalirikosta (Taivaloja & Nurminen, 2020a; Babchishin ym., 2014). WHO:n ICD-10-tautiluokituksen mukaan pedofilia on ”sukupuolisen kiinnostuksen en- sisijaista kohdistumista lapsiin”. Pedofilian kriteereinä ovat, että a) henkilö täyttää su- kupuolisten kohdehäiriöiden yleiset kriteerit, b) henkilön halu seksuaaliseen toimin- taan esimurrosikäisen lapsen tai lasten kanssa on vallitseva tai pysyvä, c) henkilö on vähintään 16-vuotias ja kriteerin d) osalta vähintään viisi vuotta kohdettaan tai kohtei- taan vanhempi. On arvioitu, ettei tästä pedofilian määritelmästä kuitenkaan ole paljoa kliinistä tai rikosteknistä hyötyä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöitä lähes- tyttäessä (Eher, 2017). Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu lapsiin kohdistuvaa seksuaalista mielty- mystä olevan viidellä prosentilla miehistä (Seto, 2008; Seto, 2012). Suomessa teh- dyissä tutkimuksissa (Santtila ym., 2015) noin kolme prosenttia aikuisista raportoi tun- teneensa edeltävän vuoden aikana seksuaalista mieltymystä alle 16-vuotiaita lapsia kohtaan. Kansainvälisissä tutkimuksissa alle 12-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvaa seksu- aalista mieltymystä ilmoitti tunteneensa 0,2 prosenttia miehistä (Seto, 2008; Seto, 2012). Itsearviointeihin perustuviin lukuihin mieltymyksen yleisyydestä voi kuitenkin vaikuttaa aiheen arkaluonteisuus (Poehlman ym. 2009). Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tekevät voidaan jakaa preferentiaalisiksi ja situ- ationaalisiksi hyväksikäyttäjiksi (Groth ym., 1982; Howells, 1981). Nita Taivaloja ja Nina Nurminen (2020a) kuvailevat jälkimmäisiä aikuisiksi, joiden ensisijainen seksu- aalinen mieltymys suuntautuu toisiin aikuisiin, mutta jotka paineenalaisessa elämänti- lanteessa, vailla mahdollisuutta toisen aikuisen tarjoamaan läheisyyteen, ovat syyllis- tyneet lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Arviolta 50–60 prosenttia lapsen seksu- aalisista hyväksikäyttäjistä tuntee ensisijaista seksuaalista mieltymystä lapseen (Seto, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 26 2008, 2019). Alustavien havaintojen mukaan lapsiin seksuaalisesti mieltyneet henki- löt, jotka eivät ole syyllistyneet seksuaalirikokseen, ovat keskimäärin rikokseen syyllis- tyneitä nuorempia, vähemmän antisosiaalisia ja kokevat seksuaalista mieltymistä use- ammin poikiin (Cohen ym. 2018). Michael Seto (2017) on ehdottanut, että pedofilia voitaisiin määritellä seksuaaliseksi ikäsuuntaukseksi samaan tapaan kuin homo-, bi- ja heteroseksuaalisuutta pidetään seksuaalisena sukupuolisuuntauksena. Baileyn ja tutkimusryhmän (2016) tekemässä tutkimuksessa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöistä 25 prosenttia ilmoitti kokeneensa voimakasta seksuaalista vetoa esipuberteetissa oleviin lapsiin ja 35 pro- senttia voimakasta seksuaalista vetoa murrosikäisiin. Lapsiin kohdistuvien seksuaaliri- kosten tekijöistä 68 prosenttia ilmoitti rakastuneensa lapseen ainakin kerran elinaika- naan. Romanttiset tunteet osana pedofiliaa eivät ole saaneet paljoa akateemista huo- miota, vaikka ilmiö on havaittu useissa tutkimuksissa (Brongersma, 1991; Houtepen ym., 2016). 3.1.4 Emotionaalinen samaistuminen lapseen Emotionaalinen samaistuminen lapsiin on merkittävä riskitekijä lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa (Hanson & Morton-Bourgon, 2005; Mann, ym., 2010). McPhailin ja tutkimusryhmän (2013) mukaan emotionaalinen samaistuminen lapsiin on yhteydessä erityisesti perheen ulkopuoliseen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tutkimustieto ei toistaiseksi ole täsmentynyt siltä osin, onko emotionaalinen samaistuminen lapseen osa pedofiilista taipumusta vai siitä irrallinen (Konrad ym. 2015). Emotionaalinen samaistuminen lapsiin määritellään liioitelluksi emotionaaliseksi ja kognitiiviseksi yhteenkuuluvuudeksi lasten kanssa. Sen indikaattoreita voivat olla run- sas vapaa-ajan vietto lasten kanssa, mukanaolo lasten harrastustoiminnassa, lasten harrastusvälineiden omistaminen, lapsena oloon liittyvät tuntemukset ja hakeutuminen intiimeihin ja vastavuoroisiin suhteisiin lasten kanssa (Fernandez ym., 2014; Knight ym., 1989; McPhail ym., 2013; Wilson, 1999). Emotionaalista samaistumista lapseen mitataan sitä varten suunnitellulla kysymyssarjalla (Beckett, 1987; Wilson 1999). On arvioitu, että lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tekevät miehet usein haluaisivat muodostaa läheisiä suhteita toisiin aikuisiin, mutta eivät kykene siihen (Finkelhor, 1984; Fisher & Howells, 1993; Marshall, 1989; Marshall & Marshall, 2010) Yleistä on myös pelko ja epäluottamus aikuisia naisia kohtaan, mikä ei kuitenkaan ole sama asia kuin naisviha. Lapsen henkilö sen sijaan voi kokea ystävälliseksi, lämpimäksi ja ra- kastavaksi. Myös esimerkiksi kokemuksen vallan (dominance) puutteesta on arveltu olevan ilmiön takana. (Howells, 1979) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 27 Beech (1998) havaitsi tutkimuksessaan, että eniten lapsiin emotionaalisesti samaistu- villa on myös kokemus sosiaalisesta riittämättömyydestä (matala itsetunto, yksinäi- syyttä, itsevarmuuden puutetta ja ahdistuneisuutta), kypsymättömyyttä ja lapsen sek- suaalista hyväksikäyttöä neutralisoivia asenteita. Lapsiin emotionaalisesti samaistuvat voivat myös olla seksuaalisesti mieltyneitä lapsiin, jolloin he yrittävät rakentaa sekä seksuaalista että romanttista suhdetta heidän kanssaan (Groth, 1979; Groth & Birn- baum, 1978). Emotionaalista samaistumista lapsiin ei kuitenkaan ole paljoakaan käsi- telty irrallaan muista lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten riskitekijöistä (McPhail ym. 2014). 3.1.5 Neurologiset ja psykososiaaliset ongelmat seksuaalirikosten tekijöillä Noin puolella lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen syyllistyneistä miehistä teot liittyvät lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen sijasta muuhun tunteiden ja käyt- täytymisen problematiikkaan (Seto, 2008, 2019). Osalla seksuaalirikosten tekijöistä psykiatriset ja neurologiset häiriöt sekä heikot sosiaaliset taidot johtavat siihen, ettei- vät he kykene ikätasoiseen vastavuoroiseen seksuaaliseen kontaktiin. Tämän takia he voivat etsiä epäadekvaattia seksuaalista tyydytystä esimerkiksi lähestymällä lapsia. (Shaw, 1999; Seto & Lalumière, 2010). Psykiatriassa epäsosiaaliset piirteet ennusta- vat vakavia kognitiivisia häiriöitä, jotka liittyvät esimerkiksi päättelykykyyn, kognitiivi- seen elastisuuteen ja työmuistiin (Gilotty, 2002; Green ym., 2005). Neurologiset häi- riöt voivat olla oppimishäiriöitä ja keskittymishäiriöitä, jotka kumuloivat ympärilleen psykososiaalisia ongelmia, kuten kouluvaikeuksia ja kiusatuksi joutumista, yksinäi- syyttä ja mielenterveyden ongelmia. Parafiilista mieltymystä kokevilla miehillä on koulussa muita enemmän oppimisvai- keuksia sekä käyttäytymishäiriöitä, sairaalajaksoja psykiatristen ongelmien tai päihtei- den käytön takia sekä enemmän työn ja koulutuksen ulkopuolella oloa (Kafka & Han- nen, 2002). Niin ikään sekä raiskausrikosten tekijöillä että lasta seksuaalisesti hyväk- sikäyttäneillä koulutustaso on keskimääräistä matalampi (Tingle ym. 1986). Vastaa- vasti koulupudokkuus ja luokalle jääminen on seksuaalirikosten tekijöiden keskuu- dessa yleistä (Langevin ym., 2008). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 28 4 Seksuaalirikosten tekijöiden ikä, syntyperä ja sosiaalinen asema Suomessa Usein korostetaan, että seksuaalirikoksen tekijä voi olla ”kuka tahansa”. Sillä tarkoite- taan sitä, ettei tekijöitä voi tunnistaa päällepäin esimerkiksi sosiaalisen aseman perus- teella. Seksuaalirikokset eivät kuitenkaan jakaudu väestössä tasaisesti, vaan joihinkin väestöryhmiin kuuluvilla henkilöillä on suurempi riski syyllistyä seksuaalirikoksiin kuin toisilla. Ennen kuin menemme spesifimpiin seksuaalirikosten riskitekijöihin, tarkaste- lemme seksuaalirikosten tekijöitä iän, syntyperän ja sosiaalisen aseman mukaan. Seksuaalirikoksista erottelemme raiskausrikokset ja lasten seksuaalisen hyväksikäy- tön. Suomessa alle 21-vuotiaat ovat vastanneet noin viidenneksestä kaikista poliisiin tie- toon tulleista rikoksista, ja ikäryhmän kokoon suhteutettuna nuoret tekevät muita ikä- ryhmiä enemmän rikoksia (Saarikkomäki & Tanskanen, 2018; ks. myös Kaakinen & Näsi, 2021). Erityisesti varkaudet ja pahoinpitelyt painottuvat nuoruuteen, mutta niin myös seksuaaliväkivalta (Shaw, 1999). Murrosiässä riskialtis käyttäytyminen lisääntyy ja vanhempien sekä muiden kasvattajien kontrolli höltyy (Junger-Tas, 1994). Myös fyysiset seksuaaliominaisuudet saavuttavat aikuisen tason paljon nopeammin kuin kognitiiviset ja emotionaaliset kyvyt (Kaltiala-Heino ym., 2015). Myös sosiaalinen asema on yhteydessä rikosaktiivisuuden vaihteluun (Elliott & Age- ton, 1980; Ellis & McDonald, 2001). Yhteys on löydetty myös Pohjoismaista (Ring & Svensson, 2007; Galloway & Skardhamar, 2010; Kyvsgaard, 2003,). Yhteys on ha- vaittu myös Suomessa: Mikko Aaltosen, Janne Kivivuoren ja Pekka Martikaisen (2011) tutkimuksessa havaittiin sosiaalisen aseman mittareista erityisesti työttömyy- den olevan yhteydessä rikollisuuteen. Myös matalan koulutuksen ja rikollisuuden vä- lillä on havaittu yhteys (Aaltonen, 2010). Sosiaalisen aseman ja seksuaalirikosten väli- seen yhteyteen ei Suomessa kuitenkaan ole kiinnitetty paljoa huomiota. Ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuja seksuaalirikoksissa. Martti Lehden (2014) ja tutkimusryhmän raportissa tarkasteltiin ulkomaalaistaustaisten tekemiä rikoksia Suo- messa vuosina 2010–2011. Raportin mukaan maahanmuuttajaväestön kokoon suh- teutettuna ulkomaalaistaustaisten rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa lähes kahdek- sankertainen kantaväestön kokonaisrikollisuustasoon verrattuna. Ruotsissa maahan- muutto on ollut pitkään suurempaa kuin Suomessa, ja myös ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksen tekijöistä on suuri. Ruotsissa vuosina 2000–2019 yhteensä 59,2 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 29 prosenttia raiskausrikoksista oli ulkomaalaistaustaisten tekemiä, 47,7 prosenttia ulko- mailla syntyneiden tekemiä (Khoshnood ym., 2021). Tarkastelemme seuraavassa myös ulkomaalaistaustaisten osuutta seksuaalirikosten tekijöiden keskuudessa erotel- len ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat. 4.1 Aineistot seksuaalirikosten tekijöiden iän, syntyperän ja sosiaalisen aseman tarkastelussa Tarkastelemme seksuaalirikoksia rikos- ja pakkokeinotilaston avoimista tietokan- noista. Käyttämämme rikostiedot kuvaavat poliisin tietoon tullutta rikollisuutta. Erotte- lemme seksuaalirikoksista raiskausrikokset (perusmuotoinen ja törkeä raiskaus) ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön (perusmuotoinen ja törkeä hyväksikäyttö). Seksu- aalirikoksesta epäiltynäoloa tarkastellaan henkilöiden iän, syntyperän, pääasiallisen toiminnan ja koulutuksen mukaan. Tarkastelujakso ulottuu vuodesta 2011 vuoteen 2020. Sukupuolta emme ole käsitelleet, kiinnostuneet voivat tutustua seksuaalirikos- ten tekijöiden yksipuoliseen sukupuolijakaumaan liitteessä (taulukko 9). Rikos- ja pakkokeinotilaston aggregaattitason tiedoista ei voinut päätellä, onko rais- kaus kohdistunut aikuiseen vai lapseen. Tieto on kuitenkin tärkeä seksuaalirikosten tekijöiden profiloinnin näkökulmasta. Lapsiin kohdistuvat ja aikuisiin kohdistuvat rikok- set voidaan kuitenkin päätellä yksilötason rekisteriaineistosta, joka on kuvailtu kappa- leessa 1.2.1. Sen tiedot olemme luokitelleet seuraavasti: 1) aikuiseen kohdistunut raiskaus, 2) lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, 3) lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus (lapsen raiskaus), 4) (pelkkä) sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esit- tävän seksuaalisen materiaalin hallussapito ja/tai levittäminen sekä 5) lapsen seksu- aalinen hyväksikäyttö, johon liittyy myös sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esit- tävän seksuaalisen materiaalin hallussapitoa ja/tai levittämistä. Paneeliaineistossa ei ollut tietoa rikosten uhreista, joten yllä kuvattu luokittelu on tehty siten, että jos henkilö oli saanut tuomion perusmuotoisesta tai törkeästä raiskauksesta tai niiden yrityksestä, mutta ei lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai muusta sek- suaalirikoksesta, tuomio on luokiteltu aikuiseen kohdistuneeksi raiskaukseksi. Lasten seksuaaliseksi hyväksikäytöksi on luokiteltu ne tuomiot, joissa ei tämän nimikkeen ohella ollut muita nimikkeitä. Lapsenraiskaukseksi tai sen yritykseksi on luokiteltu tuo- miot, joissa nimikkeinä oli sekä tuomio törkeästä raiskauksesta tai sen yrityksestä että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä. (Vain) sukupuolisiveelli- syyttä loukkaavan lasta esittävän seksuaalisen materiaalin hallussapidosta ja/tai levit- tämisestä tuomituksi lasketaan ainoastaan ne, joilla ei ole samalla kertaa tuomiota VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 30 (muusta) seksuaalirikoksesta. Jos samassa yhteydessä henkilölle on annettu tuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai sen yrityksestä, tuomio on luokiteltu luok- kaan ”lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän seksuaalisen materiaalin hallussapito ja levittäminen”. 4.2 Seksuaalirikosten tekijöiden ikää, syntyperää ja sosiaalista asemaa koskevan analyysin tulokset Tarkastelemme ensin iän, sitten syntyperän ja sosiaalista asemaa kuvaavien indikaat- torien yhteyttä raiskauksesta tai lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäil- tynäoloon. Kaikissa analyyseissa tarkasteluväli on 2011–2020. Iän ja seksuaalirikok- sen välisiä yhteyksiä täsmentääksemme olemme käyttäneet myös yksilötason pitkit- täisaineistoa. Tällöin tarkastelun kohteena olivat seksuaalirikoksista annetut tuomiot ja tarkasteluväli oli 2014–2016. Taulukosta 1 nähdään, että raiskauksesta epäillyt henkilöt olivat useimmiten 21–29- vuotiaita. 30 ikävuodesta eteenpäin raiskauksesta epäiltyjen määrät laskivat melko ta- saisesti. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt olivat keskimäärin nuorempia kuin raiskauksesta epäillyt, useimmiten 18–24-vuotiaita. Tarkastellulla aikavälillä 9,4 prosenttia raiskauksista epäillyistä ja 15,5 prosenttia lapsen seksuaalisesta hyväksi- käytöstä epäillyistä oli alle 18-vuotiaita. Alaikäisten osuus on noussut viime vuosikym- menen alun noin kymmenestä prosentista sen lopun noin kahteenkymmeneen pro- senttiin epäillyistä. Vaikka rikos- ja pakkokeinotilastoista ei tavoiteta piilorikollisuutta, tuloksesta voidaan sanoa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ennen muuta nuorten miesten tekemää rikollisuutta, jossa myös alaikäiset ovat merkittävä tekijä- ryhmä. Taulukosta 10 (liitteessä) nähdään, että toiseen aikuiseen kohdistuneeseen raiskauk- seen tai sen yritykseen syyllistyneiden mediaani-ikä on 30 vuotta. Lapsen seksuaali- seen hyväksikäyttöön tai sen yritykseen syyllistyneiden mediaani-ikä puolestaan on alempi, 26 vuotta. Sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä että raiskauksesta tuomittujen mediaani-ikä on vielä alempi (24 vuotta). Lapsen seksuaalisesta hyväksi- käytöstä ja raiskauksesta tuomion saaneet henkilöt ovat kaikella todennäköisyydellä olleet sukupuoliyhteydessä alaikäisen uhrin kanssa. Sen sijaan pelkästä sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän materiaalin hallussapidosta ja/tai levittämi- sestä tuomittujen mediaani-ikä on selvästi korkeampi, noin 35 vuotta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 31 Taulukko 1. Raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt iän mukaan 2010–2020 (%). Ikä 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Raiskauksesta epäillyt 0–14 3 1,4 1,3 1,5 1 1,7 1,4 3,2 2,6 1 15–17 7 5,1 7,1 9,6 5,7 7,7 8,7 10 10,4 6,6 18–20 9,5 13,6 11,4 12,1 12,9 9,3 10,8 16,6 15,6 14,1 21–24 12,7 15,8 13,8 15,8 19,1 18,5 19,2 15,6 12,8 14,2 25–29 14,6 17,8 29,3 20,1 17 16,8 13,4 14,1 15,7 16,4 30–34 12,4 11,2 10,4 10,3 11,6 13,4 12,6 12,2 12,2 11,3 35–39 8,9 9,9 7,9 8,9 7,4 10,2 6,9 7,8 10,1 20,1 40–44 13 9,9 6,4 5,9 11 8,4 10,7 4,9 5,6 5,9 45–49 8,1 6,5 2,8 4,5 5,9 3,9 4,2 4,8 4,8 3,5 50–54 3,4 5,6 3,3 6 3,7 3,6 6,9 3,4 3,2 2,7 55–59 3,1 1,4 3,6 1,8 1,5 2,5 2,2 2,7 4,7 2,4 60–64 2 1,4 0,9 1,5 1,4 2,2 0,9 2,3 1,4 0,6 65–69 1,2 0,3 1,4 0,8 0,9 1 1,5 1 0,4 0,4 70–74 0,3 0,3 0,3 0,7 0,4 0,4 0,5 1,4 0,1 0,5 75 - 0,5 0 0,4 0,4 0,6 0,2 0,1 0,1 0,3 0,2 Tuntematon 0,3 0 0,1 0 0 0,1 0 0 0 0 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 644 771 800 717 811 826 938 790 1056 1241 Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt 0–14 4,5 2 5,7 4,1 4,9 8,4 4,1 8,8 6,8 7,6 15–17 7,6 8,4 7,6 7,4 7,7 9,4 12,8 13,7 11,4 11,7 18–20 10 9,7 14,2 19,1 13,1 13,5 13,6 14,6 11,8 16,1 21–24 17,3 9,3 11,7 13,4 12,1 12,4 14,6 10,9 15,6 8,2 25–29 8,4 12,2 11,9 13,4 10,4 14 6,9 8,1 14,1 8,6 30–34 11,2 4,9 9,7 8,3 11,6 7,8 6,8 6,5 11,9 13,6 35–39 9,3 12,5 13,6 4,9 9 4,5 9 10,1 7,2 9 40–44 6,3 5,8 7,8 7,6 7 8,1 7,2 3,7 6,2 7,1 45–49 10,7 21 5,7 3,8 4,6 5,7 8,5 9,4 2,5 6,7 50–54 5 4,9 3,1 3 8,6 6,9 3,9 4,7 3,3 3 55–59 3,2 4 4 2,4 3,4 3,9 4,9 2,8 4,7 2,5 60–64 3 2 1,9 9,1 3,1 2,9 3,9 2,2 1,3 2,4 65–69 2,5 0,8 1,7 2,5 2,6 1,3 2,1 2,5 1,1 1 70–74 0,5 1,8 1 0,5 0,9 0,4 1,2 0,4 2,1 1,9 75 - 0,3 0,5 0,4 0,4 1 0,7 0,5 1,4 0,2 0,3 Tuntematon 0,2 0 0 0 0 0 0 0,3 0 0,1 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 1082 1423 1074 1160 1031 894 752 725 1138 995 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 32 Taulukosta 2 nähdään, että vuodesta 2018 alkaen ulkomailla syntyneiden osuus rais- kauksista epäillyistä on noussut 16 prosenttiyksikköä vuoteen 2019 ja siitä edelleen 2 prosenttiyksikköä vuoden 2020 38 prosenttiin. Vaikka raiskausrikoksissa on paljon vuosittaista vaihtelua, ulkomailla syntyneiden suurempi osuus on siis pysynyt aiem- paa selvästi korkeammalla tasolla ainakin kaksi vuotta peräkkäin. Taulukosta 2 näh- dään, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltyjen keskuudessa ulkomailla syntyneiden osuus on kasvanut viime vuosina jyrkemmin kuin raiskausten kohdalla, mutta kokonaisuudessaan ulkomailla syntyneitä on harvemmin epäiltynä lapsen sek- suaalisesta hyväksikäytöstä kuin raiskauksesta. Kokonaisuudessaan aikavälillä rais- kauksesta epäillyistä 27 prosenttia oli ulkomailla syntyneitä, ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyistä 15 prosenttia. Huomattavan suurella osalla raiskauksesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyistä syntymämaa on merkitty tunte- mattomaksi. Syntymämaa on voinut jäädä tuntemattomaksi siitä syystä, että sitä ei ole kirjattu tai päivitetty tutkinnan aikana, vaikka asia olisi tutkinnassa selvinnyt. Taulu- kosta 2 nähdään myös, että toisen polven maahanmuuttajien (ulkomaalaistaustainen, syntynyt Suomessa), seksuaalirikoksesta epäiltynäolo on hyvin harvinaista. Ulko- mailla syntyneiden seksuaalirikokset lähtöalueen mukaan ovat eriteltynä liitteessä tau- lukoissa 11 ja 12. Taulukko 2. Raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt syntyperän mu- kaan 2011–2020 (%). Syntyperä 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Raiskauksesta epäillyt Suomalaistaustainen 69,9 68,9 75 70,9 71,5 65,6 64,8 68 57,1 57,4 Ulkomaalaistaustainen, syntynyt ulkomailla 22,8 26,7 19,9 25,8 23,6 23,2 26,5 25,3 35,8 37,5 Ulkomaalaistaustainen, syntynyt Suomessa 1,1 0,4 5,1 0,3 0,6 0,4 1 0,4 0,3 1 Tuntematon 6,2 4 4,9 3,1 4,3 10,8 7,7 6,3 6,8 4,1 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 644 771 800 717 811 826 938 790 1056 1241 Lapsen seksuaali- sesta hyväksikäy- töstä Suomalaistaustainen 92,1 86,9 85,6 84,9 81,6 84,3 81,1 77 70,3 79,3 Ulkomaalaistaustainen, syntynyt ulkomailla 6,4 12,7 14 14,6 15,8 8,8 13,4 19 24,6 17,8 Ulkomaalaistaustainen, syntynyt Suomessa 0,1 0 0 0,1 0,8 0,6 0,9 0,4 0,4 1,2 Tuntematon 1,5 0,4 0,5 0,4 1,8 6,3 4,5 3,6 4,7 1,7 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 1082 1423 1074 1160 1031 894 752 725 1138 995 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 33 Taulukon 3 mukaan yleisimmin sekä raiskauksesta että lapsen seksuaalisesta hyväk- sikäytöstä epäillyt ovat työssä käyviä. Toiseksi yleisimmin on työttömiä, ja kolman- neksi suurin osa on opiskelijoita. Työssäkäyntitilaston tiedot saattavat tosin korostaa työssäkäyvien osuutta opiskelijoiden kustannuksella, koska opintojen ohella työssä- käyvät määrittyvät tilastossa työssäkäyviksi eivätkä opiskelijoiksi. Kun lasketaan yh- teen työttömät, eläkeläiset ja muusta syystä työvoiman ulkopuolella olevat (ns. NEET- kategoria), havaitaan, että ajanjaksolla 2011–2020 raiskauksesta epäillyistä 37 pro- senttia ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyistä 38 prosenttia oli työn ja koulutuksen ulkopuolella. Vaikka seksuaalirikosten tekijöistä vähemmistö siis on työn ja koulutuksen ulkopuolella, ovat he yliedustettuja seksuaalirikoksista epäiltyjen kes- kuudessa, kun huomioidaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien osuus työikäi- sistä (ks. esim. Vauhkonen & Hoikkala 2020a). Taulukko 3. Raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt pääasiallisen toi- minnan mukaan 2011–2020. Pääasiallinen toiminta 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Raiskauksesta epäillyt 0–14-vuotiaat 3,7 1,6 1,3 1,8 1 1,8 1,6 3 2,6 1 Opiskelijat, koululaiset 13 13,4 12,9 17,6 16,6 16,1 23,1 19,4 17,3 14,6 Työlliset 40,2 38,7 43,1 36,7 36,3 33,8 28,6 34,6 39,8 34,2 Työttömät 16,6 17,9 16,6 19,2 21,9 19,1 21,7 16,8 15,6 26,8 Eläkeläiset 7,3 7,4 8 6,8 8,4 5,7 6,3 8 5,5 4,8 Muut työvoiman ulkopuolella 10,6 13,9 11,4 10,9 9,4 10,8 8,6 11 11,2 12,2 Tuntematon 8,5 7,3 6,8 7 6,4 12,7 10 7,2 8 6,4 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 644 771 800 717 811 826 938 790 1056 1241 Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt 0–14-vuotiaat 4,7 2,2 5,6 4,2 4,8 7,8 4,3 8,8 6,9 7,6 Opiskelijat, koululaiset 12,9 13,3 13,9 13,4 14,8 16,6 18,2 18,6 13,7 13,5 Työlliset 46,5 50,6 41,2 37,7 34,7 32,4 29,3 28,6 46,6 35,6 Työttömät 11,1 13,1 15,6 16,7 21,8 17,3 20,5 20 10,6 14,3 Eläkeläiset 15,8 11,6 13,1 15,2 11,4 9,8 13,6 11,9 9,4 15,3 Muut työvoiman ulkopuolella 6,7 7,9 9,2 11,6 9,6 9,3 8,9 8,4 7,4 11,3 Tuntematon 2,3 1,3 1,4 1,1 2,8 6,7 5,3 3,7 5,4 2,5 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 1082 1423 1074 1160 1031 894 752 725 1138 995 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 34 Taulukon 4 mukaan ajanjaksolla 2011–2020 noin puolella (50,5 %) raiskauksesta epäillyistä henkilöistä ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa, 37 prosentilla oli korkein- taan toisen asteen tai erikoiskoulutusasteen tutkinto suoritettuna. Vastaavat luvut lap- sen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyillä olivat 49,5 ja 39 prosenttia. Koulutusja- kaumiin vaikuttaa osaltaan seksuaalirikosten tekijöiden nuori ikä: huomattava osa te- kijöistä on niin nuoria, ettei toisen tai kolmannen asteen tutkintoa muutoinkaan ole siinä iässä suoritettuna. Kuitenkin myös vanhemmissa ikäryhmissä seksuaalirikok- sesta epäiltyjen koulutustaso vaikuttaa olevan matalampi kuin väestössä keskimäärin. Taulukko 4. Raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt koulutuksen mu- kaan 2011–2020. Koulutus 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Raiskauksesta epäillyt Ylempi korkeakouluaste tai tutkijakoulutusaste 0,9 1,6 0,9 1,5 2,6 2,4 1,4 2,5 4,6 4,6 Alempi korkeakouluaste 1,7 3,9 3,3 3,1 3,7 2,2 2,8 3 4,2 2,6 Alin korkea-aste 1,4 1,6 1,5 1,7 1 1,7 2,2 1,5 1,2 0,7 Toinen aste tai erikois- ammattikoulutusaste 38,2 33,7 41,1 39,2 40,4 35,7 26,9 35,8 37,7 41 Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 51,6 55,3 48,4 51,5 48 47,2 59,1 50,8 45,5 47,4 Tuntematon 6,2 4 4,9 3,1 4,3 10,8 7,7 6,3 6,8 3,7 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 644 771 800 717 811 826 938 790 1056 1241 Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt Ylempi korkeakouluaste tai tutkijakoulutusaste 2,7 1,1 4,2 3,9 0,6 3 1,2 2,1 5,2 3,3 Alempi korkeakouluaste 4,1 2,9 3,2 1,8 5,6 3,5 4,5 1,7 2,3 2,5 Alin korkea-aste 4,9 2,6 5,5 1,8 7,2 2,7 3,1 1,7 2 2,4 Toinen aste tai erikois- ammattikoulutusaste 43,7 48,8 32,5 44,9 36 38 35,6 36,3 34,2 37,2 Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 43,2 44,2 54,2 47,2 48,8 46,5 51,1 54,8 51,6 53 Tuntematon 1,5 0,4 0,5 0,4 1,8 6,3 4,5 3,6 4,7 1,6 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 1082 1423 1074 1160 1031 894 752 725 1138 995 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 35 4.3 Johtopäätökset seksuaalirikosten tekijöiden iän, syntyperän ja sosioekonomisen aseman tarkastelusta Tulosten mukaan seksuaalirikoksista epäillyt henkilöt ovat nuoria, lasten seksuaali- sesta hyväksikäytöstä epäillyt vielä nuorempia kuin raiskauksesta epäillyt. Lisäksi noin 15 prosenttia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyistä on alaikäisiä. Kun eriteltiin toisen aikuisen raiskauksesta tuomitut ja lasten seksuaalisesta hyväksikäy- töstä tuomitut, huomattiin, että toisen aikuisen raiskauksesta tuomittujen mediaani-ikä on 31 vuotta, lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituilla se on noin 26 vuotta. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta (lapsenraiskauksesta) tuo- mittujen mediaani-ikä on noin 24 vuotta. Sen sijaan pelkästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän materiaalin hallussapidosta ja/tai levittämisestä tuomittujen mediaani-ikä on selvästi korkeampi, noin 35 vuotta. Ikäerot näyttäytyvät samankaltai- sina eri vuosina. Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuja seksuaalirikoksissa. Heidän yliedustuksensa on suurempaa raiskauksissa kuin lasten seksuaalisessa hy- väksikäytössä. Toisen polven maahanmuuttajia on harvoin seksuaalirikoksista epäilty- jen joukossa, mitä osin selittänee toisen polven maahanmuuttajien määrä ja ikära- kenne. Vuonna 2020 ulkomaalaistaustaisten määrä oli 444 031. Heistä ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisia oli 367 417 (83 %) ja toisen polven 76 614 (17 %). Yli puolet toisen polven maahanmuuttajista on alle 15-vuotiaita lapsia. (Tilastokeskus 2021.) Tulevina vuosina voidaan havainnoida paremmin, eroaako toisen polven maa- hanmuuttajien riski syyllistyä seksuaalirikokseen kantaväestön riskistä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 36 5 Sosiaalinen huono-osaisuus ja varhaiset riskitekijät seksuaalirikosten taustalla Edellisessä kappaleessa nähtiin seksuaalirikosten vaihtelevan iän, syntyperän ja sosi- aalisen aseman mukaan. Vallalla oleva näkemys on, että sosiaalisen- tai sosioekono- misen aseman ja rikollisuuden välisessä yhteydessä on kyse pikemminkin sosiaalisen huono-osaisuuden ja rikollisuuden välisestä yhteydestä (Elliott & Ageton, 1980; Ellis & McDonald, 2001; Farnworth ym., 1994). Toisin sanoen kyse on siitä, että sosiaalinen huono-osaisuus on varsinainen rikollisuuden riskitekijä, ja matalan sosioekonomisen aseman ja rikollisuuden välinen yhteys selittyy sillä, että matalammassa sosioekono- misessa asemassa olevien keskuudessa on myös sosiaalisesti huono-osaisia. Sosiaalisella huono-osaisuudella viitataan moniulotteiseen hyvinvoinnin resurssien puutteeseen (Heikkilä, 1990), jonka indikaattoreita väestössä ovat esimerkiksi koulut- tamattomuus, työttömyys ja köyhyys (Vauhkonen ym., 2017a) tai esimerkiksi subjektii- visesti koettu onnettomuus (Vauhkonen, 2021; Erola ym., 2017). Tässä kappaleessa tarkastelemme sosiaalisen huono-osaisuuden ja seksuaalirikollisuuden välistä yh- teyttä, jota ei ole aiemmin Suomessa tutkittu. Monet rikollisuutta yleisellä tasolla selittävät teoriat korostavat elämäntilanteen huono- osaisuuden sijaan varhaisia yksilöllisiä riskitekijöitä, kuten kognitiivisia haasteita ja matalaa itsekontrollia rikostaipumuksen selittäjänä (Gottfredson & Hirschi, 1990; Jol- liffe & Farrington, 2004; Moffitt, 1993; Wikström & Svensson, 2010). Koska samat ominaisuudet ovat yhteydessä myös nuoruudessa ja myöhemmin aikuisuudessa koet- tuun sosiaaliseen huono-osaisuuteen (Farkas, 2003; Gottfredson, 2004; Heckman ym., 2006), varhaiset riskitekijät voivat selittää havaitun yhteyden sosiaalisen huono- osaisuuden ja rikoskäyttäytymisen välillä (Savolainen ym., 2013). Varhaiset riskiteki- jät, olivatpa ne sitten oppimishäiriöitä, keskittymisvaikeuksia tai muita kognitiivisia haasteita taikka väljemmin määriteltyä matalaa itsekontrollia, näkyvät myös koulun- käyntivaikeuksina ja heikkoina kouluarvosanoina. Tässä kappaleessa mittaamme ensin sitä, ovatko varhaiset riskitekijät ja sosiaalinen huono-osaisuus yhteydessä seksuaalirikoksiin. Aiemman tutkimuksen perusteella odotamme yhteyden löytyvän ja fokusoimme kysymykseen siitä, ovatko varhaiset ris- kitekijät yhteydessä seksuaalirikoksiin nuorena tai myöhemmin aikuisuudessa koetun huono-osaisuuden kautta vai onko varhaisilla riskitekijöillä ja sosiaalisella huono-osai- suudella itsenäiset yhteydet seksuaalirikoksiin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 37 Lisäksi tarkastelemme sitä, selittyykö ulkomailla syntyneiden suurempi seksuaalirikol- lisuus sosiaalisella huono-osaisuudella tai muilla havaituilla tekijöillä. Sosiaalinen huono-osaisuus on yleisimpiä selityksiä ulkomaalaistaustaisten muuta väestöä korke- ammalle rikollisuudelle (Killias, 2011; Ousey & Kubrin, 2009; Thomas, 2011; Wortley, 2009). Erityisesti ulkomaalaistaustaisten työllistymisvaikeuksien on arvioitu olevan tässä merkittävässä roolissa (Killias, 2011). Aiempien tutkimusten mukaan ulkomaa- laistaustaisten sosiaalinen huono-osaisuus selittää osan heidän rikollisuudestaan (Kil- lias, 2011; Hällsten ym., 2013; Skarðhamar ym., 2014). Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tietoa siitä, selittääkö sosiaalinen huono-osaisuus ulkomailla syntyneiden seksuaaliri- kollisuutta Suomessa. 5.1 Sosiaalisen huono-osaisuuden ja varhaisten riskitekijöiden mittarit Sosiaalisen huono-osaisuuden mittarina on tyypillisesti käytetty tuloköyhyyttä, mutta pohjoismaiset tutkimushavainnot osoittavat, että sosiaalisen huono-osaisuuden yh- teys rikollisuuteen ei rajoitu vain tuloköyhyyteen (Galloway & Skardhamar, 2010; Van Dusen ym., 1983). Vaikka sosiaalisen huono-osaisuuden mittarit ovat keskenään päällekkäisiä, ne kuitenkin viittaavat sosiaalisen huono-osaisuuden eri ulottuvuuksiin. Esimerkiksi työttömät kokevat usein köyhyyttä, mutta työttömyydellä ja köyhyydellä on eri merkitys myös empiirisesti. Esimerkiksi perhetaustan huono-osaisuudella, kuten vanhempien kouluttamattomuudella, työttömyydellä ja toimeentulotuen saannilla on kullakin toisistaan eroavat ja perheen tuloköyhyydestä riippumattomat yhteydet lasten asemaan aikuisina. (Ks. Vauhkonen ym., 2017b.) Työn ja koulutuksen ulkopuolella oleva väestö muodostuu väestörekisteritiedoissa työttömistä työnhakijoista, eläkeläisistä ja muusta syystä työvoiman ulkopuolella ole- vista. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olo on tärkeä sosiaalisen huono-osaisuuden mittari, mutta epätarkka. Työn ja koulutuksen ulkopuolella oleviin lukeutuu myös koto- naan lapsia hoitavia aikuisia (ks. Vauhkonen & Salasuo, 2021). Nuorilla suuri osa työn ja koulutuksen ulkopuolella olosta selittyy suurella työmarkkinaliikkuvuudella: nuoret siirtyvät koulutuksesta työelämään, etsivät työtä, palaavat koulutukseen, odottavat ar- meijaan tai siviilipalvelukseen menoa tai lukevat pääsykokeisiin. Näihin elämäntilan- teisiin liittyy lyhyitä työn ja koulutuksen ulkopuolella olon jaksoja (ks. Asplund & Koisti- nen, 2014).1 Osa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista ei kuitenkaan ole käy- mässä läpi lyhyttä siirtymävaihetta – jos ei miellä syrjäytymistä siirtymävaiheeksi. 1 Työttömyys puolestaan aliarvioisi huono-osaisten nuorten määrää, koska huomattava osa syr- jäytyvistä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista ei ole työttömiä työnhakijoita. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 38 Yhteyden työn ja koulutuksen ulkopuolella olon ja rikollisuuden välillä arvioidaan useimmin johtuvan valikoitumisesta (ks. Caspi ym., 1998; Gottfredson & Hirschi, 1990). Kuitenkin työhön ja koulutukseen siirtyminen (Aaltonen, 2010) tai aktiivitoimen- piteisiin osallistuminen ovat yhteydessä pienentyneeseen rikosriskiin (Andersen, 2012; Fallesen ym., 2011; Aaltonen ym., 2013). Suomessa samat nuoret (18–24-vuo- tiaat) tekevät vähemmän rikoksia ollessaan työmarkkinatuen aktivointijaksolla kuin passiivijaksolla (Aaltonen ym., 2013). Työn ja koulutuksen ulkopuolella olo voi myös olla eri tavoin yhteydessä eri rikoslajeihin (Aaltonen, Kivivuori & Martikainen, 2011). Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jota saadakseen henkilöllä ei saa olla toimeentuloon riittäviä tuloja, ja hänen on ensin pitänyt hakea ensisijaisia etuuk- sia, joihin on oikeutettu (Kela, 2017). Nuorilla toimeentulotuen tarve liittyy usein opis- kelun ja työelämän kitkakohtiin (Parpo & Moisio, 2006), mutta nuorten pitkäaikainen ja toistuva toimeentulotuen saanti on lisääntynyt viime vuosikymmeninä (Vauhkonen & Hoikkala, 2020a). Nuorten toimeentulotuen saanti liittyy usein ensisijaisen etuuden (työmarkkinatuen, työttömyyspäivärahan) menettämiseen niihin kuuluvien aktiivisuus- ehtojen täyttämättä jättämisen takia (Aaltonen ym., 2015; Nieminen ym., 2015). Esi- merkiksi vuonna 2017 yli puolella (55 %) toimeentulotukea saaneista nuorista oli ensi- sijaisen etuuden estävä työvoimapoliittinen lausunto (Raittila ym., 2018), joka on muo- toa ”kieltäytynyt työstä ilman pätevää syytä”, ”jättänyt hakematta ammatilliseen koulu- tukseen”, ”ollut poissa työllistymistä edistävistä palveluista” ja niin edelleen (Vauhko- nen & Hoikkala, 2020a). Sekä ensisijaisiin etuuksiin sisältyvien aktiivisuusehtojen täyttämättä jättäminen että toimeentulotuen varaan jääminen voivat johtua esimerkiksi (ehkä havaitsematta jää- neistä) psykososiaalisista vaikeuksista, mielenterveyden häiriöistä tai kognitiivisista haasteista, kuten oppimishäiriöistä (Vauhkonen & Hoikkala, 2020a). Nuorilla toimeen- tulotuen saajilla erityisesti mielenterveyden häiriöt ja päihdeongelmat ovat selvästi yleisempiä kuin nuorilla keskimäärin (Vaalavuo ym., 2020). Kaikkiaan toimeentulotuen saajilla on taustassaan muuta väestöä enemmän kasautunutta huono-osaisuutta (Hannikainen-Ingman, Kuivalainen & Sallila, 2013). Toisin sanoen mittaamalla toi- meentulotuen saannin vaikutusta ei mitata ainoastaan talousvaikeuksien tai tulo- köyhyyden, vaan myös moniulotteisen kasautuneen huono-osaisuuden vaikutusta (Vauhkonen ym., 2017a). Ulosotto mittaa taloudellisia vaikeuksia lievemmin kuin toimeentulotuen saanti. Ulosot- toon joutuminen on kuitenkin usein varsin samankaltainen ilmiö kuin toimeentulotu- keen turvautuminen (ks. Kauppinen ym., 2014). Aaltosen (2015) tutkimuksessa 90 prosenttia vangeista oli ollut ulosotossa ennen vankeustuomion saamista. Toisessa tutkimuksessa ulosotossa olleiden nuorten ristitulosuhde omaisuusrikoksiin syyllisty- miseen oli seitsenkertainen muihin nuoriin nähden, kun ryhmien väliset erot koulutus- tasossa, tuloissa ja työssäkäynnissä oli vakioitu (Aaltonen ym., 2016). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 39 Sosiaalinen huono-osaisuus nuoruudessa ja myöhemmin aikuisuudessa on yhtey- dessä henkilön varhaisiin riskitekijöihin. Suomessa Mikko Aron (2018) ja tutkimusryh- män havaintojen mukaan oppimisvaikeudet ovat yhteydessä myöhempiin mielenter- veyden ongelmiin, kouluttamattomuuteen ja työttömyyteen. Laskemiskyvyn häiriöiden havaittiin olevan yhteydessä masennuslääkkeiden käyttöön ja työttömyyteen, lukihäiri- öiden ollessa yhteydessä vähintäänkin työllistymisvaikeuksiin. Myös ADHD:n on ha- vaittu olevan yhteydessä aikuisiän lyhyisiin työjaksoihin, ohjautumiseen omia kykyjä vastaamattomiin työtehtäviin, päihteiden käyttöön ja rikollisuuteen (Iivanainen, 2007). Tarkastelemme seuraavaksi sosiaalisen huono-osaisuuden ja varhaisten riskitekijöi- den yhteyttä seksuaalirikoksiin. Varhaiset riskitekijät voivat selittää sekä sosiaalista huono-osaisuutta että seksuaalirikoksia. Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme on: ”Ovatko varhaiset riskitekijät yhteydessä seksuaalirikoksiin nuorena tai aikuisena koe- tun sosiaalisen huono-osaisuuden kautta vai onko varhaisilla riskitekijöillä ja sosiaali- sella huono-osaisuudella itsenäiset yhteydet seksuaalirikoksiin?”. Sosiaalista huono- osaisuutta mittaamme työn ja koulutuksen ulkopuolella ololla sekä toimeentulotuella (mukana myös ulosotossa olo), ja varhaisten riskitekijöiden yhteyttä koulunkäynti- haasteilla ja peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoilla. Toinen tutkimuskysymys on: ”Selittyykö ulkomailla syntyneiden seksuaalirikollisuus heidän sosiaalisella huono- osaisuudellaan?”. 5.2 Aineisto ja menetelmät sosiaalista huono- osaisuutta ja varhaisia riskitekijöitä koskevassa analyysissa Mittasimme sosiaalisen huono-osaisuuden ja varhaisten riskitekijöiden yhteyttä seksu- aalirikoksiin yksilötason paneeliaineistosta, joka on kuvattu luvussa 1.2.1. Analyysiin otettiin mukaan vain 15–40-vuotiaat miehet, koska seksuaalirikollisuus on pääosin miesten tekemää rikollisuutta ja koska yli 40-vuotiaille ei löytynyt aineistosta kattavasti taustatietoja. Analyysissa olivat mukana vain ne miehet, joille löytyivät kaikki analyy- sissa käytettävät taustamuuttujat. Joitain puuttuvia tietoja korvattiin ryhmäkeskiar- voilla. Yhteensä analyysissa käytetty aineisto kattoi 784 217 miestä. Seksuaalirikoksia mitattiin vuoden 2016 aikana annetuilla tuomioilla. Tuomiot ovat siltä osin rikosepäilyjä luotettavampi mittari, että seksuaalirikoksista annettuihin rikos- tuomioihin liittyy vain vähän vuosittaista vaihtelua. Vasteena käytetty ”seksuaalirikos”- muuttuja sisältää kaikki seksuaalirikoksista annetut tuomiot, mukaan lukien sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon ja/tai levittämisen, joka VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 40 lukeutuu rikoksiin yleistä järjestystä vastaan. Vuonna 2016 seksuaalirikoksesta tuo- mittuja oli tutkimusaineistossa 400 (edellä kuvatut rajaukset huomioiden). Lisäanalyy- seissa tarkasteltiin erikseen aikuisiin kohdistuneita raiskauksia ja lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset sisälsivät myös sukupuoli- siveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon ja/tai levittämisen. Selitettäviä muuttujia mitattiin vuoden 2015 tiedoista, jotta ne olisivat kuvanneet teki- jöitä lähempänä teon tapahtuma-ajankohtaa huomioiden oikeusprosessien keston sekä siksi, ettei mahdollinen rangaistuksen kärsiminen olisi vaikuttanut selittäviin muuttujiin. Varhaisten riskitekijöiden mittareina käytettiin peruskoulun päättötodistuk- sen keskiarvoja ja koulunkäyntivaikeuksia. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvot luokiteltiin kolmeen luokkaan: ”kiitettävä” (9–10), hyvä tai keskiverto (7,0–8,9) ja heikko (alle 7). Koulunkäyntihaasteet puolestaan luokiteltiin siten, että jos henkilö oli ollut peruskoulussa erityisluokalla, suorittanut yksilöllistetyn oppimäärän (osittain, pää- osin tai kokonaan) tai jos oppivelvollisuuden suorittaminen peruskoulussa oli keskey- tynyt (ei päättötodistusta), henkilö luokiteltiin kategoriaan ”koulunkäyntihaasteita”. Jos henkilö oli suorittanut perusopetuksen oppimäärän normaalisti, hänet sijoitettiin luok- kaan ”ei koulunkäyntihaasteita”. Sosiaalista huono-osaisuutta mitattiin työn ja koulutuksen ulkopuolella ololla ja toi- meentulotuen saannilla. Työn ja koulutuksen ulkopuolella (NEET-statuksella) oleviksi luokiteltiin työttöminä työnhakijoina olevat, eläkeläiset ja muusta syystä työvoiman ul- kopuolella vuoden 2015 lopulla olevat. Toimeentulotukea saaneiksi luettiin kaikki ne, jotka olivat saaneet toimeentulotukea vuonna 2015. Vastaavasti velkoja ulos- otossa -kategoriaan luokiteltiin kaikki ne, joilla oli velkoja ulosotossa 2015. Syntyperä jaettiin kahteen luokkaan, jotka ovat ulkomailla syntyneet ja Suomessa syntyneet (Suomessa syntyneet suomalaistaustaiset ja Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustai- set). Kontrollimuuttujina käytettiin ikää, siviilisäätyä, koulutusta ja aiempaa rikostaustaa. Ikä luokiteltiin kolmeen luokkaan: 30–40-vuotiaat, 20–20-vuotiaat ja 15–19-vuotiaat. Yli 40-vuotiaat poistettiin analyysista, koska heille ei löytynyt kattavasti taustamuuttujia. Siviilisääty jaettiin kahteen luokkaan: naimattomiin sekä rekisteröidyssä parisuhteissa oleviin tai olleisiin (avio- tai avoliitossa olevat, eronneet ja lesket). Koulutus puoles- taan luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, mikä oli henkilön korkein suorittama koulutus vuoden 2015 lopulla; luokat ovat ”korkeakoulututkinto, opisto tai lukio”, ”am- matillinen tutkinto” ja ”perusasteen koulutus”. Aiempaa rikostaustaa kuvaavaan indi- kaattoriin sisältyivät vuosien 2014 ja 2013 rikostiedot. Jos oli saanut rikostuomion jompanakumpana vuonna, henkilö luokiteltiin kategoriaan aiempia rikostuomioita. Aiempi rikollisuus ei ollut tutkimuksen fokuksena, joten seurantaa ei ole tehty pidem- mällä aikavälillä. Aiempaa rikostaustaa kuvaava indikaattori todennäköisesti aliarvioi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 41 aiemman rikostaustan yhteyttä havainnoituun seksuaalirikollisuuteen, koska osa aiemmin rikostuomion saaneista saattoi olla suorittamassa aiemmin langetettua van- keusrangaistusta joko vankilassa tai ehdonalaisessa. Kontrollimuuttujista voidaan ko- konaisuudessaan todeta, että ne olivat seksuaalirikollisuuden tarkastelussa kiinnosta- via ja niiden yhteydet seksuaalirikoksiin myös raportoitiin. Analyysissa käytettiin logistista regressiota, jossa kaksiluokkainen selitettävä muuttuja sai joko arvon 0 (henkilöllä ei tuomiota seksuaalirikoksesta) tai arvon 1 (henkilöllä tuo- mio seksuaalirikoksesta). Mallin tuottamat estimaatit raportoitiin ristitulosuhteina eli odds ratioina (OR). Vertailuryhmän ristitulosuhde on aina 1. Jos riskitekijän omaavalla populaatiolla ristitulosuhde on suurempi kuin 1, osoittaa se kyseisen riskitekijän omaavilla olevan vertailuryhmää korkeampi seksuaalirikoksen teon riski. Jos taas po- pulaation ristitulosuhde on alle yhden, tarkoittaa se ryhmän riskitason olevan mata- lampi kuin vertailuryhmällä. Kaikkien analyysien merkitsevyystasot esitetään tasoilla p ≤ 0,001 = ***, p ≤ 0,01 = ** , p ≤ 0,05 = *. 5.3 Tulokset sosiaalista huono-osaisuutta ja varhaisia riskitekijöitä koskevasta analyysista Tarkastelimme aluksi sosiaalisen huono-osaisuuden mittarien yhteyttä seksuaalirikok- siin, tulokset on esitetty kuviossa 4 ja taulukossa 5. Seksuaalirikoksen tekijöistä 43 prosenttia oli tuomiota edeltävän vuoden lopulla työn ja koulutuksen ulkopuolella. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olleiden seksuaalirikoksen ristitulosuhde oli 3,36-ker- tainen työssä ja/tai koulutuksessa olleisiin nähden, vakioinnin jälkeen 1,54. Vakioidut tekijät toisin sanoen selittivät osan työn ja koulutuksen ulkopuolella olon yhteydestä seksuaalirikokseen, mutta vakioinnin jälkeenkin säilyi tilastollisesti merkitsevä yhteys. Seksuaalirikoksen tekijöistä 37 prosenttia oli tuomiota edeltävänä vuonna saanut toi- meentulotukea. Toimeentulotukea saaneiden seksuaalirikoksen ristitulosuhde oli kuu- sinkertainen niihin nähden, jotka eivät olleet saaneet toimeentulotukea. Vakioinnin jäl- keen toimeentulotukea saaneiden ristitulosuhde oli 2,27. Vakioidut tekijät selittivät si- ten suurimman osan toimeentulotuen saannin ja seksuaalirikosten välisestä yhtey- destä, mutta vakioinnin jälkeenkin toimeentulotuen saannilla oli tilastollisesti merkit- sevä yhteys seksuaalirikoksiin. Seksuaalirikoksen tekijöistä miltei puolella (47 %) oli tuomiota edeltävänä vuonna velkoja ulosotossa. Niillä, joilla oli velkoja ulosotossa, seksuaalirikosten ristitulosuhde oli yli viisinkertainen (OR = 5,2) niihin nähden, joilla ei ollut velkoja ulosotossa. Vakioinnin jälkeen ulosotossa olleiden ristitulosuhde oli 2,36- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 42 kertainen niihin nähden, joilla ei ollut tällaisia taloudellisia ongelmia, eli vaikka vaki- oidut tekijät selittivät suurimman osan yhteydestä, tilastollisesti merkitsevä yhteys säi- lyi. Seksuaalirikosten tekijöistä lähes 10 prosentilla (9,5 %) peruskoulun päättötodistuk- sen keskiarvo oli ollut kiitettävä, mikä muistuttaa siitä, ettei seksuaalirikollisen pidä olettaa olevan aina sosiaalisesti huono-osainen. Liki 59 prosentilla (58,8 %) peruskou- lun päättötodistuksen keskiarvo oli hyvä tai keskinkertainen ja lähes 32 prosentilla (31,8 %) heikko. Niillä, joiden peruskoulun päättötodistuksen arvosana oli hyvä tai keskinkertainen, seksuaalirikosten ristitulosuhde suhteessa kiitettävän keskiarvon saaneisiin oli 2,33, ja niillä, joiden päättötodistuksen keskiarvo oli heikko, 3,27. Va- kioinnin jälkeen peruskoulun päättötodistusten keskiarvoilla ei ollut yhteyttä seksuaali- rikoksiin. Seksuaalirikoksen tekijöistä 13 prosentilla oli ollut erityisiä koulunkäyntihaas- teita peruskoulussa. Niillä, joilla oli ollut koulunkäyntihaasteita, seksuaalirikoksen risti- tulosuhde oli yli kolminkertainen (OR = 3,11) verrattuna niihin, joilla ei ollut peruskou- lussa koulunkäyntihaasteita. Vakioinnin jälkeen ristitulosuhde oli 1,74. Tulokset osoit- tavat, että varhaiset riskitekijät nuoruudessa tai myöhemmin aikuisuudessa koettu huono-osaisuus selittävät toistensa yhteyttä seksuaalirikoksiin. Kuitenkin kullakin sosi- aalisen huono-osaisuuden indikaattorilla sekä koulunkäyntihaasteilla oli itsenäiset yh- teydet seksuaalirikoksiin. Seksuaalirikoksen tekijöistä 26 prosenttia oli syntynyt ulkomailla (kuvio 4). Ulkomailla syntyneiden seksuaalirikoksen ristitulosuhde oli 3,5-kertainen Suomessa syntyneisiin nähden. Kun varhaiset riskitekijät, nuoruudessa tai aikuisuudessa koettu huono-osai- suus ja muut havaittavat tekijät vakioitiin, ristitulosuhde pieneni vain hieman (OR = 3,38). Toisin sanoen varhaiset riskitekijät tai nuoruudessa tai aikuisena koettu sosiaa- linen huono-osaisuus eivät selittäneet ulkomaalaistaustaisuuden ja seksuaalirikosten välistä yhteyttä (malli ajettiin myös ilman sosiaalisen huono-osaisuuden mittareita, pelkillä kontrollimuuttujilla). Lisäanalyysin (ks. liite, taulukko 13) vakioinnin jälkeen ul- komailla syntyneiden toiseen aikuiseen kohdistuneen raiskauksen ristitulosuhde oli 4,76 ja lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen 3,28. Seksuaalirikoksen tekijöistä 42 prosentilla oli tuomioita mittausajankohtaa (2015) edeltävältä kahdelta vuodelta (2013–2014). Niillä, joilla oli rikostuomioita kahdelta edeltävältä vuodelta, seksuaalirikosten ristitulosuhde suhteessa niihin, joilla ei ollut ri- kostuomioita, oli 3,46. Vakioinnin jälkeen ristitulosuhde oli 2,24. Vakioidut tekijät siis selittivät osan yhteydestä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 43 Kuvio 4. Seksuaalirikoksesta vuonna 2016 tuomitut taustatekijöiden mukaan (%) (elämänti- lanne tuomiota edeltävän vuoden lopulla) n = 400. 10 59 32 75 26 15 34 52 57 43 63 37 53 47 87 13 58 42 23 77 16 48 37 Päättötodistuksen keskiarvo kiitettävä Päättötodistuksen keskiarvo hyvä tai… Päättötodistuksen keskiarvo heikko Syntynyt Suomessa Syntynyt ulkomailla Korkein tutkinto korkea-aste, opisto tai lukio Korkein tutkinto ammatillinen tutkinto Korkein tutkinto perusasteen koulutus Työssä tai koulutuksessa Työn ja koulutuksen ulkpopuolella Ei ollut toimeentulotuen asiakas Oli toimeentulotuen asiakas Ei ole velkaa ulosotossa On velkaa ulosotossa Ei ollut koulunkäntihaasteita Oli koulunkäyntihaasteita Ei aiempia rikoksia On aiempia rikoksia On tai on ollut rekisteröidyssä parisuhteessa Naimaton 15-19-vuotias 20-29-vuotias 30-40-vuotias VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 44 Taulukko 5. Logistinen regressioanalyysi. Seksuaalirikokset taustatekijöiden mukaan tarkastel- tuna (elämäntilanne tuomiota edeltävän vuoden lopulla). Yksittäisyhteydet 95 % lv Vakioidut 95 % lv Exp(B) Ala Ylä Exp(B) Ala Ylä Ikä 30–40 1 1 20–29 1,47*** 1,19 1,82 1,35** 1,06 1,71 15–19 1,1 0,82 1,48 1,81** 1,26 2,61 Siviilisääty Avo- tai aviol./eronnut/leski 1 1 Naimaton 1,18 0,94 1,49 1,03 0,79 1,35 Syntyperä Syntynyt Suomessa 1 1 Syntynyt ulkomailla 3,5*** 2,79 4,38 3,28*** 2,53 4,24 NEET-status Työssä/koulutuksessa 1 1 Ei työssä /koulutuksessa 3,36*** 2,76 4,1 1,54*** 1,22 1,93 Toimeentulotuen saanti Ei toimeentulotukea 1 1 Sai toimeentulotukea 6,02*** 4,91 7,37 2,27*** 1,77 2,91 Velat ulosotossa Ei velkoja ulosotossa 1 1 Velkoja ulosotossa 5,2*** 4,28 6,34 2,36*** 1,84 3,02 Koulutus Korkeakoulu, opisto tai lukio 1 1 Ammatillinen tutkinto 2,19*** 1,61 2,98 1,39* 0,98 1,97 Perusasteen koulutus 3,98*** 2,98 5,33 1,54* 1,08 2,2 Peruskoulun päättöto- distuksen keskiarvo Kiitettävä 1 1 Hyvä tai keskiverto 2,33*** 1,66 3,29 0,93 0,63 1,38 Heikko 3,27*** 2,27 4,69 1,05 0,69 1,59 Koulunkäyntihaasteet Ei haasteita 1 1 Haasteita 3,11*** 2,33 4,16 1,74*** 1,29 2,35 Aiemmat tuomiot Ei aiempia tuomioita 1 1 Aiempia tuomioita 3,46*** 2,84 4,22 2,24*** 1,8 2,79 Selitysosuus (Nagelkerke R²) 7,00 % 8,00 % *=p<=0,005 **=p<=0,01 ***=p<=0,001 n = 784 217 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 45 5.4 Johtopäätökset sosiaalista huono- osaisuutta ja varhaisia riskitekijöitä koskevasta analyysista Analyysi osoitti varhaisten riskitekijöiden mittarien, eli koulunkäyntihaasteiden ja mata- lien peruskoulun päättötodistusten arvosanojen, olevan yhteydessä seksuaalirikoksiin suurelta osin nuoruudessa ja myöhemmin aikuisuudessa koetun sosiaalisen huono- osaisuuden välityksellä. Kuitenkaan varhaisia riskitekijöitä mittaavien tekijöiden vaki- ointi ei poistanut sosiaalisen huono-osaisuuden mittarien yhteyttä seksuaalirikoksiin. Tämä viittaa siihen, että vaikka varhaiset riskitekijät selittävät sekä sosiaalista huono- osaisuutta että seksuaalirikoksia, sosiaalisella huono-osaisuudella on myös itsenäi- nen, varhaisista riskitekijöistä riippumaton yhteys seksuaalirikoksiin. Vastaavasti kou- lunkäyntihaasteet olivat sosiaalisen huono-osaisuuden ja muiden havaittujen ominai- suuksien vakioinnin jälkeenkin tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä seksuaalirikok- siin. Tuloksia tarkasteltaessa on tärkeä muistaa, että kunkin riskitekijän omaavillakin seksuaalirikokseen syyllistyminen on harvinaista. Tulosten mukaan sosiaalinen huono-osaisuus selittää vain hieman ulkomailla synty- neiden korkeampaa seksuaalirikollisuutta. Toisin sanoen maahanmuuttajien seksuaa- lirikoksia selittävät ennen muuta muut tekijät kuin sosiaalinen huono-osaisuus, kuten työn puute tai köyhyys. Muita selittäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi kulttuurisiin op- pimisprosesseihin liittyvät tekijät, kielteiset elämänkokemukset ja arkirutiinitoiminnot (ks. Lehti ym., 2014). Ulkomailla syntyneiden korkeampaa seksuaalirikollisuutta selit- täviä mekanismeja ei tässä tutkimuksessa voitu arvioida, mutta erityisesti kulttuurisiin oppimisprosesseihin liittyvät tekijät tulivat esille seksuaalirikosten tekijöiden kanssa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 46 6 Seksuaalirikosten teonpiirteet Seksuaalirikosten teonpiirteillä tarkoitamme rikosilmoituksiin kirjattuja kuvauksia rikok- sista. Analyysien aineisto on muodostettu Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ylläpitämästä Rikosten ja seuraamusten tutkimusrekisteristä (RST). Tutkimusaineisto sisältää RST:n tietoja poliisin tietoon tulleista rikoksista ja niihin liittyvistä teonpiir- teistä. Nämä tiedot on haettu RST:iin poliisiasian tietojärjestelmästä (PATJA). Teon- piirteiden analyysi perustuu pääasiassa rekisterin selosteosiin, joihin on kirjattu avoi- mesti tietoja ilmi tulleesta rikoksesta. Kaikki analysoitavat rikokset oli kirjattu tapahtuneeksi vuosina 2014–2016 (tätä uusim- pien rikosten tietoja ei ollut saatavilla RST-rekisterissä). Analyysiin valittiin satunnai- sesti 200 tuolla aikavälillä tapahtunutta raiskausta, törkeää raiskausta ja lapsen sek- suaalista hyväksikäyttöä. Koska törkeitä lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä oli ilmoi- tettu koko aikana yhteensä alle 200, otettiin kaikki tapaukset mukaan analyysiin. Ri- kosten teonpiirteitä tarkasteltaessa on syytä huomioida, että vuodesta 2014 alkaen osa ennen lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi määritellyistä teoista on määritelty raiskausrikoksiksi (Ellonen ym., 2019). Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia (Tuomi & Sarajärvi, 2002). Sisäl- lönanalyysissa kaksi koodaajaa perehtyi ensin poliisin rikosilmoitusrekisteriin kirjattui- hin rikostapausten selosteosiin ja sopi yhdessä teonpiirteiden koodauksesta. Seuraa- vaksi toinen koodaajista analysoi kaikki analyysin valitut 742 rikostapausta, joissa tör- kein epäilty rikos oli raiskaus, törkeä raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Analyysissa kirjattiin ensin, oliko tapauk- sessa ilmennyt jokin tutkittavista teonpiirteistä (taulukko 6). Niissä tapauksissa, joissa tietty teonpiirre ilmeni, se kuvattiin lyhyen typistetyn ilmauksen avulla tarkempaa laa- dullista analyysia varten. Tarkemman laadullisen analyysin kautta rikostapauksissa il- menneistä teonpiirteistä (esimerkiksi uhrin ja tekijän välisestä suhteesta) annetaan konkreettisia esimerkkejä. Typistetyissä ilmaisuissa teonpiirre kuvattiin niin, ettei nii- den perusteella voida tunnistaa alkuperäisiä rikostapauksia. Analyysiaineiston samaa rikostapausta kuvaavia typistettyjä ilmauksia ei myöskään ollut mahdollista yhdistää toisiinsa. Laadullisessa analyysissa kuvataan ensin tietyn teonpiirteen esiintyvyyttä (%) poliisin tietoon tulleissa seksuaalirikoksissa. Tämän jälkeen teonpiirteiden esiinty- mistä kuvataan konkreettisemmin typistettyjen ilmausten avulla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 47 Käytetty tutkimusaineisto asettaa tiettyjä rajoituksia tutkimustulosten tulkinnalle. En- sinnäkin analyysit perustuvat poliisin tietoon tulleisiin seksuaalirikoksiin. Näin ollen kaikki tapaukset eivät ole johtaneet syytteeseen tai rikostuomioon. Joissain tapauk- sissa poliisi on esimerkiksi todennut, ettei tapauksessa ole syytä epäillä rikosta. Krimi- nologisessa tutkimuksessa on kuitenkin yleensä tarkoituksenmukaista hyödyntää ri- kosprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa syntyvää rekisteriaineistoa (Ki- vivuori ym., 2018). Myös tapauksissa esiintyvät rikosnimikkeet ovat voineet myöhem- min muuttua. Näin ollen esimerkiksi raiskauksilla tai törkeillä raiskauksilla tarkoitetaan poliisille ilmoitettua rikostapausta, joka on kirjattu raiskauksena tai törkeänä raiskauk- sena. Toiseksi poliisien kirjaamiskäytännöt ja -tarkkuus vaihtelevat. Tästä syystä ei voida varmasti todeta, ettei rikokseen olisi liittynyt tiettyä teonpiirrettä, vaikka sitä ei rikoksen selosteosassa mainita. Teonpiirre on joissain tapauksissa voinut jäädä vain kirjaamatta. Tuloksiin tulee siis suhtautua tietona siitä, millaisia seksuaalirikosten te- onpiirteitä tuodaan esiin poliisin tekemissä rikostapauksia koskevissa kirjauksissa. 6.1 Teonpiirteiden analyysin tulokset Väkivalta. Raiskaustapauksissa (43 %) ja törkeissä raiskaustapauksissa (50 %) noin joka toisessa kuvattiin jonkinlaista fyysistä väkivaltaa. Lapsen seksuaalisissa hyväksi- käyttötapauksissa (25 %) ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa (27 %) fyysistä väkivaltaa kuvattiin joka neljännessä tapauksessa. Tässä yhteydessä väkivallalla tarkoitetaan siis muuta kuin seksuaalista väkivaltaa, jota ilmiselvästi ilmeni kaikissa kuvatuissa rikoksissa. Väkivalta liittyi usein uhrin riisumiseen (vaatteiden repi- minen), vaientamiseen (suun tukkiminen) tai muuhun kontrollointiin (liikkumisen estä- minen, maahan kaataminen, väkisin kantaminen tai raahaaminen). Seksuaalirikok- sissa käytettiin hyvin usein myös eksessiivistä väkivaltaa, kuten lyömistä, kuristamista tai puremista. Väkivallasta syntyneitä vammoja kuvattiin 16–20 prosentissa perusmuotoisista tai tör- keistä raiskaustapauksista. Lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä vammoja kuvat- tiin 10 prosentissa ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä 4 prosentissa. Vammoilla viitattiin valtaosassa tapauksista ulkoisesti näkyviin vammoihin, kuten ruh- jeisiin, mustelmiin tai haavoihin. Väkivallasta aiheutuneet vammat viittasivat joissain tapauksissa myös kipuihin (pään tai raajojen kipeytyminen) tai vakavampiin hoitoa vaatineisiin vammoihin (esim. murtumat). Raiskauksista 9 prosentissa kuvattiin väki- vallalla uhkaamista, kun taas törkeiksi raiskauksiksi kirjatuissa tapauksissa väkivallalla uhkaamista kuvattiin 18 prosentissa tapauksista. Perusmuotoisissa ja törkeissä lap- sen seksuaalisissa hyväksikäytöissä uhkaamista kuvattiin 13–15 prosentissa tapauk- sista. Väkivallalla uhkaaminen sisälsi joissain tapauksissa sanallisen uhkaamisen ja uhkaavan ja aggressiivisen käytöksen lisäksi aseella tai tappamisella uhkaamista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 48 Aseella tai tappamisella uhkaaminen oli tyypillisintä törkeissä ja perusmuotoisissa raiskauksissa, mutta sitä esiintyi myös törkeissä ja perusmuotoisissa lapsen seksuaa- lisissa hyväksikäytöissä. Uhkaamalla oli joko painostettu uhria seksuaalisiin tekoihin tai yritetty estää tätä kertomasta väkivallasta jälkeenpäin. Raiskauksissa oli tyypilli- sempää painostaminen seksuaalisiin tekoihin, kun taas lapsen seksuaalisissa hyväk- sikäytöissä uhkaamalla yritettiin tyypillisemmin estää uhria kertomasta tapahtumista teon jälkeen. Uhkaukset kohdistuivat pääasiassa uhreihin mutta myös uhrien läheisiin. Etenkin törkeissä raiskauksissa ja lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä uhkaus kohdistui usein uhrin lisäksi tämän läheisiin. Painostaminen. Korkeintaan 11 prosentissa seksuaalisen väkivallan tapauksista oli uhrin painostamista tai kiristämistä. Yleisintä se oli lapsen seksuaalisessa hyväksikäy- tössä (11 %) ja harvinaisempaa raiskauksissa (5 %). Tyypillisimmin painostus oli kiris- tystä, jossa uhria uhattiin usein arkaluontoisten kuvien tai tietojen julkaisemisella, jos tämä ei suostu tekoihin. Tämä kiristys oli erityisen yleistä lapsen seksuaalisissa hy- väksikäytöissä. Raiskauksissa ja törkeissä raiskauksissa esiintyi myös taloudellista painostamista, jossa uhria kiristettiin seksuaalisiin tekoihin velan tai tämän rahojen kontrolloinnin avulla. Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tällainen painostus oli harvinaista. Raiskaustapauksissa uhria painostettiin liikkumista rajaamalla (esimer- kiksi pitämällä uhria vankina asunnossa tai estämällä tämän poistuminen tekopai- kalta). Tämäkin painostus oli harvinaista lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 49 Taulukko 6. Seksuaalirikosten teonpiirteet poliisin tietoon tulleissa seksuaalirikoksissa. Teonpiirteet Raiskaukset Törkeät raiskaukset Lapsen seksu- aaliset hyväk- sikäytöt Törkeät lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt Väkivalta 43 50 25 27 Vammat 20 16 10 4 Väkivallalla uhkaaminen 9 18 15 13 Painostaminen/kiristäminen 5 6 11 9 Lahjominen/houkuttelu 4 8 6 9 Alkoholi (uhri) 57 36 6 25 Yhteiskäyttö 32 16 2 11 Uhri ei toimintakykyinen 62 37 11 27 Uhri huumattu 9 10 1 6 Uhri tunsi tekijän 45 55 72 68 Useampi tekijä 8 25 10 7 Muita henkilöitä paikalla 25 22 25 20 Tekijä hyödynsi internetiä 5 10 26 11 Uhri tutustui tekijään verkossa 4 4 4 4 Sisällön jakamista internetissä 1 3 3 1 Useampia tekoja 10 24 51 38 Ei syytä epäillä rikosta 9 6 14 4 Tekijät ja asianomaiset Ulkomaalaisia uhreja 4 7 10 7 Ulkomaalaisia tekijöitä 20 25 8 14 n 199 201 200 142 Lahjominen. Lahjomista kuvattiin useimmiten lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ta- pauksissa (9 %), ja harvinaisinta se oli raiskaustapauksissa (4%). Törkeissä raiskauk- sissa osuus oli 8 prosenttia. Tekoihin liittyvä lahjonta oli kaikissa rikosnimikkeissä useimmiten päihteiden, rahan ja erilaisten lahjojen tarjoamista. Joissain tapauksissa uhreja lahjottiin myös elintarvikkeilla. Yleensä uhria oli lahjottu lähtemään tekijän mu- kaan tai suostumaan seksuaalisiin tekoihin. Uhreja oli myös koitettu jälkeenpäin saada lahjomalla vaikenemaan teoista. Päihteet. Raiskaustapauksista yli puolet (57 %) oli sellaisia, joissa tekijä kohdisti teon päihtyneeseen uhriin. Törkeissä raiskauksissa teko oli kohdistettu päihtyneeseen uh- riin noin joka kolmannessa tapauksessa (36 %). Raiskausrikoksissa tekijä oli verrat- tain usein käyttänyt päihteitä yhdessä uhrin kanssa (16–32 %). Perusmuotoisissa ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä yhteiskäyttö oli harvinaisempaa (2– VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 50 11 %). Joissain raiskaustapauksissa ja törkeissä raiskaus- ja lapsen seksuaalisissa hyväksikäyttötapauksissa mainittiin, että uhri oli nauttinut myös muita päihteitä (lääk- keiden väärinkäyttö, kannabis, amfetamiinijohdannaiset). Toimintakyky. Perusmuotoisista raiskaustapauksista valtaosassa (62 %) teko oli koh- distettu uhriin, joka ei tekotilanteessa ollut täysin tajuissaan, toimintakykyinen tai ky- ennyt jälkikäteen muistamaan mitään tapahtuneesta. Toimintakyvyllä viitataan siis ti- laan, jossa uhri on kykenemätön puolustautumaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Tör- keissä raiskaustapauksissa uhrin toimintakyky oli heikentynyt 37 prosentissa, tör- keissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä 27 prosentissa ja lapsen seksuaali- sissa hyväksikäytöissä 11 prosentissa kaikissa tapauksista. Tekijät kohdistavat tekoja useimmiten päihtyneisiin uhreihin. Alentuneen toimintakyvyn taustalla kuvataan usein myös väkivallan ja järkytyksen aiheuttama lamaannus ja joskus myös esimerkiksi uh- rin kognitiiviset tai terveydelliset haasteet (kehitysvammaisuus tai sairaus). Uhrin myös kuvattiin olleen unessa tekohetkellä. Joka kymmenennessä raiskauksessa (9 %) ja törkeässä raiskauksessa (10 %) kuvattiin, että uhri oli huumattu. Huumaami- nen oli harvinaisempaa perusmuotoisissa ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksi- käytöissä (1–6 %). Tekijät. Tekijä oli uhrille tuttu noin puolessa raiskauksista (45 %) ja törkeistä raiskauk- sista (55 %). Tekijä oli uhrille tuttu vielä useammin perusmuotoisissa ja törkeissä lap- sen seksuaalisissa hyväksikäytöissä (68–72 %). Raiskaustapauksissa tekijä oli tyypil- lisesti uhrin ystävä tai tuttava tai tämän nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelu- kumppani. Törkeissä raiskauksissa tekijä oli kuitenkin yleisemmin uhrin perheenjäsen kuin nykyinen tai entinen puoliso. Lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä tekijä oli tyypillisesti uhrin perheenjäsen (yleisimmin isä, isäpuoli tai äidin kumppani) tai muu sukulainen. Tekijä oli verrattain usein myös nykyinen tai entinen seurustelukumppani tai ystävä tai tuttu (joskin tämä oli harvinaisempaa kuin raiskaustapauksissa). Kaikissa seksuaalirikoksissa tekijä oli verrattain harvoin uhrille tuttu jonkin institutionaalisen kyt- köksen kautta (opettaja tai ohjaaja, työkaveri tai saman laitoksen asukas). Törkeissä raiskauksissa epäiltyjä tekijöitä oli useampi kuin yksi joka neljännessä tapauksessa (25 %). Raiskauksissa (8 %), lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä (10 %) ja tör- keissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä (7 %) oli useampi tekijä huomattavasti harvemmin. Perusmuotoisista raiskauksista ja lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä joka neljännessä ja törkeissä raiskauksissa ja lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä joka viidennessä tapahtumapaikalla oli muita henkilöitä uhrin (tai uhrien) ja tekijän (tai tekijöiden) lisäksi. Ulkomaalaiset tekijät olivat yleisimpiä törkeissä raiskauksissa (25 %) ja raiskauksissa (20 %) kuin perusmuotoisissa tai törkeissä lapsen seksuaali- sissa hyväksikäytöissä (8–14 %). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 51 Internet. Internetin tai sosiaalisen median hyödyntäminen oli yleisempää perusmuo- toisissa ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä (11–26 %) kuin perus- muotoisissa ja törkeissä raiskauksissa (5–10 %). Tyypillisimmin tekijä oli ollut uhriin yhteydessä internetin tai sosiaalisen median kautta. Tyypillistä seksuaalirikoksille oli myös, että tekijä oli tallentanut uhrista arkaluontoista materiaalia itselleen tai kiristänyt uhria arkaluontoisella materiaalilla tai sen jakamisella. Kiristystapauksissa uhri oli joko houkuteltu lähettämään itsestään seksuaalista materiaalia internetin välityksellä tai te- kijä oli itse kuvannut materiaalin. Materiaalia oli kuitenkin kuvausten perusteella jaettu vain harvoin. Tekijät hyödynsivät teknologiaa myös altistaakseen uhreja seksuaalisille sisällöille kuten seksuaalissävytteisille viesteille tai pornografialle. Arkaluontoisella materiaalilla kiristäminen ja seksuaaliselle materiaalille altistaminen oli yleisempää lasten seksuaalisissa hyväksikäytöissä, kun taas raiskauksissa tekojen kuvaaminen oli hieman yleisempää. Uhrit olivat vain harvoin tutustuneet tekijään verkossa. Puolet lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä käsitti useamman kuin yhden tekoker- ran. Vastaava osuus oli 38 prosenttia törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäy- töissä, 24 prosenttia törkeissä raiskauksissa ja 10 prosenttia raiskauksissa. Noin puo- lessa seksuaalirikoksista teon tapahtumapaikka oli yksityisasunto. Seuraavaksi ylei- simpiä tapahtumapaikkoja olivat muut yksityiset paikat (esim. hotellihuone tai mökki) ja muut julkiset tilat kuin ravintolat tai yleiset tilaisuudet (esim. puistot, metsät ja lenk- kipolut). Tutkitut seksuaalirikokset olivat tapahtuneet vain harvoin ravintoloissa tai ylei- sissä tilaisuuksissa. Neljä prosenttia seksuaalirikoksista oli tapahtunut vähintään osit- tain internetin tai sosiaalisen median välityksellä. Lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt tapahtuivat kuitenkin verrattain usein (15 % tapauksista) ainakin osittain internetin tai sosiaalisen median välityksellä. Muuten erot tapahtumapaikoissa olivat pieniä rikosni- mikkeiden välillä. 6.2 Yhteenveto ja johtopäätökset teonpiirteiden tarkastelusta Raiskauksissa kuvattu väkivallan kirjo oli laaja. Perusmuotoisissa ja törkeissä rais- kauksissa (muuta kuin seksuaalista) fyysistä väkivaltaa kuvattiin noin puolessa ta- pauksista. Perusmuotoisissa ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä vä- kivaltaa kuvattiin noin joka neljännessä tapauksessa. Tämä tulos voi johtua myös siitä, että lapsen seksuaaliset hyväksikäyttörikokset sisälsivät yleisemmin useampia tekokertoja, jotka olivat jatkuneet ajallisesti pidempään. Näin on mahdollista, ettei ta- pahtumiin mahdollisesti liittyvä väkivalta tullut samalla tavalla ilmi rikosta tutkittaessa. Seksuaalirikoksissa väkivalta liittyi usein esimerkiksi uhrin väkisin riisumiseen tai uhrin liikuttamiseen tai liikkumisen estämiseen ja hiljentämiseen. Tämän lisäksi kuvattiin ku- tenkin eksessiivistä väkivaltaa, kuten lyömistä ja puremista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 52 Seksuaalirikosten tekijät pyrkivät väkivallan lisäksi kontrolloimaan uhreja uhkailun ja painostamisen avulla, vaikka näitä teonpiirteitä kuvattiin väkivaltaa harvemmin. Uh- kailu kohdistui yleensä uhreihin itseensä mutta myös näiden läheisiin. Painostami- sessa usein uhattiin arkaluontoisten kuvien tai tietojen levittämisellä, jos uhri ei suostu tekoon tai kertoo siitä. Tämän lisäksi esiintyi jossain määrin taloudellista painosta- mista ja liikkuvuuden estämisellä painostamista (uhria ei esimerkiksi päästetty poistu- maan tekopaikalta). Painostamisen lisäksi joissain tapauksissa esiintyi lahjomista päihteillä ja taloudellisilla hyödykkeillä (raha tai lahjat). Nämä teonpiirteet siis kohdis- tuivat yleensä uhreihin, jotka olivat tekijään nähden heikommassa asemassa tai lah- jottavissa tai painostettavissa päihteiden avulla. Seksuaalirikosten tekijät kohdistavat usein tekoja päihtyneisiin uhreihin. Tämä oli muita harvinaisempaa perusmuotoisissa lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä. Li- säksi etenkin raiskausrikoksissa tekijät kohdistivat teot usein uhreihin, jotka eivät ol- leet täysin tai lainkaan toimintakykyisiä (eivät kyenneet vastustamaan tekoa tai ilmai- semaan suostumustaan). Alkoholi ei ollut ainoa syy alentuneelle toimintakykyisyy- delle. Osassa tapauksista uhri oli huumattu, ja joskus toimintakykyä heikensi itse ta- pahtuman aiheuttama järkytys. Seksuaalirikos voikin kokemuksena olla itsessään la- maannuttava ja estää uhria puolustautumasta tai ilmaisemasta tahtoaan. Seksuaalirikosten tekijät olivat tyypillisesti uhreille ennestään tuttuja. Tämä oli erityi- sen yleistä perusmuotoisissa ja törkeissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä. Raiskausrikoksissa tuntemattomien tai ei tiedossa olleiden tekijöiden osuus oli kuiten- kin verrattain korkea (noin puolet; vrt. Oikeusministeriö, 2012). Useampia tekijöitä oli harvemmin (törkeissä raiskauksissa kuitenkin joka neljännessä tapauksessa). Rais- kausrikoksissa tekijä oli tyypillisesti uhrin ystävä tai tuttava, nykyinen tai entinen puo- liso tai seurustelukumppani tai (yleisemmin törkeissä tekomuodoissa) perheenjäsen. Lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä tekijä oli yleisesti perheenjäsen mutta myös entinen tai nykyinen puoliso. Nuoriin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa tuntemattomat tekijät vaikuttavat olevan tässä analysoituja tapauksia yleisempiä, kun tarkastellaan itse ilmoitettuja seksuaaliri- koskokemuksia ja myös muuta seksuaalirikollisuutta kuin raiskaus- ja lapsen seksuaa- linen hyväksikäyttörikoksia (ks. esim. luku 3.2 Seksuaalirikosten tekijät nuorisorikolli- suuskyselyssä). Tuntemattomien tekijöiden nuoriin kohdistamat teot vaikuttivat kysely- tutkimuksen perusteella myös olevan laadultaan erilaisia (esimerkiksi sisältävät vä- hemmän seksuaalisia tekoja tai häiritsevää koskettelua). Onkin siis mahdollista, että uhrin tuntemat tekijät ovat tyypillisempiä nimenomaan tässä analyysissa tarkastel- luissa vakavammissa seksuaalirikoksissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 53 Seksuaalirikokset olivat tapahtuneet valtaosin yksityisasunnoissa tai muissa yksityi- sissä tiloissa. Sen sijaan rikokset tapahtuivat huomattavasti harvemmin julkisilla pai- koilla. Etenkin lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä teoissa hyödynnettiin myös in- ternetiä ja sosiaalista mediaa. Tyypillisimmin tekijä käytti jotain sosiaalisen median so- vellusta pitääkseen yhteyttä uhriin. Lähes yhtä yleistä oli, että tekijä kiristi uhria hallus- saan olevalla arkaluotoisella materiaalilla. Uhri oli usein ensin jakanut sisältöä vapaa- ehtoisesti, mutta joutunut sitten tekijän kiristämäksi. Tämä korostaa sitä aiemman tut- kimuksen esiin nostamaa seikkaa, että ihmissuhteiden ja henkilökohtaisten sisältöjen jakamisen säätelyyn liittyvät taidot ovat keskeisiä nuorten turvallisen sosiaalisen me- dian käytön kannalta (Kaakinen & Koivula, 2021). Olisi myös keskeisen tärkeää, että etenkin nuoret kokisivat turvalliseksi kertoa mahdollisesti kohtaamastaan kiristämi- sestä jollekin taholle. Näin voitaisiin välttää kielteinen kehä, josta uhrin on yhä vaike- ampi päästä pois. On myös syytä huomata, että tekijät jakoivat uhreista arkaluontoista materiaalia harvoin. Tämän analyysin tulokset viittaavat yhdessä aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa (esim. Lehti ym., 2014; Oikeusministeriö, 2012) siihen, että seksuaalirikoksiin liittyviä myyttejä tulisi Suomessakin käsitellä kriittisesti. Seksuaalirikosmyytit viittaavat laajalti levinneisiin käsityksiin siitä, millaisia seksuaalirikokset tyypillisesti ovat (esim. Water- house ym., 2016). Myyteissä korostuvat yleensä teonpiirteinä tuntemattoman tekijän ulkona tai julkisella paikalla tekemät vakavaa väkivaltaa sisältävät teot. Tämä ei tar- koita, etteikö tällaisiakin rikoksia tapahtuisi, mutta ne eivät sovi valtaosaan poliisin tie- toon tulleesta seksuaalirikollisuudesta. Käsityksiä seksuaalirikoksista tuleekin päivit- tää jatkuvasti, jotta ne vastaisivat rikollisuuden moninaisuutta. Seksuaalirikokset ta- pahtuvat usein uhreille tai tekijöille tutuissa ympäristöissä ja ovat läheis- tai tuttava- suhteissa tapahtuvaa väkivaltaa. Harhaanjohtavilla käsityksillä voi olla monenlaisia kielteisiä seurauksia. Ensinnäkin ne voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset tunnistavat seksuaalirikollisuutta tai ilmoittavat niistä poliisille (Waterhouse ym., 2016). Toisaalta aikaisempi tutkimus on osoittanut, että raiskausmyytit voivat myös vaikuttaa poliisin ja oikeusjärjestelmän toimintaan (ks. esim. Waterhouse ym., 2016). Tuloksista on myös syytä huomata, että tietyt teonpiirteet vaikuttavat siihen, tutki- taanko tiettyä epäiltyä seksuaalirikosta perusmuotoisena vai törkeänä rikoksena. Tämä on syytä huomioida, kun teonpiirteitä vertaillaan eri rikosnimikkeiden välillä. Esi- merkiksi raiskaus on määritelty rikoslaissa törkeäksi, jos siinä aiheutetaan toiselle vai- kea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi, rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaaral- lista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla (RL 20:2). Näin törkeät te- komuodot sisältävät jo määritelmällisesti tiettyjä teonpiirteitä. Tämä näkyy esimerkiksi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 54 siinä, että useampi tekijä oli erityisen tyypillistä törkeille raiskauksille. Lisäksi törkeissä raiskauksissa oli huomattavan paljon (noin 40 %) alaikäisiin kohdistuneita tekoja. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 55 7 Seksuaalirikosten tekijät ja tekotilanteet nuorten ilmoittamina Tässä kappaleessa tarkastelemme nuorten ilmoittamia kokemuksia seksuaaliväkival- lasta ja sen tekijöistä. Edellä käytetyt tiedot seksuaalirikoksista, niin rikosilmoitusrekis- terissä kuin paneeliaineistossakin, kattavat vain poliisin tietoon tulleen seksuaalirikolli- suuden. Väestökyselyillä voidaan arvioida seksuaalirikollisuutta riippumatta siitä, tu- leeko se poliisin tietoon. Suuren osan seksuaalirikoksista tiedetään olevan piilorikolli- suutta. 7.1 Nuorisorikollisuuskyselyaineiston analyysin menetelmät Tutkimusaineistona käytettiin kevään 2020 nuorisorikollisuuskyselyä (Kaakinen & Näsi, 2021). Tässä analyysissa tarkastellaan kyselyyn vastanneiden nuorten koke- muksia aikuisen ja toisten nuorten tekemästä seksuaalisesta väkivallasta. Aikuisen te- kemää seksuaalista väkivaltaa mitattiin seuraavalla kysymyksellä: ”Oletko koskaan kokenut sukupuolista lähentelyä tai kanssakäymistä aikuisten tai tapahtumahetkellä vähintään 5 vuotta itseäsi vanhemman ihmisen kanssa?”. Seksuaalista väkivaltaa ai- kuisen taholta joskus elämänsä aikana kokeneilta kysyttiin myös, oliko näin tapahtu- nut edellisen 12 kuukauden aikana. Tämän lisäksi kysyttiin vielä tarkentavia kysymyk- siä nuoren itsensä pahimmaksi (elämän aikana) kokemaan tekoon liittyvistä piirteistä. Toisen nuoren tekemää seksuaalista väkivaltaa mitattiin seuraavalla kysymyksellä: ”Onko kukaan nuori kohdistanut sinuun seksuaalista häirintää, ahdistelua tai väkival- taa?”. Myös toisen nuoren tekemien tekojen kohdalla kysyttiin seksuaalisen väkivallan kokemuksista edellisen 12 kuukauden aikana sekä tarkentavia jatkokysymyksiä pa- himmaksi koetusta teosta (elämän aikana). Tutkimusaineiston analyyseista raportoimme seksuaalista väkivaltaa elämänsä tai edellisen vuoden aikana kokeneiden nuorten osuuden yhteensä ja sukupuolittain (% kaikista nuorista; taulukko 7). Lisäksi raportoimme nuorten pahimpina pitämien teko- jen erilaisten teonpiirteiden jakaumat (% pahimmaksi koetuista tapauksista; taulukko 8). Analyysissa käytetään Tilastokeskuksen laskemia otanta-asetelman ja vastauska- don huomioivia analyysipainoja (Kaakinen & Näsi, 2021). Analyysin lopussa tes- taamme vielä tilastollisesti, eroavatko nuorten kokeman seksuaalisen väkivallan teon- piirteet sen mukaan, onko tekijä uhrille ennestään tuttu. Testauksessa käytetään chi2- testiä 95 prosentin luottamustasolla. Testissä käytetään yllä kuvattuja analyysipainoja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 56 sekä huomioidaan vastaajien ryvästyminen kouluihin (otantayksiköihin) ja otannan alueellinen osittaminen (ks. Kaakinen & Näsi, 2021). Analyysien kohdalla on syytä huomioida aikuisen ja nuoren tekemän seksuaalisen vä- kivallan erilainen operationalisointi. Aikuisen tekemässä seksuaalisessa väkivallassa painottuu seksuaalisen lähentelyn lisäksi seksuaalinen kanssakäyminen aikuisen tai vastaajaa vähintään viisi vuotta vanhemman henkilön kanssa. Samankaltaista opera- tionalisointia on käytetty aiemmin esimerkiksi lapsiuhritutkimuksissa (Ellonen ym., 2008). Nuorten tekemässä seksuaalisessa väkivallassa taas mainitaan suoremmin seksuaalinen häirintä, ahdistelu ja väkivalta. Operationalisointien ero on perusteltu, sillä tutkittavassa joukossa kokemukset seksuaalisesta kanssakäymisestä aikuisen tai itseään vähintään viisi vuotta vanhempien henkilöiden kanssa tulkitaan lähtökohtai- sesti seksuaaliseksi väkivallaksi (vaikka nuori ei näin itse kokisikaan). Nuorten seksu- aalinen kanssakäyminen ei itsessään ole seksuaalista väkivaltaa, joten operationali- soinnissa korostuu häirintä, ahdistelu ja väkivalta. Erilaiset operationalisoinnit ovat siis perusteltuja, mutta ne voivat osaltaan vaikuttaa myös tutkimustuloksiin. 7.1.1 Nuorisorikollisuuskyselyaineistolla tehtyjen analyysien tulokset Nuoriin kohdistaa seksuaalista väkivaltaa useimmin toinen nuori (taulukko 7). Kai- kista nuorista 14 prosenttia oli kokenut joskus toisen nuoren tekemää seksuaalista vä- kivaltaa. Aikuisten tekemää seksuaalista väkivaltaa oli elämänsä aikana kokenut 7 prosenttia nuorista. Viimeksi kuluneen vuoden aikana toisen nuoren tekemää seksu- aalista väkivaltaa oli kokenut 9 prosenttia kaikista nuorista. Aikuisen tekemää seksu- aalista väkivaltaa oli kokenut viimeisten 12 kuukauden aikana 4 prosenttia. Seksuaalirikoskokemukset ovat kuitenkin vahvasti sukupuolittuneet. Erityisesti aikui- set kohdistavat seksuaalista väkivaltaa pääasiassa tyttöihin ja muunsukupuolisiin, vaikkakin sukupuolierot ovat selkeät myös nuorten tekemässä seksuaalisessa väkival- lassa. Noin joka viides tytöistä (21 %) ja muunsukupuolisista (19 %) oli joskus kokenut seksuaalista väkivaltaa toisen nuoren tekemänä. Pojilla osuus oli 6 prosenttia. Aikui- sen tekemää seksuaalista väkivaltaa oli joskus elämänsä aikana kokenut 12 prosent- tia tytöistä ja 16 prosenttia muunsukupuolisista. Pojilla osuus oli 2 prosenttia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 57 Taulukko 7. Seksuaalisen väkivallan kokemusten yleisyys nuorten keskuudessa (% nuorista). Kaikki Elinaikana 12 kk Tytöt Elinaikana 12 kk Pojat Elinaikana 12 kk Muu Elinaikana 12 kk Seksuaalinen väkivalta aikuinen 7 4 12 7 2 1 16 11 Seksuaalinen väkivalta toinen nuori 14 9 21 14 6 4 19 12 n 5,674 2,751 2,811 112 Kun tarkastellaan nuorten itsensä pahimmaksi kokemia tapauksia, on tekijä yleensä mies tai poika sekä aikuisten (90 %) että toisen nuoren (86 %) tekemässä seksuaali- sessa väkivallassa. Pahimmaksi koetuissa tapauksissa tekijöitä oli yleensä yksi. Use- ampi tekijä oli 11 prosentissa aikuisten tekemistä teoista ja 15 prosentissa toisten nuorten tekemistä teoista. Uhrien mukaan tekijät olivat pääasiassa suomalaisia. Aikui- sen tekemässä seksuaalisessa väkivallassa tekijän kansallinen tausta oli uhrien mu- kaan jokin muu kuin Suomi 17 prosentissa tapauksista. Toisen nuoren tekemissä ta- pauksissa tekijän kansallisuus oli muu kuin suomalainen kymmenessä prosentissa. Aikuisten tekemässä seksuaalisessa väkivallassa painottuvat tuntemattomat tekijät, kun taas nuorten tekemissä teoissa tekijä on selvästi useammin ystävä tai tuttu. Aikui- sen tekemässä seksuaalisessa väkivallassa noin puolessa tapauksista (52 %) tekijä oli joko nuorelle tuntematon tai henkilö, johon nuori oli tutustunut samana päivänä. Tuntemattomien osuus oli huomattavasti pienempi toisen nuoren tekemissä tapauk- sissa (23 %). Sen sijaan toisen nuoren tekemissä teoissa korostuivat ystävät tai tutut (50 %). Aikuisten tekemissä teoissa tekijä oli uhrin tuttu tai ystävä 18 prosentissa ta- pauksista. Sekä aikuisen (5 %) että nuoren (6 %) tekemässä seksuaalisessa väkival- lassa tekijänä oli vain harvoin henkilö, jonka uhri oli aiemmin tavannut vain verkon vä- lityksellä. Nuoren tekemässä seksuaalisessa väkivallassa tekijä oli nykyinen tai enti- nen seurustelukumppani noin joka kymmenennessä tapauksessa (9 %), mutta huo- mattavasti harvemmin aikuisen tekemässä seksuaalisessa väkivallassa (3 %). Aikui- sen tekemässä seksuaalisessa väkivallassa taas tekijä oli noin joka kymmenennessä tapauksessa perheenjäsen tai sukulainen (9 %). Nuorten tekemissä teoissa vain kol- messa prosentissa tapauksista tekijä oli perheenjäsen tai sukulainen. Aikuisista teki- jöistä 15 prosenttia oli jokin muu kuin yllä mainittu (vanhempien ystävä, opettaja, har- rastuksen ohjaaja tai valmentaja tai jokin muu aikuinen). Nuorten teoissa tekijä oli jo- kin muu kuin yllä mainittu joka kymmenennessä tapauksessa (10 %; vanhempien ys- tävä, harrastuksen ohjaaja tai valmentaja, muu). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 58 Taulukko 8. Seksuaalisen väkivallan kokemusten teonpiirteet (% pahimmaksi koetuista ta- pauksista). Aikuinen Toinen nuori Tekijä Useampi kuin yksi tekijä 11 15 Tekijä mies / poika 90 86 Tekijä ulkomaalainen 17 10 Tekijä tuntematon* 52 23 Tavannut vain verkossa 5 6 Ystävä tai tuttu 18 50 Entinen tai nykyinen seurustelukumppani 3 9 Perheenjäsen tai sukulainen 9 3 Muu aikuinen / nuori 15 10 Teonpiirteet Seksuaalissävytteinen kommentointi 49 42 Ahdistelevat tai seksuaaliset viestit 24 33 Kuvien tai juorujen levittäminen 5 11 Koskettelu 44 42 Suostutteli koskettelemaan itseään 14 13 Suostutteli seksiin 14 12 Uhkaili tai painosti koskettelemaan 9 7 Uhkaili tai painosti seksiin 7 6 Fyysinen väkivalta 8 13 Väkivallasta aiheutui vamma 3 6 ekijä antoi rahaa tai palkkion 3 1 n 431 779 * = tekijä oli uhrille tuntematon tai henkilö, johon tämä oli tutustunut samana päivänä. Toisten nuorten tekemä seksuaalinen väkivalta sisältää hieman aikuisten tekoja use- ammin seksuaalissävytteisten viestien lähettämistä, seksuaalissävytteisten kuvien tai juorujen levittämistä tai fyysistä väkivaltaa. Aikuisten nuoriin kohdistamassa seksuaa- lisessa väkivallassa taas seksuaaliset teot tai niihin suostuttelu tai painostus ovat hie- man yleisempiä. Aikuisen tekemässä seksuaalisessa väkivallassa yleisin piirre oli ul- konäön seksuaalissävytteinen kommentointi (49 %). Nuorten tekemissä teoissa sek- suaalissävytteinen kommentointi oli lähes yhtä yleistä (42 %). Häiritsevältä tuntuvaa koskettelua liittyi 44 prosenttiin aikuisen tekemistä ja 42 prosenttiin nuorten tekemistä teoista. Ahdistelevat tai seksuaaliset viestit olivat kolmanneksi yleisin teonpiirre sekä aikuisten (24 %) että toisten nuorten (33 %) tekemissä teoissa. Sen sijaan seksuaalis- ten kuvien tai juorujen levittäminen oli harvinaisempaa, joskin yleisempää nuorten (11 %) kuin aikuisten (5 %) tekemässä seksuaalisessa väkivallassa. Aikuisten teke- mässä väkivallassa 14 prosenttia tapauksista tekijä oli suostutellut koskettelemaan it- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 59 seään. Nuorten tekemissä teoissa osuus oli 13 prosenttia. Aikuiset tekijät olivat suos- tutelleet uhria suuseksiin tai yhdyntään 14 prosentissa tapauksista ja nuoret 12 pro- sentissa tapauksista. Uhkailu tai painostaminen olivat harvinaisempia. Yhdeksässä prosentissa tapauksista aikuinen tekijä oli suostutellut koskettelemaan itseään. Nuor- ten tekemissä teoissa osuus oli 7 prosenttia. Uhkailemista tai painostamista seksiin sisälsi 7 prosenttia aikuisten ja 6 prosenttia toisten nuorten tekemistä teoista. Nuorten tekemistä teoista 13 prosenttia sisälsi fyysistä väkivaltaa ja 6 prosentissa tapauksista väkivallasta oli aiheutunut fyysinen vamma. Aikuisten tekemissä teoissa fyysistä väki- valtaa liittyi 8 prosenttiin tapauksista ja väkivallasta seurasi vamma 3 prosentissa ta- pauksista. Aikuinen tekijä tarjosi uhrille rahaa tai muun palkkion 3 prosentissa tapauk- sista, kun taas toisten nuorten tekemissä teoissa rahaa tai palkkiota tarjottiin 1 pro- sentissa kaikista tapauksista. Aikuisen tekemässä seksuaalisessa väkivallassa tuntemattoman tekijän tekemät teot sisälsivät yleisemmin seksuaalissävytteistä kommentointia (tutut 34 %, tuntematon 64 %, p < ,001) ja harvemmin suostuttelua koskettelemaan tekijää (tuttu 19 %, tunte- maton 9 %, p = ,004), suostuttelua suuseksiin tai yhdyntään (tutut 19 %, tuntematto- mat 10 %, p = ,005). Toisen nuoren tekemässä seksuaalisessa väkivallassa tuntemat- tomien tekemät teot sisälsivät useammin ahdistelevien seksuaalisten viestien lähettä- mistä (tutut 30 %, tuntemattomat 44 %, p = 0,017) ja harvemmin häiritsevältä tuntuvaa koskettelua (tutut = 45 %, tuntemattomat 31 %, p = ,005) ja fyysistä väkivaltaa (tutut = 14 %, tuntemattomat 9 %, p = ,025). 7.1.2 Yhteenveto ja johtopäätökset nuorisorikollisuuskyselyaineistolla tehdyistä analyyseista Nuorista 14 prosenttia oli joskus kokenut toisen nuoren tekemää seksuaalista väkival- taa. Aikuisen tekemää seksuaalista väkivaltaa oli kokenut 7 prosenttia nuorista. Koke- mukset ovat vahvasti sukupuolittuneet (yleisimpiä tytöillä ja muunsukupuolisilla). Ku- ten muussakin väkivallassa, nuoriin kohdistavat seksuaalista väkivaltaa useammin toi- set nuoret kuin aikuiset (ks. väkivallan jakautuminen Kaakinen & Näsi, 2021). Toi- saalta seksuaalista väkivaltaa myös mitattiin hieman eri tavoin. Tekijöitä oli yleensä yksi. Nuorten tekemässä seksuaalisessa väkivallassa tekijöitä oli useampi kuin yksi aikuisten tekemiä tekoja useammin. Tekijä oli uhrin mukaan yleensä taustaltaan suomalainen, mutta aikuisten tekemässä seksuaalisessa väkival- lassa tekijä oli hieman useammin ulkomaalainen kuin nuorten tekemässä väkival- lassa. Seksuaalisen väkivallan tekijät ovat usein nuorille tuttuja henkilöitä. Tekijä on useammin tuntematon aikuisen kuin toisen nuoren tekemässä seksuaalisessa väkival- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 60 lassa. Tekijä on vain harvoin henkilö, joka on tavattu vain verkossa. Tämä tulos on lin- jassa aiemman tutkimuksen kanssa, joka on osoittanut, että seksuaalisessa väkival- lassa uhri ja tekijä tuntevat usein toisensa (Waterhouse, Reynolds & Egan, 2016). Myös nuoriin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ehkäisyssä tulisi ottaa huomioon se, että väkivalta tapahtuu yleisesti nuorten ja toisensa tuntemien henkilöiden välillä. Teonpiirteet olivat pääasiassa varsin samankaltaisia sekä aikuisten että toisten nuor- ten tekemässä seksuaalisessa väkivallassa. Aikuisten tekemissä teoissa seksuaali- nen kommentointi ja seksuaaliset teot sekä niihin suostutteleminen tai painostaminen olivat yleisempiä kuin toisten nuorten tekemässä väkivallassa. Toisten nuorten teot si- sälsivät yleisemmin ahdistelevia viestejä, kuvien tai juorujen levittämistä ja fyysistä vä- kivaltaa. Tuntemattoman tekijän seksuaalinen väkivalta oli yleisemmin seksuaalissä- vytteistä kommentointia ja sisälsi harvemmin suostuttelua seksuaaliseen tekoon. Tun- temattoman nuoren tekemä seksuaalinen väkivalta taas käsitti useammin ahdistele- vien viestien lähettelyä ja harvemmin häiritsevää koskettelua tai fyysistä väkivaltaa. Myös nämä tulokset tukevat sitä, että etenkin kaikkein vakavimman seksuaalisen vä- kivallan ehkäisyn tulisi kyetä puuttumaan läheissuhteissa tapahtuvaan kaltoinkohte- luun. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 61 8 Seksuaalirikosten tekijöiden kokemukset Määrällisen analyysin ohella tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri seksuaalirikoksia tehneiden henkilöiden subjektiivisten kokemusten yhteyttä seksuaalirikoksiin. Subjek- tiiviset kokemukset voivat liittyä esimerkiksi henkilön omaan impulsiivisuuteen, kogni- tiivisiin vaikeuksiin, ihmissuhdeongelmiin tai parafilioihin, mutta myös mihin tahansa muuhun elämänkulussa koettuun. Niin ikään kokemusavaruus ei rajoittunut mihinkään yksittäisiin tekijöihin, mutta haastatteluaineistoa kerätessä huomiota kohdennettiin ke- vyesti traumoihin, itseymmärrykseen sekä seksuaalirikokseen liittyviin ajatusmalleihin ja tuntemuksiin. Tavoitteena oli saada esiin seksuaalirikoksiin liittyviä logiikoita, psyko- logisia ja sosiaalisia kulkuja tekijän kokemusmaailmassa, jotka mahdollistivat normin ylittämisen ja seksuaalirikoksen. 8.1 Laadullinen aineisto ja sen analyysissa käytetyt menetelmät Menetelmätriangulaation (O’Donoghue & Punch, 2003) ideaa seuraten tässä tutki- muksessa rekisteri- ja kyselyaineistosta saatuja tietoja täydennettiin seksuaalirikoksen tekijöiltä ja heidän kanssaan työskenteleviltä ammattilaisilta kerätyn laadullisen haas- tatteluaineiston avulla. Tutkimusstrategiana oli monitapaustutkimus, jossa tutkimuk- sen kohteena olevaa ilmiötä kuvaavia tapauksia ja niiden piirteitä puretaan osiin ja kootaan uudestaan ylemmällä abstraktion tasolla (ks. Pauwels & Matthyssens, 2004). Tapaustutkimus on käyttökelpoinen lähestymistapa silloin, kun aiheesta on tehty vain vähän empiiristä tutkimusta (Aaltola & Valli, 2007), kuten on asia suomalaisten seksu- aalirikosten tekijöiden kokemusten osalta. Tapaustutkimuksessa korostuu yksittäisen tutkimuksen merkitys osana muuta ilmiötä koskevaa kumuloituvaa tutkimustietoa. Ta- paustutkimuksella voidaan tuottaa hypoteeseja laajemmilla, mutta karkeammin käsi- tellyillä aineistolla tehtävään tutkimukseen. Seksuaalirikosten tekijöiden kokemuksia on tutkittu vain vähän. Aiemmassa tutkimuk- sessa tekijät ovat kuvanneet tekojensa motivaatioina olleen niin vihan, vallankäytön, nöyryyttämisen kuin myös seksuaalisen tyydytyksen ja läheisyyden kaipuun (Mann & Hollin, 2007; Mann & Hollin, 2010). Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa moti- vaatiotekijöinä on korostunut läheisyyden kaipuu ja seksuaalinen halu, jotka esiintyvät usein yhdessä (Ward ym., 1993; Phelan, 1995). Rikostilanteeseen liittyvät selitysmallit ovat yleisempiä toiseen aikuiseen kuin lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen teki- jöillä (McKay, 1996). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 62 Seksuaalirikosten tekijöiden antamia selityksiä tutkittaessa on kuitenkin muistettava, että ne ovat puheessa tuotettuja malleja, joiden on tarkoitus tehdä kertoja ymmärre- tyksi, eivätkä ne sinällään oikeuta tutkijaa syypäätelmien tekoon. Sama pätee myös muihin haastateltavien antamiin kuvauksiin toiminnastaan ja sen vaikuttimista. Esi- merkiksi antropologiassa, jossa painotetaan osallistuvan havainnoinnin merkitystä, on muistutettu usein siitä, että pelkästään haastatteluaineistosta vedetyt liian pitkälle me- nevät päätelmät voivat olla harhaanjohtavia, koska ihmisten kuvaukset omasta toimin- nastaan eivät useinkaan vastaa toimintaa havainnoimalla saatua tietoa. (Ks. Kivivuori 2008.) Lisäksi rikoksentekijät usein pyrkivät verbaalisesti neutralisoimaan tekoaan. Se voi tapahtua esimerkiksi vastuun kieltämisenä (”en voinut itselleni mitään”), vahingon kieltämisenä (”kukaan ei vahingoittunut”), uhrin kieltämisenä (”hän tiesi kyllä”) (Sykes & Matza. 1957). 8.2 Lähestymistapa kvalitatiivisessa analyysissa Eskolan ja Suorannan (1996) mukaan kvalitatiivisessa analyysissa ei ole ratkaisevaa aineiston koko. Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta pohdittaessa voidaan puhua myös pätevyydestä, jolla tutkimuksen tulos vastaa tutkimukselle asetettuja päämääriä (Varto, 1992). Aineiston koon riittävyyden yksi kriteeri on saturaatio eli kyllääntyminen, jolla tarkoitetaan rajaa, jonka jälkeen uudet haastattelut eivät tuota enää lisää tietoa tutkimusongelman kannalta (Eskola & Suoranta, 2008). Saturaatiopiste ei ole mikään objektiivinen aineiston riittävän määrän mittari, mutta selkeästi rajatussa tutkimuson- gelmassa kvalitatiivisen aineiston keruu todella saavuttaa sen pisteen. Toisin sanoen kvalitatiivisen tutkimuksen voidaan ajatella tavoittelevan omalla tavallaan ilmiön vaih- telun haltuunottoa sen yksityiskohtaisissa vivahteissa, ei vaihtelun määrällistä ja- kaumaa. Kvalitatiivinen analyysi kuitenkin on parhaimmillaan, kun tutkitaan kielen käyttöä, mi- ten asiat elävät puheessa. Sosiologisessa tutkimuksessa kvalitatiivisen analyysin taustateoria on usein sosiaalinen konstruktivismi (vrt. esim. faktanäkökulma, Mäkelä, 1990), joka keskittyy sosiaalisen todellisuuden kielelliseen rakentumiseen. Toisin sa- noen huomio kiinnitetään objektiivisten havaintojen sijaan siihen, miten niitä muoka- taan kielessä. Sosiaalinen konstruktivismi on ymmärrettävä yhdeksi lähestymistavaksi sosiaaliseen todellisuuteen, ei miksikään poissulkevaksi ontologiseksi kuvaukseksi sosiaalisista ilmiöistä. Toisin sanoen, sosiaaliset ilmiöt ovat myös sosiaalisesti raken- tuneita, mutta eivät ainoastaan sitä. Esimerkiksi ”seksuaalirikos” on kielellinen kon- struktio, joka määritelmänä tuottaa itse ilmiötä siten kuin se ymmärretään. Samalla ”seksuaalirikos” viittaa todellisiin tekoihin, jotka koetaan moraalin vastaisiksi ja joilla on todellisia seurauksia, kielellisistä määritelmistä riippumatta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 63 8.2.1 Seksuaalirikosten tekijöiden elämäntarinahaastattelut Seksuaalirikosten tekijöiden haastatteluissa käytettiin niin kutsuttua elämäntarina- haastattelun (life story interview) menetelmää (Atkinson, 2002; Hoikkala, 1999). Elä- mäntarinan kertominen on luontainen tapa konstruoida oma elämä (ks. Bruner, 1986). Elämäntarinansa kautta seksuaalirikosten tekijät esittävät elämänkulkuansa siitä nä- kökulmasta, että se sisältää sen juonenkulun, joka johti heidät vankilaan seksuaaliri- koksesta. Elämäntarinansa kautta seksuaalirikosten tekijät arvioivat sitä, millainen rooli seksuaalirikoksella on haastateltavien elämänkulussa sekä sitä, mikä kaikki elä- mänkulussa on yhteydessä seksuaalirikoksen tapahtumiseen. Niin toiset ihmiset kuin eri tilanteet ja tapahtumat saavat roolit elämänkulun kokonaisuudessa (Ks. Sakki ym. 2012). Elämäntarinahaastattelun periaatteena on saada haastateltava ensin kertomaan omin sanoin, rehellisesti ja valitsemallaan tavalla elämänkertansa lapsuudesta nykyhetkeen (Atkinson, 2002, 125–126). Tämän jälkeen haastateltavalta kysyttiin tarkentavia kysy- myksiä seksuaalirikokseen liittyviltä teema-alueilta, kuten perhetaustasta ja mahdolli- sista uhrikokemuksista, seksuaalisista taipumuksista, ihmissuhteista ja elämäntilan- teesta tekoaikaan sekä itse siitä tilanteesta, jossa seksuaalirikos tapahtui. Tarkentavia kysymyksiä esitettiin kuitenkin myös haastattelun alussa haastateltavan auttamiseksi tarinansa liikkeelle saamisessa. Samat kysymykset pyrittiin toistamaan jokaiselle haastateltavalle, jotta aineistosta tulisi keskeisten teemojen osalta yhteismitallista. Suurin osa kysymyksistä kuitenkin oli kunkin haastateltavan kertomaan tarinaan liitty- viä tarkennuksia. Seksuaalirikosten tekijöiden elämäntarinassa rekonstruoidaan rikostilanteet ja muut teeman kannalta keskeiset elämäntapahtumat. Haastattelumenetelmää on arvosteltu esimeriksi tapahtumien yksityiskohtien muistamisen epätarkkuudesta ja puutteelli- sesta tapahtumien ajoittamisesta. Tällaiset haastattelututkimuksen ongelmat kuitenkin voivat kärjistyä lähinnä tutkimuksissa, joissa pyritään käyttämään tekijän muistia fak- tapohjaisen tai määrällisesti mitattavan tiedon lähteenä (Atkinson, 2002). Seksuaaliri- kosten tekijöiden haastatteluissa, joissa on aina kyse subjektiivisista kokemuksista, keskitytään tapahtumakulkujen kerronnan enonsiaation ulottuvuuteen eli siihen, miten tekijä kertoo tapahtumat. Elämäntarinahaastattelun keinoin kerättyyn haastatteluaineistoon kertyy ajateltua, ko- ettua ja merkityksellisenä pidettyä tietoa seksuaalirikosten tekijöiden elämästä. Tutki- muksessa seksuaalirikoksen tekijöiden haastatteluja tulkitaan ja tutkitaan haastattelu- hetken elämänvaiheessa tuotettuina näkökulmina omaan elämään. Samojen asioiden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 64 muistelu esimerkiksi kymmenen vuotta myöhemmin olisi todennäköisesti toisenlaista (Piispa & Salasuo, 2014). Ihmisen muisti ei tallenna tapahtumia juuri sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet. Tästä syystä suulliset lähteet eivät koskaan tuota sellaista objektiivista tietoa kuin hallinnolli- set rekisterit, vaan ne ovat aina tavalla tai toisella vaillinaisia. Tällainen epätarkkuus ja subjektiivisuus koskee jokaisen ihmisen tapaa nähdä, ymmärtää ja jäsentää omaa menneisyyttään. (Ks. Roos, 1987.) Eri tutkimuksissa haastatteluaineistojen keruun myötä niissä kumuloituvat havainnot paikkaavat yksittäisen haastatteluaineiston puutteita. Toivottavaa on, että seksuaaliri- kosten tekijöiden ja heihin rinnasteisten ryhmien tutkimus Suomessa jatkuu tämän tut- kimuksen jälkeenkin myös kvalitatiivisella otteella. Tilastollinen tutkimus tuottaa yleis- tettävää tietoa ilmiöiden mekanismeista ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta, mutta ih- misten omilla selonteoilla on paikkansa tuoda esiin aiemmin tuntemattomia asioita, joita ei ole tiedetty mitata. Monitapaustutkimuksessa hyödynnettiin yhdeksää seksuaalirikoksesta tuomitun mie- hen haastattelua. Tuomiot vaihtelivat toiseen aikuiseen kohdistuneesta seksuaaliri- koksesta lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän seksuaalisen materiaalin hallussapitoon ja levittämiseen. Osalla haas- tatelluista oli taustallaan tuomioita muistakin rikoksista, ja osa kärsi seksuaalirikok- sesta saamansa tuomion ohella rangaistusta myös muista rikoksista. Tekijöiden yksi- tyisyyden suojelemiseksi haastatteluissa on muutettu yksityiskohtia, joista haastatelta- vat voitaisiin tunnistaa, mutta kuitenkin niin, ettei tekojen ja tapahtumien luonne muutu. Haastatellut seksuaalirikoksen tekijät vaikuttivat useimmiten ennalta orientoituneen tarinansa kertomiseen ja useimmiten aloittivat sen kertomisen itsenäisesti heti haas- tattelun alettua. Haastatellut tekijät olivat ryhmä- tai yksilöterapiaistuntojen kautta myös tottuneet kertomaan itsestään ja rikoksistaan avoimesti. Muutama oli varautu- neempi ja vältteli puhumasta suoraan tapahtumista, mikä on ymmärrettävää, ja se sal- littiin. Ainoastaan yksi haastateltu seksuaalirikoksen tekijä kieltäytyi kategorisesti ker- tomasta yksityiskohtia, kuten edes saamansa tuomion rikosnimikettä. Haastattelujen pituudet vaihtelivat haastateltavan mukaan noin 45 minuutista puoleentoista tuntiin. Parin haastateltavan kohdalla mentiin heti tarkentaviin kysymyksiin, koska he eivät syystä tai toisesta saaneet tarinaansa liikkeelle. Avustuksen myötä hekin kuitenkin al- koivat kuljettaa tarinaansa melko autonomisesti. Haastattelun alussa keskusteltiin lyhyesti myös tutkimuksen merkityksestä ja motivaa- tiosta osallistua haastatteluun. Haastattelija esitti myös ajatuksen siitä, että haastatte- luun osallistumalla on mukana ehkäisemässä seksuaalirikoksia. Vaikka henkilö on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 65 menneisyydessä tehnyt seksuaalirikoksen, hän voi olla nyt ja tulevaisuudessa henkilö, joka ehkäisee rikoksia. Tässä kohtaa haastattelija hieman ohjaili haastateltavia, mutta sillä tuntui olevan inspiroiva vaikutus. Yksi haastatelluista ilmaisi asian näin: ”mä ilmiannan kyllä kaikki, et mä en halua et kukaan kokee mitään vastaavaa, mitä mä oon ite kokenu.” Haastatteluissa seksuaalirikosten tekijät ottivat toisinaan myös muistelijan ja raportoi- jan roolin rinnalle myös informantin roolin. Haastateltavat olivat tutustuneet toisiin sek- suaalirikoksen tekijöihin vankilassa ollessaan ja erityisesti ryhmäterapiassa. He kertoi- vat siten myös muista seksuaalirikosten tekijöistä sekä saamastaan hoidosta. Muu- tama haastateltava tunsi seksuaalisen mieltymyksensä osalta vertaisiaan myös sivii- listä, joskaan he eivät välttämättä olleet seksuaalirikosten tekijöitä. Tutustumisen kon- teksteista tuli esiin ainakin internetin foorumit. Usein seksuaalirikosten tekijöiden haastatteluissa korostuivat vaikeudet lapsuudessa sekä siinä elämäntilanteessa, jossa seksuaalirikos tapahtui. Lapsuudesta seksuaaliri- kokseen kulkee kuitenkin juonne, joka yhdistää nämä toisiinsa. Juonteen muodosta- vat tekijän henkilökohtaiset vaikeudet, neurologiset ja psykososiaaliset ongelmat ja parafiliat. Ne muodostavat ikään kuin tukirakenteen, joille seksuaalirikosten tekijöiden elämänkulku rakentui tässä näytteessä. Esimerkiksi yksi haastateltu kuvasi neurologi- sia ongelmiaan, tarkkailuluokalle joutumista, koulukiusatuksi ja opettajien hampaisiin joutumista, kouluajan jälkeen kehittyneitä päihde-, mielenterveys- ja parisuhdeongel- mia, työttömyyttä sekä lopulta tässä ketjussa tapahtunutta seksuaalirikosta. Lapsiin seksuaalista mieltymystä kokevat puolestaan kuvasivat poikkeavuudestaan tietoiseksi tulemista sekä sitä, miten poikkeavuus lopulta alkoi suunnata heidän käyttäytymistään ja johti seksuaalirikokseen. Laadullista tutkimusta tekevä haastattelija matkaa yhdessä haastateltavan kanssa tä- män menneisyyteen kuin etsien sieltä merkityksellisiä asioita (Ks. Warren, 2001). Tut- kijan tehtävänä on olla opastaja, joka auttaa haastateltavaa itse löytämään merkityk- sellisiä tapahtumia (Atkinson, 2002). Menetelmä on myös tutkijalle haastava, sillä omat tavat antaa asioille merkityksiä tulisi jättää haastattelun ulkopuolelle, ja tutkijan tulisi toimia lähinnä haastateltavan tukena tämän omassa menneisyydessä (Atkinson, 2002). Tarkentavien kysymysten myötä haastatteluihin tuli mukaan myös piirteitä perintei- sestä teemahaastattelusta. Teemojen osalta on huomioitava, etteivät haastatteluissa käytetyt teemat ole samoja kuin analyysin tuloksena syntyneet teemat (ks. Hirsjärvi & Hurme, 2015). Mikäli tutkija jäsentäisi analyysinsa teemoja samojen teemojen mu- kaan, joita hän on haastattelussa käyttänyt, ilmeisenä riskinä olisi se, ettei tutkija an- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 66 taisi aineistolle tarvittavaa tilaa ja tutkijan ennakkokäsitykset ohjaisivat analyysia lii- aksi. Aineistoa herkästi kuuntelevassa analyysissa todennäköisesti nousevat muunlai- set jäsennysperiaatteet ja teemat kuin mitä tutkija on etukäteen muodostanut. Tär- keää on toisin sanoen se, että teemat syntyvät analyysin tuloksena, eivät niin, että tut- kijalla on ennalta mielessään ne teemat, joihin hän sitten sijoittelee aineiston palasia. (Alasuutari, 2019.) Poikkeuksen tästä muodostivat vain karkeat elämänvaiheita jäsen- tävät teemat: lapsuus/nuoruus, elämäntilanne rikoksenteon aikaan ja tekotilanne. Analyysin tuloksena syntyneiden teemojen osalta puolestaan tutkimuksessa tultiin paikoin lähelle diskurssianalyysia, jossa tarkastellaan kielen käyttöä ja siihen liittyviä konteksteja, toimintaa, funktioita ja merkityksen tuottamisen tapoja. Kieliasultaan sa- manlainen väittämä, lause tai sana voidaan tulkita eri tavoin riippuen siitä asiayhtey- destä, missä se esiintyy. Samasta asiasta voidaan puhua monin eri tavoin eli monin eri diskurssein. (Suoninen, 1999a, 18; Suoninen, 1997.) 8.3 Tulokset seksuaalirikosten tekijöiden elämäntarinahaastatteluista Esitämme seuraavaksi laadullisesta haastatteluaineistosta luomamme typologiat ja mallit. Tekijöiden typologia koostuu kuudesta eri tyypistä, voidaan puhua myös malli- tarinoista. Niitä ovat 1) CSAM-addikti2, 2) kaveeraaja, 3) sortunut hyväksikäyttäjä, 4) väkivaltaiset seksuaalirikolliset, 5) tilaisuus tekee varkaan ja 6) kiistäjät. Analyysia lu- kiessa on muistettava, että tyypit ovat haastateltavan tarinassa konstruoituja identi- teettejä, esimerkiksi ”CSAM-addikti” nostaa omassa tarinassaan addiktion käsitteen kautta ymmärrettäviksi tulevat tekijät tärkeäksi seksuaalirikoksen kannalta. Mistä ke- nenkin ongelmat todellisuudessa juontuvat, sitä ei voida haastattelujen perusteella määritellä. Keskeisimmät syitä koskevat konstruktiot olivat ”parafilia” ja ”trauma”. Kah- dessa ensimmäisessä tarinassa tarinan liikkeelle lähettävä tekijä on ”parafilia”. 8.3.1 CSAM-addikti Paneeliaineistosta tehdyssä analyysissa huomasimme avo- tai avioliitossa olon ole- van melko harvinaista seksuaalirikoksesta tuomituilla. Naimattomuus oli statuksista selvästi yleisin. Siviilisäädyn jakauma on seurausta paitsi seksuaalirikosten tekijöiden nuoresta ikärakenteesta, todennäköisesti myös heidän muista yksilökohtaisista omi- naisuuksistaan. Aikaisemmista tutkimuksista tiedämme, että seksuaalirikosten teki- jöillä, ja erityisesti lapsiin suuntautuneilla tekijöillä, on usein vaikeuksia muodostaa 2 CSAM = lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavaa aineistoa (Child Sexual Abuse Ma- terial) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 67 tyydyttäviä ihmissuhteita toisiin aikuisiin. Tämä voi osaltaan selittää avo- tai avioliiton ulkopuolella oloa ja yksin asumista seksuaalirikosten tekijöillä. Lisäksi lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen osalta yksin asuminen mahdollistaa paremmin parafilian mukaisen käyttäytymisen. Seksuaalirikosten tekijöiden elämäntarinoissa tyypillisesti kronologisesti ensimmäinen vaihe oli oman kielteisen poikkeavuuden tiedostaminen. Haastateltavat aloittivat tari- nansa nuoruudesta, jos eivät kokeneet tiedostamista lapsuudessa. Vaiheella oli tari- nan liikkeelle lähettävä merkitys niin lapsiin seksuaalisesti mieltyneillä haastatelluilla kuin muunlaisen taustan omaavilla seksuaalirikokseen päätyneillä haastateltavilla, pois lukien ilmi tulleiden asioiden valossa pääasiassa tilannetekijöihin palautuvat sek- suaalirikolliset ja seksuaalirikoksen kiistäjät. Aloitamme elämäntarinoiden tarkastelun lapsiin seksuaalisesti mieltyneistä haastateltavista. Seksuaalirikosten tekijöiden elämäntarinoissa, joissa lapsikohteinen mieltymys oli seksuaalirikoksen taustalla, tietoisuus mieltymyksestä syntyi teini-iässä, mikä vastaa myös tutkimustietoa parafilian ilmenemisestä. Mieltymyksen mukaisen toiminnan alka- minen edellyttää myös muita yksilötason tekijöitä ja/tai olosuhdetekijöitä. Muita yksilö- tason tekijöitä ovat esimerkiksi itsekontrollia madaltavat tekijät (ks. Gottfredson & Hir- schi, 1990) ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, erilaisia painetekijöitä (ks. Agnew, 1992) sekä sosiaalisen kontrollin (Nye, 1958) tai valvonnan (ks. Felson, 1994) puute. Haastateltujen lapsikohteisen parafilian omaavien miesten olennaisia olosuhdeteki- jöitä olivat kaksi viimeksi mainittua. Haastateltava 1 kertoi teini-iässä huomanneensa seksuaalisen mieltymyksensä suuntautuvan itseään vähän nuorempiin poikiin. Kun ikää tuli lisää, seksuaalisen miel- tymyksen kohteet eivät muuttuneetkaan siitä. Seksuaalinen mieltymys alaikäisiin poi- kiin ei aluksi hallinnut hänen elämäänsä. Hän muutti kotoaan kommuuniin kavereit- tensa kanssa, eikä se kimppakämpässä asuessakaan vielä ollut mitenkään hallitseva. Siitä tuli hallitseva osa hänen elämäänsä siinä vaiheessa, kun hän muutti kommuu- nista omaan asuntoon ja osti tietokoneen. ”Se lataaminen alko aika myöhään kun mä asuin kämppisten kanssa, mutta sitten kun mä ostin oman kämpän niin oli pakko hommata tietokone, niin se lataaminen alkoi sit- ten siitä ja…sitten se lohkas aika ison osan arkea, et se alko mennä ihan päivit- täiseks. Mä pyrin välttelemään sitä tietotekniikan ostamista kun se saattoi mennä sii- hen, mihin se sitten meni. Siitä tuli riippuvuus sitten ja alko elämä pyöriin sen materi- aalin ympärillä.” Asuminen yksin, tietokone ja internet olivat tarinassa ne ratkaisevat palaset, joiden myötä lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen mukainen käyttäytyminen tuli osaksi hänen elämäänsä. Hänelle syntyi rutiini istua joka päivä töiden jälkeen koneelle, juoda VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 68 olutta ja katsoa internetistä koneelle latautunutta lapsia esittävää seksuaalista materi- aalia, jota hän myös välitti verkossa eteenpäin. Se homma toimi niin, että hän oli osa digitaalista verkostoa, jossa koneelle latautui jatkuvasti tuota materiaalia ja koneelta sitä siirtyi verkostossa eteenpäin. Hän ei koskaan saanut tietää, ketä muita verkos- tossa oli, kaikki oli täysin anonyymia. Häntä pelotti kiinni jääminen. Hän kertoi joskus kurkistelleensa parvekkeelta, näkyykö alhaalla poliisiautoa. Mutta kun lasta esittävän seksuaalisen materiaalin kuluttamista oli kestänyt kauan ilman kiinni jäämistä ja koska siitä oli tullut rutiininomaista, pelko jäi taka-alalle. Mutta ei täysin: ”No kyllä kun sitä materiaalia latas niin hirveen pitkään, että se anto vähän jo odottaa- kin, milloin joku tulee ja jää kiinni. Eli se oli 24/7 se tietokone käynnissä niin kyllä se alkoi olla sitä, että alkoi miettiä, milloin poliisit tulee ja jää kiinni. No, sitten niin kävi- kin.” Kun tietokone latasi ja jakoi lasta esittävää seksuaalista materiaalia jatkuvasti, haas- tateltava 1 tiesi ylittäneensä kynnyksen, jonka jälkeen kiinni jäämisen riski on iso, eikä tekoa olisi enää pystynyt selittämään millään vahingolla tms. Haastateltava jäi kiinni materiaalin hallussapidosta ja levittämisestä, ja kiinni jäämisen yhteydessä pal- jastui, että hän oli tavannut myös reaalimaailmassa yhden alaikäisen nuoren, johon hän oli tutustunut internetissä. 8.3.2 Kaveeraaja Toinen näyte lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta mieltymyksestä tietoiseksi tulemi- sesta tulee pikkukaupungissa varttuneelta, sittemmin kaupunkiin muuttaneelta mie- heltä, haastateltavalta 2. Hänkin tuli tietoiseksi seksuaalisesta mieltymyksestä lapsiin teini-ikäisenä. ”Mä oon ollu sen kanssa niinku sinut, koska ei se tuu niinku yhtäkkiä sellanen niinku havahtuminen siihen vaan. Ekaks se nyt oli niinku kaikilla kun alkaa asioista tajua- maan vähän enemmän niin sellaista niinku mielenkiintosta ja kyllähän sitä ehkä niinku aluks ajatteli et tämä on niinku ohimenevää, et muuttuu niinku valtavirran mukaiseksi viel joskus, mut kun sitä ei sit tapahdu niin sitä on ehtiny olla jo niin monta vuotta siinä niin se on niin syvä osa itseä, että se tuntuu niin luonnolliselta itelle kun siinä on niinku eläny, et kun on eläny seksuaalisuudessa niin on koko ajan ollu itelle niinku maailman luonnollisin asia” Haastateltava 2 kuvasi, kuinka hän oli vain havainnut seksuaalisen mieltymyksensä kohdistuvan lapsiin ilman muistikuvaa minkäänlaisesta havahtumisesta asiaan. Haas- tateltava kuvasi mieltymyksen tuntuvan luonnolliselta, koska se on koko ajan ollut osa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 69 itseä. Samalla kokemukset ulkopuolisuudesta, hylätyksi tulemisesta ja yksinäisyy- destä ovat yleisiä lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen omaavilla henkilöillä, eikä haastateltu henkilö tehnyt tässä poikkeusta, vaikka ei sitä erityisemmin korosta- nutkaan. Tässä haastatellun tekijän tarinassa ulkopuolisuus liittyi temaattisesti pikku- paikkakunnalla asumiseen. ”kyllä se oli tää seksuaalisuus ja se ulkopuolisuus mitä nyt tuollaisella pienellä paikka- kunnalla joutuu kokemaan niinku seksuaalisuudesta niin se on tietenkin siinä syynä että…isossa kaupungissa sä pystyt oleen sillai anonyymisti, että kun eihän sua siel kukaan tunne niinku kotipaikkakunnalla” Lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen mukaista käyttäytymistä rajoittavista olo- suhteista vapautumista nämä kaksi menneisyyksiinsä katsovaa miestä arvioivat eri ta- voin. Ensimmäisessä tarinassa kimppakämpästä omaan asuntoon muuttaminen näyt- täytyi väylänä seksuaalirikoksen tekijäksi. Pikkukaupungissa varttuneen miehen tari- nassa yhteisön epäsuora kontrolli näyttäytyy pikemminkin haastateltavan autenttista seksuaalisuutta repressoivana olosuhteena, vaikka tarinan kontekstina ovatkin seksu- aalirikokseen johtaneet kehityskulut. Mahdollisesti kertoja viittaa myös homoseksuaa- lisuuteensa puhuessaan seksuaalisuutensa vuoksi itsensä ulkopuoliseksi tuntemiseen pikkukaupungissa. Lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen mukaista käyttäytymistä pikkukaupun- gissa asuminen ei kuitenkaan estänyt, vaikka se merkitsikin hänelle salaisuutensa tarkkaa varjelua. Hän ei kuvaile lähestyneensä alaikäisiä poikia määrätietoisesti vaan opportunistisesti. Hän hengaili paikoissa, joissa alaikäiset pojatkin hengailivat, jutteli pojille, tarkkaili vastareaktioita ja toimi sen mukaan. ”…se tutustuminen voi tapahtua vaikka jossain huoltoaseman pihalla tai pelikoneella, mis nyt nuoriso kiertää siinä pelikoneitten ympärillä kun silloin sai pelatakin vapaam- min ku mitä nykyään. No se tais ollakin sellanen et siinä se tapahtu se ensi kohtaami- nen. Ja sit ku samaa henkilöö näkee ni sit sitä ollaan vaan tutumpia ja tutumpia. Ei se ikinään oo et heti kun jonku näkee ni tuon kans mä haluan tehä jotain seksuaalista. Kyl siinä pitää saada jotain takas et toinen on helposti lähestyttävä tyyppi.” Hän onnistui muodostamaan salasuhteen itseään yli 10 vuotta nuoremman alaikäisen pojan kanssa. Suhde ehti kestää muutaman kuukauden, kunnes asia tuli poliisin tie- toon, eikä hän vieläkään tiennyt, miten se asia päätyi poliisille. ”Poliisi tuli ottamaan kiinni…se tuli kotoa hakeen mutta olin jossain kylillä ja otti kiinni ja vei putkaan ja ne piti mua putkassa sen ku ne pysty pitämään, eli sen 3 yötä... Jouduinhan mä sit kotiin kuitenkin soittamaan et juuri nyt en tule kotiin.” VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 70 Tapaus ei kuitenkaan tullut paikkakunnalla yleiseen tietoon. Kotona tapaus tiedettiin, pitihän hänen soittaa, miksei tule kotiin, mutta asiasta ei sen jälkeen koskaan puhuttu. Haastateltavalle muutto pikkupaikkakunnalta kaupunkiin merkitsi vapautumista, joka kuitenkin hänen kertomansa mukaan osoittautui valheelliseksi. ”Joo kyllä siinä oli sitä ja semmosta häpeää varsinkin tommosella pienemmällä paik- kakunnalla, sitähän siinä pelkäs. Kyl se tuntu autuaalta niinku isompaan kaupunkiin muuttaa kun pysty karistaa ne sitten kaikki ne jotka tuntee ja pysty sulautuun kaupun- kiin ihmisten joukkoon niin se antaa vähän sellaisen valheellisenkin vapauden, että on niinku vapaa tekemään mitä vaan, että se niinku altisti muakin tekemään, ja se meni kyllä lakikirjan mukaan et syyllistyin kyl rikoksiin toisin kuin nyt.” Alaikäisiä etsivillä seksuaalirikosten tekijöillä ilmenee pyrkimys neutralisoida tekojensa moraalista vakavuutta (ks. Matza, 1964; Sykes & Matza, 1957). Yksi tapa neutrali- soida oli eräänlainen pyrkimys häivyttää tekojen intentionaalinen luonne niistä kerrot- taessa. Esimerkiksi haastateltu seksuaalirikoksentekijä 2 viittasi kaikkiin sosiaalisiin kontakteihinsa sanalla ”kaveri”. Lähtökohtana tekijän tarinassa oli se, että hänellä oli kavereita, joiden kanssa ei ollut tarkoituskaan ”tehdä mitään seksuaalista”. Hänen puheessaan kavereita olivat niin toiset aikuiset, joiden kanssa hän harrasti liikuntaa ja jotka eivät tienneet hänen sek- suaalisesta mieltymyksestään, kuin suojaikärajan alittavat lapsetkin, joiden kanssa hänellä oli seksuaalista kanssakäymistä, kaikki olivat ”kavereita”. Kavereita olivat myös hänen internetkontaktinsa: ne, joiden kanssa hän keskusteli netissä ei-seksuaa- lisista aiheista, alaikäiset nuoret, joiden kanssa hän keskusteli yhteisistä mielenkiin- non kohteista, harrastuksista, sekä ne alaikäiset nuoret, joiden kanssa hän jutteli sek- suaalisessa kontekstissa. Toisin sanoen hän pyrki kuvaamaan heitä kaikkia samassa kaveridiskurssissa, joka häivytti sosiaalisten suhteiden toisistaan poikkeavan luon- teen. Kaveridiskurssissa seksin harrastaminen lapsen kanssa ei näyttäydy minään eri- tyisenä. ”En mä niinku netin kautta, tai olihan mulla nettikeskustelukavereita ja tuli niistäkin kyl sit tuomioita. Sit oli myös ihan elävästä elämästä bongattuja tuttuja ja kavereita, mutta ongelmana oli kun oli vähän liian nuoria osa niin karahtaa kiville” Tässä katkelmassa tekijä viittaa ”kavereilla” nuoriin, joita hän on kohdannut interne- tissä ja fyysisissä ympäristöissä. Vaikka tekijä kertoo seksuaalisen mieltymyksensä kohdistuvan (liian) nuoriin, puheesta saa vaikutelman, että osa nuorista on ollut vahin- gossa liian nuoria. Niin ikään tekijä kuvaa alaikäisten lähestymistä kadulla ”tuttujen ja kavereiden bongaamiseksi elävästä elämästä”. Ikään kuin normaalissa elämässä ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 71 sosiaalisissa suhteissa ajautuisi tilanteisiin, jotka ovat seksuaalirikoksia koskevien la- kien väärällä puolella. Haastateltava suhtautuikin hyvin kriittisesti seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön pyrkivän toiminnan hämärtäminen kaverikonseptin laajentamisella ei kuitenkaan liity vain tekijän tapaan kuvata toimintaansa, vaan myös hänen konkreettiseen tapaansa toimia tilanteissa, joissa on seksuaalisen kanssakäy- misen mahdollisuus. Alaikäisten kanssa hän kertoo keskustelevansa kaverillisesti yh- teisistä kiinnostuksen kohteista, mutta tilanteen salliessa keskustelu voi kääntyä sek- suaaliseksi. Keskustelu on hänelle siten rutiinitoimintaa, jossa voi avautua mahdolli- suus seksuaaliseen vuorovaikutukseen, johon hän tarttuu. Käyttäytymismallia voisi kuvata myös manipulatiiviseksi. Henkilöllä on taustatavoite, josta hän on tietoinen, mutta vuorovaikutuksen toiset osapuolet eivät tiedä sellaisesta mitään. ” No mä olin tutustunu kaupungilla missä lie kauppakeskuksissa asemilla tutustunu ja… no joo on voinu tutustua jossain urheilu- tai uimahallissa tai punttisalilla tai kaup- pakeskuksissa tai asemilla tai missä vaan. No tottakai se on niinku meikäläisestä läh- töistä, että eihän tuollainen nuorempi henkilö niin… Tai voihan ne, yleensä ne on niitä kaljojen tai röökien pyytäjät ja ”voisitko hakea”, niitähän nyt isossa kaupungissa on että sellainen voi olla se kontakti tai aloitus joka tulee niinku toiselta puolelta, mutta kyllähän se muuten on aina aikuisesta lähtöistä se” ”Olihan mulla kavereita urheilusta, mutta kyllä se oli mulle selvää millaisten ihmisten kans mä viihdyn. Kun ei ne tienny mikä mä oikeasti oon, niin olihan se vähän pinnal- lista, mutta ei se ollu mulle sillai ongelma” (H2) Katkelmassa kaverit ovat vertaisia harrastustoiminnasta. Vaikka kaveruus on erilaisia sosiaalisia suhteita samaistava juonne, tekijä tarkastelee siinä itseään seksuaalirikolli- sen identiteetin diskurssissa ikään kuin toisten ihmisten silmin sanomalla, että ” kave- rit eivät tienneet, mikä minä oikeasti olen”. Hän ei voi kertoa tästä salaisuudestaan näille kavereilleen. Tekijä kuvaa lapsiin suuntautuvan seksuaalisen mieltymyksensä kuitenkin niin tärkeäksi osaksi itseään, että sanoo näiden kaverisuhteiden jäävän pin- nallisiksi, koska nämä kaverit eivät tienneet tätä puolta hänessä. ”ei se mullakaan ollu se, et tuolta mä haluaisin jotain seksuaalista keskustelua tai jo- tain muuta enemmän. Kyllä niitä on paljon sellasia, et jos on niinku jotain yhteisiä mie- lenkiinnon kohteita, esimerkiksi joidenkin harrastusten tiimoilta. Et on ollu paljon niitä keskusteluja et ei oo ollu mitään seksuaalista keskustelua.” Avoimeksi jää, miksi tekijä keskustelee alaikäisten nuorten kanssa yhteisistä kiinnos- tuksen kohteista ilman seksuaalista kontekstia, onko tämäntyyppinen vuorovaikutus VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 72 itsessään palkitsevaa vai onko pyrkimys muuttaa keskustelu jossain vaiheessa seksu- aaliseksi. Tutkimuskirjallisuuden mukaan monia lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöitä kuitenkin yhdistää emotionaalinen samaistuminen lapseen (Hanson & Mor- ton-Bourgon, 2005; Mann, Hanson ja Thornton, 2010; McPhail, Hermann & Nunes, 2013), joka voi ilmetä esimerkiksi runsaana vapaa-ajanviettona lasten kanssa ilman seksuaalista kontekstia (Fernandez, Harris, Hanson & Sparks, 2014; Knight, Carter & Prentky, 1989; McPhail ym., 2013; Wilson, 1999). Haastattelujen mukaan alustoilla, kuten Kuvake.net, Facebook ja IRC-galleria lähesty- minen on varovaisempaa. Näillä foorumeilla hengaillaan ja osallistutaan tavanomaisiin keskusteluihin, joiden yhteydessä alaikäisiä lähestytään ikään kuin kokeilemalla ke- pillä jäätä. ”Ei se siinä vaiheessa (jännitä), koska sehän lähtee ihan normikeskusteluista. Et sitä voi johonki harrastuksiin tai tämmösiin jotain kommentoida jotain neutraalia, et sitähän se et riippuu siitä mikä on se vastaus tai vastakaiku”. Edellä kuvatussa katkelmassa seksuaalirikoksen tekijä kertoo, että hän vie keskuste- lun seksuaaliseen kontekstiin keskustelukumppanista riippuen. Keskustelun kääntämi- nen seksuaaliseksi riippuu siitä, millaista vastakaikua hän saa. Aluksi myönteinen vastakaiku on sitä, että kohde ylipäätään suostuu keskusteluun tekijän kanssa. Myö- hemmässä vaiheessa tekijä saattaa esimerkiksi kehaista uhrin ulkonäköä jossakin ku- vassa. Uhrin reaktio toimii tekijälle merkkinä, jatkaako keskustelun seksualisoimista vai pidättäytyäkö siitä. Sen sijaan seksuaalivähemmistöille suunnatuilla foorumeilla ”mennään suoraan asi- aan”. Tällöin toimitaan täysin anonyymisti, ja foorumeilla on jatkuvasti alaikäisiä. Toi- saalta nimimerkistä ei useinkaan selviä ikä, ja moni alaikäinen saattaa esiintyä täysi- ikäisenä ja päinvastoin. ”Sitten on nää gay-foorumit, siellähän on ihan kaikenikäisiä, koska siellä voi olla ihan millä tahansa nimimerkillä. Kyllähän jotkut laitto siihen nimimerkkiin ikänsä tai vuosilu- vun mutta se voi olla mitä tahansa. Siel 14-vuotias voi esiintyä 20-vuotiaana tai päin- vastoin.” Haastateltava 1 (huom. haastateltava vaihtuu) kertoi tämänkaltaisilla alustoilla käy- mistään keskusteluista. Suurimmaksi osaksi hän kertoo keskustelleensa foorumilla toisten aikuisten miesten kanssa, joilla oli samankaltaisia mieltymyksiä kuin hänellä itsellään. Lapsiin mieltyneiden löytämistä foorumilta hän kuvaili ”melkoiseksi hakuam- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 73 munnaksi”. Toisensa löydettyään he ”fantasioivat” seksuaalisten mieltymystensä mu- kaisesti, ”mitä kaikkea voisi tehdä”. Fantasiointi oli itsetarkoituksellista ilman suoraa pyrkimystä löytää mieltymyksen mukaista seksikumppania. Foorumilla hän kuitenkin kohtasi alaikäisiä poikia. Heidän kanssaan jutellessaan häntä kuitenkin vaivasi, ettei hän voinut todella tietää, keitä anonyymien nimimerkkien takana oli. Pitkäaikaisten keskustelukumppanien kanssa hän siirtyi jossain vaiheessa Skypeen, jossa selvisi, millainen henkilö nimimerkin takana todella oli. Hän myös ta- pasi yhden alaikäisen pojan, johon hän oli tutustunut foorumilla. Hän sai siitä myö- hemmin tuomion nimikkeellä ”perusmuotoinen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö”. Hän kuitenkin jatkoi rikollista toimintaa tuomion jälkeen. Kokonaisuudessaan hänen rikollista toimintaansa internetissä kesti noin kymmenen vuotta. Sinä aikana hän tapasi myös toisen alaikäisen pojan, jonka kanssa hän oli keskustellut verkossa jo vuoden ajan. Tekijä kertoi vehdanneensa tavatun kanssa, mutta hänen mukaansa toinen osapuoli oli niin innokas, että hän suostui. ”Mä sitä tapaamista itekin hirveen kauan himmailin ja mietin et uskallanko lähteä kun tiedän mitkä seuraukset saattaa sitten olla, mutta sitten kun tää toinen osapuoli oli sen tapaamisen suhteen innokkaampi niin mä kans punnitsin hirveen pitkään että näh- däkö vai eikö nähdä. Näin sen kerran ja näin kävi.” Tapaaminen oli tekijälle kuitenkin pettymys, se ei vain vastannut yhtään hänen fanta- siaansa. Tapaamisen jälkeen he viestittelivät muutaman kerran, ja sitten se jäi. Vähän myöhemmin poliisi pääsi hänen jäljilleen ja teki kotietsinnän asuntoon. Tässä yhteydessä poliisi sai myös tiedon siitä, että hän oli tavannut alaikäisen pojan. Hänelle soviteltiin ehdonalaista tuomiota ja yhdyskuntapalvelua. Yllätyksekseen hän saikin eh- dottoman vankeusrangaistusta lapsen törkeästä hyväksikäytöstä, ja hänet vangittiin saman tien. Hän piti nopeaa vangitsemistaan siinä mielessä hyvänä asiana, ettei hän ehtinyt stressata asiaa, mutta toisaalta hän ei saanut mahdollisuutta järjestellä käytän- nön asioita ennen vangitsemista. Vankeusrangaistuksessa hänelle oli merkityksellistä se, että hän menetti puhelimensa, tietokoneensa ja alkoholin. Hän kutsui vankeusran- gaistusta katkaisuhoidoksi. Aiemmin hän ei ollut kiinnostunut ikäisistään, mutta nyt vankilassa ilman internetiä hän alkoi pitää mahdollisena suhteiden muodostamista omanikäisiinsä. ”Mun mielestä se vaan oli se kun sai oman tietokoneen niin se lataaminen kävi niin helpoksi. Se materiaali ruokkii sitä kiinnostusta enemmän ja enemmän ja…kyllä sen huomaa kun ei ole saanut alkoholia eikä oo päässy nettiin niin on alkanut suhtautua VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 74 vähän eri tavalla asioihin. Alkoholilla on myös osuutta toisen lähestymiseen ver- kossa.” Edellä haastateltujen miesten elämäntarinoissa keskeistä oli muutos, jonka myötä lap- sikohteisen seksuaalisen mieltymyksen mukainen elämä kävi helpommaksi. Ensim- mäisessä tarinassa se oli omaan asuntoon muuttaminen ja tietokone, toisessa pikku- kunnasta kaupunkiin muutto. Jälkimmäisessä mieltymyksen mukaista käyttäytymistä esiintyi jo ennen kaupunkiin muuttoa, mutta silti haastateltu tekijä korostaa muuton merkitystä, sen tuomia vapauksia sekä toisaalta rikoksia. Kaupunkiin muuttaneella miehellä oli enemmän rajankäyntiä siitä, mitkä kaikki teot, joista hänet tuomittiin, olivat ”rikoksia”. Joidenkin hän sanoi olleen ”lakikirjan mukaan rikoksia”, toisten taas ei. Kummatkaan haastatelluista miehistä eivät kuitenkaan kokeneet vahingoittaneensa uhrejaan. Se, että haastatellut miehet sanoivat, etteivät he koe vahingoittaneensa uh- rejaan, voi olla sekä heidän todellinen käsityksensä asiasta että pyrkimys neutrali- soida tekojaan. 8.3.3 Sortunut hyväksikäyttäjä Sekä lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen tehneiden miesten että heidän kans- saan työskentelevien asiantuntijoiden näkökulmasta sekä läheisyyden kaipuu että seksuaalinen halu ovat keskeiset motivaatiot lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten taustalla (Ward ym., 1993; Phelan, 1995). Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa käytetään harvoin fyysistä väkivaltaa. Tekijöiden taustasta löytyy usein psykososiaali- sia ongelmia ja kyvyttömyyttä hallita tunteita ja muita impulsseja. (Yates, 2013) Yh- teistä seksuaalirikosten tekijöille on myös se, että useimmiten elämä on ollut vaikeaa ja traumaattista. Haastateltavalla 3 ei ollut lapsena juurikaan kavereita, ei ainakaan sellaisia, että ku- kaan olisi koskaan käynyt hänen kotonaan. Siskojen ja serkkujen kanssa hän kuiten- kin vietti aikaa. Ala-asteaika oli tekijälle niin rankkaa, ettei hän halua muistella sitä. Hän kertoi, ettei oppinut lukemaan ja kirjoittamaan eikä ”tekemään mitään muuta- kaan” ennen kuin kuudennella luokalla. Kiusaaminen, johon osallistui myös hänen opettajansa, niin ikään jatkui kuudennelle luokalle asti. Silloin hänellä ”paloi kiinni”, ja hän sanoi lyhytsanaisesti vain, että hän vahingoitti tuolloin joitain. Onneksi ei käynyt pahemmin, koska hän oli ottanut teräaseen mukaan. Kertoja siirrettiin sisäoppilaitok- seen, ja opettaja sai varoituksen kiusaamisesta. Joskus myöhemmin, kun kertoja oli jo aikuinen, häntä kiusannut opettaja tuli käytävällä vastaan. Kertoja ei pystynyt sano- maan mitään, vaan säntäsi ovesta ulos: ”ne muistot tulee niin voimakkaina pintaan.” Haastateltava 3 sanoo olleensa sillä tavalla seksuaalisesti poikkeava, että oli jo päi- väkoti-ikäisenä kiinnostunut tytöistä ja seksistä. Hänen isänsä katsoi usein pornoa, ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 75 hän pääsi näkemään sitä. Haastateltavan vuode oli pikkulapsena huoneessaan par- vella, josta hän oven raosta pystyi näkemään, kun isä katseli pornoa. Hän alkoi kat- soa noita videoita myös omin päin. Hän myös löysi isänsä pornolehdet ja luki van- hempien poissa ollessa salaa niitäkin. Haastateltavan 3 mukaan hänen isänsä ei koskaan hyväksynyt häntä lukihäiriön ja muiden puutteiden takia: ”… et mä oon ihan erilainen ku normaalit pojat, et se on isälle semmonen paikka et se on niinku hävennyt sitä.” Haastateltavan mukaan isä on kohdellut häntä ”jälkeenjääneenä”. Edelleen hän sanoo isänsä kertovan hänelle asiat liioitellun yksityiskohtaisesti, ikään kuin hän ei ymmärtäisi muuten. Hän kuitenkin ku- vailee isäänsä ”kaksipersoonaiseksi”, ja selvinpäin olevaa isää hän sanoo isäkseen ja kännissä olevaa isäänsä hän kutsuu etunimellään. Hän kertoo isänsä olevan alkoho- listi, juovan paljon ja haukkuvan häntä kännissä yleensä vertaillen häntä toisiin ihmi- siin. Vasta sisäoppilaitoksessa tekijä sai dysfasiadiagnoosin. Uudessa ympäristössä elämä muuttui. Haastateltava pääsi tyttöjen suosioon, ja hänellä oli seksi- ja seurustelusuh- teita. Hän koki itsensä laitoksen muita lapsia kokeneemmaksi monissa asioissa, eikä pelännyt rikkoa laitoksen sääntöjä niin kuin muut lapset, koska ”mä olin niinku tottunu siihen et mua haukuttiin”. Samalla hän huomasi, ettei laitoksessa sääntöjen rikkomi- sesta seurannut mitään. Jos tekijä esimerkiksi jäi kiinni ”jostain seksuaalijutusta”, niin se pidettiin salassa, koskaan niistä ei kerrottu edes vanhemmille. Silloin se oli hänestä hyvä juttu siksi, että hän pelkäsi vanhempiaan, koska ”remmistäkin on tullut”. Myö- hemmin hän on ajatellut, että siitä olisi voinut olla apua, jos laitoksessa olisi pidetty ra- joista kiinni. Sisäoppilaitoksen jälkeen hän meni kolmeksi vuodeksi ammattikouluun. Sisäoppilai- toksen aika oli niin mukavaa, että hän kertoo muistelevansa sitä vankilassa usein. Te- rapeutit kuitenkin ovat kehottaneet häntä olemaan haikailematta noita aikoja, vaan miettimään mieluummin sitä, mikä on vielä toteutettavissa. Kertoja perheellistyi ammattikoulun aikana naisen kanssa, johon oli tutustunut sisäop- pilaitoksessa. Hän kuvaa tuota aikaa näin: ”Sitten se yhtäkkiä niinku loppu. Sitten oli oma puoliso ja sitten oli lapset, mutta ei ollu enää ketään niinku siinä ympärillä, tuli niinku sellainen hiljainen olo.” Hän alkoi tuntea kaipuuta menneeseen ja tarvetta ”säpi- nään”. Kertoja kuvailee puolisoaan hyvin kiinnipitäväksi, ja ettei tämä päästänyt haas- tateltavaa juuri minnekään. Hän kertoo kaverisuhteidensa kärsineen: koska hän ei saanut lähteä mihinkään, pian kukaan ei enää kysynytkään. Tekijä kuitenkin myöntää, että hänellä oli tuolloin myös irtosuhteita. Siihen aikaan, kun kertoja teki ensimmäisen seksuaalirikoksensa, hän käytti paljon al- koholia. Hän oli työttömänä, tai tarkemmin sanottuna erikseen työhön kutsuttavana, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 76 mutta käytännössä työtä ei ollut. Käynnissä oli avioero 17 vuoden yhdessäolon jäl- keen, ja haastateltava mietti itsemurhaa. Vaikka suhde oli ollut riitaisa ja väkivaltai- nenkin, siitä oli vaikea irrottautua. Hän kertoo saaneensa puolisoltaan ristiriitaisia vies- tejä siitä, onko nyt erottu vai yritetäänkö vielä. Oli joulunaika, joka oli kertojalle herk- kää aikaa. Vielä vankilassa ollessaankin joulunaikaan hänen mielialansa on matalalla. Haastateltava oli humalassa ainakin ensimmäisen seksuaalirikoksen tehdessään. Uhri oli hänen oma tyttärensä. Hän oli riidellyt puolisonsa kanssa aiemmin päivällä. Riita koski sitä, että hän oli vienyt uimahallissa tyttären miesten puolelle, miesten katselta- vaksi, puolison mukaan. ”Et se syytti et mä oon hyväksikäyttäjä ennen ku mä oon tehny mitään.” Seksuaalirikoksen kertoja kokee teon liittyneen yksinäisyyteen ja kai- puuseen puolisoa ja muita ihmisiä kohtaan. Hän kutsuu tekemäänsä seksuaalirikosta tilanteessa syntyneeksi ”välähdykseksi”, joka oli yllätys hänelle itselleenkin. ”Mä en vaan sitä yksinäisyyttä ja miten mä sen sanoisin, se läheisyyden kaipuu... Mä en saanu mistään niinku positiivista energiaa ittelle että… mun vanhemmatkaan eivät pystyneet mua auttamaan, koska heilläkin oli sitä painetta…ja velkaa mitä mulla oli, sen takia ne oli mulle vähän vihaisia…ei ollu oikeen muutakaan semmosta mistä ha- kea lohtua ja se on varmaan yks semmonen mikä laukas, tuli vaan semmonen mieli niinku hyväillä heitä… että kun tietää että rakastaa, niin rakkaudesta niinku hyväilee. Se vähän levahti siitä, tai se meni liian pitkälle se hyväilyasia…Enhän mä niinku yh- dyntöjä oo tehny kenenkään kanssa et se on ollu sitä lääppimistä vaan ja sitten niinku…mutta tota noin niin. Sitten ku sitä teki siinä niin tuli jotenkin mieleen ne ex- puoliso-tuntemukset, ollaan kuitenkin nuorena oltu, niin ne muistot sieltä sitten aktivoi- tuu.” Lopusta käy ilmi, että seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa edusti hänelle menneitä hyviä asioita, kuten ex-puolison kanssa yhdessäoloa nuorena. Haastatel- tava 3 jatkaa: ”tuli semmonen hetkellinen hyvänolontunne. Semmonen turvallinen tunne itelle ja ei se toinen osapuolikaan sitä pahalla kokenu. Se oli yllättävää niinku molemmille taval- laan se. Mut toki jo sitten seuraavana päivänä mä kärsin jo siitä asiasta. Mä kävin ihan jo lukemassa noita artikkeleita et mitä tämmösen kaa voi tehdä, koska mut vangi- taan ja muuta vastaavaa, että mikä tää nyt oli että tämmösen teki ja…sitten siitä …tuli sellainen oravanpyörä et kävin siel maissa ja sit alko taas…ja erilaiset tunnetilat ja toi- sen puolen tunnetilat, et se tilanne oli semmosta lohduttamista puolin ja toisin.” Haastateltava 3 kuvaa muuttuneensa eri ihmiseksi hyväksikäyttäessään. ”Se tulee et mä en niinku pysty hallitteen tunteitani. Ja sen tunnehallinnan vuoksi mä koitan ko- vasti tehdä töitä täällä. Mä oon tosi tunteellinen ihminen muuten tota, mä oon aina ollu semmonen et menee tippa linssiin koko ajan ja nytkin oon siinä rajoilla.” VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 77 Tekijä kuvaa uhrin aktiiviseksi seksuaalirikoksessa. Esimerkiksi yhdessä tapauk- sessa, jossa lapsi nukkui samassa vuoteessa, yöllä herättyään …” kun mä kylkee käänsin niin se oli iteki hereillä siinä, niin se otti vaan mun kädestä kiinni ja ohjas mun käden sinne pöksyihin”. Tekijä sanoo, ottaneensa käden pois, mutta että uhri olisi oh- jannut käden takaisin sinne. Tekijä kuvaa toisenkin vastaavanlaisen tilanteen, joka ta- pahtui saunassa. Tekoa kuvatessaan lapsi näyttäytyy subjektina, joka hallitsee tilan- netta aloitteellisuudellaan. Tekijä kuvaa itseään lähinnä ambivalenttina, lähes passiivi- sena kohteena, joka tulee uhrin valloittamaksi. Samankaltainen neutralisointi, jossa uhri on ollut aktiivinen ja halunnut ja ollut aloitteellinen, toistuu muissakin haastatte- luissa. 8.3.4 Väkivaltaiset seksuaalirikoksen tekijät Lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa fyysisen väkivallan käyttö on harvinaista, eikä aikuisiinkaan kohdistuvissa seksuaalirikoksissa kokonaisuudessaan fyysisen vä- kivallan käyttö ole tyypillistä. Haastatteluaineistoon valikoitui kuitenkin kaksi väkivaltai- seen seksuaalirikokseen syyllistynyttä miestä. Molemmilla miehillä seksuaalirikos on osa pidempää rikoshistoriaa. Molemmilla psykososiaaliset ongelmat ilmenivät varhain kouluiässä ja pahenivat peruskoulun jälkeen. Toinen miehistä, haastateltava 4, kertoi väkivaltaisten fantasioiden olleen osa hänen persoonaansa jo lapsesta lähtien. Kertomansa mukaan väkivaltaiset fantasiat valtasi- vat hänen mielensä päivittäin. Väkivaltaiset elokuvat ja tietokonepelit vahvistivat fanta- sioita. Hän kertoi tavallisesti väkivaltaisen elokuvan jälkeen kuvitelleensa itsensä teke- mässä elokuvassa nähtyä väkivaltaa. Koulussa oli huomattu myös hänen kuvaamatai- don työnsä olevan varsin väkivaltaisia. Väkivaltafantasiointiin liittyen tai ei, ulospäin näkyvän käyttäytymisen perusteella hän oli saanut lapsena ADHD-diagnoosin, mutta sanoi sen olleen väärä diagnoosi. ”No ei, se kuulu mun sen aikaiseen diagnoosiin. Mikä oli sitten diagnosoitu väärin mutta…mulla oli diagnosoitu ADHD-piirteitä, ettei niinku pysy paikallaan ja tekee het- ken mielijohteesta asioita.” Väkivallan ihannointi sinänsä ei välttämättä ole harvinaista kouluikäisillä pojilla, mutta haastateltavan uppoutuminen väkivaltaisiin fantasioihin sai uuden merkityksen myö- hemmässä elämänvaiheessa, jolloin hän teki väkivaltaisen seksuaalirikoksen. Silloin psykiatrit ja muut asiantuntijat katsoivat väkivaltafantasioita uusin silmin, ja ne liitettiin osaksi hänen rikostarinaansa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 78 ”No ne fantasiat et pääsis puhumaan niistä. Ku huomasin kun olin ex-tyttöystävän kanssa ja minä aattelin että minä voin luottaa siihen ja aloin puhumaan sille näitä niin se oli ihan kauhuissaan.” Haastattelija: ”Minkälaisia fantasioita kerroit hänelle”? ”No vaikka, että tekis mieli mennä ampumaan varsijousella joku tai puukottaa jotain tai hakata jotain. Se oli ihan kauhuissaan et miten sä ees ajattelet tollasia asioita.” Haastateltavaa 4 myös kiusattiin koulussa, ja hän oli tosi ahdistunut. Väkivaltafanta- siat eivät hänen mukaansa kuitenkaan johtuneet kiusaamisesta, vaan ne olivat olleet osa hänen persoonaansa niin kauan kuin hän muistaa. Hän ei saanut lapsuudessaan minkäänlaista apua, sitä ei tarjottu, eikä hän sitä olisi halunnutkaan. Hän pelkäsi, että siitä seuraisi ikävyyksiä, jos hän menisi puhumaan huolistaan jollekin. Kerran kun häntä pahiten ahdisti, hän kertoi siitä äidilleen, joka ei kuitenkaan ottanut asiaa to- desta. ”No siis päivittäisiä, mä olin hirveen ahdistunut ja masentunut, ja minä yritin äidillekin kertoa , että ahdistaa ja masentaa, niin se sano ”eeei sua mikään masenna”. Kun minä huomasin, ettei sitä apua tuu vaikka sitä kuinka pyytää niin turha sitä on pyytää enää jos sitä ei tuu” Yhtenä koulupäivänä hän joutui menemään mielenterveyshoitajan puheille, jonne hä- net lähetettiin hänen tökättyään luokkakaveriaan harpilla. Mielenterveyshoitajan ta- paamisesta hänellä ei ollut mitään sanottavaa, siitä ei ollut jäänyt oikein mitään mie- leen. Lisäksi kerran kotitaloustunnilla hän yritti lyödä luokkatoveriaan saksilla, mutta opettaja ehti tilanteeseen. Sen verran hänen asioihinsa yläasteella kuitenkin puutut- tiin, että opettajat olivat sanoneet hänen olevan ikäistään nuoremman oloinen, millä he tarkoittivat sitä, ettei hän ollut niin kehittynyt kuin hänen iässään olisi pitänyt olla. ”…etten minä ole 16-vuotiaan tasolla henkisesti, että olin niinku 13-vuotias poika, et niin paljon ajatukset pyöri tuolla, sun käytös on niin nuorekasta. Ne katto vähän huo- nolla sitä, ei pysty tää jätkä yhtään.” Haastateltava 4 kertoi ammattikouluun siirtymisen myötä päässeensä uuteen sosiaa- liseen ympäristöön, jossa häntä ei kiusattu. Kääntöpuolena uudessa sosiaalisessa ympäristössä oli rikollisuus. Ollakseen hyväksytty ja vahvistaakseen omaa paikkaansa ryhmässä hän osallistui rikoksiin. Omien sanojensa mukaan ”mitä enemmän hölmöi- lin, sitä vahvemmin kuuluin porukkaan”. Hän huomasi myös pystyvänsä manipuloi- maan ystäviään niissä tilanteissa ja kokoonpanoissa, joissa hän itse pystyi olemaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 79 auktoriteettiasemassa. Hän kertoi saaneensa ideoita, kuten ”haetaanpas tuosta Si- vasta juoksukaljat” ja saamaan kaverit idean taakse. Ja sitten kun kaveri haki ”juoksu- kaljat”, hän vain piti kaverille kioskin ovea auki. Jos porukassa kuitenkin oli joku vah- vemman auktoriteetin omaava, hän alistui ja seurasi tätä ”kuin ankanpoika”. Esimer- kiksi hänellä oli kaveri, joka oli harrastanut paljon jenkkifutista, ja jos se sitten sanoi, että käydään ”kääntämässä” kesämökki, hän lähti kiltisti mukaan. Noihin aikoihin hän oli sanojensa mukaan myös ”seuranhakuisella tuulella”. Hän koki seuranhakuisuudessaan olevan myös sitä, että hänellä oli huono itsetunto. Häntä oli kiusattu koko peruskoulun ajan, eikä hän ollut sanojensa mukaan saanut ikinä hel- lyyttä osakseen. Hän oli 17-vuotias, kun alkoi seurustella 13-vuotiaan tytön kanssa. Hän koki, ettei saanut vastakaikua omanikäisiltään naisilta, mutta nuoremmat tytöt osoittivat kiinnostusta. Tyttö, jonka kanssa hän alkoi seurustella, oli osa hänen uutta kaveripiiriään, johon kuului 13–18-vuotiaita poikia ja tyttöjä. Porukan poikia luonnehti hänen mukaansa halu jäädä elämään tiettyä nuoruuden vaihetta muita pidempään, mikä näkyi esimerkiksi työhön joutumisen välttelynä. Porukassa ei koettu heidän seu- rusteluaan mitenkään epätavallisena. Seurustelu päättyi, kun hän joutui vankilaan. ”Se oli helpompaa (olla itseä nuoremman kanssa). Minulla on vähän taipumus olla niinku itseäni nuorempi. 3–4 vuotta nuorempi. Silloin on helpompi asettua 16–17-vuo- tiaan tasolle. Ehkä minä en halunnut siihen aikaan aikuistua vielä. Niin en halunnu tehdä töitä tai tän tyyppistä, ei vain kiinnostanut. Halus vaan olla nuori, se oli helpoin olla nuori silloin. Ei tarvinnu tehä mitään.” Haastateltava 4 oli ryypännyt yksin kotonaan. Hän lähti ”kylille” etsimään” seuraa. Matkalla hän tapasi uhrin, joka oli matkalla kotiin kaverinsa luota. Uhri lähti tekijän mu- kaan tämän kotiin. Yritys harrastaa seksiä ei kuitenkaan onnistunut, mikä sai tekijän raivostumaan. Hän kuristi ja hakkasi uhria, kunnes tämä ei enää hengittänyt. Sen jäl- keen hän kävi suihkussa ja meni nukkumaan. Aamulla tekijä laittoi ruumiin makuupus- siin ja kantoi sen olallaan läheisen rakennustyömaan jätelavalle. Kun uhrin katoami- nen huomattiin, pääsi poliisi nopeasti tekijän jäljille, koska moni oli nähnyt yhdessä kä- velemisen ja naapurit kiinnittäneet huomiota makuupussin kantamiseen. Aluksi tekijä kiisti teon, mutta myönsi sen pian. Mielentilatutkimuksessa hän sai psykopaattidiag- noosin. ”Se on ihan (…) tutkittu (diagnoosi). Se on sellainen DNA-muutos, joka aiheuttaa im- pulssikontrollin menetystä ja sit tota psykopatiaa. Et se oli yks niinku, se ei ole niinku syy siihen tekoon vaan ennemminkin niinku riskitekijä. Se olis pitäny ottaa huomioon mulla se, että pitää varoa alkoholin käyttöä. En juo sitä enää ikinä.” Psykopaateille ominaisia piirteitä elämäntavassa ovat vastuuttomuus, impulsiivisuus, sääntöjen ja normien rikkominen sekä taipumus rikkoa sosiaalisia tapoja (Neumann, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 80 ym., 2007). Haastatellun tarinasta saa vaikutelman, että haastateltava käyttää psyko- patiadiagnoosia selitystapana rikokselleen ja osin koko menneisyydelleen. Syyksi henkirikokseen hän sanoi, että koki miehuutensa kyseenalaistumisen. Hänen koke- muksessaan tämä liittyi suoraan koulukiusaamiseen. Toisella väkivaltaisen seksuaalirikoksen tehneellä miehellä, haastateltavalla 5, oli jo hyvin nuorena alkanut vakava väkivaltatausta. Ongelmat alkoivat teini-iässä päihtei- den käytöllä, masennuksella ja muilla mielialaongelmilla. ”En mä ikinä oo ollu pakko- hoidossa, en mä ikinä oo ollu psykoottinen, mulla on ollu vaan pakko-oireita, ahdistu- neisuushäiriö”. Hän näkee ongelmiensa liittyvän kaltoinkohteluun koulussa: ”Kyl ne oli niinku kytköksissä siihen koulukiusaamiseen ja päihteet vaan pahensi sitä oloa. Kiusaamista oli ala-asteella ja yläasteellakin vähän, ja oli tuntenu ittensä sillai ul- kopuoliseks. Kännissä oli sit itsevarma ja iloinen. Oon mä niinku pilveeki poltellu ja jo- tain muutakin sillei, mutta enimmäkseen oon juonu, se oli se mun lempiaine. Sitä tuli käytettyä päivittäin. Ja sitten kun pääsi eka kertaa vankilasta niin se lisäänty ja li- säänty. Mutta kyllä mä sitä ennenkin join paljon, perättäisinä päivinä ja ihan liikaa hu- malahakuisesti.” Olleessaan 17-vuotias hän löi kaveriaan vasaralla päähän ja sai tuomion taposta. Vankilasta vapauduttuaan päihteiden käyttö ja rikosten teko jatkui ja hän joutui uudel- leen vankilaan vakavasta rikoksesta, joskaan ei henkirikoksesta. Jälleen vankilasta vapauduttuaan päihteiden käyttö jatkui, ja hän syyllistyi ensimmäistä kertaa seksuaali- rikokseen. Hän tutustui uhriin baarissa, jossa hänellä oli tapana käydä juomassa. Nai- nen oli hymyillyt hänelle, mikä oli merkki mennä juttelemaan. Ilta baarissa jatkui yh- dessä, minkä jälkeen he lähtivät tekijän asunnolle. Asunto oli kuitenkin niin sotkuinen, ettei uhri halunnut jäädä sinne. Tekijä pyysi uhria jäämään edes katselemaan televi- siota, mutta uhri kieltäytyi siitäkin. Tekijä raivostui, otti keittiöveitsen esiin ja pakotti uhrin jäämään. Jossain vaiheessa tapahtumaketjua tapahtui teko, jonka vuoksi hänet myöhemmin tuomittiin raiskauksen yrityksestä vapauden riiston lisäksi. Tapahtumiin liittyi huutoa ja meteliä, minkä vuoksi naapuri soitti poliisin. Kun poliisi saapui paikalle, tekijä avasi rapun oven. Uhri säntäsi ovenraosta ja pyysi poliiseilta apua. Poliisi laittoi tekijän käsirautoihin ja vei mukanaan. Molemmissa jokin henkilökohtainen loukkaus näyttäisi laukaisseen teon. Loukkauksen ei tarvinnut olla uhrin intentionaalinen teko, vaan tekijän reaktio tilanteeseen. Tekijöi- den tarinoissa teoilla oli yhtymäkohta menneisyyteen, toisella pitkään väkivalta- ja omaisuusrikollisuustaustaan, toisella väkivaltafantasioihin ja molempien mukaan kou- lukiusaamiseen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 81 8.3.5 Tilaisuus tekee varkaan Lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen voi syyllistyä myös ilman, että taustalla olisi lapsiin kohdistuvaa seksuaalista mieltymystä tai että henkilön ominaisuudet vai- keuttaisivat suhteiden muodostamista ikätasoisiin henkilöihin. Alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset voivat olla myös sellaisia, joissa tekijä ei tiedä uhrin olevan alaikäi- nen, tai uhri paljastuu alaikäiseksi, mutta tekijä ei välitä taikka muusta syystä kuitenkin ryhtyy seksiin alaikäisen kanssa. Haastateltava 6 oli laittanut ilmoituksen deittipalstalle. Ilmoitukseen vastasi nainen, joka ilmoitti myyvänsä seksiä. Haastateltavan tavattua naisen tämä paljastui ala- ikäiseksi. Tekijä ei hänet tavattuaan harrastanut tämän kanssa kuitenkaan seksiä. Yh- teydenpito kuitenkin jatkui, ja haastateltava meni uudelleen hänen luokseen ja sillä kertaa harrasti seksiä. Hän oli tuonut kertomansa mukaan mukanaan uhrin pyynnöstä alkoholia, jota juotuaan uhri päihtyi nopeasti.’ Hän oli kuitenkin liian päihtynyt, mä lopetin sen kesken vaik siinä oli menny jo jonkin verran aikaa, käytin sen puhelinta ja soitin sen kaverille et tulevat hakemaan sen, ne oli sit vissiin vieneet hänet sairaalaan. Hän oli siellä sanonut, että hänet oli raiskattu. Ja mun mielestä tietenki, jos on päihtynyt, niin ei pysty antamaan suostumusta. Vaik ei olis päihtynyt, ehkä hän koki sen raiskauksena, ja ehkä hän pelkäs liikaa sanoo mulle jotakin niin se on raiskaus, ja kun on alaikäinen niin pystyis sanoon, kunnolla antaan suostumusta niin mä oon ite hyväksynyt sen et hän koki sen raiskauksena vaikka oli siinä ainakin aluksi mukana niin Haastattelija: ”koitko siinä tilanteessa, et hän oli antanut suostumuksen?” ”No hän koko ajan sano et ”pane mua” Haastattelija: ”Koitko tekeväsi väärin siinä tilanteessa?” ”Mä tiedän, et mä tein väärin. Mä tein sen päätöksen et mä menin tapaamaan ala- ikäistä vaik mä tiesin et se on väärin. Mä viel annoin siinä alkoholia, mikä oli vielä pa- hempi, ei kannata harrastaa seksiä kenenkään kanssa, joka on päihtynyt. Ja hän oli tosi päihtynyt.” Haastattelija: ”Mtä ajattelit silloin kun kuulit hänen olevan alaikäinen?” Mä sanoin ettei meidän kannata varmaan jatkaa, mutta hän sano ”oo-joo, jatketaan vaan, mä tosi paljon haluan tätä rahaa ja haluan nähdä sut taas”. Mä en muuten sitä hirveesti ajatellu, et mä oon vähän niinku sulkenu sen pois mielestä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 82 H: Mistä sä tiesit et se on hänen kaverinsa, kelle sä soitit? V: En mä tienny hänen kontaktejaan, ja hän oli sanonu et en soittais hänen äidilleen tai, mut kun siihen oli tullut tekstiviestejä niin mä vaan vastasin siihen et tietsä kuka Minnan paras kaveri on. Ja sitten ne laitto mulle jonku puhelinnumeron ja mä laitoin siihen viestin et ”hei tää tyttö on tosi päihtynyt, se tarvii et joku tulee hakemaan sen, mä en tiedä kuka sen paras kaveri on, voitteko tulla noutaan häntä.” Tämäkin tapaus on versio ”uhri oli halukas seksiin” -selitysmallista mutta sillä tavoin poikkeava, että haastateltava otti vastuun teostaan. 8.3.6 Seksuaalirikoksen kiistäjät Mennään lyhyesti asioiden edelle, seuraavassa kappaleessa käsiteltäviin asiantuntija- haastatteluihin. Asiantuntijan 1 mukaan seksuaalirikosten tekijöiden yleisin reaktio kiinni jäädessään on asiantuntijan 1 mukaan ”kiviseinä-kiistäminen”: tekijä sanoo, ettei muista tällaista viestittelyä, ja osoittaa olevansa ihmeissään, että tällaisia juttuja on hänen laitteeltaan löytynyt. Toinen tapa kiistää on, ettei ollut tiennyt uhrin olevan ala- ikäinen tai ettei ollut tiennyt teon olevan rikos. Viestittelystä saadaan hyvin aukotonta todistusaineistoa, minkä myötä näissä tilanteissa teko myönnetään helpommin, mutta niin sanotuissa ”pimeissä teoissa” sekä teoissa, joiden tapahtuminen on riidanalaista, tulee vähemmän myöntöjä. Haastatelluista seksuaalirikoksen tekijöistä kolme tai neljä kiisti syyllistyneensä seksu- aalirikokseen. Kolme ilmoitti, ettei koko seksuaalista kanssakäymistä ollut tapahtunut, yksi sanoi harrastaneensa seksiä uhrin kanssa molemminpuolisessa yhteisymmärryk- sessä, mutta uhrin sitten suuttuneen muusta asiasta, jolloin tämä oli sanonut tulleensa raiskatuksi ja joku muu oli sen vuoksi ilmoittanut siitä poliisille hänen puolestaan. Kiis- täjien haastattelut avaavat erityisen kiinnostavia näkökulmia ilmiöön, joita ei ole tämän tutkimuksen raameissa mahdollista käydä läpi. Niiden analyysi ei myöskään erityisesti palvele tämän tutkimuksen tarkoitusta, joten ne raportoidaan tarkemmin toisessa yh- teydessä. Kiistäjistä lyhyesti. Seksuaalirikoksen kiistäjien tarinoissa tuomiota edelsi konflikti läheisen ihmisen – naisystävän, vaimon tai oman lapsen – kanssa. Kaikissa näissä uhrina ja todistajana oli lapsi. Ensimmäisessä tapauksessa (tapaus 1) miehellä oli ol- lut vaikeuksia tyttärensä kanssa jo pitkään. Hän koki, että tytär käyttäytyi itsetuhoisesti ja muutoin itselleen haitallisesti, eikä isällä ollut keinoja muuttaa tyttärensä käyttäyty- mistä. Isällä oli muitakin vastoinkäymisiä, hänet oli irtisanottu työstään perättömäksi väittämänsä ilmiannon takia. Aurinkoisena kesäpäivänä isä pyysi tytärtään pihatöihin. Isä ei pitänyt siitä, että tytär oli sisällä aurinkoisena kesäpäivänä. Tytär hangoitteli VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 83 vastaan, pukeutui isän mukaan liioitellun hitaasti. Tilanne eskaloitui niin, että isä kaa- toi tyttären sängylleen ja piti häntä aloillaan siinä. Tilanteen vähän rauhoituttua isä lähti ulos maalaamaan. Isän lähdettyä tytär soitti poliisin. Tapaus 2. Nuori oli tutustunut naiseen netissä ja tullut hänen lastensa isäpuoleksi. Hän kuitenkin välttää kuvailemasta suhdetta parisuhteeksi. Suhde kuitenkin oli riitaisa ja väkivaltainen molemmin puolin. Nainen ja hänen tyttärensä tekivät lopulta ilmoituk- sen tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapaus 3. Mies oli tuomittu lapsen sek- suaalisesta hyväksikäytöstä ja kiisti teon. Hän kuitenkin kävi terapiassa siltä varalta, jos teko olisi sittenkin tapahtunut, mitä hän ei kuitenkaan uskonut. Ihan pienen mah- dollisuuden mies jätti sille, että teko on saattanut tapahtua. Lisäksi hän koki tarvitse- vansa terapiaa siksi, ettei hän kokenut omaavansa luonnollista suhdetta lapsiin, vaan aina kaikki sylissä pitäminen ja hellyyden osoittaminen lapsille oli tuntunut hänestä vieraalta. 8.3.7 Yhteenveto ja johtopäätökset seksuaalirikosten tekijöiden haastatteluista Sekä ”sortuneella hyväksikäyttäjällä” että ”väkivaltaisilla seksuaalirikosten tekijöillä” korostuivat tarinoissaan traumaattinen lapsuus tai nuoruus sekä kognitiiviset tai psy- kososiaaliset ongelmat. Koulukiusaamisen muistot olivat vielä kipeänä mielessä, ja elämänhallinnan kanssa oli ollut pitkään ongelmia. Tie vankilaan kuvattiin pitkäksi on- gelmien jatkumoksi lapsuudesta seksuaalirikokseen. Sortuneella hyväksikäyttäjällä sekä väkivaltaisilla hyväksikäyttäjillä oli tarinoissaan selvät käännekohdat, joiden jälkeen he tarinoissaan muuttuivat aktiivisemmiksi sub- jekteiksi. Sortuneella hyväksikäyttäjällä käännekohta oli sisäoppilaitokseen pääsy, jonka myötä hänestä uudessa sosiaalisessa ympäristössä tuli suosittu. Edellisessä koulussa häntä kiusattiin. Myös toisella väkivaltaisella seksuaalirikoksen tekijöistä käännekohta oli pääsy uuteen sosiaaliseen ympäristöön, jossa häntä ei kiusattu. Mo- lemmilla muutos liittyi kuitenkin antisosiaalisen ja/tai rikollisen käyttäytymisen lisäänty- miseen. Toisella väkivaltaisen seksuaalirikoksen tekijöistä (haastateltava 5), jota niin ikään oli kiusattu koulussa, muutos oli alkoholiin käytön aloittaminen. Tarinassa alko- holismi vei hänet kuitenkin esimerkiksi henki-, omaisuus- ja seksuaalirikokseen. Myös seksuaalisesti mieltyneillä, ”CSAM-addiktilla” ja ”kaveeraajalla” oli tällainen käänne- kohta, ensiksi mainitulla omaan kotiin muuttaminen ja tietokoneen osto, josta alkoi materiaalin lataaminen. ”Kaveeraajalla” se oli muutto isompaan kaupunkiin, olkoonkin, että hän oli tehnyt seksuaalirikoksen jo pikkukaupungissa asuessaankin. Karkeasti abstrahoiden kaikkien tekijöiden pyrkimyksenä oli saada mielihyvää tilanteessa, jossa heidän oli vaikea saada sitä konventionaalisia kanavia pitkin tai sitten siksi, että hei- dän omat halunsa eivät olleet konventionaaliset. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 84 Haastatteluissa korostuu uhrin aktiivisuuden korostaminen. Haastateltava 1, ” CSAM- addikti”, kertoi vehdanneensa tapaamansa nuoren kanssa, mutta hänen mukaansa, ”koska toinen osapuoli oli niin innokas, hän suostui”. ”Kaveeraajan” haastattelu ei tuo- nut esiin mitään tiettyä esimerkkitapausta, mutta hänen kuvaamat alaikäiset poikays- tävät, ”kaverit”, olivat hänen nähdäkseen omasta halustaan mukana. Hän myös kertoi, että hänen ”pitää saada” vastakaikua ennen kuin hän alkaa mitään. Sortuneen hyväk- sikäyttäjän tapauksessa jopa uhrina ollut pieni lapsi kuvattiin tapahtumakulussa aktii- viseksi. Yhdeksästä haastattelusta ei voi tehdä määrällisiä yleistyksiä, mutta haastattelut edustivat niin hyvin tutkimuskirjallisuudessa kuvattuja seksuaalirikosten tekijöiden taustoja, että jos haastatteluista olisi tehnyt yleistyksiä vastoin tutkimuksen periaat- teita, ne olisivat menneet varsin oikein. Asiantuntijahaastattelut eivät tuota metodolo- gisessa mielessä yleistettävää tietoa, mutta asiantuntijatieto on kuitenkin vakavasti otettavaa tietoa, joka tässä tapauksessa perustuu pitkään kokemukseen seksuaaliri- kosten tekijöiden kanssa työskentelystä. Lähestymistapa tulee lähelle faktanäkökul- maa, koska ollaan kiinnostuneita niistä tiedoista, joita käytettävät lähteet välittävät ker- tomastaan asiasta (ks. Alasuutari, 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 85 9 Asiantuntijoiden näkemykset seksuaalirikosten tekijöistä ja tekotilanteista Asiantuntijoiden selitykset ja seksuaalirikosten tekijöiden tarinoissaan teoilleen anta- mat selitykset olivat samankaltaisia. Silti puheen tyyppeinä (joku voisi sanoa diskurs- seina) asiantuntijoiden puheet erosivat tekijöiden puheesta. Kummatkin tyypit sisälsi- vät tekoihin liittyviä selitysmalleja, joita voi analysoida kulttuurisina malleina (Linde, 1997), kuten tässä tehtiin. Tekijöiden puhe rajautui omaan tilanteeseen ja tekojen ku- vaukseen. Oikeuttaminen ja neutralisointi ei ollut harvinaista. Tekijän puhe oli myös fragmentaarista, mikä on luonteenomaista yksilöhaastatteluissa. Tekijöiden puheet si- sälsivät aiheeseen liittyviä kansanmalleja, joissa niin sanottu arkipäättely ja arkitiedon ulottuvuus olivat vahvoja. Asiantuntijahaastatteluihin valittiin seksuaalirikosten tekijöiden kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Asiantuntijat valikoituivat haastatteluihin sillä perusteella, että he työs- kentelivät juuri tutkimuksessa haastateltujen seksuaalirikosten tekijöiden kanssa. Näitä haastatteluja täydennettiin myös sellaisten asiantuntijoiden haastatteluilla, jotka eivät työskennelleet haastateltujen seksuaalirikosten tekijöiden kanssa. Asiantuntijoi- den haastattelut sisälsivät yleistettävään tietoon perustuvia asiantuntijamalleja. Ne juontuivat tutkimukseen, mutta usein eksplikoimattomalla tavalla. Erityisiä terapiamal- leja käsiteltäessä terapiasuuntausten teoria- ja tutkimustraditiot tunnettiin. Eksplikoi- maton tutkimustieto limittyi kuitenkin ennen muuta asiantuntijan kliiniseen tietoon ja omaan ammatilliseen kokemukseen. Asiantuntijamallit elävät tuollaisen ammatillisen kokemuksen mukaan. Kaikki haastatellut asiantuntijat eivät esittäneet samalla tavalla kokonaisvaltaisesti ja kiteytyneesti seksuaalirikollisuuden problematiikkaa. Ilmiötä lähestyttiin eri puolilta. Yksi saattoi keskittyä tekijöiden taustoihin ja lapsuuteen, toinen terapiaprosessiin ja ohjelman kulkuun, kolmas tekijöiden elämäntilanteisiin. Yksi pitkän ammatillisen koke- muksen asiantuntija esitti myös seksuaalirikosten tekijöiden kokemukseensa perustu- van tekijöiden tyypittelyn. Yleiskatsauksellisuudessaan tyypittelyn voidaan katsoa tul- kinneen asiantuntijoiden työn kohdetta eräänlaisesta seksuaalirikosten erityisasian- tuntijan asemasta käsin. Kyseessä oli ammatillinen tulkki, joka tulkitsi yleistettävästi kentän toimijoiden ammatillista kokemusta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 86 9.1 Teemahaastattelun menetelmästä Seksuaalirikosten tekijöiden kanssa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluja analysoitiin tyypittelyksi kutsutun menetelmän avulla. Tyypittelyssä analysoidaan ai- neiston erilaisia ilmiöitä ja luokitellaan niitä tiettyjen yhteisten piirteiden tai ominai- suuksien perusteella informatiivisiksi tyypeiksi. Tyypit ovat tutkijoiden itsensä muodos- tamia, mutta niiden tulisi kuitenkin antaa ”nousta” aineistosta ilman pakottamista. (Ala- suutari, 1999; Eskola ym., 2008) Tyypittelyn lisäksi aineistosta luodaan malleja. Mal- leja koskeva teoreettismetodologinen traditio liittyy tässä yhteydessä kognitiivisen ant- ropologian kulttuuristen mallien (ml. selitysmallit) tutkimusperinteeseen (D`Andrade, 2012). 9.2 Asiantuntijahaastattelujen analyysin tulokset Asiantuntijat fokusoituivat haastatteluissa eniten lapsiin kohdistuviin seksuaalirikok- siin. Asiantuntijahaastattelujen mukaan tärkeä tekijä lapsiin kohdistuvissa seksuaaliri- koksissa on tekijän emotionaalinen samaistuminen lapseen. Emotionaalinen samais- tuminen lapsiin määritellään liioitelluksi emotionaaliseksi ja kognitiiviseksi yhteenkuu- luvuudeksi lasten kanssa (Fernandez ym., 2014). Haastateltujen asiantuntijoiden mu- kaan seksuaalirikoksen tekijä ei useinkaan tunnista tätä piirrettä itsessään. Asiantunti- jat kuvailivat emotionaalisen samaistumisen lapseen olevan sitä, että tekijä kokee lap- sen tasavertaiseksi itsensä kanssa, kokee olevansa ”samalla aaltopituudella” lapsen kanssa. ”Esimerkiksi 49-vuotias mies saattaa kokea 14-vuotiaan tytön olevan sellai- nen henkilö, jonka kanssa hän kokee löytävänsä syvän yhteyden. Kokemus syvästä ymmärryksestä voi olla molemminpuolista. He voivat kokea suhteensa tasavertaisena, ja kun heidän välillään on seksiä, he eivät koe siinä olevan väärää, koska se olisi sama, jos seksiä harrastaisi kaksi 49-vuotiasta keskenään.” (A2). Tämänkaltaiset ti- lanteet esiintyvät tilanteissa, joissa uhri on tyypillisesti 12–16-vuotias (A3). Asiantuntijahaastattelujen mukaan joillain lapsiin emotionaalisesti samaistuvilla mie- hillä on fantasia siitä, että he itsekin voisivat elää huoletonta ja vastuutonta elämää il- man arkisia huolia, ikään kuin ei tarvitsisi olla aikuinen. Nuorelta he ”voivat saada hy- väksyntää itselleen sellaisena kuin he ovat, mikä tuottaa pönkitystä itsetunnolle”(A2). ”Nuorelta he saavat hyväksyntää, jota he eivät saa ikätasoisessa seurassa” (A3). ”Kypsymättömän persoonallisuuden tematiikka tulee lähelle tämänkaltaista lapseen samaistumista” (A2). Lapsiin ja nuoriin emotionaalisesti samaistumisen teema on tun- nistettavissa myös osasta tekijöiden haastatteluja (tyypit 1, 3 ja 4). Aihe siis rimmaa tekijäpuheen ja asiantuntijapuheen välillä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 87 Asiantuntijahaastattelujen mukaan lapseen kohdistuvaan emotionaaliseen samaistu- miseen ei välttämättä liity lapsikohteista seksuaalista mieltymystä (A3). Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan on ylipäätään niin, että alaikäisistä nuorista seuraa hakevat henkilöt tavoittelevat hyväksyntää itselleen (A4). Heidän uhrinsa ovat tavallisesti teini- ikäisiä tyttöjä, ja ”vastaavasti tilastot ovat osoittaneet lapsiin kohdistuvien seksuaaliri- kosten uhrien olevan suurimmaksi osaksi heitä” (A2). Joillain seksuaalirikosten teki- jöistä hyväksynnän hakemisessa voi olla kyse teon neutralisointipyrkimyksiä, mutta asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että emotionaalinen samaistuminen lapseen on pääasiassa aitoa. Esitämme seuraavaksi asiantuntijahaastatteluista rakennetun tulkintamallin. Nime- simme sen elämänkriisin laukaisemaksi vyyhtimalliksi. Se konstruoitiin viiden eri asi- antuntijahaastattelun aineksista. Yhteensä asiantuntijahaastatteluja aineistokoos- teessa on yhdeksän kappaletta. Malli on abstraktio ja tapa esittää yhteenveto aineis- tosta. Seuraavaksi esitettävä malli tiivistettiin myös kahdeksi kuvioksi. 9.2.1 Elämänkriisin laukaisema vyyhtimalli ”Mikään yksittäinen asia ei selitä seksuaalirikosta, vaan taustalla on aina monia teki- jöitä” (A2). Esimerkiksi kaikki lapsiin seksuaalista mielihalua tuntevat eivät tee seksu- aalirikosta, vaan rikoksen tapahtuminen edellyttää myös muita ominaisuuksia tai olo- suhteita. Vastaavasti paneeliaineiston analyysissa huomasimme, että varhaiset riski- tekijät voivat lisätä sosiaalisen huono-osaisuuden riskiä nuoruudessa ja aikuisuu- dessa, mutta sosiaalinen huono-osaisuus, kuten työttömyys ja talousvaikeudet voivat itsessään lisätä seksuaalirikoksen riskiä. Asiantuntijahaastatteluissa korostettiin sekä varhaisia riskitekijöitä että elämäntilanteessa esiintyviä sosiaaliseen huono-osaisuu- teen kytkeytyviä painetekijöitä: ”Se ei ole mikään yksittäinen tapahtuma, vaan se voi olla vaikka parin kolmen vuoden aikana tapahtunut kriisiytyminen, jossa voi tulla vaikka isompia velkoja ja stressi alkaa kasvaa ja vaikka yritys menee nurin ja jää sitten vaille työtä ja parisuhde alkaa ra- koilla, tuntuu, ettei saa yhteyttä siihen kumppaniin ja siihen saattaa liittyä jonkin nä- köistä päihteiden käyttöä, mielialan laskua, et se voi olla tosi iso vyyhti.” (A2) Elämäntilanteen stressi- tai painetekijät toimivat laukaisimena. Taustalla on pitkä krii- sinomainen prosessi. Tekijän kuvattiin toimivan paineessa, myös yksinäisyys mainit- tiin asiantuntijakuvauksissa usein. Esiin nousivat myös varhaisiin riskitekijöihin lähei- sesti liittyvät piirteet. Asiantuntijat puhuivat kognitiivisista taidoista ja tekijöiden tuntei- den sääntelytaidoista, jotka ovat puutteelliset. Tunteet vievät. Syntyy vyyhti, jossa te- kijä ikään kuin ajautuu hakemaan imaginaarista ratkaisua ahdinkoonsa seksin sävyt- tämistä suhteista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 88 ”Yleensä ihmiset kokee suurta yksinäisyyttä näissä tilanteissa ja tulee sellainen kurja elämäntilanne, niin vaikka sitten semmonen 14–15-vuotias tyttö tulee siihen niinku sellaiseen elämäntilanteeseen yksittäiseen tilanteeseen, jossa on sitten tapahtunut tällainen lähentyminen, niin se helposti sitten alkaa saamaan seksuaalisia sävyjä näillä meidän miehillä. Niin sitä haetaan ehkä semmosta mielihyvää, mielihyvä on voinu olla kauan kateissa. Ei ole mitään sellaista, mikä tuottaisi mielihyvää niin tällai- sessa tilanteessa sitä lähdetään hakeen sen seksin avulla. Tullaan taas tähän et joku hyväksyy, kun kaikki muu menee perseelleen.” (A3) Tulkinta näyttäisi muodostavan eräänlaista teoriaa lohdusta, hyväksynnän saamisesta ja mielihyvästä. Tekijä hakee yhteyttä, hyväksyntää, lohtua ja mielihyvää uudesta suh- teesta. Tuoreimmissa seksuaalirikosten tekijöiden hoidollisissa lähestymistavoissa ko- rostetaan sitä, ettei seksuaalirikosten tekijöiden toiminnan perimmäisissä tavoitteissa, kuten läheisyyden saamisessa, ole väärää, mutta keinot sen saavuttamiseksi ovat vääränlaiset. Tätä käsittelemme lähemmin luvussa 10.1.5. Tekijä voi myös vedota nuoreen, jos nuori on siihen otollisessa tilanteessa. Nuori voi kokea olevansa tekijälle tärkeä, ja nuoren ja tekijän välille voi muodostua suhde. ”Ja nuorillakin elämä aika turbulenttia, niin saa kokee, että on jollain lailla niinku tär- kee, että on se joka voi auttaa ja se kuuntelee mua ja sit se yhteys niinku löytyy siinä.” (A2) Haastattelija: Romanttinen suhde? ”No siis tavallaan joo. Väkivaltaa näissä ei käytetä.” (A2) Haastattelija tekee tarkentavan kysymyksen suhteen laadusta. Haastateltavan (A2) vastaus on hieman epämääräinen. Mutta mikä olennaista, haastateltavan mukaan noissa suhteissa ja tilanteissa ei käytetä väkivaltaa. Manipulaatiota sen sijaan on. ”Sitä (manipulaatiota) on itsekin vaikea tunnistaa, kun se etenee pieninä askeleina, jossa niinku tehdään aluksi jotain sellaista, joka on ihan ok. Ja sitten seuraavassa het- kessä voidaan tehdä jotain sellaista, mikä ei ole ihan ok, mutta ei se laitontakaan ole, ja jos se toinen ikään ku näyttää vihreätä valoa, niin tulee se kokemus, että tää onkin ihan ok. Se ei-hyväksytyn raja siirtyy pykälää kauemmas. Seuraavassa hetkessä voi- daan kokeilla jo vähän sitä harmaata aluetta, ja jos vieläkin vihreätä valoa niin taas se raja siirtyy. Hirmu harvoin siinä on niinku pakottamista tai väkivaltaa.” (A2) Haastateltava asiantuntija 2 jatkoi ja tarkensi väkivallan teemaa. Hän toisti, ettei ole kyse suoranaisesta pakottamisesta tai väkivallasta. Sen sijaan haastateltava viittasi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 89 manipulointiin. Mutta sekin oli haastateltavan kuvauksessa jotenkin ehdollisena ja re- lativoituna teon tyyppinä. Haastateltavan mukaan tekijä ei tunnista omaa manipulatii- visuuttaan. Haastateltava hahmotti manipulaatioketjua ja sen vaiheita harmaine ja vih- reine valoineen. Tämä oli huomiota herättävä. Kuvaus poikkesi käsittääksemme taval- lisen keittiöpsykologian esittämistä manipulaatiotekniikoita koskevista kuvauksista. Usein manipulointi käsitetään tekniikkana, jossa tekijä toimii tietoisesti ja käyttää hy- väkseen kohteen toimintaa ja reaktiota. Tekijällä on tavoite, johon hän pyrkii, mutta ta- voite pidetään piilossa (Edmüller & Wilhelm, 2004, 13). Tärkeää olisi ennaltaehkäisyn kannalta nähdä manipuloinnin kaikki aspektit ja tavat ja tekniikat. Kysehän on henkisestä väkivallasta ja vallankäytöstä, joka tapahtuu epäta- sapainoisissa vuorovaikutussuhteissa. Edellisessä jaksossa esitetty tekijöiden typolo- gian toinen tyyppi (”kaveeraaja”) sisältää kuvauksen tekijän manipulatiivisesta toimin- nasta nettikeskustelussa ja virtuaalisen tapaamisten muuttumisesta IRL-tapailuksi. Lopuksi tiivistimme haastateltavan 2 formuloiman, mutta muiden asiantuntijoiden nä- kemysten tukeman mallin tyypillisestä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen pää- tyvästä prosessista. Ne ovat esitettyinä kuvioissa 5 ja 6. Tyypillisessä tilanteessa teki- jällä on taustassaan impulsiivisuutta, heikot ongelmanratkaisukyvyt ja ongelmia tun- nesäätelyssä ja itsetunnossa. Tekijä on elämäntilanteessa, jossa on stressiä, painetta tai huono-osaisuutta ja subjektiivista onnettomuutta. Tekijällä on vaikeuksia elämän- hallinnan kanssa. Jos tekijä tässä tilanteessa kohtaa uhriksi sopivan henkilön ja jos heidän välillään tapahtuu lähentymistä, se voi saada seksuaalisia muotoja. Myös uhri voi olla haavoittuvassa tilanteessa ja kokea olevansa tekijälle tärkeä. Heidän välilleen voi muodostua suhde. (Kuvion nuolet eivät kuvaa faktisia kausaalisuhteita.) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 90 Tekijän taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvät tekijät ja uhrin kohtaaminen. Kuvio 5. Tyypillisen lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen etenemisen prosessikuvaus. Kuvio 6. Tyypillisen lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen etenemisen prosessikuvaus. Seksuaalirikoksen etenemisen prosessikuvaus. Tekijän ja uhrin lähentyminen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 91 9.2.2 Suostumus ja sosiaalisten tilanteiden tulkintataidot Asiantuntijatiedon mukaan tekijän ja uhrin vuorovaikutustilanteissa ilmenee kommuni- katiivisia häiriöitä, jotka liittyvät tekijöiden kyvyttömyyteen tulkita uhrin selkeitä vies- tejä. Suostumus on monelle tekijälle täysin vieras asia, suostumus kaikenlaisen vuo- rovaikutuksen perustana. Asian keskeisyyden vuoksi seuraavassa esitetään kymme- nen näytettä eri asiantuntijahaastatteluista. Ne kertovat siitä, miten suostumuksen teema kehystetään. Näytteissä myös elää kuvaus tekijöiden huonoista emotionaalis- kognitiivisista taidoista, mikä selittää sitä, että suostumus eettisenä periaatteena ja kohdetta kunnioittavana tasavertaisena käytäntönä ei kuulu tekijöiden vuorovaikutusta ohjaavaan käsikirjoitukseen. Suostumuksella ei lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikok- sissa ole juridista merkitystä, mutta itse rikostilanteessa se on merkityksellinen asia. ”Toki on myös sellaisia tapauksia, että on tuomio raiskauksesta, mutta tekijä ei itse yhtään tiedä, mistä tämä tuomio on tullut. Että hän on ne punaisetkin uhrin kieltäy- tymisetkin ymmärtänyt väärin, ja painanut päälle vaikka toinen on sanonutkin, että tämä ei ole ok”. (A3) (1) ”Suostumus on sellainen, mikä on monilla tekijöillä hirveen vaikee tavoittaa, hirveen vaikea ymmärtää mitä suostumus tarkoittaa ja miten sitä ilmaistaan. (A2) (2) Moni kokee sillai, että ei ole tehnyt mitään väärää ja että olisivat lopettaneet, jos se toinen olisi sanonut ei tai lopeta. Mutta siinä kohtaa usein tapahtuu sel- lainen niinku sosiaalisen kognition romahdus, siinä voimakkaassa tunneti- lassa, et he eivät pysty lukemaan kovin hyvin sitä viestiä, mitä se toinen sa- noo siinä tai viestii elekielellä, että jos se toinen ei pysty kaikin voimin pysäyt- tämään niin se merkitsee että tää on nyt hyväksyttävää. Jos ajatellaan raa- vasta 40-vuotiasta miestä ja 13-vuotiasta tyttöä, niin sen 13-vuotiaan on hir- veän vaikea sanoa voimallisesti, että lopeta. Ja se 40-vuotias ei tavoita siinä sitä, että me ei olla tässä nyt tasavertaisessa suhteessa tässä, ja hänelle se hiljaisuus on merkki myöntymisestä. (A1) (3) Moni seksuaalirikoksen tekijä kokee, ettei ole tehnyt mitään väärää, ja ovat sitä mieltä, että olisivat keskeyttäneet teon jos uhri olisi pyytänyt. Tilanteessa voi kuitenkin tapahtua ns. ”kognitiivinen romahdus”. (A2) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 92 (4) Uhrilla se pelko voi lamauttaa, mitä taas se tekijä ei siinä kohtaa huomaa. Ja saattaa tulla tällaisia fysiologisia asioita, jotka eivät liity siihen, että toinen oi- keasti haluaisi tai olisi seksuaalisesti kiihottunut, mutta siinä tilanteessa niitä ei pystytä huomioimaan. (A3) (5) Aika monilla meidän miehistä on aika huonot sellaiset metakognitiiviset taidot ja itsereflekiotaidot, että he eivät kauhean hyvin tunnista sitä, että miltä he näyttävät tai millainen vaikutus heidän käyttäytymisellään voi olla toisiin. Ja taas jos ajatellaan se raavas mies ja nuori tyttö, niin heidän on hirveen vaikee mieltää, et miltä he ite näyttääkin kiihottuneena taikka vihaisena. Ja sit se on heille mysteri, että miten tää näin meni, eihän se ollut peloissaan. Tai että oli- sin uhkaillut sitä. (A1) (6) Jos ajatellaan näitä hauraita uhreja, vaikka hatkassa olevia, niin meidän teki- jöiden on myös vaikea havainnoida, kuinka vaikuttaa valta, että miten se näyt- täytyy näille nuorille, että suhteessa heihin. Kun he ottavat luokseen ja anta- vat turvaa, niin ne eivät huomaa, miten se valta näyttäytyy siinä. He voivat hyvin ymmärtää valtakäsitteen, mutta siinä tilanteessa se hämärtyy sitten.. (A3) (7) Itse asiassa heillä usein on aika ikäviä kokemuksia erilaisista valta-asetel- mista ja he saattavat olla hyvin herkkiä sille, mikä voi olla yksi syy sille miksi on ollut niin vaikea solmia ihmissuhteita aikuisten kanssa, koska niihin liittyy niin paljon sellaisia uhkakuvia, pelottavia valta-asetelmia. (8) No niitä [tekijän orientaatioerot lapsi- ja aikuisuhrien tapauksissa] lähestytään samalla tavalla, mutta sieltä puuttuu se emotionaalinen samaistuminen lap- seen ja lapsikohteinen seksuaalinen mieltymys. Tai ei tule esille, mutta on kyllä itse asiassa miehiä, joille on tullut tuomio molemmista…mutta siellä on valtava määrä sitä itsesäätelyn puutosta. Vaikeita löytää sellaisia ongelma- alueita elämässä ja ratkaisukeinot ovat hyvin impulsiivisia, välttelyä ja elämä on muutenkin aika usein antisosiaalisempaa kuin näillä, jotka ovat kohdista- neet rikoksensa lapseen. (9) Niillä jotka kohdistaa rikoksensa toiseen aikuiseen on kyllä aika paljon, jos mä puhun kiintymyssuhteesta. Molemmilla ryhmillä on kiintymyssuhdevauriota siellä, se on vaan vähän erilaista se kiintymyssuhde siellä. Niillä, jotka kohdis- tavat rikoksensa lapsiin, niin niillä se on enemmän sellaista takertuvaa, ja niillä, jotka kohdistavat rikoksensa aikuisiin, niin niillä se on enemmän välttele- vää, ja heitä leimaa enemmän huoli siitä, et ne päästää toisen liian lähelle, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 93 tunnetasolla liian lähelle niin toinen tekee jotain ikävää, pettää tai satuttaa tai muuta vastaavaa. Tiivistimme nämä kymmenen haastattelunäytettä seuraavasti: 1) täydellinen igno- ranssi, 2) ymmärtämättömyys, 3) tilannekuvaus: sosiaalinen kognitio romahtaa voi- makkaassa tunnetilassa, jyrääminen, 4) kyvyttömyys lukea uhrin viestejä & virhetul- kinnan aiheuttama kognitiivinen romahdus, 5) uhrin lukkiutuminen, tilanteen virheelli- nen tulkitseminen, 6) huonot metakognitiiviset kyvyt ja oman toiminnan reflektiotaidot – tekijä ei osaa katsoa omaa toimintaansa uhrin näkökulmasta, 7) sokeus omassa toi- minnassa ilmenevään vallankäyttöön, 8) omassa elämässä koetut kielteiset valtakoke- mukset, 9) itsesäätelytaitojen puutteet, välttelevä käytös ja antisosiaalisuus ja 10) teki- jöiden kiintymyssuhdevauriot. Näytteet piirtävät kuvan tekijöiden puutteellisista sosi- aalisten tilanteiden lukutaidosta, kommunikaatiokyvystä ja vaikeuksista tasavertaisten suhteiden luomisessa. Tekijöillä ei ole antenneja nähdä vuorovaikutuksessa ilmene- vää arkista valtaa, jolloin keskeisperiaate toisen kunnioittamiseen perustuvasta suos- tumuksen käytännöstä on täysin pimennossa oleva asia tekijöille. Olennaista on, että psykologisesta lähestymisestä tulee helposti (ja ehkä vaiheittain) fyysistä ja mahdolli- sesti seksuaalista. Prosesseja on kuvattu formaalisti kuviossa 7. Tämä on tulos, joka implikoi suositusta, joka tähdentää suostumuksen juurruttamista kaikkien seksuaalikulttuurien (diskursiiviseksi) käytännöksi. Kuvio 7. Tyypillisen lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen etenemisen prosessikuvaus. Tilanteen eteneminen seksuaalirikostilanteessa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 94 9.2.3 Asiantuntijan tekemä seksuaalirikosten tekijöiden tyypittely Kuten sanottu, yksi hankkeeseen haastatelluista asiantuntijoista hahmotteli haastatte- lussaan kokemukseensa perustuvan seksuaalirikoksien tekijöiden tyypittelyn. Esitte- lemme sen seuraavaksi. Vaikka tulkinta ja tyypittely on yksittäisen ekspertin luoma, siinä on sellaista yleiskatsauksellisuutta, jonka voidaan katsoa kommunikoivan ky- seessä olevan ammatillisen erityiskentän toimijoiden työn kontekstia ja kohdetta (teki- jöitä). Nostamme tyypittelyn esiin, emme problematiikan tyhjentävänä esityksenä vaan aineistona, jaotteluna, jota voidaan käyttää dialogisesti keskustelun virittämiseen ja seksuaalirikosten ongelmakentän käsittelyyn. Tyypittelyn voi asettaa myös dialogi- seen suhteeseen omaan jaotteluumme, joka on esitelty tässä luvussa. Tämä asiantuntijatypologia – kutsukaamme sitä myös eksperttitypologiaksi ja sen ra- kentajaa ekspertiksi – sisältää kaksi kategoriaa: saalistajat ja luottamussuhteisiin las- ten ja nuorten kanssa pyrkivät miehet. Kumpaankin kategoriaan kuuluu alaryhmiä tai alatyyppejä. Saalistajat eriytyvät aikuisia etsiviksi saalistajiksi, lapsia etsiviksi saalista- jiksi, institutionaaliseen luottamusasemaan pyrkiviksi saalistajiksi, kadulla nuoria lä- hestyviksi saalistajiksi ja kuvaexhibitionisteiksi. Toisen kategorian, siis ja luottamus- suhteisiin lasten ja nuorten kanssa pyrkivät miehet, alakategoriat koostuvat luottamus- suhteisiin hivuttautujista (nimitys tutkijoiden), seksuaalivähemmistöjä väijyviksi, tilai- suus tekee varkaan -tyypiksi ja omasta ikätasoisuudestaan poikkeaviksi nuoriksi aikui- siksi (nimitys tutkijoiden). Saalistajat etsivät ekspertin mukaan haavoittuvia uhreja, joko aikuisia tai lapsia. Aikui- sia etsivät saalistajat etsivät uhreja tyypillisesti öisin ravintoloiden läheisyydessä. Hu- malaisen naisen poistuessa ravintolasta saalistaja menee juttelemaan hänelle aiko- muksenaan lähentyä ja saada häneltä seksiä uhrin humalatilaa hyväksi käyttäen. Tällä tavoin toimivien seksuaalirikosten tekijöiden kategoriassa ulkomaalaistaustaiset miehet ovat usein näkyvässä osassa. Joskus tekijät pyörivät ravintoloiden läheisyy- dessä, ja järjestyksenvalvojilta tulee ilmoituksia heistä. Autolla liikkuvia tekijöitä on vai- kea erottaa pimeistä takseista. Joissain tapauksissa nämä kaksi rikosmuotoa myös yhdistyvät. Ekspertin mukaan lapsia etsivät saalistajat muodostavat oman kategoriansa. He etsi- vät alaikäisiä uhreja aktiivisesti internetissä tai fyysisissä ympäristöissä taikka molem- missa. Jotkut tekijät saattavat hakeutua harrastustoimintaan, jossa pääsee kontaktiin lasten ja nuorten kanssa luottamusasemaa hyväksi käyttäen. Kutsumme tätä tekijä- tyyppiä institutionaaliseen luottamusasemaan pyrkiväksi saalistajaksi. Tekijä saattaa tällaisessa tapauksessa olla lapsen tai nuoren tukihenkilö tai ohjaaja. Ei kuitenkaan VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 95 ole olemassa tutkimustietoa tämäntyyppisen seksuaalirikollisuuden yleisyydestä erik- seen, eikä siitä, kuinka usein näillä tekijöillä on ollut seksuaalinen motivaatio hakeutua tällaiseen luottamustehtävään, vai syntyykö motivaatio seksuaalirikokseen vasta teh- tävässä ollessa. Ekspertin mukaan kadulla nuoria lähestyvillä saalistajilla ei useinkaan ole mitään ha- vaittavaa strategiaa lähestyessään nuoria. He yksinkertaisesti menevät juttelemaan nuorelle tai nuorille, ja jossain vaiheessa vaihtavat nuoren kanssa puhelinnumeroita tai jatkavat yhdessä jonnekin, missä tekijä voi toteuttaa seksuaalirikoksen. Joskus tai jotkut kadulla nuoria lähestyvät saalistajat tarjoavat nuorelle alkoholia, nuuskaa ja jos- kus kannabista. Sitä on heillä kotonaan, mutta houkuttimena voi olla myös pussikaljat puistossa. Näissä tapauksissa ei useimmiten ole kyse suoranaisesta kaupankäyn- nistä, jossa päihteitä vaihdettaisiin seksiin, vaan lahja on tekijälle keino muodostaa seksuaaliseen kanssakäymiseen riittävä kontakti nuoreen. Joskus nuorelle riittävä syy lähteä tekijän mukaan on majapaikka ja ruoka. Tämäntyyppisestä tekijästä voi olla nuorille hyötyä sikäli, että hän on se, jolle voi an- taa rahaa ja hän hakee sillä kaupasta alkoholia ja tupakkaa. Hänen luonaan on myös bileitä, joissa hän tarjoaa alkoholia. Hän ei käytä väkivaltaa eikä uhkaile, mutta onnis- tuu toisinaan saamaan seksiä joltain nuorista. Myös poliisi on tietoinen hänestä ja hä- nen toimintavoistaan, mutta rikoksista on vaikea saada näyttöä. Ekspertin mukaan nuoret saattavat kokea olevansa hänen kanssaan tilanteen herra. Joissain tapauk- sissa nuoret ovat kertoneet henkilöstä, joka ”on niin daiju, että antaa viisikymppiä siitä, että vähän vilauttaa”. Ekspertin tiedon mukaan noin 80 prosenttia suomalaisten internetissä tekemistä sek- suaalirikoksista tulee poliisin tietoon internetin palveluntarjoajien aloitteesta, loput muun tutkinnan yhteydessä, tyypillisesti tilanteissa, joissa lapsiin kohdistuvien seksu- aalirikosepäilyjen yhteydessä tutkitaan epäillyn tietotekniset laitteet. Esimerkiksi Face- bookilla, Googlella ja Instagramilla on käytössään algoritmeja, jotka pyrkivät paljasta- maan tällaista toimintaa. Palveluntarjoajat ilmoittavat havainnoistaan kansainvälisesti kansalaisjärjestöille, jotka puolestaan ilmoittavat niistä Europolille ja sitä kautta Suo- men poliisille. Ekspertti kertoo digitaalisilla alustoilla lähestymisen olevan usein suoraviivaista: ”siinä saatetaan muutama repliikki heittää ennen kuin se peniskuva tulee tai jotain muuta”. Tämäntyyppisiä seksuaalirikosten tekijöitä voidaan kutsua nimellä kuvaexhibitionisti. Yhdessä tapauksessa tekijä poimi postimyynti-ilmoituksista ja harrastuspalstoilta las- ten puhelinnumeroita ja lähetti heille satoja tekstiviestejä. Asiantuntijan 1 mukaan täl- laisissa tapauksissa motiivina on tekijän tietoisuus siitä, että jossain joku lapsi saa sen viestin ja kauhistuu. Tämäntyyppiset tekijät eivät tunnu miettivän kiinnijäämisen riskiä tekoa tehdessään. Toiminta on pakonomaista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 96 Toisen kategorian muodostavat miehet, jotka nauttivat siitä, että he pikkuhiljaa saa- vuttavat lapsen tai nuoren luottamuksen eivätkä pyrikään heti tapaamaan uhriaan. Aina tekijä ei pyri lainkaan pääsemään fyysiseen kontaktiin lapsen tai nuoren kanssa, vaan hänen tavoitteenaan voi olla luottamuksen luominen ja siihen liittyvä valta- asema suhteessa uhriin. Toisin sanoen se, että tekijä saavuttaa lapsen tai nuoren ko- kemusmaailmassa aseman, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö olisi mahdollista, voi it- sessään olla tekijän tavoite. Asiantuntijan mukaan se, että tekijät voivat sitoutua suhteen luomisen prosessiin, joka voi kestää yli vuodenkin, osoittaa, että prosessi itsessään on tekijälle palkitsevaa. Tä- mänkaltaiset tapaukset eivät tule helposti ilmi, koska tekijän ja uhrin välille on muo- dostunut luottamussuhde, yhteinen salaisuus, josta ei kerrota muille. Rikoksen tun- nusmerkit kuitenkin täyttyvät jo muutamasta viestistä. Nimesimme tämän alatyypin ni- mellä luottamussuhteisiin hivuttautujat. Toisentyyppistä seksuaalista vuorovaikutusta ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön täh- täävää toimintaa esiintyy seksuaalivähemmistöille suunnatuilla foorumeilla. Ekspertin mukaan homoseksuaaleille tarkoitettua Gruiser-sovellusta käyttää paljon alaikäisiä poikia. Olkoon tämä alakategoria seksuaalivähemmistöjä väijyvät (nimitys tutkijoiden). Nämä pojat ovat hänen mukaansa hyvin haavoittuvassa asemassa. He ovat vasta oi- valtaneet oman seksuaalisen suuntautumisensa ja hakevat vertaistukea sekä kenties seksiseuraa foorumilta. He eivät tiedä, ovatko he ”vääränlaisia vai oikeanlaisia” . Ai- kuiset miehet, joita he foorumilla kohtaavat, haluavat seksiä. Näihin tilanteisiin liittyy asiantuntijan 1 mukaan hyvin törkeitäkin tapauksia. Näiden poikien vanhemmat eivät tiedä heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja pojat kokevat syyllisyyttä siitä, että ovat hakeutuneet foorumille. Jos he joutuvat seksuaalirikoksen uhriksi, heidän on hyvin vaikea kertoa siitä kenellekään. Tilaisuuden tarjoavat joskus myös nuoret omalla toiminnallaan esiintymällä ikäistään vanhempina. Tällöin he altistuvat ennen muuta seksuaalisille saalistajille, mutta myös miehille, jotka eivät etsi nimenomaan alaikäistä seuraa. Asiantuntija 1 kertoo, että ”aika paljon kohdataan nuoria, jotka erilaisilla palstoilla esiintyy ikäistään vanhem- pana, ja se tekijä ei ole hakemassa nuorta. Esiinnytään tyypillisesti vaikka täysikäi- senä.” Sekä asiantuntijahaastattelut että seksuaalirikosten tekijöiden haastattelut viittaavat siihen, että myös lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä tekijälle avautuva tilaisuus ilman määrätietoista uhrin etsimistä on keskeinen prosessi. Ekspertti mainitsee ”tilai- suus tekee varkaan -tyypin” lasten hyväksikäytöissä. Tällaisissa tilanteissa tekijällä ei ole erityistä motiivia valita uhrikseen lasta tai nuorta, mutta kun tilaisuus aukeaa, hän VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 97 ei pidättäydy hyödyntämästä tilaisuutta. Ekspertin mukaan joskus tilanteet syntyvät si- ten, ettei tekijälle ja uhrille kummallekaan tule suojaikäraja mieleen. Tekijät ovat tyypil- lisesti nuoria, kaksikymppisiä tai vähän päälle. Ekspertti kertoo saaneensa ammatissaan sellaisen käsityksen, että näissäkin tilan- teissa seksuaalirikoksen tekijöiden keskuudessa on myös paljon sellaisia miehiä, joilla on sen verran heikot sosiaaliset taidot, että heidän on vaikea menestyä ikätasoisessa ryhmässä, ja ”tavallaan niin kuin haetaan pönkitystä sille itsetunnolle, että hakeudu- taan vähän nuorempien tai paljonkin nuorempien seuraan ja ollaan ikään kuin kulma- kunnan kingejä”. Sellainen on ekspertin mukaan yleinen asetelma, että ”nuori mies, joka on hieman rikollisella tiellä ja jolla kuitenkin on asema paikallisen nuorison kes- kuudessa, saa ihailua itseään nuoremmilta tytöiltä”, ja päätyy siten seksiin suojaiän alittavien tyttöjen kanssa. Myös uhreissa on todennäköisesti valikoituneisuutta: Toisena tyyppinä on tilanteet, joissa ikään kuin päädytään samaan seurueeseen, jol- loin ”tekijällä ei ole niin paljon merkitystä siinä onko siinä 25-vuotias vai 15-vuotias, et hänellä on tarve johonkin seksuaaliseen ja sit se kohde valikoituu sillä, että se uhri on siinä saatavilla. Näissäkin ehkä korostuu nää hatkalaiset-tytöt. Ja pojat, etenkin tytöt. Mutta poikia unohtamatta, jotka aika usein hakeutuvat itseään vanhempaan seuraan tai päätyvät sellaiseen.” Tämä viimeinen alakategoria on nimettävissä omasta ikätasoisuudestaan poik- keavaksi nuoreksi aikuiseksi (nimitys tutkijoiden). 9.3 Johtopäätökset asiantuntijahaastatteluista Haastatellut asiantuntijat fokusoituivat enemmän lapsiin kohdistuvien kuin toisiin aikui- siin kohdistuvien seksuaalirikosten käsittelemiseen. Asiantuntijoiden mukaan mikään yksittäinen tekijä ei ole seksuaalirikosten taustalla, vaan rikos on aina monien asioi- den summa. Yleensä tekijän taustalla ovat heikot ongelmanratkaisutaidot, impulsiivi- suutta, ongelmia tunnesäätelyssä ja matala itsetunto. Tämänkaltaiset taustatekijät yh- dessä elämäntilanteeseen liittyvien painetekijöiden, kuten sosiaalisen huono-osaisuu- den, päihteiden käytön, ihmissuhdeongelmien tai muiden vastoinkäymisten kanssa voivat johtaa siihen, että elämänhallinta on heikkoa. Epätyydyttävä elämäntilanne on voinut kestää kauan. Jos tässä elämäntilanteessa kohdalle osuu sopiva uhri ja jos heidän välillään tapahtuu lähentymistä, se voi saada seksuaalisia piirteitä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 98 Seksuaalirikosten ennaltaehkäisyn kannalta manipuloinnin tapojen ja tekniikoiden tun- nistaminen on tärkeää. Manipulaatiota tapahtuu niin reaalimaailmassa kuin interne- tissä. Lähentyminen alkaa psykologisesta läheisyydestä, joka eksperttitypologiassa annetun internetissä tapahtuvan toiminnan kuvauksen mukaan voi kestää hyvinkin kauan ja olla toisinaan myös toiminnan päätavoite. Psykologisen lähentymisen jäl- keen seuraa fyysinen lähentyminen, sitten seksuaalinen. Internetissä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta voidaan siirtyä fyysiseen tapaamiseen. Vuorovaikutus lähenee kohti seksuaalista kanssakäymistä pikkuhiljaa. Itse rikostilanteessa tekijä ei tunnista mahdollista suostumuksen puutetta tai jättää sen huomiotta. Edellä esittelemämme eksperttitypologia resonoi kiinnostavasti tekijöiden haastatte- luista rakentamamme tekijätypologian ja siis tekijöiden mallitarinoiden kanssa. Erityi- sesti kaksi tyyppiä nousee esiin. Typologiamme kaveeraaja puhuttelee ja keskustelee eksperttitypologian saalistajan kanssa. Toiseksi typologiamme numero kuusi, tilaisuus tekee varkaan, lankeaa suorahkosti yhteen samannimisen eksperttikategorian kanssa. On mahdollista, ettei teon rikosluonne suojaikärajan rikkomisena piirry tekijän mieleen vasta täysi-ikäistyneen tekijän mielessä, jonka omakin elämäntilanne voi muistuttaa teini-iästä aikuisuuteen siirtymistä. Ja kuten edellä arvioimme, riskiä voi li- sätä se, että samassa porukassa viettää aikaa täysi-ikäisiä ja alaikäisiä. Tästä ei kui- tenkaan ole olemassa tutkimustietoa. Ekspertin antamasta seksuaalirikosten tekijöiden tyypittelystä tulee myös esiin sa- mankaltaiset seksuaalirikostilanteet kuin ”CSAM-addiktin” ja ”kaveeraajan” kertomuk- sissa, nimittäin seksuaalivähemmistöihin kuuluville aikuisille suunnatut nettifoorumit, jonne hakeutuu myös alaikäisiä poikia. Ekspertin mukaan näiden poikien tilanne on vaikea myös siksi, ettei heidän ole helppo kertoa ainakaan aikuisille, jos he joutuvat seksuaalirikoksen uhriksi. Sekä tekijöiden että asiantuntijoiden antamien haastattelu- jen heikoista signaaleista välittyy käsitys, ettei kyse olisi harvinaisesta kuviosta. Mutta tähänkin on todettava, että tästä vaikeasti tutkittavasta aiheesta puuttuu tutkimustie- toa. Pääasia kuitenkin, että asia on viranomaisten tiedossa. Haastatteluaineistot virittelivät myös kiinnostavia jatkotutkimuksen näköaloja, koska tässä on kyse laadullisen analyysin tarjoamista ei-yleistettävistä signaaleista. Halu- amme myös nostaa manipuloinnin ja suostumuksen kysymykset yleisinä seksuaali- kulttuurin teemoina. Asiantuntijahaastatteluiden joukossa oli lisänä myös yksi tasa-ar- vokysymyksiin pitkään erikoistunut toimittaja. Hän nosti haastattelussaan systemaatti- sesti esiin seksuaalisen häirinnän yleisyyttä eikä halunnut redusoida seksuaalista häi- rintää, seksuaalista väkivaltaa eikä seksuaalirikoksia sosiokulttuurisessa katsannossa vain tuomion saaneiden henkilöiden tilanteisiin. Hänen retorinen kysymyksensä oli, miksi niin iso osa seksuaalirikollisuudesta ja erityisesti raiskauksista jää pimentoon ja ilmoittamatta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 99 10 Ennaltaehkäisyn mahdollisuudet Käsittelemme seuraavaksi seksuaalirikosten ennaltaehkäisemisen mahdollisuuksia arvioimalla keskeisimpiä olemassa olevia seksuaalirikosten tekijöihin ja tekotilanteisiin liittyviä toimenpiteitä seksuaalirikosten ennaltaehkäisemiseksi. Jaamme seksuaaliri- koksia ehkäisevät toimenpiteet primaaritason, sekundaaritason ja tertiaaritason toi- menpiteisiin. Määrittelemme nämä tasot primaari- ja sekundaaritason osalta hieman eri tavoin kuin esimerkiksi asiantuntijat Nita Taivaloja ja Nina Nurminen (2020a) mää- rittelevät ne lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kontekstissa3. Määrittelemme pri- maaritason toimenpiteet sellaisiksi toimenpiteiksi, jotka kohdistuvat henkilöihin, jotka eivät ole hakeutumassa tai joita ei olla ohjaamassa hoitoon. Määritelmämme mukaan ne ovat siis lähtökohtaisesti koko väestöön kohdistettavia toimenpiteitä seksuaaliri- kosten ennaltaehkäisemiseksi, vaikka myös niitä voidaan kohdentaa, ja yleensä koh- dennetaan, kulloinkin johonkin tiettyyn populaatioon, kuten opiskelijoihin. Sekundaari- tason toimenpiteillä tarkoitamme sellaisia, yleensä tukea ja hoitoa käsittäviä toimenpi- teitä, jotka on suunnattu sellaisille henkilöille, joilla on kohonnut riski syyllistyä seksu- aalirikokseen, mutta jotka eivät välttämättä vielä ole rikosseuraamusten kohteena. Tertiaaritason toimenpiteillä tarkoitamme niitä hoidollisia toimenpiteitä, jotka on suun- nattu seksuaalirikoksesta tuomituille henkilöille rikoksen uusimisen ehkäisemiseksi. 10.1 Seksuaalirikosten uusimisen ehkäisy Vakiintuneen aseman seksuaalirikoksen tekijöiden uusintarikollisuuden vähentämi- sessä ovat saavuttaneet kognitiivis-behavioraalinen käyttäytymisterapia ja lääkehoito. Seksuaalirikosten tekijöiden hoito painottuu selkeästi ensin mainittuun, joskin lääke- hoidon tehosta käyttäytymisterapian ohella on saatu hyviäkin kokemuksia. Seksuaali- rikosten terapeuttiseen hoitoon liittyviä keskeisiä kirjainyhdistelmiä ovat RNR, CBT, RP, SRM ja GLM. 10.1.1 RNR-periaate Nykyisissä seksuaalirikosten tekijöiden uusimisriskin vähentämiseen tähtäävissä hoi- doissa noudatetaan lähtökohtaisesti niin sanottua RNR-periaatetta (risk, need & res- 3 Taivaloja ja Nurminen tarkoittavat primaarisella ehkäisyllä intervention tekemistä vaiheessa, jossa henkilön ensisijainen seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin, mutta hän ei ole tehnyt lap- seen kohdistuvaa seksuaalirikosta. Sekundaarisella ehkäisyllä he viittaavat intervention tekemi- seen vaiheessa, jossa henkilö on joutunut rajapintatilanteisiin ja riski syyllistyä rikokseen on ko- honnut suojaavien tekijöiden heikentymisen ja riskitekijöiden vahvistumisen vuoksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 100 ponsivity) tai lähestymistapaa (Andrews & Bonta, 2010). Lähestymistapa on alun pe- rin liittynyt kriminaalihuoltoon yleisesti, mutta siitä on tullut pikemminkin rikoksenteki- jöiden hoitoa ohjaava lähestymistapa (Yates, 2013). Kirjainyhdistelmällä RNA (risk & need assessment) puolestaan tarkoitetaan riskin ja tarpeen arviointia (Taxman & Smith, 2021). Riskiperiaatteen mukaan hoidon intensiteetti tulisi sovittaa rikoksentekijän riskitasoon, eli hoidon tulisi olla sitä pidempikestoisempaa ja intensiivisempää, mitä korkeampi uu- simisriski hoidettavalla on (Andrews & Bonta, 2010; Bourgon & Armstrong, 2005; Han- son & Yates, 2013). Riskin tarpeen arviointi perustuu hoidettavan staattisiin ja dynaa- misiin riskitekijöihin (Taxman & Smith, 2021). Staattisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi ikä, aiempien seksuaalirikosten ja muiden rikosten määrä, parafiliat, tekijän ja uhrin suhde (uhri tuttu/tuntematon/sukulainen/ei-sukulainen). Dynaamisia, eli sellaisia riski- tekijöitä, joihin voidaan hoidolla vaikuttaa, ovat esimerkiksi parafiliat, antisosiaalisuus, seksuaalirikosmyönteiset arvot ja asenteet, ongelmanratkaisun impulsiivisuus, vaikeu- det muodostaa intiimejä ihmissuhteita, tunneperäinen yksinäisyys, tunneperäinen on- gelmanratkaisu ja kognitiivisen ongelmanratkaisun puutteet. (Taivaloja & Nurminen, 2020a.) Rajallisten resurssien puitteissa matalimman uusimisriskin omaavat henkilöt eivät pe- riaatteen mukaan tarvitse hoitoa lainkaan (Andrews & Bonta, 2010; Hanson & Yates, 2013). Suurempi seksuaalirikoksia vähentävä kokonaisvaikutus arvioidaan saavutetta- van siten, että rajalliset resurssit kohdennetaan niihin hoidettaviin, joiden uusimisriski on korkeampi (Yates, 2013). Matalariskisille suunnattuun hoitoon liittyy kokonaisvaiku- tuksen näkökulmasta ”hukkavaikutusta”, eli hoidettavat eivät todennäköisesti olisi uu- sineet rikosta ilman hoitoakaan. Kuitenkin myös itse hoidon tehon arvioidaan eri riskitasoilla olevan parempi, kun hoito sovitetaan riskitasoon (Andrews & Bonta, 2010; Gendreau & Goggin, 1996). Korkea- riskisten hoidettavien riskiä voidaan pienentää, kunhan hoidon intensiteetti on riittävä, mutta tutkimuksessa on havaittu, että matalariskisten hoidettavien riski uusia seksu- aalirikos voi itse asiassa nousta liian intensiivisen hoidon myötä (Andrews & Bonta, 2010; Lowenkamp & Latessa, 2002). On helppo ymmärtää, että hoidon on oltava riittävän intensiivistä tavoitteiden saavut- tamiseksi ja että korkeamman riskin omaavilla hoidon tulee olla intensiivisempää. Andrewsin ja Bontan (1994) tutkimuksessa merkille pantavaa oli kuitenkin se, että liian intensiivinen hoito matalan riskin seksuaalirikosten tekijöillä saattoi lisätä heidän uusimisriskiään. Mekanismit, joiden kautta liian intensiivisestä hoidosta matalariskisille rikoksentekijöille olisi haittaa, näyttävät liittyvän nimenomaan ryhmäterapiaan. Chris- topher Lowenkampin ja Edward Latessan (2004) mukaan liian intensiivinen hoito ma- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 101 talariskisille rikoksentekijöille voi lisätä rikoksen uusimisen riskiä siten, että intensiivi- sessä hoidossa matalariskinen henkilö tapaa (enemmän) korkeamman riskin omaavia rikoksentekijöitä, mikä voi motivoida heitä rikoksiin. Joissain tapauksissa intensiivi- sellä hoidolla heikennetään niitä tekijöitä, jotka tekevät hoidettavasta matalariskisen. Terapiaryhmiin valikoiminen ei myöskään usein huomioi hoidettavien älykkyyttä ja muuta kognitiivista kapasiteettia, jolloin osa matalariskisistä rikoksentekijöistä voi tulla manipuloiduksi sofistikoituneempaan ja saalistavampaan rikollisuuteen. (mt.) Kohtalaisen uusimisriskin omaaville hoidettaville on suositeltu kahdestakymmenestä (McGrath ym., 2010) sataankahteenkymmeneen (Marshall ym., 2006) hoitotuntia, ja joidenkin suositus taas on 160–195 hoitotuntia, ja korkean riskin hoidettaville 300 hoi- totuntia. Karl Hanson ja Pamela Yates (2013) eivät suosittele lainkaan hoitoa matala- riskisimmille hoidettaville (matalin 10–20 % riskijakaumasta). Keskimääräisen riskin omaaville hoidettaville heidän suosituksensa on 100–200 hoitotuntia ja korkean riski- tason hoidettaville (korkein 10–20 % riskijakaumasta), joilla on myös useita krimino- geenisia tarpeita, vähintään 200 tuntia. Guy Bourgonin ja Barbara Amstrongin (2005) mukaan 100 tuntia riitti vähentämään uusimisen riskiä niillä hoidettavilla, joiden uusi- misriski arvioitiin kohtalaiseksi ja joilla oli vain vähän kriminogeenisia tarpeita. Hoidet- taville, joiden uusimisriski arvioitiin suureksi tai joilla oli paljon kriminogeenisia tar- peita, katsottiin riittävän 200 hoitotuntia. Niiden hoidettavien, joilla on suuri rikoksen uusimisriski ja paljon kriminogeenisia tarpeita, arvioitiin tarvitsevan vähintään 300 hoi- totuntia. Tarveperiaatteen mukaan tehokkaan hoidon tulisi keskittyä eksplisiittisesti hoidetta- van kriminogeenisiin tarpeisiin, eli niihin dynaamisiin riskitekijöihin, joiden on tutkimuk- sella osoitettu olevan yhteydessä rikoksen uusimisen riskiin ja joihin voidaan hoidolla vaikuttaa. Tarveperiaatteen mukaan hoidon sen sijaan ei tulisi fokusoitua yleisiin tar- peisiin, joiden ei ole kyetty osoittamaan olevan yhteydessä uusintarikollisuuteen (And- rews & Bonta, 2010). Tällaisiksi yleisiksi tarpeiksi on tunnistettu esimerkiksi matala it- setunto, ahdistuneisuus, uhriempatian puute ja teon kiistäminen (Hanson & Bussière, 1998; Hanson & Morton-Bourgon, 2005) Näkemyksen mukaan yleinen mielentervey- dellinen hoito kuuluu muulle taholle, ja seksuaalirikoksen tekijöille suunnatun hoidon tulee pyrkiä nimenomaan ehkäisemään rikoksen uusimista (Hanson & Yates, 2013). Vastaanottavuuden periaatteen (Responsivity Principle) mukaan hoitoa tulisi antaa siten, että se mukautuu hoidettavan ominaispiirteisiin, kuten hänen älykkyyteensä ja muihin kognitiivisiin kykyihin, ahdistustasoon, oppimistyyliin sekä erilaisiin kulttuurisiin piirteisiin. Tämä katsotaan tärkeäksi erityisesti siksi, että sen arvioidaan edesauttavan hoidettavan sitoutumista hoitoon. (Andrews & Bonta, 2010) RNR-mallin noudattamisen hyödyistä sekä seksuaalirikosten tekijöiden että muiden rikosten tekijöiden hoidossa on kertynyt tutkimusnäyttöä. Hansonin ja tutkimusryhmän VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 102 (2009) logistisella regressiolla toteutetun analyysin mukaan RNR-lähestymistavan noudattamisesta seksuaalirikoksen tekijöiden uusintarikollisuuden ehkäisemisessä oli hyötyä, jos hoito noudatti sen kaikkia kolmea periaatetta (odds ratio, kaikkia periaat- teita = OR 1,17, kahta periaatetta: OR = ,64, yhtä periaatetta: OR = ,63 ja ei yhtään periaatteista: OR = ,21). Efekti on pieni, mutta kuitenkin tulkinnallisesti selkeä. 10.1.2 Kognitiivis-behavioraalinen terapia CBT CBT (cognitive behavioral therapy) on terapiasuuntaus, jossa käsitellään sitä, miten asiakas osallistuu ulkoisiin tapahtumiin ja mielen sisäisiin ilmiöihin, tulkitsee ja ymmär- tää niitä. Se kehitettiin 1950-luvulla egoanalyyttisesta psykoterapiasta ja päätyi osaksi akateemista psykologiaa. Sitä alettiin tutkia tieteellisin menetelmin 1970-luvulla. (Pa- desky, 2004.) Kognitiivisen käyttäytymisterapian on osoitettu toimivan tuloksellisesti hyvinkin erilaisten häiriöiden hoidossa (Beck, 2005), erityisesti yksisuuntaisen masen- nuksen, yleistyneiden ahdistushäiriöiden, paniikkihäiriöiden, sosiaalisten tilanteiden pelon, traumaperäisen stressihäiriön sekä lapsuuden depression ja ahdistuneisuuden hoidossa (Kähkönen 2001 ym., 2006). Kognitiivista terapiaa on kuitenkin kritisoitu siitä, että se edellyttää potilaalta riittävää kognitiivista kapasiteettia ja motivaatiota asi- oiden työstöön (Holmberg & Kähkönen, 2006). RP-mallia (relapse prevention) on toisinaan pidetty kognitiivisen käyttäytymisterapian synonyymina (Yates, 2013). RP:ssä tarkoitus on auttaa hoidettavaa tunnistamaan, en- nakoimaan ja välttämään riskialttiita tilanteita, jotka voivat johtaa hairahtumiseen (re- lapse) (Marlatt, 1982). Hoidettava yritetään saada tunnistamaan erilaisia ennakko- merkkejä (ajatuksia, tunnetiloja), jotka ovat yhteydessä tekoon. Kun tämänkaltaiset varoitusmerkit on opittu, terapian tarkoituksena on hyödyntää niitä itsehallintaa kehit- täessä (Beech & Fisher, 2000; Pithers ym.1983). RP:tä on käytetty paljon alkoholis- min jälkihoidossa henkilöillä, jotka ovat onnistuneet lopettamaan juomisen, mutta joilla on vaikeuksia pysyä raittiina (Marlatt, 1985). Hoitotapaa on sittemmin sovellettu myös seksuaalirikoksen tekijöiden hoitoon (Marques ym., 1992), vaikka sen vaikuttavuu- desta seksuaalirikosten tekijöiden hoidossa ei ole tutkimusnäyttöä (Laws, 2003; Laws & Ward, 2006). SRM-malli (The self-regulation model ) puolestaan on kehitetty nimenomaan seksuaa- lirikosten tekijöiden hoitoon (Baumeister & Heatherton, 1996; Karoly, 1993), ja sen avulla on pyritty täydentämään RP-mallin mukaisen hoidon puutteita. Vaikka seksuaa- lirikosten tekijät ovat heterogeeninen ryhmä, RP-mallissa oletettiin heidän kaikkien yrittävän pidättäytyä hairahtumasta (relapse) seksuaalirikokseen ja korostettiin kiel- teisten tunnetilojen merkitystä hairahduksissa (Ward ym.,1998). On kuitenkin havaittu, että seksuaalirikoksen tekijät usein pikemminkin pyrkivät päämääräsuuntautuneesti VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 103 seksuaalirikokseen (Ford ym., 2008). SRM-mallissa katsotaan, että seksuaalirikok- seen on monta ”reittiä”, jotka määrittyvät tekijän itsesäätelyn ja tavoitteiden mukaan (Ward & Hudson, 2000). GLM-malli (good lives model) on uudempi lähestymistapa seksuaalirikosten tekijöiden hoidossa. Se puolestaan pyrkii paikkaamaan RNR-lähestymistapaan liittyviä puutteita. (Ward & Brown, 2004; Ward & Gannon, 2006). RNR-lähestymistapaa kriminogeenisiin tarpeisiin on kritisoitu riittämättömäksi hoitotehon näkökulmasta, koska se keskittyy liikaa riskien hallintaan ja päämäärien välttämiseen. Sen ei ole katsottu motivoivan hoidettavaa muuttumaan (Mann ym., 2007; Ward & Gannon, 2006). Seksuaalirikok- sen tekijät eivät ole erityisen motivoituneita hoitoon (Thornton, 1997), minkä vuoksi ilmeni tarve hoidettavaa motivoivalle lähestymistavalle (Prescott, 2009). GLM-lähesty- mistavassa seksuaalirikosten tekijöitä kohdellaan ihmisinä, jotka yleisemmällä tasolla tarkasteltuna tavoittelevat elämässä samankaltaisia hyviä asioita kuin muutkin ihmiset (Ward & Gannon, 2006). Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ihmissuhteet, seksuaalinen mielihyvä, mielen tasapaino ja onnellisuus. GLM-näkökulmasta seksuaalirikos johtuu huonoista strategioista pyrkimyksissä saavuttaa näitä asioita. Seksuaalirikoksen tekijä voi esimerkiksi kaivata läheisyyttä, mutta eri syistä, kuten johtuen esimerkiksi emotio- naalisesta samaistumisesta lapseen, lähestyy lapsia täyttääkseen tämän tarpeen. GLM-lähestymistavassa ongelmana eivät siis ole tavoitteet vaan huonot keinot pyrkiä tavoitteisiin. (Yates, 2013) 10.1.3 Seksuaalirikosten uusimisen ehkäisy Suomessa Suomessa toimivat tällä hetkellä seksuaalirikosten uusimista ehkäisemään pyrkivät STEP- ja Uusi Suunta-ohjelmat. STEP-ohjelma on suunnattu niille seksuaalirikoksesta tuomituille henkilöille, joiden uusimisriski on korkeampi, Uusi Suunta niille, joiden uusi- misriski on matalampi. Jälkimmäistä toteutetaan myös vankilan ulkopuolella. STEP- ohjelmaa edeltänyt ohjelma perustui Englannista lähtöisin olevaan SOTP (Sex Offen- der Treatment Program) -malliin. Suomen vankiloihin SOTP tuli vuonna 1998. Kirjain- ten paikkoja vaihdettiin, ja ohjelma tunnettiin Suomessa nimellä STOP. Ohjelma oli Suomessa käytössä vuosina 1999–2018, ja sitä ohjattiin viimeisimmäksi Riihimäen vankilan STOP-osastolla. (Ks. Laaksonen & Tyni, 2015; Oikeusministeriö, 2012.) STOP-ohjelma suunnattiin raiskausrikoksista ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäy- töstä tuomituille, joiden arvioitu rikoksen uusimisriski oli suuri tai keskisuuri (Laakso- nen & Tyni, 2015). Ohjelmaan osallistuakseen rangaistusaikaa tuli olla riittävän paljon jäljellä, jotta sen ehtisi käymään läpi vankeusrangaistuksen aikana (Knuuti, 2014). Ohjelma koostui kahdeksan kuukauden ajanjaksolla toteutetuista 170 ryhmämuotoi- sesta istunnosta. STOP-ohjelmassa työskenneltiin seksuaalirikoksiin liittyvien usko- musten ja ajatusten kanssa, opeteltiin uhrin kokemuksen tiedostamista ja harjoiteltiin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 104 rikoksettomaan elämään tarvittavia taitoja. Ohjelman päätavoitteena oli rikoksiin johta- neiden ajattelutapojen tietoinen kontrolli, muutokseen motivointi ja taito elää muita va- hingoittamatta. (Oikeusministeriö, 2009.) Ohjelmaa toteutettiin ainoastaan Riihimäen vankilassa, mutta vangeilla oli mahdollista hakea ohjelmaan kaikista Suomen vanki- loista, mikäli Static-99-muuttujien perusteella heidän riskitasonsa arvioitiin riittävän korkeaksi. Osallistuminen oli kuitenkin kaikille vangeille vapaaehtoista (Laaksonen & Tyni, 2015). Englannissa vuonna 2018 tehdyssä SOTP-mallin vaikuttavuuden analyysissa kaltais- tettiin 13 219 seksuaalirikoksesta tuomittua vankia yhteensä 87 indikaattorin avulla, mikä on todella suuri indikaattorimäärä. Ohjelman vaikuttavuutta mitattiin rikoksen uu- simisella keskimäärin 8 vuoden kuluttua ohjelmaan osallistumisesta. Tutkimuksessa havaittiin, että koko tutkimuspopulaatiossa rikokseen syyllistyi 38,3 prosenttia ja sek- suaalirikokseen 7,5 prosenttia. Kuitenkin seksuaalirikoksen uusi useammin ohjelmaan osallistuneet seksuaalirikoksen tekijät (10 %) verrattuna vertailuryhmän tekijöihin (8 %). Niin ikään lasta esittävän seksuaalisen materiaalin hallussapitoon syyllistyi use- ampi ohjelmaan osallistunut (4,4 %) kuin vertailuryhmän jäsen (2,9 %). (Craig ym., 2018.) Tutkimustuloksista uutisoitiin maailmanlaajuisesti, Suomessa Iltalehti uutisoi tuloksesta 01.06.2018 näin: ”Seksuaalirikollisten hoito-ohjelma lakkautetaan Suo- messa – Karmea riski paljastui: raiskaajat ja lasten hyväksikäyttäjät voineet vaihtaa vinkkejä keskenään”. Suomalaisessa STOP-ohjelman vaikuttavuuden arviossa puolestaan havaittiin positii- vinen efekti. Vaikuttavuustutkimuksessa (Laaksonen & Tyni, 2015) ohjelmaan osallis- tuneille vangeille muodostettiin tapausverrokkiasetelmalla kontrolliryhmä laajemmasta seksuaalirikosvankien otoksesta. Ohjelman vaikuttavuutta mitattiin vapautumisen jäl- keen tehdyillä seksuaalirikoksilla, jotka olivat johtaneet seuranta-ajan kuluessa van- keus- tai yhdyskuntaseuraamukseen. Tulosten mukaan Stop-ohjelmaan osallistunei- den seksuaalirikoksen uusimisen havaittiin vähenneen noin puoleen suhteessa ver- rokkiryhmään. Ryhmien välinen ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä, mikä tutkijoiden mukaan saattaa johtua seksuaalirikollisten pienestä määrästä sekä lähtö- kohtaisesti matalasta uusimistasosta eikä ohjelman tehottomuudesta sinänsä. Syyskuussa 2018 Rikosseuraamuslaitos osti ja akkreditoi STOP-ohjelman tilalle STEP-ohjelman (Strength-Based Sex Offender Treatment Program). Ohjelman ovat kehittäneet kanadalaiset William ja Lian Marshall (Rockwood Psychological Services). Ohjelman nimi STEP viittaa siihen, että ohjelma pyrkii korostamaan vahvuuksia ja uu- teen suuntautumista, uusien askelten ottamista tulevaisuuteen. Ohjelman ohjaavina periaatteina ovat RNR- ja GLM-periaatteet. Uutta ohjelmaa käytetään ryhmämuotoi- sena edelleen ainoastaan Riihimäen vankilan seksuaalirikosten tekijöiden kuntoutuk- seen erikoistuneella osastolla. STEP-ohjelma on tarkoitettu erilaisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneille henkilöille. Ohjelmaan hakevilla vangeilla tulee olla riittävän pitkä jäljellä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 105 oleva rangaistusaika ohjelman läpikäymiseen. STEP-ohjelmaan hakeudutaan itse, ja siihen valitaan ne vangit, joiden uusimisriski on keskikorkea tai korkea. Ohjelmassa painotetaan yksilön vahvuuksia ja uudenlaisten rikoksettomien keinojen löytämistä. Ohjelmassa pyritään luomaan osallistujalle uudenlaisten tulevaisuuden tavoitteiden varaan rakentuvaa identiteettiä ja elämänsuunnitelmaa. Ryhmätyöskentelyn aikana ryhmässä voi olla 6–8 osallistujaa ja ryhmää ohjaa kaksi STEP-ohjaajaa. Riihimäen vankilassa toteutettavaan STEP-ohjelmaan voi hakea kaikista Suomen vankiloista mil- loin tahansa. Suomessa seksuaalirikoksesta tuomitun osallistuminen kuntouttavaan ohjelmaan on vapaaehtoista. (Rise.) Uusi Suunta -ohjelma on ollut käytössä Rikosseuraamuslaitoksessa vuodesta 2012, ja ohjelma on akkreditoitu 2014. Ohjelman oli suorittanut 302 henkilöä (1.1.2020 men- nessä). (Taivaloja & Nurminen 2020.) Ohjelmasta on tekeillä vaikuttavuustutkimus. Seksuaalirikosten uusiminen on lähtökohtaisesti vähäistä. Vaikuttavuustutkimuksen näkökulmasta Uusi Suunta -ohjelmaan osallistuneiden määrän ja ohjelman jälkeisen seuranta-ajan tuleekin olla riittävä, jotta ohjelman vaikuttavuutta seksuaalirikosten uu- simiseen voidaan luotettavasti tutkia. (Nurminen 2019.) 10.2 Seksuaalirikosten ehkäisy sekundaaritasolla Seksuaalirikosten sekundaaritason ennaltaehkäisy tarkoittaa käytännössä hoitoa ja tukea henkilöille, joilla on kohonnut riski syyllistyä seksuaalirikokseen, mutta jotka ei- vät kuitenkaan (vielä) ole rikosseuraamusten kohteena. Sekundaaritason toimenpiteet ovat olennaisesti sellaisia, joihin asiakkaat itse hakeutuvat, vaikka asiakaskunnassa saattaa olla myös vankeusrangaistuksensa kärsineitä seksuaalirikoksesta tuomittuja. Sekundaaritason ennaltaehkäisylle on kysyntää, ja alustavat tulokset osoittavat, että hoitoon hakeutuu henkilöitä, joilla on kohonnut riski syyllistyä seksuaalirikokseen il- man oikeusjärjestelmän painostusta (Knack ym., 2019). Kansainvälisesti tunnettuja sekundaaritason ohjelmia seksuaalirikosten ehkäise- miseksi ovat esimerkiksi saksalainen Prevention Project Dunkelfeld, joka tarjoaa ano- nyymia hoitoa ja tukea miehille, jotka ovat tunnistaneet itsessään riskin syyllistyä sek- suaalirikokseen tai joilla on lapsikohteista seksuaalista mieltymystä. Tunnettuja ovat myös Yhdysvalloissa Help Wanted, joka tarjoaa internetpohjaista apua nuorille, joilla on lapsikohteista seksuaalista mieltymystä, ja Stop-it-now!-Helpline, joka tarjoaa luot- tamuksellista ennalta ehkäisevää apua Isossa-Britanniassa ja Hollannissa. (Kieran ym., 2017.) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 106 Project Dunkelfeldin arvioidaan olevan menestynyt avun tarjoamisessa omasta seksu- aalisuudestaan huolestuneille miehille erityisesti toiminnan luottamuksellisuuden ta- kia, Saksassa ei vaadita ammattilaisia raportoimaan seksuaalirikosten tekijöistä viran- omaisille (Beier, 2018). Toiminnan vaikuttavuutta Berliinissä koskevan arvion mukaan sillä on ollut myönteistä vaikutusta joihinkin seksuaalirikosten riskitekijöihin, kuten yk- sinäisyyteen, vihamielisyyteen naisia kohtaan, seksuaalirikosta perusteleviin usko- muksiin ja itsesäätelyn puutteisiin (Beier ym., 2015). Hannoverista ja Regensburgista saatiin samankaltaisia tuloksia. Ennen hoitojen aloittamista ja niiden jälkeen tehdyissä mittauksissa havaittiin useiden riskitekijöiden pienenemistä (Engel ym., 2018). Mokros ja Banse (2019) tekivät kuitenkin Baierin ja kumppaneiden (2015) analyysista laajem- man kaltaistuksen, jonka tuloksena he saivat korkeintaan heikon efektin useiden eri riskitekijöiden oalta. Heidän analyysiinsa mahtui kuitenkin varsin vähän tutkimushenki- löitä, ja analyysin heikon tilastollisen voiman vuoksi he tulivat siihen johtopäätökseen, ettei ohjelman vaikuttavuudesta voida antaa lopullista arviota. Yleisesti ottaen vapaaehtoiset terveyskäyttäytymiseen kohdentuvat palvelut jäävät ali- käytetyiksi (Gulliver ym., 2012). Henkilöiden, joilla on potentiaalisesti vahingollisia seksuaalisia tendenssejä, on perusteltua arvioida hakeutuvan vielä epätodennäköi- semmin avun piiriin (Piché ym., 2016). Parafiilisiin mieltymyksiin, erityisesti pedofili- aan, liittyy voimakas stigma (Imhoff, 2015; Jahnke & Hoyer, 2013; Jahnke ym., 2015), joka voi estää avun hakemisen (Taivaloja & Nurminen, 2020a). Sekundaaritason toi- menpiteet kohdentuvatkin suurimmaksi osaksi lapsiin seksuaalista mieltymystä tunte- viin, luultavaksi siksi, että se on sekä asiakkaan itsensä että asiantuntijan identifioita- vissa ja diagnosoitavissa. 10.2.1 Seksuaalirikosten sekundaaritason ehkäisy Suomessa Suomessa Sexpo-säätiön ja Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteisessä SeriE-hank- keessa tarjotaan pääkaupunkiseudulla maksutonta, matalan kynnyksen tukea henki- löille, joilla on kohonnut riski syyllistyä lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Hank- keessa on sen julkaisemien tietojen mukaan tavoitettu vuosien 2018–2020 aikana yli 100 kohderyhmään kuuluvaa henkilöä. Syksyyn 2020 mennessä hankkeen tukipalve- lussa on ollut yhteensä 70 asiakkuutta ja tapaamisia yhteensä 470 kpl. Osa asiakas- prosesseista on ollut lyhyitä (alle viisi tapaamista), osa pitkiä (yli viisi tapaamista). (Taivaloja & Nurminen, 2020a). Lisäksi sekundaaritason hoitoa ja tukea tarjoavat SE- RITA- ja Välitä-hankkeet. Taivaloja ja Nurminen (2020b) korostavat sitä, että Suo- mesta puuttuu hoitopolku lapsikohteista seksuaalista mieltymystä omaaville henkilöille rikosseuraamusten ulkopuolella. Palvelut ovat kolmannen sektorin harteilla, eivätkä ne ole valtakunnallisesti kattavia. (Mt.) Tämänkaltaisen sekundaaritason hoidon ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 107 tuen vaikuttavuudesta ei toistaiseksi ole tutkimusnäyttöä, mutta sekä SeriE- että Uusi Suunta -hankkeista ovat vaikuttavuuden arviot tekeillä. Edellä kuvatuista tiedoista käy ilmi, että lapseen seksuaalista mieltymystä tuntevien kohderyhmää tavoitetaan. Sekundaaritason hoidosta ei voitane poiskäännyttää avun hakijoita (vrt. RNR-periaate), eikä niin varmasti pidä tehdäkään. Tämäntyyppistä pal- velua tuskin haetaan turhaan, mutta tietoa avun hakijoiden keskimääräisistä riskita- soista ei ainakaan toistaiseksi ole. Avun piiriin itse hakeutuvilla voidaan olettaa olevan korkeampi motivaatio hoitoon, mikä voi lisätä hoitoon sitoutumista ja olla yhteydessä rikoksettomuuteen. Hoidon vaikuttavuutta on kuitenkin vaikea arvioida ilman pätevää vertailuasetelmaa, jota on hankala muodostaa. Toisin sanoen ei voida arvioida sitä, kuinka suurelta osin mahdollinen rikoksettomuus hoidon jälkeen on hoidon ansiota. Mitä matalariskisimpiä hoitoon tulevat ovat, sitä todennäköisemmin he eivät olisi teh- neet rikosta ilman hoitoakaan. Edellä SRM-mallin käsittelyn yhteydessä todettiin, että seksuaalirikokseen on monia reittejä, osa ikään kuin pyrkii poispäin seksuaalirikoksesta, jolloin hoidossa on kyse hairahdusten estämisestä. Toisessa polkumallissa seksuaalirikoksen tekijät päämää- räsuuntautuneesti pyrkivät tekemään seksuaalirikoksen. Sekundaaritason hoitojen vaikuttavuuden parantamisen osalta haasteena voi olla tavoittaa ja motivoida hoidon ja tuen piiriin seksuaalirikokseen motivoituneita henkilöitä ennen kuin he tekevät sek- suaalirikoksen. Ensin mainittujen, seksuaalirikoksesta poispäin pyrkivien, voitaneen arvioida olevan sekundaaritason hoidon ja tuen keskeisin asiakasryhmä. Korkea motivaatio voi toki myös liittyä suureen avun tarpeeseen: henkilö voi esimer- kiksi kokea olevansa lähellä seksuaalirikoksen toteuttamista ja tarvitsee siksi apua. Hoitoon hakeutuminen voi myös kertoa piirteistä, jotka liittyvät matalaan riskitasoon. Joka tapauksessa, mitä korkeamman riskin omaavia asiakkaita hoitoon päätyy, sitä suurempi intervention seksuaalirikoksia vähentävä potentiaalinen kokonaisvaikutus todennäköisesti on. Mahdollisesti sekundaaritason hoitoon ohjaamisella (mitä tapah- tunee jollain tasolla tälläkin hetkellä) – vaikka hoitomuoto onkin vapaaehtoinen – voi- taisiin todennäköisesti lisätä sen kokonaisvaikuttavuutta, koska silloin hoidon piiriin voisi päätyä myös (enemmän) henkilöitä, jotka eivät tulisi omasta aloitteestaan. Li- säksi alustavat tulokset Saksasta viittaavat siihen, että sekundaaritason hoidolla pys- tyttäisiin vaikuttamaan seksuaalirikosten riskitekijöihin lähinnä niillä hoidettavilla, jotka ovat jo tehneet seksuaalirikoksen (Ks. Beier ym. 2015), mutta eivät välttämättä ole jääneet teostaan kiinni. Stigman hoitoon hakeutumista ehkäisevää vaikutusta vähentänee se, että asiakas voi asioida näissä palveluissa myös puhelimitse. Myös tarjotuissa omahoito-ohjelmissa stigman ehkäisevä vaikutus voi olla pienempi. Stigman vaikutus avun hakemista eh- käisevänä tuskin kuitenkaan on merkityksetön, kun tiedetään, millainen jälki netissä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 108 liikkumisesta voi tallentua. Mielenterveystalon Seksuaalinen kiinnostus lapsiin -oma- hoito-ohjelma on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat huolissaan seksuaalisen kiinnostuk- sensa kohdistumisesta lapsiin ja kokevat tarvitsevansa tukea siinä, ettei lapsikohtei- nen seksuaalinen kiinnostus etene toiminnan tasolle. Ohjelma sisältää tietoa ja erilai- sia tehtäviä aiheeseen liittyen. Ohjelmaan pääsee myös täysin anonyymisti Tor-ver- kon kautta. Vuonna 2019 sivustolla vierailtiin 215 470 kertaa. Aikaa sivustolla käytet- tiin keskimäärin 23 sekuntia per kerta. Välitön poistuminen sivustolta oli alle kahdek- san prosenttia. Kahdentoista kuukauden aikana sivustolla oli ollut 89 193 käyttäjää. (Taivaloja & Nurminen, 2020a.) Myös Suojellaan lapsia ry, Poliisiammattikorkeakoulu, HUS ja RISE ovat käynnistä- neet #ReDirection -hankkeen, joka pyrkii estämään lapseen kohdistuvaa seksuaalivä- kivaltaa kuvaavan materiaalin käyttöä pimeässä verkossa sen käyttäjille suunnatun omahoito-ohjelman avulla. Suojellaan lapsia ry ja RISE kehittävät yhdessä tutkimuk- seen perustuvan, kognitiivis-behavioraalisen omahoito-ohjelman henkilöille, jotka etsi- vät, käyttävät tai levittävät lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavaa aineis- toa. Ohjelma perustuu Uusi Suunta -yksilökuntoutusohjelmaan ja sitä pyritään muok- kaamaan lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavan aineiston käyttäjille sopi- vaksi. Kehittämisessä on tiedusteltu myös em. materiaalia verkossa kuluttavien näke- myksiä. (Huikuri, 2021.) 10.3 Seksuaalirikosten primaaritason ennaltaehkäisy Määrittelemme primaaritason toimenpiteiksi sellaiset interventiot, jotka suuntautuvat universaalisti kaikkiin niihin henkilöihin, joiden riskistä tehdä seksuaalirikos (tai joutua sen uhriksi) ei voida todeta mitään. Tämänkaltaiset toimenpiteet usein kuitenkin toteu- tetaan kouluympäristössä, myös osana muuta seksuaalikasvatusta. Kaikissa tapauk- sissa pääfokuksena ei ole vaikutus potentiaalisiin tekijöihin tai uhreihin, vaan tavoit- teena voi olla sivullisten seksuaaliväkivaltaan puuttumisen kynnyksen madaltaminen. Samalla sekundaaritason hoidon ja tuen saatavuudesta tiedottaminen voidaan ym- märtää primaaritason toimenpiteeksi. Myös lainsäädännölliset muutokset voidaan las- kea tällaisiksi toimenpiteiksi. Primaaritason interventio voi olla pyrkimys vaikuttaa kansalaisten tietoihin ja asentei- siin seksuaalikasvatuksen määrää lisäämällä ja sisältöjen kehittämisellä. Esimerkiksi kotimaisessa tutkimuksessa (Liinamo ym. 2000, Liinamo, 2004) havaittiin seksuaali- kasvatuksen lisäämisen ja kehittämisen (Väestöliiton ”Varmasti rakkaudella” -kam- panja, Stakesin organisoimat ”Hedelmällisyysfestarit” ja STM:n tiedotekampanja) pa- rantaneen koululaisten seksuaalisuutta ja seksiä koskevia tietoja. Pojilla positiivinen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 109 yhteys tietoihin havaittiin myös silloin, kun seksuaalinen kokemus ja koulumenestys olivat vakioitu. Osmo Kontulan (2007) arviossa seksuaalivalistuksen vaikuttavuudesta havaittiin, että miesten antama opetus tuotti keskimäärin parempia oppimistuloksia kuin naisten an- tama opetus. Havaintoa näytti selittävän se, että miehet olivat opettaneet monipuoli- sempia opetussisältöjä ja myös hieman useampia oppitunteja. Myös Yhdysvalloissa on todettu, että miesopettajat olivat käsitelleet seksuaaliopetuksessa monipuolisempia opetussisältöjä (Yarber ym., 1997). Lisäksi miehet olivat huomioineet opetuksessa pa- remmin poikien erityiset tiedontarpeet (Kontula ym., 2007). Kansainvälisesti seksuaalikasvatus ja -valistus ovat paljon käytettyjä keinoja myös seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisemisessä, niin uhrin, sivustakatsojien kuin enene- vissä määrin myös tekijöidenkin positioon vaikuttaen. Usein primaaritason ennaltaeh- käisyssä on lähinnä esitelty erilaista seksuaalirikoksia koskevaa tilastotietoa ja lain- säädäntöä, mutta tämänkaltaisen valistuksen vaikuttavuudesta seksuaaliseen väkival- taan ei ole näyttöä, kuten ei siitäkään, onko tiedon puutteella roolia seksuaalirikoksiin tekijänäkökulmasta. Sen sijaan kognitiivisten tekijöiden, kuten vihamielisyyden naisia kohtaan, epätasa-arvoisten sukupuoliroolien noudattamisen ja hypermaskuliinisuuden on osoitettu olevan jatkuvasti yhteydessä seksuaaliväkivaltaan. Ne eivät silti ole yhtä yleinen osa ennaltaehkäisyä. (Tharp ym., 2011; DeGue ym., 2014). Lisäksi on arvi- oitu, että kohdeyleisön sisäisellä dynamiikalla voi olla vaikutusta valistuksen vaikutta- vuuteen. On esimerkiksi arvoitu, ettei molemmille sukupuolille samanaikaisesti annet- tava valistus ei ole yhtä tehokasta kuin sukupuolille erikseen annettava, koska miehet saattavat tulla defensiivisemmiksi naisten länsnäollessa (Berkowitz 2002; Rozee & Koss 2001). Kasvatuksen ja valistuksen vaikuttavuudesta seksuaalirikosten ennalta ehkäisyssä on vähän tietoa (Heppner ym.1999). Meta-anlyysien avulla voidaan kuitenkin systemaat- tisia kirjallisuus katsauksia pidemmälle menevää vaikuttavuustietoa arvioimalla eri tut- kimuksista saatuja efektikokoja (Lipsey & Wilson, 2001). Kansainvälisesti kasvatuksen ja valistuksen vaikuttavuutta seksuaalirikosten ennalta- ehkäisyssä on arvioitu ainakin kolmessa meta-analyysissa (Anderson & Whiston, 2005; Brecklin & Forde, 2001; Flores & Hartlaub, 1998). Kaikkien kolmen meta-ana- lyysin tuloksina saatiin pieni tai korkeintaan kohtalainen positiivinen vaikutus (0,06– 0,35) asenteiden, kuten raiskausmyytin hyväksymisen osalta. Vaikutus oli sitä pie- nempi, mitä pidemmällä seuranta-ajalla sitä havainnoitiin. Linda Andersonin ja Susan Whilstonin (2005) meta-analyysissa arvioitiin asenteiden lisäksi myös käyttäytymisvai- kutuksia. Tutkimuksessa havaittiin kohtalainen vaikutus tiedon lisääntymiseen (0,57), mutta käyttäytymistä kuvaavilla mittareilla saatiin pienempi vaikutus (0,12–0,14) ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 110 pienin seksuaaliväkivaltaan liittyviin asenteisiin (0,10), kuten vihamielisyyteen naisia kohtaan. (Ks. DeGue ym. 2014) Tiedon lisäämisen lisäksi meta-analyysien tulokset viittaavat siihen, että seksuaalivä- kivaltaa ennalta ehkäisevän valistuksen vaikutukset näkyvät lähinnä asenteissa (ks. DeGue ym., 2014). Vaikka asenteet ja käyttäytyminen liittyvät toisiinsa, asenteet selit- tävät vain osan käyttäytymisen vaihtelusta (esim. Glasman & Albarracín, 2006; Kraus, 1995), minkä vuoksi muutoksista asenteissa ei voida päätellä muutosta aktuaalisessa seksuaaliväkivaltaan syyllistymisen riskissä. Sarah DeGue ja tutkimusryhmä (2014) löysivät suuren joukon tutkimuksia läpi käyty- ään kolme primaaritason seksuaalirikoksia ennalta ehkäisevää toimenpidettä, joilla on havaittu olevan ennalta ehkäisevää vaikutusta: yhdysvaltalaiset Safe Dates ja Shifting Boundaries ohjelmat sekä Yhdysvaltain vuoden 1994 lain naisiin kohdistuvasta väki- vallasta täytäntöönpano. Mitään näistä toimenpiteistä ei kuitenkaan ole toistettu, joten ei ole tietoa niiden vaikuttavuuden yleistettävyydestä muihin populaatioihin, ikäryhmiin tai muihin seksuaalisen väkivallan muotoihin. Lisäksi minkään näistä interventioista ei arvella olevan niin tehokas, että se vähentäisi seksuaaliväkivaltaa väestötasolla. Siksi niitä tulisi tarkastella lähinnä mahdollisina komponentteina näyttöön perustuville pri- maaritason interventioille. Safe Dates oli Yhdysvalloissa toteutettu universaali treffeillä tapahtuvaa väkivaltaa eh- käisemään pyrkivä ohjelma ensimmäisen ja toisen asteen opiskelijoille (middle- and high-school students). Ohjelma koostui kymmenestä sessiosta, joissa käsiteltiin asen- teita, sosiaalisia normeja ja ihmissuhdetaitoja. Ohjelmaan sisältyi myös väkivaltaan liittyvä 45 minuutin mittainen peli ja julistekilpailu. Satunnaistetulla koeasetelmalla (RCT) toteutetun mittauksen mukaan neljä vuotta ohjelman jälkeen interventioryhmän opiskelijoilla oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi todennäköisyys joutua seksuaali- väkivallan uhriksi tai tehdä seksuaalista väkivaltaa, kun sitä mitattiin kyselyllä. (Forshee ym., 2004; ref. DeGue ym., 2014.) Shifting Boundaries oli universaali, niin ikään kouluympäristössä toteutettu väkivallan ehkäisyohjelma, johon kuului kaksi komponenttia: kuusi luokkahuoneessa toteutettua sessiota sekä kaikille oppilaitoksessa opiskeleville yhteinen tilaisuus, jossa käsiteltiin poliittisia ja koulujen turvallisuushuolia. Tulosten mukaan koko oppilaitosta yhteisesti koskeva interventio, mutta eivät luokkahuoneessa toteutetut sessiot yksinään, vä- hensi itseilmoitettua seksuaaliväkivallan tekoa sekä uhriksi joutumista (Taylor ym., 2013; ref. DeGue ym., 2014.) Yhdysvalloissa vuoden 1994 lain naisiin kohdistuvasta väkivallasta (Violence Against Women Act of 1994, VAWA) pyrkimyksenä oli lisätä syytteeseenpanoa ja rangaistuk- sia naisiin kohdistuvasta väkivallasta, mukaan lukien seksuaaliväkivalta, vainoaminen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 111 (stalking), lähisuhdeväkivalta ja muut vastaavat sekä lisätä rahoitusta tutkimukseen, koulutusohjelmiin, ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin ja uhreille suunnattuihin palve- luihin (Boba & Lilley, 2009 ref. DeGue ym., 2014). Kvasikokeellisen tutkimuksen tulos- ten mukaan VAWA:aan liittyvä rahoitus, jota kanavoitiin Yhdysvaltain oikeusministe- riön kautta rikosoikeudelliseen toimintaan, oli yhteydessä 0,066 prosentin vuosittai- seen vähenemiseen poliisille ilmoitetuissa raiskauksissa. (DeGue ym., 2014.) 10.3.1 Sivustakatsojien kouluttaminen Koulutuksellisista tai valistuksellisista primaaritason toimenpiteistä suurta suosiota on saanut niin kutsuttu sivustakatsojien kouluttaminen. Sivullisten väliintulomallit pohjau- tuvat useimmiten John Latanen ja Bibb Darleyn (1970) tilannemalliin, jossa hahmotel- laan kolme vaihetta sivullisten tilanteisiin väliintulon lisäämiseksi. Ensimmäisessä vai- heessa pyritään parantamaan koulutukseen osallistuvien edellytyksiä tunnistaa ne ti- lanteet, joissa sivullisten puuttuminen on tarpeen. Sitten pyritään lisäämään motivaa- tiota puuttua tilanteisiin, ja kolmanneksi pyritään antamaan tilanteeseen puuttumi- sessa tarvittavaa tietotaitoa. Näiden sisältöjen opettamiseen on kehitetty myös näytel- mällinen menetelmä (Banyard ym., 2009; Cares ym., 2014). Sivustakatsojien koulutuksella on niin ikään saatu asennetason vaikutuksia (Coker ym., 2020). Christoph Ahlersin ja tutkimusryhmän (2011) tutkimuksessa sivustakatso- jien koulutus lisäsi osallistuneiden motivaatiota ja kykyä puuttua rikostilanteisiin itsear- vioituna. Ernest Jourilesin ja tutkimusryhmän (2017) havaintojen mukaan sivustakat- sojien koulutukseen osallistuneet ilmaisivat jälkeenpäin vähemmän seksuaalirikoksille suotuisia asenteita ja olivat valmiimpia puuttumaan rikostilanteisiin. Koulutuksen vai- kutukset vähenivät ajan myötä, mutta erottuivat edelleen kolme kuukautta koulutuk- sen päättymisen jälkeen. Pidemmillä koulutuksilla oli suurempi vaikutus asenteisiin kuin lyhyemmillä. Jennifer Katzin ja Jessica Mooren (2013) meta-analyysissa havaittiin sivustakatsojien koulutuksen parantavan osallistuneiden kykyä ja motivaatiota puuttua rikostilanteisiin sekä vähentävän seksuaalirikoksille suotuisia asenteita ja taipumuksia. Kuitenkaan vaikutuksesta toimintaan ei saatu näyttöä. Kuitenkin yhdysvaltalaisen Green dot-nimi- sen sivustakatsojen koulutusohjelman vaikuttavuuden arviossa ohjelman osallistumi- sella havaittiin tilastollisesti merkitsevä seksuaalista väkivaltaa (sekä muuta väkival- taa) vähentävä vaikutus (Coker ym. 2017). Myöhemmässä meta-analyysissa (Ed- wards ym., 2019) sivustakatsojen koulutuksella havaittiin olevan pieni, mutta pitkäkes- toinen väkivaltaa vähentävä vaikutus suhteessa kontrolliryhmään. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 112 Sivullisilla voi keskimäärin olla tärkeä rooli seksuaalirikosten ennaltaehkäisemisessä. Tutkimusten mukaan suuressa osassa seksuaalirikoksia rikostilanteessa on jonkinas- teisesti läsnä joku ulkopuolinen henkilö (Hart & Miethe, 2008; Planty, 2002). Myös uh- rin vastustelu rikostilanteessa johtaa todennäköisemmin teon keskeytymiseen, jos lä- histöllä on sivullisia henkilöitä (esim. Amick & Calhoun, 1987; Clay-Warner, 2002; Marchbanks ym., 1990). Niin ikään Alana Cookin ja tutkimusryhmän (2019) mukaan kaksi tärkeintä tekijää seksuaalirikoksen keskeytymisessä ovatkin uhrin vastustelu ja sivullisten tilanteeseen puuttuminen. Ming Chiun ja tutkimusryhmän (2020) seksuaali- rikosten tekijöiden haastattelututkimuksessa myös seksuaalirikosten tekijät pitivät uh- rin vastustelua tehokkaimpana tapana keskeyttää seksuaalirikos sekä yksityisissä että julkisissa tiloissa, mutta he arvioivat sivullisten puuttumisen olevan tehokkaampaa jul- kisissa tiloissa kuin yksityisissä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 113 11 Tutkimuksen yhteenveto ja johtopäätökset Poliisin tietoon tulleiden raiskausrikosten määrä on lisääntynyt, mutta toisaalta kysely- tiedoissa seksuaalista väkivaltaa kokeneiden aikuisten osuus ei ole kasvanut. Vastaa- vasti poliisin tietoon tuleva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on pitkällä aikavälillä li- sääntynyt, mutta kyselytutkimusten mukaan lasten ja nuorten kokemukset aikuisten tekemästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat vähentyneet. Vähenemiseen arvel- laan vaikuttaneen viranomaiskontrollin lisääntyminen ja asenteiden muutos, jonka myötä nuoret joutuvat harvemmin seksuaalirikoksen uhriksi. Keväällä 2020 kerätyn nuorisorikollisuuskyselyn tulosten mukaan nuorista14 prosent- tia on joskus kokenut seksuaalista häirintää toisen nuoren taholta. Aikuisen taholta seksuaalista häirintää oli kokenut elämänsä aikana 7 prosenttia nuorista. Nuorten ko- kemassa seksuaalisessa häirinnässä tai väkivallassa tekijä on melko harvoin henkilö, jonka uhri on tavannut vain verkossa. Yleensä nuorten kokema seksuaalinen väkivalta tapahtuu nuorten keskuudessa ja toisensa tuntevien henkilöiden välillä. Nuorisorikollisuuskyselyn mukaan toisten nuorten teot sisältävät yleensä ahdistelevia viestejä, kuvien ja juorujen levittämistä ja fyysistä väkivaltaa. Tuntemattoman tekijän tekemä seksuaalinen väkivalta on yleisimmin seksuaalissävytteistä kommentointia ja sisältää harvemmin suostuttelua seksuaaliseen tekoon. Tuntemattoman nuoren te- kemä seksuaalinen väkivalta taas käsittää useammin ahdistelevien viestien lähettelyä ja harvemmin koskettelua tai fyysistä väkivaltaa. Myös nämä tulokset tukevat sitä, että etenkin kaikkein vakavimman seksuaalisen väkivallan ehkäisyn tulisi kyetä puuttu- maan läheissuhteissa tapahtuvaan kaltoinkohteluun. Nuorisorikollisuuskyselyn tietojen mukaan seksuaalirikoksen tekijä toimii yleensä yk- sin. Nuorten tekemissä seksuaaliväkivallan teoissa on useammin osallisena useampi tekijä kuin aikuisten teoissa. Nuoriin kohdistuvassa seksuaalisessa väkivallassa ha- vaittavat teonpiirteet ovat varsin samanlaisia olipa tekijä sitten aikuinen tai toinen nuori. Aikuisten tekemissä teoissa seksuaalinen kommentointi ja seksuaaliset teot sekä niihin suostutteleminen tai painostaminen ovat yleisempiä kuin toisten nuorten tekemässä seksuaalisessa väkivallassa. Rikosilmoitustietojen mukaan kaikenikäisiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa tekijä on usein uhrille ennestään tuttu. Useimmiten tekijä on uhrille tuttu lapsen seksuaali- sessa hyväksikäytössä. Raiskausrikoksissa tuntemattomien tai ei tiedossa olevien te- kijöiden osuus on noin puolet. Seksuaalirikokseen osallistuu yhdellä kertaa useampi VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 114 kuin yksi tekijä suhteellisen harvoin, mutta törkeiksi määritellyistä teoista joka neljän- teen on osallistunut useampi tekijä. Raiskausrikoksissa tekijä on tyypillisesti uhrin ys- tävä tai tuttava, nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelukumppani taikka perheenjä- sen. Myös lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä tekijä on usein perheenjäsen mutta usein myös vanhemman entinen tai nykyinen puoliso. Rikosilmoitustietojen mukaan noin puoleen raiskauksista liittyy myös muuta väkival- taa. Seksuaalirikoksissa väkivallan kirjo on laaja, mutta useimmiten väkivalta liittyy uh- rin väkisin riisumiseen tai uhrin liikuttamiseen taikka liikkumisen estämiseen ja hiljen- tämiseen. Tämän lisäksi seksuaalirikoksiin liittyy toisinaan myös eksessiivistä väkival- taa, kuten lyömistä ja puremista. Jotkut seksuaalirikosten tekijät pyrkivät myös kontrolloimaan uhrejaan uhkailemalla ja painostamalla. Uhkailu saattaa joissain tilanteissa kohdistua myös uhrin läheisiin. Pai- nostustilanteissa uhria voidaan myös uhata arkaluontoisten tietojen levittämisellä, jos tämä ei suostu tekoon tai kertoo siitä muille. Seksuaalirikosten yhteydessä esiintyy myös jonkin verran taloudellista painostusta. Painostamisen lisäksi joissain tapauk- sissa esiintyy lahjomista päihteillä tai rahalla taikka muilla lahjoilla. Painostaminen ja lahjominen kohdistuvat enemmän uhreihin, jotka ovat tekijään nähden heikommassa asemassa ja lahjottavissa tai painostettavissa päihteiden avulla. Rikosilmoitustietojen mukaan seksuaalirikokset tapahtuvat valtaosin yksityisasun- noissa tai muissa yksityisissä tiloissa. Seuraavaksi yleisimpiä tapahtumapaikkoja oli- vat muut yksityiset paikat (15 %; esim. hotellihuone tai mökki) tai muut julkiset tilat kuin ravintolat tai yleiset tilaisuudet (11 %; esim. puistot tai metsät ja lenkkipolut). Rikosilmoitustietojen mukaan etenkin lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä hyödyn- netään internetiä ja sosiaalista mediaa. Tyypillisimmin tekijä käyttää jotakin sosiaali- sen median sovellusta pitääkseen yhteyttä uhriin. Lähes yhtä yleistä on, että tekijä ki- ristää uhria hallussaan olevalla arkaluontoisella materiaalilla. Uhri on usein ensin jaka- nut sisältöä vapaaehtoisesti, mutta joutuu sitten tekijän kiristämäksi. Rikosilmoitustietojen mukaan seksuaalirikosten tekijät valitsevat usein uhreikseen päihtyneitä henkilöitä. Etenkin raiskauksissa valitaan usein uhreja, jotka eivät ole täy- sin tai lainkaan toimintakykyisiä. Alkoholi ei kuitenkaan ole ainoa syy alentuneelle toi- mintakykyisyydelle. Joissain tapauksissa uhri on tarkoituksellisesti huumattu ja jois- sain tapauksissa itse tapahtuman aiheuttama järkytys estää toiminnan. Seksuaalirikos voikin kokemuksena olla itsessään lamaannuttava ja estää uhria puolustautumasta tai ilmaisemasta tahtoaan. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 115 Painostaminen ja lahjominen kohdistuvat enemmän uhreihin, jotka ovat tekijään näh- den heikommassa asemassa ja lahjottavissa päihteiden avulla. Asiantuntijahaastatte- lujen mukaan kadulla alaikäisiä uhreja etsivät tekijät lähestyvät erityisesti karkumat- kalla olevia tai muutoin haavoittuvassa asemassa olevia nuoria. Lähestyminen on yleensä aika yksinkertaista: tekijä menee juttelemaan uhrille ja jossain vaiheessa pyy- tää hänet mukaansa. Suostuttelussa voidaan luvata päihteitä, mutta joissain tapauk- sissa riittää pelkkä yösija tai ruoka. Matka voi tekijän kodin ohella jatkua yhdessä myös esimerkiksi puistoon tai muuhun paikkaan. Toisentyyppisissä tapauksissa tekijä saattaa, asiantuntijahaastattelujen mukaan, lyöt- täytyä nuorisoporukan yhteyteen, hakee heille pyydettäessä kaupasta alkoholia ja tu- pakkaa ja kutsuu heitä kotiinsa bilettämään. Tällöin tekijä pyrkii löytämään porukasta jonkun, jonka saisi suostuteltua seksiin. Tällaisesta tekijästä on usein hyötyä nuorille, vaikka he tietävätkin hänen tarkoitusperänsä. Hänen avullaan saa alkoholia ja tupak- kaa. Väestörekisteritietojen mukaan seksuaalirikoksen tekijä on todennäköisimmin nuori, alle 30-vuotias. Lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneet ovat keskimäärin nuorempia kuin raiskaukseen syyllistyneet. Aikuiseen kohdistuvista raiskauksista tuo- mittujen mediaani-ikä on noin 31 vuotta. (Vain) lapsen seksualisesta hyväksikäytöstä tuomittujen mediaani-ikä on 26 vuotta, ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta (lapsen raiskauksesta) tuomittujen mediaani-ikä 24 vuotta. Sen sijaan pelkästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän materiaalin hallussapi- dosta ja/tai levittämisestä tuomittujen mediaani-ikä on selvästi korkeampi, noin 35 vuotta, mikä voi viitata (muita) seksuaalirikoksia pienempään kiinnijäämisriskiin, mikä puolestaan saattaa liittyä siihen, ettei uhri tavallisesti kohtaa materiaalin käyttäjiä tai levittäjiä. Väestörekisteritietojen mukaan seksuaalirikoksentekijä voi kuulua mille tahansa ta- solle sosiaalisessa kerrostuneisuudessa, osa seksuaalirikosten tekijöistä on korkea- koulutettuja. Kuitenkin matala sosiaalinen asema ja sosiaalinen huono-osaisuus on leimallista seksuaalirikosten tekijöille. Erityisen vahvasti sosiaalisen huono-osaisuu- den mittareista seksuaalirikoksiin ovat yhteydessä toimeentulotuen saanti ja ulosotto- velat. Myös varhaisten riskitekijöiden mittarit, joita tässä tutkimuksessa olivat koulun- käyntihaasteet ja heikko peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo, ovat yhteydessä seksuaalirikoksiin. Varhaiset riskitekijät selittävät sekä nuoruudessa tai aikuisuudessa koettua huono-osaisuutta sekä seksuaalirikollisuutta. Tästä huolimatta varhaiset riski- tekijät (pois lukien päättötodistuksen keskiarvo) ja nuoruudessa tai aikuisuudessa ko- ettu huono-osaisuus ovat myös toisistaan riippumatta yhteydessä seksuaalirikoksiin. Toisin sanoen molemmilla, sekä lapsuudessa havaituilla kognitiivisilla haasteilla että myöhemmin koetulla sosiaalisella huono-osaisuudella on merkitystä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 116 Asiantuntijahaastatteluissa varhaisten riskitekijöiden sekä nuoruudessa ja aikuisuu- dessa koetun sosiaalisen huono-osaisuuden välinen yhteys kuvattiin vivahteikkaasti. Asiantuntijat nostivat varhaisten riskitekijöiden ja elämäntilanteen huono-osaisuuden välisen dynamiikan tyypilliseksi tapaukseksi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Asiantuntijanäkökulmasta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten taustalla on (lähes) aina vaikeuksia tunteiden säätelyssä ja impulssikontrollissa. Usein seksuaalirikos ta- pahtuu elämäntilanteessa, jossa on (pitkään jatkunutta) painetta, kuten avioero tai pa- risuhderiitoja, pettämistä, työttömyyttä, köyhyyttä ja niin edelleen. Elämässä ei ole pal- joakaan mielihyvää tuottavia asioita. Tällaisissa elämäntilanteissa, jos kohdalle sattuu sopiva uhri ja jos heidän välillään tapahtuu lähentymistä, se voi helposti saada seksu- aalisia sävyjä. Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tekijän ja uhrin välille muodos- tuu asiantuntijoiden mukaan useinkin jonkinlainen suhde. Asiantuntijahaastattelujen mukaan ylipäätään lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikok- sissa prosessi etenee useimmiten psykologisesta läheisyydestä fyysiseen läheisyy- teen ja siitä seksuaaliseen. Prosessiin liittyy manipulaatiota, jota tekijä itsekään ei välttämättä ymmärrä tai huomaa. Hyväksytyn raja siirtyy koko ajan. Itse seksuaaliri- koksen tekotilanteessa tekijä voi kuvitella kaiken tapahtuvan yhteisymmärryksessä (vaikka sillä ei alaikäisen kohdalla ole juridisesti merkitystä), eikä kykene lukemaan tai halua lukea uhrin vastakkaisia signaaleja. Tekijä voi myös vaikuttaa tilanteessa pelot- tavalta, mikä voi estää kieltäytymisen selkeän osoittamisen. Väestörekisteritietojen mukaan ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat yliedustet- tuja seksuaalirikoksissa, erityisesti aikuisiin kohdistuvissa raiskauksissa. Suomessa ajanjaksolla 2011–2020 yhteensä 27 prosenttia raiskauksista epäillyistä oli ulkomailla syntyneitä, mutta osuus on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2020 ulkomaalaiset muo- dostivat 38 prosenttia raiskauksista epäillyistä. Sosioekonomiset tekijät ja sosiaalinen huono-osaisuus eivät juurikaan näytä selittävän ulkomailla syntyneiden korkeampaa seksuaalirikollisuuden riskiä. Toisen polven maahanmuuttajia on alle prosentti seksu- aalirikoksista epäillystä. Osin tätä selittää toisen polven maahanmuuttajaväestön pie- nempi koko sekä nuori ikärakenne (suurin osa lapsia). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 117 12 Toimenpidesuositukset Seksuaalista väkivaltaa ehkäisevillä primaaritason interventioilla, seksuaalikasvatuk- sella ja -valistuksella voidaan vaikuttaa tietoon ja asenteisiin (esim. Brecklin & Forde, 2001; Flores & Hartlaub, 1998), ja todennäköisesti myös käyttäytymiseen (Coker ym. 2017; Edwards ym.,2019).Seksuaalikasvatuksen tulisi olla riittävän pitkäkestoista (esim. Jouriles ym., 2017) ja monipuolista (ks. esim. Kontula ym., 2007; Yarber ym., 1997), koska siinä tapauksessa sillä on havaittu olevan suurempi vaikutus ainakin tie- toon ja asenteisiin. Näissä interventioissa olisi tarkoituksenmukaista huomioida sekä potentiaaliset tekijät, uhrit että sivulliset. Valistuksen sisältöjen tietopohjan tulisi raken- tua kohdeyleisölle pedagogisoituun tutkittuun tietoon, joka oikaisee harhaanjohtavia käsityksiä seksuaaliväkivallasta, sen tekijöistä ja tekotilanteista. Tiedon tarjoaminen tulisi ulottaa myös vanhempiin, koska ainakin ulkomaisen tutkimustiedon mukaan huo- mattava osa vanhemmista valistaa lapsiaan seksuaalisen hyväksikäytön varalta pe- rustuen harhaanjohtavaan tietoon (esim. Babatsikos, 2010). Seksuaalivalistuksen vaikutukset asenteisiin kuitenkin vähenevät ajan myötä (Ander- son & Whiston, 2005; Brecklin & Forde, 2001; Flores & Hartlaub, 1998). Seksuaalista väkivaltaa koskeviin asenteisiin vaikuttaminen on ennen muuta koulun seksuaaliope- tuksen asioita, mutta ei riitä, että asennevaikuttaminen jää koulun kontekstiin. Ei voida ajatella koulun pedagogiikan hoitavan asian, jos netissä, harrastuksissa ja vaikka baa- rissa voidaan toimia toisin. Teema on kaikkien nuorisopedagogiikkojen alaa sekä teh- täväkenttää, kaikissa nuorten instituutioissa. Tavanomaisesti kyse on kuntien harteilla olevasta toiminnasta. Seksuaalisen väkivallan kirjo on laaja. Onkin tärkeää, että potentiaaliset tekijät ja uhrit mutta myös sivustakatsojat tunnistavat jatkossa yhä paremmin seksuaalisen väkival- lan eri tilanteissa. Seksuaalista väkivaltaa ilmenee tyypillisesti toisensa tuntevien ih- misten kesken tutuissa ympäristöissä. Seksuaaliseksi väkivallaksi on yhä tärkeämpää tunnistaa myös asiaton ja ahdisteleva viestintä. Merkittävä osa nuorten itsensä pahim- maksi kokemista seksuaalisen väkivallan uhrikokemuksista sisälsi asiattomille vies- teille altistumista. Tämä korostui toisten nuorten tekemässä seksuaalisessa väkival- lassa. Nuorten mutta myös varttuneiden tulisi yhä paremmin tunnistaa asiattoman viestinnän rajat ja suostumuksen merkitys. Suostumusperusteisuus seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössä (ks. esim. Eduskunta, 2021) tekisi syyttämiseen ja ran- gaistuksiin perustuvien mahdollisten vaikutusten ohella todennäköisesti suostumuk- sesta vaikeasti ohitettavan normin kaikessa seksuaalisessa vuorovaikutuksessa. Mutta miten lapset ja nuoret tunnistavat groomingiin liittyvän manipulaation, jota sek- suaalirikosten tekijöiden ja asiantuntijoiden haastatteluissa kuvattiin? Osaavatko he sanoittaa prosessit seksuaaliseksi häirinnäksi tai seksuaaliseksi väkivallaksi? Tietä- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 118 vätkö he esimerkiksi poliisin Nettivinkistä tai Pelastakaa lapset -järjestön Nettivihje- liittymästä. Osaavatko huoltajat tai vanhemmat sanoittaa nämä prosessit? Tietävätkö vanhemmat, että on tilanteita, joissa nimenomaan on heidän tehtävänsä tehdä rikosil- moitus. Tämän tutkimusten tulosten mukaan internet ja sosiaalinen media eivät ole keskeisin seksuaalisen väkivallan konteksti ainakaan kaikkein vakavimpien seksuaalirikosten kohdalla. Internet ja some liittyvät silti olennaisesti varsinkin nuorten kokemaan seksu- aaliseen väkivaltaan. Tekijät käyttivät sosiaalista mediaa pitääkseen yhteyttä uh- reihinsa. Toisaalta sosiaalista mediaa käytettiin kiristämiseen ja painostamiseen, jossa uhreista hankittiin ensin arkaluontoista materiaalia ja sitä käytettiin sitten painos- tuskeinona seksuaalisiin tekoihin. Näissä tapauksissa kiristyksestä uhkaa muodostua uhrin kannalta ahdistava kehä, josta voi tuntua vaikealta löytää ulospääsyä. Varsinkin nuorimpia sosiaalisen median käyttäjiä tulisi kasvattaa tunnistamaan yhä paremmin esimerkiksi grooming-ilmiö ja turvallisen ja turvattoman kommunikaation rajat (esim. Kaakinen, Koivula ym., 2021). Riskit liittyvät esimerkiksi henkilökohtaisten tietojen jakamiseen ja vuorovaikutukseen tuntemattomien kanssa. Olisi myös tärkeää, että ahdistavistakin kokemuksista voitai- siin aina kertoa jollekin ja aikuiset ja ammattilaiset nuorten ympärillä osaisivat kohdata tällaisia tilanteita. Nuorten kanssa töitä tekevien ammattilaisten ja vanhempien koulu- tus ja digi- ja someosaamisen kehittäminen ovatkin tärkeitä seksuaalirikosten ennalta- ehkäisyn ja uhrien tukemisen kannalta (Sisäministeriö, 2019). On myös tärkeää, että viranomaisilla on riittävät valtuudet ja resurssit seksuaalirikoksiin puuttumiseksi myös sosiaalisessa mediassa. Tehokkaampi seksuaalirikosten estäminen, paljastaminen ja tutkiminen saattavat edellyttää myös lainsäädännönmuutoksia (Sisäministeriö, 2019). Yleiset yhteiskunnalliset (ml. kriminaalipolitiikka) toimenpiteet ja yhteiskunnalliset kehi- tyskulut säätelevät rikollisuutta, niin myös seksuaalirikoksia. Tämän ajattelutavan mu- kaisesti sosiaalisen huono-osaisuuden ja syrjäytymisen estäminen sekä ehkäisy ja erityisesti mielenterveyspalveluiden (saatavuden) parantaminen ovat avain myös sek- suaalirikosten ehkäisyyn. Asia on laajasti hyväksytty, mutta geneerisyydessään jollain tavoin pulmallinen. Tutkimustulostemme mukaan sosiaalinen huono-osaisuus, jota mittasivat työn ja kou- lutuksen ulkopuolella olo ja toimeentulotuen saanti, olivat yhteydessä seksuaalirikolli- suuteen. Myös varhaiset riskitekijät, joita mitattiin koulunkäyntihaasteilla ja peruskou- lun päättötodistuksen keskiarvoilla, olivat yhteydessä seksuaalirikoksiin. Vaikka niin varhaisia riskitekijöitä kuin sosiaalista huono-osaisuuttakin kokevilla seksuaalirikolli- suus on harvinaista, toimenpiteiden kohdistuessa enemmän näihin ryhmiin niiden marginaalinen hyöty voisi olla suurempi. Tämänkaltaiseen riskitekijäperustaiseen toi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 119 menpiteiden suuntaamiseen, jossa riskitekijän omaavistakin vain pienen osan koh- dalla riski on todellinen, liittyy kuitenkin leimaamisen vaara sekä ”väärien positiivisten ongelma” (Tham & von Hofer, 2009), minkä takia niitä olisi harkittava tarkkaan. Pri- maaritason vaikuttamista voisi olla suositeltavaa harkita esimerkiksi syrjäytymistä eh- käisevien toimenpiteiden, päihdekuntoutuksen, sosiaalitoimen jne. piirissä. Seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyvillä nuorilla ja nuorilla aikuisilla esiintyy tutkimus- tulostemme ja aiemman kirjallisuuden perusteella usein myös muuntyyppistä antisosi- aalista käyttäytymistä ja rikoksia. Antisosiaalinen käyttäytyminen ja rikosaktiivisuus ovat merkittäviä seksuaalirikoksia ennustavia tekijöitä. Nuorten rikostorjuntainterventi- oilla, kuten Ankkuritoiminnalla voi olla myös seksuaalirikoksia ennalta ehkäisevää vai- kutusta, kun nuoren mahdollinen rikoskierre saadaan katkaistua. Poliisin, lastensuojelun ja muiden tahojen muodostaman moniammatillisen rikostor- juntatyön lisäksi muilla syrjäytymistä ehkäisevillä toimenpiteillä, kuten universaalilla ja erityisesti kohdennetulla nuorisotyöllä, työvoimapalveluilla sekä niiden välimuodoilla, kuten Ohjaamoilla voi muun rikollisuuden ohella olla seksuaalirikoksia ennalta ehkäi- sevää vaikutusta. Sekä koulutukseen ohjautumisella, työllistymisellä (esim. Aaltonen, 2010) että aktiivitoimenpiteisiin (työkokeilut, kuntouttava työtoiminta jne.) osallistumi- sella (Andersen, 2012; Fallesen ym., 2011; Aaltonen ym., 2013) on arvioitu olevan ri- kollisuutta yleisesti vähentävää vaikutusta. Kaiken kaikkiaan eriasteisista mielenterveyden häiriöistä on arvioitu kärsivän noin 20– 25 prosenttia nuorista (esim. Marttunen & Karlsson, 2013). Nuoret eivät useimmiten kuitenkaan hae apua mielenterveyden ongelmiinsa tai hakevat sitä viiveellä (Gulliver ym., 2010; Reavley ym., 2011; Rowe ym., 2014). Erityisesti nuoret miehet ja vähem- mistöryhmiin kuuluvat nuoret ovat muita useammin haluttomia hakemaan apua (Rick- wood, 2007). Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuudella voi olla merkitystä seksuaalirikosten ehkäisyssä. Senkin vuoksi on tärkeää, että mielentervey- dellistä apua tarvitsevat tunnistetaan kouluissa, nuorisotyössä ja muissa palveluissa ja instituutioissa ja tuetaan pääsemään (tai saatetaan) mielenterveydellisen avun pii- riin. Samalla tulisi huomioida, että myös erilaisilla psykososiaalisen tuen muodoilla on mielenterveydellistä hyvinvointia tukevaa vaikutusta (ks. Vauhkonen & Hoikkala, 2020a; Vauhkonen & Hoikkala, 2020b). Oma erityinen tehtäväkenttänsä liittyy joidenkin maahanmuuttajaryhmien seksuaali- kulttuurisiin kompetensseihin. Tutkimusten mukaan ulkomailla syntyneillä on Suo- messa syntyneitä suurempi riski syyllistyä seksuaalirikokseen, eikä yhteys selity ulko- maalaistaustaisten sosiaalisella huono-osaisuudella. Tarvittaneen siis sopimusperus- taisen seksuaalikulttuurin valtavirtaistamista (mainstreaming) niin, että se on myös kaikkien kontrollikulttuurin toimijoiden asia ja normatiivinen maisema. Seksuaalioi- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 120 keuksien, itsemääräämisoikeuden, tahdonvastaisen koskemattomuuden ja suostu- muksen kunnioittaminen, ylipäätään toisen kunnioittava kohtaaminen kuuluvat suostu- musperustaisen seksuaalikulttuurin periaatteisiin ja käytäntöihin. Tätä samaa teemaa on otettu mukaan myös kotouttamistyöhön esimerkiksi Turvallinen Oulu -hankkeessa. Monipuoliseen seksuaalikasvatukseen tulisi sisältyä myös vaikeammat aiheet mukaan lukien seksuaaliset suuntautuneisuudet ja parafiliat, mukaan lukien lapsikohteinen seksuaalinen mieltymys. Olisi tarkoituksenmukaista tiedottaa hyvin mahdollisuuksista keskusteluapuun ja pidemmälle menevään tukeen myös seksuaalikysymyksissä. Tut- kimushaastatteluissa tuli esiin esimerkiksi alaikäisten poikien hakeutuminen aikuisille seksuaalivähemmistöille suunnatuille sivustoillle, joiden kautta heillä on riski joutua seksuaalirikoksen uhreiksi. Tästä tulisi myös suoraan varoittaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia tulisi kouluttaa kohtaamaan lapsiin kohdis- tuvaa seksuaalista mieltymystä kokevia potilaita, ja heille tulisi laatia hoitopolku ja val- takunnallinen palveluverkosto (ks. Taivaloja & Nurminen, 2020a). Riittävä tiedottami- nen sekundaaritason palvelujen, mukaan lukien itsehoitomahdollisuuksien saatavuu- desta on tärkeää, jotta kohderyhmään kuuluvat löytävät avun piiriin. Järkevältä tuntuu nykyisten seksuaalirikoksia ennalta ehkäisevien hankkeiden – joissa työskennellään potentiaalisten seksuaalirikosten tekijöiden ja tuomion jo saaneiden kanssa ja tuote- taan uusia keinoja, verkostoidutaan ja tehdään yhteistyötä kohti yhteistä tavoitetta – toiminnan resurssien turvaaminen. Hoidon saatavuus vankiloissa on kattavaa, mutta seksuaalirikoksesta sakkorangaistuksella selviävät saattavat usein jäädä kokonaan vaille apua ja tukea. Olisi hyvä löytää lisää keinoja heidän ohjaamiseksi sekundaarita- son palvelujen piiriin. Tärkeää on kuitenkin eri toimenpiteiden luotettava vaikuttavuuden arviointi ja sen mahdollistamisen huomioon ottaminen jo toimenpiteitä suunniteltaessa. Vaikuttavuu- den arvioinnissa tulisi pyrkiä kokeelliseen asetelmaan (RCT) tai kokeellista asetelmaa jäljitteleviin tutkimusasetelmiin, joten tutkimusaineistojen tulisi olla sellaisia, että ne mahdollistavat edistyneiden vaikuttavuuden arvioinnin menetelmien käyttämisen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 121 Liite Taulukko 9. Raiskauksista ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt (ratkaistuissa ri- koksissa) sukupuolen mukaan 2010–2020. Raiskaus Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Miehet Naiset Yhteensä Miehet Naiset Yhteensä 2010 572 2 574 758 31 789 2011 641 3 644 1042 40 1082 2012 752 19 771 1389 34 1423 2013 796 4 800 1035 39 1074 2014 713 4 717 1118 42 1160 2015 809 2 811 1003 28 1031 2016 819 7 826 854 40 894 2017 930 8 938 734 18 752 2018 787 3 790 706 19 725 2019 1044 12 1056 1035 103 1138 2020 1232 9 1241 958 37 995 Taulukko 10. Seksuaalirikosten tekijöiden ikä seksuaalirikoksen tyypin mukaan. Vuosi Seksuaalirikos KA Min. Max. Med N 2014 Raiskaus 31,82 17 58 30,5 134 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 28,53 15 59 26 252 Raiskaus + lapsen 26,02 17 49 24 50 Pelkkä materiaalin 34,12 17 45 34 25 Materiaali ja fyysinen 32,67 24 47 30 18 2015 Raiskaus 30,41 16 52 31 123 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 28,45 17 56 26 239 Raiskaus + lapsen 27,2 16 45 24 45 Pelkkä materiaalin 32,23 20 43 34 13 Materiaali ja fyysinen 32,36 20 49 29 11 2015 Raiskaus 31,39 17 53 30 194 Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 29,39 17 57 27 191 Raiskaus + lapsen 27,78 16 59 25 51 Pelkkä materiaalin 35,38 29 31 36 8 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 122 Taulukko 11. Raiskauksesta epäillyt raiskauksissa syntyperän mukaan (%). 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Pohjois-Afrikka 28,2 1,1 1,7 1,3 1,7 0,9 1,0 0,6 1,1 2,5 1,4 Saharan eteläpuolinen Afrikka 2,3 6,1 5,7 3,5 4,5 8,6 6,3 5,2 5,4 5,8 3,7 Amerikka 0,3 1,1 3,0 1,0 1,1 1,0 0,7 0,4 1,3 0,2 1,0 Itä-Eurooppa 1,6 2,2 3,0 2,4 1,5 2,0 2,8 3,4 1,3 2,7 1,9 Pohjois-Eurooppa 54,0 71,3 70,8 76,4 72,8 72,7 66,9 66,5 70,0 58,6 58,9 Etelä-Eurooppa 0,2 1,6 1,2 1,1 3,8 0,5 0,8 0,9 0,6 0,5 0,6 Länsi-Eurooppa 2,1 3,6 3,6 3,5 4,7 5,7 2,5 4,1 5,1 8,3 4,8 Itä-Aasia 0,0 0,2 0,1 0,0 0,3 0,0 0,1 0,1 0,0 0,1 0,2 Länsi-Aasia 5,1 4,3 6,1 4,9 5,6 3,0 6,4 10,6 7,1 13,3 20,3 Kaakkois-Aasia ja Oseania 0,2 2,5 0,1 0,6 0,7 1,1 0,7 0,3 1,4 0,9 0,9 Tuntematon 6,1 6,2 4,7 5,4 3,3 4,6 11,6 7,9 6,7 7,1 6,4 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 574 644 771 800 717 811 826 938 790 1056 1241 Taulukko 12. Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäillyt lasten seksuaalisissa hyväksikäy- töissä syntyperän mukaan (%). 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Pohjois-Afrikka 0,4 0,0 0,2 0,0 1,1 0,5 0,2 0,7 0,1 1,8 0,7 Saharan eteläpuolinen Afrikka 0,9 1,7 1,5 4,1 2,0 3,5 0,8 2,9 4,3 2,5 1,8 Amerikka 0,4 0,3 0,9 0,9 0,3 0,4 0,6 0,9 0,1 0,1 0,9 Itä-Eurooppa 0,8 0,9 2,3 2,0 0,6 1,1 1,8 0,9 1,5 1,1 1,5 Pohjois-Eurooppa 90,6 92,3 91,3 86,4 85,8 82,5 85,1 82,2 78,6 72,1 80,6 Etelä-Eurooppa 0,6 0,3 0,2 0,5 0,9 0,6 0,0 0,8 0,4 0,2 0,7 Länsi-Eurooppa 2,4 1,1 0,1 2,9 1,8 2,2 1,T3 0,8 4,7 3,3 4,0 Itä-Aasia 0,0 0,1 0,1 0,0 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,4 0,1 Länsi-Aasia 1,9 1,4 2,0 2,3 6,0 6,5 1,2 5,1 5,5 13,3 5,6 Kaakkois-Aasia ja Oseania 0,1 0,2 0,6 0,5 0,8 0,7 2,3 0,5 0,8 0,6 1,6 Tuntematon 1,9 1,8 0,6 0,5 0,7 2,0 6,6 5,2 3,9 4,7 2,4 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 N 789 1082 1423 1074 1160 1031 894 752 725 1138 995 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 123 Taulukko 13. Logistinen regressioanalyysi lapsen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta sekä toi- seen aikuiseen kohdistuneesta raiskauksesta tuomion saaneet taustatekijöiden mukaan tarkasteltuna (elämäntilanne tuomiota edeltävän vuoden lopulla). Lapseen kohdis- tunut seksuaaliri- kos 95% lv Toiseen aikuiseen kohdistunut raiskaus 95% lv Exp(B) Ala Ylä Exp(B) Ala Ylä Ikä 30–40 1 1 20–29 1,35 1,13 2,27 1,5* 1,02 2,21 15–19 1,81*** 1,58 4,42 1,14 0,58 2,22 Siviilisääty Avo- tai avioliitossa/eronnut/leski 1 1 Naimaton 1,03 0,67 1,51 1,03 0,67 1,59 Syntyperä Syntynyt Suomessa 1 1 Syntynyt ulkomailla 3,28*** 1,54 3,46 4,76*** 3,17 7,13 NEET-status Työssä tai koulutuksessa 1 1 Ei työssä eikä koulutuksessa 1,54** 1,25 2,4 1,32 0,9 1,92 Toimeentulotuen saanti Ei toimeentulotuen asiakas 1 1 Toimeentulotuen asiakas 2,27** 1,26 2,59 3,35*** 2,23 5,01 Velat ulosotossa Ei velkoja ulosotossa 1 1 Velkoja ulosotossa 2,36*** 2,02 4,09 1,83 1,21 2,76 Koulutus Korkeakoulu, opisto tai lukio 1 1 Ammatillinen tutkinto 1,39 1,4 4,26 0,89 0,5 1,61 Perusasteen koulutus 1,54 1,22 3,91 1,57 0,89 2,79 Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo Kiitettävä 1 1 Hyvä tai keskiverto 2,93 0,46 1,41 0,75 0,39 1,42 Heikko 1,05 0,45 1,46 1,12 0,56 2,24 Koulunkäntihaasteita Ei koulunkäntihaasteita 1 1 Koulunkäyntihaasteita 1,74*** 1,45 3,16 1,65* 0,99 2,75 Aiempia rikoksia Ei aiempia rikoksia 1 1 Aiempia rikoksia 2,24*** 1,58 2,99 2,11 1,46 3,05 Selitysosuus (Nagelkerke R²) 7 % 8 % *=p<=0,005 **=p<=0,01 ***=p<=0,001 Raiskauksesta: n=143. Lapseen kohdistunmeesta seksuaalirikoksesta: n=193 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 124 Lähteet Aaltonen, M. (2015). Post-release employment of desisting inmates. British Journal of Criminology 56(2): 350–69. Aaltonen, M., Oksanen, A., & Kivivuori, J. (2016). Debt Problems and Crime. Criminol- ogy, 54(2), 307–33. DOI: 10.1111/1745-9125.12103. Journal IF 2015 [JCR]: 4.778. Aaltonen, M, Kivivuori, J.& Martikainen, P. (2011) Social determinants of crime in a welfare state: Do they still matter?Acta Sociologica, 54 (2) 161-181 Aaltonen, M. (2010) Nuorten aikuisten koulupudokkuus, työttömyys ja väkivaltarikolli- suus. Väkivallan tekijät ja uhrit kansallisesti edustavan rekisteriaineiston valossa. Oi- keus 39:3, 220–247. Aaltonen, S. & Berg, P. & Ikäheimo, S. (2016) Relationship between young people and welfare services. Nordic Centre for Welfare and Social Issues Abel, G.G., Becker, J.V., Cunningham-Rathner, J., Rouleau, J., Kaplan, M., & Reich, J. (1984). The Treatment of Child Molesters. Atlanta, GA: Behavioral Medicine Labor- atory, Emory University Agnew, R. (1992). Foundation for a General Strain Theory of Crime and Delinquency. Criminology, 30, 47-88. Ahlers, C. J., Schaefer, G. A., Mundt, I. A., Roll, S., Englert, H., Willich, S. N., Beier, K. M. (2011). How unusual are the contents of paraphilias? Paraphilia-associated sex- ual arousal patterns in a community-based sample of men. Journal of Sexual Medi- cine, 8, 1362-1370. doi:10.1111/j.1743-6109.2009.01597. Alasuutari, P. (2019) Laadullinen tutkimus 2.0 (5. p.). Tampere: Vastapaino. American Psychiatric Association. (2013). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (5th ed.). Washington, DC: Author. Ames & Houston, (1990 )M.A. Ames, D.A. Houston Legal, social and biological defini- tions of paedophilia Archives of Sexual Behavior, 19 (1990), pp. 333-342 Amick, A. E., Calhoun, K. S. (1987). Resistance to sexual aggression: Personality, at- titudinal, and situational factors. Archives of Sexual Behavior, 16(2), 153–163. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 125 Andersen, LH, Tranæs, T (2011) Etniske minoriteters overrepresæntasjon i strafferet- lige domme. Odense: Syddansk Universitetsforlag. Andrews, D. A., & Bonta, J. (2010). The Psychology of Criminal Conduct (5th ed.). Cincinnati, OH: Anderson Publishing. Andrews, D. A., & Dowden, C. (2005). Managing correctional treatment for reduced recidivism: A meta-analytic review of programme integrity. Legal and Criminological Psychology, 10, 173-187. Andrews, D. A., Zinger, I., Hoge, R. D., Bonta, J., Gendreau, P., & Cullen, F. T. (1990). Does correctional treatment work? A clinically relevant and psychologically in- formed meta-analysis. Criminology, 28, 369-404. Atkinson, R. (2002). The life story interview. In J. F. Gubrium & J. A. Holstein (Eds.), Handbook of interview research: Context and method (pp. 121 -140). Thousand Oaks, CA: Sage Publications. Babatsikos, G. (2010). Parents’ knowledge, attitudes, and practices about preventing child sexual abuse: A literature review Child Abuse Review, 19 (2) (2010), pp. 107- 129 Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action: A social cognitive the- ory. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall Banyard, V.L., Moynihan, M.M, & Plante, E.G. (2007) Sexual violence prevention through bystander education: An experimental evaluation. Journal of Community Psy- chology, 35(4), 463–481. Barbaree, H.E. (1991). Denial and minimization among sex offenders: Assessment and treatment outcome. Forum on Corrections Research, 3, 30-33 Barbaree, H. E., & Marshall, W. L. (1998). Treatment of the sexual offender. In R. M. Wettstein (Ed.), Treatment of Offenders with Mental Disorders (pp. 265-328). New York, NY: Guilford. Baumeister, R. F., & Heatherton, T. F. (1996). Self-regulation failure: An overview. Psychological Inquiry, 7, 1-15 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 126 Bártová, K., Androvičová, R., Krejčová, L., Weiss, P., & Klapilová, K. (2020). The prevalence of paraphilic interests in the Czech population: Preference, arousal, the use of pornography, fantasy, and behavior [online first]. Journal of Sex Research, 1– 11. https://doi.org/10.1080/00224499.2019.1707468 Beauregard, E., Leclerc, B. (2007). An application of the rational choice approach to the offending process of sex offenders: A closer look at the decision-making. Sex Abuse, 19, 115–133. Beck, A. T. (1964). Thinking and depression: 2. Theory and therapy. Archives of Gen- eral Psychiatry, 9, 324-333 Beck, A. T. (1967). Depression: Causes and treatment. Philadelphia, PA: University of Pennsylvania Press. Beck, A. T. (1976). Cognitive Therapy and the Emotional Disorders. New York, NY: International Universities Press Beck, A.T., Freeman, A., & Davis, D.D. (2004). Cognitive Therapy of Personality Dis- orders. NewYork: Guilford Beckett, 1987Beckett, R. C. (1987). The Children and Sex Questionnaire. Beech A, Mann R. Recent developments in the assessment and treatment of sexual offenders. In: McGuire, J. (ed.). Offender Rehabilitation and Treatment: Effective Pro- grammes and Policies to Reduce Re-offending. Chichester: Wiley-Blackwell; 2002. pp. 259-288. Beech, A., & Fordham, A. S. (1997). Therapeutic climate of sexual offender treatment programs. Sexual Abuse: A Journal of Research and Treatment, 9, 219-237. Beech, A.R., & Fisher, D.D. (2000). Maintaining relapse preven-tion skills and strate- gies in treated child abusers. In D.R. Laws,S.M. Hudson & T. Ward (Eds.), Remaking relapse prevention:A sourcebook. (pp. 445-465). London: Sage Behrendt, N., Buhl, N., Seidl, S. (2002). The lethal paraphiliac syndrome: Accidental autoerotic deaths in four women and a review of the literature. International Journal of Legal Medicine, 116, 148-152. Beier, K. M. (2018). Preventing child sexual abuse—The prevention Project Dunkel- feld. The Journal of Sexual Medicine, 15(8), 1065–1066. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 127 Berkowitz A. (2002). Fostering men's responsibility for preventing sexual assault.Teo- ksessa Schewe P. A. (Toim.), Preventing intimate partner violence: Developmentally appropriate interventions across the lifespan (pp. 163–196). Washington, DC: Ameri- can Psychological Association Bhugra, D., Popelyuk D. & McMullen, I. (2010) Paraphilias Across Cultures: Contexts and Controversies, The Journal of Sex Research, 47:2-3, 242-256. Bickley, J. A., & Beech, R. (2002). An empirical investigation of the Ward & Hudson self-regulation model of the sexual offence process with child abusers. Journal of In- terpersonal Violence, 17, 371-393. Bickley, J. A., & Beech, R. (2003). Implications for treatment of sexual offenders of the Ward and Hudson model of relapse. Sexual Abuse: A Journal of Research and Treat- ment, 15(2), 121-134. Bouchard, K., Dawson, S & Lalumière, M. (2017) The effects of sex drive and para- philic interests on paraphilic behaviours in a nonclinical sample of men and women. The Canadian Journal of Human Sexuality. 26 (2) Bradford, J. M., Boulet, J., Pawlak, A. (1992). The paraphilias: A multiplicity of deviant behaviors. The Canadian Journal of Psychiatry, 37, 104-108. Breslow, N., Evans, L., Langley, J. (1985). On the prevalence and roles of females in the sadomasochistic subculture: Report of an empirical study. Archives of Sexual Be- havior, 14, 303-317. doi:10.1007/BF01550846 Brown, A., Jago, N., Kerr, J., McNaughton-Nicholls, C., Paskell, C., Webster, S. (2014) Call to keep children safe from sexual abuse: A study of the use and effects of the Stop it Now! UK and Ireland Helpline London, NatCen Social Research (2014) Bourgon G, Armstrong B. Transferring the principles of effective treatment into a “real world” prison setting. Criminal Justice and Behavior, 32 3-25. Bradford, J.M.W. (1990). The antiandrogen and hormonal treatment of sex offenders. In W.L. Marshall & H.E. Barbaree (Eds.), Handbook of Sexual Assault: Issues, Theo- ries, and Treatment of the Offenders (pp. 297-310). New York: Plenum. Bremble, A. & Rose, J. (1999, September). Psychological interventions for adults with learning disabilities accused of sexual offending. Clinical Psychology Forum, 131, 24– 30 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 128 Brown, H. and Stein, J. (1997) Sexual abuse perpetrated with men with intellectual disabilities: A comparative study. Journal of Intellectual Disability Research, 41: 215– 224. Cantor,C. Kenneth C. (1985) Unemployment and crime rates in the post-World War II United States: A theoretical and empirical analysis. American Sociological Re- view 50: 317– 32. Caspi, A., Bradley R. E., Wright, T., Moffitt A, Phil A. (1998) Early failure in the labor market: Childhood and adolescent predictors of unemployment in the transition to adulthood. American Sociological Review 63: 424– 51 Caspi, T.E Moffitt, P.A. Silva, M., Stouthamer-Loeber, R.F, Kreuger, P.S (1994) Are some people crime prone? Replications of the personality– crime relationship across countries, genders, races, and methodsCriminology, 32, 163-194 Chiu Y-N, Leclerc B, Reynald DM, Wortley R. (2021) Situational Crime Prevention in Sexual Offenses Against Women: Offenders Tell Us What Works and What Doesn’t. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology. 2021;65(9):1055-1076. doi:10.1177/0306624X20919712 Clarke, R. (2005) Seven misconceptions of situational crime prevention, teoksessa N. Tilley (toim.) Handbook of crime prevention and community safety. Willan Publishing. Cohen, L., Ndukwe, N., Yaseen, Z., & Galynker, I. (2018). Comparison of self-identi- fied minor-attracted persons who have and have not successfully refrained from sex- ual activity with children. Journal of Sex & Marital Therapy, 44(3), 217–230. Cook, A., Reynald, D., Leclerc, B., Wortley, R. (2019). Learning about situational crime prevention from offenders: Using a script framework to compare the commis- sion of completed and disrupted sexual offenses. Criminal Justice Review, 44, 431– 451. https://doi.org/10.1177/0734016818812149 Cook, A., Reynald, D. (2016). Guardianship against sexual offenses: Exploring the role of gender in intervention. International Criminal Justice Review, 26(2), 98–114. Coker, A.L., Bush, H.M., Clear, E.R. et al. Bystander Program Effectiveness to Re- duce Violence and Violence Acceptance Within Sexual Minority Male and Female High School Students Using a Cluster RCT. Prev Sci 21, 434–444 (2020). https://doi.org/10.1007/s11121-019-01073-7 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 129 Coker, A. L, Bush, H.M Cook-Craig, P.G, DeGue, S.A.,Clear,E.R., Brancato, C.A. Fisher, B.S, Recktenwald,E.A. (2017) RCT Testing Bystander Effectiveness to Re- duce Violence. American Journal of Preventive Medicine, 52 (5),566-578, Danielsson, P. (2019). Rikollisuuden rakenne ja kehitys. Teoksessa: Danielsson, P. (toim.) Rikollisuustilanne 2018. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Kri- minologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 36/2019. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/307111/Katsauk- sia_36_Rikollisuustilanne_20 18_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y Dawson, S. J., Bannerman, B. A., & Lalumière, M. L. (2016). Paraphilic interests: An examination of sex differences in a nonclinical sample. Sexual Abuse, 28(1), 20–45. https://doi.org/10.1177%2F1079063214525645 DeGue, S., Valle, L.A, Holt, M., Matjasko, J., Tharp, A (2014) A systematic review of primary prevention strategies for sexual violence perpetration. Aggress Violent Be- hav, 19, 346-362 Doren, D.M. & Yates, P.M. (2008). Effectiveness of Sex Offender Treatment for Psy- chopathic Sexual Offenders. International Journal of Offender Therapy and Compara- tive Criminology, 52, 234-245. Eduskunta. (1.7.2021). Seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun kokonaisuudis- tus. Saatavilla: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/koti- mainen_oikeus/LATI/Sivut/seksuaalirikoksia-koskevan-rikoslain-20-luvun-kokonaisuu- distus.aspx (viitattu 2.9.2021). Eher, R. (2017). The forensic relevance of paedophilia in the assessment of child mo- lesters. In D. P. Boer, A. R. Beech, T. Ward, L. A. Craig, M. Rettenberger, L. E. Mar- shall, & W. L. Marshall (Eds.), The Wiley handbook on the theories, assessment, and treatment of sexual offending (pp. 863–875). Wiley Blackwell. Ellis, L., McDonald, J.N (2001) Crime, delinquency, and social status: A reconsidera- tion journal. Journal of Offender Rehabilitation, 32 (3), 23-52 Elliott, D.S., Ageton, S.S. (1980) Reconciling race and class differences in self-re- ported and official estimates of delinquency. American Sociological Review, 45 (1), 95–110 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 130 Erola, J., Kallio, J. & Vauhkonen, T. (2017) Ylisukupolvinen kasautuva huonoosaisuus Turussa ja muissa Suomen suurissa kaupungeissa. Turun kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimuskatsauksia 2/2017. Turun kaupunki. Eskola J. & Suoranta J. (1996). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Rovaniemi: La- pin yliopisto Fagerlund, M., Peltola, M., Kääriäinen, J., Ellonen, N. & Sariola, H. (2014) Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikor- keakoulun raportteja 110. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu Farrington, D. P. (1997) ‘Human Development and Criminal Careers’, in Maguire M. Morgan R. Reiner R., eds, The Oxford Handbook of Criminology, 2nd edn, 361–408. Oxford: Oxford University Press Fazio, R., Lykins, A. & Cantor, J. (2014) Elevated rates of atypical handedness in paedophilia: Theory and implications, Laterality, 19:6, 690-704, DOI: 10.1080/1357650X.2014.898648 Fedoroff, J. P. and Moran, B. (1997). Myths and misconceptions about sex offend- ers. Canadian Journal of Human Sexuality, 6: 263–277. Fedoroff, P. J., Fishell, A., Fedoroff, B. (1999). A case series of women evaluated for paraphilic sexual disorders. The Canadian Journal of Human Sexuality, 8, 127-140. Felson, M. (2010). Crime and everyday life. 4th Edition. Sage. Felson, M. (1994). A crime prevention extension service. In Crime prevention studies, Edited by: Clarke, R.V. Vol. 3, 249–258. Monsey, NY: Criminal Justice Press. Fernandez, Y. M. (2006). Focusing on the positive and avoiding the negative in sexual offender treatment. In W. L. Marshall, Y. M. Fernandez, L. E. Marshall, & G. A. Serran (Eds.), Sexual Offender Treatment: Controversial Issues (pp. 187-197). Hoboken, NJ: John Wiley & Sons. Fernandez, Y.M., Shingler, J., & Marshall, W.L. (2006). Putting “behaviour” back in cognitive-behavioral treatment. In W.L. Marshall, Y. Fernandez, L. Marshall, & G. Ser- ran (Eds.). Sexual Offender Treatment: Controversial Issues. London: Wiley & Sons, Ltd. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 131 Finkelhor, D. 1984. Child sexual abuse: New theory and research, New York: Free Press. Firestone, P. , Bradford, J. M. , Greenberg, D. M. , & Serran, G. A. (2000). The rela- tionship of deviant sexual arousal and psychopathy in incest offenders, extrafamilial child molesters, and rapists. Journal of the American Academy of Psychiatry and Law, 28, 303-308. Fisher, B., Daigle, L. E., & Cullen, F.T. (2010) Unsafe in the ivory tower: The sexual victimization of college women. Sage. Fitzgerald, L. F., Gelfand, M. J., & Drasgow, F. (1995). Measuring sexual harassment: Theoretical and psychometric advances. Basic and Applied Social Psychology, 17(4), 425–445. https://doi.org/10.1207/s15324834basp1704_2 Fry, D.P. (2006) The Human Potential for Peace. An Anthropological Challenge to As- sumpitions about War and Violence. Oxford University Press, New York.Willis Forsman M., Johansson, A, Santtila (2015) Sexually coercive behavior following child- hood maltreatment. Arch Sex Behav 44:149 –56. Flecha R. (2021) Second-Order Sexual Harassment: Violence Against the Silence Breakers Who Support the Victims. Violence Against Women; 27(11):1980-1999. doi:10.1177/1077801220975495 France & Hudson, KG France, SM Hudson (1993) The conduct disorders and the ju- venile sex offender HE Barbaree, WL Marshall, SM Hudson (Eds.), The Juvenile Sex Offender, Guilford, New York, pp. 225-234 Galloway, T.A & Skardhamar, T. (2010) Does parental income matter for onset of of- fending? European Journal of Criminology, 7 (6), 424-441 Gannon, T.A. (2009). Social cognition in violent and sexual offending: An overview. Psychology Crime & Law, 15, 97-118. George S. Leibowitz, Tohoro Akakpo & David L. Burton (2016) Comparison of non- sexual crimes committed by juvenile sexual offenders and delinquent youth in resi- dential treatment in the USA, Journal of Sexual Aggression, 22:1, 66-81, DOI: 10.1080/13552600.2015.1026854 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 132 Gendreau, P., & Goggin, C. (1996). Principles of effective correctional programming. Forum on Corrections Research, 8, 38-41. Gordon, A., & Nicholaichuk, T. (1996). Applying the risk principle to sex offender treat- ment. Forum on Corrections Research, 8, 36-38. Gottfredson, M. R., Hirschi. T. (1990) A General Theory of Crime. Stanford, CA: Stan- ford University Press. Graves R. B, Openshaw D. K, Ascione FR, Ericksen SL. (1996) Demographic and Pa- rental Characteristics of Youthful Sexual Offenders. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology. 40(4):300-317. doi:10.1177/0306624X96404006 Grossman, L.S., Martis, B., & Fichtner, C.G. (1999). Are sex offenders treatable? A research review.Psychiatric Services, 50, 349-361. Grubin, D. (1994). Sexual murder. British Journal of Psychiatry, 165, 624-629. Hannikainen-Ingman, K., Kuivalainen, S. & Sallila, S. (2013) Toimeentulotuenasiak- kaiden elinolot ja hyvinvointi. S. 81–112. Teoksessa Kuivalainen, Susan (toim.): Toi- meentulotuki 2010-luvulla. Tutkimus toimeentulotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäy- tännöistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos Hanson, R. K. (1996). Evaluating the contribution of relapse prevention theory to the treatment of sexual offenders. Sexual Abuse: A Journal of Research and Treatment, 8, 201-208. Hanson, R. K. (1999). Working with sex offenders: A personal view. Journal of Sexual Aggression, 4, 81-93. Hanson, R. K. (2000). What is so special about relapse prevention? In D.R. Laws (Ed.), Relapse Prevention with Sex Offenders (pp. 1-31). New York, NY: Guilford. Hanson, R. K., Bourgon, G., Helmus, L., & Hodgson, S. (2009). A Meta-analysis of the Effectiveness of Treatment for Sexual Offenders: Risk, Need, and Responsivity. Ot- tawa, Canada: Public Safety Canada. http://www.pub- licsafety.gc.ca/res/cor/rep/_fl/2009-01-trtso-eng.pdf VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 133 Hanson, R. K., & Bussière, M. (1998). Predicting relapse: A meta-analysis of sexual offender recidivism studies. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 66, 348- 362. Hanson, R. K., Gordon, A., Harris, A. J. R., Marques, J. K., Murphy, W., Quinsey, V. L., & Seto, M. C. (2002). First report of the collaborative outcome data project on the effectiveness of psychological treatment for sex offenders. Sexual Abuse: A Journal of Research and Treatment, 14, 169-194 Hanson, R. K., Harris, A. J. R., Scott, T., & Helmus, L. (2007). Assessing the Risk of Sexual Offenders on Community Supervision: The Dynamic Supervision Project (User Report No. 2007-05). Ottawa, Canada: Public Safety Canada. Hanson R.K., Lloyd, C.D., Helmus, L., Thornton, D. (2012). Developing non-arbitrary metrics for risk communication: percentile ranks for the Static-99/R and Static-2002/R sexual offender risk scales. International Journal of Forensic Mental Health, 11, 9-23. Hanson, R. K., & Morton-Bourgon, K. (2004). Predictors of Sexual Recidivism: An Up- dated Meta-Analysis. Ottawa, Canada: Public Safety and Emergency Preparedness Canada. Hanson, R. K. & Morton-Bourgon, K. E. (2005). The characteristics of persistent sex- ual offenders: A meta-analysis of recidivism studies. Journal of Consulting and Clini- cal Psychology, 73, 1154-1163. Hanson, R. K., & Yates, P. M. (2004). Sexual violence: Risk factors and treatment. In M. Eliasson (Ed.), Anthology on Interventions Against Violent Men (pp. 151-166). Acta Universitatis Upsaliensis, Uppsalla Women’s Studies B: Women in the Humanities: 3. Uppsala, Sweden: Uppsala Universitet. Hanson, R. K., & Yates, P. M. (2013). Psychological treatment of sex offenders. Cur- rent Psychiatry Reports, 15, 1-8 Harkins, L., Flak, V. E., Beech, A., & Woodhams, J. (2012). Evaluation of a commu- nity-based sex offender treatment program using a Good Lives Model approach. Sex- ual Abuse: A Journal of Research and Treatment, 24, 519-543. Harper, C. & Harris, A. (2016) “Applying Moral Foundations Theory to Understanding Public Views of Sexual Offending.” Journal of Sexual Aggression VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 134 Hart, T. C., Miethe, T. D. (2008). Exploring bystander presence and intervention in nonfatal violent victimization: When does helping really help? Violence and Victims, 23(5), 637–651. Heikkilä, M. (1990). Köyhyys ja huono-osaisuus hyvinvointivaltiossa. Tutkimus köy- hyydestä ja hyvinvoinninpuutteiden kasautumisesta Suomessa. Sosiaalihallituksen julkaisuja 8. Helsinki: Sosiaalihallitus Helminen, V., Nurmio, K., Rehunen, A., Ristimäki, M., Oinonen, K., Tiitu, M., Kota- vaara, O., Antikainen, H. & Rusanen, J. (2014). Kaupunki-maaseutu-alueluoki- tus: Paikkatietoihin perustuvan alueluokituksen muodostamisperiaatteet. Suo- men Ympä- ristökeskuksen raportteja 25 / 2014. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. Heppner M. J., Neville H. A., Smith K., Kivlighan D. M., Gershuny B. S. (1999). Exam- ining immediate and long-term efficacy of rape prevention programming with racially diverse college men. Journal of Counseling Psychology, 46, 16–26 Hinkkanen, V. (2009) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. OPTL:n tutkimustiedonan- toja 92. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Hoikkala, T. (1999) Suuret ikäluokat ja työ. Teoksessa Raimo Parikka (toim.) Suoma- laisen työn historia. Korvesta konttoriin. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 395 – 440 Hudson, S. M. and Ward, T. 2000. Interpersonal competency in sex offenders. Behav- iour Modification, 24: 494–527. Huikuri, S. (2021) #ReDirectionHanke Preventing online sexual crimes against chil- dren. Esitelmä kriminologian päivillä 24.05.2021 Hällsten, M, Szulkin, R, Sarnecki, J (2013) Crime as the prize of inequality: The gap in registered crime between childhood immigrants, children of immigrants and children of native Swedes. British Journal of Criminology 53: 456–481. Hirschi, T (1969) Causes of Delinquency. Berkeley: University of California Press. Jokela, M. (2006). Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. In P. Honka- tukia, & J. Kivivuori (Eds.), Nuorisorikollisuus: Määrä, syyt ja kontrolli (Oikeuspoliitti- sen tutkimuslaitoksen julkaisuja; No. 221), (Julkaisuja / Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura; No. 66), (Julkaisuja / Nuorisoasiain neuvottelukunta; No. 33). Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 135 Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (1999) Diskurssianalyysi liikkeessä. Vuorovai- kutus, toimijuus ja kulttuuri empiirisen tutkimuksen haasteina. Tampere: Vastapaino. Joyal, C. & Carpentier, J. (2017) The Prevalence of Paraphilic Interests and Behav- iors in the General Population: A Provincial Survey, The Journal of Sex Re- search, 54:2, 161-171, DOI: 10.1080/00224499.2016.1139034 Junger-Tas J. Delinquency in thirteen western countries: some preliminary conclu- sions. Teoksessa: Junger-Tas J, Terlouw GJ, Klein MW, toim. Delinquent behavior among young people in the western world: first results of the international self-report delinquency study. Amsterdam: Kugler Publications 1994, s. 372-81. Kaakinen, M. & Näsi, M. (2021). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Kriminologian jaoikeuspolitiikaninstituutti. Katsauksia 47/2021. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/326622/Katsauksia_47_Kaaki- nen_Näsi_2021.pdf?sequence=2&isAllowed=y (viitattu 2.9.2021). Kaakinen, M., Koivula, A., Savolainen, I., Sirola, A., Mikkola, M., Zych, I., Paek, H-J. & Oksanen, A. (2021). Online dating applications and risk of youth victimization: A life- style exposure perspective. Aggressive Behavior, 47(5), 530–543. Kafka, M.P. (2010) The DSM Diagnostic Criteria for Paraphilia Not Otherwise Speci- fied. Arch Sex Behav 39, 373–376 Kafka, M. P., Prentky, R. A. (1988). Attention-deficit/hyperactivity disorder in males with paraphilias and paraphilia-related disorders: A comorbidity study. Journal of Clini- cal Psychiatry, 59, 388-396. Kafka, M. P., Hennen, J. (2002). A DSM-IV Axis I comorbidity study of males (n= 120) with paraphilias and paraphilia-related disorders. Sexual Abuse: A Journal of Re- search and Treatment, 14, 349-366. Kaltiala-Heino, R., Työläjärvi, M. & Eronen M. (2015) Vahingoittavaan seksuaalikäyt- täytymiseen syyllistyvät nuoret. – Duodecim 131(7):649–55. Karoly, P. (1993). Mechanisms of self-regulation: A systems view. Annual Review of Psychology, 44, 23-52. Katz-Schiavone, S., Levenson, J. S., Ackerman, A. R. (2008). Myths and facts about sexual violence: Public perceptions and implications for prevention.Journal of Criminal Justice and Popular Culture, 15(3), 291-311. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 136 Kauppinen, T. M., Angelin, A., Lorentzen, T., Bäckman, O., Salonen, T., Moisio, P., & Dahl, E.(2014). Social background and life-course risks as determinants of social as- sistance receipt among young adults in Sweden, Norway and Finland. Journal of Eu- ropean Social Policy, 24, 273–288. Kear-Colwell, J., & Pollack, P. (1997). Motivation and confrontation: Which approach to the child sex offender? Criminal Justice and Behavior, 24, 20-33. Khoshnood, A., Ohlsson, H.,Sundquist, J. & Sundquist, K. (2021) Swedish rape of- fenders — a latent class analysis, Forensic Sciences Research, 6:2, 124- 132, DOI: 10.1080/20961790.2020.1868681 Kiriakos, S., Kimpimäki, M., Korkman, J., Lehtinen, M.; Melander, S.; Paakkanen, K.; Piha, O.; Rask, R., Reenilä, Y.; Tarvainen, L. (2020) Rikoslain seksuaalirikossäännös- ten kokonaisuudistus. Oikeusministeriön julkaisuja 2020, 9. Kivivuori, J. (2008). Rikollisuuden syyt. Nemo. Helsinki. Killias, M (2011) Immigration and Crime: The European Experience. EU-US immigra- tion Systems No Konrad A, Kuhle LF, Amelung T, Beier KM. Is Emotional Congruence With Children Associated With Sexual Offending in Pedophiles and Hebephiles From the Community? Sexual Abuse. 2018;30(1):3-22. doi:10.1177/1079063215620397 Konrad A, Kuhle LF, Amelung T, Beier KM. Is Emotional Congruence With Children Associated With Sexual Offending in Pedophiles and Hebephiles From the Commu- nity? Sexual Abuse. 2018;30(1):3-22. doi:10.1177/1079063215620397 Kontula, O. (2007) Peruskoulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa – Pojilla edelleen heikot tiedot (Sex education in upper grade of primary school in Finland in the 2000s – Boys still have poor knowledge). Pari & Perhe1 (4) 29-30. Kraanen, F. L., & Emmelkamp, P. M. G. (2017). Alcohol and drugs in relation to sex- ual offending. In T. Sanders (Ed.), The Oxford handbooks in criminology. The Oxford handbook of sex offences and sex offenders (p. 143 –162). Oxford University Press. * Kyvsgaard, B. (2003) The criminal career. The Danish longitudinal study. Cambridge University Press, Cambridge Langevin R., Marentette, D. & Rosati, B. (1996) Why Therapy Fails with Some Sex Offenders, Journal of Offender Rehabilitation, 23:3-4, 143- 155, DOI: 10.1300/J076v23n03_09 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 137 Latané´, B., & Darley, J. M. (1976). Help in a crisis: Bystander response to an emer- gency. Morristown, NJ: General Learning Press. Laws, D. R. (1989). Relapse Prevention with Sex Offenders. New York: Guilford. Laws, D. R. (2003). The rise and fall of relapse prevention. Australian Psychologist, 38(1), 22-30. Laws, D. R., Hudson, S. M., & Ward, T. (2000). The original model of relapse preven- tion with sex offenders: Promises unfulfilled. In D. R. Laws, S. M. Hudson & T. Ward (Eds.), Remaking Relapse Prevention with Sex Offenders: A Sourcebook (pp. 3-24). Newbury Park: CA: Sage. Laws, D. R., & Ward, T. (2006). When one size doesn’t fit all: The reformulation of re- lapse prevention. In W. L. Marshall, Y. M. Fernandez, L. E. Marshall, & G. A. Serran (Eds.), Sexual Offender Treatment: Controversial Issues (pp. 241-254). Chichester, England: John Wiley & Sons Lehti, M., Salmi,V., Aaltonen, M., Danielsson, P., Hinkkanen, V., Niemi, H., Sirén, R., & Suonpää, K. (2014). Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Oikeuspoliitti- sen tutkimuslaitoksen tutkimuksia, 265. Saatavilla: https://helda.hel- sinki.fi/bitstream/handle/10138/152441/265_Lehti_ym_2014.pdf?sequence= 2&isAllo- wed=y Liinamo, A. (2004) Nuorten seksuaalikasvatusohjelmien vaikuttavuus. Teoksessa E. Kosunen & M. Ritamo (toim.) Näkökulmia seksuaaliterveyteen. Stakes. Raportteja 282. Helsinki: Stakes, 125 – 136. Liinamo A., Rimpelä M., Kosunen E. & Jokela, J. (2000): Vaikuttavatko seksuaaliope- tus ja seksuaalivalistuslehti nuorten seksuaaliterveystietoihin? Sosiaalilääketieteelli- nen Aikauslehti 37:4:293-303. Lipsey M. W., Wilson D. B. (2001). Practical meta-analysis. Thousand Oaks, CA: Sage Lowenkamp, C., & Latessa, E. (2002). Evaluation of Ohio’s Community Based Correc- tional Facilities and Halfway House Programs. Unpublished manuscript, Division of Criminal Justice, University of Cincinnati, OH. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 138 Lowenkamp, C., & Latessa, E. (2004). Increasing the effectiveness of correctional programming through the risk principle: Identifying offenders for residential placement. Criminology and Public Policy, 4, 501-528 Lowenkamp, C. T., Latessa, E., & Holsinger, A. (2006). The risk principle in action: What have we learned from 13,676 offenders and 97 correctional programs? Crime & Delinquency, 51, 1-17. Långström N, Enebrink P, Laurén EM, Lindblom J, Werkö S, Hanson RK. (2013) Pre- venting sexual abusers of children from reoffending: systematic review of medical and psychological interventions. BMJ Långstrőm N, Seto MC. (2006) Exhibitionistic and voyeuristic behavior in a Swedish national population survey. Arch Sex Behav 2006; 35: 427– 35. Lösel, F., & Schmucker, M. (2005). The effectiveness of treatment for sexual offend- ers: A comprehensive meta-analysis. Journal of Experimental Criminology, 1, 117-146 Mann, R.E., & Beech, A.R. (2003). Cognitive distortions, schemas, and implicit theo- ries. In T. Ward, D.R. Laws, & S.M. Hudson (Eds.), Sexual Deviance: Issues and Con- troversies. Thousand Oaks, CA: Sage. Mann, R.E., & Shingler, J. (2006). Schema-driven cognitions in sexual offenders: The- ory, assessment, and treatment. In W.L. Marshall, Y.M. Fernandez, L.E. Marshall, & G.A.Serran (Eds.), Sexual Offender Treatment: Controversial Issues (pp. 173-185). Hoboken, NJ: Wiley Mann, R. E., Webster, S. D., Schofield, C., & Marshall, W. L. (2004). Approach versus avoidance goals in relapse prevention with sexual offenders. Sexual Abuse: A Journal of Research and Treatment, 16, 65-75. Marchbanks, P. A., Lui, K.-J., Mercy, J. A. (1990). Risk of injury from resisting rape. American Journal of Epidemiology, 132(3), 540–549 Marlatt, G. A. (1982). Relapse prevention: A self-control program for the treatment of addictive behaviours. In R. B. Stuart (Ed.), Adherence, Compliance and Generaliza- tion in Behavioral Medicine (pp. 329-378). New York, NY: Brunner/Mazel. Martens, P, Holmberg, S (2005) Brottslighet bland personer födda i Sverige och i ut- landet. Rapport 2005:17. Stockholm: Brå. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 139 Marlatt, G. A., & Gordon, J. R. (1985). Relapse Prevention: Maintenance Strategies in the Treatment of Addictive Behaviors. New York, NY: Guilford. Marques, J. K., Day, D. M., & Nelson, C. (1992). Findings and Recommendations from California’s Experimental Treatment Program. Unpublished manuscript, Sex Of- fender Treatment and Evaluation Project, Atascadero State Hospital, California. Marshall, Marshall, W.L (1989) Intimacy, loneliness and sexual offenders. Behavior Research and Therapy, 27. 491-504, Marshall, W. L., Marshall, L. E., Serran, G., & Fernandez, Y. M. (2006). Treating Sex- ual Offenders: An Integrated Approach. New York, NY: Routledge McGrath, R.J., Cumming, G.F., Burchard, B.L., Zeoli, S., & Ellerby, L. (2010). Current Practices and Emerging Trends in Sexual Abuser Management: The Safer Society 2009 North American Survey. Brandon, VT: Safer Society Press. McKibbin, G., Humphreys, C., Hamilton, B. (2017) “Talking about child sexual abuse would have helped me”: Young people who sexually abused reflect on preventing harmful sexual behavior. Child Abuse & Neglect, 70, pp. 210-221 Meyer, W.J., Cole, C., & Emory, E. (1992). Depo provera treatment for sex offending behavior: An evaluation of outcome. Bulletin of the American Academy of Psychiatry and Law, 20), 249-259. Munroe RL, Gauvain M. Why the Paraphilias? (2001). Domesticating Strange Sex. Cross-Cultural Research. 35(1):44-64. doi:10.1177/106939710103500103 Molin M, Lifvin S, Irlander-Strid Å. Nationella trygghetsundersökningen 2019: Om ut- satthet, otrygghet och förtroende [Swedish Crime Survey 2019: About Vulnerability, Insecurity and Faith]. Stockholm (Sweden): National Council for Crime Preven- tion; 2019 Niemi, H. & Fagerlund, M (2019). Seksuaalirikokset. Teoksessa: Danielsson, P. (toim.) Rikollisuustilanne 2018. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 36/2019. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/307111/Katsauk- sia_36_Rikollisuustilanne_20 18_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 140 Nieminen, K. M. (2019). Mitä raiskauksen määritelmä kertoo oikeuskulttuuris- tamme? In D. Frände, D. Helenius , H. Korkka, R. Lahti, T. Lappi-Seppälä, & S. Me- lander (Eds.), Juhlajulkaisu Kimmo Nuotio 1959 - 18/4 - 2019 (pp. 394-411). [19] (Fo- rum iuris). Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta. Nye, F. I. (1958) Family Relationships and Delinquent Behavior. New York: Wiley Ojala, T. (2014). Seksuaalirikokset. Helsinki: Edita. Oksanen, A., Aaltonen, M., & Rantala, K. (2015a). Social Determinants of Debt Prob- lems in a Nordic Welfare State: a Finnish Register-Based Study. Journal of Consumer Policy, 38(3), 229–246. Oksanen, A., Aaltonen, M., & Kivivuori, J. (2015b). Driving under the Influence as a Turning Point? A Register-based Study on Financial and Social Consequences among First-time Male Offenders. Addiction, 110(3), 471–478. Ousey, GC, Kubrin, CE (2009) Exploring the connection between immigration and vio- lent crime rates in U.S. cities, 1980–2000. Social Problems 56 (3): 447–473. Owens, J.N., Eakin, J.D., Hoffer, T., Muirhead, Y., Shelton, J.L.E. (2016). Investiga- tive aspects of crossover offending from a sample of FBI online child sexual exploita- tion cases. Aggression and Violent Behavior 30, 3 -14. Parpo, A. & Moisio, P. (2006) Toimeentulotuen saannin kesto ja dynamiikka Suo- messa 1992–2003. Yhteiskuntapolitiikka 71 (2), 121–133 Paus T., Keshavan M., Giedd JN (2008) Why do many psychiatric disorders emerge during adolescence? Nat Rev Neurosci 9 1(2):947-57. Pervan, S. & Hunter, M. (2007) Cognitive distortions and social self-esteem in sexual offenders, Electronical Version. Applied Psychology in Criminal Justice, 3(1), 75-91. University of Newcastle, New South Wales, Australia. Prentky, R. A. (1999). Child sexual molestation. In V. Van Hasselt & M. Hersen (Eds.),Handbook of psychological approaches with violent offenders: Contemporary strategies and issues (pp. 267-300). New York: Plenum. Prentky, R. A., & Knight, R. A. (1991). Identifying critical dimensions for discriminating among rapists. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 59, 643-661. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 141 Poehlman, T. A., Uhlmann, E. L., Greenwald, A. G., Banaji, M. R. (2009). Understand- ing and using the Implicit Association Test: III. Meta-analysis of predictive validity. Journal of Personality and Social Psychology, 97(1), 17-41. McPhail, I. V., Hermann, C. A., & Nunes, K. L. (2013). Emotional congruence with children and sexual offending against children: A meta-analytic review. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 81(4), 737–749. https://doi.org/10.1037/a0033248 Pithers, W. D. (1990). Relapse prevention with sexual aggressors: A method for main- taining therapeutic gain and enhancing external supervision. In W. L. Marshall, D. R. Laws, & H. E. Barbaree (Eds.), Handbook of Ssexual Assault (pp. 343-361). New York, NY: Plenum. Pithers, W. D., Kashima, K. M., Cumming, G. F., & Beal, L. S. (1988). Relapse pre- vention: A method of enhancing maintenance of change in sex offenders. In A. C. Salter (Ed.), Treating Child Sex Offenders and Victims: A Practical Guide (pp. 131- 170). Newbury Park, CA: Sage. Pithers, W. D., Marques, J. K., Gibat, C. C., & Marlatt, G. A. (1983). Relapse preven- tion: A self-control model of treatment and maintenance of change for sexual aggres- sives. In J. Greer & I. Stuart (Eds.), The Sexual Aggressor (pp. 214-239). New York, NY: Van Nostrand Reinhold. Planty, M. (2002). Third-party involvement in violent crime, 1993-1999. https://www.bjs.gov/content/pub/pdf/tpivc99.pdf Prescott, D.S. (2009). Motivational interviewing in the treatment of sexual abusers. In D.S. Prescott (Ed.), Building Motivation for Change in Sexual Offenders. Brandon, VT: Safer Society Press Proulx, J., Perreault, C., & Ouimet, M. (1999). Pathways in the offending process of extra-familial sexual child molesters. Sexual Abuse: A Journal of Research and Treat- ment, 11, 117-129. Rape and sexual offences. Stockholm (Sweden): National Council for Crime Preven- tion; 2019 [cited 2019 June 3]. Available from: https://www.bra.se/bra-in-eng- lish/home/crime-and-statistics/rape-and-sex-offences.html [Google Scholar] VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 142 Reynald, D.M., Moir, E., Cook, A., Vakhitova, Z. (2018). Changing perspectives on guardianship against crime: an examination of the importance of micro -level factors. Crime Prevention and Community Safety 20(4), 268 -283. Ring, J. & Svensson, R (2007) Social class and criminality among young people: A study considering the effects of school achievement as a mediating factor on the ba- sis of Swedish register and self-report data. Journal of Scandinavian Studies in Crimi- nology and Crime Prevention, 8 (2), 210-233 Rogers, D. L., and Ferguson, C.J (2011). Punishment and rehabilitation attitudes to- ward sex offenders versus nonsexual offenders. Journal of Aggression, Maltreatment and Trauma 20: 395–414. Rozee P. D., Koss M. P. (2001). Rape: A century of resistance. Psychology of Women Quarterly, 25, 295–311 Saarikkomäki, E. & Tanskanen, M. (2018). Nuorisorikollisuus. Teoksessa H. Niemi (toim.), Rikollisuustilanne 2017. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa (s. 199–220) (Katsauksia 29/2018). Helsinki: Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeus- politiikan instituutti. Salmi, V., Kivivuori, J., Aaltonen, M. (2015). Correlates of Immigrant Youth Crime in Finland. European Journal of Criminology 12(6): 681–699. Santtila, P. Antfolk, J. Räfså, A. Hartwig, M., Sariola, H. Sandnabba, K. & Mokros, A. (2015) Men’s Sexual Interest in Children: One-Year Incidence and Correlates in a Population-Based Sample of Finnish Male Twins, Journal of Child Sexual Abuse, 24:2, 115-134, DOI: 10.1080/10538712.2015.997410 Sakki, I., Kassea, R., Vauhkonen, T. & Pirttilä-Backman, A-M (2010) Social represen- tations: the heart of community psychology. Community psychology new develop- ments Savolainen, J., Paananen R., Merikukka, M., Aaltonen &M., Gissler, M. (2013) Mate- rial deprivation or minimal education? Social class and crime in an egalitarian welfare state. Advances in Life Course Research,18, (3), 175-184, Schachter, E. P. (2004). Identity configurations: A new perspective on identity for- mation in contemporary society. Journal of Personality, 72(1), 167 -200. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 143 Shaw, J. A. (1999) Male adolescent sex offenders. Teoksessa Sexual aggression, (toim.) Shaw, J. A. 169–193. Washington, DC: APA Press. Shelton, J., Eakin, J., Hoffer, T., Muirhead, Y., Owens, J. (2016). Online child sexual exploitation: An investigative analysis of offender characteristics and offending behav- ior. Aggression and Violent Behavior 30, 15 -23. Serran, G, Fernandez, Y, Marshall, W.L., & Mann, R.E. (2003). Process issues in treat- ment: Application to sexual offender programs. Professional Psychology: Research and Practice, 34, 368–374. Seto, M., Curry, S. Dawson, S. Bradford J, & Chivers, M. (2021) Concordance of Par- aphilic Interests and Behaviors, The Journal of Sex Research, 58:4, 424- 437, DOI: 10.1080/00224499.2020.1830018 Seto, M. C.& Lalumiere, L. M. (2010) What is so special about male adolescent sexual offending? A review and test of explanations through meta-analysis Psychol Bull, 136, 526-575 Shingler, J. & Mann, R. E. (2006). Collaboration in clinical work with sexual offenders: Treatment and risk assessment. In W. L. Marshall, Y. M. Fernandez, L. E. Marshall, & G. A. Serran (Eds.), Sexual Offender Treatment: Controversial Issues (pp. 173-185). Hoboken, NJ: Wiley Simons, D. A., McCullar, B., & Tyler, C. (2008, October). The Utility of the Self-regula- tion Model to Re-integration Planning. Paper presented at the 27th Annual Associa- tion for the Treatment of Sexual Abusers Research and Treatment Conference, At- lanta, GA Skarðhamar, T, Thorsen, LR, Henriksen, K (2011) Kriminalitet og straff blant inn- vandrere og øvrig befolkning. Rapporter 21/2011. Oslo: Statistisk sentralbyrå. Skarðhamar, Torbjørn & Aaltonen, Mikko & Lehti, Martti (2014). Immigrant crime in Norway and Finland. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Pre- vention 15(2): 107–127 Simons, D. A., Yates, P. M., Kingston, D. A., & Tyler, C. (2009, October). Self-regula- tion Model of Sexual Offending: Treatment Compliance, Motivation, and Progress. Presented at the 28th Annual Convention of the Association for the Treatment of Sex- ual Abusers (ATSA), Dallas, TX. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 144 Solivetti, LM (2012) Looking for a fair country: Features and determinants of immi- grants involvement in crime in Europe. Howard Journal of Criminal Justice 51(2): 133–159. Stotler-Turner, E., Guyton, M., Gotch, K. & Carter, M. (2008, October). The Self-Reg- ulation Model: Relationship Between the Four Pathways and Static Risk. Poster pre- sented at the Annual Convention of the Association for the Treatment of Sexual Abus- ers, Atlanta, GA. Szekeres, H., Shuman, E., Saguy, T. (2020) Views of sexual assault following #Me- Too: The role of gender and individual differences, Personality and Individual Differ- ences,166 Swanson, C. K. and Garwick, G. B. 1990. Treatment for low-functioning sex offenders: Group therapy and interagency co-ordination. Mental Retardation, 28: 155–161. Taivaloja N. & Nurminen N. (2020a). Tuki ja hoitomuodot sekä potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden ehkäisevä kuntoutus. Teoksessa: Laajasalo T. (toim.). 2020. Miten toteutuu väkivaltaa kokeneen lapsen psykososiaalinen tuki? – Tuki ja hoitomuodot sekä potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöi- den ehkäisevä kuntoutus. THL Raportti 2020: 17, osa C, s. 125–151. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-587-2 Taivaloja, N. & Nurminen, N. (2020b) Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tulee kantaa vastuuta pedofiilien ennaltaehkäisevän hoidon järjestämisestä HS 9.12.2020 Mielipidekirjoitus. Viitattu 08.09.2021. Taxman, F. Smith, L. (2021) Risk-Need-Responsivity (RNR) classification models: Still evolving, Aggression and Violent Behavior (59) Taylor, B.G. Stein, N.D. Mumford, E.A. Woods D. (2013) Shifting boundaries: an ex- perimental evaluation of a dating violence prevention program in middle schools. Pre- vention Science, 14 (1) pp. 64-76 Thakker, J. (2012). Public attitudes toward sex offenders in New Zealand. Journal of Sexual Aggression, 18, 149–163. Tham H, von Hofer H. (2009) Individual Prediction and Crime Trends. European Jour- nal of Criminology. 6(4):313-335. doi:10.1177/1477370809104686 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 145 Tharp, A.T, DeGue, S., Lang, K., Valle, L.A, Massetti, G & Holt, M. (2011). Commen- tary on Foubert, Godin, & Tatum (2010) the evolution of sexual violence prevention and the urgency for effectiveness. Journal of Interpersonal Violence, 26 (16), 3383- 3392 Thomas, PM (2011) Theoretical articulation on immigration and crime. Homicide Stud- ies 15(4): 382–403. Thompson, R. A. (1994). Emotional regulation: A theme in search of definition. In N. A. Fox (Ed.), The Development of Emotion Regulation: Biological and Behavioral Con- siderations (pp. 25-52). Monographs of the Society for Research in Child Develop- ment, 59(240). Tingle D, Barnard GW, Robbins L, Newman G, Hutchinson D. (1986). Int. J. Law Psychiatry 9(1): 103-116. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2002) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Vauhkonen, T. & Hoikkala, T. (2020a) Syrjäytymisen lasku. Tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta. Nuorisotutkimus- verkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 153. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry. Vauhkonen, T. & Hoikkala, T. (2020b) Kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuus. Hel- sinki: Nuorisotutkimusseura. Vauhkonen, T. & Kallio, J. & Kauppinen, T. & Erola, J (2017) Intergenerational accu- mulation of social disadvantages in young adulthood. Research in social stratification and mobility 48, 42–52. Vauhkonen, T. & Kallio, J. & Erola, J. (2017) Sosiaalisen huono-osaisuuden ylisuku- polvisuus Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 82 (5), 501–512. Vauhkonen, T. & Salasuo, M. (2021) Helsinkiläisnuorten ylisukupolvinen syrjäytymi- nen. Kaupunkilehti Kvartti. Helsingin kaupungin tietokeskus Walsh, K., Brandon, L., Chirio, L. (2012) Mother-child communication about sexual abuse prevention Journal of Child Sexual Abuse, 21 (4), pp. 399-421 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 146 Ward, T., Bickley, J., Webster, S. D., Fisher, D., Beech, A., & Eldridge, H. (2004). The Self-regulation Model of the Offence and Relapse Process: A Manual, Volume I: As- sessment. Victoria, Canada: Pacific Psychological Assessment Corporation. Available at http://www. pacific-psych.com Ward, T. & Brown, M. (2004). The good lives model and conceptual issues in offender rehabilitation. Psychology, Crime & Law, 10, 243-257 Ward, T., & Gannon, T. (2006). Rehabilitation, etiology, and self-regulation: The Good Lives Model of sexual offender treatment. Aggression and Violent Behavior, 11, 77- 94. Ward, T., & Hudson, S. M. (1998). The construction and development of theory in the sexual offending area: A metatheoretical framework. Sexual Abuse: A Journal of Re- search and Treatment, 10, 47-63. Ward, T., Louden, K., Hudson, S. M., & Marshall, W. L. (1995). A descriptive model of the offence process. Journal of Interpersonal Violence, 10, 453-473 Ward, T. & Keenan, T. (1999). Child molesters’ implicit theories. Journal of Interper- sonal Violence, 14, 821-838 Ward, T., Melser, J., & Yates, P. M. (2007). Reconstructing the risk need responsivity model: A theoretical elaboration and evaluation. Aggression and Violent Behavior, 12, 208-228 Ward, T., & Stewart, C. (2003). Criminogenic needs and human needs: A theoretical model. Psychology, Crime & Law, 9, 125-143. Ward, T., Yates, P. M., & Long, C. A. (2006). The Self-regulation Model of the Offence and Relapse Process, Volume II: Treatment. Victoria, Canada: Pacific Psychological Assessment Corporation. http://www.pacific-psych.com Waterhouse, G. F., Reynolds, A., & Egan, V. (2016). Myths and legends: The reality of rape offences reported to a UKpolice force. The European Journal of Psychology Applied to Legal Context, 8(1), 1–10. Webster, S. D. (2005). Pathways to sexual offense recidivism following treatment: An examination of the Ward and Hudson self-regulation model of relapse. Journal of In- terpersonal Violence, 20, 1175- 1196 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:56 147 Willis, G.M., Levenson, J. & Ward. T. (2010) Desistance and attitudes towards sex of- fenders: Facilitation or hindrance? Journal of Family Violence 25: 545– 56. Wilson, R. J. (1999). Emotional congruence in sexual offenders against children. Sex- ual Abuse: A Journal of Research and Treatment, 11, 33-47. doi:10.1177/107906329901100104 Wilson, G. D., Lang, R. J. (1981). Sex differences in sexual fantasy patterns. Person- ality and Individual Differences, 2, 343-346. Witte, T., Gu, D., Nicholaichuck, T., & Wong, S. (2001). Working Alliance Inventory (WAI): Prediction in a Forensic Psychiatric Hospital. Poster presented at the 62nd An- nual Convention of the Canadian Psychological Association, Saint-Foy, QC. Wortley, S (2009) Introduction. The immigration–crime connection: Competing theo- retical perspectives. Journal of International Migration and Integration 10(4): 349–358. Yarber W.L., Torabi M.R. & Haffner D. (1997): Comprehensive sexuality education in Indiana secondary schools: Instructional topics, importance ratings, and correlates with teacher traits. American Journal of Health Studies 13:65-74. Yates, P.M. (2013). Models of sexual offender treatment. Teoksessa A. Phenix and H. Hoberman (Toim.), Sexual Offenders: Classification, Assessment, and Management. tietokayttoon.fi ISBN PDF 978-952-383-488-0 ISSN PDF 2342-6799