2ISSN 1236-2050
ISBN 952-00-1120-X
Taitto: AT-Julkaisutoimisto Oy
Paino: Oy Edita Prima Ab, Helsinki 2002
3Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveyskertomus 2002. Helsinki 2002. 196 s. (Sosiaali- ja terveysmi-
nisteriön julkaisuja, ISSN 1236-2050, 2002:11) ISBN 952-00-1120-X.
Sosiaali- ja terveyskertomus perustuu eduskunnan joulukuussa 1997 hyväksy-
mään lakiin (1080/1997) jonka mukaan asianomainen ministeriö antaa kahden
vuoden välein kansanterveyden ja sosiaaliturvan tilaa ja kehitystä koskevan
sosiaali- ja terveyskertomuksen käytettäväksi hallituksen toimenpidekertomuk-
sen oheisaineistona.
Kertomus kattaa pääosin menneen kaksivuotiskauden (vv.2000–2001), mut-
ta se sisältää myös joitakin pidemmän aikavälin analyysejä. Tällä kertaa tekstissä
on painotettu globaalin kehityksen seurauksia kansalliseen sosiaali- ja terveys-
politiikkaan. Samoin on nostettu esille teknologian moninaiset yhteydet sosiaali-
seen kehitykseen. Kertomuksessa on myös aineistoa alueellisesta kehityksestä
maan sisällä sekä sosiaaliryhmien kehityserojen vertailua.
Kertomus on laadittu laajassa yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa lähtien
siitä ajatuksesta, että kaikilla yhteiskunnan sektoreilla tehtävillä päätöksillä on
sosiaali- ja terveyspoliittisia vaikutuksia ja seurauksia.
Yleinen taloudellinen kehitys on kertomuskaudella ollut pääosin suotuisa.
90-luvun alkupuolen laman jäljistä näkyvät enää korkealla pysyttelevä raken-
teellinen työttömyys ja suhteellisen korkea valtion velka. Valtion budjetin liikku-
mavara on kuitenkin ollut kohtuullinen. Se on mahdollistanut kertomuskaudella
monet sosiaali- ja terveyspolitiikan alueella toteutetut uudistukset.
Merkittävänä kysymyksenä kertomuskaudella on noussut esille toisaalta maan
sisäisten alueellisten erojen kasvaminen ja toisaalta tuloerojen ja syrjäytymisuh-
kien kasvu. Alueelliseen kehitykseen hallitus on puuttunut käynnistämällä uu-
denlaisia aluepoliittisia hankkeita, edistämällä seutukuntien ja aluekeskusten
kehittymistä. Syrjäytymisuhkien torjunnassa hallitus lisäsi toimia mm. ns. köy-
hyyspaketilla. Samoin valmisteltiin kansallinen syrjäytymisen vastainen toimin-
tasuunnitelma.
Kertomuskauden lopulla voimistui keskustelu maamme terveydenhuollon
tilasta ja kehittämistarpeista. Tämän johdosta valtioneuvosto käynnisti erityisen
terveydenhuollon uudistamisprojektin, jonka tulokset ja ehdotukset julkistetaan
huhtikuussa 2002.
Kertomuksen loppuun on koottu laajahko tiivistelmäosio, jota lukemalla on
mahdollista saada kokonaiskuva siitä mitä teemoja kertomuksessa käsitellään.
Avainsana:
Hyvinvointi, kansanterveys, sosiaalipalvelut, sosiaaliturva,terveys, terveyspoli-
tiikka
4Sammandrag
Social- och hälsovårdsberättelse 2002. Helsingfors 2002. 196 s. (Social- och hälso-
vårdsministeriets publikationer, ISSN 1236-2050, 2002:11) ISBN 952-00-1120-X.
Social- och hälsovårdsberättelsen baserar sig på den lag (1080/1997) som riks-
dagen antog i december 1997, enligt vilken vederbörande ministerium med två
års mellanrum skall lämna en social- och hälsovårdsberättelse om folkhälsan
och socialskyddets tillstånd och utveckling. Berättelsen skall utgöra ett särskilt
komplement till berättelsen om regeringens åtgärder. Berättelsen täcker huvud-
sakligen den gångna tvåårsperioden (åren 2000–2001), men innehåller även
vissa analyser som spänner över en längre tid. Den här gången har tyngdpunk-
ten i berättelsen lagts på den globala utvecklingens konsekvenser för den natio-
nella social- och hälsovårdspolitiken. Likaså har de mångahanda berörings-
punkterna mellan teknologi och social utveckling lyfts fram. Berättelsen innehål-
ler också material om den regionala utvecklingen inom landet samt en jämförel-
se av utvecklingsskillnaderna mellan socialgrupperna. Berättelsen har utarbetats
genom ett brett samarbete mellan olika ministerier utgående från tanken att bes-
lut inom alla samhällssektorer får social- och hälsopolitiska effekter och följd-
verkningar. Den allmänna ekonomiska utvecklingen har varit gynnsam under
den period som berättelsen gäller. De enda synliga spår som finns kvar efter
lågkonjunkturen i början av 90-talet är en strukturell arbetslöshet som fortfaran-
de är hög samt en relativt hög statsskuld. Spelrummet i statsbudgeten har ändå
varit skäligt och har möjliggjort många reformer inom social- och hälsovårdspo-
litiken under perioden. En viktig fråga som aktualiserats under perioden är dels
de allt större regionala skillnaderna inom landet, dels de växande inkomstskill-
naderna och det tilltagande hotet om utslagning. Regeringen har ingripit i den
regionala utvecklingen genom att inleda en ny typ av regionalpolitiska projekt
som skall främja utvecklingen i ekonomiska regioner och regioncentra. När det
gäller förebyggande av utslagning ökade regeringen sina insatser bl.a. genom
det s.k. fattigdomspaketet. Likaså bereddes en nationell handlingsplan för före-
byggande av utslagning. Debatten om den finländska hälsovården och utveck-
lingsbehovet i fråga om den blev livligare i slutet av perioden. Till följd härav
inledde statsrådet ett särskilt reformprojekt för hälsovården, vars resultat och
förslag tillkännages i april 2002. I slutet av berättelsen finns ett rätt omfattande
sammandrag, som ger en helhetsbild av de teman som behandlas i berättelsen.
Nyckelord:
Folkhälsa, hälsa, hälsovårdspolitik, social service, socialskydd, välfärd,
5Summary
Report on Social Affairs andHealth 2002. Helsinki 2002. 196 p. (Publications of the
Ministry of Social Affairs andHealth, ISSN 1236-2050, 2002:11) ISBN 952-00-1120-X.
The Report on Social Affairs and Health is based on the Act passed by Parliament
in December 1997 (1080/1997), according to which the Ministry in question
must give out a report on the state and development of public health and social
security at two-year intervals to be used as an attachment to the government’s
annual report. The report at hand covers primarily the past two years (2000-
2001), but it also includes some more long-term analyses. The effects of global
development on national social and health care policy have been prioritised this
time. The manifold links of technology to social development are also pointed
out. The report also includes somematerial concerning the regional development
within Finland as well as comparison of the differences in development between
social groups. The report has been drawn up jointly by several ministries, based
on the idea that the decisions made in all sectors of society have effects on and
consequences for social and health policy. The general economic development
trend has been mostly positive during the time covered by the report. The only
traces remaining of the recession of the early 1990s are structural unemployment,
which continues at a high level, and the relatively large national debt. The state
budget still has a moderate degree of leeway, however. This has made it possible
to bring off many of the social and health care reforms that were carried out
during the period covered in the report. Major issues that have emerged during
the report period are on one hand the growth of differences between regions
within the country, and on the other hand the increase in income differences
and the risk of exclusion. The government has tackled the issue of regional
development by launching new kinds of regional policy projects, by promoting
the development of municipal federations and regional centres. The government
has intensified its efforts at combating the risk of exclusion e.g. by the introduction
of the so-called poverty package. A national action plan for the prevention of
exclusion was also prepared. At the end of the report period debate on the state
and need of development of Finnish health care gained in strength. This is why
the Council of State launched a particular health care reform project, the results
and recommendations of which will be published in April 2002. The end of the
report contains a fairly extensive abstract of the report. It is possible to gain an
overall view of the themes discussed in the report by reading the abstract.
Key words:
Health, health policy, public health, social security, social services, welfare
6Sisällys
Tiivistelmä ............................................................................................ 3
Sammandrag ............................................................................................ 4
Summary ............................................................................................ 5
1 Johdanto ............................................................................................ 9
2 Muutoksia toimintaympäristössä ........................................................... 13
2.1 Globalisaatio, sosiaalinen kehitys ja terveys .................................. 13
2.1.1 Globaalit kehityssuunnat ................................................... 13
2.1.2 Sosiaali- ja terveyskysymykset ja EU .................................. 15
2.2 Väestömuutokset ja muuttoliike
alueellisen erilaistumisen haasteena ............................................. 16
2.2.1 Väestörakenteen muutokset ja 1990-luvun muutto ........... 16
2.2.2 Väestömuutokset ja hyvinvointi ......................................... 19
2.3 Teknologia ja hyvinvointi ............................................................. 21
2.3.1 Teknologian yhteiskunnalliset vaikutukset ........................ 21
2.3.2 Teknologia ja arki .............................................................. 23
2.4 Talous – työllisyyden ja sosiaaliturvan reunaehto ......................... 25
2.4.1 Valtion talous ja työllisyys ................................................. 25
2.4.2 Sosiaalimenojen ja rahoituksen kehitys ............................. 27
2.4.3 Kuntatalouden kehitys ....................................................... 30
3 Terveys ja terveyspalvelut ...................................................................... 33
3.1 Terveyden taustatekijät ................................................................. 33
3.1.1 Elintavat terveyden taustatekijöinä ..................................... 33
3.1.2 Tapaturmat ........................................................................ 37
3.2 Terveydentilan muutokset .............................................................. 38
3.2.1 Somaattinen terveys ........................................................... 39
3.2.2 Mielenterveys .................................................................... 41
3.2.3 Terveyserot ........................................................................ 42
3.2.4 Terveys 2000 .................................................................... 43
3.3 Terveydentila ikäryhmittäin ........................................................... 43
3.3.1 Lasten ja nuorten terveys ................................................... 43
3.3.2 Varusmiehet ...................................................................... 44
3.3.3 Työikäiset .......................................................................... 45
3.4 Ikääntyneiden terveys ................................................................... 47
3.5 Ehkäisevä terveyspolitiikka ja terveyspalveluiden kehitys ............. 48
3.5.1 Ehkäisevä terveyspolitiikka ................................................ 48
3.5.2 Terveysvalvonta ................................................................. 50
3.5.3 Ympäristöterveys ............................................................... 51
3.5.4 Muut ehkäisevän terveydenhuollon toimenpiteet ............. 52
3.5.5 Perusterveydenhuolto ....................................................... 53
3.5.6 Erikoissairaanhoito ............................................................ 54
3.5.7 Terveydenhuoltohenkilöstö ............................................... 55
73.5.8 Mielenterveyspalvelut ........................................................ 58
3.5.9 Työterveyshuolto ............................................................... 60
3.5.10 Suun terveys ...................................................................... 60
3.5.11 Lääkkeet ............................................................................ 61
3.5.12 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ..................... 62
3.6 Suomalaisten terveyden kehityssuunnat ....................................... 63
4 Elinolojen kehitys Suomessa .................................................................. 65
4.1 1990-luku ja hyvinvointivaltion muutos ....................................... 65
4.2 Toimeentulo ................................................................................. 67
4.2.1 Taloudellinen toimeentulo ................................................ 67
4.2.2 Universaalien etujen kehitys vuosina 2000–2001 ............. 71
4.2.3 Viimesijainen toimeentuloturva ......................................... 75
4.3 Työllisyys, koulutus ja työolot ....................................................... 80
4.3.1 Muuttuvat työelämän rakenteet ja työllisyys ...................... 80
4.3.2 Työllisyys ja työttömyys alueittain ja erityisryhmittäin ........ 82
4.3.3 Työvoima- ja sosiaalipoliittiset toimenpiteet ...................... 84
4.3.4 Koulutus työllistymisen tukena .......................................... 87
4.3.5 Työolojen kehitys .............................................................. 93
4.4 Arkielämän ympäristöt .................................................................. 99
4.4.1 Asuminen .......................................................................... 99
4.4.2 Kauppa ............................................................................ 101
4.4.3 Liikenne ........................................................................... 102
5 Palvelujärjestelmä ja sosiaaliset olot .................................................... 107
5.1 Hyvinvointipalvelut .................................................................... 107
5.1.1 Palveluympäristö muuttuu ............................................... 107
5.1.2 Lasten ja nuorten palvelut ................................................ 110
5.1.3 Ikääntyneiden palvelut .................................................... 115
5.1.4 Vammaisten ja kehitysvammaisten palvelut ..................... 118
5.1.5 Maahanmuuttajien kotouttaminen .................................. 120
5.2 Erityiset sosiaaliset ongelmat ja syrjäytyminen............................. 122
5.2.1 Päihteiden käyttö ............................................................. 122
5.2.2 Asunnottomuus ............................................................... 127
5.2.3 Lastensuojelu .................................................................. 128
5.2.4 Pitkäaikaistyöttömyys ...................................................... 130
5.2.5 Ylivelkaantuminen ........................................................... 131
5.2.6 Väkivalta ja turvattomuus ................................................ 135
5.2.7 Syrjäytyminen moniongelmaisuutena .............................. 138
6 Sosiaaliset olot ja kansanterveys globaalin, alueellisen
ja paikallisen toiminnan kohteena ....................................................... 145
6.1 Sosiaali- ja terveyspolitiikan kehitys kansainvälisillä foorumeilla 145
6.1.1 YK ja sen erityisjärjestöt ................................................... 146
6.1.2 Maailman terveysjärjestö WHO....................................... 149
86.1.3 Terveys- ja sosiaalialan kehitysyhteistyö .......................... 150
6.1.4 Muut maailmanlaajuiset organisaatiot ............................. 150
6.1.5 Sosiaaliset olot ja terveys EU:n toimintapolitiikassa ......... 151
6.1.6 Suomi Euroopan neuvostossa ......................................... 152
6.1.7 Pohjoismainen puheenjohtajuusohjelma 2001 .............. 153
6.1.8 Lähialueyhteistyö ............................................................ 154
6.2 Hallituksen aluepolitiikka, tavoitteet ja toteutus .......................... 155
6.2.1 Aluekeskusohjelman tavoitteet ja toteutus ....................... 155
6.2.2 Alueelliset seutu- ja yhteistyöhankkeet ............................ 158
6.2.3 Yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon ja
muiden aluehallintoviranomaisten välillä ........................ 160
6.3 Sosiaali- ja terveyspolitiikka alueellisessa tarkastelussa ............... 161
6.3.1 Etelä-Suomen lääni .......................................................... 161
6.3.2 Itä-Suomen lääni .............................................................. 164
6.3.3 Länsi-Suomen lääni ......................................................... 165
6.3.4 Lapin lääni ....................................................................... 167
6.3.5 Oulun lääni ..................................................................... 168
6.4 Paikallinen hyvinvointipolitiikka ................................................. 169
6.4.1 Kuntien tuottamat hyvinvointipalvelut ............................. 170
6.4.2 Tavoite- ja toimintaohjelman toteutus alkanut ................. 171
6.4.3 Sosiaalialan yksityiset yritykset ......................................... 172
6.4.4 Järjestöt hyvinvointipalveluiden tuottajina ....................... 174
7 Sosiaali- ja terveyspolitiikan kehitys ..................................................... 178
7.1 Perusoikeudet, hyvinvointi ja terveys .......................................... 178
7.1.1 Lainsäädännön muutoksia .............................................. 178
7.1.2 Perusoikeudet sosiaali- ja terveydenhuollon ................... 180
viranomaisten toiminnassa ............................................. 180
7.1.3 Muut toimenpiteet ........................................................... 181
Yhteenveto ........................................................................................ 183
Sosiaalisten olojen kehittyminen .......................................................... 183
Terveysolojen kehitys .......................................................................... 189
Sosiaali- ja terveyspolitiikan tulevaisuus .............................................. 191
Asiahakemisto ........................................................................................ 194
91
JOHDANTO
Eduskunnan joulukuussa 1997 hyväksymän lain (1080/1997) mukaan
asianomainen ministeriö antaa kahden vuoden välein kansanterveyden
ja sosiaaliturvan tilaa ja kehitystä koskevan sosiaali- ja terveyskerto-
muksen käytettäväksi hallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineis-
tona.
Nyt käsillä oleva sosiaali- ja terveyskertomus on valmisteltu virka-
miestyönä sosiaali- ja terveysministeriössä, jonka lisäksi valmisteluun
ovat osallistuneet kaikkien muiden ministeriöiden edustajat. Kertomuk-
sen tekstien muokkauksesta ja laadinnasta ovat vastanneet Kansanter-
veyslaitoksesta ja Stakesista nimetyt sihteerit. Laaja-alaisella valmiste-
lulla on haluttu koota mahdollisimman kattava ja asiantunteva aineis-
to. Valmistelussa on otettu huomioon, että sosiaali- ja terveyspoliittises-
ti tärkeitä päätöksiä tehdään kaikilla yhteiskuntapolitiikan sektoreilla.
Sosiaali- ja terveyskertomuksen rakenne on laadittu siten, että se
kuvaisi mahdollisimman laajasti väestön sosiaalisissa ja terveydellisis-
sä oloissa tapahtuneita muutoksia. Tämän vuoksi kertomus ei analysoi
erityisesti järjestelmän rakenteita ja toimintaperiaatteita. Se ei kuvaa
sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita ja toimintaa, vaan painottaa
ilmiöitä.
Kertomuksessa on otettu laajahkosti esille myös kansainvälisen sosi-
aali- ja terveyspolitiikan kysymykset. Globalisaatio ei ole enää vain
yleispolitiikkaa ja taloutta koskeva kysymys, vaan säteilee kaikille elä-
mänaloille. Globalisaation seurauksia ja mahdollisuuksia on analysoi-
tava yhä laajemmin myös sosiaali- ja terveyspolitiikassa.
Sosiaalisen kehityksen ja teknologian yhteyksiä kertomuksessa on
tarkasteltu sekä tuoreiden tutkimusten että toteutettujen käytännön toi-
10
menpiteiden ja hankkeiden kautta. Teknologinen kehitys muodostaa
Suomessa vahvan kansantalouden uudistumisen perustan. Maamme on
lyhyessä ajassa muuttunut uudenaikaiseksi verkostoyhteiskunnaksi. Toi-
saalta teknologinen kehitys mahdollistaa sosiaali- ja terveyssektorilla
ja myös muilla hyvinvointipolitiikan alueilla uudenlaisten palveluket-
jujen ja palvelumallien ja niiden tuottavuuden kehittämisen.
Luvussa kaksi kuvataan keskeisimpiä toimintaympäristöön liittyviä
muutoksia, jotka ovat olleet kertomusajanjaksolla erityisesti esillä. Tar-
kastelun teemoja ovat yleinen taloudellinen kehitys, globalisaatio, tek-
nologinen kehitys, työllisyys sekä väestöllinen ja alueellinen kehitys.
Kuvaus siitä miten kansalaiset voivat, mitä on tehty ja missä on oltu
mukana niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin forumeilla sisältyy lu-
kuihin 3–6. Lukujen aineistot on koottu sosiaali- ja terveysministeriön
omista aineistoista, Stakesin sekä eri ministeriöiden toimittamista tie-
doista.
Luvussa kolme kuvataan suomalaisten terveyden kehitystä kertomus-
ajanjaksolla. Pääasiallisena aineistona ovat Kansanterveyslaitoksen juuri
valmistuneet tiedot terveyden kehityksestä. Luvussa neljä analysoidaan
sosiaalisten olojen kehitystä Suomessa. Luku viisi kuvaa palvelutarpeen,
sosiaalisten ongelmien ja palvelujärjestelmän kehitystä ja toimivuutta
kertomusajanjaksolla.
Luvussa kuusi kuvataan Suomen toimintaa kansainvälisillä foorumeil-
la erityisesti YK:n järjestelmässä. Tarkoituksena on sekä hahmottaa mi-
hin kansanterveyteen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyviin asioihin Suo-
mi on kertomusajanjaksolla ollut vaikuttamassa että mitkä kansainväli-
sillä foorumeilla tehdyistä ratkaisuista ovat vaikuttaneet tai tulevat vai-
kuttamaan oman maamme ratkaisuihin.
Alueelliseen teemaan liittyen luvussa kuusi kuvataan eräitä hyvin-
voinnin ja terveyden kannalta merkityksellisiä aluepoliittisia ratkaisuja
ja hankkeita. Luku sisältää myös läänien sosiaali- ja terveysosastojen
arvioita oman alueensa hyvinvoinnin ja terveyden tilanteesta kunnissa.
Vaikka lukuja kolme ja viisi voidaankin pitää palvelujen kuvauksen
kautta samalla kunnallisen toiminnan kuvauksena, kunnallista toimin-
taa tarkastellaan myös tässä luvussa eräiden sitä koskevien yleisten piir-
teiden kautta. Kunnalliset palvelut voidaan järjestää myös ostopalvelui-
na. Paikallisen toiminnan kuvaus jäisi vajaaksi, ellei siinä käsiteltäisi
ostopalveluja tuottavien järjestöjen ja yksityisten palvelutuottajien toi-
11
mintaa kertomusajanjaksolla. Tavoitteena on, että sekä alueellisesta
että paikallisesta terveyteen ja sosiaalisiin oloihin liittyvästä toiminnas-
ta olisi mahdollista muodostaa kuva kertomuksen perusteella.
Luku seitsemän pyrkii luomaan kokonaiskuvaa eri luvuissa käsitel-
lyistä asioista ja kurkottaa myös niihin tulevaisuuden näkymiin, jotka
ovat seuraavan kertomusajanjakson toimintaympäristöä.
Kertomusta laadittaessa on pidetty tärkeänä, että sosiaali- ja terve-
yspoliittisesti tärkeitä ilmiöitä on voitu tarkastella yli hallinnon rajojen.
Muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalojen tuottamat
aineistot ovat mukana kertomuksen eri osissa. Tekstit eivät välttämättä
ole itsenäisiä kokonaisuuksia, vaan yhdistettyinä sopiviin asiakohtiin.
Esimerkiksi asumista tai ympäristöterveyttä koskevat asiat ovat olennai-
sia sosiaasen kehityksen kannalta. Työministeriön hallinnonalalla teh-
tävät ratkaisut, työllisyyden kehitys ja työvoimapolitiikan kokonaisuus
ovat sosiaalipoliittisesti tärkeitä.
Myös koulutus- ja sivistyspolitiikan ratkaisut säteilevät monin tavoin
sosiaali- ja terveysalan kehitykseen. Liikenne- ja viestintäministeriön
sektorilla tehtävillä suunnitelmilla ja lainsäädännöllä on tärkeitä sosi-
aalisia ja terveydellisiä vaikutuksia. Kertomus tuo esille konkreettisia
näkemyksiä ja tietoja siitä miten tärkeää on, että eri sektoreilla tehtä-
viin päätöksiin sisältyy myös ennaltaehkäisevä sosiaalinen ja tervey-
dellinen näkökulma.
Kertomusajanjakson (vuodet 2000 ja 2001) yleistä yhteiskunnallista
tilannetta voi luonnehtia siten, että talouslama oli jäänyt taakse ja muu-
taman vuoden jatkunut erittäin voimakas taloudellinen nousu synnytti
valtiontalouteen uutta liikkumavaraa. Verohelpotusten rinnalla oli mah-
dollista käynnistää joitakin hyvinvointipolitiikkaan liittyneitä uudistuk-
sia. Suhteellisen suuri valtion velka sekä korkeana jatkunut pitkäaikais-
työttömyys muodostivat kuitenkin tätä liikkumavaraa jarruttavan ilmi-
ön. Työttömyyden seurauksena syntyi syrjäytymisuhkia ja toimeentulo-
vaikeuksia, joihin oli puututtava hallituksen syrjäytymisen vastaisin eri-
tyistoimin. Jakson viimeisen vuoden aikana talouden kehitys kääntyi
kansainvälisten tekijöiden seurauksena huonompaan suuntaan ja kasvu
hidastui.
Huoli syrjäytymisen laajenemisesta ja syvenemisestä edellyttää, että
ilmiöön puututaan kaikilla tasoilla ja kaikilla sektoreilla. Kertomuskau-
della laadittiin laajapohjaisena yhteistyönä kansallinen toimintasuun-
12
nitelma syrjäytymistä vastaan. Suunnitelman keskeiseksi lähtökohdaksi
Suomen hallitus vahvisti, että syrjäytymistä torjutaan parhaiten pohjois-
maisen hyvinvointivaltion rakenteilla ja toimintaperiaatteilla. Syrjäyty-
misen torjunnassa on keskeistä työllistäminen.
Keskustelu alueellisesta eriarvoistumisesta on lisääntynyt selvästi
kertomusajanjaksolla. Alueiden erilaistumista selvittäneiden tutkimus-
ten mukaan erot ovat kasvaneet. Alueiden liittyminen uudella tavalla
niin kansalliseen kuin kansainväliseenkin työnjakoon on tuottanut on-
gelmia. Tämän johdosta hallitus on uusinut aluepolitiikkaa ja päättä-
nyt, että alueellisen kehittämisen kohteeksi otetaan koko maa. Maan
sisällä pyritään tukemaan elinvoimaisten aluekeskusten muotoutumista
ja samalla myös tuetaan pääkaupunkiseudun kehittymistä kansallisena
metropolina.
Kertomuskaudella voimistui myös keskustelu terveydenhuollon tilas-
ta ja uhkaavista kehitysnäkymistä. Tämän vuoksi hallitus asetti erityi-
sen terveydenhuollon kehittämisprojektin, jonka tulee antaa esityksen-
sä kehittämistoimista huhtikuussa 2002. Valtionosuusuudistus on ollut
myös kertomuskaudella esillä selvitysmies Jukka Pekkarisen tehtyä esi-
tyksensä valtionosuusuudistuksen päälinjoista. Esitykset eivät sellaise-
naan johtaneet valtionosuuslainsäädännön uusimiseen, mutta vuoden
2002 alusta toteutettiin joitakin tarkistuksia kuntien välisiin verontasa-
uksiin. Pääperiaatteena oli, että verotuloiltaan parhaimpien kuntien
verotaakkaa hiukan lisättiin ja heikoimpien kuntien taakkaa vähennet-
tiin.
Kertomus osoittaa, että terveys ja hyvinvointi ovat jatkuvan seuran-
nan ja muutosprossin kohteena. Muutosten taustalla ovat hallitusohjel-
man sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä eri hallinnonaloja koskevat lin-
jaukset ja niiden toteuttamiseksi suunnitellut hankkeet.
13
2
Muutoksia toimintaympäristössä
2.1 Globalisaatio, sosiaalinen kehitys
ja terveys
2.1.1 Globaalit kehityssuunnat
Sosiaalisen kehityksen ja terveyden kannalta globalisaatio on yksi kes-
keisimmistä toimintaympäristön muutoksista kertomusajanjaksolla. Ta-
loudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen rajojen väljeneminen yhdessä
teknologian kehityksen kanssa johtaa kasvavaan kanssakäymiseen yli
rajojen, mutta aiheuttaa samalla kasvavaa riippuvuutta. Samanaikai-
nen vastakkainen kehityssuunta vahvistaa alueellisten ja paikallisten
ilmiöiden merkitystä. Muutokset vaikuttavat kaikissa maissa riippumat-
ta siitä, miten sosiaaliturva on järjestetty kansallisesti.
Globalisaation vaikutuksista kansallisten työmarkkinoiden toimintaan,
tulonjakoon sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan on esitetty erilaisia
arvioita. Pääoma- ja työmarkkinoiden sekä kansainvälisen yritystoimin-
nan ja kaupan voimakas laajentuminen ja toimintaa rajoittavien estei-
den poistaminen ovat edistäneet maailmantalouden kasvua ja johta-
neet varallisuuden, mutta samalla myös varallisuuserojen kasvuun. Glo-
balisaatio ja kansainvälinen kauppa kiihdyttävät teknologista muutosta
ja edellyttävät uusia, yhä suurempia vaatimuksia työvoiman osaamis-
ja koulutustasolta. Kehitykseen liittyy yritystoiminnan ketjuuntuminen
ja verkottuminen, mikä heijastuu myös työelämän pelisääntöihin.
Taloudelliset ja elinkeinopoliittiset erot nostavat keskusteluun myös
terveys- sosiaalipalvelujen järjestämisen taustalla vaikuttavat erilaiset
14
arvolähtökohdat. Esimerkiksi Euroopan Unionissa yhteisön tuomioistui-
men päätökset jäsenvaltioiden vastuulla olevista terveyspalveluista ja
niiden korvattavuudesta ovat käynnistäneet keskustelun eurooppalai-
seen sosiaaliseen malliin perustuvista julkisista terveyspalveluista suh-
teessa sisämarkkinalainsäädäntöön. Tällöin vastakkain ovat tasa-arvo,
solidaarisuus ja kattavuus sekä palveluiden ja tuotteiden vapaa liikku-
vuus.
Pääomamarkkinoiden ja kaupan vapauttaminen, verokilpailu ja yli-
kansallisten yritysten sääntelemätön toiminta voivat johtaa kovenevaan
kansainväliseen kilpailuun, jossa sosiaaliturvan merkitystä ei oteta riit-
tävästi huomioon. Valtioiden välisellä verokilpailulla on vaikutuksia
myös sosiaaliturvan rahoitukseen. Yksi globalisaation piirteistä on, että
se saattaa heikentää taloudellisesti heikompien maiden mahdollisuuk-
sia hallita yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä. Lisääntyvä vaura-
us ei jakaudu tasaisesti, vaan hyödyttää enimmäkseen maita, jotka ovat
jo ennestään vauraita. Tämä voi lisätä eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja
suhteellista köyhyyttä myös valtioiden sisällä. Toisaalta kansainvälisen
työnjaon syventymisen ja uuden teknologian positiiviset vaikutukset
mahdollistavat niukkojen voimavarojen tehokkaamman käytön sekä
hyvinvoinnin ja vaurauden lisääntymisen.
Rajojen madaltuminen valtioiden välillä mahdollistaa sekä myön-
teisten että kielteisten ilmiöiden entistä nopeamman siirtymisen maasta
toiseen. Tarttuvat taudit (tuberkuloosi, HIV-infektio jne.) ja lääkkeille
vastustuskykyiset taudinaiheuttajat eivät kunnioita valtioiden rajoja.
Huumausaineiden liikkuminen maasta toiseen nostaa esiin ja myös li-
sää niiden käyttöön liittyviä ongelmia – köyhyyttä ja syrjäytymistä, ri-
kollisuutta ja prostituutiota sekä psyykkisen että fyysisen terveyden huo-
nonemista. Muita uhkia tuovat valtioiden väliset tai sisäiset etniset taikka
muut konfliktit, pakolaisuus ja ympäristökriisit, joilla voi olla myös yli-
kansallisia tai globaaleja vaikutuksia.
On väitetty, että globalisaatioon liittyvä keskinäisriippuvuus vähen-
täisi suursodan mahdollisuutta valtioiden välillä. Syyskuun 11. päivän
tapahtumat Yhdysvalloissa osoittivat konkreettisesti valtioita toisistaan
erottavien, joskus suojaavienkin, rajojen häilyväisyyden: terrorismin uhka
on yhteinen. Myös terrorismin torjuminen vaatii kansallisen varautumi-
sen lisäksi laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomi on osallistunut ak-
tiivisesti Euroopan Unionin toimiin terrorismin uhkan torjumiseksi.
15
Elintarvikkeiden liikkuminen maasta toiseen mahdollistaa myös nii-
den mukana välittyvien sairauksien leviämisen ja edellyttää yhteisiä
kaupan pelisääntöjä. Suuri haaste elintarvike-, maatalous-, terveys- ja
sosiaalipolitiikoille ovat ympäristökysymykset. Kansanterveyden kan-
nalta ovat nousseet merkityksellisiksi kansainväliset kauppasopimukset
esimerkiksi patenttioikeuksien yhteydessä. Patenttisuojan piirissä olevi-
en lääkkeiden hinta voi olla niin korkea, että taloudellisesti heikoim-
min kehittyneillä mailla ei ole mahdollisuuksia niiden hankintaan.
Globalisaatioon suhtautumisessa on havaittavissa merkittävää asen-
teiden muuttumista. Kansainväliset järjestöt (YK, WHO, ILO, OECD,
EU, UNCTAD) ja rahoituslaitokset (Maailmanpankki ja Kansainväli-
nen valuuttarahasto) ovat uudella vuosituhannella näyttävän yhteis-
työhakuisesti havahtuneet pohtimaan globaalistuneelle taloudelle tar-
peellisia, yhteiseen arvopohjaan perustuvia käyttäytymissääntöjä. Kan-
sainvälisessä yhteisössä halutaan korostaa tasa-arvoisten mahdollisuuk-
sien, erityisesti sukupuolten tasa-arvon ja työelämän perusoikeuksien
merkitystä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä, demokratian
edistämisessä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa. Kaupan vapaut-
tamisen yhteydessä muistutetaan, ettei sen tule tapahtua ympäristön,
työelämän perusoikeuksien, terveyden eikä vähemmän kehittyneiden
maiden kustannuksella. Tästä esimerkkinä on WHO:n aloitteesta val-
misteilla oleva maailmanlaajuinen konventio tupakan haittojen torju-
miseksi.
2.1.2 Sosiaali- ja terveyskysymykset ja EU
Globaalit muutokset koskevat sekä Euroopan Unionin jäsenmaita että
unionia yhteisönä. Unionin alueen maita yhdistävät samankaltaiset yh-
teiskunnalliset, sosiaali- ja terveyspoliittiset haasteet, kuten väestön
ikääntyminen, työttömyys, työelämän ja työympäristön muutokset, kan-
santerveys ja elinympäristön tila, köyhyys, syrjäytyminen ja niiden edel-
lyttämät toimet. Yhteisiin haasteisiin pyritään vastaamaan yhteisillä stra-
tegioilla ja uudenlaisilla toimintatavoilla.
Väestön ikääntyessä unionin sisällä on lähivuosien aikana odotetta-
vissa lisääntyviä paineita, jotka koskevat sekä työvoiman riittävyyttä
että eläkejärjestelmiä, terveyspalveluita ja vanhustenhuoltoa. Samaan
16
aikaan unioniin kohdistuu väestöpaine sen ulkopuolella olevista Väli-
meren ympärysmaista, joissa syntyvyys on korkea.
Itälaajeneminen muokkaa unionia lähimpien kymmenen vuoden ai-
kana, vaikuttaa sosiaaliseen ulottuvuuteen sekä muuttaa yhteisötasolla
tarkasteltua kansanterveyttä merkittävästi. Venäjän kehityksen suunta
ja sisältö ovat tärkeitä sekä unionin että Venäjän lähinaapureiden kan-
nalta.
Yhteisön viime vuosien tavoitteena on ollut sitoa talous, työllisyys ja
sosiaalipolitiikka kiinteämmin toisiinsa. Amsterdamin ja vuoden 2000
Nizzan sopimus ovat vahvistaneet sosiaalista ulottuvuutta. EU:n perus-
oikeuskirjan tavoitteena on lähentää unionia sen kansalaisiin ja vahvis-
taa unionin poliittista luonnetta.
Erityisesti unionin tasolla ovat olleet esillä ruoan turvallisuusriskit
liittyen BSE-taudin leviämiseen Euroopassa. Unionissa tehdään eneneväs-
ti myös suomalaisten elintarviketurvallisuuteen, ravitsemukseen ja ter-
veyteen vaikuttavia päätöksiä. Suomelle yhteisöjäsenyys onkin merkin-
nyt yhtäältä elintarvikevalikoimien rikastumista, mutta toisaalta eräi-
den ravitsemuspolitiikan kansallisten kulmakivien murenemista. Ruoan
turvallisuuteen keskittyvä Komission Valkoinen kirja elintarviketurval-
lisuudesta, on signaali sitoumuksesta myös ravitsemuskysymyksiin. Yh-
teinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy, CAP) on tär-
keä ravitsemukseen vaikuttava EU:n politiikan ala.
2.2 Väestömuutokset ja muuttoliike
alueellisen erilaistumisen haasteena
2.2.1 Väestörakenteen muutokset ja 1990-luvun muutto
Vuoden 2000 lopussa Suomen väkiluku oli 5 155 339 henkilöä. Heistä
0–6-vuotiaita oli kahdeksan prosenttia ja yli 64-vuotiaita 15 prosenttia.
1990-luvun keskeisiä kehityssuuntia on ollut 0–4-vuotiaiden vähenemi-
nen ja yli 75-vuotiaiden määrän kasvu. Suurimmat muutokset 1990-lu-
vulla ovat kuitenkin tapahtuneet 25–44-vuotiaiden määrän vähenemi-
sessä ja 45–64-vuotiaiden määrän kasvussa.
17
Kuva 2.1
Väestö iän mukaan vuosina 1999–2000
30 viimeksi kuluneen vuoden aikana syntyvyys on Suomessa vuo-
roin laskenut vuoroin noussut. Alimmillaan se oli vuonna 1973 (1,50) ja
ylimmillään vuosina 1992 ja 1994 (1,85). 1990-luvun alun jälkeen tren-
di on ollut laskeva. Kun vuonna 1992 syntyi vajaa 67 000 lasta, vuonna
2001 syntyi noin 56 000 lasta. Pienentyneiden ikäluokkien synnyttämät
lapsi-ikäluokat näyttäisivät olevan edelleen pienenemässä.
1990-luvulla muutto oli lähes yhtä vilkasta kuin ennätysvuosikym-
menellä 1970-luvulla. Tilastokeskuksen mukaan 1990-luvulla tilastoi-
Kuva 2.2
Syntyneet vuosina 1990–2001
18
tiin yhteensä 2,1 miljoonaa asuinkunnan vaihdosta. Muuttoliike on jat-
kunut kertomusajanjaksolla edelleen. Vuonna 2000 kirjattiin yli 260 000
muuttoa, mikä on suurin sitten vuoden 1974.
Muuttoliikkeen suunta on ollut, että väki vähenee reuna-alueilta ja
keskittyy maakuntien ja seutukuntien keskuksiin, kaupunkeihin ja taa-
jaan asuttuihin kuntiin. Vuodesta 1990 vuoteen 1998 kaupunkiseutujen
keskusten väestö oli kasvanut 12,4, kaupunkimaisten kuntien 8,6 ja kau-
punkien läheisen maaseudun 7,2 prosenttia. Samaan aikaan ydinmaa-
seudulla vähennys oli 3,4 ja harvaan asutulla maaseudulla 5,9 prosent-
tia. Huoltosuhde muuttui vastaavana ajankohtana eniten harvaan asu-
tulla maaseudulla (7,7%), jossa se oli vuonna 1998 58,5 ja vähiten kau-
punkiseutujen keskuksissa (1,1%), jossa se oli 44,8. Sama trendi on jat-
kunut kertomusajanjaksolla. Tilastokeskuksen vuoden alussa julkaise-
ma väestöennuste vuoteen 2030 osoittaa, että alueelliset erot sekä väestö-
määrissä että väestörakenteessa kasvavat entisestään.
Alla oleva alueellisia syntyvyyseroja kuvaava kuvio osoittaa, että
väestön luonnollisen uusiutumisen erot ovat muuttumassa radikaalilla
tavalla.
Kuva 2.3
Syntyvyys maakunnittain vuosina 1990–2000
19
1 Terveyttä ja sosiaalisia ongelmia on mitattu palveluiden käytöllä ja ilmitulleella
rikollisuudella (11 muuttujaa), Kainulainen, Rintala, Heikkilä, Hyvinvoinnin alueel-
linen erilaistuminen 1990-luvun Suomessa, 2001
2.2.2 Väestömuutokset ja hyvinvointi
Merkit Suomen sisäisten alueellisten erojen kasvusta hyvinvoinnin edel-
lytystekijöiden suhteen ovat lisääntyneet. Sekä väestön että tuotannon-
tekijöiden keskittyminen ovat seurausta talouden vapautumisen ja glo-
balisaation alueellisista vaikutuksista. Työpaikkojen ja väestön sijoittu-
minen tai infrastruktuurien rakentuminen on tapahtunut enenevässä
määrin markkinoiden ehdoilla.
Alueellisen keskittymisen hyötyjä ja haittoja on seurattu. Lokakuus-
sa 2000 valtioneuvoston kanslian asettama alueellista kehitystä ja alue-
politiikkaa arvioinut työryhmä totesi tapahtuneesta kehityksestä muun
muassa: ”vaikka tuotannon ja väestön keskittyminen tuo mukanaan sel-
viä tehokkuusetuja, se aiheuttaa myös ongelmia. Kasvualueilla esiintyy
pullonkauloja, jotka heijastuvat hyvinvointitappioina. … Pitkällä aika-
välillä on entistä vaikeampaa pitää alueelliset hyvinvointierot kohtuul-
lisina.”
Tutkimukset viittaavat siihen, että kuntien ja kuntatyyppien väliset
erot sekä elintasossa että sosiaalisissa ongelmissa kasvoivat 1990-luvun
lopulla. Käännekohta oli taloudellisen laman selän taittuminen vuosi-
kymmenen puolivälissä. Elintason ja psykososiaalisten1 ongelmien rin-
nakkaisen tarkastelun perusteella kunnista erottuu kolme ryhmää; kau-
punkikunnat, harvaan asuttu maaseutu ja kaupunkien läheinen maa-
seutu.
Kaupunkikunnat keräävät itselleen samaan aikaan korkeaa elinta-
soa ja psykososiaalisia ongelmia. Erityisesti pääkaupunkiseudun ongel-
maksi näyttää muodostuvan muuta maata huomattavasti runsaampi päih-
teiden käyttö. Harvaan asutun maaseudun väestö kärsii sosiaalisista
ongelmista samalla, kun se putoaa nousukauden elintason kasvusta.
Muodostuuko maaseudusta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pus-
sinperä, joka edellyttää huomattavan määrän palveluja ja tulonsiirtoja,
mutta kasvattaa bruttokansantuotetta vain vähäisessä määrin? Kuinka
hyvin tämä kuvaa tilannetta kaikissa harvaan asutuissa kunnissa vai
onko kuntaryhmän sisällä suuria eroja, ei ole toistaiseksi tiedossa.
20
Kolmas hyvinvointityyppi muodostuu kaupungin läheisestä maaseu-
dusta. Siellä yhdistyvät kohtuullinen elintaso ja sen tasainen kohoami-
nen, sekä vähäinen psykososiaalisten ongelmien esiintyminen. Tämä
kuntaryhmä näyttäisi näillä mittareilla muodostavan ideaalisen asuin-
ympäristön.
Kuntatyyppien välillä on ollut tasoeroja sekä elintasossa että psyko-
sosiaalisissa ongelmissa koko 1990-luvun ajan. Tasoerot ovat selvät ja
kiistattomat siten, että kasvukeskusten elintaso on korkeampi kuin peri-
ferian. Tasoerot näyttävät olevan myös jonkin verran kasvussa. Sen
sijaan kuntatyyppien väliset suhteelliset erot ovat pysyneet suurin piir-
tein samoina koko 1990-luvun ajan. Hajaannusta on kuitenkin havaitta-
vissa niin elintason kuin psykososiaalisten ongelmienkin osalta. Selkein
suhteellinen erkaneminen on havaittavissa harvaan asutun maaseudun
ja kaupunkien läheisen maaseudun välillä. Sen sijaan pelkistetyssä kau-
punki-maaseutu -jaossa ei ole havaittavissa selvää suhteellisten erojen
kasvua.
Perinteinen kuntarakenne näyttää jakautuvan niin elintason kuin psy-
kososiaalisten ongelmien osalta. Maaseutu eriytyy selkeästi kahteen
osaan. Toisen puoliskon menestyessä toinen riutuu ongelmissa. Suurten
kaupunkien läheisyydessä olevat maaseutumaiset kunnat tuntuvat me-
nestyvän hyvin sekä elintason korkeudella että psykososiaalisten ongel-
mien alhaisuudella mitaten. Samaan aikaan kasvukeskuksista kauim-
pana olevat harvaan asutut maaseutukunnat kärsivät alhaisesta elinta-
sosta ja yleisistä psykososiaalisista ongelmista. Sitomalla hyvinvointip-
rofiililtaan erilaiset kuntatyypit Suomen karttaan on voitu osoittaa hy-
vinvoinnin selkeä vaihtelu myös alueellisesti.
Miltä tilanne alue- ja kuntatasolla sitten näyttää? Viime vuosien alue-
poliittisten toimien tukemien kasvukeskusten – pääkaupunkiseudun, Tu-
run, Tampereen ja Oulun ympäristöalueet – edustavat samanaikaisesti
korkeaa elintasoa ja kohtuullisen korkeaa psykososiaalista hyvinvoin-
tia. Pohjanmaalla yhdistyvät vaatimattomampi elintaso ja kohtuullinen
psykososiaalinen hyvinvointi. Hyvinvointipolitiikan todellinen haaste
pysyy edelleen Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä eräänlaisena kielekkeenä
Keski-Suomen haja-asutuskunnissa. Asetelma ei ole juuri muuttunut niistä
tuloksista, joita tutkijat esittivät jo 1980-luvun alkupuolella. Selityksiä
voinee etsiä sekä maan sisällä aluepolitiikasta ja talouden dynamiikas-
ta että myös maan rajojen ulkopuolelta.
21
Vaikka erot kasvavat valtakunnallisesti ja kuntatasolla, kaupunkien
ja kasvukeskusten sisällä ei toistaiseksi ole näyttöä erojen kasvusta.
Tästä esimerkin tarjoaa pääkaupunkiseutu, joka on ollut mukana kau-
punkien sisäisiä alueellisia eroja selvittäneissä kansainvälisissä tutki-
muksissa. Suomea lukuun ottamatta hyvä- ja huono-osaiset ovat keskit-
tymässä alueellisesti kaikissa tutkituissa Euroopan kaupungeissa. Sen
sijaan pääkaupunkiseutu Suomessa on poikkeuksellisen tasainen sekä
sosiaalisen että alueellisen rakenteensa osalta.
Tutkimusten mukaan syyt pääkaupunkiseudun sosiaaliseen tasapai-
noon ja heterogeeniseen rakenteeseen liittyvät viimeisten vuosikym-
menten aikana harjoitettuun sosiaali- ja asuntopolitiikkaan. Yleinen tu-
lojen tasaus on supistanut tuloerot kansainvälisesti vertaillen poikkeuk-
sellisen pieniksi. Samalla harjoitetun asuntopolitiikan tuloksena synty-
nyt sosiekonominen tasapaino asuinalueilla on tasannut omalta osal-
taan erojen syntyä. Syntynyt yhdyskuntarakenne poikkeaa ulkomaisista
vertailukohdista ainakin kahdella tapaa: asuinalueet ovat sosioekono-
miselta kannalta moniaineksisia ja keskenään varsin samanlaisia eikä
huono-osaisuus ole alueellisesti keskittynyttä, vaan mosaiikkimaisesti
hajautunut.
2.3 Teknologia ja hyvinvointi
2.3.1 Teknologian yhteiskunnalliset vaikutukset
Informaatioteknologian kehitys on merkittävä työelämään ja työhön
vaikuttava muutosvoima. Elinkeinorakenteen muutosten ohella on ta-
pahtunut ja tapahtuu muutoksia ammattirakenteessa. Muutokselle tyy-
pillistä on ollut toimihenkilöistyminen ja palvelutyön lisääntyminen.
Kun taloudellinen kasvu perustuu ratkaisevasti informaatiosektorin ve-
toon, tähän imuun pääsee parhaiten mukaan nuori, hyvin koulutettu
väestö. Informaatioalan kasvu on korostanut korkeakoulututkinnon mer-
kitystä työmarkkinaresurssina.
Suomen perusvahvuus liittyy vahvaan valtion mukanaoloon niin tuo-
tantotoiminnan välittömien edellytysten luonnissa kuin yhteiskunnan
sosio-kulttuurisen ennustettavuuden luojana. Suomalaisten teknologia-
yritysten menestymistä on mahdollista tarkastella hyvinvointivaltion
22
2 Pohdinta suomalaisesta hyvinvointivaltiosta teknologiayritysten ja informaatioalan
tukijana perustuu Manuel Castellsin ja Pekka Himasen vuonna 2001 ilmestyneeseen
kirjaan Suomen tietoyhteiskuntamalli, WSOY
sosiaalisena menestystarinana.2 Hyvinvointivaltio tuottaa kansalais-työn-
tekijöitä, jotka ovat hyvin koulutettuja ja sosiaalisesti suojattuja. Heillä
on hyvä ja kattava terveydenhoitojärjestelmä, tarjolla on hinnoiltaan
kohtuullisia asuntoja, tehokas julkinen liikenne, päivähoito ja julkisia
palveluja. Suojaverkkona on järjestelmä työttömyyden ja sairauden
varalle. Perustoimeentulo ei vaarannu, vaikka maa kävisi läpi suuriakin
yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia. Kun muutoksiin sisältyvä
henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen riski ovat rajoitettuja, mahdollis-
ten muutosten vastarinta on pienempää.
Suomalainen teollissosiaalinen rakenne on ollut tässä suhteessa ai-
nutlaatuinen mahdollisuus. Yritykset ovat voineet tukeutua yhteiskun-
nan edulliseen koulutusjärjestelmään ja sen tuottamiin osaajiin. Samoin
yritykset ovat saaneet hyvinvointivaltion tuen teknologisen kehityksen
edellyttämälle tutkimus- ja kehittämispanokselle. Valtio on tukenut voi-
makkaasti innovaatiotoimintaa sekä suoralla rahoituksella että teknolo-
giapainotteisella yliopistokoulutuksella. Samalla valtio on vakiinnutta-
nut teollisia suhteita luomalla järjestelmän, jossa työtä ja pääomaa edus-
tavat yhteiskunnalliset osapuolet voivat sopia kilpailukykyä lisäävistä
strategioista samalla ottaen huomioon työntekijöiden tarpeet. Valtio on
tukenut yritysmaailman suorituskykyä kaksoisroolissaan sekä kehitys-
valtiona että hyvinvointivaltiona.
Valtion suojelemien ja vahvaan identiteettiin nojaavien kansalais-
työntekijöiden yhteiskunta on sosiaalisesti hyvin vakaa ja tarjoaa yritys-
toiminnalle ennustettavan ympäristön ja tarvittaessa mahdollisuuden
rakennemuutoksiin. Demokraattinen järjestelmä siirtää tuloa tavalla,
jota ihmisten enemmistö pitää myönteisesti tasa-arvoistavana ja sosiaa-
lisesti suojaavana. Valtio nähdään kansallisen selviytymisprojektin edus-
tajana. Suomalaisessa yhteiskunnassa nämä identiteetin ja yhteenkuu-
luvuuden siteet ovat yhteiskunnallista ja etnistä homogeenisyyttä lujit-
taneen selviytymishistorian kautta erityisen vahvat.
Teknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet voivat kääntyä myös
negatiivisiksi. Informaatioalaan perustuva taloudellinen kasvu näyttää
sisältävän alueellisen eriytymisen uhkan. Se ei vain lisää kaupunkien
keskinäisiä eroja valtaakunnallisesti, vaan sama kehitys tuottaa alueel-
23
lista eriytymistä myös kasvukeskusten sisällä esimerkkinä pääkaupun-
kiseutu. Informaatioalan edellyttämä korkea-asteen koulutus on tuonut
mukanaan sen, että alueelliset koulutuserot tuottavat myös entistä sel-
vempiä alueellisia tulo- ja työllisyyseroja. Informaatiosektorin työpaik-
kojen sijoittuminen yleensä eräänlaisiksi ryppäiksi johtaa siihen, että
myös muuttoliike toimii kuvatun kehityksen vahvistajana. Vastaavasti
muut alueet kärsivät työvoiman kysynnässä tapahtuneesta siirtymästä
kohti korkeammin kvalifioituneita ammatteja.
2.3.2 Teknologia ja arki
Pitkäaikaisten, syvällekäyvien ja usein välillisten yhteiskunnallisten
muutosten ohella tietoteknologia vaikuttaa ihmisten terveyteen ja hy-
vinvointiin lähes kaikilla elämänalueilla. Teknologia mahdollistaa esi-
merkiksi etätyön, sähköisen kaupankäynnin, videokonferenssit tai jat-
kuvan tavoitettavuuden sosiaalisissa suhteissa. Erityisesti terveydenhuol-
lon alueella teknologian kehitys avaa kasvavia mahdollisuuksia yhä
varhaisempaan sairauksien toteamiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn
olipa sitten kyseessä lääkkeitä, laitteitta tai apuvälineitä koskeva tek-
nologia taikka geeniteknologian kehitys. Paitsi terveyspalveluihin suo-
raan liittyvä teknologinen kehitys, myös itsehoitoa ja muita terveysky-
symyksiä koskeva tiedonvälitys ja telemaattiset neuvontapalvelut voi-
vat merkittävästi vaikuttaa kansalaisten hyvinvointiin.
Tietoyhteiskunta tarjoaa monilla alueilla uusia mahdollisuuksia, joi-
den hyödyntäminen kuitenkin edellyttää, että ihmisten käyttäytymistä
ohjataan ja tuetaan myös muilla politiikkatoimenpiteillä. Esimerkiksi
etätyö voi johtaa liikenteen kasvuun, jos ihmiset muuttavat yhä kauem-
mas työpaikoilta tai käyttävät säästyneen ajan vapaa-ajan matkustami-
seen. Teknologian suoma mahdollisuus vähentää liikennettä ja sen ym-
päristö- ja terveyshaittoja jää hyödyntämättä. Myös sähköisessä kau-
pankäynnissä on tärkeää, että kaupankäyntiin liittyvät kuljetukset ket-
jutetaan mahdollisimman tehokkaasti.
Konkreettisten vaikutusten ohella sähköinen maailma avaa uusia
näkökulmia aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden kauppaan, teki-
jänoikeuskysymyksiin, verotukseen ym. Tieto- ja viestintätekniikan käyt-
tö nostaa esiin myös kysymyksen tietoturvallisuudesta. Tämä koskee
24
sekä yksityisiä kansalaisia, yrityksiä että valtion turvallisuutta. Tietotur-
vallisuutta koskevat loukkaukset voivat muodostua uhkaksi yhteiskun-
nan toimivuudelle ja toteutua sekä normaali- että poikkeusoloissa. Jotta
asiointi verkkojen välityksellä yleistyisi, käyttäjien on voitava luottaa
sähköisen viestinnän turvallisuuteen ja sen kautta välitettävien viestien
tietosuojaan.
Kuva 2.3
Tietoliikenneyhteydet Suomessa 1990–2000
Kuten kuvio osoittaa, uusi teknologia ei osin räjähdysmäisestä kas-
vusta huolimatta toistaiseksi ole kaikkien ulottuvilla. Teknologian mah-
dollisuuksien hyödyntäminen edellyttää, että kansalaisilla on tasapuo-
liset mahdollisuudet päästä osalliseksi tietoyhteiskunnan palveluista ja
mahdollisuuksista. Etenkin lapsille, nuorille ja vanhuksille tulisi turvata
mahdollisuus sekä tutustua uusien medioiden tarjoamiin palveluihin että
käyttää niitä. Tasa-arvon toteutumisen kannalta ratkaiseva kysymys on,
miten turvataan palvelut niille väestöryhmille, joilla ei taloudellisista
tai muista syistä ole pääsyä tietoteknologian palveluihin.
Vaikka esimerkiksi pääsy internetiin avaa monenlaisia mahdollisuuk-
sia, on tiedostettu myös siihen liittyvät vaaratekijät. Internetin valvon-
nassa korostuu itsesäätely, joka perustuu elinkeinoelämän toimijoiden
sopimuksiin ja normeihin. Viestinnän sisältöjä ja sisältöjen valvontapyr-
25
kimyksiä tulisikin tarkastella sananvapauden ohella myös etiikan kan-
nalta. Tärkeä rooli erityisesti valvontaan liittyviä kysymyksiä ratkaista-
essa on kansalaisjärjestöillä. Vanhempien mahdollisuuksia osallistua
lasten vapaa-aikaan tulisi tukea. Samalla on huolehdittava siitä, että
heillä on välineitä ohjata ja neuvoa lapsia sähköisessä viestinnässä.
Teknologian kehityksen hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuol-
lon palveluissa on käynnissä useita kehittämis- ja kokeiluhankkeita.
Hankkeista tarkemmin kohdassa 5.1.1.
2.4 Talous – työllisyyden ja sosiaaliturvan
reunaehto
2.4.1 Valtion talous ja työllisyys
Suomen talous koki vuosina 1994–2000 seitsemän nopean kasvun vuot-
ta peräkkäin. Kokonaistuotanto lisääntyi tuolloin keskimäärin yli 4,5
prosenttia vuodessa. Kasvu perustui aluksi vientimarkkinoiden elpymi-
seen, mutta levisi vähitellen myös kotimarkkinasektoreille. Työpaikko-
ja syntyi vastaavana aikana yli 260 000. Tästä huolimatta työllisten
määrä oli vuonna 2000 yli 170 000 pienempi kuin vuonna 1990 ennen
lamaa.
Kokonaistuotannon kasvu taittui vuoden 2001 alussa kansainvälisen
talouden näkymien heiketessä. Syyskuinen terroristi-isku pahensi tilan-
netta ja niinpä viime kesän odotukset etenkin Yhdysvaltojen talouden
vilkastumisesta jo vuoden 2001 loppupuolella lykkääntyivät ainakin
puolella vuodella. Kansainvälisen kysynnän heikkeneminen heijastui
vuonna 2001 selvimmin metsä- ja elektroniikkateollisuuden vientiin sekä
tuotantoon. Tuotanto lisääntyi lähinnä palvelusektorilla, perinteisessä
metalliteollisuudessa sekä kotimarkkinateollisuudessa. Kun kokonais-
tuotanto lisääntyi vuonna 2000 vielä 5,7 prosenttia, jäi kasvu vuonna
2001 arviolta vain puoleen prosenttiin.
Työvoiman kysyntä kasvoi vuonna 2000 lähes 40 000 hengellä ja
vielä vuonna 2001 liki 30 000 hengellä. Työpaikat lisääntyivät liiken-
teessä ja teollisuudessa sekä etenkin liike-elämää palvelevissa toimin-
noissa ja julkisissa palveluissa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa työllisiä
oli vuonna 2001 keskimäärin arviolta 343 000 henkeä, mikä on 22 000
26 3 Valtiovarainministeriön kansantalousosaston arvio marraskuussa 2001
henkeä enemmän kuin vuonna 1999. Vuonna 2000 lisäys oli 5 000 ja
vuonna 2001 jopa 17 000. Työllisyysaste eli työllisten osuus työikäises-
tä väestöstä (15–64-vuotiaat) nousi 67,5 prosenttiin vuonna 2001.
Vuoden 2001 loppupuolella kokonaistuotannon kasvun pysähtymi-
nen alkoi vähitellen hidastaa työvoiman kysynnän kasvua ja työttömyys-
asteen alenemista. Työttömyysaste ei alentunut enää vuoden viimeisel-
lä neljänneksellä edellisvuodesta. Keskimääräinen työttömyysaste oli
9,2 prosenttia, mikä on 0,6-prosenttiyksikköä alempi kuin vuonna 2000.
Työttömyys oli paljolti rakenteellista, sillä keskimääräinen työttömyy-
den kesto oli 52 viikkoa.
Valtion talous kääntyi vuonna 2000 liki vuosikymmenen ajan jatku-
neen alijäämävaiheen jälkeen – osin poikkeuksellisten tekijöiden takia
– ylijäämäiseksi. Kansantuotteeseen suhteutettu nousu oli 3,5 prosent-
tia. Vuonna 2001 rahoitusylijäämä (nettoluotonanto) pieneni vajaaseen
kahteen prosenttiin kokonaistuotannosta, mikä vastasi hallitusohjelman
tavoitteita. Valtionvelan supistuminen jatkui. Syyskuun 2001 lopussa
velkaa oli 365 mrd. mk, mikä vastasi 45 % kansantuotteesta.
Eräitä talouslukuja
1999 2000 2001 3
Bruttokansantuotteen määrä, muutos, % 4,0 5,7 0,6
Työllisyysaste, % 66,0 66,9 67,5
Työttömyysaste, % 10,2 9,8 9,2
Kuluttajahintaindeksi, muutos, % 1,2 3,4 2,7
Ansiotasoindeksi, muutos, % 2,8 4,1 4,5
Valtion rahoitusjäämä, % BKT:sta -0,7 3,5 1,9
Valtionvelka, % BKT:sta 56,5 48,2 44,8
Taloutemme perustekijät ovat kunnossa. Valtion talous on saatu koh-
tuullisesti tasapainotetuksi, kotitalouksien vakavaraisuus sekä yritysten
kannattavuus ja rahoitusasema ovat keskimäärin hyvät, lainakorot al-
haiset ja inflaatio matala. EMU-maihin kuuluminen vähentää pitem-
mälläkin aikavälillä riskiä suuriin korko- ja valuuttakurssivaihteluihin.
Mahdollisuudet kohdata mahdollinen taloustaantuma on paljon parem-
pi kuin 1980-luvun lopussa.
27
2.4.2 Sosiaalimenojen ja rahoituksen kehitys
Sosiaaliturvan talouden kannalta merkittävin haaste on elatussuhteen
kehitys. Elatussuhde kuvaa, miten monta ei-työllistä henkilöä kansanta-
loudessa on työllistä kohti kunakin vuonna. 1990-luvun aikana elatus-
suhde huononi voimakkaasti erityisesti työttömyyden vuoksi, mutta sitä
heikensi myös varhainen poistuminen työelämästä. Oheinen kuvio osoit-
taa, että vuonna 1990 elatussuhde oli vielä edullinen. Tuolloin jokaista
työllistä kohti oli yksi työelämän ulkopuolella. Lamavuosina elatussuh-
de kohosi noin 150 prosenttiin, mutta aleni vuosikymmenen lopulla työl-
lisyyden paranemisen myötä. Odotettavissa on, että vuoden 2015 paik-
keilla elatussuhde kääntyy jälleen epäedullisemmaksi ja jää sen jäl-
keen pysyvästi korkeammalle tasolle.
Kuva 2.4
Elatussuhde vuosina 1950–2000 sekä projektio vuoteen 2050
Sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta nousi 1990-luvun alussa
korkealle, lähes 35 prosenttiin. Se kuitenkin aleni nopeasti laman jäl-
keen säästöpäätösten ja vahvan talouskasvun ansiosta. Vuonna 2001
sosiaalimenot olivat arvion mukaan runsaat 34 miljardia euroa. Tämä
28
Kuva 2.6
Sosiaalimenot Suomessa ja keskimäärin EU-maissa sekä STM:n
pääluokan budjettimenot suhteessa BKT:hen ja työttömyysaste
Suomessa vuosina 1980–2002, %
Kuvio 2.7
Sosiaalimenojen kehitys vuosina 1960–2000 sekä
projektio vuoteen 2030, % BKT:sta
29
vastaa runsasta 25 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen Sosiaa-
limenojen kansantuoteosuus on laskenut jo ennen lamaa vallinneen ta-
son alapuolelle ja alittaa EU-maiden keskitason. Sosiaali- ja terveysmi-
nisteriön sosiaalimenomallin mukaan sosiaalimenojen arvellaan nouse-
van tulevaisuudessa runsaaseen 30 prosenttiin ja jäävän suhteellisen
korkealle.
Suurin osa sosiaalimenoista kohdistuu vanhuuteen. Toiseksi suurin
menokohde on sairaus ja terveys. Sairauteen ja terveyteen liittyvät sosi-
aalimenot olivat vuonna 2001 runsaat kahdeksan miljardia euroa. Se
vastaa lähes viidesosaa kaikista sosiaalimenoista ja noin kuutta prosent-
tia bruttokansantuotteesta. Sairaus- ja terveysmenojen osuus sosiaali-
menoista on viime vuosina kasvanut ja kasvu jatkuu tulevaisuudessa.
Erityisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon menot sekä
sairausvakuutuksen lääke- ja sairauspäivärahakorvaukset ovat kohon-
neet.
Työnantajat ovat rahoittaneet suurimman osan sosiaalimenoista.
Heidän osuutensa sosiaaliturvan rahoituksesta laski lamavuosina, kun
työnantajien maksuja alennettiin. Samalla työllisten määrä ja maksu-
jen perusteena oleva palkkasumma pienenivät. Työllisyyden ja palkka-
summan kohentuessa on työnantajien osuus vastaavasti kasvanut. Myös
työnantajien työeläkemaksu on hieman noussut.
Vakuutettujen osuus rahoituksesta on kasvanut selvästi vuodesta 1992,
jolloin palkansaajien työttömyysvakuutusmaksu ja työntekijöiden työ-
eläkemaksu otettiin käyttöön. Valtio rahoittaa pääosin vähimmäistur-
vaa. Valtion rahoittama osuus nousi 1990-luvun lamavuosina nopeasti
työttömyyden myötä.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamisesta päävastuu on kunnil-
la. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin maksetut valtion-
osuudet vuonna 1993 olivat 20,6 mrd. mk. Osuus vastasi 36 prosenttia
kuntien valtionosuuteen oikeuttavista sosiaali- ja terveydenhuollon käyt-
tökustannuksista. Vuona 2001 valtionosuusprosentti oli 24,2 ja maksetut
valtionosuudet 13,9 mrd. mk. 1990-luvun aikana kuntien käyttökustan-
nusten valtionosuuksia alennettiin reaalisesti lähes kahdeksalla miljar-
dilla markalla.
30
4 Tulee olemaan maksettavan valtionosuuden lopullinen määrä, vuoden 2002 talous-
arviossa oleva luku on 15,0 mrd mk.
Taulukko 2.1
Sosiaalimenojen rahoitus 1990–2002, mrd. mk
1990 1992 1994 1996 1998 2000 * 2001 ** 2002 **
Valtio yhteensä 38,5 52,5 60,3 58,9 54,5 53,1 54,1 57,7
- budjettimenot 36,8 50,5 40,0 37,5 37,2 34,8 34,6 36,1
- valtion
laskennalliset
osuudet
kunnille 0,0 0,0 18,4 16,1 13,2 13,3 13,9 15,2 4
- budjetin
ulkopuoliset ja
takuusuoritukset 1,7 2,0 2,1 2,7 4,2 5,0 5,6 7,1
Kunnat
yhteensä 24,0 27,2 31,2 33,8 38,9 42,5 43,0 44,7
Työnantajat
yhteensä 67,7 64,5 67,1 73,1 78,3 83,0 88,6 91,7
- vakuutusmaksut 54,8 49,0 52,0 56,5 61,2 66,0 72,2 75,1
- veroluonteiset
maksut 4,0 9,2 8,4 8,9 8,8 7,7 7,2 8,3
- työhön
liittymättömät
työnantajamaksut 8,9 6,2 6,8 7,8 8,3 9,4 9,2 8,3
Vakuutetut
yhteensä 12,3 18,5 28,0 27,1 27,6 27,0 27,9 28,3
- vakuutusmaksut 3,9 4,9 12,2 14,6 17,2 19,3 19,5 20,1
- veronluonteiset
maksut 8,4 13,7 15,9 12,4 10,4 7,7 8,5 8,1
Pääomatulot 10,4 14,7 12,8 14,9 15,5 19,2 22,3 21,3
Yhteensä 152,9 177,3 199,5 207,8 214,8 224,8 236,0 243,6
Käyttäjät yhteensä 5,6 6,9 7,6 8,5 8,9 9,8 10,3 10,8
* ennakkotieto ** ennuste
2.4.3 Kuntatalouden kehitys
Vuonna 2000 kunnallistalous vahvistui koko maassa ja kuntien vuosika-
te riitti kattamaan nettoinvestoinnit. Kuntien verotulot kasvoivat edelli-
sestä vuodesta 6,7 prosenttia pääasiassa yhteisöveron kasvun ansiosta.
Kuntien ja kuntayhtymien käyttötalouden valtionavut kasvoivat edelli-
31
sestä vuodesta 900 milj. markkaa täysimääräisen indeksikorotuksen sekä
laajentuneiden velvoitteiden ansiosta. Kuntien toimintakulut kasvoivat
nopeammin kuin aiempina vuosina.
Myönteisestä yleiskuvasta huolimatta yksittäisten kuntien talouske-
hityksessä on eroja. Negatiivisen vuosikatteen kuntien lukumäärä kas-
voi vuonna 2000. Tuloveroprosenttia korotti 83 kuntaa ja lainakanta
kasvoi lähes miljardilla markalla. Heikko talouskehitys oli tyypillistä
asukasluvultaan keskimääräistä pienemmille kunnille. Suurten kuntien
talouskehitys oli oleellisesti parempi kuin muiden.
Seuraavassa esitettävä vuoden 2001 tilannekuvaus on tehty kunnal-
listalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan 29.8.2001 kehitysarvion sekä
uusien kunnallisveron ja yhteisöveron tuottoarvioiden pohjalta. Kunta-
kohtainen arvio pohjautuu sisäministeriön kuntaosaston ns. ennakointi-
mallin tuloksiin.
Arvioiden mukaan kunnallistalouden tila parani vuonna 2001 ja kun-
tien ja kuntayhtymien vuosikate nousee 13,7 miljardiin markkaan. Kun-
nallisveron kasvu on ollut vuonna 2001 poikkeuksellisen nopeaa. Myös
yhteisöveroa kertyi selvästi enemmän kuin alkusyksyllä arvioitiin. Kun-
nallisveron ja yhteisöveron tuoton arvioidaan olevan 83,5 mrd. mark-
kaa. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistaminen lisää
käyttötalouden valtionosuuksia vuosina 2001 ja 2002 yhteensä lähes
940 milj. markalla. Vuonna 2000 kustannustasotarkistus oli 418 milj.
markkaa ja vuonna 2001 puolitettuna maksettu tarkistus 172 milj. mark-
kaa.
Valtionosuudet lisääntyivät vuonna 2001 myös uusien velvoittei-
den kuten aikuisten hammashuollon laajentamisen ja ehkäisevän toi-
meentulotuen käytön lisäämisen ansiosta. Kuntien ja kuntayhtymien
menot kasvoivat ripeästi. Vuoden 2001 lääkärilakon vaikutukset kun-
tatalouteen olivat Kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan
(Kuthanek) arvion mukaan noin 200–400 milj. markkaa.
Ennakointimallin mukaan ns. kuntatalouden eriytymiskehitys näyt-
tää pysähtyvän. Negatiivisen vuosikatteen kuntien lukumäärä vähenee
oleellisesti. Useat pienet kunnat ylläpitävät talouttaan matalalla vuosi-
katteella. Näiden kuntien talouskehityksessä saattaa tapahtua muutok-
sia parempaan tai huonompaan suuntaan nopeasti esimerkiksi vero-
tulojen muutoksen tai erikoissairaanhoidon menojen odottamattoman
lisäyksen takia.
32
Kunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakasmaksuilla rahoi-
tetaan keskimäärin noin 10 prosenttia kustannuksista. Kunnallistalou-
den kannalta maksutulojen merkitys on kasvanut. Niiden kokonaismää-
rä oli vuonna 2000 lähes 6 mrd. markkaa. Palveluja tarvitsevien kannal-
ta maksuilla saattaa olla vaikutusta palvelujen käyttöön. Tämän vuoksi
maksupolitiikassa on jouduttu tasapainoilemaan kunnallistaloudellisten
tarpeiden ja toisaalta korkeiden maksujen aiheuttamien käyttäjäkoh-
taisten ongelmien välillä.
Erityisesti yksittäiselle henkilölle koituvien suurten hoitokustannus-
ten rajoittamiseksi otettiin vuoden 2000 alussa kunnallisen sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksuissa käyttöön terveydenhuollon vuotui-
nen maksukatto. Maksukatto oli 3 500 markkaa vuosina 2000–2001.
Maksukatosta tehtyjen alustavien selvitysten mukaan siitä on hyötynyt
noin 80 000 henkilöä, mikä vastaa ennakkolaskelmia. Ongelmana jär-
jestelmän toteutuksessa on ollut järjestelmän aiheuttama lisätyö tervey-
denhuollon toimintayksiköissä.
Kansantalouden kasvun myötä kuntasektorin taloudellinen tilanne
on kohentunut. Kuntien väliset erot palveluissa näyttävät olevan kasva-
massa. Muuttoliike muuttaa kuntien väestörakennetta ja aiheuttaa eri-
laisia paineita kuntien menoihin. Työllisyys vaihtelee kunnittain ja li-
sääntyneet yritys- ja pääomaverotulot ovat kohdistuneet lähinnä korke-
an työllisyyden kuntiin.
33
3
Terveys ja terveyspalvelut
3.1 Terveyden taustatekijät
Terveys syntyy, sitä turvataan ja se voi heikentyä ihmisten arjen olosuh-
teiden, vuorovaikutuksen, elintapojen ja valintojen tuloksena. Elintavat
eivät yksin määrää terveyttä, vaan siihen vaikuttaa, ehkä yhtä paljon
tai jopa enemmän, esimerkiksi mahdollisuus tehdä terveellisiä valinto-
ja. Terveyteen vaikuttavat niinikään arkiympäristöjen – esimerkiksi ko-
tien, asuma-alueiden, liikenteen, koulujen, työpaikkojen ja vapaa-ajan
toimintojen – biologiset, kemialliset, fysikaaliset ja sosiaaliset ominai-
suudet. Terveyteen ovat yhteydessä myös ihmisten keskinäinen sosiaa-
linen tuki, yhteenkuuluvuus ja huolenpito sekä ihmisten taidot.
Terveyden edistäminen perustuu näkemykseen terveyden syntymi-
sestä pitkälti terveydenhuollon ulkopuolella. Terveydenhuollolla on ter-
veyden edistämisessä tärkeä asiantuntijatehtävä taustatekijöiden ja var-
sinaisen toimijuuden sijoittuessa useissa tapauksissa muualle. Vaikka
terveydenhuollon monet toimet luonnollisesti vaikututtavatkin paljon
väestön terveydentilaan, terveyden edistäminen korostaa erityisesti myös
yhteiskunnan muiden sektoreiden merkitystä terveyden hyväksi toimi-
joina. Samalla terveyden edistäminen näkee terveyden yhteiskunnan
tasolla pääomana; yksilön tai yhteisöjen tasolla voimavarana, hyvin-
vointina sekä tasapainona sosiaalisen ja fyysisen ympäristön kanssa.
3.1.1 Elintavat terveyden taustatekijöinä
Väestön elintapojen seuranta ja niihin vaikuttaminen on ollut merkittä-
vä osa suomalaista terveyspolitiikkaa. Vaikka ymmärrys elintapojen
taustalla olevista taloudellisista, kulttuurisista ja sosiaalisista tekijöistä
34
on jatkuvasti lisääntynyt, väestön elintavat ovat edelleen tärkeitä ter-
veyspolitiikan vaikutusten osoittimia ja päätöksenteon ohjaajia. Elinta-
pojen muutokset väestössä tapahtuvat verkkaisesti. Tämän vuoksi muu-
tamassa vuodessa tapahtuvat muutokset ovat yleensä varsin vähäisiä.
Seuraavassa tarkastelussa keskitytään terveyden kannalta keskeisim-
piin elintapoihin ja kuvataan tärkeimpien muutosten suunnat hiukan
pidemmän ajan kuluessa rajoittumatta aivan lähivuosien muutoksiin.
Ravintotottumukset
Suomalaisten ravinnon käytön muutokset ovat viime vuosina olleet pit-
kälti ravintosuositusten mukaisia. Pääasiassa eläinkunnasta peräisin ole-
vien tyydyttyneiden rasvojen käyttö on tuntuvasti vähentynyt ja hedel-
mien sekä kasvisten käyttö on oleellisesti lisääntynyt. Näillä muutoksil-
la on kiistatta ollut huomattava vaikutus valtimoiden kovettumasaira-
uksien ilmenemiseen ja ne ovat osaltaan auttaneet sepelvaltimotaudin
huomattavaan vähenemiseen etenkin keski-ikäisessä väestössä. Nämä
muutokset ovat edelleen kansainvälisessäkin vertailussa hyvin myön-
teisiä.
Ruoka-aineista perunan ja täysjyväviljatuotteiden kulutuksen tulisi
olla suositusten mukaan korkeammalla tasolla. Huolta on aiheuttanut
se, että etenkin nuorten keskuudessa näiden ruoka-aineiden ja lisäksi
tuoreiden kasvisten ja hedelmien kulutus on keskimäärin vähäisempää
kuin vanhemmissa ikäluokissa.
Suomessa ei juuri esiinny minkään ravintoaineen puutosta. Kansanter-
veydellisesti selvästi paljon mittavampi ongelma on energiapitoisten ra-
vintoaineiden liian suuri saanti. Kun keskimääräinen päivittäinen hyöty-
liikunta on vähentynyt, on seurauksena lihavuuden selvä yleistyminen.
Liikunta
Vapaa-ajan liikunnan harrastus on viime vuosina selvästi lisääntynyt.
Muutos ei kuitenkaan ole ollut aivan tasaista ja täysin liikuntaa harras-
tamattomien osuus on jonkin verran kasvanut. Oleellisin epäedullinen
muutos on etenkin kaupunkimaisessa ympäristössä elävien miesten päi-
vittäisen hyötyliikunnan vähentyminen.
Terveyden edistämisen kannalta on tärkeää luoda edellytykset hyö-
tyliikuntaan ja monipuolisiin liikuntamahdollisuuksiin, joita pääsee har-
rastamaan helposti ja maksutta tai pienin korvauksin. Useissa kunnissa
35
tämän suuntaiset terveyttä edistävät toimenpiteet ovatkin kiitettävästi
lisääntyneet.
Lihavuus
Lihavuus yleistyy jatkuvasti. Kun aiemmin miesten lihavuus lisääntyi
enemmän kuin naisten, on viimeisimpien tutkimustietojen mukaan myös
naisten lihavuus alkanut yleistyä etenkin menopaussi-iän kynnyksen
jälkeen.
Lihavuus myötävaikuttaa monien kansanterveydellisesti merkittävi-
en sairauksien kuten aikuistyypin diabeteksen ja valtimokovettumatau-
tien syntyyn. Lihavuuden ehkäisemisellä on keskeinen terveydellinen
merkitys, sillä lihavuuden hoitaminen on työlästä ja tuottaa valitetta-
van harvoin hyviä tuloksia.
Seksuaalikäyttäytyminen
1990-luvun aikana sukupuolielämäänsä ainakin melko tyytyväisten osuus
on pudonnut 5–10 % ja seksuaalinen haluttomuus on lisääntynyt noin
10 %. Satunnaisissa suhteissa kondomia on käytetty aiempaa harvem-
min, jolloin sukupuoliteitse tarttuviin tauteihin sairastuneiden määrä on
kasvanut.
Raskauden keskeytykset vähenivät vuoteen 1995, mistä lähtien ne
ovat vuosittain lisääntyneet. Vuonna 2000 keskeytyksiä tehtiin 10390
(9,0 keskeytystä/1000 15–49-vuotiasta naista). Eniten keskeytyksiä teh-
dään 20–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Huolestuttavaa on, että 15–19-vuo-
tiaiden raskauden keskeytykset ovat edelleen lisääntyneet.
Tupakointi
Neljännesvuosisata sitten keski-ikäisistä miehistä poltti säännöllisesti
yli 40 %. Miesten pävittäistupakointi (29 % vuonna 2001) on kuitenkin
jatkuvasti vähentynyt vuodesta 1978. Naisten tupakointi lisääntyi vuo-
teen 1989, mutta on sen jälkeen pysynyt samalla tasolla (20 % vuonna
2001). Satunnaistupakoinnissa (miehet 7 % ja naiset 5 %) ei ole tapah-
tunut muutosta. Miesten tupakoinnissa on vain vähäistä alueellista vaih-
telua, mutta naisten tupakointi on erityisen yleistä Uudellamaalla, Itä-
Uudellamaalla, Lapissa ja Ahvenanmaalla.
Huolestuttavampaa kuin keski-ikäisten tupakoinnissa tapahtuneet
muutokset on nuorten tupakoinnin yleistyminen. Tytöt ja pojat tupakoi-
36
vat lähes yhtä yleisesti. Peruskoulun 8-luokkalaisista pojista 20 % il-
moitti vuonna 2000 tupakoivansa päivittäin ja tytöistä 19 %. Suoma-
laisten nuorten tupakointi näyttää nykyisin olevan eurooppalaisittain
yleistä, mutta keski-ikäisten tupakointi keskimääräistä. Nuorten tupa-
koinnin ehkäisyyn on suunnattu voimavaroja, mutta sen lisääntyminen
on vaikeasti muutettava globaali suuntaus. Suunnitteilla oleva kansalli-
nen laaja ja riittävän pitkä tupakoinnin vastainen kampanja perustuu
paitsi nuorisokulttuurin huomioon ottamiseen, myös aineiston esites-
taukseen ja kampanjan näkyvyyden ja vastaanoton seurantaan.
Passiivinen tupakointi, altistuminen tupakansavulle, on pysynyt jat-
kuvasti samalla merkittävästi alemmalla tasolla vuoden 1995 tupakka-
lain uudistuksen jälkeen, tupakoimattomista 6 % on vähintään tunnin
tupakansavussa työpaikallaan.
Tupakoinnin aikaan saama nikotiiniriippuvuus vaihtelee yksilöittäin,
mutta saattaa olla varsin vaikeasti hoidettavissa. Vuonna 2001 34 %
päivittäin tupakoivista miehistä ja 47 % naisista on yrittänyt lopettaa
tupakoinnin. Tämän kuten monen muunkin riippuvuutta aiheuttavan
nautintoaineen aloittamisen ehkäisyyn tulee suunnata entistä enemmän
voimavaroja. Terveystiedon tuominen takaisin peruskoulun opetusoh-
jelmaan voi osaltaan edesauttaa näitä pyrkimyksiä. Tupakasta viero-
tuksesta on valmistumassa käypä hoito -suositus.
Alkoholin käyttö
Suomalaisten alkoholin kulutus on jatkuvasti lisääntynyt. Lamavuosien
aikana kulutus pieneni jonkin verran, mutta viime vuosina kulutus on
jälleen lähtenyt kasvamaan. Alkoholin kokonaiskulutus (100 %:n alko-
holina) vuonna 2000 oli 8,8 litraa ja vuonna 2001 9,2 litraa. Nousu
perustui 4,5 % kasvuun tilastoidussa kulutuksessa.
Alkoholin käytössä on alueellisia eroja. Alkoholin käyttö on kysely-
tutkimusten perusteella selvästi yleisempää Uudellamaalla kuin muual-
la, vähäisintä se on Pohjanmaalla.
Keski-ikäisten ja varttuneemman väestön alkoholin käytön muutok-
set ovat olleet kyselytutkimusten mukaan melko pieniä. Huolestutta-
vampaa on, että alkoholin käyttö aloitetaan yhä nuorempana ja huma-
lakäyttö nuorison keskuudessa on yleistä ja lisääntyy koko ajan.
Alkoholista aiheutuvat sairaudet ja tapaturmat yleistyvät koko ajan.
Alkoholi onkin yksi tärkeimmistä terveyteen vaikuttavista yksittäisistä
37
vaaratekijöistä nyky-yhteiskunnassa. Tilanteen tekee pulmalliseksi se,
että alkoholin kohtuukäyttö näyttäisi olevan hyödyksi terveydelle, mut-
ta vähänkin suuremmat säännölliset alkoholimäärät aiheuttavat tervey-
dellisiä haittoja.
Huumeiden käyttö
Alkoholi on edelleen merkittävin suomalaisten käyttämistä päihteistä.
Laittomien päihteiden, huumeiden, käyttö lisääntyy jatkuvasti. Huumei-
den käyttö on kuitenkin alkoholin käyttöä harvinaisempaa. Suomalaiset
käyttävät eniten kannabistuotteita. Selvästi harvinaisempaa on amfeta-
miinin käyttö. Opiaattien käyttö on vielä harvinaista, mutta näyttää
jatkuvasti yleistyvän. Alaikäisten huumeiden käyttö on jatkuvasti li-
sääntynyt, joskin aivan viimeisimpien tietojen mukaan suuntaus näyt-
tää tasaantuneen.
Suomen odotettiin pitkälti säästyneen suonensisäisen huumeiden
käyttöön liittyvän HIV-infektion yleistymiseltä kunnes epidemia puhke-
si vuosina 1999–2000. Vuonna 2001 epidemia osoitti laantumisen merk-
kejä, mutta huumeiden käytön yleistyessä niiden käyttöön liittyvien in-
fektioiden vaara kasvaa.
3.1.2 Tapaturmat
Tapaturmien syntyyn vaikuttavat sekä elinympäristö, mm. tuoteturvalli-
suus ja työolot, että ihmisten oma toiminta. Vuosittain tapaturmiin kuo-
lee noin 2700 suomalaista, mikä on eurooppalaisittain paljon. Samalla
kun liikenne- ja työtapaturmat ovat viime vuosina vähentyneet, ovat
koti-, liikunta- ja muut vapaa-ajan tapaturmat selvästi lisääntyneet.
Näiden tapaturmien osuus on nykyisin 70 % kaikista tapaturmista.
Alkoholi on usein merkittävä osatekijä tapaturmien synnyssä.
Työtapaturmat tilastoidaan kattavasti. Ks. tarkemmin kohdassa 4.3.5.
Tapaturmien vaara liittyy etupäässä teollisuustyöhön ja rakentamiseen
sekä tiettyihin ammatteihin. Työtapaturmia sattui vuonna 2000 yhteensä
noin 120 000, joista noin puolet johti vähintään kolmen päivän poissa-
oloon. Kuolemaan johtaneita työtapaturmia sattui samana vuonna 62.
Sekä tapaturmat yleensä että kuolemaan johtaneet tapaturmat ovat vä-
hentyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä, mutta aivan viime vuosi-
38
na niiden esiintyvyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Väkivalta-
tapaturmat, jotka tapahtuvat etupäässä palvelutyössä sekä sosiaali- ja
terveyssektorilla, ovat poikkeus: väkivalta- ja uhkatilanteet työssä ovat
lisääntyneet huomattavasti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.
Samalla kun toimia työ- ja liikennetapaturmien ehkäisemiseksi jat-
ketaan ja kehitetään, on yli sektorirajojen tapahtuva koti-, liikunta- ja
muiden vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn kehittäminen tärkeä haaste
terveyden edistämiselle Suomessa.
3.2 Terveydentilan muutokset
Terveystilanne muuttuu väestötasolla hitaasti. Parin vuoden tarkkailu-
jaksolla muutoksia ei juuri havaita. Niinpä seuraavassa tarkastelussa
pitäydytään pidempään jatkuneiden suuntien kuvaukseen, jotka ulottu-
vat vuosikymmenen jaksolle tai pidemmälle. Näiden muutosten esittä-
minen auttaa hahmottamaan myös lyhytaikaisen kehityksen suuntaa.
Yksi terveydentilan usein käytetyistä osoittimista on elinajan odote.
Suomalaisten elinajan odote on jatkuvasti pidentynyt. Vuonna 2000 suo-
malaisten miesten odotettu elinaika oli 74,1 vuotta ja naisten 81,0 vuot-
ta. Miesten ja naisten elinajan odotteen ero on pienentynyt vähän.
Myös koettua terveydentilaa pidetään tärkeänä terveydentilan osoit-
timena mm siksi, että se ennustaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Suo-
malaisten koettu terveydentila näyttää kyselytutkimusten perusteella
hitaasti kohentuvan. Vuonna 1979 terveydentilansa arvioi hyväksi tai
melko hyväksi 62 % miehistä ja 63 % naisista. Vastaavat osuudet vuon-
na 2000 olivat 66 % ja 68 %. Tarkasteltaessa terveytensä hyväksi koke-
vien osuutta ikäryhmittäin havaitaan, että vaikka vanhimmassa tutki-
tussa ikäryhmässä (55–56-vuotiaat) ilmoitettiin vähemmän hyväksi ko-
ettua terveyttä kuin muissa ikäryhmissä, niin juuri tässä ikäryhmässä
toisaalta niiden osuus, jotka arvioivat terveytensä hyväksi, on lisäänty-
nyt jatkuvasti 1980-luvulta alkaen.
Useiden tutkimusten mukaan väestön toimintakyky on viime vuosi-
kymmeninä parantunut. Noin 8 % työikäisestä 16–64-vuotiaasta väes-
töstä on työkyvyttömiä ja noin kolmasosalla arvioidaan olevan joitakin
työkyvyn rajoituksia. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus on sekä
alle 55-vuotiaista että koko työikäisestä väestöstä pienentynyt koko 1990-
39
luvun ajan. Myös työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on vähentynyt
1990-luvun alun laman jälkeen.
Kyselytutkimusten mukaan hiukan yli 40 % aikuisista suomalaisista
sairastaa jotain pitkäaikaista sairautta. Parin viimeisen vuosikymmenen
aikana koettu pitkäaikaissairastavuus on hiukan yleistynyt erityisesti
nuoremmissa ikäryhmissä. Tämä johtuu suurelta osin allergioiden ja ai-
neenvaihduntasairauksien lisääntymisestä. Myös sairauksien toteamis-
herkkyys on saattanut parantua ja pitkäaikaissairauksia tunnistetaan ai-
empaa herkemmin.
3.2.1 Somaattinen terveys
Kansanterveydellisesti tärkeimpiä somaattisia sairauksia ovat verenkier-
toelinsairaudet, syöpätaudit, krooniset keuhkosairaudet, tuki- ja liikun-
taelinsairaudet, allergiat ja aineenvaihduntasairaudet, erityisesti diabe-
tes.
Sepelvaltimotauti on edelleen merkittävin suomalaisten verenkier-
toelinsairaus, vaikka sairastuvuus on selvästi vähentynyt työikäisessä
väestössä. Kolmisenkymmentä vuotta sitten keski-ikäisten suomalaisten
miesten kuolleisuus sepelvaltimotautiin oli maailman suurin. Sen jäl-
keen kuolleisuus tähän tautiin on dramaattisesti pienentynyt ja suoma-
lainen mies löytyy kansainvälisestä tilastosta nykyisin paljon parem-
malta tasolta. Kuolleisuuden väheneminen johtuu suureksi osaksi sepel-
valtimotaudin vaaratekijöiden paremmasta tunnistamisesta ja elintapoin
suotuisasta kehityksestä. Vaikka keski-ikäisten naisten sairastuvuus se-
pelvaltimotautiin on myös vähentynyt, ei sepelvaltimotautia sairasta-
vien kokonaismäärä ole vähentynyt Suomessa, vaan vähitellen kasva-
nut. Tämä johtuu pääasiassa ikärakenteen vanhenemisesta ja siitä, että
sairastuneet elävät hoidon ansiosta entistä pitempään.
Aivohalvaus on toinen suomalaisilla yleinen verenkiertoelinsairaus,
joskin se on selvästi harvinaisempi kuin sepelvaltimotauti. Sairastuvuus
aivohalvaukseen on myös pienentynyt nuoremmissa ikäryhmissä. Se joh-
tuu ennen muuta parantuneesta verenpainetaudin hoidosta. Aivohalvauk-
seenkin sairastuneiden määrä kasvaa kuitenkin väestön vanhetessa.
Väestön sairastuminen syöpäsairauksiin on pysynyt viime vuosina
melko muuttumattomana, mutta sairastavuus eri syöpälajeihin on vaih-
40
dellut. Miesten sairastuvuus keuhkosyöpään ja muihin tupakasta riippu-
viin syöpämuotoihin on vähentynyt tupakoinnin vähentyessä. Naisilla
vastaavat syöpämuodot ovat yleistyneet naisten tupakoinnin yleistyt-
tyä. Miehillä erityisesti eturauhasen syöpä, mutta myös paksunsuolen
syöpä, ihomelanooma ja virtsarakon syöpä ovat yleistyneet. Naisilla
keuhkosyövän lisäksi rintasyöpä on yleistynyt selvästi, lisäksi jossain
määrin myös paksusuolen syöpä, kohdun runko-osan syöpä ja munasar-
jasyöpä. Kohdun kaulasyövän väheneminen päättyi 1990-luvulla ja il-
maantuvuus kääntyi nousuun. Tämän on arveltu johtuvan seulonnan
kattavuuden pienenemisestä.
Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet on varsin merkittävä oireita ja toi-
mintakyvyn heikkenemistä aiheuttava sairausryhmä. Työkyvyttömyys-
tilastoissa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuuden kasvu johtuu suureksi
osaksi alaselkä- ja niskaoirediagnooseista. Lannerangan välilevyn rap-
peuman yleisyys ei juurikaan ole muuttunut. Nivelkulumaa sairastavien
määrä vähenee. Muutos on erityisen selvä naisien polviartroosissa.
Vaikka nivelkulumasairauksien vallitsevuus on pienentynyt, terveyden-
huollolle aiheutuva kuormitus suurenee väestön vanhetessa.
Krooninen ahtauttava keuhkosairaus on edelleen merkittävä toimin-
takyvyn rajoitusta aiheuttava sairaus, vaikka sen perussyy, tupakointi,
on vähentynyt miehillä. Sairastuneiden määrä ei juurikaan ole muuttu-
nut ennen kaikkea väestön vanhenemisen johdosta.
Erilaiset allergiat ja astma ovat sairauksia, joiden yleisyys on jatku-
vasti suurentunut. Osittain yleistyminen voi johtua parantuneesta ja
herkemmästä diagnosoinnista, mutta taustalla on myös kiistatta todelli-
nen sairastuvuuden muutos. Syitä allergiasairauksien yleistymiseen on
paljon haettu, mutta toistaiseksi yleispätevää selitystä ei ole löydetty.
Sekä nuoruustyypin, ns. tyypin 1, että aikuistyypin, ns. tyypin 2, dia-
betes ovat jatkuvasti yleistyneet Suomessa. Suomalaisten lasten ja nuorten
sairastuvuus tyypin 1 diabetekseen on pysynyt maailman suurimpana
ainakin viimeisten 20 vuoden ajan. Ulkoisia syitä tyypin 1 diabetek-
seen ei toistaiseksi tunneta. Vaikka sairastuvuus tyypin 2 diabetekseen
ei Suomessa ole aivan maailman huippuluokkaa, se on verrattain suuri
ja kasvaa koko ajan. Yleistyvä lihavuus ja liikunnan vähäisyys ovat
selvimmät tyypin 2 diabeteksen vaaratekijät.
Dementian merkitys terveydenhuollon kuormittajana tulee jatkuvas-
ti kasvamaan. Varsinaisen dementiaa aiheuttavan aivosairauden, Alz-
41
heimerin taudin, syitä ei tunneta, mutta viimeaikainen tutkimus on osoit-
tanut monen verenkiertoelinsairauden vaaratekijän lisäävän myös de-
mentian riskiä.
Suomalaisten lasten, nuorten ja keski-ikäisten aikuisten hampaiston
terveys on parantunut jatkuvasti. Tämä johtuu osaltaan tehokkaista ham-
mashuoltopalveluista. Vastaisuudessa palvelujen tarve painottuu iäk-
käämpiin ikäryhmiin.
Infektiosairaudet eivät enää aiheuta yhtä paljon haittaa ja ennenai-
kaisia kuolemia kuin aikaisemmin. Infektiot aiheuttavat kuitenkin pal-
jon lyhyitä työstä poissaoloja, eikä niiden yleisyydessä näytä lähiaikoi-
na tapahtuneen muutoksia. Ihmisten ja elintarvikkeiden vaivattomam-
mat rajanylitykset tuovat mukanaan myös uudet haasteet. Huolimatta
monista uhkista, tartuntatautitilanne on säilynyt hyvänä.
Infektiosairauksiin liittyy läheisesti kysymys antibioottiresistenssis-
tä. Antibioottien teho on säilynyt viime vuosien aikana kohtuullisen
hyvänä. Osasyynä hyvään tilanteeseen on avohoidon antibioottien ku-
lutuksen väheneminen 1990-luvun puolivälistä alkaen, mitä kehitystä
on tehostanut 1997 alkanut optimaalista antibioottien käyttöä edistävä
laajapohjainen MIKSTRA-ohjelma. Antibiootit ovatkin ainoa lääkeryh-
mä, jonka käyttö ei avohoidossa ole lisääntynyt. Sairaaloissa antibioot-
tien käytön lisääntyminen jatkuu, mikä heijastaa lisääntyviä infektio-
ongelmia.
Toisin kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa meillä ollaan viime vuosina
säästytty laajoilta resistenttien bakteerien aiheuttamilta sairaalainfek-
tioepidemioilta. Pieniä epidemioita esiintyy kuitenkin jatkuvasti, ja on
vain ajan kysymys milloin tilanne pahenee. Ulkomailta saatujen bak-
teeritartuntojen suhteen erityisessä tarkkailussa ovat yleisimmät suolis-
toinfektioita aiheuttavat salmonella ja kampylobakteerit, joiden herk-
kyys antibiooteille on heikentynyt nopeasti kuluneen viiden vuoden ai-
kana. Moniresistentit tuberkuloosikannat ovat meillä vielä toistaiseksi
harvinaisia.
3.2.2 Mielenterveys
Mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä kansantautiryhmä, jonka hoi-
don järjestämisellä ja tuloksellisuudella on merkitystä paitsi yksityisen
42
ihmisen ja hänen lähipiirinsä kannalta, myöskin terveyspalveluiden kus-
tannusten hallinnan sekä kansantalouden kannalta. Hoitamattomat tai
puutteellisesti hoidetut sairaudet kroonistuvat helpommin ja työkyvyn
heikentymisen ohella myös jokapäiväinen arjesta itsenäisesti selviyty-
minen vaarantuu.
Väestötutkimusten mukaan psyykkiset oireet ovat lisääntyneet kai-
kissa ikäryhmissä. Aikuisväestössä vähintään 8 %:lla väestöstä on to-
dettavissa psykiatrisen hoidon tarve. 8–9-vuotiailla lapsilla on vakavia
psyykkisiä häiriöitä noin 4 %:lla ja keskivaikeita häiriöitä noin 17 %:lla.
Edelleen arvioidaan, että jokin psyykkinen häiriö on todettavissa
15–25 %:lla nuorista.
Mielenterveyden häiriöiden aiheuttamat sosiaalivakuutuksen kustan-
nukset ovat merkittäviä. Voimassa olevista työkyvyttömyyseläkkeistä
on noin 40 % mielenterveyden häiriöistä aiheutuvia. Mielenterveyden
häiriöiden eläkekustannuksista lähes puolet aiheutui ikäryhmistä alle
45 vuotta.
Itsemurhat ovat suomalaiselle kulttuurille tyypillinen ilmiö, joka
on edelleen erityisen yleinen nuorilla miehillä. Itsemurhien määrä on
kuitenkin 1990-luvun toimenpiteiden myötä laskenut 20 % vuosina
1990–1999.
3.2.3 Terveyserot
Terveys ei jakaudu väestössä tasaisesti. Miesten ja naisten sairastuvuu-
dessa on eroja. Ne selittävät pitkälti miesten ja naisten eripituisia elin-
ajan odotteita.
Sairastuvuusalttius vaihtelee myös siviilisäädyn ja asuinpaikan mu-
kaan. Matalalla sosioekonomisella tasolla olevat sairastuvat selvästi
yleisemmin kuin korkeammalla olevat.
Sosioekonomiset sairastuvuuserot ovat Suomessa varsin selvät ja ne
ovat korostuneet viime vuosina. Suuri osa sosioekonomisten sairastu-
vuuserojen taustatekijöistä on peräisin terveyteen vaikuttavista elinta-
voista, mutta läheskään kaikkia erojen syitä ei tässä vaiheessa tunneta.
Esimerkiksi päivittäistupakointi on yleisempää alimpaan koulutusryh-
mään kuuluvilla. Koulutusryhmittäiset erot tupakoinnissa ovat kasva-
neet jatkuvasti vuodesta 1978. Liikapaino on yleisempää alemmissa
43
koulutusryhmissä, mutta runsas alkoholinkäyttö taas ylemmissä koulu-
tusryhmissä.
3.2.4 Terveys 2000
Terveydentila muuttuu suhteellisen hitaasti, mutta useiden vuosien seu-
rannassa muutoksia on jo selvästi havaittavissa. Kattavat terveystiedot,
jotka ovat peräisin koko väestöä edustavan otoksen kysely- ja terveys-
tarkastustutkimuksesta ovat pitkään olleet peräisin ns. Mini-Suomi-tut-
kimuksesta, joka tehtiin vuosina 1979–1981. Edustavaan väestöotok-
seen perustuva terveystarkastustutkimus on tämän vuoksi ollut varsin
tarpeellinen.
Uusi koko aikuisväestöä edustavan väestöotoksen terveystarkastus-
tutkimus,. Terveys 2000 -tutkimus, tehtiin Kansanterveyslaitoksen joh-
tamana. Tutkimuksen suunnitteluun ja toteutukseen osallistui suuri joukko
muitakin laitoksia ja tutkimusyksiköitä, kuten Stakes, Työterveyslaitos,
Tilastokeskus, Kela, UKK-instituutti sekä yliopistot ja yliopistolliset kes-
kussairaalat. Tutkimus aloitettiin vuonna 2000 ja saatiin perustutkimuk-
sen osalta päätökseen vuonna 2001. Tutkimuksen kohdejoukkona oli
10 000 suuruinen edustava otos 18 vuotta täyttäneistä suomalaisista.
Näistä 8 000 oli yli 29-vuotiaita. Mittava terveyskysely tehtiin koko
otokselle ja lisäksi 30 vuotta täyttäneet kutsuttiin laajaan terveystarkas-
tukseen. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään mahdollisimman tarkkaan
tutkittujen terveydentila ja toimintakyky. Päähuomio tutkimuksessa koh-
dentui tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, verenkiertoelinsairauksiin, mie-
lenterveyteen ja suun terveyteen. Täydentävät tutkimusosat ovat vielä
vuoden 2002 alussa käynnissä. Perustutkimuksen keskeisimpiä löydök-
siä käsittävä ennakkoraportti julkaistaan vuoden 2002 alkupuolella.
3.3 Terveydentila ikäryhmittäin
3.3.1 Lasten ja nuorten terveys
Lasten ja nuorten psykososiaalinen hyvinvointi ja kotien tilanne on ollut
erityisen huolen aiheena viime vuosien aikana. Huostaanottojen määrä
44
on lisääntynyt jatkuvasti, mikä kertoo perheen voimavarojen puuttees-
ta. Perheiden sosioekonominen asema polarisoituu pikku hiljaa. Yksin-
huoltajaperheiden määrä on lisääntynyt samaan aikaan kuin heidän elin-
tasonsa on laskenut verrattuna muihin lapsiperheisiin. Vanhempien pi-
dentyneet työpäivät asettavat haasteita perhe-elämälle. Suomalaisten
tutkimusten mukaan pienten lasten isien työpäivät ovat muita väestö-
ryhmiä pitempiä. Vastaavasti psyykkinen oireilu lapsilla ja etenkin
myöhemmin kouluiässä ja nuorena aikuisena on jatkuvasti yleistynyt.
Psykosomaattiset oireet ja masennus ovat pääasiassa lisääntyneen oirei-
lun taustalla.
Lyhytaikaiset infektiosairaudet aiheuttavat edelleen eniten tarvetta
lasten ja nuorten terveydenhuoltopalveluihin. Lasten kroonisten sairauk-
sien määrä näyttää edelleen kasvavan. Suurin syy tähän ovat allergiat,
mutta osatekijänä on myös jatkuvasti yleistyvä tyypin 1 diabetes.
Ruokailutottumukset ovat pääosin muuttuneet terveellisempään suun-
taan, mutta liian yksipuolisten ruokatottumusten, samoin kuin äärisuun-
tien, esimerkiksi yksipuolisen kasvisruokavalion, suosio lisääntyy. Ter-
veyden kannalta huolestuttavinta on tupakoinnin ja alkoholin sekä huu-
meiden käytön selvä yleistyminen ja painottuminen nuorempiin ikäryh-
miin. Erityisesti nuorten alkoholin humalakäyttö aloitetaan Suomessa
varhain ja se on poikkeuksellisen yleistä useimpiin muihin Euroopan
maihin verrattuna.
Lasten ja nuorten seksuaalinen aktiivisuus viriää aikaisempaa var-
hemmin. Sukupuolitaudeista klamydia on yleistynyt nuorten keskuudessa.
Myönteinen kehitys nuorten raskauksien ja raskauden keskeytysten vä-
henemisessä päättyi vuoteen 1993. Sen jälkeen raskauden keskeytykset
ovat vuosittain lisääntyneet.
3.3.2 Varusmiehet
Vuosittain astuu palvelukseen noin 30000 nuorta. Varusmiespalvelukseen
hyväksytään terveydellisin perustein noin 90 % miespuolisesta ikäluokas-
ta. Kutsuntatarkastuksissa todettavista varusmiespalveluksen esteistä yli
puolet ovat mielenterveysongelmia. Koska kyselyin ja terveystarkastuk-
sen perusteella arvioitu terveydentila palveluksen aikana vielä koetel-
laan, on ryhmän terveydentilan seuraaminen erittäin mielenkiintoista.
45
Varusmiespalvelusta suorittavista 95 % kuuluu palvelukelpoisuus-
luokkaan A. Palveluksen keskeyttäminen on lisääntynyt viime vuosina
(6,5 % vuonna 1995, 9,0 % vuonna 2001). Palveluksen keskeytymisistä
yli puolet johtuu mielenterveyden häiriöistä ja viidesosa tuki- ja liikun-
taelinten sairauksista ja vammoista. Persoonallisuushäiriöt, sopeutumis-
häiriöt sekä neuroottiset häiriöt ovat tavallisimmat keskeytymisen syyt.
Palvelukseen astuvien nuorten fyysisen kunto on koko ajan heiken-
tynyt huolestuttavasti. Nuorista asevelvollista oli vuonna 2001 vain
41 % fyysisesti hyvässä kunnossa ja vastaavasti noin 20 % oli huonossa
kunnossa. Kuntotestien tulokset ovat jatkuvasti huonontuneet. Vuonna
1998 suoritetussa varusmiesten koulutusuudistuksessa kaksinkertaistet-
tiin varusmiesten liikuntakoulutus 20 %:iin koulutusajasta. Uudistuksen
tavoitteena on luoda ja vahvistaa pysyvää liikuntaharrastusta järjestä-
mällä monipuolista sekä motivoivaa liikuntaa. Varusmiehiltä saadun
palautteen perusteella voidaan arvioida, että liikunta- ja terveyskäyt-
täytymiseen pystytään vielä varusmiespalveluksen aikana vaikuttamaan
myönteisesti.
Kutsuntaikäisten ja palvelukseen astuneiden varusmiesten huumei-
den ja päihteiden käyttöä on seurattu nimettömin kyselyin 1960-luvulta
alkaen. Tarkastelujakson aikana palvelukseen astuneista 20 % ilmoitti
käyttäneensä tai kokeilleensa jotain huumetta elämänsä aikana. Noin
2/3:lla käyttö rajoittui enintään kolmeen kertaan. Ylivoimaisesti eniten
kokeiltu huume oli hasis. Vuonna 2001 valmistui esitys puolustusvoimi-
en huumestrategiaksi. Perusperiaate puolustusvoimissa on terveyttä ja
turvallisuutta edistävän päihteettömän elämäntavan tukeminen ja sii-
hen kannustaminen. Puolustusvoimat ei hyväksy palveluksessa eikä
vapaa-aikana minkään huumausaineen käyttöä.
3.3.3 Työikäiset
Suomalaisten työikäisten terveys on kohtuullisen hyvä jos tarkastellaan
yksinomaan lyhyitä työstä poissaoloja sairauden vuoksi. Kroonisten sai-
rauksien esiintyvyys ja ennenaikainen kuolleisuus on Suomessa kuiten-
kin edelleen suurempi kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa. Keski-
määräinen eläkkeelle siirtymisikä on pitkään pysytellyt 59 ikävuoden
tuntumassa. Matalahko eläkkeelle siirtymisikä johtuu osittain erilaisten
46
varhaiseläkkeiden suosiosta. Alle 55-vuotiaiden määrä, jotka siirtyvät
eläkkeelle yksinomaan työkyvyttömyyden johdosta, on viime vuosina
vähentynyt.
Yleisimmät työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyt kytkeytyvät
joko mielenterveyteen tai tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Aiemmin kär-
kisijoilla olleiden verenkiertoelinsairauksien merkitys työkyvyttömyy-
den aiheuttajina on selvästi vähentynyt.
Kuvio 3.1.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairauspääryhmän mukaan
1996–2000
Lähde: Suomen työeläkkeensaajat 1996–2000. ETK, Kuntien eläkevakuutus, Valtio-
konttori.
Työvoiman ennenaikainen eläkkeelle siirtyminen on ollut pitkään
huolen aiheena. Tätä ongelmaa torjumaan käynnistettiin 1990-luvun
lopulla Kansallinen Ikä -ohjelma, jonka suosituksista merkittävä osa
47
keskittyi ikääntyvän työvoiman terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon
ja kohentamiseen
Työikäisten terveystottumukset määräävät pitkälti vastaisen eläke-
iän terveyden kehitystä. Monien terveyteen liittyvien elintapojen koh-
dalla, kuten ruokailutottumusten ja miesten tupakoinnin kohdalla onkin
tapahtunut selvää myönteistä kehitystä. Jotkin terveyteen liittyvät elin-
tavat ovat kuitenkin huonontuneet. Näistä merkittävimmät ovat liha-
vuus ja liikunnan vähäisyys. Suomalaiset keski-ikäiset miehet ovat kar-
tuttaneet lihavuuttaan merkittävästi viime vuosina ja aivan lähivuosina
on myös naisten lihavuus yleistymässä vaikka kehitys heidän kohdal-
laan 1990-luvun puoliväliin asti vaikuttikin suotuisalta.
3.4 Ikääntyneiden terveys
Elinajan odotteen pidentyessä ja ennenaikaisen kuolleisuuden vähetes-
sä ikääntyneiden suomalaisten määrä kasvaa tuntuvasti. Tämä merkit-
see samalla sitä, että kaikkia iän mukana yleistyviä sairauksia potevien
määrä tulee jatkuvasti lisääntymään.
Ikääntyneiden palvelujen tarve riippuu heidän terveydentilastaan ja
toimintakyvystään. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä verenkiertoelin-
sairaudet ovat somaattisista sairauksista tärkeimmät toimintakykyä ra-
joittavat sairaudet. Dementia aiheuttaa paljon palvelutarvetta, mutta
se ei ole yhtä yleinen kuin em. Sairaudet. Dementiaa sairastavat tarvit-
sevat kuitenkin usein vaativampia palveluja. Mielenterveyden häiriöt
rajoittavat varsin paljon myös ikääntyneiden toimintakykyä. Yksinasu-
vat vanhukset sairastavat usein myös depressiota, jota aina ei ole osattu
diagnosoida.
Elinajan odotteen pidentyessä on pohdittu, piteneekö samalla ter-
veenä elämisen aika vai ovatko elämän loppuvuodet pitkittynyttä toi-
mintakyvyn rajoitteisuuden aikaa. Toistaiseksi vastaus tähän keskeiseen
palvelutarpeen kysyntään liittyvään kysymykseen on avoin. Terveys 2000
-tutkimuksen alustavien tulosten mukaan ikääntyvien suomalaisten toi-
mintakyky on parantunut etenkin varhaisessa eläkeiässä. Tuloksia on
alustavasti verrattu myös 20 vuotta sitten tehtyyn Mini-Suomi-tutkimuk-
seen, jossa toimintakykyä tutkittiin samoilla menetelmillä. Osapuilleen
75 ikävuoteen asti toimintakyky on selvästi nykyisin parempi, mutta
48
tätä iäkkäämmissä ryhmissä toimintakykyisyyden asteessa ei ollut suuri
eroja tutkimusten välillä.
3.5 Ehkäisevä terveyspolitiikka ja
terveyspalveluiden kehitys
3.5.1 Ehkäisevä terveyspolitiikka
Painoalueina ovat olleet ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan ase-
man ja rakenteiden vahvistaminen, lasten ja nuorten terveyden ja hy-
vinvoinnin edistäminen, väestön terveyden, toimintakyvyn ja elämän
laadun ylläpito ja parantaminen, syrjäytymisen ehkäisy, ehkäisevän päih-
depolitiikan kehittäminen sekä elinympäristön terveellisyyden ja
turvallisuuden edistäminen.
Paavo Lipposen II hallituksen ohjelmassa on todettu, että väestön
terveyden ja toimintakyvyn edistäminen otetaan julkista ja yleistä pää-
töksentekoa ja toimintaa ohjaavaksi ja siihen vaikuttavaksi tekijäksi.
Hallituksen hankkeissa tavoitteena on muun muassa, että lasten ja nuor-
ten syrjäytymisvaaraan puututaan riittävän varhain ja että lasten ja nuor-
ten päihteiden käytön ennaltaehkäisyyn kiinnitetään erityistä huomio-
ta. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa
vuosille 2000–2003 yhtenä toiminnan painotuksena on ongelmien estä-
minen ajoissa. Tavoitteiksi on nostettu lasten ja nuorten terveyden ja
hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy sekä päihdeongel-
mien ehkäisy. Hyvinvointia tukevaa ympäristöä koskevia tavoitteita
ohjelmassa ovat paikallisen hyvinvointipolitiikan vahvistaminen, estee-
tön ympäristö ja itsenäisen suoriutumisen tukeminen.
Valtioneuvosto hyväksyi 17.5.2001 periaatepäätöksen Terveys 2015
-kansanterveysohjelmasta, joka on tarkoitettu linjaamaan kansallista
terveyspolitiikkaa seuraavien 15 vuoden ajan. Se jatkaa Terveyttä kai-
kille vuoteen 2000 -ohjelman pohjalta ja sen taustana on Maailman
terveysjärjestön WHO:n uudistettu Terveyttä kaikille -ohjelma. Ohjel-
man valmisteli valtioneuvoston asettama kansanterveyden neuvottelu-
kunta ja se myös koordinoi ohjelman toimeenpanoa yhdessä STM:n kans-
sa. Ohjelman lähtökohtana on se, että väestön terveyteen ja hyvinvoin-
49
tiin vaikuttavat ennen kaikkea terveydenhuollon ulkopuoliset asiat,
minkä vuoksi terveys tulisi ottaa tärkeäksi valintoja ohjaavaksi periaat-
teeksi kaikilla julkisen vallan sektoreilla ja tasoilla, samoin kuin yksi-
tyissektorilla ja kansalaisten omassa toiminnassa. Ohjelma antaa yhtei-
sen pohjan terveyspolitiikalle ja edistää terveyspolitiikan tavoitteiden
huomioon ottamista kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tämä edellyttää
työvälineiden kehittämistä terveysvaikutusten arvioimiseen.
Ohjelmassa esitetään kahdeksan kansanterveyttä koskevaa tavoitet-
ta. Ne kohdistuvat keskeisiin ongelmiin, joiden korjaaminen edellyttää
eri tahojen yhteistyötä. Lisäksi tehdään 36 toimintaa linjaavaa kannan-
ottoa, jotka sisältävät kansalaisten arkielämän ympäristöä ja yhteiskun-
nan eri toimijoita koskevia haasteita ja linjauksia. Väestöryhmien väli-
set terveyserot ovat edelleen yksi lähivuosien keskeisimmistä haasteis-
ta. Terveys 2015 -ohjelman toimeenpanossa paikallistason toiminta, eri-
tyisesti kunnat peruspalvelujen järjestäjinä, ovat avainasemassa.
Ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan aseman vahvistamiseksi
kuntatasolla on tehostettu yhteistyötä lääninhallitusten kanssa ja jatket-
tu kuntaprojektien hyödyntämistä ja laajentamista. Kuntia on tuettu ter-
veyden edistämisen johtamisen uudistamisessa ja kuntien terveyttä edis-
tävälle toiminnalle on pyritty kehittämään malleja, toimintatapoja ja
työvälineitä. Terveyden edistämisen kehittämishankkeissa on mm. vah-
vistettu terveyden edistämisen osaamista kunnissa, tuettu kuntien hy-
vinvointistrategioiden laadintaa ja toteutusta, kehitetty yhdessä kuntien
kanssa hyvinvointi-indikaattoreita ja valmisteltu kuntatyökirja tukemaan
terveyden edistämis- ja hyvinvointistrategioiden laadintaa.
Tupakkapolitiikka on tärkeä osa ehkäisevää terveyspolitiikkaa. Osana
johdonmukaista tupakkalainsäädännön kehittämistä toimenpiteistä tu-
pakoinnin vähentämiseksi annettua lakia (tupakkalaki) muutettiin
vuonna 2000. Tupakointia rajoitettiin siten, että ravintolan ja muun ra-
vitsemisliikkeen sekä ja hotellin ja muun majoitusliikkeen asiakkaille
varatusta tarjoilutilasta voidaan varata tupakoiville enintään 50 %
1.7.2001 alkaen. Tupakansavu ei saa päästä kulkeutumaan sille alueel-
le, jolla tupakointi on kielletty. Merkittäviä kustannuksia aiheuttavien
rakenteellisten muutosten toteuttamiseen annettiin aikaa 1.7.2003 saak-
ka. Säännös ei koske liikkeitä, joiden tarjoilutila on alle 50 m2.
Lisäksi lain muutoksen mukaan myyjällä tulee olla omavalvonta-
suunnitelma. Omavalvonnalla varmistetaan, ettei alaikäisille myydä
50
tupakkatuotteita eikä tupakointivälineitä. Lakia muutettiin myös siten,
että lääninhallitukset toimivat ohjaavina viranomaisina tupakkalain osal-
ta läänin alueella. Lääninhallitukset huolehtivat myös alueellisesta toi-
minnasta tupakoinnin vähentämiseksi.
3.5.2 Terveysvalvonta
Suomessa on vuodesta 1975 lähtien kerätty järjestelmällisesti tietoja
ruokamyrkytysepidemioista. (kuva 3.2). Koska ilmoitus- ja seurantajär-
jestelmää tehostettiin vuonna 1997, eivät epidemiatilastot ennen ja jäl-
keen tätä ole suoraan verrannollisia. Vuoden 2000 76 epidemiasta seit-
semän oli talousvesivälitteistä, ja niissä sairastui kuusi ja puoli tuhatta
ihmistä. Kolme laajaa vesiepidemiaa aiheutti kuitenkin noin 6000 ihmi-
sen sairastumisen. Tärkeimmät vesiepidemioita aiheuttaneet mikrobit
olivat kalikivirus ja kampylobakteeri. Elintarvikevälitteisissä 69 epide-
miassa sairastui puolisentoista tuhatta ihmistä.
Kuva 3.2
Suomessa vuosina 1975–2000 raportoidut ruokamyrkytysepidemiat.
51
Ruokamyrkytyksistä suurin osa johtuu elintarvikkeen käsittelyssä ta-
pahtuvista virheistä. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi vuoden 2001
lopulla hygieniaosaamisasetuksen, jossa annetaan ohjeita ja määräyk-
siä elintarviketyöntekijöiden hygieniaosaamisesta. Elintarviketyönteki-
jöillä on oltava työtehtäviinsä nähden riittävästi elintarvikehygieenistä
osaamista. Hygieniaosaamisasetuksella pyritään vähentämään työn-
tekijöiden tekemien virheiden aiheuttamia ruokamyrkytyksiä.
BSE-taudin kansanterveydellisen ja kauppapoliittisenmerkityksen vuok-
si BSE-taudin valvonta ja sen leviämisen ehkäisemiseen kohdistuvat val-
vontatoimenpiteet kuten riskimateriaalin erottaminen nautaeläimistä teu-
rastuksen yhteydessä, ovat olleet elintarvikevalvonnan prioriteetteja.
Uusi Elintarvikevirasto perustettiin 1.3.2001. Sinne koottiin kolmen
eri ministeriön hallinnonalan elintarvikevalvonta yhdistämällä eläinlää-
kintä- ja elintarvikelaitoksen valvontaosasto ja vuodesta 1990 toiminut
Elintarvikevirasto. Uusi Elintarvikevirasto huolehtii riskinhallitsijana elin-
tarvikevalvonnasta osittain suoraan ja lisäksi ohjaa lääninhallituksia ja
kunnallisia ympäristöterveydenhuollon yksiköitä ja muita elintarvike-
valvonnasta paikallistasolla huolehtivia yksiköitä.
Suomen elintarviketalouden laatustrategia ja -tavoitteet asiakirjan
mukaisesti on tarkoitus rakentaa vuoteen 2006 mennessä elintarviketa-
louden laatuun, jäljitettävyyteen ja elintarvikeketjun toimijoiden yh-
teistyöhön perustuva toimintamalli hyödyntämällä maamme luontaisia
tuotantoedellytyksiä, osaamista ja teknologiaa. Elintarviketalouden ket-
juajattelu, pellolta pöytään- periaate, laatu- ja ympäristöjärjestelmät
sekä kestävään kehitykseen perustuvat ekologiset ja eettiset toiminta-
tavat ohjaavat elintarvikkeiden tuotantoa lähtökohtina kuluttajien ku-
luttajien tarpeet ja odotukset.
3.5.3 Ympäristöterveys
Vuonna 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki on luonut puitteet
ympäristövaikutusten kokonaisvaltaiselle tarkastelulle. Samalla se on
parantanut kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa heitä koskevaan pää-
töksentekoon.
EU:n ministerineuvosto hyväksyi kesällä 2001 yhteisen kannan EU:n
kuudenneksi ympäristöä koskevaksi toimintaohjelmaksi. Ohjelman ta-
52
voitteena on ympäristön ja ihmisen terveyden suojelun korkea taso sekä
ympäristön ja elämänlaadun yleinen parantaminen. Sen painopistealu-
eita ovat ilmastomuutos, luonnonsuojelu ja biologinen monimuotoisuus,
ympäristö ja terveys ja elämänlaatu sekä luonnonvarat ja jätteet.
EU:n kemikaalipolitiikkaa koskevat tavoitteet hyväksyttiin vuonna
2001. Tavoitteena on, että yhden sukupolven aikana luovutaan merkit-
täviä ympäristö- ja terveyshaittoja aiheuttavista kemikaaleista. EU:n
kemikaalilainsäädännön tarkistustyö on käynnissä.
3.5.4 Muut ehkäisevän terveydenhuollon toimenpiteet
Koko väestön, mutta erityisesti lasten ja nuorten terveydentilaa ja terve-
ystottumuksia on seurattu useissa eri tutkimuksissa. Vanhemmuuden ja
lasten psykososiaalisen kehityksen tukemiseksi sosiaali- ja terveyden-
huollon palveluissa on toteutettu Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite-
ja toimintaohjelman toimeenpanoon liittyviä koulutus- ja kehittämis-
hankkeita, muun muassa Stakesin ”Varhaisen vuorovaikutuksen tuke-
minen” -projekti, joka on jo vakiintunut käytännöksi neuvoloissa lähes
puolessa kunnista. Vastaavasti on valmisteltu Internetin käyttöön poh-
jautuvia tiedotus- ja neuvontapalveluja.
Kouluyhteisöjen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi on käyn-
nistetty useita hankkeita, joissa on mukana myös järjestöjä. Opetusmi-
nisteriön hallinnonalan toiminta on tässä yhteydessä ollut merkittävää.
Lasten ja nuorten hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita on kehitetty
yhdessä mm. kuntien kanssa ja kouluterveydenhuollon opas on valmis-
teilla. Nuorten ihmissuhde- ja seksuaalikasvatukseen on kehitetty uusia
työmuotoja.
Suomalaiset liikkuvat terveyden kannalta katsottuna liian vähän. Lii-
kuntaa lisäämällä voitaisiin väestön toimintakykyä ja hyvinvointia pa-
rantaa merkittävästi ja ehkäistä monia sairauksia. Terveyttä edistävän
liikunnan kehittämistoimikunta on määritellyt terveyttä edistävän lii-
kunnan lisäämisen keskeisiä haasteita ja arvioinut lainsäädännön ja
muun ohjauksen kehittämistarpeita. Toimikunta ehdotti neuvottelukun-
nan perustamisesta koordinoimaan terveyttä edistävää liikuntaa. Kun-
nossa kaiken ikää -terveysliikuntaohjelmassa on käynnistynyt uusi viisi-
vuotisjakso, jossa kohderyhmää on laajennettu vanhempiin ikäryhmiin.
53
Ikääntyneiden tapaturmat, erityisesti kaatumiset, ovat lisääntyneet.
Ikäihmisten tapaturmien ehkäisyn tehostamiseksi on toteutettu valta-
kunnallista ehkäisyohjelmaa. Tapaturmien vähentämiseksi on kehitetty
liikenne-, työ-, koti- ja vapaa-ajan tapaturmatahojen yhteistyötä. Vuon-
na 2000 valmistui koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisytyön kehittä-
misohjelma. Väestön ravitsemus on kohentunut, mutta ylipainoisten
määrä on kasvanut. Ravitsemusneuvottelukunta on uudistanut ravitse-
mussuosituksia.
3.5.5 Perusterveydenhuolto
Perusterveydenhuolto on keskeinen toimija väestön terveyden edistämi-
sessä, terveysongelmien ehkäisyssä ja varhaistoteamisessa sekä hoidos-
sa ja kuntoutuksessa. Perusterveydenhuollon toiminta onmittavaa: Vuon-
na 2000 tehtiin yhteensä 25,13 miljoonaa käyntiä perusterveydenhuol-
toon joista 10,35 milj. oli lääkärikäyntejä. Kokonais- ja lääkärikäyntien
määrä on käytännössä pysynyt muuttumattomana vuodesta 1996, mikä
merkitsee 4,9 käyntiä asukasta kohden vuodessa.
Toiminnan lähtökohtana ovat väestön tarpeet, johon useimmat ter-
veyskeskukset pyrkivät vastaamaan väestövastuuperiaatetta soveltaen.
Väestövastuinen omalääkäritoiminta on laajentunut kymmenessä vuo-
dessa niin, että vuoden 2000 lopussa 66 % väestöstä oli sen piirissä.
Väestövastuulääkäreinä toimi samana ajankohtana 2093 terveyskeskus-
lääkäriä. Kuntia väestövastuujärjestelmän piirissä oli 173. Sairaanhoito-
piireistä vain Kanta-Hämeen piirin alueella on 100 %:n väestövastuu-
järjestelmä. Etelä-Savon sairaanhoitopiirin vastaava osuus oli 93,2 %
sekä Kymeenlaakson sairaanhoitopiirin ja HUS-piirin 92,4 %.
Omalääkäri- ja omahoitajajärjestelmä tarjoaa uusia mahdollisuuk-
sia lisätä palvelujen saatavuutta ja toimivuutta ja parantaa työntekijöi-
den mahdollisuuksia kehhittää omaa työtään. Terveydenhuolto 2000-
luvulla -hanke, joka osaltaan tukee edellä esitettyjen periaatteiden
toteuttamista paikallisesti sovitulla tavalla, tutki väestön suhtautumista
terveyspalveluihin. Sen mukaan väestö on 10 % tyytyväisempää niillä
alueilla, joissa väestövastuuperiaatetta toteutetaan. Tuoreen selvityk-
sen mukaan omalääkäriterveyskeskuksissa lääkäriä ei saatu 5,4 %:iin
viroista ja toimista, kun muissa terveyskeskuksissa luku oli 15,5 %. Työ-
54
voiman, lähinnä lääkärien, saatavuuden turvaaminen julkiselle sekto-
rille on erityinen haaste tällä hetkellä.
Väestövastuujärjestelmän kehittäminen on tärkeää. Sen tarjoamia
mahdollisuuksia tulisi hyödyntää paikallisesti, lähtökohtana asiakkai-
den tarpeet ja oman henkilökunnan työn hallinnan ja viihtyvyyden ke-
hittäminen. Osana peruspalvelujen kehittämistä sosiaali- ja terveysmi-
nisteriö antoi yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa vuonna 2001 ikäih-
misten hoitoa ja palveluja koskevat laatusuositukset. Lääninhallitukset
arvioivat kouluterveydenhuollon tilaa vuonna 2000, ja koulutervey-
denhuollon opasta valmistellaan. Valtion vuoden 2002 talousarvioon
sisältyy valtionosuuden korotus 0,75 prosenttiyksiköllä hyvinvointipal-
velujen, erityisesti mm kouluterveydenhuollon parantamiseksi.
3.5.6 Erikoissairaanhoito
Erikoissairaanhoidon palveluita tuottaa 20 sairaanhoitopiiriä. Tammi-
kuun alussa vuonna 2000 toimintansa aloitti Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiiri, johon liitettiin HYKS sekä Helsingin ja Uudenmaan
sairaanhoitopiirit. Vuonna 2000 sairaanhoitopiirien toimintamenot oli-
vat 19,2 miljardia markkaa. Kasvua edelliseen vuoteen oli 5,3 %.
Yksityinen sektori tuottaa vähän erikoissairaanhoidon vuodeosasto-
hoitoa vaativia palveluja. Erikoislääkäreille tehdyistä avohoitokäynneistä
yksityissektorin osuus on noin viidennes. Yleensä potilaat hakeutuvat
suoraan erikoislääkärin vastaanotolle. Suuri osa näistä erikoislääkäri-
käynneistä on yleislääkäritasoisia käyntejä.
Lähetteiden määrä sairaanhoitopiirien sairaaloihin kasvoi vuonna
2000 edellisvuodesta runsaat 2 %. Tammi-elokuussa 2001 vastaavaan
ajankohtaan edellisvuonna lähetteiden määrä edelleen kasvoi. Erityi-
sesti yksityislääkäreiden lähetteet kasvoivat. Tähän oli syynä terveys-
keskusten lääkäripula sekä ennätyksellisen pitkä lääkärilakko, joka al-
koi 12.3. ja päättyi 17.8. Lakon ulkopuolella oli 11 sairaanhoitopiiriä.
Lääkärilakon takia sairaaloiden kokonaistuotanto supistui vuonna 2001
ensimmäisen kerran moniin vuosiin.
Terveydenhuolto 2000-luvulle toimeenpano-ohjelman yhteydessä
selvitettiin erikoissairaanhoidon saatavuutta. Valtaosa potilaista pääsi
erikoislääkärin konsultaatioon kuuden viikon kuluessa lähetteen saapu-
55
misesta. Pitkiä jonotusaikoja oli kaihileikkausarvioon, ortopedisten hoi-
tojen, erityisesti tekonivelleikkausten tarpeen arvioon sekä muutamissa
sairaanhoitopiireissä lastenpsykiatrisen ja nuorisopsykiatrisen hoidon sekä
kuulolaitteen tarpeen arvioon. Pisimmät jonotusajat vuodeosastohoitoon
ovat samoilla aloilla. Odotusaikojen mediaanit niissäkin sairausryhmis-
sä, missä jonotetaan pisimpään, olivat noin kuuden kuukauden luok-
kaa. Sairaalapotilaista yli kaksi kolmasosaa otetaan sairaalahoitoon
välittömän tai kiireellisen hoidon tarpeessa, joten odotusajat koskevat
elektiivistä sairaanhoitoa.
Valtioneuvosto käynnisti 13.9.2001 Kansallisen terveysprojektin ter-
veydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Projektissa haetaan ratkai-
suja terveydenhuollon tämän hetken ongelmiin, rahoitukseen, työvoi-
man saantiin ja hoitokäytäntöihin. Projekti jättää esityksensä huhti-
kuussa 2002.
3.5.7 Terveydenhuoltohenkilöstö
Kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä toimivista noin 85–90%
työskentelee kuntasektorilla. Kunnallisen henkilörekisterin mukaan so-
siaalihuollon henkilöstömäärä kasvoi ja terveydenhuollon pysyi suurin
piirtein ennallaan 1990-luvulla. Sosiaalihuollon henkilöstöä lisäsi eri-
tyisesti lasten päivähoidon henkilöstömäärän kasvu. Vuonna 2000 kun-
nallisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön määrässä tapahtui
myönteistä kehitystä edelliseen vuoteen verrattuna. Henkilöstömäärä
kasvoi 2 %:lla noin 233 000:sta työntekijästä noin 237 000:een. Lisäksi
kunnat vakinaistivat alan työntekijöitä aikaisempia vuosia enemmän.
Kunnallisen henkilörekisterin tietojen mukaan sosiaali- ja terveyden-
huollon työntekijöiden keski-ikä kasvoi ja henkilöstön ikärakenne muut-
tui huomattavasti 1990-luvulla. Terveydenhuoltohenkilöstön keski-ikä
nousi 38,6 vuodesta 43,4 vuoteen jaksolla 1990–2000 (kuvio 3.3). Alle
30-vuotiaiden terveydenhuollon työntekijöiden osuus laski 20 %:sta
8 %:iin ja 50-vuotta täyttäneiden osuus nousi 16 %:sta 30 %:iin. Ikära-
kenteen muutos johtuu siitä, että uutta työvoimaa ei rekrytoitu nuorista
ikäluokista.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan sairaanhoitopii-
reissä oli lokakuussa 1999 noin 550 erikoislääkärin ja terveyskeskuksis-
56
sa noin 290 lääkärin vaje. Alustavien tietojen mukaan lokakuussa 2001
sairaanhoitopiireissä oli noin 860 erikoislääkärin ja terveyskeskuksissa
noin 540 lääkärin vaje. Kun otetaan huomioon myös pula erikoistuvista
lääkäreistä, julkisen sektorin noin 1 000 lääkärin vaje on noussut kah-
dessa vuodessa noin 1 600:aan. Hammaslääkärien saatavuudessa ei ole
ongelmia valtakunnan tasolla, mutta tilannetta on jatkossa seurattava.
Tällä hetkellä on vaikeuksia myös sairaanhoitajien, laboratoriohoitaji-
en ja röntgenhoitajien pätevien sijaisten saamisessa suurissa kaupun-
geissa. Vuonna 2001 lääkärikoulutusta lisättiin elokuussa 485:stä 550:een
aloittajaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointi-
toimikunta on ehdottanut sosiaali- ja terveysalan toisen asteen koulu-
tuksen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistokoulutuksen lisäämises-
tä vuoteen 2010 mennessä.
Stakesissa on selvitetty terveydenhuollon työikäisen työvarannon ja
työllisen työvoiman välisiä eroja. Alustavien tietojen terveydenhuollon
ammattihenkilöistä 67 % kuului työlliseen työvoimaan vuonna 1999.
Lähes joka neljäs toimi jollain muulla alalla (kuvio 3.4).
Kuvio 3.3
Kunnallisen terveydenhuoltohenkilöstön ikärakenne 1990 ja 2000.
Lähde: Tilastokeskus, Kunnallinen henkilörekisteri.
57
Kuvio 3.4
Terveydenhuollon ammattihenkilöiden työllistyminen eri aloilla
31.12.1999.
Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto.
Stakesin selvitysten mukaan työikäisistä terveydenhuollon ammatti-
henkilöistä 3 % (n=8 500) oli ulkomailla vuonna 2000. Osuus on pysy-
nyt samalla tasolla 1990-luvulla. Eniten ulkomaille on lähtenyt sairaan-
hoitajia ja vastaavan terveysalan koulutuksen saaneita (n=4 100). Heitä
oli eniten Ruotsissa ja Norjassa. Lääkäreitä oli ulkomailla 900. Eniten
heitä oli Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Viime vuosina palaajien määrä on
kompensoinut lähtijöiden määrää, sillä noin joka toinen lähtijä on pa-
lannut.
Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kiire työssä ja työn koettu
henkinen rasittavuus lisääntyivät vähän sosiaali- ja terveydenhuollossa
vuosina 1997–2000, vaikka ne vähenivät hieman muilla toimialoilla.
Vuonna 1999 alalla toimineista puolet oli valmis jatkamaan samaa työ-
tahtia ja 10 % koki olevansa merkittävien vaikeuksien edessä työssään.
Vuonna 1992 heitä oli 7 %. Eniten vaikeuksia koettiin terveyskeskusten
vuodeosastoilla, sairaaloissa, mielenterveys- ja päihdetyössä sekä sosi-
aalipalveluissa.
Sairauslomalle hakeutuminen vaihtelee sosiaali- ja terveydenhuol-
lossa huomattavasti ammatin mukaan. Sairaalalääkärit hakeutuvat sai-
rauslomalle harvoin, sairaanhoitajat lääkäreitä useammin ja sairaala-
58
apulaiset yleisimmin. Seurantatutkimusten mukaan sairauslomalle ha-
keutuminen lisääntyi 1990-luvun loppupuolella lähes kaikissa sosiaali-
ja terveydenhuollon ammateissa, ja Työterveyslaitoksen tietojen mu-
kaan tämä kehitys jatkuu edelleen.
Työterveyslaitoksen arvioin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon
henkilöstön keski-iän nousu selittää vain osittain kasvavat vaikeudet
selviytyä työstä ja lisääntyneet sairauslomat. On todennäköistä, että
työmäärän ja vaativuuden kasvu, eettinen kuormittuminen työssä sekä
väkivallan pelko vaikuttavat merkittävästi työssä jaksamiseen sosiaali-
ja terveydenhuollossa. Kun työmäärän kasvaessa henkilöstömäärää ei
ole lisätty samassa määrin, työtahti on tiivistynyt ja vajaakuntoisten
työntekijöiden työstä selviytyminen on vaikeutunut. Jos samaan työyk-
sikköön kertyy useita työntekijöitä, joilla on vaikeuksia selviytyä tehtä-
vistään, tilanne uhkaa koko työyksikön suoriutumista.
Henkilöstön osaamisen, riittävyyden, hyvinvoinnin ja jaksamisen
edistäminen sisältyvät valtioneuvoston hyväksymän Sosiaali- ja tervey-
denhuollon tavoite- ja toimintaohjelman 2000–2003 päätavoitteisiin.
Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla toteutettu Kansallinen Ikäohjel-
ma (1998–2002) koski ennenaikaisen eläkkeelle jäämisen ehkäisemis-
tä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on toteutettu myös työministeriön
Työssä jaksamisen tutkimus- ja kehittämisohjelmaa 2000–2003, joka ei
ole ikäsidonnainen kuten Ikäohjelma mutta jonka tehtävänä on tukea
henkilöstön työssä jaksamista ja jatkamista. Kummankin ohjelman kei-
noina ovat työntekijöiden työolosuhteiden parantaminen, työkyvyn sekä
ammattitaidon ylläpitäminen ja edistäminen. Henkilöstöpolitiikan ja
johtamisen kehittäminen on nostettu ohjelmien keskeiseksi kehittämis-
kohteeksi.
3.5.7 Mielenterveyspalvelut
Lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluissa havaittujen puutteiden johdos-
ta eduskunta lisäsi valtion vuoden 2000 talousarvioon 70 miljoonan
markan määrärahan kunnille valtionavustuksena jaettavaksi lasten- ja
nuortenpsykiatrian palvelujen kehittämiseen. Vuodelle 2001 eduskunta
lisäsi samaan tarkoitukseen 45 miljoonan markan suuruisen määrära-
han. Avustuksen turvin on kyetty perustamaan lähes 400 määräaikaista
tai pysyvää virkaa ja aloittamaan yli 300 mielenterveyspalveluiden
59
kehittämisprojektia. Niiden tarkoituksena on ollut luoda uusia koulutus-
ohjelmia, joita on kohdennettu mielenterveystyöntekijöiden lisäksi myös
muihin lasten ja nuorten kanssa toimiviin sidosryhmiin.
Kaikista häiriintyneistä lapsista arvioidaan hoidossa olevan 1/6 ja
vakavasti häiriintyneistä lapsista noin 40 %. Lasten- ja nuortenpsykiatri-
assa havaittuihin pitkiin jonotusaikoihin puututtiin vuoden 2001 alusta
voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella (Vna 1282/2000). Ase-
tuksessa määrätään muun muassa hoidon tarpeen arvioinnin ja hoidon
järjestämisen enimmäisajoista, hoitoyksiköiden yhteistyöstä sekä avo-
hoidon tukitoimista. Hoidon tarpeesta on tehtävä arvio viimeistään kol-
men viikon kuluessa lähetteen saapumisesta erikoissairaanhoito-
toimintayksikköön. Hoito on aloitettava viimeistään kolmen kuukau-
den kuluessa hoidon tarpeen arvion teosta.
Laajat valtakunnalliset psykiatrian ja mielenterveystyön kehittämis-
hankkeet ovat vahvasti tukeneet maamme mielenterveyspalvelujen
kehittämistä jo 1980-luvulta lähtien. Mielekäs Elämä! -ohjelma julkaisi
helmikuussa 2000 mielenterveyspalveluiden kehittämissuositukset, jos-
sa painotettiin avohoidon kuntouttavien ja toimintakykyä ylläpitävien
tukitoimintojen sekä asumispalveluiden kehittämistä sekä muun muas-
sa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämistä sekä ehkäi-
sevän työn ja peruspalvelujen henkilöstön mielenterveystyön osaami-
sen kehittämistä. Ohjelman lähtökohtina ovat asiakaslähtöisyys, palve-
lujen saumattomuus ja terveydenhuollon yhteistyön tarve.
”Pääsky”-projekti tähtää erityisesti peruspalveluissa toimivan henki-
löstön mielenterveysosaamisen parantamiseen täydennyskoulutuksen
keinoin. Vanhemmuuden sekä lapsen ja vanhemman välisen varhaisen
vuorovaikutuksen tukemiseksi on meneillään lastenneuvolatyön
kehittämishanke.Toimiva Perhe -hanke tukee osaltaan mielenterveyden
häiriöön sairastuneen vanhemman lapsien psyykkistä kehitystä. Valta-
kunnallinen ”Käypä hoito” -projekti on laajenemassa myös mielenter-
veystyön alueelle.
Syksyllä 2001 sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto julkaisivat
yhteistyössä mielenterveyspalveluiden laatusuosituksen. Suosituksessa
on jäsennetty ne keskeisimmät rakenteelliset ja toiminnalliset seikat,
joista laadukas mielenterveystyö käytännön kokemuksen mukaan riip-
puu. Suositus on tarkoitettu laajimmillaan kaikkien niiden tahojen käyt-
töön, jotka ovat mielenterveystyön osapuolia käytännössä. Suosituksia
60
voidaan käyttää strategiseen suunnitteluun, kehittämistyöhön, toimin-
nan seurannan ja vertaisarvioinnin välineenä. Sosiaali- ja terveysminis-
teriö ja Kuntaliitto toivovat, että kunnat käyttävät suositusta kokonais-
suunnitelman laatimisen lähtökohtana ja oman laatujärjestelmän kehit-
tämisen apuna omien olosuhteidensa edellyttämällä tavalla.
3.5.8 Työterveyshuolto
Työterveyshuoltolaki (1383/2001) ja sen nojalla annettu valtioneuvos-
ton asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä, työterveyshuollon si-
sällöstä ja työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden
koulutuksesta (1484/2001) ja asetus terveystarkastuksista erityistä sai-
rastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2001) tulivat voimaan
1.1.2002.
Laissa määritellään hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteet ja
työpaikkojen työkykyä ylläpitävän toiminnan periaatteet siten, että työ-
terveyshuolto voi sisällöltään parhaalla mahdollisella tavalla suunnata
toimenpiteensä työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn seurantaan ja tu-
kemiseen koko työuran ajan. Työterveyshuollon toimintaa kohdenne-
taan nykyistä enemmän työolosuhteiden selvittämiseen ja työpaikan
tarpeisiin perustuvan työterveyshuollon toteuttamiseen. Tätä tukee osal-
taan laki sairausvakuutuslain muuttamisesta (1123/2001), jonka mukaan
työpaikkaselvityksiin liittyvä toiminta korvataan 60 %:n mukaan.
Työterveyshuoltolaissa määritellään työterveyshuollon ammattihen-
kilöt ja asiantuntijat ja heiltä vaadittava koulutus ja pätevyys. Myös
täydennyskoulutukseen osallistumisesta säädetään laissa. Sosiaali- ja
terveysministeriö voi antaa ohjeet täydennyskoulutuksen sisällöstä, laa-
dusta, määrästä ja järjestämisestä.
Lisäksi työterveyshuoltolaissa on otettu huomioon uuden perustus-
lain säätämisestä sekä henkilötieto- ja julkisuuslainsäädännön uudista-
misesta aiheutuneet työterveyshuoltolain uudistamistarpeet.
3.5.9 Suun terveys
Hammashuollon keskeisenä tavoitteena on, että koko väestö saa terve-
ystarpeenmukaiset suun terveydenhuoltopalvelut. Keskeisenä ongelmana
61
hammashuollossamme on ollut terveyskeskusten hammashuollon rajaa-
minen iän perusteella. Vuoden 2000 lopulla tehtyjen lainmuutosten joh-
dosta terveyskeskusten hammashuolto laajenee vaiheittain koskemaan
koko väestöä iästä riippumatta. Vastaavasti sairausvakuutuskorvausjär-
jestelmä laajenee kunnan järjestämän hammashuollon tavoin koske-
maan koko väestöä
Kuntien hammashuollossa hoidettiin vuonna 2000 noin 1,8 miljoo-
naa henkilöä. Heistä noin puolet oli maksuttoman hoidon piiriin kuulu-
via alle 19-vuotiaita. Kuntien ja kuntayhtymien hammashuollon toimin-
tamenot vuonna 2000 olivat 1,5 miljardia markkaa. Asiakasmaksut oli-
vat 323 miljoonaa markkaa eli lähes 22 % menoista. Osuus on kaksin-
kertainen muihin terveyspalveluihin verrattuna. Terveyskeskuksissa ja
sairaaloissa on noin 2000 hammaslääkäriä, yksityissektorilla hieman
enemmän. Hammaslääkäreitä Suomessa on noin 1,5 kertaa enemmän
kuin EU-maissa keskimäärin.
Kelan korvausta hammaslääkärin maksuihin vuonna 2000 sai
469 000 henkilöä. Korvauksia maksettiin 245,5 miljoonaa markkaa.
Vuonna 2001 kustannusten arvioidaan nousevan.
3.5.10 Lääkkeet
Lääkehoitokäytännöissä on edelleen parantamisen varaa. Lääkemenot
kasvavat vuosittain noin 10% ja tärkein kasvun syy on siirtyminen van-
hoista, edullisemmista lääkkeistä uusiin lääkkeisiin, jotka yleensä ovat
vanhoja kalliimpia. Kaikilta osin siirtyminen uusiin lääkkeisiin ei ole tar-
koituksenmukaista, vaan sekä ihmisten terveyden että kustannusten vuoksi
pitäisi painottaa hyvin tunnettujen ja edullisten lääkkeiden käyttöä.
Vuonna 1999 oli sairausvakuutuslain mukaiset korvaukset olivat 3,635
miljardia markkaa ja vuonna 2000 4,030 miljardia, kasvu yli 10 %.
Peruskorvattuja (korvaus 50 %) lääkkeitä käytti 61,5 % väestöstä ja
erityiskorvattuja ( korvaus 75 % tai 100 %) 18,9 %. Vuonna 2000 lääke-
korvausmenojen kasvuun vaikutti myös uusien lääkeaineiden hyväksy-
minen erityiskorvausluokkiin vuosina 1999 ja 2000 sekä lipidilääkkei-
den erityiskorvattavuuden laajeneminen.
Nykyisen lääkekorvausjärjestelmän ongelmia ovat sen monimutkai-
suus, sen vaikea ymmärrettävyys potilaille sekä sen riittämättömät mah-
62
dollisuudet hallita kustannusten kasvua. Maaliskuussa 2000 valmistui
STM:n asettaman lääkekorvaustyöryhmän muistio, jossa ehdotettiin, että
lääkekorvausjärjestelmää tulisi uusia joko nykyjärjestelmän pohjalta tai
kustannuksiin perustuvan, lääkekohtaisen omavastuun sisältävän mal-
lin pohjalta. Työryhmä ehdotti jatkoselvitystä, jossa selvitettäisiin näi-
den mallien lisäksi mm. nykyistä erityiskorvausmenettelyä, korvausjär-
jestelmän ulkopuolelle jääviä valmisteita, harvinaislääkkeitä ja erityis-
luvallisia lääkevalmisteita, merkittävien ja kalliiden lääkkeiden kor-
vaamista sekä geneeristen lääkkeiden käytön lisäämistä. Työryhmän
arvion mukaan lääkekorvausjärjestelmään tehtävät muutokset olisi tek-
nisesti mahdollista saattaa voimaan muutosten laajuudesta riippuen
1,5–3 vuoden kuluessa siitä, kun hallituksen esitys on annettu.
Lääkkeiden rationaalisen käytön edistämistä on jatkanut usean eri
toimijatahon edustama ROHTO-hanke. Hanke käynnistettiin vuonna
1998 ja hankkeessa käynnistettyjä toimia on tarkoitus jatkaa myös vuonna
2002. Parhaillaan valmistellaan, miten vuodesta 2003 eteenpäin voitai-
siin pysyvän organisaation muodossa huolehtia lääkkeitä koskevan riip-
pumattoman tiedon tuottamisesta ja lääkkeiden järkevän käytön edistä-
misestä.
3.5.11 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut
Kunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakasmaksuilla rahoite-
taan keskimäärin noin 10 % kustannuksista. Kunnallistaloudessa maksu-
tuloilla, joiden kokonaismäärä oli vuonna 2000 lähes 6 miljardia mark-
kaa, on suurehko merkitys. Toisaalta palveluja käyttävien kannalta
maksuilla saattaa olla vaikutusta palvelujen käyttöön. Tämän vuoksi
maksupolitiikassa on jouduttu tasapainoilemaan kunnallistaloudellisten
tarpeiden ja toisaalta korkeiden maksujen aiheuttamien käyttäjäkoh-
taisten ongelmien välillä.
Erityisesti yksittäiselle henkilölle koituvien suurten hoitokustannus-
ten rajoittamiseksi otettiin vuoden 2000 alussa kunnallisen sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksuissa otettiin käyttöön terveydenhuollon
vuotuinen maksukatto. Maksukatto oli 3500 markkaa vuosina 2000–
2001. Maksukatosta tehtyjen alustavien selvitysten mukaan siitä on hyö-
tynyt noin 80000 henkilöä, mikä vastaa ennakkolaskelmia. Ongelmana
63
järjestelmän toteutuksessa on ollut järjestelmän aiheuttama lisätyö ter-
veydenhuollon toimintayksiköissä.
3.6 Suomalaisten terveyden kehityssuunnat
Suomalaisten eliniän odote kasvaa edelleen. Miesten ja naisten eliniän
odotteen ero ei kuitenkaan ole pienentynyt kuin vähän. Terveys ja sai-
raus ovat myös sosioekonomisen aseman mukaan edelleen epätasaises-
ti jakautuneet. Näihin eroihin vaikuttaminen on erityinen haaste ehkäi-
sevälle sosiaali- ja terveyspolitiikalle ja myös muille sektoreille.
Monet sairaudet eivät ole Suomessa yhtä yleisiä kuin ennen, mutta
tilalle on tullut toisia pitkäaikaista hoidontarvetta aiheuttavia sairauk-
sia. Merkittävimmät myönteiset muutokset viime vuosikymmeninä ovat
ehkä tapahtuneet sydän- ja verisuonitaudeissa ja eräissä syöpätaudeis-
sa. Sydän- ja verisuonitaudit vaativat kuitenkin edelleen huomiota, sa-
moin kuin yleistyvät syöpäsairaudet, kuten eturauhassyöpä.
Mielenterveyshäiriöiden lisääntyminen sisältyy myös kansainvälisiin,
lähitulevaisuuden tautitaakkaa koskeviin ennusteisiin. Se edellyttää
jatkuvan mielenterveyspalvelujen kehittämisen rinnalla mielentervey-
den edistämisen ja ehkäisevän mielenterveystyön vahvistamista. Mie-
lenterveystyötä on vahvistettava myös terveydenhuollon ulkopuolella.
Huolimatta siitä, että asetettu tavoite itsemurhien vähentämisestä on
saavutettu, itsemurhat ovat edelleen Suomessa erittäin yleisiä. Itsemur-
hien ehkäisy tulee pitää esillä jatkossakin erityisesti paikallistason krii-
sityötä kehittämällä.
Terveyteen vaikuttavilla elintavoilla on suuri merkitys väestön ter-
veydentilalle ja terveyspalvelujen tarpeelle. Elintapakysymyksistä kes-
keisimpiä ovat tulevaisuudessakin ravintotottumukset, fyysinen aktiivi-
suus ja riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttö. Elintapoihin vaikutta-
vat vastaisuudessakin monet tekijät, erityisesti taloudelliset ja kulttuuri-
set seikat. Joissakin elintavoissa nähdään myönteistä kehitystä, toisissa
päinvastaisia muutoksia. Elintapoihin liittyvissä strategioissa on siksi
otettava huomioon taustalla olevat kulttuuriset tekijät.
Terveyden ja sairauden syntyyn ja kehitykseen vaikuttavat monet
ulkoiset tekijät, jotka eivät liity pelkästään elintapoihin ja muihin yksi-
löllisiin tekijöihin. Tällaisia yleisiä ulkoisia tekijöitä ovat rakenteelliset
64
tekijät, kuten mm. työllisyys, syrjäytyminen, aineelliset elinehdot, arki-
ympäristö, asuminen, liikenneyhteydet ja vapaa-ajan liikkumismahdol-
lisuudet. Myös sosiaalinen tuki ja vuorovaikutuksellisuus ovat tärkeitä.
Koska nämä terveyden taustatekijöihin liittyvät kysymykset eivät ole
yksinomaan sosiaali- ja terveyssektorin aluetta, yli sektorirajojen ulottu-
va yhteistyö terveyden edistämisessä on tulevaisuudessakin laaja-alai-
sen terveyspolitiikan haaste. Käytännön esimerkkinä tästä on tapatur-
mien ehkäisy.
Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän toimivuus on jatkuvasti
kohentunut, mutta edelleen on tilanteita, jolloin hoitoa tarvitseva jou-
tuu odottamaan kohtuuttoman kauan palveluita tai järjestelmän sau-
mattomuudessa on puutteita. Terveydenhuollon piirissä työskentelevän
henkilöstön riittävyydessä, työolosuhteissa ja palkkaustasossa on edel-
leen ongelmia. Nämä ongelma-alueet kustannustason nousun ohella ovat
haasteita terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä.
Ikärakenteen vanhenemisen johdosta palvelutarve jatkuvasti suure-
nee, vaikka sairaudet saattavatkin ikääntyneiden nuoremmissa ikäryh-
missä vähetäkin. Äskettäisten tutkimusten antama myönteinen kuva
nuorten eläkeikäisten toimintakyvystä on tässä mielessä myönteinen
tulos.
65
4
Elinolojen kehitys Suomessa
4.1 1990-luku ja hyvinvointivaltion muutos
1990-luvulla tapahtuneen tuotannon rakennemuutoksen seurauksena
Suomessa on vallinnut työvoiman kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Ra-
kenteellinen työttömyys on alentunut hitaasti. Samoin työttömyyden
rakenne on muuttunut. Työmarkkinoiden muutokset näkyvät myös köy-
hyytenä ja syrjäytymisenä. Suhteellinen köyhyysaste oli 1999 korkeam-
pi kuin vuonna 1990 ja tuloerot ovat kasvaneet. Työstä syrjäytyminen ja
taloudellinen köyhyys ovat myös aikaisempaa selvemmin yhteydessä
toisiinsa. Hyvän lähtötilanteen takia köyhyys ja syrjäytyminen eivät
Suomessa ole yhtä pysyviä ja epätasaisesti jakautuneita ilmiöitä kuin
monissa muissa maissa.
Ennen talouslamaa Suomen sosiaaliturvamenot suhteutettuna brutto-
kansantuotteeseen tai asukasta kohti laskettuna olivat EU-maiden kes-
kitasoa. Kuitenkin sosiaaliturvan taso ja kattavuus olivat Suomessa sekä
tulonsiirtojen että palvelujen osalta korkeita ja tässä mielessä pohjois-
maista tasoa. 1990-luvulla etuuksien taso kehittyi keskimäärin hitaam-
min kuin yleinen ansiotaso tai työn tuottavuus.
Sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2000 pa-
lautunut lamaa edeltävälle tasolle 25,1 prosenttiin. Suomalaista hyvin-
vointimallia voi vuonna 2001 toteutettujen muutosten jälkeenkin pitää
kustannuksiltaan vähintään kohtuullisena sekä tasoltaan ja kattavuu-
deltaan eurooppalaista keskitasoa parempana. Kansainvälistenkin ver-
tailujen mukaan Suomi säilyi edelleen pohjoismaisen hyvinvointival-
tiomallin maana.
Myös palveluissa tapahtui 1990-luvulla suuria muutoksia. Valtion
rahoitusosuuden supistuessa kunnallisverotuksen ja asiakasmaksujen
osuus palvelujen rahoituksessa kasvoi. Palveluiden organisoinnissa ja
66
kattavuudessa tapahtui muutoksia, samoin julkisen sektorin työllisyy-
dessä. Muutokset näyttäytyvät eri tavoin eri palveluissa. Lamavuosien
kokemukset kuitenkin osoittivat, että tulonjakomekanismi, sosiaalitur-
va ja palvelut pystyivät lieventämään laman kielteisiä vaikutuksia.
Vaikka hyvinvointivaltiota kannatettiin yleisesti jo ennen lamaa, sen
kannatus on laman jälkeen edelleen noussut. Tämä ilmenee muun mu-
assa ihmisten halukkuutena maksaa suhteellisen korkeita veroja edel-
lyttäen, että sosiaaliturva ja palvelut pysyvät korkealla tasolla.
Talouden nopeiden muutosten ohella myös kulttuuriset muutokset
näyttävät nopeutuneen. Kaupunkimaisten elinympäristöjen ja elämän-
tapojen yleistyminen ovat vaikuttaneet perinteisiä yhteisösiteitä hei-
kentävästi. On väitetty, että hyvinvointivaltio on astunut suvun ja per-
heen sijaan yksilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelijänä.
Siteiden heikennyttyä yhteisö ei enää luo turvaa ongelmatilanteissa,
tarjoa malleja taikka luo sosiaalisia paineita selviytymiseen, kuten ai-
kaisemmin. Monet sosiaaliset ongelmat liittyvät juuri näihin muutok-
siin. Vaikka niillä ei voi tyhjentävästi selittää syntyviä ongelmia, ilmi-
öillä on yhteys toisiinsa. Tästä esimerkkejä ovat lisääntynyt keskustelu
lasten ja nuorten kasvatusvastuusta tai vastuun ongelmista, huume- ja
päihdeongelmat tai vanhempien avuttomuus ratkaista omaan elämän-
tapaansa liittyviä kysymyksiä.
Palvelujärjestelmissä toimivat ammattiauttajat joutuvatkin kohtaamaan
yhä useammin sellaisia ongelmia, joissa on kyse elämän yleisestä hallin-
nasta tai tavallisen arjen ongelmien ratkaisukyvystä. Nämä samoin kuin
työttömyyden pitkittyminen ja ongelmien vaikeutuminen ovat lisänneet
tarvetta muuttaa palveluita vastaamaan aikaisempaa paremmin yksilölli-
siä elämäntilanteita. Erityisesti EU-rahoituksen turvin on käynnistetty eri-
laisia kehittämisprojekteja, joiden kautta on saatu uusia toimintamalleja
ja kokemuksia. Miten ne muutetaan osaksi normaalikäytäntöjä, on yksi
palvelujärjestelmän kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä.
Suomalaisen hyvinvointivaltion lähiajan keskeisiä haasteita ovat
työttömyyden vähentäminen ja taloudellisen köyhyyden estäminen sekä
hyvinvointivaltion rahoitusperustan säilyttäminen vakaana. Kehittämi-
sen yleisenä viitekehyksenä voimistuvat edelleen globaalin maailmanjär-
jestelmän kehityksen luomat ehdot sekä yhteistoiminta Euroopan unionis-
sa. Kansallisilla ratkaisuilla on edelleen tärkeä merkitys erityisesti ihmis-
ten arjen sujuvuuden ja arjen ongelmien ehkäisyssä ja ratkaisuissa.
67
4.2 Toimeentulo
4.2.1 Taloudellinen toimeentulo
Tulojen kehitys 1990-luvulla
Viime vuosien hyvä talouskehitys ei ole heijastunut tasaisesti kotitalouk-
sien toimeentuloon. Tulokehitys on ollut suotuisinta tulojakauman ylä-
päässä. Erityisesti suurituloisin kymmenes on lisännyt tulo-osuuttaan. Tu-
loerojen kasvu johtuu pitkälle omaisuustulojen kasvusta ja niiden koh-
dentumisesta aikaisempaa suurituloisimmille kotitalouksille. Kun suuritu-
loisimman kymmenyksen käytettävissä olevat tulot kasvoivat vuosina
1994–1998 keskimäärin kuusi prosenttia vuodessa, pienituloisimmassa kym-
menyksessä ne kasvoivat keskimäärin alle yhden prosentin.
Kuva 4.1
Kotitalouksien reaalitulojen kehitys eri kotitaloustyypeissä
vuosina 1990–1999
Käytettävissä olevat reaalitulot, 1990 = 100.HUOM! Otosaineistoihin liittyvä satun-
naisvaihtelu saattaa korostaa vuosittaisia tulonmuutoksia varsinkin niissä luokissa,
joissa otoskoot jäävät suhteellisen pieniksi (esim. yksinhuoltajat).
68
1990-luvun alun lamavuosina työikäisen väestön keskimääräiset re-
aalitulot laskivat kaikissa perhetyypeissä. Vasta 1990-luvun puolivälin
jälkeen tulot alkoivat lähentyä lamaa edeltänyttä tasoa. Vanhustalouk-
sien tulokehitystä on parantanut uusien, aikaisempaa paremman työeläk-
keen omaavien ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Jo eläkkeellä ollei-
den eläkkeensaajien tulokehitys on ollut huomattavasti vaatimatto-
mampaa.
Universaalit etuudet tuloerojen tasaajana
Sosiaaliturvan tarkoituksena on muun muassa riittävän toimeentulon tur-
vaaminen. Lähtökohtana on universaali syyperusteinen sosiaalivakuu-
tusjärjestelmä, jota täydentävät asumisperusteiset etuudet. Jokaisella on
oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttö-
myyden ja vanhuuden aikana samoin lapsen syntymän tai huoltajan
menetyksen perusteella. Nämä etuudet ovat ensisijaisia etuuksia suh-
teessa viimesijaisena taloudellisena tukena maksettavaan toimeentulo-
tukeen. Syyperusteiset vähimmäisetuudet eivät perustu aiempaan työs-
kentelyyn tai niiden yhteydessä suoritettuihin maksuihin, vaan ovat ve-
rorahoitteisia. Talouspoliittisessa tarkastelussa sosiaalivakuutusjärjestel-
män etuuksia tarkastellaan tulonsiirtoina.
Kotitalouksien riippuvuus tulonsiirroista kasvoi 1990-luvun alkupuo-
liskolla. Tulonsiirtojen ja verotuksen tuloeroja tasoittava vaikutus on hei-
kentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Yhä useamman työikäisen kotita-
louden toimeentulo rakentui suurelta osin erilaisten tulonsiirtojen varaan.
Työttömyyden vähentyessä ja työllisyyden palautuessa lähemmäs lamaa
edeltänyttä tasoa yhä useamman kotitalouden tulonmuodostus perustuu
jälleen omiin ansiotuloihin. Ansiotulojen puuttumista korvanneiden tulon-
siirtojen tulonjakovaikutusten heikkeneminen on tältä osin johdonmukais-
ta. Tuloeroja kasvattavat nyt suuret omaisuustulot samalla, kun tulonsiirto-
jen merkitys tuloerojen tasaajana jää vähäisemmäksi. Joidenkin etuuksien
taso on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä, mikä jossakin määrin
vaikuttaa tulonsiirtojen tasaavan vaikutuksen heikentymiseen.
Suurin osa lähinnä tulonsiirtojen varassa elävistä työikäisistä kotita-
louksista on yksin asuvia tai yksinhuoltajatalouksia. Useimmat näistä
kotitalouksista ovat työttömiä tai eläkeläisiä Lähes täysin tulonsiirtojen
varassa elävien, parhaassa työiässä olevien kotitalouksien osuus näyttää
kuitenkin jääneen aikaisempaa suuremmaksi (Kuvio 4.3).
69
Kuva 4.2
Tuloerojen ja tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutuksen kehittyminen
vuosina 1990–2000
Kuva 4.3
Tulonsiirtojen osuus bruttotuloista. Kotitaloudet, joiden viitehenkilö
25–54-vuotias
Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttorahatuloista. Tulonsiirrot sisältävät myös kotitalo-
uksien väliset tulonsiirrot. Viitehenkilöksi määritellään pääsääntöisesti kotitalouden
suurituloisin jäsen.
70
Kotitalouksien välisten tuloerojen kasvu 1990-luvun jälkipuoliskolla
johtuu sekä perhetyyppien sisäisten että perhetyyppien välisten tulo-
erojen kasvusta. Ryhmien sisäiset tuloerot kasvoivat kaikissa perhetyy-
peissä.
Kuva 4.4
Perhetyyppien sisäiset tuloerot vuosina 1990 ja 1999
Gini-kerroin on tulonjakotutkimuksessa käytetty tulonjaon epätasaisuuden mittari.
Mitä suurempi luku on sitä epätasaisemmin tulot ovat jakaantuneet. Mikäli kaikilla
olisi yhtä suuret tulot, Gini-kerroin saisi arvon 0. Jos suurituloisin kotitalous saisi kaikki
tulot, kerroin olisi 1.
Suhteellinen köyhyys kääntyi 1990-luvun puolivälissä selvään kas-
vuun. Ammatissa toimivan väestön suotuisa tulokehitys ja työllisyyden
kohentuminen nostivat kotitalouksien keskimääräisiä tuloja ja samalla
suhteellista köyhyysrajaa. Samanaikaisesti useita pienituloisille tärkei-
tä etuuksia tehtiin joko leikkaukattiin, tai niiden indeksikorotuksista
luovuttiin. Talouskehityksen voimakkaan vaihtelun takia suhteellisen
köyhyysrajan käyttö 1990-luvun kehitystä kuvattaessa on ongelmallis-
ta. Välillä köyhyysraja laski tuntuvasti, mikä pitkälti selittää suhteelli-
sen köyhyysasteen pienenemisen 1990-luvun alussa. 1990-luvun kehi-
tyksestä saa erilaisen kuvan, jos köyhyysrajana käytetään vuoden 1990
köyhyysrajaa. Kiinteään köyhyysrajaan perustuva köyhyysaste kasvoi
lamavuosina selvästi. Laman jälkeen kasvu pysähtyi.
71
Vuosikymmenen lopulla suhteellisen köyhyyden kasvu näytti vih-
doin taittuneen, vaikka kotitalouksien hyvä tulokehitys edelleen nosti
köyhyysrajaa. Vuoden 2000 ennakkotietojen mukaan köyhyysrajan alit-
tavan väestön määrä kääntyi jälleen kasvuun. Kasvu johtui lähinnä köy-
hyysrajan noususta. Edellisvuoden köyhyysrajaa käytettäessä köyhien
määrä olisi jopa hieman laskenut.
Kuva 4.5
Köyhyys kiinteällä ja suhteellisella köyhyysrajalla vuosina 1990–2000
Tulokäsite: Käytettävissä olevat tulot / OECD-kulutusyksiköt
Suhteelliseen ja kiinteään 1990 köyhyysrajaan perustuvat lukumäärät ovat eri suuret
vuonna 1990, koska vuosien 1990–1993 lukuihin on tehty tasokorjaus tulokäsitteessä
tapahtuneen muutoksen johdosta.
4.2.2 Universaalien etujen kehitys vuosina 2000–2001
1990-luvun alkupuolen taloudellinen lama johti tarpeeseen tarkistaa
sosiaaliturvaa sekä taloudellisten voimavarojen näkökulmasta että si-
säisen toimivuuden osalta. Laaja pitkäaikaistyöttömyys uutena ilmiönä
johti myös sosiaaliturvan rakenteiden tarkistamiseen. Syyperusteisen
72
sosiaaliturvan, viimesijaisen sosiaaliturvan ja palveluiden keskinäistä
suhdetta tarkistettiin.
Syyperusteista sosiaaliturvaa on kehitetty 1990-luvulla työntekoon
kannustavaan suuntaan. Lähtökohtana on, että työnteon tulisi aina olla
kannattavampaa kuin sosiaaliturvaetuuksien varassa eläminen. Samal-
la on ensisijaisesti tuettava mahdollisuuksia palata työelämään. Jos työn-
teko on kuitenkin mahdotonta, sosiaaliturvan tulee turvata riittävä toi-
meentulo. Sosiaaliturvan rakenteiden tulee olla sellaiset, että ne ehkäi-
sevät syrjäytymistä ja köyhyyttä. Viime vuosien muutokset ovat kehit-
täneet sosiaaliturvaa tähän suuntaan. Muutos on merkinnyt eri järjestel-
mien tarkempaa yhteensovittamista ja taloudellisten voimavarojen puit-
teissa toteutettujen muutosten tarkkaa kohdentamista.
Asumistuen kehitys
Vuonna 2000 asumistukea maksettiin 2 700 milj. markkaa ja vuonna
2001 noin 2 430 milj. markkaa. Tuensaajien määrä oli vuoden 2000
lopussa 170 000 ja vuonna 2001 158 000. Maksettua tukea ja tuensaaji-
en määrää pienensi opiskelijoiden vähenemisen lisäksi myös työttömi-
en tuensaajien vähentyminen.
Asumistuki ja tukiperusteet säilytettiin opiskelijoita lukuun ottamat-
ta vuosina 2000 ja 2001 pääosin ennallaan. Yksin asuvan työttömän
täysimääräiseen tukeen oikeuttavia tulorajoja nostettiin hieman niin,
että heillä säilyi oikeus täysimääräiseen asumistukeen työmarkkinatu-
en korotuksen jälkeen. Päätoimisten opintojen ajalle tarkoitettua opinto-
tukea kehitettiin korottamalla asumislisän korvaavuusastetta ja yhte-
näistämällä opiskelijoiden asumisen tukijärjestelmä siten, että vuodes-
ta 2000 kaikki lapsettomat, vuokralla asuvat opiskelijat kuuluvat opin-
totuen asumislisän piiriin. Myös opiskelijan omien tulojen perusteella
tehtävää tarveharkintaa selkeytettiin. Yleisen asumistuen piiriin jäivät
opiskelijoista lapsiperheet ja omistusasunnoissa asuvat.
Eläketurvanmuutokset
Työssä jaksamisen edistämiseksi ja eläkkeelle siirtymisen myöhentämi-
seksi varhaiseläkkeisiin muutettiin vuoden 2000 alusta. Yksilöllisen var-
haiseläkkeen ikärajaa korotettiin 60 vuoteen ja osa-aikaeläkkeen ikära-
jan alentamista 56 ikävuoteen jatkettiin vuoden 2002 loppuun saakka.
Uudistuksen jälkeen työttömyyseläkkeeseen ei enää lasketa tulevan ajan
73
5 Sairausvakuutuslain perusteella maksetaan muun muassa sairaus-, äitiys-, erityisäi-
tiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa vakuutetuilla laissa tarkemmin säädetyin
edellytyksin.
eläkeosaa, mikä pienentää eläkettä enimmillään neljä prosenttia. Toi-
saalta tämä ns. tuleva aika ei enää ole työttömyyseläkkeen saamisen
ehto. Erityislainsäädäntö, jolla parannettiin yli 55-vuotiaiden työttömi-
en edellytyksiä työllistyä tilapäisesti turvaamalla jo ansaittu työeläk-
keen taso, säädettiin pysyväksi. Työssä jaksamista tukevia toimenpitei-
tä lisättiin. Tarkoituksena on kehittää työeläkekuntoutuksen keinoja,
jotta sekä ikääntyneet työntekijät että henkilöt, joiden terveydentila on
heikentynyt, voisivat jatkaa työelämässä nykyistä pidempään.
Kansaneläke tuli vuoden 1996 alusta lukien kokonaan eläkevähen-
teiseksi. Uusissa myönnettävissä eläkkeissä muu eläketulo vaikuttaa
myös pohjaosan määrään. Jo myönnettyjen kansaneläkkeiden pohja-
osaa on alennettu vuosittain siten, että vuoden 2001 alusta lukien poh-
jaosaa ei enää makseta. 1.6.2001 alkaen eläkeläisten toimeentuloa on
parannettu korottamalla kansaneläkkeitä 72 markalla kuukaudessa. Li-
säksi rintamaveteraanien toimeentuloa on parannettu korottamalla yli-
määräistä rintamalisää 1.4.2000 lukien.
Työttömyysturvanmuutokset
Työttömyysturvan peruspäivärahaa korotetaan 0,84 eurolla (5 markalla)
1.3.2002 alkaen. Tämä merkitsee vastaavaa korotusta työmarkkinatu-
keen ja ansiosidonnaisen päivärahan perusosaan sekä näiden perusteel-
la määräytyviin muihin päivärahoihin: työvoimapoliittiseen koulutustu-
keen ja työttömien omaehtoisen koulutuksen tukeen. Yhdessä 1.1.2002
voimaantulevan lakisääteisen indeksitarkistuksen kanssa työttömyystur-
van peruspäiväraha nousee noin kahdeksalla markalla. Ansiopäivära-
han ansio-osa nousee tulosopimuksen yhteydessä sovitun mukaisesti 42
prosentista 45 prosenttiin päiväpalkan ja perusosan erotuksesta 1.3.2002
alkaen.
Sairaus- ja kuntoutumisajan vakuutusturvan kehittyminen
Heinäkuun alussa 2001 voimaan tulleella sairausvakuutuslain muutok-
sella (511/2001) muutettiin muun muassa yrittäjien ja maatalousyrittäji-
en sairausvakuutuslain5 mukaisten päivärahojen määräytymisperustei-
ta. Muutoksen tavoitteena on taata yritystoimintaa harjoittavalle henki-
74
lölle esimerkiksi vanhempainvapaan ajalta sellainen turva, joka tasol-
taan vastaisi mahdollisimman hyvin menetettyä työpanosta ja siitä saa-
matta jäänyttä tuloa.
Yrittäjän sairauspäiväraha määräytyy 1.7.2001 lukien yrittäjälle elä-
kevakuutuksessa (YEL tai MYEL) vahvistetun työtulon perusteella. Jos
yrittäjällä on mainitun työtulon lisäksi muualta kuin omasta yrityksestä
saatua palkkatuloa tai siihen verrattavaa tuloa, päivärahan perustaksi
otetaan YEL- ja MYEL-työtulo sekä muualta kuin omasta yrityksestä saa-
tu palkka tai sitä vastaava henkilökohtainen tulo. Valtaosalla yrittäjistä
erityisesti MYEL-vakuutetuilla vanhempainpäivärahan taso nousee uu-
distuksen johdosta. Uudistusta valmisteltaessa oltiin tietoisia siitä, että
se voi alkuvaiheessa heijastua myös alentavasti YEL-järjestelmän pii-
riin kuuluvien yrittäjien sairausvakuutusturvaan.
Hallitus antoi syksyllä 2001 eduskunnalle hallituksen esityksen laik-
si sairausvakuutuslain ja kuntoutusrahalain 14 ja 15 §:n muuttamisesta
(HE 171/2001). Ehdotetut lain muutokset tulevat voimaan 1.4.2002.
Muutosten tarkoituksena on parantaa pienituloisten ja tulottomien, työl-
listyvien työttömien sekä opiskelijoiden toimeentuloturvan kattavuutta
sairauden ja kuntoutuksen ajalta. Muutokset ovat osa laajempaa toi-
menpideohjelmaa, jolla hallitus pyrkii ehkäisemään ja vähentämään
köyhyys- ja syrjäytymisongelmia.
Hallitusohjelman mukaan tukijärjestelmiä tulisi kehittää siten, että
työn tekeminen ja vastaanottaminen parantaa aina vakuutetun talou-
dellista asemaa. Uudistuksella muutetaan sairauspäivärahan ja kuntou-
tusrahan määräytymisperusteita pienituloisten, työllistyvien työttömien
ja opiskelijoiden osalta. Esityksen mukaan muun muassa voimassa ole-
va tarveharkintainen sairauspäiväraha korvattaisiin vähimmäismääräi-
sellä sairauspäivärahalla tai kuntoutusrahalla, jonka määräksi on ehdo-
tettu 10.09 euroa (60 markkaa) päivältä. Esitystä valmisteltaessa on ar-
vioitu, että arviolta noin 13.000 vakuutetun asema paranisi nykyiseen
järjestelmään verrattuna.
Ammatillisen aikuiskoulutuksen toimeentuloturva
Ammatillisen aikuiskoulutuksen toimeentuloturva uudistui elokuun 2001
alusta koulutusvakuutusjärjestelmän kolmannen vaiheen voimaantulon
myötä. Omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen myönnetään aikuis-
koulutustukea, joka korvaa siirtymävaiheen jälkeen aikuisopintorahan
75
ja ammattikoulutusrahan. Aikuiskoulutustuen toimeenpanosta huolehtii
koulutus- ja erorahasto. Tuen rahoituksesta vastaavat valtio, joka rahoit-
taa tuen perusosan, ja työttömyysvakuutusrahasto, joka rahoittaa ansio-
osan.
Ansionmenetyskorvauksena maksettavaa aikuiskoulutustukea saa
omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen aluksi vähintään 10 vuotta
työelämässä ollut. Vuoden 2006 elokuun alun jälkeen alkavaan koulu-
tukseen saa tukea viiden vuoden työhistorialla. Tukea saa enimmillään
runsaan puolentoista vuoden ajalta. Tuen suuruus on noin 80 prosenttia
siitä, mitä henkilö saisi työttömyyspäivärahana. Aikuiskoulutustuen pe-
rusosa on 440 euroa (noin 2 600 mk). Tuen lisäksi opiskelijalla on mah-
dollisuus saada opintolainan valtiontakaus. Koulutus voi olla ammatil-
lista peruskoulutusta, muuta tutkintoon johtavaa koulutusta, aiempien
korkeakouluopintojen loppuunsaattamista, tutkinnon osien suorittamis-
ta, erikoistumis- tai täydennyskoulutusta.
4.2.3 Viimesijainen toimeentuloturva
Toimeentulotuesta annettu laki tuli voimaan 1.3.1998. Lain tavoittei-
den toteutumista on seurattu kahdessa eri seurantaprojektissa, joiden
loppuraportit valmistuivat vuoden 2000 aikana. Seurannan mukaan toi-
meentulotukijärjestelmän epäkohdaksi osoittautui sen jäykkä toimivuus
ja puutteellisuus vastata tuen hakijoiden erityisistä tarpeista tai olosuh-
teista johtuvaan taloudellisen tuen tarpeeseen. Erityisen ongelmallisek-
si osoittautui tilanne niiden kohdalla, jotka joutuvat olemaan pitkäai-
kaisesti toimeentulotuen varassa. Taulukossa 4.1 on esitetty toimeentu-
lotukea saaneiden kotitalouksien määrien ja tuen bruttomenojen kehi-
tys vuosina 1990–2000
Sekä toimeentulotukea saavien kotitalouksien että henkilöiden määrä
on ollut vuodesta 1996 laskeva. Samalla siitä aiheutuvat bruttomenot
ovat laskeneet. Toimeentulotukea käytetään usein täydentämään ensi-
sijaisia etuuksia. Tuen hakijoista noin puolella pääasiallinen toimeen-
tulon lähde on työttömyysturva. Suuri osa asiakkaista hakee tukea täy-
dentääkseen työmarkkinatuen ja työttömyysturvan peruspäivärahan tai
asumistuen myöntämisen jälkeen jäänyttä tulovajausta.
76
Taulukko 4.1
Toimeentulotuen saajat ja toimeentulotuen bruttomenot vuosina
1990–2000
Vuosi Kotitalouksia Henkilöitä Bruttomenot
Yhteensä Yhteensä 1 000 mk
1990 181 604 314 009 1 175 501
1991 222 653 396 109 1 556 844
1992 258 864 464 635 1 875 309
1993 292 559 528 126 2 216 964
1994 329 393 577 274 2 528 108
1995 339 020 583 922 2 691 158
1996 349 591 609 636 3 097 679
1997 344 705 593 797 3 262 391
1998 313 337 534 930 2 772 039
1999 291 961 492 694 2 577 630
2000 271 686 454 353 2 543 558
Huhtikuussa 2001 suoritettiin Stakesissa kolmen tuensaajarekisterin
eli asumistukirekisterin, toimeentulotukirekisterin ja työmarkkinatuki-
rekisterin yhteenajo. Tulokset osoittavat, että näiden kolmen perustur-
vaetuuden samanaikainen saanti on ollut suhteellisen yleistä. Pelkäs-
tään toimeentulotuen varassa olevia oli marraskuussa 1999 noin 11 pro-
senttia toimeentulotukea saavista. Työmarkkinatukea saaneista prosent-
tia ja asumistukea saaneista 32 prosenttia oli joutunut samanaikaisesti
turvautumaan myös toimeentulotukeen.
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Järjestelmän toimivuuden parantamiseksi toimeentulotukea koskevia
säännöksiä muutettiin 1.4.2001 alkaen. Tavoitteena on ehkäisevän toi-
meentulotuen käytön lisääminen, asiakkaiden jonotusaikojen lyhentä-
minen ja tarveharkinnan lisääminen tukea myönnettäessä. Säännösmuu-
tosten johdosta kuntien valtionosuuksia lisättiin vuositasolla 22 milj.
mk.
Työhön kannustavuuden lisäämiseksi valmisteltiin vuoden 2001 ai-
kana toimeentulotukilain väliaikainen muutos, jonka mukaan toimeen-
tulotuen saajan ansiotuloista vähintään 20 prosenttia, kuitenkin enin-
77
tään 100 euroa kuukaudessa, jätetään ns. etuoikeutettuna tulona otta-
matta huomioon tukea myönnettäessä. Tämä uudelleenjärjestely toteu-
tetaan tässä vaiheessa kolmivuotisena kokeiluna, joka on voimassa ajalla
1.4.2002 – 31.3.2005. Kokeilun tulosten perusteella on tarkoitus päättää
sen mahdollisesta pysyvästä käyttöönotosta. Kuntien valtionosuuksia li-
sätään uudistuksen johdosta vuositasolla 23 milj. mk ( 3,7 milj. euroa)
1.9.2001 voimaan tulleen kuntouttavaa työtoimintaa koskevan lain
mukaan toimintaan osallistuvalle maksetaan hänelle normaalisti kuulu-
vat etuudet eli työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Lisäksi siihen osal-
listuvalle työmarkkinatukea saavalle maksetaan ylläpitokorvauksena 30
markkaa päivältä ja toimeentulotukea pääasiallisena tulonaan saavalle
toimintarahana 30 markkaa päivältä sekä korvataan matkakustannuk-
set. Alle 25-vuotias, joka ilman hyväksyttävää syytä ei osallistu hänelle
osoitettuun kuntouttavaan työtoimintaan, menettää työmarkkinatuen
määräajaksi ja hänen toimeentulotukeaan voidaan alentaa. 25 vuotta
täyttäneille osallistuminen toimintaan on vapaaehtoista. Ks. kohta 4.3.3.
KERTOMUSAJANJAKSOLLA KÄYNNISTETYT
UUDISTUKSET
SOSIAALIMENOJEN RAHOITUS
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuoden 2000 keväällä toimikun-
nan selvittämään sosiaalimenojen kehitystä ja sosiaaliturvan rahoi-
tuksen turvaamista pitkällä aikavälillä (SOMERA-toimikunta). Toimi-
kunnan työskentelyaika päättyy maaliskuun lopussa 2002.
Toimikunnan asettamisen taustalla ovat haasteet, joita muuttuva
toimintaympäristö asettaa sosiaaliturvalle. Tavoitteena on arvioida,
onko nykyinen organisaatio ja rahoitusrakenne toimiva pitkälläkin
aikavälillä ja miten muuttuva toimintaympäristö vaikuttaa nykyisen
sosiaaliturvan toimintaedellytyksiin. Tavoitteena on myös selvittää,
miten talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tavoitteet voidaan par-
haiten sovittaa yhteen. Toimikunnan tehtävä on siten laajempi kuin
1990-luvun alussa toimineen sosiaalimenotoimikunnan, joka keskit-
tyi pitkälti eläkeproblematiikkaan. Sosiaalimenotoimikunta 2000 tar-
kastelee koko sosiaaliturvajärjestelmää ja sen rahoitusta, mukaan lu-
ettuna myös sosiaali- ja terveyspalvelut.
Toimikunnan puheenjohtajana on kansliapäällikkö Markku Leh-
to sosiaali- ja terveysministeriöstä. STM:n lisäksi toimikunnassa ovat
78
edustettuina työministeriö, valtiovarainministeriö, Suomen Kuntaliit-
to, Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Työeläkelaitosten Liitto, So-
siaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) sekä työ-
markkinaosapuolet.
ELÄKETURVA
Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat päässeet sopimukseen yksi-
tyissektorin työeläkejärjestelmään vuodesta 2005 lukien tehtävistä
muutoksista keskimääräisen eläkkeelle jäämisiän myöhentämiseksi
ja eläkejärjestelmän sopeuttamiseksi keskimääräisen elinajan jatku-
vaan kasvuun. Sopimuksen mukaan vanhuuseläkkeelle voi jäädä jous-
tavasti ikävälillä 62–68 vuotta ja nykyinen 65 vuoden eläkeikä muu-
tetaan laskennalliseksi eläkeiäksi. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle
voi jäädä 62-vuotiaana, mutta silloin vanhuuseläke alenee.
Vielä työelämässä mukana olevien yli 63-vuotiaiden eläkkeen kart-
tumaa nopeutetaan. Yksilöllinen varhaiseläke ja työttömyyseläke pois-
tuu siirtymäkauden jälkeen. Osa-aikaeläkkeen ikäraja korotetaan vuo-
desta 2003 lukien 58 vuoteen. Osa-aikaeläkkeellä ollessa vanhuus-
eläkettä karttuu vain työskentelyn perusteella eli puolet nykyiseen
verrattuna. Ikääntyville työntekijöille luodaan edellytyksiä jatkaa työ-
elämässä nykyistä pidempään kehittämällä työympäristöön liittyviä
työnjärjestelyjä ja toteuttamalla oikeus ammatilliseen kuntoutukseen.
Työeläkejärjestelmän uudistamiseen liittyviä neuvotteluja jatketaan
edelleen muun muassa eläkepalkan laskentasäännön osalta.
OPINTOTUKI
Opiskelijoiden toimeentuloon liittyen on valmisteltu ratkaisuehdo-
tuksia opintolainaongelmiin niin kutsutun takausvastuutyöryhmän
(Opetusministeriön työryhmämuistioita 10:2001) ehdotusten pohjalta.
Tavoitteena on, että opintolainan ottaja suoriutuisi lainojen takaisin-
maksusta nykyistä paremmin. Samalla takauksen perusteella valtion
maksettavaksi tulevien opintolainojen määrä pienenisi. Samassa yh-
teydessä on selvitetty, miten maksuhäiriötilanteessa oleva opiskelija
voisi rahoittaa opintonsa. Opintotukijärjestelmän toimivuutta ja kehittä-
mistarpeita on kartoitettu arviointiselvityksessä “Opintotuki-opiskelija-
palkka vai koulutusinvestointi” (Opetusministeriön työryhmämuistioita
14:2000). Opintotuen ja lapsilisän yhteensovittamista on selvitetty
sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa lapsilisätyöryhmässä
(työryhmämuistioita 26:2000).
VANHEMPAINRAHA
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuoden 2001 alussa työ- ja perhe-
elämän yhteensovittamista selvittävän työryhmän. Kolmikantaisen työ-
ryhmän toimeksiantona oli selvittää mahdollisuuksia luoda järjestel-
mä, joka takaa isälle oikeuden omaan kuukauden kestävään van-
hempainvapaaseen sekä mahdollisuuden pitää äitiys- ja vanhempain-
loma osa-aikaisena. Selvityksessä tuli tarkastella myös perhevapaista
aiheutuvien vuosilomakustannusten jakautumista. Uudistusten tavoit-
79
teena on parantaa pienten lasten vanhempien mahdollisuutta osallis-
tua lapsen hoitoon nykyistä paremmin ja joustavammin.
Työryhmä ehdottaa, että isän nykyisin käytettävissä olevaa isyys-
vapaata pidennetään seitsemällä arkipäivällä. Isyysrahakausi olisi yh-
teensä 25 arkipäivää ja olisi pidettävissä 1–5 eri jaksossa äitiys- ja
vanhempainrahakaudella taikka välittömästi vanhempainrahakauden
päätyttyä. Vanhempainrahakausi voitaisiin pitää osa-aikaisena työn-
antajan ja työntekijän sopimuksen perusteella. Vanhemmat jakaisivat
vanhempainrahakauden tekemällä molemmat osa-aikatyötä. Sopimus
edellyttää, että vanhemmilla on yhteinen näkemys lapsen hoitovas-
tuun jakamisesta osa-aikaisesti ja että osa-aikaisuus kestää vähintään
kaksi kuukautta.
Työryhmä ehdottaa myös vanhempainpäiväraha-ajalta suoritet-
tavien vuosilomakustannuskorvausten hakemusmenettelyn yksinker-
taistamista. Korvausta haettaisiin yhdellä hakemuksella heti vanhem-
painpäivärahakauden jälkeen kuuden kuukauden kuluessa, jolloin
hakemus voisi kohdistua kahdelle eri lomanmääräytymisvuodelle.
Työryhmänmukaan adoptioisät tulisi saattaa perhevapaiden osalta
yhdenvertaiseen asemaan biologisten isien kanssa. Adoptioisien isyys-
rahakausi pidennetään 25 arkipäivän pituiseksi. Työryhmä on esittä-
nyt myös monikkoperheiden isien aseman parantamista, perheen
mahdollisuutta siirtää äitiysraha isän käytettäväksi äidin sairastuessa
pitkäaikaisesti sekä kohdunvuokraustilanteiden huomioimista
vanhempain päivärahajärjestelmässä.
TYÖTTÖMYYSTURVA
Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa kolmikantaisessa työryh-
mässä on selvitetty työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan kehittä-
mismahdollisuuksia työllistymistä tukevaan suuntaan. Työryhmä sai
työnsä päätökseen 12.11.2001. Hallitus on päättänyt ryhtyä valmis-
telemaan työttömyysturvalainsäädännön muutoksia työryhmän esi-
tysten pohjalta. Muutokset tulisivat voimaan muilta kuin erikseen
mainituilta osin pääasiassa vuoden 2003 alusta lukien.
Työryhmä ehdotti, että lisäpäiväoikeuden ikäraja nostetaan 57
vuodesta 59 vuoteen. Päivärahan saamisen edellytyksenä on, että
henkilöllä on työhistoriaa vähintään viisi vuotta viimeksi kuluneen
15 vuoden aikana. Lisäpäiviä maksettaisiin sen kuukauden loppuun,
jona henkilöllä on oikeus siirtyä vanhuuseläkkeelle ilman varhen-
nusvähennystä. Lisäpäiviä koskeva muutosehdotus korvaisi jatkossa
työttömyyseläkkeen.
Ehdotuksen mukaan vuonna 1949 ja sitä ennen syntyneisiin hen-
kilöihin sovellettaisiin nykyisiä lisäpäiväoikeuden saamisedellytyksiä
koskevia säännöksiä. Vastaavasti lisäpäiväoikeus korvaisi työttömyys-
eläkkeen niiden henkilöiden osalta, joiden lisäpäivärahaoikeus alkaa
1.1.2007 jälkeen. Lisäpäiviltä maksettavan ansiopäivärahan tasoa kor-
jattaisiin lähemmäksi eläketurvan tasoa. Työnantajien työttömyyseläk-
keitä vastaava rahoitusvastuu siirrettäisiin työttömyysturvaan ja vas-
tuu koskisi kaikkia työnantajasektoreita.
80
Eroraha liitettäisiin osaksi työttömyysturvaa siten, että ansiopäivä-
rahaa korotetaan 130 päivän ajaksi henkilölle, joka on irtisanottu
taloudellisista tai tuotannollisista syistä ja jolla on rekisteröityä työhis-
toriaa vähintään 20 vuotta. Korotuksen suuruus olisi keskimäärin 30
markkaa päivältä. Erorahan aikuiskoulutuslisä liitettäisiin työvoima-
koulutuksen koulutustukeen ja työttömien koulutuspäivärahaan
vastaavansuuruisena lisänä.
Työttömyyspäivärahan saamisen edellytyksenä olevan työssäolo-
ehdon (ns. alkuehdon) pituus säilyisi 10 kuukautena, mutta sen täyt-
tämisen tarkastelujakso pitenisi 28 kuukauteen. Ns. nollaus- ja paluu-
ehtoa lyhennettäisiin 8 kuukauteen tarkastelujakson säilyessä nykyi-
senä 24 kuukautena. Yhdistelmätukityöstä työssäoloehtoon luettai-
siin puolet työssäoloajasta, kun nykyisten säännösten mukaan lue-
taan kolmannes, kuitenkin enintään 16 viikkoa työssäoloajasta. Sovi-
teltua työttömyyspäivärahaa kehitettäisiin siten, että päivärahaa voi-
taisiin maksaa myös ns. ennakkomaksuna. Kokoaikaisista työsuhteis-
ta sovittelun piiriin jäisivät enintään kaksi viikkoa kestävät työsuhteet.
Työryhmä ehdotti myös eräitä muita kehittämisehdotuksia jatkos-
sa valmisteltavaksi. Yrittäjien työttömyysturvaa kehitettäisiin ns.
jälkisuojasäännösten osalta. Samoin lomakorvausten jaksotuksen
perusteena olevaa palkkaa korjattaisiin ja takautuvasti myönnettyjen
työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttamasta työttömyysetuuksien takai-
sinperinnästä luovuttaisiin. Työttömyyskassoille korvattaisiin muutok-
sista aiheutuvat hallintokulujen lisäykset. Samalla selvitettäisiin hal-
lintokuluihin suoritettavia rahoitusosuuksia koskevien säännösten
muutostarpeet.
TYÖTAPATURMAT
Hallituksen esityksen valmistelu sosiaali- ja terveysministeriön asetta-
man kolmikantaisen Työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön
kehittämistyöryhmän muistiossa (STM:n julkaisuja 2000:17) tehtyjen
ehdotusten pohjalta on aloitettu. Muutokset liittyvät muun muassa
ammattitautiluettelon sekä yläraajojen rasitusperäisten ammattitau-
tien ja haittalisän korvausperusteiden uudistamiseen, sairaanhoidon
ja kuntoutuksen välisen rajanvedon selkeyttämiseen sekä opiskelijoi-
den tapaturmiin liittyvien kysymysten selkeyttämiseen.
4.3 Työllisyys, koulutus ja työolot
4.3.1 Muuttuvat työelämän rakenteet ja työllisyys
Elinkeinorakenteen viimeaikainen voimakas muutos on vaikuttanut
merkittävästi myös työelämässä. Vuosina 2000–2001 jatkui kehitys, jol-
le leimallista oli korkean koulutuksen ja tietotekniset valmiudet omaa-
81
6 Vuonna 1999 5,3 %
7 Esimerkiksi vuonna 2000 maataloudessa työskentelevistä 22 prosenttia oli yli 55-
vuotiaita, kun heitä muilla toimialoilla oli vain 11 prosenttia.
van henkilöstön kasvava kysyntä. Työvoiman kysyntä keskittyi myös
alueellisesti.
Viime vuosikymmenen taloudellisesta kasvusta huomattava osa se-
littyy telekommunikaatioalan voimakkaalla kasvulla. Elektroniikkate-
ollisuudesta onkin muodostunut perinteisesti vahvan metsäteollisuuden
rinnalle toinen merkittävä suomalaisen ulkomaankaupan perusta. Sa-
malla teollisuustuotanto on muuttunut enenevässä määrin massatuo-
tannosta kohti joustavaa tuotantoa. Kilpailukyky perustuu yhä enem-
män tietoon ja innovaatioihin, laatuun ja nopeaan tuotteistamiseen.
Tuotannon ja yritysten verkottuminen sekä kansainvälisesti että koti-
maassa muuttaa toimintatapoja yrityksissä. Toimintatavat muuttuvat
myös toimintojen ulkoistamisen lisääntyessä. Tämä merkitsee usein ke-
hitystä kohti pienempiä yksiköitä ja toiminnan uudelleenorganisointia.
Maa- ja metsätalouden selvästä supistumisesta huolimatta se on yhä
tärkein maaseutuelinkeino Suomessa. Maatalouden ja elintarviketeolli-
suuden työllisten osuus työllisistä on selvästi sekä investointi- että kan-
santuoteosuutta suurempi6 . Maatalouden merkitys työllistäjänä voi myös
alueellisesti olla huomattavasti keskimääräistä suurempi. Suurimmil-
laan se on Etelä-Pohjanmaalla, jossa lähes 12 % työllisistä työskentelee
maataloudessa.
Sekä maaseudun työllisyyden että työllisyyteen sidoksissa olevien
hyvinvointivaikutusten kannalta merkityksellistä on, että maatalous työl-
listää keskimäärin vanhempaa väestöä kuin muut toimialat.7 Maata-
louden tuotantorakenne on muuttunut Suomen EU-jäsenyysaikana huo-
mattavasti. Kun tuotanto keskittyy yhä pienemmälle määrälle maatilo-
ja, niiden johtaminen vaatii viljelijöiltä uusia valmiuksia, ja on omiaan
nopeuttamaan sukupolvenvaihdoksia maataloudessa.
Työelämän rakenteiden muutoksista johtuen osaamisen merkitys on
koko ajan noussut. Myös työvoiman koulutustaso on selvästi parantu-
nut. Muutos on aiheuttanut polarisaatio-ongelman, jossa osa työvoimas-
ta menestyy hyvin, osa taas näyttää varsin pysyväisluonteisesti syrjäy-
tyvän työmarkkinoiden ulkopuolelle. Varsinkin alhaisemman koulutus-
tason omaavat, ikääntyneet ja ei-kasvukeskuksissa asuvat joutuvat koh-
taamaan tarjontaa vähäisemmän kysynnän. Työvoiman ikärakenne tu-
82
lee muodostamaan yhä suuremman haasteen Suomen menestymiselle
tulevaisuudessa. Tämä koskee niin maataloutta, teollisuustyöpaikkoja
kuin palveluitakin. Palveluissa työvoiman ikääntyminen on ongelma
erityisesti julkisella sektorilla.
Suomalaisen työntekijän terveys ja työkyky on selvitysten mukaan
melko hyvä ja työhön sitoutumisen aste on ollut selvässä kasvussa 80-
luvulta alkaen. Sitoutuminen näkyy muun muassa sairauspoissaoloissa,
jotka vähenevät tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen. Yli 55-vuotiaissa on eni-
ten niitä, jotka eivät vuositasolla ole olleet päivääkään poissa sairauden
vuoksi. Tästä huolimatta ikääntyvät siirtyvät eläkkeelle niin, että 58-vuo-
tiaista enää puolet on työssä. Ristiriita työn arvostuksen ja työolojen ke-
hittymisen sekä varhaisen eläkkeelle siirtymisen välillä on ilmeinen.
.
4.3.2 Työllisyys ja työttömyys alueittain ja erityisryhmittäin
Työllisyys kasvoi vuonna 2001 edellisvuotta vähemmän (noin 30 000),
työllisyysaste oli hieman alle 68 prosenttia. Vuotta aiemmin työllisyys-
aste oli 66,9 prosenttia. Maakunnittain tarkastellen työllisyysasteet vaih-
telivat vuonna 2000 Uudenmaan 74,4 prosentista Kainuun 54,6 prosent-
tiin. Työllisyys on vuodesta 1994 vuoteen 2000 kohonnut eniten Uudel-
lamaalla, Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Pirkanmaalla ja Pohjois-
Pohjanmaalla. Mainittuna ajanjaksona työllisyysasteen nousu on näissä
maakunnissa ollut 7–9,5 prosenttiyksikköä.
Vuonna 2000 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukainen työt-
tömyysaste oli 9,8 prosenttia ja vuonna 2001 vain vähän alempi
(9,3 %). Alueittain tarkastellen työttömyys oli korkeinta Kainuussa ja
Lapissa, joissa työttömiä, työvoimapoliittisissa toimenpiteissä ja työttö-
myyseläkkeellä olevia oli yhteensä noin 30 prosenttia työvoimasta.
Pitkäaikaistyöttömyyden lasku on jatkunut molempina vuosina ja ollut
miltei koko ajan nopeampaa kuin kokonaistyöttömyyden lasku. Pitkäai-
kaistyöttömiä oli vuonna 2000 kaikkiaan noin 89 000 ja vuonna 2001
noin 84 000 henkilöä. Työttömyyden laskusta huolimatta vajaakuntois-
ten työttömien määrä on kasvanut. Vuonna 2000 se kasvoi runsaat kol-
me prosenttia, jolloin osuus kaikista työttömistä työnhakijoista oli 12,6
prosenttia. Vuonna 1999 osuus oli 11,3 prosenttia ja vuonna 2001 13,4
prosenttia.
83
Kuva 4.6
Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta työvoima- ja
elinkeinokeskuksittain, vuosi 2001 ennakollinen
Työmarkkinoilla työvoiman kysyntä on kohdistunut nuoriin. Työnvä-
litystilaston mukaan nuorten työttömyys on laskenut vuoden 1993 tasos-
ta (lähes 100 000 nuorta) alle puoleen. Vuonna 2000 alle 25-vuotiaita
työttömiä oli 39 000 eli 12 prosenttia kaikista työttömistä. Vuonna 2001
nuorten työttömyys väheni edelleen. Tilastokeskuksen mukaan nuorten
työttömyysaste oli 21 prosenttia.
Yli 50-vuotiaiden työttömyys laski sekä vuonna 1999 että 2000, jol-
loin yli 50-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 102 500. Vuonna 2001
heitä oli noin 99 000. Vähennys on runsaat kolme prosenttia. Sosiaali-
ja terveysalalle koulutettua työvoimaa oli vuonna 2000 työttömänä 30
600 henkilöä, mikä on kahdeksan prosenttia vähemmän kuin vuotta
aikaisemmin. Maahanmuuttajien työttömyysaste oli vuonna 2000 noin
34 prosenttia. Heidän sijoittumisensa työelämään on huomattavan vai-
keaa.
84
Vuoden 2001 aikana työvoimatoimistoihin ilmoittautui arviolta
830 000 työnhakijaa, joista työttömiä hieman yli 600 000. Määräaikai-
sen työn päättyminen oli yleisin työnhaun syy. Vuoden 2001 aikana
työvoimatoimistoihin ilmoitettiin arviolta 330 000 avointa työpaikkaa,
joista täyttyi noin 310 000. Työpaikoista 160 000 täyttyi työnvälityksen
työnhakijoilla.
4.3.3 Työvoima- ja sosiaalipoliittiset toimenpiteet
Aktiivinen työvoima- ja sosiaalipolitiikka
Työvoimapolitiikan peruslinja työhallinnon palveluiden ja toimenpitei-
den kehittämiseksi perustuu vuoden 1998 alusta voimaan tulleeseen työ-
voimapolitiikan uudistukseen. Uudistuksen keskeinen tavoite on oma-
toimisen työnhaun vahvistaminen. Lähtökohtana työvoimapoliittisten
ohjelmien mitoituksessa lähivuosille on osaamisperusteisen kasvun tu-
keminen, työvoiman saatavuuden varmistaminen ja työnhakujaksojen
lyhentäminen. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden tavoitteena on aina
avoimille työmarkkinoille sijoittumisen tukeminen. Tarkoituksena on,
että julkinen työvoimapalvelu kykenisi lähivuosina tarjoamaan vuodes-
sa noin 250 000 aktivointimahdollisuutta asiakkailleen.
Aktiivisen työvoimapolitiikan toimin oli vuonna 2001 sijoitettuna
keskimäärin 80 000 henkilöä. Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osal-
listui arviolta 190 000 eri henkilöä. Lukuun sisältyvät sekä kansallisesti
rahoitettavat että Euroopan sosiaalirahaston osittain rahoittamina toteu-
tettavat toimenpiteet. Avointa työttömyyttä kyettiin alentamaan noin
3,5 prosenttiyksikön verran. Työllistämistuella sijoitettuna oli arviolta
keskimäärin 38 500 henkilöä. Työllistetyistä yhdistelmätuella olevien
osuus oli noin 12 600 henkilöä.
Työllistämistukitoimenpiteet kohdistuvat pitkäaikaistyöttömiin, nuo-
riin, vajaakuntoisiin, pitkäaikaistyöttömyyden uhkaamiin ja ikääntynei-
siin. Lisäksi työharjoittelussa työmarkkinatuella oli keskimäärin 9 000
ja vuorotteluvapaatyöpaikoissa noin 6 000 henkilöä. Työmarkkinatuen
saajia oli keskimäärin arviolta noin 162 000. Heistä aktiivitoimiin osal-
listui hiukan yli viidennes. Työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa
oli arviolta keskimäärin 26 000 henkilöä. Toimenpiteiden taso on tasai-
sesti laskenut työttömyyden laskiessa. Vielä vuonna 2000 toimenpiteis-
sä oli keskimäärin 88 200 henkilöä.
85
Alkuvuodesta 2001 työministeriössä valmisteltiin työvoimapolitiikan
uudistuksen toinen aalto eli tarvittavat toimenpiteet uudistuksen jatka-
miseksi. Ehdotuksissa korostetaan työmarkkinoiden ja työvoimatoimis-
tojen asiakasrakenteen erilaisuutta eri osissa maata sekä työvoimatoi-
mistojen toimintamahdollisuuksien parantamista. Uudistuksen toisessa
aallossa pyritään ottamaan huomioon ensimmäisen aallon arviointitut-
kimuksista saadut tulokset. Asiakkaan ja virkailijan kesken laaditun työn-
hakusuunnitelman asema korostuu entisestään. Työnantajayhteyksien
lisäämisellä pyritään tehostamaan työmarkkinoiden toimivuutta.
Toiseen aaltoon kuuluvan aktiivisen sosiaalipolitiikan toimenpitei-
den osana on suurimmissa kaupungeissa tarkoituksen kehittää työmark-
kinatukijärjestelmää järjestämällä kuntien, työhallinnon ja muiden pai-
kallisten toimijoiden yhteistä asiakaspalvelua. Kokonaisuuteen kuuluu
muiden toimenpiteiden lisäksi kuntouttavan työtoiminnan nimellä kul-
kevan uuden palvelukokonaisuuden luominen.
Kuntouttava työtoiminta
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta tuli voimaan 1.9.2001. Uudistuksel-
la on luotu lainsäädännölliset perusteet työvoimaviranomaisten ja kun-
tien väliselle yhteistyölle. Tarkoituksena on taata pysyvä rahoitus siten,
että valtio korvaa kunnille pääosan kuntouttavasta työtoiminnasta ai-
heutuvista kustannuksista.
Kuntien ja työvoimaviranomaisten yhteistyötä tiivistetään velvoitta-
malla viranomaiset laatimaan aktivointisuunnitelma yhdessä pitkään
työttömänä olleen, työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saaneen
henkilön kanssa. Suunnitelma on laadittava jokaiselle edellytykset täyt-
tävälle henkilölle viimeistään 31.12.2002 mennessä. Kuntouttavaan työ-
toimintaan osallistuva on työvoimatoimistoon työttömäksi ilmoittautu-
nut työnhakija, joka on oikeutettu työhallinnon palveluihin. Toimintaan
osallistumista ei lueta työttömyysturvan työssäoloehtoon, eikä se kartu-
ta henkilön eläketurvaa. On arvioitu, että henkilöitä olisi noin 70 000 ja
että sekä loka- että marraskuussa 2001 laatimisvelvoitteen piiriin olisi
tullut noin 16 000 henkilöä. Alle 25-vuotiailla on oikeus suunnitelmaan
lyhyemmän työttömyysjakson jälkeen kuin vanhemmilla työttömillä.
Työsuhteeseen, koulutukseen tai muuhun työvoimaviranomaisen tar-
joamaan toimenpiteeseen nähden kuntouttava työtoiminta on aina tois-
sijaista. Aktivointisuunnitelmaa tehtäessä tulee arvioida, minkä tyyppi-
86
nen ja tasoinen toiminta parantaa parhaiten henkilön edellytyksiä työl-
listyä avoimille työmarkkinoille, osallistua koulutukseen tai muihin toi-
menpiteisiin. Jotta toiminta olisi motivoivaa, sen määrä ja sisältö on
sovitettava henkilön osaamisen mukaan siten, että se on hänen työllis-
tymisedellytystensä kehittämisen kannalta mielekästä ja riittävän vaa-
tivaa. Suunnitelmaan voidaan sisällyttää työllisyyslain mukaisia työl-
listymistä edistäviä toimenpiteitä sekä erilaisia sosiaali-, terveys-, kou-
lutus- ja kuntoutuspalveluita tai kuntouttavaa työtoimintaa.
Aktivointisuuunnitelmaa laadittaessa on ensin selvitettävä mahdol-
lisuudet työhallinnon järjestämiin työllistymistä edistäviin toimenpitei-
siin. Jos ensisijaisia toimenpiteitä ei ole seuraavan kolmen kuukauden
aikana tarjottavissa, henkilöllä on oikeus päästä kuntouttavaan työtoi-
mintaan. Jos työtoimintaan osallistuminen ei henkilön toimintakyvystä
johtuen ole mahdollista, tarjotaan hänelle muita sosiaali- tai terveys-
palveluita. Palveluiden tarkoitus on parantaa henkilöön toimintakykyä
niin, että hän voi myöhemmin osallistua kuntouttavaan työtoimintaan.
Kuntouttavan työtoiminnan järjestää kunta. Kunnat voivat sopia toi-
minnan järjestämisestä myös usean kunnan yhteistyönä taikka sopia sen
toteuttamisesta yhdistyksen, säätiön, uskonnollisen yhdyskunnan tai
valtion viraston kanssa. Kuntouttavaa työtoimintaa voidaan järjestää myös
esimerkiksi nuorten työpajassa. Toimintaa järjestetään 3–24 kuukauden
jaksoissa ja henkilön tulisi osallistua toimintaan vähintään yhtenä ja
enintään viitenä päivänä viikossa. Yhden päivän kuntouttavan työtoi-
minnan kesto olisi vähintään neljä tuntia. Toimintajakson päätyttyä ar-
vioidaan yhteistyössä sosiaalitoimen, työvoimaviranomaisten ja kunto-
uttavaan työllistämiseen osallistuvan asiakkaan kanssa voidaanko asi-
akkaalle tarjota ensisijaisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä tai koulu-
tusta.
Kansallinen ikäohjelma
Kansallisen ikäohjelman tavoitteena on parantaa työllisyyttä ja työllis-
tymistä työelämän vanhimmissa, yli 45-vuotiaiden ikäluokissa. Ohjel-
massa on toteutettu koulutus- ja tiedotuskampanjoita sekä tutkimuksia.
Ohjelma on osaltaan edesauttanut pitkää työuraa tukevan lainsäädän-
nön ja muun yhteiskuntapolitiikan kehittämistä. Ikäohjelman tulokselli-
suus näkyy viime kädessä ikääntyneiden parantuneena työllisyytenä ja
uskona omaan työmarkkina-asemaan ja työllistymiseen.
87
Ensimmäinen 5-vuotisikäryhmä, joka saavutti 1990-luvun talousla-
maa edeltäneen työllisyystason olivat 55–59-vuotiaat. Tällä hetkellä
ikääntyneet ovat ainoa ikäryhmä, jonka työelämässä pysyvyys on suu-
rempaa kuin 1980-luvun lopulla. Ikääntyneiden työllisyyden paranemi-
nen johtuu siitä, että he pysyvät entistä kauemmin työelämässä. “Eläke-
putki-ikäisistä” 55–59-vuotiaista on työssä jo 64 prosenttia. Kolme vuot-
ta sitten ikäryhmästä oli työssä vain noin puolet.
Myös 60–64-vuotiaat ovat työssä aiempaa enemmän. Heidän työlli-
syysasteensa on noussut samaan aikaan 20 prosentista 26 prosenttiin.
Sekä työttömyys että kokoaikainen eläkkeellä olo ovat vähentyneet.
Työttömien osuus 55–59-vuotiaasta väestöstä on pienentynyt kolmessa
vuodessa 20 prosentista 14 prosenttiin. Suurelle osalle ikääntyneistä uuden
työn löytäminen on kuitenkin edelleen vaikeaa.
Ikääntyneiden luottamuksen paraneminen työn löytymiseen koskee
sekä miehiä että naisia. 1990-luvun alkuvuosina vain joka kymmenes
heistä uskoi uuden työn löytymiseen. Nyt osuus on kasvanut nelinker-
taiseksi. Naiset ovat olleet koko 1990-luvun hieman miehiä pessimisti-
sempiä. Laman syvimpinä vuosina uuden työn löytymiseen uskova ikään-
tynyt nainen oli äärimmäinen poikkeus työmarkkinoilla. Vuonna 2001
ikääntyneistä naisista vajaa kolmannes ja miehistä miltei puolet uskoo
työn löytymiseen.
4.3.4 Koulutus työllistymisen tukena
Ammatillisen kehittymisen palvelut
Työvoimaviranomaisten tarjoamien ammatillisen kehittymisen palvelu-
jen tarkoituksena on parantaa työhallinnon asiakkaiden osaamista, mo-
tivaatiota ja työmarkkinoille siirtymistä tarjoamalla ammatinvalinta- ja
urasuunnittelupalveluita, työelämä- ja koulutustietoutta, työvoimakou-
lutusta sekä ammatillisen kuntoutuksen palveluita. Ammatillisen kehit-
tymisen palveluilla pyritään vaikuttamaan erityisesti osaavan työvoi-
man saatavuuteen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.
Vuonna 2001 koulutusta suunnattiin erityisesti työllistäville aloille
toteuttamalla työelämälähtöisesti räätälöityä koulutusta ja yhteishan-
kintoja. Koulutuksen ennakointiin panostettiin lisäämällä työvoimatoi-
mistojen yrityskäyntejä ja niiden yhteydessä tehtäviä työvoiman koulu-
88
tustarvekyselyitä. Samalla perustettiin alueellisia ja alakohtaisia koulu-
tuksen suunnitteluryhmiä. Henkilökohtaisella tasolla painotettiin yksi-
löllisiä koulutusratkaisuja. Työssä olevan työvoiman koulutusta suosit-
tiin tilanteissa, joissa koulutuksella voitiin edistää erityisesti ikäänty-
vän työvoiman työssä pysymistä.
Maahanmuuttajien osaamista pyrittiin saamaan käyttöön työvoima-
vajauksen ehkäisyssä. Vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien pitkä-
aikaistyöttömien ja vajaakuntoisten työelämään hakeutumisprosesseis-
sa käytettiin tehostetusti ohjaavaa koulutusta. Eri alueiden välistä yh-
teistyötä lisättiin muun muassa kuljetus- ja maanrakennusalan koulu-
tuksen hankinnassa.
Työvoimakoulutuksen laadun kehittämiseksi otettiin käyttöön inter-
netpohjainen opiskelijapalautejärjestelmä. Vastanneista (noin 23 000)
68 prosenttia antoi saamalleen koulutukselle arvosanan hyvä tai erin-
omainen. Vuonna 2001 työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa oli
keskimäärin kuukaudessa noin 26 000 henkilöä.
Ammatinvalinta- ja urasuunnittelun asiakkaita oli kertomusvuonna
vuonna 2001 noin 35 200 henkilöä, joista yli 60 prosenttia oli yli 25-
vuotiaita. Koulutus- ja ammattitietopalvelussa tilastoitiin noin 450 000
neuvontakertaa. Henkilökohtaisen neuvonnan lisäksi järjestettiin run-
saasti koulutusinformaatioryhmiä. Ammatillisen kuntoutuksen työnha-
kija-asiakkaita oli yli 80 000 henkilöä. Heistä lähes 60 prosenttia oli
ikääntyviä (45+) ammatinvaihtajia. Ammatillisen kuntoutuksen aktiivi-
toimia oli lähes 60 000. Näistä suurin osa oli työhön sijoituksia yleisille
työmarkkinoille tai työvoimakoulutukseen ohjaamisia. Ikääntyneiden
pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvityksiä jatkettiin yhteistyössä
Kansaneläkelaitoksen kanssa ja aloitettiin pitkäaikaistyöttömien eläke-
edellytysten selvittelyt suurissa ja keskisuurissa työvoimatoimistoissa.
Ammatillinen koulutus
Koulutusjärjestelmä turvaa jokaiselle mahdollisuuden valmistua ammat-
tiin joko toisen asteen ammatillisen tai korkea-asteen koulutuksen kaut-
ta. Myös perusasteen jälkeinen koulutus on pääasiassa maksutonta ja
oikeuttaa opintotukeen. Koulutuksen haasteena on lisätä koulutuksen
työelämävastaavutta ja parantaa työllistymismahdollisuuksia.
Vuonna 1997 peruskoulun yhdeksäsluokkalaisista (64 400) 33 pro-
senttia aloitti ammatillisen koulutuksen, 55 prosenttia lukion ja neljä
89
prosenttia siirtyi peruskoulun 10. luokalle. Kahdeksan prosenttia ei jat-
kanut opiskelua välittömästi. Oppivelvollisuutensa suorittaneelle nuo-
relle voidaan järjestää perusopetuslain mukaista yhden lukuvuoden kes-
tävää lisäopetusta (10. luokka). Lisäopetuksen tavoitteena on jatkaa
perusopetuksen tehtävää, tukea opiskelu- ja uravalintavalmiuksia ja elä-
mänhallintataitoja. Tätä lisäopetusta pyritään järjestämään syrjäytymis-
vaarassa oleville nuorille.
Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärät samoin kuin
aloittaneiden määrät ovat pienentyneet 1990-luvun puolivälistä. Vuon-
na 1995 aloittaneita oli 73 000 opiskelijaa ja vuonna 2000 noin 53 000
opiskelijaa. Lisäksi vuonna 1995 koulutuksen aloitti opistoasteella ja
ammatillisella korkea-asteella noin 27 000 opiskelijaa. Viimeinen si-
säänotto oli vuonna 1998, jolloin opisto- ja ammatillisen korkea-asteen
opinnot aloitti noin 58 000 opiskelijaa. Toisen asteen koulutukseen ha-
keutumisen supistuminen johtuu osittain ammattikorkeakoulutuksen laa-
jentumisesta.
Ammatillisen koulutuksen keskeytti tilastokeskuksen mukaan vuon-
na 1995 noin 10 prosenttia opiskelijoista. Osa keskeyttäneistä oli op-
pilaitosta tai opintolinjaa vaihtaneita opiskelijoita. Esimerkiksi Etelä-
Suomen lääninhallituksen selvityksen (v. 2000) mukaan yli puolella
keskeyttäjistä oli takanaan epäonnistunut koulutusvalinta. Syinä mai-
nitaan opiskelijoiden nuori ikä, epärealistiset käsitykset eri ammattia-
loista ja ammatinvalinnan vaikeus. Lisäksi oppimisvaikeudet jo perus-
opetuksessa olivat johtaneet kielteisiin koulukokemuksiin. Oppilai-
tosten valmiudet tällaisten opiskelijoiden kohtaamiseen eivät ole ol-
leet kovin hyvät. Kuitenkin valtaosa (90 %) suorittaa opintonsa siinä
koulutuksessa, jonka on aloittanut. Keskeyttämistä arvioidaan uudel-
leen vuonna 2002.
Ammatillisen koulutuksen kehittämistoimet
Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävinä
toimenpiteinä on lisätty työelämäläheisyyttä työssä oppimisen uudis-
tuksella. Kaikkiin tutkintoihin on liitetty vähintään 20 opintoviikon pi-
tuinen työssä oppimisen jakso. Laadun varmistamiseksi ammatilliseen
koulutukseen ollaan liittämässä näyttöön perustuva osoitus ammatillis-
ten opintokokonaisuuksien tavoitteiden saavuttamisesta. Uudistusten
pohjaksi on meneillään laajaa kokeilutoimintaa. Kokeilut osoittavat,
90
että työelämän mukana olo opintojen arvioinnissa lisää opiskelijoiden
opiskelumotivaatiota ja varmistaa opintojen loppuun saattamista.
Vuoden 2001 aikana on valmisteltu ammatillisen koulutuksen
tuloksellisuusrahoitusmallia. Mallin avulla ammatillisen koulutuksen
järjestäjiä kannustetaan toimiin muun muassa työllistymisen ja jatko-
opintoihin sijoittumisen edistämiseksi ja koulutuksen keskeyttämisen
vähentämiseksi. Jo selvitystyön aikana suuri osa koulutuksen järjestäjis-
tä on sitoutunut rahoitusperusteisiin. Tavoitteena on, että rahoitusmalli
otetaan asteittain käyttöön vuodesta 2002 alkaen laskennallisen valtion-
rahoituksen lisänä ja täydennyksenä.
Perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen siirtyvien opiskelijoi-
den aktivoimiseksi ja keskeyttämisen vähentämiseksi on käynnistetty
kehittämisprojekteja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) -rahoituksella.
Vuonna 2000 ammatillisissa oppilaitoksissa toimi 28 innopajaa, joiden
toiminnassa oli noin 450 opiskelijaa. Toiminta jatkui kesään 2001. Syk-
syllä 2000 aloitti uusina 36 “ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen
vähentäminen” -projektia. Osa aloittaneista projekteista jatkaa edelli-
sellä ohjelmakaudella alkaneiden innopajojen toimintaa. Uusissa pro-
jekteissa on noin 700 opiskelijaa vuodessa.
Projektin tavoitteena on luoda vaihtoehtoja perinteiseen ammatilli-
seen koulutukseen joko täydentämällä niin sanottua normaaliopetusta
tai siirtämällä opiskelija lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa pienryh-
mään. Tarkoituksena on löytää oppilaitoskulttuuria uudistavia menette-
lytapoja ja joustavia opiskelumuotoja erilaisille oppijoille.
Lisäksi meneillään on 10 ura- ja rekrytointipalveluiden kehittämis-
projektia (ESR), joiden tavoitteena on edistää koulutuksesta työelämään
siirtymistä.
Yliopisto- ja ammattikorkeakoulutus
Yliopistokoulutuksen tavoitteissa painotetaan laadukasta, korkean tie-
teellisen tason omaavaa ja työelämän tarpeita palvelevaa perus- ja jat-
kokoulutus3ta sekä näiden edellyttämää opintojen uudistamista. Opin-
tojen uudistamisessa on edellytetty, että opetusjärjestelyjä sekä ohjaus-
ja neuvontajärjestelyjä kehitetään opiskelijan oppimista tukeviksi. Nii-
den tulee sekä tukea opintojen etenemistä että mahdollistaa opintojen
tehokkaampi seuranta. Toimilla pyritään lyhentämään muun muassa
pitkiä valmistumisaikoja ja ehkäisemään opintojen keskeytymistä. So-
91
siaali- ja terveysalan yliopistokoulutuksen tilannetta on kuvattu lyhyes-
ti sosiaali- ja terveysalan koulutusta kokonaisuutena kuvaavassa kap-
paleessa.
Yliopisto-opinnot aloitti vuonna 1995 yhteensä 18 679 opiskelijaa ja
yliopistojen opiskelijamäärä oli kokonaisuudessaan 135 121. Vuonna
2000 opintonsa aloittavia uusia opiskelijoita oli 19 919 ja yliopistojen
opiskelijamäärä oli kokonaisuudessaan 157 195 opiskelijaa. Ammatti-
henkilöiden eläke-ikään tulon myötä sosiaali- ja terveysalan yliopisto-
koulutuksen alueella on tuntuvia koulutuksen lisäystarpeita.
Ammattikorkeakoulutusta on kehitetty osana korkeakouluyhteisöä
painottaen ammattikorkeakoulujen asemaa korkeatasoisina työelämän
ja sen kehityksen asiantuntijoina. Keskeisenä tavoitteena on ollut vah-
vistaa yhteyksiä työelämään elinkeino- ja työelämän kehittämiseksi sekä
väestön hyvinvoinnin ja työllisyyden parantamiseksi. Ammattikorkea-
koulut ovat kehittäneet tutkimus- ja kehittämistyötä osana alueellista
innovaatiojärjestelmien kehittämistä ja kansainvälistä yhteistyötä. Ke-
hittämistavoitteena on ollut laatutason kohottaminen sekä taloudelli-
suuden, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen. Tähän on
pyritty mm. itsearvioinnin ja ulkopuolisen arvioinnin avulla. Ammatti-
korkeakoulut ovat panostaneet myös työelämän tarpeiden ennakoinnin
kehittämiseen. Koulutusta on suunnattu kansallista innovaatiojärjestel-
mää ja kansainvälisen kilpailukyvyn taloudellista, tuotannollista ja kult-
tuurista pohjaa vahvistaville kasvualoille. Erityistä huomiota on kiinni-
tetty riittävän opetuksen turvaamiseen sekä opintojen ohjaukseen ja
opintojen tehostamiseen. Tavoitteena on ollut mm. keskeyttämisasteen
alentaminen. Opintojen tukitoimia ja opintoasianhallintoa on kehitet-
ty. Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutustehtävää on selkiytetty ja
vahvistettu ja kehitetty jatkotutkintojärjestelmää.
Ammattikorkeakoulujen ammatilliset jatkotutkintokokeilut käynnis-
tettiin vuoden 2001 lopulla. Jatkotutkinnon tarkoituksena on ammatti-
korkeakoulututkinnon ja työelämän vaatimusten pohjalta antaa riittävä
tieto- ja taitoperusta sekä valmiudet erityistä asiantuntemusta vaativiin
työelämän kehittämis- ja muihin tehtäviin.
Opintonsa ammattikorkeakouluissa aloitti vuonna 1995 kaikkiaan
10 908 opiskelijaa ja vuonna 2000 kaikkiaan 33 028 opiskelijaa. Sosi-
aali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopinnot aloitti vuonna 1995
yhteensä 1480 opiskelijaa ja vuonna 2000 yhteensä 7236 opiskelijaa.
92
Sosiaali- ja terveysalan koulutus
Sosiaali- ja terveysalan toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa pe-
rustutkinnoista uudistettiin vuonna 2001 lähihoitajan, hammaslaboran-
tin ja farmanomin tutkinnot. Tutkinnot ovat kolmivuotisia (120 ov.) ylei-
sen jatko-opintokelpoisuuden antavia tutkintoja. Niihin sisältyy vähin-
tään 20 opintoviikon (puolen vuoden) työssäoppimisjakso. Koulutuksen
työelämävastaavuuden parantamiseksi on tutkintoihin vuodesta 2001
alkaen sisällytetty näyttöön perustuva osoitus opetussuunnitelmissa ase-
tettujen ammatillisten tavoitteiden saavuttamisesta.
Lähihoitajan uudistettuun perustutkintoon kuuluu yhdeksän erilaista
40 opintoviikon laajuista, vaihtoehtoista koulutusohjelmaa Erityistä kou-
lutustarvetta on todettu olevan vanhusten huollossa, päivähoidossa, vam-
maisten ja pitkäaikaissairaiden hoidossa, mielenterveys- ja päihdetyös-
sä sekä ikääntyvien toimintakykyisyyden ylläpitämisessä, joilla kulla-
kin alueella on oma koulutusohjelmansa. STM:n ennakointitoimikun-
nan laatiman mietinnön mukaan lähihoitajien koulutukseen tarvitaan
8500–9000 aloituspaikkaa vuosina 2002–2010. Vuonna 2000 tarve oli
7860 aloituspaikkaa. Lähihoitajien sijoittuminen palvelujärjestelmään
on ollut vielä vakiintumatonta.
Vuosien 2000–2001 aikana sosiaali- ja terveysalan ammattikorkea-
koulutuksessa on yhteistyötahojen kanssa määritelty työelämän edellyt-
tämää osaamista. Terveysalan koulutukseen on määritelty koulutukses-
ta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja
vähimmäisopintoviikkomäärät. Määrittelyn tarkoituksena on taata val-
takunnallisella tasolla eri ammattikorkeakouluista valmistuvien yhte-
nevä osaaminen ja potilasturvallisuuden varmistaminen. Myös ammat-
tikorkeakoulujen ammatillisten jatkotutkintojen kokeilu käynnistettiin
sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa.
Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutettujen määrällinen tar-
ve STM:n ennakointitoimikunnanmietinnönmukaan on 7200–7900 aloi-
tuspaikkaa vuosina 2002–2010, kun aloituspaikkojen keskiarvo vuosina
1999 ja 2000 oli 6850. Erityisesti sairaanhoitajakoulutukseen tarvitaan
lisää paikkoja.
Sosiaali- ja terveysalan yliopistokoulutuksen keskeisiä kehittämis-
kohteita on lääkärikoulutuksen lisäämisen ohella ollut muiden ammat-
tialojen työvoima- ja koulutustarpeen arviointi, hammaslääketieteen
kliinisen koulutuksen integrointi terveyspalvelujärjestelmään sekä eri-
93
koistumiskoulutusten kehittäminen vastaamaan työelämän kasvavia
osaamisvaatimuksia.
Vuonna 2001 käynnistettiin ESR-rahoituksella 100 farmaseutin eril-
liskoulutus. Myös farmaseuttien normaalin koulutuksen koulutuspaikko-
ja on lisätty. Puheterapeuttien koulutuksen koulutuspaikkoja on samoin
jonkin verran lisätty. Lisäykset eivät riitä kuitenkaan vastaamaan sosi-
aali- ja terveysministeriön ennakointitoimikunnan esittämiin työvoima-
tarpeisiin. Toimikunnan ehdotusten perusteella merkittäviä lisäyksiä
tarvitaan muun muassa farmaseuttien, lastentarhanopettajien, puhete-
rapeuttien, psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa. Kansal-
lisen terveysprojektin väliraportissa todetaan myös hammaslääkäreiden
koulutuksen merkittävä lisäystarve.
Hammaslääketieteen perus- ja erikoistumiskoulutuksen kliininen osa
on integroitu annettavaksi terveyspalvelujärjestelmän sisällä vuoden 2000
alusta alkaen lääkäreiden koulutusta vastaavalla tavalla. Tavoitteena
on, että koulutus vastaa paremmin potilaiden suunterveydenhuoltoon
liittyviä tarpeita ja terveyspalvelujärjestelmän toimintaperiaatteita.
Erikoistumiskoulutuksen osalta on seurattu erikoislääkärikoulutuksen
vuonna 1999 toimeenpantua uudistusta ja siinä ilmeneviä ongelmakoh-
tia. Lisäksi on annettu tutkintosäännökset yliopistoissa annettavasta far-
maseuttien ja proviisoreiden erikoistumiskoulutuksesta, puheterapeut-
tien erikoistumiskoulutuksesta, sairaala-apulaisten erikoistumiskoulu-
tuksesta sekä sosiaalityön erikoistumiskoulutuksesta. Parhaillaan arvi-
oitavana on erikoishammaslääkärikoulutuksen uudistamistarpeet.
Lisäksi opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat vuonna
2001 asettaneet psykoterapiakoulutuksen kehittämistyöryhmän, jonka
tehtävänä on tehdä ehdotukset julkisen koulutusjärjestelmän piirissä
järjestettävästä psykoterapeuttikoulutuksesta ja sen rahoitustarpeista.
4.3.5 Työolojen kehitys
Työympäristö ja koetut muutokset
Hyvä työ ja työympäristö ovat kokonaisuus, jota muokkaavat työympä-
ristön fyysisten ja psyykkiset tekijöiden lisäksi työaika ja työjärjestelyt.
Työministeriön julkaisema työolobarometri osoittaa niin fyysisen kuin
henkisen työn rasittavuuden ja myös kiireen lisääntynen koko 1990-
94
luvun aikana. Kiireen kokemisen trendi on ollut suhteellisen tasainen
vuodesta 1992 lähtien. Erityisesti hoitotyössä lisääntynyt kiire ja raskas
työ on nostettu esille henkilöstön uupumisen syynä. Vuonna 1997 teh-
dyn tutkimuksen mukaan työssäkäyvästä väestöstä seitsemän prosenttia
koki vakavaa työuupumusta ja lievää 48 prosenttia.
Työn henkinen kuormittavuus, kiire ja stressi ovat kokonaisuutena
hieman vähentyneet viimeisen kolmen vuoden aikana, vaikka tutki-
mustulokset eri toimialoilla ja työtehtävissä vaihtelevat. Erittäin monen
palkansaajan mielestä hänen työpaikallaan on barometrin mukaan kui-
tenkin liian vähän työntekijöitä työtehtäviin verrattuna. Esimerkiksi
kunnissa työskentelevistä 70 prosenttia ja valtiolla työskentelevistä 64
prosenttia on sitä mieltä, että heidän omalla työpaikallaan on liian vä-
hän työntekijöitä. Yksityisellä puolella vähän yli puolet on tätä mieltä.
Työpaikoilla tehdään myös runsaasti ylitöitä. Vuoden 2000 elo- ja syys-
kuun aikana 52 prosenttia palkansaajista teki ylitöitä. Rahana korvatta-
vien ylitöiden määrä on selvästi yleisempää yksityisellä kuin julkisella
sektorilla, jossa tehdään eniten palkatonta ylityötä.
Tietotekniikkaa työssään käyttävien osuus on lisääntynyt edelleen.
Tähän liittyen sekä etätyötä tekevien lukumäärä että kiinnostus etätyö-
hön on lisääntynyt 1990-luvulla. Pääosa etätyöstä on kotona tehtävää
osa-aikaista työtä. Myös määräaikaisten työsuhteiden osuus on 1990-
luvulla ollut selvässä kasvussa.
Tuoreimman työolobarometrin mukaan palkansaajien työkyky on
varsin hyvä. 72 prosentilla ei ole vuonna 2000 yhtään lääkärin totea-
maa pitkäaikaista sairautta tai vammaa. Barometrin mukaan työssä ole-
vista palkansaajista 8-9 kymmenestä arvioi nykyisin myös itse työky-
kynsä hyväksi. Työvoiman ikääntymiskehitys tulee kuitenkin verrattain
nopeasti lisäämään työkyvyltään huonontuneiden osuutta mikäli kehi-
tys jatkuu nykyisen kaltaisena. Erittäin hyvä työkyky on yleisempää
puhuttaessa työn ruumiillisista kuin henkisistä vaatimuksista. Naiset ovat
hieman varovaisempia arvioidessaan työkykyään ja pitävät työtään keski-
määrin hieman rasittavampana kuin miehet.
Työnteon mielekkyyden kokemuksessa 1990-luvun puolivälistä läh-
tien on tapahtunut lievää muutosta positiivisempaan suuntaan. Pääasi-
assa myönteiseen suuntaan ovat 1990-luvulla kehittyneet myös työpai-
kan ilmapiiriin liittyvät asiat kuten luottamus ihmisiin, avoin ilmapiiri,
työn organisointi, etujen yhteneväisyys työnantajan kanssa ja avoin tie-
95
8 Noin puolet vähintään kolmen päivän poissaoloon johtaneita
9 Luvusta on jätetty pois aikaisemmin tapahtuneen altistuksen aiheuttamat ammatti-
kuolemat
dottaminen. Kielteisiä, henkiseen kuormitukseen liitettyjä kokemuksia
ovat olleet kiireen tai kireiden aikataulujen ohella palkka, työn pakko-
tahtisuus, arvostuksen puute ja epävarmuus työsuhteen jatkumisesta.
Myönteisiä ovat olleet erityisesti työn itsenäisyys, työn vaihtelevuus,
työn mielenkiintoisuus, hyödyllisyyden tunne ja työpaikan henki.
Sekä yrityksissä että julkisessa hallinnossa on pyrkimyksenä ollut
tuotanto- ja tehtäväkeskeisyydestä asiakassuuntautuneisuuteen, kiinnos-
tus tuotoksesta laatuun ja suljetusta tiedottamisesta avoimuuteen. Työn-
tekijöiden osalta ovat korostuneet osaamiseen ja työn hallintaan liitty-
vät asiat kuten pyrkimys kapea-alaisista tehtävistä ja pätevyydestä laa-
jempiin työrooleihin ja monitaitoisuuteen, yksilösidonnaisista ryhmiin
ja verkostoihin, sääntösidonnaisuudesta sopeutuvuuteen, tehtävään lii-
tetyistä odotuksista kohti reagoivaa itsenäistä toimintaa.
Suomessa on viime vuosina panostettu työkykyä ylläpitävään (tyky)
toimintaan. Määrällisesti se on ollut jopa yleisempää kuin kehittämistoi-
minta, joka on tähdännyt esimerkiksi tuottavuuden, laadun ja palvelun
kehittämiseen. Tyky-hankkeissa on useimmiten keskitytty työntekijän
oman fyysisen kunnon ja terveyden edistämiseen. Nykyisin tähän toimin-
taan on pyritty kytkemään myös työyhteisön ja osaamisen kehittämistä.
Selvästi eniten positiiviseen suuntaan on muuttunut ympäristökysy-
mysten hoito työpaikoilla. Myös itsensä kehittämisen ja vaikuttamisen
mahdollisuudet ovat sukupuolten tasa-arvon ohella asioita, joiden muu-
tossuuntaa pidetään hyvinä. Johtamistapojen ja tavoitteista tiedottami-
sen muutos myönteiseen suuntaan on ollut hitaampaa.
Työtapaturmat ja ammattitaudit
Vuonna 2000 työtapaturmia sattui yhteensä noin 120 0008 . Kuoleman-
tapauksia sattui 62.9 Tapaturmien määrä (myös suhteellinen) on alle
puolet 1970-luvun alun tilanteesta. Vielä parempi kehitys on ollut kuo-
lemantapausten osalta pitkän aikavälin tarkastelussa. Viime vuosikym-
menen alun voimakkaan suhdannetaantuman aikana tapaturmat vähe-
nivät dramaattisesti. Noususuhdanteen alettua 1993 tapaturmien määrä
ja myös taajuus kasvoivat jonkin verran, minkä jälkeen vaihtelut ovat
olleet melko pieniä.
96
Kuva 4.6
Vähintään kolmen päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työtapaturmat
tehtyä miljoonaa työtuntia kohden 1980–2000
Lähde: Virallinen työtapaturmatilasto, tapaturmavakuutuslaitosten Liiton rekisteri-ai-
neisto ja työvoimatietojen osalta työvoimatutkimus. Vuosien 1999–2000 luvut ovat
laskennallisia arvioita.
Kuva 4.8
Työpaikkatapaturmissa kuolleet vuosina 1980–2000
Vuosien 1999–2000 luvut ovat Tapaturmavakuutuslaitosten ennakkotietoja. Työpaik-
katapaturmat ovat sattuneet työssä tai työhön liittyvissä oloissa; tähän kuuluvat myös
työtä tehdessä sattuneet liikennetapaturmat. Lähde: Virallinen työtapaturmatilasto.
97
Tapaturmien vaara liittyy etupäässä teollisuustyöhön ja rakentami-
seen sekä tiettyihin ammatteihin. Väkivaltatapaturmat kohdistuvat etu-
päässä palvelutyöhön sekä sosiaali- ja terveyssektoriin. Väkivalta- ja
uhkatilanteet työssä ovat lisääntyneet huomattavasti kahden viimeisen
vuosikymmenen aikana.
Ammattitautien lukumäärä kasvoi 1970-luvun alun muutamasta sa-
dasta vuoteen 1990, jolloin määrä oli suurimmillaan (yli 9000). Tämän
jälkeen ammattitautien lukumäärä on laskenut selvästi. Niitä todettiin
vuonna 2000 noin 5000. Ammattitauteja syntyy eniten teollisuudessa ja
rakennusalalla ts. siellä missä tapaturmariskikin on suurin. Yleisimmät
ammattitaudit ovat kemiallisten tekijöiden aiheuttamia taikka rasitus-
vammoja. Biologisten tekijöiden aiheuttamat ammattitaudit ovat lisään-
tyneet. Altistumisen fysikaalisille ja kemiallisille tekijöille arvioidaan
vähentyneen viime vuosikymmeninä.
Todettujen ammattitautien lisäksi osa työntekijöiden sairastavuudes-
ta on työperäistä mutta sen osuudesta ei ole täsmällistä tietoa. Yleisesti
arvioidaan, että esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksista, jotka tässä
suhteessa ovat selvästi merkittävin sairausryhmä, noin kolmannes olisi
työperäistä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat vähentyneet viime vuo-
sikymmenellä. Viime vuosien tiedot osoittavat, että myönteinen kehi-
tys on kuitenkin pysähtynyt. Työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet
viime vuosina erityisesti tuki- ja liikuntaelinten ja mielenterveyden häi-
riöiden aiheuttamina.
Kuva 4.9
Ammattitautien lukumäärän kehitys 1990–2000
98
Toimenpiteet työolojen kehittämiseksi
Suomi on osallistunut aktiivisesti EU:n lainsäädäntö- ja muuhun kehittä-
mistyöhön. Voimaan saatetut työsuojeludirektiivit tukevat työpaikkojen
omaa ennaltaehkäisevää toimintaa. Ne ohjaavat omalta osaltaan työ-
paikkojen omaehtoista riskien kartoitusta. Vuoden 2002 alusta astui voi-
maan uusi työterveyshuoltolaki (1383/2001). Laissa määritellään hyvän
työterveyshuoltokäytännön ja työpaikkojen työkykyä ylläpitävän toi-
minnan periaatteet. Samoin säännellään työterveyshuollon henkilöstön
pätevyyteen sekä toiminnan laatuun liittyvät kriteerit. Laissa on otettu
huomioon uuden perustuslain säätämisestä sekä henkilötieto- ja julki-
suuslainsäädännön uudistuksista aiheutuneet uudistamistarpeet.
Työvoiman hyvinvointia ja osaamista ei voida kuitenkaan turvata
yksinomaan lainsäädäntöä kehittämällä. Hallitusohjelman mukaisesti
työelämän kehittämisohjelmalla, tuottavuusohjelmalla, ikäohjelmalla
ja vuodesta 2000 toteutetulla työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpide-
ohjelmalla on pyritty edistämään työorganisaatioiden toimivuutta, hen-
kilöstön hyvinvointia, terveyttä ja työkykyä. Toimenpiteet tukevat myös
hallituksen tavoitetta kehittää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa
työelämää ja sosiaaliturvaa siten, että työura pitenee 2-3 vuodella.
Hyvä työympäristö syntyy ensisijaisesti työpaikan omin toimin. Työ-
suojeluhallinnon tehtävänä on tukea työnantajien ja muiden työturval-
lisuuslaissa velvoitettujen edellytyksiä huolehtia työsuojelu- ja siihen
liittyvistä yhteistoimintavelvoitteista. Työsuojelupiirien toiminnassa on
jo useana vuonna keskitytty kolmelle painoalueelle, jotka ovat henki-
nen hyvinvointi työssä, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisy ja työta-
paturmien torjunta. Keskeisiksi teemoiksi on valittu työaikalainsäädän-
nön valvonta, työpaikkaväkivallan hallinta ja työssä jaksamisen estee-
nä olevien psykososiaalisten riskien tunnistaminen. Tulosohjauksella on
vaikutettu siihen, että entistä suurempi osa tutkimus- ja kehittämistoi-
minnasta suuntautuu työssä jaksamisen alueelle.
Tapaturmien torjunta suunnataan erityisesti vaarallisille toimialoille
sekä usean työnantajan yhteisiin työpaikkoihin ja aliurakointiin. Sosi-
aali- ja terveysministeriö kutsui vuonna 2000 asiantuntijaryhmän val-
mistelemaan valtakunnallista tapaturmien torjuntaohjelmaa. Valtio-
neuvosto hyväksyi ohjelman lokakuussa 2001. Tuki- ja liikuntaelinsai-
rauksien ehkäisyyn on voimassa olevien säädösten valvonnan ohella
kuulunut hyvien käytäntöjen tunnetuksi tekeminen ja neuvonta
99
Tuotevalvonnassa otettiin 1990-luvun puolivälissä käyttöönmarkkinoille
tulleiden tuotteiden vaatimustenmukaisuuden valvonta. Tämä ns. markki-
navalvonta on muotoutunut yleisenä menettelytapana hallinnossa.
4.4 Arkielämän ympäristöt
4.4.1 Asuminen
Asuminen ja asuntomarkkinoiden muutokset 2000–2001
Muuttoliike, luonnollinen väestönkasvu ja asuntokuntien määrän kasvu
ovat ylläpitäneet voimakasta asuntojen kysyntää kasvukeskuksissa, eten-
kin pääkaupunkiseudulla. Tämä on näkynyt korkeina asuntojen hintoina
ja vuokrina. Vapaiden vuokramarkkinoiden korkea vuokrataso on lisän-
nyt aravavuokra-asuntojen kysyntää. Vuoden 2000 lopussa oli arava-
vuokra-asuntojonossa yhteensä 118 000 hakijaruokakuntaa, mikä on yli
10 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kolme neljäsosaa hakijoista
oli kasvukeskuskuntien asuntojonoissa. Vuoden 2000 aikana asuntoa ha-
keneista sai asunnon koko maassa kolmannes, pääkaupunkiseudulla 16
prosenttia ja Tampereella viidennes.
Vaikeinta asunnon saaminen on yhden hengen talouksille. Heitä oli
hakijoista esimerkiksi pääkaupunkiseudulla noin puolet, mutta asunnon
heistä sai vain 13 prosenttia. Maakunnista parhaiten asunnon sai Kai-
nuussa, jossa kolme neljästä sai asunnon. Satakunnassa, Etelä-Savossa,
Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa asunnon sai puolet hakijoista.
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen, erityisesti pienten asuntojen puute
kohdistuu voimakkaasti nuoriin, koska heillä on usein käytettävissä asu-
miseensa vain vähän varoja. Vanhemmat ikäluokat asuvat Suomessa
keskimääräistä väljemmin, mutta samalla keskimäärin jonkun verran
puutteellisemmin kuin muu väestö.
Miten markkinat sitten vastasivat näihin tarpeisiin? Vuonna 2000 asun-
tojen kokonaistuotanto kääntyi laskuun ja lasku on ilmeisesti jatkunut
myös vuonna 2001. Samalla asuntojen hintojen nousu pysähtyi. Hinnat
ovat kääntyneet lievään laskuun niin koko maassa kuin pääkaupunkiseu-
dulla. Sen sijaan vuokrien nousu jatkui edelleen voimakkaana. Uusien
vuokrasuhteiden vuokrat olivat keväällä 2001 koko maassa 4,1 prosent-
tia, pääkaupunkiseudulla 5,3 prosenttia ja muualla maassa 3,5 prosent-
tia korkeampia kuin vuonna 2000.
100
Yhteiskunnan tukemaa asuntotuotantoa on kohdennettu erityisesti kas-
vukeskuksiin. Niiden osuus tuotannosta oli vuonna 2000 yli 75 prosent-
tia. Oppilaitospaikkakunnilla on edelleen tuotettu opiskelija-asuntoja,
mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla on tonttien saaminen ollut vaike-
aa. Muiden kuin opiskelevien nuorten tilannetta ovat jossain määrin
helpottaneet nuorisoasunnot, joita on toteutettu sekä uudistuotantona
että hankkimalla olemassa olevasta asuntokannasta pienasuntoja nuor-
ten käyttöön. Nuorisoasuntojen määrät ovat kuitenkin pieniä opiskelija-
asuntokantaan verrattuna.
Vanhempien ikäluokkien asumistason parantamiseksi ja myös maan
eri alueilla vallitsevien erojen tasoittamiseksi on tuettu voimakkaasti
vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaustoimintaa. Vuonna 2000 van-
husten ja vammaisten asuntojen korjaustoimintaan myönnettiin avus-
tusvaroja valtion asuntorahastosta noin 80 milj. markkaa, josta sotave-
teraanitalouksiin osoitettiin noin 30 milj. markkaa. Myös palveluasun-
tojen tuotanto on tarkastelujaksolla jatkunut. Asuntopoliittisin toimen-
pitein on edelleen tuettu sosiaali- ja terveydenhuollon avohoitopainot-
teisen palvelurakenteen toteutumista.
Lähiöiden kehittäminen
Lähiöiden kehittämiseksi tehtävää työtä on vuosina 2000–2001 jatkettu
Lähiöuudistus 2000-ohjelman mukaisesti. Ohjelma on jakautunut nel-
jään toimintalinjaan: lähiöt yhdyskuntarakenteessa (täydennysrakenta-
minen, väestöltään vähenevät lähiöt), rakennusten ja elinympäristön
kehittäminen (ympäristön ja asumisen esteettömyys, asuntojen elinkaa-
rikorjaaminen ja julkinen kaupunkitilan kohentaminen), lähiöt elämän
ympäristöinä (asuinyhteisöjen sosiaalinen toimivuus ja turvallisuus, pal-
veleva isännöinti) sekä lähiöt ja tietoyhteiskunta (tietoyhteiskunnan tai-
dot kaikille, lähiö-asuinalue verkossa). Ohjelmalla pyritään edistämään
myös ministeriöiden välistä yhteistyötä lähiökysymyksissä.
Ohjelmaan liittyvät hankkeet, jotka ovat saaneet ministeriöiltä oh-
jelman kautta rahoitusta, ovat käynnistyneet vuonna 2001. Lisäksi muil-
la lähiöhankkeilla on ollut mahdollisuus osallistua ohjelmaan yhteis-
työhankkeina. Nämäkin hankkeet ovat voineet saada Valtion asuntora-
haston varoista asuinrakennusten korjaustoimintaan lähiöprojektialueil-
le osoitettavia rahoitustukia.
101
10 Luvut sisältävät erikoiskaupan
11 Luvut eivät sisällä erikoiskauppaa
Taulukko 4.1
Myynnin rakenne (%) päivittäistavarakaupassa 1980, 1990 ja 2000
Myymälätyyppi 1980 1990 2000
Erikoismyymälät 3,5 2,0 1,5
Pienet myymälät 33,2 18,5 7,0
Isot valinta-myymälät 20,3 20,3 14,6
Supermarketit 24,6 39,3 48,2
Tavaratalot ja hypermarketit 18,3 20,0 28,8
4.4.2 Kauppa
Vuoden 2000 alussa päivittäistavaramyymälärekisterissä oli 4511 kaup-
paa. Vastaava luku vuonna 2001 oli 4283, eli lopettaneita päivittäista-
varamyymälöitä oli 228.10 Kaupan kehityksen suuntaus 1970-luvulta
alkaen on ollut suurempia yksiköitä kohti. Tällä hetkellä hypermarketit,
tavaratalot ja isot supermarketit tai isot valintamyymälät lisääntyvät
samalla, kun pienet valintamyymälät ja erikoismyymälät vähenevät.
Päivittäistavarakauppojen määrä on vähentynyt vuoden 1990 5945 kau-
pasta vuoden 2000 3655 kauppaan.11 Vähennys vuosien 1990 ja 2000
välillä on lähes 40 prosenttia. Päivittäistavarakaupan myynti on kuiten-
kin kasvanut koko Suomessa niilläkin alueilla, joilla väestön määrä on
vähentynyt. Kasvu vaihteli vuonna 2000 neljästä prosentista noin yh-
teen prosenttiin. Ketjujen osuus päivittäistavaramyynnistä oli vuonna
1990 45 prosenttia. Vuonna 2000 ketjujen hallussa oli 95, 6 prosenttia
kaupasta.
Tieto- ja viestintätekniikan käyttö liiketoiminnassa on lisääntynyt
voimakkaasti yritysten välisessä kaupassa. Sen sijaan yritysten ja kulut-
tajien välinen verkkokauppa on toistaiseksi vaatimatonta. Verkkokau-
pan osuuden on arvioitu olevan enintään 0,5 prosenttia päivittäistavara-
kaupan kokonaisvolyymista. Se suuntautuu kuitenkin osittain muihin
hyödykkeisiin kuin päivittäistavaramyynnissä pääsääntöisesti myytäviin
tuotteisiin. Verkkokauppaa käyttävän väestön ikä samoin kuin koulu-
tustaso on lähenemässä väestön ikärakennetta ja koulutustasoa.
102
Muutokset kaupan rakenteessa heijastuvat kuluttajien arkeen. Nii-
den väestöryhmien asema huononee, joilla ei ole omaa autoa tai muu-
ten hyviä liikkumismahdollisuuksia. Liikkumisvaikeudet voivat johtua
omaan toimintakykyyn liittyvistä puutteista, julkisten liikenneyhteyksi-
en puuttumisesta, taloudellisista tai muista syistä. Kotiaskareista selviä-
minen ja kaupassakäynti ovat usein ne seikat, jotka tekevät mahdolli-
seksi kotona asumisen. Missä määrin esim. kotipalvelulla on mahdollis-
ta kompensoida asiointimatkojen pitenemistä, on tärkeä kysymys sekä
väestön tasa-arvon että hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta.
4.4.3 Liikenne
Liikenteen ja liikkumisenmuutokset
Terveyden ja ympäristön kannalta kestävämmät liikennemuodot – pyö-
räily, kävely ja joukkoliikenne – ovat menettäneet viime vuosikymme-
nien aikana suosiotaan henkilöautoliikenteelle. Kun vuonna 1960 hen-
kilöautoliikenteen osuus oli noin 44 % koko henkilöliikenteen kuljetus-
suoritteesta, on sen osuus kasvanut jo noin 80 %:iin kotimaan henkilö-
liikenteen kuljetussuoritteesta. Samanaikaisesti koko henkilöliikenteen
volyymi on kahdeksankertaistunut neljänkymmenen vuoden aikana.
Pyöräilyn osuus taas on laskenut autoilun yleistymisen myötä 1960-lu-
vulta lähtien. Myös tavaraliikenteessä on tapahtunut vastaavanlaista
tieliikenteeseen keskittymistä yhä enenevässä määrin. Kuvassa 4.10 on
esitetty henkilöliikenteen kuljetussuoritteen jakauma Suomessa.
Matkojen keskipituus on henkilöliikennetutkimusten mukaan kasva-
nut vuosien 1974–99 välillä 12 kilometristä 16 kilometriin. Tämä mer-
kitsee myös sitä, että liikenteeseen käytetty aika on jonkin verran kas-
vanut. Samalla se on poissa muusta ajankäytöstä. Matkojen pidentyessä
kävelyn ja pyöräilyn edellytykset uhkaavat heikentyä. Vaikka matkat
ovat pidentyneet etenkin pääkaupunkiseudulla, ongelmallisinta matko-
jen pidentyminen on syrjäseuduilla, joissa palveluiden vähentyessä esim.
lasten koulukyydit ja niihin käytetty aika pidentyvät.
Liikenteen volyymin kasvusta huolimatta on tapahtunut myös myön-
teistä kehitystä. Liikenteen päästöt ovat vähentyneet merkittävästi ajo-
neuvo- ja polttoaineteknologian kehityksen ansiosta. Keskeisten liiken-
teestä aiheutuvien ilman epäpuhtauksien (CO, HC, NOx ja PM) määrät
103
Kuva 4.10
Henkilöliikennesuoritteen (henkilöliikennekilometrit) jakauma
Suomessa 2000
ovat vähentyneet 1990-luvlla merkittävästi. Kehitys jatkuu edelleen yhä
tiukentuvien päästönormien ansiosta (ks. kuva 4.11).
Merkittävä ongelma terveyden ja ilmanlaadun kannalta ovat erit-
täin pienet ja ultrapienet hiukkaset (hiukkaskooltaan alle PM2.5), jotka
eivät kuulu vielä nykyisen sääntelyn piiriin. Niiden osalta on meneil-
Kuva 4.11
Liikenteestä aiheutuvat terveydelle haitalliset päästöt Suomessa
1980-2000
104
lään tutkimus- ja kehitystyö päästösääntelyn valmistelua varten. Suo-
messa on arvioitu, että yhdyskuntailman epäpuhtaudet ja erityisesti hiuk-
kaset aiheuttavat vuosittain 200–400 ennenaikaista kuolemaa, 30 000
astmaoireiden pahentumista ja 30 000 – 40 000 lasten hengitystieinfek-
tiota. Etenkin kaupunkialueilla moottoriajoneuvoliikenne altistaa väes-
töä ilman epäpuhtauksille, koska liikenteen päästöt ovat hengityskor-
keudella.
Liikennemelulle altistuu Suomessa lähes miljoona ihmistä ja se on
merkittävin melulähteistä. Ajoneuvokohtaisia melupäästöjä on kyetty
vähentämään. Koska liikenteen volyymi on kuitenkin kasvanut, etenkin
tieliikennemelulle altistuvien ihmisten määrä on tasaisesti kasvanut.
Lentoliikennemelulle altistuvien määrää on kyetty vähentämään lento-
reittien ohjauksen ja lentokoneiden melupäästöstandardien tiukentami-
sella. Melusta ihmiselle aiheutuvat terveydelliset ja sosiaaliset haitat
ovat kiistattomia ja siksi meluntorjunta on yhä keskeisemmällä sijalla
sekä kansallisessa että kansainvälisessä liikennepolitiikassa.
Taulukko 4.2
Liikennemelulle altistuvien määrä Suomessa
(altistumisen rajan ollessa LAeq > 55 dB.
LAeq = A-painotettu keskiäänitaso eli ekvivalenttitaso).
Melulähde Melulähteellä asuvat Osuus
suomalaisista %
Tieliikenne (yleiset tiet) 320 000 6,2
Tieliikenne (kaavatiet) 560 000 10,9
Lentoliikenne 65 000 1,3
Rautatieliikenne 35 000 0,7
Vesiliikenne 500 0,01
Yhteensä 980 500 19,1
Myönteistä kehitystä on tapahtunut myös liikenneturvallisuudessa.
Tieliikenneonnettomuuksissa kuoli 396 henkilöä vuonna 2000, jolloin
kuolleiden määrä laski alhaisimmalle tasolle sitten vuoden 1952. Lii-
kenneturvallisuuden kannalta synkimpänä vuonna 1972 tieliikenteessä
kuoli 1156 ja loukkaantui 16 000 ihmistä. Vuonna 2001 tieliikennekuo-
lemien määrä kääntyi jälleen kasvuun. Liikenteessä kuoli viime vuon-
na 425 ihmistä.
105
Kuva 4.12
Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä Suomessa vuosina
1980–2000
Toimenpiteet
Liikenteen ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen on liikennepo-
litiikan keskeinen tavoite. Tavoitteen saavuttamiseen pyritään ennen
kaikkea seuraavilla osa-alueilla; kestävien liikennemuotojen, kuten
pyöräily, kävely ja joukkoliikenne, lisääminen, liikenneturvallisuuden
parantaminen, liikenteen kasvun hillitseminen ja päästöjen vähentämi-
nen ja sosiaalisen tasa-arvoisuuden ja hyvinvoinnin turvaaminen ja pa-
rantaminen.
Kestävien liikennemuotojen edistämiseksi ovat vuonna 2001 valmis-
tuneet ehdotukset pyöräilyn ja kävelyn edistämisohjelmiksi sekä jouk-
koliikennestrategiaksi. Pyöräily- ja kävelyohjelmien tavoitteena on li-
sätä näiden terveyden ja ympäristön kannalta kestävien liikennemuoto-
jen laatua, houkuttelevuutta ja turvallisuutta sekä nostaa ne entistä kes-
keisempään asemaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kaikki kol-
me ohjelmaa sisältävät kattavan toimenpidevalikoiman näiden liiken-
nemuotojen houkuttelevuuden lisäämiseksi. Ohjelmien pohjalta on alettu
valmistella tulevaisuussitoumuksia eri osapuolten (valtio, kunnat, yri-
tykset, kansalaisjärjestöt) välillä.
Liikenneturvallisuutta pyritään parantamaan 18.1.2001 hyväksytyn
valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Valtioneuvoston periaa-
tepäätös hyväksyttiin marraskuussa 2000 valmistuneen liikenneturvalli-
suussuunnitelman pohjalta. Tavoitteena on, että liikennekuolemien
määrä laskisi alle 250 vuoteen 2010 mennessä.
106
Liikenne- ja viestintäministeriöllä on ollut vuodesta 1994 alkaen lii-
kenteen ympäristöohjelma, joka uudistettiin vuonna 1999. Ohjelma ”Lii-
kenteen toimintalinjat ympäristökysymyksissä” sisältää tavoitteet ja
keinot liikenteen ympäristö- ja terveyshaittojen vähentämiseksi, vas-
tuut toimenpiteistä sekä ohjelman seurannan. Liikenteen kasvun hillit-
seminen edellyttää usean eri hallinnonalan, kuntien ja yritysten yhteis-
työtä. Koska yhdyskuntarakenteen hajautuminen muodostaa merkittä-
vän uhan liikenteen kasvulle, on tärkeää, että maankäytön ja liiken-
teen suunnittelussa keskeisellä sijalla on yhdyskuntarakenteen eheyttä-
minen. Myös ympäristö- ja terveysvaikutusten arviointia pyritään kehit-
tämään.
Sosiaalisen tasa-arvon kannalta on tärkeää, että kansalaisten yhden-
vertaisuus turvataan myös liikkumisessa. Joukkoliikennepalveluiden tur-
vaaminen kaikkialla maassa on yhdenvertaisuuden kannalta keskeinen
asia. Marraskuussa 2000 hyväksyttiin liikenne- ja viestintäministeriön
pitkän aikavälin ohjelma ”Kohti älykästä ja kestävää liikennettä 2025”.
Ohjelman tavoitteeksi asetettiin, että taloudelliset, ekologiset, sosiaali-
set ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat otetaan liikenteen ja liikennejär-
jestelmän kehittämisessä huomioon.
Tasa-arvoista liikkumista ja joukkoliikenteen entistä parempaa so-
veltuvuutta liikkumisesteisille ja iäkkäille henkilöille pyritään edistä-
mään muun muassa ”Joukkoliikenne esteettömäksi” -hankkeen avulla.
Tasapainoista alueellista kehitystä pyritään tukemaan mahdollisuuksi-
en mukaan muun muassa seudullisten liikennejärjestelmäsuunnitelmien
ja lippujärjestelmien avulla. Myös tutkimusten ja niiden perusteella
käynnistettävien kokeiluprojektien avulla pyritään lisäämään sosiaalis-
ta tasa-arvoa, parantamaan liikennepalveluja sekä luomaan viihtyisiä
ja eläviä kaupunkikeskustoja sekä liikenneympäristöjä.
107
5
Palvelujärjestelmä ja sosiaaliset olot
5.1 Hyvinvointipalvelut
5.1.1 Palveluympäristö muuttuu
Teknologia ja sen sovellutukset vaikuttavat siihen toimintaympäristöön,
jossa palvelut järjestetään. Sen ohella teknologian sovellutukset voivat
vaikuttaa sekä palvelujen sisältöön että niiden järjestämistapaan. Netti-
yhteydet, kännykkä, tai esimerkiksi vammaisille tarkoitettujen apuväli-
neiden kehittyminen merkitsevät käyttäjilleen monien asioiden helpot-
tumista, elämänlaadun ja monimuotoisuuden paranemista.
Uuden teknologian käyttöönotto vaikuttaa kuitenkin myös aikaisem-
min käytössä olleiden laitteiden tai järjestelmien (vrt. lankapuhelimet,
puhelinkioskit, pankkien asiakaspalvelupisteet jne.) käyttöön. Kun uu-
det laitteet korvaavat aikaisemmin käytössä olleet laitteet ja järjestel-
mät, vanhat poistetaan vähitellen käytöstä. Sen ohella millä alueilla
teknologiaa otetaan käyttöön hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä
onkin, mitä vaikutuksia käyttöönotolla on aikaisempiin järjestelmiin tai
toimintoihin, miten hyvin uudet ratkaisut ovat kaikkien saavutettavissa
ja miten käyttäjäystävällisiä ne ovat.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2001 matkapuhelin oli yhdeksällä
15–74-vuotiaalla kymmenestä. Mikrotietokone oli kesällä 2001 joka toi-
sessa taloudessa ja Internet-yhteys reilulla kolmasosalla talouksista. 55
prosenttia 15–74-vuotiaista oli käyttänyt Internetiä helmi-huhtikuussa 2001.
Sekä matkapuhelimen että internetin käyttö keskittyy kuitenkin erityises-
ti nuoriin ikäluokkiin. Mitä vanhemmasta väestöstä on kyse, sitä vähäi-
sempää niiden käyttö on. Tilastolliset luvut osoittavat, että kaikilla ei ole
pääsyä esimerkiksi edellä esitettyihin tekniikan sovellutuksiin.
108
12 Portaali tarkoittaa verkkopalvelua, joka omien toimintojensa lisäksi tarjoaa pääsyn
useisiin muihin palveluihin
Teknologian ohella palvelujärjestelmän kannalta olennainen kerto-
musajanjaksolla korostunut muutos on palvelujen kilpailuttaminen. 1990-
luvun haasteet sosiaali- ja terveyspalvelujen tehokkaalle järjestämisel-
le ovat olleet mittavat. Taloudellinen lama samoin kuin ikääntyvän
väestön kasvava osuus on lisännyt palveluja tarvitsevien määrää. Tämä
sekä samanaikainen resurssien väheneminen ovat kasvavassa määrin
lisänneet halukkuutta etsiä keinoja palvelujen järjestämiseen mahdolli-
simman rationaalisella tavalla. Kilpailuttaminen muuttaa vallinneita
käsityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäisestä järjestämisestä ja
asettaa samalla suuria haasteita julkisen sektorin toiminalle.
Palvelut ja teknologia
Teknologiset ratkaisut voivat lisätä eriarvoisuutta, jos ne ovat realisoita-
vissa vain osalle väestöä. Ehkä olennaisempaa kuin se, kuinka moni
hyödyntää teknologisia ratkaisuja tai keksintöjä, on hyvinvoinnin kan-
nalta se, kuinka moni ei näin voi tehdä. Jos opettajan antamat kotiteh-
tävät sisältävät yhä useammin kehotuksen etsiä tietoa internetistä, mi-
ten turvataan tasa-arvo niiden lasten kohdalla, joilla tätä mahdollisuut-
ta ei ole? Mitä välillisiä vaikutuksia sillä on lasten oppimismotivaati-
oon, koulumenestykseen ja sitä kautta koko myöhempään elämään?
Tasa-arvon turvaamisen kannalta ratkaisevaa on, miten hyvin teknolo-
giset ratkaisut ovat integroitavissa erityisesti julkisiin palveluihin tai
järjestelmiin taikka päinvastoin.
Hyvän esimerkin palvelujen ja uuden teknologian onnistuneesta so-
veltamisesta tarjoavat kirjastojen Internet-yhteydet. Koska kirjasto on jo-
kaisessa kunnassa myös nettipalvelut ovat käytettävissä kaikissa niissä
kunnissa, joissa yhteydet ovat. 83 %:lla kirjastoista on vapaasti käytettä-
vissä oleva kokoelmatietokanta Internetissä ja 92 %:lla oma kotisivu.
Keskitetty palvelu www.kirjastot.fi tarjoaa väylän monipuoliseen tieto-
palveluun, muun muassa valikoituun ja laadukkaaseen tietoon ohjaavaan
linkkikirjastoon, “Kysy kirjastonhoitajalta-etätietopalveluun” ja MCL:ään,
joka on maahanmuuttajien kirjasto- ja tietopalvelu. Maakunnissa kehite-
tään alueellisia portaaleja12 . Yhteistyötä tehdään alueellisella ja paikal-
lisella tasolla myös muiden kulttuurin ja opetuksen toimijoiden kanssa.
109
Esimerkki sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeista, joissa tietotek-
nologiastrategiaa viedään palvelujärjestelmän tasolle on Satakunnan
Makropilotti-hanke. Siinä tavoitteena on saumattomien hoito- ja palve-
luketjujen aikaansaaminen ja kansalaisten itsenäisen suoriutumisen tu-
keminen uusia tietoteknisiä ratkaisuja hyödyntämällä. Hankkeessa on
muun muassa kehitteillä henkilön sähköisen tunnistamisen sisältävä
sosiaaliturvakortti, jonka avulla halutaan sekä turvata luotettava tie-
donhallinta että yksilön tietojen suoja.
Sosiaalityöntekijöiden työn avuksi on kehitteillä sähköinen
konsultaatiopalvelujärjestelmä. Samoin on jatkettu uuden teknologian
kehittämistä vanhusten ja vammaisten kotona asumisen ja itsenäisen
suoriutumisen edistämiseksi. Sosiaali- ja terveysalan tietoteknologiake-
hitystä ohjaa työryhmä, jonka tehtävänä on käytännön sovellutusten
ohjauksen lisäksi turvata tasapuolinen kehitys maan eri osissa.
Syksyllä 2001 valmistui myös esiselvitys sähköisen reseptin toimin-
tamallista. Sähköisellä reseptillä tarkoitetaan lääkärin, hammaslääkä-
rin tai eläinlääkärin tietojärjestelmään kirjoitettua reseptiä, joka siirre-
tään sähköisesti allekirjoitettuna, salattuna ja muuttumattomana tieto-
verkkoja käyttäen apteekkien reseptinkäsittelyjärjestelmiin. Reseptin
käyttöön esitetään valtakunnallisesti yhtenäistä ja keskitettyyn resepti-
tietokantaan perustuvaa toimintamallia.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttaminen
Hallituksen yrittäjyyshankkeessa on vuosien 2000–2001 tavoitteena ol-
lut muun muassa julkisen palvelutuotannon avaaminen kilpailulle, yk-
sityisen yrittäjyyden tukeminen sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutta-
misessa sekä verotuksen kilpailuneutraliteetin parantaminen. Toiminta
on konkretisoitunut kilpailuneutraliteettia parantaviin lainsäädännöllisiin
aloitteisiin ja toimenpiteisiin sekä tutkimukseen.
Vuonna 2001 mietintönsä jättäneen kauppa- ja teollisuusministeriön
kilpailupolitiikan ohjelmatyöryhmän ehdotuksissa kilpailuttamisen te-
hostamiseksi ehdotetut toimenpiteet koskevat myös sosiaali- ja terveys-
palveluita. Työryhmä katsoo, että ostopalvelut tarjoavat joustavan ta-
van palvelujen järjestämiseen. Kunnille lainsäädännössä asetettu hy-
vinvointi- ja muiden palveluiden järjestämisvastuu tulisi aiempaa sel-
keämmin nähdä palvelujen tuottamiseen liittyvänä ohjaus-, rahoitus- ja
valvontavastuuna. Ongelmana on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen
110
13 Lasten päivähoitoselvitys – tammikuu 2001. Sosiaali- ja terveysministeriön vielä
julkaisematon raportti.
osalta on usein puutetta kilpailuttamisen mahdollistavasta palvelutar-
jonnasta samalla, kun kuntien kilpailuttamisvalmiuksissa on parantami-
sen varaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttaminen on herättänyt
osin kriittistä keskustelua sekä julkisuudessa että sosiaali- ja terveys-
sektorin sisällä. Ks. esim. kohta 6.3, läänien arviot.
5.1.2 Lasten ja nuorten palvelut
Päivähoito
Lasten päivähoidon valtakunnallisen selvityksen13 mukaan tammikuus-
sa 2001 kunnan järjestämässä päivähoidossa oli 200 113 lasta. Heistä
alle kouluikäisiä oli 194 007 ja kouluikäisiä 6 106. Alle kouluikäisistä
lapsista on päivähoidossa 46 prosenttia. 45 prosenttia kunnista arvioi
päivähoidossa olevien lasten määrän vähenevän viiden vuoden kulues-
sa. Lasten määrän arvioitiin vähenevän etenkin pienissä kunnissa, kun
taas keskisuurista tai suurista kunnista 40 prosenttia uskoi määrän li-
sääntyvän vastaavana aikana.
Painopisteinä selvityksessä olivat lasten ja henkilöstön määrän seu-
ranta, erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten päivähoito ja
päivähoidon järjestelyt iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Selvityksen
ennakkotietojen mukaan henkilökuntaa on liian vähän sekä päiväko-
deissa että etenkin perhepäivähoidossa. Henkilöstöä on usein liian vä-
hän suhteessa läsnä oleviin lapsiin. Henkilöstömitoituksen toteuttamis-
ta vaikeuttavat muun muassa lasten hoitosuhteiden epävakaisuus ja
henkilöstön sijaisjärjestelyjen toimimattomuus. Perhepäivähoidossa on-
gelmia seuraa lisäksi siitä, että perhepäivähoitajan palkkaus riippuu läsnä
olevien lasten määrästä.
Noin kuusi prosenttia päivähoidossa olevista lapsista saa erityisiä
tukitoimia. Tämän lisäksi suuressa osassa kuntia on päivähoidossa lap-
sia, joille ei ole pystytty järjestämään heidän tarvitsemiaan tukitoimia.
Erityishenkilöstön palveluista on pulaa. Eniten puuttuu erityislastentar-
hanopettajan, puheterapeutin ja psykologin palveluita. Parhaiten on saa-
tavissa fysioterapiaa.
11114 Työkaluja päivähoidon erityiskasvatukseen. STM:n julkaisuja 2001:14
Käytännön todellisuutta kuvaa esimerkiksi Länsi-Suomen lääninhal-
lituksessa tehty tilannekatsaus (kevät 2001). Sen mukaan noin puolet
läänin kunnista (101) ilmoittaa, että kunnallisessa päivähoidossa on lap-
sia, jotka tarvitsevat erityistä tukea, mutta tukitoimia ei ole pystytty
järjestämään. Samaan aikaan kriteerit ”erityistä hoitoa vaativaksi lap-
seksi” ovat tiukentuneet. Pientä häiriökäyttäytymistä ei enää lueta sen
piiriin kuten aikaisemmin. Henkilöstö kokee tarvitsevansa täydennys-
koulutusta juuri erityistä hoitoa ja kasvatusta vaativien lasten kohdalla
lähes joka toisessa kunnassa. Kolmannes kokee tarvitsevansa lisäkoulu-
tusta lapsiperheiden erityisongelmissa. Vastaava kehitys näkyy koko
maassa.
Kunnan järjestämän ilta-, yö- ja viikonloppuhoidon piirissä on noin
seitsemän prosenttia päivähoidossa olevista alle kouluikäisistä lapsista
(13 065 lasta). Koululaisia on vuorohoidossa 655. Kaikissa keskisuurissa
ja suurissa kunnissa järjestetään päivähoitoa iltaisin, öisin ja viikonlop-
puisin. Eniten tarvetta on iltahoitopaikoista. Kunnista 32 prosentissa on
jonkin verran tai selvästi vajetta vuorohoidon paikoista. 69 prosentissa
kuntia uskotaan vuorohoidon tarpeen lisääntyvän lähivuosina.
Päivähoidon kehittämistoiminta
Varhaiskasvatuksessa on panostettu erityispäivähoidon kehittämiseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta toteutettiin Erityiskas-
vatuksen kehittäminen päivähoidossa -hanke vuosina 1999–2001. Hank-
keen tavoitteena oli kehittää erityispäivähoidon palvelujärjestelmää ja
varhaiskasvatuksen toimintatapoja vastaamaan entistä paremmin eri-
tyistä tukea tarvitsevien lasten kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia tar-
peita. Hankkeen kokemuksista kertova julkaisu14 toimitettiin kuntien
tiedoksi. Ohjausryhmä valmistele ehdotuksia erityistä tukea tarvitse-
vien lasten päivähoidon kehittämiseksi.
Toinen valtakunnallinen hanke lasten päivähoidon kehittämiseksi on
sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin kesällä 2000 käynnistämä
kolmivuotinen Varhaiskasvatuksen laadunhallinnan ja ohjauksen -ke-
hittämishanke. Tavoitteena on edistää kuntien varhaiskasvatuksen laa-
tutyötä ja kehittää varhaiskasvatuksen paikallista, alueellista ja valta-
kunnallista ohjausta.
112
STM valmistelee valtakunnallisia linjauksia varhaiskasvatusjärjes-
telmän yleisistä periaatteista ja painopisteistä sosiaali- ja terveyden-
huollon tavoite- ja toimintaohjelman 2000–2003 mukaisesti. Linjauksil-
la luodaan perusta kuntatason päivähoidon kehittämiselle sekä laaduk-
kaalle toiminnalle päivähoidossa.
Päivähoidonmaksujen muutokset
Päivähoidon maksut määräytyvät perheen koon ja tulojen suuruuden
mukaan prosentuaalisesti. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja ter-
veydenhuollon maksuja tarkistettiin vuoden 2000 alusta. Päivähoidon
enimmäismaksua nostettiin 1000 markasta 1100 markkaan kuukaudes-
sa. Muutoksella myös mahdollistettiin päivähoitomaksun periminen 12
kuukaudelta, jos lapsi käyttää päivähoitopalveluita koko vuoden ajan
ilman merkittäviä poissaoloja. Aiemmin päivähoitomaksu on voitu pe-
riä enintään 11 kuukaudelta toimintavuoden aikana.
Päivähoitomaksuja muutettiin myös vuoden 2002 alusta. Samalla
tarkistettiin maksujen perusteena olevia tulorajoja, alimman ja ylim-
män perittävän maksun määrää sekä muiden kuin kahden päivähoito-
ikäisen sisaruksen vaikutusta maksujen perusteena oleviin perheen
tuloihin. Ensimmäisen lapsen ylin perittävä päivähoitomaksu on 200
euroa (1 189,15 mk) kuukaudessa ja toisen lapsen ylin maksu 180 euroa
(1 070,23 mk) kuukaudessa.
Esiopetusuudistus
Kaikille lapsille on säädetty oikeus osallistua vuoden ajan, ennen oppi-
velvollisuuden alkua, maksuttomaan esiopetukseen. Vanhemmilla säi-
lyy edelleen päivähoitolain mukainen subjektiivinen oikeus saada lap-
selleen kunnan järjestämä päivähoitopaikka, kunnes lapsi siirtyy oppi-
velvollisena kouluun. Opetusministeriö vastaa esiopetuksen lainsää-
dännöstä, rahoituksesta ja ohjauksesta, jonka tulee tapahtua yhteistyös-
sä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Henkilöstön kelpoisuusvaati-
muksista säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
annetussa asetuksessa.
Esiopetusuudistus tuli voimaan vaiheittain 1.8.2000 alkaen. Ensim-
mäisenä toimintavuonna esiopetuksen järjestäminen oli kunnille vapaa-
ehtoista lukuun ottamatta pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevia
lapsia. 1.8.2001 lähtien kunnan on osoitettava jokaiselle opetukseen
113
oikeutetulle lapselle esiopetuspaikka huoltajan niin halutessa. Maksu-
tonta esiopetusta järjestetään vähintään 700 tunnin ajan lukuvuodessa.
Esiopetusta järjestetään pääosin päivähoidossa, mutta etenkin harvaan
asutuissa kunnissa myös kouluissa.
Lääninhallitusten tekemän peruspalvelujen arvioinnin mukaan esi-
opetukseen osallistui lukuvuonna 2000–2001 noin 56 500 6-vuotiasta
lasta eli noin 89 prosenttia ikäluokasta. Ongelmaksi esiopetuksen to-
teuttamisessa todettiin kuljetusoikeuden puuttuminen sekä ryhmäkoon
ohjaaminen suosituksella. Kuljetusoikeuden puute saattaa muodostua
esteeksi esiopetukseen osallistumiselle, jos matka on pitkä eikä kunta
järjestä kuljetusta. Esiopetusryhmät ovat paikoin liian suuria suosituk-
sesta huolimatta.
Koululaisten iltapäivätoiminta
Kunnan järjestämää koululaisten aamu- ja/tai iltapäivähoitoa järjeste-
tään yli 80 prosentissa kaikista kunnista. Kuitenkin päivähoidossa ole-
vien pienten koululaisten määrä on koko 1990-luvun ajan ollut laskeva.
Vuonna 1990 paikkoja koululaisille päivähoidossa oli noin 17 400. Tam-
mikuussa 2001 oli päivähoidon piirissä enää noin 6 100 lasta. Melkein
kaikissa kunnissa (88 %) on myös esimerkiksi seurakunnan, urheiluseu-
ran tai muun järjestön järjestämää toimintaa koululaisille. Lääninhalli-
tukset ovat vuosittain jakaneet 2,5 milj. markkaa suoraa tukea iltapäi-
vätoiminnan järjestämiseen 10–15-vuotiaiden harrastekerhoille. Näin on
tuettu noin 350 uutta kerhoa vuosittain. Lisäksi on tuettu koululaisten
liikunnallista iltapäivätoimintaa.
Opetusministeriö on 5.10.2001 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä
on laatia ehdotus valtioneuvoston periaatepäätökseksi aamu- ja iltapäi-
vätoiminnan järjestämisestä. Työryhmän määräaika päättyy 30.6.2002.
Nuorten palvelut
Useampi kuin joka toinen (51 %) 10–29-vuotias oli vuonna 2001 tavalla
tai toisella mukana järjestöelämässä. Määrä on sama kuin vuonna 1998.
Yli neljännes (28 %) nuorista ilmoittaa kuuluvansa johonkin urheiluseu-
raan tai liikuntajärjestöön. Nuoret osallistuvat selvästi eniten urheiluse-
urojen toimintaan. Seuraavaksi eniten jäseniä vetävät opiskelija- ja
koululaisjärjestöt, mutta niiden ongelmana on, ettei jäsenyys välttämättä
edellytä aktiivista osallistumista tai edes tietoa jäsenyydestä.
114
15 Tiedot perustuvat Suomen Gallupin vuonna 2001 tekemään tutkimukseen nuorten
suhteesta järjestöihin ja globalisaatioon
Ammattiyhdistyksiin kuuluu 10–29-vuotiaista oman ilmoituksensa
mukaan 10 prosenttia nuorista. Seurakuntien lapsi- tai nuorisotoimin-
taan osallistui noin viisi prosenttia nuorista. Koulun tai oppilaitosten
kerhoihin osallistui noin neljä prosenttia, partiolaisiin tai hyväntekeväi-
syysjärjestöjen toimintaan hieman vähemmän. Vähiten ollaan mukana
ihmisoikeusjärjestöjen työssä ja poliittisissa järjestöissä.15
Järjestötoiminnan ohella nuorisotyötä tehdään kuntien, järjestöjen ja
muiden toimijoiden toteuttamana perusnuorisotyönä. Perusnuorisotyö ja
-toiminta on pohja laajalle syrjäytymisen ehkäisylle ja huumeiden vas-
taiselle työlle. Perustyöllä edistetään nuorten harrastustoimintaa ja osal-
listumista, jotka välillisesti ehkäisevät syrjäytymistä. Valtakunnalliset
nuorisokeskukset ovat perusnuorisotyön lisäksi olleet mukana projek-
teissa, joissa on muun muassa toteutettu työpajatoiminnan syrjäytymi-
sen ehkäisyyn ja huumeiden vastaisuuteen liittyviä ohjelmia.
Nuorten työpajoja on noin 300. Toiminnassa on arviolta mukana päi-
vittäin noin 5000 ja vuosittain noin 10 000 nuorta. Työpajahenkilökun-
taan kuluu 800–900 henkilöä. Vuonna 2000 pajoille myönnettiin ESR-
tukea 16,8 milj. markkaa. Kansallista tukea myönnettiin 6,8 milj. mark-
kaa. Summasta 2 milj. markkaa suunnattiin ennaltaehkäisevään huume-
työhön ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Pajoilla on roolinsa nuorten elämän-
hallinnan parantamisessa, koulutukseen ohjaamisessa sekä kuntoutta-
vassa työtoiminnassa.
Ennaltaehkäisevään huumetyöhön on lisätty resursseja muutamana
viime vuonna. Vuoden 2000 määrärahoista myönnettiin n. 2 milj. mark-
kaa 18 nuorten työpajoissa ja valtakunnallisissa nuorisokeskuksissa to-
teutettavalle projektille. Erillisiä huumeiden käyttöä ennaltaehkäiseviä
projekteja on myös tuettu.
Vuoden 2001 keväällä toteutettiin maakuntajakoon perustuva lasten
ja nuorten elämäntilanteen kartoitus. Tähän liittyi jokaisessa maakun-
nassa järjestetty nuorisopoliittinen seminaari alueen kuntien päättäjille.
Nuorten elinoloindikaattoreilla on koottu perustietoa nuorten elinolois-
ta. Indikaattoritietoja on käytetty nuorisopoliittisen päätöksenteon väli-
neenä. Alueelliset indikaattorit ovat luoneet entistä paremmat edellytyk-
set kunnalliselle ja alueelliselle nuorisopolitiikalle.
115
5.1.3 Ikääntyneiden palvelut
Väestön parantunut terveydentila ja toimintakyky edistävät iäkkäiden,
vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden selviytymistä entistä
pidempään kotona ja avohoidossa. Tehokkaampien lääkkeiden käyt-
töönotto, kuntoutus, kehittyneet apuvälineet ja kotona suoriutumista
tukevat palvelut ovat parantaneet avohoidon edellytyksiä. Myös asun-
tokannan kohentunut varustustaso ja iäkkäiden ihmisten parantunut toi-
meentulo mahdollistavat, että he voivat asua entistä pidempään kodis-
saan tai tuetuissa asumismuodoissa. Dementiaa sairastavien määrä on
lievässä nousussa ja edellyttää sekä määrällisesti että laadullisesti uu-
dentyyppisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä.
Ikääntyneiden hoitoon ja palveluihin liittyvät epäkohdat koskevat
palvelujen laatua, henkilöstömitoituksen niukkuutta ja asiakkaiden koh-
telua, vaikka yleisesti ottaen palvelurakenteen muutoksen tavoitteet on
kunnissa saavutettu. Palvelurakenteet kuitenkin vaihtelevat eri kunnis-
sa. Pitkäaikaishoidon porrastus erikoissairaanhoidon ja perusterveyden-
huollon välillä toimii pääosin. Palveluasuminen on viime vuosina edel-
leen lisääntynyt. Kotipalvelun kattavuus sen sijaan on lievästi heikenty-
nyt. Kotipalvelua kohdennetaan enemmän hoitoa ja palveluja tarvitse-
ville henkilöille. Stakesin tutkimusten mukaan omaisten hoitovastuu
lisääntyy.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen monipuolistaminen ja porrastaminen
ovat käytännössä kaventaneet avohoidon ja laitoshoidon välistä eroa.
Avohoidossa voidaan antaa yhä vaativampaa hoitoa ja huolenpitoa. Li-
säksi avohoidon ja laitoshoidon välimaastoon on kehitetty uudentyyppi-
siä välimuotoisia palveluja. Erityyppinen palvelu- ja tukiasuminen laa-
jeni voimakkaasti 1990-luvulla. Laitoshoitojaksojen keskimääräinen pi-
tuus on lyhentynyt, toisaalta avohoidossa olevien henkilöiden interval-
lihoito- ja kuntoutusjaksot sairaalassa tai muussa laitoksessa ovat yleis-
tyneet. Pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirrytään keskimäärin iäkkäämpä-
nä kuin aikaisemmin.
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto hyväksyivät touko-
kuussa 2001 Ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan laatusuosituksen.
Laatusuositus on kunnille uusi ohjausväline laadukkaiden ja riittävien
116
palvelujen kehittämiselle. Kuntien tulee laatia vanhuspoliittinen strate-
gia ja sen osana palvelurakenteen kehittämisohjelma, joka pohjautuu
paikallisiin tarpeisiin ja voimavaroihin. Erityisesti tulisi huolehtia siitä,
että avo- ja laitospalvelut ovat tasapainossa ja että kotona annettavia
palveluja kehitetään sekä määrällisesti että laadullisesti. Sosiaali- ja
terveysministeriö on vuonna 2001 käynnistänyt laatusuosituksen suunni-
telmallisen toimeenpanon yhteistyössä Suomen Kuntaliiton, Stakesin,
lääninhallitusten ja järjestöjen kanssa.
Liittyen sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaan
vuosille 2000–2003 ministeriö on yhteistyössä Suomen Kuntaliiton, Sta-
kesin ja muiden toimijoiden kanssa käynnistänyt valtakunnallisesti mer-
kittäviä, ikäihmisten palveluja koskevia kehittämishankkeita seuraa-
vista aihealueista: ehkäisevät kotikäynnit, dementiahoidon laatu ja hoi-
to- ja palvelusuunnitelmaa koskeva suositustyö.
Hallitusohjelman pohjalta käynnistettiin vuonna 2001 ikäihmisille
ja omaishoitajille suunnattu palvelusetelikokeilu Lahden seudun viides-
sä kunnassa. Hankkeen toteuttajana on Helsingin yliopiston tutkimus-
ja koulutuskeskus Palmenia. Ns. tulevaisuuspaketista ohjattiin yhteensä
noin 13,3 milj. markkaa vanhusten ja vammaisten itsenäisen suoriutu-
misen edistämiseen. Hankkeen tavoitteena on parantaa sekä sosiaali-
ja terveydenhuollon henkilöstön että palvelujen käyttäjien tiedonsaan-
timahdollisuuksia ja osaamista teknologian ja tietotekniikan hyvistä
ratkaisuista asumisen ja kommunikaation alueella. Sosiaali- ja terveys-
ministeriö asetti valtakunnallisen johtoryhmän kesäkuussa 2001 ja käyn-
nisti useita alueellisia (ITSE-) projekteja syksyllä 2001.
Uusissa vanhus- ja vammaispoliittisissa strategioissa korostetaan pal-
velutarpeen ennaltaehkäisyä, avopalvelujen lisäämistä ja saumattomi-
en palveluketjujen luomista yksilöllisten tarpeiden mukaan. Palvelujen
kehittyessä avohoidon ja laitoshoidon rajanvedon tekeminen tulee siten
koko ajan vaikeammaksi ja epätarkoituksenmukaisemmaksi. Sen mää-
rittäminen, onko kysymyksessä avohoito vai laitoshoito, aiheuttaa myös
usein runsaasti hallinnollista työtä.
23.5.2000 asetetun avohoidon ja laitoshoidon merkitystä selvittäneen
työryhmän tehtävänä oli selvittää, mitä ongelmia avohoidon ja laitos-
hoidon välisistä rajanvetokysymyksistä aiheutuu sosiaalivakuutus-
järjestelmässä ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Taustalla
olivat myös eräät asiakkaiden itsemääräämisoikeuden ja tasa-arvon
117
16 RAVA-indeksi on avun tarpeen ja toimintakyvyn mittari. Se osoittaa, miten henkilö
suoriutuu päivittäisistä perustoiminnoista ja arkirutiineista.
kannalta merkitykselliset avo- ja laitoshoidon väliseen rajanvetoon liitty-
vät kysymykset. Muun muassa osaa Kansaneläkelaitoksen maksamista
etuuksista ja kustantamista palveluista ei myönnetä lainkaan julkisessa
laitoshoidossa oleville henkilöille. Myös kansaneläkejärjestelmän mu-
kaisten etuuksien ja kuntien järjestämistä palveluista perittävien asia-
kasmaksujen suuruus riippuu siitä, määritelläänkö henkilön saama hoito
avohoidoksi vai laitoshoidoksi. Eräät Kansaneläkelaitoksen maksamat
etuudet ovat suuremmat avohoidossa kuin julkisessa laitoshoidossa.
Työryhmän tuli myös arvioida avo- ja laitoshoidon välisen rajanve-
don merkitys kunnan, Kansaneläkelaitoksen ja niiden rahoittajien vas-
tuunjakoon sekä avo- ja laitoshoidonmallien kustannusvaikutukset. Myös
omaishoidon asema tuli ottaa huomioon työssä.
Työryhmä sai tehtävänsä suoritettua 18.12.2001. Ehdotusten mukaan
kansaneläkettä ei enää vähennettäisi laitoshoidon aikana. Laitoshoitoa
koskeva rajoitus tulisi poistaa sekä uusilta laitoshoitoon siirtyviltä hen-
kilöitä että niiltä henkilöiltä, jotka ovat jo pitkäaikaisessa laitoshoidos-
sa. Ryhmä ehdottaa myös, että eläkkeensaaajien hoitotuen keskeyttä-
minen laitoshoidon ajalta kumottaisiin ja että hoitotukea voitaisiin maksaa
myös niille henkilöille, jotka ovat jo laitoshoidossa. RAVA-indeksin16
antamaa tietoa voitaisiin käyttää arvioitaessa hakijan toimintakykyä
silloin, kun se on mahdollista. Muista Kansaneläkelaitoksen etuuksista
ei ehdoteta poistettavaksi laitoshoidon käsitettä.
Työryhmä korostaa, että pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määrää-
misessä tulisi nykyistä useammin käyttää asiakasmaksulainsäädännös-
sä määriteltyä harkinnanvaraista maksun alentamista. Pitkäaikaisessa
laitoshoidossa olevan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jäävä vä-
himmäismäärä tulisi säilyttää kustannustason muutos huomioon ottaen
ennallaan (tällä hetkellä 20 % nettokuukausituloista tai vähintään 450
mk/kk). Ottaen huomioon työeläkkeensaajien kohonnut eläketaso, saat-
taisi tämä työryhmän mielestä edellyttää, että pitkäaikaisen laitoshoi-
don enimmäismaksua tarkistettaisiin nykyisestä 80 prosentista esimer-
kiksi 85 prosenttiin henkilön nettokuukausituloista. Sosiaali- ja terveys-
ministeriön tulisi ryhmän mukaan käynnistää asiakasmaksuja koskeva
selvitys avo- ja laitoshoitomaksujen yhdenmukaistamiseksi.
118
Edelleen ehdotetaan, että ennalta ehkäisevät kotikäynnit aloitettai-
siin viimeistään 75 vuoden iässä. Ensimmäisen ennalta ehkäisevän ko-
tikäynnin jälkeen asiakkaan tilannetta seurattaisiin. Omaishoidon tu-
kea tulisi kehittää osana avohoidon palvelujärjestelmää. Tuki tulisi koh-
dentaa niille omaisille, joiden antama hoito ja huolenpito on sitovam-
paa kuin tavanomainen perhesuhteisiin liittyvä perheen jäsenistä huo-
lehtiminen.
Kansaneläkkeiden maksaminen vähentämättömänä ja eläkkeensaa-
jien hoitotuen maksaminen pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleville hen-
kilöille lisäisi kustannuksia arviolta 588 miljoonaa markkaa vuodessa
(98,9 miljoonaa euroa). Työryhmä ehdottaa, että rahoitusvastuu jakau-
tuisi puoliksi valtion ja kuntien kesken.
5.1.4 Vammaisten ja kehitysvammaisten palvelut
Vammaisten kansalaisten asemassa ei ole tapahtunut merkittäviä muu-
toksia viime vuosien aikana. Vaikeavammaisten palvelujen kasvanut
kysyntä on vienyt jossakin määrin voimavaroja muilta vammaispalve-
luilta ja toteuttamisessa on edelleen kuntien välisiä eroja. Yksi palvelu-
jen kehittämisen esteistä on ollut, ettei nykyisen verotuen muuttami-
seen suoraksi tueksi ja palveluiksi ole löytynyt riittävää yksimielisyyt-
tä. Muun muassa henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittäminen
ja tulkkipalvelujen määrän lisääminen jäivät tuleviksi haasteiksi. Väes-
tön ikääntymisestä johtuvan kuljetuspalvelujen kustannusten nousupai-
neen vuoksi useissa kaupungeissa ollaan siirtymässä uusiin kuljetuspal-
velujen järjestämistapoihin ja matkojen yhdistelemiseen.
Kehitysvammahuollossa on jatkunut palvelurakenteen muutos. Asu-
mispalvelujen määrä on noussut nopeammin kuin laitospaikkojen mää-
rä on laskenut. Yhä useammat kehitysvammaiset henkilöt, varsinkin lap-
set ja nuoret, asuvat lähiyhteisössään ja käyttävät kuntien yleisiä palve-
luja erityishuollon sijasta. Asumispalvelujen piirissä oli vuoden 2000
lopussa 5805 ja laitoksissa 2944 kehitysvammaista henkilöä. Yhä li-
sääntyvää osaa laitoshoitopaikoista käytetään lyhytaikaiseen hoitoon
kuten kuntoutusjaksoihin tai omaishoitajien loman aikaisina sijoitus-
paikkoina.
119
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Sosiaali- ja terveysministeriö tilasi vuonna 2000 vammaisten työllistä-
mismuotoja koskevan tilastoselvityksen, jonka mukaan erilaisiin erityis-
työllistämisen muotoihin osallistui noin 13000 vammaista ja vajaakun-
toista henkilöä. Saman vuoden lopulla sosiaali- ja terveysministeriön
asettama selvitysmies antoi esityksensä vammaisten henkilöiden työl-
listymismahdollisuuksien parantamiseksi.
Vuonna 2000 hallitus antoi esityksen vammaisten ja vajaakuntoisten
henkilöiden työllistymistä edistäväksi lainsäädännöksi. Sosiaalihuollon
työllistämistehtäviä koskevat vanhentuneet säädökset uusittiin lisäämällä
sosiaalihuoltolakiin säädökset vammaisten henkilöiden työllistymistä
tukevasta toiminnasta ja työtoiminnasta. Samassa yhteydessä vammais-
ten nuorten ammatillisen kuntoutuksen varmistamiseksi kuntoutusrahan
maksukautta pidennettiin 20 vuoteen saakka.
Kansaneläkelakiin tehtävillä muutoksilla pidennettiin eläkkeen le-
päämäänjättämisaika viiteen vuoteen ja määriteltiin lepäämäänjättä-
miselle tuloraja (588,66 euroa). Sairausvakuutuslain muutoksella päivä-
rahan maksaminen tuli mahdolliseksi työhön osallistuvalle kansaneläk-
keen saajalle. Työllisyyslakiin tehtiin muutos, jolla vajaakuntoiset tuli-
vat nuorten ja pitkäaikaistyöttömien rinnalle ensisijaisiksi työllistämis-
tuen saajiksi.
Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän perheidensä
palveluohjauskokeilu alkoi 2001 ja se jatkuu vuoteen 2003 saakka. Ko-
keiluun osallistuu 15 kuntaa tai kuntaryhmää eri puolilta Suomea. Pal-
veluohjauksen tarkoituksena on tukea ja auttaa perheitä koordinoimalla
palvelut ja muut tukimuodot perheiden tarpeita vastaaviksi toimiviksi
kokonaisuuksiksi. Kokeilun tavoitteena on kerätä tietoa erilaisista vaihto-
ehdoista palveluohjauksen järjestämiseksi.
Vammaisten henkilöiden kommunikaatiomahdollisuuksien tilannet-
ta ja kehittämistarpeita koskeva Stakesin selvitys valmistui vuonna 2000
ja vuonna 2001 aloitettiin tulkkipalvelujen kehittämisprojekti, jonka
tavoitteena on kehittää alueellisesti tulkkipalveluja ja turvata palvelu-
jen saatavuus koko maassa. Lisäksi kommunikaatio-ongelmien varhai-
seksi havaitsemiseksi valmistui esite päivähoito- ja neuvolahenkilökun-
taa varten.
120
17 Toistaiseksi Suomen kansalaisuuslaki ei tunne kaksoiskansalaisuutta. Suomen kan-
salaisuuden saaneet joutuvat luopumaan toisesta kansalaisuudesta. Henkilö voi ha-
kea Suomen kansalaisuutta asuttuaan Suomessa viisi vuotta. Hakemuksen käsittely
kestää nykyisellään noin kaksi vuotta.
18 Luku perustuu tilastokeskuksen tietoihin Suomessa asuvista ulkomaan kansalaisista.
Taulukko 5.1
Ulkomaalaisväestö18 31.12.2000
Te-keskus Ulkomaalaisväestö
Määrä Osuus (%)
31.12.00 väkiluvusta
31.12.00
Koko maa 89 448 1,8 %
Uusimaa 45 724 3,3 %
Varsinais-Suomi 9 392 2,1 %
Satakunta 1 667 0,7 %
Häme 4 914 1,4 %
Pirkanmaa 6 774 1,8 %
Kaakkois-Suomi 4 664 1,4 %
Etelä-Savo 1 605 1,0 %
Pohjois-Savo 1 830 0,7 %
Pohjois-Karjala 1 396 1,2 %
Keski-Suomi 2 844 1,1 %
Etelä-Pohjanmaa 826 0,4 %
Pohjanmaa 3 636 1,5 %
Pohjois-Pohjanmaa 2 271 0,9 %
Kainuu 614 0,7 %
Lappi 1 291 1,1 %
5.1.5 Maahanmuuttajien kotouttaminen
Suomessa oli vuoden 2000 lopussa vajaa 90 000 ulkomaalaista, mikä
vastaa vajaata kahta prosenttia väestöstä. Lukuihin eivät sisälly ne ul-
komailla syntyneet henkilöt, jotka ovat saaneet Suomen kansalaisuu-
den.17 Taulukossa 5.1 on esitetty ulkomaalaisten määrät ja osuudet vä-
estöstä työvoima- ja elinkeinokeskusten toimialueittain. Kuten tauluk-
ko osoittaa, ulkomaalaisista yli puolet asuu Uudellamaalla, jossa hei-
dän osuutensa väestöstä on 3,3 prosenttia. Vähiten ulkomaalaisia on
Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Savossa, Kainuussa, Kes-
ki-Suomessa ja Lapissa, joissa osuus väestöstä vaihtelee 0,4–1,1 prosen-
tin välillä.
121
Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden
vastaanotosta on ollut voimassa runsaat kaksi vuotta. Lain mukaan kun-
tien on laadittava yhdessä työvoimaviranomaisen, järjestöjen ja eri toi-
mijoiden myötävaikutuksella kunnallinen kotouttamisohjelma. Ohjel-
massa kunta ja muut viranomaiset määrittelevät ne keskeiset palvelut,
joilla kuntaan muuttaneet maahanmuuttajat voivat oppia kielen, pereh-
tyä uuteen asuinmaahansa ja työllistyä. Hyväksyessään kotouttamislain
eduskunta edellytti, että hallitus seuraa uudistusten tavoitteita ja antaa
eduskunnalle asiasta selonteon keväällä 2002. Tästä johtuen seuraavas-
sa esitetään vain lain toteutumiseen liittyvät päänäkökohdat.
Vuoden 2000 puolivälissä kotouttamisohjelma oli hyväksytty 226
kunnassa. Yksittäisen maahanmuuttajan kohdalla laki konkretisoituu
yksilöllisenä kotoutumissuunnitelmana. Työttömällä tai toimeentulotu-
kea saavalla maahanmuuttajalla on oikeus ja velvollisuus viiden kuu-
kauden sisällä maahan muutosta laatia yhdessä kunnan ja työvoimatoi-
miston kanssa enintään kolme vuotta jatkuva kotoutumissuunnitelma.
Työhallinto on sitoutunut hankkimaan noin 40 opintoviikon maahan-
muuttajakoulutuksen kotoutumissuunnitelmiin oikeutetuille asiakkail-
leen. Vuonna 2000 työvoimatoimistoille laadittiin yhteensä 11 600 ko-
toutumissuunnitelmaa. Niistä naisille tehtiin 5 000 ja miehille 6 600.
Maahanmuuttajista sijoittui yleisille työmarkkinoille 3 000, työvoi-
makoulutuksen aloitti 5 600 ja työharjoitteluun ohjattiin 2 000 henki-
löä. Työllisyystilanne heidän kohdallaan on kohentunut. Työttömyysas-
te oli vuonna 2000 34 prosenttia, mikä on neljä prosenttia vähemmän
kuin vuonna 1999. Keskimääräinen työttömyyden kesto oli 35 viikkoa.
Maahanmuuttajilla työttömyyden, aktiivitoimenpiteiden ja määräaikais-
ten työsuhteiden vuorottelu on tyypillistä. Avoimille työmarkkinoille
sijoittuneista oli 34 prosenttia kotouttamislain piirissä. Kotoutumisen
piirissä järjestetyn työvoimakoulutuksen vuosikustannukset olivat 49,6
milj. markkaa.
Lain täytäntöönpanosta on järjestetty työvoimatoimistoille ja kunnil-
le yhteisiä koulutus- ja neuvottelutilaisuuksia. Suunnitelmien sisällön
kehittämistä on tuettu laatimalla kotoutumisprosessille tuotekuvaukset
ja laatukriteerit sekä tukimateriaalia suunnitelmien seuraamista varten.
Suunnitelmien piirissä olevista 65 prosenttia on ollut aktiivitoimenpi-
teissä ja 26 prosenttia sijoittui yleisille työmarkkinoille työhön.
122
5.2 Erityiset sosiaaliset ongelmat ja
syrjäytyminen
5.2.1 Päihteiden käyttö
Alkoholi
Huumausaineiden saamasta runsaasta julkisesta huomiosta huolimatta
suomalaisten valtapäihde on edelleen alkoholi. Kansainvälisessä ver-
tailussa Suomi sijoittuu Euroopan kartalle hyvin eri tavoin riippuen siitä,
mistä päihteestä puhutaan. Muihin EU-maihin verrattuna huumausai-
neiden käyttö on Suomessa vähäistä. Alkoholijuomien kulutus ja siitä
aiheutuvat haitat ovat eurooppalaista keskitasoa, mutta viime vuosina
kulutuksen kasvuvauhti on Suomessa ollut nopeampaa kuin muissa EU-
maissa.
Lähes 90 prosenttia suomalaisista käyttää alkoholia. Vuonna 2000
suomalaiset joivat alkoholia noin yhdeksän litraa asukasta kohden. Ku-
lutus on suurempaa kaupungeissa kuin maaseudulla. Uudellamaalla juo-
daan eniten ja Pohjanmaalla vähiten. Alkoholin kulutuksen ja siitä koi-
tuvien haittojen kiinteästä yhteydestä johtuen Pohjanmaa erottuu eduk-
seen myös matalimman alkoholikuolleisuuden alueena. Kaiken kaikki-
aan Suomessa kuoli vuonna 1999 alkoholin käytön seurauksena 2500
ihmistä. Siitä johtuviin sairauksiin kuoli noin 1050, myrkytyksiin lähes
400 ja tapaturmaan tai väkivaltaan noin 1050 ihmistä.
Viime vuosikymmenen suuret yhteiskunnalliset muutokset ja vuonna
1995 voimaantullut uusi alkoholilaki eivät ole juuri vaikuttaneet alkoho-
lin kokonaiskulutukseen. Kulutus on edelleen samaa luokkaa kuin 1990-
luvun alkupuolella. Myöskään suomalaisten juomatavat eivät ole muut-
tuneet merkittävästi. Raittiiden suomalaisten, erityisesti naisten osuus on
jonkin verran pienentynyt ja viinin käyttö ruokajuomana hiukan yleisty-
nyt. Alkoholiolojen vapautumisesta ei ole kuitenkaan seurannut alkoho-
lin käytön tihentymistä tai alkoholin yleistymistä ruokajuomana.
Myöskään nuoret eivät ole tässä suhteessa ”eurooppalaistuneet”. Usein
toistuva, lähes päivittäinen alkoholin käyttö ei kuulu suomalaisten nuorten
tapoihin. Euroopan maita vertailevan ESPAD-tutkimuksen mukaan nii-
den nuorten osuus, jotka ovat käyttäneet alkoholia viimeisten 12 kuu-
kauden aikana on eurooppalaista keskitasoa (86 % kaikista noin 15–16-
123
vuotiaista kyselyyn vastanneista). Kulttuurillemme tyypillinen humala-
hakuinen juominen sen sijaan näkyy nuorten juomatavoissa. Muihin
eurooppalaisiin nuoriin verrattuna niiden nuorten osuus, jotka ovat ol-
leet humalassa viimeisen vuoden aikana, on huomattavan suuri. Toinen
huolestuttava suuntaus päihteiden käytössä on alkoholin ja pillereiden
yleistynyt sekakäyttö.
Alkoholin käytön aiheuttamat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat
ovat lisääntyneet. Kertakulutukseen liittyvät äkilliset haitat, kuten al-
koholimyrkytykset, päihtyneiden säilöönotot, liikennejuopumukset ja
alkoholiin liittyvä väkivaltarikollisuus kasvoivat merkittävästi vuosikym-
menen vaihteessa. Tällä hetkellä ilmitulevat pitkäaikaiset haitat, lähin-
nä alkoholista johtuva sairastavuus ja kuolleisuus ilmentävät 1980-lu-
vun lopun huippukulutusmääriä. Käytännössä tämä näkyy muun muassa
lisääntyneenä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttönä. Päihteiden käy-
töstä koituvat kustannukset yhteiskunnalle ovat vuosittain noin 3,5–4,5
miljardia markkaa. Suurin kustannusten aiheuttaja on alkoholi. Kustan-
nuksista viidennes johtuu huumausaineiden ja lääkkeiden käytöstä. Al-
koholi- ja huumehaittojen suhde voi kuitenkin olla muuttumassa.
Huumeet
Toisin kuin alkoholin käytössä, huumausainetilanteessa tapahtuneet
muutokset ovat olleet nopeita. Eniten käytetty huumausaine on edel-
leen kannabis. Vuonna 2000 tehdyssä kyselytutkimuksessa sitä on il-
moittanut kokeilleensa kymmenen prosenttia suomalaisista. Huumei-
den kokeilukäyttö kasvoi huomattavasti 1990-luvulla. Tästä on osoituk-
sena 15–16-vuotiaiden kannabiksen käytön lisääntyminen. Myös amfe-
tamiinin ja opiaattien käyttö on yleistynyt. Näiden aineiden ongelma-
käyttäjiä on arvioitu olevan noin 11 000 – 14 000.
Alueellisesti huumeiden käyttö ja kokeilut sekä huumehaitat ovat
yleisimpiä Etelä-Suomessa ja suurimmissa kaupungeissa. Niissä myös
nuorten asenteet erityisesti lieviä huumeita kohtaan ovat muuttuneet
sallivimmiksi. Stakesin vuonna 2000 tekemän väestökyselyn tulokset
antavat viitteitä, joiden mukaan huumeiden kokeilukäytön yleistymi-
nen ei ole jatkunut enää vuosien 1998 ja 2000 välillä. Huumeiden ko-
keilu ja käyttö on kuitenkin nyt noin kaksi kertaa yleisempää kuin vuonna
1992. Lisäksi vuoden 2000 tutkimuksessa runsas puolet alle 25-vuotiais-
ta vastaajista ilmoitti tuntevansa henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka käyttä-
124
vät huumeita. Puolustusvoimissa varusmiehille vuosina 2000 ja 2001 teh-
ty kysely (ks. kuva 5.1) osoittaa, että sekä huumeiden tarjonta että huu-
mekokeilut ovat suhteellisen yleisiä nuorten aikuisten keskuudessa.
Kuva 5.1
Huumeiden tarjonnan kohteeksi joutuminen (%) ja ilmoitettu oma
kokeilu (%) puolustusvoimien varusmiesten kyselytutkimuksissa
vuosina 2000 ja 2001 (yhdistetty aineisto, N=3189).
Kokeilukäytön kasvun taittumisesta huolimatta huumeiden käytöstä
aiheutuvat haitat saattavat vielä kasvaa entisestään. Ongelmakäyttöön
liittyviä huolestuttavia kehityssuuntia ovat ongelmien kasaantuminen
nuorille ikäluokille, suonensisäisen huumeiden käytön seurauksena le-
viävät hepatiitti- ja HIV-tartunnat sekä 1990-luvun puolivälin jälkeen li-
sääntyneet heroiinimyrkytyksiin liittyvät kuolemantapaukset. Ensisijaisesti
opiaattien käytön vuoksi päihdehoitoon hakeutuneiden osuus on ollut vii-
me vuosina kasvussa. Vuonna 2000 opiaattien ja amfetamiinien käytön
vuoksi hoitoon hakeutuneiden osuudet olivat jo yhtä suuret. Suurin osa
huumeiden ongelmakäyttäjistä on alle 30-vuotiaita. Tässä suhteessa huu-
mausaineiden käyttäjät eroavat selkeästi alkoholin ja lääkeaineiden on-
gelmakäyttäjistä, joiden keski-ikä on huomattavasti korkeampi.
Kansainvälisesti yleisin huumausaineiden ongelmakäytön indikaat-
tori on suonensisäisten huumeiden käytön levinneisyys ja siihen liitty-
vät ongelmat, kuten infektiotaudit. Vuosina 1998–1999 nopeasti yleis-
125
tynyt suonensisäisten huumeiden käytön aiheuttama HIV-epidemia näyt-
täisi ensimmäisiä laantumisen merkkejä. Kansanterveyslaitoksen tilas-
tojen mukaan vuonna 1998 ilmoitettiin 81 HIV-tartuntaa, vuonna 1999
jo 143 ja vuonna 2000 luku oli 145. Suonensisäisestä huumeiden käy-
töstä johtuvien tartuntojen osuus on vähentyneen vuoden 1999 ennätys-
luvusta. Kun osuus vuonna 1999 oli 60 prosenttia kaikista tartunnoista,
se oli vuonna 2000 enää 40 prosenttia.
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan laatiman 2000-luvun alkoho-
liohjelman lähtökohtana on käsitys, jonka mukaan julkisin toimin valta-
kunnallisella ja paikallisella tasolla tehtävällä laaja-alaisella yhteis-
työllä on mahdollista ehkäistä ja lievittää alkoholiongelmia. Neuvotte-
lukunta painottaa yleisten asumiseen, toimeentuloon ja työllisyyteen
liittyvien hyvinvointipoliittisten toimien merkitystä alkoholiongelmien
ehkäisyssä. Alkoholipoliittinen toimintaympäristö tulee maahantuonti-
rajoitusten laajennusten myötä muuttumaan vielä ainakin vuoden 2003
loppuun saakka. Alkoholin kulutuksen ja siihen liittyvien haittojen en-
nustetaan lähivuosina kasvavan.
Huumausaineiden vastaisen toiminnan taustalla on valtioneuvoston
(22.12.1998) huumausainepoliittinen periaatepäätös. Myös poliisi on
laatinut huumausaineiden vastaisen strategiansa (24.1.2000). Vaikeu-
tuneen huumausainetilanteen johdosta valtioneuvosto päätti vuonna 2000
(5.10.2000) tehostaa huumausainepolitiikkaa. Päätöksen mukaan val-
tioneuvosto jatkaa huumausaineiden vastaista työtä vuonna 1998 hy-
väksytyn periaatepäätöksen linjausten mukaisesti.
Päätöksen mukaan tehostetaan toimenpiteitä, jotka vahvistavat yh-
teiskunnan huumausainekielteistä ilmapiiriä, parantavat huumeongel-
maisten hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia, lisäävät kiinnijoutumisris-
kiä huumausainerikoksista, varmistavat rikosvastuun toteutumista eri-
tyisesti huumausaineiden ammattimaisen laittoman maahantuonnin ja
levityksen osalta sekä edistävät huumausaineiden vastaista työtä ran-
gaistuslaitoksissa. Toimenpiteillä pyritään vähentämään sekä huumaus-
aineiden kysyntää että tarjontaa. Tavoitteena on saada huumausainei-
den käytön ja huumausainerikollisuuden kasvu pysäytetyksi.
Päihteiden käytön rajoittaminen ja hallitseminen on osa sosiaali- ja
terveysministeriön lähitulevaisuuden toimintastrategiaa. Tavoitteeseen
126
pyritään huumausainekontrollia tehostamalla, kokeilua ja käyttöä eh-
käisemällä, helpottamalla hoitoon hakeutumista ja lisäämällä ammatil-
lista osaamista huumeongelmien hoito- ja ehkäisytyössä. Kertomus-
kaudella on valmistunut nuorten huumeidenkäytön ehkäisyä, huumaus-
aineiden ongelmakäyttäjien hoitoa ja erityisesti opioidiriippuvaisten
lääkkeellisiä hoitoja selvittäneiden työryhmien muistiot. Jälkimmäisten
perusteella vuoden 2002 budjettiin on lisätty 7,5 miljoonan euron mää-
räraha huumehoidon kehittämiseksi.
Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa (TATO)
kiinnitetään erityistä huomiota 12–14-vuotiaiden varhaisnuorten tupa-
kan, alkoholin ja huumeiden käytön ehkäisyyn. Ehkäisevän päihdetyön
yhdyshenkilöverkoston kokoaminen kunnissa aloitettiin syksyllä 2000
ohjelman mukaisesti. Verkoston tehtävänä on moniammatillisen päih-
detyön edistäminen paikallistasolla, tiedonvälitys kunnan ja eri sidos-
ryhmien kesken sekä päihdestrategiatyön koordinointi.
Rikoksista, joiden taustalla on huumausainerikollisuutta voidaan
mainita ajoneuvoihin kohdistuva rikollisuus kuten automurrot, luvatto-
mat käytöt ja ajoneuvojen anastukset. Poliisin puuttumisen keinovali-
koimaa on kehitetty tekijäkeskeisen tutkinnan, analyysitoiminnan ja
varhaisen puuttumisen suuntaan. Ajoneuvorikosten määrä onkin laske-
nut viime vuoteen verrattuna. Huumausainerikostorjuntaohjelmaa jat-
ketaan vähintään vuoden 2001 tasolla. Lisäksi valtioneuvoston periaa-
tepäätöksessä 5.10.2000 edellytettiin 20 henkilötyövuoden uudelleen-
kohdentamista. Huumerikostorjuntaa pyritään tehostamaan alueellisten
ja paikallisten tarpeiden edellyttämällä tavalla myös suuntaamalla jo
olemassa olevia resursseja uudelleen. Poliisin käyttöön on tullut myös
uusia toimivaltuuksia (valeostot ja ns. peitetoiminta) järjestäytyneen ri-
kollisuuden ja huumausainerikollisuuden torjumiseksi.
Huumelainsäädännössä valmistui syksyllä 2001 muutos, jonka mu-
kaan käyttöön otetaan huumausainerikosta lievempi käyttörikosrangais-
tus, josta maksimirangaistus on 6 kuukautta vankeutta. Muutoksen taus-
talla on valtakunnansyyttäjän huoli huumausainerikoksiin liittyvien syyt-
tämättä ja tuomitsematta jättämisen käytäntöjen valtakunnallisista erois-
ta. Vuonna 2002 saadaan ensimmäiset tiedot siitä miten uudistus on
vaikuttanut käytäntöihin.
Päihteitä koskevat, kertomusajanjaksolla käynnistetyt uudistukset ovat
kohdan 5.2 lopussa.
127
5.2.2 Asunnottomuus
Kunnat arvioivat vuosittain asunnottomina olevienmäärää Valtion asunto-
rahaston keräämässä asuntomarkkinatiedustelussa. Asunnottomia koske-
vissa luvuissa ovat mukana ulkona ja yömajoissa olevat, erilaisissa lai-
toksissa ja huoltokodeissa asunnon puutteen vuoksi asuvat, vapautuvat
vangit, joilla ei ole asuntoa, sekä sukulaisten ja tuttavien luona tilapäi-
sesti asunnon puutteen vuoksi majailevat. Luvut sisältävät siis ongelmil-
taan ja elämäntilanteeltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Osalle heistä ainoa
ongelma on asunnon puute, osalla on myös paljon muita ongelmia.
Vuoden 2000 lopussa oli yksinäisiä asunnottomia noin 10 000 ja asun-
nottomia perheitä 780. Yksinäisistä asunnottomista ulkona, tilapäissuo-
jissa ja yömajoissa majaili vuoden 2000 marraskuussa 1 790 henkeä,
laitoksissa ja hoitokodeissa (ml. vapautuvat vangit) noin 2 410 henkeä.
Sukulaisten ja tuttavien luona arvioitiin kiertelevän noin 5 790 hen-
keä. Koko maan tasolla luvuissa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia
viimeisen vuoden aikana.
Yksinäisistä asunnottomista oli kasvukeskuksissa 78 prosenttia eli noin
7 800. Asunnottomista yli puolet on pääkaupunkiseudulla, heistä valta-
osa eli 4 700 Helsingissä. Pääkaupunkiseudun osuus on lisääntynyt edel-
lisiin vuosiin verrattuna. Asunnottomat perheet ovat pääosin Helsingis-
sä. Suurimmalla osalla perheistä on ulkomaalaistausta. Naisten ja nuor-
ten osuus yksinäisistä asunnottomista näyttää edelliseen vuoteen verrat-
tuna hieman laskeneen. Molempiin ryhmiin kuului noin 1 750 henkilöä.
Vähennystä oli 70–80 henkilöä kummassakin ryhmässä.
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Ympäristöministeriö asetti 19.9.2000 työryhmän, jonka tehtävänä on
vastata muun muassa hallitusohjelmassa esitettyihin, asunnottomuuden
vähentämiseen liittyviin haasteisiin sekä laatia toimenpideohjelma asun-
nottomuuden vähentämiseksi. Työryhmä luovutti helmikuussa 2001 eh-
dotuksensa asunnottomuuden vähentämiseksi vuosina 2001–2003. Toi-
menpiteet liittyvät lähinnä tonttien saatavuuden parantamiseen, pien-
asuntojen tarjonnan lisäämiseen, rahoitustukien kehittämiseen, viran-
omaisten yhteistyön tehostamiseen, kokeilu- ja kehittämishankkeiden
käynnistämiseen sekä tutkimus- ja kehittämistyön tehostamiseen. Asun-
nottomuuden vähentämisohjelmaa on ryhdytty toteuttamaan. Ympäris-
128
töministeriö on asettanut työryhmän seuraamaan ehdotusten toteutusta
ja huolehtimaan niiden täytäntöönpanosta.
5.2.3 Lastensuojelu
Lastensuojelutilanne
Eduskunta edellytti vuoden 2000 talousarviota hyväksyessään, että hal-
litus antaa viimeistään vuonna 2001 eduskunnalle lasten ja nuorten hy-
vinvointia koskevan selonteon. Koska selonteko ja sosiaali- ja terveys-
kertomus ajoittuvat suunnilleen samaan ajankohtaan, kertomuksessa ei
ole erityisesti paneuduttu lasten ja nuorten asemaan. Seuraavassa käsi-
tellään lähinnä eräitä lastensuojeluun liittyviä kysymyksiä. Muilta osin
viitataan eduskunnalle annettavaan selontekoon.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä kasvoi koko
1990-luvun. Vuonna 1991 sijoitettuja lapsia ja nuoria oli 8 700, mikä oli
0,7 prosenttia ikäluokasta. Vuonna 2000 sijoitettuja oli 12 870 eli yli
prosentti ikäluokasta. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuoris-
ta noin 7300 oli huostaanotettuja. Lisäksi avohuollon piirissä oli samaan
aikaan jo lähes 50 000 lasta ja nuorta, mikä on 4,3 prosenttia alle 18-
vuotiaista. Avohuollolla tarkoitetaan niitä tukitoimia, joilla pyritään
luomaan ja ylläpitämään lapselle suotuisat kasvuolot tukemalla van-
hempia ja perheen mahdollisuuksia selviytyä omatoimisesti.
Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista lähes puolet oli
perhehoidossa, reilu kolmasosa laitoshoidossa ja loput muualle kuten
itsenäisesti tuettuun asumiseen sijoitettuna. Kodin ulkopuolelle sijoitta-
misen yleisempiä syitä ovat vanhempien päihde- ja mielenterveyson-
gelmat, jotka usein johtavat lapsen hoidon laiminlyöntiin tai perheväki-
valtaan. Nykyään yhä useamman sijoituksen takana ovat myös lapsen
omat ongelmat kuten kouluvaikeudet, rikollisuus tai huumeet.
Toimenpiteet
Vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen yhteydessä kuntien sosiaali- ja
terveydenhuollon valtionosuudet muutettiin laskennalliseksi. Tästä on
seurannut ongelmia rahoittaa kunnissa satunnaisesti tarvittavia kalliita
erityispalveluita, kuten pitkäaikaisia lastensuojelun laitossijoituksia.
Ongelma on korostunut asukasluvultaan pienissä kunnissa, joissa yh-
129
denkin lastensuojelutapauksen kustannukset saattavat vaikuttaa mer-
kittävästi kunnan talousarvioon.
Ongelmien vähentämiseen pyrkivä lastensuojelun suurten kustannus-
ten tasausjärjestelmä on ollut voimassa 1.3.1999 alkaen. Järjestelmän
tarkoituksena on tasata yksittäiselle kunnalle lastensuojelusta aiheutu-
vaa taloudellista rasitetta. Tarkoituksena on myös ohjata voimavaroja
siten, että lastensuojeluasiakkaat saavat tarkoituksenmukaiset ja oikea-
aikaiset palvelut kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Suurten
kustannusten tasausjärjestelmän toimeenpanosta huolehtivat erityishuol-
topiirien kuntayhtymät. Kunnilla on oikeus saada tasausjärjestelmästä
70 prosenttia kaikista niistä lastensuojelutoimenpiteistä aiheutuneista
kustannuksista, jotka on kirjattu lastensuojelulain tarkoittamaan huolto-
suunnitelmaan ja jotka perhekohtaisesti ylittävät 150 000 markkaa vuo-
dessa.
Vuoden 1999 alustavien tietojen mukaan lastensuojelun suurten
kustannusten piiriin kuuluvat menot olivat ennakkoarvioita suuremmat
eli noin 208 miljoonaa markkaa. Kustannuksista valtio maksoi 60 mil-
joonaa markkaa. Menoissa oli suuria alueellisia eroja. Tasaukseen kuu-
luvat menot jäivät ennakkoarvioita alhaisemmiksi Pohjois-Karjalan,
Kainuun ja Savon erityishuoltopiireissä. Arvioitua suurempia kustannuk-
set olivat alueilla, joihin kuului suuria kaupunkeja, kuten Helsingin,
Uudenmaan ja Varsinais-Suomen erityishuoltopiireissä. Todennäköises-
ti huumenuorten hoito lisäsi kustannuksia näillä alueilla. Pääsääntöi-
sesti korvaukset ovat kohdistuneet laitoshuoltoon.
Se, että menot jäivät arvioitua alhaisemmiksi maaseutumaisilla alu-
eilla, saattaa johtua alueiden vähäisemmästä tarpeesta lastensuoje-
luun. Lisäksi näillä alueilla on helpompi järjestää kodin ulkopuolelle
sijoitettaville lapsille perhehoitopaikkoja, jotka ovat laitoshoitoa hal-
vempia. On myös mahdollista, että pienet kunnat eivät kustannussyistä
järjestä vaativaa erikoishoitoa, vaikka sitä tarvitsevia lapsia olisi.
Ensimmäisen vuoden kokemukset tasausjärjestelmästä osoittavat,
että lastensuojelulain mukaisten tehtävien hoitamiseen on kunnissa
kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Yhteistyö eri toiminta-
sektoreiden välillä on tiivistynyt. Lainsäädäntöuudistuksen seurauksena
lastensuojelun huoltosuunnitelmat tehdään entistä huolellisimmin. Toi-
saalta yksityiskohtainen menojen seuranta on kunnissa koettu hanka-
laksi ja aikaa vieväksi.
130
Lasten ja perheiden erityispalveluista aiheutuvat kokonaismenot ovat
sosiaalihuollossa noin 2 miljardia markkaa vuodessa. Tästä kodin ulko-
puolelle sijoitettujen lasten hoidon kustannukset noin 1,2 miljardia mark-
kaa. Tasausjärjestelmän kokonaiskustannuksiksi vuosille 2000 ja 2001
on arvioitu 330 miljoonaa markkaa, mistä puolet katetaan valtion va-
roista.
5.2.4 Pitkäaikaistyöttömyys
Pitkäaikaisesti työmarkkinoilla olevien huono-osaisten joukko on suu-
relta osin 1990-luvun alun laman jälkeen työttömäksi joutuneita. Ra-
kennemuutoksen myötä kaikki työpaikkansa menettäneet eivät ole ky-
enneet palaamaan takaisin pysyvästi työmarkkinoille. Erityisesti hei-
kosti koulutetut, ikääntyneet, syrjäseuduilla asuvat ja maahanmuuttajat
ovat muita useammin pitkään työttömänä.
Köyhien osuus on aivan viime vuosina hivenen vähentynyt. Köyhyy-
den ja syrjäytymisen keskiössä ovat kuitenkin entistä useammin pitkä-
aikaistyöttömät. Heidän osuutensa köyhistä on lähes 30 prosenttia, kun
se vuonna 1990 oli vain 4 prosenttia. Työmarkkinatukeen oikeutettuja
henkilöitä oli syksyllä 2001 noin 140 000. Heistä hiukan yli puolet oli
pudonnut ansiosidonnaiselta tai peruspäivärahalta käytettyään 500 päi-
vän enimmäismäärän loppuun. Noin kolmannes työmarkkinatukea saa-
vista sai myös toimeentulotukea.
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Suomessa on hallitusohjelmatasolla pyritty lisäämään työnteon kannus-
tavuutta samalla syrjäytymistä torjuen. Tehtävä on ollut vaativa ja ta-
voitteet osin ristiriitaisia. Talousasiantuntijoiden näkemykset työnteon
kannustavuuden lisäämisestä eivät aina ole käyneet yksiin sosiaalitur-
van korottamista kannattavien kanssa.
Työmarkkinoilta syrjäytymistä on pyritty parantamaan myös aktiivi-
sen työvoimapolitiikan keinoin. Toimenpidejaksot ovat katkoneet
pitkäaikaistyöttömyysjaksoja niin, että yhtäjaksoisesti yli vuoden työt-
tömänä olleiden osuus työvoimasta ja työttömistä on kansainvälisesti
mitaten verrattain alhainen. Ongelmana on, että toimenpidejaksot tois-
tuvat samoilla henkilöillä. Kiertoa näyttää olevan myös eri työttömyys-
131
turvajärjestelmien välillä. Huomattava osa ansiosidonnaiselta työttö-
myyspäivärahalta pudonneista näyttäisi palaavan takaisin ansiosidon-
naisen työttömyysturvan piiriin.
Suomessa työmarkkinoilta syrjäytymisen ja köyhyyden torjumisessa
on korostettu ylestä työllisyyttä edistävää talouspolitiikka sekä pyritty
ottamaan huomioon ihmisten yksilöllinen tilanne samalla kun on lisät-
ty eri osapuolten yhteistyötä. Tästä esimerkkinä ovat työvoimapoliitti-
sen uudistuksen ‘toisen aallon’ linjaukset sekä työhallinnon ja kuntien
sosiaalitoimen yhdessä järjestämä kuntouttava työtoiminta ja yhteispal-
velukokeilu (ks. kohdat 4.3.3 ja 4.3.4).
5.2.5 Ylivelkaantuminen
Laman jälkeisinä vuosina maksuhäiriörekisterissä on jatkuvasti ollut yli
300 000 ihmistä. Suunnilleen saman verran henkilöitä on ollut myös
ulosotossa. Tilastokeskuksen tulonjakoaineistossa ylivelkaisiksi itsensä
kokeneiden joukon kasvu näyttää tasaantuneen noin 100 000 kotitalou-
den tasolle. Tähän mennessä velkajärjestelyä on hakenut lähes
70 000 velallista. Hakemuksista on hylätty yli 9 000. Järjestelyyn on
päässyt kaikkiaan noin 50 000 henkilöä.
Taulukko 5.2
Eräitä ylivelkaisuuden indikaattoreita
Vuosi Maksuhäiriö- Ulosotossa Velkajärjestely- Ylivelkaiset
merkintäiset olevat hakemukset kotitaloudet
henkilöt
1995 339 100 408 000 14 000
1996 357 100 304 000 11 900 120 000
1997 368 000 329 000 5 200 128 000
1998 342 500 335 000 4 200 111 000
1999 314 000 316 000 3 670 99 000
2000 320 000 341 000 3 300
2001 308 500 350 000 2 976 19
19Marraskuun loppuun mennessä tulleet hakemukset. Kun hakemuksia tulee kuukau-
dessa keskimäärin 250–300, merkinnee tämä sitä, että velkajärjestelyhakemusten
määrä pysyttelee kuluvana vuonna lähes samana kuin edellisenä vuotena.
132 20 Tilastokeskus, tulonjakotilastot
Velkajärjestelyyn hyväksytyistä maksuohjelmista oli vuoden 2000
loppuun mennessä päättynyt noin 15 000. Eri selvityksissä on pyritty
arvioimaan niiden pysyvästi maksukyvyttömien velallisten määrää, jot-
ka ovat jääneet velkajärjestelyn ulkopuolelle. Heihin kuuluvat sekä
sellaiset velalliset, joiden velkajärjestelyhakemus on hylätty tai joiden
maksuohjelma on rauennut, ja ne velalliset, jotka eivät syystä tai toises-
ta ole hakeneet velkajärjestelyä. Velkajärjestelyn ulkopuolelle jäänei-
tä on arvioitu olevan 20 000 – 30 000. Tilastokeskuksen tulonjakotilas-
toissa ylivelkaantuneet kotitaloudet löytyvät alimmista tulonsaajaryh-
mistä, joissa heidän määränsä on selvästi lisääntynyt laman jälkeen.
Kuva 5.2
Pääasiallinen ylivelkaantumisen syy 20
Merkittävin ylivelkaisuuden syy on työttömyys. Ylivelkaisiksi osoit-
tautuvat erityisesti työntekijöiden ja pitkäaikaistyöttömien kotitaloudet.
Yrittäjä- ja toimihenkilökotitalouksien osuus ylivelkaisissa on vähäinen
verrattuna velkajärjestelyn saaneisiin ylivelkaisiin. Velkajärjestelyve-
lallisilla tavallisin velkaantumisperuste on päättyneeseen yritystoimin-
taan liittyvät velat. Päättyneestä yritystoiminnasta velkaantuneiden
velkojen määrä on myös keskimääräistä suurempi. Myös yritystoimin-
nan vaikeudet ylivelkaantumisen syynä ovat olleet selvästi kasvussa.
133
Ylivelkaantuminen on yhä nuorempien ikäryhmien ongelma. Kol-
mekymmentävuotiaat ja sitä nuoremmat muodostavat jo kolmanneksen
kaikista ylivelkaisista, kun heidän osuutensa laman vuosina oli vajaa
viidennes. Alle kolmekymmentävuotiaat velkaantuvat nyt kodinperus-
tamiseen liittyvien lainojen ja hankintojen, opinto-velkojen, kulutus-
luottojen ja useiden eri tyyppisten rästimaksujen kautta. Nuorten vel-
kaantuminen kuvaa sekä heidän heikentynyttä asemaansa työmarkki-
noilla että vaikeutta ylipäätään yhteiskuntaan sijoittumisessa.
Ne velalliset, joiden velkoja ei ole järjestelty velkajärjestelyssä, ovat
ulosottovelallisina, mikäli heillä on ulosmittauskelpoista varallisuutta
tai tuloa. Suomalainen ulosottolaitos toimii suhteellisen tehokkaasti.
Pahoin ylivelkaantuneen velallisen velkavastuu ei välttämättä piene-
ne. Pahimmillaan henkilön palkasta tai eläkkeestä ulosmitattu osuus ei
riitä lainkaan lyhentämään velkapääomaa, vaan kaikki ulosmitattu
menee viivästyskorkoon. Seurauksena voi olla elinikäinen ulosottome-
nettely.
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Velkajärjestelylaki on ollut merkittävä etenkin suurivelkaisten (yrittäji-
en ja takaajien) ylivelkaisuusongelmien ratkaisijana. Velkajärjestelyn
muutos- ja raukeamishakemukset kuitenkin osoittavat, että velkajärjes-
telyyn päässeillä on myös runsaasti toimeentulo- ym. ongelmia. Velka-
järjestelystä hylättyjen määrät taas viittaavat siihen, että velkajärjeste-
lyä tulisi edelleen kehittää myös niiden kohdalla, joilla järjestelmän
piiriin pääsemisen rasitteena ovat ns. estesyyt. Velallisen hyväksyttävi-
en elinkustannusten määrää on korotettu 15.4.2001 voimaantulleella
oikeusministeriön asetuksella (322/2001) velallisen maksukyvyn arvioin-
nin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä.
Velkaneuvonnan järjestäminen oli aikaisemmin vapaaehtoista.
Useimmiten velkaneuvontaa ovat antaneet kunnat, joille oikeusminis-
teriö on maksanut korvausta tehtävän hoitamisesta. Laki talous- ja vel-
kaneuvonnasta (713/2000) tuli voimaan 1.9.2000. Velkaneuvonnassa
selvitetään nykyisin huomattava määrä sellaisia velkaantumisongelmia,
jotka eivät näy velkajärjestelyhakemustilastoissa. Maksuttomassa neu-
vonnassa annetaan yksityishenkilöille tietoja ja neuvontaa talouden ja
velkojen hoidosta, avustetaan heitä taloudenpidon suunnittelussa, sel-
vitetään velallisen talouteen liittyvien ongelmien ratkaisumahdollisuuksia
134
ja avustetaan velallista tämän sovintoneuvotteluissa velkojien kanssa.
Neuvonnassa avustetaan velallista myös velkajärjestelyasian hoitami-
sessa.
Sosiaalisen luototuksen tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syr-
jäytymistä ja velkaantumista sekä edistää henkilön työllistymistä ja kun-
toutumista sekä itsenäistä suoriutumista. Luottoa on kokeiltu sekä
kuntien toimintana että Takuu-Säätiön toimintana kolmivuotisena pro-
jektina. Sosiaalinen luotto voidaan myöntää henkilölle, jolla on kykyä
suoriutua hänelle myönnetyn luoton takaisinmaksusta, mutta jolla ei
ole tulojensa ja varallisuutensa vähäisyyden, vakuuksien puuttumisen
tai muun syyn vuoksi mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa. So-
siaalista luottoa voidaan myöntää velkojen järjestelyyn, työllistymistä
edistäviin hankintoihin, asumisen turvaamiseen liittyviin menoihin, ko-
tiin liittyviin hankintoihin, elämänkriiseistä aiheutuvien taloudellisten
ongelmien nopeaan hoitamiseen, ja muihin hakijan itsenäisen selviyty-
misen kannalta perusteltuihin menoihin.
Sosiaalisen luototuksen kolmivuotisesta (1999–2001) kokeilusta saa-
tujen tulosten ja kokemusten perusteella sosiaalisen luototuksen kunta-
kokeilun johtoryhmä ehdottaa, että sosiaalinen luototus liitettäisiin osaksi
kunnan sosiaalihuoltoa ja sosiaalisesta luototuksesta säädettäisiin erilli-
sellä lailla. Kunnat vastaisivat luototukseen tarvittavasta pääomasta ja
luottotappioista, joiden rahoittamiseen valtio ei osallistuisi. Valtion ra-
hoitus kunnille sosiaalisen luototuksen toimeenpanosta aiheutuvien ku-
luihin selvitetään vuoden 2002 aikana.
Sosiaalisen luototuksen vakiinnuttaminen koko maahan tapahtuu
toimeenpanoprojektin avulla vuosina 2002–2003 ja toimeenpanosta vas-
taa sosiaali- ja terveysministeriö. Toimeenpanoprojektin tehtävänä on
laatia sosiaalisen luototuksen valtakunnallisen ohjeistus, antaa kunnille
konsultatiivista apua ja ohjausta sekä tukea kuntien henkilöstön koulu-
tusta sosiaalisen luototuksen käynnistämisvaiheessa. Toimeenpanopro-
jektin aikana jatketaan sosiaalisen luototuksen kuntakokeilussa aloitet-
tua talousneuvonnan kehittämistä ja seurataan luottojen takaisinmak-
sua.
Ulosoton suojaosuuksiin on tehty asetuksella taso- ja indeksikorotuk-
set (10 %), jotka tulivat voimaan 1.1.2001.
Ylivelkaantumista koskevat, kertomusajanjaksolla käynnistetyt uu-
distukset ovat kohdan 5.2 lopussa.
135
5.2.6 Väkivalta ja turvattomuus
Henkirikosten määrä on pysynyt samansuuruisena vuodesta 1990. Vii-
me vuonna niitä oli 146. Sen sijaan henkirikosten yritykset ovat vuodes-
ta 1990 lisääntyneet. Niitä oli viime vuonna 333, mikä on 89 enemmän
kuin 1990. Väkivaltarikoksista erityisesti pahoinpitelyjen ja ryöstöjen
määrä on viime vuosina lisääntynyt. Viime vuonna kirjattiin pahoinpi-
telyjä 28 000, mikä on noin 6 000 enemmän kuin vuonna 1995. Ryöstö-
jen määrä oli 2 600, mikä on 400 enemmän kuin vuonna 1995. Törkei-
den yksilöön kohdistuvien rikosten määrä oli 1997–1999 samalla tasolla
eli 2900 vuodessa.
Yleisten paikkojen turvallisuutta mittaava katuturvallisuusindeksi on
laskenut vuodesta 1997 lähtien. Syynä tähän on ryöstöjen ja pahoinpite-
lyjen määrän kasvu. Kansalaisten turvallisuuden tunne ei kuitenkaan
ole heikentynyt. Pahoinpitelyistä tapahtui viime vuonna yleisellä pai-
kalla 10 000, liikekeskuksissa 2 200, ravintoloissa 4 200, yksityisessä
asunnossa 8 000 ja muussa yksityisessä paikassa 3 000.
Pahoinpitelyrikosten määrä näyttää vähentyneen 3 prosenttia tämän
vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin niitä tuli polii-
sin tietoon 13 000. Törkeät pahoinpitelyt ovat kuitenkin lisääntyneet.
Niitä oli 1086, mikä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna
2000. Kotihälytystä koskevia tehtäviä poliisille ilmoitettiin viime vuon-
na 52 000. Tämän vuoden arvio on samansuuruinen. Suurin osa perhevä-
kivallasta kohdistuu naisiin. Lähestymiskieltoja määrätään noin 100
kuukaudessa.
Lukuja arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että esimerkiksi kotihäly-
tyksiä koskevissa luvuissa voi olla samasta kohteesta useita kertoja teh-
tyjä hälytyksiä tai että esimerkiksi huumeiden käytön rahoittamiseksi
tehtävät ryöstöt tai varkaudet voivat olla samojen tekijöiden tekemiä.
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Poliisin toimintoja ohjaava keskeinen asiakirja on valtioneuvoston
(4.3.1999) vahvistama kansallinen rikoksentorjuntaohjelma. Rikostor-
junnan painopistealueita ovat väkivalta- ja huumausainerikokset sekä
huumeiden käytöstä aiheutuvat omaisuusrikokset. Poliisi pyrkii siihen,
että väkivaltarikollisuuden määrän laskisi pysyvästi keskimääräiselle
eurooppalaiselle tasolle. Poliisi seuraa lähestymiskieltolain toimivuut-
136
ta. Esitys laiksi väkivaltaisen henkilön häätämiseksi yhteisestä asunnos-
ta on valmisteilla oikeusministeriössä.
Poliisin perheväkivallan ehkäisyyn pyrkivä toimintaohjelma valmis-
tui vuoden 2001 alussa. Erityistä huomiota kiinnitetään poliisin perus- ja
jatkokoulutukseen ja toimintatapoihin sekä yhteistyöhön viranomaisten
ja vapaaehtoisjärjestöjen kuten esimerkiksi turvakotien ja rikosuhripäi-
vystyksen kanssa. Tavoitteena on, että kiireisissä tehtävissä (A-luokka)
keskimääräinen poliisin toimintavalmiusaika olisi enintään 13 minuut-
tia.
Rikosuhritoimikunnan mietintö valmistui kesällä 2001. Mietinnössä
on selvitetty rikoksen uhrin nykyistä asemaa ja tehty ehdotuksia viran-
omaisten toimenpiteiden yhtenäistämiseksi. Tavoitteena on rikoksen
uhrin aseman kokonaisvaltainen parantaminen. Toimikunta ehdottaa
laajennettavaksi asianomistajan oikeutta saada valtion varoista korvaus
oikeudenkäyntiavustajalle maksettavasta palkkiosta. Väkivaltarikosten
terveydenhoitokulujen korvaamista ehdotetaan nopeutettavaksi. Asian-
omistajan turvallisuuteen ja tukemiseen tulisi kiinnittää nykyistä enem-
män huomiota.
Oikeusministeriön kaksivuotinen nuorten tekemien rikosten nopeute-
tun käsittelyn kokeilu, jossa poliisi on aktiivisesti mukana, päättyi vuo-
den 2001 lopussa. Kokeilupaikkakuntia olivat Helsinki, Tampere, Tur-
ku, Vaasa ja Joensuu. Kokeilun tulosten mukaan prosessin kulku on no-
peutunut ja eri tahojen yhteistyö on tehostunut. Erityistä huomiota on
kiinnitetty nuorten tekemien rikosten osalta varhaiseen puuttumiseen,
yhteistoimintaan viranomaisten ja järjestöjen kanssa sekä rikosten so-
vittelutoiminnan kehittämiseen. Sosiaalityöntekijän sijoittumisesta työs-
kentelemään poliisilaitoksessa on saatu hyviä kokemuksia.
Sosiaali- ja terveysministeriön viisivuotinen hanke (1998–2002) nai-
siin kohdistuvan väkivallan ja prostituution ehkäisemiseksi toteutetaan
Stakesissa. Hanke on osa hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa ja koostuu kah-
desta eri projektista, joilla on yhteinen johtoryhmä. Projektilla on 12
alueellisesti toimivaa työryhmää ja kuusi asiantuntijajaostoa, joilla on
omat erityisalueensa.
Väkivallan ehkäisyprojektissa on tähän mennessä panostettu hyvien
käytäntöjen kehittämiseen väkivaltaan liittyvän työn ammatillisissa
käytännöissä, paikallisen ja alueellisen työn edistämiseen, sosiaali-,
terveys- ja opetusalan ammattilaisten sekä poliisien koulutukseen. Li-
137
säksi projekti on osallistunut lainsäädännön kehittämiseen ja toteutta-
nut tiedotuskampanjan pääkaupunkiseudulla. Jatkossa painopistealuei-
na tulee olemaan hyvien, väkivallan ehkäisyyn ja väkivaltaan puuttu-
miseen liittyvien toimintamallien levittäminen, sekä erityisesti kansain-
välisten väkivallan ehkäisytyöhön kehitettyjen standardien soveltami-
nen Suomessa.
Väkivallan ehkäisyä ja palveluja kehitettiin vuonna 2000 ja 2001
yhteensä yli 30 pilottihankkeessa. Hankkeissa on kehitetty muun muas-
sa; koulujen työmenetelmiä lapsen tai nuoren kotona tapahtuvan väki-
vallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen; väkivaltaa koskevan ope-
tussuunnitelma- ja opetustyön käynnistämistä sosiaali- ja terveysalan
ammattikorkeakouluissa ammatillista opetusta tukemalla; kokemuksel-
lisen tiedon välittämistä taiteiden keinoin parisuhde- ja perheväkival-
lasta; väkivallan ehkäisyn ja hoidon saumatonta palveluketjua väkival-
lan uhreille ja tekijöille (PALMA-projekti). Lisäksi on pyritty välittä-
mään ammattilaisille tietoa väkivallan yleisyydestä ja vaikutuksista,
vahvistamaan suuren yleisön väkivallan vastaisia asenteita ja vaikutta-
maan naiskuvaan ja naisten asemaan.
Prostituution ehkäisyprojekti on toteuttanut sille annettua seuranta-
tehtävää kartoittamalla prostituutiota ilmiönä Suomessa ja lähialueilla.
Projektissa on tehty kenttäseurantaa sekä pyritty selvittämään seksiteol-
lisuudesta välillisesti hyötyvien tahojen saamaa rahallista hyötyä. Nais-
kaupan vastaisen pohjoismaisen kampanjan suunnittelutyö on meneil-
lään. Projekti osallistuu internetin kautta mahdollistuvan lasten seksu-
aalisen hyväksikäytön ehkäisyyn yhteistyössä lastensuojelujärjestöjen
kanssa.
Hankkeen koulutus- ja oppimateriaalijaoksen suunnittelema, osin
oikeudellisen jaoksen toimittama, ammattikorkeakouluille tarkoitettu
oppimateriaali naisiin kohdistuvasta väkivallasta valmistuu vuonna 2002.
Materiaalia on kokeiltu neljän ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terve-
ysalan opetuksessa. Materiaaliin pohjautuvista kouluttajakoulutuksista
neuvotellaan muun muassa poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Hank-
keella on laajat kansainväliset yhteydet ja siitä on valmistunut useita
tutkimuksia, selvityksiä ja oppaita. Lisätietoja: www.vakivalta.net
Turvattomuutta ja väkivaltaa koskevat, kertomusjaksolla käynniste-
tyt uudistukset ovat kohdan 5.2 lopussa.
138
21 Tutkimuksen kohteena olleista velallisista noin joka kolmannelta on poistettu mak-
suvelvollisuus kokonaan. Heidän taloudelliset ongelmansa eivät varsinaisesti vel-
koihin liittyvästä maksuvelvollisuudesta, vaan ilmeisesti puutteellisesta toimeentu-
loturvasta.
22 Köyhyysraja = 50 % mediaanitulosta
5.2.7 Syrjäytyminenmoniongelmaisuutena
Työmarkkinoilta syrjäytyminen korreloi monessa tapauksessa köyhyy-
den ja muiden sosiaalisten ongelmien kanssa, vaikka yksittäisten syi-
den ja ongelmien välinen yhteys on usein vaikeasti todettavissa. Tutki-
mukset osoittavat, että yli kolme vuotta jatkunut työttömyys samanai-
kaisen heikon taloudellisen toimeentulon ja sosiaalisen tuen puuttumi-
sen kanssa moninkertaistaa sairastumisriskin.
Myös velkajärjestelyssä olevien henkinen, sosiaalinen ja taloudelli-
nen tilanne on usein ja pitkäaikaisesti huomattavan huono. Vantaalla
tehdyn tutkimuksen mukaan 40 prosentilla velkajärjestelyssä olevista
oli edelleen vaikeuksia velanhoidossa. Samoin 40 prosenttia tutkimuk-
seen vastanneista oli nähnyt nälkää viimeisen vuoden aikana. Tervey-
tensä huonoksi kokeneiden osuus oli kaksi kertaa suurempi kuin väes-
tössä keskimäärin. Puolella maksuohjelmaa noudattavista oli mielen-
terveydellisiä ongelmia (väestössä 16 %:lla). Itsemurhan tekemistä oli
ajatellut 22 prosenttia kun vastaavasti väestössä tätä oli ajatellut vajaa
kolme prosenttia.21
Suurin osa lähinnä tulonsiirtojen varassa elävistä työikäisistä kotita-
louksista on yksin asuvia tai yksinhuoltajatalouksia. Useimmat näistä
ovat työttömiä tai eläkeläisiä (ks. kohta 4.2.1). 1990-luvun alussa työ-
ikäisen väestön keskimääräiset reaalitulot laskivat kaikissa perhetyy-
peissä. Vaikka tulot muissa ryhmissä alkoivat lähentyä lamaa edeltä-
nyttä tasoa vasta 1990-luvun puolivälissä, yksinhuoltajien tulot eivät
muista ryhmistä poiketen ole viime vuosina juurikaan kasvaneet. Yksin-
huoltajatalouksien suhteellinen köyhyysaste22 on 1990-luvun jälkipuo-
liskolla kasvanut. Koska tulonsiirroilla on yksinhuoltajatalouksissa suuri
merkitys, toimeentuloturvaetuuksien kehityksellä suhteessa yleiseen
ansiokehitykseen on erityisen suuri merkitys yksinhuoltajien köyhyysas-
teeseen.
139
Kuva 5.3
Yksinhuoltajat vuosina 1992–2000
Pitkään on tiedetty, että kotitaustalla on merkitystä sekä koulutuk-
seen hakeutumiseen, että siihen millaiseen asemaan ihminen myöhem-
mässä elämässään päätyy. Köyhyyden ja huono-osaisuuden ylisukupol-
visuudesta on viime vuosina esitetty myös tutkimuksellista näyttöä. Ris-
kit huono-osaisuuteen ja taloudellisiin vaikeuksiin näyttävät kasvavan
sen mukaan, mitä vaikeammat lähtökohdat henkilöllä on taloudellises-
sa mielessä ollut jo lapsuudessaan.
Työttömyyden suhteen kasvava riski näyttäisi olevan niillä, joiden
lapsuuden kodissa jouduttiin turvautumaan toimeentulotukeen. Erityi-
sen selkeästi tämä korostuu pitkäaikaistyöttömyyteen nähden. Jos van-
hemmat ovat olleet pitkäaikaistyöttömiä, riski lasten huono-osaisuuteen
kasvaa selkeästi. Ne, joiden lapsuutta luonnehtivat pitkäaikaiset talou-
delliset vaikeudet ja toimeentulotuki/huoltoapu, ovat selvästi muita use-
ammin kokeneet oman taloutensa heikkenemistä ja myös odottivat täl-
laisen kehityksen jatkuvan. Erityiseksi haasteeksi nouseekin, miten esi-
merkiksi taloudellisesti vaikeassa asemassa olevien perheiden lasten
kohdalla voitaisiin välttää näiden riskien toteutuminen.
Syrjäytymistä voidaan tarkastella myös sen perusteella, miten pal-
jon väestö joutuu turvautumaan epäviralliseen apuun, jolloin oletukse-
na on, ettei virallinen järjestelmä ole pystynyt tarjoamaan riittävää apua.
Epävirallisen avun saajien määrää ei ole kovin tarkasti tilastoitavissa.
Vuosikymmenen vaihteessa käytti ainakin kertaluonteisesti epävirallis-
ta apua arviolta 100 000 kotitaloutta. Myös epävirallisen avun perus-
140
teella näyttää siltä, että niin sanottu laaja köyhyys on vähentynyt vaik-
kakin viiveellä verrattuna esimerkiksi toimeentulotuen saajien määrään.
Tyypillisen epävirallisen avun tarvitsija on edelleen työmarkkinatu-
ella oleva työtön. Tärkein yksittäinen avun hakemisen syy – niissä tapa-
uksissa, joissa se on selvitetty – liittyy asumiskustannuksiin. Myös yli-
velkaantuneita on edelleen avun hakijoina. Epävirallisen avun saajien
perusteella voidaan sanoa, että pitkäaikaisesti pelkän perusturvan va-
rassa elävät ovat melko tiukoilla. Ylivelkaantumisen ohella voi puhua
eräänlaisesta pienvelkaisuudesta, jossa laskut kasaantuvat ja sinnitel-
lään osamaksukierteessä. Kulutustalous on koko ajan etupainotteinen.
Suurempia, keskimäärin useampien tuhansien markkojen suuruisia avus-
tuksia jakavien rahastojen kuten Kirkon diakoniarahaston ja Punaisen
Ristin katastrofirahaston hakijoiden määrä onkin edelleen kasvussa
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Asunnottomuus, päihde- ja/tai huume-ongelmat, työttömyys erityisesti
pitkäaikaisena, taloudellinen huono-osaisuus, sairaudet, perheväkival-
ta, lastensuojelun tarve ja niihin mahdollisesti liittyvät muut ongelmat
muodostavat ongelmakokonaisuuksia, joiden ratkaisemisessa sekä yk-
sittäisten ihmisten että viranomaisten voimavarat ovat riittämättömiä.
Seuraavassa on esitetty eräitä keskeisimpiä vaikeimpien ongelmatilan-
teiden ratkaisemiseen pyrkivistä toimenpiteistä. Hallituksen toimenpi-
teitä taloudellisen huono-osaisuuden vähentämiseksi on käsitelty koh-
dissa 4.2.2 ja 4.2.3.
Keskeisin palvelu, jonka avulla ongelmatilanteisiin pyritään vaikut-
tamaan ja jonka kautta ongelmatilanteet tulevat viranomaisten tietoon,
on kunnissa tehtävä sosiaalityö. TATO:ssa 2000–2003 edellytetään, että
kunnat varmistavat riittävät voimavarat sosiaalityöhön siten, että 2000
asukasta kohden on vähintään yksi sosiaalityöntekijä.
Suosituksen toteutumista ei ole koko maassa seurattu. Etelä-Suomen
lääninhallituksen kartoituksen mukaan suositus toteutuu nyt kunnissa
huonommin kuin vuonna 1998. Vaikka asiakastyötä tekevien määrä on
lisääntynyt, on siihen osallistuvien esimiesten määrä vähentynyt niin
paljon, että sosiaalityön kokonaishenkilöstöresurssit ovat vähentyneet.
Samaan aikaan koko läänin asukasluku on kasvanut selvästi. Vaihtelu
kuntien välillä on suurta. Heikoin tilanne näyttää olevan keskikokoisis-
sa (2000 – 10 000 asukkaan) kunnissa, joissa on eniten vähennetty asia-
141
kastyöhön osallistuvien esimiesten määrää. Joissakin pienissä kunnissa
sosiaalityöntekijöitä ei ole.
Yksi kuntien sosiaalityötä kehittävistä keskeisistä toimenpiteistä ker-
tomusajanjaksolla on ollut sosiaalityön koulutuksen sisällön kehittämi-
nen, uusimpana sosiaalityön ammatillisen lisensiaattitutkinnon koulutus.
Ensivaiheessa koulutus käynnistyi lasten ja nuorten kysymyksiin erikois-
tuvissa opinnoissa. Koulutus laajentui vuoden 2001 alusta marginali-
saatiokysymysten ja kuntouttavan sosiaalityön erikoisaloihin. Sosiaalialan
ammattikorkeakoulut ovat keskenään sopineet sosionomi (AMK) tutkin-
toon johtavan koulutuksen ydinosaamisalueista. Tarkoituksena on, että
tällä tavalla varmistetaan ammattikorkeakoulusosionomeille sosiaalityön
vähimmäistason osaaminen.
Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämis- eli STEAM-
projektin tavoitteena on löytää sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalialan
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden välisiä uusia työ- ja toi-
mintakäytäntöjä ja turvata sosiaalityöntekijöiden työpanos vaativaan
sosiaalityöhön. Projekti on käynnistynyt 1.3.2001 ja jatkuu 28.2.2004
asti.
Vuonna 2001 on jatkettu Verkostoituvien erityispalvelujen kehittä-
mistä koko maassa. Maahan on myös perustettu yhdeksän sosiaalialan
osaamiskeskusta. (Ks. kohta 6.2.2) Nämä kaksi palveluhanketta toimi-
vat läheisesti yhdessä ja ovat etenkin pienten kuntien sosiaalityön kannal-
ta tärkeitä. Niiden avulla pienet kunnat voivat saada käyttöönsä erityis-
osaamista tilanteissa, joissa oman kunnan resurssit eivät riitä.
Epävirallinen apu voi olla taloudellista avustamista tai henkistä tu-
kea. Tärkeimmät epävirallista apua jakavat organisaatiot ovat evanke-
lis-luterilainen kirkko, Suomen Punainen Risti ja Pelastusarmeija. Avun
tarjonta on parin viime vuoden aikana tasaantunut ja pikemminkin kään-
tynyt laskuun kuin lisääntynyt. Suoria päätelmiä avun tarpeen vähenty-
misestä ei tästä kuitenkaan voi tehdä, sillä kuva on edelleen melko
ristiriitainen ja paikkakuntakohtaiset vaihtelut ovat suuria. Monin pai-
koin hakijoiden määrä on pysynyt edelleen melko suurena, eikä sanot-
tavaa vähentymistä ole tapahtunut.
142
KERTOMUSAJANJAKSOLLA KÄYNNISTETYT
UUDISTUKSET
PÄIHTEET
Huumausaineiden käytön ehkäisyssä ja torjunnassa on kertomus-
ajanjaksolla keskusteltu paljon huumetestien asemasta. Keskeinen joh-
topäätös on ollut, että ainakin ns. huumeseulojen osalta asiaa tulisi
ohjeistaa lainsäädännön tasolla. Asiaa sekä koulu- että työterveyden-
huollossa tarkastellut huumetestityöryhmä jätti väliraporttinsa kesä-
kuussa 2001. Vuoden 2002 alkupuolella jätettävä työryhmän muis-
tio tulee sisältämään myös asiaan liittyviä lainsäädäntöehdotuksia.
Päihdehuollon palvelujen laatuvaatimuksia valmisteleva asian-
tuntijatyöryhmä perustettiin toukokuussa 2001 ja sen on tarkoitus
saada työnsä valmiiksi kesäkuun loppuun mennessä vuonna 2002.
Oikeusministeriö on asettanut toimikunnan valmistelemaan sopi-
mushoitoa koskevaa lainsäädäntöä. Sopimushoito olisi tarkoitettu lä-
hinnä sellaisille rikoksiin syyllistyneille henkilöille, joiden tekemiin
rikoksiin alkoholin tai huumausaineen väärinkäytön katsotaan mer-
kittävästi vaikuttaneen ja joiden voidaan olettaa noudattavan heille
osoitettua hoito-ohjelmaa. Toimikunnan on muun muassa selvitettä-
vä, millaista hoitoa sopimushoitoon voidaan sisällyttää, miten ja mis-
sä hoito pannaan täytäntöön, mitkä ovat sopimushoidon kustannus-
vaikutukset ja mitkä tahot niistä vastaavat.
Seuraamuksen keskeinen kohderyhmä olisivat ne rikoksentekijät,
joita päihdeongelman vuoksi ei voida tuomita yhdyskuntapalveluun.
Sopimushoitoa selvitettäisiin vankeusrangaistuksen vaihtoehtona. Hoi-
tosopimuksen rikkomisesta seuraisi vankeus tai lievissä tapauksissa
muu seuraamus. Lisäksi olisi selvitettävä mahdollisuus liittää sopi-
mushoito ehdolliseen vankeuteen yhdyskuntapalvelua vastaavalla
tavalla. Sopimushoitoon tuomitseminen edellyttäisi syytetyn suostu-
musta ja sitoutumista tuomiossa määrättyyn hoitosuunnitelmaan ja
muihin ehtoihin. Toimikunnan on määrä saada työnsä valmiiksi vuo-
den 2002 alkupuolella.
YLIVELKAISUUS
Oikeusministeriössä on käynnistetty hanke velkajärjestelylain muut-
tamiseksi siten, että ainakin osa velkajärjestelyn ulkopuolelle jääneis-
tä velallisista pääsisi velkajärjestelyn piiriin. Hanke perustuu velkajär-
jestelylain toimivuudesta suoritettuun arviointiin. Määräaika ehdo-
tukselle on 31.3.2002.
Ulosottolainsäädännön uudistusesitykseen sisältyvät säännökset
ulosottoperinnän määräaikaisuudesta (HE 216/2001). Säännöksillä
tavoitellaan kohtuullista ratkaisua erityisesti niiden velallisten asemaan,
jotka ovat taloudellisessa ahdingossa, mutta jäävät eri syistä velkajär-
jestelyn ulkopuolelle. Esityksen mukaan maksutuomio olisi täytän-
143
töönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Jos velkojana olisi kuitenkin
yksityinen henkilö tai rikoksen johdosta vahinkoa kärsinyt asiassa,
jossa on tuomittu vankeutta tai yhdyskuntapalvelua, määräaika olisi
20 vuotta. Määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka
lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste on annettu. Esi-
tys on osa laajaa ulosoton uudistusta, johon sisältyy myös velkojata-
hoja koskevia parannusehdotuksia. Uudistus tulisi osin voimaan
maaliskuussa 2003.
Velan vanhentumista koskevan lainsäädännön uudistamista kos-
kevan toimikunnan mietintö valmistui kesällä 2001 (KM 2001:4). Mie-
tinnössä ehdotetaan yleisen vanhentumisajan lyhentämistä sekä sään-
nöstä ns. lopullisesta vanhentumisesta. Sen mukaan velat vanhentui-
sivat 15 vuodessa lainvoimaisen tuomion antamisesta tai viimeistään
20 vuodessa velan erääntymisestä. Käytännön vaikutuksiltaan velan
vanhentuminen vastaisi varsin pitkälle edellä esitettyä ulosottoperus-
teen määräaikaisuutta.
Koska ulosottolain uudistusesitys on annettu eduskunnalle, ei ve-
lan lopullista vanhentumista koskevaa ehdotusta ole tarkoitus toteut-
taa. Muilta osin hallituksen esitys voitaisiin antaa syksyllä 2002. Van-
hentumisajan lyhentäminen edistäisi velkasuhteiden selkeyttä ja oi-
kea-aikaista perintää.
Korkolainsäädännön uudistaminen (HE 232/2001) on vireillä EY:n
maksuviivästysdirektiivin (2000/35/EY) täytäntöönpanon vuoksi. Vii-
västyskorkoa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutoinkin tarkistet-
taviksi. Kulutus- ja asuntoluotoista saisi periä enintään lakisääteistä
viivästyskorkoa. Lakisääteisen viivästyskoron määrä olisi sidottu EKP:n
ohjauskorkoon ja sen taso olisi viimeisten korkopäätösten jälkeen
10,5 %. Uudistuksella pyritään parantamaan velkavaikeuksissa ole-
vien yksityishenkilöiden asemaa.
Valtaosassa ulosottoveloista viivästyskorko on 16 tai 18 %. Ehdo-
tuksen mukaan yksityishenkilöiltä perittävää viivästyskorkoa voitai-
siin kohtuullistaa nykyistä useammin. Erityistä huomiota kiinnitetään
niihin velallisiin, jotka ovat velkaantuneet ennen vuonna 1995 toteu-
tettua korkolain muutosta ja joilta edelleen peritään nykytasoa selväs-
ti korkeampaa viivästyskorkoa. Sovittelu olisi mahdollinen, jos kerty-
neiden viivästyskorkojen määrä on kohtuuttoman suuri velallisen ta-
loudelliseen asemaan nähden. Sovittelun piiriin tulisivat kaikki yksi-
tyishenkilöiden velat mukaan lukien vahingonkorvaus- ja takausve-
lat, joissa viivästyskorkoa ei nykyisin voida sovitella.
Korkolain uudistukseen liitettäisiin taannehtivia vaikutuksia, joi-
den mukaan uusia säännöksiä sovellettaisiin myös ennen lain voi-
maantuloa syntyneisiin velkoihin. Tämä johtaisi huomattavaan vii-
västyskoron alentumiseen useimmilla lama-aikana velkaantuneilla
yksityishenkilöillä. Ennen lainmuutosta kertyneeseen viivästyskorkoon
voitaisiin kuitenkin puuttua vain sovittelun kautta. Lainmuutoksen on
tarkoitus tulla voimaan viimeistään 1.5.2002.
144
TURVATTOMUUS JA VÄKIVALTA
Oikeusministeriö on asettanut 10.10.2001 toimikunnan, jonka tehtä-
vänä on tarkastella nuoria rikoksentekijöitä koskevan seuraamusjär-
jestelmän uudistamistarpeita laaja-alaisesti. Toimikunnan tulee sel-
vittää nuorisorikollisuuden tämänhetkinen tila sekä erityisesti arvioi-
da nuorisorikollisuuden kehittymistä seuraavan kymmenen vuoden
aikana. 15–17-vuotiaiden rikollisuuden lisäksi tulee huomioida ri-
kosoikeudellista vastuuikärajaa nuorempien tekemät rangaistavaksi
säädetyt teot sekä jo täysi-ikäisyyden saavuttaneet nuoret aikuiset.
Tarkasteltavana on rikosoikeudellinen syyntakeisuusikäraja, nykyi-
nen nuoria koskeva oikeudenkäynti- ja seuraamusjärjestelmä uudis-
tamistarpeineen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvä tukitoiminta
sekä eri tahojen yhteistoiminta. Toimikunnan on saatava työnsä pää-
tökseen 31.12.2002 mennessä.
Pohjoismaiden ministerineuvoston tasa-arvovirkamieskomitea on
asettanut 2001 työryhmän selvittämään naiskaupan laajuutta ja kar-
toittamaan naiskauppaa koskevat pohjoismaiset hankkeet. Työryh-
män tulee myös ehdottaa yhteistä määritelmää naiskaupalle. Tasa-
arvoministerit ovat sopineet yhteisestä vuonna 2002 toteutettavasta
informaatiokampanjasta. Kampanjaa varten perustetaan työryhmä,
johon kuuluu kaksi edustajaa kustakin pohjoismaasta, Virosta, Liet-
tuasta ja Latviasta.
SYRJÄYTYMINENMONIONGELMAISUUTENA
Vuonna 2001 käynnistyneessä sosiaalityön e-konsultaatiohankkees-
sa on tarkoitus luoda verkkoon kanava, josta yksittäiset sosiaalityön-
tekijät voivat saada tietoja, neuvoja ja ohjeita ja käydä keskustelua
toisten alan ammattilaisten kanssa. Hanke täydentää sosiaalityönte-
kijän tietojen saantia ja mahdollistaa konsultoinnin muiden alan asian-
tuntijoiden kanssa.
145
6
Sosiaaliset olot ja
kansanterveys globaalin, alueellisen
ja paikallisen toiminnan kohteena
6.1 Sosiaali- ja terveyspolitiikan kehitys
kansainvälisillä foorumeilla
Suomi on raportointikaudella osallistunut useisiin terveyttä ja sosiaalis-
ta hyvinvointia välillisesti tai suoranaisesti edistäviin kansainvälisiin
prosesseihin. Näihin kuuluvat muun muassa kesäkuussa 2000 järjestetty
YK:n yleiskokouksen naisten asemaa ja sosiaalista kehitystä koskeneet
Peking+5 ja Kööpenhamina+5-erityisistunnot, kesäkuussa 2001 järjes-
tetty YK:n yleiskokouksen HIV/AIDS-erityisistunto sekä YK:n yleiskoko-
uksen lapsen asemaa koskevan erityisistunnon valmistelut. Oman mai-
nintansa ansaitsevat myös Durbanin rasisminvastainen maailmankonfe-
renssi sekä Johannesburgissa elo-syyskuussa 2002 järjestettävän kestä-
vän kehityksen huippukokouksen valmisteluprosessi.
Kaikissa näissä prosesseissa on pyritty edistämään yleisiä ihmisoike-
uksia ja tasa-arvoa, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaattei-
ta sekä sellaisia toimenpiteitä, joilla voidaan poistaa köyhyyttä ja eh-
käistä erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien syrjäy-
tymistä. Kertomuskaudella valmistui raportti Terveysalan kansainväli-
nen yhteistyö – suunta ja linjaukset (STM 200:19). Euroopan Unionin ja
Euroopan neuvoston jäsenenä Suomi oli osaltaan vaikuttamassa yhtei-
söissä toteutettuihin sosiaali- ja terveyspoliittisiin linjauksiin ja toimen-
piteisiin. Terveyttä ja sosiaalista kehitystä on edistetty myös kehitysyh-
teistyön keinoin sekä lähialueyhteistyössä.
146
6.1.1 YK ja sen erityisjärjestöt
YK:n vuosituhatjulistus sisältää ne kokonaisvaltaiset rauhaan, turvalli-
suuteen ja kehitykseen liittyvät tavoitteet, jotka ohjaavat myös Suomen
toimintaa kansainvälisillä forumeilla.
Naisten ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistäminen on yksi Suomen
ihmisoikeus- ja ulkopolitiikan prioriteeteista. Kesäkuussa 2000 pidetys-
sä YK:n yleiskokouksen naisten asemaa koskevassa erityisistunnossa (ns.
Peking+5-kokous) saavutettiin useita Suomen ja EU:n kannalta tärkeitä
tavoitteita. Niiden saavuttaminen edellyttää aktiivisia toimenpiteitä
jatkossa myös kansallisella tasolla.
Tavoitteisiin kuuluvat muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan
poistaminen, naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksien nostaminen esiin
ihmisoikeuskysymyksenä, naisten aseman turvaaminen työmarkkinoil-
la sekä vähemmistö- ja maahanmuuttajanaisten kohtaaman syrjinnän
poistaminen. Yksi keskeisistä Peking-prosessin aikana saavutetuista ta-
voitteista on kansallisen verkostoitumisen ja yhteistyön lisääntyminen.
Naisiin kohdistuvien kunnian nimissä tehtyjen rikosten ehkäiseminen
on yksi tulevista haasteista myös YK-yhteyksissä.
Kesäkuussa 2000 kokoontui myös YK:n yleiskokouksen sosiaalisen
kehityksen huippukokouksen seurantaa koskeva erityisistunto. Neuvot-
telussa päästiin sopuun useista Suomelle ja EU:lle tärkeistä kysymyk-
sistä kuten sosiaalisen kehityksen hyvien käytäntöjen eteenpäin viemi-
sestä, indikaattoreiden ja seurantajärjestelmien kehittämisestä, köyhyy-
den poistamista koskevista strategioista, HIV/AIDS:n ehkäisystä ja hy-
vän hallinnon käsitteen sisällön kehittämisestä. Toivomisen varaa jäi
muun muassa työelämän perusoikeuksien ja yksityissektorin sosiaali-
seen vastuuseen liittyvien kysymysten osalta.
Jatkossa haasteena onkin, miten sosiaalisen kehityksen agenda in-
tegroidaan osaksi YK-järjestelmän normaalitoimintoja. Osana proses-
sia on suunniteltu perusteilla olevan kansainvälisen sosiaalisen kehi-
tyksen foorumin tukemista. Tavoitteena on muun muassa hyvien sosi-
aalipoliittisten periaatteiden edelleen kehittäminen. Samoin tavoit-
teena on aktiivinen tuki ILO:n globalisaation sosiaalista ulottuvuutta
koskevalle työlle sekä ILO:n ja WTO:n yhteistyön tukeminen työelä-
män perusnormeja ja globalisaation sosiaalista ulottuvuutta koskevi-
en kysymysten osalta.
147
ILOssa hyväksyttiin vuonna 1998 Julistus työelämän perusperiaat-
teista ja -oikeuksista. Vuonna 2000 luotiin suuryrityksille suunnatut
käytännesäännöt YK:n pääsihteerin Kofi Annanin aloitteesta (ns. Global
Compact-aloite) ja YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin Millennium-ju-
listus. Vuonna 2000 OECD ja ILO lisäsivät monikansallisia yrityksiä ja
sosiaalipolitiikkaa koskeviin ohjeistuksiinsa ILOn vuoden 1998 julis-
tuksen tavoitteet.
ILO:n työkonferenssissa 2001 hyväksyttiin työsuojelua maataloudes-
sa koskeva yleissopimus nro 184 ja sitä täydentävä suositus nro 192.
ILO:ssa on kehitteillä globaali työllisyysagenda. Siinä työllisyyden pa-
rantaminen asetetaan talous- ja sosiaalipolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi.
Samalla pyrkimyksenä on tukea yrittäjyyden ja tuottavien investointien
edistämistä. Vuonna 2001 aloitettiin myös sosiaaliturvan edistämistä
koskevan toimintaohjelman laatiminen.
HIV/AIDS on kaikkia sektoreita koskettava turvallisuus- ja kehitys-
poliittinen ongelma. YK:n yleiskokouksessa kesäkuussa 2001 järjestetyn
HIV/AIDS-erityisistunnon saavutuksina voidaan pitää lisääntynyttä kan-
sainvälistä huomiota sekä koko YK-järjestelmän sitoutumista ongelman
priorisointiin. Kokous toi selvästi esille epidemian vastustamistyön ra-
hoitusvajeen.
Prosessin kuluessa tehtiin päätös maailmanlaajuisen terveysrahaston
perustamisesta. Rahaston tarkoituksena on uudenlainen yksityisen ja jul-
kisen sektorin kumppanuus, jonka avulla on tarkoitus kerätä varoja, hoi-
taa niitä ja jakaa näin syntyneitä resursseja. Tavoitteena on tartunto-
jen, sairastumisten ja kuolemien vähentäminen ja HIV/AIDS:in, tuber-
kuloosin ja malarian vaikutusten lieventäminen kohdemaissa Millen-
nium Development Goals). Suomen osallistumisesta rahastoon ei tois-
taiseksi ole päätetty. Suomi on kertomusajanjaksolla lisännyt rahoitus-
taan UNAIDS:lle ja painottanut ehkäisevän työn ja terveysjärjestelmi-
en toimivuuden merkitystä.
Syyskuussa 2001 järjestettiin YK:n kolmas rasismin vastainen maail-
mankokous. Sen toimintaohjelmassa hyväksyttiin myös sosiaali- ja ter-
veyssektorin kannalta olennaisia toimia rasismin ehkäisemiseksi ja vä-
hentämiseksi. Kokouksessa kehotettiin valtioita taistelemaan etnisten
ryhmien kokemaa sosiaalista syrjäytymistä vastaan. Valtioita kehotet-
tiin myös parantamaan syrjinnän eri muotojen kohteeksi helpoimmin
joutuvien ryhmien terveydenhuoltoa ja taistelemaan palveluja tuottavi-
148
en tahojen näihin ryhmiin kohdistuvaa asenteellisuutta vastaan. Suo-
men aloitteesta kokouksessa hyväksyttiin (EU:n esittämänä) erillinen
tasa-arvon tärkeyttä korostava pykälä.
Lasten huippukokouksen 10-vuotisseuranta, jonka oli määrä huipen-
tua syyskuussa 2001 New Yorkissa pidettävään YK:n yleiskokouksen eri-
tyisistuntoon, käynnistyi kansallisesti keväällä 2000. Lisäksi valmistel-
tiin kansallinen selvitys vuonna 1990 pidetyn lasten asemaa koskeneen
huippukokouksen toimintaohjelman toteutumisesta Suomessa. New Yor-
kissa syyskuussa tapahtuneen terrori-iskun seurauksena lasten erityisis-
tunto jouduttiin siirtämään vuodelle 2002 ja loppuasiakirjaneuvottelut
jäivät pahasti kesken.
Suomi on jatkanut vuonna 1997 aloittamaansa ILO:n lapsityövoi-
man käytön poistamiseen tähtäävän IPEC-toimintaohjelman (Internatio-
nal Programme on the Elimination of Child Labour) tukemista myöntä-
mällä ohjelmalle 2 milj. markkaa vuoden 2001 lopulla. IPEC-ohjelma
pyrkii ensisijaisesti kaikkein pahimpien lapsityövoiman hyväksikäytön
muotojen, kuten lapsiprostituution ja orjatyön sekä laittomien ja vaaral-
listen töiden poistamiseen.
Madridissa huhtikuussa 2002 pidettävän Ikääntymistä koskevan II
maailmankonferenssin ja Berliinissä syyskuussa 2002 järjestettävän YK:n
Euroopan talouskomission ikääntymiskysymyksiä koskevan ministerikon-
ferenssin valmistelua on tehty laaja-alaisessa kansallisessa yhteistyö-
ryhmässä.
Osana yleistä ihmisoikeuspolitiikkaa Suomi on kiinnittänyt YK:ssa
aktiivisesti huomiota vammaisten asemaan.
Suomi tukee kehitysyhteistyövaroista useiden terveyttä ja sosiaalista
kehitystä edistävien YK:n alaisten rahastojen ja ohjelmien sekä erityis-
järjestöjen toimintaa. Näistä keskeisimpiä ovat YK:n kehitysohjelma
UNDP, YK:n lasten avun rahasto UNICEF, YK:n väestörahasto UNFPA,
Maailman terveysjärjestö WHO, YK:n naistenrahasto UNIFEM, YK:n
huumausaineohjelma (UNDCP) ja YK:n sosiaalisen kehityksen tutkimus-
instituutti UNRISD. Tukea näille järjestöille ohjattiin vuonna 2000 yh-
teensä 238,2 mmk ja vuonna 2001 yhteensä 244,5 mmk.
149
6.1.2 Maailman terveysjärjestöWHO
Maailman terveysjärjestön (WHO) toimintapolitiikka on kertomuskau-
den aikana suuntautunut entistä tavoitteellisemmin globaaleihin terveys-
uhkiin. Ajanjaksolla käynnistyivät hallitustenväliset neuvottelut kansain-
välistä tupakkavalvontaa koskevasta puiteyleissopimuksesta. Ensimmäis-
tä kertaa neuvotellaan sitovasta kansainvälisestä instrumentista kansan-
terveyden alueella. Sopimuksen odotetaan valmistuvan vuonna 2003.
Suomi on antanut asiantuntija-apua sopimuksen valmistelussa.
WHO:ssa käynnistyi myös uusi usean eri toimijan rahoittama ohjel-
ma tarttuvien tautien ennaltaehkäisemiseksi ja rokotteiden kehittämi-
seksi. WHO on työskennellyt tehokkaasti köyhien maiden lääkkeiden
saannin turvaamiseksi erityisesti AIDS:iin sairastuneille. Samoin on te-
hostettu työskentelyä terveyspalvelujärjestelmien kehittämiseksi, käyn-
nistetty ruoan turvallisuutta koskevan ohjeiston sekä kansainvälisen ter-
veyttä koskevan ohjeiston uudistaminen ja asetettu asiantuntijaryhmä
suunnittelemaan maailmanlaajuisten alkoholipolitiikan periaatteiden
laatimista. Suomi on kutsuttu ryhmän jäseneksi.
WHO julkaisi Maailman terveysraportit terveyspalvelujärjestelmien
toimivuudesta ja mielenterveydestä sekä makrotaloutta ja terveyttä kä-
sittelevän raportin. Viime mainitussa korostetaan terveyden edistämi-
sen merkitystä taloudellisen kehityksen turvaamisessa sekä ehdotetaan
rahoituksen huomattavaa lisäämistä köyhille maille. Kertomuskauden
aikana WHO tiivisti yhteistyötään erityisesti yksityissektorin ja muiden
rahoittajatoimijoiden kanssa.
Suomi tuki WHO:n Euroopan aluetoimistoa antamalla asiantuntija-
apua terveysvaikutusten arvioinnin ja hoitotyön kehittämiseksi sekä Itä-
meren alueen kaupunkien terveyttä edistävän toiminnan tukemiseksi.
Suomi tuki myös Helsingissä sijainneen WHO:n projektitoimiston työs-
kentelyä säteilyn kansanterveydellisten haittavaikutusten vähentämi-
seksi. Toimisto lakkautettiin ja sen tehtävät siirrettiin WHO:n pääma-
jaan. Suomi toimi kertomuskauden aikana Euroopan alueen johtokomi-
tean jäsenenä ja Suomessa toimi kymmenen WHO:n yhteistyökeskusta
(Collaborating Centre).
150
6.1.3 Terveys- ja sosiaalialan kehitysyhteistyö
Kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteena on vahvistaa kehitysmaiden val-
miuksia hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseksi ja konfliktien
ehkäisemiseksi. Pyrkimyksenä on harjoittaa kokonaisvaltaista politiik-
kaa köyhyyden vähentämiseksi, ympäristöuhkien torjumiseksi sekä tasa-
arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistämiseksi kehitysmaissa.
HIV/AIDS-näkökulmaa pyritään integroimaan mahdollisimman laajasti
kaikkiin hankkeisiin. HIV/AIDS:ia koskeva kehitysyhteistyölinjaus val-
mistui vuoden 2001 lopulla.
Kansallisella tasolla on keskeistä koordinaatio sosiaali- ja tervey-
denhuollossa asetettujen tavoitteiden kanssa sekä kauppa- ja EU-politii-
kan piirissä. HIV/AIDS kysymykset tulisi sitoa osaksi laajempia sosiaa-
liseen kehitykseen ja kansanterveyteen liittyviä tavoitteita ja toimia.
Valmisteilla on vammaisnäkökulman edistämistä Suomen kehitysyh-
teistyössä koskeva toimintaohjelma.
Myös suomalaisille kansalaisjärjestöille on ohjattu tukea sosiaali-
sektorin hankkeiden toteutukseen yhteistyömaissa. Kansalaisjärjestöhank-
keista noin 70 prosenttia on sosiaali- ja terveyssektorin hankkeita.
Suomi on tukenut raportointikaudella terveys- ja sosiaalialan kah-
denvälisiä hankkeita seuraavissa maissa: Namibia, Mosambik, Egypti,
Kenia, Etelä-Afrikka, Nicaragua, Guatemala, Bosnia, Kosovon alue, Kir-
gisia, Vietnam ja Filippiinit. Yhteensä tukeen on käytetty noin 240 mil-
joona markkaa vuodessa (sisältää kahdenväliset ja monenkeskiset hank-
keet sekä kansalaisjärjestöyhteistyön sosiaali- ja terveyssektorilla).
6.1.4 Muutmaailmanlaajuiset organisaatiot
Suomi on myös rahoittanut Maailmanpankin koulutusorganisaationMaa-
ilmanpankki-instituutin (WBI) toimintaa. WBI:n koulutusohjelmiin sisäl-
tyy terveydenhuoltosektorin reformia käsittelevä laaja kurssi sekä väes-
töpolitiikkaa ja lisääntymisterveyteen liittyviä kysymyksiä käsittelevä
kurssi. Molempia koulutusohjelmia on monitoroitu suomalaisin
asiantuntijavoimin sekä vuosina 2000 että 2001, ja niiden edelleen ke-
hittämisestä on annettu yksityiskohtaisia suosituksia.
151
6.1.5 Sosiaaliset olot ja terveys EU:n toimintapolitiikassa
Keväällä 2000 Lissabonin Eurooppa-neuvoston kokouksessa asetettiin
strateginen päämäärä, jonka mukaan EU:sta luodaan entistä kilpailuky-
kyisempi talousalue. Alue kykenee ylläpitämään kestävää talouskas-
vua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista
yhteenkuuluvuutta. Strategiassa tiedostettiin talous-, työllisyys- ja sosi-
aalipolitiikan vuorovaikutussuhde. Vuonna 2000 hyväksyttiin sosiaali-
poliittinen toimintasuunnitelma vuosiksi 2000–2005. Suunnitelman tar-
koituksena on tukea Lissabonissa asetettuja tavoitteita.
Lissabonissa vahvistettuun strategiaan sisältyy sosiaalisen suojelun
yhteistyö. Sen myötä EU:n sosiaalinen ulottuvuus on saanut aivan uu-
denlaista näkyvyyttä ja painoarvoa EU:n toiminnassa. Sen toteuttami-
seksi otettiin käyttöön uusi työmetodi, avoin koordinaatiomenetelmä.
Menetelmä tarkoittaa yhteisistä poliittisista tavoitteista sopimista, nii-
den toteuttamista kansallisilla strategioilla ja toteutumisen seurantaa
tukevaa indikaattorityötä.
Nizzan sopimukseen kirjattiin myös oikeusperusta sosiaalisen suoje-
lun yhteistyölle. EU:n perusoikeuskirja hyväksyttiin poliittisena julis-
tuksena. Sosiaalisen suojelun yhteistyössä keskityttiin kertomuskautena
erityisesti köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä eläkejärjestelmiä koskevaan
yhteistyöhön. EU-maat laativat kesällä 2001 kaksivuotiset kansalliset
strategiat syrjäytymisen torjunnasta. Eläkejärjestelmiä koskevat kansal-
liset suunnitelmat tehdään syksyyn 2002 mennessä. Näihin yhteistyö-
alueisiin liittyen edettiin myös indikaattorityössä.
Göteborgin Eurooppa-neuvostossa 2001 vahvistettiin EU:n kestävän
kehityksen strategia, jossa on otettu huomioon muun muassa väestön
ikääntymiseen, köyhyyteen ja terveyteen liittyvät haasteet.
Myös useissa lainsäädäntöhankkeissa ja ohjelmatyössä edettiin.
Sosiaaliturvajärjestelmien koordinaatioasetuksen uudistushankkeen pe-
ruslinjaukset hyväksyttiin. Samoin edistyttiin työelämän tasa-arvodirek-
tiiviä koskevassa valmistelussa ja hyväksyttiin ns. syrjimättömyyspa-
ketti (kaksi direktiiviä ja monivuotinen toimintaohjelma). Edelleen hy-
väksyttiin tasa-arvoa ja sosiaalista syrjäytymistä koskevat monivuotiset
toimintaohjelmat.
Terveyssektorilla osallistuttiin muun muassa uuden kansanterveys-
ohjelman ja veriturvallisuusdirektiivin valmisteluun sekä tupakan vas-
152
taiseen työhön. Yhteisön toimivalta kattaa terveyden suojelun yhteisön
kaikissa politiikoissa. Viimeistelyvaiheessa olevaan kansanterveysohjel-
maa koskevaan päätökseen kohdistuu suuria odotuksia juuri tämän peri-
aatteen toimeenpanon tukemisessa. Ohjelma korvaa nykyiset kahdeksan
erillistä terveysalan ohjelmaa kokoamalla toiminnot yhden sateenvarjon
alle, minkä odotetaan tehostavan yhteisön kansanterveystoimia.
Perustamissopimus antaa mahdollisuuden säätää muun muassa ve-
ren ja elimien turvallisuudesta yhteisötasolla. Kertomuskaudella osallis-
tuttiinkin veriturvallisuusdirektiivin valmisteluun. Lisäksi hyväksyttiin
tupakkatuotteiden valmistamista, esittämismuotoa ja myyntiä koskeva
direktiivi ja käynnistettiin tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsoroin-
tia koskevan direktiivin valmistelu. Maailman terveysjärjestön tupakoin-
nin torjuntaa koskevat puitesopimusneuvottelut jatkuivat.
Vuonna 2000 hallitusten välisessä konferenssissa pyrittiin sopeuttamaan
EU:n toimielimiä ja päätöksentekojärjestelmää laajentuvaan unioniin.
6.1.6 Suomi Euroopan neuvostossa
Euroopan neuvoston sosiaalisen koheesion komitea CDCS hyväksyi tou-
kokuussa vuonna 2000 Sosiaalisen koheesion strategian. Sitä toteutta-
van toimintaohjelman keskeisiä tavoitteita on köyhyyden ja sosiaalisen
syrjäytymisen estäminen. Toiminta-alueita ovat asumisen, terveyden,
koulutuksen, työllisyyden ja palvelujen parantaminen sekä sosiaali-
turvajärjestelmien kehittäminen. Erityistä huomiota kiinnitetään lasten
ja perheiden sekä vanhusten asemaan. Tavoitteisiin pyritään yhteisten
tutkimus- ja kehittämishankkeiden avulla. Tärkeä osa strategiaa on edis-
tää Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan
sosiaaliturvakoodin ratifiointia jäsenmaissa. Suomessa on vireillä Eu-
roopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan ratifiointi. Parhail-
laan selvitetään myös Euroopan sosiaaliturvakoodin ratifiointia.
EN:n Pompidou-ryhmänministerikokous järjestettiin lokakuussa 2000.
Kokouksen aiheita olivat muun muassa huumeiden käyttö ja siihen liit-
tyvät haitat sekä eri maiden toimet huumeiden kysynnän ja haittojen
vähentämiseksi. Suomi on toiminut vuoden 2001 alusta Pompidou-ryh-
män esikunnassa. Toiminta-alueita ovat epidemiologia, ehkäisy, hoito
ja kuntoutus sekä laillisuusvalvonta. Suomi toimii ehkäisevän toimin-
153
nan koordinaattorina. EN:n kesäkuussa 2001 järjestetyn perheministeri-
kokouksen aiheena oli työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen.
Euroopan neuvoston Terveyskomiteassa lähtökohtina ovat terveyspo-
litiikan, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen koheesion edistäminen. Meneil-
lään olevassa komitean toiminnan arvioinnissa keskitytään seuraaviin
teema-alueisiin: oikeudenmukaisuus hoidossa, terveydenhuollon laatu-
standardit, kansalaisen rooli terveydessä – osallistuminen ja yksilön vas-
tuu. Valmistelutyö tapahtuu määräaikaisissa työryhmissä sekä komitean
työvaliokunnassa, jossa Suomi on jäsenenä kesäkuuhun 2003 asti.
Vuosien 2000 ja 2001 aikana Terveyskomiteassa on valmisteltu suosi-
tukset muun muassa hyviä hoitokäytäntöjä koskevien suositusten laatimi-
sesta, elinsiirtojen jonotuslistojen hallinnasta, terveyspalvelujen sovitta-
misesta marginaalisessa tilanteessa olevien tarpeisiin, potilaiden ja kan-
salaisten osallistumisesta terveyspalveluja koskevaan päätöksentekoon,
terveyden edistämisen kehittämisestä sekä Creutzfeldt-Jacobin taudin
muunnoksen siirtymisestä verensiirtojen välityksellä. Elinsiirtojen osalta
on aloitettu verivalmisteiden käyttöä ja laadunvarmistusta vastaava käy-
täntö, jossa asiaa koskevan oppaan tiedot päivitetään vuosittain.
Seurantakaudella on käynnistetty yhteistyö muiden kansainvälisten
organisaatioiden, EU-komission ja Maailman terveysjärjestön WHO:n
Euroopan alueen kanssa. WHO:n Euroopan aluekomitea hyväksyi syys-
kuussa 2001 päätöslause Euroopan neuvoston ja WHO:n välisestä yh-
teistyöstä.
Euroopan neuvoston Kansanterveyskomitean toiminta-alueena on
kuluttajien terveyden suojelu. Komitean alaisissa asiantuntijatyöryhmissä
valmistellaan lääkkeisiin ja Euroopan Farmakopeaan liittyviä asioita,
kosmetiikan ja elintarvikkeiden kanssa tekemisissä olevien aineiden
turvallisuutta, ruoan lisä- ja mausteaineiden turvallisuutta sekä ravitse-
musta ja ruoan turvallisuutta.
6.1.7 Pohjoismainen puheenjohtajuusohjelma 2001
Suomi oli Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa vuonna
2001. Puheenjohtajuuskauden ohjelmassa sosiaali- ja terveydenhuollon
hallinnonalan painopistealueet olivat kansalaisten kannalta tärkeiden
pohjoismaisten sopimusten sekä palvelujärjestelmien kehittäminen, al-
154
koholipolitiikka ja varhainen puuttuminen lasten ja nuorten ongelmiin.
Yksilön näkökulmaa painotettiin myös työssä jaksamisen ja henkisen
hyvinvoinnin kysymyksissä. Puheenjohtajuuskaudella tehtiin selvitys
dementiahoidon tilasta ja yhteistyön tarpeista Pohjoismaissa.
Pohjoismaisten sosiaaliturva- ja sosiaalipalvelusopimusten toimivuu-
den arviointia varten perustettiin asiantuntijoista koostuvat työryhmät.
Työryhmien työtä hyödynnettiin laadittaessa selvitystä Pohjoismaiden
kansalaisten oikeuksista.
Tasa-arvotyössä tehtiin aloite tasa-arvonäkökulman sisällyttämiseksi
pohjoismaiseen talous- ja budjettipolitiikkaan. Suomi laati myös suun-
nitelman yhteispohjoismaisen ehkäisevän huumetyön käynnistämiseksi
lähialueilla. Pohjoismaat ja Baltia sopivat yhteisestä kampanjasta nais-
kauppaa vastaan.
Työympäristöalan yhteistyössä puheenjohtajuuskauden toiminnan
lähtökohtana oli uuden yhteistyöohjelman (2001–2004) valmistelu ja
toteuttamisen aloittaminen. Vuoden aikana valmisteltiin Pohjoismai-
den neuvoston pyynnöstä raportti “Työympäristön rooli rajoitetun työ-
voimatarjonnan vallitessa”. Baltian maita tuettiin tavoitteena parantaa
viranomaisten osaamista työympäristöön liittyvissä kysymyksissä.
6.1.8 Lähialueyhteistyö
Suomen lähialueyhteistyön toimintastrategiassa korostetaan Suomeen
kohdistuvien haitallisten ilmiöiden vähentämistä, mukaan lukien tar-
tuntatautien leviämisen ehkäisy. Erityisesti HIV/AIDSin ja tuberkuloo-
sin leviäminen Venäjällä ja Virossa on pahentunut viime vuosina. Seu-
raukset heijastuvat myös suomalaisten terveydentilaan. Tartuntatautien
ehkäisytyö koskee lääketieteellisten ulottuvuuksien ohella myös sosi-
aaliseen syrjäytymiseen ja yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen liittyviä
kysymyksiä. Tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi on Suomen lä-
hialuevaroista rahoitettu Venäjällä ja Baltian maissa vuosina 1990–2001
hankkeita yhteensä 27,6 miljoonalla markalla.
Suomi on muun muassa rahoittanut tuberkuloosin torjuntaohjelmia
kaikilla lähialueilla Venäjällä ja Baltiassa. Karjalassa on aloitettu Suo-
men rahoittama ohjelma HIV-infektion leviämisen ehkäisemiseksi. Oh-
jelmaa toteuttaa WHO. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ke-
155
hittämiseksi on rahoitettu useita hankkeita Karjalassa, Pietarin alueella,
Virossa ja Latviassa. Suomi toteuttaa myös huumeiden vastaista toimin-
taa Virossa, Karjalassa, Pietarissa ja Leningradin alueella.
Hallituksen lähialueministerivaliokunta puolsi marraskuussa 2001
esitystä, jonka mukaan osana sosiaalisten ongelmien ehkäisyä lähialu-
eiden tartuntatautiyhteistyöhön tullaan lähivuosina suuntaamaan aiem-
paa suurempaa rahoitusta.
6.2 Hallituksen aluepolitiikka, tavoitteet
ja toteutus
Valtion toimintojen sijoitusstrategiassa on lähtökohtana toimintojen si-
joittaminen aluekeskuksiin sekä uuden informaatioteknologian tarjoami-
en mahdollisuuksien hyödyntäminen.
Vireillä on myös kansallisen aluepolitiikan tehostamiseen tähtäävä
aluepolitiikan pitkän tähtäimen strategian uudistus. Uudistustyön lähtö-
kohtana on aluepolitiikan ja sen toteuttamiseksi suunnattavien toimien
eriyttäminen vastaamaan yhä täsmällisemmin eriytyvän aluekehityk-
sen tarpeisiin ja edellytyksiin.
Maaseutupoliittisen periaatepäätöksen mukaisesti kiinnitetään maa-
seutupolitiikassa erityistä huomiota syrjäisen maaseudun ongelmiin, elin-
kelpoisten pää- ja monitoimisten tilojen kehittämiseen, maaseudun elin-
keinotoiminnan monipuolistamiseen ja osaamisen vahvistamiseen.
6.2.1 Aluekeskusohjelman tavoitteet ja toteutus
Aluekeskusohjelma perustuu hallituksen syksyllä 2000 hyväksymiin
aluepoliittisiin linjauksiin. Ne on ilmaistu valtioneuvoston 9.11.2000
hyväksymässä aluepoliittisessa tavoiteohjelmassa. Aluekeskusohjelma
on yksi niistä uusista kansallisista hankkeista, joiden tavoitteena on
alueellisen kehityksen tasapainottaminen, alueiden talouden ja kil-
pailukyvyn vahvistaminen. Aluetalouden vahvistaminen luo kunnille
ja seutukunnille parempia edellytyksiä vastata taloudellisesti niille
kuuluvista palvelutehtävistä, mikä turvaa perusoikeuksien toteutumis-
ta maan eri osissa.
156 23 Vartiainen, Antikainen 1999 ja Antikainen 2001
Aluepolitiikan tavoitteiden yhteisenä nimittäjänä on alueiden eri-
laisten kehitystarpeiden ja -mahdollisuuksien tunnistaminen ja niiden
omiin vahvuuksiin ja erikoistumiseen perustuvan omaehtoisen kehitys-
työn tukeminen. Uuden aluepolitiikan toivotaan luovan perustaa sosi-
aalisesti kestävälle kaupunkien ja maaseudun kehitykselle. Se edellyt-
tää uusia seudullisia palvelurakenteita ja uusia teknologisia ratkaisuja
palvelujen kehittämiseen. Sosiaalinen kestävyys edellyttää myös alu-
eellisten toimijoiden entistä tiiviimpää yhteistyötä ja vuorovaikutusta
alueellisen hyvinvointipolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa.
Ohjelman tavoitteet
Aluekeskusohjelma pyrkii kaikki maakunnat kattavan, eri kokoisten
kaupunkiseutujen elinvoimaan perustuvan vahvan aluekeskusten ver-
koston kehittämiseen. Aluekeskusohjelma tähtää toiminnallisten kau-
punkiseutujen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Aluekeskuksilla tar-
koitetaan keskuskuntia laajempia luonnollisia toiminnallisia työmark-
kina-, palvelujen haku- ja kuntien yhteistyöalueita. Aluekeskusten vai-
kutuksen tulee siten ulottua seutukuntia ja seutujakin laajemmalle talo-
udellisesti sekä palvelujen tarjoamisen ja tuottamisen kannalta.
Aluekeskusohjelman asettamisen keskeisenä perustana ovat olleet
kaupunkiverkkotutkimukset 1998 ja 200123 . Tutkimus osoittaa, että
maassamme on 37 kärkikaupungin muodostama eri kokoisten ja eri ta-
voin profiloituvien kaupunkiseutujen verkosto, jossa potentiaalisia voi-
mavaroja omaavat myös keskikokoiset ja pienemmät kaupunkiseudut.
Kaupunkiseutujen menestymisen edellytys on tuotannollisessa erikois-
tumisessa ja seutujen erityispiirteiden kartoittamisessa niin vahvuuksi-
en kuin heikkouksienkin osalta.
Suomalainen kaupunkiverkko tarvitsee useita kehittyviä aloja ja
vahvasti profiloituneita kaupunkiseutuja. Vuonna 2006 päättyvä EU:n
rakennerahastokauden jälkeen alueellisen kehittämisen rahoitusehdot
muuttuvat ylikansallisten resurssien ohjautuessa uudelleen. Kansallinen
kaupunkiverkko on saatettava kilpailukykyiseksi ja kestäväksi, jotta se
on valmis kiristyvään kaupunkiseutujen väliseen globaaliin kilpailuun.
Aluekeskusohjelman sisällölliset tavoitteet korostavat kaupunkiseu-
tujen elinvoiman laaja-alaisuutta. Kaupunkiseutujen menestystekijöitä
157
ovat osaaminen, siihen perustuva erikoistuminen ja niitä tukeva elin-
keinostrategia; hyvä ympäristö, monipuoliset palvelut, osallisuus ja so-
siaalisesti kestävä kehitys.
Ohjelman toteutus
Aluekeskusohjelma käynnistyi marraskuussa 2000 sisäasiainministeriön
julistettua haun vuoden 2006 loppuun saakka ulottuvaan ohjelmaan.
Aluekeskusohjelmaan on nimetty vuoden 2003 loppuun valtioneuvos-
ton (6.9.2001) ja sisäasiainministeriön (13.12.2001) päätöksillä 34 oh-
jelma-aluetta. Ohjelmatyöhön myönnetään perusrahoitusta maakunnan
kehittämisrahasta enintään puolet ohjelmatyön kustannuksista.
Ohjelmatyö on alueilla organisoitunut pääsääntöisesti kahdella seu-
raavassa esitetyllä tavalla. Alueen keskuskaupunki vastaa ohjelman
etenemisestä kuntien kesken tehdyn sopimuksen perusteella. Työn oh-
jaukseen on luotu kuntien ammatillista ja poliittista johtoa edustavia
toimielimiä. Niillä alueilla, joilla ohjelmatyön organisoinnista vastaa
seudullinen, kuntien perustama yhteistyöorganisaatio, se on useimmi-
ten elinkeinopoliittinen kuntayhtymä tai kehittämisyhtiö.
Ohjelma seuraa ja arvioi seuraavia toimintamalleja:
• seudullisuus (mm. edellytykset seudulliseen strategiatyöhön ja
yhteistyörakenteiden kehittämiseen, seudulliseen palvelutuo-
tantoon ml. hyvinvointipalvelut)
• verkottuminen (seutujen ja maakuntien välinen ja kansainvä-
linen verkottuminen)
• kumppanuus (yhteistyö maakunnan liiton, elinkeinoelämän, TE-
keskuksen, tutkimus- ja oppilaitosten kanssa)
• sitoutuminen ja eri hankkeiden koordinointi (kuntien, erityi-
sesti poliittisen johdon sitoutuminen, ohjelman koordinointi
maakuntastrategian, EU-ohjelmien ja kansallisten kehittämis-
hankkeiden kanssa)
• osallisuus ja sosiaalisesti kestävä kehitys (asukkaiden osallis-
tumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia kehittävien hankkeiden
kytkeminen ohjelmatyöhön ja sosiaalista syrjäytymistä ehkäi-
sevien toimintamallien etsiminen).
158
6.2.2 Alueelliset seutu- ja yhteistyöhankkeet
Sosiaali- ja terveysalan alueelliset hankkeet
Aluekeskusohjelman lisäksi kansallisen aluepolitiikan tehostamiseksi on
meneillään useita muita ohjelmia ja hankkeita. Sosiaalialan alueelli-
seen yhteistyöhön tähtääviä hankkeita ovat olleet Verkostoituvat Eri-
tyispalvelut (Vep) -hanke sekä sosiaalialan osaamiskeskusten valmiste-
lu. Vep-hankkeessa alueellista yhteistyötä sosiaalialan erityispalvelu-
jen tuottamiseksi on rakennettu vuodesta 1996. Viimeiset kaksi vuotta
painopiste on ollut erityisesti seudullisen yhteistyön aikaansaamisessa.
Kuntien, oppilaitosten ja järjestöjen yhteistyön tavoitteena on pienten
asiakasryhmien palvelujen turvaaminen tilanteissa, joissa yhden kun-
nan väestöpohja on liian pieni niiden järjestämiseen. Vapaaehtoisen
yhteistyön tavoitteena on ollut palvelujen tuottamista koskevien sopi-
musmenettelyjen luominen kuntien välillä.
Sosiaalialan osaamiskeskusten valmistelu ajoittui vuodelle 2001.
Keskukset saivat pysyvän rakenteen ja rahoituksen vuoden 2002 alusta.
Keskuksia on yhdeksän–kahdeksan alueellista koko maan kattavaa ja
yksi koko maan käsittävä ruotsinkielinen keskus. Tavoitteena on sekä
parantaa osaamista lisäämällä yhteistyötä opetuksen, tutkimuksen ja
käytännön työn välillä että luoda alueellinen yhteistyörakenne, jonka
sisällä asiantuntemus on kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla. Osaamis-
keskusten odotetaan ottavan vastuun sosiaalialan kehittymisestä omal-
la alueellaan. Osaamiskeskusten toimiala kattaa koko sosiaalialan, mikä
tarkoittaa muun muassa varhaiskasvatusta, päihdetyötä, lastensuojelua
ja vammais- ja vanhuspalveluja.
Osaamiskeskusohjelma
Vastaavaa kaikkia kunnallisia sektoreita koskevaa työtä on tehty sisä-
ministeriön osaamiskeskusohjelman puitteissa. Ohjelmaa on toteutettu
vuodesta 1994 ja sen tavoitteena on paikallisten, alueellisten ja kansal-
listen voimavarojen kohdistaminen valittujen kansainvälisesti kilpailu-
kykyisten osaamisalojen kehittämiseen. Valtioneuvosto on nimennyt
ohjelmakaudeksi 1999–2006 14 alueellista osaamiskeskusta ja kaksi
verkosto-osaamiskeskusta.
159
Seutuhanke
Osaamiskeskuksia koskeva kokeilu laajenee vuonna 2002 alkavassa
Seutukuntien yhteistyön -tukihankkeessa (SEUTU). SEUTU-hankkeen
tarkoituksena on laajentaa ja syventää kuntien vapaaehtoista seutuyh-
teistyötä ja kehittää yhteistyömenettelyjä. Valtioneuvosto on nimennyt
13.6.2001 hankkeen kokeiluun kahdeksan seutukuntaa. Hanke kestää
kesäkuuhun 2005.
Alueelliset pelastuspalvelut
Erityisen julkisen huomion kohteena on sekä syksyn 2001 terrori-iskujen
että tavanomaista voimakkaampien syysmyrskyjen yhteydessä ollut pe-
lastustoimi. Pelastustoimen palvelujen saatavuutta mitattiin peruspal-
velujen arvioinnin yhteydessä. Palveluiden tason katsottiin olevan pää-
sääntöisesti hyvä. Eri paikkakuntien välillä on kuitenkin huomattavia
eroja. Useissa kunnissa on parannettavaa onnettomuuksien ennaltaeh-
käisyyn, kuten neuvontaan, valistustoimintaan, koulutukseen sekä pa-
lotarkastusten suorittamiseen liittyvissä toimenpiteissä. Vaikka palotar-
kastusten määrä on noussut vuodesta 1999, niitä ei voida pitää vielä-
kään riittävinä. Vähien päällystövirkojen vuoksi pätevän pelastustoi-
men päällystövarallaolon järjestämisessä on puutteita. Myös pelastus-
toiminnan johtajana toimivien henkilöiden koulutus ja kokemus on teh-
tävän vastuullisuuteen nähden usein riittämätön.
Pelastustoimessa on kahden viime vuoden aikana toteutettu mitta-
via uudistuksia. Hätäkeskustoimintaa varten perustettiin 1.1.2001 luki-
en sisäasiainministeriön alainen Hätäkeskuslaitos, jota johdetaan yh-
teistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Uuden järjestelmän
tavoitteena on, että väestö saa yhdestä paikasta kaikki tarpeelliset hä-
täkeskuspalvelut.
Myös pelastustoimen järjestelmää uudistetaan. Eduskunta hyväksyi
20.11.2001 hallituksen esityksen laiksi pelastustoimen alueiden muo-
dostamisesta. Alueellinen pelastustoimen järjestelmä tulee helpottamaan
päällystövarallaolon järjestämistä. Lain mukaan pelastustoimen palve-
luiden tuottaminen siirtyy yksittäisiltä kunnilta niiden yhteisesti ylläpi-
tämille noin 20 pelastustoimen alueella. Laki astui voimaan 1.1.2002.
Laissa tarkoitettu yhteistoiminta on aloitettava viimeistään 1.1.2004.
Uudistuksella parannetaan myös sosiaali- ja terveystoimen palvelujen
saatavuutta.
160
6.2.3 Yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon ja
muiden aluehallintoviranomaisten välillä
Alueellisen ja seudullisen yhteistyön lisääntyminen erityisesti alueen
hyvinvoinnin yhteiseksi kehittämiseksi nähdään lääneissä myönteise-
nä. Yhteistyötä tehdään eri tahojen kanssa lainsäädännön, aluekehittä-
missäädösten, EU-tavoiteohjelmiin liittyvissä yhteistyömenettelyissä ja
tulossopimuksissa. Yhteistyössä on alueellisia eroja, jotka johtuvat eri
toimijoiden aloitteellisuudesta ja käytössä olevista resursseista.
Työvoima- ja elinkeinokeskusten ja läänien välinen yhteistyö kes-
kittyy maahanmuuttajien ja pakolaisten tarvitsemien sosiaali- ja terve-
yspalvelujen koordinointiin, alueelliseen työvoimatarpeen suunnitteluun
ja työelämän edistämistä koskeviin valtakunnallisiin hankkeisiin (esim.
kuntouttava työtoiminta) ja kuntoutukseen. Itä-Suomen lääninhallitus
mainitsee yhteistyötä tehdyn myös viljelijäväestön erityisongelmiin liit-
tyen. Myös valmiusasiat mainitaan yhteistyön kohteena.
Maakuntien liittojen ja läänien välisessä yhteistyössä painopiste ker-
tomusajanjaksolla on ollut alueellisten hyvinvointiohjelmien tai -stra-
tegioiden taikka hyvinvointiklustereiden laatimisessa. Hyvinvointioh-
jelmiin ja -strategioihin liittyvä työ on osassa maakuntia vasta alkuvai-
heessa. Yhteistyötä on toteutettu myös perustamishankeasioissa ja Ter-
veydenhuolto 2000-luvulle hankkeessa. Puutteena on nähty, että maa-
kuntaliittojen hyvinvointiin liittyviä asioita käsittelevissä ryhmissä ei
aina ole läänien tai ylipäätään sosiaali- ja terveydenhuollon edustusta.
Ympäristökeskusten ja läänien välinen yhteistyö liittyy ympäristö-
vaikutusten arviointia koskevassa lainsäädännössä edellytettyyn sosiaa-
listen vaikutusten ja ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointeihin,
ympäristöterveydenhuoltoon kuten juomavesien ja meluhaittojen ter-
veydellisten vaarojen ja riskien torjuntaan sekä eläinlääkintähuoltoon
ja elintarvikevalvontaan. Yhteistyötä on tehty myös ympäristöterveys-
ohjelmien laatimiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen liittyvissä
samoin kuin kuntien kaavoitukseen liittyvissä asioissa.
Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonta sekä alkoholivalvonta on li-
sännyt yhteistyötä työsuojelupiirien sekä terveydensuojeluviranomais-
ten kanssa.
161
6.3 Sosiaali- ja terveyspolitiikka
alueellisessa tarkastelussa
Läänien arviointiosuuden tarkoituksena on paikata omalta osaltaan nii-
tä puutteita, jotka johtuvat tilastoinnin ja tutkimuksellisen tiedon viive-
estä. Kertomusajanjaksolla tai sen välittömässä läheisyydessä väestön
hyvinvoinnissa tapahtuneet muutokset, kokemukset aloitetuista kokei-
luista taikka uuden lainsäädännön täytäntöönpanosta ovat aluksi vain
käytännön arjen kanssa tekemisissä olevan ammattihenkilöstön tiedos-
sa. Kertomuksella on haluttu välittää myös näitä kokemuksia päättäjien
tietoon. Koska kertomuksen tavoitteena on ollut kuvata alueellista kehi-
tystä maan eri osissa, läänien arviointeja on mahdollista lukea myös
osana kertomuksesta välittyvää alueellista kuvaa. Läänikohtaiset tii-
vistelmät eivät ole yhteismitallisia johtuen kertomusta varten toimitet-
tujen aineistojen laajuuteen ja syvyyteen liittyvistä eroista.
6.3.1 Etelä-Suomen lääni
Väestön hyvinvointi ja palvelujen toimivuus
Pääkaupunkiseudulle ja sen välittömässä vaikutuspiirissä oleviin kun-
tiin on kertomusajanjaksolla suuntautunut voimakas muuttoliike sekä
läänin että koko maan muista osista. Muutto ei ole sosiaalisen hyvin-
voinnin kannalta hallittua, vaikka yksittäiset kunnat pyrkivät vaikut-
tamaan tilanteeseen. Läänin alueella, erityisesti Kymessä, osassa Hä-
mettä ja Itä-Uuttamaata kuntien väestömäärä vähenee. Nuoret koulu-
tetut muuttavat, väestö keskittyy taajamiin. Erilaistumiskehitys näkyy
sekä läänin alueiden välillä että myös maakuntien sisäisenä kehityk-
senä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta pääkaupunkiseudulla
voimakkaimmin kasvavia sosiaalisia ongelmia on väestömuuton aihe-
uttama asunnottomuus. Yksinäisiä asunnottomia on Uudellamaalla ja
Itä-Uudellamaalla noin 6500. Väestön keskittymäalueilla vuokra-asun-
tojen riittämättömyys on tosiasia. Asunnonhakijoita on Uudellamaalla
vuosittain lähes 5000. Vuokra-asuntojen puute vaikeuttaa myös esimer-
kiksi inkeriläisten paluumuuttoa Imatran seudulla. Erityisen huolestutta-
162
vaa on asunnottomien perheiden määrän lisääntyminen Helsingissä.
Pääkaupunkiseudun asumista leimaavat myös pienasuntojen puute ja
korkeat asumiskustannukset.
Muita väestön pahoinvointiin liittyviä ilmiöitä ovat taloudellinen
huono-osaisuus, lasten ja nuorten pahoinvointi, lisääntyvät päihdeon-
gelmat ja erityisesti nuorten pitkäaikaistyöttömyys. Toimeentulotukea
läänissä sai vuonna 2000 yli 100 000 kotitaloutta. Vuoden 2001 ennak-
kotilaston mukaan valtakunnallisesti toimeentulotuen menojen kasvu
on ollut suurinta Kanta-Hämeessä (9 %). Alle 25-vuotiaista toimeentulo-
tuen saajia suhteutettuna ikäluokkaan on eniten Kymenlaakson kunnis-
sa, joista useissa määrä on noin 20 prosenttia ikäluokasta. Velkaneu-
vontaan on kuukausien jonot ja sosiaalista luototusta haetaan paljon.
Lasten ja nuorten pahoinvointi näkyy kasvavana erityispäivähoidon,
eritysopetuksen ja kasvatus- ja perheneuvontapalvelujen sekä mielen-
terveys- ja psykiatristen palvelujen kysyntänä. Maan keskiarvoa huo-
mattavasti enemmän lasten huostaanottoja on ollut vuonna 2000 Hel-
singissä, Forssassa, Kotkassa ja Imatralla. Ammattitaitoisen erityis-
henkilöstön puute koskee läänin kaikkia alueita. Erityisesti nuorten pit-
käaikaistyöttömyys on edelleen ongelma. Alustavan arvion mukaan 52
prosenttia läänin kunnista ei ole vielä tehnyt periaatepäätöksiä kuntout-
tavan työtoiminnan käynnistämisestä.
Huumeongelma on määrällisesti suurin pääkaupunkiseudulla, mutta
näkyy läänin kaikissa osissa. Läänissä on kuntia, joiden alueella huu-
metakavarikkoja tehdään säännöllisesti. Huumeiden käytön lisäänty-
misen ohella alaikäisille tapahtuva alkoholin myynti ja täysi-ikäisten
alaikäisille välittämät alkoholijuomat ovat yleinen ongelma. Erityisesti
Etelä-Suomen läänissä ja pääkaupunkiseudulla alkoholinkulutus muu-
tenkin lisääntyy.
Lääninhallituksessa on käsiteltävänä kanteluita, jotka kohdistuvat
esimerkiksi kunnan koko vanhustenhuollon toimintatapaan ja resursso-
intiin taikka siihen, ettei kunnalla ole käytettävissä ammatillisen sosi-
aalityön palveluja. Tilanne voi kuitenkin olla se, ettei kunnalla ole ta-
loudellisesti varaa ylläpitää säädösten mukaista palvelutasoa vaikka
lääninhallitus päätöksessään siihen velvoittaisikin tai ettei kunta tai koko
seutukunta ole tarpeeksi houkutteleva, jotta pätevää sosiaalityönteki-
jää tai lääkäriä olisi saatavissa. Jos jollain alueella näitä palveluja ei
pystytä tarjoamaan kenellekään, niin silloin eivät auta verkostoituvat
163
24 Kymenlaakson- ja Etelä- Karjalan sairaanhoitopiirien alueella suoritettiin vuonna
2001 terveyseroja käsittelevä kartoitus, joka on tehty yhteistyössä Kansanterveys-
laitoksen kanssa TH 2000-projektiin liittyen. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoito-
piiriä koskeva selvitys valmistuu vuoden 2002 alussa.
erityispalvelut tai seutuyhteistyö. Esimerkiksi sosiaalityöntekijätilanne
on edellä mainituista syistä kärjistymässä Etelä-Karjalan alueella.
Terveydenhuollon palveluissa eriarvoisuus ilmenee jakautumisena
hyvinvoivaan ja terveyspalveluja saavaan väestöön ja syrjäytyneisiin
sairastaviin, jotka jäävät palvelujärjestelmän ulkopuolelle. Puute terve-
ydenhuollon ammattihenkilöstöstä (terveyskeskuslääkärit, sairaalalää-
kärit, erityisterapeutit) on alkanut selvästi vaikuttaa palvelujen saan-
tiin. Haja-asutusalueilla ei julkisten resurssien vähetessä ole käytettä-
vissä korvaavia yksityisiä palveluja kuten taajama-alueilla. Huume- ja
päihdeongelmien lisääntyminen näkyy tämän ongelmakentän sairauk-
sien lisääntymisenä (HIV, AIDS, hepatiitti ym. tartuntataudit) myös alu-
een reunoilla haja-asutusalueilla. Kuntien ja kuntainliittojen vähenty-
nyt panostus ympäristöterveydenhuoltoon ja elintarvikevalvontaan on
lisännyt kansalaisten ympäristö- ja elintarvikeperäisiä terveysriskejä.24
Sekä sosiaali- että terveydenhuollossa työvoimapula koskee myös
peruspalvelujen henkilöstöä, lääkäreitä, psykiatreja, sosiaalityönteki-
jöistä ja puheterapeutteja, ei vain erityishenkilöstöä.
Toimenpiteet ja tulevaisuus
Kertomusjaksolla on jatkettu ja kehitetty peruspalvelujen arviointia,
selvitetty nuorten syrjäytymistä sekä tuettu läänin ehkäisevän sosiaali-
ja terveyspolitiikan strategian mukaisesti kuntien hyvinvointi-poliittis-
ten ohjelmien laadintaa. Terveydenhuolto 2000 -projektissa on selvitet-
ty laajasti Etelä-Suomen alueen tilaa, käynnistetty useita kehittämis-
hankkeita alueen sairaanhoitopiireissä ja terveyskeskuksissa. TH-2000-
luvulle -projektin osana on laadittu ehdotus urbaanin terveyspolitiikan
toimenpideohjelmaksi.
Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan muuttovoittoiset alueet joutuvat
arvioimaan erikoissairaanhoidon työnjaon yhdessä perusterveydenhuol-
lon kanssa uudelleen. Samoin joudutaan selvittämään väestövastuun ja
terveydenhuollon rajapintojen toimivuus sosiaalihuoltoon ja yksityiseen
sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään.
164
Valvontaviranomaisen näkökulmasta kansalaisten sosiaalisten perus-
oikeuksien ja riittävien sosiaalipalvelujen toteutumisen kannalta olisi
keskeistä määritellä sosiaalipalvelujen toimintaedellytys- ja vähimmäis-
tasot eri palvelumuodoille ja asiakasryhmille. Yhteisellä laatumittaris-
tolla vältettäisiin lääninhallitusten yksittäisten, tapauskohtaisten pää-
tösten muodostuminen koko maata koskevaksi oikeuskäytännöksi. Sa-
malla turvattaisiin palvelujen käyttäjien asema, oikeudet ja yhdenver-
taisuus riippumatta asuinpaikkakunnasta. Tämä edellyttää myös perus-
palveluja koskevan kustannusvastuun uudelleen arviointia peruspalve-
lujen osalta.
6.3.2 Itä-Suomen lääni
Väestön hyvinvointi ja palvelujen toimivuus
Kansalaisten terveydessä ei näin lyhyellä tarkasteluvälillä ole tapahtu-
nut olennaisia muutoksia. Huumeiden käytön mukanaan tuomat liitän-
näissairaudet ovat lisääntymässä myös Itä-Suomessa. Työttömyydestä
ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyydestä johtuva taloudellinen turvatto-
muus on kasvanut. Toimeentulotuen harkinnanvaraiset ja ehkäisevät
toimenpiteet ovat jääneet lakiuudistuksista huolimatta vähäisiksi. Subjek-
tiiviset oikeudet on pystytty kuitenkin edelleen hoitamaan. Lastensuo-
jelussa tehtyjen säästöjen vuoksi pitkällä aikavälillä ilmeneviä seura-
uksia on tullut lisää.
Erityisosaajia on ollut vaikea saada kuntiin. Tämä koskee erityisesti
lääkäreitä, lastensuojelun ja päihdehuollon työntekijöitä. Kansalaisten
mahdollisuudet saada julkisia palveluja ovat tästäkin syystä vähenty-
neet.
Yksittäisistä toimenpiteistä voitaneen katsoa lasten ja nuorten psy-
kiatrisiin palveluihin osoitetun korvamerkityn määrärahan olleen mer-
kittävin konkreettisia lyhyen aikavälin tuloksia tuonut toimenpide. Laa-
jemmat hankkeet tuovat tuloksia myöhemmin. Ympäristöterveydenhuol-
lossa merkittävää on tarkastelujaksona ollut laaja ja kattava osallistu-
minen paikallisten ympäristöterveysohjelmien laadintaan ja niiden to-
teuttamisen käynnistyminen
165
6.3.3 Länsi-Suomen lääni
Väestön hyvinvointi ja palvelujärjestelmä
Läänin alueella väki vähenee reuna-alueilla ja keskittyy maakuntien ja
seutukuntien keskuksiin, kaupunkeihin ja taaja-asuttuihin kuntiin. 75-
vuotta täyttäneiden osuus ylittää maan keskiarvon kaikissa maakunnis-
sa. Lapsia ja nuoria on erityisesti läänin koillis- ja pohjoisosissa. Myös
huoltosuhde on koko maata epäedullisempi. Vaikka työttömyysaste on
pienentynyt vuosina 2000–2001 kaikissa kunnissa, kehitystrendit ovat
olleet sahaavia ja kuntakohtaiset ja maakuntakohtaiset erot suuria. Sekä
kaikkien toimeentulotukea saaneiden osuudet että toimeentulotukea
saaneiden lapsiperheiden osuudet ylittävät maan keskiarvot huomatta-
vasti Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Vastaavasti maan keskiar-
vot alittuvat Keski-Pohjanmaalla. Lasten ja nuorten ongelmat ovat mo-
nilta osin vaikeutuneet ja monimutkaistuneet.
Viimeisten vuosien aikana on esiintynyt joitakin kehitystrendejä, joilla
saattaa olla kielteisiä vaikutuksia alueen väestön terveyteen, vaikka
tilastollisesti muutoksia ei vielä voida osoittaa. Terveyskeskuskuntayh-
tymiä on hajonnut, mikä on osaltaan ohentanut palveluorganisaatioita
ja lisännyt palvelujen eriarvoistumiseen johtavia muutoksia. Erityisesti
kasvukeskuksien ulkopuolella lääkäripula on alkanut vaikeuttaa perus-
terveydenhuollon toimintaa. Huhtikuussa 2001 Satakunnassa useampi
kuin joka kymmenes ja Varsinais-Suomessa joka kahdeskymmenes ter-
veyskeskuslääkärin virka on ollut hoitamatta.
Elokuussa tehdyn selvityksen mukaan myös Satakunnan ja Varsinais-
Suomen sairaanhoitopiirien erikoislääkäritilanne on heikkenemässä.
Huolestuttava erikoislääkäritilanne on ollut myös muualla erityisesti
psykiatrian erikoisalalla. Ostopalvelut ovat lisääntyneet, mutta ostopal-
velujen laadunarviointi ei ole kehittynyt samalla nopeudella. Vastaan-
otolle pääsy sovittuun aikaan ja yhteyden saaminen terveysasemalle
ovat asiakkaiden kokemuksen mukaan heikentyneet. Väestövastuukun-
tien asukkaat ovat pääsääntöisesti tyytyväisempiä palveluihinsa ja nii-
den saatavuuteen kuin muiden alueiden asukkaat.
Lasten ja nuorten perustason palveluissa on alueellisia eroja sekä
palvelutarpeissa että palvelujen saatavuudessa. Paikallisella tasolla las-
ten ja nuorten erityispalveluissa on onnistuttu huolehtimaan kohtuulli-
sesta ja monimuotoisesta palvelujen tarjonnasta. Aluetason lasten- ja
166
nuortenpsykiatrisissa erikoissairaanhoitopalveluissa tavoitteidenmukaista
saatavuutta ei ole kyetty varmistamaan. Yksityinen palvelutarjonta on
lisääntynyt voimakkaasti sosiaalipalveluissa. Uusia yksiköitä on perus-
tettu erityisesti lastensuojeluun, mielenterveysasiakkaille ja vanhuksil-
le. Yksiköiden lisääntyminen on tuonut asiakkaille jonkin verran lisää
valinnanvapautta. Henkilökunnan määrällä ja koulutustasolla sekä asi-
akkaiden käytössä olevilla tiloilla mitattuna yksityisen palvelutoimin-
nan taso vaikuttaa kohtuullisen hyvältä.
Palvelujen kehittyminen
Aikaisemmin esitettyjen yleisten suuntausten ohella voidaan yksittäis-
ten palvelujen osalta todeta seuraavaa: vuoden 2001 alusta kunnissa
käynnistynyt sosiaaliasiamiesjärjestelmä vaikuttaa vielä vakiintumat-
tomalta. Monissa kunnissa on kokeiluvaihe menossa (sopimukset tehty
vain vuodeksi). Osa sosiaaliasiamiehistä ei vielä itsekään tunne ja tie-
dosta rooliaan ja paikoin he toimivat liian lähellä kunnan sosiaalitoin-
ta. Toimeentulotuessa kunnat ovat selvästi kiristäneet soveltamisohjei-
taan esim. asumismenojen osalta. Monista kunnista puuttuu edelleen
päätös ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisen perusteista.
Toimeentulotukiasiakkaiden kokonaistilanteen arviointi vaikuttaa ole-
van myös vaikeaa tai hankalaa, kun asiakkaan tilannetta tarkastellaan
vain yksittäisen normin puitteissa. 1.1.2001 voimaan tullut laki sosiaali-
huollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista ei vielä ole muuntunut elä-
väksi käytännöksi toimeentulotuen asiakastyössä. Tämä näkyy monissa
kanteluissa, jotka koskevat toimeentulotukipäätökseen tyytymättömyy-
den lisäksi erityisesti asiakkaan saamaa epäasiallista kohtelua.
Syyskuussa 2001 voimaan tullut laki kuntouttavasta työtoiminnasta
on käynnistänyt kunnissa sosiaalitoimen ja työvoimatoimistojen asiakas-
yhteistyön aktivointisuunnitelmien tekemisessä. Sosiaali-, terveys-, kun-
toutus- ja koulutuspalveluissa oli varauduttu aktivoitumisen edellytysten
luomiseen kohtalaisen vähän eivätkä panostukset näy vielä kaikissa kun-
tien vuoden 2002 talousarvioissa. Pääosin kunnat aikovat järjestää kun-
touttavan työtoiminnan itse omissa hallintokunnissaan. Vanhusten palve-
lujen laadun kehittämistoiminta on vilkastunut Ikäihmisten hoitoa ja pal-
veluja koskevan laatusuosituksen ja strategiatyöskentelyn kautta.
Kouluterveydenhuollon järjestämisessä on läänin alueella suuria eroja
terveyskeskuksittain ja maakunnittain. Yhteistyö perheiden kanssa on
167
lisääntynyt. Arvioiden mukaan psyykkiset ongelmat ja huumeiden käyt-
tö ovat lisääntyneet, mutta niitä ei seurata systemaattisesti. Oppilas-
huoltoa onkin ryhdytty arvioimaan lääninhallituksissa vuonna 2001 osa-
na peruspalvelujen alueellista arviointia. Puuttumiseen alaikäisten al-
koholin käyttöön julkisella paikalla on ryhdytty joka toisessa läänin
kunnassa poliisin ja sosiaali- tai nuorisotoimen yhteistyönä.
Lääninhallitus on peruspalvelujen arvioinnissaan suositellut, että eri
viranomaiset, vanhemmat ja yhdistykset sekä yrittäjän sopisivat pai-
kallistasolla yhteisistä toimintatavoista nuorten alkoholin käyttöön liit-
tyen. Myös ehkäisevän päihdetyön vastuuhenkilöiden mahdollisuuksia
toimia työn käynnistäjänä ja koordinoijana kunnissa tulee parantaa.
Vuonna 2000 Länsi-Suomen läänin alueella rekisteröitiin lääninhal-
lituksen selvityksessä yli 800 laajasti hyvinvointiin ja terveyden edistä-
miseen sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvää hanketta. Lukumää-
räisesti eniten hankkeita oli Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Keski-
Suomen maakuntien alueilta. Hankkeet keskittyivät maakuntakeskuk-
siin ja suurimpiin kaupunkeihin, joihin syrjäytymisen ehkäisyyn liitty-
vät haasteet mutta myös toimijat ja resurssitkin kasautuvat.
Lasten ja nuorten lisäksi keskeisimpinä hankkeiden kohderyhminä ovat
olleet vajaakuntoiset, yli 25-vuotiaat ja heistä erityisesti pitkäaikaistyöt-
tömät. Muista määritellyistä kohderyhmistä vähäisimmälle huomiolle ovat
jääneet asunnottomat, rikoksentekijät ja vangit. Hankkeilla on pyritty
vaikuttamaan erityisesti työttömyyden ja vajaatyöllisyyden aiheuttamiin
ongelmiin, sosiaalisiin tukiverkostoihin sekä oman elämän hallintaan liit-
tyvään yksilön aktiivisuuteen ja oma-aloitteisuuteen. Yli 70 prosenttia
hankkeista kohdistui syrjäytymisvaarassa oleviin. Noin 40 prosentissa
hankkeista oli kytkös palvelutuotantojärjestelmään ja joka kolmannessa
hankkeessa toiminta kohdistui syrjäytymisen ehkäisytyötä tekeviin.
6.3.4 Lapin lääni
Erot kuntien palveluissa läänin alueella lisääntyvät. Kuntien heikko ta-
lous vaikeuttaa palvelujen järjestämistä ja lisää kansalaisten eriarvoi-
suutta. Vanhusväestön suhteellinen osuus kasvaa muuttoliikkeen seu-
rauksena. Samalla palvelujen kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin eri-
tyisesti vanhustenhuollossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimaky-
168
symykset näkyvät työvoiman ikääntymisenä ja työvoimapulana. Työ-
voimaa ei ole tarpeeksi myöskään lasten päivähoidossa. Väestön hyvin-
vointia ja terveyttä uhkaavien haitallisten kehityssuuntien ja ongelmi-
en jälkihoidosta vastaamiseen ja syiden poistamiseen tarvitaan lisää
voimavaroja. Myös valvonnan tehostamisen tarve ja yksityisten sosiaa-
li- ja terveyspalvelujen lisääntyminen lisäävät lupaviranomaisiin koh-
distettuja odotuksia ja lisäresurssien tarvetta.
Keskeisimmin väestön hyvinvointiin ja terveyteen on kertomusajan-
jaksolla vaikuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon valtionrahoituksen
väheneminen kunnissa. Hyvinvointia ja terveyttä voisi helpoimmin edis-
tää lisäämällä valtionosuuksien määrää ja korvamerkittyä rahoitusta.
6.3.5 Oulun lääni
Väestön hyvinvointi
Yhä useammassa Oulun läänin kunnassa syntyvyys on pienempi kuin
kuolleisuus. Synkimmät kehitysnäkymät ovat Kainuussa. Pääosassa Kai-
nuuta väestön keski-ikä kohoaa 40–45 vuoteen. Läänin länsiosassa vä-
estö on keskimäärin noin kymmenen vuotta nuorempaa. Etenkin Kai-
nuussa ja Koillismaalla kylät ovat pieniä ja asukkaiden välimatkat pit-
kiä. Asumusten autioituminen ja vanhusväestön muutto nuorten perässä
kuntakeskuksiin on tyypillistä. Autioitumiskehitys koskee lähes koko
Pohjois-Suomea.
Oulun kaupunkiseudun kasvu on suhteessa asukaslukuun koko maan
voimakkainta. Pohjois-Pohjanmaa saa Lapista vuositasolla noin 1000
nettomuuttajaa, mutta menettää suurin piirtein saman määrän Uudelle-
maalle. Muiden alueiden välinen muutto on verrattain vähäistä ja ta-
saista. Muuton rakennetta ohjaa erityisesti hakeutuminen koulutukseen
tai työhön. Lapsiperheiden osuus perheistä on laskussa.
Suurimassa osassa läänin kuntia työkyvyttömyyseläkkeellä olevia
on enemmän kuin maassa keskimäärin. Poikkeuksena on Oulun seutu
ja läänin läntinen rannikkoseutu. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista
noin 40 prosenttia on eläkkeellä mielenterveyteen ja 24 prosenttia tuki
ja liikuntaelinsairauteen liittyvistä syistä. Työttömyyden pitkittyminen
ja pitkäaikaistyöttömien korkealle jäänyt osuus työttömistä on pitkävai-
kutteisesti muuttanut lapsiperheiden tilannetta. Kainuun työttömyys on
169
1990-luvun laman jälkeen pysytellyt 20–28 prosentin tasolla. Monissa
läänin kunnissa nuorten pitkäaikaistyöttömyys on pysytellyt 30–40 pro-
sentin tasolla alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä. Vuonna 2000 alle 25-
vuotiaita työttömiä oli vajaa 700 vähemmän kuin vuonna 1991.
Nuorten alkoholin ja myös huumausaineiden käyttö on lisääntynyt.
Vaikka huumeiden käyttö useimmissa kunnissa näyttää lisääntyneen,
on lasten alkoholin käyttö monissa kunnissa huumeita yleisempi ongel-
ma. Nuorten pahoinvointi, mielenterveysongelmat ja monet sosiaaliset
ongelmat näyttävät olevan kasvussa.
Palvelujen kehittyminen
Nuorten kasvaneet ongelmat ja laman jälkeensä jättämä taloudellinen
ahdinko näkyy lastensuojelutarpeen kasvuna. Lasten ja nuorten yksik-
köjen ja lastensuojelun perhekotien kysyntä on kasvanut jatkuvasti. Yhä
useammin asiakkaat näihin tulevat läänin ulkopuolelta, erityisesti ete-
läisestä Suomesta. Kasvatus- ja perheneuvolapalvelujen, lasten psykiat-
risten poliklinikkatutkimusten sekä lapsiperheille suunnattujen palvelu-
jen väheneminen ovat osaltaan vaikuttaneet laitospalvelujen tarpeen
lisääntymiseen.
Terveyden ja hyvinvoinnin peruspalvelujen supistaminen laman ai-
kana on näkynyt muun muassa lapsiperheiden kotipalvelun vähennyk-
senä, ryhmäkokojen kasvuna päivähoidossa ja kouluissa sekä koululais-
ten iltapäiväkerhotoiminnan vähenemisenä. Pienissä ja Oulusta etäällä
olevissa kunnissa, erityisesti lääkäripalvelujen saanti on uhattuna. Myös
muun henkilökunnan puute uhkaa nykyisten työntekijöiden ikääntyes-
sä. Pienten kuntien väestörakenteen painottuminen vanhuksiin lisää ter-
veydenhuollon palvelujen tarvetta. Samaan aikaan köyhtyvät kunnat
ovat vaikeuksissa jo peruspalvelujen tuottamisessa.
6.4 Paikallinen hyvinvointipolitiikka
Kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat pääosin kuntien ja kuntayh-
tymien tuottamia. Palvelujen hankinta yksityissektorin yrityksiltä tai ns.
kolmannelta sektorilta rajoittuu yksittäisiin osasuorituksiin tai toimenpi-
teisiin ja suhteellisen pieniin kokonaisuuksiin. Järjestöjen merkitys on
suurempi sosiaalipalveluissa, kun taas yritysten merkitys on suurempi
170
25 Aineistona on käytetty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston lopullista aineistoa, jota
uudempaa ei ole saatavissa
terveyspalveluissa. Luvun kaksi kohta 2.4.3 käsittelee kuntatalouden
kehitystä ja luvut kolme ja viisi myös pääosin kuntien järjestämiä sosi-
aali- ja terveyspalveluita. Palveluita on käsitelty myös tämän luvun lää-
nien kertomusajanjaksoa koskevissa arvioissa, kohdassa 6.3. Tästä syys-
tä tässä yhteydessä käsitellään kuntien osalta lähinnä eräitä paikalli-
seen palvelutuotantoon liittyviä eroja yleisellä tasolla. Koska yritysten
tai järjestöjen palvelutuotantoa ei käsitellä muualla, ne vastaavasti saavat
enemmän tilaa. Yrityksistä on käytettävissä tiedot vain sosiaalipalvelu-
jen osalta. Terveyspalveluista vastaava selvitys on valmistumassa kulu-
van vuoden keväällä.
6.4.1 Kuntien tuottamat hyvinvointipalvelut
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset asukasta koh-
den olivat vuonna 1998 keskimäärin 10 100 markkaa. Kaupunkimaisis-
sa kunnissa kustannukset olivat 10 400 markkaa, taajaan asutuissa
9 500 markkaa ja maaseutumaisissa kunnissa 9 900 markkaa. Asukas-
kohtaiset kustannukset olivat yli 12 000 markkaa 14 kunnassa. Vastaa-
vasti sama määrä kuntia selvisi alle 8000 markalla. Kuntien väliset erot
ovat huomattava suuria myös tarvevakiointien jälkeen.
Valtionosuuksien muuttuminen laskennalliseksi vuoden 1993 valtion-
osuusuudistuksen yhteydessä on johtanut siihen, että kunnilla on ollut
vaikeuksia rahoittaa kalliita erityispalveluita kuten, pitkäaikaisia las-
tensuojelun laitossijoituksia ja psykiatrista hoitoa. Tämä on aiheuttanut
painetta korvamerkittyjen rahoituserien lisäämiseen sosiaali- ja terveys-
toimen palveluihin laskennallisen valtionosuuden lisäksi.
Resurssien ohella kuntien väliset erot niin palvelujen järjestämista-
voissa kuin laadussa ovat merkittäviä. Palveluiden laadun takaamiseksi
sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Stakesin kanssa laatinut valta-
kunnalliset vanhuspalvelujen laatusuositukset. Vastaavat suositukset on
laadittu myös mielenterveyspalveluista. Suositus sisältää myös psykiat-
risen hoidon.
Myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ikärakenteessa on
eroja. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 199925 monissa kunnissa työs-
171
kentelevästä henkilöstöstä jopa puolet oli jäämässä eläkkeelle seuraa-
van kymmenen vuoden kuluessa. Kainuussa työskenteli sosiaali- ja ter-
veysalalla samana vuonna noin 1300 henkilöä, jotka olivat täyttäneet
50 vuotta, kun alle 35-vuotiaita oli töissä vain 800. Uudellamaalla hen-
kilöstön ikärakenne on huomattavasti nuorempi. Jopa alle 25-vuotiaita
on työssä enemmän kuin 55–59-vuotiaita.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kuntasektorilla oli vuonna
2000 Stakesin mukaan yli 237 000 työntekijää. Henkilöstön riittävyyttä
tulevaisuudessa arvioitiin huhtikuussa 2000 asetetussa sosiaali- ja terve-
ydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunnassa. Toimikunta ar-
vioi, että yli 65-vuotiaiden hoitoon ja hoitopalveluihin tarvitaan 6 300
työntekijää lisää korjaamaan nykyistä vanhustenhuollon henkilöstön
alimitoitusta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kasvavaan tarpeeseen ar-
vioidaan tarvittavan 12 000 työntekijää lisää vuoteen 2010 mennessä.
Toimikunnan toimeksianto keskittyi tarpeen selvittämisen ohella am-
matillisen koulutuksen mitoituksen arviointiin sekä sitä koskevan seu-
ranta- ja ennakointijärjestelmän kehittämiseen. Työvoimavajaukseen
liittyvät organisatoriset, rahoitukselliset tai muut kysymykset ovat tois-
taiseksi avoimia.
6.4.2 Tavoite- ja toimintaohjelman toteutus alkanut
Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2000–2003
sisältää yhteensä 21 tavoitetta ja 86 toimenpidesuositusta, jotka on kun-
tien ohella suunnattu keskus- ja aluehallinnon viranomaisille ja laitok-
sille. Tavoite- ja toimenpideohjelman ensimmäinen vuosi painottui toi-
mintojen suunnitteluun ja yhteistyön käynnistämiseen. Suositusten
toimeenpano painottuu ohjelmakauden myöhempiin vuosiin. Ohjelma
on lähtökohtana myös sosiaali- ja terveysministeriön ja sen alaisten lai-
tosten sekä lääninhallitusten välisissä tulossopimusneuvotteluissa.
Vuonna 2000 peruspalveluissa arvioitiin muun muassa koulutervey-
denhuolto, alaikäisten alkoholin käyttö, lasten ja nuorten erityispalve-
lut ja alaikäisten psykiatrinen hoito. Tavoiteohjelman toteuttamiseen
liittyviä hankkeita tuettiin vuonna 2000 sosiaali- ja terveysministeriön
yhteensä yhden miljoonan markan määrärahalla. Tuki kohdennettiin
erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen laatusuositusten valmisteluun
172
26 Lasten ja nuorten laitokset, vammaisten laitokset, vanhusten laitokset, päihdehuol-
tolaitokset, palvelutalot ja -asunnot, muut laitokset, perhehoito
27 Lasten päivähoito, vammaisten erityispäivähoito, kotipalvelu, muu sosiaalitoiminta
28 Esitettävät tiedot perustuvat TietoEnatorin kauppa- ja teollisuusministeriölle tuotta-
maan sosiaalipalvelujen toimialaraporttiin 2/2001, joka on päivitetty 10.12.2001
ja täydennyskoulutukseen. Toimenpidesuosituksissa mainittuja hankkeita
tuettiin myös muista sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahoista.
Koska valtaosa ohjelman tavoitteista ja suosituksista on pitkäkestoi-
sia, niiden toteutumista voidaan arvioida esimerkiksi tilastotietojen pe-
rusteella vasta myöhemmin. Ohjelman toteutumista on mahdollista tar-
kastella myös luvuissa kolme ja viisi sekä tässä luvussa kohdassa 6.3
esitettyjen läänien aluekohtaisten arvioiden perusteella.
6.4.3 Sosiaalialan yksityiset yritykset
Yksityissektorin osuus sosiaalipalvelujen tuotannossa on kasvanut erityi-
sesti 1990-luvun lopulta ja kasvu näyttää jatkuvan. Tilastokeskuksen
toimialaluokituksen mukaan sosiaalialan yksityissektori käsittää 11 ala-
toimialaa. Se jakautuu kahteen kokonaisuuteen, jotka ovat majoituksen
sisältävät sosiaalipalvelut26 ja sosiaaliset avopalvelut27 . Yksityinen sek-
tori vastasi vuonna 1999 kolmesta prosentista sosiaalipalveluiden koko-
naisvolyymiä. Sosiaalipalveluja tuottavia yrityksiä oli vuonna 1999 yh-
teensä 1282 ja niillä toimipaikkoja yhteensä 134028 . Yritysten määrän
nettolisäys vuosina 1995–1999 oli lähes puolet koko vuoden 1999 yri-
tysmäärästä. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2000
perustettiin 241 sosiaalipalveluyritystä. Samaan aikaan lopetti 121 yri-
tystä, joten nettolisäys olisi 120 yritystä.
Suurimmat alatoimialat olivat palvelutalot ja -asunnot, lasten päivä-
hoito ja kotipalvelut. Ala työllisti yhteensä noin 4489 työntekijää, eli
noin neljä työntekijää yritystä kohti. Yli 20 työntekijää työllistäviä yri-
tyksiä oli vuonna 1999 24. Suurin osa yrityksistä on toiminut alle kym-
menen vuotta.
Eniten yksityisiä sosiaalipalvelutuotannon toimipaikkoja on Työvoi-
ma- ja elinkeinokeskuksista Uudellamaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-
Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Mikäli yritystoimintaa mitataan
liikevaihdolla tai henkilöstön määrällä keskusten järjestys muuttuu.
173
Kuva 6.1
Sosiaalipalveluyritysten toimialarakenne vuonna 1999
Toimiala Yritykset Henkilöstö
Lasten ja nuorten huoltolaitokset 29 120
Vammaisten laitokset 5 25
Vanhusten laitokset 22 203
Päihdehuoltolaitokset 5 27
Palvelutalot ja -asunnot 339 1 943
Muut laitokset + perhehoito 97 309
Lasten päivähoito 306 976
Vammaisten erityispäivähoito 8 19
Kotipalvelut 353 562
Suojatyö ja työhön kuntoutus 6 51
Muu sosiaalitoiminta 112 254
Sosiaalipalvelut yhteensä 1 282 4 489
Kuva 6.2
Sosiaalipalveluiden toimipaikat, liikevaihto ja henkilöstö
TE-keskuksittain 1999
Sosiaalipalvelut (853)
Toimipaikat yht. Henkilöstö yht. Liikevaihto yht. tmk
Uusimaa 354 1 592 327 872
Varsinais-Suomi 112 407 89 029
Satakunta 35 103 25 219
Hämi 81 239 57 439
Pirkanmaa 88 226 52 659
Kymi 85 290 61 229
Etelä-Savo 57 164 41 289
Pohjois-Savo 90 270 55 099
Pohjois-Karjala 69 204 62 606
Keski-Suomi 117 314 74 485
Etelä-Pohjanmaa 61 180 38 412
Pohjanmaa 22 63 7 181
Pohjois-Pohjanmaa 114 381 92 859
Kainuu 23 74 18 146
Lappi 32 94 20 154
Sosiaalipalvelut yhteensä 1 340 4 601 1 023 678
Toimipaikkojen, liikevaihdon ja henkilöstön jakautuminen yrityksissä
työvoima- ja elinkeinokeskusten kesken on esitetty kuvassa 5.2
Alan yrittäjien käsityksen mukaan eniten kehittämistarvetta on hen-
kilöstön kehittämisessä ja koulutuksessa. Sosiaalisissa avopalveluissa
174
29Helander ja Laaksonen 1999, Suomalainen kolmas sektori. Sosiaali- ja terveystur-
van keskusliitto, Helsinki
keskeisimpänä kehittämistarpeena on nähty myynti ja markkinointi,
majoituksen sisältävissä palveluissa sekä lasten päivähoidossa rahoi-
tuksen, talouden ja laskentatoimen kehittäminen.
6.4.4 Järjestöt hyvinvointipalveluiden tuottajina
Toiminnan volyymi
Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuotosta avustusta saavien järjestö-
jen yhteenlasketut kokonaismenot olivat vuonna 2000 noin 8,2 mrd.
mk. Näiden järjestöjen tuloista lähes 50 % koostuu sosiaali- ja terveys-
palvelujen ylläpitämisestä. Maksajina ovat pääasiassa kunnat, Valtio-
konttori ja Kela. RAY:n avustusten osuus järjestöjen kokonaismenoista
on vuosittain 15–18%. Rahankeräyksen ja varainhankinnan osuus on 8–
12 %. Eri yhteyksissä on laskettu, että järjestöjen osuus terveyspalvelu-
jen markkamääräisestä volyymistä oli vuonna 1997 8 % ja sosiaalipal-
veluista vuonna 1998 21 %. Järjestöjen osuus sosiaalipalveluista on kui-
tenkin laskenut 2–4 prosenttiyksikköä.
Vuonna 1999 tehdyn selvityksen29 mukaan palkatut työntekijät tuot-
tavat sosiaali- ja terveysjärjestöissä 26 000 henkilötyövuotta, kun va-
paaehtoisten panos olisi 13 000 henkilötyövuotta. RAY:n tilastojen mu-
kaan avustuksen saajien palveluksessa oli vuonna 2000 noin 22 000
henkilöä. Heistä noin 85 prosentilla on sosiaali- ja terveydenhuollon
koulutus. RAY:n arvion mukaan vapaaehtoisia on 126 000 henkeä.
Keskeinen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen yhteistyöelin on Sosi-
aali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY r.y. – Social- och hälso-
organisationernas samarbetsförening SAF r.f., joka aloitti toimintansa
vuonna 1978. Sen tehtävänä on jäsenyhteisöjen keskinäisen yhteistyön
kehittäminen sekä jäsenyhteisöjen ja julkisen vallan yhteistyön ylläpi-
täminen ja kehittäminen. YTY:n jäseninä on 118 valtakunnallista liit-
toa, joissa on yli 6 000 paikallisyhdistystä ja tätä kautta yli 1,5 miljoo-
naa henkilöjäsentä. YTY on kiinteässä yhteistyössä jäsenjärjestöjensä
kanssa. YTY:n jäseninä ovat myös muut keskeiset sosiaali- ja terveyden-
huollon yhteistyöjärjestöt kuten Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto
175
ry., Terveyden edistämisen keskus ry., Lastensuojelun Keskusliitto ry. ja
Vanhustyön Keskusliitto ry.
Järjestöjen toimintaympäristönmuutokset
kertomusajanjaksolla
Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ulottuvat luonnollisesti myös jär-
jestöjen toimintaan. Erityisesti järjestöjen toimintaan vaikuttanut muu-
tos on ollut yritystoiminnan kasvu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kunti-
en palvelutoiminnan uudelleen järjestelyt 90-luvulla synnyttivät uutta
yritystoimintaa sosiaali- ja terveydenhuollon alalle. Kasvu on jatkunut
voimakkaana toimintakertomusjakson aikana. Perinteistä sosiaali- ja
terveydenhuollon toimialaa on yhä enemmän tarkasteltu elinkeinotoi-
minnan näkökulmasta. Pyrkimyksenä on ollut määritellä elinkeinotoi-
minnan ala aikaisempaa laajemmaksi ja näin luoda edellytyksiä yritys-
toiminnalle ja kilpailulle ja kilpailuttamiselle.
Kehitykseen on olennaisena osana kuulunut järjestöjen hyvinvointi-
palvelujen tuottamisen perusrahoitukseen kuuluvien RAY-investointitu-
kien myöntämiseen liittyvien kriteerien tarkistus. Kriteerejä on tarkis-
tettu siten, että valtioneuvoston päätöksellä myönnettävät raha-auto-
maattiavustukset eivät estäisi yrittäjyyden syntymistä, eivätkä aiheut-
taisi markkinahäiriöitä.
Erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen, mutta myös muiden yleis-
hyödyllisten yhteisöjen kannalta merkittävää on myös uuden arpajais-
lain voimaantulo 1.1.2002. Laki muun muassa turvaa Raha-automaatti-
yhdistyksen yksinoikeuden pelitoiminnalla kerättävään tuottoon ja var-
mistaa sen käytön yleishyödylliseen toimintaan. Pitkään jatkuneen val-
mistelun päättyminen poistaa epävarmuuden toimintojen jatkuvuudesta
järjestöissä. Samalla se mahdollistaa pitkäjänteisen suunnittelun, joka
tukeutuu ennakoitavissa olevaan rahoitukseen.
Arpajaislain säätämisen yhteydessä lakkautettiin rahankeräys- ja ta-
vara-arpajaislautakunta. Lautakunta on ollut ainoa forumi, jossa valtion
ja järjestöjen edustajat ovat yhdessä voineet tarkastella tätä toiminta-
kenttää. Rahankeräyksen ja muun varainhankinnan ympärillä esiintyy
yhteiskunnassa monenlaista toimintaa, jota niin valtiovallan kuin yleis-
hyödyllisten yhteisöjen on syytä seurata. Uuden menettelytavan luo-
mista lakkautetun tilalle seurannan varmistamiseksi on järjestöjen ta-
holta pidetty välttämättömänä.
176
Toimenpiteet vuosina 2000–2001
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyö julkisen hallinnon toimijoiden
kanssa ulottuu yksittäisistä paikallistason projekteista, kuntien sekä
valtion alue- että keskushallinnon kanssa eri hallinnonaloilla tehtävään
yhteistyöhön. Sen lisäksi, että järjestöt rakentavat ja ylläpitävät vuosit-
tain huomattavaa määrää eri asiakasryhmille tarkoitettuja palvelu-
asuntoja, järjestöt ovat olleet mukana keskeisimmissä kansallisissa so-
siaali- ja terveydenhuollon hankkeissa
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskinäisessä yhteistyössä on toteutet-
tu muun muassa: lastensuojelun Harava-hanke, Polku-projekti, joka
RAY:n tuella, 12 järjestön yhteistyönä, kouluttaa vapaaehtoisia asiakas-
ja potilasluennoitsijoita sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitoksiin,
Sairaan Hyvä -nettiopas pitkäaikaissairaille, päättymässä oleva Mobi-
le-projekti sekä mielenterveystyöhön liittyvä Pääsky-projekti. Rahanke-
räyksen ja muun varainhankinnan piirissä ilmenneiden ongelmallisten
tai ei-hyväksyttäviä ilmiöiden vähentämiseksi ja poistamiseksi järjestö-
jen yhteistyössä on valmisteltu ehdotus yhteisistä rahankeräystä ja va-
rainhankintaa koskevista eettisistä säännöistä sosiaali- ja terveys-
järjestöille. Järjestöt ovat ottaneet kantaa myös sosiaali- ja terveysalan
kilpailuttamiskysymyksiin.
YTY ry:n ERI-projektissa on selvitetty useiden erityisryhmien palvelu-
jen saatavuudessa esiintyviä ongelmia ja myös ns. kohtuuttomuustapauk-
sia. Uudessa projektissa keskitytään sosiaali- ja terveydenhuollon asiak-
kaan oikeudelliseen asemaan lainsäädännön näkökulmasta. Kirkkopal-
velut ry, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, Sosiaali- ja terveysjär-
jestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen
vastainen verkosto (EAPN-Finn) sekä Terveyden edistämisen keskus ry
jättivät eduskuntaryhmille lokakuussa 2001 kirjelmän, jossa esitettiin vä-
hätuloisten ja toimeentulotuen varassa elävien verotuksen helpottamista
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen keskinäisen yhteistyön monipuolistu-
minen näkyy myös kansainvälisessä yhteydenpidossa ja EU:n jäsenmai-
den kansalaisjärjestöjen yhteistyössä. EAPN-Finn on merkittävästi osal-
listunut köyhyyden ja syrjäytymisen vastustamista koskevaan keskuste-
luun. Kun EU vuoden 2001 alussa edellytti kaikkien jäsenmaiden laati-
van köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintaohjelman,
Suomi oli ainoa valtio, joka täytti myös sen vaatimuksen, että ohjelman
valmistelussa ovat mukana kansalaisjärjestöt.
177
Vuosi 2001 on YK:n julistama Vapaaehtoistoiminnan vuosi (Interna-
tional Year of Volunteers 2001). Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat omas-
sa toiminnassaan pyrkineet avaamaan vapaaehtoistoiminnan merkitys-
tä koko yhteiskunnalle. Vuosi on lisännyt yhteistyötä Suomen Nuoriso-
yhteistyö Allianssi ry:n ja Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:n suun-
taan. Lähialuetyöskentelyssä on toteutettu sosiaali- ja terveysjärjestö-
jen Venäjä-verkoston puitteissa 11 erilaista yhteistyöhanketta Pietaris-
sa. Esimerkkejä hankkeiden sisällöistä ovat diabetekseen, syöpään, en-
sikoteihin, kehitysvammaisten vanhempiin, vanhustenhuoltoon ja huu-
metyöhön liittyvät kysymykset.
178
7
Sosiaali- ja terveyspolitiikan kehitys
7.1 Perusoikeudet, hyvinvointi ja terveys
7.1.1 Lainsäädännönmuutoksia
Perusoikeussäännökset sisältyvät 1.3.2000 voimaan tulleeseen Suomen
perustuslakiin (731/1999). Varsinaisesti perusoikeusuudistus toteutettiin
Hallitusmuodon muutoksella jo vuonna 1995 eikä säännöksiä perustus-
lain säätämisen yhteydessä muutettu. Keskeiset hyvinvointia ja terveyt-
tä turvaavat taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeussään-
nökset ovat
• oikeus opetukseen ja sivistykseen. Niihen sisältyy oikeus mak-
suttomaan perusopetukseen, oikeus saada muuta opetusta ja
kehittää itseään sekä tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen
vapaus (16 §).
• oikeus työhön. Siihen sisältyy muun muassa työvoiman suoja
ja työllisyyden edistämisvelvoite (18 §)
• sosiaaliset oikeudet. Oikeudet käsittävät oikeuden toimeentu-
loon ja huolenpitoon (19.1 §), perustoimeentulon turvan (19.2§),
riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut (19.3§), väestön terveyden
edistämisen (19.3§), perheen ja muiden lapsen huolenpidosta
vastaavien tukemisen (19.3§) ja asumisen edistämisen (19.4§).
Erityisesti sosiaalisten oikeuksien luonteeseen kuuluu, että viran-
omaisten ratkaisut ovat usein niiden kohteena olevien henkilöiden toi-
meentulon ja terveyden kannalta keskeisessä asemassa. Siksi sosiaali-
ja terveydenhuollon asiakkaiden oikeusturvan toteutumisessa merkityk-
179
sellinen on myös perustuslain 21 §:n säännös jokaisen oikeudesta saada
asiansa käsitellyksi ja ratkaistuksi tuomioistuimessa tai muussa viran-
omaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva
päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsi-
teltäväksi.
Sosiaali- ja terveysolojen kannalta erityistä merkitystä on myös esi-
merkiksi perustuslain 6 §:n yleisellä yhdenvertaisuuslausekkeella, syr-
jintäkiellolla, säännöksellä lasten kohtelemisesta tasa-arvoisesti yksi-
löinä sekä erityissäännöksellä sukupuolten tasa-arvosta. Samoin 7 §:n
säännökset oikeudesta elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koske-
mattomuuteen ja turvallisuuteen, ihmisarvoa loukkaavan kohtelun ja
henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumisen kiellot sekä vapau-
den riistoa täsmentävät säännökset ovat myös TSS-oikeuksien toteutu-
misen edellytyksiä.
Kertomuskaudella on sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä
uudistettaessa jatkettu perusoikeusuudistuksen edellyttämää lainsää-
dännön yhdenmukaistamista perusoikeussäännösten kanssa. Perusoikeuk-
sien toteutumisen kannalta merkittäviä lainsäädäntöhankkeita ovat ol-
leet vuoden 2001 alussa voimaan tulleen sosiaalihuollon asiakkaan ase-
maa ja oikeuksia koskevan lain (812/2000) sekä vuoden 2002 alussa
voimaan tulleen uuden työterveyshuoltolain (1383/2001) säätäminen ja
mielenterveyslain potilaan itsemääräämisoikeutta ja tahdosta riippuma-
tonta hoitoa ja tutkimusta koskevien säännösten täydentäminen (1423/
2001, voim. 1.6.2002).
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta sisältää asiakkaan osallis-
tumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset
periaatteet. Periaatteet määrittelevät sosiaalihuollon toimintaa siten,
että asiakkaan tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus ovat etusijalla pal-
veluista päätettäessä. Laissa on pyritty varmistamaan, että asiakkaan
oikeusturva myös käytännössä toteutuu ja sen avulla voidaan muuttaa
oikeusturvan vastaisia ammattikäytäntöjä tai asenteita.
Asiakkaan ilmaisemien toiveiden ja tarpeiden tulee lain mukaan olla
toiminnan perustana silloinkin, kun hänen edellytyksensä valvoa etu-
jaan ovat heikentyneet esimerkiksi vanhuuden, alaikäisyyden, vammai-
suuden tms. syistä. Silloin, kun eri tahoilla on eriäviä käsityksiä siitä,
mitä palveluja tai tukimuotoja asiakkaalle tulisi tarjota, asia tulee rat-
kaista asiakkaan etu huomioon ottaen.
180
Tyytymätön asiakas voi tehdä kohtelustaan muistutuksen, minkä li-
säksi laissa on säädetty myös asiakkaan asemaa turvaavasta sosiaali-
asiamiesjärjestelmästä. Asiamiesten tehtävänä on antaa asiakkaalle tietoa
hänen oikeuksistaan, neuvoa ja avustaa muun muassa muistutusten te-
kemisessä. Sosiaaliasiamies antaa vuosittain kunnanhallitukselle selvi-
tyksen sosiaalihuollon asiakastilanteen kehittymisestä kunnassa. Selvi-
tyksen tarkoituksena on kokonaistilanteen ohella lisätä päättäjien tie-
toa asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta sekä niistä puutteista, joita
palveluissa mahdollisesti on.
Sosiaalihuollon asiakaslaista on vuosina 2000–2001 järjestetty pal-
jon koulutusta. Ministeriö on julkaissut asiakkaille laista myös esitteen
(STM:n esitteitä 2001:1) useilla kielillä (muun muassa suomi, ruotsi,
venäjä, englanti, saksa, somali). Esitteestä on myös selkokielinen ver-
sio. Lisäksi asiakaslaista on tehty opas (STM 2001:11), jonka tavoittee-
na on tukea viranomaisten ja yksityisten järjestämää sosiaalihuoltoa ja
sosiaalihuollon asiakkaita.
7.1.2 Perusoikeudet sosiaali- ja terveydenhuollon
viranomaisten toiminnassa
Lakien säätämisen ohella perusoikeusuudistuksen konkreettiset vaiku-
tukset näkyvät myös viranomaistoiminnan valvonnassa ja siten myös
sosiaaliturvaa koskevassa laillisuusvalvonnassa. Uusissa perusoikeussään-
nöksissä on asetettu julkiselle vallalle myös aineellista sosiaaliturvaa
koskevia velvoitteita. Tästä johtuen laillisuusvalvojien kannanotot me-
nettelytapojen ohella tai sijaan ulottuvat yhä useammin sosiaaliturvan
aineellista sisältöä koskeviin kysymyksiin. Perus- ja ihmisoikeuksien
valvonta kuuluu olennaisena osana kanteluiden käsittelyyn.
Oikeuskanslerin vuotta 2000 koskevan kertomuksen mukaan kante-
luja (166) tehdään eniten sosiaaliviranomaisista. Kantelujen määrä kas-
voi merkittävästi vuodesta 1999 (127). Terveyden- ja sairaanhoidon vi-
ranomaisista kanteluja tehtiin vuonna 2000 64 kappaletta.
Oikeuskansleri on muun muassa toimeentulotuen lisäosaa koskevas-
sa ratkaisussaan (83/1/99) katsonut, ettei perustuslain yhdenvertaisuus-
säännös (6§) edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista
kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Sään-
181
nös ei estä tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista tietyn ryh-
män positiivista erityiskohtelua.
Oikeusasiamiehen vuotta 2000 koskevan kertomuksen mukaan so-
siaaliviranomaisiin liittyneitä kanteluista (470) osa kohdistui sosiaalihuol-
toon ja osa sosiaalivakuutukseen. Yleisimmät arvostelut koskivat sitä,
ettei kantelija saanut etuutta, jonka katsoi itselleen kuuluvan sekä me-
nettelytapoja. Yli puolet kanteluista koski sosiaalivakuutusta, mihin eivät
kuitenkaan sisälly työttömyysturvaa koskevat asiat. Sosiaalivakuutusta
koskevista kanteluista suurin osa koski työkyvyttömyyseläkettä, sairaus-
vakuutuslain mukaisia päivärahoja, asumis- ja opintotukea, kuntoutusta
sekä kansaneläkelain ja tapaturmavakuutuslain mukaisia etuuksia.
Oikeusasiamiehen mukaan keskeisimmät menettelylliset puutteet
liittyivät päätösten perusteluihin, mutta myös viranomaisten toiminnan
huolellisuuteen ja asian selvittämis-, neuvonta- ja tiedotusvelvollisuu-
teen.
Sosiaalihuollon kanteluista valtaosa koski toimeentulotukea ja las-
tensuojelua sekä jossakin määrin vähäisempänä lasten päivähoitoa ja
vammaispalvelujen järjestämistä. Oikeusasiamies on korostanut muun
muassa sitä, että laissa olevia säännöksiä tulee tulkita perus- ja ihmisoi-
keusmyönteisellä tavalla myös hallinnossa. Tämä tarkoittaa sitä, että
hallintoviranomaisten tulee valita esimerkiksi toimeentulotukilain tul-
kintavaihtoehdoista ratkaisu, joka parhaiten edistää perusoikeuksien
tarkoituksen toteutumista. Oikeusasiamies on antanut huomautuksen
myös esimerkiksi päihdeongelmaisten asumispalveluun käytettyjen asun-
toloiden kunnosta .
7.1.3 Muut toimenpiteet
Sosiaali- ja terveysministeriö on kertomusajanjaksolla valmistellut eh-
dotukset huolenpidon toimeenpanemiseksi välttämättömistä pakotteis-
ta ja rajoituksista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Pakotteilla ja rajoi-
tuksilla tarkoitetaan toimintayksikössä tai avohuollossa asiakkaaseen
tai potilaaseen kohdistettavia perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä.
Selvityksen ulkopuolelle rajattiin tahdosta riippumatonta mielentervey-
den hoitoa ja lastensuojelun pakkotoimia koskevat säännökset, joita
ollaan erikseen uudistamassa. Selvityksessä ehdotetaan lainsäädäntöä
182
täsmennettäväksi tahdosta riippumattomassa kehitysvammahuollossa ja
tahdosta riippumattomassa päihdehuollossa. Lainsäädäntöön sisällytet-
täisiin säännökset hyväksyttävistä rajoitustoimenpiteistä, niiden perus-
teista, sisällöstä, kestosta, päätöksentekotavasta ja oikeussuojakeinois-
ta. Ehdotusten valmistelua jatketaan vuoden 2002 aikana.
Sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön ja opetusministeriön
yhteinen SEIS (Suomi Eteenpäin Ilman Syrjintää) -projekti aloitettiin lo-
kakuussa 2001. Projekti on sekä osa Suomen hallituksen maaliskuussa
2001 hyväksymää etnisen syrjinnän ja rasismin vastaista toimintaohjel-
maa (ETNORA) että EU:n syrjinnän vastaista toimintaohjelmaa. Tavoit-
teena on edistää syrjimättömyyttä, vahvistaa potentiaalisten, syrjinnän
kohteeksi joutuvien ryhmien tietoisuutta oikeuksistaan ja vahvistaa hei-
dän asemaansa Suomessa.
Eduskunta on valtion vuoden 2002 talousarviossa hyväksynyt, että
talousarvioon otetaan erillinen määräraha saamenkielisten sosiaali- ja
terveyspalvelujen turvaamiseksi. Määrärahan suuruus on 200 000 eu-
roa. Sitä saa käyttää valtionavustuksen maksamiseksi saamelaiskäräji-
en kautta saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:ssä tarkoite-
tuille saamelaisten kotiseutualueen kunnille saamenkielisten sosiaali-
ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Rahoitusmenettely on poikkeus kun-
tien valtionosuusjärjestelmän yleisistä periaatteista. Erityisen valtion-
avustuksen tavoitteena on turvata saamelaisen alkuperäiskansan oike-
utta omaan kieleen ja kulttuuriin perustuslain edellyttämällä tavalla.
183
Yhteenveto
Sosiaalisten olojen kehittyminen
Sosiaali- ja terveyspolitiikan kannalta on olennaisen tärkeää, että kan-
santalous on kunnossa. Taloudellisesti myrskyisän 90-luvun jälkeen 2000-
luvun alku on ollut suotuisaa aikaa. Talouden perustekijät on saatu kun-
toon. Valtion talous on kohtuullisesti tasapainossa. Kotitalouksien vaka-
varaisuus ja yritysten kannattavuus ja rahoitusasema ovat keskimäärin
hyvät, lainakorot alhaiset ja inflaatio matala. EMU-maihin kuuluminen
vähentää pitemmälläkin aikavälillä riskiä suuriin korko- ja valuutta-
kurssivaihteluihin. Sosiaali- ja terveyspolitiikan suuret linjat ja resurssi-
rajat ovat sidoksissa EMU-kriteereihin ja siten sosiaali- ja terveyspoli-
tiikka on yhä enemmän eurooppalaista. Kansalliset erityispiirteet koros-
tuvat toteutustavoissa. Kansallisesti tulevaisuuden haasteina ovat mm.
väestön ikääntymisestä johtuva tarve muokata sosiaaliturvajärjestelmää
ja palveluja vastaamaan uusiin tehtäviin.
Taloudellinen kehitys muodostaa sosiaali- ja terveyspolitiikan liik-
kumavaran, mutta toisaalta emme saa unohtaa sitä, että Suomen hyvin-
vointipolitiikalla on ollut vahva positiivinen vaikutus siihen, että talou-
dellinen ja tekninen kehitys ovat saaneet meillä vakaan ja hedelmälli-
sen perustan. Yritykset ovat voineet tukeutua yhteiskunnan edulliseen
koulutusjärjestelmään ja sen tuottamiin osaajiin. Samoin yritykset ovat
saaneet hyvinvointivaltion tuen teknologisen kehityksen edellyttämäl-
le tutkimus- ja kehittämispanokselle. Valtio on tukenut voimakkaasti
innovaatiotoimintaa sekä suoralla rahoituksella että teknologiapainot-
teisella yliopistokoulutuksella. Samalla valtio on vakiinnuttanut teolli-
sia suhteita luomalla järjestelmän, jossa työtä ja pääomaa edustavat
yhteiskunnalliset osapuolet voivat sopia kilpailukykyä lisäävistä strate-
gioista samalla ottaen huomioon työntekijöiden tarpeet. Valtio on tuke-
nut yritysmaailman suorituskykyä kaksoisroolissaan sekä kehitysvaltio-
na että hyvinvointivaltiona.
184
Suotuisaa kansallisen talouden kehitystä ovat varjostaneet globaali-
tasolla tapahtuneet dramaattiset ilmiöt ja yhä koveneva kansainvälinen
kilpailu. Pääomamarkkinoiden ja kaupan vapauttaminen, verokilpailu
ja ylikansallisten yritysten sääntelemätön toiminta voivat johtaa kove-
nevaan kansainväliseen kilpailuun, jossa sosiaaliturvan merkitystä ei
oteta riittävästi huomioon. Valtioiden välisellä verokilpailulla on vaiku-
tuksia myös sosiaaliturvan rahoitukseen. Yksi globalisaation piirteistä
on, että se saattaa heikentää taloudellisesti heikompien maiden mah-
dollisuuksia hallita yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä. Lisään-
tyvä vauraus ei jakaudu tasaisesti, vaan hyödyttää enimmäkseen maita,
jotka ovat jo ennestään vauraita. Tämä voi lisätä eriarvoisuutta, syrjäy-
tymistä ja suhteellista köyhyyttä myös valtioiden sisällä. Toisaalta kan-
sainvälisen työnjaon syventymisen ja uuden teknologian positiiviset
vaikutukset mahdollistavat niukkojen voimavarojen tehokkaamman
käytön sekä hyvinvoinnin ja vaurauden lisääntymisen.
Pienelle kansantaloudelle kuuluminen EU-yhteisöön voi toimia pus-
kurina, joka mahdollistaa tasapuolisemman osallistumisen globaaliin
kilpailuun. Toisaalta samankaltaiseen kulttuuripiirin kuuluminen hel-
pottaa yhteisiä toimia taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityk-
sen alueella. Yhteisön viime vuosien tavoitteena on ollut sitoa talous,
työllisyys ja sosiaalipolitiikka kiinteämmin toisiinsa. Amsterdamin ja
vuoden 2000 Nizzan sopimus ovat vahvistaneet sosiaalista ulottuvuut-
ta. EU:n perusoikeuskirjan tavoitteena on lähentää unionia sen kansa-
laisiin ja vahvistaa unionin poliittista luonnetta.
Yleisesti kertomusajanjaksoa voisi luonnehtia laman jälkeisten sosi-
aalisten olojen normaalistumisen vaiheeksi Suomessa. Yhteiskunta on
pääosin palautunut normaaliin. Sekä talous että yhteiskunnalliset insti-
tuutiot toimivat niin, että kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on voi-
tu palauttaa. Yhä useamman kansalaisen tulonmuodostus perustuu jäl-
leen omiin ansiotuloihin. Laman seuraukset ja työttömyys heikentävät
hyvinvointia kuitenkin edelleen. Tulonsiirtojen merkitys tuloerojen ta-
saajana on käynyt aikaisempaa vähäisemmäksi. Vaikka joidenkin etuuk-
sien taso on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä, tulonsiirtojen
merkityksen väheneminen johtuu pääosin kasvaneista omaisuustuloista
ja työttömyyden vähentymisestä. Kiinteään köyhyysrajaan perustuva köy-
hyysaste on laman jälkeen pysynyt ennallaan. Sen sijaan suhteellisella
köyhyysrajalla tarkasteltuna köyhyysrajan alittavan väestön määrä on
185
vaihdellut ja oli vuonna 2000 jälleen kasvussa. Sosiaalinen kehitys on
tässä mielessä ollut kaksisuuntaista. Yhtäältä kasvaneet omaisuustulot
ja työssä olevien vakaa palkkakehitys ovat vakauttaneet yhteiskunnan
kehitystä ja toisaalta kasaantuva huono-osaisuus on lisännyt syrjäyty-
misuhkia. Rakenteellinen pitkäaikaistyöttömyys on jäänyt syömään nii-
tä eväitä, joita muutoin olisi voitu käyttää hyvinvointipolitiikan uudis-
tamiseen.
Tutkimusten mukaan alueelliset erot alkavat näkyä myös hyvinvoin-
nissa. Erojen tärkeimmiksi selittäjiksi nousevat väestörakenteen muu-
tokset mukaan lukien syntyvyys, ikääntyminen ja muuttoliike sekä työl-
lisyys. Syntyvyys on kääntynyt laskuun vuodesta 1994 alkaen kaikissa
maakunnissa Uuttamaatta lukuun ottamatta. Muuttoliike suuntautuu
muutamiin kasvukeskuksiin. Muuttajat ovat enimmäkseen nuoria ja hyvin
koulutettuja, paikoilleen jää vanhempi ja vähemmän koulutettu väestö.
Työllisyys on vuodesta 1994 vuoteen 2000 eniten noussut Uudellamaal-
la, Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Viime vuosien aluepoliittisten toimien tukemien kasvukeskusten -
pääkaupunkiseudun, Turun, Tampereen ja Oulun seutukunnat - edusta-
vat samanaikaisesti korkeaa elintasoa ja kohtuullisen korkeaa psyko-
sosiaalista hyvinvointia. Pohjanmaalla yhdistyvät vaatimattomampi elin-
taso ja kohtuullinen psykososiaalinen hyvinvointi. Hyvinvointipolitii-
kan todellinen haaste pysyy edelleen Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä erään-
laisena kielekkeenä Keski-Suomen haja-asutuskunnissa. Asetelma ei ole
juuri muuttunut niistä tuloksista, joita tutkijat esittivät jo 1980-luvun
alkupuolella. Selityksiä voinee etsiä sekä maan sisällä aluepolitiikasta
ja talouden dynamiikasta että myös maan rajojen ulkopuolelta.
Vaikka erot koko maassa ja kuntatasolla ovat kasvamassa, kaupun-
kien ja kasvukeskusten sisällä ei toistaiseksi ole näyttöä erojen kasvus-
ta. Tästä esimerkin tarjoaa pääkaupunkiseutu, joka on ollut mukana
kaupunkien sisäisiä alueellisia eroja selvittäneissä kansainvälisissä tut-
kimuksissa. Suomea lukuun ottamatta hyvä- ja huono-osaiset ovat kes-
kittymässä alueellisesti kaikissa tutkituissa Euroopan kaupungeissa. Sen
sijaan Suomen pääkaupunkiseutu on poikkeuksellisen tasainen sekä so-
siaaliselta että alueelliselta rakenteeltaan.
Puhuttaessa alueellisista eroista ei voida kuitenkaan unohtaa sitä,
että kaupunkimaisen elämänpiirin ja elämäntavan yleistyminen tuottaa
myös sitä vastaavat sosiaaliset seuraukset. Valtioneuvoston nimeämä
186
laajapohjainen kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä on arvioinut kaupun-
keja yhtäältä kasvun luojina ja toisaalta ihmisten sosiaalisena ja kult-
tuurisena ympäristönä. Väestö keskittyy yhä enemmän kaupunkeihin
niiden vetovoimatekijöiden vuoksi. Voimakas muutto synnyttää kuiten-
kin kasvavia asunto-ongelmia sekä luo uudenlaisia riskejä sosiaalisten
ongelmien kasaantumiselle. Tämän vuoksi tarvitaan tietoista kaupunki-
politiikkaa, jolla tunnistetaan kaupunkispesifit kehityskulut ja ongelmat
ja voidaan puuttua niihin ajoissa.
Kärjistäen voidaan sanoa, että väestörakenteen ja työllisyyden pe-
rusteella näyttää pitkälle myös ratkeavan minkälaisia kysymyksiä alu-
eilla joudutaan ratkomaan. Kamppaillaanko kasvaneelle asukasmää-
rälle riittämättömien asuntojen ja palvelujen kanssa, vai ongelmien
kanssa, jotka aiheutuvat verotulojen vähenemisestä ja sen vaikutukses-
ta palvelujen järjestämiseen. Erilaistumiskehitys on tiedostettu ja sen
pohjalta on myös käynnistetty tai käynnistymässä suuri joukko uusia
hankkeita, joiden tavoitteena on kielteisen kehityksen pysäyttäminen
tai niiden seurausten lieventäminen.
Kuten edellä on esitetty myös sosiaali- ja terveyspalvelut kytkeytyvät
vahvasti sekä väestörakenteeseen että työllisyyteen. Eri alueiden ja eri-
laisten kuntien mahdollisuuksia järjestää kansalaisilleen tasaveroiset
mahdollisuudet hyvinvointipalveluihin ja sosiaaliturvaan joudutaan tar-
kastelemaan yhä tarkemmin. Palvelujen järjestämisessä on käynnistetty
yhtäältä teknologisia uudistuksia ja toisaalta uudenlaisia seudullisia ja
alueellisia yhteistyöhankkeita. Kansallisessa ohjauksessa on siirrytty luo-
maan yhtenäisiä hyvän palvelun laatusuosituksia ja kriteerejä. Taloudel-
listen resurssien ja palveluntarpeen ohella kysymys on myös sosiaali- ja
terveydenhuollon henkilöresursseista. Sosiaali- ja terveydenhuollon hen-
kilöstö on iältään huomattavasti nuorempaa esimerkiksi Helsingissä kuin
Kainuussa. Kysymykseksi nousee, mistä saadaan eläkkeelle jäävien tilal-
le nuoria työntekijöitä niille alueille, joissa suuri osa sosiaali- ja tervey-
denhuollon henkilöstöstä kuuluu suuriin ikäluokkiin. Esimerkiksi läänien
arvioiden perusteella henkilöstöpula näyttää olevan tosiasia jo tällä het-
kellä ja koskee sekä peruspalveluja että erityisosaamista.
Sosiaali- ja terveyspolitiikassa korostuu yhä enemmän ehkäisevien
toimien merkitys. Suomella on vahvaa näyttöä ennen kaikkea kansan-
terveyden alueelta siitä, kuinka määrätietoisella kansanterveyden edis-
täminen vaikuttaa laajasti koko yhteiskuntaan. Sosiaalipolitiikassa poh-
187
joismaisen hyvinvointipolitiikan universaalit ratkaisut ovat pitäneet köy-
hyyden erittäin alhaalla ja syrjäytymisuhkat erittäin pienenä. Suoma-
lainen hyvinvointipolitiikka ja terveyspolitiikka muodostavat tässä suh-
teessa hyvän mallin eurooppalaisille ehkäiseville toimille. Selviytymi-
nen lamasta ja mahdollisuudet arvioida uudelleen palvelujen kehittä-
mistä tuottavat myös viestejä siitä, että eri aloilla olisi tehostettava
ehkäisevien toimien kehittämistä.
Pitkäaikaistyöttömyys, ylivelkaantuminen ja syrjäytymisuhkien lisään-
tyminen ovat esimerkkejä uusista ilmiöistä, jotka perustelevat sitä, että
yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa on entistä enemmän suunnatta-
va huomiota ongelmien ennaltaehkäisyyn. Kertomus osoittaa, että toi-
menpiteet laman negatiivisten seurausten poistamiseksi ja vähentämi-
seksi sekä ennen kertomusajanjaksoa että sen aikana ovat olleet moni-
naiset ja ulottuneet lähes kaikille yhteiskuntapolitiikan alueille. Esimer-
kiksi osa ylivelkaantuneista näyttää velkajärjestelystä, velkaneuvonnas-
ta, sosiaalisesta luototuksesta ja ulosoton suojaosuuksien korottamisesta
huolimatta jäävän korjaavien toimenpiteiden ulottumattomiin. Tätä ku-
vastaa myös, että epävirallisen avun tarvitsijoita on edelleen paljon.
Kertomukseen on koottu suhteellisen laaja kirjo sosiaalisesta ja ter-
veydellisestä kehityksestä eri hallinnonaloilla ja politiikan lohkoilla. Sel-
vitykset osoittavat, että pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan sosiaalisen
kestävyyden varmistamiseksi tarvitaan edelleen tiivistä yhteistyötä eri
sektoreiden välillä. Arkipäivän normaaleissa toiminnoissa tapahtuva yh-
teistyö jää usein huomaamatta ja julkisuuteen nousevat vain yhteistyön
ongelmat ja kitkat. Kuitenkin myös nyt käsillä olevalla kertomuskaudella
on toteutettu hyvin monipuolista ja laajaa yhteistyötä osana päivittäisiä
rutiineja. Näistä kontakteista ja käytännöistä on vähitellen muovautunut
suomalaisen hyvinvointipolitiikan käytännön toiminta.
Esimerkiksi koulutusjärjestelmässä tällä hetkellä olevat haasteet ja
toteutettavat uudistukset ovat sosiaalipoliittisesti hyvin tärkeitä. Koulu
on edelleen hyvin tärkeä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta sa-
moin kuin opettajien työssä viihtymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Kou-
lutusjärjestelmä tarvitsee kehittämistyössä vuorovaikutusta muiden toi-
mijoiden kanssa.
Samalla tavalla voidaan arvioida liikennesektorilla tapahtuvia muu-
toksia. Liikkumisen tapojen ja infrastruktuurin muuttuminen tuottaa omat
sosiaaliset ja terveydelliset seurauksensa. Hyvinvointipolitiikan osana
188
tapahtunut menneiden vuosikymmenien liikennepolitiikka on tuottanut
hyviä tuloksia mm. kuolleisuuden vähentämisessä. Liikenteen, sosiaali-
politiikan ja terveyspolitiikan yhteydet on edelleenkin pidettävä kiin-
teinä.
Työvoimapolitiikassa on viime vuosina tehty tiivistä yhteistyötä eri
tahojen kanssa. Yhteistyössä on kehitetty aktiivista työvoima- ja sosiaa-
lipolitiikkaa ja syrjäytymisen vastaisia toimia. Samoin on kehitetty uu-
sia palvelumalleja ja kansallista työllisyyspolitiikkaa vastaamaan uu-
siin kotimaisiin ja eurooppalaisiin haasteisiin.
Ympäristöministeriön kanssa on ollut jatkuvasti hyvin laaja-alaista
yhteistyötä mm. ympäristökysymyksissä ja ympäristöterveyden kehittä-
misessä. Samoin on kehitetty yhteistyötä maankäytön ja kaavoituksessa
sekä asumisessa. Yhteisiä toimia on käynnistetty myös lähiöiden kehit-
tämiseksi.
Huumepolitiikassa on toteutettu erityisen laajoja yhteistyöhankkeita
lähtien siitä ajatuksesta, että eri toimijoiden osaamista ja voimavaroja
yhdistämällä on mahdollista löytää uusia keinoja torjua huumeiden käy-
tön leviäminen yhteiskunnassa. Oikeusviranomaisten, poliisin, koulun
ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyöllä onkin saatu uutta
otetta huumeidenvastaiseen työhön.
Kertomuksen tavoitteena on ollut koota myös teknologian kehityk-
seen liittyviä ilmiöitä ja vaikutuksia suhteessa hyvinvointiin ja tervey-
teen. Teknologinen kehitys tuo runsaasti uusia mahdollisuuksia varsin-
kin palvelujen järjestämiseen. Teknologiset ratkaisut etenevät kuiten-
kin ennen kaikkea ihmisten arkipäivää jäsentäväksi ja hallitseviksi vä-
lineiksi. Mitkään ratkaisut eivät ole myöskään sosiaalisesti neutraaleja.
Internetin kehitys, telekommunikaatio, kännykät ym. eivät tule kaikki-
en ulottuville. Hyvinvointipolitiikan kannalta kyse on siitä millä tavalla
uusi teknologia muuttaa yhteiskunnan sosiaalista rakennetta ja sosiaali-
sia suhteita. Tutkimustietoa esimerkiksi informaatioteknologian vaiku-
tuksista yhteiskuntaan on toistaiseksi lähinnä sen makrotason vaikutuk-
sista. Sen sijaan ihmisten arkeen liittyviä tietoja on saatavissa lähinnä
käyttäjämääristä.
Niin kansainväliset kuin kansallisetkin muutokset näyttävät aikai-
sempaa selkeämmin myös nostavan esille yhteisöllisyyden ja sosiaali-
set vuorovaikutussuhteet hyvinvoinnin osatekijöinä. Keskustelu sosiaa-
lisen pääoman heikkenemisestä kuvastaa huolta sosiaalisten siteiden
189
rapautumisesta. Sosiaaliset taidot ja vastuu korostuvat niin lasten ja
nuorten kasvuympäristöistä, vanhemmuudesta, työssä jaksamisesta tai
hoidon ja hoivan ympäristöistä puhuttaessa. Sosiaalinen pääoma liittyy
ihmisten keskinäiseen luottamukseen, normeihin ja verkostoihin. Perin-
teisten sosiaalisten suhteiden ja yhteisöjen rapautuminen on heikentä-
nyt yhteisöjen sosiaalista pääomaa. Hajanaisten yhteisörakenteiden ja
epäselvien yksilö- ja yhteisövastuiden sijaan vaaditaan tänään lisää
satsauksia sosiaalisen pääoman vahvistamiseen.
Terveysolojen kehitys
Terveys syntyy, sitä turvataan ja se voi heikentyä ihmisten arjen olosuh-
teiden, vuorovaikutuksen, elintapojen ja valintojen tuloksena. Elintavat
eivät yksin määrää terveyttä, vaan siihen vaikuttaa, ehkä yhtä paljon
tai jopa enemmän, esimerkiksi mahdollisuus tehdä terveellisiä elämän-
tapaan liittyviä valintoja. Terveyteen vaikuttavat niinikään arkiympä-
ristöjen – esimerkiksi kotien, asuma-alueiden, liikenteen, koulujen, työ-
paikkojen ja vapaa-ajan toimintojen – biologiset, kemialliset, fysikaali-
set ja sosiaaliset ominaisuudet. Terveyteen ovat yhteydessä myös ihmis-
ten keskinäinen sosiaalinen tuki, yhteenkuuluvuus ja huolenpito sekä
ihmisten taidot.
Terveyden edistäminen perustuu näkemykseen terveyden kokonais-
valtaisuudesta ja yli hallintorajojen ulottuvana ilmiönä. Terveydenhuol-
lolla on terveyden edistämisessä tärkeä asiantuntijatehtävä.. Terveys
on yhteiskunnan tasolla pääomaa; yksilön tai yhteisöjen tasolla voima-
vara, hyvinvointia sekä tasapainoa sosiaalisen ja fyysisen ympäristön
kanssa.
Sosiaali- ja terveyskertomuksen aineistojen mukaan suomalaisten
eliniän odote kasvaa edelleen. Miesten ja naisten eliniän odotteen ero
on pienentynyt vain vähän. Naiset elävät edelleen pidempään kuin
miehet. Terveys ja sairaus ovat myös sosioekonomisen aseman mukaan
edelleen epätasaisesti jakautuneet. Terveyden epätasa-arvoon vaikutta-
minen on nostettu terveyspolitiikan yhdeksi tavoitteeksi Terveys 2015 -
terveyspoliittisessa ohjelmassa.
Monet sairaudet ovat vähentyneet Suomessa, mutta samalla jotkut
muut pitkäaikaiset, palveluiden tarvetta lisäävät sairaudet ovat yleisty-
190
neet. Merkittävimmät myönteiset muutokset viime vuosikymmeninä ovat
ehkä tapahtuneet sydän- ja verisuonitaudeissa ja eräissä syöpätaudeis-
sa. Sydän- ja verisuonitaudit vaativat kuitenkin edelleen huomiota, sa-
moin kuin yleistyvät syöpäsairaudet, kuten eturauhassyöpä. Tartunta-
tautitilanne on uhkista huolimatta pysynyt hyvänä.
Mielenterveyden häiriöiden lisääntyminen sisältyy myös kansainvä-
lisiin, lähitulevaisuuden tautitaakkaa koskeviin ennusteisiin. Se edel-
lyttää jatkuvan mielenterveyspalvelujen kehittämisen rinnalla mielen-
terveyden edistämisen ja ehkäisevän mielenterveystyön vahvistamista,
myös terveydenhuollon ulkopuolella. Huolimatta siitä, että asetettu ta-
voite itsemurhien vähentämisestä on saavutettu, itsemurhat ovat edel-
leen Suomessa erittäin yleisiä. Itsemurhien ehkäisy tulee pitää esillä
jatkossakin erityisesti paikallistason kriisityötä kehittämällä.
Väestön elintapojen seuranta ja niihin vaikuttaminen on ollut mer-
kittävä osa suomalaista terveyspolitiikkaa. Vaikka ymmärrys elintapo-
jen taustalla olevista taloudellisista, kulttuurisista ja sosiaalisista teki-
jöistä on jatkuvasti lisääntynyt, väestön elintavat ovat edelleen tärkeitä
terveyspolitiikan vaikutusten osoittimia ja päätöksenteon ohjaajia. Vä-
estön elintapojen muutokset tapahtuvat verkkaisesti. Kertomusajanjak-
solla huomiota kiinnittävät mm. kasvava epätasapaino ravinnon saan-
nin ja liikunnan välillä sekä nuorten lisääntyvä riippuvuutta aiheuttavi-
en aineiden - tupakan, alkoholin ja huumeiden - käyttö. Näiden kahden
hyvin erilaisen ongelman takana olevat monitahoiset syyt edellyttävät
myös moniulotteisia toimia jollaisia kertomuskaudella on käynnistetty.
Erityisesti nuorille tehtävien raskauden keskeytyksien ja sukupuoliteitse
tarttuvien tautien lisääntyminen on huolestuttava suuntaus, joka pitäisi
pystyä muuttamaan. Kertomusajanjaksolla valmistunut raportti väestön
terveyskäyttäytymisen alueellisesta vaihtelusta tuo esille huomattavia
eroja mm päihteiden käytössä ja naisten tupakoinnissa. Tämä on haaste
alueelliselle terveyden edistämiselle.
Tapaturmien syntyyn vaikuttavat sekä elinympäristö, mm. tuotetur-
vallisuus ja työolot, että ihmisten oma toiminta. Vuosittain tapaturmiin
kuolee noin 2700 suomalaista, mikä on eurooppalaisittain paljon. Kun
liikenne- ja työtapaturmat ovat jatkuvasti vähentyneet, ovat koti-, lii-
kunta- ja muut vapaa-ajan tapaturmat taas lisääntyneet. Niiden osuus
on nykyisin 70 % kaikista tapaturmista. Samalla kun toimia työ- ja lii-
kennetapaturmien ehkäisemiseksi jatketaan ja kehitetään, tulee laaja-
191
alaista, yli sektorirajojen ulottuvaa yhteistyötä lisätä koti-, liikunta- ja
muiden vapaa-ajan tapaturmien ehkäisemiseksi.
Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän toimivuus on jatkuvasti
kohentunut, mutta edelleen on tilanteita, jolloin apua tarvitseva joutuu
odottamaan kohtuuttoman kauan palveluita, tai järjestelmän saumat-
tomuudessa on puutteita. Terveydenhuollon henkilökuntaa ei vieläkään
ole tarpeeksi, ja heidän työolosuhteissaan ja palkkaustasossaan on edel-
leen ongelmia. Kustannustason jatkuvan nousun ohella nämä ongelmat
ovat monesti olleet syinä siihen, että terveyspalvelut eivät aina ole toi-
mineet tarpeeksi tehokkaasti tai niiden kustannukset ovat kohonneet
liiaksi. Väestön vanhenemisen johdosta palvelutarve kasvaa koko ajan,
vaikka sairaudet voivat ikääntyneiden nuoremmissa ikäryhmissä vähe-
täkin. Äskettäisten tutkimusten antama kuva nuorten eläkeikäisten hy-
västä toimintakyvystä osoittaa myönteistä kehitystä.
Terveydenhuoltojärjestelmän tämänhetkisiä ongelmia on pyritty rat-
kaisemaan useissa työryhmissä, joissa on ollut eri sektoreiden edustajia.
Vuonna 2001 valtioneuvosto asetti uuden aiempia laajemman Kansal-
lisen Terveysprojektin, jonka tarkoitus on pureutua keskeisimpiin terve-
ydenhuollon ongelmiin. Projekti antaa esityksensä vuoden 2002 alku-
puolella.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan tulevaisuus
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi maaliskuussa 2001 asiakirjan “So-
siaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 – kohti sosiaalisesti kestävää
ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa”. Strategia herätti runsaas-
ti keskustelua erityisesti sen sosiaalivakuutusta koskevien linjausten
vuoksi. Vähemmälle huomiolle keskustelussa jäi linjausten kokonaisuus.
Strategian pohjatyössä käytiin läpi runsas määrä suomalaisen yhteis-
kunnan tulevaisuuteen vaikuttavia kehitysnäkymiä. Eniten sosiaali- ja
terveyspolitiikan lähivuosien kehitykseen t vaikuttanevat väestön ikään-
tyminen, kansainvälisen talouden globalisoituminen, Euroopan integ-
raatio, kansantalouden yleinen kehitys, työllisyys, pitkäaikaistyöttömyys,
köyhyyden ja syrjäytymisen taso, uuden teknologian käyttöönotto, työ-
elämän ja työympäristön muutokset, kansanterveyden ja elinympäris-
192
tön tila sekä maan alueellinen kehitys. Samantyyppiset sosiaalipoliitti-
set haasteet yhdistävät Euroopan unionin maita. EU:ssa yhteisten tavoit-
teiden asettamiseen, eri alueita koskeviin toimintaohjelmiin ja politii-
kan tuloksia kuvaaviin vertailuindikaattoreihin perustuva sosiaaliturvan
yhteistyö on selvästi tiivistynyt.
Talouspolitiikan, työllisyyspolitiikan ja sosiaalipolitiikan välinen
yhteys on kiinteytynyt. Suomen kansantalous – osana 12 maan euro-
aluetta – on osa globalisoituvaa maailmantaloutta. Makrotaloudelliset
ratkaisut vaikuttavat sosiaaliturvan rahoitukseen. Tarvitaan kokonais-
valtaista tarkastelutapaa, jolla voidaan vahvistaa talous-, työllisyys- ja
sosiaalipolitiikan vuorovaikutusta. Epävarma taloustilanne voi toisaalta
lisätä köyhyyden ja syrjäytymisen riskiä.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan lähiajan avainkysymyksenä on hidas-
taa elatussuhteen – työllisten ja ei-työllisten välisen suhdeluvun – heik-
kenemistä. Väestön työ- ja toimintakyvyn ylläpito nousee sosiaalipoli-
tiikan haasteeksi. Pitkäaikaistyöttömyyden selkeä vähentäminen on lä-
hivuosien suuria kysymyksiä, sillä siten voidaan alentaa köyhyyden ja
syrjäytymisen riskiä. Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalvelujär-
jestelmän toimivuus, hyvä kattavuus ja kestävä rahoitus korostuvat. Eri-
tyisryhmien palvelujen saatavuuteen on kiinnitettävä myös huomiota.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan tarkoituksena on edistää väestön hyvää
terveyttä ja toimintakykyä, luoda ja ylläpitää terveellisiä työ- ja elin-
ympäristöjä sekä turvata riittävä toimeentulo ja sosiaali- ja terveyspal-
velut eri elämäntilanteissa. Lähtökohtana on pohjoismaisen hyvinvoin-
tiyhteiskunnan säilyttäminen. Sosiaaliturva tukee osaltaan naisten ja
miesten välistä tasa-arvoa ja ihmisten mahdollisuuksia oman elämänsä
hallintaan ja aktiiviseen osallistumiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon
peruspalvelujen turvaaminen kaikille väestöryhmille edellyttää kunta-
talouden tasapainoista kehittämistä, vaikeuksissa olevien ryhmien pal-
velujen saatavuudesta huolehtimista, kuntien yhteistyötä ja uusien toi-
mintamallien käyttöönottoa sekä palvelutuotannon taloudellisten kannus-
timien lisäämistä.
Väestörakenteen ja käyttäytymisen muutoksiin liittyvät kysymykset
ovat pitkävaikutteisia. Niihin voidaan varautua edellyttäen, että toi-
menpiteet on suunniteltu riittävän ajoissa. Kyse voi olla välittömiä voi-
mavaroja suuremmista investoinneista. Ehkäisevän toimintamallin hyö-
dyt tulevat täysimääräisesti esiin pitemmällä aikavälillä.
193
Sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämisen tavoitteeksi on asetettu
sosiaalisesti kestävä, taloudellisesti elinvoimainen ja toiminnoiltaan
tehokas ja dynaaminen yhteiskunta. Sosiaaliturvan perustana on katta-
va yhteisvastuu. Sosiaali- ja terveyspolitiikan lähivuosien kehittämisen
asiakokonaisuudet voidaan tiivistää neljään strategiseen kokonaisuu-
teen. Ne ovat
• Väestön terveyden ja toimintakyvyn edistäminen
• Työelämän vetovoiman lisääminen
• Syrjäytymisen ehkäisy ja hoito
• Toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentuloturva.
Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kulmakivinä ovat työ- ja
toimintakyvyn ylläpito sekä omatoimisuus. Työelämässä tulisi jatkaa
nykyistä pitempään, väestön toimintakyvyn tulisi kohentua, jolloin iäk-
käiden hoivan tarve siirtyisi myöhemmäksi. Väestön terveyserojen tuli-
si kaventua. Palvelujen laatua voidaan parantaa tehostamalla alueellis-
ta yhteistyötä. Kohtuullisen toimeentulon takaavat tulonsiirrot tukevat
osaltaan työhön osallistumista. Samalla sosiaaliturvan rahoitus on kes-
tävällä pohjalla ja köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen voidaan pitää
viime vuosikymmenien alhaisella tasolla. Mikäli talouskasvu jatkuu
kohtuullisena, elinikäinen työssäoloaika pitenee, työllisyysaste nousee
ja vanhusten toimintakyky kohenee, sosiaalimenojen kasvupaineet ja
rahoitus ovat hallittavissa.
Strategian toimenpidelinjaukset sisältävät mm. kansanterveystyön ja
erikoissairaanhoidon yhteistyön parantamisen, työterveyshuollon tehos-
tamisen, eri ikäisten toimintakyvyn tukemisen, elinikäisen oppimisen
kannustamisen ja ympäristöterveyden painotuksia. Lisäksi nostetaan esille
työelämän hyvinvointi, tasa-arvon lisääminen ja työhön kannustava toi-
meentuloturva. Edelleen painotetaan ehkäisevän politiikan ensisijaisuut-
ta, varhaista ongelmiin puuttumista, pitkäaikaistyöttömyyden katkai-
sua, alueellisten hyvinvointierojen kaventamista, monikulttuurisuutta,
päihdetilanteen hallintaa sekä aktiivista kansainvälistä vaikuttamista.
Palvelujen turvaamisen avainkohtia ovat asiakkaan asema, palvelujen
laatu ja monipuolisuus, työvoiman riittävyys, toimivat ohjausmallit sekä
alueellinen yhteistyö. Riittävä toimeentuloturva nähdään yhteiskunnal-
lisen eheyden perustana.
194
Asiahakemisto
A
AIDS 145, 146, 147, 149, 150, 154, 163
Aikuiskoulutus 74, 75, 80, 91
Alkoholi 36, 37, 43, 44, 122, 123, 124,
125, 126, 142, 149, 153, 160, 162, 167, 169, 171, 190
Aluekeskusohjelma 155, 156, 157, 158
Aluepolitiikka 12, 19, 155
Ammatillinen koulutus 88
Ammattikorkeakoulu 56, 89, 90, 91, 92,
137, 141
Ammattitauti 80, 97, 194
Asiakas 59, 85, 95, 107, 140, 158, 164,
166, 176, 180
Asiakasmaksu 32, 61, 62, 65, 117
Asuminen 64, 99, 115
Asumistuki 72, 76
Asunnottomuus 127, 140, 161
Asuntomarkkinat 127
B
BSE-tauti 16, 51
E
Ehkäisevä 11, 31, 48, 49, 52, 59, 63,
72, 76, 98, 114, 116, 118, 126, 147,
152, 54, 163, 164, 166, 167, 189,
192, 193
Elatussuhde 27
Eläketurva 72, 78, 79, 85
Epävirallinen apu 141
Eriarvoisuus 12, 14, 108, 154, 163,
165, 167, 184
Erikoissairaanhoito 29, 31, 54, 59,
115, 163, 166, 193
Esiopetus 112, 113, 195
Euroopan neuvosto 145, 152, 153
Euroopan unioni 14, 15, 66, 145, 192
G
Gini-kerroin 70
Globalisaatio 9, 10, 13, 14, 15, 19,
114, 146, 184
H
Hammashuolto 31, 41, 60, 61
HIV 14, 37, 124, 125, 145, 146, 147,
150, 154, 163
Huume 37, 44, 45, 66, 114, 123, 124,
125, 126, 128, 129, 135, 140, 142, 152,
154, 155, 162, 163, 164, 167, 169,
177, 188, 190
Hyvinvointipalvelu 54, 107, 157,
170, 174, 175, 186, 195, 200
Hyvinvointivaltio 12, 21, 22, 65, 66,
183, 197
I
Ikääntyneet 73, 81, 87, 130
ILO 15, 146, 147, 148
Iltapäivätoiminta 113
Internet 24, 52, 88, 107, 108, 137,
188, 202
J
Järjestö 10, 15, 25, 48, 52, 78, 98, 105,
113, 114, 116, 121, 136, 137, 146, 148,
149, 150, 152, 153, 158, 169, 170, 174,
175, 176, 177
K
Kansallinen Ikäohjelma 58, 86
Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma 135
Kehitysvammainen 118, 177, 182
Kehitysyhteistyö 145, 148, 150
Kilpailuttaminen 108, 109, 110
Kirjasto 108
Koettu terveydentila 38
Kotitalous 26, 67, 68, 69, 70, 71, 75, 76,
131, 132, 138, 139, 162, 183
Kotouttaminen 121
Koulutus 11, 13, 22, 23, 42, 43, 45, 52,
56, 59, 60, 73, 74, 75, 78, 80, 81, 86,
87, 88, 89, 90, 91, 92, 93, 101, 111, 116,
121, 134, 137, 141, 150, 159, 166, 174, 180,
183, 187
Kuntatalous 30, 31, 170, 192
Kuntoutus 53, 73, 74, 78, 80, 86, 87, 88,
111, 115, 118, 119, 125, 134, 152, 160,
166, 173, 181
Köyhyys 15, 65, 70, 71, 74, 140, 193
L
Lastensuojelu 128, 129, 137, 140, 158,
164, 166, 169, 170, 175, 176, 181
Liikapaino 42
Liikenne 11, 22, 23, 37, 38, 53, 64, 96,
102, 103, 104, 105, 106, 123, 187, 188,
190
Liikennemelu 104
Liikunta 34, 37, 38, 39, 45, 52, 113, 177,
190, 191
Lähialueyhteistyö 145, 154
Lähiö 100, 202
Lääkekorvaus 61, 62
M
Maahanmuuttaja 121, 130, 146
Maailman terveysjärjestö (WHO) 15, 48,
149, 153, 154
Maaseutu 19, 20, 129, 155, 170
Mielenterveys 41, 44, 57, 58, 59,
63, 92, 128, 162, 166, 169, 170, 176,
179, 190
Muuttoliike 16, 18, 23, 32, 99, 161, 185
N
Nuorisotyö 114
O
Opintotuki 78
Osaamiskeskus 141, 158, 159
P
Pelastustoimi 159
Perusoikeus 16, 151, 178, 179, 180, 184
Perusterveydenhuolto 29, 53, 115, 163, 165
195
Pitkäaikaistyöttömyys 84, 139, 192,
193, 207
Pitkäaikaistyöttömyys 11, 71, 84,
130, 139, 162, 169, 185, 187, 191
Päihde 48, 57, 66, 92, 122, 124, 125,
126, 128, 140, 142, 158, 162, 163, 164,
167, 172, 173, 181, 182, 193
Päivittäistavarakauppa 101
Päivähoito 22, 110, 111, 112, 113,
119, 172, 173, 181
R
RAVA-indeksi 117
Ravintotottumus 34, 63
Reaalitulot 67, 68, 138
Ruokamyrkytys 50, 51
S
Sairausvakuutus 60, 61, 73, 74, 119, 181
Seksuaalikäyttäytyminen 35
SEUTU-hanke 159
Sosiaalialan osaamiskeskus 141, 158
Sosiaalimenot 27, 28, 29, 77
Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja
toimintaohjelma (TATO) 126, 140
Sosiaalinen luototus 134
Sosiaaliset oikeudet 178
Sosiaalityö 93, 109, 136, 140, 141,
144, 162, 163
Suun terveydenhuolto 60
Syntyvyys 16, 17, 18, 168, 185
Syrjäytyminen 11, 12, 14, 15, 48,
64, 65, 72, 87, 114, 122, 130, 131,
134, 138, 144, 145, 147, 151, 152,
154, 157, 163, 167, 176, 184, 193
T
Talous 11, 16, 25, 26, 27, 30, 31, 54,
58, 65, 67, 68, 70, 77, 87, 128, 129,
130, 131, 133, 134, 147, 151, 154,
166, 167, 182, 183, 184, 192, 193
Tapaturmat 36, 37, 38, 53, 80, 95,
96, 97, 190
Teknologia 9, 13, 14, 21, 22, 23,
24, 25, 51, 102, 107, 108, 109,
116, 155, 183, 184, 188, 191
Terrorismi 14
Terveydelle haitalliset päästöt 103
Terveyden edistäminen 33, 186, 189, 190
Terveydentila 33, 38, 43, 44, 47,
52, 63, 73, 115, 154
Terveys 2000 43, 47
Terveysero 42, 49, 163, 193
Tieliikenne 104, 105
Tietoliikenneyhteys 24
Toimeentulo 11, 22, 31, 67, 68, 72,
73, 74, 75, 76, 77, 78, 85, 115,
121, 125, 130, 133, 138, 139, 140, 162,
164, 165, 166, 176, 178, 180, 181,
192, 193
Toimeentulotuki 75, 76, 77, 139,
166, 181
Tuloero 21, 65, 67, 68, 69, 70, 184
Tulonsiirto 19, 65, 68, 69, 138,
184, 192, 198, 207
Tulot 30, 32, 67, 68, 70, 71,
138, 185
Tupakointi 35, 36, 40, 42, 47, 49, 50,
152, 190
Turvattomuus 135, 137, 144, 164
Työelämän rakenteet 80
Työikä 26, 38, 39, 45, 47, 56, 57,
68, 138
Työkyvyttömyyseläke 38, 39, 42, 46, 80,
97, 168, 181
Työllisyys 10, 13, 16, 23, 25, 26, 32,
64, 77, 80, 82, 86, 87, 119, 121, 147,
151, 184, 185, 188, 191, 192, 193
Työolot 37, 80, 82, 93, 94, 98, 190
Työtapaturma 37, 80, 95, 96, 190
Työterveyshuolto 60, 98, 179
Työttömyys 11, 15, 26, 28, 65, 71, 82,
83, 87, 121, 130, 132, 138, 140, 162,
165, 168, 169, 184, 185, 187, 191
Työttömyysturva 73, 75, 79, 80, 85,
130, 131, 181
Työvoima 11, 13, 15, 23, 25, 26, 46,
47, 53, 55, 56, 65, 73, 79, 80, 81, 82,
83, 84, 85, 86, 87, 88, 92, 93, 94, 96,
98, 120, 121, 130, 131, 148, 154, 160,
163, 166, 167, 168, 171, 172, 173,
178, 188, 193
Työympäristö 15, 78, 93, 98, 154, 191
U
Ulkomaalaiset 120, 127
Ulosotto 133, 142, 143
Universaalit etuudet 68
Uudelleenjakovaikutus 69
V
Vammainen 92, 100, 107, 109, 115, 116,
118, 119, 148, 150, 158, 172, 173, 177, 181
Vanhempainraha 78, 79
Varusmies 44, 45, 124
Velkajärjestely 131, 132, 133, 134, 138,
142, 187
Velkaneuvonta 133, 162
Verkostoituvat Erityispalvelut (Vep) 158
Viimesijainen toimeentuloturva 75
Väestörakenne 16, 18, 32, 169, 185,
186, 192
Väkivalta 38, 97, 122, 123, 128, 135,
136, 137, 140
W
WHO 15, 48, 149, 153, 154
Y
Yksinhuoltaja 44, 67, 68, 138, 139
Yliopistokoulutus 22, 56, 90, 91, 92, 183
Ylivelkaantuminen 131, 133, 187
Ympäristöterveys 51, 160, 164
Yritykset 22, 105, 135, 172, 173, 183
196
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN JULKAISUJA
SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDSMINISTERIETS PUBLIKATIONER
ISSN 1236-2050
2002: 1 Juhani Iivari, Keijo Piirainen, Aki Siltaniemi. Sosiaalinen
luototus - vaikuttavuus- ja kokonaisuusarviointi. Sosiaalisen
luototuksen evaluaatiotutkimuksen raportti II.
ISBN952-00-1079-3
2 Sosiaaliturvan suunta 2002.
ISBN952-00-1093-9
3 Ikäohjman monet kasvot. Kansallisen ikäohjelman 1998-
2002 loppuraportti.
ISBN952-00-1101-3
4 Valtakunnallinen uniapneaohjelma 2002-2012.
ISBN952-00-1103-X
5 Kuntoutuksen kustannuksista ja vaikuttavuudesta. Tausta-
aineisto valtioneuvoston kuntoutusselontekoon.
ISBN952-00-1104-8
6 Kuntoutusselonteko 2002. Valtioneuvoston selonteko
eduskunnalle.
ISBN952-00-1105-6
7 Rehabiliteringsredogörelse 2002. Statsrådets redogörelse till
riksdagen.
ISBN952-00-1106-4
8 Ilkka Haapola. Toimeentulotukiasiakkaiden
syrjäytymisriskit 1990-luvun Suomessa. Paneelitutkimus
vuosien 1990-1992 uusista tuensaajista.
ISBN952-00-1109-9
9 Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valta-
kunnallisista linjauksista.
ISBN952-00-1117-X
10 Statsrådets principbeslut om riksomfattande riktlinjer för
förskoleverksamheten.
ISBN952-00-1118-8
11 Sosiaali- ja terveyskertomus 2002.
ISBN952-00-1120-X