Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:5 Perhepäivähoidon kehittämisen suuntia SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Helsinki 2007 KUVAILULEHTI Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö Julkaisun päivämäärä 29.12.2006 Julkaisun laji Selvitys Toimeksiantaja Sosiaali- ja terveysministeriö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta Perhepäivähoidon kehittämisen alajaosto Puheenjohtaja Kari Ilmonen Sihteeri Liisa Heinämäki HARE-numero ja toimielimen asettamispäivä STM077:02/2004; 22.9.2005 Julkaisun nimi Perhepäivähoidon kehittämisen suuntia Tiivistelmä Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan Perhepäivähoidon kehittämisjaoston toimikausi oli 24.11.2005 - 31.12.2006 ja tavoitteena oli perhepäivähoidon toimintaedellytysten ja laadun kehittä- minen. Lisäksi jaoston tavoitteena oli vahvistaa rakenteita, joilla voidaan tukea pitkäjänteisesti per- hepäivähoitoa tärkeänä päivähoitomuotona. Neuvottelukunta asetti jaoston tehtäväksi arvioida perhepäivähoidon nykytilanne kunnissa ja laatia ehdotuksia perhepäivähoidon pitkäjänteiseksi tukemiseksi ja hoitomuodon sisällölliseksi kehittämi- seksi, arvioida ryhmäperhepäivähoidon sisältöä ja toimivuutta sekä asemaa varhaiskasvatuspalve- lujärjestelmässä sekä seurata varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden käyttöönottoa perhepäi- vähoidossa ja perhepäivähoidon kehittämistä osana sosiaalialan muuta kehittämistä. Raportissa ei siis pyritä luomaan kattavaa kuvaa perhepäivähoidosta, vaan lähtökohtana on ollut edellä kuvatun toimeksiannon sisältö. Varhaiskasvatuksen ja kunnallisen palvelujärjestelmän toiminnasta tässä raportissa näkökulmana on perhepäivähoito, ja siksi käsitellään ensi sijassa ilmiöitä, jotka ovat ominaisia lähinnä perhepäivähoidolle. Raportti perustuu jaoston työskentelylle, joka sisälsi sekä jaoston jäsenten asiantuntemuksen hyödyntämistä että tiedon keruuta eri lähteistä. Lisäksi sosiaa-lialan osaamiskeskusten kanssa toteutettiin kattava tiedonkeruu kuntakentän ajankohtaisten näkö-kulmien esiin nostamiseksi. Raportissa tarkastellaan perhepäivähoitoa nykypäivän hoitomuotona, järjestelmänä ja varhaiskas- vatuksen toteuttamismuotona. Lisäksi tarkastellaan perhepäivähoidon eri ulottuvuuksia; perhepäi- vähoitoa perheen kohtaajana, osana kunnan palvelurakennetta, työmarkkinakysymyksenä sekä tutkimuksen ja kehittämisen kohteena. Keskeisinä tarkastelukohteina nousivat esiin esimiestyön ja ohjauksen muotojen ja menetelmien hajanaisuus, ryhmäperhepäivähoito eri näkökulmistaan ja perhepäivähoidon henkilöstön monipuolinen kehittäminen. Jaosto nosti esiin kehittämisen ja linjauksen tarpeita seuraavista osa-alueista: erityinen tuki perhe- päivähoidossa, perhepäivähoidon esimiestyö ja ohjaus, perhepäivähoidon ryhmäkoko, ryhmäper- hepäivähoidon kehittäminen, työolosuhteiden kehittäminen, varahoito ja vuorohoito perhepäivähoi- dossa. Lisäksi neuvottelukunta otti kantaa varhaiskasvatuspalveluiden kokonaisvaltaiseen, selke- ämpään tarkasteluun sen sijaan, että yhä yksityiskohtaisemmin määritellään eri toimintamuotojen eroja. Asiasanat: Perhepäivähoito, päivähoito, varhaiskasvatus, varhaiskasvatuksen neuvottelukunta Muut tiedot www.stm.fi Sarjan nimi ja numero Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:5 ISSN 1236-2115 ISBN 978-952-00-2255-6 (nid.) 978-952-00-2139-9 (PDF) Kokonaissivumäärä 56 Kieli Suomi Hinta 14,04 € Luottamuksellisuus Julkinen Jakaja Yliopistopaino Kustannus Helsinki University Press PL 4 (Vuorikatu 3 A) 00014 HELSINGIN YLIOPISTO Puhelin (09) 7010 2363 books@yliopistopaino.fi www.yliopistopaino.fi/kirjamyynti Kustantaja Sosiaali- ja terveysministeriö PRESENTATIONSBLAD Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet Utgivningsdatum 29.12.2006 Typ av publikation Rapport Uppdragsgivare Social- och hälsovårdsministeriet Författare (Uppgifter om organet: namn, ordförande, sekreterare) Delegationen för småbarnsfostran Sektionen för utveckling av familjedagvården Ordförande Kari Ilmonen Sekreterare Liisa Heinämäki Projektnummer och datum för tillsättandet av organet SHM077:02/2004; 22.9.2005 Publikationens titel Utvecklingsriktningar för familjedagvården Referat Mandatperioden för sektionen för utveckling av familjedagvården vid delegationen för småbarns- fostran var 24.11.2005 – 31.12.2006 och syftet var att utveckla verksamhetsförutsättningarna och kvaliteten i familjedagvården. Dessutom var sektionens målsättning att förstärka strukturer med vilka man långsiktigt kan stödja familjedagvården som en viktig form för dagvård. Delegationen utsåg sektionen med uppgift att bedöma nuvarande läge för familjedagvården i kommu- nerna, utarbeta förslag för långsiktigt stöd och innehållsmässig utveckling av vårdformen, utvärdera innehållet och funktionaliteten i gruppfamiljedagvården och dess ställning i servicesystemet för små- barnsfostran samt följa upp ibruktagande av grunderna för planen för småbarnsfostran i familjedag- vården och utveckling av familjedagvården som en del av den övriga utvecklingen inom det sociala området. Rapporten försöker med andra ord inte skapa en heltäckande bild av familjedagvården utan utgångspunkten har varit innehållet i det ovan nämnda uppdraget. I denna rapport betraktas verksam- heten inom småbarnsfostran och det kommunala servicesystemet ur familjedagvårdens synvinkel varför man i första hand behandlar fenomen som är utmärkande närmast för familjedagvården. Rapporten baserar sig på sektionens arbete vilket omfattar såväl utnyttjande av sektionsmedlemmarnas sakkunskap som informationsinsamling från olika källor. Dessutom genomfördes tillsammans med kompetenscentra inom det sociala området en heltäckande informationsinsamling för att lyfta fram aktuella synvinklar inom kommunerna. Rapporten granskar familjedagvården som en nutida vårdform, system och form för genomförande av småbarnsfostran. Därtill granskas olika dimensioner av familjedagvården; familjedagvård i relation till familjen, som en del av kommunens servicestruktur, som arbetsmarknadsfråga samt som föremål för forskning och styrning. Som centrala föremål för granskning framträdde splittringen i fråga om former och metoder för chefskap och styrning, gruppfamiljedagvården ur sina olika synvinklar och mångsidig utveckling av familjedagvårdens personal. Sektionen lyfte fram behov av utveckling och riktlinjer inom följande delområden: Särskilt stöd i familjedagvård, chefskap och styrning i familjedagvård, gruppstorlek inom familjedagvård, utveckling av gruppfamiljedagvården, utveckling av arbetsmiljö, avlastnings- och intervallvård i familjedagvård. Dessutom tog delegationen ställning till en övergripande, tydligare granskning av tjänster för småbarnsfostran i stället för att allt mer i detalj definiera skillnader mellan olika verksamhetsformer. Nyckelord Dagvård, delegationen för småbarnsfostran, familjdagvård, småbarnsfostran Övriga uppgifter www.stm.fi/svenska Seriens namn och nummer Social- och hälsovårdsministeriets rapporter 2007:5 ISSN 1236-2115 ISBN 978-952-00-2255-6 (inh.) 978-952-00-2139-9 (PDF) Sidoantal 56 Språk Finska Pris 14,04 € Sekretessgrad Offentlig Försäljning Helsingfors Universitetsförlaget PB 4 (Berggatan 3 A) FI-00014 HELSINGFORS UNIVERSITET Tfn (09) 7010 2363 books@yliopistopaino.fi www.yliopistopaino.fi/kirjamyynti Förlag Social- och hälsovårdsministeriet DOCUMENTATION PAGE Publisher Ministry of Social Affairs and Health, Finland Date 29 December 2006 Type of publication Report Commissioned by Ministry of Social Affairs and Health Authors Advisory Board for Early Childhood Education and Care Subcommittee on development of family day care Chairman Kari Ilmonen Secretary Liisa Heinämäki Date of appointing the organ 22 September 2005 Title of publication Trends in the development of family day care in Finland Summary The term of the sub-committee on development of family day care of the Advisory Board for Early Childhood Education and Care began on 24 November 2006 and expired on 31 December 2006. The aim was to develop the operational prerequisites and quality of family day care. Furthermore, the sub- committee aimed to reinforce the structures for supporting family day care as an important form of child day care on a long-term basis. The Advisory Board assigned the sub-committee to assess the present state of family day care in municipalities, to draw up proposals for supporting it on a long-term basis and to develop its content, to evaluate the content and effectiveness of group family day care and its status in the early childhood education and care system. It was further assigned to monitor the introduction of the criteria according to the early childhood education and care plan in family day care and development of family day care as a part of the overall development of social services. Therefore the report does not aim to give a comprehensive picture of family day care but the starting point is the content of the terms of reference described above. As regards the early childhood education and care and the functions of the municipal service system the point of view in the present report is family day care, and therefore it principally deals with phenomena that are characteristic of family day care. The report is based on the work of the subcommittee that consisted of making use of its members’ expertise and compilation of information from various sources. Furthermore, a comprehensive information collection was carried out with centres of excellence for social welfare with a view to highlighting topical perspectives in the municipal field. The report looks at family day care as a present-day type of day care, a system, and a form of providing early childhood education and care. Furthermore, it examines various dimensions of family day care: family day care in response to a family’s needs, as a part of the municipal service structure, as a labour market issue, and as an object of research and development. The most important issues examined were the lack of coherence in leadership and in the forms and methods of guidance, group family day care from different angles and a diversified development of the family day care staff. The subcommittee raised needs to develop and prepare guidelines for family day care in the following sub-areas: special support within family day care, leadership and guidance of family day care, group size, development of group family day care, development of working conditions, and respite care and intermittent care within family day care. Furthermore, the Advisory Board expressed its view that early childhood education and care services should be looked at more comprehensively instead of defining in more detail differences in the various forms of day care. Key words Advisory Board for Early Childhood Education and Care, day care, early childhood education and care, family day care Other information www.stm.fi/english Title and number of series Reports of the Ministry of Social Affairs and Health 2007:5 ISSN 1236-2115 ISBN 978-952-00-2255-6 (paperback) 978-952-00-2139-9 (PDF) Number of pages 56 Language Finnish Price 14,04 € Publicity Public Orders Helsinki University Press PO Box 4 (Vuorikatu 3 A) FI-00014 HELSINKI UNIVERSITY, FINLAND Tel +358 9 7010 2363 books@yliopistopaino.fi,www.yliopistopaino.fi/bookstore Financier Ministry of Social Affairs and Health Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnalle Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan asetta- ma Perhepäivähoidon kehittämisjaoston tavoitteena oli perhepäivähoidon toimintaedel- lytysten ja laadun kehittäminen. Lisäksi jaoston tavoitteena oli vahvistaa rakenteita, joil- la voidaan tukea pitkäjänteisesti perhepäivähoitoa tärkeänä päivähoitomuotona. Var- haiskasvatuksen neuvottelukunta asetti alajaoston tehtäväksi arvioida perhepäivähoidon nykytilanne kunnissa ja laatia ehdotuksia perhepäivähoidon pitkäjänteiseksi tukemiseksi ja hoitomuodon sisällölliseksi kehittämiseksi, arvioida ryhmäperhepäivähoidon sisältöä 10 ja toimivuutta sekä asemaa varhaiskasvatuspalvelujärjestelmässä sekä seurata varhais- kasvatussuunnitelman perusteiden käyttöönottoa perhepäivähoidossa ja perhepäivähoi- don kehittämistä osana sosiaalialan muuta kehittämistä. Lisäksi alajaoston tehtävänä oli arvioida ja nostaa esille perhepäivähoitoa koskevan lainsäädännön muutostarpeita sekä visioida perhepäivähoidon turvaamisen ja kehittämisen suuntaviivoja osaksi Varhais- kasvatuksen visiota 2015. Alajaoston tehtävänä oli myös koota tietoa perhepäivähoitoon liittyvistä valtakunnallisesti merkittävistä eri toimijatahojen tutkimus- ja kehittämis- hankkeista, selvityksistä, arvioinneista ja muista toimenpiteistä Kehittämisjaoston toimikausi oli 24.11.2005 -31.12.2006 ja. Perhepäivähoidon kehittä- misjaoston puheenjohtajana toimi neuvotteleva virkamies Kari Ilmonen (Sosiaali- ja terveysministeriö). Alajaoston jäsenet olivat lääninsosiaalitarkastaja Toivo Haataja (Ete- lä-Suomen lääninhallitus), erityisasiantuntija Anna-Maija Haliseva-Lahtinen (Suomen kuntaliitto), koulutuspäällikkö Briitta Hiitola (Omnian aikuisopisto), projektipäällikkö Sanna Parrila (Merikosken tutkimus- ja kuntoutuskeskus), sopimustoimitsija Minna Pirttijärvi (SAK ry, KTV/ JHL), päivähoidon ohjaaja (24.11.2005 - 31.12.2005), sosiaa- lityön opiskelija (1.1.2006 alkaen) Terhi Soittila (Hauhon kunnan edustajana). Sihteeri- nä toimi projektipäällikkö Sanna Parrila (Merikosken tutkimus- ja kuntoutuskeskus) ajalla 24.11.2005 - 15.2.2006 (jäsenenä ajalla 16.2. - 31.12.2006) ja erikoistutkija Liisa Heinämäki (Stakes) ajalla 16.2.2006 - 31.12.2006. Alajaostoon kuuluvien asiantuntijoi- den lisäksi kokouksissa kuultiin työmarkkinalakimies Tarja Tuomista (Kunnallinen työmarkkinalaitos) sekä ylitarkastaja Merja Kivistöä (Sosiaali- ja terveysministeriö). Tiedonkeruuta tehtiin mm. eri tilastolähteistä. Jaosto ei pyrkinyt työskentelyssään kattamaan koko perhepäivähoidon aluetta, vaan läh- tökohtana oli edellä kuvatun toimeksiannon sisältö. Perhepäivähoidossa on paljon var- haiskasvatuksen ja kunnallisen palvelujärjestelmän toimintaa, joka on yleistä ja yhteistä koko varhaiskasvatuksen järjestelmälle. Jaoston työskentelyssä näkökulmana oli perhe- päivähoito, ja siksi käsiteltiin ensi sijassa ilmiöitä, jotka ovat ominaisia lähinnä perhe- päivähoidolle. Toteuttaessaan tehtäväänsä perhepäivähoidon kehittämisen alajaosto sai merkittävää tukea sosiaalialan osaamiskeskuksilta. Työskentelyn alussa alajaosto määritteli tiedon- tarpeensa ja totesi, että perhepäivähoidosta ei ole kattavasti saatavissa tutkimustietoa tai muuta kirjallisuutta. Monet ajankohtaiset ilmiöt ovat myös luonteeltaan sellaisia, että olisi tärkeää saada tietoa suoraan kuntakentältä. Toiminta-aikansa puitteissa alajaosto ei olisi kyennyt kokoamaan tätä tietoa itse. Myös perhepäivähoidon osallisuus varhaiskas- vatussuunnitelmissa ja kehittämistoiminnassa on laaja alue, jota alajaosto ei toiminta- kaudellaan aktiivisesti itse kyennyt seuraamaan. Sen sijaan alajaosto laati tiedontarpeis- taan keskusteluteemat, jotka toimitettiin sosiaalialan osaamiskeskusten varhaiskasvatus- vastaaville. Nämä organisoivat alueillaan keskustelutilaisuuksia tai muilla tavoin edesauttoivat tiedonkeruuta. Kaikkiaan noin sadasta kunnasta oli edustajia mukana kes- kustelutilaisuuksissa, joiden koonnit toimitettiin alajaoston lähdeaineistoksi. Keskuste- lujen koonnit on raportoitu erikseen ja ne tullaan julkaisemaan neuvottelukunnan aineis- tojen tausta-aineistoina. Keskeisinä käsiteltävinä teemoina jaoston työskentelyssä korostuivat perhepäivähoidon esimiestyön ja ohjauksen muotojen ja menetelmien hajanaisuus, ryhmäperhepäivähoito eri näkökulmistaan ja perhepäivähoidon henkilöstön monipuolinen kehittäminen. 11 Raporttiin liittyy Suomen Kuntaliiton ja JHL:n edustajien jättämä eriävä mielipide liit- tyen jaoston esitykseen ryhmäperhepäivähoidon rakenteiden määrittelystä. Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 2006 Kari Ilmonen Toivo Haataja Briitta Hiitola Minna Pirttijärvi Liisa Heinämäki Anna-Maija Haliseva- Lahtinen Sanna Parrila Terhi Soittila 12 13 Sisällys 1 Perhepäivähoito 2006...................................................................................................... 15 2 Perhepäivähoidon järjestelmä ....................................................................................... 17 2.1 Perhepäivähoidon henkilöstö ............................................................................... 17 2.1.1 Perhepäivähoitajat ................................................................................ 17 2.1.2 Perhepäivähoidon esimiehet ................................................................. 18 2.2 Perhepäivähoidon toimintamuodot ...................................................................... 19 2.2.1 Hoitajan kotona annettava perhepäivähoito.......................................... 20 2.2.2 Ryhmäperhepäivähoito ......................................................................... 21 2.2.3 Muut perhepäivähoidon muodot........................................................... 22 2.3 Perhepäivähoidon kehittyviä toimintatapoja ......................................................... 23 2.3.1 Perhepäivähoidon varahoito ................................................................. 23 2.3.2 Vuorohoito perhepäivähoidossa ........................................................... 24 2.3.3 Perhepäivähoidon esimiestehtävien ja ohjauksen keskeisiä näkökulmia ........................................................................................... 25 2.4 Perhepäivähoidon toimintatilat.............................................................................. 28 2.5 Yksityinen perhepäivähoito osana palvelukenttää................................................. 29 3 Perhepäivähoidon varhaiskasvatus ............................................................................... 30 3.1 Perhepäivähoitopedagogiikka................................................................................ 30 3.2 Perhepäivähoitajan ammatilliset haasteet .............................................................. 31 4 Perhepäivähoidon eri ulottuvuudet............................................................................... 33 4.1 Perheen kohtaaminen............................................................................................. 33 4.2 Perhepäivähoidon rooli varhaiskasvatuksessa ....................................................... 34 4.2.1 Perhepäivähoito osana palvelurakennetta............................................. 34 4.2.2 Perhepäivähoito osana kunnan varhaiskasvatusta ................................ 35 4.2.3 Perhepäivähoito lapsen päivähoitoryhmänä ......................................... 37 4.2.4 Ryhmäperhepäivähoito pohdinnan aiheena .......................................... 38 4.2.5 Erityinen tuki perhepäivähoidossa........................................................ 40 4.3 Perhepäivähoito työmarkkinakysymyksenä .......................................................... 42 4.4 Perhepäivähoidon tutkimus- ja kehittämistoiminta ............................................... 43 5 Yhteenveto ja linjaukset ................................................................................................. 44 5.1 Erityinen tuki perhepäivähoidossa......................................................................... 45 5.2 Perhepäivähoidon esimiestehtävät ja ohjaus ......................................................... 45 5.3 Perhepäivähoidon ryhmäkoko ............................................................................... 46 5.4 Ryhmäperhepäivähoito.......................................................................................... 46 5.5 Työolosuhteiden kehittäminen............................................................................... 47 5.6 Varahoito ............................................................................................................ 48 5.7 Vuorohoito ............................................................................................................ 48 5.8 Perhepäivähoito osana kunnan varhaiskasvatusta ................................................. 49 6 Lähteet ja taustamateriaalit........................................................................................... 50 LIITE: Eriävä mielipide: Anna-Maija Haliseva-Lahtinen (Suomen Kuntaliitto) ja Minna Pirttijärvi (JHL) .......................................................................................... 53 14 15 1 Perhepäivähoito 2006 Perhepäivähoidossa (sisältäen sekä perhepäivähoidon että ryhmäperhepäivähoidon) on vuonna 2005 kaikista päivähoitolapsista 29 % eli 54 300 lasta. Määrä on selvästi laske- va, sillä vuonna 2001 perhepäivähoidossa kaikista päivähoitolapsista oli n. 35 % eli 70 344 lasta. Päivähoitolasten kokonaismäärä on tällä aikavälillä vähentynyt 200 113 lapsesta n. 189 000 lapseen. Päiväkotihoidossa olevien määrä kaikista päivähoidon lap- sista on prosentuaalisesti kasvanut 65 prosentista 71 prosenttiin, lukumääräisesti 129 800 lapsesta n. 133 000 lapseen. Suuntaus on ollut sama aina vuodesta 1991 alkaen, jolloin päivähoitopaikkojen määrä kääntyi laskuun. Tuolloin perhepäivähoitopaikkoja oli lähes 100 000 kaikkiaan n. 214 000 hoitopaikasta. (Lasten päivähoidon tilannekatsa- us 2006, 13; Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset 2002, 26). Kuvio 1. Lapsia päivähoidossa 1991-2005 0 50000 100000 150000 200000 250000 1991 2001 2005 PPH PK YHT Kuvio 2. Lasten määrä päivähoidon eri muodoissa vuosina 1991 - 2005 Perhepäivähoidon osuus hoitomuotona on siis määrällisesti supistumassa. Varhaiskas- vatuksen valtakunnallisissa linjauksissa 2002 on kuitenkin todettu, että vanhemmat va- litsevat lastensa varhaiskasvatuspalvelut, ja on tärkeää, että heillä on valittavana eri päi- vähoitomuotojen palveluja. Päivähoitopalvelujen tulee olla monipuolisia ja eri palvelu- muotojen tasapuolisesta kehittämisestä tulee huolehtia. Perhepäivähoidon turvaaminen on hyvin ja monipuolisesti toimivan päivähoidon edellytys. (Varhaiskasvatuksen valta- kunnalliset linjaukset 2002.) Perhepäivähoidon työtehtävät ovat kokeneet suuria muutoksia. Moninaistuvat päivähoi- don tarpeet ja muodot ovat tuoneet perhepäivähoitoon uusia työskentelytapoja. Perhe- päivähoitajan työ ei enää aina ole yksin kotona tehtävää työtä, vaan myös erilaiset ryh- mäperhepäivähoidon ja varahoidon muodot työllistävät perhepäivähoitajia, tuoden mu- kanaan uudenlaiset työyhteisön haasteet. Omassa kodissaankin työskentelevät perhepäi- vähoitajat ovat entistä tiiviimmin mukana työtiimeissä ja kunnan päivähoidon suunnitte- lu- ja kehittämistehtävissä. Perhepäivähoidon toiminta kytkeytyy yhä useammin koko 16 päivähoitoalueen palveluihin. Lasten ja perheiden lisääntyneet tuen tarpeet heijastuvat myös perhepäivähoitajan työhön. Perhepäivähoidon kehittämisen tarve onkin nähty sel- västi niin järjestelmän kuin työn kehittämisen tasoilla (Perhepäivähoidon tutkimus- ja kehittämistoiminta). Tarve perhepäivähoidon kehittämiseen on nostettu esiin myös pääministeri Matti Van- hasen hallitusohjelmassa (24.6.2003), sosiaalialan kehittämishankkeessa (2003) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa (2004) vuosille 2004 - 2007. Asiakirjoissa korostetaan perhepäivähoidon saatavuuden turvaamista kehittämällä muun muassa perhepäivähoitajien työolosuhteita ja työn ohjausta. Sosiaalialan kehittä- mishankkeen toimeenpanosuunnitelmaan (2003) on kirjattu tavoitteeksi perhepäivähoi- don aseman turvaaminen yhtenä varhaiskasvatuksen toimintamuotona. Perhepäivähoitohenkilöstön osaamisen ja työolosuhteiden kehittäminen on keskeinen tekijä perhepäivähoidon tulevaisuuden turvaamisessa. Perhepäivähoidon työtehtäviin on kohdistunut suuria muutoksia viime vuosina, mikä on lisännyt tarvetta henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja tukemiseen. Päivähoidon organisaatiomuutosten myötä per- hepäivähoidon esimiestehtävät on yhä useammassa kunnassa yhdistetty päiväkodin joh- tajan tehtäviin. Eri päivähoitomuotojen samanaikainen johtaminen edellyttää kokonaan uudenlaista osaamista ja työmenetelmiä sekä esimieheltä että alueen henkilöstöltä. Myös valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2003/2005), päi- vähoitopalveluiden moninaistuminen ja lasten ja perheiden lisääntyneet tuen tarpeet asettavat uusia ammatillisia haasteita perhepäivähoidolle. Perhepäivähoitajat ja perhe- päivähoidon esimiehet ovat entistä tiiviimmin mukana erilaisissa yhteistyöverkostoissa ja työtiimeissä sekä kunnan päivähoidon erilaisissa suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Kunnissa nähdään perhepäivähoito pääasiassa pienten lasten hoitomuotona (Perhepäi- vähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). Perhepäivähoitoon sijoitetaan ensisijaisesti pie- net, päivähoitotaipaleensa alussa olevat lapset ja samoin sisarukset, kun nuorempi on alle 3-vuotias. Useimmat jatkavat perhepäivähoidossa esiopetukseen siirtymiseen asti, osa siirtyy päiväkotiin jo 4 - 5-vuotiaana. Myös perheiden mainittiin olevan nuoria. Kunnissa perhepäivähoidon kysyntä on kasvussa, usein enemmän kuin sitä kyetään tar- joamaan. Vanhempain- tai hoitovapaalta töihin palaavat vanhemmat toivovat ensisijai- sesti lapselleen hoitopaikkaa perhepäivähoitoon. 17 2 Perhepäivähoidon järjestelmä Perhepäivähoito on kunnallisena päivähoitomuotona käynnistynyt vuoden 1973 päivä- hoitolain myötä. Tässä vaiheessa perhepäivähoito toimintamuotona käynnistyi suurim- massa osassa maata täysin alusta. Järjestelmälle ei ollut aikaisempaa rakennetta eikä toiminnalle muotoja. Perhepäivähoidon henkilöstöä alettiin palkata ja kouluttaa, toimin- taa ja sen ohjeistusta alettiin vasta muodostaa. 2.1 Perhepäivähoidon henkilöstö Perhepäivähoidon henkilöstön pääosa koostuu perhepäivähoitajista ja perhepäivähoidon ohjaajista1. Lisäksi perhepäivähoidon resursseihin voi kuntakohtaisesti vaihdellen kuu- lua esim. erityislastentarhanopettajan tai muun päivähoidon erityistyöntekijän työpanos- ta, suunnittelu- ja kehittämishenkilöstöä ja / tai hallinnollisia tehtäviä hoitavaa henkilös- töä. Tässä raportissa keskitytään kuitenkin pääasiassa tarkastelemaan perhepäivähoitajia ja perhepäivähoidon esimiehiä ja ohjaajia. 2.1.1 Perhepäivähoitajat Lokakuussa 2004 kunnallisessa päivähoidossa perhepäivähoitajana työskenteli 14 846 henkilöä. Perhepäivähoitajista yhä suurempi osa eli lähes neljäkymmentä (38) prosenttia työskentelee ryhmäperhepäivähoidossa, kun alkuaikoina lähes kaikki perhepäivähoitajat työskentelivät omassa kodissaan. Koko lasten päivähoidon henkilöstöstä neljännes si- joittuu perhepäivähoitoon ja kymmenesosa ryhmäperhepäivähoitoon. (Lasten päivähoi- don tilannekatsaus 2006:13; Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset 2002, 26). Perhepäivähoitajia työskentelee nykyisin myös monissa muissa varhaiskasvatuksen tai sen lähialueen tehtävissä esim. varahoitajina, kiertävinä hoitajina, avustavana henkilös- tönä päiväkodeissa ja / tai esiopetuksessa jne. Perhepäivähoitajille vuonna 2000 vahvistetun perhepäivähoitajan ammattitutkinnon on vuoteen 2006 mennessä suorittanut n.2000 perhepäivähoitajaa. Valtakunnallisen perhe- päivähoidon osaamiskartoituksen (Alila & Parrila 2006) tulosten perusteella perhepäi- vähoitajien ammattitutkinnon suorittamista tulisi edelleen aktivoida ja kehittää kiinteäk- si osaksi suunnitelmallista ohjausta. Osaamiskartoitukseen osallistuneista perhepäivä- hoitajista vain 14.75% (N= 3594) oli suorittanut perhepäivähoitajien ammattitutkinnon. Hoitajista, jotka eivät olleet suorittaneet ammattitutkintoa 79.1 % ilmoitti ettei koe tar- peellisena suorittaakaan. Kuitenkin osaamiskartoituksen tulosten mukaan hoitajat koki- 1 Tässä raportissa käytetään yhdenmukaisuuden vuoksi nimikettä perhepäivähoidon ohjaaja, vaikka käy- tännössä perhepäivähoidon ohjauksen tehtävät on voitu osoittaa esim. päivähoidon ohjaajalle, päivähoi- don johtajalle, päivähoitoalueen esimiehelle, päiväkodin johtajalle ym. 18 vat tarvitsevansa eniten vahvistusta nimenomaan niillä osa-alueilla2, jotka muodostavat keskeisen osan ammattitutkinnon sisältöjä. Tämä ristiriita kertoo osaltaan siitä, että hoi- tajien kynnys lähteä suorittamaan ammattitutkintoa on edelleen liian suuri. Osaltaan tulos kertoo myös hoitajien ikärakenteesta; eläkeiän lähentyessä on vaikea mo- tivoitua enää systemaattiseen opiskeluun. Perhepäivähoitajien keski-ikä on jatkuvasti noussut ollen vuonna 2006 48 v. Perhepäivähoitajat eläköityvät keskimäärin 58 vuoden iässä, yhä useammin myös työkyvyttömyyden vuoksi. Vuosittain eläkkeelle siirtyy yli 500 perhepäivähoitaja. (Kuntien eläkevakuutus.) Samaan aikaan on kuitenkin nähtävissä myös nuoremman ikäluokan hienoista lisääntymistä alalla. Perhepäivähoidon yhdeksi suurimmista haasteista onkin noussut perhepäivähoitajien ja sitä kautta perhepäivähoi- don saatavuus. Alalle on usein tultu tarkoituksena työskennellä muutamia vuosia. Moni on kuitenkin jäänyt tehtävään pysyvästi. Perhepäivähoitajien ammattitutkinnon vaiku- tusta perhepäivähoitajan alalle tulemiseen ja urakehitykseen ei vielä voida arvioida. Perhepäivähoitajien täydennyskoulutusta toteutettiin 1980 -luvulla systemaattisella 3 viikon koulutuksella, mutta 1990 -luvulle tultaessa täydennyskoulutus kuntien talous- vaikeuksien vuoksi käytännössä katsoen tyrehtyi. Viime vuosina on etenkin sosiaalialan kehittämishankkeen osana toteutettu useita kunnallisia ja alueellisia kehittämishankkei- ta, joissa perhepäivähoitajien koulutus on ollut keskeisessä roolissa (Perhepäivähoidon tutkimus- ja kehittämistoiminta). Monissa kunnissa perhepäivähoidon kysyntä on suurempaa kuin tarjonta ja hoitajista on pulaa. Perhepäivähoidon saatavuutta hankaloittaa perhepäivähoitajan vähäinen urakier- ron mahdollisuus sekä ikääntyvän perhepäivähoitajan kohdalla osa-aikatyön mahdolli- suuden puuttuminen. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet.) Perhepäivähoi- don henkilöstön kehittäminen on kunnissa strateginen kysymys, mutta usein sen käsitte- leminen on jäänyt vähäiselle huomiolle perhepäivähoidon toimiessa päivähoidon tar- peen joustonvarana. Perhepäivähoitajien kannalta yksi merkittävimpiä tekijöitä työssä on arvostuksen saa- minen. Etenkin alkuaikoina perhepäivähoitajat kokivat olevansa heikosti arvostettu ammattiryhmä, eikä omakaan kokemus työn merkityksellisyydestä ole aina ollut vahva. Aikaa myöten järjestelmän kehittyessä ja perhepäivähoitajien osaamisen kasvaessa ar- vostus on tullut selkeämmin esiin. (Heinämäki 2002.) 2.1.2 Perhepäivähoidon esimiehet Perhepäivähoidon johtaminen sisältää työtehtävänä sekä perhepäivähoidon pedagogisen ohjauksen että esimiestehtävät. Kunnissa on perinteisesti käytetty nimikettä perhepäi- vähoidon ohjaaja, mutta käytännössä perhepäivähoidon ohjaus voi sisältyä päivähoidon johtajan, perhepäivähoidon johtajan, päivähoidon alue-esimiehen tms. tehtäviin. Kun- 2 esim. eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen sekä erityistä tukea tarvitsevan lapsen hoito, kasvatus ja ope- tus, vanhempien osallisuuden kehittäminen, oman työn dokumentointi, lasten havainnointi ja lapselle ominaisten tapojen huomioiminen perhepäivähoidon ympäristössä ja toiminnoissa. 19 nissa on parhaillaan näkyvissä siirtymää johtajaroolin esilletuontiin, joskin samalla on tunnistettu että perhepäivähoidon pedagogista ohjausta tulee vahvistaa ja kehittää. Perhepäivähoidon esimiestehtäviin ei ole lainkaan omaa koulutusta. Monilla esimiehillä on lastentarhanopettajan tai sosiaalialan (sosiaalikasvattaja, sosionomi) koulutus. Jyväs- kylän ammattikorkeakoulun järjestämä Perhepäivähoidon ohjauksen ammatilliset eri- koistumisopinnot (30 op)3, on ainoa tähän tehtävään suunnattu opintokokonaisuus. Per- hepäivähoidon esimiehinä toimivien henkilöiden lukumäärää kunnissa on mahdotonta arvioida, koska toimenkuvat, vastuualueet ja nimikkeistö vaihtelevat suuresti. Perhepäivähoidon esimiestehtävät ovat kunnissa muotoutuneet eri tavoin. 1980-luvulla, kun perhepäivähoitoa hoitomuotona luotiin ja vakiinnutettiin, perustettiin lääninhallitus- ten valvonnassa kuntiin perhepäivähoidon ohjaajan kokopäivävirkoja. Tällöin perhepäi- vähoidon ohjaajat muodostivat oman ammattiryhmänsä. 1990-luvun taloudellisen laman ja sosiaalitoimen alueellistamiskehityksen myötä päivähoidon hallinnollista organisaa- tiota haluttiin keventää ja vastuita siirtää alaspäin. Päivähoidon ylempiä esimiesvirkoja lakkautettiin ja lähiesimiesten (päiväkodinjohtajat, perhepäivähoidon ohjaajat) työn kohde laajeni paitsi hallinnollisiin tehtäviin ja eri varhaiskasvatuspalveluiden (perhepäi- vähoito, ryhmäperhepäivähoito, päiväkotihoito, leikkitoiminta) yhtäaikaiseen johtami- seen, myös erilaisiin päivähoidon ulkopuolisiin tehtäväalueisiin (Parrila 2006 b). Tämä kehitys on asettanut uudenlaisia haasteita myös esimiesten osaamiselle. Alilan ja Parrilan (2006) valtakunnalliseen perhepäivähoidon osaamiskartoituksen osal- listuneista esimiehistä (N=315) valtaosalla (72 %) oli johdettavaan sekä perhepäivähoi- toa että päiväkotihoitoa. Osaamisen kehittämisen tarpeina esimiehet nostivat esiin muun muassa työtehtävien rajaamisen ja priorisoinnin, työkokonaisuuden hallinnan ja työajan käytön tasapuolisen kohdentamisen, oman työn dokumentoinnin sekä palvelujen suun- nitteluun liittyvän tiedon hallitsemisen. Pedagogisen johtamisen alueelta osaamisen ke- hittämisen tarvetta koettiin eniten varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen arviointiin perhepäivähoidossa, kotikäyntien suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen toteuttamiseen sekä perhepäivähoitajien täydennyskoulutuksen suunnitteluun ja organisointiin. (Alila & Parrila 2006.) Kaikki edellä mainitut kuuluvat perhepäivähoidon esimiehen ydintehtä- viin. 2.2 Perhepäivähoidon toimintamuodot Perhepäivähoidon toimintamuodoista perinteisin on perhepäivähoitajan kotona annetta- va perhepäivähoito. Toinen perinteinen muoto on ollut lapsen kotona annettava perhe- päivähoito. Sen rinnalle nousi 1980-luvulla kolmiperhehoito, jossa toimintaympäristönä on lasten koti; ryhmään kuuluu lapsia eri perheistä ja toiminta voi siirtyä esim. viikoit- tain eri perheen kotiin. 1990-luvun alussa nopeasti kasvavana muotona nousi esiin ryh- mäperhepäivähoito, ns. ryhmikset. Näiden hoitomuotojen keskeiset piirteet voidaan ryhmitellä seuraavasti (Taulukko1): 3 Akkreditoitu 21.6.2006 20 Muoto Toiminta- ympäristö Lapsiryhmä Hoitajan työsuhteen ehdot Oheispalveluiden järjestäminen Hoitajan kotona annettava perhepäivähoito Hoitajan koti Enintään 4½ − palkkaus hoitajalta varattujen hoito- paikkojen mukaan − ei työaikalainsää- dännön piirissä − kustannuskorvaus ruoasta, sähköstä, kodin kulumisesta ym. Perhepäivähoitaja hankkii ruokatarvikkeet ja valmis- taa ruoan sekä huolehtii siivouksesta. Ryhmäperhe- päivähoito Kunnan järjestä- mä toimintatila 8 (+2 osapv), kun hoitajia 2 12, kun hoitajia 3 (edellyttää yhdeltä asetuksen mukaista kelpoisuutta) − kuukausipalkka − hoitaja työaikalain- säädännön alainen Voidaan toteuttaa siten, että ravitsemus- ja sii- vouspalvelut tulevat ulko- puolelta. Kolmiperhepäivä- hoito Lapsen koti; toi- minta jossain hoitoryhmän per- heistä, voi vaih- della Enintään 4½, voi olla pienempikin − kuukausipalkka − työaika määräytyy lasten hoitoajan mukaan − hoitaja ei työaika- lainsäädännön alai- nen. Perhe järjestää hoitoa varten ruokatarvikkeet ja niistä maksetaan perheelle kustannusten korvaus. Lapsen kotona annettava perhepäivähoito Lapsen koti (vain saman perheen lapsia) Perheen tarpeen mu- kaan − kuukausipalkka − hoitaja ei työaika- lainsäädännön alai- nen Järjestetään yleensä vain kun perheessä useita pie- niä lapsia tai lapsella eri- tyisen tuen tarve. Perhe järjestää hoitoa varten ruokatarvikkeet eikä niistä suoriteta per- heelle kustannusten kor- vausta. Taulukko 1. Perhepäivähoidon toimintaympäristö, lapsiryhmä, hoitajan työsuhteen ehdot ja oheispalvelujen järjestäminen eri hoitomuodoissa. 2.2.1 Hoitajan kotona annettava perhepäivähoito Perhepäivähoitajan kotona annettavassa perhepäivähoidossa voidaan samanaikaisesti hoitaa enintään neljää kokopäiväistä lasta, omat alle kouluikäiset lapset huomioiden. Lisäksi ryhmään voidaan sijoittaa yksi osapäiväinen esiopetukseen tai perusopetukseen osallistuva lapsi. (Asetus lasten päivähoidosta 239/1973, 8§) Toimintaympäristönä on tällöin perhepäivähoitajan oma koti. Palkkaus määräytyy hoitajalta varattujen hoito- paikkojen lukumäärän mukaan. Lasten ruokailu- ja muut kustannukset korvataan hoita- jalle erillisellä kustannusten korvauksella, joiden taso tarkistetaan vuosittain. (esim. Suomen Kuntaliitto 2005) Omassa kodissaan työskentelevä perhepäivähoitaja ei ole 21 työaikalainsäädännön alainen, ja hänen työaikansa on keskimäärin 43,25 (KVTES liite 12A). ). Hoitajan kotona annettava perhepäivähoito on kattavin perhepäivähoidon toimintamuo- to. Sen osuus on kuitenkin nopeasti vähentynyt, ja monissa kunnissa sen säilymisestä ollaan huolissaan. Hoitajan kodissa annettavan perhepäivähoidon etuina kunnissa nähdään yleensä ko- dinomainen hoito; lapselle tuttu paikka, päivän mittaan ja myös vuosien mittaan pysyvä, läheiseksi muodostuva hoitaja- lapsisuhde. Eri-ikäisten lasten ja sisarusten sijoittuminen samaan ryhmään, pienempi infektioriski ja hektisen, virikkeellisen elämän keskellä rau- hallinen hoitopaikka mainitaan kuntakeskusteluissa perhepäivähoidon vahvuuksina. Ar- kitoimintojen ja toimintaympäristön kodinomaisuuden lisäksi korostetaan vahvoja, lä- heisiä ihmissuhteita. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet.) Hoitajan kotona annettavaan perhepäivähoidon toteutukseen liittyy paljon nimenomaan tälle perhepäivähoidon muodolle ominaisia piirteitä. Tällaisia ovat esim. hoitajan oma koti ja perhe osana työympäristöä, perhepäivähoitajan työsuhteen erikoispiirteet, työyh- teisön ja esimiestehtävien organisoinnin vaihtelevuus ja käytännön toteuttamiseen liitty- vät moninaiset haasteet. Ominaista on myös perhepäivähoitajan tehtävän monipuoli- suus, kun yksin työskentelevä hoitaja ei voi jakaa tehtäviä ja osaamisalueita toisten kanssa. 2.2.2 Ryhmäperhepäivähoito Ryhmäperhepäivähoidossa kaksi perhepäivähoitajaa työskentelee kunnan osoittamissa tiloissa. Kaksi hoitajaa voi hoitaa kahdeksaa lasta, lisäksi kahta esiopetuksen tai koulun aloittanutta osapäiväistä lasta. Kolmen hoitajan ryhmä, jossa yhdellä hoitajista tulee olla laajempi koulutus ja ryhmässä saa olla enintään 12 lasta, tulee perustella kunnan erityis- olosuhteilla. Tällöin yhdellä hoitajista tulee olla vähintään sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista annetun asetuksen 5 §:ssä säädetty ammatillinen kelpoi- suus (Asetus lasten päivähoidosta 239/1973, 8§) .Suhdeluku on sitova ilman mahdolli- suutta tilapäisiin poikkeamiin, eikä siinä ole ikäsidonnaisuutta. Hoitajilta edellytettävä koulutus liittyy ryhmän kokoon, ei lasten ikärakenteeseen. Ryhmäperhepäivähoitajien palkkaus on kuukausipalkka, eikä sitä suhteuteta hoidossa olevien lasten määrään. Ryhmäperhepäivähoidossa perhepäivähoitaja on työaikalain alainen, ja hänen säännöllinen työaikansa on 38,25 tuntia viikossa. Ravinto- ja ylläpito- kustannuksista vastaa kunta, ja ruoka- ja siivouspalvelut on usein ostettu erikseen eivät- kä ne enää kuulu perhepäivähoitajan tehtäviin. Ryhmäperhepäivähoidon määrä on lisääntynyt 1990 -luvulta alkaen. Syksyllä 2005 jo n. kahdeksan prosenttia kaikista päivähoitolapsista eli yli neljännes perhepäivähoitolapsis- ta sijoittui ryhmäperhepäivähoitoon. (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006, 13). Ryhmäperhepäivähoidon suosion nopeaan kasvuun on useita syitä. Näitä ovat esim. ryhmäperhepäivähoitajan kuuluminen työaikalainsäädännön piiriin, perhepäivähoitajan halu kuulua päivittäiseen työyhteisöön ja mahdollisuus järjestää perhepäivähoitopalve- luita hoitajien asuinpaikasta riippumatta. Ryhmäperhepäivähoitajat ovat kokeneet 22 myönteisenä muutoksena siirtymisen työskentelemään oman kodin ulkopuolelle, osaksi työyhteisöä (Metsomäki 2006, 50–51). Ryhmäperhepäivähoidon toteutuksessa on kuntakohtaisesti suuria eroja, ja sen haasteet ja mahdollisuudet ovat yksi eniten keskustelua herättävä alue perhepäivähoidon nyky- vaiheessa (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). Väisäsen mukaan ryhmä- perhepäivähoidon toiminta ei vastaa perinteistä perhepäivähoitoa, koska toiminnasta eivät vastaa yksilöt vaan tiimit. Se ei myöskään ole päiväkotihoitoa, koska henkilöstö- rakenne, tilat eivätkä välineet vastaa päiväkotitoimintaa. Se on oma muotonsa ja päivä- hoidon vaihtoehtonsa, jota tulisi kehittää omana itsenään. (Väisänen 2006.) Ryhmäper- hepäivähoidon toimintatavat ovat kehittyneet itsenäisesti ja sen kehittäminen on ollut pitkälti kuntien ja henkilökunnan vastuulla (Metsomäki 2006, 50). 2.2.3 Muut perhepäivähoidon muodot Lapsen kotona annettava perhepäivähoito ja kolmiperhepäivähoito ovat edelleen käytös- sä olevia perhepäivähoidon muotoja, joskin niiden osuus päivähoidosta vaihtelee kun- nissa eikä kokonaisuutena ole kovin suuri. Lapsen kotona perhepäivähoitoa annetaan yleensä silloin, kun perheessä on vähintään kolme päivähoitoikäistä lasta, tai silloin, kun lapsella on erityisen tuen tarpeita. Ylei- simmät kotona annettavaa hoitoa edellyttävät tuen tarpeet ovat vaikeat, olosuhteiden vakioimista edellyttävät allergiat, monivammaisuus johon liittyy paljon apuvälineiden käyttöä, tai infektioherkkyys. Lapsen kotona annettavassa hoitomuodossa voi olla han- kaluutena vertaisryhmän puuttuminen lapselta. Vanhempien näkökulmasta kodin käyttö hoitotilana tuottaa omia velvoitteitaan, eikä kiinnostus tätä hoitomuotoa kohtaan ole ko- vin suurta. Lapsen kotona annettavassa perhepäivähoidossa vanhemmat vastaavat ruo- katarvikkeiden hankinnasta ja kustannuksista itse. Myös kolmiperhehoitoa annetaan lapsen kotona, mutta tällöin hoitoryhmässä on use- amman kuin yhden kodin lapsia, ja hoito toteutetaan sovitulla tavalla perheiden kodeis- sa. Perheet hankkivat ruokatarvikkeet ja niistä maksetaan perheelle kustannusten korva- uksia. Kolmiperhehoidon järjestäminen edellyttää sopivan hoitoryhmän rakentumista ja toimintaan halukkaiden perheiden hyvää yhteistyötä, eikä tämä toimintamuoto ole mis- sään vaiheessa ollut kovin laajamittaista. Kunnissa on lisäksi tehty usein tilapäisiäkin kokeiluja tai käytännön ratkaisuja, joiden myötä on muotoutunut uusia toimintamuotoja. Osa niistä on laajenemassa käytännöiksi. Tällaisia ovat ns. parityö (kaksi hoitajaa työskentelee toisen hoitajan kodissa) tai päivä- kodin yhteydessä omina yksiköinään tai varahoidon ryhminä toimivat yhden tai useam- man hoitajan lapsiryhmät. 1980– ja 1990–luvuilla luvulla kokeiltiin vanhusten perhe- päivähoitoa lasten perhepäivähoidon yhteydessä, mutta tämä toiminta ei ole levinnyt laajaksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 1996). 23 2.3 Perhepäivähoidon kehittyviä toimintatapoja Perhepäivähoidon toimintaperiaatteet ovat perustaltaan samat kuin päivähoidon toimin- taperiaatteet yleensäkin, eikä niitä tässä raportissa kattavasti käsitellä. Sen sijaan noste- taan esiin joitain perhepäivähoidon ominaispiirteiden vuoksi merkittäviä toimintatapoja, joita on viime vuosina kehitetty. Kuntakeskusteluissa (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet) ei uusia toimin- tamuotoja juurikaan tullut esiin. Kunnissa oli otettu käyttöön tiimityötä, avustajan käyt- tö ryhmäperhepäivähoidossa oli hieman yleistymässä, ja hoitajien parityöskentelystä oltiin kiinnostuneita. Varhaiskasvatuksen kehittämisessä käytettiin opintopiirejä ja benchmarkkausta. Pääosin toimintatapojen kehittäminen ja kehittämishaasteet kohden- tuivat perhepäivähoidon ns. pysyviin kehittämisaiheisiin varahoitoon, vuorohoitoon ja ohjaukseen. 2.3.1 Perhepäivähoidon varahoito Perhepäivähoidon toiminnalle on ominaista järjestelmän riippuvuus perhepäivähoitajas- ta henkilönä, mikä lisää hoitomuodon haavoittuvuutta. Perhepäivähoitajalta edellytetään laajaa vastuun kantamista sekä kasvatuksesta että lapsiryhmän turvallisuudesta, ja omassa kodissaan työskentelevän perhepäivähoitajan poissaolo työstä tuottaa lapsiryh- mälle sekä kasvattajan että kasvatusympäristön vaihdoksen. Tähän liittyen perhepäivä- hoidon toimivuuden yksi tärkeimpiä kysymyksiä onkin varahoidon järjestäminen, eri- tyisesti lapsen ja perheen näkökulmasta. Perhepäivähoidon varahoitojärjestelyt eroavat selvästi kunnasta toiseen ja myös kunnan sisällä on vaihtelevia ratkaisuja käytössä. Lasten päivähoidon tilannekatsauksen (2006, 21) mukaan perhepäivähoidon varahoitopaikka oli 80 prosentissa kunnista muiden per- hepäivähoitajien luona. Päiväkoteja käytti perhepäivähoidon varahoitopaikkoina 68 pro- senttia kunnista. Isoissa ja keskisuurissa kunnissa päiväkoti oli useammin varahoito- paikkana kuin pienissä kunnissa. Ryhmäperhepäiväkoti oli 66 prosentissa vastanneista kunnista perhepäivähoidon varahoitopaikka. Monessa kunnassa varahoito on keskitetty ryhmäperhepäiväkotiin, joka huolehtii vain varahoidosta. Palkattua varahenkilöstöä käytettiin 24 prosentissa kunnista. Perhepäivähoidon varahoitojärjestelyt johtivat jois- sain tilanteissa lasten ja henkilöstön välisen suhdeluvun ylityksiin. (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006, 21). Viimeaikaisena kehityksenä varahoitoa on siirretty yhä enemmän päiväkotien suuntaan, koska siellä päivähoitoasetus (A lasten päivähoidosta 6 §) sallii lapsiryhmän koon ylityksen väliaikaisesti toisin kuin perhepäivähoidossa. PERHO-hankkeen4 yhteydessä tehtiin pienimuotoinen kysely vanhempien toiveista va- rahoidon toimivuuden suhteen. Kyselyn mukaan vanhemmat pitävät varahoidon toimi- vuudessa tärkeänä ennen kaikkea sitä, että varahoitopaikka ja sen henkilöstö ovat lapsel- le jo entuudestaan tuttuja. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta sekä lapsille että vanhem- mille. Lisäksi vanhemmat pitivät tärkeänä että varahoitopaikka olisi pysyvä ja hoito- ryhmä säilyisi koossa myös varahoidon aikana. 4 Perhepäivähoidon ohjauksen kehittämishanke (Parrila 2005, 2006) 24 Tältä pohjalta käynnistettiin PERHO-hankkeen pilottikunnassa Kiimingissä kokeilu, jossa jokaiselle alueen5 perhepäivähoitajalle nimettiin päiväkodista oma ”kotiryhmä”, jonka kanssa hoitaja lapsineen tekee säännöllistä yhteistyötä ja joka toimii samalla hoi- tajan lasten varahoitopaikkana. Hoitosuhteen alussa vanhemmille jaetaan tiedote, jossa kerrotaan alueen perhepäivähoidon varahoitokäytännöistä, niihin sisältyvistä tutustumis- ja yhteistyömalleista sekä oman lapsen varahoidon yhdyshenkilöstä päiväkodilla. Per- hepäivähoitolapsen varhaiskasvatussuunnitelma tehdään yhteistyössä kotiryhmän, per- hepäivähoitajan ja vanhempien kanssa, jolloin lasta koskevat tiedot siirtyvät samalla myös varahoitoon. Hoitaja ja kotiryhmän henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavat sään- nöllisesti yhteistä toimintaa sekä yksilö- että ryhmätasolla. Kotiryhmäajatteluun sisältyy myös vastavuoroinen työn kehittäminen ja henkilöstöresurssien liikuteltavuus. Perhe- päivähoitaja voi tulla omaan kotiryhmäänsä auttamaan silloin kun hänellä on ryhmäs- sään vajausta ja vastaavasti tuoda lapsia kotiryhmäänsä varahoitoon myös silloin, kun hoitajalla on itsellään menoa esimerkiksi tietyn ajan hoitopäivän sisällä. Kokeilusta on saatu positiivista palautetta sekä vanhemmilta että henkilöstöltä. Käytännön toimivuus edellyttää kuitenkin, että samaan kotiryhmään voi kuulua kuin maksimissaan 1 - 2 hoi- tajaa lapsineen. (Parrila 2006 b.) Varahoidon käyttöä tulisi myös tarkastella tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Perhe- päivähoitajan ollessa poissa työstään jonkin ajan hoitopäivän sisällä voi lapsille aiheutua monia edestakaisia siirtymisiä kotoa hoitoon, hoidosta varahoitoon, varahoidosta hoi- toon ja edelleen kotiin. Jos siirtymät hoitaa -mahdollisesti useisiin varahoitopaikkoihin - perhepäivähoitaja, voi lasten päivästä kulua kohtuuttoman suuri osa siirtymiin. Vaikka varahoitoa lienee kehitetty kunnissa koko perhepäivähoidon toiminta-ajan, nousi se kuntakeskusteluissa (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet) esiin myös hy- vin kielteisesti. Varahoito nähtiin koko perhepäivähoidon kielteisimmäksi tekijäksi, ja siihen liittyi monia vaikeuksia sekä lasten, vanhempien että henkilöstön näkökulmasta. Tämä näkökulma tulisikin selvästi huomioida perhepäivähoidon kehittämisen osana. Jos koko perhepäivähoito järjestelmänä leimautuu kielteisesti varahoidon toimimattomuu- den vuoksi, voi se heikentää koko hoitomuodon säilyttämistä. 2.3.2 Vuorohoito perhepäivähoidossa Yhä useammin kuntien kehittämistarpeissa ja -suunnitelmissa mainitaan myös vuoro- hoidon järjestäminen (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). Vuorohoito voi- daan määritellä eri tavoin: klo 6 - 18 ulkopuolella tapahtuva hoito, 'tavallisen' hoitopäi- vän sisällä vaihtuvina hoitoaikoina tapahtuva hoito, viikonloppuhoito. Perhepäivähoi- don kehittämisen alajaosto ei lähtenyt tarkemmin täsmentämään näitä määritelmiä, kos- ka kysymys on yhteinen koko päivähoitokentällä. Samoin joitain vuorohoidon laajem- pia kysymyksiä vain sivutaan, koska ne eivät ole ominaisia pelkästään perhepäivähoi- dolle. Vuorohoidon järjestämisestä päivähoidossa ei yleensäkään ole ohjeistusta. Henkilöstöä ei ole aina lainkaan koulutettu huomioimaan niitä lapsen kehitykselle ja ryhmän toimin- 5 lukuun ottamatta yhtä aluetta jossa päiväkotia ei ollut lainkaan 25 nalle muodostuvia uhkia, joita vuorohoito tuottaa. Ei ole myöskään yhtenäistä käytän- töä, jolla vanhempia ohjeistetaan ilmoittamaan vaihtelevat ja mahdollisesti muuttuvat työvuoronsa esim. tiettynä määräaikana. Vuorohoitoa on etenkin harvaanasutuissa kunnissa järjestetty perhepäivähoidossa pal- jonkin. Monissa kunnissa päiväkotihoitoa on tarjottu tiettynä aukioloaikana ja perhepäi- vähoitoon on ohjattu sen ylittäviä hoitoaikoja tarvitsevat lapset. Tämä käytäntö on vuo- rohoidon lisääntymisen myötä ollut muuttumassa. Nykyisin vuorohoitoa järjestetään usein keskitetyissä yksiköissä eikä yksittäisten perhepäivähoitajien työaikaa venytetä vuorohoidolla. Kaikista kunnista yksitoista prosenttia järjestää vuorohoidon perhepäi- vähoidossa, kaksikymmentäkolme prosenttia ryhmäperhepäivähoidossa ja kuusikym- mentäkuusi prosenttia päiväkodeissa (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006, 47). Tätä suuntausta on kunnissa perusteltu sekä perhepäivähoitajan työolosuhteiden kehittämisel- lä että taloudellisuudella. Kun perhepäivähoidossa järjestetään hoitoa vaihtuvina hoitoaikoina, tulee esiin joitain sille ominaisia kysymyksiä. Perhepäivähoidon pieni ryhmä on muutoksissa haavoittu- vampi kuin suuri ryhmä. Lasten ja aikuisten päivittäinen struktuuri hämärtyy helpom- min, ellei ryhmässä ole riittävästi perusrakenteita tukevia toimintoja. Vuorohoidon järjestämisen haasteet ovat tyypillisesti hieman erilaisia perhepäivähoidon eri toimintamuodoissa. Yhden hoitajan lapsiryhmissä hoitajan työajoista voi muodostua jo yhdenkin vuorohoitolapsen hoitoaikojen perusteella pitkiä, mikä tuottaa varahoidon ja sijaisjärjestelyjen tarvetta. Ryhmäperhepäivähoidossa vuorohoidon järjestäminen on ongelmallista, koska työaikalain alaisten perhepäivähoitajien työajan puitteissa vuoro- hoidon työajat tuottavat väistämättä tilanteita, joissa tarvitaan lisähenkilöstöä. Tällöin aikuisten työvuorojen vuororytmisyys ja vaihtuvuus tuottavat toimintaa, joka ei ole per- hepäivähoidolle ominaista, ja joka vaatii erilaista osaamista kuin perhepäivähoitajan perinteinen osaaminen on. Toisaalta vuorohoidon järjestämisessä lapsen ja perheen näkökulma voisi suosia perhe- päivähoitoa. Lapsen ollessa päivähoidossa myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin kodin- ja perheenomainen, rauhallinen ympäristö toimintoineen tukee hyvin hänen päivä- ja viikkorytmiään. Perhepäivähoidon kodinomaisuuteen liittyy vaara, että vuorohoitoa, etenkin yöhoitoa käytetään sijaishoidon tapaan, jolloin sijaishoidon ja lasten päivähoi- don raja hämärtyy. Ne tulisi kuitenkin palveluina selkeästi erottaa toisistaan. Myös henkilöstön jaksamiskysymys on huomioitava vuorohoidon toteuttamisessa per- hepäivähoidossa. Vuorohoidon keskittäminen esim. tiettyihin yksiköihin tuottaa suuria, jatkuvasti vaihtuvia lapsiryhmiä, joissa yksittäisten lasten ja heidän vanhempiensa koh- taaminen vaatii henkilöstöltä paljon voimavaroja. 2.3.3 Perhepäivähoidon esimiestehtävien ja ohjauksen keskeisiä näkökulmia Tarve perhepäivähoidon esimiestehtävien ja ohjauksen kehittämiseen nousee esiin useissa viimeaikaisissa perhepäivähoitoon kohdistuneissa tutkimuksissa - ja kehittämis- hankkeissa sekä kehittämistä linjaavissa asiakirjoissa (Parrila 2002, Parrila 2005, Jääs- keläinen 2006, Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006, Pääministeri Vanhasen halli- tusohjelma 24.6.2003, Sosiaalialan kehittämishanke, TATO 2004 - 2007). Perhepäivä- 26 hoidon ohjaus nähdään keskeisenä hoitajien ammatillisuuteen ja työssä jaksamiseen liit- tyvänä kysymyksenä, jonka kautta voidaan lisätä myös perhepäivähoidon arvostusta ja alan houkuttelevuutta. Ohjauksen toteutumisen ongelmana on tutkimusten mukaan esi- miesten ajan puute, hajanainen ja epäselvä tehtäväkenttä sekä esimiesten työn painottu- minen hallinnollisiin tehtäviin pedagogisen ohjauksen kustannuksella. Ohjauksen on- gelmia lisää se, että alueellistamisen myötä ohjausvastuuta on joissakin kunnissa siirret- ty esimieheltä toiselle ilman selkeää työhön perehdyttämistä tai motivaatiota uuden työ- kokonaisuuden haltuun ottoon (Parrila 2005). Esimiestehtävien ja ohjauksen järjestämisessä on kunnissa käytössä useita erilaisia muo- toja, joista keskeisimmät ovat 1) perinteinen malli, jossa perhepäivähoidon esimies vastaa perhepäivähoidon, mutta ei päiväkotihoidon ohjauksesta ja johtajuudesta, 2) alueellinen malli, jossa päiväkodinjohtaja vastaa tietyn alueen päivähoidon / var- haiskasvatuspalveluiden johtamisesta ja ohjauksesta kokonaisuudessaan ja 3) hajautettu malli, jossa päiväkodinjohtaja vastaa tietyn alueen päivähoidon / varhais- kasvatuspalveluiden johtamisesta, mutta perhepäivähoidon ohjausvastuuta on erilai- sin toimenpitein hajautettu myös muulle päivähoitohenkilöstölle´, esim. lastentar- hanopettajille. (Parrila 2004.) Kaikissa muodoissa on omat haasteensa ja vahvuutensa. Esimiestehtävien ja ohjauksen kokonaisuuteen liittyvänä yhteisenä haasteena voidaan pitää perhepäivähoidon esimies- roolin ja tehtäväkuvan selkiyttämistä sekä pedagogiseen ohjaukseen liittyvien menetel- mien ja osaamisen kehittämistä. Perhepäivähoidon esimiehellä on sekä esimiesrooli että ohjausrooli, ja ne tulee sovittaa kokonaisuuteen. Hallinnolliset esimiestehtävät eivät ole täysin irrotettavissa pedagogi- sesta ohjaamisesta, koska hallinnollisten ratkaisujen kautta luodaan edellytyksiä laaduk- kaan perhepäivähoidon toteutumiselle. Kunnissa ohjauksen kehittämistarpeet tiedoste- taan, ja ohjauksen sijoittamista päivähoidon organisaatioon pohditaan paljonkin. Vaike- uksista yleisimpänä nostetaan esiin esimiehen työn painottuminen erilaisiin toimistotöi- hin. Siihen liittyen korostetaan myös vastuualueen ja työtehtävien laajuutta sekä yhteis- ten säädösten puuttumista perhepäivähoidon ohjauksen järjestämisestä. Myös asiakas- palvelun kuormittavuus yhä yksilöllisemmissä ja vaihtelevimmissa hoidon tarpeissa kuormittaa ohjausta samoin kuin toistuvat hallinnolliset uudistukset. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). Perhepäivähoidon esimiestehtävien ja ohjauksen kehittämisen lähtökohtana on pidettävä sitä, että perhepäivähoitajalla on oikeus ohjaukseen. Tätä oikeutta korostaa omassa ko- dissaan työskentelevän perhepäivähoitajan työn luonne. Kun perhepäivähoitaja tekee työtä yksin kotonaan, on ohjauksen tarve erilaista kuin esimerkiksi päiväkodin kasvatta- jayhteisössä. Ohjauksen toteutumisen menetelmiä on kuitenkin mahdollista laajentaa perinteisestä ohjaaja-ohjattava vuorovaikutuksesta laajemmaksi pedagogiseksi vuoro- puheluksi päivähoidon henkilöstön kesken. Tämän kaltainen kehityssuunta näkyy kun- nissa esimerkiksi hoitajien välisen tiimityöskentelyn yleistymisenä, mutta myös koko päivähoitokentän välisen pedagogisen vuoropuhelun lisääntymisenä. Ohjaus voidaankin käsitteenä määritellä ammatilliseksi vuoropuheluksi, jonka tavoitteena on viedä sekä ohjattavan että ohjaajan ammatillista kasvua eteenpäin (Parrila 2006b). Tästä lähtökohdasta on muun muassa PERHO-hankkeen Kiimingin pilotissa kokeiltu perhepäivähoidon pedagogisen ohjauksen linkittämistä tiiviiksi osaksi perhepäivähoita- 27 jan ja päiväkodin henkilöstön (hoitajan oman kotiryhmän) välistä vuorovaikutusta. Päi- väkodin kotiryhmän henkilöstön ja hoitajan välillä on käytössä perinteiset perhepäivä- hoidon ohjauksen menetelmät kuten kotikäynnit hoitajan luokse, säännölliset kasvatus- keskustelut sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen ja arvioiminen yhdessä kotiryhmän henkilöstön, perhepäivähoitajan ja lasten vanhempien kanssa. Keskeistä ko- keilussa on se, että ohjaus nähdään yhteisenä työn kehittämisenä johon liittyy myös per- hepäivähoitajan ”kotikäynti” omaan kotiryhmäänsä. Kotiryhmän henkilöstö ja hoitaja toimivat vastavuoroisesti toinen toisensa arkikäytäntöjen peilinä, mikä tarjoaa mahdolli- suuden työkäytäntöjen yhteiseen reflektointiin ja kehittämiseen. Esimiehen rooli koko alueen päivähoidon johtajana on muuttunut pedagogisen vuorovaikutuksen mahdollista- jaksi ja edellytysten luojaksi sen sijaan että hän olisi mukana kaikissa yksittäisissä ohja- ustilanteissa. Tämä on selkiyttänyt esimiehen roolia koko alueen päivähoitopalvelujen sisällöllisenä ja rakenteellisena kehittäjänä ja vastuuhenkilönä. Perhepäivähoidon esimiestehtäviä kehitettäessä on kuitenkin muistettava, että niihin kuuluu myös tiettyjä viranomaistehtäviä, joiden delegoiminen henkilöstötiimeihin ei ole mahdollista. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi varahoidon järjestämiseen liittyvä lapsi- ryhmien muodostaminen vastuukysymyksineen. Perhepäivähoidon esimiestehtäviin liit- tyy myös yksityisen perhepäivähoidon valvontatehtävä, mikä edellyttää hallinnollista ja juridista vastuun ottoa. Perhepäivähoidon esimiehen keskeiset tehtävät voidaan määritellä tiivistettynä seuraa- vasti: 1) Hallinnollisen ja esimiesjohtajuuden tehtävät, joihin kuuluu perhepäivähoidon palvelumuodon kehittäminen. 2) Pedagogisen johtamisen tehtävät, joihin kuuluu sisällöllinen ohjaus ja pedagogi- sen osaamisen kehittäminen Näitä tehtäviä organisoidessa kunnissa on herännyt kysymyksiä siitä, miten perhepäivä- hoidon esimiehen tehtävien vaativuus voidaan määritellä. Ensinnäkin, miten nivotaan päiväkodin johtajuus ja perhepäivähoidon esimiestehtävät yhdeksi vaativuudeltaan so- pivaksi tehtäväksi. Kunnissa kaivataan valtakunnallista ohjeistusta ja rajausta muun mu- assa siihen, kuinka monta henkilöä yhden esimiehen vastuualueelle voi kuulua. Tämä määrittely on kuitenkin vaikeaa, koska esimiesten työkokonaisuudet ja tehtävien organi- soinnin mallit vaihtelevat kunnittain suuresti. Valtakunnallista määrittelyä tärkeämpää on tehdä perhepäivähoidon esimiesten työkokonaisuudet näkyväksi kuntatasolla ja arvi- oida sitä kautta työkokonaisuuksien mielekkyyttä kunkin esimiehen kohdalla. Työkoko- naisuuksien näkyväksi tekemisessä on tärkeää että pedagogisen johtamisen tehtävät nos- tetaan yhtä näkyväksi vastuualueeksi hallinnollisten töiden, asiakaspalvelun ja palvelu- järjestelmän kehittämisen rinnalle. Ajan puute pedagogiseen ohjaukseen voi helpottua jo osaltaan sillä, että pedagogisen ohjauksen tehtävät aikataulutetaan kalenteriin yhtä tar- kasti kuin hallinnollisetkin työt. Ohjauksen hajautuminen päivähoidon kentälle voi myös tuottaa tilanteita, joissa perhe- päivähoitajalle ei muodostu vertaisryhmää toisista hoitajista. Vaikka perhepäivähoidon kytkeytyminen päivähoidon muihin muotoihin on usein molemminpuolisesti antoisaa, on vertaisryhmällä oma merkityksensä perhepäivähoitajan omaleimaisessa työssä. Perhepäivähoidon esimiestehtävässä toimivan henkilöstön osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen ajan tarpeiden mukaisesti on suuri haaste. Pedagogisen johtamisen tehtä- vät ja koko perhepäivähoidon palvelumuodon kehittäminen edellyttävät monialaista 28 osaamista, jonka haltuun otossa esimiehiä tulisi tukea toimivan työhön perehdyttämisen, kollegiaalisen yhteistyön ja säännöllisen täydennyskoulutuksen avulla. 2.4 Perhepäivähoidon toimintatilat Perhepäivähoidon toimitilat vaihtelevat toimintayksiköittäin ja alueittain. Perhepäivä- hoitajan kotona tapahtuvassa perhepäivähoidossa on huomioitava myös se, että tila on perhepäivähoitajan koti, ei pelkkä työympäristö (Päivähoidon tilat ja turvallisuus 2006:10, 39). Perhepäivähoitotilojen ohjeistus ja valvonta on monitahoinen kysymys myös siksi, että perhepäivähoidon ulkoilu- ja pihatilat voivat olla kotipihoja, puistoja, kunnan leikkikenttiä jne. Toiminnallisesti myös liikenne ja pysäköinti vaikuttavat per- hepäivähoidon toimintatiloihin. Perhepäivähoidon toimitiloista on vain vähän ohjeistusta ja kattavaa tietoa. Sääntely on pääasiassa yleisemmällä tasolla, esim. päivähoitolain ja -asetuksen määritelmä jossa edellytetään päivähoidon tarjoavan "lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kas- vuympäristö" ja ”terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan lapselle ja lapsen hoidolle ja kasvatukselle sopiva” (Laki lasten päivähoidosta 1973, 2 a §; 6 §). Perhepäivähoitajan kodin hyväksyminen perhepäivähoitokodiksi perustuu perhepäivähoidon esimiehen ko- tikäynnillään tekemään arviointiin, eikä tähän ole selkeitä tilaohjeistuksia. Perhepäivä- hoidon esimiehet ovat kiinnittäneet huomiota turvallisuuteen, toiminnallisuuteen, siis- teyteen, tilojen tarkoituksenmukaisuuteen ja välineisiin. Ryhmäperhepäivähoidon toimi- tiloiksi on kunnissa käytetty erilaisia asuin- koulu- ja päiväkotikiinteistöjen osia. Näitä tiloja koskevat ohjeet ja säännökset ovat erillisiä, eikä niitä ole koottu päivähoidon läh- tökohdista yhtenäiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä työstetään parhaillaan lasten päivähoidon turvallisuusohjeita. Perhepäivähoidon - lähinnä ryhmäperhepäivähoidon - tilojen perustamista ja käyttöä on kunnissa ohjattu vaihtelevasti pelastustoimen, terveys-/ympäristövalvonnan tai raken- nusvalvonnan ohjeiden mukaan, ja yhtenäinen suunnittelu ja tarkastus on voinut puuttua kokonaan. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä (Päivähoidon tilat ja turvalli- suus, STM 2006:10) ilmeni, että Helsingissä 57 % perhepäivähoitopaikkojen rakennuk- sista oli tehty palo- ja pelastussuunnitelma, Oulunsalossa vastaava osuus oli 36 %. Suu- rimpana huolena perhepäivähoidon turvallisuuden suhteen selvityksessä näyttäytyivät pihojen aitojen ja porttien puuttuminen sekä liikenne päivähoitopaikan lähettyvillä. (Mt., 36.) Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon perusteissa (Opetushallitus 2006, 22-23; 25-26 ) edellytetään, että perhepäivähoitaja osaa huolehtia perhepäivähoitokodin puhtaudesta ja turvallisuudesta sekä osaa järjestää asianmukaiset tilat lepoon, leikkiin ja ruokailuun. Hoitajan tulee myös osata suunnitella toimiva, oppimiseen innostava ja monipuolinen ympäristö sekä hyödyntää lähiympäristön mahdollisuuksia. Myös perhepäivähoidon tiloihin liittyviä edellytyksiä on jonkin verran käsitelty. Näkökulmina esiin nousevat turvallisuus, terveellisyys ja toiminnallisuus. Oleellista on myös se, että perhepäivähoi- dossa hyödynnetään lähiympäristöä oman ympäristön lisäksi. Lähipiirin ulkoilu- ja leikkialueet, kulttuuritarjonta, sosiaaliset verkostot, toimintaryhmät ym. muodostavat myös osansa lapsen varhaiskasvatusympäristöstä. 29 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Stakes 2003/2005) korostetaan ympäristön osuutta varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyyk- kisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta ja siihen kuuluvat rakennetut tilat, lä- hiympäristö, psyykkiset ja sosiaaliset ympäristöt sekä erilaiset materiaalit ja välineet. 2.5 Yksityinen perhepäivähoito osana palvelukenttää Yksityistä perhepäivähoitoa järjestetään eri puolilla Suomea eri laajuudessa. Suurissa kaupungeissa sillä on enemmän merkitystä, kun taas pienemmissä kunnissa, joissa kun- nallista päivähoitoa on riittävästi tarjolla, ei yksityistä perhepäivähoitoa ole paljoakaan. Yksityistä perhepäivähoitoa järjestetään kunnan ostopalveluna ja yksityisen hoidon tuel- la. Ostopalveluna hankittu perhepäivähoito on järjestettävä samanlaisena palveluna kuin kunnallinen perhepäivähoito. Perheen yksityisen kotihoidon tuella hankkimaa perhepäi- vähoitoa kunnan tulee valvoa. Lapsen ja lapsiperheen kannalta kaiken kunnassa järjes- tettävän perhepäivähoidon tulee olla laadukasta ja lainsäädäntöä noudattavaa. Yksityinen päivähoito on lähtökohtaisesti asiakkaan valitsema palvelumuoto, ja sen laa- dun valvonnassa asiakkaan vastuu korostuu. Kunnan päivähoidon järjestämisen koko- naisuuden kannalta on osana valvontatehtävää mielekästä seurata yksityisen perhepäi- vähoidon ohjauksen järjestämisen rakenteita. Yksityisen perhepäivähoidon ohjaus vaihtelee paljon. Joskus yksityinen perhepäivähoito ei järjestä pedagogista ohjausta lainkaan. Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt esim. käytäntö jonka mukaan yksityiset perhepäivähoitajat pääsevät mukaan kunnan järjestä- miin koulutustilaisuuksiin ja kehittämisprosesseihin, joskin yksityisen palveluntuottajan vastuun nähdään yltävän myös näille alueille. (Laki yksityisten sosiaalipalvelujen val- vonnasta 9.8.1996/603). Yksityinen perhepäivähoitaja voi ammattitutkinnon suoritta- mista varten solmia oppisopimuksen yksityisyrittäjänä, mutta yhteistyötä kunnan kanssa tarvitaan esim. työpaikkaohjauksen, näyttöjen ja työssäoppimisen järjestämiseksi. Yksityisen perhepäivähoidon johtamisen määrittely perhepäivähoidon esimiehen toi- menkuvaan on valvonnan ja ohjauksen toteutumisen edellytys. Yksityisen perhepäivä- hoidon valvonnassa tarvitaan sisällöllisen ohjaukseen osaamista ja lisäksi tietoa yksi- tyisyrittäjänä toimivan perhepäivähoitajan toiminnan valvontaan ja elinkeinonharjoitta- misen eri puoliin. Lapsen kotona yhden perheen lasten kanssa työskentelevän yksityisen perhepäivähoitajan valvonnan ja ohjauksen määrittely ei nykylainsäädännön kannalta ole selkeää. 30 3 Perhepäivähoidon varhaiskasvatus Varhaiskasvatus perhepäivähoidossa muodostaa oman osansa kunnan varhaiskasvatusta ja noudattaa yhteisiä linjauksia ja suunnitelmia. Perhepäivähoidon varhaiskasvatus pai- nottuu kuitenkin tiettyihin piirteisiin. Näitä ovat mm. pienessä ryhmässä tapahtuva kas- vatuksen kokonaisvaltaisuus, lapsen oppimisen tukeminen kodin arkipäivän toiminnois- sa, eri-ikäisten lasten lapsiryhmän vahva jäsenyys ja perheen kohtaamisen kokonaisval- taisuus. Varhaiskasvattajuus perhepäivähoidossa muodostaa myös omia ammatillisen osaamisen haasteitaan. Näistä keskeisimpänä on paljon pohdittu ammatillista kasvattajuutta ko- dinomaisessa ympäristössä. 3.1 Perhepäivähoitopedagogiikka6 Kasvatuksen kokonaisvaltaisuus on perhepäivähoidossa erityisen vahvaa, koska etenkin omassa kodissaan työskentelevä perhepäivähoitaja on mukana lapsen hoitopäivän kai- kissa tilanteissa. Hänellä on näin ollen mahdollisuus havainnoida ja ohjata lasta moni- puolisesti eri tilanteissa. Vuorovaikutus lapsen kanssa muodostuu näin monipuoliseksi ja läheiseksi. Perhepäivähoidossa lapsen kiintymyssuhteen rakentumiselle on hyvät mahdollisuudet. Lapsiryhmän pienuus tuottaa kasvatukseen monia olennaisia piirteitä. Lapsen yksilölli- nen huomioiminen on luontevaa, ja lapsen tavat tunnetaan hyvin. Pienessä vertaisryh- mässä lapsi tulee hyvin kuulluksi. Pieni ryhmä tuottaa myös suunnitteluun joustavuutta. Lapsen ja perheen hyvä tuntemus lisää perhepäivähoitajan ymmärrystä lapsen kehitys- olosuhteista. Perhepäivähoidossa lapsi kohdataankin yksilönä, ja hoitopäivän käytäntöjä on pyritty sopeuttamaan lapsen tilanteeseen eikä päinvastoin. Lapsi oppii myös toimi- maan ryhmän jäsenenä, sekä omassa hoitoryhmässä että lähiympäristössä. Hoitoryh- mään liittymistä tukee se, ettei pienessä ryhmässä ihmissuhteita ole suurta määrää. Lap- set hyvin tuntevan perhepäivähoitajan läsnäolo ja tuki ovat myös suuri vahvuus ryhmä- toiminnan taitoja opeteltaessa. Perhepäivähoidossa lapsen oppiminen kytkeytyy kodin arkipäivän toimintoihin. Eri- ikäisten oppimiseen on paljon mahdollisuuksia toistuvissa, yhteisissä tilanteissa ruokai- luun, hoivaan, leikkiin ja ulkoiluun liittyen. Pienessä lapsiryhmässä lapsia yksilöllisesti havainnoiva ja lasten kanssa koko ajan mukana oleva perhepäivähoitaja voi tukea lap- sen havaintoja ja oppimisprosesseja monipuolisesti. Lapsilähtöiselle leikille perhepäivä- hoidon joustavassa toiminnassa on myös hyvä mahdollisuus. Perhepäivähoidon lapsiryhmissä on yleisesti eri-ikäisiä lapsia hoidossa. Kun eri-ikäiset lapset toimivat yhdessä, saa lapsi toisaalta vahvistusta taidoilleen ja toisaalta haastetta kehittää uusia taitoja. Perhepäivähoidon kasvatustoiminnalle onkin ominaista eri- 6 Perhepäivähoidon varhaiskasvatusta kutsutaan myös nimikkeellä Perhepäivähoitopedagogiikka (Esim. Karlsson, M. 2006.) 31 ikäisten osallistuminen toimintaan samanaikaisesti, ja tähän liittyen kasvatusta mukaute- taan monipuolisesti lasten iän ja kehitystason mukaisesti. Perhepäivähoitaja kohtaa myös lasten vanhemmat usein, omassa kodissaan työskentele- vä hoitaja aina lasta tuotaessa ja hakiessa. Näin suhde ja tuntemus säilyvät tiiviinä. Per- hepäivähoitaja ja kodinomainen hoitoympäristö ovat vanhemmille helposti lähestyttä- viä. Usein perhepäivähoitaja tukeekin vanhempia kasvatustehtävässään esimerkillään lapsen kohtaamisessa, käytännön neuvoina ja ohjeina ja ennen kaikkea hyväksymällä heidät lapsensa tärkeimpinä ihmisinä. Pienen ryhmän etuna on myös se, että lapsen on helppo orientoitua tilaan ja toimintaan, mikä tukee lasta esimerkiksi hoidon aloittamisen vaiheessa. Päivittäiset toiminnat tois- tuvat ajallisesti säännöllisesti, kodinomaiset tilat selkeästi erottuvina ruokailuun, leik- kiin ja lepoon suuntautuvina tiloina tukevat tilaan orientoitumista. Hoitajan pysyvyys ja lapsiryhmän pienuus tukevat jatkuvuutta. Perhepäivähoito on usein lapselle myös lähellä luontoa oleva toimintamuoto. Pienen ryhmän on helppo liikkua lähiympäristössä, ja luontokohteet ovat keskeinen osa var- haiskasvatusympäristöä. Lapset saavat monipuolisia kokemuksia luonnon ilmiöiden seuraamisessa, ja monet perhepäivähoitajat tutustuttavat lapset myös kotipuutarhassaan vuoden kiertoon. 3.2 Perhepäivähoitajan ammatilliset haasteet Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon perusteissa määritellään perhepäivähoitajan am- mattitutkinnon suorittaneen ammattialaa ja ammattitaitoa seuraavasti: "Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon suorittaneen työ on osa julkista tai yksityistä varhaiskasvatuksen alan toimintaa. Työ on vastuullista las- ten varhaiskasvatusta, jota toteutetaan kasvatuskumppanuuden periaat- teiden mukaisesti yhdessä lasten ja perheiden kanssa." (Oph 2006, 46). Koko perhepäivähoidon toiminta- ajan kasvattajuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet keskeisiä perhepäivähoidon kehittämisen kysymyksiä (mm. Parrila 2002; Heinämäki 2002, Pelastetaan perhepäivähoito -hankkeen raportti). Keskusteluteemojen koonneissa (2006) vahvimmin tuotiin kehittämistarpeina esiin perhepäivähoitajien koulutus ja sii- hen liittyen ammatillisuus ja kasvattajuus. Keskustelua on käyty mm. kodinomaisuudes- ta ja sen eri ulottuvuuksista, kotiäitiyden ja ammatillisuuden yhdistymisestä, kasvattaja- roolin kehittymisestä. Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon perusteissa perhepäivähoitajan kasvattajuuteen liitetään eettinen arvopohja ja lapsilähtöisyys. Lisäksi hoitajan katsotaan tarvitsevan monialaista tietoa: "varhaiskasvatuksen tukemisen, lapsen hoidon ja huolenpidon tietoa, kulttuurien tuntemusta sekä kasvatukseen ja hoitoon liittyvän palvelujärjestelmän ja tu- kitoimien tuntemusta." (Oph 2006, 46). Perhepäivähoidossa varhaiskasvatus kulminoi- tuu perhepäivähoitajan kasvattajuuteen, kun etenkin hoitajan kodissa työskenneltäessä laajempi kasvattajayhteisö ei ole läsnä päivittäisessä työssä. Perhepäivähoitajat ovat kui- 32 tenkin kunnissa osana kasvattajayhteisöä, joka voi koostua esim. päivähoitoalueen tai koko kunnan perhepäivähoitajista, perhepäivähoitajatiimistä tai päivähoitoalueen koko henkilöstöstä. Tämä yhteisö on tärkeä reflektion tuki perhepäivähoitajan kasvattajuuden kehittymisessä. Kodinomaisuus liitetään vahvasti perhepäivähoitoon, ja usein nimenomaan varaukset- tomasti myönteisenä piirteenä. Kodinomaisen ympäristön ja toiminnan sekä perhepäi- vähoitajan ammatillisuuden välistä suhdetta on perhepäivähoidon pedagogiikassa poh- dittu paljonkin. Parrila (2002) liittää kodinomaisuuteen seuraavia ulottuvuuksia: fyysi- nen – kodinomainen ympäristö, emotionaalinen – kodinomainen rauhallinen ilmapiiri ja toiminannallinen – normaaliin kotiympäristöön liittyvät askareet ja rutiinit (Parrila 2002, 120; 176). Perhepäivähoidon pedagogiikassa on usein nähty korostuvan lapsen näkökulma, koska pienen ryhmän yksilöllisyys mahdollistaa toiminnan joustavan sopeuttamisen. Pieneen ryhmään liittyy myös vahva vuorovaikutus, joka on varhaiskasvatuksen peruslähtökoh- tia. Toisaalta perhepäivähoidolle ominaisena ulottuvuutena korostetaan hyvää hoivaa ja perushoitoa, jota myös vanhemmat arvostavat. Ammattitutkinnon perusteissa todetaan, että perhepäivähoitaja: "toimii yksilöllisesti lapsen kasvattajana päivän eri tilanteissa. Hän var- mistaa lapsen emotionaalista ja fyysistä turvallisuutta kaikissa tilanteis- sa. Hän ohjaa lapsen kasvua leikin ja toiminnan avulla ikä- ja kehitysta- son mukaisesti. Lisäksi hän huolehtii lapsen tarvitsemasta hoivasta ja huolenpidosta. Hän huolehtii monipuolisesta ravinnosta, lapsen tarvit- semasta levosta, liikunnasta ja säännöllisestä päivärytmistä." (Oph 2006, 46.) Perhepäivähoitajan pedagogista toimintaa ja sen ohjausta pohditaan kunnissa paljonkin. Perhepäivähoidon esimiesten vastuualueet ovat usein niin suuria, että hoitajat eivät saa ohjausta: Esimiestä ei tavoita, kotikäyntejä tehdään liian vähän. Etenkin uuden hoitajan kehittymiselle ohjaus on olennaisen tärkeää, mutta esimiehet kokevat usein että siihen ei ole mahdollisuutta. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet.) PERHO- hankkeessa7 on kehitetty perhepäivähoidon pedagogista ohjausta ja työmenetelmiä sii- hen. Perhepäivähoitajan kasvattajuuden vahvistaminen on selkeästi kehittämisen kohteena myös lukuisissa kehittämishankkeissa, joissa on usein painotusta koulutukseen. Kuntien kehittämissuunnitelmista koulutus mainittiin useimmin ensisijaisena kehittämistoimena, ja kehittämishaasteista yhtenä keskeisimpänä nähdään henkilöstön osaamisen ylläpitä- minen. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). 7 PERHO -info 33 4 Perhepäivähoidon eri ulottuvuudet Perhepäivähoito on moniulotteista, eri tahoihin kytkeytyvää toimintaa. Perhepäivähoita- jan ammattitutkinnon perusteissa määritellään perhepäivähoitajan toimintaympäristö seuraavasti: "Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon suorittanut työskentelee perhe- päivähoidon toimintaympäristöissä. Perhepäivähoidossa tärkein yhteis- työ tapahtuu lapsen ja hoitajan välillä. Keskeistä on myös yhteistyö van- hempien ja hoitajan välillä, hoitajan ja perhepäivähoidon ohjaajan sekä muiden kasvatusalan ammattilaisten välillä. Tärkeitä ovat myös lasten kontaktit lapsiin ja toisiin aikuisiin." (Oph 2006, 46.) Perhepäivähoidossa keskeistä on siis asiakkaan (lapsen ja perheen) kohtaaminen, ja sa- malla se on osa varhaiskasvatuspalveluiden järjestelmää omine ominaispiirteineen sekä työmarkkinoiden osa; ja lisäksi perhepäivähoitoon kohdistuu tutkimus- ja kehittämis- toimintaa. 4.1 Perheen kohtaaminen Perheen kohtaaminen ja kasvatuskumppanuus koetaan perhepäivähoidossa vahvaksi ja luontevaksi, koska perheiden ja hoitajien välille syntyy päivittäisen kohtaamisen ja pie- nen ryhmän myötä läheisiä kontakteja (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). Perheen kohtaamiseen perhepäivähoidossa kytkeytyy vahvasti hoitomuodolle ominai- nen kokonaisvaltaisuus. Sama hoitaja tietää koko lapsen hoitopäivän kulun ja tapahtu- mat, tiedon siirtoa ei tarvitse tehdä työtekijältä toiselle. Myös suhde vanhempiin on ta- savertainen. Kasvatuskumppanuus toimii arkisella tasolla, jokapäiväisten kuulumisten vaihtamisena. Konkreettisina keinoina mainitaan mm. hoitosopimuksen laatiminen en- nen hoidon aloittamista. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet.) Vahvuutena todetaan, että jos vanhemman kanssa saadaan toimiva keskusteluyhteys, vaikeistakin asioista keskusteleminen mahdollistuu. Hankaluuksina mainitaan sen si- jaan, että perhepäivähoitajat eivät osaa perustella varhaiskasvatussuunnitelman tekemis- tä vanhemmille, ja vaikeiden asioiden esille ottaminen on hoitajille vaikeaa. Haasteena on myös se, miten kasvatuskumppanuus saadaan säilymään ammatillisena, kun suhde muuten on läheinen. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet.) Perhepäivähoita- jan ammattitutkinnon perusteissa tämä alue todetaan yhdeksi osaksi ammattitehtävää: Perhepäivähoitaja "tukee vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja auttaa tarvittaessa heitä erilaisten palvelujen piiriin" (Oph 2006,46). Perhepäivähoidon ja perheen kohtaaminen on monipuolistunut viime vuosina, kun päi- vähoidon asiakasprofiilin monipuolistuminen ja yhä räätälöidymmät palvelut ovat tuo- neet uusia tapoja kohdata. Vuorohoidon ja varahoidon järjestäminen tuo perheiden ja päivähoidon välille uudenlaisia tilanteita. Perheiden palvelutarpeet ovat moninaistuneet; kyse ei enää ole aina työssäkäyvien vanhempien lasten hoidosta vaan mukana ovat yhä selkeämmin päivähoidon kasvatuksellinen tehtävä ja myös perheen tukemisen näkö- kulma, joiden kautta moniammatillinen yhteistyö on laajentunut. 34 4.2 Perhepäivähoidon rooli varhaiskasvatuksessa Perhepäivähoito on osa suomalaista varhaiskasvatuspalveluiden järjestelmää, eikä se perusteiltaan ja tavoitteiltaan poikkea muusta päivähoidosta. Lainsäädännössä lähinnä henkilöstön pätevyyttä ja lapsiryhmän koostumusta koskevat säädökset poikkeavat päi- väkotihoidosta. Laki ja asetus ovat ylin, normitasoinen perhepäivähoitoa ohjaava taho. Valtionhallinnon informaatio-ohjaus (esim. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, Stakes 2003/2005) kohdentuu samalla tavoin perhepäivähoitoon kuin muuhunkin var- haiskasvatukseen. Pedagogiset tavoitteet ja toiminta ovat yhtenäisiä; eroa toimintata- voissa on luonnollisesti hoitomuodon ominaispiirteisiin liittyen. Päivähoito on osassa kuntia siirretty opetustoimeen (Päivähoidon hallinto kunnissa). Ohjausjärjestelmän kehittäminen tätä huomioimaan on hallinnon haasteena. Perhepäi- vähoidon muuhun arkitoimintaan tämä muutos ei tuottane suuria haasteita, jos ei mah- dollisuuksiakaan. Muutoksesta ei vielä ole saatavilla koottua tietoa. Perhepäivähoidossa toteutettuun varhaiskasvatukseen liittyy järjestelmätasolla joitakin ominaisia piirteitä. Perhepäivähoitajalta ei ole edellytetty laajaa ammatillista koulutusta, vaan alkuvaiheessa työhön tulleiden koulutustausta on voinut olla hyvinkin vähäinen. Ammatillista osaamista on oletettu vahvistettavan perhepäivähoidon ohjauksella. Käy- tännössä ohjaajien mahdollisuudet ohjaustoimintaan ovat olleet koko perhepäivähoidon olemassaolon ajan vaihtelevat ja heikohkot (ks. luku 2.3.3). Perhepäivähoidon vahvuutena on usein pidetty joustavuutta sekä järjestelmän että yksit- täisen hoitopaikan joustavuutena (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). Per- hepäivähoito on kunnissa voinut olla päivähoidon tarpeen tasaajana sekä kuntakohtai- sesti että alueellisesti. Yksittäinen perhepäivähoitaja on myös voinut joustaa lapsen hoi- toajoissa. Hoitopäivän sisällä lapsen tarpeen mukaisia joustoja on voitu tehdä helposti. Toisaalta joustavuus ja muutosherkkyys ovat vaikuttaneet siihen, että perhepäivähoidon suunnittelu niin järjestelmän kuin kasvatuksen osalta on voinut jäädä nopeasti muuttuvi- en tilanteiden kohtaamisen varjoon. Perhepäivähoito on usein määrittynyt myös pienten lasten hoitomuodoksi. Perhepäivä- hoidon alkuvaiheessa tätä painotusta korostettiin sillä, että perhepäivähoidon vahvuuk- sina korostettiin hoivaa, kun päiväkodin vahvuutena arvostettiin virikkeellistä, ohjattua toimintaa. Nykyvaiheessa perhepäivähoito nähdään pienten hoitomuodoksi pääosin sik- si, että vanhempien ja usein päivähoidon henkilöstönkin mielestä perhepäivähoidon pie- ni ryhmä ja kodinomainen hoitoympäristö soveltuvat erityisen hyvin pienen lapsen kas- vatukseen (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet). 4.2.1 Perhepäivähoito osana palvelurakennetta Perhepäivähoito on osa lapsiperheiden palveluverkostoa. Lasten päivähoidon tilannekat- sauksen (2005) mukaan alle kolmevuotiaista lapsista suuri osa hoidetaan perhepäivä- hoidossa. Viimeistään 6-vuotiaat ovat kuitenkin nykyisin esiopetukseen osallistuessaan lähes kokonaan poissa perhepäivähoidosta. Pieniä koululaisia on perhepäivähoidossa jonkin verran, mutta heidänkin määränsä on koululaisten iltapäivätoiminnan myötä vä- henemässä. 6-vuotiaita ja koululaisia on perhepäivähoidossa yhteensä n. seitsemän pro- senttia perhepäivähoidon 38010 lapsesta. kun alle kolmevuotiaita on 14 209 ja 3 - 5- 35 vuotiaita 21 188. Erityistä tukea tarvitsevien lasten osuus hoitolapsista on perhepäivä- hoidossa alle kaksi (1,8) prosenttia ja ryhmäperhepäivähoidossa alle neljä (3,8) prosent- tia, kun se päiväkodeissa on lähes yhdeksän (8,9) prosenttia. (Lasten päivähoidon tilan- nekatsaus 2006, 12.) Vuorohoitoa keskitetään päiväkoteihin tai erillisiin vuorohoidon yksiköihin entistä enemmän. Nämä muutokset johtavat siihen, että perhepäivähoidon tehtäväksi palvelurakenteessa on yhä selkeämmin muotoutumassa pienten lasten var- haiskasvatus. Perhepäivähoidon kehittämisjaoston kokoamien kuntakeskustelujen mukaan perhepäi- vähoito on monissa kunnissa jäänyt palvelurakenteessa irralliseksi, vaille suunnitelmal- lista yhteistyötä eri tahojen kanssa. On tavallista, että eri yhteistyötahojen kontaktit on kytketty päiväkotiin, mutta ei perhepäivähoitoon. Samalla tavoin perhepäivähoidon ominaispiirteisiin liittyvät mahdollisuudet ovat usein jääneet hyödyntämättä. Keskuste- luissa todettiin, että yhteistyötä on neuvolan, kasvatusneuvolan, erityislastentarhanopet- tajien, seurakunnan kerhojen, koulun, sosiaali- ja perhetyön ja lastenvalvojan kanssa sekä kulttuuritoimen ja kirjaston kanssa. Monissa keskusteluissa yhteistyöstä puhuttiin toteamustasolla ja joissain sitä kuvattiin määritelmällä "ei säännöllistä eikä sovittua, löyhää tilannesidonnaista". Joissain keskusteluissa sen sijaan todettiin, että yhteistyö toimii hyvin. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet.) Perhepäivähoitajan ir- tautuminen lapsiryhmästä on vaikeampi järjestää kuin päiväkodin kasvattajayhteisöstä irtautuminen, mikä ilmeisesti näkyy myös muihin palveluihin verkostoitumisen vaikeu- tena. Päivähoidon palvelujärjestelmän sisällä yhteistyön todettiin lisääntyneen: Päivähoidolle on tehty yhteinen varhaiskasvatussuunnitelma, varahoitoverkosto yhdistää ja hoitajat tekevät sijaisuuksia päivähoidossa. Hallinnollisella tasolla ja esimiestehtävässä yhteis- työ päiväkotien kanssa on lisääntynyt. (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet) Yhteistyö on kuitenkin edelleen kuntakohtaisesti vaihtelevaa. Perheiden tukeminen on osa perhepäivähoitoon luontevasti liittyvää toimintaa. Perhe- päivähoitoa on käytetty lastensuojelun avohuollon tukitoimena ja lyhytaikaisena sijoi- tuspaikkana. Kunnissa ei kuitenkaan ole laajemmin mietitty perhepäivähoidon laajem- paa kytkemistä perheiden tukemiseen tai ennaltaehkäiseviin palveluihin (Perhepäivä- hoidon nykytila ja kehittämistarpeet). Päivähoidon kehittämishankkeissa ja –kokeiluissa on liitetty myös perhetyön ja päivähoidon toimintamuotoja yhteen, ja perhepäivähoidos- sa tälle toiminnalle on hyvät edellytykset. 4.2.2 Perhepäivähoito osana kunnan varhaiskasvatusta Varhaiskasvatussuunnitelma oli syksyllä 2005 laadittu tai valmisteilla yli yhdeksässä- kymmenessä (92) prosentissa kunnista (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006, 51). Näissä suunnittelun prosesseissa perhepäivähoito on pääsääntöisesti ollut mukana. Osassa kuntia on laadittu kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan kuuluva erillinen per- hepäivähoidon varhaiskasvatussuunnitelma. Sen puuttuminen ei kuitenkaan osoita, että perhepäivähoito olisi jäänyt prosessin ulkopuolelle, vaan useissa kunnissa on tietoisesti tavoiteltu perhepäivähoidon ja päiväkotihoidon entistä yhtenäisempää suunnittelupro- sessia. Perhepäivähoidon kehittämisjaosto ei tämän vuoksi nähnyt tarpeelliseksi perhe- päivähoidon erillisten suunnitelmien lukumäärän kartoittamista. Joissain kunnissa per- hepäivähoidon roolia päivähoitopalveluissa on eri suunnitelmissa ja strategioissa linjattu 36 esim. pienten lasten hoitomuodoksi, kokopäivähoitoa tarvitsevien lasten hoitomuodoksi jne. Kuntakeskusteluissa (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet 2006) ilmeni, että vain harvassa kunnassa perhepäivähoidolle on laadittu omia strategioita tai linjauksia. Tämä on perusteltua ja luontevaa, kun päivähoidon eri muotojen yhteistyötä on kehitetty esim. ohjauksen aluemallina. Sen sijaan on yllättävää, että moniin kautta Suomen jo pit- kään samankaltaisina tunnistettuihin perhepäivähoidon kehittämistarpeisiin ei ole suun- nitelmallisesti tartuttu. Esimerkiksi perhepäivähoitajien ikääntyminen ja uusien hoitajien saatavuus on ollut keskeinen haaste jo vuosia, mutta vain harvassa kunnassa on lähdetty systemaattisesti kehittämään rekrytointia. On voitu yleisesti todeta, että perhepäivähoi- toa pyritään säilyttämään ja / tai lisäämään, mutta keinoja ja välineitä ei juuri ole esitet- ty. Perhepäivähoidon suunnittelu yleensäkin on satunnaista ja jää nopeasti muuttuvan, jous- tavan toiminnan organisoinnin kiireessä lähinnä olemassa olevaa tilannetta toteavaksi kartoittamiseksi (Heinämäki 2006). Perhepäivähoidon rooli joustonvarana korostuu, kun se ei suunnittelun puuttuessa saa itsenäistä roolia ja asemaa kunnan palveluissa. Strate- gisen suunnittelun puuttuminen tulee näkyväksi etenkin kunta- ja palvelurakenneuudis- tuksen myötä tehtävissä palvelujen järjestämisen muutoksissa. Joustavana puskurina toimiminen ei tuota tietoa ja arviointia siitä, mihin suuntaan toimintaa tulisi strategisesti ohjata ja suunnata. Päivähoidon eri muotojen tarjontaa säädellään kunnissa usein myös taloudellisin perus- tein. Näitä perusteita ei aina ole muodostettu kattavalla kustannuslaskennalla. Eri hoi- tomuotojen kustannuksia arvioitaessa tarkastellaan kustannuseroja usein hoitopäivän tai -paikan hintoja vertaillen. Perhepäivähoidon arvostus on voinut perustua pääosin sen edullisuudelle, ja monissa kunnissa painotusta on siirretty päiväkoteihin kun hoitopäivi- en hinnat eri hoitomuodoissa ovat tasoittuneet. Perhepäivähoidon toiminnan ominais- piirteisiin liittyen kustannusrakenne tulisi huomioida monipuolisesti, jotta hoitomuoto- jen kustannukset olisivat vertailukelpoisia. Joitakin esimerkkejä tästä monipuolisesta tarkastelusta ovat seuraavat: • Perhepäivähoidon ja päiväkodin ryhmien muodostamista säätelevä aikuisten ja las- ten suhdeluku nähdään usein perhepäivähoidon osalta kustannustasoa nostavana te- kijänä. Jos kuitenkin vertailulaskenta tehdään lasten ikärakenteen huomioivilla suh- deluvuilla (alle 3v, 3 - 6 v. jne), muodostuvat kustannukset tasaveroisimmaksi*. • Henkilöstön ja lasten lukumääriä vertailtaessa ulkopuolelle jäävät esim. muualta tuotavan ruokapalvelun ja / tai puhtaanapidon henkilötyövuodet. Hoitajan kodissa annettavassa perhepäivähoidossa näitä henkilötyövuosia ei yleensä ole. • Kuntien kustannuslaskennan erilaiset periaatteet eivät aina mahdollista eri päivähoi- tomuotojen kustannusten vertailua. Perhepäivähoidon kustannuskorvauksen järjes- telmällä korvataan perhepäivähoitajalle sitä, että kunta käyttää palvelujen tuottami- seensa perhepäivähoitajan kotia, eikä investointikuluja tällöin synny. • Palkkauksen kehittämiseen voitaisiin suunnata kunnissa voimavaroja, jos kustannus- rakenne tehtäisiin kokonaisuudessaan läpinäkyvämmäksi. Palkkauksen kehittäminen voitaisiin myös nähdä monipuolisemmin. Mahdollisia keinoja olisi esim. työsuh- deasunto, kun perhepäivähoitajalla ei ole oma kotia johon voi ottaa hoitolapsia. 37 ∗ Hoidossa olevien lasten määrää eri hoitomuodoissa tarkasteltaessa (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006) henkilöstön ja lasten suhdeluku on perhe- päivähoidossa 4,01, ryhmäperhepäivähoidon 3,75 ja päiväkodissa 5,26. Kun lasten määrä muutetaan ikävakioiduksi siten, että kaikissa hoitomuodoissa 1 alle 3-vuotias lasketaan kertoimella 1,75 (joka vastaa päiväkodissa 1 kasvat- tajan ja 4 lapsen suhdelukua verrattaessa 3 - 5-vuotiaiden suhdelukuun 1:7), muuttuvat suhdeluvut seuraavasti: perhepäivähoidossa 5,14, ryhmäperhepäi- vähoidossa 4,75 ja päiväkodissa 5,86 lasta / kasvattaja. Henkilöstön määrissä ei ole huomioitu siivous- ja ruokahuollon ostopalveluita. (Taulukko 2). Hoitomuoto Henkilöstö Todellinen lasten määrä / henkilöstön jäs. Ikävakioitu lasten määrä / henkilöstön jäs. Perhepäivähoito 9 477 4,01 5,14 Ryhmäperhepäivä- hoito 3 736 3,75 4,75 Päiväkoti 24 269 5,26 5,88 Taulukko 2. Päivähoidossa olevien lasten määrät suhteessa henkilöstöön todellisen ja ikävaki- oidun lasten määrän mukaan. 4.2.3 Perhepäivähoito lapsen päivähoitoryhmänä Perhepäivähoidossa lapsiryhmä rakentuu suhdeluvulla 1 aikuinen / 4 lasta. Suhdeluvun perusteena on se, että perhepäivähoidossa on usein pieniä lapsia hoidossa. Suurempi suhdeluku ei ole lapsen edun kannalta perusteltu. Perhepäivähoidon suhdeluvun mu- kaista ryhmäkokoa muutettiin vuonna 1986 päivähoitolain muutoksella siten, että per- hepäiväkodissa voitiin hoitaa viidentenä lapsena sellaista oppivelvollisuusikäistä lasta, joka ennen koulunkäynnin aloittamista oli ollut hoidettavana samassa perhepäiväkodis- sa. Vuoden 1990 asetusmuutoksella tämä mahdollisuus ulotettiin myös esiopetukseen osallistuvaan lapseen. Näillä muutoksilla tähdättiin siihen, että varmistettiin lapselle mahdollisuus jatkaa tutussa perhepäivähoitopaikassaan. Käytännössä on esitetty aloitteita siitä, että viides lapsi voisi olla joku muukin osahoi- toinen kuin esiopetukseen tai kouluun osallistuva. Aloite perustuu siihen, että esioppi- laita ja koululaisia ei juuri enää ole tulossa perhepäivähoitoon. Myös lasten lisääntyneet vaihtelevat hoitoajat ovat lisänneet tarvetta lisätä esioppilaan tai koululaisen osapäivä- paikan käyttämiseen myös muiden osa-aikaisessa hoidossa olevien lasten sijoittamiseen, jotta perhepäivähoitajalle muodostuisi täysi lapsiryhmä palkkauksen perusteeksi. Perhepäivähoidon pieni ryhmä ja sen myötä läheisiksi muodostuvat yhteistyösuhteet vanhempien kanssa tuovat oman näkökulmansa perhepäivähoidon ryhmäkokoon. Jous- toa em. osa-aikaisen paikan käyttämisestä toivotaan esim. tilanteessa, jossa halutaan 38 varmistaa jo aikaisemmin hoidossa olleen lapsen ja / tai sisarusten sijoittuminen samaan hoitopaikkaan. Käytännössä on esitetty myös toiveita siitä, että perhepäivähoidossa suhdeluku voisi olla 1 aikuinen / 5 lasta. On nostettu esiin tilanne, jossa perhepäivähoidossa on vain yli 3- vuotiaita lapsia ja pohdittu sen vaikutusta ryhmäkokoon. Samalla on keskusteltu siitä, miten ryhmäperhepäivähoidon suhdeluvussa olisi huomioitava, jos perhepäivähoitajien vastuulla ei enää ole ruoanvalmistus ja siivous (esim. ryhmäperhepäiväkodissa). On myös esitetty, että ammattitutkinnon suorittanut perhepäivähoitaja voisi hoitaa 5 lasta. Pohdintaa herättää myös perhepäivähoidon lapsiryhmän ikärakenne. Aikuinen/lapsi - suhdeluku on päiväkodissa kiinnitetty lasten ikään. Perhepäivähoidossa suhdeluku on sama lasten iästä riippumatta. Ryhmän koko ei kuitenkaan ole toiminnallisesti ainoa perhepäivähoidon laatuun vaikuttava tekijä, vaan lisäksi tulisi huomioida ryhmän ikära- kenne. Vaikka suhdeluku mahdollistaa neljän pienen lapsen sijoittumisen yhden hoita- jan lapsiryhmään, ei usean alle kaksivuotiaan sijoittamista samaan ryhmään voida pitää tarkoituksenmukaisena. 4.2.4 Ryhmäperhepäivähoito pohdinnan aiheena Perhepäivähoidon ryhmien muodostumista koskevaa keskustelua hämmentävät erilaiset päivähoidon toteutusmuodot, joissa päiväkodin, perhepäivähoidon ja ryhmäperhepäivä- hoidon toimintaa järjestetään yhteisissä tiloissa tai jopa päivän mittaan samoissa tiloissa vaihtuvin hoitomuodoin, kun kunnat tavoittelevat joustavia ja yksilöllisiä ja samalla ta- loudellisia ratkaisuja. Toiminnan eri muodoilla ei välttämättä ole näkyvää tai vanhempi- en tiedostamaa eroa, ja perhepäivähoidolle ominainen toimintatapa voi olla täysin hä- märtynyt. Kuitenkin toimintamuodon mukaan on noudatettava päiväkodin ryhmäkoko- säännöksiä tai perhepäivähoidon säännöksiä, ei molempia. Ryhmäperhepäivähoidon järjestämisestä on edelleen erilaisia väärinymmärryksiä kentällä, mikä kertoo tämän toimintamuodon kehittämisen ja selkiyttämisen tarpeesta. Ryhmäperhepäivähoidon toimitilat vaihtelevat suuresti. Ryhmäperhepäivähoitoa järjes- tetään yleisimmin kunnan järjestämissä tiloissa, joskin joitain muitakin ratkaisuja satun- naisesti käytetään. Ryhmäperhepäivähoidon yksiköitä on perustettu erilaisiin koulu- ja asuinkiinteistöihin tai päiväkotien yhteyteen, ja niiden pihaympäristöt ovat vastaavasti hyvin vaihtelevia (ks. luku 2.4.). Lääninhallituksiin on tullut jonkin verran yhteydenot- toja koskien puutteellisia ryhmäperhepäivähoidon tiloja. Perhepäivähoidon kehittämisjaoston omassa työskentelyssä sekä eri puolilta Suomea kootuissa keskustelumuistioissa (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet 2006) nousivat toistuvasti esiin ryhmäperhepäivähoidon kehittämisen osittain erilaiset lähtö- kohdat. Osassa kuntia lähiajan kehittämisnäkymät sisältävät ryhmäperhepäivähoidon toimipaikkojen lisäämistä, osassa vähentämistä. Ryhmäperhepäivähoidolle ominaiset vahvuudet ja toisaalta siihen liittyvät kehittämistarpeet mainittiin lähes samankaltaisina esille eri tahoilta ja eri näkökulmista. Tiivistettynä ne voidaan esittää seuraavasti: Ryhmäperhepäivähoidon etuina ja vahvuuksina nähdään usein jokin seuraavista; eniten painottuvat joustavuus ja perhepäivähoitajan työolosuhteet. 39 • Kunnan kannalta ryhmäperhepäivähoito tarjoaa joustavan, nopeasti ja edullisesti perustettavan ja purettavan päivähoidon muodon palvelutarpeen täyttämiseksi ja ammattitaitoisen henkilöstön tarkoituksenmukaiselle sijoittamiselle kunnan eri alu- eille. • Perhepäivähoitajalle ryhmäperhepäivähoito tarjoaa monipuoliset työskentelymah- dollisuudet. Nuorilla hoitajilla ei aina ole omaa kotia käytettävissä, tai eri elämänti- lanteissa oman kodin ja perheen sitominen työympäristöön on hankalaa. • Perheille ryhmäperhepäivähoito tarjoaa turvatun hoitoympäristön, kun hoitajan pois- saolot eivät pakota vaihtamaan hoitopaikkaa. Myös neutraali, kunnan tiloissa toteu- tettu, silti kodinomaisissa puitteissa toimiva hoitomuoto voi olla perheen toive. • Lapselle ryhmäperhepäivähoito tarjoaa pienen ryhmän ja silti monipuolisen vertais- ryhmän ja hyvän jatkuvuuden myös varahoitotilanteissa. • Pieni ryhmä on infektioherkille lapsille hyvä hoitomuoto. Ryhmäperhepäivähoidossa kehittämistä vaativia teemoja tuli esille seuraavasti: • Vuorohoidon keskittäminen ryhmäperhepäivähoitoon on tuottanut yksiköitä, joissa sekä lasten että aikuisten vaihtuvuus on päivittäin ja viikoittain suurta. Myös monien osa-aikaisten lasten sijoittaminen ryhmäperhepäivähoitoon on tuottanut suuria lapsi- ryhmiä. Vaikka lapset eivät olisikaan koskaan hoidossa samanaikaisesti -mikä si- nänsä ei ole todennäköistä - muodostaa suuri vaihtuvuus jatkuvuudelle suuren uhan. • Työ- ja hoitoajan yhteensovittaminen voi ryhmäperhepäivähoidossa olla hankalaa. Perhepäivähoitajan työaikalain mukainen työaika ei useimmissa yksiköissä mahdol- lista sitä, että koko päivähoitopäivän ajan aikuisten ja lasten määrä olisi suhdeluvun mukainen. Jos hoitopäivät jakautuvat pitkälle ajalle, ei säännöllisen työajan puitteis- sa voida välttää tilanteita, joissa esim. aamulla tai iltapäivän lopussa on yli 4 lasta yhden hoitajan kanssa. • Yksiköiden kasvu on tuottanut perhepäivähoidon ominaisluonteen häviämistä. Osit- tain edellä mainitusta työaikakysymyksestä johtuen ryhmäperhepäivähoidon yksiköt ovat usein 3 tai useamman hoitajan yksiköitä. Tämän muodon vallitsevuus on hä- märtänyt ryhmäperhepäivähoidon määritelmää ja tuottanut yksiköitä, joiden toimin- nassa on enemmän päiväkoti- kuin perhepäivähoitotoimintaa muistuttavia piirteitä (esim. lasten määrä, aikuisten työvuoron mukainen läsnäolo, ruoka- ja siivouspalve- lun ostaminen yksikön ulkopuolelta). • Pedagoginen, pitkäjänteinen kehittäminen on usein jäänyt vähäiseksi, kun tilanteet ja toiminta muuttuvat nopeasti. Myös perhepäivähoitajien osaamisen vahvistaminen niin, että he osaisivat toimia työtiiminä ja -yhteisönä, on usein jäänyt vähäiseksi. Kunnissa ryhmäperhepäivähoitoon liittyykin nykyisin edellä olevan kaltaista ristiriitais- ta pohdintaa. Joustava hoitomuoto ei aina ole edullisin; ryhmäperhepäivähoidon aikui- nen - lapsi -suhdeluku ei mahdollista esim. epätyypillisten hoitoaikojen toteuttamista taloudellisesti. Vuorohoitopainotteisten ryhmien kokemukset ovat usein kielteisiä niin henkilöstön kuin perheidenkin näkökulmasta. Lisäksi em. työyhteisössä toimimisen ky- symykset voivat sitoa paljonkin esimiehen / ohjaajan aikaa. Ryhmäperhepäivähoidon ongelmaksi on muodostunut sen vahvana puolena pidetty joustavuus. Joustavuutta toteutetaan joskus myös säännösten vastaisesti, esim. päiväko- dissa toteutetaan sekä päiväkoti- että perhepäivähoitoa samoissa toimintatiloissa, käy- tännössä yhtenä yksikkönä toimien; tai samaan yksikköön perustetaan monta ryhmäper- hepäivähoidon ryhmää jotka käytännössä toimivat kuin suuri päiväkoti. Ryhmäperhe- 40 päivähoidossa on myös tarpeettoman suuria yksiköitä, joissa vaihtuvan hoitoajan lapsia on kirjoilla paljon, ja väistämättä myös samanaikaisesti hoidossa olevien määrät ajoit- tain ylittävät suhdeluvun. Perhepäivähoidon ominaispiirteet ja vahvuudet eivät enää kaikissa ryhmäperhepäivähoidon yksiköissä toteudu, ja onkin kyseenalaista eroavatko ne päiväkotihoidosta muutoin kuin henkilöstön koulutuksen osalta. Perhepäivähoitoa säilyttävien ja samalla toiminnallisesti hyvien ryhmäperhepäivähoidon järjestämistapojen löytäminen on vaikeaa. Ryhmäperhepäivähoidon vahvuutena on päi- väkotia pienempi ryhmäkoko, mutta samalla se on kunnille kalliimpi vaihtoehto. 4.2.5 Erityinen tuki perhepäivähoidossa Kun erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä päivähoidon lapsista keskimäärin on n. 7%, niin perhepäivähoidon lapsista 1,8% on erityistä tukea tarvitsevia, ja ryhmäperhe- päivähoidossa heitä on 3,8 %. Päiväkodeissa erityistä tukea tarvitsevia lapsia on 8,9 % lapsista. (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006, 47.) Perhepäivähoidossa erityistä tukea tarvitsevien lasten suhteellisen osuuden pienuus se- littyy pääsääntöisesti kahdella tekijällä: 1) Erityistä tukea tarvitsevat lapset on kunnissa valtaosin ohjattu päiväkoteihin. Tä- hän on ohjannut sekä Sosiaalihallituksen yleiskirje- ohjeistus 1970-luvulta ("Lapsi sijoitetaan ensisijaisesti lähimpään tavalliseen päiväkotiin, toissijaisesti perhe- päivähoitoon tai erityispäiväkotiryhmään") että edelleen yleisesti lääketieteellis- ten lausuntojen sisältämä yleinen ohjaus päiväkotiin. 2) Perhepäivähoidossa olevaa lasta ei yleensä määritellä erityistä tukea tarvitsevaksi, ellei hänellä ole tuen tarpeen määrittelevää lausuntoa ja/ tai kuntoutustoimia. Mää- rittelyyn liittyy usein myös ns. kahdenpaikkaisuus. Perhepäivähoidossakin on kui- tenkin myös lapsia, joilla hoitaja tunnistaa tuen tarpeen, mutta lasta ei useinkaan esim. tilastoinnissa määritellä tukea tarvitsevaksi. Vuoden 1998 tilastoissa KTV ilmoitti, että perhepäivähoitolapsista alle 1 % oli erityisen tuen tarpeessa, joten tässä suhteessa tukea tarvitsevien lasten lisääntyminen perhepäivä- hoidossa (perhepäivähoito ja ryhmäperhepäivähoito mukaan lukien) on ilmeistä. Tähän kehitykseen on johtanut mm. päiväkotien kuormittuminen erityistä tukea tarvitsevien lasten määrän kasvaessa; etenkin kunnissa joissa perhepäivähoito on kattavin hoitomuo- to. Lisäksi perhepäivähoitajien lisääntynyt koulutus ja osaaminen sekä ympäristön li- sääntynyt tietoisuus siitä on mahdollistanut erityisen tuen järjestämistä perhepäivähoi- dossa. Erityistä tukea perhepäivähoidossa on lisännyt myös erityislastentarhanopettajan konsultoinnin laajeneminen myös perhepäivähoitoon useissa kunnissa. samoin kuin ryhmäperhepäivähoidon ryhmän ja henkilöstörakenteen tuomat laajemmat mahdollisuu- det. Jonkin verran vaikutusta voi olla myös sillä, että erityisen tuen tarpeen määrittely on vähitellen laajenemassa lääketieteellisestä arvioinnista sisältämään myös kasvatuk- selliset ja sosiaaliset tuen tarpeet. Päivähoitolain ja -asetuksen (Laki lasten päivähoidosta 36/1973;7 §; Asetus lasten päi- vähoidosta 239/1973, 8 §) mukaan erityistä hoitoa tarvitsevaa lasta hoidettaessa on kun- toutuksen ja kasvatuksen yhteen sovittamiseksi laadittava suunnitelma ja erityistä hoitoa tarvitseva lapsi on huomioitava lapsiryhmän koossa ja / tai henkilöstön määrässä (avus- taja). Säännökset ovat samanlaiset sekä päiväkoti- että perhepäivähoidon osalta. 41 Mikäli perhepäivähoidossa hoidetaan erityistä tukea tarvitsevaa lasta, lapsiryhmää voi- daan tarvittaessa pienentää. Lapselle voidaan myös sijoittaa ryhmään avustaja. Avusta- jaa käytetään perhepäivähoidossa melko vähän, mutta tämä tukitoimi on yleistymässä tukea tarvitsevien lastenkin lisääntyessä. Lasta voidaan myös hoitaa hänen omassa ko- dissaan (ks. luku 2.2.3.). Perhepäivähoidossa erityisen tuen vahvuutena nähdään yleisesti ryhmän pienuus, mikä mahdollistaa yksilöllisen tukemisen ja hyvän vuorovaikutuksen ryhmässä. Perhepäivä- hoidon eri muodoissa erityisen tuen järjestämisen haasteet ja mahdollisuudet painottuvat eri tavoin. Perhepäivähoitajan kodissa annettavassa perhepäivähoidossa lapsiryhmän pienuus ja saman hoitajan läsnäolo päivän eri vaiheissa ja eri kasvatustilanteissa mah- dollistavat hyvän tuen lapselle. Ryhmän pienuudesta johtuen voi kuitenkin olla myös vaikea järjestää lapselle häntä tukevaa vertaisryhmää. Hoitajan osallistuminen yhteis- työhön ja koulutukseen voi olla vaikea järjestää. Ryhmäperhepäivähoidossa vertaisryh- män muodostumisessa on useampia vaihtoehtoja, ja myös hoitajan irrottaminen koulu- tuksiin ym. on mahdollista. Yksilöllisen ohjauksen toteuttamista ryhmässä tulee kuiten- kin suunnitelmallisesti tukea. Lapsen omassa kodissa päivähoidon vertaisryhmä jää yleensä toteutumatta. Kotona hoitaminen mahdollistaa kuitenkin päivän rakenteen ja ympäristön vakiinnuttamisen ja / tai apuvälineiden joustavan käytön. Viime vuosina lasten tuen tarpeiden rinnalle on voimakkaasti noussut perheiden tuen tarve. Perhetyön ja päivähoidon vahvempaa yhteistyötä viriteltäessä on esim. pohdittu mahdollisuutta toteuttaa ryhmäperhepäivähoitoa siten että se toimisi perhetyön tukitoi- mena. Perhepäivähoidossa erityislastentarhanopettajan konsultaatio ja ohjaus olisi tärkeää sekä lasten erityisen tuen tarpeen tunnistamiseksi että tukea tarvitsevien lasten ohjauksen varmistamiseksi. Perhepäivähoitajia tulee myös tukea kasvatuskumppanuuden kehittä- misessä siten, että heitä rohkaistaan ottamaan puheeksi vaikeitakin asioita vanhempien kanssa. Erityislastentarhanopettajia on kuitenkin käytännössä vain suurimmissa kunnis- sa, eikä käytännössä niissäkään kaikissa ohjaus ulotu perhepäivähoitoon. 40 % kunnista ilmoittaa, että erityislastentarhanopettajan palveluita ei ole lainkaan saatavilla, 24 % il- moittaa että niitä ei ole riittävästi (Lasten päivähoidon tilannekatsaus 2006, 41). Ohjauksessa tulee myös arvioida erityisen tuen järjestämisen edellytykset perhepäivä- hoidossa systemaattisin menetelmin. (esim. Heinämäki 2005). Perhepäivähoidon vah- vuudet erityisen tuen järjestämisessä tulisi nostaa näkyvämmin esiin, mutta perustellusti ja toimintamalleja rakentaen. Kehittämistarpeina nähdään erityisen tuen rakenteiden ulottaminen perhepäivähoitoon. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset (2002) ohjaavat päivähoitoon, jossa lapsi saa tarvitsemaansa tukea mahdollisimman pitkälle tavallisten kasvatuspalvelujen osana. Tätä inklusiivista näkemystä voidaan kuvata siten, että jokainen lapsi menee hoitoon sinne minne menisi ilman tuen tarvettaankin, mikä korostaa perhepäivähoitoon ulottu- van tuen tarpeellisuutta. Monessa kunnassa perhepäivähoito kattaa suuren osan päivä- hoidon hoitopaikoista. Näin ollen on väistämätöntä että erityisen tuen tarvetta kohdataan myös perhepäivähoidossa, ja tätä varten on varattava osaamista ja tukirakenteita. 42 4.3 Perhepäivähoito työmarkkinakysymyksenä Perhepäivähoito on muodostanut naisten kotona tehtävästä hoivatyöstä julkisen palvelu- tehtävän. Työsuhdetta on sävyttänyt mahdollisuus hoitaa oma lapsi kotona itse, mikä on osaltaan vaikuttanut monen perhepäivähoitajan ammatinvalintaan. Työmarkkinakysy- myksenä perhepäivähoito on omaleimainen ja sisältää monia erityispiirteitä, joista mer- kittävimmät liittyvät omassa kodissaan työskentelevän perhepäivähoitajan kotityönteki- jän asemaan ja palkkauksen kytkeytymiseen hoidettavien lasten määrään. Viimeksi päättyneellä neuvottelukierroksella perhepäivähoitajan palkkausjärjestelmään on tullut suuria uudistuksia, ja sopijaosapuolet selvittävät parhaillaan yhdessä kuntien tapaa so- veltaa uutta järjestelmää ja ratkaisujen vaikutusta perhepäivähoitajan työolosuhteisiin. Perhepäivähoidon kehittämisen alajaosto ei pyri osallistumaan työmarkkinaosapuolten työsuhteen ehdoista käymiin neuvotteluihin, vaan tässä raportissa työmarkkinakysy- myksiä tarkastellaan perhepäivähoidon säilyttämisen ja kehittämisen näkökulmista, eri- laisten kuntien kokemusten perusteella. Perhepäivähoidon säilyttämisen ja / tai vahvis- tamisen keskeisiä edellytyksiä on, että perhepäivähoito tarjoaa turvallisen toimeentulon, ja että työsuhteen ehdot tukevat perhepäivähoitajaksi ryhtymistä. Tässä raportissa ei perhepäivähoitajan työsuhteen ehtoja käsitellä kattavasti, vaan nostetaan esiin erityisesti perhepäivähoidon säilyttämisen edellytyksenä nähtyjä teemoja. Perhepäivähoitajan palkkaus on kaikissa vaiheissaan kytkeytynyt hoidossa olevien las- ten määrään. Nykyisin perhepäivähoitajan palkka määräytyy kunnan käyttöönsä varaa- mien hoitopaikkojen mukaan. Kuntakentällä palkkauksen yksinkertaistamista ja vakaut- tamista toivotaan edelleen lisää (Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet) mah- dollisimman samankaltaiseksi kuin KVTES:in yleiset työehdot. Palkkausta on jatkuvasti pyritty kehittämään siten, että sitä koskevat määräykset olisivat mahdollisimman yksin- kertaisia ja selkeitä, ilman monia muuttujia ja seurattavia asioita. Tällä pyritään perhe- päivähoitajan palkan vakauttamiseen ja turvallisuuteen, ja myös palkanlaskennan hel- pottamiseen ja siten esimiehen vapauttamiseen muihin tehtäviin. Kuntien käytännöt vaihtelevat vielä jonkin verran mm. tehtävien vaativuuden arvioin- nissa ja erityistä tukea tarvitsevan lapsen huomioimisessa. Työaikalain piiriin kuulumat- tomuus korostuu, kun perhepäivähoidon tehtäviin alkaa liittyä yhä enemmän muita teh- täviä lasten hoidon lisäksi (esim. päivähoidon suunnittelu- ja kehittämistehtävät, koulu- tus, vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö) Nykykäytännössä työaikaa on vain se aika jonka lapset ovat hoidossa. Koulutuksen - erityisesti ammattitutkinnon suorittamisen- huomioimista palkkauksessa toivotaan myös. Eri päivähoitomuotojen lisäämistä tai vähentämistä on kunnissa usein perusteltu k.o. muotojen edullisuudella tai kalleudella. Päivähoitomuotojen arvioinnissa tulisi kuiten- kin aiempaa enemmän huomioida laadulliset perusteet ja ne vahvuudet, joita kukin hoi- tomuoto pystyy tarjoamaan. Mitään hoitomuotoa ei kunnassa voida arvottaa pelkästään taloudellisin perustein, vaan arvioinnissa on huomioitava varhaiskasvatuksen järjestämi- sen tavoitteet. Lähtökohtana on pidettävä, että haluttu hoitomuoto halutaan ylläpitää vaikka se olisi hieman kalliimpaakin. 43 4.4 Perhepäivähoidon tutkimus- ja kehittämistoiminta Perhepäivähoidosta on tehty vain vähän tutkimusta. Väitöskirjana on julkaistu 2002 Sanna Parrilan tutkimus perhepäivähoidon laadusta (Parrila 2002) ja 2006 Marjo Met- somäen lasten ja aikuisten kohtaamisia ryhmäperhepäivähoidon ruokailutilanteissa ku- vaava tutkimus. Jonkin verran on tehty myös pro gradu -tutkimuksia. Viime vuosina perhepäivähoito tutkimusaiheena on yleistynyt, ja parhaillaan työn alla on ainakin kaksi perhepäivähoitoon liittyvää väitöskirjaa (Perhepäivähoidon tutkimus- ja kehittämistoi- minta) Perhepäivähoidon kehittämistoiminta on myös ollut melko vähäistä. Hallitusohjelmassa, sosiaalialan kansallisessa kehittämisohjelmassa ja monien alueellisten sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaohjelmissa on kuitenkin viime vuosina nostettu perhepäivä- hoito yhdeksi keskeiseksi kehittämiskohteeksi, ja useita alueellisia kehittämishankkeita on toteutettu tai parhaillaan käynnissä. Näille hankkeille on ominaista perhepäivähoita- jien koulutuksen sekä ohjauksen kehittäminen (Perhepäivähoidon tutkimus- ja kehittä- mistoiminta). On kuitenkin huomioitava, että perhepäivähoidossa toimintamuotojen ja uusien työmuo- tojen kehittämiseen suuntautuvaa kehittämistä on tehty paljonkin, myös ilman erillisiä kehittämishankkeita ja -projekteja. Kunnissa on jatkuvasti kehitetty toiminnan, ohjauk- sen ja koulutuksen uusia muotoja, joita ei kuitenkaan aina ole saatu jaettua laajemmalle. Valtakunnallinen PERHO-hanke 2004 - 2006 kehittää perhepäivähoidon ohjausta. Hankkeen toteuttamat valtakunnalliset seminaarit sekä niihin liittyvät julkaisut ovat tuoneet tietoa perhepäivähoidon kehittämisestä kaikkien ulottuville. (Parrila 2005; Parri- la 2006 a). 44 5 Yhteenveto ja linjaukset Perhepäivähoitoa tulee kunnissa kehittää vanhempien toiveen mukaisessa laajuudessa ja muodossa siten, että perhe itse voi lapsen iästä riippumatta valita hoitomuodon. Perhepäivähoidon vahvuuksia ovat pienen ryhmän tuoma rauhallisuus, kokonaisvaltai- suus ja yksilöllisyys sekä ammatillisen kasvattajan toteuttama laadukas varhaiskasvatus eri-ikäisten lasten ryhmässä. Perhepäivähoidossa hoitajan ja lasten välille rakentuu vah- va suhde, koska hoitaja on läsnä päivän eri tilanteissa; hoitajan kodissa annettavassa perhepäivähoidossa koko lapsen hoito-päivän. Lisäksi perhepäivähoidossa on mahdolli- suus tutustua hyvin lapsen perheeseen ja tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Hoitomuotona perhepäivähoito on joustava ja muuntautumiskykyinen tapa järjestää varhaiskasvatuspalveluita. Perhepäivähoidolla voidaan vastata nopeasti muuttuviin pal- velujen tarpeisiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Perhepäivähoidossa kehitetään jatkuvasti uusia toimintamuotoja ja -tapoja vastauksena perheiden tarpeisiin. Hyvän varhaiskasvatuksen tarjoaminen lapselle edellyttää osaavaa henkilöstöä ja hyvin organi- soitua ohjausta ja johtamista. Ammattilaiselle perhepäivähoito tarjoaa itsenäisen ja monipuolisen työkentän, jossa on mahdollisuus käyttää ja täydentää omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan. Perhepäivä- hoidossa on nykyisin myös valittavissa erilaisia toiminnan ympäristöjä. Perhepäivähoito on kehittynyt varhaiskasvatuksen ammatiksi. Joitain perhepäivähoidolle ominaisia työ- olosuhteiden kysymyksiä kehittämällä voitaisiin perhepäivähoitajien työssä jaksamista merkittävästi lisätä. Perhepäivähoidon säilyttämisen ja kehittämisen kannalta ydinasia on perhepäivähoidon arvostus. Perhepäivähoitajalle hänen työnsä arvostus konkretisoituu asiakkaiden palaut- teen lisäksi hyvän ohjauksen kautta, mikä edellyttää laadukasta työskentelyä mahdollis- tavia olosuhteita myös esimiehen tehtävissä. Pedagogisen ohjauksen saaminen, koulu- tusmahdollisuus ja ammatillista kasvua tukeva toiminta työyhteisössä osoittavat työn arvostusta. Hoitomuotona perhepäivähoidon arvostus näkyy sen osallisuutena yhteistyö - ja toimin- tasuhteissa ja perhepäivähoidon roolissa kunnan palveluiden suunnittelussa ja toteutuk- sessa. Yhteiskunnallisesti perhepäivähoidon arvostusta lisää sen näkyvyys, henkilöstön, viranomaisten ja median tapa tuoda perhepäivähoito hyvänä hoitomuotona esiin. Perhepäivähoidon säilyttämiseen ja kehittämiseen tähdättäessä perhepäivähoidon alaja- osto nostaa esiin joitain keskeisiä linjauksia ja toimenpide-ehdotuksia. Linjausten tausta ja perustelut on esitetty raportissa aiemmin. Linjaukset koskevat erityistä tukea perhe- päivähoidossa, perhepäivähoidon esimiestehtäviä ja ohjausta, perhepäivähoidon ryhmä- kokoa, ryhmäperhepäivähoitoa, työolosuhteiden kehittämistä, varahoitoa ja vuorohoitoa sekä perhepäivähoidon kehittämistä osana koko päivähoidon järjestelmää. 45 5.1 Erityinen tuki perhepäivähoidossa Linjaus Varhaiskasvatuksen linjaukset (2002) ohjaavat inklusiiviseen päivähoitoon, jossa jokai- nen lapsi menee hoitoon sinne minne menisi ilman tuen tarvettaankin. Tämä korostaa perhepäivähoitoon ulottuvan tuen tarpeellisuutta. Lapsen tulee saada tarvitsemaansa tu- kea ja ohjausta vanhempien valitsemasta hoitomuodosta riippumatta. Perhepäivähoitaja tarvitsee ohjaajan ja / tai erityislastentarhanopettajan tai muun asiantuntijan tukea lapsen erityisen tuen tarpeen kohtaamisessa perhepäivähoidossa. Erityisen tuen järjestämisen ja sen eri vaiheisiin liittyvä perhepäivähoitajan tukeminen ei välttämättä ole perhepäivä- hoidon esimiehen osaamis- ja työaluetta, mutta esimiehen yhtenä tehtävänä on varmis- taa tuen ja ohjauksen mahdollisuus perhepäivähoitajalle. Perhepäivähoidon vahvuudet erityisen tuen järjestämisessä tulisi nostaa näkyvämmin esiin, mutta perustellusti ja toimintamalleja rakentaen. Toimenpiteet Kunnassa tulee olla suunnitelmalliset ja selkeät rakenteet perhepäivähoidossa järjestet- tävää erityistä tukea varten, mikä tulee näkyä osana ohjauksen järjestelmää: • Päivähoidon erityispalvelut tulee ulottaa perhepäivähoidon käyttöön. • Perhepäivähoitajien erityisen tuen osaamista tulee vahvistaa koulutuksella ja työn- ohjauksella. Lisäksi perhepäivähoidon mahdollisuuksia toteuttaa erityistä tukea tulee valtakunnalli- sesti systemaattisesti arvioida ja hyvistä käytännöistä tuottaa mallinnuksia. 5.2 Perhepäivähoidon esimiestehtävät ja ohjaus Linjaus Perhepäivähoidon esimiestehtävien ja ohjauksen muodot, tavat ja työtehtävät ovat hyvin monimuotoisia ja vaihtelevia, ja ne kaipaavat selkeyttämistä. Perhepäivähoidon esimie- hen tehtäviin kuuluvat pedagogisen johtamisen ja ohjauksen lisäksi monenlaiset henki- löstö- ja taloushallintoon, asiakaspalveluun, päivähoidon kehittämiseen ja käytännön esimiestehtäviin liittyvät tehtävät. Parrilan (2005) selvityksen mukaan perhepäivähoidon esimiehet kokevat työnsä keskeisimpänä ongelmana ajan puutteen pedagogisen ohjauk- sen toteuttamiseen. Koko päivähoitokentän johtajuus kaipaa selkeyttämistä ja vahvista- mista, niin myös perhepäivähoidon johtajuus. Yksityisen perhepäivähoidon kokonaisvaltaista valvontaa ei voida toteuttaa ilman ohja- uksellista sisällöllistä osaamista ja perhepäivähoidon lainsäädännön ja toimintamuotojen tuntemusta. 46 Toimenpiteet Perhepäivähoidon esimiehen tehtävien mitoituksessa kunnassa on huomioitava sekä hal- linnollisen ja johtajuuden että pedagogisen johtajuuden tehtävät siten, että pedagoginen ohjaus mahdollistuu. Tehtävien mitoituksessa on huomioitava ohjattavien toimintamuo- tojen erilaiset haasteet, ja kunnilla tulee olla käytettävissä riittävien resurssien lisäksi toimintamalleja sekä laatusuosituksia ohjausjärjestelmän mitoituksesta sekä muusta ra- kenteesta. Pedagogisen johtamisen ja ohjauksen erilaisia muotoja ja menetelmiä tulee systemaatti- sesti kehittää ja dokumentoida, ja hyvien käytäntöjen jakamista on tuettava valtakunnal- lisesti. Perhepäivähoidon esimiesten osaamista tulee tukea sekä perusopinnoissa että täyden- nyskoulutuksella. Yksityisiä sosiaalipalveluita käsittelevää lainsäädäntöä tulee tarkentaa, jotta yksityisen perhepäivä-hoidon ohjaus- ja vastuukysymykset voidaan selkeyttää. 5.3 Perhepäivähoidon ryhmäkoko Linjaus Perhepäivähoidon kehittämisjaosto pitää suhdelukua 1:4 (½) lähtökohtaisesti hyvänä eikä näe tarvetta sen muuttamiseen. Ryhmän koon ohella perhepäivähoidossa tavoittee- na on ikärakenteeltaan toimiva ryhmä, jossa ei ole liian montaa pientä lasta. Toimenpide Muutetaan päivähoitolakia siten, että viides eli osapäivähoitoinen lapsi voi olla muukin kuin esikoulu- ja kouluikäinen. Niissä tilanteissa, joissa omassa kodissaan työskentele- vän perhepäivähoitajan lapsiryhmästä jo kaksi samanaikaisesti hoidossa olevaa on alle kolmevuotiasta, ns. viidennen, osapäivähoitoisen lapsen tulee olla vähintään 3-vuotias. Vastaavan ikärakenteen tulee toteutua myös ryhmäperhepäivähoidon ryhmässä eli kah- den hoitajan yksikössä. 5.4 Ryhmäperhepäivähoito Linjaus: Ryhmäperhepäivähoitoon nykymuodossaan liittyy vahvasti sekä myönteisiä että kieltei- siä piirteitä. Vahvuuksia ovat pienet, perhepäivähoidon omaiset ryhmät kahden hoitajan ryhmissä, perhe-päivähoitajan työuran vaihtoehtojen lisääminen sekä toiminnan jousta- va järjestäminen kunnissa. Heikkouksia ovat liian suuret, päiväkotitoimintaa vastaavat 47 lapsiryhmät, lasten hoitoaikojen ja työaikalain mukaisen työajan yhteen sovittamisen vaikeudet, liialliset lasten ja aikuisten vaihtuvuudet ryhmissä. Ryhmäperhepäivähoidon järjestäminen edellyttää, että ryhmän lasten samanaikainen hoitoaika on toiminnallisesti sovitettavissa ryhmäperhepäivähoitajien työssäoloaikaan. Ryhmäperhepäivähoidon järjestämisen muodot ja rakenteet kunnissa ovat hyvin vaihte- levia, eikä sen muotojen moninaisuus tässä vaiheessa vastaa perhepäivähoidolle asetet- tuja sisältö- ja kasvatustavoitteita. Toimenpiteet Sisällöllisesti järjestetään perhepäivähoidon (yhden hoitajan ryhmän) kaltaista toimin- taa, ei päivä-kodin omaista. Hallinnollisesti rajataan perhepäivähoidon määritelmä koskemaan kahden hoitajan ryh- miä ja todetaan kolmen hoitajan ryhmän noudattavan päiväkodin säännöksiä. Kahden hoitajan lapsiryhmää voidaan tarvittaessa (lasten hoitoaikojen niin edellyttäessä) täyden- tää varahoitajan työpanoksella työaikalainsäädännön ehtojen toteutumisen varmistami- seksi, mutta tällöin lapsiryhmää ei kasvateta kahden hoitajan ryhmästä. Tarkemman kuvan saamiseksi nykyisestä käytännöstä ja toiminnan kehittämisen mah- dollistamiseksi Sosiaali- ja terveysminimisteriö laatii valtakunnallisen erillisselvityksen ryhmäperhepäivähoidon toimivuudesta ja muodoista sekä pedagogisesta sisällöstä. 5.5 Työolosuhteiden kehittäminen Linjaus Palkkaus on keskeinen tekijä perhepäivähoidon olemassaolon turvaamisessa osana kun- nallista varhaiskasvatusjärjestelmää. Etenkin nuorten nykyistä aktiivisempaa hakeutu- mista perhepäivähoitajan ammattiin voidaan tukea palkkausjärjestelmän avulla. Palkka- usjärjestelmän kehittäminen tulee nähdä osana perhepäivähoitajan työolosuhteiden ke- hittämistä. Myös muut työolosuhteet ovat merkittäviä alan vetovoimatekijänä ja perhe- päivähoitajan työssä jaksamisessa. Näistä merkittävimmin korostuvat hoitajan saaman perhepäivähoidon ohjauksen laatu, työn organisointi ja työnohjauksen saamisen mah- dollisuus. Mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen on tärkeä osa työolosuhteiden ke- hittämistä. Palkkausjärjestelmää on viime vuosina voimakkaasti kehitetty mutta edelleen suunnan tulisi olla kohti KVTES:n yleisiä määräyksiä. Palkkatasosta huolehtimisen lisäksi per- hepäivähoitajien muiden työsuhteen ehtojen, mukaan lukien työperustainen sosiaalitur- va, tulisi lähestyä muiden työntekijöiden työsuhde-ehtoja. Palkkausjärjestelmästä sopi- minen on työmarkkinaosapuolten keskenään ratkaistava asia mutta perhepäivähoidon kehittämisen jaosto haluaa nostaa kysymyksen esille perhepäivähoidon jatkon turvaami- sen näkökulmasta. 48 Toimenpiteet Perhepäivähoitajan oikeus pedagogiseen ohjaukseen turvataan kunnan järjestelmässä. Perhepäivähoidon henkilöstön ammatillisen koulutuksen suorittamista tuetaan ja lisä- osaaminen huomioidaan mahdollisuuksien mukaan työtehtävien vaativuudessa. Perhepäivähoidon kehittämisen alajaosto haluaa kiinnittää työmarkkinaosapuolten huo- mion perhepäivähoitajien palvelussuhteiden ehtojen kehittämiseen kohti KVTESin ylei- siä määräyksiä. 5.6 Varahoito Linjaus Perhepäivähoidossa varahoidon järjestäminen on erityisen tärkeää, koska etenkin hoita- jan kotona annettavassa perhepäivähoidossa tämä on vanhempien ja lasten kannalta keskeinen tekijä perhe-päivähoidon toimivuuden ja samalla haluttavuuden kannalta. Myös varahoitoa järjestettäessä on huolehdittava, että päivähoitolain ja – asetuksen sää- döksiä noudatetaan. Päivähoitosäädökset eivät mahdollista ryhmäkoon ylityksiä perhe- päivähoidossa edes tilapäisesti. Varahoidon hyvä järjestäminen on tärkeää lapsen ja perheen lisäksi myös perhepäivähoitajan työolosuhteiden ja työssä jaksamisen kannalta. Toimenpiteet Varahoidon järjestäminen tulee kunnassa suunnitella ja organisoida riittävin resurssein. Tavoitteena on että varahoitopaikka on järjestetty pysyväksi niin, että se sovitaan lapsel- le heti hoitosuhteen alussa mahdollisuuksien mukaan vanhempien toivomalla tavalla heidän valitsemassaan hoitomuodossa. Esimerkiksi varahoidon määritteleminen kerta kerralta erikseen ei ole lapsen kannalta hyväksyttävä vaihtoehto. 5.7 Vuorohoito Linjaus Vuorohoito on yhteiskunnan rakenteiden muutosten johdosta lisääntynyt, mikä on koko päivähoidon rakenteiden ja järjestelmän kehittämisen ja uusien ratkaisujen hakemisen yhteinen kysymys. Lapsen kehityksen edellyttämän jatkuvuuden ja lapsiryhmän suunni- telmallisen toiminnan edellytyksien turvaaminen lapsiryhmää muodostettaessa ovatkin vuorohoidon yleisiä haasteita. Perhepäivähoidon ominaispiirteisiin ja pieneen lapsiryh- mään liittyen on vuorohoitoa järjestettäessä huomioitava joitain erityisiä edellytyksiä. 49 Toimenpiteet Vuorohoitoa perhepäivähoidossa järjestettäessä tulee varmistua seuraavista edellytyksis- tä: • Vaihtuvia hoitoaikoja ei ole liian suurella osalla lapsiryhmää. • Henkilöstörakenteessa otetaan huomioon lapsen tarve pysyviin ihmissuhteisiin. • Vuorohoito perhepäivähoidossa pysyy selkeästi päivähoitotoimintana, eikä esim. yöhoito saa muodostua ns. sijaishoidon tyyppiseksi toiminnaksi. 5.8 Perhepäivähoito osana kunnan varhaiskasvatusta Perhepäivähoidon kehittämisen haasteet heijastavat yleisesti varhaiskasvatuksen kentän haasteita sekä lapsiperheiden asemaa yhteiskunnassa. Monet tässä raportissa esiin tuo- dut kehittämisen tarpeet ovat osa laajempaa kokonaisuutta, joita ei voida yksinomaan perhepäivähoidosta käsin ratkaista, vaan tarkastelussa tulisi olla palvelukenttä ja lain- säädäntö laajemminkin. Tällaisia ovat esimerkiksi päivähoidon esimiestehtävät ja johta- juus, pedagoginen johtajuus ja ohjaus, kehittämisen ja osaamisen vahvistaminen osaksi toimintaa. Kokonaisvaltaista tarkastelua kaivataan myös päivähoidon muotojen ja ra- kenteiden arviointiin. Perhepäivähoidon kehittämisjaosto ottaa kantaa koko päivähoidon eri muotojen ja mää- ritelmien moninaisuuteen, jolla tavoitellaan sekä lapselle hyvää hoitoa että edullista hoi- tomuotoa. Nykyisellään päivähoidon monet järjestämistavat ja -muodot ovat hävittäneet alkuperäiset toimintamuodot ja samalla niille asetetut sisällölliset tavoitteet ovat osittain hämärtyneet. Toiminnan sääntelyssä hankaluutena on rajanveto siihen, mikä on perhe- päivähoitoa ja mikä päiväkotihoitoa. Eri muotojen yksityiskohtaisen määrittelyn sijaan perhepäivähoitojaosto esittää uuden- laista lähestymistapaa. Päivähoitoa järjestetään erityyppisissä yksiköissä, jotka määrit- tyvät toiminnasta vastaavien aikuisten ja hoidossa olevien lasten lukumäärien mukaan. Yhden kasvattajan yksikössä voisi olla hoidossa neljä kokoaikaista ja yksi osa-aikainen lapsi ja kasvattajalla perhepäivähoitajalta edellytetty pätevyys. Kahden hoitajan yksi- kössä kahdeksan kokoaikaista lasta ja kaksi osa-aikaista ja kasvattajilla perhepäivähoita- jalta edellytetty pätevyys. Kolmen tai sitä useamman kasvattajan yksikössä lapsiryhmä noudattaisi nykyisin päiväkodille määriteltyä ryhmää ikärakenteen mukaan määrittyvine suhdelukuineen ja henkilöstö vastaavasti päiväkodin henkilöstölle asetettuja koulutus- vaatimuksia. 50 6 Lähteet ja taustamateriaalit Alila, K. & Parrila, S. 2006. Perhepäivähoitohenkilöstön osaamisen haasteet – valta- kunnallisen osaamiskartoituksen tuloksia. Julkaisematon käsikirjoitus. Asetus lasten päivähoidosta 239/1973, 490/1990, 896/1992. Hallitusohjelma 17.4.2003. Heinämäki, L. 2002. Kotiäidistä kasvattajaksi – perhepäivähoitajan ammatin ja koulu- tuksen rakentaminen Suomessa 1970-luvulta vuoteen 2000. Kunta-alan ammattiliitto KTV. Työelämän kehittämisosaston selvityksiä B3/ 2002. Heinämäki 2005. Varhaista tukea lapselle - työvälineenä kehittämisvalikko. Stakes, op- paita 58. Heinämäki, L: 2006 Perhepäivähoidon dialoginen suunnittelumalli. Teoksessa S. Parri- la. (toim) Perhepäivähoidon kehittämishaasteita. Sosiaali- ja terveysministeriön selvi- tyksiä 2006: 17. Yliopistopaino Kustannus, Helsinki. Karlsson, M. 2006. Esitelmä Perhepäivähoidon toteuttaminen Euroopassa. Perhepäivä- hoitotyön paikka yhteiskunnassa. Pidetty Jyväskylän ammattikorkeakoulun seminaa- ripäivässä Kansainvälinen perhepäivähoito 4.4.2006. Julkaisematon. Kunnalliset perhepäivähoitajat (1999). Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Suomen Kun- taliitto. Helsinki. Kuntien eläkevakuutus, perhepäivähoitajien eläköitymistilasto. Lasten päivähoidon tilannekatsaus. 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 16:2006. Lasten päivähoidon tilannekatsaus. Tammikuu 2001 (2002). Sosiaali- ja terveysministe- riön julkaisuja 14:2002,. Helsinki. Laki lasten päivähoidosta 36/1973. Metsomäki, M. 2006. Suu on syömistä varten. Lasten ja aikuisten kohtaamisia ryhmä- perhepäiväkodin ruokailutilanteissa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 291. Opetushallitus 2006: Perhepäivähoitajan ammattitutkinnon perusteet. Parrila, S. 2002. Perhepäivähoito osana suomalaista päivähoitojärjestelmää. Näkökul- mia perhepäivähoidon laatuun ja sen kehittämiseen. Oulun yliopisto. Acta Universi- tatis Ouluensis E 59. Parrila, S. 2004. PERHO–perhepäivähoidon ohjauksen kehittäminen. Hankesuunnitelma 1.3.2004 - 31.12.2006. Merikosken kuntoutus– ja tutkimuskeskus. 51 Parrila, S. (toim.) 2005. Villistä valvottuun, valvotusta ohjattuun. Perhepäivähoidon oh- jauksen historia ja nykytilan haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005:4. Yliopistopaino Kustannus, Helsinki. Parrila, S. (toim.) 2006a, Perhepäivähoidon kehittämishaasteita. Sosiaali- ja terveysmi- nisteriön selvityksiä 2006:17. Yliopistopaino Kustannus, Helsinki. Parrila, S. 2006b. Alueellistaminen päivähoidon esimiestyön muutoksena – mistä mihin ollaan menossa ja millä edellytyksin. Teoksessa: S. Parrila (toim.) Perhepäivähoidon kehittämishaasteita. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:17. Yliopisto- paino Kustannus, Helsinki. Parrila,S. 2006c. Pedagoginen ohjaus kasvattajien välisenä vuorovaikutuksena. Julkai- sematon käsikirjoitus. Perhepäivähoidon nykytila ja kehittämistarpeet. Kuntakeskustelujen koontiraportti. Per- hepäivähoidon kehittämisjaoston kokoaman aineiston raportti. Perhepäivähoidon tutkimus- ja kehittämistoiminta. Perhepäivähoidon kehittämisjaoston kokoaman koontitaulukko. Päivähoitopaikkojen tilat ja turvallisuus. Helsingin ja Oulunsalon päivähoitohenkilö- kunnalle sekä lasten vanhemmille ja huoltajille suunnattujen kyselyjen tulokset. Toim. Airi Palosaari ja Olli Saarsalmi. Sosiaali- ja terveysministeriö, selvityksiä 10:2006. Päivähoidon hallinto kunnissa. Suomen Kuntaliitto ja Stakes. luettavissa www.kunnat.net ja www.stakes.fi Sosiaalialan kehittämishanke 2003. Sosiaali- ja terveysministeriö. www.sosiaalihan- ke.fi. Sosiaalialan kehittämishankkeen toimeenpanosuunnitelma STM monisteita 2003:20. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004 - 2007. Sosiaali- ja ter- veysministeriö. Helsinki 2004. Sosiaali -ja terveysministeriö 1996. Vanhusten perhepäivähoito: yksilöllistä ja joustavaa huolenpitoa. STM selvityksiä 1996, 3. Suomen Kuntaliitto, yleiskirje 2005. Suomen Kuntaliiton suositus kunnallisen perhe- päivähoidon kustannuskorvauksista vuonna 2006. Väisänen, T. 2006. Aamusta iltaan ja yötä myöten. Lapsen arki vuorohoidossa. Teok- sessa S. Parrila (toim.) Perhepäivähoidon kehittämishaasteita. Sosiaali- ja terveysmi- nisteriön selvityksiä 2006: 17. Yliopistopaino Kustannus, Helsinki. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset. 2002. Valtioneuvoston periaatepäätös. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2002:9. Helsinki: Edita Prima Oy. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003 / 2005. Stakes. Oppaita 56. Perhepäivähoidon kehittämisjaostolle toimitetut kannanotot: 52 Perhepäivähoidon kehittämis- ja koulutusideat (koonti). Maija Jääskeläinen/ Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysosasto, Perhepäivähoidon teemapäivät 4. - 5.4.2006 Perhepäivähoitajien nykytilanne huolestuttaa. Arja Saarinen/ Perhepäivähoitajat Alajär- veltä. Tulevaisuuden haasteet. Maija Jääskeläinen / Pelastetaan perhepäivähoito -hanke, Kes- ki-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. 53 54 55 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN SELVITYKSIÄ SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDSMINISTERIETS RAPPORTER REPORTS OF THE MINISTRY OF SOCIAL AFFAIRS AND HEALTH ISSN 1236-2115 2007: 1 M. Fogelholm, O. Paronen, M. Miettinen. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. ISBN 978-952-00-2232-7 (nid.) ISBN 978-952-00-2233-4 (PDF) 2 Jussi Huttunen. Lääkkeiden kustannusvastuun ongelmat ja ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi. Selvityshenkilöraportti. ISBN 978-952-00-2237-2 (nid.) ISBN 978-952-00-2238-9 (PDF) 3 Salme Kallinen-Kräkin, Tero Meltti. Sosiaalipalvelut toimiviksi. Sosiaalialan kehittämishankkeen arviointikierroksen raportti. (Moniste) ISBN 978-952-00-2245-7 (nid.) ISBN 978-952-00-2246-4 (PDF) 4 Simo Salminen, Riikka Ruotsala, Jarmo Vorne, Jorma Saari. Työturvallisuuslain toimeenpano työpaikoilla Selvitys uudistetun työturvallisuuslain vaikutuksista työpaikkojen turvallisuus- toimintaan. ISBN 978-952-00-2247-1 (nid.) ISBN 978-952-00-2248-8 (PDF) 5 Perhepäivähoidon kehittämisen suuntia. ISBN 978-952-00-2255-6 (nid.) ISBN 978-952-00-2139-9 (PDF)