Selvitys ja tutkimustoiminta Utrednings- och forskningsverksamhet Talousmetsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot Minna Räty, Matti Koivula, Sirpa Piirainen, Kari T. Korhonen, Emmi Haltia, Sari Pynnönen, Esa-Jussi Viitala, Riitta Raatikainen, Markku Granander, Sanna Kotiharju, Tiina M. Nieminen, Leena Hamberg, Aku Korhonen, Pauliina Louhi, Sakari Tuominen, Juha Siitonen, Artti Juutinen, Jarkko Partanen VA LT I O N E U V O S T O N S E LV I T Y S - J A T U T K I M U S T O I M I N N A N J U L K A I S U S A R J A 2 0 2 2 : 6 7 tietokayttoon.fi Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2022 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:67 Talousmetsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot Minna Räty, Matti Koivula, Sirpa Piirainen, Kari T. Korhonen, Emmi Haltia, Sari Pynnönen, Esa-Jussi Viitala, Riitta Raatikainen, Markku Granander, Sanna Kotiharju, Tiina M. Nieminen, Leena Hamberg, Aku Korhonen, Pauliina Louhi, Sakari Tuominen, Juha Siitonen, Artti Juutinen, Jarkko Partanen Valtioneuvoston kanslia CC BY-ND 4.0 ISBN pdf: 978-952-383-224-4 ISSN pdf: 2342-6799 Taitto Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2022 Kuvailulehti 28.11.2022 Talousmetsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:67 Kustantaja Valtioneuvoston kanslia Tekijä/t Minna Räty, Matti Koivula, Sirpa Piirainen, Kari T. Korhonen, Emmi Haltia, Sari Pynnönen, Esa-Jussi Viitala, Riitta Raatikainen, Markku Granander, Sanna Kotiharju, Tiina M. Nieminen, Leena Hamberg, Aku Korhonen, Pauliina Louhi, Sakari Tuominen, Juha Siitonen, Artti Juutinen, Jarkko Partanen Kieli suomi Sivumäärä 197 Tiivistelmä Klausuuli Asiasanat Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan yleensä samanaikai- sesti puuntuotannolle rinnakkaisia luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä met- sänkäsittelyssä. Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoima on laaja. Osa toimista on lähes maksuttomia metsänomistajalle mutta toiset merkittäviä kustannuksiltaan. Luonnonhoitoa metsien käsittelyn yhteydessä olisi mahdollista tehostaa nykyisestä. Kyt- keytyneisyyden ja alueellisten ominaispiirteiden huomiointi luonnonhoidon toimien suunnit- telussa ja toteuttamisessa lisäisivät luonnonhoidon toimien vaikuttavuutta. Kaikkiaan te- hostaminen edellyttää luonnonhoidon laaja-alaista huomioimista metsäalan koko toiminta- kentässä. Luonnonhoidon lainsäädännön, ohjeistuksen ja kannustimien tulisi tukea met- sänomistajia ja metsäalan operatiivisia toimijoita heidän jokapäiväisessä työssään ja pää- töksenteossa. Uusia toimintamalleja tulisi kehittää ja testata. Luonnonhoidon ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen vaikuttavuus tehdään näkyväksi hyvin valituilla mittareilla ja seurannalla. Uutta tutkimustietoa luonnonhoidon vaikuttavuudesta saadaan ja tarvitaan meneillään olevista pitkäkestoisista tutkimussarjoista. Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. tutkimus, tutkimustoiminta, talousmetsät, luonnonhoito, metsänomistajat, kannustimet, skenaariot, luonnon monimuotoisuus, kustannustehokkuus, vaikuttavuus https://finto.fi/juho/fi/ ISBN PDF 978-952-383-224-4 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-224-4 Presentationsblad 28.11.2022 Alternativ för rationalisering av naturvården i ekonomiskogar Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2022:67 Utgivare Statsrådets kansli Författare Minna Räty, Matti Koivula, Sirpa Piirainen, Kari T. Korhonen, Emmi Haltia, Sari Pynnönen, Esa-Jussi Viitala, Riitta Raatikainen, Markku Granander, Sanna Kotiharju, Tiina M. Nieminen, Leena Hamberg, Aku Korhonen, Pauliina Louhi, Sakari Tuominen, Juha Siitonen, Artti Juutinen, Jarkko Partanen Språk finska Sidantal 197 Referat Naturvård i ekonomiskogar är en allmän benämning för åtgärder som stödjer den biolo- giska mångfalden i skogarna vid sidan av virkesproduktionen. Utbud av naturvårdsåtgärder för ekonomiskogar är brett. Vissa av dessa åtgärder medför nästan inga kostnader för skogsägaren, medan andra har betydande kostnader. Det är möjligt att bidra till naturvården i samband med skötseln av skogen. Hänsyn till eko- logisk konnektivitet och regionala särdrag vid planeringen och genomförandet av naturvård kan göra naturvårdsarbetet effektivare. Överlag krävs för effektiviseringen att naturvården beaktas genomgående inom hela skogssektorn. Naturvårdslagstiftningen, rekommendat- ionerna för skogsvård samt incitamenten ska stödja skogsägarna och skogsbrukarna i det dagliga arbetet och beslutsfattandet. Nya verksamhetsmodeller bör utvecklas och testas. Naturvårdens ekologiska, sociala och ekonomiska konsekvenser synliggörs med väl valda indikatorer och med uppföljning. Nya forskningsrön om naturvårdens effektivitet erhålls och behövs från pågående långtidsforskning. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan.(tietokayttoon.fi) De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt. Nyckelord forskning, forkningsverksamhet, ekonomiskogar, naturvård, skogsägare, incitament, scenarier, biologisk mångfald, kostnadseffektivitet, verkningsfullhet https://finto.fi/juho/fi/ ISBN PDF 978-952-383-224-4 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-224-4 Description sheet 28 November 2022 Means to enhance nature management of commercial forests Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities 2022:67 Publisher Prime Minister’s Office Author(s) Minna Räty, Matti Koivula, Sirpa Piirainen, Kari T. Korhonen, Emmi Haltia, Sari Pynnönen, Esa-Jussi Viitala, Riitta Raatikainen, Markku Granander, Sanna Kotiharju, Tiina M. Nieminen, Leena Hamberg, Aku Korhonen, Pauliina Louhi, Sakari Tuominen, Juha Siitonen, Artti Juutinen, Jarkko Partanen Language Finnish Pages 197 Abstract Nature management of commercial forests is a general name for (management) activities that support biodiversity alongside wood production. There is an extensive range of nature management methods for commercial forests. Some of them are almost free for the forest owner, but others have significant costs. Enhancing nature management in connection with forest management is possible in the current situation. Considering connectivity and regional forest characteristics while planning and implementing nature management would increase their efficacy. In summary, rationali- sation requires the consideration of nature management in all the forestry sector’s opera- tions. Nature management legislation, guidelines, and incentives should support forest own- ers and forest operators in their everyday work and decision making. New operational models should be developed and tested. The ecological, social, and economic effectiveness of nature management is made visible with well-chosen measures and monitoring. New research information on the efficacy of nature management is obtained and needed from ongoing long-term empirical research series. Provision This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Keywords research, research activities, commercial forests, nature management, forest owners, incentives, scenarios, natural diversity, cost effectiveness, efficacy https://finto.fi/juho/fi/ ISBN PDF 978-952-383-224-4 ISSN PDF 2342-6799 URN-address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-224-4 Sisältö 1 Johdanto .................................................................................................. 11 1.1 Taustaa ....................................................................................................................... 11 1.2 LUONTEVA-hankkeen tarkastelukehikko ................................................................... 11 2 Talousmetsien luonnonhoidon ekologinen toimivuus ja nykytila ..................................................................................................... 13 2.1 Tavoite 1: Luonnonhoidon hyödyllisyys lajistolle ......................................................... 13 2.1.1 Metsikkötason lajistovaikutukset ............................................................... 14 2.1.1.1 Arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen ........................ 15 2.1.1.2 Elävien säästöpuiden jättäminen ........................................ 17 2.1.1.3 Lahopuun säästäminen ja tuottaminen ............................... 19 2.1.1.4 Suojakaistojen jättäminen ja reunavaikutus ........................ 22 2.1.1.5 Lehtipuiden suosiminen ...................................................... 22 2.1.1.6 Kulotus ................................................................................ 23 2.1.1.7 Riistatiheikköjen säilyttäminen ja metsän kerroksellisuuden lisääminen .............................................. 25 2.1.1.8 Luonnonhoito turvemailla .................................................... 26 2.1.2 Maisematason lajistovaikutukset ............................................................... 27 2.1.2.1 Puustoikäluokat ja sekapuustoisuus ................................... 27 2.1.2.2 Elinympäristölaikkujen kytkeytyneisyys ............................... 30 2.1.2.3 Luonnonhoitotoimen onnistumisen riippuvuus ympäröivän alueen puustorakenteista ................................ 32 2.1.3 Metsäympäristöjen pienvedet .................................................................... 34 2.1.3.1 Suojavyöhykkeiden merkitys vesistöille .............................. 34 2.1.3.2 Lehtipuiden suosiminen erityisesti suojavyöhykkeillä ................................................................ 35 2.1.3.3 Suojavyöhykkeiden leveys .................................................. 36 2.1.3.4 Säästöpuut ja kuolleen puun säästäminen ......................... 37 2.1.3.5 Vaellusyhteyden huomioiminen metsäteiden ylläpidossa .......................................................................... 38 2.2 Tavoite 2: Luonnonhoito talousmetsissä: näkökohtia metsänhoidon suosituksista ja luonnonhoito-ohjeista ......................................................................... 38 2.2.1 Kaikissa talousmetsissä toteutettavissa olevat luonnonhoidon keinot ......................................................................................................... 39 2.2.2 Luontokohteet ja luontoarvojen ylläpitämistä painottava metsätalous (closer-to-nature-forestry) ..................................................... 41 2.2.3 Vapaaehtoinen ja lakisääteinen luonnonhoito ........................................... 42 2.2.4 Luonnonhoito-ohjeiden puutteita ............................................................... 42 2.3 Tavoite 3: Ulkoilukäytön ja talousmetsien luonnonhoidon yhteensovittamisen mahdollisuudet ............................................................................ 43 3 Metsien paikkatietoanalyysi ................................................................... 49 3.1 Tausta ja tavoite .......................................................................................................... 49 3.2 Aineistot ja menetelmät ............................................................................................... 50 3.2.1 Aineistot ..................................................................................................... 50 3.2.2 Metsien laatuindeksi .................................................................................. 51 3.2.3 Kytkeytyvyysanalyysi ................................................................................. 53 3.3 Tulokset ja tulosten tarkastelu ..................................................................................... 54 3.3.1 Metsien laatuindeksi .................................................................................. 54 3.3.1.1 Maakuntien väliset erot ....................................................... 54 3.3.1.2 Maakuntien väliset erot kun suojelualueet huomioidaan ....................................................................... 59 3.3.1.3 Maakuntien väliset erot kun potentiaaliset vesistöjen ja virtavesiuomien suojavyöhykkeet huomioidaan ....................................................................... 60 3.3.2 Kytkeytyvyysanalyysi ................................................................................. 62 3.3.2.1 Kytkeytyvyys laatuindeksoinnin pohjalta ............................. 62 3.3.2.2 Vesistöjen ja virtavesiuomien suojavyöhykkeiden sekä suojelun vaikutus metsien kytkeytyvyyteen ................ 64 3.4 Johtopäätökset ............................................................................................................ 68 4 Skenaarioanalyysi metsien luonnonhoidon keinojen monimuotoisuus- ja taloudellisista vaikutuksista ................................ 69 4.1 Skenaarioanalyysiin tavoitteet ja simulointimallin kuvaus ........................................... 69 4.1.1 Skenaarioanalyysin tavoitteet .................................................................... 69 4.1.2 EFDM:n (European Forestry Dynamics Model) yleiskuvaus ja asetelman vertautuminen aiempiin EFDM-simulointeihin .......................... 70 4.1.2.1 Skenaarioissa sovellettavien metsänkäsittelykategorioiden ja toimenpiteiden tarkempi kuvaus .................................................................. 72 4.2 Skenaarioanalyysin aineisto ja menetelmät ................................................................ 73 4.2.1 Lähtöaineiston valmistelut ......................................................................... 73 4.2.2 Luonnonhoitotoimia toteuttavat skenaariot ................................................ 75 4.2.3 Skenaarioiden vertailussa käytettävät tunnukset ...................................... 76 4.2.4 Skenaarioiden yhdistäminen ja tunnusluvut .............................................. 77 4.3 Tulokset ....................................................................................................................... 80 4.3.1 Luonnonhoitotoimia toteuttavat skenaariot ................................................ 80 4.3.2 Skenaarioiden toimien yhdistäminen ......................................................... 90 4.4 Yhteenveto ja johtopäätökset ...................................................................................... 96 5 Mittarit ja indikaattorit ............................................................................. 99 5.1 Indikaattorit luonnonhoidon seurantaan ...................................................................... 99 5.2 Luonnonhoidon tilastointi suuraluetasolla ................................................................. 100 5.2.1 EU-politiikoista johdetut indikaattorit ........................................................ 100 5.2.2 Työpajan tulokset .................................................................................... 104 5.3 Päätelmät .................................................................................................................. 105 6 Luonnonhoidon tehostamisen ja lisäämisen mahdollisuudet ........... 106 6.1 Menetelmät ja aineisto .............................................................................................. 106 6.2 Metsänomistajille tehty kyselytutkimus ...................................................................... 106 6.2.1 Kyselyn tavoitteet, toteutus ja aineisto .................................................... 106 6.2.2 Kyselyn tulokset....................................................................................... 109 6.2.2.1 Vastaajien jakautuminen tavoiteryhmiin ............................ 109 6.2.2.2 Säästöpuut ........................................................................ 114 6.2.2.3 Vesien suojavyöhykkeet.................................................... 118 6.2.2.4 Luonnonhoitoon kannustavat asiat ................................... 120 6.2.2.5 Metsäammattilaisten rooli ja päätöksenteon tuki .............. 122 6.3 Työpajat .................................................................................................................... 129 6.3.1 Työpajojen toteutus ................................................................................. 130 6.3.2 Työpajojen tulokset .................................................................................. 131 6.4 Kannustimet .............................................................................................................. 132 6.4.1 Luonnonhoidon taloudelliset kannustimet ............................................... 132 6.4.2 Yksityismetsien luonnonhoito Helmi-ohjelmassa ..................................... 137 6.5 Johtopäätöksiä luonnonhoidon lisäämisen mahdollisuuksista .................................. 139 7 Yhteenveto ja johtopäätökset ............................................................... 142 7.1 Kirjallisuuskatsauksen pääkohdat ............................................................................. 142 7.2 Metsien paikkatietoanalyysi....................................................................................... 143 7.3 Metsien skenaarioanalyysi ........................................................................................ 143 7.4 Kannustejärjestelmä, kustannukset ja vaikuttavuus .................................................. 144 7.5 Metsänomistajien ja metsäammattilaisten näkemyksiä luonnonhoidosta ................. 146 7.6 Johtopäätökset .......................................................................................................... 146 Liitteet .............................................................................................................. 148 Lähteet ............................................................................................................. 162 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 10 LUKIJALLE Tämä julkaisu on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnalla rahoitetun Talous- metsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot -tutkimushankkeen, lyhemmin LUONTEVA-hankkeen, loppuraportti. Loppuraportti tarjoaa tiiviin paketin luonnonhoi- don vaihtoehdoista olemassa olevasta tiedosta ja kartoittaa mahdollisuuksia tehostaa luonnonhoitoa talousmetsissä. Selvityksessä ehdotetaan seurantamenetelmiä ja kan- nustimia luonnonhoidolle sekä haetaan tapoja saada luonnonhoitoa yhä paremmin metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden tietoisuuteen ja osaksi arkipäivän toimin- taa. Hanke toteutettiin vuosina 2021-2022 Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen met- säkeskuksen (SMK) yhteistyönä. Hankkeeseen osallistui kaikkiaan 18 tutkijaa ja asi- antuntijaa näistä organisaatioita. Heidän osaamisensa kattoi aihepiirin laaja-alaisesti ja mahdollisti aihepiirin tarkastelun eri näkökulmista. Hankekonsortiota johti Minna Räty (Luke). Hankkeen ohjausryhmässä oli sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristömi- nisteriön edustajia. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Katja Matveinen (MMM) ja muina jäseninä olivat Maarit Loiskekoski (YM), Esa Pynnönen (YM), Satu Rantala (MMM) ja Ville Schildt (MMM). Kiitämme ohjausryhmän jäseniä hyvästä yhteistyöstä hankkeen aikana ja asiantuntevasta hankkeen ohjauksesta. Tutkimuskonsortion puolesta Minna Räty (Luke) ja Markku Granander (SMK) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 11 1 Johdanto 1.1 Taustaa Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan puuntuotannolle rinnakkaisia luonnon monimuotoisuutta tukevia tavoitteita metsänkäsittelyssä (Saa- risto ja Vanhatalo 2019). Talousmetsien luonnonhoitoa on pyritty toteuttamaan yksi- tyismetsissä kattavasti vuodesta 1994 alkaen ja seurattu vuodesta 1995 alkaen. Luonnonhoito on perustunut metsänhoidon suosituksiin ja erillisiin luonnonhoidon suosituksiin sekä metsäsertifiointijärjestelmien (PEFC, FSC) kriteereihin. Luonnonhoi- don suosituksia on päivitetty noin viiden vuoden välein; uusimmat suositukset ovat vuodelta 2019 (Saaristo ja Vanhatalo 2019). Luonnonhoidon tavoitteiden toteutumista on seurattu vuosittain aluksi Tapion ja nykyi- sin Metsäkeskuksen koordinoiman luonnonhoidon laadun arvioinnin avulla. Tulosten perusteella luonnonhoidon eri osa-alueiden (luontokohteet, säästöpuusto, lahopuusto, vesistöjen suojavyöhykkeet) toteutus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla tai laske- nut verrattuna 2000-luvun keskimääräiseen tasoon (Siitonen ym. 2020). Luonnonhoidon tehostamisen tarve on laajalti tunnistettu, ja luonnonhoitoon on pyritty panostamaan esimerkiksi Monimetsä-hankkeen toimijoille ja metsänomistajille suun- nattujen koulutusten avulla. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen kustan- nustehokkuutta voidaan todennäköisesti lisätä, kun luonnonhoito toteutetaan metsän- omistajalähtöisesti ja keskittyen kohteille, joilla siihen on parhaat edellytykset (Kärk- käinen ym. 2021). Myös luonnonhoidon toteutumisen indikaattoreita ja niiden seuran- taa sekä tilastointia tulisi kehittää (Kärkkäinen ym. 2021). 1.2 LUONTEVA-hankkeen tarkastelukehikko Hankkeessa lähdettiin talousmetsien luonnonhoidon nykytilasta ja tuotettiin sen poh- jalta uutta tietoa talousmetsien luonnonhoidon vaihtoehdoista ja toteuttamismahdolli- suuksista sekä niiden kustannus-, monimuotoisuus- ja sosiaalisista vaikutuksista. Li- säksi haettiin tehokkaimpia vaihtoehtoja luonnonhoidon toimien arkipäivän toimintaan jalkauttamiseksi ja seurannan järjestämiseksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 12 Hanke järjestettiin osatehtäviin, jotka tuottivat toisilleen tietoa tutkittavaksi ja keskuste- livat keskenään. Lopputulos muodostui osatehtävien tuloksista. Hankkeen osatehtä- vissä vastattiin mm. seuraaviin kysymyksiin (Kuvio 1): 1. Kirjallisuuskatsaus: Mikä on talousmetsien luonnonhoidon nykytilanne? Minkälaisia uusia luonnonhoidon vaihtoehtoja nykytilanteen pohjalta voi- daan ottaa lähempään tarkasteluun tässä hankkeessa? 2. Paikkatietoanalyysi: Onko metsien tilassa eri puolilla Suomea eroja kau- kokartoituksen pohjalta analysoituna? Tulisiko toimia kohdentaa jonne- kin päin erityisesti? 3. Skenaarioanalyysi: Minkälaisia monimuotoisuushyötyjä ja kustannuksia esitettyihin luonnonhoidon vaihtoehtoihin liittyy? 4. Seuranta ja indikaattorit: Miten talousmetsien luonnonhoidon seuranta voitaisiin järjestää? Minkälaisia luonnonhoidon eri toimenpiteisiin liitettä- viä indikaattoreita tai laadullisia seurantakeinoja voisi soveltaa? 5. Metsänomistajakysely ja työpajat metsäammattilaisille: Kuinka talous- metsien luonnonhoito saadaan jalkautettua? Minkälaista tietoa, koulu- tusta, kannustimia ja toimintaa tulisi kohdentaa metsänomistajille, met- sätoimijoille ja viranomaisille, jotta tämän hankkeen tulokset ja voimassa olevat ehdotukset saadaan käytäntöön? Mitkä luonnonhoidon vaihtoeh- dot tuntuvat eri toimijaryhmistä toteutettavimmilta? Kuvio 1. LUONTEVA-projektin jakautuminen osatehtäviin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 13 2 Talousmetsien luonnonhoidon ekologinen toimivuus ja nykytila Osatehtävässä 1 vedetään yhteen luonnonhoitoa tarkasteleva ekologinen kirjallisuus metsikkö- ja aluetasolla. Lisäksi tarkastellaan luonnonhoidon suosituksien sekä Met- säkeskuksen ja Metsähallituksen luonnonhoito-ohjeiden sisältöä, ja hahmotellaan tut- kimustiedon valossa virkistysarvojen ja luonnonhoidon yhteensovittamisen mahdolli- suuksia. Tarkastelun ulkopuolelle jää avohakkuun vertailu pienaukko- ja poimintahak- kuisiin. Tämä rajaus tehtiin siksi, että näiden hakkuumenetelmien lajistovaikutuksia on hiljattain tarkasteltu pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta meta-analyysin keinoin (Savilaakso ym. 2021), ja lisäksi kuluvana vuonna julkaistiin jatkuvapeitteisen metsän- kasvatuksen – jonka toteutuksessa pienaukko- ja poimintahakkuita käytetään – vaiku- tuksia monipuolisesti tarkastelevat Luontopaneelin ja Luonnonvarakeskuksen raportit (Peura ym. 2021, Routa & Huuskonen 2022). Osatehtävässä 1 on kolme tavoitetta: 1. Kootaan luonnonhoidon keinoja käsittelevä pohjoismainen metsäekolo- ginen tutkimuskirjallisuus ja tarjotaan niiden pohjalta luonnonhoitosuosi- tuksia 2. Tarkastellaan monimuotoisuuden kannalta keskeisimpien luonnonhoi- don toimien suuntaamisen käytännön vaihtoehtoja luonnonhoito-ohjei- den valossa 3. Tarkastellaan metsien esteettisiä ja virkistysarvoja tarkastelevan tutki- muskirjallisuuden valossa, missä ja miten suojelu- ja monikäyttötavoit- teet ovat yhdistettävissä. 2.1 Tavoite 1: Luonnonhoidon hyödyllisyys lajistolle Tarkastelemme seuraavassa luonnonhoitoa koskevaa ekologista tutkimusnäyttöä. Tarkastelussa ovat mukana keskeisimpinä pidetyt monimuotoisuutta edistävät luon- nonhoitotoimet: arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen, elävien säästöpuiden jät- täminen, lahopuun säästäminen ja tuottaminen, suojakaistojen jättäminen ja reunavai- kutus, lehtipuiden suosiminen, kulotus ja riistatiheikköjen säilyttäminen. Kuvailemme ensin toimien lajistovaikutukset metsikkötasolla (mittakaava noin 10 hehtaariin saakka), ja sen jälkeen tarkastelemme toimia soveltuvilta osin maisematasolla (mitta- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 14 kaava sadoista tuhansiin hehtaareihin) ja kolmantena tarkastelemme – jälleen sovel- tuvilta osin – toimien vaikutuksia metsäalueiden pienvesien laatuun ja lajistoon. Tä- hänastinen empiirinen tutkimus painottuu monestakin syystä voimakkaasti metsikköta- son vertailuihin, mikä näkyy myös alla olevassa tekstissä. 2.1.1 Metsikkötason lajistovaikutukset Kokeelliseen pohjoismaiseen tutkimukseen perustuvissa uusimmissa katsauksissa selvitettiin tavanomaista korkeampien säästöpuumäärien ja näiden sijoittelun, laho- puun säilyttämisen ja tuottamisen sekä kulotuksen vaikutuksia monimuotoisuuteen (Koivula & Vanha-Majamaa 2020, 2021). Tähänastinen tutkimus sekä uhanalaisarviot (esim. Hyvärinen ym. 2019) ovat osoittaneet, että uhanalaiselle metsälajistolle keskei- simpiä puuston rakennepiirteitä ovat järeä elävä ja kuollut puusto sekä havu-lehtipuu- sekoitus, mutta lajisto hyötyy myös tavanomaista leveämmistä suojakaistoista esimer- kiksi puronvarsilla (Koivula & Vanha-Majamaa 2020). LUONTEVA-hankkeen metsik- kötason päätulokset on koottu alla infolaatikkoon. Seuraavassa käsittelemme näitä tu- loksia tarkemmin. T I IVISTELMÄ METSIKKÖTASOLLA TEHDYN LUONNONHOIDON KEINOJA TARKASTELEVAN TUTKIMUKSEN PÄÄTULOKSISTA. ● Valtaosa luonnonhoidon keinoja tarkastelevasta tutkimuksesta on tehty metsikkötasolla tai eri tavoin ja/tai eri aikoina käsiteltyjä metsiköitä vertailemalla. ● Metsä- ja luonnonsuojelulakikohteet sekä talousmetsien luontokohteet ovat lajiston suojelulle tärkeitä, mutta niiden on oltava riittävän kokoisia turvatakseen lajistoa. Koska avomaastosta varttuneen tai vanhan metsän sisäosiin kohdistuva reunavaikutus ulottuu vähintään 25 m päähän reunasta, ovat alle hehtaarin avomaahan rajautuvat kohteet pääosin reunaympäristöä, jossa lajisto ja pienilmasto-olot ovat erilaisia kuin vanhan metsän ydinosissa. ● Jo yksittäisten järeiden vanhojen puiden säästäminen on tärkeää erityisesti epifyyttijäkälille, mutta kuollessaan nämä puut myös ylläpitävät lahopuujatkumoa. ● Kaiken kuolleen puun (myös kannot ja hakkutähteet) säästäminen on halpa ja tehokas monimuotoisuuden tukemiskeino. Myös tekopökkelöt hyödyttävät uhanalaisia kovakuoriaisia. Uhanalaista lahopuulajistoa esiintyy metsikössä säännöllisesti, kun lahopuuta on vähintään noin 20 m3/ha, mikä jatkumona laskennallisesti edellyttää 60 m3/ha elävän puuston pysyvän säästämisen per päätehakkuu, mikäli tämä olisi yksinomainen lahopuun tuottamiskeino. Lahopuun monipuolisuus on lajiston kannalta lähes yhtä tärkeää kuin määrä. ● Laho- ja vanhat elävät puut ovat uhanalaiselle ja vaateliaalle lajistolle tärkeämpiä kuin hakkuutapa (olettaen poistettavan puuston määrä samaksi). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 15 ● Varttuneen metsän sisäosan tai metsäpuron lajisto ja pienilmasto vaativat 25–35 m suojavyöhykkeen tai säästöpuumetsiköt yli 0,5 ha koon (katso reunavaikutus edellä). Poimintahakkuu suojavyöhykkeellä haittaa osaa uhanalaisista lajeista. ● Vanhojen elävien ja toisaalta järeiden kuolleiden lehtipuiden määrien kasvattaminen on tärkeää, koska uhanalaisissa metsälajeissa on runsaasti niistä riippuvaisia lajeja. Lehtipuuston osuuden kasvattaminen hyödyttää useimpia eliöryhmiä, varsinkin putkilokasveja ja lintuja. Lehtometsissä havupuiden poimintahakkuut hyödyttävät lehtolajistoa, joiden joukossa on paljon uhanalaisia lajeja. Kohteilla, joilla kasvaa runsaasti haapaa, kannattaa säästää runsaasti eläviä vanhoja ja toisaalta kuolleita haapoja sekä pyrkiä näin turvaamaan haapajatkumoa. ● Hakkuutähteen tai säästöpuuston kulotuksella tuetaan metsänhoitoseikkojen ohella paahde- ja paloympäristöjen uhanalaisia lajeja sekä lahopuulajistoa. Näiden lajien kannalta pystypuuston polttaminen on olennaisesti tehokkaampaa kuin hakkuutähteen polttaminen. Palo- ja lahopuulajiston auttamiseksi kulotuspinta-ala pitäisi yli kaksinkertaistaa nykytasosta keskittämällä nämä toimet palojatkumoalueille. ● Pensaskerros ja alikasvos hyödyttävät metsäkanalintuja, mutta haittaavat epifyyttijäkäliä. Ne voivat toisaalta lisätä metsän rakenteellista monipuolisuutta. ● Turvemailla ei juuri ole tutkittu luonnonhoidon tehokkuutta, mutta oletettavasti kangasmailla hyödyllisiksi todetut toimet hyödyttävät uhanalaista lajistoa turvemaillakin. 2.1.1.1 Arvokkaiden luontokohteiden säilyttäminen Suomessa luontokohde on yleisnimitys monimuotoisuuden kannalta arvokkaille elinympäristöille, jotka ovat ravinteisuudeltaan, topografialtaan, vesitaloudeltaan tai puuston rakenteeltaan tavanomaisesta talousmetsästä poikkeavia, yleensä pienialai- sia kohteita (Saaristo ja Vanhatalo 2019). Luontokohteisiin luetaan metsä- ja luonnon- suojelulaeissa määritellyt elinympäristötyypit, sertifiointikriteerien perusteella turvatta- vat kohteet, muut määräaikaisesti tai pysyvästi suojellut kohteet, sekä sellaiset koh- teet, jotka eivät täysin täytä mainittujen kohdeluokkien ehtoja, mutta joilla puuta tulisi korjata enintään varovaisin poimintahakkuin. Kaikki lehtoluontotyypit on todettu Suomen luontotyyppien uhanalaisarvioinnissa uhanalaisiksi (Kontula & Raunio 2018). Metsä- ja luonnonsuojelulait turvaavat suuren osan lehtoluontotyypeistä ja myös korpiympäristöistä (finlex.fi). Lisäksi PEFC- ja FSC- sertifikaatit edellyttävät nykyään suojavyöhykkeiden jättämistä tai enintään kevyitä hakkuita rantametsissä sekä uhanalaisten lajien esiintymien ja erityisen vanhojen metsien säästämistä kaikissa metsätyypeissä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 16 Luontokohteet ovat uhanalaiselle lajistolle tärkeämpiä kuin niitä ympäröivä tavanomai- nen talousmetsä (Timonen ym. 2011). Pohjoismaisessa vertailussa tämä ero oli sel- keä Ruotsissa ja Norjassa, mutta Suomessa lajistoerot olivat vähäisiä (ibid.). Tämä voi selittyä kohteiden erilaisilla valintaperusteilla; Ruotsissa valinta perustuu rakenne- piirteisiin ja lajihavaintoihin (signaalilajit, signalarter; Skogsstyrelsen 2020), meillä vain ensin mainittuihin. Lisäksi Suomessa metsälaissa listatut, monimuotoisuudelle erityi- sen tärkeät elinympäristöt (METE-kohteet) on määritelty pienialaisiksi ja/tai metsäta- loudellisesti vähäarvoisiksi. Pohjoismaisessa vertailussa onkin syytä huomata, että esimerkiksi Ruotsissa luontokohteet ovat huomattavasti suurempia kuin Suomessa (keskikoot 4,6 ja 0,7 ha) ja käsittävät osittain eri luontotyyppejä (Timonen ym. 2010). Alle hehtaarin kokoisella, avomaan ympäröimällä kohteella sen ydinosat säilyvät muuttumattomina huonosti (katso Suojakaistojen jättäminen ja reunavaikutus alem- pana). Luontokohteita perustettaessa ja ympäristöä käsiteltäessä olisikin monimuotoi- suuden kannalta hyödyllistä noudattaa reunavaikutusta vähentäviä hoitoperiaatteita, kuten kuvion reunaan asti ulottuvan avohakkuun välttämistä sekä alikasvoksen säilyt- tämistä kohteen välittömässä tuntumassa. Maanomistajien kannustamiseksi tätä toi- mintaa voidaan tukea rahallisesti, ympäristötukien muodossa. Lisäksi olisi hyvä selvit- tää Ruotsin käytännön tapaisten signaali- tai indikaattorilajien käyttöä kohteiden valin- nassa. Luontokohteiden pirstaleinen esiintyminen aluetasolla voi koitua ongelmaksi huonon levittäytymiskyvyn omaaville lajeille. Esimerkiksi Ruotsin Norrbottenin luontokohteita tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että kohteet olivat eri-ikäisten talousmetsien saarekkeiksi eristämiä (Aune ym. 2005). Luontokohteen edustamaan ympäristöön eri- koistunut laji saattoi vuosikymmenien aikaskaalassa säilyä tällaisella alueella, jos se kykeni siirtymään yli kaksi kilometriä (ibid.). Koska tämä edellytys ei kaikilla lajeilla täyty, korostuu luonnonhoidon merkitys. Hehtaarin kokoluokkaa olevat luontokohdelai- kut ovatkin lajiston ja elinympäristöjen suojelun kannalta melko tehottomia (Timonen ym. 2010, Mönkkönen ym. 2011), koska pieni kuviokoko tarkoittaa muuttuneita il- masto-oloja, niukempia ja katkeamisherkempiä resurssijatkumoita sekä osin näistäkin johtuvia, pienempiä ja siksi häviämisherkempiä eri lajien populaatioita (ks. luvut 2.1.1.2 ja 2.1.1.4). Mallinnuksien mukaan ne kuitenkin voivat parantaa laajempien suojelualueiden kytkeytyneisyyttä, helpottaen lajien liikkumista tarkastelualueella (Laita ym. 2010). Pohjoismaisessa tarkastelussa pienimmiltäkin luontokohteilta löytyy ympäröivää ta- lousmetsää enemmän uhanalaista lajistoa ja monimuotoisuudelle arvokkaita rakenne- piirteitä, erityisesti järeää elävää ja kuollutta puuta (Gustafsson ym. 1999, Johansson & Gustafsson 2001, Pykälä 2004, 2007, Jönsson ym. 2006, 2007, Pykälä ym. 2006, Perhans ym. 2007, Djupström ym. 2008, Siitonen ym. 2009, Wikberg ym. 2009, Selo- nen ym. 2011, Timonen ym. 2011, Lundgren Lodetti 2019; mutta katso Sverdrup-Thy- geson 2002, Sippola ym. 2005, Saetersdal ym. 2016). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 17 Vaikka lajistokontrasti luontokohteen ja tavanomaisen talousmetsän välillä on Suomessa pienempi kuin muissa Pohjoismaissa (katso edellä), havaitun eron suuruuteen vaikuttavat tarkasteltava luontotyyppi ja lajiryhmä. Junninen ja Kouki (2006) vertailivat kääpälajistoa karuissa ja rehevissä metsälakikohteissa ja varttuneissa talousmetsissä. He havaitsivat lajiston eroavan sitä enemmän, mitä rehevämmästä metsätyypistä oli kysymys. Luontokohteet voivat joissakin tapauksissa olla lajistoltaan huomattavankin hyviä: Hartikainen (2008) löysi opinnäytetyössään suurempia lehtokasvien lajimääriä ja peittävyyksiä metsälaki- kuin suojelualuelehdoista. Gustafsson ym. (2004a) havaitsivat 30 ruotsalaisen metsäkuvion tarkastelussa, että luontokohteiden jäkälä- ja sammallajimäärät olivat pienempiä kuin hakkuuikäisissä talousmetsissä, mutta Punaisen listan (sisältää uhanalaiset, sukupuuttoon joutuneet, silmällä pidettävät ja arvioinnin kannalta puutteellisesti tunnetut) lajeja löytyi yhtä paljon (Gustafsson ym. 2004b). Myös Punaisen listan kääpiä on havaittu olevan yhtä paljon keskisuomalaisissa puronvarsilakikohteissa ja varttuneissa talousmetsissä (Hottola & Siitonen 2008). Kääpien kokonaislajimäärät olivat kuitenkin lakikohteissa yleensä suurempia kuin talousmetsissä (ibid.). 2.1.1.2 Elävien säästöpuiden jättäminen Säästöpuustoa voidaan hakkuissa jättää tasaisesti, ryhmiin tai vaihdellen. Ryhmittäi- syys hyödyttää varjoisien ympäristöjen lajeja, kun taas yksittäisten puiden säästämi- nen tasaisemmin voi puolestaan hyödyttää lajiston säilymistä luonnostaan valoisissa metsissä, kuten esimerkiksi harju- tai karukkoympäristöissä. Jälkimmäisistä tilanteista kaivataan lisätutkimusta, mutta ryhmittäisyyden hyödyistä on vahvaa tutkimusnäyttöä. Pohjois-Suomessa havaittiin, että puilla elävien jäkälien lajimäärä oli korkeampi uudis- tuskuusikoissa, joissa säästöpuut olivat ryhmissä, kuin kuusikoissa, joissa sama puu- määrä oli tasaisesti (Ylisirniö & Hallikainen 2018). Lisäksi MONTA-hankkeen samma- laineistossa lajeja oli 10 vuoden aikana hävinnyt enemmän tasaisesti tehdyssä poi- minta- kuin ryhmiä jättävässä pienaukkohakkuussa, vaikka ensin mainitussa puuta jä- tettiin kuviolle enemmän (Vanha-Majamaa ym. 2017). Hakkuussa uudistusalalle jätettyjen puuryhmien (10–20 isohkoa puuta tai 3–10 m3/ha) metsälajikoostumus muuttuu voimakkaasti, joskin monet tavalliset sulkeutuneen met- sän lajit säilyvät niissä vähintään kymmenen vuotta (Siira-Pietikäinen & Haimi 2009, Johnson ym. 2014, Vanha-Majamaa ym. 2017, Koivula ym. 2019). Vähäinenkin sääs- töpuumäärä todennäköisesti myös suojaa pökkelöitä tai korpilaikkuja kuivumiselta. Yksittäisetkin säästöpuut hyödyttävät päivehtiviä lepakoita (Thorn ym. 2018, Apoz- nanski ym. 2021). Lisäksi monet uhanalaiset lajit menestyvät uudistusaloille jätetyillä yksittäisilläkin suurilla elävillä ja kuolleilla puilla (Kaila ym. 1997, Martikainen 2001, Junninen ym. 2007). Ne ovat kasvualusta tai elinpaikka varhaissukkession tai valoi- san metsäympäristön lajeille. Hakkuualalle jätetyt elävät ja kuolleet puut vähentävät VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 18 avohakkuun lajistovaikutuksia ainakin jossain määrin, mutta eivät säilytä luonnontilai- sen kaltaisen metsän ominaisuuksia (Gustafsson ym. 2010). Esimerkiksi muutaman hehtaarin luontokohteet (lähinnä metsä- ja luonnonsuojelulakikohteita) hyödyttävät kääpälajistoa enemmän kuin 10–20 varttuneen säästöpuun ryhmät (Sverdrup-Thyge- son ym. 2014). Myös Ruotsissa lainsäädännön sekä PEFC- ja FSC-sertifikaattien edellyttämät säästöpinta-alat on havaittu liian pieniksi uhanalaisen lajiston säilymiselle (Johansson ym. 2013). Vaikka tavanomaiset säästöpuuryhmät (esim. 10–20 puuta) toimivat "pelastusveneinä" osalle lajeja metsän uudistamisvaiheen yli, niiden pitkäai- kainen lajistohyöty on kyseenalainen, koska mm. puuta jätetään liian vähän lahopuu- jatkumon varmistamiseksi (Johansson ym. 2013, Keto-Tokoi ym. 2021). Elävät säästöpuut hyödyttävät sulkeutuneen metsän lajistoa sitä enemmän, mitä enemmän ja mitä suurempina ryhminä niitä säästetään. Samalla säästöpuiden tuulen- sieto paranee (Jönsson ym. 2007, Heikkala ym. 2014), ja kun puuryhmä muodostaa yli puolen hehtaarin metsikön, sen ydinosan lajisto voi säilyä melko muuttumatto- mana. Nämä päätulokset koskevat putkilokasveja (Jalonen & Vanha-Majamaa 2001, Johnson ym. 2014, Rodriguez & Kouki 2015, Vanha-Majamaa ym. 2017, Granath ym. 2018), sammalia ja jäkäliä (Perhans ym. 2007, 2009, Hautala ym. 2011, Hämäläinen ym. 2014, 2015), kääpiä (Suominen ym. 2015), loispistiäisiä (Rodriguez ym. 2019), maakiitäjäisiä ja hämähäkkejä (Matveinen-Huju 2006, 2009, Toivanen ym. 2014, Koi- vula ym. 2019), lahopuukovakuoriaisia (Hyvärinen ym. 2005, 2006, 2009, Heikkala ym. 2016a, 2016b, Jokela ym. 2019) ja latikoita (Heikkala ym. 2017). Myös monet metsän varpuslinnut hyötyvät säästöpuuryhmistä, ja jo 10 % säästäminen (avohak- kuuseen verrattuna) kaksinkertaistaa niiden paritiheyden (Söderström 2009). Kuiten- kin puolen hehtaarin säästöpuumetsikkö on vielä liian pieni säilyttääkseen maksasam- malien tai epiksyyli- ja epifyyttijäkälien lajiston (Perhans ym. 2009, Hautala ym. 2011). Korkea säästöpuumäärä mahdollistaa suuremman järeän lahopuun määrän tulevai- suudessa (Santaniello ym. 2017) ja tukee siten lahopuusta riippuvaista kääpä- ja ko- vakuoriaislajistoa (Martikainen 2001, Junninen ym. 2007). Pienetkin säästöpuuryhmät estävät säästöpuuryhmän sisällä ja välittömässä tuntumassaan maanmuokkauksen ja näin turvaavat maalahopuun säilymisen (Hautala ym. 2004, Rabinowitsch-Jokinen & Vanha-Majamaa 2010). Lahopuujatkumon turvaamiseksi ja elävien puiden liian no- pean kaatumisen estämiseksi säästöpuuryhmien tuulenkestävyyttä voi parantaa kas- vattamalla niiden kokoa sekä säästämällä enemmän pienempiä kuin isompia puita ja enemmän koivuja ja mäntyjä kuin kuusia (Jönsson ym. 2007, Hämäläinen ym. 2016). Monet uhanalaiset jäkälät ja käävät asuttavat erittäin järeitä ja vanhoja puita. Toi- saalta ne ovat hitaita levittäytymään, jos isäntäpuu muuttuu lajille soveltumattomaksi. Näin ollen tällaisten puiden säästäminen pysyvästi on yksi keskeisimmistä luonnon- hoitotoimista (Hämäläinen ym. 2014, Suominen ym. 2018, 2019). Tällaiset säästöpuut VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 19 voivat, vähitellen kuollessaan ja kaatuessaan, synnyttää uutta lahopuuta jopa vuosi- kymmeniä (Junninen ym. 2008, Berglund ym. 2011, Heikkala ym. 2014, Suominen ym. 2015, Hämäläinen ym. 2016). 2.1.1.3 Lahopuun säästäminen ja tuottaminen Vaateliaan ja uhanalaisen lajiston säännöllinen esiintyminen metsikössä riippuu laho- puun määrästä, mutta eri lajit vaativat lahopuulta myös erilaisia ominaisuuksia. Laho- puukuoriaiset, lajiryhmästä riippuen, näyttävät pääosin säilyvän kohteella, kun kuol- lutta puuta on 10–30 m3/ha (Martikainen ym. 2000, Ranius & Jonsson 2007). Uhan- alaisten kääpien säännöllinen esiintyvyys kohteella näyttää vastaavasti edellyttävän 20–30 m3/ha (Penttilä ym. 2004, Hottola ym. 2009, Junninen & Komonen 2011, Ylisir- niö ym. 2012, 2016, Nordén ym. 2018). Mikäli 20 m3/ha jatkumoa tavoiteltaisiin pel- kästään elävien säästöpuiden avulla, niitä olisi jätettävä noin 60 m3/ha pysyvästi jokai- sessa uudistushakkuussa (Keto-Tokoi ym. 2021); tässä laskelmassa oletuksina olivat sadan vuoden kiertoaika, säästöpuiden jättäminen pysyvästi kiertoajan lopussa, puita ei tuhoudu hakkuissa, ja vuotuinen lahoamisnopeus 3 %. Lahopuun – ja monen muun lajiston edellyttämän resurssin määrän, kuten säästöpuumetsiköiden pinta-alan – suh- teen on huomattava, että kun määrää nostetaan, kertyy paikalta jatkuvasti uutta lajis- toa. Lahopuulajien kertyminen on alhaisilla lahopuumäärillä (esim. nosto kolmesta kymmeneen m3/ha) hyvin nopeaa, mutta hidastuu voimakkaasti korkeammilla (esim. nosto kymmenestä 20:en), kuitenkin edelleen jatkuen (esim. Koivula ym. 2022). Kerty- mäfunktion luonne tarkoittaa, että jos esimerkiksi rehevän kasvupaikan metsikössä haluttaisiin esiintyvän kaikki maantieteen, metsätyypin ja puulajiston mahdollistamat lahopuulajit, lahopuuta olisi kohteella luultavasti oltava yli sata kuutiota, mikä ei luon- nontilaisessa metsässä ole poikkeuksellista. Metsätalous ei kuitenkaan enää olisi ky- seisellä kohteella mahdollista. Puulaji, läpimitta ja lahoaste määrittävät sitä, mitkä uhanalaiset lajit voivat tarkastelta- vaa puukappaletta asuttaa (Junninen & Komonen 2011). Lajisto eroaa pysty- ja maa- puilla siten, että pystypuilla elää rikkaampi kovakuoriaislajisto, kun taas maapuilla elää rikkaampi kääpälajisto (Sverdrup-Thygeson & Ims 2002, Junninen & Komonen 2011, Andersson ym. 2015). Kuolleen puun lajisto muuttuu lahoamisen edetessä (esim. Jon- sell & Hansson 2011, Jonsell ym. 2019, Sandström ym. 2019). Lajistoon vaikuttavat myös lahopuussa elävät muut lajiryhmät. Esimerkiksi sienet vaikuttavat lahoamisno- peuteen ja siten välillisesti siihen, miten kauan puu säilyy jollekin tietylle kovakuoriais- lajille asumiskelpoisena (Jonsell ym. 2005, Abrahamsson ym. 2008). Talousmetsän lahopuissa on noin 25 % vähemmän kääpälajeja kuin pitkään suojellun metsän lahopuissa, eron ollessa suurin järeissä keskilahoissa puissa (Stokland & Larsson 2011). Vastaavasti jotkin järeille männyille erikoistuneet lahopuukovakuoriai- set puuttuvat talousmetsistä, joissa niiden vaatimia puita on hyvin vähän (Laaksonen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 20 ym. 2020). Esimerkiksi vuosikymmeniä aiemmin yläharvennetuissa keskiruotsalai- sissa kuusivaltaisissa metsissä oli 10–20 % ja avohakatuissa 70–90 % vähemmän la- hopuuta kuin samaan aikaan säästetyissä verrokkimetsissä (Atlegrim & Sjöberg 2004). Olemassa olevan lahopuun mahdollisimman tarkka säästäminen kaikissa metsänhoi- totoimissa on halpa ja tehokas keino auttaa lahopuulajistoa, ja taloudellisesti kannat- tavampaa kuin korjuu esimerkiksi energiapuuksi (Ranius ym. 2005). Toisaalta pitkällä aikavälillä hoitoharvennuksista luopuminen tuottaa itseharvenemisen kautta 5–6 ker- taa enemmän lahopuuta kuin tavanomainen säästöpuuston jättäminen (20 kpl/ha), mutta puuntuotos vähenee noin viidenneksellä (Tikkanen ym. 2012). Myös kiertoajan pidennys nostaa lahopuumäärää, joskaan ei yhtä paljon kuin harvennuksista luopumi- nen (Tikkanen ym. 2007, Felton ym. 2017). Tekopökkelöiden tuottaminen on myös yksi keino lisätä lahopuuta (lajistovaikutukset, ks. myöh.). Pohjoisessa maan hinta on halvempaa kuin etelässä, ja siksi metsän suojelu on siellä tekopökkelöiden tuotta- mista edullisempaa, kun etelässä tilanne on päinvastainen (Jönsson ym. 2006). Ruot- sissa on myös havaittu, että lahopuulajiston kannalta tekopökkelöiden tuottaminen lehtipuista tuottaa enemmän lajistohyötyjä maan eteläosissa, havupuista pohjois- osissa (Jönsson ym. 2010). Lahopuun määrä voidaan kolminkertaistaa optimoimalla säästöpuiden ja tekopökkelöiden jättäminen, keventämällä maanmuokkausta, piden- tämällä kiertoaikaa ja säästämällä olemassa olevaa kuollutta puuta. Tällöin kustan- nukset kasvavat noin 10 %. Optimi ja kustannukset riippuvat kuitenkin tavoiteltavasta lahopuutasosta (Ekvall ym. 2013). Määrän ohella lahopuun monipuolisuus on tärkeä uhanalaisille kääville ja lahopuuko- vakuoriaisille (McGeoch ym. 2007, Hämäläinen ym. 2018a, 2018b, Kunttu ym. 2018). Nämä tekijät voivat olla näille lajiryhmille tärkeämpiä kuin säästömetsikön koko (McGeoch ym. 2007) tai hakkuun toteutustapa (Jokela ym. 2019, Pasanen ym. 2019). Esimerkiksi hakkuualalle jätetyn elävän puuston määrän nostaminen 10 m3/ha:sta 50 m3/ha:iin tai valinta 30 % intensiteetin poiminta- ja pienaukkohakkuun välillä vaikut- tavat lahopuuta tarvitseviin kääpiin ja kovakuoriaisiin lyhyellä aikavälillä hyvin vähän (Hyvärinen ym. 2005, 2009, Toivanen & Kotiaho 2007a, 2007b, 2010, Heikkala ym. 2016a, Jokela ym. 2019). Näissä lyhyen aikavälin tutkimuksissa ei kuitenkaan saatu esille säästöpuiden merkitystä pitkän aikavälin lahopuujatkumon turvaajina; tällöin ku- vatun kaltaisella nostolla olisi luultavasti varsin suuri merkitys (katso edellä). Luonnonlahopuulla on korkeampi lajimäärä kuin tuotetulla lahopuulla, ja sitä selittää pitkälti suurempi vaihtelu koon, lahoasteen ja muiden laadullisten tekijöiden suhteen (Jonsell ym. 2004). Ihmisen tuottamalla lahopuulla saavutettava lajistohyöty riippuu myös puulajista ja tuottamistavasta (Lindhe & Lindelöw 2004, Hägglund & Hjältén 2018). Erilajisilla lahopuilla elää suurelta osin eri lajisto, joten kaikki puulajimme ovat lajistolle tärkeitä (esim. Keto-Tokoi & Siitonen 2021). Tuotettavan puun sijoittelu on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 21 tärkeää tämän hyödyn realisoitumista ajatellen. Esimerkiksi avohakkuulla kuusilaho- puun lajiston kyky sopeutua paahteisiin oloihin on kyseenalainen, koska ne ovat so- peutuneet suurempaan varjoisuuteen kuin mäntyjen tai lehtipuiden lajisto (Toivanen & Kotiaho 2010). Näin ollen tuotetun lahopuun lajistohyöty voi avoimissa ja hyvin valoi- sissa kohteissa olla suurempi mänty- ja lehti- kuin kuusilahopuuta tuotettaessa. Nurin työnnetyiltä maapuilta tavataan enemmän kääpälajeja kuin tekopökkelöiltä (Lindhe ym. 2004). Mikäli halutaan tukea pitkälle lahonneen puun lajistoa, tuotettavan laho- puun on oltava järeämpää (Jonsell ym. 2004, Lindhe ym. 2004, 2005). Lahopuun tuottamistavoista yleisimpiä ovat avohakkuulle tehtävät tekopökkelöt. Teko- pökkelöiden kovakuoriaislajisto eroaa avohakkuun kantojen lajistosta (Abrahamsson & Lindbladh 2006). Tekopökkelöistä hyötyvät erityisesti peto- ja sienensyöjäkovakuo- riaiset (Hjältén ym. 2010, Andersson ym. 2015). Alkuvuosina tekopökkelöt houkuttele- vat runsaasti nilaa ja puuainesta syöviä kovakuoriaisia (Toivanen & Kotiaho 2010) sekä niiden petoja ja loisia (Hedgren 2007). Myös useat uhanalaiset kovakuoriaislajit ja jotkin käävät hyötyvät tekopökkelöistä (Gibb ym. 2006, Johansson ym. 2006, Hjältén ym. 2010, Toivanen & Kotiaho 2010, Berglund ym. 2011, Andersson ym. 2015, Elo ym. 2019), mutta uhanalaisia kääpiä ajatellen tekopökkelöt kuivuvat liian nopeasti (Pasanen ym. 2019). Lajistohyöty kovakuoriaisilla näyttää olevan korkeim- millaan melko pian tekopökkelöiden tuottamisen jälkeen (Komonen ym. 2014a, Jokela ym. 2019). Tekopökkelön sijoittelulla ja puulajilla voidaan vaikuttaa lajistohyötyihin. Isopehkiäinen (Peltis grossa, kovakuoriainen) yleistyi neljän vuoden seuranta-aikana avohakkuille tehdyissä tekopökkelöissä, muttei varttuneisiin suojelumetsiin tehdyissä tekopökke- löissä (Djupström ym. 2012). Tämä tulos vastaa Lindbladhin ja Abrahamssonin (2008) tekemää havaintoa: avo- ja harvennushakkuumetsiköiden tekopökkelöiden kovakuo- riaislajistot ovat osin erilaisia mm. pienilmastoeroista johtuen. Myös eri puulajien teko- pökkelöiden lajistot eroavat huomattavasti. Erityisen paljon lajeja on lehtipuilla, eten- kin haavalla (Lindhe & Lindelöw 2004, Lindhe ym. 2005, Lindbladh ym. 2007, Abra- hamsson ym. 2009). Tekopökkelöiden sijoittelulla joko lähelle tai kauemmas varttu- neen metsän reunasta on huomattava vaikutus lajistoon erilaisen paahteisuuden, kui- vumisen ja lahoamisen vuoksi (Fossestol & Sverdrup-Thygeson 2009). Myös metsän käyttöhistoria vaikuttaa tekopökkelöiltä tai muilta lahopuilta tavattavaan lajistoon (Kouki ym. 2012). Esimerkiksi tekopökkelöiden tuottamisen keskittäminen lähelle ole- massa olevia suojelualueita kuin kauemmas nostaa niiden elättämää hyönteislajimää- rää (Hallinger ym. 2018). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 22 2.1.1.4 Suojakaistojen jättäminen ja reunavaikutus Reunavaikutus tarkoittaa sitä, että kaksi toisiinsa rajautuvaa ympäristöä – esimerkiksi varttunut metsä ja avohakkuu – vaikuttavat toistensa pienilmastoon ja lajistoon. Met- sätalousmetsissä on useimmiten tutkittu avoimen ympäristön vaikutuksen ulottumista varttuneen metsän sisäosiin. Se voi konkreettisimmin näkyä esimerkiksi sulkeutuneen metsän lajien runsauden vähenemisenä tai avoimen ympäristön lajien tunkeutumi- sena varttuneen metsän sisään. Reunavaikutuksen vuoksi uudistusalalle jätettyjen puolen hehtaarin säästöpuumetsiköiden maakiitäjäis- ja hämähäkkilajistot muuttuvat (Matveinen-Huju ym. 2006, 2009). Tällaiset läpimitaltaan 50–60 m metsiköt eivät myöskään kykene säilyttämään herkimpiä jäkälä- ja sammallajeja (Perhans ym. 2009, Hautala ym. 2011, Hämäläinen ym. 2016). Lajistomuutosten on havaittu ulottuvan jopa lähes 60 m avomaahan rajautuvan varttuneen metsän sisäosiin: esimerkiksi ve- sistöön rajautuvassa metsässä reunaetäisyys näkyy muutoksina metsälinnustossa (Hagvar ym. 2004) ja käävissä (Komonen ym. 2008) sekä suo- ja kosteikkoympäris- töön rajautuvan metsän jäkälissä (Moen & Jonsson 2003, Esseen 2006). Kangas- mailla avohakkuun reunavaikutus ulottuu ainakin 25 m etäisyydelle varttuneen metsän sisäosiin maakiitäjäisillä (Heliölä ym. 2001) ja jopa 50 m etäisyydelle käävillä (Siitonen ym. 2005, Ylisirniö ym. 2016). Ruete ym. (2016) osoittivat avohakkuiden näkyvän suo- jelualueena toimivan vanhan metsän reunavyöhykkeen indikaattorikääpälajistossa jopa 50 vuotta. Avohakkuu vaikuttaa 25–35 m etäisyydelle asti myös puronvarteen jä- tetyn suojavyöhykkeen pienilmastoon (Oldén ym. 2019a), putkilokasvilajistoon (Oldén ym. 2019b, Selonen & Kotiaho 2013) ja kääpiin (Peura ym. 2020). Näiden tutkimuk- sien mukaan puronvarsilajisto muuttuu vain vähän, jos suojavyöhyke on 30 m, mutta vyöhykkeellä tehty 20–30 % intensiteetin poimintahakkuu muuttaa olosuhteita ja lajis- toa. 2.1.1.5 Lehtipuiden suosiminen Sekametsä ylläpitää rikkaampaa lajistoa kuin yhden puulajin metsä, koska se tarjoaa useammille lajeille sopivaa ravintoa, suoja- ja pesimäpaikkoja kuin yhden puulajin metsä (Cavard ym. 2011). Kaikilla puulajeillamme on vähintään kymmeniä juuri kysei- selle puulajille erikoistuneita seuralaislajeja (Keto-Tokoi & Siitonen 2021). Kuitenkaan sekapuustoisuus itsessään ei välttämättä tuota korkeampaa lajimäärää kuin yksi puu- laji silloin, kun metsä on tasaikäistä, harvennettua talousmetsää (Felton ym. 2010), vaan korkeampi lajimäärä edellyttää monipuolista puuston ikä- ja latvusrakennetta (Maher Hasselquist ym. 2021). Lehtipuusekoitus on merkittävä monimuotoisuudelle monessa mielessä. Niillä elävät uhanalaiset lajit ovat etupäässä riippuvaisia vanhoista elävistä lehtipuista ja järeästä lehtilahopuusta (Hyvärinen ym. 2019, Huuskonen ym. 2021). Uhanalaisia jäkäliä tavataan kaikilla puulajeillamme, kunhan puut ovat riittävän vanhoja (Pykälä 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 23 Toisaalta lehtipuut omaavat maisema-arvoja ja vaikuttavat positiivisesti maaperän ominaisuuksiin, ravinnekiertoon sekä riistalajiston monimuotoisuuteen ja runsauksiin (Felton ym. 2016, Äijälä ym. 2019, Huuskonen ym. 2021). Uhanalaisen lehtipuuston lajistolle olisikin tärkeää antaa lehtipuiden järeytyä ja ikään- tyä sekä aikanaan muodostaa uutta lehtilahopuuta. Mallinnus, jossa vertailtiin puustol- taan vanhoja luontokohteita yksittäisiin säästöpuihin ja säästöpuuryhmiin pitkällä (50 vuoden) aikavälillä havaittiin, että lehtipuuston runsas säästäminen on tehokkain keino lisätä talousmetsiin järeää lehtipuuta (Roberge ym. 2015).Yksi, lähes ilmainen keino tavoitella vaihtelevampaa puustorakennetta, nostaa lehtipuuston osuutta ja aut- taa lehtipuista riippuvaista lajistoa on säästää hakkuissa taloudellisesti vähäarvoiset puut, kuten pihlajat, lepät, haavat ja raidat. Metsän uhanalaisille epifyyttijäkälälajeille tärkeimmät puulajit ovatkin juuri haapa ja raita, mutta myös pihlaja on epifyyteille tär- keä (Kuusinen 1994a, 1994b, 1996a, 1996b). Haavalla elävät uhanalaiset lajit ovat etupäässä vanhoilla puilla eläviä epifyyttilajeja ja toisaalta haapalahopuun lajeja (Siito- nen 1999). Runsaasti haapaa sisältävissä metsissä elää keskimääräistä enemmän kyseiselle puulajille erikoistunutta kovakuoriaislajistoa (esim. Sahlin & Ranius 2009), kääpiä (Ruokolainen ym. 2018) ja jäkäliä (Hedenås & Ericson 2003). Tätä lajistoa ta- vataan myös uudistusaloille jätetyiltä haavoilta (katso edellä). Olisikin hyödyllistä säästää hakkuiden yhteydessä ja muissa metsänhoidon vaiheissa tavanomaista enemmän järeitä haapoja siellä, missä niitä on jo entuudestaan runsaammin. Yksi hankaluus lehtipuuston osuuden kasvattamisessa ovat hirvieläimet, jotka hyöty- vät kasvavasta lehtipuiden määrästä (Koivula ym. 2022 ja viitteet siinä). Tätä ongel- maa rajoittamaan on metsästys kenties tehokkain keino (Matala ym. 2021), mutta myös alueellisesti elinvoimainen suurpetokanta sekä riistaeläinten talviruokinnan ra- joittaminen vähentäisivät mm. lehtipuuston uudistumisen kohtaamia laidunnusongel- mia. Esimerkiksi valkohäntä- ja metsäkauriin vahvoilla alueilla lounaisessa Suomessa niitä saalistavan ilveksen metsästys olisi hyvä pitää vähäisenä. Talviruokinta taas ai- kaansaa hirvieläinten keskittymistä, mikä voi paikallisesti nostaa taimiin kohdistuvaa laidunnusta. Talviruokinta myös parantaa hirvien ja kauriiden talvesta selviytymistä, joten niiden lisääntyminen on tehokkaampaa ja kanta kasvaa nopeammin, mikä edel- leen nostaa laidunnuspainetta (Koivula ym. 2022 ja viitteet siinä). 2.1.1.6 Kulotus Kulotus hyödyttää ensisijaisesti palanutta ympäristöä tai kasvimateriaalia tarvitsevia lajeja sekä paahteisten ja avoimien ympäristöjen lajistoa (Wikars 1997). Lisäksi laho- puuta vaativa lajisto runsastuu voimakkaasti puissa, jotka heikentyvät ja kuolevat pa- lon vuoksi (esim. Gibb ym. 2006, Hyvärinen ym. 2005, 2009, Toivanen & Kotiaho 2007, Hekkala ym. 2014a, Heikkala ym. 2016a,b). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 24 Ensimmäisten 3–5 vuoden aikana kulotuksen vaikutus useimpiin muihin metsäeliöryh- miin on negatiivinen sekä kuusi- että mäntyvaltaisissa metsissä (Dahlberg ym. 2001, Vanha-Majamaa ym. 2007, Junninen ym. 2008, Berglund ym. 2011, Rudolphi ym. 2011, Granath ym. 2018, Suominen ym. 2015, del Alba ym. 2021). Kulotuksen seu- rauksena paikalla entuudestaan olleen lahopuun määrä voi puolittua ja maapuiden epifyyttijäkäläpeite vähentyä alle kolmannekseen alkuperäisestä (Eriksson ym. 2013). Lajiston yleisvaste kuitenkin kääntyy positiiviseksi viimeistään 10–15 vuoden kuluttua poltosta (Penttilä ym. 2013, Hekkala ym. 2014a,b, Heikkala ym. 2016 a, Elo ym. 2019, Lindberg ym. 2020). Tässäkin vaiheessa vaikutuksen suunta voi silti vaihdella. Esi- merkiksi mustikka saattaa edelleen kärsiä, mutta puolukka hyötyy (Rodriguez & Kouki 2015), ja varttuneen metsän pistiäislajisto saattaa olla niukkaa, mutta avoimien ympä- ristöjen pistiäiset voivat esiintyä runsaina (Rodriguez & Kouki 2017). Samaan aikaan palon kasvattama lahopuun määrä hyödyttää lahopuulajistoa (Koivula ym. 2022). Palanutta ympäristöä vaativan lajiston nopeimmat levittäytyjät – monet kovakuoriaiset ja latikat – saapuvat paikalle metsän vielä palaessa, ja tällaiset lajit hyötyvät palosta useita vuosia (Hyvärinen ym. 2006, Martikainen ym. 2006, Hägglund ym. 2015, 2018, Heikkala ym. 2016a,b, 2017, Hjältén ym. 2017). Palosta hyötyvät monet palaneella puulla elävät, mutta uhanalaistuneet lajit. Pienaukkohakatussa kulotetussa metsässä Pohjois-Ruotsissa runsastuivat myös kolopesijälinnut (Versluijs ym. 2017). Niiden run- sastuminen johtui oletettavasti pesäkolon kaivertamiseen soveltuvien puiden ja ravin- noksi kelpaavien hyönteisten runsastumisesta. Lajistohyödyn suuruus kuitenkin osit- tain riippunee alueellisesta metsien käytön ja metsäpalojen historiasta (Kouki ym. 2012). Kun metsäpaloja esiintyy tasaisesti ja riittävässä määrin, luonnonhoidollista ku- lotusta seuraa todennäköisesti korkeampi kulolajien yksilö- ja lajimäärä kuin alueilla, joilla ei ole kulotettu pitkään aikaan. Lahopuukuoriaisten yhteisörakenne muuttuu kulotuksessa (Heikkala ym. 2016, Hägglund & Hjältén 2018). Muutos sisältää eri lajien runsastumisia ja vähenemisiä. Kun palossa syntyvän kuolleen puun määrä kasvaa, lahopuukuoriaiset ja käävät runsastuvat voimakkaammin (Hekkala ym. 2014a, Komonen ym. 2014a,b, Suominen ym. 2015). Luonnonhoidollisissa kulotuksissa poltetaan jonkin verran pystypuuta, mikä palon jälkeen ylläpitää varjostusta, pienilmastoa ja puuston rakenteellista vaihtelua. Näin aluskasvillisuus säilyy paremmin ja palautuu nopeammin (Heikkala ym. 2014, Johnson ym. 2014, Granath ym. 2018). Puuston ansiosta paahteisuus on vähäisempää, ja esimerkiksi kekomuurahaisten pesät (Toivanen ym. 2014) ja kääpälajisto (Suominen ym. 2015) säilyvät paremmin. Kulotuksen vaikutukset lajistoon riippuvat myös palaneen puuaineksen laadusta, maaperän kosteudesta ja maan pintarakenteesta (DeBano ym. 1998). Kulotuksen käyttöä luonnonhoidossa kannattaa lisätä erityisesti alueilla, jotka luontai- sestikin palaisivat usein, kuten paahdeympäristöissä ja harjuilla sekä mäntykankailla. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 25 Tämä siitä syystä, että kulolajisto on sopeutunut luontaisesti usein palaviin ympäristöi- hin (DeBano ym. 1998). Kulotus lisää männyn ja koivun taimettumista voimakkaasti (Pasanen ym. 2015, de Chantal ym. 2009). Kulotuksella voi myös tehokkaasti hillitä hakkuiden aiheuttamaa kaarnakuoriaisten runsastumista ja lisätä niitä saalistavien pe- tokuoriaisten kantoja (Hekkala ym. 2021). Metsän pienipiirteinen vaihtelu monipuolis- taa palon aiheuttamia vaikutuksia. Esimerkiksi korpilaikut palavat vähemmän kuin kangasmaat ja siten ne voivat toimia monille metsälajeille suojapaikkana paloa vas- taan (Toivanen ym. 2014). Luontaista metsäpalosykliä tarkastelevat tutkimukset osoittavat, että ennen ihmisvai- kutuksen alkamista Etelä-Suomen kangasmetsät paloivat noin 200–500 vuoden vä- lein, kun taas Pohjois-Suomen kuusikoissa metsäpaloväli on vaihdellut noin 500:sta yli tuhanteen vuoteen (Hyvärinen & Sepponen 1988, Hörnberg ym. 1995, Pitkänen ym. 1999, 2003, Tolonen & Pitkänen 2004, Larjavaara 2005, Wallenius ym. 2005). Riippuen tarkasteltavasta alueesta ja tarkastelujakson olosuhteista metsää on luontai- sesti palanut noin 0,05–1 % vuosittain (Lindberg ym. 2020). Tällä hetkellä metsää pa- laa metsäpalot, kulotukset ja ennallistamistoimet yhteen laskien noin 1000 ha vuo- dessa, tuottaen noin 26 000 vuoden palosyklin (Lindberg ym. 2020). Metsien ennallis- tamisen ja luonnonhoidon asiantuntijaryhmä Metsä-ELO onkin ehdottanut paloympä- ristöjen ja niitä vaativien lajien turvaamiseksi palojatkumoverkostoa, joka kattaisi met- sätalousmaasta noin 5 % ja jonka sisällä kulotettaisiin vuosittain 2500 ha, mikä joh- taisi verkoston sisällä historiallisen luontaisen metsäpalomäärän minimitasoon (Metsä-ELO 2018). 2.1.1.7 Riistatiheikköjen säilyttäminen ja metsän kerroksellisuuden lisääminen Riistatiheikköjen tai puuston eri-ikäisrakenteisuuden oletetaan hyödyttävän metsälajis- toa. Ne myös ylläpitävät muita metsän ihmiselle tarjoamia hyötyjä, kuten maisema-ar- voja (esim. Silvennoinen 2017, Brodie & Harrington 2020). Näitä tekijöitä koskeva tut- kimus on tosin vielä melko vähäistä. Metsän latvusrakenteen vaihtelun lisääntyminen nostaa useiden eliöryhmien yksilöti- heyksiä ja lajimääriä (Maher Hasselquist ym. 2021). Puuston toiminnallinen monimuo- toisuus – kyky tuottaa erilaisia ekosysteemipalveluita sekä suoja-, ruokailu- ja pesimä- paikkoja – lisääntyy puiden laji- ja kokovaihtelun myötä. Tämä monimuotoisuus on tär- keää metsälinnustolle esimerkiksi runsaamman saalislajiston ja pesäpaikkojen kan- nalta (Barbaro ym. 2019; katso myös Lehtipuiden suosiminen edellä). Runsas alikas- vos on erityisen hyödyllistä metsälinnuille, mutta voi haitata joitakin metsäjäkäliä (Klein ym. 2020). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 26 Tehokas metsänhoito avohakkuineen ja hoitoharvennuksineen vähentää metsäkana- lintukantoja. Kun hakkuut ovat vuosikymmenien ajan korkealla tasolla, metsäkanalin- tujen kannat voivat vähetä jopa yli 50 % (Haakana ym. 2020). Toisaalta myös kulotus voi epäsuorasti vähentää metsälintujen tiheyksiä. Ruotsalaisessa Future Forest -ko- keessa kulotuksen aikaansaama alikasvoksen väheneminen alensi puissa ja pen- saissa pesivien ja latvuksissa ruokailevien metsälintujen tiheyksiä (Versluijs ym. 2017). Tämä vaikutus oletettavasti on lyhytkestoinen, ja kulotuspinta-alat muutoinkin ovat tällä hetkellä niin vähäisiä, että seikalla ei liene suurtakaan merkitystä. Joka ta- pauksessa luonnonhoitokeinojen valinnassa täytyy mahdollisuuksien mukaan selvittää paitsi kohteen suojeluarvot, myös keinojen potentiaaliset haitat ja myös tavoitteiden on oltava tarkkaan selvillä. Metsäkanalinnuistamme pyy ja metso suosivat pensaskerrosta ja tiheää puuston lat- vuskerrosta, mutta pyy viihtyy melko nuorissa metsissä, metson soidinpaikkojen löyty- essä melko avoimista, järeäpuustoisista metsistä (Melin ym. 2016; vertaa myös mai- sematason tarkastelu alempana). Pyyn suosiossa ovat harventamattomat keski-ikäi- set (20–69-vuotiaat) ja vanhat (yli 90-vuotiaat) metsät, joissa on 5–40 % lehtipuu- sekoitusta (etenkin leppää) ja runsas kenttäkerroskasvillisuus (Åberg ym. 2003). Metso taas selviytyy metsissä, joissa tehdään harvennuksia (isokokoisen linnun on helpompi lentää harvemmassa puustossa) ja joista löytyy keskivertometsää enemmän korpia, jotka ovat elintärkeitä metsopoikueiden ruokailumaastoja (Miettinen ym. 2008). Metsän ei metsoa ajatellen välttämättä tarvitse olla puustoltaan erityisen vanhaa, vaan soitimia voi löytyä jopa puustoltaan noin 40-vuotista metsistä (Sirkiä ym. 2011). Metsäkanalintujen elinoloja on mahdollista parantaa pienin kustannuksin vähentä- mällä hoitoharvennuksia (Haara ym. 2021; muut hyödyt, katso Lahopuusto edellä). Toisaalta kun tiedetään, että hakkuut vähentävät mustikan peittävyyttä ja siten musti- kalla ruokailevien hyönteistoukkien vähenemisen kautta haittaavat metsäkanalintujen poikastuottoa (Kvasnes & Storaas 2007), on myös säästöpuuston jättäminen musti- kan ja muiden varjokasvien sekä niiden myötä kanalintujen tukemiseksi hyödyllistä. Yksi keskeinen johtopäätös on, että alikasvostiheiköt hyödyttävät metsälintuja ja toimi- vat monen riistalajin suoja- ja lisääntymispaikkoina. 2.1.1.8 Luonnonhoito turvemailla Luonnonhoidon ja metsätalouden vaikutuksia turvemaiden lajistoon on tutkittu erittäin vähän, mutta hakkuiden vaikutukset putkilokasveihin ovat hyvin samanlaisia kuin ki- vennäismaillakin (Lõhmus & Remm 2017, Haapakoski ym. 2021). Korvet ovat tunne- tusti monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita (Hyvärinen ym. 2019). Ne esimerkiksi voi- vat elättää tavanomaisia kangasmaita tai rämeitä korkeampaa jäkälälajistoa (Hämäläi- nen ym. 2020). Ei ole viitteitä siitä, etteivätkö sekapuustoisuus, säästöpuut tai järeä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 27 elävä ja kuollut puusto hyödyttäisi uhanalaisia lajeja myös turvemailla, mutta tutki- musta tarvitaan lisää esimerkiksi siltä kannalta, onko jokin luonnonhoitotoimi erityisen tehokas juuri turvemailla. Kahdessa kotimaisessa kokeessa – RETREE ja EVO – pienialaiset turvemaalaikut (korvet) on sisäänrakennettu koejärjestelyyn. RETREE-kokeen kaikki korpipainantei- den puut säästettiin, kun taas niiden ulkopuolinen puusto hakattiin. Tarkastellut korvet ovat kooltaan vaihtelevia, suurimpien ollessa noin puolen hehtaarin kokoisia. Ympä- röivän kangasmaan avohakkuu muutti hämähäkki- ja maakiitäjäislajistoa suurimmis- sakin puustoisissa korpilaikuissa (Matveinen-Huju ym. 2006, 2009), ja hävitti maksa- sammal- sekä epiksyyli- ja epifyyttijäkälälajeja (Hautala ym. 2011). Nämä havainnot viittaavat siihen, että esimerkiksi lakiperusteisessa korpiympäristöjen suojelurajauk- sessa olisi lajiston kannalta tarpeen säästää myös reunustavan kangasmaan puustoa. Näin toimien luultavasti vähenisivät korvissa kivennäismaata yleisemmät tuulenkaa- dotkin (Hautala ym. 2004, Vasiliauskas ym. 2004) ja pienilmaston ja maaperän olo- suhteet lajistolle säilyisivät paremmin. EVO-ennallistamiskokeessa havaittiin korpilaikkujen vähentävän kulotuksen lyhyen aikavälin negatiivisia lajistovaikutuksia käävillä (Berglund ym. 2011, Elo ym. 2019), putkilokasveilla, sammalilla ja jäkälillä (Vanha-Majamaa ym. 2007) sekä maakiitäjäi- sillä (Toivanen ym. 2014). Viimemainitun tutkimuksen mukaan sulkeutuneen metsän lajisto säilyi korpilaikuissa mineraalimaata paremmin myös hakkuun jälkeen. 2.1.2 Maisematason lajistovaikutukset Luonnonhoidon ja jatkuvan kasvatuksen hyödyt ovat metsikkötason havaintojen va- lossa oletettavia myös maisematasolla, mutta empiirinen tutkimus on vielä melko vä- häistä. Kuitenkin hiljattain Larsson Ekström ym. (2021) havaitsivat Pohjois-Ruotsissa lahopuukovakuoriaisilla, että sikäläiset ”ekopuistot” (10 km2; puolet metsistä käsitel- lään peitteisen metsätalouden hakkuilla ja tehostetulla luonnonhoidolla) olivat 15 vuotta siirtymän jälkeen lajirikkaampia kuin tavanomaiset talousmetsät. Ainakin osalle uhanalaisista lajeista on myös tehokkaampaa, jos luonnonhoitotoimia keskite- tään kuin että sama panostus tehtäisiin satunnaisesti tai tasaisesti koko tarkastelta- valle alueelle (esim. Hanski 1998, Gjerde ym. 2018, Hallinger ym. 2018, McGeoch ym. 2007, Sverdrup-Thygeson ym. 2014). 2.1.2.1 Puustoikäluokat ja sekapuustoisuus Sekä luonnonhoito että alueiden suojelu määrittävät maiseman ekologista kantoky- kyä. Elinympäristövaatimuksiltaan joustavat ja tehokkaasti levittäytyvät metsälajit ky- kenevät hyödyntämään maisemasta löytyviä resursseja joustavasti. Ne hyötyvät sekä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 28 talousmetsämaisemissa tehtävästä luonnonhoidosta että alueiden suojelusta. Erikois- tuneiden lajien suojelussa pysyvien laajojen suojelualueiden merkitys korostuu, mutta myös pienet luontokohdelaikut sekä talousmetsien tilapäisestikin käsittelyjen ulkopuo- lelle rajatut kuviot saattavat toimia osalle lajeista astinkivinä niille sopivien elinympä- ristöalueiden välillä (Laita ym. 2010, Bergsten ym. 2013). Varttuneen metsän osuus on merkittävä metsälajiston tiheyksiä ja lajimääriä selittävä tekijä aluetasolla. Etenkin metsälinnuston on havaittu yleisesti hyötyvän varttuneiden ja vanhojen metsien kokonaispeittävyyden lisääntymisestä maisematasolla (Taulukot 2–3). Yli-ikäisten, hakkuukypsyysiän ylittäneiden, metsien osuuden kasvu lisää Punai- sen listan, havupuille erikoistuneiden ja kääpien lajimääriä (Tikkanen ym. 2009) sekä rikastaa metsälinnustoa (Virkkala & Rajasärkkä 2006). Samalla tavoin vanhan metsän indikaattorikääpälajisto on sitä monimuotoisempaa, mitä enemmän 100 km säteellä on yli 80-vuotiasta metsää (Nordén ym. 2018). Metsäkanalintujen on havaittu hyöty- vän toisaalta myös puuston rakenteen vaihtelevuudesta elinpiirinsä sisällä, sillä ne hyödyntävät osin erilaisia ympäristöjä eri elämänvaiheissaan ja vuodenaikoina (Mietti- nen ym. 2008, 2010, Lande ym. 2014). Kuten riistatiheiköistä ja puuston kerrokselli- suudesta kertovassa osiossa (Luku 2.1.1.7) kerrottiin, monelle vaateliaanakin pidetylle metsälajille puuston ei välttämättä tarvitse olla kovin vanhaa, vaan jo kasvatusikäinen- kin (40-vuotias tai vanhempi) alkaa kelvata esimerkiksi metsolle soidinmetsäksi. Paikkalintujen ja jäkälien lajimäärät ovat yleisesti ottaen korkeampia varttuneissa havu-lehtisekametsissä kuin vanhoissa (>120-vuotiaissa) havumetsissä tai talousmet- sissä (Jokimäki & Huhta 1996, Uliczka & Angelstam 2000, Jansson & Andrén 2003; katso myös Infolaatikko 2). Lehti-havusekametsät ovat puhtaita havumetsiä tärkeäm- piä myös metsäkanalintujen poikasympäristöinä (Huhta ym. 2017). Esimerkiksi pyy vaatii elinympäristöltään 5–40 % lehtipuuta, erityisesti leppiä ja koivuja (Swenson & Angelstam 1993, Åberg ym. 2003). Pikku- ja valkoselkätikka vaativat elinpiiriltään run- saasti järeitä, vanhoja lehtipuita (Roberge ym. 2008), ja pyrstötiaisia tavataan sään- nöllisimmin metsäalueilla, joilla on vähintään viidennes lehtipuuvaltaista metsää (Jansson & Saari 1999, Lindbladh ym. 2011). Rehevillä mineraalimailla myös pääasi- allisesti havupuilla ruokaileva pohjantikka suosii pesäpuunaan lehtipuita, erityisesti haapaa (Pakkala ym. 2018). Lisäksi vanhat lehti-havusekametsät ovat pesimäympä- ristönä kanahaukan (Tornberg & Colpaert 2001) ja liito-oravan suosiossa (Selonen ym. 2001, Reunanen ym. 2002, Hurme ym. 2007). Sudet ja ilvekset liikkuvat enem- män havu-lehtiseka- kuin puhtaissa havumetsissä, kenties niiden saalislajien, hir- vieläinten, elinympäristövalintojen vuoksi (Gurarie ym. 2011, Herrero ym. 2020). Hirvi ja metsäkauris suosivat etenkin talviaikaisena ravintokohteena lehtipuita (Torres ym. 2011, Holmström ym. 2016). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 29 TAIMIKKOVAIHEEN OHITTANEEN METSÄN OSUUDEN LAJISTOVAIKUTUKSIA MAISEMATASOLLA. TARKASTELUTASOT ON LUOKITELTU LÄHIYMPÄRISTÖTASOISIKSI (≤ 1 KM²) TAI MA ISEMATASOIS IKSI (> 1 KM²) . Lähiympäristötaso ● Yli 40-vuotiaan metsän osuuden kasvu vaikuttaa positiivisesti erikoistuneiden metsälintujen lajimäärään (Jansson & Andrén 2003, Koivula ym. 2018). ● Hakkaamattoman varttuneen metsän lintulajisto säilyy, kun 30–60 % puustosta jätetään hakkaamatta (Rompre ym. 2010, Basile ym. 2019). ● Kanahaukka suosii pesäpaikkoja, joiden ympärillä on hakkaamatonta varttunutta metsää vähintään 2 ha (Tornberg & Colpaert 2001, Saga & Selås 2012). Ihanneympäristössä kuusta täytyy olla 220 m3/ha täydennettynä lehtipuilla, etenkin koivuilla (Björklund ym. 2020). ● Metsiin erikoistuneiden putkilokasvilajien paikallinen määrä on sitä suurempi, mitä suurempi osuus tarkasteltavaa kohdetta ympäröivästä maisemasta 500 m säteellä on metsää (Valdés ym. 2015). Maisemataso ● Vanhoihin metsiin erikoistuneiden lintulajien runsaus ja osuus kaikista lintulajeista ovat sitä suurempia, mitä suurempi osuus suojelualueiden (keskimäärin 3400 ha) alasta on puustoltaan vanhaa, yli 120-vuotiasta metsää (Brotons ym. 2003, Häkkilä ym. 2018). Joidenkin lajien osalta myös suojelualueiden ulkopuolisilla vanhoilla metsillä on positiivinen vaikutus (Brotons ym. 2003). Tämä tarkoittaa maiseman, ei pelkästään tarkasteltavan suojelualueen, laadulla olevan merkitystä linnustolle. ● Metsäkanalintujen pesimämenestys on sitä parempi, mitä suurempi osuus maisemasta on peitteistä havu- tai havu-lehtisekametsää (Kurki ym. 2000, Miettinen ym. 2008, 2010, Sirkiä ym. 2010, Lande ym. 2014, Huhta ym. 2017). Katso myös riistatiheikköjen lajistovaikutukset edellä. ● Valkoselkä- ja harmaapäätikka karttavat kuusivaltaisia alueita: parimäärät ovat korkeimmillaan, kun kuusivaltaisten metsien osuus on enintään 20–40 % (Gjerde ym. 2005). ● Lintujen laji- ja yksilömäärät ovat korkeimmillaan, kun yli 40-vuotiaiden metsien osuus ylittää 60 % ja näistä metsistä yli 6 % on havu-lehtisekametsiä (Jansson & Andrén 2003). Yleisesti ottaen puulajien sekä puuston ikä- ja latvusrakenteen monipuolistaminen li- säävät monimuotoisuutta. Jokimäki ja Huhta (1996) havaitsivat metsälintututkimuk- sessaan, että yleislajit suosivat lehtipuuvaltaisia metsiä ja vanhan metsän lajit havu- lehtisekametsiä, ja että metsän ikääntyminen nosti kokonaislaji- ja reviirimääriä sekä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 30 vanhan metsän ja kolopesijälajien tiheyksiä. Sekä puhtailla havu- että lehtipuuvaltai- silla metsillä on kuitenkin myös omaa erikoistunutta lajistoaan, joiden elinympäristö- vaatimuksiin sekapuustoiset metsät vastaavat heikommin. Putkilokasvien, sammalten ja jäkälien osalta Heinrichs ym. (2019) havaitsivat Saksassa, että havupuiden ja pyö- kin hallitsemassa maisemassa suurin aluetason lajirunsaus saavutetaan todennäköi- simmin puhtaiden havu- ja pyökkimetsien mosaiikissa. Lisäksi Etelä-Ruotsissa teh- dyssä linnustotutkimuksessa havu-lehtisekametsissä esiintyi yhteensä lähes 75 % kai- kista havaituista lintulajeista, 67 % lehtimetsiin erikoistuneista lajeista ja 80 % havu- metsiin erikoistuneista lajeista (Felton ym. 2021). 2.1.2.2 Elinympäristölaikkujen kytkeytyneisyys Elinympäristölaikkujen kytkeytyneisyysaste voi rajata levittäytymiskyvyltään heikkojen lajien esiintymistä merkittävästi (Laita ym. 2010). Esimerkiksi sopivan elinympäristön määrä 1 km2 alueella ja etäisyys elinympäristölaikkujen välillä yhdessä selittivät yli 78 % pyrstötiaisen pesimämetsiköiden asuttamisesta (Jansson & Angelstam 1999; Taulukko 1). Vastaavasti kytkeytyneisyys asuttuihin paloalueisiin 30 km säteellä lisäsi EU:n direktiivilajeihin kuuluvan havuhuppukuoriaisen (Stephanopachys linearis) kolo- nisaatiotodennäköisyyttä uusilla paloalueilla (Ranius ym. 2014). Taulukko 1. Erikoistuneiden metsälajien elinympäristövaatimuksia. Havumetsällä tarkoitetaan havupuu- ja lehtimetsällä lehtipuuvaltaista metsää. Laji Elinympäristötyyppi Elinympäristön laatu ja osuus (tarkastelumittakaava) Viitteet Kuukkeli Vanhat havumetsät Vähintään 50 % (350 ha aluetaso) Angelstam ym. 2004, Edenius ym. 2004 Metso Vanhat havumetsät Vähintään 35 % (16 km² aluetaso); runsaasti korpiympäristöjä (riistakolmiot) Swenson & Angelstam 1993, Angelstam 2004, Miettinen ym. 2008, 2010 Pohjantikka Vanhat havumetsät Tuoreita pystyyn kuolleita kuusia vähintään 8 kpl/ha (100 ha aluetaso) Angelstam ym. 2004, Zielewska- Büttner ym. 2018 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 31 Laji Elinympäristötyyppi Elinympäristön laatu ja osuus (tarkastelumittakaava) Viitteet Puukiipijä Vanhat havumetsät Varttuneen metsän (yli 100 m3/ha) osuus yli 52 % (200 m säde) Suorsa ym. 2005 Liito-orava Lehtipuustoiset sekametsät Yli 12 % ja avoalueita alle 60 % (1 km2 aluetaso) Reunanen ym. 2000, 2002, 2004 Pyy Lehtipuustoiset sekametsät Harventamattoman varttuvan tai varttuneen metsän koko vähintään 10–20 ha Jansson ym. 2004 Valkoselkätikka Vanhat lehtimetsät Pystyyn kuollutta lehtipuustoa yli 1,4 m2/ha, lehtipuuta 75 %, kuollutta puuta 20 % (100 ha aluetaso) Gjerde ym. 1992, Angelstam ym. 2004, Roberge ym. 2008 Pikkutikka Vanhat lehtimetsät Vanhaa lehtimetsää 20 %, pystyyn kuollutta lehtipuustoa vähintään 0,3–1,2 m2/ha (200 ha aluetaso) Wiktander ym. 2001, Roberge ym. 2008 Soveltuvien elinympäristölaikkujen väliset etäisyydet ovat alue- ja maisematasolla tär- keitä lajin säilymisen määrittäjiä. Korpiympäristöt ovat luonnostaan saarekkeisia. Nii- den kytkeytyneisyyden ja toisaalta järeiden kaatuvien kuusten jatkumon katkeaminen korpilaikuilla on saattanut johtaa korpikolvan (Pytho kolwensis; kovakuoriainen) hä- viämiseen laajoilta alueilta Suomessa (Siitonen & Saaristo 2000). Laaksonen ym. (2008) mallinsivat korpilajien esiintymistä vähäisen ja intensiivisen metsätalouden alu- eilla ja havaitsivat, että useiden lajien säilyminen alueella edellytti niille soveltuvien korpien olevan riittävän lähellä toisiaan. Ruotsin koivuvaltaisissa metsissä Jansson ja Angelstam (1999) havaitsivat pyrstötiaisella, että kun pesimiseen sopivan ympäristön laikkujen välinen keskimääräinen etäisyys lyheni 500 metristä sataan metriin, toden- näköisyys asuttamiselle nousi 0,1:stä 0,8:an. Ruotsissa pyrstötiaisen pesinnän toden- näköisyys kasvoi, mitä lähempänä suojelualuetta tutkimusmetsikkö sijaitsi (Lindbladh ym. 2011). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 32 2.1.2.3 Luonnonhoitotoimen onnistumisen riippuvuus ympäröivän alueen puustorakenteista Yksittäisiä luonnonhoidon toimenpiteitä suunnitellaan ja toteutetaan yleensä yksittäis- ten metsikkökuvioiden tasolla, mutta toimenpiteiden lajistollinen vaikuttavuus riippuu kohdetta ympäröivän metsän rakenteesta. Alueelliset sidonnaisuudet koskevat erityi- sesti elinympäristövaatimuksiltaan erikoistuneita ja heikosti levittäytyviä lajeja. Kun luonnonhoidolla tavoitellaan tällaisten lajien tukemista, alueellisen näkökulman huomi- oiminen lisää toimien kustannustehokkuutta (Lindbladh ym. 2011). Kohdennetulla luonnonhoidolla voidaan turvata lajien tarvitsemien resurssien jatkuvuutta niiden suo- jelun kannalta tärkeillä elinalueilla (Hof & Hjältén 2018) sekä parantaa eristyneiden elinympäristölaikkujen välistä kytkeytyneisyyttä (Bergsten ym. 2013, Orlikowska ym. 2020). Kohdentamalla luonnonhoitotoimet olemassa olevien luontokohteiden ja suoje- lualueiden välittömään läheisyyteen voitaneen parantaa sekä luontokohteiden että ta- lousmetsien lajisto-oloja. Esimerkiksi Häkkilä ym. (2018) tutkivat eri kokoisten suojelu- alueiden linnustoa ja havaitsivat, että vanhan metsän määrä (mutta ei ympäröivän maiseman laatu) oli keskeinen lintujen yhteisörakenteen selittäjä; toisaalta homogeni- saatioteorian mukaisesti puustorakenteiltaan heikompilaatuisilla metsäalueilla sijaitse- vien suojelualueiden lajisto oli niukempaa ja koostui enemmän yleislajeista. Ruotsissa tutkittiin lahopuun tehostetun säästämisen lajistohyötyjä uudistamiskohteilla, joista osa oli lähempänä ja osa kauempana suojelualueilta (Hallinger ym. 2018). Kyseisessä tutkimuksessa havaittiin kovakuoriaislajiston olevan rikkaampaa ensin mainituilla koh- teilla. Alueellisten sidonnaisuuksien mittakaava vaihtelee lajien ja lajiryhmien välillä, ja si- donnaisuuksia voi ilmetä samalla lajilla useammalla eri mittakaavatasolla (Taulukko 2). Esimerkiksi paloalueille ilmaantuvan hyönteislajiston rakenne riippuu näitä kohteita ympäröivien metsien lahopuustoisuudesta (Rubene ym. 2017). Yksittäisen lajin esiin- tymien kytkeytyneisyys vaikuttaa esiintymien yksilötiheyteen kymmenien kilometrien säteellä tarkasteltuna (Ranius ym. 2014). Toisaalta metsäpalolajisto vaihtelee maan- tieteellisesti, minkä vuoksi yksittäiselle paloalueelle ilmaantuvan lajiston voidaan odot- taa olevan monipuolisempaa itäisessä kuin läntisessä Suomessa (Kouki ym. 2012); tämä saattaa johtua eroista alueiden metsien käyttöhistoriassa ja metsätalouden in- tensiteetissä, ja joiltakin osin myös monen lajin levinneisyyden luontaisesta itäpainot- teisuudesta. Vastaavia suuren mittakaavan alueellisia eroja on havaittu Suomessa li- säksi lahopuulla elävien uhanalaisten kääpien (Penttilä ym. 2006) ja vanhoja metsiä suosivan linnuston esiintymisessä (Brotons ym. 2003). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 33 Taulukko 2. Luonnonhoidon lajistovaikutusten riippuvuus tarkasteltavan metsävaltaisen alueen laadusta. Viitatuissa tutkimuksissa käytetyt tarkastelutasot on luokiteltu lähiympä- ristön tasoisiksi (alle 1 km² mittakaava), maisematasoisiksi (1–99 km²) tai alueta- soisiksi (vähintään 100 km). Hoitotoimi Vaikutus Tarkastelutaso Kulotus Paloja suosiva kovakuoriaislajisto on monipuolisempi paloalueilla Suomen itä- kuin länsiosissa luultavasti osin johtuen erilaisista metsätalous- ja palohistorioista (Kouki ym. 2012) Alue Polton vaikutus paloja suosivaan kovakuoriaislajistoon on positiivinen varsinkin, jos lahopuun määrä on korkea (Rubene ym. 2017) Maisema Parempi kytkeytyneisyys paloalueiden välillä (< 30 km) lisäsi havuhuppukuoriaisen kolonisaatiotodennäköisyyttä (Ranius ym. 2014) Maisema Lehtipuiden lisääminen Havu-lehtisekametsien osuuden kasvu vaikutti positiivisesti metsäkanalintujen pesyeiden esiintymiseen (Huhta ym. 2017) Lähiympäristö Lehtipuuvaltaisten metsien suurempi kytkeytyneisyys lisäsi pähkinänakkelin, viitatiaisen ja pyrstötiaisen esiintymistodennäköisyyttä (Enoksson ym. 1995) Maisema Haapojen säästäminen Haapalahopuun määrä vaikutti positiivisesti kuolleilla haavoilla esiintyvään erikoistuneeseen hyönteislajistoon (Ranius ym. 2011) Lähiympäristö Haapojen määrä ja osuus puustosta vaikuttivat positiivisesti haavalle erikoistuneiden jäkälien esiintymiseen haapojen rungoilla (Hedenås & Ericson 2008) Alue Kuusilahopuun lisääminen Yli 60-vuotiaan metsän kasvava osuus vaikutti positiivisesti uhanalaisen ja silmälläpidettävän kääpälajiston esiintymiseen lahopuilla (Korhonen ym. 2021) Lähiympäristö Edellä kuvattuja, eri aluemittakaavoissa tehtyjä havaintoja arvioitaessa on hyvä tie- dostaa, että havaittavat vaikutukset voivat eri mittakaavan tasoilla olla heikompia ja joskus myös vastakkaisia. Esimerkiksi Latviassa metsämaisemien kasvava vaihtele- vuus selitti kuusella elävän, yhtäläissiipisiin kuuluvan Physokermes piceae -hyöntei- sen esiintymistä 100 m säteellä tarkasteltuna negatiivisesti mutta 1 km säteellä tar- kasteltuna positiivisesti (Baders ym. 2018). Tämän tyyppiset, erisuuntaiset tulokset VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 34 voivat johtua esimerkiksi lajin vaatiman resurssin (tässä tapauksessa kuuset) eri ta- voin ilmenevästä keskittymisestä metsikön sisällä ja aluetasolla. 2.1.3 Metsäympäristöjen pienvedet Vesilain 1 luvun 3 § mukaan joki on virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue on yli 100 km2 ja puro on jokea pienempi virtaavan veden vesistö. Noro on vielä puroakin pienempi vesiuoma, jonka valuma-alue on alle 10 km2 ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalojen kulku näin ollen ole mahdollista. Käytännössä pienempien uomien määrittäminen puroksi tai noroksi ei ole aina yksiselitteistä, ja niiden tunnistaminen maastossa voi olla vaikeaa etenkin talvella. Pienvesien määrittelyä ja lajiston uhanalaisuutta on kuvattu kattavasti tuoreessa pien- vesioppaassa (Tolonen ym. 2019). Pienvesien suojelua säädellään vesilaissa (587/2011) ja metsälaissa (1093/1996). Metsälain 10 §:n mukaan suojeltavia ovat ns. erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden tulee määritelmällisesti olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Muuttuneisuus (poikkeama luonnontilasta) arvioidaan sen perusteella, ovatko biologisen monimuotoisuuden kannalta olennaiset ominaispiirteet säilyneet mahdollisesta aikaisemmasta ihmisen toiminnasta huolimatta (Tolonen ym. 2019). Toimintamalli ei välttämättä aina johda lajien suojelun kannalta optimaaliseen tulokseen. Esimerkiksi Juutinen & Kotiaho (2011) vertailivat metsälaki- ja muiden läh- teikköjen sammallajimääriä. He havaitsivat erikoistuneiden ja uhanalaisten lajien esiintyvän niissä samalla tavoin. Pienet virtavedet, lähteet ja lammet ovat tärkeä osa luonnon vesitaloutta ja monimuo- toisuutta. Monimuotoisuuden kannalta erityisesti pienvedet (latvapurot, norot, lähteet) ovat avainasemassa, koska niiden on arvioitu muodostavan noin 90 % koko sisäve- sien verkostosta (Bishop ym. 2008). Suomessa puroja on arvioitu olevan noin 120 000 km, joista valtaosa sijaitsee metsävaltaisilla alueilla (Koivula ym. 2022). Näin ollen metsätalous onkin muuttanut purojen ja muiden pienvesien tilaa monin eri ta- voin. Vedenvirtauksen mukana pienimmistäkin puroista kulkeutuu niiden alapuolisiin vesistöihin ravinteita, sedimenttejä sekä eliölajistoa. Toimenpiteet latvapuroilla vaikut- tavat esimerkiksi lajiston esiintymiseen ja hiilenkiertoon paitsi muuttuvissa kohdissa, myös niiden alajuoksulla sijaitsevissa joissa tai järvissä (Moore ym. 2018, Kuglerová ym. 2021). 2.1.3.1 Suojavyöhykkeiden merkitys vesistöille Pienvedet rantavyöhykkeineen ovat erityisen arvokkaita lajistollisia avainympäristöjä sekä maalla että vesistöissä eläville lajeille (Finn ym. 2011, Kuglerová ym. 2014, Richardson 2019 sekä viitteet näissä), ja ne voivat toimia myös lajien leviämisen läh- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 35 teinä tai tarjota suojaympäristöjä eliöstölle (Wipfli ym. 2007). Pienimpien purojen yh- teys niiden rantavyöhykkeeseen onkin merkityksellinen ja niillä myös riittävän suoja- vyöhykkeen tarve on suurin (Wallace & Eggert 2015). Suojavyöhykkeet ylläpitävät lukuisia pohjaveden ja vesistön välisiä biogeokemiallisia yhteyksiä (Kreutzweiser ym. 2008, Futter ym. 2010, Lidman ym. 2017b, Tolkkinen ym. 2020). Niiden kasvillisuus juuristoineen myös tasapainottaa rantavyöhykkeitä vähen- täen suoraa sedimentaatioriskiä rannoilta sekä pidättäen myös kauempaa tulevaa kiintoaineen huuhtoutumista ja muuta kuormitusta vesistöihin (Kreutzweiser ym. 2009, Ledesma ym. 2018). Suojavyöhykkeiden merkitystä vesistöille on tarkasteltu paljon niitä ympäröivien hak- kuiden aiheuttamien vaikutusten kautta. Rantavyöhykkeiden hakkuut lisäävät rantojen kulumista, muuttavat pienvesiä ympäröivää mikroilmastoa, maan kosteusolosuhteita, veden valaistusolosuhteita sekä vesistöön kulkeutuvan orgaanisen aineen määrää ja laatua (Kreutzweiser ym. 2009, Richardson & Béraud 2014, Maher Hasselquist ym. 2021). Ilmaston lämmetessä yhä tärkeämpi merkitys on suojavyöhykkeiden rantapuuston ja pensaiden varjostuksella, mikä tasaa veden lämpötilavaihteluita ja viilentää vettä etenkin pitkinä hellejaksoina (Kreutzweiser ym. 2009, Turunen ym. 2021). Liian lämpi- mät vedet vaikuttavat kalaston esiintymiseen tai voivat aiheuttaa niille fysiologista stressiä (Groom ym. 2017, Pörtner ym. 2017). Suojavyöhykkeiden jättämisellä voitai- siin myös vähentää metsätaloustoimenpiteistä aiheutuvaa hiilen huuhtoutumista ve- sistöihin, mikä voimistaa vesien tummumista (de Wit ym. 2016, Nieminen 2021) ja yh- dessä varjostuksen kanssa aiheuttaa muutoksia virtavesiekosysteemien ravintover- koissa (Jyväsjärvi ym. 2022). Suojavyöhykkeiden leveys muuttaa myös purojen selkä- rangattomien lajimäärää ja yhteisörakennetta (Jyväsjärvi ym. 2020). Riittävä suoja- vyöhyke on edellytys myös taimenten ja jokihelmisimpukoiden esiintymiseen metsäta- lousvaltaisten alueiden puroissa (Österling & Högberg 2014). 2.1.3.2 Lehtipuiden suosiminen erityisesti suojavyöhykkeillä Valtaosa orgaanisesta aineksesta on erityisesti syksyisin puista puroihin varisevaa lehtikariketta, mikä on puroekosysteemien tärkein ravinnonlähde. Kapeilla suoja- vyöhykkeillä (< 15 m) lehtikariketta tulee puroihin vähemmän kuin leveämmillä suoja- vyöhykkeillä (> 15 m; Jyväsjärvi ym. 2020). Mikrobit ja osa selkärangattomista pilkko- vat lehtikariketta muille ryhmille sopivampaan muotoon. Ravintoverkossa hyödyt tai haitat kertautuvat lopulta kalastoon tai jopa ihmisiin asti. Lehtipuiden suosiminen pu- roja ympäröivillä suojavyöhykkeillä parantaakin vesiekosysteemin toimintaa (Lidman ym. 2017a). Lisäksi lehtipuiden lehtikarike tarjoaa mikrobeille runsaan hiilen lähteen, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 36 jolloin se voi nopeuttaa mikrobien typen sitomista ja denitrifikaatiota (Gundersen ym. 2006, Duan ym. 2014). 2.1.3.3 Suojavyöhykkeiden leveys Suojavyöhykkeen toimivuuteen vaikuttavat hydrologinen kierto ja mahdollinen pohja- vesiyhteys, maaperän kaltevuus, vyöhykkeen kasvillisuus sekä purouoman koko. Suojavyöhykkeen kiinteä leveys (esim. 10 m) ei olisi ekologisesta näkökulmasta opti- maalinen vaihtoehto (Lundström ym. 2018, Chellaiah & Kuglerová 2021, Mäenpää ym. 2020), ja leveämpi on tietyissä rajoissa kapeampaa parempi. Esimerkiksi 30 met- rin suojavyöhykkeen sisällä olevissa puroissa taimenten esiintyminen on todennäköi- sempää kuin 15 metrin suojavyöhykkeen sisällä (Jones ym. 2006). Suojavyöhyke tuli- sikin määritellä kohdekohtaisesti (Kuglerová ym. 2014). Tietyillä alueilla suojavyöhykkeillä on mahdollista ja joissakin erityistilanteissa suota- vaakin poistaa puustoa ilman merkittävää lajistohaittaa. Esimerkiksi puuston harven- taminen 30 %:lla ei havaittu vaikuttavan rantavyöhykkeen kasvillisuuteen noin 30 met- rin levyisillä suojavyöhykkeillä (Oldén ym. 2019a). Varovaisen poimintahakkuun ei ha- vaittu vaikuttavan purojen eliöstöön yli 30 metrin suojavyöhykkeillä (Kreutzweiser ym. 2010). Havupuiden vähentämisellä voi olla jopa suotuisia lajistovaikutuksia (Jonsson ym. 2017). Pohjoisen metsäisimmillä alueilla (Suomi, Ruotsi ja Brittiläinen Kolumbia Kanadassa) sovellettavat suojavyöhykkeiden leveydet ja niillä sallittavat metsätalouden toimet ovat vaihtelevia (Kuglerová ym. 2020). Kanadan länsirannikolla suojavyöhykkeitä ei edellytetä jätettäväksi pienien purojen reunoille, mutta isompien kalapitoisten purojen reunoille suositellaan jätettäväksi 20–50 metrin levyinen suojavyöhyke; Ruotsissa ja Suomessa suositukset vaihtelevat 5–50 metrin välillä (ibid.). Viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana toteutetuissa avohakkuissa Kanadan län- sirannikolla sijaitsevassa Brittiläisessä Kolumbiassa noin 45 prosentilla puroja ei ollut käytetty lainkaan suojavyöhykkeitä ja siellä missä niitä oli, vyöhykkeiden leveys oli keskimäärin noin yhdeksän metriä (Kuglerová ym. 2020). Ruotsissa keskimääräinen suojavyöhykkeiden leveys oli samalla ajanjaksolla noin neljä metriä ja Suomessa noin 15 metriä. Näillä alueilla myös toimenpiteiden toteutus vaihtelee: Kanadassa 30 met- rin etäisyydellä puroista ei havaittu ollenkaan metsäkoneiden jälkiä tai maanmuok- kausta, kun taas Ruotsissa ja Suomessa maanmuokkausta oli tehty noin puolella pu- rojen reuna-alueista. Suoraan puroihin johtavia ojituksia havaittiin Suomessa 28 pro- sentilla, Kanadassa 22 prosentilla ja Ruotsissa noin 11 prosentilla puroista. Näissä vertailuissa mukana olleiden purojen valuma-alueet olivat kooltaan < 15 km2. (Kugle- rová ym. 2020.) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 37 Ongelmina toimivan suojavyöhykkeen määrittämiselle ovat tieteellisen ja kokonaisval- taisen tutkimustiedon vähyys sekä metsätalousajattelun perinteinen erottelu terrestri- sen ja akvaattisen elinympäristön välillä (Jyväsjärvi ym. 2020). 2.1.3.4 Säästöpuut ja kuolleen puun säästäminen Pienvesien suojavyöhykkeet, kuten muutkin arvokkaat luontokohteet, tulisi pääsään- töisesti jättää käsittelemättä. Jos hakkuita kuitenkin niiden tuntumassa tehdään, tulisi säästettävää puustoa jättää mieluummin ryhmiin kuin harvaan yksinpuin (Mallik ym. 2014). Havupuut esiintyvät talousmetsissämme usein vallitsevina, ja etenkin kuusival- taisilla kohteilla on puita poistettaessa syytä huomioida jätettävien puiden tuulensieto. Kuuset ovat herkempiä kaatumaan tuulen voimasta esiintyessään yksittäin kuin ryh- mässä, joten ryhmissä ne (kuten muutkin valtapuulajimme) säilyvät todennäköisesti paremmin (Mäenpää ym. 2020, Kuglerová ym. 2020). Säästettävien puiden jättämi- nen ryhmiin mahdollistaa myös niiden ulkopuolella valoisampia maastonkohtia lehti- puiden ja -pensaiden nopeampaan luontaiseen uudistumiseen ja leviämiseen. Ikään- tyessään ja lopulta vähitellen kuollessaan puuryhmät voisivat tuottaa puroihin kuol- lutta puuta paljon pitemmällä ajalla kuin liian harvaksi hakatulta kuviolta nopeasti kaa- tuvat puut (katso myös Elävien säästöpuiden jättäminen). Metsäalueiden puroihin kuuluu luontaisesti myös elävä ja kuollut luonnonpuu, jonka esiintymistä puroissa metsätalous on vähentänyt. Luonnonpuulla on tärkeä merkitys puron ekosysteemille muun muassa veden ja orgaanisen aineksen pidätyskyvyn sekä elinympäristön monimuotoisuuden lisääjänä. Purouomaan kaatunut puunrunko tarjoaa suoja- ja piilopaikkoja eliöstölle sekä pidättää tehokkaasti puroille tärkeää lehtikari- ketta jopa tehokkaammin kuin kivet, etenkin tulvatilanteissa. Kuolleen ja vesistöjen rannoille kaatuneiden puunrunkojen säästäminen olisikin oleellista vesiekosysteemien toiminnan kannalta. (Koljonen ym. 2012). Ero talous- ja luonnonmetsien puropuiden määrässä ja toisaalta erilaisilla talousmet- sien suojavyöhykkeillä voi olla huomattava. Esimerkiksi Venäjän luonnontilaisisten metsien puroissa on kuollutta luonnonpuuta noin 20 kertaa enemmän kuin Suomen puoleisissa metsissä (331,6 vs. 16,8 m3/ha; Liljaniemi ym. 2002). Metsätalousvaltai- silla alueilla etenkin kapean suojavyöhykkeen (< 15 m) puroissa on vähemmän niihin luontaisesti kuuluvaa luonnonpuuta kuin leveämmän suojavyöhykkeen puroissa (> 15 m; Jyväsjärvi ym. 2020). Kulotuksien vaikutuksia puroekosysteemeihin ei ole selvitetty. Laajamittaisina kulotuk- silla tai metsäpaloilla voi olla vaikutuksia vesistöihin huuhtoutuvan typen ja hiilen mää- rään jopa yli 10 vuoden ajan (Rhoades ym. 2019). Etenkin havupuuvaltaisten metsien kulotukset tuovat metsään valoa ja kasvumahdollisuuksia myös lehtipuille (Hellberg ym. 2009), joten ne voisivat hyödyttää myös vesien ekosysteemejä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 38 2.1.3.5 Vaellusyhteyden huomioiminen metsäteiden ylläpidossa Tehokas metsätalous edellyttää kattavaa tieverkostoa, mutta tiheään toistuvista tie- rummuista noin joka toisen on arvioitu estävän vesieliöiden vaeltamisen osittain tai kokonaan (Moilanen & Luhta 2018). Keski-Suomessa tarkastelluista yli 800 tie- rummusta noin 40 % todettiin estävän vaelluskalojen liikkumisen (Eloranta & Eloranta 2016). Useimmiten tämä johtui rummun alapään liian suuresta pudotuksesta, liian suuresta virtausnopeudesta, pohjarakenteen sileydestä, veden mataluudesta ja vä- hyydestä rummussa sekä rummunsuun kivi-, jäte- ja karikepadoista (ibid.). Tierumpu- jen kunnostamisesta on laadittu hiljan opas, josta löytyy tietoa myös rahoituksesta (Karppinen 2020). Olennaista huonosti toimivien rumpujen kunnostustoimissa ovat rummun virtausnopeuden hidastaminen, rummun sisäpuolen kiveäminen, lähestymis- alueen kunnostus esimerkiksi kivi- ja sora-ainesta lisäämällä, rummun suualueen rai- vaus sekä äärimmäisenä keinona ylitysrakenteen vaihto (ibid.). 2.2 Tavoite 2: Luonnonhoito talousmetsissä: näkökohtia metsänhoidon suosituksista ja luonnonhoito-ohjeista Luonnonhoito-ohjeet ovat asiasisällöltään laadukkaita Saatavilla olevien luonnonhoito-ohjeiden asiasisältö on kokonaisuudessaan korkeata- soista ja monipuolista. Monimuotoisuuden eri osa-alueiden tavoitteita on taustoitettu laajasti, ja käytännön ohjeistus on runsasta ja yksityiskohtaista. Kuvausten ja ohjeiden runsaus voi kääntyä heikkoudeksi sellaisissa tilanteissa, joissa tiedon hakija tai käy- tännön toimija haluaisi nopeasti vastauksen siihen, miten huomioida luontoarvoja vi- reillä olevissa metsänkäsittelytoimenpiteissään. Tiedon hakeminen voi tuntua liian vai- kealta, jos asiaan paneutumiseen ei ole riittävästi aikaa. Laajat, erilliset luonnonhoito- ohjepaketit voivat myös luoda turhaan sellaisen vaikutelman, että luonnonhoito vaatisi aina maanomistajalta suuria lisäpanostuksia. Yksityismetsiin tarkoitettu työopas metsän- ja luonnonhoidon suosituksista keskittyy puuntuotannon piirissä olevien metsien hoitoon, ja sen kohderyhmänä ovat kaikki yk- sityismetsänomistajat ja metsätoimijat (Saaristo & Vanhatalo 2019). Tässä näitä Tapio Oy:n koordinoimia suosituksia kutsutaan yleisiksi luonnonhoito-ohjeiksi. Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopas on erityisesti omalle henkilöstölle sekä urakoitsijoille ja heidän työntekijöilleen suunnattu metsänhoidon käsikirja valtion monikäyttömetsien hoitoon ja käyttöön (Kaukonen ym. 2018). Puuntuotannon piirissä olevien metsien ohella ympäristöoppaassa käsitellään jonkin verran myös puuntuotannon ulkopuolelle VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 39 jätettävien elinympäristöjen hoitoa, kuten soiden ennallistamista. Metsäkeskuksen, Tapio Oy:n ja metsäalan toimijoiden Monimetsä-hankkeessa edistetään luonnonhoi- don keinojen omaksumista osaksi tavallista talousmetsänhoitoa. Hankkeen tuottamat yksityismetsänomistajille ja metsätoimijoille suunnatut luonnonhoito-ohjeet on ryhmi- telty osa-alueisiin, kuten vesiensuojeluun metsätaloudessa, energiapuun korjuuseen ja luontokohteiden ja lajien turvaamiseen (Metsäkeskus 2022). Tässä Monimetsä- hankkeen tuottamaa materiaalia kutsutaan Metsäkeskuksen luonnonhoito-ohjeiksi. Myös kaikkien kolmen tahon yleisiin metsänhoitosuosituksiin ja ohjeisiin sisältyy luon- nonhoitotoimien kuvauksia. Metsähallitus kertoo välttävänsä päällekkäisyyksiä eri työ- oppaiden välillä. 2.2.1 Kaikissa talousmetsissä toteutettavissa olevat luonnonhoidon keinot Tarkoituksenmukaisinta luontoarvojen edistämisen kannalta olisi niiden huomioiminen kaikessa metsänkäsittelyssä (Taulukko 3). Puuntuotannollisten ja taloudellisten tavoit- teiden rinnalla toteutettavissa olevien luonnonhoitokeinojen sisällyttäminen yleisiin metsänhoidon suosituksiin tukisi tätä tavoitetta parhaiten tuomalla tietoa myös niille metsänomistajille ja toimijoille, jotka eivät itsenäisesti etsi tietoa luonnonhoidosta. Yh- tenäinen ohjeistus myös hälventää harhakäsitystä siitä, että luonnonhoito olisi muusta metsänkäsittelystä irrallaan olevaa, ylimääräistä panostusta vaativaa toimintaa. Luon- non monimuotoisuuden kannalta on hyödyllistä tuoda selkeästi esiin se, että luonnon- hoito on pitkälti metsänkäsittelyn keventämistä, “turhasta siivoamisesta” luopumista, kuten lehtipuusekoituksen vaalimista taimikon perkauksessa tai kuolleen ja lahon puun säästämistä metsikön kaikissa kehitysvaiheissa. Esimerkiksi ensiharvennusta koskevat ohjeet ovat toteuttamiskelpoisia ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä kai- kissa metsissä (Taulukko 3) (Saaristo & Vanhatalo 2019). Taulukko 3. Yhteenveto yleisten suositusten (YMH), Metsähallituksen Metsätalous Oy:n ja Suomen metsäkeskuksen talousmetsien luonnonhoito-ohjeista. Hoitotoimi YMH Metsähallitus Metsäkeskus Luontokohteet x x x Turvataan erityiset lajiesiintymät x x x Monimuotoisuudelle tärkeät rakennepiirteet: Säästöpuut, säästöpuuryhmät x x x VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 40 Hoitotoimi YMH Metsähallitus Metsäkeskus Lahopuiden säästäminen x x x Sekapuustoisuuden suosiminen x x x Säilytetään puulajimäärä x Tekopökkelöt x x x Suojatiheiköt (riistatiheiköt) x x x Riistan elinympäristöjen hoito x Vesiensuojelu: Suojavyöhykkeet x Puunkorjuu x x x Maanmuokkaus x x x Energiapuun korjuu x x x Ojien kunnostus, vesiensuojelurakenteet x x x Pohjavesialueiden metsänkäsittely x x x Metsäpurojen kunnostus x x Metsäautoteiden tierumpujen toteutus niin, että vesieliöstön vapaa liikkuvuus on mahdollista x x Luonnonhoito maanmuokkauksessa x x x Maisemanhoito x x x Soiden reunojen vaihettumisvyöhykkeet x x x Pellon reunavyöhykkeen käsittely monikerroksi- sena ja lajistollisesti monimuotoisena x x Metsälain turvaamien elinympäristöjen suojavyöhykkeet x x Suojelualueiden reunavyöhykkeet x x Haitallisten vieraslajien torjunta x x Ekologinen verkosto, kytkeytyneisyys x x VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 41 2.2.2 Luontokohteet ja luontoarvojen ylläpitämistä painottava metsätalous (closer-to-nature-forestry) Tarkempaa paneutumista varsinaisiin luonnonhoito-ohjeisiin tarvitaan erityiskohteissa ja sellaisissa tapauksissa, joissa maanomistaja asettaa luontoarvojen vaalimisen puuntuotannolle rinnakkaiseksi tai jopa ensisijaiseksi tavoitteeksi. Tällainen luonnon monimuotoisuutta tukeva metsänkäsittely tuodaan esille EU:n uudessa biodiversiteet- tistrategiassa (EK 2020) ja metsästrategiassa (EK 2021a) käsitteenä closer-to-nature- forestry ja kestävän rahoituksen luokitusjärjestelmässä käsitteenä suojeleva metsäta- lous (conservation forestry) (EK 2021b). Metsien luonnonhoito-ohjeiden ’Luonnonhoi- dolliset hakkuut’ -luku antaa hyvän tietopohjan eri metsäelinympäristöjen luontoarvo- tavoitteiden saavuttamiseksi (Taulukko 4) (Saaristo & Vanhatalo 2019). Myös Metsä- hallitus Metsätalous Oy kuvaa luonnonhoito-ohjeissaan luonnonhoidollisten hakkuiden toimintakäytännöt, joissa puuntuotannollisista tavoitteista voidaan tinkiä luontoarvota- voitteiden saavuttamiseksi. Taulukko 4. Luonnonhoidollisten hakkuiden kuvausten elinympäristöt Elinympäristö Rantametsät Lehdot Vähätuottoiset ojitetut turvemaat Viljavat, luontaisessa tilassaan avoimina tai harvapuustoisina olleet, turvemaat Korvet Suon ja kangasmaan vaihettumisvyöhykkeet Pellon ja metsän vaihettumisvyöhyke Harjujen paahdeympäristöt Puustoiset perinneympäristöt Kulotusalueet Ensiharvennus VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 42 2.2.3 Vapaaehtoinen ja lakisääteinen luonnonhoito Luonnonhoito-ohjeissa kuvatut toimet ovat osin lakisääteisiä, osin metsäsertifioinnin kriteereihin perustuvia ja osin täysin vapaaehtoisia, kaiken sääntelyn ja sitoumusvel- voitteiden ulkopuolelle jääviä. Metsäkeskuksen ohjeistuksessa kuvataan selkeästi, mikä on talousmetsissä vaadittavan lakisääteisen luonnonhoidon vaatimustaso, mitkä toimet ovat metsäsertifiointistandardien asettamia velvoitteita ja mitkä muita tunnettuja luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä ylläpitäviä käytäntöjä. Lakisäätelyn toteutu- misen takaamiseksi selkeä jaottelu lakiin perustuviin velvoitteisiin (metsä-, metsätuho- jen torjunta-, vesi- ja luonnonsuojelulaki) ja vapaaehtoisuuteen perustuviin suosituk- siin olisi tarkoituksenmukaista. Muutoin riskinä on joko kaiken luonnonhoidon tai ve- sien pilaamiskiellon mieltäminen vapaaehtoisuuteen perustuvaksi tai toisaalta luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden vaalimisen mieltäminen lain vas- taiseksi. Esimerkkeinä tästä voi mainita vesien pilaamiskiellon rikkomisen omatoimi- sen Ely-keskukselle ilmoittamatta jätetyn uudisojituksen kautta (vesilaki) tai tuulenkaa- tojen poistamisen mahdollisen kirjanpainajatuhon ehkäisemiseksi kaavoituksessa suojelualueeksi osoitetulla alueella (laki metsätuhojen torjunnasta). 2.2.4 Luonnonhoito-ohjeiden puutteita Luonnonhoito-ohjeiden epäkohtana voi pitää niistä koituvien hyötyjen esittelyistä puut- tuvaa metsätuho- ja puuntuotannollista näkökulmaa. Yhteiskunnallisen hyväksyttävyy- den ja vastakkain asettelun hillinnän kannalta olisi syytä lisätä ymmärrystä luonnon- hoidon pitkän aikavälin myönteisistä vaikutuksista puuntuotannon jatkuvuudelle. Esi- merkiksi lahopuujatkumosta huolehtiminen ei tuota hyötyjä ainoastaan siitä riippuvai- selle eliöstölle vaan myös elävälle puustolle. Kun turvataan riittävä lahopuuston määrä, ylläpidetään myös puuston kasvua vapauttamalla puuston sitomat ravinteet ta- kaisin juuriston käytettäviksi. Monimuotoinen eliöstö hillitsee myös tuhonaiheuttajien massaesiintymisen riskiä turvaten yhdessä lajistollisesti ja geneettisesti monimuotoi- sen puuston ylläpidon kautta metsien sopeutumisen muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. Ekologista kytkeytyneisyyttä on tarkasteltu Metsäkeskuksen ja Metsähallituksen oh- jeissa, muttei yleisissä luonnonhoidon ohjeissa. Pajujen säästämisen merkitys pölyttä- jien keväisen ravinnon saannin turvaajana tulee ohjeissa esiin vain välillisesti. Myös- kään vesien monimuotoisuudelle aiheutuvia haittoja riittämättömien tai liikaa käsitelty- jen suojavyöhykkeiden tapauksessa ei tuoda selkeästi esiin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 43 2.3 Tavoite 3: Ulkoilukäytön ja talousmetsien luonnonhoidon yhteensovittamisen mahdollisuudet Intensiivinen metsänhoito – erityisesti tasaikäisenä ja -kokoisena kasvatettava metsä, jossa on hyvin vähän vanhoja, kuolevia tai kuolleita puita – on suurin syy metsän ra- kenteen yksipuolistumiseen ja monimuotoisuuden köyhtymiseen talousmetsissä (Sii- tonen 2001, Hyvärinen ym. 2019, Koivula ym. 2020). Talousmetsien luonnonhoidolla pyritään lisäämään hoidettuihin metsiin sellaisia rakennepiirteitä, jotka edistävät elinympäristöjen ja lajiston monimuotoisuutta. Monimuotoisuutta vahvistaviin rakenne- piirteisiin kuuluvat muun muassa vanhat puut, lehtipuut, kuolleet maa- ja pystypuut sekä monilajinen puusto ja monikerroksinen latvus. Metsien ulkoilukäytöllä tarkoitetaan kaikenlaista ulkoilua metsissä, kuten luonnon tark- kailua, kuntoilua, marjojen ja sienten poimimista, metsästystä sekä muunlaista virkis- täytymistä metsämaisemassa. Useimmat suomalaiset asuvat lähellä metsää. Keski- määrin jokaisella suomalaisella lähin metsä sijaitsee noin 600 m päässä kotoa (Sievä- nen & Neuvonen 2011, Pyky ym. 2019), ja siksi lähimetsä onkin monelle tärkeä ulkoi- lupaikka. Suomessa jokamiehenoikeudet mahdollistavat sen, että julkisessa ja yksi- tyisomistuksessa olevia talousmetsiä voi vapaasti hyödyntää ulkoiluun (Juutinen ym. 2017). Voimakas ulkoilukäyttö koetaan kuitenkin uhkana luonnonekosysteemeille ja uhanalaisille lajeille (Tolvanen & Kangas 2016). Uhanalaisia lajeja, kuten kääpiä, voi kuitenkin esiintyä jopa kaupunkialueiden metsissä voimakkaasta ulkoilukäytöstä huoli- matta, jos metsän rakennepiirteet ja metsien välinen kytkeytyneisyys mahdollistavat lajeille sopivat elinympäristöt ja niiden tarvitsemien kasvualustojen jatkumot (Korho- nen ym. 2020, 2021). Ulkoilijoiden mielipaikat ja monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet sijoittuvat usein sa- man alueen eri osiin (Tolvanen ym. 2020). Toisaalta lajistoltaan monimuotoiset met- säalueet eivät aina ole optimaalisia esimerkiksi marjastuksen kannalta, sillä marjoja muodostuu parhaiten harvennushakatuilla metsäalueilla (Miina ym. 2009, Tolvanen ym. 2020). Kaikki ulkoiluaktiviteetit eivät myöskään ole sallittuja monimuotoisuuden kannalta arvokkaissa kohteissa, ja siksi metsien ulkoilukäyttö keskittyy yhä enemmän talousmetsiin (Heinonen 2007, Tyrväinen ym. 2017). Koska ulkoiluun käytettävät ja monimuotoisuudelle arvokkaat alueet sijaitsevat usein eri paikoissa, on metsäsuunnit- telussa huomioitava nämä erilaiset lähtökohdat ja valittava kuhunkin metsikköön sopi- vat metsänkäsittelymenetelmät. Ulkoiluun tarkoitetuilla alueilla metsänhoidossa koros- tuvat hyvä näkyvyys, turvallisuus, hyvät kulkureitit ja ulkoilumahdollisuudet sekä kau- niit maisemat (esim. Silvennoinen 2017), kun taas monimuotoisuudelle arvokkailla VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 44 alueilla tärkeitä ovat lahopuun riittävyys, monilajinen ja -kerroksinen puusto ja luontai- nen metsän kehitys (esim. Hyvärinen ym. 2019, Koivula ym. 2022). Laajemmassa mit- takaavassa tärkeää on erilaisten ja vaihtelevien metsän rakenteiden esiintyminen. Huomioitavaa on, että Suomessa ei ole tehty tutkimuksia, joissa olisi selvitetty täsmäl- lisesti lajistollisen monimuotoisuuden ja kansalaisten kokeman metsän miellyttävyy- den välisiä yhteyksiä. Ulkomaisissa tutkimuksissa koetun luonnontilaisuuden ja hyvin- voinnin välillä on kuitenkin löydetty positiivinen yhteys (Tolvanen ym. 2020 ja viitteet siinä). Monimuotoisuuden ja turvallisuuden kokemuksen (ja saavutettavuuden) välillä on puolestaan havaittu negatiivinen yhteys, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että monimuo- toiseen ja luonnontilaiseksi koettuun metsäkohteeseen liitetyt piirteet, kuten tiheä mo- nikerroksinen latvuskerros sekä lahoava ja kuollut puu, voidaan kokea turvallisuusris- kinä tai muutoin epäesteettisenä tai epäsiistinä (Silvennoinen ym. 2002, Tyrväinen ym. 2003). Vaikka monimuotoisuuden on havaittu olevan tärkeä vetovoimatekijä kansallispuis- toissa, se ei itsessään ole useinkaan pääsyy hakeutua jollekin metsäalueelle ulkoile- maan (Tolvanen ym. 2020). Usein tärkeämpiä ovat metsäkohteen muut ominaisuudet, kuten saavutettavuus, hyvä polkuverkosto, mahdollisuus erilaisiin ulkoiluaktiviteettei- hin tai hyväksi tiedetty marja- tai sienipaikka (Tyrväinen ym. 2007). Metsäkasvillisuu- den kulumisen estämiseksi polkujen varsille voidaan jättää luontaisia esteitä kulkemi- selle, kuten maapuita ja kiviä (Lehvävirta ym. 2004, Hauru ym. 2014), ja antaa pen- saskerroksen kasvaa tiheämpänä kauempana polusta, jolloin ulkoilijat harvoin hakeu- tuvat tällaisille alueille. Tällaisella kulunohjauksella on positiivisia vaikutuksia myös metsänpohjassa eläviin maakiitäjäisiin (Kotze ym. 2012). Myös maiseman kauneus, vetovoimaisuus ja vaihtelevuus, rauha ja hiljaisuus ovat ominaisuuksia, jotka on liitetty ihmisten ulkoiluaktiivisuuteen ja kohteen miellyttävyy- teen (Tyrväinen ym. 2007, 2017, Pyky ym. 2019, Tolvanen ym. 2020). Kohteen veto- voimaisuutta lisäävät luonnontilaisuus ja vesistöjen läheisyys. Myös ulkoilualueen koolla ja kytkeytyneisyydellä on vaikutusta ulkoiluaktiivisuuteen (Tyrväinen ym. 2007). Ulkoilijoilla on hyvin monenlaisia ja toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, millainen on hyvä ulkoilumetsä, ja näihin näkemyksiin vaikuttavat monet taustatekijät. Tämän vuoksi samasta metsästä ja sen hoidosta annetaan usein eriäviä mielipiteitä (Juutinen ym. 2017, Simkin ym. 2021). Ulkoilijan metsämaisemamieltymyksiin ja ulkoilukoke- mukseen vaikuttavat voimakkaasti maisemaa arvioivan henkilön ikä, sukupuoli, koulu- tus, asuinpaikka ja aiemmat kokemukset metsistä (Tyrväinen ym. 2007, Pyky ym. 2019). Usein nuorille ja luonto-orientoituneille kaupunkiasujille monimuotoisuuteen lii- tetyt piirteet metsämaisemassa, kuten lahopuut ja tiheiköt, ovat hyväksyttävämpiä kuin vanhemmille ja elantonsa metsästä saaville maaseudulla asuville henkilöille, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 45 joille luonnon hyödyntäminen, kuten marjojen ja sienten poimiminen ja puunmyyntitu- lot, voi olla monimuotoisuutta tärkeämpi arvo (Silvennoinen ym. 2002, Tyrväinen ym. 2003, Tolvanen ym. 2020). Kuitenkin koulutus ja tietoisuuden lisääminen monimuotoi- suudelle tärkeistä metsän rakennepiirteistä, metsäkohteen monimuotoisuusarvoista tai lajistollisesta monimuotoisuudesta lisäävät kohteen maisemallista hyväksyttävyyttä (Tyrväinen ym. 2007, Silvennoinen 2017). Muutokset tutussa metsämaisemassa koetaan usein negatiivisina sekä haitallisina monimuotoisuudelle, ja siksi ulkoiluun tarkoitetussa metsässä kannattaisikin suosia metsän kasvattamista peitteisenä eli välttää avohakkuita ja poistaa puita vain sieltä täältä, jotta metsämaisema säilyy mahdollisimman muuttumattomana (Tyrväinen ym. 2017, Koivula ym. 2020, Tolvanen ym. 2020). Ulkoilumetsiin sopii eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus, jossa tavoitteena on pitää kohde jatkuvasti peitteisenä. Peitteisyy- destä saattavat hyötyä myös monet vanhan metsän lajit ja samalla ristiriidat moni- muotoisuuden suojelun ja metsänhoidon välillä voivat vähetä. Metsänhoitomenetel- män valinnalla on kuitenkin vaikutus puustosta saataviin myyntituloihin, mikä voi osal- taan vaikuttaa metsänhoitopäätöksiin (Juutinen ym. 2021). Hakkuista ja metsähoidon jäljistä ei pidetä metsämaisemassa (Tolvanen ym. 2020). Siksi paljaat avohakkuualueet ovat vähiten arvostettu metsämaisema (Silvennoinen ym. 2002, Tönnes ym. 2004). Polkujen ja ulkoilureittien varsilla avohakkuita olisi väl- tettävä, jotta maisema säilyy ulkoilijoita miellyttävänä (Juutinen ym. 2017, Tyrväinen ym. 2017). Jos metsämaisemassa on pieniä puita, maiseman laatua parantaa se, että seassa on isoja yli 10 m korkuisia mäntyjä ja koivuja (Silvennoinen ym. 2001). Metsä, jossa on isoja, korkeita puita, muttei liian tiheässä, on pidetyin (Silvennoinen 2017). Varttuneen metsän, suurten puiden, hyvän näkyvyyden ja siisteyden yhtäaikainen yl- läpitäminen vaatii useimmiten jonkinlaisia metsänhoitotoimenpiteitä (Tyrväinen ym. 2003, Tolvanen ym. 2020, Simkin ym. 2021). Usein ulkoilijat pitävät hoidettua metsää luonnontilaisena, jos metsänhoidon jäljet eivät ole selvästi nähtävissä. Tällaisesta metsästä puuttuvat hakkuutähteet, kuivat oksat, kuollut puu ja tiheä pensaskerros (ali- kasvos) ja näkymä on avara. Siksi avoin mäntymetsä on monelle suomalaiselle miel- lyttävin metsämaisema. Myös puhtaista koivikoista pidetään, muttei välttämättä puh- taista kuusikoista. Metsän luonnontilaisuuttakin arvostetaan (Simkin ym. 2021). Ulkoilijoiden näkökul- masta luonnontilainen vanha metsä ja varttunut hoidettu talousmetsä ovat kaikkein el- vyttävimpiä (Simkin ym. 2020). Myös luonnon monimuotoisuudelle tärkeät rakenne- piirteet, kuten kuolleet maassa makaavat puut ja tiheä pensaskerros, hyväksytään yhä enemmän metsämaisemassa (Hauru ym. 2014, Simkin ym. 2021). Kyse voi olla tietoisuuden lisääntymisestä monimuotoisuudelle oleellisten metsän rakennepiirteiden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 46 tärkeydestä tai siitä, että kyselytutkimuksiin osallistuu usein väestörakenteeseen suh- teutettuna keskimääräistä enemmän kouluttautuneita ja monimuotoisuuden tärkeyden tiedostavia henkilöitä (Hauru ym. 2014, Juutinen ym. 2017, Simkin ym. 2020, Tolva- nen ym. 2020). Luonnonhoitomenetelmien ekologisen toimivuuden tarkastelussa havaittiin keskeisiksi toimiksi luontokohteiden perustaminen, kuolleen puun lisääminen, lehtipuusekoituk- sen lisääminen, suojavyöhykkeiden ja säästöpuiden jättäminen, suurten ja vanhojen puiden säästäminen, riistatiheikköjen perustaminen sekä kulotukset. Monimuotoisuu- den kannalta avohakkuuta parempia vaihtoehtoja metsänuudistamiselle ovat vähäi- nenkin säästöpuiden jättäminen sekä jatkuvapeitteisen metsätalouden menetelmät, mitkä havainnot ovat hyvin linjassa myös kansalaisten virkistys- ja maisema-arvostuk- sien kanssa, samoin järeiden lehtipuiden säästäminen ja puuston kerroksellisuus. Toi- saalta, kuten edellä kerrotusta ilmenee, luonnonhoitotoimista lahopuun lisääminen ja runsas alikasvos (sekä kulotus) voivat jossakin määrin joutua törmäyskurssille virkis- tys- ja maisema-arvojen kanssa esimerkiksi ulkoilu- ja kaupunkimetsäalueilla. Lisäksi maaston kuluminen voimakkaan ulkoilupaineen myötä voi muodostua ongelmaksi esi- merkiksi herkimmillä ranta- ja lehtokohteilla, mistä syystä ulkoilijoiden ohjaaminen pol- kureiteille ja jopa huolellisesti harkitut kulkuesteet voivat näillä kohteilla olla tarpeen. Monimuotoisuutta turvaavan luonnonhoidon ja metsien ulkoilukäytön yhteensovittami- nen on kuitenkin mahdollista etenkin, jos metsien luontaiseen dynamiikkaan perustu- via metsänhoitomenetelmiä hyväksytään entistä enemmän (Taulukko 5), jos kansalai- set yhä yleisemmin tiedostavat monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden – etenkin järeän lahopuun – tärkeyden, ja jos ulkoilijoiden turvallisuudesta huolehditaan poistamalla ulkoilureittien varsilta vaarallisiksi koetut puut. Taulukko 5. Yhteenveto luonnonhoitotoimenpiteiden vaikutuksista ulkoilijoiden kokemukseen. Vaikutukset: + = positiivinen vaikutus; - = negatiivinen vaikutus; +/- = ei vaikutusta; (+) = lievä positiivinen vaikutus. Viitteen lopussa oleva b = tutkimus tehty taajama- metsässä. Elinympäristö Avohakkuita vain 0–10 %:ssa polkujen välittömässä tuntumassa + Juutinen ym. 2017 40 m levyisen metsäisen suojavyöhykkeen jättäminen jokien ja järvien rannoille + Juutinen ym. 2017 Säästö-, suojus- ja siemenpuiden jättäminen hakkuualalle + Silvennoinen ym. 2002 ● vähintään 3 m3/ha hyväkuntoisia, isoja säästöpuita + Tönnes ym. 2004 ● säästöpuut yksittäin hajallaan (ei ryhmässä) + Tönnes ym. 2004 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 47 Elinympäristö ● säästöpuut ryhmässä + Tönnes ym. 2004 ● huonokuntoisten säästöpuiden jättäminen +/- Tönnes ym. 2004 ● alikasvoksen jättäminen hakkuualalle (+) Tönnes ym. 2004 Maanmuokkauksen välttäminen + Tyrväinen ym. 2017 Hakkuutähteiden jättäminen - Tyrväinen ym. 2017 ● mäntymetsään - Tyrväinen ym. 2003 b ● kuusi-koivu-haapametsään +/- Tyrväinen ym. 2003 b ● kuusimetsään +/- Tyrväinen ym. 2003 b Sekapuuston kasvattaminen ● lehtisekametsä - Tyrväinen ym. 2003 b ● mänty-kuusisekametsä + Tyrväinen ym. 2003 b Metsän kasvattaminen monikerroksisena + Silvennoinen ym. 2001 Metsän kasvattaminen tavanomaista talousmetsää tiheämpänä - Silvennoinen 2017 Harvennusten tai hakkuuintensiteetin vähentäminen + Tyrväinen ym. 2017 ● kuusimetsässä + Tyrväinen ym. 2003 b ● mäntymetsässä + Koivula ym. 2020 ● muissa metsissä (+) Tyrväinen ym. 2003 b Alikasvoksen säästäminen ● mäntymetsässä - Tyrväinen ym. 2003 b ● koivumetsässä +/- Tyrväinen ym. 2003 b VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 48 Elinympäristö ● kuusi-koivusekametsässä +/- Tyrväinen ym. 2003 b Luontaisesti kaatuneen maapuun jättäminen + Hauru ym. 2014 b Kuolleen tai kuolevan puun jättäminen - Tyrväinen ym. 2003 b Riistalintujen elinympäristöjen lisääminen + Juutinen ym. 2017 Kuusimetsän kasvattaminen ● vanhaksi talousmetsäksi (100 v.) + Simkin ym. 2020 ● hoitamattomana luonnontilaiseksi (> 120 v.) + Simkin ym. 2020 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 49 3 Metsien paikkatietoanalyysi 3.1 Tausta ja tavoite LUONTEVA-hankkeen osatehtävässä 1 selvitettiin tutkimustietoon nojautuen ne luon- toarvot, joiden säilyttäminen tai lisääminen on oleellista talousmetsissä, sekä tarkas- teltiin tutkimustiedon valossa toimenpiteitä, joilla näitä arvoja voidaan parantaa. Met- sien huomioitavina rakennepiirteinä korostuvat metsikön ikä, lahopuun määrä, seka- puulajisuus ja lehtipuusekoitus, metsikön koko sekä pienvesien tai vesistöjen lähei- syys ja siihen liittyvät maaperän kosteusvaihtelut. Luontoarvot, joita talousmetsissä halutaan ylläpitää, ovat eläin-, kasvi- ja sienilajiston monipuolisuus ja erityisesti uhan- alaisen lajiston säilyttäminen sekä harvinaisten metsäympäristöjen laadullinen säilyt- täminen. Talousmetsien luonnonhoitotoimet tukevat myös niiden läheisyydessä olevien suojelu- alueiden lajistoarvoja ja päinvastoin: suojelualueiden lajisto voi levittäytyä niiltä talous- metsiin. Metsiin linkittyvien vesiekosysteemien lajiston ja veden laadun turvaaminen liittyy myös talousmetsien luonnonhoitoon. Tärkeimpiä toimenpiteitä vesiekosystee- mien suojelussa ovat uomien ja rantametsien erityispiirteiden, kuten mikroilmaston ja luontaisen kasvilajikoostumuksen, säilyttäminen, maaperävahinkojen ehkäisy sekä ra- vinne- ja kiintoaineshuuhtoumien minimointi niihin linkittyviltä metsätaloustoimenpide- alueilta. Lisäksi virkistyskäyttömahdollisuuksien turvaaminen voidaan nähdä syyksi to- teuttaa talousmetsien luonnonhoitoa. Huomioitavaa on, että metsän maaperän luonto- arvoista on hyvin vähän tutkimusta, mutta oletuksena on, että maanpäällisen eliöstön monimuotoisuus heijastelee myös maaperän hyvää ekologista tilaa ja toimivia ekosys- teemiprosesseja. Avoimet paikkatietoaineistot Suomen maaperästä, metsistä ja vesistöistä ovat hyvin kattavia, ja uusia tietotuotteita voidaan tehdä entistä tarkemmista laserkeilaus- ym. kaukokartoitusaineistoista. Myös hallinnolliset rajaukset, kuten suojelualueet, ovat ajantasaisena paikkatietoina kaikkien käytettävissä. Hankkeen osatehtävässä 2 (Ku- vio 1) hyödynnettiin avoimia paikkatietoaineistoja sellaisten metsäalueiden ja metsi- köiden tunnistamiseen, joissa talousmetsien luonnonhoidon parantaminen on tärkeää ja mahdollista luontoarvojen turvaamiseksi. Talousmetsien luontoarvoista ei juuri ole kattavaa inventointitietoa, ja esimerkiksi tieto uhanalaisten lajien esiintymisestä koskee yleensä yksittäisiä kohteita. Sen sijaan met- siköiden ja metsäalueiden rakennepiirteistä on saatavilla tietoa mm. valtakunnan met- sien maastoinventointien (VMI) muodossa sekä laserkeilausaineistoihin perustuvina VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 50 kuvatulkintoina. LUONTEVA-hankkeen osatehtävässä 2 pyrittiin arvottamaan alueita perustuen niiden sisältämien metsiköiden rakennepiirteisiin, joiden tutkimusten perus- teella tiedetään olevan eliöstön monimuotoisuudelle tärkeitä. Tavoitteena oli kehittää julkisiin paikkatietoaineistoihin perustuvia menetelmiä tai työ- kaluja, joilla tunnistetaan alueet, joilla i) talousmetsien rakenne tai sijainti parhaiten mahdollistavat luontoarvojen huomioonottamisen ja säilyttämisen metsänhoidon yh- teydessä, ja ii) talousmetsien luontoarvojen lisäämiseen tulee tulevissa metsänkäsitte- lyissä kiinnittää erityistä huomiota. 3.2 Aineistot ja menetelmät 3.2.1 Aineistot Työssä käytettiin seuraavia paikkatietoaineistoja: 1. Luken monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) tuotta- mat teemakartat vuodelta 2019, joista saatu puuston puulajeittaiset run- kotilavuudet, puuston ikä, sekä näistä johdettu metsätalousmaan peitto- alue (https://www.luke.fi/fi/seurannat/valtakunnan-metsien-inventointi- vmi) 2. SYKE:n ja MML:n yhdessä tuottama Ranta10-aineisto, joista saatu uo- maverkosto, järvet ja joet (https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Paikkatie- toaineistot/Ladattavat_paikkatietoaineistot#R) 3. SYKE:n tuottamat suojelualuerajaukset luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueilta (https://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Paikkatietoaineistot/Ladat- tavat_paikkatietoaineistot#R) 4. Luken tuottama topografinen maaperän kosteusindeksi (https://open- data.luke.fi/fi/dataset/kosteusindeksi) 5. MML:n tuottamat hallinnolliset aluerajat (https://www.avoin- data.fi/data/fi/dataset/suomen-maakunnat-2021-vuoden-2018-maakun- takoodeilla) MVMI:n pikselimuotoisen kartta-aineiston pohjalta muodostettiin automaattisella seg- mentoinnilla metsikkökuvioaineisto laskentayksiköiden muodostamista varten. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 51 3.2.2 Metsien laatuindeksi Metsien laadun lähtökohtana tässä hankkeessa oli niiden ekologinen arvottaminen. Koko Suomen tasolla puusto- ja kasvupaikkatietoja on kerätty kattavasti metsänhoi- don ja puuvarantojen näkökulmasta, mutta ei uhanalaislajiston, monimuotoisuuden, riistalajiston tai virkistysarvojen näkökulmasta. Paikkatietoanalyysissä käytetty ai- neisto ei mahdollistanut esimerkiksi lahopuun määrän huomioimista, vaikka se olisi monimuotoisuuden kannalta merkittävä tekijä. Käytetyssä paikkatietoaineistossa puuston iän estimointi perustuu satelliittikuvatulkintaan, joten siihen sisältyy epätark- kuutta. Tämän vuoksi ikäluokitus on metsien osalta karkea, eikä esimerkiksi hyvin vanhoja (esim. puustoltaan yli 120-vuotiaita) metsiä voida käsitellä erityisryhmänä. Huomioiden aineiston rajoitukset paikkatietoanalyysin laatuindeksointi perustui metsä- talousmaan pinta-alaan, puuston ikään ja puuston lehtipuuosuuteen, joiden katsottiin saatavilla olevista tiedoista parhaiten kuvaavan metsän ekologista arvoa (katso osa- tehtävän 1 tulokset edellä). Laadutuksen perusteet on kerätty infolaatikkoon tämän lu- vun loppuun. Luokitteluyksikkönä käytettiin 1 km2 -ruutuja, joihin viitataan tässä luvussa lyhyesti ni- mellä “ruutu”. Nämä ruudut kattoivat koko Suomen ja kaikki maankäyttöluokat. Yhden neliökilometrin ruutuun päädyttiin osatehtävän 1 tulosten perusteella, joiden mukaan yksi kilometri on maksimietäisyys, joka vielä mahdollistaa suurelle osalle eliöstöä siir- tymisen niille soveltuvien luontotyyppilaikkujen välillä. Ruutujen luokituksessa käytetty metsien ikäluokitus perustui etupäässä linnustotutki- muksiin (katso osatehtävän 1 aluetason tulokset edellä). Näissä tutkimuksissa aineis- ton riittävyyden ja toisaalta metsävara-aineistojen karkeuden vuoksi ikäluokkia on ta- vallisimmin hyvin vähän. Esimerkiksi uhanalaisarvioissa korostuvia yli 150-vuotiaita metsiä ei tutkimusraporteissa tai –aineistoissa yleensä ole erotettu omaksi luokak- seen, vaan harvinaisuutensa vuoksi ne sijoittuvat esimerkiksi luokkaan “vähintään 80-vuotiaat metsät”. Koska luokittelu tehtiin ruuduittain, analyysin ulkopuolelle jäivät sellaiset metsäalueet, joiden pinta-ala tai muut minimivaatimukset olisivat täyttyneet yhdessä vierekkäisen ruudun kanssa mutta ei omana ruutunaan, mikä oletettavasti vähensi mukaan tulevien metsäalueiden määrää. Toisaalta mukaan hyväksytyissä ruuduissa kriteerit täyttävän metsäalueen ei tarvinnut olla yhtenäinen, vaan se sai koostua pienemmistä metsiköistä. Tämän päätöksen pohjalla olivat tutkimustulokset, joiden mukaan suuri osa metsien eliölajistosta kykenee siirtymään satojen metrien matkoja, jotkut kilometrejä, metsiköstä toiseen (katso osatehtävän 1 tulokset edellä); toisin sanoen metsiköiden ei luultavasti pääosalle metsälajistosta ole oltava fyysisesti kytkeytyneitä. Useille uhanalaisille lajeille niiden elinympäristöt ovat myös luontaisesti saarekkeisia (Hyvärinen ym. 2019). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 52 Minimilaatuvaatimukset täyttävän ruudun arvo oli yksi (ks. infolaatikko alla). Talous- metsien ohella myös suojelualueilla olevat metsät luokiteltiin. Laatuindeksin arvo kas- voi sen mukaan, paljonko ja kuinka vanhaa metsää tai kuinka paljon lehtipuuta ruu- dulla oli. Jos lehtipuuta oli ≥ 10 % tilavuudesta, niin lisäpisteitä tuli kaksi (katso Tau- lukko 6). Puuston ikääntyminen ja iäkkään puuston pinta-alan kasvu toi uusia lisäpis- teitä. Esimerkiksi, jos yli 80-vuotiasta puustoa oli 20 % pinta-alasta ja lehtipuuta tila- vuudesta 10 % niin pisteitä tuli seuraavasti: 1 (minimivaatimus) + 1 (70-v ikävaatimus 10 % osuudelle) +1 (70-v ikävaatimus 20 % osuudelle) +1 (80-v ikävaatimus 10 % osuudelle) + 1 (80-v ikävaatimus 20 % osuudelle) + 2 (lehtipuutilavuus) = 7. Maksimi- pistemäärän 12 sai ruutu, jolla lehtipuuta oli vähintään 10 % puuston tilavuudesta ja yli 90-vuotiasta metsää vähintään 30 % pinta-alasta. Taulukko 6. Minimivaatimukset eli vähintään 70-vuotiasta puustoa 10 % pinta-alasta ja lehti- puuta vähintään 5 % tilavuudesta täyttävälle ruudulle annettiin pisteitä 1. Lisää pisteitä kertyi lehtipuiden, puuston ikääntymisen ja pinta-alavaatimusten perus- teella luokitelluille ruuduille taulukon mukaisesti. Osuus, % 10 20 30 Yli 70-vuotiaan puuston pinta-ala +1 +2 +3 Yli 80-vuotiaan puuston pinta-ala +2 +4 +6 Yli 90-vuotiaan puuston pinta-ala +3 +6 +9 Lehtipuutilavuus +2 EKOLOGISESTI LAADUKKAAT 1 KM2 RUUDUT Tässä tutkimuksessa kehitetty luokitus, joka perustui mm. linnustotutkimuksiin ja oletuksiin lajien kyvystä siirtyä niille suotuisten elinympäristöjen välillä. Minimivaatimuksia ekologisesti laadukkaalle ruudulle: ● Metsätalousmaan osuus vähintään 25 % (25 ha) ruudun kokonaispinta-alasta ● Lehtipuuston osuus vähintään 5 % puuston tilavuudesta ● Yli 40-vuotiaan puuston osuus vähintään 35 % pinta-alasta ● Vähintään 70-vuotiaan puuston osuus vähintään 10 % pinta-alasta. Minimipistemäärä laadukkaalle ruudulle oli 1 ja maksimi 12 (ks. Taulukko 6 ja esim. Kuvio 2). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 53 3.2.3 Kytkeytyvyysanalyysi Kytkeytyvyysanalyysia varten ruutujen metsät jaoteltiin myös luokkiin “suojeltu” ja “ei- suojeltu”. Tässä tarkastelussa ruutu luokittui suojelualueruuduksi, jos sillä oli vähin- tään 25 % (25 ha) suojeltua metsää. Kuten ekologisesti laadukkaan metsän kriteerei- den määrittelyssä, suojelualuepinta-alan ei tarvinnut olla yhtenäinen, vaan se sai muodostua useammasta alueesta ruudun sisällä. Vesistöihin ja uomiin rajautuvat rantametsät ovat vaihettumisvyöhykkeitä, joiden kas- villisuus ja muu eliölajisto poikkeavat muusta ympäristöstä maaperän kosteuden, pie- nilmaston tai topografian suhteen (ks. Kappale 2.1). Rantametsät toimivat myös pus- kurina metsätalouden toimenpidekohteiden ja vesistöjen ja uomien välillä ehkäisten veden laadun ja vesieliöstön muutoksia. Rantametsä rajataan suojavyöhykkeeksi tai - kaistaksi metsänkäsittelytoimien yhteydessä, jolloin sen käsittely poikkeaa muusta metsänkäsittelystä. Potentiaaliset suojavyöhykkeet muodostettiin vesistöjen ja virtavesiuomien (purot ja joet) varsille käyttämällä Luonnonvarakeskuksen tekemää maaperän kosteusindek- sointia (ks. Kappale 3.2.1). Tämä kosteusindeksi perustuu laserkeilausaineistosta joh- dettuun Maanmittauslaitoksen 2 m korkeusmalliin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että maaperän kosteus ja kosteusindeksi kuvaavat samanlaisesti ranta- vyöhykkeen kasvillisuuden ja maaperäeliöstön monimuotoisuutta (Annala ym. 2022, Mykrä ym. 2023). Tässä tarkastelussa käytettiin kosteusindeksiä, jonka kynnysarvo oli 4 ha eli alueita, jotka edustavat loppukesän kuivempia olosuhteita (https://open- data.luke.fi/fi/dataset/kosteusindeksi). Kynnysarvo määrittää alueen, jonne satava vesi riittää synnyttämään maanpinnassa näkyvän vesiuoman. Suojavyöhykkeen ra- jaus muodostui siis em. kosteusindeksin perusteella, mutta kuitenkin niin, että maksi- missaan leveys sai olla 50 m. Jos ruudulla oli edellä mainitulla tavalla rajattua potenti- aalista suojavyöhykettä vähintään 2,5 ha (2,5 %) ja se oli metsätalousmaata, ruutu in- deksoitui suojavyöhykeruuduksi. Kytkeytyvyysanalyysin tarkoitus oli selvittää, kuinka ekologisesti laadukkaiksi indek- soidut ruudut, potentiaaliset suojavyöhykkeet -ruudut ja suojelualueruudut kytkeytyvät toisiinsa eli kuinka laajoja, lajiston kannalta kytkeytyneitä alueita ne muodostavat. Laajat yhtenäiset alueet turvaavat pieniä eristyneitä alueita paremmin eliöstön moni- muotoisuuden säilymistä (ks. osatehtävän 1 tulokset). Kytkeytyvyysanalyysiin voidaan valita metsien laatuindeksin ruutuja arvoilla 1–12, mutta suojelualue- ja suojavyöhyke- ruudut ovat aina samoja. Tässä tarkastelussa kytkeytyvyysanalyysiin valittiin laatu- luokkien 3, 5 ja 7 ruudut. Ruudut olivat keskenään kytkeytyneet, jos ne koskivat toisi- aan sivuilta tai kulmista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 54 3.3 Tulokset ja tulosten tarkastelu 3.3.1 Metsien laatuindeksi Alueellisesti havaittiin eroja: pohjoisessa Suomessa oli eniten ruutuja, jotka täyttivät ekologisesti laadukkaan ruudun kriteerit ja etelässä vähiten. 3.3.1.1 Maakuntien väliset erot Koko Suomen laatuluokittelu on esitetty karttana Kuviossa 2. Pohjoisimmissa Suomen maakunnissa (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu) ja Keski-Pohjanmaalla oli eniten niitä metsiä (ruutuja), jotka täyttävät tässä tarkastelussa asetetut ekologisesti laaduk- kaan metsän kriteerit (Kuvio 3). Minimivaatimukset eli laatuluokan 1 kriteerit täyttäviä metsiä oli edellä mainituilla alueilla 79–88 % maakunnan kokonaispinta-alasta (Tau- lukko 7). Korkeimman eli laatuindeksin 10–12 metsiä oli kuitenkin vain 0,1–1,3 % pinta-alasta. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla suurimmat pinta-alat olivat luokissa 4–8 ja Lapissa laatuluokkaa 5 pienemmillä arvoilla (Kuvio 3). Lapissa puut järeytyvät hitaammin kuin eteläisemmässä Suomessa, mikä todennäköisesti vaikuttaa siihen, että puusto tulkitaan nuoremmaksi kuin se on ja siitä syystä laatuindeksin arvo jää pieneksi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 55 Kuvio 2. Ekologisesti laadukkaan metsän maantieteellinen jakautuminen eri laatuindeksi- luokkiin. Arvo yksi kuvaa minimivaatimukset täyttävää metsää ja arvo 12 parhainta laatuindeksiä. Nolla-arvon saavilla alueilla minimivaatimukset eivät täyty. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 56 Kuvio 3. Ekologisesti laadukkaan metsän (1 km2 ruutujen) jakautuminen eri laatuindeksi- luokkiin Suomen pohjoisimmissa maakunnissa, % maapinta-alasta ilman vesis- töjä. Taulukko 7. Laatuluokiteltujen (LL) metsien osuus maakuntien kokonaispinta-alasta (K-pa), joka sisältää vesistöt ja maa-alasta (M-pa) ilman vesistöjä sekä maakunnan koko- naispinta-ala ja vesistöjen osuus. LL 1-12 sisältää kaikki laatuluokat ja LL 10-12 vain ylimmät luokat. Maakunta LL 1-12 osuus K- pa:sta, % LL 1-12 osuus M- pa:ta, % LL 10-12 osuus M- pa:sta, % K-pa, km2 Vesistöjen pinta-ala, % Uusimaa 53,5 56,3 0,1 9 099 5 Varsinais- Suomi 62,2 63,6 0,2 10 666 2 Satakunta 66,1 69,9 0,4 7 821 5 Kanta-Häme 56,2 61,7 0,1 5 199 9 Pirkanmaa 63,2 74,2 0,5 13 249 15 Päijät-Häme 49,1 59,6 0,1 5 714 18 Kymenlaakso 56,3 61,2 1,9 4 559 8 Etelä-Karjala 41,3 53,3 1,9 5 326 22 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 57 Maakunta LL 1-12 osuus K- pa:sta, % LL 1-12 osuus M- pa:ta, % LL 10-12 osuus M- pa:sta, % K-pa, km2 Vesistöjen pinta-ala, % Etelä-Savo 54,4 73,5 0,5 12 652 26 Pohjois-Savo 59,0 71,7 0,1 17 344 18 Pohjois- Karjala 63,1 77,0 3,0 18 791 18 Keski-Suomi 67,5 80,0 1,8 16 042 16 Etelä-Poh- janmaa 71,6 74,4 1,7 13 798 4 Pohjanmaa 66,7 68,3 0,2 7 401 2 Keski- Pohjanmaa 82,1 85,4 1,2 5 020 4 Pohjois- Pohjanmaa 85,6 91,1 1,4 36 828 6 Kainuu 88,3 99,2 0,3 20 197 11 Lappi 78,7 84,0 0,1 92 674 6 Ahvenanmaa 66,0 67,3 0,0 1 554 2 Keskisen Suomen maakunnissa (Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Etelä- Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa) ekologisesti arvokkaiden metsän mini- mivaatimukset täyttäviä alueita oli 59–72 % maakunnan kokonaispinta-alasta ja vähin- tään laatuindeksin 10 täyttäviä metsiä oli 0,1–2,5 % (Taulukko 7). Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla valtaosa ekologisesti laa- dukkaista metsistä täytti laatuindeksin neljä, mutta Pohjanmaalla pinta-alaa kertyi vielä alemmista luokista 2–3 (Kuvio 4). Eteläisimmän Suomen maakunnissa (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Kanta- Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ekologi- sesti laadukasta metsää oli 41–66 % maakunnan kokonaispinta-alasta ja vähintään laatuindeksin 10 täyttäviä metsiä oli 0,1–1,7% (Taulukko 7). Etelä-Karjalassa oli pinta- alallisesti vähiten ekologisesti laadukasta metsää, mutta toisaalta ne metsät olivat rei- lusti minimivaatimukset ylittäviä, koska laatuluokkien 1–6 metsät puuttuivat lähes ko- konaan (Kuvio 5). Myös muissa maakunnissa, lukuun ottamatta Varsinais-Suomea, laatuluokkien 1–4 metsäalat olivat prosentuaalisesti pieniä. Varsinais-Suomessa met- säpinta-ala jakautui melko tasaisesti laatuluokkiin 1–10. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 58 Kuvio 4. Ekologisesti laadukkaan metsän (1 km2 ruutujen) jakautuminen eri laatuindeksi- luokkiin keskisen Suomen maakunnissa, % maapinta-alasta ilman vesistöjä. Kuvio 5. Ekologisesti laadukkaan metsän (1 km2 ruutujen) jakautuminen eri laatuindeksi- luokkiin Eteläisimmän Suomen maakunnissa, % maapinta-alasta ilman vesistöjä. Talousmetsien luonnonhoidon näkökulmasta alueilla, joissa ekologisesti laadukkaim- pia metsiä on paljon (laatuindeksin arvo on suuri), nykykäytäntö on oletettavasti pysty- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 59 nyt turvaamaan eliöstön ekologista monimuotoisuutta parhaiten. Jos metsänkäytön in- tensiteetti näillä alueilla kasvaa, luonnonhoitoon on kiinnitettävä tarkempaa huomiota. Alueilla, joilla on vähän tai ei ollenkaan ekologisesti hyvälaatuista metsää, luonnonhoi- toa pitäisi tehostaa suunnitelmallisesti. Maisemissa, missä on vähän varttunutta met- sää metsien tehokkaan talouskäytön vuoksi, voitaisiin peittesyyttä lisätä pidentämällä kiertoaikoja. Tutkimuksin on toisaalta osoitettu, että luonnonhoito voi lajiston kannalta olla tehokkainta, kun sitä tehdään tehostetusti lähempänä kuin kauempana olemassa olevista suojelualueista (ks. Kappale 2.1). Erityistä huomiota on kiinnitettävä alueisiin ja ruutuihin, jotka ovat indeksoinnin alapäässä eli täyttävät minimivaatimukset, jotta niillä vanhaa puustoa ja lehtipuuta säilyy myös jatkossa. 3.3.1.2 Maakuntien väliset erot kun suojelualueet huomioidaan Yhtenäisemmät laajat suojelualueet painottuvat Pohjois-Lappiin, mutta myös muualla Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa oli laajahkoja alueita (Kuvio 6). Silmä- määräisesti tarkasteltuna suojelualuekriteerit täyttäviä ruutuja oli melko tasaisesti myös muualla Suomessa; ainoastaan Salpausselän eteläpuolella, Hämeessä, Varsi- nais-Suomessa ja Uusimaalla, alueita oli niukemmin. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 60 Kuvio 6. Suojelualueiden maantieteellinen jakautuminen Suomessa ja ei suojeltujen met- sien jakautuminen laatuindeksiluokkiin (ks. selitys Kuvio 2). 3.3.1.3 Maakuntien väliset erot kun potentiaaliset vesistöjen ja virtavesiuomien suojavyöhykkeet huomioidaan Potentiaalisia suojavyöhykkeitä oli eniten alueilla, joilla on vesistöjä ja virtavesiuomia. Vähiten potentiaalisia suojavyöhykkeitä oli Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä osassa Keski-Suomea (Kuvio 7). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 61 Kuvio 7. Potentiaalisten vesistöjen ja virtavesiuomien suojavyöhykkeiden maantieteellinen jakautuminen ja ei suojavyöhyke -metsien jakautuminen laatuindeksiluokkiin (ks. selitys Kuvio 2). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 62 3.3.2 Kytkeytyvyysanalyysi Jos maakunnassa on paljon ekologisesti laadukkaita ruutuja, on myös kytkeytyvyys korkealla tasolla. Vesistöjen ja virtavesiuomien potentiaalisten suojavyöhykkeiden huomioiminen nosti kytkeytyvyyttä erityisesti eteläisessä Suomessa. 3.3.2.1 Kytkeytyvyys laatuindeksoinnin pohjalta Maakunnissa, joissa ekologisesti laadukasta metsää oli pinta-alallisesti paljon, ekolo- gisesti laadukkaat metsät olivat myös hyvin kytkeytyneitä. Lapissa ja Kainuussa laatu- luokan 3 metsät olivat erittäin hyvin kytkeytyneitä, sillä suurin kytkeytynyt alue kattoi 88–91 % maakunnan alasta (sisältää myös vesistöjen alan) (Taulukko 8). Kun vaati- muksia tiukennettiin laatuluokkaan 7, niin Lapissa suurin kytkeytynyt alue kattoi edel- leen 85 % pinta-alasta, mutta Kainuussa enää 42 %. Aineistoista laskettiin myös kyt- keytyneiden alueiden keskikoko eri laatuluokissa. Laatuluokassa 3 keskikoko oli Lapissa 3615 km2 ja Kainuussa 5022 km2. Kun vaatimuksia kiristettiin eli kytkeyty- vyyttä tarkasteltiin laatuluokassa 7, niin Lapissa kytkeytyneen alueen keskikoko oli 1613 km2 ja Kainuussa 68 km2. Myös Pohjois-Pohjanmaalla metsät olivat hyvin kyt- keytyneitä, sillä laatuluokan 7 yhtenäiseksi alueeksi kytkeytyneet metsät muodostivat 60 % maakunnan kokonaispinta-alasta ja laatuluokan pienentyessä kolmeen kytkeyty- vyys kasvoi 86 %:iin. Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Karjalassa ekologi- sesti laadukkaat metsät olivat heikoimmin kytkeytyneitä toisiinsa (Taulukko 8). Näissä maakunnissa yhtenäiseksi alueeksi kytkeytyneitä laatuluokan 3 metsiä oli 29–46 % maakunnan kokonaispinta-alasta. Kytkeytyneet alueet olivat myös pieniä, sillä niiden keskikoko vaihteli 50 ja 72 km2 välillä. Kun vaatimuksia kiristettiin eli edellytettiin yli 70-, 80- tai 90-vuotiaita metsiä, jotta laatu nousisi laatuluokkaan 5 tai 7, niin yhtenäi- sen hyvälaatuisen metsäalueen koko pieneni näissä maakunnissa jyrkästi. Laatuluo- kan 5 metsät muodostivat tällöin enää 1–21 % maakunnan kokonaispinta-alasta. Etelä-Karjalassa korkeimpien laatuluokkien metsät olivat erityisen heikosti kytkeyty- neitä. Samoin yhtenäisen kytkeytyneen alueen keskikoko laatuluokassa 5 oli Etelä- Karjalassa vain 8 km2, kun muissa em. maakunnissa keskikoko vaihteli 16–46 km2. Etelä-Karjalan ekologisesti laadukkaiden metsien pirstaleista esiintymistä selittää osin maakunnan vesistövaltaisuus, sillä koko maakunnan kokonaispinta-alasta vesistöjä on 22 %. Myös Päijät-Hämeessä vesistöjen osuus on suuri, 18 % maakunnan koko- naispinta-alasta. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa vesistöjen osuus on alle 5 %, mutta muu maankäyttö, kuten maatalous ja asutus, tekevät yhtenäisistä metsäalueista pinta-alaltaan pieniä ja myös heikentävät ekologista kytkeytyneisyyttä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 63 Maakunnista vesistöjä on eniten Etelä-Savossa, 26 % maakunnan kokonaispinta- alasta, ja myös siellä ekologisesti laadukkaat metsät olivat tässä tarkastelussa kohta- laisen hajallaan. Laatuluokan 3 metsät muodostivat yhtenäisen alueen, joka kattoi 50 % maakunnan pinta-alasta (Taulukko 8). Keskimäärin yhtenäisen alueen koko oli 144 km2. Laatuvaatimusten kasvaessa yhtenäisen alueen koko pieneni myös Etelä- Savossa, ollen keskimäärin 6 km2 laatuluokassa 7. Taulukko 8. Kytkeytyneen yhtenäisen metsäalueen maksimikoko, % maakunnan kokonais- pinta-alasta, ja kytkeytyneiden alueiden keskikoko, km2, kolmessa eri laatuluo- kassa (LL). Maakunta LL 3, Maksimi koko, % LL 5, Maksimi koko, % LL 7, Maksimi koko, % LL 3, Keski- koko, km2 LL 5, Keski- koko, km2 LL 7, Keski- koko, km2 Uusimaa 36,9 16,0 4,2 54 23 13 Varsinais- Suomi 46,1 20,8 4,0 71 46 19 Satakunta 66,5 34,1 6,3 428 75 17 Kanta- Häme 52,9 22,6 1,9 104 34 11 Pirkanmaa 58,9 24,5 8,1 209 45 14 Päijät- Häme 42,5 5,2 0,4 72 16 5 Kymen- laakso 50,7 4,7 0,8 95 15 5 Etelä- Karjala 28,8 1,2 0,2 50 8 3 Etelä-Savo 50,4 10,5 0,6 144 21 6 Pohjois- Savo 56,2 27,3 4,4 158 48 11 Pohjois- Karjala 59,7 16,9 2,4 199 45 12 Keski- Suomi 65,6 31,2 2,3 279 66 9 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 64 Maakunta LL 3, Maksimi koko, % LL 5, Maksimi koko, % LL 7, Maksimi koko, % LL 3, Keski- koko, km2 LL 5, Keski- koko, km2 LL 7, Keski- koko, km2 Etelä- Pohjanmaa 71,7 61,9 9,7 1147 499 32 Pohjanmaa 54,4 46,2 13,6 97 59 23 Keski- Pohjanmaa 84,5 75,9 43,1 886 499 53 Pohjois- Pohjanmaa 86,1 80,3 59,7 1622 1024 224 Kainuu 88,5 76,9 41,9 5022 975 68 Lappi 91,2 90,0 84,5 3615 3302 1613 Ahvenan- maa 41,3 22,6 16,7 41 38 24 3.3.2.2 Vesistöjen ja virtavesiuomien suojavyöhykkeiden sekä suojelun vaikutus metsien kytkeytyvyyteen Vesistöisten maakuntien ekologisesti laadukkaiden metsien kytkeytyvyys parani huo- mattavasti, kun suojavyöhykkeet otettiin mukaan analyysiin (Taulukko 9, Kuvio 8). Etelä-Karjalan laatuluokan 3 muodostama yhtenäinen kytkeytynyt alue suureni 72 %:iin maakunnan koko pinta-alasta (ilman suojavyöhykkeitä 29 %) ja myös yhte- näisen alueen keskikoko kasvoi 50 km2:sta 387 km2:iin (Taulukko 9). Parhaimpien laatuluokkien kytkeytyvyys kasvoi vielä tätä enemmän. Esimerkiksi laatuluokan 7 met- sät muodostivat yhtenäisenä alueena 60 % maakunnan koko pinta-alasta (ilman suo- javyöhykkeitä 0,2 %) ja alueiden keskikoko kasvoi 3 km2:sta 174 km2:iin. Lapin ja Kainuun maakunnissa, joissa kytkeytyvyys oli suurta laatuluokassa 3 myös ilman suojavyöhykkeitä, suojavyöhykkeet lisäsivät kyseisen laatuluokan yhtenäistä aluetta vain vähän (89–91 % nousi 95–96 %:iin maakunnan kokonaispinta-alasta) (Taulukko 9). Suojavyöhykeruutujen pinta-alan huomioiminen kuitenkin lisäsi ylem- missä laatuluokissa kytkeytynyttä pinta-alaa sekä yhtenäisenä maksimaalisena että keskimääräisenä. Esimerkiksi Lapissa laatuluokan 7 keskimääräisen yhtenäisen alu- een koko kasvoi suuremmaksi kuin laatuluokan 3 keskimääräinen pinta-ala (Taulukko 8 ja Taulukko 9). Tämä johtui siitä, että suojavyöhykkeelle ei asetettu laatuvaatimuk- sia, jolloin suojavyöhykeruudut laskettiin mukaan kytkeytyneen alueen pinta-alaan kai- kissa laatuluokissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 65 Suhteellisesti eniten suojavyöhykkeet kasvattivat laatuluokan 3 kytkeytyvän alueen maksimikokoa (km2) laatuluokan 3 Etelä-Karjalassa (151 %), Uudellamaalla (82 %), Päijät-Hämeessä (72 %) ja Etelä-Savossa (68 %) ja vähiten Lapissa (5 %), Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla (7,4 %), Keski-Pohjanmaalla (8,6 %) sekä Etelä-Pohjan- maalla (12,7 %). Taulukko 9. Toisiinsa yhtenäisenä alueena kytkeytyneiden metsien maksimikoko potentiaalis- ten metsäisten suojavyöhykeruutujen kanssa, % maakunnan kokonaispinta- alasta, ja kytkeytyneiden alueiden keskikoko kolmessa eri laatuluokassa (LL). Maakunta LL 3, Maksimi koko, % LL 5, Maksimi koko, % LL 7, Maksimi koko, %, LL 3, Keski- koko, km2 LL 5, Keski- koko, km2 LL 7, Keski- koko, km2 Uusimaa 67,3 50,6 33,6 159 83 44 Varsinais- Suomi 58,9 51,4 16,5 107 77 36 Satakunta 78,0 65,5 34,6 500 213 77 Kanta- Häme 75,6 62,3 50,3 544 196 102 Pirkanmaa 84,1 72,8 59,5 6539 875 326 Päijät- Häme 73,1 57,1 49,0 730 167 107 Kymen- laakso 73,3 57,4 45,7 230 193 146 Etelä- Karjala 72,4 59,5 55,1 387 204 174 Etelä-Savo 84,5 76,8 71,6 2893 2192 2044 Pohjois- Savo 86,6 80,0 71,0 18258 8427 3744 Pohjois- Karjala 82,9 74,5 67,9 1903 1709 1948 Keski- Suomi 87,8 77,7 65,1 8353 3698 2066 Etelä- Pohjanmaa 80,8 74,9 53,9 1294 901 187 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 66 Maakunta LL 3, Maksimi koko, % LL 5, Maksimi koko, % LL 7, Maksimi koko, %, LL 3, Keski- koko, km2 LL 5, Keski- koko, km2 LL 7, Keski- koko, km2 Pohjanmaa 69,5 63,5 42,2 138 105 69 Keski- Pohjanmaa 91,8 86,9 71,1 1200 1137 417 Pohjois- Pohjanmaa 92,5 89,2 79,4 2605 1672 1078 Kainuu 95,0 90,3 80,3 10782 6835 9107 Lappi 95,7 95,0 92,6 7291 7241 7640 Ahvenan- maa 46,9 43,5 36,3 22 21 18 Kuvio 8 havainnollistaa karttamuodossa, mikä merkitys suojavyöhykkeillä voisi olla ekologisesti laadukkaiden metsien ja suojelualueiden kytkeytyvyydessä suuremmiksi pinta-aloiksi. Ekologisesti laadukkaan minimivaatimukset eli laatuluokan 1 kriteerit täyttävät metsät olisivat olemassa olevien suojelualueiden ja vesistöjen sekä uomien varsille jätettävien suojavyöhykkeiden avulla lähes täydellisesti toisiinsa kytkeytyneitä koko maassa (Kuvio 8A). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 67 Kuvio 8. Suojelualueiden ja ekologisesti laadukkaiden metsien kytkeytyvyys eri laatuindek- siluokissa (LL) sekä potentiaalisen suojavyöhykkeen (SV) vaikutus siihen. a=LL1, A=LL1+SV, b=LL3, B=LL3+SV, c=LL5, C=LL5+SV, d=LL7, D=LL7+SV. Väri indi- koi kytkeytyneen alueen pinta-alaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 68 3.4 Johtopäätökset − Julkisia paikkatietoaineistoja voidaan hyödyntää luonnonhoidon kohden- tamisessa ja näin parantaa toimenpiteiden kustannustehokkuutta. − Vaikka metsävara-aineisto ei sisällä yksityiskohtaista tietoa metsiköiden luontoarvoista, puustotunnusten perusteella niitä voidaan arvioida ja tehdä uusia luokittelumuuttujia. On kuitenkin muistettava, että puusto- tunnuksista johdettuihin muuttujiin liittyy epävarmuutta, kuten järeydestä johdettuun ikämuuttujaan. − Luokittelumuuttujat voisivat vastaavissa tarkasteluissa olla myös ku- viokohtaisia, mutta tässä työssä käytettiin ruudukkoluokittelua (1 km2) jatkoanalyysien mahdollistamiseksi. − Pienipiirteisyyden tunnistaminen, kuten lehtipuulajien erottaminen tai säästöpuuryhmät, on haastavaa suuralueaineistoista. − Metsien laatuluokittelumuuttujien ja niiden raja-arvojen valintaan ei ole yksiselitteistä tieteellistä perustaa, vaan valinta joudutaan tekemään osin subjektiivisesti. Kun halutaan pienipiirteisempää luokittelua, kuten tässä tutkimuksissa tehtiin jakamalla ekologisesti laadukkaat metsät 12 eri laa- tuluokkaan, subjektiivisuus korostuu. − Metsien laatuluokittelu ruututasollakin paljastaa maakuntien erot ekologi- suuden kannalta laadukkaiden metsien pinta-aloissa ja auttaa esimer- kiksi alueellisissa metsäsuunnitelmissa kiinnittämään huomiota luonnon- hoidon kohdentamiseen ekologisesti mahdollisimman tehokkaasti. − Ekologisesti laadukkaiksi luokiteltujen yhtenäisten metsäalueiden koossa on suurta vaihtelua maakunnittain, ja myös niiden ekologinen kytkeytyneisyys vaihtelee paljon. − Vesistöjen varsille ja hakkuiden ulkopuolelle jätettävien suojavyöhykkei- den avulla ekologisesti laadukkaiden metsäkuvioiden kytkeytyneisyyttä on mahdollista parantaa huomattavasti varsinkin maakunnissa, joissa vesistöt pirstovat metsäalueita. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 69 4 Skenaarioanalyysi metsien luonnonhoidon keinojen monimuotoisuus- ja taloudellisista vaikutuksista 4.1 Skenaarioanalyysiin tavoitteet ja simulointimallin kuvaus 4.1.1 Skenaarioanalyysin tavoitteet Osatehtävässä 2 (Kuvio 1) tutkittiin paikkatietoanalyysin lisäksi skenaarioanalyysillä aiemmissa työvaiheissa valikoituneiden metsien luonnonhoidon keinojen vaikutuksia aluetasolla. Mallinnuksessa käytettiin EFDM-skenaariomallia (Luku 4.1.2), millä arvoi- tiin toimien sekä taloudellisia että ekologisia vaikutuksia. Lisäksi tutkittiin talous- ja monimuotoisuushyötyjen yhteensovittamista. Analyysien monimuotoisuutta kuvaavat indikaattorit olivat samoja kuin paikkatietoanalyysissä: metsikön ikä, lehtipuun tilavuus ja käsittelemättömän metsän pinta-ala. Näistä viimeisin on säästöpuuston jättämi- sessä tai vesistöjen suojavyöhykkeissä uudistushakkuun yhteydessä hakkaamatta jä- tettyä metsää, mistä käytetään englannin kielessä termiä set-aside. Vaikka vesistöjen suojavyöhykkeistä on vesille koituvia monimuotoisuushyötyjä, ei analyyseissä ollut mukana näitä mittaavia monimuotoisuusindikaattoreita, joten tarkastelu rajoittuu met- sien monimuotoisuuteen. Skenaarioanalyysissä tehtiin 50 vuoden tarkastelujaksolle. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 70 4.1.2 EFDM:n (European Forestry Dynamics Model) yleiskuvaus ja asetelman vertautuminen aiempiin EFDM-simulointeihin European Forestry Dynamics Model -malli (EFDM) (Räty & Kuronen 2022; Packalen ym. 2014) on matriisilaskentaan perustuva malli, joka soveltuu laajojen alueiden ske- naariotarkasteluihin. Malli on sovellettavissa hyvin monenlaisiin metsiin ja kasvuolo- suhteisiin. Mallissa metsät ositetaan puuston kasvupotentiaalin ja metsänkäsittelytoi- menpiteiden suhteen. Tässä työssä käytettävässä EFDM-mallissa osittavia muuttujia olivat: − Metsäkasvillisuusvyöhykkeet (E/H-bor, K-bor, P-bor) − Metsikön vallitseva puulaji (Kuusi, Muut) − Kasvupaikkatyyppi (Lehdot, Lehtomaiset, Tuoreet, Kuivahkot sekä Kui- vat ja sitä karummat kasvupaikat) − Pääryhmä (Kivennäismaa, Turvemaa) − Metsänkäsittelykategoria (Suojelu, Talousmetsä, Kiertoajan pidennys) Lisäksi näiden ositteiden sisällä metsät luokitellaan edelleen iän ja kokonaistilavuuden suhteen. Matriisin ’soluissa’ on kyseistä luokitusta ja ositusta vastaavien metsien pinta-alat, jotka muuttuvat skenaarioajossa. Jokaisen simulointiaskelen alussa metsä- pinta-alat jaetaan ensiksi eri toimenpiteiden kesken, jonka jälkeen pinta-alan siirtymi- nen määräytyy ko. toimenpiteen siirtomatriisien mukaisesti. Toimenpiteitä on määritelty kaiken kaikkiaan viisi: − ’Kasvu’ tarkoittaa, ettei toimenpiteitä suoriteta − ’Harvennus’ on toimenpide, jossa vain osa puuston tilavuudesta poiste- taan − ’Päätehakkuu’ on avohakkuu. Koko puustotilavuus poistetaan. − ’Säästö’ päätehakkuun yhteydessä 2,5 % kuvion pinta-alasta jätetään säästöpuustoksi, joille ei tehdä mitään käsittelyjä koko loppusimuloin- tiajanjaksolla. Ko. pinta-ala siirretään suojeluun (set-aside). − ’Puskuri’ päätehakkuun yhteydessä jätetään kuvioilla, jotka rajoittuvat pienvesistöihin paikkatietoanalyysissä kuvattu kosteusindeksiin sidottu suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä ei suoriteta mitään käsittelyjä (set- aside). Mallin matriisit on estimoitu käyttäen valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI9-12) vuosina 1996–2018 kerättyjä aineistoja sekä MOTTI-metsäsimulaattoria (Hynynen ym. 2005). Näihin lähtöaineistoihin perustuen on estimoitu metsien kasvu, kuhunkin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 71 metsänkäsittelykategoriaan kuuluvien toimenpiteiden ajoitus ja niihin liittyvät siirtomat- riisit. Simuloinnin lähtötilanne, pinta-alajakauma, perustuu aiemmista töistä poiketen paik- katietoanalyysissä valtakunnan metsien inventoinnin monilähdekartoilta (MVMI) seg- mentoituihin kuvioihin ja niiden luokituksiin (alla tarkemmin). Jokaisen simulointiaske- len jälkeen tallentuu lähtötilan kaltainen pinta-alajakauma ositteittain ja toimenpiteit- täin. Jos nämä pinta-alat halutaan muuntaa lukuarvoiksi, pitää ne kertoa nk. kertoi- milla, jotka ovat hehtaarikohtaisia arvoja eri muuttujille. Tuloksien estimoimisessa hyödynnetään tilavuus-ikäluokkien keskitilavuuksia ja puu- lajiosuuksia sekä tilavuus-ikäluokkien keskivuosia. Hakkuukertymät tukki- ja kuitu- puuksi eriteltynä edustavat mallin tuottamia fyysisiä suureita, joista voidaan puun hin- taa koskevien oletusten perusteella johtaa hakkuista syntyvät bruttokantorahatulot (euroja). Lisäksi laskennassa otetaan huomioon metsänhoitokustannukset ja suojelu- pinta-alan lisäämisestä aiheutuvat vaihtoehtoiskustannukset eli puuntuotannon talou- delliset menetykset. Tätä samaa EFDM-mallia on käytetty kahdessa aiemmassa selvityksessä: Kustan- nusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi (KEIMO) (Kärkkäinen ym. 2021) ja Arvio EU:n biodiversiteettistrategian 2030 vaiku- tuksista Suomessa (VASU) (Kärkkäinen & Koljonen 2021). Perusasetelma, metsien luokittelu ja talousmetsien käsittelyt ovat kaikissa näissä samankaltaisia. Suurin ero on lähtöaineistossa: KEIMO-hankkeen tarkasteluissa samoin kuin tässä työssä oli mu- kana vain puuntuotannon metsämaa. VASU-hankkeessa mukana oli koko metsämaa eli myös nykyisin tiukassa suojelussa oleva metsämaa. Lisäksi tähän työhön on liitetty luonnonhoitotoimia. KEIMO- ja VASU-hankkeissa tehtiin lisäsuojelun kohdistamista, mitä LUONTEVA- hankkeessa ei ole lainkaan. Kiertoajan pidentäminen, mitä toteutettiin KEIMO-hank- keessa, sovelletaan tässä hankkeessa samanlaisena, mutta osaa luonnonhoidon me- netelmistä eli säästöpuuston ja suojavyöhykkeiden jättämistä ei ole aiemmin EFDM- mallilla sovellettu. Näiden kahden toimenpiteen joustavan soveltamisen mahdollisti uusi ’efdm’ R-paketti (Räty & Kuronen 2022; Kuronen & Räty 2021). Poiketen aiemmista hankkeista LUONTEVA:ssa ei käytetty hakkuukertymätavoitetta skenaarioanalyyseissä. Sen sijaan tutkittiin, miten luonnonhoidon toimen tai toimien yhtäaikainen soveltaminen vaikuttaa kussakin maakunnassa suhteessa tilanteeseen, missä toimia ei toteuteta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 72 4.1.2.1 Skenaarioissa sovellettavien metsänkäsittelykategorioiden ja toimenpiteiden tarkempi kuvaus Skenaarioajoissa EFDM-mallia sovelletaan paikkatietoanalyysissä rajatulle puuntuo- tannon metsämaalle. Skenaarioissa sovellettavia luonnonhoidon toimia ovat pienve- sistöjen suojavyöhykkeet, päätehakkuussa jätettävää säästöpuusto ja metsien kierto- ajan pidentäminen. Seuraavassa on kuvattu kaikki skenaarioissa mukana olevat metsänkäsittelykatego- riat. Talousmetsä: Talousmetsissä metsiä käsitellään harvennuksin ja päätehakkuin. Toi- menpiteiden ajoitus ja intensiteetti samoin kuin kasvu, on estimoitu VMI9-12 pysyvien koealojen uudelleenmittausten pohjalta. Näin ollen mukana on lehtipuiden suosiminen ja kiertoajat siten, kun ne ovat VMI-aineistossa esillä. Kategoria ei sisällä säästöpui- den tai vesistöjen suojavyöhykkeiden jättämistä. Suojelu: Suojeltujen metsien kasvu on estimoitu samalla tavalla kuin talousmetsäka- tegorian kasvu. Estimointiaineistona ovat olleet VMI9-12 suojellut pysyvät koealat. Näissä metsissä ei suoriteta metsätalouden toimenpiteitä. Tässä simulaatiossa suo- jelu-kategorian kasvua sovelletaan se jälkeen, kun metsäpinta-alaa on siirretty pois puuntuotannon piiristä joko säästöpuuksi tai jätetty käsittelemättä vesien suojavyöhyk- keellä. Kiertoajan pidennys: Kiertoajan pidentäminen toteutettiin siirtämällä myöhemmäksi EFDM:ssä talousmetsä-kategorian uudistushakkuuta. Pidennysaika vuosina oli määri- tetty MOTTI-metsäsimulaattorilla metsäositteittain KEIMO-projektissa. Pidennys oli siinä metsänhoidon suosituksia noudattavan metsien kiertoajan ja pidennetyn kierto- ajan sisältävän jaksollinen-käsittelyvaihtoehdon kiertoaikojen erotus. Näin ollen piden- nyksen pituus riippui metsäositteesta. Keskimäärin se oli n. 10 vuotta. Lisäksi vesistöjen suojavyöhykkeisiin jäävillä metsämaalla ja säästöpuuston aloilla ei suoriteta metsätalouden toimenpiteitä sen jälkeen, kun niille olisi kohdistunut pääte- hakkuu, harvennukset ovat tätä ennen mahdollisia. Suojeluun siirrettyjen pinta-alojen- kasvu kuitenkin poikkeaa EFDM:ssä määritellystä suojelu-kategoriasta, koska ne ovat olleet talousmetsää juuri ennen suojavyöhykkeelle siirtämistä. Näiden metsien kasvu on simulointiperiodin alkupuolella talousmetsä-kategorian kaltaista. Simuloinnin ede- tessä ne muuttuvat niin puulajisuhteiltaan kuin kasvultaan kohden suojelu-kategoriaa. Tämä muutos toteutetaan tasaisena muuttumisena siten, että ensimmäisellä aika-as- kelella syrjään siirtämisestä kasvu on 100 % talousmetsä-kategorian mukaista, mistä se siirtyy kohden suojelu-kategorian kaltaista aina 10 % jokaisella aika-askelella. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 73 4.2 Skenaarioanalyysin aineisto ja menetelmät 4.2.1 Lähtöaineiston valmistelut Mallin lähtöaineistona oli paikkatietoanalyysin monilähdekartta. Pikselimuotoinen mo- nilähdekartta segmentoitiin kuvioiksi, jonka jälkeen näille kuvioille estimoitiin keskitun- nukset, puulajittaiset tilavuudet ja ikä, kuviot muodostaneista pikseleistä. Suojeluun ja vesistön suojavyöhykkeeseen kuulunut osuus kustakin kuviosta arvioitiin muun kartta- materiaalin avulla (ks. kappale 3.2). Jotta puustotiedot olisivat maakuntatasolla vertai- lukelpoisia tilastoituihin arvoihin, tehtiin seuraavat skaalaukset: − Kokonaispinta-ala skaalattiin vastaamaan kartan muodostamisajanjak- son (v. 2012–2016) valtakunnan metsien inventointi -aineistosta (VMI) laskettua pinta-alaa − Puuston kokonaistilavuus skaalattiin vastaavan ajanjakson VMI-tilavuu- teen − Puuston pinta-alan ikäjakauma 20-vuoden jaksoissa sovitettiin tilastoi- tuun jakaumaan Skaalaus tehtiin vain metsämaalle, koska skenaariotyössä ei muita maaluokkia simu- loida. Lisäksi skaalauksessa olivat mukana vain mallin kannalta tärkeimmät muuttujat eli pinta-ala, tilavuus ja ikä. Pinta-aloissa oli monilähdeaineistossa keskimäärin 6,9 % yliarviota ja tilavuuksissa 6,5 % aliarvioita. Maakunnittaiseen metsätalousmaan pinta-alajakaumaan on lisätty puuntuotannon metsämaalle potentiaalinen vesistöjen suojavyöhyke (Taulukko 10). Vesistöjen suoja- vyöhyke skenaarioanalyysissä vastaa paikkatietoanalyysin kosteusindeksiin sidottua suojavyöhykettä (Luku 3). Jos kaikki vesistöön rajoittuva metsämaan pinta-ala pääte- hakattaisiin simuloinnin aikana, ko. pinta-alaosuus siirtyisi suojeluun. Pienvesistöjen osalta käytetty kartta-aineisto ei kattanut Ahvenanmaata, joten sitä koskien ei ole tu- loksia pienvesistöjen suojavyöhykkeistä. Suojellun metsämaan pinta-alaa ei skaalattu vastaamaan tilastoitua määrää. Koko aineistossa suojelun yhteinen pinta-alaosuus käsittäen metsätalousmaan oli 9,3 %, mikä on pelkästään jo metsä-kitumaalle tilastoi- tuun 10,6 % (Luokat 1A+1B+1C, SVT 2019) nähden aliarvio. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 74 Taulukko 10. Pinta-alaosuudet metsämaalle jaoteltuna puuntuotantoon (Pt) ja suojeluun (Suoj.) sekä kitumaalle ja joutomaalle maakunnittain simuloinnin alussa prosentteina (%) metsätalousmaasta (mtalmaa). Lisäksi sekä metsätalousmaan kokonaisala (1000 ha) että potentiaalinen vesistöjen suojavyöhykkeille (vyöhyke) osuutena puuntuotannon metsämaan alasta (%-pt). Maakunta Metsämaa Pt % Vyöhyke %-pt Suoj. % Kitumaa % Joutomaa % Mtalmaa 1000 ha Uusimaa 95.9 3.2 2.4 1.0 0.6 600 Varsinais- Suomi 91.0 2.2 2.0 3.8 3.2 683 Satakunta 94.6 3.1 0.9 0.6 3.8 575 Kanta- Häme 97.2 4.9 0.8 0.8 1.2 372 Pirkanmaa 97.6 5.0 0.9 0.4 1.1 1 053 Päijät- Häme 98.6 5.3 0.8 0.2 0.3 431 Kymen- laakso 96.8 4.3 1.2 1.1 0.9 340 Etelä- Karjala 97.7 6.1 1.2 0.7 0.4 432 Etelä-Savo 96.5 7.1 2.4 0.7 0.4 1 120 Pohjois- Savo 96.7 6.6 1.0 1.4 0.9 1 479 Pohjois- Karjala 93.6 6.6 1.2 3.1 2.2 1 695 Keski- Suomi 97.5 5.4 0.7 0.5 1.3 1 408 Etelä- Pohjanmaa 93.3 3.0 0.3 1.3 5.2 1 028 Pohjanmaa 93.5 2.8 2.4 0.8 3.3 565 Keski- Pohjanmaa 85.3 3.5 1.2 1.4 12.1 421 Pohjois- Pohjanmaa 81.2 3.8 1.2 6.8 10.7 3 281 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 75 Maakunta Metsämaa Pt % Vyöhyke %-pt Suoj. % Kitumaa % Joutomaa % Mtalmaa 1000 ha Kainuu 85.8 5.3 2.7 5.4 6.2 1 924 Lappi 53.8 2.3 5.5 13.7 27.0 9 083 Ahvenan- maa1 66.1 x1 0.0 13.1 20.8 131 1 Vesistön suojavyöhykettä ei ollut käytettävissä Ahvenanmaalla ja siksi skenaariota ei voitu to- teuttaa. 4.2.2 Luonnonhoitotoimia toteuttavat skenaariot Skenaarioajojen lähtökohta on vuosi 2015 ja simulointia tehdään 50 vuotta. Näin ollen lopussa ollaan vuodessa 2065. Koska simulointi etenee viiden vuoden aika-askelin, sisältää tämä aikaväli 10 askelta. Vertailuskenaario, REF, sisältää ainoastaan talousmetsä-kategorian mukaista met- sän-hoitokategoriaa, eikä metsiä jätetä käsittelemättä päätehakkuussa eli suojelu- pinta-aloihin ei tule muutoksia. Vaihtoehtoiset, luonnonhoitoa soveltavat, skenaariot toteutettiin luonnonhoitotoimia sekä yksitellen että yhdistelmiä sisältävinä (Taulukko 11). Luonnonhoidon toimista oletettiin, että niitä sovelletaan ko. skenaarioissa kaikilla kohteilla, missä ne ovat mahdollista toteuttaa. Taulukko 11. Tutkitut skenaariot eri luonnonhoidon toimien yhdistelmillä. Skenaarion nimi Kiertoajan pidennys Vesistön suojavyöhyke Säästöpuuston jättäminen REF Pitkä x Puskuri x Säästö x PitkäPuskuri x x PitkäSäästö x x PuskuriSäästö x x PitkäPuskuriSäästö x x x VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 76 4.2.3 Skenaarioiden vertailussa käytettävät tunnukset Kaikissa skenaarioissa simuloinnin alkutila oli sama. Tuloksien tarkastelu on mahdol- lista kaikkien simulointiaskelten jälkeen eli viiden vuoden välein. Kuitenkin tutkimuk- sessa pääasiallinen kiinnostus on pitkäaikaisissa vaikutuksissa. Siksi tutkitaan simu- lointien alkutilan ja lopputilan välisiä eroja, sekä varsinkin lopputilojen eroja suhteessa vertailuskenaarion lopputilaan. Skenaarioiden välisiä taloudellisia eroja kuvaamaan laskettiin bruttotuloista (BI) netto- tulojen nykyarvo, NPV, joka sisältää myös mahdollisesta puuntuotannosta syrjään siir- tämisestä syntyvät kustannukset ja hakkuutulon menetykset: 𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁 = ∑ 𝐵𝐵𝐵𝐵𝑡𝑡−𝐶𝐶𝐶𝐶𝑡𝑡−𝐶𝐶𝐵𝐵𝐶𝐶𝑡𝑡(1+𝑟𝑟)𝑡𝑡𝑖𝑖𝑖𝑖 , 𝑖𝑖 = 0,1,2, … ,9 (1) missä i on simulointiaskelen järjestysnumero. Simulaation lähtötilannetta ja ensim- mäistä 5 vuoden askelta merkitään i = 0. Toimenpiteiden ja siten myös tulojen ja kus- tannusten ajateltiin sijoittuvan simulointiaskelen keskelle eli esimerkiksi ensimmäisen simulointiaskelen (i = 0) osalta kaavassa 1: t0= 5*i-2,5=2,5 (vuotta). Korkokantana (r) oli 3 %. Laskennassa huomioidaan metsän uudistamiseen ja taimikon hoitoon liittyvät kulut (CR) sekä suojavyöhykkeiden ja säästöpuiden jätössä puuntuotannosta syrjään siirretyn metsämaan arvo (CBL). Bruttotulojen ja metsikön uudistamiskulujen arviointiin käytettiin samoja kantohintoja kuin KEIMO-projektissa (Kärkkäinen ym. 2021, Liite 1-2). Lisäksi paljaan metsämaan arvot täsmäävät ”EU:n biodiversiteettistrategian suojeluvaihtoehdot – Luontohyödyt vs. investoinnit” -hankkeeseen (Kärkkäinen ym. 2022, Liite 3). Luonnonhoidon tavoitteet eli indikaattorit olivat lehtipuun tilavuusosuuden kasvattami- nen, vanhojen metsien pinta-alaosuuden kasvattaminen ja käsittelemättömän metsä- maapinta-alan syntyminen. Mikäli käytetään vain yhtä luonnonhoidon tavoitetta, voi- daan kustannustehokkuusindeksi pelkistää muotoon: 𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖𝑖𝑖,𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟 = 𝐵𝐵𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑟𝑟𝑖𝑖𝑖𝑖−𝐵𝐵𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑟𝑟𝑖𝑖𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟−𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑁𝑖𝑖 , (2) missä indikaattorin i arvo luonnonhoitoa toteuttavassa skenaariossa suhteessa vertai- luskenaarioon prosentteina (REF) jaetaan näiden skenaarioiden nettonykyarvojen erotuksella. Skenaario, jolle saadaan suurin indeksin arvo, on kustannustehokkain. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 77 4.2.4 Skenaarioiden yhdistäminen ja tunnusluvut Yllä on tarkasteltu yksittäisten skenaarioiden ja sen sisältämien luonnonhoidon toi- mien toteuttamista maakunnissa. Vaihtoehtoisesti luonnonhoidon toimia voitaisiin to- teuttaa vain osassa maata tai maakuntaa eli tehdä skenaarioista kombinaatioita. Täl- löin voidaan tavoitella toimien taloudellista ja ekologista tehokkuutta. Analyysi toteutetaan lineaarisena optimointina, missä maksimoidaan skenaarioyhdis- telmien nettonykyarvoa maakuntatasolla. Mallin rajoitteina on metsien pinta-alaja- kaumaan ja tilavuuteen liittyviä tunnuksia. Vaatimuksena on, ettei koko metsämaan puuston keskitilavuus laske suhteessa vertailuskenaarion tilaan simuloinnin lopussa, eikä simuloinnin lopussa olevan puuntuotannon metsämaan kokonaistilavuus saa las- kea simuloinnin alkutilaan nähden. Lisärajoitteilla haetaan monimuotoisuushyötyjen kustannustehokkainta saavuttamista. Lisärajoitteita ovat: 1) tiettyä ikäluokkaa vanhempia metsiä on vähintään yhtä paljon kuin vertailuskenaariossa tai niiden määrä kasvaa, 2) lehtipuun osuus tilavuudesta joko kasvaa suhteessa vertailuskenaarioon tai säilyy samana, ja 3) säästöpuiden jä- töstä tai vesistöjen suojavyöhykkeestä syntyy uutta ’käsittelemätöntä’ pinta-alaa. Kuvi- ossa 9 on kuvaus optimoinnista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 78 Kuvio 9. Maakunnan ja koko Suomen tasoilla toteutettavan optimointiasetelman kuvaus. Ensin optimointituloksia tarkasteltiin ilman painoja kiinnittämällä monimuotoisuutta edistävien indikaattorien tavoitetasot ja etsimällä näihin kustannustehokkaimmat ske- naarioyhdistelmät (Taulukko 12). Tässä vaiheessa tehtiin 8 eri optimointia. Sitten las- kemat tehtiin painoja vaihdellen kolmella eri tavalla (Taulukko 13). Painotus voidaan esittää seuraavasti: 𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼 = ∑ 𝑤𝑤𝑖𝑖 ∙ 𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝐼𝑖𝑖𝑖𝑖,𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑟𝑖𝑖 , (3) missä wi on monimuotoisuushyödylle i kohdistuva paino. Painot saavat arvoja 𝑤𝑤𝑖𝑖 ∈[0,1] ja ∑𝑤𝑤𝑖𝑖 = 1. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 79 Taulukko 12. Tavoitteiksi asetetut monimuotoisuushyödyt koko Manner-Suomen tasolla, kun tavoitteen on täytyttävä erikseen jokaisessa maakunnassa. Yli 80-v. tai 100-v. metsän pinta- ala Lehtipuun tilavuus Käsittelemätön pinta- ala 1 0,5 % x x 2 x 0,5 % x 3 x x 0,5 % 4 0,5 % 0,5 % x 5 x 0,5 % 0,5 % 6 0,5 % x 0,5 % 7 0,5 % 0,5 % 0,5 % 8 1 % 1 % 1 % Painotusta vaihtelevassa tarkasteluissa lähtökohtana oli, että monimuotoisuushyöty- jen pitää lisääntyä kaikilla käytetyillä kolmella indikaattorilla samanaikaisesti, eikä ver- tailuskenaario ollut mukana vaihtoehdoissa. Painotuksia oli kolme: 1) kaikki kolme ta- voitetta ovat tasa-arvoisia (Tasa), vanhan metsän pinta-alan kasvua korostetaan (Vanha), ja 3) uudistushakkuissa käsittelemättä jätettävän metsän pinta-alaa painote- taan (Säästö) (Taulukko 13). Taulukko 13. Monimuotoisuushyötyjen keskinäinen painotus optimoinnissa. Vanhan metsän pinta-ala Lehtipuun tilavuus Käsittelemätön pinta-ala Tasa 1/3 1/3 1/3 Vanha 1/2 1/4 1/4 Säästö 1/4 1/4 1/2 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 80 T I IVISTELMÄ SKENAARIOANALYYSIN TAVOITTEISTA JA TOTEUTUKSESTA Skenaarioanalyysi toteutettiin EFDM-mallilla. Skenaarioanalyysin ajanjakso oli 50 vuotta: vuodet 2015-2065 sisältäen 10 simulointiaskelta. Luonnonhoidon toimia olivat säästöpuumetsikön jättäminen päätehakkuussa, vesistöjen suojavyöhykkeiden päätehakkuiden lopettaminen ja metsien kiertoajan pidentäminen. Luonnonhoidon toimista muodotettiin 8 eri skenaariota, joista yksi oli vertailuskenaario ja loput luonnonhoitotoimien (3 kpl yllä) yhdistelmiä. Luonnonhoidon vaikutuksia mitattiin taloudellisilla ja ekologisilla muuttujilla maakuntatasolla. Lisäksi tutkittiin, millä skenaarioyhdistelmillä saataisiin monimuotoisuushyötyjä kustannustehokkaimmin. 4.3 Tulokset 4.3.1 Luonnonhoitotoimia toteuttavat skenaariot Tuloksia peilataan vertailuskenaarioon (REF) nähden. Ajatuksena on, että luonnon- hoidon toimilla parannetaan tilannetta verrattuna REF:iin. Kun verrataan REF:n alku- ja lopputilaa eli vuosia 2015 ja 2065, suurin osan indikaattoreista suurimmassa osassa maakuntia kehittyy positiivisesti (Liite 4) ja koko Suomen tasolla indikaattorien arvot ovat suurempia kuin lähtötilanteessa (Taulukko 14). EFDM-mallin tulosten mu- kaan puuston tilavuus kasvaa ja ikärakenne vanhenee myös vertailuskenaariossa. Muutokset lehtipuun määrässä ovat koko Suomen tasolla pieniä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 81 Taulukko 14. Monimuotoisuusindikaattorien arvon muutos 50 vuoden simuloinnin jälkeen koko Suomen tasolla, %, suhteessa alkutilaan vuonna 2065 eri luonnonhoidon skenaa- rioissa. Skenaarion nimi Yli 80-v. metsän pinta-ala Yli 100-v. metsän pinta-ala Lehtipuun tilavuus Keskitilavuus REF 9 9 0.4 10 Pitkä 12 11 0.5 13 Puskuri 11 10 0.8 15 Säästö 10 10 0.5 12 PitkäPuskuri 14 13 0.9 18 PitkäSäästö 13 12 0.6 14 PuskuriSäästö 12 11 0.9 17 PitkäPuskuri-Säästö 14 13 1.0 19 Kun luonnonhoidon toimia sovelletaan, vaikuttavat ne lähes poikkeuksetta metsien nettonykyarvoa alentavasti (Taulukko 15). Pienimmät vaikutukset oli kiertoajan piden- tämisellä ja päätehakkuupinta-alan jättämisellä säästöpuuryhmäksi yksittäisinä toi- mina – NPV oli maakunnasta riippuen 0–2 % pienempi kuin vertailuskenaariossa. Yk- sittäisistä toimista vesistöjen suojavyöhykkeiden jättäminen on kaikista kallein luon- nonhoidon toimenpide. Sen suurin vaikutus on Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalassa, missä NPV jäi 7–8 % pienemmäksi kuin vertailuskenaariossa. Pienimmiksi vaikutukset jäivät Lounais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pohjanmaalla, missä NPV oli 2–3 % pienempiä kuin vertailuskenaarioissa. Tulos johtuu siitä, että laskelmissa oletetaan, että suojavyöhykkeillä luovutaan päätehakkuista kokonaan, eikä niitä voida korvata esimerkiksi poimintahakkuilla. Kun luonnonhoidon toimia yh- distetään eli samanaikaisesti pidennetään kiertoaikaa, jätetään säästöpuustoa ja lope- tetaan päätehakkuut vesistöjen suojavyöhykkeiltä, vaikutukset NPV:hen summautu- vat. Simuloitujen skenaarioiden NPV:t olivat koko Suomen tasolla 1–7 % pienempiä kuin vertailuskenaarion. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 82 Taulukko 15. Skenaarion nettonykyarvossa tapahtuva prosentuaalinen muutos suhteessa ver- tailuskenaarioon (%), kun luonnonhoidon toimia toteutetaan koko maakunnan ny- kyisellä puuntuotannon metsämaalla kaikissa soveltuvissa kohteissa. Maakunta Pitkä Puskuri Säästö Pitkä- Puskuri Pitkä- Säästö Puskuri- Säästö PitkäPuskuri- Säästö Uusimaa -1 -3 -1 -4 -2 -5 -5 Varsinais- Suomi -1 -2 -1 -4 -2 -4 -5 Satakunta -1 -3 -1 -4 -2 -4 -5 Kanta- Häme 0 -5 -1 -5 -2 -6 -7 Pirkanmaa -1 -6 -1 -6 -2 -7 -7 Päijät- Häme 0 -5 -1 -6 -2 -7 -7 Kymen- laakso -1 -4 -1 -6 -2 -5 -7 Etelä- Karjala -1 -7 -1 -8 -2 -8 -9 Etelä-Savo -1 -8 -1 -9 -2 -9 -10 Pohjois- Savo -1 -7 -1 -8 -2 -8 -9 Pohjois- Karjala -1 -7 -1 -8 -2 -8 -9 Keski- Suomi -1 -6 -1 -7 -2 -7 -8 Etelä- Pohjanmaa -1 -4 -1 -5 -3 -5 -6 Pohjanmaa -1 -3 -1 -4 -2 -4 -5 Keski- Pohjanmaa -1 -5 -1 -6 -3 -6 -7 Pohjois- Pohjanmaa -2 -4 -1 -6 -3 -5 -7 Kainuu 0 -6 -1 -6 -1 -7 -7 Lappi -2 -4 -1 -6 -2 -5 -6 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 83 Maakunta Pitkä Puskuri Säästö Pitkä- Puskuri Pitkä- Säästö Puskuri- Säästö PitkäPuskuri- Säästö Ahvenan- maa1 -2 x1 -1 x1 -2 x1 x1 Koko Suomi -1 -5 -1 -6 -2 -6 -7 1 Vesistön suojavyöhykettä ei ollut käytettävissä Ahvenanmaalla ja siksi skenaariota ei voitu to- teuttaa. Säästöpuuston jättäminen, silloin kun säästöpuustoa jätetään 2,5 % kuvion puustosta ja pinta-alasta, on kustannusvaikutukseltaan selvästi pienempi kuin suojavyöhykkei- den jättäminen – varsinkin hyvin vesistöisissä maakunnissa. Tämä ero on myös näh- tävissä näissä toimenpiteissä pois puuntuotannosta siirrettävien pinta-alojen suuruuk- sissa (Kuvio 10). Kuviossa 10 vertailukohtana (100 %) on maakunnassa potentiaali- seen vesistöpuskurin metsämaan pinta-ala, joka on esitetty Taulukossa 10, ja palkki kuvaa joko säästöpuuston jättämistä tai vesistön suojavyöhykkeellä päätehakkaa- matta jätetyn pinta-alan suhdetta tähän potentiaaliseen vesistön suojavyöhykkeeseen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 84 Kuvio 10. Puuntuotannon metsämaan pinta-alaosuus, mikä jätetään käsittelemättä joko ve- sistöjen suojavyöhykkeelle tai säästöpuustoksi 50 vuoden simuloinnin aikana eri skenaariovaihtoehdoissa verrattuna maakunnan vesistöpuskuriin varattuun pinta- alaan. 1 Vesistön suojavyöhykettä ei ollut käytettävissä Ahvenanmaalla. Luonnonhoidon toimien kustannuksia voidaan myös suhteuttaa hehtaarikohtaisiksi (Taulukko 16). Taulukossa 16 kustannukset on kohdistettu siihen pinta-alaan, mihin ko. toimi suoraan kohdistuu. Kiertoajan pidentäminen koskee kaikkea päätehakattua pinta-alaa (pl. eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen kuusivaltaiset metsät), joten se jakautuu toimenpiteistä suurimmalle pinta-alalle. Toisaalta sen vaikutus NPV:hen oli alhaisin, joten sen hehtaarikohtainen kustannus onkin alhainen, vain -10–210 €/ha. Negatiivinen kustannus tarkoittaa, että nettonykyarvo kasvaa, kun toimenpidettä to- teutetaan suhteessa vertailuskenaarioon. Toisaalta tähän kustannukseen vaikuttivat myös metsien ikärakenne ja hakkuuintensiteetti. Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa toimenpiteen kustannusvaikutukset olivat suurimmat. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 85 Taulukko 16. Luonnonhoidon toimien kustannukset (€/ha), kun vaikutusta on suhteutettu niihin pinta-aloihin, joita toimenpide koskee maakunnassa. Esi- merkiksi puskuri kohdistuu ainoastaan niihin pinta-aloihin, jotka on siirretty päätehakkuun yhteydessä suojeluun. Lisäksi puuston keskitila- vuudet (ktil, m3/ha), jotka jätetään päätehakkuussa käsittelemättä vesistön suojavyöhykkeellä (Puskuri) ja säästöpuustona (Säästö). Maakunta Pitkä Puskuri Säästö Pitkä- Puskuri Pitkä- Säästö Puskuri- Säästö PitkäPuskuri- Säästö Puskuri ktil Säästö ktil Uusimaa 180 27510 18410 1890 1140 23410 2740 320 250 Varsinais- Suomi 160 26270 15740 840 690 20360 1340 300 220 Satakunta 120 24700 15850 1250 750 20610 1820 290 220 Kanta-Häme 130 27180 21210 5040 2200 25230 6460 310 270 Pirkanmaa 130 26270 18650 3020 1130 23890 3830 310 250 Päijät-Häme 170 27170 21690 5080 2030 25560 6390 320 280 Kymenlaakso 210 24030 16230 1860 830 21270 2410 290 230 Etelä-Karjala 210 24030 17190 3000 890 22370 3570 290 240 Etelä-Savo 210 23690 17350 3450 910 22350 4020 290 240 Pohjois-Savo 140 24440 17780 3410 970 22860 4060 290 240 Pohjois- Karjala 110 19750 14560 1810 520 18560 2190 250 220 Keski-Suomi 130 22700 15740 1900 630 20760 2350 280 220 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 86 Maakunta Pitkä Puskuri Säästö Pitkä- Puskuri Pitkä- Säästö Puskuri- Säästö PitkäPuskuri- Säästö Puskuri ktil Säästö ktil Etelä- Pohjanmaa 70 18600 11420 540 320 15310 780 230 180 Pohjanmaa 140 22360 14410 840 550 18550 1240 260 210 Keski- Pohjanmaa 70 17000 10440 630 300 14440 860 210 170 Pohjois- Pohjanmaa 80 14900 9630 630 290 12980 840 200 160 Kainuu -10 14540 10330 820 230 13480 1050 200 170 Lappi 70 9800 6190 450 210 8420 590 120 110 Ahvenanmaa1 140 x1 13140 x1 450 x1 x1 x1 200 1 Vesistön suojavyöhykettä ei ollut käytettävissä Ahvenanmaalla ja siksi skenaariota ei voitu toteuttaa. Vesistön suojavyöhyke oli yksittäisenä toimenpiteenä kallein ja siinä oli alueellisesti suuria vaihteluja. Eteläsuomalaisen pienvesistöön rajoittuvan metsän kustannus oli yli kaksinkertainen suhteessa lappilaiseen metsään. Säästöpuuston jättäminen oli selvästi halvempaa kuin vesistöpuskurin jättäminen. Tämä kustannusero selittyy kuvioiden eroina. Siinä missä säästöpuustoa jätetään kaikilla päätehakatta- villa kuvioilla, vesistön suojavyöhykettä on vain kuvioilla, jotka ovat suorassa kosketuksessa vesistöön (ks. paikkatietoanalyysin vesistön suojavyöhykkeen määritelmä). Simuloinnin lähtöaineisto oli tuotettu monilähdeaineistosta automaattisella segmentoinnilla. Suojavyöhy- kettä sisältävät kuviot olivat kasvupaikaltaan keskimäärin rehevämpiä ja tilavuudeltaan suurempia kuin kuviot muualla. Nämä seikat vai- kuttivat sekä paljaan maan arvoon että hakkuutulojen menetyksien kautta hehtaarikustannuksiin. Mikäli yllä olevat kustannukset jaetaan tasaisesti koko maakunnan puuntuotannon metsämaalle, metsänomistajalle kohdistuva kustannukset olivat keskenään vertailukelpoisia (Taulukko 17). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 87 Taulukko 17. Luonnonhoidon toimien toteuttamisen hehtaarikohtainen nettokustannus, kun kustannus jaetaan koko puuntuotannon metsämaalle, €/ha. Maakunta Pitkä Puskuri Säästö PitkäPuskuri PitkäSäästö PuskuriSäästö PitkäPuskuriSäästö Uusimaa -40 -1820 -420 -460 -270 -640 -680 Varsinais-Suomi -60 -1300 -360 -300 -240 -440 -480 Satakunta -40 -1580 -360 -380 -220 -540 -560 Kanta-Häme -20 -2820 -480 -750 -310 -1740 -1030 Pirkanmaa -30 -2480 -420 -740 -270 -1730 -960 Päijät-Häme -20 -2800 -490 -840 -310 -1940 -1110 Kymenlaakso -60 -1600 -360 -520 -230 -1340 -690 Etelä-Karjala -50 -1750 -380 -750 -220 -2030 -900 Etelä-Savo -50 -1910 -380 -920 -230 -1170 -1080 Pohjois-Savo -30 -2090 -400 -850 -230 -1070 -1040 Pohjois-Karjala -40 -1180 -320 -600 -170 -880 -730 Keski-Suomi -40 -1790 -350 -640 -210 -830 -800 Etelä-Pohjanmaa -30 -850 -260 -260 -150 -380 -370 Pohjanmaa -50 -990 -320 -290 -190 -430 -430 Keski-Pohjanmaa -30 -760 -230 -280 -130 -420 -380 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 88 Maakunta Pitkä Puskuri Säästö PitkäPuskuri PitkäSäästö PuskuriSäästö PitkäPuskuriSäästö Pohjois- Pohjanmaa -30 -410 -210 -230 -110 -390 -310 Kainuu 0 -580 -230 -330 -90 -580 -410 Lappi -20 -250 -140 -120 -60 -240 -160 Ahvenanmaa1 -50 x1 -290 x1 -180 x1 x1 1 Vesistön suojavyöhykettä ei ollut käytettävissä Ahvenanmaalla ja siksi skenaariota ei voitu toteuttaa. Luonnonhoidon toimia toteuttamalla saavutetaan monimuotoisuushyötyjä. Aiemmin esitelty käsittelemättä eli käytännössä päätehakkaa- matta jätetyn pinta-alan määrä on yksi näistä muuttujista (Kuvio 10). Taulukossa 18 on koko maata koskien tässä työssä käytettyjen tun- nuksissa tapahtuvia muutoksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 89 Taulukko 18. Monimuotoisuusindikaattorin kasvu luonnonhoidon toteuttamisen tuloksena suhteessa vertailuskenaarioon koko Suomen tasolla, %. Pitkä Puskuri Säästö PitkäPuskuri PitkäSäästö PuskuriSäästö PitkäPuskuriSäästö Yli 80-v. pinta-ala 3,6 1,8 0,9 5,3 4,4 2,7 6,0 Yli 100-v. pinta-ala 2,9 1,5 0,7 4,3 3,5 2,1 4,8 Lehtipuun tilavuus 2,2 2,7 0,7 4,8 2,8 3,4 5,4 Käsittelemätön pinta-ala - 1,5 0,6 1,5 0,6 1,9 1,9 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 90 4.3.2 Skenaarioiden toimien yhdistäminen Luonnonhoidon skenaarioita yhdistämällä voidaan täyttää monimuotoisuustavoitteita kustannustehokkaammin, sillä samalla kustannuksella saatetaan täyttää yhtäaikai- sesti useampia monimuotoisuustavoitteita. Toisaalta tavoitetason kaksinkertaistami- nen kasvattaa kustannusta jopa yli kaksinkertaiseksi eli rajakustannukset ovat nouse- vat. Tämä viittaisi siihen, että suuremman monimuotoisuusindikaattori arvon saavutta- minen on hankalampaa. Kustannukset ovat myös korkeammat, kun ne asetettaan vanhemmalle eli yli 100-vuotiaalle metsäpinta-alalle, kuin nuoremmalle 80-vuoden ikäluokalle (Taulukko 19). Taulukko 19. Tavoitteeksi asetetun monimuotoisuushyödyn tuottamiseen liittyvä kustannus koko Manner-Suomen tasolla, kun tavoitteen on täytyttävä erikseen jokaisessa maakunnassa. Vanhan metsän pinta-ala Lehtipuun tilavuus Käsittelemätön pinta-ala Yli 80-v. Kustannus, milj. € Yli 100-v. Kustannus, milj. € 1 0,5 % x x 169 230 2 x 0,5 % x 234 234 3 x x 0,5 % 207 207 4 0,5 % 0,5 % x 235 272 5 x 0,5 % 0,5 % 253 253 6 0,5 % x 0,5 % 221 267 7 0,5 % 0,5 % 0,5 % 253 281 8 1 % 1 % 1 % 587 691 Jos luonnonhoitoa optimoidaan vain yhden monimuotoisuusindikaattorin suhteen, luonnonhoitojen kombinaatioksi valikoituvat ne keinot, mitkä tuottavat kyseitä hyödy- kettä halvimmin. Eli ääritapauksessa ei tarvitse toteuttaa kuin yhtä luonnonhoidon skenaariota ja pienellä osalla pinta-alasta, lopulla alaa vertailuskenaarion toteuttami- nen riittää (Kuviot 11–12). Esimerkiksi, jos painoa laitetaan vain vanhemman puuston lisääntymiselle, luonnonhoitotoimista kiertoaika pidentäminen korostuu. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 91 Kuvio 11. Luonnonhoidon toimien pinta-alajakauma eri monimuotoisuushyötytavoitteilla, kun ikätavoite on asetettu 80 vuoteen. Kuvio 12. Luonnonhoidon toimien pinta-alajakauma eri monimuotoisuushyötytavoitteilla, kun ikätavoite on asetettu 100 vuoteen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 92 Esimerkiksi valituissa yli 80-v. ja 100-v. metsien tarkasteluissa nähdään (Kuviot 11– 12) että, kun vaatimustasona on 0,5 % muutos monimuotoisuusindikaattorissa, valta- osalla pinta-alaa voidaan jatkaa vertailumetsienkäsittelyä (REF). Kun tavoitetaso ko- rotetaan 1 %:iin, joudutaan varsinkin säästöpuustoa jättävien metsänhoitoskenaarioi- den (Säästö, PitkäSäästö) osuutta kasvattamaan. Myös kiertoajan pidentäminen yh- distettynä toisiin luonnonhoidon toimenpiteisiin tulee yleisemmäksi. Maakuntien välillä on eroja luonnonhoitotoimenpiteiden jakautumisessa (Taulukko 20). Siinä missä Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä ei ole vertailuskenaariota lainkaan Lapissa peräti 96 % pinta-alasta voisi hoitaa vertailuskenaariolla. Karkeasti jaoteltuna Lounais-Suomessa yhdistetään REF:ta ja säästöpuuston jättöä. Hämeessä ja Pirkan- maalla kiertoajan pidentäminen ja sen yhdistäminen säästöpuuston tai vesistön suoja- puskurin jättämiseen ovat merkittävässä roolissa. Myös Kaakkois- ja Itä-Suomessa kiertoajan pidentäminen on tärkeää, mutta lisäksi myös pelkkä REF riittää tavoitteisiin pääsemiseen. Keski-Suomesta pohjoiseen päin siirryttäessä palataan melko samaan tilanteeseen kuin Lounais-Suomessa, REF:n ja säästöpuiden jättäminen ovat päätoi- menpiteet. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 93 Taulukko 20. Luonnonhoitoskenaarioiden jakautuminen maakunnissa, kun optimoidaan yli 100-v. metsien osuutta, %. Pinta-alajakaumat maakunnittain simuloinnin alussa prosentteina metsätalousmaasta, jollei toisin mainita. Maakunta REF Pitkä Puskuri Säästö PitkäPuskuri PitkäSäästö PuskuriSäästö PitkäPuskuriSäästö Uusimaa 68 - - 32 - - - - Varsinais-Suomi 70 - - 30 - - - - Satakunta 77 23 - - - - - - Kanta-Häme - 93 - - - 7 - - Pirkanmaa - - - - 1 99 - - Päijät-Häme 65 - - 35 - - - - Kymenlaakso 61 - - 39 - - - - Etelä-Karjala 56 - - 44 - - - - Etelä-Savo 57 - - 43 - - - - Pohjois-Savo 73 27 - - - - - - Pohjois-Karjala 83 17 - - - - - - Keski-Suomi 79 21 - - - - - - Etelä-Pohjanmaa 80 6 - 15 - - - - Pohjanmaa 78 22 - - - - - - VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 94 Maakunta REF Pitkä Puskuri Säästö PitkäPuskuri PitkäSäästö PuskuriSäästö PitkäPuskuriSäästö Keski- Pohjanmaa 83 6 - 11 - - - - Pohjois- Pohjanmaa 88 12 - - - - - - Kainuu 65 9 - 26 - - - - Lappi 96 4 - - - - - - Yhden, kustannustehokkaimman, luonnonhoitotoimiyhdistelmän valitseminen maakunnille on mahdotonta. Kuitenkin monimuotoisuushyö- tyjen, niistä laskettujen indeksien, keskinäisiä painotuksia vaihtelemalla (Kaava 3) saadaan käsitys, mitkä voisivat olla luonnonhoidon toimista tärkeimmät. Monimuotoisuustavoitteiden keskinäisen painottamisen vaihtelu vaikutti hieman skenaarioiden pinta-alaosuuksiin (Kuvio 13). VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 95 Kuvio 13. Luonnonhoidon skenaarioiden pinta-alajakautuma, kun monimuotoisuustavoittei- den väliset painot ovat: tasan (Tasa), vanhaa puustoa (Vanha) tai käsittelemä- töntä pinta-alaa painottava (Säästö). Muutokset olivat loogisia ja samansuuntaisia molemmissa ikäluokissa (yli 80-v. ja 100-v.). Kun painoa lisättiin vanhan metsän osuuden kasvattamiseen kiertoaikaa pi- dentävät skenaariovaihtoehdot saivat isomman osuuden pinta-alasta. Painotuksen vaihtaminen ei muuttanut optimitulosta kaikissa maakunnissa ja suurimmat erot synty- vät ’Vanha’-painotuksen ja muiden painotuksien välillä ja erityisesti yli 100-v. ikäluo- kassa tarkasteltuna. Tämä kuvastaa lähinnä eri toimien välisien kustannusten suh- teita. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 96 T I IVISTELMÄ SKENAARIOANALYYSIN TULOKSISTA EFDM-mallin tulosten mukaan puuston tilavuus kasvaa ja ikärakenne vanhenee myös vertailuskenaariossa. Muutokset lehtipuun määrässä ovat koko Suomen tasolla pieniä. Kuitenkin luonnonhoidon skenaarioissa monimuotoisuusindikaattorien arvot olivat vertailuskenaariota suuremmat. Luonnonhoitotoimet alentavat skenaarioiden nettonykyarvoa verrattuna vertailuskenaarioon. Suurin vaikutus on vesistöjen suojavyöhykkeiden päätehakkuiden lopettamisella. Maakuntien välillä on eroa luonnonhoidon hehtaarikustannuksissa. Luonnonhoidon tavoitetaso vaikuttaa kustannuksiin, eivätkä kustannukset lisäänny lineaarisesti. Jos tavoitetaso kaksinkertaistetaan, kustannukset kasvavat tätä enemmän. Kustannustehokkaimmat luonnonhoitotoimet eivät ole samoja kaikissa maakunnissa. 4.4 Yhteenveto ja johtopäätökset Kaikki tutkitut luonnonhoidon toimet vaikuttivat positiivisesti metsien monimuotoisuus- hyötyihin, mutta alensivat samanaikaisesti nettoarvoa verrattuna vertailuskenaarioon. Tarkastelut eivät sisältäneet vesien monimuotoisuus- tai muita hyötyjä. Luonnonhoi- don toimien kustannuksissa oli selkeä ero. Niissä toimissa, missä metsä jätettiin koko- naan päätehakkuiden ulkopuolelle, kustannukset olivat huomattavasti suuremmat kuin pelkkää metsien kiertoaikaa pidentävässä toimessa. Tosin johtuen metsien alkutilan- teen ikäjakaumasta ja vesistöjen määrästä sekä puuston ja maapohjan arvoista, alu- eellisesti kustannuksissa oli merkittäviä eroja. Simuloiduilla luonnonhoidon toimilla on toisistaan selvästi eroavat monimuotoisuus- vaikutukset. Kun tavoitteet kiinnitettiin tiettyyn tavoitetasoon, niiden keskinäistä kus- tannustehokkuutta voitiin testata. Tavoitetasoa nostamalla saatiin käsitystä, miten kustannus suhtautui monimuotoisuushyötyyn ja ylipäätään, oliko asetettu tavoite mah- dollista saavuttaa. Lisäksi nähtiin, missä suhteissa luonnonhoitotoimia tulisi toteuttaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Esimerkiksi valittiin kahden eri ikäluokan, yli 80-v. ja 100-v., metsien pinta-alan kas- vattaminen. Monimuotoisuusindikaattorille asetettiin tavoitetasoksi 0,5 % lisääntymi- nen suhteessa vertailuskenaarion lopputilaan. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi käsittele- mättömän, käytännössä suojellun, metsäpinta-alan kasvua noin 100 000 hehtaarilla, VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 97 mikä vastaa METSO-ohjelmassa vuosina 2008–2020 20 vuoden määräajaksi rauhoi- tettavaksi suunniteltujen suojelualueiden pinta-alaa (Kärkkäinen ym. 2022). Toisaalta tämä pinta-ala on vain murto-osa verrattuna EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyen tehdyistä lisäsuojelun vaikutusanalyyseistä (Kärkkäinen & Koljonen 2021; Kärkkäinen ym. 2021; Kotiaho ym. 2021). Kuitenkin koko tämä puuntuotannosta syrjään siirretty pinta-ala olisi peräisin pääte- hakkuun yhteydessä hakkaamatta jätetyistä metsistä. Kirjallisuuskatsauksen mukaan nämä tuottaisivat lahopuuta yli 20 m3/ha (Keto-Tokoi ym. 2021). Puhutaan siis moni- muotoisuuden kannalta merkittävästä panostuksesta. Osa näistä pinta-aloista tulisi vesistöjen varteen jätettävistä suojavyöhykkeistä, joiden tarjoamat monimuotoisuus- hyödyt eivät rajoittuisi pelkästään tässä skenaarioanalyysissä tarkasteltuihin metsien monimuotoisuushyötyihin vaan myös vesistön puolelle esimerkiksi varjostuksen sekä eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen hillinnän kautta. Toisaalta, jos tavoitetasoa nostetaan kaksikertaiseksi, kustannukset enemmän kuin tuplaantuivat. Eli silloin panostuksia talousmetsien luonnonhoitoon on nostettava. Myös alueellisesti tarkasteltuna tarvittavat luonnonhoidon toimet ja sitä myöden kus- tannukset vaihtelivat. Toisin sanottuna metsien ikäjakaumat ja luonnonhoitotoimien vaikutukset maakuntatasolla eroavat ja toimia suunnitellessa alueellisuus voisi olla hyvä ottaa huomioon. Skenaariomallinnuksella ei ollut tavoitteena yksittäisen luonnonhoitotoimen todellisen kustannuksen arviointi, siihen skenaarioanalyysi ja käytetty EFDM-malli eivät sovellu, vaan eri toimien keskinäisten kustannusten vertaaminen. Kustannuksiin ei ole liitetty kansantaloudellisia kerrannaisvaikutuksia, mutta suojeluun liittyviä kustannuksia on pyritty arvioimaan liittämällä mukaan hakkuutulon menetykset ja paljaan maan arvo kuvaamaan tulevaisuuden tuottojen menetystä. Skenaariotarkasteluissa kaikki indi- kaattorit oli muunnettu prosenteiksi suhteessa vertailuskenaarioon. Nämä eri muuttu- jat eivät ole yhteismitallisia keskenään kustannus- tai monimuotoisuusvaikutuksiltaan ja niiden yhteismitallistaminen on haastava. Luonnonhoidosta koituvia hyötyjä ei otettu huomioon laskelmissa. EFDM-malli soveltuu laajojen alueiden simulointiin. Yksityiskohtaiset tarkastelut, koe- ala- tai kuviotasolla, eivät ole mallilla mahdollisia. Siksi malli ei sovellu paikkatietoana- lyysissä toteutettuun maisematason tarkasteluun, joka tapahtui 1 km2 -ruuduissa. Mal- linnuksessa oletettiin, että metsien kasvu säilyy nykyisellään ja metsienkäsittelyt ja toi- mintatavat säilyvät samanlaisina koko simulointiajanjakson yli. Kaikissa näissä teki- jöissä on parhaillaan muutoksia. Mm. mallin metsien kasvu pohjaa ennen vuotta 2019 tehtyihin mittauksiin, eikä näin ollen sisällä aivan viimeisiä vuosia, jolloin kasvussa on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 98 havaittu taittumaa. Lisäksi metsätalouden toimintaympäristössä, mm. EU-lainsäädän- nössä, on valmisteilla uusia, myös todennäköisesti Suomen metsätalouteen vaikutta- via, aloitteita. EFDM-mallin soveltamisessa tehtiin useita oletuksia. Esimerkiksi pienialaisten käsitte- lemättömien kohteiden dynamiikka oli yhdistelmä talousmetsän ja suojellun metsän dynamiikasta. Puulajisuhteiden osalta ja esimerkiksi puiden kuolleisuuden osalta voisi olettaa, että nämä kohteet poikkeavat nyt simuloidusta dynamiikasta. Lisäksi vertai- luskenaarion määritelmät eivät välttämättä vastanneet nykykäytänteitä, sillä vertailus- kenaarioon ei sisältänyt lainkaan säästöpuuston ja vesistöjen suojavyöhykkeiden jät- tämistä. Mallinnuksen lähtöaineistona oli segmentoitu monilähdekartta-aineisto, jota kalibroitiin vastaamaan saman ajankohdan maakunnille tilastoituja kokonaisarvoja. Tästä huolimatta näyttää, että vesistöjen suojavyöhykkeiden metsät olisivat olleet puustoisempia kuin päätehakattavat metsät muualla maakunnan alueella. Vesistöjen suojavyöhykkeet oli määritelty kosteusindeksin avulla, ja ne olivat selvästi leveämmät kuin yleensä. Meillä ei ollut käytössä vaihtoehtoisia vesistövyöhykkeitä. Erilaisten vyöhykeleveyksien ja -määritelmien vertailu olisi ehdottomasti ollut mielen- kiintoista toteuttaa. Toinen vastaava muuttuja, jonka vaikutuksia olisi voinut tutkia tar- kemmin, oli kiertoajan pidentäminen. Toteutettu pidennys oli noin 10 vuotta. Tätä olisi kiinnostavaa testata suuremmilla pidennyksillä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 99 5 Mittarit ja indikaattorit Osatehtävän tavoitteena oli:1) tehdä perusteltuja ehdotuksia luonnonhoidon toimenpi- teitä kuvaaville kriteereille ja niiden seurantaan sopiville indikaattoreille, ja 2) kehittää tilastointia suuraluetasolla esimerkiksi kansallisen metsästrategian seurantaan. Osa- tehtävässä hyödynnettiin osatehtävien 1 ja 2 kirjallisuuskatsausta, perehdyttiin ajan- kohtaisten EU-strategioiden ja asetusehdotusten aineistoihin sekä järjestettiin MMM:n ja YM:n asiantuntijoille työpaja, jossa esitettiin katsaus käytössä olevista tai suunnit- teilla olevista luonnonhoidon indikaattoreista ja kerättiin näkemyksiä seurantatar- peista. 5.1 Indikaattorit luonnonhoidon seurantaan Projektin osatehtävässä 1 koottiin metsän- ja luonnonhoidon suositusten, Suomen metsäkeskuksen ja Metsähallituksen ohjeistukset luonnonhoitotoimiksi ja verrattiin niitä tutkimustietoon metsien monimuotoisuudelle merkittävistä ominaisuuksista. Tässä osatehtävässä tarkasteltiin, miten hyvin Suomen metsäkeskuksen tekemä luontolaadun arviointi kattaa luonnonhoidon suositusten eri toimenpiteet (Taulukko 3). Nykyinen luontolaadun seuranta ei sisällä seuraavia toimenpiteitä, jotka on mainittu eri organisaatioiden luonnonhoidon suosituksissa: 1. Erityisten lajiesiintymien turvaaminen. Tämä voidaan jo nykyisellään si- sällyttää sanalliseen arvioon, mutta tuloksia ei raportoida erikseen. Laji- esiintymien turvaamisen arvio vaikuttaa kuitenkin luonnonhoidon laadun kokonaisarvioon. Metsäkeskuksen tarkastustoiminnassa laajemmin uhanalaisten lajien esiintymät saadaan Lajitietokeskuksesta ja niitä voi- daan verrata satelliittikuvilta näkyviin hakkuisiin. Uhanalaisten lajien tun- nettujen esiintymien turvaamiseksi on kehitetty toimintamalli Tapion laji- turvahankkeessa (Lajiturva-hanke 2021). 2. Sekapuustoisuuden suosiminen. Talousmetsien luonnonhoidon laadun seuranta painottuu nykyisin uudistushakkuukohteisiin, joissa sekapuus- toisuuden seuraaminen ei ole yhtä merkityksellistä kuin nuorissa met- sissä. Sekapuustoisuutta voidaan kuitenkin seurata korjuujäljen tarkas- tusten tuloksista ja mahdollisesti myös Kemera-tuetuilta nuoren metsän- hoidon kohteilta, jotka ovat sattuneet tarkastusten piiriin. 3. Säilytetään puulajimäärä. Ks. edellinen kohta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 100 4. Suojatiheiköt (riistatiheiköt). Luonnontilaisten avosoiden sekä ennallistu- maan jätettävien puuntuotannollisesti vähätuottoisten turvemaiden reu- naan jätettävät riistatiheiköt voidaan luonnonhoidon laadun seurannassa arvostella sanallisena arviona, joka voi vaikuttaa kokonaisarviointiin. 5. Ojien kunnostus. 6. Pohjavesialueiden metsänkäsittely. Sisältyy vesien suojelun alakohtien arvioon. 7. Pellon reunavyöhykkeen puuston monikerroksisuus ja monilajisuus. 8. Metsälakikohteiden suojavyöhykkeet. Arviointikohteena on metsälaki- kohde ja sen välitön lähiympäristöä, ei metsälakikohteen rajauksen ulko- puolelle jäävä suojavyöhyke. Muilla kuin pienvesikohteilla ei ole lakikoh- teeseen kuuluvaa välitöntä lähiympäristöä. 9. Suojelualueiden reunavyöhykkeet. 10. Haitallisten vieraslajien torjunta 11. Metsäpurojen kunnostus. Kunnostettavat purokohteet tulisi valita niiden monimuotoisuusvaikutuksien perusteella. Ekologinen vaikuttavuuden seuranta tulisi olla osa kunnostustoimenpidettä. 5.2 Luonnonhoidon tilastointi suuraluetasolla 5.2.1 EU-politiikoista johdetut indikaattorit Tässä osassa keskityttiin EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategiassa sekä EU:n ennal- listamislain luonnoksessa esiintyviin indikaattoreihin luonnonhoidon laadusta. EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategiassa tunnistettiin Taulukon 21 mukaiset selkeät tavoit- teet, arvioitiin niille mittarit ja mahdolliset tietolähteet. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 101 Taulukko 21. EU:n biodiversiteetti- ja metsästrategian tavoitteista johdetut mittariehdotukset. Tavoitteet Mittarit Arvio tietolähteestä Edistetään sellaisia metsänhoito- ja tuotantotapoja ja prosesseja jotka sopeutuvat paremmin erilaisiin tulevaisuuden metsiin; ote- taan paremmin huomioon biodiversiteettiä suosivat kehitteillä olevat käytännöt kuten luonnonläheisempi metsänhoito; kaikkia metsiä tulisi käsitellä niin että ne ovat riittävän monimuotoisia, ottaen huomioon erot luonnonoloissa, kasvimaantieteellisissä alueissa ja metsissä luonnonläheisemmän metsänhoidon hakkuumenetelmien osuus kaikista hakkuista SMK metsänkäyttöilmoitukset, jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuus Suojellaan ainakin 30 % EU:n tehokkaassa käytössä olevasta maa-alasta, mistä 10 %-yksikköä pitäisi olla tiukkaa lakisääteistä suojelua. Suojelu kattaa myös metsäekosysteemejä. Eriasteisesti suojellun metsän ala Luke metsätilasto Erityisesti kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät suojellaan tiu- kasti; estetään metsäbiomassan hankinta ikimetsistä ja rajoite- taan sitä erittäin monimuotoisista metsistä, jotta varmistetaan luonnonprosessien häiriintymättömyys tiukasti suojeltujen metsien osuus tunnetuista vanhoista ja luonnontilaisista metsistä SYKEn kartoitus, Luke metsätilasto Viedään loppuun vanhojen ja luonnontilaisten metsien kartoitus ja seuranta, varmistetaan ettei niiden tila heikkene ennen suoje- lua vanhojen ja luonnontilaisten metsien kartoituksen kattavuus erillisselvitys Maaperäekosysteemit ja maaperän ekosysteemipalvelut suojel- laan terveiden ja tuottavien metsien pohjaksi suojavyöhykkeiden käyttö pienvesien läheisyydessä tehdyissä uudistushakkuissa SMK luontolaadun seuranta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 102 Tavoitteet Mittarit Arvio tietolähteestä eri maanmuokkaustapojen pinta-alat Luke, VMI Seurataan puiden terveydentilaa EU:ssa, sisältäen vieraslajiseu- rannan, taudit ja tuholaiset kuten kaarnakuoriaiset, ja edistetään ennaltaehkäiseviä tuhojen havaitsemistoimia Vieraslajien levinneisyys metsissä Luke, VMI Metsätuhojen pinta-ala Luke metsätuhojen seuranta Kasvatetaan EU:n metsäpinta-alaa metsä- ja kitumaan pinta-ala Luke VMI/kasvihuonekaasuinventaario Metsäsuunnitelmien tulee kattaa kaikki julkiset metsät ja kas- vava osuus yksityismetsistä Metsähallituksen luonnonvarasuunnitelmien ajantasaisuus Metsähallitus Ajantasaisen metsään.fi tiedon kattavuus yksityismetsissä SMK Istutetaan ainakin 3 miljardia uutta puuta ekologisten periaattei- den mukaisesti ei metsätaloutta EU komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamisesta sisältää ehdotuksen indikaattoreista, joilla seurattaisiin metsäekosysteemien monimuotoisuuden tilaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 103 Seuraavassa on lueteltu indikaattorit, mukaan lukien niiden asetusluonnoksessa ollut menetelmäkuvaus ja lopuksi tämän projektiryhmän arvio niiden toteutettavuudesta Suomessa: 1. Pystyyn kuolleet puut a. Menetelmäkuvaus asetusluonnoksessa: Forest Europen tapaan ja [valtakunnan] metsien inventointeihin pohjautuen, ottaen huo- mioon IPCC 2006 ohjeet b. Soveltuminen Suomeen: Suomen VMI tuottaa tarvittavat tiedot. IPCC 2006 ohjeet suosittelevat toisaalta osittamaan maan eko- logisiin vyöhykkeisiin, metsätyyppeihin, metsänkäyttömuotoihin ja toisaalta huomiomaan hakkuutähteet ja kuolleenpuun hak- kuut. Nämä tarkennukset eivät liene ongelma. On huomattava, että vuosittaisen tarkan muutostiedon tuottaminen vaatisi suu- ren otannan eikä ole tarkoituksenmukaista, koska kuolleen puun määrä ei yleensä vaihtele vuosittain voimakkaasti. Esimerkiksi 5 vuoden välein toistuva raportointi on tarkoituksenmukaista 2. Maahan kaatuneet kuolleet puut a. Menetelmäkuvaus asetusluonnoksessa: Forest Europen tapaan ja [valtakunnan] metsien inventointeihin pohjautuen, ottaen huo- mioon IPCC 2006 ohjeet b. Soveltuminen Suomeen: kuten pystyyn kuolleet puut 3. Eri-ikäisrakenteisten metsien osuus a. Menetelmäkuvaus asetusluonnoksessa: Puuston ikärakenteel- taan vaihtelevien metsien osuus puuntuotannon metsien alasta. Forest Europen ja valtakunnan metsien inventointien mukaisesti b. Soveltuvuus Suomessa: tieto kerätään VMI:ssa. Lisäksi SMK kerää tietoa jatkuvan kasvatuksen hakkuista, mutta se ei ehdo- tetulla kuvauksella käy tietolähteeksi suoraan. 4. Metsien kytkeytyneisyys a. Menetelmäkuvaus: Komission tutkimuslaitoksen JRC:n tuottama analyysi satelliittikuviin perustuvista Corinne-kartoista. Kartoista lasketaan metsäisten ruutujen (esim. 1km x 1km) osuus suu- remman alueen (esim. 23km x 23km) sisällä ja tälle erilaisia ja- kaumia. b. Soveltuvuus Suomessa: menetelmä ei ilmeisesti ota huomioon sitä, että luontaisesti puuttomat alueet (joutomaat, vedet) pilkko- vat metsää. Forest Europe käyttää samaa indikaattoria siten että siinä tarkastellaan 23km x 23km alueita ja niiden sisällä 1km x 1km ruutuja. Forest Europen käyttämässä indikaattorissa Suomi luokittuu Euroopassa alueeksi jossa metsät ovat erittäin kytkeytyneitä. Koska lopputulos riippuu käytettyjen ruutujen koosta, Suomen metsien kytkeytyneisyys voi näyttää erilaiselta VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 104 jollain toisella ruutukoolla tarkasteltuna. Kun tarkastellaan kyt- keytyneisyyden muutosta ajassa, luontaisesti puuttomat alueet eivät ole päätelmien kannalta ongelma, sillä niiden ala ei juuri muutu. 5. Yleisten metsälintujen indeksi a. Menetelmäkuvaus: kuvaa yleisten metsälintujen runsauden ke- hitystä eri puolilla Eurooppaa ajan mittaan. Kyseessä on yhdis- tetty indeksi, joka on luotu Euroopan metsäluontotyypeille omi- naisten lintulajien havainnointitietojen perusteella. Indeksi pe- rustuu kunkin jäsenvaltion lajiluetteloon. b. Soveltuvuus Suomessa: tietopohja Suomessa on hyvä, lajiluet- telo on syytä tarkistaa. Suomen Lajitietokeskus vastaa maalintu- jen vakiomenetelmillä toteutettavista linja- ja pistelaskennoista. 6. Orgaanisen hiilen määrä a. Menetelmäkuvaus: Indikaattori kuvaa orgaanisen hiilen määrää karikkeessa ja kivennäismaaperässä 0–30 cm:n syvyydessä metsien ekosysteemeissä. Menetelmässä viitataan Eurostatin LUCAS-seurantaan b. Soveltuvuus Suomessa: LUCAS-seurannan laatu on vaikea ar- vioida, sillä julkaistua tietoa on erittäin vähän. Tuoreimmasta tehdystä inventoinnista (2018) on julkaistu vain maankäyttöluok- kien pinta-aloja. Vuonna 2022 toteutetaan seuraavan kierroksen mittaukset. 5.2.2 Työpajan tulokset Projekti järjesti MMM:n ja YM:n asiantuntijoille työpajan, jonka päätteeksi kerättiin ar- vioita tulossa olevista seurantatarpeista metsiä koskien. Osallistujilta kootut vastauk- set ovat seuraavassa ryhmiteltynä. − Kuolleen puun määrä − Sekapuustoisten metsien määrä − Vanhojen/järeiden puiden määrä − Luontodirektiivin luontotyyppien tila − Metsätalouden vesistövaikutukset/ Metsätalouden vesiensuojeluraken- teiden tehokkuuden seuranta − Elinympäristöjen hoidon/kunnostuksen/ennallistamisen määrä − Luonnontilaisten/vanhojen metsien määrä − Luonnonsuojelulain määrittämien luontotyyppien pinta-alat ja suojelu- osuudet − Luonnonhoidon toteutuminen myös muissa käsittelyissä kuin uudistus- hakkuissa − Vaihtoehtoiset metsänkäsittelytavat VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 105 − Luonnonhoidon rahallinen panostus (mm. säästöpuuryhmät, suojakais- tat, suojelu, luonnonhoitotoimenpiteet) 5.3 Päätelmät Kootun aineiston perusteella ehdotamme Suomen metsäkeskuksen luontolaadun seu- rantaan seuraavia muutoksia luonnonhoidon laadun tietopohjan parantamiseksi: 1. Seurannan tulisi kattaa kaikki metsänkäsittelymuodot eikä se saisi pai- nottua liiaksi uudistushakkuisiin. Tietoa esimerkiksi säästöpuiden ja puu- lajisekoituksen säilymisestä ei saada elleivät taimikonhoidot ja harven- nukset ole riittävän edustettuina arviointikohteina. 2. Sekapuustoisuuden ja erityisesti lehtisekapuuston suosiminen toimenpi- teessä lisätään arvioitavaksi tunnukseksi. Suuraluetilastoinnin osalta esitämme seuraavia luonnonhoidon vaikutuksista kertovia indikaattoreita. 1. Eri hakkuutapojen pinta-alat siten, että niistä voidaan johtaa luonnonlä- heisemmän metsänhoidon kriteerit täyttävät hakkuut. Kriteerit luonnonlä- heisemmälle hakkuutavalle voidaan määrittää vasta, kun EU:n komis- sion työryhmä on esittänyt suuntaa antavat kriteerit. 2. Suojeltujen vanhojen ja luonnontilaisten metsien pinta-ala. EU:n metsä- ja ympäristöstrategiat edellyttävät jäljellä olevien vanhojen ja luonnonti- laisten metsien suojelua. Vanhojen ja luonnontilaisten metsien kansalli- sia kriteereitä valmistelee asiantuntijaryhmä. 3. Suojavyöhykkeiden käyttö pienvesien lähellä tehdyissä hakkuissa. 4. Eri-ikäisrakenteisten metsien määrä. 5. Metsien kytkeytyneisyys. Indikaattoria käytetään Forest Europen tiedon- keruussa kansainvälisen organisaation tuottamana. Koska indikaattori on herkkä käytettäville kaukokartoitusaineistoille ja kasvipeitteisyyden luontaiselle vaihtelulle, indikaattori tulisi tuottaa ja sitä tulisi käyttää myös kansallisella tasolla. Metsien kytkeytyneisyyteen voidaan vaikuttaa mm. eri-ikäisrakenteisen metsänkäsittelyä lisäämällä. 6. Kuolleen puun keskimääräinen määrä (koko maassa, alueittain, puun- tuotannon metsämaalla ja suojellulla metsämaalla erikseen) sekä lisäksi sellaisten metsien määrä, joissa on vähintään kohtuullisesti lahopuuta. 7. Sekametsien ja erityisesti lehtisekametsien määrä. 8. Lehtipuun määrä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 106 6 Luonnonhoidon tehostamisen ja lisäämisen mahdollisuudet Osatehtävän tavoitteena oli: 1) koota luonnonhoidon toimintatapoja ja edistää niiden käyttöä toimijakentässä, 2) kartoittaa metsänomistajien näkemyksiä luonnonhoidosta, toimivista kannustimista ja tunnistaa metsänomistajaryhmiä, joilla olisi parhaimmat valmiudet lisätä luonnonhoitoa, ja 3) selvittää syitä, jotka ovat estäneet luonnonhoidon laajamittaista toteutumista tähän saakka, ja hakea ratkaisuja luonnonhoidon lisäämi- seen tulevaisuudessa. 6.1 Menetelmät ja aineisto Osatehtävässä hyödynnettiin osatehtävien 1 ja 2 kirjallisuuskatsausta ja alustavia tu- loksia sekä perehdyttiin vastaaviin tämän teeman ja aihepiirin aiempiin ja käynnissä olevien hankkeiden materiaaleihin, tuloksiin ja julkaisuihin. Osatehtävässä tehtiin met- sänomistajakysely ja järjestettiin kaksi työpajaa eri roolissa toimiville metsätalouden toimijoille (esim. metsänomistajat, puukauppa, työmaiden suunnittelu, töiden toteu- tus). Työpajoissa hyödynnettiin metsänomistajakyselyn alustavia tuloksia. Luonnonhoidon kannustimien institutionaalisten reunaehtojen arviointi pohjautuu tutki- muskirjallisuuteen (mm. Hänninen ym. 2017, Viitala ym. 2018, 2022, Heiskanen ym. 2020, Lehtonen ym. 2022) ja Euroopan U-komission valtiontukisääntöjä koskeviin eh- dotuksiin, joiden on määrä tulla voimaan vuoden 2023 alussa (EK 2022a). 6.2 Metsänomistajille tehty kyselytutkimus 6.2.1 Kyselyn tavoitteet, toteutus ja aineisto Metsänomistajille suunnatun kyselyn tavoitteena oli selvittää metsänomistajien suh- tautumista edeltävissä osatehtävissä valikoituihin luonnonhoitotoimiin. Toimet valittiin niiden ekologisen vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden perusteella. Kyselytutki- muksella pyrittiin tunnistamaan metsänomistajaryhmiä, joilla on eniten kiinnostusta luonnonhoitoon, sekä toisaalta tarkastelemaan, millaiset kannustimet kannustaisivat erilaisia metsänomistajia lisäämään luonnonhoitoa omissa metsissään. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 107 Kyselytutkimus toteutettiin Webropol-verkkokyselynä toukokuun lopussa 2022. Kyse- lyn otos poimittiin Suomen Metsäkeskuksen asiakasrekisteristä. Otoksen koko oli 10 000 metsänomistajaa, mukana olivat sekä suomen- että ruotsinkieliset metsän- omistajat. Otos poimittiin tilakoon mukaan painotettuna systemaattisena poimintana metsänomistajista, jotka omistavat vähintään viisi hehtaaria metsätalouden maata, ovat yli 18-vuotiaita, ja heille on rekisterissä sähköpostiosoite. Poimintaan otettiin mu- kaan yksinomistavat, vähintään 50 prosentin omistusosuudella jollain tilalla omistavat, sekä verotusyhtymät ja kuolinpesien asianhoitajat. Otokseen valikoituneista metsänomistajista poimittiin Metsäkeskuksen asiakasrekiste- ristä taustatietoja. Poimitut tiedot olivat henkilön syntymävuosi, sukupuoli (saattaa poi- keta henkilön kyselyssä ilmoittamasta), asuinpaikan postinumero sekä asuinkunta. Henkilöiden metsäomaisuudesta poimittiin seuraavat tilastotiedot: metsämaan pinta- ala yhteensä, metsänomistuksen painopistekunta, tehdyt metsänkäyttöilmoitukset vuosilta 2017–2021, myönnetyt Kemera-tuet 2017–2021, tilalla olevat metsälakikoh- teet, tilalla olevat METSO- ym. suojelukohteet, tilalla olevat ympäristötukikohteet, met- sien ikärakenne (kehitysluokat), aikaisin ja myöhäisin nyt omistuksessa olevien kiin- teistöjen omistuksen alkamispäivämäärä. Kyselyyn vastasi 599 metsänomistajaa, ja kyselyn vastausprosentiksi muodostui näin kuusi. Vastausprosentti jäi toivottua alhaisemmaksi, mutta saatu aineisto on laadul- taan hyvä, ja mahdollisti tarvittavien analyysien teon. Syinä alhaiseen vastausprosent- tiin on todennäköisesti kyselyn toteutuksen ajankohdan venyminen myöhään keväälle, sekä mahdollisuus muistuttaa kyselyyn vastaamisesta vain kerran. Myös kyselyn pi- tuus ja mahdollisesti vieraaksi koettu aihe saattoivat vähentää vastaajia. Taulukossa 22 on kuvattu kyselyn vastaajien taustatietoja ja verrattu niitä otokseen sekä Suomalainen metsänomistaja 2020 –tutkimuksen (Karppinen ym. 2020) vastaa- jien taustatietoihin. Kyselyn otos eroaa jonkin verran suomalaisista metsänomistajista keskimäärin otoksen poimintatavan takia. Sähköpostikyselyn edellyttämä sähköposti- osoite karsii otoksesta vanhimpia metsänomistajia, ja vastaavasti nuorempia metsän- omistajia on otoksessa selvästi enemmän. Kyselyn vastaajissa puolestaan painottui- vat vanhemmat ikäluokat, minkä ansiosta aineiston ikäjakauma on lähellä suomalais- ten metsänomistajien ikäjakaumaa. Otoksessa ja erityisesti kyselyn vastaajissa oli selvästi vähemmän naisia (20 %) kuin heidän osuudekseen lasketaan kaikista suomalaisista metsänomistajista (41 %). Vas- taajissa oli enemmän isompien metsätilojen omistajia kuin keskimäärin suomalaisissa metsänomistajissa. Useammat vastaajat ilmoittivat olevansa yrittäjiä kuin SMO2020- tutkimuksessa. Eläkeläisten osuus vastaajista oli vastaavasti pienempi. Tämän kyse- lyn vastaajat olivat yleisesti matalammin koulutettuja kuin suomalaiset metsänomista- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 108 jat keskimäärin, ja he asuivat hiukan useammin kaupunkialueilla. Metsäkeskuksen re- kisteritiedoissa, joihin otoksen tiedot perustuvat, ei ole saatavilla tietoa ammattiase- masta, koulutuksesta tai asuinympäristöstä. Taulukko 22. Kyselyn vastaajien, otoksen ja Suomalainen metsänomistaja 2020 taustatietojen vertailu. Vastaajat, % Otos, % SMO2020*, % N IKÄ -44 11 19 12 599 45-54 18 20 14 55-64 29 28 23 65-74 32 25 33 75- 11 9 17 SUKUPUOLI Nainen 20 26 41 599 Mies 78 74 59 Muu(1 0 En halua kertoa(1 1 TILAKOKO 5-9,9 10 12 16 597 10-19,9 18 20 23 20-49,9 32 33 33 50-99,9 20 20 17 100- 19 15 12 AMMATTI- ASEMA1 Palkansaaja 32 33 596 Maatalousyrittäjä 8 82 Metsätalousyrittäjä 6 Muu itsenäinen yrittäjä 8 6 Eläkeläinen 44 51 Muu 2 2 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 109 Vastaajat, % Otos, % SMO2020*, % N ASUIN- YMPÄRISTÖ1 Haja-asutusalue 47 53 592 Taajama alle 20 000 asukasta 19 18 Kaupunki 20 -100 000 asukasta 18 293 Kaupunki yli 100 000 asukasta 16 KOULUTUS1 Peruskoulu tai kansakoulu 34 28 591 Lukio 31 0 Ammattikoulu tai vastaava 24 27 Ammattikorkeakoulu/opisto 2 27 Korkeakoulu/yliopisto 9 18 *Karppinen ym. 2020. Suomalainen metsänomistaja 2020 1Tietoa ei saatavilla otoksesta. 2Karppinen ym. 2020 tutkimuksessa maa- ja metsätalousyrittäjiä ei eritelty. 3Karppinen ym. 2020 tutkimuksessa ”kaupunkimainen ympäristö” 6.2.2 Kyselyn tulokset 6.2.2.1 Vastaajien jakautuminen tavoiteryhmiin Kyselylomakkeessa oli 14 väittämää liittyen metsänomistuksen tavoitteisiin. Tavoite- väittämät valittiin aiemmissa tutkimuksissa käytettyjen mittareiden perusteella (mm. Karppinen ym. 2020). Tavoiteväittämien vastauksia analysoitiin faktorianalyysillä, joka erotti joukosta kolme toisistaan erottuvaa tavoiteulottuvuutta: virkistyskäyttö ja harras- taminen, luonnon monimuotoisuus ja hiilinielu sekä taloudellinen turva ja tulot (Liite 5). Vastaajat luokiteltiin ryhmiin näiden tavoitefaktorien perusteella K-keskiarvoryhmittely- menetelmällä (Liite 6). Ryhmiä muodostui neljä. Suurin osa vastaajista, noin 33 pro- senttia, oli ryhmittelyn perusteella monitavoitteisia. Seuraavaksi suurin ryhmä oli met- sässä tekemistä ja luontoarvoja arvostava ryhmä, johon kuului noin 27 prosenttia vas- taajista. Hieman tätä harvempi kuului ryhmään, jossa arvostettiin erityisesti taloudel- lista turvaa ja metsän virkistyskäyttöä. Epätietoisiksi luokiteltavia metsänomistajia oli 16 prosenttia vastaajista. Heille ei vastaustensa perusteella ollut tärkeitä mitkään met- sänomistuksen tavoitteet, joita kyselylomakkeessa oli esitetty. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 110 Metsänomistajan tavoiteryhmän ja taustatekijöiden välisiä yhteyksiä on kuvattu Taulu- kossa 23. Vastaajien taustapiirteet eri tavoiteryhmissä vaihtelivat jonkin verran. Suu- rempien metsätilojen omistajat painottuivat taloudellisen turvan ja monitavoitteisten tavoiteryhmissä. Pienten tilojen omistajille useammin tärkeitä olivat metsässä tekemi- nen ja luonto. Sukupuolen suhteen erot olivat pienempiä, mutta miehet olivat useam- min taloudellisen turvan tavoiteryhmässä ja naiset metsässä tekemisen ja luonnon ta- voiteryhmässä. Naisvastaajissa oli vähemmän epätietoisten ryhmään kuuluvia kuin miehissä. Nuorimpien vastaajien tavoitteena oli useimmiten metsässä tekeminen ja luonto, ja 45–54-vuotiaissa vastaajissa korostui taloudellisen turvan tavoitteet. Sekä toteutuneissa että aiotuissa metsänhoitotöissä ja hakkuissa monitavoitteiset olivat ol- leet aktiivisempia, ja epätietoiset odotetusti vähiten aktiivisia. Eri tavoiteryhmiin kuulu- vien metsänomistajien taustapiirteet vastasivat melko hyvin aiemmissa metsänomista- jatutkimuksissa havaittuja piirteitä (esim. Karppinen ym. 2020, Hänninen ym. 2011). Taulukko 23. Eri tavoiteryhmiin kuuluvien vastaajien taustapiirteitä. Tilastollisesti merkitsevät erot taustapiirteiden mukaisten ryhmien jakautumisesta tavoiteryhmiin on merkitty taulukkoon asteriskeilla (*** p< 0,01; ** p< 0,05, *p<0,1). Metsässä tekeminen ja luonto Epä- tietoiset Moni- tavoitteiset Taloudellinen turva ja virkistys Metsätilan pinta- ala*** (N=574) 5-9,9 41 % 25 % 18 % 16 % 10-19,9 42 % 15 % 31 % 12 % 20-49,9 30 % 20 % 29 % 21 % 50-99,9 18 % 11 % 40 % 32 % 100- 12 % 10 % 40 % 38 % Sukupuoli** (N=574) Mies 25 % 17 % 32 % 27 % Nainen 37 % 11 % 36 % 16 % Ikä*** (N=574) -44 36 % 25 % 25 % 14 % 45-54 21 % 19 % 27 % 33 % 55-64 29 % 7 % 36 % 28 % 65-74 31 % 19 % 32 % 18 % 75- 7 % 11 % 46 % 36 % VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 111 Metsässä tekeminen ja luonto Epä- tietoiset Moni- tavoitteiset Taloudellinen turva ja virkistys Aikoo myydä puuta seuraavan 5 vuoden aikana*** (N=576) Aikoo 19 % 13 % 40 % 29 % Ei aio 42 % 22 % 20 % 17 % Myynyt puuta edellisen 5 vuoden aikana*** (N=575) Myynyt 24 % 15 % 35 % 27 % Ei myynyt 45 % 19 % 22 % 13 % Korjannut poltto- puuta omaan käyt- töön edellisen 5 vuoden aikana*** (575) Korjannut 29 % 11 % 34 % 27 % Ei korjannut 18 % 39 % 28 % 15 % Tehnyt tai teettä- nyt metsänhoito- töitä edellisen 5 vuoden aikana (N=574) Tehnyt 26 % 15 % 33 % 26 % Ei tehnyt 35 % 19 % 31 % 16 % Aikoo tehdä tai teettää metsänhoi- totöitä seuraavan 5 vuoden ai- kana*** (N=574) Aikoo 24 % 14 % 35 % 26 % Ei aio 40 % 24 % 20 % 16 % Vastaajilta kysyttiin useiden luonnonhoidon toimien osalta, olivatko he tehneet tai teet- täneet niitä edellisen viiden vuoden aikana, ja aikoivatko he tehdä tai teettää näitä sa- moja toimia seuraavien viiden vuoden aikana (Kuvio 14). Vastausten perusteella säästöpuiden jättäminen ja puuston lehtipuuosuuden lisääminen olivat olleet kaikkein yleisimpiä toimia, ja niitä aiottiin myös tehdä tulevaisuudessa useimmin. Vesistöjen suojavyöhykkeisiin liittyviä toimia aiotaan tehdä tulevaisuudessa hieman useammin VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 112 kuin mitä edellisen viiden vuoden aikana on tehty. Muiden toimien osalta tulevaisuu- den aikomusten osuus on joko yhtä suuri kuin aiemmin tehtyjen toimien tai hieman sitä matalampi. Kuvio 14. Vastaajien viimeisen viiden vuoden aikana a) tekemät tai teettämät ja b) seuraa- van viiden vuoden aikana aikomat talousmetsien luonnonhoidon toimet (N=585- 590). a) VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 113 b) Vastaajat (N=450) jaettiin ryhmiin sen perusteella, mitä luonnonhoidon toimia he aikoi- vat toteuttaa seuraavan viiden vuoden aikana (Liite 7-8). Suurin osa vastaajista, 45 prosenttia, kuului ryhmään, jossa aiottiin tehdä monipuolisesti erilaisia luonnonhoi- don toimia. Sekametsä -ryhmässä taas suhtauduttiin melko neutraalisti luonnonhoidon peruskeinoihin eikä oltu kiinnostuneita vesiensuojelutoimista, mutta oltiin valmiita jät- tämään metsään lehtipuuta metsänhoitotoimien yhteydessä. Näin ajatelleita vastaajia oli 15 prosenttia. Noin 30 prosentilla vastaajista ei ollut aikomuksia tehdä juuri min- kään tyyppisiä luonnonhoitotoimia. Luonnonhoitoaikomuksia tarkasteltiin myös tavoiteryhmittäin (Kuvio 15). Metsässä te- kemistä ja luontoa arvostavat sekä monitavoitteiset metsänomistajat aikoivat tehdä muita vastaajia useammin monipuolisia luonnonhoitotoimia metsissään. Yli 50 prosen- tilla epätietoisista vastaajista ei ollut aikomuksia tehdä luonnonhoitoa. Myös taloudel- lista turvaa ja virkistystä painottaneiden keskuudessa oli lähes 40 prosenttia vastaajia, joilla ei ollut luonnonhoitoaikomuksia. Taimikon hoidon ja harvennusten yhteydessä VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 114 tehtävistä sekametsän kehitystä edistävistä toimista, mutta ei juuri muusta luonnon- hoidosta, olivat kiinnostuneet metsässä tekemistä ja luontoa arvostaneet ja taloudel- lista turvaa ja virkistystä painottaneet metsänomistajat. Kuvio 15. Aiotut luonnonhoitotoimet eri tavoiteryhmissä (N=437). 6.2.2.2 Säästöpuut Kyselyyn vastanneet metsänomistajat olivat laajasti sitä mieltä, että säästöpuut ovat tärkeitä monille lajeille (Kuvio 16). Vastaajat ajattelivat myös usein, että säästöpuut kannattaa sijoittaa parhaiten luonnon monimuotoisuutta edistävään paikkaan. Toi- saalta säästöpuiden sijoitteluun liittyvässä väittämässä yli 10 prosenttia vastaajista oli vastauksessaan epävarmoja. Vaikka suurin osa vastaajista oli samaa mieltä säästö- puiden merkitykseen ja valintaan liittyvien väittämien kanssa, muita väittämiä useam- min oltiin eri mieltä siitä, että järeät haavat ja raidat tulisi aina jättää säästöpuiksi. Vas- tauksiin voi vaikuttaa muotoilu, joka on muita väittämiä jyrkempi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 115 Kuvio 16. Vastaajien näkemykset säästöpuiden jättämisestä (N=588-593). 6.2.2.2.1 Vaihtoehtoiset säästöpuuratkaisut Vastaajille esiteltiin kyselylomakkeella kolme vaihtoehtoista säästöpuuratkaisua (Ku- vio 17). A-kuvan säästöpuuratkaisu tavoittelee yleistä PEFC-sertifikaatin mukaista säästöpuumäärää. Kuvassa B säästöpuiden määrä on noin kaksinkertainen A-kuvaan verrattuna ja kuvassa C selvästi tätä suurempi. C-kuvassa ruudun oikean yläkulman kosteaan kohtaan on sijoitettu selvästi nykyisin tyypillisiä säästöpuuryhmiä suurempi säästöpuumetsikkö. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 116 Kuvio 17. Vastaajille esitetyt kuvat säästöpuuratkaisuista. Kukin ruutu vastaa hehtaarin ko- koista hakkuualaa ja niiden oikeassa yläkulmassa on kosteampi maastonkohta. Kuvan B mukainen säästöpuuratkaisu, jossa säästöpuiden määrä on noin kaksinker- tainen nykyiseen yleiseen käytäntöön nähden, oli suosituin vaihtoehto seuraavan pää- tehakkuun yhteydessä. Sen valitsi lähes 40 prosenttia kaikista kysymykseen vastan- neista, joita oli 594. Noin 25 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon A ja 15 prosent- tia vaihtoehdon C. 15 prosenttia vastaajista ei aikonut tehdä päätehakkuuta seuraa- van 10 vuoden aikana, ja noin viisi prosenttia vastaajista valitsi ”en osaa sanoa”. Tavoiteryhmittäin tarkasteltuna oli havaittavissa selviä eroja säästöpuuratkaisuissa. Taloudellista turvaa ja virkistystä painottaneista metsänomistajista 44 prosenttia valitsi kuvan A mukaisen säästöpuuratkaisun, mikä oli selvästi muita ryhmiä useammin. Myös epätietoisista metsänomistajista lähes 30 prosenttia valitsi kuvan A. B kuvan säästöpuuratkaisu oli puolestaan yleisin monitavoitteisten keskuudessa (50 % monita- voitteisista vastaajista). Metsässä tekemistä ja luontoa painottaneet valitsivat muita useammin vaihtoehdon C (25 % tavoiteryhmästä). Tässä ryhmässä oli myös muita ryhmiä enemmän niitä metsänomistajia, jotka eivät aikoneet tehdä päätehakkuuta seuraavan 10 vuoden aikana. Vastaajille esitettiin kysymys matalimmasta rahamääräisestä korvaustasosta, jolla he olisivat valmiita jättämään kuvan C mukaisen säästöpuuratkaisun seuraavassa pääte- hakkuussaan. Korvaus maksettaisiin verovaroista ja se perustuisi hakkuiden ulkopuo- lelle jätettävän säästöpuuryhmän puuston arvoon (laskennallinen hakkuuarvo uudista- mishetkellä). Annettujen ehtojen mukaan säästöpuuryhmä tulee säilyttää pysyvästi, säästöpuiden säilyttämistä valvotaan ja tuki voidaan periä takaisin. Jos säästöpuuryh- män puita kaatuisi esimerkiksi tuulituhon seurauksena, maapuita saisi korjata pois vain metsätuholain velvoitteiden mukaisesti. Vastaajista 30 prosenttia oli valmiita jät- tämään kuvan C mukaisen säästöpuuratkaisun annetuilla ehdoilla, jos saisi korvauk- sena 100 prosenttia puuston arvosta (Kuvio 18). Noin 25 prosenttia vastaajista oli val- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 117 miita C vaihtoehtoon korvauksella, joka oli 50 prosenttia tai vähemmän puuston ar- vosta. 17 prosenttia vaati vähintään 75 prosentin korvauksen. Noin 30 prosenttia vas- taajista halusi puuston arvoa korkeamman korvauksen, tai ei ollut valmis jättämään C:n mukaista säästöpuuratkaisua mistään hinnasta. Kuvio 18. Mikä olisi matalin korvaustaso, jolla olisit valmis jättämään päätehakkuun yhtey- dessä KUVAN C. mukaisen hehtaarikohtaisen säästöpuuratkaisun? Korvaus mak- setaan kertakorvauksena ja se on verotettavaa tuloa (N=578). Tavoiteryhmien välillä oli selviä eroja korvausvaatimuksissa. Metsässä tekemistä ja luontoa arvostavien keskuudessa oli eniten vastaajia, jotka eivät vaatisi korvausta lainkaan (13 %). 41 prosenttia ryhmään kuuluneista vastaajista oli valmis kuvan C mukaiseen ratkaisuun korvauksella, joka oli 25-75 prosenttia puuston arvosta. Epätie- toisissa oli vastaajista seuraavaksi eniten ilman korvausta tai matalalla 25 prosentin korvauksella kuvan C ratkaisun jättäviä, mutta myös paljon ei mistään hinnasta –vas- tauksia. Monitavoitteisten vastaajien keskuudessa painottuivat 50-100 prosentin kor- vausvaatimukset. Taloudellista turvaa ja virkistystä painottavilla oli muita ryhmiä use- ammin 100 prosentin korvausvaatimuksia ja ei mistään hinnasta -vastauksia. Vastaajilta kysyttiin myös todennäköisyyttä, jolla he olisivat valmiita tekemään sopi- muksen, jos puuta ostava yritys tai jokin muu yksityinen taho maksaisi korvauksena 50 prosenttia kuvan C mukaisen säästöpuuratkaisun puuston arvosta (Kuvio 19). Hie- man yli 20 prosenttia vastaajista oli valmiita tekemään ehdotetun sopimuksen erittäin tai melko todennäköisesti, ja noin 30 prosenttia mahdollisesti. Noin puolet vastaajista suhtautui siis asiaan vähintään varovaisen myönteisesti. 8 prosenttia vastaajista ei osannut ottaa asiaan kantaa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 118 Kuvio 19. Kuinka todennäköisesti olisit kiinnostunut tekemään sopimuksen, jos puuta ostava yritys tai joku muu yksityinen taho maksaa 50 % KUVAN C mukaisen säästöpuu- ryhmän puuston arvosta (laskennallinen hakkuuarvo uudistamishetkellä). Metsän- omistajana sitoudut säilyttämään säästöpuuryhmän pysyvästi (N=591). Tavoiteryhmittäin tarkasteltuna sopimuksen tekemistä pitivät todennäköisimpänä mo- nitavoitteiset ja metsässä tekemistä ja luontoa arvostaneet vastaajat. Kaikkein vähiten todennäköisesti sopimuksen olisivat tehneet taloudellista turvaa ja virkistystä painotta- neet vastaajat. Metsässä tekemistä ja luontoa painottaneilla ja epätietoisilla vastaajilla oli muita ryhmiä useammin en osaa sanoa -vastauksia (15 ja 11 % ryhmiin kuulu- neista). 6.2.2.3 Vesien suojavyöhykkeet Kyselyn vastaajista lähes kaikki ajattelivat, että vesistöjen rehevöitymisen estäminen ja vähentäminen on tärkeää, ja lähes yhtä moni oli samaa mieltä, että metsätalouden toimenpiteissä tulee huomioida vesistövaikutukset (Kuvio 20). Toisaalta metsätaloutta yhtenä merkittävimmistä vesistöjen rehevöitymisen aiheuttajana piti vajaa 40 prosent- tia vastaajista. Suojavyöhykkeiden tärkeydestä sekä maisemalle että lajien suoja- ja ravintopaikkoina ja liikkumisreitteinä oli samaa mieltä enemmistö vastaajista. Eniten epätietoisuutta oli tehokkaista vesiensuojelukeinoista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 119 Kuvio 20. Vastaajien näkemykset suojavyöhykkeistä (N=585–592). Vesistöjen suojavyöhykkeistä kysyttiin sopivaa leveyttä pienvesien kokonaan käsitte- lyjen (puuston käsittely ja maanmuokkaus) ulkopuolelle jätettäville suojavyöhykkeille, sekä suurempien lampien, järvien ja jokien suojavyöhykkeille, jossa joko poimintahak- kuut on sallittuja tai joka jätetään kokonaan käsittelyn ulkopuolelle. Noin kolmannes vastaajista ei osannut arvioida, mikä olisi sopiva suojavyöhykkeen le- veys suurten lampien, järvien ja jokien rannoille riippumatta siitä, jätetäänkö alue ko- konaan käsittelyjen ulkopuolelle vai voiko siellä tehdä poimintahakkuita. Suurempien vesistöjen suojavyöhykkeistä, joilla poimintahakkuut on sallittu, useimmi- ten ehdotettiin suojavyöhykkeen vähimmäisleveydeksi 10 tai 20 metriä. Tapauskohtai- sesti vaihtelevien suojavyöhykkeiden vähimmäisleveydeksi ehdotettiin useimmiten viittä tai 10 metriä, ja enimmäisleveydeksi 20 tai 30 metriä. Tapauskohtaisesti vaihtelevan kokonaan käsittelyjen ulkopuolella jätettävän suoja- vyöhykkeen leveydeksi useimmiten ehdotettiin vähintään 5 tai 10 metriä ja enintään VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 120 20 metriä. Myös yli 100 metrin levyisiä suojavyöhykkeitä ehdotettiin joitakin kertoja, erityisesti tapauskohtaisesti arvioiden. 6.2.2.4 Luonnonhoitoon kannustavat asiat Luonnonhoitoon kannusti vastausten perusteella erityisesti taloudelliset kannustimet (Kuvio 21). Verovaroista maksettava kannustinmaksu, joka korvaisi tulonmenetykset ja lisäksi palkitsisi ympäristötoimien tuloksista koettiin kannustavimmaksi keinoksi. 62 prosenttia vastaajista piti sitä joko erittäin tai melko kannustavana keinona. Lähes yhtä usein kannustavana pidettiin verovaroista maksettavaa korvausta, joka korvaisi tulonmenetykset. Myös mm. se, että puuta ostava yritys maksaisi luontoystävällisem- min tuotetusta puusta tavanomaista enemmän, kannustaisi melko tai erittäin paljon lä- hes 60 prosenttia metsänomistajista luonnonhoitoon. Uudet kannustimet, kuten luon- toarvojen sähköinen markkinapaikka, yritysten kompensaatiomaksut ja suojelura- hasto, joka luontolahjan tapaan suojelisi metsänomistajan panostusta vastaavasti metsää, herättivät kiinnostusta metsänomistajissa, mutta näiden kannustavuuteen liit- tyi muita keinoja suurempi määrä en osaa sanoa -vastauksia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 121 Kuvio 21. Talousmetsien luonnonhoitoon kannustavia tekijöitä (N=578-591). Luonnonhoitoon kannustavia tekujöitä tarkasteltiin myös tavoiteryhmittäin. Parempi oma osaaminen, myönteinen ilmapiiri ja henkilökohtainen neuvonta kannustivat erityi- sesti metsässä tekeviä ja monitavoitteisia metsänomistajia. Erilaiset taloudellisen tuen muodot kannustaisivat kaikkien tavoiteryhmien metsänomistajista enemmän kuin muut keinot, mutta taloudellisen tuen merkitys oli erityisen suuri monitavoitteisten ja taloudellista turvaa ja virkistystä painottaneiden metsänomistajien keskuudessa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 122 6.2.2.5 Metsäammattilaisten rooli ja päätöksenteon tuki Kyselyn vastaajat kokivat, että monenlainen neuvonta ja ohjeistus voisi edistää moni- muotoisuuden tunnistamista ja huomioimista heidän metsissään (Kuvio 22). Suosi- tuimpina pidettiin karttaa luonnonhoitotoimien kohdentamisesta osana metsäsuunni- telmaa tai Metsään.fi-tietoja, oman metsän lajiston ylläpitoon keskittyviä metsänhoito- ohjeita sekä konkreettisia ohjeita ja suosituksia, kuinka luonnonhoitoa tulisi toteuttaa tai kuinka riistan elinympäristöjä parantaa. Noin 20 prosenttia vastaajista koki, että naapurimetsänomistajien kanssa tehtävä yhteistyö luonnonhoitotoimien suunnitte- lussa joko asiantuntijan kanssa tai Metsään.fi-palvelun kautta edistäisi monimuotoi- suuden huomioimista heidän metsissään. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 123 Kuvio 22. Näkemykset monimuotoisuuden tunnistamista ja huomioimista edistävistä tie- doista ja palveluista (N 571–577). Ammattilaisten toiminnalla on edelleen merkittävä rooli talousmetsien luonnonhoidon edistymisessä. Kuviosta 23 huomataan, että noin 60 prosenttia vastaajista luotti vah- vasti metsäammattilaisten osaamiseen metsiensä luonnonhoidossa, sekä halusi, että ammattilainen kertoo luonnonhoidon mahdollisuuksista aina ennen hakkuu- tai hoito- toimenpiteistä sopimista. Yli 50 prosenttia vastaajista oletti, että luonnonhoito huomi- oidaan riittävästi, vaikka siitä ei erikseen keskusteltaisi toimenpiteistä sovittaessa. Lä- hes yhtä suuri osuus vastaajista ajatteli, että metsäammattilainen tietää parhaiten ku- hinkin metsään sopivista luonnonhoitotoimenpiteistä. Pieni osa vastaajista piti luon- nonhoitoon liittyviä ohjeita itselleen merkityksettöminä. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 124 Kuvio 23. Näkemykset talousmetsien luonnonhoidosta annettavasta neuvonnasta (N=582– 584). Kysyimme, oliko metsäammattilaisten kanssa käsitelty luonnonhoitoon liittyvien toi- menpiteiden toteutusta, mikäli metsänomistaja oli ollut yhteydessä metsäammattilai- seen metsänhoitoon liittyvissä asioissa viimeisen kolmen vuoden (2019–2021) aikana. Tarkensimme metsäammattilaisella tarkoitettavan esimerkiksi metsänhoitoyhdistyk- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 125 sen, Metsäkeskuksen, puuta ostavan yrityksen tai muun metsäpalveluyrityksen henki- löä. Vastauksista ilmeni (Kuvio 24), että luonnonhoidon toteutuksesta käydään melko vähän keskustelua metsänomistajien kanssa. Yli 50 prosentin vastaajista kanssa luonnonhoidon taloudellisista tai ekologisista vaikutuksia ei ole käsitelty eikä metsän- omistajan tavoitteita luonnonhoidon suhteen ole käsitelty. Lähes puolelle vastaajista ei ollut esitelty luonnonhoidon vaihtoehtoja. Enemmistö metsänomistajista kuitenkin koki, että metsäammattilaiselle voi esittää omia toiveita luonnonhoidon suhteen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 126 Kuvio 24. Luonnonhoidosta annettavan neuvonnan toteutuminen (N=539-548). Vastaajat ryhmiteltiin viiteen ryhmään sen perusteella, kuinka he suhtautuvat talous- metsien luonnonhoidon päätöstukipalveluihin (Kuvio 25). Ryhmittelyn pohjana käytet- tiin neuvontaan ja ammattilaisten rooliin liittyvistä väittämistä muodostettuja faktoreita (Kuviot 22 ja 23, faktoriratkaisu Liite 9), joista muodostettiin viisi ryhmää K-keskiarvo- ryhmittelymenetelmällä (Liite 10). Aineistosta muodostuneet faktorit olivat ohjeita toimintatavoista, oppimishalu, yhteis- työ naapuritilojen kanssa, ammattilaisiin luottaminen omia tietoja ja päätöksentekoa korostava näkemys. Nämä viisi faktoria on Kuviossa 25 kuvattu pylväinä, ja ryhmien nimeäminen on tehty niiden vaihtelun perusteella. Ensimmäisessä ryhmässä olevilla vastaajilla oli hiukan negatiivinen suhtautuminen kaikkiin faktoreiden väitteisiin. Sen perusteella ryhmä on nimetty “epäilevästi suhtau- tuviksi”. Noin neljännes vastaajista kuului tähän ryhmään. Toinen ryhmä nimettiin ”ei kiinnostusta luonnonhoitoon”, ja he suhtautuivat jokseenkin negatiivisesti koko aihee- seen, mutta lievintä vastustus oli ammattilaisiin luottamisessa. Tässä ryhmässä oli noin 11 prosenttia vastaajista. Ryhmä kolme nimettiin “Luonnonhoito tärkeää”. Siihen kuuluivat vastaajat (noin 16 %) halusivat ohjeita ja neuvoja luonnonhoidosta, olivat VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 127 oppimishaluisia luonnonhoidon teemoista, ja kaipasivat välineitä omaan päätöksente- koonsa. He olivat myös kiinnostuneita tekemään yhteistyötä naapurimetsänomistajien kanssa, mutta luottivat hieman vähemmän ammattilaisten näkemyksiin. Ryhmässä neljä oli vähäistä kiinnostusta luonnonhoitoon, mutta selkeimpänä piirteenä oli luotta- minen ammattilaisiin luonnonhoidosta huolehtimisessa. Tämä ryhmä oli suurin (noin 32 % vastaajista), ja se nimettiin ”luottaa ammattilaisiin”. Viidettä ryhmää kuvasi posi- tiivinen suhtautuminen luonnonhoidon ohjeisiin ja naapuriyhteistyöhön sekä vahva nä- kemys luonnonhoidon tärkeydestä, mutta negatiivinen suhtautuminen ammattilaisten vahvaan rooliin luonnonhoidosta päätettäessä. Siten tämän ryhmän vastaajat hakivat neuvonnasta välineitä omaan päätöksentekoon. Tässä ryhmässä oli noin 15 prosent- tia vastaajista. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 128 Kuvio 25. Vastaajien ryhmittely talousmetsien luonnonhoidon päätöstukipalveluihin suhtau- tumisen perusteella. Päätöstukipalveluihin suhtautumista kuvaavaa ryhmittelyä verrattiin metsänomistuk- sen tavoiteryhmittelyyn (Kuvio 26). Ammattilaisten osaamiseen luottaminen oli selkein piirre kaikissa muissa ryhmissä paitsi epätietoisilla, joilla merkittävin piirre oli epäilevä suhtautuminen luonnonhoitoon yleisesti. Erityisesti metsässä tekevät ja luontoa pai- nottavat vastaajat kaipasivat neuvontaa, joka tuottaa heille välineitä ja osaamista omaan päätöksentekoon. He, sekä taloudellisen turvan tavoiteryhmän vastaajat suh- tautuivat luonnonhoidon aiheeseen myös jonkin verran epäillen, taloudellista turvaa korostavilla myös luonnonhoidon neuvonnan vastustaminen oli selkeä piirre. Met- sässä tekevillä ja luontoa painottavilla sekä monitavoitteisilla luonnonhoidon neuvon- nan vastustaminen oli huomattavan vähäistä myös epätietoisten ryhmään verrattuna. Päätöstukiryhmittelyä verrattiin myös luonnonhoitoaikomuksiin. Siinä erottui, että luon- nonhoidon neuvontaa vastustavan ryhmän vastaajilla yli puolella ei ollut aikomuksia tehdä luonnonhoitotoimia. Sama ryhmä kuitenkin luotti vahvasti ammattilaisen näke- myksiin luonnonhoitotoimia suunniteltaessa. Omaan päätöksentekoon välineitä toivo- vassa ryhmässä lähes 70 prosenttia vastaajista aikoi tehdä monipuolisesti erilaisia luonnonhoidon toimia. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 129 Kuvio 26. Eri tavoiteryhmiin kuuluvien vastaajien jakautuminen luonnonhoidon päätöstuki- palveluihin suhtautumisen mukaan. 6.3 Työpajat Työpajojen tavoitteena oli selvittää, miten eri toimijat toteuttavat ja edistävät luonnon- hoitoa organisaatioissaan. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, mitkä luonnonhoidon keinot ovat toimijoiden ja metsänomistajien mielestä vaikuttavimpia, ja miten keinojen ny- kyistä laajempaa toteuttamista voitaisiin edistää. Työpajoissa arvioitiin hankkeen osatehtävässä kaksi valikoitujen vaikuttavampien ta- lousmetsien luonnonhoidon keinojen käytäntöön vientiä sekä pyrittiin ratkomaan ta- lousmetsien luonnonhoidon tehostamisen keinojen valtavirtaistamisen pullonkauloja. Tarkastelussa olivat erityisesti tiedon saatavuuteen ja siirtämiseen muun muassa työ- maaohjeisiin, liittyvät kysymykset ja haasteet sekä luonnonhoidon keinojen esille otta- minen erilaisissa metsätaloustoimien suunnittelu- ja asiointitilanteissa. Työpajat toimi- vat myös hyvien käytänteiden jakamisessa ja jalkauttamisessa toimijoiden keskuu- dessa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 130 6.3.1 Työpajojen toteutus Hankkeessa järjestettiin kaksi samansisältöistä puolentoista tunnin kestoista Teams- työpajaa elokuussa 2022. Työpajoissa käytettiin Flinga-sovellusta osallistavaan työs- kentelyyn. Työpajojen alussa esiteltiin LUONTEVA-hankeen sisältöä ja tavoitteita ylei- sesti sekä hankeen neljännessä osatehtävässä tehtyä ja toteutettua metsänomistaja- kyselyä. Kyselyyn valikoituneet teemat ja sen alustavat tulokset ja analyysit toimivat työpajatyöskentelyssä pohdintojen ja keskustelun herättäjänä. Työpajojen kutsuja kohdennettiin eri roolissa toimiville metsätalouden toimijoille muun muassa puukauppaa, työmaiden suunnittelua ja töiden toteutuksesta vastaaville hen- kilöille. Työpajoihin kutsuttiin myös metsänomistajia. Ensimmäiseen työpajaan osallis- tui 11 ja toiseen 10 henkilöä. Työpajojen osallistujajoukko edusti monipuolisesti erilai- sia tahoja muun muassa asiantuntijaorganisaatiota, metsänomistajien neuvontaor- ganisaatiota, puunosto-organisaatiota, ministeriötä, yliopistoa sekä erilaisia metsän- omistajia. Monella osallistujilla oli joku kytkös metsänomistajuuteen. Työpajoissa keskusteltiin seuraavista talousmetsien luonnonhoidon kysymyksistä: − Miten luonnonhoidon toimintatapojen käyttöä voidaan edistää? − Miten luonnonhoitotoimien vaikuttavuutta voidaan lisätä? − Millaisia kannusteita talousmetsien luonnonhoitoon tarvittaisiin? − Mitä tieto- ja osaamistarpeita metsänomistajat ja ammattilaiset kohtaa- vat käytännön metsätaloudessa? − Millaista neuvontaa ja tukea metsänomistajat erityisesti kaipaavat omien luonnonhoitotavoitteiden toteuttamisessa ja monimuotoisuuden huomi- oon ottamisessa? − Millaiset luonnonhoidon toimet tuntuvat metsänomistajista kiinnostavim- milta ja toteuttamiskelpoisimmilta? − Miten varmistetaan tiedonkulku ja luonnonhoidon onnistunut toteutus? Työpajoissa paneuduttiin luonnonhoidon keinoista erityisesti säästöpuuston ja suoja- vyöhykkeiden jättämiseen sekä lehtipuusekoituksen ja vanhojen puuyksilöiden merki- tykseen talousmetsien monimuotoisuutta lisäävinä tekijöinä. Ratkaisuja haettiin siihen, kuinka nykyistä vaikuttavampia keinoja voidaan ottaa toimenpidesuunnittelun ja puu- kaupan eri vaiheissa esille, ja kuinka tietoja viedään työmaaohjeisiin talousmetsien ekologisen laadun parantamiseksi. Työpajoissa nousi esiin hyviä kokemuspohjaisia kehittämisideoita ja aiempaa tietoa vahvistavia näkemyksiä. Myös uudenlaisia ajatuk- sia ja avauksia kuultiin, joita voidaan hyödyntää jatkotoimissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 131 6.3.2 Työpajojen tulokset Metsänomistajat kaipaavat lisää tietoa ja opastusta siihen, miten tunnistetaan parem- min oman metsän monimuotoisuudelle arvokkaita rakennepiirteitä. Lisäksi metsän- omistajat tarvitsevat neuvontaa siitä, miten monimuotoisuutta tulisi ottaa huomioon metsissä tehtävien metsätaloustoimenpiteiden, hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhtey- dessä. Kaikki luonnonhoidon keinot eivät olleet metsänomistajille yhtä tuttuja. Ammattilaisilta odotetaan apua sekä luonnonhoidon tavoitteiden määrittelyyn että nii- den viemiseksi konkreettisiksi toimenpiteiksi. Metsäammattilaisen tehtäväksi nähtiin myös erilaisten vaihtoehtojen tarjoaminen päätöksenteon tueksi. Tietoa luonnonhoi- don hyödyistä ja kustannusvaikutuksista on tuotava paremmin esille. Luonnonhoito voi myös säästää metsänomistajalta kustannuksia, kun ylimääräinen "siistiminen" jää pois tai kun jätetään heikosti uudistuvat kohdat käsittelemättä. Osa luonnonhoidon toi- menpiteistä ei välttämättä vaikuta lainkaan tai hyvin vähän hakkuutuloon kuten laho- puiden, huonokuntoisten lehtipuiden tai suojatiheikköjen säästäminen. Metsänomistajat luottavat vahvasti metsäammattilaisen asiantuntemukseen ja näke- myksiin luontoasioissa ja monimuotoisuuden huomioimisessa metsänkäsittelyissä. Metsäammattilaiselta odotetaan laaja-alaista neuvontaa ja metsänhoitotoimenpiteiden monimuotoisuusvaikutuksista kertomista. Avointa puhetta arvostetaan neuvonnan yh- teydessä, sillä luonnonhoito on voinut jopa jäädä kokonaan ottamatta esille keskuste- luissa. Metsänomistajat voivat kokea, että vastuu on myös asioita hoitavalla metsä- ammattilaisella, koska moni metsänomistaja, etenkin etämetsänomistajat luottavat tänä päivänä omien metsien hoidon kokonaisvaltaisesti metsäammattilaisen vastuulle. Metsänomistajien aktiivisuutta ja omaa päätösvaltaa tulisi vahvistaa luonnonhoidon ratkaisujen tekemisessä. Moni metsänomistaja luulee, että se mitä luonnonhoitotoimia metsäsertifiointi edellyttää riittää. Tietoisuutta tulisi lisätä muun muassa siitä, että ei ole pakko jättää vain vähimmäistasoa säästöpuiden määrässä ja laadussa tai vesien suojavyöhykkeiden leveydessä, vaan maanomistajalla on aina päätösvalta vaikutta- vampiin luonnonhoidon ratkaisuihin. Luonnonhoidon toimenpiteiden ekologisen hyö- dyn ja vaikuttavuuden lisäämisen keinoiksi esimerkiksi säästöpuiden valinnan ja sääs- töpuuryhmien sijoittelun parantaminen. Osalle metsänomistajista on epäselvää, kuinka paljon he voivat vaikuttaa metsänhoidon lopputulokseen omilla päätöksillään. Metsänomistajia kannustaa vaikuttavampiin luonnonhoidon ratkaisuihin, jos ymmär- rystä luonnonhoitotoimien hyödyistä ja vaikuttavimmista keinoista voitaisiin lisätä. Kannustavana taloudellisena keinona nähtiin muun muassa verotukselliset edut, mi- käli toteutetaan tavanomaista tasoa vaikuttavampia luonnonhoidon ratkaisuja, joissa säästettävän puuston määrä ja koko vaikuttaa taloudelliseen tuottoon. Puuta ostavien VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 132 yritysten toivotiin kannustavan vaikuttaviin luonnonhoidon ratkaisuihin esimerkiksi alentamalla palvelumaksua tai huomioimalla puun hinnassa. Yritykset voisivat toteut- taa myös pieniä luonnonhoito- tai ennallistamistoimia arkimetsänhoidon yhteydessä ilman maanomistajalle aiheutuvia kuluja. Tiedonkulun varmistamista ja siihen liittyvien katkoskohtien tunnistamista koettiin tär- keäksi kehittämiskohdaksi. Hakkuukoneen kuljettajalla on oltava tiedossa metsän- omistajan toiveet ja tavoitteet ennen työmaan aloittamista. Onnistuneeseen toteutuk- seen päästään parhaiten, mikäli tavoitteet on selvitetty sekä luonnonhoidon toimenpi- teet kirjattu työmaaohjeiseen ja paikkatietoon jo työmaan suunnitteluvaiheessa. Työ- maiden suunnittelussa voidaan hyödyntää paikkatietoaineistoja ja -työkaluja, mutta niillä ei voida täysin korvata maastosuunnittelua. Jos luonnonhoidon suunnittelu on jäänyt tekemättä tai se on tehty kevyesti, valinnat jäävät käytännössä hakkuukoneen toteuttajalle. Toteuttajien riittävä osaaminen on etenkin silloin varmistettava. Luonnonhoitotoimien tulisi olla nykyistä toimintatapaa kiinteämmin osa metsätalouden toimenpiteitä eli rutiinia. Luonnonhoidon huomioiva metsätalous ei ole taloudellisesti kannattamatonta vaan siinä tulee huomioiduksi ekologinen kestävyys parhaalla mah- dollisella tavalla osana kokonaiskestävää metsätaloutta. 6.4 Kannustimet 6.4.1 Luonnonhoidon taloudelliset kannustimet Luonnonhoitoa on toteutettu viimeisen 20 vuoden aikana varsin vaihtelevasti Suomen yksityismetsissä (Siitonen ym. 2020, Kuuluvainen ym. 2021). Luonnon monimuotoi- suuden edistämisen kannalta keskeiset toimenpiteet ja niiden vaikutukset on kuitenkin tunnettu varsin hyvin jo ainakin 30 vuotta (ks. esim. Metsänomistaja: Ympäristönhoito 1994). Yhtenä merkittävänä syynä osin vaatimattomiin tuloksiin voidaan pitää sitä, että maanomistajilla ei ole ollut riittäviä taloudellisia kannustimia toteuttaa luonnonhoi- toa ja sen toimenpiteitä omissa metsissään. Metsäluonnon hoidosta aiheutuu yleensä maanomistajalle ylimääräisiä kustannuksia tai tulonmenetyksiä, joista valtaosa tai kaikki jää omistajan itsensä kannettavaksi. Poikkeuksena on kestävän metsätalouden rahoituslain (34/2015) mukainen ympäris- tötuki ja tuki metsäluonnon hoitoon, mutta niiden merkitys on jäänyt hyvin pieneksi. Ympäristötuen piirissä on muutama promille yksityismetsien alasta, ja luonnonhoitoa on tehty rahoituslain puitteissa vuosittain hyvin vähän, vain muutama sata hehtaaria. Rahoituslain painopistettä kuvaa se, että valtion yksityismetsänomistajille myöntä- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 133 mästä suorasta tuesta (n. 50‒60 milj. €/v) vain 1‒2 prosenttia on käytetty metsäluon- non hoitoon (SMK 2022). Useissa maakunnissa tätä tukea ei myönnetty lainkaan vuo- sina 2020‒2021. Ympäristötukikohteilla ei yleensä tehdä luonnonhoidon toimenpiteitä, vaan kyse on valtion korvauksista maaomistajille hakkuiden viivästymisestä aiheutu- vista tulonmenetyksistä. Käytännössä yksityismetsänomistajat rahoittavat metsissään tehtävät luonnonhoito- työt pääosin itse. Niissäkin harvoissa tapauksissa, joissa yhteiskunta tukee luonnon- hoitoa talousmetsissä, maanomistaja ei saa suoraa taloudellista hyötyä itse tekemäs- tään tai maillaan tehdystä luonnonhoidosta, vaikka yhteiskunta siitä hyötyy. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisessa metsäluonnon hoidossa maanomis- tajalle voidaan korvata vain toimenpiteistä aiheutuneet lisäkustannukset. Tuotetuista ympäristöhyödyistä (tai ympäristöhaittojen vähenemisestä) ei makseta, koska Euroo- pan komissio ei ole tällaisia tulosperusteisia tukia tähän mennessä metsätaloudessa hyväksynyt. Ympäristöhyödyistä tai ympäristöhaittojen vähenemisestä olisi voitu mak- saa tulosperusteisesti unionin vähämerkityksisen tuen säännösten (de minimis -ase- tus) perusteella, mutta Suomessa tätä mahdollisuutta on käytetty vain sellaisiin toi- menpiteisiin, jotka lisäävät joko puuntuotantoa (joutomaiden metsitystuki) tai hakkuita (metsälahjavähennys, metsävähennys, yhteismetsien yleistä pääomatuloverokantaa alempi verokanta, ensiharvennuspuun verovapaus) (Viitala ym. 2018, 2022). Komission luonnos maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea koske- viksi suuntaviivoiksi uudelle rahoituskaudelle eli vuosille 2023‒2029 (EK 2022a) näyt- täisi kuitenkin avaavan uudenlaisia mahdollisuuksia tukea luonnonhoitotoimia Suo- men metsissä. Myös 27.1.2022 voimaan tulleet uudet suuntaviivat koskien ilmastotoi- miin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävää valtiontukea (EK 2022b) voivat tarjota samantyyppisiä mahdollisuuksia, joskin tämä on selvästi epävarmem- paa. Kysymys on mm. edellä mainittujen suuntaviivojen soveltamisalojen välisestä ra- janvedosta. Vaikka luonnos maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuen suuntavii- voiksi on hyvin samankaltainen kuin nykyisin voimassa oleva, se antaa mahdollisuuk- sia kehittää metsätalouden uutta tukijärjestelmää kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin luonnoksen kohdan 2.3 (Tuki metsäalan ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun) mukaan ympäristö- ja ilmastohyötyjen tuottamisesta maksetta- vien korvausten ei tarvitsisi enää perustua yksinomaan aiheutuneisiin tulonmenetyk- siin tai lisäkustannuksiin. Niiden lisäksi tuensaajille voitaisiin maksaa erityinen kan- nustinpalkkio (incentive payment), jonka suuruus voisi olla enintään 20 prosenttia ai- heutuneesta tulonmenetyksestä tai lisäkustannuksesta. Tuensaajia siis kannustettai- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 134 siin tuottamaan markkinattomia ympäristö- ja ilmastopalveluja korvaamalla aiheutu- neista tulonmenetyksistä tai lisäkustannuksista korkeimmillaan 120 prosenttia. Käy- tännössä maanomistajille voitaisiin siis maksaa suoraan tuotetuista ympäristö- hyödyistä. Hyödyt voisivat koskea esimerkiksi hiilensidontaa, biodiversiteettiä, vesien tilaa tai maaperän tilaa. Tällä tavalla komissio pyrkii tarjoamaan mahdollisuuden sii- hen, että metsänomistajat ja muut tuensaajat saisivat suoraa taloudellista etua ympä- ristö- ja ilmastohyötyjen tuottamisesta. Vastaava tavoite sisältyy myös EU:n uuteen metsästrategiaan samoin kuin komission hiiliviljelyaloitteeseen (EK 2021a,b). ”Yksityiset metsänomistajat ja metsien hoitajat, varsinkin pientilat, ovat usein suoraan riippuvaisia metsistä toimeentulonsa lähteenä. Niiden päätulolähteenä on nykyisin puunmyynti. Muista hyödyistä, joihin kuuluvat erityisesti metsien kautta tarjottavat ekosysteemipalvelut, palkitaan harvoin tai ei koskaan. Tämän on muututtava. Metsänomistajille ja metsien hoitajille tarvitaan houkuttimia ja ta- loudellisia kannustimia, jotta metsien suojelun ja ennallistamisen kautta voidaan tarjota puun ja muiden materiaalien ja tuotteiden lisäksi myös ekosysteemipalve- luja ja parantaa metsien selviytymis- ja sopeutumiskykyä omaksumalla ilmaston ja biodiversiteetin kannalta parhaat metsänhoitokäytännöt.” (EK 2021a, s. 17) Kannustinpalkkiota voitaisiin soveltaa myös tulosperusteisiin maksujärjestelmiin, kuten hiiliviljelyjärjestelmiin. Hiiliviljelyjärjestelmillä tarkoitetaan suuntaviivoissa ”tuki- järjestelmiä, joilla parannetaan maanhoitokäytäntöjä siten, että hiiltä sitoutuu elävään biomassaan, kuolleeseen orgaaniseen ainekseen ja maaperään sen ansiosta, että hii- lidioksidin talteenottoa tehostetaan ja/tai hiilen vapautumista ilmakehään vähenne- tään”. Suuntaviivoissa erotetaan toisistaan yksittäiset tuet ja tukijärjestelmät, mikä viit- taa siihen, että hiiliviljelyjärjestelmän soveltamisala voisi olla myös laaja. Komission valtiontukien suuntaviivaluonnoksessa ei näyttäisi olevan rajausta siitä, mitkä tahot voisivat olla tuensaajia luvun 2.3 mukaisille tuille. Voimassa olevien suun- taviivojen mukaan luvun 2.3 mukaisen tuen saajia on rajattu siten, että tukea ”voidaan myöntää julkisille ja yksityisille metsän haltijoille sekä muille yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille ja näiden yhteenliittymille. Metsän kuuluessa valtiolle tukea voidaan myöntää vain, jos kyseistä metsää käyttävä elin on yksityinen elin tai kunta” (EK 2014). Tuensaajien joukko on siis lähtökohtaisesti laaja nykyäänkin, mutta komission uuden valtiontukiluonnoksen mukaan se voisi ilmeisesti olla vielä laajempi ja kattaa myös esimerkiksi erilaiset palveluntarjoajat, kun mitään rajoitteita ei enää olisi. Kestä- vän metsätalouden määräaikaisessa rahoituslaissa (34/2015, 4 §) samoin kuin halli- tuksen esityksessä uudeksi laiksi metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestel- mästä (HE 167/2022 vp, 4 §) tuensaajiksi on kuitenkin rajattu vain yksityiset maan- omistajat ja niistäkin osa vain tietyin edellytyksin. Tämä rajaus on siis tehty Suomessa kansallisesti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 135 Edellä mainittu luvun 2.3 mukainen tuki (ml. kannustinpalkkio) edellyttäisi, että il- masto- tai muiden ympäristöhyötyjen tuottamisesta tehdään vapaaehtoinen hoitositou- mus (voluntary management commitment) ja tuen vaatimukset ylittävät kansalliset pa- kolliset vaatimukset. Sitoumukset olisi tehtävä vähintään viideksi vuodeksi, mutta jä- senvaltiot voisivat perustelluissa tapauksissa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan. Samantyyppinen tuki on ollut mahdollista myös nykyisellä rahoi- tuskaudella, mutta tuen yläraja on ollut 100 prosenttia aiheutuneista tulonmenetyk- sistä tai lisäkustannuksista. Suomi on soveltanut kohdan 2.3 mukaista tukimahdolli- suutta vain ympäristötukisopimuksiin, joissa sopimuksen kestoksi on määritelty poh- joisten luonnonolojen perusteella 10 vuotta. Toinen merkittävä muutos on se, että hoitositoumusten perusteella myönnettävä tuki voisi perustua kokonaan tuotettujen ympäristöhyötyjen arvoon. Käytännössä tällai- nen tulosperustainen maksujärjestelmä (results-based payment scheme) mahdollis- taisi esimerkiksi luontoarvokaupan, jota ei ole tähän mennessä voitu toteuttaa komis- sion valtiontukisuuntaviivojen puitteissa, vaikka luontoarvokaupasta saatiin myönteisiä kokemuksia METSO-ohjelman kokeiluvaiheessa noin 15 vuotta sitten. Vähämerkityk- sisenä eli ns. de minimis -tukena luontoarvokauppa olisi voitu toteuttaa, mutta kuten edellä on todettu, vähämerkityksistä tukea on Suomen metsätaloudessa sovellettu vain sellaisiin toimenpiteisiin, joilla kannustetaan yksityisiä metsänomistajia joko hak- kuisiin tai puuntuotannon lisäämiseen (ks. Viitala ym. 2018, 2022, Lehtonen ym. 2022). Suuntaviivaluonnoksen tarjoama uusi mahdollisuus luontoarvokauppaan on tunnistettu myös maa- ja metsätalousministeriössä (MMM 2022). Tärkeä edellytys tulosperusteisen tuen saamiselle olisi, että kyseessä ovat markkinat- tomat ympäristöhyödyt, joiden tuottamiseen maanomistaja tai muu tuensaaja ei saa korvausta mitään muuta kautta, esimerkiksi vapaaehtoisten päästökompensaatioiden kautta. Päällekkäisiä korvauksia ei siis voisi saada. Kuten kannustinpalkkiota, myös tulosperustaista tukea voitaisiin soveltaa yhteisiin tulosperustaisiin järjestelmiin, kuten hiiliviljelyjärjestelmiin. Suuntaviivaluonnoksen mukaan tukikelpoisia olisivat myös sellaiset hoitotoimet, jotka ovat tarpeen vain kerran tai muutaman kerran metsän kiertoajan kuluessa. Tämä voisi mahdollistaa kannustinpalkkioiden ja tulosperustaisten tukien maksamisen myös esi- merkiksi kulotuksen ja joidenkin muiden luonnonhoitotoimien kuten paahde-elinympä- ristöjen ja lehtojen hoidon perusteella. Edellytyksenä olisi vähintään viiden vuoden mutta perustelluista syistä myös tätä pidempi, esimerkiksi 10 vuoden mittainen, tai ly- hyempi, esimerkiksi vuoden mittainen, hoitosopimus. Jos mallia otettaisiin nykyisestä ympäristötuesta, sopimuksen pituus voisi olla 10 vuotta eikä maanomistajalta välttä- mättä edellytettäisi mitään toimia. Tämä herättää kysymyksen, voitaisiinko myös en- nallistamisesta, ennallistumaan jättämisestä ja kosteikkojen palauttamisesta maksaa VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 136 maanomistajalle kannustinpalkkiota tai tulosperustaista tukea, jos niistä tehtäisiin sel- lainen vapaaehtoinen hoitositoumus, että kyseessä olisi suuntaviivojen kohdan 2.3 mukainen tuki ”metsäalan ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun”. Vertailukohtaa hoitositoumuksen määräaikaan voidaan hakea Helmi-ohjelmasta ja sitä koskevasta asetuksesta, jossa edellytetään, että maanomistaja sitoutuu säilyttä- mään ennallistetun tai kunnostetun kohteen luonnonsuojelulain mukaisella sopimuk- sella kymmenen vuotta (Valtioneuvoston asetus 800/2022). Toisena verrokkina voi- daan pitää kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella tehtäviä metsäluonnon hoitoa koskevia sopimuksia, jotka tehdään maanomistajan kanssa lähtökohtaisesti niin ikään kymmeneksi vuodeksi. Nykyisellä rahoituskaudella (2015‒2023) Suomi on määritellyt metsäluonnon hoitotoi- menpiteet investoinneiksi, joilla ”parannetaan metsien häiriönsietokykyä ja ympäristö- arvoa” valtiontuen suuntaviivojen alaluvun 2.1.4 mukaisesti. Tämän seurauksena maanomistajille voidaan korvata 100 prosenttia toimenpiteiden suunnittelusta ja toteu- tuksista aiheutuneista kustannuksista, mikä enimmäistaso tulisi säilymään komission suuntaviivaluonnoksen mukaan myös uudella rahoituskaudella kyseisen alaluvun mu- kaisissa tuissa. Tällainen tuki ei kuitenkaan kannusta maanomistajaa luonnonhoitotoi- miin, koska hänen taloudellinen asemansa ei toimenpiteen toteutuksen seurauksena muutu millään tavalla, vaikka yhteiskunta siitä hyötyy. Tämä on kenties merkittävin syy siihen, että luonnonhoitotoimenpiteitä on tehty valtion kestävän metsätalouden ra- hoituksella yksityismetsissä 2010-luvulla ja myös 2020-luvulla erittäin vähän, vain muutamia satoja hehtaareita vuodessa. Hallituksen esityksen (HE 167/2022 vp) mukaan Suomi ottaisi komission valtiontukien suuntaviivaluonnoksen tarjoamia uusia mahdollisuuksia (kannustinpalkkio, tulosperus- taiset tuet, hiiliviljelyjärjestelmät) käyttöön hyvin niukasti metsätalouden uudessa tuki- järjestelmässä. Ainoa muutos nykyiseen olisi se, että ympäristötuen yhteydessä maanomistajalle maksettavaa korvausta voitaisiin korottaa 20 prosentilla, jos alueella on lahopuustoa vähintään 20 m3/ha ja yhteensä vähintään 10 m3. Tällaisen muutok- sen merkitys ilmaston ja muiden ympäristöhyötyjen kannalta voi jäädä vähäiseksi ti- lanteessa, jossa ympäristötuen käytön laajentamisen suurin este on valtion niukka ra- hoitus. Jo nykyisin tilanne on monin paikoin se, että metsänomistajat tarjoavat laaduk- kaita kohteita suojeluun tai ympäristötukikohteeksi, mutta valtion rahoitus ei mahdol- lista omistajien toiveiden mukaista toteutusta. Ainoa muutos hallituksen esityksessä (HE 167/2022 vp) luonnonhoidon osalta nykyi- seen rahoituslakiin nähden olisi se, että metsäluonnon hoitoon voitaisiin myöntää tu- kea paitsi nykyisellä tavalla, toisin sanoen metsäkeskuksen valmistelemien hankeha- kujen kautta, myös yksityisille metsänomistajille suoraan. Perusasetelmaa tämäkään VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 137 ei muuttaisi: metsänomistaja ei edelleenkään hyötyisi luonnonhoidon toimenpiteistä taloudellisesti. Metsätalouden tukijärjestelmää olisi mahdollista kehittää huomattavasti nykyistä moni- puolisemmaksi ottamalla käyttöön laaja joukko uudentyyppisiä tulosperusteisia tukia ja kannustinpalkkioita markkinattomien ilmasto- ja muiden ympäristöhyötyjen tuotta- miseksi. Tulosperusteisuus antaisi mahdollisuuksia toimien kohdentumiseen sinne, missä ne ovat kustannustehokkaimpia. Komission luonnokset valtiontukien suuntavii- voiksi uudelle rahoituskaudelle antavat tällaiseen muutokseen uudenlaisia mahdolli- suuksia. Suomen metsätalouden, metsäluonnon ja metsäteollisuuden edun mukaista olisi tarttua näihin uusiin mahdollisuuksiin. Ensimmäisenä askeleena tähän suuntaan uuden tukijärjestelmän tulisi mahdollistaa erilaisten tulosperusteisten tukien ja kan- nustinpalkkioiden kokeiluhankkeet. 6.4.2 Yksityismetsien luonnonhoito Helmi-ohjelmassa Helmi-elinympäristöohjelman (2021‒2030) mukaiset toimenpiteet yksityismetsissä (niiden talousmetsissä) voidaan nähdä joiltakin osin rinnakkaisina ja joiltakin osin täy- dentävinä metsätalouden nykyisten ja ehdotettujen tukijärjestelmien (34/2015, HE 167/2022 vp) mukaisille metsäluonnon hoidon kannustimille. Helmi-ohjelmalla pyri- tään mm. parantamaan suojelualueverkoston tilaa ja kytkeytyvyyttä suojelualueilla ja talousmetsissä tehtävillä ennallistamis- ja hoitotoimilla sekä kohdentamalla toimia alu- eille, joilla lajien ja luontotyyppien uhanalaisuus on suurinta (VN 2021). Ohjelman yksi keskeinen tavoite on ennallistaa 20 000 hehtaaria soita suojelualuei- den ulkopuolisilla yksityismailla. Toinen mielenkiintoinen tavoite on tehdä luonnonhoi- totoimia yksityismetsissä (talousmetsissä) vuosina 2026‒2030 yhteensä 2 000 heh- taarilla. Tavoite vastaa metsätalouden uuden kannustejärjestelmän mukaista varsin vaatimatonta vuotuista tasoa. Helmi-ohjelman kautta myönnettävän ennallistamis-, kunnostus- ja hoitotuen tarkoi- tuksena on luonnonsuojelulain 5 §:n mukaisesti edistää maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten lajien suotuisan suojelutason turvaamista. Valtioneuvoston asetuk- sen (800/2022) mukaan tuki ohjattaisiin lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien en- nallistamiseen, kunnostukseen ja hoitoon puustoisissa elinympäristöissä. Toteutus poikkeaa metsätalouden rahoituslain (34/2015) ja suunnitellun uuden tukijärjestelmän (HE 167/2022 vp) mukaisesta metsäluonnon hoidon tuesta siten, että ELY-keskus vastaisi ennallistamis-, kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden järjestämisestä sekä toteu- tuksen valvonnasta yksityisen maanomistajan mailla maanomistajan hakemukseen tai suostumukseen perustuen. Tuki ei vaadi maanomistajalta toimenpiteiden järjestä- mistä, rahoittamista ja kulujen maksatushakua jälkikäteen, vaan järjestelyvastuu on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 138 ELY-keskuksella. Se tekee hakemukseen tai maanomistajan suostumukseen perus- tuen tukea koskevat päätökset ja sopimukset ja vastaa tuen toteuttamiseen liittyvistä järjestelyistä. Käytännössä ELY-keskus hankkii tukea saavalle kohteelle tarpeelliset ennallistamis-, kunnostus- tai hoitotoimenpiteet useimmiten ostopalveluna. Joissain tilanteissa kunnostuksen ja hoidon toteutuksesta ja palvelun tosiasiallisesta hankin- nasta voi vastata Metsähallituksen Luontopalvelut. Tuen saaja on kohteen maanomis- taja, ja tuki koostuu tavaroista ja palveluista. Tuen myöntää ELY-keskus valtion ta- lousarvion määrärahojen puitteissa. Helmi-ohjelman mukaisen tuen myöntämisen edellytys on, että toimenpiteeseen ei ole myönnetty muuta julkista rahoitusta. Tukea ei siten voida myöntää kohteille, joille on voimassa kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015) 21 §:n mu- kainen luonnonhoitohanke tai jolla toteutetaan suunnitellun metsätalouden uuden kan- nustinjärjestelmän (HE 167/2022 vp) mukainen luonnonhoidon toimenpide. Kuvauk- sen perusteella toteutus kuitenkin vastaa yksityisissä talousmetsissä metsätalouden tukijärjestelmien mukaista metsäluonnon hoitohankkeen toteutusta sillä erolla, että hankkeen järjestämisestä vastaa metsäkeskuksen sijaan ELY-keskus. Lisäksi edelly- tetään, että maanomistaja sitoutuu kohteen säilyttämiseen luonnonsuojelulain mukai- sella sopimuksella kymmenen vuotta. Asetuksen (800/2022) mukainen tuki on rajattu puustoisiin elinympäristöihin. Koska tällaisissa kohteissa tehdyt toimenpiteet voivat tuottaa maanomistajalle puunmyyntitu- loja tai ne voidaan muuten käsittää metsätaloudelliseksi toiminnaksi, kyse on lähtö- kohtaisesti valtiontuesta taloudelliseen toimintaan. Näin ollen kyseisen asetuksen no- jalla myönnettävää tukea koskevat EU:n valtiontuen säännökset. Tukea myönnettä- essä sovellettaisiin de minimis -asetusta. Perinnebiotoopit ovat tärkeä osa Helmi-ohjelmaa, mutta ne on suljettu pois asetuksen soveltamisalasta, koska niiden hoitoon sovelletaan maa- ja metsätalouden ryhmäpoik- keusasetusta, yleistä ryhmäpoikkeusasetusta tai de minimis -asetusta vuoden 2025 loppuun asti (Valtioneuvoston asetus 953/2020) ja myös tämän jälkeen (YM 2022). Yksityisiä metsänomistajia asetuksen (800/2022) mukaisten toimenpiteiden toteutus ei pääsääntöisesti taloudellisesti hyödytä. Tukeen ei sisälly kannustinpalkkiota eikä sitä voida maksaa tulosperusteisesti tuotettujen ympäristöhyötyjen perusteella. Sitä ei myöskään voida myöntää toimenpiteille, joista maanomistaja saa muuta kuin kotitar- vehakkuuseen rinnastuvaa tuloa (5 §). Tilanne on siis käytännössä sama kuin nykyi- sessä kestävän metsätalouden rahoituslain (34/2015) mukaisessa metsäluonnon hoi- dossa ja myös metsätalouden suunnitellussa tukijärjestelmässä (HE 167/2022 vp): vain luonnonhoidon toimenpiteestä aiheutuvat lisäkustannukset korvataan. Ottaen huomioon, että asetuksen mukaiset tuet toteutetaan yleisen de minimis -asetuksen VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 139 perusteella, kannustinpalkkioiden tai tulosperustaisten korvausten sisällyttäminen tu- kiin näyttäisi EU:n valtiotukisääntöjen näkökulmasta hyvinkin mahdolliselta. Tämä kui- tenkin edellyttäisi asetuksen muuttamista. Edellä mainitun asetuksen puitteissa tehtävien puustoisten elinympäristöjen ennallis- tamis-, kunnostus- ja hoitotoimien mittakaava on sangen pieni. Perustelumuistion mu- kaan tukea myönnettäisiin vuosina 2022‒2027 yhteensä 500 metsäkohteelle (sisäl- täen lintuvesien puustoiset rannat) ja noin 10 000 hehtaarille soita (YM 2022). Näiden toimenpidemäärien kustannusarvio kyseisellä ajanjaksolla on yhteensä vain kaksi mil- joonaa euroa. Resurssien osalta kyseessä on siis hyvin pienimuotoinen luonnonhoito- toiminta puustoisilla kohteilla samalla tavalla kuin nykyisessä kestävän metsätalouden rahoituslaissa ja uudessa suunnitellussa metsätalouden tukijärjestelmässä vuosille 2024‒2029. 6.5 Johtopäätöksiä luonnonhoidon lisäämisen mahdollisuuksista Kyselyn vastaajissa oli selvästi kiinnostusta talousmetsien luonnonhoitoon. Kyselyn vastausprosentti jäi matalaksi, minkä vuoksi tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia metsänomistajia, mutta tulokset antavat kuitenkin käsityksen luonnonhoitoon liittyvistä näkemyksistä erilaisten metsänomistajien joukossa. Vastaajien keskuudessa oli kiin- nostusta luonnonhoidon monipuoliseen toteuttamiseen. Esimerkiksi vesistönsuojelua parantavia toimia aiottiin tehdä tulevaisuudessa nykyistä enemmän. Luonnonhoidon lisäämisessä oli kuitenkin vaihtelua metsänomistajaryhmien välillä. Metsänomistuk- sensa tavoitteista epätietoisilla sekä taloudellista turvaa korostavilla oli vähiten aiko- muksia tehdä luonnonhoitotoimenpiteitä tulevaisuudessa. Metsässä tekevät, luontoa korostavat sekä monitavoitteiset metsänomistajat toteuttivat todennäköisemmin moni- puolisesti luonnonhoidon toimenpiteitä metsissään. Monille metsänomistajille vaikuttaa olevan epäselvää eri luonnonhoitotoimien vaikut- tavuus ja niiden tarkoitus. Tämä ilmeni esimerkiksi jätettävien säästöpuiden valitsemi- seen liittyvissä väittämissä sekä siinä, että metsänomistajat eivät kyselyvastausten perusteella tunnistaneet metsätalouden roolia vesistöjen rehevöitymisessä, vaikka ve- sistönsuojelua pidetäänkin hyvin laajasti tärkeänä. Tiedon lisääminen neuvonnalla sekä erilaisilla informaatiota tarjoavilla palveluilla on tärkeää luonnonhoidon vaikutta- vuuden edistämisessä, jotta metsänomistajat pystyvät päättämään vaikuttavien luon- nonhoitotoimien tekemisestä. Konkreettiset ohjeet (kartat, valokuvat, hoito-ohjeet) edistäisivät metsänomistajan kykyä tehdä päätöksiä luonnonhoidosta. Tämä parem- man osaamisen ja ymmärryksen tarve tuli esiin myös työpajoissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 140 Kyselyn perusteella rahalla on selkeä kannustava vaikutus luonnonhoidon toteuttami- sessa, erityisesti niissä toimissa, joista aiheutuu tulonmenetyksiä. Tämä on tullut ilmi myös jo aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään liittyen (Karppinen ym. 2018). Esimerkiksi säästöpuiden merkittävässä lisäämisessä puuston arvon korvaus täysimääräisesti tai yli nykyisen arvon olisi kyselyvastausten mukaan tärkeä kannustin. Yleisimmin korvausmäärä kyselyvastaajilla oli 100 prosenttia puus- ton arvosta. Taloudellista turvaa tavoitteenaan korostavat metsänomistajat odottaisi- vat nykyistä puuston arvoa suurempia korvauksia, ja 20 prosenttia heistä ei jättäisi suuria säästöpuumääriä mistään hinnasta. Toisaalta vastaajissa oli myös metsän- omistajia, jotka ovat halukkaita tai kiinnostuneita jättämään merkittävästi nykyistä suu- rempia säästöpuuryhmiä myös puuston arvoa matalammalla korvauksella, tai jopa il- man korvausta. Näitä on erityisesti luonto- ja monitavoitteisissa metsänomistajissa. Valtion maksaman vaihtelevan suuruisen korvauksen lisäksi puuta ostavan tahon maksama 50 prosentin korvaus puuston arvosta suurissa säästöpuukeskittymissä kiinnosti metsänomistajia. Yli 50 prosenttia vastaajista tekisi tällaisen sopimuksen mahdollisesti tai todennäköisesti. Tällaisissa korvausmalleissa on tulevaisuudessa mahdollisuuksia, mikäli yksityiseltä sektorilta esimerkiksi kompensaatiomaksuina saa- tava rahoitus saadaan kanavoitua talousmetsien luonnonhoidon toteutukseen metsän- omistajille. Kyselyvastausten perusteella metsäammattilaiset eivät ole keskustelleet metsänomis- tajien kanssa luonnonhoidon teemoista, kuten esimerkiksi säästöpuista läheskään jo- kaisen metsäntaloustoimien suunnittelun yhteydessä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että monet metsänomistajat luottavat metsäammattilaisten osaamiseen luon- nonhoidon toteuttamisessa, mutta linjassa sen kyselytuloksen kanssa, että monet metsänomistajat olettavat luonnonhoidosta huolehdittavan, vaikka siitä ei erikseen keskustella toimenpiteistä sopimisen yhteydessä. Tämä siirtää vastuun luonnonhoi- don toteutuksesta vahvasti metsäammattilaisille. Vaikka enemmistö vastaajista kokee, että metsäammattilaiselle voi esittää omia toiveita luonnonhoidon suhteen, on vas- tausten perusteella kenties oletettavissa, että monet metsänomistajat eivät oma-aloit- teisesti tuo aihetta esiin, jos metsäammattilainenkaan ei niin tee. Ammattilaisten roolin tärkeys luonnonhoidon vaihtoehtojen esittelemisessä ja sopivien toimien ehdottami- sessa nousi esiin myös työpajoissa. Metsäammattilaiselta odotetaan laaja-alaista neuvontaa ja metsänhoitoon liittyvien asioiden eri puolien avaamista ja toimenpiteiden vaikutuksista kertomista. Noin 20 prosenttia kyselyn vastaajista koki, että naapurimet- sänomistajien kanssa tehtävä yhteistyö luonnonhoitotoimien suunnittelussa joko asi- antuntijan kanssa tai Metsään.fi-palvelun kautta edistäisi monimuotoisuuden huomioi- mista heidän metsissään. Epätietoisten tavoiteryhmässä suhtautuminen luonnonhoitoon ja siitä annettavaan päätöstukipalveluihin on epäilevää, mikä todennäköisesti johtuu aiheen vieraudesta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 141 Tässä ryhmässä, joka usein on myös metsätaloustoimissaan vähemmän aktiivinen, monipuolinen neuvonta ja asian tutuksi tekeminen voi todennäköisesti lisätä luonnon- hoidon toteuttamista tai vähintään vähentää negatiivista suhtautumista aiheeseen. Sekä metsässä tekemistä ja luontoa korostavat, että taloudellista turvaa tavoitteenaan pitävät suhtautuvat vastaajat suhtautuivat muita ryhmiä epäilevämmin luonnonhoitoon ja siitä annettavaan neuvontaan. Voidaan olettaa, että syyt ryhmien epäilevän asen- teen taustalla ovat kuitenkin erilaiset. On mahdollista, että metsässä tekemistä ja luontoa korostavat eivät täysin luota metsäammattilaisten tarjoamaan neuvontaan, koska heillä voi olla aiempia kokemuksia, että neuvonta ei sisällä heidän tavoitteilleen tärkeitä tietoja ja neuvoja (esim. Pynnönen ym. 2018). Taloudellista turvaa korostavilla taustalla voi olla epäilys luonnonhoidon aiheuttamista tulonmenetyksistä. Tässä esitettyjä tuloksia ei voida yleistää kaikkiin suomalaisiin metsänomistajiin tai koko toimijakenttään. Kyselyssä vastausprosentti jäi alhaiseksi, ja työpajoissa ei pyrit- tykään kattavaan edustukseen kaikkia sidosryhmiä ja toimijoita. Tulokset antavat hy- vän kuvan luonnonhoitoon liittyvistä näkemyksistä ja niiden vaihtelusta, mutta niiden perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä eri näkemysten yleisyydestä kaikkien suo- malaisten metsänomistajien keskuudessa. Euroopan unionin uudet valtiontukisäännöt näyttäisivät avaavan uudenlaisia mahdolli- suuksia maksaa metsänomistajille tuotetuista ympäristöhyödyistä vuodesta 2023 al- kaen. Suomessa kannattaisi selvittää, millä tavalla näitä uusia mahdollisuuksia voitai- siin hyödyntää metsäluonnon hoidossa. Ensimmäinen askel tähän suuntaan olisi se, että soveltuvia toimenpiteitä alettaisiin kartoittaa ja testata erilaisissa kokeiluhank- keissa. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 142 7 Yhteenveto ja johtopäätökset 7.1 Kirjallisuuskatsauksen pääkohdat Talousmetsien luonnonhoidon empiirinen tutkimus on painottunut hyvin voimakkaasti metsikkötasolle. Yksittäisten luonnonhoidon toimien kohdalta voidaan tuntea niiden lajistovaikutukset ja hyödyt monimuotoisuudelle. Esimerkiksi tiedetään, että metsikön reunavaikutus ulottuu vähintään 25 metriin asti metsikön reunasta sisäosaan päin. Toisaalta tutkimustiedon pohjalta ei voida määrittää selviä kynnysarvoja sille, mikä olisi monimuotoisuuden kannalta riittävä määrä kutakin luonnonhoidon toimea, jotta saavutettaisiin suurempia tavoitteita, kuten pystyttäisiin katkaisemaan tietyn lajin uhanalaistuminen. Lisäksi tiettyjen kasvupaikkojen, kuten turvemaiden, osalta tutki- mustiedossa on selviä puutteita. Maisemantason tutkimusta luonnonhoidon toimista on olemassa huomattavasti vä- hemmän kuin metsikkötasolla tehtyä. Kun metsikkötasolla tarkastellaan yleensä alle kymmentä hehtaaria, maisematasolla puhutaan jo sadoista ja tuhansista hehtaareista. Tarkastelumittakaavan kasvaminen luonnollisesti selittää tutkimustiedon pienempää määrää ja tuo haasteen empiiriselle tutkimukselle. Monimuotoisuuden ja lajien säily- misen kannalta ratkaisevaa on lajeille soveltuvien elinympäristöjen kytkeytyneisyys ja laatu. Eri lajiryhmät eroavat toisistaan merkittävästi vaatimuksiensa suhteen. Metsien luonnonhoidon suunnittelu maisematasolla olisi kustannustehokkain vaihtoehto. Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoima on laaja ja lisää tietoa saadaan meneil- lään olevista tutkimushankkeista. Tutkimuksen aikajänne on pitkä, sillä vaikutukset ei- vät ole välittömästi havaittavia tai toteutuvia. Toisaalta metsien luonnonhoidon hyödyt eivät rajoitu pelkästään metsiin ja niiden la- jistoon, myös pienvesistöjen lajisto ja eliöstö hyötyvät niistä. Metsien monimuotoisuu- den turvaaminen voi siis parhaimmillaan turvata myös vesistöjen monimuotoisuutta ja vesien tilaa. Lisäksi metsien virkistyskäytön puolelta löytyy hyväksyntää suurelle osalle metsien luonnonhoidon toimista. Tarkasteltu luonnonhoidon ohjeistus oli kattavaa ja tuki hyvin luonnonhoidon toteutta- mista. Ohjeistusta olisi mahdollista laajentaa kuvaamalla paremmin toimiin liittyviä hyötyjä, jotka metsänomistaja saa. Talousmetsien luonnonhoidossa on monia keinoja, joiden toteuttaminen on helppoa ja lähes ilmaista metsänomistajalle. Toisaalta on VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 143 myös monia toimenpiteitä, joista voi koitua merkittäviä lisäkustannuksia tai tulonmene- tyksiä maanomistajalle. Leveät suojavyöhykkeet, elävät säästöpuut ja kiertoajan pi- dentäminen ovat näistä esimerkkejä. 7.2 Metsien paikkatietoanalyysi Jos halutaan analysoida metsien ekologista tilaa koko Suomen tasolla, paikkatieto- analyysi on ainoa mahdollisuus. Tällaisen analyysi toteuttaminen on haastavaa, sillä paikkatietoaineistoa ei ole saatavilla monesta luonnonmonimuotoisuuteen kiinteästi liittyvästä muuttujasta, kuten esimerkiksi kuolleen puun määrästä. Edelleen metsä- ekologinen tutkimus usein luokittelee metsät iän mukaan ja tämä muuttuja sisältää kartta-aineistoissa enemmän epävarmuutta kuin esimerkiksi puuston tilavuus. Paikkatietoanalyysissämme maa jaettiin yhden neliökilometrin ruutuihin. Ruudut jaet- tiin ekologisesti arvokkaisiin laatuluokkiin käyttäen laatukriteereinä ruutujen puuston ominaisuustietoja: puuston ikäluokkien pinta-alaosuuksia ja lehtipuun tilavuusosuutta. Nämä kriteerit oli valittu noudattaen lähinnä lintulajiston elinympäristövaatimuksia. Analyysi osoitti, että Suomen alueiden, maakuntien, välillä on huomattavia eroja sekä ekologisesti arvokkaiden ruutujen kytkeytyvyyden että ekologisen laatuluokituksen suhteen. Mikäli kosteusindeksiin sidotut vesistöjen suojavyöhykkeet tai olemassa ole- vat suojelualueet otettiin huomioon, muuttuivat maakuntien tulokset ja keskinäiset suhteet olennaisesti. Esimerkiksi vesistöisten maakuntien kytkeytyvyys paranee huo- mattavasti, kun vesistöjen suojavyöhykkeet otettiin mukaan arviontiin. Analyysi toteutettiin yhden ajanhetken eli vuoden 2019 paikkatietoaineistojen pohjalta. Vastaavan analyysin toteuttaminen esimerkiksi kymmenen vuoden päästä voisi antaa mielenkiintoista tietoa siitä, mihin metsien ekologinen tila on tänä aikana kehittynyt. Menetelmä ei sovellu tarkkaan seurantaan yllä mainittujen epävarmuuksien vuoksi, mutta aluetasolla se voisi tukea maakuntien pitkäntähtäimen metsien luonnonhoidon suunnittelua ja seurantaa. 7.3 Metsien skenaarioanalyysi Toinen tapa tarkastella metsien luonnonhoidon vaikutuksia on skenaarioanalyysi, missä projisoidaan vaihtoehtoisia metsien kehityksiä tulevaisuuteen. Tarkasteluissa seurattiin luonnonhoidon vaikutuksia sekä metsien monimuotoisuuteen sidottujen indi- kaattorien että talouteen hakkuutulomenetyksien ja puuntuotannosta pois siirrettyjen metsäpinta-alojen kustannuksen kautta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 144 Tarkasteluja tehtiin sekä luonnonhoidon toimenpide kerrallaan että toimenpiteiden yh- distelminä. Tarkasteltavia toimia olivat kiertoajan pidentäminen, säästöpuuston jättä- minen sekä päätehakkuiden lopettaminen vesistöjen suojavyöhykkeillä. Lähtötilanne oli peräisin samasta paikkatietoaineistosta kuin paikkatietoanalyysikin, mutta aineiston valmistelussa oli eroja. Kun luonnonhoidon toimia toteutetaan, laskevat metsänomistajan nettotulot. Lasku riippuu luonnonhoidon toimesta ja maakunnasta, missä toimea suoritetaan. Eli sama alueellisuus, mikä havaittiin paikkatietoanalyysissä, pätee tässäkin. Siksi analyysin pohjalta voisi olla syytä pohtia, pitäisikö eri maakunnissa suosia erilaisia luonnonhoi- don toimia. Tämä olisi kustannustehokkuuden kannalta järkevää. Syynä tähän ovat erot metsien lähtötilanteissa maakuntien välillä. 7.4 Kannustejärjestelmä, kustannukset ja vaikuttavuus Luonnon tilan ja luonnonhoidon aktiivisten sekä passiivisten toimenpiteiden vaikutus- ten seuranta on monimutkaista. Osa vaikutuksista näkyy nopeasti ja osa vaikutuksista on nähtävissä vasta pitkäaikaisseurannoissa. Luonnonhoidon toimia mittaavien indi- kaattorien tulee olla selkeästi mitattavia ja mahdollisten muutosten primäärimuuttujia indikoivia. Luonnonhoidon seurantaa tulisi lisätä puuston eri kehitysvaiheissa ja käsittelytilan- teissa. Tällä hetkellä luontolaadun seuranta painottuu uudistushakkuiden yhteyteen. Lisäksi seurannan otoskokoa tulisi suurentaa luotettavien tulosten saamiseksi (ks. Sii- tonen ym. 2020). Rajallisten resurssien tilanteessa olisi myös hyvä, mikäli seurantatietoa kertyisi mah- dollisimman paljon jokapäiväisen toiminnan yhteydessä. Esimerkiksi metsänkäyttöil- moitusten yhteydessä saadaan ja voidaan lisätä kustannustehokkaasti tiedon keruuta. Vastaavasti luontolaatuarvointien lisääminen taimikoissa ja harvennusmetsissä vaatii lisää maastotyötä. Taimikot ovat kehityksessä hyvin dynaamisessa vaiheessa ja esim. sekapuustoisuuden määrä voi muuttua nopeastikin erityisesti hoitotoimenpiteiden seurauksena. Seurantaindikaattoreita asetetaan sekä kansallisista että EU-näkökulmista ja -ohjel- mista. Uusimmat ja keskeisimmät EU:n tavoitteet ovat biodiversiteetti- ja metsästrate- giasta sekä ennallistamislaista tulevat tavoitteet. Varsinkin uusien EU-strategioiden VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 145 vaikutusten seuranta edellyttää aluksi runsaasti eri termien määrittelyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnonläheisemmän metsänhoidon kriteerit ja ikimetsän määritelmät. Käytännön metsätaloustoimia toteutetaan hyvin monien tavoitteiden ristipaineessa. Monimuotoisuuden, riistan, virkistystavoitteiden, hiilensidonnan ja puuntuotannon sa- manaikainen yhteensovittaminen ja optimointi ei ole yksinkertaista. Monimuotoisuuden edistämisessä on tavoiteltu toistaiseksi pinta-alojen lisäämistä. Kohdesuunnittelussa olisi huomioitava myös monimuotoisuutta edistämisen toimien vaikuttavuus ja kustannustehokkuus. Edustavimpien kohteiden suojelun tai ennallista- misen jälkeen luonnonhoitotoimien kaksinkertaistaminen tarkoittaa kustannusten mo- ninkertaistumista. Sama havaittiin skenaarioanalyysissä, kun tavoitetasoa nostetaan, eivät kustannukset kasva lineaarisesti vaan korkeampi taso vaatii suurempaa talou- dellista panostusta. Nykyinen luonnonhoitotoimien tukijärjestelmä ei sisällä mahdollisuuksia ansaintaan. Se korvaa syntyneitä kustannuksia ja laskennallisia menetyksiä, mutta ei palkitse esim. ympäristöhyötyjen lisäämisestä. Euroopan komission luonnokset maa- ja met- sätalousalan valtion tukien suuntaviivoiksi voisivat mahdollistaa uudenlaiset kannuste- muodot. Mikäli kustannusten korvausten lisäksi ryhdytään maksamaan ympäristöhyötyjen kor- vaamisesta, on sillä merkittäviä vaikutuksia. Ympäristöhyötyjen tuottamisesta tulee myös maanomistajille vaihtoehtoinen ansaintakeino ja siten kilpaileva tai rinnakkainen vaihtoehto puunmyyntituloille. Perinteisellä puunkäytöllä on puunmyyntitulojen lisäksi merkittäviä talousvaikutuksia jalostusketjussa. Ympäristöhyötyjen tuottamiseen perustuvassa taloudessa menete- tään jalostushyödyt, mutta on varhaista sanoa, millaisia uusia arvonmuodostuksia on saatavissa. Ympäristöhyötyjen mittaamiselle ja arvottamiselle on luotava laajalti hyväksytyt peri- aatteet ja mallit. Ilmasto- ja ympäristöhyötyjen mittaaminen on monimutkaista ja mm. pysyvyys on huomioitava. Näiden määrittelyssä on vielä kehitettävää ja olisi tärkeää, että ne olisivat laajasti hyväksyttyjä ja niitä sovellettaisiin yhtenäisesti. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 146 7.5 Metsänomistajien ja metsäammattilaisten näkemyksiä luonnonhoidosta Metsänomistajien tietoisuus monimuotoisuuden merkityksestä heijastuu suoraan kiin- nostukseen ottaa monimuotoisuus huomioon myös omassa metsässä. Osalla metsän- omistajista on jopa valmiutta luopua taloudellisesta tuloksesta monimuotoisuuden hy- väksi. Tietoa eri käsittelyvaihtoehdoista sekä niiden ekologisista ja taloudellisista vaikutuk- sista halutaan yhä enemmän ja kaikkien metsien eri toimenpiteiden yhteydessä. Toi- votuimmat keinot tiedonsaantiin olisivat mahdollisimman konkreettiset esimerkit mm. neuvonnan yhteydessä ja osana Metsään.fi-palvelun tietoja. Suuri osa metsänomistajista käyttää ammattilaisten palveluita metsänsä hoitamisessa ja päätöksenteon tukena. Metsäammattilaisilla onkin suuri vastuu luonnonhoidon huo- mioimisessa. Monet metsänomistajat luottavat tuttuihin metsäammattilaisiin ja heidän neuvoihinsa ja toimivat niiden mukaan. Osa puolestaan haluaa lisää monipuolista tie- toa päätöksentekonsa tueksi, mutta haluaa tehdä ratkaisut luonnonhoidon toteuttami- sesta itse. Metsänomistajien toiveita luonnonhoidon huomioimiseksi olisi hyvä kerätä esimerkiksi erillisellä luonnonhoitolomakkeella toimenpiteistä sovittaessa. Toiveiden tulee olla nä- kyvissä ja toteutua koko toimintaketjussa eli luonnonhoidon tulisi integroitua kiinteäksi osaksi esimerkiksi puukaupan tekemistä ja siitä seuraavia työvaiheita. 7.6 Johtopäätökset − Luonnonhoidon vaikuttavuutta pitää pystyä mittamaan ja arvioimaan. Pi- tää laatia mittaristo niin ekologisiin, sosiaalisiin kuin taloudellisiinkin vai- kutuksiin. Tarvitaan pitkäkestoisia tutkimussarjoja. − Luonnonhoidon suunnittelussa kannattaa huomioida toimien ekologiset vaikutukset vaihettumisvyöhykkeillä, esimerkiksi metsän ja vesistön raja- pinta, ja vaateliaiden lajien elinympäristöjen kytkeytyneisyys. Tällöin voi- daan tehostaa luonnonhoidon vaikuttavuutta ja kokonaishyötyjä. − Alueellisten ominaispiirteiden huomioiminen luonnonhoidon suunnitte- lussa tehostaisi vaikuttavuutta. Vaikuttavimmat ja kustannustehokkaim- mat luonnonhoidon keinot eivät ole joka puolella maata samoja. − Ympäristöhyötyjen tuottamiseen tulee kehittää ja kokeilla uusia taloudel- lisesti merkittäviä toimintamalleja. Uusiin tukimalleihin tulee tehdä vaikut- tavuusarviointi. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 147 − Metsäammattilaiset ovat tärkeässä roolissa: metsänomistajat odottavat heiltä käytännön esimerkkien kautta tietoa luonnonhoidon toimenpiteistä ja vaikuttavuudesta metsänhoidon eri vaiheissa. Neuvojilta odotetaan laajaa luonnonhoidon osaamista ja avointa puhetta. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 148 Liitteet Liite 1. Uudistamiskustannukset ja ajoitus avohakkuuna suoritetun päätehakkuun jälkeen, €/ha. Kasvillisuus- vyöhyke Vallitseva puulaji Kasvu- paikkaluokka Uudistamis- kustannukset Hoitotyö +5v. uudistamisesta Hoitotyö +10 v. uudistamisesta Hoitotyö +15 v. uudistamisesta kivennäs turve kivennäis turve Etelä, hemi ja keski Mänty+muut lehdot, lehtomaiset 1116 1331 332 x 424 x Pohjois Mänty+muut lehdot, lehtomaiset 1116 1331 x x 424 x Etelä, hemi ja keski Mänty+muut tuoreet 1116 1279 332 x 424 x Pohjois Mänty+muut tuoreet 1116 1279 332 x 424 x Kaikki Mänty+muut kuivahkot 431 757 332 x x 424 Kaikki Mänty+muut karummat 213 540 x x x 424 Kaikki Kuusi lehdot-tuoreet 1116 1331 332 332 424 x VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 149 Kasvillisuus- vyöhyke Vallitseva puulaji Kasvu- paikkaluokka Uudistamis- kustannukset Hoitotyö +5v. uudistamisesta Hoitotyö +10 v. uudistamisesta Hoitotyö +15 v. uudistamisesta Kaikki Kuusi kuivahkot 431 758 332 x x 424 Kaikki Kuusi karummat 213 540 x x x 424 Liite 2. Kantohinnat, €/m3. Puulaji Harvennus, alle 35-v. metsät Harvennus, 35-v. ja vanhemmat metsät Päätehakkuu Tukki Kuitu Tukki Kuitu Tukki Kuitu Mänty 41.81 12.6 50.24 15.63 59.33 18.36 Kuusi 41.93 14.92 49.73 19.52 58.96 23.77 Lehti 37.12 12.07 41.66 14.28 48.95 17.88 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 150 Liite 3. Paljaan metsämaan hinta, €/ha. Kasvupaikkaluokka Vallitseva puulaji Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Etelä-Suomi Pohjois-Suomi Kivennäismaa Turvemaa Lehdot, lehtomaiset Mänty+muut 1000 533 171 50 Tuoreet 676 75 50 50 Kuivahkot 387 50 50 50 Karut 50 50 50 50 Lehdot, lehtomaiset Kuusi 1606 675 1131 275 Tuoreet 638 70 173 50 Kuivahkot 387 50 50 50 Karut 50 50 50 50 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 151 Liite 4. Vertailuskenaariossa indikaattoreiden arvoissa tapahtuvat muutokset maakunnittain 50 vuoden simulaation aikana, %. Maakunta Yli 80-v. metsän pinta- ala Yli 100-v. metsän pinta- ala Lehtipuun tilavuus Keskitilavuus Uusimaa -0.3 1.4 0.3 3.7 Varsinais-Suomi -6.7 1.3 -4.1 3.9 Satakunta 2.4 4.8 -5.5 0.1 Kanta-Häme -1.6 1.3 -0.6 -0.7 Pirkanmaa 1.7 3.0 -3.7 -3.6 Päijät-Häme -0.1 0.7 0.9 1.5 Kymenlaakso 3.6 0.4 -1.0 10 Etelä-Karjala 4.4 2.6 4.1 15 Etelä-Savo 1.9 0.5 0.7 9.0 Pohjois-Savo 5.0 3.0 9.5 13 Pohjois-Karjala 14 8.7 8.0 13 Keski-Suomi 5.0 3.9 1.0 7.0 Etelä-Pohjanmaa 2.7 5.9 -4.1 0.8 Pohjanmaa 4.8 1.5 -1.1 9.0 Keski-Pohjanmaa 11 10 8.6 6.5 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 152 Maakunta Yli 80-v. metsän pinta- ala Yli 100-v. metsän pinta- ala Lehtipuun tilavuus Keskitilavuus Pohjois-Pohjanmaa 16 17 23 25 Kainuu 23 13 16 34 Lappi 11 15 -2.5 15 Ahvenanmaa 2.7 1.6 3.1 24 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 153 Liite 5. Metsänomistuksen tavoitteet. Faktorianalyysi, maximum likelihood -menetelmä, varimax rotaatio (alle 0,3 lataukset merkitty asteriskilla) (N=599). Virkistyskäyttö ja metsätyöt Luonnon monimuotoisuus ja hiilinielu Taloudellinen turva ja tulot Ulkoilu omassa metsässä 0,845 * * Miellyttävä maisema 0,713 0,361 * Asuin- tai vapaa-ajan ym- päristö 0,653 * * Marjastus, sienestys tai metsästys 0,623 * * Mahdollisuus metsätöihin 0,569 * * Poltto- ja kotitarvepuiden hankinta 0,496 * * Yhteys kotiseutuun 0,475 * * Metsän monimuotoisen kasvi- ja eläinlajiston vaali- minen * 0,875 * Luonnonsuojelu * 0,822 * Metsäni sitovat hiiltä ja toi- mivat hiilivarastona * 0,612 * VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 154 Virkistyskäyttö ja metsätyöt Luonnon monimuotoisuus ja hiilinielu Taloudellinen turva ja tulot Taloudellinen turva tulevai- suuden ja poikkeuksellis- ten tilanteiden varalle * * 0,900 Säännöllisten tulojen lähde tai hankintojen rahoittami- nen * * 0,741 Metsä osana sijoitusvaralli- suutta * * 0,627 Ominaisarvo 4,790 2,28 1,29 Selitysosuus 37% 18% 10% VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 155 Liite 6. Metsänomistajien tavoiteryhmät ja faktoripisteiden keskiarvot kussakin tavoiteryhmässä (K-keskiarvoryhmittely). Virkistyskäyttö ja metsätyöt Luonnon monimuotoisuus ja hiilinielu Taloudellinen turva ja tulot Näkemysryhmät Osuus vastaajista Faktoripisteiden keskiarvo Metsässä tekeminen ja luonto 27 % 0,53433 0,33943 -0,91184 Epätietoiset 16 % -1,49107 -0,3963 -0,55655 Monitavoitteiset 33 % 0,10509 0,63701 0,63276 Taloudellinen turva ja vir- kistys 24 % 0,23104 -0,96912 0,52436 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 156 Liite 7. Luonnonhoitoaikomukset. Faktorianalyysi, maximum likelihood -menetelmä, varimax rotaatio (alle 0,3 lataukset merkitty asteriskilla) (N=599). Monipuolisia toimia Vesiensuojelu Sekametsä Aikoo: Hakkuiden yhteydessä jätetään säästöpuiksi useita eri puulajeja 0,634 Aikoo: Metsään jätetään vanhoja ja suuria puuyksilöitä 0,601 Aikoo: Hakkuiden yhteydessä jätettävät säästöpuut keskitetään ryhmiin 0,579 Aikoo: Rajataan hakkuun ulkopuolelle monimuotoisuudelle arvokkaita pienalueita 0,577 Aikoo: Hakkuiden yhteydessä jätettävät säästöpuut keskitetään pieniin säästöpuumetsiköihin (esim. 0,1–0,3 ha) 0,568 Aikoo: Hakkuiden yhteydessä jätetään yksittäisiä säästöpuita 0,525 Aikoo: Järeitä kuolleita puita jätetään metsään 0,498 Aikoo: Hakkuissa kierretään metsäkoneella järeät maassa olevat lahopuut 0,484 Aikoo: Hakkuiden yhteydessä tehdään tekopökkelöitä 0,473 Aikoo: Lampien ja järvien rannoille jätetään käsittelemättömiä suojavyöhykkeitä 0,879 Aikoo: Pienvesien varsille jätetään käsittelemättömiä suojavyöhykkeitä 0,847 Aikoo: Harvennushakkuissa jätetään kaikkia puulajeja, myös taloudellisesti vähäarvoisia leh- tipuulajeja 0,896 Aikoo: Taimikon hoidossa jätetään kaikkia puulajeja, myös taloudellisesti vähäarvoisia lehti- puulajeja 0,781 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 157 Monipuolisia toimia Vesiensuojelu Sekametsä Ominaisarvo 5,018 1,536 1,171 Selitysosuus 39% 12% 9% Liite 8. Metsänomistajien ryhmittely luonnonhoitoaikomusten mukaan ja faktoripisteiden keskiarvot kussakin aikomusryhmässä (K-keskiarvoryh- mittely). Aikomusryhmät Osuus Monipuolisia toimia, keskiarvo Vesiensuojelu, keskiarvo Sekametsä, keskiarvo Faktoripisteiden keskiarvo Monipuolista luonnonhoitoa 45 % 0,67771 0,08425 0,44658 Ei aikomuksia 30 % -0,35524 -0,17937 -1,25629 Sekametsätoimet 25 % -0,80938 0,06114 0,68966 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 158 Liite 9. Metsänomistajien näkemykset luonnonhoidon neuvontapalveluista. Faktori-analyysi, maximum likelihood -menetelmä, promax-rotaatio (alle 0,3 lataukset merkitty asteriskilla) (N=599). Ohjeita toiminta- tavoista Oppimis- halu Yhteistyö naapuritilojen kanssa Ammattilaisiin luottaminen Omat tiedot ja päätös Konkreettiset ja tapauskohtaiset ohjeet luonnonhoidon toteuttamisesta eri toimenpiteiden yhteydessä 0,846 Laskelmat luonnonhoidon eri laajuuksilla toteuttamisen kus- tannuksista 0,827 * * * Arvio metsäni mahdollisten luonnonhoitokohteiden tulevasta kehityksestä 0,811 * * * * Metsäni mahdollisia luonnonhoitotoimia kuvailevat tekstit osana metsäsuunnitelmaa tai Metsään.fi-palvelussa 0,789 * * * * Metsäsuunnittelijan tai puunostajan ottamat valokuvat met- säni mahdollisista luonnonhoitokohteista 0,754 * * * * Metsäni luonnonhoitotoimien kohdentamisehdotuksia esittelevä kartta osana metsäsuunnitelmaa tai Metsään.fi - palvelussa 0,746 * * * * Tietokonevisualisoinnit siitä, miltä metsäni näyttää luonnonhoitotoimien toteutuksen jälkeen 0,560 * * * * Oman metsän lajiston ylläpitoon keskittyvät metsänhoito- ohjeet 0,535 * * * * VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 159 Ohjeita toiminta- tavoista Oppimis- halu Yhteistyö naapuritilojen kanssa Ammattilaisiin luottaminen Omat tiedot ja päätös Riistan, esimerkiksi metsäkanalintujen elinympäristöjä parantavat hoitosuositukset 0,383 * * * * Haluan saada lisää tietoa luonnonhoidosta, jotta voin soveltaa sitä omassa metsässäni * 0,810 * * * Haluan oppia ymmärtämään luonnonhoidon perusteita ja merkitystä paremmin * 0,794 * * * Haluan lisätietoa luonnonhoidon taloudellisista vaikutuksista * 0,785 * * * Haluan lisätietoa erilaisista luonnonhoidon keinojen toteutusmahdollisuuksista omissa metsissäni * 0,641 * * * Haluan, että ammattilainen kertoo luonnonhoidon mahdollisuuksista aina ennen hakkuu- tai hoitotoimenpiteistä sopimista * 0,405 * * * Mahdollisuus ehdottaa Metsään.fi-palvelussa naapuritilojen omistajille laajempien luonnonhoitokokonaisuuksien luomista * * 0,895 * * Tapaaminen naapurimetsänomistajien ja asiantuntijan kanssa tilanrajat ylittävien luonnonhoitotoimien suunnittelemiseksi * * 0,803 * * Metsäammattilaisen tulisi kertoa metsänomistajalle, mikäli naapuritilojen omistajien yhteistyöllä olisi saavutettavissa luontohyötyjä * 0,382 0,395 * * VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 160 Ohjeita toiminta- tavoista Oppimis- halu Yhteistyö naapuritilojen kanssa Ammattilaisiin luottaminen Omat tiedot ja päätös Metsäammattilainen tietää parhaiten metsälleni sopivista luonnonhoidon toimenpiteistä * * * 0,813 * Luotan vahvasti metsäammattilaisten osaamiseen metsieni luonnonhoidossa * * * 0,803 * Oletan, että luonnonhoitoasiat otetaan riittävästi huomioon, vaikka niistä ei erikseen keskusteltaisi toimenpiteistä sovittaessa * * * 0,552 * Ammattilaisten neuvot säästävät aikaani tehdessäni metsieni luonnonhoitoon liittyviä päätöksiä * * * 0,425 * Metsäammattilaisen tulisi keskustella luonnonhoidon toimista metsänomistajan kanssa vain, jos metsänomistaja itse ottaa aiheen esille * * * * -0,684 Luonnonhoitoon liittyvät ohjeet ja neuvot ovat minulle merkityksettömiä * * * * -0,556 Teen metsässäni mitä näen kokemukseni mukaan parhaimmaksi, vaikka metsäammattilainen neuvoisi toisin * * * * -0,428 Ominaisarvo 10,614 2,266 1,468 1,139 1,024 Selitysosuus 44 % 9 % 6 % 5 % 4 % VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 161 Liite 10. Metsänomistajien näkemykset luonnonhoidon neuvontapalveluista ja faktoripisteiden keskiarvot kussakin näkemysryhmässä (K-keskiar- voryhmittely) (N=537). Ohjeita toimintatavoista Oppimishalu Yhteistyö naapuritilojen kanssa Ammattilaisiin luottaminen Omat tiedot ja päätös Näkemysryhmät Osuus vastaajista Faktoripisteiden keskiarvo Epäilevä suhtautuminen 25 % -0,42879 -0,40322 -0,42941 -0,57015 -0,45728 Ei kiinnostusta luonnonhoitoon 11 % -1,87067 -1,81285 -1,40342 -0,34560 -1,45456 Luonnonhoito tärkeää 16 % 1,12366 1,10663 1,00939 0,81141 0,99960 Luottaa ammattilaisiin 32 % 0,13721 0,10506 -0,04249 0,57089 0,17753 Välineitä omaan päätöksentekoon 15 % 0,58978 0,61094 0,76232 -0,73793 0,42514 VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 162 Lähteet Abrahamsson, M. & Lindbladh, M. 2006: A comparison of saproxylic beetle occur- rence between man-made high- and low-stumps of spruce (Picea abies). For. Ecol. Manage. 226: 230-237. Abrahamsson, M., Jonsell, M., Niklasson, M. & Lindbladh, M. 2009: Saproxylic beetle assemblages in artificially created high-stumps of spruce (Picea abies) and birch (Bet- ula pendula/pubescens) - does the surrounding landscape matter? Insect. Conserv. Divers. 2: 284-294. Abrahamsson, M., Lindbladh, M. & Rönnberg, J. 2008: Influence of butt rot on beetle diversity in artificially created high-stumps of Norway spruce. For. Ecol. Manage. 255: 3396-3403. Andersson, J., Hjältén, J. & Dynesius, M. 2015: Wood-inhabiting beetles in low stumps, high stumps and logs on boreal clear-cuts: implications for dead wood man- agement. PLoS One 10: e0118896. Angelstam, P. & Mikusiński, G. 1994: Woodpecker assemblages in natural and man- aged boreal and hemiboreal forest — a review. Ann. Zool. Fenn. 31: 157-172. Angelstam, P. 2004: Habitat thresholds and effects of forest landscape change on the distribution and abundance of black grouse and capercaillie. Ecological Bulletins 51: 173-187. Angelstam, P., Roberge, J.-M., Lõhmus, A., Bergmanis, M., Brazaitis, G., Dönz- Breuss, M., Edenius, L., Kosinski, Z., Kurlavicius, P., Lārmanis, V., Lūkins, M., Mikusiński, G., Račinskis, E., Strazds, M. & Tryjanowski, P. 2004: Habitat modelling as a tool for landscape-scale conservation: a review of parameters for focal forest birds. Ecological Bulletins 51: 427-453. Annala, M.J. Lehosmaa, K., Ahonen, S.H.K., Karttunen, K., Markkola, A.M., Puumala, I. & Mykrä, H. 2022. Effect of riparian soil moisture on bacterial, fungal and plant com- munities and microbial decomposition rates in boreal stream-side forests. Forest Ecol- ogy and Management 519, 120344, https://doi.org/10.1016/j.foreco.2022.120344. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 163 Apoznanski, G., Kokurewicz, T.S., Petterson, S., Sanchez-Navarro, S., Gorska, M. & Rydell, J. 2021: Barbastelles in a production landscape: where do they roost? Acta Chiropt. 23: 225-232. Atlegrim, O. & Sjöberg, K. 2004: Selective felling as a potential tool for maintaining bi- odiversity in managed forests. Biodiv. Cons. 13: 1123-1133. Aune, K., Jonsson, B.G. & Moen, J. 2005: Isolation and edge effects among woodland key habitats in Sweden: Is forest policy promoting fragmentation? Biological Conser- vation 124: 89–95. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2005.01.015 Baders, E., Jansons, A., Matisons, R., Elferts, D. & Desaine, I. 2018: Landscape di- versity for reduced risk of insect damage: a case study of Spruce Bud Scale in Latvia. Forests 9: 545. Barbaro, L., Allan, E., Ampoorter, E., Castagneyrol, B., Charbonnier, Y., De Wan- deler, H., Kerbiriou, C., Milligan, H.T., Vialatte, A., Carnol, M., Deconchat, M., De Smedt, P., Jactel, H., Koricheva, J., Le Viol, I., Muys, B., Scherer-Lorenzen, M., Ver- heyen, K. & van der Plas, F. 2019: Biotic predictors complement models of bat and bird responses to climate and tree diversity in European forests. Proc. R. Soc. B-Biol. Sci. 286: 20182193. Basile, M., Mikusinski, G. & Storch, I. 2019: Bird guilds show different responses to tree retention levels: a meta-analysis. Global Ecology and Conservation 18: e00615. Berglund, H., Jönsson, M.T., Penttilä, R. & Vanha-Majamaa, I. 2011: The effects of burning and dead-wood creation on the diversity of pioneer wood-inhabiting fungi in managed boreal spruce forests. For. Ecol. Manag. 261: 1293-1305. Bergsten, A., Bodin, O. & Ecke, F. 2013: Protected areas in a landscape dominated by logging - a connectivity analysis that integrates varying protection levels with com- petition-colonization tradeoffs. Biol. Conserv. 160: 279-288. Bishop, K., Buffam, I., Erlandsson, M., Fölster, J., Laudon, H., Seibert, J. & Temne- rud, J. 2008: Aqua Incognita: the unknown headwaters. Hydrol. Process. 22, 1239– 1242. Björklund, H., Parkkinen, A., Hakkari, T., Heikkinen, R.K., Virkkala, R. & Lensu, A. 2020: Predicting valuable forest habitats using an indicator species for biodiversity. Biol. Conserv. 249: 108682. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 164 Brodie, L.C. & Harrington, C.A. 2020: Guide to variable-density thinning using skips and gaps. Gen. Tech. Rep. PNW-GTR-989. Portland, OR: U.S. Department of Agri- culture, Forest Service, Pacific Northwest Research Station. 37 s. Brotons, L., Mönkkönen, M., & Martin, J.L. 2003: Are fragments islands? Landscape context and density-area relationships in boreal forest birds. Am. Nat. 162(3): 343- 357. Cavard, X., Macdonald, S.E., Bergeron, Y. & Chen, H.Y.H. 2011: Importance of mixedwoods for biodiversity conservation: evidence for understory plants, songbirds, soil fauna, and ectomycorrhizae in northern forests. Environ. Rev. 19: 142-161. Chellaiah, D. & Kuglerová, L. 2021. Are riparian buffers surrounding forestry-impacted streams sufficient to meet key ecological objectives? A Swedish case study. Forest Ecology and Management 499: 119591. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2021.119591 Dahlberg, A., Schimmel, J., Taylor, A.F.S. & Johannesson, H. 2001: Post-fire legacy of ectomycorrhizal fungal communities in the Swedish boreal forest in relation to fire severity and logging intensity. Biol. Conserv. 100: 151-161. de Chantal, M., Lilja-Rothsten, S., Peterson, C., Kuuluvainen, T., Vanha-Majamaa, I. & Puttonen, P. 2009: Tree regeneration before and after restoration treatments in managed boreal Picea abies stands. Appl. Veg. Sci. 12: 131-143. DeBano, L.F., Neary, D.G. & Ffolliott, P.F. 1998: Fire's effects on ecosystems. John Wiley & Sons, Inc. 352 s. de Wit, H., Valinia, S., Weyhenmeyer, G.A., Futter, M.N., Kortelainen, P., Austnes, K., Hessen, D.O., Räike, A., Laudon, H. & Vuorenmaa, J. 2016: Current Browning of Sur- face Waters Will Be Further Promoted by Wetter Climate. Environmental Science and Technology 3: 430–435. del Alba, C.E., Hjältén, J. & Sjögren, J. 2021: Restoration strategies in boreal forests: differing field and ground layer response to ecological restoration by burning and gap cutting. For. Ecol. Manage. 494: 119357. Djupström, L.B., Weslien, J. & Schroeder, L.M. 2008: Dead wood and saproxylic bee- tles in set-aside and non set-aside forests in a boreal region. For. Ecol. Manage. 255: 3340-3350. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 165 Djupström, L.B., Weslien, J., ten Hoopen, J. & Schroeder, L.M. 2012: Restoration of habitats for a threatened saproxylic beetle species in a boreal landscape by retaining dead wood on clear-cuts. Biol. Conserv. 155: 44-49. Duan, S.W., Delaney-Newcomb, K., Kaushal, S.S., Findlay, S.E.G. & Belt, K.T. 2014: Potential effects of leaf litter on water quality in urban watersheds. Biogeochemistry 121: 61–80. Edenius, L., Brodin, T., & White, N. 2004: Occurrence of Siberian jay Perisoreus in- faustus in relation to amount of old forest at landscape and home range scales. Ecol. Bull. 51: 241-247. Ekvall, H., Bostedt, G. & Jonsson, M. 2013: Least-cost allocation of measures to in- crease the amount of coarse woody debris in forest estates. J. For. Econ. 19: 267- 285. Elo, M., Halme, P., Toivanen, T. & Kotiaho, J.S. 2019: Species richness of polypores can be increased by supplementing dead wood resource into a boreal forest land- scape. J. Appl. Ecol. 56: 1267–1277. Eloranta, A.J. & Eloranta, A.P. 2016. Rumpurakenteiden ympäristöongelmat, niiden ehkäisy ja korjaaminen: keskisuomalainen pilottitutkimus. Keski-Suomen ELY-keskus, Jyväskylä. 198 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-262-6 Enoksson, B., Angelstam, P. & Larsson, K. 1995: Deciduous forest and birds - the problem of fragmentation within a coniferous forest landscape. Landsc. Ecol. 10: 267- 275. Eriksson, A.M., Olsson, J., Jonsson, B.G., Toivanen, S. & Edman, M. 2013: Effects of restoration fire on dead wood heterogeneity and availability in three Pinus sylvestris forests in Sweden. Silva Fenn. 47: 954. Esseen, P.-A. 2006: Edge influence on the old‐growth forest indicator lichen Alectoria sarmentosa in natural ecotones. Journal of Vegetation Science 17: 185-194. EK (Euroopan komissio). 2014. Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalous- alan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014–2020. EUVL (2014/C 204/01). 1.7.2014. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 166 EK (Euroopan komissio). 2020. Komission tiedonanto: Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia. Luonto takaisin elämäämme. COM(2020) 380 final. 20.5.2020. Bryssel. EK (Euroopan komissio). 2021a. Komission tiedonanto: Uusi EU:n metsästrategia 2020. COM(2021) 572 final. 16.7.2022. Bryssel. EK (Euroopan komissio). 2021b. Komission tiedonanto: Kestävä hiilen kierto. COM(2021 800 final. 15.12.2021. EK (Euroopan komissio). 2022a. Guidelines for State aid in the agricultural and for- estry sectors and in rural areas. Draft 10.1.2022. EK (Euroopan komissio). 2022b. Komission tiedonanto: Vuoden 2022 suuntaviivat il- mastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle. 2022/C 80/01. 18.2.2022. Felton, A., Hedwall, P. O., Trubins, R., Lagerstedt, J., Felton, A., & Lindbladh, M. 2021: From mixtures to monocultures: Bird assemblage responses along a production forest coniferbroadleaf gradient. For. Ecol. Manage. 494: 119299. Felton, A., Lindbladh, M., Brunet, J. & Fritz, Ö. 2010: Replacing coniferous monocul- tures with mixed-species production stands: an assessment of the potential benefits for forest biodiversity in northern Europe. For. Ecol. Manage. 260: 939-947. Felton, A., Nilsson, U., Sonesson, J., Felton, A.M., Roberge, J.-M., Ranius, T., Ahl- ström, M., Bergh, J., Björkman, C., Boberg, J., Drössler, L., Fahlvik, N., Gong, P., Holmström, E., Keskitalo, E.C.H., Klapwijk, M.J., Laudon, H., Lundmark, T., Niklas- son, M., Nordin, A., Pettersson, M., Stenlid, J., Sténs, A. & Wallertz, K. 2016: Replac- ing monocultures with mixed-species stands: ecosystem service implications of two production forest alternatives in Sweden. Ambio 45: 124–139. Felton, A., Sonesson, J., Nilsson, U., Lämås, T., Lundmark, T., Nordin, A., Ranius, T. & Roberge, J.-M. 2017: Varying rotation lengths in northern production forests: impli- cations for habitats provided by retention and production trees. Ambio 46: 324-334. Finn, D.S., Bonada, N., Múrria, C., Hughes, J.M., 2011. Small but mighty: headwaters are vital to stream network biodiversity at two levels of organization. J. North Am. Benthol. Soc. 30, 963–980. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 167 Flensted, K.K., Bruun, H.H., Ejrnaes, R., Eskildsen, A., Thomsen, P.F. & Heilmann- Clausen, J. 2016: Red-listed species and forest continuity - A multi-taxon approach to conservation in temperate forests. For. Ecol. Manage. 378: 144-159. Fossestol, K.O. & Sverdrup-Thygeson, A. 2009: Saproxylic beetles in high stumps and residual downed wood on clear-cuts and in forest edges. Scand. J. For. Res. 24: 403-416. Futter, M.N., Ring, E., Högbom, L., Entenmann, S. & Bishop, K.H. 2010: Conse- quences of nitrate leaching following stem-only harvesting of Swedish forests are de- pendent on spatial scale. Environ Pollut. 158:3552–3559. Gibb, H., Pettersson, R.B., Hjältén, J., Hilszczanski, J., Ball, J.P., Johansson, T., At- legrim, O. & Danell, K. 2006: Conservation-oriented forestry and early successional saproxylic beetles: responses of functional groups to manipulated dead wood sub- strates. Biol. Conserv. 129: 437-450. Gjerde, I., Grytnes, J.A., Heegaard, E., Saetersdal, M. & Tingstad, L. 2018: Red List updates and the robustness of sites selected for conservation of red-listed species. Glob. Ecol. Conserv. 16: e00454. Gjerde, I., Rolstad, J., & Rinden, H. 1992: The White-backed woodpecker (Den- rocopos leucotos) in south-eastern Norway: effects of changes in agricultural and sil- vicultural practice on breeding habitat and population size. Research paper of Skog- forsk. Gjerde, I., Saetersdal, M. & Nilsen, T. 2005: Abundance of two threatened wood- pecker species in relation to the proportion of spruce plantations in native pine forests of western Norway. Biodivers. Conserv. 14: 377-393. Granath, G., Kouki, J., Johnson, S., Heikkala, O., Rodríguez, A. & Strengbom, J. 2018: Trade-offs in berry production and biodiversity under prescribed burning and re- tention regimes in boreal forests. J. Appl. Ecol. 55: 1658-1667. Groom, J.D., Johnson, S.L., Seeds, J.D. & Ice, G.G. 2017: Evaluating links between forest harvest and stream temperature threshold exceedances: the value of spatial and temporal data. Journal of the American Water Resources Association 53: 761- 773. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 168 Gundersen, P., Schmidt, I.K. & Raulund-Rasmussen, K. 2006: Leaching of nitrate from temperate forests - effects of air pollution and forest management. Environmen- tal Reviews 14, 1–57. Gurarie, E., Suutarinen, J., Kojola, I. & Ovaskainen, O. 2011: Summer movements, predation and habitat use of wolves in human modified boreal forests. Oecologia 165: 891-903. Gustafsson, L., Appelgren, L., Jonsson, F., Nordin, U., Persson, A. & Weslien, J.O. 2004a: High occurrence of red-listed bryophytes and lichens in mature managed for- ests in boreal Sweden. Basic Appl. Ecol. 5: 123-129. Gustafsson, L., De Jong, J. & Norén, M. 1999: Evaluation of Swedish woodland key habitats using red-listed bryophytes and lichens. Biodivers. Conserv. 8: 1101-1114. Gustafsson, L., Hylander, K. & Jacobson, C. 2004b: Uncommon bryophytes in Swe- dish forests - key habitats and production forests compared. For. Ecol. Manage. 194: 11-22. Gustafsson, L., Kouki, J. & Sverdrup-Thygeson, A. 2010: Tree retention as a conser- vation measure in clear-cut forests of northern Europe: a review of ecological conse- quences. Scand. J. For. Res. 25: 295-308. Haakana, H., Huhta, E., Hirvelä, H. & Packalen, T. 2020: Trade-offs between wood production and forest grouse habitats in two regions with distinctive landscapes. Fo- rest Ecosystems 7: 21. Haapakoski, J., Hotanen, J.-P., Miina, J., Korpela, L. & Mäkipää, R. 2021: Eriraken- teishakkuiden vaikutus aluskasvillisuuden rakenteeseen metsäojitetuissa korvissa. Suo - Mires and Peat 72: 1-27. Haara, A., Matala, J., Melin, M., Miettinen, J., Korhonen, K.T., Packalen, T. & Varjo, J. 2021: Economic effects of grouse-friendly forest management. Silva Fennica 55: 10468. Hagvar, S., Nygaard, P. & Baekken, B.T. 2004: Retention of forest strips for bird-life adjacent to water and bogs in Norway: Effect of different widths and habitat variables. Scand. J. for. Res. 19: 452-465. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 169 Hallinger, M., Kärvemo, S. & Ranius, T. 2018: Does it pay to concentrate conservation efforts for dead-wood dependent insects close to existing reserves: a test on conser- vation planning in Sweden. Insect Conservation and Diversity 11: 317-329. Hanski, I. 1998: Metapopulation dynamics. Nature 396: 41-49. Hartikainen, H. 2008: Metsälain (1093/1996) 10§:n määrittelemien lehtojen merkitys putkilokasvilajiston monimuotoisuuden säilymiselle. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto. 40 s. Hauru, K., Koskinen, S., Kotze, D.J. & Lehvävirta, S. 2014: The effects of decaying logs on the aesthetic experience and acceptability of urban forests – implications for forest management. Lands. Urban Plann. 123: 114-123. Hautala, H., Jalonen, J., Laaka-Lindberg, S. & Vanha-Majamaa, I. 2004: Impacts of retention felling on coarse woody debris (CWD) in mature boreal spruce forests in Fin- land. Biodiv. Cons. 13: 1541-1554. Hautala, H., Laaka-Lindberg, S. & Vanha-Majamaa, I. 2011: Effects of retention felling on epixylic species in boreal spruce forests in southern Finland. Rest. Ecol. 19: 418- 429. HE 167/2022 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsätalouden määräaikai- sesta kannustejärjestelmästä ja kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain 29 a ja 48 §:n muuttamisesta. Hedenås, H. & Ericson, L. 2003: Response of epiphytic lichens on Populus tremula in a selective cutting experiment. Ecol. Appl. 13: 1124-1134. Hedenås, H. & Ericson, L. 2008: Species occurrences at stand level cannot be under- stood without considering the landscape context: cyanolichens on aspen in boreal Sweden. Biol. Conserv. 141: 710-718. Hedgren, P.O. 2007: Early arriving saproxylic beetles (Coleoptera) and parasitoids (Hymenoptera) in low and high stumps of Norway spruce. For. Ecol. Manage. 241: 155-161. Heikkala, O., Martikainen, P. & Kouki, J. 2016a: Decadal effects of emulating natural disturbances in forest management on saproxylic beetle assemblages. Biol. Conserv. 194: 39-47. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 170 Heikkala, O., Seibold, S., Koivula, M., Martikainen, P., Thorn, S., Müller, J. & Kouki, J. 2016b: Retention forestry and prescribed burning result in functionally different saproxylic beetle assemblages than clear-cutting. Forest Ecology and Management 359: 51–58. Heikkala, O., Martikainen, P. & Kouki, J. 2017: Prescribed burning is an effective and quick method to conserve rare pyrophilous forest-dwelling flat bugs. Insect Conserv. Div. 10: 32-41. Heikkala, O., Suominen, M., Junninen, K., Hämäläinen, A. & Kouki, J. 2014: Effects of retention level and fire on retention tree dynamics in boreal forests. For. Ecol. Manag. 328: 193-201. Heinonen, M. (toim.) 2007: State of the parks in Finland. Finnish protected areas and their management 2000 to 2005. Nature Protection Publications of Metsähallitus. Se- ries A 170. 313 p. Heinrichs, S., Ammer, C., Mund, M., Boch, S., Budde, S., Fischer, M., Müller, J., Schöning, I., Schulze, E.-D., Schmidt, W., Weckesser, M. & Schall, P. 2019: Land- scape-scale mixtures of tree species are more effective than stand-scale mixtures for biodiversity of vascular plants, bryophytes and lichens. Forests 10: 73. Heiskanen, M., Bergström, I., Kosenius, A.-K., Laakso, T., Lindholm, T., Mattsson, T., Mäkipää, R., Nieminen, M., Ojanen, P., Rankinen, K., Tolvanen, A., Viitala, E.-J. & Peltoniemi, M. 2020. Suometsien hoidon tuet ja niiden ilmasto-, vesistö- ja biodiversi- teettivaikutukset: Kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (Kemera-lain) mukaisten tukien tarkastelu. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 27/2020. Luonnon- varakeskus. Helsinki. 81 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-953-8 Hekkala, A.-M., Kärvemo, S., Versluijs, M., Weslien, J., Björkman, C., Löfroth, T. & Hjältén, J. 2021: Ecological restoration for biodiversity conservation triggers response of bark beetle pests and their natural predators. Forestry 94: 115-126. Hekkala, A.-M., Päätalo, M.-L., Tarvainen, O. & Tolvanen, A. 2014a: Restoration of young forests in eastern Finland: benefits for saproxylic beetles (Coleoptera). Resto- ration Ecology 22: 151-159. Hekkala, A.-M., Tarvainen, O. & Tolvanen, A. 2014b: Dynamics of understory vegeta- tion after restoration of natural characteristics in the boreal forests in Finland. For. Ecol. Manag. 330: 55-66. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 171 Heliölä, J., Koivula, M. & Niemelä, J. 2001: Distribution of carabid beetles (Coleop- tera, Carabidae) across a boreal forest-clearcut ecotone. Cons. Biol. 15: 370-377. Hellberg, E., Josefsson, T. & Östlund, L. 2009: The transformation of a Norway spruce dominated landscape since pre-industrial times in northern Sweden: the influ- ence of modern forest management on forest structure. Silva Fennica 43, 783–797. Herrero, A., Heikkinen, J. & Holmala, K. 2020: Movement patterns and habitat selec- tion during dispersal in Eurasian lynx. Mammal Res. 65: 523-533. Hjältén, J., Hägglund, R., Löfroth, T., Roberge, J.-M., Dynesius, M. & Olsson, J. 2017: Forest restoration by burning and gap cutting of voluntary set-asides yield distinct im- mediate effects on saproxylic beetles. Biodiv. Conserv. 26: 1623-1640. Hjältén, J., Stenbacka, F. & Andersson, J. 2010: Saproxylic beetle assemblages on low stumps, high stumps and logs: Implications for environmental effects of stump harvesting. For. Ecol. Manage. 260: 1149-1155. Hof, A. R., & Hjältén, J. 2018: Are we restoring enough? Simulating impacts of resto- ration efforts on the suitability of forest landscapes for a locally critically endangered umbrella species. Restor. Ecol. 26(4): 740-750. Holmström, E., Hjelm, K., Karlsson, M. & Nilsson, U. 2016: Scenario analysis of plant- ing density and pre-commercial thinning: will the mixed forest have a chance? Eur. J. For. Res. 135 Hottola, J. & Siitonen, J. 2008: Significance of woodland key habitats for polypore di- versity and red-listed species in boreal forests. Biodivers. Conserv. 17: 2559-2577. Hottola, J., Ovaskainen, O. & Hanski, I. 2009: A unified measure of the number, vol- ume and diversity of dead trees and the response of fungal communities. J. Ecol. 97: 1320-1328. Huhta, E., Helle, P., Nivala, V. & Nikula, A. 2017: The effect of human-modified land- scape structure on forest grouse broods in two landscape types. Ecosphere 8: e01950. Hurme, E., Reunanen, P., Mönkkönen, M., Nikula, A., Nivala, V. & Oksanen, J. 2007: Local habitat patch pattern of the Siberian flying squirrel in a managed boreal forest landscape. Ecography 30: 277-287. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 172 Huuskonen, S., Domisch, T., Finér, L., Hantula, J., Hynynen, J., Matala, J., Miina, J., Neuvonen, S., Nevalainen, S., Niemistö, P., Nikula, A., Piri, T., Siitonen, J., Smo- lander, A., Tonteri, T., Uotila, K. & Viiri, H. 2021: What is the potential for replacing monocultures with mixedspecies stands to enhance ecosystem services in boreal for- ests in Fennoscandia? Forest Ecology and Management 479: 118558. Hynynen, J., Ahtikoski, A., Siitonen, J., Sievänen, R., and Liski, J. 2005. Applying the MOTTI simulator to analyse the effects of alternative management schedules on tim- ber and non-timber production. In Forest Ecology and Management. doi:10.1016/j.foreco.2004.10.015. Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus 2019. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. Hyvärinen, E., Kouki, J. & Martikainen, P. 2006: Fire and green-tree retention in con- servation of red-listed and rare deadwood-dependent beetles in Finnish boreal fo- rests. Conserv. Biol. 20: 1711-1719. Hyvärinen, E., Kouki, J. & Martikainen, P. 2009: Prescribed fires and retention trees help to conserve beetle diversity in managed boreal forests despite their transient negative effects on some beetle groups. Insect Conserv. Div. 2: 93-105. Hyvärinen, E., Kouki, J., Martikainen, P. & Lappalainen, H. 2005: Short-term effects of controlled burning and green-tree retention on beetle (Coleoptera) assemblages in managed boreal forests. For. Ecol. Manag. 212: 315-332. Hyvärinen, V. & Sepponen, P. 1988: Kivalon alueen paksusammalkuusikoiden puulaji ja metsäpalohistoriaa. Folia Forestalia 720: 1–26. Hägglund, R. & Hjältén, J. 2018: Substrate specific restoration promotes saproxylic beetle diversity in boreal forest set-asides. For. Ecol. Manag. 425: 45-58. Hägglund, R., Hekkala, A.-M., Hjältén, J. & Tolvanen, A. 2015: Positive effects of eco- logical restoration on rare and threatened flat bugs (Heteroptera: Aradidae). J. Insect Conserv. 19: 1089-1099. Häkkilä, M., Abrego, N., Ovaskainen, O. & Mönkkönen, M. 2018: Habitat quality is more important than matrix quality for bird communities in protected areas. Ecol. Evol. 8: 4019-4030. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 173 Hämäläinen, A., Hujo, M., Heikkala, O., Junninen, K. & Kouki, J. 2016: Retention tree characteristics have major influence on the post-harvest tree mortality and availability of coarse woody debris in clear-cut areas. For. Ecol. Manag. 369: 66-73. Hämäläinen, A., Kouki, J. & Lõhmus, P. 2014: The value of retained Scots pines and their dead wood legacies for lichen diversity in clear-cut forests: the effects of reten- tion level and prescribed burning. For. Ecol. Manag. 324: 89-100. Hämäläinen, A., Kouki, J. & Lõhmus, P. 2015: Potential biodiversity impacts of forest biofuel harvest: lichen assemblages on stumps and slash of Scots pine. Can. J. For. Res. 45: 1239-1247. Hämäläinen, A., Strengbom, J. & Ranius, T. 2018a: Conservation value of low- productivity forests measured as the amount and diversity of dead wood and saprox- ylic beetles. Ecol. Appl. 28: 1011-1019. Hämäläinen, A., Strengbom, J. & Ranius, T. 2020: Low-productivity boreal forests have high conservation value for lichens. J. Appl. Ecol. 57: 43-54. Hämäläinen, K., Tahvanainen, T. & Junninen, K. 2018b: Characteristics of boreal and hemiboreal herb-rich forests as habitats for polypore fungi. Silva Fenn. 52: 10001. Hänninen, H., Karppinen, H., Leppänen, J. 2011. Suomalainen metsänomistaja 2010. Metlan työraportteja 208. 94 s. Hänninen, H., Leppänen, J.,Ovaskainen, V., Uusivuori, J. & Viitala, E.-J. 2017. Metsä- talouden uusi kannustinjärjestelmä – teoriaa, käytäntöjä ja ehdotukset. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2017. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 91 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-355-0 Hörnberg, G., Ohlson, M. & Zackrisson, O. 1995: Stand dynamics, regeneration pat- terns and long-term continuity in boreal old-growth Picea abies swamp forests. Jour- nal of Vegetation Science 6: 291–298. Jalonen, J. & Vanha-Majamaa, I. 2001: Immediate effects of four different felling methods on mature boreal spruce forest understorey vegetation in southern Finland. For. Ecol. Manage. 146: 25-34. Jansson, G. & Andrén, H. 2003: Habitat composition and bird diversity in managed boreal forests. Scand. J. For. Res. 18: 225-236. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 174 Jansson, G. & Angelstam, P. 1999: Threshold levels of habitat composition for the presence of the long-tailed tit (Aegithalos caudatus) in a boreal landscape. Landsc. Ecol. 14: 283-290. Jansson, G. & Saari, L. 1999: Suitable habitat distribution for the Long-tailed Tit (Ae- githalos caudatus) as indicated by the frequency of occurrence - a long-term study. Ornis Fenn. 76: 115-122. Jansson, G., Angelstam, P., Åberg, J., & Swenson, J.E. 2004: Management targets for the conservation of hazel grouse in boreal landscapes. Ecol. Bull. 51: 259-264. Johansson, P. & Gustafsson, L. 2001: Red-listed and indicator lichens in woodland key habitats and production forests in Sweden. Can. J. For. Res. 31: 1617-1628. Johansson, T., Hjältén, J., de Jong, J. & von Stedingk, H. 2013: Environmental con- siderations from legislation and certification in managed forest stands: a review of their importance for biodiversity. For. Ecol. Manage. 303: 98-112. Johansson, V., Gustafsson, L., Andersson, P. & Hylander, K. 2020: Fewer butterflies and a different composition of bees, wasps and hoverflies on recently burned com- pared to unburned clear-cuts, regardless of burn severity. For. Ecol. Manage. 463: 118033. Johnson, S., Strengbom, J. & Kouki, J. 2014: Low levels of tree retention do not miti- gate the effects of clearcutting on ground vegetation dynamics. For. Ecol. Manag. 330: 67-74. Jokela, J., Siitonen, J. & Koivula, M. 2019: Short-term effects of selection, gap, patch and clear cutting on the beetle fauna in boreal spruce-dominated forests. For. Ecol. Manage. 446: 29-37. Jokimäki, J. & Huhta, E. 1996: Effects of landscape matrix and habitat structure on a bird community in northern Finland: a multi-scale approach. Ornis Fenn. 73: 97-113. Jones, K.L., Poole, G.C., Meyer, J.L., Bumback, W. & Kramer, E.A. 2006: Quantifying expected ecological response to natural resource legislation: a case study of riparian buffers, aquatic habitat, and trout populations. Ecology and Society 11(2): 15. http://www.ecologyandsociety.org/vol11/iss2/art15/ VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 175 Jonsell, M., Abrahamsson, M., Widenfalk, L. & Lindbladh, M. 2019: Increasing influ- ence of the surrounding landscape on saproxylic beetle communities over 10 years succession in dead wood. For. Ecol. Manage. 440: 267-284. Jonsell, M. & Hansson, J. 2011: Logs and stumps in clearcuts support similar saprox- ylic beetle diversity: implications for bioenergy harvest. Silva Fennica 45: 1053–1064. Jonsell, M., Nitterus, K. & Stighäll, K. 2004: Saproxylic beetles in natural and manmade deciduous high stumps retained for conservation. Biol. Conserv. 118: 163- 173. Jonsell, M., Schroeder, M. & Weslien, J. 2005: Saproxylic beetles in high stumps of spruce: Fungal flora important for determining the species composition. Scandinavian Journal of Forest Research 20: 54-62. Jonsson, M., Burrows, R.M., Lidman, J., Faltstrom, E., Laudon, H., Sponseller, R.A., 2017. Land use influences macroinvertebrate community composition in boreal head- waters through altered stream conditions. Ambio 46: 311–323. Junninen, K. & Komonen, A. 2011: Conservation ecology of boreal polypores: a re- view. Biol. Conserv. 144: 11-20. Junninen, K. & Kouki, J. 2006: Are woodland key habitats in Finland hotspots for pol- ypores (Basidiomycota)? Scand. J. For. Res. 21: 32-40. Junninen, K., Kouki, J. & Renvall, P. 2008: Restoration of natural legacies of fire in European boreal forests: an experimental approach to the effects on wood-decaying fungi. Can. J. For. Res. 38: 202-215. Junninen, K., Penttilä, R. & Martikainen, P. 2007: Fallen retention aspen trees on clear-cuts can be important habitats for red-listed polypores: a case study in Finland. Biodiv. Conserv. 16: 475-490. Juutinen, A., Kosenius, A.-K., Ovaskainen, V., Tolvanen, A. & Tyrväinen, L. 2017: Heterogeneous preferences for recreation-oriented management in commercial for- ests: the role of citizens’ socioeconomic characteristics and recreational profiles. J. Env. Plann. Manage. 60: 399–418. Juutinen, A., Kurttila, M., Pohjanmies, T., Tolvanen, A., Kuhlmeyd, K., Skudnike, M., Triplate, M., Westing, K. & Mäkipää, R. 2021: Forest owners’ preferences for contract- VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 176 based management to enhance environmental values versus timber production. For. Policy Econ. 132: 102587. Juutinen, R. & Kotiaho, J.S. 2011: Finnish Forest Act as a conservation tool in protect- ing boreal springs and associated bryophyte flora. Boreal Environ. Res. 16: 136-148. Jönsson, M., Ranius, T., Ekvall, H. & Bostedt, G. 2010: Cost-effectiveness of silvicul- tural measures to increase substrate availability for wood-dwelling species: A compar- ison among boreal tree species. Scand. J. For. Res. 25: 46-60. Jönsson, M., Ranius, T., Ekvall, H., Bostedt, G., Dahlberg, A., Ehnström, B., Nordén, B. & Stokland, J.N. 2006: Cost-effectiveness of silvicultural measures to increase sub- strate availability for red-listed wood-living organisms in Norway spruce forests. Biol. Conserv. 127: 443-462. Jönsson, M.T. & Jonsson, B.G. 2007: Assessing coarse woody debris in Swedish woodland key habitats: implications for conservation and management. For. Ecol. Manage. 242: 363-373. Jönsson, M.T., Fraver, S., Jonsson, B.G., Dynesius, M., Rydgård, M. & Esseen, P.-A. 2007: Eighteen years of tree mortality and structural change in an experimentally frag- mented Norway spruce forest. For. Ecol. Manage. 242: 306-313. Jyväsjärvi, J., Koivunen, I. & Muotka, T. 2020. Does the buffer width matter: Testing the effectiveness of forest certificates in the protection of headwater stream ecosys- tems. Forest Ecology and Management 478: 118532. Jyväsjärvi, J., Rajakallio, M., Brüsecke, J., Huttunen, K-L., Huusko, A., Muotka, T. & Taipale, S.J. 2022: Dark matters: contrasting responses of stream biofilm to browning and loss of riparian shading. Global Change Biology 28: 5159-5171. Kaila, L., Martikainen, P. & Punttila, P. 1997: Dead trees left in clear-cuts benefit saproxylic Coleoptera adapted to natural disturbances in boreal forest. Biodiv. Con- serv. 6: 1-18. Karppinen, A. 2020: Esteellisen vesistörummun kunnostamisopas. Esteet pois II. Met- sähallitus. https://www.eraluvat.fi/media/dokumentit/esteet-pois/esteellisen-vesisto- rummun-kunnostamisopas_esteetpoisii.pdf VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 177 Karppinen, H., Hänninen, M. & Valsta, L. (2018) Forest owners’ views on storing car- bon in their forests, Scandinavian Journal of Forest Research, 33:7, 708-715, DOI: 10.1080/02827581.2018.1480800 Karppinen, H., Hänninen, H. & Horne, P. 2020. Suomalainen metsänomistaja 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2020. 73 s. Kaukonen, M., Eskola, T., Herukka, I., Karppinen, H., Karvonen, L., Korhonen, I., Kuokkanen, P. & Ervola, A. (toim.) 2018: Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristö- opas. 2. korjattu painos. Metsähallitus. 130 s. Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki 34/2015. Keto-Tokoi, P. & Siitonen, J. 2021: Puiden asukkaat. Suomen puiden seuralaislajit. Gaudeamus Oy. 494 s. Keto-Tokoi, P., Koivula, M., Kuuluvainen, T., Lindberg, H., Punttila, P., Shorohova, E. & Vanha-Majamaa, I. 2021: Säästöpuumetsätaloudella monimuotoisuutta talousmet- siin. Metsätieteen aikakauskirja 2021: 10541. Klein, J., Thor, G., Low, M., Sjögren, J., Lindberg, E. & Eggers, S. 2020: What is good for birds is not always good for lichens: Interactions between forest structure and spe- cies richness in managed boreal forests. For. Ecol. Manage. 473: 118327. Koivula, M. & Vanha-Majamaa, I. 2020: Experimental evidence on biodiversity im- pacts of variable retention forestry, prescribed burning, and deadwood manipulation in Fennoscandia. Ecological Processes 9: 11. Koivula, M. & Vanha-Majamaa, I. 2021: Eri hakkuu- ja luonnonhoitomenetelmien vai- kutukset monimuotoisuuteen Fennoskandiassa. Metsätieteen aikakauskirja 2021- 10481. https://doi.org/10.14214/ma.10481 Koivula, M., Louhi, P., Miettinen, J., Nieminen, M., Piirainen, S., Punttila, P. & Siito- nen, J. 2022: Talousmetsien luonnonhoidon ekologisten vaikutusten synteesi. Luon- nonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 83 s. Koivula, M., Silvennoinen, H., Koivula, H., Tikkanen, J. & Tyrväinen, L. 2020: Conti- nuous-cover management and attractiveness of managed scots pine forests. Can. J. For. Res. 50: 819–828. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 178 Koivula, M.J., Chamberlain, D.E., Fuller, R.J., Palmer, S.C.F., Bankovics, A., Bracken, F., Bolger, T., de Juana, E., Montadert, M., Neves, R., Rufino, R., Sallent, A., Lopes da Silva, L., Leitão, P.J., Steffen, M. & Watt, A.D. 2018: Breeding bird species diver- sity across gradients of land use from forest to agriculture in Europe. – Ecography 41: 1331-1344. Koivula, M.J., Venn, S., Hakola, P. & Niemelä, J. 2019: Responses of boreal ground beetles (Coleoptera, Carabidae) to different logging regimes ten years post-harvest. For. Ecol. Manag. 436: 27-38. Koljonen, S., Louhi, P., Mäki-Petäys, A., Huusko, A. & Muotka, T. 2012: Quantifying the effects of in-stream habitat structure and discharge on leaf retention: implications for stream restoration. Freshwater Science 31: 1121-1130. Komonen, A., Halme, P., Jäntti, M., Koskela, T., Kotiaho, J. & Toivanen, T. 2014b: Created substrates do not fully mimic natural substrates in restoration: the occurrence of polypores on spruce logs. Silva Fenn. 48: 980. Komonen, A., Kuntsi, S., Toivanen, T. & Kotiaho, J.S. 2014a: Fast but ephemeral ef- fects of ecological restoration on forest beetle community. Biodiv. Conserv. 23: 1485- 1507. Komonen, A., Niemi, M.E. & Junninen, K. 2008: Lakeside riparian forests support di- versity of wood fungi in managed boreal forests. Can. J. For. Res. 38: 2650-2659. Korhonen, A., Penttilä, R., Siitonen, J., Miettinen, O., Immonen, A. & Hamberg, L. 2021: Urban forests host rich polypore assemblages in a Nordic metropolitan area. Lands. Urban Plan. 215: 104222. Korhonen, A., Siitonen, J., Kotze, D.J., Immonen, A. & Hamberg, L. 2020: Stand char- acteristics and dead wood in urban forests: Potential biodiversity hotspots in managed boreal landscapes. Lands. Urban Plan. 201: 103855. Kotiaho, J.S., Ahlvik, L., Bäck, J., Hohti, J., Jokimäki, J., Kallio, K.P., Ketola, T., Kul- mala, L., Lakka, H.-K., Lehikoinen, A., Oksanen, E., Pappila, M., Sääksjärvi, I.E. & Peura, M. 2021: Metsäluonnon turvaava suojelun kohdentaminen Suomessa. Suo- men Luontopaneelin julkaisuja: 2021/4. doi:10.17011/jyx/SLJ/2021/4. Kotze, D.J., Lehvävirta, S., Koivula, M., O'Hara, R.B. & Spence, J.R. 2012: Effects of habitat edges and trampling on the distribution of ground beetles (Coleoptera, Cara- bidae) in urban forests. J. Insect Conserv. 16: 883–897. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 179 Kouki, J., Hyvärinen, E., Lappalainen, H., Martikainen, P. & Similä, M. 2012: Land- scape context affects the success of habitat restoration: large-scale colonization pat- terns of saproxylic and fire-associated species in boreal forests. Divers. Distr. 18: 348- 355. Kreutzweiser, D. P., Capell, S. S., & Holmes, S. B. 2009: Stream temperature re- sponses to partial‐harvest logging in riparian buffers of boreal mixedwood forest wa- tersheds. Can. J. For. Res. 39: 497–506. Kreutzweiser, D., Muto, E., Holmes, S. & Gunn, J. 2010: Effects of upland clearcutting and riparian partial harvesting on leaf pack breakdown and aquatic invertebrates in boreal forest streams. Freshw. Biol. 55: 2238–2252. Kreutzweiser, D.P., Hazlett, P.W. & Gunn, J.M. 2008: Logging impacts on the biogeo- chemistry of boreal forest soils and nutrient export to aquatic systems: a review. Envi- ron Rev. 16:157–179. Kuglerová, L., Jyväsjärvi, J., Ruffing, C., Muotka, T., Jonsson, A., Andersson, E., Richardson, J. S. 2020. Cutting edge: A comparison of contemporary practices of ri- parian buffer retention around small streams in Canada, Finland, and Sweden. Water Resources Research 56: e2019WR026381. Kuglerová, L., Maher-Hasselquist, E., Sponseller, R.A., Muotka, T., Hallsby, G. & Hjalmar, L. 2021. Multiple stressors in small streams in the forestry context of Fen- noscandia: The effects in time and space. Science of the Total Environment 756: 143521. Kuglerová, L., Ågren, A., Jansson, R. & Laudon, H. 2014: Towards optimizing riparian buffer zones: ecological and biogeochemical implications for forest management. For- est Ecology and Management 334: 74–84. Kunttu, P., Junninen, K., Kulju, M. & Kouki, J. 2018: Major wood-decay fungal groups have distinct occurrence patterns on woody substrates. Baltic Forestry 24: 164-180. Kurki, S., Nikula, A., Helle, P., Lindén, H. 2000: Landscape fragmentation and forest composition effects on grouse breeding success in boreal forests. Ecology 81: 1985- 1997. Kuronen, M. & Räty, M. 2021: efdm: Simulate forest resources with the European For- estry Dynamics Model. R package version 0.1.0. Saatavilla: https://cran.r-pro- ject.org/package=efdm. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 180 Kuuluvainen, T., Lindberg, H., Vanha-Majamaa, I., Keto-Tokoi, P. & Puntila, P. 2021. Alhaiset säästöpuumäärät, PEFC-metsäsertifiointi ja monimuotoisuus Suomen met- sissä. Metsätieteen aikakauskirja Metsätieteen aikakauskirja 2021-10493. https://doi.org/10.14214/ma.10493 Kuusinen, M. 1994a: Epiphytic lichen diversity on Salix caprea in old-growth southern and middle boreal forests of Finland. Ann. Bot. Fenn. 31: 77–92. Kuusinen, M. 1994b: Pihlajan epifyyttijäkälät ja -sammalet. Sorbifolia 25: 137–160. Kuusinen, M. 1996a: Epiphyte flora and diversity on basal trunks of six old-growth for- est tree species in southern and middle boreal Finland. Lichenologist 28: 443–463. Kuusinen, M. 1996b: Haavan epifyyttiset jäkälät. Sorbifolia 27: 159–163. Kvasnes, M.A.J. & Storaas, T. 2007: Effects of harvesting regime on food availability and cover from predators in capercaillie (Tetrao urogallus) brood habitats. Scand. J. For. Res. 22: 241‒247. Kärkkäinen, L. & Koljonen, S. 2021: Arvio EU:n biodiversiteettistrategian 2030 vaiku- tuksista Suomessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 75/2021. Luonnonvarakes- kus, Helsinki. 359 s. Kärkkäinen, L., Ahtikoski, A., Hyvönen, T., Juutinen, A., Korhonen, K.T., Kurttila, M., Pitkänen, J., Räty, M., & Salminen, H. 2022. Lisäsuojelun kohdentamisen ja suojelu- menettelyn vaikutus suojelusta maksettavaan korvaukseen. Lisäsuojelun kohdentami- sen ja suojelumenettelyn vaikutus suojelusta maksettavaan korvaukseen 6/2022. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 29 s. Kärkkäinen, L., Hynynen, J., Räty, M., Horne, P., Juutinen, A., Korhonen, K.T., Kos- kela, T., Maidell, M., Miettinen, J., Miina, J., Määttä, K., Otsamo, A., Punttila, P., Svensberg, M. & Syrjänen, K. 2021: Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon moni- muotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoi- minnan julkaisusarja 2021:21. 160 s. Laaksonen, M., Peuhu, E., Várkonyi, G. & siitonen, J. 2008: Effects of habitat quality and landscape structure on saproxylic species dwelling in boreal spruce-swamp fo- rests. Oikos 117: 1098-1110. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 181 Laaksonen, M., Punttila, P., Siitonen, J. & Ovaskainen, O. 2020: Saproxylic beetle as- semblages in recently dead Scots pines: how traits modulate species' response to for- est management? For. Ecol. Manage. 473: 118300. Laita, A., Mönkkönen, M. & Kotiaho, J.S. 2010: Woodland key habitats evaluated as part of a functional reserve network. Biol. Conserv. 143: 1212-1227. Lammi, A., Kokko, A., Kuoppala, M., Aroviita, J., Ilmonen, J., Jormola, J., Karonen, M., Kotanen, J., Luotonen, H., Muotka, T., Mykrä, H., Rintanen, T., Sojakka, P., Tee- riaho, J., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K.-M. 2018. Sisävedet ja rannat. Julk.: Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö- keskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 185–320. Lande, U.S., Herfindal, I., Willebrand, T., Moa, P.F. & Storaas, T. 2014: Landscape characteristics explain large-scale variation in demographic traits in forest grouse. Landsc. Ecol. 29: 127-139. Larjavaara, M. 2005: Climate and forest fires in Finland - influence of lightning-caused ignitions and fuel moisture. Dissertationes Forestales 5: 1–35. Larsson Ekström, A., Bergmark, P. & Hekkala, A.-M. 2021: Can multifunctional forest landscapes sustain a high diversity of saproxylic beetles? For. Ecol. Manage. 490: 119107. Ledesma, J.L.J., Futter, M.N., Blackburn, M., Lidman, F., Grabs, T., Sponseller, R.A., Laudon, H., Bishop, K.H. & Köhler, S.J. 2018: Towards an improved conceptualization of riparian zones in boreal forest headwaters. Ecosystems 21: 297–315. Lehtonen, H., Assmuth, A., Koikkalainen, K., Miettinen, A., Mutanen, A., Mäkipää, R., Nieminen, M., Rämö, J., Wall, A., Wejberg, H. & Viitala, E.-J. 2022. Tehokkaat oh- jauskeinot maa- ja metsätalouden ilmastovaikutusten edistämiseksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 83 s. Lehvävirta, S., Rita, H. & Koivula, M. 2004: Barriers against wear affect the spatial distribution of tree saplings in urban woodlands. Urban For. Urban Green. 3: 3-17. Lidman, J., Jonsson, M., Burrows, R.M., Bundschuh, M. & Sponseller, R.A. 2017a: Composition of riparian litter input regulates organic matter decomposition: implica- tions for headwater stream functioning in a managed forest landscape. Ecology and Evolution 7: 1068–1077. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 182 Lidman, F., Boily, Å., Laudon, H., Köhler, S.J., 2017b. From soil water to surface wa- ter – how the riparian zone controls element transport from a boreal forest to a stream. Biogeosciences 14, 3001–3014. Liljaniemi, P., Vuori, K.-M., Ilyashuk, B. & Luotonen, H. 2002: Habitat characteristics and macroinvertebrate assemblages in boreal forest streams: relations to catchment silvicultural activities. Hydrobiologia 474: 239–251. Lindberg, H., Punttila, P. & Vanha-Majamaa, I. 2020: The challenge of combining vari- able retention and prescribed burning in Finland. Ecol. Process. 9: 4. Lindbladh, M. & Abrahamsson, M. 2008: Beetle diversity in high-stumps from Norway spruce thinnings. Scand. J. For. Res. 23: 339-347. Lindbladh, M., Abrahamsson, M., Seedre, M. & Jonsell, M. 2007: Saproxylic beetles in artificially created high-stumps of spruce and birch within and outside hotspot areas. Biodivers. Conserv. 16: 3213-3226. Lindbladh, M., Felton, A., Trubins, R. & Sallnäs, O. 2011: A landscape and policy per- spective on forest conversion: Long-tailed tit (Aegithalos caudatus) and the allocation of deciduous forests in southern Sweden. Eur. J. For. Res. 130: 861-869. Lindhe, A. & Lindelöw, Å. 2004: Cut high stumps of spruce, birch, aspen and oak as breeding substrates for saproxylic beetles. For. Ecol. Manage. 203: 1-20. Lindhe, A., Lindelöw, Å. & Åsenblad, N. 2005: Saproxylic beetles in standing dead wood density in relation to substrate sun-exposure and diameter. Biodivers. Conserv. 14: 3033-3053. Lindhe, A., Åsenblad, N. & Toresson, H.-G. 2004: Cut logs and high stumps of spruce, birch, aspen and oak - nine years of saproxylic fungi succession. Biol. Con- serv. 119: 443-454. Lõhmus, A. & Remm, L. 2017: Disentangling the effects of seminatural forestry on an ecosystem good: bilberry (Vaccinium myrtillus) in Estonia. For. Ecol. Manage. 404 (S1): 75-83. Lundgren Lodetti, M. 2019: Log-diversity and abundance of dead wood dependent bracket fungi and bryophytes, a comparison between spruce woodland key habitats and adjacent production forests in Östergötland, Sweden. Pro gradu, Linköpingin yli- opisto. 22 s. + liitteet. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 183 Lundström, J., Öhman, K. & Laudon, H. 2018. Comparing buffer zone alternatives in forest planning using a decision support system, Scand. J. For. Res. 33: 493-501. Maher-Hasselquist, M., Kuglerova, L., Sjögren, J., Hjältén, J., Ring, E., Sponseller, R.A., Andersson, E., Lundström, J., Mancheva, I., Nordin, A. & Laudon, H. 2021: Mov- ing towards multi-layered, mixed-species forests in riparian buffers will enhance their long-term function in boreal landscapes. For. Ecol. Manage. 493: 119254. Mallik, A.U., Kreutzweiser, D.P. & Spalvieri, C.M. 2014: Forest regeneration in gaps seven years after partial harvesting in riparian buffers of boreal mixedwood streams. For. Ecol. Manage. 312: 117–128. Martikainen, P. 2001: Conservation of threatened saproxylic beetles: significance of retained aspen Populus tremula on clearcut areas. Ecological Bulletins 49: 205-218. Martikainen, P., Kouki, J. & Heikkala, O. 2006: The effects of green tree retention and subsequent prescribed burning on ground beetles (Coleoptera: Carabidae) in boreal pine-dominated forests. Ecography 29: 659-670. Martikainen, P., Siitonen, J., Punttila, P., Kaila, L. & Rauh, J. 2000: Species richness of Coleoptera in mature managed and old-growth boreal forests in southern Finland. Biol. Conserv. 94: 199-209. Matala, J., Nikula, A., Pellikka, J., Aikio, S., Forsman, J., Henttonen, H., Holmala, K., Huitu, O., Jauni, M., Kojola, I., Melin, M., Paasivaara, A. & Pusenius, J. 2021: Hir- vieläinten vaikutuksia yhteiskuntaan, elinkeinoihin ja ekosysteemiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 38/2021: 1–142. Matveinen-Huju, K., Koivula, M., Niemelä, J. & Rauha, A.M. 2009: Short-term effects of retention felling at mire sites on boreal spiders and carabid beetles. For. Ecol. Man- age. 258: 2388-2398. Matveinen-Huju, K., Niemelä, J., Rita, H. & O'Hara, R.B. 2006: Retention-tree groups in clear-cuts: do they constitute 'life-boats' for spiders and carabids? For. Ecol. Man- age. 230: 119-135. McGeoch, M., Schroeder, M., Ekbom, B. & Larsson, S. 2007: Saproxylic beetle diver- sity in a managed boreal forest: importance of stand characteristics and forestry con- servation measures. Div. Distr. 13: 418-429. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 184 Melin, M., Mehtätalo, L., Miettinen, J., Tossavainen, S. & Packalen, P. 2016: Forest structure as a determinant of grouse brood occurrence - an analysis linking LiDAR data with presence/absence field data. For. Ecol. Manage. 380: 202-211. Metsä-ELO 2018: Tuli Suomen metsissä -teemakokous. Julkaisussa Lindberg, H., Saaristo, L. & Nieminen, A. (toim.), Tuli takaisin metsiin. Tapion raportteja 30: 19–25. Metsänomistaja: Ympäristönhoito. 1994. Metsäteho, Metsähallitus, Yhtyneet Paperi- tehtaat Oy ja Metsäkeskus Tapio. Helsinki. ISBN 951-673-129-5. Metsäkeskus 2022: Talousmetsien luonnonhoito. https://www.metsakeskus.fi/fi/met- san-kaytto-ja-omistus/metsanhoito-ja-hakkuut/talousmetsien-luonnonhoito,. Viitattu 22.3.2022 Miettinen, J., Helle, P., Nikula, A. & Niemelä, P. 2008: Large-scale landscape compo- sition and capercaillie (Tetrao urogallus) density in Finland. Ann. Zool. Fenn. 45: 161- 173. Miettinen, J., Helle, P., Nikula, A. & Niemelä, P. 2010: Capercaillie (Tetrao urogallus) Habitat Characteristics in North-Boreal Finland. Silva Fenn. 44: 235-254. Miina, J., Hotanen, J.-P. & Salo, K. 2009: Modelling the abundance and temporal vari- ation in the production of bilberry (Vaccinium myrtillus L.) in Finnish mineral soil for- ests. Silva Fenn. 43: 577–593. MMM 2022. Maa- ja metsätalouden sekä maaseutualueiden valtiontukisääntöjen uu- distaminen. Perusmuistio. MMM2022-00095. Maa- ja metsätalousministeriö. Moen, J., & Jonsson, B. G. 2003: Edge effects on liverworts and lichens in forest patches in a mosaic of boreal forest and wetland. Cons. Biol. 17: 380-388. Moilanen, E. & Luhta, P.L. 2018: TAIMEN - eli Esteet Pois! -hanke. Loppuraportti. Metsähallitus. 28 s. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/esteetpois-loppura- portti.pdf Moore, R.D., Spittlehouse, D.L., Story, A., Fritz, K.M., Schofield, K.A., Alexander, L.C., McManus, M.G., Golden, H.E., Lane, C.R., Kepner, W.G., LeDuc, S.D., DeMeester, J.E. & Pollard, A.I. 2018: Physical and chemical connectivity of streams and riparian wetlands to downstream waters: a synthesis. J. Am. Water Resour. As- soc. 41: 813–834. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 185 Mykrä, H., Annala, M., Hilli, A., Hotanen, J-P., Hokajärvi, R., Jokikokko, P., Karttunen, K., Kesälä, M., Kuoppala, M., Leinonen, A., Marttila, H., Meriö, L-J., Piirainen, S., Por- vari, P., Salmivaara, A. & Vaso, A. 2023. GIS-based planning of buffer zones for pro- tection of boreal streams and their riparian forests. Forest Ecology and Management 528, 120639, https://doi.org/10.1016/j.foreco.2022.120639. Mäenpää, H., Peura, M., Halme, P., Siitonen, J., Mönkkönen, M. & Oldén, A. 2020: Windthrow in streamside key habitats: Effects of buffer strip width and selective log- ging. For. Ecol. Manage. 475: 118405. Mönkkönen, M., Reunanen, P., Kotiaho, J. S., Juutinen, A., Tikkanen, O.-P. & Kouki, J. 2011: Cost-effective strategies to conserve boreal forest biodiversity and long-term landscape-level maintenance of habitats. European Journal of Forest Research 130: 717–727. Nieminen, M., Sarkkola, S., Sallantaus, T., Maher-Hasselquist, E. & Laudon, H. 2021. Peatland drainage - a missing link behind increasing TOC concentrations in waters from high latitude forest catchments? Science of the Total Environment 774: 145150. Nordén, J., Åström, J., Josefsson, T., Blumentrath, S., Ovaskainen, O., Sverdrup-Thy- geson, A. & Norden, B. 2018: At which spatial and temporal scales can fungi indicate habitat connectivity? Ecol. Indic. 91: 138-148. Oldén, A., Peura, M., Saine, S., Kotiaho, J.S. & Halme, P. 2019a: The effect of buffer strip width and selective logging on riparian forest microclimate. For. Ecol. Manage. 453: 117623. Oldén, A., Selonen, V.A.O., Lehkonen, E. & Kotiaho, J.S. 2019b: The effect of buffer strip width and selective logging on streamside plant communities. BMC Ecology 19 (1): 9. Orlikowska, E. H., Svensson, J., Roberge, J. M., Blicharska, M., & Mikusiński, G. 2020: Hit or miss? Evaluating the effectiveness of Natura 2000 for conservation of for- est bird habitat in Sweden. Glob. Ecol. Conserv. 22: e00939. Packalen, T., Sallnäs, O., Sirkiä, S., Korhonen, K.T., Salminen, O., Vidal, C., Robert, N., Colin, A., Belouard, T., Schadauer, K., Berger, A., Rego, F.C., Louro, G., Camia, A., Räty, M. & San-Miguel-Ayanz, J. 2014: The European Forestry Dynamics Model: concept, design and results of first case studies. EUR - Scientific and Technical Re- search Reports. Publications Office of the European Union, EUR 27004. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 186 Pakkala, T., Tiainen, J., Piha, M. & Kouki, J. 2018: Nest tree characteristics of the old- growth specialist Three-toed Woodpecker Picoides tridactylus. Ornis Fenn. 95: 89- 102. Pasanen, H., Juutilainen, K. & Siitonen, J. 2019: Responses of polypore fungi follow- ing disturbance-emulating harvesting treatments and deadwood creation in boreal Norway spruce dominated forests. Scand. J. For. Res. 34: 557-568. Pasanen, H., Rehu, V., Junninen, K. & Kouki, J. 2015: Prescribed burning of canopy gaps facilitates tree seedling establishment in restoration of pine-dominated boreal forests. Can. J. For. Res. 45: 1225-1231. Penttilä, R., Junninen, K., Punttila, P. & Siitonen, J. 2013: Effects of forest restoration by fire on polypores depend strongly on time since disturbance – a case study from Finland based on a 23-year monitoring period. For. Ecol. Manage. 310: 508-516. Penttilä, R., Lindgren, M., Miettinen, O., Rita, H., & Hanski, I. 2006: Consequences of forest fragmentation for polyporous fungi at two spatial scales. Oikos 114: 225-240. Penttilä, R., Siitonen, J., & Kuusinen, M. 2004: Polypore diversity in managed and old- growth boreal Picea abies forests in southern Finland. Biological Conservation 117: 271-283. Perhans, K., Appelgren, L., Jonsson, F., Nordin, U., Söderström, B. & Gustafsson, L. 2009: Retention patches as potential refugia for bryophytes and lichens in managed forest landscapes. Biol. Conserv. 142: 1125-1133. Perhans, K., Gustafsson, L., Jonsson, F., Nordin, U. & Weibull, H. 2007: Bryophytes and lichens in different types of forest set-asides in boreal Sweden. For. Ecol. Ma- nage. 242: 374-390. Peura, M., Bäck, J., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Ketola, T., Laine, I., Lakka, H.-K., Lehi- koinen, A., Nieminen, T.M., Nieminen, M., Oksanen, E., Repo, A., Pappila, M. & Ko- tiaho, J.S. 2021: Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn vaikutukset luonnon monimuotoi- suuteen, vesistöihin, ilmastoon, virkistyskäyttöön ja metsätuhoriskeihin. Suomen Lu- ontopaneelin julkaisuja 1B/2022. Peura, M., Oldén, A., Elo, M., Kotiaho, J.S., Mönkkönen, M. & Halme, P. 2020: The effect of buffer strip width and selective logging on streamside polypore communities. Can. J. For. Res. 50: 717-725. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 187 Pitkänen, A., Huttunen, P., Tolonen, K. & Jungner, H. 2003: Long-term fire frequency in the spruce-dominated forests of the Ulvinsalo strict nature reserve, Finland. Forest Ecology and Management 176: 305–319. Pitkänen, A., Turunen, J. & Tolonen, K. 1999: The role of fire in the carbon dynamics of a mire, eastern Finland. Holocene 9: 453–462. Pyky, R., Neuvonen, M., Kangas, K., Ojala, A., Lanki, T., Borodulin, K. & Tyrväinen, L. 2019: Individual and environmental factors associated with green exercise in urban and suburban areas. Health & Place 55: 20–28. Pykälä, J. 2004: Effects of new forestry practices on rare epiphytic macrolichens. Conserv. Biol. 18: 831-838. Pykälä, J. 2007: Implementation of Forest Act habitats in Finland: does it protect the right habitats for threatened species? For. Ecol. Manage. 242: 281-287. Pykälä, J. 2019: Avainbiotooppien merkitys epifyyttijäkälille. Metsätieteen aikakaus- kirja 2019/10170: 1–21. Pykälä, J., Heikkinen, R.K., Toivonen, H. & Jääskeläinen, K. 2006: Importance of For- est Act habitats for epiphytic lichens in Finnish managed forests. For. Ecol. Manage. 223: 84-92. Pörtner, H.-O., Bock, C. & Mark, F.C. 2017: Oxygen- and capacity-limited thermal tol- erance: bridging ecology and physiology. Journal of Experimental Biology 220: 2685- 2696. https://doi.org/10.1242/jeb.134585 Rabinowitsch-Jokinen, R. & Vanha-Majamaa, I. 2010: Immediate effects of logging, mounding and removal of logging residues and stumps on coarse woody debris in managed boreal Norway spruce stands. Silva Fenn. 44: 51-61. Ranius, T. & Jonsson, M. 2007: Theoretical expectations for thresholds in the relation- ship between number of wood-living species and amount of coarse woody debris: a case study in spruce forests. J. Nat. Conserv. 15: 120-130. Ranius, T., Bohman, P., Hedgren, O., Wikars, L.-O. & Caruso, A. 2014: Metapopula- tion dynamics of a beetle species confined to burned forest sites in a managed forest region. Ecography 37: 797-804. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 188 Ranius, T., Caruso, A., Jonsell, M., Juutinen, A., Thor, G. & Rudolphi, J. 2014: Dead wood creation to compensate for habitat loss from intensive forestry. Biol. Conserv. 169: 277-284. Ranius, T., Ekvall, H., Jonsson, M. & Bostedt, G. 2005: Cost-efficiency of measures to increase the amount of coarse woody debris in managed Norway spruce forests. For. Ecol. Manage. 206: 119-133. Ranius, T., Martikainen, P. & Kouki, J. 2011: Colonisation of ephemeral forest habitats by specialised species: beetles and bugs associated with recently dead aspen wood. Biodiv. Conserv. 20: 2903-2915. Reunanen, P., Mönkkönen, M. & Nikula, A. 2000: Managing boreal forest landscapes for flying squirrels. Conserv. Biol. 14: 218-226. Reunanen, P., Mönkkönen, M. & Nikula, A. 2002: Habitat requirements of the Siberian flying squirrel in northern Finland: comparing field survey and remote sensing data. Ann. Zool. Fenn. 39: 7-20. Reunanen, P., Mönkkönen, M., Nikula, A., Hurme, E., & Nivala, V. 2004: Assessing landscape thresholds for the Siberian flying squirrel. Ecol. Bull. 51: 277-286. Rhoades, C.C., Chow, A.T., Covino, T.P., Fegel, T.S., Pierson, D.N. & Rhea, A.E. 2019: The Legacy of a Severe Wildfire on Stream Nitrogen and Carbon in Headwater Catchments. Ecosystems 22: 643-657. Richardson, J.S. & Béraud, S. 2014. Effects of riparian forest harvest on streams: a meta-analysis. J. Appl. Ecol. 51: 1712-1721. Richardson, J.S. 2019: Biological diversity in headwater streams. Water 11: 366. Roberge, J.-M., Angelstam, P. & Villard, M.-A. 2008: Specialised woodpeckers and naturalness in hemiboreal forests - deriving quantitative targets for conservation plan- ning. Biol. Conserv. 141: 997-1012. Roberge, J.-M., Lämås, T., Lundmark, T., Ranius, T., Felton, A. & Nordin, A. 2015: Relative contributions of set-asides and tree retention to the long-term availability of key forest biodiversity structures at the landscape scale. J. Env. Manag. 154: 284– 292. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 189 Rodriguez, A. & Kouki, J. 2015: Emulating natural disturbance in forest management enhances pollination services for dominant Vaccinium shrubs in boreal pine-domi- nated forests. For. Ecol. Manage. 350: 1-12. Rodriguez, A. & Kouki, J. 2017: Disturbance-mediated heterogeneity drives pollinator diversity in boreal managed forest ecosystems. Ecol. Appl. 27: 589-602. Rodríguez, A., Pohjoismäki, J.L.O. & Kouki, J. 2019: Diversity of forest management promotes parasitoid functional diversity in boreal forests. Biological Conservation 238: 108205. Rompre, G., Boucher, Y., Bélanger, L., Coté, S. & Robinson, W.D. 2010: Conserva- tion of biodiversity in forest areas management: use of critical thresholds of habitats. Forestry Chronicle 86: 572-579. Routa, J. & Huuskonen, S. (toim.). 2022: Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: synteesi- raportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 132 s. Rubene, D., Schroeder, M. & Ranius, T. 2017: Effectiveness of local conservation management is affected by landscape properties: species richness and composition of saproxylic beetles in boreal forest clearcuts. For. Ecol. Manage. 399: 54-63. Rudolphi, J., Caruso, A., von Cräutlein, M., Laaka-Lindberg, S., Ryömä, R. & Ber- glund, H. 2011: Relative importance of thinned and clear-cut stands for bryophyte di- versity on stumps. For. Ecol. Manage. 261: 1911-1918. Ruete, A., Snäll, T., & Jönsson, M. 2016: Dynamic anthropogenic edge effects on the distribution and diversity of fungi in fragmented old‐growth forests. Ecol. Appl. 26: 1475-1485. Ruokolainen, A., Shorohova, E., Penttilä, R., Kotkova, V. & Kushnevskaya, H. 2018: A continuum of dead wood with various habitat elements maintains the diversity of wood-inhabiting fungi in an old-growth boreal forest. Eur. J. For. Res. 137: 707-718. Räty, M. & Kuronen, M. 2022: efdm - An R package offering a scenario tool beyond forestry. PLOS ONE 17(8): e0264380. Saaristo, L. & Vanhatalo, K. (toim.) 2019: Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas. Tapion julkaisuja. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 190 Saetersdal, M., Gjerde, I., Heegaard, E., Schei, F.H. & Nilsen, J.E.O. 2016: History and productivity determine the spatial distribution of key habitats for biodiversity in Norwegian forest landscapes. Forests 7: 11. Saga, O. & Selås, V. 2012: Nest reuse by Goshawks after timber harvesting: im- portance of distance to logging, remaining mature forest area and tree species com- position. For. Ecol. Manage. 270: 66-70. Sahlin, E. & Ranius, T. 2009: Habitat availability in forests and clearcuts for saproxylic beetles associated with aspen. Biodivers. Conserv. 18: 621-638. Santaniello, F., Djupström, L.B., Ranius, T., Weslien, J., Rudolphi, J. & Sonesson, J. 2017: Simulated long-term effects of varying tree retention on wood production, dead wood and carbon stock changes. J. Environ. Manag. 201: 37-44. Savilaakso, S., Johansson, A., Häkkilä, M., Uusitalo, A., Sandgren, T., Mönkkönen, M. & Puttonen, P. 2021: What are the effects of even-aged and uneven-aged forest management on boreal forest biodiversity in Fennoscandia and European Russia? A systematic review. Environmental Evidence 10: 1. Selonen, V., Hanski, I.K. & Stevens, P.C. 2001: Space use of the Siberian flying squir- rel Pteromys volans in fragmented forest landscapes. Ecography 24: 588-600. Selonen, V.A.O. & Kotiaho, J. 2013: Buffer strips can pre-empt extinction debt in bo- real streamside habitats. BMC Biology 13: 24. Selonen, V.A.O., Mussaari, M., Toivanen, T. & Kotiaho, J.S. 2011: The conservation potential of brook-side key habitats in managed boreal forests. Silva Fenn. 45: 1041- 1052. Sievänen, T. & Neuvonen, M. 2011: Outdoor recreation in Finland 2010. Metla work- ing papers. 212 s. Siira-Pietikäinen, A. & Haimi, J. 2009: Changes in soil fauna 10 years after forest har- vestings: comparison between clear felling and green-tree retention methods. For. Ecol. Manage. 258: 332-338. Siitonen, J. & Saaristo, L. 2000: Habitat requirements and conservation of Pytho kol- wensis, a beetle species of old-growth boreal forest. Biol. Conserv. 94: 211-220. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 191 Siitonen, J. 1999: Haavan merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle. Julkaisussa Hynynen, J. & Viherä-Aarnio, A. (toim.). Haapa – monimuotoisuutta metsään ja met- sätalouteen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 725: 71–82. Siitonen, J. 2001: Forest management, coarse woody debris and saproxylic organ- isms: Fennoscandian boreal forests as an example. Ecol. Bull. 49: 1–41. Siitonen, J., Hottola, J. & Immonen, A. 2009: Differences in stand characteristics be- tween brook-side key habitats and managed forests in Southern Finland. Silva Fenn. 43: 21-37. Siitonen, J., Punttila, P., Korhonen, K.T., Heikkinen, J., Laitinen, J., Partanen, J., Pa- sanen, H. & Saaristo, L. 2020. Talousmetsien luonnonhoidon kehitys vuosina 1995‒ 2018 luonnonhoidon laadun arvioinnin sekä valtakunnan metsien inventoinnin tulos- ten perusteella. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 69/2020. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 71 s. Siitonen, P., Lehtinen, A. & Siitonen, M. 2005: Effects of forest edges on the distribu- tion, abundance, and regional persistence of wood-rotting fungi. Cons. Biol. 19: 250- 260. Silvennoinen, H. 2017: Scenic Beauty of Forest Stands and Impact of Management. Metsämaiseman kauneus ja metsänhoidon vaikutus koettuun maisemaan metsikköta- solla. Dissertationes Forestales 242: 1-86. Silvennoinen, H., Alho, J., Kolehmainen, O. & Pukkala, T. 2001: Prediction models of landscape preferences at the forest stand level. Lands. Urban Plan. 56: 11–20. Silvennoinen, H., Pukkala, T. & Tahvanainen, L. 2002: Effect of cuttings on the scenic beauty of a tree stand. Scand. J. For. Res. 17: 263–273. Simkin, J., Ojala, A. & Tyrväinen, L. 2020: Restorative effects of mature and young commercial forests, pristine oldgrowth forest and urban recreation forest - a field ex- periment. Urban For. Urban Green. 48: 126567. Simkin, J., Ojala, A. & Tyrväinen, L. 2021: The perceived restorativeness of differently managed forests and its association with forest qualities and individual variables: A field experiment. International J. Environ. Res. Public Health 18: 422. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 192 Sippola, A.-L., Mönkkönen, M. & Renvall, P. 2005: Polypore diversity in the herb-rich woodland key habitats of Koli National Park in eastern Finland. Biol. Conserv. 126: 260-269. Sirkiä, S., Lindén, A., Helle, P., Nikula, A., Knape, J. & Lindén, H. 2010: Are the de- clining trends in forest grouse populations due to changes in the forest age structure? A case study of Capercaillie in Finland. Biol. Conserv. 143: 1540-1548. Sirkiä, S., Nikula, A., Helle, P., Lindén, H., Norrdahl, K., Suorsa, P. & Valkeajärvi, P. 2011: Contemporary mature forest cover does not explain the persistence of Caper- caillie (Tetrao urogallus) lekking areas in Finland. Ornis Fenn. 88: 208-216. Skogsstyrelsen 2020: Ett urval av naturvårdsarter och andra indikatorarter. Beskriv- ning 2020-11-19. 28 s. https://www.skogsstyrelsen.se/globalassets/miljo-och-kli- mat/nyckelbitoper/beskrivning_ett-urval-av-naturvardsarter_20201119.pdf SMK. 2022. Metsätalouden tuet -varaseuranta. Suomen metsäkeskus. https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietoa-metsien-kaytosta/tuet Stokland, J.N. & Larsson, K.H. 2011: Legacies from natural forest dynamics: different effects of forest management on wood-inhabiting fungi in pine and spruce forests. For. Ecol. Manage. 261: 1707-1721. Suomen virallinen tilasto (SVT): Metsien suojelu [verkkojulkaisu]. Helsinki: Luonnon- varakeskus [viitattu: 09.09.2022]. Saantitapa: http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__04 Metsa__02 Rakenne ja tuotan- to__04 Metsien suojelu/ Suominen, M., Junninen, K. & Kouki, J. 2019: Diversity of fungi in harvested forests 10 years after logging and burning: polypore assemblages on different woody sub- strates. For. Ecol. Manage. 446: 63-70. Suominen, M., Junninen, K., Heikkala, O. & Kouki, J. 2015: Combined effects of re- tention forestry and prescribed burning on polypore fungi. J. Appl. Ecol. 52: 1001- 1008. Suominen, M., Junninen, K., Heikkala, O. & Kouki, J. 2018: Burning harvested sites enhances polypore diversity on stumps and slash. For. Ecol. Manage. 414: 47-53. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 193 Suorsa, P., Huhta, E., Jäntti, A., Nikula, A., Helle, H., Kuitunen, M., Koivunen, V. & Hakkarainen, H. 2005: Thresholds in selection of breeding habitat by the Eurasian treecreeper (Certhia familiaris). Biol. Conserv. 121: 443-452. Sverdrup-Thygeson, A. 2002: Key habitats in the Norwegian production forest: a case study. Scand. J. For. Res. 17: 166-178. Sverdrup-Thygeson, A., Bendiksen, E., Birkemoe, T. & Larsson, K.H. 2014: Do con- servation measures in forest work? A comparison of three area-based conservation tools for wood-living species in boreal forests. For. Ecol. Manage. 330: 8-16. Swenson, J.E. & Angelstam, P. 1993: Habitat separation by sympatric forest grouse in Fennoscandia in relation to boreal forest succession. Can. J. Zool. 71: 1303-1310. Söderström, B. 2009: Effects of different levels of green- and dead-tree retention on hemi-boreal forest bird communities in Sweden. For. Ecol. Manage. 257: 215-222. Thorn, S., Seibold, S., Heikkala, O., Koivula, M., Venugopal, P. & Kouki, J. 2018: New records of Northern bats (Eptesicus nilssonii) in boreal clear cuts emphasize the value of green-tree retention for conservation. Nyctalus 19: 22-26. Tikkanen, O.-P., Heinonen, T., Kouki, J. & Matero, J. 2007: Habitat suitability models of saproxylic red-listed boreal forest species in long-term matrix management: cost- effective measures for multi-species conservation. Biol. Conserv. 140: 359-372. Tikkanen, O.-P., Matero, J., Mönkkönen, M., Juutinen, A. & Kouki, J. 2012: To thin or not to thin: bio-economic analysis of two alternative practices to increase amount of coarse woody debris in managed forests. Eur. J. For. Res. 131: 1411-1422. Tikkanen, O.-P., Punttila, P. & Heikkilä, R. 2009: Species-area relationships of red- listed species in old boreal forests: a large-scale data analysis. Div. Distr. 15: 852- 862. Timonen, J., Gustafsson, L., Kotiaho, J.S. & Mönkkönen, M. 2011: Hotspots in cold climate: Conservation value of woodland key habitats in boreal forests. Biol. Conserv. 144: 2061-2067. Timonen, J., Siitonen, J., Gustafsson, L., Kotiaho, J. S., Stokland, J. N., Sverdrup- Thygeson, A. & Mönkkönen, M. 2010. Woodland key habitats in northern Europe: concepts, inventory and protection. Scandinavian Journal of Forest Research 25: 309–324. Toivanen, T. & Kotiaho, J. 2007a: Mimicking natural disturbances of boreal VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 194 forests: the effects of controlled burning and creating dead wood on beetle diversity. Biodiv. Conserv. 16: 3193-3211. Toivanen, T. & Kotiaho, J.S. 2007b: Burning of logged sites to protect beetles in man- aged boreal forests. Cons. Biol. 21: 1562-1572. Toivanen, T. & Kotiaho, J.S. 2010: The preferences of saproxylic beetle species for different dead wood types created in forest restoration treatments. Can. J. For. Res. 40: 445-464. Toivanen, T., Heikkilä, T. & Koivula, M.J. 2014: Emulating natural disturbances in bo- real Norway spruce forests: effects on ground beetles (Coleoptera, Carabidae). For. Ecol. Manage. 314: 64-74. Tolkkinen, M.J., Heino, J., Ahonen, S.H.K., Lehosmaa, K., Mykrä, H. 2020. Streams and riparian forests depend on each other: A review with a special focus on microbes. For. Ecol. Manage. 462: 117962. Tolonen, J., Leka, J., Yli-Heikkilä, K., Hämäläinen, L. & Halonen, L. 2019: Pienve- siopas - pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö. Suomen ympäristökeskuksen ra- portteja 36/2019. Tolonen, K. & Pitkänen, A. 2004: Kulojen toistuvuus ja merkitys jääkauden jälkeisenä aikana Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 4/2004: 224–228. Tolvanen, A. & Kangas, K. 2016: Tourism, biodiversity and protected areas – review from northern Fennoscandia. J. Env. Manag. 169: 58–66. Tolvanen, A., Kangas, K., Tarvainen, O., Huhta, E., Jäkäläniemi, A., Kyttä, M., Nikula, A., Nivala, V., Tuulentie, S. & Tyrväinen, L. 2020: The relationship between people’s activities and values with the protection level and biodiversity. Tourism Manag. 81: 104141. Tornberg, R. & Colpaert, A. 2001: Survival, ranging, habitat choice and diet of the Northern Goshawk Accipiter gentilis during winter in Northern Finland. Ibis 143: 41-50. Torres, R.T., Carvalho, J.C., Panzacchi, M., Linnell, J.D.C. & Fonseca, C. 2011: Com- parative use of forest habitats by roe deer and moose in a human-modified landscape in southeastern Norway during winter. Ecol. Res. 26: 781-789. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 195 Turunen, J., Elbrecht, V., Steinke, D. & Aroviita, J. 2021: Riparian forests can mitigate warming and ecological degradation of agricultural headwater streams. Freshwater Biology 66: 785–798. Tyrväinen, L., Mäkinen, K. & Schipperijn, J. 2007: Tools for mapping social values of urban woodlands and other green areas. Lands. Urban Plan. 79: 5–19. Tyrväinen, L., Silvennoinen, H. & Hallikainen, V. 2017: Effect of season and forest management on the visual quality of the nature-based tourism environment: A case from Finnish Lapland. Scand. J. For. Res. 32: 349–359. Tyrväinen, L., Silvennoinen, H. & Kolehmainen, O. 2003: Ecological and aesthetic val- ues in urban forest management. Urban For. Urban Green. 1: 135–149. Tönnes, S., Karjalainen, E., Löfström, I. & Neuvonen, M. 2004: Scenic impacts of re- tention trees in clear-cutting areas. Scand. J. For. Res. 19: 348–357. Uliczka, H. & Angelstam, P. 2000: Assessing conservation values of forest stands based on specialised lichens and birds. Biol. Conserv. 95: 343-351. Valdés, A., Lenoir, J., Gallet‐Moron, E., Andrieu, E., Brunet, J., Chabrerie, O., Clos- set-Kopp, D., Cousins, S.A.O., Deconchat, M., De Frenne, P., De Smedt, P., Diek- mann, M., Hansen, K., Hermy, M., Kolb, A., Liira, J., Lindgren, J., Naaf, T., Paal, T., Prokofieva, I., Scherer-Lorenzen, M., Wulf, M., Verheyen, K. & Decocq, G. 2015: The contribution of patch‐scale conditions is greater than that of macroclimate in explain- ing local plant diversity in fragmented forests across Europe. Glob. Ecol. Biogeogr. 24: 1094-1105. Valtioneuvoston asetus 800/2022. Valtioneuvoston asetus puustoisten elinympäristö- jen ennallistamiseen, kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2022‒2027 myönnettävästä tuesta. Vanha-Majamaa, I., Lilja, S., Ryömä, R., Kotiaho, J.S., Laaka-Lindberg, S., Lindberg, H., Puttonen, P., Tamminen, P., Toivanen, T. & Kuuluvainen, T. 2007: Rehabilitating boreal forest structure and species composition in Finland through logging, dead wood creation and fire: the EVO experiment. For. Ecol. Manage. 250: 77-88. Vanha-Majamaa, I., Shorohova, E., Kushnevskaya, H. & Jalonen, J. 2017: Resilience of understory vegetation after variable retention felling in boreal Norway spruce for- ests: a ten-year perspective. For. Ecol. Manage. 393: 12-28. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 196 Vasiliauskas, R., Vasiliauskas, A., Stenlid, J. & Matelis, A. 2004: Dead trees and pro- tected polypores in unmanaged north-temperate forest stands of Lithuania. For. Ecol. Manage. 193: 355-370. Versluijs, M., Eggers, S., Hjältén, J., Löfroth, T. & Roberge, J.-M. 2017: Ecological restoration in boreal forest modifies the structure of bird assemblages. For. Ecol. Ma- nage. 401: 75-88. Viitala, E.-J., Hänninen, H. & Leppänen, J. 2018. De minimis -tukien soveltuvuus Suo- men metsätalouteen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 54/2018. Luonnonva-ra- keskus. Helsinki. 94 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-649-0 Viitala, E.-J., Assmuth, A., Koikkalainen, K., Miettinen, A., Mutanen, A., Wall, A., Wej- berg, H. & Lehtonen, H. 2022. Maa- ja metsätalouden kannustinjärjestelmien ilmasto- vaikutukset. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 21/2022. Luonnonvarakeskus. Hel- sinki. 97 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-388-6 Virkkala, R. & Rajasärkkä, A. 2006: Spatial variation of bird species in landscapes dominated by old-growth forests in northern boreal Finland. Biodiv. Cons. 15: 2143- 2162. VN 2021. Helmi-elinympäristöohjelma 2021‒2030. Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:83. Helsinki. Wallace, J.B. & Eggert, S.L. 2015: Terrestrial and longitudinal linkages of headwater streams. Southeastern Naturalist 14: 65–86. Wallenius, T.H., Pitkänen, A., Kuuluvainen, T., Pennanen, J. & Karttunen, H. 2005: Fire history and forest age distribution of an unmanaged Picea abies dominated land- scape. Canadian Journal of Forest Research 35: 1540–1552. Wikars, L.-O. 1997: Effects of forest fire and the ecology of fire-adapted insects. Väitöskirja, Uppsalan yliopisto, Ruotsi. Wikberg, S., Perhans, K., Kindstrand, C., Djupström, L. B., Boman, M., Mattsson, L., Schroeder, L. M., Weslien, J. & Gustafsson, L. 2009: Cost-effectiveness of conserva- tion strategies implemented in boreal forests: The area selection process. Biological Conservation 142: 614-624. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2022:X 197 Wiktander, U., Olsson, O., & Nilsson, S.G. 2001: Seasonal variation in home-range size, and habitat area requirement of the lesser spotted woodpecker (Dendrocopos minor) in southern Sweden. Biol. Conserv. 100: 387-395. Wipfli, M.S., Richardson, J.S. & Naiman, R.J. 2007: Ecological linkages between headwaters and downstream ecosystems: Transport of organic matter, invertebrates, and wood down headwater channels. Journal of the American Water Resources As- sociation 43: 72–85. Ylisirniö, A.-L. & Hallikainen, V. 2018: Retention patches maintain diversity of epi- phytic and epixylic indicator lichens more effectively than solitary trees. Scandinavian Journal of Forest Research 33: 320–331. Ylisirniö, A. L., Penttilä, R., Berglund, H., Hallikainen, V., Isaeva, L., Kauhanen, H., Koivula, M. & Mikkola, K. 2012: Dead wood and polypore diversity in natural post-fire succession forests and managed stands – lessons for biodiversity management in bo- real forests. For. Ecol. Manage. 286: 16-27. Ylisirniö, A.-L., Mönkkönen, M., Hallikainen, V., Ranta-Maunu, T. & Kouki, J. 2016: Woodland key habitats in preserving polypore diversity in boreal forests: Effects of patch size, stand structure and microclimate. Forest Ecology and Management 373: 138–148. YM 2022. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi puustoisten elinympäristöjen ennallis- tamiseen, kunnostukseen ja hoitoon vuosina 2022‒2027 myönnettävästä tuesta. Pe- rustelumuistio 25.8.2022. Ympäristöministeriö. Zielewska-Büttner, K., Heurich, M., Müller, J., & Braunisch, V. 2018: Remotely sensed single tree data enable the determination of habitat thresholds for the three-toed woodpecker (Picoides tridactylus). Remote Sens. 10: 1972. Åberg, J., Swenson, J.E. & Angelstam, P. 2003: The habitat requirements of hazel grouse (Bonasa bonasia) in managed boreal forest and applicability of forest stand descriptions as a tool to identify suitable patches. For. Ecol. Manage. 175: 437-444. Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2019: Metsänhoidon suositukset. Tapion julkaisuja. Österling, M. & Högberg, J-O. 2014. The impact of land use on the mussel Margaritif- era margaritifera and its host fish Salmo trutta. Hydrobiologia 735: 213-220. tietokayttoon.fi ISBN PDF 978-952-383-224-4 ISSN PDF 2342-6799