Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:21 SoSiaali- ja terveySminiSteriö Tapio Kuure, Tom Tarvainen, Antti Pelto-Huikko, Maija Säkäjärvi ”Kaikki kymmenen tikkua laudalla!” ONNISTUVAT OPIT -JUURRUTTA- MISHANKKEEN LOPPURAPORTTI ISSN 1236-2115 ISBN 978-952-00-2607-3 (nid.) ISBN 978-952-00-2608-0 (PDF) Kannen kuva: valokuvaaja Vilja Tamminen Paino: Yliopistopaino, Helsinki 2008 Tiivistelmä Tapio Kuure, Tom Tarvainen, Antti Pelto-Huikko, Maija Säkäjärvi. ”Kaikki kymmenen tikkua laudalla!”. Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen loppuraportti. Helsinki 2008. 188 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä ISSN 1236-2115; 2008:21) ISBN 978-952-00- 2607-3 (nid.), ISBN 978-952-00-2608-0 (PDF) Onnistuvat opit -hanke oli sosiaali- ja terveysministeriön tilaama ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittama juurruttamishanke, jonka toteutuksesta vastasivat Sosiaalikehitys Oy, Opetusalan koulutuskeskus sekä Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Hankkeen toimikausi oli 15.8.2005– 31.1.2008. Hankkeen tavoitteena oli aiemmin kehitetyn Ota oppi -mallin mukaisen toiminnan levittäminen Tavoite 3 -alueen maakuntiin. Malli on pelkistetty kuvaus prosessista, jonka kautta perusopetuksesta jatko-opintoihin siirtymässä olevien nuorten syrjäytymistä ehkäiseviä toimia ehdotetaan kehitettävän kunnissa ja kuinka niitä saadaan vietyä osaksi pysyviä rakenteita. Hankkeessa koottiin monialaiset yhteistyöverkostot ja käynnistettiin niiden pohjalta paikallistoimintaa alueen kuntiin sekä tuettiin paikallistoimijoita toimintojen pysyväksi saamisessa. Onnistuvat opit -hanke auttoi kuntia rakentamaan eri hallinnonalojen yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja, joilla voitiin kohdentaa palveluita perusopetuksesta jatko-opintoihin siirtyville tukea tarvitseville nuorille. Hankkeen kokemusten perusteella on tiivistettävissä kuusi kiteytettyä johtopäätöstä liittyen sopimusmenettelyihin, moniammatilliseen ja poikki- hallinnolliseen työskentelyyn, kehittämistyön juurruttamiseen, johtamiseen ja kohderyhmän huomioimiseen: Valtakunnallisesti laajoissa hankkeissa sopimusohjaus on toimiva 1. ohjausmenetelmä, koska se antaa tilaa paikallisille tarveanalyyseille, sitouttaa kunta- ja toimialajohdon hankkeisiin ja sitoo hankkeet paikallisiin kehittämisstrategioihin. Kehittämishankkeiden toiminta- kauden ajoittaminen suhteessa valtakunnallisiin ohjelmiin vahvistavat kehittämistyön juurtumista. Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen tiimityöskentely sekä kunta-2. rajat ylittävä seutukunnallinen työskentely on tyypillinen esimerkki kehittämistyöstä, jossa ulkopuolinen neutraali taho on välttämätön yhteistyössä läsnä olevien intressiristiriitojen, kuten professioiden ja alueiden väliset ristiriidat, ratkaisemiseksi. Moniammatillisessa kehittämistyössä ulkopuolista konsulttia tärkeämpi taho on ulkopuolinen ammattimainen prosessikouluttaja, joka hallitsee ryhmäprosessin kokonaisuuden. – 4 – Salassapitoon ja ammattietiikkaan liittyvä koulutus on edelleenkin 3. ajankohtaista ja sen tarvetta kasvattaa tulevaisuudessa lisääntyvä poikkihallinnollinen työskentelytapa ja informaatioteknologian kehittyminen. Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen työskentely on työnjoh-4. dollisesti haastavaa ja vaatii työnjohdolta kokonaisnäkemystä prosessijohtamisesta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä prosessin omistajuuteen, vastuiden siirtämiseen ja informaation siirtämiseen prosessin kuluessa. Kehittämistyön tulosten juurruttamiseen osaksi perustyötä on sitouduttava prosessin jokaisessa vaiheessa. Kehittämistyössä on suosittava monimuotoisuutta, joka antaa tilaa sekä 5. suurille hankkeille että luottaa pienten hankkeiden innovatiivisuuteen ja vaikuttavuuteen. Nuorten palvelujärjestelmää kehitettäessä nuorten oma panos on saatava 6. kehittämistyöhön mukaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuoren identiteetti kansalaisena ja kuntalaisena voi kasvaa ainoastaan vastuun ottamisen kautta. Asiakaslähtöisen työskentelytavan kehittäminen nuorten palvelujärjestelmässä on tulevaisuuden suurimpia haasteita. Asiasanat: juurruttaminen, valtavirtaistaminen, nivelvaihe, moniammatillisuus, poikkihallinnollisuus, nuorten palvelut, palvelurakenne – 5 – Sammandrag Tapio Kuure, Tom Tarvainen, Antti Pelto-Huikko, Maija Säkäjärvi. ”Alla de tio pinnarna på brädet!” Slutrapport för projektet Lärdomar som lyckas Helsingfors 2008. 188 s. (Social- och hälsovårdsministeriets rapporter, ISSN 1236-2115; 2008:21) ISBN 978-952-00-2607-3 (inh.), ISBN 978-952-00-2608-0 (PDF) Projektet Lärdomar som lyckas var ett projekt som beställts av social- och hälsovårdsministeriet och finansierats av Europeiska socialfonden. Det har genomförts av Socialutveckling Ab (Sosiaalikehitys Oy), Utbildningscentret för undervisningssektorn och Nationella verkstadsföreningen. Projektets mandatperiod var 15.8.2005–31.1.2008. Målet för projektet var att sprida verksamheten enligt modellen ”dra en lärdom”, som utvecklats tidigare, till landskapen inom Mål 3-området. Modellen är en förenklad beskrivning av den process genom vilken man föreslår att åtgärder för att förebygga utslagning bland ungdomar som övergår från den grundläggande utbildningen till fortsatta studier ska utvecklas i kommunerna och genom vilken man kan inlemma åtgärderna i de permanenta strukturerna. Projektet samlade ihop multiprofessionella samarbetsnätverk och inledde på basis av dessa lokala aktiviteter i kommunerna inom området och stödde lokala aktörer att permanenta aktiviteterna. Projektet Lärdomar som lyckas hjälpte kommunerna att bygga upp verksamhetsmodeller som baserar sig på samarbete mellan förvaltningsområdena, med vilka man kunde rikta tjänster till ungdomar som håller på att övergå från den grundläggande utbildningen till fortsatta studier och är i behov av stöd. Utgående från erfarenheter av projektet kan man dra sex väsentliga konklusioner med anknytning till avtalsprocedurer, multiprofessionellt och tväradministrativt arbete, inlemmande av utvecklingsarbetet, ledarskap och beaktande av målgruppen: Avtalsstyrningen är en effektiv styrningsmetod i nationellt omfattande 1. projekt eftersom den lämnar utrymme för lokala behovsanalyser, förbinder kommun- och sektorsledningen vid projekten och binder projekten vid lokala utvecklingsstrategier. Det att mandatperioden för utvecklingsprojekten förläggs så att riksomfattande projekt tas i beaktande förstärker inlemmandet av utvecklingsarbetet. Multiprofessionellt och tväradministrativt lagarbete samt 2. kommunöverskridande arbete enligt ekonomisk region utgör ett typiskt exempel på utvecklingsarbete där en utomstående neutral instans är nödvändig för att lösa intressekonflikter mellan dem som deltar i samarbetet, såsom professioner och områden. När det gäller multiprofessionellt utvecklingsarbete är en utomstående – 6 – processutbildare som behärskar helheten av en grupprocess en ännu viktigare instans än en utomstående professionell konsult. Det är fortfarande viktigt med utbildning som hänför sig till 3. hemlighållande och yrkesetik, och det tväradministrativa arbetssättet som blir allt vanligare och den utvecklade informationsteknologin ökar behovet av sådan utbildning i framtiden. Multiprofessionellt och tväradministrativt arbete är utmanande från 4. arbetsledningens synpunkt och kräver att arbetsledningen har en bra helhetsbild av processledning. Särskild uppmärksamhet bör fästas på vilka som äger processen, överföring av ansvar och överföring av information under processen. Man ska förbinda sig vid att inlemma resultaten av utvecklingsarbetet i grundarbetet i varje skede av processen. Man bör i utvecklingsarbetet gynna mångfald som både lämnar utrymme 5. för stora projekt och lita på innovationen och genomslagskraften av mindre projekt. När det gäller att utveckla servicesystemet för ungdomar ska de unga 6. förmås att delta i utvecklingsarbetet i ett så tidigt skede som möjligt. En ung persons identitet som en medborgare och kommuninvånare kan endast utvecklas genom hans eller hennes eget ansvarstagande. Utvecklandet av ett klientinriktat arbetssätt inom servicesystemet för unga är bland de största utmaningarna inför framtiden. Nyckelord: inlemmande, mainstreaming, övergång, multiprofessionalism, tväradministrativ, tjänster för unga, servicestruktur – 7 – Summary Tapio Kuure, Tom Tarvainen, Antti Pelto-Huikko, Maija Säkäjärvi. “All the ten sticks on the board!” Successful lessons – Final report of the social embedding project. Helsinki 2008. 188 pp. (Reports of the Ministry of Social Affairs and Health, Finland, ISSN 1236-2115; 2008: 21) ISBN 978-952-00-2607-3 (paperback), ISBN 978-952-00-2608-0 (PDF) The project Successful lessons (“Onnistuvat opit”) was an embedding project commissioned by the Ministry of Social Affairs and Health and financed by the European Social Fund that was realised by Social Development Co Ltd, the National Centre for Professional Development in Education and the National Workshop Association in Finland. The term of the project was from 15 August 2005 to 31 January 2008. The aim of the project was to disseminate activities in accordance with the model ‘learn a lesson’, which was developed earlier, to the regions of the Target 3 area. The model is a simplified description of the process through which measures to prevent social exclusion of young persons leaving basic education and entering post-basic education are proposed to be developed in municipalities and through which they could be embedded in the permanent structures. The project gathered together multisectoral cooperation networks and initiated on the basis of them local activities in the municipalities of the area and supported local actors in establishing the activities. The project Successful lessons helped the municipal authorities to build up operational models based on cooperation of the different administrative sectors so as to be able to target services to those young persons entering post-basic education who are in need of support. Based on the experiences gained from the project the following six conclusions can be summarised regarding agreement procedures, multiprofessional and cross-sectoral work, embedding and leading the development work and taking into account the target group: In extensive nation-wide projects steering by contract is an effective 1. method of guidance and steering since it leaves room for local needs analyses, binds the municipal and sectoral management to the projects and ties the projects to the local development strategies. Scheduling the term of the development projects in relation to national projects will strengthen the embedding of the development work. Multiprofessional and cross-sectoral team work and sub-regional work 2. across municipal boundaries are a typical example of development work in which an outside, neutral body is necessary to solve conflicts of interest between those taking part in the cooperation, such as conflicts between professions and areas. In multiprofessional development work a body – 8 – more important than an outside consultant is an outside professional process educator that masters the entirety of a group process. The need for education regarding confidentiality and professional 3. ethics is still topical. Owing to the cross-sectoral method of work that is becoming general and advanced information technology the demand for it will increase in the future. Multiprofessional and cross-sectoral work is challenging from the 4. managerial point of view and demands that the management have a good overall view of process management. Particular attention should be paid to who owns the process, transfer of responsibilities and transfer of information in the course of the process. Those involved should commit themselves to embedding the outcomes into the basic work at every stage of the process. Diversity should be favoured, giving room to both big projects and 5. relying on the innovativeness and effectiveness of minor projects. When developing the service system for young people, the contribution 6. of young people to the development work should be ensured at an early stage. The identity of a young person as a citizen and municipal inhabitant can develop only through assuming responsibility. Development of the client-oriented method of work in the service system for young people is one of the most important challenges for the future. Key words: cross-sectoral, mainstreaming, multidisciplinary, service structure, social embedding, transitional stage, youth services – 9 – Saatteeksi Onnistuvat opit on ollut uraa uurtava hanke hyvien käytänteiden levittämiseksi ja juurruttamiseksi Suomessa. Nuorten ammatillisten valmiuksien parantamiseen, työllistymisen edistämiseen ja syrjäytymisen torjuntaan kohdistuvia hankkeita on toteutettu Suomessa lukuisia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hankkeista saadut kokemukset ja hyviksi koetut toimintatavat eivät ole kuitenkaan päätyneet yleiseen tietouteen, saati osaksi normaaleja käytäntöjä. Pulmaksi on koettu erillisten kehittämishankkeiden pirstaleisuus, hankitun tiedon ja osaamisen häviäminen projektihenkilöstön siirtyessä muihin tehtäviin sekä jatkuvuuden turvaamisen vaikeus. Onnistuvat opit oli suuri rahallinen panostus, joka kohdistui jo olemassa olevan hanketietouden levittämiseen nuorten parissa toimiville sekä hyväksi koettujen toimintatapojen käytäntöön siirtämiseen. Koko hankkeen päämääränä oli varmistaa suunnitellun toiminnan jatkuminen myös hankkeen päätyttyä. Onnistuvat opit ei tavoitellut uusien mallien kehittämistä vaan olemassa olevan tiedon ja kokemuksen hyödyntämisen tehostamista paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen. Tässä loppuraportissa on hankkeesta kootun laajan aineiston perusteella arvioitu valittujen toimintatapojen onnistumista hankkeen päämäärien näkökulmasta. Arviointiin panostettiin poikkeuksellisen paljon Onnistuvat opit –hankkeessa. Vaikka lopullista vastausta haastavan juurruttamistehtävän onnistumiseen on vielä ennenaikaista antaa, voidaan alustavien arviointitulosten perusteella saada viitteitä siitä, mitkä tekijät edesauttavat tai hidastavat uusien hyväksi koettujen toimintatapojen leviämistä ja siirtymistä osaksi normaalia nuorten parissa tehtävää työtä. Loppuraportin luvut III ja IV ovat kiinnostavaa luettavaa kaikille, jotka haluavat perehtyä käynnistetyn toiminnan vaikutusten arviointiin. Toivottavaa olisi, että Onnistuvien oppien vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia olisi mahdollista täydentää tarkastelemalla mallien juurtumista vielä hankkeen päättymisen jälkeen. Onnistuvien oppien toteuttamisen aikana kiinnitettiin huomiota lukuisaan monia ammatteja edustavaan työntekijöiden joukkoon, joka toimii nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja opintojen jouduttamiseksi. Laajan ja monitahoisen toimijajoukon ongelmana on vastuun hajoaminen ja koordinoinnin ongelmat. Moniammatilliset tiimit ovat yleistyneet eri puolilla maata vastauksena monitahoisten ongelmien esiin nostamiin kysymyksiin. Tiimit eivät yksin kykene ratkaisemaan koordinoinnin ongelmaa, jos niiltä puuttuvat riittävät valtuudet tai resurssit ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Johdon selkeä tuki työlle on ensiarvoisen tärkeää. Nuorten kanssa työskennellessä tarvitaan myös moniosaajia, jotka pystyvät tarpeen tullen joustamaan jäykistä – 10 – ammattirajoista omassa työssään. Välittävän ja tukevan aikuisen merkitys ei ole kiinni ammattirajoista. Erityisosaaminen korostuu silloin, kun ongelmien syyt ovat helposti johdettavissa yksilöitäviin tekijöihin. Loppuraportissa tarkastellaan myös nuorisopolitiikan ja nuorten palvelujärjestelmien muotoutumista tapahtunutta yhteiskunnallista muutosta vasten. Nuorten työelämävalmiuksien parantamiseen ja syrjäytymisuhan torjumiseen liittyviin ongelmiin haetaan vastauksia hallituksen käynnistämässä ohjelmapoliittisessa kehittämistyössä. Toimenpiteiden järkevä ja oikea- aikainen kohdentuminen, nuorten ongelmien tunnistaminen ja eri ohjelmien saumaton yhteistyö ovat suuria haasteita myös hallituksen ohjelmapolitiikan onnistumiselle. Pitkäjänteinen toiminta ei saa unohtua, vaikka ohjelmille ja hankkeille on asetettu tietyt määräajat. Työn tulokset eivät välttämättä näy yhden ohjelmakauden aikana eivätkä ongelmat poistu hankkeiden päättyessä. Uusille kehittämishankkeille lienee tarvetta myös jatkossa, mutta toivottavasti niiden tarvetta ja laatua pystytään paremmin arvioimaan Onnistuvien oppien kokemusten valossa. Loppuraportti on tässä mielessä tarkoitettu kulumaan käytössä, ei pölyttymään hyllyssä. Markus Seppelin Ylitarkastaja, hankkeen valvoja – 11 – Tekijöiden alkusanat Kaikki kymmenen tikkua laudalla! -julkaisu pitää sisällään Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen loppuraportin ja ulkoisen arvioinnin. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman juurruttamishankkeen toteutuksesta vastasivat Sosiaalikehitys Oy, Opetusalan koulutuskeskus sekä Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Hankkeen toimikausi oli 15.8.2005–31.1.2008. Raporttiosuuden ensimmäisessä luvussa luodaan katsaus muutoksissa olevaan kuntakenttään, joka muodosti Onnistuvien oppien toimintaympäristön. Toimintaympäristön kehitystä taustoitetaan nuorisopoliittisella ja organisaatioteoreettisella käsiteanalyysillä, jonka avulla nuorisopolitiikka kytketään osaksi kunnan palvelujärjestelmää. Toisessa luvussa esitellään hankkeen toiminta-alueen muodostaneesta 14 maakunnasta nuorten ohjaus- ja tukipalveluita tehostavat alueelliset toimenpideohjelmat, joista tehdään luvun lopussa tiivis yhteenveto. Arviointiosuuden ensimmäisessä luvussa kuvataan Onnistuvien oppien toimintalogiikka ja toisessa luvussa arvioidaan hankkeen tuloksellisuutta ja lyhyen aikavälin vaikutuksia. Erityistä huomiota arvioinnissa kiinnitetään kehittämistyön tulosten juurruttamiseen osaksi perustyötä ja normaaleja palvelujärjestelmiä. Julkaisun käytön helpottamiseksi ja kiireiselle lukijalle on koottu julkaisun alkuun tiivistelmä otsikolla Onnistuvat opit -juurruttamishanke pähkinänkuoressa. Tiivistelmästä löytyvät hankkeen tavoitteet, toimintatapa, arvioinnin tulokset ja hankkeen keskeiset johtopäätökset tulevaa kehittämistyötä varten. Julkaisun toimittajina haluamme kiittää Onnistuvat opit -ohjausryhmää ja hankkeen valvojia, sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastajia Markus Seppeliniä ja Irmeli Järvenpäätä yksityiskohtaisesta ja osuvasta kommentoinnista kirjoitustyömme edetessä. Ohjausryhmä kokonaisuudessaan eli puheenjohtaja Juha Kaakinen (Sosiaalikehitys Oy), varapuheenjohtaja Reijo Jouttimäki (Opetusalan koulutuskeskus), Tuula Ahlgren (Kansaneläkelaitos), Saila Aho- Mantila (Valtakunnallinen työpajayhdistys ry), Juha Henriksson (Kuntaliitto), Eija Lilleberg (Opetusalan koulutuskeskus), Liisa Nupponen (Sosiaalikehitys Oy), Juhani Pirttiniemi (Opetushallitus), Peter Rolin (Valtakunnallinen työpajayhdistys ry), Erkki Torppa (Hämeenlinnan kaupunki) ja Jaana Walldén (opetusministeriö) tuki ja ohjasi hanketta koko toimikauden ajan hyvin innovatiivisesti, tehtäväänsä paneutuen. Onnistuvien oppien ohjausryhmätyöhön osallistuivat myös Elina Hakkarainen (Valtakunnallinen työpajayhdistys ry), Sanna Kantonen (STM), Siru Nylén-Karo (STM) ja Marja Lahtinen (Kuntaliitto). – 12 – Kiitämme kahta työhönsä sitoutunutta kouluttajaa, Matti Näsiä ja Katariina Ylä-Rautio-Vaittista, jotka ohjasivat juurruttamisponnisteluja eri puolella Suomea. Erityisesti haluamme kiittää kaikkia 14 maakunnan alueella toimineita alue- ja paikallistason työstä vastanneita ja nuorten parissa toimivia henkilöitä. Teidän antamanne haastattelut, vastaukset kyselyihin, kirjalliset raportit ja keskustelut matkan varrella erilaisissa seminaareissa ja tilaisuuksissa muodostivat monipuolisen ja runsaan materiaalin, jonka pohjalta raportointi ja arviointi oli mahdollista tehdä. Hämeenlinnassa 5. toukokuuta 2008 Tom Tarvainen Tapio Kuure Antti Pelto-Huikko Maija Säkäjärvi – 13 – Onnistuvat opit -juurruttamishanke pähkinänkuoressa Hankkeen toimiaika 15.8.2005-31.1.2008 Toiminta-alue Tavoite 3 -alue, mukana 14 maakuntaa Etelä-Suomen läänistä, Länsi- Suomen läänistä ja Oulun läänistä Rahoittaja Euroopan sosiaalirahasto ja sosiaali- ja terveysministeriö Budjetti 3 miljoonaa euroa Konsortio Sosiaalikehitys Oy, Opetusalan koulutuskeskus, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry Yhteystiedot www.onnistuvatopit.fi, www.sosiaalikehitys.fi Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen taustalla oli 1990-luvun puolivälissä käynnistynyt nuorten palvelujen kehittämis- ja kokeilutyö. Tällä jatkumolla Onnistuvien oppien juuret olivat Aktiivinen sosiaalipolitiikka -työryhmän laatimassa muistiossa, jossa esitettiin kahta varhennetun kuntoutuksen kokeilua. Toinen näistä kokeiluista koski syrjäytymisvaarassa olevia 15–17- vuotiaita nuoria. Muistion pohjalta käynnistyi Kelan järjestämä, vuosina 2001–2004 toteutettu nuorille suunnattu varhennettu kuntoutuskokeilu. Kuntoutuskokeilu muodostui 18 erilaisesta hankkeesta, joita toteutettiin eri puolilla Suomea. Kuntoutuskokeilun tulosten ja siitä tehdyn arviointitutkimuksen pohjalta kuntoutuskokeilun ohjausryhmä laati niin sanotun Ota oppi -mallin. Malli on pelkistetty kuvaus prosessista, jonka kautta perusopetuksesta toiselle asteelle siirtymässä olevien nuorten syrjäytymistä ehkäiseviä toimia ehdotetaan kehitettävän kunnissa ja kuinka niitä saadaan vietyä osaksi perustyötä ja normaaleja palvelujärjestelmiä. Onnistuvien oppien tavoitteet Tavoitteena oli Ideaalimallin (Ota oppi -mallin) mukaisten hyvien käytäntöjen 1. levittäminen kaikille Tavoite 3 -alueen paikkakunnille Mallin mukaisen toimintatavan käynnistäminen ja juurruttaminen 2. Mallin toimivuuden edellyttämän poikkihallinnollisen ja monitoimijaiseen 3. kumppanuuteen pohjautuvan verkostoyhteistyön elvyttäminen näillä paikkakunnilla – 14 – Virallisten kirjattujen tavoitteiden ohella sosiaali- ja terveysministeriö hankkeen tilaajana halusi erityisesti tietää, onko paikallinen sitoutuminen nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen riittävän pitkäkestoista, onnistutaanko vähentämään syrjäytymisriskejä paikallisesti, osataanko soveltaa tehokkaita käytänteitä ja hyviksi koeteltuja keinoja, pystytäänkö sopimaan toiminnan jatkuvuuden takuista, saadaanko toiminnan tuloksista varteenotettavaa näyttöä sekä onko nuorten ohjaamiseen ja tukemiseen tähtäävien toimenpiteiden seuranta ja arviointi kunnossa. Kokonaisuutena haettiin vastausta siihen, riittääkö tiedon lisääminen muutoksen aikaansaamiseksi vai tarvitaanko muutoksia lainsäädäntöön tai hallinnon ohjausjärjestelmiin. Onnistuvien oppien toimintalogiikka Vaihe 1 Koottiin alueelliset ja paikalliset yhteistyöverkostot 14 maakunnan alueella nuorten palveluiden ammattilaisista. Vaihe 2 Rakennettiin nuorten ohjaus- ja tukipalveluita tiivistävät alueelliset ja paikalliset toimenpideohjelmat tarveanalyysin perusteella. Toimenpideohjelmat rakennettiin poikkihal- linnollisessa ja moniammatillisessa yhteistyössä, jota pro- sessikouluttajat ohjasivat. Vaihe 3 Laadittiin alueellisiin ja paikallisiin toimenpideohjelmiin perustuvat kumppanuussopimukset. Sosiaalikehitys Oy hankkeen hallinnoijana teki kaupunginhallitusten, kunta- ja seutujohdon, valtuustojen ja lautakuntien, toimialajohdon, koulutuskuntayhtymäjohdon tai työpajajohdon edustajien kanssa sitovat kumppanuussopimukset paikallisen kehit- tämistyön tavoitteista, tehtävistä, resursseista sekä juur- ruttamistyötä tukevista käytännön asioista. Vaihe 4 Kohdennettiin paikallisen kehittämistyön käynnistämiseen rahoitusta jokaista maakuntaa kohden noin 130 000 euroa. Sopimuksiin sidottiin yhteensä 1,6 miljoonaa euroa hankkeen kokonaisbudjetista. Tämän lisäksi alu- eiden tarpeisiin tuotettiin moniammatillista yhteistyötä vahvistavaa koulutusta. Rahoitusta varten alueilla valmis- teltiin toiminta- ja rahoitussuunnitelmat. Vaihe 5 Juurruttamistyön tukeminen ja hankkeen kokonaisprosessin johtaminen, josta vastasi hankkeen päällikkö ohjausryhmän ja koordinaatioryhmän tuella. Alueella prosessin päävastuu oli alueellisilla koordinaattoreilla. – 15 – Onnistuvien oppien panos-tuotos -suhde Hankkeen kokonaisrahoitus oli 3 miljoonaa euroa. Nuorten ohjaus- ja tukipalveluita tehostaviin toimenpiteisiin ohjattiin sopimuksiin sidottuna 1,6 miljoonaa euroa, alueellisen juurruttamistyön tukemiseen miljoona euroa, moniammatillista yhteistyötä tukevaan koulutukseen 300 000 euroa ja nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden järjestämiseen liittyvään tiedottamiseen 100 000 euroa. Tuotokset numeroina: Paikallistasolla toimenpideohjelmien valmisteluun osallistui noin 400 • eri alojen ammattilaista. Konkreettisessa nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden kehittämistyössä oli • mukana 405 tahoa ja näiden toimintaa tukemassa ja mahdollistamassa 616 yhteistyötahoa ja/tai organisaatiota. Valmistelut johtivat 33 kumppanuussopimuksen laadintaan, joiden • pohjalta nuorten tuki- ja turvaverkkoja tiivistäviä palveluja sitouduttiin kehittämään. Lisäksi kunnat tekivät ohjauspalveluita tehostavia sopimuksia esim. toisen asteen oppilaitosten kanssa. Sopimuksiin resurssoitiin alueellista käynnistysvaiheen tukea 1,6 mil- • joonaa euroa. Toiminnan jatkuvuuden suunnitteluun ja turvaamiseen saatiin yli 100 • esimiehen tuki. Alue- ja kuntakohtaista juurruttamistyötä tuettiin kuuden lähipäivän • prosessiohjaajakoulutuksella, joihin osallistui yhteensä 370 pai- kallistoimijaa. Maakunnissa toimi 20 koordinaattoria kokoamassa alueilla tehtävää • työtä. Moniammatillisen yhteistyön tehostamiseksi paikallistoimijoille • järjestettiin yhteistä koulutusta ja suunnitteluaikaa. Henkilökoulutus- ja henkilötyöpäiviä kirjattiin 8 739. Esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön esteitä purkavat täsmäkoulutukset (kuten ”salassapito- koulutus” ja toiminnalliset menetelmät syrjäytymisen ehkäisyssä) tavoittivat 1 147 osallistujaa. Nuorten ohjaus- ja tukipalveluihin saatiin 13 vakinaista työsuhdetta ja/ • tai virkaa ja 3 pitkäkestoista työsuhdetta. Tehostetut ohjaus- ja tukipalvelut tavoittivat kuntaraporttien mukaan • suoraan 7 385 nuorta. Palveluiden tehostamisen välillisiä vaikutuksia voidaan arvioida luvun II koosteiden kautta. Onnistuvien oppien tiedotustilaisuuksiin osallistui 7 042 henkilöä. • Toiminta ulottui suoraan 150 kuntaan. • – 16 – Moniammatillisuuden ja poikkihallinnollisuuden toteutuminen Moniammatillisuuden toteutumista kuvataan seuraavien lukujen avulla, joista näkyy paikallista kehittämistyötä hallinnoiva taho, yhteistyössä mukana olleiden henkilöiden taustaorganisaatiot ja nuorten parissa palveluita kehittävien työntekijöiden (prosessinohjaajien) taustaorganisaatiot: A)Alueellisen ja paikallisen kehittämistyön hallinnoiva taho (33 sopimusta) Opetustoimi 11 (33 %) Koulutuskuntayhtymä / toisen asteen ammattioppilaitos 7 (21 %) Työpaja 5 (15 %) Keskus-, konserni- tai seutuhallinto 5 (15 %) Nuorisotoimi 3 (9 %) Seurakunta 1 (3 %) 3. sektori, yhdistys 1 (3 %) B) Keskeiset yhteistyötahot alueen/seudun nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden järjestämisessä Opetustoimi (97) Nuoriso- ja vapaa-aikatoimi (77) Sosiaalitoimi (67) Alueella toimivat hankkeet (58) Toisen asteen oppilaitokset (38) Työvoimahallinto (38) Työpajat (33) 3. sektori, yhdistykset (31) Oppilashuolto/terveydenhuolto (26) Erilaiset opistot (12) - kansalaisopistot, diakoniaopistot, evankeliset opistot, kristilliset opistot, yliopisto Seurakunta (11) Vanhemmat, huoltajat ja nuoret (11) Yritykset (10) Poliisi (4) Kela (3) Muut (liitot, lääninhallitukset, sosiaalialan osaamiskeskukset) C) Prosessinohjaajien taustaorganisaatiot (yhteensä 370 prosessinohjaajaa) Nuoriso- ja vapaa-aikatoimi 103 (28 %) Opetustoimi 99 (27 %) Oppilashuolto, kouluterveydenhuolto, terveydenhuolto 42 (11 %) Toisen asteen oppilaitokset 34 (9 %) Työpajat 32 (9 %) Sosiaalitoimi 31 (8 %) – 17 – Työvoimahallinto 21 (6 %) Seurakunta 5 (1 %) Muut: opistot, järjestöt, yhdistykset 3 (1 %) Kehittämistyön juurruttamisen ideaalimalli Onnistuvien oppien kokemusten pohjalta kehittämistyön juurruttaminen on kuvattavissa (Määttää 2007 mukaillen) seuraavan prosessimallin avulla: – 18 – Onnistuvien oppien johtopäätökset Valtakunnallisesti laajoissa hankkeissa sopimusohjaus on toimiva 1. ohjausmenetelmä, koska se antaa tilaa paikallisille tarveanalyyseille, sitouttaa kunta- ja toimialajohdon hankkeisiin ja sitoo hankkeet paikallisiin kehittämisstrategioihin. Hyvä lainsäädäntö ja hankkeiden toimintakauden ajoittaminen suhteessa valtakunnallisiin ohjelmiin (kehittämisohjelmat ja politiikkaohjelmat) vahvistavat kehittämistyön juurtumista. Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen tiimityöskentely sekä 2. kuntarajat ylittävät seutukunnallinen työskentely on tyypillinen esimerkki kehittämistyöstä, jossa ulkopuolinen neutraali taho on välttämätön yhteistyössä läsnä olevien intressiristiriitojen, kuten professioiden ja alueiden väliset ristiriidat, ratkaisemiseksi. Moni- ammatillisessa kehittämistyössä ulkopuolista konsulttia tärkeämpi taho on ulkopuolinen ammattimainen prosessikouluttaja, joka hallitsee ryhmäprosessin käynnistämisen, prosessin ohjaamisen ja prosessin loppuunsaattamisen. Moniammatillista ja poikkihallinnollista työskentelyä kehitettäessä on 3. kiinnitettävä huomiota prosessinohjaamisen lisäksi sisältökoulutukseen. Salassapitoon ja ammattietiikkaan liittyvä koulutus on edelleenkin ajankohtaista ja sen tarvetta kasvattaa tulevaisuudessa lisääntyvä poikkihallinnollinen työskentelytapa ja informaatioteknologian ke- hittyminen. Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen työskentely on työnjoh-4. dollisesti haastavaa ja vaatii työnjohdolta kokonaisnäkemystä prosessijohtamisesta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä prosessin omistajuuteen, vastuiden siirtämiseen ja informaation siirtämiseen prosessin kuluessa. Kehittämistyön tulosten juurruttamiseen osaksi perustyötä on sitouduttava prosessin jokaisessa vaiheessa. Kehittämistyössä on suosittava monimuotoisuutta, joka antaa tilaa sekä 5. suurille hankkeille että luottaa pienten hankkeiden innovatiivisuuteen ja vaikuttavuuteen. Nuorten palvelujärjestelmää kehitettäessä olisi nuorten oma panos 6. saatava kehittämistyöhön mukaan mahdollisimman aikaisessa vai- heessa. Nuoren identiteetti kansalaisena ja kuntalaisena voi kasvaa ainoastaan vastuun ottamisen kautta. Asiakaslähtöisen työskentelytavan kehittäminen nuorten palvelujärjestelmässä on tulevaisuuden suurimpia haasteita. – 19 – Sisällysluettelo Loppuraportti (Luvut i & ii) Luku 1 - Nuorisotyö, NuorisopoLitiikka ja NuorteN paLveLujärjesteLmä ............... 23 Johdanto .............................................................................................................23 2 Onnistuvat opit muuttuvassa kuntakentässä ...................................................24 3 Nuorisopolitiikasta nuorten palvelujärjestelmään ...........................................25 4 Tieteellisestä liikkeenjohdosta tilaaja-tuottaja -malliin ....................................29 5 Näennäismarkkinat ja sopimuksellisuus ..........................................................35 6 Projektiyhteiskunnan näennäiskritiikki ............................................................37 7 Elämänkaariajattelu ja prosessijohtaminen ......................................................38 8 Moniammatillisuuden ja poikkihallinnollisuuden toteutuminen .....................42 9 Lopuksi ...........................................................................................................46 Kirjalliset lähteet ...............................................................................................47 Luku ii - oNNistuvat opit ja NuorteN tuki- ja ohjauspaLveLuideN tehostamiNeN .. 49 10 Alue- ja maakuntakohtaiset koosteet ............................................................49 10.1 Etelä-Karjalan kopparitoiminnassa yli 100 tukea tarvitsevaa nuorta .........50 10.2 Etelä-Pohjanmaan 90 nuorta tehostettujen ohjaus- ja tukitoimien piiriin................................................................................................... 52 10.3 Itä-Uudenmaan ammattiysi – perusopetusta toisen asteen tiloissa ........ 55 10.4 Hämeenlinnan tulevan suurkunnan ohjaus- ja tukipalvelut yhtenäisiksi .......................................................................................... 58 10.5 Kokkolan seutukuntaan koulutoimen psykososiaalinen resurssikeskus .. 60 10.6 Keski-Suomessa nivelvaiheen ohjausta tehostettu virkoja perustamalla . 62 10.7 Kymenlaaksossa panostetaan työpajatoimintaan .................................... 65 10.8 Tampereen sähköinen tettinetti tavoittanut suoraan 2 000 nuorta ........ 69 10.9 Muu Pirkanmaa – nivelvaiheen yhteistyöryhmät ja hyvät ohjausmallit seudulliksi .......................................................................................... 71 10.10 Pohjanmaalle perusteilla lapsi- ja nuorisopolitiikan ryhmä ................. 76 10.11 Pohjois-Pohjanmaalla nuorten ohjausvelvollisuus kirjattu ohjaajien toimenkuviin ....................................................................................... 86 10.12 Päijät-Hämeessä lasten ja nuorten palveluverkosto tehty näkyväksi .... 88 10.13 Satakunnan ohjaustyöhön selkeät mallit ja sopimukset ...................... 91 10.14 Espoon seudun esimerkki ohjaavan starttipajan juurruttamisesta ........ 95 10.15 Helsinki ja mallinnettavat maahanmuuttajanuorten tuki- ja ohjauspalvelut ..................................................................................... 96 10.16 Turun seudun keinovalikoima joustavien opetusratkaisujen kehittämiseksi ja juurruttamiseksi ....................................................... 99 10.17 Maakuntakohtaiset koosteet – yhteenveto ........................................ 101 – 20 – uLkoisen arvioinnin Loppuraportti (Luvut iii & iv) Luku iii - oNNistuvat opit -juurruttamishaNke .................................................. 107 11 Onnistuvat opit osana nuorten palvelujen kehittämisen jatkumoa .............107 11.1 Hankkeelle asetetut tavoitteet ........................................................... 109 11.2 Kolmen toimijan konsortio ja tukirakenteet ........................................ 110 11.3 Hankkeen resurssit ja toimintalogiikka ............................................... 111 12 Kuvaus hankkeen ydintoiminnoista .............................................................115 12.1 Onnistuvat opit numeroiden valossa ................................................... 115 12.2 Kumppanuussopimusten laadinta ....................................................... 117 12.3 Jäsennys alue- ja maakuntakohtaisesta työstä ...................................... 117 12.4 Prosessinohjaajakoulutukset ja prosessinohjaajien työnkuvat .............. 121 12.5 Tiedottaminen .................................................................................... 125 12.6 Tukiprosessit ....................................................................................... 130 Luku iv - oNNistuvat opit -juurruttamishaNkkeeN uLkoiNeN arvioiNti .............. 135 13 Johdanto ......................................................................................................135 14 Katsaus juurruttamisen teoriaan ..................................................................136 15 Arvioinnin toteutus .....................................................................................137 15.1 Prosessiarvioinnin tavoite, kohdentuminen ja kysymykset .................. 138 15.2 Ota oppi -mallin soveltuvuuden ja paikallisesti kehitettyjen mallien juurruttamistyön arvioinnin tavoite, kohdentuminen ja kysymykset . 139 15.3 Arviointiaineistot ja analysointimenetelmät ........................................ 141 16 Prosessinarvioinnin tulokset ........................................................................142 16.1 Kumppanuussopimusten toteutuminen ja merkitys ........................... 142 16.2 Kolmen konsortiokumppanin yhteistyö .............................................. 143 16.3 Prosessinohjaajakoulutus kokosi toimijat ............................................ 145 16.4 Tiedottaminen Onnistuvat opit -hankkeessa ....................................... 150 16.5 Alue- ja maakuntakohtaisen työn tukiprosessit ................................... 153 17 Ota oppi -mallin soveltuvuuden arviointi ja toimintojen juurruttaminen ...154 17.1 Ota oppi -mallin soveltuvuuden arviointi ........................................... 154 17.2 Paikallisesti kehitettyjen toimenpiteiden juurruttaminen osaksi arjen rakenteita ......................................................................................... 158 17.2.1 Esimiesten sitouttaminen ....................................................... 159 17.2.2 Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö ................. 164 17.2.3 Paikallisesti kehitetyt toiminnot syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi ............................................................... 170 17.2.4 Seuranta ja arviointi paikallistasolla ........................................ 174 17.2.5 Ideaalimalli toimintojen juurruttamiseen ............................... 176 17.3 Juurtuivatko opit? ............................................................................... 177 18 Johtopäätökset arvioinnin tuloksista ............................................................181 Lähteet .............................................................................................................186 Loppuraportti (Luvut i & ii) Tapio Kuure dosentti, Tampereen yliopisto, tutkija, Pikassos Oy Tom Tarvainen projektipäällikkö Onnistuvat opit, Sosiaalikehitys Oy – 23 – Luku 1 - Nuorisotyö, NuorisopoLitiikka ja NuorteN paLveLujärjesteLmä Johdanto Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Onnistuvat opit -yleisnimellä tunnettu hanke on matkansa varrella käyttänyt nimestään erilaisia versioita tilannekohtaisesti vaihdellen. Kesäkuun 21. päivänä 2005 sosiaali- ja terveysministeriölle jätetyssä projektihakemuksessa hankkeen nimeksi mainittiin Hyvät käytännöt -mallin toimeenpanohanke. Saman vuoden joulukuun 21. päivänä hankkeen toteuttamiseksi tehdyssä sopimuksessa STM:n ja Sosiaalikehitys Oy:n välillä nimeksi oli muotoutunut Onnistuvat opit – yhteistä vastuuta nuorten palveluihin. Toimeenpanovaiheessa hanke esitteli itseään Ei-hanke -hankkeena, koska sen tavoitteena oli juurruttaa uusia toimintamuotoja kuntien nuorten palveluihin eikä toimia yksittäisenä hankkeena. Tilannekohtaisen vaihtelun voi tulkita viittaavan moniulotteiseen ja käymistilassa olevaan kuntakenttään, jonne projektin asemoituminen ei käynyt yksiselitteisesti eikä käden käänteessä. Hankkeen tarvetta perusteltiin STM:n tarjouspyynnössä viittaamalla ministeriön 2010 strategiaan, Vanhasen I hallituksen ohjelmaan sekä Suomen kansalliseen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen toimintasuunnitelmaan, joissa korostettiin syrjäytymisen ehkäisyä, varhaista puuttumista ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Nuorten osalta tarveanalyysissa korostettiin oppilashuollon tehostamista, moniammatillisen yhteistyön lisäämistä sekä räätälöityä ohjausta ja opetusta. Tarveanalyysin perustalta STM asetti tavoitteeksi vähentää koulutuksen keskeyttämistä sekä suunnata erityistä tukea koulutuksesta työelämään siirtymisen vaiheeseen. Kuntien koulutoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon, liikunta- ja nuorisotoimen sekä järjestöjen ja median yhteistoiminnalla pyrittiin syrjäytymisen ehkäisemiseen ja elämänhallinnan lisäämiseen. Tavoitteeksi asetettiin lisäksi päihteiden käyttöön liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien riittävä käsittely riskitekijöiden hallitsemiseksi ja nuorten työelämään pääsyn varmistamiseksi. – 24 – 2 Onnistuvat opit muuttuvassa kuntakentässä Onnistuvat opit -hankkeessa asetettuihin tavoitteisiin katsottiin päästävän ideaalimallilla, joka oli kehitelty STM:n johdolla toteutetun nuorten kuntoutuskokeilun 2001–2004 kokemusten pohjalta (Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2005). Mallissa korostettiin kuntajohdon sitoutumista, poikki- ammatillista ja poikkihallinnollista yhteistyötä ja verkostoitumista ja nuorten palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Onnistuvat opit -hankkeessa työn painopiste kohdistettiin 15–17-vuotiaisiin peruskoulusta toiselle asteelle siirtyviin nuoriin. Hankkeen toimintakausi 15.8.2005–31.1.2008 osui ajankohtaan, jossa kunnat elivät voimakasta murroskauttaan. Kehitteillä olevia ja päätettyjä kuntaliitoksia tai kuntien yhdistymisiä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin sodanjälkeisenä kautena. Kuntien palvelujärjestelmässä pantiin toimeen huomattavia uudistuksia. Uuden julkisen johtamisen tavoitteet tilaaja- tuottaja-malleineen, prosessijohtamisineen ja elinkaariajatteluineen haastoivat kunnat entistä kokonaisvaltaisempaan työskentelyyn palvelujärjestelmää uudistettaessa. Tätä kirjoitettaessa Vammalan kaupunginhallitus julistaa haettavaksi Lasten ja nuorten kasvatus ja ohjaus -palvelukokonaisuuden johtajan toimen, joka sijoittuu uuteen vuoden 2009 alussa perustettavaan Sastamalan kaupunkiin; tosin kaupungin nimi on toistaiseksi vielä lopullista päätöstä vailla. Hakujulistuksen mukaan: Rakennamme Sastamalan kaupungin organisaatiota modernin pro- sessiorganisaatiomallin mukaiseksi. Lasten ja nuorten kasvatus ja ohjaus -palvelukokonaisuus on yksi Sastamalan kaupungin nel- jästä ydinprosessista. Tähän palvelukokonaisuuteen kuuluvat seuraavat toiminnot (ydinprosessit): Päivähoito, esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus, aamu- ja iltapäivätoiminta, nuorisotyö. (Työministeriön työvoimapalvelujen tietojärjestelmä 25.2.2008). Esimerkiksi ottamassani julistuksessa mainittu moderni prosessiorganisaa- tiomalli ja palvelukokonaisuus määrittävät keskeisesti sitä kehittämistyötä kunnissa, missä Onnistuvat opit -hanke on omalta osaltaan ollut mukana. On kysyttävä, mitä annettavaa hankkeella voisi olla kuntien palvelujärjestelmän kehittämisessä nykyisten organisaatioteoreettisten keskustelujen näkökul- masta? Kyetäksemme vastaamaan kysymykseen, meidän on ensin selvitettävä joitakin tärkeimpiä nuorisopolitiikkaan ja organisaatioteorioihin liittyviä käsitteitä. Tämän raporttiosuuden tehtävänä on osoittaa nuorten palvelujärjestelmän keskeisten käsitteiden taustat, käsitteiden merkitys palveluja kehitettäessä ja niiden yhteys kuntaorganisaation kokonaisuudistukseen. – 25 – 3 Nuorisopolitiikasta nuorten palvelujärjestelmään Nuoren ja yhteiskunnan kohtaamista voidaan tarkastella Suomen historiassa suhteessa vapaisiin kansalaisjärjestöihin, suhteessa julkisiin instituutioihin kuten koulu ja sosiaalitoimi ja suhteessa kirkkoon. Tämä kolmijako kehkeytyi 1800-luvun lopulla ja se pätee yhä kuitenkin sillä varauksella, että nykyisin kohtaaminen on aikaisempaa mediavälitteisempää (vrt. Cederlöf 2007; Niemi 2007; Nieminen 1995). Kristillinen nuorisotyö, nuorisoseuraliikkeen kasvatuksellinen nuorisotyö, poliittinen nuorisotoiminta ja virallisen koululaitoksen kasvatus- ja opetustyö ovat olleet enemmän tai vähemmän jännitteisessä suhteessa toisiinsa riippuen valtakunnan poliittisesta suhdanteesta. Ammattinimikkeestä tai asemasta riippumatta kaikilla toimijoilla on ollut kuitenkin yhteinen tekijä. Tehtäväksi on katsottu nuoren kohtaaminen ja hänen kasvunsa tukeminen. Nuorisotyön historiankirjoittaja Juha Nieminen jakaa nuorisotyön neljä yleistehtävää eli perusfunktiota sosialisaatiofunktioon, personaalifunktioon, kompensaatiofunktioon sekä resursointi- ja allokointifunktioon (Nieminen 2007, 23–27). Sosialisaatiofunktiossa nuorisotyön ensimmäisenä yleisenä tehtävänä on nuoren liittäminen yhteiskunnan ja lähiyhteisön jäseneksi. Personaalifunktiossa kyseessä on nuoren ohjaaminen kehittymisessä omaksi itsekseen, omat tarpeensa ja pyrkimyksensä tuntevaksi yksilöksi. Kompensaatiofunktiossa tavoitteena on auttaa ja tasoittaa nuoren kasvuun liittyviä vaikeuksia, jotka voivat johtua nuoren kasvuympäristöstä tai hänen henkilökohtaisista ongelmistaan. Resursointi- ja allokointifunktio liittyy puolestaan yhteiskuntaan, eli kuinka yhteiskunta osoittaa ja suuntaa voimavaroja nuorten kasvattamiseen ja tukemiseen. Neljännen funktion ulottuvuus on siis luonteeltaan nuorisopoliittinen ja rakenteellinen, kun taas kolme ensimmäistä liittyvät välittömään nuoren kohtaamiseen ja nuoren kasvuun. Nuorisopolitiikka ymmärretään tässä yhteydessä yhtenä yhteiskuntapolitiikkana. Kuten Nieminen itsekin huomauttaa, edellä esitetyt neljä funktiota eivät ole nuorisotyön eri muodoissa toisiaan pois sulkevia, eivät myöskään nuorisotyölle pelkästään kuuluvia tehtäviä yhteiskunnassa. Niitä toteuttavat myös muut instituutiot kuten perhe, koulu, sosiaalitoimi ja liikuntatoimi (Nieminen 2007, 27). Nuorisotyön eri funktioiden määrittely tällä tavalla pitää sisällään vaateen yhteistyöstä eri toimijoiden ja instituutioiden välillä. Samoin määrittelystä käy hyvin ilmi toimintakentän monitoimijuus. Mikään yksittäinen taho ei ole voinut osoittaa olevansa ainoa nuorisoalan asiantuntija ja ongelmien ratkaisija. Kentän monitoimijuus on tunnistettu ja tunnustettu sekä paljon käsitelty asia nuorisotyön historiassa, joten on perusteltua olettaa, että kokemuksista voidaan ottaa oppia nykyisessä keskustelussa moniammatillisesta ja poikkihallinnollisesta nuorisotyöstä (vrt. Siurala 2004). – 26 – Sama pätee nuorisopolitiikkaan yhteiskuntapolitiikkana. Nuorisopolitiikka ei ole koskaan ollut sektoripolitiikkaa vaan siinä on ollut aina eri sektoreita kokoavia tavoitteita, joten sen kokemuksilla voisi olla jotakin annettavaa nykyiselle keskustelulle kuntien toimintamallien muutoksesta. Virallisen koulutoimen rinnalla nuorisotyö tai nuorisokasvatus nähtiin pitkään kansalaisjärjestöjen tekemänä kasvatustyönä, joka oli luonteeltaan joko kansanvalistusta tai poliittisten puolueiden tekemää nuoriin kohdistuvaa puoluetyötä. Virallisessa kielenkäytössä nuorisotyö ja nuorisotyöntekijä nimikkeinä alkoivat yleistyä vasta 1940-luvulla samalla kun alan koulutus käynnistyi (Cederlöf 2007, 23–24). Nuorisotyön tavoitteet, sanasto ja nimikkeistö eivät kuitenkaan osoittaneet vakiintumisen merkkejä ajan myötä. Jo 1960-luvulla poliittisen radikalisoitumisen myötä itse peruskäsitteeseen nuorisotyö alettiin suhtautua karsaasti, koska sen katsottiin olevan liian sidoksissa nuorten sosiaalistamistavoitteeseen (Silvennoinen & Nieminen 2002, 32–34). Radikaalit poliittiset toimijat eivät halua koskaan sosiaalistaa nuoria olemassa olevaan systeemiin vaan tavoitteena on olemassa olevan yhteiskunnan ylittävä emansipoitunut, vapautunut nuori – nykyisen kielenkäytön mukaisesti valtaistunut nuori. Radikaalin ajan hengen mukaan nuorten kohtaamista painottavan nuorisotyön sijasta alettiin korostaa rakenteellisia ratkaisuja ja nuorisopolitiikkaa. Nuorisopolitiikka määriteltiin: ”yhteiskunnan toimenpiteiksi, joiden tarkoituksena on edistää nuorten kehittymistä itseään toteuttaviksi ja yhteiskuntaa hyödyttäviksi ihmisiksi” (emt., 34). Ajatuksen ydin on siinä, että itsensä toteuttamisen nähdään kehittävän sekä yksilöä että yhteiskuntaa enemmän kuin normatiivinen sosiaalistaminen olemassa olevaan yhteiskuntaan. Yhteiskunnan on täten tietoisella nuorisopolitiikalla tuettava yksilöä kasvussaan. Nuorisopolitiikka käsitteenä ei kuitenkaan yltänyt vielä vuoden 1972 ensimmäiseen nuorisotyötä säätelevään lakiin, vaan keskeisinä käsitteinä määriteltiin nuorisotoiminta ja nuorisotyö. Nuorisotoiminnalla tarkoitettiin tällöin nuorten vapaata kansalaistoimintaa ja nuorisotyöllä tarkoitettiin sitä työtä, jolla luodaan edellytyksiä nuorisotoiminnalle (emt., 34). Nuorisotyö nähtiin määrittelyssä siis yhteiskuntapolitiikan tasolla toimivana käsitteenä, joka luo rakenteita varsinaiselle toiminnalle eli nuorten kohtaamiselle. Edellytysten luomisen nuorisotoiminnalle katsottiin vaativan laaja-alaista nuorisopolitiikkaa, joka siis käsitteenä ei yltänyt lakiin, mutta jota käytettiin sitäkin enemmän käytännön suunnittelutyössä. Laaja-alaisen, hallinnon sektorirajat ylittävän nuorisopolitiikan koordinointi, joka oli osoitettu hallinnossa opetusministeriön tehtäväksi, osoittautui tuolloin kuitenkin mahdottomaksi. Kokonaisvaltaisen nuorisopolitiikan tavoitteen arvioitiin jälkikäteen olleen liian idealistinen ja epärealistisuudessaan jopa huvittava (emt., 37). Kuitenkin, – 27 – vaikka kunnissa tehdyt laajat nuorisopoliittiset suunnitelmat ajautuivat 70-luvulla karille, nuorisopolitiikka käsitteenä vahvistui ja se kirjattiin uuteen, vuoden 1985 nuorisotyölakiin. Laissa osoitettiin nuorisopolitiikan yhteensovittaminen valtionhallinnossa opetusministeriön tehtäväksi. Kunnissa tehtävä osoitettiin nuorisolautakunnille. Lain tavoitteena oli ylittää julkisen hallinnon sektoripohjainen toimintatapa ja kehittää poikkihallinnollista työskentelytapaa. Vuoden 1985 nuorisotyölain mukainen kokonaisvaltainen nuorisopolitiikka kariutui puolestaan 1980-luvun lopun julkisen hallinnon normien perkaukseen, hallinnon ja päätösvallan hajauttamiseen, kuntien valtionavun uudistamiseen ja lopulta 1990-luvun alun lamaan (vrt. Alasuutari & Lampinen 2006). Kehityksen seurauksena suurin osa kunnista luopui nuorisolautakunnista. Nuorisotyön tulosalueeksi määriteltiin nuorten elinolot ja samalla pyrittiin eroon nuorisopolitiikan käsitteestä, joka koettiin epäonnistuneeksi ja byrokraattiseksi. Samassa murroksessa kunnat vähensivät nuorisotyöntekijöitä ja Tampereen yliopisto lopetti korkeakoulutasoisen nuorisotyön tutkintonsa. Yhteiskuntapoliittinen käsite nuorisopolitiikka alettiin ymmärtää lisäksi epäpolitisoituvassa Suomessa puolue- ja päivänpoliittisena käsitteenä. Uudessa vuoden 1995 nuorisotyölaissa nuorisopolitiikan käsitteen korvasi nuorten elinolot -käsite. Laki velvoitti eri hallinnonalat lisäämään keskinäistä yhteistyötä nuorten elinolojen parantamiseksi. Nuorisotoiminta ja nuorisotyö määriteltiin käsitteinä samaan tapaan kuin vuoden 1972 lainsäädännössä, kuitenkin niin, että nuorisotyö määriteltiin työksi, jolla parannetaan nuorten elinoloja ja luodaan edellytyksiä nuorisotoiminnalle. Vaikka itse nuorisotyön näkökulmasta katsoen asiat menivät 1990-luvulla huonoon suuntaan sikäli, että nuorisotoimen päätöksenteko siirrettiin itsenäisistä nuorisolautakunnista laajempiin vapaa-aikalautakuntiin ja nuorisotoimelle osoitetut resurssit eivät palautuneet koko 90-luvun aikana lamaa edeltävälle tasolle, itse nuorisoa koskeva lainsäädäntö kehittyi uuden vuosituhannen vaihteeseen tultaessa. Kari Sjöholm osoittaa kokonaiskatsauksessaan 2000- luvun alun nuorisoa koskevan lainsäädännön ulottuvan Suomen perustuslakiin asti. Vuoden 2000 perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava kansalaisille myös muun kuin perusopetuksen saaminen ja kulttuuripalvelujen saaminen, vuoden 1995 kuntalaki velvoittaa kuntia huolehtimaan kuntalaisten hyvinvoinnista, vuoden 1995 nuorisotyölaki nuorisotyön toteuttamisesta ja vuoden 2000 lääninhallituslain muutos velvoittaa nuorisotoimen arviointiin osana kuntien tuottamaa peruspalvelua (Sjöholm 2008; Silvennoinen & Nieminen 2002, 41; Lääninhallituslaki). Peruspalveluilla tarkoitetaan palveluita, jotka koskevat valtaosaa kuntalaisia ja ne vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Määritelmän mukaan niiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. – 28 – Määrittäessään nuorisotyön kunnan peruspalveluksi lääninhallituslain muutos vahvisti merkittävällä tavalla nuorisotyön asemaa, koska se asetti kunnille velvoitteen seurata nuorisotyön kehittämistä ja nosti nuorisotyön statuksen muiden peruspalveluiden rinnalle. Oleellinen käsitteellinen siirtymä nuorisopolitiikasta nuorten peruspalveluihin voidaan tulkita tapahtuneen juuri lääninhallituslain muutoksen yhteydessä. Tällä käsitteellisellä siirtymällä on merkitystä arvioitaessa nuorisotyön asemaa kuntien palvelujärjestelmää uudistettaessa. Seuraava tärkeä siirtymä nuorisotyön asemassa palvelujärjestelmässä oli vuoden 2006 nuorisolain määrittämä nuorisopoliittinen kehittämisohjelma (Nuorisolaki). Opetusministeriön nuorisoyksikön virkamiesjohdon kauan odottama nuorisopoliittinen ohjelma toteutui uudessa nuorisolaissa. Laki velvoitti maan hallituksen hyväksymään kehittämisohjelman, joka ylittää sektorirajat, velvoittaa sektoreiden väliseen yhteistyöhön ja velvoittaa hallitusta seuraamaan ohjelman tavoitteiden toteutumista. Siirtyminen hankeperustaisesta kehittämisestä ohjelmaperustaiseen kehittämiseen määriteltiin nuorisopolitiikassa näin ollen lain tasolla (vrt. Taipale & Hämäläinen 2007, 44). Laki päästi pannasta nuorisopolitiikan käsitteen, joka ymmärretään nykyisellään puolue- ja päivänpolitiikasta irrallaan olevana neutraalina yhteiskuntapoliittisena käsitteenä siinä missä koulutuspolitiikka ja työmarkkinapolitiikka ja valtion omistajapolitiikka. Nuorisopolitiikka siirtyi siis neutraalina käsitteenä takaisin nuorisotoimen kielenkäyttöön uuden nuorisolain myötä. Sitä ennen lääninhallituslaissa nuorisotyö oli määritelty peruspalveluksi, jonka asiakaskuntana ovat nuoret. Nuorten palvelut, jotka usein määritellään vapaa-ajan palveluiksi tai virallisten instituutioiden ulkopuolella tarjotuksi kansalaisjärjestöjen palveluiksi, alettiin käsittää ja mieltää osaksi nuorten palvelujärjestelmää. Käsitteellinen siirtymä nuorisopolitiikasta palvelujärjestelmää korostavaan kielenkäyttöön antaa aihetta kysyä, katosiko politiikka palvelujärjestelmä- puheen myötä nuorisopolitiikasta kokonaan? Voisi arvioida päinvastoin: lain määrittämä ohjelmajohtaminen on sidottu hallituspolitiikkaan, mikä vahvistaa poliittista ohjausta huomattavasti enemmän kuin aikaisempi käytäntö, jossa poliittinen ohjaus oli osoitettu lähinnä valtioneuvoston nimittämälle Nuorisoasiain neuvostolle eli Nuoralle. Ongelmana kuitenkin on ollut, että Nuoralle ei ole ollut siinä määrin resursseja, että poliittinen ohjaus olisi tarpeellisessa määrin toiminut. Entä tuottaako uusi lainsäädäntö reaalisia muutoksia palvelujärjestelmää kehitettäessä? Heikki Silvennoinen ja Juha Nieminen päätyvät aikaisempia yrityksiä analysoidessaan pessimistisiin näkemyksiin artikkelissaan Nuotiopiiristä peruspalveluksi: – 29 – Opetusministeriöllä ja kunnan nuorisotoimella ei ole ollut eikä ole edelleenkään todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa muiden hallinnonalojen tai talouselämän päätöksiin saati niiden vaikutuksiin. (Silvennoinen & Nieminen 2002, 55). Kirjoittajien pessimistinen johtopäätös liittyy 1970-luvun keskusteluihin kokonaisvaltaisen nuorisopolitiikan mahdollisuuksista. Vuoden 2002 näkökulmasta kirjoittajien arvioinnit ovat kuitenkin optimistisemmat: samalla kun nuorisotoimen on säilytettävä oma osaamisensa, … mahdollisuuksia koordinoida ja ohjata nuorisopolitiikkaan eri hallinnon sektoreita ohjattavia kymmeniä miljardeja markkoja on kuitenkin olemassa. (emt., 55). Ovatko Silvennoisen ja Niemisen arviot 2000-luvun alun tilanteesta yltiöoptimistisia, idealistisia ja epärealistisia, joita jälkikäteen muistellaan huvittuneesti, kuten 70-luvun suunnittelijoita muisteltiin 80-luvulla? Voidaksemme vastata kysymykseen, meidän on arvioitava mitä sellaista uutta kuntien palvelujärjestelmässä on tapahtunut, jotta kokonaisvaltainen nuorisopoliittinen työskentely ja poikkihallinnollinen toimintatapa olisi mahdollista? Miten kehittyi julkishallinnollinen käsitys palvelujärjestelmästä ja nuorten palveluista osana tätä järjestelmää? Asian käsitteellinen selventäminen vaatii perehtymistä keskeisiin organisaatioteoreettisiin keskusteluihin sekä alan klassikoiden tasolla että kahden viime vuosikymmenen ajalta. 4 Tieteellisestä liikkeenjohdosta tilaaja-tuottaja -malliin Ihmisten tavoitteellinen yhteistoiminta tarvitsee yleensä ottaen organisaation, mikä tekee toiminnasta systemaattista ja takaa toiminnan jatkuvuuden. Kansallisvaltioiden kehittyessä 1800-luvulla organisaatiot voitiin pääsääntöisesti määritellä liiketaloudellisina ja tuotannollisina, julkisina ja hallinnollisina tai kansalaisyhteiskunnan organisaatioina kuten yhdistykset. Organisaatioiden toimintaa käsitteleviä tieteellisiä teorioita alettiin kutsua nimellä organisaatioteoriat. Organisaatioteorioita voi luonnehtia poikkitieteellisiksi teorioiksi, joissa tieteellinen painopiste vaihtelee teoreetikon kiinnostuksen mukaan liiketaloudesta sosiologiaan, sosiaalipsykologiaan ja psykologiaan. Ihmisten johtamiseen keskittyvät organisaatioteoriat ottavat vauhtia psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta kun taas asioiden johtamiseen keskittyvät teoriat ammentavat liiketaloudesta ja systeemiteorioista. Käytännössä ihmisten ja asioiden johtaminen nivoutuvat kuitenkin toisiinsa. – 30 – Kaksi tärkeintä organisaatioteorioiden klassikkoa, joiden töillä on edelleen merkitystä nykyisessä organisaatioita käsittelevässä keskustelussa, ovat Frederik Taylor (1856–1915) ja Max Weber (1864–1921) (Vartola 2004; Viitala 2002). Taylor ja Weber olivat aikalaisia, joista jälkimmäinen tutustui myös edellisen teksteihin, mutta edellinen ei jälkimmäisen teksteihin. Weber oli lukenut akateeminen yliopistomies, Taylor puolestaan vähemmän lukenut käytännön teoreetikko. Vähästä lukeneisuudestaan huolimatta Taylor tunnetaan ns. tieteellisen liikkeenjohdon teoriasta, jonka esimerkkisovellutuksena pidetään liukuhihnatyöskentelyä ja ensimmäisenä tuotanto-organisaationa Fordin autotehdasta. Ensimmäinen malli oli T-Ford, jota alettiin valmistaa vuonna 1909. Verrattuna aikaisempiin autonrakennusyrityksiin kuten Dodgen veljesten yritys, jossa auto koottiin yhdessä huoneessa yhdellä jalustalla, Henry Ford keksi pistää hihnan liukumaan ja hihnan vierelle kokoonpanijoiksi työläisiä. Suostuakseen moiseen seisomatyöhön preerioilla vapaasti liikkumaan tottuneet työläiset vaativat itselleen kaksin- tai kolminkertaista palkkaa verrattuna maatyöläisiin ja cowboyhin. Senkin jälkeen sitoutuminen tehtaan tavoitteisiin oli heikkoa ja vaihtuvuus suurta. Niin sanotun palkkatyöläisen sosialisaatio kesti liukuhihnatyössä useamman sukupolven, mutta toi ehdottomasti liiketaloudellista tulosta ja tuotantomalli levisi ympäri maailman. Taylorin opeilla oli vaikutusta yksityisen tuotantoelämän puolella, kun taas Weberin laajasta teoreettisesta tuotannosta byrokratiateoria vaikutti julkisen hallinnon rakentumiseen. Byrokratiateorian käytännön sovellutuksena voidaan pitää julkisessa hallinnossa hierarkioihin perustuvaa organisaatiota, jossa käskyvaltasuhteet ja toimenkuvat on tiukasti määritelty. Molempia teoreetikoita yhdistävänä tekijänä on tuotteen valmistamiseen vaadittavan kokonaisprosessin osittaminen yksittäisiin osiin. Osittamisen tavoitteena on systematisoida työ ja poistaa siitä ns. inhimillisestä tekijästä johtuvat virheet. Molempien teorioiden perusvirettä on pidetty antihumanistisena siinä mielessä, että ne tarkastelevat organisaatiota pelkkänä koneena ja pyrkivät minimoimaan inhimillisyydestä aiheutuvat virheet. Organisaatioteorian klassikoiden antihumanismi ei ole jäänyt menneisyyteen vaan on nykyäänkin täyttä arkipäivää, mikä tuli hyvin esiin Suomessakin Stora Enson Kemijärven tehtaan lakkauttamisesta käydyssä keskustelussa. Keskustelun perusvireenä ovat klassikoiden määrittämät tehokkuuskriteerit, joiden mittaajina ovat nykyisin tehtaanjohtajan sijasta osakkeenomistajat kvartaalitalouden käytäntöjen mukaan neljä kertaa vuodessa. Esimerkkinä nykyisistä teoreetikoista – ei ehkä klassikoksi jäävä mutta yliopistomies kuitenkin – on mainittava Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen. Professori Puttonen mainitsi tammikuun lopulla Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan olevansa enemmän kiinnostunut Stora Enson markkina-arvosta kuin kemijärveläisten tulevaisuudesta (Helsingin – 31 – Sanomat 28.1.2008). Kauniaisissa asuva professori luonnehtii itseään pääkaupunkiseudulla asuvana veronmaksajana. Professori Puttosen edustama tieteellinen ajattelu tänään on arvovapaata ja puhdasta siinä missä Taylorinkin; Weber poikkeaa kahdesta edellä mainitusta siinä, että hän asetti kysymyksen arvovapaasta tieteestä. Tarkemmin sanoen, mikä on päämäärärationaalisuuden ja arvorationaalisuuden suhde? Kysymys kuulostaa abstraktilta, mutta sitä ratkaistaan nykyisin käytännössä niin kaikissa suurissa yrityksissä kuin myös julkisissa organisaatioissa, kun puhutaan organisaatioiden eettisistä arvoista ja yritysten yhteiskuntavastuusta. Myös kuntien palvelujärjestelmää kehitettäessä ajankohtainen organisaatioteoreettinen peruskysymys liittyy organisaation eettisiin arvoihin ja humanismiin, eli onko uusissa toimintamalleissa, kuten tilaaja-tuottaja-malli, vaarana keskittyminen palvelutuotannon tehokkuuden mittaamiseen asiakkaiden tarpeiden kustannuksella? Edellä mainitun kahden organisaatioteoreetikon, Taylorin ja Weberin, oivallus työn osittamisesta on organisaatioteoreettinen perusoivallus, mikä elää organisaatioiden käytännöissä edelleenkin kaiken modernin kuorrutuksen alla. Oleellista uutta teoreettiseen keskusteluun on tuonut kaksi ulottuvuutta. Ensimmäinen ulottuvuus tulee organisaation sisältä, eli ns. inhimillisen tekijän huomioon ottaminen organisaation työtä tehostettaessa. Mikäli organisaation johto kykenee johtamaan asioiden johtamisen lisäksi myös organisaation sisäisiä inhimillisiä suhteita (Human Relations), organisaation toiminta tehostuu. Toinen ulottuvuus liittyy organisaation ulkopuoliseen maailmaan eli niin sanottuun toimintaympäristöön. Julkiselle byrokratialle organisaation ulkopuolisilla vaateilla ei ole ollut aikaisemmin juurikaan merkitystä. Toisin kuin julkisen byrokratian, markkinoilla toimivilla liikeyrityksillä ulkoisen toimintaympäristön muutokset ja niihin vastaaminen on ollut oleellinen osa organisaation johtamista. Markkinoiden laajentuessa ja monipuolistuessa erityisesti toimintaympäristössä olevat asiakkaat alkoivat olla kaikki kaikessa. Asiakkaat, joille tuotteet suunnattiin, alkoivat saada enemmän merkitystä laatujohtamisen nimissä. Laadun ja laatujohtamisen merkitys (Total Quality Management) tunnistettiin ensimmäisenä japanilaisessa autoteollisuudessa, joskin konsultit tulivat USA:sta (Lumijärvi & Jylhäsaari 1999). Tuotteita alettiin valmistaa eriytyville asiakassegmenteille. Asiakasnäkökulmaa ja tuotteen laatua koskeva keskustelu aloitettiin 1950-luvun alussa Japanissa, josta se siirtyi aikanaan Eurooppaan ja Suomeen, ensin liiketaloudelliseen tuotantoon ja sittemmin viiveellä julkiseen hallintoon. Myös sosiaalitoimessa alettiin 1980-luvulla mitoittaa palvelujen tuottamista asiakassegmenttejä identifioimalla. Organisaatioiden sisällä alettiin sen jälkeen kiinnittää entistä tarkemmin huomiota tavoitteeseen ja tulokseen sekä siihen kokonaisprosessiin, jolla tulokseen päästään mahdollisimman tehokkaasti. Markkinoiden laajentuessa ja monipuolistuessa asiakkaan näkökulma vaati huomion kiinnittämistä tuotteen tuotteistamiseen – 32 – eli sen osoittamiseen asiakkaalle välttämättömäksi tai vähintäänkin sopivaksi. Tavoitteeksi asetetusta tuotteesta tuli kaiken johtamisen lähtökohta – management by goals. Tulosjohtaminen, eli johtaminen tavoiteltavan tuloksen näkökulmasta, johti organisaatioteoreetikot analysoimaan tulokseen johtavaa prosessia. Valtiollinen byrokratia saavutti kypsän vaiheensa Suomessa 1970-luvun alussa, kun kulttuurihallinto kiinnitettiin opetusministeriön hallinnonalaan. Aikaisemmin mainittu Suomen ensimmäinen nuorisotyötä ohjaava laki vuodelta 1972 ajoittuu samaan vaiheeseen. Nuorisopoliittisten suunnitelmien ensimmäinen aalto 1970-luvulla sijoittui byrokratian kehityksessä vaiheeseen, jolloin uskottiin suunnitteluun ja asiantuntijoihin; Suomesta itään päin mentäessä uskottiin suunnitelmatalouteen ja ideologioihin. Juhani Nikkilä jaottelee 1980-luvulla julkaistussa tutkimuksessaan julkisen hallinnon kehittymistä kolmen näkökulman mukaan, jotka seurasivat toisiaan aikajärjestyksessä (Nikkilä 1986). Ensimmäisessä vaiheessa organisaation kehittämisessä näkökulmana oli byrokratia ja kehittämisen keskeisinä lähteinä virkamiehet, jotka käytännössä siirsivät perinteisen kulttuurin uusille virkamiehille. Byrokraattinen organisaatiomalli oli hegemonisessa asemassa 1970-luvulle saakka. Toisessa vaiheessa painopiste siirtyi erityisen ammatillisen asiantuntemuksen korostamiseen. Julkisen hallinnon professioiden synty, monipuolistuminen ja laajentuminen alkoi Suomessa 1970-luvulla ja tuotti muiden muassa sosiaalityöntekijöiden ammattikunnan nykyisessä merkityksessään. Kolmannessa vaiheessa painopiste siirtyi asiakkaisiin. Kansalaisia ei enää nähty alisteisina alaisina kasvottomalle byrokratialle tai ammattilaisten asiantuntijoiden jumalan sanaa kuuntelevina maallikoina vaan asiakkaina, joille tuotettiin yhteiskunnallisia palveluita. Asiakkaiden tarpeita ja julkisen hallinnon palveluluonnetta alettiin korostaa 1980-luvun alussa. Asiakaskeskeisyys ja asiakaslähtöisyys on ollut enemmän tai vähemmän pinnalla vajaat kolmekymmentä vuotta myös Suomessa julkisista organisaatioista käydyssä keskustelussa. Nikkilän 1980-luvun alussa esittämät kehityskulut alkoivat näkyä suomalaisen julkisen hallinnon kehityksessä laajemmin saman vuosikymmenen lopussa. Työvoimahallinto siirtyi ensimmäisenä hallinnon sektorina kokeilemaan tulosjohtamisen teoriaa käytännössä muiden sektoreiden seuratessa perässä. Ensimmäiset laajat keskustelut palveluorganisaatioista ja julkisten palveluiden asiakkuuksista käytiin Suomessa 1990-luvun alussa ja sen jälkeinen aika on ollutkin jatkuvaa teoretisointia johtajuudesta milloin mistäkin näkökulmasta. Tulosjohtamisesta käydyssä keskustelussa on usein viitattu keskustelun anglo- saksiseen alkuperään, mille on näyttöäkin, mutta julkiseen palveluorganisaatioon ja asiakkuuteen liittyvä keskustelu suodattui Suomeen myös Ruotsin kautta, joka oli Pohjoismaissa uudistusten edelläkävijä. – 33 – Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995 julkisen hallinnon uudistaminen markkinaperäisten käsitteistöjen avulla sai vauhtia ja alkoi näkyä retoriikan lisäksi myös käytännöissä. Nuorisopolitiikassa käytännöt näkyivät erityisesti nuorisoprojekteissa, joissa alettiin opetella perusasioita. Projektit toimivat nuorisotyöntekijöiden opintopiireinä, joissa markkinakielenkäyttö opittiin. Uuden vuosituhannen alussa nuorisotyöntekijät olivat oppineet projektiensa tavoitteet, prosessin, seurannan, odotetut tulokset, tuotteet, tuotteen laadun, vaikuttavuuden ja kerrannaisvaikutukset. Projektipäälliköt oppivat lisäksi kilpailuttamaan alihankkijoita ja hankintoja. Opitussa sanastossa ainoastaan yksi termi poikkeaa markkinaperusteisesta kielenkäytöstä: tuloksia ei arvioida kuten kvartaalitaloudessa neljännesvuosittain vaan kolmesti vuodessa. Tälle ei liene muuta järjellistä selitystä kuin se, että vielä yksi lisäraportointi vuodessa väli- ja loppuraporttien päälle veisi loputkin järjellisesti käytettävästä työajasta. Kielenkäyttö kulminoituu lopulta Suomen uudessa nuorisolaissa. Sen toisessa pykälässä määritellään valtakunnallinen nuorisotyön palvelujärjestö, jolla tarkoitetaan rekisteröityä järjestöä, jonka toiminnan pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa palveluja nuorisotyön yleiseksi kehittämiseksi. Erikseen määritellään nuorisotyötä tekevä järjestö, joka on rekisteröity järjestö tai muu yhteisö, jonka toiminnasta ainakin osa on nuorisotyötä ja jonka nuorisotyö on laajuudeltaan verrattavissa valtakunnallisen nuorisojärjestön toimintaan. (Nuorisolaki 2006/72). Tayloristinen työn osittaminen ja tuotannon kokonaisprosessin analyysi johtivat ennen pitkää havaintoon, jonka mukaan kaikkea tuotantoon liittyvää toimintaa ei ollut kannattavaa tehdä yksien seinien sisällä yhdellä ja samalla hihnalla. Tärkeintä oli hallita kokonaisprosessi ja erotella siitä ydinprosessit, osaprosessit ja tukiprosessit. Ostettaessa osa tuotteen osista alihankkijoilta kyettiin jakamaan taloudellista riskiä, alentamaan työvoimakustannuksia sekä materiaali- ja varastointikustannuksia. Loogisesti päädyttiin myös siihen, että tuotteen voi tehdä kokonaan ilman omaa tuotantoa kokoamalla muiden tekemiä osia. Logistiikasta tuli päivän sana ja osaamisen ostamisesta päivän mantra. Suomalaisen kunnan palvelujärjestelmää alettiin tarkastella ensin 1990- luvun laman aikana ja sittemmin palvelurakenneuudistuksen myötä samasta näkökulmasta kuin tuotantotoimintaa yleensäkin. Jos kunnan tuote on palvelu, kuinka paljon palveluita kunta tuottaa itse ja kuinka paljon ostaa alihankkijoilta? Onko mahdollista, että kunta toimii niin kuin kokoonpanotehdas, eli toimii palvelujen tuottajan sijasta ainoastaan palvelujen kokoajana eli koordinoijana? Eli kunta tilaa ja koordinoi, tuottaja tuottaa ja myy tuotteensa kunnalle. Tilaaja-tuottaja-mallissa ajatus kunnasta palveluja järjestävänä organisaationa on viety loppuun saakka. Mallin mukainen kunnan perustehtävä on olla palveluiden koordinoija, jonka alueellista rajaa ei määrittele enää kansalaisten alueellinen identiteetti tai muu inhimilliseen – 34 – elämään liittyvä Human Relations -ulottuvuus. Kuntaa alueena määrittää uudessa ajattelutavassa ainoastaan väestömäärä, jonka alarajaksi on puhtaasti liiketalouslaskennalliselta pohjalta määritelty 20 000 asukasta. Tästä näkökulmasta kuntaliitos tai kuntien yhdistäminen merkitsee samaa kuin yritysten fuusio. Syy fuusioon voi molemmissa olla vain tuotannon tehostaminen. Yritysten ja kuntaorganisaatioiden yhtäläisyyksiä ei kannata korostaa kuitenkaan liikaa. Kuntien johtamisessa päätöksenteon ja prosessien läpinäkyvyys on yksityisiin yrityksiin verrattuna kokonaan eri luokkaa. Yritysten ei tarvitse kantaa myöskään huolta poliittisesta päätöksenteosta, joka vaatii kuntaorganisaatioiden johdolta yritysjohtoa huomattavasti laajempaa osaamista. Esimerkiksi Tampereella tilaaja-tuottaja-mallin kehittäminen liitettiin asiakaslähtöisiin palveluprosesseihin ja poliittisen johtajuuden vahvistamiseen pormestarimallilla. Tilaaja-tuottaja-mallista on toistaiseksi vähän kokemuksia. Suomen kunnista ainoastaan Tampere on siirtynyt malliin kokonaisuudessaan omassa palvelujärjestelmässään, sen lisäksi Rovaniemellä, Oulussa ja Jyväskylässä on mallista omat sovellutuksensa. Maan hallitus on antanut tilaaja-tuottaja- mallille tukensa ja suosittaa sen käyttöön ottamista. Mikä on tilaaja-tuottaja-mallin merkitys kuntien palvelujärjestelmässä? Mallin merkitys on siinä, että se muuttaa koko palvelujärjestelmän organisaatiokulttuurin roolittamalla työntekijät uudella tavalla. Oman tulkintani mukaan tilaaja-tuottaja-malli ei ole ainoastaan malli tai strategia vaan myös visio, jonka mukaan kuntaorganisaation työntekijät oppivat työskentelemään uusissa rooleissa, joissa tilaaja budjetoituine varoineen on palvelun ”kokoonpanija” ja palvelun tuottaja kuka tahansa, jolla on siihen osaamista. Vapailla markkinoilla tuotetta ostava asiakas on kuitenkin erilainen asiakas kuin julkisia palveluja tarvitseva asiakas. Pohdin seuraavaksi julkista asiakkuutta ja julkisten markkinoiden näennäismarkkinaluonnettta. Kuinka pitkälle nuorten palvelujärjestelmän tuotteet, kuten perus- ja ammatillinen koulutus, nuorten palvelut ja sosiaalipalvelut ovat avattavissa markkinoille kilpailutettaviksi eri tuottajien kesken? – 35 – 5 Näennäismarkkinat ja sopimuksellisuus Markkinoihin liittyvä käsitteistö on vanhaa ja vakiintunutta (Kähkönen 2007, 19). Markkinoiksi kutsutaan tilannetta, jossa tuotannontekijöiden tai hyödykkeiden kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Tavaramarkkinoilla ja palvelumarkkinoilla tuotteet kohtaavat asiakkaan, työmarkkinoilla puolestaan pääoma kohtaa työvoiman. Tuotteille, palveluille ja työvoimalle määräytyy hinta avoimessa kilpailussa. Uusklassisen talousteorian mukaan markkinat edellytetään avoimiksi, markkinoista tulee olla riittävästi informaatiota ja markkinoille pääsyn ja sieltä lähdön täytyy olla rajoittamatonta. Markkinatilanne on harvoin määritellyn ideaalimallin mukainen. Näennäismarkkinoihin liittyvä käsitteistö on puolestaan jokseenkin uutta – noin 30 vuotta – ja vakiintumatonta (emt., 19). Pääsääntöisesti on kuitenkin kyse markkinoista, joita julkinen sektori muodostaa ja ylläpitää. Näennäismarkkinat voivat toteutua eri muodoissa, mutta käytännössä näennäismarkkinat tarkoittavat tilannetta, jossa julkisen sektorin oma tuotanto asetetaan alttiiksi kilpailulle muiden tuottajien kanssa. Näennäismarkkinoiden tavoitteena on lisätä palvelutuotannon tehokkuutta eli käytännössä alentaa menoja. Muuttaessaan organisaatiotaan tilaaja-tuottaja-mallin mukaiseksi Tampereen kaupunki esitti luovansa palvelujen tuottamista varten näennäismarkkinat (Hakari 2007, 14). Miten näennäismarkkinat luodaan? Esitän pienen selventävän esimerkin pienen kunnan kotipalvelusta: Kunnan kotipalvelussa päätettiin ostaa osa palveluista yksityisiltä palveluntuottajilta. Ensimmäisenä vaiheena prosessissa oli pyytää tarjoukset palveluntuottajilta ja kilpailuttaa tarjoukset. Ensimmäisenä vuotena tarjouksen lähetti ainoastaan yksi yksityinen palveluntuottaja. Seuraavana vuonna tarjouspyyntöön vastasi jo neljä tuottajaa. Paikkakunnalle oli siis muodostunut pienimuotoiset kotipalvelun markkinat. Liisa Kähkönen esittää väitöskirjassaan Näennäismarkkinoiden tehokkuuden rajoitteet ja mahdollisuudet paikallishallinnon palveluissa (Kähkönen 2007, 21) näennäismarkkinoiden ominaisuuksiksi seuraavat: Näennäismarkkinat ovat julkisen sektorin muodostamat ja ylläpitämät.1. Julkinen sektori toimii palvelutuotannon tilaajana ja ohjaajana.2. Palvelu rahoitetaan pääasiassa verovaroin, mahdollisesti osittain myös 3. asiakasmaksuin. Palvelujen tuotanto on erotettu tilaamisesta ja toimintaa ohjataan 4. sopimuksen avulla. – 36 – Näennäismarkkinoilla tuotetulla palvelulla on usein yhteiskunnallisia, 5. kansalaisten hyvinvointiin liittyviä tavoitteita. Näennäismarkkinoilla on erilaisia palvelun tuottajia (esimerkiksi julkisia, 6. yksityisiä tai voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä), joilla saattaa olla muita tavoitteita toiminnassaan kuin voiton tavoittelu. Palvelun saajat eivät yleensä kulutushetkellä maksa palvelusta, vaan 7. palvelun tilaaja toimii heidän preferenssiensä välittäjänä ja rahoituksen ohjaajana. Näennäismarkkinoilla olevat toimijat eroavat tavanomaisten markkinoiden toimijoista. Tärkein ero on se, että tavanomaisten markkinoiden ostaja- myyjä -suhde hajoaa. Näennäismarkkinoilla ei ole ostajia ja myyjiä vaan tilaajia, tuottajia ja palvelun käyttäjiä. Julkinen sektori tilaa ja rahoittaa palvelun joko verovaroin tai asiakasmaksuin, palvelun tuottaja voi olla mikä taho tahansa ja palvelun saaja ja käyttäjä on yksittäinen kansalainen (emt., 22). Ostaja-myyjä -suhteen hajotessa suhteen säätely monimutkaistuu. Näin erityisesti asiakaslähtöisyyden näkökulmasta, jossa tuotteen laatu on koko ajattelun ydin. Kuka määrittää ja millä keinoin palvelun laadun? Alkaako kuntademokratian sisältö määrittyä siten, että demokratia tarkoittaa palvelun laatuun vaikuttamista?1 Onnistuvat opit -hanke on tuhansien muiden nuorisohankkeiden ohella toiminut yllä olevan määritelmän mukaisesti näennäismarkkinoilla, joita ei kuitenkaan ole luonut kunta vaan valtio ja mitä suurimmassa määrin Euroopan Unioni. Näennäismarkkinat ovat yksi uuden julkisen hallinnon (New Public Management) toimintavoista, joka on tullut nuorisopolitiikassa tutuksi EU-projektien kautta, mutta sitä ei ole juurikaan analysoitu. Keskustelu on pysytellyt uuden julkisen hallinnon yleisessä kritiikissä ja projektiyhteiskunnan tuottamassa pätkätyökritiikissä, jonka ulkopuolelle on jäänyt koko palvelujärjestelmän uudelleen rakentaminen (Rantala & Sulkunen 2006; Paju & Vehviläinen 2001). Onnistuvissa opeissa menestyksekkäästi sovellettu sopimusmenettely, jossa hanketta hallinnoiva Sosiaalikehitys Oy teki kaikkiaan 33 sopimusta 14 maakunnassa sekä kuntatoimijoiden että yksityisten järjestöjen kanssa, on näennäismarkkinatilanteessa tavanomainen ja ominainen tapa ohjata toimintaa. Sopimuksen avulla ohjaaminen eli sopimusohjaus eroaa normiohjauksesta tai markkinaohjauksesta. Sopimus korvaa normiohjauksen sopimussuhteella (vrt. Kähkönen 2007, 20; Hyyryläinen 2004). Suhdetta ei ohjaa hierarkkinen käskytyssuhde vaan tasavertaisten sopijoiden sopimussuhde, josta aiheutuvat mahdolliset ristiriitatilanteet ratkaistaan oikeusteitse. Sosiaalikehitys 1 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, kuten kaiken kaikkiaan julkisen hallinnon uudistamisessa, keskeiseksi kysymykseksi muodostuu kansalaisen asema ja päätöksenteon demokraattisuus. Nuorten osalta kysymystä on käsitelty laajassa nuorten osallisuushankkeessa, josta on tehty yksityiskohtainen analyysi ja arviointi (ks. Vehviläinen 2008). – 37 – Oy:n tekemisissä sopimuksissa ensimmäiseksi oikeusasteeksi määriteltiin käräjäoikeus. Käsitteiden selventämiseksi on hyvä huomata lisäksi, että kunnat eivät olleet Sosiaalikehitys Oy:öön alihankintasuhteessa vaan määrittivät omat velvoitteensa itsenäisesti sopimuksessaan Sosiaalikehityksen kanssa. Tästä näkökulmasta on helppo ymmärtää, että alussa mainitusta Hyvät käytännöt -toimeenpanohanke nimestä luovuttiin ja siirryttiin puhumaan yhteisestä vastuusta ja prosessin edetessä yhä enemmän hyvien käytäntöjen juurruttamisesta. Käytetyssä tilaaja- tuottaja-mallissa sopimussuhde oli luonteeltaan myös kumppanuussuhde, jossa Onnistuvat opit -hankkeen konsortio tuotti tukiprosesseja. 6 Projektiyhteiskunnan näennäiskritiikki Uuden julkisen hallinnon kritiikkiä on esitetty projektiyhteiskunnan ja projektimaailman lieveilmiöiden kritiikkinä (Rantala & Sulkunen 2006; Paju & Vehviläinen 2001). Kritiikeissä on nähty projektien positiivisiakin saavutuksia, kuten verkostoituminen ja moniammatillisuuden lisääntyminen. On kiinnitetty huomiota myös siihen, että projektit ovat jo lähtökohdiltaan hyvin erilaisia. Toisissa painopiste on työn kehittämisessä, mikä määritelmänkin mukaisesti pitäisi olla projektien käynnistämisen ainoa tavoite, toisissa projekteilla on paikkailtu tai pidetty yllä perustoimintaa. On myös niin, että ohjelmissa kuten EU-nuoriso-ohjelma 2000–2006 koko ohjelman tavoitteena oli kehittää EU:n nuorisopolitiikkaa, mikä ei välttämättä näy yksittäisten projektien työssä jossain yksittäisessä Suomen kunnassa. Hankemaailmaa on kritisoitu pirstaleiseksi. Projektit saattavatkin näyttää yksittäisiltä ja projektimaailma sirpaleiselta, mutta sitä ne eivät välttämättä ole. Nuorisotyölliset projektit perustuvat useimmiten jatkuvuudelle, koska hyviä projektihakemuksia on lähes tulkoon mahdoton tehdä ilman vakiintunutta tukirakennetta kuntatasolla. Esimerkkinä mainittakoon, että vuosina 2000– 2006 EU-nuoriso-ohjelma rahoitti Suomessa 16 miljoonalla eurolla 2 284 nuorisoprojektia, joissa oli mukana 28 761 nuorta, eli keskimäärin runsaat 4 000 nuorta vuodessa. Nuorten projektit toimivat kritisoidun uuden julkisen johtamisen mallin mukaisesti itsenäisesti, tukea saaden, arvioiden ja raportoiden omaa toimintaansa. Yleinen pirstaleisuuspuhe, jolla perustellaan osin palaamista keskitetympään normiohjaukseen, ei osu kohteeseen nuorisopolitiikassa. Yleisen projektikritiikin ongelmana on se, että keskittyessään uuden julkisen hallinnon kritiikissään projekteihin, kritiikki peittää taustalla olevat uusien toimintamallien varsinaiset kehittämismekanismit ja organisaatioteoreettisen ajattelun. – 38 – Uusissa toimintamalleissa ytimenä ovat prosessit ja niiden johtaminen, missä projekteilla sinällään ei ole mitään itsenäistä merkitystä. Työn tayloristinen osittaminen on edelleenkin kehityksen ytimenä. Samoin hierarkioita, toisen kerroksen väkeä ja byrokratiaa rakentuu myös uusissa malleissa, joten vanhat toimintamallit eivät ole jääneet historiaan. Tietty oligarkian rautainen laki kehittää moderneihinkin organisaatioihin uuden byrokraattiset käytännöt, omat toisen kerroksen väkensä ja uudet hierarkiat. Nykyiset hierarkiat eivät vain näy enää organisaatiokaaviossa vaan pikemminkin palkkaeroissa, jotka on peitelty uusien palkkausjärjestelmien viidakoihin. Sopimusohjauksen ilmiselvänä vaarana on tuottaa byrokratia, joka koostuu sopimusasiakirjoista ja asianajajien armeijoista. Vakavimmat haasteet uudessa julkisessa hallinnossa liittyvät kuitenkin monituottajuuteen ja pitkiin palveluketjuihin, jotka tekevät johtamisen vaikeammaksi kuin traditionaalinen sektoreihin perustuva hierarkkinen käskyttäminen, jota sitäkään ei ole kuitenkaan unohdettu. Ratkaisua kokonaisvaltaisuuteen on haettu elinkaariajattelusta ja prosessijohtamisesta, jotka ovat käsitteinä tuttuja sekä Suomesta että EU:sta (vrt. Siurala 2007, 346, 365). On huomattava, että mallit eivät enää ”rantaudu” Suomeen. Suomi on omalla panoksellaan kehittämässä uusia malleja EU:ssa yhtenä toimijana. 7 Elämänkaariajattelu ja prosessijohtaminen Maamme julkinen hallinto on kehittynyt sekä keskustasolla että paikallistasolla sektorihallinnon mukaisesti siten, että kukin sektori on kantanut huolta omasta viipaleestaan tai kuten kuntatasolla on totuttu ilmaisemaan, hallintokunnastaan. Naapurimaahamme Ruotsiin verrattuna sektoreitten välinen yhteistyö ja sektoriajattelun ylittäminen on ollut käytännössä vähäistä viime vuosiin asti. Nuorisopolitiikassa kokeiltiin 1990-luvun alun laman lääkkeeksi ns. konsernimallia, jossa eri yhteiskuntapolitiikkojen nuorisovaikutusta koordinoitiin ministeriötasolta lähtien, mutta kokeilu jäi lyhytaikaiseksi. Sektorimallin heikkoudet kuntien palveluiden organisoinnissa tiedostettiin osin asiakaslähtöisen ajattelun myötä. Huomattiin, että yhtä ja samaa asiakasta palloteltiin tehottomasti eri ammattilaisten tarjoamien palvelujen välillä useimmiten siten, että sektoroituneet asiantuntijat itse eivät tiedostaneet tilannetta. Tilanteen tiedostivat parhaimmin ehkä sellaiset asiakkaat, jotka oppivat käyttämään eri luukkujen palvelut hyväkseen samaan aikaan. Tiivistäen sanottuna sektoroitunut palvelujärjestelmä ei kyennyt tehokkaasti palvelemaan asiakasta, joka on aina kokonainen ihminen. Erityissosiaalityössä, kuten kriminaalihuollossa, asiakkaiden pallottelua yritettiin ratkaista ns. palveluohjauksen avulla (Case Management), joka mallina – 39 – rantautui Suomeen USA:sta. Palveluohjauksen ideana on koota kokonaisuus, jossa eri sektoreiden ammattilaiset tuottavat palvelua koordinoidusti asiakkaalle, joka kriminaalihuollon kontekstissa luonnehdittiin useimmiten moniongelmaiseksi. Malli on tuottanut tuloksia (Valokivi 2008) mitä tulee erityispalveluihin, mutta peruspalvelujen uudistaminen vaati suurempia rakenteellisia muutoksia. Sektorihallinnon ongelmia on yritetty ratkaista hallinnon tasolla erilaisilla poikkihallinnollista työtä kehittävillä projekteilla tai ammatillisella tasolla moniammatillisilla tiimeillä, mutta nämä käytännöstä kumpuavat osaratkaisut eivät ole ratkaisseet itse rakenteellisia ongelmia, joita pitäisi pystyä käsittelemään alhaalta ylös kautta koko sektorin (ks. Valtion tarkastusviraston lausunto 2006). Sektorien välisen työskentelyn ongelmat keskushallinnon tasolla ovat välillä antaneet aihetta kysyä, ovatko poikkihallinnollisuus ja moniammatillisuus työskentelytapoja, jotka on varattu ainoastaan suorittavaa työtä tekeville ammattilaisille? Tilanne on aiheuttanut tarpeetonta turhautumista ja hankeväsymystä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (PARAS-hanke) tavoitteena vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta sekä edistää uusien palvelutapojen tuotantoa ja organisointia. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä sektorikeskeisestä ajattelusta kohti prosessiperustaista johtamisajattelua. Hanke aloitettiin vuonna 2005 ja sen arvioidaan päättyvän vuoden 2012 loppuun mennessä. Joidenkin näkemysten mukaan prosessiperustaisen johtamisajattelun myötä hallintokunta käsitteenä siirtyy pikku hiljaa historiaan (ks. Andersson 2007, 68). Mutta miten prosessiperustainen johtaminen käytännössä rakennetaan? Miten palvelujärjestelmä rakennetaan siten, että se kohtaa ihmisen kokonaisuutena? Hyvinvointipalvelujen osalta vastausta haetaan elämänkaariajattelusta – paradoksaalista sikäli, että elämäntapatutkijat eivät mielellään käytä enää lineaariselta kuulostavaa käsitettä kaari vaan puhuvat mieluummin elämänkulusta. Hallinnon ja johtamisen kielenkäytössä kuitenkin ”kaari” lineaarisuutta korostavana käsitteenä voi olla toimivampi. Elämänkaariajattelun ydin on helposti ymmärrettävissä. Elämänkaari koostuu lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta ja vanhuudesta. Palveluiden pitäisi kohdata ihminen näissä vaiheissaan kokonaisuutena. Elämänkaaren näkökulmasta määritellään ydinprosessit, joiden avulla kokonaisuus hallitaan. Toimialajohtajista tulee prosessinjohtajia. Tämän raporttiosuuden alussa mainitussa hakujulistuksessa määriteltiin yhteen palvelukokonaisuuteen elämänkaariajattelun mukaisesti lapset ja nuoret eli ikävuodet 0–18-vuotiaat. Palvelukokonaisuus koostuu neljästä ydinprosessista, joita ovat päivähoito, esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus, aamu- ja iltapäivätoiminta ja nuorisotyö. Tässä ydinprosessimäärittelyssä on nuorisopolitiikan näkökulmasta – 40 – tärkeä havaita, että siinä nuorisotyö peruspalveluna määritellään yhtenä ydinprosessina. Käsitteiden käyttö ei ole kuitenkaan vakiintunutta, kuten seuraavasta Tampereen esimerkistä huomaa. Tampereella lasten ja nuorten palvelujen prosessi koostuu palvelukokonaisuuksista: päivähoito, perusopetus, neuvola- ja terveydenhuoltopalvelut, psykososiaalisen tuen palvelut ja vapaa-ajan palvelut. Käsitteitä palvelukokonaisuus, prosessi ja ydinprosessi käytetään eri tavalla eri kunnissa. Tamperelaisessa mallissa korostuu lisäksi poliittinen ohjaus. Prosessin poliittisesta ohjauksesta vastaa lasten ja nuorten palvelujen tilaajalautakunta, jonka puheenjohtajana toimii apulaispormestari, joka antaa poliittiselle ohjaukselle kasvot. Palveluiden kokonaisvaltaisuutta pyritään tilaaja-tuottaja-mallissa hallitsemaan siten, että tilaajalautakunta voi tilata palvelut joko kunnan omilta hyvinvoinnin tuotannon toimijoilta tai yksityisiltä tuottajilta. Kuntien hallinnon ja johtamisen uudelleen organisointi prosessiperustaisesti ei loogisesti sinällään johda tilaaja-tuottaja-malliin. Mallin ydin on pro- sessinäkökulma, joka antaa mahdollisuuksia johtaa palveluiden moni- tuottajuutta sektorimallia paremmin. Elämänkaariajattelu puolestaan loogi- esti pakottaa katsomaan toimintaympäristöä horisontaalisesti muustakin kuin omasta ammatillisesta näkökulmasta. Kokonaisvaltainen asiakkaan kohtaaminen hänen elämäntilanteessaan ei ole mahdollista kenellekään yksin. Ajatusta voi selventää seuraavan Kaplanin ja Nortonin hahmottaman mallin avulla (kuvio 1): Kuvio 1. Prosessi Kaplan-Nortonin mukaan Verrattuna palvelujen tuottamisen hierarkiamalliin, jonka palvelutarpeen perustana on lainsäädäntö, tilaaja-tuottaja-mallissa palvelujen tuottamisen lähtökohtana on asiakkaan tarve. Palvelun tilaajan täytyy toisin sanoen määritellä alueen asiakassegmentit, asiakkaiden määrä ja palvelutarve. Käytännössä tällainen tarvemääritys on prosessin alussa mahdoton tehtävä. Tarve tarkentuu operatiivisessa prosessissa ja siitä vastaa ns. prosessinomistaja Innovaatioprosessi Operatiivinen prosessi Myyntiä seuraava palveluprosessi * identifioi markkinat * palvelun tuotanto ja jakelu Asiakkaan Asiakkaan tarve tarve identifioidaan tyydytetty Luodaan tuote * tuotteistetaan – 41 – prosessista saamansa palautteen avulla. Prosessiarviointi, mitä useimmissa nuorisoprojekteissa ja varsinkin ohjelmatasolla käytetään, on prosessin johtamisen näkökulmasta välttämätön. Prosessiajattelun ydin konkretisoituu operatiivisen prosessin vaiheessa, jossa kuvion mukaan palvelun tuotanto ja jakelu tapahtuu. Asiakkaan tarpeen ideointivaiheessa ja palvelun tuotteistamisvaiheessa on vielä helppoa nähdä asiakkaan kokonaisuus, mutta kun siirrytään varsinaiseen operatiiviseen prosessiin eli päivittäiseen työhön, kokonaisuuden hallitseminen on jo haasteellisempaa. On kyettävä vastaamaan kysymyksiin mitä tuotetaan itse, mitä ostetaan eri tuottajilta, kuka koordinoi osaamista ja kuka vastaa koko prosessista eli on ns. prosessin omistaja? Onnistuvien oppien kokemuksia on mahdollista havainnollistaa mallin avulla seuraavasti: Tarpeen määritteli yleisellä tasolla sosiaali- ja terveysministeriö, joka oli 1. palvelun tilaajana ja määritteli tarpeen omista strategisista tavoitteistaan. Tilaajalla täytyy olla tilausta tehdessään tilaajakompetenssia, mutta se ei koskaan voi olla sen tyyppistä substanssikompetenssia, mitä sopimuksen tekevällä tuottajalla on. Tilaajan ja tuottajan välisessä sopimussuhteessa korostuu luottamus (Uusitalo 2007). Onnistuvien oppien tapauksessa – kuten laajemminkin – luottamus rakentui alkuvaiheessa hakijaorganisaatioiden taustatietojen ja hakemuksen uskottavuuden varaan. Innovaatioprosessissa identifioidaan markkinat kilpailuttamalla tuottajat, 2. jotka tarjouksissaan myös tuotteistavat tarjolla olevat palvelunsa. Suomessa sosiaalialalla näennäismarkkinat ovat vakiintunut toimintamuoto, joten Onnistuvat opit valittiin usean hakijan joukosta. Markkinoiden pelisääntöjen mukaan ei ole harvinaista, että tässäkin tapauksessa valinta riitautettiin haussa hävinneen hakijan toimesta ja päätöksen käsittely vietiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Varsinainen operatiivinen prosessi rakennettiin siten, että ydinprosessit 3. ohjattiin aluetasolla paikallisten koordinaattoreiden toimesta. Paikallinen tarveanalyysi tehtiin moniammatillisissa ja poikkihallinnollisissa tiimeissä, jotka työskentelivät prosessikoulutusmallin mukaisesti. Näiden analyysien pohjalta tehtiin 14 maakunnan alueella yhteensä 33 sopimusta, jotka hyväksyttiin paikallisten toimijoiden ja Sosiaalikehitys Oy:n välillä. Ulkopuolinen arviointi ja koko prosessin ajan jatkunut sisäinen arviointi 4. prosessikoulutuksineen syötti palautetietoa prosessin johtoa varten. Tuotteen myyntiä seuraavaa palveluprosessia seurattiin prosessiohjaajien 5. koulutuksissa ja koordinaattoreiden tapaamisissa. Asiakkaan tarpeen tyydyttyminen määriteltiin ulkoisessa arvioinnissa, jonka 6. painopiste oli asiakaslähtöisessä aineistossa analyysin lähteenä. Aineistoa koottiin verkkovälitteisen kyselyn sekä loppuraportointilomakkeen ja henkilökohtaisten haastattelujen avulla prosessin eri asianosaisilta. Asiakastyytyväisyyttä ja vaikuttavuutta mitataan hankkeen päättymisen 7. jälkeen kahden vuoden päästä tehtävän kyselyn avulla. – 42 – 8 Moniammatillisuuden ja poikkihallinnollisuuden toteutuminen Moniammatillisuutta ja poikkihallinnollisuutta on pidetty iskusanana ja mantrana, jonka tavoitettavuutta on kyseenalaistettu. Mirja Määttä toteaa väitöskirjassaan Arnkiliin ja Erikssoniin vedoten: Verkostokokouksissa eri hallinnonalat tulevat tietoisiksi jakamastaan neuvottomuudesta eivätkä enää voi olettaa jonkun kyvykkäämmän jossain muualla ratkovan pulmakohtia heidän puolestaan. (Määttä 2007, 29). Hänen johtopäätöksensä korostavat turhautumista verkostotyöskentelyyn: Yksilöllistyminen, elämäntapojen moninaisuus ja valinnanmahdollisuudet ovat toteutuneet nyky-yhteiskunnassa niin pitkälle, että tällainen yhteisyys voidaan saavuttaa vain hetkittäin ja rajatulla toiminta-alueella. Verkoston ja yhteisön sijasta olisi virkistävää puhua toisiaan sivuavista ja keskenään kamppailevista eturyhmistä. (emt., 56). Onnistuvien oppien kokemus oli osin samanlainen, osin huomattavasti erilainen. Paikallistason toimijoita prosessikouluttaneet kouluttajat kuten myös heidän kouluttamansa prosessiohjaajat kuvasivat lähtötilannetta moniammatillisessa työskentelyssä ahdistuneeksi. Tämä on yksi ns. oppilaskeskeisten opetusmenetelmien keskeinen piirre. Menetelmän tavoitteena on käynnistää ajatteluprosessi, joka useimmiten murtaa tuttuja ajatuskuvioita ja ahdistaa. Ahdistus on sisäänrakennettu kyseisiin menetelmiin. Prosessikouluttajan tehtävänä on siis käynnistää prosessi, mutta myös ohjata prosessia turvallisesti eteenpäin ja lopettaa prosessi, eli olla vastuussa koulutettavilleen prosessin päättämisestä. Kuitenkin, koulutuksen läpikäyneet moniammatilliset ryhmät kuvasivat tilanteen ahdistusvaiheen jälkeen vapauttavaksi. Sen sijaan, että he olisivat tulleet tietoisiksi jakamastaan neuvottomuudesta, he tulivat tietoisiksi omasta ja toistensa osaamisesta. Ohjatussa prosessissa heidän keskinäiset verkostonsa tulivat läpinäkyvämmiksi ja prosessin kuluessa verkostojen moniammatillisuus laajeni. Keskeinen henkilökohtainen ja ammatillinen kokemus koulutusprosessin läpikäyneille oli kyky osata paremmin arvostaa sekä omaa ammattitaitoa että muiden ammattitaitoa. Muutos ei syntynyt kuitenkaan hetkessä eikä keskinäisellä yhteydenpidolla vaan vaati systemaattista ja pitkäjänteistä työtä ammatillisesti pätevien ohjaajien tuella. Määtän viittaus yhteisyyden hetkittäisyyteen antaa aiheen kysyä, mitkä rakenteelliset ratkaisut auttaisivat jatkuvuuteen moniammatillisessa työssä. Onhan niin, että Onnistuvat opit -hankkeelle keskeinen nivelvaiheongelma – 43 – on edessä jokaisen vuosiluokan kohdalla, samoin siirtyminen työelämään. Olemmeko tuomittuja kertaluonteisiin ratkaisuihin vuosittain toistuvissa ongelmissa, joiden tiedämme tulevan eteen samalla varmuudella kuin ensi lumen? Tyydymmekö yllättymään joka vuosi kuten autoilijat ensi lumen tultua? Onnistuvien oppien kokemukset osoittavat jatkuvuuden ja systemaattisuuden olevan mahdollista moniammatillisessa ja poikkihallinnollisessa työskentelyssä nuorten parissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ammatillisen kokemuksensa – joko pätkä- tai muissa töissä – kehittäneiden nuorisoalan ammattilaisten perusosaamiseen on alkanut kuulua toimintaympäristön analyysi. Ensimmäisenä kysymyksenä työtä kehitettäessä asetetaan yhä useammin, kuka muu on tekemässä jotain muuta tämän saman ongelman kanssa. Prosessikoulutettujen kokemukset viittasivat juuri tähän eli koulutuksen paras anti oli tehdä olemassa olevat verkostot läpinäkyviksi ja laajentaa niitä. Onnistuvat opit -hankkeen projektipäällikkö Tom Tarvaisen tekemä kooste toimii hyvänä mittarina monitoimijuudesta nykyisellä kuntakentällä. Koosteessa näkyy havainnollisesti se, kuinka päävastuut ovat eri kunnissa jakautuneet hallintokunnittain eri tavalla. Yhteistyötahojen määrä osoittaa myös, kuinka yhteistä vastuuta otetaan eikä kohderyhmän palveluita yritetä tehostaa yksin: A. Hallinnoiva taho (33 sopimusta) Opetustoimi 11 (33 %) Koulutuskuntayhtymä / toisen asteen ammattioppilaitos 7 (21 %) Työpaja 5 (15 %) Keskus-, konserni- tai seutuhallinto 5 (15 %) Nuorisotoimi 3 (9 %) Seurakunta 1 (3 %) 3. sektori, yhdistys 1 (3 %) B. Sopimuksen allekirjoittanut taho (33 sopimusta, yhteensä 41 allekirjoitusta) Opetustoimen toimialajohto 11 Kuntajohtaja, kaupunginjohtaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 10 Koulutuskuntayhtymän johto, toisen asteen ammattioppilaitoksen johto 8 Nuorisotoimen toimialajohto 4 Seutuhallinto 3 Työpajajohto 3 Seurakunta 1 3.sektori, yhdistys 1 – 44 – C. Keskeiset yhteistyötahot alueen/seudun nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden järjestämisessä Opetustoimi (97) Nuoriso- ja vapaa-aikatoimi (77) Sosiaalitoimi (67) Alueella toimivat hankkeet (58) Toisen asteen oppilaitokset (38) Työvoimahallinto (38) Työpajat (33) 3. sektori, yhdistykset (31) Oppilashuolto/terveydenhuolto (26) Erilaiset opistot (12) - kansalaisopistot, diakoniaopistot, evankeliset opistot, kristilliset opistot, yliopisto Seurakunta (11) Vanhemmat, huoltajat ja nuoret (11) Yritykset (10) Poliisi (4) Kela (3) Muut (liitot, lääninhallitukset, sosiaalialan osaamiskeskukset) Nuorten kuntoutuskokeilun ohjaustyöryhmän muistiossa määriteltiin yhteistyötahojen ideaaliksi seuraavat: opetus- tai sosiaalitoimi, perusopetus, toisen asteen oppilaitokset, terveydenhuolto, työpaja, työvoimahallinto, Kela, poliisi, seurakunta, kirjasto, kansalaisjärjestöt (Sosiaali- ja terveysministeriö, työryhmämuistio 2005:14, 22). Onnistuvat opit -hanke on tältä osin osoittanut verkoston kokoamisen mahdolliseksi. Kuntakohtaiset erot ja sovellutukset luonnollisesti vaihtelevat hankkeiden laajuuden ja tavoitteiden mukaisesti. Toinen tapa määrittää onnistumista verkostojen kokoamisessa on katsoa, mitä ammattiryhmiä tavoitettiin ja verrata sitä kuntoutuskokeilun muistiossa määriteltyihin ideaaleihin (emt., 63–64). Onnistuvissa opeissa ammattiryhmien tavoitettavuutta voidaan mitata katsomalla, mitkä olivat prosessiohjaajien taustaorganisaatioita. Tom Tarvaisen tekemä kooste näyttää seuraavalta: A. Prosessinohjaajien taustaorganisaatiot (n 370) Nuoriso- ja vapaa-aikatoimi 96 (26 %) Opetustoimi 94 (25 %) Oppilashuolto, oppilas- ja kouluterveydenhuolto, terveydenhuolto 42 (11 %) Toisen asteen oppilaitokset 32 (9 %) Sosiaalitoimi 31 (8 %) Työpajat 28 (8 %) Työvoimahallinto 21 (6 %) Päättäjät, toimialajohtajat 19 (5 %) Seurakunta 4 (1 %) Muut 3 (opisto, järjestö, yhdistys) (1 %) – 45 – B. Tarkemmat taustat/ammattinimikkeet Nuorisotoimi ja vapaa-aikatoimi - pääasiassa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia, nuoriso- ja vapaa-ajantyöntekijöitä, erityisnuorisotyöntekijöitä Opetustoimi - pääasiassa oppilaanohjaajia, opettajia ja rehtoreita Sosiaalitoimi - pääasiassa sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia, mielenterveys- ja päihdetyöntekijöitä Oppilashuolto, opiskelija- ja kouluterveydenhuolto, terveydenhuolto - pääasiassa koulukuraattoreja, koulupsykologeja, (mukana myös terveydenhoitajia ja lääkäreitä) Toisen asteen oppilaitokset - pääasiassa oppilaanohjaajia, opettajia Työpajat - pääasiassa työhönvalmentajia, yksilövalmentajia, vastaavia ohjaajia, koulutus- tai kehittämispäälliköitä Työvoimahallinto - pääasiassa työvoimaohjaajia ja -neuvojia (mukana myös vakuutussihteereitä) Päättäjät ja toimialajohtajat - pääasiassa toimialansa johtavia virkamiehiä, työpajajohtajia, (mukana myös esim. terveydenhuollon hallinnon virkamiehiä) Seurakunnasta ja muilta tahoilta tulevat - seurakunnan työntekijöitä, pastoreita, opistojen, yhdistysten ja järjestöjen edustajia Myös prosessiohjaajien taustaorganisaatioiden ja ammattinimikkeiden osalta Onnistuvat opit -hanke osoittaa sen, että kunnissa on hyvät valmiudet moniammatillisten ja poikkihallinnollisten verkostojen kokoamiseen. – 46 – 9 Lopuksi Edellä esitetyssä tekstissä asemoitiin Onnistuvat opit -hanketta muut- tuvassa kuntakentässä kahdesta eri käsitehistoriallisesta tulokulmasta, toisaalta nuorisotyön ja nuorisopolitiikan käsitehistoriasta, toisaalta organisaatioteorioiden ja julkisen hallinnon johtamisen käsitehistoriasta. Sen jälkeen osoitettiin tekstin lopussa olevan mallin ja yksittäisistä hankeraporteista tehdyn koosteen avulla, kuinka hanke on kyennyt kokoamaan kuntatason verkostoja kehittämään nuorten palvelujärjestelmää. Tekstissä osoitettiin myös, kuinka Onnistuvat opit -hankkeen toimintaympäristöä leimasi uusiutuva lainsäädäntö ja vahva ohjelmapoliittinen kehittämistyö. Tärkeimpinä lainsäädännöllisinä uudistuksina mainittakoon maaliskuussa 2006 voimaan tullut uusi nuorisolaki ja tammikuussa 2008 voimaan tullut uusi lastensuojelulaki, jotka molemmat korostavat hallinnon eri sektorit ylittävää työskentelytapaa ja yhteistä vastuuta lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Vanhasen II hallitus hyväksyi maamme historiassa ensimmäisen lapsi- ja nuorisotyön kehittämisohjelman ja sen työtä tukevan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman. Hyvän lainsäädäntötyön ja ohjelmapoliittisen työskentelyn jälkeen on kysyttävä, ohjaako tehty poliittinen työ työskentelyämme toimenpiteiden tasolla vai onko vaarana poliittisten dokumenttien ja käytäntöjen välille ilmestyvä toimeenpanokuilu? Onnistuvien oppien osalta kysymykseen voidaan vastata analysoimalla hankkeen tuottamaa monipuolista materiaalia, joka koostuu sekä osahankkeiden omasta raportoinnista että ulkopuolisen arvioinnin tuottamasta kysely- ja haastatteluaineistosta. Julkaisun seuraavassa luvussa, johon projektipäällikkö Tom Tarvainen tehnyt hankkeista maakuntakohtaiset koosteet, lukija voi yksityiskohtaisemmin perehtyä Onnistuvien oppien kirjoon, jossa sovellutukset kunnissa osoittautuvat tilannekohtaisiksi, innovatiivisiksi ja omaperäisiksi. Ongelmien määrittely, tavoiteasettelu, toimintamallit ja keinot ovat jokaisessa hankkeessa erilaisia. Kuva on mosaiikkimainen, ei pirstaleinen. Yleistävien johtopäätösten tekemiseksi hankkeiden pohjalta rakennetaan tyyppiluokitus eli typologia, johon hankkeiden ydinsanoma pyritään tiivistämään. Typologiassa hankkeet luokitellaan Onnistuvien oppien tavoiteasettelun mukaisesti kahdella ulottuvuudella: toisena ulottuvuutena on hankkeen moniammatillisuus ja poikkihallinnollisuus, toisena hankkeen juurtumisen edellytykset. Koko hanketta koskevat johtopäätökset esitellään julkaisun lopussa hankkeen arvioinnin jälkeen. – 47 – Kirjalliset lähteet Alasuutari, Pertti & Lampinen, Marjaana (2006): OECD ja suomalaisen projektiyhteiskunnan synty. Teoksessa Kati Rantala & Pekka Sulkunen (toim.): Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia. Tampere, Gaudeamus. Andersson, Jari (2007): Vastustamaton esitys – millaista nuorten palvelumallia kannattaisin? Teoksessa Tom Tarvainen & Ville Pietiläinen & Tapio Kuure (toim.): Nuoret eivät odota. Palvelurakenteen muutos nyt. Sosiaali- ja terveysministeriö, selvityksiä 2007:61. Cederlöf, Petri (2007): Nuorisotoimet rakennemuutoksen kynnyksellä. Selvitys kunnallisen nuorisotyön asemasta ja haasteista kunta- ja palvelurakenteen uudistuksessa, sekä Humanistisen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyöstä. Sarja C. Oppimateriaalit 14, 2007. Hakari, Kari (2007): Tuore Tampere – luovasti uuteen. Tampereen kaupungin toimintamallin uudistus 2002– . Tampereen konsernihallinnon talous- ja strategiaryhmä, tietotuotanto ja laadunarviointi, A1/2007. Hyyryläinen, Esa (2004): Sopimuksellisuus, talous ja johtaminen: new public management sopimusohjauksessa ja julkisten organisaatioiden sopimusten hallinnassa. Vaasan yliopisto. Kuure, Tapio (2007): Nuorisopolitiikka Euroopan Unionissa – aktiivista osallistumista vai nuorten hallinnointia? Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 76. Kähkönen, Liisa (2007): Näennäismarkkinoiden tehokkuuden rajoitteet ja mahdollisuudet paikallishallinnon palveluissa. Acta Universitatis Tamperensis 1277. Tampere. (Acta Electorinica Universitatis Tamperensis 673). Lumijärvi, Ismo & Jylhäsaari, Jussi (1999): Laatujohtaminen ja julkinen sektori. Laadun ja tuloksen tasapaino johtamishaasteena. Tampere, Gaudeamus. Määttä, Mirja (2007): Yhteinen verkosto? Tutkimus nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä poikkihallinnollisista ryhmistä. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 252. (http://ethesis.helsinki.fi) Niemi, Kalevi (2007): Valistuseetos ja nuorisokasvatusliikkeiden ensimmäinen aalto. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 76. Nieminen, Juha (1995): Nuorisossa tulevaisuus. Suomalaisen nuorisotyön historia. Helsinki: Lasten keskus & Nuorisotutkimusseura. Nieminen, Juha (2007): Vastavoiman hahmo – nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympäristö ja eetos. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 76. Nikkilä, Juhani (1986): Organisaatiokulttuurin omaksuminen ja hallinta: työhön ja organisaatioon sosiaalistumisen mekanismeista ja merkityksestä erityisesti julkisessa hallinnossa. Valtion koulutuskeskus, Helsinki. – 48 – Paju, Petri & Vehviläinen, Jukka (2001): Valtavirran tuolla puolen. Nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen kitkat 1990-luvulla. Nuorisotutkimusseura/ Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 18. Silvennoinen, Heikki & Nieminen, Juha (2002): Nuotiopiiristä peruspalveluksi. Kunnallinen nuorisotyö ja nuorisopolitiikka Suomessa 1960-luvulta 2000- luvulle. Teoksessa Heikki Silvennoinen (toim.): Nuorisopolitiikka Suomessa 1960-luvulta 2000-luvulle. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 25. Siurala, Lasse (2007): Nuorisopoliittinen vaikuttaminen paikallistasolla – helsinkiläisen nuorisopolitiikan mahdollisuuksia. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 76. Sosiaali- ja terveysministeriö (2005): Ota oppi -malli. Nuorten tukeminen perusopetuksesta jatko-opintoihin. Kuntoutuskokeilun ohjausryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2005:14. Taipale, Vappu & Hämäläinen, Hannu (2007): Kertomuksia sosiaalisista innovaatioista. Helsinki, Stakes. Uusitalo, Sami (2007): Tilaajan ja tuottajan vuorovaikutus – pilottihankkeen arviointia Tampereen toimintamalliuudistuksessa. Tampereen kaupunki, tietotuotanto ja laadunarviointi A3/2007. Valokivi, Heli (2008): Kansalainen asiakkaana. Acta Universitatis Tamperensis 1286. (Acta Electronica Universitatis Tamperensis 684). Vartola, Juha (2004): Näkökulmia byrokratiaan. Tampereen yliopisto, johtamistieteiden laitos. Vehviläinen, Jukka (2008): Nuorten osallisuushanke – arvioinnin loppuraportti. Helsinki, Edita Prima Oy. Viitala, Riitta (2002): Henkilöstöjohtaminen. Helsinki, Edita. Muut lähteet Helsingin Sanomat 28.1.2008 Lapsi- ja nuorisopoliittinen kehittämisohjelma 2007–2011 (13.12.2007) Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma, Vanhasen II hallitus Lastensuojelulaki 2007/417 (1.1.2008) Lääninhallituslaki 1997/22 (muutos 7.4.2000/348) Nuorisolaki 2006/72 (1.3.2006) Sjöholm, Kari (2008): Nuorisotyön asema lainsäädännössä. (www.kunnat.net) Siurala, Lasse (2004): The Future of Public Youth Policy and its Management. Paper presented at the 22nd International Youth Meeting of Cabuenes 20–24 September Gijòn, Asturias, Spain Työministeriö (2008): Työministeriön työvoimapalvelujen tietojärjestelmä 25.2.2008 Valtion tarkastusviraston lausunto (2006): Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Dnro:6/54/06 – 49 – Luku ii - oNNistuvat opit ja NuorteN tuki- ja ohjauspaLveLuideN tehostamiNeN 10 Alue- ja maakuntakohtaiset koosteet Tässä luvussa esiteltävät koosteet perustuvat Onnistuvien oppien alue- ja paikallistoimijoiden kuntaraportteihin vuosilta 2005–2008 sekä kuntien Onnistuvat opit -työssä mukana olleiden työntekijöiden haastatteluihin. Kuvauksissa on runsaasti kuntaraporteista otettuja suoria lainauksia. Koosteet esitellään aakkosjärjestyksessä, maakuntien nimien mukaan. Luvun esimerkeissä osoitetaan, kuinka nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden tehostamisen lähtökohtana ovat olleet alueelliset ja paikalliset tarpeet. Lukija saa kuvaa siitä, millaisin toimenpitein nuorten ohjausta, tukea ja seurantaa on pyritty parantamaan 14 maakunnassa. Miten nuorten palvelujen tuottaminen on käytännön tasolla organisoitu, millaisia verkostoja moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseksi on luotu? Esiteltäville maakuntakohtaisille koosteille löytyy ainakin muutama yhteinen nimittäjä. Nuorten palveluihin on haettu kuntien, toisen asteen, työpajojen, seurakuntien ja kolmannen sektorin yhteistyöllä koko- naisvaltaisuutta, koordinaatiota ja pitkäkestoisuutta. Haastavan työn tavoit- teena on ollut, että kootut yhteistyöverkostot jatkavat toimintaansa ja että niiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää paikallistasolla myös jatkossa nuorten ohjaus- ja tukipalveluita parannettaessa. Onnistuvat opit on aina pyritty kytkemään kehittyväksi osaksi peruspalveluita ja normaaleja palvelujärjestelmiä. Työhön ovat osallistuneet sekä esimiehet että nuorten parissa toimivat ammattilaiset. Tälle juurruttamistyölle on tuotettu erilaisia tukiprosesseja, joita kuvataan ja arvioidaan tarkemmin luvuissa III ja IV. Raportin kirjoitusvaiheessa sosiaali- ja terveysministeriö ja Sosiaalikehitys Oy neuvottelevat Onnistuvien oppien toiminta-alueella tehtävästä jatko- arvioinnista. Juurruttamistyön vaikuttavuutta tarkasteleva arviointi on tarkoitus toteuttaa vuonna 2009. – 50 – 10.1 Etelä-Karjalan kopparitoiminnassa yli 100 tukea tarvitsevaa nuorta Imatra, Joutseno, Lappeenranta Etelä-Karjalassa Onnistuvat opit rakentui osaksi nuorten palveluiden kehittämistyön jatkumoa. Lappeenranta oli ollut jo mukana valtakunnallisessa nuorten kuntoutuskokeilussa ja seudun nuorten parissa toimivia asiantuntijoita osallistui kuntoutuskokeilun tulosten pohjalta laaditun Ota oppi -mallin rakentamiseen (Ota oppi: opas toiminnan käynnistämiseen tai kehittämiseen koulupudokkaiden ja saattaen vaihdettavien nuorten tunnistamiseksi ja tukemiseksi siirtymävaiheessa perusopetuksesta jatko-opintoihin). Etelä-Karjalassa oli olemassa tarve kartoittaa 15–17-vuotiaat koulupudokkaat, kartoittaa palvelujen mahdolliset aukkopaikat, paikata aukot uusilla palveluilla tai jo olemassa olevien palveluiden tehokkaammalla hyödyntämisellä. Oli tarve saada moniammatillista yhteistyörakennetta tiiviimmäksi (suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus) ja ohjauspalveluiden kehittämistyölle koordinaatiota. Löytää – koota – ohjata Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan kullekin alueelle on tehty toimintasuunnitelma, jonka avulla moniammatillista yhteistyötä voidaan tiivistää olemassa olevissa rakenteissa. Työn tarkoituksena on löytää pudokasnuoret, koota heitä koskeva tieto sekä ohjata nuoret oikeaan paikkaan tavoitteena ammattitutkinto. Niin kutsutun löytää - koota - ohjata -palvelumallin periaatteet voi tiivistää seuraavasti: Löytää Perustehtävässään eri toimijat löytävät erityisen tuen tarpeessa olevat nuoret, tekevät nuoren tilanteesta alkukartoituksen ja jos eivät löydä nuoren tilanteeseen ratkaisua, pyytävät nuorelta ja huoltajilta kirjallisen luvan tietojen siirtämiseen ja käsittelemiseen. Koota Nuoren tiedot kootaan kopparille, joka kutsuu nuoren ja huoltajan tapaamiseen, jossa kootaan nuoreen liittyvät tiedot. Tapaamisissa käydään läpi eri vaihtoehtoja nuoren tilanteen parantamiseksi. Jos ratkaisua ei edelleenkään löydy, koppari kutsuu koolle nuoren asioiden hoitamiseen liittyvät henkilöt tätä varten olemassa olevasta ja työskentelevästä aluetyöryhmästä. Ohjata Aluetyöryhmä räätälöi nuorelle yksilöidyn palvelusuunnitelman ja ohjaa nuorta suunnitelman mukaisesti. – 51 – Työpajatoiminta toisen asteen opintojen tukijana Löytää - koota - ohjata -palvelumallin tukemiseksi Imatralla on käynnistetty ja Lappeenrannassa jatkettu Oppipajatoimintaa. Tavoitteena on ollut, että Oppipaja-jakson jälkeen nuorelle löytyy perusopetuksen jälkeinen jatko- opiskelupaikka toisella asteella tai joissakin tapauksissa oppisopimuspaikka. Oppipajat ovat ottaneet Imatralla vastaansa 18 nuorta ja Lappeenrannassa 20 nuorta. Käytettävinä menetelminä ovat olleet mm. yksilövalmennus (omaohjaaja), ryhmätoiminnat (vertaistuki, toiminnalliset ja yhteisölliset menetelmät), koulumaailmassa tapahtuva toiminta (koulukokeilut, amistet) ja työelämään tutustuminen. Nuorten mielenterveys- ja päihdetyöntekijä ammattiopistoon Etelä-Karjalaan rakennetun toimenpideohjelman mukaisesti ammattiopistoon avattiin nuorten mielenterveys- ja päihdetyöntekijän (Päikkäri) palvelut. Päikkäri on ollut mukana kehittämässä uutta toimintamallia yhdessä ammattiopiston kuraattorin ja opiskelijaterveyden sosiaalityöntekijän kanssa. Päikkärin yksilövastaanotolla on ollut vuoden 2007 aikana 62 nuorta. Varhaisvaiheen tiiviiden tapaamisten ja tapaamisten jälkeisen seurannan avulla on voitu ehkäistä opintojen keskeyttämisiä ja ammattiopistosta eroamisia. Ohjauksen ja seurannan tehostamisella tavoitetaan nuoret Kuntaraportin mukaan edellä kuvatun palvelukokonaisuuden sekä tehtävistä ja vastuista sopimisen kautta nuorten turvaverkko on tiivistynyt niin, että tarvittavia ohjauspalveluita on saanut 207 nuorta. Esimerkiksi kopparitoiminnalla on tavoitettu Imatralla 23 nuorta, Lappeenrannassa 92 nuorta ja Joutsenossa 3 nuorta. Välillisesti ohjauspalveluiden kattavuuden, saatavuuden ja tehostumisen kautta vaikutusten arvioidaan ulottuvan 1 500 nuoreen. Toiminnan juurruttaminen Nuorten parissa toimivien ammattilaisten tieto palveluista sekä toisten työnkuvista on lisääntynyt ja yhteistyö tiivistynyt ja selkeytynyt 15–17- vuotiaiden koulupudokkaiden asioissa. Turvaverkon tiivistymisen myötä pudokkaiden asioihin puututaan nyt nopeammin. Päikkärin työpanos on ollut merkittävä pudokkaiden ohjauksessa. Työ Etelä-Karjalassa jatkuu ja moniammatilliset aluetyöryhmät ja kopparit juurtuvat osaksi palvelurakennetta. Päikkärin toimintamalli saa jatkoa ammattiopiston palkatessa toisen kuraattorin Lappeenrantaan. Imatran Oppipajan turvaamiseksi haetaan jatkorahoituksia. – 52 – Yhteistyön päivittäisjohtamisesta vastannut seutukoordinaattori jatkaa ammattiopistossa edellä kuvatun toimenpidekokonaisuuden juurtumisen varmistajana koko toimenpidealueella, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvien toimien koordinoijana ja toimintamallien kehittäjänä eri nivelvaiheissa (perusopetus - toinen aste, toinen aste - työelämä). Seudun ohjaus- ja tukipalvelut ovat löydettävissä sähköisestä palvelukartasta, joka valmistui vuonna 2007. Sähköinen palvelukartta sisältää palveluinfoa ja yhteystietoja 15–17-vuotiaille koulutus- ja työvoimapalveluiden ulkopuolelle jääville nuorille, heidän huoltajilleen ja verkostossa toimiville ammattilaisille. Etelä-Karjalan löytää - koota - ohjata -palvelumalli on kuvattu tarkemmin Nuoret eivät odota – Palvelurakenteen muutos nyt -julkaisussa (sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:61). 10.2 Etelä-Pohjanmaan 90 nuorta tehostettujen ohjaus- ja tukitoimien piiriin Härmänmaan seutukunta/Alahärmä, Kauhava, Lapua, Ylihärmä Härmänmaan seutukunnassa työpajatoiminnan käynnistymisen myötä on tunnistettu kaksi alueellista kehittämistarvetta. Ensinnäkin, seutukunnassa on ollut tarve löytää keinoja ennakoivaan ohjaustyöhön, mm. toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden negatiivisiin keskeyttämisiin puuttumiseksi. Toiseksi, nuorten parissa toimivien viranomaisten yhteistyöhön on kaivattu selkeyttä mm. vastuualueiden määrittelyn osalta. Onnistuvien oppien tavoitteeksi kirjattiin mm.: Eri hallinnonalojen välisen yhteistyön kehittäminen ja vahvistaminen1. Palvelujärjestelmän selkeyttäminen ja yhteisesti määritellyn toimintamallin 2. rakentaminen osaksi pysyviä palvelurakenteita Ohjaus- ja neuvontapalveluiden turvaaminen perusopetuksen ja toisen asteen 3. nivelvaiheessa Perusopetuksen mahdollisuuksien parantaminen tehostettuun ja ennakoivaan 4. ohjaustyöhön Kuntaraportin mukaan konkreettiset tulokset ovat seuraavat: Eri hallinnonalojen välinen yhteistyö on juurruttamishankkeen aikana 1. vahvistunut jokaiselle paikkakunnalle on perustettu hallintokuntarajat ylittävä - moniammatillinen yhteistyöverkosto nuorten parissa toimivien ruohonjuuritason työntekijöiden tehtävä- - kuvauksiin on kirjattu yhteistyössä toimimisen velvoite – 53 – toiminnan jatkuvuus on nyt turvattu paikkakuntien laajennettujen - oppilashuoltotyöryhmien kautta yli hallintokuntarajojen menevän yhteistyön yhteiseksi kieleksi on - juurrutettu Stakesin huoli puheeksi -malli ja huolikartoitukset ovat käynnistyneet kouluissa ja oppilaitoksissa kaupungin-/kunnanjohtajien allekirjoittaman kumppanuussopimuksen - mukaisesti eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä jatketaan ja strategisesta ohjauksesta vastaavat kaksi ohjausryhmää ohjausryhmien tehtävänä on linjata lapsiperheiden ja tukea tarvitsevien - nuorten palveluita, tehostaa eri organisaatioiden ja sektoreiden välistä yhteistyötä sekä toteuttaa seudulla tarvittavaa seurantaa Palvelujärjestelmää on kyetty selkeyttämään ja yhteisesti määritelty toimintamalli 2. on otettu moniammatillisten verkostojen käyttöön perustetut ohjausryhmät laativat paikkakunnille lasten ja nuorten - palvelustrategiat eri toimijoiden selkeisiin tehtäviin ja vastuisiin perustuva nuorten - tukemisen prosessimalli on otettu käyttöön kaikissa kunnissa moniammatilliset verkostot jatkavat tehtyjen suunnitelmien mukaan - yhteistyötä ja nuorten palveluiden kehittämistä kaikilla neljällä paikkakunnalla seutukunnan sivistystoimen perusopetuksen ja toisen asteen viranhaltijat - jatkavat seudullisen syrjäytymisen ehkäisysuunnitelmakoulutuksessa (koulutuksen järjestäjänä Onnistuvien oppien konsortiossa toiminut Opeko) Ohjaus- ja neuvontapalveluita on kyetty vahvistamaan ja juurruttamaan 3. perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa Härmänmaan toisen asteen nuorille perustetaan kuraattoripalvelut - uuden kuraattorin tehtävänä on koulupudokkaiden seuranta ja etsivän - työotteen soveltaminen perusopetuksen ja toisen asteen kouluihin ja oppilaitoksiin on laadittu ja - juurrutettu yhtenäiset siirto- ja perustietokaavakkeet toisen asteen nuorten ”kopparit” on nimetty - valmistuvat seudulliset syrjäytymisen ehkäisysuunnitelmat otetaan - käyttöön perusopetuksessa ja toisella astella ohjausryhmien päätöksellä Perusopetuksen mahdollisuudet tehostettuun ja ennakoivaan ohjaustyöhön 4. ovat parantuneet ks. edelliset kohdat - perusopetuksessa ja toisella asteella on käynnissä organisaatioiden sisäisiä - kehittämishankkeita, jotka tukevat nuorten ohjaus- ja neuvontapalveluita (esim. JOPO, Toinen aalto -koulutus, oppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittämishanke) ohjausryhmät huolehtivat hankkeiden välisestä yhteistyöstä, synergiaetujen - saavuttamisesta ja päällekkäisyyksien välttämisestä – 54 – Kuntaraportin mukaan Onnistuvien oppien käynnistysvaiheessa itse nuoria on ollut mukana noin 60. Nuoret on löydetty keväällä toisella asteella keskeyttäneille tehdyn kyselyn perusteella. Nuorille on tarjottu ohjausta ja neuvontaa. Tämän lisäksi seudulla on ryhdytty tekemään opiskelijoille huolen kartoitusta ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä. Siirto- ja perustietolomakkeiden käyttöönoton jälkeen on voitu turvata riittävä tiedonsiirto nuorta koskevissa asioissa siirryttäessä perusopetuksesta toiselle asteelle. Etelä-Pohjanmaa/Kuusiokunnat (Ähtäri, Alavus, Kuortane, Lehtimäki, Töysä) Kuusiokunnissa tehtiin päätös osallistumisesta Onnistuvat opit -työhön, koska alueen peruskoulujen tukitoimet eivät olleet riittäviä kaikkien tukea tarvitsevien nuorten auttamiseen. Raportin mukaan perustyön tuloksena tukea tarvitsevat nuoret saadaan alueella kyllä ”kiinni” mutta ohjaus- ja tukitoimiin tarvitaan joustavampia ja yksilöllisempiä ratkaisuja. Koulutoimien mukaan erityinen tarve on ollut löytää sellaisia tukimuotoja, jotka lisäävät opiskelumotivaatiota peruskoulun ylimmillä luokilla ja jotka siten varmistavat opintojen jatkumisen toisella asteella. Työ on ollut ensisijaisesti koulutoimien tarpeista lähtevää. Varhainen puuttuminen ja ongelmien ennaltaehkäisy koulussa voi tapahtua eri toimijoiden yhteistyössä Tavoitteeksi kirjattiin kunnan tarpeisiin soveltuvan varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän nuorisotyön toimintamallin luominen perusopetukseen. Varhaisen puuttumisen toimintamallit ovat muotoutuneet kunnissa erilaisiksi. Ähtärissä ja Lehtimäellä oppimiseen yksilöllisyyttä, joustoa ja tukea tuovat pienryhmät ovat aloittaneet toimintansa. Pienryhmät ovat toimineet aluksi yhtenä päivänä viikossa koulupäivän aikana. Pienryhmätoiminnasta ovat vastanneet nuorisotoimi, sosiaalitoimi, Paja 66 ja 4H yhteistyössä koulujen kanssa. Tavoitteena on ollut oppimisen monimuotoisuus, elämänhallinnallisten taitojen harjoittelu ja ryhmissä tapahtuva koulutehtävistä suoriutuminen (kuitenkin nuorten yksilöllisten tarpeiden mukaan). Töysässä ja Alavudella on tehty suunnitelmat läksypiiritoiminnan käynnistämisestä. Kuortaneella on jatkettu ja vahvistettu hyviksi todettuja yksilöllisiä toimintamalleja yhteistyössä nuorisotoimen ja sosiaalitoimen, erityisesti perhetyön kanssa. Kuntaraportin mukaan nuorten tuki- ja turvaverkon tiivistymistä on edistänyt erityisesti se, että nuorisotyötä tekevät tahot ovat tulleet mukaan nuorten elämään jo peruskoulussa ja tarvittaessa saattaen vaihtavat nuoren toisen asteen koulutukseen. Vahvuutena pidetään sitä, että yhteistyö on konkreettista, ohjaus on oikeasti itse nuorten lähellä tapahtuvaa ja että eri toimijoiden tehtävät ja vastuut ovat selvät. Ohjaus- ja tukitoimenpiteitä on seurattu ja arvioitu oppilashuoltoryhmien kokouksissa, ohjausryhmän – 55 – kokouksissa ja eri toimijoiden välisissä yhteistyöpalavereissa. Seuranta- ja arviointitiedosta tehdään myös kuntien avaintoimijoille koottava kirjallinen yhteenveto. Kehittämistyö toteutetaan johdon tukemana ja osana eri toimijoiden perustehtäviä Kuusiokuntien varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän nuorisotyön toimintamallin kehittämisessä ja juurruttamisessa on korostunut eri toimijoiden (koulutoimi, nuorisotoimi, sosiaalitoimi, työpaja, kolmas sektori) yhteinen vastuu. Raportin mukaan (toimintasisällöistä) läksypiirit ja toiminnalliset pienryhmät ovat juurtumassa osaksi kunnan perustyötä. Toiminnot on toteutettu osana eri toimijoiden perustehtäviä, jolloin yhteistyön resurssointiin ei ole tarvittu suuria taloudellisia panostuksia. Valmisteluvaiheessa suunnitelmia ovat tukeneet alueen sivistystoimenjohtajat. Rehtorit ja muut avainhenkilöt ovat sitoutuneet toiminnan kehittämiseen vahvasti. Varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn toimintatavat on kirjattu osaksi työsuunnitelmia. Toiminnassa on ollut mukana noin 30 nuorta. Luku on asetettuja tavoitteita korkeampi. Nuorille on tarjottu tukea sekä koulupäivien aikana (yksilö-, pienryhmä- ja samanaikaisopetukset) että välittömästi koulupäivän jälkeen (esim. läksypiirien ja muun ohjauksen muodossa). Eri toimijoiden välinen yhteistyö on tiivistynyt, minkä seurauksena nuorten tilanteisiin osataan puuttua varhaisemmassa vaiheessa. Raportointikaudella peruskoulun päättötodistuksen ovat saaneet kaikki alueen nuoret. Nuorilta on kerätty toiminnasta suullista palautetta, joka on ollut sekä myönteistä että kielteistä. Myönteistä on ollut tuen saaminen, kielteistä taas erottuminen joukosta. 10.3 Itä-Uudenmaan ammattiysi – perusopetusta toisen asteen tiloissa Porvoon seutu (Porvoo, Askola, Pukkila, Loviisa) Porvoon seudulla Onnistuvat opit -työn tarpeen on määritellyt Porvoon kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointityöryhmä. Selontekojen pohjalta on todettu, että nuorten hyvinvoinnin turvaaminen ja aikainen puuttuminen vaativat kattavan, moniammatillisen turvaverkon. Itä-Uudellamaalla on noin 270 nuorta (15 % ikäluokasta), jotka ovat tuen tarpeessa. – 56 – Oppilashuoltotyötä vahvistetaan avaintiimeillä Onnistuvien oppien kautta on lähdetty tukemaan pysyvän tukiverkon kehittämistä ja tiivistämään nuorten parissa toimivien ammattilaisten yhteistyötä. Tavoitteita ja toimenpidesuunnitelmia ovat yhteisesti olleet laatimassa terveydenhuollon, sosiaalitoimen, koulutoimen, nuorisotoimen ja erityisnuorisotyön, poliisin ja seurakunnan edustajat. Keskeisiä kohtia ovat olleet oppilashuollon tehostaminen ja työpajojen kehittäminen niiden nuorten tukena, joilla on vaarana jäädä koulutuksen ulkopuolelle tai joiden päättötodistuksen saaminen on uhattuna. Oppilashuollon nykyisiin tukijärjestelmiin on haettu uusia, tehokkaampia työtapoja mm. perustamalla säännöllisesti kokoontuvat avaintiimit. Avaintiimit toimivat erityisopetuksen rehtorin ja ruotsinkielisen opetuspäällikön alaisuudessa ja oppilashuoltoryhmää laajemmalla kokoonpanolla monipuolistavat keinovalikoimaa nuorten tukemiseksi. Avaintiimien toiminnan käynnistämisen kanssa samaan aikaan on kartoitettu ja löydetty niitä nuoria, jotka ovat tarvinneet opintojensa nivelvaiheessa erityistä tukea. Työpajat ottavat nuoret vastaan Kuntaraportin mukaan toiminnan piiriin on saatu suoraan 70 nuorta. Nuoret on pääosin ohjattu työpajakoulutukseen sekä tehostettuun työelämän tutustumiseen. Koulun omat oppilashuoltoryhmät yhteistyötahoineen ovat olleet mukana toiminnassa. Työpajojen ja koulujen yhteistyötä on selkeytetty ja laajennettu. Työpajat ovat pystyneet ottamaan jokaisen pajalle motivoituneen nuoren vastaan syksyn 2007 aikana. Ammattiysissä konkretisoituu perusopetuksen ja toisen asteen yhteistyö Konkreettisin juurruttamistulos on Ammattiysi, joka aloittaa toimintansa 1.8.2008. Ammattiysissä perusasteen luokka on sijoitettu ammatillisen oppilaitoksen tiloihin. Siihen voi hakeutua oppilaita, jotka eniten hyötyvät ammatillisen koulutuksen ja perusasteen koulutuksen läheisestä yhteistyöstä jo peruskoulun päättövaiheessa. Ammattiysi on perusopetusta toteutettuna uudella tavalla ja opiskeluun laaditaan erillinen opetussuunnitelma. Ammattiysin toimintaan on perustettu erityisopettajan, koulupsykologin ja koulunkäyntiavustajan virat (kustannusvaikutus 110 000 euroa). Ammattiysin tavoitteena on perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen nivelvaiheen yhteistyön parantaminen, opettajien välisen yhteistyön lisääminen, kouluasteiden välisen tietämyksen laajentaminen ja opetuksen kehittäminen. Oppilaille Ammattiysi tuo laajennetun mahdollisuuden työelämään ja ammatilliseen koulutukseen tutustumiseen. – 57 – Ammattiysillä opetus tapahtuu pääosin Porvoon ammattiopiston tiloissa. Ammattiopisto tarjoaa oppilaille tilat ja kouluruokailun. Porvoon kaupunki tarjoaa erityisopettaja- ja koulunkäyntiavustajapalvelut ja muut perusopetukseen liittyvät tukipalvelut. Lisäksi sopimus sisältää sen, että Porvoon kaupunki tarjoaa ammattiopistolle koulupsykologipalveluja kaksi päivää viikossa. Tämä on tarkoitus huomioida uuden koulupsykologin työnkuvan suunnittelussa. Palvelujen tehostaminen perustuu laajapohjaiseen yhteistyöhön Porvoon seudun Onnistuivat opit -toiminta on kiinnittynyt alueella olevien nykyisten ohjauspalveluiden vahvistamiseen, eri toimijoiden vastuiden nimeämiseen ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Työn päivittäistoteutuksen johtamisesta ovat vastanneet molempien kieliryhmien koordinaattorit. Säännöllisesti kokoontuneet yhteistyöryhmät (päättäjät, hyvinvointityöryhmä, avaintiimit, prosessinohjaajat) ovat tuottaneet ideoita, joilla kohderyhmän palveluita on tehostettu ja juurrutettu. Alueella on panostettu henkilöstön koulutukseen ja yhteistyössä on lähdetty vahvistamaan olemassa olevia rakenteita nuorten tarpeita paremmin vastaaviksi. Esimerkiksi on muodostettu uusia työpareja, jotka yhteistyössä kykenevät auttamaan nuoria tehokkaammin arjen hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Raportin mukaan kieliryhmien välinen yhteistyö perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen palveluiden kehittämisessä on tehostunut. Yhteistyön tehostumista ovat edesauttaneet yhteiset koulutukset: ensimmäistä kertaa molemmat kieliryhmät ovat esimerkiksi olleet yhdessä edustettuina oppilashuollon henkilöstölle järjestettävissä koulutuksissa. Vuoden 2007 aikana on laadittu toiminta- ja koordinaatiomalli, joka turvaa nivelvaihesisältöjen kehittämisen alueella aiempaa laajapohjaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Avaintiimit jatkavat toimintaansa ja ovat tärkeä osa palveluiden kehittämisessä ja koordinoinnissa. Alueelle rakennettu ohjauspalveluiden palvelukartta jää pysyväksi työvälineeksi hahmottamaan nivelvaihetyön tukikanavia. Kuntaraportin mukaan koordinaation paraneminen nuorten palvelujärjestelmässä näkyy siten, että koulupudokkaat on voitu selvittää riittävän ajoissa ja nuoria on voitu ohjata paremmin muun muassa työpajapalveluihin. – 58 – 10.4 Hämeenlinnan tulevan suurkunnan ohjaus- ja tukipalvelut yhtenäisiksi Kanta-Häme/Hämeenlinnan seutukunta (Hauho, Hattula, Hämeenlinna, Janakkala, Kalvola, Renko, Tuulos, Lammi) Hämeenlinnan seudulla Onnistuvat opit -työhön lähdettiin nuorten palveluiden ja toimintatapojen muuttamiseksi, palveluiden yhtenäistämiseksi sekä koordinoinnin lisäämiseksi. Onnistuvien oppien kautta on pyritty lisäämään sektorirajat ylittävää moniammatillista yhteistyötä sekä yhtenäistämään ja kartoittamaan seudulla jo olemassa olevia käytäntöjä toiminnassa nuorten kanssa. Tarpeen on määritellyt seudun sosiaali- ja sivistysjohtajista koostunut 1. ohjausryhmä. Tavoitteeksi kirjattiin: Kehittää Hämeenlinnan seutukunnalle ”kaikki kymmenen tikkua laudalle 2. -toimintamalli” Valmistautua toimintamallien yhtenäistämiseen nuorten palveluissa tulevaa 3. suurkuntaa varten Tukea nuorten kanssa toimivia työyhteisöjä toimintakulttuurin ja nuoria osallistavan palvelumallin todelliseen muutokseen Tavoitteiden saavuttamiseksi on kuntaraportin mukaan tehty mm. seuraavat 1. toimenpiteet: On käynnistetty moniammatilliset seudulliset foorumit. Foorumit ovat 2. toimineet uudenlaisena keskustelun ja tiedonvälityksen kanavana nuorten palveluita suunniteltaessa ja koordinoitaessa. Foorumien kautta on rakennettu pohjaa tulevan suurkunnan yhteisille palveluprosesseille. Foorumeita järjestettiin yhteensä seitsemän ja niissä oli yhteensä 115 osallistujaa. On rakennettu seudullinen nuorten verkkopalvelu, jonka ensisijainen 3. kohderyhmä ovat nuoret. Sivuilla jaetaan tietoa mm. opiskeluvaihtoehtoihin, jatko-opintoihin, nuorten vaikutusmahdollisuuksiin ja itsenäistymiseen liittyen. Sivustolla asiantuntijatukea nuorten erilaisissa pulmakysymyksissä ja ongelmissa tarjoavat mm. erityisopettaja, opinto-ohjaaja, sosiaalityöntekijä ja koululääkäri. Verkkopalvelua varten on perustettu seudullinen toimituskunta. On ryhdytty rakentamaan nuorten tarinoista ja erilaisten toimintatapojen 4. hyödyntämisestä koostuvaa case-julkaisua (työ vielä kesken). On koottu erilaisista toimenpide-esityksistä koostuva nuorten tukemisen 5. toimintamalli. Toimenpide-esitykset on koottu foorumeissa käytyjen keskustelujen ja suositusten pohjalta. Seudun sivistys- ja sosiaalijohtajat ovat hyväksyneet toimenpide-esitykset kunnissaan virkamiespäätöksin (lautakuntakäsittelyt). – 59 – Kuntien hyväksymät toimenpide-esitykset tasa-arvoistavat ja monipuolistavat nuorten ohjauspalveluita Toimenpide-esitykset sisältävät mm. siirtymälomakkeen käyttöönoton seudun kaikissa yläkouluissa, nuorten verkkopalvelun käyttöönoton ja päivityksistä huolehtimisen, seudullisten foorumien jatkamisen, tukihenkilöpankin kehittämisen ja koordinoinnista sopimisen (mm. eri ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden, järjestöjen ja seurakunnan kesken), kuntakohtaisen tuetun perusopetuksen mallintamisen sekä seudullisen lisäopetuksen käynnistämisen (Hämeenlinnan kaupunki esittää toiminnalle rahoitusta budjettiehdotuksessaan). Lisäopetus on opettajavetoinen ja se muodostaa perustan suunnitteilla olevalle työkoululle. Kuraattoripalvelujen levittäminen esimerkki seudullisesta yhteistyöstä Nuoria on pyritty auttamaan seudullisen yhteistyön tiivistämisellä. Konkreettinen esimerkki tästä on esimerkiksi kuraattoripalveluiden ulottaminen seudulle, missä kuraattoria ei ennestään ole ollut. Nuorten opiskelua ja siirtymää yläkoulusta toiselle asteelle seurataan siirtymälomakkeella ja seurantatietojen perusteella myös palveluja voidaan suunnitella ja mitoittaa oikein. Verkkopalvelun avulla nuorten uskotaan löytävän tiedot ohjaus- ja tukipalveluista kootusti yhdestä paikasta ja lisäksi asiantuntijat voivat hyödyntää seudun eri työntekijöiden yhteystietoja. Yhteinen tahtotila luomassa perustaa nuorten palvelujen koordinaatiolle Kuntaraportin mukaan nuorten palveluiden järjestämisessä tarvitaan seudulla koordinaatiota. Koordinaation kautta varmistetaan toimenpide-esitysten juurtuminen sekä suurkuntavalmistelussa että eri hallinnonalojen välillä. Seudun nuorten syrjäytymistä ehkäisevät hankkeet ovat loppumassa, joten nuorten palveluiden koordinointiin on jäämässä aukko. Nuorisokoordinaattori toimisi eri hallinnonalojen leikkauspinnassa ja mm. uudistaisi nuorten psykososiaalisia palveluita. Nuorisokoordinaattorin tehtävänä tulisi olemaan myös eri toimijoiden välisen yhteistyön tiivistäminen (päällekkäisyyksien välttäminen, synergiaedut ja resurssien priorisointi). Nuorisokoordinaattorin toimea tullaan selvittämään osana Lasten ja nuorten taloa. Mikäli suunnitelmat etenevät, nuorisokoordinaattori aloittaa työnsä vuonna 2009. Kuntien sosiaali- ja sivistysjohtajien lausuntojen mukaan seudulla on aloitettu uudenlainen opetus-, sosiaali- ja nuorisotoimen työntekijöiden välinen tiedonvaihto ja yhteistyö ja tätä yhteistyötä kannattaa jatkaa sekä syventää. – 60 – 10.5 Kokkolan seutukuntaan koulutoimen psykososiaalinen resurssikeskus Keski-Pohjanmaa/Kokkolan seutukunta (Kokkola, Kannus, Kälviä, Lohtaja, Himanka, Kaustinen) Kokkolan seutukunnassa on tehty pitkäjänteistä suunnittelu- ja taustatyötä koulutoimien psykososiaalisten palvelujen järjestämiseksi. Psykososiaalisten palveluiden kehittäminen on mainittu esimerkiksi Kokkolan seutukunnan sivistysstrategiassa 2004 ja asian edistämiseksi nimettiin poikkihallinnollinen työryhmä. Työryhmän tehtäväksi asetettiin selvittää seutukunnan koulujen psykososiaalinen tilanne ja kehittämistarpeet. Tavoitteena oli selvittää, minkälaisia palveluita kunnat tarvitsevat lisää pystyäkseen vastaamaan kunnille asetettujen lakisääteisten palveluiden toteuttamiseen, jotta voitaisiin taata oppilashuollon tasa-arvoinen ja laadukas saatavuus. Johtopäätökset tiivistyivät seutukunnan koulutoimen psykososiaalisen resurssikeskuksen perustamiseen, johon on saatu tukea esim. Seutuhallitukselta (2005). Kohti lasten ja nuorten psykososiaalista resurssikeskusta Onnistuvat opit kytkeytyi osaksi edellä kuvattua lasten ja nuorten palveluiden kehittämisen jatkumoa. Juurruttamishanke on toiminut osana laajempaa prosessia, jonka tarkoituksena on käynnistää psykososiaalisen resurssikeskuksen toiminta. Alueellisen koulutoimen psykososiaalisen resurssikeskuksen teh- täväksi on määritelty erityispalveluiden tuottaminen sekä lasten ja nuor-ten tukemiseen liittyvän materiaalin tuottaminen maakunnan nuorten tieto- ja neuvontaportaalin (www.kenuti.fi) yhteyteen. Keskuksen tehtäväksi on ajateltu paitsi nuorten ohjaus- ja tukipalveluihin liittyvän tiedon, myös asiantuntijuuden ja osaajarekisterien kokoamista ja välittämistä maakunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Onnistuvien oppien avulla on etsitty kustannustehokkaita keinoja tarjota ja kehittää koulutoimen psykososiaalisia palveluita ja keskitytty toiminnan koordinointiin, mallintamiseen ja resurssikeskustoimintaan soveltuvien toi- mintatapojen juurruttamiseen. Konkreettiset tulokset kuntaraportin mukaan ovat: Psykososiaalinen resurssikeskus on perustettu ja sille on osoitettu tilat. Tiloissa 1. toimii myös Kokkolan kaupungin oppilashuolto. Resurssikeskustoiminnan vaatima pohjatyö on tehty. Resurssikeskus toi-2. mii sivistyslautakunnan päätöksellä nettositovuusperiaatteella. Vankan rahoituspohjan varmistamiseksi asiaa on valmisteltu kaupunginhallituksen – 61 – käsittelyyn. Toiminnan jatkuvuuden turvaaminen vaatii poliittiset päätökset. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja suhtautuu asiaan myönteisesti. Virtuaalinen ohjaus- ja neuvontakeskus (osana psykososiaalista resurs-3. sikeskusta) on rakennettu palvelemaan alueen oppilaita, opiskelijoita, koulun henkilöstöä sekä vanhempia. Maakunnallisen oppilas- ja opiskelijahuollon strategiatyö on käynnistetty.4. Mallinnettujen palveluiden kautta on voitu ohjata nuoria erilaisiin 5. ohjaus- ja tukitoimenpiteisiin (10 nuorta työpajalle Kokkotyö-säätiöön, 6 nuorta psykologin arvioinneissa, 5 nuorta tuetusti toisen asteen opinnoissa tukenaan nk. Arkiakatemian lähiohjaus ja konsultaatio). Erityisopettajien alueellinen yhteistyö on käynnistetty. Erityisopettaja 6. koordinoi yhteistyötä. Erityisopetuksen virtuaalista materiaalia on koottu nuorten tieto- ja 7. neuvontaportaaliin. Erityisopettajien yhteisessä seudullisessa koulutuksessa opettajia on ohjattu käyttämään tietopankkia, mikä näkyy käyttäjien määrän kasvuna. Yhteinen HOJKS-kaavake on saatu tieto- ja neuvontaportaaliin. Yhtenäinen 8. siirtoHOJKS-ohjeistus on esitelty ja välitetty yläkoulujen laaja-alaisille erityisopettajille sekä virtuaaliseen tietopankkiin. Yläkoulujen laaja-alaiset erityisopettajat ovat toivoneet yhtenäistä ohjeistusta. Psykososiaalisen resurssikeskuksen perustaminen on koonnut lasten ja nuorten palveluiden kannalta monet keskeiset tahot yhteistyöhön palvelujen organisoinnin suunnittelussa. Hallinnoivana vastuutahona on ollut Kokkotyö- säätiö ja yhteistyökumppaneina muun muassa kuntien sivistys- ja sosiaalitoimet, keskussairaala, terveyskeskuskuntayhtymä, nuorisokeskus Villa Elba, Keski- Pohjanmaan koulutuskuntayhtymä, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Nuorten osallisuushanke, Keski-Pohjanmaan liitto sekä työvoimatoimisto ja työvoimanpalvelukeskus. Kuntaraportin mukaan yhteistyö on syventynyt esimerkiksi Kokkotyö- säätiön, perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitosten välillä. 15–17-vuotiaiden nuorten hyvinvoinnin ja opiskelun tukeminen on nyt tiedostetumpaa ja sen myötä tehokkaampaa. Erityisopetuksen käytänteiden selkiyttämisestä ja erityisopetuksen yhteisestä tietopankista on ollut hyötyä koko alueen erityiskasvatuksen toimijoille. Raportissa mainitaan, että Onnistuvien oppien kautta on saatu selkeää raamitusta tulevan suurkunnan erityisopetuksen järjestämiselle. – 62 – 10.6 Keski-Suomessa nivelvaiheen ohjausta tehostettu virkoja perustamalla Keski-Suomi/Keuruun seutukunta (Keuruu, Multia, Mänttä, Vilppula) Keuruun seudulla Onnistuvat opit -työn tarve on määritelty Keuruun toisen asteen koulutuksen kehittämissuunnitelmassa. Sen mukaan jokaiselle keuruulaiselle nuorelle halutaan löytää opinpolku perusopetuksesta eteenpäin. Tähän tarpeeseen vastaamiseksi Onnistuvien oppien kautta haluttiin saada tukea nk. koulutusvastaavan työn käynnistämiselle. Tavoitteeksi asetettiin Keula -hankkeessa tuotettujen hyvien toimintatapojen jatkaminen, juurruttaminen 1. ja testaaminen Koulutus- ja urasuunnittelupalvelujen huomioiminen Keuruulla (näkökulmana 2. huolen alla olevat nuoret) Huolen alla olevien nuorten tavoittaminen ja heille opinpolkujen 3. varmistaminen Onnistuvat opit kytkeytyi Keuruun seudulla osaksi nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden pidempää kehittämisjatkumoa, johon myös johto on ollut sitoutunut. Ohjauspalvelut tehostuvat Keuruun seutukunnassa – koulutusvastaavan virka vakinaistettu Kuntaraportin mukaan palveluiden ja toimintamallien juurruttamisessa onnistuttiin erittäin hyvin (asteikolla 1–5, kunta-arvio 5). Konkreettisena tuloksena Keuruulle perustettiin koulutusvastaavan virka 1.1.2007 lähtien, mikä kirjattiin tavoitteeksi myös Keuruun kaupungin ja Sosiaalikehityksen välisessä kumppanuussopimuksessa. Koulutusvastaavalle on luotu Onnistuvat opit -toiminnan aikana toimenkuva, joka sopii Keuruun olosuhteisiin ja palvelurakenteisiin. Toimenkuvasta on keskusteltu avoimesti esimerkiksi sivistystoimen, sosiaalitoimen, nuorisotoimen, opiskeluterveydenhuollon, työvoimatoimiston, ammattiopiston ja aikuisopiston edustajien kanssa ja toimenkuvaa on muokattu eri osapuolten odotusten mukaisesti. Koulutusvastaava on ”käynnistysvuoden” aikana samalla tullut luoneeksi omaan toimintaansa tarvittavan yhteistyöverkoston. Koulutusvastaavan työ jatkuu 1.1.2008 jälkeen: Nuorten ohjauksesta ja tukemisesta vastaavien moniammatillisten verkostojen 1. yhteistyötä kehittämällä Nivelvaiheessa olevien nuorten ohjauksella ja seurannalla2. Elinkeinoelämän kanssa tehtävän yhteistyön kehittämisellä3. – 63 – Opinto-ohjaajan ja erityisopettajan työtehtävien hoitamisella Jyväskylän 4. aikuisopiston Keuruun yksikössä Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukemisella Keuruun lukiossa5. Koulutusvastaava on nimetty yhdyshenkilö ammatillisiin oppilaitoksiin päin ja toisaalta myös työntekijä, joka on vanhempien ja nuorten käytettävissä, kun nuori on keskeyttänyt opinnot ja hakee paikkaansa Keuruulla. Onnistuvien oppien aikana koulutusvastaava on ollut mukana 20 nuoren jatko-opintopolkujen järjestämisessä. Välillisesti, tehostettujen ohjaus- ja tukipalveluiden arvioidaan koskevan seudun noin 300 nuorta. Keski-Suomi/Laukaan seutu Laukaan seudulla Onnistuvat opit -työ on perustunut seurakunnan ja kunnan yhteistyön kymmenvuotiseen jatkumoon. Suomen evankelisluterilainen kirkko haastoi paikalliset seurakunnat jo vuonna 1996 kehittämään vuosina 1997–1999 paikallisia lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen ja selviytymiseen tähtääviä strategioita. Myös Laukaan seudulla tämä tarkoitti kirkon työntekijöiden siirtymistä toimimaan yhteiskunnan muiden toimijoiden rinnalla palveluiden tuottajina. Yhteistyö konkretisoitui mm. erilaisissa projekteissa ja hankkeissa (alisuoriutuvien oppilaiden tukeminen, nuorisokasvatuksen kehittäminen kouluissa). Tähän päivään tultaessa ja kymmenen vuotta myöhemmin, Onnistuvat opit kytkeytyi osaksi edellä kuvattua jatkumoa. Tavoitteena on ollut tiivistää yhteisen aikaisemman kehittämistyön tulokset ja juurruttaa seurakunnan ja kunnan väliset toimivat yhteistyökäytännöt osaksi pysyviä palvelurakenteita. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut juurruttaa Nuorisokasvatus koulussa -toiminta osaksi Laukaan seudun lasten ja nuorten palveluita sekä turvata toiminnan jatkuvuus perustamalla Laukaan seurakuntaan kasvatussihteerin virka. Lisäksi Onnistuvissa opeissa on keskitytty seuraaviin toimenpidekokonaisuuksiin: Seurakunnan ja kunnan (erityisesti koulutoimen) välisen yhteistyön selkiyt-1. täminen Nuorten palveluissa tarvittavien yhteistyömallien kehittäminen kunnan eri 2. hallinnonalojen ja seurakunnan välille Yhteistoimintamallien ja rahoitussuunnitelmien laatiminen vuodelle 2008 ja 3. toiminnan jatkuvuuden varmistaminen Kunnan ja seurakunnan nuorisotyössä olevien työntekijöiden kouluttaminen, 4. tukeminen ja ohjaaminen kouluilla tapahtuvaan nuorisokasvatukseen omien työsuunnitelmien puitteissa Laukaan ja ympäryskuntien seudullisen yhteistyön kehittäminen esim. 5. työpajan ja ammattioppilaitosten kanssa – 64 – Ohjaus- ja tukipalvelut tehostuvat Laukaan seudulla – kasvatussihteerin virka vakinaistettu Kuntaraportin mukaan Laukaan seudulla juurruttamistyö on onnistunut hyvin (asteikolla 1–5, arvio 4). Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi Laukaan seurakunta vakinaisti kirkkovaltuuston kokouksessa 13.12.2007 kasvatussihteerin viran toistaiseksi voimassa olevaksi viraksi. Kasvatussihteerin tehtäviin tulee jatkossakin kuulumaan Nuorisokasvatus koulussa -työmenetelmien kehittäminen sekä seurakunnan ja kunnan henkilöstön kouluttaminen/tutorointi kyseisten työmenetelmien käyttämiseksi laajemmin koko alueella. Kasvatussihteerin toimintasuunnitelma on osa Laukaan seurakunnan talous- ja toimintasuunnitelmaa 2008 sekä ennakointia vuosille 2009 ja 2010. Toiminta kirjautuu myös koulujen lukuvuosisuunnitelmiin 2007–2008 ja 2008–2009 sekä oppilashuollon kehittämissuunnitelmaan 2008. Lisäksi kasvatussihteeri osallistuu Laukaan lasten ja nuorten palveluohjauksen kehittämiseen ja koordinointiin. Raportin mukaan Onnistuvien oppien aikana on avattu myös keskustelut seurakunnan osallistumisesta koulujen oppilashuollon toimintaan1. kunnan vapaa-aikaohjaajien osallistumisesta koulun kasvatustoimintaan2. seurakunnan ja kunnan nuorisotyöntekijöiden yhteistyömahdollisuuksista 3. kouluilla osana Nuorisokasvatus koulussa -toimintaa Kasvatussihteeri on toiminut suoraan nuorten parissa mm. oppilaille suunnattujen koulutusten, yksilöhaastattelujen ja pienryhmätoiminnan kautta sekä vastannut suoriin nuorten yhteydenottoihin. Toiminnalla on tavoitettu yhteensä noin 600 nuorta. Nuorilta on kerätty toiminnasta kirjallista palautetta. Palautteeseen reagoimisen uskotaan vahvistavan nuorten osallisuuden kokemusta. Lasten ja nuorten palveluiden verkosto vastaamaan strategisesta suunnittelusta Tämän lisäksi nuorten palveluiden tehostamiseksi on tehty yhteistyösuunnitelmia työvoimahallinnon, paikallisen työpajan (VATTI-paja), toisten asteen sekä kunnan eri palveluntuottajien kesken. Eri alojen ammattilaisista koostuvalla yhteistyöverkostolla (nuorisotoimi, sosiaalitoimi, koulutoimi, ammattioppilaitoksen oppilashuolto, työvoimahallinto, seurakunta jne.) on ollut merkittävä rooli lasten ja nuorten palveluiden näkyväksi tekemisessä ja palveluihin ohjaamisessa. ”Lasten ja nuorten palveluiden” -verkosto tulee jatkossakin päivittämään Laukaan seudun nuorille olemassa olevat palvelut sekä nostamaan esille uudet työntekijät, kehittämiskohteet, strategiat ja hankkeet. ”Lasten ja nuorten palveluiden” -verkosto mahdollistaa ammatti- ihmisille kokemuksen kuulumisesta laajempaan toimijaryhmään. – 65 – 10.7 Kymenlaaksossa panostetaan työpajatoimintaan Kymenlaakso/Kotka-Haminan seutu (Kotka, Hamina, Pyhtää, Virolahti, Miehikkälä) Kotka-Haminan seudulla liikkeelle lähtö tapahtui Valtakunnallisen työpajayhdistyksen esittelemänä. Tämän jälkeen pajajohtaja kokosi moniammatillisen työryhmän pohtimaan tarvetta ja mahdollisuutta osallistua Onnistuviin oppeihin. Perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen ohjausta tehostavat suunnitelmat valmisteltiin työpajan, sosiaalitoimen, opetustoimen, toisen asteen, työvoimatoimiston ja työvoiman palvelukeskuksen työntekijöiden yhteistyössä. Nuorten seuranta kuntoon ja ohjauksen kehittämiseen koordinaatiota Työryhmässä nousi huoli erityisesti peruskoulunsa päättävien nuorten seurannasta ja tilanteesta opintojensa nivelvaiheessa. Tarpeelliseksi nähtiin myös työpainotteisen koulunkäynnin kehittäminen sekä tiedonsiirtoon tarvittavien lupakäytäntöjen kehittäminen. Työhön tarvittiin koordinaattori ja hänen työnkuvaansa on kuulunut yhteyksien luomista nuorten ohjaustoiminnan parissa toimiviin henkilöihin, heiltä tiedon ja kehittämistarpeiden keräämistä sekä kentältä nousseiden kehittämisehdotusten jatkojalostaminen päätettävään muotoon. Kotka-Haminan seudun Onnistuvat oppien tavoitteeksi asetettiin: Nivelvaiheen ohjauksen kehittäminen ja saattaen vaihtamisen käytännöt1. Tiedonkulun parantaminen tukea tarvitsevien nuorten osalta eri 2. hallinnonalojen sekä kunnan ja ammatillisen oppilaitoksen välillä Opinpoluilla tukea tarvitsevien nuorten kokoaminen yhteen yksikköön 3. ja vaihtoehtoisten polkujen mallintaminen (koulutukseen, työpajoille, työpainotteiseen koulunkäyntiin) Ilmoitus- ja seurantavelvoitteista sopiminen4. Työpainotteisen koulunkäynnin kokeilu ja jatkuvuuden turvaavien yhteistyö- 5. ja rahoitussuunnitelmien laatiminen Pysyvien yhteistyökäytäntöjen rakentaminen eri hallinnonalojen välillä6. Konkreettiset tulokset ovat kuntaraportin mukaan seuraavat: Kotka-Haminan seudulla on päivitetty ja tehostettu alueella jo aiemmin ollutta 1. ohjausyhteistyön suunnitelmaa. Suunnitelmaan on konkreettisesti kirjattu ne toimenpiteet, menetelmät ja toteuttajat perusopetuksesta, toiselta asteelta sekä työvoimatoimistosta, jotka alueellaan vastaavat nuorten ohjauspalveluista. Suunnitelmassa on myös sovittu tiedonkulku- ja seurantavelvoitteet ja kirjattu yhteistyön jatkuvuuden takaamiseksi työryhmän koollekutsumisvastuut. – 66 – Alueen nuorille suunnatut ohjaus- ja tukipalvelut on kartoitettu yhteistyössä 2. koordinaattorin, sosiaalitoimen ja prosessinohjaajien kanssa ja palveluverkoston kooste on toimitettu alueen päättäjille. Alueelle rakennettiin koordinaattorin toimesta tiedonsiirtolomake, joka sisälsi 3. tarvittavat lupakäytännöt nuoren tietojen siirtämiselle perusopetukselta toiselle asteelle. Kotkassa rehtorikokous teki päätöksen tiedonsiirtolomakkeen käyttöönotosta (26.4.2007) ja Haminan sekä Pyhtään kunnissa sivistystoimet sitoutuivat ottamaan lomakkeen käyttöön. Virolahden kunnassa lomake oli käytössä jo aikaisemmin. Lupa tiedonsiirtoon pyydetään vuosittain noin 950 peruskoulunsa päättävältä nuorelta. Saattaen vaihtamisen käytännöt saivat valtuutuksen ja vahvistuivat 4. tiedonsiirtolomakkeen myötä. Keväällä perus- ja ammatillisen puolen opiskelijahuollon henkilöstö tapaavat tiedonsiirtopalavereissa, jossa kar- toitetaan mm. nuorten hakutoiveet, sijoittumiset ja opinnoista selviämistä haittaavat mahdolliset oppimisvaikeudet. Kuraattori on mukana vaihtamassa tietoa opintoihin liittymättömistä nuorten asioista (esim. päihde- ja mielenterveysasiat). Ammattioppilaitos pystyy saatujen tietojen perusteella suunnittelemaan opintojen toteuttamista ja mahdollisia tukitoimia hyvissä ajoin ennen opintojen alkamista. Kotka-Haminan seudulla päätettiin ottaa käyttöön uusi ohjausmenetelmä, 5. saattotori. Saattotorin tehtävänä on ”kopata” koulupudokkaat. Saattotori järjestetään syyskuussa opintojen käynnistyttyä, perusopetuksen ja toisen asteen oppilaanohjaushenkilöstön kesken. Tilaisuudessa jokainen perusopetuksen opinto-ohjaaja käy läpi toisen asteen oppilaanohjaajan ja kuraattorin kanssa omien oppilaidensa tilanteen. Jos saattotorissa löytyy pudonneita nuoria, vastuu siirtyy perusopetuksen oppilaanohjaajalle, joka tuntee nuoren ennestään. Saattotorilla on mukana myös edustaja työpajoilta, jolloin mahdollisia työpajakuvioita päästään suunnittelemaan nuoren kanssa heti alkusyksystä. Saattotorin piirissä on noin 800 nuorta. Nuorten avustajatoiminta. Onnistuvissa opeissa käytettiin työpajatoimintaa 6. ja yksilöohjausta sellaisten nuorten tukitoimina, joille kunnan/sivis- tystoimenpalvelut eivät olleet riittäviä. Työpainotteisen koulunkäynnin juurtuminen. Nuorten seudullisen työ-7. pajan siirtyminen Kotkan nuorisotoimesta Kotka-Haminan seudun koulu- tuskuntayhtymään (1.5.2007) itsenäiseksi tulosyksikökseen loi mahdol- lisuuden toisen asteen ja työpajan yhteistyön tiivistämiseen. Periaatteet nuorten joustavaksi liikkumiseksi ammattiopiston ja työpajatoiminnan välillä on luotu ja hyväksytty koulutuskuntayhtymän johtoryhmässä. Yhteistyötä on ollut työpajojen ja ammattioppilaitoksen välillä aiemminkin, mutta se on ollut epäsäännöllisempää ja perustunut paljon yksittäisten opettajien ja työvalmentajien omiin kontakteihin. Yhteistyön kirjaamisella on päästy suunnitelmalliseen, tavoitteelliseen ja säännölliseen yhteistyöhön. Yhteistyö vahvistuu myös hallinnollisesti, sillä työpajajohtaja kuuluu nykyisin koulutuskuntayhtymän johtoryhmään. Kuntaraportin mukaan ammattikouluyhteistyön ja työpajojen kehittyminen on ottanut ison – 67 – harppauksen Onnistuvien oppien avustuksella. Kehittämistyö tulee jatkumaan osana pajatoiminnan ja ammattioppilaitoksen perustyötä. Nuorten siirtyminen ammattiopistosta työpajoille ja nuorten ohjaus. Syys-8. kuussa 2007 ammattiopiston ja pajojen keskinäistä liikkuvuussopimusta ryhdyttiin toteuttamaan käytännössä. Onnistuvien oppien aikana on tehty 8 konkreettista koulutussopimusta. Nuorten ympärille on koottu säännöllisesti kokoontuvat tukiryhmät. Opintojaan suorittavien nuorten lisäksi työpajojen ohjauksessa on ollut kaikkiaan 26 nuorta. Ohjauspäiviä nuorille on kertynyt 1 419. Kymenlaakso/Kouvolan seutu (Anjalankoski, Elimäki, Iitti, Jaala, Kouvola, Kuusankoski, Valkeala) Kouvolan seudulla on ollut tarve vähentää nuorten parissa toimivien hankkeiden sirpaleisuutta, lisätä tuntuvasti hankkeiden välistä yhteistyötä ja saavuttaa kohderyhmää koskevien hankkeiden välisiä synergiaetuja. Kouvolan seudun tavoitteina Onnistuvissa opeissa on ollut seudun palvelukartan kehittäminen, katkeamattoman palveluketjun rakentaminen, yksilöllisten palveluketjujen ja tukitoimien rakentaminen nuorten saattamiseksi jatko- opintoihin tai työelämään sekä tuottaa ehdotuksia nuorten palveluja ohjaavan seudullisen koordinaatiomallin kehittämiseksi. Kyse on ollut nuorten parissa toimivien ammattilaisten yhteistyön vahvistamisesta niin, että tiedetään millaisia palveluita seudulla nuorten tukemiseksi on tarjolla, kuinka niihin päästään ja ketkä palvelut tuottavat. Yhteistyömalli tuo jäsennystä ohjaukseen Kouvolan seudulle on luotu yhteistyömalli, jonka avulla on saatu selkeys eri aloilla ja nuorten parissa toimivista tahoista ja heillä olemassa olevista hyvistä käytännöistä. Yhteistyömallin avulla on voitu ketjuttaa nuorten palveluita antavat ja tukevat yhteistyömuodot. Työ on rakentunut nuorten työpajojen, Kouvolan seudun ammattiopiston ja Kouvolan seudun työvoiman palvelukeskuksen tarpeista käsin. Koordinointivastuu on ollut Kouvolan seudun kuntayhtymällä. Yhteistyön vahvistuminen nuorten palveluihin ohjautumisessa on merkinnyt sitä, että 15 nuorta on päässyt työpajoille (alueella Kouvola, Kuusankoski, Anjalankoski, Elimäki) ja välillisesti tehostetut työpajapalvelut ovat koskettaneet työpajoilla jo olleita 45 nuorta. Kuntaraportin mukaan työpajatoiminnan jatkuvuutta ja juurtumista on voitu edistää ja yhteistyömuodot työpajojen ja perusopetuksen kanssa ovat johtaneet uusiin yhteistyöavauksiin Kouvolan seudulla. – 68 – Nuorten ohjauspalveluiden koordinointi korostuu kuntaliitoksen varmistuttua Nuorten palveluihin ohjaamisen suunnittelussa on hyödynnetty perusopetuksen hankkeiden tuloksia, nuorten parissa toimivien muiden hankkeiden tuloksia, Kouvolan seudun nuorisostrategian tuloksia ja näin rakennettu pohjaa seudullisen koordinaatiomallin kehittämiselle. Palveluiden näkyvyyden ja saatavuuden tehostamiseksi on rakennettu seudun yhteinen nuorten palvelusivusto. Seudun valmisteilla olleet kuntaliitosasiat ovat tuoneet hidasteita ja epävarmuustekijöitä nuorten palveluiden suunnitteluun mutta myös pakottaneet tarkastelemaan palveluiden laajuutta ja saatavuutta yksittäistä kuntaa suurempana kokonaisuutena. Raportin mukaan koordinoinnin tarve tulee korostumaan nuorten ohjauspalveluissa, sillä kuuden kunnan kuntaliitos varmistui loppuvuodesta 2007. Työpajan valmennusmalli turvaa peruskoulun päättötodistuksen saamisen ja hakeutumisen jatko-opintoihin Kouvolan, Kuusankosken ja Parik-säätiön yhteistyöllä (Parikin 1+4 -valmennusmalli) on vastattu nivelvaihenuorten peruskouluopintojen loppuun saattamiseen, ammatinvalinnan selkeyttämiseen ja toisen asteen opintojen keskeyttämisen ehkäisemiseen. Tarve luoda malleja keskeyttämisen ennaltaehkäisyyn on tullut ammattiopistolta, perusopetuksen oppilashuoltoryhmältä sekä lastensuojelun taholta. 1+4 -valmennusmallissa nivelvaiheen (15–17-vuotiaat) nuoret ovat yhden päivän viikossa Parik-säätiössä työ- ja yksilövalmennuksessa tutustumassa ammattialoihin ja työelämän pelisääntöihin sekä neljä päivää normaalissa perusopetuksessa omissa kouluissaan. Toiminta Parik-säätiössä sisältää ryhmäpäiviä ja yksilö- ja työvalmentajien tukea ja ohjausta. Toiminnassa on ollut suoraan mukana 20 nuorta. Kaikki valmennusmallin käyneet oppilaat ovat saaneet peruskoulun päättötodistuksen ja hakeutuneet toisen asteen koulutukseen. Koulujen tiedotuksen kautta noin 100 oppilasta on saanut tietoa valmennusmallista ja myös valmennusmallista hyötyvien oppilaiden vanhemmille on tiedotettu toiminnasta. Nuorilta on kerätty toiminnasta palautetta ja se on raportin mukaan ollut hyvää. Osa nuorista on kertonut, etteivät he olisi käyneet peruskoulua loppuun, jos eivät olisi osallistuneet valmennusmalliin. Parik-säätiö tilastoi ja seuraa kuukausittain nuorten läsnäoloa ja määrää. Toiminnan arviointi tehdään yhdessä oppilaitosten opettajien kanssa. Saadut kokemukset hyödynnetään toiminnan suunnittelussa ja sisältöjen kehittämisessä. Toiminnan vakinaistamiseksi ja juurruttamiseksi Kuusankosken koulutoimi on tehnyt päätöksen ostaa Parik-säätiön palveluita 1.1.2008 alkaen. Kouvolan seudun ammattiopiston kanssa on solmittu puitesopimus oppilaitoksen – 69 – keskeyttämisvaarassa olevien opiskelijoiden vaihtoehtoisista valmennus- ja opiskelutavoista Parik-säätiössä vuoden 2008 alusta. Kouvolan koulutoimen kanssa on sovittu, että 1+4 -mallin mukaista toimintaa jatketaan valitussa koulussa keväällä 2008 ja neuvottelut jatkon suhteen ovat käynnissä. 10.8 Tampereen sähköinen tettinetti tavoittanut suoraan 2 000 nuorta Pirkanmaa/Tampere Tampereella on osoitettavissa pitkä perinne ohjauksen kehittämisessä. Ohjausta ja siihen liittyviä tukipalveluita on kehitetty määrätietoisesti osana perustyötä, samoin ohjaukseen ja opiskelijoiden tukemiseen liittyvistä projekteista on saatu odotettua hyötyä ja vaikuttavuutta. Esimerkiksi AKU – ammatilliseen koulutukseen ja uralle -toiminta on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi nuorten ohjauksessa ja tukemisessa. Peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen nivelvaihe näyttää tamperelaisittain hyvältä. Keväällä 2007 peruskoulunsa päättäneistä 2 000 oppilaasta ainoastaan 17 (vajaa 0,9 %) jäi koulutuksen ulkopuolelle. Tampereella on koordinoitu nuorten kasvua tukevia hankkeita Hyvinvointipalvelujen kehittämisyksikköön sijoittuvan TRENON sateenvarjon alla. Myös Onnistuvat opit -toiminta kytkettiin TRENON sateenvarjon alle. Sähköinen ohjausareena ja läntisen alueen tuki- ja ohjauspalvelut täydentämään pitkäjänteistä ohjauksen kehittämistä Onnistuvien oppien ”sijoittamiseksi” ja roolin määrittelemiseksi monien toimenpiteiden Tampereella tehtiin paljon valmistelevaa työtä. Lähtökohtana oli kaupungin perustyön tukeminen ja nuorten ohjausta ja kasvua tukevien projektien täydentäminen. Valmistelujen jälkeen Onnistuville opeille määriteltiin kahtalainen tehtävä. Ensinnäkin, oppilaanohjauksen toimivuusbarometri -kyselyn mukaisesti (vastaajina rehtorit ja oppilaanohjaajat) Tampereelta puuttui keskitetty sähköinen ohjausareena, joka tukisi nuorten työelämätuntemuksen karttumista ja koulutukseen valikoitumista. Toiseksi, läntisellä alueella keskeisenä tarpeena oli viranomaisyhteistyön elvyttäminen, jotta voitaisiin vastata paremmin alueen nuorten tarpeisiin. Alueella on paljon syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja yli sukupolvien jatkuvaa syrjäytymistä. Ongelmaan pureutuminen vaatii viranomaisilta tiivistä yhteistyötä. Viranomaiset toimivat alueella kuitenkin omissa yksiköissään ja yhteistyötä on tehty lähinnä yksittäisten asiakkaiden kohdalla. Alueella tehdään myös paljon päällekkäistä työtä, jolloin vähäisiä käytettävissä olevia resursseja valuu – 70 – hukkaan. Tarvetta on ollut pysyvien yhteistyökäytäntöjen luomiselle, jotka säilyisivät esimerkiksi henkilövaihdoksista huolimatta. Konkreettiset tulokset: Tettinetti-sivusto on rakennettu ja avattu1. sivuston myötä oppilaat ovat saaneet keskitetysti tietoa uravalintansa - tueksi ja oppilaiden työelämätuntemus ja -arvostus paranee koulun ja työelämän yhteistyö on tiivistynyt merkittävästi - sivuille on ilmoittautunut yli 200 yritystä, jotka tarjoavat yli 1 700 TET- - paikkaa Tampereella ajantasainen tieto työelämään tutustumisesta ja koulutukseen - hakeutumisesta löytyy nyt keskitetysti ja helposti samasta osoitteesta toimintojen keskittäminen on tuonut läpinäkyvyyttä ja avoimuutta - nuorten tutustumis- ja hakeutumisprosessille koulutuksesta työelämään (sekä nuorille että kaikille eri toimijatahoille) aikaansaatu yhteistyöverkosto toimii muun palvelun rinnalla apuvälineenä - suoraan nuorille mutta myös ohjaustyötä tekeville myös työelämän edustajat ja nuorten vanhemmat ovat tietoisia millaisia - vaihtoehtoja on tarjolla rakennettu sähköinen palveluareena on osa kaupungin sähköisten - palvelujen kehittämistä, joten areenan kehittäminen on toteutettu lähtökohtaisesti pysyväksi toiminnaksi jatkuvuutta on käsitelty erityisesti kaupunginhallituksen asettamassa TET- - toimikunnassa, tuottajien ja tilaajien keskuudessa ja tullaan käsittelemään lasten ja nuorten palvelujen lautakunnassa sekä sen jälkeen päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnassa. Läntiselle alueelle on muodostettu Lännen loistokkaat -työryhmä2. työryhmään on kuulunut Tesoma-Kaarila alueelta 3 koulukuraattoria, 2 - koulupsykologia, 2 yläkoulujen rehtoria, alueen johtava sosiaalityöntekijä, alueen nuorisotyöntekijä, edustajat AKU-toiminnasta, Omaiset mielen- terveystyön tukena ry:stä, NMKY:stä sekä kerran johtava koulukuraattori viranomaisyhteistyössä on kartoitettu nuorten tilannetta ja sitouduttu - yhteisesti kehittämään tarvittavia tukimuotoja nuorille nuorille suoraan kohdennettuja tukimuotoja ovat olleet - 1. Tyttöjen teemaillat (hiljaisten tyttöjen kerho) 2. Maahanmuuttajatyttöjen kerho 3. Läksyklubit (koulujen ja nuorisotoimen yhteistyönä) lisäksi on koottu laajempi yhteistyöfoorumi, johon kuuluvat edustajat - alueen kouluista, sosiaalitoimesta, nuorisotoimesta, kolmannen sektorin toimijoista, seurakunnasta ja nuorisopsykiatrian työryhmästä laajemman yhteistyöfoorumin tarkoituksena on ollut kartoittaa - alueen tilannetta ja tutustuttaa toimijat toisiinsa yhteistyökuvioiden helpottamiseksi alueen yhteistyöverkoston mallintaminen on selkeyttänyt eri toimijoiden - tehtäväkenttää ja avannut nuorten kanssa tehtävän työn aukkokohtia ja päällekkäistä työtä. – 71 – Kuntaraportin mukaan Tettinetti on tavoittanut suoraan noin 2 000 nuorta (yhden ikäluokan). Lisäksi seuraavien vuosien ikäluokat (kahdeksasluokkalaiset) ja lisäopetuksen opiskelijat voivat hyödyntää Tettinettiä. Läntisen alueen tilastoinnin mukaan hiljaisten tyttöjen ryhmään on osallistunut aktiivisesti 6 tyttöä, maahanmuuttajatyttöjen ryhmään 5 tyttöä ja läksyklubeissa on käynyt 53 oppilasta (256 käyntikertaa). 10.9 Muu Pirkanmaa – nivelvaiheen yhteistyöryhmät ja hyvät ohjausmallit seudulliksi Pirkanmaa/Valkeakoski Valkeakoskella lähdettiin kehittämään paikallista ja alueellista verkostotyötä, jotta alueella pystyttäisiin paremmin vastaamaan nuorten tuen tarpeisiin perusasteen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheissa. Haluttiin löytää yhteistyöhön perustuvia keinoja, joilla voitaisiin tiivistää tuki- ja turvaverkkoja niiden nuorten osalta, jotka hyötyvät moniammatillisesta yhteistyöstä. Tarpeen määrittelivät ammattiopiston, oppilashuollon ja nuorisotoimen edustajat yhdessä nuorisotoimenjohtajan kanssa. Työn tavoitteeksi asetettiin: Pysyvän ja toimivan kolmannen nivelvaiheen yhteistyöryhmän, Sarana 3:n 1. perustaminen Osaksi kaupungin sähköistä palveluverkkoa liittyvän nuorten sähköisen 2. palvelukartan rakentaminen Nivelvaiheessa tarvittavista tukitoimista sopiminen kaupungin ja 3. ammattiopiston välillä Sarana 3:n tuli sopia tehtävistä ja toimintatavoista nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden kehittämisessä. Sähköisen palvelukartan rakentamiseen haluttiin ottaa mukaan myös itse nuoret. Nivelvaiheen vahvistamisen työ käynnistettiin järjestämällä kaikille nuorten parissa toimiville yhteistyötahoille verkostoseminaari. Seminaarin tavoitteena oli kartoittaa ja koota yhteen paikalliset toimijat ja nuorten parissa toimivat hankkeet. Seminaarissa esiteltiin Valkeakosken Onnistuvat opit -työn tavoitteet ja käytännöt toimet. Moniammatillinen kolmannen nivelvaiheen yhteistyöryhmä, Sarana 3, on perustettu Sarana 3 kokoontuu säännöllisesti ja sen kokouksissa tullaan käsittelemään nuorten ajankohtaisia ongelmia ja etsimään keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Sarana 3:ssa on edustus yläkouluilta, lukiosta, ammattiopistosta, Valkeakoski-opistosta, työvoimatoimistosta, Kelasta, poliisista, seurakunnasta, nuorisotoimesta, A-klinikalta ja sosiaalitoimistosta. Sarana 3 kokoaa tilastot – 72 – koulutuksen ulkopuolelle jääneistä ja toisella asteella keskeyttäneistä nuorista. Yhteistyöryhmän tehtävänä on vaikuttaa kunnan päättäjiin nuorten palveluiden kehittämisessä. Kaupungin johtoryhmässä on sovittu, että Sarana 3:n toiminta mahdollistetaan osana eri toimijoiden perustyötä. Sarana 3 jatkaa toimintaansa Onnistuvien oppien käynnistysvaiheen jälkeen. Vetovastuussa ja yhteistyöryhmän koollekutsumisessa on kasvatus- ja opetustoimi. Nuorten palvelut kokoava sähköinen palvelukartta on rakennettu osaksi kaupungin sähköistä palveluverkostoa Palvelukarttaa on työstetty Sarana 3:n johdolla ja sen valmistuttua järjestetään tiedotustilaisuus alueen yhteistyötahoille ja kaupungin verkkopalveluiden asiantuntijoille. Nuorten mukaanotto on tapahtunut mm. kysymällä nuorisovaltuustolta ehdotuksia palvelukarttaan tulevista sisällöistä. Palvelukartan päivityksistä on sovittu nuorisotoimenjohtajan päätöksellä ja päivitys kuuluu nuorisokeskuksen nuoriso-ohjaajan tehtäväkuvaan ja työssä auttaa kaupungin verkkotoimittaja. Palvelukartta valmistuu vuoden 2008 alkupuolella. Perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen yhteistyösopimuksen sisältöjä määritellään parhaillaan Valkeakosken kaupungin ja ammattiopiston välinen nivelvaiheen yhteistyötä tehostava sopimus valmistuu kevään 2008 aikana. Sopimus toimitetaan Sosiaalikehitys Oy:lle. Kuntaraportin mukaan perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen moniammatillinen yhteistyöverkosto on laajentunut, eri toimijoiden tehtävistä ja vastuista sekä toiminnan jatkuvuudesta on sovittu ja tietoisuus ”pudokastyön” merkityksestä on lisääntynyt. Alueen ohjaus- ja tukipalveluista on välitetty tietoa nuorille ja heidän perheilleen mm. Onnistuvat opit -koulunaloittamisjuhlassa. Nuoret ovat olleet toiminnassa mukana erilaisten tapahtumien, palvelukartan suunnittelun ja nuorisovaltuuston kuulemisen kautta. Tehostetuista ohjaus-, tuki- ja neuvontapalveluista hyötyvät alueen yläkoululaiset, toisen asteen opiskelijat ja opintonsa keskeyttämisvaarassa olevat nuoret. Pirkanmaa/Vammalan seutu (Vammala, Karkku, Äetsä, Huittinen) Vammalan seudulla perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa ulkopuolelle jääneitä nuoria on vähän, mutta koulutuksen keskeyttäneitä on liian paljon. Tarve nivelvaihetyön lisäresurssointiin ja uusien toimintamallien kehittämiseen on suuri. Vammalan seudulla on perinteet pitkäjänteisessä, – 73 – johdon tukemassa nivelvaiheen yhteistyössä. Haasteena on ollut vakiinnuttaa olemassa olevat mallit pysyviksi käytännöiksi ja sitouttaa toimijat näihin toimintatapoihin. Onnistuvissa opeissa on lähdetty tiivistämään eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja kehittämään yhteisiä toimintamalleja nivelvaiheyhteistyön saralla. Kuntaraportin mukaan konkreettiset tulokset ovat seuraavat: Vammalan seudun varhaisen puuttumisen mallit on levitetty seudullisiksi. 1. Lähikuntien perusopetuksen ja toisen asteen koulutusjohdon tehtävänä on ollut varmistaa, että varhainen puuttuminen huomioidaan heidän organisaatioissaan ja että kullakin koululla/oppilaitoksella on tarkoituksenmukaiset ohjauksen mallit toimintaansa ohjaamassa. Vammalan seudun varhaisen puuttumisen hyviä käytäntöjä on esitelty seudun koulutustarjonnan kautta. Vammalan seudun nivelvaiheprosessimalli on jalkautettu kentälle. 2. Vammalan seudun testatusta ja valtakunnallista tunnustusta saaneesta nivelvaiheprosessimallista on tehty seutukunnassa yhteiskäytäntösopimus keväällä 2006. Mallin levittäminen kentälle on tapahtunut koulutuksin alueen perusopetuksen ja toisen asteen henkilöstölle. Nivelvaihetyön toimivuutta on parannettu siirryttäessä perusasteelta toiselle 3. asteelle. Tiedonsiirtolomakkeisto on arvioitu ja uudistettu toimijoiden kokemusten pohjalta. Lomakkeista on tiedotettu alueen opinto-ohjaajia. Mallien ja toimintojen juurruttaminen tapahtuu opinto-ohjaajien välisissä keskusteluissa lähtevän ja vastaanottavan koulun kanssa sekä tarvittaessa seudun opinto-ohjaajien yhteistyöpalavereissa. On myös kehitetty nivelvaihevierailuja toisen asteen oppilaitoksissa. Seudullista lisäopetusta on kehitetty opiskelijoiden tarpeet huomioiden. 4. Työn tuloksena on mm. koottu tiedot seudulla toimivista lisäopetusluokista ja tiedotettu lisäopetuksen mahdollisuuksista alueen opinto-ohjaajia. Karkun evankelinen kansanopisto on ollut mukana kehittämässä erityisesti kansanopistoon sopivia toimintamalleja. Nuorten palvelut -sivusto on rakennettu ja otettu käyttöön nivelvaihetyön 5. työvälineenä. Sivuista on tiedotettu ja järjestetty esittelytapahtumia kouluilla ja oppilaitoksilla. Edellä mainittujen tulosten lisäksi seudulla on otettu käyttöön TET- ja työssäoppimisareena, jota hyödynnetään nivelvaiheen palveluprosessien suunnittelussa. Nuorten parissa toimivien oppilas- ja opiskelijahuoltoryhmien toimintaa on kehitetty systemaattisesti ja osana seudun pidempää jatkumoa. Nivelvaiheen tehostamisen hyödyt nuorten itsensä kannalta määritellään mm. seuraavasti: TET- ja työssäoppimisen areenat ovat kehittäneet nuorten ohjautumista paremmin omalle alalleen. Seutukunnan lisäopetusluokkien eroavaisuuksien ymmärtäminen on auttanut nuoria paremmin valitsemaan omia tarpeita paremmin vastaavan opiskeluryhmän. Nuorten palvelut -sivusto auttaa nuoria hakemaan paikkakuntaista tietoa omaan elämäänsä liittyvissä asioissa. – 74 – Kuntaraportin mukaan nivelvaiheverkoston tiivis yhteistyö ennaltaehkäisee putoamista koulutus- ja urapolulta. Toiminnassa mukana olleet yhteistyötahot ovat tiedostaneet palvelujärjestelmän puutteet ja aukkopaikat ja tarttuneet käytäntöjen parantamiseen aktiivisesti. Seutukunta ja sen toimijat ovat motivoituneita nivelvaiheen tukiverkkojen tiivistämiseen ja ohjauspalveluiden parantamiseen. Yhteistyö tulee jatkumaan hankkeiden päättymisestä huolimatta. Ohjauspalveluiden tehostamisen piirissä on ollut 680 nuorta (nivelvaihevierailut, lisäopetus, siirtolomakkeet) ja välillisesti yhteistyön tiivistämisen vaikutus ulottuu reiluun 4 500 nuoreen (varhaisen puuttumisen mallit, nivelvaiheprosessimalli, nuorten sähköinen palvelukartta). Pirkanmaa/Ylöjärvi Ylöjärvellä tieto Onnistuvista opeista levisi kaupungin perusturvan kautta. Kaupungin nuorisopalvelut näki juurruttamishankkeen mahdollisuutena monien vireillä olleiden kehittämismahdollisuuksien keskellä. Ylöjärvelle oltiin perustamassa uutta nuorisokeskusta, mihin oli osoitettu tilat myös lisäopetukselle. Oli tärkeää käynnistää yhteisten toimintasisältöjen kehittäminen nuorisopalveluiden ja opetustoimen lisäopetuksen välillä. Ylöjärvellä oli myös tehty valtuustoaloite lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman päivittämisestä. Kun lasten ja nuorten ohjaus- ja tukipalvelut käynnistyivät tai organisoituivat uudella tavalla ja samaan aikaan aloitettiin strategiaperustaista työtä, syntyi tarve koota yhteen nuorille suunnattuja palveluita koskevaa tietoa. Nuorisolautakunta määritteli seuraavat Onnistuvat opit -työn tavoitteet: Nuorisopalveluiden ja lisäopetuksen yhteistyökäytäntöjen mallintaminen ja 1. kehittäminen Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman käyntiin saattaminen ja toteuttaminen2. Sähköisen palvelukartan luominen (nuorille suunnattujen palvelujen 3. kokoaminen) Kokonaisvaltaisuutta ja koordinaatiota nuorten palveluiden suunnittelutyöhön Ylöjärvellä oli olemassa tahtotila nuorten palveluiden kehittämiselle. Onnistuvilta opeilta Ylöjärvi haki ja sai suunnitteluresurssia (koordinaattorin muodossa) edellä kuvattujen toimintojen käyntiin saattamiseksi ja jalkauttamiseksi. Seudulla järjestettiin eri toimijoille yhteistä suunnitteluaikaa ja tuettiin moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi koulutuksin (moniammatillisen yhteistyön lainsäädäntöperusta). Kuntaraportin mukaan esimiehet ovat sitoutuneet juurruttamistyöhön, toimineet viestinviejinä päätöksentekijöiden suuntaan (esim. lautakunnat), antaneet tukensa työstä vastanneelle koordinaattorille ja avustaneet esimerkiksi moniammatillisten ryhmien tapaamisten ja seminaarien järjestelyssä. Yhteys päättäjien ja eri – 75 – hallinnonalojen työntekijöiden välillä näyttää olevan toimiva. Raportin mukaan on aikaansaatu seuraavia konkreettisia tuloksia: Avatun uuden nuorisokeskuksen ja lisäopetuksen yhteistyökäytäntöjen 1. mallintaminen on aloitettu nuorisokeskus tulee olemaan matalan kynnyksen paikka nuorten - palveluiden koordinoimiselle ja nuorten asioiden kokonaisvaltaisemmalle tarkastelulle. Nuorisokeskus muodostaa foorumin, jossa myös nuoret itse tulevat kuulluksi ja voivat suunnitella heitä koskevia palveluita nuorisokeskuksesta nuoren on helppo tulla kysymään neuvoa ja apua - esimerkiksi työvoimatoimiston henkilökunta voi järjestää nuorille - suunnattuja tiedotus- ja koulutustapahtumia toinen lisäopetuksen opettaja toimii ylöjärveläisten ”koulupudokkaiden” - kopparina, jolloin tukea tarvitseville nuorille voidaan tuottaa palveluita koordinoidummin ja moniammatillisin voimin nuorisokeskuksesta käsin lisäopetus käynnistyi nuorisokeskuksessa syksyllä 2007 - yhteisiä tukitoimia mietitään ja mallinnetaan edelleen nuorisopalveluiden - kanssa. Lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman päivitys on käynnissä2. kaupunginjohtajan nimeämä ohjausryhmä on kokoontunut ohjelman - tiimoilta kolme kertaa alueen Onnistuvat opit -koordinaattori toimii ohjelman kokoajana - ohjelman päivitykseen liittyviä asioita on käsitelty lautakunnissa vuoden - 2007 aikana. Sähköinen palvelukartta on valmistumassa3. palvelukartta helpottaa vanhempia ja nuorten parissa työskenteleviä - nuorille suunnattujen palvelujen löytämisessä ja palveluihin ohjaamisessa päivittäjät koulutetaan ja päivityksestä huolehditaan säännöllisesti - jokaisessa hallintokunnassa palvelukartan sisällön tuottamista varten on kokoonnuttu erilaisilla - moniammatillisilla työryhmäkokoonpanoilla. Ryhmän jäsenten tehtävinä oli mm. koota oman hallinnonalansa tieto palvelukarttaan Avattu nuorisokeskus tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia niin yläkoulujen kuin muidenkin toimijoiden työhön. Tilaa voivat hyödyntää esimerkiksi yläkoulut (oppilaanohjaus, TET), työvoimahallinnon edustajat (uudenlaiset avaukset nuorille, esimerkiksi avoimet ohjaustunnit työnhakuun tai yhteishakua koskevat tiedotustilaisuudet), oppilashuollon ja kouluterveydenhuollon edustajat (nuorten kohtaaminen ja ”vastaanotto”) ja nuorisopalveluiden yksilötyötä tekevät (tukihenkilötoiminta, ehdonalaisvalvonta). Tällä hetkellä, toiminnan ollessa aivan alkuvaiheessaan on tehty yhteistyötä noin 30 nuoren kanssa. Nuorten mukanaolo kasvaa vuonna 2008 merkittävästi. – 76 – 10.10 Pohjanmaalle perusteilla lapsi- ja nuorisopolitiikan ryhmä Pohjanmaan Onnistuvissa opeissa ja nuorten palveluiden kehittämisessä sovittiin työnjaosta seutukuntien välillä. Ajatuksena oli, että jokainen seutukunta voi keskittyä omaan toimintaansa mutta sen tulee jakaa kokemuksensa myös muille seuduille. Pohjanmaan koulutusrakenteet ovat maantieteellisesti ja kielellisesti hajautetut. Informaatio-ohjauksen perusedellytyksenä nähdään, että maakuntaan perustetaan lasten-, nuorten ja perhepalveluiden koko maakunnan kattava toimielin. Länsi-Suomen lääninhallitus onkin asettamassa tällaista lapsi- ja nuorisopolitiikan ryhmää vastaamaan lasten ja nuorten palveluiden strategisesta suunnittelusta. Sen koordinointivastuulle tulisivat myös seuraavat pohjanmaalaisia nuorten ohjaus- ja tukipalveluita tehostavat toimintamallit. Pohjanmaa/Kyrönmaa (Isokyrö, Laihia, Vähäkyrö) Kyrönmaalla on ollut vuodesta 2000 toiminnassa työpaja Arpeetin yhteydessä toimiva pajakoulu. Pajakoulutoiminnasta on vastannut työpajan työntekijä, jonka työnkuvaan on kuulunut useita muitakin tehtäviä. Työntekijän työsuhteet ovat aina olleet lyhyitä ja määräaikaisia. Tavoitteena työpajatoiminnan ja pajakoulun jatkuvuuden turvaaminen Onnistuvien oppien kautta lähdettiin varmistamaan, että pajakoululle saataisiin turvattua jatkuvuutta. Pajakoulu on todettu tarpeelliseksi Kyrönmaan kuntien yläkouluihin niiden nuorten tukemiseksi, jotka ovat putoamassa pois toisen asteen opinnoista tai jotka tarvitsevat joustavampia mahdollisuuksia peruskouluopintojensa loppuun suorittamiseen. Samalla on nähty tärkeäksi, että pajakoulusta vastaisi opettajakoulutuksen saanut henkilö. Tämä lisäisi myös yhteistyömahdollisuuksia koulujen kanssa. Samalla tulisi entistä tehokkaammin huolehtia perheiden tukemisesta. Nämä tarpeet määrittelivät yhdessä Kyrönmaan kuntien sivistystoimen ja koulujen sekä Arpeetin edustajat. Onnistuvien oppien tavoitteeksi kirjattiin pajakoulun opettaja-ohjaajan palkkaaminen, pajakoulun toiminnan vakiinnuttaminen sekä pajakoulun yhteistyön laajentaminen ammatillisten oppilaitosten suuntaan. Opettaja-ohjaajan toimi sisällytetty talousarvioon tuleville vuosille Pohjanmaan toimenpideohjelmia valmistelleen koordinaattorin, Kyrönmaan pajakoulun jatkuvuutta suunnitelleen yhteistyöverkoston ja päättäjien yhteistyön seurauksena pajakouluun on saatu palkattua opettaja-ohjaaja, – 77 – joka työskentelee pajakoulussa nuorten kanssa. Opettaja-ohjaajan toimi on budjetoitu Arpeetin talousarvioon myös tuleville vuosille. Kunnat myönteisiä pajakoulun kehittämiselle Syksyllä 2006 kuntien sivistys- ja koulutoimen edustajat sekä Isokyrön ja Laihian sosiaalitoimen edustajat allekirjoittivat yhteisen asiakirjan, jossa he ilmaisivat tahtonsa olla tukemassa Arpeetin pajakoulun kehittämistä. Arpeetin pajakoulun vakinaistamisneuvottelut – puoltojen tukemana – jatkuvat vuoden 2008 puolella. Raportin mukaan kunnat ovat jatkamassa työpaja Arpeetin toimintaa ja neuvottelevat toiminnan vakinaistamisesta, mikä sisältää myös pajakoulun vakinaistamisen. Toiminnan juurruttamis- ja vakinaistamisselvityksiä on tehty myös työpajatoiminnan suunnittelusta vastaavassa asiantuntijaryhmässä, jossa on ollut edustus kustakin kunnasta sekä Kyrönmaan työvoimatoimistosta. Pajakoulun opettaja-ohjaaja jatkaa työtään vuonna 2008 (pajakoululaisten opettaminen, yhteydenpito Kyrönmaan yläkouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin). Yhteistyö toisen asteen oppilaitosten kanssa on konkretisoitunut mm. sopimuksissa nuorten ammatillisten opintojen suorittamisessa. Ammatilliset oppilaitokset ovat myös olleet mukana pajakoulun kehittämisen yhteistyöverkostoissa. Räätälöityä opetusta ja yksilöllistä tukea Pajakoulussa opiskelevien nuorten lukumäärä on pidetty tietoisesti pienenä. Tätä perustellaan kuntaraportissa mm. sillä, että jokainen nuori tarvitsee omat räätälöidyt järjestelynsä ja että nuori tarvitsee ennen muuta aikuisen aikaa ja välittämistä. Vuonna 2007 pajakoulussa on opiskellut 4 nuorta. Toisaalta yläkouluilta ei ole ohjautunut pajakouluille oppilaita alkuperäisten odotusten mukaan. Peruskouluista tulevat oppilaat opiskelevat koulun antamien materiaalien pohjalta eripituisia jaksoja pajakoulussa. Opiskelu on tilanteesta riippuen joko itsenäistä tai yhdessä oppimista ohjaajan kanssa. Opiskelussa pidetään taukoja, joiden aikana oppilas pääsee käytännön työhön työpajan eri työpisteisiin. Arviointi tapahtuu oppilaan omalla koululla. Nuoret voivat myös selvittää kesken jääneitä opintojaan sekä niiden loppuun saattamista pajakoulun opettaja-ohjaajan kanssa. On mahdollista välttää ammatillisten opintojen keskeytyminen pajajaksolla, jonka jälkeen nuori voi palata takaisin ammatillisiin opintoihin. Nuorten on myös tarkoitus saada suoritettua osa teoriaopinnoista pajakoulujakson aikana. Tämä vaatii tiivistä yhteistyötä ja suunnittelua ammatillisen oppilaitoksen kanssa. Pajakoululla on ollut opinpoluillaan tukea tarvitsevien nuorten lisäksi oppivelvollisuusiän ylittäneitä palveluiden käyttäjiä. – 78 – Pohjanmaa/Suupohjan rannikkoseutu (Kristiinankaupunki, Kaskinen, Närpiö, Karijoki, Korsnäs) Suupohjan rannikkoseudulla on ollut tarve vahvistaa seurantaa peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa. On ollut tärkeää löytää ja nimetä yksi selkeä taho, joka seuraa oppilaita silloin, kun koulunkäynti on keskeytynyt tai vaarassa keskeytyä. Seuranta- ja tiedonsiirto kuntoon Suupohjan Onnistuvissa opeissa on kehitetty helppokäyttöisiä työkaluja tietojen ja rekisterien kokoamiselle sekä oppilaitosten, viranomaisten ja vanhempien välisen tiedonkulun helpottamiselle. Alueelle on laadittu yhteistyötahot määrittelevä nivelvaiheen seurantamalli ja kehitetty opiskelijan taustatietolomake, jossa on opiskelutietojen lisäksi lähettävän koulun yhteyshenkilöiden sekä nuorten työpajan yhteystiedot. Seuraavaksi tullaan rakentamaan yhteistyösopimukset toisen asteen oppilaitosten ja työpajan kanssa. Sopimuksessa sovitaan yhteistyöstä, kun nuori on vaarassa keskeyttää tai on keskeyttänyt opinnot. Seurannan tehostaminen auttaa riskiryhmään kuuluvia nuoria. Osa näistä peruskoululaisista on saanut yksilövalmennusta työpajatoiminnan kautta. Raporttien mukaan toiminnassa on ollut suoraan mukana 82 nuorta ja välillisesti noin 300 nuorta. Suupohjan alueella tärkein tulos on seurannan vastuun siirtyminen nuorten työpajalle, mikäli nuori ei siirry toiselle asteelle tai keskeyttää opintonsa. Seurantatyö jatkuu siten, että työpaja ottaa aktiivisesti yhteyttä toisen asteen oppilaitoksiin ja tarjoaa heille palvelujaan. Palveluja tarjotaan nuorille, jotka ovat vaarassa keskeyttää ammattikoulutuksen. Yhdessä ammattioppilaitoksen oppilashuoltoryhmän, nuoren ja hänen huoltajiensa kanssa laaditaan sopimus jatkosuunnitelmasta. Tarjolla on yksilövalmennusta, ammatinvalinnanohjausta, tukipalveluiden koordinointia, työkyvyn arviointia, tukea työnhakuun, työvalmennusta sekä kokonaisvaltaista tukea ja seurantaa. Pohjanmaa/Vaasa Vaasassa on lähdetty Onnistuvat opit -työhön Maahanmuuttajien koulutuspolku Vaasassa - ongelmakohtia ja ratkaisuehdotuksia -yhteisraportin (31.5.2006) suositusten pohjalta. Raportissa todettiin, että maahanmuuttajille tarvitaan koordinaattori, jonka rooli on tärkeä koulutuspolun laatimisessa ja maahanmuuttajille suunnatun koulutuksen ja toimenpiteiden suunnittelussa. Koordinaattorin tulisi toimia varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen koordinaattorina ja huolehtia maahanmuuttajien siirtymisestä toiselle asteelle sekä siitä, että maahanmuuttajille tarkoitettu koulutus olisi mahdollisimman – 79 – tarkoituksenmukaista ja koko koulutuskentän kattavaa. Koordinaattorin tehtävänä olisi myös huolehtia päällekkäisyyksien karsimisesta sekä koulutuksista tiedottamisesta. Maahanmuuttajaopetuksen koordinaatiolle oli tarve ja tilaus Maahanmuuttajien koulutuspolun tukemisen tarpeeseen (jo ennen yhteisraporttia) oli kiinnitetty huomiota Vaasan kaupungin tarkastusyksikön arviointiraportissa (17.11.2005): Vaasassa oli tarvetta maahanmuuttajien päätoimiselle opetusjärjestelyjen ja suunnitelmien toteutuksen koordinoinnille. Oppilaitosten todettiin tekevän omilla tahoillaan erinomaista työtä, mutta kokonaisuuden hallintaa on vaivannut koordinoinnin puute. Onnistuvien oppien tavoitteiksi kirjattiin: Maahanmuuttajien koulutuspolkuun liittyvän koordinoinnin kehittäminen1. Maahanmuuttajakoordinaattorin toimen perustaminen2. Koordinaattorin keskeisimpien tehtävien käynnistäminen 3. vastaanotto ja alkuvaiheen kartoitus - erityistuen tarpeiden kartoitus - tukitoimet ja seuranta koulupolun nivelvaiheissa - opetuksen suunnittelu, seuranta ja tilastointi - verkostoituminen - Kuntaraportin mukaan juurruttamistyössä on onnistuttu erittäin hyvin (arvio 5, asteikolla 1–5). Vuoden 2007 ”käynnistysvaiheen tuen” aikana saatiin maahanmuuttajaopetuksen koordinaattori rekrytoitua. Koordinaattori tulee vastaamaan pysyvästä toiminnasta mm.: edistämällä maahanmuuttajaoppilaiden koulutuspolun suunnittelua ja oppilaan 1. valmiuksien arviointia olemalla mukana toteuttamassa oppilaan tarvitsemia tukitoimia ja 2. lisäopetusta sekä edistämällä yhteistyötä ja verkostoitumista tarvittavien toimijatahojen välillä huolehtimalla tilastoinnista, raportoinnista, seurannasta, arvioinnista ja 3. jatkotoimenpiteiden toteuttamisesta osallistumalla maahanmuuttajaopetuksen kehittämiseen kunnallisessa 4. opetussuunnitelmatyöskentelyssä ja huomioimalla valmistavan opetuksen kehittämisen ongelmakohtia (mm. koulua käymättömien nuorten koulutuksen suunnittelu) kartoittamalla vuosittain luokkien ja ryhmien perustamistarpeet valmistavassa 5. opetuksessa ja jatkoryhmissä ohjaamalla oppilaat tarkoituksenmukaiseen opetukseen (yhteistyö 6. ulkomaalaistoimiston, vastaanottokeskuksen ja kotien kanssa) – 80 – kartoittamalla oppilaan koulunkäyntihistorian ja tekemällä yhteistyössä 7. opettajan kanssa oppilaan henkilökohtaisen oppimissuunnitelman ja seuraamalla sen toteutumista selvittämällä oppilaan toiveet ja yhdistämällä ne realistisiin opiskelutavoitteisiin 8. yhteistyössä perheen kanssa ohjaamalla kouluja arvioinnissa (tavoitteena arvioinnin yhdistäminen9. osallistumalla moniammatilliseen oppilashuoltotyöhön ja konsultoimalla 10. opettajia maahanmuuttajaoppilaisiin liittyvissä kysymyksissä tekemällä yhteistyötä eri koulutusportaiden välillä (joustava siirtyminen, 11. tiedonsiirto, saattaen vaihtaminen) Maahanmuuttajanuorten opetuksen ja ohjauksen kehittäminen tehostuu – maahanmuuttajakoordinaattori vakinaistettu Konkreettisin juurruttamistulos on maahanmuuttajakoordinaattorin tehtävän vakinaistaminen 1.1.2008 alkaen (päätökset kaupunginhallituksesta sekä kaupunginvaltuustosta). Maahanmuuttajaopetuksen kehittämis- ja koordinointityötä seuraamaan ja arvioimaan on perustettu moniammatillinen ja poikkihallinnollinen kehittämisryhmä. Tehostetun koordinoinnin ja ohjauksen piirissä ovat kaikki Vaasan kasvatus- ja opetustoimen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen maahanmuuttajalapset ja -oppilaat (yhteensä noin 470 oppilasta). Nuorilta toiminnasta kerättävä palaute tuodaan tiedoksi maahan- muuttajaopetuksen kehittämisryhmälle. Kuntaraportin mukaan myös toisen asteen koulutukseen on tarve perustaa maahanmuuttajakoordinaattorin tehtävä. Maahanmuuttajaoppilaiden kesäkoulutoiminta kotoutumisen tukipalveluna Vaasan maahanmuuttajatyön koordinointiin liittyy myös yläkouluikäisille maahanmuuttajaoppilaille järjestetty kesäkoulutoiminta ja kotoutumisen tukeminen. Maahanmuuttajaperheiden kotouttamisen ja kotouttamispolun tuki ry:n, Vöyrin kaupungin koulun, Nuorten tiedotus- ja neuvontapiste Reimarin, Vaasan nuoriso- ja sosiaalitoimien sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton (Casa Verde -projekti) yhteistyössä on tiedotettu kesäkoulusta ja etsitty nuoria, jotka hyötyisivät toiminnasta. Kesäkoulutoimintaan osallistui yhteensä 26 nuorta. Opiskelun kautta on pystytty kehittämään nuorten suomen kielen taitoa, elämänhallintataitoja sekä laajentamaan nuorten sosiaalista verkostoa. Raportin mukaan nuorten opiskelumotivaatio on kasvanut ja he ottavat aktiivisemmin osaa muidenkin toimijoiden järjestämään toimintaan. Kynnys hakea apua ongelmatilanteissa on madaltunut, kun jo kesäkoulun aikana on – 81 – tutustuttu eri tahojen edustajiin ja heidän toimipisteisiinsä. Nuorilta on kerätty kesäkoulutoiminnasta palautetta ja saatu palaute ohjaa toiminnan suunnittelua jatkossa. Palaute on ollut pääasiassa positiivista. Kesäkoulutoiminnan jatkuvuus on ollut esillä koulutoimenjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajan kanssa käydyissä neuvotteluissa. Pohjanmaa/Vaasa/Vasaregionen Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Onnistuvat opit -hankkeessa kumppanuussopimus tehtiin Svenska yrkesinstitutin (SYI) kanssa. Kumppanuussopimus perustui ammattikymppi-toimenpideohjelmaan (Yrkestian – en orienterande och förberedande utbildning inför den grundläggande yrkesutbildning). Kumppanuussopimusta valmisteltiin yhdessä Svenska yrkesinstitutin ja Resurscentret Föregångarnan kanssa. Toimintaan tuli lisäksi mukaan Vaasan kaupungin kasvatus- ja opetusvirasto. Alueen ruotsinkieliset perusopetuksen ylläpitäjät (luokat 7–10) olivat tärkeitä yhteistyötahoja, samoin Borgaregatanin koulu, joka oli mukana Vaasan kaupungin Egna Steg -projektissa. Yhteistyötahona voidaan mainita lisäksi VOM-alueella (Vörå-Oravais-Maxmo) toimiva ”drop-out” -hanke JOPO, jossa työskennellään perusopetuksen yläluokilla. Ammattikympin ohjausryhmässä on mukana sektoreittain tekniikka ja viestintä, sosiaali- ja terveystoimi, ympäristötoimi sekä vapaa kansansivistys. Ammattikymppi-toimenpideohjelman tarveanalyysi perustui opetusministeriön tekemiin arvioihin, joiden pohjalta oli tehty päätös aloittaa ammattikouluun valmentavaa ja ohjaavaa koulutusta vuosina 2006–2008. Svenska yrkesinstitutin toiminta-alueella, joka on koko ruotsinkielinen Pohjanmaa, todettiin olevan tarvetta ammattikouluun valmentavaan koulutukseen. SYI haki ja sai kokeiluluvan 1-vuotisen koulutuksen järjestämiseen. Huolimatta siitä, että ammatillisen toisen asteen keskeyttämisprosentti on suhteellisen pieni, eli 4,8 %, haluttiin kuitenkin pitää huoli siitä, että keskeyttämisprosentti ei lähde nousemaan ja nivelvaihe perusasteen ja toisen asteen koulutuksen välillä toimii kitkattomasti. Ammattikympin perustaminen ja toiminnan käynnistäminen Ammattikympin toiminta käynnistettiin kolmiosaisessa valmisteluprosessissa, johon kuului Suunnittelu- ja valmisteluvaihe1. Ammattikympin toteuttamisvaihe2. Yhteistyöverkostojen mukaan ottaminen3. – 82 – Onnistuvien oppien tuki ja toimenpiteet kohdistettiin suunnittelu- ja valmisteluvaiheeseen, jolloin aiesuunnitelmista päästiin vuoden 2007 alussa varsinaiseen suunnitteluun. Hankkeen avulla resurssoitu suunnittelija teki mahdolliseksi ammattikympin koulutussisällön suunnittelemisen, seudullisten yhteistyöverkostojen hahmottamisen ja yhteistyömuotojen kehittämisen Resurscentret Föregångarnan kanssa. SYI toteutti ammattikymppiä ensimmäisen kerran alkaen 1.8.2007 hyväksyttyjen oppisisältöjen ja opetussuunnitelman pohjalta. SYI:n ja ammattikympin verkostoitumista alueella on kehitetty Resurscentret Föregångarnan olemassa olevia verkostoja hyväksi käyttäen. Föregångarnan merkitys kumppanuudessa liittyy substanssiosaamiseen erityistä huolenpitoa vaativien nuorten kanssa tehtävässä työskentelyssä. Keskuksella on merkitystä myös ammattikympin vakiinnuttamisessa, koska se on tunnettu ja vakiintunut toimintayksikkö alueella. Ammattikympin vaikuttavuus Ammattikympin oppilaiden ongelmat, joihin yritetään vastata, ovat seuraavia: ammatinvalinnan vaikeudet ja epävarmuus omista valinnoista, riittämättömät valmiudet ammatillisen koulutuksen aloittamiseen ja peruskoulun jälkeisen koulutuspaikan puute. Määrällisenä tavoitteena ammattikympissä oli saada 10–12 nuorta aloittamaan koulutus. Raportin kirjoitushetkellä koulutuksessa oli 10 oppilasta. Koulutukseen hyväksyttyjä oli kaiken kaikkiaan 13 syksyllä 2007. Raportin kirjoitusvaiheessa vaikuttavuutta on vaikea mitata, koska koulutus on vielä kesken ja sen vaikuttavuus näkyy kokonaisuudessaan tulevaisuudessa tarkasteltaessa oppilaiden etenemistä koulutuspolullaan. Pieni keskeytysprosentti viittaa kuitenkin toimintamallin onnistumiseen. Juurruttamistoimenpiteet Päätöksenteossa on edetty suunnitelmien mukaisesti siten, että ammattikympistä on tehty päätös SYI:n rehtorin ja johtokunnan tasolla ja opintorehtori on määritelty oppilaitoksen vastuuhenkilöksi ammattikympin osalta. Ammattikympin toiminnan jatkuvuudesta on käyty pitkälle meneviä neuvotteluja opetusministeriön kanssa siten, että kokeilulupa saadaan myös vuodelle 2009 ja sen jälkeen tavoitellaan toiminnan vakiinnuttamista vuonna 2010. Vuoden 2008–2009 ammattikympin markkinointi alueella aloitettiin tammikuussa 2008. – 83 – Ammattikympin kehittämistoimenpiteet Koska SYI toimii laajalla alueella, markkinointiin ei ehditty kiinnittää tarpeeksi huomiota ammattikymppiä käynnistettäessä. Kehittämistoiminnassa oleellisina kohtina pidetään markkinoinnin kehittämistä, oppilaiden tarpeiden yksityiskohtaisempaa kartoittamista, opetusmetodien kehittämistä, oppilaiden huoltajien mukana oloa prosessissa, oppilaiden sijoittumista toiselle asteelle, yhteistyöverkostojen kehittämistä ja vastuualueiden määrittämistä sekä oppilaiden elämänlaadun kehittämistä. Pohjanmaa/Österbotten Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Onnistuvat opit -hankkeessa tehtiin toinen kumppanuussopimus erityisammattioppilaitoksen kanssa (Yrkesträningskola Optima, YTS). Optiman kuntayhtymä on koko Suomen kattava ja sillä on yleinen vastuu ruotsinkielisestä erityisammattiopetuksesta. Se on yksi maamme 13 erityisammattioppilaitoksesta ja ainoa ruotsinkielinen. Yrkesträningskola Optima toimii 11 paikkakunnalla eri toimintayksiköissä Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Turunmaalla. Optiman ja Sosiaalikehitys Oy:n välinen kumppanuussopimus valmisteltiin yhteistyössä OptiMera -hankkeen (ESR) ja YTS:n kanssa. Muut yhteistyötahot olivat toimialueen ruotsinkieliset sosiaalitoimistot, työvoimatoimistot, Resurscentret Föregån- garna, etelä-pohjanmaalainen nuorten työpaja PreGo, JobCenter ja Kårkullan kuntayhtymä. Ammatillisen erityisopetuksen tarpeen kasvua on ennakoitu mm. opetusministeriön 2005 laatimassa toimenpideohjelmassa. Ministeriö peräänkuulutti ohjelmassa laajempaa tarjontaa ammatillisen peruskoulutuksen erityisopetukseen. Erityisopetuksen tarpeessa olevien määrän arvioitiin kasvavan 2 000 oppilaalla vuoteen 2008 mennessä, suurimman kohderyhmän ollessa ammatillisissa oppilaitoksissa. Lisäksi ministeriö edellytti, että vaikeimmin vammaisille tarjotaan mahdollisuus osallistua valmentavaan ja kuntouttavaan koulutukseen myös erityisammattioppilaitoksissa. OptiMera oli ESR-rahoitteinen kehittämishanke, jonka tavoitteena oli lisätä valmiuksia erityisopetuksen järjestämiseksi toisella asteella sekä erityiskouluttamisen ohjausta kehittämällä toimivia työmalleja koulutukseen ja työelämään. Tavoitteena oli tukea suoraan opiskelijoita sekä tehdä yhteistyötä yritysten ja järjestöjen kanssa. Onnistuvat opit -hankkeen tavoitteena oli tässä tilanteessa täydentää YTS:n varsinaista toimintaa ja OptiMera -hankkeen kehittämistyötä. Onnistuvat opit kohdistui YTS:n kehittämisprosessien kartoitukseen ja dokumentoimiseen sekä sitä kautta toiminnan laadun varmistamiseen. Pitkällä tähtäimellä – 84 – YTS:n tavoitteena on kehittyä ruotsinkielisten alueiden osaamiskeskukseksi. Onnistuvat opit toimenpideohjelman nimeksi tulikin: toimenpideohjelma erityisammattioppilaitos Yrketräningskolan Optiman osaamiskeskuksen kehittämiseksi. Toimenpideohjelma Yleinen, pitkän tähtäimen tavoite on YTS:n kehittyminen alan osaamiskeskukseksi ruotsinkielisillä alueilla. Ensimmäisen vaiheen osatavoitteet olivat: Kartoittaa ja dokumentoida prosessit, jotka tukevat YTS:n mahdollisuuksia 1. kehittyä osaamiskeskukseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa YTS:n tarjoamien tukipalvelujen laadun varmistamista. Kartoittaa yhteistyöverkostot nivelvaiheissa ja työelämään siirtyessä.2. Saada aikaan sähköinen työkalu palvelutarpeen ennakoimiseksi. Työkalun 3. kehittämisen tulee perustua yhteistyöverkostojen tarpeisiin ja oppilaitosten sekä sosiaalitoimistojen näkemyksiin. Tätä varten suoritetaan kysely. Toisen vaiheen suunnitteleminen.4. Hankkeen toisessa vaiheessa syvennetään valmisteluja, jotka parhaiten tukevat YTS:n kehittymistä osaamiskeskukseksi sekä osaamiskeskuksen tavoitteita. Tulokset YTS:n antamien palvelujen laadun varmistamista on kehitetty kuvaamalla laadun mittaamisen järjestelmää. Laatua mitataan seuraavia prosesseja analysoimalla: markkinointi, oppilasvalintamenettelyt, koulutus, yksilölliset sovellutukset, työssäoppiminen, koulutusvastuu ja arviointi/analyysi/ kehittäminen -prosessit. YTS:n visio, politiikka ja toiminta-ajatus on päivitetty, kuitenkin siten, että niitä arvioidaan ja niistä tehdään päätös myöhemmin. YTS:ssä toimivien opettajakoulutettavien, kouluavustajien, lähihoitajien ja sosionomien näkökulmat ja mielipiteet koulun toiminnasta ja sen kehittämisestä on päivitetty arviointilomakkeiden avulla. Erityisammattikoulutustarpeesta on tehty ennuste vuosille 2008–2010. Sähköinen työkalu palvelutarpeen arvioimiseksi oli hankkeen edetessä arvioitava uudelleen. Ilmeni, että erityisammattikoulujen oppilailla voi olla ongelmia, joita käsiteltäessä tulee eteen intimiteettisuoja ja vaitiolovelvollisuus. Oppilaiden oikeusturvan näkökulmasta asiat ovat ratkaistavissa paremmin keskusteluissa kuin verkkovälitteisesti. Toukokuussa 2007 lähetettiin kysely oppilaitoksen kehittämisestä 108 oppilaalle ja heidän huoltajilleen. Kyselyyn vastasi 80 eli vastausprosentti – 85 – oli 74 %. Kysely on analysoitu ja tulokset raportoitu henkilökunnalle koulutustilaisuuksissa. Opettajien ja henkilökunnan ydinosaamisista tehtiin kartoitus ja kehittämisideoita kartoituksen pohjalta on viety eteenpäin. Kysely ja kartoitus ovat olleet onnistuneita ja henkilökunta on sitoutunut yhä enemmän työn laadun varmistamiseen ja sitä kautta myös motivoitunutta kehittämään YTS:ää osaamiskeskuksen suuntaan. Vaikuttavuus Hankkeen odotettiin vaikuttavan erityisoppilaiden aseman vahvistamiseen, tukevan oppilaiden integrointia ja varmistavan YTS:n antamien tukipalveluiden laatua kehittämällä henkilökunnan osaamista. Edellä esitetyt tulokset viittaavat kaikki hyvin vaikuttavuuteen. Vaikuttavuuden ydinaluetta on oppilaitoksen työn laadunvarmistus ja henkilökunnan sitoutuminen pitkän tähtäimen tavoitteena olevaan osaamiskeskukseen. Juurruttaminen Seuraavat toimenpiteet ovat juurruttaneet kehittämistyötä: Osaamiskeskus YTS:n tavoitteena on kirjattu Optiman toimintasuunnitelmaan 1. 2006–2007. Työn laatujärjestelmästä on tehty kokonaiskuvaus.2. YTS:n laatupolitiikka on nivottu koulutus- ja työelämään.3. YTS:n prosessien kuvaamista on kehitetty.4. Kysely oppilaille ja huoltajille syvensi analyysia kehittämistarpeista.5. Kehittämistoimenpiteitä jatkossa Oppilaille ja heidän huoltajilleen osoitetun kyselyn ja henkilökunnan ydinosaamisesta tehdyn kartoituksen analyysejä viedään eteenpäin ja niistä keskustellaan edelleen. Tavoitteena on jatkuva kehittämistyö ja laadun parantaminen. Kokonaiskuvausta ruotsinkielisen Pohjanmaan tilanteesta saa artikkelista Mats Brandt, Nivelvaiheen vahvistamisen keinot ja pysyvät rakenteet (sivut 99–106) sekä Annika Paananen-Bergvikin kuvaamasta mallista Tapauskuvaus: koulunsa keskeyttänyt nuori nainen (sivut 118–119) teoksessa: Tarvainen, Tom & Pietiläinen, Ville & Kuure, Tapio, toim. (2007): Nuoret eivät odota. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja 2007:61. Julkaisun verkkoversio löytyy osoitteesta www.stm.fi. – 86 – 10.11 Pohjois-Pohjanmaalla nuorten ohjausvelvollisuus kirjattu ohjaajien toimenkuviin Pohjois-Pohjanmaa/Oulun seutu (Hailuoto, Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Liminka, Lumijoki, Muhos, Oulu, Oulunsalo, Tyrnävä, Ylikiiminki) Oulun seudulla on lähdetty Onnistuvat opit -työhön, koska oppilaitosten ulkopuolella olevat nuoret eivät ole saaneet tarpeeksi ohjausta ja neuvontaa ohjautuakseen heille soveltuviin koulutuspaikkoihin. Alueen muuttovoittoisiin kuntiin muuttaa myös nuorta väestöä, jolla ei ole riittävää tietoa saatavista palveluista, jolloin palvelut voivat jäädä vajaakäytölle. Peruskoulun jälkeen opintoihin hakeutuvat ovat Oulun seudulla tilanteessa, jossa joillekin aloille on kolme hakijaa yhtä koulutuspaikkaa kohti. Tämä tuottaa pettymyksiä ja ei- toivotun vaihtoehdon valitsemista, jotka pahimmillaan johtavat keskeyttämisiin ja sitoutumattomuuteen opiskelujen suhteen. Ohjaus ja neuvonta selkeäksi kokonaisuudeksi Oulun seudun Onnistuvat opit -työn tavoitteena oli tehostaa neuvontaa ja ohjausta käynnistämällä seudullinen neuvontapalvelu 15–17-vuotiaille nuorille, nimetä kuntakohtaiset vastuuryhmät ohjauksen tehostamiseksi sekä työstää yhdessä oppilaitosten ja työvoimatoimistojen kanssa Oulun alueen ohjauksen toimintasuunnitelma. Lisäksi tavoitteena oli kuntien yhdyshenkilöiden kouluttaminen (mm. ohjaustyössä toimiminen ja palvelusivujen päivittäminen), ohjaus- ja tiedotusmateriaalin tuottaminen 15–17-vuotiaille ja heidän verkostoilleen sekä kuntien nettisivuilla tapahtuvan tiedottamisen järjestäminen. Työ on edennyt asetettujen tavoitteiden mukaisesti: Oulun seudun joulukuussa 2007 avatusta neuvontapalvelusta (www.seutunappi. fi) nuoret löytävät kuntakohtaista tietoa esimerkiksi opiskeluun ja työhön liittyvistä asioista. Nuorten esittämiin kysymyksiin ovat palvelussa vastaamassa koulutetut nuorisotyöntekijät. Vastuuohjaajat Oulun seudun jokaiseen kuntaan Kuntiin muodostettavien vastuuryhmien kautta varmistetaan, että Oulun seudun jokaisessa kunnassa on vastuuohjaaja, jonka työnkuvaan on kirjattu ohjausvelvollisuus 15–17-vuotiaiden asioissa. Nimeämisestä ovat päättäneet Hailuoto, Haukipudas, Kiiminki, Liminka ja Oulunsalo. Päätökset Kempeleessä, Muhoksella, Lumijoella ja Oulussa tehdään tammikuussa 2008. Vastuuohjaajiksi on nimetty nuorisotyöntekijä neljässä kunnassa, yhdessä – 87 – kunnassa erityisnuorisotyöntekijä ja yhdessä kunnassa kuraattori. Vastuuryhmä tullaan muodostamaan nimeämisten jälkeen tammikuussa 2008. Ohjauksen toimintamalli tehostaa nuorten tuki- ja turvaverkkoa Oulun seudun alueen ohjauksen toimintasuunnitelma ja toimintamalli valmistui loppuvuodesta 2007. Toimintamallin valmistelussa on ollut mukana Oulun seudun Onnistuvien oppien ohjausryhmän jäseniä (6 henkilöä) ja prosessinohjaajia, jotka ovat edustaneet opetustoimea, nuorisotoimea, sosiaalitoimea, työpajoja ja seutuhallintoa. Kunnat ovat antaneet lausuntonsa toimintamallista. Alkuvuoden 2008 aikana tiiviisti yhteistyössä mukana ollut työvoimatoimisto ryhtyy järjestämään yhteisiä tilaisuuksia kuntien vastuuohjaajille ja verkkopalveluvastaaville. Näissä tilaisuuksissa selvitellään tehtäväjakoa eri toimijoiden kesken ja sovitaan yhteisistä käytännöistä. Kuntien yhdyshenkilöt ovat saaneet koulutusta ohjauspalveluiden tehostamisen sisällöissä. Kuntaraportin mukaan kuntien vastuuohjaajien nimeäminen ja kirjaamiset toimenkuviin edistävät oleellisesti nuorten turvaverkon tiivistämistä. Tehtyjä toimenpiteitä ovat seuranneet ohjausryhmän lisäksi seutuvaltuusto ja nuoriso-, sivistys- ja hyvetiimit. Seudun kehittämisryhmä ja seutuhallitus ovat saaneet raportit tammikuussa 2008. Nuorille on tuotettu ja jaettu ohjaus- ja tiedotusmateriaalia ja koordinaattori on toimittanut kuntien nettisivuille laitettavaa ohjaustyön materiaalia. Valmistuneesta verkkopalvelusta nuoret, vanhemmat ja ammattilaiset saavat paikallista tietoa puolueettomasti. Nuoret (yhteensä noin 100 nuorta) ovat olleet Oulun seudulla mukana kehittämässä heidän käyttöönsä tulevia palveluita. Kartoitukset ja selvitykset kehittämistyön perustana Oulun seudun Onnistuvissa opeissa on tehty myös kolme kartoitusta, joiden avulla saadaan selvyyttä nuorten todelliseen tilanteeseen Oulun seudulla. Oulun kaupungin kaksi opinto-ohjaajaa ovat selvittäneet lukuvuonna 2006– 2007 Pohjankartanon koulussa perusopetuksen lisäluokalla olleiden nuorten sijoittumista jatko-opintoihin puhelinhaastattelulla. Tyrnävän kunnassa selvitetään nuorten sijoittumista monimuotolukioon ja jatko-opintoihin sen jälkeen. Kohteena ovat tyrnäväläiset monimuotolukion opiskelijat vuosina 2000–2003. Tyrnävän kunnassa ei ole muuta peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa omalla paikkakunnalla kuin monimuotolukio. Selvitys valmistuu toukokuussa 2008. Limingan kunnassa käynnissä oleva selvitys kartoittaa palvelurakennetta lapsen näkökulmasta ja palvelun kohteena olemisesta. Keväällä valmistuva selvitys liitetään myös osaksi maakunnallista hyvinvointihanketta, jonka sisällössä on samoja tavoitteita kuin Oulun seudun – 88 – Onnistuvissa opeissa. Selvityksen tuloksia ja vastuuohjaajien kokemuksia tullaan hyödyntämään keväällä 2008, kun pohditaan nuorten palveluiden kehittämisen jatkuvuutta. 10.12 Päijät-Hämeessä lasten ja nuorten palveluverkosto tehty näkyväksi Päijät-Häme/Lahden seutukunta (Asikkala, Heinola, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Lahti, Nastola, Orimattila, Padasjoki, Sysmä) Päijät-Hämeessä lasten- ja nuorten tuki- ja ohjauspalveluiden kehittämistyö on jatkunut seudullisena jo usean vuoden ajan. Lahden kaupunkiseudun seutuhallinto yhdessä kuntien kanssa on tavoitellut nuorten palveluihin koordinaatiota ja yhdistänyt mm. nuorten parissa toimivien hankkeiden vetäjät yhteistyöhön kehittämistiimiksi. Verkottuneen työskentelytavan ja kokonaisuuden hahmottamisesta ovat vastanneet seudun kuntien sivistystoimenjohtajat. Yhteistoiminnalla on saatu synergiaetuja nuorten ohjauspalveluiden kehittämiseen. Lasten ja nuorten palveluihin kokonaisvaltaisuutta ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista Kuntaraportin mukaan Onnistuvat opit on monipuolistanut lasten ja nuorten tuki- ja ohjauspalveluiden kehittämistyötä Päijät-Hämeessä: mukaan on saatu toisen asteen koulutuksen toimijat ja hallintokunnista mukaan ovat entistä aktiivisemmin tulleet sosiaali- ja terveystoimi, nuorisotoimi ja työvoimahallinto. Yhteisenä tavoitteena on ollut lasten- ja nuorten tuki- ja ohjauspalveluiden kehittäminen hyvin toimivaksi prosessiksi, jossa toimijat tekevät yhteistyötä ja lapset ja perheet saavat tarvitsemansa palvelut. Palveluiden koordinoinnin lisäksi Päijät-Hämeessä on ollut tarve luoda ja turvata sellaiset lasten ja nuorten tukipalvelut, jotka huomioivat paremmin yksilöllisen tuen tarpeet. Tärkeänä tarpeena on myös ollut saada hyvät toimintakäytännöt juurtumaan niin, ettei niitä hoidettaisi jatkossa irrallisina hankkeina. Päijät-Hämeen ja Lahden seutuhallinnon tavoitteiksi kirjattiin: Alueellisen ja seutukunnallisen lasten ja nuorten palveluverkoston näkyväksi 1. tekeminen (yhdessä sivistyspalvelujen järjestämisen ja erityisopetuksen kehittämisen kanssa) Hyvien syrjäytymistä ja koulupudokkuutta ehkäisevien työkäytäntöjen 2. löytäminen ja vankistaminen Hyvän, toimivan palvelukartan käyttöön saaminen alueella 3. – 89 – Päijät-Hämeessä toteutettu paikalliset tilannekartoitukset Päijät-Hämeen kuntien alueella on yhteistyössä koordinaattorin ja lasten ja nuorten palveluja tuottavien toimijoiden kanssa kartoitettu paikallinen tilanne (eri hallinnonalojen toimijat, yhteistyöverkoston rakenne). Samalla on pohdittu toimintatapoja, joiden avulla nuoren tarpeet tunnistetaan paremmin. Kehittämistyön aikana sekä paikalliset toimijat että koordinaattori ovat olleet yhteydessä esimiehiin ja päättäjiin. Moniammatilliset ja kuntakohtaiset yhteistyöryhmät perustettu Päijät-Hämeen kuntiin on perustettu moniammatilliset yhteistyöryhmät, jotka monipuolistavat nuorten tuki- ja ohjauspalveluiden keinovalikoimaa eli palvelujen kattavuutta. Nivelvaiheen yhteistyö on tiivistynyt ja selkeytynyt eri kouluasteiden välillä. Tiedon siirtämisen ei ole nähty kuitenkaan riittävän, vaan on luotu yhteistyötä vahvistavia rakenteita perusasteen ja toisen asteen koulutuksen toimijoiden kesken. Yhteistyössä on esimerkiksi mietitty, mitä siirtymävaiheen tiedoilla tehdään ja kuinka tiedot ohjaavat palveluiden päivittämistä ja parantamista. Toisen asteen opiskelijahuollon henkilöstön ja perusopetuksen oppilashuollon työntekijöiden lisäksi yhteistyössä ovat olleet mukana nuorisotoimen työntekijät. Eri alojen työntekijöiden kannalta tämä on selkeyttänyt omaa toimintaa ja sen merkitystä osana suurempaa kokonaisuutta. Muut toimijat ja heidän työnkuvansa ovat tulleet tutuiksi ja näin yhteistyöhön lähtemisen kynnys on madaltunut. Yhteistyö on tullut helpommaksi, koska tietää kuinka toiset tavoittaa ja mitä yhteistyökumppaneilta voi odottaa. Yhteistyö säästää myös resursseja, koska vältytään päällekkäisyyksiltä ja asiakkaan pomputtelulta. 7 kohdan toimenpideohjelma – kunnat sitoutuvat nuorten tuki- ja ohjauspalvelujen juurruttamiseen Yhteistyöryhmien suunnittelu- ja juurruttamistyön tuloksena Päijät- Hämeen kunnissa ja seutuhallinnossa on hallinnollisin käsittelyin hyväksytty 7 kohdan toimenpideohjelma hyvien käytänteiden vakiinnuttamiseksi nuorten tukipalveluissa. (Kunnan- tai kaupunginhallituksen käsittelyt, Lahdessa sivistyslautakunnan päätös ja toimenpideohjelman täsmennykset. Toimenpideohjelma on esitelty Nuoret eivät odota -julkaisussa). Kuntaraportin mukaan toimenpideohjelma käytäntöön saatettuna on juurtumassa osaksi kuntien pysyviä käytäntöjä. – 90 – Hyödyt nuorille ja heidän perheilleen Nuorille ja heidän perheilleen tehostetuista palveluista ja ohjaus- ja tukipalveluita tarjoavasta verkostosta on informoitu esimerkiksi infolehtisten ja kokousten kautta. Myös koulutiedotteisiin on tehty lisäykset, joissa on tiedotettu muistakin kuin koulun tarjoamista palveluista. Nuorille ja heidän perheilleen hyöty on seuraava: He saavat tietoa palveluista ja toimijoista, joiden puoleen voi tarvittaessa 1. kääntyä Heillä on mahdollisuus hoitaa asioitaan monen ihmisen sijaan yhden kanssa 2. Heille tarjoutuu vaikeuksien keskellä mahdollisuus tulla kutsutuksi uuden 3. polun päähän, koska jollakin on vastuu tarjota tietoa ja tukea Suoraan yhteistyöhön on päästy tukea tarvitsevien nuorten pienryhmätyöskentelyn kautta (126 nuorta) ja matalan kynnyksen auttamispisteen kautta (35 iältään 15–17-vuotiasta nuorta, yhteistyötä tehty myös nuorten perheiden kanssa). Palveluiden kehittämisessä nuorten mielipide on huomioitu esimerkiksi alueella toteutettujen tutkimusten ja kyselyjen tulosten pohjalta (mm. Stakes, paikallinen Nuorisovaltuuskunta). Lukioiden opiskelijahuollon kehittämiseksi Onnistuvissa opeissa on panostettu psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviin toimiin ja tarjottu tähän liittyvää koulutusta. Lahden kaupunki on tehnyt kumppanuussopimuksen Sosiaalikehityksen kanssa lukion psykologipalveluiden aloittamiseksi. Psykologi yhdessä seudulla toimineen koordinaattorin kanssa on käynnistänyt yhteistyötä Lahden ja Päijät-Hämeen muiden lukioiden kanssa opiskelijahuollon tehostamisessa ja koulutuksesta informoinnissa. Lukiopsykologi osallistui lukion aloittavien opiskelijoiden ryhmäyttämistilanteisiin (tavaten 570 opiskelijaa), järjesti stressiä ja ennaltaehkäiseviä hyvinvointi- ja opiskelutaitojen luentoja (160 opiskelijaa) ja piti yksilötapaamisia (228 kertaa). Opiskelijoiden opiskeluun liittyviä pulmia pohdittiin 26 opiskelijahuoltoryhmän kokouksessa. Raportin mukaan toiminnassa on ollut suoraan mukana 1 400 nuorta. Tämän lisäksi lukiopsykologi toimi lukion vanhempainilloissa alustajana mm. palvelujen järjestämiseen, nuorten uupumukseen sekä nuorten kokemaan välittämisen puutteeseen liittyvissä teemoissa. Lukiopsykologin työ jatkuu vuonna 2008. – 91 – 10.13 Satakunnan ohjaustyöhön selkeät mallit ja sopimukset Satakunta/Kokemäenjokilaakso (Eura, Harjavalta, Huittinen, Kokemäki, Kiukainen, Köyliö, Nakkila, Säkylä, Ulvila) Kokemäenjokilaaksossa Onnistuvat opit -prosesseja lähdettiin käynnistämään siksi, että yhteistyö eri toimijoiden välillä koettiin osin jäsentymättömäksi ja sattumanvaraiseksi. Hyviä ja toimivia käytäntöjä todennettiin toisaalla ja toisaalla taas purettiin erilaisia yhteistyön tekemisen hankaluuksia. Keskinäisessä yhteistyössä olevien toimijoiden roolit määrittyivät epäselvinä ja eri ammattikuntiin liittyvä tietoperusta sisälsi paljon olettamuksia. Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen paikalliset kehittämisprosessit rakentuivat paikallisista tarpeista ja niiden toteuttamisessa hyödynnettiin hankkeen kautta levitettyjä hyviä käytäntöjä ja alueellisen yhteistyön asiantuntemusta. Alueellisesti etsittiin mahdollisuuksia sopia ohjausyhteistyön periaatteista ja toimintatavoista perusasteen ja toisen asteen koulutuksen kesken. Ohjaustyölle alueellinen malli Ohjaustyön alueellista laatua varten haluttiin työstää yhteinen ohjaustyön sisältö ja rakenne opintojen nivelvaiheisiin. Ohjaustyön alueellisen mallin myötä perusasteen ja toisen asteen koulutuksen ohjausyhteistyön tavoitellaan tulevan suunnitelmallisemmaksi ja käytännöt yhtenäisemmiksi. Yhteiset sopimukset asian tiimoilta ovat tehneet riskiryhmään kuuluvien nuorten nivelvaiheen tuen vahvemmaksi. Hanketoimijoiden verkostoitumisen ja verkostojen kartoittamisen jälkeen päätettiin kiinnittää erityistä huomiota oppilas- ja opiskelijahuoltotyön moniammatilliseen työskentelyyn. Kokemäenjokilaakson turvaverkko -mallinnus rakennettiin kuvaamaan kokonaisuutta, johon eri toimijatahojen tulisi resursoida riittävästi. Mallinnus vietiin kuntakohtaisesti lautakuntien käsittelyyn ja sitä kautta työn juurruttamiselle luotiin perusta. Eri paikkakunnilla kehittämistyötä toteutetaan tällä hetkellä eri mittakaavoissa. Esim. Kokemäen kaupunki lähti kehittämään 0–18-vuotiaiden ohjausstrategiaa kokonaisuutena, Ulvilassa rakennetaan koko oppilashuolto uuteen malliin, osa kunnista panostaa varhaisen puuttumisen vahvistamiseen ja sen välineiden kehittämiseen. Rauman seudun kunnnissa kootaan sähköistä palvelukarttaa ja Huittinen on jo ennen hanketta tehnyt päätöksen sosiaalityöntekijän palkkaamisesta oppilashuoltotyöhön. Ulvilassa Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen tuella käynnistettiin koulukohtainen tukitoimi, TASKU, jossa erityisopettaja ja sosionomi (AMK) työpari vastaavat oppilaista, joiden eteneminen – 92 – normaaliryhmässä tuottaa jatkuvia vaikeuksia. Kokemäenjokilaakson ammatiopisto palkkasi hankekoordinaattorin jatkamaan opiskelijahuollon ja sen yhteistyön kehittämistä oppilaitoksessa. Varhaisen puuttumisen periaatetta vahvistetaan ja kukin toimijataho huolehtii, että yhteisön työntekijöillä on riittävä osaaminen ja väylä saada tukea tilanteessa, jolloin huoli nuoresta herää. Edellä mainittujen asioiden lisäksi Kokemäenjokilaaksossa tehtiin sopimus siitä, että vastuu oppilaasta siirtyy perusasteen oppilashuollon toimijoilta toisen asteen opiskelijahuollon toimijoille aina laskentapäivän 20.9. jälkeen. Tiedonsiirtopalaverit perusasteen ja toisen asteen välillä järjestetään jokaisesta perusasteella vahvempaa tukea tarvinneesta nuoresta. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskeyttämisuhan alla olevista nuorista ollaan aina yhteydessä kotiväen lisäksi nuoren kotikunnan sosiaali- ja työvoimatoimeen. Mahdollisuudet opinpolun jatkamisen moniammatilliselle tuelle selvitetään. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittamisen päättövaiheessa olevat nuoret kirjautuvat systemaattisesti työnhakijoiksi työvoimahallinnon sähköiseen järjestelmään (vaikka työtä olisikin tiedossa) ja laativat sinne CV:n jo opintojensa aikana. Hankkeen aikana valmennetut prosessiohjaajat tapaavat edelleen ainakin kerran lukuvuodessa. Foorumille laaditaan selkeä kokouskäytäntö ja tehtävän kuvaus. Yhteistyöpalaverit työvoimatoimen nuorten neuvojien ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajien kanssa on sovittu pysyviksi. Koollekutsujan ja koordinoijan vastuu edellämainituille ryhmille sekä nivelvaiheen seurannalle alueella on Kokemäenjokilaakson ammatiopistolla. Satakunta/Rauman seutu (Rauma, Eurajoki, Eura, Lappi. Pori on ollut mukana kehittämässä Rauman kaupungin nuorten työpajoja) Rauman seudulla haluttiin lähteä kehittämään nuorten ohjaus- ja tukipalveluja niin, että voitaisiin paremmin koordinoida eri toimijoiden yhteistyötä. Nuorten parissa toimivat ammattilaiset (mm. opiskelu- ja kouluterveydenhuollosta, päihdeklinikalta, lastensuojelusta, nuorisotoimesta, perusopetuksesta, lukiosta, nuorten työpajalta, ammattiopistosta, nuorisopsykiatriasta, kolmannelta sektorilta ja seurakunnasta) määrittelivät tarpeet yhdessä. Tavoitteiksi kirjattiin Nuorten palveluiden koordinoinnin kehittäminen 1. Nuorten päihdepalvelujen ja siihen liittyvän verkostotyön kehittäminen2. Nuorten työpajatoiminnan kehittäminen 3. – 93 – Selkeät perustehtävät ja ohjauskäytännöistä sopiminen Nuorten palveluiden koordinoinnissa on ollut kyse siitä, että kyettäisiin selkeyttämään eri toimijoiden perustehtäviä, sopimaan yhteistyömalleista ja ohjauskäytännöistä. Päihdepalvelujen osalta kaivattiin selkeyttä päihdepalveluja antavien tahojen perustehtäviin. Samalla tuli sopia tehtävistä ja vastuista hoidollisen ja ennaltaehkäisevän perustehtävän sisällöissä. Päihdepalveluihin tarvittiin myös tehokkaampaa ohjausta matalan kynnyksen periaatteella. Nuorten päihdepalveluiden verkostotyön kehittämiselle koettiin tarvetta, esimerkiksi osana koulujen oppilas- ja opiskelijahuoltotyötä. Nuorten työpajatoiminnassa kehitettiin työpajatoiminnan sisältöjä, sosiaalista pajatoimintaa sekä luotiin ohjauskäytäntöjä eri toimijoiden yhteistyössä. Konkreettiset tulokset ovat seuraavat: Nuorten palvelujen koordinaatiomalli on valmistunut ja se on hyväksytty 1. ohjausryhmässä Rauman seudun päihdepalveluihin on tuotettu uusi työtapa 2. Päihdeklinikka on tullut vahvasti mukaan ennaltaehkäisevään työhön, jossa - huomiota kiinnitetään palveluiden ohjautumiseen riittävän varhaisessa vaiheessa. Nuorille on avattu uusi jalkautuvan päihdetyöntekijän palvelu ja tämä - toiminta kattaa koulu- ja oppilaitosyhteistyön. Varhaisen vaiheen työhön on resurssoitu 50 % jalkautuvan päihdetyöntekijän työaikaa. Palveluiden tuottamista seurataan kehitetyin mittarein. Työpajatoiminnan hyödyntämiseksi on ryhdytty rakentamaan yhteistyömallia 3. opetustoimen, sosiaalitoimen ja nuorisotoimen työpajojen yhteistyössä Palveluihin ohjaamisen toimintamallilla sovitaan yhteistyökäytännöstä - työpajojen ja peruskoulun sekä työpajojen ja toisen asteen koulutuksen välillä. Työpajojen hyödyntämisessä kiinnitetään huomiota siihen, että palvelut - tavoittavat esimerkiksi sosiaalitoimen asiakkaina olevat nuoret. Joustavien opetusratkaisujen tehostamiseksi on vireillä starttipajatoiminnan käynnistäminen. Seurannan tehostuminen Syksyllä 2007 on otettu käyttöön tehostettu seuranta toisen asteen koulutuksen aloittavista nuorista. Seurannan avulla pyritään ehkäisemään koulupudokkuutta. Seurannan piirissä on koko opiskelunsa aloittava ikäluokka. Seurannassa pudokkaita löytyi neljä. Näiden nuorten asioita ryhdyttiin hoitamaan ottamalla yhteys lähettävään kouluun. Rauman seudulla Onnistuvat opit -toiminnassa on ollut suoraan 16 nuorta. Nuoret ovat olleet työpajoilla ja/tai tehostettujen päihdepalvelujen piirissä. Välillisesti palveluiden koordinoinnin, päihdepalvelujen kehittämisen – 94 – ja työpajaväylien avaamisen arvioidaan ulottuvan 500 nuoren käytettävissä oleviin ohjaus- ja tukipalveluihin. Palvelut on koottu sähköiseen palveluopas- sivustoon (Jelppimesta, löytyy sivuilta www.rauno.fi). Rauman seudulle luotu ja edellä kuvattu toimintamalli on kuntaraportin mukaan juurtumassa. Moniammatilliset työryhmät (prosessinohjaajat) jatkavat työskentelyään tukenaan kaksi koordinaattoria. Toinen koordinaattori tekee työtä osana omaa toimenkuvaansa ja toinen saa Onnistuvissa opeissa rakennettuun koordinaatiotehtävään lisäresurssia. Myös nuorten palveluiden koordinoinnista vastaavat koordinaatio- ja ohjausryhmät jatkavat vastaten operatiivisesta johtamisesta ja strategisesta suunnittelusta. Satakunta/Ulvila Ulvilassa nuorten tuki- ja turvaverkkojen tiivistävän työn tarve on noussut koululta. Kaupungissa on ollut huoli nuorten koulunkäynnin motivaation puuttumisesta, poissaoloista ja nuorten hyvinvoinnin heikkenemisestä. Koulun keinot oppilaiden tukemiseen ovat olleet puutteelliset. Erityisopetuksen resurssit on koettu riittämättömiksi mm. sosiaalisista ja psyykkisistä ongelmista kärsiville oppilaille. Oppilaat ovat jääneet ilman ajoissa kohdennettua riittävää tukea. Myös sosiaalitoimessa on nähty, että koulun tuen pitäisi olla kattavampaa. Työparivetoisen toiminnan juurruttaminen osaksi koulun perustyötä Tavoitteeksi kirjattiin erityisluokanopettajan ja sosionomin työparivetoisen Tasku-toimintamallin kehittäminen ja juurruttaminen osaksi koulun normaalia toimintaa. Tasku on tarkoitettu niille 13–16 -vuotiaille oppilaille, joilla on vaikeuksia suoriutua normaalissa perusopetuksen ryhmässä mm. sosiaalisten vaikeuksien vuoksi, mutta jotka eivät vielä tarvitse erityisluokkaopetusta. Tavoitteena oppilaiden itsensä kannalta on, että he voivat suoriutua hetken pysäytyksen ja rauhoittumisjakson jälkeen koulunkäynnistään taas perusopetuksen ryhmissä. Samanaikaisesti toiminnan käynnistämisen kanssa Ulvilassa on panostettu vahvasti päättäjien informointiin. Taskun tiimoilta on pidetty palavereja koulutoimenjohtajan kanssa, sosiaali- ja terveysjohtajan kanssa, mallia on esitelty koulutuslautakunnalle sekä käyty yhteisiä rahoitusneuvotteluja talousjohtajan ja toimialajohdon kanssa. Kaupungin talousarviossa 2008 on osoitettu rahoitus Tasku-mallin jatkumiselle. Työn jatkuvuuden turvaamiseksi ei ole etsitty uusia jatkorahoitusväyliä vaan on lähdetty siitä, että toiminnan tulee olla osa kunnan omaa toimintaa ja kehittyviä peruspalveluita. Tasku-toimintamallissa on voitu yksilölliset tarpeet huomioiden ja joustavammin auttaa nuoria pääsemään peruskoulusta läpi. Tämän on nähty – 95 – lisäävän motivaatiota myös jatko-opintoihin, jolloin työllistyminenkin jatkossa helpottuu. Taskun työntekijät ovat raportoineet ja seuranneet vaikuttavuutta. Tasku-toiminnassa on ollut vuoden aikana asetettujen tavoitteiden mukaiset kymmenen nuorta. Nuorten ääntä on kuultu toimintaa arvioidessa ja suunniteltaessa. Nuorilta on kerätty palautetta sekä suullisesti, kirjallisesti että perhepalavereissa käytyjen keskustelujen pohjalta. Otteita palautteista: ”tulen mielelläni”, ”olen oppinut asioita paremmin”, ”poissaolojakaan ei ole tullut”, ”luokkahenki oli parempi”, ”X on auttanut saamaan mua uuden harrastuksenkin”. 10.14 Espoon seudun esimerkki ohjaavan starttipajan juurruttamisesta Uusimaa/Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia, Espoo, Kirkkonummi, Kauniainen Espoon seudulla nuorten työpajat eivät ole pystyneet ottamaan toimintaansa mukaan alle 17-vuotiaita nuoria niin kuin tarvetta olisi ollut. Suurin osa pajatoiminnassa olevista nuorista on tullut pajoille työvoimahallinnon kautta. Alle 17-vuotiaita on voitu ottaa toimintaan vain erityisjärjestelyin kuten työkokeilun tai kuntoutuksen kautta. Määrärahoja kyseisiin toimintoihin on ollut rajallisesti. 15–17-vuotiaat mukaan työpajatoimintaan Työpajojen jatkosopimusneuvottelujen ollessa samaan aikaan käynnissä, mietittiin työpajojen ohjausryhmässä alle 17-vuotiaiden sisällyttämistä työpajatoimintaan seuraaville vuosille. Omnian toiminta-alueella ei peruskoulun nivelvaiheessa oleville nuorille ole ollut riittävästi opiskeluun tähtäävää toimintaa ammattikympin lisäksi. Espoossa oli tieto vuoden 2008 peruskoulunsa päättävien ennätyssuuresta määrästä ja ohjaus- ja tukipalveluiden tehostamisella haluttiin ennakoida jo tulevaa. Espoon seudun tavoitteet olivat mm.: Kohderyhmän opintojensa nivelvaiheessa olevien nuorten tukeminen 1. Tarjota niille nuorille toimintaa, jotka eivät tulleet valituiksi ammattikympille 2. tai muuhun ammatilliseen jatkokoulutukseen Tutustuttaa nuoret starttipajajakson aikana nuorten työpajojen tarjoamiin 3. aloihin sekä Omnian nuorisoasteen ammatillisiin opintoihin Lisätä nuorten valmiuksia hakea oman alan ammatilliseen koulutukseen 4. Lisätä yhteistyötä esim. opetus-, sosiaali- ja nuorisotoimen sekä alueellisten 5. muiden toimijoiden kanssa (kuten diakoniasäätiö) – 96 – Saada toiminta-alueella toiminnasta vakiintunut työmuoto yhteistyöllä 6. opetustoimen, sosiaalitoimen, työvoimahallinnon ja nuorisotoimen sekä Omnian ja paikallisten verkostojen kanssa Onnistuvien oppien ”käynnistysvaiheen tuen” jälkeen Ohjaavan starttipajan jatkuvuus turvattu 5-vuotissopimuksella Starttipajatoiminnan juurruttamiseksi Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia sitoutui käynnistämään ja johtamaan starttipajan jatkuvuutta turvaavat neuvottelut ja laatimaan tarvittavat yhteistoiminta- ja rahoitussuunnitelmat starttipajatoiminnan tulevaisuuden turvaamiseksi. Espoon työvoimanpalvelukeskus sitoutui osallistumaan toiminnan jatkuvuutta turvaaviin ja koskeviin neuvotteluihin. Omnian ja työpajojen jatkosopimusneuvotteluissa työpajat solmivat 5-vuotisen sopimuksen (2008– 2012) jäsenkuntiensa välillä. Sopimuksessa on huomioitu starttipajatoiminta ja sen liittäminen osaksi työpajojen vakituista toimintaa. Viisivuotinen sopimus, johon on liitettynä alle 17-vuotaiden nuorten osallistuminen työpajatoimintaan osoittaa kuntaraportin mukaan sen, että Omnian jäsenkunnat haluavat saada koulupudokkaiden määrän mahdollisimman pieneksi ja varhaisen puuttumisen osaksi perustoimintaa. Nuoria on ollut mukana starttipajan käynnistysvaiheessa 19 ja Omnian ohjaus- ja tukipalveluiden tehostumisen on hyödyntänyt lisäksi 13 nuorta. Nuoria on voitu ohjata starttipajoilta myös muihin toimenpiteisiin ja osalle nuorista on saatu etsityksi toisen asteen koulutuspaikka. Vanhempia ja muita lähettäviä tahoja on neuvottu ratkaisevasti myös puhelimitse. Nuorten palautteita starttipajatoiminnasta kerätään niin suullisesti kuin kirjallisesti. Lisäksi työpajoilla on oma nuorten arviointi työpajoista kokonaisuudessaan. 10.15 Helsinki ja mallinnettavat maahanmuuttajanuorten tuki- ja ohjauspalvelut Uusimaa/Helsinki Kuntaraportin mukaan Helsingin monikulttuuristuminen ja erityisesti monikulttuuristen lasten ja nuorten määrän kasvu sekä ns. valtaväestön asenneilmaston haasteet ovat nostaneet paineita kehittää monikulttuurista työotetta Helsingin nuorisoasiainkeskuksen (jatkossa nk) työssä. Raportissa todetaan, että monikulttuuristuminen ilmiönä haastaa nuorten kanssa toimivat pohtimaan tätä työotetta arjessaan. Työhön on kyllä valmiuksia ja osaamista, mutta sitä on vaihtelevasti ja se ei ole kaikille ”normaali” osa työtä. Myös työn kehittämistä ja valmiita toimintamalleja tarvitaan. – 97 – Palvelujen mallintaminen korostuu monien toimijoiden Helsingissä Onnistuvat opit -työn tarve perustuu monikulttuurisen nuorisotyön strategiaan (2005–2007). Juurruttamistyön pääsisältönä on monikulttuurisuustyön palvelujen mallintaminen ja tavoitteiksi on kirjattu mm. Nk:n ulkoisen ja sisäisen tiedotuksen kehittäminen niin, että nuoret saavat tietoa 1. olemassa olevista palveluista Kulttuuritulkkitoiminnan rakenteen kehittäminen ja toiminnan käynnis-2. täminen Romani- ja somalitaustaisille nuorille rakennettavien moniammatillisten 3. tukimuotojen kehittäminen Monikulttuuristen kohtaamispaikkojen ja -menetelmien luominen 4. Maahanmuuttajanuorten työllistymistä tukeva toiminta sekä 5. Maahanmuuttajien rekrytointi nk:n työntekijöiksi 6. Nuorisotyö tavoittaa maahanmuuttajanuoret – tuen monipuolisuus palvelee myös opinpoluilla pysymistä ja työllistymistä Juurruttamishankkeessa on ollut mukana viisi alueellisten palvelujen osaston nuorisotyöyksikköä (Eteläinen, Malmi-Pukinmäki, Mellunkylä, Haaga-Kaarela, Vuosaari) sekä koko kaupungin nuoria palveleva Työllistämiskokonaisuus. Työn päivittäisjohtamisesta on vastannut siihen palkattu koordinaattori. Nuorten tavoittamista ja palvelujen saatavuutta vahvistavien toimenpiteiden keskellä on huolehdittu siitä, että yhteys nuorten tavoittamiseen, nuorten opinpolkujen tukemiseen ja työllistämistä edistäviin toimiin on säilynyt ja osoitettavissa koko työskentelyprosessin ajan. Tulokset opinpolkujen ja työllisyyttä edistävien toimenpiteiden näkökulmasta ovat: Nuorisopalvelujen saatavuutta on parannettu ja avoimuutta lisätty 1. tiedotustoiminnan kautta maahanmuuttajanuorten vanhemmille tiedottaminen on käynnistetty - vanhempainiltojen muodossa vanhempainilloille on luotu toimiva konsepti - nuoria ja vanhempia on tiedotettu esimerkiksi vapaa-ajalla tarjolla olevista - koulutyötä tukevista toimintamuodoista (läksykerhot) monikulttuuristen nuorten vanhemmat ja perheet huomioiva esite on - tuotettu kahdeksalla kielellä (esite ilmestyy vuonna 2008) nk:n tiedottamista on tarkastettu monikulttuurisesta näkökulmasta - Kulttuuritulkkitoiminnan rakennetta on kehitetty ja toiminta on käynnissä2. kulttuuritulkki on nk:n maahanmuuttaja- tai romanitaustainen työntekijä, - joka osallistuu säännöllisesti koulutuksiin ja vertaistapaamisiin kulttuuritulkki toimii oman kulttuurinsa avainhenkilönä ja tulkkaa - tilanteita omalla kielellään tulkkaus voi olla konsultoivaa tai konflikteja purkavaa - – 98 – Onnistuvien oppien kannalta tärkeä pitkän tähtäimen tavoite on, että - kulttuuritulkki voi tukea toiminnallaan maahanmuuttajataustaisten nuorten koulunkäyntiä ja työelämään sijoittumista kun nuorella on elämässään yksi ongelma vähemmän, hän voi keskittyä - esimerkiksi koulunkäyntiin kulttuuritulkkitoiminnan tukeminen ja kehittäminen on rakenteellisesti - sijoitettu vakinaistetun koordinaattorin vastuulle Romani- ja somalitaustaisten nuorten osalta on tehty moniammatillisen tuen 3. tarpeen kartoitus kartoitus on tehty yhteistyössä sosiaaliviraston ja opetusviraston - työntekijöiden kanssa kartoitus selvitti, millaisia ongelmia yläkouluikäisillä romani- ja - somalitaustaisilla nuorilla on, millaisista yhteiskunnan tukiverkoista he ovat putoamassa tai pudonneet ja mitä pitäisi tehdä yhdessä opetusviraston ja sosiaaliviraston kanssa peruskoulun loppuunsaattamiseksi tai jatko- opintoihin pääsyn ja siellä pysymisen tukemiseksi kartoituksessa todettiin kohdennetun, moniammatillisen tuen tarve ja - jatkotoimenpiteistä on sovittu mm. opetusviraston perusopetuslinjan johtajan ja sosiaaliviraston lapsiperheiden vastuualueen johtoryhmän kanssa keskitettyjen palvelujen osaston kohdennetun työn toimisto jatkaa asian - edistämistä vuonna 2008 Monikulttuurisia kohtaamispaikkoja ja -menetelmiä on luotu erityisesti 4. viidellä alueella keskeisenä periaatteena on ollut nuorten mukanaolo kohtaamispaikkojen - kehittämisessä ja toteuttamisessa sosiaaliviraston maahanmuuttajanuorten olohuoneet ovat koonneet - nuoria on panostettu vanhemmille tiedottamiseen, kutsuttu vanhempia käyttämään - nuorisotalojen tiloja, tutustutettu vanhempia ja nuoria nuorisotalojen tiloihin sekä niiden työntekijöihin ja rakennettu luottamuksellista suhdetta nuoriin ja heidän vanhempiinsa syntyvän yhteistyön kautta nuoria on päästy tukemaan koulunkäynnissään - esimerkiksi läksykerhotoiminnan kautta Maahanmuuttajien työllistämistä tukevaa toimintaa on jatkettu5. maahanmuuttajataustaisten nuorten työllistymiseen mallia, joka sisältää - työllistämisen erityishuomiota vaativat seikat, on rakennettu valmisteilla on maahanmuuttajanuorille tarkoitettu työnhaun opas - maahanmuuttajanuoria on työllistetty nk:een (osana nk:n perustyötä), näin - nuorille avataan väylä kokea työelämää ja samalla nähdä, mitä nuorisotyö on oppisopimuskoulutus nk:ssa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi jatkuu ja - tukee tätä työtä: sen kautta useat nykyiset nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajat (myös maahanmuuttajataustaiset) ovat tulleet nk:n palvelukseen – 99 – Maahanmuuttajia on rekrytoitu nk:n työntekijöiksi6. tilannetta on kartoitettu ja pohdittu rekrytoimisen ja määräaikaisten - työntekijöiden vakinaistamisen osalta yksi maahanmuuttajataustainen työntekijä on vakinaistettu (Työllis- - tämiskokonaisuuteen) kaksi uutta maahanmuuttajataustaista oppisopimusopiskelijaa on - aloittanut nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan opinnot ja he työskentelevät nk:ssa syksyllä 2007 käynnistyi nk:n maahanmuuttajataustaisille oppisopi- - musopiskelijoille ja työntekijöille suomen kielen opiskelupiiri, joka tukee heidän opintojaan ja työtään suomen kielen opiskelun tukemista jatketaan vuonna 2008 - Maahanmuuttajien ohjaus- ja tukipalvelut tehostuvat – monikulttuurisuustyön koordinaattori vakinaistettu Tärkeä juurruttamistulos Helsingin Onnistuvat opit -työssä on monikulttuurisuustyön koordinaattorin vakinaistaminen (suunnittelija alk. 1.1.2008). Monikulttuurisen työn ohjausryhmä jatkaa sisältöjen seurantaa ja koordinointia. Monikulttuurisen työn kehittämisessä yhteistyö kymmenen suurimman kunnan nuorisotoimen johdon ja työntekijöiden välillä jatkuu. Kuntaraportin mukaan Onnistuvien oppien kautta on saatu 1 993 nuorta mukaan toimintaan. Nuoret ovat osallistuneet viidessä nuorisotyöyksikössä sekä Työllistämiskokonaisuudessa esimerkiksi työllistämisprosesseihin, koulutuksiin ja heille on tarjottu yksilöllistä tukea ja ohjausta. Nuoria on autettu ryhmä- ja yksilöllisen työn muodoin esimerkiksi elämänhallinnan ongelmissa, koulunkäynnin vaikeuksissa, työllistymisessä, harjoittelupaikan löytämisessä tai harrastuksen löytämisessä. Nuorilta on kerätty palautetta mm. suullisesti ja webropol-kyselyin. 10.16 Turun seudun keinovalikoima joustavien opetusratkaisujen kehittämiseksi ja juurruttamiseksi Varsinais-Suomi/Turun seutu (Turku, Kaarina, Naantali, Raisio, Mynämäki, Paimio, Parainen, Piikkiö, Lieto, Masku, Aura, Merimasku, Rymättylä, Velkua, Askainen, Lemu, Nousiainen, Rusko, Vahto) Turun opetustoimen, nuorisoasiainkeskuksen, Turun ammatti-instituutin, Kaarinan Nuorten pajamestareiden ja Åbo Kringlanin arvioiden mukaan Turun seudulla kaikille nuorille ei löydy sopivaa opiskelupaikkaa tai he putoavat opiskelusta olemassa olevista tukitoimista huolimatta. Onnistuviin oppeihin on lähdetty, että pystyttäisiin yhteistyössä kehittämään nuorten tukipalveluja – 100 – poikkihallinnollisesti ja seutukunnallisesti ja vahvistamaan seudun joustavia opetusratkaisuja. Turun seudun Onnistuvat opit on kytketty strategiatyöhön Turun seudun Onnistuvat opit -työ toteuttaa osallistujakuntien ja -tahojen lapsia ja nuoria koskevia strategioita, Turun seudun opetustoimen foorumissa (mukana yllä mainitut kunnat) laadittua perusopetuksen strategian syrjäytymistä ehkäisevää työtä sekä Turun maahanmuuttajien kotouttamisstrategiaa ja maahanmuuttajaopetuksen strategiaa. Ohjauksesta yksi palvelukokonaisuus – seudun ohjausprosessi mallinnettu Onnistuvissa opeissa on kehitetty seuraavia palvelukokonaisuuksia, joiden tavoitteena on joustavien opetusratkaisujen vahvistaminen Ohjaus toiminnalliseksi kokonaisuudeksi 1. Monikulttuurisen opetuksen tuki perusopetuksella ja toisella asteella 2. Joustavat ratkaisut selkeäksi palvelukokonaisuudeksi 3. Nuoriso- ja opetustoimen välisen yhteistyön tiivistäminen 4. Kaikkia palvelukokonaisuuksia on kehitetty koordinaattorin ja häntä tukeneen ohjausryhmän johdolla osana eri toimijoiden perustyötä. Koordinoinnin, vastuista sopimisen sekä täsmätoimien avulla on parannettu niitä palvelujärjestelmän puutteita, joita tehtyjen kartoituksen jälkeen todettiin olevan. Ohjauksen palvelukokonaisuuteen on haettu vaikuttavuutta mm. perustamalla seutukunnallinen lasten ja nuorten erityisopetuksen ja oppijan tuen kehittämisryhmä. Työn tuloksena seudun ohjausprosessi on kuvattu ja mallinnettu yhteistyössä seudun muiden hankkeiden kanssa. Kuvaus- ja mallinnustyötä ovat tehneet prosessinohjaajat ja heidän verkostonsa osana perustyötään. Nuorten työpajojen kehittämiseksi perustettu maakunnallinen ohjausryhmä Työpajoilla joustavia opetusratkaisuja on kehitetty järjestämällä laaditun koulutussuunnitelman mukaisesti työpajahenkilöstölle koulutusta arviointimenetelmän käytöstä ja erilaisten oppijoiden ohjaamisesta. Maakunnan nuorten työpajoille on perustettu ohjausryhmä kehittämään verkostoitumista, koordinaatiota ja esim. koulutusyhteistyötä. Työpajojen ja oppilaitosten yhteistyö on käynnistetty ja on tuotettu maakunnan työpajojen esite, joka kuntaraportin mukaan tehostaa palvelujen saatavuutta ja kohdentumista. – 101 – Ohjauksen kenttä vahvistuu Nuoriso- ja opetustoimen välistä yhteistyötä on tehty mm. vertaisnuo- risotiedotuksen ja verkkoportaalin kehittämisessä. Raisiossa tiivistynyt nuori- sotyön ja koulun yhteistyö on johtanut erityisnuorisotyöntekijän toimen vakinaistamiseen. Maakunnan nuorisotoimialalle on perustettu kehittämistiimi, joka koordinoi kehittämistyötä jatkossa. Ohjauksen kenttä on vahvistumassa Turun seudulla muutakin kautta: Jopo-luokat ja ohjauspalveluita tuottavan Ohjaamon työntekijä on vakinaistettu Turussa. Paraisilla on vakinaistettu tehostettua ohjaustoimintaa (Aktiva). Maahanmuuttajanuorten opiskelun tukemiseksi työryhmä on kartoittanut maahanmuuttajanuorille olemassa olevat ohjauspalvelut ja tehnyt esityksiä parannuksista. Maahanmuuttajanuorten palvelut on koottu myös www- palvelusivustoon, joka on käännetty 18 yleisimmälle maahanmuuttajakielelle. Työ jatkuu maahanmuuttajien palvelukeskuksen kehittämisenä Turkuun. Turun seudun Onnistuvat opit on pyrkinyt ennen kaikkea lisäämään henkilöstön valmiuksia ohjata ja tukea nuoria. Seudulla on järjestetty yhteistyön tiivistämiseksi erilaisia koulutustilaisuuksia, kuten erityisopettajille konsultoinnin ja ohjaamisen koulutusta. Ohjauksen kentällä toimivan hen- kilöstön osaamista ja verkostoitumista vahvistamalla tehostetut ohjauspalvelut tukevat nuorten sujuvaa siirtymää teknisessä nivelvaiheessa. 15–17-vuotiaita nuoria on Turun seudulla 13 200. 10.17 Maakuntakohtaiset koosteet – yhteenveto Kehittämistyö teemoittain Edellä esitettiin maakuntakohtaisia koosteita 14 maakunnan alueelta ja näiden lisäksi erilliset tarkastelut Tampereelta ja Helsingistä eli yhteensä 16 koostetta. Nämä alueelliset koosteet voidaan jakaa teemallisesti kolmeen osaan sen mukaisesti, mikä on ollut alueen toiminnan painopisteenä. Hank- keet ovat kohdistuneet joko nuorten palveluiden ohjausjärjestelmään kehit- tämiseen, työmenetelmien kehittämiseen tai yksittäisiin innovaatioihin. Temaattisessa jaottelussa korostamme sitä, että alueilla tehty työ on paljon monimuotoisempaa ja nostamme tässä jaottelussa esiin ainoastaan toiminnan painopisteen ja erottautumisen muiden alueiden toiminnasta. Nuorten palveluiden ohjausjärjestelmän kehittäminen A Etelä-Karjalan kopparitoiminta • Etelä-Pohjanmaan tehostetut ohjaus- ja tukitoiminnat • Hämeenlinnan tulevan suurkunnan ohjaus- ja tukipalvelut • Keski-Suomen nivelvaiheen ohjauksen tehostaminen • – 102 – Pirkanmaan nivelvaiheen yhteistyöryhmät ja seudulliset • ohjausmallit Pohjanmaan lapsi- ja nuorisopolitiikan ryhmä • Pohjois-Pohjanmaan nuorten ohjausvelvollisuuden siirtäminen • toimenkuviin Päijät-Hämeen lasten ja nuorten palveluverkosto • Satakunnan ohjaustyön mallit ja sopimukset • Työmenetelmien kehittäminen B Itä-Uudenmaan Ammattiysi – perusopetusta toisen asteen • tiloissa Helsingin maahanmuuttajanuorten tuki- ja ohjauspalvelut • Turun seudun keinovalikoima joustavien opetusratkaisujen • kehittämiseksi Kohdespesifit innovaatiot C Kokkolan seutukunnan psykososiaalinen resurssikeskus • Kymenlaakson työpajatoiminta osana koulutuskuntayhtymää • Tampereen sähköinen Tettinetti • Espoon seudun ohjaava starttipaja • Paikallisissa ja alueellisissa hankkeissa kehittämistyön painopiste on ollut ohjausjärjestelmän kehittämisessä valtaosassa hankkeita. Pieni osa hankkeista on keskittynyt työmenetelmien kehittämiseen tai palvelujärjestelmän jonkin osa-alueen innovaatioihin. Hankkeiden jaottelu teemoihin ei kerro kuitenkaan vielä Onnistuvat opit -hankkeen ydintavoitteiden saavuttamisesta. Miten hankkeet asettuvat suhteessa kahteen päätavoitteeseen eli kehittämistyön juurruttamiseen ja moniammatillisten ja poikkihallinnollisten työskentelymallien kehittämiseen. Seuraavaksi hankkeet asetetaan typologiaan, joka rakennetaan mainitun kahden ulottuvuuden varaan. Juurtuvat käytännöt -typologia Kuviossa 1 esitettävään neliluokkaiseen typologiaan on tiivistetty Onnistuvien oppien maakuntakohtaisten raporttien pohjalta moniammatillisen ja poikkihallinnollisen työskentelyn mallia. Mallit eivät ole toisiaan poissulkevia eikä niitä tule arvottaa keskenään. Kunkin mallin käyttöönotto perustuu paikalliseen tarveanalyysiin. Erilaiset ongelmat vaativat ratkaistakseen erilaisia työskentelytapoja, erilaista ammatillista osaamista ja toimenpidearsenaalia. Typologia rakentuu Onnistuville opeille asetetuille kahdelle tavoitteelle eli toisaalta kehittää poikkihallinnollista ja moniammatillista työtä nuorten palveluissa, toisaalta juurruttaa kehittämistyön tulokset osaksi perustyötä. Näiden kahden ulottuvuuden perusteella paikallisten hankkeiden toimintatavat tiivistetään neljään tyyppiin eli spesialistit, tilannekohtaiset innovaattorit, verkostoituneet työntekijät ja joukkue. – 103 – Seuraavassa luonnehditaan kutakin mallia ja nostetaan esiin maakuntakohtaisten raporttien pohjalta esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Esimerkit eivät kuvaa koko kyseisessä maakunnassa tehtävää kehittämistyötä vaan ovat osa kehittämistyötä. 1. ”Spesialistit” Spesialistien työskentelytavassa oleellista on ammatillinen osaaminen. Työskentely ei vaadi koko nuorten palvelujärjestelmän kattavaa verkostoitumista. Oleellista on spesialistien yhteistyö joko yhden toimialan sisällä tai kahden-kolmen toimialan välillä. Kuntajohdon ja toimialajohdon sitoutuminen liittyy lähinnä resurssien turvaamiseen. Kohderyhmänä ovat useimmiten nuorten erityisryhmät kuten päihdeongelmaiset ja mielenterveysongelmaiset nuoret. Kehittämistyön juurtuminen ja vakiintuminen perustuu erityisosaamiseen ja palvelujen tuottamiseen kuntakokonaisuutta laajemmalle alueelle kuten seutukunnalle. Esimerkkinä tällaisesta toimintamallista on mm. psykososiaalinen resurssikeskus Kokkolassa. 2. ”Tilannekohtaiset innovaattorit” Tilannekohtaiset innovaattorit kehittävät innovaatioita omassa ammatillisessa arjessa esiin tulevien ongelmien ratkaisemiseksi. Sekä ratkaisut että ongelmat kehittyvät välittömässä suhteessa ammatilliseen työhön ja sen erityisongelmiin. Kehittämisprosessin käynnistäminen Kuvio 1. Juurtuvat käytännöt -typologia. Poikkihallinnollisen ja moniammatillisien työskentelyn neljä malli juurtu- minen 1. "Spesialistit" 4. "Joukkue" * innovaatioita * vakiintunut verkosto yhden toimialan sisällä * vastuut määritelty * kohteena erityisryhmät * prosessi aikataulutettu * hyvin koordinoitu * johto sitoutunut 2. "Tilannekohtaiset 3. "Verkostoituneet työntekijät" innovaattorit" * vakiintumaton verkosto * ongelmakeskeinen * vastuut jakamatta * yhteys perustyöhön erityinen * johto sitoutumaton poikkihallinnollisuus ja moniammatillisuus – 104 – ei ole sidoksissa kunta- tai toimialajohtoon, mutta onnistuessaan saa johdon tuen. Kehittämistyön ydin on yhdellä toimialalla. Moniammatillisen työskentelyn lähtökohtana ei ole palvelusektorit ylittävä poikkihallinnollisuus vaan ammatilliseen osaamiseen liittyvät tilannekohtaiset erityistarpeet. Esimerkkinä tällaisesta kehittämistyöstä on mm. Tampereella rakennettu sähköinen ohjausareena Tetttinetti, jonka avulla kehitetään perusasteen koululaisten työelämäyhteyksiä. 3. ”Verkostoituneet työntekijät” Onnistuvien oppien käynnistyessä paikallistasolla suurta osaa paikallisista toimenpiteistä lähdettiin toteuttamaan verkostoituneiden työntekijöiden kautta. Verkostoituneita työntekijöitä luonnehtii hyvä oman toimialan tuntemus ja laajat verkostot. Verkostoista saatava lisäarvo omalle työlle perustuu niiden tuottamaan informaatioon. Verkostotyöskentely ei ole systemaattista eikä tavoitteellista ja sen yhteys perustyöhön saattaa olla sattumanvaraista. Onnistuvien oppien loppuvaiheessa 2007 yleisestä verkostoitumisesta oli useassa kunnassa jo edetty kohti tavoitteellista ja systemaattista työskentelyä eli joukkuemallia. 4. ”Joukkue” Moniammatillista ja poikkihallinnollista joukkuetta luonnehtii työn tavoitteellisuus, johdon sitoutuneisuus, määritellyt vastuut eri osapuolien välillä, koordinointi ja prosessivastuu sekä työn aikataulutus. Onnistuvien oppien maakuntakohtaisissa loppuraporteissa on useita esimerkkejä siitä, kuinka peruskoulusta toiselle asteelle siirtymisen nivelvaiheessa toimitaan joukkuemallin mukaisesti. Suurinta osaa alueellisista ja paikallisista toimenpiteistä toteutetaan verkostotyyppisen ja joukkuetyyppisen työskentelytavan välimaastossa. Moniammatillisen ja poikkihallinnollisen työn tavoitteet ja kohteet vaihtelevat. Ei ole olemassa mitään universaaliseksi luonnehdittavaa ideaalimallia kehittämistyön mallittamiseksi. Tarpeiden identifiointi ja toimenpiteet kehittämistyön eteenpäinviemiseksi vaihtelevat tilanteittain, samoin kehittämistyön juurruttamisen tarpeet. Onnistuvissa opeissa tavoiteltu koko nivelvaiheen siirtymän hallitseminen vaatii kokonaisvaltaista koordinaatiota, kunta- ja toimialajohdon sitoutumista ja näkemystä koko palvelujärjestelmän toiminnasta. Erityisryhmiin suunnatut palveluiden kehittämistoimenpiteet vaativat puolestaan erityisen, ammatillisesti kapeamman mutta syvällisemmän verkostoitumisen. Käytännön ammatillisesta arjesta kumpuavat erityiset kehittämistyöt luonnistuvat ilman laajempaa poikkihallinnollisuuttakin. uLkoiseN arvioiNNiN Loppuraportti (Luvut iii & iv) Antti Pelto-Huikko arviointitutkija, Sosiaalikehitys Oy Maija Säkäjärvi arviointitutkija, Sosiaalikehitys Oy – 107 – Luku iii - oNNistuvat opit -juurruttamishaNke 11 Onnistuvat opit osana nuorten palvelujen kehittämisen jatkumoa Onnistuvat opit -hankkeen taustalla oli 1990- luvun puolivälissä käynnistynyt nuorten palvelujen kehittämis- ja kokeilutyö. Tämä aikaisempi kehittämistyö ja Onnistuvat opit -hanke muodostivat jatkumon, jossa aikaisemmin kehitettyä työtä vietiin eteenpäin. Onnistuvat opit -hanke poh- jautui Aktiivinen sosiaalipolitiikka -työ- ryhmän laatimaan muistioon, jossa esi- tettiin kahta varhennetun kuntoutuksen kokeilua. Toinen näistä kokei-luista koski syrjäytymisvaarassa olevia 15–17-vuotiaita nuoria. Muistion pohjalta käynnistyi Kelan järjestämä, vuosina 2001–2004 toteutettu kokeilu, jossa testattiin nuorille suunnattua varhennettua kuntoutuskokeilua. Kuntou- tuskokeilu muodostui 18 erilaisesta hankkeesta, joita toteutettiin eri puolilla Suomea. Kokeilusta laadittiin arviointi (Suikkanen et al. 2004), jossa esiteltiin hankkeiden kokemusten pohjalta laadittu ideaalimalli syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi moniammatillisen yhteistyön voimin. Kuntoutuskokeilun tulosten pohjalta ohjausryhmä laati niin sanotun Ota oppi -mallin2 (kuvio 1), joka on pelkistetty kuvaus prosessista, jonka kautta perusopetuksesta jatko-opintoihin Kuvio 1. Ota oppi -malli 2 Ota oppi -malli - Nuorten tukeminen perusopetuksesta jatko-opintoihin. Kuntoutuskokeilun ohjausryhmän muistio. www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2005/09/hu1126090107703/passthru.pdf Tarpeen tiedostaminen ja aloite • tarpeen tiedostaminen • aloitteen tekee toiminnan käynnis- tämisestä kiinnostunut taho • keskustelu keskeisten tahojen kesken • tiedottaminen ja julkisuus • tarpeen, kannattavuuden ja vaikuttavuuden esitteleminen ja perusteleminen päättäville tahoille Päätös toiminnan käynnistämisestä • päättävät viranhaltijat ja/tai lautakunnat • vastuusektorin nimeäminen Alueellisen verkoston pystytys • ohjausryhmän nimeäminen • yhteistyöryhmän nimeäminen Alueellisen mallin suunnittelu • toiminnan rakenne, sisältö ja kustannukset Toiminnan käynnistäminen • koordinaattorin nimeäminen • tiedottaminen ja kouluttaminen • ESR-rahoitus Toiminnan seuranta ja arviointi • tiedon dokumentointi toiminnasta • vaikuttavuuden seuranta • arviointi ohjaus- ja yhteistyöryhmässä Toiminnan vakiinnuttaminen • tiedottaminen ja julkisuus • toiminnan ja sen vaikuttavuuden esitteleminen päättäville tahoille • päätös toiminnan vakiinnuttamisesta Toiminnan käynnistäminen • nuorten ohjaaminen palveluihin • yhteistyöryhmien työskentely • yhteistyö nuorten omissa verkostoissa • nuorten palvelut ja tukitoimet • palvelujen organisointi yhteistyössä – 108 – siirtymässä olevien nuorten3 syrjäytymistä ehkäiseviä toimia ehdotetaan kehitettävän kunnissa ja kuinka niitä ennen kaikkea saadaan vietyä osaksi pysyviä rakenteita. Onnistuvat opit -hankkeen tavoitteeksi asetettiin aiemmin kehitetyn Ota oppi -mallin levittäminen Tavoite 3 -alueen maakuntiin. Onnistuvissa opeissa koottiin monialaiset yhteistyöverkostot ja käynnistettiin niiden pohjalta paikallistoimintaa alueen kuntiin sekä tuettiin paikallistoimijoita toimintojen pysyväksi saamisessa. Onnistuvat opit auttoi kuntia rakentamaan eri hallinnonalojen yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja, joilla voitiin kohdentaa palveluita perusopetuksesta jatko-opintoihin siirtyville tukea tarvitseville nuorille. Onnistuvat opit -hanke oli sosiaali- ja terveysministeriön tilaama ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittama juurruttamishanke, jonka toteutuksesta vastasivat Sosiaalikehitys Oy, Opetusalan koulutuskeskus sekä Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Aikaisemmat kokeilut, selvitykset sekä arvioinnit ovat osoittaneet, että kunnissa on tietoa ja halua nuorten auttamiseen. Haasteina on koettu muun muassa eri hallinnonalojen välisen yhteistyön koordinointi, yhteistyökulttuurin osittainen kehittymättömyys, resurssien vähyys sekä työn- ja vastuunjakoon liittyvät kysymykset (Suikkanen et al. 2004). Onnistuvissa opeissa aikaisempia kokemuksia hyödyntäen haettiin keinoja, joilla opinpoluillaan tukea tarvitsevia nuoria voitiin auttaa vahvistamalla kuntien ja oppilaitosten perustyötä. Tämä edellytti kuntien ja muiden toimijoiden osalta, että tunnistettiin olemassa olevia hyviä käytänteitä ja että niitä osattiin soveltaa paikallisesti. Lisäksi tuli osata arvioida toiminnan kustannuksia ja hyötyjä sekä laajuuden että pitkäkestoisuuden näkökulmasta. Työ edellytti myös selkeästi asetettuja paikallisia tavoitteita sekä näiden hoitamiseen liittyvää koordinointia ja vastuiden huomioimista. Onnistuvissa opeissa otettiin huomioon yleiseen hankepohjaiseen kehittämiseen suunnattu kritiikki ja lähtökohta olikin toisenlainen (kuvio 2). Onnistuvat opit -juurruttamishanke erosi perinteisestä kehittämishankkeesta siinä, että kehittämistyö kytkettiin olemassa olevien peruspalveluiden ja siinä tapahtuvan yhteistyön vahvistamiseen. Tämän lisäksi ulkopuolisuuden uhkaa vähennettiin siten, että hankkeessa laadittiin yksityiskohtaisia ja sitovia sopimuksia kuntien eri toimijoiden kanssa, tuettiin heidän koulutustaan 3 Kohderyhmänä ovat ensisijaisesti 15–17-vuotiaat nuoret, joiden todetaan tarvitsevan ja hyötyvän yksilöllisesti suunni-telluista moniammatillisista palveluista ja tukitoimista perusopetuksen päättövaiheessa, oman ammatillisen uran selkiyt-tämisessä, ammatillisiin opintoihin kiinnittymisessä ja työhön siirtymisessä. Kohderyhmään kuuluvat erityisen tuen tarpeessa olevat nuoret, jotka ovat keskeyttäneet tai vaarassa keskeyttää perusopetuksen opinnot, eivät ole hakeneet tai päässeet toisen asteen koulutukseen tai töihin, ovat keskeyttäneet tai vaarassa keskeyttää toisen asteen opinnot tai me-nestyvät heikosti opinnoissa ja ovat suorittamassa perusopetuksen tai toisen asteen opinnot heikoin arvosanoin (esim. ”armoviitoset”). – 109 – ja työaikaansa taloudellisesti, laadittiin kehittämistoiminnalle tavoitteet ja mittarit sekä haettiin kehitetylle toiminnalle jatkuvuuden takeita kuntien päätöksentekoprosessien, kuten lautakunta- tai kunnanjohtajakäsittelyjen kautta. Paikallistason toimijat pyrittiin sitouttamaan kehittämistyöhön siten, että tarve ja tähän vastaava kehittämistyö tulivat suoraan paikallisilta toimijoilta, ei ulkopuolelta. Paikallistoimijoiden esiin nostama tarve, perustyön vahvistamiseen kytkeytyvä toimintalogiikka sekä esimiesten sitoutuminen mahdollistavat kehitettyjen toimenpiteiden jatkuvuuden osana kuntien rakenteita. Kuvio 2. Kriittinen kuvaus ”perinteisestä” kehittämishankkeesta ja yksinkertaistettu kuvaus Onnistuvat opit -juurruttamishankkeesta 11.1 Hankkeelle asetetut tavoitteet Onnistuvat opit -hankkeen sopimuksessa hankkeen tavoitteiksi on kirjattu: Ideaalimallin (Ota oppi -mallin) mukaisten hyvien käytäntöjen - levittäminen kaikille Tavoite 3 -alueen paikkakunnille Mallin mukaisen toimintatavan käynnistäminen ja juurruttaminen - Mallin toimivuuden edellyttämän poikkihallinnollisen ja monitoimijaiseen - kumppanuuteen pohjautuvan verkostoyhteistyön elvyttäminen näillä paikkakunnilla Virallisten kirjattujen tavoitteiden ohella hankkeen tilaajalla, sosiaali- ja terveysministeriöllä, oli omat tiedonintressinsä. Tilaajaa kiinnosti erityisesti tietää, onko paikallinen sitoutuminen nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen riittävän pitkäkestoista, onnistutaanko vähentämään toimenpiteiden tarvetta eli syrjäytymisriskejä paikallisesti, osataanko soveltaa tehokkaita käytänteitä ja hyviksi koeteltuja keinoja, pystytäänkö sopimaan toiminnan jatkuvuuden takeista, saadaanko toiminnan tuloksista varteenotettavaa näyttöä sekä onko – 110 – toimenpiteiden seuranta ja arviointi kunnossa. Kokonaisuutena haettiin vastausta siihen, riittääkö tiedon lisääminen muutoksen aikaansaamiseksi vai tarvitaanko muutoksia lainsäädäntöön tai hallinnon ohjausjärjestelmiin. 11.2 Kolmen toimijan konsortio ja tukirakenteet Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen toteutuksesta vastasi kolmen toimijan konsortio, jossa oli mukana Sosiaalikehitys Oy, Opetusalan koulutuskeskus (Opeko) ja Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Konsortio muodostettiin siten, että se kattaa sekä sisällöllisesti että menetelmällisesti mahdollisimman laaja-alaisesti juurruttamishankkeen toteuttamisen edellyttämää osaamista. Sosiaalikehitys Oy:n rooli Sosiaalikehitys Oy (www.sosiaalikehitys.fi) on käytännönläheinen tutkimus- ja kehittämisyhtiö, joka aktiivisella otteella vahvistaa hyvinvointia koko yhteis- kunnassa. Sosiaalikehityksen palveluita ovat arvioinnit, tutkimukset, selvitykset, julkaisutoiminta, konsultaatio- ja koulutuskokonaisuudet sekä kehittämishankkeet asiakkaan tarpeisiin. Onnistuvat opit -hankkeessa Sosiaalikehitys Oy:n vastuulla oli toiminnan toteutuksen johtaminen ja koordinointi sekä taloushallinta. Sosiaalikehitys Oy vastasi myös toiminnan ulkoisesta arvioinnista. Opetusalan koulutuskeskuksen rooli Opetusalan koulutuskeskus Opeko (www.opeko.fi) on Opetushallituksen alainen, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti toimiva koulutusorganisaatio. Opeko on verkostoperiaatteella toimiva opetusalan jatko- ja täydennyskoulutuksen asiantuntijaorganisaatio, joka järjestää täydennyskoulutusta ja tarjoaa konsul- tointi- ja kehittämispalveluja ensisijaisesti opetusalan henkilöstölle esi- ja perus- opetuksen, toisen asteen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä aikuiskoulutuksen alueilla. Onnistuvat opit -hankkeessa Opetusalan koulutuskeskus vas- tasi koulutuskokonaisuuden tuottamisesta, johon kuuluivat proses- sinohjaajakoulutukset sekä muu alueiden tarpeista nouseva koulutus. Myös tiedottamistehtävissä Opetusalan koulutuskeskuksella oli vahva rooli. Verkkosuunnittelija vastasi sähköisestä tiedottamisesta ja tuki alueita sähköisten palvelukarttojen rakentamisessa. Kurssisihteeri osallistui tiedottamiseen sekä vastasi koulutuksiin ilmoittautumisista sekä tiedotus- ja seurantamateriaalin tuottamisesta ja jäsentämisestä. – 111 – Valtakunnallisen työpajayhdistyksen rooli Valtakunnallinen työpajayhdistys ry (www.tpy.fi) on työpaja-ammattilaisten 1997 perustama järjestö, joka tuottaa työpajatoiminnan ja sosiaalisen työllistämisen kehittämis- ja koulutuspalveluja jäsenorganisaatioilleen ja yhteistyökumppaneilleen. Työpajayhdistyksen tavoitteena on tukea sekä organisaatioiden että työpajoissa työskentelevien osaamisen ja ammattitaidon kehittämistä tiiviissä yhteistyössä työpajakentän kanssa. Onnistuvat opit -hankkeessa Valtakunnalliselle työpajayhdistykselle asetettiin tehtäväksi työpajayhteistyön aktivoiminen, työpajayhdistyksen organisaation ja osaamisen hyödyntäminen hankkeen edistämisessä, pajatyöskentelyn ja työvalmennuksen koulutusmateriaalin kokoaminen ja jäsentäminen sekä Onnistuvat opit -hankkeen tiedottamisesta huolehtiminen oman organisaation sisällä ja työpajakentässä. Ohjausryhmä Edellä esiteltyjen kolmen toimijan yhteistyön tukemiseksi hankkeelle perustettiin ohjausryhmä, joka vastasi kattavampien kokonaislinjausten tekemisestä. Ohjausryhmä koostui hankkeen tilaajan eli sosiaali- ja ter- veysministeriön lisäksi opetusministeriön, Opetushallituksen, Kansan- eläkelaitoksen, Suomen Kuntaliiton, kuntatason sekä hankekonsortion edus- tajista. Hankkeen sisällöllisinä valvojina toimivat sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastajat Markus Seppelin ja Irmeli Järvenpää, ohjausryhmän puheen- johtajana Sosiaalikehitys Oy:n toimitusjohtaja Juha Kaakinen sekä varapu- heenjohtajana Opekon johtaja Reijo Jouttimäki. Ohjausryhmän ohella projektipäällikön tukena toimi koordinaatioryhmä, jossa oli edustajat muista konsortio-osapuolista. Koordinaatioryhmä oli projektipäällikön ”työrukkanen” ja samalla myös tukiryhmä. Koordi- naatioryhmässä pohdittiin käytännön toteutukseen liittyviä keskeisiä toimen- piteitä, jotka oli strategiaperustaisesti hyväksytetty ensin ohjausryhmässä. Koordinaatioryhmän toimijat olivat hankkeen toteutuksen aktiivisia toimijoita. Koordinaatioryhmässä hankkeen seuranta oli aktiivista ja yhteydenpitoa oli runsaasti myös kokousten välissä. 11.3 Hankkeen resurssit ja toimintalogiikka Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen toteuttamiseen oli varattu kolme miljoonaa euroa, joka jakautui seuraavalla tavalla. Alue- ja maakuntakohtaisen työn käynnistämiseen varattiin ja ohjattiin 1,6 miljoonaa euroa, alueellisen juurruttamistyön tukemiseen miljoona euroa, moniammatillista yhteistyötä – 112 – tukevaan koulutukseen 300 000 euroa ja nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden järjestämiseen liittyvään tiedottamiseen 100 000 euroa. Tavoitteiden saavuttamiseksi hankekonsortio loi toimintalogiikan, jossa kuvattiin hankkeessa toteutettavat tehtävät ja näiden kautta syntyvät tuotokset ja tulokset. Toimintalogiikka perustui Ota oppi -mallin mukaiseen näkemykseen kuinka käynnistetään sellaista eri hallinnonalojen yhteistyöhön perustuvaa toimintaa, jolla kohdennetaan palveluja perusopetuksesta jatko- opintoihin siirtyville tukea tarvitseville nuorille. Keskeisenä periaatteena oli, että toimintaa käynnistettäessä otettiin huomioon alueelliset ja paikalliset rakenteet ja tarpeet. Konsortio asetti selkeät tavoitteet, joiden toteutumista säännöllisesti seurattiin. Esimerkiksi tiedottamiselle, hankkeessa tuotetulle koulutukselle sekä alue- ja maakuntakohtaisille toimenpiteille luotiin selkeät vaikuttavuusmittarit. Toimintalogiikan osat eivät olleet täysin yhteismitallisia, ja osiot etenivät osin limittäin. Esimerkiksi tiedottamistoiminta läpäisi koko Onnistuvat opit -hankkeen alusta loppuun asti eli tiedottaminen ei ollut yksittäinen erillinen osa-alue tässä mielessä. Tiedottamista tapahtui eri tasoilla koko hankkeen toteutuksen ajan ja se tuki kaikkea muuta työtä. Tiedottamisesta vastasivat projektipäällikkö ja tämän tukena toimivat koordinaatioryhmän jäsenet. Lisäksi paikallistasolla oli omat tiedottamiseen liittyvät kokonaisuutensa, joilla oli merkitystä erityisesti paikallisen toiminnan edistymiselle. Hankekonsortion luomaa toimintalogiikkaa ei arvioinnissa kyseenalaistettu, vaan keskityttiin arvioimaan sillä aikaansaatuja tuotoksia ja tuloksia suhteessa hankkeelle asetettuihin tavoitteisiin. Toimintalogiikan arvottaminen olisi edellyttänyt vertailua muihin vastaavanlaisiin hankkeisiin ja toimenpiteisiin. Nykyinen hankemaailma on niin monipuolinen ja hankkeet usein niin yksilöllisiä, että toimintalogiikoiden vertailu keskenään ja niiden arvottaminen suhteessa toisiinsa on kyseenalaista ja antaisi parhaimmillaankin vain viitteellistä tietoa. Toisaalta voidaan ajatella, että toiminnan tuloksellisuus on myös osoitus toimintalogiikan soveltuvuudesta ja toimivuudesta. Alueellisen ja paikallisen toiminnan käynnistäminen Alueellisen ja paikallisen toiminnan käynnistäminen edellytti laaja-alaista ja eri tasoilla tapahtuvaa Onnistuvien oppien esittelyä ja markkinointia alueille sekä tiedottamista Ota oppi -mallin mukaisesta toiminnasta. Hankkeen esittelymateriaalia jaettiin kuntiin ja projektihenkilöstö oli yhteydessä kuntatoimijoihin henkilökohtaisten yhteydenottojen kautta. Tämä tarkoitti esimerkiksi soittokierroksia kuntien sosiaali- ja sivistysjohdolle, käynnistysvaiheen maakuntakohtaisten seminaarien järjestämistä tai johtoporrastapaamisia sekä suoria käyntejä mm. työpajajohdon luona. – 113 – Alueellisten ja paikallisten yhteistyöverkostojen kokoaminen 14 maakunnan alueella koottiin moniammatilliset yhteistyöverkostot alueen nuorten palveluiden ammattilaisista. Näitä nuorten palveluiden avaintoimijoita kutsuttiin Opekon antaman määritelmän mukaan prosessinohjaajiksi ja heille järjestettiin kuuden lähipäivän koulutuskokonaisuus, jossa tehtävänä oli laatia oman alueen tarpeiden pohjalta sellaiset toimenpidesuunnitelmat nuorten tukipalveluiden tehostamiseksi, jotka esimiehet voisivat hyväksyä ja saada ne osaksi toiminnallisia perusrakenteita. Alueellisten ja paikallisten moniammatillisten yhteistyöverkostojen kokoaminen edellytti koordinaation järjestämistä. Useimmilla alueilla palkattiin paikallisten tarpeiden pohjalta koordinaattori, joka toimi yhteyshenkilönä paikallistoimijoiden sekä esimiesten välillä. Koordinaattorin tehtäviin kuului myös kehitettyjen toimintamallien juurruttaminen. Kumppanuussopimusten laadinta Paikallistoimijoiden sitouttaminen yhteistyöhön ja etenkin juurruttamisen tavoitteisiin hoidettiin kumppanuussopimuksilla. Sosiaalikehitys Oy hankkeen hallinnoijana teki kaupunginhallitusten, kunta- ja seutujohdon, valtuustojen ja lautakuntien, toimialajohdon, koulutuskuntayhtymäjohdon tai työpajajohdon edustajien kanssa sitovat kumppanuussopimukset paikallisen kehittämistyön tavoitteista, tehtävistä, resursseista sekä yleisistä käytännön asioista. Alueellisten ja paikallisten toimenpideohjelmien rakentaminen Sopimuksissa alueiden esimiehet sitoutuivat käynnistämään paikallisia nuorten ohjaus- ja tukipalveluja kehittäviä toimia. Paikallisen yhteistyön käynnistymistä tuettiin Onnistuvat opit -hankkeella. Palveluja tiivistävät toimenpideohjelmat rakennettiin laajapohjaisessa yhteistyössä. Kehittämistoimet perustuivat alueiden omiin tarpeisiin, joita määriteltiin sekä esimiestason tapaamisissa että prosessinohjaajakoulutuksissa. Suunnitelmat sisälsivät toiminnan jatkuvuuden turvaamisen ja pitkäkestoisuuden ja kehittämistyön aikajänne laajennettiin hankekautta pidemmäksi. Onnistuvat opit -hankkeen johto ei ottanut kantaa kehitettävien toimien sisältöihin, sillä se lähti siitä, että alueilla itsellään oli paras tieto siitä, mitä tarvittiin. Perusteluna tähän oli mm. se, että hankkeen verraten lyhyt kesto ei mahdollistanut, että hankehenkilökunta olisi kyennyt omaksumaan 14 maakunnan kuntien ja seutukuntien erilaisia toimintaympäristöjä, kehittämistyön historiaa, nuorten ja heidän tukipalvelujensa tilannetta – joilla on väistämättä vaikutuksia paikallisiin tarpeisiin – sekä luomaan näiden pohjalta kannanottoja hyvistä ja huonoista kehittämistyön sisällöistä. Paikallisen kehittämistyön käynnistämiseen – 114 – kohdennettua rahaa oli jokaista maakuntaa kohden noin 130 000 euroa. Rahoitusta varten alueilla valmisteltiin toiminta- ja rahoitussuunnitelmat, joiden pohjalta Onnistuvat opit -hanke toimintaa rahoitti. Juurruttamisen tukeminen Onnistuvat opit -konsortio tuki paikallistoimijoita kehitettyjen toimenpiteiden saattamisessa osaksi kuntien perustyötä ja kehittyviä peruspalveluja. Juurruttamisen tuki kattoi edellä mainitun käynnistämisresurssoinnin lisäksi mm. alueille tarvittavan koulutuksen suunnittelun ja toteutuksen sekä paikallisen tiedotuksen tukemisen. Suoralla konsultaatiotuella pyrittiin tukemaan paikallisten selkeiden tavoitteiden asettamista, kokonaisvastuun hahmottamista, pitkäkestoiseen työhön sitoutumista sekä käynnistettävän toiminnan seurannan ja arvioinnin järjestämistä. – 115 – 12 Kuvaus hankkeen ydintoiminnoista 12.1 Onnistuvat opit numeroiden valossa Onnistuvat opit kattoi suurimman osan Tavoite 3 -alueesta. Alla olevassa kartassa (kuvio 3) on esitetty paikkakunnat, joilla Onnistuvat opit -hanketta toteutettiin. Kartassa on eroteltu ydinalueet, vaikutusalueet ja välillisen vaikutuksen alueet. Lisäksi Tavoite 3 -alueen kunnista sellaiset, jotka eivät yrityksistä huolimatta lähteneet kehittämistoimintaan mukaan tai jonne juurruttamistyötä ei ehditty ulottaa, erottuvat ydin- ja vaikutusalueiden väleissä valkeana. ƒ Paikallistasolla toimenpideohjelmien valmisteluun osallistui noin 400 eri alojen ammattilaista. ƒ Konkreettisessa nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden kehittämistyössä oli mukana 405 tahoa ja näiden toimintaa tukemassa ja mahdollistamassa 616 yhteistyötahoa ja/tai organisaatiota. ƒ Valmistelut johtivat 33 kumppanuussopimuksen laadintaan, joiden pohjalta nuorten tuki- ja turvaverkkoja tiivistäviä palveluja sitouduttiin kehittämään. Lisäksi kunnat tekivät ohjauspalveluita tehostavia sopimuksia esim. toisen asteen oppilaitosten kanssa. ƒ Sopimuksiin resurssoitiin alueellista käynnistysvaiheen tukea 1,6 miljoonaa euroa. ƒ Toiminnan jatkuvuuden suunnitteluun ja turvaamiseen saatiin yli 100 esimiehen tuki. ƒ Alue- ja kuntakohtaista juurruttamistyötä tuettiin kuuden lähipäivän prosessin-ohjaajakoulutuksella, joihin osallistui yhteensä 370 paikallistoimijaa, joista naisia 292 ja miehiä 66. ƒMaakunnissa toimi 20 koordinaattoria kokoamassa alueilla tehtävää työtä. ƒMoniammatillisen yhteistyön tehostamiseksi paikallistoimijoille järjestettiin yhteistä koulutusta/suunnitteluaikaa. Henkilökoulutus- ja henkilötyöpäiviä kirjattiin 8 739. Esimerkiksi moniammatillisen yhteistyön esteitä purkavat täsmäkoulutukset (kuten ”salassapitokoulutus” ja toiminnalliset menetelmät syrjäytymisen ehkäisyssä) tavoittivat 1 147 osallistujaa. ƒ Nuorten ohjaus- ja tukipalveluihin saatiin 13 vakinaista työsuhdetta ja/tai virkaa ja 3 pitkäkestoista työsuhdetta. ƒ Tehostetut ohjaus- ja tukipalvelut tavoittivat kuntaraporttien mukaan suoraan 7 385 nuorta. Palveluiden tehostamisen välillisiä vaikutuksia voidaan arvioida luvun II koosteiden kautta. ƒOnnistuvien oppien tiedotustilaisuuksiin osallistui 7 042 henkilöä (joista naisia 6 425) ƒ Toiminta ulottui suoraan 150 kuntaan. – 116 – Onnistuvat opit - maakuntakohtainen työ/peitto Kuvio 3. Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen toteutuminen Tavoite 3 -alueella – 117 – 12.2 Kumppanuussopimusten laadinta Taulukko 1. Kumppanuussopimukset allekirjoittaneet tahot Sopimuksen allekirjoittanut taho lukumäärä Opetustoimen toimialajohto 11 Kuntajohtaja, kaupunginjohtaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 10 Koulutuskuntayhtymän johto, toisen asteen ammattioppilaitoksen johto 8 Nuorisotoimen toimialajohto 4 Seutuhallinto 3 Työpajajohto 3 Seurakunta 1 3. sektori, yhdistys 1 12.3 Jäsennys alue- ja maakuntakohtaisesta työstä Nuorten ohjaus- ja tukipalvelujen kehittämistoiminnan käynnistämistä tuettiin 14 maakunnan alueella. Prosessinohjaajien ja esimiesten yhteistyö tuotti alueellisiin tarpeisiin soveltuvia toimintamalleja, joilla nuorten palvelu- ja tukitarpeeseen voidaan entistä tehokkaammin vastata. Poikkihallinnollista ja moniammatillista yhteistyötä nuorten palvelujen tehostamiseksi oli kunnissa tehty jo aikaisemminkin, sekä perustyönä että myös muissa vastaavansisältöisissä Paikallisten esimiesten ja heidän edustamiensa tahojen sitouttaminen yhteistyöhön ja tavoitteisiin toteutettiin kumppanuussopimuksilla. Kumppanuussopimuksissa yksilöitiin paikallisen kehittämistyön tavoitteet eli alueelle tuotettavat nuorten ohjaus- ja tukipalvelut, toiminnassa mukana olevat tahot ja niiden vastuut, pitkäkestoista työtä tukevat juurruttamissuunnitelmat, toiminnan resurssointi ja muu konsortion tuottama tuki, raportointikäytännöt, mahdollisten erimielisyyksien ratkaiseminen sekä sopimuksen voimassaoloaika. Kumppanuussopimusten ohella laadittiin erilliset sopimusasiakirjat myös koordinaattoreiden palkkauksesta sekä näiden työnkuvista. Kaikki sopimukset allekirjoitettiin siten, että toisena osapuolena oli Sosiaalikehitys Oy:n toimitusjohtaja ja toisena osapuolena alueella toiminnasta vastannut viranhaltija. Sosiaalikehitys Oy hankkeen hallinnoijana teki kaupunginhallitusten, kunta- ja seutujohdon, valtuustojen ja lautakuntien, toimialajohdon, koulutuskuntayhtymäjohdon tai työpajajohdon edustajien kanssa yhteensä 33 sitovaa kumppanuussopimusta. Sopimuksen oman organisaationsa osalta allekirjoitti 41 nimenkirjoitusoikeuden omaavaa esimiestä (taulukko 1). – 118 – hankkeissa. Näin Onnistuvien oppien tulokset kytkeytyivät osaksi laajempaa kunta- ja yhteistyöperinnettä, kuten oli tarkoituskin. Onnistuvat opit -hankkeen arvioinnissa ei arvoteta yksittäisten kehittämistoimien sisältöjä suhteessa alueella asetettuihin tarpeisiin. Kon- sortiotoimijat lähtivät siitä, että jokaisella alueella ja siellä työskentelevillä toimijoilla on paras tietämys siitä, millaiset sisällölliset kehittämistehtävät heidän alueelleen parhaiten sopivat. Kuviossa 4 on esitetty koontaa paikallisista toimista. Tässä luvussa on kuvattu kehittämistoimien sisältöjä esimerkinomaisesti havainnollistamaan esitettyä jäsennystä. Yksityiskohtaisemmat, projektipäällikön tekemät kuvauk- set kaikista hankkeessa rakennetuista malleista esitettiin luvussa kaksi. Työpajatoiminnan vakinaistamista ja hyödyntämistä jatkossa (13) Uusia virkoja ohjaukseen, neuvontaan ja lähitutorointiin (4) Yhteistoimintasopimuksia kuntien ja II asteen välille (30) Neuvonta- ja palvelukeskuksia tai matalan kynnyksen ohjauspalveluiden järjestämisiä (3) Oppilas- ja opiskelijahuollon vahvistamista mm. seudullisia toimintatapoja yhtenäistämällä Tet-areena, ohjausareenoita, sähköisiä palvelukarttoja (yli 10) Uusia toimijoita ja menetelmiä koulun sisään (4) Seurantajärjestelmien kehittämistä ja nivelvaihe- käytäntöjen levittämistä seudullisesti (4) Koordinaattori-, koordinointi- ja kopparimalleja (6) Maahanmuuttajien koulutuspolun tukemista osana opetustoimen yhteistyötä (3) Nuorten palvelut sidotaan sopimuksiin Kaupunginhallitukset Kunta- ja seutujohto Valtuustot ja lautakunnat Toimialajohto Koulutuskuntayhtymän johto Työpajajohto Kuvio 4. Luokittelu Onnistuvat opit - hankkeen paikallistoiminnan sisällöistä Työpajatoimintojen vakinaistaminen ja työpajaväylien avaaminen oli kehittämistyön kohteena useammassa maakunnassa. Työpajoille pääsyn ikärajana on tähän asti ollut tavallisimmin 17 vuotta. Onnistuvat opit merkitsi toimintaan osallistuneille paikallisille pajoille uutta rahoituskanavaa, jolla pystyttiin laajentamaan työpajapalvelut myös nuoremmille eli 15– 17-vuotiaisiin nuorille. Monilla alueilla työpajojen yhteistyö kuntien opetustoimen suuntaan oli ollut vähäistä ennen Onnistuvia oppeja, mutta nyt keskusteluyhteys saatiin avattua. Aineisto osoittaa, että työpajojen yhteistyö perusopetuksen sekä myös toisen asteen ja työvoimahallinnon välillä on lisääntynyt ja syventynyt Onnistuvat opit -työn tuloksena (aineistossa 15 mainintaa yhteistyön tehostumisesta eri alueilla). Monilla paikkakunnilla koettiin, että nyt työpajat oli ensimmäistä kertaa kutsuttu mukaan yhteistyöhön tasavertaisina kumppaneina ja niin että pajoilla oli myös konkreettinen rooli – 119 – nuorten tukemisessa ja lähiohjauksessa. Alue- ja paikallistasolla työpajat olivat vetovastuullisina viiden alueellisen toimenpideohjelman johtamisessa, mikä kertoo pajoja kohtaan osoitetusta arvostuksesta ja luottamuksesta. Työpajojen mukanaolo hankkeessa koettiin poikkeuksetta hyvin tärkeäksi. Kuntaraportoinnin mukaan työpajojen mukanaolon tärkeys ilmaistiin kes- kiarvolla 4.71 (asteikolla 1–5). Työpajakentän vahvuudeksi koettiin kyky tuottaa toimivia seudullisia palveluita turhaa byrokratiaa välttäen. Joustavien opetusratkaisujen kautta pyrittiin varmistamaan perusopetuksen loppuunsaattaminen ja sitä kautta koulupudokkuuden väheneminen. Aineiston mukaan kahdellatoista alueella kehitettiin yksilöllisiä opetusratkaisuja tai tuotettiin vaihtoehtoisia tapoja suorittaa perusopetuksen oppimäärää. Konkreettinen esimerkki tällaisesta on Kouvolassa pilotoitu Parik-säätiön 1+4 -malli, jossa oppilas on yhden päivän viikosta työ- ja yksilövalmennuksessa tutustumassa ammattialoihin ja työelämän pelisääntöihin sekä neljä päivää normaalissa perusopetuksessa omassa koulussaan. Tällä toimintatavalla pyritään siihen, että nuoret saavat peruskoulun suoritettua loppuun ja hakevat toisen asteen koulutukseen mielekkääksi kokemalleen alalle. Toinen konkreettinen työpajaesimerkki on pidemmän jatkumon tuloksena Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniaan perustettu ohjaava starttipaja. Ohjaava starttipaja on tarkoitettu niille 15–17-vuotiaille nuorille, jotka eivät ohjauksellisesti kuulu minkään viranomaisen vastuualueeseen tai työvoimatoimistojen aktiivitoimenpiteiden piiriin. Nämä nuoret ovat esim. keskeyttäneet toisen asteen opintonsa, heillä ei ole opiskelupaikkaa, he eivät tiedä, mille alalle sijoittua tai tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta ammatinvalinnassa tai tukea elämänhallinnallisissa asioissa. Omnian starttipajaan pääsee vuosittain 40 nuorta. Pitkäkestoisen työn turvaamiseksi tehtiin vaikuttavuus- ja kustannuslaskelmia, ja toiminnan jatkuvuus turvattiin koulutuskuntayhtymän ja kuntien välisellä sopimuksella vuosille 2008–2012. Hankkeen aikana kahdellatoista alueella vahvistettiin seudullisia työpajarakenteita tai luotiin erilaista koordinaatiota esimerkiksi luomalla työvaltaisen oppimisen malleja, yhteistyömalleja yritysten ja koulujen kanssa, yhtenäistämällä kaavakkeita sekä kehittämällä seudullisia arviointijärjestelmiä. Lisäksi työpajatoimijoille järjestettiin koulutusta seudullisten toimintatapojen yhtenäistämiseksi. Hyvän esimerkin työpajatoiminnan seudullisesta vahvistamisesta tarjoaa Varsinais-Suomi, missä seudun työpajatoimijoille on perustettu oma ohjausryhmänsä kehittämään mm. työpajojen verkostoitumista, koulutusyhteistyötä ja yhteisen arviointijärjestelmän rakentamista. Työpajatoiminnan jatkuvuutta kyettiin turvaamaan eri tavoin. Edellä mainitun Omnian viisivuotisen sopimuksen lisäksi osassa kunnista saatiin toiminnan jatkuvuutta puoltavia lausuntoja. Halu toiminnan jatkamiseen voitiin ilmaista myös suullisesti esimerkiksi kunnan toimialajohdon suunnasta. – 120 – Jatkuvuutta turvattiin myös jatkamalla olemassa olevia työpajasopimuksia, palkkaamalla työpajoille henkilöstöä tai rakentamalla yhteistyössä jatkohankkeita. Konkreettisesti työpajan asema on voinut vahvistua sen siirtyessä nuorisotoimesta osaksi koulutuskuntayhtymää. Onnistuvat opit -hankkeessa pajat olivat siten mukana konkreettisella työpanoksella ja raporttien mukaan yhteensä 216 nuorta voitiin ohjata työpajoille tehostettujen ohjauspalveluiden piiriin. Aineiston mukaan vähintään kahdeksalla alueella nuoret on myös otettu tiiviisti mukaan oppimisprosessien suunnitteluun ja samalla kyetty huomioimaan nuorten yksilölliset tarpeet. Onnistuvien oppien toiminnan tuloksena perustettiin kaiken kaikkiaan 13 uutta virkaa nuorten tukipalveluihin. Lisäksi nuorten ohjaukseen saatiin kolme useamman vuoden kestoista työsuhdetta. Esimerkkinä uusien virkojen luomisesta ohjaukseen, neuvontaan ja lähitutorointiin voidaan esittää Keuruulla toimiva koulutusvastaava, joka toimii puolet työajasta peruskoulussa ja puolet toisella asteella ja näissä molemmissa ohjaa putoamisvaarassa olevia nuoria palveluissa eteenpäin. Tavoitteeksi asetettiin, että kaikki Keuruun kaupungin 15–17-vuotiaat nuoret saavat ura- ja ammattiohjauksellista tukea sekä tukea elämänhallintaansa. Koulutusvastaava on konkreettinen vastuuhenkilö, jonka kautta tieto kulkee paremmin kouluasteelta toiselle. Näin ollen oppilaan koulupolkua voidaan ymmärtää laajemmasta perspektiivistä ja edellytykset tukipalvelujen järjestämiseen paranevat. Hyvin konkreettisena esimerkkinä pidempikestoisesta kehittämistyöstä voidaan mainita Kokkolan seudulle yhteistyössä mm. kuntien, Kokkotyö- säätiön, Länsi-Suomen läänihallituksen ja muiden hankkeiden kanssa perustettu maakunnallinen, kaksikielinen verkostoperiaatteella toimiva lasten ja nuorten psykososiaalisten palveluiden resurssikeskus, joka kokoaa alueen nuorten tukemiseen liittyvän osaamisen ja tarjonnan yhteen toimipisteeseen. Tällä pyritään opiskelijahuollon ja erityisopetuksen palveluiden kehittämiseen, niiden tasa-arvoiseen saatavuuteen, erityisosaamisen hyödyntämiseen, hyvien käytäntöjen jakamiseen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen luomiseen. Kokkolan seudun mallin juurruttamistyö on vielä kesken. Esimerkki koordinoivasta ja kokoavasta palvelumallista on Etelä-Karjalan ammattiopiston, Lappeenrannan, Joutsenon sekä Imatran kuntien toimijoiden yhteistyössä kehittämät moniammatilliset aluetyöryhmät. Aluetyöryhmien tehtäviä koordinoi kunkin alueen koordinaattori eli niin sanottu ”koppari”. Aluetyöryhmän toimintaan sisältyy niin sanottu löytää - koota - ohjata -palvelumalli, jolla pyritään tuottamaan mahdollisimman aukoton nuorten palveluohjaus sekä nuoria koskevan tiedon siirto. Tavoitteena on, että yksikään nuori ei pääse putoamaan tämän haavin ohitse. Lisäksi alueella tuotetaan nuorille yhden ja saman henkilön kautta mielenterveys- ja päihdetukea sekä sähköinen palvelukartta koko alueelle. – 121 – Koulun sisäisistä uusista toimintamalleista esimerkkinä on Ulvilan kunnassa kehitetty Tasku-malli, jossa erityisopettaja- ja sosionomivetoinen työpari tuottavat peruskoulussa joustavia ja yksilöidympiä tukipalveluja apua tarvitseville nuorille. Tasku-mallilla haluttiin lisätä nuorille suunnattuja tukitoimia. Aiemmin normaalin perusopetuksen tukitoimien riittämättömyyden jälkeen vaihtoehtona oli siirto erityisopetukseen. Tasku-malli antaa oppilaalle hengähdystauon ilman, että häntä heti eriytetään normaalista opetuksesta, mikä tapahduttuaan on ollut usein pysyvä ratkaisu. Taskussa oppilas pyrkii saamaan otteen koulunkäynnistä yhteistyössä erityisopettajan ja koulun ulkopuolelta tulevan sosionomin ohjauksessa. Sähköisiä palvelukonsepteja ja -karttoja laadittiin monilla alueilla. Esimerkiksi Hämeenlinnan seutukunnassa tuotettiin nuorten oma tieto- ja neuvontapalvelu. Sivustolla tarjotaan mm. tietoa seudulla tarjottavista nuorten palveluista ja vaihtoehtoisista opiskelumahdollisuuksista. Sähköisten palvelukarttojen avulla pyritään lisäksi varmistamaan, että jokainen toimija tai asiakas tietää, kenen puoleen kunnassa voi tarpeen tullen kääntyä. Tampereella sähköinen palvelukonsepti (Tettinetti) toimii osana peruskoulun työelämään tutustumisjaksoa. Tampereen Tettinetin kautta 206 paikallista yritystä tarjoaa työelämään tutustumismahdollisuuksia alueen peruskoulujen 9-luokkalaisille. Kuten edellä esitetyt esimerkit osoittavat, Onnistuvat opit -hankkeessa juurrutettavat sisällöt vaihtelevat alueittain paljonkin. Kun paikallistoimijat itse räätälöivät omalle alueelleen sopivia nuorten tukipalveluja, kasvaa todennäköisyys, että ne vastaavat juuri heidän tarpeisiinsa ja toteuttamismahdollisuuksiinsa. Hankkeen aikana on pystytty todentamaan, että kullakin alueella on kyetty tiivistämään nuorten palveluissa tarvittavaa yhteistyötä ja käynnistämään paikallisiin tarpeisiin sopivia toimenpiteitä. Toiminnan vaikuttavuuden osoittamiseksi on erittäin tärkeää arvioida muutaman vuoden kuluttua, kuinka ja miten toimenpiteet ovat juurtuneet käytäntöihin. Hankkeen aikana on luotu esimerkiksi sähköisiä palvelukarttoja useilla alueilla. Mahdollisessa jatkoarvioinnissa olisi hyvä kartoittaa millaisia kokemuksia niistä on saatu. Kiinnostavia kysymyksiä ovat miten nuoret, vanhemmat ja viranomaiset ovat palvelukarttoja käyttäneet ja missä määrin sivustot on koettu hyödyllisiksi, miten sivustojen päivityksestä on huolehdittu ja siten ovatko sähköiset palvelukartat ylipäätään käytössä. 12.4 Prosessinohjaajakoulutukset ja prosessinohjaajien työnkuvat Paikallisia avaintoimijoita, eli nuorten parissa toimivia eri sektoreiden ammattilaisia kutsuttiin prosessinohjaajiksi. Heille järjestettiin ”koulutusta”, jonka tarkoituksena oli koota kunkin alueen toimijoita yhteen miettimään moniammatillisen yhteistyöverkoston sisällä pysyviä keinoja ja malleja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi. Prosessinohjaajakoulutusten – 122 – myötä toimijoille järjestettiin aikaa keskustella ja laatia kehittämissuunnitelmia nuorten tukipalvelujen tehostamiseksi kunkin alueen tarpeiden pohjalta. Prosessinohjaajakoulutus koostui kolmesta tai useammasta lähijaksosta, joiden yhteenlaskettu kesto oli kuusi päivää (kuvio 5). Koulutus oli osallistujille ilmaista. Lisäksi koulutukseen osallistuvan työnantajalle maksettiin koulutuksen ajalta työntekijän palkka sijaiskuluja varten. Koulutettavilla tuli olla mahdollisuus toimia moniammatillisen työryhmän jäsenenä alueellisesti ja heidän tehtäviensä nykyisessä palvelurakenteessa tuli edustaa pysyvyyttä. Tarkoituksena oli, että koulutetun moniammatillisen avaintoimijaverkon toiminta jatkuisi hankkeen päätyttyä. Kuvio 5. Alueellisten prosessiohjaajakoulutusten toteuttamismalli – 123 – Opekon kouluttajien tehtävänä oli saada koulutuksiin osallistuvat eri sektoreiden toimijat yhdessä laatimaan sellaisia pysyviä palvelumalleja, jotka kuntien, oppilaitosten ja työpajojen esimiehet ja päättäjät voisivat hyväksyä ja jotka olisi mahdollista saada osaksi toiminnallisia perusrakenteita. Koulutuksessa ei ollut kyse opettamisesta, vaan siitä, miten juurruttamiseen tähtääviä prosesseja voidaan lähteä viemään kunnissa eteenpäin. Ota oppi -malli sekä nuorten kuntoutuskokeilun tuottama malli olivat kouluttajien tärkeimmät esimerkit moniammatillisen yhteistyön käynnistämiseksi. Näiden pohjalta koulutukseen osallistuneiden toimijoiden oli itse kehitettävä omalle alueelleen heidän mielestä parhaiten soveltuva malli. Kouluttajat ja muu konsortiohenkilöstö ei ottanut mallien toimivuuteen sinänsä kantaa, kunhan niiden saaminen osaksi normaalia palvelujärjestelmää voitiin taata. Kouluttajien tukena prosessinohjaajakoulutuksissa toimivat Valtakunnallisen työpajayhdistyksen projektikoordinaattori sekä Opekon verkkosuunnittelija omien sisältöalueidensa osalta (työpajatoiminta, sähköiset toimintaympäristöt). Prosessinohjaajakoulutuksiin osallistui yhteensä 370 henkilöä. Heistä selkeä enemmistö oli naisia (292), mikä kuvaa kentän toimijatilannetta yleisemminkin. Osallistujat edustivat laajasti nuorten parissa toimivia sektoreita. Kokoonpanot vaihtelivat hieman alueittain, mutta kokonaisuutena edustus oli taulukon 2 mukainen. Kuntien nuoriso- ja vapaa-aikatoimen edustus oli suurin. Yhdessä opetustoimen kanssa se kattoi reilu puolet koulutuksiin osallistuneista. Oppilashuolto, oppilas- ja kouluterveydenhuolto ja terveydenhuolto olivat seuraavaksi aktiivisimmin mukana. Toisen asteen oppilaitoksista, työpajoilta ja sosiaalitoimesta oli mukana suurin piirtein yhtä paljon osallistujia. Työvoimahallinto, seurakunta ja erilaiset järjestöt ja yhdistykset olivat harvemmin mukana. Taulukko 2. Prosessiohjaajien taustaorganisaatiot Prosessiohjaajien taustaorganisaatiot n % Nuoriso- ja vapaa-aikatoimi 103 28 Opetustoimi 99 27 Oppilashuolto, oppilas- ja kouluterveydenhuolto, terveydenhuolto 42 11 Toisen asteen oppilaitokset 34 9 Työpajat 32 9 Sosiaalitoimi 31 8 Työvoimahallinto 21 6 Seurakunta 5 1 Muut (opistot, järjestöt, yhdistykset 3 1 Yhteensä 370 100 – 124 – Ammattien suhteen prosessinohjaajat edustavat monipuolisesti koko nuorten palvelujen kirjoa. Nuoriso- ja vapaa-aikatoimen prosessinohjaajat olivat lähinnä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia, erityisnuorisotyöntekijöitä tai muita nuoriso- ja vapaa-ajantyöntekijöitä. Enemmistö opetustoimen osallistujista oli oppilaanohjaajia ja opettajia, mutta mukana oli myös muutamia rehtoreita. Sosiaalitoimesta mukaan saatiin sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia. Koulukuraattorit, koulupsykologit sekä yksittäiset terveydenhoitajat ja lääkärit edustivat koulujen oppilashuoltoa. Toisen asteen oppilaitoksista osallistui pääasiassa opinto-ohjaajia ja opettajia. Sosiaalitoimesta sosiaalityöntekijöiden lisäksi mukana oli mielenterveys- ja päihdetyöntekijöitä. Työpajojen osallistujat olivat työhönvalmentajia, yksilövalmentajia, vastaavia ohjaajia sekä koulutus- tai kehittämispäälliköitä. Työvoimahallintoa edustivat työvoimaohjaajat ja -neuvojat. Esimiesten ja johdon osallistumisen suhteen oli vaihtelua maakunnittain. Prosessinohjaajakoulutukseen osallistuneista johto- ja päättäjätason (toimialajohtajia, työpajajohtajia, valtuuston puheenjohtajia) toimijoita oli mukana yhteensä 19. Prosessinohjaajien työn sisällöissä oli vaihtelua eri alueilla, mikä johtui erilaisista aluekohtaisista tarpeista, aikaisemmista yhteistyökäytännöistä sekä prosessinohjaajien taustaorganisaatioiden lähtökohdista. Prosessinohjaajien työnkuvia ja heidän toimintansa tavoitteita on jäsennetty kuviossa 6 esitetyllä tavalla. Kuvio 6, Prosessiohjaajien työnkuvia (Tarvainen 2007) – 125 – 12.5 Tiedottaminen Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen tehtävänä oli levittää tietoa 15– 17-vuotiaiden nuorten tukemisen keinoista sekä käynnistää näihin hyviin käytäntöihin perustuvaa toimintaa. Hankkeessa koottiin moniammatillisia verkostoja käynnistämään erilaisia nuorten tukemisen palveluprosesseja. Verkostomaisuus tarkoitti tiedonkulkua eri suuntiin ja tiedon välittämistä monille eri tahoille ja tasoille. Useita tuhansia ihmisiä koko Tavoite 3 -alueelta kokoavalle hankkeelle tämä tarkoitti todellista tiedottamisen haastetta. Tiedottaminen ei ollut erillinen toimenpide, vaan se läpäisi koko Onnistuvat opit -työn. Tiedottamista tapahtui koko hankkeen ajan ja tiedottaminen tuki osaltaan hankkeen muiden tavoitteiden toteutumista. Konsortiotoimijoiden laatiman ja ohjausryhmän hyväksymän tiedotussuunnitelman mukaisesti tiedottamisen tavoitteena oli: vauhdittaa Onnistuvien oppien käynnistymistä ja tehostaa • yhteistyötä tehdä tuloksia näkyväksi ja levittää nuorten ohjaus- ja • tukipalveluihin sisältyviä hyviä käytäntöjä lisätä toiminnan avoimuutta ja näkyvyyttä • kerätä hallinnoijan (Sosiaalikehitys Oy) suuntaan palautetta • toiminnan edelleen kehittämiseen Tiedotussuunnitelmassa sovittiin sekä sisäisen että ulkoisen tiedottamisen tavoitteista ja periaatteista. Tiedottamista täsmennettiin työn edetessä, ja uusia keinoja otettiin tarvittaessa käyttöön. Tiedottamisen arviointia lähestytään tiedotussuunnitelmassa luvattujen toimenpiteiden kautta. Kuvioon 7 on koottu Onnistuvien oppien tiedottamistoiminta koko laajuudessaan. Kuvio on pelkistetty kuvaus, sillä monet tiedottamisen toimet limittyvät eri lokeroiden kesken. Tiedottamisen keskiössä oli konsortion toimesta tapahtuva tiedottaminen a) hanketoimijoille alue- ja paikallistasolla b) hankkeen ulkopuolisille tahoille sekä c) riittävän tiedonkulun varmistaminen ohjausryhmän suuntaan. Tässä hankkeen projektipäälliköllä oli keskeisin rooli. Projektipäällikön tiedottamista tukivat osaltaan muut koordinaatioryhmän jäsenet, arviointitutkijat sekä osaltaan myös ohjausryhmän jäsenet. Maakunnissa alue- ja paikallistoimijat vastasivat omasta tiedottamisestaan, mutta sitä tuettiin hankekonsortion erilaisten tukitoimien avulla. Hankkeen tiedottaminen ulkopuolisille tahoille suunnattiin paikallistasolla eri hallinnonaloille ja tiedotusvälineiden kautta suurelle yleisölle. Myös kansallisesti tiedotettiin kattavasti hankkeen ulkopuolisille tahoille. Seuraavissa kappaleissa kuvataan tiiviisti hankkeessa tapahtunutta tiedottamista kuviossa esitetyn tiedotusrakenteen mukaisesti suhteessa hankkeen asettamiin – 126 – tiedottamistavoitteisiin. Tämän pohjalta vastataan keskeiseen tiedottamista koskevaan arviointikysymykseen eli kuinka tiedottaminen kokonaisuudessaan onnistui sekä hankkeen toimijoille että hankkeen ulkopuolisille tahoille. Kuvio 7. Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen tiedotusrakenne Konsortio-osapuolten kautta tapahtuva tiedottaminen Onnistuvien oppien tiedotuskanavaksi rakennettiin www.onnistuvatopit.fi -palvelusivusto. Sivusto toimi tiedottamisen ohella mm. prosessinohjaajien työvälineenä, kuten raakamateriaalin työstä-misareenana. Sivuille koottiin tietoa ajankohtaisista tapahtumista, julkaisuista ja toiminnoista helpottamaan alueellisten toimijoiden työtä. Sivujen päivityksestä vastasi erillinen verkkotoimittaja. Onnistuvat opit -verkkosivuilla laskettiin käyntikertoja vuosien 2005–2008 (maaliskuu) aikana yhteensä 9400 kappaletta. Toiminnan käynnistyessä projektipäällikön vastuulla oli saada Onnistuvat opit liikkeelle alue- ja paikallistasolla. Työn alkuvaiheessa kuntien ylintä johtoa lähestyttiin kirjeitse, jossa kerrottiin toiminnan aloittamisesta ja sen suomista mahdollisuuksista, kuten osallistumisesta laaja-alaiset yhteistyöverkostot kokoavaan prosessinohjaajakoulutukseen. Kirjeitä lähetettiin Tavoite 3 -alueen kuntiin. Vastaanottajina olivat kunnanjohtajat, toimialajohtajat sekä koulujen rehtorit. Paperisen kirjeen ohella kuntiin lähetettiin sama tiedote myös sähköisessä muodossa, jolloin sen levittäminen organisaatioiden sisällä oli helpompaa. Alkuvaiheessa avaintoimijoiden tavoittamiseen panostettiin runsaasti myös suorien kontaktien kautta. – 127 – Alueellisten seminaarien järjestämisellä Onnistuvissa opeissa pyrittiin tekemään työhön liittyviä mahdollisuuksia tunnetuiksi paikallistasolla. Seminaareja järjestettiin kaiken kaikkiaan yhdeksässä Tavoite 3 -alueen maakunnassa. Onnistuvat opit -työn tavoitteiden kirkastamiseksi kaikille koulutuksiin osallistuneille jaettiin Ota oppi -malliopas sekä tausta-aineistoksi Valtakunnallisen nuorten kuntoutuskokeilun arviointiraportti. Ota oppi -mallista tehtiin myös verkkoon tarkoitettu tiivistelmä, jonka tarkoituksena oli antaa esimerkkejä maakuntakohtaisen työn käynnistämisestä ja sen sisällöistä. Projektipäällikön kautta Onnistuvat opit -verkostolle jaettiin nuorten palvelujärjestelmään keskittyviä ajankohtaisia tutkimuksia, raportteja ja selvityksiä (esimerkiksi Länsi-Suomen lääninhallituksen laatima Polarisaatio- muistio, opetusministeriön tuottama Nuorten ohjauspalveluiden tehostamisen työryhmämuistio ja selvitys, Valtion tarkastusviraston laatima Nuorten syrjäytymisen ehkäisy -toimintakertomus sekä työministeriön tilaama nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista ja tuloksia selvittävä tutkimus). Internetsivujen ohella koordinaatioryhmä hyödynsi sähköistä mediaa tiedottamistyössä mm. julkaisemalla verkkotiedotetta kolmesta neljään kertaa vuodessa. Tiedotteessa esiteltiin lyhyesti ja ytimekkäästi hankkeen etenemistä ja tulevia tapahtumia alueellisille yhteistyötahoille. Se jaettiin myös sähköpostiversiona alueen koordinaattoreille ja vastuutahoille, jotka välittivät viestiä alueilla ja kunnissaan eteenpäin. Verkkotiedotteen eduksi koettiin sen nopea läpäisy koko Onnistuvat opit -toimijakentässä ja se tuki osaltaan muuta tiedotustoimintaa. Verkkotiedotteen lisäksi projektipäällikkö tiedotti aktiivisesti ja säännöllisesti paikallistason koordinaattoreita sekä hankkeen ohjausryhmän jäseniä erilaisten ajankohtaiskatsausten ja projektin etenemistä kuvaavan seurantatiedon avulla. Syksyllä 2007 julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön julkaisusarjassa hankkeessa tuotettu julkaisu Nuoret eivät odota4 , jossa eri toimijat kuvaavat hankkeessa tehtyä työtä sekä nuorten tukipalvelujen järjestämistä laajemmin. Julkaisua jaettiin kuntiin 3 000 kappaletta. Arviointitutkimuksen rooli hankkeen tiedottamisessa rajautui arviointiraporttien ja erillisten selvitysten5 laadintaan. Arviointiraportit ja muut koonnat jaettiin hanketoimijoille ja ne olivat saatavilla myös hankkeen internetsivuilta. 4 Tarvainen, Tom, Pietiläinen, Ville, Kuure, Tapio (toim.) Nuoret eivät odota. Palvelurakenteen muutos nyt. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:61. Helsinki. Julkaisu on saatavilla myös verkkojulkaisuna osoitteesta www.stm.fi. 5 Arviointitutkimus toteutti opetusministeriön asettaman opinto-ohjauksen ja työvoimapalvelujen yhteistyöryhmän teet-tämän selvityksen 15–17-vuotiaille suunnatuista ohjauspalveluista. Tulokset on esitetty työryhmämuistiossa: Nuorten ohjauspalveluiden tehostaminen. Opinto-ohjauksen ja työhallinnon ohjauspalveluiden yhteistyöryhmä. Opetusministeri-ön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:39. – 128 – Vaikka vastuu alue- ja paikallistason tiedottamisesta oli paikallistoimijoilla, konsortio tuki maakuntakohtaista tiedottamista monin eri tavoin. Hankkeen palkkaama toimittaja tuki paikallistason tiedottamista tekemällä paikallisista malleista yleistajuisia ja selkokielisiä artikkeleita alue- ja maakuntalehtiin ja näin osaltaan pyrittiin varmistamaan tehostettujen palvelujen näkyvyys nuorten, vanhempien ja nuorten parissa toimivien työntekijöiden keskuudessa. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen sähköisen tiedotuskanavan, säännöllisesti ilmestyvän Pikapajainfon kautta tiedotettiin työpajoja ja työpajayhdistyksen yhteistyöverkostoja Onnistuvista opeista. Hankkeelle haettiin näkyvyyttä julisteiden ja esitteiden avulla. Esitteitä laadittiin kolmenlaisia: yleisesite, kansallisten hankkeiden yhteistyön esite sekä maakuntakohtaisen toiminnan esite. Yleisesitteen tarkoitus oli nimensä mukaisesti luoda kuvaa Onnistuvat opit -työstä ja sen tavoitteista. Kansallisten hankkeiden yhteistyöesitteeseen koottiin sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja Opetushallituksen nuorten hyvinvointia edistäviä ja syrjäytymistä ehkäiseviä hankkeita. Maakuntakohtaisen toiminnan esitteellä luotiin kuva työstä, jota eri alueilla hankkeen saatossa oli tehty. Paikallistoimijoiden maakuntakohtaisen tiedonvaihdon tarpeeseen konsortiossa vastattiin järjestämällä prosessinohjaajille ja koordinaattoreille erillisiä verkostoitumispäiviä, joissa oli mahdollisuus vaihtaa kokemuksia toisten kanssa. Lisäksi hankekonsortio kannusti paikallistoimijoita itsenäiseen, yli maakuntarajojen tapahtuvaan liikkumiseen ja keskinäiseen tutustumiseen. Tiedotustoimissa ruotsinkielinen kohderyhmä otettiin huomioon tuottamalla hankkeen keskeiset materiaalit ja raportointilomakkeet ruotsin kielellä sekä järjestämällä tulkkausta mm. koulutuksissa sekä tarjoamalla muutoinkin ruotsinkielistä tukea. Onnistuvien oppien ohjausryhmä edustaa myös jatkumoa nuorten palvelujen kehittämisessä. Osa ohjausryhmän jäsenistä on ollut asiantuntijapanoksellaan mukana jo Onnistuvia oppeja edeltäneessä toiminnassa (Valtakunnallinen nuorten kuntoutuskokeilu ja Ota oppi -mallin laatiminen). Ohjausryhmän jäsenet ovat tiedottaneet hankkeen etenemisestä omissa organisaatioissaan. Tiedotustoimet alue- ja paikallistasolla Tiedotustoimet alue- ja paikallistasolla jakautuivat vastaavasti sisäiseen ja ulkoiseen tiedottamiseen. Sisäinen tiedottaminen suuntautui yhteistyötahoihin, joiden tehtäviin kuuluu nuorten palvelujen järjestäminen ja joiden osallistuminen yhteistyöhön nähtiin tärkeäksi. Ulkoisella tiedottamisella puolestaan pyrittiin tavoittamaan palveluja tarvitsevia nuoria sekä herättämään tiedotusvälineiden mielenkiintoa nuorten syrjäytymiseen paikallisella tasolla. Paikallistason tiedottamisesta vastasivat koordinaattorit. Koordinaattoreiden tukena olivat esimiesten lisäksi paikallisten ohjaus- ja koordinaatioryhmien – 129 – jäsenet sekä prosessinohjaajat, jotka veivät tietoa omiin taustaorganisaatioihinsa eri hallinnon aloilla. Viranomaisten keskinäistä tiedonvaihtoa tapahtui useimmiten henkilökohtaisesti erilaisissa yhteistyötapaamisissa. Kuntien sisäistä tiedottamista tapahtui myös sähköpostitse, kuntien sisäisissä tietoverkoissa ja henkilöstölehdissä. Lisäksi tietoa välitettiin paikallisten hankkeiden alku- ja loppuseminaareissa, jotka kokosivat monipuolisesti eri yhteistyötahoja. Myös Onnistuvien oppien ydinhenkilökuntaa osallistui näihin alueiden itse järjestämiin tilaisuuksiin. Paikallisesta toiminnasta on tiedotettu sekä lehdissä että radiossa. Seuraavassa listauksessa on esimerkkejä toiminnan näkymisestä paikallislehdissä: En av tio unga riskeras slås ut (Vasabladet 21.4.2007) Kouluista kadonneita ja pudonneita yritetään poimia takaisin opintielle (Pohjalainen 21.4.2007) Oppia ja onnistumisen tunnetta (Keskisuomalainen 7.6.2007) Nuorille tukea peruskoulun käymiseen (Ähtärin Uutisnuotta 13.6.2007) Lahden alueella rikotaan rajoja ja tarjotaan uutta tukea nuorille (Uusi Lahti 25.7.2007) ”On tämä parempi paikka kuin koulu” – Oppipajatoimintaa Imatralla (Lappeenrantalainen 15.8.2007) Onnistuvat opit – Nuorten tueksi laaja ammattilaisten yhteistyöverkosto (Lapuan Sanomat 16.8.2007) Nuorille halutaan aukoton turvaverkko (Sydän-Satakunta 17.9.2007) Työpaja valmentaa nuoria myös elämään (Satakunnan Viikko 19.9.2007) Koulukoppari haluaa pitää kaikki tikut laudalla (Tyrvään Sanomat 27.9.2007) Vammalassa pidetään nuoret opinpolulla (Alueviesti 17.10.2007) Nuoret toivovat koulukuraattoria (Suupohjan sanomat 5.12.2007) Maakuntalehdistä esimerkiksi Ilkka, Vasabladet, Borgåbladet ja Länsi-Suomi ovat uutisoineet Onnistuvat opit -hankkeessa käynnistetyistä nuorten tuki- ja turvaverkkojen kehittämistoimista. Yrittäjälehti julkaisi artikkelin Tampereen Tettinetti -toiminnasta. Osalla alueista tehtiin lehtimainoksia ja esitteitä, joiden tarkoituksena oli rekrytoida nuoria toimintaan sekä tiedottaa kohderyhmää ja yhteistyötahoja toiminnasta. Paikallisista ohjaus- ja tukipalveluista on useilla alueilla tiedotettu sähköisillä verkkopalveluilla, joissa kohderyhmät vaihtelivat nuorista vanhempiin sekä nuoria tukeviin viranomaisiin. Erilaisten sähköisten tiedotuskanavien lisäksi – 130 – nuorille jaettiin perinteisiä esitteitä ja vanhemmat saivat tietoa mm. koulujen vanhempainilloissa. Tiedotustoimet kansallisesti eri yhteistyötahoille Onnistuvista opeista tiedotettiin kansallisesti nuorten palveluita kehittäville hankkeille ja yhteistyötahoille. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtääviä valtakunnallisia hankkeita oli käynnissä useita. Tällöin nämä osin päällekkäiset hankkeet limittyivät myös paikallistasolla. Yhdessä muiden hankkeiden kanssa pohdittiin hankkeiden välisen yhteistyön mahdollisuuksia ja koordinointia, josta esimerkkinä on edellä kuvattu kansallisten hankkeiden toimintaa ja sisältöjä kuvaava esite. Onnistuvista opeista tiedotettiin aktiivisesti valtionhallinnon tasolla mm. ministeriövierailujen ja kohdennettujen tiedotteiden avulla. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö pidettiin ajan tasalla juurruttamistyön etenemisestä. Vastaavasti Onnistuvat opit -konsortio sai näistä kontakteista asiantuntijatukea työlleen. Onnistuvista opeista tiedotettiin myös lukuisissa muiden hankkeiden järjestämissä seminaareissa ja tapahtumissa. Laajalevikkisissä alan lehdissä, kuten esimerkiksi Sosiaaliturvassa ja Kelan sanomissa julkaistiin toimintaa koskevia artikkeleita. Myös internetissä, kuten esimerkiksi Nuorisotutki- musseuran sivustolla, esiteltiin Nuoret eivät odota -julkaisua. Näkyvyyttä Onnistuville opeille toi myös osallistuminen erilaisiin nuorten asioiden suurtapahtumiin, kuten esimerkiksi Valtakunnallisille työpajapäiville, Educa- messuille sekä Allianssin järjestämiin tapahtumiin. 12.6 Tukiprosessit Onnistuvat opit -hankkeessa toteutetut alue- ja maakuntakohtaisen työn tukiprosessit on esitetty kuviossa 8. Aluekohtainen juurruttamisen tuki vaihteli kunta-, seutu- ja maakuntakohtaisten tarpeiden mukaan. Tarpeisiin vaikuttivat monet asiat, kuten esimerkiksi eri toimijoiden välisten yhteistyökulttuurien toimivuus, kuntakentän nuorten palvelujärjestelmään kohdistuvat muutospaineet, alueen aikaisemmat kokemukset moniammatillisen yhteistyön käytännöistä kuntahierarkian eri tasoilla sekä esimiesten ja koordinaattoreiden tukitoimille asettamat odotukset. Esimerkiksi työn kokonaistoteutuksesta vastanneen 20 koordinaattorin joukossa oli vankan hallinnollisen kokemuksen omaavia ja kuntien päätöksentekomekanismit läpikotaisin tuntevia toimijoita, jotka tiesivät tarkkaan asioiden eteenpäin viemisen reitit oman alueensa kuntabyrokratiassa. Kokemus oli opettanut, mikä oli mahdollista ja mikä ei ja kuinka kannatti edetä. – 131 – Juurruttamistyön tukiprosessien käynnistämisestä vastasi projektipäällikkö koulutuspäällikön, työpajakoordinaattorin sekä muun koordinaatioryhmän tukemana. Juurruttamistyön tukiprosesseissa, kuten koulutusten järjestämisessä ja työtä tukevan aineiston tuottamisessa huomioitiin myös molemmat kieliryhmät (suomi, ruotsi). Juurruttamistyön tukeminen oli molemminpuolinen oppimisprosessi niin paikallistoimijoille kuin konsortiolle. Oppimisen ytimessä (kuvio 8) olivat kysymykset paikallisesta tavoitteen asettelusta, kokonaisvastuun selkeyttämisestä nuorten palveluissa, sitoutumisesta pitkäkestoiseen kehittämistyöhön, toimenpiteiden oikein kohdentamisesta sekä tehostettujen ohjauspalvelujen seurannasta ja vaikuttavuuden arvioinnista. Kuvio 8. Alue- ja maakohtaisen juurruttamistyön tukiprosessit Juurruttamistyön tukemiseksi Onnistuvien oppien toiminta-alueelle ohjattiin rahoitusta. 14 maakunnan alueelle sidottiin sopimuksiin kaiken kaikkiaan noin 1,6 miljoonaa euroa nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden tehostamiseksi. Eri paikallistoimijoiden yhteistyössä laatimiin ja päättäjien hyväksymiin alueellisiin toimenpideohjelmiin sekä niitä seuraaviin kumppanuussopimuksiin sisältyivät suunnitelmat toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta ja kytkemisestä osaksi perustyötä, kehittyviä peruspalveluja. – 132 – Perinteisen hankemaisen mielikuvan kääntämiseksi konsortiotoimijat (projektipäällikkö, koulutuspäällikkö, työpajakoordinaattori, kouluttajat) olivat runsaasti alueilla ja kunnissa työn käynnistysvaiheessa. Paikan päällä tapahtuneen ohjauksen ja neuvonnan tuloksellisuus oli riippuvainen konsortiotoimijoiden henkilökohtaisista motivointikyvyistä, uskottavuudesta, kyvystä kuunnella alueen tarpeita sekä jäsentää monitahoisia asioita. Hankekonsortion jalkautumista tapahtui koko Onnistuvien oppien toteutusvaiheen ajan. Hankekonsortion edustajat tukivat johdon ja poliittisten päättäjien sitouttamista tapaamalla kunnanjohtajia, toimialajohtajia, vierailemalla ja esittelemällä hanketta johtoryhmissä ja seutuhallinnoissa sekä keskustelemalla työpajajohdon ja koulutuskuntayhtymäjohdon edustajien kanssa. Saadut kokemukset osoittavat, että toimintatapa on tehokas ja asioita rivakasti edistävä. Kuitenkin laaja 14 maakunnan toiminta-alue ja kahden vuoden toimintakausi on yhdistelmä, joka rajoitti osaltaan hanketoimijoiden näkyvyyttä alueilla. Paikallisten moniammatillisten verkostojen luomisessa hyödynnettiin jo aiemmin kuvattua ja arvioitua prosessinohjaajakoulutusta. Proses- sinohjaajakoulutusten läpiviennistä vastanneiden kahden kouluttajan asiantuntijatuki oli osallistujien käytössä myös koulutusten välillä. Prosessinohjaajakoulutuksissa esiteltiin Ota oppi -mallia, jonka mukaista toimintaa paikallistoimijoiden oli tarkoitus alkaa toteuttamaan. Ota oppi -mallia levitettiin myös internetsivujen kautta sekä toimittajan tekemien lehtiartikkelien avulla. Verkko- ja muiden julkaisujen ohella hyödynnettiin myös työpajojen käyttämää Pikapajainfo-uutiskirjettä, jota levitettiin sähköpostin välityksellä. Prosessinohjaajakoulutusten lisäksi järjestettiin kaiken kaikkiaan 27 muuta koulutusohjelmaa, joilla paikallistoimijoiden osaamista pyrittiin lisäämään ja tietotarpeita täyttämään. Opetusalan koulutuskeskus järjesti aluetoimijoille mm. Moniammatillisen yhteistyön lainsäädäntöpohja -koulutusta, joka tunnettiin paremmin ns. salassapitokoulutuksena. Salassapitokoulutus oli yhden päivän seminaari, jonka tarkoituksena oli avata nuorten tiedonsiirtoihin liittyviä kysymyksiä. Koulutuksesta vastasi tähän teemaan erikoistunut varatuomari. Salassapitokoulutus koettiin erittäin tärkeänä ja sen tarve ja kysyntä yllätti myös hankekonsortion. Salassapitokysymyksiä ja niiden tulkintaa on selvittänyt Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007). Viraston laatimassa selvityksessä todetaan, että salassapitokysymyksiä tulkitaan kouluissa jopa tarkemmin, kuin mitä säädösten laadintavaiheessa on tarkoitettu. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa oppilaita koskevaa tiedonkulkua mm. oppilaitosten välillä. Salassapitokoulutuksen ohella järjestettiin kuuden päivän kestoisia oppimistaitojen harjaannuttamisen koulutuksia. Kolmas koulutuskokonaisuus oli nimeltään Toiminnalliset menetelmät koulutuksellisen syrjäytymisen – 133 – ehkäisyssä. Tässä kahden päivän työseminaarissa etsittiin kokemuksiin perustuvia joustavia opetusratkaisuja. Onnistuvat opit -hankkeen ohjausryhmän kokemus ja asiantuntijuus olivat myös paikallisen juurruttamistyön tukena, joko välillisesti hankekonsortion toiminnan tukemisen tai suoraan tutustumiskäyntien ja vierailujen kautta. Ohjausryhmä jalkautui kolme kertaa tarkastelemaan paikallistyötä sen arkiympäristöön. Ensimmäinen tutustuminen tehtiin tammikuussa 2007 Päijät-Hämeeseen, Lahden seutuhallintoon. Toinen tutustuminen toteutettiin huhtikuussa 2007 Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniaan ja kolmas 2007 Helsingin nuorisoasiainkeskukseen. Näiden lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön nimeämä hankkeen valvoja teki tarkastuskäyntejä useamman kerran joko yksin tai projektipäällikön ja ulkoisen arvioinnin mukana eri maakunnissa. Alue- ja maakuntakohtaiset tukiprosessit ovat vaihdelleet paljon sisältöjen ja kestojen suhteen. Yksinkertaisimmillaan juurruttamisen tuki näyttäytyi kuunteluna ja keskusteluina niin projektipäällikön kuin muiden konsortiokumppaneiden kanssa. Joskus pelkästään asioista keskustelun ja omien ajatusten ääneen lausumisen todettiin avaavan paikallistoimijoita näkemään uusia mahdollisuuksia ja etenemissuuntia. Tapaamisten ja koulutusten lomassa järjestyi paikallistoimijoille mahdollisuus vertaistukeen. Hankkeen aikana järjestettiin noin puolivuosittain erilaisia ja eri kokoonpanolla olevia yhteistapaamisia, joissa koordinaattorit ja prosessinohjaajat pääsivät keskustelemaan keskenään alueellisten toimenpideohjelmien etenemisestä ja sitä kautta saivat tukea myös omiin tehtäviinsä. – 135 – Luku iv - oNNistuvat opit -juurruttamishaNkkeeN uLkoiNeN arvioiNti 13 Johdanto Ulkoinen arviointi tuli mukaan siinä vaiheessa, kun Onnistuvat opit -juurruttamishanketta oli toteutettu vajaan vuoden verran. Näin ollen arviointi on kulkenut hankkeen rinnalla suurimman osan sen toteutuksesta. Arvioinnin toteutuksesta on vastannut Sosiaalikehitys Oy, sama kuin hankkeen toteutuksesta vastannut taho. Arvioinnin näköala on ollut huomattavan lähellä Onnistuvien oppien toteutusta, vaikka ulkopuolisuus on säilynyt koko ajan. Arvioinnin tiivis yhteys toteuttajatahoon toi mu-kanaan paljon positiivisia kokemuksia. Arvioinnin toteuttajilla oli aitiopaikat toiminnan suunnittelun ja toteutuksen seurannassa, joka monelta ulkoiselta arvioinnilta puuttuu. Kiinteä yhteys mahdollisti toiminnan yksityiskohtaisen seurannan, joka osaltaan varmisti eri osakokonaisuuksien ymmär-tämisen ja syy-seuraussuhteiden hahmottamisen. Hankkeelle asetetut tavoitteet ja lyhyt toteutusaikataulu pitivät hanketoimijat sekä ulkoisen arvioinnin tutkijat nopeatempoisessa vauhdissa alusta loppuun saakka. Onnistuvat opit -työn maantieteellinen laajuus ja toimijoiden suuri määrä asettivat haasteita työn arvioinnille. Haasteiden ohella ulkoinen arviointi oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja vahva oppimisen paikka. Arviointi pääsi seuraamaan ja analysoimaan kuntatoimijoiden välistä yhteistyötä yli sektori- ja kuntarajojen sekä eri organisaatioiden välillä. Onnistuvat opit -hankkeen ulkoinen arviointi sisältää hankkeen toteutusprosessin ja tuloksellisuuden arvioinnin. Toteutusprosessin arviointiin kuuluvat hankkeen organisointi kokonaisuudessaan ja Ota oppi -mallin levittäminen hankekonsortion valitsemalla tavalla Tavoite 3 -alueen maakuntiin. Tuloksellisuuden arviointi sisältää Ota oppi -mallin levittämisen ja sen pohjalta paikallisesti kehitettyjen toimintamallien juurruttamisen arvioinnin. Näiden pohjalta luodaan kokonaisarvio Ota oppi -mallin levittämistyöstä, paikallisesti laadittujen toimintamallien juurruttamisesta sekä ylipäätään. Ota oppi -mallin soveltuvuudesta järjestettäessä pysyviä toimintamalleja 15–17-vuotiaiden nuorten tukemiseksi. Prosessiarviointi on kokonaiskuvan kannalta erittäin tärkeä osa-alue, mutta kaikkein suurimmat odotukset on asetettu Ota oppi -mallin mukaisten tuotosten juurruttamisen onnistumisen arvioinnille. – 136 – 14 Katsaus juurruttamisen teoriaan Onnistuvat opit -hanke keskittyi mallin levittämiseen ja juurruttamiseen liittyviin kysymyksiin. Näin ollen on hyvä avata tarkemmin juurruttamiseen liittyvää teoreettista tarkastelua. Juurruttamisessa (engl. societal embedding) on kyse innovaation (Ota oppi -mallin) ja sen ympäristön (kunnat, seutukunnat ja näiden toimijat) molemminpuolisesta sopeuttamisprosessista. Juurruttamisen on katsottu liittyvän erityisesti suuriin ja radikaaleihin innovaatiohin – kuten palvelujärjestelmien muutokset – joten se edellyttää uudenlaisia ajattelutapoja, toimintojen organisoinnin kehittymistä sekä uusia tapoja arvioida toimintaa. (Kivisaari et al. 1999; Hänninen 2005) Juurruttamisen teoreettiseen tarkasteluun liitetään kiinteästi innovaatioiden leviäminen ja valtavirtaistaminen. Innovaatioiden leviämisestä on olemassa erilaisia teorioita (esim. Rogers 2003). Innovaatiot voivat levitä sattumanvaraisesti tai niitä voidaan aktiivisesti levittää. Innovaatioiden aktiivista levittämistä kutsutaan disseminaatioksi. Tässä yhteydessä disseminaatio tarkoittaa kommunikointia, jossa levitettävää uutuutta esitellään erilaisille yksilöille tai yhteisöille tavoitteena vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä tai vähintään saada levitettyä tietoa uudesta ideasta, tuotteesta tai palvelusta. Disseminaatio ei ole vain yksipuolista tiedon välittämistä, vaan siinä toimitaan vuorovaikutuksellisessa suhteessa kohteen kanssa. (Paananen 2004; Hänninen 2005) Innovaatioiden levittäminen on haasteellista. Sen toteavat myös Taipale ja Hämäläinen (2007), jotka toteavat, että vakaissa ja hyvissä olosuhteissa ihmiset voivat passivoitua ja kehittämistyön näkökulma kaventua. Tällöin tarvitaan ”rakenteiden ravistelua” – mahdollisuutta katsoa asioita uusista näkökulmista. Taipale ja Hämäläinen mainitsevat tällaiseksi rakenteiden ravisteluksi 1990- luvun alun laman, jonka todettiin synnyttäneen uusia innovaatioita. Tällöin oli pakko miettiä, miten palveluita tuotettaisiin enemmän vähemmällä rahalla. Toisaalta voidaan todeta, että lama, joskaan sitä ei voi verrata sotaan tai muuhun katastrofiin, oli rankka syy rakenteiden ravisteluun. Kunta-arkea ravistelee näinä päivinä kunta- ja palvelurakenneuudistus ja toimintaa ohjaavat muun muassa uusi lainsäädäntö (lastensuojelulaki, nuorisolaki) sekä valtionhallinnon asettamat politiikkaohjelmat. Kun innovaatiot ovat levinneet uusille alueilla ja hyviksi havaitut toiminnot otetaan käyttöön eri aluetasojen järjestelmissä, puhutaan valtavirtaistamisesta. Valtavirtaistaminen on suunnitelmallinen toimintaprosessi, jossa menestyksekkäät kokemukset ja mallit ”ajetaan sisään” osaksi eritasoisia järjestelmiä. (Paananen 2004; Hänninen 2005) Toimintojen juurruttamisesta ei ole saatavilla paljoa tutkittua ja testattua tietoa. Paikallistasolla tapahtuvaa juurruttamistyötä ovat kuitenkin – 137 – tutkineet Peltola ja Vuorento (2007). Heidän tutkimuksensa konteksti liittyi työllistymispalveluiden kehittämishankkeisiin, joten kohderyhmä ja juurruttamistavat eivät ole täysin samat, mutta tästä huolimatta niistä voidaan yleistää juurruttamista edistäviä ja estäviä tekijöitä. Peltola ja Vuorento toteavat paikallistyön juurruttamista tukeviksi tekijöiksi mm. seuraavia asioita: kehitettävän asian vahva ”omaksi tunteminen” ja tähän liittyvät poliittiset linjaukset, aktiiviset toimijat ja näiden välinen toimiva yhteistyö sekä toimivat ja aktiiviset suhteet virkamiehiin ja päättäjiin koko prosessin ajan. Juurruttamistyötä estäviksi asioiksi he mainitsevat mm. välinpitämättömyyden, poliittisten linjausten puuttumisen, toimijoiden vähyyden ja yhteistyön toimimattomuuden, epäselvyyden vastuista, toimintatavoista ja resursseista sekä juurruttamisen pelkän tiedottamisen kautta. Juurruttaminen sisältää sekä disseminaation (aktiivinen levittäminen; markkinointi) että valtavirtaistamisen (käyttöönotto eri tasoilla). Juurruttaminen ei ole yksittäinen erillinen tapahtuma, vaan prosessi, jossa ympäristöä sopeutetaan ottamaan vastaan kehitetty innovaatio. Prosessissa on yleensä mukana innovaation tuottajat tai sen puolestapuhujat, tulevat käyttäjät sekä mahdolliset sidosryhmien edustajat. Juurruttaminen edellyttää käyttöönottoa, joka tuottaa tietoa toimivuudesta sekä näyttöä ja ymmärrystä innovaation ja ympäristön mahdollisista kitkatekijöistä ja muutostarpeista. (Kivisaari et al. 1999; Hänninen 2005) Nuorten kuntoutuskokeilun kokemusten pohjalta sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima työryhmä loi Ota oppi -mallin. Onnistuvat opit tiedottaa ja kouluttaa toimijoita laatimaan omiin toimintaympäristöihinsä sopivia sovelluksia Ota Oppi -mallista (disseminaatio). Onnistuvat opit ohjaa, tukee ja seuraa paikallisesti kehitettyjen toimintamallien siirtymistä osaksi kuntien omia, pysyviä palvelujärjestelmiä (valtavirtaistaminen). Onnistuvissa opeissa nuorten tukipalveluissa toimivia ammattilaisia ja heidän toimintaympäristön rakenteita ravistellaan – kuten Taipale ja Hämäläinen totesivat – uusien näkökulmien synnyttämiseksi. 15 Arvioinnin toteutus Arvioinnin tarkoituksena oli arvioida Onnistuvat opit -hankkeessa toteutettua Ota oppi -mallin levittämistyötä Tavoite 3 -alueella sekä Ota oppi -mallin soveltuvuutta alueellisten nuorten palvelujen kehittämisessä ja kehitettyjen palveluiden juurtumista osaksi pysyviä rakenteita. Arvioinnissa pyrittiin löytämään juurruttamistoimintaa tukevia ja toisaalta sitä vaikeuttavia tekijöitä, ja näin ollen tuottamaan aineistoa juurruttamistoiminnan kehittämiseksi – eli nykyisille ja tuleville hanketoimijoille sekä tilaajalle ja muille sidosryhmien edustajille tietoa onnistuneen juurruttamistyön – 138 – ominaispiirteistä ja toimintamekanismeista (hyvät käytännöt). Paikallistason toimijoille arviointi toimi tiedonkeruun yhteydessä kehittämistyötä edistävänä keskustelukumppanina, joka laittoi toimijat ajattelemaan tehtäviään arvioinnin näkökulmasta. 15.1 Prosessiarvioinnin tavoite, kohdentuminen ja kysymykset Prosessiarvioinnin tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä toiminnan ja tulosten keskinäisistä yhteyksistä. Prosessiarvioinnissa on olennaista seurata koko hankkeen prosessinomaista kulkua, eikä keskittyä pelkästään tavoitteiden saavuttamiseen. Kehittämistyössä tärkeää on oppia ratkaisemaan ongelmia eikä vain saada jokin ongelma ratkaistuksi. Olennaista on se, mitä tapahtuu hankkeen aikana ihmisten välisenä toimintana (Seppänen- Järvelä 2003: 7–8). Onnistuvat opit -hankkeen prosessiarvioinnin kohteena oli Ota oppi -mallin levittämiseen kehitetyn toimintalogiikan ja sen pohjalta käynnistetyn paikallisen juurruttamistyön tukemisen arviointi. Prosessinarvioinnissa pyrittiin tuomaan esille toiminnan luonne, eli mitä toimenpiteitä työssä tehtiin ja mitä niiden kautta on saatu aikaiseksi, millaisia taitekohtia on havaittu, kuinka ongelmakohdista on selvitty ja millaisia innovaatioita on tehty. Ota oppi -mallin levittämistyö tarkoitti käytännössä sitä, että malliin pohjautuvaa poikkihallinnollista yhteistyötä käynnistettiin 14 maakunnan alueella. Levittämistyötä ja juurruttamisen tukemista voitiin pitää onnistuneena silloin, kun maakuntakohtainen työ käynnistyi, paikallistoimijat sitoutuivat työhön, toimintavastuut eri sektoreiden kesken jaettiin ja kokonaisuuteen liittyvät juurruttamisen takuut esitettiin. Levittämistyön toimintalogiikka rakentui konsortiokumppaneiden yhteistyönä. Toimintalogiikkaa jäsentämään ja sen onnistumista arvioimaan konsortio laati ns. ”Vaikuttavuus valokeilassa” -asiakirjan, jossa toimintalogiikkaa avattiin tarkemmin ja esiteltiin asiat, joiden tuli toteutua, jotta odotetut tulokset ja vaikutukset saavutettaisiin. Toimintalogiikan avaaminen ja ymmärtäminen on arvioinnissa olennaista (mm. Chen 2005), koska sen kautta ulkoinen evaluaattori pystyy hahmottamaan eri osa-alueiden välisiä syy- seuraussuhteita. Onnistuvien oppien toimintalogiikka muodostui viidestä tehtävästä, jotka konkretisoituivat pienemmissä osa-alueissa. Prosessiarvioinnissa oli kyse näiden osa-alueiden toteutumisen arvioinnista. Seuraavassa osa-alueet on avattu tarkemmin arvioinnin kohdentumisen näkökulmasta sekä esitetty näihin liittyvät arviointikysymykset. Toimintalogiikan ohella prosessiarvioinnissa on arvioitu hankekonsortion yhteistyön toteutumista sekä kuvattu mitä konkreettista alueilla saatiin aikaan. – 139 – Kumppanuussopimusten laadinta Kuinka paljon ja minkä tahojen kanssa kumppanuussopimuksia • laadittiin? Mikä oli kumppanuussopimusten merkitys esimiesten • sitouttamisessa? Konsortiokumppaneiden yhteistyö Miten konsortiokumppaneiden yhteistyö toimi? • Miten konsortiokumppaneiden eri roolit tukivat hankkeen • toteuttamista? Prosessinohjaajakoulutukset Kuinka prosessinohjaajien koulutus on onnistunut? • Kuinka prosessinohjaajakoulutuksiin on osallistuttu? º (osallistujamäärät ja heidän edustamansa sektorit eri alueilla) Kuinka prosessinohjaajakoulutus soveltui Ota oppi -mallin • levittämiseen ja paikallistyön käynnistämiseen? (koulutuksiin osallistuneiden palautteet ja näkemykset koulutusten sisällöllisestä annista suhteessa asetettuihin tehtäviin) Miten prosessinohjaajakoulutus tuki yhteisen näkökulman, • roolien ja vastuiden löytämistä paikallisten toimijoiden keskuudessa? Tiedottaminen Miten hankkeessa tiedotettiin ja kuinka tiedottaminen • kokonaisuudessaan onnistui? Juurruttamistyön tukeminen Millaisia juurruttamistyön tukimuotoja Onnistuvat opit • -hankkeessa toteutettiin? Miten toimet vastasivat paikallistoimijoiden juurruttamistuen • tarpeeseen? 15.2 Ota oppi -mallin soveltuvuuden ja paikallisesti kehitettyjen mallien juurruttamistyön arvioinnin tavoite, kohdentuminen ja kysymykset Ota oppi -mallin soveltuvuuden ja paikallisesti kehitettyjen mallien juurruttamistyön arvioinnissa yhdistyivät monitahoarvioinnin (Vartiainen 1993) ja realistisen arvioinnin (mm. Kazi 2003) näkökulmat. Monitahoarviointi korostaa kaikkien relevanttien toimijatahojen näkemysten ja intressien ottamista mukaan arviointiin. Monitahoarvioinnissa edellytyksenä on toimintaan liittyvien eri avainryhmien ja niihin kuuluvien toimijoiden kartoittaminen. – 140 – Näiden toimijoiden avulla kuvataan ja arvioidaan, miten kukin paikallishanke on juurruttamistyötään toteuttanut. Realistisella arviointiotteella pyrittiin selvittämään vaikuttavuuden lisäksi, mikä toimii, kenen kohdalla ja missä olosuhteissa sekä miten tämän tiedon pohjalta hanketoimintaa pitäisi tulevaisuudessa kehittää. Onnistuvat opit -hankkeen arvioinnissa realistisen arviointimallin idea perustui paikallisesti toteutetuissa toimissa vaikuttavien mekanismien tunnistamiseen. Nämä liittyvät esimerkiksi käytettävissä oleviin resursseihin, vuorovaikutukseen ja ajattelutapoihin. Tunnistamalla vaikuttavat mekanismit ja selvittämällä kuinka ne joko vahvistivat tai heikensivät toimintojen juurruttamista ja toimijoiden sitoutumista, pystyttiin yksilöimään paikallistoiminnan onnistumiseen tai heikkoon menestymiseen vaikuttaneita tekijöitä. Tämä mahdollisti hyvien käytäntöjen löytämisen juurruttamistoiminnan edistämiseksi. Arvioinnin tavoitteena oli kuvata Ota oppi -mallin pohjalta kehitettyjä paikallisia (maakunnallisia, seutukunnallisia tai kunnallisia) toimintamalleja ja löytää niistä sellaisia toimintatapoja tai -keinoja, jotka ovat osoittautuneet osuviksi ja tarkoituksenmukaisiksi juurruttamistoiminnassa. Toisin sanoen ne oli osattu suunnitella ja toteuttaa sekä paikallisia sisäisiä voimavaroja hyödyntäen että toimintaympäristön mahdollisuudet ja rajoitukset huomioon ottaen. Juurruttamistyötä käsiteltiin teemoittain ja tehtävittäin. Alueellisten toimintamallien tavoitteet, organisointi, toteutus ja toimintamalli (toimintalogiikka) kuvattiin ja analysoitiin yksityiskohtaisesti. Toimintamallien erilaisuudesta huolimatta analysoinneissa etsittiin yhtäläisyyksiä, joilla uskottiin olleen vaikutusta juurruttamistyön onnistumiseen. Heikommin menestyneistä malleista pyrittiin tunnistamaan niitä yleisimpiä ongelmia, joihin työssä oli törmätty ja joilla oli ollut negatiivisia vaikutuksia onnistumisen kannalta. Arviointi kohdentui juurruttamistyön kannalta keskeisiin osa-alueisiin sekä näiden sisällä tehtäviin valintoihin. Keskeisiä osa-alueita olivat esimiesten sitouttaminen, verkostojen luominen, paikallistoiminnan sekä paikallisen työn seuranta ja arviointi. Arvioinnissa näiden osa-alueiden toteutumista ja merkitystä arvioidaan seuraavien kysymysten kautta: Esimiesten sitouttaminen Miten ja miksi esimiehet saatiin sitoutumaan Onnistuvat opit -työhön? • Mitkä tekijät edistivät tai heikensivät esimiesten sitoutumista? • Mikä merkitys esimiesten sitoutumisella oli työn onnistumiseen • paikallistasolla? Verkostojen luominen ja toimintamallien kehittäminen Miten alueellisten verkostojen pystytys onnistui? • Mitkä tahot verkostoissa ovat edustettuina? Miksi? • Puuttuiko verkostoista joitain olennaisia tahoja? Miksi? • – 141 – Miten nuoret on huomioitu toiminnan suunnittelussa ja varsinaisessa • toteutusvaiheessa? Mitkä tekijät edistivät tai heikensivät verkostojen luomista ja • toimintamallien kehittämistä? Paikallisen toiminnan käynnistäminen ja sen tukeminen Miten toiminnan koordinointi ja vastuutus hoidettiin ja miksi näin? • Miten yhteistyö paikallistasolla toimi? Mitkä asiat toimivuuteen • vaikuttivat? Mitkä tekijät edistivät tai heikensivät paikallisen toiminnan käynnis- • tymistä? Paikallisen toiminnan seuranta ja arviointi Miten paikallisen kehittämistyön dokumentointi järjestettiin? • Miten toiminnan sisäinen arviointi (ml. vaikuttavuus) järjestettiin? • Mitkä tekijät edistivät tai heikensivät seurantaa ja arviointia • paikallistasolla? Juurruttamiseen liittyvien mekanismien tunnistaminen ja arviointi Millaisilla konkreettisilla toimilla paikallisesti kehitettyjä malleja • juurrutettiin osaksi kuntien perusrakenteita? Miten juurruttamisessa onnistuttiin? • Mitkä tekijät edistivät tai heikensivät juurtumista? • 15.3 Arviointiaineistot ja analysointimenetelmät Arvioinnin aineisto muodostui seuraavista kirjallisista dokumenteista: Onnistuvat opit -hankesuunnitelmista, kumppanuussopimuksista, puolivuosittaisista väliraporteista sekä Onnistuvien oppien aikana tuotetusta muusta kirjallisesta materiaalista (esim. seminaari- ja koulutuspalautteet, toimintaa kuvaavat esitteet, koonnat). Lisäksi hyödynnettiin 14 maakunnan alueella tuotettuja paikallisia suunnitelmia, väli- ja loppuraportteja sekä aluekohtaisia katsauksia työn etenemisestä. Arviointi keräsi omaa aineistoa osallistumalla seminaareihin, koulutuksiin sekä paikallistoimijoiden yhteistapaamisiin. Arviointitutkijat haastattelivat hankehenkilöstöä, ohjausryhmän jäseniä sekä alue- ja paikallistoimijoista vastaavia tahoja kuten prosessinohjaajia, koordinaattoreita ja heidän esimiehiään. Haastattelujen lisäksi arviointiaineistoa kerättiin paikallistoiminnasta vastaaville koordinaattoreille (toimintalogiikkakysely) sekä prosessinohjaajille (n=121) suunnatuilla kyselyillä. Kirjallinen materiaali käytiin läpi ja niiden sisältö analysoitiin ja luokiteltiin arvioinnin edellyttämällä tarkkuudella. Haastattelujen ja kyselyjen tuottama – 142 – aineisto purettiin ja litteroitiin siten, että olennainen tietosisältö saatiin esille. Kirjallisen ja empiirisen aineiston pohjalta laadittiin kokonaisarviointi Onnistuvat opit -hankkeen prosessien etenemisestä ja eri osa-alueiden merkityksistä. 16 Prosessinarvioinnin tulokset 16.1 Kumppanuussopimusten toteutuminen ja merkitys Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen aikana 41 nimenkirjoitusoikeuden omaavaa esimiestä (kunnan-/kaupunginjohtajat, toimialajohtajat, koulu- tuskuntayhtymän johtajat, työpajajohto, seutujohto) allekirjoitti kuntansa tai organisaationsa osalta toiminnan käynnistäneet sopimukset, joissa huomioitiin pitkäkestoinen tavoitteen asettelu, eri toimijoiden moniammatillinen yhteistyö ja perustyön vahvistaminen. Sopimuksien kautta toimintaan sitoutettiin mukaan yhteensä yli 100 paikallistoimijoiden esimiestä tai paikallisen toiminnan avainhenkilöä. Kaiken kaikkiaan Onnistuvien oppien sopimuksiin ja raportteihin ilmoitettiin 616 yhteistyötahoa tai -organisaatiota. Yhteistyössä ovat olleet mukana esimerkiksi kolmannen sektorin toimijat, yritykset sekä valtion viranomaistahot kuten lääninhallitus ja Kela. Yhteistyöorganisaatioita koskeviin lukuihin on suhtauduttava terveen kriittisesti ja todettava, että yhteistyötahojen konkreettisessa sitoutumisessa on ollut suurta vaihtelua. Kumppanuussopimuksiin sidotut resurssit vaihtelivat 15 000–110 000 euron välillä, keskiarvon ollessa noin 50 000 euroa. Sopimusten kestoissa oli vaihtelua. Lyhimmät sopimukset tehtiin alle vuodeksi ja pisimmät sopimukset kahdeksi vuodeksi. Kumppanuussopimusten laadinta osoittautui tärkeäksi juurrutta- mistoimenpiteeksi. Kumppanuussopimusten avulla eri sektoreiden toimijat saatiin sitoutettua tavoitteelliseen työhön osana moniammatillista verkostoa. Sopimuksiin kirjatut tehtävät ja vastuut tekivät työstä läpinäkyvää. Enää ei ollut mahdollista luistaa, ainakaan muiden tiedostamatta, asetetuista tehtävistä. Tehtävien ja vastuiden läpinäkyvyys myös helpotti toimintojen seurannan kehittämistä ja mahdollisti niiden arvioinnin. Sopimusten laadinta viranomaisten kanssa oli vahva symbolinen ele, joka osoitti, että nuorten tukipalveluiden kehittäminen koettiin aidosti tärkeäksi tehtäväksi. Sopimuksissa oli aina mainittu kaksi osapuolta tai useampia osapuolia. Sopijaosapuolille oli asetettu omat vastuunsa ja tehtävänsä mikä korosti palvelujen kehittämisessä yhteistyötä ja kumppanuutta ylhäältä suunnatun normiohjauksen sijaan. – 143 – 16.2 Kolmen konsortiokumppanin yhteistyö Sosiaalikehitys Oy:n rooli Sosiaalikehityksen rooli alue- ja paikallistason näkökulmasta kulminoitui Onnistuvien oppien projektipäällikön työpanokseen. Raporteissa ja käydyissä keskusteluissa projektipäällikkö sai paikallistason toimijoilta kiitosta saavutettavuudesta ja läsnäolosta hankkeen aikana sekä paikallistason työtä tukevan ja jäsentävän materiaalin tuottamisesta. Lähestymiskynnystä pidettiin matalana. Valtakunnallisessa hankkeessa koettiin tärkeäksi, että kunnille ja työhön lähteville tahoille oli selvästi osoitettu taho ja tukikohta, josta kysyä ohjeita ja johon voi ottaa tarvittaessa yhteyttä. Onnistuvien oppien käynnistyminen nosti myös paljon kysymyksiä paikallistasolla. Aineiston perusteella alun kiireestä ja kaaoksesta huolimatta Onnistuvat opit -hankkeen johtamiseen oltiin hyvin tyytyväisiä. Paikallistoimijoiden näkökulmasta myös hankkeen taloushallinto toimi kiitettävällä tavalla. Strategisen suunnittelun ja työn kokonaisohjauksen kannalta hankekonsortio koki joustavana ratkaisuna, että Onnistuvien oppien ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Sosiaalikehitys Oy:n toimitusjohtaja. Valtakunnallisen työpajayhdistyksen rooli Työpajakentän haltuunotto osana Onnistuvia oppeja käynnistyi muuta toimintaa hitaammin. Tähän vaikuttivat muun muassa työpajakentän heterogeenisuus ja työpajatoiminnan tuntemattomuus muiden toimijoiden keskuudessa. Tästä johtuen Valtakunnallisen työpajayhdistyksen roolin löytyminen Onnistuvissa opeissa vei oman aikansa. Työn edetessä yhdistyksen sekä projektikoordinaattorin rooli ja paikka kuitenkin löytyivät, ja konkreettisia tuloksia sekä jatkuvuuden takeita esimerkiksi poliittisen päätöksenteon tasolla saavutettiin hyvin. Työpajayhdistyksen projektikoordinaattorin tärkeimmäksi tehtäväksi nähtiin prosessinohjaajien tukeminen juurruttamisvaiheessa konsultatiivisen tuen keinoin. Konsultatiivinen tuki tarkoitti Onnistuvat opit -työssä sitä, että projektikoordinaattori toimi yhdyshenkilönä ja henkilökohtaisten keskustelujen kautta auttoi pajatoimijoita mukaan työhön. Käytännössä tämä tarkoitti puhelinkeskusteluja ja tapaamisia työpajakentän väen kanssa sekä työpajakentän lobbaamista kuntakenttään. Projektikoordinaattorin työllä oli tärkeä merkitys ihmisten ja tehtävien yhteen saattamisessa sekä siltojen rakentajana eri toimijoiden kesken. Projektikoordinaattorin rooliksi muotoutui koko toiminnan ajan olla keskusteleva kumppani kentän toimijoille, mikä osoittautui työpajakentän tavoittamisessa toimivaksi ja tulokselliseksi lähestymistavaksi. Erityinen lisäarvo – 144 – oli projektikoordinaattorin ruotsinkielisyydellä. Maakuntien ruotsinkielisten toimijoiden tarpeet pystyttiin hankkeen aikana ottamaan erityisen hyvin huomioon. Sen lisäksi, että keskeiset materiaalit oli saatavilla ruotsinkielellä muutoinkin, ruotsinkieliset pystyivät saamaan tarvitsemansa tuen omalla äidinkielellään. Työn suurimpana haasteena oli pajojen osin epärealistiset odotukset. Alueelliset ja paikalliset työpajat halusivat päästä konkretian tasolle mahdollisimman pian, kun taas monille muille organisaatioille ja esimerkiksi kuntien hallinnonaloille byrokraattisemmat rakenteet merkitsivät hidasteita. Yhteistyössä pajojen kanssa projektikoordinaattorilta vaadittiin herkkyyttä tunnistaa pajojen tilanteet. Lähtökohdat eri pajoilla olivat niin erilaiset, että pajakohtaisesti oli tarkoin valittava lähestymistapa Onnistuvien oppien viestille. Suomessa on tällä hetkellä noin 250 työpajaa, joista helmikuussa 2008 Valtakunnallisen työpajayhdistyksen jäseniä oli 162. Työpajojen heterogeenisuudesta johtuen tulosten ja työn tuloksellisuuden vertailu eri pajojen välillä on vaikeaa. Työpajayhdistyksen projektikoordinaattorin kova työ on osoittanut sen, että tuloksia ei synny vain raportteja laatimalla, vaan ne edellyttävät tiivistä keskusteluyhteyttä koko toimijakentän kanssa ja myös läsnäoloa alueilla. Tulevaisuuden haasteena on selvittää, miten työtä voidaan jatkaa työpajakentällä jatkossa. Moniammatillisten verkostojen yhteistyössä oli mukana noin 30 pajaa, eli tulevaisuuden haasteena on kokemusten siirtäminen myös muille pajoille. Opetusalan koulutuskeskuksen rooli Opeko vastasi kaikista hankkeen aikana toteutettujen koulutusten suunnittelusta, markkinoinnista ja toteutuksesta. Opekolla oli käytettävissä kattava kansallinen yhteistyöverkosto sekä aikaisempaa kokemusta vastaavansisältöisten koulutusten toteutuksesta mikä edisti paikallistoimijoiden mukaan saamista. Opeko tuotti Tavoite 3 -alueelle yhteensä 27 erilaista koulutusohjelmaa. Henkilökoulutus- ja henkilötyöpäiviä niihin kirjattiin 8 739. Vaikka Opekon koulutuksiin oltiin pääosin tyytyväisiä, paikallistoimijat kokivat sen roolin jääneen hieman epäselväksi. Sosiaalikehityksen ja Valtakunnallisen työpajayhdistyksen projektihenkilöiden koettiin toimivan erittäin aktiivisesti paikallistoimijoiden suuntaan, joten odotukset olivat vastaavat myös Opekolle. Opekon astetta vähäisempään tavoitettavuuteen vaikutti se, että siellä ei ollut yhtään kokoaikaista projektityöntekijää. – 145 – Yhteenvetoa kolmen toimijatahon kumppanuudesta Yhteenvetona voidaan todeta, että konsortion yhteistyöllä oli merkittävää lisäarvoa hankkeen toteutukselle ja tuloksellisuudelle. Erilaisilla työotteilla toimineet konsortiokumppanit täydensivät toisiaan. Työnjako konsortiokumppaneiden välillä oli selkeä, mutta siitä huolimatta positiivista ristiinkulkemista ja joustavuutta tapahtui koko ajan. Opekosta ja Valtakunnallisesta työpajayhdistyksestä saadun haastatteluaineiston mukaan yhteistyö kulminoitui keskinäiseen luottamukseen sekä toisten ammattitaidon ja osaamisen kunnioittamiseen. Yhteistyön toimivuudesta kertoo mm. se, että konsortio-osapuolet ovat suunnitelleet jatkoyhteistyötä nuorten koulutuksellisen ja sosiaalisen syrjäytymisen teemoissa. 16.3 Prosessinohjaajakoulutus kokosi toimijat Prosessinohjaajakoulutukset keräsivät yhteen laajan ja nuorten tukipalvelujen näkökulmasta kattavan joukon eri sektoreiden ammattilaisia. Tässä oli kuitenkin alueellista vaihtelua ja osalla alueista koettiin ongelmaksi osallistujien kapea toimialoittainen edustavuus, vaikka määrällisesti osallistujia oli riittävästi. Alueellisien loppuraporttien mukaan 13 alueella todettiin, että kaikki keskeiset tahot olivat mukana työssä. Lisäksi viidessä loppuraportissa oli jätetty kysymykseen vastaamatta, joten se voidaan tulkita myös niin, että kaikki tarpeelliset tahot olivat mukana. Neljältä alueelta toivottiin sosiaalitoimen aktiivisempaa mukanaoloa. Opetustoimen aktiivisuutta kaivattiin kolmella alueella ja kolmannen sektorin toimijoita kahdella alueella. Yksittäisiä mainintoja yhteistyöstä puuttumisesta saivat poliisi, Kansaneläkelaitos, seurakunta, nuoret itse ja päättäjät. Kokonaisuutena voidaan kuitenkin todeta, että Onnistuvien oppien prosessinohjaajakoulutukseen osallistuneet tavoittivat omine verkostoineen suurimman ja tärkeimmän osan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamisen mahdollistavasta toimijakentästä. Yksittäisiä tahoja kaivattiin lisää, mutta näiden puuttumisen todellista merkitystä on vaikea arvioida. Kiinnostavaa on se, että Keskeisimmät tulokset: + Koulutuskokonaisuus tavoitti kattavasti nuorten parissa toimivat tahot. Nuoriso- ja vapaa-aikatoimi sekä opetustoimi olivat vahvasti edustettuina. + Kuuden päivän koulutuskokonaisuutta pidettiin riittävänä. + Koulutusprosessi tuotti haluttua tulosta, eli verkostot saatiin perustettua ja moniammatillinen yhteistyö käynnistettyä. – Koulutuksen sisällöt ja toteutustapa jakoivat osallistujien mielipiteet. – Osalla alueista yksittäisiä toimijatahoja, kuten sosiaalitoimea, poliisia ja järjestöjä toivottiin mukaan työskentelyyn. – Osallistujien kokema toimivaltuuksien puute heikensi sitoutumista. – 146 – paikallistoimijat eivät koe tärkeänä saada mukaan nuoria, heidän huoltajiaan ja vanhempia. Tämä voidaan tulkita niin, että nuoret nähdään puhtaasti heitä koskevien palvelujen loppukäyttäjinä, eikä aktiivisina vaikuttajina toimintojen suunnittelussa. Myös päättäjien mukaan saamista ei kaivannut kuin yhden alueen toimijat. Tämä on kiinnostavaa, kun tiedetään, että päättäjien merkitys toimintojen juurruttamisessa on erittäin tärkeä. Tämä voi osaltaan kertoa siitä, että toimintojen juurruttamista ei aina mielletä samanlaiseksi toiminnaksi kuin itse juurrutettavan mallin sisältöjen kehittämistyö. Sisällöllisten asioiden kehittämisessä päättäjien mukanaolo ei ole yhtä olennaista. Prosessinohjaajakoulutus herätti paikallistasolla ristiriitaisia tuntei- ta ja kokemukset koulutusjaksoista jakautuivat kahtia. Koordinaat- toreilta ja prosessinohjaajilta tiedusteltiin heidän näkemyksiään prosessinohjaajakoulutuksen sisällöistä ja merkityksestä suhteessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Sekä koordinaattoreiden että prosessinohjaajien antamien arvioiden keskiarvoksi tuli 3 (asteikolla 1–5). Erityisen mielenkiintoista on, että keskiarvo muodostui vahvoista ääripäistä. Yhtä suuret osuudet pitivät koulutuksia onnistuneina ja epäonnistuneina. Suurin osa prosessinohjaajista ei osannut muodostaa kantaansa koulutuksen selkeydestä ja johdonmukaisuudesta, mikä kuvastaa yleistä hämmennystä tämän tyyppistä koulutusta kohtaan. Prosessinohjaajakoulutuksen kritiikki kohdistui pitkälti termistön luomiin vääriin odotuksiin. Osallistujia hämmensi erityisesti se, että he kuvittelivat tulevansa perinteiseen koulutukseen, jossa jaetaan informaatiota. Tarkoituksena ei alun perinkään ollut perinteisen koulutuksen järjestäminen. Sen sijaan tavoitteena oli laittaa osallistujat yhdessä moniammatillisena ryhmänä luomaan yhteistä tahtotilaa ja tukea osallistujia siinä, miten eri tahojen yhteistyössä luotavia suunnitelmia lähdetään viemään kunnissa eteenpäin. Koulutuksen alkuvaiheessa vallinnut epäselvyys koulutuksen sisällöistä ja tavoitteista ei kuitenkaan muodostunut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Jokaisella alueella saatiin luotua omiin tarpeisiin soveltuvat toimenpideohjelmat. Toinen epäselvyys liittyi prosessinohjaaja-termiin, mikä koettiin osin harhaanjohtavaksi. Hankkeen aikana yritettiin yhteisvoimin luoda kuvaavampi ja yksiselitteisempi nimike, mutta käytännössä prosessinohjaaja- nimikkeessä pitäydyttiin hankkeen aikana. Termistöstä johtuvaa sekaannusta ja hämmennystä olisi voitu välttää sillä, että koulutuksen markkinointivaiheessa olisi vielä selkeämmin esitetty koulutuksen tavoitteet. Jatkoa ajatellen kannattaa harkita, voidaanko etenkin koulutus sanana korvata jollain sisältöä paremmin kuvaavalla termillä. Koulutetut paikalliset avaintoimijat eivät ole myöskään sisäistäneet prosessinohjaaja-nimikettä, joten sillekin voitaisiin luoda uusi termi. Muut prosessiohjaajakoulutuksen onnistumiseen liittyvät asiat kulminoituivat koulutuksen ajankohtaan suhteessa paikalliseen työhön, osallistujien kokoonpanoon ja sitoutumiseen. Useilla alueilla koulutukset – 147 – toteutettiin hankkeen alkuvaiheessa, jolloin vallitsi vielä epäselvyyttä hankkeen tavoitteesta ja siitä minkä tahojen ylipäätään olisi tarpeen olla mukana. Osa osallistujista tuli mukaan kesken koulutuksen, jolloin tapaamisten tavoite ei välttämättä ehtinyt selkiytyä lainkaan. Koordinaattorit saatettiin palkata vasta koulutuksen loppuvaiheessa tai sen päätyttyä, jolloin koettiin, ettei tapaamisten antia pystytty täysimääräisesti hyödyntämään. Koulutuksia järjestettiin kaikkien 14 maakunnan alueella, joten koulutukset oli kuitenkin välttämätöntä käynnistää suunnitellusti, jotta Onnistuvat opit -hanke pääsi etenemään aikataulussaan. Loppujen lopuksi koulutuksen ajankohta ei osoittautunut todelliseksi ongelmaksi tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Jatkossa koulutusten ajoittumiseen liittyvät haasteet on kuitenkin syytä tiedostaa. Osallistujia oli riittävästi, mutta joillain alueilla moniammatillisen yhteistyön käynnistymistä vaikeutti keskeisten tahojen puuttuminen. Suurissa moniammatillisissa ryhmissä esiintyi myös ”vapaamatkustamista”, sillä kaikille ei aina löytynyt sopivaa toimenkuvaa ryhmässä. Toimijoiden välillä esiintyi myös vahvoja intressiristiriitoja, mikä vähensi uskoa verkoston mahdollisuuksiin. Johdon mukana ololla koettiin olevan merkitystä moniammatillisen työn käynnistymiseen. Niillä alueilla, joilla prosessinohjaajien esimiehiä oli mukana, asioiden koettiin edistyvän nopeammin. Koulutusten toimivuuteen vaikutti selkeästi se, oliko mukana yksi kunta vai koko seutukunta. Useiden kuntien mukanaolo vaikeutti yhteisen tahtotilan muodostamista ja siten hallintokuntarajat ylittävän moniammatillisen yhteistyön käynnistymistä. Koulutuksia veti kaksi kouluttajaa joko yksin tai yhdessä alueista riippuen. Kouluttajilla arvioitiin olevan riittävästi asiantuntemusta nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvistä teemoista. Kouluttajia pidettiin ammattitaitoisina ja heidän arvioitiin saaneen moniammatilliset ryhmät toimimaan riittävässä määrin. Siihen, miten ryhmät saatiin toimimaan, vaikutti myös osallistujien oma sitoutuminen koulutukseen. Jos koulutettavat olivat sitoutuneita osallistumiseen, he edistivät itse ryhmän toimivuutta. Jos osallistujat olivat mukana esimiesten määräyksestä, se heikensi ryhmädynamiikan syntymistä kouluttajien taidoista riippumatta. Ongelmaksi koettu osallistujien sitoutumattomuus ei ole yksiselitteinen asia, sillä oman halun lisäksi siihen voi vaikuttaa mm. tarvittavien valtuuksien puute. Kaikilla osallistujilla ei ollut koulutusvaiheessa vielä valtuuksia lähteä tekemään yhteistyötä, mikä aiheutti osalle riittämättömyyden ja kykenemättömyyden tunnetta. Moniammatillisen yhteistyön käynnistyminen Prosessinohjaajakoulutuksen koettiin luovan edellytyksiä hallintokuntarajat ylittävälle, moniammatilliselle työskentelylle. Enemmistö osallistujista koki koulutuksen kehittäneen ainakin jossain määrin omia näkemyksiä moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksista. Yhteisen näkemyksen – 148 – syntymistä estivät mm. joidenkin osallistujien alhainen sitoutuminen, vähäinen osallistuminen ja hankkeen tiukaksi koettu aikataulu. Suurelle osalle toimijoista moniammatillinen työote oli jo entuudestaan luontainen tapa tehdä työtä. Muutamilla alueilla moniammatillisen työn tärkeys oli tiedostettu jo aiemmin, jolloin Onnistuvat opit tuki yhteistyön käynnistymistä. Koulutuksen myötä moniammatillisen työn luomien mahdollisuuksien lisäksi osallistujille aukeni myös sen haasteellisuus. Yhteistyö muiden koulutukseen osallistuneiden, eri hallintokuntia edustavien tahojen kanssa koettiin enimmäkseen helpoksi ja luontevaksi. Hallintokuntien välisen aidon yhteistyön muotoja kuitenkin vielä paikoittain haetaan. Jos hallintokuntarajat ylittävä yhteistyö oli entuudestaan tuttua, niin se koettiin helpoksi ja luontevaksi. Jos yhteistyötä oltiin vasta aloittelemassa, niin se koettiin hankalammaksi ja haasteellisemmaksi. Haasteita on koettu mm. käsitteiden käytössä, keskeisten toimijoiden puuttumisessa, tiedonkulussa esimiesten ja työntekijöiden välillä, yhteisen ajan puutteessa sekä yleisessä sitoutumattomuudessa. Vaikka yhteistyöhön suhtauduttaisiin periaatteessa myönteisesti, useimmiten tilannetta katsotaan viime kädessä oman ammattiryhmän näkökulmasta. Osin koulutusvaiheessa asioita työstettiinkin vielä enimmäkseen oman ammattiryhmän sisällä, jolloin yhteisen ajan mahdollistamaa aitoa moniammatillista otetta ei vielä täysin päästy hyödyntämään. Hallintokuntarajat ylittävässä moniammatillisessa yhteistyössä on parhaimmillaan kyetty muodostamaan kattava kokonaiskuva syrjäytymisuhanalaisten nuorten tilanteesta. Paikallista työtä on saatu yhteisten keskustelujen kautta systematisoitua ja päällekkäisyyksiä karsittua. Nuorten koulutuksen nivelvaiheeseen liittyvät ongelmat ja tarpeet ovat kaiken kaikkiaan saaneet aiempaa enemmän näkyvyyttä ja ymmärrystä, myös päättäjien keskuudessa. Pienemmissä kunnissa prosessinohjaajakoulutuksella tai ylipäätään Onnistuvilla opeilla ei näyttäisi olleen samanlaista merkitystä kuin suuremmilla paikkakunnilla tai seutukunnissa. Pienissä kunnissa moniammatillisen yhteistyön ja verkostoitumisen on todettu olleen jo aiemmin toiminnan elinehto. ”Yhteistyö eri organisaatioissa toimivien välillä on lisääntynyt ja konkretisoitunut. Yhteisesti esille otettuja asioita on helpompi saada päätöksiksi kuin yksittäisen toimijan esittämiä.” ”Olemassa olevien käytäntöjen yhtenäistämistä ja tarkastelemista eri toimijoiden näkökulmista.” ”Oli todella hyvä istua yhteiseen pöytään eri hallintokuntien ja eri toimijoiden kanssa. Yhteistyö oikeastaan alkoi koulutustapaamisista ja sitä on pyrkinyt sen jälkeen ylläpitämään omassa työssään sekä – 149 – laajemmalla tasolla. Yhdessä miettien alueelliset tarpeet kristalloituivat ja yleensä nousivat esiin. Omassa työssäni näen vain pienen sektorin nuorista enkä voi heidän perusteellaan tehdä johtopäätöksiä alueellisista tarpeista.” Yhteenvetona voidaan todeta, että prosessinohjaajakoulutuksella on ollut merkitystä alueellisten tarpeiden esiin nostamisessa ja niihin vastaamisessa. Onnistuvat opit -juurruttamishanke loi puitteet (aikaa, paikan ja ”neutraalin tilan”) tarpeiden esiin nostamiselle. Arvioinnin näkökulmasta kiinnostavaa on se, missä määrin hankkeen aikana tehty työ tulee tuottamaan haluttua tulosta ja muodostuuko kehitetyistä toimintatavoista pysyviä käytäntöjä. Prosessinohjaajilla on uskoa, että tehty työ aikaan saa positiivisia muutoksia. On runsaasti esimerkkejä, joissa toimintamallien juurtumisesta ei vielä ole takuita tai sitten takuut perustuvat ilmaistuun yhteistyömotivaatioon. Esimerkiksi hallintokuntarajat ylittävän moniammatillisen yhteistyön uskotaan lisääntyvän ja syventyvän jatkossa. Onnistuvien oppien aikana on myös opittu tuntemaan toisia nuorten parissa työskenteleviä toimijoita, heidän työtapojaan ja käyttämäänsä kieltä entistä paremmin. Kynnys yhteydenottoon on madaltunut ja tämän rohkaistumisen uskotaan auttavan kohderyhmään kuuluvia nuoria. Useat prosessinohjaajat uskovat, että he tulevat aiempaa enemmän kiinnittämään huomiota syrjäytymisvaarassa oleviin, esimerkiksi koulunsa keskeyttäneisiin nuoriin. Konkreettisina sanoista tekoihin siirtymisen toimenpiteenä mainitaan esimerkiksi seurantaa tehostava siirtymävaiheen seurantalomakkeiden käyttöönotto. ”Tietoisuus eri toimijoista on lisääntynyt ja yhteistyön mahdollisuudet tietenkin.” ”Luottamus omaan osaamiseen on kasvanut ja uskon saavani aikaan paljon.” ”Olen aktiivisempi ottamaan yhteyttä muihin toimijoihin ja hallintokuntien edustajiin. Tehtävät ja toimenkuvat ovat selkiintyneet ja tämä menettelytapa on saatu markkinoiduksi koko alueelle.” Positiivisten kokemusten kääntöpuolena ja haasteena prosessinohjaajat näkivät kuntien toimintakulttuurin, jossa vaikuttavat sektoriajattelu ja tiukat hallintokuntarajat. Hyvästä yhteistyömotivaatiosta ja tahtotilasta huolimatta erilaiset raja-aidat ja joustamattomat rakenteet ovat edelleen vaikeuttamassa eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja siten estämässä kokonaisvaltaisempaa työotetta monipuolista tukea tarvitsevien nuorten tukemisessa. – 150 – Arvioinnin keräämän aineiston perusteella Onnistuvat opit -juurruttamis- hankkeen käynnistämisvaiheen tiedottamista voidaan pitää tavoitteisiin nähden riittävänä. Mukaan saatiin monipuolinen edustus eri hallinnonaloilta ja maakuntakohtainen työ saatiin käynnistettyä kaikissa 14 maakunnassa. Osassa valkeiksi alueiksi jääneillä alueilla (kartta kuviossa 3) tiedottamistoimia tehostettiin, mutta tästäkin huolimatta osa paikkakunnista ei lähtenyt mukaan. Syyt saattoivat liittyä käynnissä olevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, kunnissa meneillään olleisiin henkilövaihdoksiin, kuntien keskittymiseen nuorten tukemiseen muulla tavoin tai siihen, että alueella oli jo riittävästi vastaavansisältöisiä hankkeita. Soittokierroksissa kuultiin myös yllättävän tehokkaita perusteluja: joidenkin toimialansa johtavien viranhaltijoiden Prosessinohjaajakoulutuksiin käytetyillä 180 000 eurolla toteutettiin kahden kouluttajan vetämät kuuden päivän koulutuskokonaisuudet kaikilla 14 maakunnan alueilla sekä näihin liittyvät etäohjaukset koulutusjaksojen välillä. Kerätyn aineiston pohjalta voidaan todeta, että prosessinohjaajakoulutus soveltuu Ota oppi -mallin levittämiseen ja paikallistyön käynnistämiseen edellä esitetyt reunaehdot ja kehittämisajatukset huomioiden. Kuten useissa prosessinohjaaja- ja koordinaattoritapaamisissa on todettu, tietty määrä ahdistusta ja hämmennystä tullaan aina tarvitsemaan asioiden eteenpäin viemiseksi. Siten alun hämmennyksestä ja epätietoisuudesta huolimatta prosessinohjaajakoulutuksessa on kyetty tukemaan yhteisen näkökulman, roolien ja vastuiden löytämistä paikallisten toimijoiden keskuudessa sekä saatu aikaan konkreettisia tuloksia kohderyhmän palveluiden parantamiseksi. Arvioinnissa kerätty aineisto osoittaa, että sektorirajat ylittävä yhteistyö on lisääntynyt Onnistuvat opit -hankkeessa toteutetun prosessinohjaajakoulutuksen myötä. Lisäksi moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet ovat vahvistuneet työn aikana. 16.4 Tiedottaminen Onnistuvat opit -hankkeessa Keskeisimmät tulokset: + Yksityiskohtainen tiedotussuunnitelma, jota päivitettiin työn edetessä, ohjasi kokonaishankkeen tiedottamista. Hankkeesta tiedotettiin monipuolisesti sekä hankkeen sisällä että ulkopuolisille toimijoille. + Toiminnan käynnistymisvaiheessa onnistuneiksi tiedotustavoiksi koettiin suorat yhteydet johtaviin viranhaltijoihin ja päättäviin tahoihin. + Paikallistoiminnasta vastanneet arvottivat hankkeen tiedottamistoiminnan onnistuneen kohtuullisesti. – Paikallistasolla suoritetun tiedottamisen laatu vaihteli, mikä oli osittain seurausta vähäisestä suunnittelusta. – Internetsivuston (www.onnistuvatopit.fi) päivittämiseen olisi pitänyt panostaa enemmän. – 151 – mukaan kunnasta puuttui koko ohjaus- ja tukipalvelujen tehostamisesta hyötyvä nuorten kohderyhmä. Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen keskeinen tiedotuskanava oli www.onnistuvatopit.fi -verkkosivusto. Sivusto toimi tiedottamisen ohella myös prosessinohjaajien työfoorumina. Haastatteluaineistojen perusteella internetsivusto koettiin tarpeelliseksi, mutta sen päivittämiseen ei oltu kaikin puolin tyytyväisiä. Internetsivujen päivittämättömyys on yleinen ongelma, mutta se ei silti poista hankkeen johdon ja päivityksestä huolehtivan tahon vastuuta. Seminaareista tehdyn kyselyn (kuinka hyvin Onnistuvat opit -idea aukesi ja kuinka hyvin sain tietoa mahdollisuuksistani liittyä hankkeeseen) keskiarvoksi asteikolla 1–5 tuli 3,97 eli seminaareja voitiin pitää sinänsä sisällöllisesti onnistuneina. Seminaarien haasteena oli se, että päättäjien läsnäolo oli vähäistä ja kunnissa koettiin, että sama viesti pitää seminaarien jälkeen ”kuljettaa” johdolle toisen kerran. Tähän ongelmaan vastaamiseksi seminaarit korvattiin kuntajohdon suorilla työryhmätapaamisilla, toimialajohdon johtoporrastapaamisilla, työpajajohdon ja koulutuskuntayhtymän johdon tapaamisilla ja siellä tapahtuvilla Onnistuvat opit -esittelyillä. Projektipäällikön ja koulutuspäällikön mukaan muutos lähestyä suoraan päättäviä tahoja edesauttoi merkittävästi johdon sitoutumista alueella myöhemmin käynnistyneeseen työhön. Toimintaan osallistuneet paikallistoimijat arvioivat tiedottamisen onnistuneen kohtuullisesti, kuntaraporteissa keskiarvon ollessa 3,4 (asteikolla 1–5). Arvosanaan vaikutti se, oliko oikeat tahot saatu tietoisiksi (ml. päättäjät) ja missä määrin tiedotusvälineet saatiin kiinnostumaan paikallisesta toiminnasta. Tiedottamisella koettiin olleen merkitystä, sillä sen avulla saatiin julkisuutta nivelvaiheen kehittämisen tarpeellisuudesta sekä yhdistettiin asian piirissä työskentelevien tahojen voimavaroja. Lisäksi tiedottamisen koettiin tavoittaneen niitä nuoria, joille toimenpiteitä suunnattiin. Tiedottamisen uskottiin myös osaltaan edistävän toimenpiteiden juurtumista pysyviin rakenteisiin. Tiedottamisen merkitys vaihteli kuitenkin jonkin verran alueittain. Muutamilla alueilla etenkään ulkoisella tiedottamisella ei toiminnan tässä vaiheessa nähty olevan huomattavaa merkitystä, koska konkreettisia tuloksia ei vielä ollut esittää. Paikallistasolla tehokkaiksi tiedotuskanaviksi koettiin erilaiset kohdennetut tilaisuudet päättäjille ja paikallistason toimijoille. Asioita käsiteltiin esimerkiksi hallinnonalojen johtoryhmille järjestetyissä tiedotustilaisuuksissa, lautakunnissa ja seutuhallinnon kokouksissa. Paikallistason tiedottamista voidaan pitää monipuolisena, vaikka tiedottamisen taso vaihteli alueittain. Tiedottamisessa näkyi suunnittelemattomuutta. Tämän koetaan johtuneen osittain siitä, että tiedottaminen jäi vain yhdeksi pieneksi osaksi koordinaattoreiden työtä. – 152 – Tiedotussuunnitelman tekeminen heti alkuvaiheessa ja sen noudattaminen olisi voinut tukea paikallistason tiedottamista. Paikallistoimijat itse kokivat ulkoisen tiedottamisen haasteeksi sen, että paikalliset tiedotusvälineet eivät toistaiseksi osoittaneet merkittävää kiinnostusta toimintaan. Ottaen huomioon tiedottamisen ja teeman yleisen haastavuuden, voidaan kuitenkin arvioida, että kokonaisuutena paikallistasolla Onnistuvien oppien näkyvyys medioissa on ollut kattavaa. Ulkoisen tiedottamisen osuus tulee painottumaan tulevaisuudessa enemmän kun tiedotusvälineitä kiinnostavia konkreettisia kokemuksia ja tuloksia alkaa syntyä. Tähän mennessä julkisten tiedotusvälineiden kynnys on ylitetty sitä paremmin mitä konkreettisemmasta asiasta on ollut kyse. Ohjausryhmän kautta Onnistuvien oppien kokemuksia ja tuloksia on voitu hyödyntää ohjausryhmän jäsenten taustaorganisaatioissa. Suhteellisen suuri juurruttamishanke ja laaja toiminta-alue ovat ainakin mahdollistaneet Onnistuvista opeista saatujen kokemusten kytkemisen nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden kehittämisen ajankohtaiseen keskusteluun ja siten nuorisopoliittiseen kontekstiin. Lisäksi ohjausryhmä on tukenut osaltaan alue- ja paikallistoimijoiden työtä tekemillään tutustumiskäynneillä. Ulkoisessa tiedottamisessa hankkeen omat seminaarit sekä muiden hankkeiden järjestämät seminaarit koettiin tärkeäksi tiedotuskanavaksi. Osalla paikkakunnista järjestettiin erillisiä tiedotustilaisuuksia. Tilaisuuksia oli laajasti eri yhteistyötahoille ja osallistujamäärät vaihtelivat muutamista henkilöistä reiluun sataan. Kirjaamiskäytäntöjen vaihtelevuudesta johtuen tarkkoja osallistujamääriä ei nähty järkeväksi esittää. Seminaarien ja tiedotustilaisuuksien ohella tärkeäksi tiedottamiskäytännöksi osoittautuivat paikallistoimijoiden keskinäiset tutustumiskäynnit. Tällaista vertaisoppimista hyödynnettiin toimintoja suunniteltaessa ja käynnistettäessä. Esimerkiksi Omnian ohjaavaa starttipajaa esiteltiin eri maakuntien toimijoille. Kokonaisuutena Onnistuvien oppien tiedottaminen on ollut monipuolista. Tiedottamiseen oli varattu noin 100 000 euroa, joka käytettiin kokonaisuutta ajatellen tarkoituksenmukaisesti. Resurssien käyttöä ohjasi tiedotussuunnitelma, jota päivitettiin säännöllisesti ja korjaavia toimenpiteitä tehtiin tarvittaessa, esimerkiksi tiedotusseminaarien vaihtaminen kohdennetuiksi johtoporrastapaamisiksi. Hankkeen tehtäväksi annetussa Ota oppi -mallin jalkauttamisessa maakuntiin on onnistuttu riittävän hyvin. Konsortion taholta on lisäksi pystytty tukemaan sitä vajetta, mitä kunnissa on koettu olleen tiedottamisosaamisen suhteen. Hankkeen tiedotustoimet ovat osallistujamäärissä laskettuna onnistuneet selvästi suunniteltua paremmin sen suhteen, mitä hankkeen alkuvaiheessa oli osattu arvioida. Alkuperäisenä tavoitteena oli, että alueilla järjestettäviin tiedotus- ym. tilaisuuksiin osallistuisi 1 300 henkilöä (joista naisia 850). Tilastojen mukaan tilaisuuksiin osallistui kuitenkin 7 042 henkilöä, joista naisia 6 425. Alkuperäistä osallistujatavoitetta voidaan pitää – 153 – 16.5 Alue- ja maakuntakohtaisen työn tukiprosessit Prosessinohjaajakoulutusten ohella järjestetyt muut koulutukset koettiin sisällöiltään hyviksi ja tarpeellisiksi. Ongelmana oli se, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet koulutuksiin mukaan. Koulutuksista informoitiin sekä sähköisesti että myös eri tilaisuuksissa. Koulutuspaikkoja oli rajallinen määrä, koska tarvetta ei lopullisesti osattu arvioida. Koulutuspaikat jaettiin ilmoittautumisjärjestyksessä, jolloin tarpeen ollessa suuri, kaikki eivät niihin mahtuneet. Tämä aiheutti osassa paikallistoimijoita ärtymystä. Ohjausryhmän, valvojan, arvioinnin sekä hankekonsortion jalkautuminen maakuntiin mahdollisti paikallistyöstä vastaavien henkilöiden tapaamisen heidän omassa ympäristössään ja perinpohjaisen keskustelun ja tuen työstä vastaaville. Ulkoinen arviointi pyrki omalta osaltaan tukemaan paikallista kehittämistyötä tuottamalla seurantatietoa raportointien ja katsausten yhteydessä. Lisäksi aineiston keruun yhteydessä suoritetut kyselyt ja haastattelut ovat edellyttäneet paikallistoimijoilta sekä heidän esimiehiltään oman työn kriittistä pohdintaa, jonka on todettu auttaneen työn hahmottamisessa ja kokonaiskuvan muodostumisessa. Paikallistoimijoita yhteen kokoavat tapaamiset, joita järjestettiin muutamia kertoja vuodessa, koettiin näihin osallistuvien keskuudessa erittäin tärkeiksi. Nämä vertaistukeen perustuvat tapaamiset järjestettiin ennen kaikkea osallistujien omasta toiveesta ja niistä saatu palaute oli hyvin positiivista. varsin vaatimattomana eli tämä pitää huomioida arvioitaessa tiedotustoimien kattavuutta. Tiedottamiselle asetetuttujen tavoitteiden voidaan kuitenkin arvioida riittävässä määrin toteutuneen. Tiedottamisen tasolle ei ole luonnollisesti ylärajaa eli tiedottamista olisi voitu aina vain tehostaa ja laajentaa. Yksittäinen pieni heikkous koko hankkeen tiedottamisessa oli Onnistuvat opit -hankkeen internetsivusto, jonka päivittäminen jäi osin puutteelliseksi ja sivuston ylläpitoon olisi pitänyt varata lisäresurssia. Tästä huolimatta hankkeen tavoitteisiin nähden tiedotustoimia voidaan kokonaisuutena kuitenkin pitää riittävinä ja onnistuneina. Keskeisimmät tulokset: + Koulutukset koettiin sisällöiltään onnistuneiksi ja tarpeellisiksi. Salassapitokysymysten käsittelyn tarve oli maakunnissa erittäin suuri. + Alue- ja maakuntakohtaisen työn käynnistämiseksi toteutetut johtoporrastapaamiset sitoutti esimiehet pidempikestoiseen tavoitteenasetteluun. + Toimijoiden vertaistapaamiset hankkeen aikana mahdollistivat keskustelut ja kokemustenvaihdot ja näitä arvostettiin korkealle. + Merkittävä tukiprosessi muodostui hanketoimijoiden epävirallisista puhelinkeskusteluista ja sähköpostikonsultoinneista, joilla ongelmia kohdanneita paikallistoimijoita ohjattiin eteenpäin. – Koulutusten määrä arvioitiin väärin suhteessa tarpeeseen. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. – 154 – Alue- ja maakuntakohtaisen työn tukiprosesseihin varattiin kaiken kaikkiaan miljoona euroa. Arvioinnin tuottaman aineiston mukaan paikallistoimijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä konsortion tuottamaan juurruttamistyön tukeen. Paikallistoimijoiden loppuraporteissa sekä toimijoiden haastatteluissa kiitellään konsortion jäsenten jaksamista ja viitseliäisyyttä etsittäessä tietoa ja ratkaisuja mitä erilaisimpiin kysymyksiin ja ongelmakohtiin. 17 Ota oppi -mallin soveltuvuuden arviointi ja toimintojen juurruttaminen Tässä luvussa käsitellään aikaisemman kehittämistyön tuloksena syntyneen Ota oppi -mallin soveltuvuutta paikallisen moniammatillisen yhteistyön käynnistämisessä ja ennen kaikkea mallin soveltuvuutta pitkäkestoisen kehittämistyön tuottamien tulosten pysyväksi saattamista. 17.1 Ota oppi -mallin soveltuvuuden arviointi Ota oppi -malli (kuvio 1) esiteltiin paikallistoiminnan käynnistysvaiheessa, osana prosessinohjaajakoulutusta. Malli suunnattiin vahvasti paikallisille käytännön toimijoille, joka näkyi myös esimiehille suunnatuissa haastatteluissa. Haastattelujen mukaan esimiesasemassa olevat paikallistoimijat eivät juuri olleet kuulleet koko mallista. Yhteistyön käynnistyttyä paikallista toimintaa ohjattiin kuitenkin Ota oppi -mallin toimintalogiikan mukaisesti. Alueellisiin toimenpideohjelmiin ja niiden pohjalta valmisteltuihin sopimuksiin tuli kirjata sellaiset Ota oppi -mallin ydinsisällöt kuten a) moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuvat tahot ja heidän tehtävänsä/vastuunsa b) esimiesten tekemä päätös toiminnan käynnistämisestä sekä heidän toimialansa vastuut c) alueellisen toimenpideohjelman kuvaus, joka sisälsi toiminnan rakenteen, sisällön ja kustannukset sekä d) toiminnan juurtumista ja vakiinnuttamista turvaavat juurruttamissuunnitelmat. Prosessinohjaajien ja koordinaattoreiden kokemukset mallin toimivuudesta vaihtelivat. Osa toimijoista piti mallin rakennetta yksinkertaisena ja toimivana ja osa taas piti rakennetta liian yksityiskohtaisena ja ohjaavana. Joillakin alueilla tietoisuus Ota oppi -mallin mukaisesta toiminnasta jäi varsin etäiseksi, vaikka itse toiminta saattoikin olla mallin tavoitteiden suuntaista. Mallin yksityiskohdat saivat sekä kiitosta että kritiikkiä, mutta ennen kaikkea kiiteltiin sitä, että ylipäätään oli kehitetty malli moniammatillisen työn käynnistämiseen ja sen tuottamien toimenpiteiden juurruttamiseen. Mallin keskeisin kritiikki kohdistui lähinnä siihen, että ”oikeassa elämässä” asiat – 155 – eivät aina etene yhtä suoraviivaisesti, kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Suurin osa paikallistoimijoista ymmärsi tämän, mutta toisilla se aiheutti enemmän kielteistä suhtautumista koko malliin kuin toisilla. Mallia käyttäneet selvästi ymmärsivät sen vajavaisuudet, mutta osasivat hyödyntää sitä muilla tavoin. Seuraavissa kappaleissa on esitetty tarkemmin näkemyksiä Ota oppi -mallin sisällöistä perustuen Onnistuvat opit -hankkeen käytännön kokemuksiin. Arvioinnin keräämän aineiston perusteella voidaan todeta, että yhtenä mahdollisena toimintatapana esitetty Ota oppi -malli ohjasi Onnistuvien oppien paikallistoimintaa vaihtelevasti. Osa paikallistoiminnasta vastanneista koordinaattoreista kertoi käyttäneensä mallia hyvinkin systemaattisesti, osa paikoitellen ja osa ei käyttänyt mallia lainkaan. Prosessinohjaajien ja koordinaattoreiden kokemukset mallin toimivuudesta vaihtelivat samassa suhteessa kuin sen käyttökin. Osa toimijoista piti mallin rakennetta yksinkertaisena ja toimivana ja osa taasen piti rakennetta liian yksityiskohtaisena ja ohjaavana. Ensisijainen kohderyhmä Ota oppi -mallissa mainittu ensisijainen kohderyhmä, 15–17-vuotiaat nuoret, koetaan aineiston perusteella liian kapeaksi luokitukseksi. Siirtymävaiheen sujumiseksi ja toisen asteen läpäisyasteen varmistamiseksi tulevaisuudessa ohjaus- ja tukipalvelut tulee ulottaa sekä yläkouluihin että toiselle asteelle. Tätä tukevat myös tilastot, joiden mukaan ns. tekninen nivelvaihe ei ole niin suuri ongelma Suomessa, kuin mitä esimerkiksi toisen asteen opintojen keskeyttäminen. Toisaalta edellä mainittu ikärajaus on ollut myös odotettu. Ikärajaus on nostanut esille aikaisemmin palvelujen katvealueella olevien nuorten tuen tarpeet ja osoittanut näihin ikäluokkiin kohdentuvan tuen tarpeen tärkeyden. Ota oppi -malli ei myöskään tunnista ja huomioi riittävästi sukupuolispesifejä piirteitä. Mallissa ei oteta kantaa palvelujärjestelmän kehittämiseen tyttöjen ja poikien ongelmien erilaisuutta huomioiden. Ota oppi -malli prosessina Ota oppi -malli on prosessiksi kuvattuna hyvin yksinkertainen. Mallia hyödyntäneet ovat kokeneet sen toimivaksi paikallistason työtä käynnistettäessä. Paikallistyössä on voitu edetä mallin kuvaaman mekanismin mukaisesti ja työtä on viety alueilla eteenpäin tuloksellisesti. Ota oppi –mallin prosessissa ongelmana on se, että siihen on hankala kytkeä alueilla aikaisemmin tehty työ. Ota oppi -mallin toimintalogiikka perustuu olettamukseen, että yhteistyö käynnistetään ikään kuin tyhjästä, vaikka useilla alueilla on hyvinkin pitkäaikaisia yhteistyökäytänteitä olemassa. – 156 – Ota oppi -mallin todettiin antavan liian helpon kuvan, jossa palvelut olisivat lineaarisesti ja yksituumaisesti toteutettavissa. Käytännössä monien palveluvajeiden keskellä ja esimerkiksi seudullisten toimijoiden intressiristiriidoissa kunnat käyvät valtataistelua jokaisessa prosessimallin laatikon kohdassa. Mallin onnistunut hyödyntäminen edellytti sektorien välistä ja myös sisäistä joustavuutta. Liiallinen hierarkkisuus muodostui helposti esteeksi. Toisekseen asiat eivät etene laatikoiden kuvaamassa suoraviivaisessa järjestyksessä, vaan limittyvät ja välillä myös palataan aikaisempiin tehtäviin. Esimerkiksi Onnistuvissa opeissa toiminnan vakiinnuttamiseen ja juurruttamiseen panostettiin alusta lähtien, eikä juurruttaminen ollut vain se viimeinen tehtävä. Ota oppi -malli ei sovellu kiireelliseen työskentelyyn ja monet toimijat kritisoivat ”mallin kuljettamista ja sisäänajoa” liian tiukassa aikataulussa. Suuremmissa kaupungeissa Ota oppi -mallin käynnistäminen ja saattaminen lujalle perustalle on työläs prosessi. Moniammatillinen yhteistyö herättää kiinnostusta ja suurissa kaupungeissa toimijoita on äkkiä useita kymmeniä. Tällaisten ammattilaisryhmien kokoaminen, ja yhteisen ”kielen” löytäminen vaativat aikaa. Malli on myös haavoittuvainen eri toimijatahojen henkilövaihdoksille ja poissaoloille. Jos joku taho jättäytyy vähäksi aikaa yhteistyön ulkopuolelle on tämä helposti ulkona koko yhteistyökuviosta. Mallin myös todetaan unohtavan liian helposti varsinaisen kohderyhmän huomioimisen valmisteluvaiheessa. Vanhemmat ja itse nuoret nähdään usein loppukäyttäjinä, eikä heitä huomioida riittävästi suunnittelussa. Keskeiset yhteistyötahot ja toimijat Ota oppi -mallin tekstiosassa (STM 2005:18) kuvataan keskeiset tahot ja toimijat, joita yhteistyössä tulisi olla mukana. Tästä esittelystä puuttuu kuitenkin tärkeä päättäjien ryhmä. Onnistuvissa opeissa esimerkiksi toimialajohtajat, työpajajohtajat, rehtorit ja seutujohtaja on koettu keskeisimmiksi toimijoiksi tämänkaltaisen yhteistyön tukemisessa. Heidän roolinsa on ollut vahvasti läsnä käytännön työn ohjaamisessa ja esimerkiksi koordinaattorin päivittäisjohtamisen tukena, eli muutoinkin kuin pelkästään perinteisessä ohjausryhmätyöskentelyssä. Päättäjien rooli korostuu hallinnonalojen välisen yhteistyön ja jatkuvuuden turvaamisessa. Nämä puolestaan ovat avainasemassa, jotta juurruttamissuunnitelmat voivat konkretisoitua. Koordinaattori Onnistuvat opit -hankkeen aineisto vahvistaa edelleen jo aiemmin todettua asiaa (esim. Suikkanen et al. 2004) eli koordinoivan tahon merkitys on ratkaisevan tärkeä moniammatillisen yhteistyön varmistamisessa ja tulosten – 157 – saavuttamisessa. Onnistuvissa opeissa yksinkertaisin ja eniten käytetty tapa koordinaation järjestämiseen oli koordinaattorin palkkaaminen, mutta koordinoinnin voi järjestää muutoinkin. Onnistuvissa opeissa koordinointia on voitu tehdä myös ilman erillisen koordinaattorin palkkaamista, kuten osana olemassa olevan työpajajohtajan, alueella jo toimivan koordinaattorin tai viroissa olevien ihmisten toimenkuvia muokkaamalla. Koordinointitehtävien toimenkuviin sisällyttämisen etuna mainittiin mm. synergiaedut, toimintamallien tuntemus sekä päällekkäisyyksien välttäminen. Uhkakuviksi tällöin mainittiin mm. toiminnan liiallinen keskittyminen koordinaattorin taustayhteisöön tai kokonaisuuden kasvaminen liian suureksi ja kunnolla hoidettavaksi. Koordinaatiotoiminnan vaarana koettiin myös ”liian hyvä” tai ”liian omistautuva” koordinaattori. Tällainen koordinaattori tekee kaiken itse, jolloin olemassa oleva palvelujärjestelmä ei juuri parane. Tällöin koordinaatio ja siihen liittyvät tehtävät henkilöityvät liikaa ja koordinaattorin mahdollisen lähdön jälkeen alueelle jää tyhjiö, joka ei ole kenenkään vastuulla. Yhteenveto Yhteenvetona voidaan todeta, että Ota oppi -malli on yksityiskohtainen, suoraviivainen ja puhtaasti idealistisena toimintamallina ja prosessikuvauksena siihen on helppo tarttua. Suoraviivaisuudessaan se antaa uskoa moniammatillisen yhteistyön käynnistämiselle ja nuorten palveluita tehostavien toimintojen juurruttamiselle. Yksinkertaisuudessa piilee myös vaara. Ota oppi -malli jättää monia kysymysmerkkejä toteuttajalle eikä toiminta kuntaorganisaatioiden hierarkkisuudesta ja limittäisyydestä johtuen tapahdu mallin kuvaamana lineaarisena jatkumona. Todellisuudessa työ on vaihtelevampaa, jolloin välillä mennään kaksi askelta eteenpäin, kunnes huomataan, että pitääkin palata kolme taaksepäin. Toisaalta, harva kuntatoimija Onnistuvat opit -hankkeessa uskoikaan, että moniammatillisen yhteistyön käynnistäminen kävisi juuri esitetyllä tavalla. Eräs Onnistuvien oppien paikallistoiminnasta vastannut koordinaattori kommentoi Ota oppi -mallia toiminnan päättymisen jälkeen seuraavasti: ”Emme me alussa ajatelleet toteuttaa (Ota oppi) mallia, koska arvioimme, ettei siihen olisi kuitenkaan resursseja. Loppujen lopuksi työmme osoittautui kuitenkin pitkälti mallin mukaiseksi.” Ota oppi -mallin toteuttamisen riskinä on myös, ettei siihen tarvittavaa laajaa yhteistyöhalua tai -näkyä löydy. Monipuolista tai kattavaa toimijajoukkoa ei saada kootuksi tai yhteisen toimintakulttuurin löytäminen voi olla liian haastavaa. Yhteistyöhön sitouttaminen edellyttää myös vahvaa johtajuutta. – 158 – Mikäli kunnassa ei ole esimiestä joka tarkastelisi nuorten palveluja riittävän laajana kokonaisuutena voi moniammatillinen yhteistyö jäädä pyörimään ”akanvirtana” liian pienten yksityiskohtien ympärille. Tämän osa-alueen tehtävänä oli arvottaa Ota oppi -mallin soveltuvuutta. Mallin toimivuutta ei voi arvioida ilman ympäröivää kontekstia, joka tässä tapauksessa muodostui Onnistuvat opit -hankkeesta sekä kuntatodellisuudesta, jossa nuorten parissa työskentelevät työntekijät toimivat. Toimintaympäristö – sekä Onnistuvat oppien nivelvaihepalvelujen konteksti että kuntatoimijoiden toimintaympäristö – on jatkuvassa muutostilassa, joten mikä toimi vuosi sitten, ei välttämättä ensi vuonna enää toteutuisi samalla tavalla. Erityisesti käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen koettiin vaikeuttavan kuntien ja sektorien välistä moniammatillista yhteistyötä. Mallintamisen vaikeutena on, että todellisuudessa työ tulee harvoin etenemään niin, kuin mitä mallin laatijat ovat ajatelleet. Mallintamisessa haasteena on ns. riippumattomien tekijöiden vaikutusten ennakointi. Ota oppi -mallia tarkasteltaessa ja arvioitaessa tulee mieleen, että malli on terminä ehkä harhaanjohtava. Kyse on ennemminkin joukosta asioita, joita tulee huomioida. Nämä huomioitavat asiat eivät tapahdu tyhjiössä, eivätkä ne toimi mallin kuvaamalla tavalla irrallisina osa-alueina, joista voidaan siirtyä seuraavaan, kun edellinen on valmis. Itse asiassa osa-alueet eivät ”valmistu” koskaan, vaan ne elävät jatkuvasti ja ovat vuorovaikutuksessa sekä keskenään että koko ympäröivän toimintaympäristön kanssa. Aineiston perusteella voidaan todeta, että Ota oppi -malli soveltuu moniammatillisen toiminnan käynnistämiseen ja sen sisällä nuorten tukipalveluiden kehittämiseen. Soveltuvuuden puolesta puhuvat kokemukset, joita Onnistuvien oppien paikallistoiminnasta vastaavat henkilöt ovat tuoneet esille. Mallin soveltamisessa on täytynyt kuitenkin ymmärtää mallin luonne: Ota oppi -malli ei tarjoa valmiita ratkaisuja vaan ratkaisujen tekeminen jää paikallistasoille. Mallia ei voi seurata mekanistisesti, vaan se haastaa paikallistoimijat aktiiviseen toimintaan ja vastuunottoon. Moniammatillisen yhteistyön käynnistäminen mallin mukaisesti edellyttää myös alue- tai paikallistasolla vahvaa johtajuutta. Vaikka malli on (näennäis)demokraattinen, jonkun tahon on otettava vastuu ja käynnistettävä nuorten ohjausta vahvistavat toimenpiteet esimerkiksi intressiristiriidoista huolimatta. 17.2 Paikallisesti kehitettyjen toimenpiteiden juurruttaminen osaksi arjen rakenteita Edellisessä kappaleessa arvioitiin, kuinka aikaisemman kehittämistyön tuloksena syntynyt Ota oppi -malli soveltui pitkäkestoisen kehittämistyön käynnistämiseen ja tukemiseen. Tässä kappaleessa Ota oppi -mallin kokemuksia – 159 – on pyritty huomioimaan ja niitä mallinnetaan uudelleen – silläkin riskillä, että mallintamisen vaikeutta kritisoitiin jo Ota oppi -mallin osalta. Juurruttamistyötä mallinnettaessa arviointia kiinnostivat seuraavat asiat: millä eri tavoin juurruttamistyötä tehtiin, mitä juurruttamisen työnä ja lopputuloksena koettiin edellyttävän, millaiset toimintatavat edistivät tai vaikeuttivat juurruttamista sekä miten tätä kaikkea voitaisiin kuvata, jotta näitä kokemuksia voitaisiin hyödyntää jatkossa. Juurruttamistyössä oli havaittavissa neljä osa-aluetta, jotka aineiston perusteella koettiin kriittisimmiksi. Osa-alueet ovat: esimiesten sitouttaminen1) verkoston luominen 2) toiminnan toteutus ja 3) seurannan järjestäminen ja hyödyntäminen. 4) Kaikilla em. osa-alueilla voi olla sekä juurruttamistyötä edistäviä että sitä taannuttavia vaikutuksia. Lopputulos, eli toimintojen juurtuminen, on mallin mukaisten toimenpiteiden eri osien summa. Mallissa juurtuminen voidaan nähdä vaakana, jonka toisessa päässä on juurruttamista edistävät tekijät ja toisessa sitä heikentävät tekijät. Mitä enemmän vaa’alle kertyy juurruttamista tukevia elementtejä, sitä todennäköisempää toimintamallien juurtuminen on. 17.2.1 Esimiesten sitouttaminen Keskeisimmät tulokset: + Kumppanuussopimukset toimivat hyvin esimiesten sitouttamisessa – ne konkretisoivat sitoutumisen ja tekivät työstä läpinäkyvää. + Kumppanuussopimukset koettiin pääosin positiivisesti ja niillä uskottiin olevan myös vahva symbolinen arvo + Paikallistoimijoiden laajapohjaisen yhteistyön koettiin vakuuttavan esimiehet ja näin ollen se lisäsi sitoutumista. + Kuntakentän muutostila (kunta- ja palvelurakenneuudistus) nähtiin mahdollisuutena vaikuttaa ja esimiehet sitoutuivat tähän vahvasti. – Toisaalta kuntakentän muutostila ja hankekriittisyys heikensivät halua sitoutua pitkäaikaiseen kehittämistyöhön. – 160 – Esimiesten sitouttaminen ja sitoutuminen on edellytys onnistuneelle juurruttamistyölle. Jotta paikallistason eri ammattilaiset voivat toimia osana moniammatillisia verkostoja ja olla mukana kehittämässä palvelujärjestelmää, edellyttää tämä heidän esimiestensä hyväksyntää ja yleensä myös jonkinlaista resurssia mm. viikkotyöajasta. Ilman esimiesten sitoutumista juurruttamistyöllä ei juuri ole onnistumisen mahdollisuuksia. Esimiesten sitouttaminen konkretisoitui kumppanuussopimusten laadinnalla. Sopimuksiin kirjattiin kunkin toimijan vastuut ja tehtävät. Esimiesten sitouttaminen tarkoitti myös sitä, että heille itselleen kirjattiin sopimuksiin vastuutehtäviä ja -alueita. Näitä saattoivat olla esimerkiksi toiminnan jatkuvuutta takaavien rahoitusneuvottelujen käynnistäminen ja läpivieminen, asioiden valmistelu ja sen pohjalta tapahtuva esittely kunnanjohtajakokouksissa sekä kehittämistoimenpiteiden vieminen kuntien lautakuntakäsittelyihin ja muihin päättäviin elimiin. Esimiesten sitouttaminen ”ennakolta” nuorten tukipalvelujen kehittämiseen valmisteli esimiestasoa vastaanottamaan konkreettisia toimenpide-ehdotuksia prosessinohjaajilta. Onnistuvien oppien hankekonsortio loi otollista maaperää tuleville kehittämisehdotuksille lupaamalla esimiehille sekä taloudellista että ohjauksellista tukea. Esimiesten haastatteluiden mukaan sitouttamistoiminta ja lopputuloksena syntynyt sopimusten laadinta koettiin pääosin tervetulleena asiana. Sitovien sopimusten koettiin tuovan ryhtiä toimintaan ja ennen kaikkea sitouttavan toimijat asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen. Alla on muutamia suoria lainauksia esimiesten haastatteluista. ”Meidän alueen osalta juurruttamisen vaatimukset ovat oikein tervetulleita. Jos ei laiteta nimiä paperiin, niin kyllä tällaiset uudistukset hukkuvat massaan kolmessa vuodessa.” ”Minusta (juurruttamisen vaatimukset) se sitouttaa aidosti.”… kun kuntayhtymän johtaja tulee paikalle ja kuuntelee ja keskustelee seuturyhmän kanssa, niin pidän sitä merkittävänä uutena signaalina.” Sopimuksellisuus ei kuitenkaan saanut kaikkien esimiesten varauksetonta hyväksyntää. Eräs esimies kuvaa haastattelussa sopimusten teon lähenevän aikaisempaa normiohjauksen aikakautta ja ajavan nykyaikaista informaatio- ohjausta ahtaammalle. ”Periaatteellisena huonona puolena on se, että tämä on ollut ministeriön tapa verhota normiohjaus hankkeiden sisään. Yksinkertaisempaa olisi ollut, jos sieltä olisi tullut kirje, jossa olisi sanottu, että tehkää näin”. – 161 – Esimiesten sitoutumista tuettiin maakuntiin varatuilla käynnistämisvaiheen resursseilla. Moniammatillisen ja poikkihallinnollisen yhteistyön tehostamiseen nuorten ohjaus- ja tukipalveluissa ohjattiin noin 130 000 euron taloudellinen tuki. Tämä edellytti vastuullista valmistelutyötä sekä sitoutumista sopimuksissa asetettuihin ehtoihin. Mahdollisissa riitatilanteissa ratkaisuja olisi voitu hakea käräjäoikeudesta. Vaikka muutamat esimiehet haastatteluissa totesivatkin, että rahalla ei tässä työssä ole suurta merkitystä, niin monet esimiehistä kuitenkin näki rahallisen panostuksen merkittävänä tekijänä toimintaan sitoutumisessa. Raha ei kuitenkaan ollut ainoa houkutin sopimusten laadintaan ja kehittämistoiminnan käynnistämiseen. Hankekonsortio loi kokonaisvaltaisen kehittämistoiminnan ja juurruttamisen kokonaisuuden, jossa taloudellisen panostuksen ohella oli tarjolla myös koulutusta ja suunnittelutukea – eli toisin sanoen ulkopuolisten asiantuntijoiden työaikaa paikallistoimijoiden tukemiseen. Esimiesten sitouttamista tuki monin paikoin ratkaisevasti nuorten parissa toimivien paikallisten ammattilaisten hyvä ja toimiva yhteys suoraan päättäviin tahoihin. Koordinaattoreiden ja heidän esimiestensä käynnit ja esittelyt kuntajohdolle ja ylimmille viranhaltijoille, esiintymiset kuntajohdon kokouksissa, koulutuskuntayhtymäjohdon kokouksissa sekä seutujohdon ja työpajajohdon kokouksissa loivat uskottavuutta kehittämistyölle ja sen pysyväksi saattamiselle. Sitoutumista tuki myös se, että päättäjille ja poliittiselle johdolle esitellyt toimintasuunnitelmat perustuivat nuorten parissa toimivien ammattilaisten laajapohjaiseen, yhteiseen valmisteluun, eikä vain yhden toimialan näkemyksiin nuorten palveluiden kehittämistarpeista. Kun asian puolestapuhujana toimi eräänlainen monialaisten asiantuntijoiden yhteisrintama, jolla oli tunnustettua ammattitaitoa esimiesten silmissä, lisäsi se esitettävän asian painoarvoa ja uskottavuutta. Esimiesten sitoutumista lisäsi paikallisten ammattilaisten hankekriittisyys, joka juonsi kokemuksiin vuosikausia kestäneestä hanketoiminnasta ja turhauttavasta byrokratiasta. Paikallistoimijoista monet olivat kyllästyneet jatkuvaan uusien hankkeiden käynnistämiseen ja Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen kautta syntyi halu pysyviin toimenpiteisiin ja kehittämisrutiineihin jatkuvien muutosten keskellä. Onnistuvien oppien koettiin osuneen ajallisesti hyvään saumaan. Suurimmassa osassa alueita kunta- ja palvelurakenneuudistus ja sen kautta syntyneet kuntaliitoselvitykset loivat – uhkien ohella – mahdollisuuksien ilmapiiriä kuntapäättäjille. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kokeminen vaihteli alueittain ja siihen vaikutti olennaisesti se, toimiko kunta Onnistuvissa opeissa yksin vai yhteistyössä esimerkiksi seudullisesti. Kolme esimerkkiä Hämeestä ja Pirkanmaalta: Hämeenlinnan seutukunnassa Onnistuvien oppien kautta valmistauduttiin nuorten palveluiden yhtenäistämiseen tulevaa – 162 – suurkuntaa ajatellen. Sastamalan kaupungin (ent. Vammala, Mouhijärvi ja Äetsä) syntyvaiheissa nivelvaihekäytäntöjä levitettiin ja juurrutettiin seudullisesti. Tampereen siirtyessä tilaaja-tuottaja-malliin myös nuorten palveluita alettiin organisoida mallin mukaisesti. Onnistuneeseen ajoitukseen liittyi myös akuutteihin tarpeisiin vastaaminen. Esimerkiksi Vaasassa tarkastuslautakunta oli antanut huomautuksen maahanmuuttajanuorten asioiden laiminlyömisestä, jolloin kuntapäättäjien sitouttaminen tähän problematiikkaan pureutuvaan kehittämistyöhön oli varmasti helpompaa. Lukuisista mahdollisuuksista huolimatta oli myös alueita, joilta ei uskallettu lähteä koko toimintaan mukaan vedoten kuntakentän myllerryksiin. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ohella poisjäämisen syynä olivat myös inhimilliset asiat, kuten henkilöstövaihdoksien pohjalta syntyneet informaatiokatkokset, jolloin valmistelutyö pääsi keskeytymään eikä jatkajaa saatu riittävän nopeasti. Myös lopullisia juurruttamispäätöksiä lykkääntyi muutamilla paikkakunnilla, kun kuntapäättäjät halusivat odottaa mahdollisten kuntaliitosten yli. Kuntakentän muutokset ja tiukka aikataulu olivatkin yhdet suurimmista yksittäisistä haasteista. Aikataulua kuvaa eräs paikalliskoordinaattori seuraavalla tavalla: ”Todellisen juurruttamisen kannalta aikataulu on ollut hyvin tiukka. Vuosi vielä lisää, niin asia olisi ollut hyvin paljon vankemmalla pohjalla”. Vaikka tilastojen ja laskelmien mukaan syrjäytymisvaarassa ja palvelujen ulottumattomissa olevien nuorten määrä on suuri ja he muodostavat hyvin heterogeenisen joukon (Häggman 2007), niin tästä huolimatta oli alueita ja kuntia, joissa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osuutta pidettiin hyvin pienenä. Mikäli monipuolista tukea tarvitsevien nuorten osuus oli kunnassa pieni, tukitoimien toteuttamisen todennäköisyys kasvoi. Ongelmakentän ja etsittävien ratkaisujen ”hallittavuus” tuntui helpottavan esimiesten sitouttamista. Hankekriittisyys heikensi esimiesten sitoutumista etenkin silloin, mikäli Onnistuvat opit – yrityksistä huolimatta – miellettiin kunnassa uudeksi, alkavaksi ja päättyväksi hankkeeksi. Osassa kuntia kunta- ja palvelurakenneuudistus loi epävarmuutta, jolloin uusiin, ulkopuolelta tuleviin ja kuntia velvoittaviin yhteistyövirityksiin ei nähty järkeväksi lähteä. Kuntapaineiden keskellä myös monet muut tärkeämmäksi koetut asiat ajoivat nuorten asioiden edelle. Pienimmissä kunnissa sitouttamista heikentävinä asioina nähtiin myös resurssien niukkuus sekä nuorten parissa työskentelevien toimijoiden vähyys. Osassa kunnista hankekonsortio ei päässyt puhelinsoittoa pidemmälle ja kehittämistyö tyssäsi heti lähtöviivoille. Yhteenvetona voidaan todeta, että esimiesten sitouttaminen pitkäaikaiseen kehittämistyöhön kumppanuussopimusten avulla toimi hyvin. Sopimusten avulla tehtävät ja toimet konkretisoitiin ja nimet – 163 – paperissa toivat tarvittavaa vakavuutta työhön. Esimiesten sitouttaminen loi pohjan juurruttamistyölle vakuuttamalla esimiehet työn tarpeellisuudesta ja sen suomista mahdollisuuksista. Tämä puolestaan antoi mandaatin paikallistoimijoille kehittää omaa työtään ja samalla haastoi esimiehet mukaan juurruttamisvelvoitteiden lunastamiseen. Onnistuvissa opeissa esimiesten sitouttaminen ei tapahtunut pelkästään kauniilla ajatuksilla, neuvotteluilla ja näiden pohjalta luoduilla sopimuksilla. Myös taloudellisilla panostuksilla oli merkitystä. Raha ei kuitenkaan merkitse kaikkea, mutta sen lopullista vaikutusta ei myöskään voida vähätellä. Rahan kaksinaista roolia kuvastaa myös se, että kuntien mainitsemasta resurssipulasta huolimatta sopimuksiin kirjattua rahoitusta ei aina käytetty täysimääräisenä. Osa kunnista palautti heille allokoituja rahoja. Kirjallinen aineisto ja haastattelut osoittavat, että kunnissa juurruttamisen velvoite ja sopimusehdot tulkittiin niin tiukasti, että rahoja varottiin käyttämästä sellaiseen, joka saattoi olla vähäisessäkin ristiriidassa sopimuksessa sovittujen asioiden kanssa, eli sitä ei pystytty osoittamaan juurruttamista tukevaksi. Kaikki kunnat eivät myöskään hyödyntäneet kaikkien osallistujien osalta mahdollisuutta laskuttaa prosessinohjaajakoulutusten aikaisia sijaiskuluja ohjeistuksesta ja karhukirjeistä huolimatta, koska esimiehet katsoivat niiden koulutusten kuuluvan osaksi työntekijöidensä työnkuvaa. Lisäksi kunnissa osattiin esimerkiksi hyödyntää myös muiden toimijoiden ja hankkeiden järjestämiä koulutustilaisuuksia, jolloin vastaavansisältöisiä suunniteltuja koulutuksia ei järjestetty enää uudelleen Onnistuvat opit -hankkeen resursseilla. Kaiken kaikkiaan kunnat osoittivat erittäin korkeaa moraalia ohjaus- ja tukipalveluiden parantamiseen osoitettujen rahojen käytössä. Arvioinnin tuottama aineisto osoittaa, että resurssipulaa valittavissa kunnissa kyse on usein muustakin kuin vain rahasta. Näyttääkin siltä, että kunnat kaipaavat ennen kaikkea suunnittelutukea, koulutusta, työnohjausta ja ammattilaisten toteuttamisapua työn eteenpäin viemisessä, rytmittämisessä ja siinä, että jokin taho tarjoaa toiminnalle ”neutraalin maaperän”. Kyse on tarpeesta organisoida ja päivittää nuorten ohjaus- ja tukipalvelut ajantasaiseksi. – 164 – Tavoitteellisen yhteistyön tukemiseksi järjestettiin alueelliset proses- sinohjaajakoulutukset, joihin kutsuttiin nuorten parissa toimivia ammattilaisia ja johtavia viranhaltijoita. Prosessinohjaajakoulutus toimi verkostojen luomisen välineenä, tarjosi eri hallinnonaloilta ja taustoista tulleille toimijoille neutraalin maaperän ja mahdollisti yhteisen suunnitteluajan sekä kouluttajien ohjauksen ja tuen. Tehtävänä oli – alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin soveltuen – suunnitella, käynnistää ja toteuttaa alueellisia toimenpideohjelmia, jotka tähtäisivät kokonaisvaltaisemmin ja pitkäkestoisemmin nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden tehostamiseen. Verkostoituminen Eri hallinnonalojen toimijat ja erilaisia taustaorganisaatioita edustavat työntekijät koottiin yhteistyöhön verkostoiksi. Tavoitteena oli löytää kunnista motivoituneet avaintoimijat, joiden yhdistävänä tekijänä oli nuorten hyvinvoinnin turvaaminen laajasti ajatellen. Verkostoitumisen alussa haasteena oli tiedotusprosessi, jolla pyrittiin saamaan mukaan eri sektoreiden toimijoita. Haasteet liittyivät perinteisiin tiedonkulun pullonkauloihin, kuten siihen, että paikallistoimijoiden sisäisestä tiedonkulusta johtuen tieto ei aina kulkenut kaikille tai se tuli liian myöhään. 17.2.2 Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö Keskeisimmät tulokset: + Prosessinohjaajakoulutus toimi verkoston luomisessa hyvin ja tärkeimmät nuorten parissa toimivat tahot saatiin yhteen. + Paikallistoiminnan koordinaatio järjestettiin erikseen nimetyn koordinaattorin avulla, joka osoittautui toimivaksi tavaksi paikallisen kokonaisuuden hallinnoinnissa. + Moniammatillisessa ja sektoreiden välisessä yhteistyössä yhteisen tahtotilan löytäminen edellyttää kykyä tehdä kompromisseja. Tämä puolestaan edellyttää toimijoilta joustavuutta ja koordinaattorilta vahvaa johtajuutta. – Kuntien omaan aktiivisuuteen perustuva tiedottaminen ei toiminut paikallistasolla riittävästi ja tämä osaltaan vaikeutti verkostojen luomista. – Toimijoiden sitoutuminen verkostossa vaihteli, joka saattoi johtua esim. kiireestä tai konkretian puutteesta, joka aiheutti turhautumista. – 165 – Itse verkoston luomista ja sen jäsenten sitoutumista tukevana tekijänä koettiin paikallistoimijoiden yhdessä läpikäymä nuorten tukiverkoston kehittämiseen tähtäävä suunnitteluprosessi. Verkoston toimijat, paikalliset nuorten parissa toimivat eri sektoreiden ammattilaiset saivat itse keskustella ja kuulla eri toimijoiden kokemuksia oman alueensa nuorten tukipalveluiden tilanteesta sekä niissä havaituista puutteista. Näiden keskustelujen pohjalta toimijoiden tuli laatia heidän omaan kontekstiinsa soveltuvia kehittämistoimenpiteitä, joita lähdettäisiin yhdessä toteuttamaan. Tällainen itseohjautuva suunnitteluprosessi, johon kuntajohto uskoi, sitoutti verkoston toimijat ja loi heille uskoa pitkäjänteiseen kehittämistyöhön. Se, että toimijat kykenivät, eri taustoistaan huolimatta, sopimaan tehtävistä ja vastuista keskenään näyttäytyi yhtenä avaintekijänä moniammatillisen verkostotyöskentelyn onnistumisessa. Verkostoitumista vaikeutti konkretian puute, mikä ilmeni mm. tavoitteiden asettamisen vaikeutena. Moniammatillisuus tuo työhön paljon uusia näkökulmia ja osaamista, mutta samalla myös toiveiden ja tavoitteiden kirjo laajenee ja monipuolistuu. Lähes rajattomien toiveiden ja tavoitteiden yhteensovittaminen rajallisten resurssien kanssa ei käy ongelmattomasti. Moniammatillisessa yhteistyöverkostossa työskentely ja tavoitteiden kirkastaminen edellyttävät toisten osapuolten ammattitaidon ja näkemysten kuuntelemista ja kunnioittamista, eri näkökulmien ymmärtämistä sekä kykyä tehdä kompromisseja yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Kompromissien tekemistä auttaa, mikäli joukossa on joku taho, joka ottaa tilanteen haltuun ja päättää, että nyt edetään näin. Verkostoitumisessa ja yhteisten päämäärien löytämisessä tarvitaan avarakatseisuuden lisäksi määrätietoista johtajuutta. Moniammatillisten verkostojen toimintakykyä heikensi myös ns. vapaamatkustajuus, missä jotkut toimijat ovat näennäisesti mukana yhteistyössä mutta eivät todellisuudessa tee konkreettisesti mitään. Tällöin yhteistyön odotetut hyödyt kääntyvät haitaksi ja voidaan puhua yhteistyöresurssien kuluttamisesta sen sijaan että yhteistyöhön tuotaisiin jotakin lisäarvoa. Yhteistyöverkostoihin saattaa liittyä myös yliaktiivisia toimijoita, jotka kenties ajavat puhtaasti omia intressejään osana moniammatillista verkostoa. Verkostoitumista ja verkoston toimintaa vaikeuttivat myös yhteistyön ulkopuolelle jääneet tahot. Poisjäännin syitä haettiin yleisesti omassa arkityössä koetusta kiireestä, joka arvioinnin näkökulmasta kuvaa myös halua priorisoida tehtäviä. Onnistuvien oppien edellyttämä laaja yhteistyö miellettiin ylimääräiseksi työksi silloin, kun sen mahdollisuuksiin ei uskottu. Mikäli kohderyhmän kannalta olennainen taho jäi pois moniammatillisesta yhteistyöverkostosta, niin saatiin näyttöä siitä, että työn kokonaisvaltaisuus kärsi. Etenkin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten osalta palvelujärjestelmän aukottomuus edellyttää, että toimijoita on mukana laajasti eri tahoilta. Tärkeiden yhteistyökumppanien jättäytyminen yhteistyöstä voi olla merkittävä takaisku tiiviin palvelujärjestelmän luomiselle. – 166 – Koordinaatio Suikkanen, Martti ja Linnakangas (2004) esittävät omassa arviointiraportissaan, että syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi tulisi kuntiin luoda nivelvaiheen koordinaattoritoimi, eräänlainen henkilöihin perustuva järjestelmä, jonka kautta kyettäisiin tehostamaan kohderyhmän palveluita. Onnistuvissa opeissa paikallistyössä mukana olleet ihmiset perustelivat koordinaation tarvetta sillä, että eri kuntien välinen, ja myös saman kunnan eri sektoreiden välinen, yhteistyö tarvitsee yhteisten asioiden kokoajan ja niitä eteenpäin vievän tahon. Tällainen tehtävä koettiin koordinaattorille ominaiseksi. Onnistuvien oppien paikallistyössä jokaisella alueella oli alueellisesta työstä vastaava koordinoiva taho. Tätä tahoa nimitettiin useimmiten koordinaattoriksi, mutta muutamilla alueilla koordinaatiotehtävä oli kirjattu esimerkiksi kasvatussihteerin, koulutusvastaavan tai muun vastaavan nimikkeen sisään. Pääosin koordinaattorin tehtävä oli täysipäiväinen, mutta muutamilla alueilla koordinaattorin työaika oli 50–100 % välillä. Itä- Uudenmaan vahvasta kaksikielisyydestä johtuen alueella toimi sekä suomen että ruotsinkielinen koordinaattori, kumpikin 50 % työajalla. Koordinaatiotyölle asetetut tavoitteet kirjattiin kuntien kanssa solmittuihin kumppanuussopimuksiin. Koordinaattorien työtehtävät ja toiminnalle asetetut tavoitteet näyttäytyivät aineiston perusteella moninaisina. Työlle kirjattuja tavoitteita olivat mm. alueen toimijoiden kanssa laaditun toimenpideohjelman toteuttaminen ja siinä mainittujen toimenpiteiden juurruttaminen alueelle, moniammatillisten yhteistyöverkostojen kokoaminen ja ylläpitäminen, palveluverkoston kartoittaminen, alueellisesta toiminnasta tiedottaminen, alueellisen toiminnan kokoaminen ja seuranta, toimijatahojen sitoutumisen tukeminen, erilaisten rahoitusvaihtoehtojen etsiminen, koordinaattorin toimen vakinaistaminen, yhteistyö muiden hankkeiden kanssa ja raportoinnista vastaaminen. Koordinaattoreiden työnkuvia ja rooleja on pohtinut myös Vehviläinen (2008) Nuorten osallisuushankkeen arvioinnin loppuraportissa. Vehviläinen kuvaa koordinaattoreiden toimenkuvat mm. kapellimestarina, ensiviulun soittajana, unilukkarina, diplomaattina, ohjaajana, välittäjänä sekä osallisuuden asianajajana. Vehviläisen luokittelu osuu osittain yhteen myös Onnistuvien oppien koordinaattoreille määriteltyjen tehtävien kanssa. Alla olevassa kuviossa 9 on Onnistuvat opit -hankkeen projektipäällikön laatima luokittelu koordinaattoreiden tehtävistä ja rooleista. – 167 – Koordinaattori kuvattiin haastatteluissa kentän moniosaajaksi, jonka tehtäväkuva oli vaikea määritellä, koska siihen liittyi lukematon määrä erilaisia asioita. Loppuraporttien vastauksista poimittuna koordinaatiotyö tarkoitti käytännössä mm. seuraavia asioita ja niiden hoitamista: toiminnan esittelyä eri tahoille, tutustumista muihin vastaaviin toimintoihin valtakunnallisesti, juurruttamistyöstä vastaamista, oman ja muiden toimijoiden ajankäytön resursointia, yhteistyökokouksia, muistioiden, raporttien ja selvitysten laadintaa, kokonaisuuden hallintaa eri tasoilla, olemassa olevien rakenteiden mallintamista sekä myös yksittäisten nuorten konkreettista ohjaamista. Edellä olevaan listaukseen on poimittu vain murto-osa koordinaattoreiden luettelemista tehtävistä. Tehtävälistaus osoittaa sen moninaisen kentän, jolla koordinaattori työssään saa toimia. Koordinaattoriin kohdistuvat kovat osaamisvaatimukset. Yksi ja erityinen osaamisalue tai erityistaito ei välttämättä tee vielä hyvää koordinaattoria. Ihannetilanne olisi, että koordinaattori kykenisi toimimaan monien erityyppisten ihmisten kanssa, toimimaan sekä ruohonjuuritasolla että kunnan johdon kanssa, motivoimaan paikallistoimijoita ja luomaan uskoa tehtävään työhön ja kiteyttämään olennaiset asiat tiiviiseen muotoon. Koordinaattorin työ ja usein myös persoona osuvat kritiikin kohteeksi. Koordinaattorilla tulisi olla oppimis- ja omaksumiskykyä moniammatillisen yhteistyöjoukon näkemyksistä ja hänen tulisi osata soveltaa tätä oppia työn eteenpäin viemiseksi. Kuntatoimijoiden loppuraporteissa koordinaation merkitystä ja onnistumista suhteessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen arvostettiin erittäin korkealle, 3,96 arvoiseksi (1–5). Sekä kentän toimijat että esimiehet korostivat koordinaation merkitystä. Vastaajat pitivät koordinaattorin Kuvio 9. Koordinaattoreiden tehtäväkuvien jäsentämistä (Tarvainen 2007) – 168 – olemassa oloa lähes välttämättömänä tällaisen työn eteenpäin viemisessä. Eräs Onnistuvien oppien prosessinohjaaja kommentoi koordinaation merkitystä: ”Kyllä tämän suuruinen kehittämistyö vaatii koordinaattorin, joka pitää kaikki langat käsissään, toimi kokoonkutsujana, tiedottajana ja yhdistävänä tekijänä. Tänä päivänä on hankkeita hankkeiden perään, joten osallistumisen täytyisi olla mahdollisimman helppoa ja sen pitäisi antaa enemmän kuin ottaa. Ilman koordinoivaa tahoa kehittämistyö jää valitettavasti muiden töiden jalkoihin.” Koordinaatiotyön merkitys perustuu vahvasti siihen, että on olemassa yksi nimetty taho, joka ottaa vastuulleen tietyt, yhdessä sovitut tehtävät. Koordinaattorin konkreettinen yhteistyö toimijoiden kanssa, verkoston tapaamiset sekä yhteinen päämäärä tuovat mukanaan jatkuvuutta. Ideaalitilanteessa koordinaattori pystyy keskittymään työkenttäänsä täysipäiväisesti. Koordinaation merkitystä avattiin yhden alueen loppuraportissa seuraavalla tavalla: ”Yhteistyöverkoston ja koordinaattorin yhteistyöllä on saatu aikaan kaikki hankkeen tulokset. Ilman koordinaattoria tai koordinointia asiat alueella eivät olisi edenneet näin nopealla aikataululla.” Onnistuvissa opeissa koordinaatio toimi vahvasti käynnistymisvaiheen tukena. Työn edetessä monilla alueilla kuitenkin todettiin, että jatkossakin, Onnistuvien oppien käynnistysvaiheen päätyttyä, tarvittaisiin jonkinlaista koordinaatiota nuorten tukipalvelujen kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Koordinaation jatkotarvetta perusteltiin mm. sillä, että tulee olla jatkossakin henkilö, jonka tehtäviin kuuluu asiantuntija-avun tuottaminen, toimijoiden koollekutsuminen ja ylisektoraalisten tehtävien organisointi. Jonkun tulee pitää yhteistyö dynaamisena ja huolehtia, että työ tehdään sektorirajat ylittäen, moniammatillisesti. Vaikka koordinaation jatkotarve oli esillä suurimmassa osassa koordinaattoreiden loppuraportteja, niin joukossa oli myös vastakkaisia näkökulmia, joissa todettiin, että koordinointia ei enää tarvita, koska käytänteet ja menetelmät ovat jo juurtuneet. Koordinaatiota käsittelevissä loppuraporttien vastauksissa tulee esille myös näkökulma lain merkityksestä. Eräs koordinaattori toteaa, että ”Palveluiden järjestämiseen on olemassa lait, asetukset ja ohjeistus. Liiallinen vapaus järjestää asiat paikallisesti harkiten johtaa suuriinkin aukkoihin tukiverkossa. Jonkinlaista kontrollia ilmeisesti kaivattaisiin palvelukentälle, jotta säädetyt palvelut todella olisivat nuoria tukemassa. Koordinaation tulisi olla rakenteissa eikä erillisten toimijoiden tehtävänä.” – 169 – Koordinaattorin tietty puolueettomuus nousee myös vahvasti esille. Tällöin estetään se, että olemassa olevan organisaation muut tehtävät eivät nouse kehittämistyön koordinaatiota tärkeämmiksi. Yhteenveto Yhteenvetona voidaan todeta, että verkostoituminen on esimiesten sitoutumisen jälkeen merkittävin yksittäinen toimenpide. Verkoston luomisessa olennaista on saada oikeat ihmiset yhteen. Tällöin tulee huomioida osallistujien taustayhteisö, kontaktipinta kohderyhmään sekä myös päättäviin toimijoihin. Osallistujien tulee olla myös aidosti kiinnostuneita kehitettävän toiminnan eteenpäin viemisestä. Tämä edellyttää sitä, että osallistujat tulevat moniammatilliseen ryhmään omasta halustaan, eivät vain esimiehensä käskemänä. Edellä mainitut kriteerit toteutuivat Onnistuvissa opeissa pääosin hyvin. Verkostoitumisen haasteena paikallistoimijoiden raporteissa mainittiin lähes poikkeuksetta kiire. Monien palveluvajeiden keskellä yhteisen ajan löytämisen vaikeuden koettiin heikentävän sitoutumista. Toisaalta Onnistuvien oppien aineisto myös osoittaa, että kiire käsitteenä epämääräistyy ja hämärtyy. Kiire tarjoaa selityksen, jolla peitellä motivaation puutetta, yhteistyöhaluttomuutta tai muiden asioiden priorisointia esimerkiksi nivelvaihepalvelujen edelle. Kiireen merkitys verkostoitumisen ja sen tuottamien toimintojen lopputulokseen on ainoastaan arvailtavissa. Koordinaation koettiin olevan moniammatillisessa työssä avainasemassa. Taho, joka omassa työssään vastaa siitä, että eri sektoreiden toimijat työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen tuloksellisesti, on välttämätön. Ilman koordinaatiota moniammatillinen yhteistyö sirpaloituu, kun kukaan ei lopulta ota vastuuta mistään. Verkostoituminen ja koordinaatio toteutuivat Onnistuvien oppien paikallistoimijoiden keskuudessa hyvin. Se, olisiko tulos ollut erilainen, mikäli sitoutumista olisi voitu entisestään parantaa, voidaan vain arvailla. Sitoutumisen voidaan kuvitella olevan jo lähes parhaimmillaan, koska paikallistoimijat ovat itse saaneet määritellä kehittämiskohteet ja toteutustavat ja esimiehet ovat tukeneet tätä työtä. – 170 – Onnistunutta toteutusta edellyttää riittävä suunnitelmallisuus, joka tarkoittaa mahdollisimman pitkälle pohdittujen toimintojen syy-seuraus-suhteiden ymmärtämistä, eräänlaisia paikallistoimintojen ohjelmateorioita (mm. Chen 2005). Alueellisten kehittämistehtävien ohjelmateorioita arvioitiin Onnistuvissa opeissa Chenin (2005) kehittämää muutos- ja toimintamalli- ideaa hyödyntäen. Aineistoa tähän kerättiin koordinaattoreilta, joita pyydettiin kuvaamaan omaa kehittämistyötään seuraavien kysymysten kautta: Tarve: mikä on se taustalla oleva todellinen alueellinen tai paikallinen tarve, 1) johon toimintaa kehitetään? Miten tarve ilmenee? Tavoite: Miten/millä toimilla tarpeeseen pyritään vastaamaan Onnistuvat opit 2) -työssä? Tuotos: Millaiseksi tuotokseksi tarpeeseen vastaaminen konkretisoituu (= malli) 3) Toiminnot: Mikä tuotoksessa (mallissa) toimii, joka saa aikaan sen, että asetettu 4) tavoite täyttyy ja alussa asetettuun tarpeeseen vastataan Tulos (lyhyen aikavälin vaikutus): Mitä onnistunut toiminta on saanut/mitä sen 5) uskotaan saavan tulevaisuudessa aikaan? Mihin tietoon/arvioon tämä perustuu? Vaikuttavuus: Vastaavatko tulokset alun tarpeeseen? Mihin tietoon tämä 6) perustuu? Näillä kysymyksillä pyrittiin arvioimaan koordinaattoreiden ymmärrystä liittyen heidän oman kehittämistyönsä syy-seuraussuhteiden loogisuuteen ja ”aukottomuuteen”. Chenin mallin olettamuksena on, että kehittämistyöstä vastaavalla tulee olla kokonaisvaltainen ymmärrys kehittämistehtävästä. Tähän 17.2.3 Paikallisesti kehitetyt toiminnot syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi Keskeisimmät tulokset: + Lyhyessä ajassa käynnistettiin lukuisia alueellisia toimenpideohjelmia ja saatiin nuorten palveluita tehostaviin suunnitelmiin pitkäkestoisuutta (ks. tarkemmin luku 2). + Koordinaatiotyöllä koettiin olleen erittäin suuri merkitys käytännön työn onnistumisessa. + Käytännön toteutuksessa hyvin edistyneillä alueilla oli taustalla onnistunut toimintalogiikka, joka ohjasi työtä. – Toimijoiden passivoitumisen koettiin haittaavan työtä. Tämä näkyi mm. vastuista luistamisena, vapaamatkustajuutena ja yhteistyöstä vetäytymisenä. – Tavoitteiden ja toiminnan suhde ei aina kirkastunut alueilla, joka johti heikkoon suunnitteluun ja sitä kautta vaikeuksiin toteutusvaiheessa. – 171 – Kuvio 10. Ulvilan esimerkki toimintalogiikan jäsentämisestä (mukaillen Savola et al. 2005 liittyy tarpeen ymmärtäminen laajasti. Tarpeen pohjalta asetetaan toiminnalle tavoitteet, joihin vastaamiseksi kehitetään tuotos. Kehitetyn tuotoksen tulee olla sellainen, että sen toteuttamisella vastataan asetettuun tavoitteeseen. Tuotos koostuu toiminnoista, jotka ovat yksityiskohtaisempia tehtäviä, joiden tulee toteutua, jotta tuotos toimii. Kaikkien näiden onnistuessa syntyy haluttu tulos, joka on myös paikallistoiminnan vaikutus. Tällä vaikutuksella on pitkän aikavälin jälkeen vaikuttavuutta, jolloin alun tarve täyttyy. Kuviossa 10 on esitetty Ulvilan paikallistoiminnasta vastaavan tahon näkemys heidän kehittämistehtävän toimintalogiikasta. Ulvilan malli on yksinkertaisuudessaan hyvä esimerkki toimivasta ajattelumallista, jossa eri osa- alueet ovat loogisessa yhteydessä toisiinsa. Tällainen toimintamalli on hyvä ajatuskehikko paikallistyössä toimiville. Ulvilan esimerkkiä helpottaa se, että siinä toimitaan melko suppeassa kontekstissa. Toimintalogiikka vaikeutuu moninkertaisesti, kun työ laajennetaan esimerkiksi ylikunnalliseksi ja mukaan otetaan myös muita sektoreita toimijoineen. Arvioinnin käyttämä aineistonkeruumenetelmä osoittautui haavoittuvaksi, sillä kyselyyn vastanneet paikallistoimijat ymmärsivät kukin hieman eri tavalla, mitä termit tarve, tavoite, tuotos, toiminnot ja tulos tarkoittivat. Tämä oli ennen kaikkea arvioinnin ongelma ja vaikeutti vastausten analysointia, mutta ei kuitenkaan vähentänyt tulosten merkittävyyttä. Paikallistoimijoiden vastaukset analysoitiin tapauskohtaisesti ja niiden pohjalta käytiin tarvittavaa kirjeenvaihtoa osallisten kesken. Tällä pyrittiin luomaan yhteinen ymmärrys vastaajien kesken termistön sisällöistä. Vastausten pohjalta luotiin kokonaiskuvaa siitä ymmärryksestä, jonka pohjalta kehittämistyötä tehtiin. – 172 – Kerätty aineisto osoittaa, että tarpeen määrittely oli yksi hankalimmista tehtävistä. Useimmissa vastauksissa tarve nähtiin kapeasti ja se sekoitettiin tavoitteiden ja tuotosten kanssa. Tarpeen ja siihen vastaajien tavoitteiden ja toimintojen määrittely ovat kuitenkin koko kehitystyön tärkeimmät elementit. Ilman tarkasti määritettyä tarvetta ja tarpeeseen vastaavaa tavoitetta ei voida kehittää siihen vastaavaa toimintaa. Paikallistyötä kehittävillä tulee olla ymmärrys siitä, että tekemällä a syntyy b, joka tuottaa lopputuloksena c:n. Toimintalogiikan läpikäyminen ja työn suunnittelu kuviossa 10 esitetyn mallin mukaan jäsensi vastaajien mukaan heidän omaa ymmärrystään tehtävästä auttamalla heitä ymmärtämään toimintojen syy-seuraussuhteita. Varsinaisen toteutusvaiheen aikana koettiin tärkeäksi riittävästä yhteydenpidosta huolehtiminen päättäjien ja kentän toimijoiden välillä. Yhteydenpidosta vastasivat koordinaattori sekä tämän esimies, riippuen heidän välisestä työnjaostaan. Osalla paikkakuntia koordinaattorin esimies oli ottanut roolikseen yhteydenpidon päättäviin elimiin ja koordinaattorin tehtävänä oli toimia enemmän käytännön tasolla ja tuottaa sieltä aineistoa eteenpäin vietäväksi. Yhteydenpito päättäviin tahoihin koettiin tärkeäksi, sillä sen koettiin edesauttavan verkostoitumis- ja suunnitteluvaiheen aikana syntyneen luottamuksen säilyttämistä. Toisin sanoen tarvittiin hyvät yhteydet riittävän vaikutusvaltaisiin toimijoihin, joilla oli kokemusta moniammatillisten yhteistyöprosessien läpiviemisestä. Toteutuksen onnistumisen kannalta ehdottomasti ratkaisevimmaksi tekijäksi koettiin jo edellisessä kappaleessa läpikäyty koordinaatiotyö. Toteutusvaiheen aikana paikallistoimijoiden tukena oli koko Onnistuvien oppien hankehenkilökunta. Konsortion toimijat jalkautuivat alueille keskustelemaan toimijoiden kanssa ja auttoivat parhaan kykynsä mukaan mahdollisten ongelmakohtien ratkaisemisessa. Kouluttajien rooli ei jäänyt vain lähipäivien vetämiseen vaan heille tuli tukipyyntöjä myös koulutusten väliaikoina. Kuntatoimijoiden loppuraporteissa kiitetään hanketoimijoita auttamisesta ja läsnä olemisesta. Alla muutamia suoria lainauksia näistä: ”Onneksi projektin hallinto on ollut aika matala, eikä niin jäykkä ja byrokraattinen, mitä alun perin ajatteli. Kaikkiin kysymyksiin on saanut aina vastauksen tosi nopeasti ja kaikki on sujunut ihan hyvin.” ”Kiitos! Tällä hankkeella saatiin alueelle huikeita tuloksia, vaikka koordinaattorin melkoisen kriittinen suhtautuminen joskus jotain muuta viestittikin. Ilman tätä hanketta seudulla ei näin nopealla aikataululla olisi nuorten ohjaus- ja tukipalvelut kehittyneet tähän pisteeseen missä nyt ollaan.” ”Valtavat kiitokset X.X:lle loistavasta työstäsi ja tuestasi tänne kentälle päin. Tukesi on ollut korvaamatonta, asiantuntevaa, joustavaa, tehokasta ja täyttänyt jopa työnohjauksellisia elementtejä.” – 173 – Käytännön toteutusta vaikeuttavana tekijänä koettiin toimintamallien suunnittelemattomuus tai vaihtoehtoisesti se, että toiminnassa ei edetty sovittujen suunnitelmien mukaisesti. Suunnittelemattomuuden todettiin olleen myös sellaista, että suunnittelun vähyydestä johtuen kokonaisuutta ei ymmärretty kunnolla, jolloin saatettiin asettaa toimintamahdollisuuksiin nähden liian kovat vaatimukset, tehtävät ja tavoitteet. Tällaisissa tilanteissa olisi ollut erityisen tärkeää, että paikallisen työn toimintalogiikka olisi avattu tarkasti kuviossa 10 esitettyä toimintalogiikkakuviota noudattaen. Toimijoiden passivoituminen alkuinnostuksen jälkeen oli todellinen ongelma ja samoin siitä seurannut sovituista vastuista luistaminen. Passivoitumiseen uskottiin olleen monia syitä, kuten se, että toimijat kokivat työn eri tavalla kuin mitä olivat alun perin kuvitelleet. Mikäli haluttuja tuloksia ei syntynyt riittävän nopeasti tai muut kiireet nousivat ylitsepääsemättömiksi, alettiin puuttuvaa aikaa etsiä sieltä, mistä se helpoiten löytyi. Monesti se oli juuri moniammatillisesta kehittämistyöstä. Myös esimiestahot saattoivat passivoitua ja menettää kiinnostuksensa. Juurruttamistoiminnan näkökulmasta esimiesten kiinnostuksen väheneminen koettiin valitettavana, sillä se vaikeutti suoraan mm. koordinaattorin työtä. Useissa tapauksissa esimies toimi väylänä päätöksentekofoorumeille, jolloin passiivinen esimies heikensi juurruttamismahdollisuuksia. Myös ohjausryhmätyöskentelyä moitittiin muutamilla alueilla passiivisuudesta. Tämä näkyi siten, että ohjausryhmän jäsenet eivät tulleet kokouksiin ja kokoukset jouduttiin pitämään vajaalla miehityksellä. Ohjausryhmän jäsenet olivat usein hierarkiassa sellaisella tasolla, että heidän panostuksensa ja kontaktinsa olivat tärkeitä asioita rakenteisiin vietäessä. Passivoituminen on ongelma, johon ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja olemassa. Alkuinnostuksen jälkeen on tärkeää selvittää toimijoille ja kaikille mukana oleville realistiset tavoitteet siitä, mikä on mahdollista saavuttaa ja mikä ei. Tällöin estytään luomasta liian korkeat tavoitteet, jotka epäonnistuessaan luovat pettymyksiä. Paikallisten tavoitteiden asettelussa Onnistuvat opit -hankkeessa mukana olleet alueet näyttäytyivät kaksijakoisesti. Monilla paikkakunnilla itse asetettuina lopullisina tavoitteina oli kehitettyjen toimenpiteiden pysyväksi saattaminen, jotka edellyttivät usein laajamittaisia päätöksentekoprosesseja. Tämä oli ristiriidassa käytettävissä olevan ajan kanssa. Vuosi on erittäin lyhyt aika toiminnan käynnistämiseen, toteuttamiseen, tulosten seurantaan ja juurruttamiseen. Toisaalta, Onnistuvissa opeilla ei olekaan ollut edellytyksiä ratkaista 14 maakunnan alueella kaikkia nuorten ohjaus- ja tukipalveluihin liittyviä epäkohtia, vaan juurruttamishankkeen rooli on ollut ennen kaikkea pitkäkestoisen ja tavoitteellisen työn käynnistämisessä ja mahdollisimman monipuolisessa tukemisessa. – 174 – Moniammatillisen yhteistyön kautta syntyneiden toimenpide-ehdotusten konkretisoiminen edellyttää ennen kaikkea hyvää suunnittelua, realistista tavoitteiden asettelua sekä työnjakoa ja vastuista kiinni pitämistä. Vastuiden pitämisessä auttaa hyvä toimintalogiikka, jossa työ on etukäteen kuvattu mahdollisimman tarkasti ja konkreettisesti. Kehittämistyössä tarkan toimintalogiikan laadinta on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Olennaista toimintalogiikan laadinnassa on pyrkimys huomioimaan ns. väliin tulevat tekijät, joilla on vaikutusta käytännön toteutukseen. Toimintalogiikan laadintaan käytetty aika palkitsee etenkin siinä vaiheessa, kun toimijat huomaavat, että työ ei etenekään suunnitellulla tavalla. Tällöin voidaan hyödyntää toimintalogiikan laadinnassa tehtyjä vaihtoehtoisia skenaarioita ja ohjata toimintaa muuttuneiden olosuhteiden mukaan. Ennakointi on ensiarvoisen tärkeää. Muuten työ saattaa jumiutua ”väärälle” raiteelle, jolloin ei enää edetä kohti asetettuja tavoitteita. Mikäli toimijat aistivat tai huomaavat konkreettisesti, että alussa asetettuja tavoitteita ei tulla saavuttamaan, vaikuttaa se ihmisten motivaatioon ja sitoutumiseen. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että on ennakkoon pohdittu mahdollisia ongelmakohtia ja niihin vaihtoehtoisia toteutustapoja. Vaihtoehtoisten toteutustapojen käyttöönotto luo kuvaa toimijoille ja esimiehille, että työ on tiiviissä ohjauksessa ja matkalla kohti haluttuja päämääriä. Keskeisimmät tulokset: + Seuranta ja arviointi koetaan tärkeiksi ja niiden tarpeellisuus ymmärretään. – Seuranta ja arviointi mielletään liiaksi vain hanketyöhön kuuluvaksi, ei niinkään perustyön osaksi. – Seuranta näyttäytyi enemmän sattumanvaraisena, ei systemaattisena toimintana. – Seurantatiedon hyödyntämistä ei ole pohdittu riittävästi 17.2.4 Seuranta ja arviointi paikallistasolla – 175 – Seuranta ja arviointi ovat läpäisseet tehokkaasti kaikki hallinnonalat viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Arvioinnin yleistyminen on tehnyt toiminnan seurannasta arkipäivää, ainakin puheiden tasolla. Arkipäiväisyydestä huolimatta seuranta ja arviointi ovat termejä, jotka herättävät kuulijoissa ristiriitaisia tunteita. Termistön käsitteellinen sekavuus ja ymmärryksen merkitys tekevät niistä kiistanalaisia toimintoja käytännössä. Seurannan ja arvioinnin tavoitteiksi voidaan asettaa mm. ajantasaisen tiedon tuottaminen päätöksenteon tueksi, toimijoiden työn ohjaamiseksi sekä onnistumisen ilmaisemiseksi suhteessa toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Ilman seurantaa ei voida arvottaa toiminnan etenemistä, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Seuranta tuottaa toiminnasta määrällistä ja laadullista tietoa, jota arvottamalla työtä voidaan edelleen kehittää, tuottaa tietoa sen tarpeellisuudesta tai vaihtoehtoisesti tarpeettomuudesta ja toimimattomuudesta. Seurannan ja arvioinnin merkitystä korostetaan nykyään paljon ja näin oli myös Onnistuvissa opeissa. Ideaalina on, että seuranta ja arviointi muodostuisivat konkreettiseksi kehittämisvälineeksi jo toiminnan suunnittelun aikana. Seurannan merkittävyydestä huolimatta se näkyi Onnistuvien oppien paikallistoimijoiden arjessa hyvin vaihtelevasti. Kysyttäessä, kuinka seurantaa ja arviointia on tehty, tuli vastauksissa mm. seuraavia näkökulmia. ”Tehtyjä toimenpiteitä ja tuloksia on käsitelty palavereissa ja ohjausryhmän tapaamisissa”. ”Erityisempää seurantaa tai arviointia hankkeen aikana ei ole ollut. Koordinaattori oli seurantavelvollinen toimistaan ja tekemisistään prosessiohjaajille, seuturyhmälle ja esimiehelleen. Nyt saatujen tietojen hyödyntäminen jatkossa huolettaa jonkin verran”. Onnistuvissa opeissa paikallistason työtä seurattiin kuntien toimialajohtajien ja lautakuntien kokouksissa ja tällöin sovittiin jatkotoimista. Lisäksi asioita vietiin kunnanjohtajakokousten sekä seutu- ja kaupunginhallitusten kokousten käsiteltäviksi. Perinteisten kunnallisten toimielimien kokousten ohella asioita käsiteltiin hankkeen ympärille rakennetuissa ohjausryhmissä. Kokousten määrä ei kuitenkaan suoraan kerro seurannan laadusta eikä seurannan aktiivisuudesta tai passiivisuudesta. Koordinoinnista vastaavien tahojen oman tulkinnan mukaan Onnistuvien oppien paikallistoiminnan seuranta oli melko sattumanvaraista. Toiminnan puutteellinen dokumentointi ja tiedonkulun pullonkaulat vaikeuttivat osaltaan seurantaa. Seurantavastuut eivät aina konkretisoituneet ja ennen kaikkea seurantatiedon hyödynnettävyyttä ei monellakaan alueella juuri mietitty. Tällöin ei välttämättä edes tiedetä, mitä asioita oikeasti kannattaisi seurata. Mikäli dokumentoinnissa ei tule ilmi seurannan ja kehittämisen kannalta olennaisia asioita, ei siitä juuri ole hyötyä. – 176 – Valtiontalouden tarkistusviraston (2007) selvityksessä on päästy vastaavanlaisiin tuloksiin. Nuorten elinolojen seuranta on todettu kunnissa puutteelliseksi. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Kouluterveyskysely on ainoita valtakunnallisia nuorten hyvinvointia kartoittavia selvityksiä. Valtiontalouden tarkistusviraston selvityksessä todetaan, että osassa pienemmistä kunnista ei ole halukkuutta maksaa muutamaa sataa euroa siitä, että he saisivat itselleen tämän kyselyn tulokset oman kuntansa osalta eriteltynä, vaikka kouluterveyskyselyn tuottaman seurantatiedon merkitys on tunnustettu laajasti. Tämä yksittäinen esimerkki kuvaa osaltaan laajemmin sitä, missä asemassa seuranta ja arviointi kunnissa tällä hetkellä ovat. Yhteenvetona voidaan todeta, että seurannan ja arvioinnin toteuttaminen Onnistuvien oppien paikallistasolla vaihteli paljon. Keskeisin ongelma oli systemaattisen seurantatiedon vähyys. Se, että asioita käsitellään osana kokouksia, ei vielä takaa sitä, että tietoa myös hyödynnetään. Seurannan ja arvioinnin toteuttaminen edellyttää, että tavoitteiden ja toiminnan välinen yhteys on ymmärretty. Tämä edellyttää jo aiemmin mainitun toimintalogiikan laadintaa ja sen konkretisoimista käytännön toiminnan tasolla. Sen lisäksi tulee tietää, mitä asioita seurataan ja miksi. Näiden asioiden käsittely ja hyväksyttäminen sekä hanketoimijoiden että esimiestason keskuudessa on olennaista, jotta jokainen ymmärtää, mihin, miten ja ennen kaikkea miksi seurantaa ja arviointia tehdään. 17.2.5 Ideaalimalli toimintojen juurruttamiseen Edellä on kuvattu neljä vaihetta, joiden läpikäymisen kautta Onnistuvat opit -hankkeessa haettiin kehitettäville toimintatavoille pysyvyyttä. Edelliset kappaleet osoittavat, että juurruttamistyö tuotti monia onnistumisen kokemuksia, loi uskoa palveluiden pidempikestoiselle järjestämiselle ja avasi uusia mahdollisuuksia eri tahojen yhteistyön organisoimiseksi. Mahdollisuudet nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden pitkäjänteiseen kehittämiseen ovat siis olemassa. Kuinka ne kunnissa hyödynnetään, se tulee esille muutaman vuoden viiveellä. Arvioinnin kehittämä juurruttamistyön ideaalimalli eroaa Ota oppi -mallista siinä, että arvioinnin ideaalimallissa juurruttaminen on vahvemmin sidoksissa moniammatillisen yhteistyön kaikkiin osa-alueisiin. Se ei ole enää ”vain” viimeinen tehtävä kokonaisuudessa, vaan kaiken yhteistoiminnan tulee tähdätä kehittämistyön tulosten kytkemiseen osaksi perustyötä. Lisäksi arvioinnin tuottamassa mallissa tuodaan esille työssä koettuja hankaluuksia sekä työtä edistäneitä asioita. Nämä ovat kokemuksia, joita vastaavassa työssä on jo kohdattu, eli asioita, joita jatkossa voidaan hyödyntää tai yrittää välttää. Juurruttaminen ei ole yksittäinen toimenpide, vaan se rakentuu erilaisten vaiheiden varaan ja jokaiseen vaiheeseen sisältyy omat tehtävänsä. Kuviossa – 177 – 17.3 Juurtuivatko opit? Kuvio 11. Onnistuvat opit -jatkumon tuloksena syntynyt ideaalimalli poikkihallinnollisen kehittämistyön tulosten juurruttamiseksi osaksi pysyviä rakenteita (Määttää 2007 mukaillen) 11 esitetty nelivaiheinen malli ei ole ainoa tapa pidempikestoisten ratkaisujen tuottamiseksi, mutta se osoittautui Onnistuvissa opeissa toimivaksi. Mallin toimivuus edellyttää, että vaiheissa ei oiota, sillä jokaisella osa-alueella on kokonaisuutta tukeva merkityksensä. Jokainen osa-alue tuottaa juurruttamista tukevia tai vaihtoehtoisesti juurruttamista heikentäviä asioita, jotka yhdessä muodostavat lopputuloksen. Keskeisimmät tulokset: + Vahvaa näyttöä toiminnan juurtumisesta ovat mm. hankkeen aikana perustetut 13 uutta virkaa, työpajatoimintojen vahvistuminen sekä nuorten ohjauspalvelujen tehostaminen talousarvioon varattujen määrärahojen kautta. +/– Monia pitkäkestoisuuteen tähtääviä toimia käynnistettiin, mutta niiden lopullista juurtumista ei vielä voida osoittaa. Toimijoilla on kuitenkin vahva usko pysyvyyteen. – Hankeen tiukka aikataulu teki juurtumistulosten osoittamisen osittain mahdottomaksi. Lopullinen todentaminen edellyttää jatkoarvioinnin suorittamista muutaman vuoden kuluttua. – 178 – Onnistuvat opit -hankkeen toteuttamiseen oli varattu kolme miljoonaa euroa, jolla piti käynnistää moniammatilliseen yhteistyöhön perustuvaa nuorten tukipalvelujen kehittämistyötä sekä juurruttaa aikaansaatuja hyviä käytäntöjä osaksi kuntien perusrakenteita. Kolme miljoonaa euroa on suuri summa. Kuitenkin suhteutettuna siihen, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin miljoona euroa, voi kuvitella, että pienilläkin onnistumisilla tuo summa on tuotettu takaisin nopeasti. Todellisuudessa syrjäytymisen ehkäisyn kustannusten laskeminen ei ole näin yksinkertaista. Onnistuvien oppien kustannusvaikuttavuuden arviointia vaikeuttaa se, että kehitettyjen toimenpiteiden lopullista vaikuttavuutta ei voida ennakkoon testata. Tällöin myöskään syrjäytymistä ehkäisevien toimintojen mahdollisia säästöjä ei voida vielä arvioida. Toisaalta, yksipuolinen talouslukujen tarkastelu ei ole edes mielekästä, sillä se antaa toimenpiteistä liian yksipuolisen kuvan. Nuoren taitojen kehittyminen, lisääntynyt itsearvostus, elämänhallinnan parantuminen ja mielekäs vapaa-ajan käyttö ovat merkittäviä hyötyjä, joita ei voida tarkastella puhtaasti taloudellisilla mittareilla (Valtiontalouden tarkistusvirasto 2007). Onnistuvissa opeissa juurruttamistyötä jäntevöittivät sopimukset, joissa oli paikallisesti tai alueellisesti määritelty toimet, joilla nuorten tuki- ja turvaverkkoa tiivistettiin. Tämän jälkeen varsinainen työ oli kuitenkin tehtävä ja edettävä sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Lisävakuutta pitkäjänteisen työn käynnistämiseen toivat muun muassa erilaiset yhteistyöorganisaatioiden puoltolausunnot, poliittisten päätösten pöytäkirjat, talousarvioon merkityt rahoitusosuudet sekä kehitettävien tukitoimien saattamiset alueen tai kunnan strategioihin. Toimintakulttuurin kehittymisen tasolla juurtumista perusteltiin muun muassa prosessinohjaamisen taitojen parantumisena, lisääntyneenä yhteistyönä sekä työtehtävien järkevämpänä hoitamisena mm. toimenkuvia uudelleen organisoimalla. Arvioinnin keräämä aineisto osoittaa, että paikallistoimijoilla on vahva usko tehtyjen toimenpiteiden juurtumiseen. Arvioinnin näkökulmasta Onnistuvien oppien vuosille 2005–2007 ajoittunut ”käynnistysvaihe” on ollut kuitenkin erittäin lyhyt. Toimintojen vakiinnuttaminen jopa alle vuoden mittaisella työrupeamalla on haastavaa ja usein kysymys on ollutkin pitkäjänteisen työn käyntiin saattamisesta. Tiukka aikataulu on korostunut etenkin silloin, kun juurtuminen on edellyttänyt esimerkiksi kuntien lautakuntakäsittelyjä. Aineisto osoittaa, että monet kehitettävät toimintatavat ja uudistukset perustuivat joko uskoon tehdyn työn merkityksestä tai vaihtoehtoisesti siitä voi olla kokemuksia jossain muussa ympäristössä tai kontekstissa. Juurruttaminen on myös saattanut vaikeutua, koska päättäville tahoille ei ole pystytty osoittamaan lopullista näyttöä toimintamallin vaikuttavuudesta. Tämä korostui paikkakunnilla, jossa aikataulu oli tiukka ja toiminnan juurruttaminen edellytti mm. edellä mainittuja lautakuntakäsittelyjä. Näytön puutteesta huolimatta – 179 – toiminta saattoi olla hyvinkin vaikuttavaa, mutta aikataulu ei mahdollistanut pidempiaikaista seurantaa, jolla varteenotettava näyttö olisi voitu esittää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuorten ohjaus- ja tukipalveluiden kehittämisen pitäisi pysähtyä tähän. Jatkossa näyttöjä paikallistasolla tehdyn työn vaikuttavuudesta voidaan kerätä lisää. Ongelmia tässä tulee silloin, jos järkevätkin toimintamallit ajetaan alas toimintaan tarvittavan rahoituksen katkaisemisella. Arvioinnin näkökulmasta vahvinta näyttöä toimintojen vakiintumisesta osoittavat 13 uutta virkaa ja 3 nuorten ohjauksen pidempikestoista työsuhdetta, jotka työn tuloksena on perustettu eri alueille. On kuitenkin huomioitava, että osa viroista saattoi olla sellaisia, että ne olisi perustettu täyttämään palveluvajeita joka tapauksessa tulevien vuosien aikana. Tällaisissa tilanteissa Onnistuvat opit -hanke on toiminut ennen kaikkea nopeuttavana ja mahdollistavana toimijana. Onnistuvat opit -hankkeen lopulliseen rooliin kantaa ottamatta tällaista tulosta voidaan pitää juurruttamisen kannalta hyvänä, etenkin kun ottaa huomioon tiukan aikataulun. Kokonaan toinen pohdittava asia on se, onko yksittäisen viran perustaminen paras tie kunnan tai seudun nuorten elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen huomioimiseen ja siten pitkäkestoisiin ja vaikuttaviin tuloksiin. Tähän vaikuttavat perustettujen virkojen sisällöt ja kirjatut tehtävät. Virka voi myös passivoida ja urauttaa työtä vanhoihin toimintatapoihin ja nuorten kannalta negatiivisiin rutiineihin. Toinen vahvaa juurtumista osoittava tulos on työpajatoiminnan ja -toimijoiden aseman vahvistuminen usealla paikkakunnalla. Esimiehet ja kuntapäättäjät ovat nähneet tärkeäksi turvata työpajatoiminnan jatkuvuuden yhteistyötä tukevin puoltolausunnoin tai konkreettisesti varaamalla rahoitusta useammaksi vuodeksi eteenpäin. Esimerkiksi Kotkassa työpajatoiminta vankistui määrätietoisen mallinnustyön kautta. Kehitystä edesauttoi tuntuvasti työpajatoiminnan siirtyminen yhdeksi ammatillisen koulutuksen tulosyksiköksi. Tämän seurauksena työpajatoimijat vahvistivat myös asemiaan heille tärkeissä yhteistyöverkostoissa, esimerkiksi työvoimahallinnon ja opetustoimen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Vaikka toimenpiteiden juurtumisesta on olemassa eri paikkakunnilla vahvaa näyttöä ja ohjauspalveluja tehostavat toimet ovat kytkeytyneet perustyön vahvistamiseen, niin silti monien hyväksikin koettujen ohjaus- ja tukipalvelujen jatkuvuus ratkaistaan konkreettisesti johtavien viranhaltijoiden tulevissa päätöksissä. Näyttöjen keruu toiminnan tuloksellisuudesta on monin paikoin käynnissä. Yksinkertaistettuna kysymys on siitä, tavoitetaanko tukea tarvitsevat nuoret ja kyetäänkö heidän elämäänsä tukemaan tehostettuihin palveluihin ohjaamisen kautta. Useiden ohjaus- ja tukipalveluiden osalta jatko tulee ratkeamaan seuraavan parin vuoden aikana. Onnistuvissa opeissa on myös joukko sellaisia tehostettuja palveluita tai kehitettyjä toimintatapoja, joiden jatkuvuutta ei tarvitse sitoa erillisiin päätöksiin – 180 – ja ne silti voivat hyödyttää kuntia, työpajoja ja oppilaitoksia myös jatkossa. Nuorten palveluita voivat tehostaa esimerkiksi kehitetyt ja käyttöönotetut seurantajärjestelmät, joiden systemaattisesta vuosittaisesta hyödyntämisestä on tehty suullisia päätöksiä esimerkiksi kunnan sivistystoimen ja toisen asteen hallinnossa. Kunnissa uskotaan vahvasti myös siihen, että henkilöstön koulutukseen panostamalla parannetaan työntekijöiden mahdollisuuksia tunnistaa ja tukea erityistä tukea tarvitsevia nuoria. Koulutuksetkaan eivät vaadi erityistä sopimuksellisuutta tai päätöksiä. Molemmissa tapauksissa tärkeää on kuitenkin varmistaa asetettujen tavoitteiden ja tehtyjen toimenpiteiden (seurantajärjestelmät, käynnistetyt koulutukset) suhde. Kysymys on siitä, mihin ideoiden uskotaan johtavan eli kuinka hyödyt konkretisoituvat nuorten arjessa saakka. Paikallistoimijoiden usko kehitettyjen toimenpiteiden pysyväksi saattamiseen on suurimmalla osalla vahva, joskin epäilijöitäkin mahtuu mukaan. Vahvaa uskoa juurtumiseen kuvaa se, että kysyttäessä kuntatoimijoilta heidän oman alueen juurruttamistyön onnistumista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin, antoivat he työlleen arvosanaksi 3,92 (asteikolla 1–5). Juurtumisen osalta loppuraporteissa annettiin sekä positiivisia että hieman negatiivisia palautteita. Ohessa muutama esimerkki palautteista: ”Kaikki asetetut tavoitteet juurtuvat osaksi kaupungin perustyötä”. ”Vuosi on erittäin lyhyt aika saada asioita juurtumaan. Lähtötilanne koko hankkeelle oli myös vaikea; Useita kuntia, eri hallinnonaloja, eri toimijoita, eri tekijöitä eikä tarkkaa selvyyttä mitä hankkeesta oikeasti halutaan ja mitä seudulla tarvitaan”. ”Onnistuvat opit on tuottanut vahvoja argumentteja asioiden eteenpäin viemiseksi. Esimerkiksi lisäopetuksen tarve on pystytty osoittamaan.” ”Seutuhallinto on tarjonnut ympäristön, jossa nuorten asiaa voidaan hallitusti ajaa. Tämän kaiken ympärillä on valmis päätöksentekoapparaatti, jolle riittävästi informaatiota syöttämällä voidaan parantaa hanketoimien eloonjäämistä.” ”Meidän alueen osalta juurruttamisen vaatimukset ovat oikein tervetulleita. Jos ei laiteta nimiä paperiin, niin kyllä tällaiset uudistukset hukkuvat massaan kolmessa vuodessa.” Onnistunut juurruttamistyö on monen osakokonaisuuden summa. Kuten kuvio 8 osoittaa, kokonaisuus rakentuu sekä positiivisista että mahdollisesti myös negatiivisista asioista. Yksi negatiivinen osakokonaisuus ei välttämättä kaada koko juurruttamisprosessia, mutta saattaa hidastaa tai muulla tavoin vaikeuttaa kokonaisuuden rakentumista. – 181 – Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen ulkoisen arvioinnin tuottaman aineiston sekä tämän pohjalta laaditun juurruttamistyön ideaalimallin pohjalta voidaan nostaa esiin muutamia keskeisiä kriteerejä, jotka kuvaavat juurruttamistyön onnistumista. Juurrutettavat toimenpiteet ovat perustuneet aitoon tarpeeseen ja o ne ovat olleet tiiviissä yhteydessä perustyöhön. Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi on nimetty vastuutaho ja o sille on osoitettu riittävät resurssit työn jatkamiseen. Eri toimijoiden tehtävät ja vastuut on kirjattu esimerkiksi o sopimuksiin tai muihin vastaaviin asiakirjoihin. Toiminnan seurannalle on sovitut käytännöt ja näihin liittyvät o raportointi- ja arviointivastuut on yhteisesti sovittu. Seurannan ja arvioinnin tuottamalle tiedolle on pohdittu hyödyntämistapoja, joilla on konkreettista vaikutusta toiminnan edelleen kehittämiseen. Johdolla on riittävä kyky arvioida toiminnan kustannuksia sekä o hyötyjä kokonaisvaltaisesti ja pitkän aikavälin näkökulmasta. Juurrutettavat toiminnot ja palvelut on legitimoitu osaksi o palvelujärjestelmää. Juurrutettavat toiminnot ja palvelut on saatu sisällytettyä alueen o tärkeimpiin strategioihin. 18 Johtopäätökset arvioinnin tuloksista Onnistuvat opit -juurruttamishankkeessa tavoitteena oli levittää Ota oppi -mallia sekä käynnistää mallin mukaista nuorten tukipalveluja kehittävää toimintaa Tavoite 3 -alueella. Yksittäisiä ”valkeita alueita” lukuun ottamatta mallia saatiin levitettyä kattavasti ja sen pohjalta aktivoitiin moniammatillista yhteistyötä siten, että tärkeimmät nuorten parissa toimivat tahot saatiin verkostoihin mukaan. Verkostoituminen lisäsi toimijoiden tietoisuutta toisistaan sekä toistensa työtavoista. Myönteisenä tuloksena voidaan pitää sitä, että perinteisten kuntatoimijoiden joukkoon saatiin entistä vahvemmin myös muita nuorten parissa toimivia tahoja, kuten esimerkiksi työpajat. Työpajat olivat mukana sekä tasavertaisina kehittämistyön kumppaneina että nuorten palvelujen kehittämisen alueellisina vetureina. Aineiston perusteella voidaan todeta, että Ota oppi -malli soveltuu moniammatillisen yhteistyön käynnistämiseen. On perusteltua uskoa, että yhteistyön järjestämistä kuvaavalla mallilla voisi olla käyttöä yleisemminkin ja sitä voitaisiin hyödyntää laajemmin tukea tarvitsevien ihmisten palveluja – 182 – järjestettäessä. Menetelmällä on sovellettavuutta. Ota oppi -mallin mukaisen toiminnan haasteeksi muodostui se, ettei kunnissa, oppilaitoksissa ja työpajoilla tehtävä työ etene niin lineaarisesti, mitä mallissa kuvataan. Ota oppi -mallia arvosteltiin myös siitä, että siinä lähtökohtana on moniammatillisen yhteistyön käynnistäminen ikään kuin tyhjästä tai ”nollapisteestä” vaikka kunnissa eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä on jo perinteitä ja vakiintuneita yhteistyörutiineja. Käytännössä testattujen kokemusten pohjalta Ota oppi -mallia haluttiin jäsentää uudelleen siten, että juurruttamisen kannalta kriittisimmiksi koetut osa-alueet nostettiin keskiöön ja koottiin juurruttamistyötä edistäviä ja heikentäviä tekijöitä. Jäsentämisen tuloksena syntyi juurruttamisen ideaalimalli, jonka toivotaan auttavan tulevia juurruttamistyön parissa toimivia tahoja. Juurruttamisen ideaalimallia ei ole tarkoitettu yksioikoisesti noudatettavaksi vaan sitä tulee luovasti soveltaa kulloisenkin toimintaympäristön mukaan. Onnistuvat opit -hankekonsortion valitsema toimintalogiikka oli yksi tapa vastata hankkeelle asetettuihin tavoitteisiin. Aineiston perusteella hankkeelle asetetut sekä määrälliset että laadulliset tavoitteet saavutettiin hyvin. Valittu toimintalogiikka koostui useasta eri osa-alueesta, mutta erityisen kiinnostavaksi ja toimivaksi koettiin esimiesten sitouttaminen kumppanuussopimuksilla. Sopimukset tekivät työstä kaikille osapuolille näkyvää, edesauttoivat seurannan ja arvioinnin järjestämistä sekä ennen kaikkea vastuuttivat eri tason paikallistoimijat asetettuihin tavoitteisiin. Sopimusten laadinta ja niiden pohjalta käynnistetty työ osoittivat, että eri alueilla pystyttiin yhteistyössä eri sektoreiden kesken sopimaan kehittämistyön tuottamien tulosten jatkuvuuden takeista ja lisäksi vastaamaan niihin. Onnistuvat opit -hankkeessa käynnistettiin monipuolisesti nuorten ohjaus- ja tukipalveluita kehittäviä toimenpiteitä, joiden kohderyhmänä nähtiin ensisijaisesti syrjäytymisvaarassa olevat 15–17-vuotiaat nuoret. Toimijoilta kerättyjen kuntaraporttien mukaan hankkeen aikana yli 7 000 nuorta saatiin mukaan erilaisiin toimenpiteisiin. Välillisesti luku on vielä suurempi. Vaikka toimenpiteisiin nuoria saatiinkin mukaan kohtuullisesti, niin alueellisissa suunnitteluprosesseissa nuorten näkökulma jäi käytännössä hyvin vähäiseksi. Osalla alueista tämä oli selkeästi valittu linjaus. Nuorten vähäistä mukanaoloa heitä koskevien palvelujen suunnitteluprosesseissa voidaan pitää nykyisessä osallistamista korostavassa yhteiskunnassa selkeänä heikkoutena. Nuorten etäällä pitäminen ja kutsuminen vasta palvelujen käyttäjiksi ovat nuorisolain 8 § hengen vastaisia, joka edellyttää, että lapsia ja nuoria kuullaan heitä koskevien asioiden toimeenpanossa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä yksi kiinnostuksen kohde Onnistuvat opit -hankkeessa liittyi informaatio-ohjauksen mahdollisuuksiin. Pystytäänkö Onnistuvien oppien kaltaisella informaatio-ohjaukseen perustuvalla hankkeella saavuttamaan riittäviä tuloksia vai olisiko perinteinen normiohjaus – 183 – tehokkaampi tapa? Tyhjentävää vastausta tähän ei kyetä antamaan, mutta viitteitä ja ajatuksia voidaan esittää. Arvioinnin näkökulmasta informaatio-ohjauksen toimivuutta vahvistavat esimiesten sitouttaminen sopimuksin, yhteisen suunnitteluajan ja -tilan järjestäminen paikallistoimijoille ja moniammatillista yhteistyötä tukeva koulutus ja siihen liittyvä tiedottaminen. Onnistuvissa opeissa kyettiin kokoamaan riittävän laajat verkostot. Edellä mainitut tekijät yhdessä avaavat mahdollisuuksia pitkäjänteiseen ja perustoimintoihin kiinnittyvään kehittämistyöhön, joka Onnistuvissa opeissa kulminoitui nuorten tukipalvelujen vahvistamiseen. Kuntamurroksen keskeltä saatu aineisto osoittaa, että peruspalvelujen vahvistaminen ja tarkoituksenmukainen päivittäminen koetaan hyvin tärkeäksi ja työhön on myös motivaatiota. Informaatio-ohjauksen rinnalla valtionhallinnolta odotetaan myös normiohjausta. Esimerkiksi monissa kunnissa toivottiin yhteistä rakennetta nuorten seurantajärjestelmien kehittämiseen ja käyttöön ottamiseen. Aikataulullisesti ongelmallinen selvittämisen kohde Onnistuvissa opeissa on kaiken tehdyn työn vaikuttavuus. Vielä emme pysty sanomaan lopullisesti, mitä tällä kaikella on ollut merkitystä nuorille itselleen tai heidän huoltajilleen ja vanhemmilleen. Se, pystytäänkö tehdyllä työllä vähentämään erilaisten korjaavien toimenpiteiden tarvetta tulevaisuudessa, ilmenee vasta muutaman vuoden kuluttua. Silloinkin muiden väliin tulevien tekijöiden huomioiminen on haasteellista. Lukuisista kuntiin ja seuduille rakennetuista toimintamalleista osa saatiin jo toimimaan, eli niiden avulla tuettiin ja ohjattiin apua tarvitsevia nuoria. Nämä yksittäiset kokemukset osoittavat, että alueellisesti ja paikallisesti kehitetyt toimenpiteet pystyvät pureutumaan niihin aikaisempiin havaittuihin ongelmakohtiin, joita alueilla Onnistuvien oppien puitteissa lähdettiin ratkomaan. Toimenpiteillä on vaikutuksia, ainakin lyhyellä ajalla tarkasteltuna, mutta pidemmän aikavälin vaikuttavuus edellyttää asiaan palaamista myöhemmin. Alueellisten toimintamallien kehittäminen ja oikeasti käynnistyneet toimenpiteet puolestaan ovat osoituksia, että paikallistyöstä konkreettisesti vastaavat eri sektoreiden toimijat osaavat yhteistyössä soveltaa tehokkaita käytänteitä ja hyviksi koeteltuja keinoja sekä muokata näistä omaan kontekstiinsa soveltuvia toimenpiteitä. Osalla paikkakuntia toiminnan heikoksi lenkiksi muodostui toiminnan tuloksellisuuden seuranta ja arviointi. Toimenpiteisiin liittyvien syy-seuraussuhteiden logiikka ontui ja tähän liittyvä tuloksellisuuden seuranta on usein sattumanvaraista. Mikäli seurantatietoja kerättiin, niin niiden hyödyntämistä ei aina ollut mietitty kunnolla. Mikäli ei tiedetä, miten ja mihin seurantatietoja käytetään, niin koko seurantaprosessi menettää merkityksensä. Onnistuvien oppien käynnistysvaiheen 2005–2007 ja arvioinnin loppuvaiheessa eri tahoilta alkoi tulla kysymyksiä, että juurtuivatko ne opit. – 184 – Saatiinko käynnistysvaiheen toimintoja kytketyksi osaksi perusrakenteita? Oliko työllä vaikuttavuutta? Tähän ei ole yksioikoista vastausta tässä vaiheessa. Aineisto osoittaa, että vahvoja signaaleja toimintojen juurtumisesta ovat esimerkiksi aikaansaadut 13 uutta virkaa, ohjaavan starttipajan viisivuotinen sopimus, työpajatoimintaan liittyvien henkilöresurssien kasvaminen, kopparitoiminnan varmistaminen määrärahojen varaamisella talousarvioon tai esimiespäätöksin käyttöönotetut tiedonsiirtolomakkeet. Yhteistyössä päättäjien ja nuorten parissa toimivien työntekijöiden kanssa on voitu sopia palvelujärjestelmän kehittämisestä niin, että kehittämistyön aikajänne on lyhyen pyrähdyksen sijaan useamman vuoden mittainen. Näiden lisäksi on paljon esimerkkejä, joissa lopullinen juurtuminen on vielä enemmän tai vähemmän epäselvää. Juurruttamistulokset ovat usein sidottuja esimerkiksi kuntien tulevien vuosien budjettikäsittelyihin. Näiden vielä epävarmojen kehittämistoimien juurtumisen osalta sosiaali- ja terveysministeriön kanssa selvitetään jatkoarvioinnin mahdollisuutta syksylle 2009, jolloin kaikki tehdyt juurruttamistoimet käytäisiin läpi ja selvitettäisiin niiden tilanne noin kaksi vuotta Onnistuvien oppien käynnistysvaiheen (2005–2007) päättymisen jälkeen. Onnistuville opeille asetettu juurruttamisen tavoite oli suuri haaste näin lyhytkestoiselle työlle. Aineisto kuitenkin osoittaa, että haaste oli myös toivottu, sillä kuntakentän eri tasoilla oli selkeä tarve pitkäkestoiselle kehittämistyölle ainaisten hankkeiden sijaan. Kaikki mikä ei sirpaloi, vaan kokoaa ja jäsentää, tuntuu olevan tervetullutta nuorten palveluiden kentässä. Aineisto osoittaa myös sen, että haasteellisuudesta huolimatta juurruttaminen on mahdollista. Se edellyttää vain hieman lisäpanostusta ja viitseliäisyyttä perinteisiin toimintatapoihimme. Ennen kaikkea tarvitaan halua ja sitoutuneisuutta, moniammatillisten toimijoiden yhteistyötä, todellisista tarpeista lähtevät tavoitteet ja näihin vastaava toiminta sekä dokumentointia ja näyttöä toimien tuloksellisuudesta. Ehkä vastoin yleistä keskustelua ja asenneilmapiiriä, nuorten palvelujärjestelmä ei aineiston mukaan kuitenkaan näytä pelkästään pirstaleiselta. Nuorten palvelujärjestelmä on jäsennettävissä niin, että työn nähdään perustuvan selkeään tavoitteenasetteluun ja hyvin johdettuihin yhteistyöprosesseihin, jotka tuottavat toivottua tulosta nuorten palveluiden parantamisessa. Mahtipontista kokonaisvaltaisuuden tavoittelua tulee myös osata välttää. Laajapohjaisimmassakin yhteistyössä jäädään kokonaisvaltaisuuden ihanteesta. Tärkeämmäksi tuleekin hahmottaa oikeaan osuvat toimenpiteet ja suunniteltavien palvelujen kokoluokka. Toiminnan hyöty on voitava myös analyyttisesti kuvata, osoittaa ja arvioida. Onnistuvat opit -työssä tuloksellisuus on kiteytynyt ennen kaikkea kykyyn koota toimivat moniammatilliset verkostot, nuorten parissa toimivien ammattilaisten vahvaan motivaatioon, päättäjien sitoutumiseen sekä työtä – 185 – tukeneeseen vaativaan ja asiantuntevaan hankeorganisaatioon. Maakunnista saatu aineisto osoittaa, että pidempikestoinen tavoitteenasettelu on haastavaa mutta mahdollista. Lopuksi esitetään teoksen kirjoittajien kuusi kiteytettyä johtopäätöstä liittyen sopimusmenettelyihin, moniammatilliseen ja poikkihallinnolliseen työskentelyyn, johtamiseen sekä kohderyhmän huomioimiseen: Valtakunnallisesti laajoissa hankkeissa sopimusohjaus on toimiva 1. ohjausmenetelmä, koska se antaa tilaa paikallisille tarveanalyyseille, sitouttaa kunta- ja toimialajohdon hankkeisiin ja sitoo hankkeet paikallisiin kehittämisstrategioihin. Hyvä lainsäädäntö ja hankkeiden toimintakauden ajoittaminen suhteessa valtakunnallisiin ohjelmiin (kehittämisohjelmat ja politiikkaohjelmat) vahvistavat kehittämistyön juurtumista. Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen tiimityöskentely sekä kunta-2. rajat ylittävä seutukunnallinen työskentely on tyypillinen esimerkki kehittämistyöstä, jossa ulkopuolinen neutraali taho on välttämätön yhteistyössä läsnä olevien intressiristiriitojen, kuten professioiden ja alueiden väliset ristiriidat, ratkaisemiseksi. Moniammatillisessa kehittämistyössä ulkopuolista konsulttia tärkeämpi taho on ulkopuolinen ammattimainen prosessikouluttaja, joka hallitsee ryhmäprosessin käynnistämisen, prosessin ohjaamisen ja prosessin loppuunsaattamisen. Moniammatillista ja poikkihallinnollista työskentelyä kehitettäessä on 3. kiinnitettävä huomiota prosessinohjaamiseen lisäksi sisältökoulutukseen. Salassapitoon ja ammattietiikkaan liittyvä koulutus on edelleenkin ajankohtaista ja sen tarvetta kasvattaa tulevaisuudessa lisääntyvä poikki- hallinnollinen työskentelytapa ja informaatioteknologian kehittyminen. Moniammatillinen ja poikkihallinnollinen työskentely on työnjohdollisesti 4. haastavaa ja vaatii työnjohdolta kokonaisnäkemystä prosessijohtamisesta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä prosessin omistajuuteen, vastuiden siirtämiseen ja informaation siirtämiseen prosessin kuluessa. Kehittämistyön tulosten juurruttamiseen osaksi perustyötä on sitouduttava prosessin jokaisessa vaiheessa. Kehittämistyössä on suosittava monimuotoisuutta, joka antaa tilaa sekä 5. suurille hankkeille että luottaa pienten hankkeiden innovatiivisuuteen ja vaikuttavuuteen. Nuorten palvelujärjestelmää kehitettäessä olisi nuorten oma panos saatava 6. kehittämistyöhön mukaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuoren identiteetti kansalaisena ja kuntalaisena voi kasvaa ainoastaan vastuun ottamisen kautta. Asiakaslähtöisen työskentelytavan kehittäminen nuorten palvelujärjestelmässä on tulevaisuuden suurimpia haasteita. – 186 – Lähteet Hänninen, K (2005) Palveluohjauksen hyvät käytännöt tavoitteena ja prosessina. Stakes/ FinSoc, Helsinki. Häggman, Erik (2007) Polarisaatiomuistio – 95 000 nuorta koulutuksen ja työelämän ulkopuolella 2004. 61 s. Kazi, M.A.F. (2003) Realistic Evaluation in Practice. Health and Social Work. 180 s. Sage Publications, London. Kivisaari, S., Kortelainen, S. & Saranummi N. (1999) Innovaatioiden juurruttaminen terveydenhuollon markkinoilla. Tekes, Digitaalisen median raportti 7/99. Tammer-Paino Oy. Määttä, Mirja (2007) Yhteinen verkosto? - Tutkimus nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä poikkihallinnollisista ryhmistä. 194 s. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 252. Kopijyvä, Kuopio. Paananen, M (2004) Equal teemaryhmien koulutus. Julkaisematon esitys. Pawson, R. & Tilley N. (1997) Realistic Evaluation. Sage publications, London. Peltola, U. & Vuorento, M. (2007) Juurruttamisen edistäjät ja estäjät. Kokemuksia työllistymispalvelujen kehittämishankkeista. Kuntoutussäätiön työselosteita 33/2007. Yliopistopaino, Helsinki. Rogers, E. M. (2003) Diffusion of Innovations. 5. edition. Free Press, New York. Savola, E., Pelto-Huikko, A., Tuominen, P. & Koskinen-Ollonqvist, Pirjo (2005) Sata tapaa arvioida terveyden edistämistä – katsaus terveyden edistämisen arviointitutkimuksiin. 152 s. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 6/2005. Trio-Offset Oy, Helsinki. Seppänen-Järvelä, R (2003) Prosessiarviointi kehittämisprojektissa – Opas käytäntöihin. FicSoc-ryhmän työpapereita 1/2003.49 s. Stakes, Helsinki. Suikkanen, A., Martti, S. & Linnakangas, R. (2004) Homma hanskaan. Nuorten kuntoutuskokeilun arviointi. 248 s. STM:n selvityksiä 2004:5. STM (2005) Ota oppi -malli. Nuorten tukeminen perusopetuksesta jatko- opintoihin. Kuntoutuskokeilun ohjausryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2005:14. Taipale, V. & Hämäläinen, H. (2007) Kertomuksia sosiaalisista innovaatioista. 227 s. Paintek Pihlajamäki Oy, Helsinki. Tarvainen, T. (2007) Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen väliraportti 1.7.– 31.12.2006. Valtiontalouden tarkistusvirasto (2007) Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Valtiontalouden tarkistusviraston toiminnantarkastuskertomus 146/2007. 175 s. Edita Prima Oy. Vehviläinen, J. (2008) Nuorten osallisuushanke – arvioinnin loppuraportti. 204 s. Edita Prima Oy, Helsinki. 2008: 1 Yhteenveto työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoitusta koskevan lain vaikutuksista. (Vain verkossa) ISBN 978-952-00-2510-6 (PDF) 2 Pandemic Influenza Preparedness. Joint Self-Assessment Report. (Vain verkossa) ISBN 978-952-00-2516-8 (PDF) 3 Terveydenhuollon työsuojelun valvontahankkeen loppuraportti. ISBN 978-952-00-2517-5 (nid.) ISBN 978-952-00-2518-2 (PDF) 4 Miten potilasturvallisuutta edistetään? Kysely terveydenhuollon toimintayksiköille ja vanhainkodeille. (Vain verkossa) ISBN 978-952-00-2519-9 (PDF) 5 Kansallisen terveydenhuollon hankkeen seurantaryhmän loppuraportti. Vuosien 2002-2007 toiminta. (Moniste) ISBN 978-952-00-2531-1 (nid.) ISBN 978-952-00-2532-8 (PDF) 6 Sosiaalialan kehittämishanke 2003-2007. Loppuraportti. Salme Kallinen-Kräkin (toim.). ISBN 978-952-00-2535-9 (nid.) ISBN 978-952-00-2536-6 (PDF) 7 Mikko Wennberg, Olli Oosi, Kaisa Alavuotunki, Sirpa Juutinen, Henrik Pekkala. Sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteiden saavuttamisen arviointi. Sosiaalialan kehittämishankkeen loppuarviointi. Osaraportti 2. ISBN 978-952-00-2537-3 (nid.) ISBN 978-952-00-2538-0 (PDF) 8 Slutrapport. Tillsynsprojekt för arbetarskyddet inom hälsovården. ISBN 978-952-00-2539-7 (nid.) ISBN 978-952-00-2540-3 (PDF) 9 Työurat pitenevät. Veto-ohjelman indikaattorit II. ISBN 978-952-00-2541-0 (nid.) ISBN 978-952-00-2542-7 (PDF) 10 Teoriasta toimivaksi käytännöksi. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon. Kaija-Liisa Seppä (toim.). ISBN 978-952-00-2543-4 (nid.) ISBN 978-952-00-2544-1 (PDF) 11 Sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelma vuodelle 2008. (Vain verkossa) ISBN 978-952-00-2545-8 (PDF) 12 Perhekeskustoiminnan kehittäminen. Perhe-hankkeen loppuraportti. ISBN 978-952-00-2546-5 (nid.) ISBN 978-952-00-2547-2 (PDF) SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN SELVITYKSIÄ ISSN 1236-2115 SOCIAL- OCH HÄLSOVÅRDSMINISTERIETS RAPPORTER REPORTS OF THE MINISTRY OF SOCIAL AFFAIRS AND HEALTH 13 Pysytään työssä. Vaikeavammaisten henkilöiden työssä pysymisen tukeminen. ISBN 978-952-00-2548-9 (nid.) ISBN 978-952-00-2549-6 (PDF) 14 Kirsi Alila, Tuija Portell. Leikkitoiminnasta avoimeen varhaiskasvatukseen. Avointen varhaiskasvatuspalvelujen nykytila ja kehittämistarpeet 2007. (Moniste) ISBN 978-952-00-2552-6 (nid.) ISBN 978-952-00-2553-3 (PDF) 15 Heikki Hiilamo. Promoting Children’s Welfare in the Nordic Countries. ISBN 978-952-00-2554-0 (pb) ISBN 978-952-00-2555-7 (PDF) 16 Kaarin Ruuhilehto, Jari Knuuttila. Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmän käyttöönotto. (Moniste) ISBN 978-952-00-2560-1 (nid.) ISBN 978-952-00-2561-8 (PDF) 17 Sosiaaliasiamiestoiminnan kehittäminen. (Vain verkossa) ISBN 978-952-00-2562-5 (PDF) 18 Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tutkimustoiminnan tehostaminen. Työryhmän loppuraportti. (Vain verkossa) ISBN 978-952-00-2563-2 (PDF) 19 Yksityisen sektorin työeläkkeiden rahoituksesta ja sen riskien hallinnasta. ISBN 978-952-00-2596-0 (nid) ISBN 978-952-00-2597-7 (PDF) 20 Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2007. ISBN 978-952-00-2598-4 (nid.) ISBN 978-952-00-2599-1 (PDF) 21 Tapio Kuure, Tom Tarvainen, Antti Pelto-Huikko, Maija Säkäjärvi. ”Kaikki kymmenen tikkua laudalla!” Onnistuvat opit -juurruttamishankkeen loppuraportti. ISBN 978-952-00-2607-3 (nid.) ISBN 978-952-00-2608-0 (PDF)