Selvitys ja tutkimustoiminta Utrednings- och forskningsverksamhet Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa – RAIL Jukka Lahdensivu, Toni Pakkala, Jussa Pikkuvirta, Aapo Räsänen, Santtu Alastalo, Anne Karvonen, Martin Täubel, Juha Pekkanen, Miina Juntunen, Azin Velashjerdi Farahani, Juha Jokisalo, Risto Kosonen, Kirsti Jylhä, Timo Lanki, Olli Leino, Virpi Kollanus VA LT I O N E U V O S T O N S E LV I T Y S - J A T U T K I M U S T O I M I N N A N J U L K A I S U S A R J A 2 0 2 3 : 2 tietokayttoon. Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa - RAIL Jukka Lahdensivu, Toni Pakkala, Jussa Pikkuvirta, Aapo Räsänen, Santtu Alastalo, Anne Karvonen, Martin Täubel, Juha Pekkanen, Miina Juntunen, Azin Velashjerdi Farahani, Juha Jokisalo, Risto Kosonen, Kirsti Jylhä, Timo Lanki, Olli Leino, Virpi Kollanus Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2023 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:2 Valtioneuvoston kanslia CC BY-ND 4.0 ISBN pdf: 978-952-383-278-7 ISSN pdf: 2342-6799 Taitto: Valtioneuvoston hallintoyksikkö, Julkaisutuotanto Helsinki 2023 Julkaisujen jakelu Distribution av publikationer Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto Publikations- arkivet Valto julkaisut.valtioneuvosto.fi Julkaisumyynti Beställningar av publikationer Valtioneuvoston verkkokirjakauppa Statsrådets nätbokhandel vnjulkaisumyynti.fi Kuvailulehti 11.1.2023 Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa – RAIL Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:2 Julkaisija Valtioneuvoston kanslia Tekijät Jukka Lahdensivu, Toni Pakkala, Jussa Pikkuvirta, Aapo Räsänen, Santtu Alastalo, Anne Karvonen, Martin Täubel, Juha Pekkanen, Miina Juntunen, Azin Velashjerdi Farahani, Juha Jokisalo, Risto Kosonen, Kirsti Jylhä, Timo Lanki, Olli Leino, Virpi Kollanus Kieli suomi Sivumäärä 190 Tiivistelmä Tutkimuksessa tehtiin laskennallisia tarkasteluja ulkoseinärakenteiden rakennusfysikaalisesta toimivuudesta nykyisessä ja projisoiduissa tulevaisuuden ilmastoskenaarioissa. Lisäksi laskennallisella mallinnuksella tarkasteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia rakennusten ylilämpenemiseen ja lämpöviihtyvyyteen. Rakennusten kosteusvaurioiden ja niihin liittyvien mikrobien yhteyttä ihmisten terveyteen tarkasteltiin kahdella systemaattisella katsauksella. Korkeiden kesäajan lämpötilojen vaikutusta terveyteen nyt ja tulevaisuudessa arvioitiin epidemiologisin sekä vaikutusarvioinnin menetelmiin. Tehtyjen tarkastelujen perusteella suurin osa Suomessa yleisesti käytössä olevista ulkoseinä- rakenteista pärjää myös muuttuvassa ilmastossa. Homehtumisriski nousee sellaisissa ulkoseinärakenteissa, jotka päästävät viistosadetta lävitseen, pidättävät vettä rakenteen huokosverkostossa (tiili, läpäisevä betoni) ja tuuletus on heikkoa. Palvelutalojen sekä asuntojen laskennalliset ja havaitut lämpötilat nousevat korkeiksi jo nykyisessä ilmastossa. Pelkät auringonsuojausratkaisut eivät ole riittäviä pitämään huone- lämpötiloja riittävän alhaisella tasolla, vaan sen lisäksi tarvitaan myös aktiivista jäähdytystä erityisesti helleaaltojen aikana. Jäähdytys tulisi kohdistaa rakennuksiin, joissa asuu ikäihmisiä, sillä heillä terveysriskit ovat suurimmat. Ilman lisätoimia tulevat korkeiden lämpötilojen terveyshaitat huomattavasti lisääntymään Suomessa jo lähitulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Klausuuli Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Asiasanat tutkimus, tutkimustoiminta, ilmastonmuutos, rakennusfysiikka, energiatehokkuus, LVI-tekniikka, kosteusvaurio, sisäilma, sisälämpötila, astma, terveyshaitta ISBN PDF 978-952-383-278-7 ISSN PDF 2342-6799 Julkaisun osoite https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-278-7 Presentationsblad 11.1.2023 Bygnaders fuktskador ach överhettning i ett föranderligt klimat – RAIL Publikationsserie för statsrådets utrednings- och forskningsverksamhet 2023:2 Utgivare Statsrådets kansli Författare Jukka Lahdensivu, Toni Pakkala, Jussa Pikkuvirta, Aapo Räsänen, Santtu Alastalo, Anne Karvonen, Martin Täubel, Juha Pekkanen, Miina Juntunen, Azin Velashjerdi Farahani, Juha Jokisalo, Risto Kosonen, Kirsti Jylhä, Timo Lanki, Olli Leino, Virpi Kollanus Språk finska Sidantal 190 Referat I utredningen gjordes beräkningar på fasadkonstruktioners byggnadsfysikaliska funktionaliteter i nuvarande samt projicerade framtida klimatscenarier. Utöver detta beräknades klimatförändringens inverkan på byggnaders överhettning och termiska komfort. Byggnaders fuktskadors och härmed samhörande mikrobverksamhets samband med människors hälsa granskades med två systematiska översikter. Höga sommartemperaturers inverkan på hälsan nu och i framtiden uppskattades med epidemiologiska metoder och konsekvensbedömning. På basen av studierna klarar sig de för Finland typiska fasadkonstruktionerna väl även i ett föränderligt klimat. Risken för mögeltillväxt ökar i konstruktioner som är otäta mot slagregn, kvarhåller fukten i porstrukturen (tegel, genomsläpplig betong) samt vars ventilering är bristfällig. Servicebyggnaders och bostäders kalkylerade och observerade temperaturer uppnår höga värden redan i nuvarande klimat. Solskyddslösningarna är otillräckliga för att hålla temperaturerna tillräckligt låga. Utöver dessa måste man aktivt avkyla innetemperaturen speciellt under värmeböljor. Avkylningen bör riktas till byggnader där det bor åldringar för att de har de största hälsoriskerna. Utan extra åtgärder kommer hälsoriskerna förorsakade av höga temperaturer att inom en snar framtid att öka markant i Finland då befolkningens åldras. Klausul Den här publikation är en del i genomförandet av statsrådets utrednings- och forskningsplan. (tietokayttoon.fi) De som producerar informationen ansvarar för innehållet i publikationen. Textinnehållet återspeglar inte nödvändigtvis statsrådets ståndpunkt. Nyckelord forskning, forkningsverksamhet, klimatförändring, byggnadsfysik, energieeffektivet, VVS-teknik, fuktskada, inneluft, astma, hälsorisk, sanitär olägenhet ISBN PDF 978-952-383-278-7 ISSN PDF 2342-6799 URN-adress https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-278-7 Description sheet 11 January 2023 Moisture damage and high temperatures in buildings in changing climate - RAIL Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 2023:2 Publisher Prime Minister’s Office Authors Jukka Lahdensivu, Toni Pakkala, Jussa Pikkuvirta, Aapo Räsänen, Santtu Alastalo, Anne Karvonen, Martin Täubel, Juha Pekkanen, Miina Juntunen, Azin Velashjerdi Farahani, Juha Jokisalo, Risto Kosonen, Kirsti Jylhä, Timo Lanki, Olli Leino, Virpi Kollanus Language Finnish Pages 190 Abstract Computational studies on building physical performance of external wall assemblies were made in the present and projected future climate with several climate scenarios. Also, effects of climate change on high temperatures and thermal comfort of dwellings in different building types were studied by computational modelling. Two systematic article reviews were done to study the connection between the health of the residents, the moisture damage, and the moisture damage related microbes. The effects of high temperatures in dwellings during summer period on health of the residents was studied in the present and future climate using epidemiological and impact assessment methods. Based on the studies, most of the external wall assemblies commonly used in Finnish buildings performs satisfactory in changing climate. Risk for mould growth in external wall assemblies increases in structures, where the outer layer is permeable, i.e., wind-driven rain penetrates the outer layer, the pore structure holds water for long periods (brick, permeable concrete), and ventilation of structure is weak. Computational and detected temperatures in assisted living facilities and dwellings are high already in the present climate. Different sun-protection solutions are not enough for keeping room temperatures sufficiently low in summertime, thus there is a need for active cooling especially during heatwaves. Cooling of dwellings is mostly needed in buildings where older people live, as the elderly are most vulnerable to adverse health effects. Without additional measures health hazards will increase in Finland already in the near future due to aging population. Provision This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research. (tietokayttoon.fi) The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government. Keywords research, research activities, climate change, building physics, energy efficiency, HVAC, moisture damage, indoor air, asthma, health hazard ISBN PDF 978-952-383-278-7 ISSN PDF 2342-6799 URN address https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-278-7 Sisältö Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 1 Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 1.1 Tausta ja tavoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 1.2 Tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.3 Suomen rakennuskanta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 1.4 Ilmastonmuutosennusteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 2 Tutkimusmenetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.1 Rakennusfysikaalinen toimivuus, tulvat ja rakenteiden vaurioituminen . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.2 Kosteusvaurioiden yhteys terveyteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.3 Rakennusten lämpöolot ja lämpöviihtyvyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 2.3.1 Säävuoden valinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 2.3.2 Lämpöolojen ja lämpöviihtyvyyden simulointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 2.3.3 Huonelämpötilojen ja lämpöviihtyvyyden tavoitearvot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 2.4 Korkeiden lämpötilojen terveyshaitat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 2.4.1 Altiste-vastesuhteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 2.4.2 Vaikutusarviointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Lämpötila-aineisto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Kuolleisuus-, sairaalakäynti- ja väestöaineisto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Terveysvaikutusten laskenta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Sisälämpötilojen mittausaineisto ja sisälämpötilan yhteys terveyteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 3 Ilmastonmuutoksen vaikutukset tyypillisiin rakenteisiin ja rakennuksiin . . . . . . . . . . 32 3.1 Kosteusteknisten riskirakenteiden tunnistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.1.1 Rakennusfysikaalinen tarkastelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 Simuloidut rakenteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 Simuloinnissa käytetyt muuttujat ja lähtötiedot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 Laskentavuodet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 3.1.2 Homehtumisriskin arviointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 3.1.3 Rakenteiden homehtumisriskitarkastelun tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 Betonisandwich-rakenteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 Tiili-villa-tiili-rakenteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44 Tiili-eriste-betoni-rakenteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 Tiili-puurunko-rakenteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 Ohutrappaus-eristejärjestelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 3.1.4 Yhteenveto rakennusfysikaalisten tarkastelujen tuloksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59 3.2 Kosteus- ja mikrobivauriot rakennuskannassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 3.3 Rakenteiden säilyvyys muuttuvassa ilmastossa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65 3.4 Tulvien aiheuttamat riskit rakennuksille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 3.4.1 Hulevesitulvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 3.4.2 Vesistötulvat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 3.4.3 Merivesitulvat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 3.4.4 Tulville alttiit rakennukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 4 Kosteusvaurioiden terveysvaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79 4.1 Kosteusvaurioiden yhteys uuden astman syntyyn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 4.2 Kosteusvaurioon liittyvien mikrobien yhteys terveyteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81 4.2.1 Bakteerit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 4.2.2 Sienet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 4.2.3 Kosteusvaurioon liittyvien mikrobitutkimusten ja niiden terveyshaittojen tarkastelua . . . . . . . . 89 5 Rakennusten lämpöolot, energiankulutus ja jäähdytyksen käyttö Suomessa . . . . 91 5.1 Simulointitapaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 5.1.1 Vanhainkodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 80-luvun vanhainkoti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92 Uudisvanhainkoti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94 5.1.2 Kerrostalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 70-luvun kerrostalo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 Uudiskerrostalo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 5.1.3 Pientalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 60-luvun pientalo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Uudispientalo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 5.2 Rakennukset nykyilmastossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101 5.2.1 Huonelämpötilat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101 Vanhainkodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101 Kerrostalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105 Pientalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108 5.2.2 Energiankulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111 Vanhainkodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111 Kerrostalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113 Pientalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115 5.3 Rakennukset nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 5.3.1 Huonelämpötilat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 Vanhainkodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117 Kerrostalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120 Pientalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124 5.3.2 Lämpöviihtyvyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127 Vanhainkodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127 Kerrostalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130 Pientalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133 5.3.3 Energiankulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135 Vanhainkodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136 Kerrostalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137 Pientalot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138 5.4 Jäähdytettyjen rakennusten osuus Suomessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139 5.4.1 Kaukojäähdytys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139 5.4.2 Ilmalämpöpumput . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140 5.4.3 Jäähdytyksen käyttö sairaaloissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142 6 Korkeiden lämpötilojen terveyshaitat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143 6.1 Korkeiden ulkolämpötilojen aiheuttaman terveysriskin suuruus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143 6.1.1 Altiste-vastesuhteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143 Kuolleisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143 Sairaalakäynnit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145 6.1.2 Vaikutusarviointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148 Nykytilanne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148 Tulevaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152 6.2 Sisälämpötilan yhteys ulkolämpötilaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154 6.3 Korkeiden sisälämpötilojen terveysvaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156 6.3.1 Tutkimusnäyttö korkeiden sisälämpötilojen yhteydestä terveyshaittoihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 157 6.3.2 Korkeita sisälämpötiloja koskevat ohjearvot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158 7 Päätelmät ja suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161 7.1 Ilmastonmuutoksen vaikutukset tyypillisiin rakenteisiin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161 7.2 Kosteusvaurioiden yhteys terveyshaittoihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163 7.3 Rakennusten ylilämpeneminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 164 7.4 Korkeiden lämpötilojen terveyshaitat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 166 7.5 Suositukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167 7.6 Jatkotutkimustarpeet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169 Liitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171 Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173 9VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 E S I P U H E Rakennusten kosteusvauriot ja ylilämpeneminen muuttuvassa ilmastossa, tutkijoiden keskuudessa RAIL-tutkimus, käynnistyi syksyllä 2021. Hanke kuuluu valtioneuvoston tutki- mus- ja selvitystoiminnan teemaan 2.12 Ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien kartoitus Suomen rakennuskannalle ja rakentamiselle. Hankkeen toteutuksesta vastasi Tampereen yliopiston (TAU) vetämä konsortio, johon kuluivat TAU:n lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Aalto-yliopisto sekä Itä-Suomen yliopisto (UeF). Hankkeessa on yhdistetty laskennallisia rakennusfysikaalisia tarkasteluja rakenteiden kosteus- ja mikrobiologisesta toiminnasta sekä lämpöviihtyvyydestä rakennusten käyttä- jien terveysriskeihin. Tehdyt tarkastelut ovat tässä mittakaavassa uniikkeja ja hyödynnettä- vissä Suomen asuinrakennuskannan ylläpitotarpeiden arvioinnissa sekä uusien rakennus- ten jäähdytystarpeen arvioimisessa. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Timo Lahti ympäristöministeriöstä. Muut ohjausryhmän jäsenet olivat Pekka Kalliomäki ympäristöministeriöstä, Mikko Helasvuo opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Katja Outinen valtioneuvoston kansliasta, Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Hanna Vuorinen liikenne- ja viestintäministeriöstä. Hankkeen koko työryhmä haluaa esittää kiitokset hankkeen ohjausryhmälle. Uusimpien maailmanlaajuisten CMIP6-ilmastomallien tuottamat vuorokauden keskilämpö- tilat ladattiin earth System Grid Federation (eSGF) -tietoarkistosta (https://esgf-data.dkrz.de/ search/cmip6-dkrz/) ja niiden harhankorjaukseen käytetyt eurooppalaiset e-OBS -havainto- aineistot ladattiin eCA&D -hankkeen sivustolta (https://www.ecad.eu). Kiitämme kaikkia kyseisiä aineistoja laatineita ilmastomallinnuskeskuksia. Kimmo Ruosteenojaa (Ilmatieteen laitos) kiitämme ilmastomallidatan lataamisesta, analysoinnista ja harhankorjausten tekemi- sestä. Lopuksi kiitämme Tieteen Tietotekniikan keskusta (CSC) laskentaresursseista. Jukka Lahdensivu Tampereen yliopisto, hankkeen vastuullinen johtaja 10 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 1 Johdanto 1.1 Tausta ja tavoite Globaalin ilmastonmuutoksen seurauksena ilmasto on lämmennyt Suomessakin noin kaksi astetta viimeisen sadan vuoden aikana (Ilmasto-opas 2021). Ilmatieteen laitoksen laatimien ennusteiden mukaan lämpötilan nousun seurauksena Suomen ilmasto lämpe- nee erityisesti talvisin (Ruosteenoja ym. 2016a; Ruosteenoja & Jylhä 2021). Ilmastonmuu- toksen seurauksena säälle alttiiden rakenteiden, kuten julkisivujen parvekkeiden ja vesi- kattojen saama viistosaderasitus aiheuttaa näille rakenteille merkittävää korjaus tarvetta nykyisessä rakennuskannassa, koska vanhojen rakenteiden säilyvyysominaisuudet ovat usein puutteellisia (Lahdensivu 2012). Myös kosteus- ja mikrobivaurioiden ennakoidaan lisääntyvän kohoavan kosteuspitoisuuden seurauksena (Vinha ym. 2013). Rakennusten kosteus- ja mikrobivauriot ovat yksi viidestä keskeisestä ilmastonmuutoksen aiheutta- masta terveysuhasta (Tuomenvirta ym. 2018). Nykyisen rakennuskannan kosteusvaurioi- den korjaamisen on arvioitu olevan 30 miljardia euroa (Reijula ym. 2012). Ilmastonmuutoksen myötä rakennusten kosteusvaurioiden odotetaan pahenevan viisto- sateiden ja tulvien lisääntymisen vuoksi. Myös energiatehokkuuden parantaminen muut- tamalla lämmöneristystä ja rakennusten ilmanvaihtoa vaikuttaa kosteusvaurioriskiin (Vinha ym. 2013, Leivo ym. 2019). Rakenteiden tietyntyyppisten kosteusongelmien odotetaan yleistyvän pääasiassa rakennusten julkisivussa (sade, tuuli) ja kellareissa (tulvat) (Pakkala ym. 2016, Pakkala 2020, Vinha ym. 2013). Suurin osa, mutta eivät kaikki (Pakkala 2020), aiemmista tutkimuksista ovat keskittyneet ilmastonmuutoksen vaikutuksiin uusiin rakennuksiin, eikä missään aiemmassa tutkimuksessa ole tutkittu vaikutuksia olemassa olevien rakennusten seinärakenteiden sisäosiin. epidemiologisissa tutkimuksissa rakennusten kosteusvaurioiden ja homeen on yhdenmu- kaisesti osoitettu olevan yhteydessä astmaoireiden pahenemiseen, ja uuden astman kehit- tymiseen (IOM 2004, WHO 2009, Mendell ym. 2011). Kosteusvaurioihin on liitetty myös muiden oireiden lisääntymistä ja viihtyvyyshaittoja, mutta tutkimustieto niistä on heikom- paa (Käypä hoito 2017). Tutkimuksissa on havaittu, että kosteusvaurio erityisesti oleskelu- tiloissa, joissa vietetään suurin osa ajasta kuten keittiössä, olo- ja makuuhuoneissa), on yhteydessä astmaan (Karvonen ym. 2015, Pekkanen ym. 2007). Systemaattiseen katsauk- seen ja meta-analyysiin perustuvassa arviossa rakennuksessa havaitun näkyvän homeen tai homeen hajun on arvioitu lisäävän uuden astman riskiä 1,5-kertaisesti (Quansah ym. 2012). 11 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kosteusvaurioiden terveyshaitat ovat todennäköisesti ainakin osittain yhteydessä baktee- rien ja sienten (homeet ja hiivat) altistuksen muutokseen (WHO 2009, Mendel & Adams 2019). Rakennusten kosteusvauriot nostavat mikrobitasoja (Jayaprakashet ym. 2017). Useimmissa julkaisuissa on tutkittu joko mikrobien tai kosteusvaurion yhteyttä terveys- haittoihin, mutta vain yksittäisissä tutkimuksissa on katsottu kosteusvaurioon liittyvien mikrobien yhteyttä terveyshaittoihin (Adams ym. 2021, Dannemiller ym. 2014). Tutkimus- ten perusteella ei olekaan voitu osoittaa kosteusvaurioiden ja terveyshaittojen välistä kausaalisuutta, koska tietomme altisteista tai niiden biologisista vaikutuksista tai annos- vasteesta ei ole riittävää (WHO 2009, Käypä hoito 2017, Mendel & Adams 2019). Ilmaston- muutoksen aiheuttamien kosteus- ja mikrobivaurioiden lisääntymistä sekä niistä aiheu- tuvia terveyshaittoja tutkitaan 02/2021 alkaneessa Suomen Akatemian rahoittamassa BALANCe-hankkeessa, jota koordinoi Helsingin yliopisto. Muut konsortion osapuolet ovat TAU, THL ja Oulun yliopisto. Ilmastonmuutoksen seurauksena rakennusten ylilämpenemisen ennakoidaan lisäänty- vän merkittävästi (Vinha ym. 2013, Velashjerdi Farahani ym. 2021a, Velashjerdi Farahani ym. 2021b). Jo nykyisessäkin ilmastossa pitkittyneen hellejakson aikana rakennusten sisä- lämpötila voi ylittää sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksen toimenpidera- jat 30 °C (vanhainkodit ja palvelutalot) ja 32 °C (asunnot). Ilmastonmuutoksen seurauksena toimenpiderajan ylittävien astetuntien määrän ennakoidaan moninkertaistuvan rakennuk- sissa, joita ei ole varustettu koneellisella jäähdytyksellä (Velashjerdi Farahani ym. 2021a). Ulkoilman korkea lämpötila on yhteydessä niin lisääntyneeseen päivittäiseen kuolleisuu- teen kuin sairastuvuuteenkin. Kesäajan korkeat lämpötilat aiheuttavat myös Suomessa vakavia terveyshaittoja huolimatta viileästä ilmastostamme. Pitkittynyt helleaalto voi ai- heuttaa useampia satoja ennenaikaisia kuolemia (Kollanus & Lanki 2014). Altistuminen kuumuudelle tapahtuu pääasiassa sisätiloissa rakennusten lämmetessä: riski tälle kasvaa ilmastonmuutoksen myötä. Sisälämpötilojen yhteys terveyteen tunnetaan kuitenkin vaja- vaisesti. epäselvää on siten myös, kuinka paljon terveyshaittoja esiintyy nykyisiä kansallisia sisälämpötilan toimenpiderajoja alemmissa lämpötiloissa. Kesäajan päivittäisten lämpöti- lojen kohoamista voidaan joka tapauksessa pitää ilmastonmuutoksen tärkeimpänä raken- nusten käyttäjille aiheuttamana riskitekijänä, kun huomioidaan terveyshaittojen vakavuus. Kuumuus ei aiheuta vakavia terveyshaittoja vain erilaisten lämpösairauksien kautta, vaan ennen kaikkea pahentamalla monia kroonisia sairauksia. Kuumuuden vakaville terveys- haitoille erityisen herkkiä ovat kroonisesti sairaiden lisäksi ikääntyneet ja pienet lapset. Ilmaston muutokseen sopeutumisen toimet on syytä kohdentaa erityisesti riskiryhmiin (Juhola ym. 2020). UeF ja THL ovat jo pidempään selvittäneet kesäajan korkeiden lämpötilo- jen yhteyttä suomalaisten kuolleisuuteen ja terveyteen (esim. de Donato ym. 2015, Kollanus ym. 2021, Sohail ym. 2020). Helteen terveyshaittoja ja niiden torjumista tutkitaan parhaillaan 12 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Suomen Akatemian rahoittamassa HeATCLIM-hankkeessa (https://sites.uef.fi/heatclim/), jota UeF koordinoi ja jossa ovat mukana myös THL, Aalto-yliopisto ja Ilmatieteen laitos. Tämä hanke on jatkumoa ympäristöministeriön rahoittamille RASMI – energialaskennan testivuodet (Jylhä ym. 2020) ja RAMI – Rakentamisen mitoitussäät (Laukkarinen ym. 2022) -tutkimushankkeille. 1.2 Tavoitteet Hankkeella on viisi keskeistä tavoitetta: 1) selvittää ilmastonmuutoksen seurauksena nykyi- seen rakennuskantaan aiheutuvaa erilaisten rakennusten ja rakenteiden vaurioitumista Suomessa, 2) selvittää kosteus- ja mikrobivaurioiden vaikutuksia rakennusten käyttäjien terveyteen, 3) selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia jäähdyttämättömien rakennusten lämpötilojen nousuun ja lämpöviihtyisyyteen, 4) selvittää sisätilojen lämpötilan nousun vaikutuksia rakennusten käyttäjien terveyteen ja 5) tarkastella ratkaisupolkuja rakennus- teknisten ja terveydellisten riskien pienentämiseen. Tutkimus jaetaan viiteen työpakettiin kuvan 1.1 mukaan. Kuva 1.1 Tutkimuksen osa-alueet työpaketeittain. TP 1: Ilmastonmuutoksen vaikutukset tyypillisiin rakenteisiin (TAU) • Riskirakenteiden tunnistaminen • Rakennusfysikaalisen toimivuuden muutokset • Tulvien aiheuttamat kosteusvauriot TP 3:Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennusten ylilämpöihin (Aalto) • Ylilämpenemisriski vanhoissa ja uusissa rakennuksissa • Päästöskenaarioiden vaikutus ylilämpenemiseen • Ylilämpenemisen torjunta- keinot rakennuksissa TP 2: Rakenteiden vaurioitumisen vaikutukset käyttäjien terveyteen (THL) • Kosteus- ja mikrobi- vaurioiden yhteys astmaan • Sairastumisen lisääntyminen vaurioitumisen lisääntyessä TP 4: Rakennusten ylilämpöjen vaikutukset käyttäjien terveyteen (UEF) • Terveysriskien suuruusluokka • Sisälämpötilan yhteys ulkolämpötilaan • Sisälämpötilan yhteys terveyteen TP 5: Arviot vaikutuksista Suomen nykyisessä rakennuskannassa (kaikki) • Ratkaisupolut vaurioiden estämiseen • Terveydellisten riskien pienentäminen 13 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tarkastelut tehdään kolmelle eri rakennustyypille: asuinkerrostalo, vanhusten palvelutalo sekä pientalo. Tarkasteltavat rakenteet valitaan siten, että ne mahdollisimman hyvin edus- tavat Suomen nykyistä rakennuskantaa. Ylilämpötilatarkasteluja ja niiden torjuntakeinoja tarkastellaan pahimmissa tapauksissa eri rakennustyypeillä. Ilmastonmuutoksen vaikutuk- set ovat erilaisia Suomen eri osissa, joten viistosade- ja tulvatarkastelut tehdään erikseen rannikkoalueelle ja sisämaahan. 1.3 Suomen rakennuskanta eurooppalaisittain tarkasteltuna Suomen rakennuskanta on varsin nuorta, noin 70 % siitä on rakennettu toisen maailmasodan jälkeen. Suomen rakennuskannan arvoksi on arvioitu 500 miljardia euroa, ja rakennuskantaan on sitoutunut noin 45 % Suomen kansallisvaral- lisuudesta. (ROTI 2021) Rakentamisen liikevaihto vuonna 2020 oli 36,9 miljardia euroa, josta uudisrakentamisen osuus oli 15,9 miljardia euroa, korjausrakentamisen 14,0 miljar- dia euroa ja maa- ja vesirakentamisen 7,0 miljardia euroa (Vihmo 2021). Valtaosa Suomen rakennuskannasta on 30–60 vuoden ikäistä, eli peruskorjaustarve on joko ensimmäistä tai jo toista kertaa ajankohtaista. Suomi voidaan jakaa ilmastorasituksen ja väestön jakauman perusteella neljään osaan: rannikko, eteläinen sisämaa, sisämaa ja Lappi, ks. kuva 1.2. Väestö jakaantuu rannikko- alueen, eteläisen sisämaan ja sisämaan kesken melko tasaisesti, mutta Lappi poikkeaa niistä merkittävästi, sillä siellä asuu vain noin 3 % väestöstä ja vastaavasti rakennuskan- nastakin siellä sijaitsee vain vähäinen osuus. Lappi on kuitenkin tutkimuksessa erillisenä alueena sen selkeästi sisämaasta eroavan ilmastorasituksen vuoksi. (Pakkala 2020) 14 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 1.2 Suomi jaettuna neljään alueeseen ilmaston ja väestön jakauman perusteella. Punaisella karttaan merkatut pisteet ovat sääasemia, joita on käytetty tässä kuvaamaan kunkin alueen olosuhteita. (muokattu lähteestä Pakkala 2020) Seuraavissa kuvissa on esitetty vuoden 2020 alussa käytössä olleiden asuinrakennusten kerrosalat jaettuna Tilastokeskuksen tilastojen mukaisiin ajanjaksoihin ja jaoteltuna kuvan 1.2 mukaisella jaolla rannikkoon, eteläiseen sisämaahan, sisämaahan ja Lappiin on esitetty kuvissa alla. Kuvassa 1.3 on esitetty kaikkien asuinrakennusten, kuvassa 1.4 pien- ja erillis- talojen, kuvassa 1.5 rivitalojen, kuvassa 1.6 kerrostalojen sekä kuvassa 1.7 asuntoloiden ja erikoisryhmien asuinrakennusten jakautuminen. (Tilastokeskus 2022) Lappi Sisämaa Eteläinen sisämaa Rannikko Helsinki-Vantaa Jokioinen Jyväskylä Sodankylä 15 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 1.3 Kaikkien käytössä olevien asuinrakennusten kerrosalat (m2) Tilastokeskuksen tarkastelujaksojen sekä sijainnin mukaan jaettuna. (Tilastokeskus 2022) Niin kerrosalana kuin määrällisestikin merkittävimmät vuosikymmenet asuinrakentami- sen kannalta ovat olleet 1970- ja 1980-luvut, jolloin on rakennettu käytössä olevien asuin- rakennusten kerrosalasta 34 % ja lukumäärästä 30 %. Viimeisinä kolmena vuosikymme- nenä rakentamisen määrä on ollut tasaisesti 11…12 % kerrosalasta. Toisen maailman- sodan jälkeen oli voimakas jälleenrakentamisen vaihe, jolloin rakennettiin määrällisesti lähes huippuvuosikymmenten tasolla, mutta rakennukset olivat lähinnä pientaloja, minkä vuoksi kerros alana niiden osuus ei ole yhtä merkittävä. Vuosikymmenten osuus rakenta- misen määrässä on jakautunut sijainneittain melko tasaisesti, mutta rannikkoalueen osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut johtuen siihen pääosin kuuluvan pääkaupunkiseudun väestömäärän kasvusta ja vastaavasti sisämaan väestön vähenemisestä. 0 10000000 20000000 30000000 40000000 50000000 60000000 -1920 1920–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Rannikko Eteläinen sisämaa Sisämaa Lappi 16 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 1.4 Käytössä olevien omakoti- ja paritalojen kerrosalat (m2) Tilastokeskuksen tarkastelujaksojen sekä sijainnin mukaan jaettuna. (Tilastokeskus 2022) Omakoti- ja paritaloissa ennen vuotta 1960 rakennettujen rakennusten osuus on edel- leen hyvin suuri erityisesti lukumäärällisesti (33 %). Yksittäisten rakennusten kerrosalat ovat sen jälkeen kasvaneet huomattavasti, minkä vuoksi myös erityisesti 1980-luku erot- tuu tilastoissa. Kyseisissä vanhoissa rakennuksissa on useita mahdollisia riskirakennerat- kaisuja, kuten yläpohjan, alapohjan ja ulkoseinien heikko tuulettuminen, salaojituksen puuttumisesta aiheutuvat ongelmat tai väärin toteutetut korjaustoimet pitkän historian aikana. 1970- ja 1980-luvuilla on puolestaan käytetty tunnetuista riskirakenteista muun muassa valesokkeleita, tuulettumattomia kuorimuuriratkaisuja sekä huonosti toteutettuja tasakattoja. 5000000 10000000 15000000 20000000 25000000 30000000 35000000 0 -1920 1920–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Rannikko Eteläinen sisämaa Sisämaa Lappi 17 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 1.5 Käytössä olevien rivitalojen kerrosalat (m2) Tilastokeskuksen tarkastelujaksojen sekä sijainnin mukaan jaettuna. (Tilastokeskus 2022) Rivitalojen määrä alkoi lisääntyä voimakkaasti hieman kerrostalorakentamisen kiihtymi- sen perässä 1970-luvulla, kun teollistumisen myötä kaupunkeihin tarvittiin nopeasti lisää asuntoja. Rivitaloissa korostuvat vuosikymmenet, jolloin käytettiin nyt tiedossa olevia riskirakenteita, kuten valesokkelia, tuulettumatonta kuorimuuria ja tasakattoratkaisuja. Kuva 1.6 Käytössä olevien kerrostalojen kerrosalat (m2) Tilastokeskuksen tarkastelujaksojen sekä sijainnin mukaan jaettuna. (Tilastokeskus 2022) 2000000 4000000 6000000 8000000 10000000 12000000 14000000 0 -1920 1920–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Rannikko Eteläinen sisämaa Sisämaa Lappi 5000000 10000000 15000000 20000000 25000000 0 -1920 1920–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Rannikko Eteläinen sisämaa Sisämaa Lappi 18 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kerrostalorakentaminen kiihtyi 1960-luvun lopulla ja saavutti huippunsa 1970-luvulla rakentamisen nopeuduttua merkittävästi elementtitekniikan myötä. 1970-luvulla onkin rakennettu käytössä olevista kerrostaloista joka viides. ennen elementtirakentamista tyy- pillinen kerrostalon julkisivurakenne oli puhtaaksimuurattu tiili tai rapattu tiilimuuraus, mutta 1970-luvun jälkeen rakenne, betonisandwich-elementti, on pysynyt melko saman- laisena näihin päiviin asti, joskin materiaalit ovat kehittyneet ja eristepaksuudet kasvaneet. Kuva 1.7 Käytössä olevien asuntoloiden ja erikoisryhmien asuinrakennusten kerrosalat (m2) Tilastokeskuksen tarkastelujaksojen sekä sijainnin mukaan jaettuna. (Tilastokeskus 2022) Asuntoloita ja erityisryhmien asuinrakennuksia on rakennettu huomattavasti kiihtyvällä tahdilla viime vuosikymmenellä pääasiassa väestön ikääntymisen vuoksi. Käytetyt raken- nustyypit ovat käytännössä kerrostalo- ja rivitalorakentamista vastaavia. 1.4 Ilmastonmuutosennusteet Tämä tutkimus on jatkoa RASMI- (Jylhä ym. 2020) ja RAMI-tutkimushankkeille (Laukkarinen ym. 2022) ja siten tutkimuksessa on hyödynnetty kyseisissä hankkeissa muodostettuja aineistoja sekä toteutettuja tarkasteluja. Laskennan lähtötietoina on käytetty Ilmatieteen laitoksen RASMI-hankkeessa tuottamaa aineistoa, johon kuuluu kerätty säädata nykyilmastossa (vuodet 1989–2018) sekä 30-vuotiset ennusteet kolmella eri ilmastonmuutosskenaariolla tulevaisuuden ilmastoon: 2015–2046 100000 200000 300000 400000 500000 600000 700000 800000 900000 0 -1920 1920–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Rannikko Eteläinen sisämaa Sisämaa Lappi 19 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 (nimetty keski kohtansa mukaan: 2030), 2035–2064 (2050) ja 2065–2094 (2080). RCP -skenaarioista (Representative Concentration Pathways): y RCP2.6 kuvaa vähäistä ilmastonmuutosta, jossa globaalit hiilidioksidipäästöt kääntyisivät laskuun noin vuonna 2020 y RCP4.5 kuvaa kohtalaista ilmastonmuutosta, jossa globaalit hiilidioksidi päästöt kääntyisivät laskuun noin vuonna 2040 y RCP8.5 kuvaa hyvin voimakasta ilmastonmuutosta, jossa globaalit hiilidioksidipäästöt eivät käänny laskuun vielä vuoteen 2100 mennessä. (Jylhä ym. 2020) Kuvassa 1.8 on esitetty käytettyjen eri skenaarioiden mukainen ilmakehän hiilidioksidi- pitoisuuden kasvu, ja kuvassa 1.9 kyseiseen kasvuun perustuvat ennusteet lämpötilan ja sademäärän vuosikeskiarvojen muutoksista. Kuva 1.8 Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä kolmen RCP-skenaarion mukaan. Musta käyrä esittää havaittuja pitoisuuksia. (IPCC 2013, Jylhä ym. 2020 mukaan) Kuva 1.9 Vuoden keskilämpötilan (vasen kuva) ja sademäärän (oikea kuva) muutos Suomessa vuosina 2000–2085 verrattuna jakson 1971–2000 keskimääräisiin arvoihin. Käyrät esittävät 28 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin tulosten keskiarvoa neljälle eri RCP-kasvihuonekaasuskenaariolle. (Ruosteenoja 2013) 20 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Ilmastonmuutosskenaarioihin perustuvaan laskentaan ja siten niistä tehtäviin tulkintoi- hin liittyy useita epävarmuustekijöitä, kuten skenaarioiden riippuvuus globaalista kasvi- huonepäästökertymästä sekä skenaarioiden pohjalla käytettyjen ilmastomallien eroista. Ilmastonmuutosskenaarioiden epävarmuustekijöitä on käsitelty tarkemmin RASMI- ja RAMI-hankkeiden (Jylhä ym. 2020, Laukkarinen ym. 2022) loppuraporteissa. Korkeiden lämpötilojen terveyshaittojen laskenta ei ole suoraa jatkumoa RASMI- ja RAMI- hankkeille, joten lähtökohdaksi tulevaisuuden terveysvaikutusten laskentaan voitiin ottaa uusimmat ilmastomallisukupolveen perustuvat ennusteet. Näistä hankkeessa käytettiin kasvihuonekaasujen skenaarioita SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5 (Shared Socioeconomic Pathways), jotka karkeasti vastaavat RCP-skenaarioita 2.6, 4.5 ja 8.5. Osa uusista malleista ennustaa kuitenkin kesäkuukausien lämpenevän Suomessa aiemmin arvioitua enemmän, ks. kuva 1.10. (Ilmatieteen laitos 2022) Kuva 1.10 Ilmastomallien ennustama Suomen kuukausikeskilämpötilojen muutos (°C) siirryttäessä jaksosta 1981–2010 jaksoon 2070–2099. Värillinen käyrä esittää 28 uuden sukupolven mallin tuottamien muutosten keskiarvoa ja pystyjanat muutoksen 90 %:n epävarmuusväliä. Vastaavat aiempiin malleihin perustuvat muutosarviot on esitetty mustalla viivalla ja harmaalla varjostuksella. Uusien laskelmien pohjana on käytetty ”keskitasoista” SSP2-4.5-kasvihuonekaasuskenaariota, jonka toteutuessa maapallon keskilämpötila olisi vuosina 2081–2100 arviolta 2,7 °C korkeampi kuin ennen teollistumisen aikaa. Aiempien muutosarvioiden taustalla oleva ns. RCP4.5-kasvihuonekaasuskenaario on vastaavanlainen (Ilmatieteen laitos 2022; Ruosteenoja & Jylhä 2021)). 21 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 2 Tutkimusmenetelmät 2.1 Rakennusfysikaalinen toimivuus, tulvat ja rakenteiden vaurioituminen Ulkoseinärakenteiden rakennusfysikaalista toimivuutta arvioitiin laskennallisesti Wufi- ohjelmistolla. Rakenteiden kosteus- ja mikrobivaurioitumisen riskiä arvioitiin laskenta- tulosten perusteella Suomalaisen homemallin avulla. Laskennalliset tarkastelut tehtiin nyky ilmastolla sekä RCP2.6-, RCP4.5- ja RCP8.5-skenaarioilla vuosien 2050 ja 2080 ilmastoilla. Tulvista aiheutuvia rakennusten kastumisia arvioitiin Suomessa tunnistettujen tulvariski- alueiden sekä kaupunkitulvien riskialueiden avulla. Arviointi perustuu tulvimisen toden- näköisyyteen rannikon tulvariskialueilla sekä kokonaissademäärän kasvuun suurimpien kaupunkien rankkasadetulva-alueilla sekä näillä alueilla sijaitsevien rakennusten tyyppiin ja määrään. eri tulvatyyppien muutosta ilmastonmuutoksen vaikutuksesta arvioitiin tulva- karttapalvelun (Tulvakeskus 2022), kokonaissademäärän muutoksen sekä aikaisempien tutkimusten perusteella (Kahma ym. 2014, Lehtonen ym. 2014, Mäkelä ym. 2016, Parjanne & Huokuna 2014, Parjanne ym. 2018, Pellikka ym. 2018, Toivonen ym. 2021, Veijalainen ym. 2012). Olemassa olevien betonijulkisivujen ja -parvekkeiden säilyvyysominaisuuksia, vaurioitu- mista sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa vaurioitumisen lisäystä on tutkittu perus- teellisesti Lahdensivun (2012) ja Pakkalan (2020) väitöstutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa referoitiin em. tutkimuksia sekä arvioitiin ilmastonmuutosskenaarioiden ja kirjallisuuden perusteella muiden säälle alttiiden julkisivujen säilyvyyttä ilmaston muuttuessa. 2.2 Kosteusvaurioiden yhteys terveyteen Rakennusten kosteusvaurioiden ja niihin liittyvien mikrobialtisteiden aiheuttamiin terveyshaittoihin on tehty kaksi systemaattista kirjallisuustiedon hakua. Kirjallisuustiedon ja rakenteiden laskennallisten tarkastelujen perusteella on arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen. Raportissa esitetään tuloksia kahdesta systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta, jossa ensimmäisessä tarkasteltiin kosteusvaurioiden vaikutusta uuden astman sairastuvuuteen (luku 4.1) ja toisessa kosteusvaurioihin liittyvien mikrobien yhteyttä terveyteen (luku 4.2). 22 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kosteusvaurioon ja astmaan liittyvässä systemaattisen kirjallisuuden tiedonhaussa saa- tiin PubMed-haulla 1 748 julkaisua, jotka kaksi tutkijaa kävi itsenäisesti läpi otsikkotasolla. Näistä julkaisuista 411 luettiin joko vähintään tiivistelmätasolla tai kokonaan. etukäteen päätettyjen valintakriteerien perusteella mukaan valittiin 30 kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia 21 eri tutkimuksesta (Liitetaulukko 1). Valintakriteereinä olivat seuraavat ehdot: tutkittuina oli yli 10 rakennusta JA ne olivat pitkittäistutkimuksia, jossa ulkopuolinen tarkastaja/tutkija tai tutkittava itse/vanhempi raportoi kosteusvauriosta ennen astmaan sairastumista TAI ne olivat tapaus-verrokkitutkimuksia, jossa ulkopuolinen tarkastaja/tut- kija raportoi kosteusvauriosta. Astman vaihtoehtoisia määritelmiä oli kolme: 1) lääkärin diagnosoima astma tai kaksi lääkärin diagnosoimaa astmaattista/ahtauttavaa bronkiittia; TAI 2) astmaan liittyviä hengitystieoireita yhdistettynä positiiviseen bronkodilataatiotes- tiin tai metakoliinitestiin; TAI 3) alle kolmivuotiailla vähintään kaksi raportoitua hengityk- sen vinkunaa. Tutkimuksia, joissa kosteusvaurio oli määritelty perustuen pelkästään mikro- bimittauksiin, ei otettu mukaan tähän katsaukseen. Käytetty PubMed-hakutermistö oli kosteusvaurioasioissa: mould, mold, fung*, mildew, damp*, moist*, water damage*, terveysasioissa: asthma, wheez*, rhintis, cough, bronchitis, lung function, respir*, allerg*, ja rakennusasiossa: home, resid*, dwelling, hous*, day care*, building, office, school. Hakusanojen tuli esiintyä julkaisun otsikossa tai tiivistelmässä. Lisäksi hauissa rajauduttiin vain englanninkielisiin ja ihmistutkimuksiin (only english, only Humans). Toisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitimme kosteusvaurioon liittyvien mikrobien yhteyttä terveyshaittoihin. Katsaukseen valittiin kaikki julkaisut, joissa oli tut- kittu kosteusvaurion yhteyttä eri mikrobeihin sekä mikrobien yhteyttä terveyteen. Tässä katsauksessa käytämme termiä ’kosteusvaurio’ kuvastamaan mitä tahansa tutkimuksissa käytettyä kosteusvaurioindikaattorin yhteyttä tutkittuihin mikrobeihin. PubMed-haulla löysimme 1 007 julkaisua, joita kaksi tutkijaa kävi läpi vähintään otsikkotasolla ja 67 jul- kaisusta luettiin koko artikkeli läpi. Näiden julkaisujen lisäksi löydettiin 4 julkaisua eri jul- kaisujen viiteluetteloista, jotka eivät olleet mukana PubMed-hakuosumassa. Katsaukseen valittiin 39 julkaisua (Liitetaulukko 2) etukäteen päätettyjen kriteerien mukaan. Valintakri- teerien mukaan tutkimushankkeesta piti olla julkaistuna (ei välttämättä kyseisessä julkai- sussa) yhteys 1) kosteusvaurion ja mikrobin/mikrobien välillä, JA 2) kosteusvaurioon liitty- vien mikrobien ja terveyden (oire/sairaus/mittaus kuten esim. FeNO tai spirometria) välillä. Itse raportoidut tai tutkijan havaitsemat kosteusvauriot hyväksyttiin, mutta tutkimusase- telmista rajattiin pois alle 5 rakennusta käsittävät tutkimukset. Mukaan otetut tutkimukset olivat pitkittäisiä, poikkileikkaus-, retrospektiivisiä, tai tapaus-verrokkitutkimuksia. Tutki- musten piti olla tehty ihmisille eikä in vitro -tutkimuksia otettu mukaan. Katsauksen ulko- puolelle jätettiin erilaiset pölystä tai ilmasta mitattavat allergeenit sekä mikrobien haih- tuvat aineenvaihdunnan tuotteet (MVOC ja toksiinit), koska katsauksessa haluttiin erityi- sesti selvittää, mitkä mikrobit selittävät kosteusvaurion ja terveyshaitan (oire, sairaus tai 23 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 mittaustulos) välisen yhteyden. Katsauksessa raportoidaan mikrobin ja terveyden välisiä tuloksia vain niistä mikrobeista, joista oli havaittu positiivinen yhteys kosteusvaurion ja mikrobin välillä. Käytetty PubMed-hakutermistö oli terveysasioissa: asthma, wheez*, allerg*, respir*, symp- tom*, inflammation, disease, rhinitis, cough, bronchitis, mikrobiasioissa: Fung*, Bacteria*, Microb*, rakennusasiossa: indoor, ”residence, school*”, daycare, office, ”built environment”, building, home*, house*, ja kosteusvaurioasioissa: ”moisture damage*”, moisture-damage*, mold*, mould*, damp*, ”water damage*”, water-damage*, odor*, odour*, mildew, moist*. Hakusanojen tuli esiintyä julkaisun otsikossa tai tiivistelmässä. Lisäksi hauissa rajauduttiin vain englanninkielisiin ja ihmistutkimuksiin (only english, only Humans). 2.3 Rakennusten lämpöolot ja lämpöviihtyvyys 2.3.1 Säävuoden valinta Rakennusten lämpöoloihin ja lämpöviihtyvyyteen liittyvässä tutkimusosiossa käytetään Suomen säävyöhykkeellä I (Ympäristöministeriö 2017) mitattua säähavaintoaineistoa, koska rakennusten ylilämpenemisriskin arvioidaan olevan etelä- ja Lounais-Suomessa sijaitsevalla säävyöhykkeellä I hieman muita Suomen säävyöhykkeitä (II-IV) korkeampi (Laukkarinen ym. 2022). Tutkimusosiossa käytetään Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijait- sevan Ilmatieteen laitoksen sääaseman havaintoainestoa, koska sen havaintoaseman sää- tiedoilla voidaan kuvata säävyöhykkeen I sääoloja (Kalamees ym. 2012). Ilmatieteen laitos on valmistellut RASMI-hankkeessa (Jylhä ym. 2020) 30 vuoden (1989–2018) tunnittaisen aineiston Helsinki-Vantaan sääasemalla mitatuista säähavainnoista ja tässä tutkimusosiossa valitaan niistä yksi vuosi, joka soveltuu mahdollisimman hyvin rakennus- ten ylilämpenemisriskin simulointitutkimukseen. Valintakriteereinä käytetään 20 °C ja 25 °C ylittävien ulkolämpötilojen astetuntimääriä sekä auringon säteilysummaa vaakapinnalle kesäkuukausien (touko-, kesä- ja elokuu) aikana. Kuvassa 2.1 on esillä Helsinki-Vantaan sääasemalla 30 vuoden aikana mitattujen kesäkuu- kausien ulkolämpötilojen 20 °C ja 25 °C ylittävät astetunnit. Kuva osoittaa, että kesäaikaiset ulkolämpötilat ovat nousseet 30 vuoden aikana ja erityisesti 2010-luvulla on ollut useita aikaisempaa kuumempia kesiä. Vuoden 2018 kesällä 20 °C ja 25 °C ylittävät astetunnit sekä myös auringon kokonaissäteilysumma vaakapinnalle olivat koko 30-vuotisen jakson kor- keimmat. Helsinki-Vantaan sääasemalla mitattiin myös koko 30-vuotisen jakson pisin yhte- näinen hellejakso, joka kesti 25 päivää (Velashjerdi Farahani ym. 2022). Lisäksi 2018 pit- kästä helleaallosta raportoitiin aiheutuneen Suomessa noin 380 ennenaikaista kuolemaa (Kollanus 2019). edellä mainittujen seikkojen vuoksi rakennusten lämpöolojen ja lämpö- viihtyvyyden simulointitutkimukseen valittiin vuoden 2018 säätiedot. 24 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 2.1. Helsinki-Vantaan sääaseman kesäkuukausien ulkolämpötilan 20 °C ja 25 °C ylittävät astetunnit 30 vuoden aikana. Ilmaston lämpenemisen vaikutusta rakennusten ylilämpenemiseen tutkittiin vuoteen 2018 pohjautuvalla sääaineistolla, jolle Ilmatieteen laitos teki RASMI-hankkeessa 2050-luvulle ulottuvan ilmastonmuutoskorjauksen käyttäen kolmea eri päästöskenaariota RCP2.6, RCP4.5 ja RCP 8.5 (Jylhä ym. 2020). Kuvassa 2.2 on esillä vuoden 2018 sekä vuoden 2050 eri päästöskenaarioiden mukaiset kesäkuukausien vuorokauden korkeimmat ulkolämpötilat. Kun vuorokauden korkein lämpötila on kesällä 2018 noin 31 °C, niin vuonna 2050 se olisi 34 °C, mikäli korkein päästöskenaarion RCP8.5 toteutuu. Vuoden 2018 kolmen kesäkuukau- den aikana hellepäiviä, jolloin vuorokauden korkein lämpötila ylittyy 25 °C, on kaikkiaan 39 kpl. Päästöskenaariosta riippuen hellepäiviä olisi vuonna 2050 vastaavasti 49–56 kpl. Kuva 2.2. Vuorokauden korkein lämpötila (°C) Helsinki-Vantaalla kesäkuukausien aikana vuonna 2018 ja 2050 eri päästöskenaarioilla. 0 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4 000 19 89 19 90 19 91 19 92 19 93 19 94 19 95 19 96 19 97 19 98 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 Yli 20 °C Yli 25 °C 0 5 10 15 20 25 30 35 4 0 1.5. 9.5. 17.5. 25.5. 2.6. 10.6. 18.6. 26.6. 4.7. 12.7. 20.7. 28.7. 5.8. 13.8. 21.8. 29.8. 2018 2050 (RCP2.6) 2050 (RCP4.5) 2050 (RCP8.5) 25 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 2.3.2 Lämpöolojen ja lämpöviihtyvyyden simulointi Rakennusten lämpöoloja ja energiankulutusta sekä ihmisten kokemaa lämpöviihtyvyyttä tutkitaan dynaamisen IDA ICe -simulointiohjelman avulla. Ohjelmalla on mahdollista simuloida monivyöhykkeisiä rakennuksia ja taloteknisiä järjestelmiä ottaen samanaikai- sesti huomioon sääolosuhteet, auringon varjostukseen liittyvät tekijät rakennuksen ulko- puolella ja rakennuksessa, tilakohtaiset lämpökuormat auringon säteilystä sekä rakennuk- sen käytöstä johtuen ihmisistä, laitteista ja valaistuksesta. Simulointiohjelma ottaa huo- mioon muun muassa rakenteiden lämmönvarauskyvyn ja lämpöhäviöiden vaikutuksen huonelämpötiloihin ja rakennuksen energiankulutukseen. Lisäksi ohjelma ottaa tilojen väliset lämpötila- ja paine-erot huomioon, joten ohjelmalla on mahdollista tutkia kuinka yksittäiseen huonetilaan asennettu huonejäähdytyslaite vaikuttaa esimerkiksi muissa saman asunnon huoneissa. IDA ICe simuloi rakennuksessa olevien ihmisten kokemaa lämpöviihtyvyyttä Fange- rin kehittämään PMV/PPD-mallia käyttäen (Fanger 1970). Malli kuvaa ihmisten kokemaa lämpö aistimusta PMV- ja PPD-indeksien (predicted mean vote ja predicted percentage of dissatisfied) avulla ottaen huomioon neljä ulkoista tekijää (ilman lämpötila, nopeus ja suhteellinen kosketus sekä keskimääräinen säteilylämpötila) ja kaksi sisäistä tekijää (ihmi- sen aktiivisuustaso ja vaatetus). Tässä simulointitutkimuksessa ilman nopeutena käytetään vakioarvoa 0,1 m/s, mutta muut ulkoiset tekijät määräytyvät kunkin simuloitavan huoneen hetkittäisen lämpötilan, suhteellisen kosteuden sekä säteilylämpötilan perusteella. Lisäksi ihmisten aktiivisuustasona käytetään kaikkien rakennusten osalta samaa arvoa 1,2 MeT, joka kuvaa istuvan henkilön aktiivisuustasoa. Kaikkien rakennusten osalta ihmisten vaate- tustaso vuoden aikana vaihtelee välillä 0,35 (kevyet kesävaatteet) ja 0,85 (sisävaatteet talvella) koetun lämpöviihtyvyyden mukaisesti. Sekä vanhainkodeissa että muissa asuin- rakennuksissa käytetään samaa aktiivisuustasoa ja vaatetusta tulosten vertailun helpot- tamiseksi. PMV-indeksi kuvaa ihmisen keskimääräistä lämpöaistimusta 7-portaisella astei- kolla taulukon 2.1 mukaisesti. Tässä tutkimuksessa ihmisen lämpöaistimusta analysoidaan PVM-indeksin avulla. Taulukko 2.1. PMV-indeksin arvot 7-portaisella asteikolla esitettynä. PMV: -3 -2 -1 0 +1 +2 +3 kylmä viileä hieman viileä neutraali hieman lämmin lämmin kuuma 26 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 2.3.3 Huonelämpötilojen ja lämpöviihtyvyyden tavoitearvot Rakennusten lämpöoloja analysoidaan vertaamalla simuloituja huonelämpötiloja voi- massa olevien ympäristöministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetusten lämpö- tilarajoihin. Ympäristöministeriön asetuksessa (1010/2017) uusien rakennusten energia- tehokkuuteen liittyen vanhainkotien jäähdytysrajana käytetään 25 °C ja asuinrakennus- ten osalta 27 °C (Ympäristöministeriö 2017). Asetuksen mukaan rakennusten suunnittelu- vaiheessa uudisvanhainkodin simuloitu huonelämpötila ei saa ylittää jäähdytysrajana käytettyä lämpötilaa 25 °C yli 150 astetuntia touko-elokuun aikana, kun rakennus simuloi- daan keskimääräisiä sääoloja kuvaavalla Vantaan energianlaskennan testivuodella 2012 ja asetuksen mukaisella vakioidulla rakennuksen käytöllä. Vastaava vaatimus koskee myös uudiskerrostaloja, mutta astetunnit lasketaan kerrostalon jäähdytysrajaa 27 °C käyttäen. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksen (545/2015) toimenpideraja on 30 °C lämmityskauden ulkopuolella esimerkiksi vanhainkodeille ja kotihoidossa oleville vanhuksille ja 32 °C kaikille muille asunnoille (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). edellä mainituista lämpötilarajoista johtuen tässä tutkimusosiossa lasketaan ja analysoidaan 25, 27, 30 ja 32 °C ylittävät astetunnit vanhainkotien kuumimmassa asunnossa ja muiden asuinrakennusten kuumimmassa makuuhuoneessa koko simuloitavan vuoden aikana. Ihmisten kokemaa lämpöviihtyvyyttä kesäkuukausien (touko-elokuu) aikana analysoidaan PMV-indeksin avulla ja analysoitavina tiloina käytetään vanhainkotien osalta kuuminta asuntoa ja muiden asuinrakennusten osalta kuuminta makuuhuonetta. Simuloituja PVM-indeksin arvoja verrataan standardin SFS-eN 16798-1 sisäympäristön laatuluokkiin I-III. Laatuluokassa I PVM-indeksi voi vaihdella välillä ± 0,2, laatuluokassa II välillä ± 0,5 ja laatuluokassa III välillä ± 0,7. Laatuluokka I kuvaa korkeaa sisäympäristön tasoa, jota voidaan käyttää henkilöille, joilla on erityistarpeita kuten lapset, iäkkäät, vammaiset. Laatu luokka II kuvaa keskitasoa, jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille raken- nuksille. Laatuluokka III kuvaa kohtalaista sisäympäristön tasoa, ja sitä voidaan soveltaa olemassa oleville rakennuksille. 2.4 Korkeiden lämpötilojen terveyshaitat Kesäajan korkeiden lämpötilojen Suomessa aiheuttaman terveyshaitan suuruusluokkaa arvioitiin laskemalla ulkoilman korkeisiin lämpötiloihin liittyvien kuolemien ja sairaalahoi- tojaksojen vuosittaisia lukumääriä Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla nykyisin ja tulevai- suudessa. Laskennat tehtiin vaikutusarvioinnin menetelmin (Koljonen ym. 2017), ja työssä käytettiin suomalaisesta aineistosta tässä projektissa tuotettuja altiste-vastesuhteita, jotka kuvaavat terveyshaitan suuruutta erilaisilla altistumistasoilla. Haittavaikutusten määrää laskettaessa tarvitaan altiste-vastesuhteen lisäksi tieto väestön määrästä (eri ikäluokissa), kuumuudelle altistumisen yleisyydestä ja voimakkuudesta sekä kuolleisuuden ja sairaala- hoidon taustariskistä. 27 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Rakentamisen ohjeistamisen kannalta, ja yleisemmin terveydensuojelun, olisi hyödyllistä tietää korkeista sisälämpötiloista aiheutuvien terveyshaittojen suuruus sekä toisaalta sisä- lämpötila, jonka ylittyessä vakavat terveyshaitat alkavat lisääntyä. Hankkeessa käytiin läpi kansainvälistä kirjallisuutta sen selvittämiseksi, mitä sisälämpötilan yhteydestä vakaviin terveyshaittoihin tiedetään epidemiologisten tutkimusten perusteella. Hankkeessa myös arvioitiin helsinkiläisistä asunnoista kerätyn sisälämpötila-aineiston avulla, missä määrin ulkolämpötiloista voi päätellä asuntojen sisälämpötiloja väestötasolla (ks. luku 2.1.3) sekä mahdollisesti edelleen sisälämpötilan haittavaikutuksen kynnysarvoa. 2.4.1 Altiste-vastesuhteet Kesäajan päivittäisen lämpötilan ja helleaaltopäivien vaikutusta kuolleisuuteen ja sairaalan vuodeosastohoitoon ottoihin (jatkossa lyhyesti “sairaalakäynnit”) tarkasteltiin pääkaupunki- seudulla (Helsinki, espoo, Vantaa ja Kauniainen) vuosina 2001–2018 hyödyntäen väestö- tason epidemiologisia tilastomenetelmiä. Tilastolliset analyysit perustuivat rekisteriaineistoon päivittäisistä ei-tapaturmaisista (ICD-10 tautiluokituksen syykoodit A00-R99) kuolemantapauksista sekä sairaalakäynneistä tutkimusalueella kesä-elokuussa 2001–2018. Aineisto päivittäisistä kuolemantapauksista saatiin Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä ja sairaalahoitojaksoista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä Hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO). Sairaalakäyntejä koskevaan aineistoon sisällytettiin ainoastaan päivystyksen kautta vuodeosastohoitoon tulleet potilaat. Aineistot rajattiin niihin pääkaupunkiseudulla tapahtuneisiin kuolemiin ja sairaalahoitojaksoihin, joissa henkilön kotipaikka oli jokin pääkaupunkiseudun kunnista. Tilastollisia analyysejä varten kuolemantapaukset ryhmiteltiin ikäluokittain (koko väestö, 0–64, 65–74, ≥65, ≥75). Altistemuuttujina tilastollisessa tarkastelussa käytettiin ulkoilman vuorokauden keski- lämpötilaa tai vaihtoehtoisesti helleaaltopäivän indikaattoria (kyllä/ei), joiden määrittely perustui Ilmatieteen laitoksen tilastotietokannasta saatuun havaintoaineistoon Helsin- ki-Vantaan lentokentältä. Helleaalloiksi määriteltiin kesä-elokuun kuumat jaksot, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylitti touko-elokuun 2001–2018 lämpötilajakauman 90. pro- senttipisteen (20,9 °C) yhtäjaksoisesti vähintään kolmen vuorokauden ajan. Helleaallolle ei ole olemassa standardoitua määrittelytapaa, mutta vastaavaa määritelmää on käytetty myös aikaisemmissa Suomea koskevissa tutkimuksissa (Kollanus ym. 2021, Sohail ym. 2020). Helleaaltopäiviksi luokiteltiin kaikki helleaaltojakson päivät, mukaan lukien kaksi ensim- mäistä päivää. Ilmatieteen laitoksen tilastotietokannasta haettiin myös tiedot ulko ilman suhteellisesta kosteuspitoisuudesta ja ilmanpaineesta. 28 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Päivittäisen lämpötilan ja helleaaltopäivien tilastollista yhteyttä kuolleisuuteen ja sairaala- käynteihin tarkasteltiin ikäluokittain aikasarja-analyysin avulla käyttäen jakautuneiden viiveiden epälineaarista mallinnusta (Distributed lag non-linear model (DLNM), Gasparrini ym. 2010). Viiveenä mallinnuksessa käytettiin 21 vuorokautta. Tarkastelun tuloksena saa- daan siis estimaatti, joka kuvaa tietyn vuorokausilämpötilan tai helleaaltopäivän kumula- tiivista kokonaisvaikutusta, niin haitallisia kuin mahdollisia hyödyllisiäkin vaikutuksia, samana päivänä ja seuraavan kolmen viikon aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuolemat, jotka todennäköisesti olisivat tapahtuneet lämpötilasta riippumatta muutaman viikon sisällä, jätetään huomioimatta. Mahdollinen ylihajonta vastemuuttujissa huomioitiin soveltamalla mallinnuksessa Quasi- Poisson-menetelmää. Aikatrendi mallinnettiin vuoden ja kuukauden, näiden yhdysvaiku- tuksen, viikonpäivän sekä julkisia lomapäiviä kuvaavan indikaattorin avulla. Sekoittavina tekijöinä mallissa huomioitiin ilman suhteellinen kosteuspitoisuus ja ilmanpaine (sama vuorokausi sekä keskiarvo 1–3 vuorokautta edeltävältä ajalta). Päivittäisen lämpötilan vaikutusta koskevan analyysin tuloksena saadaan suhteellinen riski (relative risk, RR), joka kuvaa, kuinka paljon kuolleisuuden tai sairaalakäyntien riski lisään- tyy tietyssä vuorokausilämpötilassa suhteessa vertailulämpötilaan. Vertailukohtana käytet- tiin lämpötilaa, jossa koko väestön tai tietyn ikäluokan päivittäinen kuolleisuus tai sairaa- lakäyntien määrä oli matalimmillaan kesä-elokuussa 2001–2018. Lopullinen vaikutusesti- maatti saatiin laskemalla asteen välein eri lämpötiloille saaduista estimaateista keskiarvo, joka kuvaa riskin keskimääräistä lisääntymistä aina yhden celsiusasteen muutosta kohden, kun vuorokauden lämpötila ylittää vertailulämpötilan. Helleaaltopäivien vaikutusta koskevan analyysin tuloksena saadaan puolestaan RR, joka kuvaa, kuinka paljon kuoleman tai sairaalakäynnin riski lisääntyy helleaaltopäivien aikana keskimäärin suhteessa vertailupäiviin. Vertailupäivinä käytettiin kaikkia kesä-elokuun 2001–2018 päiviä, jotka eivät lukeutuneet helleaaltopäiviin. 2.4.2 Vaikutusarviointi Vaikutusarvioinnissa laskettiin helteen vuosittain aiheuttamia kuolemantapauksia ja sairaalahoitojaksoja (jatkossa lyhyesti “sairaalakäyntejä”) Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjan- maalla. Tarkasteluajankohtina olivat nykypäivä sekä vuodet 2050 ja 2080. 29 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Lämpötila-aineisto Nykypäivän ilmastoa kuvaamaan käytettiin vuosina 1999–2018 havaittuja vuorokauden keskilämpötiloja Uudellamaalla (Helsinki-Vantaa) ja Pohjois-Pohjanmaalla (Oulu). Tulevai- suuden lämpötiloille käytettiin kolmea eri skenaariota: SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5. Tulevaisuuden lämpötilat laadittiin 25 eri ilmastomalliin pohjautuvien harhakorjattujen (Ruosteenoja ym. 2016b) aikasarjojen avulla aikapisteisiin 2050 ja 2080 käyttäen 20 vuoden aikaikkunoita (2041–2060 ja 2071–2090). Arvio korkeiden lämpötilojen terveyshaitoista kussakin skenaariossa (ja aikapisteessä) saatiin laskemalla ensin haitat kutakin eri ilmasto- mallia vastaavia lämpötiloja käyttäen ja laskemalla sitten kaikkien mallien tuloksista kes- kiarvo. Lähestymistavan avulla niin lämpötilan vaihtelu vuodesta toiseen kuin lämpötilan ennustamisen epävarmuuskin tulevat huomioiduiksi. Hellepäivän määritelmänä laskennassa käytettiin vuosien 1999–2018 kesäajan (1.5.–31.8.) päivittäisen keskilämpötilan 90. prosenttipisteen, ts. kynnyslämpötilan, ylitystä. Helleaal- loksi määriteltiin vähintään kolmen peräkkäisen hellepäivän jakso. Hellepäivän kynnysläm- pötila määriteltiin tässä työssä Uudenmaan havaintojen perusteella (eli samaa lämpötilaa käytettiin Pohjois-Pohjanmaalla). Kuolleisuus-, sairaalakäynti- ja väestöaineisto Tilastokeskuksen tilastotietokannoista saatua ikäluokka- ja maakuntakohtaista kuollei- suus- ja väestöaineistoa käytettiin kuolleisuuden taustariskin sekä altistuvan väestön mää- rän arvioimiseen. Kuolleisuusluvuista poistettiin onnettomuudet ja väkivaltaiset kuolemat, koska on haluttu keskittyä helteen suorempiin vaikutuksiin. Arvio tulevaisuuden väestö- määrästä ja ikärakenteesta perustui Tilastokeskuksen vuoden 2040 väestöennusteeseen, josta edelleen graafisesti ekstrapoloitiin maakunta- ja ikäluokkakohtaisesti vuosien 2050 ja 2080 väestö (taulukko 2.2). Sairaalakäyntien taustariski arvioitiin Terveyden ja hyvinvoin- nin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO) saadun aineiston perusteella. Kuolleisuu- den ja sairaalakäyntien taustariski arvioitiin erikseen nykypäivälle sekä vuodelle 2050 huomioiden väestön ikärakenteessa tapahtuvat muutokset (taulukko 2.3). Vuodelle 2080 käytettiin samoja taustariskiarvoja kuin vuodelle 2050, koska taustariskin arviointiin pit- källe tulevaisuuteen liittyy liian suuria epävarmuuksia. Taulukko 2.2. Yli 65-vuotiaiden määrä nykyisin ja tulevaisuudessa. Väestö 2009 2050 2080 Uusimaa 204 086 433 000 520 700 Pohjois-Pohjanmaa 56 931 104 300 124 500 30 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 2.3. Kuolleisuuden ja sairaalakäyntien taustariski yli 65-vuotiaiden ikäryhmässä nykyisin ja tulevaisuudessa. Taustariski 2009 2050 ja 2080 Kuolleisuus (vuotuinen riski) Uusimaa 0,038 0,051 Pohjois-Pohjanmaa 0,038 0,054 Sairaalakäynnit (päiväkohtainen riski) Uusimaa 0,00043 0,00048 Pohjois-Pohjanmaa 0,00064 0,00074 Terveysvaikutusten laskenta Projektissa määritettyjen altiste-vastesuhteiden avulla voidaan vaikutusarvioinnissa laskea korkeiden päivittäisten lämpötilojen ja helleaaltopäivien aiheuttamat terveysvaikutukset hyödyntäen WHO:n käyttämää väestösyyosuus (population attributable fraction) -laskenta- tapaa. Alla on esitetty kaavat, joiden avulla laskettiin terveysvaikutukset jokaiselle päivälle ja eri maakunnille. RR’ = exp(ln(RRi) * Cr) (1) RR’ = altistumisesta aiheutuva suhteellinen riski RRi = suhteellinen riski ikäluokassa i altisteyksikköä kohti (altiste-vastesuhde) Cr = maakunnassa r lämpöasteet, jotka ylittävät matalinta kuolleisuutta/sairaalakäyntien määrää vastaavan lämpötilan PAF = (RR’-1) / RR’ (2) PAF = väestösyyosuus D = pi,r * MRi,r * PAF ( 3) D = korkeiden lämpötilojen aiheuttamien kuolemantapausten/sairaalakäyntien määrä pi,r = väestön määrä ikäluokassa i, maakunnassa r MRi,r = taustakuolleisuus ikäluokassa i, maakunnassa r Helleaaltojen haittavaikutuksia laskettaessa altisteena on ulkolämpötilan sijasta helle- aaltopäivä, ja RR’ on kuoleman/sairaalakäynnin riski helleaaltopäivinä suhteessa vertailupäiviin. 31 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Sisälämpötilojen mittausaineisto ja sisälämpötilan yhteys terveyteen Hankkeessa oli käytössä vuoden 2021 kesän (15.5.–31.8.) aikana helsinkiläisissä kerrosta- loasunnoissa mitattu sisälämpötila-aineisto. Mitattuja asuntoja oli lähes 4200, joista van- himmat oli rakennettu 1920-luvulla ja uusimmat 2010-luvulla. Jokainen asunto oli varus- tettu yhdellä asunnon eteiseen asennetulla IoT-lämpötilamittarilla, joka mittasi sisälämpö- tilaa tunneittain ±0,2 °C tarkkuudella. Mittarin sijainnista johtuen mitattu lämpötila kuvaa melko hyvin asunnon keskimääräistä sisälämpötilaa, joten mitatuissa asunnoissa saat- toi esiintyä myös mitattuja lämpötiloja korkeampia huonelämpötiloja. Lämpötilamittarit oli asennettu niin, ettei niihin osunut suoraa auringon säteilyä, joka olisi voinut vääristää mittaustulosta. Sisälämpötilan ja terveyshaittojen välisestä yhteydestä julkaistuja tieteellisiä tutkimuksia haettiin PubMed sekä Web of Science -tietokannoista. Hakusanoina käytettiin sisälämpö- tilan osalta termejä “indoor temperature*”, “indoor heat”, “residential temperature”, “residential heat*”, “indoor therm*” sekä “indoor climate”. Terveysvaikutusten osalta hakusanoina käytettiin termejä health, human, well-being, wellbeing, hazard*, mortality, morbidity, disease*, death*, ill*, stress*, condition*, complication*, sick, “thermal comfort”, hospital*, cardiovascular, respiratory, “myocardial infarction”, coronary, “heart attack”, stroke, angina, blood pressure, hyperthermia, “heat stroke”, heatstroke, “heat exhaustion”, dehydration, “chronic obstructive pulmonary disease”, COPD, asthma, bronchitis, dementia, fall*, accident*, injur*, mental health, depression, “excess summer death*”, vulnerability, elderly, infirm, “older people”, diabetes, mobility, “multiple sclerosis”, BMI, “body mass index”, agitation, cognition, sleep*, kidney, mental, nervous. Hakusanojen tuli esiintyä julkaisun otsikossa tai tiivistelmässä. Lisäksi kirjallisuushaussa käytiin läpi aiheesta julkaistujen tieteellisten katsausartikkeleiden sekä Maailman terveysjärjestön (WHO) asumisterveyttä koskevan ohjeistuksen yhteydessä laaditun systemaattisen katsauksen lähdeluettelot. 32 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 3 Ilmastonmuutoksen vaikutukset tyypillisiin rakenteisiin ja rakennuksiin 3.1 Kosteusteknisten riskirakenteiden tunnistaminen Yhtenä osana ilmastonmuutoksen vaikutuksista suomalaisiin rakennuksiin tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan kosteusteknisesti riskialttiita rakenteita suorittamalla rakennusfysi- kaalisia tarkasteluja tyypillisille julkisivurakenteille ja arvioimalla rakenteiden homehtumis- herkkyyttä nykyilmastossa sekä muuttuvassa ilmastossa Suomalaisen homemallin avulla. 3.1.1 Rakennusfysikaalinen tarkastelu Tutkimuksessa rakenteiden rakennusfysikaaliset laskennat suoritettiin WUFI-2D (4.3) -las- kentaohjelmalla. Säädatana laskennassa käytettiin RASMI-hankkeessa (Jylhä et. al 2020) tuotettuja säädatatietoja. Laskenta toteutettiin simuloimalla 30 vuoden pituisia aikajaksoja nykyilmastossa sekä tulevaisuuden ilmastossa. Laskenta aloitettiin suorittamalla eri raken- netyyppien rakennusfysikaalinen tarkastelu nykyilmaston lisäksi voimakasta ilmastonmuu- tosta kuvaavan RCP8.5-skenaarion (Representative Concentration Pathways) vuoden 2080 ilmastossa. Myöhemmin tarkastelua laajennettiin osassa rakenteita suorittamalla laskenta kohtalaista ilmastonmuutosta kuvaavan RCP4.5-skenaarion vuoden 2080 sekä RCP8.5-ske- naarion vuoden 2050 säätietoennusteilla. Rakenteiden simuloinnista saatujen olosuhdetietojen pohjalta rakenteiden homehtumis- riskiä arvioitiin laskemalla kunkin 30 laskentavuoden maksimihomeindeksi hyödyntämällä Suomalaista homemallia (Suomalainen homemalli 2018). Homeindeksin avulla voidaan arvioida todennäköisyyttä sille, esiintyykö rakenteessa hometta ja vertailemalla eri ske- naarioiden ilmastodatalla saatuja tuloksia voidaan arvioida kuinka riski homeenkasvulle muuttuu tulevaisuuden ilmastoissa. Simuloidut rakenteet Julkisivurakenteiden rakennusfysikaalisessa tarkastelussa pyrittiin ottamaan huomioon mahdollisimman kattavasti eri materiaalien ominaisuuksien sekä rakenteisiin liittyvien detaljien vaikutus laskennan tuloksiin. Yksittäisiä ominaisuuksia varioitiin saman raken- teen osalta, jotta saatiin kuva kyseisen rakenteen kosteustekniseen toimivuuteen ja siten 33 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 homehtumisriskiin vaikuttavista yksityiskohdista. Tutkimukseen on sisällytetty seuraavat tyypilliset julkisivurakenteet: y tiilimuurattu puurunkoinen ulkoseinärakenne y tiili-villa-tiili-ulkoseinärakenne y tiili-villa-betoni-ulkoseinärakenne y betonisandwich-ulkoseinärakenne y ohutrappaus-eristejärjestelmä y puu- ja levyverhoiltu puurunkoinen ulkoseinärakenne. Suomalaisessa rakennuskannassa on eri ikäisiä rakennuksia, jotka on rakennettu toisistaan poikkeavien rakentamistapojen ja rakennusmääräysten vallitessa. esimerkiksi lämmöneris- tepaksuudet ja rakennusmateriaalien rakennusfysikaaliset ominaisuudet ovat muuttuneet vuosien saatossa. eri aikakausien rakenteet on otettu huomioon laskentatarkastelussa varioimalla seuraavia ominaisuuksia: y huokoisten materiaalien vedenimuominaisuudet y lämmöneristepaksuus y lämmöneristemateriaali y höyrynsulku y pinnoitteet ja maalit y tuuletusvälit / -urat ja niiden ilmanvaihtuvuus y tuulensuojalevyn materiaali. Tutkittavien rakenteiden laskentamallit toteutettiin WUFI-2D-ohjelmassa pääosin 300 mm levyisinä rakenteina. Käytetty mallin leveys mahdollisti sen, että rankarakenteita sisältävät mallit voitiin luoda mahdollisimman yksinkertaiseksi. Kuvassa 3.1 on esitetty esimerkki tiili- verhoillusta puurunkoisesta seinärakenteesta luodusta mallista. Kuvassa esitetyssä esimer- kissä puurunkoisen seinärakenteen puurungosta on mallinnettu puolikas. Kuva 3.1. Tiiliverhottu puurunkoinen seinärakenne: vasemmalla leikkauskuva, keskellä rakenteen geomet- rinen malli ylhäältä päin kuvattuna WUFI-2D-ohjelmassa, oikealla laskentaverkko WUFI-2D-ohjelmassa. 34 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Simuloinnissa käytetyt muuttujat ja lähtötiedot Laskennassa materiaalien ominaisuudet kerättiin WUFI-2D-ohjelman tietokannasta sekä kirjallisuuslähteitä hyödyntämällä. Taulukossa 3.1 on listattu laskentaohjelman vaatimat materiaalitiedot kunkin materilaalin osalta. Taulukko 3.1. Laskennassa vaaditut materiaalitiedot. Tiheys Huokoisuus Ominaislämpökapasiteetti Lämmönjohtavuus Vesihöyryn diffuusiovastuskerroin Tasapainokosteuskäyrä Kosteusdiffusiviteetti Lämmönjohtavuus kosteuspitoisuuden funktiona Laskennassa ulko- ja sisäpintojen lämmönsiirtokertoimena käytettiin WUFI-2D-ohjelman oletusarvoja: ulkopinnalle 17 W/(m²·K) ja sisäpinnalle 8 W/(m²·K). Taulukossa 3.2 on esitetty käytetyt ulkopintojen absorptiokertoimet. Rakennusmateriaalien emissiviteettinä käytet- tiin arvoa 0.9 jokaiselle materiaalille. Taulukko 3.2. Ulkopintojen absorptiokertoimet. Ulkopinta Absorptiokerroin [-] Valkoinen maali 0,25 Keltainen maali 0,5 Punainen maali 0,7 Rappaus 0,4 Betoni 0,65 Punainen tiili 0,67 35 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Viistosateen vaikutus käytetyssä laskentaohjelmassa otetaan huomioon viistosade- kertoimen avulla. Kerroin perustuu ASHRAe 160 -standardiin (ASHRAe 2009) ja kokonais- kertoimeen vaikuttavat vaakapinnan sateen intensiteetti, sateen altistumiskerroin, sateen kerrostumiskerroin ja tuulen nopeus. Laskentaan valittiin kolme viistosadekerrointa kuvaamaan eri kokoisia rakennuksia. Kertoimet kullekin rakennuksen tyypille on esitetty taulukossa 3.3. Taulukko 3.3. Eri rakennustyyppien käytetyt viistosadekertoimet laskentaohjelmassa. Rakennus Viistosadekerroin Pientalo 0,07 Matala kerrostalo 0,14 Korkea kerrostalo 0,3 Sisäilman lämpötilaksi valittiin vakiolämpötila 21 °C ja sisäilman kosteuslisänä käytettiin julkaisun RIL 107-2012 luokan 2 (asuinrakennukset) kosteuslisää. Kuvassa 3.2 näkyvät käytetyt kosteuslisän mitoitusarvot. Kuva 3.2. Sisäilman kosteuslisän mitoitusarvot ulkoilman lämpötilan funktiona (RIL 107-2012). 36 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Laskentavuodet Rakennusfysikaalinen laskenta suoritettiin hyödyntämällä mitattua säädataa vuosilta 1989–2018 sekä RASMI-hankkeessa (Jylhä ym. 2020) muodostettuja tulevaisuuden (vuo- sien 2050 ja 2080 ilmasto) 30-vuotisia sääaikasarjoja. Nämä aikasarjat oli määritelty mita- tun säädatan ja ilmastomallien tulosten perusteella kolmelle eri päästöskenaariolle RCP2.6 (vähäinen ilmastonmuutos), RCP4.5 (kohtalainen ilmastonmuutos) ja RCP8.5 (voimakas ilmastonmuutos) (Jylhä ym. 2020). Tässä tutkimuksessa pääosa laskennallisesta tarkastelusta suoritettiin hyödyntämällä mitattua ilmastodataa (vuodet 1989–2018) sekä RCP8.5-skenaarion mukaista 30-vuotista sääaikasarjaa vuoden 2080 ilmastolle. Aikasarjoissa esiintyvät vaihtelut vuodesta toiseen kuvaavat sääolojen luontaista vaihtelua. Myöhemmin laskentaa laajennettiin tekemällä osalle rakenteista 30 vuoden tarkasteluja hyödyntämällä vuoden 2050 ilmastodataa skenaariossa RCP8.5 sekä vuoden 2080 ilmastodataa skenaariossa RCP4.5. 30 vuoden laskennallinen tarkastelu suoritettiin neljässä osassa siten, että kussakin sar- jassa laskennassa ajettiin kolme tasaantumisvuotta, joilla pyrittiin poistamaan materiaali- kerroksille annettujen kosteuden ja lämpötilan lähtöarvojen vaikutus tuloksista. Kuvassa 3.3 on havainnollistettu 30 vuoden laskennan toteutusta neljässä sarjassa tasaantumis vuosien kanssa. Kuva 3.3. Havainnekuva 30 vuoden laskennan toteuttamisesta neljässä osassa. ensimmäisen sarjan osalta tasaantuminen toteutettiin käyttämällä vuotta 1989 tasaan- tumisvuotena kolme kertaa ennen varsinaista käytettyä simulointivuotta. Vuosien yhdis- teleminen toteutettiin sekä nykyilmaston, että tulevaisuuden ilmastojen osalta samalla periaatteella. 37 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 3.1.2 Homehtumisriskin arviointi Homehtumisriskin arviointiin käytettiin Suomalaista homemallia (Suomalainen homemalli 2018). Homemallissa materiaalin homehtumista kuvataan homeindeksillä M. Homeindeksi saa arvoja välillä 0-6. Indeksin arvo nolla kuvaa tilannetta, jossa havaittua homeenkasvua ei ole, ja indeksin arvo kuusi kuvaa erittäin runsasta homeenkasvua. Taulukossa 3.4 on esi- tetty homeindeksin arvojen kuvaukset. Malli hyödyntää rakennusfysikaalisesta simulointiohjelmasta saatavia lämpötila- ja kosteus- olosuhdetietoja tarkastelupisteessä. Olosuhdetietojen lisäksi mallista saatavaan home- indeksiin vaikuttavat tarkastelupisteen materiaaleista riippuvat homeen kasvunopeuden ja homeen maksimimäärän herkkyysluokat sekä homeen taantumaluokka. Tarkastelupis- teen sijaitessa kahden eri materiaalin rajapinnassa on mahdollista, että rajapinnan mate- riaalit voivat kuulua kahteen eri homehtumisherkkyysluokkaan. Tällöin homeen kasvu- nopeudelle ja maksimimäärälle käytetään eri kertoimia, mikäli tarkasteltavan materiaalin viereinen materiaali on homeen kasvun kannalta herkempi. Homehtumisherkkyys luokat on Suomalaisessa homemallissa esitetty materiaaliryhmittäin taulukon 3.5 mukaisesti. Taulukko 3.4. Homeindeksin luokittelu (Suomalainen homemalli 2018). Homeindeksi [M] Havaittu homeenkasvu Huomautuksia 0 Ei kasvua Pinta puhdas 1 Mikroskoopilla havaittava kasvu Paikoin alkavaa kasvua, muutama rihma 2 Selvä mikroskoopilla havaittava kasvu Homerihmasto peittää 10 % tutkittavasta alasta (mikroskoopilla), useita rihmastopesäkkeitä muodostunut 3 Silmin havaittava kasvu Selvä mikroskoopilla havaittava kasvu Alle 10 %:n peitto alasta (silmillä) Alle 50 %:n peitto alasta (mikroskoopilla) Uusia itiöitä alkaa muodostua 4 Selvä silmin havaittava kasvu Yli 10 %:n peitto alasta (silmillä) Yli 50 %:n peitto alasta (mikroskoopilla) 5 Runsas silmin havaittava kasvu Yli 50 %:n peitto alasta (silmillä) 6 Erittäin runsas kasvu Lähes 100 %:n peitto, tiivis kasvusto 38 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 3.5. Rakennusmateriaalien jakautuminen homehtumisherkkyysluokkiin (Suomalainen homemalli 2018). Homehtumisherkkyysluokka Esimerkkejä rakennusmateriaaleista HHL1 Hyvin herkkä Karkeasahattu ja mitallistettu puutavara, höylätty mänty, koivuvaneri, käsittelemätön huokoinen puukuitulevy, kartonkipintainen kipsilevy HHL2 Herkkä Höylätty kuusi, paperipohjaiset bitumoidut/käsitellyt tuotteet ja kalvot, puupohjaiset liimatut levyt, havuvaneri, bitumoitu/ käsitelty huokoinen kuitulevy, lasikuitupintainen kipsilevy HHL3 Kohtalaisen herkkä Mineraalivillat, muovipohjaiset materiaalit, kevytbetoni, kevytsorabetoni, karbonatisoitunut vanha betoni, sementtipohjaiset tuotteet, tiilet, kuitussementtilevy, lasikuitupintainen kipsilevy HHL4 Kestävä Lasi ja metallit, alkalinen uusi betoni, tehokkaita huomesuoja- aineita sisältävät materiaalit Suomalaisessa homemallissa homeen taantumaluokat määräytyvät homehtumisherkkyys- luokan mukaan taulukossa 3.6 esitetyllä tavalla. Taulukko 3.6. Homeen taantumaluokat ja vastaavat kertoimet homehtumisherkkyysluokissa (Suomalainen homemalli, 2018). Homehtumis- herkkyysluokka Homeentaantumaluokka Kerroin HHL1 HTL2 merkittävä taantuma 0,5 HHL2 HTL3 kohtalainen taantuma 0,25 HHL3 HTL4 vähäinen taantuma 0,1 HHL4 HTL4 vähäinen taantuma 0,1 39 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tässä tutkimuksessa rakenteiden riskiluokittelu homeenkasvulle perustuu 30 vuoden tarkastelussa yksittäisten vuosien maksimihomeindeksien kertymään. Taulukossa 3.7 on esitetty käytettävä luokittelu rakenteen homehtumisherkkyydestä. Taulukko 3.7. Tutkimuksessa käytettävä luokittelu rakenteen homehtumisherkkyydestä. Käytetty luokittelu perustuu taulukossa 3.4 esitettyihin homeindeksien kuvauksiin homeenkasvusta. Homeindeksin arvo kolme (3) kuvaa silmin havaittavaa homeenkasvua. Siten tässä tutkimuksessa rakenteella katsotaan olevan erittäin merkittävä riski homeen- kasvulle, mikäli 30 vuoden laskennassa yksittäisten vuosien homeindeksien maksimiarvo- jen mediaani ylittää homeindeksin arvon 3. Homeenkasvun riskin katsotaan olevan kohta- lainen, mikäli yksittäisten vuosien maksimihomeindeksien mediaani ylittää arvon kaksi (2). Homeindeksin arvo yksi (1) kuvaa määritelmän mukaan alkavaa homeenkasvua. Tämän johdosta epätodennäköiseksi riskiksi homeenkasvulle rakenteessa määriteltiin tilanne, missä yksittäisten vuosien maksimihomeindeksien mediaani jää alle arvon yksi (<1). 3.1.3 Rakenteiden homehtumisriskitarkastelun tulokset Seuraavassa on esitetty eri rakenteiden rakennusfysikaalisen tarkastelun ja Suomalai- sen homemallin avulla saadut tulokset rakenteiden homehtumisriskistä. Tulokset on esi- tetty laatikko-janakuvaajina, joissa laatikot kuvaavat 50 %:a tapauksista. Arvojen mediaani on merkitty laatikon yli kulkevalla viivalla. Janan päätepisteet esittävät ääriarvoja. Pisteet janan ulkopuolella kuvaavat mahdollisia poikkeamia (outlier). Betonisandwich-rakenteet Betonisandwich-rakenteissa (BSW) laskennassa käytettiin korkean kerrostalon viistosade- kerrointa 0,3 (ks. taulukko 3.3). BSW-rakenteiden yhteydessä tarkasteltiin veden-imuomi- naisuuksiltaan erilaisten betonilaatujen, lämmöneristepaksuuden sekä tuuletusurituksen vaikutusta rakenteen homehtumisherkkyyteen. 40 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 3.4 on esitetty korkean, tuulettumattoman BSW-kerrostalon 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät vedenimuominaisuuksiltaan voimakkaan huokoisen betonin ja tiiviin betonin osalta eristepaksuuden ollessa 250 mm. Tarkastelupisteenä lämmöneristekerroksen ulkopinta. Kuva 3.4. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eteläjulkisivulla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastossa Vantaalla sijaitsevan betonisandwich-rakenteisen korkean kerrostalon eteläjulkisivun tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 250 mm ilman tuuletusuria. Tiiviin betonin osalta maksimihomeindeksien mediaani jää selkeästi alle yhden sekä nykyilmastossa että skenaarion RCP8.5 2080 osalta. Vedenimuominaisuuksiltaan voimak- kaan huokoisen betonin osalta maksimihomeindeksien mediaani sekä nykyilmastossa että skenaariossa RCP8.5 2080 ylitti arvon yksi. Kuvassa 3.5 on esitetty korkean, tuulettumattoman BSW-kerrostalon 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät vedenimuominaisuuksiltaan voimakkaan huokoisen betonin ja tiiviin betonin osalta lämmöneristepaksuuden ollessa 90 mm. Tarkastelu- pisteenä lämmöneristekerroksen ulkopinta. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Huokoinen betoni Tiivis betoni 41 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.5. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eteläjulkisivulla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastossa Vantaalla sijaitsevan betonisandwich-rakenteisen korkean kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 90 mm ilman tuuletusuria. Homeindeksien maksimiarvojen mediaanit tiiviin betonin osalta jäävät kummankin ilmas- toskenaarion osalta alle yhden. Vedenimuominaisuuksiltaan voimakkaammalla pesubeto- nisella rakenteella vuosittaisten homeindeksien maksimien mediaani nykyilmastossa sai arvon 1,02 ja skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastolla arvon 1,33. Lämmöneristepaksuudella BSW-rakenteissa ei ollut tulosten perusteella merkittävää vai- kutusta rakenteiden homehtumisherkkyyteen. Sen sijaan betonin vedenimuominaisuuk- silla vaikutus maksimihomeindekseihin on selkeä. Kuvissa 3.6 ja 3.7 on esitetty edellisen rakenteen maksimihomeindeksit eristeen ulkopinnan tarkastelupisteessä Vantaan, Jyväskylän, Jokioisen ja Sodankylän alueella nyky ilmastossa, skenaarioiden RCP8.5 ja RCP4.5 vuoden 2080 ilmastossa sekä skenaarion RCP8.5 vuoden 2050 ilmastossa. Kuvassa 3.6 rakennuksen eteläjulkisivu ja kuvassa 3.7 pohjoisjulkisivu. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Huokoinen betoni Tiivis betoni 42 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.6. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eteläjulkisivuilla eri sijainneilla ja ilmastoissa betonisandwich-rakenteisen korkea kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 90 mm ilman tuuletusuria. Kuva 3.7. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät pohjoisjulkisivuilla eri sijainneilla ja ilmastoissa betonisandwich-rakenteisen korkean kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 90 mm ilman tuuletusuria. Nykyilmasto (1989-2018) (2080 RCP4.5) (2080 RCP8.5) (2050 RCP8.5) Ho m ein de ks i [ M ] 0 1 2 3 4 5 6 Eteläjulkisivu Vantaa Jokoinen Jyväskylä Sodankylä Nykyilmasto (1989-2018) (2080 RCP4.5) (2080 RCP8.5) (2050 RCP8.5) Ho m ein de ks i [ M ] Pohjoisjulkisivu Vantaa Jokoinen Jyväskylä Sodankylä 0 1 2 3 4 5 6 43 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tulosten perusteella suurimmat maksimihomeindeksit tulivat Vantaan, Jyväskylän ja Jokioisen osalta eteläjulkisivulla ja Sodankylän osalta pohjoisjulkisivulla. Suurimmat homeindeksien vuosittaiset maksimiarvojen mediaanit saatiin skenaariossa RCP8.5 vuo- den 2080 ilmastossa Vantaalla ja Jokioisissa. Näissä tapauksissa yksittäisten vuosien mak- simihomeindeksien ylin 75 persentiili ylitti arvon yksi, mikä edustaa käytetyssä luokituk- sessa (ks. taulukko 3.7) vähäistä riskiä homeenkasvulle rakenteessa. Muissa tapauksissa riski homeenkasvulle oli erittäin vähäinen (mediaani >1) tai epätodennäköinen (mediaani <1). Sodankylän osalta jokaisessa tutkitussa variaatiossa riski homeenkasvulle rakenteessa oli epätodennäköinen (mediaani <1). 1990-luvulta lähtien betonisandwich-rakenteissa on käytetty yleisesti tuuletusuritusta ulkokuoren ja eristeen välissä (Hytönen ja Seppänen, 2009). Tuuletusurituksen vaikutusta tutkimuksessa selvitettiin toteuttamalla laskentaa BSW-rakenteelle myös siten, että raken- teeseen mallinnettiin 20x30 mm² kokoinen tuuletusuritus eristeen ulkopintaan. Urituksen ilmanvaihtuvuudelle annettiin arvot 12 1/h ja 60 1/h. Arvo 12 1/h kuvaa tilannetta, että rakenteessa on tuuletusuritus, mutta tuulettuvuus on puutteellinen ja arvo 60 1/h kuvaa tilannetta, että tuuletuksen katsotaan toimivan hyvin. Kuvassa 3.8 on esitetty Vantaalla sijaitsevan huokoisella betonilla toteutetun BSW-rakenteen (eristepaksuus 250 mm) maksimihomeindeksit nykyilmastossa sekä skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Kuva 3.8. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastoissa huokoisella betonilla toteutetun betonisandwich-rakenteisen korkean kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuus on 250 mm ja tuuletusuritusta on varioitu. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Huokoinen betoni Huokoinen betoni, Tuuletusura 12 1/h Huokoinen betoni, Tuuletusura 60 1/h 44 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Hyvin tuulettuvassa rakenteessa riski homeenkasvulle rakenteessa on epätodennäköinen (mediaani <1) kummassakin tapauksessa. Tuuletusurituksen vaikutus riippuu kuitenkin urituksen toimivuudesta. Heikosti tuulettuvan urituksen osalta homeindeksin arvot olivat lähellä tuulettumattoman rakenteen arvoja. Betonisandwich-rakenteiden homehtumisriskiä arvioitaessa keskeistä tulosten perus- teella on betonin vedenimuominaisuudet sekä toimiva tuuletusuritus. Tiiviillä betonilla riski homeenkasvulle BSW-rakenteessa on tulosten perusteella epätodennäköinen. Toi- saalta myös toimivalla tuuletusurituksella riski homeenkasvulle rakenteessa on epätoden- näköinen, vaikka rakenteen betoni olisikin vedenimuominaisuuksiltaan voimakkaampaa. Paikkakuntakohtaisessa tarkastelussa korkeimmat homeindeksien maksimiarvot saatiin Vantaan ja Jokioisen ilmastodatoilla. Joka tapauksessa BSW-rakenteiden riski homeenkas- vulle myös tulevaisuuden ilmastoskenaarioissa on tulosten perusteella korkeimmillaankin vähäinen. Tiili-villa-tiili-rakenteet Tiili-villa-tiili-rakenteissa (TVT) laskennassa käytettiin matalan kerrostalon viistosade- kerrointa 0,14 (ks. taulukko 3.3). TVT-rakenteiden yhteydessä tarkasteltiin eri aikakausien rakennuksia varioimalla eristepaksuutta ja sisäkuoren paksuutta. Vanhoissa 1960–1980- luvuilla rakennetuissa TVT-rakenteissa käytetyt eristepaksuudet ovat vaihdelleet, minkä vuoksi suoritettiin tarkastelu usealla eristepaksuudella. Lisäksi sisäkuoren paksuus vaih- telee sen perusteella, onko kyseessä kantava vai ei-kantava seinärakenne. Kantavalle rakenteelle käytettiin sisäkuoren paksuutena 270 mm tiilikerrosta ja ei-kantavalle 130 mm tiilikerrosta. Ulkokuoren paksuutena käytettiin 130 mm tiilikerrosta jokaisessa variaatiossa. Taulukossa 3.8 on listattu 1960–1980-luvun TVT-rakenteiden variaatiot kerrospaksuuksineen. Taulukko 3.8. 1960–1980-lukujen tiili-villa-tiili-rakenteiden tyypilliset kerrospaksuudet. Rakenne Ulkokuori [mm] Eriste- paksuus [mm] Sisäkuori [mm] Tiili-villa-tiili, eriste 60 mm, kantava sisäkuori 130 60 270 Tiili-villa-tiili, eriste 80 mm, kantava sisäkuori 130 80 270 Tiili-villa-tiili, eriste 100 mm, kantava sisäkuori 130 100 270 Tiili-villa-tiili, eriste 60 mm, ei-kantava sisäkuori 130 60 130 45 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Uudempia TVT-rakenteita simuloivissa malleissa lämmöneristepaksuus oli 250 mm. eriste- paksuuden lisäksi tarkastelussa selvitettiin tuuletusvälin vaikutusta homeenkasvun riskille. Tuuletusväli katsottiin joko toimivaksi (ilmanvaihtuvuus 20 1/h) tai laastipurseiden täyt- tämäksi (ilmanvaihtuvuus 2 1/h). Kaikissa rakenteissa sisäkuoren sisäpinnalla käytettiin 12 mm tasoitekerrosta. Kuvassa 3.9 on esitetty edellisen taulukon tuulettumattomien rakennevariaatioiden 30 vuoden maksimihomeindeksit Vantaan nykyilmaston sekä skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmaston osalta. Rakennuksena on matala kerrostalo. Kuvassa on myös yhdistetty kaikki neljä variaatiota yhdeksi tapaukseksi, joka on nimetty Tiili-villa-tiili-rakenteiset, 1960–1980-lukujen matalat kerrostalot, ei tuuletusväliä. Tarkastelupisteenä on eristeen ulkopinta. Kuva 3.9. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastoissa 1960–1980-lukujen tuulettumattomien tiili-villa-tiili-rakenteisten matalien kerrostalojen tapauksissa. Tuloksista voidaan havaita, että sisäkuoren paksuudella tai pienillä lämmöneristepaksuuk- sien muutoksilla on hyvin vähäinen vaikutus homeindekseihin. Kummassakin, nykyilmas- tossa ja skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa matalien kerrostalojen tapauksessa tuulettumattomilla TVT-rakenteilla vuosittaisten maksimihomeindeksien ylin 75 persentiili ylittää homeindeksin arvon 1, joka edustaa luokituksessa vähäistä riskiä homeenkasvulle rakenteessa. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Tiili-villa-tiili, eriste 60 mm kantava sisäkuori Tiili-villa-tiili, eriste 60 mm ei kantava sisäkuori Tiili-villa-tiili, eriste 80 mm kantava sisäkuori Tiili-villa-tiili, eriste 100 mm kantava sisäkuori Tiili-villa-tiili, matala kerrostalo 1960-1980, ei tuuletusväliä 46 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 3.10 on esitetty 100 mm:n eristepaksuudella toteutettu kantava TVT-rakenne tuulettumattomana sekä tuuletusvälillä toteutettuna. Kuvassa on mukana tapaus, jossa tuuletusvälin katsotaan olevan avoin sekä tapaus, jossa tuuletusvälin katsotaan sisältävän laastipurseita. Tarkastelupisteenä on lämmöneristeen ulkopinta. Kuva 3.10. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eteläjulkisivulla Vantaalla tiili-villa-tiili-rakenteisen 1960-1980-lukujen matalan kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 100 mm ja tuuletusvälin toimivuutta on varioitu. Tuuletusvälin vaikutus rakenteen homehtumisherkkyyteen tiili-villa-tiili-rakenteilla on tulosten perusteella merkittävä. Täysin avoimen tuuletusvälin osalta riski homeen kasvulle rakenteessa pysyy epätodennäköisenä (mediaani <1) myös skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Mikäli tuuletusväli on laastipurseiden täyttämä ja siten tuulettuvuus on häiriintynyt, on riski homeenkasvulle rakenteessa luokituksen mukaan erittäin vähäinen (mediaani >1) ja tuulettumattomalla vähäinen (ylin 75 persentiili >1). Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Tiili-villa-tiili, matala kerrostalo 1960 -1980, ei tuuletusväliä Tiili-villa-tiili, kantava sisäkuori, tuuletusvälissä laastipurseita Tiili-villa-tiili, matala kerrostalo 1960 -1980, tuuletusväli avoin 47 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 3.11 on esitetty vastaava rakennus 250 mm:n eristepaksuudella toteutettuna. Tarkastelupisteenä on lämmöneristeen ulkopinta. Kuva 3.11. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastoissa 1960–1980-lukujen tiili-villa-tiili-rakenteisen matalan kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 250 mm ja tuuletusvälin toimivuutta on varioitu. Tulosten perusteella eristepaksuuden selkeä kasvattaminen ei vaikuttanut homeindek- seihin merkittävästi. Suuremmalla eristepaksuudella tuuletusvälin toimivuuden merkitys korostuu. Toimivan, avoimen tuuletusvälin tapauksessa riski homeenkasvulle rakenteessa pysyy epätodennäköisenä suurella eristepaksuudella myös tulevaisuuden ilmastossa. Kuvassa 3.12 ja 3.13 on esitetty tuulettumattoman 60 mm:n eristepaksuudella toteute- tun TVT-rakenteen maksimihomeindeksit eristeen ulkopinnan tarkastelupisteessä Van- taan, Jyväskylän, Jokioisen ja Sodankylän alueella nykyilmastossa, skenaarioiden RCP8.5 ja RCP4.5 vuoden 2080 ilmastossa sekä skenaarion RCP8.5 vuoden 2050 ilmastossa. Kuvassa 3.12 rakennuksen eteläjulkisivu ja kuvassa 3.13 pohjoisjulkisivu. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Tiili-villa-tiili matala kerrostalo, eristepaksuus 250mm, ei tuuletusväliä Tiili-villa-tiili matala kerrostalo, eristepaksuus 250mm, tuuletusvälissä laastipurseita Tiili-villa-tiili matala kerrostalo, eristepaksuus 250mm, tuuletusväli avoin 48 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.12. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eteläjulkisivulla eri sijainneilla ja eri ilmastoissa tiili-villa-tiili-rakenteisen matalan kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 60 mm ilman tuuletusväliä. Kuva 3.13. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät pohjoisjulkisivulla eri sijainneilla ja eri ilmastoissa tiili-villa-tiili-rakenteisen matalan kerrostalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 60 mm ilman tuuletusväliä. Nykyilmasto (1989-2018) (2080 RCP4.5) (2080 RCP8.5) (2050 RCP8.5) Ho m ein de ks i [ M ] 0 1 2 3 4 5 6 Eteläjulkisivu Vantaa Jokioinen Jyväskylä Sodankylä Nykyilmasto (1989-2018) (2080 RCP4.5) (2080 RCP8.5) (2050 RCP8.5) Ho m ein de ks i [ M ] 0 1 2 3 4 5 6 Pohjoisjulkisivu Vantaa Jokioinen Jyväskylä Sodankylä 49 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tulosten perusteella paikkakuntakohtainen vaihtelu tuulettumattomilla TVT-rakenteilla eri skenaarioiden välillä on verrattain vähäistä. Vantaan, Jyväskylän ja Jokioisen osalta suurim- mat homeindeksiarvot saatiin eteläjulkisivulta skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Sodankylän osalta pohjoisjulkisivun homeindeksiarvot tulevaisuuden skenaarioiden osalta muodostuivat korkeammiksi kuin eteläjulkisivulla. Tulosten perusteella tiili-villa-tiili-rakenteiden osalta homehtumisherkkyyteen vaikuttaa merkittävimmin tuuletusvälin toimivuus. Vaikutus näkyy sekä nykyilmastossa, että tulevai- suuden ilmastossa ja korostuu entisestään suuremmilla eristepaksuuksilla. Tiili-eriste-betoni-rakenteet Tiili-eriste-betoni-rakenteissa laskennassa käytettiin matalan kerrostalon viistosadeker- rointa 0,14 (ks. taulukko 3.3). Tiili-eriste-betoni-rakenteet mallinnettiin pääosin villaeris- teellä, mutta tarkasteluun otettiin yksi polyuretaanieristeellä toteutettu rakenne. Mineraa- livillalla toteutettujen rakenteiden yhteydessä rakenteissa varioitiin eristekerroksen sekä sisäkuoren paksuutta. Kantavalle rakenteelle käytettiin sisäkuoren paksuutena 150 mm:n betonikerrosta ja ei-kantavalle 80 mm:n betonikerrosta. Ulkokuoren paksuutena käytettiin 130 mm:n tiilikerrosta jokaisessa variaatiossa. Taulukossa 3.9 on listattu toteutetut variaa- tiot kerrospaksuuksineen. Listan rakenteista 230 mm:n mineraalivillaeristeellä ja 150 mm:n polyuretaanieristeellä toteutetut rakenteet edustavat voimassa olevien lämmöneristys- määräyksien mukaisia seinärakenteita. Taulukko 3.9. Tyypillisiä tiili-eriste-betoni-rakenteiden kerrospaksuuksia. Rakenne Ulkokuori [mm] Eriste- paksuus [mm] Sisäkuori [mm] Tiili-villa-betoni, eriste 60 mm, kantava sisäkuori 130 60 150 Tiili-villa-betoni, eriste 100 mm, kantava sisäkuori 130 100 150 Tiili-villa-betoni, eriste 60 mm, ei-kantava sisäkuori 130 60 80 Tiili-villa-betoni, eriste 230 mm, kantava sisäkuori 130 230 150 Tiili-PIR-betoni, eriste 150 mm, kantava sisäkuori 130 150 150 50 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 3.14 on esitetty 30 vuoden homeindeksien maksimiarvot edellisen taulukon tuu- lettumattomien tiili-villa-betoni-rakennevariaatioille Vantaan nykyilmaston sekä skenaa- rion RCP8.5 vuoden 2080 ilmaston osalta. Kuvassa on myös yhdistetty kolme variaatiota yhdeksi tapaukseksi, joka on nimetty Tiili-villa-betoni, ei tuuletusväliä. Tarkastelupisteenä on lämmöneristekerroksen ulkopinta. Kuva 3.14. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastoissa tiili-villa-betoni-rakenteisen 1960–1980-lukujen matalan kerrostalon tapauksessa, kun eristekerroksessa ei ole tuuletusväliä. Tiili-villa-tiili-rakenteiden tapaan eristepaksuuden ja sisäkuoren paksuuden muutokset eivät merkittävästi vaikuta saatuihin homeindeksilukuihin. eri variaatioiden väliset erot ovat erittäin pieniä samoin kuin erot nykyilmaston ja skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmaston välillä. Tarkastelussa selvitettiin myös tuuletusvälin vaikutusta homeenkasvun riskille. Tuuletus- väli katsottiin joko toimivaksi (ilmanvaihtuvuus 20 1/h) tai laastipurseiden täyttämäksi (ilmanvaihtuvuus 2 1/h). Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Tiili-villa-betoni 1960 -1980 matalat kerrostalot, ei tuuletusväliä, Vantaa, etelä Tiili-villa-betoni, eriste 60 mm, kantava sisäkuori Tiili-villa-betoni, eriste 100 mm, kantava sisäkuori Tiili-villa-betoni, eriste 60 mm, ei kantava sisäkuori Tiili-villa-betoni, matala kerrostalo 1960 -1980, ei tuuletusväliä 51 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 3.15 on esitetty edellisen taulukon yhdistetyn tuulettumattoman rakenteen ja 20 mm:n ilmavälillä varustettujen rakenteiden maksimihomeindeksit. Tarkastelupisteenä on lämmöneristekerroksen ulkopinta. Kuva 3.15. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastoissa tiili-villa-betoni-rakenteisen matalan kerrostalon tapauksessa, kun on varioitu tuuletusvälin toimivuutta. Tiili-villa-betoni-rakenteiden tulokset tuuletusvälin vaikutusten osalta ovat hyvin saman- kaltaiset kuin tiili-villa-tiili-rakenteilla. Rakenteen homehtumisherkkyyden kannalta oleel- lisin yksityiskohta on tulosten perusteella toimiva tuuletusväli, mutta jo puutteellisella tuuletuksella on alentava vaikutus rakenteen homehtumisherkkyyteen verrattuna tuu- lettumattomaan rakenteeseen. Tuulettumattoman rakenteen riski homeenkasvulle on sekä nykyilmastossa että skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa vähäinen (75 ylin persentiili >1). Tuuletusvälillä varustetun rakenteen osalta riski homeenkasvulle on epä- todennäköinen (mediaani <1), vaikka tuuletusvälin ilmanvaihtuvuus olisi häiriintynyt laastipurseista. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Tiili-villa-betoni, matala kerrostalo 1960 -1980, ei tuuletusväliä Tiili-villa-betoni, matala kerrostalo 1960 -1980, tuuletusvälissä laastipurseita Tiili-villa-betoni, matala kerrostalo 1960 -1980, tuuletusväli avoin 52 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tiili-villa-betoni-rakenteiden osalta tutkittiin myös uusien lämmöneristemääräysten mu kai sella eristepaksuudella toteutettuja rakenteita. Kuvassa 3.16 on esitetty 30 vuoden homeindeksien vuosittaiset maksimiarvot Vantaan nykyilmaston sekä skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmaston osalta 230 mm:n mineraalivillalla ja 150 mm:n polyuretaanieris- teellä toteutetuille rakenteille. Näissä rakenteissa tuuletusvälin leveydeksi määriteltiin 40 mm ja tuuletusvälin katsottiin olevan toimiva. Tarkastelupisteenä on lämmöneriste- kerroksen ulkopinta. Kuva 3.16. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastoissa tiili-villa-betoni- ja tiili-PIR-betoni-rakenteisten matalien kerrostalojen tapauksissa, kun tuuletusväli on oletettu toimivaksi. Uusien lämmöneristemääräysten mukaisten tiili-eriste-betoni-rakenteiden osalta riski homeenkasvulle rakenteessa on tulosten perusteella epätodennäköinen sekä nyky- ilmastolla että skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Nykyilmasto RCP 8.5 2080 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Tiili-villa-betoni, matala kerrostalo, Vantaa, eristepaksuus 230 mm, tuuletusväli toimiva Tiili-PIR-betoni, matala kerrostalo, Vantaa, eristepaksuus 150 mm, tuuletusväli toimiva 53 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tiili-puurunko-rakenteet Tiilipintaisissa puurunkorakenteissa laskennassa käytettiin pientalon viistosadekerrointa 0,07 (ks. taulukko 3.3). Tiili-puurunko-rakenteiden tarkastelussa tutkittiin materiaalien homehtumisherkkyysluokan vaikutusta rakenteen homehtumisriskille. Kuvassa 3.17 on esitetty leikkauskuva tiiliverhotun puurunkoisen rakenteen perustapauksesta materiaali- kerroksineen. Kuva 3.17. Tiiliverhotun puurunkoisen rakenteen perustapauksen leikkaus. Tarkastelussa varioitiin lämmöneristepaksuutta sekä tuuletusvälin toimivuutta. Lisäksi tiili- puurunko-rakenteiden tarkastelussa tutkittiin materiaalien homehtumisherkkyysluokan vaikutusta rakenteen homehtumisriskille, sillä kyseisessä rakenteessa voidaan käyttää materiaaleja, joille tulee käyttää Suomalaisessa homemallissa toisistaan poikkeavia homeh- tumisherkkyysluokkia (HHL, ks. taulukko 3.5). Homehtumisherkkyysluokilla on suuri vaiku- tus mallin avulla saataviin homeindeksin arvoihin. Kun tutkitaan rakenteen homehtumisherkkyyttä kahden materiaalin välisessä rajapinnassa (tässä tapauksessa tuulensuojalevy ja lämmöneriste), tutkittavan materiaalin homeen maksimimäärä määräytyy kyseisen materiaalin homehtumisherkkyysluokan mukaan ja homeen kasvunopeus määräytyy rajapinnan materiaaleista herkemmän mukaan. Seu- raavissa kuvissa on tutkittu eristeenä toimivan mineraalivillan homehtumisherkkyyttä. 54 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Suomalaisen homemallin perusteella mineraalivillalle käytetään homehtumisherkkyys- luokkaa HHL3. Tuulensuojalevyn homehtumisherkkyysluokka ei välttämättä ole sama kuin mineraalivillan. Kuvassa 3.18 on esitetty homeindeksit Vantaan nykyilmastossa ja RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa tiilimuuratun, puurunkoisen pientalon eristeen ulkopinnassa tapauksissa, joissa tuulensuojakipsille on käytetty eri homehtumisherkkyysluokkia. Rakenteena on tiilimuurattu, puurunkoinen pientalo 100 mm eristepaksuudella ja laasti- pursei den täyttämällä tuuletusvälillä. Kuvassa HHL3 kuvaa tilannetta, jossa kummankin materiaa lin katsotaan kuuluvan homehtumisherkkyysluokkaan HHL3. HHL3 + HHL2 kuvaa tilannetta, jossa tuulensuojakipsilevyn katsotaan kuuluvan homehtumisherkkyysluokkaan HHL2. HHL3 + HHL1 kuvaa tilannetta, jossa tuulensuojakipsilevyn katsotaan kuuluvan homehtumisherkkyysluokkaan HHL1. Kuva 3.18. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eristeen ulkopinnassa eteläjulki sivulla Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastossa tiilimuuratun puurunkoisen pientalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on 100 mm ja tuuletusvälissä laastipurseita. Kuvasta havaitaan, että mikäli tuulensuojakipsilevy ja lämmöneriste luokitellaan HHL3:een pysyy homeindeksien mediaani alle yhden myös skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmas- tossa ja siten riski homeenkasvulle rakenteessa käytetyn luokituksen perusteella on epäto- dennäköinen. Mikäli tuulensuojakipsilevy luokitellaan HHL2:een, on riski homeenkasvulle rakenteessa nykyilmastossa merkittävä (ylin 75 persentiili >2) ja tulevaisuuden ilmastossa erittäin merkittävä (mediaani >3). Mikäli tuulensuojakipsilevy luokitellaan HHL1:een on riski homeenkasvulle rakenteessa erittäin merkittävä myös nykyilmastossa. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 HHL3 HHL3+HHL2 HHL3+HHL1 55 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 3.19 on esitetty aiempi rakenne siinä tapauksessa, että tuuletusväli katsotaan avoimeksi. Kuva 3.19. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eristeen ulkopinnassa eteläjulkisivulla Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastoissa tiilimuuratun puurunkoisen pientalon tapauksessa, eristepaksuutena on käytetty 100 mm ja tuuletusväli on avoin. Toimivalla tuuletusvälillä homeindeksit laskevat erityisesti HHL3 + HHL2 osalta. Nykyilmas- tossa riski homeenkasvulle on kyseisessä tapauksessa erittäin vähäinen (mediaani <1) ja skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa vähäinen (ylin 75 persentiili >1). HHL3 + HHL1 rakenteen osalta riski homeenkasvulle rakenteessa on vähäinen nykyilmastossa ja merkit- tävä skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 HHL3 HHL3+HHL2 HHL3+HHL1 56 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 3.20 on esitetty homeindeksit edellisen, avoimen tuuletusvälin rakenteen osalta lämmöneristepaksuudella 200 mm. Kuva 3.20. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eteläjulksivulla eristeen ulkopinnassa nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastossa tiilimuuratun puurunkoisen pientalon tapaukessa, kun eristepaksuus on 200 mm ja tuuletusväli on avoin. Lämmöneristepaksuuden kaksinkertaistaminen nosti saatuja homeindeksejä jonkin ver- ran HHL3 + HHL2 ja HHL3 + HHL1 tapauksissa. HHL3 + HHL2 osalta riski homeenkasvulle nykyilmastossa on erittäin vähäinen nykyilmastossa ja vähäinen skenaarion RCP8.5 vuo- den 2080 ilmastossa. HHL3 + HHL1 osalta riski nykyilmastossa on kohtalainen ja merkit- tävä skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Tiilimuurattujen, puurunkoisten rakenteiden yhteydessä tutkittiin myös rakenne- variaatiota, jossa tuulensuojakipsilevyn ulkopinnassa on 30 mm tuulensuojavillakerros. Kuvissa 3.21 ja 3.22 on esitetty maksimihomeindeksit 200 mm eristepaksuuden raken- teissa, joissa on em. tuulensuojavillakerros. Kuvassa 3.21 on esitetty rakenne laastipursei- den täyttämällä tuuletusvälillä ja kuvassa 3.22 avoimella tuuletusvälillä. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 HHL3 HHL3+HHL2 HHL3+HHL1 57 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.21. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eristeen ulkopinnassa Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastossa tiilimuuratun puurunkoisen pientalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 200 mm + 30 mm tuulensuojavilla ja tuuletusvälissä on laastipurseita. Kuva 3.22. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eteläjulkisivulla eristeen ulkopinnassa Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastossa tiilimuuratun puurunkoisen pientalon tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 200 mm + 30 mm tuulensuojavilla ja tuuletusväli on avoin. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 HHL3 HHL3+HHL2 HHL3+HHL1 Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 HHL3 HHL3+HHL2 HHL3+HHL1 58 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tuulensuojavillan vaikutus rakenteen homehtumisriskiin on merkittävä mikäli tuuletus- väli katsotaan toimivaksi. Skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa riski homeenkasvulle rakenteessa on epätodennäköinen vaikka tuulensuojakipsilevy luokiteltaisiin HHL1:een. Tulosten perusteella tiilimuurattujen, puurunkoisten julkisivurakenteiden osalta homeh- tumisriskiin vaikuttaa merkittävimmin käytettyjen materiaalien, etenkin lämmöneristeen ulkopinnan tuulensuojan, homehtumisherkkyys. Homehtumisherkillä materiaaleilla ja puutteellisella tuuletuksella riski homeenkasvulle on erittäin merkittävä jopa nykyilmas- tossa. Kuitenkin toimivalla tuuletuksella sekä ei-homehtumisherkillä materiaaleilla riski homeenkasvulle voi pysyä epätodennäköisenä myös tulevaisuuden ilmastossa. Ohutrappaus-eristejärjestelmä Ohutrappaus-eristejärjestelmien homehtumisherkkyyttä tutkittiin kahdella tapauksella nykyilmastossa, sekä skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Toinen variaatioista kat- sottiin ehjäksi silikonihartsipinnoitteella toteutetuksi ohutrappaus-eristejärjestelmäksi. Toisessa variaatiossa rakenteen malliin sisällytettiin 1 % kosteuslisä rakenteen ulkopinnan sisäpuolelle kuvaamaan tilannetta, jossa osan sadevedestä ajatellaan läpäisevän pinnoit- teen esimerkiksi laastikerroksen halkeilun vuoksi. Ohutrappaus-eristejärjestelmille käytet- tiin laskennassa korkean kerrostalon viistosadekerrointa 0,3. Kuvassa 3.23 on esitetty tutkittujen ohutrappaus-eristejärjestelmien yksittäisten vuosien maksimihomeindeksit Vantaan nykyilmastossa ja skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. 59 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.23. 30 yksittäisen vuoden maksimihomeindeksien kertymät eristeen ulkopinnassa eteläjulkisivulla Vantaalla nyky- ja RCP8.5 2080 -ilmastossa silikonihartsipinnoitteisen ohutrappaus-eristejärjestelmän tapauksessa, kun eristepaksuutena on käytetty 200 mm. Riski homeenkasvulle rakenteessa pysyy epätodennäköisenä myös tulevaisuuden ilmas- tossa (mediaani <1). 1 % kosteuslisä nostaa homeindeksejä ehjään rakenteeseen verrattuna hizeman, mutta on huomattava, että halkeilun vaikutusta sadeveden kulkeutumiseen on hankala luotettavasti arvioida. 3.1.4 Yhteenveto rakennusfysikaalisten tarkastelujen tuloksista Tyypillisten julkisivurakenteiden homehtumisriskiä arvioitiin suorittamalla rakennusfysikaa- linen mallinnus hyödyntämällä 30 vuoden ilmastodataa nykyilmastossa ja tulevaisuuden ilmastoissa. Homehtumisriskin arvioinnissa käytetään luvussa 3.1.2 esitettyä luokittelua, joka perustuu yksittäisten vuosien maksimihomeindeksien mediaaniin. Taulukossa 3.10 on esitetty käytetty luokittelu homehtumisriskille. Taulukossa 3.11 on esitetty rakenteet, joissa yksittäisten vuosien maksimihomeindeksien mediaani oli yli yksi (1) nykyilmastossa tai tulevaisuuden ilmastossa. Homeindeksin arvo yksi (1) kuvaa määritelmän mukaan alkavaa homeenkasvua. Nykyilmasto (1989-2018) 2080 RCP8.5 Ho m ein de ks in ar vo [M ] 0 1 2 3 4 5 6 Ohutrappaus silikonihartsipinnoite, korkea kerrostalo Ohutrappaus silikonihartsipinnoite, korkea kerrostalo, 1% kosteuslisä ohutrappauksen sisäpinnassa 60 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 3.10. Tutkimuksessa käytettävä luokittelu rakenteen homehtumisherkkyydestä. Taulukko 3.11. Rakenteet, joissa yksittäisten vuosien maksimihomeindeksien mediaani on yli yhden (1) nykyilmastossa tai tulevaisuuden ilmastossa. 61 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Suoritetun tarkastelun perusteella erityisesti puurunkoisten, tiilimuurattujen rakenteiden osalta riski homeenkasvulle on korkea, etenkin mikäli rakenteessa on käytetty homehtu- misherkkiä materiaaleja ja tuuletus on puutteellinen. Homehtumisherkillä materiaaleilla ja puutteellisella tuuletusvälillä toteutetuissa tiilipintaisissa puurunkoisissa rakenteissa riski homeenkasvulle on merkittävä myös nykyilmastossa. Taulukkoon 3.12 on koottu rakenteita, joilla maksimihomeindeksien mediaani jäi alle yhden (1) eli riski homeenkasvulle käytetyn luokittelun mukaan on epätodennäköistä. Taulukko 3.12. Rakenteet, joissa yksittäisten vuosien maksimihomeindeksien mediaani on alle yhden (1) nykyilmastossa tai tulevaisuuden ilmastossa. Rakenteita, joissa riski homeenkasvulle on epätodennäköinen (mediaani <1) Betonisandwich-rakenteet, joissa vesitiivis ja vesihöyryä läpäisevä pinnoite Betonisandwich-rakenteet, vedenimuominaisuuksiltaan tiivis tai erittäin tiivis betoni Tiilimuurattu puurunkoinen pientalo, tuuletusväli avoin, eristepaksuus 200 mm, tuulensuoja kohtalaisen homehtumisherkkä (HHL3) Tiilimuurattu puurunkoinen pientalo, tuuletusväli avoin, eristepaksuus 100 mm, tuulensuoja kohtalaisen homehtumisherkkä (HHL3) Tiilimuurattu puurunkoinen pientalo, tuuletusväli avoin, eristepaksuus 200 mm tuulensuoja kohtalaisen homehtumisherkkä (HHL3) (suojattu tuulensuojavillalla 30 mm) Tiilimuurattu puurunkoinen pientalo, tuuletusväli avoin, eristepaksuus 200 mm tuulensuoja homehtumisherkkä (HHL2) (suojattu tuulensuojavillalla 30 mm) Tiilimuurattu puurunkoinen pientalo, tuuletusväli avoin, eristepaksuus 200 mm tuulensuoja erittäin homehtumisherkkä (HHL1) (suojattu tuulensuojavillalla 30 mm) Tiilimuurattu puurunkoinen pientalo, tuuletusvälissä laastipurseita, eristepaksuus 100 mm, tuulensuoja kohtalaisen homehtumisherkkä (HHL3) Tiili-villa-tiili, matalat kerrostalot, eristepaksuus 250 mm, tuuletusväli avoin Tiili-villa-tiili, matalat kerrostalot, eristepaksuus 60-100 mm, tuuletusväli avoin Tiili-villa-tiili pientalot, tuuletusvälissä laastipurseita Tiili-villa-tiili pientalot, tuuletusväli avoin Puuverhoiltu omakotitalo, tuuletusväli, eristeen ulkopinnan puukuitulevy kohtalaisen homehtumisherkkä (HHL3) Puuverhoiltu omakotitalo, tuuletusväli, eristeen ulkopinnan puukuitulevy homehtumisherkkä (HHL2) Puuverhoiltu omakotitalo, tuuletusväli, eristeen ulkopinnan puukuitulevy erittäin homehtumisherkkä (HHL1) Ohutrappaus-eristejärjestelmä, silikonihartsipinnoite Ohutrappaus-eristejärjestelmä, silikonihartsipinnoite, 1 %:n kosteuslisä rappauksen sisäpinnassa 62 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Pääosa tarkasteluista suoritettiin Vantaan ilmastossa eteläjulkisivuille. Osalle rakenteista suoritettiin laskentaa myös Jyväskylän, Jokioisen ja Sodankylän osalta, etelä- ja pohjois- julkisivuilla. Paikkakuntakohtaisessa tarkastelussa korkeimmat homeindeksiarvot saatiin Vantaan ja Jokioisen eteläjulkisivuilla skenaarion RCP8.5 vuoden 2080 ilmastossa. Sodan- kylää lukuun ottamatta paikkakuntakohtaisessa tarkastelussa eteläjulkisivuilta saadut homeindeksit olivat suurempia kuin pohjoisjulkisivuilla. Suoritetun tarkastelun perusteella merkittävimpiä rakenteen homehtumisriskiin vaikutta- via tekijöitä ovat y huokoisten materiaalien vedenimuominaisuudet y rakennemateriaalien homehtumisherkkyys y tuuletusurien /-välin olemassaolo ja toimivuus y rakenteen alttius viistosaderasitukselle (ilmansuunta, korkeus). 3.2 Kosteus- ja mikrobivauriot rakennuskannassa Luvussa 3.1 tehtyjen tarkastelujen perusteella on tehty arvio Suomen asuinrakennuksissa olevien ulkoseinärakenteiden homeindeksistä ja sen muutoksesta ilmastonmuutoksen seurauksena. Ilmastonmuutoksen vaikutustarkastelu on tehty ainoastaan ankarimmalle skenaariolle RCP8.5 ja vuodelle 2080. Ulkoseinärakenteiden tarkastelussa omakoti-, pari- ja rivitalojen määrät on laskettu yhteen rivitalojen pienen määrän vuoksi. Asuinkerrostalot on tarkasteltu omana joukkonaan. Rakennusten lukumäärät on haettu Tilastokeskukset tiedoista (2022). Kuvassa 3.24 on esitetty asuinrakennuskannan ulkoseinärakenteiden laskennalli- nen homeindeksi eri ulkoseinärakenteilla nykyilmastossa. Kuvan ulkoseinärakenteiden jakauma on laadittu Kerrostalot-kirjasarjan (Neuvonen 2006) sekä Forecon Oy:n laatiman eri julkisivumateriaalien jakauman perusteella. Kuvasta on jätetty pois harvinaisemmat ulkoseinätyypit, kuten lasi, luonnonkivi ja metallilevyt, koska niiden osuudet ovat tyypilli- sesti 1–2 prosentin luokkaa. 63 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.24. Suomen asuinrakennuskannan homeindeksit eri ulkoseinärakenteilla nykyilmastossa vuosikym- menittäin jaoteltuna. Lukuarvot ovat rakennusten lukumääriä. Asuinkerrostaloissa vaurioherkimpiä ulkoseinärakenteita ovat tiili-villa-betoniseinät, joiden tuuletusväli on ennen 1990-lukua ollut olematon tai hyvin pieni. Suunnitteluohjei- siin tuuletusroko on tullut vasta 1990-luvulla. Toinen seinärakenne, jossa homeindeksi ylittää 1:n on betonisandwich-elementti, jonka ulkokuoren betoni on tehty korkealla vesi-sementti suhteella ja näin betonin tiiviys on jäänyt heikoksi. Tämä näkyy myös näiden ennen 1990-lukua valmistuneiden julkisivuelementtien betonin karbonatisoitumisnopeu- dessa (Lahden sivu 2012). 1990-luvulla valmistuneiden sandwich-elementtien betoni on huomattavasti tiiviimpää, ja karbonatisoituminen hidasta (Lahdensivu 2022). 1990-luvulla ja sen jälkeen tiiviistä betonista valmistetuissa sandwich-elementeissä ei siten viistosade pääse kastelemaan lämmöneristeitä ja homeindeksi pysyy alhaisella tasolla. Kaikkiaan homeindeksi on koholla yhteensä 23941 asuinkerrostalossa, jos oletetaan, että koko julkisivurakenne on kuvan 3.24 mukainen. erityisesti 1960- ja -70-lukujen asuinker- rostaloissa esiintyy erilaisia ulkoseinärakenneyhdistelmiä. Usein päädyissä on tiili-villa- betoni rakenne ja rakennuksen pitkillä sivuilla betonisandwich-elementit. Näiden lisäksi esimerkiksi parvekkeiden taustaseinillä on tuohon aikaan käytetty kevyitä puuranka- runkoisia seiniä sekä rakennuksen pitkillä sivuilla levy-villa-betoni-rakenteita. Yksittäi- sen asuinkerrostalon kohdalla onkin syytä tarkastella useamman seinärakenteen home- indeksiä, jotta voidaan arvioida ko. rakennuksen vaurioherkkyyttä. Nykyilmasto Rakennusten määrä koko Suomessa -1920 1920-1939 1940-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2009 2010-2019 Homeindeksi Kerrostalot <1 massiivitiiliseinä 2178 3484 6205 2215 >1 siporex + tiiliseinä 776 443 >1, 75 % siporex + betoniseinä 886 >2 betonisandwich-elementti 2658 8697 6405 6604 3407 3269 >2, 75 % paksurappauselementti 756 371 1238 1136 1308 >3 ohurappauselementti 826 1136 1961 tiili-villa-betoniseinä 388 1329 2143 2321 levy-villa-betoniseinä 388 1329 1008 186 Rakennusten kokonaismäärä 2178 3484 7756 8859 12605 9283 8668 5678 6538 Homeindeksi >1 [%] 5 45 86 94 Omakoti-, pari ja rivitalot hirsiseinä 75456 71205 puurunko + purueriste + lautaverhous 236039 22765 puurunko + mineraalivillaeriste + lautaverhous 68294 80600 89510 91394 98120 96412 puurunko + mineraalivillaeriste + levyverhous 11382 4935 2131 tiili + villa + tiili 11382 16449 betonisandwich-elementti 3290 46886 puurunko + mineraalivillaeriste + tiiliverhous 59216 74592 39169 42051 Rakennusten kokonaismäärä 75456 71205 236039 113824 164490 213120 130563 140171 96412 Homeindeksi >1 [%] 38 57 30 64 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Omakoti-, pari- ja rivitalojen kohdalla selvästi vaurioherkin rakenne on tiiliverhoiltu puu- runkoinen seinä. Näissä seinärakenteissa ilmarako on ohjeistettu vasta 1990-luvulla ja silloinkin osassa rakennuksia laastipurseet voivat tukkia ilmarakoa. Toinen vaurioherkkä ulkoseinärakenne on betonisandwich-elementti samasta syystä kuin asuinkerrostaloissa. Betonisandwich-elementtejä on kuitenkin käytetty varsin vähän omakoti-, pari- ja rivita- loissa verrattuna puu- ja tiilijulkisivuihin. Kaikkiaan homeindeksi on koholla 223154 raken- nuksessa, jos oletetaan, että koko julkisivurakenne on kuvan 3.24 mukainen. Homeindeksi ylittää arvon 3 ainoastaan yhdellä ulkoseinärakenteella, eli muuratulla puurunkoisella seinä rakenteella. Tällaisia rakennuksia on yhteensä 172977 kappaletta. Pientaloissa julki- sivumateriaalit vaihtelevat vähemmän kuin kerrostaloissa. Tiiliverhoilluissa puurunkoisissa rakennuksissa saattaa osa julkisivusta olla lautaverhoiltua. Ankarimmalla RCP8.5-skenaariolla ilmastonmuutos nostaa asuinkerrostaloissa betoni- sandwich-elementin homeindeksiä, mutta kokonaisuutena koholla olevien homeindek- sien määrä on asuinkerrostaloissa täsmälleen sama kuin nykyilmastossa, ks. kuva 3.25. Pientaloissa merkittävin muutos on tiili-villa-tiili-rakenteen homeindeksin nousu yli yhden. Tämä lisää sellaisten rakennusten määrää 27831:llä, joissa homeindeksi on koholla. Kaikkiaan näitä on tällä skenaariolla 200808 kappaletta. Kaikkiaan muutokset RCP8.5-skenaariolla nykyilmastoon verrattuna ovat pieniä. Ne ulko- seinärakenteet, joissa homeindeksi on koholla jo nykyilmastossa kärsivät tulevaisuuden ilmastosta eniten. Kuva 3.25. Suomen asuinrakennuskannan homeindeksit eri ulkoseinärakenteilla skenaariolla RCP8.5 vuodelle 2080 vuosikymmenittäin jaoteltuna. Lukuarvot ovat rakennusten lukumääriä. RCP8.5, 2080 Rakennusten määrä koko Suomessa -1920 1920-1939 1940-1959 1960-1969 1970-1979 1980-1989 1990-1999 2000-2009 2010-2019 Homeindeksi Kerrostalot <1 massiivitiiliseinä 2178 3484 6205 2215 >1 siporex + tiiliseinä 776 443 >1, 75 % siporex + betoniseinä 886 >2 betonisandwich-elementti 2658 8697 6405 6604 3407 3269 >2, 75 % paksurappauselementti 756 371 1238 1136 1308 >3 ohurappauselementti 826 1136 1961 tiili-villa-betoniseinä 388 1329 2143 2321 levy-villa-betoniseinä 388 1329 1008 186 Rakennusten kokonaismäärä 2178 3484 7756 8859 12605 9283 8668 5678 6538 Homeindeksi >1 [%] 5 45 86 94 Omakoti-, pari- ja rivitalot hirsiseinä 75456 71205 puurunko + purueriste + lautaverhous 236039 22765 puurunko + mineraalivillaeriste + lautaverhous 68294 80600 89510 91394 98120 96412 puurunko + mineraalivillaeriste + levyverhous 11382 4935 2131 tiili + villa + tiili 11382 16449 betonisandwich-elementti 3290 46886 puurunko + mineraalivillaeriste + tiiliverhous 59216 74592 39169 42051 Rakennusten kokonaismäärä 75456 71205 236039 113824 164490 213120 130563 140171 96412 Homeindeksi >1 [%] 10 48 57 30 65 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 3.3 Rakenteiden säilyvyys muuttuvassa ilmastossa Olemassa olevien betonijulkisivujen ja -parvekkeiden säilyvyysominaisuuksia sekä vaurioi- tumista nykyilmastossa on tarkasteltu Lahdensivun (2012) väitöskirjassa. Lisäksi Pakkalan (2020) väitöskirjassa tarkasteltiin tarkemmin sääolosuhteiden ja vaurioitumisen yhteyttä sekä ilmastonmuutoksen vaikutusta kyseisiin, betonirakenteille kriittisiin sääolosuhtei- siin. Olemassa olevien, säälle alttiiden betonirakenteiden merkittävimmät vauriomekanis- mit Suomessa ovat olleet betonin pakkasrapautuminen ja raudoitteiden korroosio. Tutki- musten perusteella olemassa olevassa betonirakennuskannassa on runsaasti laadullisia puutteita, joiden määrä ja merkittävyys riippuu rakentamisajankohdasta ja sen aikaisten määräysten tasosta. Lähes nykytasoa vastaavat vaatimukset muun muassa käytetyn beto- nin lujuusominaisuuksille sekä pakkasenkestoa lisäävälle suojahuokostukselle ovat olleen käytössä vuodesta 1990 lähtien ja raudoitteiden peitepaksuuksille jo vuodesta 1978 läh- tien, mutta vielä vuoden 1990 jälkeen rakennetuissa rakennuksissa on havaittu huomatta- van paljon puutteita määräyksiin nähden. Kuitenkin edellä mainittujen tutkimusten perus- teella nykyvaatimusten mukaisesti toteutetut, säälle alttiit betonirakenteet saavuttavat käyttöikävaatimuksensa myös tulevaisuuden ilmastossa. Pakkalan väitöstutkimuksen (2020) ja RAMI-hankkeessa (Laukkarinen ym. 2022) tehtyjen päivitettyjen arvioiden mukaan ilmastonmuutosskenaarioiden mukaiset tulevaisuuden ilmastot nostavat rasitustasoa raudoitteiden korroosion kannalta, sillä ilman hiilidioksidi- pitoisuuden kasvu nopeuttaa betonin karbonatisoitumisvaihetta ja aktiivisen korroosio- vaiheen kannalta kriittiset tekijät eli viistosademäärä ja lämpötilat nousevat. Vaikutus on merkittävä erityisesti vielä korjaamattomissa, nykylaatutasoa heikommissa 1960–1980-luku- jen betonirakenteissa. Toisaalta RAMI-hankkeen tarkastelujen mukaan betonin karbonati- soituminen ei saavuta teräksiä edes 100 vuoden käyttöikätavoitteella, jos toteutunut peite- paksuus on 25 mm. Lisäksi nykyrakentamisessa julkisivuelementtien ulkokuorissa käyte- tään ruostumatonta terästä. Pakkasrasitustaso puolestaan alenee tulevaisuuden ilmastossa nykyilmastoon nähden, mutta edellä mainituissa tutkimuksissa on osoitettu, että nykyisen kaltainen lisähuokostus vaaditaan edelleen myös tulevaisuuden ilmastossa. Lahdensivu (2010) on arvioitunut myös muiden kuin betonisten julkisivurakenteiden kestävyyttä muuttuvassa ilmastossa. Vesi on mukana lähes kaikissa vauriomekanismeissa, minkä vuoksi kasvava vetenä tulevan sateen määrä vaikuttaa merkittävästi kaikkien säälle alttiiden rakennusmateriaalien säilyvyyteen. Pakkasrapautuminen on tyypillinen vauriomekanismi myös muilla huokoisilla, kiviainespohjaisilla säälle alttiilla materiaa- leilla, kuten erilaisilla tiilillä, harkoilla ja niiden muurauslaasteilla sekä rappauksilla. eri- tyisesti kuorimuurirakenteissa käytettävillä tiilillä ja huokoisilla harkoilla rasitustaso saat- taa kuitenkin nousta betonia merkittävämmin, sillä niiden vedenimukyky on betonia suu- rempi ja siten pakkasrapautumalle altistava kosteusmäärä huokosissa kasvaa. Siten myös rasitus tason muutokset vaikuttavat niiden säilyvyyteen vastaavasti kuin betonilla. Tiilten 66 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 ja muurauslaastien pakkasenkesto-ominaisuudet ovat parantuneet, kuten betonillakin 1980-luvulta lähtien, kun rakennustuotteiden valmistuksen laatu on tasaantunut ja huo- kostukseen on kiinnitetty enemmän huomiota. erityisesti ennen 1980-lukua muurauslaas- tit eivät olleet tehdasvalmisteisia vaan niitä valmistettiin työmaalla hiekasta ja muurausse- mentistä, mikä on aiheuttanut niiden laadun suurta vaihtelua. Tiilikuorimuurirakenteissa on siirrytty laajamittaisesti ruostumattomien raudoitteiden käyttöön vasta 1990-luvulla, joten sitä ennen toteutetuilla kuorimuurirakenteilla raudoitteiden korroosioriski on sidok- sissa sademäärään ja siten kasvaa tulevaisuuden ilmastossa. Kuorimuurin sidonnassa on käytetty ruostumattomia sidontamateriaaleja jo aiemmin, mutta niissäkin vaihtelu on suurta. Laastisaumassa sijaitsevien raudoitteiden korroosioriskiä lisää myös se, että kysei- set raudoitukset ovat usein melko lähellä pintaa ja niitä suojaavan muurauslaastin alkali- suus häviää karbonatisoitumisen seurauksesta melko nopeasti. 1990-luvulla rakennetuissa kuorimuureissa säilyvyyteen on kiinnitetty enemmän huomiota ja niissäkin on oletetta- vaa, että nykyvaatimustasolla voidaan saavuttaa haluttu käyttöikä myös tulevaisuuden ilmastossa. Kvande ja Lisø (2009) ovat tarkastelleet muurattujen rakenteiden rasitustasoon pohjautu- vaa alueellista suunnittelua Norjassa. Heidän mukaansa tärkeintä kestävyyden kannalta on huolellinen suunnittelu ja toteutus, joilla vältetään saderasituksen kertyminen raken- teisiin sekä sen varmistaminen, että rakenteessa on erikseen sekä sadetta kestävä että tuu- lenpitävä kerros. Lisäksi he suosittelivat, että tuulettuvan kuorimuurin tapauksessa tulee olla vähintään yksi tuuletusrako / metri ja alueilla, joilla viistosadetta tulee yli 400 mm/vuo- dessa kaksi tuuletusrakoa / metri. Lähes vastaavalla menetelmällä viistosaderasitustasoa nyky- ja tulevaisuuden ilmastossa eri alueilla Suomessa on tarkasteltu Pakkalan (2020) väitöskirjassa sekä RAMI-hankkeen (Laukkarinen ym. 2022) yhteydessä. Kyseisten laskel- mien perusteella Suomessa viistosaderasitustaso on nykyilmastossa yli 400 mm/vuodessa rannikolla ja eteläisessä sisämaassa, mutta alle kyseisen rajan muilla tarkastelluilla alueilla. Sisämaassa rasitustaso nousee yli kyseisen rajan ilmastonmuutosennusteella RCP8.5 sekä vuoden 2050 että vuoden 2080 ilmastossa. Kovalle alustalle, eli tiilen tai harkon päälle toteutetuilla rappauksilla tyypillisimmät vaurio- mekanismit ovat pakkasrapautumisen lisäksi muun muassa rappauksen irtoaminen alus- tastaan (kopo), halkeilu sekä vääränlaisesta pintakäsittelystä johtuva vaurioituminen. Kyseiset vauriomekanismit voivat johtua säärasituksen lisäksi työvirheistä, mutta niitä- kin saderasitus kiihdyttää, sillä halkeilu mahdollistaa veden kulkeutumisen täyttörappauk- seen tai alusrakenteeseen ja kopo-alueet tai liian tiiviistä pinnoitteesta aiheutuneet vau- rioalueet voivat laajeta nopeastikin, jos taustalle pääsee kulkeutumaan halkeamien tai esi- merkiksi epätiiviiden liitosten kautta kosteutta, joka jäätyessään laajenee. Norjassa Kvande ja Lisø (2009) suosittelivat, että alueilla, joilla viistosadetta tulee vetenä yli 200 mm vuo- dessa, tulee kovalle alustalle toteutetuissa rappauksissa käyttää vain kolmikerros rappausta 67 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 ja kaksi- tai yksikerrosrappauksia tulee välttää. Suomessa kyseinen rasitustaso saavutetaan kaikilla alueilla nyky- ja tulevaisuuden ilmastoissa. eriste- ja levyrappausjärjestelmillä merkittävimmät rappauksen vauriomekanismit ovat olleet halkeilu, joka usein johtuu työ- tai suunnitteluvirheistä sekä pakkasrapautuminen, joka on ollut seurausta toimimattomasta järjestelmästä sekä runsaasta halkeilusta (Lemberg 2019). Myös eriste- ja levyrappausten kannalta pakkasrasituksen aleneminen parantaa nii- den säilyvyyttä, mutta toisaalta lisääntyvä saderasitus voi lisätä halkeilun kautta rakentee- seen päätyvän kosteuden määrää ja nostaa siten vaurioriskiä. Kvande ym. (2018) tutkivat ohutrappaus-eristejärjestelmien toimivuutta Norjan ilmastossa ja päätyivät jaottelemaan Norjan viistosaderasituksen perusteella kolmeen alueeseen, joista alimman rasitustason alueilla eristerappauksia on turvallista käyttää, keskitasolla ei ole suositeltavaa käyttää ja kovimman rasituksen alueella ei tule käyttää. Keskimmäisen luokan alueilla ohutrappa- us-eristejärjestelmissä tulee ottaa järjestelmän vedenpitävyys erityisesti huomioon sekä suunnittelussa että toteutuksessa eikä rappauksessa saa olla halkeilua tai muita veden- kulkureittejä taustalle. Suomessa viistosaderasitustaso saavuttaa keskimmäisen luokan (ei ole suositeltavaa käyttää) rannikolla sekä eteläisessä sisämaassa nyky- ja kaikilla tar- kastelluilla tulevaisuuden ilmastoilla. Sisämaassa rasitustaso nousee kyseiseen luokkaan ilmastonmuutosennusteella RCP8.5 sekä vuoden 2050 että vuoden 2080 ilmastossa. Taulukko 3.13. Keskimääräiset vuotuiset viistosademäärät (vetenä) eri sijainneilla nyky- ja tulevaisuuden ilmastossa. Keltaisella on merkitty määrät, jotka ylittävät 400 mm/vuosi, jota on pidetään Norjassa rajana a) kuorimuurin tuuletusaukkojen lisäämisen tarpeelle (Kvande ja Lisø 2009) sekä b) ohutrappaus-eriste- järjestelmän käytön suositukselle (Kvande ym. 2018), ks. ed. kappaleet. Sijainti Nyky- ilmasto [mm/ vuosi] 2050 [mm/vuosi] 2080 [mm/vuosi] RCP2.6 RCP4.5 RCP8.5 RCP2.6 RCP4.5 RCP8.5 Rannikko 583 635 646 676 638 668 729 Eteläinen sisämaa 445 484 497 514 487 512 551 Sisämaa 331 369 380 401 372 398 443 Lappi 227 248 262 275 251 277 313 68 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Lahdensivun (2010) mukaan puujulkisivuilla rasitustaso nousee lisääntyvän kosteus- rasituksen myötä ja liitosten sekä detaljien merkitys korostuu, jotta kosteus pysyy raken- teen ulkopuolella, ja toisaalta ääri-ilmiöiden lisääntyessä kosteutta voi tunkeutua myös syvemmälle rakenteeseen. Suojautumisessa korostuvat liitosten ja detaljien lisäksi myös riittävä huolto, varsinkin maalipinnoitteen kunnossapito. Lisø tarkasteli väitöskirjas- saan (2006) Norjan puujulkisivujen vaurioitumista muuttuvassa ilmastossa ja hyödynsi puun lahoamisriski -indeksiä (Scheffer 1971). Indeksi huomioi vuotuisen keskilämpötilan sekä ne vuorokaudet, jolloin sataa vähintään 0,245 mm. Lisäksi huomioidaan maakohtai- nen kerroin, joka on muodostettu sen perusteella, että indeksille saadaan asteikko 0–100 eli menetelmällä saadaan hyvin yksinkertaistettu arvio rasitustasosta. Indeksin asteikon mukaan matala lahoamisriski on alueilla, jossa indeksi on alle 35, keskimääräinen alueille, jossa indeksi saa arvon välillä 35…65 ja korkea alueilla, joilla indeksi on yli 65. Hakanen (2017) teki kandidaatintyössään tarkasteluja oletuksella, että laskennassa käytettävä ker- roin on sama kuin Norjassa ja hyödynsi silloin käytössä ollutta ilmastonmuutosskenaa- riota A2, joka vastaa suunnilleen nyt hyödynnettyä RCP8.5-skenaariota. Tarkastelujen perusteella Suomi kuuluu nyky- ja tulevaisuuden ilmastossa Lappia (matala lahoamisriski) lukuun ottamatta keskimääräisen lahoamisriskin alueeseen, mutta vuoden 2100 ilmas- tossa myös Lappi nousee keskimääräisen riskin alueeksi, kun sademäärät kasvavat ja sade tulee aiempaa enemmän sulan veden muodossa lumen sijaan. Kaikilla alueilla rasitustaso nousee tulevaisuudessa, vaikka luokka pysyisi samana. Lasi- ja metallijulkisivujen osalta Lahdensivu (2010) arvioi, että merkittävimmät ilmaston- muutoksen vaikutukset liittyvät detaljeihin ja liitosten toimivuuteen sekä ääri-ilmiöiden osalta lämpöliikkeisiin. Hyvin tummapintaisilla metallielementeillä lämpötilat voivat nousta hetkellisesti +80 °C:een tuntumaan, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi ePS-eristeen pintaosien kutistumaa ja siten elementin käyristymistä. Metallilevyllä ja -rangoilla tulee ottaa huomioon niiden suuret lämpömuodonmuutokset mahdollistamalla liikkeet muun muassa kiinnityspisteiden väljyyden avulla. eristyslasielementeissä tulee huomioida niiden taustan ilmatilan lämpeneminen sekä taustalla olevien materiaalien korkeiden lämpötilo- jen kesto sekä lämpöliikkeiden mahdollistaminen. Kaikilla julkisivumateriaaleilla on odotettavissa pintojen levä- ja muiden kasvustojen lisääntymistä, sillä olosuhteet kasvustoille paranevat kosteusrasituksen kasvun ja lämpö- tilan nousun myötä. Kasvustojen muodostumisnopeuteen vaikuttavat rakenteen ulkopin- nan läheisyyden kosteuspitoisuus, lämpötila ja julkisivupinnoilla oleva orgaaninen lika, johon puolestaan vaikuttavat lähistön puusto sekä muu kasvusto. Kasvustojen muodostu- miselle optimaaliset olosuhteet muodostuvat, kun huokoisen materiaalin kosteuspitoisuus on yli 80 % ja lämpötila 15…30 °C. Kasvustot aiheuttavat lähinnä esteettistä haittaa, mutta niiden laaja kertyminen pinnoille voi myös heikentää kuivumista ja pitää huokoista pinta- rakennetta kosteana siten altistaen sitä muun muassa pakkasrapautumiselle. 69 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 3.4 Tulvien aiheuttamat riskit rakennuksille Tulvat voidaan jakaa kolmeen eri tulvatyyppiin: hulevesi-, vesistö- ja merivesitulviin. Tulva- tyypit riippuvat tulvan syntytavasta, jolloin ilmastonmuutoksen vaikutukset vaihtelevat tulvatyypeittäin. 3.4.1 Hulevesitulvat Hulevesitulvat syntyvät rankkasateiden tai lumien sulamisvesien seurauksena, kun viemä- riverkostot tai avo-ojat eivät poista vettä riittävän nopeasti. Vettä läpäisemättömät pinnat, kuten asfaltti ja rakennusten katot lisäävät hulevesitulvariskiä vähentämällä veden imeyty- mistä maahan ja lisäämällä valuntaa. (Parjanne ym. 2018) Yhtenä suurimpana tulevaisuuden tulvariskien suorana vaikutuksena arvioidaan olevan hulevesitulvien aiheuttamat ongelmat, joita ovat rakennusten ja laitteiden kastumiset sekä erilaisten palveluiden, liikenteen, tiedonsiirron ja energiahuollon katkokset (Parjanne ym. 2018). Taajama-alueiden lisäksi pienten valuma-alueiden tulvatilanteet voivat pahen- tua etenkin kesäisin, jos rankkasateet kasvavat keskimääräisiä sateita enemmän (Veijalainen ym. 2012). Rakennusten kastumisen sekä muiden ongelmien lisäksi jokitörmiin johdetut hulevedet voivat aiheuttaa maakerrosten eroosiota ja syöpymistä, jotka lisäävät sortumien ja vyörymien riskiä (Parjanne & Huokuna 2014). Rakennusten kastuminen hulevesitulvien seurauksena keskittyy lähinnä kaupunkialueille ja niiden ydinkeskustaan läpäisemättömien pintojen takia. Hulevesitulvien osalta suun- nittelu- ja hallintavastuu on kunnilla (Laki tulvariskien hallinnasta 620/2010), minkä takia hulevesijärjestelmät vaihtelevat eri alueilla. Hulevesijärjestelmät riippuvat myös suunnit- telijan valitsemista parametreista, jolloin hulevesijärjestelmien sopeutumista ilmaston- muutokseen on haastavaa tarkastella. Vuonna 2012 on julkaistu hulevesiopas (Kuntaliitto 2012), jossa on esitetty päivitetyt ohjeet hulevesiviemäreiden mitoittamiseksi ilmaston- muutoksen osalta. Tämän oppaan mitoitusohjeeseen on kuitenkin ehdotettu päivitystä ilmastonmuutoskertoimeen, jonka perusteella hulevesijärjestelmät nykyisin mitoitetaan (Toivonen ym. 2021). Hulevesiverkostosta ei ole myöskään kattavia tietoja. Ilmaston- muutoksen vaikutusta kaupunkialueilla voidaan kuitenkin arvioida kokonaissademäärän muutoksella. Kuvassa 3.26 on esitetty kokonaissademäärän kasvu nykyilmastoon nähden Vantaalla, Jokioisissa, Jyväskylässä ja Sodankylässä. 70 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.26. Kokonaissademäärän muutos tulevaisuuden ilmastossa eri skenaarioilla Vantaalla, Jokioisissa, Jyväskylässä ja Sodankylässä. Kokonaissademäärä kasvaa jokaisella tarkasteltavalla alueella riippumatta ilmastonmuu- tosskenaariosta. Suurin muutos tapahtuu Sodankylässä (Lappi), jossa kokonaissademäärä voi kasvaa noin 17 % rankimmalla skenaariolla (RCP8.5). Pienimmät muutokset tapahtu- vat Vantaalla (rannikko) ja Jokioisissa (eteläinen Suomi), jossa suurin kokonaissademäärän kasvu voi olla noin 12 %. Suurin muutos sademäärän kasvussa tapahtuu vuosien 2050 ja 2080 välillä, jolloin myös hulevesitulvien voidaan arvioida kasvavan, jos tilanteeseen ei ole varauduttu. Useiden tutkimusten mukaan tulevaisuuden sateet ovat voimakkaampia ja rankkasateet lisääntyvät (Lehtonen ym. 2014). Vuosisadan lopulla myös nykyiset kerran 100 vuodessa esiintyvät rankkasateet voivat toistua keskimäärin 30-40 vuodessa eli noin 3 % vuotuisella todennäköisyydellä (Mäkelä ym. 2016). Viimeaikaisessa ilmastossa keskimäärin kerran 100 vuodessa esiintyvä sade olisi vuosisadan lopulla voimakkaiden päästöjen 0 2 4 6 8 10 12 14 2030 2050 2080 Ko ko na iss ad em ää rä n k as vu [% ] Vantaa (Rannikko) RCP2.6 RCP4.5 RCP8.5 0 2 4 6 8 10 12 14 2030 2050 2080 Ko ko na iss ad em ää rä n k as vu [% ] Jokioinen (Eteläinen Suomi) RCP2.6 RCP4.5 RCP8.5 0 2 4 6 8 10 12 2030 2050 2080 Ko ko na iss ad em ää rä n k as vu [% ] Jyväskylä (Sisämaa) RCP2.6 RCP4.5 RCP8.5 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 2030 2050 2080 Ko ko na iss ad em ää rä n k as vu [% ] Sodankylä (Lappi) RCP2.6 RCP4.5 RCP8.5 71 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 RCP8.5-skenaariossa jopa noin 50 % rankempi, jos kyse on tunnin aikana kertyvästä sade- määrästä (Toivonen ym. 2021). Nykyilmastossa rankkasateita esiintyy jo ajoittain eri puolella Suomea, aiheuttaen yleensä tulvia erityisesti kaupunkialueilla. elokuussa 2022 Tampereella koettiin rankkasadetulva, joka aiheutti paikallisesti jopa 70 senttimetrin syvyisiä lätäköitä (kuva 3.27). Kuva 3.27. Rankkasateen aiheuttama tulva Tampereen keskustassa 28. elokuuta 2022. Kuva Piritta Palokangas, Aamulehti. (Nyystilä & Palokangas 2022). 3.4.2 Vesistötulvat Rankkasateet ja lumien sulaminen aiheuttavat hulevesitulvien lisäksi vesistötulvia lähinnä joissa ja järvissä. Vesistöiden tulvat voivat aiheutua myös järvialueiden suurista veden- korkeuksista perättäisten märkien jaksojen seurauksena, jääpatoutumista jäiden lähdön aikaan, virtausaukkojen ja uomien tukkeutumisesta sekä alijäähtyneen veden jään patou- tumisesta eli hyydetulvasta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistötulviin riippuvat tulvien syistä sekä vesistöjen sijainnista (taulukko 3.14). (Parjanne & Huokuna 2014) 72 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 3.14. Kerran 100 vuodessa esiintyvien vesistötulvien muutos ilmastonmuutoksen vaikutuksesta referenssijaksoon 1971–2000 verrattuna. 20 eri ilmastoskenaarion keskiarvot jaksoille 2010–2039 ja 2070–2099. ’+’ tarkoittaa tulvan kasvua, ’-’ pienenemistä ja ’±’ ei muutosta tai poikkeavia tuloksia eri skenaarioilla tai eri vesistöissä. (Veijalainen ym. 2012) 2010-39 2070-99 Järvi-Suomen suuret keskusjärvet ja niiden laskujoet + + Pienet latvajärvet Järvi-Suomessa ± / - - Lapin ja Kainuun joet ± - Rannikon joet - Pohjanmaa ± / - - Rannikon joet – Etelä- ja Lounais-Suomessa ± ± Ilmaston lämmetessä lumen määrä vähenee, mikä tarkoittaa, että kevään sulamistulvat vähenevät. Lumen määrän väheneminen vaikuttaa erityisesti Keski- ja Itä-Suomen latva- vesistöjen sekä osan Pohjanmaan jokien tulvien pienenemiseen. Pohjois-Suomessa kevät- tulvat säilyvät kuitenkin suurimpina tulvina, kun etelä-Suomessa tulviin eniten vaikuttava tekijä on sademäärän muutos, jolloin syksyn ja talven tulvat kasvavat suurimmiksi tulviksi. (Veijalainen ym. 2012) Sateiden lisääntyessä sekä kevään aikaistuessa vaikutukset näkyvät suurissa keskusjärvissä sekä niiden laskujoissa. Tulvariski kasvaa myös joissakin etelä- ja lounaisrannikon joki- vesistöissä, joissa tulvia esiintyy nykyilmastossa syksyn ja talven aikana. Tulvien arvioidaan lisääntyvän Saimaan, Vuoksen, Kokemäenjoen, Päijänteen, Kymijoen sekä Oulujoen vesis- töissä. Myös Kemijoen vesistössä arvioidaan tulvien lisääntymistä poiketen muista Lapin vesistöistä. (Veijalainen ym. 2012) Ilmastonmuutoksen myötä hyydetulvariski kasvaa entisestään. Hyydetulvaa on tarkas- teltu Kokemäenjoen osalta, jossa tulvariski kasvoi huomattavasti. Myös muualla etelä- ja Keski-Suomessa arvioidaan hyydetulvariskin kasvavan talven virtaamien kasvaessa ja jää- kannen synnyn myöhentyessä, mikä tarkoittaa erityisesti alkutalven tulvien lisääntymistä. (Veijalainen ym. 2012) Talvien lyheneminen ja märkien jaksojen lisääntyminen johtaa korkeampiin pohjaveden- korkeuksiin talvella, kun kevään aikaistuminen ja kuivuusjaksojen piteneminen laskee loppu kesän pohjavedenkorkeutta merkittävästi. Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa alimmat pohjavedenkorkeudet ovat alkukevään aikana, joten talven lyheneminen nostaa alhaisim- pia pohjavedenkorkeuksia entisestään. Ainoastaan etelä- ja Lounais-Suomessa alimmat pohjavedenkorkeudet laskevat. (Veijalainen ym. 2012) 73 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 3.4.3 Merivesitulvat Meriveden nopeat pinnannousut Itämerellä johtuvat kovista tuulista, ilmanpaine-eroista sekä Itämeren ominaisheilahtelusta, seichesta. Lähtökohtaisesti suuret merivesitulvat joh- tuvat useasta eri tekijästä, eivätkä aiheudu ainoastaan yhdestä edellä mainitusta tekijästä. Itämerta erottava kapea Kattegatin salmi voi vaikuttaa myös merivesitulvan kestoon pitä- mällä tuulen aiheuttamaa vedenpinnan nousua korkealla useita viikkoja ennen pinnan laskemista valtameren tasolle. (Parjanne ym. 2018) Itämeren pinnannousu ilmastonmuutoksen vaikutuksesta on noin 20 % pienempää kuin maailmanlaajuinen keskiarvo, koska jäätiköiden epätasainen sulaminen sekä lämpölaaje- neminen vaikuttavat Itämeren alueella enemmän kuin muualla. etelämantereen sulami- nen vaikuttaa Grönlannin mannerjäätikön sulamista enemmän, koska maankuori kohoaa vielä sulavan jäätikön lähellä. Suomessa maankohoaminen on voimakasta erityisesti Perämerellä, noin 3 mm/vuosi, joten Suomessa merenpinnan nousu on normaalia keski- arvoa pienempää. Toisaalta Suomessa lämpölaajenemisen vaikutus on normaalia hieman suurempaa. Taulukossa 3.15 on esitetty keskivedenkorkeuden muutos tulevaisuuden ilmastossa. (Kahma ym. 2014) Taulukko 3.15. Keskimääräisen merenpinnan tason muutos vuosina 2000–2100 mareografipaikkakunnilla (Kahma ym. 2014). Keskivedenkorkeuden muutos 2000–2100 (cm) Keskivedenkorkeus vuonna 2100 (N2000, cm) Mareografi Alin Paras arvio Korkein Alin Paras arvio Korkein Kemi -64 -25 27 -44 -5 47 Oulu -61 -23 29 -40 -2 50 Raahe -64 -25 27 -44 -6 46 Pietarsaari -65 -27 25 -46 -8 44 Vaasa -67 -28 24 -47 -9 43 Kaskinen -59 -19 37 -39 0 56 Mäntyluoto -50 -11 45 -31 8 64 Rauma -42 -2 54 -24 16 72 Turku -29 11 67 -11 29 85 Föglö -31 9 64 -15 24 80 Hanko -14 26 84 4 45 102 Helsinki -8 33 90 12 53 110 Hamina -5 36 94 16 57 115 74 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Parhaan arvion mukaan keskivedenkorkeus nousee noin 30 cm Suomenlahdella, kun Perä- merellä se vastaavasti laskee noin 25 cm paikkakunnasta riippuen. Suurimpien muutos- ten tapahtuessa keskivedenkorkeus voi nousta jopa yli 90 cm Suomenlahdella ja yli 24 cm Perämerellä. Taulukosta nähdään myös, että parhaan arvion mukaan Vaasassa ja sitä pohjoi- semmassa maankohoaminen on suurempaa kuin merenpinnan nousu. (Kahma ym. 2014) Merivesitulvien toistuvuus muuttuu keskivedenkorkeuden kasvaessa tulevaisuuden ilmas- tossa. Nykyiset kolmesti sadassa vuodessa esiintyvät tulvat tulevat esiintymään vuonna 2050 noin neljä kertaa 100 vuoden aikana ja vuonna 2100 joka toinen vuosi. Taulukossa 3.16 on esitetty eri tulvien toistuvuus tulevaisuuden ilmastossa vuosina 2010, 2050 ja 2100. (Pellikka ym. 2018) Taulukko 3.16. Merivedenkorkeus eri toistuvuuksilla vuosina 2010, 2050 ja 2100 (Pellikka ym. 2018) Ylittymistaajuus (tapausta/vuosi) Vedenkorkeus (cm) N2000-järjestelmässä 1/20 1/50 1/100 Vuosi 2010 2050 2100 2010 2050 2100 2010 2050 2100 Kemi 194 179 196 214 199 217 229 214 233 Oulu 192 179 198 211 198 218 226 213 233 Raahe 162 149 172 176 163 189 186 173 201 Pietarsaari 147 133 157 159 146 174 168 155 186 Vaasa 143 128 149 158 143 167 169 155 180 Kaskinen 140 129 160 154 143 177 164 154 190 Mäntyluoto 134 127 163 147 140 179 157 150 192 Rauma 134 130 171 146 142 188 155 152 200 Turku 137 139 187 149 151 204 157 160 216 Föglö 117 118 166 129 130 183 138 139 195 Hanko 134 142 200 146 154 217 155 163 229 Helsinki 159 168 225 174 183 243 185 194 256 Hamina 194 204 258 212 222 278 225 236 293 Vuoden 2010 toistuvuudet tulevat kasvamaan tulevaisuuden ilmastossa merkittävästi eri- tyisesti Suomenlahdella. Kerran sadassa vuodessa esiintyvä tulva, jota käytetään suosi- tuksena esimerkiksi sisävesialueiden alimmille rakentamiskorkeuksille, tulee kasvamaan 75 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 merkittävästi nykyisestä kerran sadassa vuodessa esiintyvästä tulvasta (Parjanne & Huo- kuna 2014). Tällä on vaikutusta erityisesti nykyisten toistuvuuksien mukaan rakennettuihin rakennuksiin, joiden rakentamiskorkeus on huomattavasti alhaisempi kuin kerran sadassa vuodessa esiintyvän tulvan vedenkorkeus tulevaisuudessa. 3.4.4 Tulville alttiit rakennukset Rakennusmäärät Suomessa on nimetty vuosille 2018–2024 22 merkittävää tulvariskialuetta, joista sisä vesis- töjen varrella sijaitsee 17 aluetta ja meren rannikolla viisi (kuva 3.28). Tulvariskialueiden nimeämisessä on otettu huomioon ilmastonmuutoksen vaikutus, aikaisemmin koetut tulva- tilanteet, tarkentuneet paikka- ja muut tiedot sekä tulvariskien hallinnan toimen piteet. (Maa ja metsätalousministeriö 2018) Kuva 3.28. Merkittävät Suomen tulvariskialueet 2018-2024 (Vesi 2021). 76 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Merkittävien tulvariskialueiden rakennusmääriä voidaan arvioida tulvakarttapalvelun (Tulvakeskus 2022) avulla tarkastelemalla alueita kerran tuhannessa vuodessa esiintyvällä tulvalla, jonka on arvioitu olevan kerran sadassa vuodessa esiintyvä tulva vuosisadan loppuun mennessä (Suomen ympäristökeskus (SYKe) & eLY-keskukset 2020). Merkittävien tulva riskialueiden rakennusmäärät tulvakarttapalvelusta on esitetty taulukossa 3.17. Taulukko 3.17. Merkittävien tulvariskialueiden rakennusmäärät (Tulvakeskus 2022). Merkittävät tulvariskialueet Rakennusmäärä Suhteellinen osuus [%] Pori 4 359 27 Rovaniemi 3 422 20 Ivalo 1 798 11 Hamina 1 398 8 Helsinki 748 4 Muut* 5 109 <4 Yhteensä 17 014 *Yksittäisten alueiden osuus Rakennusmäärällisesti merkittävimmät tulvariskialueet ovat Pori ja Rovaniemi, joiden osuu- det ovat yhteensä melkein 50 % kaikista tulvariskialueiden rakennuksista. Tulvakarttapalve- luun liittyy kuitenkin epävarmuuksia, joten todelliset luvut voivat poiketa taulukon luvuista. 77 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Rakennusvuosi Tulville altista rakennuskantaa voidaan arvioida tarkastelemalla merkittävien tulvariski- alueiden rakennuksia. Merkittävistä tulvariskialueista voidaan valita alueet, joiden tulva- riski kasvaa vuoteen 2100 mennessä edellisen luvun mukaan. Valitut alueet ovat Hamina, Helsinki, Huittinen, Kemi, Loviisa, Pori, Riihimäki ja Turku. Tarkastelemalla näitä alueita ja niiden rakennusten rakennusvuotta saadaan arvio tulvariskialueiden rakennuskannan iästä (kuva 3.29). Kuva 3.29. Merkittävien tulvariskialueiden rakennusikäjakauma alueilla, joiden tulvariski kasvaa vuoteen 2100 mennessä. Tulvariskille alttiina ovat erityisesti vuosina 1940–1959 sekä 1980–1989 rakennetut raken- nukset. Muina vuosina rakennetut rakennukset jakautuvat tasaisesti kuvaan. ennen 1940- lukua rakennettuja rakennuksia on kuitenkin selvästi vähiten alttiina tulville. Rakennustyyppi Rakennusvuoden lisäksi voidaan tarkastella alueiden rakennustyyppejä. Tarkastelussa rakennustyypit on jaettu neljään eri luokkaan: omakoti- ja paritaloihin, rivitaloihin, kerros- taloihin sekä asuntolarakennuksiin ja erityisryhmien asuinrakennuksiin. Rakennustyyppejä tarkasteltiin merkittävillä tulvariskialueilla, joiden tulvariski kasvaa vuoteen 2100 mennessä. Näiden alueiden rakennustyyppijakauma on esitetty kuvassa 3.30. 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 –1920 1921–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Os uu s k aik ist a r ak en nu ks ist a [ % ] Rakennusvuosi 78 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 3.30. Merkittävien tulvariskialueiden rakennustyyppijakauma alueilla, joiden tulvariski kasvaa vuoteen 2100 mennessä. Merkittävimmät tulvalle alttiit rakennustyypit ovat omakoti- ja paritalot, jotka kattavat noin 63 % kaikista tarkasteltavien tulvariskialueiden rakennuksista. Muita rakennustyyppejä esiin- tyy huomattavasti vähemmän. Rakennustyyppien lukumäärä eri rakennusvuosina on esi- tetty kuvassa 3.31. Kuva 3.31. Merkittävien tulvariskialueiden rakennustyyppien lukumäärä alueilla, joiden tulvariski kasvaa vuoteen 2100 mennessä. 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 –1920 1921–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Os uu s r ak en nu sv uo de n k aik ist a r ak en nu ks ist a [ % ] Rakennusvuosi Omakoti- ja paritalot Rivitalot Kerrostalot Asuntolarakennukset ja eritysryhmien asuinrakennukset 0 5 000 10 000 15 000 20 000 Ra ke nn us m ää rä [k pl] –1920 1921–1939 1940–1959 1960–1969 1970–1979 1980–1989 1990–1999 2000–2009 2010–2019 Rakennusvuosi Omakoti- ja paritalot Rivitalot Kerrostalot Asuntolarakennukset ja eritysryhmien asuinrakennukset 79 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 4 Kosteusvaurioiden terveysvaikutukset Kosteusvauriot ovat hyvin yleisiä rakennuskannassamme (Reijula ym. 2012). Suomalaisista pientaloista 15 prosentissa esiintyy varma kosteusvaurio riskirakenteissa, ja 40 prosentissa riskirakenteet vaativat lisätutkimuksia (Salmela ym. 2022). Tämä luku ei sisällä esimerkiksi kosteissa tiloissa olevia vaurioita. Suomalaisessa syntymäkohorttiaineistossa astmaan sairastumisen kannalta merkityksellisiä vaurioita tai näkyvää hometta arvioitiin olevan noin 2 prosentissa lasten makuuhuoneissa tai olohuoneessa (Karvonen ym. 2015). epidemiologisissa tutkimuksissa kosteusvaurion ja homeen on johdonmukaisesti osoi- tet tu olevan yhteydessä hengitystieoireisiin, astman oireiden pahenemiseen (Institute of Medicine 2004; Mendell ym. 2011; WHO 2009) ja uudemmissa kodin kosteusvaurioita ja hometta selvittävissä tutkimuksissa myös uuden astman syntyyn lapsilla (Caillaud ym. 2018; Quansah ym. 2012; Tischer ym. 2011). Tutkimusnäyttö kosteusvaurion tai homeen yhteydestä muihin sairauksiin tai oireisiin, kuten hengitystieinfektioihin, allergiseen nuhaan, yleisoireisiin tai atooppiseen ihottumaan, on heikompaa tai ristiriitaista. Näyttöä ei myöskään ole osoitettu allergiseen alveoliittiin, syöpään eikä reumasairauksiin (Käypä- hoito 2017). Koska uuden astman riski on siis tärkein kosteusvaurioiden pitkäaikaisvaiku- tus, keskityttiin tässä katsauksessa selvittämään tätä tarkemmin. Terveydellisen merkityksen kannalta oleellisinta kosteusvaurioille ja näkyvälle homeelle altistumisessa on kosteusvarion sijainti rakennuksessa, ilmayhteys oleskelutiloihin sekä ilmanvaihto. Suurin osa seurantatutkimuksista, joissa on tutkittu astmaan sairastumisen riskiä kosteusvaurioaltistumisen jälkeen, on perustanut altistumisen arvioinnin kaksiluok- kaisiin (kyllä/ei) altistumismuuttujiin, mikä estää annosvaste-suhteen tarkastelun ja siten raja-arvojen tai riskirajojen asettamisen. Lisäksi tutkimuksissa, joissa on käytetty moni- luokkaisia muuttujia, jotka kuvaavat kosteusvauriolle altistumista, on käytetty useimmi- ten erilaisia kosteusvaurion määritelmiä sekä luokitteluja vaurion laajuudesta, mikä han- kaloittaa eri tutkimusten välistä vertailtavuutta (Mendell ym. 2018). Koska terveyshaittojen syy tai annosvaste ei ole tiedossa, ei ole mahdollista laatia terveyteen perustuvia ohjeita rakennusten kosteusvaurioaltistumiselle (Mendell & Adams 2019), vaikka tätä ohjeistusta kipeästi tarvittaisiin suomalaisessa asumisterveydessä. 80 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 4.1 Kosteusvaurioiden yhteys uuden astman syntyyn Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmät on esitetty luvussa 2.2. Valitut tutkimukset. etukäteen päätettyjen valintakriteerien perusteella mukaan valittiin 30 kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia 21 eri tutkimuksesta (Liitetaulukko 1). Katsauk- seen valituista julkaisuista suurin osa oli lapsille tehtyjä tutkimuksia, sillä aikuisille tehtyjä tutkimuksia oli vain kaksi (Nordbäck ym. 2013, Wang ym. 2019). Kaikki tutkimukset edusti- vat kodin kosteusvaurioita eikä yksikään julkaisu käsitellyt koulujen, päiväkotien, työpaik- kojen tai vanhusten hoivapaikkojen kosteusvaurioita. Vain yhdessä julkaisussa raportoitiin retrospektiivisesti työpaikan kosteusvauriolatistumista prospektiivisen kotialtistumisen lisäksi (Wang ym. 2019). Kyseinen retrospektiivinen julkaisun osa jätettiin katsauksen ulko- puolelle, koska se ei täyttänyt valintakriteerejä. Tulokset ja pohdinta. Suurimmassa osassa julkaisuja kosteusvaurion sijaintia (huone) ei ollut raportoitu. Seitsemässä tutkimuksessa kosteusvauriohavainnot oli rajattu koskemaan vain oleskelutiloja (olohuone, keittiö, ja/tai makuuhuone) (Dannemiller ym. 2014, Karvo- nen ym. 2009, 2015, Larsson ym. 2011, Pekkanen ym. 2007, Milanzi ym. 2019) tai oleskelu- tiloja ja kylpyhuoneita (Shorter ym. 2018, Thacher ym. 2017) koko talon kosteusvaurioaltis- tumisen arvion sijasta (Behbod ym. 2013, 2015, Cho ym. 2006, Cox ym. 2020, emenius ym. 2004a, Hedman ym. 2015, Hwang 2011, Iossifova ym. 2009, Jaakkola ym. 2005, McConnell ym. 2002, Nafstad ym. 1998, , Nordbäck ym. 2013, Øie ym. 1999, Reponen ym. 2011, 2012, Rönmark ym. 2002, Schroer ym. 2009, Thacher ym. 2017, Tischer ym. 2011, Wang ym. 2019, Wen ym. 2015, Wickman ym. 2013). Astmaan sairastumisen riski oli suurin, jos vaurio tai näkyvä home sijaitsi makuuhuoneissa tai oleskelutiloissa (ml. makuuhuoneissa), ja heikoin kylpyhuoneissa tai muissa tiloissa, tai kun eri tiloja ei eritelty, toisin sanoen altistuminen arvioitiin koko talon tasolla, erityisesti omakotitaloissa. Puolet tutkimuksista oli tehty Pohjoismaissa (Suomi, Ruotsi ja Norja) (emenius ym. 2004a, 2004b, Jaakkola ym. 2005, Karvonen ym. 2009, 2015, Larsson ym. 2011, Nafstad ym. 1998, Øie ym. 1999, Pekkanen ym. 2007, Rönmark ym. 2002, Thacher ym. 2017), joissa rakennus- kannan ja ilmaston voidaan olettaa olevan samankaltainen Suomeen verrattuna. Muut katsaukseen mukaan otetut tutkimukset oli tehty Yhdysvalloissa (Behbod 2013, 2015, Cho ym. 2006, Cox ym. 2020, Dannemiller ym. 2014, Iossifova ym. 2009, McConnell ym. 2002, Reponen ym. 2011, 2012), Taiwanissa (Hwang ym. 2011, Wen ym. 2015) ja Uudessa- Seelannissa (Shorter ym. 2018). Lasten tutkimusten ja kahden aikuisten tutkimusten esittämät astman riskiestimaatit oli- vat hyvin samansuuruiset, joten tämänhetkisen tiedon perusteella voidaan olettaa, että lasten tutkimuksista saadut tulokset voidaan yleistää myös aikuisiin. 81 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tutkimusten tarkastelu. Tutkimustulosten vertailu eri tutkimusten välillä oli ongelmal- lista, sillä julkaisuissa oli yleensä hyvin vähän tietoa tutkituista rakennuksista (esim. raken- nustyyppi (pientalot/kerrostalot), asuinpinta-ala ja ilmastointi) ja niissä käytettiin toisistaan erilaisia kosteusvaurioindikaattoreita (esim. kosteusjälki, tulva, vesivahinko, näkyvä home ja homeen haju). Katsaukseen valituista julkaisuista etsittiin huomioita ilmayhteyden tutkimisesta sekä vaurion sijainnista, koska erityisesti seinärakenteissa olevat vauriot lisääntyvät todennäköi- sesti ilmastonmuutoksen seurauksena. Tutkimuksissa kosteusvauriohavainnot perustuivat silmämääräisesti kodin sisäpuolelta havaittuihin vaurioihin tai homeen hajun havaitsemi- seen, eikä rakenteita avattu. Yhdessäkään tutkimuksessa ei otettu kantaa havaittujen kosteusvaurioiden ilmayhteyteen oleskelutiloihin eikä raportoitu seinärakenteissa sijain- neiden kosteusvaurioiden osuutta kaikista kosteusvaurioista. Tutkimuksissa ei myöskään raportoitu mukana olleiden rakennusten ulkoseinärakenteita, jolloin erilaisten seinäraken- teiden kosteusvaurioiden aiheuttamista terveysriskien suuruuksista ei ole tietoa. Vaikka suurin osa tutkimuksista oli tehty euroopassa (Pohjoismaat, englanti, Saksa ja Alankomaat), voivat ilmasto, talojen ilmanvaihto ja rakennustekniset ominaisuudet poiketa suuresti muissa kuin Pohjoismasissa tehdyissä tutkimuksissa. 4.2 Kosteusvaurioon liittyvien mikrobien yhteys terveyteen Toisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitimme kosteusvaurioon liittyvien mikrobien yhteyttä terveyshaittoihin. Katsaukseen valittiin kaikki julkaisut, joissa oli tut- kittu kosteusvaurion yhteyttä eri mikrobeihin sekä mikrobien yhteyttä terveyteen. Tässä katsauksessa käytämme termiä ’kosteusvaurio’ kuvastamaan mitä tahansa tutkimuksissa käytettyä kosteusvaurioindikaattorin yhteyttä tutkittuihin mikrobeihin. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmät on esitetty luvussa 2.2. Valitut tutkimukset. Tutkimuksista ensimmäiset oli julkaistu 1990-luvun alussa (Strachan ym. 1990; Wickman ym. 1992) ja suurin osa 2010-luvulla (Liitetaulukko 2). Mikrobien kerää- miseen oli käytetty sekä ilma- että pölynäytteitä, joita oli kerätty eri menetelmillä (huone- pölyn keräys: imurointi ja imurin pölypussit; laskeutuva pölynkeräys: eDC-liinat (elektro- staattiset liinat), petrimaljat, kartonkilaatikot sekä yläpintojen pyyhintä). Mikrobien tai mikrobimarkkereiden analysoinnissa oli käytetty erilaisia menetelmiä, joista useimmiten oli käytetty viljelyä (16 julkaisussa), kvantitatiivista PCR (DNA-pohjainen polymerase chain reaction)(14 julkaisussa), mikrobien solukalvon markkereita (11 julkaisussa), mikroskopoin- tia (2 julkaisussa) ja DNA-pohjaista sekvensointia (NGS=uuden sukupolven sekvensointi tai pyrosekvensointi) (5 julkaisussa). 82 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Suurin osa tutkimuksista oli tehty kodeista otetuista näytteistä (29 julkaisussa), ja vain pie- nessä osassa julkaisuja näytteet oli kerätty kouluista (9), toimistoista tai päiväkodeista (2). Vain kuudessa julkaisussa oli pelkästään aikuisia, yhdessä sekä aikuisia että lapsia ja suu- rimmassa osassa tutkimuksia oli ainoastaan lapsia (32 julkaisua). Suurin osa tutkimuksista oli poikkileikkaustutkimuksia (18 julkaisua). Muut olivat seurantatutkimuksia (11 julkaisua) sekä tapaus-verrokkitutkimuksia (10 julkaisua). Pitkittäistutkimusten seuranta-aika vaihteli vuodesta 13 vuoteen. Samasta tutkimusjoukosta raportoitiin yleensä vain kerran, mutta joukossa oli myös tutki- muksia, joista oli mukana 2–3 julkaisua. Julkaisuista suurin osa oli tehty Pohjois-Amerikassa (12 Yhdysvallat ja 4 Kanada), euroopassa (11, joista 10:ssä oli mukana pohjoismaalaisia tut- kittavia). Aasiasta oli kahdeksan ja Australiasta tai Uudesta-Seelannista kolme julkaisua. Mukaan valituissa tutkimuksissa kosteusvaurio tai sen yhdistelmä näkyvän homeen tai homeen hajun kanssa oli määritelty eri julkaisuissa eri tavoin. Tässä katsauksessa käy- tämme termiä ’kosteusvaurio’ kuvastamaan mitä tahansa tutkimuksissa käytettyä kosteus- vaurioindikaattorin yhteyttä tutkittuihin mikrobeihin. Kosteusvauriot olivat suurimmaksi osaksi tutkijan tai muun ulkopuolisen havaitsemia (19 julkaisussa) tai sekä havaittuja että itse-raportoituja (8) ja 13 julkaisussa kosteusvaurio oli tutkittavien itse-raportoima. Tutkimuksessa oli käytetty yhteensä 104 kosteusvaurioindikaattoria, tutkittuna oli 258 mikrobia tai mikrobimarkkeria (+ tuhannet sekvensoinnilla havaitut bakteerit ja sienet), joiden välisiä yhteyksiä oli tutkittu 133 eri terveyspäätetapahtumaan. Näistä tutkituista mikrobeista tai niiden markkereista 72 oli yhteydessä positiivisesti kosteusvaurioon, joista 32 oli yhteydessä johonkin tutkittuun terveyspäätetapahtumaan. Tässä katsauksessa raportoidaan tilastollisesti merkitsevät yhteydet ja vain niiden mikrobien terveysvaikutuk- set, joissa havaittiin positiivinen yhteys kosteusvaurioon. 4.2.1 Bakteerit Bakteerien kemialliset markkerit. Kolmessa yhdeksästä julkaisusta (Dales ym. 2005, 2010, Holst ym. 2016, 2020, Jacobs ym. 2014, Johansson ym. 2013, Moniruzzaman ym. 20121, Sharpe ym. 2015, Wan & Li 1999), jossa oli tutkittu kosteusvaurion yhteyttä gram-negatiivisten bakteerien markkeriin, endotoksiinin, havaittiin vähintään yksi posi- tiivinen yhteys kosteusvaurion ja endotoksiinin välillä. Näistä kolmesta tutkimuksesta yhdessä poikkileikkaustutkimuksessa raportoitiin yhteys aikuisten astman riskiin (Juel Holst ym. 2020), mutta lasten tutkimuksissa endotoksiinilla ei ollut tilastollisesti merkitse- vää yhteyttä ylä- tai alahengitystieoireisiin (Jacobs ym. 2014, Holst ym. 2016) tai keuhko- jen toimintaan (keuhkokapasiteetin mittaus, spirometria) (Jacobs ym. 2014). Jacobs ym. (2014) tutkimuksessa koulun kosteusvaurio oli yhteydessä korkeampaan endotoksiinin 83 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 pitoisuuteen vain Hollannissa ja sen havaittiin olevan yhteydessä vähentyneeseen hengi- tyksen vinkunaan ja selittävän vähemmän kuin 10 % koulun kosteusvaurion ja kuivan yöllisen yskän välisestä yhteydestä. Yhdessä tutkimuksessa oli tutkittu toista gram-nega- tiivisten bakteerien markkeria, solukalvon osa lipopolysakkaridi (LPS), joka ei ollut yhtey- dessä kodin kosteusvaurioon (Hyvärinen ym. 2006). Gram-positiivisten bakteerien solukal- vonmarkkeria, muramiinihappoa, oli tutkittu vain yhdessä julkaisussa. Sen pitoisuudet oli- vat korkeammat, jos kotona oli/oli ollut kosteusvaurio (Tischer ym. 2015). Tässä aikuisten 8 vuoden seurantatutkimuksessa muramiinihappo oli yhteydessä lisääntyneeseen astman oireiluun (mitattuna astmaoireiden pistemäärällä), mutta ei ollut yhteydessä keuhkojen toimintaan (spirometria) (Tischer ym. 2015). Elinkykyisten bakteerien määrä (viljely). Kosteusvaurion yhteyttä elinkykyisiin baktee- reihin oli tutkittu neljässä tutkimuksessa (Hyvärinen ym. 2006, Li ym. 1997, Rosenbaum ym. 2010, Wan & Li 1999), joista ainoastaan astman tapaus-verrokkitutkimuksessa havait- tiin kosteusvaurion lisäävän elinkykyisten bakteerien määrää (Hyvärinen ym. 2006). elin- kykyiset bakteerit (Mesofiiliset aktinomykeetit/ bakteerit) eivät olleet tilastollisesti merkit- sevästi yhteydessä kohonneeseen riskiin sairastua astmaan, mutta yhteyden suunta oli riskiä lisäävä (Hyvärinen ym. 2006). Gram-positiivisten bakteerien määrä (qPCR). Gram-positiivisten bakteerien määrää oli tutkittu neljässä julkaisussa (Adams ym. 2021, Jacobs ym. 2014, Shorter ym. 2018, Tischer ym. 2015), joista kolmessa havaittiin kosteusvaurion yhteys lisääntyneeseen gram-posi- tiivisten bakteerien määrään. HITeA-koulututkimuksessa, jossa oli mukana kolme maata (espanja, Hollanti ja Suomi), kosteusvaurion ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä gram-positiivisten bakteerien määrään (Jacob ym. 2014). Kun analyyseihin oli otettu mukaan ainoastaan Hollanti ja Suomi, ja näytteiden kausivaihtelu oli otettu huo- mioon, havaittiin keväällä ja talvella kerättyjen näytteiden osalta tilastollisesti merkittävä yhteys kosteusvaurion ja gram-positiivisten bakteerien korkeampaan määrään (Adams ym. 2021). Gram-positiivisten bakteerien määrän ei kuitenkaan havaittu olevan yhteydessä hengitystieoireisiin (Adams ym. 2021), astmaan sairastumisen riskiin (Shorter ym. 2018) eikä keuhkokapasiteetin mittaustuloksiin (Tischer ym. 2015). Gram-negatiivisten bakteerien määrä (qPCR). Gram-negatiivisten bakteerien määrää oli tutkittu kolmessa julkaisussa (Adams ym. 2021, Jacobs ym. 2014, Tischer ym. 2015), joista kaikissa havaittiin kosteusvaurion yhteys lisääntyneeseen gram-negatiivisten bakteerin määrään, mutta HITeA-koulututkimuksessa ainoastaan Hollannin näytteissä, kun kausi- vaihtelua ei otettu huomioon (Jacobs ym. 2014). Gram-negatiivisten bakteerien määrä ei kuitenkaan ollut yhteydessä hengitystieoireiden määrään (Adams ym. 2021), astmaoirei- den vakavuuteen tai keuhkokapasiteetin mittaustuloksiin (Tischer ym. 2015). Sen sijaan korkea gram-negatiivisten bakteerien määrä oli yhteydessä vähentyneeseen hengityksen vinkunaan HITeA-koulututkimuksessa (Jacobs ym. 2014). 84 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Bakteerien diversiteetti. Neljässä julkaisussa oli laskettu sekvensointimenetelmällä bakteerien lajirikkaus sekä monimuotoisuus (alpha-diversiteetti, mikrobien moninaisuus näytteessä) (Adams ym. 2021, Cox ym. 2022, Fu ym. 2020, 2021). Ainoastaan HITeA-kou- lututkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys kosteusvaurion ja suuremman bakteerien lajirikkauden välillä erityisesti talvella otetuissa näytteissä,sekä kosteusvaurion ja bakteerien monimuotoisuuden välillä suomalaisissa kouluissa keväällä ja talvella ote- tuissa näytteissä (Adams ym. 2021). Bakteereiden suurempi lajirikkaus ja monimuotoisuus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä hengitystieoireiden suurempaan määrään ainoastaan suomalaisilla oppilailla. Kolmessa julkaisussa oli tutkittu mikrobien kokonaiskoostumusta (kompositio) eli beta- diversiteettiä näytteessä (näytteiden välinen mikrobikoostumuksen samanlaisuus/erilai- suus) (Cox ym. 2022, Fu ym. 2020, 2021), mutta se ei ollut yhteydessä kosteusvaurioon. Bakteerilajit ja -suvut (qPCR ja viljely). qPCR-menetelmällä oli mitattu kahta eri baktee- risukua seitsemässä tutkimuksessa: Streptomyces-sukua kuudessa (Juel Holst ym. 2020, Jacobs ym. 2014, Johansson ym. 2013, Nordbäck ym. 2016, 2017, Simoni ym. 2011) ja Mycobacterium-sukua kahdessa (Jacobs ym. 2014, Tischer ym. 2015) julkaisussa. Näistä mikään ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kosteusvaurioon. Viljelyä ei ollut käytetty bakteerisukujen määrittämiseen. Viljelymenetelmällä ei ollut käytetty yhdessä- kään julkaisussa bakteerisukujen tai -lajien määrittämiseen. Bakteerilajit ja -suvut (sekvensointi). Sekvensoinnissa voidaan analysoida kaikkia bak- teerien taksonomian tasoja, eikä tiettyjä ennalta määrättyjä bakteereja, kuten qPCR-me- netelmällä. Neljässä julkaisussa oli käytetty sekvensointimenetelmää bakteerien määrit- tämiseen (Adams ym. 2021, Cox ym. 2022, Fu ym. 2020, 2021). Kolmessa tutkimuksissa oli havaittu kosteusvaurion olevan yhteydessä seuraaviin yksittäisiin sukuihin tai lajeihin: Sphingomonas (Adams ym. 2021), Izhakiella, Microcoleus ja Rhodomicrobium suvut (Fu ym. 2021), Alkanindiges illinoisensis, Dialister invisus, ja Coprococcus eutactus, (Cox ym. 2022), vaikka Sphingomonas-suvun ja kahden ASVn suhteelliset osuudet olivat tilastolli- sesti merkitsevästi korkeammat ainoastaan suomalaisissa kosteusvauriokouluissa verrattuna verrokkikouluihin. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu hollantilaisissa kouluissa. Toi- nen ASV Sphingomonas-suvusta (ASV9) sekä Sphingomonas-suku lisäsivät hengitysoirei- den määrää selittäen 6 % tai 33 % kosteusvaurion ja hengitystieoireiden määrän välisestä yhteydestä (Adams ym. 2021). Alkanindiges illinoisensis, Dialister invisus, ja Coprococcus eutactus -lajien suhteelliset osuudet olivat korkeammat, jos kodissa oli näkyvää hometta tai kosteusvaurio, mutta ne eivät lisänneet tilastollisesti merkitsevästi astmaa, hengityksen vinkunaa, inhalaatioatopiaa tai nuhaa 7 tai 12 vuoden iässä, vaan yhteys oli osin jopa suo- jaava (Cox ym. 2021). 85 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 4.2.2 Sienet Sienien kemialliset markkerit. Seitsemässä julkaisussa oli tutkittu β-glukaania (beta-1,3- glucan) (Dales ym. 2010, Holst ym. 2016, 2020, Jacobs ym. 2014, Maheswaran ym. 2014, Tischer ym. 2015, Wan & Li 1999), yhdessä beta-1,3 1,6-glukaania (Choi ym. 2013), viidessä ergosterolia (Choi ym. 2013, Dales ym. 2010, Dharmage ym. 2002, Hyvärinen ym. 2006, Jacobs ym. 2014), yhdessä ePS (Penisillium/ Aspergillus -sukujen markkeri) (Douwes ym. 1999) tai citinasen aktiivisuutta (Holst ym. 2016). Neljässä kymmenestä julkaisusta, jossa oli tutkittu kosteusvaurion yhteyttä näihin sienten biomassaan tai solukalvon markkerei- hin, havaittiin positiivinen yhteys kosteusvaurion ja markkerin pitoisuuden välillä. euroop- palaisessa koulututkimuksessa havaittiin kosteusvaurion olevan yhteydessä ergosteroliin espanjassa ja β-glukaanin Hollannissa, mutta samaa yhteyttä ei havaittu Suomessa (Jacobs ym. 2014). Korkeat ergosterolin ja β-glukaaniin pitoisuudet olivat yhteydessä hengityk- sen vinkunan pienentyneeseen riskiin, ja samansuuntaisesti, mutta ei-tilastollisesti mer- kitsevästi tukkoisuuteen (Jacobs ym. 2014). Yhteyttä ei havaittu kuivaan yölliseen yskään tai nenäoireisiin (Jacobs ym. 2014). Lisäksi korkeampi β-glukaanin pitoisuus oli yhteydessä spirometriatuloksiin parantaen FVC-tuloksia (keuhkojen koko kapasiteetti) tilastollisesti merkitsevästi ja samansuuntaisesti, mutta ei-tilastollisesti merkitsevästi myös FeV1-tulok- sia (ensimmäisen sekunnin ulospuhallustulosta) (Jacobs ym. 2014). Taiwanilaisessa tutki- muksessa, jossa näytteet oli kerätty päiväkodeista ja toimistoista, β-glukaanin havaittiin olevan yhteydessä lisääntyneeseen uupumukseen, mutta ei muihin 9 tutkittuun hengi- tystie- tai yleisoireeseen (Wan & Li 1999). Ainoassa pitkittäistutkimuksessa, jossa kosteus- vaurio oli yhteydessä ergosterolin pitoisuuteen olohuoneesta kerätystä näytteestä, kor- kean ergosterolipitoisuuden havaittiin olevan yhteydessä akuutteihin hengitystiesairaus- episodeihin alle 2-vuotiailla lapsilla, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä (Dales ym. 2010). Vastaavaa yhteyttä ei havaittu lapsen makuuhuoneesta kerätyistä näytteistä. Hengi- tystieoireiden tapaus-verrokkitutkimuksessa olohuoneesta kerätty ePS oli positiivisesti yh- teydessä itse raportoituun kosteusvaurioon, mutta ei tutkijan havaitsemaan kosteusvau- rioon tai makuuhuoneesta (lattia ja patja) kerättyyn ePS:ään (Douwes ym. 1999). Olohuo- neesta määritetty ePS näytti olevan yhteydessä astman lisääntyneeseen riskiin, vaikkakin ei-tilastollisesti merkitsevästi, mutta se ei ollut yhteydessä hengitystieoireisiin tai bronkiit- tiin. Citinasen aktiivisuutta tutkinut julkaisu ei löytänyt yhteyttä kosteusvaurion ja markke- rin välillä (Holst ym. 2016). Elinkykyisten sienten määrä (viljely). elinkykyisten sienten määrää oli tutkittu 16 julkai- sussa (Behbod ym. 2015, Choi ym. 2013, Dharmage ym. 2002, Garrett ym. 1998, Holst ym. 2016, Hyvärinen ym. 2006, Jones ym. 2011, Li ym. 1997, Li & Hsu 1997, Oluwole ym. 2017, Rosenbaum ym.2010, Simoni ym. 2011, Stark ym. 2003, Strachan ym. 1990, Wan & Li 1999, Wickman ym. 1992). Tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys havaittiin kosteusvau- rion ja elinkykyisten sienien välillä viidessä julkaisussa (Garret ym. 1998, Holst ym. 2016, Jones ym. 2011, Simoni ym. 2011, Wan & Li 1999), joista neljä oli poikkileikkaustutkimuk- sia ja yksi astman tapaus-verrokkitutkimus. Näistä tutkimuksista ainoastaan yhdessä sienet 86 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 olivat yhteydessä tilastollisesti merkitsevästi kuivaan yöyskään, yskään ja nuhaan, mutta ei hengityksen vinkunaan tai spirometriatuloksiin (FeV1 tai FVC) (Simoni ym. 2011). elinkykyi- siä hiivoja oli tutkittu 12 tutkimuksessa (Behbod ym. 2015, Choi ym. 2013, Dharmage ym. 2002, Garrett ym. 1998, Holst ym. 2016, Jones ym. 2011, Li ym. 1997, Li & Hsu 1997, Rosen- baum ym. 2010, Stark ym. 2003, Strachan ym. 1990), joista kosteuden kondensoitumisen kodissa havaittiin lisäävän hiivojen määrää tilastollisesti merkitsevästi yhdessä tapaus-ver- rokkitutkimuksessa (Choi ym. 2013), kun taas kahdessa tutkimuksessa havaitiin pienem- mät hiivojen pitoisuudet, jos kodissa oli tunkkainen haju (Li ym. 1997, Holst ym. 2016) tai sen rakenteisiin oli päässyt tulvavettä (Holst ym. 2016). Tapaus-verrokkitutkimuksessa hiivojen ei havaittu olevan yhteydessä astmaan, nuhaan tai ihottumaan (Choi ym. 2013). Sienten määrä (qPCR). Sienten DNA-määrän yhteyttä kosteusvaurioon oli tutkittu kuu- dessa julkaisussa (Adams ym. 2021, Juel Holst ym. 2020, Norbäck ym. 2016, 2017, Shorter ym. 2018, Simoni ym. 2011), joista neljässä havaittiin positiivinen yhteys kosteusvaurioon. Näistä yhdessä koulututkimuksessa havaittiin yhteys kosteusvaurion ja qPCR:lla määrite- tyn sienten määrän välillä ainoastaan suomalaisissa, mutta ei hollantilaisissa, kouluissa (Adams ym. 2021). Kolme neljästä tutkimuksesta oli kouluissa tehtyjä poikkileikkaustutki- muksia, joissa havaittiin sienten DNA-määrän positiivinen yhteys hengitystieoireiden mää- rään (vain Suomessa, mutta ei Hollannissa) (Adams ym. 2021), silmä-, nenä- ja nieluoirei- siin (Norbäck ym. 2016) ja ei-tilastollinen yhteys hengityksen vinkunaan, yskään ja nuhaan (Simoni ym. 2011), mutta ei iho-oireisiin, päänsärkyyn tai väsyneisyyteen (Nordbäck ym. 2016) tai yöyskään tai spirometriatuloksiin (Simoni ym. 2011). Astman tapaus-verrokki- tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä sienten DNA-määrän ja uuden astman puhkeamisen välillä (Shorter ym. 2018). Jaottelu sienten tarvitseman kosteuden mukaan (vesiaktiivisuus). Kun sieniä jaettiin niiden kasvussa tarvittavan kosteuden mukaan hydrofiilisiin (vesiaktiivisuus, a w ≥ 0,90), mesofiilisiin (0,80-0,90) ja kserofiilisiin sieniin (<0,80), olivat sekvensointiin perustuvat mesofiiliset ja hydrofiiliset sienet yhteydessä kosteusvaurioon tai näkyvään homeeseen (Cox ym. 2022). Kserofiiliset sienet eivät olleet yhteydessä kosteusvaurioon sekvensointiin tai viljelyyn perustuvissa tutkimuksissa (Cox ym. 2022, Hyvärinen ym. 2006). Mikään kos- teuden mukaan jaoteltu sieniryhmä ei ollut yhteydessä astmaan, hengityksen vinkunaan, inhalaatioatopiaan, nuhaan tai uuden astman syntyyn. Sienten diversiteetti. Viidessä julkaisussa oli määritetty sekvensointimenetelmällä sienten lajirikkaus sekä monimuotoisuus (alpha-diversiteetti, sienten moninaisuus näytteessä) (Adams ym. 2021, Cox ym. 2022, Dannemiller ym. 2014, Fu ym. 2020, 2021). Yhdessä aikuisten poikkileikkaustutkimuksessa sienten lajirikkaus oli laskettu käyttämällä 18 eri sienen ja yhden bakteerin qPCR-tulosta (Juel Holst ym. 2020). HITeA-koulututkimukses sa havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys kosteusvaurion ja suuremman sienirikkauden ja monimuotoisuuden välillä keväällä otetuissa näytteissä (Adams ym. 2021) sekä 87 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 tapausverrokkitutkimuksessa keittiön vesivuotojen tai mitatun seinäkosteuden ja sienirik- kauden välillä (Dannemiller ym. 2014). Sienten keskimääräinen lajirikkaus, mutta ei korkea lajirikkaus, oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä hengitystieoireiden määrään ainoas- taan hollantilaisilla oppilailla ja keskimääräinen monimuotoisuus puolestaan vähensi hen- gitystieoireita ainoas taan suomalaisilla oppilailla (Adams ym. 2021). Yhteyden muoto ei siis ollut annosvasteinen. Sienten lajirikkaus vähensi astmaan sairastumisen riskiä tapaus- verrokkitutkimuksessa (Dannemiller ym. 2014), mutta ei vaikuttanut astman riskiin 7 tai 12 vuoden iässä (Cox ym. 2021). Kolmessa tutkimuksessa oli analysoitu sienten kokonaiskoostumuksen (kompositio) eroavaisuutta/samanlaisuutta näytteiden välillä eli beta-diversiteettiä (Cox ym. 2022, Dannemiller ym. 2014, Fu ym. 2020, 2021), mutta se ei ollut yhteydessä kosteusvaurioon. Sienten lajit ja -suvut (qPCR ja viljely). Kahdeksassa julkaisussa oli määritetty 1–18 sienten sukuja qPCR-menetelmällä (Adams ym. 2021, Juel Holst ym. 2020, Jacobs ym. 2014, Nordbäck ym. 2016, 2017, Shorter ym. 2018, Simoni ym. 2011, Tischer ym. 2015) ja 9 julkaisussa oli raportoitu viljelemällä 2–16 eri elinkykyistä sienisukuja (Behbod ym. 2015, Choi ym. 2013, Garrett ym. 1998, Gent ym. 2002, Holst ym. 2016, Li ym. 1997, Li & Hsu 1997, Rosenbaum ym. 2010, Stark ym. 2003). Seitsemässä julkaisussa qPCR:llä oli määritetty joko Penicillium/ Aspergillus tai Penicillium/ Aspergillus/ Paecilomyces variotiii spp.-ryhmiä, viidessä Aspergillus versicolor-lajia ja neljässä Cladosporium- sukua tai sen lajeja, kun taas viljelymenetelmällä lähes kaikissa julkaisuissa oli tutkittu Aspergillus, Penicillium ja Cladosporium -sukuja (8). Alternaria-sukua oli tutkittu viidessä, Aureobasidium-sukua kolmessa, Trichoderma-sukua kahdessa ja muita lajeja yksittäisissä julkaisuissa (mm. Cladosporium herbarum, Eurotium amstelodami, Stachybotrys chartarum, Wallemia sebi, Penicillium chrysogenum). Neljässä qPCR -menetelmään perustuvassa julkaisussa Penicillium/ Aspergillus/ Paecilomyces variotiii spp.-ryhmä olivat yhteydessä kosteusvaurioon (Adams ym. 2021, Jacobs ym. 2014, Shorter ym. 2018, Tischer ym. 2015), Cladosporium-suku yhdessä (Shorter ym. 2018), viljelymenetelmään perustuvista suvuista Cladosporium-suku kolmessa (Garrett ym. 1998, Gent ym. 2002, Li & Hsu 1997) ja Penicillium-suku kahdessa julkaisussa (Li & Hsu 1997, Rosenbaum ym. 2010). qPCR-menetelmällä mitatut kosteusvaurioon yhteydessä olleet sienisuvut eivät olleet yhteydessä terveyshaittoihin. Viljelyssä havaittu Cladosporium-suku oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä hengityksen vinkunaan, yskään ja allergiseen herkistymiseen sienille (Cladosporium cladosporioides, Penicilium mix ja Aspergillus mix) (Garret ym. 1998), astmaan (Li & Hsu 1997), mutta ei muihin hengitystieoireisiin (Garret ym. 1998), pysyvään yskään (yhteys vain keskimmäinen luokka vs. alin luokka, mutta ei korkea vs. alin luokka), hengityksen vinkunaan (Gent ym. 2002) tai atopiaan (Li & Hsu 1997). Pienessä AUDIT-kohortissa varhaislapsuuden kodin korkea Penicillium määrä oli yhteydessä lisääntyneeseen hengityksen vinkunaan (Rosenbaum ym. 2010), kun taas taiwanilaisessa 88 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 pienessä kouluikäisten lasten tapaus-verrokkitutkimuksessa se suojasi allergiselta nuhalta, mutta ei ollut yhteydessä astmaan (Li & Hsu 1997). Sienten lajit ja -suvut (sekvensointi). Viidessä julkaisussa (Adams ym. 2021, Cox ym. 2022, Dannemiller ym. 2014, Fu ym. 2020, 2021) oli käytetty sekvensointia sienten määrittämiseen, jolloin voidaan analysoida kaikkia sienten taksonomian tasoja, eikä tiettyjä ennalta määrättyjä sienisukuja, kuten qPCR-menetelmällä tai viljelyssä elatus- maljasta riippuen. Kolmessa julkaisussa oli havaittu kosteusvaurion lisäävän yksittäisiä homelajeja, -sukuja tai ASV:tä (ASV=amplicon sequence variant, sekvensoinnissa käytetty lajia vastaava yksikkö): Aspergillus-suku ja Aspergillus proliferans (ASV4)-laji (Adams ym. 2021), Phaeosphaeria podocarpi, Toxicocladosporium irritans, Plectosphaerella oratosquillae (Cox ym. 2022), Coniosporium apollinis -lajit ja Ustilaginomycetes-luokka (Dannemiller ym. 2014). Hiivoista Vishniacozyma victoriae (ASV5) (oli vain Suomessa yhteydessä) (Adams ym. 2021), Candida parapsilosis, Rhodotorula mucilaginosa (Cox ym. 2022), Cryptococcus uzbekistanensis, Cryptococcus albidus -lajit ja Rhodosporidium-suku (Dannemiller ym. 2014) olivat positiivisesti yhteydessä kosteusindikaattoriin. Aspergillus-suvun ja Aspergillus proliferans (ASV4)-lajin suurempi suhteellinen osuus oli yhteydessä vähentyneeseen hengitystieoireiden määrään, mutta kummassakaan ei ollut havaittavissa annos-vastesuhdetta (Adams ym. 2021). Phaeosphaeria podocarpi-laji oli yhteydessä pienentyneeseen astman riskiin 12 vuoden iässä, mutta muihin päätetapahtu- miin (hengityksen vinkuna, inhalaatioatopia, nuha) se ei ollut yhteydessä (Cox ym. 2022). Toxicocladosporium irritans-laji oli yhteydessä pienentyneeseen astman, hengityksen vinkumisen ja inhalaatioatopian riskiin 7 ja 12 vuoden iässä, mutta se lisäsi nuhan riskiä 12 vuoden iässä (Cox ym. 2022). Plectosphaerella oratosquilla-laji ei ollut yhteydessä yhteenkään tutkittuun neljään terveystapahtumaan poikkileikkaustilanteessa tai 5 vuo- den seurannassa eikä Coniosporium apollinis-laji tai Ustilaginomycetes-luokka ollut yhtey- dessä astmaan sairastumisen riskiin (Dannemiller ym. 2014). Lisäksi HITeA-koulututkimuk- sessa havaittiin hollantilaisissa kouluissa 41 eri ASV:tä, jotka olivat yhteydessä koulujen kosteusvaurioihin, mutta mikään ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä hengitys- tieoireiden määrään (Adams ym. 2021). Hiivoista Candida parapsilosis (Cox ym. 2022), Cryptococcus uzbekistanensis, Cryptococcus albidus -lajit ja Rhodosporidium-suku (Dannemiller ym. 2014) eivät olleet yhteydessä astmaan tai Vishniacozyma victoriae-laji hengitystieoireiden määrään (Adams ym. 2021), mutta Rhodotorula mucilaginosa-laji oli yhteydessä pienentyneeseen astman riskiin poikkileikkausaineistossa, mutta ei 5 vuoden seurannassa (Cox ym. 2022). eRMI (environmental Relative Moldiness Index). eRMI-indeksi koostuu 36 qPCR-menetel- mällä määritetystä sienestä, joista ensimmäisen ryhmän 26 sientä liittyvät tyypillisesti kosteusvauriorakennukseen ja toisen ryhmän 10 sientä ovat ei-kosteusvaurioon liittyviä seiniä. Ryhmien sienien määrät lasketaan yhteen ja ryhmien summat vähennetään 89 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 toisistaan, jolloin saadaan eRMI (vaihtelu -10 ja +30 välillä). Kolmessa julkaisussa oli selvi- tetty kosteusvaurion yhteyttä eRMI-indeksiin, josta yksi oli aikuisten poikkileikkaustutki- mus (effert ym. 2016) ja kaksi lasten kohorttia vuoden (Rosenbaum ym. 2015) ja kuuden vuoden seuranta-ajalla (Reponen ym. 2011). Kaikissa jokin tutkituista kosteusvaurio- indikaattoreista oli yhteydessä korkeampaan eRMI-indeksiin. eRMI oli yhteydessä astmaan sairastumisen riskiin lapsilla (Reponen ym. 2011), mutta ei aikuisilla (effert ym. 2016) tai lapsilla hengityksen vinkunaan (Rosenbaum ym.2015). 4.2.3 Kosteusvaurioon liittyvien mikrobitutkimusten ja niiden terveyshaittojen tarkastelua Tutkimuksessa oli käytetty yhteensä 104 kosteusvaurioindikaattoria, tutkittuna oli 258 mikrobia tai mikrobimarkkeria (+ tuhannet sekvensoinnilla havaitut bakteerit ja sienet), joiden välisiä yhteyksiä oli tutkittu 133 eri terveyspäätetapahtumaan. Näistä tutkituista mikrobeista tai niiden markkereista 72 oli yhteydessä positiiviesti kosteusvaurioon, joista 32 oli yhteydessä johonkin tutkittuun terveyspäätetapahtumaan. Kun tutkimukset jaotel- tiin viljelymenetelmillä (17 julkaisua), qPCR:llä (10 julkaisua) ja sekvensoinnilla (5 julkaisua) määriteltyihin mikrobialtistumisiin, qPCR:llä mitatuista mikrobeista tai bakteeri- tai sieni- määristä 23 % oli yhteydessä kosteusvaurioon, 13 % viljelyllä ja <1 % sekvensoinnilla mää- ritellyistä mikrobeista. elinkykyisistä bakteereista tai sienistä (viljely) 7 % oli yhteydessä terveyspäätetapahtumaan (lisäsi riskiä tai suojasi), qPCR:llä mitatuista 5 % ja sekvensoi- malla <0,2 %. Tulvat. Aiemmin yllä esitetyistä tuloksista poimitaan vielä yhteen tutkimukset, joissa oli yhtenä kosteusvaurion indikaattorina käytetty rakennukseen kohdistunutta tulvaa (Li ym. 1997, Li & Hsu 1997, Wan & Li 1999), jotka mahdollisesti lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena. Taiwanilaisissa tutkimuksissa tulvan havaittiin vähentävän elinkykyisten hiivojen määrää (Li ym. 1997), lisäävän elinkykyisiä sieniä (Wan & Li 1999) ja elinkykyistä Penicilliumia kesällä kerätyistä näytteestä (Li & Hsu 1997). Korkeampi Penicillium-suvun määrä oli yhteydessä alempaan riskiin sairastua allergiseen nuhaan, mutta ei astmaan (Li & Hsu 1997). elinkykyisten sienten määrällä ei ollut yhteyttä 10 tutkittuun oireeseen (Wan & Li 1999). Yhdysvaltalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa koko tutkimusalue oli keskitetty tulva- tai sen reuna-alueille, josta tulvalle altistuneita rakennuksia oli 12 % (effert ym. 2016). qPCR-määrityksellä tehty eRMI ei ollut yhteydessä tulvaan eikä astmaan (effert ym. 2016). Uusi astma. Koska uuden astman riski on siis tärkein kosteusvaurioiden pitkäaikaisvaiku- tus, vedetään vielä yhteen tulokset näistä julkaisuista. Kolmessa yhdysvaltalaisessa syn- tymäkohortissa oli tutkittu astmaan sairastumisen riskiä keräämällä pölynäyte tai pöly- ja ilmanäyte varhaislapsuudessa ja seuraamalla lapsia 7–13 vuoden ikään asti (Behbod ym. 90 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 2015, Dannemiller ym. 2014, Reponen ym. 2011). Viljelyllä määritetyt elinkykyiset sienet eivät olleet yhteydessä eri aikana raportoituun kosteusvaurioon (Behbod ym. 2015), mutta qPCR-menetelmällä mitattu eRMI-indeksi oli korkeampi, jos kodissa oli havaittu homeen hajua, mutta ei näkyvää hometta. eRMI oli yhteydessä suurempaan riskiin sairastua astmaan (Reponen ym. 2011). Pyrosekvensoinnilla ja qPCR-menetelmillä määritetyistä sienistä kuusi oli yhteydessä johonkin useista kosteusvaurioindikaattoreista, mutta vain yksi (sienten lajirikkaus) lisäsi astmaan sairastumisen riskiä, jos lajirikkaus varhaislapsuuden kodissa oli matala (Dannemiller ym. 2014). Kahdessa uuden astman tapaus-verrokkitutkimuksessa kosteusvaurioon yhteydessä olleet mikrobit eivät lisänneet uuden astman riskiä (Hyvärinen ym. 2006, Shorter ym. 2018). Kahdessa yhdysvaltalaisessa syntymäkohortissa havaittiin yhteensä 19 elinkykyistä sientä (Gent ym. 2002, Rosenbaum ym. 2010 ja qPCR:llä mitattu eRMI-indeksi (Rosenbaum ym.2015), joista kolme oli yhteydessä kosteusvaurioon. Näistä vain korkea Penicillium-määrä oli yhteydessä varhaislapsuuden hengityksen vinkunan lisääntyneeseen riskiin (Rosenbaum ym. 2010). Pohdintaa. Aiemman epidemiologisen tutkimustiedon pohjalta mikään kosteusvaurioi- hin liittyvä yksittäinen mikrobimarkkeri, -määrä tai -laji ei ollut yhdenmukaisesti yhtey- dessä kosteusvaurioihin. Tämä voi osittain johtua siitä, että julkaisuissa oli käytetty erilai- sia menetelmiä mikrobien keräykseen ja määrityksiin, minkä vuoksi tulosten vertailu tut- kimusten välillä on haastavaa. Lisäksi kosteusvaurion määrittäminen ei aina tapahtunut samaan aikaan kun mikrobinäyte kerättiin, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia kosteusvau- rioon liittyvien mikrobien tunnistamisessa. Samoin kosteusvauriot havaittiin silmämääräi- sesti tai pohjautuivat vain osittain homeen tai tunkkaiseen hajun havaitsemiseen, jolloin ei saada täyttä varmuutta rakenteiden piilossa olevista kosteusvaurioista, koska rakenteita ei avattu. Osa tutkimuksissa analysoiduista mikrobeista saattoi siten olla yhteydessä todel- liseen kosteusvaurioon, mutta jäi käytettyjen tutkimusmenetelmien takia havaitsematta. Tutkituista mikrobeista tai niiden markkereista pieni osa oli yhteydessä kosteusvaurioihin ja näistä mikrobeista tai niiden markkereista vain harva oli yhteydessä terveyshaittoihin. Tutkimuksissa oli tavallista, että näytteistä analysoitiin monta mikrobia tai mikrobimarkke- ria, joita analysoitiin useita kosteusvaurioindikaattoria ja terveyspäätetapahtumia vasten. Hyvin harva tutkimus otti huomioon monitestauksesta johtuvan virheellisten löydösten mahdollisuuden. 91 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 5 Rakennusten lämpöolot, energiankulutus ja jäähdytyksen käyttö Suomessa 5.1 Simulointitapaukset Lämpöolojen ja energiankulutuksen simulointitutkimuksessa käytettiin kolmea eri raken- nustyyppiä: vanhainkoti, asuinkerrostalo ja pientalo. Kustakin rakennustyypistä simuloitiin sekä olemassa olevaa rakennuskantaa sekä uudiskohdetta kuvaava esimerkkirakennus. Simuloidut rakennukset sijaitsevat Vantaan lähiöalueella, jossa kunkin rakennuksen ympä- rillä oletettiin olevan samanlaisia rakennuksia tyypillisten varjostusolosuhteiden huomioon ottamiseksi. Kunkin rakennuksen suuntaus valittiin siten, että ikkuna-alaltaan suurin julki- sivu suuntautuu etelään. Olemassa olevaa rakennuskantaa kuvaavien esimerkkirakennusten osalta oletettiin, ettei niihin ole tehty energiakorjauksia ja rakennusten ominaisuudet sekä talotekniset järjestel- mät ja niiden ominaisuudet vastaavat kunkin kohteen suunnitteluajan käytäntöjä tai rakentamismääräysten vaatimuksia. Uudiskohteet täyttävät nykyiset rakentamismääräyk- set ja uudisvanhainkoti sekä uudiskerrostalo täyttävät niitä koskevan kesäaikaisen huone- lämpötilan 150 astetunnin vaatimuksen 25 °C ja 27 °C ylittävien huonelämpötilojen osalta (Ympäristöministeriö, 2017). Sekä vanhojen rakennusten että uusien esimerkkirakennuk- sen ilmanvaihdon ilmamäärät mitoitettiin huonekohtaisesti ja uudisrakennusten ilma- määrät täyttävät FINVAC ry:n julkaisemat ilmanvaihdon suositukset (FINVAC 2019, FINVAC 2020). esimerkkirakennukset simuloitiin käyttäen tässä tutkimusosiossa huonekohtaisesti määriteltyjä tunnittaisia valaistuksen ja huonelaitteiden käyttöprofiileja, jotka kuvaavat kunkin rakennustyypin normaalia käyttöä. Vuotuiset rakennusten sisävalaistuksen ja huonelaitteiden lämpökuormat vastaavat nykyisten rakentamismääräysten ohjearvoja (Ympäristöministeriö, 2017). Aktiivisella jäähdytyksellä varustettujen esimerkkirakennusten huonelaitteiden jäähdytys- tehon mitoitus valittiin suhteellisen korkeaksi (45 W/m²), koska jäähdytystehon haluttiin varmasti riittävän huonelämpötilojen hallintaan myös tulevaisuuden ilmastoa tutkivissa simulointitapauksissa. Koska simulointitapauksilla tutkittiin ilmastonmuutoksen vaikutusta jäähdytystarpeeseen, tulee lämpöolojen olla vertailukelpoisia kaikissa aktiivisella jäähdy- tyksellä varustetuissa tapauksissa riippumatta ilmasto-oloista. 92 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 5.1.1 Vanhainkodit Olemassa olevaa rakennuskantaa kuvaavaa 80-luvun vanhainkotia ja uudisvanhainkotia kuvataan pohjaratkaisultaan ja muodoltaan samanlaisella 5-kerroksisella rakennuksella, jonka lämmitetty nettoala on 4068 m² (kuva 5.1). Molemmissa rakennuksissa vanhukset asuvat yhdelle hengelle tarkoitetuissa noin 25 m²:n asunnoissa ja lisäksi rakennuksissa on yhteiskäyttöön tarkoitettuja tiloja. Molemmat rakennukset ovat betonirakenteisia, mutta niiden vaipan ominaisuudet kuten lämmöneristystaso, ilmanpitävyys, ikkuna-alat ja taloteknisten järjestelmien ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Molemmat rakennukset lämpiävät kaukolämmöllä ja lämmönjako on toteutettu vesiradiaattoreilla. Tilojen läm- mityksen asetusarvo on 23 °C eikä huonelämpötiloja päästetä laskemaan sen alapuolelle myöskään kesällä. Kuva 5.1. Vanhainkodin IDA ICE simulointimalli. 80-luvun vanhainkoti 80-luvun vanhainkoti on varustettu perustapauksessa kirkkailla 3-lasisilla ikkunoilla, joiden U-arvo on 2,1 W/m²,K ja auringon kokonaisläpäisykerroin (g) on 0,68. Ikkunoiden kokonais- pinta-alan osuus ulkoseinien pinta-alasta on 27 %. Ulkoseinien U-arvo on 0,29 W/m², K ja vaipan ilmavuotoluku q 50 on 6 m³/h,m². Rakennus on varustettu vakioilmavirtaisella koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmällä ja yhden hengen asuntojen tulo- ja poistoilmavirrat ovat 18 dm³/s,asunto (0,76 dm³/s,m²). Poiketen muista rakennustyypeistä, 80-luvun vanhainkodin tilojen mitoitusilmamäärien oletetaan olevan yhtä suuria kuin uudisvanhainkodin mitoitusilmamäärät. Perustapauksessa rakennuksessa ei ole aktiivista ilmanvaihdon tai tilojen jäähdytystä ja ilmanvaihdon tuloilman sisäänpuhalluslämpötila on 19 °C tai korkeampi ulkoilman lämpötilasta riippuen. Taulukossa 5.1 kuvataan 80-luvun vanhainkodin simulointitapaukset. Perustapauksessa ei käytetä mitään passiivisia auringonsuojaratkaisuja kuten kaihtimia. Tapauksissa, joissa kaihtimet on käytössä, ne on asennettu uloimpaan lasiväliin ja kaihtimet on käytössä, kun 93 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 auringon säteily ikkunalasin sisäpinnalla ylittää 50 W/m². Tapauksissa, joissa rakennukseen asennetaan uudet ikkunat, etelän ja lännenpuoleisille julkisivuille asennetaan auringon- suojalasilla varustetut MSe-ikkunat (g = 0,19) ja muille julkisivuille hieman vähäisemmällä auringonsuojauksella varustetut uudet MSe-ikkunat (g = 0,36). MSe-ikkuna on 2-puittei- nen 3-lasinen ikkuna, jonka sisemmässä puitteessa on 2-lasinen umpiolasielementti. Tapauksissa, joissa on avattavat tuuletusikkunat, tuuletusikkunoiden oletetaan olevan auki huonelämpötilan ylittäessä 25 °C ja ulkolämpötilan ollessa välillä 18 °C ja 25 °C. Yhden hengen asuntojen tuuletusikkunoiden avaaminen ei vähennä vanhainkodin mui- den tilojen ilmanvaihtuvuutta, koska asuntojen tulo- ja poistoilmavirrat on mitoitettu yhtä suuriksi ja kunkin asunnon ja käytävätilojen välinen ovi pidetään jatkuvasti kiinni. Tuuletu- sikkunoiden käyttöön liittyen on syytä lisäksi korostaa, että tuuletusikkunoiden avaaminen voi myös heikentää sisäilman laatua ja lisätä melutasoa, mikäli ulkoilman laatu on heikko ja rakennus sijaitsee meluisalla alueella. Tapauksessa, jossa käytetään aktiivista tilojen jäähdytystä (7. Kaihtimet + tilojen jäähdytys), kuhunkin oleskelutilaan ja asuntoon on asennettu jäähdyttävä huonelaite, jonka jäähdy- tyksen mitoitusteho on 45 W/m². Tilojen jäähdytyksen asetusarvo on 25 °C. Jäähdytyk- sen vuotuinen kylmäkerroin on 3,0, joten tapauksella voidaan kuvata joko tyypillistä vesi- lauhdutteista jäähdytysjärjestelmää tai ilmalämpöpumppuihin perustuvaa ratkaisua. Taulukko 5.1. 80-luvun vanhainkodin simulointitapaukset. Tapaukset Kuvaus 1. Perustapaus Ei passiivisia auringonsuojaratkaisuja eikä aktiivista jäähdytystä ilmanvaihdossa tai tiloissa. Tuloilman min. lämpötila vakio 19 °C. Ei avattavia ikkunoita. 2. Matalampi tuloilman lämpötila Kuin perustapaus, mutta tuloilman min. lämpötila kesällä 17 °C. 3. Kaihtimet Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet. 4. Kaihtimet + uudet ikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja uudet auringonsuojalaseilla varustetut ikkunat etelä- ja länsijulkisivuilla sekä tavalliset uudet ikkunat muilla julkisivuilla 5. Kaihtimet + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja avattavat tuuletusikkunat. 6. Kaihtimet + tuuletusikkunat + uudet ikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet, uudet avattavat tuuletusikkunat sekä kaikki muut ikkunat uusia, kuten tapauksessa 4. 7. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet sekä tilojen aktiivinen jäähdytys. 94 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Uudisvanhainkoti Uudisvanhainkoti on varustettu MSe-tyyppisillä auringonsuojaikkunoilla, joiden kokonais- läpäisykerroin (g) on 0,19 kaikissa simulointitapauksissa etelän- ja lännenpuoleisten julki- sivujen osalta. Muiden julkisivujen ikkunoissa käytetään MSe-ikkunoita, joiden kokonais- läpäisykerroin (g) on 0,36. Molempien ikkunatyyppien U-arvo on 1,0 W/m²,K. Ikkunoiden kokonaispinta-alan osuus ulkoseinien pinta-alasta on 17 %. Ulkoseinien U-arvo on 0,17 W/m²,K ja vaipan ilmavuotoluku q 50 on 2 m³/h,m². Rakennus on varustettu vakioilmavirtaisella koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihtojär- jestelmällä ja yhden hengen asuntojen tulo- ja poistoilmavirrat ovat 18 dm³/s,asunto (0,76 dm³/s,m²) samoin kuin 80-luvun vanhainkodissa. Koska rakennus on suunniteltu nykyisten rakentamismääräysten mukaisesti, kesäaikaisiin huonelämpötiloihin liittyvän määräyksen täyttäminen edellyttää aktiivisen jäähdytyksen käyttöä ilmanvaihdossa jokai- sessa simuloidussa tapauksessa. Perustapauksen mukaisissa tapauksissa tuloilman sisään- puhalluslämpötila on 17 °C kesäolosuhteissa. Taulukossa 5.2 kuvataan uudisvanhainkodin simulointitapaukset. Perustapauksessa pas- siivisina auringonsuojaratkaisuina käytetään sekä uloimpaan lasiväliin asennettuja kaihti- mia että auringonsuojalaseja ja aktiivista ilmanvaihdon jäähdytystä. Perustapaus täyttää rakentamismääräysten kesäaikaisen huonelämpötilavaatimuksen, jonka mukaan huoneti- lojen simuloitu lämpötila ei saa ylittää 25 °C:tta yli 150 astetuntia, kun tapaus simuloidaan määräysten mukaisella vakioidulla käytöllä ja etelä-Suomen keskimääräisiä sääolosuhteita kuvaavalla Vantaan energialaskennan testivuodella 2012 (Ympäristöministeriö 2017). Simuloiduissa tapauksissa kaihtimia ja tuuletusikkunoita käytetään samojen periaattei- den mukaisesti kuin 80-luvun vanhainkodissa. Tapauksessa, jossa käytetään aktiivista tilojen jäähdytystä (6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys), kuhunkin oleskelutilaan ja asuntoon on asennettu samanlainen jäähdyttävä huonelaite kuin 80-luvun vanhainkodissa ja tilojen jäähdytyksen asetusarvo on 25 °C. Jäähdytyksen vuotuinen kylmäkerroin on 3,0 sekä ilmanvaihdon että tilojen jäähdytyksen osalta. 95 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.2. Uudisvanhainkodin simulointitapaukset. Tapaukset Kuvaus 1. Perustapaus Ikkunoissa kaihtimet ja ilmanvaihdon tuloilmassa aktiivinen jäähdytys. Tuloilman lämpötila kesällä 17 °C. Auringonsuojalasit etelä- ja länsifasadeilla. Ei avattavia ikkunoita. 2. Ei kaihtimia Kuin perustapaus, mutta ikkunoissa ei kaihtimia. 3. Kaihtimet + korkeampi tuloilman lämpötila Kuin perustapaus, mutta tuloilman min lämpötila kesällä 19 °C. 4. Kaihtimet + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja avattavat tuuletusikkunat. 5. Ulkoinen aurinkosuoja (vaakalippa), ei kaihtimia Kuin perustapaus, mutta käytössä 2m syvä vaakalippa etelän ja lännenpuoleisten ikkunoiden yläpuolella aurinkosuojana. Ei kaihtimia. 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet sekä tilojen aktiivinen jäähdytys. 5.1.2 Kerrostalot 70-luvun kerrostalo 70-luvun asuinkerrostaloa kuvataan 4-kerroksisella betonirakenteisella kerrostalolla, jonka lämmitetty nettoala on 2596 m² (kuva 5.2). Rakennuksen kussakin kolmessa asuinkerrok- sessa on 7 huoneistoa, joiden pinta-alat vaihtelevat 34,5 m² (yksiö) ja 117 m² (4h + k) välillä. Kuva 5.2. 70-luvun kerrostalon IDA ICE simulointimalli. 96 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 70-luvun kerrostalo on varustettu kirkkailla 3-lasisilla ikkunoilla, joiden U-arvo on 1,9 W/m²,K ja auringon kokonaisläpäisykerroin (g) on 0,68. Ikkunoiden kokonaispinta-alan osuus ulko- seinien pinta-alasta on 13 %. Ulkoseinien U-arvo on 0,33 W/m²,K ja vaipan ilmavuotoluku q 50 on 6 m³/h,m². Rakennus on varustettu vakioilmavirtaisella koneellisella poistoilman- vaihtojärjestelmällä ja koko rakennuksen ilmanvaihtuvuus on 0,51 1/h. Rakennus lämpiää kaukolämmöllä ja lämmönjako on toteutettu vesiradiaattoreilla. Tilojen lämmityksen ase- tusarvo on 21 °C paitsi märkätiloissa, joissa asetusarvo on 23 °C. Taulukossa 5.3 kuvataan 70-luvun kerrostalon simulointitapaukset. Perustapauksessa ei käytetä mitään passiivisia auringonsuojaratkaisuja kuten kaihtimia. Tapauksissa, joissa kaihtimet on käytössä, ne on asennettu uloimpaan lasiväliin ja kaihtimet on käytössä, kun auringon säteily ikkunalasin sisäpinnalla ylittää 50 W/m². Tapauksissa, joissa rakennukseen asennetaan uudet ikkunat, etelän ja lännenpuoleisille julkisivuille asennetaan auringon- suojalasilla varustetut MSe-ikkunat (g = 0,19) ja muille julkisivuille hieman vähäisemmällä auringonsuojauksella varustetut uudet MSe-ikkunat (g = 0,36). Tapauksissa, joissa on avat- tavat tuuletusikkunat, tuuletusikkunoiden oletetaan olevan auki huonelämpötilan ylit- täessä 25 °C ja ulkolämpötilan ollessa välillä 18 °C ja 25 °C. Tapauksessa, jossa käytetään aktiivista tilojen jäähdytystä (6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys), kunkin asunnon olohuonee- seen on asennettu jäähdyttävä ilmalämpöpumppu, jonka jäähdytyksen mitoitusteho on 45 W/m². Jäähdytyksen asetusarvo on 23 °C ja jäähdytyksen vuotuinen kylmäkerroin on 3,0. Kaikissa taulukon 5.3 simulointitapauksissa oletetaan, että makuuhuoneiden väliovet ovat jatkuvasti auki, joka vähentää tilojen välisiä lämpötilaeroja. Väli ovien ollessa auki, olo- huoneessa sijaitseva ilmalämpöpumpun sisäyksikkö voi jäähdyttää myös makuuhuoneita tai muita tiloja. Taulukko 5.3. 70-luvun kerrostalon simulointitapaukset. Tapaukset Kuvaus 1. Perustapaus Ei passiivisia auringonsuojaratkaisuja eikä aktiivista jäähdytystä tiloissa tai avattavia ikkunoita. Käytössä kon. poistoilmanvaihto- järjestelmä. 2. Kaihtimet Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet. 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja avattavat tuuletusikkunat. 4. Kaihtimet + uudet ikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja uudet ikkunat. 5. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet, uudet ikkunat sekä uudet avattavat tuuletusikkunat. 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet sekä tilojen aktiivinen jäähdytys. 97 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Uudiskerrostalo Uudisasuinkerrostaloa kuvataan 4-kerroksisella betonirakenteisella kerrostalolla, jonka lämmitetty nettoala on 1944 m² (kuva 5.3). Rakennuksen kussakin kolmessa asuinkerrok- sessa on 5 huoneistoa, joiden pinta-alat vaihtelevat 35 m² (yksiö) ja 96 m² (4h + k) välillä. Kuva 5.3. Uudiskerrostalon IDA ICE simulointimalli. Uudiskerrostalo on varustettu MSe-tyyppisillä auringonsuojaikkunoilla, joiden kokonais- läpäisykerroin (g) on 0,19 kaikissa simulointitapauksissa etelän- ja lännenpuoleisten julki- sivujen osalta. Muiden julkisivujen ikkunoissa käytetään MSe-ikkunoita, joiden kokonais- läpäisykerroin (g) on 0,36. Molempien ikkunatyyppien U-arvo on 1,0 W/m²,K. Ikkunoiden kokonaispinta-alan osuus ulkoseinien pinta-alasta on 14 %. Ulkoseinien U-arvo on 0,17 W/m²,K ja vaipan ilmavuotoluku q 50 on 2 m³/h,m². Rakennus on varustettu keskitetyllä koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmällä, jonka tuloilmakanavat on lämmöneristetty kanavistossa tapahtuvan tuloilman lämpenemi- sen estämiseksi. Koko rakennuksen ilmanvaihtuvuus on 0,55 1/h ja kaikkien makuuhuonei- den tuloilmavirta on 12 dm³/s ilmanvaihdon normaalilla käyttönopeudella. Ilmanvaihtoa tehostetaan 30 % kesällä (1.6.–31.8.) yöaikaan (klo 22–06). Lisäksi kesällä lasketaan ilmanvaih- don tuloilman minimisisäänpuhalluslämpötilaa normaalista asetusarvosta (17 °C) 14 °C:een. Rakennus lämpiää kaukolämmöllä ja lämmönjako on toteutettu vesiradiaattoreilla. Tilojen lämmityksen asetusarvo on 21 °C paitsi märkätiloissa, joissa asetusarvo on 23 °C. Taulukossa 5.4 kuvataan uudiskerrostalon simulointitapaukset. Perustapauksessa passiivisina auringonsuojaratkaisuina käytetään sekä uloimpaan lasiväliin asennettuja kaihtimia sekä auringonsuojalaseja, mutta tapauksessa ei käytetä aktiivista jäähdytystä. Perustapaus täyttää rakentamismääräysten kesäaikaisen huonelämpötilavaatimuksen, jonka mukaan huonetilo- jen simuloitu lämpötila ei saa ylittää 27 °C:tta yli 150 astetuntia, kun tapaus simu loidaan määräysten mukaisella vakioidulla käytöllä ja etelä-Suomen keski määräisiä sääolosuhteita kuvaavalla Vantaan energialaskennan testivuodella 2012 (Ympäristö ministeriö, 2017). 98 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Simuloiduissa tapauksissa kaihtimia ja tuuletusikkunoita käytetään samojen periaatteiden mukaisesti kuin 70-luvun kerrostalossa. Tapauksessa, jossa käytetään aktiivista jäähdytystä ilmanvaihdossa (4. Kaihtimet + ilmanvaihdon jäähdytys), ilmanvaihdon ilmavirrat ja sisään- puhalluslämpötilan asetusarvot ovat samoja kuin perustapauksessa. Tapauksessa, jossa käytetään aktiivista tilojen jäähdytystä (5. Kaihtimet + tilojen jäähdytys), kunkin asunnon olohuoneeseen on asennettu jäähdyttävä ilmalämpöpumppu, jonka jäähdytyksen mitoi- tusteho on 45 W/m² ja jäähdytyksen asetusarvo 23 °C. Jäähdytyksen vuotuinen kylmä- kerroin on 3,0 sekä ilmanvaihdon että tilojen jäähdytyksen osalta. Kaikissa taulukon 5.4 simulointitapauksissa oletetaan, että makuuhuoneiden väliovet ovat jatkuvasti auki. Taulukko 5.4. Uudiskerrostalon simulointitapaukset. Tapaukset Kuvaus 1. Perustapaus Kaihtimet ikkunoissa ja auringonsuojalasit etelä. ja länsi- fasadeilla. Ei aktiivista jäähdytystä tiloissa tai ilmanvaihdossa eikä avattavia ikkunoita. Kesällä tuloilman min. lämpötila 15 °C ja käytössä yöaikainen 30% ilmanvaihdon tehostus. 2. Ei kaihtimia Kuin perustapaus, mutta ikkunoissa ei kaihtimia 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä avattavat tuuletusikkunat. 4. Kaihtimet + ilmanvaihdon jäähdytys Kuin perustapaus, mutta käytössä ilmanvaihdon tuloilman jäähdytys. 5. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kuin perustapaus, mutta käytössä tilojen aktiivinen jäähdytys. 5.1.3 Pientalot 60-luvun pientalo 60-luvun pientaloa kuvataan 1-kerroksisella puurunkoisella maavaraisella betonirakentei- sella alapohjalla varustetulla pientalolla, jonka lämmitetty nettoala on 135 m² (kuva 5.4). Pientalo on varustettu kirkkailla 2-lasisilla ikkunoilla, joiden U-arvo on 2,9 W/m²,K ja aurin- gon kokonaisläpäisykerroin (g) on 0,76. Ikkunoiden kokonaispinta-alan osuus ulkoseinien pinta-alasta on 12 %. Ulkoseinien U-arvo on 0,50 W/m²,K ja vaipan ilmavuotoluku q 50 on 6 m³/h,m². Rakennus on varustettu vakioilmavirtaisella koneellisella poistoilmanvaihto- järjestelmällä ja koko rakennuksen ilmanvaihtuvuus on 0,50 1/h. Rakennuksessa on suora sähkölämmitys radiaattoreilla toteutettuna ja tilojen lämmityksen asetusarvo on 21 °C paitsi märkätiloissa, joissa asetusarvo on 23 °C. 99 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 5.4. 60-luvun pientalon IDA ICE simulointimalli. Taulukossa 5.5 kuvataan 60-luvun pientalon simulointitapaukset. Perustapauksessa ei käytetä mitään passiivisia auringonsuojaratkaisuja kuten kaihtimia. Tapauksissa, joissa kaihtimet on käytössä, ne on asennettu ikkunalasien väliin. Simuloiduissa tapauksissa kaihtimia ja tuuletusikkunoita käytetään samojen periaatteiden mukaisesti kuin muissakin erimerkkirakennuksissa. Tapauksissa, joissa rakennukseen asennetaan uudet ikkunat, uusien MSe-ikkunoiden auringon kokonaisläpäisykerroin (g) on 0,36 ja U-arvo 1,0 W/m²K. Tapauksessa, jossa käytetään aktiivista tilojen jäähdytystä (6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys), talon olohuoneeseen on asennettu jäähdyttävä ilmalämpöpumppu, jonka jäähdytyksen mitoitusteho on 45 W/m². Jäähdytyksen asetusarvo on 23 °C ja jäähdytyksen vuotuinen kylmäkerroin on 3,0. Kaikissa taulukon 5.5 simulointitapauksissa oletetaan, että makuu- huoneiden väliovet ovat jatkuvasti auki. Taulukko 5.5. 60-luvun pientalon simulointitapaukset. Tapaukset Kuvaus 1. Perustapaus Ei passiivisia auringonsuojaratkaisuja eikä aktiivista jäähdytystä tiloissa tai avattavia ikkunoita. Käytössä kon. poistoilmanvaihtojärjestelmä. 2. Kaihtimet Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet. 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja avattavat tuuletusikkunat. 4. Kaihtimet + uudet ikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja uudet ikkunat. 5. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet, uudet ikkunat sekä uudet avattavat tuuletusikkunat. 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet sekä tilojen aktiivinen jäähdytys. 100 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Uudispientalo Uudispientaloa kuvataan 2-kerroksisella puurunkoisella maavaraisella betonirakenteisella alapohjalla varustetulla pientalolla, jonka lämmitetty nettoala on 180 m² (kuva 5.5). Pien- talo on varustettu MSe-ikkunoilla, joiden U-arvo on 1,0 W/m²,K ja auringon kokonaisläpäi- sykerroin (g) 0,36. Ikkunoiden kokonaispinta-alan osuus ulkoseinien pinta-alasta on 14 %. Ulkoseinien U-arvo on 0,17 W/m²,K ja vaipan ilmavuotoluku q 50 on 4 m³/h,m². Rakennus on varustettu vakioilmavirtaisella koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmällä. Koko rakennuksen ilmanvaihtuvuus on 0,51 1/h ja kaikkien makuuhuoneiden tuloilmavirta on 12 dm³/s ilmanvaihdon käyttönopeudella. Kesäkuukausien aikana (1.6.–31.8.) ilman- vaihdon tuloilman minimisisäänpuhalluslämpötilaa lasketaan normaalista asetusarvosta (18 °C) 16 °C:een. Rakennus lämpiää maalämpöpumpulla ja tilojen lämmityksen asetus- arvo on 21 °C paitsi märkätiloissa, joissa asetusarvo on 23 °C. Kuva 5.5. Uudispientalon IDA ICE simulointimalli. Taulukossa 5.6 kuvataan uudispientalon simulointitapaukset. Perustapauksessa ei käy- tetä mitään passiivisia auringonsuojaratkaisuja kuten kaihtimia tai aktiivista jäähdytystä. Rakentamismääräysten kesäaikaiset huonelämpötilavaatimukset (Ympäristöministeriö 2017) eivät koske uudispientaloja, joten niitä ei ole otettu huomioon simuloiduissa ta- pauksissa. Tapauksissa, joissa kaihtimet on käytössä, ne on asennettu uloimpien ikkuna- lasien väliin. Simuloiduissa tapauksissa kaihtimia ja tuuletusikkunoita käytetään samojen periaatteiden mukaisesti kuin muissakin esimerkkirakennuksissa. Tapauksissa joissa käyte- tään ilmanvaihdon tehostusta, ilmanvaihdon ilmavirtoja kasvatetaan kesällä (1.6.–31.8.) 30 % yöaikaan (klo 22–06). Tapauksessa, jossa käytetään aktiivista tilojen jäähdytystä (6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys), talon yläkerran aulatilaan, joka on makuuhuoneiden vieressä, on asennettu jäähdyttävä ilmalämpöpumppu. Jäähdytyksen asetusarvo on 23 °C, mitoitusteho 45 W/m² ja vuotuinen kylmäkerroin on 3,0. Kaikissa taulukon 5.5 simulointi- tapauksissa oletetaan, että makuuhuoneiden väliovet ovat jatkuvasti auki. 101 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.6. Uudispientalon simulointitapaukset. Tapaukset Kuvaus 1. Perustapaus Ei passiivisia auringonsuojaratkaisuja eikä aktiivista jäähdytystä tiloissa tai ilmanvaihdossa eikä avattavia ikkunoita. Kesällä tuloilman min. lämpötila 16 °C. 2. Kaihtimet Kuin perustapaus, mutta ikkunoissa on kaihtimet. 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä on kaihtimet ja avattavat tuuletusikkunat. 4. Kaihtimet + ilmanvaihdon tehostus yöllä Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet ja ilmanvaihdon 30% tehostus yöllä kesäaikaan. 5. Kaihtimet + ilmanvaihdon tehostus yöllä + tuuletusikkunat Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet, ilmanvaihdon 30% tehostus yöllä kesäaikaan ja avattavat tuuletusikkunat. 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kuin perustapaus, mutta käytössä kaihtimet sekä tilojen aktiivinen jäähdytys. 5.2 Rakennukset nykyilmastossa 5.2.1 Huonelämpötilat Tässä luvussa tarkastellaan, kuinka ylilämpenemisen torjuntakeinot vaikuttavat esimerkki- rakennusten kuumimpien asuintilojen huonelämpötiloihin sekä 25, 27, 30 ja 32 °C ylittäviin huonelämpötilojen astetunteihin vuoden 2018 aikana. Vaikka tarkastelu keskittyy kuumim- piin asuintiloihin, antavat tulokset hyvin suuntaa myös muiden asuintilojen lämpöoloista, koska lämpötilaerot eri asuintilojen välillä ovat suhteellisen pieniä esimerkkirakennuksissa. Vanhainkodit Kuvassa 5.6 on esillä 80-luvun vanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon huo- nelämpötilan pysyvyyskäyrät simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.1) vuoden 2018 aikana. Kuva 5.6 osoittaa, että ilman kaihtimia tai aktiivista jäähdytystä varustetun perus- tapauksen korkeimmat huonelämpötilat ylittävät jopa 38 °C. Tapaus 2 (Matalampi tulo- ilman lämpötila) osoittaa, että ilmanvaihdon tuloilman lämmityksen asetusarvon laskemi- nen kesäolosuhteissa 2 °C perustapaukseen verrattuna, ei laske korkeimpia huonelämpö- tiloja. Kaihtimien käyttö tapauksessa 3 laskee huonelämpötilaa merkittävästi, mutta kor- kein lämpötila on edelleen noin 34 °C. Uusien paremmalla auringonsuojauksella varustet- tujen ikkunoiden asentamisella, kaihtimien ja tuuletusikkunoiden käytöllä (ks. tapaus 6) saadaan laskettua huonelämpötilaa merkittävästi, mutta korkeimmat huonelämpötilat 102 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 ylittävät niistä huolimatta asumisterveysasetuksen toimenpiderajan 30 °C (Sosiaali- ja ter- veysministeriö 2015). Kaihtimilla ja aktiivisella tilojen jäähdytyksellä varustetussa tapauk- sessa 7 asuntojen huonelämpötilat eivät ylitä asetusarvoa 25 °C. Kuva 5.6. 80-luvun vanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon lämpötilan pysyvyys vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Kuvassa 5.7 on esillä uudisvanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon huone- lämpötilan pysyvyyskäyrät simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.2) vuoden 2018 aikana. Kuva 5.7 osoittaa, että huonelämpötilat ovat kaikissa simuloiduissa tapauksissa huomattavasti matalammat, kuin 80-luvun vanhainkodissa eivätkä ylitä asumisterveys- asetuksen toimenpiderajaa 30 °C, koska uudisvanhainkoti on varustettu kaikissa tapauk- sissa ilmanvaihdon tuloilman aktiivisella jäähdytyksellä. Uudisvanhainkodin perustapaus on varustettu myös kaihtimilla ja korkeimmat huonelämpötilat ovat hieman alle 28 °C. Ilman kaihtimia varustetun tapauksen 2 korkeimmat huonelämpötilat ovat noin 1 °C korkeammat kuin kaihtimilla varustetussa perustapauksessa, joten kaihtimien vaikutus huonelämpötilaan on auringonsuojaikkunoilla varustetussa uudisvanhainkodissa huo- mattavasti pienempi kuin alkuperäisillä ikkunoilla varustetussa 80-luvun vanhainkodissa. Tapaus 3 osoittaa, että ilmanvaihdon matalimman sisäänpuhalluslämpötilan nostami- nen kesäolosuhteissa kahdella celciusasteella 19 °C:een ei juurikaan vaikuta korkeimpiin 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) 80-luvun vanhainkoti 1. Perustapaus 2. Matalmpi tuloilman lämpötila 3. Kaihtimet 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 5. Kaihtimet + tuuletusikkunat 6. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletusikkunat 7. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 5.6 103 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 huonelämpö tiloihin, kun tapausta verrataan perustapaukseen. Sisään puhalluslämpötilan vaikutus korkeimpiin huonelämpötiloihin jää vähäiseksi tutkituissa tapauksissa, koska ilmanvaihdon ilmavirrat asuinnoissa ovat suhteellisen pieniä (0,76 dm³/s,m²). Kuva 5.7 osoittaa, että vaakalipan avulla toteutetulla ulkoisella auringonsuojauksella saadaan ta- pauksessa 5 leikattua korkeimpia huonelämpötila hieman enemmän kuin perustapauk- sessa uloimpaan ikkuna väliin asennetuilla kaihtimilla. Tapauksessa 5 kaihtimien sekä tuu- letusikkunoiden käytöllä yhdessä ilmanvaihdon aktiivisella jäähdytyksen kanssa korkeim- mat huonelämpötilan saadaan leikattua noin 27 °C:een. Kaihtimilla ja tilojen sekä ilman- vaihdon aktiivisella jäähdytyksellä varustetussa tapauksessa 6 asuntojen huonelämpötilat eivät ylitä asetusarvoa 25 °C. Kuva 5.7. Uudisvanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon lämpötilan pysyvyys vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 5.7 22 23 24 25 26 27 28 29 30 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) Uudisvanhainkoti 1. Perustapaus 2. Ei kaihtimia 3. Kaihtimet + korkeampi tuloilman lämpötila 4. Kaihtimet + tuuletusikkunat 5. Ulkoinen auringonsuoja (vaakalippa), ei kaihtimia 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 104 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukoissa 5.7 ja 5.8 on esillä 80-luvun vanhainkodin ja uudisvanhainkodin kuumimman asunnon 25, 27, 30 ja 32 °C ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana eri simulointi- tapauksissa. Taulukko 5.7 osoittaa, että asumisterveysasetuksen toimenpiderajan 30 °C ylittäviä astetunteja voidaan vähentää merkittävästi kaihtimien ja ikkunatuuletuksen käytöllä sekä uusien ikkunoiden asentamisella, mutta niillä ei pystytä alittamaan 30 °C:n toimenpiderajaa. Vanhainkodeille käytettävä 30 °C toimenpideraja saadaan alitettua tapauksessa 6, kun käytetään kaihtimia sekä tilojen aktiivista jäähdytystä. Taulukko 5.7. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana 80-luvun vanhainkodin kuumimmassa yhden hengen asunnossa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C 1. Perustapaus 27279 17063 6465 2769 2. Matalampi tuloilman lämpötila 24448 14828 5609 2473 3. Kaihtimet 10704 4837 1013 144 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 7429 2676 374 4 5. Kaihtimet + tuuletusikkunat 6128 1932 203 1 6. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletusikkunat 3617 962 15 0 7. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 0 0 0 0 105 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukossa 5.8 olevat uudisvanhainkodin astetunnit ovat huomattavasti pienempiä, kuin taulukossa 5.7 esitetyt 80-luvun vanhainkodin astetunnit, johtuen ilmanvaihdon aktii- visesta jäähdytyksestä uudisvanhainkodissa. Uudisvanhainkodin kuumimman asunnon 25 °C ylittävät astetunnit perustapauksessa (1931 °Ch) osoittavat, kuinka paljon äärimmäi- sen kuumaa hellevuosi 2018 sekä tilakohtaisesti määritellyt sisäiset lämpökuormat nosta- vat astetunteja verrattuna rakentamismääräysten vaatimustasoon 150 °Ch (Ympäristömi- nisteriö 2017). Taulukon 5.8 perustapauksen 25 °C ylittävät astetunnit ovat alle 150 °C, kun tapaus simuloidaan energialaskennan testivuoden säätiedoilla sekä rakentamismääräys- ten mukaisella vakioidulla rakennuksen käytöllä. Uudisvanhainkodin perustapauksen sekä tapauksen 4 25 °C ylittäviä astetunteja vertaamalla havaitaan, että kuumimman asunnon tuuletusikkunan käytöllä saadaan vähennettyä sen asunnon astetunteja noin 1150 °C. Vas- taavasti perustapauksen ja tapauksen 5 astetunteja vertaamalla havaitaan, että kaihtimien sijaan ulkoista auringonsuojausta (vaakalippa) käyttäen, päästään noin 500 °Ch matalam- piin huonelämpöihin vuoden aikana. Taulukko 5.8. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana uudisvanhainkodin kuumimmassa yhden hengen asunnossa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C 1. Perustapaus 1931 16 0 0 2. Ei kahtimia 3529 317 0 0 3. Kaihtimet + korkeampi tuloilman lämpötila 2133 24 0 0 4. Kaihtimet + tuuletusikkunat 778 2 0 0 5. Ulkoinen auringonsuoja (vaakalippa), ei kaihtimia 1423 2 0 0 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 0 0 0 0 Kerrostalot Kuvassa 5.8 on esillä 70-luvun kerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysy- vyyskäyrät simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.3) vuoden 2018 aikana. Kuva 5.8 osoit- taa, että ilman kaihtimia tai aktiivista jäähdytystä varustetun perustapauksen korkeim- mat huonelämpötilat ovat lähes 40 °C. Kaihtimien käyttö tapauksessa 2 laskee huoneläm- pötilaa merkittävästi, mutta korkein lämpötila on edelleen noin 35 °C. Kaihtimien käyttö sekä uusien paremmalla auringonsuojauksella varustettujen ikku noiden asentaminen ta- pauksessa 4 laskee korkeimpia huonelämpötiloja hieman yli yhdellä celciusasteella, mutta siitä huolimatta asumisterveysasetuksen toimenpide rajat 30 °C ja 32 °C ylittyvät siinä, sekä muissakin edellä mainituissa tapauksissa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). Kuva 5.8 106 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 osoittaa, että kaihtimien ikkunatuuletuksen käytöllä saadaan tapauksessa 3 alitettua asu- misterveysasetuksen toimenpideraja 32 °C, mutta kotihoidossa oleville vanhuksille sovel- lettava 30 °C toimenpideraja edelleen ylitetään. Ikkunatuuletuksen osalta on syytä koros- taa sitä, että sen käyttö edellyttää asukkailta riittävää toimintakykyä ikkunoiden avaami- seen ja sulkemiseen. Tapauksessa 5 myös asumisterveysasetuksen 30 °C toimenpideraja alitetaan kaihtimien ja tuuletusikkunoiden käytöllä sekä uusien ikkunoiden asentamisella. Tapauksessa 6 kaihtimilla sekä asunnon olohuoneeseen asennetulla jäähdyttävällä ilma- lämpöpumpulla saadaan kuumimman makuuhuoneen lämpötila pidettyä alle 25 °C tason. Kuva 5.8. 70-luvun kerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Kuvassa 5.9 on esillä uudiskerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys- käyrät simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.4) vuoden 2018 aikana. Kuva 5.9 osoittaa, että asumisterveysasetuksen toimenpideraja 32 °C ylittyy vain tapauksessa 2, jossa ei käy- tetä mitään auringonsuojaratkaisuja, kuten kaihtimia. Perustapauksessa, jossa käytetään kaihtimia, asumisterveysasetuksen alempi toimenpideraja 30 °C kuitenkin ylittyy. Kuva osoittaa, että kaihtimien ja tuuletusikkunoiden käytöllä saadaan laskettua selvästi korkeim- pia huonelämpötiloja, mutta korkeimmat huonelämpötila ovat edelleen lähes 29 °C. Tapauk- sessa 4, jossa käytetään kaihtimia ja ilmanvaihdon aktiivista jäähdytystä, huonelämpö tiloja saadaan laskettua hieman edellä mainittuja tapauksia matalammalle tasolle ja korkeimmat lämpötilat saadaan pidettyä alle 28 °C. Tapauksella 4 voidaan kuvata esimerkiksi tilannetta, jossa ilmanvaihdon tuloilmaa jäähdytetään kesällä maalämpökaivojen avulla maalämpö- pumpulla varustetussa kerrostalossa. Tapauksessa 5 kaihtimilla sekä asunnon olohuonee- seen asennetulla jäähdyttävällä ilmalämpöpumpulla saadaan kuumimman makuuhuoneen lämpötila pidettyä alle 25 °C tason. 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) 70-luvun kerrostalo 1. Perustapaus 2. Kaihtimet 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 5. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletusikkunat 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 5.8 107 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 5.9. Uudiskerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Taulukoissa 5.9 ja 5.10 on esillä 70-luvun kerrostalon ja uudiskerrostalon kuumimman makuuhuoneen 25, 27, 30 ja 32 °C ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana eri simulointi- tapauksissa. Taulukko 5.9 osoittaa, että 70-luvun kerrostalossa tehokkain yksittäinen toi- menpide astetuntien vähentämiseen lukuunottamatta aktiivisen jäähdytyksen käyttöä, on kaihtimien käyttö. Tapauksia 2–5 vertaamalla havaitaan, että kaihtimia käytettäessä tuuletusikkunoiden käytöllä voidaan vähentää hieman enemmän kaikkien eri lämpötila- tasojen astetunteja, kuin uusien ikkunoiden asentamisella. Taulukko 5.9. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana 70-luvun kerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C 1. Perustapaus 24403 17159 8075 4081 2. Kaihtimet 12708 6748 2058 674 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat 1884 602 23 0 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 9357 4143 1145 144 5. Kaihtimet + tuuletusikkunat + uudet ikkunat 1213 244 0 0 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 0 0 0 0 5.9 20 22 24 26 28 30 32 34 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) Uudiskerrostalo 1. Perustapaus 2. Ei kaihtimia 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat 4. Kaihtimet + ilmanvaihdon jäähdytys 5. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 108 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukossa 5.10 olevat uudiskerrostalon astetunnit ovat huomattavasti pienempiä, kuin taulukossa 5.9 esitetyt 70-luvun vanhainkodin astetunnit, johtuen muun muassa parem- masta auringonsuojauksesta ja ilmanvaihdon yöaikaisesta tehostuksesta kesällä. Uudis- kerrostalon kuumimman makuuhuoneen 27 °C ylittävät astetunnit perustapauksessa (1812 °Ch) osoittavat, kuinka paljon äärimmäisen kuumaa hellevuosi 2018 sekä tilakoh- taisesti määritellyt sisäiset lämpökuormat nostavat astetunteja verrattuna rakentamis- määräysten vaatimustasoon 150 °Ch (Ympäristöministeriö 2017). Taulukon 5.10 perus- tapauksen 27 °C ylittävät astetunnit ovat alle 150 °C, kun tapaus simuloidaan energialas- kennan testivuoden säätiedoilla sekä rakentamismääräysten mukaisella vakioidulla raken- nuksen käytöllä. Uudiskerrostalon perustapauksen sekä tapauksen 3 27 °C ylittäviä aste- tunteja vertaamalla havaitaan, että tuuletusikkunoiden käytöllä saadaan vähennettyä sen kuumimman makuuhuoneen astetunteja jopa noin 1670 °C. Vastaavasti perustapauksen ja tapausten 3 ja 4 astetunteja vertaamalla havaitaan, että ilmanvaihdon aktiivisella jäähdy- tyksellä saadaan vähennettyä 25 ja 27 °C ylittäviä astetunteja jopa hieman enemmän kuin tuuletusikkunoiden käytöllä. Taulukko 5.10. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana uudiskerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C 1. Perustapaus 5200 1812 100 0 2. Ei kaihtimia 7829 2983 359 1 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat 1242 146 0 0 4. Kaihtimet + ilmanvaihdon jäähdytys 895 21 0 0 5. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 0 0 0 0 Pientalot Kuvassa 5.10 on esillä 60-luvun pientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysy- vyyskäyrät simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.5) vuoden 2018 aikana. Kuva 5.10 osoittaa, että ilman kaihtimia tai aktiivista jäähdytystä varustetun perustapauksen korkein huonelämpötila on noin 33 °C. Kaihtimien käyttö tapauksessa 2 tai lisäksi myös tuuletusik- kunoiden käyttö tapauksessa 3 laskee korkeimpia huonelämpötiloja yli yhdellä celciusas- teella, jonka seurauksena asumisterveysasetuksen toimenpideraja 32 °C ei ylity (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015). Kuvasta havaitaan, että kaihtimien käytöllä ja uusien ikkunoiden asentamisella tapauksessa 4 tai niiden lisäksi myös tuuletusikkunoiden käytöllä tapauk- sessa 5, asumisterveysasetuksen toimenpideraja 30 °C saadaan alitettua. Tapauksessa 6 109 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 kaihtimilla sekä talon olohuoneeseen asennetulla jäähdyttävällä ilmalämpöpumpulla saa- daan kuumimman makuuhuoneen lämpötila pidettyä alle 25 °C tason. Kuva 5.10. 60-luvun pientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Kuvassa 5.11 on esillä uudispientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys- käyrät simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.6) vuoden 2018 aikana. Muista simuloi- duista rakennustyypeistä poiketen, 2-kerroksisen uudispientalon kesäaikaiset kuumim- man makuuhuoneen lämpötilat ovat selvästi korkeampia kuin vanhan 1-kerroksisen pien- talon huonelämpötilat. Tämä johtuu siitä, että 60-luvun pientalon kuumin makuuhuone, kuten muutkin makuuhuoneet, sijaitsevat pohjoisenpuoleisella fasadilla, joita ikkunoiden kautta tulevat auringon lämpökuormat eivät juurikaan lämmitä. Sen sijaan uudispientalon kuumimmassa makuuhuoneessa on suuri (3.75 m²) ikkuna, joka suuntautuu etelään. Kuva 5.11 osoittaa, että ilman auringonsuojausta kuten kaihtimia olevan perustapauksen kuumimman makuuhuoneen korkein huonelämpötila on noin 36 °C. Korkeimmat huone- lämpötilat laskevan noin yhdellä celsiusasteella, kun tapauksessa 2 käytetään kaihtimia tai lisäksi käytetään tapauksessa 4 ilmanvaihdon tehostusta yöllä kesäaikaan. edellä maini- tuissa tapauksissa asumisterveysasetuksen toimenpideraja 32 °C ylittyy. Kun tapauksessa 3 kaihtimien lisäksi käytetään myös tuuletusikkunoita tai tapauksessa 5 niiden lisäksi myös ilmanvaihdon tehostusta, saadaan asumisterveysasetuksen toimenpideraja 32 °C alitettua, mutta 30 °C toimenpideraja ylittyy edelleen. Tapauksessa 6 kaihtimilla sekä asunnon yläkerran aulaan asennetulla jäähdyttävällä ilmalämpöpumpulla saadaan kuumimman makuuhuoneen lämpötila pidettyä alle 26 °C tason. 20 22 24 26 28 30 32 34 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 Aika (tunti) 1. Perustapaus 2. Kaihtimet 3. Kaihtimiet + tuuletusikkunat 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 5. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletusikkunat 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Lä m pö til a ( °C ) 110 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 5.11. Uudispientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Taulukoissa 5.11 ja 5.12 on esillä 60-luvun pientalon ja uudispientalon kuumimman makuuhuoneen 25, 27, 30 ja 32 °C ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana eri simulointi- tapauksissa. Taulukko 5.11 osoittaa, että 60-luvun pientalossa alkuperäisillä ikkunoilla varustetussa tapauksessa 2 kaihtimien käytöllä saadaan vähennettyä astetunteja perus- tapaukseen verrattuna lähes yhtä tehokkaasti kuin uusien ikkunoiden asentamisella ta- pauksessa 4. Tuuletusikkunan käytön vaikutus astetunteihin on tutkitussa 1-kerroksisessa pientalossa hieman pienempi kuin kaihtimien tai uusien ikkunoiden asentamisen riippu- matta siitä, onko käytössä alkuperäiset vai uudet ikkunat. Taulukko 5.11. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana 60-luvun pientalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C 1. Perustapaus 3115 1396 266 31 2. Kaihtimet 2140 844 98 0 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat 1403 552 49 0 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 1110 296 0 0 5. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletusikkunat 723 186 0 0 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 0 0 0 0 5.11 20 22 24 26 28 30 32 34 36 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) Uudispientalo 1. Perustapaus 2. Kaihtimet 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat 4. Kaihtimet + IV:n tehostus yöllä 5. Kaihtimet + IV:n tehostus yöllä + tuuletusikkunat 6. Kaihtimet + tilojen jääähdytys 111 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukossa 5.12 olevat uudispientalon astetunnit ovat huomattavasti korkeampia, kuin taulukossa 5.11 esitetyt 60-luvun pientalon astetunnit, johtuen merkittävästi suuremmista auringon lämpökuormista makuuhuoneessa. Taulukko osoittaa, että 2-kerroksisessa uudis- pientalossa tuuletusikkunoiden käyttö on tilojen aktiivista jäähdytystä lukuunottamatta selvästi tehokkain yksittäinen toimenpide astetuntien vähentämiseen. Ilmanvaihdon yö - aikaisella 30 % tehostuksella kesäaikana on varsin pieni vaikutus astetunteihin. Taulukko 5.12. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit vuoden 2018 aikana uudispientalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C 1. Perustapaus 7240 4082 1331 438 2. Kaihtimet 5567 2961 850 227 3. Kaihtimet + tuuletusikkunat 1826 703 51 0 4. Kaihtimet + IV:n tehostus yöllä 5359 2794 745 192 5. Kaihtimet + IV:n tehostus yöllä + tuuletusikkunat 1792 692 50 0 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys 44 0 0 0 5.2.2 Energiankulutus Tässä luvussa tarkastellaan, kuinka ylilämpenenisen torjuntakeinot vaikuttavat lämmitys- energian kulutukseen ja kuinka paljon aktiivisen jäähdytyksen käyttö kuluttaa sähköä esimerkkikohteissa vuoden 2018 aikana. Vanhainkodit Taulukossa 5.13 on 80-luvun vanhainkodin kaukolämmön ja sähkön vuotuiset kulutuk- set simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.1). Tulokset osoittavat, että kaihtimien käyttö alkuperäisten ikkunoiden kanssa lisää tapauksessa 3 tilojen ja ilmanvaihdon kaukoläm- mön kulutusta 8 % perustapaukseen verrattuna. Tämä johtuu siitä, että simuloiduissa tapauksissa kaihtimia oletetaan käytettävän myös lämmityskaudella samoin kuin kesällä. Mikäli kaihtimia käytetään vain ylilämpenemisen torjuntaan lämmityskauden ulkopuo- lella, lämmitystarve ei lisäänny kaihtimien käytön vuoksi. Tapauksessa 4 uusien ikkunoiden asentaminen vähentää tilojen ja ilmanvaihdon kaukolämmönkulutusta noin 18 % verrat- tuna tapaukseen 3. Vaikka auringon lämpökuormat vähenevät uusien ikkunoiden myötä, 112 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 lämmitystarve kokonaisuudessaan vähenee, koska uusien ikkunoiden lämpöhäviöt ovat merkittävästi pienemmät kuin vanhojen ikkunoiden. Tapaukset 3–6 osoittavat, että tuu- letusikkunoiden käyttö ylilämpenemisen torjuntaan ei vaikuta merkittävästi rakennuksen lämmitystarpeeseen. Tapaus 7 osoittaa, että tilojen aktiivisen jäähdytyksen vuotuinen säh- könkulutus on 4,1 kWh/m²,a, joka on noin 7 % rakennuksen muusta sähkönkulutuksesta. Taulukko 5.13. 80-luvun vanhainkodin ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 1. Perus- tapaus 2. Matalampi tuloilman lämpötila 3. Kaih- timet 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 5. Kaihtimet + tuuletus- ikkunat 6. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletus- ikkunat 7. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kaukolämpö Tilat ja ilmanvaihto 66,0 67,4 71,2 58,6 71,4 58,6 71,5 LKV 18,1 18,1 18,1 18,1 18,1 18,1 18,1 Sähkö Jäähdytys 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 4,1 LVI-apulaitteet 21,6 21,6 21,6 21,6 21,6 21,6 21,6 Valaistus 28,8 28,8 28,8 28,8 28,8 28,8 28,8 Huonelaitteet 10,5 10,5 10,5 10,5 10,5 10,5 10,5 Taulukossa 5.14 on uudisvanhaikodin kaukolämmön ja sähkön vuotuiset kulutukset simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.2). Tulokset osoittavat, että kaihtimien käyttö uudisrakennuksen perustapauksessa hyvällä auringonsuojauksella varustettujen ikku- noiden kanssa kasvattaa kaukolämmön kulutusta huomattavasti vähemmän (1,8 %), kuin 80-luvun vanhainkodissa. Mutta, kuten edellä todettiin, kaihtimien käyttö ei lisää lämmi- tystarvetta, jos niitä käytetään vain ylilämpenemisen torjuntaan lämmityskauden ulko- puolella. Tapaus 5 osoittaa, että kiinteä ulkoinen ikkunoiden ylläpuolelle asennettu aurin- kolippa kasvattaa kaukolämmön kulutusta 1,5 %. Ilmanvaihdon aktiivisen jäähdytyksen sähkönkulutus on tapauksesta riippuen 1,3 tai 1,6 kWh/²,a, joka on 2,4 tai 2,9 % raken- nuksen muusta sähkön kulutuksesta. Tapauksessa 6 tilojen ja ilmanvaihdon aktiivinen jäähdytys kuluttaa sähköä yhteensä 2,9 kWh/m²,a, joka on 5,2 % rakennuksen muusta sähkönkulutuksesta. 113 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.14. Uudisvanhainkodin ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 1. Perus- tapaus 2. Ei kahtimia 3. Kaihtimet + korkeampi tuloilman lämpötila 4. Kaihtimet + tuuletus- ikkunat 5. Ulkoinen aurinkosuoja, ei kaihtimia 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kaukolämpö Tilat ja ilmanvaihto 34,5 33,9 34,1 34,6 34,4 34,6 LKV 12,4 12,4 12,4 12,4 12,4 12,4 Sähkö Jäähdytys 1,6 1,6 1,3 1,6 1,6 2,9 LVI-apulaitteet 16,1 16,1 16,0 16,1 16,1 16,1 Valaistus 28,8 28,8 28,8 28,8 28,8 28,8 Huonelaitteet 10,5 10,5 10,5 10,5 10,5 10,5 Kerrostalot Taulukossa 5.15 on 70-luvun kerrostalon kaukolämmön ja sähkön vuotuiset kulutukset simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.3). Tulokset osoittavat, että kaihtimien käyttö alkuperäisten ikkunoiden kanssa kesäajan lisäksi myös lämmityskaudella lisää tapauksessa 2 tilojen ja ilmanvaihdon kaukolämmön kulutusta 7 % perustapaukseen verrattuna. Ta- pauksessa 4 uusien ikkunoiden asentaminen vähentää tilojen ja ilmanvaihdon kaukoläm- mönkulutusta noin 7 % verrattuna tapaukseen 2. Tulokset osoittavat, että tilojen aktiivinen jäähdytys nostaa tapauksessa 6 tilojen kaukolämmönkulutusta 1,5 %. Tämä johtuu siitä, että tapauksessa 6 kylpyhuoneiden lämmitystä pidetään päällä 23 °C lämpötila-asetus- arvoa käyttäen lämmityskauden lisäksi myös kesällä. Kylpyhuoneiden lämmitystarve kas- vaa hieman, koska tapauksessa 6 tilojen jäähdytyksen asetusarvo on myös 23 °C. Sama asia on havaittavissa myös uudiskerrostalon ja pientalojen energiankulutuksissa (ks. taulukot 5.16–5.18), koska kaikissa näissä kohteissa kylpyhuoneita lämmitetään myös kesällä saman periaatteen mukaisesti. Lämmitystarpeen lisääntyminen aktiivisen jäähdytyksen vuoksi voidaan välttää sillä, että kylpyhuoneiden lämmityksen asetusarvoa lasketaan tai lämmitys lopetetaan koko- naan silloin, kun asunnossa käytetään aktiivista jäähdytystä ylilämpenemisen torjuntaan. Mikäli kylpyhuoneiden lämpötila halutaan esimerkiksi mukavuussyistä pitää vähintään 23 °C:ssa myös jäähdytyksen aikana, voidaan jäähdytyksen asetusarvoa nostaa esimerkiksi 114 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 25 °C:een, jolloin aktiivisen jäähdytyksen käyttö ei lisää kylpyhuoneiden lämmitystarvetta. Tapauksessa 6 tilojen aktiivisen jäähdytyksen vuotuinen sähkönkulutus on 4,2 kWh/m²,a, joka on noin 12 % asuntojen muusta sähkön kulutuksesta. Taulukko 5.15. 70-luvun kerrostalon ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 1. Perus - tapaus 2. Kaihtimet 3. Kaihtimet + tuuletus- ikkunat 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 5. Kaihtimet + tuuletus - ikkunat + uudet ikkunat 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kaukolämpö Tilat 80,7 86,0 86,3 80,1 81,1 87,3 LKV 5,7 51,7 51,7 51,7 51,7 51,7 Sähkö Jäähdytys 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 4,2 LVI-apulaitteet 5,3 5,3 5,3 5,3 5,3 5,3 Valaistus 7,9 7,9 7,9 7,9 7,9 7,9 Huonelaitteet 21,0 21,0 21,0 21,0 21,0 21,0 Taulukossa 5.16 on uudiskerrostalon kaukolämmön ja sähkön vuotuiset kulutukset simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.4). Tulokset osoittavat, että kaihtimien käyttö uudisrakennuksen perustapauksessa hyvällä auringonsuojauksella varustettujen ikkunoi- den kanssa kasvattaa kaukolämmön kulutusta 2 %, jos kaihtimia käytetään kesäajan lisäksi myös lämmityskaudella. Tapauksessa 4 ilmanvaihdon aktiivisen jäähdytyksen sähkön- kulutus on 2,9 kWh/m²,a, joka on 8 % asuntojen muusta sähkönkulutuksesta, kun jäähdy- tys toteutetaan koneellisesti (ks. luku 5.1.2). Mikäli ilmanvaihdon jäähdytys toteutettaisiin maalämpöpumpulla varustetussa kohteessa vapaajäähdytystä hyödyntäen, olisi vapaa- jäähdytyksen sähkönkulutus noin 0,4 kWh/m²,a. Tapauksessa 5 tilojen aktiivinen jäähdytys kuluttaa sähköä 2,6 kWh/m²,a, joka on 7 % asuntojen muusta sähkönkulutuksesta. 115 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.16. Uudiskerrostalon ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 1. Perus- tapaus 2. Ei kahtimia 3. Kaihtimet + tuuletus- ikkunat 4. Kaihtimet + ilmanvaihdon jäähdytys 5. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Kaukolämpö Tilat ja ilmanvaihto 35,8 35,1 36,0 36,5 36,0 LKV 49,1 49,1 49,1 49,1 49,1 Sähkö Jäähdytys 0,0 0,0 0,0 2,9 2,6 LVI-apulaitteet 6,9 6,9 6,9 7,0 6,9 Valaistus 7,9 7,9 7,9 7,9 7,9 Huonelaitteet 21,0 21,0 21,0 21,0 21,0 Pientalot Taulukossa 5.17 on 60-luvun pientalon vuotuiset sähkönkulutukset simuloiduissa tapauk- sissa (ks. taulukko 5.5). Tulokset osoittavat, että kaihtimien käyttö alkuperäisten ikkunoi- den kanssa kesäajan lisäksi myös lämmityskaudella lisää tapauksessa 2 tilojen lämmitys- sähkön kulutusta hieman yli 2 % perustapaukseen verrattuna. Tapauksessa 4 uusien ikku- noiden asentaminen vähentää tilojen lämmityssähkön kulutusta 6,5 % verrattuna tapauk- seen 2. Tapauksessa 6 tilojen aktiivinen jäähdytys kuluttaa sähköä 3,8 kWh/m²,a, joka on 1,5 % suoralla sähkölämmityksellä varustetun pientalon muusta sähkönkulutuksesta. Taulukko 5.17. 60-luvun pientalon ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 1. Perus- tapaus 2. Kahtimet 3. Kaihtimet + tuuletus- ikkunat 4. Kaihtimet + uudet ikkunat 5. Kaihtimet + uudet ikkunat + tuuletus- ikkunat 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Sähkö Lämmitys sähkö 175,9 180,1 180,5 168,4 168,6 182.8 LKV lämmityssähkö 39,4 39,4 39,4 39,4 39,4 39,4 Jäähdytys 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 3.8 LVI-apulaitteet 6,9 6,9 6,9 6,9 6,9 6,9 Valaistus 5,3 5,3 5,3 5,3 5,3 5,3 Huonelaitteet 15,8 15,8 15,8 15,8 15,8 15,8 116 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukossa 5.18 on uudispientalon vuotuiset sähkönkulutukset simuloiduissa tapauksissa (ks. taulukko 5.6). Tulokset osoittavat, että kaihtimien käyttö kasvattaa pientalon lämmi- tyssähkönkulutusta alle 2 %, jos kaihtimia käytetään kesäajan lisäksi myös lämmityskau- della. Tapauksissa 4 ja 5 ilmanvaihdon 30 % tehostus yöllä kesäkuukausien aikana nostaa LVI-apulaitteiden sähkönkulutusta 6,5 %. Tapauksessa 6 tilojen aktiivinen jäähdytys kulut- taa sähköä 2,8 kWh/m²,a, joka on 3,9 % maalämpöpumpulla varustetun pientalon muusta sähkönkulutuksesta. Taulukko 5.18. Uudispientalon ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) vuoden 2018 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 1. Perus- tapaus 2. Kahtimet 3. Kaihtimet + tuuletus- ikkunat 4. Kaihtimet + IV:n tehostus yöllä 5. Kaihtimet + IV:n tehostus yöllä + tuuletus ikkunat 6. Kaihtimet + tilojen jäähdytys Sähkö Lämmitys sähkö 24,0 24,4 24,7 24,5 24,7 24,7 LKV lämmityssähkö 18,0 18,0 18,0 18,0 18,0 18,0 Jäähdytys 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 2,8 LVI-apulaitteet 7,7 7,7 7,7 8,2 8,2 7,7 Valaistus 5,3 5,3 5,3 5,3 5,3 5,3 Huonelaitteet 15,7 15,7 15,7 15,7 15,7 15,7 5.3 Rakennukset nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa 5.3.1 Huonelämpötilat Tässä luvussa tarkastellaan, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa vuoteen 2050 mennessä esimerkkirakennusten huonelämpötiloihin sekä 25, 27, 30 ja 32 °C ylittäviin huoneläm- pötilojen astetunteihin kuuman hellevuoden aikana, mikäli kolme vaihtoehtoista päästö- skenaariota RCP2.6, RCP4.5 tai RCP8.5 toteutuvat (ks. luku 1.4). Huonelämpötilojen vertai- lutasona käytetään hellevuoden 2018 toteutuneilla säätiedoilla simuloituja huonelämpö- tiloja. Tässä luvussa käytetään Ilmatieteen laitoksen RASMI-hankkeessa (Jylhä ym. 2020) määrittämiä sääaineistoja (ks. luku 2.3.1). 117 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Vanhainkodit Kuvassa 5.12 on esillä 80-luvun vanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon huone- lämpötilan pysyvyyskäyrät vuoden 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaa- rioilla määritetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellevuoden aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut tapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.1). Kuva osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä vanhainkodin korkeimmat lämpötilat nousevat vuoden 2018 tasosta (34 °C) päästöskenaariosta riippuen noin 35–36 °C:een. Kuvassa 1000 kuumimman tunnin aikana huonelämpötilat nousevat ilman aktiivista jäähdytystä vuoteen 2050 mennessä kes- kimäärin 0,8, 1,0 tai 1,5 °C päästöskenaarioilla RCP2.5, RCP4.5 tai RCP8.5. Ilmastonmuutos nostaa huonelämpötiloja havaittavasti noin 4000 tunnin aikana vuodesta, kun aktiivista jäähdytystä ei ole käytössä. Kuva osoittaa, että valitulla tilojen aktiivisen jäähdytyksen teho- mitoituksella (ks. luku 5.1.1) pystytään hallitsemaan lämpöoloja ylittämättä 25 °C lämpötila- tasoa myös 2050 ilmaston hellekesän aikana riippumatta päästöskenaariosta. Kuva 5.12. 80-luvun vanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon lämpötilan pysyvyys nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa kuvaavien hellevuosien 2018 ja 2050 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Kuvassa 5.13 on esillä uudisvanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon huoneläm- pötilan pysyvyyskäyrät vuoden 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määritetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellevuoden aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut perustapaukset, joissa käytetään ilmanvaihdon aktiivista jäähdytystä, sekä ta- paukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että tilojen ja ilmanvaihdon aktiivista jäähdytystä 20 22 24 26 28 30 32 34 36 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) 80-luvun vanhainkoti Kaihtimet (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Kaihtimet (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Kaihtimet (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Kaihtimet (2050 RCP8.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 5.12 118 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 (kts taulukko 5.2). Kuva osoittaa, että kaihtimia ja ilmanvaihdon aktiivista jäähdytystä käyt- täen uudisvanhainkodin korkeimmat lämpötilat nousevat vuoden 2018 tasosta (hieman alle 28 °C) päästöskenaariosta riippuen hieman yli 28 °C:sta noin 29 °C:een. Kuvassa 1000 kuumimman tunnin aikana huonelämpötilat nousevat tällöin vuoteen 2050 mennessä kes- kimäärin 0,5, 0,7 tai 0,9 °C päästöskenaarioilla RCP2.5, RCP4.5 tai RCP8.5. Ilmastonmuutos nostaa huonelämpötiloja havaittavasti lähes koko vuoden aikana, edellä mainituissa ta- pauksissa. Kuva osoittaa, että valitulla tilojen aktiivisen jäähdytyksen tehomitoituksella (ks. luku 5.1.1) pystytään hallitsemaan lämpöoloja ylittämättä 25 °C lämpötilatasoa myös 2050 ilmaston hellekesän aikana riippumatta päästöskenaariosta. Kuva 5.13. Uudisvanhainkodin kuumimman yhden hengen asunnon lämpötilan pysyvyys nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa kuvaavien hellevuosien 2018 ja 2050 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Taulukoissa 5.19 ja 5.20 on esillä 80-luvun vanhainkodin ja uudisvanhainkodin kuumim- man asunnon 25, 27, 30 ja 32 °C ylittävät astetunnit hellevuosien 2018 ja 2050 aikana kuvissa 5.12 ja 5.13 esitetyissä tapauksissa. Taulukko 5.19 osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä olevien kaihtimilla varustettujen 80-luvun vanhainkodin tapausten astetun- nit ovat kaikilta osin jo vuoden 2018 aikana erittäin korkeita ja ne nousevat enimmillään jopa yli 5 kertaisiksi vuoteen 2050 mennessä 32 °C:n osalta, mikäli korkein päästöskenaa- rio RCP8.5 toteutuu. Asumisterveysasetuksen toimenpiderajan 30 °C (Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2015) ylittävät astetunnit nousevat vuoden 2018 tasosta 61, 85 ja 125 % vuo- teen 2050 mennessä päästöskenaarioilla RCP2.6, RCP4.5 ja RCP8.5. 22 23 24 25 26 27 28 29 30 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) Uudisvanhainkoti Perustapaus (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Perustapaus (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Perustapaus (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Perustapaus (2050 RCP8.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 5.13 119 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.19. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit hellevuoden aikana sekä nykyisessä että tulevaisuu- den ilmastossa 80-luvun vanhainkodin kuumimmassa yhden hengen asunnossa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C Kaihtimet (2018) 10704 4837 1013 144 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP2.6) 13014 6439 1635 405 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP4.5) 13907 7128 1874 530 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP8.5) 15069 8067 2277 779 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 0 0 0 0 Taulukko 5.20 osoittaa, että kaihtimilla ja ilmanvaihdon aktiivisella jäähdytyksellä varustetun uudisvanhainkodin perustapauksen astetunnit ovat huomattavasti matalammat kuin 80-luvun vanhainkodin astetunnit ilman aktiivista jäähdytystä (ks. taulukko 5.19). Asumisterveysasetuk- sen toimenpideraja 30 °C ei ylity 2050 mennessä millään päästöskenaariolla. Kun 27 °C läm- pötilatason ylittäviä astetunteja on vuoden 2018 aikana perustapauksessa vain 15 °Ch, niin ne nousevat enimmillään jopa yli 26 kertaisiksi vuoteen 2050 mennessä, mikäli korkein pääs- töskenaario RCP8.5 toteutuu. esimerkiksi 25 °C ylittävät astetunnit nousevat vuoden 2018 tasosta 51, 75 ja 112 % vuoteen 2050 mennessä päästöskenaarioilla RCP2.6, RCP4.5 ja RCP8.5. Taulukko 5.20. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit hellevuoden aikana sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa uudisvanhainkodin kuumimmassa yhden hengen asunnossa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C Perustapaus (2018) 1918 15 0 0 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) 0 0 0 0 Perustapaus (2050 RCP2.6) 2894 123 0 0 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) 0 0 0 0 Perustapaus (2050 RCP4.5) 3346 221 0 0 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) 0 0 0 0 Perustapaus (2050 RCP8.5) 4065 395 0 0 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 0 0 0 0 120 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kerrostalot Kuvassa 5.14 on esillä 70-luvun kerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysy- vyyskäyrät vuoden 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määritetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellevuoden aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut tapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.3). Kuva osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä 70-luvun kerrostalon kuumimman makuuhuoneen korkeimmat lämpötilat nousevat vuoden 2018 tasosta (35 °C) päästöskenaariosta riippuen noin 36–37 °C:een. Kuvassa 1000 kuumimman tunnin aikana huonelämpötilat nousevat ilman aktiivista jäähdytystä vuoteen 2050 mennessä keskimäärin 1,0, 1,3 tai 1,8 °C päästöskenaa- rioilla RCP2.5, RCP4.5 tai RCP8.5. Ilmastonmuutos nostaa huonelämpötiloja havaittavasti hieman yli 5000 tunnin aikana vuodesta, kun aktiivista jäähdytystä ei ole käytössä. Kuva osoittaa, että valitulla tilojen aktiivisen jäähdytyksen tehomitoituksella (ks. luku 5.1.2) pystytään hallitsemaan lämpöoloja ylittämättä 25 °C lämpötilatasoa kuumimmassa makuuhuoneessa myös 2050 ilmaston hellekesän aikana riippumatta päästöskenaariosta. Kuva 5.14. 70-luvun kerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa kuvaavien hellevuosien 2018 ja 2050 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) 70-luvun kerrostalo Kaihtimet (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Kaihtimet (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Kaihtimet (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Kaihtimet (2050 RCP8.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 5.14 121 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 5.15 on esillä uudiskerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys- käyrät vuoden 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määritetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellevuoden aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut perustapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.4). Kuva osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä uudiskerrostalon kuumimman makuuhuoneen korkeimmat lämpö tilat nousevat vuoden 2018 tasosta (noin 31 °C) päästöskenaariosta riippuen noin 32–33 °C:een. Kuvassa 1000 kuumimman tunnin aikana huonelämpötilat nousevat ilman aktiivista jäähdytystä vuoteen 2050 mennessä keskimäärin 0,9, 1,3 tai 1,8 °C päästöskenaa- rioilla RCP2.5, RCP4.5 tai RCP8.5. Ilmastonmuutos nostaa huonelämpötiloja havaittavasti lähes koko vuoden ajan, kun aktiivista jäähdytystä ei ole käytössä. Kuva osoittaa, että vali- tulla tilojen aktiivisen jäähdytyksen tehomitoituksella (ks. luku 5.1.2) pystytään hallitsemaan lämpö oloja ylittämättä 24 °C lämpötilatasoa kuumimmassa makuuhuoneessa myös 2050 ilmaston hellekesän aikana riippumatta päästöskenaariosta. Kuva 5.15. Uudiskerrostalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa kuvaavien hellevuosien 2018 ja 2050 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 5.15 20 22 24 26 28 30 32 34 36 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) Uudiskerrostalo Perustapaus (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Perustapaus (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Perustapaus (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Perustapaus (2050 RCP8.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 122 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukoissa 5.21 ja 5.22 on esillä 70-luvun kerrostalon ja uudiskerrostalon kuumimman makuuhuoneen 25, 27, 30 ja 32 °C ylittävät astetunnit hellevuosien 2018 ja 2050 aikana kuvissa 5.14 ja 5.15 esitetyissä tapauksissa. Taulukko 5.21 osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä olevien kaihtimilla varustettujen 70-luvun kerrostalon tapausten astetun- nit ovat kaikilta osin jo vuoden 2018 aikana erittäin korkeita ja ne nousevat enimmillään jopa lähes 3 kertaisiksi vuoteen 2050 mennessä asumisterveysasetuksen toimenpiderajan 32 °C:n osalta, mikäli korkein päästöskenaario RCP8.5 toteutuu. Asumisterveysasetuksen matalamman toimenpiderajan 30 °C ylittävät astetunnit nousevat vuoden 2018 tasosta 48, 69 ja 101 % vuoteen 2050 mennessä päästöskenaarioilla RCP2.6, RCP4.5 ja RCP8.5. Taulukko 5.21. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit hellevuoden aikana sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa 70-luvun kerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C Kaihtimet (2018) 12708 6748 2058 674 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP2.6) 15929 9486 3045 1307 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP4.5) 17103 10561 3469 1540 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP8.5) 18621 11970 4139 1956 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 0 0 0 0 123 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.22 osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä olevien kaihtimilla varustettujen uudiskerrostalon perustapauksen astetunnit ovat selvästi matalammat kuin 70-luvun ker- rostalon astetunnit ilman aktiivista jäähdytystä (ks. taulukko 5.22). Asumisterveysasetuk- sen toimenpideraja 32 °C ei ylity uudiskerrostalon perustapauksen kuumimmassa makuu- huoneessa vuoden 2018 sääolosuhteissa, mutta vuoteen 2050 mennessä se ylittyy pääs- töskenaariosta riippuen 4–77 °Ch. Asumisterveysasetuksen matalamman toimen piderajan 30 °C ylittävät astetunnit nousevan vuoden 2018 tasosta noin 4, 6 ja 9 kertaisiksi päästös- kenaarioilla RCP2.6, RCP4.5 ja RCP8.5. Taulukko 5.22. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit hellevuoden aikana sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa uudiskerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C Perustapaus (2018) 5200 1812 100 0 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) 0 0 0 0 Perustapaus (2050 RCP2.6) 7634 2836 414 4 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) 0 0 0 0 Perustapaus (2050 RCP4.5) 8661 3294 582 18 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) 0 0 0 0 Perustapaus (2050 RCP8.5) 10083 4111 905 77 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 0 0 0 0 124 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Pientalot Kuvassa 5.16 on esillä 60-luvun pientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysy- vyyskäyrät vuoden 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määritetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellevuoden aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut perustapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.5). Kuva osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä 60-luvunpientalon kuumimman makuuhuoneen korkeimmat lämpö- tilat nousevat vuoden 2018 tasosta (32 °C) päästöskenaariosta riippuen noin 33–34 °C:een. Kuvassa 1000 kuumimman tunnin aikana huonelämpötilat nousevat ilman aktiivista jääh- dytystä vuoteen 2050 mennessä keskimäärin 1,0, 1,5 tai 2,0 °C päästöskenaarioilla RCP2.5, RCP4.5 tai RCP8.5. Ilmastonmuutos nostaa huonelämpötiloja havaittavasti noin 3000 tun- nin ajan vuodesta, kun aktiivista jäähdytystä ei ole käytössä. Kuva osoittaa, että valitulla tilojen aktiivisen jäähdytyksen tehomitoituksella (ks. luku 5.1.3) pystytään hallitsemaan lämpöoloja ylittämättä 25 °C lämpötilatasoa kuumimmassa makuuhuoneessa myös 2050 ilmaston hellekesän aikana riippumatta päästöskenaariosta. Kuva 5.16. 60-luvun pientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa kuvaavien hellevuosien 2018 ja 2050 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 20 22 24 26 28 30 32 34 36 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 10 000 Lä m pö til a ( °C ) Aika (tunti) 60-luvun pientalo Kaihtimet (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Kaihtimet (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Kaihtimet (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Kaihtimet (2050 RCP8.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 5.16 125 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 5.17 on esillä uudispientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys- käyrät vuoden 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määritetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellevuoden aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut perusta- paukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihti- mia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.6). Kuva osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä uudispientalon kuumimman makuuhuoneen korkeimmat lämpötilat nousevat vuoden 2018 tasosta (noin 35 °C) päästöskenaariosta riippuen noin 37–38 °C:een. Kuvassa 1000 kuumimman tunnin aikana huonelämpötilat nousevat ilman aktiivista jäähdytystä vuoteen 2050 mennessä keskimäärin 1,0, 1,5 tai 2,1 °C päästöskenaarioilla RCP2.5, RCP4.5 tai RCP8.5. Ilmastonmuutos nostaa huonelämpötiloja havaittavasti noin 4500 tunnin ajan vuodesta, kun aktiivista jäähdytystä ei ole käytössä. Kuva osoittaa, että valitulla tilojen aktii- visen jäähdytyksen tehomitoituksella (ks. luku 5.1.3) pystytään hallitsemaan lämpö oloja ylit- tämättä 26 °C lämpötilatasoa kuumimmassa makuuhuoneessa myös 2050 ilmaston helle- kesän aikana riippumatta päästöskenaariosta. Kuva 5.17. Uudispientalon kuumimman makuuhuoneen lämpötilan pysyvyys nykyistä ja tulevaisuuden ilmastoa kuvaavien hellevuosien 2018 ja 2050 aikana eri ratkaisuvaihtoehdoilla. 20 25 30 35 40 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 9 000 Aika (tunti) Kaihtimet (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Kaihtimet (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Kaihtimet (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Kaihtimet (2050 RCP8.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) Lä m pö til a ( °C ) 126 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukoissa 5.23 ja 5.24 on esillä 60-luvun pientalon ja uudispientalon kuumimman makuuhuoneen 25, 27, 30 ja 32 °C ylittävät astetunnit hellevuosien 2018 ja 2050 aikana kuvissa 5.16 ja 5.17 esitetyissä tapauksissa. Taulukko 5.23 osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä olevan kaihtimilla varustetun 60-luvun pientalon makuuhuoneiden lämpö- tila ei ylitä asumisterveysasetuksen toimenpiderajaa 32 °C vuoden 2018 sääolosuhteissa, mutta vuoteen 2050 mennessä se ylittyy päästöskenaariosta riippuen 33–140 °Ch. Asumis- terveysasetuksen matalamman toimenpiderajan 30 °C ylittävät astetunnit nousevan vuo- den 2018 tasosta noin 3, 4 ja 6 kertaisiksi päästöskenaarioilla RCP2.6, RCP4.5 ja RCP8.5. Taulukko 5.23. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit hellevuoden aikana sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa 60-luvun pientalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C Kaihtimet (2018) 2140 844 98 0 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) 0 0 0 0 Kaihtimet 2050 RCP2.6) 3234 1493 296 33 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP4.5) 3675 1758 388 64 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) 0 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP8.5) 4360 2228 577 140 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 0 0 0 0 Taulukko 5.24 osoittaa, että ilman aktiivista jäähdytystä olevien kaihtimilla varustettujen uudispientalon tapauksen astetunnit ovat huomattavan korkeita ja selvästi suurempia kuin 60-luvun pientalon astetunnit ilman aktiivista jäähdytystä (ks. taulukko 5.23). Asumis- terveysasetuksen toimenpideraja 32 °C ylittyy uudispientalossa selvästi jo vuoden 2018 sääolosuhteissa, mutta vuoteen 2050 mennessä toimenpiderajan ylittävät astetunnit kas- vavat jopa 4,5 kertaisiksi, mikäli korkein päästöskenaario RCP8.5 toteutuu. Asumisterveys- asetuksen matalamman toimenpiderajan 30 °C ylittävät astetunnit nousevat vuoteen 2050 mennessä vuoden 2018 tasosta noin 2–3 kertaisiksi päästöskenaariosta riippuen. Aktiivista tilojen jäähdytystä sekä kaihtimia käytettäessä 25 °C ylittävät astetuntimäärät ovat suh- teellisen pieniä. 127 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.24. Eri lämpötilatasot ylittävät astetunnit hellevuoden aikana sekä nykyisessä että tulevaisuuden ilmastossa uudispientalon kuumimmassa makuuhuoneessa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Tapaukset Astetunnit (°Ch) yli 25 °C 27 °C 30 °C 32 °C Kaihtimet (2018) 5767 2961 850 227 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) 44 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP2.6) 7658 4354 1546 566 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) 68 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP4.5) 8472 4908 1816 719 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) 78 0 0 0 Kaihtimet (2050 RCP8.5) 9539 5673 2266 1022 Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 89 0 0 0 5.3.2 Lämpöviihtyvyys Tässä luvussa tarkastellaan simuloiduissa esimerkkirakennuksissa olevien asukkaiden kokemaa lämpöviihtyvyyttä hellekesän 2018 aikana ja kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa lämpöviihtyvyyteen vuoteen 2050 mennessä, mikäli kolme vaihtoehtoista päästöskenaa- riota RCP2.6, RCP4.5 tai RCP8.5 toteutuvat. Asukkaiden kokemaa lämpöviihtyvyyttä ana- lysoidaan PMV-indeksi avulla (ks. luku 2.3.2) ja simuloituja PMV-indeksiarvoja verrataan SFS-eN 16798-1 standardin määrittämiin sisäympäristön laatuluokkiin I-III. Lämpöviihty- vyyttä analysoidaan vanhainkotien osalta kuumimmissa asunnoissa oleskelevien asukkai- den näkökulmasta ja muissa esimerkkirakennuksissa analysoidaan kuumimmissa makuu- huoneissa olevien henkilöiden kokemaa lämpöviihtyvyyttä. Vaikka tarkastelu keskittyy kuumimpiin asuintiloihin, antavat tulokset hyvin suuntaa myös muissa asuintiloissa koe- tusta lämpöviihtyvyydestä, koska lämpötilaerot eri asuintilojen välillä ovat suhteellisen pieniä esimerkkirakennuksissa. Vanhainkodit Kuvassa 5.18 on esillä 80-luvun vanhainkodin kuumimmassa asunnossa koettu lämpö- viihtyvyys hellekesän 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määrite- tyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellekesän aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut tapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.1). 128 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 5.18 osoittaa, että ilman aktiivista tilojen jäähdytystä 80-luvun vanhainkodin kuu- mimmassa asunnossa PMV-indeksin arvo ylittää korkeimmillaan selvästi arvon 2.5 (ks. tau- lukko 2.1) 2018 heinä-elokuun aikana. Kuva osoittaa, että koettu lämpöviihtyvyys on vain 6 % vuoden 2018 kesäkuukausien ajasta SFS-eN 16798-1 standardin laatuluokassa I, jota voidaan suositella iäkkäille ihmisille. Koettu lämpöviihtyvyys pysyy tällöin vain 47 % ajasta sisäympäristön laatuluokassa III, joka kuvaa kohtalaista sisäympäristön tasoa ja jota voi- daan soveltaa olemassa oleville rakennuksille. Vuoteen 2050 mennessä lämpöviihtyvyys pysyy sisäympäristön laatuluokassa III enää 24–34 % kesäkuukausien ajasta riippuen pääs- töskenaariosta ja PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan 3 kaikilla päästöskenaarioilla. Mikäli 80-luvun vanhainkoti on varustettu aktiivisella tilojen jäähdytyksellä, lämpöviihty- vyys pysyy laatuluokassa I 69 % 2018 kesäkuukausien ajasta ja vuoteen 2050 mennessä siinä pysytään 55–49 % ajasta riippuen päästöskenaariosta. Lämpöviihtyvyys pystytään pitämään sekä 2018 että 2050 hellekesien aikana laatuluokassa II, jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. Kuva 5.18. Henkilön kokema lämpöaistimus (PMV) 80-luvun vanhainkodin kuumimmassa asunnossa kesäkuukausien aikana (1.5.–31.8.) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. Taustaväreillä kuvataan SFS-EN 16798-1 standardin suosittamia lämpöviihtyvyyden laatuluokkia: I (vihreä), II (keltainen), III (punainen) ja valkoinen taustaväri ei täytä I-III laatuluokkia. -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2018 Osuus oleskeluajasta (%) -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP2.6 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) -1 0 1 2 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP4.5 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) -1 0 1 2 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP8.5 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) Kaihtimet Tilojen jäähd. 129 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 5.19 on esillä uudisvanhainkodin kuumimmassa asunnossa koettu lämpöviih- tyvyys hellekesän 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määritetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellekesän aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut perus- tapaukset, joissa käytetään myös ilmanvaihdon aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset (tilojen jäähdytys), joissa käytetään sekä kaihtimia että ilmanvaihdon ja tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.2). Kuva 5.19 osoittaa, että kaihtimilla ja ilmanvaihdon aktiivisella jäähdytyksellä varustettu uudisvanhainkodin perustapauksen kuumimmassa asunnossa PMV-indeksi on jatkuvasti alle 0,7 (ks. taulukko 2.1) 2018 kesäkuukausien aikana. Kuva osoittaa, että koettu lämpö- viihtyvyys on kuitenkin vain 54 % 2018 kesäkuukausien ajasta SFS-eN 16798-1 standardin laatuluokassa I, jota voidaan suositella iäkkäille ihmisille. Koettu lämpöviihtyvyys pysyy tällöin 93 % ajasta sisäympäristön laatuluokassa II, joka kuvaa keskitasoista sisäympäris- tön tasoa ja jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. Vuoteen 2050 mennessä lämpöviihtyvyys pysyy sisäympäristön laatuluokassa II 70–83 % kesäkuukausien ajasta riippuen päästöskenaariosta ja PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan hieman yli 0,7 kaikilla päästöskenaarioilla. Mikäli uudisvanhainkoti on varustettu kaihtimilla sekä aktiivisella ilmanvaihdon ja tilojen jäähdytyksellä, lämpöviihtyvyys pysyy laatuluokassa I 89 % 2018 kesäkuukausien ajasta ja vuoteen 2050 mennessä siinä pysytään 84–87 % ajasta riippuen päästöskenaariosta. Läm- pöviihtyvyys pystytään pitämään sekä 2018 että 2050 hellekesien aikana laatuluokassa II, jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. 130 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 5.19. Henkilön kokema lämpöaistimus (PMV) uudisvanhainkodin kuumimmassa asunnossa kesäkuu- kausien aikana (1.5.–31.8.) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. Taustaväreillä kuvataan SFS-EN 16798-1 standardin suosittamia lämpöviihtyvyyden laatuluokkia: I (vihreä), II (keltainen) III (punainen) ja valkoinen taustaväri ei täytä I-III laatuluokkia. Kerrostalot Kuvassa 5.20 on esillä 70-luvun kerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa koettu lämpö- viihtyvyys hellekesän 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määrite- tyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellekesän aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut tapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.3). Kuva 5.20 osoittaa, että ilman aktiivista tilojen jäähdytystä 70-luvun kerrostalon kuumim- massa makuuhuoneessa PMV-indeksin arvo saavuttaa korkeimmillaan arvon 3 (ks. tau- lukko 2.1) kesän 2018 aikana. Kuva osoittaa, että koettu lämpöviihtyvyys on vain 5 % vuoden 2018 kesäkuukausien ajasta SFS-eN 16798-1 standardin laatuluokassa I, jota voi- daan suositella iäkkäille ihmisille. Koettu lämpöviihtyvyys pysyy tällöin vain 40 % ajasta 54 39 6 0 89 11 0 0 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V 2018 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V 2050 RCP2.6 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V 2050 RCP4.5 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V 2050 RCP8.5 Perustapaus Tilojen jäähd. Perustapaus Tilojen jäähd. Aika (pp.kk) Osuus oleskeluajasta (%) Aika (pp.kk) 48 35 17 0 87 13 0 0 Osuus oleskeluajasta (%) 45 31 23 1 86 14 0 0 Perustapaus Tilojen jäähd. Perustapaus Tilojen jäähd. Aika (pp.kk) Osuus oleskeluajasta (%) Aika (pp.kk) 39 31 25 5 84 16 0 0 Osuus oleskeluajasta (%) 131 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 sisäympäristön laatuluokassa III, joka kuvaa kohtalaista sisäympäristön tasoa ja jota voi- daan soveltaa olemassa oleville rakennuksille. Vuoteen 2050 mennessä lämpöviihtyvyys pysyy sisäympäristön laatuluokassa III enää 14–20 % kesäkuukausien ajasta riippuen pääs- töskenaariosta ja PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan 3 kaikilla päästöskenaarioilla. Mikäli 70-luvun kerrostalo on varustettu aktiivisella tilojen jäähdytyksellä, lämpöviihtyvyys pysyy laatuluokassa I 87 % 2018 kesäkuukausien ajasta ja vuoteen 2050 mennessä siinä pysytään 85–92% ajasta riippuen päästöskenaariosta. Lämpöviihtyvyys pystytään pitä- mään sekä 2018 että 2050 hellekesien aikana vähintään 98 % ajasta laatuluokassa II, jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. Kuva 5.20. Henkilöiden kokema lämpöaistimus (PMV) 70-luvun kerrostalon kuumimmassa makuuhuo- neessa kesäkuukausien aikana (1.5.–31.8.) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. Kuvassa PMV-indeksi saa arvon 0, jos koettu lämpöaistimus on neutraali tai makuuhuoneessa ei oleskella. Taustaväreillä kuvataan SFS-EN 16798-1 standardin suosittamia lämpöviihtyvyyden laatuluokkia: I (vihreä), II (keltainen), III (punainen) ja valkoinen taustaväri ei täytä I-III laatuluokkia. -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V Aika (pp.kk) 2018 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) 5 16 19 59 87 13 0 0 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V Aika (pp.kk) 2050 RCP2.6 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) 6 6 8 79 85 13 2 0 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V Aika (pp.kk) 2050 RCP4.5 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) 6 6 3 85 92 8 0 0 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V Aika (pp.kk) 2050 RCP8.5 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) 6 6 2 87 92 8 0 0 132 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuvassa 5.21 on esillä uudiskerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa koettu lämpö- viihtyvyys hellekesän 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määri- tetyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellekesän aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut perustapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.4). Kuva 5.21 osoittaa, että ilman aktiivista tilojen jäähdytystä uudiskerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan hieman alle 2 (ks. taulukko 2.1) kesän 2018 aikana. Kuva osoittaa, että koettu lämpöviihtyvyys on vain 41 % vuoden 2018 kesäkuukausien ajasta SFS-eN 16798-1 standardin laatuluokassa I, jota voidaan suositella iäkkäille ihmisille. Koettu lämpöviihtyvyys pysyy tällöin 69 % ajasta sisäympäristön laatu- luokassa II, joka kuvaa keskitasoista sisäympäristön tasoa ja jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. Vuoteen 2050 mennessä lämpöviihtyvyys pysyy sisäym- päristön laatuluokassa II 45–59 % kesäkuukausien ajasta riippuen päästöskenaariosta ja PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan yli 2 kaikilla päästöskenaarioilla. Kuva 5.21. Henkilöiden kokema lämpöaistimus (PMV) uudiskerrostalon kuumimmassa makuuhuoneessa kesäkuukausien aikana (1.5.–31.8.) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. Kuvassa PMV-indeksi saa arvon 0, jos koettu lämpöaistimus on neutraali tai makuuhuoneessa ei oleskella. Taustaväreillä kuvataan SFS-EN 16798-1 standardin suosittamia lämpöviihtyvyyden laatuluokkia: I (vihreä), II (keltainen), III (punainen) ja valkoinen taustaväri ei täytä I-III laatuluokkia. -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V 2018 Perustapaus Tilojen jäähd. -1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V 2050 RCP2.6 Perustapaus Tilojen jäähd. -1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V 2050 RCP4.5 Perustapaus Tilojen jäähd. -1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V 2050 RCP8.5 Perustapaus Tilojen jäähd. Aika (pp.kk) Osuus oleskeluajasta (%) Aika (pp.kk) Osuus oleskeluajasta (%) Aika (pp.kk) Osuus oleskeluajasta (%) Aika (pp.kk) Osuus oleskeluajasta (%) 133 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Mikäli uudiskerrostalo on varustettu aktiivisella tilojen jäähdytyksellä, lämpöviihtyvyys pysyy laatuluokassa I 77 % 2018 kesäkuukausien ajasta ja vuoteen 2050 mennessä siinä pysytään 85–88 % ajasta riippuen päästöskenaariosta. Lämpöviihtyvyys pystytään pitä- mään sekä 2018 että 2050 hellekesien aikana laatuluokassa II, jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. Pientalot Kuvassa 5.22 on esillä 70-luvun pientalon kuumimmassa makuuhuoneessa koettu lämpö- viihtyvyys hellekesän 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määrite- tyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellekesän aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut tapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (kts taulukko 5.5). Kuva 5.22 osoittaa, että ilman aktiivista tilojen jäähdytystä 60-luvun pientalon kuumim- massa makuuhuoneessa PMV-indeksi on korkeimmillaan hieman alle 2 (ks. taulukko 2.1) kesän 2018 aikana. Kuva osoittaa, että koettu lämpöviihtyvyys on 19 % 2018 kesäkuu- kausien ajasta SFS-eN 16798-1 standardin laatuluokassa I, jota voidaan suositella iäkkäille ihmisille. Koettu lämpöviihtyvyys pysyy tällöin 93 % ajasta sisäympäristön laatuluokassa III, joka kuvaa kohtalaista sisäympäristön tasoa ja jota voidaan soveltaa olemassa oleville rakennuksille. Vuoteen 2050 mennessä lämpöviihtyvyys pysyy sisäympäristön laatuluo- kassa III 83–87 % kesäkuukausien ajasta riippuen päästöskenaariosta ja PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan yli 2 kaikilla päästöskenaarioilla. Mikäli 60-luvun pientalo on varustettu aktiivisella tilojen jäähdytyksellä, lämpöviihtyvyys pysyy laatuluokassa I 26 % 2018 kesäkuukausien ajasta ja vuoteen 2050 mennessä siinä pysytään 31–36 % ajasta riippuen päästöskenaariosta. Lämpöviihtyvyys pystytään pitä- mään sekä 2018 että 2050 hellekesien aikana laatuluokassa III, jota voidaan soveltaa olemassa oleville rakennuksille. 134 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 5.22. Henkilöiden kokema lämpöaistimus (PMV) 60-luvun pientalon kuumimmassa makuuhuoneessa kesäkuukausien aikana (1.5.–31.8.) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. Kuvassa PMV-indeksi saa arvon 0, jos koettu lämpöaistimus on neutraali tai makuuhuoneessa ei oleskella. Taustaväreillä kuvataan SFS-EN 16798-1 standardin suosittamia lämpöviihtyvyyden laatuluokkia: I (vihreä), II (keltainen), III (punainen) ja valkoinen taustaväri ei täytä I-III laatuluokkia. Kuvassa 5.23 on esillä uudispientalon kuumimmassa makuuhuoneessa koettu lämpö- viihtyvyys hellekesän 2018 sääolosuhteissa sekä kolmella eri päästöskenaarioilla määrite- tyn 2050 ilmastoa kuvaavan hellekesän aikana. Kuvassa esitetään kaihtimilla varustetut tapaukset, joissa ei käytetä aktiivista jäähdytystä, sekä tapaukset, joissa käytetään sekä kaihtimia että aktiivista tilojen jäähdytystä (ks. taulukko 5.6). Kuva 5.23 osoittaa, että ilman aktiivista tilojen jäähdytystä uudispientalon kuumimmassa makuuhuoneessa PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan 3 (ks. taulukko 2.1) kesän 2018 aikana. Kuva osoittaa, että koettu lämpöviihtyvyys on vain 26 % 2018 kesäkuukausien ajasta SFS-eN 16798-1 standardin laatuluokassa I, jota voidaan suositella iäkkäille ihmisille. Koettu lämpöviihtyvyys pysyy tällöin 54 % ajasta sisäympäristön laatuluokassa II, joka kuvaa keskitasoista sisäympäristön tasoa ja jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. Vuoteen 2050 mennessä lämpöviihtyvyys pysyy sisäympäristön laatuluo- kassa II 38–46 % kesäkuukausien ajasta riippuen päästöskenaariosta ja PMV-indeksin arvo on korkeimmillaan 3 kaikilla päästöskenaarioilla. -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2018 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) 3 1 1 3 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5. 31.5. 16.6. 1.7. 16.7. 1.8. 16.8. 31.8. PM V Aika (pp.kk) 2050 RCP2.6 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) 7 8 -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP4.5 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) .3 1 . 1 . 3 . -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP8.5 Osuus oleskeluajasta (%) 3 1 1 3 Kaihtimet Tilojen jäähd. 135 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Mikäli uudispientalo on varustettu aktiivisella tilojen jäähdytyksellä, lämpöviihtyvyys pysyy laatuluokassa I 71 % 2018 kesäkuukausien ajasta ja vuoteen 2050 mennessä siinä pysytään 77–80 % ajasta riippuen päästöskenaariosta. Lämpöviihtyvyys pystytään pitä- mään sekä 2018 että 2050 hellekesien aikana laatuluokassa II 97–99 % ajasta, jota voidaan soveltaa uusille ja remontoiduille rakennuksille. Kuva 5.23. Henkilöiden kokema lämpöaistimus (PMV) uudispientalon kuumimmassa makuuhuoneessa kesäkuukausien aikana (1.5.–31.8.) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa. Kuvassa PMV-indeksi saa arvon 0, jos koettu lämpöaistimus on neutraali tai makuuhuoneessa ei oleskella. Taustaväreillä kuvataan SFS-EN 16798-1 standardin suosittamia lämpöviihtyvyyden laatuluokkia: I (vihreä), II (keltainen), III (punainen) ja valkoinen taustaväri ei täytä I-III laatuluokkia. 5.3.3 Energiankulutus Tässä luvussa tarkastellaan, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa vuoteen 2050 mennessä esi- merkkirakennusten energiankulutukseen hellevuoden aikana mikäli kolme vaihtoehtoista päästöskenaariota RCP2.6, RCP4.5 tai RCP8.5 toteutuvat. energiankulutuksen vertailuta- sona käytetään hellevuoden 2018 toteutuneilla säätiedoilla simuloituja kulutuksia. Tässä -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2018 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP2.6 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP4.5 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) -1 -0,5 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 1.5. 16.5.3 1. 5. 16.6.1 .7 .1 6. 7. 1.8. 16.8.3 1. 8. PM V Aika (pp. kk) 2050 RCP8.5 Kaihtimet Tilojen jäähd. Osuus oleskeluajasta (%) 136 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 luvussa käytettään Ilmatieteen laitoksen RASMI-hankkeessa (Jylhä ym. 2020) määrittämiä sääaineistoja (ks. luku 2.3.1). Vanhainkodit Taulukossa 5.25 on 80-luvun vanhainkodin ja uudisvanhainkodin kaukolämmön ja sähkön kulutukset hellevuoden aikana nykyisessä ja vuoden 2050 ilmastossa kolmella eri pääs- töskenaariolla. Kaikissa taulukossa esitetyissä tapauksissa käytetään kaihtimia ja aktiivista tilojen jäähdytystä ja lisäksi uudisvanhainkodin tapauksissa käytetään myös ilmanvaihdon aktiivista jäähdytystä. Taulukko 5.25 osoittaa, että 80-luvun vanhainkodissa jäähd ytyksen sähkönkulutus kas- vaa hellevuoden aikana vuoteen 2050 mennessä 32–59% päästöskenaariosta riippuen. Vaikka jäähdytyksen sähkönkulutuksen prosentuaalinen kasvu on varsin merkittävä, sen absoluuttinen kasvu vuoteen 2050 mennessä on vain 1,3–2,4 kWh/m²,a. Jäähdytyssähkön osuus rakennuksen muusta sähkönkulutuksesta kasvaa hieman nykyisestä 7 %:n tasosta vuoteen 2050 mennessä, mikäli rakennuksen muussa sähkönkulutuksessa ei tapahdu muutoksia. Toisaalta ilmastonmuutos vähentää kaukolämmönkulutusta 13–20 kWh/m²,a, eli 15–23 % vuoteen 2050 mennessä, joten rakennuksen kaukolämmön ja sähkön yhteen- laskettu ostoenergiankulutus tulee selvästi vähenemään ilmastonmuutoksen seurauksena. Taulukko 5.25. 80-luvun- sekä uudisvanhainkodin vuotuinen ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 8 0-luvun vanhain - -koti Kaukolämpö (yht.) 89,6 76,6 73,4 69,3 Sähkö (yht.)A 60,9 60,9 60,9 60,9 Jäähdytyssähkö 4,1 5,4 5,8 6,5 Jäähdytyssähkön osuus (%)B 6,7 8,9 9,5 10,7 Uudis- vanhain- koti Kaukolämpö (yht.) 47,0 41,2 39,2 36,7 Sähkö (yht.) A 55,4 55,4 55,4 55,4 Jäähdytyssähkö 2,9 3,8 4,2 4,8 Jäähdytyssähkön osuus (%)B 5,2 6,9 7,6 8,7 A Jäähdytyssähkön kulutus ei ole mukana. B Jäähdytyssähkön osuus muusta sähkönkulutuksesta. 137 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Vastaavasti uudisvanhainkodin jäähdytyksen sähkönkulutus kasvaa hellevuoden aikana vuoteen 2050 mennessä 31–66 % päästöskenaariosta riippuen, mutta sähkönkulutus kasvaa tällöin kuitenkin vain 0,9–1,9 kWh/m²,a. Uudisvanhainkodin kaukolämmönkulutus vähenee vuoteen 2050 mennessä 6–10 kWh/m²,a, joten kaukolämmön ja sähkön yhteen- laskettu ostoenergiankulutus tulee selvästi vähenemään ilmastonmuutoksen seurauksena myös uudisvanhainkodissa samoin kuin 80-luvun vanhainkodissa. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen absoluuttinen vaikutus jäähdytyssähkön kulutukseen (kWh/m²,a) on samaa suuruusluokkaa molemmissa vanhainkodeissa, mutta ilmastonmuutoksen absoluuttinen vaikutus kaukolämmönkulutukseen on noin kaksinker- tainen 80-luvun vanhainkodissa, johtuen muun muassa uudisvanhainkotia heikommasta lämmöneristystasosta. Kerrostalot Taulukossa 5.26 on 70-luvun kerrostalon ja uudiskerrostalon kaukolämmön ja sähkön kulutukset hellevuoden aikana nykyisessä ja vuoden 2050 ilmastossa kolmella eri päästö- skenaariolla. Kaikissa taulukossa esitetyissä tapauksissa käytetään kaihtimia ja aktiivista tilojen jäähdytystä. Taulukko 5.26 osoittaa, että 70-luvun kerrostalossa jäähdytyksen sähkönkulutus kasvaa hel- levuoden aikana vuoteen 2050 mennessä 21–40 %, eli 0,9–1,7 kWh/m²,a päästöskenaariosta riippuen. Toisaalta ilmastonmuutos vähentää kaukolämmönkulutusta 11–18 kWh/m²,a, eli 8–13 % vuoteen 2050 mennessä. Vastaavasti uudiskerrostalon jäähdytyksen sähkön- kulutus kasvaa hellevuoden aikana vuoteen 2050 mennessä 23–50 %, eli 0,6–1,3 kWh/m²,a päästö skenaariosta riippuen ja kaukolämmönkulutus vähenee vuoteen 2050 mennessä 6–10 kWh/m²,a. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen absoluuttiset vaikutukset jäähdytyssähkön ja kaukolämmön kulutukseen ovat simuloiduissa kerrostaloissa samaan suuruusluokkaa kuin vanhainkodeissa. Samoin kuin simuloiduissa vanhainkodeissa (ks. taulukko 5.25), myös kerrostaloissa kaukolämmön ja sähkön yhteenlaskettu osto- energiankulutus vähenee selvästi ilmastonmuutoksen seurauksena. 138 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 5.26. 70-luvun- sekä uudiskerrostalon vuotuinen ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 70-luvun kerrostalo Kaukolämpö (yht.) 139,0 128,3 125,1 121,0 Sähkö (yht.)A 34,2 34,2 34,2 34,2 Jäähdytyssähkö 4,2 5,1 5,4 5,9 Jäähdytyssähkön osuus (%)B 12,3 14,9 15,8 17,3 Uudis- kerrostalo Kaukolämpö (yht.) 85,1 79,6 77,8 75,5 Sähkö (yht.) A 35,8 35,8 35,8 35,8 Jäähdytyssähkö 2,6 3,2 3,5 3,9 Jäähdytyssähkön osuus (%)B 7,3 8,9 9,8 10,9 A Jäähdytyssähkön kulutus ei ole mukana. B Jäähdytyssähkön osuus muusta sähkönkulutuksesta. Pientalot Taulukossa 5.27 on 60-luvun pientalon ja uudispientalon sähkön kulutukset hellevuoden aikana nykyisessä ja vuoden 2050 ilmastossa kolmella eri päästöskenaariolla. Kaikissa tau- lukossa esitetyissä tapauksissa käytetään kaihtimia ja aktiivista tilojen jäähdytystä. Taulukko 5.27 osoittaa, että 60-luvun pientalossa jäähdytyksen sähkönkulutus kasvaa hellevuoden aikana vuoteen 2050 mennessä 26–53 %, eli 1–2 kWh/m²,a päästöskenaa- riosta riippuen. Toisaalta ilmastonmuutos vähentää suoralla sähkölämmityksellä varus- tetun pientalon lämmityssähkönkulutusta jopa 24–38 kWh/m²,a, joka vähentää sähkön kokonaiskulutusta jäähdytyssähkö mukaan lukien 9–14 % vuoteen 2050 mennessä. Vas- taavasti uudispientalon jäähdytyksen sähkönkulutus kasvaa hellevuoden aikana vuoteen 2050 mennessä 25–54 %, eli 0,7–1,5 kWh/m²,a päästöskenaariosta riippuen ja maalämpö- pumpulla varustetun pientalon lämmityssähkönkulutus vähenee vuoteen 2050 mennessä 3–5 kWh/m²,a. Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutoksen absoluuttiset vaikutukset pientalojen jääh- dytyssähkön kulutukseen ovat samaa suuruusluokkaa kuin muissakin simuloiduissa raken- nustyypeissä. Ilmastonmuutos vähentää lämmityksen ostoenergiankulutusta 60-luvun pientalossa huomattavasti enemmän kuin muissa simuloiduissa vanhaa rakennuskantaa 139 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 edustavissa esimerkkirakennuksissa, johtuen heikommasta lämmöneristystasosta. Lisäksi 60-luvun pientalossa vaipan pinta-alan suhde rakennuksen tilavuuteen on huomattavasti suurempi kuin vanhainkodissa ja kerrostalossa, joka osalta lisää vaipan lämmöneristys- tason vaikutusta lämmitysenergiankulutukseen. Maalämpöpumpulla varustetussa uudis- pientalossa ilmastonmuutoksen absoluuttinen vaikutus lämmityksen ostoenergiankulu- tukseen on huomattavasti pienempi kuin muissa simuloiduissa rakennustyypeissä, mutta uudispientalossakin sähkön kokonaiskulutus jäähdytyssähkö mukaan lukien vähenee ilmastonmuutoksen seurauksena vuoteen 2050 mennessä. Taulukko 5.27. 60-luvun- sekä uudispientalon vuotuinen ostoenergiankulutus (kWh/m²,a) nykyisessä ja tulevaisuuden ilmastossa eri ratkaisuvaihtoehdoilla. Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2018) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP2.6) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP4.5) Kaihtimet + tilojen jäähdytys (2050 RCP8.5) 6 0-luvun pientalo Sähkö (yht.)A 250,2 226,0 220,0 211,9 Jäähdytyssähkö 3,8 4,8 5,2 5,8 Jäähdytyssähkön osuus (%)B 1,5 2,1 2,4 2,7 Uudis- pientalo Sähkö (yht.) A 71.4 68,4 67,5 66,2 Jäähdytyssähkö 2,8 3,5 3,8 4,3 Jäähdytyssähkön osuus (%)B 3,9 5,1 5,6 6,5 A Jäähdytyssähkön kulutus ei ole mukana. B Jäähdytyssähkön osuus muusta sähkönkulutuksesta. 5.4 Jäähdytettyjen rakennusten osuus Suomessa 5.4.1 Kaukojäähdytys Taulukossa 5.28 on esillä energiateollisuus ry:n vuonna 2022 julkaisemat kaukojäähdy- tyksen käyttötilastot eri paikkakunnilta Suomessa (energiateollisuus ry 2022). Tilaston mukaan Suomessa käytettiin kaukojäähdytystä vuonna 2021 kymmenellä eri paikkakun- nalla, joista seitsemän Lempäälää, Mikkeliä ja Lahtea lukuun ottamatta, kuuluvat asukas- luvultaan kymmenen suurimman kaupungin joukkoon. Tilasto osoittaa, että Helsingin ja Turun yhteenlaskettu kaukojäähdytyksen sopimusteho on lähes 80 % koko Suomen kau- kojäähdytyskapasiteetista. Kaukojäähdytettyjä rakennuksia oli Suomessa vuonna 2021 vain 866, joka on 0,06 % Suomen kaikista rakennuksista (Tilastokeskus 2022). Tilaston 140 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 perusteella voidaan laskea, että kaukojäähdytetyn rakennuksen keskimääräinen tilavuus vaihtelee paikkakunnittain noin 15 000 ja 570 000 m³ välillä ja kaukojäähdytetyn raken- nuksen keskimääräinen tilavuus on noin 130 000 m³. Tulos osoittaa, että kaukojäähdyte- tyt rakennukset ovat pääosin erittäin suuria. Vaikka kaukojäähdytysverkkoon kytkettyjen rakennusten tyyppiä ei ole tilastoitu Suomessa, ovat kaukojäähdytetyt rakennukset tyypil- lisesti muita kuin asuinrakennuksia, esimerkiksi suuria liikerakennuksia, toimistoja tai pal- velurakennuksia. Vuonna 2021 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kaukojäähdytystä myy- tiin vuonna 2020 asuinkerrostaloihin Helsingissä, Turussa, espoossa, Tampereella, Kuo- piossa ja Porissa yritysten oman arvion mukaan noin 15,6 GWh, joka on noin 5 % vuonna 2020 käytetystä kaukojäähdytysenergiasta (Koskinen 2021). Taulukko 5.28. Kaukojäähdytyksen käyttö vuonna 2021 eri paikkakunnilla (Energiateollisuus ry 2022). Paikkakunta Sopimusteho, MW Käytetty jäähdytys- energia, GWh Verkoston pituus, km Rakennusten lukumäärä Rakennusten tilavuus, 10³×m³ Helsinki 283,3 200,0 92,8 593 28416 Turku 69,8 44,8 29,9 128 5899 Espoo 33,36 36,9 21,6 32 - Tampere 33,1 36,0 18,4 61 34778 Kuopio 11,2 4,2 4,0 10 753 Jyväskylä 6,3 6,1 1,3 4 650 Pori 4,9 4,4 3,9 26 393 Lempäälä 2,0 2,5 0,4 6 169 Mikkeli 1,5 1,1 1,6 5 - Lahti 0,6 0,2 1,2 1 90 YHTEENSÄ 446 336 175 866 71148 5.4.2 Ilmalämpöpumput Suomen lämpöpumppuyhdistys SULPU ry on tilastoinut Suomessa myydyt kiinteästi asennettavat lämpöpumput vuodesta 1976 lähtien ja tilaston mukaan Suomessa on vuo- den 2022 syyskuun loppuun mennessä myyty lähes 1,1 miljoonaa ilmalämpöpumppua (SULPU ry 2022). Suurinta osaa myydyistä ilmalämpöpumpuista voidaan käyttää sekä lämmitykseen että jäähdytykseen, mutta kaikkia ilmalämpöpumppuja voidaan käyt- tää jäähdytykseen. Ilmalämpöpumppujen asennuskohteita ei tilastoida Suomessa, joten 141 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 ilmalämpöpumppujen asennusmääristä eri rakennustyypeissä ei ole tarkkaa tietoa. Ilma- lämpöpumppujen asennusmääriä eri rakennustyypeissä voidaan arvioida VTT:n tekemän skenaarion avulla eri asuinrakennustyyppeihin asennetuista ilmalämpöpumpuista Suo- messa vuonna 2020 (Laitinen ym. 2014) täydennettynä SULPU ry:n tilastotiedolla ilmaläm- pöpumppujen myyntimääristä sekä SULPU ry:n arviolla kerrostaloihin asennettujen jääh- dyttävien ilmalämpöpumppujen määrästä. SULPU ry:n toiminnanjohtajan Jussi Hirvo- sen arvion mukaan suomalaisiin kerrostaloasuntoihin on vuoden 2022 syksyyn mennessä asennettu noin 60 000–70 000 jäähdyttävää ilmalämpöpumppua. Tässä raportissa ker- rostaloasuntoihin asennettujen ilmalämpöpumppujen määränä käytetään Jussi Hirvosen esittämän arvion keskiarvoa, eli 65 000 kpl. Taulukossa 5.29 on edellä mainittuihin lähteisiin perustuva arvio eri rakennustyyppeihin asennetuista ilmalämpöpumpuista ja ilmalämpöpumpuilla varustettujen rakennusten tai asuntojen osuudesta Suomen rakennuskannassa. Rakennusten ja asuntojen osuuksien las- kentaan käytettiin Tilastokeskuksen tilastotietoja eri rakennustyyppien ja asuntojen luku- määristä Suomessa (Tilastokeskus 2022). Taulukon 5.29 arvioiden mukaan noin 70% Suo- men pientaloista ja noin 30 % rivitaloasunnoista on varustettu ilmalämpöpumpulla. Tau- lukon arvion mukaan vain 4 % noin 1,5 miljoonasta suomalaisesta kerrostaloasunnosta on varustettu jäähdyttävällä ilmalämpöpumpulla, joten ylilämpenemisriski on asuinraken- nusten osalta vakavin asuinkerrostaloissa. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, että taulukossa 5.29 esitetty arvio pientaloihin, rivitaloihin ja vapaa-ajan asuntoihin asen- netuista ilmalämpöpumpuista hiukan yliarvioi lämpöpumppujen asennusmääriä, koska VTT:n skenaario (Laitinen ym. 2014) ei ota huomioon muihin kuin asuinrakennuksiin asen- nettuja ilmalämpöpumppuja. Taulukko 5.29. Arvio Suomeen asennettujen ilmalämpöpumppujen määrästä eri asuinrakennustyypeissä ja ilmalämpöpumpulla varustettujen rakennusten tai asuntojen osuudesta Suomen rakennuskannassa. Rakennustyyppi Rakennusten lukumäärä Asuntojen lukumäärä Rakennuksia, % Asuntoja,  % Pientalo 822461 - 70 - Rivitalo - 131594 - 31 Asuinkerrostalo - 65000 - 4 Vapaa-ajan asunnot 66594 - 13 - 142 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Suomessa on myyty noin 172 000 maalämpöpumppua ja noin 53 000 ilma-vesilämpö- pumppua vuoden 2021 loppuun mennessä (SULPU ry 2022). Maalämpöpumpun maa piiriä on mahdollista käyttää rakennuksen vapaajäähdytykseen kesällä, mikäli rakennuksen talo- tekniset järjestelmät mahdollistavat sen. Mutta, maalämpöjärjestelmän vapaajäähdytys- käytön yleisyydestä Suomessa ei ole kuitenkaan tilastoitua tietoa tai arvioita. Myös osa Suomessa lämmityskäyttöön myydyistä ilma-vesilämpöpumpuista soveltuisivat rakennus- ten aktiiviseen jäähdytykseen kesällä, mutta niiden käyttö jäähdytystarkoitukseen on aina- kin toistaiseksi harvinaista Suomessa. Suomessa myytyjä liikuteltavien huonejäähdytyslaitteiden myyntimääriä ei ole tilastoitu. Vaikka niillä ei tyypillisesti voida hallita huonetilojen lämpöoloja yhtä tehokkaasti vaivat- tomasti kuin kiinteästi asennettavilla jäähdytyslaitteilla, ne tarjoavat kuitenkin yhden mahdollisuuden vähentää yksittäisten tilojen ylilämpenemistä, mikäli lauhdelämmön ja kondenssiveden poisto pystytään hoitamaan asianmukaisesti. 5.4.3 Jäähdytyksen käyttö sairaaloissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteutti loppuvuodesta 2021 laajan kyselytutkimuksen helteen vaikutuksista ja varautumisesta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sairaaloissa Suomessa. Tutkimukseen osallistui 97 perusterveydenhuollon ja 43 erikoissai- raanhoidon sairaalaa eri puolilta Suomea. Kyselytutkimuksessa havaittiin, että sisätilojen kuumentuminen helteellä on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sairaaloissa yleinen ongelma, joka vaikuttaa potilaiden ja työntekijöiden hyvinvointiin sekä hoito- laitosten toimintaan. (Kollanus ym. 2022) Tutkimuksessa havaittiin, että koneellisen jäähdytyksen käytössä on paljon vaihtelua sai- raaloiden ja niiden erityyppisten tilojen välillä. Yleisimmin jäähdytyksessä on puutteita henkilökunnan taukotiloissa, vuodeosastojen potilashuoneissa sekä hoitotoimenpide- ja tutkimushuoneissa (pois lukien leikkaus- ja synnytyssalit). Tulosten perusteella suurim- massa osassa sairaaloita (92 %) voidaan jäähdyttää ainakin joitakin tiloja. Kuitenkin vain esimerkiksi 41 % synnyttäjien ja 43 % muiden vuodeosastojen potilashuoneista sekä 57 % teho-osastoista oli kyselyyn vastanneissa toimipaikoissa kaikilta osin jäähdytettyjä. Keski- määräisesti tarkasteltuna koneellinen jäähdytys on yleisimmin käytössä leikkaussaleissa ja lääkkeiden säilytykseen tarkoitetuissa tiloissa, joita jäähdytetään kaikilta osin 66 % ja 70 % kyselyyn osallistuneista sairaaloista. (Kollanus ym. 2022) Tutkimuksessa kartoitettiin myös sairaaloiden jäähdytyksessä käytettäviä teknisiä ratkaisuja. Kaikista kyselyyn osallistuneista sairaaloista 72 % oli varustettu ilmanvaihdon koneellisella jäähdytyksellä. Lisäksi 47 % sairaaloista ilmoitti hyödyntävänsä jäähdytyksessä ilmalämpö- pumppuja ja samoin 47 % siirrettäviä ilmastointilaitteita. (Kollanus ym. 2022). 143 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 6 Korkeiden lämpötilojen terveyshaitat 6.1 Korkeiden ulkolämpötilojen aiheuttaman terveysriskin suuruus 6.1.1 Altiste-vastesuhteet Kuolleisuus Helleaaltopäivät olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kohonneeseen kuolleisuu- teen yli 65-vuotiailla Uudellamaalla (kuva 6.1). Helleaaltopäivinä (viive 0) kuolleisuus oli yli 5 % tavanomaista korkeampi, ja kuolleisuus säilyi korkeana noin viikon ajan (viiveet 1–7). Tämän jälkeen päivittäinen kuolleisuus oli hieman tavanomaista matalampi (viiveet 11–17), joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kuva 6.1. Helleaaltopäivien yhteys päivittäiseen kuolleisuuteen yli 65-vuotiailla. Myös päivittäisen lämpötilan havaittiin olevan selkeästi yhteydessä yli 65-vuotiaiden kuol- leisuuteen (kuva 6.2). Päivittäinen kuolleisuus oli kesäaikana alhaisimmillaan 18,8 asteessa, ja kuumina päivinä kuolleisuus oli tilastollisesti merkitsevästi tätä korkeampi. 144 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 6.2. Päivittäisen lämpötilan yhteys päivittäiseen kuolleisuuteen yli 65-vuotiailla. Kuvaan merkitty lämpötila, jossa päivittäinen kuolleisuus on pienin kesäaikana. Kun aineistosta poistettiin pitkittyneen helteen, eli helleaallon, aikaiset päivät helleaallon kolmannesta päivästä alkaen, eivät korkeat päivittäiset lämpötilat enää olleet yhteydessä kuolleisuuteen (kuva 6.3). Tämä viittaa siihen, että suurin osa korkeiden lämpötilojen kuol- leisuusvaikutuksesta aiheutuu Suomessa pitkittyneestä lämpöstressistä helleaaltojen aikana, ei yksittäisistä kuumista päivistä. Kuva 6.3. Päivittäisen lämpötilan yhteys kuolleisuuteen yli 65-vuotiailla. Aineistosta poistettu helleaaltopäivät. 145 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Korkeat päivittäiset lämpötilat eivät olleet yhteydessä kohonneeseen kuolleisuuteen alle 65-vuotiailla, vaan kuolleisuus oli ennemmin tavanomaista matalampaa kuumina päivinä (kuva 6.4). Tämän perusteella helteen terveyshaittoja arvioitaessa riittää yli 65-vuotiaitten tarkastelu. Kuva 6.4. Päivittäisen lämpötilan yhteys päivittäiseen kuolleisuuteen alle 65-vuotiailla. Kun huomioitiin sekä kohonneen että alentuneen kuolleisuudet päivät 21 päivän ajalta (eli laskettiin helleaaltopäivän nettovaikutus väestössä), arvioitiin helleaaltopäivän lisää- vän kuolleisuutta yli 65-vuotiailla 21,2 % (arvion alaraja 9,7 % – yläraja 33,8 %) ja yli 75-vuo- tiailla 26,8 % (12,9–42,4 %). Yli 75-vuotiaat olivat siis haitoille kaikkein herkimpiä, mutta ero altiste-vastesuhteessa ei ollut suuri. Paras arvio helteen aiheuttamista kuolemista saadaan siten käyttämällä alhaisempaa ikärajaa, jonka myötä riskiryhmän koko kasvaa huomatta- vasti. Koko väestössä kuolleisuus kasvoi helleaaltopäivinä 14,1 % (4,5–24,5 %). Arvio oli selvästi vanhempia ikäluokkia pienempi, koska alle 65-vuotiaissa helle ei ollut yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Sairaalakäynnit Helleaaltopäivät olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kohonneeseen sairaala- käyntien määrään yli 65-vuotiailla Uudellamaalla (kuva 6.5). Helleaaltopäivinä (viive 0) sairaalaan joutui noin 1,4 % tavanomaista enemmän yli 65-vuotiaita, ja vaikutus näkyi useamman päivän ajan (viiveet 1–4). Tämän jälkeen päivittäinen kuolleisuus vaikutti olevan tavanomaista matalampaa noin seitsemän päivän ajan (viiveet 8–14), joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. 146 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 6.5. Helleaaltopäivien yhteys päivittäisten sairaalakäyntien lukumäärään. Päivittäinen lämpötila ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä yli 65-vuotiaiden sairaalakäyntien lukumäärään (kuva 6.6). Sairaalakäyntien lukumäärä oli joka tapauksessa kesäaikana pienimmillään, kun lämpötila oli 17,7 °C, ja korkeissa lämpötiloissa käyntejä vaikutti olevan enemmän. Kuva 6.6. Päivittäisen lämpötilan yhteys päivittäiseen sairaalakäyntien lukumäärään yli 65-vuotiailla. Kuvaan merkitty lämpötila, jossa päivittäisten sairaalakäyntien määrä on pienin kesäaikana. 147 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kun aineistosta poistettiin pitkittyneen helteen, eli helleaallon, aikaiset päivät helleaallon kolmannesta päivästä alkaen, ei korkeiden lämpötilojen havaittu lisäävän vaan ennemmin vähentävän päivittäistä sairaalakäyntien määrää (kuva 6.7). Tämän perusteella sairaala- käyntejä lisää Suomessa pitkittynyt lämpöstressi helleaaltojen aikana, eivät yksittäiset kuumat päivät. Kuva 6.7. Päivittäisen lämpötilan yhteys päivittäisten sairaalakäyntien lukumäärään yli 65-vuotiailla. Aineistosta poistettu helleaaltopäivät. Alle 65-vuotiailla korkeat kesäajan lämpötilat olivat yhteydessä tavanomaista alhaisem- paan sairaalakäyntien päivittäiseen lukumäärään (kuva 6.8). Tämän perusteella helteen terveyshaittoja arvioitaessa riittää yli 65-vuotiaitten tarkastelu. 148 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 6.8. Päivittäisen lämpötilan yhteys päivittäiseen sairaalakäyntien lukumäärään alle 65-vuotiailla. Kun huomioitiin kaikki helleaaltopäivään liittyvät viivästyneet vaikutukset 21 päivän ajalta (eli laskettiin helleaaltopäivän nettovaikutus), arvioitiin helleaaltopäivän lisäävän sairaa- lakäyntejä yli 65-vuotiailla 4,8 % (arvion alaraja -0,3 % – yläraja 10,2 %) ja yli 75-vuotiailla 3,1 % (-2,9–9,4 %). Tämä viittaa siihen, että yli 65-vuotiaat voivat olla jopa herkempiä hel- teen kuolemaa lievemmille haitoille, joskin ero oli pieni. Paras arvio helteen aiheuttamista kuolemista väestötasolla saadaan siten käyttämällä alhaisempaa ikärajaa, jonka myötä samalla riskiryhmän koko kasvaa huomattavasti. Koko väestössä sairaalakäyntien luku- määrän ei havaittu olevan yhteydessä helleaaltopäiviin. Tämä johtuu siitä, että alle 65-vuo- tiaiden sairaalakäyntien negatiivinen yhteys helleaaltopäiviin kumoaa yli 65-vuotiailla havaittua positiivista yhteyttä. 6.1.2 Vaikutusarviointi Nykytilanne Vaikutusarvioinneissa pääpaino oli helleaaltojen vaikutusten laskennassa, koska altis- te-vastesuhdetarkastelujen perusteella kansanterveydellisesti merkittävät vakavat haitta- vaikutukset aiheutuvat lähinnä pitkittyneestä kuumuudesta, eivät yksittäisistä kuumista päivistä. Nykyilmastolle vaikutukset laskettiin kuitenkin myös vuorokausilämpötilalle. On huomattava, että näitä vaikutuksia ei voi suoraan verrata helleaaltojen vaikutuksiin mata- lamman vertailulämpötilan vuoksi (minimikuolleisuuden/sairaalakäyntien määrän lämpö- tila vs. 90. prosenttipiste). Vuorokausilämpötilaa käytettäessä vaikutusarvioinnin voidaan 149 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 katsoa kuvaavan kaikkien lämpimien päivien kokonaisvaikutusta ilman pitkittyneistä läm- pimistä jaksoista aiheutuvaa lisätaakkaa. Arvio helleaaltojen haitoista nykyilmastossa perustuu 1999–2018 havaittuihin lämpöti- loihin. Helteen (helleaaltopäivän) kynnyslämpötilana käytettiin Uudenmaan lämpötilaja- kauman 90. prosenttipistettä eli 20,8 °C, koska myös epidemiologiset tulokset tuotettiin käyttäen Uudenmaan lämpötila-aineistoa. Samaa arvoa käytettiin Pohjois-Pohjanmaalle, koska pidettiin todennäköisenä, että korkeiden lämpötilojen haitat alkavat suurin piirtein samassa lämpötilassa (eikä kynnyslämpötilasta Pohjois-Pohjanmaalla ollut tutkimustietoa). Väestötasolla helleaaltojen vaikutus kuolleisuuteen oli hieman pienempi kuin sairaala- käyntien lukumäärään yli 65-vuotiailla niin Uudellamaalla kuin Pohjois-Pohjanmaallakin (kuva 6.9). Helteestä aiheutuvat haitat olivat huomattavasti suuremmat Uudellamaalla jo pelkästään suuremman väestön vuoksi. Kuva 6.9. Helleaaltojen vaikutus kuolleisuuteen ja sairaalakäynteihin yli 65-vuotiailla. Tapausten määrä keskimäärin vuosittain (1999–2018). Tarkasteltaessa helleaaltojen vaikutuksia siten, että huomioitiin erot maakuntien välillä väestömäärässä, voitiin edelleen todeta helteeseen liittyviä kuolemia sekä sairaalakäyntejä tapahtuneen enemmän Uudenmaan alueella. (kuva 6.10). 0 5 10 15 20 25 30 35 40 Kuolleisuus 65+ Sairaalakäynnit 65+ Vuotuinen kuolleisuus/sairaalaanotot Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa 150 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 6.10. Helleaaltojen vaikutus kuolleisuuteen ja sairaalakäynteihin yli 65-vuotiailla per 100 000 asukasta. Tapausten määrä keskimäärin vuosittain (1999–2018). Tärkeimpänä syynä Uudenmaan suurempiin helleaalloista aiheutuneisiin haittoihin on yksinkertaisesti helleaaltopäivien suurempi lukumäärä. Helleaaltopäiviä oli Uudellamaalla vuosittain keskimäärin 9,4 ja Pohjois-Pohjanmaalla 2,9. Helleaaltopäivien lukumäärässä oli kuitenkin suurta vaihtelua vuosien välillä (kuva 6.11). Kuva 6.11 Helleaaltopäivien määrä vuosina 1999–2018. 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 Kuolleisuus 65+ Sairaalakäynnit 65+ Per 100 000 asukasta Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa 5 10 15 20 25 30 35 40 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 0 Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa 151 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Helleaaltoihin liittyvien kuolemien määrässä oli vastaavalla tavalla suurta vaihtelua vuo- sien välillä (kuva 6.12.) erityisen paljon kuolemia oli vuosina 2003, 2010, 2014 ja 2018. Vuosikohtaiset kuolleisuusarviot eivät kuitenkaan anna täysin realistista kuvaa eri kesien vaikutuksista, koska pohjana laskennoissa oli kaikille vuosille vuoden 2009 väestö. Väestön ikääntymisestä johtuen laskentatapa siis hieman yliarvioi kuolleisuutta aikaisempina vuo- sina ja aliarvioi kuolleisuutta myöhempinä vuosina. Kuva 6.12. Helleaaltoihin liittyvien kuolemien lukumäärä eri vuosina. 20 40 60 80 100 120 140 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 0 Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa 152 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Uudellamaalla oli vuosittain keskimäärin 35 helleaaltoihin yhdistyvää kuolemaa ja Pohjois- Pohjanmaalla 3 (taulukko 6.1). Vastaavat lukumäärät sairaalakäynneille olivat 38 ja 5. Vai- kutukset olivat samaa suuruusluokkaa, kun laskennoissa käytettiin päivittäistä lämpö tilaa (helleaaltopäivän sijaan). Taulukko 6.1. Helleaaltopäivien ja korkeiden päivittäisten lämpötilojen keskimääräinen vuosittainen vaikutus kuolleisuuteen ja sairaalakäynteihin yli 65-vuotiailla vuosina 1999–2018. Uusimaa Pohjois-Pohjanmaa Helleaallot Kuolleisuus 35 3,0 Sairaalakäynnit 38 4,8 Kuolleisuus/100000 2,3 0,8 Sairaalakäynnit/100000 2,5 1,2 Korkeat päivittäiset lämpötilat Kuolleisuus 32 4,3 Sairaalakäynnit 33 6,9 Kuolleisuus/100000 2,1 1,1 Sairaalakäynnit/100000 2,5 1,2 Tulevaisuus Helleaaltojen vaikutuksia tulevaisuuden ilmastossa arvioitaessa käytettiin 25 ilmastomal- lin tuottamia simuloituja lämpötiloja sekä arvioita tulevaisuuden väestöstä (taulukko 2.2) ja taustariskeistä (taulukko 2.3). Laskennoissa käytettiin helleaallon kynnyslämpötilana samaa arvoa kuin nykytilanteessa (20,8 °C). Tämä kuvaa tilannetta, jossa sopeutumista tulevaisuuden kohoaviin lämpötiloihin ei tapahdu lainkaan. Kyse on siis ”worst-case” tilan- teesta, joka on hyvin epätodennäköinen. Luotettavaa määrällistä arviota siitä, kuinka pal- jon sopeutumista tulee tapahtumaan, ei kuitenkaan pystytä antamaan. 153 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Helleaaltopäiviä arvioitiin keskiskenaarion (SSP2-4.5) perusteella olevan Uudellamaalla vuonna 2050 noin 16 ja vuonna 2080 noin 24 (kuva 6.13). Kasvua nykytilanteeseen oli siten vuonna 2050 75 % ja vuonna 2080 peräti 250 %. Kuva 6.13. Helleaaltopäivien lukumäärä tulevaisuudessa, kun hellepäivän kynnyslämpötilana käytetään nykytilanteeseen perustuvaa lämpötila-arvoa 20,8 °C (oletuksena että adaptaatiota ei tapahdu väestössä). Taulukossa 6.2 on koottuna vaikutusarviointien tulokset SSP-skenaarioittain vuosille 2050 ja 2080. Vaikutukset tulevaisuudessa on laskettu käyttäen sekä nykyväestöä, että arviota tulevaisuuden väestön määrästä ja ikärakenteesta. Verrattuna nykytilanteeseen (tau- luk ko 6.1) haittojen määrän arvioidaan keskiskenaariossa kaksinkertaistuvan jo pelkästään lämpötilan nousun vuoksi vuoteen 2050 mennessä. Kun huomioidaan, että väestö tulee muuttumaan, ennen kaikkea ikääntymään, havaitaan haittojen olevan tulevaisuudessa moninkertaisia nykytilanteeseen verrattuna jo 2050. Vuoteen 2080 haittojen arvioidaan edelleen lisääntyvän, mutta samalla laskentaan liittyvät epävarmuuden kasvavat entises- tään. On myös edelleen syytä muistaa, että laskelmat edustavat epärealistista tilannetta, jossa sopeutumista ei tapahdu lainkaan. 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 SSP126 2041-2060 SSP245 2041-2060 SSP585 2041-2060 SSP126 2071-2090 SSP245 2071-2090 SSP585 2071-2090 Uusimaa adapt - Pohjois-Pohjanmaa adapt - 154 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Taulukko 6.2. Helleaaltojen vaikutukset kuolleisuuteen ja sairaalakäynteihin tulevaisuudessa yli 65-vuotiailla, jos adaptaatiota ei tapahdu. SSP 1-2.6 2050 SSP2-4.5 SSP5-8.5 SSP 1-2.6 2080 SSP2-4.5 SSP5-8.5 Uusimaa Nykyinen väestö Kuolleisuus 51 61 85 56 89 171 Sairaalakäynnit 55 66 92 61 97 186 Tuleva väestö Kuolleisuus 147 176 245 195 309 593 Sairaalakäynnit 132 158 221 176 279 535 Pohjois-Pohjanmaa Nykyinen väestö Kuolleisuus 8 10 15 10 16 35 Sairaalakäynnit 12 16 23 15 25 56 Tuleva väestö Kuolleisuus 20 25 37 29 49 108 Sairaalakäynnit 26 33 49 38 64 141 6.2 Sisälämpötilan yhteys ulkolämpötilaan Päivittäinen sisälämpötila (vuorokauden keskiarvo) oli lähes lineaarisessa yhteydessä päi- vittäiseen ulkolämpötilaan (asunnon sijainnista riippuen Helsinki-Kaisaniemen tai Helsin- ki-Vantaan mittausasema) kesällä 2021 helsinkiläisissä kerrostaloasunnoissa (kuva 6.14). Korrelaatiokerroin oli 0,72. Vaihtelu asuntojen välillä oli kuitenkin suurta: esimerkiksi ulko- lämpötilan ollessa 22 °C vaihteli sisälämpötila noin 22 ja 33 asteen välillä ja yksittäisissä asunnoissa havaittiin tätäkin korkeampia lämpötiloja. Siten ulkolämpötilan ja väestöta- solla havaittujen terveyshaittojen välisen yhteyden perusteella ei voi päätellä, mikä on ter- veydelle haitallinen sisälämpötila: vaikka kuolleisuuden havaitaan olevan selkeästi koholla esimerkiksi päivinä, jolloin ulkolämpötila on em. 22 astetta, ei voida tietää kohdistuvatko haitat kaikissa asunnoissa asuviin, vai esimerkiksi vain asuntoihin, joissa sisälämpötila on yli 30 astetta ko. päivinä. 155 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kuva 6.14. Sisälämpötilan yhteys ulkolämpötilaan kesän 2021 aikana Helsingissä. Asuntojen välillä on suuria eroja lämpötilassa myös helleaaltojen aikana (kuva 6.15). Kai- kissa asunnoissa sisälämpötila kohoaa viiveellä helleaallon alkaessa, ja toisaalta sisälämpö- tila myös laskee viiveellä ulkolämpötilan laskiessa. Kuumimmissa asunnoissa sisälämpötila on kuitenkin saattanut olla koholla jo ennen helleaaltoja ja ne voivat lämmetä nopeammin ja jäähtyä hitaammin helleaallon yhteydessä kuin viileämmät asunnot. Kuva 6.15. Sisälämpötilan yhteys ulkolämpötilaan (Kaisaniemi, alin lämpötilakäyrä) lyhyen helleaallon aikana (18.–23.6.2021) 15 asunnossa Helsingissä. Asunnot valittu astetuntien (yli 27 °C) perusteella: 5 kuuminta, 5 kylmintä ja 5 keskivertoa. 156 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Yli 80 % asunnoista sisälämpötila oli yli 27 °C vähintään yhden päivän ajan kesällä 2021 ja hieman alle puolessa lämpötila ylitti ko. rajan yhtäjaksoisesti viikon ajan (taulukko 6.4). Vajaassa 10 % asunnoista lämpötila ylitti 30 °C päivän ajan, mutta vain reilussa prosentissa viikon ajan. Kolmenkymmenenkahden asteen lämpötilat olivat harvinaisia. Taulukko 6.4. Korkeiden sisälämpötilojen esiintyminen kesän 2021 aikana helsinkiläisissä kerrostalo- asunnoissa. Taulukossa on esitetty, kuinka suuressa osassa (%) kaikista mitatuista asunnoista sisälämpötila ylitti tietyn lämpötilan yhden tai useamman peräkkäisen päivän ajan. Tunti- lämpötila ylittää: 1 päivä 2 päivää 3 päivää 4 päivää 5 päivää 6 päivää 7 päivää 27 °C 82,9 76,1 67,9 58,7 52,2 47,3 44,5 28 °C 58,3 48,5 40,2 32,4 25,7 21,4 19,5 29 °C 29,5 22,5 17,2 12,9 9,6 7,0 6,1 30 °C 9,3 6,4 4,6 3,3 2,2 1,8 1,6 31 °C 2,2 1,7 1,3 0,8 0,4 0,2 0,2 32 °C 0,5 0,3 0,3 0,2 0,1 0,1 0,1 33 °C 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 34 °C 0,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,0 0,0 6.3 Korkeiden sisälämpötilojen terveysvaikutukset Kesäajan korkeiden lämpötilojen ja helleaaltojen vaikutus terveyshaittoihin tunnetaan hyvin. Lukuisat tieteelliset tutkimukset ympäri maailmaa, myös Suomessa, ovat osoitta- neet kuuman sään lisäävän muun muassa väestön kuolleisuutta ja erilaisiin sairauksiin liit- tyvää hoidon tarvetta. Valtaosa helteen vaikutuksia koskevista tutkimuksista on kuitenkin tarkastellut ulkoilman lämpötilan yhteyttä terveyteen. Sisälämpötilan vaikutukset tunne- taan huomattavasti heikommin tutkimusasetelmiin liittyvistä haasteista johtuen. Sisäläm- pötilan terveysvaikutusten ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää, sillä ihmiset, erityisesti kuumuuden haitoille herkät väestöryhmät (ikääntyneet, pitkäaikaissairaat), viettävät valta- osan ajastaan sisätiloissa. Rakennusten olosuhteet määrittävät siten pitkälti sen, kuinka suuri terveysriski kuumasta säästä aiheutuu. Työpaketissa 4 tehtiin kirjallisuuskatsaus sisä- lämpötilan terveyshaitoista perustuen aiheesta julkaistuihin epidemiologisiin tutkimuksiin 157 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 sekä Maailman terveysjärjestön (WHO) ja muiden toimijoiden laatimiin selvityksiin ja ohjeistuksiin. 6.3.1 Tutkimusnäyttö korkeiden sisälämpötilojen yhteydestä terveyshaittoihin Korkean sisälämpötilan terveysvaikutuksia tarkastelevista tieteellisistä tutkimuksista on julkaistu viime vuosina kaksi systemaattista katsausta, joihin on koottu alkuvuoteen 2018 mennessä julkaistua tutkimustietoa (Head ym. 2018, Tham ym. 2020). Katsausten perus- teella korkea sisälämpötila on yhteydessä erilaisiin terveyshaittoihin. Tutkimusten määrä on kuitenkin melko vähäinen ja laatu vaihteleva. Suurin osa ei raportoinut sisälämpötilan ja haittavaikutuksen välistä altiste-vastesuhdetta jatkuvalla lämpötila-asteikolla, joten haittojen ilmenemiseen liittyvää lämpötilan kynnysarvoa ei pystytty määrittelemään. Tutkimuksissa tarkasteltiin erityyppisiä ja pääosin suhteellisen lieviä vaikutuksia. Korkea sisälämpötila oli yhteydessä muun muassa hengityselinoireilun lisääntymiseen, mielen- terveyden ja kognition häiriöihin liittyvän oireilun pahentumiseen, elimistön ydinlämpöti- lan nousuun ja verenpaineen laskuun, veren glukoosipitoisuuden laskuun I-tyypin diabee- tikoilla, ikääntyneiden alentuneeseen fyysiseen suorituskykyyn, unihäiriöihin sekä itsera- portoituun lievään oireiluun, kuten päänsärkyyn, huimaukseen ja väsymykseen. Viisi tutki- musta raportoi lämpötilan, jossa vaikutuksia ilmeni, ja tämä lämpötila vaihteli välillä 26 ja 32 celsiusastetta (Tham ym. 2020). Systemaattisten katsausten jälkeen on julkaistu uutta näyttöä lievistä vaikutuksista. Näissä tutkimuksissa korkeat sisälämpötilat ovat olleet yhteydessä ikääntyneillä muun muassa elimistön lämpötilan nousuun ja verenpaineen laskuun (Kim ym. 2020), sydämen syk- keen ja galvaanisen ihoreaktion kohoamiseen sekä unenlaadun heikentymiseen (Williams ym. 2019) sekä itseraportoituun oireiluun ja terveydentilan/hyvinvoinnin heikentymiseen (Hansen ym. 2022, Teyton ym. 2022) ja nuorilla aikuisilla kognitiivisen suorituskyvyn hei- kentymiseen (Cedeño Laurent ym. 2018). Vaikutuksia on todettu ilmenevän jo selvästi alle 30 asteen lämpötiloissa. Korkeiden sisälämpötilojen ja vakavien terveyshaittojen (hoidon tarve, kuolleisuus) väli- sen yhteyden tutkiminen on huomattavasti hankalampaa kuin lievien vaikutusten. Vakavat haitat ovat suhteellisen harvinaisia ja edellyttävät laajoja väestötason tutkimuksia, jolloin luotettava altistumisen arviointi henkilökohtaisten mittausten avulla on yleensä käytän- nössä mahdotonta. Sisätilojen kuumuuden vakavista vaikutuksista on kuitenkin julkaistu joitakin tutkimuksia. New Yorkin kaupungissa Yhdysvalloissa on tarkasteltu korkeiden sisä- lämpötilojen yhteyttä ensihoidon tarpeeseen (Uejio ym. 2022). Diabetekseen liittyvän ensihoidon tarpeen todettiin lisääntyvän, kun sisäilman lämpötilan ja kosteuden yhteis- vaikutusta kuvaava lämpöindeksi ylitti 21,1 astetta. Vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä, 158 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 kun lämpöindeksi oli korkeampi kuin 30 astetta. Vastaavasti hengityselinsairauksiin liittyvä ensihoidon tarve alkoi lisääntyä lämpöindeksin ylittäessä 24,6 astetta ja oli tilastollisesti merkitsevä yli 34 asteen lämpötilassa. Korkean sisälämpötilan yhteys hengityselinsairauk- siin liittyvän ensihoidon tarpeen lisääntymiseen on todettu myös saman tutkimusryhmän aiemmassa tutkimuksessa (Uejio ym. 2016). Molemmissa tutkimuksissa altistumisen ar- viointi perustui ensihoitajien mukanaan kantamiin ilman lämpötila- ja kosteussensoreihin. Korkean sisälämpötilan yhteyttä vakaviin terveyshaittoihin on pyritty selvittämään myös asuntojen lämpöolosuhteiden mallinnukseen perustuen. Houstonissa, Texasin osavaltiossa Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa asuntojen kuumentumisen todettiin olevan yhtey- dessä kuolleisuusriskin ja sairaalahoidon tarpeen lisääntymiseen yli 65-vuotiaiden keskuu- dessa (O’Lenick ym. 2020). Mallinnetut sisälämpötilat (vuorokauden maksimilämpötila) vaihtelivat välillä 23 ja 48,5 astetta (mediaani 23,2). Tutkimuksessa tehdyn altiste-vaste- suhteen lineaarisuusolettaman vuoksi tulosten perusteella ei voi kuitenkaan tehdä johto- päätöksiä altiste-vasteen todellisesta muodosta tai siitä, missä lämpötilassa terveysriski alkaa lisääntyä. Altistumisen mallinnusta on hyödynnetty myös Taiwanissa tehdyissä tutkimuksissa, joissa korkean sisälämpötilan on todettu olevan yhteydessä hengityselin- ja verenkiertoelinsai- rauksiin liittyvien päivystyskäyntien lisääntymiseen yli 65-vuotiaiden keskuudessa (Jung ym. 2020, Jung ym. 2021). Tutkimuksessa altistumista arvioitiin vuorokauden kumulatii- visten astetuntien avulla. Infektioperäisiin hengityselinsairauksiin liittyvät päivystyskäyn- nit lisääntyivät tilastollisesti merkitsevästi, kun 27, 28, 29, 30 tai 31 asteen lämpötila ylit- tyi 69, 40, 14, 5 tai 1 astetunnin verran, vastaavasti. Muihin hengityselinsairauksiin liittyvät päivystyskäynnit lisääntyivät tilastollisesti merkitsevästi, kun 31 asteen raja ylittyi yhdellä astetunnilla. Verenkiertoelinsairauksiin liittyvät päivystyskäynnit lisääntyivät puolestaan tilastollisesti merkitsevästi 27, 28, 29, 30 tai 31 asteen lämpötilan ylittyessä 62, 43, 16, 1 tai 1 aste tunnilla, vastaavasti. Toisin sanoen päivystyskäyntien voi tulkita lisääntyneen tilastol- lisesti merkitsevästi vuorokauden keskimääräisen sisälämpötilan ylittäessä noin 29 astetta. Tutkimuksessa määritettyjen vuorokauden kumulatiivisten astetuntirajojen perusteella ei kuitenkaan voi tehdä päätelmiä siitä, kuinka altistumisen jakaantuminen vuorokautta pidemmälle ajanjaksolle vaikuttaa terveysriskiin. 6.3.2 Korkeita sisälämpötiloja koskevat ohjearvot WHO:n lämpöviihtyvyyttä koskevissa ohjeistuksissa sisälämpötilan ohjearvoksi on annettu 18–24 astetta (WHO 1984, WHO 1987, WHO 1990). Tämä ohjearvo kuvaa lämpötilaa, josta ei katsota aiheutuvan terveysriskiä paikallaan olevalle henkilölle. Ohjearvon perusteet ovat kuitenkin jossain määrin epäselvät ja tutkimusnäyttö ylärajan soveltuvuudesta kuumuu- delle herkkien väestöryhmien suojaamiseen on puutteellista (Ormandy & ezratty 2012, 159 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kenny ym. 2019). Sisälämpötilojen ja terveyshaittojen välistä yhteyttä koskevan tietopuut- teen takia WHO:n vuonna 2018 julkaisemassa asumisterveyttä koskevassa ohjeistuksessa ei ole annettu korkealle sisälämpötilalle ohjearvoa, vaan ohjeistuksiin on kirjattu ainoas- taan ehdollinen suositus väestön suojaamiseksi korkeilta sisälämpötiloilta (WHO 2018). Helteen terveyshaittojen ehkäisyyn liittyvissä ohjeistuksissa WHO on puolestaan todennut, että asunnoissa huonelämpötilan olisi suositeltavaa pysyä päivisin alle 32 asteessa ja öisin alle 24 asteessa (WHO 2011). Ikääntyneiden hoivalaitosten osalta WHO suosittelee, että lai- toksessa olisi ainakin yksi viileä tila, jossa lämpötila pysyy alle 25 asteessa. WHO on yhteis- työssä Global Heat Health Information Network -asiantuntijaverkoston ja Kanadan ter- veysviranomaisten kanssa parhaillaan käynnistämässä sisälämpötilan terveysvaikutuksiin ja tietotarpeisiin liittyvää selvityshanketta (Informing decision-making about indoor heat risks to human health). WHO:n lisäksi myös muut toimijat ovat määritelleet lämpöviihtyvyyteen perustuvia ohje- arvoja rakennusten ylilämpenemiselle. Yleisesti sovellettuja ohjeistuksia ovat antaneet muun muassa Chartered Institution of Building Services engineers (CIBSe 2015) sekä American Society of Heating, Refrigeration and Air-conditioning engineers (ANSI/ASHRAe 2017). eri organisaatioiden määrittelemissä ohjearvoissa sisälämpötilan yläraja on asetettu 25–28 asteeseen (WHO 2021). Lämpöviihtyvyyden yhteydestä terveyshaittoihin ei ole kui- tenkaan juurikaan tutkimusnäyttöä, erityisesti kuumuuden vaikutuksille herkkien väestö- ryhmien osalta (Kenny ym. 2019). Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on antanut terveydensuojelulain nojalla asetuksen asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista (545/2015), jossa määritellään toimenpiderajat huoneilman lämpötilalle lämmityskaudella ja sen ulkopuolella. Lämmitys- kaudella huoneilman lämpötilojen toimenpiderajat ovat asunnoissa 18–26 °C ja palvelu- taloissa, vanhainkodeissa, lasten päivähoitopaikoissa, oppilaitoksissa ja vastaavissa tiloissa 20–26 °C. Lämmityskauden ulkopuolella toimenpiderajat ovat asunnoissa 18–32 °C, las- ten päivähoitopaikoissa, oppilaitoksissa ja muissa vastaavissa tiloissa 20–32 °C ja palvelu- taloissa, vanhainkodeissa ja muissa vastaavissa tiloissa 20–30 °C. Asumisterveysasetuksen soveltamisoppaassa todetaan, että kotihoidon osalta 30 °C ylärajaa voidaan soveltaa myös asuntoihin (Valvira 2016). Asumisterveysasetuksen toimenpiderajojen ylittyessä tai alittu- essa sen, kenen vastuulla haitta on, tulee ryhtyä toimenpiteisiin terveyshaitan selvittämi- seksi ja tarvittaessa sen poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Säädöksen toteutumista valvoo kunnan terveydensuojeluviranomainen, joka tekee tarvittaessa päätöksen terveyshaitan ehkäisemiseksi vaadittavista toimenpiteistä. Kirjallisuuskatsauksessa ei ollut mahdollista käydä systemaattisesti läpi eri maiden korkei- siin sisälämpötiloihin liittyvää sääntelyä. Tarkastelluissa tutkimuksissa ja selvityksissä ei kuitenkaan tuotu ilmi helleaaltojen aikaisia olosuhteita koskevia lainsäädännöllisesti sito- via raja-arvoja. Kesäajan huonelämpötiloista on kuitenkin annettu viranomaisohjeistuksia. 160 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 esimerkiksi Ruotsin Kansanterveyslaitoksen (Folkhälsomyndigheten) asuntoja, kou- luja, vanhainkoteja ja vastaavia rakennuksia koskevissa ohjeistuksissa (FoHMFS 2014:17) ohjearvo huonelämpötilan operatiiviselle lämpötilalle on kesäaikana pitkäaikaisesti kor- keintaan 26 astetta ja lyhytaikaisesti korkeintaan 28 astetta. Ohjeistuksessa ei kuiten- kaan määritellä selkeästi sitä, mitä pitkäaikaisella tai lyhytaikaisella tarkoitetaan tai kuinka ohjearvon ylittyessä tulisi toimia. Muun muassa näistä syistä ohjeistuksia ollaan parhail- laan päivittämässä. englannissa terveysviranomaiset ovat puolestaan suositelleet, että ikääntyneiden hoivakodeissa tulisi olla viileä tila, jossa huonelämpötila on korkeintaan 26 astetta. Ohjeistus on julkaistu osana englannin helletoimintasuunnitelmaa (Heatwave plan for england). 161 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 7 Päätelmät ja suositukset Alalukuihin on koottu kunkin tutkimuspaketin keskeiset päätelmät. Tämän jälkeen luvussa 7.5 on esitetty kootusti hankkeen suositukset. 7.1 Ilmastonmuutoksen vaikutukset tyypillisiin rakenteisiin Suurin osa Suomessa yleisesti käytettävistä ulkoseinärakenteista toimii rakennusfysikaali- sesti hyvin sekä nykyisessä että tulevassa ennustetussa ilmastossa. Hyvän rakennusfysikaa- lisen toimivuuden edellytyksiä ovat ulkoverhouksen takana oleva avoin tuuletusrako, viis- tosadetta heikosti läpäisevä julkisivupinta sekä heikosti homehtuvat materiaalit. Tällaisia ulkoseinärakenteita ovat y betonisandwich-elementit, joiden ulkokuoren betoni on tiivistä tai ulkopinnassa on vesitiivis mutta vesihöyryä läpäiseva pinnoite y ohutrappaus-eristejärjestelmä vesitiiviillä, mutta vesihöyryä läpäisevällä pinnoitteella y tiilimuuratut julkisivut, joiden taustalla on vähintään 20 mm levyinen toimiva tuuletusrako y puuverhotut puurankarunkoiset ulkoseinät, jossa julkisivuverhouksen taustalla on vähintään 20 mm levyinen toimiva tuuletusrako. Yleistäen voidaan todeta, että ne rakenteet, jotka toimivat hyvin nykyilmastossa toimivat hyvin myös tulevaisuuden ilmastoskenaarioissa, vaikka laskennalliset homeindeksit niissä rakenteissa hieman kohoavatkin. Asuinkerrostalojen ulkoseinärakenteen laskennallisissa tarkasteluissa homehtumisriski on suurin erilaisilla tiilijulkisivuilla sekä korkean vesi-sementtisuhteen betonisandwich-julki- sivuilla, joiden julkisivupinnan taustalla tuuletus on puutteellinen. Näissä julkisivumate- riaaleissa ulkopinta on huokoinen ja kapillaarinen ja siksi hyvin viistosadetta läpäisevä ja toisaalta suuren huokostilavuuden vuoksi myös hitaasti kuivuva. Tuuletusraon puute tai heikko toimivuus lisää oleellisesti näiden ulkoseinärakenteiden homehtumisriskiä. Asuinkerrostaloissa tällaisia nykyilmastossa heikosti toimivia ulkoseinärakenteita ovat y betonisandwich-elementtijulkisivut, joissa ulkokuoren betonin on hyvin huokoista y tiili-villa-betoni-rakenteet, joissa ei ole toimivaa tuuletusta tiilijulkisivun taustalla. 162 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Asuinkerrostaloissa ulkoseinärakenteen homehtumisriski on suurin 1960–1989 välillä rakennetuissa betonielementtikerrostaloissa, joissa betoniulkokuoren säilyvyysominai- suuksissa on yleisesti puutteita betonin pakkasenkestävyyden ja raudoitteiden korroo- sion kannalta. Näissä rakennuksissa on tyypillisesti 1960- ja -70-luvuilla rakennusten pää- dyt tehty tiili-villa-betoni-rakenteina, joissa 75 %:ssa tapauksissa homeindeksi nousee yli 1:n. Kaikkiaan sellaisia asuinkerrostaloja, joissa nomeindeksi on koholla on 23941 kappa- letta, jos oletetaan, että kerrostalon seinärakenne on kauttaaltaan edellä mainitun kaltai- nen. erityisesti 1960- ja -70-lukujen asuinkerrostaloissa esiintyy erilaisia ulkoseinäraken- neyhdistelmiä. Usein päädyissä on tiili-villa-betonirakenne ja rakennuksen pitkillä sivuilla betonisandwich-elementit. Näiden lisäksi esimerkiksi parvekkeiden taustaseinillä on tuo- hon aikaan käytetty kevyitä puurankarunkoisia seiniä sekä rakennuksen pitkillä sivuilla levy-villa-betoni-rakenteita. Yksittäisen asuinkerrostalon kohdalla onkin syytä tarkas- tella useamman seinärakenteen homeindeksiä, jotta voidaan arvioida ko. rakennuksen vaurioherkkyyttä. Ilmastonmuutoksen seurauksena RCP8.5-skenaariolla homeindeksi kasvaa betonisandwich- elementeissä siten, että 75 %:ssa tapauksista homeindeksi ylittää arvon 1. Tiili-villa-betoni- rakenteessa homeindeksi pysyy samassa tasossa kuin nykyilmastossa. Riskialttiiden rakennusten määrä pysyy samana, mutta homeenkasvun todennäköisyys kasvaa. Vakavin tilanne sekä nykyisessä että tulevassa ilmastossa on puurunkoisissa omakoti-, pari- ja rivitaloissa, joissa julkisivuna on tiiliverhous huonosti toimivalla tuuletusraolla. Homeindeksi ylittää näissä tyypillisesti 1970–1980 -luvuilla rakennuksissa nykyilmastossa arvon 3, joka on korkein koko tutkimusessa saatu homeindeksin arvo. Tällaisia rakennuksia on yhteensä 172977 kappaletta.Tällaisia rakennuksia on rakennettu paljon. Toinen vaurio- herkkä ulkoseinärakenne on betonisandwich-elementti samasta syystä kuin asuinkerros- taloissa. Betonisandwich-elementtejä on kuitenkin käytetty varsin vähän omakoti-, pari- ja rivitaloissa verrattuna puu- ja tiilijulkisivuihin. Kaikkiaan homeindeksi on koholla 223154 rakennuksessa, jos oletetaan, että julkisivurakenne on kok rakennuksessa samanlainen. Ilmastonmuutoksen seurauksena edellisten ulkoseinärakenteiden lisäksi tuuletusraottoman tiili-villa-tiili-seinärakenteen homeindeksi nousee yli 1:n ankarimmalla RCP8.5-skenaariolla. Betonisandwich-elementin ja tiiliverhotun puurunkoisen ulkoseinärakenteen home indeksit pysyvät nykyilmaston tasolla. Ilmastonmuutoksen seurauksena homeindeksi on siten koholla kaikkiaan 200808 omakoti- pari- ja rivitaloissa, jotka ovat valmistuneen 1960–1989. Rakennusmateriaalien homehtumisherkkyysluokalla on suuri vaikutus laskentatuloksiin. Puurunkoisissa ulkoseinissä yleisesti käytetyn kipsilevytuulensuojan pinnassa oleva kar- tonki kuuluu herkimmin homehtuviin (HHL1), joten se yhdessä heikosti tuulettuvan kuori- muurirakenteen kanssa on riskirakenne jo nykyilmastossa ja homehtumisriski kasvaa tulevaisuuden ilmastoskenaarioilla. 163 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Säälle alttiiden rakenteiden säilyvyyden kannalta merkittävin ilmastonmuutoksen aiheut- tama riski ovat lisääntyvät viistosateet, sillä kosteus on mukana lähes kaikissa vauriomeka- nismeissa tarkasteltavasta materiaalista riippumatta. Siten myös rakenteiden säilyyden kannalta oleellista on, että säälle alttiissa rakenteissa kosteus ei joko pääse kertymään rakenteisiin tai jos pääseekin, se pääsee myös kuivumaan. Nykymääräysten mukaisella rakentamisella myös tulevaisuuden ilmastossa rakenteet saavuttavat käyttöikävaatimuk- sensa, mutta toisaalta vaatimuksia esimerkiksi pakkasenkeston kannalta ei tule myöskään keventää, vaikka rasitustaso arvion mukaan laskeekin. Vesistötulvat ovat alueellinen ongelma, joka koskettaa erityisesti omakoti- ja paritaloja tulvariskialueilla. Tunnetuilla tulvariskialueilla sijaitsee yhteensä 17041 rakennusta. Lähes 50 % tulvariskialueilla sijaitsevista rakennuksista sijaitsee Porissa (27 %) ja Rovaniemellä (20 %). Rankkasateiden aiheuttamien kaupunkitulvien vaikutusten arviointi on huomat- tavasti vaikeampaa, koska siihen vaikuttavat oleellisesti kaupunkien viemäriverkostojen kapasiteetti ja sadeveden maaperään imeytymismahdollisuudet. Kaupunkien keskus- ta-alueilla asfaltoidut alueet lisäävät rankkasadetulvien rakennuksille aiheuttamien vau- rioiden riskiä. 7.2 Kosteusvaurioiden yhteys terveyshaittoihin Tässä raportissa keskityttiin tarkastelemaan systemaattisella kirjallisuuskatsauksella kos- teusvaurion yhteyttä astman riskiin, koska se on tärkein kosteusvaurioiden pitkäaikais- vaikutus. Koska aiemman tutkimistiedon pohjalta ei voida erotella eriasteisten ja eri raken- nuksen osissa (huoneissa) esiintyvien kosteusvaurioiden, eikä myöskään ilmastonmuu- tokseen liittyvien kosteusvaurioiden terveysvaikutuksia, on oletettavaa, että jos kosteus- vauriot lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena, niiden voidaan olettaa vaikuttavan terveyteen kuten muutkin kosteusvauriot. Toisin sanoen niiden vaikutukset terveyteen ovat riippuvaisia altistumisesta (ilmayhteys asuintiloihin) ja altistumisajasta. Tarkastelimme lisäksi toisen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla kosteusvaurioon liittyvien mikrobien tai niiden markkereiden yhteyttä terveyteen. Tämän katsauksen perus- teella voidaan todeta, että aiemmassa epidemiologisessa kirjallisuudessa ei ole vakuutta- vasti vastattu kysymyksiin mikrobialtistuksen vaikutuksesta kosteusvaurioihin liittyviin ter- veysvaikutuksiin. Mikään yksittäinen mikrobi, sen markkeri tai mikrobisto ei ollut johdon- mukaisesti yhteydessä kosteusvaurioon ja terveyshaittoihin. Aiempien epidemiologisten tutkimusten perusteella on mahdoton ennustaa, miten paljon ulkoseinärakenteissa lisään- tyvät kosteusvauriot tulevat lisäämään terveyshaittoja ja vaikuttavatko ne sisäilman mikro- biston kautta terveyteen. Koska vain pieni osa systemaattisen katsauksen tutkimuksista oli pitkittäistutkimuksia pidemmällä seuranta-ajalla sekä tutkimusmenetelmät näytteiden keräyksestä mikrobien analysointiin vaihtelivat, eikä monitestausongelmaa yleensä otettu 164 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 huomioon, tutkimustulosten vertailu oli vaikeaa ja tutkimuksista saatuja tuloksia pitää tulkita varauksella. 7.3 Rakennusten ylilämpeneminen Kaikki aktiivista jäähdytystä vailla olevat esimerkkikohteet, jotka edustavat tyypillisiä suo- malaisia rakennuksia, ylilämpenevät merkittävästi vuoden 2018 äärimmäisen kuuman hellekesän aikana. esimerkkikohteista vanhaa olemassa olevaa rakennuskantaa edustava vanhainkoti ja kerrostalo sekä uutta rakennuskantaa edustava pientalo ylilämpenevät merkittävimmin ja niissä asukkaiden kokema lämpöviihtyvyys vaarantuu eniten. Passiivi- silla auringonsuojaratkaisuilla ja tuuletusikkunoiden käytöllä voidaan vähentää ylilämpe- nemistä merkittävästi ja kustannustehokkaasti, mutta ne eivät yksistään riitä torjumaan ylilämpenemistä ja takaamaan viihtyisiä lämpöoloja tyypillisissä suomalaisissa rakennuk- sissa äärimäisen kuuman hellekesän aikana nykyisissä ilmasto-oloissa. Tähän tutkimukseen valitut passiiviset auringonsuojaratkaisut: kaihtimet, ulkoinen aurin- kolippa ja auringonsuojalasit edustavat tyypillisiä Suomessa käytettyjä auringonsuojarat- kaisuja. Vaikka passiivisilla auringonsuojaratkaisuilla voidaan vähentää ylilämpenemistä merkittävästi, on valon saantiin vaikuttavien ratkaisujen, kuten kaihtimien, suunnittelun yhteydessä tärkeää varmistaa riittävä päivänvalon saanti oleskelutiloissa. Tuuletusikkunoi- den käytöllä ei myöskään pidä heikentää sisäilman laatua tai lisätä huonetilojen meluta- soa. Lisäksi passiivisten auringonsuojaratkaisujen ja ikkunatuuletuksen käyttö vaatii rat- kaisusta riippuen asunnon käyttäjältä aktiivisuutta ja toimintakykyä. Myös automatisoituja auringonsuojaratkaisuja sekä koneellisesti avattavia ikkunoita on olemassa, mutta ne ovat manuaalisesti käytettäviä ratkaisuja kalliimpia ja ne vaativat enemmän huoltoa ja ylläpitoa. Aktiivisen jäähdytyksen käyttö on suositeltavaa aloittaa siinä vaiheessa, kun muut yli- lämpenemisen torjuntatoimenpiteet eivät riitä ylläpitämään viihtyisiä huonelämpötiloja. Passiivinen auringonsuojaus yhdessä aktiivisen jäähdytyksen kanssa mahdollistavat huonelämpötilojen hallinnan kaikissa esimerkkikohteissa äärimmäisen kuuman helle - kesän 2018 aikana. Tällöin aktiivisen jäähdytyksen sähkönkulutus on esimerkkirakennuk- sissa vain noin 3–4 kWh/m², joten jäähdytyksen sähkönkulutus on suhteellisen vähäistä rakennuksen muuhun sähkönkulutukseen ja saavutettavaan hyötyyn verrattuna. Uudisrakennuksia edustavien esimerkkirakennusten joukosta vanhainkotia ja kerrosta- loa koskeva rakentamismääräysten kesäaikainen huonelämpötilavaatimus vähentää yli- lämpenemistä, mutta se ei riitä takaamaan viihtyisiä lämpöoloja äärimmäisen kuuman hellekesän aikana nykyisissä ilmasto-oloissa. Huonelämpötilavaatimuksen täyttäminen edellyttää uudisvanhainkodissa ilmanvaihdon aktiivisen jäähdytyksen käyttöä eikä asu- misterveysasetuksen vanhainkodeille sovellettava toimenpideraja 30 °C tällöin ylity. 165 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Rakentamismääräyksen huonelämpötilavaatimuksen täyttävässä uudiskerrostalossa asu- misterveysasetuksen toimenpideraja 32 °C ei ylity, mutta kotihoidossa oleville vanhuksille käytettävä toimenpideraja 30 °C ylittyy. Ilmastonmuutos lisää aktiivista jäähdytystä vailla olevien rakennusten ylilämpenemistä tulevaisuudessa ja äärimmäisen hellekesän huonelämpötilat 1000 kuumimman tunnin aikana nousevat vuoteen 2050 mennessä keskimäärin noin 1–2 °C päästöskenaariosta riippuen verrattuna vuoden 2018 hellekesän huonelämpötiloihin. Passiivisella auringon- suojauksella ja aktiivisella jäähdytyksellä pystytään hallitsemaan huonelämpötiloja ja estämään esimerkkirakennusten ylilämpeneminen myös vuoden 2050 ilmastossa riippu- matta päästöskenaariosta. Ilmastonmuutos kasvattaa aktiivisen jäähdytyksen sähkönku- lutusta esimerkkikohteissa noin 1–2 kWh/m² vuoteen 2050 mennessä päästöskenaariosta riippuen, joten jäähdytyksen sähkönkulutus on suhteellisen vähäistä myös tulevaisuuden ilmastossa. Nykymääräysten kesäaikaisen huonelämpötilavaatimuksen täyttävässä uudisvanhain- kodissa nykyisen asumisterveysasetuksen toimenpideraja 30 °C ei ylity vuoden 2050 ilmastoa kuvaavan äärimmäisen kuuman hellekesän aikana edes korkeimmalla päästö- skenaariolla RCP8.5. Sen sijaan nykyisen huonelämpötilavaatimuksen täyttävässä uudis- kerrostalossa nykyisen asumisterveysasetuksen toimenpideraja 32 °C ylittyisi silloin kaikilla päästöskenaarioilla. Tässä simulointitutkimuksessa asukkaiden kokemaa lämpöviihtyvyyttä arvioitiin PMV-in- deksin sekä SFS-eN 16798-1 standardin määrittämien sisäympäristön laatuluokkien (I-III) avulla. Tulosten perusteella missään esimerkkikohteessa ei pystytä ylläpitämään asukkai- den kokemaa lämpöviihtyvyyttä ilman aktiivisen jäähdytyksen käyttöä edes kohtalaisessa sisäympäristön laatuluokassa III, jota voidaan soveltaa olemassa oleville rakennuksille. Sen sijaan kaikissa esimerkkikohteissa pystytään ylläpitämään uusille ja remontoiduille raken- nuksille soveltuvaa sisäympäristön laatuluokkaa II tai laatuluokkaa III passiivisia auringon- suojaratkaisuja sekä aktiivista jäähdytystä hyödyntämällä sekä nykyisessä että 2050-luvun ilmastossa päästöskenaariosta riippumatta. Korkeinta sisäympäristön laatuluokkaa I, jota voidaan soveltaa esimerkiksi iäkkäille ihmisille, ei pystytä ylläpitämään jatkuvasti äärim- mäisen kuuman hellekesän aikana nykyisessä tai tulevaisuuden ilmastossa. Mutta, tuloksia arvioitaessa on syytä korostaa, että koettu lämpöviihtyisyys riippuu voimakkaasti henkilöi- den aktiivisuustasosta sekä vaatetuksesta ja lisäksi erityisesti iäkkäiden tai sairaiden ihmis- ten kokema lämpöviihtyvyys voi poiketa merkittävästi terveiden aikuisten kokemasta läm- pöviihtyvyydestä, jota tämän tutkimuksen tulokset edustavat. 166 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Simulointitutkimuksessa käytetyt esimerkkirakennukset edustavat tyypillisiä suomalaisia rakennuksia, joten simuloidut huonelämpötilat antavat hyvin suuntaa rakennusten lämpö- oloista ja ylilämpenemisriskistä Suomen rakennuskannassa äärimmäisen kuuman helle- kesän aikana. Rakennusten aktiivinen jäähdytys on toteutettu Suomessa pääosin rakennus- tai asunto- kohtaisilla lämpöpumpuilla ja kaukojäähdytettyjä rakennuksia on Suomessa kymmenellä eri paikkakunnalla kaikkiaan vain hieman alle 900, joka on 0,06 % Suomen rakennuksista. Kaukojäähdytystä käytetään pääosin suurien kiinteistöjen jäähdytykseen ja sen käyttö on tällä hetkellä suhteellisen vähäistä asuinrakennuksissa. Suomessa on myyty lähes 1,1 mil- joonaa ilmalämpöpumppua, jotka soveltuvat rakennusten jäähdyttämiseen. Ilmalämpö- pumppujen asennusmääristä eri rakennustyypeissä ei ole tilastoitua tietoa, mutta arvion mukaan ilmalämpöpumpulla varustettujen pientalojen osuus voi olla jopa 70 %. Arvion mukaan jäähdyttävällä ilmalämpöpumpulla varustettujen kerrostaloasuntojen osuus on vain 4 %, joten asuinkerrostalojen ylilämpenemisriski on arvion mukaan vakavin ja laajin muihin asuinrakennuksiin verrattuna. 7.4 Korkeiden lämpötilojen terveyshaitat Tavanomaista korkeampi ulkolämpötila on kesäisin yhteydessä niin lisääntyneeseen kuol- leisuuteen kuin sairaalahoidon tarpeeseenkin. Korkea lämpötila aiheuttaa vakavia terveys- haittoja lähinnä ikääntyneillä eli yli 65-vuotiailla. Heidän herkkyyttään lisäävät ikääntymi- seen liittyvät tavanomaiset fysiologiset muutokset sekä kroonisten sairauksien yleistymi- nen. Kansanterveydellisesti merkittävät vakavat terveyshaitat aiheutuvat helleaalloista, eli useampia päiviä kestävistä pitkittyneistä jaksoista, jolloin lämpötila on tavanomaista korkeampi. Tässä hankkeessa hellepäivän rajana käytettiin noin 21 celsiusastetta (vuoro- kauden keskilämpötila). Helleaallot ovat jo nykyilmastossa merkittävä terveysriski. esimerkiksi Uudellamaalla arvioitiin helleaalloista aiheutuvan vuosittain keskimäärin 35 kuolemaa ja 38 sairaala hoito- jaksoa; vuosien välillä on kuitenkin suurta vaihtelua. Lähitulevaisuudessa helteen vakavat terveyshaitat lisääntyvät Suomessa väistämättä ikääntyneiden määrän kasvaessa, jos varautumista helleaaltoihin ei paranneta nykyisestä. Luotettavien ennusteiden tekeminen helteen terveyshaitoista pidemmälle tulevaisuuteen on hyvin vaikeaa monien epävarmuuksien vuoksi. Tulevaisuuden terveysriskit riippuvat paitsi siitä, millaiseksi ilmasto kehittyy (eli kuinka voimallisesti ilmastonmuutosta torjutaan), myös siitä, millainen on Suomen tulevaisuuden väestö niin lukumääräisesti, ikärakenteel- taan kuin perusterveydentilaltaankin. Siitä ei kuitenkaan ole epäselvyyttä, etteivätkö haitat tulevaisuudessa huomattavasti kasva, todennäköisesti moninkertaistu, jos uuteen 167 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 ilmastoon ei sopeuduta. Vääjäämättä sopeutumista tapahtuu jossain määrin, mutta lopul- lisen sopeutumisen asteen määrittelevät suunnitelmalliset sopeutumistoimet niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. Vietämme suurimman osan ajasta sisätiloissa, joten sisätilojen lämpötila on terveyden kannalta merkityksellisempi kuin ulkolämpötila. Tällä hetkellä tiedetään, kuinka korkeassa ulkolämpötilassa terveyshaitat alkavat lisääntyä. Ulkolämpötilan kynnysarvosta ei voi kuitenkaan päätellä sisälämpötilan kynnysarvoa, sillä helleaaltojen aikana asuntojen lämpö tiloissa havaittiin hyvin suurta vaihtelua. Helleaaltojen aikana Helsingissä 30 °C sisälämpötilat eivät joka tapauksessa olleet harvinaisia. Tutkimustietoa sisälämpötilan yhteydestä vakaviin terveyshaittoihin on vähän, mutta haittoja on raportoitu myös alle 30 °C lämpötiloissa. 7.5 Suositukset Laskennallisten tarkastelujen perusteella ulkoseinärakenteen homehtumisriski on suu- rin sellaisilla rakenteilla, joissa julkisivu on hyvin sadevettä läpäisevä, huokosrakenteeseen mahtuu paljon kosteutta ja julkisivun takana tuuletus on heikkoa. Tällaisissa rakennuksissa rakenteen ilmavuodot sisäilmaan erilaisten ikkunoiden ja läpivientien liitoskohdista tai puurunkoisessa talossa höyrynsulun epäjatkuvuuskohdista voivat tuoda mukanaan epä- puhtauksia ja siten altistaa asukkaat terveyshaitalle. Näissä tyypillisesti 1960–1980-luvuilla rakennetuissa rakennuksissa on suositeltavaa selvittää rakenteiden kunto systemaattisella kuntotutkimuksella, johon kuuluu myös rakennuksen vaipan ilmanpitävyysmittaukset. Korjaustarpeet määräytyvät kuntotutkimuksen perusteella. Laaja-alaisissa ja pitkälle eden- neissä vaurioissa korjaustoimenpiteenä on usein julkisivun ja lämmöneristeen purkaminen sekä rakenteellisten vaurioiden korjaus. Toisessa ääripäässä on rakenteiden tiivistääminen, jolla estetään haitallisten aineden kulkeutuminen sisäilmaan. Kaikki korjaukset on suunni- teltava kattavan kuntotutkimuksen perusteella, jotta korjaustoimet kohdistetaan oikein. Lisäksi tiivistyskorjaukset edellyttävät aina rakennuksen ilmanvaihdon ja lämmitysjärjestel- män tasapainotusta korjaustoimien jälkeen. Rakennuksissa, joissa on riittämätön ilmanvaihto sisäilman kosteustuottoon nähden, sisä- ilman kosteus ei pääse poistumaan rakennuksesta tehokkaasti. Seurauksena voi olla korkea sisäilman kosteus, joka pyrkii poistumaan diffuusion vaikutuksesta rakenteiden läpi lisäten kosteuskertymää rakenteiden sisään ja siten nostaa rakenteiden vaurioitumisriskiä. Heikko ilmanvaihto myös nostaa asuintilojen lämpötilaa hellejaksoilla. Yöaikaista ilmanvaihtoa on suositeltavaa tehostaa hellejaksojen aikana ylilämpenemisen hillitsemiseksi ja riittävästä ilmanvaihdosta on huolehdittava myös muita aikoina. 168 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tunnistetuille tulva-alueille (ks. taulukot 3.12 –3.14) ei tule kaavoittaa rakentamista ilman riittäviä tulvasuojauksia. Kaupunkien hulevesiverkostot ovat yleisesti jo vanhoja, ja niiden mitoitus riittämätön rankkasadetulville. Keskusta-alueilla, joissa sadevesi ei pääse imey- tymään nopeasti maaperään, tulee tarkastella hulevesiverkoston uusimista sekä hule- vesien johtamista hallitusti viheralueille. Vanhoilla rakennusalueilla vesijohto- ja viemäri- verkostoissa on myös korjausvelkaa ja korjaustarve lisääntyy tulevina vuosina. Verkosto- jen tulevissa peruskorjaustöissä suositellaan mitoittamaan hulevesijärjestelmät oleellisesti nykyistä suuremmille vesimäärille, jotta kapasiteetti on riittävä myös tulevaisuuden ilmas- tossa. erityisesti uusilla rakennettavilla alueilla, mutta mahdollisuuksien mukaan myös vanhoilla rakennusalueilla, suurempien hulevesimäärien imeytys viheralueille tulisi olla ensisijainen vaihtoehto. Kaupunkien riittävän laajat viheralueet vähentävät myös raken- nuksiin kohdistuvaa lämpöhaittaa. Passiiviset auringonsuojakeinot sekä ikkunatuuletuksen käyttö vähentävät rakennusten ylilämpenemistä merkittävästi ja kustannustehokkaasti, mutta ne eivät yleensä ole riittäviä ilman aktiivista jäähdytystä tyypillisissä Suomalaisissa rakennuksissa hellejaksojen aikana. Vaikka passiivisilla auringonsuojaratkaisuilla voidaan vähentää ylilämpenemistä merkit- tävästi, on valon saantiin vaikuttavien ratkaisujen, kuten kaihtimien, suunnittelun yhtey- dessä tärkeää varmistaa riittävä päivänvalon saanti oleskelutiloissa. Tuuletusikkunoiden käytöllä ei myöskään pidä heikentää sisäilman laatua tai lisätä huonetilojen meluta- soa. Ohjeistusta tulisi lisätä siitä, kuinka ylilämpenemisen torjunta passiivisten ratkaisu- jen avulla otetaan aiempaa paremmin huomioon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa rakennusten suunnittelua. Toimia tarvitaan kaikentyyppisiin asuinrakennuksiin. Vakavien terveys haittojen ehkäisyn kannalta aktiivista jäähdytystä tulisi lisätä ensisijaisesti raken- nuksissa, joissa on yli 65-vuotiaita tai kroonista sairauksista kärsiviä – selkeimmin tällaisia kohteita ovat sairaalat ja palvelutalot, mutta myös esimerkiksi asunnot, joissa on koti- hoidon piiriin kuuluvia. Terveyshaitat esiintyvät helleaaltojen aikana, ja tällöin aktiivista jäähdytystä tarvitaan asuntojen korkeimpien lämpötilojen alentamiseen. Jäähdytys tulisi toteuttaa energiatehokkaasti, eikä aktiivisella jäähdytyksellä asunnon lämpötilaa saa laskea liian alas, jotta rakenteisiin ja pintoihin ei muodostu kondenssia. Aktiivisen ja passiivisen jäähdytyksen, mutta myös muiden varautumistoimien, merkitystä korostaa se, että ilman lisätoimia tulevat helteen terveyshaitat jo lähitulevaisuudessa enti- sestään lisääntymään väestön ikääntyessä. Tähän liittyen olisi huonelämpötilan lämmitys- kauden ulkopuolisia toimenpiderajoja (STM 545/2015) hyvä tarkistaa, sillä haittoja on tutkimuksissa raportoitu myös rajoja alhaisemmissa lämpötiloissa. Tutkimustiedon vähäi- syyden vuoksi on kuitenkin vaikea määritellä yksiselitteistä rajaa, jonka ylittyessä vakavat haitat alkaisivat nopeasti lisääntyä herkissä väestöryhmissä. Kaikkein herkimpien yksilöi- den kohdalla, esimerkiksi vaikeasta sairaudesta kärsivän ikäihmisen ollessa kyseessä, on mahdollista, että vähäisempikin huonelämpötilan nousu voi johtaa vakaviin seurauksiin. 169 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Uudisrakennusten energiatehokkuusasetuksen (Ympäristöministeriö, 2017) kesäaikainen huonelämpötilavaatimus vähentää uudisrakennusten ylilämpenemistä, mutta se ei riitä takaamaan viihtyisiä lämpöoloja äärimmäisen kuuman hellekesän aikana. Kesäaikaisten huonelämpötilojen määräystenmukaisuuden osoittamisessa käytetyn energialaskennan testivuoden (2012) säätiedot on tarkoitettu rakennusten energiankulutuksen laskentaan, eikä niitä ole tarkoitettu huonelämpötilojen mitoitukseen. Testivuosi kuvaa keskimääräisiä sääolosuhteita, eikä siinä ole äärimmäisen pitkää ja kuumaa hellejaksoa, jonka merki tys on keskeinen kesäajan huonelämpötilojen ja jäähdytystehontarpeen mitoituksessa. Kesäaikaisten huonelämpötilojen ja jäähdytysjärjestelmien mitoitukseen tulisi käyttää esimerkiksi RAMI-hankkeessa määritettyjä jäähdytyksen mitoituspäiviä. Lisäksi kesäaikais- ten huonelämpötilojen pysyvyyttä äärimmäisen hellekesän aikana voisi tarkastella käyt- täen simuloinnin säätietoina esimerkiksi vuoden 2018 kesäkuukausien säätietoja. Lisäksi jäähdytysrajan arvoa 27°C, jota käytetään asuinkerrostalojen huonelämpötilan määräys- tenmukaisuuden osoittamisessa, olisi hyvä laskea lämpöviihtyvyyden ja unen laadun kan- nalta sopivammalle tasolle. Huonelämpötilojen määräystenmukaisuutta osoitettaessa olisi myös suositeltavaa ottaa käyttöön tilatyyppikohtaisesti määritellyt sisäiset lämpökuormat ja tilojen käyttöä kuvaavat tunneittain määritellyt käyttöprofiilit. Kaavoituksella tai muulla kaupunkirakenteen ja ympäristön muokkaamisella ei tule pois- taa rakennuksia varjostavia elementtejä hallitsemattomasti rakennusten läheltä. 7.6 Jatkotutkimustarpeet Rakennuksissa esiintyy kosteus- ja mikrobivauriota yleensä usean pieleen menneen teki- jän seurauksena. Tässä tutkimuksessa selvitettyjen riskirakenteiden ja todellisen vaurio- tumisen yhteyttä on syytä selvittää esimerkiksi keräämällä laaja aineisto rakennusten kosteus- ja sisäilmatutkimusten raportteja. Lisäksi laskennallisen homeindeksin tulosten pohjalta tulisi riittävän isolla aineistolla tutkia erilaisten ulkoseinärakenteiden kosteusvau- rioiden ja terveyden annos-vastesuhteita, jotta päätöksenteossa voidaan ohjata huomio suurimmassa riskissä ilmastonmuutoksen seurauksena oleviin rakennuksiin ja välttää mahdollisimman hyvin asukkaiden terveyshaitat. Tässä tutkimuksessa keskityttiin tyypillisten suomalaisten vanhainkotien sekä asuinraken- nusten ylilämpenemiseen ja sen torjuntaan erilaisten passiivisten ratkaisujen sekä aktiivi- sen jäähdytyksen avulla. Lisää tutkimustietoa tarvittaisiin siitä, kuinka erilaisilla auringon- suojaratkaisuilla ja esimerkiksi vapaajäähdytysratkaisuilla saataisiin tehokkaammin torjut- tua rakennusten ylilämpenemistä ilman aktiivisen jäähdytyksen käyttöä. Lisäksi tarvittai- siin tutkimustietoa siitä, kuinka iäkkäiden ja sairaiden ihmisten kokema lämpöviihtyvyys poikkeaa terveiden aikuisten ihmisten kokemasta lämpöviihtyvyydestä. 170 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Lisää tutkimustietoa päätöksenteon tueksi tarvitaan huoneilman lämpötilan yhteydestä terveyshaittoihin erityisesti ikäihmisillä, samoin lämpöviihtyvyyden yhteydestä terveys- vaikutuksiin. Lisäksi jatkotutkimuksissa tulisi pyrkiä huomioimaan myös kuolemia ja sairaala käyntejä lievemmät vaikutukset kuten toimintakyvyn aleneminen ja lisääntynyt avohoidon tarve, joilla on osaltaan merkittävä vaikutus hyvinvointiin. 171 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Liitteet Liitetaulukko 1. Systemaattinen kirjallisyyskatsaus: rakennusten kosteusvaurioiden yhteys uden astman syntyyn Julkaisu sa m a tu tk im us ku in Tutkimustyyppi N ikä Maa kv -h av ai nt o sijainti kv -i nd ik . L km ol es ke lu til at er ik se en Behbod ym. 2013 2 syntymäkohortti 499 -12kk--> 1 v. US I koti 1 ei Behbod ym. 2015 1 syntymäkohortti 408 -12kk--> 1 3v. US I koti 1 ei Cho ym. 2006 4, 10, 20, 21, 23 syntymäkohortti 640 n. 8kk --> 1-v. US H koti, myös kellari; erikseen lmh /a lakerran homeen haju 2 ei / haju, kyllä Cox ym. 2020 3, 10, 20, 21, 23 syntymäkohortti 535/ 779 <1v --> 3 ja 7 v. US H koti, myös kellari 5 ei Dannemiller ym. 2014 - tapaus-verrokki syntymäkohortista 41 1v --> 7 v. US H oleskelutilat ja lmh 3 kyllä 540 n. 2kk --> 2 v. I+H koti 5 ei 949 n. 2kk --> 2 v. I koti 5 ei Emenius ym. 2004b 6, 7, 25, 28 tapaus-verrokki syntymäkohortista 540 3kk --> 2 v. Ruotsi I+H mh:t ja oleskelutilat 1 kyllä Hedman ym. 2015 - kohortti 3 151 <12 v. --> 19v. Ruotsi I koti 1 ei Hwang ym. 2011 - tapaus-verrokki syntymäkohortista 564 1-7 v. --> 7-13v. Taiwan I koti 4 ei Iossifova ym. 2009 3, 4, 10, 20, 21, 23 syntymäkohortti 483 n. 8kk-->3 v. US H koti, myös kellari 1 ei Jaakkola ym. 2005 - kohortti 1 916 1-7 v. --> 7-13v. Suomi I koti 5 ei Karvonen ym. 2009 13 syntymäkohortti 396 n. 5kk -->1.5v Suomi H eri huoneet / koti 11 kyllä Karvonen ym. 2015 12 syntymäkohortti 396 n. 5kk -->6v Suomi H eri huoneet / koti 22 kyllä Larsson ym. 2011 - kohortti 4 779 1-3 v. --> 6-8v. Ruotsi I mh:t, oleskelutilat ja kph 10 lähes McConnell ym. 2002 - kohortti 3 535 9-16v. --> 14-21v. US I koti 3 - Milanzi ym. 2019 - syntymäkohortti 1 871 3kk-17v. -->17 v Hollanti I oh tai mh 1 kyllä Nafstad ym. 1998 18 tapaus-verrokki syntymäkohortista 251+251 (A+C) 0-2 v. Norja I+V koti 2 ei Øie ym. 1999 17 tapaus-verrokki syntymäkohortista 344 0-2 v. Norja H koti 1 ei Pekkanen ym. 2007 - tapaus-verokki 362 12-84 kk Suomi H eri huoneet / koti 15 kyllä Reponen ym. 2011 3, 4, 10, 21, 23 syntymäkohortti 176 n. 8kk ja 7v -->7 v. US H koti, myös kellari 2 ei Reponen ym. 2012 3, 4, 10, 20, 23 syntymäkohortti 289 n. 8kk -->7 v. US H koti, myös kellari 2 ei Rönmark ym. 2002 - kohortti 3 247 7-8 v. --> 9-10v. Ruotsi I koti 1 ei Schroer ym. 2009 3, 4, 10, 20, 21 syntymäkohortti 570 <1v. -->2v US H koti, myös kellari 1 ei Shorter ym. 2018 - tapaus-verokki 450 1-7 v. Uusi-Seelanti H (I) lmh/ koti/ lmh+oh+kph 9 (6) kyllä Thacher ym. 2017 6, 7, 28 syntymäkohortti 3 798 2kk -->16 v. Ruotsi I koti 5 ei Tischer ym. 2011 - syntymäkohortti 31 742 0-2v-->10 v. Saksa I koti 1 ei Wen ym. 2015 - syntymäkohortti 19 192 0v.-->5 v. Taiwan I koti 1 ei Wickman ym. 2003 6, 7, 25 syntymäkohortti 3 692 2kk-->3kk-2 v. Ruotsi I koti 1 ei Nordbäck ym. 2013 osittain A2 kohortti 7 104 nuoret aikuiset --> + 9v. 11 Euroopan maata, Austaralia, US I +H eri huoneita/ koti 12 kyllä Wang ym. 2019 osittain A1 kohortti 11 506 n. 40v -->50v. Is lanti , Norja , Ruots i , Tanska ja Vi ro I koti 5 ei kv= kostesuvaurio, N= tutkittavien määrä, ikä= ikä, milloin kv-havainto tehty --> ikä seurannan lopussa tai pelkästään henkilöiden ikä tutkimuksen aikana, kv: I=itse raportoitu, H=havaitti, I+H= molemmat, I+V= itse raportoitu ja vahvistettu, H(I)= molemmat, mutta vain havaittuja kv havaintoja käyttetiin tässä katsauksessa, lmh= lapsen makuuhuone, oh= olohuone, kph=kylpyhuone Emenius ym. 2004a Ruotsi6, 7, 25, 28 tapaus-verrokki syntymäkohortista 172 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Liitetaulukko 2. Systemaattinen kirjallisyyskatsaus: rakennusten kosteusvaurioiden yhteys mikrobeihin ja niiden yhteys terveyteen Julkaisu Sama kuin Tutkimustyyppi N A/L Maa Kv- havaint o Rakennus N (näytemäärä) ja tapa A B C D E Adams ym. 2021 18 HITEA, poikkileikkaus 1402 + 1332 L Suomi ja Hol lanti H 16 koulua 463 pölynäyte (EDC) 8+ >9 000 (ka ikki suvut ja ASV:t) 15 ↑↑ 6 ja ↓↓ 1 1 1 Behbod ym. 2015 35 prospekt.13v., syntymäk. 408 L US I 499 kotia 496 ilma- ja pölynäytettä 7(*2-3) 0 - 1 4 Chen ym. 2014 poikkileikkaus 6346 L Taiwan H 44 koulua 264 ilmanäytettä 26 2 ↑↑ 2 1 2 Choi ym. 2014 tapaus-verrokki 400 L Ruots i H&I 390 kotia 388 pölynäytettä 9 1 0 8 1 Cox ym. 2022 19 29, 35 poikki leikkaus ja 5v prospekt. (CCAAPS) 170 (7v), 112 (12v) L US H 178 kotia 170 pölynäytettä 7 + 15 000 (sieni- ja bakteeeri ASV (lajit)) 12 yht 7: ↑↑ 1, ↓↓ 4, ↑↑ & ↓↓ 2 2 8 Dales ym. 2006 7 prospekt 1v.,syntymäk 332 L Kanada H 332 kotia 332 ilmanäytettä 1 0 - 1 6 Dales ym. 2010 6 prospekt 1v.,syntymäk 357 L Kanada H 357 kotia 357 ilmanäytettä 4 1 0 1 1 Dannemiller ym. 2014 tapaus-verrokki, prospekt. 6v 41 L US H 41 kotia 41 pölynäytettä 3 + >100 sienten lajit, suvut ja luokat 6 ↓↓ yksi 4-11 1 Dharmage ym. 2002 ECRHS 1v seuranta-aika 35 A Austra l ia I 35 kotia 140 ilmanäytettä 2 0 - 3 1 Douwes ym. 1999 Tapaus-verrokki 60 L Hol lanti H&I 60 kotia n.60*3 pölynäytettä 1 x 3 1 0 1 1 Eiffert ym. 2016 Poikkileikkaus 153 A USA H&I 150 kotia 150 pölyn. (pyyhintä) 1 1 0 1 1 Fu ym. 2020 1,3 26, 27 Poikkileikkaus 309 L Males ia H 7 koulua 21 pölynäytettä 4 + 580 sukua 0 - 1 1 Fu ym. 2021 12, 26, 27 poikkileikkaus 308 L Males ia H 7 koulua 21 pölynäytettä 4 + 8 (+400) sukua 0 - 1 8 Garrett ym. 1998 poikkileikkaus, paneelitutkimus 148 L Austra l ia H&I 80 kotia 6*80 ilmanäytettä 8 2 ↑↑ 2 5 3 Gent ym. 2002 Prospekt. 6-12kk 819 / 880 L US I 819/880 kotia 819 ilmanäytettä 8 1 0 2 2 Holst ym. 2016 poikkileikkaus 330 L Tanska H&I 15 koulua, 317 kotia 21 ilma- ja 21+317 pölyn., 21 lask.pölyä 15 2 0 1 10 Hyvärinen ym. 2006 tapaus-verrokki (uusi astma) 72 L Suomi H 72 kotia 72 pölynäytettä (pölypussi) 10 1 0 14 1 Jacobs ym. 2014 1 poikkileikkaus 3843 / 2736 L Espanja , Hol lanti ja Suomi H 8 +11+6 koulua 25*2 pölynäytettä (EDC ja laatikot) 16 5 ↓↓ 4 1 3-7 Johansson ym. 2013 5, 29, 35 poikkileikkaus (CCAAPS) 178 /158 L USA H 173 kotia 173 Pölynäytettä 4 0 - 2 1 Jones ym. 2011 tapaus-verrokki (as tma) 99 L USA H&I 99 kotia 99+99 Ilmanäytettä 2 2 0 2 1 Juel Holst ym. 2020 poikkileikkaus 402 A Tanska I 402 kotia 402 pölynäytettä (EDC) 22 1 ↑↑ 1 4 9 Li ym. 1997 poikkileikkaus 264 A Taiwan I 28 päiväk. ilmanäytettä 6 0 - 5 16 Li & Hsu 1997 Tapaus-verrokki 92 L Taiwan I 92 Kotia 4*2 ilmanäytettä 5 X 2 2 ↑↑ 1, ↓↓ 1 5 2 Maheswaran ym. 2014 Tapaus-verrokki, 4v. (SAGE) 584 / 422 L Kanada I+v 584 kotia 584 pölynäytettä 1 0 - 2 4 Moniruzzaman ym. 2012 Tapaus-verrokki (DBH) 400/ 390 L Ruots i H 390 kotia 390 pölynäytettä 1 x 2 0 - 3 1 Nordbäck ym. 2016 12,13, 27 poikkileikkaus 462 L Males ia H 8 koulua 64*2 pölynäytettä (Petrimaljat, pyyhintä) 3 X 2 1 ↑↑ 1 1 6 Norbäck ym. 2017 12,13, 26 poikkileikkaus 368 L Males ia H 8 koulua 64 pölynäytettä 4 0 - 1 6 taulukko jatkuu taulukko jatkuu Julkaisu Sama kuin Tutkimustyyppi N A/L Maa Kv- havaint o Rakennus N (näytemäärä) ja tapa A B C D E Oluwole ym. 2017 tapaus-verrokki (astma) 197 L Kanada I 197 kotia 197*2 pölynäytettä 2 0 - 2 1 Reponen ym. 2011 5, 19, 35 poikkileikkaus+ prospekt. 6v 176 L USA H 176 kotia 176*2 pölynäytettä 1 x 2 1 ↑↑1 2 1 Rosenbaum ym.2010 31 AUDIT syntymäk. Prospekt. 9-12kk 103 L USA H 103 kotia 103*3 ilma- ja pölyn. 11 1 ↑↑ 1 2 1 Rosenbaum ym.2015 30 AUDIT syntymäk. Prospekt. 9-12kk 103 L USA H 84 kotia 84 pölynäytettä 1 1 0 3 1 Sharpe ym. 2015 poikkileikkaus (NHANES) 8 412 L+A USA I 8 303 kotia 9 353 pölynäytettä 1 0 - 1 3 Shorter ym. 2018 Tapaus-verrokki (uusi astma) 448 /299 L Uus i - Seelanti H&I 299 kotia 299 pölynäytettä (EDC) 5 4 0 5 1 Simoni ym. 2011 poikkileikkaus (HESE) 654 L 5 Euroopan maata H 21 koulua 46 Ilma- ja pölyn. 5 2 ↑↑ 2 2 6 Stark ym. 2003 5,19, 29 prospekt.8kk,syntymäk 499/ 419 L USA I 499 kotia 419 ilma- ja pölyn. 2 0 - 1 3 Strachan ym. 1990 poikkileikkaus 330 / 1000 L UK H&I 88 kotia 88*3 *4 ilmanäytettä 3 X 3 0 - 2 2 Tischer ym. 2015 prospekt. 8v., ECRHS II 956 A 10 Euroopan maata H&I 956 kotia 956 pölynäytettä 7 4 ↑↑1 8 3 Wan & Li 1999 poikkileikkaus 40+69 Taiwan I 8+8 pä iväk., toimisto 8+8 ilmanäytettä 4 2 ↑↑1 4 10 Wickman ym. 1992 poikkileikkaus 175 /185 L Ruots i I 175/ 185 kotia 175 pölynäytettä 1 0 - 2 3 Kv=kosteusvaurio, A/L= Tutkittavien joukko: aikuiset (A), lapset(L); H=Havaittu kv,I=itse-raportoitu kv, I+v=itse raportoitu ja vahvistettu näkyvä home; prospekt.= prospektiivinen, syntymäk.=syntymäkohortti; A=Montako mikrobia tutkittu vs. kv; B=Montako mikrobia positiivisesti yhteydessä kv; C=Montako kv mikrobia yhteydessä terveyteen; D=Montako kv-indikaattoria tutkittu; E=Montako terevyspäätetapahtumaa tutkittu. ↑↑ montako mikrobia lisäsi ja ↓↓ montako vähensi terveyspäätetaphtuman riskiä. 173 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Lähteet Adams RI, Leppänen H, Karvonen AM, Jacobs J, Borràs-Santos A, Valkonen M, Krop e, Haverinen-Shaughnessy U, Huttunen K, Zock JP, Hyvärinen A, Heederik D, Pekkanen J, Täubel M. Microbial exposures in moisture-damaged schools and associations with respiratory symptoms in students: A multi-country environmental exposure study. Indoor Air. 2021 Nov;31(6):1952-1966. https://doi.org/10.1111/ina.12865. Annila, P., Hellemaa, M., Pakkala, T., Lahdensivu, J., Suonketo, J., Pentti, M. 2017. extent of moisture and mould damage in structures of public buildings. Case Studies in Construction Materials. Vol. 6. Pp. 103-108. Annila, P. J., Lahdensivu, J., Suonketo, J., Pentti, M., Vinha, J. 2018. Need to repair moisture and mould damage in different structures in Finnish public buildings. Journal of Building engineering. Vol. 16. Pp. 72-78. ANSI/ASHRAe, 2017. Standard 55-2017: thermal environmental conditions for human occupancy. American Society of Heating, Refrigeration and Air-Conditioning engineers, Atlanta, GA. ASHRAe 160. (2009). Criteria for Moisture-Control Design Analysis in Buildings. ANSI/ASHRAe Standard 160–2009. 16 p. Behbod B, Sordillo Je, Hoffman eB, Datta S, Muilenberg ML, Scott JA, Chew GL, Platts-Mills TA, Schwartz J, Burge H, Gold DR. Wheeze in infancy: protection associated with yeasts in house dust contrasts with increased risk associated with yeasts in indoor air and other fungal taxa. Allergy. 2013 Nov;68(11):1410-8. https://doi.org/10.1111/all.12254. Behbod B, Sordillo Je, Hoffman eB, Datta S, Webb Te, Kwan DL, Kamel JA, Muilenberg ML, Scott JA, Chew GL, Platts-Mills TA, Schwartz J, Coull B, Burge H, Gold DR. Asthma and allergy development: contrasting influences of yeasts and other fungal exposures. Clin exp Allergy. 2015 Jan;45(1):154-63. https://doi.org/10.1111/cea.12401. Caillaud D, Leynaert B, Keirsbulck M, Nadif R; mould ANSeS working group. Indoor mould exposure, asthma and rhinitis: findings from systematic reviews and recent longitudinal studies. eur Respir Rev. 2018 May 15;27(148):170137. https://doi.org/10.1183/16000617.0137-2017. 174 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Cedeño Laurent JG, Williams A, Oulhote Y, Zanobetti A, Allen JG, Spengler JD. Reduced cognitive function during a heat wave among residents of non-air-conditioned buildings: An observational study of young adults in the summer of 2016. PLoS Med 2018;15(7):e1002605. Chen CH, Chao HJ, Chan CC, Chen BY, Guo YL. Current asthma in schoolchildren is related to fungal spores in classrooms. Chest. 2014 Jul;146(1):123-134. https://doi.org/10.1378/ chest.13-2129. Cho SH, Reponen T, LeMasters G, Levin L, Huang J, Meklin T, Ryan P, Villareal M, Bernstein D. Mold damage in homes and wheezing in infants. Ann Allergy Asthma Immunol. 2006 Oct;97(4):539-45. https://doi.org/10.1016/S1081-1206(10)60947-7. Choi H, Byrne S, Larsen LS, Sigsgaard T, Thorne PS, Larsson L, Sebastian A, Bornehag CG. Residential culturable fungi, (1-3, 1-6)-β-d-glucan, and ergosterol concentrations in dust are not associated with asthma, rhinitis, or eczema diagnoses in children. Indoor Air. 2014 Apr;24(2):158-70. https://doi.org/10.1111/ina.12068. CIBSe, 2015. Guide A: environmental design, eighth edition. Chartered Institution of Building Services engineers, London. Cox J, Ryan P, Burkle J, Jandarov R, Mendell MJ, Hershey GK, LeMasters G, Reponen T. Quantitative and semiquantitative estimates of mold exposure in infancy and childhood respiratory health. environ epidemiol. 2020 Jun 19;4(4):e101. https://doi.org/10.1097/ ee9.0000000000000101. Cox J, Stone T, Ryan P, Burkle J, Jandarov R, Mendell MJ, Niemeier-Walsh C, Reponen T. Residential bacteria and fungi identified by high-throughput sequencing and childhood respiratory health. environ Res. 2022 Mar;204(Pt D):112377. https://doi.org/10.1016/j. envres.2021.112377. Dales R, Miller D, Ruest K, Guay M, Judek S. Airborne endotoxin is associated with respiratory illness in the first 2 years of life. environ Health Perspect. 2006 Apr;114(4):610-4. https://doi.org/10.1289/ehp.8142. Dales R, Ruest K, Guay M, Marro L, David Miller J. Residential fungal growth and incidence of acute respiratory illness during the first two years of life. environ Res. 2010 Oct;110(7):692-8. https://doi.org/10.1016/j.envres.2010.07.007. 175 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Dannemiller KC, Mendell MJ, Macher JM, Kumagai K, Bradman A, Holland N, Harley K, eskenazi B, Peccia J. Next-generation DNA sequencing reveals that low fungal diversity in house dust is associated with childhood asthma development. Indoor Air. 2014 Jun;24(3):236-47. https://doi.org/10.1111/ina.12072. Dharmage S, Bailey M, Raven J, Abeyawickrama K, Cao D, Guest D, Rolland J, Forbes A, Thien F, Abramson M, Walters eH. Mouldy houses influence symptoms of asthma among atopic individuals. Clin exp Allergy. 2002 May;32(5):714-20. https://doi. org/10.1046/j.1365-2222.2002.01371.x. de Donato FK, Leaone M, Scortichini M, de Sario M, et al. Katsouyanni K, Lanki T, ym. Changes in the effect of heat on mortality in the last 20 years in nine european cities. Results from the PHASe project. International Journal of environmental Research and Public Health 2015, 12: 15567-15583. energiateollisuus ry. 2022. Kaukojäähdytystilasto. Saatavissa: https://energia.fi/uutis- huone/materiaalipankki/kaukojaahdytystilasto.html#material-view. (viitattu 21.11.2022) Fanger PO. 1970. Thermal comfort: Analysis and applications in environmental engineering. Malabar, FL: R.e. Krieger Pub. Co. Douwes J, van der Sluis B, Doekes G, van Leusden F, Wijnands L, van Strien R, Verhoeff A, Brunekreef B. Fungal extracellular polysaccharides in house dust as a marker for exposure to fungi: relations with culturable fungi, reported home dampness, and respiratory symptoms. J Allergy Clin Immunol. 1999 Mar;103(3 Pt 1):494-500. https://doi.org/10.1016/ s0091-6749(99)70476-8. eiffert S, Noibi Y, Vesper S, Downs J, Fulk F, Wallace J, Pearson M, Winquist A. A Citizen-Science Study Documents environmental exposures and Asthma Prevalence in Two Communities. J environ Public Health. 2016;2016:1962901. https://doi.org/10.1155/2016/1962901. PMC5143781. emenius G, Svartengren M, Korsgaard J, Nordvall L, Pershagen G, Wickman M. Indoor exposures and recurrent wheezing in infants: a study in the BAMSe cohort. Acta Paediatr. 2004a Jul;93(7):899-905 emenius G, Svartengren M, Korsgaard J, Nordvall L, Pershagen G, Wickman M. Building characteristics, indoor air quality and recurrent wheezing in very young children (BAMSe). Indoor Air. 2004b Feb;14(1):34-42. https://doi.org/10.1046/j.1600-0668.2003.00207.x. 176 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 FINVAC. 2019. Opas asuinrakennusten ilmanvaihdon mitoitukseen. Saatavissa: https://finvac.org/wp-content/uploads/2020/06/Opas_asuinrakennusten_ ilmanvaihdon_mitoitukseen_2019.pdf, (viitattu 10.10.2022) FINVAC. 2020. Opas ilmanvaihdon mitoitukseen muissa kuin asuinrakennuksissa. Saatavissa: https://finvac.org/wp-content/uploads/2020/06/Opas_ilmanvaihdon_ mitoitukseen_muissa_kuin_asuinrakennuksissa_2019b.pdf, (viitattu 10.10.2022) Fu X, Norbäck D, Yuan Q, Li Y, Zhu X, Hashim JH, Hashim Z, Ali F, Zheng YW, Lai XX, Spangfort MD, Deng Y, Sun Y. Indoor microbiome, environmental characteristics and asthma among junior high school students in Johor Bahru, Malaysia. environ Int. 2020 May;138:105664. https://doi.org/10.1016/j.envint.2020.105664. Fu X, Norbäck D, Yuan Q, Li Y, Zhu X, Hashim JH, Hashim Z, Ali F, Hu Q, Deng Y, Sun Y. Association between indoor microbiome exposure and sick building syndrome (SBS) in junior high schools of Johor Bahru, Malaysia. Sci Total environ. 2021 Jan 20;753:141904. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2020.141904. Garrett MH, Rayment PR, Hooper MA, Abramson MJ, Hooper BM. Indoor airborne fungal spores, house dampness and associations with environmental factors and respiratory health in children. Clin exp Allergy. 1998 Apr;28(4):459-67. https://doi. org/10.1046/j.1365-2222.1998.00255.x. Gasparrini, A., Armstrong, B., Kenward, B.M., 2010. Distributed lag non-linear models. Stat Med 29(20): 2224–2234. Gent JF, Ren P, Belanger K, Triche e, Bracken MB, Holford TR, Leaderer BP. Levels of house- hold mold associated with respiratory symptoms in the first year of life in a cohort at risk for asthma. environ Health Perspect. 2002 Dec;110(12):A781-6. https://doi.org/10.1289/ehp.021100781. Hakanen, J. 2017. Ilmastonvaikutuksen vaikutus puuosien kuntoon. Kandidaatintyö, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampere. 37 s. + 1 liites. Hansen A, Williamson T, Pisaniello D, Bennetts H, van Hoof J, Arakawa Martins L, Visvanathan R, Zuo J, Soebarto V. The Thermal environment of Housing and Its Implications for the Health of Older People in South Australia: A Mixed-Methods Study. Atmosphere 2022, 13, 96. 177 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Head K, Clarke M, Bailey M, Livinski A, Ludolph R, Singh A, 2018. Web Annex D. Report of the systematic review on the effect of indoor heat on health. In: WHO Housing and health guidelines. Geneva: World Health Organization; (WHO/CeD/PHe/18.05). Hedman L, Andersson M, Bjerg A, Forsberg B, Lundbäck B, Rönmark e. environmental risk factors related to the incidence of wheeze and asthma in adolescence. Clin exp Allergy. 2015 Jan;45(1):184-91. https://doi.org/10.1111/cea.12335. Holst GJ, Høst A, Doekes G, Meyer HW, Madsen AM, Plesner KB, Sigsgaard T. Allergy and respiratory health effects of dampness and dampness-related agents in schools and homes: a cross-sectional study in Danish pupils. Indoor Air. 2016 Dec;26(6):880-891. https://doi.org/10.1111/ina.12275. Hwang BF, Liu IP, Huang TP. Molds, parental atopy and pediatric incident asthma. Indoor Air. 2011 Dec;21(6):472-8. https://doi.org/10.1111/j.1600-0668.2011.00733.x. Hytönen, Y., Seppänen, M. 2009. Tehdään elementeistä. Suomalaisen betonielementti- rakentamisen historia. Jyväskylä. SBK-säätiö. 332 s. Hyvärinen A, Sebastian A, Pekkanen J, Larsson L, Korppi M, Putus T, Nevalainen A. Characterizing microbial exposure with ergosterol, 3-hydroxy fatty acids, and viable microbes in house dust: determinants and association with childhood asthma. Arch environ Occup Health. 2006 Jul-Aug;61(4):149-57. https://doi.org/10.3200/ AeOH.61.4.149-157. Ilmatieteen laitos. Ilmastokatsaus 7/2022. Ilmatieteen laitos. Ilmasto-opas 2021. Institute of Medicine I. Damp indoor spaces and health; committee on damp indoor spaces and health. 2004. https://irp-cdn.multiscreensite.com/562d25c6/files/uploaded/ IOM_Damp-Indoor-Spaces-and-Health_2004_naysayer.pdf Iossifova YY, Reponen T, Ryan PH, Levin L, Bernstein DI, Lockey Je, Hershey GK, Villareal M, LeMasters G. Mold exposure during infancy as a predictor of potential asthma development. Ann Allergy Asthma Immunol. 2009 Feb;102(2):131-7. https://doi.org/10.1016/S1081-1206(10)60243-8. IPCC. 2013. Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. 178 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Jaakkola JJ, Hwang BF, Jaakkola N. Home dampness and molds, parental atopy, and asthma in childhood: a six-year population-based cohort study. environ Health Perspect. 2005 Mar;113(3):357-61. https://doi.org/10.1289/ehp.7242. Jacobs J, Borràs-Santos A, Krop e, Täubel M, Leppänen H, Haverinen-Shaughnessy U, Pekkanen J, Hyvärinen A, Doekes G, Zock JP, Heederik D. Dampness, bacterial and fungal components in dust in primary schools and respiratory health in schoolchildren across europe. Occup environ Med. 2014 Oct;71(10):704-12. https://doi.org/10.1136/ oemed-2014-102246. Jayaprakash B, Adams RI, Kirjavainen P, et al. Indoor microbiota in severely moisture damaged homes and the impact of interventions. Microbiome. 2017;5(1):138. Johansson e, Reponen T, Vesper S, Levin L, Lockey J, Ryan P, Bernstein DI, Villareal M, Khurana Hershey GK, Schaffer C, Lemasters G. Microbial content of household dust associated with exhaled NO in asthmatic children. environ Int. 2013 Sep;59:141-7. https://doi.org/10.1016/j.envint.2013.05.011. Jones R, Recer GM, Hwang SA, Lin S. Association between indoor mold and asthma among children in Buffalo, New York. Indoor Air. 2011 Apr;21(2):156-64. https://doi.org/10.1111/j.1600-0668.2010.00692.x. Juel Holst G, Pørneki A, Lindgreen J, Thuesen B, Bønløkke J, Hyvärinen A, elholm G, Østergaard K, Loft S, Brooks C, Douwes J, Linneberg A, Sigsgaard T. Household dampness and microbial exposure related to allergy and respiratory health in Danish adults. eur Clin Respir J. 2020 Jan 24;7(1):1706235. https://doi.org/10.1080/20018525.2019.1706235. Juhola S, Lanki T, Meriläinen P, Kollanus, V, Groundstroem F, Käyhkö J, & Järvelä M. Sopeutumisen suuntaviivat ilmastopolitiikassa. Suomen ilmastopaneelin raportti 2/2020. Jung C-C, Chen N-T, Hsia Y-F, Hsu N-Y, Su H-J. Influence of Indoor Temperature exposure on emergency Department Visits Due to Infectious and Non-Infectious Respiratory Diseases for Older People. Int J environ Res Public Health 2021, 18, 5273. Jung C-C, Hsia Y-F, Hsu N-Y, Wang Y-C, Su H-J. Cumulative effect of indoor temperature on cardiovascular disease–related emergency department visits among older adults in Taiwan. Sci Total environ 2020, 731:138958. Jylhä, K., Jokisalo, J., Ruosteenoja, K., Pilli-Sihvola, K., Kalamees, T., Seitola, T., Mäkelä, H., Hyvönen, R., Laapas, M. and Drebs, A. 2015. energy demand for the heating and cooling of residential houses in Finland in a changing climate. energy and Buildings. 99. Pp. 104-116. 179 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Böök, H., Lindfors, A., Pirinen, P., Laapas, M., Mäkelä, A., 2020. Nykyisen ja tulevan ilmaston säätietoja rakennusfysikaalisia laskelmia ja energialaskennan testivuotta 2020 varten. Ilmatieteen laitos, Raportteja 2020:6. https://doi.org/10.35614/ isbn.9789523361287. Kahma, K., Pellikka, H., Leinonen, K., Leijala, U. & Johansson, M. (2014). Pitkän aikavälin tulvariskit ja alimmat suositeltavat rakentamiskorkeudet Suomen rannikolla. Ilmatieteen laitos. 2014:6. Helsinki. 48 s. Kalamees T., Jylhä K., Tietäväinen H., Jokisalo J., Ilomets S., Hyvönen R., Saku S. 2012. Development of weighting factors for climate variables for selecting the energy reference year according to the eN ISO 15927-4 standard. energy and Buildings, 47, 53–60. https://doi.org/10.1016/j.enbuild.2011.11.031 Karvonen AM, Hyvärinen A, Roponen M, Hoffmann M, Korppi M, Remes S, von Mutius e, Nevalainen A, Pekkanen J. Confirmed moisture damage at home, respiratory symptoms and atopy in early life: a birth-cohort study. Pediatrics. 2009 Aug;124(2):e329-38. https://doi.org/10.1542/peds.2008-1590. Karvonen AM, Hyvärinen A, Korppi M, Haverinen-Shaughnessy U, Renz H, Pfefferle PI, Remes S, Genuneit J, Pekkanen J. Moisture damage and asthma: a birth cohort study. Pediatrics. 2015 Mar;135(3):e598-606. https://doi.org/10.1542/peds.2014-1239. Kenny GP, Flouris AD, Yagouti A, Notley, SR. Towards establishing evidence-based guide- lines on maximum indoor temperatures during hot weather in temperate continental climates. Temperature 2019, 6:1, 11-36. https://doi.org/10.1080/23328940.2018.1456257. Kim S, Kim S-Y, Oh J, Chae Y, Park J, Kim D & Kim Y-M. effects of the 2018 heat wave on health in the elderly: implications for adaptation strategies to climate change. environ Anal Health Toxicol 2020, 35(4):e2020024. Koljonen T, Soimakallio S, Asikainen A, Lanki T, ym. energia- ja ilmastostrategian vaikutus- arviot: yhteenvetoraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu sarja 21/2017. Kollanus V, Lanki T. 2000-luvun pitkittyneiden helleaaltojen kuolleisuusvaikutukset Suomessa. Duodecim 2014; 130:983–990. Kollanus V. 2019. Viime kesän helleaalto lisäsi ikääntyneiden kuolleisuutta – helteisiin on hyvä varautua ajoissa. Tiedote. THL. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/viime-kesan-helleaalto- lisasi-ikaantyneiden-kuolleisuutta-helteisiin-on-hyva-varautua-ajoissa 180 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Kollanus V, Tiittanen P, Lanki T. Mortality risk related to heatwaves in Finland – Factors affecting vulnerability. environ Res 2021, 201:111503. https://doi.org/10.1016/j. envres.2021.111503 Kollanus V., Halonen J. I., Meriläinen P., Lanki T. 2022. Helteen vaikutukset ja varautuminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sairaaloissa. Työpaperi 27/2022. THL. Helsinki. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-877-4 (viitattu 1.10.2022) Koskinen P. 2021. Asuinkerrostalojen kaukojäähdytys. Kandidaatintyö. Aalto-yliopisto. espoo. Kuntaliitto. 2012. Hulevesiopas. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. ISBN 978-952-213-896-5. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2012/1481-hulevesiopas Kvande, T., Bakken, N., Bergheim, e., Thue, V. 2018. Durability of eTICS with Rendering in Norway—experimental and Field Investigations. Buildings 2018, 8(7), 93; https://doi.org/10.3390/buildings8070093 Kvande T., Lisø K.R. 2009. Climate adapted design of masonry structures. Building and environment, 44, pp. 2442–2450. Käypä hoito. 2017. Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas (online). Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Saatavilla internetissä: https://www.kaypahoito.fi/hoi50111. Lahdensivu, J. 2010. Julkisivujen ja parvekkeiden kestävyys muuttuvasssa ilmastossa. Suomen Ympäristö 17 / 2010, Ympäristöministeriö, Rakennetun ympäristön osasto. 64 s. Lahdensivu, J. 2012. Durability properties and actual deterioration of Finnish concrete facades and balconies. Tampere. Tampere University of Technology. Publication 1028. 117 p + app. 37 p. Lahdensivu, e. 2022. Betonielementtikerrostalojen julkisivujen ja parvekerakenteiden vaurioituminen 1990-luvun rakennustuotannossa. Tampere. Tampereen yliopisto. Rakennetun ympäristön tiedekunta. Diplomityö. 91 s. Laitinen, A. Tuominen, P. Holopainen, R. Tuomaala, P. Jokisalo, J. eskola, L. Sirén, K. 2014. Renewable energy production of Finnish heat pumps. Final report of the SPF-project. VTT. 2014. Saativissa https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/technology/2014/ T164.pdf 181 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Laki tulvariskien hallinnasta 620/2010. Annettu Naantalissa 24 päivänä kesäkuuta 2010. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100620. Larsson M, Hägerhed-engman L, Moniruzzaman S, Janson S, Sundell J, Bornehag CG. Can we trust cross-sectional studies when studying the risk of moisture-related problems indoor for asthma in children? Int J environ Health Res. 2011 Aug;21(4):237-47. https://doi.org/10.1080/09603123.2010.533368. Laukkarinen, A., Jokela, T., Vinha, J., Pakkala, T., Lahdensivu, J., Lestinen, S., Jokisalo, J., Kosonen, R., Lindfors, A., Ruosteenoja, K., Jylhä, K. 2022. Vaipparakenteiden rakennusfysi- kaalisen toimivuuden ja huonetilojen kesäaikaisen jäähdytystehontarpeen mitoitusolo- suhteet – RAMI-hankkeen loppuraportti. Tampereen yliopisto, Rakennustekniikka, Tutki- musraportti 3. Tampere. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2438-4 Lehtonen, I., Ruosteenoja, K., Jylhä, K. 2014. Projected changes in european extreme precipitation indices on the basis of global and regional climate model ensembles. International Journal of Climatology, 34, 1208-1222, https://doi.org/10.1002/joc.3758 Leivo V, Kiviste M, Aaltonen A, Prasauskas T, Martuzevicius D, Haverinen-Saughnessy U, 2019. Analysis of hygrothermal parameters in Finnish and Lithuanian multi-familybuildings before and after energy retrofits. Journal of Building Physics Vol. 42(2). Pp. 441-457. https://doi.org/10.1177/1744259118767236. Lemberg A-M, 2019. eristerappausjärjestelmien vauriomekanismit ja kuntotutkimus- menetelmät. Tampereen yliopisto, Rakennetun ympäristön tiedekunta. Diplomityö. 144 s. Li CS & Hsu LY. Airborne fungus allergen in association with residential characteristics in atopic and control children in a subtropical region. Arch environ Health. 1997 Jan-Feb;52(1):72-9. https://doi.org/10.1080/00039899709603804. Li CS, Hsu CW, Tai ML. Indoor pollution and sick building syndrome symptoms among workers in day-care centers. Arch environ Health. 1997 May-Jun;52(3):200-7. https://doi.org/10.1080/00039899709602887. Lisø, K.R. 2006. Building envelope performance assessments in harsh climates: Methods for geographically dependent design. Trondheim, Norwegian University of Science and Technology. Doctoral Theses at NTNU 185. 187 p. Maa- ja metsätalousministeriö, 2018. mmM nimesi merkittävät tulvariskialueet 2018–2024. [Verkkosivu]. [Viitattu 11.7.2022] Saatavissa: https://mmm.fi/-/ mmm-nimesi-merkittavat-tulvariskialueet-vuosiksi-2018-2024. 182 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Maheswaran D, Zeng Y, Chan-Yeung M, Scott J, Osornio-Vargas A, Becker AB, Kozyrskyj AL. exposure to Beta-(1,3)-D-glucan in house dust at age 7-10 is associated with airway hyperresponsiveness and atopic asthma by age 11-14. PLoS One. 2014 Jun 6;9(6):e98878. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0098878. McConnell R, Berhane K, Gilliland F, Islam T, Gauderman WJ, London SJ, Avol e, Rappaport eB, Margolis HG, Peters JM. Indoor risk factors for asthma in a prospective study of adolescents. epidemiology. 2002 May;13(3):288-95. https://doi. org/10.1097/00001648-200205000-00009. Mendell MJ, Adams RI. The challenge for microbial measurements in buildings. Indoor Air. 2019 Jul;29(4):523-526. https://doi.org/10.1111/ina.12550. Mendell MJ, Macher JM, Kumagai K. Measured moisture in buildings and adverse health effects: A review. Indoor Air. 2018 Jul;28(4):488-499. https://doi.org/10.1111/ina.12464. Mendell MJ, Mirer AG, Cheung K, Tong M, Douwes J. Respiratory and allergic health effects of dampness, mold, and dampness-related agents: a review of the epidemiologic evidence. environ Health Perspect. 2011 Jun;119(6):748-56. https://doi.org/10.1289/ ehp.1002410. Milanzi eB, Koppelman GH, Smit HA, Wijga AH, Vonk JM, Brunekreef B, Gehring U. Role of timing of exposure to pets and dampness or mould on asthma and sensitization in adolescence. Clin exp Allergy. 2019 Oct;49(10):1352-1361. https://doi.org/10.1111/ cea.13471. Moniruzzaman S, Hägerhed engman L, James P, Sigsgaard T, Thorne PS, Sundell J, Bornehag CG. Levels of endotoxin in 390 Swedish homes: determinants and the risk for respiratory symptoms in children. Int J environ Health Res. 2012;22(1):22-36. https://doi.org/10.1080/09603123.2011.588322. Mäkelä, A., Lehtonen, I., Ruosteenoja, K., Tuomenvirta, H., Jylhä, K., Drebs, A. 2016. Ilmastonmuutos pääkaupunkiseudulla. Ilmatieteen laitos. Raportteja 2016:8. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/170155 Nafstad P, Oie L, Mehl R, Gaarder PI, Lødrup-Carlsen KC, Botten G, Magnus P, Jaakkola JJ. Residential dampness problems and symptoms and signs of bronchial obstruction in young Norwegian children. Am J Respir Crit Care Med. 1998 Feb;157(2):410-4. https://doi.org/10.1164/ajrccm.157.2.9706033. 183 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Neuvonen, P. 2006. Kerrostalot 1880-2000. Arkkitehtuuri, rakennustekniikka, korjaaminen. Helsinki. Rakennustieto Oy. 288 s. Norbäck D, Hashim JH, Cai GH, Hashim Z, Ali F, Bloom e, Larsson L. Rhinitis, Ocular, Throat and Dermal Symptoms, Headache and Tiredness among Students in Schools from Johor Bahru, Malaysia: Associations with Fungal DNA and Mycotoxins in Classroom Dust. PLoS One. 2016 Feb 1;11(2):e0147996. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0147996. Norbäck D, Hashim JH, Hashim Z, Cai GH, Sooria V, Ismail SA, Wieslander G. Respiratory symptoms and fractional exhaled nitric oxide (FeNO) among students in Penang, Malaysia in relation to signs of dampness at school and fungal DNA in school dust. Sci Total environ. 2017 Jan 15;577:148-154. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2016.10.148. Norbäck D, Zock JP, Plana e, Heinrich J, Svanes C, Sunyer J, Künzli N, Villani S, Olivieri M, Soon A, Jarvis D. Mould and dampness in dwelling places, and onset of asthma: the population-based cohort eCRHS. Occup environ Med. 2013 May;70(5):325-31. https://doi.org/10.1136/oemed-2012-100963. Nyystilä, S., Palokangas, P. 2022. Tampereen kadut tulvivat öisten rankkasateiden jäljiltä – Ilmatieteen laitos: Tampereelle osui kaikista voimakkain sade. Aamulehti 24.8.2022. https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000009023685.html. Viitattu 19.9.2022. O’Lenick CR, Baniassadi A, Michael R, Monaghan A, Boehnert J, Yu X, Mary H. Hayden MH, Wiedinmyer C, Zhang K, Crank PJ, Heusinger J, Hoel P, Sailor DJ, Wilhelmi OV. A Case- Crossover Analysis of Indoor Heat exposure on Mortality and Hospitalizations among the elderly in Houston, Texas. environ Health Perspect 2020, 128(12):127007. Oluwole O, Kirychuk SP, Lawson JA, Karunanayake C, Cockcroft DW, Willson PJ, Senthilselvan A, Rennie DC. Indoor mold levels and current asthma among school-aged children in Saskatchewan, Canada. Indoor Air. 2017 Mar;27(2):311-319. https://doi.org/10.1111/ina.12304. Ormandy D, ezratty V. Health and thermal comfort: from WHO guidance to housing strategies. energy Policy 2012, 49: 116e21. Øie L, Nafstad P, Botten G, Magnus P, Jaakkola JK. Ventilation in homes and bronchial obstruction in young children. epidemiology. 1999 May;10(3):294-9. https://doi.org/10.1097/00001648-199905000-00018. 184 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Pakkala, TA, 2020. Assessment of the Climate Change effects on Finnish Concrete Facades and Balconies. Tampere University. PhD Thesis. Tampere University Dissertations 204. 98 pages. 23 app. Pakkala TA, Lemberg AM, Lahdensivu J, Pentti M, 2016. Climate change effect on wind- driven rain on facades. Nordic Concrete Research. Publication no. 54. Pp. 31-49. Parjanne A, Silander J, Tiitu M & Viinikka A, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30:2018. Suomen ympäristökeskus (SYKe). 73 s. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/278893. Parjanne A & Huokuna M, 2014. Tulviin varautuminen rakentamisessa – Opas alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämiseksi ranta-alueilla. Ympäristöopas 2014. Suomen ympäristökeskus. 75 s. Saatavissa: https://www.syke.fi/julkaisut. Pekkanen J, Hyvärinen A, Haverinen-Shaughnessy U, Korppi M, Putus T, Nevalainen A. Moisture damage and childhood asthma: a population-based incident case-control study. eur Respir J. 2007 Mar;29(3):509-15. https://doi.org/10.1183/09031936.00040806. Pellikka H, Leijala U, Johansson M, Leinonen K & Kahma K. Future probabilities of coastal floods in Finland. Continental Shelf Research 2018, 157, 32-42. https://doi.org/10.1016/j. csr.2018.02.006. Quansah R, Jaakkola MS, Hugg TT, Heikkinen SAM, Jaakkola JJK. Residential dampness and molds and the risk of developing asthma: a systematic review and meta-analysis. PLoS One. 2012;7(11):e47526. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0047526. Reijula K, Ahonen G, Alenius H, Holopainen R, Lappalainen S, Palomäki e & Reiman, M, 2012. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012. espoo. https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/ trvj_1+2012.pdf Reponen T, Lockey J, Bernstein DI, Vesper SJ, Levin L, Khurana Hershey GK, Zheng S, Ryan P, Grinshpun SA, Villareal M, Lemasters G. Infant origins of childhood asthma associated with specific molds. J Allergy Clin Immunol. 2012 Sep;130(3):639-644.e5. https://doi.org/10.1016/j.jaci.2012.05.030. Reponen T, Vesper S, Levin L, Johansson e, Ryan P, Burkle J, Grinshpun SA, Zheng S, Bernstein DI, Lockey J, Villareal M, Khurana Hershey GK, LeMasters G. High environmental relative moldiness index during infancy as a predictor of asthma at 7 years of age. Ann Allergy Asthma Immunol. 2011 Aug;107(2):120-6. https://doi.org/10.1016/j.anai.2011.04.018. 185 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 RIL 107-2012. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet. Suomen Rakennus- insinöörien liitto RIL ry, 219 s. Rosenbaum PF, Crawford JA, Anagnost Se, Wang CJ, Hunt A, Anbar RD, Hargrave TM, Hall eG, Liu CC, Abraham JL. Indoor airborne fungi and wheeze in the first year of life among a cohort of infants at risk for asthma. J expo Sci environ epidemiol. 2010 Sep;20(6):503-15. https://doi.org/10.1038/jes.2009.27. Rosenbaum PF, Crawford JA, Hunt A, Vesper SJ, Abraham JL. environmental relative moldiness index and associations with home characteristics and infant wheeze. J Occup environ Hyg. 2015;12(1):29-36. https://doi.org/10.1080/15459624.2014.933958. ROTI, 2021. Rakennetun omaisuuden tila -raportti. 48 s. www.roti.fi Ruosteenoja, K., 2013. Maailmanlaajuisiin ilmastomalleihin perustuvia lämpötila- ja sade- määrä skenaarioita. Sektoritutkimusohjelman ilmastoskenaariot (SeTUKLIM) 1.osahanke. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ruosteenoja, K., Jylhä, K. 2021. Projected climate change in Finland during the 21st century calculated from CMIP6 model simulations. Geophysica, 56(1), 39–70. https://www.geophysica.fi/pdf/geophysica_2021_56_1_039_ruosteenoja.pdf Ruosteenoja, K., Jylhä, K., Kämäräinen, M. 2016a. Climate projections for Finland under the RCP forcing scenarios. Geophysica, 51, 17-50. http://www.geophysica.fi/pdf/ geophysica_2016_51_1-2_017_ruosteenoja.pdf Ruosteenoja, K., Räisänen, J., Venäläinen, A., Kämäräinen, M. 2016b. Projections for the duration and degree days of the thermal growing season in europe derived from CMIP5 model output. Int. J. Climatol., 36: 3039-3055. https://doi.org/10.1002/joc.4535 Rönmark e, Perzanowski M, Platts-Mills T, Lundbäck B. Incidence rates and risk factors for asthma among school children: a 2-year follow-up report from the obstructive lung disease in Northern Sweden (OLIN) studies. Respir Med. 2002 Dec;96(12):1006-13. https://doi.org/10.1053/rmed.2002.1391. Salmela A. Kosteusvaurioiden yleisyys pientalojen riskirakenteissa. 2022. (5) Ympäristö ja terveys-lehti. Scheffer, T.C. 1971. A Climate Index for estimating Potential for Decay in Wood Structure above Ground, Forest Prod J, s. 25–31. 186 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Schroer KT, Biagini Myers JM, Ryan PH, LeMasters GK, Bernstein DI, Villareal M, Lockey Je, Reponen T, Grinshpun S, Khurana Hershey GK. Associations between multiple environmental exposures and Glutathione S-Transferase P1 on persistent wheezing in a birth cohort. J Pediatr. 2009 Mar;154(3):401-8, 408.e1. https://doi.org/10.1016/j. jpeds.2008.08.040. SFS-eN 16798-1. (2019). Rakennusten energiatehokkuus. Osa 1: Sisäympäristön lähtötiedot rakennusten energiatehokkuuden suunnitteluun ja arviointiin ottaen huomioon ilman laatu, lämpöolot, valaistus ja äänitekniset ominaisuudet. Moduuli M1-6. Suomen standardisoimisliitto. Helsinki. Sharpe RA, Thornton CR, Tyrrell J, Nikolaou V, Osborne NJ. Variable risk of atopic disease due to indoor fungal exposure in NHANeS 2005-2006. Clin exp Allergy. 2015 Oct;45(10):1566-78. https://doi.org/10.1111/cea.12549. Shorter C, Crane J, Pierse N, Barnes P, Kang J, Wickens K, Douwes J, Stanley T, Täubel M, Hyvärinen A, Howden-Chapman P; Wellington Region General Practitioner Research Network. Indoor visible mold and mold odor are associated with new-onset childhood wheeze in a dose-dependent manner. Indoor Air. 2018 Jan;28(1):6-15. https://doi.org/10.1111/ina.12413. Simoni M, Cai GH, Norback D, Annesi-Maesano I, Lavaud F, Sigsgaard T, Wieslander G, Nystad W, Canciani M, Viegi G, Sestini P. Total viable molds and fungal DNA in classrooms and association with respiratory health and pulmonary function of european schoolchildren. Pediatr Allergy Immunol. 2011 Dec;22(8):843-52. https://doi.org/10.1111/j.1399-3038.2011.01208.x. Sohail HB, Kollanus V, Tiittanen P, Schneider A, Lanki T. Heat, heatwaves and cardiorespira- tory hospital admissions in Helsinki, Finland. Int J environ Res Public Health 2020, 17(21), 7892. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyys- vaatimuksista. Asetus 545/2015. Helsinki. Stark PC, Burge HA, Ryan LM, Milton DK, Gold DR. Fungal levels in the home and lower respiratory tract illnesses in the first year of life. Am J Respir Crit Care Med. 2003 Jul 15;168(2):232-7. https://doi.org/10.1164/rccm.200207-730OC. epub 2003 Apr 30. Strachan DP, Flannigan B, McCabe eM, McGarry F. Quantification of airborne moulds in the homes of children with and without wheeze. Thorax. 1990 May;45(5):382-7. https://doi.org/10.1136/thx.45.5.382. 187 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 SULPU ry. 2022. Tiedotteet. Saatavissa: https://www.sulpu.fi/tiedotteet/ (viitattu 24.10.2022) Suomalainen homemalli, 2018. Saatavissa: https://research.tuni.fi/rakennusfysiikka/ suomalainen-homemalli/, (viitattu 9.9.2022). Suomen ympäristökeskus (SYKe) & eLY-keskukset, 2020. Kuvaus tulvakarttojen tarkistamisesta Suomessa vuonna 2019. Saatavissa: http://wwwi9.ymparisto.fi/i9/fi/trhs/ tulvakarttojen_tarkistaminen_suomessa_vuonna_2019.pdf. Teyton A, Tremblay M, Tardif I, Lemieux M-A, Nour K & Benmarhnia B. A Longitudinal Study on the Impact of Indoor Temperature on Heat-Related Symptoms in Older Adults Living in Non–Air-Conditioned Households. environ Health Perspect 2022, 130(7): 77003. Thacher JD, Gruzieva O, Pershagen G, Melén e, Lorentzen JC, Kull I, Bergström A. Mold and dampness exposure and allergic outcomes from birth to adolescence: data from the BAMSe cohort. Allergy. 2017 Jun;72(6):967-974. https://doi.org/10.1111/all.13102. Tham S, Thompson R, Landeg O, Murray KA, Waite T. Indoor temperature and health: a global systematic review. Public Health 2020, 179, 9–17. Tilastokeskus, 2022. Rakennukset ja kesämökit, [viitattu 1.2.2022] Tischer C, Chen CM, Heinrich J. Association between domestic mould and mould components, and asthma and allergy in children: a systematic review. eur Respir J. 2011 Oct;38(4):812-24. https://doi.org/ 10.1183/09031936.00184010. Tischer CG, Hohmann C, Thiering e, Herbarth O, Müller A, Henderson J, Granell R, Fantini MP, Luciano L, Bergström A, Kull I, Link e, von Berg A, Kuehni Ce, Strippoli MP, Gehring U, Wijga A, eller e, Bindslev-Jensen C, Keil T, Heinrich J; eNRIeCO consortium. Meta-analysis of mould and dampness exposure on asthma and allergy in eight european birth cohorts: an eNRIeCO initiative. Allergy. 2011 Dec;66(12):1570-9. https://doi.org/10.1111/j.1398-9995.2011.02712.x. Tischer C, Zock JP, Valkonen M, Doekes G, Guerra S, Heederik D, Jarvis D, Norbäck D, Olivieri M, Sunyer J, Svanes C, Täubel M, Thiering e, Verlato G, Hyvärinen A, Heinrich J. Predictors of microbial agents in dust and respiratory health in the ecrhs. BMC Pulm Med. 2015 May 2;15:48. https://doi.org/10.1186/s12890-015-0042-y. Toivonen, e., Partanen, A-I., Jylhä, K. 2021. Ilmastonmuutos vaikuttaa hulevesien mitoitukseen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Vesitalous 2/2021, s. 14–18. 188 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Tulvakeskus. 2022. Tulvakarttapalvelu. [Verkkosivu]. [Viitattu 11.7.2022]. Saatavissa: https://paikkatieto.ymparisto.fi/tulvakartat/Viewer/Viewer.html?configBase=https:// paikkatieto.ymparisto.fi/Geocortex/essentials/ReST/sites/Tulvakarttapalvelu/viewers/ HTML5/virtualdirectory/Resources/Config/Default/. Tuomenvirta, H., Haavisto, R., Hildén, M., Lanki, T., Luhtala, S., Meriläinen, P., Mäkinen, K., Parjanne, A., Peltonen-Sainio, P., Pilli-Sihvola, K., Pöyry, J., Sorvali, J., Veijalainen, N. 2018. Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen Arvio. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43. 107 s. Uejio CK, Patel Joiner A, Gonsoroski e, Tamerius JD, Jung J, Moran TP, Yancey AH. The association of indoor heat exposure with diabetes and respiratory 9-1-1 calls through emergency medical dispatch and services documentation. environ Res 2022, 212: 113271. Uejio CK, Tamerius JD, Vredenburg J, Asaeda G, Isaacs DA, Braun J, Quinn A, Freese JP. Summer indoor heat exposure and respiratory and cardiovascular distress calls in New York City, NY, U.S. Indoor Air 2016, 26: 594–604. Valvira, 2016. Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa 1. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, ohje 8/2016, Helsinki. Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. & Aaltonen, J. (2012). Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16:2012. Suomen ympäristö- keskus (SYKe). 138 s. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38789. Velashjerdi Farahani, A. V., Jokisalo, J., Korhonen, N., Jylhä, K., Ruosteenoja, K., Kosonen, R. 2021a. Overheating Risk and energy Demand of Nordic Old and New Apartment Buildings during Average and extreme Weather Conditions under a Changing Climate. Applied Sciences. 11. 3972. https://doi.org/10.3390/app11093972. Velashjerdi Farahani, A. V., Jokisalo, J., Korhonen, N., Kosonen, R. 2021b. Indoor temperature conditions and energy demand of a Finnish detached house in a changing climate. Proceedings of Cold Climate Conference 2021. Velashjerdi Farahani, A. V., Jokisalo, J., Korhonen, N., Jylhä, K., Kosonen R., Lestinen, S. 2022. Performance assessment of ventilative and radiant cooling systems in office buildings during extreme weather conditions under a changing climate. Journal of Building engineering. 57. https://doi.org/10.1016/j.jobe.2022.104951 189 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 Vesi. 2021. Tulvariskialueet. [Verkkosivu]. [Viitattu 11.7.2022] Saatavissa: https://www.vesi. fi/vesitieto/tulvariskialueet/. Vihmo, J. 2021. Suhdannekatsaus maaliskuu 2021. Rakennusteollisuus RT. Suhdanne- katsaukset. 8 s. Vinha, J., Laukkarinen, A., Mäkitalo, M., Nurmi, S., Huttunen, P., Pakkanen, T. Kero, P., Manelius, e., Lahdensivu, J., Köliö, A., Lähdesmäki, K., Piironen, J., Kuhno, V., Pirinen, M., Aaltonen, A., Suonketo, J., Jokisalo, J., Teriö, O., Koskenvesa, A., Palolahti, T. 2013. Ilmastonmuutoksen ja lämmöneristyksen lisäyksen vaikutukset vaipparakenteiden kosteusteknisessä toiminnassa ja rakennusten energiankulutuksessa. Tampere, Tampereen teknillinen yliopisto, Rakennustekniikan laitos, tutkimusraportti 159. 354 s. + 43 liites. Wan GH & Li CS. Indoor endotoxin and glucan in association with airway inflammation and systemic symptoms. Arch environ Health. 1999 May-Jun;54(3):172-9. https://doi.org/10.1080/00039899909602256. Wang J, Pindus M, Janson C, Sigsgaard T, Kim JL, Holm M, Sommar J, Orru H, Gislason T, Johannessen A, Bertelsen RJ, Norbäck D. Dampness, mould, onset and remission of adult respiratory symptoms, asthma and rhinitis. eur Respir J. 2019 May 23;53(5):1801921. https://doi.org/10.1183/13993003.01921-2018. Wen HJ, Chiang TL, Lin SJ, Guo YL. Predicting risk for childhood asthma by pre-pregnancy, perinatal, and postnatal factors. Pediatr Allergy Immunol. 2015 May;26(3):272-279. https://doi.org/10.1111/pai.12374. Wickman M, Gravesen S, Nordvall SL, Pershagen G, Sundell J. Indoor viable dust-bound microfungi in relation to residential characteristics, living habits, and symptoms in atopic and control children. J Allergy Clin Immunol. 1992 Mar;89(3):752-9. https://doi.org/10.1016/0091-6749(92)90384-e. Wickman M, Melén e, Berglind N, Lennart Nordvall S, Almqvist C, Kull I, Svartengren M, Pershagen G. Strategies for preventing wheezing and asthma in small children. Allergy. 2003 Aug;58(8):742-7. https://doi.org/10.1034/j.1398-9995.2003.00078.x. World Health Organization (WHO), 1984. The effects of the Indoor Housing Climate on the Health of the elderly: Report on a WHO Working Group. World Health Organization Regional Office for europe, Copenhagen. 190 VALTIONeUVOSTON SeLVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:2 World Health Organization (WHO), 1987. Health Impact of Low Indoor Temperatures: Report on a WHO Meeting. World Health Organization Regional Office for europe, Copenhagen. World Health Organization (WHO), 1990. Indoor environment: Health Aspects of Air Quality, Thermal environment, Light and Noise. World Health Organization, Geneva. World Health Organization (WHO), 2009. WHO guidelines for indoor air quality: Dampness and mold. World Health Organization Regional Office for europe, Copenhagen. https://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0017/43325/e92645.pdf World Health Organization (WHO), 2011. Public health advice on preventing health effects of heat – new and updated information for different audiences. World Health Organization, Regional Office for europe, Copenhagen. WHO (World Health Organization), 2018. WHO Housing and health guidelines. World Health Organization, Geneve. WHO (World Health Organization), 2021. Heat and health in the WHO european Region: updated evidence for effective prevention. WHO Regional Office for europe, Copenhagen. Williams AA, Spengler JD, Catalano P, Allen JG, Cedeno-Laurent JG. Building Vulnerability in a Changing Climate: Indoor Temperature exposures and Health Outcomes in Older Adults Living in Public Housing during an extreme Heat event in Cambridge, MA. Int J environ Res Public Health 2019, 16, 2373. Ympäristöministeriö, 2017. Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energia- tehokkuudesta. Asetus 1010/2017. Helsinki. tietokayttoon.fi ISBN PDF 978-952-383-278-7 ISSN PDF 2342-6799