Selvitys ja tutkimustoiminta Utrednings- och forskningsverksamhet Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen Väliraportti Toimittaja: Riina Korjamo VA LT I O N E U V O S T O N S E LV I T Y S - J A T U T K I M U S T O I M I N N A N J U L K A I S U S A R J A 2 0 2 1 : 6 9 tietokayttoon.fi Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2021 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:69 Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen Väliraportti Toimittaja: Riina Korjamo Valtioneuvoston kanslia © 2021 tekijät ja valtioneuvoston kanslia ISBN pdf 978-952-383-350-0 ISSN pdf 2342-6799 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2021 Kuvailulehti 30.11.2021 Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen Väliraportti Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:69 Julkaisija Valtioneuvoston kansila Tekijät Korjamo Riina, Krogell Jenni, Nuora Anna, Lappalainen Liisi, Rounioja Maria, Hakkarainen Pertti, Arponen Isabella, Korkman Julia, Antfolk Jan, Asmundela Saara, Reenilä Yrjö, Bildjuschkin Katriina Toimittaja Korjamo Riina Yhteisötekijät HUS Seri-tukikeskus, Naistentaudit ja synnytykset; Åbo Akademi, poliisi, Terveyden ja hyvin- voinnin laitos Kieli Suomi Sivumäärä 143 Tiivistelmä Seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tutkimukset ja tukipalvelut ollaan Suomessa keskittämässä Seri-tukikeskuksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sekä rekisteri- että kyselytutkimuksen keinoin Seri-tukikeskuksen asiakkaiden taustatietoja, rikosprosessin etenemistä, rikosilmoituksen tekemiseen liittyviä seikkoja ja kokemuksia palveluista. Seri-tukikeskuksen asiakkaista 70% oli alle 30-vuotiaita ja 96% naisia. Rekisteritutkimuksessa tukikeskuksen 688 asiakkaasta 74% teki rikosilmoituksen. Tapauksista 36% eteni syyteharkintaan ja 22% tapauksista nostettiin syyte. Aikaa rikosilmoituksesta syyteharkinnan päätökseen kului yli vuosi. Kyselytutkimuksessa 235 (29%) asiakasta vastasi kyselyyn. Aiemmat väkivaltakokemukset ja mielenterveysongelmat olivat yleisiä. Poliisille ilmoittamisen motiiveina oli mm. toive estää saman tapahtumista muille tai toive oikeuden saamisesta. Rikosilmoitus jätettiin usein tekemättä, koska tapahtuma haluttiin unohtaa, siitä koettiin häpeää tai oikeusprosessin pelättiin olevan liian raskas. Seri-tukikeskuksen asiakkaat olivat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Psykologin, sosiaalityöntekijän tai sairaalapastorin tukipalveluita käytti 75% vastaajista ja heistä 86% koki saamansa tuen riittävänä. Kuitenkin mm. parempaa jatkohoitoon pääsyä, pidempää tuen kestoa ja lähipalveluita olisi kaivattu. Yleisin syy palveluiden käyttämättömyyteen oli toive asian unohtamisesta. Klausuuli Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Asiasanat Raiskaus, seksuaalirikokset, tukipalvelut, rikosprosessi, tutkimus, tutkimustoiminta ISBN PDF 978-952-383-350-0 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-350-0 Presentationsblad 30.11.2021 Seri-stödcentrets klienter: bakgrund, användning av stödtjänster och rättsprocessens fortskridande Mellanrapport Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2021:69 Utgivare Statrådets kansli Författare Korjamo Riina, Krogell Jenni, Nuora Anna, Lappalainen Liisi, Rounioja Maria, Hakkarainen Pertti, Arponen Isabella, Korkman Julia, Antfolk Jan, Asmundela Saara, Reenilä Yrjö, Bildjuschkin Katriina Redigerare Korjamo Riina Utarbetad av HUS Seri-stödcentret, Kvinnosjukdomar och förlossningar; Åbo Akademi, polisen, Institutet för hälsa och välfärd Språk Finska Sidantal 143 Referat I Finland koncentreras undersökningen av och stödtjänsterna för offer för sexuellt våld till Seri- stödcentren. I denna register- och enkätundersökning utreddes HUS Seri-stödcentrets klienters bakgrund, rättsprocessens fortskridande, faktorer kopplade till brottsanmälandet samt erfarenheter av tjänsterna. Av Seri-stödcentrets klienter var 70% under 30-åringar och 96% kvinnor. I registerundersökningen gjorde 74% av centrets 688 klienter en brottsanmälan. Av dessa fall fortskred 36% till åtalsprövning och för 22% väcktes åtal. Det dröjde över ett år från att en brottsanmälan gjorts till att ett åtalsbeslut tagits. Enkätundersökningen besvarades av 235 (29%) klienter. Tidigare våldserfarenheter och psykiska problem var allmänt förekommande. Bland annat viljan att förhindra att andra skulle utsättas och viljan att få rättvisa uppgavs som orsaker till att en brottsanmälan gjorts. Att en brottsanmälan inte gjorts uppgavs bero på viljan att glömma det som skett, upplevd skam eller rädsla för en tung rättsprocess. Klienterna var nöjda med Seri-stödcentrets tjänster. Av deltagarna använde 75% psykologens, socialarbetarens eller sjukhuspastorns tjänster. Av dessa upplevde 86% att stödet var tillräckligt. Däremot önskades bättre tillgång till fortsatt vård, längre stödkontakt och närtjänster. Det vanligaste skälet till att inte använda tjänsterna var viljan att glömma upplevelsen. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan. (tietokayttoon.fi) De som producerat informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt. Nyckelord Våldtäkt, sexualbrott, stödservice, straffprocess, forskning, forskningsverksamhet ISBN PDF 978-952-383-350-0 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-350-0 Description sheet 30 November 2021 The background of the clients in Seri Support Centers, their use of support services and the progress of the criminal procedure An interim report Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities 2021:69 Publisher Prime Minister’s Office Authors Korjamo Riina, Krogell Jenni, Nuora Anna, Lappalainen Liisi, Rounioja Maria, Hakkarainen Pertti, Arponen Isabella, Korkman Julia, Antfolk Jan, Asmundela Saara, Reenilä Yrjö, Bildjuschkin Katriina Editor Korjamo Riina Group author HUS Seri Support Center, Women’s Hospital; Åbo Akademi; Police; National Institute for Health and Welfare Language Finnish Pages 143 Abstract In Finland, the support services of rape victims are being centralized into Seri Support Centers. This study investigated the background information of the clientele of HUS Seri Support Center, the progress of the criminal procedure, the factors influencing reporting the offence to the police and experiences on the services. The register-based study showed that 74% of total of 688 clients reported the offence to the police. 36% of cases led to the considerations of charges, and in 22% of cases charges were pressed. Time from reporting to the consideration of charges to be complete was over one year. 235 (29%) of clients took the survey. Previous experiences of violence and mental health issues were common. The reasons for reporting the offence to the police included hoping to prevent others from experiencing the same and wishing to access justice. Those who did not report the offence did so to forget what happened, to avoid shame or due to fear of a lengthy and strenuous criminal procedure. Clients were satisfied with the services provided. 75% used the services of psychologist, social worker and hospital chaplain and 86% of them found the support they received sufficient. However, the clients wished for better access to further treatment, longer duration of the support and proximal services. When support services were not used, most often the reason was the hope of forgetting. Provision This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Keywords Rape, sex crimes, support services, criminal procedure, research, research activities ISBN PDF 978-952-383-350-0 ISSN PDF 2342-6799 URN-address http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-350-0 Sisältö 1 Johdanto .................................................................................................. 11 1.1 Tutkimushankkeen tavoitteet....................................................................................... 12 1.1.1 Päätavoite.................................................................................................. 12 1.1.2 Osatutkimukset .......................................................................................... 12 1.2 Tutkimusryhmä ............................................................................................................ 13 1.3 Hankkeen ohjausryhmä............................................................................................... 14 1.4 Raportin rakenne ......................................................................................................... 15 2 Taustaa ja kirjallisuutta ........................................................................... 16 2.1 Seksuaaliväkivallan esiintyvyys Suomessa ................................................................. 16 2.2 Seksuaaliväkivallan uhrien haavoittuvuustekijät ......................................................... 17 2.3 Seksuaaliväkivallan seuraukset .................................................................................. 18 2.3.1 Fyysiset vammat ja sairaudet .................................................................... 18 2.3.2 Psykososiaaliset seuraukset ..................................................................... 19 2.4 Seksuaaliväkivallan uhrien hoito ja tukipalvelut .......................................................... 22 2.4.1 Seri-tukikeskukset ..................................................................................... 22 2.4.2 Alkuvaiheen somaattiset tutkimukset ja hoito ............................................ 23 2.4.3 Psykososiaalinen hoito .............................................................................. 24 2.4.3.1 Akuuttivaiheen psykososiaalinen tuki .................................. 24 2.4.3.2 Jatkotuki .............................................................................. 25 2.4.3.3 Psyykkisen trauman hoidon terapiamenetelmistä ............... 25 2.4.3.4 Alaikäisten tutkimusten ja hoidon erityispiirteet ................... 27 2.5 Seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyn keinot ............................................................... 27 2.5.1 Uhriutumisen ennaltaehkäisy .................................................................... 27 2.5.2 Tekojen ennaltaehkäisy ............................................................................. 28 2.5.3 Seulonta ja varhainen puuttuminen ........................................................... 29 2.6 Hoidon kustannusvaikuttavuus .................................................................................... 29 2.7 Rikosprosessi seksuaalirikoksissa .............................................................................. 30 2.7.1 Rikosprosessin kulku ................................................................................. 30 2.7.2 Oikeusprosessin kesto seksuaalirikoksissa ............................................... 33 3 Osatutkimus I: Seri-tukikeskuksissa hoidettujen seksuaaliväkivallan uhrien taustatekijät ja palvelujen käyttö .............. 34 4 Osatutkimus II: HUS Seri-tukikeskuksen asiakkaiden seksuaalirikosprosessin eteneminen sekä tausta- ja tapahtumatietojen yhteys siihen ............................................................ 35 4.1 Aineisto ja menetelmät ................................................................................................ 35 4.2 Tulokset ....................................................................................................................... 36 4.2.1 Rikosilmoitukset ja rikosnimikkeet ............................................................. 37 4.2.2 Syytteet ja tuomiot ..................................................................................... 40 4.2.3 Rikosprosessin kesto ................................................................................. 43 4.2.4 Seri-tukikeskuksen asiakkaiden tausta- ja tapahtumatiedot tukikeskuksen tilastojen mukaan ............................................................... 46 4.2.5 Tausta- ja tapahtumatietojen yhteys rikosilmoituksen tekemiseen ................................................................................................ 48 4.2.6 Tausta- ja tapahtumatietojen yhteys syyteharkintaan etenemiseen .............................................................................................. 50 4.3 Pohdinta ...................................................................................................................... 51 4.3.1 Rikosprosessin eteneminen ...................................................................... 51 4.3.2 Tausta- ja tapahtumatietojen yhteys rikosprosessin etenemiseen .............................................................................................. 54 5 Osatutkimus III: Seksuaaliväkivallan uhrien tukipalveluiden käyttö ja kokemukset sekä rikosilmoituksen tekoon vaikuttavat tekijät .................................................................................... 57 5.1 Aineisto ja menetelmät ................................................................................................ 57 5.2 Tulokset ....................................................................................................................... 59 5.2.1 Tutkittavat .................................................................................................. 59 5.2.2 Seksuaaliväkivaltatapahtuma .................................................................... 64 5.2.3 Rikosilmoituksen tekoon vaikuttavat tekijät ............................................... 71 5.2.4 Taustatietojen yhteys poliisille ilmoittamiseen kyselytutkimuksen perusteella ................................................................................................. 78 5.2.5 Tukipalveluiden käyttö ............................................................................... 81 5.2.6 Auttajien sukupuoli ja kohtaaminen ........................................................... 90 5.3 Pohdinta ...................................................................................................................... 94 5.3.1 Kyselyyn vastanneet .................................................................................. 94 5.3.2 Haavoittuvuustekijöiden esiintyvyys .......................................................... 95 5.3.3 Seksuaaliväkivaltatapahtuma .................................................................... 96 5.3.4 Taustatietojen yhteys rikosilmoituksen tekemiseen ................................... 99 5.3.5 Seri-tukikeskuksen palvelut ja niiden käyttö .............................................. 99 6 Tutkimuskysymysten pohdinta ............................................................ 103 6.1 Mitä sosiodemografisia tekijöitä on seksuaaliväkivallan uhrien taustalla? ................ 103 6.2 Mitä seksuaaliväkivaltarikosten uhriksi joutumiseen johtavia yhteisiä tekijöitä voidaan tunnistaa? ....................................................................................... 104 6.3 Mitä keinoja on uhriksi joutumisen ennalta estämiseen? .......................................... 106 6.4 Ovatko uhrien hoito- ja tukimuodot riittävät ja miten niitä voitaisiin kehittää? ............ 108 6.5 Millaisia pitkän aikavälin kustannusvaikutuksia oikea-aikaisesti saadulla hoidolla ja tuella on?.................................................................................................. 111 7 Suositukset kehittämistoimenpiteiksi.................................................. 113 Liitteet .............................................................................................................. 114 Lähteet ............................................................................................................. 134 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 9 LUKIJALLE Tämä on Valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan vuo- den 2020 haussa rahoitetun tutkimushankkeen ”Seksuaalirikosten uhriksi joutumisen ennalta ehkäisyn keinot ja Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen (Teema 4.10)” väliraportti. Hanke oli tarkoitus to- teuttaa 04/2020 – 11/2021 välisenä aikana. Hankkeen yhden osatutkimuksen tutki- muslupien viivästymisen vuoksi julkaisemme ensin tämän väliraportin ja loppuraportti julkaistaan 06/2022 mennessä. Suomeen on perustettu seksuaaliväkivallan uhreille naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopi- muksen (Istanbulin sopimus) mukaisia kokonaisvaltaista tukea tarjoavia Seri-tukikes- kuksia. Ensimmäinen Seri-tukikeskus avattiin 29.5.2017 Helsinkiin HUSin Naistenkli- nikalle. Seri-tukikeskukset avattiin vuonna 2019 myös Turkuun, Tampereelle ja Kuopi- oon sekä helmikuussa 2020 Ouluun. Useat keskussairaalat ovat lisäksi avanneet jo omat keskuksensa. Helsingin Seri-tukikeskus on toiminut pilottina suomalaisen tuki- keskusmallin luomisessa ja Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut sen hoitoketjun. Syksyllä 2019 Valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoitushaussa teemana 4.10 oli ”Seksuaalirikosten uhriksi joutumisen ennalta eh- käisyn keinot”. Koska HUS Seri-tukikeskuksessa oli tuossa vaiheessa kokemusta jo 1000 raiskauksen uhrin tutkimisesta ja hoitamisesta, tieteellisen tutkimuksen mahdol- listava tilastointi, hyvät yhteistyöverkostot muihin vastaperustettuihin Suomen Seri-tu- kikeskuksiin, poliisiin, syyttäjälaitokseen, Åbo Akademiin, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokseen sekä Kätilöliittoon, HUS Naistentaudit ja synnytykset päätti hakea tätä tutki- musrahoitusta. Hankkeen alkumetreillä Suomeenkin rantautunut koronaviruspande- mia hieman hidasti hanketta ja vähensi kasvokkain tapahtuvia tapaamisia, mutta ei missään vaiheessa muutoin vaarantanut hanketta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 10 Tässä tutkimushankkeessa lähdettiin etsimään seksuaalirikosten uhriksi joutumisen ennalta ehkäisyn keinoja tutkimalla Seri-tukikeskusten asiakkaiden taustatietoja, tuki- palveluiden käyttöä ja rikosprosessin etenemistä. Hanke toteutettiin kolmena osatutkimuksena: I. Seri-tukikeskuksissa hoidettujen seksuaaliväkivallan uhrien taustatekijät (re- kisteritutkimus) II. Tausta- ja tapahtumatietojen vaikutus rikosprosessin etenemiseen (rekisteri- tutkimus) III. Seksuaaliväkivallan uhrien tukipalveluiden käyttö ja kokemukset ja tausta- ja tapahtumatietojen vaikutus rikosilmoituksen tekoon (kyselytutkimus) Hankkeen koordinoinnista vastasi HUS Naistentaudit ja synnytykset ja hanke toteu- tettiin yhteistyössä konsortiona kaikkien viiden Seri-tukikeskuksen (HUS, TYKS, TAYS, KYS, OYS), Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, Kätilöliiton, poliisin ja Åbo Akademin Oikeuspsykologian tutkimusryhmän (LePÅ) kanssa. Hankkeessa konsortio- osapuolista syntyi uusi moniammatillinen tutkimusyhteistyöryhmä, joka jatkaa hank- keen jälkeenkin yhteistyötään suomalaisten seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden hy- väksi. Ilahduttavasti hankkeen toteuttajiksi saimme mukaan kaksi opinnäytetyön tekijää psy- kologian maisteriopiskelija Isabella Arposen ja terveystieteiden maisteriopiskelija, kä- tilö Jenni Krogellin. Heidän pro gradu –töidensä päätulokset on julkaistu tässä rapor- tissa, mutta tarkemmat tutkimustulokset eli lopulliset pro gradu –työt ovat saatavilla Åbo Akademin ja Itä-Suomen yliopistoiden verkkosivuilta sekä tämän raportin kirjoitta- jilta. Tämä väliraportti siis esittelee hankkeemme ”Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen” päätulokset osatutkimusten II ja III osalta. Seri-tukikeskusten ja THL:n rekisteritietoa yhdistelevän I osatutkimuksen tu- lokset julkaistaan hankeen loppuraportissa 06/2022 mennessä. Koska hankkeessa syntynyt tutkimusaineisto on laaja ja myös kansainvälisesti kiinnostava, hankkeen ai- neistosta on tarkoitus jatkossa julkaista myös kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Jatkotutkimuskysymyksiäkin tutkimusryhmä on jo kehitellyt, joten tämän hankkeen pohjalta on hyvä jatkaa! Tutkimusryhmän puolesta Riina Korjamo Marraskuussa 2021 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 11 1 Johdanto Tämä on Valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan vuoden 2020 haussa rahoitetun tutkimushankkeen ”Seksuaalirikosten uhriksi joutumisen ennalta ehkäisyn keinot ja Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen (Teema 4.10)” väliraportti. Hankkeen tietotarvekuvauksessa toivottiin tutkittavan 1. seksuaalirikosten uhrien sosiodemografisia taustatekijöitä, palveluihin ohjautu- mista, ennalta ehkäisyn keinoja sekä tarpeen mukaisen jatkohoidon toteutumista olemassaolevien tilastoaineistojen ja rekistereiden pohjalta. 2. Toisena tutkimustehtävänä hanketoimijan tuli toteuttaa kvalitatiivinen tutkimus, jonka tavoitteena olisi selvittää uhrien aiempaa elämän kulkua (erityisesti aiempia haavoittuvuustekijöitä) sekä mahdollisen palvelujärjestelmän tukea tai sen puut- teita elämänkulun eri vaiheissa. Lisäksi toivottiin tunnistettavan ennalta ehkäisyn näkökulmasta mahdollisia voimaantumisen ja resilienssin kasvunkohtia elämän- kulussa. 3. Kolmantena tutkimustehtävänä hanketoimijan toivottiin arvioivan hoito- ja tuki- muotojen riittävyyttä (millaista jatkohoitoa ja tukea potilaat olivat saaneet, miten ja missä se oli toteutettu ja mikä on ollut järjestöjen ja julkisen terveydenhuollon rooli). Hanketoimijan tuli myös selvittää, mitä vaikutuksia on ollut, jos uhri ei ole päässyt (jatko)hoitoon ja miten hyvin ylipäätään terveydenhuollossa tunnistetaan seksuaalirikosten uhrit. Tietotarvekuvauksessa esitettiin seuraavat tutkimuskysymykset: A. Mitä sosiodemografisia tekijöitä on seksuaaliväkivallan uhrien taustalla? B. Mitä seksuaaliväkivaltarikosten uhriksi joutumiseen johtavia yhteisiä tekijöitä voi- daan tunnistaa? C. Mitä keinoja on uhriksi joutumisen ennalta estämiseen? D. Ovatko uhrien hoito- ja tukimuodot riittävät ja miten niitä voitaisiin kehittää? E. Millaisia pitkän aikavälin kustannusvaikutuksia oikea-aikaisesti saadulla hoidolla ja tuella on? Hankkeessa toivottiin luotavan suositukset kehittämistoimenpiteiksi, jotta seksuaaliri- koksia kyettäisiin ehkäisemään ennalta paremmin, suojaamaan tehokkaammin riski- ryhmissä olevia, vähentämään uhrien haavoittuvuutta sekä kohdentamaan riittävät ja oikea-aikaiset hoito- ja tukitoimenpiteet oikein. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 12 1.1 Tutkimushankkeen tavoitteet 1.1.1 Päätavoite Tämän Valtioneuvoston tietotarpeeseen vastaavan tutkimushankkeessa päätavoit- teena oli selvittää seksuaalirikosten uhrien sosiodemografisia taustatekijöitä, palvelui- hin ohjautumista sekä tarpeen mukaisen jatkohoidon toteutumista. Lisäksi selvitettiin asiakkaiden rikosilmoituksen tekemiseen liittyviä seikkoja ja rikosprosessin etene- mistä. Tavoitteena oli löytää ja raportoida vastauksia tietotarvekuvauksessa esitettyihin tutki- muskysymyksiin (edellä A-E) eli tunnistaa tekijöitä, joihin vaikuttamalla seksuaaliväki- valtaa kyettäisiin ennaltaehkäisemään, suojaamaan riskiryhmissä olevia, vähentä- mään uhrien haavoittuvuutta sekä kohdentamaan riittävät ja oikea-aikaiset hoito- ja tukitoimenpiteet oikein. 1.1.2 Osatutkimukset Hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltiin kolme osatutkimusta: I. Seri-tukikeskuksissa hoidettujen seksuaaliväkivallan uhrien taustatekijät (rekisteritutkimus) II. Tausta- ja tapahtumatietojen vaikutus rikosprosessin etenemiseen (rekis- teritutkimus) III. Seksuaaliväkivallan uhrien tukipalveluiden käyttö ja kokemukset sekä tausta- ja tapahtumatietojen vaikutus rikosilmoituksen tekoon (kyselytutki- mus) Tässä väliraportissa julkaistaan osatutkimusten II ja III tulokset. Hankkeen yhtenä erittäin tärkeänä tavoitteena oli luoda tässä yhteydessä uusi monia- lainen suomalainen seksuaaliväkivallan uhreihin keskittyvä tutkimusyhteistyöryhmä, joka pystyisi hankkeessa vahvistuvan yhteistyön ja tutkimustulosten pohjalta jatka- maan tämän hankkeen jälkeenkin suomalaista tutkimustyötä seksuaaliväkivaltaa koh- danneiden ympärillä. Tietotarvekuvauksen mukaisesti hankkeessa analysoitiin kyselytutkimuksen ja ole- massa olevien Seri-tukikeskusten tilastoaineistojen ja THL:n rekistereiden pohjalta raiskauksen uhrien sosiodemografisia taustatekijöitä ja palveluihin ohjautumista sekä pyrittiin tunnistamaan mahdollisia ennaltaehkäisyn kohtia. Tutkimuksessa pyrittiin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 13 myös arvioimaan uhrien aiempaa elämänkulkua (mm. haavoittuvuutta, psyykkistä kuormaa), aiempaa uhriksi joutumista ja hyväksikäyttöä, väkivallan kokemuksia, taus- talla olevia traumoja ja päihteiden käyttöä. Tutkimuksesta saatu tieto arvioitiin ja ra- portoidaan aikaisemman kansallisen ja kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden valossa tietotarvekuvauksen ensimmäisen tutkimustehtävän mukaisesti. Hoito- ja tukimuotojen laatua, riittävyyttä, tukipalvelujen saatavuutta sekä terveyden- huollon ja kolmannen sektorin toimijoiden roolia tukipalveluiden tarjoajina arvioitiin ky- selytutkimuksen muodossa. Myös kokemusta hoitoon pääsystä ja tuen tarpeen tunnis- tamisesta arvioidaan kyselyssä. Koska valtaosa aikuisiin kohdistuvasta seksuaalirikollisuudesta on piilorikollisuutta, kyselytutkimuksen vastauksia ja rekisteritietoa yhdistämällä pyritään selvittämään ri- kosilmoituksen tekemiseen vaikuttavia seikkoja. Myös rikosprosessin etenemistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä arvioidaan. Tutkimushankkeen eri osioista saatujen tulosten perusteella pyritään arvioimaan myös Seri-tukikeskusten tarjoamien tukipalveluiden kustannusvaikuttavuutta. 1.2 Tutkimusryhmä Tutkimushanke toteutettiin konsortiona, jossa hankkeesta vastasi HUS Naistentaudit ja synnytykset, Seri-tukikeskus ja hankejohtajana toimi HUS Seri-tukikeskuksen vas- tuulääkäri Riina Korjamo. Muina konsortion osapuolina olivat TYKS, TAYS, KYS, OYS -Seri-tukikeskukset, THL, Kätilöliitto, Poliisi sekä Åbo Akademi. Lisäksi syyttäjien edustaja oli mukana. Alla taulukossa 1 on esitetty tämän väliraportin osatutkimuksissa II ja III mukana olleet ja heidän työnjakonsa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 14 Taulukko 1. Hanketoimijat ja heidän työnjakonsa hankkeen väliraportissa esitellyissä osatutki- muksissa II ja III. Hanketoimijat Työnjako HUS Naistenklinikka, Seri-tukikeskus Riina Korjamo, LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, osastonlääkäri, HUS Seri- tukikeskuksen vastuulääkäri Hankkeen johtaja, kokonaisvastuu ja koordinointi. Potilastiedon hallinta ja analysointi. Vastuu viestinnästä. Liisi Lappalainen, Anna Nuora ja Maria Rounioja, tutkimuskätilöt HUS Seri-tukikeskuksen potilas- ja tilastoaineiston hallinta, kyselytutkimuksen koordinointi, aineistojen anonymisointi ja analysointi, kirjallisuushakuja. Pertti Hakkarainen, psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Kyselytutkimuksen suunnittelu ja tulosten analysointi Leena Laitinen, LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, osastonlääkäri HUS Seri-tukikeskuksen tilastoaineistot, tulosten analysointi Jenni Krogell, kätilö, TtM-opiskelija (Itä-Suomen Yliopisto) Osatutkimus II:n osa opinnäytetyötä (pro gradu), osa kirjallisuuskatsauksesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Katriina Bildjuschkin, asiantuntija, KM, Kätilö, Kätilöliiton puheenjohtaja Vastuu THL:ssä ja Kätilöliitossa, tutkimuksen suunnittelu ja tulosten analysointi Åbo Akademi Julia Korkman, oikeuspsykologian dosentti Vastuu Åbo Akademissa, osallistuminen kyselytutkimuksen toteutukseen ja analysointiin, psykologiopiskelijan opinnäytetyön ohjaus Isabella Arponen, psykologian opiskelija Opinnäytetyö (pro gradu) Seri-tukikeskuksen asiakkaiden rikosilmoituksen tekoon liittyvistä tekijöistä, kyselyn laatiminen ja vastuu Survey Analytics –sovelluksessa Jan Antfolk, apulaisprofessori Survey Analyticsin tekninen tuki ja ylläpito, psykologiopiskelijan opinnäytetyön ohjaus Poliisi ja syyttäjälaitos Saara Asmundela, Rikoskomisario, FM Vastuu poliisi. Tutkimuksen suunnittelu, tulosten analysointi rikosprosessin etenemiseen liittyvistä tekijöistä. Yrjö Reenilä, erikoissyyttäjä Syyttäjä- ja oikeuslaitosten aineistojen keruu. Tulosten analysointi rikosprosessin etenemiseen liittyvistä tekijöistä. 1.3 Hankkeen ohjausryhmä Rahoittajana valtioneuvoston kanslia nimesi hankekokonaisuudelle ohjausryhmän, jota täydennettiin hankeen konsortio-osapuolten edustajilla. Ohjausryhmän kokoon- pano on esitetty taulukossa 2. Ohjausryhmän tehtävänä on ollut valvoa hankkeen ete- nemistä ja rahoitusta. Ohjausryhmän ensimmäinen kokous pidettiin 8.5.2020 ja ryhmä kokoontui yhteensä seitsemän kertaa ennen väliraportin julkaisemista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 15 Taulukko 2. Tutkimushankkeen ohjausryhmän kokoonpano. Ohjausryhmän jäsenet Pirjo Lillsunde Sosiaali- ja terveysministeriö, pj Ilpo Airio Sosiaali- ja terveysministeriö Tanja Auvinen Sosiaali- ja terveysministeriö Pirjo Lillsunde Sosiaali- ja terveysministeriö Satu Sistonen Ulkoministeriö Minna Piispa Oikeusministeriö Elina Ruuskanen Oikeusministeriö Miia Lehtinen Sisäministeriö Hanketoteuttajat Riina Korjamo HUS Pertti Hakkarainen HUS Katriina Bildjuschkin THL ja Kätilöliitto Julia Korkman Åbo Akademi Saara Asmundela Poliisi Katja Kero TYKS Rauni Klami TYKS Kirsi Kuismanen TAYS Karoliina Kylävainio KYS Sari Pelkonen OYS 1.4 Raportin rakenne Tässä hankkeen väliraportissa on esitelty ensin luvussa 2 keskeistä kirjallisuutta tutki- muskysymyksiin liittyen. Luvussa 3 on maininta osatutkimuksesta, jonka tulokset esi- tellään hankkeen loppuraportissa kesäkuun 2022 loppuun mennessä. Luku 4 esittelee rekisteritutkimuksen, jossa selvitettiin Seri-tukikeskuksen asiakkaiden rikosprosessin etenemistä ja tukikeskuksessa tilastoitujen taustatietojen yhteyttä rikosilmoituksen te- kemiseen. Luvussa 5 esitellään Seri-tukikeskuksen asiakkaille tehdyn kyselytutkimuk- sen vastauksia. Kyselyn teemat liittyivät asiakkaiden aiempiin elämänkokemuksiin, seksuaaliväkivaltatapahtuman tietoihin, rikosilmoituksen tekemiseen vaikuttaviin asioi- hin ja kokemuksiin Seri-tukikeskuksen tukipalveluista. Tutkimuskysymysten pohdintaa on luvussa 6 ja hanketoimijoiden suositukset kehittämistoimenpiteiksi luvussa 7. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 16 2 Taustaa ja kirjallisuutta Seksuaaliväkivalta, seksuaalinen väkivalta Seksuaalinen väkivalta tai tässä raportissa käytetty termi seksuaaliväkivalta on väkivaltaa, joka ilmenee henkilön seksuaalisen koskemattomuuden tai itsemääräämisoikeuden tahallisena loukkauksena (Bildjuschkin 2020). 2.1 Seksuaaliväkivallan esiintyvyys Suomessa Vuonna 2020 poliisille ilmoitettiin 4333 seksuaalirikosta, joista raiskauksia tai törkeitä raiskauksia oli 1438 (Suomen virallinen tilasto 14.7.2021). Vuoden 2021 alkupuolis- kolla ilmoitusten määrä oli noussut edellisvuotisesta. Vaikka tehtyjen rikosilmoitusten määrä onkin ollut nousussa, kyselytutkimusten perusteella raiskausrikosten määrä on melko vakaa (Danielsson 2019). Tämä viranomaisten tietoon tuleva ilmirikollisuus on kuitenkin vain jäävuoren huippu koetusta seksuaaliväkivallasta, sillä se jää usein vi- ranomaisilta piiloon. Seksuaaliväkivallan esiintyvyyttä on pyritty selvittämään erilaisilla kyselytutkimuksilla. EU:n jäsenmaissa vuonna 2014 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan yli 15-vuotiaista suomalaisista naisista joka kuudes (17%) oli kokenut elämänsä aikana seksuaaliväki- valtaa ja 3% edellisen vuoden kuluessa (European Union Agency for Fundamental Rights 2014). Vuonna 2017 kansallisen uhritutkimuksen mukaan 1% naisista kertoi kokeneensa edellisen vuoden aikana sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista tai niiden yritystä (Haikonen 2017). Tuoreimmassa, vuonna 2019 tehdyssä, kansallisessa rikosuhritutkimuksessa 2,8% naisista kertoi jou- tuneensa seksuaaliväkivallan tai sen yrityksen kohteeksi (Danielsson 2020). Amnes- tyn arvion mukaan noin 50 000 naista kokee Suomessa seksuaaliväkivaltaa vuosittain (Amnesty International 2019). Myös miehet, transsukupuoliset, intersukupuoliset ja muunsukupuoliset kokevat sek- suaaliväkivaltaa, mutta he kertovat raiskauskokemuksistaan vielä harvemmin kuin nai- set ja luotettavia esiintyvyyslukuja on niukasti saatavilla. Edellä mainituissa uhritutki- muksessa ja kansallisessa rikosuhritutkimuksessa miehistä 0,3% – alle 1% kertoi sek- suaaliväkivallan kokemuksista edellisen vuoden aikana (Danielsson 2020). Miessakit ry:n lähes 2000 väkivaltaa kokeneelle miehelle tekemän kyselyn mukaan noin 17% heistä oli kokenut seksuaaliväkivaltaa, mutta kynnys rikosilmoituksen tekemiseen ja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 17 avun hakemiseen on korkealla (Kekkonen 2020). Sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan miehisyyteen ja maskuliinisuuteen liittyviä myyttejä ja uskomuksia, joi- den vuoksi miehiä ei aina tunnisteta seksuaaliväkivallan mahdollisina uhreina. Yhteis- kunnassa vallitsevat käsitykset voivat lisätä miehen häpeän kokemusta väkivaltakoke- muksen jälkeen (Lampinen 2007). Lähisuhdeväkivaltaan littyy usein seksuaaliväkivaltaa, mutta se jää erittäin usein pii- loon. Jonkinlaista osviittaa seksuaaliväkivallan esiintyvyydestä lähisuhteissa antaa va- kavan parisuhdeväkivallan uhrien auttamiseksi kehitettyjen moniammatillisten riskinar- viointikokousten eli MARAK-työryhmien tilastot. Vuonna 2019 MARAK-työryhmissä autettiin 203 lähisuhdeväkivallan uhria. Heistä 42% oli kokenut lähisuhteessaan sek- suaaliväkivaltaa (Lähisuhdeväkivalta 2021). Kansallisissa kyselyissä vastaajat ovat olleet yli 15 vuotiaita. Nuorten kokemaa seksu- aaliväkivaltaa on pyritty selvittämään THL:n kouluterveyskyselyssä. Vuoden 2019 ky- selyssä lukio-opetuksen 1. ja 2. luokan tai ammattioppilaitoksen tytöistä 10–13% ja pojista 3–4% ilmoitti kokeneensa edellisen vuoden aikana seksuaaliväkivaltaa (Lasten ja nuorten hyvinvointi 2019). Vuonna 2021 luvut olivat nousseet tyttöjen osalta niin, että lukio-opetuksen 1. ja 2. luokan tai ammattioppilaitoksen tytöistä 15–19% oli koke- nut seksuaaliväkivaltaa vuoden aikana. Jo nuoremmilla eli 8–9 -luokkalaisistä tytöistä 13%:lla ja pojista 5%:lla oli seksuaaliväkivaltakokemus edellisen vuoden aikana, 4–5 - luokkalaisistakin 2%:lla. (Kouluterveyskysely 2021). Seksityöhön ja ihmiskauppaan liittyvä seksuaaliväkivalta on hyvin hankalasti tutkittava aihe niihin liittyvien tabujen ja stigman vuoksi. Marjo Tähtinen selvitti pro gradu -työs- sään seksityöntekijöiden terveyttä (Tähtinen 2021). Kirjallisuuskatsauksessaan Tähti- nen tunnisti väkivallan yhdeksi seksityöhön liittyväksi uhaksi erityisesti haavoittuvim- massa asemassa olevien seksityöntekijöiden osalta, mutta seksityöntekijät ovat hete- rogeeninen ihmisryhmä myös väkivallan riskien suhteen. 2.2 Seksuaaliväkivallan uhrien haavoittuvuustekijät Aiemmasta ulkomaisesta tutkimuskirjallisuudesta tiedetään, että seksuaaliväkivallan uhreilla on jo ennen väkivallan kohteeksi joutumistaan verrokkeihin verrattuna enem- män sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä (Larsen 2015). Erityisesti mielenterveys- ongelmat altistavat rikoksen uhriksi joutumiselle (Dean 2019). Tämä näkyy myös HUS Seri-tukikeskuksen ensimmäisen vuoden potilaista tehdyn tutkimuksen ja tukikeskuk- sen tilastojen mukaan (Korjamo 2020). Ainakin neljäsosalla tukikeskuksen asiakkaista VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 18 on aiempaa haitallista päihteiden käyttöä ja yli puolella tutkituista aiempaa psykiatrista sairastavuutta. Muina riskitekijöinä seksuaaliväkivallan uhriksi joutumiselle on tunnis- tettu mm. krooniset sairaudet ja kehityshäiriöt, pakolaisuus, sijoittaminen kodin ulko- puolelle, vanhemman tuen puute, vanhemman nuori ikä ja vanhemman mielenter- veys- ja päihdeongelmat, taloudelliset ongelmat, lähisuhdeväkivalta, kulttuuri- ja nor- mitekijät (esim. kuritusväkivalta). Lapsuuden aikainen seksuaalinen hyväksikäyttö on erityisen haitallista ja altistaa monenlaisille pitkäaikaisille terveysvaikutuksille (esim. Hailes 2019). Hoitotieteen kandidaattitutkielmassaan vuonna 2019 Jenni Krogell teki kirjallisuuskat- sauksen vähemmistöjen kokemasta seksuaaliväkivallasta (Krogell 2019). Vähemmis- töillä tarkoitettiin Krogellin tutkielmassa miehiä, vanhuksia, vammaisia ja seksuaali- sekä sukupuolivähemmistöjä. Suomalaista tutkimuskirjallisuutta aiheesta ei löytynyt, kun opinnäytetöitä ei otettu mukaan katsaukseen. Kansainvälisissä julkaisuissa sek- suaaliväkivallan kohteeksi joutumiselle altisti mm. asuminen laitoshoidossa, säännölli- sen hoidon tarve, muisti- ja psyykkiset sairaudet, heikommat kognitiiviset kyvyt, sosi- aalisen verkoston puute, seksuaalivähemmistöön kuuluminen ja päihteiden vaikutuk- sen alla oleminen. Seksuaaliväkivaltatapahtuman seurauksena mm. päihteiden käyttö lisääntyi, terveysongelmat kasaantuivat, sosiaalinen eristäytyminen, itsensä vahingoit- taminen ja pelko lisääntyi sekä masennuksen ja posttraumaattisen stessihäiriön (PTSD) riski lisääntyi. 2.3 Seksuaaliväkivallan seuraukset Traumaattisen seksuaaliväkivaltatapahtuman jälkeen sairastavuus ja psykososiaalis- ten ongelmien riski on lisääntynyt ja uudelleen uhriutumisen -ilmiö on myös tunnettu (Dworkin 2017, Traumaperäinen stressihäiriö Käypä hoito -suositus 2017). 2.3.1 Fyysiset vammat ja sairaudet Fyysiset vammat. Läheskään kaikilla seksuaaliväkivallan uhreilla ei todeta fyysisiä vammoja ja vakavat vammat ovat harvinaisia. HUS Seri-tukikeskusen ensimmäisen vuoden asiakkaista julkaistun tutkimuksen mukaan sekä Pohjoismaisten aineistojen mukaan raiskauksen jälkeen todetaan jokin vamma 52–62%:lla tutkituista ja vamma sukuelinten alueella 11–32%:lla tutkituista (Korjamo 2020, Larsen 2015, Vik 2019, Möller 2012, Hilden 2005). Vammojen esiintymisen tai puuttumisen perusteella ei voi oikeudellisesta näkökulmasta kuitenkaan päätellä yhdynnän suostumuksellisuudesta mitään, sillä myös suostumuksellisen yhdynnän yhteydessä voidaan todeta vammoja (Walker 2015, Zilkens 2017, Sommers 2021). Todetut fyysiset vammat ovat tavalli- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 19 sesti lieviä, ne voivat aiheuttaa kipua ja väliaikaista kosmeettiista haittaa, mutta ne pa- ranevat yleensä jälkiä jättämättä. Tekijän ja raiskauksen uhrin välisen suhteen merki- tystä vammojen määrään ja laatuun on tutkittu, mutta tutkimustulokset ovat ristiriitai- sia. Esimerkiksi ruotsalaistutkimuksessa raiskaukset olivat väkivaltaisempia läheisen tekemänä kuin muutoin tutun (ei läheisen) tai tuntemattoman tekemänä (Möller 2012). Toisaalta myös päinvastaisia havaintoja on julkaistu. Somatisaatio-oireet ja somatisaatiohäiriö. Somatisaatio-oireella tarkoitetaan minkä tahansa elinjärjestelmän oiretta (esim. ruuansulatuskanavan, virtsateiden ja sukupuo- lielinten oireet, erilaiset kipuoireet), joiden ei ole voitu osoittaa johtuvan mistään tun- netusta elimellisestä sairaudesta. Ruotsalaisten tekemän kartoittavan kirjallisuuskat- sauksen mukaan seksuaaliväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö lisää somatisaa- tio-oireiden esiintyvyyttä, mm. ärtyvän suolen oireyhtymää ja erilaisia kipuoireita, mutta tutkimusta aiheesta on vähän (Iloson 2021). Lapsuuden aikaisen seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen myös lihavuuden ja HIV:n riskin on todettu olevan koholla (Hai- les 2019). 2.3.2 Psykososiaaliset seuraukset Psyykkinen akuutti traumareaktio. Itsemääräämisoikeutta loukkaava seksuaaliväki- valta aiheuttaa hyvin usein psyykkisen traumareaktion. Traumareaktion vaiheet seu- raavat toisiaan aina samassa järjestyksessä: 1. Shokkivaihe, jossa henkilö ei vielä kykene käsittelemään tapahtunutta. • Aikaa tapahtumasta tyypillisesti tunneista päiviin • Oireina dissosiaatio, kieltäminen ja torjunta, joillakin kiihtymys 2. Reaktiovaihe, jossa henkilö asteittain kohtaa muuttuneen todellisuuden • Aikaa tapahtumasta tyypillisesti muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen • Uudelleen kokemisen, välttelyn ja yli-/alivirittyneisyyden oireita, jotka vaikeuttavat elämää 3. Käsittelyvaihe, jossa tapahtunutta aletaan hyväksyä ja assimiloida omaan maailmankuvaan • Tapahtumasta muutamista kuukausista vuoteen • Oireet vähentyneet, mutteivät poistuneet, usein muuttaneet muotoaan tarkemmiksi ja ”hienovaraisemmiksi”. Aktiivisen pohdinnan vaihetta. 4. Uudelleensuuntautumisen vaihe, jossa koettu alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää ja identiteettiä • Tapahtumasta tavallisimmin vuodesta kahteen • Tapahtunutta ei unohdeta, mutta se ei enää vaikuta elämään ja identi- teettiin niin paljoa ja niin haitallisesti. Turvan, hallinnan ja itsearvos- tuksen kokemus rakennettu uudelleen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 20 Heti seksuaaliväkivallan uhriksi jouduttuaan akuuteista psyykkisen trauman oireista kärsii lähes jokainen. Suomessa käytössä olevan ICD-10 tautiluokituksen mukainen akuutti stressireaktio diagnoosi (koodi F43.0) kattaa määritelmänsä mukaisesti aino- astaan ensimmäisten vuorokausien aikaisen oireilun. ICD-10 –luokituksessa ei ole oi- kein sopivaa diagnoosia muutamasta päivästä kuukauteen jatkuneelle traumaperäi- selle psyykkiselle oireilulle toisin kuin monessa maassa käytössä olevassa DSM-5 tautiluokittelussa. Siinä akuutin stressihäiriön diagnoosi kattaa traumaperäisen oirei- lun aikavälillä kolme vuorokautta – kuukausi tapahtumasta. Akuutin trauman tuottamat tyypilliset oireet. Näiden oireiden tavoitteena on pysyä hengissä ja olla turvassa. Trauman jälkeen ne usein kuitenkin ylikorostuvat, jolloin ne aiheuttavat haittaa arjessa. 1. Uudelleen kokeminen • Vasten tahtoa tapahtuva uudelleen eläminen, mielikuvat, muistot, tun- teet, kehollinen virittyminen. • Tavallaan asiaa käsitellään, mutta se tapahtuu hallitsemattomasti. 2. Välttäminen • Sisäinen dissosiaatio; fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen asiasta muistuttavien välttely, vetäytyminen, kapeutuminen. Pyritään pysy- mään asiasta etäällä niin psyykkisesti kuin ulkoisestikin. 3. Vireystilan muutokset • Keho joko ylivirittyneessä (”taistele tai pakene”) tai alivirittyneessä (la- maantuminen) tilassa. Traumaperäinen stressihäiriö. Mikäli väkivaltatapahtumasta johtuva oireilu jatkuu yli kuukauden kuluttua tapahtuneesta, voi kyse olla traumaperäisestä stressihäiriöstä (Posttraumatic Stress Disorder, PTSD) (Traumaperäinen stressihäiriö Käypä hoito - suositus 2017). Seksuaaliväkivalta on yksi suurimmista riskitekijoistä PTSD:n kehitty- miselle, kun verrataan erilaisia traumaattisia tapahtumia (Kessler 2017). PTSD:n ke- hittää eri tutkimusten mukaan 16–19% uhreista ja jopa 74% ilmaantuvuuslukuja on to- dettu raiskauksen kokeneilla (Kessler 1995, Kessler 2017, Darwes-Bornoz 2008). Raiskauksen jälkeisestä PTSD:stä toipuminen on hitaampaa verrattuna muiden ta- pahtumien (esim. onnettomuuteen joutumisen aiheuttamaan) PTSD:hen verrattuna (Kessler 2017). Uuteen Suomessakin todennäköisesti myöhemmin käyttöön tulevaan ICD-11 tautiluokitukseen on tunnistettu omaksi diagnoosikseen monimuotoinen trau- maperäinen stressihäiriö (Complex PTSD) (ICD-11 2020). Sen kriteereissä pitkään jatkuva/toistuva stressialtistus aiheuttaa oirekuvaltaan laajemman ja monimuotoisem- man oirekuvan kuin PTSD:ssä ja siitä kärsivien toimintakyky ja ennuste on todennä- köiseesti huonompi (Karazias 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 21 Seksuaaliväkivallan yhteys muuhun psykiatriseen sairastavuuteen. Seksuaalivä- kivallan aiheuttama traumatisoituminen voi ilmetä myös muina psykiatrisina oireina tai häiriöinä tai pahentaa jo olemassa olevia mielenterveysongelmia. Traumatisaation seurauksena seksuaaliväkivallan uhreilla ilmenee esimerkiksi masennusta, ahdistu- neisuutta, riskikäyttäytymistä, päihdeongelmia, itsetuhoisuutta, itsensä vahingoitta- mista ja persoonallisuushäiriöitä (esim. Dworkin 2017). Dissosiaatiota voi esiintyä erilaisten psykiatristen häiriöiden yhteydessä. Se on mielen rakenne, joka on syntynyt traumakokemusten ja turvattomien kiintymys- ja vuorovai- kutussuhteiden seurauksena (esim. Suokas-Cunliffe 2006). Siinä mielen rakenteiden välille syntyy katkoksia, jonka vuoksi rakenteiden väliset yhteydet eivät toimi saumat- tomasti. Se ilmenee esimerkiksi dissosiatiivisena muistinmenetyksenä, identiteettihäi- riönä tai depersonalisaatiohäiriönä, jolloin kokemus itsestä on epätodellinen. Dissosi- aatio on yksi mielen suojautumiskeino, joka auttaa hetkessä selviytymisessä. PTSD:n yhteydessä dissosiaatiota tavataan noin kolmasosalla (Duodecim 2021). Erityisen haitallista on seksuaalisen hyväksikäytön ja –väkivallan uhriksin joutuminen lapsena tai nuorena (Hailes 2019, MacGregor 2019). PTSD:n lisäksi riski mm.syömis- häiriöihin, masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, persoonallisuushäiriöihin ja kon- versiohäiriöihin on kohonnut seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen. Itsemurhayritykset ja päihteiden käyttö ovat lisääntyneet hyväksikäytön jälkeen. Seksuaaliväkivallan yhteys sosiaaliseen elämäntilanteeseen ja riskikäyttäytymi- seen. Lapsuuden aikainen hyväksikäyttö lisää aikuisena riskiä mm. suojaamattomille yhdynnöille ja sitä kautta seksi- ja veritetise tarttuville taudeille, seksityöhön pääty- mistä ja päihteiden käyttöä (Hailes 2019). Työkyvyttömyys, taloushuolet ja vaikeus so- siaalisissa ihmissuhteissa voivat olla myös seurausta seksuaaliväkivallan uhriksi jou- tumisesta. Sijaistraumatisoituminen. Seksuaaliväkivalta ei kosketa ainoastaan itse väkivallan uhria, vaan myös uhrin läheiset voivat traumatisoitua tilanteesta. Väkivallan uhreja hoitavat ammattilaisetkin ovat sijaistraumatisoitumisen riskissä, jos osaamista, tukea tai työnohjausta ei ole. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 22 2.4 Seksuaaliväkivallan uhrien hoito ja tukipalvelut SEKSUAALIVÄKIVALLAN UHRIT TARVITSEVAT SOSIAALI - JA TERVEYDENHUOLLOSTA KOLMENLAISIA PALVELUITA: 1. Oikeuslääketieteelliset tutkimukset ja lääkärinlausunnon mahdollista oi- keusprosessia varten 2. Lääketieteellisen hoidon mahdollisten vammojen vuoksi, raskauden sekä seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien seulomiseksi ja tarvittavien ennaltaehkäisevän lääkitysten saamiseksi 3. Psykososiaalisen tuen toipumiseen Poliisi on aiemmin pyytänyt virka-apuna tuoreissa seksuaalirikostutkinnoissa oikeus- lääketieteellisen lääkärintarkastuksen näytteenottoineen terveyskeskuspäivystyksistä tai pääkaupunkiseudulla Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta. Mikäli seksuaaliväkivallan uhri ei ollut tehnyt rikosilmoitusta asiasta, oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia ei juurikaan tehty. Mahdollisten vammojen hoitoon ja raskauden sekä seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien seulontoihin hakeutuminen jäi käytännössä uhrin omalle vastuulle. Samoin psykososiaalisen tuen palvelut ovat olleet erittäin hajallaan erilaisissa terveydenhuollon yksiköissä ja järjestöjen palveluissa. Paikkakuntakohtai- set erot tarjolla olevien tukipalveluiden suhteen ovat olleet myös erittäin suuret. Nyky- ään seksuaaliväkivallan uhrien tutkimukset pyritään keskittämään Seri-tukikeskuksiin. 2.4.1 Seri-tukikeskukset Suomi ratifioi vuonna 2015 Euroopan Neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus). Sopimus tunnistaa myös miehet perheväkivallan uhreina. Istanbulin sopimuksen toi- meenpanosuunnitelman mukaisesti Suomeen on perustettu seksuaaliväkivallan uh- reille kokonaisvaltaista tukea tarjoavia Seri-tukikeskuksia, joista ensimmäinen avattiin 29.5.2017 Helsinkiin HUS:n Naistenklinikalle. Seri-tukikeskukset on avattu myös Tur- kuun 05/2019, Tampereelle 06/2019, Kuopioon 10/2019 ja Ouluun 02/2020 sekä sa- telliittitukikeskukset useille keskussairaalapaikakkunnille. Tavoitteena on saada Suo- meen alueellisesti kattava noin 20 Seri-tukikeskuksen verkosto. Istanbulin sopimuksen 25 artikla edellyttää, että seksuaalisen väkivallan uhrien tuke- miseksi sopijamaat ”toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet säätääkseen, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 23 että raiskauksen tai muun seksuaalisen väkivallan uhreja varten perustetaan riittävästi asianmukaisia, helposti saavutettavia tukikeskuksia, jotka voivat tarjota uhreille lääke- tieteellistä ja oikeuslääketieteellistä tutkimusta, traumatukea ja neuvontaa”. Seri-tukikeskuksissa tutkitaan ja hoidetaan yli 16-vuotiaat sukupuolesta riippumatta yhden kuukauden kuluessa seksuaaliväkivaltatapahtumasta (Korjamo 2020). Väkival- tatapahtumana tukikeskuksen asiakkailla on epäily vakavuudeltaan vähintään rais- kaustasoisesta tapahtumasta eli karkeasti rajattuna vähintään intiimialueille tapahtu- neesta koskemisesta. Esimerkiksi seksuaalisen ahdistelun tai verkossa tapahtuneen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet eivät kuulu Seri-tukikeskuksen asiakaskuntaan. Hoidon edellytyksenä ei ole rikosilmoituksen tekeminen. Seri-tukikeskuksesta asiakas saa oikeuslääketieteellisen ja lääketieteellisen tutkimuk- sen ja hoidon, seurannan sekä tukipalveluita väkivallasta toipumiseen. Asiakkaiden voinnin seuranta sekä seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien laboratorioseuranta jatkuu noin 6 kuukauden ajan väkivaltatapahtumasta. HUS Seri-tukikeskuksessa työskentelee lääkäreitä, kätilöitä, psykologi, sosiaalityönte- kijä ja sairaalapastori. Muissa Suomen Seri-tukikeskuksissa työskentelee myös mm. sairaanhoitajia ja kriisityöntekijöitä. HUS Seri-tukikeskuksen ensimmäisen vuoden potilaista tehdyn tutkimuksen ja tilasto- jen mukaan 95% apua hakeneista uhreista on naisia ja valtaosa (73%) alle 30-vuoti- aita (Korjamo 2020). Noin puolet hakeutuu tukikeskukseen ennen kuin he ovat ilmoit- taneet asiasta poliisille. Kaksi kolmasosaa tutkituista on ollut päihtyneenä tapahtuma- hetkellä. Ainakin neljäsosalla on aiempaa haitallista päihteiden käyttöä ja yli puolella tutkituista aiempaa psykiatrista sairastavuutta. Seri-tukikeskusten tarjoama moniammatillinen tukimalli vaikuttaa toimivalta ja saatu palaute sekä asiakkailta että yhteistyökumppaneilta on ollut erittäin positiivista. Tuo- retta tietoa suomalaisista seksuaaliväkivaltaa kohdanneista ei kuitenkaan ole ja tietoa tukikeskusten tarjoaman hoidon vaikuttavuudesta ei ole. 2.4.2 Alkuvaiheen somaattiset tutkimukset ja hoito Akuuttitilanteessa, heti seksuaaliväkivallan tapahduttua oleellista on varmistaa uhrin turvallisuus. Mikäli väkivalta on aiheuttanut hengenvaarallisia tai vakavia fyysisiä vam- moja, ne hoidetaan ja dokumentoidaan ensimmäisenä asianmukaisessa terveyden- huollon päivystyspisteessä. Jo tässä vaiheessa voidaan huomioida uhrin psyykkinen tilanne luomalla turvallisuutta ja kunnioittamalla uhrin itsemäärämisoikeutta. Vammo- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 24 jen akuuttihoidon jälkeen huolehditaan viivytyksettä asianmukaisesta oikeuslääketie- teellisestä tutkimuksesta (Bildjuschkin 2018, Korjamo 2020). Tutkimuksella ja huolelli- sesti otetuilla oikeuslääketieteellisillä näytteillä on merkitystä sekä uhrin että epäillyn tekijän oikeusturvan kannalta. 2.4.3 Psykososiaalinen hoito Mielenterveystalo.fi:n mukaan ”psykososiaalisia hoitomuotoja ovat mm. yksilöpsykote- rapiat, psykoedukaatio, erilaiset perheinterventiot, ryhmämuotoiset interventiot, luovat interventiot, arkielämän taitojen ja sosiaalisten taitojen harjoittelu sekä kognitiiviset kuntoutusohjelmat. Hoitomuodoissa voidaan hyödyntää esimerkiksi toimintaterapiaa, taideterapiaa, kirjallisuusterapiaa ja musiikkiterapiaa. Myös vertaistukeen perustuvat keskusteluryhmät voivat olla psykososiaalista hoitoa” (Mielenterveystalo 2021). Psykososiaaliset hoitomuodot voivat olla hyvinkin vaihtelevia riippuen hoidon tavoit- teesta. Joka tapauksessa psykososiaalisten hoidon ja tuen tavoitteena on toimintaky- vyn ylläpitäminen ja parantaminen, toimivien ihmissuhteiden ylläpito ja elämänlaadun parantaminen. Tavoitteena voi olla myös helpottaa sopeutumista sairauteen ja eh- käistä oireiden uusiutumista. Joka tapauksessa palvelun- ja hoidontarpeen arvioinnin tulisi olla kokonaisvaltaista ja muun elämäntilanteen huomioivaa. 2.4.3.1 Akuuttivaiheen psykososiaalinen tuki Akuuttivaiheessa vakauttava traumainformoitu hoito (traumainformed care) tarkoit- taa sitä, että varmistetaan uhrin fyysinen ja emotionaalinen turvallisuus, ollaan luotet- tavia ja kunnioitetaan itsemääräämisoikeutta ja potilaan omia valintoja (ACOG commi- tee opinion 2019, Raja 2015). Traumainformoitu organisaatio tarkoittaa mm. National Child Traumatic Stress Net- workin (NCTSN) lanseeraamaa lähestymistapaa psyykkisen trauman kohdanneiden hoitoon. Onnistumisen kulmakivet traumaattisia tapahtumia kohdanneita hoidettaessa on ennakoitavuus, turva, oma kontrolli ja luottamus. Käytännössä traumainfor- moidussa organisaatiossa toimiminen tarkoittaa osaamista tarjota psykoedukaatiota akuutin trauman oireista. Psykoedukaatio alkuvaiheen traumaoireista. Mielenterveystalo.fi:n mukaan trau- maattisia tapahtumia kokeneet eivät välttämättä ymmärrä, miksi he kokevat oireita tai edes sitä, että oireet liittyvät heidän kokemaansa traumaattiseen tapahtumaan. Psy- koedukaatio tarkoittaa tiedon antamista traumasta, sen vaikutuksista, omahoitokei- noista ja terapiavaihtoehdoista. Oikean tiedon tarjoaminen on yksi parhaita tapoja aut- taa traumatisoitunutta. Oireita normalisoiva tieto auttaa väkivallan uhria ymmärtämään VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 25 omia reaktioitaan ja sitä, että ne ovat normaaleja inhimillisiä reaktioita ylivoimaisen stressaavaan tapahtumaan (Mielenterveystalo). Psykoedukaatiota voi antaa kuka ta- hansa seksuaaliväkivallan uhria hoitava, kunhan hän on itse hyvin traumainformoitu. 2.4.3.2 Jatkotuki Seri-tukikeskukset tarjoavat akuuttiluontoista tukea seksuaaliväkivallasta toipumiseen. Käytännössä tukea on tarjolla tukikeskuksessa noin puolen vuoden ajan tapahtuman jälkeen. Käytännön työssä nähdään, että monille Seri-tukikeskuksen tarjoama tuki on riittävää ja he toipuvat seksuaaliväkivaltatapahtumasta. Mikäli toipuminen pitkittyy tai haasteena on aiemmat traumaattiset kokemukset, samanaikainen muu psykiatrinen sairastavuus, päihdeongelma ja/tai muu psykososiaalinen ongelma, yhteiskunnan tar- joama palveluverkosto on hajallaan ja tarpeeseen nähden riittämätöntä. Julkisen sek- torin palvelut ovat pirstaloituneet moneen eri yksikköön ja kolmannen sektorin toimijoi- den rooli on iso. HUS Seri-tukikeskuksen, THL:n ja muiden alan toimijoiden yhteis- työnä on selvitelty pääkaupunkiseudun alueen hoitoreittejä seksuaaliväkivallan uh- reille hoitoon ohjauksen helpottamiseksi (Bildjuschkin 2021). Myös muun muassa Tu- run seudulla on kerätty yhteen seksuaaliväkivaltaa kokeneen palvelukartta. Resilienssi eli selviytymiskyky vaikuttaa suuresti väkivallan uhrin toipumiseen (Lip- ponen 2020). Resilienssi Ilmenee ja sitä tarvitaan vaikeuksien, traumojen ja vastoin- käymisten yhteydessä. Hyvä resilienssi ei tarkoita kuitenkaan haavoittumattomuutta. Trauman hoidossa sen vahvistaminen on hyödyllistä. Optimismi, kyky toimia ja kont- rolloida (self agency), itsereflektiokyky, sitoutuminen ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin suhteisiin, kognitiivinen ja emotionaalinen joustavuus ja luottamuksen vahvistaminen parantavat toipumista. Seksuaaliväkivaltaa kohdanneita hoidettaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä uhrin oman toimijuuden vahvistamiseen ja korostaa oman päätöksenteon merkitystä, sillä seksuaaliväkivalta on rikkonut juuri näitä elementtejä. Psykologisissa kipua ja epämu- kavuutta tutkineissa kokeissa on myös todettu, että mikäli tutkittava saa itse valita hoi- tomuotonsa, hoito on vaikuttavampaa (Geers 2013). 2.4.3.3 Psyykkisen trauman hoidon terapiamenetelmistä Osa seksuaaliväkivallan uhreista toipuu perustason vakauttavan traumainformoidun hoidon ja psykoedukaation avulla. Osa kuitenkin tarvitsee apua trauman käsittelyyn. Pitkittyneeseen psyykkisen trauman hoitoon on kokeiltu monenlaisia lääkkeitä sekä hoito- ja terapiamenetelmiä. Traumaperäisen stressihäiriön hoidossa tutkimusnäyttöä on muutamasta terapiamenetelmästä ja joistakin masennuslääkkeistä (Traumaperäi- nen stressihäiriö Käypä Hoito –suositus 2020, Cusack 2016). Monilla muillakin mene- telmillä (esim. mindfullness-meditaatio) voidaan lievittää psyykkisiä oireita. Erityisen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 26 haastavaa psyykkisten oireiden hoito on, jos väkivallan uhrilla on myös muita psykiat- risia ongelmia (esim. masennusta, ahdistuneisuutta, päihderiippuvuuksia, mieliala- tai persoonallisuushäiriöitä tai aiempia traumakokemuksia). Tällaisiin monimutkaisten ti- lanteiden hoitoon ei löydy yksittäistä näyttöön perustuvaa hoitomuotoa, vaan hoito täytyy suunnitella yksilöllisesti. TF-KKT – Traumafokusoitu kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa on altistus- osuus (pitkittynyt altistusterapia tai kognitiivinen prosessointiterapia) on näyttöön pe- rustuva vaikuttava hoito traumaperäisen stressihäiriön oireisiin (Traumaperäinen stressihäiriö Käypä Hoito –suositus 2020, NICE Guideline 2018, Cusack 2016). Myös ilman altistusta kognitiiviset käyttäytymisterapiat ovat ilmeisesti tehokkaita hoitomuo- toja PTSD:een ja alustavaa näyttöä on myös monimuotoisen trauman hoidosta. NET – Narratiivinen altistuterapia (Narrative exposure therapy) pohjautuu kognitiivi- seen käyttäytymisterapiaan. Siinä altistetaan turvallisissa olosuhteissa traumamuis- toille ja rakennetaan kokonainen sekä ehyt elämäntarina. Menetelmä on kehitetty ni- menomaan PTSD:n hoitoon ja sen toimivuudesta on kohtalaista tutkimusnäyttöä (NICE guideline 2018, Raghuraman 2021, Siehl 2021, Wei 2021). EMDR – Eye movement Eye Desensitization and Reprocessing eli silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi –tekniikalla voidaan nopeuttaa traumaat- tisten muistojen käsittelyä. Menetelmä on tutkimuksissa todettu tehokkaaksi PTSD- oireiden lievittäjänä (Wilson 2018, Traumaperäinen stressihäiriö Käypä Hoito –suosi- tus 2020, NICE Guideline 2018). Muita PTSD:n oireita mahdollisesti lievittäviä psykososiaalisen hoidon menetel- miä ovat esimerkiksi muut erityyppiset terapiat (mm. kirjoitusterapia, tukea-antava te- rapia, verkkopohjaiset traumaterapiat) ja itsehoitomenetelmät (jooga, mindfulness me- ditaatio, liikunta) (Traumaperäinen stressihäiriö Käypä Hoito –suositus 2020). Lääkehoito ei ole ensisijainen menetelmä traumaperäisten akuuttien psyykkisten oi- reiden tai PTSD:n hoitoon. Ahdistuneisuutta lievittäviin bentsodiatsepiineihin liittyy suuri lääkeriippuvuuden riski, eikä niistä ole hyötyä (Traumaperäinen stressihäiriö Käypä Hoito –suositus 2020, NICE Guideline 2018). Tietyillä masennuslääkkeillä sen sijaan voidaan lievittää myös traumaperäisen stressihäiriön oireita, mutta lääkehoidon pitäisi olla siihen perehtyneiden lääkärien käsissä ja tukemassa muita psykososiaali- sisa hoitomuotoja. Hoitoresistentin PTSD:n hoitoon on kokeiltu myös MDMA-avus- teista psykoterapiaa, jossa MDMA:n eli ekstaasina tunnetun psykoaktiivisen aineen avoimuutta ja luottamusta lisäävää vaikutusta käytetään hyväksi psykoterapiassa (Ventilä 2021). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 27 2.4.3.4 Alaikäisten tutkimusten ja hoidon erityispiirteet Lasten ja nuorten kokema seksuaaliväkivalta aiheuttaa paitsi suuressa yleisössä, myös ammattilaisten keskuudessa helposti runsaasti tunnepitoisia reaktioita. Suo- messa on olemassa monenlaisia puuttumisen ja hoidon malleja väkivaltaa kohdannei- den lasten hoitoon, mutta toimijoiden verkosto on edelleen varsin hajallaan ja osaami- sen taso vaihtelee (Laajasalo 2020). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima Barnahus-hanke pyrkii parhaillaan parantamaan väkivaltaa kohdanneiden lasten ja nuorten tutkimus- ja hoitokäytäntöjä (BARNAHUS-hanke). Barnahus-hankkeen tavoit- teena on erityisesti tutkimuspohjaisten arviointi-, tuki- ja hoitomenetelmien saatavuu- den parantaminen. Tavoitteena on myös osaamisen lisääminen perustasolle. Lisäksi vaikuttavien interventioiden juurruttamiseen terveydenhuollon rakenteisiin on kiinni- tetty huomiota, jotta osaaminen ei jäisi pelkästään hankkeiden varaan. THL on myös kehittänyt LASTA-mallin varmistamaan viranomaisten välisen tiedon ja- kamisen ja monialaisen yhteistyön tilanteissa, joissa epäillään lapsen joutuneen pa- hoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. LASTA-seula-taustatietolomake perustuu kirjallisuuskatsaukseen, jossa etsittiin tekijöitä, jotka lisäävät lapsen riskiä olla pahoinpitely- tai seksuaalirikoksen kohde. Seula kokoaa yhteen kaikki olennaiset tiedot viranomaisyhteistyötä varten (LASTA-malli). 2.5 Seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyn keinot Seksuaaliväkivallan ehkäisyssä olisi tehokkainta estää väkivallan teot, jolloin uhriutu- mista ei pääsisi tapahtumaan ollenkaan. Se ei kuitenkaan ole realistinen tavoite, joten ennaltaehkäisyn keinoja tarvitaan eri tasoilla. Kokonaisvaltainen ja koko eliniän jat- kuva seksuaalikasvatus on kuitenkin keino vähentää seksuaaliväkivaltaa. 2.5.1 Uhriutumisen ennaltaehkäisy Vuosille 2014-2020 laaditussa Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa (Klemetti 2013) tavoiteltiin seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisemiseksi erityisesti lasten ja nuorten tietoisuuden lisäämistä omista seksuaalioikeuksistaan ja siihen liittyvistä turvataidoista sekä seksuaalisen turvallisuuden vahvistamista yhteiskunnassa. Tavoit- teena oli myös kasvattaa monien ammattilaisten osaamista puuttua varhain seksuaali- suutta loukkaaviin käytäntöihin. Vuonna 2019 tehdyssä selvityksessä todettiin, että näitä tavoitteita oli saatukin edistettyä ja esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa eh- käisemään on laadittu Sosiaali- ja terveysministeriössä laaja Väkivallaton lapsuus – toimenpidesuunnitelma (Koukkula 2021, Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 28 Lasten ja nuorten lisäksi myös mm. aikuiset, ikäihmiset, erityistä tukea tarvitsevat, seksityötä tekevät, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, monikulttuuriset ja ulkomaa- laistaustaiset henkilöt tarvitsevat seksuaalikasvatusta ja turvataitoja, jotka ennaltaeh- käisevät seksuaaliväkivallan uhriksi joutumista (Klemetti 2013). Keskustelua ja tiedon jakamista tarvitaan siis erittäin monella tavalla ja moniäänisesti. 2.5.2 Tekojen ennaltaehkäisy Tuoreessa Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa tutkimushankkeessa selvitettiin ti- lastoaineistojen, nuorten haastattelututkimuksen ja seksuaalirikoksesta tuomittujen haastattelujen avulla seksuaalirikosten ennaltaehkäisemisen keinoja nimenomaan te- kijän näkökulmasta (Vauhkonen 2021). Hankkeen toimenpidesuosituksina oli mm. harhaanjohtavia käsityksiä korjaavan seksuaalikasvatuksen ja valistuksen kohdista- mista sekä nuoriin että heidän vanhempiinsa, suostumusperusteisuuden tuomisen seksuaalirikoskia koskevaan lainsäädäntöön, sosiaalisen huono-osaisuuden ja syrjäy- tymisen estämisen sekä matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen saatavuuden varmistamisen. Koska maahanmuuttajataustaiset miehet ovat yliedustettuina epäil- tyinä tekijöinä seksuaalirikoksissa, raportissa ehdotetaan sopimusperustaisen seksu- aalikulttuurin valtavirtaistamista ja huomioimista mm. kotouttamistyössä. Koulutusta ja palveluverkoston kehittämistä tarvitaan edelleen potentiaalisten seksuaalirikosten te- kijöiden tunnistamiseksi ja heidän auttamisekseen ennen varsinaiseen rikokseen pää- tymistä. Seksuaalirikoksista jo tuomittujen uusimisriskiä vähentävien ohjelmien vaikut- tavuuden arviointia tarvitaan lisää. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden hoidosta, tuesta ja kuntoutuksesta on julkaistu vuonna 2020 Nita Taivalojan ja Nina Nurmisen kirjoittama katsaus Taina Laajasalon toimittamassa THL:n raportissa (Laajasalo 2020). Katsauksessa ehdote- taan nykyisen sirpaleisen tuen sijaan ehkäisevän hoitopolun rakentamista sekä pri- maari- että sekundaaritasoille henkilöille, joilla on lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiin- nostus ja/tai riski syyllistyä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen. Primaaritason hoitopolku olisi suunnattu ihmisille, jotka eivät vielä ole syyllistyneet lapseen kohdistu- vaan seksuaalirikoseen ja sekundaaritason hoitopolku ihmmisille, jotka operoivat lailli- sen ja laittoman toiminnan rajapinnassa. Ennaltaehkäisevä hoitopolku rakentuisi verk- kovälitteisistä palveluista, perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta, kuntou- tuksesta ja seurannasta. Seksuaalirikoksia jo tehneille on mm. Rikosseuraamuslaitoksella tarjolla rikoksen uu- siintariskin vähentämiseen tarkoitettuja ohjelmia (Laajasalo 2020). Uusi Suunta –oh- jelmassa tutkitaan seksuaalirikoskäyttäytymisen aikaansaavia ja sitä ylläpitäviä teki- jöitä sekä pohditaan tapoja elää mielekästä ja rikoksetonta elämää. STEP-ohjelmassa rikoksen uusimisriskiä pyritään vähentämään opettamalla seksuaalirikosten tekijöille VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 29 keinoja ja taitoja rakentaa vankeuden jälkeen rikokseton elämä. Näiden uudehkojen hoitojen vaikuttavuudesta tarvitaan kuitenkin vielä tutkimusta. 2.5.3 Seulonta ja varhainen puuttuminen Seksuaaliväkivallan seulontaan ei ole Suomessa validoitua seulaa. Yksinkertainen seula on kuitenkin olemassa eli kysyminen mahdollisista väkivallan kokemuksista. Myönteisesti kysymykseen vastanneet tulisi systemaattisesti ohjata avun ja tuen pii- riin. MARAK – moniammatillinen riskinarviointi on vakavan parisuhdeväkivallan riskinarvi- oinnin menetelmä, jolla arvioidaan systemaattisesti väkivallan riskiä ja tarjotaan uhrille apua mahdollisimman helposti ja nopeasti. Uhri saa tukea ja apua eri alojen ammatti- laisilta ja viranomaisilta, jotka työskentelevät yhteistyössä uhrin turvallisuuden paran- tamiseksi. Yhteistyö parantaa tiedonkulkua ammattilaisten välillä ja mahdollistaa väki- vallan uhrille nopeamman avun saamisen. MARAK-toimintamalli oli lokakuussa 2021 käytössä 38 paikkakunnalla Suomessa. Väkivallan riskiä mitataan MARAK-riskinarvi- ointilomakkeella, joka sisältää 24 kysymystä. Ammattilaisen arvion perusteella kor- kean riskin tapaukset viedään MARAK:iin moniammatillisen työryhmän hoidettavaksi. (MARAK - moniammatillinen riskinarviointi 2021). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Barnahus-hankkeessa pyritään väkivaltaa koh- danneiden lasten tutkimusten ja hoidon kehittämisen lisäksi lisäämään myös väkival- lan varhaista tunnistamista mm. kouluttamalla varhaiskasvatuksen, koulujen, sosiaali- toimen ja terveydenhuollon henkilökuntaa (BARNAHUS-hanke). 2.6 Hoidon kustannusvaikuttavuus Hoidon vaikuttavuutta voidaan tarkastella kahdella tasolla: yksittäisen potilaan ja vä- estön tasolla. Hoidon kustannusvaikuttavuutta eli hoidon tuottaman terveyshyödyn suhdetta hoidon aiheuttamiin kustannuksiin sen sijaan täytyy pohtia, jotta julkisin va- roin tarjotuilla hoidoilla saavutetaan riittävästi hyötyä suhteessa hoidon kustannuksiin (Kekomäki 2020). Jotta sekä hoidon vaikuttavuutta että kustannusvaikuttavuutta voitaisiin arvioida, tar- vitaan mittareita. Yleisiä hoidon vaikuttavuuden mittareita ovat Kekomäen (2020) mu- kaan esimerkiksi kuolleisuus, sairastavuus, laatupainotetut elinvuodet (QALY eli qua- lity adjusted life year), DALY (disability adjusted life year), terveyteen liittyvä elämän- laatu QoL (quality of life) (15-D-mittari, HRQoL). Kustannusvaikuttavuutta voidaan las- kea näistä vaikuttavuusmittareista suhteessa euromääräiseen kustannukseen. Hoidon VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 30 kustannukset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Suorat kustannukset (terveyspalvelu- järjestelmässä syntyvät kustannukset), epäsuorat kustannukset (esim. matkakustan- nukset, läheisten tekemä työ, kustannukset sairauden aiheuttamasta puuttuvasta työ- panoksesta) ja rahassa arvottamattamat kustannukset (esim. huoli ja epävarmuus). Näiden mittareiden avulla voitaisiin arvioida myös seksuaaliväkivallan aiheuttaman hoidon vaikuttavuutta, mutta se on erittäin haastavaa, koska seksuaaliväkivallan ai- heuttamat haitat ovat niin moniulotteisia. Seksuaaliväkivallan hoidon kustannusvaikut- tavuutta arvioidaan tarkemmin tämän tutkimushankkeen loppuraportissa. 2.7 Rikosprosessi seksuaalirikoksissa RIKOSLAIN 20 LUKU: SEKSUAALIRIKOKSET 1 § Raiskaus 2 § Törkeä raiskaus 4 § Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 5 § Seksuaalinen hyväksikäyttö 5 a § Seksuaalinen ahdistelu 6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 7 § Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 7 a § Rajoitussäännös 7 b § Törkeä lapsenraiskaus 8 § Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö 8 a § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta 8 b § Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin 8 c § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen 9 § Paritus 9 a § Törkeä paritus Rikoslain 20 luvussa määritellään seksuaalirikokset. Tässä raportissa keskitytään eri- tyisesti lain 1 § (raiskaus) ja 2 § (törkeä raiskaus) mukaisiin tekomuotoihin, koska Seri-tukikeskuksissa tutkitaan pääasiassa näiden rikosten uhreja. Toki tukikeskusten asiakkaiden tapausten esitutkinnassa voi tulla ilmi muidenkin rikosnimikkeiden mukai- sia rikoksia. 2.7.1 Rikosprosessin kulku Kuvassa 1 on selvitetty rikosprosessin kulkua seksuaalirikoksissa. Mahdollisen seksu- aalirikoksen tultua poliisin tietoon, poliisi kirjaa asiasta järjestelmäänsä rikosilmoituk- sen ja aloittaa esitutkinnan. Seksuaalirikokset (pois lukien täysi-ikäiseen kohdistunut VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 31 seksuaalinen ahdistelu) ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia, joita poliisi voi tutkia ja syyttäjä syyttää, vaikka uhri eli asianomistaja ei vaatisikaan niistä rangaistusta. Esitutkinnan aikana poliisi selvittää mitä on tapahtunut ja onko tapahtuneesta tullut vahinkoja rikoksen uhrille. Poliisi kuulee kaikkia asianosaisia ja hankkii erilaisia todis- tusaineistoja, joihin sisältyvät mm. Seri-tukikeskuksessa tehdyssä oikeuslääketieteelli- sessä tutkimuksessa otetut näytteet. Poliisi tekee yleensä jo esitutkinnan aikana syyt- täjälle esitutkintalain mukaisen ennakkoilmoituksen epäillystä seksuaalirikoksesta. En- nakkoilmoitus mahdollistaa syyttäjän ja poliisin välisen esitutkintayhteistyön, ja syyttä- jän on tarvittavissa määrin osallistuttava esitutkintaan, jotta asia selvitetään esitutkin- talain 1 luvun 2 §:n tarkoittamalla tavalla. Mikäli esitutkinnan päätteeksi todetaan, että seksuaalirikoksen tunnusmerkistö täyttyy, epäillyn tekijän henkilöllisyys on selvillä ja näyttö riittää, asia etenee syyttäjälle syyteharkintaan. Esitutkinnan perusteella poliisi voi itse päättää tutkinnan esimerkiksi ei rikosta tai kes- keytys -perusteilla. Esitutkinnan aikana poliisin tutkinnanjohtaja voi periaatteessa tehdä myös syyttäjälle esityksen, että esitutkintaa ei toimiteta, tai että se lopetetaan esimerkiksi kohtuus-perusteella, kun asianosaiset ovat esimerkiksi osallistuneet sovit- telumenettelyyn tai keskenään sopineet asian. Seksuaalirikoksissa tämä on hyvin har- vinaista. Toinen esimerkki esitutkinnan lopettamisperusteesta on ns. prosessuaalinen peruste, jolloin poliisin arvion mukaan tutkintaa jatkamalla ei saataisi asiaan enää li- sää näyttöä. Jos syyttäjä hyväksyy tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen, tutkinnan- johtaja tekee esitutkinnan rajoittamispäätöksen. Syyteharkinnan päätteeksi syyttäjä joko nostaa asiassa syytteen tai tekee syyttämät- täjättämispäätöksen. Syytteen nostettuaan, hän toimittaa asiaa koskevan haastehake- muksen käräjäoikeuteen. Käräjäoikeudessa seksuaalirikokset käsitellään yleensä suullisessa pääkäsittelyssä. Käräjäoikeuden tuomioon voi hakea jatkokäsittelylupaa hovioikeudesta, jos syyte on hylätty tai jos tuomittu rangaistus on enintään kahdeksan kuukautta vankeutta. Jos tuomittu rangaistus on enemmän kuin kahdeksan kuukautta vankeutta, erillistä jatkokäsittelylupaa ei tarvita, vaan asianosainen voi valittaa suo- raan hovioikeuteen. Hovioikeuden tuomiosta voi hakea valituslupaa korkeimmalta oi- keudelta. Seksuaalirikostuomio tulee lainvoimaiseksi, jos käräjäoikeuden tuomioon ei ole ilmoi- tettu tyytymättömyyttä seitsemän päivän kuluessa ratkaisun antamisesta. Tyytymättö- myyden ilmoittamisen jälkeen täytyy 30 päivän määräajassa hakea jatkokäsittelylupaa ja samalla toimittaa valitus hovioikeuteen, tai jos jatkokäsittelylupaa ei vaadita, toimit- taa valitus suoraan hovioikeuteen. Tämä 30 päivän määräaika lasketaan käräjäoikeu- den tuomion julistamisesta tai antamisesta. Hovioikeuden ratkaisusta täytyy hakea 60 päivässä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta ja samalla toimittaa valitus korkeim- paan oikeuteen. Korkeimman oikeuden ratkaisut ovat suoraan lainvoimaisia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 32 Kuvio 1. Rikosprosessin kulku seksuaalirikoksissa. Rikosilmoitus tai sekalaisilmoitus Poliisi selvittää, onko syytä epäillä rikosta Esitutkinta alkaa Poliisi kerää näyttöä - Kuulustelut - Muu näyttö Rikoksen tunnusmerkistö ei täyty Rikos on vanhentunut Epäilty on <15-vuotias Epäilty on kuollut Syytä epäillä rikosta Poliisi lopettaa tutkinnan Esitutkintapöytäkirja Syyttäjän syyteharkinta Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa Syyttämättäjättämis- päätös Syyte nostetaan Lainvoimainen tuomio Valitus ja asian käsittely hovioikeudessa Valitus ja asian käsittely korkeimmassa oikeudessa Esitutkinta keskeytetään - ei epäiltyä - ei selvitystä Esitutkinta rajoitetaan - riittämätön näyttö - kohtuusperuste Esitutkintaa jatketaan, jos uutta näyttöä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 33 Alaattinoğlu ym. (2020) ovat vastikään julkaisseet laajan katsauksen ja selvityksen oi- keusministeriön tilaamana raiskausrikosten etenemisestä oikeusprosessissa. Selvityk- sessä keskityttiin erityisesti niihin seksuaalirikoksiin, jotka eivät edenneet esitutkin- nasta syyteharkintaan, syyteharkinnasta käräjäoikeuteen tai käräjäoikeuden tuomio oli hylkäävä. Näyttökynnys seksuaalirikoksissa osoittautui korkeaksi. Ongelmallista oli, että raiskauksen tunnusmerkistötekijöihin kuuluva väkivallan tai sen uhan kriteeristö sekä avuttoman tilan tulkinta vaihtelivat. 2.7.2 Oikeusprosessin kesto seksuaalirikoksissa Pitkät käsittelyajat on tunnistettu yhdeksi rikosprosessin ongelmaksi Suomessa. Tuo- reessa tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ri- kosprosessin kestoa. Lasten seksuaalirikosprosessin mediaanikesto oli noin 20 kuu- kautta. Sekä aikuisiin että lapsiin kohdistuneissa raiskauksissa oikeusprosessin medi- aanikesto oli 19,7 kuukautta vuonna 2019 ja törkeän raiskauksen 15,5 kuukautta. Jon- kinverran alueellista vaihtelua oli oikeusprosessien kestossa (Fagerlund 2021). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 34 3 Osatutkimus I: Seri-tukikeskuksissa hoidettujen seksuaaliväkivallan uhrien taustatekijät ja palvelujen käyttö Osatutkimus I:n tulokset julkaistaan hankkeen loppuraportissa viimeistään ke- säkuussa 2022. Osatutkimus I on tarkoitus toteuttaa rekisteritutkimuksena. Sen pää- tavoitteena on selvittää suomalaisissa Seri-tukikeskuksissa tutkittujen raiskauksen uh- rien somaattista terveyttä ja haavoittuvuustekijöiden esiintyvyyttä sosiaali- ja tervey- denhuollon rekisterien valossa ennen tukikeskusasiakkuuteen johtanutta seksuaalivä- kivaltatapahtumaa, sekä tapahtuman jälkeistä terveyspalveluiden käyttöä ja kuollei- suutta. Väliraportin julkaisemisen aikaan tälle osatutkimukselle ei ole vielä saatu tutki- muslupaa Findatalta (lupaa haettu tammikuussa 2021), joka on eri sosiaali- ja tervey- denhuollon rekisterejä yhdistelevien tutkimusten toimivaltainen lupaviranomainen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 35 4 Osatutkimus II: HUS Seri- tukikeskuksen asiakkaiden seksuaalirikosprosessin eteneminen sekä tausta- ja tapahtumatietojen yhteys siihen Osatutkimus II toteutettiin rekisteritutkimuksena ja sen päätavoitteena oli selvittää a) miten rikosprosessit etenevät ilmoituksen tekemisen jälkeen, b) miten Seri-tukikeskuksen tilastoimat asiakkaiden taustatiedot ovat yhteydessä siihen, tekeekö seksuaaliväkivallan uhri rikosilmoituksen tapahtuneen jälkeen, c) ovatko rikosilmoituksen tehneiden asiakkaiden taustatiedot yhteydessä rikos- prosessin etenemiseen? 4.1 Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineisto muodostui HUS Seri-tukikeskuksessa 1.6.2017–31.5.2019 välisenä aikana tutkituista yli 16-vuotiaista henkilöistä (n=688). Asiakkaiden tausta- ja tapahtu- matiedot kerättiin Seri-tukikeskuksen tilastoista ja potilastietojärjestelmistä ja ne yhdis- tettiin poliisin ja syyttäjälaitoksen tietoihin. Aineistoon sisällytettiin rikosprosessin etenemiseen liittyvät tiedot niiden Seri-tukikes- kuksen asiakkaiden osalta, joiden tiedot löytyivät poliisiasiain tietojärjestelmästä eli Patjalta (n=501). Rikosprosessin tiedot haettiin Patja-järjestelmästä asiakkaiden hen- kilötunnuksella 15.4.2021 ja tarkistuspoiminnat tehtiin 24.5.2021 ja 27.5.2021. Tieto- järjestelmään tallennetuista tiedoista haettiin ilmoituksen tyyppi, ilmoituksen diaarinu- mero, tutkittava rikosnimike, rikosilmoituksen viive tapahtumasta sekä esitutkinnan ai- kataulu ja ratkaisu. Esitutkinnan ratkaisusta kirjattiin päätös, päätöksen tekijä ja pää- töksen peruste. Syyteharkintaan edenneistä tapauksista haettiin tiedot syyttäjälaitoksen Sakari-järjes- telmästä 5.9.2021. Näistä tapauksista kirjattiin syyteharkinnan päätös (syyte, syyttä- mättä jättäminen, esitutkinnan rajoittaminen, perustelut näille) ja tuomioistuin, johon VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 36 haastehakemus on toimitettu. Lisäksi järjestelmästä kerättiin tieto tuomioistuinkäsitte- lyn aikataulusta ja käräjäoikeuden päätöksestä (syyksi luettu/hylätty) ja tuomiosta va- littamisesta. Käräjäoikeuksista ja tarvittaessa hovioikeudesta sekä korkeimmasta oi- keudesta on tarkoitus vielä jatkotutkimuksena pyytää tiedot tuomioista (ratkaisut ja ratkaisun perustelut tuomiolauselmineen, tieto valituksesta). Koska rikosprosessit ovat usein vuosia kestäviä, osassa tapauksista rikosprosessi oli vielä tutkimushetkellä kes- ken. Tutkimuksen tulokset analysoitiin käyttäen asianmukaisia tilastollisia menetelmiä. Tu- lokset analysoitiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla (Microsoft) ja IBM SPSS Statis- tics, versio 25, –tilasto-ohjelmistolla. Muuttujien välisen yhteyden voimakkuutta mitat- tiin Fisherin tarkalla testillä. Tutkimuksessa tilastollisen merkitsevyyden rajana pidet- tiin p-arvoa alle 0,05. Tilastolliset analyysit ja tulokset on kuvattu tehtyjen rikosilmoi- tusten ja syyteharkintaan edeneiden tapausten osalta tähän osatutkimukseen kytkey- tyvässä Jenni Krogellin opinnäytetyössä (Krogell 2021). Tälle osatutkimukselle myönnettiin tutkimusluvat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoi- topiiriltä (3.12.2020, HUS/483/2020), Poliisihallitukselta (22.1.2021, POL-2020-75170) ja Valtakunnansyyttäjältä (20.11.2020, Dnro 152/01/20). Eettisen toimikunnan ennak- koarviointia ei edellytetty tälle osatutkimukselle, koska kyseessä on rekisteri- ja asia- kirja-aineistojen tutkimus (Tenk 2019). 4.2 Tulokset HUS Seri-tukikeskuksessa oli 1.6.2017–31.5.2019 välisenä aikana kaikkiaan 763 en- sikäyntiä, joista 688 ensikäynnin tiedot otettiin mukaan tähän tutkimukseen.Tarkaste- lun ulkopuolelle jätettiin alle 16-vuotiaat asiakkaat (n=52), raskaudenkeskeytyspotilaat (n=15) ja ne asiakkaat, jotka olivat käyneet jo aikaisemmin ensikäynnillä muualla kuin Seri-tukikeskuksessa (n=8). Näistä tutkimukseen mukaan otetuista ensikäynneistä yh- teensä 20 henkilöllä oli kaksi erillistä ensikäyntiä ja kolmella henkilöllä kolme erillistä ensikäyntiä eli eri seksuaaliväkivaltatapahtumaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 37 4.2.1 Rikosilmoitukset ja rikosnimikkeet Lähes puolet asiakkaista (322, 47%) saapui tukikeskukseen poliisin ohjaamana, 125 (18 %) teki rikosilmoituksen tukikeskuksessa ja 241 (35%) ei halunnut ensikäynnillä ilmoittaa asiasta poliisille (kuvio 2). Seri-tukikeskuksen tietojen mukaan 484 (70%) ta- pauksessa rikosilmoitus oli tehty vuoden kuluessa ensikäynnistä. Patja-järjestelmästa 15.4.2021 haettuna ilmoitustieto löytyi 509 tapauksessa (74 %). Seuranta-aikaa Seri-tukikeskuskäynnistä tietojen poimintaan Patja-järjestelmästä ker- tyi 1027 päivää eli noin 2 vuotta 10 kuukautta (mediaani, vaihteluväli 686–1451 päi- vää). Kuvio 2. HUS Seri-tukikeskuksen ensikäyntiasiakkaat aikavälillä 1.6.2017-31.5.2019 ja tieto ilmoituksesta poliisille. Ilmoitus poliisille ennen ensikäyntiä n=322 (46,8%) Ilmoitus ensikäynnillä n=125 (18,2%) Ei ilmoitusta poliisille ennen ensikäyntiä n=366 Ei ilmoitusta poliisille n=241 (35,0%) Ilmoitus poliisille vuoden kuluessa ensikäynnistä n=484 (70,3%) Seri-tukikeskuksen ensikäynnit n=688 Ei ilmoitusta vuoden kuluessa ensikäynnistä n=204 (29,7%) Ilmoitus poliisille seuranta-aikana n=509 (74,0%) Ei ilmoitusta seuranta-aikana n=179 (26,0%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 38 Kaikkiaan 509 poliisille ilmoitetusta tapauksesta esitutkintatieto oli saatavilla 501 (98%) tapauksessa (kuvio 3). Esitutkinta oli päätetty 96%:ssa ilmoitetuista tapauksista seuranta-aikana. Rikosta ei todettu tapahtuneen 98 (20%) tapauksessa, esitutkinta oli keskeytetty tai rajoitettu 120 (24%) tapauksessa ja syyteharkintaan eteni 249 (50%) tapausta. Kuvio 3. Seri-tukikeskuksen asiakkaiden esitutkintaprosessin kulku. Rikosilmoitus n=459 Sekalaisilmoitus n=42 Poliisi selvittää, onko syytä epäillä rikosta Ei syytä epäillä rikosta, ei esitutkintaa n=37 Syytä epäillä rikosta, esitutkinta aloitettu n=454 Syyttäjän syyteharkinta n=249 Esitutkinta keskeytetty tutkinnanjohtajan päätöksellä n=66 Esitutkinta rajoitettu: • Prosessuaalinen rajoittaminen n=53 • Seuraamusluonteinen rajoittaminen n=1** Ilmoitus poliisille tehty n=509 Esitutkintatieto saatavilla n=501 Ilmoitus tehty, mutta • Esitutkintatieto puuttuu n=3 • Ilmoitus arkistoitu Patjalta n=2 • Tutkinta ulkomailla n=3 Tutkinta avoin, ei päätöstä n=20 Tutkinta siirretty ulkomaille n=9 Ilmoitus kirjattu, ei muuta tutkintaa n=1 Ei rikosta n= 59 Ei osallisuutta tapaukseen n=2 Epäilty on <15-vuotias n=1 Epäilty on kuollut n=1 Asianomistaja peruuttanut vaatimuksensa tai ei vaadi rangaistusta n=2* Rikosnimikkeenä * seksuaalinen ahdistelu ** lievä pahoinpitely VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 39 Esitutkinnan suorittaa tavallisesti tapahtumapaikkakunnan poliisilaitos. Yli puolet (58%) aineiston tapauksista oli tutkittu Helsingin poliisilaitoksella ja noin neljäsosa (23%) Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella (taulukko 3). Taulukko 3. Esitutkinnan suorittaneet poliisilaitokset, n=501. Poliisilaitos n (%) Helsingin poliisilaitos 290 (57,9%) Itä-Uudenmaan poliisilaitos 116 (23,2%) Länsi-Uudenmaan poliisilaitos 82 (16,4%) Hämeen poliisilaitos 6 (1,2%) Sisä-suomen poliisilaitos 4 (0,8%) Lounais-Suomen poliisilaitos 1 (0,2%) Pohjanmaan poliisilaitos 1 (0,2%) Lapin poliisilaitos 1 (0,2%) Esitutkinnassa oli yhteensä 645 rikosnimikettä (taulukko 4). Yhtä rikosnimikettä tutkit- tiin 407 (81%) tapauksessa ja kahta rikosnimikettä 68 (14%) tapauksessa. Enimmil- lään rikosnimikkeitä oli Seri-tukikeskuskäyntiin liittyvän tapahtuman esitutkinnassa 9. Taulukko 4. Esitutkinnassa olleiden rikosnimikkeiden lukumäärä, n=501. Rikosnimikkeiden lukumäärä esitutkinnassa n (%) 1 407 (81,2%) 2 68 (13,6%) 3 17 (3,4%) 4–9 9 (1,8%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 40 Päärikosnimikkeenä esitutkinnassa oli raiskaus 339 (68%) tapauksessa ja törkeä rais- kaus 40 (8%) tapauksessa (taulukko 5). Esitutkintalain 3:3.2 tarkoittama selvitys, joka oli kirjattuna 34 (7%) tapauksessa tutkituksi rikosnimikkeeksi, tarkoittaa selvitystä siitä, että rikosta ei ollut tapahtunut. Taulukko 5. Esitutkinnassa olleet päärikosnimikkeet, n=501. Päärikosnimike n (%) Raiskaus 339 (67,7%) Törkeä raiskaus 40 (8,0%) Esitutkintalain 3:3.2 tarkoittama selvitys 34 (6,8%) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 20 (4,0%) Raiskauksen yritys 16 (3,2%) Pahoinpitely 15 (3,0%) Muu tutkinta 9 (1,8%) Seksuaalinen ahdistelu 6 (1,2%) Lievä pahoinpitely 3 (1,6%) Raiskaus (3 mom) 3 (1,6%) Seksuaalinen hyväksikäyttö 3 (1,6%) Törkeä pahoinpitely 3 (1,6%) Vapaudenriisto 2 (0,4%) Ihmiskauppa 1 (0,2%) Laiton uhkaus 1 (0,2%) Ryöstö 1 (0,2%) Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta 1 (0,2%) Tappo 1 (0,2%) Törkeä lapsenraiskaus 1 (0,2%) Törkeä vapaudenriisto 1 (0,2%) Vainoaminen 1 (0,2%) 4.2.2 Syytteet ja tuomiot Syyteharkintaan edenneistä 249 tapauksesta syyte oli nostettu 149 (60%) tapauk- sessa (Kuvio 4). Kaikista poliisille ilmoitetuista 509 tapauksesta syytteeseen edennei- den tapausten osuus oli 29% ja kaikista Seri-tukikeskukseen hakeutuneista 688 ta- pauksesta syytteeseen edenneiden osuus oli 22%. Seuranta-aikaa Seri-tukikeskuskäynnistä tietojen poimintaan syyttäjän Sakari-järjes- telmästä (5.9.2021) kertyi 1183 päivää eli noin 3 vuotta 3 kuukautta (mediaani, vaihte- luväli 829–1554 päivää). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 41 Kuvio 4. Syyteharkinnan ja käräjäoikeuksien päätökset Seri-tukikeskuksen tapauksissa 5.9.2021 mennessä. Käsittely käräjäoikeudessa Tuomio n=114, käsittely kesken n=35 Tapaus syyttäjän syyteharkintaan n=249 Syyte nostettu n=149 Syyttämättäjättämis- päätös n=89 Syyteharkinta kesken n=11 Lainvoimainen tuomio n= 42 Käsittely hovioikeudessa Valitus n=69 (valitustieto puuttuu n=3) Esitutkinnassa olleet rikosnimike tai -nimikkeet pysyivät muuttumattomina syytehar- kinnan aikana syytteeseen edenneistä tapauksista 110 (74%) tapauksessa ja nimik- keet muuttuivat (nimike vaihtui tai nimikkeiden lukumäärä muuttui) 39 (26%) tapauk- sessa. Päärikosnimikkeenä syytteessä oli yleisimmin raiskaus 98 (66%) tapauksessa ja toiseksi useimmin törkeä raiskaus 23 (15%) tapauksessa (taulukko 6). Rikosnimik- keitä syytteessä oli ainoastaan yksi 111 (75%) tapauksessa (taulukko 7). Taulukko 6. Syytteeseen edenneiden tapausten päärikosnimikkeet, n=149. Päärikosnimike n (%) Raiskaus 98 (65,8%) Törkeä raiskaus 23 (15,4%) Pahoinpitely 7 (4,7%) Raiskauksen yritys 7 (4,7%) Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 5 (3,4%) Törkeä pahoinpitely 2 (1,3%) Salakatselu 1 (0,7%) Seksuaalinen ahdistelu 1 (0,7%) Seksuaalinen hyväksikäyttö 1 (0,7%) Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta nuorena henkilönä 1 (0,7%) Törkeä vapaudenriisto 1 (0,7%) Vainoaminen 1 (0,7%) Vapaudenriisto 1 (0,7%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 42 Taulukko 7. Syytteessä olleiden rikosnimikkeiden lukumäärä, n=149. Rikosnimikkeiden lukumäärä syytteessä n (%) 1 111 (74,5%) 2 21 (14,1%) 3 4 (2,7%) 4 tai useampi syytekohtaa 13 (8,7%) Tuomioistuimista eniten tapauksia (61%) oli käsitellyt Helsingin käräjäoikeus. Länsi- ja Itä-Uudenmaan käräjäoikeus oli kumpikin käsitellyt noin viidesosan (18–19%) tapauk- sista (taulukko 8). Taulukko 8. Seri-tukikeskuksen asiakkaiden asiaa käsitelleet käräjäoikeudet, n=149. Päärikosnimike n (%) Helsingin KO 91 (61,1%) Länsi-Uudenmaan KO 28 (18,8%) Itä-Uudenmaan KO 27 (18,1%) Kanta-Hämeen KO 1 (0,7%) Pirkanmaan KO 1 (0,7%) Päijät-Hämeen KO 1 (0,7%) Tutkimushetkellä (5.9.2021) käräjäoikeuden tuomio oli annettu 114 tapauksessa ja käsittely oli kesken 35 tapauksessa. Tuomioista oli valitettu 69 (61%) tapauksessa (taulukko 9). Taulukko 9. Annetut tuomiot käräjäoikeuden käsittelyssä ja tieto tuomiosta valittamisesta. Käräjäoikeuden tuomio Valittanut tuomiosta Ei valitusta tuomiosta Valitustieto puuttuu Tuomittu syytteen mukaisesti 76 (66,7%) 48 (63,2%) 28 (36,8%) 0 (0%) Tuomittu osittain syytteen mukaisesti 3 (2,6%) 3 (100%) 0 (0%) 0 (0%) Syytteet hylätty 24 (21,1%) 9 (37,5%) 14 (58,3%) 1 (4,2%) Tuomiotiedot epäselvät 11 (9,6%) 9 (81,8%) 0 (0%) 2 (18,2%) Tuomioita yhteensä 114 (100%) 69 (60,5%) 42 (36,8%) 3 (2,6%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 43 4.2.3 Rikosprosessin kesto Taulukossa 10 on esitetty Seri-tukikeskuksen asiakkaiden rikosprosessin kesto tapah- tumasta rikosilmoituksen tekoon, esitutkinnan ja syyteharkinnan kesto sekä viiveet kä- räjäoikeuden tuomioihin. Taulukko 10. Seri-tukikeskuksen asiakkaiden rikosprosessin kesto. Aikaviive päivinä mediaani keskiarvo min–max IQR Tapahtumasta rikosilmoitukseen (n=500) 0 16 0–788 0–3 Rikosilmoituksesta käräjäoikeuden tuomioon (n=114) 628 604 65–1424 396–800 Rikosilmoituksesta esitutkinnan päätökseen (n=481) 159 226 1–1177 78–303 Esitutkinnan päätöksestä syyteharkinnan päätökseen (n=238) 152 169 2–534 58–254 Syyteharkinnan päätöksestä käräjäoikeuden istuntoon (n=113) 118 205 6–793 121–272 Käräjäoikeuden istunnosta tuomioon (n=111) 15 21 0–101 14–23 Rikosilmoituksesta syyteharkinnan päätökseen (n=238) 412 434 40–1344 248–560 Rikosilmoituksesta käräjäoikeuden istuntoon (n=113) 597 586 51–1388 368–774 Esitutkinnan päättymisestä käräjäoikeuden istuntoon (n=113) 369 353 10–836 214–526 Esitutkinnan päättymisestä käräjäoikeuden tuomioon (n=114) 391 372 24–850 250–542 Syyteharkinnan päättymisestä käräjäoikeuden tuomioon (n=114) 211 228 17–807 154–293 Yli puolet (51%) ilmoituksista poliisille tehtiin saman vuorokauden kuluessa tapahtu- masta (kuvio 5). Kuvio 5. Viive tapahtumasta rikosilmoitukseen vuorokausina (n=500, tieto puuttuu n=1). 254 (50,8%) 135 (27,0%) 44 (8,8%) 34 (6,8%) 19 (3,8%) 8 (1,6%) 6 (1,2%) 0 50 100 150 200 250 300 0 vrk 1-3 vrk 4-7 vrk 8-30 vrk 31-180 vrk 181-365 vrk yli 365 vrk VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 44 Esitutkinnan keston mediaani eli aika rikosilmoituksesta esitutkinnan päätökseen oli 159 päivää eli yli 5 kuukautta (kuvio 6 ja taulukko 10). Kuvio 6. Esitutkinnan kesto eli viive rikosilmoituksesta esitutkinnan päätökseen (n=480, lisäksi 20 tapauksessa esitutkinta oli kesken). Syyteharkinnan mediaanikesto eli aika esitutkinnan päättymisestä syyteharkinnan päätökseen oli 152 päivää eli noin 5 kuukautta (kuvio 7 ja taulukko 10). Aika rikosil- moituksesta syyteharkinnan päätökseen oli 412 päivää (mediaani) eli yli vuoden. Kuvio 7. Syyteharkinnan kesto eli aika esitutkinnan päättymisestä syyteharkinnan päättymi- seen (n=238, lisäksi 11 tapauksessa syyteharkinta oli kesken). 57 (11,9%) 44 (9,1%) 44 (9,1%) 41 (8,5%) 85 (17,7%) 122 (25,4%) 67 (13,9%) 18 (3,7%) 3 (0,6%) 0 20 40 60 80 100 120 140 alle 1kk 1-2 kk 2-3 kk 3-4 kk 4-6 kk 6-12 kk 1-2 v 2-3 v yli 3 v 36 (15,1%) 25 (10,5%) 14 (5,9%) 21 (8,8%) 40 (16,8%) 85 (35,7%) 17 (7,1%) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 alle 1kk 1-2 kk 2-3 kk 3-4 kk 4-6 kk 6-12 kk 1-2 vuotta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 45 Mediaaniaika syytteen nostosta käräjäoikeuden tuomioon oli 211 päivää eli noin 7 kuukautta (kuvio 8 ja taulukko 10). Kuvio 8. Aika syytteen nostamisesta käräjäoikeuden tuomioon (n=114, lisäksi 35 käräjäoikeu- den käsittely oli kesken tai vasta tulossa tutkimushetkellä). Rikosilmoituksen tekemisestä käräjäoikeuden tuomioon kului siis 628 päivää (medi- aani) eli noin 1 vuosi 9 kuukautta (taulukko 10). Vaihteluväli oli suuri 2 kuukautta – lä- hes 4 vuotta. Lisäksi on huomioitava, että osa käräjäoikeuden käsittelyistä oli tutki- mushetkellä vielä kesken, mikä pidentää ilmoituksesta tuomioon kulunutta aikaa tieto- jen myöhemmin täydentyessä. 16 (14,0%) 7 (6,1%) 17 (14,9%) 57 (50,0%) 16 (14,0%) 1 (0,9%) 0 10 20 30 40 50 60 alle 1kk 1-4 kk 4-6 kk 6-12 kk 1-2 vuotta 2-3 vuotta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 46 4.2.4 Seri-tukikeskuksen asiakkaiden tausta- ja tapahtumatiedot tukikeskuksen tilastojen mukaan Tässä osatutkimuksessa tutkittujen Seri-tukikeskuksen ensikäyntiasiakkaiden tausta- tiedot on esitetty tarkemmin Jenni Krogellin pro gradu työssä (Krogell 2021). Alla yh- teenveto tukikeskuksessa tilastoiduista taustatiedoista. Ikä ja sukupuoli. Seri-tukikeskuksen ensikäyntiasiakkaat (n=688) olivat iältään 16– 76-vuotiaita ja 70% oli alle 30-vuotiaita (kuvio 9). Valtaosa (661, 96%) tutkituista oli naisia. Kuvio 9. Seri-tukikeskuksen asiakkaiden ikä vuosina ensikäynnillä. Päihde- ja mielenterveystausta. Useammalla kuin joka toisella (406, 59%) tukikes- kuksen asiakkaista oli potilastiedoissaan merkintä mielenterveysongelmasta, nykyi- sestä tai aiemmasta mielialalääkityksestä, tai hoitokontaktista psykiatriseen hoitoon. Runsas päihteiden käyttö oli myös tavallista. Ainakin joka neljännellä (195, 28%) asi- akkaalla oli potilasasiakirjamerkintöjen perusteella taustallaan päihteiden ongelma- käyttöä. Asiakkaiden päihde- ja mielenterveystaustan osalta aineistossa oli kuitenkin runsaasti puuttuvia arvoja. Tapahtumatiedot. Väkivaltatilanteeseen liittyvistä tapahtumatiedoista tarkasteltiin ta- pahtumasta avun hakemiseen kulunutta aikaa, uhrin suhdetta tekijään, uhrin päihty- mystilaa tapahtumahetkellä ja uhrilla todettuja fyysisiä vammoja. Seri-tukikeskuksen asiakkaat hakeutuivat ensikäynnille tavallisesti nopeasti kohtaamansa väkivallan jäl- keen, mediaani oli 0 päivää, keskiarvo 3 päivää (minimi 0 – maksimi 65 päivää, IQR 0–3) (kuvio 10). Yhteensä 322 (47%) asiakasta saapui tukikeskukseen poliisin ohjaa- mana (kuvio 2). 0 10 20 30 40 50 60 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 60 66 76 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 47 Kuvio 10. Seri-tukikeskuksen asiakkaiden saapumisen viive tapahtumasta ensikäyntiin vuoro- kausina (n=685, tieto puuttuu n=3). Yli 70 prosentissa tapauksista uhri tiesi tai tunsi tekijän jollain tasolla ennestään. Ta- vallisimmin uhri oli tavannut tekijän ensimmäistä kertaa väkivaltatapahtumaa edeltä- vän vuorokauden aikana (225, 33%). Tekijä oli ennestään täysin tuntematon 126 (18%) asiakkaalle ja 63 (9%) asiakkaalla ei ollut tekijästä muistikuvaa. Tapahtuma-ai- kana päihtyneenä oli 494 (72%) uhria. Uhrin päihtymystilasta ei ollut saatavilla tietoa vajaassa 56 (8%) tapauksessa. Seri-tukikeskuksessa tehdyssä oikeuslääketieteelli- sessä tutkimuksessa 339 (49%) asiakkaalla todettiin jotain fyysisiä vamman merkkejä. Valtaosalta (613, 89%) tukikeskuksen asiakkaista otettiin oikeuslääketieteelliset näyt- teet ensikäynnin yhteydessä. Poliisin pyynnöstä näytteet otettiin 424 (62%) tapauk- sessa (rikosilmoitus tehty ennen tukikeskukseen hakeutumista tai ensikäynnin ai- kana). Näytteet otettiin varalle 189 (28%) tapauksessa mahdollista myöhempää rikos- ilmoituksen tekoa ajatellen. Tukikeskuksessa toteutunut hoito ja seuranta. Suurin osa asiakkaista (470, 68%) sai hoidon yhteydessä B-hepatiittirokotteen. HIV-estolääkitys aloitettiin 78 (11%) asi- akkaalle tapahtumatietoihin ja epäiltyyn tekijään liittyvien tietojen perusteella tehdyn riskiarvion mukaisesti. Seri-tukikeskuksen asiakkaille tarjotaan seksi- ja veriteitse tart- tuvien tautien seurantakokeet, jotka otetaan tavallisesti kahden viikon, yhden kuukau- den, kolmen kuukauden ja kuuden kuukauden kuluttua väkivaltatapahtumasta. Puolen vuoden mittainen laboratorioseuranta toteutui kokonaisuudessaan 413 (60%) tukikes- kuksen asiakkaalla. 357 (52,1%) 183 (26,7%) 97 (14,2%) 48 (7,0%) 0 100 200 300 400 0 vrk 1–3 vrk 4–10 vrk 11– vrk VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 48 4.2.5 Tausta- ja tapahtumatietojen yhteys rikosilmoituksen tekemiseen Rikosilmoitus oli tehty Seri-tukikeskuksen ja poliisin Patja-järjetelmän mukaan 509 (74%) tapauksessa kaikkiaan 688 tutkitusta tapauksesta. Oikeuslääketieteelliset näyt- teet otettiin ensikäynnillä varalle mahdollista myöhempää tarvetta varten 189 asiak- kaasta. Näistä asiakkaista ainoastaan 53 teki rikosilmoituksen vuoden kuluessa ensi- käynnistä. Analyysi tausta- ja tapahtumatietojen yhteydestä rikosilmoituksen tekemiseen on esi- tetty tarkemmin Jenni Krogellin pro gradu työssä (Krogell 2021). Taulukkoon 11 on koottu tilastoidut tausta- ja tapahtumatekijät, joilla todettiin olevan yhteys rikosilmoituk- sen tekemiseen. Lisäksi alla on yhteenvetoa tuloksista. Taulukko 11. Poliisille ilmoittaminen asiakkaan taustatietojen suhteen Ilmoitettu poliisille n=509 Ei ilmoitettu n=179 p-arvo Asiakkaan päihdetausta 0,001 Ei 267 (52,5%) 114 (63,7%) Kyllä 163 (32,0%) 32 (17,9%) Ei tietoa 79 (15,5%) 33 (18,4%) Milloin tapahtui (vrk sitten)* < 0,001 0 313 (61,6%) 44 (24,9%) 1–3 121 (23,8%) 62 (35,0%) 4–10 56 (11,0%) 41 (23,2%) > 10 18 (3,6%) 30 (16,9%) Tekijä 0,050 Tuntematon 99 (19,4%) 27 (15,1%) Läheinen 53 (10,4%) 14 (7,8%) Tunnettu 154 (30,3%) 51 (28,5%) Iltatuttu 165 (32,4%) 60 (33,5%) Kaksi tekijää 2 (0,4%) 0 (0%) Ei tietoa 36 (7,1%) 27 (15,1%) Asiakas päihtynyt tapahtumahetkellä 0,009 Ei 93 (18,3%) 45 (25,1%) Kyllä 381 (74,8%) 113 (63,2%) Ei tietoa 35 (6,9%) 21 (11,7%) Fyysiset vammat 0,007 Ei vammoja 221 (43,4%) 96 (53,6%) Vammoja todettu 268 (52,7%) 71 (39,7%) Ei tutkittu 20 (3,9%) 12 (6,7%) * Tieto puuttuu n=3 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 49 Ikä ja sukupuoli. Ammattilaiset ovat velvollisia ilmoittamaan poliisille alaikäiseen koh- distuneesta seksuaalirikosepäilystä, vaikka uhri itse ei haluaisikaan tehdä asiasta ri- kosilmoitusta (Lastensuojelulaki 25§). Tutkimuksen aineistossa rikosilmoitus oli tehty kaikissa alle 18-vuotiaisiin uhreihin kohdistuneissa seksuaaliväkivaltatapauksissa (n=58). Kun alaikäisiin kohdistuneet tapaukset jätettiin pois iän ja ilmoituksen yhtey- den tarkastelusta, asiakkaan iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä rikosilmoi- tuksen tekemiseen (p=0,18). Myöskään asiakkaan sukupuolella ei ollut yhteyttä ilmoi- tuksen tekemiseen (p=0,23). Päihde- ja mielenterveystausta. Runsaasti päihteitä käyttävät asiakkaat ilmoittivat tapahtuneesta todennäköisemmin poliisille kuin päihteitä käyttämättömät (p=0,001). Aineistossa oli muuttujan osalta kuitenkin runsaasti puuttuvia havaintoja (n=112). Mie- lenterveystaustalla ei ollut yhteyttä ilmoittamiseen (306 [60%] vs. 100 [56%], p=0,53). Tapahtumatiedot. Mitä nopeammin uhri hakeutui tukipalveluiden piiriin kohtaamansa väkivallan jälkeen, sitä todennäköisemmin tapahtuneesta oli ilmoitettu poliisille. Ta- pahtuneesta kuluneen ajan yhteys rikosilmoituksen tekemiseen oli tilastollisesti erit- täin merkitsevä (p<0.001). Rikosilmoitus tehtiin hieman todennäköisimmin niissä ta- pauksissa, joissa tekijä oli uhrille läheinen tai tunnettu tai tekijöitä oli useampi. Uhrin ja tekijän välisellä suhteella ei kuitenkaan ollut tilastollisten testien perusteella vahvaa yhteyttä rikosilmoituksen tekemiseen ja tekijätieto puuttui myös aineistossa melko usein (p=0,05). Tapahtumahetkellä päihtyneenä olleet ilmoittivat kohtaamastaan väki- vallasta todennäköisemmin poliisille (p=0,009). Tältä osin aineistossa tosin oli melko paljon puuttuvia havaintoja (n=56). Poliisille ilmoitettiin todennäköisemmin myös niissä tapauksissa, joissa uhrilla oli todettu fyysisiä vammoja (p=0,007). Tukikeskuksessa toteutunut hoito ja seuranta. Seri-tukikeskuksen tarjoamalla seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien ennaltaehkäisyllä ei ollut yhteyttä rikosilmoituksen tekemiseen; Poliisille ilmoittaneista B-hepatiittirokotussarja aloitettiin 154 (30%) asiak- kaalle ja ilmoittamattomista 64 (36%) asiakkaalle (p=0,19) ja HIV-estolääkitys 59 (12%) ilmoittaneelle ja 19 (11%) ilmoittamattomalle asiakkaalle (p=0,79). Myöskään kuuden kuukauden laboratorioseurannan toteutumisella ei ollut yhteyttä rikosilmoituk- sen tekemiseen (307 [60%]) vs. 106 [59%], p=0,85). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 50 4.2.6 Tausta- ja tapahtumatietojen yhteys syyteharkintaan etenemiseen Rikosilmoituksen tehneiden asiakkaiden taustatietoja tarkasteltiiin suhteessa syyte- harkintaan edenneisiin tapauksiin (n=249) ja niihin tapauksiin, joiden tutkinta oli polii- sin päätöksellä päättynyt tai edelleen avoimena (n=252). Taulukkoon 12 on koottu taustatekijät, joilla todettiin olevan yhteys tapauksen etene- miselle syyteharkintaan. Lisäksi alla on yhteenvetoa tuloksista. Taulukko 12. Syyttäjälle edenneet tapaukset taustatietojen suhteen Edennyt syyttäjälle n=249 Tutkinta päätetty n=252 p-arvo Milloin tapahtui (vrk sitten)* 0,048 0 169 (68,1%) 143 (56,7%) 1–3 48 (19,4%) 68 (27,0%) 4–10 25 (10,1%) 29 (11,5%) >10 6 (2,4%) 12 (4,8%) Tekijä < 0,001 Tuntematon 25 (10,0%) 71 (28,2%) Läheinen 36 (14,5%) 17 (6,7%) Tunnettu 103 (41,4%) 50 (19,8%) Iltatuttu 77 (30,9%) 85 (33,8%) Kaksi tekijää 1 (0,4%) 1 (0,4%) Ei tietoa 7 (2,8%) 28 (11,1%) Asiakas päihtynyt tapahtumahetkellä 0,024 Ei 58 (23,3%) 35 (13,9%) Kyllä 175 (70,3%) 199 (79,0%) Ei tietoa 16 (6,4%) 18 (7,1%) Fyysiset vammat 0,039 Ei vammoja 110 (44,2%) 108 (42,9%) Vammoja todettu 135 (54,2%) 128 (51,1%) Ei tutkittu 4 (1,6%) 16 (6,0%) Näytteet otettu < 0,001 Ei 8 (3,2%) 23 (9,1%) Poliisin pyynnöstä 224 (90,0%) 194 (77,0%) Varalle 17 (6,8%) 35 (13,9%) Laboratorioseuranta 6 kk toteutunut* 0,010 Ei 84 (33,9%) 114 (45,2%) Kyllä 164 (66,1%) 138 (54,8%) *Tieto puuttuu n=1 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 51 Ikä ja sukupuoli sekä päihde- ja mielenterveystausta. Asiakkaan iän, sukupuolen tai päihde- ja mielenterveystaustan osalta ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja syyteharkintaan etenemisen suhteen. Tapahtumatiedot. Syyteharkintaan eteni todennäköisemmin ne tapaukset, joissa asiakas saapui ensikäynnille vuorokauden kuluessa tapahtumasta (p=0,048). Uhrin ja tekijän suhde oli yhteydessä tapauksen etenemiseen rikosprosessissa (p<0.001). Ta- paukset etenivät syyteharkintaan todennäköisemmin silloin, kun tekijä oli uhrille lähei- nen tai muuten entuudestaan tuttu. Näistä tapauksista reilu kaksi kolmasosaa eteni syyttäjälle. Sen sijaan vain neljännes niistä tapauksista, joissa tekijä oli uhrille tunte- maton eteni syyteharkintaan. Kun epäilty tekijä ei ole ollut uhrille ennestään tuttu, on- kin todennäköisempää, ettei tekijän henkilöllisyys selviä esitutkinnan aikana ja esitut- kinta joudutaan siksi keskeyttämään. Niistä poliisille ilmoitetuista tapauksista, joissa uhrilla ei ollut muistikuvaa tekijästä, joka viides eteni syyttäjälle. Kun uhri ja tekijä oli- vat tavanneet ensimmäistä kertaa väkivaltaa edeltävän vuorokauden kuluessa, hie- man alle puolet poliisille ilmoitetuista tapauksista eteni syyteharkintaan. Ne seksuaaliväkivaltatapaukset, joissa uhri ei ollut päihtyneenä etenivät todennäköi- semmin syyteharkintaan verrattuna päihtyneenä olleiden tapauksiin (p=0,024). Ryh- mien välillä ei ollut suurta eroa sen osalta todettiinko uhrilla vammoja ensikäynnillä, mutta syyteharkintaan eteni ainoastaan neljä sellaista tapausta, joissa vammoja ei ol- lut tutkittu (p=0,039). Tukikeskuksessa toteutunut hoito ja seuranta. Syyttäjän arvioitavaksi eteni toden- näköisemmin tapaukset, joissa oikeuslääketieteelliset näytteet oli otettu poliisin pyyn- nöstä (p<0,001). Puolen vuoden laboratorioseurannan toteutuminen oli myös yhtey- dessä siihen, että tapaus eteni syyteharkintaan (p=0,01). Syyttäjälle edenneiden osuus tässä ryhmässä oli noin 54%. Sen sijaan aloitettu B-hepatiittirokotesarja (180 [72%] vs. 169 [67%], p=0,12) tai HIV-estolääkitys (35 [14%] vs. 24 [10%], p=0,13) ei ollut yhteydessä syytteeseen etenemiseen. 4.3 Pohdinta 4.3.1 Rikosprosessin eteneminen Rikosilmoitus. Suurin osa (74%) HUS Seri-tukikeskukseen hakeutuneiden 688 ensi- käyntiasiakkaan seksuaaliväkivaltatapahtumista ilmoitettiin poliisille, vaikka hieman yli puolet asiakkaista olikin alun perin hakeutunut tukikeskukseen jo ennen rikosilmoituk- sen tekoa. Valtaosa poliisille ilmoitetuista tapauksista (89%) johti esitutkintaan eli näissä tapauksissa oli syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Rikosilmoituksen tehneiden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 52 osuus tässä aineistossa on erittäin suuri verrattuna yleiseen käsitykseen siitä, että vain murto-osa (noin 5–20%) raiskauksista ilmoitetaan viranomaisille (mm. Alaatti- noğlu 2020, Wolitzky-Taylor 2011, Amnesty International 2019, Danielsson 2020). Tutkimusaineisto kuitenkin koostuu Seri-tukikeskuksen asiakkaista eikä siten ole edustava otos väestöstä. Seri-tukikeskuksessa kannustetaan rikosilmoituksen tekoon sekä ohjataan asiakkaita oikeudellisen neuvonnan pariin. Lisäksi sujuva yhteistyö po- liisin kanssa (mm. mahdollisuus asiakkaan luvalla olla poliisiin yhteydessä ja poliisin matala kynnys tulla pyydettäessä paikalle Seri-tukikeskukseen) madaltaa asiakkaan kynnystä rikosilmoituksen tekoon. Ilmoitus poliisille tehtiin lähes 80 prosentissa tapauksista kolmen vuorokauden kulu- essa tapahtumasta. Rikosten selvittäminen ja näytön saaminen on sitä todennäköi- sempää, mitä nopeammin asiaa päästään tutkimaan. Kristiina Arpiainen selvitti oikeustieteen pro gradu -opinnäytetyössään keväällä 2021 rikosoikeudellisesta näkökulmasta niiden HUS Seri-tukikeskuksen asiakkaiden tapah- tumatietoja, jotka eivät olleet tehneet rikosilmoitusta vuoden kuluessa tukikeskuksen ensikäynnistä (Arpiainen 2021). Tutkimuksessa havaittiin, että lähes puolessa ilmoit- tamattomista tapauksista (48%) oli rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaisia eli raiskauksen tunnusmerkistötekijöitä vastaavia piirteitä ja noin kymmenesosassa (12%) tapauksista 2 §:ssä säädettyjä eli törkeän raiskauksen kvalifiointiperusteita. Osa tämän hankkeen osatutkimuksen tapauksista on siis ollut mukana myös Arpiaisen opinnäytetyön ai- neistossa, joten voidaan siis olettaa, että jonkin verran poliisille ilmoittamattomista ta- pahtumista täyttäisi raiskausrikoksen tunnusmerkistön. Oikeudellista neuvontaa täytyy siis kohdentaa kaikille Seri-tukikeskuksen asiakkaille. Esitutkinta. Esitutkinnassa on tarkoitus selvittää mitä on tapahtunut ja onko rikoksen uhrille tullut vahinkoja. Poliisille ilmoitetuista tapauksista lähes 90 prosentissa oli syytä epäillä rikosta, joten esitutkinta aloitettiin. ”Turhia” rikosilmoituksia Seri-tukikeskuksen asiakkaat tekivät erittäin vähän. Kuitenkin esitutkintaa edeltävän selvityksen mukaan 37 tapauksessa ja esitutkinnan mukaan 59 tapauksessa eli yhteensä noin 19% polii- sille ilmoitetuista tapauksista ei ollut kyse rikoksesta. Tämä on hieman suurempi osuus kuin esim. Alaattinoglun ym. (2020) selvityksessä Tilastokeskuksen aineistosta saatu 10–12%. Osa tapauksista (2%) oli tapahtunut ulkomailla ja osa esitutkinnoista (4%) oli vielä kesken tutkimuksen aikaan. Esitutkinnassa rikoksen tunnusmerkistö oli täyttynyt, mutta esitutkinta oli keskeytetty tai rajoitettu lähes neljäsosassa (23%) ilmoitetuista ta- pauksista. Syynä tutkinnan keskeyttämiseen tai rajoittamiseen oli yleensä syytteeseen riittämätön näyttö tai se, että ei ollut tunnettua epäiltyä. Näissä tapauksissa tutkintaa voidaan myöhemmin jatkaa, jos esimerkiksi ilmenee uusia todisteita (esim. DNA-tun- nistus). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 53 Neljässä tapauksessa viidestä esitutkinnassa oli vain yksi rikosnimike, joka yleisimmin oli raiskaus (68%) tai törkeä raiskaus (8%). Näiden rikosnimikkeiden osuus esitutkin- nassa on hyvin ymmärrettävää, sillä Seri-tukikeskuksen asiakkaaksi pääsyn yhtenä kriteerinä on epäily seksuaalirikoksesta, jossa on vähintään koskettu tai epäillään kos- ketun uhriin intiimialueille. Näin ollen esimerkiksi seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuneet eivät lähtökohtaisesti kuulu Seri-tukikeskuksen asiakkaiksi. Helsingin poliisilaitoksella tutkittiin yli puolet (58%) tämän tutkimuksen tapauksista ja lähes kaikki muut tutkittiin Itä- ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksilla. Helsingissä toimii erillinen seksuaalirikoksiin erikoistunut yksikkö ja Itä- ja Länsi-Uudenmaan poliisilai- toksillakin on keskitetty vakavien väkivaltarikosten tutkintaa. Tämän tutkimuksen tu- loksia ei siis voi sellaisenaan yleistää koko Suomen alueelle. Monilla alueilla poliisin tutkijat eivätkä ole erikoistuneet väkivaltarikoksiin, vaan kaikki tutkivat kaikkia rikoksia. Pienillä paikkakunnilla seksuaalirikostutkinta myös osuu yksittäisen tutkijan kohdalle verrattain harvoin. Alueelliset erot voivat vaikuttaa toisaalta rikollisuuden ilmenemi- seen ja toisaalta tutkinnan edetessä tehtäviin ratkaisuihin. Syyteharkinta ja tuomiot. Esitutkinnasta syyteharkintaan eteni rikosilmoituksen teh- neiden tapauksista lähes puolet (49%) ja syyte nostettiin lähes kolmasosassa (29%) ilmoitetuista tapauksista. Syytteitä nostettiin tässä aineistossa siis hieman enemmän kuin vuosina 2011–2017, jolloin syytteitä nostettiin keskimäärin 21% poliisille ilmoite- tuista raiskausrikoksista (Alaattinoğlu 2020). Rikosnimikkeet pysyivät kolmessa ta- pauksessa neljästä (74%) muuttumattomina syyteharkinnassa ja rikosnimikkeitä syyt- teessä oli yleensä (75%) vain yksi. Syyte nostettiin kahdessa kolmasosassa tapauk- sista (66%) raiskauksesta ja 15 prosentissa törkeästä raiskauksesta. Syyte oli nos- tettu yli puolessa (61%) tapauksista Helsingin käräjäoikeudessa. Syyttäjälaitoksen tietojen mukaan käräjäoikeus oli tutkimushetkellä käsitellyt 77% sinne päätyneistä tapauksista ja kaksi kolmesta (67%) tuomiosta oli annettu syytteen mukaisena eli noin 15% kaikista poliisille ilmoitetuista tapauksista johti syyksi luke- vaan tuomioon. Syyte oli hylätty 21% tapauksista ja syyttäjälaitoksen tietojen perus- teella epäselviä tuomiotiedoista oli 12%. Vuosina 2014–2018 raiskausrikoksista (pää- rikosnimike) oli hylätty keskimäärin 29% eli tämä HUS Seri-tukikeskuksen tapauksista koostuva aineisto vaikuttaisi vastaavan hyvin aiemmasta kotimaisesta tilastosta saa- tua tietoa (Alaattinoğlu 2020). Suuresta osasta tuomioita (61%) oli valitettu, joten kaikki käräjäoikeuden tuomiot eivät olleet vielä lainvoimaisia. Näitä tuloksia tulkitessa on myös huomattava vielä suuri keskeneräisten syyteharkintojen ja käräjäoikeuden käsittelyjen määrä. Hankkeessa on vielä tarkoitus hankkia tarkemmat tiedot tuomiosta, joten lisätietoja ri- kosprosessin etenemisestä julkaistaan hankkeen loppuraportissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 54 Rikosprosessin kesto. Rikosprosessit olivat kestoltaan pitkiä. Vaikka rikosilmoitus tehtiinkin yleensä muutaman päivän kuluessa seksuaaliväkivaltatapahtumasta, esitut- kinnan keston mediaani oli yli viisi kuukautta (159 päivää). Syyteharkinta kesti yhtä kauan (mediaani 152 päivää). Syytteen nostosta käräjäoikeuden tuomioon kuluneen ajan mediaani oli noin 7 kuukautta (211 päivää) ja enimmillään jopa 3 vuotta (1095 päivää). Rikosilmoituksesta käräjäoikeuden tuomioon kesti siis tutkimusaineiston ta- pauksissa noin vuoden ja 9 kuukautta (mediaani 628 päivää). Yli puolet tapauksista tullaan käsittelemään valituksen vuoksi vielä vähintään hovioikeudessa, joten rikos- prosessin kokonaiskesto vielä pitenee nyt havaitusta. Tuomioistuinviraston vuoden 2020 tilastojen mukaan valtakunnallisesti raiskausrikos- ten keskimääräiset käsittelyajat olivat käräjäoikeuden käsittelylle 9,5 kuukautta ja ri- kosilmoituksesta tuomioon 23,1 kuukautta. Helsingin käräjäoikeudessa vastaavat ajat olivat 13,4 kuukautta ja 28,0 kuukautta, Länsi-Uudellamaalla 9,0 ja 18,2 kuukautta sekä Itä-Uudellamaalla peräti 21,2 ja 37,8 kuukautta. Hovioikeudessa raiskausrikos- ten käsittelyaika oli keskimäärin 10,2 kuukautta ja Helsingin hovioikeudessa aavistuk- sen lyhempi 9,5 kuukautta (Tuomioistuinviraston tilastot, viitattu 5.11.2021). Rikospro- sessin vaiheet ja pitkä kesto ymmärrettävästi haastavat seksuaalirikoksen uhrin toipu- misen sekä tuen tarpeen ja sen aikataulutuksen. 4.3.2 Tausta- ja tapahtumatietojen yhteys rikosprosessin etenemiseen HUS Seri-tukikeskuksen ensikäyntiasiakkaiden tausta- ja erityisesti tapahtumatiedoilla oli yhteyttä siihen, miten seksuaaliväkivaltatapaukset etenivät rikosprosessissa. Yksit- täisten muuttujien tarkastelussa on kuitenkin tarpeen ottaa huomioon tulokseen vai- kuttavat sekoittavat tekijät. Monilla seksuaaliväkivallan uhreilla ilmenee samaan ai- kaan monta tekijää, joilla voi olla yhteyttä siihen, ilmoitetaanko asiasta poliisille tai mi- ten tapaus etenee rikosprosessissa (Alaattinoğlu 2020). Ikä ja sukupuoli. Seri-tukikeskuksen ensikäyntiasiakas oli tyypillisesti alle 30-vuotias nainen. Suomalaisten tilastotietojen perusteella kaikista poliisin tietoon tulleista ta- pauksista noin 30 prosenttia on kohdistunut alaikäiseen uhriin ja 18–24-vuotiaita on 33 prosenttia kaikista uhreista (Alaattinoğlu ym. 2020). Tutkittujen asiakkaiden ikära- kenne oli myös hyvin samankaltainen verrattuna muihin Pohjoismaisiin tutkimusai- neistoihin (Nesvold ym. 2011, Forr ym. 2018, Vik ym. 2019). Tässä tutkimuksessa uh- rin ikä ei ollut yhteydessä siihen, ilmoitettiinko tapauksesta poliisille, kun alaikäisiä uh- reja ei otettu huomioon. Tulos vahvistaa aiempaa tutkimustietoa, vaikka yksittäisissä tutkimuksissa uhrin korkeampi ikä on lisännyt rikosilmoituksen tekemisen todennäköi- syyttä (Chen & Ullman 2010, Nesvold ym. 2011). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 55 Miehillä ja muita sukupuolia edustavilla avun hakemisen kynnys voi olla erityisen kor- kea, joten on mahdollista, että tukikeskuksessa on tavoitettu heistä suhteellisesti pie- nempi osuus naisuhreihin verrattuna. Tässäkin osatutkimuksessa miesten tai muita sukupuolia edustavien kokemia seksuaaliväkivaltatapahtumia oli mukana ainoastaan 27 (4%). Tulosten perusteella ei voida sen vuoksi vetää johtopäätöksiä heihin kohdis- tuvan seksuaaliväkivallan yleisyydestä tai heidän rikosprosessiensa etenemisestä. Miesuhreja koskevaa tutkimustietoa on vain vähän saatavilla ja useimmissa tutkimuk- sissa miesten osuus apua hakeneista on niin pieni, että heidät on jätetty tutkimusai- neistojen ulkopuolelle. Päihde- ja mielenterveysongelmat olivat tukikeskuksen asiakkailla tavallisia. Uhrin mielenterveysongelmat olivat yleisiä myös kansainvälisissä tutkimuksissa ja niillä oli useissa tutkimuksissa yhteys tapahtuman etenemiseen rikosprosessissa (Murray & Heenan 2012, Ellison ym. 2015, Hohl & Stanko 2015). HUS Seri-tukikeskuksessa hoi- dettujen asiakkaiden mielenterveysongelmat eivät ennustaneet sitä, tehtiinkö tapauk- sesta rikosilmoitusta tai etenikö se syyteharkintaan. Tukikeskuksen asiakkaista yli 70 prosenttia oli päihtyneenä väkivallan tapahtumahetkellä. Syyttäjälle etenivät todennä- köisemmin sellaiset tapaukset, joissa uhri ei ollut tapahtumahetkellä päihtyneenä. Norjalaisessa tutkimuksessa 62% paikallisen tukikeskuksen asiakkaista (n=216) oli nauttinut vähintään viisi annosta alkoholia ja 16% asiakkaista ei ollut käyttänyt alkoho- lia ollenkaan tapahtuma-aikaan (Vik 2020a). Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan uhrin mielenterveysongelmat ja päihtymystila tapahtuma-aikana ennustivat kumpikin yli kaksinkertaista riskiä sille, että rikosprosessi päättyi esitutkintavaiheessa (Hohl 2015). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan uhrin päihtymystila tapahtuma- hetkellä vähensi uhrin uskottavuutta poliisin silmissä (Parratt 2017). Tapahtumatiedot. Tavallisesti Seri-tukikeskuksessa asioinut seksuaaliväkivallan uhri ja tekijä tunsivat toisensa jollain tasolla ennestään. Joka kolmannessa tapauksessa uhri ja tekijä olivat tavanneet toisensa ensimmäistä kertaa väkivaltaa edeltävän vuoro- kauden aikana. Nämä tapaukset lähetettiin todennäköisemmin syyttäjälle syyteharkin- taan. Tulosta selittänee se, että uhrille tutun tekijän henkilöllisyys on tiedossa ja se edistää asian selviämistä poliisitutkinnassa. Tanskalaistutkimuksessa yleisimpiä syitä tapauksen hylkäämiseen olivat riittämättömät todisteet ja tuntematon tekijä (Hansen 2015). Tukikeskuksessa toteutunut hoito ja seuranta. Rikosilmoitus tehtiin selvästi toden- näköisemmin silloin, kun uhri hakeutui avun piiriin pian kohtaamansa väkivallan jäl- keen ja nämä tapaukset etenivät todennäköisemmin syyteharkintaan. Tämä vahvistaa aikaisempaa tutkimustietoa asiasta (Nesvold 2011, Downing 2020). Tulosta selittää se, että merkittävä osa saman vuorokauden aikana Seri-tukikeskukseen hakeutu- neista asiakkaista saapui poliisin saattamana. He olivat tehneet rikosilmoituksen en- nen tukikeskukseen saapumista (poliisi oli pyydetty jo rikospaikalle) tai ensikäynnin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 56 aikana. Tällaisissa tapauksissa oikeuslääketieteelliset näytteet on otettu poliisin pyyn- nöstä. Kuten kirjallisuuden perusteella oli odotettavissa, uhrilla todetut vammat olivat yhteydessä rikosilmoituksen tekemiseen (Chen 2010, Nesvold 2011, Wolitzky-Taylor 2011, Ceelen 2019, Downing 2020). Syyteharkintaan etenivät selvästi todennäköisemmin ne tapaukset, joissa oikeuslää- ketieteelliset näytteet oli otettu poliisin pyynnöstä. Poliisin päätöstä lähettää tapaus esitutkinnan jälkeen syyttäjän syyteharkintaan voi vahvistaa pian tapahtuneen jälkeen otettujen näytteiden parempi todistearvo. Tässä tutkimuksessa ei valitettavasti kuiten- kaan saatu tietoa siitä, kuinka usein oikeuslääketieteellisiä näytteitä esitutkinnan ai- kana tutkittiin ja käytettiinkö niitä todisteena. Syyttäjälle etenivät todennäköisemmin myös ne tapaukset, joissa asiakas oli sitoutu- nut tukikeskuksen ohjelmoimaan puoli vuotta kestävään seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien laboratorioseurantaan. Laboratorioseuranta voi toteutua paremmin niiden asi- akkaiden kohdalla, joilla on riittävät voimavarat ja kyvyt sitoutua yleisesti omien asioi- den hoitamiseen ja sitä kautta myös kyky sitoutua pitkäkestoiseen rikosprosessiin. La- boratorioseurantaan sitoutumiskyky voi myös olla yhteydessä kykyyn suojella itseä sekä vaatia ja edistää omalta osaltaan asian selvittämistä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 57 5 Osatutkimus III: Seksuaaliväkivallan uhrien tukipalveluiden käyttö ja kokemukset sekä rikosilmoituksen tekoon vaikuttavat tekijät Osatutkimus III toteutettiin kyselytutkimuksena, joka koostui Seri-tukikeskuksen asi- akkaiden tausta- ja haavoittuvuustekijöiden kartoituksen lisäksi kahdesta teemasta: a) Rikosilmoituksen tekoon vaikuttavat tekijät Päätavoitteena oli selvittää ja kuvata tekijöitä, jotka vaikuttivat rikosilmoituksen te- kemiseen tai sen tekemättä jättämiseen. Kysymysten teemoina olivat tapahtumaan ja rikosilmoitukseen liittyvien tunteiden, uskomusten, tietojen ja asenteiden sekä aiempien elämänkokemusten vaikutus rikosilmoituksen tekemiseen. b) Seksuaaliväkivallan uhrien tukipalveluiden käyttö ja kokemukset Päätavoitteena oli selvittää ja kuvata Seri-tukikeskukseen hakeutuneiden tukipal- veluiden käyttöä, tarvetta ja kokemuksia. Kysymysten teemat olivat: Mitkä tekijät vaikuttivat tuen piiriin hakeutumiseen ja sen saamiseen? Estikö joku asia tuen saamista? Oliko tuki riittävää? Oliko toi- veena saada tukipalvelut Seri-tukikeskuksesta vai esimerkiksi läheltä asuinpaik- kaa muun toimijan toimesta? Oliko tuki riittävän pitkäaikaista ja oikein ajoitettua? 5.1 Aineisto ja menetelmät Tutkimuksessa käytetty kyselylomake laadittiin yhdessä tutkimusryhmän jäsenten kanssa kirjallisuuteen ja aiemmissa aiheeseen liittyvissä kyselytutkimuksissa käytet- tyihin kysymyksiin perustuen. Kysymykset ryhmiteltiin teemoittain vastamaan hank- keen tutkimuskysymyksiin. Suomenkielinen kyselylomake on tämän hankeraportin liit- teenä. Kyselyyn oli mahdollista vastata suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tiedotteet, suostumuslomake sekä ruotsin- ja englanninkieliset kyselylomakkeet ovat saatavissa tutkijoilta. Kyselyä pilotoitiin sen suunnitteluvaiheessa kahdesti opiskelijoiden ja Seri- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 58 tukikeskuksen henkilökunnan avulla (n=10 ja n=20) ja kyselyä muokattiin saadun pa- lautteen perusteella. Ennen tutkimuksen aloittamista tutkimusluvat hankittiin sekä eettiseltä toimikunnalta 30.9.2020 (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Eettinen toimikunta 1, HUS/2162/2020) että HUS Naistentautien toimialalta 11.11.2020 (HUS/483/2020). Kyselytutkimus toteutettiin Survey Analytics –sovelluksen avulla verkkokyselynä HUS Seri-tukikeskuksen yli 16-vuotiaille asiakkaille, joiden ensikäynnistä oli aikaa vähin- tään 6kk eli 1.6.2017–29.2.2020 välisenä aikana ensikäynnillä olleille. Kutsu osallistua tutkimukseen ja kyselylinkki lähetettiin tekstiviestitse tutkittaville henkilökohtaisen tut- kimuskoodin kanssa. Kutsut lähtettiin 17.11.–1.12.2020 ja 7.–11.1.2021 välisinä ai- koina. Ennen kyselyyn vastaamista tutkittava sai luettavakseen tiedotteen tutkimuksesta ja suostumuksen tutkimukseen. Alle 18-vuotiaille oli omat tiedotetekstit sekä mahdolli- suus näyttää huoltajalle heille laadittu tiedote tutkimuksesta. Suostumuksen jälkeen tutkittavat pääsivät vastaamaan kyselyyn. Mikäli vastausta ei saatu verkkokyselyyn, tutkimuskätilö lähetti tutkittavalle yhden tekstiviestimuistutuksen ja soitti yhden kerran. Mikäli tutkittava halusi vastata kyselyyn puhelimitse, se oli mahdollista. Muistusviestit lähetettiin tarvittaessa 21.1.2021 mennessä ja muistutussoitto soitettiin 1.2.2021 men- nessä. Kysely oli teknisten syiden vuoksi täytettävä yhdellä kertaa. Mikäli kyselyyn vastaaminen oli jäänyt kesken, kyselyn loppuihin kysymyksiin vastaaminen oli mah- dollista puhelimitse. Kysely oli avoinna 17.11.2020–14.2.2021. Kyselyn vastaukset yhdistettiin Seri-tukikeskuksen asiakkaista tukikeskuksen toimin- nan aikana rutiinisti kerättyihin tausta- ja tapahtumatietoihin henkilötunnuksen ja hen- kilökohtaisen tutkimuskoodin avulla. Yhdistämisen jälkeen henkilötunnukset poistettiin aineistosta ennen tulosten analysointia. Kyselytutkimuksen tulokset analysoitiin sekä kvalitatiivisesti teemoittain että kvantita- tiivisesti käyttäen asianmukaisia tilastollisia menetelmiä. Isabella Arponen analysoi ky- selytutkimuksen aineistosta kerättyjen taustatietojen yhteyttä rikosilmoituksen tekemi- seen osana psykologian maisterin pro gradu –työtään (Åbo Akademi). Tulokset analysoitiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla (Microsoft) ja IBM SPSS Sta- tistics, versio 25, –tilasto-ohjelmistolla. Isabella Arposen pro gradu –työn osalta ai- neisto analysoitiin R-ohjelmalla (R platform, R Core Team, 2021). Tiivistelmä pro gradu -työn tuloksista on koottu tulososioon ja koko pro gradu –työ on saatavissa teki- jöiltä (Arponen 2021). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 59 5.2 Tulokset 5.2.1 Tutkittavat HUS Seri-tukikeskuksessa oli 1.6.2017–29.2.2020 yhteensä 1091 ensikäyntiä. Näistä alle 16-vuotiaita oli 70, raskaudenkeskeytyspotilaita 20 ja raiskauksen jälkeinen ensi- käynti oli tapahtunut muualla 17 asiakkaalla (kuvio 11). Koska 28 asiakkaalla oli kaksi erillistä ensikäyntiä, viidellä kolme, yhdellä neljä ja yhdellä viisi erillistä ensikäyntiä, mah- dollisia kyselyyn osallistuvia oli yhteensä 949 eri henkilöä. Kysely pystyttiin lähettämään 819 henkilölle. Kokonaan tai osittain kyselyyn vastasi 235 (29%) kyselyn saaneista. Kuvio 11. HUS Seri-tukikeskuksen ensikäyntiasiakkaat aikavälillä 1.6.2017–29.2.2020 ja kyselyyn vastanneet. Seri-tukikeskuksen asiakkaiden ensikäynnit n=1091 Alle 16-vuotiaat n=70 Raskaudenkeskeytyspotilaat n= 20 Ensikäynti muualla n=17 Asiakkaat, joilla ensikäyntejä enemmän kuin yksi - 28 asiakkaalla kaksi ensikäyntiä - 5 asiakkaalla kolme ensikäyntiä - 1 asiakkaalla neljä ensikäyntiä - 1 asiakkaalla viisi ensikäyntiä => 35 toistuvaa ensikäyntiä Kyselyn saanut n=819 Asiakas kuollut n=13 Ei voimassa olevaa puhelinnumeroa n=27 Soiton perusteella nro ei käytössä n=90 Kieltäytynyt tutkimuk- sesta n=138 Vastannut kokonaan n=198 Vastannut osittain n=37 Ei vastausta n=446 Ensikäyntiasiakkaat, joille tarkoitus lähettää kysely n=949 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 60 Taulukossa 13 on vertailtu kyselyyn vastanneiden ja vastaamattomien taustatietoja seritukikeskuksessa rutiinisti kerättyjen tilastotietojen valossa. Taulukko 13. Taulukko tutkimukseen osallistuneiden ja osallistumattomien taustatiedoista HUS Seri-tukikeskuksen tilastojen mukaan. Vastanneet n= 235 Kieltäytyneet n= 138 Vastaamattomat n=446 Ei kyselyä n=130 p-arvo Ikä tapahtumahetkellä 24,0 (20,0–29,0) 23,5 (18–29,25) 25,0 (21,0–31,0) 24,0 (20,0–33,0) Sukupuoli 0,10 Nainen 230 (97,9%) 132 (95,7%) 421 (94,4%) 119 (91,5%) Mies 5 (2,1%) 5 (3,6%) 18 (4,0%) 11 (8,5%) Muut sukupuolet 0 (0,0%) 1 (0,7%) 7 (1,6%) 0 (0,0%) Näytteet otettu 0,03 Poliisin pyynnöstä 135 (57,5%) 91 (66,0%) 262 (58,7%) 93 (71,5%) Varalle 76 (32,3%) 29 (21,0%) 139 (31,2%) 24 (18,5%) Ei otettu 24 (10,2%) 18 (13,0%) 45 (10,1%) 13 (10,0%) Milloin tapahtui (tieto puuttuu n=4) 0,92 0 vrk 108 (46,0%) 71 (51,4%) 220 (49,4%) 68 (53,5%) 1-3 vrk 68 (28,9%) 35 (25,4%) 128 (28,8%) 33 (26,0%) 4-10 vrk 40 (17,0%) 21 (15,2%) 68 (15,3%) 20 (15,8%) >10 vrk 19 (8,1%) 11 (8,0%) 29 (6,5%) 6 (4,7%) Tekijä 0,06 Tuntematon 35 (14,9%) 35 (25,3%) 81 (18,1%) 27 (20,7%) Läheinen 69 (29,4%) 39 (28,3%) 122 (27,3%) 50 (38,5%) Tunnettu 27 (11,5%) 13 (9,4%) 46 (10,3%) 13 (10,0%) Iltatuttu 78 (33,2%) 31 (22,5%) 149 (33,6%) 34 (26,2%) Ei tietoa 26 (11,0%) 20 (14,5%) 46 (10,3%) 6 (4,6%) Kaksi tekijää 0 (0,0%) 0 (0,0%) 2 (0,4%) 0 (0,0%) Päihtynyt tapahtuma-hetkellä (ei tietoa n=72) 176 (74,9%) 97 (70,3%) 306 (68,8%) 88 (67,7%) 0,29 Päihdetausta (ei tietoa n=160) 34 (14,5%) 29 (21,0%) 111 (24,9%) 55 (42,3%) <0,001 Mielenterveystausta (ei tietoa n=122) 125 (53,2%) 86 (62,3%) 254 (57,0%) 80 (61,5%) 0,02 Vammat 0,24 Ei vammoja 98 (41,7%) 52 (37,7%) 204 (45,7%) 48 (36,9%) Vammoja todettu 123 (52,3%) 73 (52,9%) 217 (48,7%) 76 (58,5%) Ei tutkittu 14 (6,0%) 13 (9,4%) 25 (5,6%) 6 (4,6%) B-hepatiittirokotesarja aloitettu 163 (69,4%) 85 (61,6%) 302 (67,7%) 79 (60,8%) 0,21 HIV-estolääkitys aloitettu 22 (9,4%) 3 (2,2%) 49 (11,0%) 20 (15,4%) 0,003 6kk laboratorioseuranta toteutunut 189 (80,4%) 89 (64,5%) 255 (57,2%) 39 (30,0%) <0,001 Jatkuvien muuttujien tulokset on esitetty mediaani (interquartile range l. IQR) ja luokittelevien muuttujien tulokset n (%). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 61 Vastaukset olivat suomeksi 222 (95%), ruotsiksi 8 (3%) ja englanniksi 5 (2%). Medi- aaniaika Seri-tukikeskuksen ensikäynnistä kyselyyn vastaamiseen oli 728 päivää eli noin 2 vuotta (IQR 537–947, min 339 – max 1249 päivää). Taulukossa 14 on esitetty kyselyyn vastanneiden taustatietoja kyselyn perusteella. Taulukko 14. Kyselyyn vastanneiden taustatiedot kyselyn perusteella. Kyselyyn kokonaan tai osittain vastanneita oli 235. n (%) / mediaani (IQR) Ikä vastaushetkellä (vuotta) 24 (20–29) Sukupuoli Nainen 225 (95,8%) Mies 5 (2,1%) Muu 5 (2,1%) Syntymämaa Suomi 219 (93,2%) Ulkomaat 16 (6,8%) Kuinka kauan on asunut Suomessa Koko ikänsä 206 (87,6%) Alle 10 vuotta 5 (2,2%) Yli 10 vuotta 24 (10,2%) Seksuaalinen suuntautuminen Heteroseksuaali 160 (68,1%) Homoseksuaali 9 (3,8%) Biseksuaali 46 (19,6%) Muu tai ei halua kertoa 20 (8,5%) Siviilisääty tai parisuhteen tilanne Avioliitossa tai rekisteröidyssä pari- suhteessa 14 (6,0%) Avoliitossa 54 (22,9%) Vakituisessa parisuhteessa mutta asuu erikseen 50 (21,3%) Eronnut 14 (6,0%) Naimaton/sinkku/leski 103 (43,8%) Koulutustaso Korkeakoulututkinto 27 (11,5%) Ammattikorkeakoulututkinto 42 (17,9%) Ylioppilastutkinto 65 (27,6%) Ammattikoulututkinto 58 (24,7%) Peruskoulu tai ei mikään näistä 43 (18,3%) n (%) Sosioekonominen asema Ylempi toimihenkilö 9 (3,8%) Alempi toimihenkilö 14 (6,0%) Työntekijä 85 (36,2%) Yrittäjä 12 (5,1%) Opiskelija 78 (33,2%) Eläkeläinen 7 (3,0%) Muu (pitkäaikaistyötön, asevelvolli- nen yms.) 17 (7,2%) Ei osaa sanoa 13 (5,5%) Alkoholin käyttöä niin, että on humalassa * Ei koskaan 15 (6,4%) Ei lainkaan viimeisen vuoden aikana 17 (7,2%) Joitain kertoja vuodessa 55 (23,4%) Kerran parissa kuukaudessa 55 (23,4%) 1-2 kertaa kuukaudessa 62 (26,4%) 1-2 kertaa viikossa 24 (10,2%) 3 kertaa viikossa tai useammin 4 (1,7%) Ei osaa sanoa 2 (0,9%) Muiden päihteiden kuin alkoholin käyttö * Ei ole koskaan käyttänyt 97 (41,3%) On kokeillut 107 (45,5%) Käyttää satunnaisesti 23 (9,8%) Käyttää säännöllisesti 7 (3,0%) Lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen to- teama mielenterveyden häiriö * Ei 77 (32,7%) On ollut aiemmin, mutta on parantu- nut 43 (18,3%) Kyllä, mutta ei koe sen vaikuttavan merkittävästi toimintakykyyn 49 (20,9%) Kyllä, kokee sen vaikuttavan merkit- tävästi toimintakykyyn 65 (27,7%) *Tieto puuttuu n=1 (0,4%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 62 Moni kyselyyn vastaaja kertoi sellaisista aiemmista elämänkokemuksistaan, joita on pidetty väkivallalle altistavina haavoittuvuustekijöinä (taulukot 15–16). Aiempi seksu- aaliväkivaltakokemus oli puolella (50%) vastaajista, samoin fyysisen väkivallan koke- mus (50%). Henkistä väkivaltaa oli aiemmin kohdannut yli puolet (57%) vastaajista. Taulukko 15. Kyselyyn vastanneiden aiemmat väkivaltakokemukset. Mikäli vastasi myöntävästi kysymykseen aiemmasta väkivaltakokemuksesta, sen jälkeen oli mahdollista tarkentaa vas- tausta jokaisen ikäryhmän osalta. n (%) Kerran Useasti Aiempi seksuaaliväkivaltakokemus Ei 97 (41,3%) Kyllä, 0-12-vuotiaana 26 (11,1%) 13 (50%) 13 (50%) Kyllä, 13-15-vuotiaana 33 (14,0%) 13 (39,4%) 20 (60,6%) Kyllä, yli 16-vuotiaana 82 (34,9%) 33 (40,2%) 49 (59,8%) Tieto puuttuu 21 (8,9%) Aiempi fyysisen väkivallan kokemus a Ei 88 (37,4%) Kyllä, 0-12-vuotiaana 57 (24,3%) 1 (1,8%) 56 (98,2%) Kyllä, 13-15-vuotiaana 50 (21,3%) 15 (30%) 35 (70%) Kyllä, yli 16-vuotiaana 76 (32,3%) 19 (25%) 57 (75%) Tieto puuttuu 29 (12,3%) Aiempi henkisen väkivallan kokemus b Ei 64 (27,2%) Kyllä, 0-12-vuotiaana 64 (27,2%) 1 (1,6%) 63 (98,4%) Kyllä, 13-15-vuotiaana 79 (33,6%) 4 (5,1%) 75 (94,9%) Kyllä, yli 16-vuotiaana 107 (45,5%) 8 (7,5%) 99 (92,5%) Tieto puuttuu 37 (15,7%) Aiemmin muun rikoksen uhri c Ei 137 (69,2%) Kyllä 41 (20,7%) 22 (53,7%) 19 (46,3%) Ei osaa sanoa 20 (10,1%) Tieto puuttuu 37 (15,7%) a Fyysinen väkivalta on tönimistä, tuuppimista, läimäyttämistä, liikkumisen estämistä, lyömistä, hiuksista repimistä, esineillä heittämistä, teräaseella vahingoittamista tai kuristamista. b Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka ilmenee henkilön psyykkisen hyvinvoinnin tahallisena vahingoit- tamisena. Henkinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi toisen alistamisena, eristämisenä, kontrollointina tai vainoami- sena. c Esimerkiksi varkauden tai petoksen uhriksi, pois lukien seksuaaliväkivalta, fyysinen väkivalta ja henkinen väkivalta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 63 Kyselyyn vastaajista 6% oli ollut lapsuudessaan sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Joku muu kuin vastaaja itse oli altistunut lapsuuden kodissa seksuaaliväkivallalle (12%), fyysiselle väkivallalle (25%) tai henkiselle väkivallalle (36%) varsin usein. Myös päih- teiden käyttö lapsuuden kodissa oli tavallista. Mielenterveydenhäiriö jollain lapsuuden- perheen jäsenellä oli vastaajista kolmasosalla (32%). Taulukko 16. Aiemmat elämänkokemukset. Kaikista 235 vastaajasta 214 oli vastannut näihin kysymyksiin eli tieto puuttui 21 (8,9%) vastaajalta. n (%) Missä asui lapsuudessa alle 16-vuotiaana? (Voi valita useamman vaihtoehdon) Vanhempien luona (molempien, yhden vanhemman tai vuorotellen) 206 (87,7%) Sukulaisten luona tai muualla 6 (2,6%) On ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle (esim. sijaiskotiin, perhekotiin, lastensuojelulaitokseen) 13 (5,5%) Altistuiko joku vastaajan lapsuudenkodissa (pois lukien vastaaja, esim. vanhempi tai sisarus). Seksuaaliväkivallalle? Kyllä 27 (11,5%) Ei 167 (71,1%) Ei osaa sanoa tai ei halua kertoa 20 (8,5%) Fyysiselle väkivallalle? Kyllä 60 (25,5%) Ei 128 (54,5%) Ei osaa sanoa tai ei halua kertoa 26 (11,1%) Henkiselle väkivallalle? Kyllä 84 (35,7%) Ei 88 (37,4%) Ei osaa sanoa tai ei halua kertoa 42 (17,9%) Käyttikö joku lapsuudenkodissa vastaajan mielestä liikaa alkoholia? Kyllä 89 (37,9%) Ei 125 (53,2%) Käyttikö joku lapsuudenkodissa vastaajan mielestä liikaa muita päihteitä? a Kyllä 14 (6,0%) Ei 200 (85,1%) Oliko jollain lapsuudenkodissa asuvista henkilöistä todettu mielenterveyden häiriö? b Kyllä 76 (32,3%) Ei 102 (43,4%) Ei osaa sanoa 36 (15,3%) Kokiko vastaaja, että hänellä oli lapsuudessaan turvallinen suhde (ainakin yhteen) vanhempaan/ huoltajaan? Kyllä 155 (66,0%) Ei 31 (13,2%) Ei osaa sanoa 28 (11,9%) a Muilla päihteillä tarkoitetaan huumausaineita ja päihdyttäviä lääkkeitä. b Mielenterveyden häiriöllä tarkoitetaan esim. ahdistuneisuushäiriötä, masennusta, syömishäiriötä, PTSD:tä, persoo- nallisuushäiriötä, skitsofreniaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 64 5.2.2 Seksuaaliväkivaltatapahtuma Kyselyssä kartoitettiin seksuaaliväkivaltatilanteeseen, siihen liittyvään väkivaltaan ja tekijään liittyviä asioita. Niitä on koottu taulukoihin 17–22. Seksuaaliväkivalta tapahtui yleisimmin viikonloppuna (63%) yöaikaan (67%), eikä ta- pahtumalla ollut yleensä silminnäkijöitä (66%). Tavallisin tapahtumapaikka oli yksityi- nen sisätila (47%). Rikosilmoituksen oli tehnyt 66% kyselyyn vastaajista (taulukko 17) Taulukko 17. Seksuaaliväkivaltatapahtuman olosuhteet. n (%) Tapahtumapäivä * Arki (ma-to) 54 (23,0%) Viikonloppu (pe-su), muu pyhäpäivä tai pyhäpäivän aatto 148 (63,0%) Ei osaa sanoa 30 (12,7%) Vuorokaudenaika * Aamu klo 06.00–11.59 13 (5,5%) Iltapäivä klo 12.00–17.59 11 (4,7%) Ilta klo 18.00–23.59 37 (15,7%) Yö klo 00.00–05.59 158 (67,3%) Ei osaa sanoa 13 (5,5%) Ympäristö * Oma koti 61 (26,0%) Muu yksityinen sisätila (esim. tekijän kotona, muun tunteman henkilön kotona, hotellissa) 111 (47,2%) Julkinen sisätila (esim. baari/ravintola, koulu, kauppa, työpaikka) 24 (10,2%) Yksityinen ulkotila (esim. juhlat, takapiha, työpaikka) 8 (3,4%) Julkinen ulkotila (esim. katu, puisto, ranta, bussipysäkki) 28 (11,9%) Oliko tapahtumalla silminnäkijöitä tai todistajia? ** Kyllä 29 (12,3%) Ei 156 (66,4%) Ei osaa sanoa 43 (18,3%) Onko seksuaaliväkivaltatapahtumasta tehty rikosilmoitus? Kyllä 156 (66,4%) Ei 68 (28,9%) Tieto puuttuu * n=3 (1,3%), ** n=7 (3,0%), *** n=11 (4,7%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 65 Kyselyyn vastaajien mukaan seksuaaliväkivaltatapahtumassa käytettiin fyysistä väki- valtaa usein (43%) tai sillä uhattiin kolmasosassa (35%) tilanteista. Fyysisiä vammoja oli saanut yli puolet (54%) vastaajista. Henkistä väkivaltaa käytettiin myös usein (54%). Raiskauksen tunnusmerkistönä oleva sukupuoliyhteys eli tunkeutuminen emät- timeen, peräaukkoon tai suuhun oli tapahtunut valtaosassa (81%) tapahtumista. Taulukko 18. Tutkittuun tapahtumaan liittyvä väkivalta. n (%) Käytettiinkö fyysistä väkivaltaa ja/tai jotain asetta tai esinettä? * Kyllä 101 (43,0%) Ei 131 (55,7%) Uhkailtiinko fyysisen väkivallan ja/tai jonkun aseen tai esineen käytöllä? * Kyllä 82 (34,9%) Ei 150 (63,8%) Saiko fyysisiä vammoja? Kyllä, lieviä fyysisiä vammoja (kuten mustelmia, naarmuja, ohimenevää kipua) 120 (51,1%) Kyllä, vakavia fyysisiä vammoja (hoitoa vaativia) 7 (3,0%) Ei 82 (34,9%) Tapahtuiko tunkeutumista? a, ** Kyllä 190 (80,8%) Ei 15 (6,4%) Ei osaa sanoa tai halua kertoa 26 (11,1%) Tunkeutuminen tapahtui (n=190, voi valita useita vaihtoehtoja) Sukupuolielimellä, emättimeen 154 (65,5%) Sukupuolielimellä, peräaukkoon 36 (15,3%) Sukupuolielimellä, suuhun 48 (20,4%) Jollain muulla, emättimeen 56 (23,8%) Jollain muulla, peräaukkoon 15 (6,4%) Jollain muulla, suuhun 11 (4,7%) Käyttikö tekijä henkistä väkivaltaa? *** Kyllä 126 (53,6%) Ei 102 (43,4%) Uhkasiko tekijä läheisiä? *** Kyllä 11 (4,7%) Ei 217 (92,3%) Varastiko tekijä jotain omaisuutta? *** Kyllä 19 (8,1%) Ei 178 (75,7%) Ei osaa sanoa 31 (13,2%) a Tunkeutumisella tarkoitetaan sukupuolielimellä tai jollain muulla, esim. sormilla tai välineellä, tunkeutumista emätti- meen, peräaukkoon tai suuhun. Tieto puuttuu * n=3 (1,3%), ** n=4 (1,7%), *** n=7 (3,0%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 66 Tunkeutuminen oli tapahtunut sukupuolielimellä kaikkiin kolmeen kysyttyyn aukkoon 13 (7%) tapauksessa ja kahteen aukkoon 43 (23%) tapauksessa. Tunkeutuminen sekä sukupuolielimellä että jollain muulla (yhteen tai useampaan aukkoon) oli tapahtu- nut 46 (24%) tapauksessa. Uhrin reagointia tapahtumatilanteessa kartoitettiin useammalla kysymyksellä, joiden tuloksia on esitetty taulukossa 19. Yli puolet (57%) vastaajista oli kieltänyt tekijää tai pyytänyt lopettamaan. Lähes yhtä usein (52%) kyselyyn vastaaja oli lamaantunut tai jähmettynyt väkivaltatilanteessa. Kolmasosa (33%) vastaajista oli aktiivisesti päättänyt olla tekemättä mitään, jotta tilanne loppuisi nopeammin. Taulukko 19. Uhrin reagointi seksuaaliväkivaltatapahtumaan. n (%) Miten reagoi ja/tai käyttäytyi tapahtumahetkellä? (Voi valita useamman vaihtoehdon) Sanoi ei/pyysi tekijää lopettamaan 133 (56,6%) Ei pystynyt tekemään mitään, koska lamaantui/jähmettyi (”freeze”-re- aktio) 123 (52,3%) Päätti olla tekemättä mitään, koska ajatteli, että tapahtuma olisi nope- ammin ohi ja/tai ettei kävisi pahemmin 77 (32,8%) Yritti taistella vastaan mutta ei pystynyt (esim. uhattiin/pidettiin kiinni) 44 (18,7%) Taisteli vastaan 40 (17,0%) Kutsui tai yritti kutsua apua 23 (9,8%) Muulla tavalla, kaikki vastaukset 42 (17,9%) Pelkäsikö loukkaantuvansa vakavasti ja/tai kuolevansa? * Kyllä 102 (43,4%) Ei 130 (55,3%) Pelkäsikö saaneensa seksitaudin (sukupuolitaudin)? ** Kyllä 155 (66,0%) Ei 73 (31,0%) Pelkäsikö tulleensa raskaaksi? ** Kyllä 84 (35,7%) Ei 130 (55,3%) Kysymys ei koske minua 14 (6,0%) Tieto puuttuu * n=3 (1,3%), ** n=4 (1,7%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 67 Avoimeen kysymykseen “Millä tavalla reagoit ja/tai käyttäydyit tapahtumahetkellä koh- datessasi seksuaaliväkivaltaa?” vastasi “Muulla tavalla” 42 vastaajaa. Vastaajista 11 ei tarkentanut vastaustaan ja 12 kertoi, että ei muista tapahtumahetkestä tai oli tiedot- tomassa tilassa/sammuneena. Tilanteeseen reagoimistaan tarkensi 19 vastaajaa. Avoimissa vastauksissa esiintyi erilaisia reagointitapoja. Avoimissa vastauksissa myös toistui osittain samat asiat kuin valmiissa vastausvaihtoehdoissa. Viisi vastaajaa oli poistunut tilanteesta pakene- malla. Kaksi vastaajaa oli yrittänyt perääntyä tilanteesta, muttei ollut estämisen vuoksi päässyt pois. Muutama vastaaja kertoi humalatilansa olleen vahva tai he epäilivät ol- leensa huumattuna tekohetkellä, ja siksi olleensa tiedottomassa tilassa osan ajasta tai koko ajan tekohetkellä. Vastaajista kolme oli herännyt tekoon. Yksi kertoi työntä- neensä tekijän pois itsestään ja toinen, ettei avannut silmiään tai liikkunut. Jähmetty- misen oli myös kokenut yksi vastaaja, joka koki ettei pystynyt tekemään mitään, vakka olisi halunnut paeta. Useampi vastaaja oli myös aktiivisesti miettinyt reagointivaihtoehtojaan tapahtuman aikaan. Yksi vastaaja kertoi esittäneensä nukkuvaa “koska pelkäsin, että jos laitan vastaan tai näytän olevani hereillä hän alkaisi väkivaltaiseksi”. Toinen vastaaja kertoi käyttäneensä käänteispsykologiaa, jotta pääsisi tilanteesta pois. Kolmas vastaaja ker- toi pitäneensä kättä suun edessä tekohetkellä ja neljäs kertoi lähteneensä juokse- maan tekijän perään ja yrittänensä saada tekijän kertomaan nimensä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 68 Päihtyneenä oleminen oli yleistä tapahtuma-aikaan (taulukko 20). Kyselyyn vastaa- jista 75% oli ollut alkoholin ja 15% muiden päihteiden vaikutuksen alaisena tapahtu- mahetkellä. Lähes joka viides (18%) epäili tai tiesi olleensa huumattu tapahtuman ai- kana. Myös seksuaaliväkivallan tekijä oli kyselyyn vastaajan arvion mukaan usein päihtynyt (46%). Taulukko 20. Päihteiden käyttö tapahtuma-aikaan. n (%) Oliko kyselyyn vastaaja tapahtuma-aikana alkoholin vaikutuksen alaisena? * Ei ollut päihtynyt 48 (20,4%) Oli jonkin verran päihtynyt 80 (34,0%) Oli todella päihtynyt 53 (22,6%) Oli melkein tai kokonaan tiedoton 44 (18,7%) Ei halua kertoa 3 (1,3%) Oliko kyselyyn vastaaja tapahtuma-aikaan muiden päihteiden vaikutuksen alaisena? a, * Ei ollut päihtynyt 191 (81,2%) Oli jonkin verran päihtynyt 15 (6,4%) Oli todella päihtynyt 8 (3,4%) Oli melkein tai kokonaan tiedoton 11 (4,7%) Ei halua kertoa 3 (1,3%) Annettiinko kyselyyn vastaajalle tapahtuma-aikana jotain päihdyttävää ainetta vastoin hänen tahtoaan? * Ei 153 (65,1%) Kyllä, epäilee niin 36 (15,3%) Kyllä, tietää varmasti 7 (3,0%) Ei osaa sanoa 32 (13,6%) Oliko tekijä tapahtuma-aikana alkoholin, huumeiden tai muiden päihteiden (esim. päihdyttävien lääkkeiden) vaikutuksen alainen? ** Kyllä 107 (45,5%) Ei 30 (12,8%) Ei osaa sanoa 58 (24,7%) a Muilla päihteillä tarkoitetaan huumausaineita ja päihdyttäviä lääkkeitä. Tieto puuttuu * n=7 (3,0%), ** n=40 (17,0%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 69 Seksuaaliväkivallan epäiltyjä tekijöitä oli kyselyn perusteella yleensä yksi (84%), mutta 7% vastaajista oli kokenut kahden tai useamman tekijän seksuaaliväkivaltata- pahtuman. Lähes kaikissa tapauksissa tekijä oli mies (taulukot 21–22). Taulukko 21. Seksuaaliväkivallan tekijöiden lukumäärä. n (%) 1 197 (83,8%) 2 10 (4,3%) 3 tai useampi 6 (2,6%) Ei osaa sanoa 13 (5,5%) Tieto puuttuu 9 (3,8%) Noin kolmasosassa tapauksista (31%) kyselyyn vastaaja oli tutustunut epäiltyyn teki- jään samana päivänä (taulukko 12). Tekijä oli tuttava (19%) tai tuntematon (22%) noin viidesosassa tapauksista, joissa tekijöitä oli vain yksi. Useamman tekijän ryhmärais- kauksissa kaksi kolmasosaa tekijöistä (67%) oli tuntemattomia. Noin puolessa (51%) yhden tekijän tapauksista vastaaja arvioi tekijän olevan kotoisin Suomesta. Toiseksi yleisimmin tekijän arveltiin olevan kotoisin Lähi-Idästä (12%). Iäl- tään tekijä oli näissä tapauksissa yleisimmin (40%) arviolta 25–35 -vuotias. Useam- man tekijän tapauksissa kyselyyn vastaaja ei joko osannut sanoa (36%) tekijän koti- maata tai epäili tekijöiden olevan kotoisin Lähi-Idästä (36%). Tekijät olivat vastaajan arvion mukaan myös hieman nuorempia verrattuna yhden tekijän tapauksiin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 70 Taulukko 22. Seksuaaliväkivallan tekijät a kyselyvastausten perusteella. Yksi tekijä n=195 Useampi tekijä (2-4 tekijää) n=42 b Tekijän sukupuoli Mies 194 (99,5%) 35 (83,3%) Nainen 1 (0,5%) 3 (7,2%) Ei osaa sanoa 0 (0%) 4 (9,5%) Tekijän suhde vastaajaan Puoliso tai seurustelukumppani 5 (2,6%) 0 (0%) Entinen puoliso tai seurustelukumppani 19 (9,7%) 0 (0%) Perheenjäsen tai muu sukulainen 2 (1,0%) 0 (0%) Muu lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) 37 (19,0%) 2 (4,8%) Puolituttu tai satunnainen seksikumppani 25 (12,8%) 0 (0%) Tutustui häneen samana päivänä/iltana 61 (31,3%) 6 (14,3%) Tuntematon 43 (22,1%) 28 (66,6%) Ei osaa sanoa, halua kertoa tai ei tietoa 3 (1,5%) 6 (14,3%) Arvio tekijän iästä Alle 18-vuotias 3 (1,5%) 4 (9,5%) 18–25-vuotias 50 (25,6%) 14 (33,4%) 25–35-vuotias 78 (40,0%) 9 (21,4%) 35–45-vuotias 44 (22,6%) 9 (21,4%) Yli 45-vuotias 16 (8,2%) 0 (0%) Ei osaa sanoa 4 (2,1%) 6 (14,3%) Arvio tekijän kotimaasta Suomi 99 (50,8%) 9 (21,4%) Muu Pohjoismaa, Länsi- tai Keski-Eurooppa 10 (5,1%) 0 (0%) Itä- tai Etelä-Eurooppa 19 (9,7%) 3 (7,2%) Lähi-itä 23 (11,8%) 15 (35,7%) Afrikka 19 (9,7%) 0 (0%) Aasia 6 (3,1%) 0 (0%) Etelä-Amerikka 5 (2,6%) 0 (0%) Ei osaa sanoa 14 (7,2%) 15 (35,7%) Oliko tekijä tapahtuma-aikana alkoholin, huumeiden tai muiden päihteiden vaikutuksen alainen? Kyllä 107 (54,9%) 20 (47,6%) Ei 30 (15,4%) 0 (0%) Ei osaa sanoa 58 (29,7%) 22 (52,4%) a Tekijällä tarkoitetaan henkilöä tai henkilöitä, jonka vastaaja koki tehneen hänelle seksuaaliväkivaltaa b Vastaajia 16 ja tekijöitä yhteensä 42. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 71 5.2.3 Rikosilmoituksen tekoon vaikuttavat tekijät Rikosilmoituksen tekemiseen liittyviin kysymyksiin oli vastannut 224 (95%) kaikista vastaajista. Heistä ilmoituksen oli poliisille tehnyt 156 (70%) vastaajaa ja ilmoittamatta oli jättänyt 68 (30%). Ilmoituksen tehneistä 152 ja ilmoittamatta jättäneistä 67 oli vas- tannut ilmoituksen tekemiseen liittyviin jatkokysymyksiin (taulukot 23–29). Moni kyselyyn vastaajista oli keskustellut jonkun kanssa ennen rikosilmoituksen tekoa (taulukko 23). Yleisimmin vastaaja oli kertonut seksuaaliväkivaltatilanteesta ystävälle (45–48%). Moni oli keskustellut myös puolisonsa/seurustelukumppaninsa (13–15%) tai perheenjäsenensä (12–13%) kanssa. Ilmoitukseen päätyneistä usea oli keskustel- lut myös poliisin kanssa (11%) ja ilmoittamatta jättäneistä Seri-tukikeskuksen (8%) tai muun ammattilaisen (10%) kanssa. Taulukko 23. Rikosilmoituksesta keskusteleminen ennen ilmoituksen tekemistä. Ilmoituksen tehneet n=152 Ei ilmoitusta n=67 Kenelle kertoi ensimmäisenä tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta? * Puolisolle/seurustelukumppanille 23 (15,1%) 9 (13,4%) Entiselle puolisolle/seurustelukumppanille 8 (5,3%) 3 (4,5%) Perheenjäsenelle tai muulle sukulaiselle 20 (13,2%) 8 (11,9%) Muulle lähemmin tuntemalle henkilölle (ystävä, tuttava) 68 (44,7%) 32 (47,8%) Seri-tukikeskuksen henkilökunnalle 4 (2,6%) 5 (7,5%) Muulle ammattilaiselle kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnalle 10 (6,6%) 7 (10,4%) Poliisille 16 (10,5%) 2 (3,0%) Jollekin muulle 3 (2,0%) 1 (1,5%) Keskusteliko jonkun kanssa mahdollisuuksista tehdä tai olla tekemättä rikosilmoitusta, ennen kuin päätti tehdä/olla tekemättä ilmoitusta ilmoituksen poliisille? Kyllä 116 (76,3%) 64 (95,5%) En 36 (23,7%) 3 (4,5%) Kenen kanssa keskusteli? * Puolison/seurustelukumppanin 25 (16,4%) 8 (11,9%) Entisen puolison tai seurustelukumppanin 9 (45,9%) 9 13,4%) Perheenjäsenen tai muun sukulaisen 43 (28,3%) 18 (26,9%) Muun lähemmin tuntemasi henkilön (ystävä, tuttava) 63 (41,4%) 38 (56,7%) Seri-tukikeskuksen henkilökunnan 42 (27,6%) 47 (70,1%) Muun ammattilaisen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnan 35 (23,0%) 29 (43,3%) Poliisin 27 (17,8%) 6 (9,0%) Sosiaalisessa mediassa/chatissa 0 (0%) 2 (3,0%) Jonkun muun 6 (3,9%) 1 (1,5%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 72 Suurinta osaa kyselyyn vastanneista oli kannustettu tekemään rikosilmoitus (taulukko 24). Ilmoituksen tehneet olivat saaneet useimmin kannustusta ystäviltään (50%) tai Seri-tukikeskuksen henkilökunnalta. Ilmoittamatta jättäneitä oli kannustettu eniten Seri-tukikeskuksessa (68%) ja ystävien toimesta (43%). Taulukko 24. Kyselyyn vastaajien kokema kannustus tai vastustus rikosilmoituksen tekemiselle. Ilmoituksen tehneet n=152 Ei ilmoitusta n=67 Kannustiko joku sinua tekemään rikosilmoituksen? Kyllä 131 (86,2%) 60 (89,6%) Ei 21 (13,8%) 7 (10,4%) Kuka kannusti? * (Ilmoittaneissa n=131 ja ei-ilmoittaneissa n=60) Puoliso/seurustelukumppani 22 (16,8%) 7 (11,7%) Entinen puoliso tai seurustelukumppani 11 (8,4%) 5 (8,3%) Perheenjäsen tai muu sukulainen 41 (31,3%) 14 (18,4%) Muu lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) 66 (50,4%) 26 (43,3%) Seri-tukikeskuksen henkilökunta 48 (36,6%) 41 (68,3%) Muu ammattilainen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunta 32 (24,4%) 19 (31,7%) Poliisi 25 (19,1%) 4 (0,1%) Sosiaalisessa mediassa/chatissa 0 (0%) 2 (0,1%) Joku muu 8 (6,1%) 0 (0%) Käskettiinkö tai neuvottiinko sinua pysymään tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta vaiti? * Ei 114 (75,0%) 52 (77,6%) Kyllä, tekijä käski/neuvoi 24 (15,8%) 7 (10,4%) Kyllä, joku muu käski/neuvoi 14 (9,2%) 8 (11,9%) Vastustiko joku rikosilmoituksen tekemistä? * Ei/ei tietääkseni 121 (79,6%) 58 (86,6%) Kyllä, tekijä vastusti 25 (16,4%) 4 (6,0%) Kyllä, joku muu vastusti 10 (6,6%) 5 (7,5%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja Rikosilmoituksen tehneiden ryhmässä tekijä oli kehottanut pysymään vaiti noin kuu- desosassa (16%) tapauksista. Muita kehottajia oli entinen puoliso/seurustelukump- pani, perheenjäsen tai sukulainen, muu tuttu, joku sosiaalisessa mediassa tai joku muu. Viidessä tapauksessa myös poliisin kerrottiin kehottaneen pysymään vaiti. Polii- sille ilmoittamattomien ryhmässä vaiti pysymistä oli suositellut entinen puoliso/seurus- telukumppani, perheenjäsen, muu lähemmin tuntemansa henkilö tai yksittäistapauk- sena poliisi. Rikosilmoituksen tekemistä oli vastustettu varsin harvoin, ilmoittaneiden ryhmässä te- kijä 25 (16%) tapauksessaa ja ilmoittamattomien ryhmässä 4 (6%) tapauksessa. Muita ilmoituksen vastustajia rikosilmoituksen tehneiden ryhmässä oli perheenjäsen, muu sukulainen, muu tuttu, poliisi tai joku muu. Niiden joukossa, jotka eivät olleet il- moittaneet tapahtumaa poliisille ilmoituksen tekemistä oli vastustanut perheenjäsen, muu tuttu ja kahdessa tapauksessa poliisi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 73 Rikosilmoituksen tehneistä yli puolet (55%) oli ilmoittanut asiasta poliisille saman vuorokauden kuluessa tapahtumasta ja kolmasosa (31%) oli tehnyt ilmoituksen itse (taulukko 25). Suurin osa kyselyyn vastaajista oli tyytyväisiä (59%) päätökseensä tehdä rikosilmoitus, mutta lähes neljäsosa (23%) ei osannut arvioida tyytyväisyyttään. Taulukko 25. Kyselyyn vastaajien tekemän rikosilmoituksen ajankohta, ilmoittaja ja tyytyväisyys ilmoittamiseen. Ilmoituksen tehneet n=152 Milloin rikosilmoitus tehtiin? Heti (1 vuorokauden kuluessa tapahtuneesta) 84 (55,2%) 1-3 päivän kuluessa tapahtuneesta 41 (27,0%) 4-10 päivän kuluessa tapahtuneesta 16 (10,5%) 11 päivän - 1 kuukauden kuluessa tapahtuneesta 3 (2,0%) Yli 1 kuukauden kuluttua tapahtuneesta 8 (5,3%) Kuka teki rikosilmoituksen? Tein rikosilmoituksen itse(näisesti) 47 (30,9%) Tein rikosilmoituksen Seri-tukikeskuksessa 35 (23,0%) Tein rikosilmoituksen jonkun muun kanssa/tuella 34 (22,4%) Kenen? Puolison/seurustelukumppanin 5 (14,7%) Perheenjäsenen 7 (20,6%) Muun lähemmin tuntemani henkilön (ystävä, tuttava) 14 (41,2%) Muun ammattilaisen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnan 8 (23,5%) Poliisi kirjasi rikosilmoituksen virkavelvollisuutensa vuoksi 33 (21,7%) Joku muu teki rikosilmoituksen 3 (2,0%) Oletko tyytyväinen päätökseesi tehdä rikosilmoitus/ siihen, että rikosilmoitus tehtiin kokemastasi seksuaaliväkivallasta? Kyllä 90 (59,2%) En 27 (17,8%) En osaa sanoa 35 (23,0%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 74 Rikosilmoituksen tekemiseen oli vaikuttanut monenlaiset asiat ilmoituksen tehneiden ryhmässä (taulukko 26). Yleisimmin ilmoitus tehtiin, koska muiden ei haluttu kokevan samaa kohtaloa (68%), kyselyyn vastaaja tiesi kyseessä olevan rikos (63%), hän ha- lusi oikeutta (57%) tai vastaaja uskoi poliisin voivan tehdä jotain asialle (55%). Taulukko 26. Kyselyyn vastaajien rikosilmoituksen tekemiseen vaikuttaneet seikat. Ilmoituksen tehneet n=152 En halunnut, että kukaan muu joutuu kokemaan saman (että tekijä voisi toistaa tekonsa) 103 (67,8%) Tiesin, että kyseessä oli rikos/rikosilmoituksen tekoon oikeuttava teko 95 (62,5%) Halusin oikeutta 87 (57,2%) Uskoin, että poliisi voisi tehdä asialle jotakin 83 (54,6%) Halusin, että tekijä joutuisi vaikeuksiin/kärsimään teostaan 64 (42,1%) Koin rikosilmoituksen tekemisen olevan velvollisuuteni 60 (39,5%) Halusin saada tukea/apua 58 (38,2%) Ajattelin siitä olevan hyötyä 57 (37,5%) Koin rikosilmoituksen tekemisen olevan oikeuteni 52 (34,2%) En halunnut joutua kokemaan samaa uudelleen (että tekijä voisi toistaa tekonsa) 51 (33,6%) Uskoin, että minua ja kertomaani tultaisiin uskomaan 50 (32,9%) Halusin päästä tapahtuneen yli mahdollisimman nopeasti 45 (29,8%) Uskoin, että poliisi/viranomaiset kunnioittaisivat yksityisyyttäni ja kohtaisivat minut kunnioittavasti 42 (27,6%) Uskoin, että voisin todistaa tapahtuneen 39 (25,7%) Uskoin saavani tukea 38 (25,0%) Ajattelin pääseväni kokemastani syyllisyyden tunteesta helpommin/nopeammin yli 35 (23,0%) Pelkäsin tekijää 35 (23,0%) Uskoin, että minua ei tultaisi syyllistämään tapahtuneesta 29 (19,1%) Minulla oli tietoa siitä, miten rikosilmoitus tehtäisiin 20 (13,2%) Jokin muu tekijä vaikutti rikosilmoituksen tekemiseen 20 (13,2%) Minulla oli tietoa siitä, miten rikosprosessi etenisi ja mitä minulta vaadittaisiin 14 (9,2%) Muina rikosilmoituksen tekemiseen vaikuttavina asioina seitsemässä vastauksessa nousi esiin, ettei vastaaja itse voinut vaikuttaa ilmoittamiseen (mm. alaikäiset). Kol- messa vastauksessa läheinen tai ystävä oli vaikuttanut ilmoittamispäätökseen hyvällä tavalla, mutta kolmessa tapauksessa vastaaja oli kokenut painostusta läheisiltä, kave- reilta ja Seri-tukikeskuksesta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 75 Poliisille oli jättänyt ilmoittamatta kyselyyn vastanneista 67 eikä heistä suurin osa (69%) harkinnutkaan tutkimuksen tekoaikaan ilmoittamista (taulukko 27). Taulukko 27. Harkinta ja tyytyväisyys päätökseen rikosilmoituksen tekemisestä. Ei ilmoitusta n=67 Oletko vielä harkinnut tekeväsi rikosilmoituksen? Kyllä 21 (31,3%) En 46 (68,7%) Oletko tyytyväinen päätökseesi siitä, että et tehnyt rikosilmoitusta kokemastasi seksuaaliväkivallasta? Kyllä 21 (31,3%) En 11 (16,4%) En osaa sanoa 35 (52,2%) Taulukoissa 28–29 on ilmoittamatta jättäneiden perusteluitaan ilmoittamattomuudelle. Taulukossa 28 on esitelty häpeään, syyllisyydentunteisiin ja pelkoihin liittyviä syitä ja taulukossa 29 muita syitä. Yleisimmin syynä rikosilmoituksen tekemättä jättämiseen oli, että kyselyyn vastaaja halusi unohtaa tapahtuneen (70%) tai vastaaja pelkäsi, että poliisitutkinta ja oikeusprosessi olisivat liian raskaita tai kielteisiä (70%). Myös häpeän tunne tapahtuneesta (60%) esti ilmoituksen tekemistä. Moni pelkäsi, että tapahtuma nähtäisiin hänen omana syynään (57%), tai että poliisi ei kunnioittaisi hänen yksityi- syyttään, kohtelisi epäkunnioittavasti tai vähättelisi vastaajaa. Puolet (49%) kyselyyn vastaajista myös uskoi, etteivät he olisi voineet todistaa tapahtumia. Avoimissa vastauksissa muina tekijöinä rikosilmoituksen tekemättä jättämiseen mai- nittiin mm. ettei rikosta ollut mahdollisesti tapahtunut tai että tapahtuma ei ollut niin va- kava. Yksi vastaaja ei luottanut oikeusjärjestelmään seksuaalisen väkivallan osalta ja toinen koki, että rikosoikeudellisin toimin olisi saatu aikaiseksi vain lisää haittaa. Nel- jällä vastaajalla tapahtuma oli ulkomailla ja tämän vuoksi ilmoituksia ei tehty. Osa vas- taajista ei halunnut läheisen saavan asiaa selville tai tekijä oli kyselyyn vastaajalle tuttu. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 76 Taulukko 28. Rikosilmoituksen tekemättä jättämiseen vaikuttaneet seikat: Häpeään, syyllisyy- teen ja pelkoihin liittyvät syyt. Ei ilmoitusta n=67 Halusin unohtaa tapahtuneen 47 (70,1%) Pelkäsin, että poliisitutkinta ja oikeusprosessi olisivat olleet liian raskaita tai kielteistä 47 (70,1%) Tunsin häpeää tapahtuneesta 40 (59,7%) Pelkäsin, että tapahtunut tultaisiin näkemään omana syynäni 38 (56,7%) Pelkäsin että poliisiviranomaiset eivät kunnioittaisi yksityisyyttäni tai kohtaisivat minut muuten epäkunnioittavasti tai vähättelevästi 35 (52,2%) Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä olin alkoholin/päihteiden vaikutuksen alaisena 28 (41,8%) Pelkäsin, että joutuisin kohtaamaan tekijän 28 (41,8%) Pelkäsin, että minua syytettäisiin väärän ilmoituksen tekemisestä/rikoksesta (esim. kunnianloukkaus) 27 (40,3%) Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä menin paikkaan missä seksuaaliväkivalta tapahtui 26 (38,8%) Pelkäsin leimatuksi tulemista (stigman pelko) 24 (35,8%) Pelkäsin negatiivista reaktiota (esim. läheiseltä) 23 (34,3%) Tunsin itseni kiusaantuneeksi/vaivaantuneeksi 23 (34,3%) Koin itseni likaiseksi 20 (29,9%) Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä halusin ensin seksiä 18 (26,9%) Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä flirttailin 17 (25,4%) Pelkäsin tekijää 15 (22,4%) Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, pukeutumiseni takia 12 (17,9%) Pelkäsin kostoa 11 (16,4%) Pelkäsin, että joutuisin keskustelemaan eri sukupuolta oleva 9 (13,4%) Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä olin päästänyt tekijän kotiini 7 (10,4%) Pelkäsin talouteni vaarantuvan 2 (3,0%) Pelkäsin menettäväni lapset 1 (1,5%) Pelkäsin homoseksuaaliksi leimaamista 0 (0%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 77 Taulukko 29. Rikosilmoituksen tekemättä jättämiseen vaikuttaneet seikat: Muut kuin häpeään, syyllisyyteen ja pelkoihin liittyvät syyt. Ei ilmoitusta n=67 En uskonut, että voisin todistaa tapahtuneen 33 (49,3%) En ajatellut siitä olevan hyötyä 28 (41,8%) En uskonut, että poliisi olisi voinut tehdä asialle mitään 28 (41,8%) Koin pärjääväni yksin asian suhteen 26 (38,8%) Uskoin, ettei minua ja kertomaani tultaisi uskomaan 23 (34,3%) En halunnut muiden saavan tietää 22 (32,8%) Minusta tuntui, etten jaksanut ja/tai viitsinyt tehdä rikosilmoitusta 18 (26,9%) En halunnut perheeni/sukulaisteni/läheisteni saavan tietää 17 (25,4%) Minulla ei ollut tietoa siitä, miten rikosprosessi etenisi ja mitä minulta vaadittaisiin 16 (23,9%) En uskonut saavani tukea ja/tai uskoin tiedon kuormittavan muita 16 (23,9%) En halunnut, että tekijä joutuisi vaikeuksiin (esim. pidätetyksi/vangituksi/ karkotetuksi/stressaantuneeksi) 16 (23,9%) En pitänyt tapahtumaa riittävän vakavana ja/tai en ajatellut kyseessä olevan rikos 15 (22,4%) En halunnut joutua tekemisiin poliisin ja/tai oikeuden kanssa 14 (20,9%) Koin, että rikosilmoituksen tekeminen oli jo liian myöhäistä 11 (16,4%) Minulla oli tietoa siitä, miten rikosprosessi etenisi ja mitä minulta vaadittaisiin 9 (13,4%) Tekijä on johtoasemassa/vaikutusvaltainen 3 (4,5%) En halunnut suhteemme minun ja jonkun muun asiaan liittyvän henkilön välillä päättyvän 3 (4,5%) Minulla ei ollut tietoa siitä, miten rikosilmoitus tehtäisiin 2 (3,0%) En halunnut suhteemme minun ja tekijän välillä päättyvän 1 (1,5%) Asia sovittiin (sovittelun kautta tai keskenään) 1 (1,5%) Jokin muu tekijä vaikutti rikosilmoituksen tekemättä jättämiseen 14 (20,9%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 78 5.2.4 Taustatietojen yhteys poliisille ilmoittamiseen kyselytutkimuksen perusteella Psykologian opiskelija Isabella Arponen tutki hankkeen osana tehdyssä opinnäyte- työssään (pro gradu, Åbo Akademi) kyselyssä kerättyjen taustatietojen yhteyttä rikos- ilmoituksen tekemiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisten ja ihmissuhdetekijöi- den sekä päihde- ja mielenterveystekijöiden yhteyttä ilmoittamiseen. Tutkimuksen läh- töoletuksena oli, että matala sosioekonominen asema, läheisten ihmissuhteiden vä- häinen määrä, päihteiden runsas käyttäminen ja mielenterveysongelmat vähentävät halukkuutta ilmoittaa seksuaaliväkivallasta poliisille. Analyysiin otettiin mukaan 191 kyselyyn vastannutta, joilla oli mahdollisuus vaikuttaa ilmoituksen tekemiseen ja jotka olivat vastanneet taustatietokysymyksiin (kuvio 12). Tämän vuoksi analyysissä ei ole mukana esimerkiksi alaikäisiä, joista kaikista oli tehty rikosilmoitus viimeistään Seri-tukikeskuksessa. Kuvio 12. Kyselyyn vastanneet, jotka otettiin mukaan analyysiin taustatietojen yhteydestä rikos- ilmoituksen tekemiseen. Kyselyyn vastanneet n=235 Mukaan analyysiin n=191 Ei vastannut kaikkiin kysymyksiin n=7 Poliisi otti asian itse tutkittavaksi n=34 Joku muu kuin vastaaja ilmoitti poliisille n=3 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 79 Taulukossa 30 on esitetty sosiaalisten taustatekijöiden jakaumat ja taulukossa 31 ih- missuhteisiin, päihteiden käyttöön ja mielenterveyshäiriöihin liittyvät taustatekijät ja- oteltuna rikosilmoituksen tekemisen mukaan. Sosiaalisista tekijöistä ainoastaan mata- lampi koulutustaso oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä rikosilmoituksen tekemi- seen, kuten aiemman kirjallisuuden perusteella oletettiinkin. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden vastaajien joukossa rikosilmoitus jätettiin todennäköisemmin tekemättä muihin vastaajiin verrattuna. Tukikeskuksen asiakkaat painottuvat nuoriin naisiin, jo- ten vastaajien joukossa on selvästi vähemmän korkeasti koulutettuja. Taulukko 30. Sosiaalisten syiden yhteys rikosilmoituksen tekemiseen kyselytutkimksen perus- teella. Ilmoittanut n=123 Ei ilmoittanut n=68 p-arvo Sosiaaliset tekijät Ikä vastaushetkellä (vuotta) (mediaani, IQR) 27 (10) 26 (8) 0,66 Sukupuoli 0,78 Nainen 120 (97,6%) 64 (94,1%) Mies 2 (1,6%) 2 (2,9%) Muu 1 (0,8%) 2 (2,9%) Syntymämaa 0,55 Suomi 115 (93,5%) 64 (94,1%) Muu maa 8 (6,5%) 4 (5,9%) Seksuaalinen suuntautuminen 0,42 Heteroseksuaali 85 (69,1%) 48 (70,6%) Homoseksuaali 3 (2,4%) 3 (4,4%) Biseksuaali 24 (19,5%) 13 (19,1%) Muu tai ei halua kertoa 11 (9,0%) 4 (5,9%) Koulutustaso 0,02 Korkeakoulututkinto 14 (11,4%) 13 (19,1%) Ammattikorkeakoulututkinto 22 (17,9%) 12 (17,6%) Ylioppilastutkinto 33 (26,8%) 25 (36,8%) Ammattikoulututkinto 33 (26,8%) 11 (5,8%) Peruskoulu tai muu 21 (17,1%) 7 (10,3%) Sosioekonominen asema 0,11 Ylempi toimihenkilö 8 (6,5%) 1 (1,5%) Alempi toimihenkilö 6 (4,9%) 6 (8,8%) Työntekijä 43 (35,0%) 26 (38,2%) Yrittäjä 4 (3,3%) 4 (5,9%) Opiskelija 38 (30,9%) 24 (35,3%) Eläkeläinen 5 (4,1%) 2 (3,0%) Muu (pitkäaikaistyötön, asevelvollinen yms.) 10 (8,1%) 3 (4,4%) Ei osaa sanoa 9 (7,3%) 2 (2,9%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 80 Yhteyttä ei näyttänyt olevan poliisille ilmoittamiseen matalalla sosioekonomisella ta- solla, vähäisellä läheisten ihmisten määrällä, päihdeongelmilla tai mielenterveyshäiri- öillä toisin kuin ennakko-oletuksena oli. Taulukko 31. Ihmissuhdetekijöiden, päihteiden käytön ja mielenterveyden yhteys rikosilmoituk- sen tekemiseen kyselytutkimuksen perusteella. Ilmoittanut n=123 Ei ilmoittanut n=68 p-arvo Ihmissuhdetekijät Siviilisääty tai parisuhteen tilanne 0,07 Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa 5 (4,1%) 5 (7,4%) Avoliitossa 26 (21,1%) 18 (26,5%) Vakituisessa parisuhteessa mutta asuu erikseen 25 (20,3%) 17 (25,0%) Eronnut 10 (8,1%) 1 (1,5%) Naimaton/sinkku tai leski 57 (46,3%) 27 (39,7%) Kuinka monta läheistä ihmistä, joihin voi turvautua kohdatessa vakavia henkilökohtaisia ongelmia? 0,17 Ei yhtään 3 (2,4%) 3 (4,4%) 1–2 40 (32,5%) 20 (29,4%) 3–5 65 (52,8%) 33 (48,5%) 6 tai enemmän 15 (12,5%) 12 (17,6%) Päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat Alkoholin käyttöä niin, että on humalassa 0,51 Ei koskaan 11 (8,9%) 1 (1,5%) Ei lainkaan viimeisen vuoden aikana 7 (5,7%) 7 (10,3%) Joitain kertoja vuodessa 24 (19,5%) 18 (26,5%) Kerran parissa kuukaudessa 27 (22,0%) 18 (26,5%) 1-2 kertaa kuukaudessa 40 (32,5%) 17 (25,0%) 1-2 kertaa viikossa 12 (9,8%) 5 (7,4%) 3 kertaa viikossa tai useammin 2 (1,6%) 0 (0%) Ei osaa sanoa 0 (0%) 2 (2,9%) Muiden päihteiden kuin alkoholin käyttö 0,40 Ei ole koskaan käyttänyt 55 (44,7%) 29 (42,6%) On kokeillut 57 (46,3%) 28 (41,2%) Käyttää satunnaisesti tai säännöllisesti 11 (8,9%) 11 (16,1%) Lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen toteama mielenterveyden häiriö 0,49 Ei 40 (32,5%) 22 (32,4%) On ollut aiemmin, mutta on parantunut 24 (19,5%) 10 (14,7%) Kyllä, mutta ei koe sen vaikuttavan merkittävästi toi- mintakykyyn 23 (18,7%) 16 (23,5%) Kyllä, kokee sen vaikuttavan merkittävästi toiminta- kykyyn 36 (29,3%) 20 (29,4%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 81 5.2.5 Tukipalveluiden käyttö Seri-tukikeskukseen saapuminen, taulukko 32. Kyselyyn vastanneet saivat usein tiedon tukikeskuksen olemassaolosta poliisilta (32%). Myös terveydenhuollosta ohjat- tiin tukikeskukseen. Omalta terveysasemalta sai tiedon tukikeskuksesta 20% vastaa- jista ja yleispäivystyksestä 19% vastaajista. Kyselyyn vastanneista kaksi viidesosaa saapui Seri-tukikeskukseen omatoimisesti, joka viides poliisin tuomana ja kahdella viidesosalla oli saattaja mukanaan. Noin puo- let vastanneista hakeutui tukikeskukseen saman vuorokauden kuluessa seksuaalivä- kivaltatapahtumasta. Taulukko 32. Seri-tukikeskukseen saapuminen. Näihin kysymyksiin oli vastannut 219 asiakasta 235:stä. n (%) Mistä sai tiedon Seri-tukikeskuksesta? * Poliisilta 69 (31,5%) Omalta terveysasemalta 43 (19,6%) Yleispäivystyksestä 41 (18,7%) Kolmannen sektorin toimijoilta, esim. Raiskauskriisikeskus Tukinainen 34 (15,5%) Läheiseltä/ystävältä/kaverilta 27 (12,3%) Internetistä itse hakemalla 13 (5,9%) 116117-terveysneuvontanumerosta 5 (2,3%) Mediasta 2 (0,9%) Jostain muualta 22 (10,0%) Kuinka pian seksuaaliväkivaltatapahtuman jälkeen hakeutui Seri-tukikeskukseen?  Heti (1 vuorokauden kuluessa tapahtuneesta) 107 (48,9%) 1-3 päivän kuluessa tapahtuneesta 60 (27,4%) 4-10 päivän kuluessa tapahtuneesta 32 (14,6%) 11 päivän - 1 kuukauden kuluessa tapahtuneesta 16 (7,3%) Yli 1 kuukauden kuluttua tapahtuneesta 4 (1,8%) Miten tuli ensimmäisellä käyntikerralla Seri-tukikeskukseen? * Omatoimisesti 93 (42,5%) Poliisin tuomana 44 (20,1%) Ystävän saattamana 40 (18,3%) Perheenjäsenen, esim. puolison/vanhemman saattamana 39 (17,8%) Muun henkilön, esim. Ohjaajan, hoitajan, avustajan, muun viranomaisen saattamana 16 (7,3%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 82 Ensikäynnin palvelut, taulukko 33. Suurin osa kyselyyn vastaajista koki päässeensä riittävän nopeasti tutkimuksiin (95%) ja tukikeskuksen ilmapiirin tuntui kiireettömältä ja turvalliselta (93%). Ensimmäisellä käyntikerralla Seri-tukikeskuksessa kävijä tapaa yleensä kätilön ja lääkärin, virka-aikana joskus myös psykologin, sosiaalityöntekijän tai sairaalapastorin. Vastaajista 93% koki saaneensa tarvitsemansa palvelut ensi- käynnillä. Kyselyssä nousi kuitenkin esille tarve saada lisää palveluita heti ensivai- heessa. Puolet vastaajista olisi halunnut jo ensivaiheessa keskustella myös psykolo- gin kanssa, kolmasosa vastaajista olisi toivonut oikeudellista neuvontaa ja lähes kol- masosa olisi kaivannut myös vertaistukea. Taulukko 33. Seri-tukikeskuksen ensikäynnin palvelut. Näihin kysymyksiin oli vastannut 219 asiakasta 235:stä. n (%) Pääsikö riittävän nopeasti tutkimuksiin? Kyllä 209 (95,4%) Ei 10 (4,6%) Oliko Seri-tukikeskuksen ilmapiiri kiireetön ja turvallisen tuntuinen? Kyllä 204 (93,2%) Ei 15 (6,8%) Saiko ensikäynnillä palvelut, joita koki tarvitsevansa? Kyllä 203 (92,7%) Ei 16 (7,3%) Millaisia muita palveluja olisi ensivaiheessa tarvinnut? * Psykologi 111 (50,7%) Oikeudellinen neuvonta 74 (33,8%) Vertaistuki 64 (29,2%) Lääkäri 30 (13,7%) Sosiaalityöntekijä 25 (11,4%) Muuta, ei mitään 23 (10,5%) Poliisi 22 (10,0%) Hoitaja 17 (7,8%) Turvakoti 7 (3,2%) Muuta, avoimet vastaukset 3 (1,7%) Sairaalapastori/muu kirkon edustaja 3 (1,4%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 83 Kätilöiden tarjoama tuki Seri-tukikeskuksessa, taulukko 34. Seri-tukikeskuksen seuranta-ajan eli puolen vuoden ajan kätilö on säännöllisesti yhteydessä tukikeskuk- sessa käyneisiin. Yhteydenotot koskevat seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien seuran- taa, rokoteaikoja ja psykososiaalisen tuen tarpeen arviointia sekä siihen liittyviä ajan- varauksia. Yhteydenotot tapahtuvat soittamalla ja/tai tekstiviestillä. Suurin osa (89%) vastaajista koki, että kätilön yhteydenottoja oli sopivasti. Vain pieni osa vastaajista ei olisi halunnut soittoja (7%) tai tekstiviestiyhteydenottoja (4%). Taulukko 34. Kokemukset kätilön tarjoamasta tuesta Seri-tukikeskuksessa. Näihin kysymyksiin oli vastannut 219 asiakasta 235:stä. n (%) Miten koki kätilön puhelinyhteydenotot? * Oli hyvä, että soitettiin 181 (82,6%) Ei olisi halunnut, että soitetaan 15 (6,8%) Oli hyvä, että sai tekstiviestejä 100 (45,7%) Ei olisi halunnut tekstiviestejä 9 (4,1%) Mitä mieltä oli kätilön yhteydenotoista? Yhteydenottoja oli liikaa 6 (2,8%) Yhteydenottoja oli sopivasti 195 (89,0%) Yhteydenottoja oli liian vähän 18 (8,2%) Saiko tarvittaessa yhteyden kätilöön puhelimitse/tekstiviestitse? Sai yhteyden riittävän nopeasti 142 (64,8%) Ei saanut yhteyttä riittävän nopeasti 2 (0,9%) Ei saanut yhteyttä, vaikka yritti 1 (0,5%) Ei ottanut yhteyttä 74 (33,8%) Kävikö kätilön rokotus- tai tukikäynneillä? Kyllä 147 (67,1%) Ei käynyt, olisi halunnut 13 (5,9%) Ei käynyt 59 (27,0%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja Lisäksi kyselyssä oli kaksi avointa kysymystä kätilöiden tarjoamasta tuesta. ”Miten koet kätilöiden auttaneen sinua?” -kysymykseen vastasi 100 henkilöä (43% kai- kista vastaajista). Heistä 85 (85%) oli tyytyväisiä saamaansa apuun. Tyytyväisyyttä koettiin mm. henkisestä tuesta, ymmärtäväisyydestä, empatiasta, syyllistämättömyy- destä, kiireettömyydestä, läsnäolosta, kohtaamisesta, turvallisuuden tunteen luomi- sesta ja asiantuntevuudesta. Muissa kommenteissa oli lähinnä mainintoja siitä, että vastaaja ei muistanut käynnistä paljoa tai sitä kenen kanssa asioivat. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 84 Kysymykseen ”Muita kommentteja kätilöiden tarjoamasta tuesta?” vastasi 51 (22%) henkilöä. Heistä 44 (86%) oli tyytyväisiä saamaansa tukeen. Muutamassa kriit- tisemmässä kommentissa vastaaja oli kokenut, ettei kätilö osannut auttaa shokissa olevaa vastaajaa eikä tarjonnut akuuttia psykologiaikaa tai kriisiapua. Yksi vastaaja oli joutunut olemaan liian pitkään yksin hoitohuoneessa ja toinen oli joutunut odottele- maan käytävällä. Yksi vastaajista olisi kaivannut kätilöltä enemmän patistelua psyko- login kanssa jutteluun. Joku vastaajista olisi kaivannut kätilöltä enemmän henkistä tu- kea, sillä hänestä kätilö tuntui kiireiseltä. Psykososiaalisen tuen palvelut Seri-tukikeskuksessa, taulukot 35–36. Psykologin, sosiaalityöntekijän tai sairaalapastorin tarjoamia palveluita käytti 75% vastanneista. Kaksi kolmasosaa vastaajista otti yhteyttä tukipalveluihin kahden viikon kuluessa ensi- käynnin jälkeen. Vajaa 30% vastaajista ei hakeutunut tukipalveluihin ensikäynnin jäl- keen. Suurin osa (60%) tukipalveluja käyttäneistä kävi 1–5 käynnillä tai käytti palve- luita noin kuukauden ajan. Noin joka kymmenes käytti tukipalveluita pidempään. Vastausten perusteella suurin syy jättää Seri-tukikeskuksen tukipalvelut käyttämättä oli halu unohtaa asia. Asiasta puhuminen koettiin usein vaikeaksi. Moni vastaaja jätti hakeutumatta tukipalveluihin, koska heillä oli jo muuta tukea. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 85 Taulukko 35. Kokemukset psykososiaalisen tuen palveluista Seri-tukikeskuksessa. Psykososi- aalisella tuella tarkoitetaan psykologin, sosiaalityöntekijän ja sairaalapastorin tarjoamia tukipal- veluita. Näihin kysymyksiin oli vastannut 218 asiakasta 235:stä. n (%) Miten pian Seri-tukikeskuksen ensikäynnin jälkeen otti yhteyttä tukipalveluihin? 0–7 päivän kuluessa 92 (42,2%) 8–14 päivän kuluessa 40 (18,4%) 15–21 päivän kuluessa 11 (5,0%) 22 päivää tai yli 12 (5,5%) Ei ottanut yhteyttä 63 (28,9%) Joutuiko odottamaan tukipalveluihin pääsemistä? 0–7 päivää 98 (45,0%) 8–14 päivää 39 (17,9%) 15–21 päivää 12 (5,5%) 22 päivää tai yli 5 (2,3%) Ei päässyt tukipalveluihin, vaikka oli ottanut yhteyttä 2 (0,9%) Ei ottanut yhteyttä 62 (28,4%) Kuinka paljon käytti tukipalveluita? Ei käyttänyt 55 (25,2%) Yhden käynnin ajan 67 (30,8%) Alle viisi käyntiä/noin kuukauden 68 (31,2%) 6–10 käyntiä/noin 2–3 kuukautta 19 (8,7%) Yli 10 käyntiä/pidempään kuin 3 kuukautta 9 (4,1%) Jos ei käyttänyt Seri-tukikeskuksen tukipalveluita, mikä oli syynä?* (n=55) Halusin vain unohtaa asian, en puhua siitä 28 (50,9%) Minulla oli jo muuta tukea 22 (40%) Tuntui liian vaikealta puhua asiasta 14 (25,5%) Ei kokenut tarvetta 9 (16,4%) Muu (avoimet vastaukset) 9 (16,4%) Ei tiedä 7 (12,7%) Tukipalveluita ei ollut saatavilla 2 (3,6%) Miten koki Seri-tukikeskuksesta saamansa tuen? (n=161) Hyvänä/erinomaisena 73 (45,4%) Riittävänä 66 (41,0%) Huonona 11 (6,8%) Ei osannut sanoa 11 (6,8%) Tieto puuttuu 74 (31,5%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 86 Seri-tukikeskuksen tarjoama psykososiaalinen tuki auttoi vastaajia erityisesti ymmär- tämään omia reaktioitaan (65%), vähentämään itsesyytöksiä (52%), palaamaan ar- keen (44%) ja löytämään tarvittavan jatkotuen (45%) (taulukko 36). Taulukko 36. Palveluita käyttäneiden (161 asiakasta 235:sta) kokemukset psykososiaalisen tuen palveluista Seri-tukikeskuksessa. Psykososiaalisella tuella tarkoitetaan psykologin, sosiaali- työntekijän ja sairaalapastorin tarjoamia tukipalveluita. n (%) Millaisiin asioihin tuki auttoi? * Ymmärtämään omia reaktioita 105 (65,2%) Vähentämään itsesyytöksiä 84 (52,2%) Löytämään jatkotukea ja/tai löytämään minulle sopivaa hoitoa 72 (44,7%) Palaamaan arkeen, työhön, sosiaalisiin suhteisiin jne. 71 (44,1%) Vähentämään pelkoa ja lisäämään turvallisuuden kokemusta 53 (32,9%) Vähentämään mieleen väkisin nousevia mielikuvia tilanteesta. 45 (28,0%) Vähentämään ahdistusta, masennusta yms. 43 (26,7%) Vähentämään epäluottamusta ja lisäämään luottamuksen kokemusta 40 (24,8%) Vähentämään asioiden, ihmisten, paikkojen tai ajatusten välttämistä 34 (21,1%) Vähentämään univaikeuksia 30 (18,6%) Vähentämään hallitsemattomuuden kokemusta ja lisäämään hallinnan tunnetta 30 (18,6%) Vähentämään vaikeuksia suhtautua miehiin 30 (18,6%) Parantamaan itsetuntoa 32 (19,9%) Vähentämään valpastumista ja varuillaan oloa 28 (17,4%) Tuki auttoi johonkin muuhun 21 (13,0%) Tuki ei auttanut 14 (8,7%) Tuki ei auttanut, avoimet vastaukset 11 (6,8%) Vähentämään vaikeuksia suhtautua naisiin 2 (1,2%) Tieto puuttuu 74 (31,5%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja Kaikki vastaajat eivät saaneet psykososiaalisesta tuesta apua. Vastaajista 11 tarkensi vastaustaan. Riittämätöntä tukea koki saaneensa neljä vastaajista, joku ei kokenut psykologia itselleen sopivaksi tai ei tuntenut oloaan tervetulleeksi. Muutaman oireilua käynti oli pahentanut. Avoimeen kysymykseen ”Jos saatu tuki pahensi yllä mainittuja oireita, miten?” 19 vastaaja arvioi oireidensa pahentuneen. Viisi vastaajaa koki miespsykologin ja yksi vastaaja miesgynekologin tapaamisen vaikeaksi tai ahdistavaksi. Muutama vastaaja koki jääneensä yksin ajatustensa kanssa, koki tukitapaamisen jälkeen turvattomuuden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 87 ja arvottomuuden tunteita, yksinäisyyttä tai pahan olon palaamista mieleen. Yksi vas- taajista oli kokenut painostusta pikaiseen töihin paluuseen ja kaksi ei saanut saanut ojhausta jatkotuen piiriin. Vastaajista 10 (4%) kommentoi tähän kohtaan positiivisesti eli saatu tuki ei pahenta- nut oireita tai päinvastoin jopa paransi vointia. Kaksi vastaajista koki saaneensa apua nimenomaan siitä, että psykologi oli mies. Kyselyyn vastanneet olisivat kaivanneet psykososiaalisen tuen palveluilta erityisesti parempaa jatkohoitoon pääsyä (32%), tuen pidempää kestoa/enemmän käyntikertoja (30%) ja tukipalveluita lähellä vastaajan asuinpaikkaa (27%) (taulukko 37). Avoimista vastauksissa mainittiin ruotsinkielisen palvelun tarve ja toive naispsykologista. Yksi vastaajista olisi kaivannut enemmän yhteydenottoja tukikeskuksesta, jotta olisi ollut matalampi kynnys tukiaikojen varaamiseen. Taulukko 37. Palveluita käyttäneiden (161 asiakasta 235:sta) toiveet Seri-tukikeskuksen psyko- sosiaalisen tuen palveluihin. Psykososiaalisella tuella tarkoitetaan psykologin, sosiaalityöntekijän ja sairaalapastorin tarjoamia tukipalveluita. n (%) Millaista tukea olisi kaivannut lisää?* Jatkohoitoon pääsyä 75 (31,9%) Tuen kestoa, käyntikertojen määrää 70 (29,8%) Tukipalveluita lähellä minua 64 (27,2%) Tuen muotojen monipuolisuutta 56 (23,8%) Tuen kattavuutta 37 (15,7%) Tuen tiheyttä 30 (12,8%) Tuen nopeutta 24 (10,2%) Muuta, - / ei mitään 23 (9,8%) Muuta, avoimet vastaukset 8 (3,4%) Tieto puuttuu 19 (8,1%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 88 Jatkohoitoon Seri-tukikeskuksesta ohjataan tarvittaessa aktiivisesti (taulukko 38). Ri- kosuhripäivystys, Tyttöjen ja Poikien talot sekä raiskauskriisikeskus Tukinainen olivat yleisimmät tukea tarjoavat toimijat, joihin tukikeskuksen asiakkaat yleisimmin ohjattiin. Taulukko 38. Asiakkaiden ohjautuminen jatkohoitoon Seri-tukikeskuksen tarjoamien palveluiden lisäksi. n (%) Ohjattiinko sinua jatkotuen piiriin? * Rikosuhripäivystykseen 99 (42,1%) Tyttöjen taloon/Poikien taloon 64 (27,2%) Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen 59 (25,1%) Ei ohjattu 44 (18,7%) Psykiatrian palveluihin 42 (17,9%) Kelan tukemaan psykoterapiaan 19 (8,1%) Muualle, avoimet vastaukset 14 (6,0%) Työterveyshuoltoon 12 (5,1%) Sosiaalityön ja/tai lastensuojelun piiriin 5 (2,1%) Muualle, ei tarkennusta 5 (2,1%) Päihdepalveluihin 4 (1,7%) Mitä muuta kuin Seri-tukikeskuksen tarjoamaa tukea/tukipalveluita käytit tapahtuman jälkeen? * En mitään 67 (28,5%) Rikosuhripäivystyksen neuvonta 56 (23,8%) Minulla jo olemassa oleva psykoterapiakontakti 39 (16,6%) Rikosuhripäivystyksen tukihenkilö 34 (14,5%) Tyttöjen talon seksuaaliväkivaltatyön palvelut/Poikien talo 31 (13,2%) Psykiatrian avopalvelut 25 (10,6%) Työterveyshuolto 25 (10,6%) Muu, avoimia vastauksia 23 (9,8%) Raiskauskriisikeskus Tukinaisen terapiapalvelut 16 (6,8%) Raiskauskriisikeskus Tukinaisen neuvonta/juristipalvelu 12 (5,1%) Muu, ei tarkennusta 6 (2,6%) Mikä olisi mielestäsi paras ja luontevin paikka saada jatkohoitoa ja tukea ensi-(akuutti) vaiheen jälkeen? * Oma terveysasema 90 (38,3%) Järjestön tuottama palvelu 77 (32,8%) Oman asuinkunnan palvelut 65 (27,7%) Yksityisen sektorin palvelut 57 (24,3%) Oma opiskeluterveydenhuolto 36 (15,3%) Oma työterveyshuolto 32 (13,6%) Jokin muu, avoimet vastaukset -/En osaa sanoa 10 (4,3%) Jokin muu, avoimet vastaukset 4 (1,7%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja. Tieto puuttuu n=19 (8,1%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 89 Seri-tukikeskuksesta oli ohjattu kyselyssä mainittujen vaihtoehtojen lisäksi mm. omalle terveysasemalle, raskaudenehkäisypalveluihin, lähisuhdevaltayksikköön, YTHS:lle, turvakotiin, päivystykseen ja terapiaan. Lisäksi kyselyyn vastaajat olivat käyttäneet mm. Helsinki Mission, Naisten Linjan, Sexpon, Nuorisoaseman, psykiatrian poliklinikan, koulukuraattorin, kriisipuhelimen ja seurakunnan palveluita sekä hakeutu- neet psykoterapiaan. Kehitysehdotuksia Seri-tukikeskuksen tukipalveluihin saatiin (taulukko 39). Kehitys- ehdotukset vastasivat selvästi tukipalveluita käyttäneiden toiveita (taulukko 37). Jatko- hoitoon pääsy, tuen kesto ja tukipalveluiden sijainti lähellä kotia olivat niitä asioita, joita asiakkaat haluaisivat vastausten perusteella erityisesti kehittää. Taulukko 39. Kehitysehdotuksia Seri-tukikeskuksen tukipalveluihin. n (%) Mitä parantaisit Seri-tukikeskuksen tukipalvelutarjonnassa?* Jatkohoitoon pääsyä 75 (31,9%) Tuen kestoa, käyntikertojen määrää 70 (29,8%) Tukipalveluita lähellä minua 64 (27,2%) Tuen muotojen monipuolisuutta 56 (23,8%) Tuen kattavuutta 37 (15,7%) Tuen tiheyttä 30 (12,8%) Tuen nopeutta 24 (10,2%) Muuta, - / ei mitään 23 (9,8%) Muuta, avoimet vastaukset 8 (3,4%) Tieto puuttuu 19 (8,1%) * Mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja Avoimissa vastauksissa ehdotettiin enemmän yhteydenottoja ja rohkaisua tukiaikojen varaamiseen. Myös paremmalle ruotsinkieliselle palvelulle olisi ollut tarvetta. Kaksi vastaajista toivoi naispuolista henkilökuntaa/psykologia tai ainakin mahdollisuutta vai- kuttaa asiaan. Oikeudellista tukeakin kaivattiin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 90 5.2.6 Auttajien sukupuoli ja kohtaaminen Jo aiemmissa avoimissa vastauksissa tukipalveluista tuli mainintoja henkilökunnan sukupuoleen liittyvistä asioista. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan tukikeskuksen henki- lökunnan ja asiaa tutkineen poliisin sukupuoleen liittyvää kokemusta siinä suhteessä oliko ammattilainen samaa vai eri sukupuolta kukin vastaaja itse (taulukko 40). Ensikäynnillä Seri-tukikeskuksessa kyselyyn vastaajia hoiti yleensä samaa sukupuolta oleva lääkäri (86%) ja kätilö (95%), mikä on luonnollista, koska valtaosa vastaajista oli naisia samoin kuin Seri-tukikeskuksessa toimivat lääkäri ja kätilöt. Sosiaalityöntekijä on myös nainen ja kaikki hänen tarjoamia tukipalvelujaan käyttäneet olivat samaa su- kupuolta. Tukikeskuksen päätoiminen psykologi on kuitenkin mies, mikä näkyy kyse- lyn vastauksissa siten, että kaksi kolmasosaa (67%) kyselyyn vastanneista oli koh- dannut Seri-tukikeskuksessa eri sukupuolta olevan psykologin, 14% vastaajista sa- maa sukupuolta olevan psykologin ja 19% ei ollut tavannut psykologia ollenkaan. Vas- taajien asiaa tutkineista poliiseista 43% oli samaa sukupuolta, 28% eri sukupuolta ja 29% ei ollut tavannut poliisia. Taulukko 40. Kokemus Seri-tukikeskuksessa kohdatun ammattilaisen ja asiaa tutkineen poliisin sukupuolesta. Samaa sukupuolta Eri sukupuolta Ei tutkinut Ensikäynnillä tutkinut lääkäri (n=215) 184 (85,5%) 21 (9,8%) 10 (4,7%) Myönteinen kokemus 156 (84,8%) 1 (4,8%) Kielteinen kokemus 0 (0%) 5 (23,8%) Ei vaikutusta kokemukseen 28 (15,2%) 15 (71,4%) Ensikäynnillä ja tukipalveluissa hoitanut kätilö (n=215) 204 (94,9%) 6 (2,8%) 5 (2,3%) Myönteinen kokemus 173 (84,8%) 2 (33,3%) Kielteinen kokemus 0 (0%) 2 (33,3%) Ei vaikutusta kokemukseen 31 (15,2%) 2 (33,3%) Tukipalveluissa hoitanut psykologi (n=215) 31 (14,4%) 144 (67,0%) 10 (18,6%) Myönteinen kokemus 22 (71%) 21 (14,6%) Kielteinen kokemus 0 (0%) 47 (32,6%) Ei vaikutusta kokemukseen 9 (29,0%) 76 (52,8%) Tukipalveluissa auttanut sosiaalityöntekijä (n=215) 60 (27,9%) 0 (0%) 155 (72,1%) Myönteinen kokemus 35 (58,3%) 0 (0%) Kielteinen kokemus 1 (1,7%) 0 (0%) Ei vaikutusta kokemukseen 24 (40,0%) 0 (0%) Asiaa tutkiva poliisi (n=215) 92 (42,8%) 61 (28,4%) 62 (28,8%) Myönteinen kokemus 51 (55,4%) 4 (6,6%) Kielteinen kokemus 12 (13,1%) 31 (50,8%) Ei vaikutusta kokemukseen 29 (31,5%) 26 (42,6%) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 91 Samaa sukupuolta olevan lääkärin, kätilön ja sosiaalityöntekijän kohdanneet olivat ko- keneet kohtaamisen lähes aina joko myönteisenä tai neutraalina. Samoin samaa su- kupuolta edustavan psykologin kohtaaminen oli koettu aina joko myönteisenä tai neut- raalina. Tässä täytyy kuitenkin huomioida, että vastaajia oli vain 31, kun valtaosa eli 141 vastaajaa olivat kohdanneet eri sukupuolta olevan psykologin. Kun asiaa tutkinut poliisi oli samaa sukupuolta vastaajan kanssa, puolet vastaajista (55%) koki sen myönteisenä ja kolmasosa (32%) neutraalina asiana, mutta jokunen (13%) myös ne- gatiivisena. Vastakkaista sukupuolta edustava ammattilainen sen sijaan sai vastaajien mielipiteet hajaantumaan. Eri sukupuolta edustanut lääkäri ei yleensä (71%) vaikuttanut koke- mukseen, mutta viisi vastaajaa (24%) koki kohtaamisen negatiivisena ja yksi (5%) po- sitiivisena. Eri sukupuolta olevan kätilön kohdanneita vastaajia oli vain kuusi ja heidän kokemuksensa jakautuivat tasan positiiviseen, neutraaliin ja negatiiviseen kokemuk- seen. Vastakkaista sukupuolta edustaneen psykologin kohtaaminen oli vastanneista 53% mielestä neutraalia tai 14% mielestä myönteistä. Kolmasosa (33%) koki tämän kuiten- kin negatiivisena asiana. Vastakkaista sukupuolta edustavan poliisin kohtaamisen koki negatiivisena jopa puolet (51%) vastaajista. Toisaalta lähes yhtä usein (43%) asiaa tutkineen poliisin sukupuolella ei ollut merkitystä ja muutama (6%) koki eri suku- puolta edustavan poliisin kohtaamisen myös myönteisenä. Kohtaamiseen liittyviä seikkoja kysyttiin vielä erikseen avoimella kysymyksellä “Mikä oli tärkeintä kohtaamisissa?” Siihen vastasi 108 (56%) kyselyyn vastanneista. Vastanneista 94 (87%) oli tyytyväisiä kohtaamisiin ja palaute oli positiivista. Vastan- neista 26 (24%) antoi kriittistä palautetta saamastaan kohtelusta ja vastauksista 4 (4%) sisälsi kehitysehdotuksia. Vastanneet pitivät kohtaamisissa tärkeimpinä asioina sitä että he tulivat kuulluksi ja että heitä uskottiin, heidät otettiin tosissaan ja vakavasti eikä heitä epäilty, syyllistetty tai tuomittu. “Kokemukseni otettiin totena siitä huolimatta, pystyinkö todistamaan asiaa tai oliko rikosta tapahtunut.” / “Se, että minulle välittyi olo kuunnelluksi ja usko- tuksi tulemisesta. Kukaan ei painostanut puhumaan ja tarjottiin mahdollisuutta esim. pitää tauko. Nämä yhdessä lisäsivät turvallisuuden tunnetta, joka oli järkkynyt trau- maattisten kokemusten myötä.” Ammattilaisissa tärkeimpinä piirteinä pidettiin empaattisuutta, ystävällisyyttä ja ym- märtäväisyyttä. “lempeät silmät, kuuntelu, rauhallisuus, kaiken häpeän keskellä sen sanominen ääneen että tämä ei ole sinun vikasi” Rauhallisuuden ja kiireettömyyden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 92 merkitys korostui monessa vastauksessa. “Rauhallinen huomioonottava työskentely- tapa tuntui lohdulliselta ja turvalliselta.” Useammassa vastauksessa korostui myös lämpimän vastaanoton, ammattitaidon ja turvallisuuden tunteen merkitys. Luottamus, lempeys ja huomaavaisuus sekä se, että ei säälitty, koettiin tärkeinä. Vastaajat koki- vat tärkeäksi, että heitä kohdeltiin inhimillisesti, kunnioittavasti ja asiallisesti, ja että heitä haluttiin auttaa ja heistä välitettiin aidosti. Oli tärkeää, ettei ammattilainen drama- tisoinut, kauhistellut tai vähätellyt kokemuksia. “Förståelse. Det viktigaste var att känna att man blev bemött som en människa. Då man själv är äcklad av sig själv är det viktigt med ödmjuka och förstående människor som hjälper.” Keskustelemisen ja tiedonsaannin tärkeys mainittiin useammassa vastauksessa. Eräs vastaaja kirjoitti näin: “se että kyseltiin kysymyksiä, sillä itse kertominen oli vaikeaa”. Tunne siitä, että oli tullut Seri-tukikeskukseen syystä ja ymmärsi, ettei tapahtunut ollut omaa syytä, sekä se, että ammattilainen ei painostanut ja kohteli herkkyydellä, oli useammalle vastaajalle merkityksellistä. Yksittäiset vastaajat kokivat tärkeinä tapahtu- neen sekä sen terveydellisten vaikutusten tarkkaa selvitystä, rokotuksia ja laboratorio- kokeita. Eri ammattiryhmät saivat vastaajilta positiivista palautetta. Poliisin asiallisuutta, tu- kea, neuvoja, kuuntelemista ja ystävällisyyttä sekä sitä, että poliisi otti asian tosis- saan, arvostettiin. Vastaajat pitivät tärkeänä mahdollisuutta keskustella psykologin kanssa. He arvostivat sitä, että psykologi oli kunnioittava ja harkitseva eikä tuominnut. “Psykologin käynneillä minut kohdattiin ihmisenä eikä vain seksuaalirikoksen uhrina, huomioitiin muitakin elämän ongelmia” Tärkeänä koettiin myös psykologin kokemus tekijäpuolelta. Lääkärit ja kätilöt saivat positiivista palautetta aidosta välittämisestä ja turvallisuuden tunteesta. Kätilöiden ystävällisyyttä ja huolenpitoa arvostettiin. “barn- morskan och arbetarna på seri var trevliga och såg inte ner på mig, skuldsatt inte mig osv”. Useissa vastauksissa pohdittiin ammattilaisen sukupuolen merkitystä kohtaami- sissa. Sillä, että kätilö, lääkäri tai poliisi oli vastaajan kanssa samaa sukupuolta, oli positiivinen merkitys. “Tärkeää ettei auttaja muistuta raiskaajasta. Omalla kohdallani oli siis parempi kun työntekijä oli itseni kanssa samaa sukupuolta.” Etenkin naispoliisit saivat positiivista palautetta. “Naispoliisin kanssa työskentely oli paljon mukavampaa ja tunsin oloni uhriksi enkä syylliseksi.” / “Poliisipartion toinen konstaapeli oli nainen ja hänen läsnäolonsa rauhoitti minua kun hän matkusti kanssani takapenkillä matkalla Serille.” Poliisien tekemää työnjakoa arvostettiin. “Rikosilmoitusta vastaanottaneet po- liisit olivat asiallisia vaikka poliisin saapuminen paikalle pelotti. Miespoliisi pysyi taus- talla nainen haastatteli. Mielestäni se oli järkevä työnjako.” / “Sain jutella naispoliisin kanssa kahdestaan. Hän oli rauhallinen ja ymmärtäväinen sekä kannustava. Nämä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 93 kolme mainitsemaani viimeistä piirrettä olivat tärkeitä hyvässä kohtaamisessa tarvitta- via ominaisuuksia.” Toisaalta eräs vastaajista kirjoitti näin: “poliiseja oli kaksi: nainen ja mies, oli mielestäni positiivista että oli mies ja nainen sillä molemmat olivat mukavia ja vahvistivat ajatusta, että en ollut itse syyllinen. Oli kiva kuulla se molemmilta.” Yksit- täisessä vastauksessa arvioitiin miespsykologin sukupuolella olleen vaikutusta kieltei- sesti siihen, ettei tullut ymmärretyksi muunsukupuolisena. Vastaaja kirjoitti mm. näin: “En pystynyt puhumaan avoimesti miehiin kohdistuvista peloistani, ahdistuksesta tai turhautumisesta vaan tunsin painetta aina lisätä, että eivät kaikki miehet toki ole tällai- sia, etten loukkaisi psykologin tunteita.” Avoimista vastauksista kriittistä palautetta oli 26 (24%) vastauksessa. Kriittisestä palautteesta 23 (89%) kohdistui poliisiin. Vastanneet olisivat toivoneet poliisilta inhi- millisempää kohtelua, myötätuntoa, välittämistä ja ymmärrystä. Vastaajat kokivat, ettei poliisi ottanut vakavasti, kyseenalaisti tapahtuneen, syyllisti kokemuksesta, tuomitsi, oli välinpitämätön ja tahditon. “Poliisien reaktio yms. kysely toi heti tunteen, että ei olisi pitänyt edes tehdä ilmoitusta.” Useassa vastauksessa kritiikki kohdistui miespuoliseen poliisiin. Muutamassa vastauksessa poliisia kuvailtiin epäammatilliseksi ja töykeäksi. “Miespoliisin kanssa asiasta puhuminen oli todella epämukavaa. Hän ei osoittanut minkäänlaista empatiaa ja sai oloni tuntemaan likaiseksi ja syylliseksi.” / “Minua tapasi seri-keskuksessa sekä nais- että miespoliisi. Mies oli töykeä. Molemmat suhtautuivat minuun hyvin skeptisesti. Vasta kun sanoin, että ymmärrän, että syytösten esittämi- nen on vakavaa, poliisien suhtautuminen oli asiallisempi ja vasta kun itkin, he vaikutti- vat uskovan minua.” Yhdessä vastauksessa kritisoitiin sitä, etteivät poliisit tulleet kuu- lemaan Seri-tukikeskukseen ja että vastaaja joutui odottamaan heitä pitkään. Pari vastaajaa olisi toivonut psykologilta kunnioitusta, rauhoittelua ja sitä, että olisi saanut puhua muustakin kuin ainoastaan raiskauksesta. Yksi vastaajista koki että lääkäri pai- nosti häntä vastauksissa eikä hänen kysymyksiinsä vastattu. Vastauksista nousi esille kehitysehdotuksia, jotka liittyivät auttajan sukupuoleen ja poliisien koulutukseen. “Erittäin tärkeää mielestäni keskustella uhrin kanssa haluaako hän samaa sukupuolta olevan psykologin tälläisessä tilanteessa.” Poliiseille toivottiin lisää tietoa traumaoireilusta sekä lisäkoulutusta. “Poliisi ei osannut kohdata, ei tiennyt pitäisikö tässä tilanteessa mennä Seri-keskukseen (todellakin piti). Heille lisää koulu- tusta.” VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 94 5.3 Pohdinta 5.3.1 Kyselyyn vastanneet Kyselytutkimuksen kohteena olleita HUS Seri-tukikeskuksen asiakkaita oli yhteensä 949. Kysely saatiin kuitenkin lähetettyä heistä 819:lle (86%), sillä yli kymmenesosalla ei ollut käytössään voimassa olevaa puhelinnumeroa. Lisäksi 13 (1,4%) Seri-tukikes- kuksen asiakkaista oli kuollut, mikä on erittäin suuri osuus kaikista kävijöistä ottaen huomioon, että Seri-tukikeskuksen asiakkaat ovat pääsääntöisesti nuoria aikuisia. Ti- lastokeskuksen mukaan vuonna 2020 kuolemanvaara ikävuosittain 16–30-vuotiailla naisilla vaihtelee 0,007–0,057% välillä ja miehillä 0,023–0,103% välillä. Tukikeskuk- sen asiakkaiden kuolleisuus on siis naisilla 24–196 -kertainen ja miehillä 13–60 -ker- tainen verrattuna samanikäisiin (Suomen virallinen tilasto: Kuolleet, 2021). Seri-tuki- keskus ei saa tietoa asiakkaidensa kuolinsyistä. Kuolemansyy-tieto on kuitenkin tar- koitus pyytää hankeen myöhemmin tehtävässä rekisteritutkimusosuudessa, joten siitä saadaan mahdollisesti lisää tietoa siitä, liittyvätkö tukikeskuksen asiakkaiden kuole- mat seksuaaliväkivaltatapahtumaan. Kyselytutkimukseen vastasi kokonaan tai osittain 29% tutkimukseen osallistumispyyn- nön saaneista. Vastanneiden osuus on erinomainen tällaiselle kyselylle, kun otetaan huomioon tutkittava kohderyhmä ja kysymysten sisältö. Hyvin usein trauman jälkei- senä oireena ilmenevä halu unohtaa tapahtuma tai vältellä siitä muistuttavia asioita on varmasti ollut yksi vastaajien määrää vähentävä tekijä. Lisäksi kysely oli pitkä ja sii- hen oli teknisten haasteiden vuoksi vastattava yhdellä kerralla. Pyyntö osallistua kyse- lyyn lähetettiin suomeksi tai ruotsiksi sen mukaan, mikä asiointikieli potilastietojärjes- telmään oli asiakkaalle merkitty. Englanniksi kysely lähetettiin, jos asiakkaan äidinkieli oli joku muu kuin suomi tai ruotsi. Kielitaidon puute on siten voinut vähentää vastaus- ten määrää ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden osalta. Vastausprosenttia saatiin nos- tettua tutkimuskätilöiden aktiivisella muistuttamisella ja joitakin vastauksia saatiin myös puhelimitse varsinkin niiltä, joilla kysely oli teknisen ongelman vuoksi keskeyty- nyt loppupuolelle kyselyä. Mediaaniaika Seri-tukikeskuksen ensikäynnistä kyselyyn vastaamiseen oli noin kaksi vuotta (728 päivää). Vähimmillään aikaa ensikäynnistä oli kulunut hieman vajaa vuosi (339 päivää) ja pisimmillään yli kolme vuotta (1249 päivää). Seuranta-ajan ollessa pitkä muistikuvat sekä tapahtumasta että Seri-tukikeskuksen palveluista ovat voineet muuttua. Muistikuviin ja aiheen ajankohtaisuuden kokemiseen on voinut vaikuttaa myös mahdollisen oikeusprosessin vaihe. Toisaalta ajallinen etäisyys seksuaaliväki- valtatapahtumasta on ehkä tuonut toipumiseen liittyviin kysymyksiin lisää perspektii- viä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 95 Kyselyyn vastattiin pääasiassa suomeksi (95%). Ruotsinkielisiä vastauksia oli joitakin (3%) ja englanninkielisiä vielä vähemmän (2%). Kyselyä ei ollut tarjolla muilla kielillä, vaikka Seri-tukikeskuksen asiakkaissa onkin jonkinverran muunkielisiä asiakkaita. Näiden kolmen kielivaihtoehdon valitseminen oli kuitenkin tutkijoiden tietoinen valinta. Seri-tukikeskuksessa ei ole tilastoitu asiakkaiden etnisyyttä eikä heidän äidinkieltään, joten muiden kieliryhmien edustajia olisi ollut erittäin vähän ja yksittäisinä, joten kaik- kien kielivaihtoehtojen huomioiminen ei tutkimusryhmän resursseilla ollut mahdollista. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ja maahanmuuttajataustaiset sekä turvapaikanhaki- jat ovat Seri-tukikeskuksen kokemuksen mukaan myös aliedustettuina keskuksen asi- akkaissa, eikä tässä tutkimuksessa heidän kokemuksiaan saadakaan siksi kattavasti esille. Verrattaessa Seri-tukikeskuksessa kerätyn tilastotiedon perusteella kyselyyn vastan- neita, siitä kieltäytyneitä ja kyselyyn vastaamattomia sekä heitä, joille kyselyä ei lähe- tetty ollenkaan, vastaajilla oli muihin ryhmiin verrattuna harvemmin päihde- tai mielen- terveystaustaa, oikeuslääketieteelliset näytteet oli otettu useammin varalle ja kuuden kuukauden laboratorioseuranta oli toteutunut kokonaisuudessaan useammin. Kyse- lyyn reagoimattomat tai he, joille kyselyä ei voitu lähettää ollenkaan, olivat alunperin tulleet tukikeskukseen useammin poliisin tuomina, mahdollisesti useammin lähisuhde- väkivallan uhreja ja heillä oli useammin päihde- tai mielenterveysongelma, eivätkä he sitoutuneet Seri-tukikeskuksen laboratorioseurantaan. Kyselyyn vastanneilla oli siis vähemmän haavoittuvuustekijöitä kuin vastaamattomilla ja he todennäköisesti olivat monella tavalla toimintakykyisempiä verrattuna kyselyyn vastaamattomiin. Kyselyn vastauksia ei siis voida yleistää koskemaan kaikkia Seri-tukikeskuksen asiakasryhmiä tai seksuaaliväkivaltaa kokeneita, mutta suuntaviivoja kyselystä voi vetää. Kyselyyn vastanneiden mediaani-ikä oli 24 vuotta ja 96% vastanneista oli naisia. Mie- hiä ja muunsukupuolisia oli molempia 5 (2%). Etnistä taustaa tässä kyselyssä ei varsi- naisesti kysytty, mutta kyselyyn vastanneista 93%:lla syntymämaa oli Suomi ja yli 20 vuotta tai koko ikänsä Suomessa asuneita vastaajista oli 95%. Kyselyyn vastanneet siis edustivat enimmäkseen kantasuomalaista väestönosaa. 5.3.2 Haavoittuvuustekijöiden esiintyvyys Seksuaaliväkivallalle altistavina riskitekijöinä on pidetty mm. asumista laitoshoidossa, säännöllisen hoidon tarvetta, muisti- ja psyykkisiä sairauksia, heikompia kognitiivisia kykyjä, sosiaalisen verkoston puutetta ja seksuaalivähemmistöön kuulumista. Lisäksi aiemmat väkivaltakokemukset ja erityisesti lapsuudessa koettu hyväksikäyttö altista- vat uusille uhrikokemuksille. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 96 Kyselyyn vastanneista kahdella kolmasosalla (67%) oli tai oli ollut terveydenhuollon ammattilaisen toteama mielenterveyden häiriö, mikä on muuhun väestöön verrattuna suuri osuus. Muista sairauksista tutkimuksessa ei kysytty. Peruskoulun, ammattikou- lututkinnon tai ylioppilastutkinnon suorittaneita kyselyyn vastanneista oli 70%, mitä voi selittää vastaajien suhteellisen nuori ikä (mediaani 24 vuotta). Kolmasosa vastan- neista oli opiskelijoita ja toinen kolmasosa työntekijöitä sosioekonomiselta asemal- taan. Kuten taulukosta 15 ilmenee, hyvin merkittävällä osalla (lähes 60%) kyselyyn vastan- neista on aiempia kokemuksia seksuaaliväkivallasta. Neljäsosa vastanneista on koke- nut seksuaaliväkivaltaa jo lapsuudessa ja yli puolet heistä useita kertoja. Myös fyy- sistä väkivaltaa oli kokenut yli 60% vastaajista. Alle 12-vuotiaana fyysistä väkivaltaa kokeneista lähes kaikilla väkivallan kokemuksia oli useita, mutta myös nuorilla ja ai- kuisilla väkivallan kokemukset olivat lähes aina toistuvia. Vastaajien henkisen väkival- lan kokemukset olivat vähintään yhtä yleisiä kuin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kokemukset ja ne olivat kutakuinkin aina toistuvia. Luvut ovat korkeita ja korostavat seksuaaliväkivallan uhrien tarvetta tukipalveluille ja erityisesti aiempien traumakoke- musten huomioimista palveluita tarjottaessa. Huono-osaisuus ja haavoittuvuustekijät ovat usein ylisukupolvisia ilmiöitä. Kyselyyn vastanneista 6% oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vuodesta 2001 alkaen kodin ulkopuolelle sijoitettuja alle 18-vuotiaiden sijoitettujen lasten osuus on pikkuhiljaa kas- vanut 1,0%:sta vuoden 2020 1,6%:iin väestön vastaavasta ikäryhmästä, joten kysely- tutkimuksen vastaajissa aiemmin sijoitettuna olleet ovat yliedustettuina (Lastensuojelu 2020, THL, 2021). Vastaajan arvion mukaan lapsuudenkodissa sisarus tai vanhempi oli altistunut seksu- aaliväkivallalle 12%, fyysiselle väkivallalle 26% ja henkiselle väkivallalle jopa 36% ta- pauksista. Päihdeongelmia tai mielenterveydenhäiriöitä vastaajien lapsuudenkodissa oli kumpiakin noin kolmasosassa tapauksista. Toisaalta kahdella kolmasosalla vas- taajista oli ollut turvallinen suhde ainakin yhteen vanhempaan/ huoltajaan. 5.3.3 Seksuaaliväkivaltatapahtuma Tapahtumaolosuhteet. Kyselyyn vastanneiden seksuaaliväkivaltatapahtumat olivat tapahtuneet yleensä viikonloppuyönä. Noin puolet (47%) tapahtumista oli tapahtunut yksityisissä sisätiloissa ja neljäsosa (26%) vastaajan omassa kodissa. Yleensä (66%) seksuaaliväkivaltatapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 97 Raiskauksen rikosoikeudellisena tunnusmerkistötekijänä on sukupuoliyhteys seksuaa- lisessa tarkoituksessa. Vastanneiden kokemissa väkivaltatilanteissa emättimeen, pe- räaukkoon tai suuhun oli tunkeuduttu yli neljässä tapauksessa viidestä (81%) ja usein yhdyntä oli tapahtunut useampaan kuin yhteen aukkoon. Raiskauksen uhrit voivat ko- kea oikeuslääketieteellisen tutkimuksen, poliisikuulustelujen tai oikeudenkäynnin yh- teydessä esitetyt tarkentavat kysymykset yhdynnän laadusta ahdistavina ja hämmen- tävinä, mutta niillä on merkitystä arvioitaessa raiskausrikoksen tunnusmerkistötekijöi- den täyttymistä ja teon törkeyttä. On myös muistettava, että raiskauksen yritys on ran- gaistava teko (Rikoslaki 20. luku). Raiskauksen tunnusmerkistötekijänä sukupuoliyhteyden lisäksi on joko väkivallan käyttö tai sen uhka, tai uhrin avuttoman tilan hyväksi käyttö. Kyselyyn vastanneiden kokemissa seksuaaliväkivaltatilanteissa lähes puolessa (43%) oli käytetty väkivaltaa ja kolmasosassa (34%) uhattu sillä. Lieviä fyysisiä vammoja ilmoitti saaneensa puolet (51%) vastaajista. Fyysiset vammat ovat kirjallisuudessakin verrattain harvinaisia eikä varsinkaan sukupuolielinten vammoista tai niiden puutteesta voi päätellä mitään yh- dynnän suostumuksellisuudesta (mm. Korjamo 2020, Möller 2012, Hilden 2005, Wal- ker 2015, Zilkens 2017, Joki-Erkkilä 2014). Epäilty tekijä. Tekijöitä oli yleisimmin yksi (84%) ja hän oli kyselyn perusteella lähes aina mies. Noin puolessa tapauksista tekijä oli päihtynyt. Rikos- ja pakkokeinotilas- toissakin mies on lähes aina (98%) seksuaalirikoksissa epäiltynä. Päihtymystieto oli vuonna 2020 tilastoituna seksuaalirikoksiin epäillyiltä 18% tapauksista, päihteiden käyttämättömyys 15% tapauksista ja lopuissa tapauksista tietoa ei ollut tilastoitu (Suo- men virallinen tilasto, viitattu 10.10.2021). Tekijä oli lähes puolessa tapauksista jollain tavalla uhrille tuttu (nykyinen puoliso 3%, entinen puoliso tai seurustelukumppani 10%, ystävä/tuttava 19%, puolituttu tai satun- nainen seksikumppani 13%) tai vastaaja oli tutustunut häneen samana päivänä (31%). Yhden tekijän tapauksissa tekijä oli tuntematon vain viidesosassa (22%) ta- pauksista, kun taas useamman tekijän ryhmätilanteissa valtaosa tekijöistä oli tunte- mattomia (67%) tai tavattu edeltävän päivän aikana (14%). Kyselyyn vastanneet arvioivat tekijän olevan iältään useimmin 25–35-vuotias. Yhden tekijän tapauksissa puolet (51%) tekijöistä oli vastaajan arvion mukaan kotoisin Suo- mesta ja seuraavaksi yleisimmin Lähi-Idästä (12%), Itä- tai Etelä-Euroopasta (10%) tai Afrikasta (10%). Jos tekijöitä oli ollut useampi kuin yksi, vastaaja arveli kolmasosan tekijöistä olleen kotoisin Lähi-Idästä (36%), mutta yhtä usein vastaaja ei osannut arvi- oida tekijän syntyperää (36%). Rikos ja pakkokeinotilastossa vuonna 2020 selvittetty- jen rikosten osalta raiskausrikoksista epäiltiin ulkomaalaistaustaista tekijää noin 40 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 98 prosentissa tapauksista, joka vastaa kutakuinkin myös tämän kyselyn tulosta (Suo- men virallinen tilasto, viitattu 10.10.2021). Uhrin reagointi tapahtumaan. Seksuaaliväkivaltatilanteessa uhri voi reagoida hyvin monella tavalla. Taulukossa 19 kuvataan kyselyyn vastanneiden reaktioiden moninai- suutta seksuaaliväkivaltatilanteessa. Yli puolet (57%) vastaajista oli kieltänyt tekijää tai pyytänyt häntä lopettamaan. Yli puolet (52%) oli myös lamaantunut jossain vai- heessa tekoa. Ruotsalaistutkimuksessa jonkinasteisen lamaantumisen seksuaaliväki- valtatilanteessa koki noin 70% uhreista, joten tämän kyselyn tulokset vahvistavat aiempaa tutkimustietoa (Möller 2017). Yleistä (33%) oli myös päätös olla tekemättä mitään, jotta tapahtuma olisi nopeammin ohi tai ei tapahtuisi pahempaa. Nämä ovat merkittäviä huomioitavia tietoja niin hoidon kuin esimerkiksi oikeuskäsittelyjen kan- nalta. Lähes puolet kyselyyn vastaajista (43%) koki vakavan loukkaantumisen tai kuoleman pelkoa seksuaaliväkivaltatilanteessa. Toisaalta tiedetään, että HUS:n Seri-tukikeskuk- sessa tutkituilla on melko vähän vammoja (Korjamo 2020). Kaksi kolmesta vastan- neesta (66%) pelkäsi saavansa seksi- ja veriteitse tarttuvan taudin ja kolmasosa (36%) pelkäsi tulleensa raskaaksi. Todellisuudessa Seri-tukikeskuksessa seulotut seksi- ja veriteitse tarttuvat taudit (HIV, B- ja C-hepatiitti) ovat suomalaisessa väes- tössä verratain harvinaisia ja pääsääntöisesti tarttuvat melko huonosti pelkässä lima- kalvokontaktissa ilman verikontaktia (Seksitaudit Käypä hoito –suositus 2018). Sa- moin kuppa ja tippuri ovat myös melko harvinaisia Suomessa. Infektiotaudin saamisen riski nousee hieman, jos tekijä on ruiskuhuumeiden käyttäjä, kotoisin ulkomailta tai ky- seessä on miesten välinen seksi. HIV:tä vastaan on olemassa toimiva potilaalle mak- suton estolääkitys, joka voidaan aloittaa Seri-tukikeskuksen ensikäynnin yhteydessä riskinarvion perusteella. Klamydia on kaikkein yleisin seksitauti suomalaisten nuorten keskuudessa ja se todetaankin reilulla 8% Seri-tukikeskuksen asiakkaista jo ensikäyn- nin yhteydessä, jolloin se suurella todennäköisyydellä on ollut tutkitulla jo ennen tutkit- tua seksuaaliväkivaltatapahtumaa (Korjamo 2020). Seri-tukikeskukset tarjoavat asiak- kailleen lääkkeellisen raskauden jälkiehkäisyn, jonka teho on hyvä, kun se otetaan mahdollisimman pian (viimeistään 5 vuorokauden kuluessa) yhdynnästä (Raskauden ehkäisy Käypä hoito –suositus 2020). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 99 5.3.4 Taustatietojen yhteys rikosilmoituksen tekemiseen Matalampi koulutustaso näytti tämän kyselytutkimuksen perusteella olevan yhtey- dessä rikosilmoituksen tekemiseen. Muilla tässä tutkituilla sosiaalisilla-, ihmissuhtei- siin liittyvillä- tai päihde- ja mielenterveyteen liittyvillä taustatiedoilla ei todettu tässä yhteyttä rikosilmoituksen tekemiseen toisin kuin aiemman kirjallisuuden perusteella oletettiin. On mahdollista, että suomalaisessa yhteiskunnassa uhrin taustat eivät ole yhteydessä ilmoittamishalukkuuteen siten, kuin kansainvälisessä kirjallisuudessa. Toi- saalta on mahdollista, että Seri-tukikeskuksessa annettavan tuen avulla onnistutaan vähentämään poliisille ilmoittamisen esteitä. Tarkemmin pohdintaan voi tutustua Isa- bella Arposen opinnäytetyössä (Arponen 2021). Tämän hankkeen toisessa osatutkimuksessa rekisteriaineston perusteella päihteiden käytöllä näytti olevan yhteyttä rikosilmoituksen tekemiseen. On siis mahdollista, että tämän kyselytutkimuksen tuloksissa on tässä kohtaa valikoitumisharhaa, koska run- saasti päihteitä käyttäneet eivät vastanneet yhtä usein kyselyyn kuin päihteitä käyttä- mättömät. Joka tapauksessa aikaisempi aihetta koskeva tutkimustieto on ulkomaista, joten tämän tutkimuksen avulla on saatu ymmärrystä rikosilmoituksen tekemiseen yh- teydessä olevista asioista Suomessa. 5.3.5 Seri-tukikeskuksen palvelut ja niiden käyttö Saapuminen Seri-tukikeskukseen ja ensikäynnin palvelut. Kolmasosa vastaajista (32%) sai tiedon Seri-tukikeskuksen tarjoamasta palvelusta poliisilta, mutta myös ter- veysasemilta, yleispäivystyksistä ja kolmannen sektorin palveluista, esim. Raiskaus- kriisikeskus Tukinaisesta, osattiin ohjata asiakkaita tutkimuksiin ja tuen piiriin. Koska Seri-tukikeskukseen voi hakeutua ilman, että tapahtumasta on ilmoittanut poliisille eikä myöskään perusterveydenhuollon lähetettä tähän erikoissairaanhoidon palveluun tarvita, haastena on tukikeskuksen palveluista tiedottaminen riittävän laajalti. Lisäksi Seri-tukikeskustoiminta on verrattain uutta, sillä HUSin Seri-tukikeskus avattiin touko- kuussa 2017. Seri-tukikeskuksen henkilökunta onkin kiinnittänyt toimintansa alusta al- kaen jatkuvaan sekä eri alojen ammattilaisten kouluttamiseen että tiedottamiseen laa- jalti erilaisia medioitakin hyödyntäen, jotta seksuaaliväkivallan uhrit ohjautuisivat suo- raan Seri-tukikeskuksen palveluihin. Tiedotustyöhön täytyy kuitenkin jatkossakin olla aikaa ja resursseja riittävästi. Kolme neljäsosaa kyselyyn vastanneista saapui tukikeskukseen kolmen vuorokauden kuluessa seksuaaliväkivaltatapahtumasta, puolet peräti saman vuorokauden kulu- essa. Lähes kaikki vastanneet (95%) kokivat myös päässeensä riittävän nopeasti tut- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 100 kimuksiin. Tämä on erittäin hyvä asia erityisesti oikeuslääketieteellisestä ja rikostutkin- nallisesta näkökulmasta. Mitä nopeammin mahdollinen todistusaineisto saadaan ke- rättyä talteen, sitä parempilaatuista se on. Seri-tukikeskuksen ensikäynnillä heti raiskaustapahtuman jälkeen uhri haastatellaan, hänelle tehdään oikeuslääketieteellinen lääkärintarkastus, otetaan tarvittavat oikeus- lääketieteelliset näytteet ja dokumentoidaan mahdolliset fyysiset vammat. Lisäksi hä- neltä seulotaan seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien näytteet. Tarvittaessa huolehdi- taan raskauden jälkiehkäisystä ja HIV-estolääkityksestä. Raiskauksen uhri on usein ensikäynnillä psyykkisessä shokki- tai reaktiovaiheessa. Erittäin oleellinen osa ensi- käyntiä onkin näiden fyysisten tutkimusten ohella luoda turvallisuuden kokemus ja rauhoittaa uhria. Vastaajista peräti 93 prosenttia oli kokenut tukikeskuksen ilmapiirin tällaisena, jota voidaan pitää yhtenä hyvänä osoituksena Seri-tukikeskuksen onnistu- misesta traumainformoituna organisaationa. Psykososiaalisen tuen palvelut. HUS Seri-tukikeskus tarjoaa asiakkailleen noin puolen vuoden ajan seksi- ja veriteitse tarttuvien tautien seurannan ohella psykososi- aalisen tuen palveluita. Tukikeskuksen kätilöt antavat omalta osaltaan tartuntatautien seurantojen yhteydessä perustason psykoedukaatiota psyykkisen trauman oireista. Tukikeskuksen psykologi vastaa asiakkaiden elektiivisen psykososiaalisen tuen palve- luista ja hän voi vastaanottaa asiakkaita tarpeen mukaan. Tukikeskuksessa työsken- telee sosiaalityöntekijä, joka oman sosiaalityön ammattiosaamisensa lisäksi toimii myös yhtenä traumatyöntekijänä. Tiimiin kuuluu myös sairaalapastori. Tukikeskuksen lääkärinä toimii naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, joka tarvittaessa tukee muuta psykososiaalisen tuen tiimiä. Kyselyyn vastaajista kolme neljästä (75%) oli käyttänyt tukikeskuksen psykososiaali- sen tuen palveluita ja suurin osa heistä oli käynyt psykologin vastaanotolla 1–5 ker- taa. HUS Seri-tukikeskuksen tilastojen mukaan noin puolet asiakkaista käy psykologin vastaanotolla ja huomattavasti harvempi sosiaalityöntekijän vastaanotolla, joten tähän tutkimukseen vastanneissa palveluiden käyttäjät ovat yliedustettuina. Vastanneet ko- kivat suurelta osin päässeensä Seri-tukikeskuksen palveluihin hyvin ja melko nope- asti. Lähes puolet (45%) vastaajista pääsi ensikäynnin jälkeen tukipalveluihin alle vii- kossa. Toisaalta psykologin palvelua olisi kaivannut jo ensivaiheessa puolet (51%) vastaajista. Pääsääntöisesti palveluihin oltiin myös tyytyväisiä, sillä 86% vastaajista koki saamansa tuen riittävänä, hyvänä tai erinomaisena. Kyselyn vastauksissa tulee mielenkiintoisesti myös esille yksi akuuttiin traumaoirei- luun liittyvä este tukipalveluihin hakeutumiselle eli välttelyoire. Pyrkimys välttää trau- maattisen asian ajattelemista näkyi “tuntui liian vaikealta puhua asiasta” (26%) tai “ha- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 101 lusin vain unohtaa asian, en puhua siitä” –vastausten (51%) suuressa osuudessa tuki- palveluita käyttämättömien vastaajien kohdalla. Välttelyoire vaikuttaa myös siten, ettei kaikki avun tarve tule esille tukipalveluihin hakeutumisena. Seri-tukikeskuksen kätilöt ja sosiaalityöntekijä sekä psykologi pyrkivätkin aktiivisesti olemaan yhteydessä asiak- kaisiin soittamalla tai tekstiviestitse, mikäli huoli avun tarpeesta välttelyoireesta huoli- matta herää. Toisaalta Seri-tukikeskuksen palvelut ovat asiakkaille täysin vapaaehtoi- sia, joten henkilökunnan sensitiivisyyttä yhteydenotoissa vaaditaan, jotta asiakasta ei myöskään painostettaisi. Seri-tukikeskuksen kätilö on aina saatavilla puhelimitse ja hän toimii tukikeskuksen asiakkaiden pääasiallisena seurannan koordinaattorina noin puolen vuoden seuranta- ajan. Valtaosa (83%) kyselyn vastaajista koki kätilön yhteydenotot puhelitse hyvinä ja niiden määrää sopivana (89%). Ainakaan tämän perusteella tukikeskuksesta lähteviä puheluita ei voida pitää yleisesti asiakkaita painostavina. Suuri osa (67%) vastaajista oli myös käynyt kätilön vastaanotolla rokotus- ja tukikäynnillä ja ainoastaan muutama (6%) kertoi, ettei käynyt, vaikka olisi halunnut. Avoimissa vastauksissa kätilöt saivat pääosin kiitosta toiminnastaan. Tukipalveluista saatu hyöty. Taulukkoon 36 kootut vastaukset kuvaavat sitä, miten Seri-tukikeskuksen palvelut ovat pystyneet auttamaan kyselyyn vastanneita sekä akuutin psyykkisen stressivasteen rauhoittamisessa että laajemminkin. Tukipalvelut olivat muun muassa lisänneet vastaajien ymmärrystä omista sisäisistä reaktioistaan (65%) ja hallinnan tunne oman mielen reaktioihin oli parantunut. Toisaalta myös ulkoi- sen toimintakyvyn ylläpitäminen oli merkityksellistä, sillä tuki oli usein esimerkiksi aut- tanut palaamaan arkeen (44%) ja löytämään jatkotukea (45%). Apu itsesyytösten vä- hentämiseen oli yli puolelle (52%) merkittävää. Kyselyyn vastanneet toivoivat Seri-tukikeskukselta mahdollisuutta pidempään tukipal- veluiden kestoon (taulukot 37 ja 39), mutta toisaalta esimerkiksi tyypillinen psykolo- gipalveluiden käyttö oli alle viisi käyntiä. Kyselyyn vastanneet näyttävät toivovan pi- dempää tukea myös Seri-tukikeskuksen tuen jälkeen. Taulukossa 38 näkyy jatkotuen osalta hyvin selkeästi se, että järjestöjen palvelut jatkotukena ovat voimakkaasti yliko- rostuneet suhteessa julkisiin palveluihin. Helsingin Tyttöjen talo, Raiskauskriisikeskus Tukinainen ja Rikosuhripäivystys näyttäytyvät myös tutkimuksessa ensisijaisina jatko- tuen tarjoajina. Epäsuhta julkisen hoitovastuun ja julkisen sektorin tarjoaman hoidon välillä on suuri. Tämä on selkeä epäkohta seksuaalirikoksen uhrien auttamisen po- luissa (Bildjuschkin 2021). Ammattilaisten sukupuolen vaikutus palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevistä suuri osa on naisia. Myös lääkäreiden sukupuolijakauma on naisistu- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 102 nut. Erityisesti naistentautien ja synnytysten erikoisalalla, johon Seri-tukikeskukset si- joittuvat, suurempi osa erikoislääkäreistä on naisia kuin miehiä. Poliisin ammatti taas on ollut perinteisesti hyvin miesvaltainen, mutta sukupuolijakauma on tasoittumaan päin. HUS Seri-tukikeskuksen kätilöt, sosiaalityöntekijä ja sairaalapastori ovat kaikki naisia. Ensikäynnillä asiakkaat tutkineista lääkäreistä murto-osa on miehiä. Tukikes- kuksen psykologi sen sijaan on ollut koko keskuksen toiminnan ajan kokenut seksu- aaliväkivallan tematiikkaan perehtynyt mies. Ainoastaan lyhyitä aikoja miespsykologin loma-aikoina psykologin vastaanottoa on pitänyt naispsykologi. Tämä henkilökunnan sukupuolijakauma heijastuu kyselyn vastauksissa – varsinkin, kun tukikeskuksen asi- akkaista valtaosa on naisia. Tutkimukseen vastanneista merkittävä osa koki negatiivista vaikutusta vastakkaista sukupuolta edustaneen henkilökunnan kohtaamisesta. Kysymys on mielenkiintoinen ja moninainen. Tiedetyn henkilökunnan ja vastaajien sukupuolijakauman perusteella voidaan vastauksista käytännössä päätellä, että naisvastaajat kokivat negatiiviseksi mieslääkärin ja miespsykologin kohtaamisen. Toisaalta huomattavasti useammin mieslääkärin tai miespsykologin kohtaamisella ei ollut vaikutusta kokemukseen. Seri-tukikeskuksen asiakkaille tulisi taata mahdollisuus valita omaa sukupuolta edus- tava työntekijä, mutta toisaalta esimerkiksi vain yhtä sukupuolta sisältävä henkilö- kunta ei edusta muuta yhteiskuntaa. Vastakkaista sukupuolta edustava työntekijä voi tarjota mahdollisuuden turvalliseen altistukseen, jossa on mahdollisuus kohdata it- sessä herääviä kysymyksiä ja tunteita turvallisesti. Osa vastanneista kokikin tällaisen altistuksen myös hyväksi. Toki potilaan aitoa valinnan mahdollisuutta tulisi pystyä li- säämään. Tilanne on sensitiivinen eikä yhtä ainoaa ratkaisua kenties ole. On syytä miettiä, miten työntekijän vastakkaisen sukupuolen negatiivista kokemusta voitaisiin vähentää. Pohdittava asia myös on, estääkö työntekijän vastakkainen sukupuoli avun saamisen, turvan kokemisen ja palveluiden käytön. Seri-tukikeskuksessa yhtenä kei- nona vähentää vastakkaisen sukupuolen negatiivista vaikutusta on käytetty yhteisvas- taanottoja, joissa on ollut sekä nais- että miestyöntekijä eli käytännössä miespsyko- logi ja naissosiaalityöntekijä. Asiakkaat ovat saaneet valita kumman puoleen haluavat jatkossa kääntyä, mutta ensiarvio on päästy tekemään hyödyntäen molempien am- mattilaisten omaa osaamista. Toisaalta monisukupuolisessa yhteisvastanotossa saa- tetaan kokea enemmän turvaa, joka mahdollistaa hyödyllisen altistuksen myös toi- sen/vastakkaisen sukupuolen työntekijälle. Jatkopohdinta aiheesta on kuitenkin tar- peen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 103 6 Tutkimuskysymysten pohdinta Tässä tutkimuksessa olemme saaneet lisää tärkeää tietoa seksuaaliväkivallan uhrien taustatiedoista, aiemmista elämänkokemuksista, rikosprosessien etenemisestä sekä siihen vaikuttavista seikoista tutkimalla HUS Seri-tukikeskuksen asiakkaita sekä rekis- teritutkimuksen että kyselytutkimuksen keinoin. Lisäksi saimme asiakkaiden kokemuk- sia ja mielipiteitä Seri-tukikeskuksen tarjoamista tukipalveluista. Seri-tukikeskus on vielä uusi toimintamalli suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelu- järjestelmässä. Tutkimuksen avulla saatu tieto auttaa arvioimaan ja kehittämään toi- mintaa asiakkaan koko polulla palvelujärjestelmässä. Vastaavaa tutkimustietoa ei ole ollut Suomessa aikaisemmin saatavilla. 6.1 Mitä sosiodemografisia tekijöitä on seksuaaliväkivallan uhrien taustalla? Seksuaaliväkivallan uhrit ovat aineiston perusteella tyypillisesti nuoria. Ikä ei kuiten- kaan suojaa seksuaaliväkivallan uhriksi joutumiselta, koska uhrien ikäjakauma on hy- vin laaja. Lähes aina seksuaaliväkivallan uhri on nainen (Alaattinoğlu 2020). Tässä tutkimuksessa naisuhrien osuus oli 96 prosenttia. Naisten osuus on pysynyt samalla tasolla, kuin tukikeskuksen ensimmäisenä toimintavuonna 2017 (Korjamo 2020). Kyselytutkimukseen vastanneista asiakkaista 68% määritteli seksuaalisen suuntautu- misensa heteroseksuaaliksi, vajaa 4% homoseksuaaliksi ja noin 20% biseksuaaliksi. Vastaajista noin puolet oli parisuhteessa. Kyselyyn vastanneet edustivat kaikkia eri koulutustasoja. Noin puolella korkein koulutustaso oli ammattikoulu- tai ylioppilastut- kinto. Peruskoulututkinnon suorittaneita oli 18% kyselyyn vastanneista. Näiden koulu- tustasojen runsas määrä selittyy asiakkaiden nuorella iällä. Tukikeskuksen asiakkai- den etnistä taustaa ei tilastoida, mutta tukikeskuksen kokemuksen perusteella maa- hanmuuttajataustaiset asiakkaat ovat aliedustettuina. Sisäministeriön tilaaman rapor- tin mukaan maahanmuuttajanaisilla on kuitenkin lähes kaksinkertainen riski joutua raiskauksen uhriksi kantaväestön naisiin verrattuna (KPMG 2018). Kyselytutkimuk- seen vastanneista 16 henkilöä (7%) kertoi syntyneensä ulkomailla. Aikaisemmat mielenterveyden ongelmat ja runsas päihteidenkäyttö olivat tukikeskuk- sen asiakkailla yleisiä. Samanlaisia tuloksia on saatu myös muissa Pohjoismaissa tehdyissä tutkimuksissa (esim. Forr 2018, Vik 2020). Päihde- ja mielenterveysongel- mat ovat uhrin erityisen haavoittuvaa asemaa ilmentäviä tekijöitä (Vik 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 104 Tässä tutkimuksessa todettiin Seri-tukikeskuksen asiakkailla enemmän haavoittu- vuustekijöinä pidettyjä sosiodemografisia taustatekijöitä verrattuna yleisesti väestöön. Syy–seuraus -suhdetta tietyn taustatekijän ja seksuaaliväkivallan uhriksi joutumisen välille ei voida kuitenkaan vetää. Molemmissa osatutkimuksissa tarkastelluista seksuaaliväkivaltatapauksista lähes kaikki oli tapahtunut Uudenmaan alueella ja valtaosalla asiakkaista kotikuntana oli Helsinki, Espoo tai Vantaa. Aineisto on kerätty Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito- piirin alueella toimivan Seri-tukikeskuksen asiakkaiden tiedoista, joten tulokset eivät ole sellaisenaan yleistettävissä koko Suomen alueelle. 6.2 Mitä seksuaaliväkivaltarikosten uhriksi joutumiseen johtavia yhteisiä tekijöitä voidaan tunnistaa? Monet seksuaaliväkivallan uhreille yhteiset tekijät ilmentävät uhrin haavoittuvaa tilaa tai asemaa. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi nuori ikä, sairaus tai vamma, päihty- mystila tai muu avuton tila. Usein samalla henkilöllä on samaan aikaan useampia haavoittuvuustekijöitä. Tutkimuksen perusteella haavoittuvuustekijät lisäävät riskiä joutua seksuaaliväkivallan uhriksi (Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019, Alaattinoğlu 2020). Seksuaaliväkivallalle altistavien riskitekijöiden sijaan voidaankin puhua useammin suojatekijöiden puutteesta. Tutkimuksen perusteella nuoret naiset ovat muita alttiimpia joutumaan seksuaaliväki- vallan uhriksi. Ammattiin opiskelevien nuorten seksuaalikäyttäytymistä koskevassa tutkimuksessa tytöistä kolmasosa ja pojista viidennes oli kokenut painostusta seksiin (Pakarinen 2014, Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019). Uusimmassa, vuoden 2021 kouluterveyskyselyssä merkittävä osa nuorista raportoi seksuaaliväki- vallan ja häirinnän kokemuksista. Noin puolet yläkoulussa, ammatillisissa oppilaitok- sissa ja lukiossa opiskelevista tytöistä oli kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua vuoden aikana. Pojista noin joka kymmenes oli kokenut seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua (THL 2021a). Seri-tukikeskuksen ensikäyntiasiakkaista 59% oli taustallaan mielenterveysongelmia. Väestötasolla mielenterveysongelmia on noin joka viidennellä suomalaisella eli tuki- keskuksen asiakkailla mielenterveysongelmia on selvästi enemmän, kuin väestössä yleensä. (OECD/EU 2018). Kouluterveyskyselyn perusteella vuonna 2021 kohtalaista VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 105 tai vaikeaa ahdistuneisuutta ilmaisi 30% tytöistä kaikilla kouluasteilla. Pojista ahdistu- neisuutta koki 8% (THL 2021b). Kouluterveyskyselyn perusteella ahdistuneisuus on yleisempää tytöillä, joten tukikeskuksen asiakkaiden sukupuolijakauma voi selittää osaltaan mielenterveysongelmien yleisyyttä. Myös aikaisempi tutkimustieto osoittaa, että mielenterveysongelmat altistavat seksuaaliväkivallan uhriksi joutumiselle. Mielen- terveysongelmista kärsivälle nuorelle oman mielipiteen muodostaminen tai oman it- sensä suojaaminen voi olla erityisen vaikeaa (Savioja ym. 2015). Aikaisempi seksuaaliväkivalta- tai muu kaltoinkohtelukokemus altistaa uudelleen uh- riutumiselle (Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019). Sekä rekisteri- että kyselytutkimuksen perusteella monet asiakkaat olivat kokeneet seksuaaliväkivaltaa aikaisemminkin. Yli puolet kyselytutkimukseen vastanneista oli joutunut seksuaaliväki- vallan uhriksi joko lapsuudessaan tai yli 16-vuotiaana. Muuta fyysistä ja henkistä väki- valtaa oli kohdannut valtaosa kyselyyn vastanneista. Lapsuuden ja nuoruuden aikai- set väkivaltakokemukset muovaavat kehittyvän lapsen ja nuoren käsitystä omasta it- sestä, itsensä suojaamisesta ja omista rajoista. Jos omat rajat on rikottu jo varhain, ei nuorelle välttämättä kehity kykyä suojata itseään myöhemmässä elämänvaiheessa. Päihteiden käyttö, useat seksikumppanit ja rikollinen käyttäytyminen altistavat seksu- aaliväkivallalle (Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019). Suurin osa (72%) Seri-tukikeskuksessa hoidetuista seksuaaliväkivallan uhreista oli ollut tapahtuma-ai- kaan päihtyneenä. Tyypillisesti teko tapahtui viikonloppuna ilta- tai yöaikaan ja yksityi- sessä tilassa. Nuorten naisten seksuaalikäyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä kartoitta- vassa tutkimuksessa lähes joka viides vastaaja käytti alkoholia todella humalaan asti vähintään kerran kuukaudessa. Yhdynnät keskimääräistä nuorempana aloittaneista humalajuominen oli yleisempää (Leikko ym. 2015). Kouluterveyskyselyn perusteella joka viides lukiolainen ja joka neljäs ammattioppilaitoksessa opiskeleva nuori oli tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa ja ammattiin opiskelevista nuorista joka kuudes kertoi olevansa humalassa viikoittain (Pakarinen 2014, Ikonen 2019). Päihtei- den runsas käyttö altistaa tiedottomaan tilaan päätymistä ja sitä kautta päätymistä hy- väksikäytön uhriksi. Seksiä käytetään myös valuuttana päihteitä hankittaessa ja tällai- sessa tilanteessa raja reilun kaupan ja hyväksikäytön välillä voi olla hyvinkin harmaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 106 6.3 Mitä keinoja on uhriksi joutumisen ennalta estämiseen? Väkivallan ehkäisyä voi tapahtua niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnan tasolla. Väki- vallalta suojaavien tekijöiden vahvistaminen on yksilötasolla oleellista väkivallan eh- käisyssä. Toisaalta mahdollisten riskitekijöiden tai väkivallan seurauksena ilmenevien oireiden varhaisella tunnistamisella voidaan puuttua tilanteeseen ennen kuin haitat pääsevät kasvamaan ja kasautumaan. Väkivallan ja sen haittojen ehkäisyyn kuuluu myös uhrille järjestettävä hoito ja uudelleen uhriutumisen tai väkivallan tekijäksi pääty- misen ehkäiseminen (Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019). Terveyden edistäminen ja seksuaalikasvatus. Äitiys- ja lastenneuvoloissa, ehkäisy- neuvoloissa sekä opiskeluterveydenhuollossa voidaan vaikuttaa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten seksuaaliväkivallalta suojaaviin tekijöihin. Koko perheelle suunnatun neuvonnan ja ohjauksen avulla tuetaan lapsen kasvua myönteiseen kehonkuvaan ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen (Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019). Seksuaalikasvatuksella voidaan lisätä tietoa sekä seksuaalisuuteen liittyvistä riskeistä että erityisesti seksuaalisuudesta rikkautena ja voimavarana. Kun nuoret op- pivat suhtautumaan seksuaalisuuteen positiivisella ja vastuullisella tavalla, he voivat toimia vastuullisesti niin itseä kuin muita kohtaan. Seksuaalikasvatuksen standar- deissa huomioidaan ikätasoinen kasvatus, joka perustuu ihmisoikeuksiin, kokonais- valtaiseen käsitykseen hyvinvoinnista ja itsemääräämisoikeuteen. Seksuaalikasvatuk- sen tavoitteena on, että nuorelle kehittyisi kyky muodostaa suhteita, joissa vallitsee kunnioitus kumppanin tarpeita ja rajoja kohtaan sekä käsitys molemminpuolisen suos- tumuksen vaatimuksesta. Tämä auttaa ehkäisemään seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa (THL 2010). Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisellä vaikutetaan sekä yksilöön että ympäristöön. Terveyden edistämisen keinoilla voidaan saavuttaa yksilötasolla parempaa terveys- osaamista, johon kuuluu muun muassa tiedot ja taidot hakea tukea. Lisäksi voidaan rakentaa vaikuttavia terveyspalveluita ja terveyttä edistävää ympäristöä. Ne edellyttä- vät ehkäisevien palveluiden saatavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta ja turvallista fyy- sistä ympäristöä (Ståhl 2017). Varhainen puuttuminen riskitekijöihin. Nuoren riskikäyttäytymiseen vaikuttavat bio- logiset, psykologiset ja tilannetekijät. Altistavia tai suojaavia tekijöitä ovat esimerkiksi murrosiän alkaminen, aivojen kehitys, aikaisemmat kokemukset, itsetunto ja päihtei- den käyttö. Riskikäyttäytymiseen vaikuttavat myös sosiaalinen ympäristö, nuoren suhde vanhempiinsa ja perheen sosioekonominen asema. Suomalaisten tyttöjen sek- suaaliterveyttä ja -kulttuuria kuvaavan tutkimuksen mukaan nuoret, joilla oli monia VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 107 seksikumppaneita, aloittivat yhdynnät nuorempina, laiminlöivät ehkäisyn ja käyttivät päihteitä muita useammin. Näillä nuorilla oli todennäköisemmin muita normaalin kehi- tyksen ja terveyden uhkia elämässään (Kuortti 2012). Nuorten riskikäyttäytymiseen pi- täisi voida puuttua mahdollisimman varhain, jotta ongelmat eivät pääsisi kasautumaan ja kasvamaan. Lapsena koettu kiintymyssuhdetrauma voi altistaa aikuisena uusille traumaattisille ko- kemuksille, kun trauman seurauksena lapsen kyky ymmärtää omia ja toisten tunteita ja ennakoida toiminnan motiiveja ja seurauksia häiriintyvät. Perheessä tapahtuva vä- kivalta altistaa myös perheen lapset väkivallalle ja väkivallan näkeminen voi vaikuttaa monella tavalla lapsen kehitykseen. Aikuista väkivallan uhria hoidettaessa onkin tär- keää selvittää, onko hänellä alaikäisiä lapsia hoidettavanaan, jotta myös heitä voidaan auttaa tarpeen mukaan. Toistuvasti väkivallan uhriksi joutuvalla tulisi olla mahdolli- suus oppia tunnistamaan omia ja toisten tunteita psykoterapeuttisessa vuorovaikutus- suhteessa (Larmo 2006, Oranen 2006). Tämän tutkimushankkeen tulosten perusteella mielenterveys- ja päihdeongelmien var- hainen tunnistaminen ja niiden vaikuttava hoito olisi tärkeää, koska ne näyttävät altis- tavan seksuaaliväkivallan uhriksi joutumiselle. Tukipalveluiden näkökulmasta Seri-tu- kikeskuksessa aliedustettujen ryhmien eli mm. miesten, seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajataustaisten uhrien tunnistaminen ja tavoittaminen on myös tärkeää uhriksi joutumisen ennaltaehkäisyn kannalta. Koska heitä ei ole saatu avun piiriin, voi- daan vaan arvailla kuinka monet eri vähemmistöjä edustavat joutuvat kohtaavat sek- suaaliväkivaltaa. Tietoisuuden ja osaamisen lisääminen. Seksuaaliterveyden edistämiseen tähtäävät ohjelmat ja kampanjat auttavat lisäämään tietoisuutta eri väkivallan muodoista ja tuki- palveluista, joita väkivallan uhreille on saatavilla. Tietoisuuden lisäämiseksi tarkoitettu- jen toimien tulee olla jatkuvia ja niitä on tärkeää kohdentaa myös eri vähemmistöryh- mille (GREVIO 2019). Seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää pa- nostaa sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön osaamiseen palvelujärjestelmän eri ta- soilla. Myös muilla lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä ammattilaisilla, erityisesti opettajilla, tulee olla riittävä osaaminen. Seksuaaliväkivallan ehkäisemisessä tarvitaan pitkäjänteistä moniammatillista ja monialaista yhteistyötä. Haasteena on se, että niin suuri osa seksuaaliväkivallasta jää piiloon. Yhteiskunnallisella keskustelulla voidaan vaikuttaa arvoihin ja asenteisiin, jotka yhteiskunnassa vallitsevat ja vaikuttavat osal- taan esimerkiksi siihen, kenet nähdään mahdollisena seksuaaliväkivallan uhrina ja millaisia panostuksia seksuaaliväkivallan uhrien auttamiseksi tehdään. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 108 Uudelleen uhriutumisen ehkäiseminen. Tämänkin tutkimuksen tulosten perusteella uudelleen uhriutuminen on tavallista seksuaaliväkivallan kohtaamisen jälkeen. Seksu- aaliväkivallan ennaltaehkäisyn kannalta on siten tärkeää tavoittaa mahdollisimman monet väkivallan uhrit ja tarjota heille tarvittava hoito ja tuki oikea-aikaisesti toipumi- sen mahdollistamiseksi. Väkivallan tekijöihin vaikuttaminen. Sen sijaan, että seksuaaliväkivallan ennaltaeh- käisyssä korostetaan uhrin väkivallalle altistavia ominaisuuksia, on tärkeää pyrkiä vai- kuttamaan mahdollisiin seksuaaliväkivallan tekijöihin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tunnistettu piirteitä, jotka ovat yhteisiä tehokkaille ennaltaehkäiseville toimille. Vaikut- tavuuden kannalta toiminnan tulee olla kattavaa ja oikea-aikaista. Ennaltaehkäisevä toiminta perustuu tutkittuun tietoon ja sitä toteuttavat ammattitaitoiset henkilöt. On tär- keää, että ennaltaehkäisyn keinot ovat sovellettavissa eri sosiokulttuurisille ryhmille ja kohderyhmä saa mahdollisuuksia positiivisiin kohtaamisiin. Toimintojen vaikuttavuu- den seuraamiseksi arviointivaihe on oleellinen osa ennaltaehkäisyn strategioita. Sek- suaaliväkivallan tekijöihin vaikuttava ennaltaehkäisy on osoittautunut erittäin haasta- vaksi. Lähinnä yhdysvaltalaistutkimuksia kartoittavassa kirjallisuuskatsauksessa arvi- oitiin erilaisia seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyn strategioita ja ainoastaan kolme niistä osoittautui tehokkaiksi omassa kohderyhmässään (DeGue ym. 2014). Nämä oli- vat ”Safe Dates” ja Shifting Boundaries” -seksuaalikasvatusohjelmat koululaisille sekä ”Violence Against Women Act” -kampanjalla rahoitetut ohjelmat, esimerkiksi oikeusvi- ranomaisten kouluttaminen ja sosiaalityön tukiohjelmat. 6.4 Ovatko uhrien hoito- ja tukimuodot riittävät ja miten niitä voitaisiin kehittää? Pitkäaikaisten ongelmien ehkäisemiseksi seksuaaliväkivallan uhrit olisi tärkeää tunnis- taa mahdollisimman varhain. Seksuaaliväkivallan kokeminen aiheuttaa usein voimak- kaita häpeän ja syyllisyyden tunteita, jotka voivat olla esteenä hoitoon hakeutumiselle. Väkivallasta on tärkeää kysyä, vaikka henkilö hakeutuisi terveyspalvelujen piiriin muusta syystä. Uhrin sensitiivinen kohtaaminen on erittäin tärkeää niin sosiaali- ja ter- veydenhuollon kuin poliisi- ja oikeusjärjestelmän ympäristöissä (Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019). On tärkeää, että myös poliisien ja oikeustieteilijöiden koulutukseen sisältyy riittävästi opintoja naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodoista (GREVIO 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 109 Seri-tukikeskukset. Seri-tukikeskusten perustamisen myötä seksuaaliväkivallan uh- rien hoito on keskitetympää ja uhrille tarjottavat tutkimukset, tuki ja hoito ovat aiempaa kattavampia. Pääkaupunkiseudulla poliisi vei rikosilmoituksen tehneen uhrin tutkitta- vaksi Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalle ennen Seri-tukikeskuksen perusta- mista. Muihin palveluihin hakeutuminen jäi uhrin itsensä vastuulle. Naistentautien päi- vystyksessä tehtiin tarvittaessa oikeuslääketieteellinen tutkimus niille naisille, jotka ei- vät halunneet tehdä rikosilmoitusta. Helsingissä oikeuslääkäriasemalla tutkittiin noin 150 asiakasta vuosittain ja naistentautien päivystyksessä vain yksittäisiä uhreja (Kor- jamo 2020). Nykyisin HUSin Seri-tukikeskuksessa hoidetaan noin 450 asiakasta vuo- sittain. Seri-tukikeskus tavoittaa siis huomattavasti suuremman määrän seksuaaliväki- vallan uhreja ja apua on tarjolla sukupuolesta ja poliisille ilmoittamisesta riippumatta. Seri-tukikeskusverkosto on tämän raportin kirjoitushetkellä lokakuussa 2021 laajentu- nut valtakunnallisesti siten, että Seri-tukikeskukset on avattu kaikkiin viiteen yliopisto- sairaalaan ja viidelle keskussairaalapaikkakunnalle. Tavoitteena on, että Suomessa on muutaman vuoden kuluessa yhteensä noin 20 Seri-tukikeskuksen verkosto katta- massa maantieteellisesti koko Suomen alueen. Tukipalveluiden riittävyys. Tämän tutkimuksen perusteella suuri osa asiakkaista sai poliisilta tiedon tukipalvelusta, mutta myös terveydenhuollon sisällä seksuaaliväkival- lan uhri oli osattu ohjata Seri-tukikeskukseen. Asiakas sai avun nopeasti ja yli 90 pro- senttia kyselytutkimuksen vastaajista koki saaneensa tarvitsemansa palvelut ensim- mäisellä käyntikerralla. Asiakkaat olisivat kuitenkin kaivanneet useammin jo ensikäyn- nillä psykologin keskusteluapua, oikeudellista neuvontaa ja vertaistukea. Seri-tukikes- kuksen asiakkaista valtaosa on kantaväestöä edustavia nuoria naisia. Edelleen esi- merkiksi miehet ja muiden sukupuolien edustajat, ulkomaalaistaustaiset uhrit, sek- sityötä tekevät ja lähisuhdeväkivallan uhrit ovat tukikeskuksen asiakkaissa aliedustet- tuina. Näiden ryhmien tavoittamiseksi on tärkeää mm. lisätä kohdennettua tiedotta- mista heille ja tehdä yhteistyötä muiden auttavien tahojen kanssa. Oleellista on myös vaikuttaa tiedon lisäämisellä, jotta seksuaaliväkivalta uskalletaan ottaa puheeksi sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa että muissakin apua tarjoavissa tahoissa. Yli puolet Seri-tukikeskuksen asiakkaista kärsii erilaisista mielenterveysongelmista. Väkivaltakokemus on uhrille traumaattinen ja myös itsessään altistaa mielenterveys- ongelmille. Uhri tarvitsee usein psyykkistä tukea toipuakseen kokemuksesta. Helsin- gin Seri-tukikeskuksessa uhrilla on mahdollisuus tavata psykologi päiväaikaan, mutta muissa Suomen tukikeskuksissa tällaista psykologin tarjoamaa palvelua ei ole ollen- kaan tai sen saatavuus on huono. Ongelmana on myös psykiatrisen jatkohoidon saa- tavuus, jos psyykkinen toipuminen pitkittyy tai seksuaaliväkivallan uhrilla on myös muuta psykiatrista sairastavuutta akuutin psyykkisen trauman lisäksi (Bildjuschkin 2021). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 110 Tukipalveluiden sisältö. Kyselytutkimukseen vastanneet asiakkaat kokivat Seri-tuki- keskuksen tarjoaman psykososiaalisen tuen auttaneen omien reaktioiden ymmärtämi- sessä, itsesyytöksien vähentämisessä, arkeen palaamisessa ja tarvittavan jatkotuen löytämisessä. Vaikka perusmuotoista traumatukea ja psykoedukaatiota voi antaa kuka tahansa koulutettu ammattilainen, syvällisempää psykologista hoitoa pystyy antamaan vain psykologi. Tällä hetkellä psykologin antamaa ammattiapua on tarjolla vain muuta- massa Seri-tukikeskuksessa. Sitä tulisi kuitenkin olla saatavilla yhdenvertaisesti kai- kissa tukikeskuksissa. Kyselyyn vastanneet olisivat toivoneet nopeampaa psykologipalveluihin pääsyä. Tä- män mahdollistaminen saattaisi vähentää mm. välttelyoireilun vaikutusta tukipalvelui- den käyttämättömyyteen. Kyselyyn vastanneet toivoivat myös oikeudellista neuvontaa ja vertaistuen mahdollisuutta. Esimerkiksi vakauttavan ryhmätoiminnan pohtiminen tarjoaa mahdollisuuksia vertaistuen lisäämiseen jo Seri-tukikeskuksissa. Järjestöjen tarjoamaan oikeudelliseen apuun ohjataan Seri-tukikeskuksista, mutta paikan päällä sitä ei ole tarjolla. Hollantilaistutkijoiden toteuttamassa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin interventioita, joista seksuaaliväkivallan uhrit voisivat hyötyä ja jotka eivät vaadi suuria taloudellisia resursseja. Tällaisia olivat esimerkiksi videot ja omahoidon ohjaamiseen tarkoitettu In- ternet-sivu, joissa uhrille tarjottiin tietoa toipumisen tueksi. Muita interventioita olivat muun muassa uhreille tarkoitetut vertaisryhmät sekä luovan kirjoittamisen, stressin- hallinnan ja hengitystekniikoiden ohjaaminen. Näillä keinoilla oli positiivinen vaikutus seksuaaliväkivallan uhrien mielenterveyteen. Niiden avulla stressin ja ahdistuksen tunteet sekä masennusoireet lievenivät ja päihteiden käyttö oli vähäisempää, kuin ver- rokkiryhmässä (Geraets 2020). Jatkossa tällaisten interventioiden soveltuvuutta myös suomalaisten seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden hoidossa tulisi arvioida. Rikosprosessit seksuaalirikoksissa kestävät jopa vuosia, kuten tämäkin tutkimus osoittaa. Seri-tukikeskuksesta uhrit saavat tukea noin puolen vuoden ajan tapahtu- neen jälkeen, mutta tuen tarve jatkuu koko rikosprosessin ajan. Tähän tarpeeseen olisi tärkeää vastata sen lisäksi, että rikosprosessien kestoa tulisi lyhentää. Tukipalveluiden kehittäminen. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää Seri- tukikeskusten päivittäisessä toiminnassa ja toiminnan kehittämisessä. Tulosten perus- teella tunnistetaan paremmin ne asiakasryhmät, jotka todennäköisesti hyötyisivät mm. tehostetusta oikeudellisesta neuvonnasta. Niitä asiakkaita, jotka ovat olleet tapah- tuma-aikaan päihtyneenä tai joilla ei ole oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa to- dettu vammoja, voidaan tukea erityisesti rikosilmoituksen tekemiseen. Asiakkaille on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 111 tärkeää kertoa, ettei uhrin päihtymystila vähennä teon tuomittavuutta, ja ettei lähes- kään kaikille seksuaaliväkivallan uhreille aiheudu fyysisiä vammoja. Se ei myöskään vähennä väkivallan tuomittavuutta. Ammattilaisten on tärkeää tunnistaa erityistä haavoittuvuutta ilmentävät asiakkaat ja erityisesti ne, joille on kasautunut useita haavoittuvuustekijöitä yhtä aikaa. Ne asiak- kaat, joilla on mielenterveys- tai päihdetaustaa, voivat tarvita erityistä tukea sitoutuak- seen pitkäkestoiseen seuranta- ja rikosprosessiin.Tulosten perusteella tunnistetaan myös niitä asiakasryhmiä, jotka jäävät palvelun ulkopuolelle. Näiden ryhmien kyn- nystä hakeutua avun piiriin olisi tärkeää saada madallettua. Tuloksilla on merkitystä myös poliisin ja oikeuslaitoksen prosessien kehittämisessä. Rikosprosessit ovat pitkiä ja syyte oli nostettu syyttäjälaitoksen aineiston perusteella elokuuhun 2021 mennessä noin 21% kaikista tukikeskukseen hakeutuneiden tapauk- sista. Seuraavaksi tutkimushankkeessamme onkin tarkoitus selvittää, miten tausta- ja tapahtumatiedot ovat yhteydessä tapausten etenemiseen syyteharkinnan jälkeen. Jotta Seri-tukikeskusmallia voidaan valtakunnallisesti kehittää ja arvioida, on tärkeää kerätä Suomessa toimivissa tukikeskuksissa tilastotietoa asiakkaiden taustatiedoista ja toteutetusta hoidosta. Vertailun ja arvioinnin mahdollistamiseksi tiedonkeruun pitää olla yhdenmukaista. 6.5 Millaisia pitkän aikavälin kustannusvaikutuksia oikea-aikaisesti saadulla hoidolla ja tuella on? Seksuaaliväkivalta koskettaa arvioiden mukaan kymmeniä tuhansia ihmisiä Suo- messa vuosittain. Kyseessä on kansanterveydellisesti merkittävä ongelma, josta ai- heutuu uhrien terveydelle ja hyvinvoinnille merkittävää uhkaa. Paras arvio seksuaali- väkivallan yleisyydestä saadaan väestötutkimusten avulla. Tietoa saadaan myös polii- sin ja tukipalveluiden tiedoista, mutta vain pieni osa uhreista ilmoittaa kohtaamastaan väkivallasta virallisille tahoille (Amnesty International 2019). Vaikuttavalla ja oikea-aikaisella tuella seksuaaliväkivallan uhriksi joutumisen jälkeen voitaisiin todennäköisesti ehkäistä jo olemassa olevien terveydellisten ja psykososiaa- listen ongelmien vaikeutumista ja pitkittymistä ja sitä kautta erityis- ja erikoispalvelui- den tarvetta. Oleellista on myös vahvistaa toimintakyvyn palautumista ja säilymistä koetun väkivallan jälkeen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 112 Rahassa mitattavan kustannusvaikuttavuuden lisäksi vaikuttavuutta voidaan arvioida esimerkiksi muutoksena elämänlaadussa, terveydentilassa tai terveyskäyttäytymi- sessä. Vaikuttavuuden mittaamisen haasteena on se, että väliintulevien muuttujien kontrollointi on luonnollisessa arkiympäristössä vaikeaa. Osa terveysvaikutuksista voi tapahtua vasta pitkän ajan kuluessa. (Ståhl 2017) Vaikuttavuuden arvioinnissa voi- daan hyödyntää kyselyitä, havainnointia, haastatteluja ja tilastoja (Dahler-Larsen 2005). Tässä tutkimushankkeessa onkin jo saatu arvokasta tietoa Seri-tukikeskuksen asiakkaiden taustatiedoista ja kokemuksista saamastaan hoidosta. Seuraavaksi hanke jatkuu rekisteritutkimuksella, joka selvittää suomalaisissa tukikeskuksissa tutkit- tujen uhrien terveyttä ja haavoittuvuustekijöiden esiintyvyyttä ennen seksuaaliväkival- tatapahtumaa sekä tapahtuman jälkeistä terveyspalveluiden käyttöä ja kuolleisuutta verrattuna verrokkiryhmään. Rekisteritutkimuksen avulla vaikuttavuutta voidaan arvi- oida pitkällä aikavälillä ja arvioita vaikuttavuudesta esitetään hankkeen loppurapor- tissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 113 7 Suositukset kehittämistoimenpiteiksi Hankkeessa toivottiin luotavan suositukset kehittämistoimenpiteiksi, jotta seksuaaliri- koksia kyettäisiin ehkäisemään ennalta paremmin, suojaamaan tehokkaammin riski- ryhmissä olevia, vähentämään uhrien haavoittuvuutta sekä kohdentamaan riittävät ja oikea-aikaiset hoito- ja tukitoimenpiteet oikein. Suositukset ennaltaehkäisyyn ja riskiryhmien suojaamiseen • Seksuaalikasvatusta täytyy olla tarjolla systemaattisesti, kattavasti ja ikätasoi- sesti kaikille aloittaen varhaislapsuudesta pitkälle aikuisuuteen asti. • Seksuaaliväkivallan seulontaa sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee lisätä ja väkivaltaa kohdanneille täytyy olla toimivat matalan kynnyksen tukipalvelut. Suositukset seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden hoitoon • Seri-tukikeskusverkosto täytyy laajentaa kattamaan alueellisesti ja tasa-arvoi- sesti koko Suomi. • Psykososiaalisen tuen palvelut täytyy saada tarjolle tasa-arvoisesti koko maa- han Seri-tukikeskuksiin. Myös vertaistuen mahdollisuuksia tulisi kehittää. • Oikeudellisen neuvonnan palveluita tulisi lisätä Seri-tukikeskuksen asiakkaille. Tieto rikosprosessin kulusta ja mahdollisuudesta maksuttomaan oikeusapuun jo rikosprosessin alkumetreiltä pitäisi olla tasavertaisesti saatavilla kaikille. • Ammattilaisia sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa, poliisissa että tuomioistui- missa täytyy kouluttaa kohtaamaan seksuaaliväkivallan uhreja traumainfor- moidusti. • Perustetaan valtakunnallinen Seri-tukikeskusrekisteri, johon kerätään hoidon laadun arvioimiseksi ja seuraamiseksi tarpeelliset tiedot. Rekisteri mahdollis- taisi jatkossa paitsi tukikeskuksen palveluiden laadun seurannan myös hoidon vaikuttavuuden tutkimisen myös pitkällä aikavälillä. • Tutkimustyö seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden parissa tulisi olla mahdollista jatkossakin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 114 Liitteet Liite 1. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake. Seksuaaliväkivallan uhrin tukipalveluiden käyttö ja kokemukset sekä rikosilmoi- tuksen tekemiseen vaikuttavat seikat Aloitamme kysymällä viestissä saamasi henkilökohtaisen tutkimuskoodin ja ikäsi, jonka jälkeen voit joko vahvistaa osallistumisesi tai kieltäytyä tutkimuksesta. 1. Ole hyvä ja täytä tähän tekstiviestillä saamasi henkilökohtainen tutkimuskoodisi. 2. Kuinka vanha olet? Valikko 16-71 tai vanhempi Ensin kartoitamme taustatietoja sinusta. 3. Sukupuolesi? o Nainen o Mies o Muu, Mikä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. o En halua kertoa 4. Missä maassa olet syntynyt? o Suomi o En halua kertoa o Muualla, missä? > Maavalikko 5. Kuinka kauan olet asunut Suomessa? Jos et ole asunut koko ikääsi Suomessa, ole hyvä ja tarkenna kuinka monta vuotta. o Koko ikäni o Alle vuoden o Noin vuoden o Valikko 2 vuotta – 71 vuotta tai kauemmin 6. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten seksuaalista suuntautumistasi? o Heteroseksuaali o Homoseksuaali o Biseksuaali o Muu, mikä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa o En halua kertoa 7. Siviilisäätysi tai parisuhteesi tilanne? o Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa o Avoliitossa o Vakituisessa parisuhteessa mutta asutte erikseen o Eronnut o Leski o Naimaton/sinkku 8. Minkä näistä olet suorittanut? Merkitse korkein koulutustaso. o Korkeakoulututkinnon o Ammattikorkeakoulututkinnon o Ylioppilastutkinnon o Ammattikoulututkinnon o Peruskoulun o En mitään näistä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 115 9. Mikä on sosioekonominen asemasi? o Ylempi toimihenkilö (LINKKI: Ylemmät toimihenkilöt ovat palkansaajia, jotka tehtävissään soveltavat laajasti teoreettista tietoainesta. He toimivat päätöksen- tekijöinä, osallistuvat päätöksentekoon tai toimivat sitä sivuavissa erikoistu- neissa ohjaus-, valvonta-, kehittely- ja palvelutehtävissä. Tehtäville on omi- naista suhteellisen suuri itsenäisyys ja vastuullisuus. Johtamistehtävät voivat olla osa toimenkuvaa niissäkin tapauksissa, joissa ne eivät muodosta ammatin ensisijaista elementtiä. Ylempiin toimihenkilöihin luokitellaan myös sellaiset yh- teiskunnallisia tai liike-elämän palveluksia tuottavissa ammateissa toimivat, joi- den tehtävissä keskimääräisenä vaatimuksena on korkean asteen erikoistunut koulutus (esim. uskonnollinen, lainopillinen, terveydenhuolto-, taide-, kulttuuri- ym. työ). Rajana alempiin toimihenkilöihin on ylemmän toimihenkilön sijainti päätöksenteko-organisaation ylemmällä tasolla ja vaadittava laaja teoreettinen tietomäärä.) o Alempi toimihenkilö (LINKKI: Alemmat toimihenkilöt ovat palkansaajia, jotka suorittavat tavanomaista toimisto- tai myyntityötä tai toimivat ammateissa, jotka ovat kehittyneet tavanomaisen toimisto- ja myyntityön pohjalta korvaten sen. Tehtävissä on keskeistä symbolien käsittely käsin tai manuaalisia työvaiheita korvaavilla koneilla ja laitteilla. Alempiin toimihenkilöihin kuuluvat edelleen myös työnjohtajina tuotantolaitoksissa tms. työskentelevät tai vastaavissa toimi- henkilöiden esimiestehtävissä toimivat. Pääluokkaan kuuluvat myös sellaisissa hoito-, huolto- ja turvallisuuspalveluja tuottavissa ammateissa toimivat, joiden tehtävänä on huolehtia ihmisestä tai käsitellä häntä koskevaa tai muuta infor- maatiota. Toimenkuvalle on ominaista suoritusvastuu mutta ei vastuu itse toi- minnasta. Raja ylempiin toimihenkilöihin on se, että alemmat toimihenkilöt sijoit- tuvat organisaation suoritustasolle ja tehtävissä vaaditaan suppeampaa ja vä- hemmän teoreettista tietoainesta kuin ylemmiltä toimihenkilöiltä.) o Työntekijä (LINKKI: Työntekijät ovat palkansaajia, jotka osallistuvat tuotantotoi- mintaan työskentelemällä tavaroiden valmistuksen a) eri vaiheissa varsinaisissa tuotantotyön ammateissa tai b) tuotantotoimintaan välittömästi liittyvissä huolto-, korjaus- yms. tehtävissä tai c) suorittavat varasto-, jakelu-, tai kuljetus- tehtäviä tai työskentelevät sellaisissa palvelutehtävissä, joissa symbolien käsit- telyä ei ole luokiteltu toimihenkilötyöksi.) o Yrittäjä (LINKKI: Yrittäjiin luetaan ne henkilöt, jotka hoitavat omaa yritystään, viljelevät omistamaansa tai vuokraamaansa maatilaa tai ovat vapaan ammatin harjoittajia. Yrittäjät voivat olla joko yksityisyrittäjiä tai työnantajia, joilla on yksi tai useampi palkattu työntekijä.) o Opiskelija o Eläkeläinen yli 55-vuotias o Eläkeläinen alle 55-vuotias o Muu (pitkäaikaistyötön, asevelvollinen, yms.) o En osaa sanoa 10. Kuinka monta läheistä ihmistä sinulla on, joihin voit turvautua kohdatessasi vakavia henkilökohtaisia ongelmia? o Ei yhtään o 1–2 o 3–5 o 6 tai enemmän 11. Kuinka usein käytät alkoholia niin, että tunnet olevasi humalassa? o En koskaan o En lainkaan viimeisen vuoden aikana o Joitain kertoja vuodessa o Kerran parissa kuukaudessa o 1–2 kertaa kuukaudessa o 1–2 kertaa viikossa o 3 kertaa viikossa tai useammin o En osaa sanoa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 116 12. Käytätkö muita päihteitä kuin alkoholia? Päihteillä tarkoitetaan tässä huumausaineita ja päihdyttäviä lääkkeitä. o En ole koskaan käyttänyt o Olen kokeillut o Käytän satunnaisesti o Käytän säännöllisesti 13. Onko sinulla lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen toteamaa mielentervey- den häiriötä? Mielenterveyden häiriöllä tarkoitetaan esim. ahdistuneisuushäiriötä, masennusta, syö- mishäiriötä, PTSD:tä, persoonallisuushäiriötä, skitsofreniaa. o Ei ole o Minulla on ollut aiemmin, mutta olen parantunut o Kyllä, mutta en koe sen vaikuttavan merkittävästi toimintakykyyni tai elämänlaa- tuuni o Kyllä, koen sen vaikuttavan merkittävästi toimintakykyyni ja elämänlaatuuni 14. Luotatko suomalaiseen poliisiin, oikeusprosessiin ja viranomaisiin? o Kyllä o En o En osaa sanoa Seuraavaksi kysymme tietoja kokemastasi seksuaaliväkivallasta. Tässä tarkoitetaan seksuaaliväkivaltatapahtumaa, jonka vuoksi olet ollut HUS Seri-tukikeskuk- sessa tutkimuksissa ja hoidossa aikavälillä 1.6.2017-29.2.2020. Jos tapahtumia on useita tai ta- pahtuma on jatkunut pidempään, vastaa viimeisimmän tapahtuman osalta. 15. Minä päivänä seksuaaliväkivalta tapahtui? o Arkena (ma-to) o Viikonloppuna (pe-su), muuna pyhäpäivänä tai pyhäpäivä aattona o En osaa sanoa 16. Mihin aikaan vuorokaudesta seksuaaliväkivalta tapahtui? o Aamulla (klo. 06.00-11.59) o Iltapäivällä (klo. 12.00-17.59) o Illalla (klo. 18.00-23.59) o Yöllä (klo. 00.00-05.59) o En osaa sanoa 17. Missä ympäristössä seksuaaliväkivalta tapahtui? o Omassa kodissa o Muussa yksityisessä sisätilassa (esim. tekijän kotona, muun tuntemasi henkilön kotona, hotellissa) o Julkisessa sisätilassa (esim. baarissa/ravintolassa, koulussa, kaupassa, työpai- kalla) o Yksityisessä ulkotilassa (esim. juhlissa, takapihalla, työpaikalla) o Julkisessa ulkotilassa (esim. kadulla, puistossa, rannalla, bussipysäkillä) 18. Uhkasiko tekijä sinua fyysisellä väkivallalla ja/tai jollain aseella tai esineellä? Tekijällä tarkoitetaan henkilöä tai henkilöitä, jonka koet tehneen sinulle seksuaaliväkivaltaa. Fyysinen väkivalta on tönimistä, tuuppimista, läimäyttämistä, liikkumisen estämistä, lyö- mistä, hiuksista repimistä, esineillä heittämistä, teräaseella vahingoittamista tai kurista- mista. o Kyllä o Ei 19. Käyttikö tekijä fyysistä väkivaltaa ja/tai jotakin asetta tai esinettä? o Kyllä o Ei 20. Saitko fyysisiä vammoja? o Kyllä, lieviä fyysisiä vammoja (kuten mustelmia, naarmuja, ohimenevää kipua) o Kyllä, vakavia fyysisiä vammoja (hoitoa vaativia) o En o En osaa sanoa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 117 21. Pelkäsitkö loukkaantuvasi vakavasti ja/tai kuolevasi? o Kyllä o En 22. Tapahtuiko tunkeutumista? Tunkeutumisella tarkoitetaan sukupuolielimellä tai jollain muulla, esim. sormilla tai väli- neellä, tunkeutumista emättimeen, peräaukkoon tai suuhun. o Kyllä > Kysymykseen 23. o Ei > Kysymykseen 24. o En osaa sanoa > Kysymykseen 24. o En halua kertoa > Kysymykseen 24. 23. Tapahtuiko tunkeutuminen sukupuolielimellä ja/tai jollain muulla? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. Tunkeutumisella tarkoitetaan sukupuolielimellä tai jollain muulla, esim. sormilla tai väli- neellä, tunkeutumista emättimeen, peräaukkoon tai suuhun. Sukupuolielimellä: o emättimeen o peräaukkoon o suuhun Jollain muulla: o emättimeen o peräaukkoon o suuhun 24. Käyttikö tekijä henkistä väkivaltaa? Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka ilmenee henkilön psyykkisen hyvin- voinnin tahallisena vahingoittamisena. Henkinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi toisen alistamisena, eristämisenä, kontrollointina tai vainoamisena. o Kyllä o Ei 25. Uhkasiko tekijä läheisiäsi? o Kyllä o Ei 26. Miten reagoit ja/tai käyttäydyit tapahtumahetkellä kohdatessasi seksuaaliväkivaltaa? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Sanoin ei/pyysin tekijää lopettamaan o Kutsuin tai yritin kutsua apua o Taistelin vastaan o Yritin taistella vastaan mutta en pystynyt (esim. minua uhattiin/pidettiin kiinni) o En pystynyt tekemään mitään, koska lamaannuin/jähmetyin (”freeze”-reaktio) o Päätin olla tekemättä mitään, koska ajattelin, että tapahtuma olisi nopeammin ohi ja/tai ettei kävisi pahemmin o Muulla tavalla, miten? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 27. Oliko tapahtumalla silminnäkijöitä tai todistajia? o Kyllä o Ei o En osaa sanoa 28. Olitko tapahtuma-aikana alkoholin vaikutuksen alaisena? o En ollut päihtynyt o Olin jonkin verran päihtynyt o Olin todella päihtynyt o Olin melkein tai kokonaan tiedoton o En halua kertoa 29. Olitko tapahtuma-aikana muiden päihteiden vaikutuksen alaisena? Muilla päihteillä tarkoitetaan huumausaineita ja päihdyttäviä lääkkeitä. o En ollut päihtynyt o Olin jonkin verran päihtynyt o Olin todella päihtynyt o Olin melkein tai kokonaan tiedoton o En halua kertoa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 118 30. Annettiinko sinulle tapahtuma-aikana jotain päihdyttävää ainetta, vastoin sinun tah- toasi? o Ei o Kyllä, epäilen niin o Kyllä, tiedän varmasti o En osaa sanoa 31. Pelkäsitkö saaneesi seksitaudin (sukupuolitaudin)? o Kyllä o En 32. Pelkäsitkö tulleesi raskaaksi? o Kyllä o En o Kysymys ei koske minua 33. Varastiko tekijä sinulta jotain omaisuuttasi? o Kyllä o Ei o En osaa sanoa Tässä osiossa kartoitamme seksuaaliväkivaltaa sinulle tehneeseen henkilöön liittyviä asioita Tässä tarkoitetaan edelleen seksuaaliväkivaltatapahtumaa, jonka vuoksi olet ollut HUS Seri-tuki- keskuksessa tutkimuksissa ja hoidossa aikavälillä 1.6.2017-29.2.2020. 34. Kuinka monta tekijöitä oli? Tekijällä tarkoitetaan henkilöä tai henkilöitä, jonka koet tehneen sinulle seksuaaliväki- valtaa. o 1 > Kysymyksiin yksi tekijä o 2 > Kysymyksiin kaksi tekijää, valittavana useampi vastausvaihtoehdoista o 3 > Kysymyksiin kolme tekijää, valittavana useampi vastausvaihtoehdoista o 4 tai useampi > Kysymyksiin neljä tai useampi tekijää, valittavana useampi vas- tausvaihtoehdoista o En osaa sanoa 35. Tekijän/tekijöiden sukupuoli? o Mies o Nainen o Joku muu o En osaa sanoa 36. Kuka tekijä oli? / Keitä tekijät olivat? o Puoliso tai seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) o Puolituttu tai satunnainen seksikumppani o Tutustuin häneen samana päivänä/iltana o Tuntematon o En osaa sanoa o En halua kertoa 37. Minkä ikäinen arvioisit tekijän olleen tapahtuma-aikana / Minkä ikäisiä arvioisit tekijöi- den olleen tapahtuma-aikana? o Alle 18-vuotias o 18–25-vuotias o 25–35-vuotias o 35–45-vuotias o 45–55-vuotias o 55–65-vuotias o Yli 65-vuotias o En osaa sanoa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 119 38. Mistä tekijä on kotoisin? / Mistä tekijät ovat kotoisin? o Suomi o Muu Pohjoismaa o Itä-Eurooppa (Bulgaria, Latvia, Liettua, Moldova, Romania, Ukraina, Valko-Ve- näjä, Venäjä, Viro) o Keski-Eurooppa (Itävalta, Liechtenstein, Puola, Saksa, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Tšekki, Unkari) o Länsi-Eurooppa (Alankomaat, Belgia, Iso-Britannia, Luxemburg, Monaco, Ranska) o Etelä-Eurooppa (Albania, Andorra, Bosnia ja Hertsegovina, Espanja, Italia, Ko- sovo, Kreikka, Kroatia, Malta, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Portugali, San Marino, Serbia, Vatikaanivaltio) o Lähi-itä (Bahrain, Irak, Iran, Israel, Jemen, Jordania, Kuwait, Libanon, Oman, Palestiina, Qatar, Saudi-Arabia, Syyria, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat) o Afrikka o Aasia o Pohjois-Amerikka o Etelä-Amerikka o Oseania o En osaa sanoa o En halua kertoa 39. Kuinka kauan tekijä on asunut Suomessa? / Kuinka kauan tekijät ovat asuneet Suo- messa? Jos tekijä ei ole asunut koko ikäänsä Suomessa, ole hyvä ja arvioi kuinka monta vuotta. o En osaa sanoa o Ei ole koskaan asunut Suomessa o Koko ikänsä o Alle vuoden o Noin vuoden o Valikko 2 vuotta - 70 vuotta tai kauemmin 40. Tekijän / tekijöiden siviilisääty tai parisuhteen tilanne? o Avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa o Avoliitossa o Vakituisessa parisuhteessa, mutta asuvat erikseen o Eronnut o Leski o Naimaton/sinkku o En osaa sanoa 41. Minkä näistä tekijä on suorittanut? / Minkä näistä tekijät ovat suorittaneet? Merkitse korkein koulutustaso. o Korkeakoulututkinnon o Ammattikorkeakoulututkinnon o Ylioppilastutkinnon o Ammattikoulututkinnon o Peruskoulun o Ei mitään näistä o En osaa sanoa 42. Tekijän / tekijöiden sosioekonominen asema? o Ylempi toimihenkilö (LINKKI: Ylemmät toimihenkilöt ovat palkansaajia, jotka teh- tävissään soveltavat laajasti teoreettista tietoainesta. He toimivat päätöksenteki- jöinä, osallistuvat päätöksentekoon tai toimivat sitä sivuavissa erikoistuneissa ohjaus-, valvonta-, kehittely- ja palvelutehtävissä. Tehtäville on ominaista suh- teellisen suuri itsenäisyys ja vastuullisuus. Johtamistehtävät voivat olla osa toi- menkuvaa niissäkin tapauksissa, joissa ne eivät muodosta ammatin ensisijaista elementtiä. Ylempiin toimihenkilöihin luokitellaan myös sellaiset yhteiskunnallisia tai liike-elämän palveluksia tuottavissa ammateissa toimivat, joiden tehtävissä keskimääräisenä vaatimuksena on korkean asteen erikoistunut koulutus (esim. uskonnollinen, lainopillinen, terveydenhuolto-, taide-, kulttuuri- ym. työ). Rajana VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 120 alempiin toimihenkilöihin on ylemmän toimihenkilön sijainti päätöksenteko-orga- nisaation ylemmällä tasolla ja vaadittava laaja teoreettinen tietomäärä.) o Alempi toimihenkilö (LINKKI: Alemmat toimihenkilöt ovat palkansaajia, jotka suorittavat tavanomaista toimisto- tai myyntityötä tai toimivat ammateissa, jotka ovat kehittyneet tavanomaisen toimisto- ja myyntityön pohjalta korvaten sen. Tehtävissä on keskeistä symbolien käsittely käsin tai manuaalisia työvaiheita korvaavilla koneilla ja laitteilla. Alempiin toimihenkilöihin kuuluvat edelleen myös työnjohtajina tuotantolaitoksissa tms. työskentelevät tai vastaavissa toimihenki- löiden esimiestehtävissä toimivat. Pääluokkaan kuuluvat myös sellaisissa hoito-, huolto- ja turvallisuuspalveluja tuottavissa ammateissa toimivat, joiden tehtävänä on huolehtia ihmisestä tai käsitellä häntä koskevaa tai muuta infor- maatiota. Toimenkuvalle on ominaista suoritusvastuu mutta ei vastuu itse toi- minnasta. Raja ylempiin toimihenkilöihin on se, että alemmat toimihenkilöt sijoit- tuvat organisaation suoritustasolle ja tehtävissä vaaditaan suppeampaa ja vä- hemmän teoreettista tietoainesta kuin ylemmiltä toimihenkilöiltä.) o Työntekijä (LINKKI: Työntekijät ovat palkansaajia, jotka osallistuvat tuotantotoi- mintaan työskentelemällä tavaroiden valmistuksen a) eri vaiheissa varsinaisissa tuotantotyön ammateissa tai b) tuotantotoimintaan välittömästi liittyvissä huolto-, korjaus- yms. tehtävissä tai c) suorittavat varasto-, jakelu-, tai kuljetus- tehtäviä tai työskentelevät sellaisissa palvelutehtävissä, joissa symbolien käsit- telyä ei ole luokiteltu toimihenkilötyöksi.) o Yrittäjä (LINKKI: Yrittäjiin luetaan ne henkilöt, jotka hoitavat omaa yritystään, viljelevät omistamaansa tai vuokraamaansa maatilaa tai ovat vapaan ammatin harjoittajia. Yrittäjät voivat olla joko yksityisyrittäjiä tai työnantajia, joilla on yksi tai useampi palkattu työntekijä.) o Opiskelija o Eläkeläinen yli 55-vuotias o Eläkeläinen alle 55-vuotias o Muu (pitkäaikaistyötön, asevelvollinen, yms.) o En osaa sanoa 43. Oliko tekijä / Olivatko tekijät tapahtuma-aikana alkoholin, huumeiden tai muiden päihtei- den (esim. päihdyttävien lääkkeiden) vaikutuksen alainen? o Kyllä o Ei o En osaa sanoa Tässä osiossa kysymme asioista, jotka vaikuttivat päätökseen tehdä tai olla tekemättä ri- kosilmoitusta. 44. Oletko tehnyt tai onko tästä seksuaaliväkivaltatapahtumasta tehty rikosilmoitus? Tässä tarkoitetaan edelleen sitä seksuaaliväkivaltatapahtumaa, jonka vuoksi olet ollut HUS Seri-tukikeskuksessa tutkimuksissa ja hoidossa aikavälillä 1.6.2017-29.2.2020. o Kyllä → teema 1 kysymykset o Ei → teema 2 kysymykset Teema 1 kysymykset: 45. Kenelle kerroit ensimmäisenä tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta? o Puolisolle/seurustelukumppanille o Entiselle puolisolle/seurustelukumppanille o Perheenjäsenelle o Muulle sukulaiselle o Muulle lähemmin tuntemalleni henkilölle (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunnalle o Muulle ammattilaiselle kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnalle (esim. tervey- denhuollon ammattilaiselle, psykologille, opettajalle, kuraattorille, auttavan jär- jestön ammattilaiselle) o Poliisille o Sosiaalisessa mediassa/chatissa o Jollekin muulle VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 121 46. Keskustelitko jonkun kanssa mahdollisuuksistasi tehdä tai olla tekemättä rikosilmoi- tusta, ennen kuin päätit, että teet rikosilmoituksen/ennen kuin rikosilmoitus tehtiin koke- mastasi seksuaaliväkivallasta? o Kyllä > Kysymykseen 47. o En > Kysymykseen 48. 47. Kenen kanssa keskustelit? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puolison/seurustelukumppanin o Entisen puolison tai seurustelukumppanin o Perheenjäsenen o Muun sukulaisen o Muun lähemmin tuntemasi henkilön (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunnan o Muun ammattilaisen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnan (esim. terveyden- huollon ammattilaisen, psykologin, opettajan, kuraattorin, auttavan järjestön ammattilaisen tms.) o Poliisin o Sosiaalisessa mediassa/chatissa o Jonkun muun 48. Kannustiko joku sinua tekemään rikosilmoituksen? o Kyllä > Kysymykseen 49. o Ei > Kysymykseen 50. 49. Kuka kannusti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puoliso/seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunta o Muu ammattilainen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunta (esim. terveyden- huollon ammattilainen, psykologi, opettaja, kuraattori, auttavan järjestön am- mattilainen) o Poliisi o Joku sosiaalisessa mediassa/chatissa o Joku muu 50. Käskettiinkö tai neuvottiinko sinua pysymään tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta vaiti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Ei > Kysymykseen 52. o Kyllä, tekijä käski/neuvoi > Kysymykseen 52. o Kyllä, joku muu käski/neuvoi > Kysymykseen 51. 51. Kuka käski/neuvoi sinua pysymään vaiti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaih- toehdoista. o Puoliso/seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunta o Muu ammattilainen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunta (esim. terveyden- huollon ammattilainen, psykologi, opettaja, kuraattori, auttavan järjestön am- mattilainen) o Poliisi o Joku sosiaalisessa mediassa/chatissa o Joku muu 52. Vastustiko joku rikosilmoituksen tekemistä? Voit valita yhden tai useamman vastaus- vaihtoehdoista. o Ei / ei tietääkseni > Kysymykseen 54. o Kyllä, tekijä vastusti > Kysymykseen 54. o Kyllä, joku muu vastusti > Kysymykseen 53. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 122 53. Kuka vastusti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puoliso/seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunta o Muu ammattilainen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunta (esim. terveyden- huollon ammattilainen, psykologi, opettaja, kuraattori, auttavan järjestön am- mattilainen) o Poliisi o Joku sosiaalisessa mediassa/chatissa o Joku muu 54. Milloin rikosilmoitus tehtiin? o Heti (1 vuorokauden kuluessa tapahtuneesta) o 1–3 päivän kuluessa tapahtuneesta o 4–10 päivän kuluessa tapahtuneesta o 11 päivän-1 kuukauden kuluessa tapahtuneesta o Yli 1 kuukauden kuluttua tapahtuneesta 55. Kuka teki rikosilmoituksen? o Tein rikosilmoituksen itse(näisesti) > Kysymykseen 57. o Tein rikosilmoituksen Seri-tukikeskuksessa > Kysymykseen 57. o Tein rikosilmoituksen jonkun muun kanssa/tuella > Kysymykseen 56. o Poliisi kirjasi rikosilmoituksen virkavelvollisuutensa vuoksi, ilman että pystyin vaikuttamaan asiaan > Kysymykseen 57. o Joku muu teki rikosilmoituksen > Kysymykseen 57. 56. Kenen kanssa/tuella teit rikosilmoituksen? o Puolison/seurustelukumppanin o Entisen puolison tai seurustelukumppanin o Perheenjäsenen o Muun sukulaisen o Muun lähemmin tuntemani henkilön (ystävä, tuttava) o Muun ammattilaisen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnan (esim. terveyden- huollon ammattilaisen, psykologin, opettajan, kuraattorin, auttavan järjestön ammattilaisen) o Jonkun muun 57. Mitkä seuraavista tekijöistä vaikuttivat kohdallasi rikosilmoituksen tekemiseen kokemas- tasi seksuaaliväkivallasta? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Halusin päästä tapahtuneen yli mahdollisimman nopeasti o Ajattelin pääseväni kokemastani syyllisyyden tunteesta helpommin/nopeammin yli o Halusin oikeutta o En halunnut joutua kokemaan samaa uudelleen (että tekijä voisi toistaa te- konsa) o En halunnut, että kukaan muu joutuu kokemaan saman (että tekijä voisi toistaa tekonsa) o Halusin, että tekijä joutuisi vaikeuksiin/kärsimään teostaan o Pelkäsin tekijää o Halusin saada tukea/apua o Uskoin saavani tukea o Ajattelin siitä olevan hyötyä o Uskoin, että poliisi voisi tehdä asialle jotakin o Uskoin, että minua ja kertomaani tultaisiin uskomaan o Uskoin, että minua ei tultaisi syyllistämään tapahtuneesta o Uskoin, että voisin todistaa tapahtuneen o Uskoin että, poliisi/viranomaiset kunnioittaisivat yksityisyyttäni ja kohtaisivat mi- nut kunnioittavasti o Tiesin, että kyseessä oli rikos/rikosilmoituksen tekoon oikeuttava teko o Minulla oli tietoa siitä, miten rikosilmoitus tehtäisiin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 123 o Minulla oli tietoa siitä, miten rikosprosessi etenisi ja mitä minulta vaadittaisiin o Koin rikosilmoituksen tekemisen olevan oikeuteni o Koin rikosilmoituksen tekemisen olevan velvollisuuteni o Jokin muu tekijä vaikutti rikosilmoituksen tekemiseen, mikä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 58. Oletko tyytyväinen päätökseesi tehdä rikosilmoitus/siihen että rikosilmoitus tehtiin koke- mastasi seksuaaliväkivallasta? o Kyllä, o En o En osaa sanoa Teema 2 kysymykset: 45. Kenelle kerroit ensimmäisenä tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta? o Puolisolle/seurustelukumppanille o Entiselle puolisolle/seurustelukumppanille o Perheenjäsenelle o Muulle sukulaiselle o Muulle lähemmin tuntemallesi henkilölle (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunnalle o Muulle ammattilaiselle kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnalle (esim. tervey- denhuollon ammattilaiselle, psykologille, opettajalle, kuraattorille, auttavan jär- jestön ammattilaiselle) o Poliisille o Sosiaalisessa mediassa/chatissa o Jollekin muulle 46. Keskustelitko jonkun kanssa mahdollisuuksistasi tehdä tai olla tekemättä rikosilmoi- tusta, ennen kuin päätit, että et tee rikosilmoitusta kokemastasi seksuaaliväkivallasta? o Kyllä > Kysymykseen 47. o En > Kysymykseen 48. 47. Kenen kanssa keskustelit? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puolison/seurustelukumppanin o Entisen puolison tai seurustelukumppanin o Perheenjäsenen o Muun sukulaisen o Muun lähemmin tuntemasi henkilön (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunnan o Muun ammattilaisen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunnan (esim. terveyden- huollon ammattilaisen, psykologin, opettajan, kuraattorin, auttavan järjestön ammattilaisen) o Poliisin o Sosiaalisessa mediassa/chatissa o Jonkun muun 48. Kannustiko joku sinua tekemään rikosilmoituksen? o Kyllä > Kysymykseen 49. o Ei > Kysymykseen 50. 49. Kuka kannusti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puoliso/seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunta o Muu ammattilainen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunta (esim. terveyden- huollon ammattilainen, psykologi, opettaja, kuraattori, auttavan järjestön am- mattilainen) o Poliisi o Joku sosiaalisessa mediassa/chatissa o Joku muu VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 124 50. Käskettiinkö tai neuvottiinko sinua pysymään tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta vaiti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Ei > Kysymykseen 52. o Kyllä, tekijä käski/neuvoi > Kysymykseen 52. o Kyllä, joku muu käski/neuvoi > Kysymykseen 51. 51. Kuka käski/neuvoi sinua pysymään vaiti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaih- toehdoista. o Puoliso/seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muun lähemmin tuntemasi henkilö (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunta o Muun ammattilainen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunta (esim. terveyden- huollon ammattilainen, psykologi, opettaja, kuraattori, auttavan järjestön am- mattilainen) o Poliisi o Joku sosiaalisessa mediassa/chatissa o Joku muu 52. Vastustiko joku rikosilmoituksen tekemistä? Voit valita yhden tai useamman vastaus- vaihtoehdoista. o Ei / ei tietääkseni > Kysymykseen 54. o Kyllä, tekijä vastusti > Kysymykseen 54. o Kyllä, joku muu vastusti > Kysymykseen 53. 53. Kuka vastusti? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puoliso/seurustelukumppani o Entinen puoliso/seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muun lähemmin tuntemani henkilö (ystävä, tuttava) o Seri-tukikeskuksen henkilökunta o Muu ammattilainen kuin Seri-tukikeskuksen henkilökunta (esim. terveydenhuol- lon ammattilainen, psykologi, opettaja, kuraattori, auttavan järjestön ammattilai- nen) o Poliisi o Joku sosiaalisessa mediassa/chatissa o Joku muu 54. Mitkä seuraavista tekijöistä vaikuttivat kohdallasi siihen, että et tehnyt rikosilmoitusta kokemastasi seksuaaliväkivallasta? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoeh- doista. o Tunsin häpeää tapahtuneesta o Tunsin itseni kiusaantuneeksi/vaivaantuneeksi o Koin itseni likaiseksi o Halusin unohtaa tapahtuneen o Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä halusin ensin seksiä o Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä flirttailin o Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, pukeutumiseni takia o Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä olin alkoholin/päihteiden vaikutuksen alai- sena o Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä olin päästänyt tekijän kotiini o Koin tapahtuneesta syyllisyyttä, sillä menin paikkaan missä seksuaaliväkivalta tapahtui o Pelkäsin kostoa o Pelkäsin tekijää o Pelkäsin negatiivista reaktiota (esim. läheiseltä) o Pelkäsin leimatuksi tulemista (stigman pelko) o Pelkäsin homoseksuaaliksi leimaamista o Pelkäsin menettäväni lapset VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 125 o Pelkäsin talouteni vaarantuvan o Pelkäsin, että joutuisin kohtaamaan tekijän o Pelkäsin, että poliisitutkinta ja oikeusprosessi olisivat olleet liian raskaita tai kielteistä o Pelkäsin, että poliisi/viranomaiset eivät kunnioittaisi yksityisyyttäni tai kohtaisi- vat minut muuten epäkunnioittavasti tai vähättelevästi o Pelkäsin, että joutuisin keskustelemaan eri sukupuolta olevan poliisin/henkilön kanssa tapahtuneesta o Pelkäsin, että tapahtunut tultaisiin näkemään omana syynäni o Pelkäsin, että minua syytettäisiin väärän ilmoituksen tekemisestä/rikoksesta (esim. kunnianloukkaus) o En uskonut, että voisin todistaa tapahtuneen o Uskoin, ettei minua ja kertomaani tultaisi uskomaan o Koin pärjääväni yksin asian suhteen o En halunnut perheeni/sukulaisteni/läheisteni saavan tietää o En halunnut muiden saavan tietää o En uskonut saavani tukea ja/tai uskoin tiedon kuormittavan muita o En pitänyt tapahtumaa riittävän vakavana ja/tai en ajatellut kyseessä olevan rikos o Minusta tuntui, etten jaksanut ja/tai viitsinyt tehdä rikosilmoitusta o Koin, että rikosilmoituksen tekeminen oli jo liian myöhäistä, kun en tehnyt sitä heti o En ajatellut siitä olevan hyötyä o En uskonut, että poliisi olisi voinut tehdä asialle mitään o En halunnut joutua tekemisiin poliisin ja/tai oikeuden kanssa o Minulla ei ollut tietoa siitä, miten rikosilmoitus tehtäisiin o Minulla oli tietoa siitä, miten rikosprosessi etenisi ja mitä minulta vaadittaisiin o Minulla ei ollut tietoa siitä, miten rikosprosessi etenisi ja mitä minulta vaadittai- siin o Asia sovittiin (sovittelun kautta tai keskenään) o En halunnut, että tekijä joutuisi vaikeuksiin (esim. pidätetyksi/vangituksi/karko- tetuksi/stressaantuneeksi) o Tekijä on johtoasemassa/vaikutusvaltainen o En halunnut suhteemme minun ja tekijän välillä päättyvän o En halunnut suhteemme minun ja jonkun muun asiaan liittyvän henkilön välillä päättyvän o Jokin muu tekijä vaikutti rikosilmoituksen tekemättä jättämiseen, mikä? Mer- kitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 55. Oletko vielä harkinnut tekeväsi rikosilmoituksen? o Kyllä o En 56. Oletko tyytyväinen päätökseesi siitä, että et tehnyt rikosilmoitusta kokemastasi seksu- aaliväkivallasta? o Kyllä o En o En osaa sanoa Olemme seuraavaksi kiinnostuneita kuulemaan kokemuksiasi SERI-tukikeskuksen palve- luista 59. Mistä sait tiedon Seri-tukikeskuksesta? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihto- ehdoista. o Omalta terveysasemalta o Yleispäivystyksestä o 116117 -terveysneuvontanumerosta o Internetistä itse hakemalla o Poliisilta o Läheiseltä/ystävältä/kaverilta o Mediasta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 126 o Kolmannen sektorin toimijoilta esim. Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta, Rikos- uhripäivystyksestä, Tyttöjen talosta, Poikien talosta, Nollalinjalta, Naisten lin- jalta o Jostain muualta 60. Kuinka pian seksuaaliväkivaltatapahtuman jälkeen hakeuduit Seri-tukikeskukseen? o Heti (1 vuorokauden kuluessa tapahtuneesta) o 1–3 päivän kuluessa tapahtuneesta o 4–10 päivän kuluessa tapahtuneesta o 11 päivän-1 kuukauden kuluessa tapahtuneesta o Yli 1 kuukauden kuluttua tapahtuneesta 61. Miten tulit ensimmäisellä käyntikerralla Seri-tukikeskukseen? Voit valita yhden tai use- amman vastausvaihtoehdoista. o Omatoimisesti o Ystävän saattamana o Perheenjäsenen, esim. puolison/vanhemman saattamana o Poliisin tuomana o Muun henkilön esim. ohjaajan, hoitajan, avustajan, muun viranhaltijan saatta- mana 62. Pääsitkö omasta mielestäsi riittävän nopeasti tutkimuksiin? o Pääsin o En päässyt 63. Oliko Seri-tukikeskuksen ilmapiiri kiireetön ja turvallisen tuntuinen? o Kyllä o Ei 64. Saitko ensikäynnillä ne palvelut, joita koit tarvitsevasi? o Sain o En saanut 65. Millaisia muita palveluja olisit ensivaiheessa tarvinnut? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Lääkäri o Psykologi o Sosiaalityöntekijä o Sairaalapastori / muu kirkon edustaja o Oikeudellinen neuvonta o Hoitaja o Poliisi o Vertaistuki o Turvakoti o Muuta, mitä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 66. Mitä mieltä olet Seri-tukikeskuksesta saamastasi kirjallisesta materiaalista (mm. potilas- ohje, järjestöjen esitteet)? o Olivat hyvät ja riittävät o Olisin tarvinnut enemmän kirjallista materiaalia, mitä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. o En tarvinnut tai olisi halunnut kirjallista materiaalia o Muita kommentteja kirjallisesta materiaalista, Merkitse - (viiva), jos et halua tar- kentaa. 67. Miten koit Seri-tukikeskuksen kätilön yhteydenotot puhelimitse? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Oli hyvä, että minulle soitettiin o En olisi halunnut, että minulle soitetaan o Oli hyvä, että sain tekstiviestejä o En olisi halunnut tekstiviestejä 68. Mitä mieltä olet kätilön yhteydenotoista? o Yhteydenottoja oli liikaa o Yhteydenottoja oli sopivasti o Yhteydenottoja oli liian vähän VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 127 69. Saitko tarvittaessa yhteyden kätilöön puhelimitse/tekstiviestitse? o Sain yhteyden riittävän nopeasti o En saanut yhteyttä riittävän nopeasti o En saanut yhteyttä, vaikka yritin o En ottanut yhteyttä 70. Kävitkö kätilön rokotus- tai tukikäynneillä? o Kyllä o En käynyt, olisin halunnut o En käynyt 71. Miten koet kätilöiden auttaneen sinua? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 72. Muita kommentteja kätilöiden tarjoamasta tuesta? Merkitse – (viiva), jos et halua tar- kentaa. 73. Miten pian Seri-tukikeskuksen ensikäynnin jälkeen otit yhteyttä Seri-tukikeskuksen tuki- palveluihin (psykologi, sosiaalityöntekijä, sairaalapastori)? o 0–7 päivän kuluessa o 8–14 päivän kuluessa o 15–21 päivän kuluessa o 22 päivää – 1 kuukauden kuluessa o Yli 1 kuukauden kuluttua o En ottanut yhteyttä 74. Jouduitko odottamaan Seri-tukikeskuksen tukipalveluihin (psykologi, sosiaalityöntekijä, sairaalapastori) pääsemistä? o 0–7 päivää o 8–14 päivää o 15–21 päivää o 22 päivää – 1 kuukauden o Yli kuukauden o En päässyt tukipalveluihin, vaikka olin ottanut yhteyttä o En ottanut yhteyttä 75. Kuinka paljon käytit Seri-tukikeskuksen tukipalveluita (psykologi, sosiaalityöntekijä, sai- raalapastori)? o En käyttänyt tukipalveluita > Kysymykseen 76. o Yhden käynnin ajan > Kysymykseen 77. o Alle viisi käyntiä / noin kuukauden > Kysymykseen 77. o 6-10 käyntiä / noin 2-3 kuukautta > Kysymykseen 77. o Yli 10 käyntiä / pidempään kuin 3 kuukautta > Kysymykseen 77. 76. Jos ET käyttänyt Seri-tukikeskuksen tukipalveluita, mikä oli syynä? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o En kokenut tarvetta o Tukipalveluita ei ollut saatavilla o Minulla oli jo muuta tukea o Tuntui liian vaikealta puhua asiasta o Halusin vain unohtaa asian, en puhua siitä o Muu, mikä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. o En tiedä 77. Miten koit Seri-tukikeskuksesta saamasi tuen? o Hyvänä/erinomaisena o Riittävänä o Huonona o En osaa sanoa 78. Millaisiin asioihin saamasi tuki auttoi? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoeh- doista. o Ymmärtämään omia reaktioitani o Parantamaan itsetuntoa o Palaamaan arkeen, työhön, sosiaalisiin suhteisiin jne. o Löytämään jatkotukea ja/tai löytämään minulle sopivaa hoitoa o Vähentämään mieleen väkisin nousevia mielikuvia tilanteesta (ns. flashbackit) o Vähentämään asioiden, ihmisten, paikkojen tai ajatusten välttelyä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 128 o Vähentämään valpastumista ja varuillaan oloa o Vähentämään univaikeuksia o Vähentämään itsesyytöksiä o Vähentämään pelkoa ja lisäämään turvallisuuden kokemusta o Vähentämään epäluottamusta ja lisäämään luottamuksen kokemusta o Vähentämään hallitsemattomuuden kokemusta ja lisäämään hallinnan tunnetta o Vähentämään ahdistusta, masennusta yms. o Vähentämään vaikeuksia suhtautua miehiin o Vähentämään vaikeuksia suhtautua naisiin o Tuki auttoi johonkin muuhun o Tuki ei auttanut minua, miksi ei? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 79. Jos saamasi tuki pahensi yllä mainittuja oireita, miten? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 80. Millaista tukea olisit kaivannut lisää? Voit valita useita vaihtoehtoja. o Keskustelutukea o Tietoa (kriisireaktiosta, oireista, jne.) o Lääkitystä o Oikeudellista neuvontaa o Vertaistukea o Lähetettä jatkohoitoon (psykiatrian palveluihin yms.) o Käytännön tukea, mitä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. o Muuta, mitä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 81. Mitä parantaisit Seri-tukikeskuksen tukipalvelutarjonnassa? Voit valita yhden tai useam- man vastausvaihtoehdoista. o Tuen nopeutta o Tuen tiheyttä o Tuen kestoa, käyntikertojen määrää o Tuen kattavuutta o Tuen muotojen monipuolisuutta o Tukipalveluita lähellä minua o Jatkohoitoon pääsyä o Muuta, mitä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 82. Ohjattiinko sinua jatkotuen piiriin? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoeh- doista. o Tyttöjen taloon/Poikien taloon o Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen o Rikosuhripäivystykseen o Psykiatrian palveluihin o Työterveyshuoltoon o Kelan tukemaan psykoterapiaan o Sosiaalityön ja/tai lastensuojelun piiriin o Päihdepalveluihin o Muualle, Mihin? Merkitse – (viivaa), jos et halua tarkentaa. o Ei ohjattu 83. Mitä muuta kuin Seri-tukikeskuksen tarjoamaa tukea/tukipalveluita käytit tapahtuman jälkeen? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Tyttöjen talon seksuaaliväkivaltatyön palvelut /Poikien talo o Raiskauskriisikeskus Tukinaisen terapiapalvelut o Raiskauskriisikeskus Tukinaisen neuvonta/juristipalvelu o Rikosuhripäivystyksen neuvonta o Rikosuhripäivystyksen tukihenkilö o Psykiatrian avopalvelut o Minulla jo olemassa oleva psykoterapiakontakti o Työterveyshuolto o Muu, mikä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. o En mitään VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 129 84. Mikä olisi mielestäsi paras ja luontevin paikka saada jatkohoitoa ja tukea ensi-(akuutti) vaiheen jälkeen? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Oma terveysasema o Oma työterveyshuolto o Oma opiskeluterveydenhuolto o Järjestön tuottama palvelu o Oman asuinkunnan palvelut o Yksityisen sektorin palvelut o Jokin muu, mikä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. Seuraavaksi toivoisimme kuulevamme mielipiteesi Seri-tukikeskuksen ammattilaisten ja poliisin sukupuoleen liittyvistä asioista. 85. Oliko ensikäynnillä sinut tutkinut lääkäri kanssasi samaa vai eri sukupuolta? o Samaa sukupuolta > Kysymykseen 86. o Eri sukupuolta > Kysymykseen 87. o Lääkäri ei tutkinut minua > Kysymykseen 88. 86. Sillä, että lääkäri oli kanssani samaa sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Lääkärin sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 87. Sillä, että lääkäri oli kanssani eri sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Lääkärin sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 88. Oliko ensikäynnillä ja tukipalveluissa sinua hoitanut kätilö kanssasi samaa vai eri suku- puolta? o Samaa sukupuolta > Kysymykseen 89. o Eri sukupuolta > Kysymykseen 90. o Kätilö ei hoitanut minua > Kysymykseen 91. 89. Sillä, että kätilö oli kanssani samaa sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Kätilön sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 90. Sillä, että kätilö oli kanssani eri sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Kätilön sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 91. Oliko tukipalveluissa sinua hoitanut psykologi kanssasi samaa vai eri sukupuolta? o Samaa sukupuolta > Kysymykseen 92. o Eri sukupuolta > Kysymykseen 93. o Psykologi ei hoitanut minua > Kysymykseen 94. 92. Sillä, että psykologi oli kanssani samaa sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Psykologin sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 93. Sillä, että psykologi oli kanssani eri sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Psykologin sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 94. Oliko tukipalveluissa sinua auttanut sosiaalityöntekijä kanssasi samaa vai eri suku- puolta? o Samaa sukupuolta > Kysymykseen 95. o Eri sukupuolta > Kysymykseen 96. o Sosiaalityöntekijä ei hoitanut minua > Kysymykseen 97. 95. Sillä, että sosiaalityöntekijä oli kanssani samaa sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Sosiaalityöntekijän sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 130 96. Sillä, että sosiaalityöntekijä oli kanssani eri sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Sosiaalityöntekijän sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 97. Oliko asiaasi tutkiva poliisi kanssasi samaa vai eri sukupuolta? o Samaa sukupuolta > Kysymykseen 98. o Eri sukupuolta > Kysymykseen 99. o En asioinut poliisin kanssa > Kysymykseen 100. 98. Sillä, että poliisi oli kanssani samaa sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Poliisin sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 99. Sillä, että poliisi oli kanssani eri sukupuolta oli? o Myönteinen vaikutus kokemukseeni o Kielteinen vaikutus kokemukseeni o Poliisin sukupuolella ei ollut vaikutusta kokemukseeni 100. Mikä oli tärkeintä kohtaamisissa? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. Toivoisimme, että jaksaisit lopuksi vielä kertoa aiemmista elämänkokemuksistasi, jotka ovat voineet vaikuttaa sinuun ja tuen tarpeeseesi. 101. Missä asuit lapsuudessasi (alle 16-vuotiaana)? Voit valita yhden tai useamman vas- tausvaihtoehdoista. o Vanhempieni luona (molempien, yhden vanhemman tai vuorotellen) o Sukulaisten luona o Olen ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle (esim. sijaiskotiin, perhekotiin, lasten- suojelulaitokseen) o Muualla, missä? Merkitse – (viiva), jos et halua tarkentaa. 102. Altistuiko joku lapsuudenkodissasi (pois lukien sinä) seksuaaliväkivallalle, fyysiselle vä- kivallalle ja/tai henkiselle väkivallalle? (Esim. vanhempi tai sisarus). Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. Seksuaaliväkivallalle o Kyllä o Ei o En osaa sanoa o En halua kertoa Fyysiselle väkivallalle o Kyllä o Ei o En osaa sanoa o En halua kertoa Henkiselle väkivallalle o Kyllä o Ei o En osaa sanoa o En halua kertoa 103. Käyttikö joku lapsuudenkodissasi mielestäsi liikaa alkoholia? o Kyllä o Ei 104. Käyttikö joku lapsuudenkodissasi mielestäsi liikaa muita päihteitä? Muilla päihteillä tarkoitetaan huumausaineita ja päihdyttäviä lääkkeitä. o Kyllä o Ei 105. Oliko jollain lapsuudenkodissasi asuvista henkilöistä todettu mielenterveyden häiriö? Mielenterveyden häiriöllä tarkoitetaan esim. ahdistuneisuushäiriötä, masennusta, syö- mishäiriötä, PTSD:tä, persoonallisuushäiriötä, skitsofreniaa. o Kyllä o Ei o En osaa sanoa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 131 106. Koetko, että sinulla oli lapsuudessasi turvallinen suhde (ainakin yhteen) vanhem- paasi/huoltajaasi? o Kyllä o En o En osaa sanoa 107. Oletko sinä aiemmin* kohdannut seksuaaliväkivaltaa? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. *Aiemmalla tarkoitetaan aikaa ennen tapahtumaa, jonka vuoksi olet ollut HUS Seri-tuki- keskuksessa tutkimuksissa ja hoidossa aikavälillä 1.6.2017-29.2.2020. o Kyllä, 0–12-vuotiaana > Kysymykseen 108. o Kyllä, 13-15-vuotiaana > Kysymykseen 108. o Kyllä, yli 16-vuotiaana > Kysymykseen 108. o En ole aiemmin kohdannut seksuaaliväkivaltaa > Kysymykseen 111. 108. Oletko kohdannut seksuaaliväkivaltaa 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana/ (aiemmin) yli 16-vuotiaana yhden vai useamman kerran? o Yhden kerran o Useamman kerran 109. Kohdatessasi seksuaaliväkivaltaa 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16- vuotiaana, kuka oli tekijä? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puoliso tai seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemani henkilö (ystävä, tuttava) o Puolituttu tai satunnainen seksikumppani o Tutustuin häneen samana iltana/päivänä o Tuntematon o En osaa sanoa o En halua kertoa 110. Oletko tehnyt/tehtiinkö 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16vuotiaana ko- kemastasi seksuaaliväkivallasta rikosilmoitusta? Voit valita useamman vastausvaihto- ehdon, jos tapahtumat ovat edenneet eri tavoilla. o Kyllä, tekijä tuomittiin o Kyllä, tekijää ei tuomittu o Kyllä, mutta tutkinta ei edennyt oikeudenkäyntiin o Kyllä, mutta tutkinta on vielä kesken o Kyllä, mutta poliisi ei tutkinut asiaa sen enempää o Kyllä, mutta en tiedä miten asia eteni (esim. nostettiinko syyte, tuomittiinko te- kijä) o Ei, mutta se tuli muuten poliisin tietoon o Ei o En osaa sanoa 111. Oletko sinä kohdannut aiemmin* fyysistä väkivaltaa? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. *Aiemmalla tarkoitetaan aikaa ennen tapahtumaa, jonka vuoksi olet ollut HUS Seri-tuki- keskuksessa tutkimuksissa ja hoidossa aikavälillä 1.6.2017-29.2.2020. Fyysinen väkivalta on tönimistä, tuuppimista, läimäyttämistä, liikkumisen estämistä, lyö- mistä, hiuksista repimistä, esineillä heittämistä, teräaseella vahingoittamista tai kurista- mista. o Kyllä, 0–12-vuotiaana > Kysymykseen 112. o Kyllä, 13-15-vuotiaana > Kysymykseen 112. o Kyllä, yli 16-vuotiaana > Kysymykseen 112. o En ole aiemmin kohdannut fyysistä väkivaltaa > Kysymykseen 115. 112. Oletko kohdannut fyysistä väkivaltaa 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16-vuotiaana yhden vai useamman kerran? o Yhden kerran o Useamman kerran VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 132 113. Kohdatessasi fyysistä väkivaltaa 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16- vuotiaana, kuka tekijä oli? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puoliso tai seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemani henkilö (ystävä, tuttava) o Puolituttu tai satunnainen seksikumppani o Tutustuin häneen samana iltana/päivänä o Tuntematon o En osaa sanoa o En halua kertoa 114. Oletko tehnyt/tehtiinkö 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16-vuotiaana kokemastasi fyysisestä väkivallasta rikosilmoitusta? Voit valita useamman vastausvaih- toehdon, jos tapahtumat ovat edenneet eri tavoilla. o Kyllä, tekijä tuomittiin o Kyllä, tekijää ei tuomittu o Kyllä, mutta tutkinta ei edennyt oikeudenkäyntiin o Kyllä, mutta tutkinta on vielä kesken o Kyllä, mutta poliisi ei tutkinut asiaa sen enempää o Kyllä, mutta en tiedä miten asia eteni (esim. nostettiinko syyte, tuomittiinko te- kijä) o Ei, mutta se tuli muuten poliisin tietoon o Ei o En osaa sanoa 115. Oletko kohdannut aiemmin* henkistä väkivaltaa? Voit valita yhden tai useamman vas- tausvaihtoehdoista. *Aiemmalla tarkoitetaan aikaa ennen tapahtumaa, jonka vuoksi olet ollut HUS Seri-tuki- keskuksessa tutkimuksissa ja hoidossa aikavälillä 1.6.2017-29.2.2020. Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka ilmenee henkilön psyykkisen hyvin- voinnin tahallisena vahingoittamisena. Henkinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi toisen alistamisena, eristämisenä, kontrollointina tai vainoamisena. o Kyllä, 0-12-vuotiaana > Kysymykseen 116. o Kyllä, 13-15-vuotiaana > Kysymykseen 116. o Kyllä, yli 16-vuotiaana > Kysymykseen 116. o En ole aiemmin kohdannut henkistä väkivaltaa > Kysymykseen 119. 116. Oletko kohdannut henkistä väkivaltaa 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16-vuotiaana yhden vai useamman kerran? o Yhden kerran o Useamman kerran 117. Kohdatessasi henkistä väkivaltaa 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16- vuotiaana, kuka tekijä oli? Voit valita yhden tai useamman vastausvaihtoehdoista. o Puoliso tai seurustelukumppani o Entinen puoliso tai seurustelukumppani o Perheenjäsen o Muu sukulainen o Muu lähemmin tuntemani henkilö (ystävä, tuttava) o Puolituttu tai satunnainen seksikumppani o Tutustuin häneen samana iltana/päivänä o Tuntematon o En osaa sanoa o En halua kertoa 118. Oletko tehnyt/tehtiinkö 0-12-vuotiaana / 13-15-vuotiaana / (aiemmin) yli 16-vuotiaana kokemastasi henkisestä väkivallasta rikosilmoitusta? Voit valita useamman vastaus- vaihtoehdon, jos tapahtumat ovat edenneet eri tavoilla. o Kyllä, tekijä tuomittiin o Kyllä, tekijää ei tuomittu o Kyllä, mutta tutkinta ei edennyt oikeudenkäyntiin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 133 o Kyllä, mutta tutkinta on vielä kesken o Kyllä, mutta poliisi ei tutkinut asiaa sen enempää o Kyllä, mutta en tiedä miten asia eteni (esim. nostettiinko syyte, tuomittiinko tekijä) o Ei, mutta se tuli muuten poliisin tietoon o Ei o En osaa sanoa 119. Oletko joutunut aiemmin* jonkun muun rikoksen (esim. varkauden tai petoksen) uh- riksi? (Pois lukien seksuaaliväkivalta, fyysinen väkivalta ja henkinen väkivalta). *Aiemmalla tarkoitetaan aikaa ennen tapahtumaa, jonka vuoksi olet ollut HUS Seri-tuki- keskuksessa tutkimuksissa ja hoidossa aikavälillä 1.6.2017-29.2.2020. o Kyllä o En o En osaa sanoa 120. Oletko joutunut muun rikoksen uhriksi yhden vai useamman kerran? o Yhden kerran o Useamman kerran Kysely on päättynyt! Kiitos erittäin arvokkaista vastauksistasi! Mikäli kyselyyn vastaaminen herätti sinussa kysymyksiä tai tuntemuksia, joista olet huolissasi, voit olla yhteydessä tutkimushoitajaan, puh 040 XXX XXXX tai Seri-tukikeskukseen puh 040 701 8446. Tutkimuksen päätulokset esitellään syyskuussa 2021 julkaistavassa raportissa siten, ettei yksit- täisiä vastauksia ja vastaajia voida tunnistaa. Tuloksia esitellään myös suomalaisissa ja kansain- välisissä koulutuksissa sekä vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Raportin ilmestymisestä ja julkai- suista tiedotetaan mm. HUS Seri-tukikeskuksen Twitterissä @HUS_seri. Hyvää jatkoa sinulle! VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 134 Lähteet ACOG Committee Opinion No. 777: Sexual Assault, Obstetrics & Gynecology: April 2019 - Volume 133 - Issue 4 - p e296-e302 doi: 10.1097/AOG.0000000000003178 Alaattinoğlu D, Kainulainen H, Niemi J. Raiskausrikosten eteneminen rikosprosessis- sa. Oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusraportteja ja katsauksia 1/2020, Turun yli- opisto. ISBN : 978-951-29-8104-5 (Sähköinen). https://www.utu.fi/sites/default/fi- les/public%3A/media/file/raiskausrikosten-eteneminen-rikosprosessissa-2020.pdf Amnesty International Suomen osasto. Oikeuksien arpapeli - Naisiin kohdistuvat rais- kausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa. 2019. https://s3-eu-west- 1.amazonaws.com/frantic/amnesty-fi/2019/03/06061152/Oikeuksien-arpapeli_final.pdf Arpiainen K. ”Tutkittava ei halua tehdä rikosilmoitusta” – Poliisille ilmoittamattoman seksuaaliväkivallan piirteet Seri-tukikeskuksen tapauksissa. Pro gradu -tutkielma, Oi- keustieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, 2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi- fe2021062439923 Arponen I. Factors Related to Rape Victims’ Decision to File Police Reports. Master’s thesis in Psychology. Faculty of Arts, Psychology and Theology. Åbo Akademi, 2021. Bildjuschkin K, Ewalds H, Hietamäki J, Kettunen H, Koivula T, Mäkelä J, Nipuli S, Oc- tober M, Peltonen J, Siukola R. Väkivaltakäsitteiden sanasto. Terveyden ja hyvinvoin- nin laitos. Työpaperi 1/2020. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-211-6 Bildjuschkin K, Nipuli S (toim.). Seksuaaliväkivallan uhrin hoitoketju - HUS Seri-tuki- keskuksen malli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 10/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-204-8 Bildjuschkin K (toim.), Hakkarainen P, Rajakaltio-Kiuru K, Kiuru E, Bildjuschkin K. Seksuaaliväkivaltaa kokeneen psykososiaalisen tuen jatkohoito HUS Seri-tukikeskuk- sen alueella. Ohjaus 3/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-741-8 Chen Y & Ullman S.E. 2010. Women’s reporting of sexual and physical assaults to police in the national violence against women survey. Violence Against Women, 16(3), 262–279. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 135 Cusack K, Jonas DE, Forneris CA ym. Psychological treatments for adults with post- traumatic stress disorder: A systematic review and meta-analysis. Clin Psychol Rev 2016;43:128-41. https://doi.org/10.1016/j.cpr.2015.10.003 Dahler-Larsen P. Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt menetelmä-käsikirja. Sta- kes 2005. Danielsson P (toim.). Rikollisuustilanne 2019 – Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutki- musten valossa. Katsauksia 42/2020. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Hel- singin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0675-9 Danielsson P, Näsi M. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2019 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeus- politiikan instituutti. Katsauksia 43/2020. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0677-3 Darves-Bornoz JM, Alonso J, de Girolamo G ym. Main traumatic events in Europe: PTSD in the European study of the epidemiology of mental disorders survey. J Trauma Stress 2008;21:455-62. https://doi.org/10.1002/jts.20357 Dean K; Laursen TM, Pedersen CB, Webb RT, Mortensen PB, Agerbo E. . Risk of Be- ing Subjected to Crime, Including Violent Crime, After Onset of Mental Illness - A Dan- ish National Registry Study Using Police Data. JAMA Psychiatry. 2018;75(7):689-696. doi:10.1001/jamapsychiatry.2018.0534. DeGue S, Valle L, Holt M, Massetti G, Matjasko J, Tharp A. A systematic review of primary prevention strategies for sexual violence perpetration, Aggression and Violent Behavior, Volume 19, Issue 4, 2014, Pages 346-362, ISSN 1359-1789. https://doi.org/10.1016/j.avb.2014.05.004 Downing N.R, Adams M & Bogue R.J. Factors associated with law enforcement re- porting in patients presenting for medical forensic examinations. Journal of Interper- sonal Violence, 2020, Pages 1-24. DOI: 10.1177/0886260520948518 Dworkin ER, Menon SV, Bystrynski J, ym. Sexual assault victimization and psycho-pathology: a review and meta-analysis. Clin Psychol Rev 2017;56:65–81. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5576571/ Eisenberg ME, Lust K, Mathiason MA & Porta CM. Sexual assault, sexual orientation, and reporting among college students. Journal of Interpersonal Violence. 2021. Vol- ume 36(1-2), pages 62–82. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 136 Ellison L, Munro VE, Hohl K & Wallang P. Challenging criminal justice? Psychosocial disability and rape victimization. 2015. Volume 15(2): 225–244. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. 2011. https://rm.coe.int/CoERMPublicCom- monSearchServices/DisplayDCTMContent?documentId=0900001680462532 European Union Agency for Fundamental Rights. EU:n laajuinen tutkimus naisiin koh- distuvasta väkivallasta. 2014. http://fra.europa.eu/en/publication/2014/violence- against-women-eu-wide-survey-main-results-report Fagerlund M, Toivonen VM. Rikosprosessin kesto lapsiin kohdistuvissa seksuaaliri- koksissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:3. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-013-4 Forr C, Schei B, Stene LE, Ormstad K & Hagemann CT. Factors associated with trace evidence analyses and DNA findings among police reported cases of rape. Forensic Science International. 2018. 283: 136–143. Geraets AFJ & van der Velden PG. Low-cost non-professional interventions for vic- tims of sexual violence: A systematic review. Aggression and Violent Behavior. Vol- ume 53, 2020, 101425, ISSN 1359-1789. https://doi.org/10.1016/j.avb.2020.101425 Geers AL, Rose JP, Fowler SL, Rasinski HM, Brown JA, Helfer SG. Why does choice enhance treatment effectiveness? Using placebo treatments to demonstrate the role of personal control. J Pers Soc Psychol. 2013 Oct;105(4):549-66. doi: 10.1037/a0034005. Epub 2013 Aug 5. PMID: 23915042. Haikonen, Kari; Doupi, Persephone; Honkala, Emma; Nipuli, Suvi; October, Martta; Lounamaa, Anne (2017). Suomalaiset tapaturmien uhreina 2017: Kansallisen uhritut- kimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 45/2017. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-993-4 Hailes H, Yu R, Danese A, Fazel S. Long-term outcomes of childhood sexual abuse: an umbrella review. Lancet Psychiatry 2019; 6: 830–39. DOI: https://doi.org/10.1016/S2215-0366(19)30286-X Hansen NB, Nielsen LH, Bramsen RH, Ingemann-Hansen O & Elklit A. Attrition in Danish rape reported crimes. J Police Crim Psych. 2015. 30: 221–228. DOI 10.1007/s11896-014-9159-9 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 137 Hietamäki J, Husso M. & Arponen T. Tyttöjen ja poikien väliset erot seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomisessa. Yhteiskuntapolitiikka 2020: No 5–6. Hilden M, Schei B, Sidenius K. Genitoanal injury in adult female victims of sexual as- sault. Forensic Sci Int 2005;154:200–5. DOI: 10.1016/j.forsciint.2004.10.010 Hohl K & Stanko EA. Complaints of rape and the criminal justice system: Fresh evi- dence on the attrition problem in England and Wales. European Journal of Criminol- ogy. 2015. Volume 12(3): 324–341. DOI: 10.1177/1477370815571949 ICD-11 for Mortality and Morbidity Statistics. (Version : 09/2020) https://icd.who.int/browse11/l- m/en#http%20%3a%20%2f%20%2fid.who.int%20%2ficd%20%2fen- tity%20%2f585833559 (viitattu 12.4.2021) Ikonen R. & Helakorpi S. Lasten ja nuorten hyvinvointi – kouluterveyskysely 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 33/2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi- fe2019091528281 Iloson C, Möller A, Sunfeldt K, Bernhardsson S. Symptoms within somatization after sexual abuse among women: A scoping review. Acta Obstet Gynecol Scand. 2021;00:1–10. DOI: 10.1111/aogs.14084 Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma 2018-2021. Sosiaali- ja terveysminis- teriö; 2017. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3970-7 Joki-Erkkilä M, Rainio J, Huhtala H, ym. Evaluation of anogenital injuries using white and UV-light among adult volun-teers following consensual sexual inter- course. Forensic Sci Int 2014;242:293–8. Karatzias T, Murphy P, Cloitre M ym. Psychological interventions for ICD-11 complex PTSD symptoms: systematic review and meta-analysis. Psychol Med 2019;49:1761- 1775 DOI: 10.1017/S0033291719000436 Kekkonen J, Sarlin T, Pekkola J. Normaalia väkivaltaa – Miehet katuväkivallan koki- joina. Miessakit RY:n Raportteja 2020:1 www.miessakit.fi/wp-content/uploads/2021/02/Normaalia-vakivaltaa-raportti-digi.pdf Kekomäki M. Etiikasta ekonomiaan – ja takaisin. Duodecim 2020. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 138 Kessler R, Aguilar-Gaxiola S, Alonso J, et al. Trauma and PTSD in the WHO World Mental Health Surveys. Eur J Psychotraumatol. 2017; 8(sup5): 1353383. Published online 2017 Oct 27. doi: 10.1080/20008198.2017.1353383: 10.1080/20008198.2017.1353383 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/arti- cles/PMC5632781/ Kessler RC, Sonnega A, Bromet E ym. Posttraumatic stress disorder in the National Comorbidity Survey. Arch Gen Psychiatry 1995;52:1048-60. DOI: 10.1001/archpsyc.1995.03950240066012 Klemetti R, Raussi-Lehto E, toim. Edistä, ehkäise, vaikuta - Seksuaali- ja lisääntymis- terveyden toimintaohjelma 2014-2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Opas 33, 2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-174-7 Korjamo R. Seksuaaliväkivallan uhrin hoitopolku – ensimmäisen vuoden kokemukset Helsingin Seri-tukikeskuksesta. Duodecim 2020;136:805–13. www.duodecim- lehti.fi/duo15481 Korjamo R. Seksuaalirikoksen uhrin tutkiminen Seri-tukikeskuksessa. Lääkärilehti 46/2020 vsk 75 s. 2457 – 2463. www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/sek- suaalirikoksen-uhrin-tutkiminen-seri-tukikeskuksessa/ Koukkula M, Bildjuschkin K, Klemetti R. Selvitys seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman toteutumisesta 2014–2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työ- paperi 17/2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-686-2 Kouluterveyskysely. Perustulokset, nuoret 2019 ja 2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_perustulok- set2?alue_0=600836&mittarit_0=199799&mittarit_1=200283&mitta- rit_2=403154&vuosi_0=v2019&kouluaste_0=161123# KPMG. Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille? Turvallisuuden toteutuminen eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta. KPMG Oy 2018. Krogell J. Vähemmistöt seksuaalirikoksen uhrina. Hoitotieteen kandidaatintukielma. Terveystieteen tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto 2019. Krogell J. Seri-tukikeskuksessa hoidettujen seksuaaliväkivallan uhrien taustatietojen yhteys rikosprosessin etenemiseen. Pro gradu tutkielma. Hoitotieteen laitos. Terveys- tieteiden tiedekunta. Itä-Suomen yliopisto 2021. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20211487 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 139 Kuortti M. Suomalaisten tyttöjen seksuaaliterveys ja –kulttuuri – Arvot, riskit ja valin- nat. Väitöskirja, Tampereen yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta. 15.6.2012. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/66913/978-951-44-8806-1.pdf?se- quence=1&isAllowed=y Laajasalo T. (toim.) Miten toteutuu väkivaltaa kokeneen lapsen psykososiaalinen tuki? – tuki ja hoitomuodot sekä potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten teki- jöiden ehkäisevä kuntoutus. THL, Raportti 2020. ISBN 978-952-343-587-2 (verkkojul- kaisu). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-587-2 Lampinen P. Raiskattu mies - Tutkimus miehiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkival- lasta. Pro gragu –tutkielma, Sosiaalityö, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jy- väskylän yliopisto. Syksy 2007. https://jyx.jyu.fi/bitstream/han- dle/123456789/38214/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201207132078.pdf?se- quence=1&isAllowed=y Larmo A. Miksi nainen ei pääse irti väkivaltaisesta parisuhteesta? Suomen Lääkärilehti 35/2006 vsk 61, s 3448-3450. https://www.laakarilehti.fi/pdf/2006/SLL352006- 3448.pdf Larsen ML, Hilden M, Lidegaard O. Sexual assault: a descriptive study of 2500 fe- male victims over a 10-year period. BJOG 2015;122:577–84. Lasten ja nuorten hyvinvointi : Kouluterveyskysely 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 33/2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091528281 Lastensuojelu 2020 : Koronavuosi ei korostunut lastensuojelun tilastoissa - vaikutus- ten odotetaan näkyvän viiveellä. Tilastoraportti 19/2021, 7.6.2021. Suomen virallinen tilasto, Lastensuojelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi- fe2021060734321 Leikko, R., Suominen, T., Rantanen, A., Eriksson, T., Apter, D., & Lehtinen, M. Nuor- ten naisten seksuaalikäyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä. Sosiaalilääketieteellinen Ai- kakauslehti 2015, 52(4). https://journal.fi/sla/article/view/53592 Lipponen K. Resilienssi arjessa. Kustannus oy Duodecim 2020. Lääkärikirja Duodecim. Dissosiaatiohäiriöt. 5.5.2021. https://www.terveyskir- jasto.fi/dlk00360 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 140 MacGregor KE, Villalta L, Clarke V, Viner R, Kramer T, Khadr SN. A systematic re- view of short and medium-term mental health outcomes in young people following sex-ual assault. J Child Adolesc Ment Health. 2019 Dec;31(3):161-181. doi: 10.2989/17280583.2019.1665533. PMID: 31805838. MARAK – moniammatillinen riskinarviointi. Päivitetty 28.10.2021. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/vakivallan-ehkaisy/la- hisuhdevakivalta/marak Mielenterveystalo. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Hoitomuo- toja/Pages/Psykososiaalisethoidot.aspx (viitattu 12.4.2021) Murray S & Heenan M. Reported rapes in Victoria: Police responses ti victims with a psychiatric disability or mental health issue. Current Issues in Criminal Justice. 2012. Volume 23(3): 353–368. Möller AS, Bäckström T, Söndergaard HP, Helström L. Patterns of injury and reported violencedepending on relationship to assailant in female Swedish sexual assault vic- tims. J Interpers Violence 2012 Nov;27(16)3131-3148. DOI:10.1177/0886260512441261 Möller A, Söndergaard HP, Helströom L. Tonic immobilityduring sexual assault–a common reactionpredicting post-traumatic stress disorder andsevere depression. Acta Obstet Gynecol Scand 2017; 96:932–938. DOI: 10.1111/aogs.13174 Nesvold H, Ormstad K & Friis S. Sexual assault centres and police reporting – an im- portant arena for medical / legal interaction. J Forensic Sci. 2011. Volume 56 (5). doi: 10.1111/j.1556-4029.2011.01880.x NICE guideline. Post-traumatic stress disorder. Published: 5 December 2018. www.nice.org.uk/guidance/ng116 OECD/EU, Health at a Glance: Europe 2018: State of Health in the EU Cycle, OECD Publishing, Paris. 2018. https://doi.org/10.1787/health_glance_eur-2018-en Oranen M. Lääkärin on huomioitava väkivaltaa kotonaan nähneet lapset. Suomen Lääkärilehti 35/2006 vsk 61, s 3448-3450. https://www.laakari- lehti.fi/pdf/2006/SLL352006-3448.pdf VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 141 Pakarinen M, Helminen M, Kylmä J, Suominen, T. Ammattiin opiskelevien 15-19-vuoti- aiden nuorten seksuaalikäyttäytyminen. 2014. https://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE- 1725310 http://elektra.helsinki.fi/se/h/0786-5686/26/3/ammattii.pdf Raghuraman, S, Stuttard, N, Hunt, N. Evaluating narrative exposure therapy for post- traumatic stress disorder and depression symptoms: A meta-analysis of the evidence base. Clin Psychol Psychother. 2021; 28: 1– 23. https://doi.org/10.1002/cpp.2486 Raja S, Hasnain M, Hoersch M, Gove-Yin S, Rajagopalan C. Trauma Informed Care in Medicine, Family & Community Health: July/September 2015 - Volume 38 - Issue 3 - p 216-226. doi: 10.1097/FCH.0000000000000071 Raskauden ehkäisy. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 10.10.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Rikoslaki 19.12.1889/39. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Savioja H, Sumia M, Kaltiala-Heino R. Seksuaalikokemukset ja mielenterveys nuo- ruusiässä. Lääkärilehti. 6.2.2015 6/2015 vsk 70 s. 309 – 314. Seksitaudit. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Sukupuolitautien Vastusta- misyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu 10.10.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Siehl S, Robjant K, Crombach A. Systematic review and meta-analyses of the long- term efficacy of narrative exposure therapy for adults, children and perpetrators. Psy- chother Res. 2021 Jul;31(6):695-710. doi: 10.1080/10503307.2020.1847345. Epub 2020 Nov 18. PMID: 33205713. Sommers M, Jamison F. Discriminating between consensual intercourse and sexual assault: Genital-anal injury pattern in females. Forensic Leg Med 79 (2021) 102138. https://doi.org/10.1016/j.jflm.2021.102138 Ståhl T. Terveyden edistämisen vaikuttavuus ja mittaaminen. Duodecim 2017, 133, s. 971-973. Suokas-Cunliffe A, Van Der Hart O. Dissosiaatiohäiriö; varhaisen, jatkuvan traumati- soitumisen pitkäaikaisseuraamus. Duodecim 2006;122(16):2001-7. www.duodecim- lehti.fi/duo95941 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 142 Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolleet [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-2529. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.10.2021]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/kuol/tau.html Suomen virallinen tilasto (SVT): Rikos- ja pakkokeinotilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=2342-9151. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 10.10.2021]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rpk/index.html Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto ja BZgA. Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa : Suuntaviivat po- liittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille. Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitos. Kirjat 2010. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085324 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Seksuaaliväkivalta. [päivitetty 6.10.2021a] https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/vakivallan-eh- kaisy/seksuaalivakivalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Lasten ja nuorten hyvinvointi – kouluterveys- kysely 2021b. Iso osa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä – yksinäisyyden tunne on yleistynyt. Tilastoraportti 30/2021. Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duo- decimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2014 [päivitetty 17.12.2014]. www.kaypahoito.fi Tutkimuseettinen neuvottelukunta [TENK]. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019. Tähtinen M. Seksityöntekijöiden terveys ja terveyden edistäminen - haastattelututki- mus. Pro gradu –tutkielma, Preventiivinen hoitotiede, Itä-Suomen yliopisto, 2021. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20210390 Vauhkonen T, Kaakinen M, Hoikkala T. Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja en- naltaehkäisemisen mahdollisuudet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan jul- kaisusarja 2021:56. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-488-0 Ventilä O, Hupli A. MDMA-avusteinen psykoterapia hoitoresistentin traumaperäisen stressihäiriön hoidossa. Lääkärilehti 1-2/2021, vsk 76, s. 41-46. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2021:69 143 Vik BF, Nöttestad JA, Schei B, Rsmussen K & Hagemann CT. Psycho-social vulnera- bility among patients contacting a norwegian sexual assault center. J Interpers Vi- olence 2019;34:2138–57. Vik BF, Rasmussen K, Schei B & Hagemann CT. Is police investigation of rape biased by characteristics of victims? Forensic Science International: Synergy 2020; vol 2, 98– 106. Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma 2019. Korpilahti, Ulla; Kettunen, Hanna; Nuotio, Erika; Jokela, Satu; Nummi, Vuokko Maria; Lillsunde, Pirjo (toim.). Väkivalla- ton lapsuus : toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025. 26.11.2019 Sosiaali ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 00-4123-6 Walker G. The (in)significance of genital injury in rape and sexual assault. J Fo- rensic Leg Med 2015;34:173–8. https://doi.org/10.1016/j.jflm.2015.06.007 Wei Y, Chen S. Narrative exposure therapy for posttraumatic stress disorder: A me- ta-analysis of randomized controlled trials. Psychol Trauma. 2021 Feb 22. doi: 10.1037/tra0000922. Epub ahead of print. PMID: 33617284. Wilson G, Farrell D, Barron I ym. The Use of Eye-Movement Desensitization Repro- cessing (EMDR) Therapy in Treating Post-traumatic Stress Disorder-A Systematic Narrative Review. Front Psychol 2018;9:923. DOI: 10.3389/fpsyg.2018.00923 Wolitzky-Taylor KB, Resnick HS, McCauley JL, Amstadter AB, Kilpatrick DG, Ruggi- ero KJ. Is reporting of rape on the rise? A comparison of women with reported versus unreported rape experiences in the National Women's Study-Replication. J Interpers Violence. 2011 Mar;26(4):807-32. doi: 10.1177/0886260510365869. Epub 2010 Jun 3. PMID: 20522886. Zilkens RR, Smith DA, Phillips MA, ym. Genital and anal injuries: a cross-sectional Australian study of 1266 women alleging recent sexual assault. Forensic Sci Int 2017;275:195–202. tietokayttoon.fi ISBN PDF 978-952-383-350-0 ISSN PDF 2342-6799